• Remissinstanser: 11
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • SLL
        Uppdaterad:
        6.3.2020
      • Suomen ympäristökeskus SYKE
        Uppdaterad:
        6.3.2020
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hhallituksen esitykseksi eduskunnalle ympäristöministeriön hallinnonalan eräiden henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta. Suomen ympäristökeskus (SYKE) esittää lausuntonaan seuraavaa: Aluksi SYKE toteaa, että rekisterinpitäjyyttä koskevat vastuut ympäristötietojärjestelmien osalta on selvyyden vuoksi tarpeellista määritellä. Tämä edistää erityisesti luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EU) 2016/679 annetun asetuksen (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) mukaisten rekisteröityjen oikeuksien toteutumista. Tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeistuksessa on rekisterinpitäjän säätämisestä lailla todettu, että rekisterinpitäjän vastuun tulee olla osa toiminnallista vastuuta. Kun rekisterinpitäjästä säädetään laissa, tulee määrittelyyn suhtautua erityisen tarkkaavaisesti ja varmistua siitä, että vastuu kohdentuu oikealle taholle. Rekisterinpitäjän määrittelyn riskinä on, että rekisterinpitäjä on määritelty vain muodollisesti ja ilman, että toimijan tosiasiallista roolia henkilötietojen käsittelyssä käytännön tasolla on tunnistettu. Rekisterinpitäjäksi tulee osoittaa sellainen taho, joka tosiasiallisesti käyttää rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voi toteuttaa rekisterinpitäjälle kuuluvat velvoitteet. Hallituksen esityksessä rekisterinpitäjyys on kategorisesti ehdotettu tietojärjestelmän ylläpitäjän vastuulle. SYKE katsoo, että ympäristöministeriö ei ole tietojärjestelmäkohtaisesti selvittänyt sitä, mikä organisaatio tosiasiallisesti käyttää rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voi näin ollen toteuttaa rekisterinpitäjälle kuuluvat velvoitteet. Tiettyjen tietojärjestelmien osalta, kuten jätteen kuljetusta koskeva rekisteri ja ilmanpäästötietojärjestelmä, SYKE tunnistaa rekisterinpitäjyytensä, koska SYKE ylläpitää tietojärjestelmiä sekä teknisesti että sisällöllisesti ja myöntää niihin käyttöoikeuksia. Hallituksen esityksestä ei myöskään käy riittävällä tavalla esille se, mikä organisaatio on muutosehdotuksen kohteena olevien tietojärjestelmän ylläpitäjä, koska ylläpitäjä-termiä ei ole määritelty. Ylläpito voi olla joko teknistä tai sisällöllistä. Tämän lisäksi tietojärjestelmällä voi olla omistaja ja pääkäyttäjä. Kaikki em. tietojärjestelmän ylläpitoon ja käyttöön liittyvät organisaatiot voivat edustaa eri virastoja. SYKE katsookin, että esitystä tulee tarkentaa erityisesti ylläpitäjä-termin määrittelyn osalta, mikäli rekisterinpitäjyys säädetään suoraan tietojärjestelmän ylläpitäjälle. Tämä edesauttaa mahdollisia rekisterinpitäjiä tunnistamaan tietosuojalainsäädännöstä tulevat vastuusa. Lisäksi tällöin myös mahdollinen yhteisrekisterinpitäjyys tulee esille. Lopuksi SYKE havaitsi esityksessä joitain asiavirheitä, kuten viittaus Oiva ympäristö- ja paikatietopalveluun, jonka on korvannut SYKEn avoin tieto -palvelu vuodesta 2016.
      • Pirkanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        6.3.2020
        • PIRELY lausunto, HE henkilötiedot.pdf
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Uppdaterad:
        6.3.2020
        • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle ympäristöministeriön hallinnonalan eräiden henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta. Esitysluonnoksen tavoitteena on selkiyttää ympäristöhallinnon viranomaisten vastuuta ympäristöhallinnon yhteisissä tietojärjestelmissä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä. Samalla pyritään saamaan ajan tasalle ympäristöministeriön hallinnonalan säännöksiin sisältyvät viittaukset henkilötietojen suojaa koskevaan muuhun lainsäädäntöön. MTK pitää esitysluonnoksen tavoitteita perusteltuina ja hyvinä. Hallinnonalan säädösten yhteensopivuus erityisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa on syytä varmistaa. Tietosuoja-asetus vahvisti selvästi luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojaa ja asetuksen velvoitteiden laiminlyönti on ankarasti sanktioitua. Hallinnon asiakkaan tietosuoja-asetuksen mukaiset oikeudet voidaan varmistaa vain siten, että vastuu tietosuojasta on kussakin hallinnon käsittelemässä asiassa yksiselitteinen. MTK pitää hyvänä sitä, että ympäristöministeriössä on hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä havaittu hallinnonalan henkilötietojen käsittelyn olevan vastuukysymysten osalta epäselviä. MTK voi osaltaan vahvistaa ministeriön havainnon. Hallinnon asiakkaan olisi aina tunnistettava henkilötietojensa käsittelijä ja rekisterinpitäjä. Nyt niin ei selvästikään aina ole. Asiakkaan on usein lähes mahdotonta tietää ketkä kaikki hänen henkilötietojaan voivat saada ja mihin tarkoituksiin henkilötietoja käytetään tai voidaan käyttää. MTK:n käsityksen mukaan henkilötietoja ei myöskään aina poisteta rekistereistä vaikka niiden säilyttämiselle ei enää olisi hyväksyttävää perustetta. Lausuttavana olevan hallituksen esitysluonnoksen tavoite vastuiden selkeyttämisestä on siis hyvä, mutta valitettavasti se ei kovinkaan selvästi toteudu esitysluonnoksen mukaisilla säädösmuutoksilla. Esityksen mukainen ympäristönsuojelulain 222 § jättää hallinnon asiakkaan edelleenkin epätietoiseksi siitä, mikä viranomainen on rekisterinpitäjänä vastuussa henkilötietojen käsittelystä. Yleisluonteinen viittaus ylläpitäjiin on liian epämääräinen. MTK:n käsityksen mukaan sääntely ei ehdotetussa muodossa täytä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. MTK pyytää kunnioittaen ympäristöministeriötä valmistelemaan selvemmät ja tarkkarajaiset säädökset hallinnonalan henkilötietorekistereistä, henkilötietojen käsittelijöistä ja rekisterinpitäjistä sekä tietojen luovutuksista. Vesa Malila lakimies, varatuomari Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
      • Oikeusministeriö
        Uppdaterad:
        5.3.2020
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikon mukaisesta luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Oikeusministeriö on arvioinut esitysluonnosta henkilötietojen suojan, lailla säätämisen vaatimuksen sekä viranomaisten salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevan sääntelyn osalta. Oikeusministeriö esittää lausuntonaan seuraavaa. Asian taustasta Esitysluonnoksen perustelujen mukaan ”ympäristöministeriö on tietosuoja-asetuksen voimaantulon johdosta tarkastellut hallinnonalaansa kuuluvaa lainsäädäntöä, eikä siitä ole löydetty sellaisia puutteita tai ristiriitaisuuksia, jotka edellyttäisivät välttämättä voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Tarkastelussa on kuitenkin havaittu, että ympäristöhallinnon toimijoiden vastuut tietojärjestelmissä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä ovat käytännössä osittain epäselvät ja vastuukysymysten selventämiseksi voimassa olevaan sääntelyyn on tarpeen tehdä joitakin vastuukysymyksiä koskevia tarkennuksia.” Oikeusministeriö huomauttaa, että se tarkastelee lausunnossaan lähtökohtaisesti ainoastaan esitysluonnoksessa ehdotettuja muutoksia, mutta toteaa, että esitysluonnoksessa mainittu havainto siitä, ettei ympäristöministeriön hallinnonalan lainsäädännössä ole havaittu tietosuoja-asetuksen voimaantulon johdosta välttämättömiä muutostarpeita, on epäselvä ja jättää auki kysymyksen, kuinka kattavasti lainsäädäntöä on käyty läpi ja millä perusteilla muutostarpeita ei välttämättä ole tässä esityksessä esitetyn lisäksi. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta Oikeusministeriö toteaa, että ympäristöministeriön esitysluonnokseen sisältyvissä lakiehdotuksissa tarkoitettu henkilötietojen käsittely kuuluu EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Näin ollen on arvioitava, voidaanko lainsäädäntötoimenpiteitä toteuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen kansalliselle lainsäädännölle jättämän liikkumavaran puitteissa. Esityksessä on osoitettava, mihin yleisen tietosuoja-asetuksen artiklaan henkilötietojen käsittelyä koskevat erityissäännökset perustuvat. Kansallinen liikkumavara pohjautuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin sekä arkaluonteisten tietojen osalta 9 artiklan 2 kohdan alakohtiin. Lisäksi asetuksessa on useita artiklakohtaisia tarkennuksia kansallisesta liikkumavarasta. Kansallisen liikkumavaran puitteissa annettavan lainsäädännön on tietosuoja-asetuksen mukaan täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhtainen asetettuun tavoitteeseen nähden. Nyt käsiteltävässä esitysluonnoksessa on sivuilla 6 kirjoitettu auki tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainitut henkilötietojen käsittelyyn oikeuttavat perusteet. Ehdotuksesta ei kuitenkaan käy selvästi ilmi, mikä olisi henkilötietojen käsittelyn oikeudellinen peruste tässä kyseissä esitysluonnoksessa. Oikeusministeriö huomauttaa, että kansallisen liikkumavaran arvioinnin lisäksi valitulla käsittelyn oikeudellisella perusteella on vaikutuksia myös rekisteröityjen oikeuksiin, kuten rekisteröidyn oikeuteen vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Esitysluonnosta tulee täten arvioida soveltuvan tietojen käsittelyn oikeusperusteen osalta asian jatkovalmistelussa. Esitysluonnoksessa kerrotaan myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklasta, jossa säädetään erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan käsittelyn perusteista. Esityksestä ei käy muutoin ilmi, että esitettävä sääntely koskisi myös arkaluonteisten tietojen käsittelyä. Oikeusministeriö katsoo, että esitystä on syytä selventää siten, että siitä kävisi selvästi ilmi käsiteltävien henkilötietojen luonne ja tarvittaessa tunnistettaisiin tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukainen oikeudellinen peruste erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelylle. Rekisterinpitäjistä säätämisestä Esityksessä ehdotetaan, että maa-aineslain 23 b §:n 4 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin tietojärjestelmän ylläpitämisen lisäksi tietojärjestelmän rekisterinpitäjistä. Esitysluonnoksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -kappaleessa tarkennetaan, että ”maa-aineslakiin ehdotettavalla rekisterinpitäjiä koskevalla lisäyksellä ei ole tarkoitus muuttaa maa-ainestenottojärjestelmän tämän hetkisiä rekisterinpitäjiä, vaan ottaa jo nykyään rekisterinpitäjiksi katsottavista tahoista lain tasolle selventävä säännös, jolla vahvistetaan nykyistä oikeustilaa.” Maa-aineslain 23 b §:n 4 momentissa säädettäisiin tietosuoja-asetuksen mukaisesta rekisterinpitäjästä. Säännösluonnoksen mukaan ”Tietojärjestelmää ylläpitävät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Suomen ympäristökeskus, jotka toimivat yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamina rekisterinpitäjinä.” ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus olisivat siten tietojärjestelmän rekisterinpitäjiä yhdessä, kuten esitysluonnoksen kansi-lehdessä todetaan. Rekisterinpitäjästä säätäminen on mahdollista tietosuoja-asetuksen perusteella. Rekisterinpitäjä määritellään tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa, jonka mukaan rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Siinä tapauksessa, että vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä tai osittain tai kokonaan jäsenvaltion lainsäädännössä. Järjestelystä tai lainsäädännöstä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Rekisteröity voi käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta. Oikeusministeriö toteaa, että esitysluonnoksessa ei ole arvioitu maa-aineslakiin rekisterinpitäjistä ehdotettavaa sääntelyä suhteessa tietosuoja-asetuksen 26 artiklaan. Esityksen jatkovalmistelussa asiaa tulee tarkastella. Ympäristönsuojelulain 222 §:n osalta voidaan samoin todeta, että vaikka 2 momenttia ei esitetä muutettavaksi lukuun ottamatta siihen tehtävää viittausta yleiseen tietosuoja-asetukseen, henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön muututtua on säännöstä syytä tarkastella ja perustella yllä mainitun rekisterinpitäjiä koskevan tietosuoja-asetuksen sääntelyn valossa. Yleislakeihin viittaamisesta Ympäristönsuojelulain 222 §:n 3 momenttiin ehdotetaan lisättävän viittaus EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen ja vastaavasti poistettaisiin viittaus kumottuun henkilötietolakiin. Maa-aineslain 23 b §:n 3 momentista poistettaisiin niin ikään viittaus kumottuun henkilötietolakiin, joka korvattaisiin viittauksella yleiseen tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin. Vastaavat teknisluonteiset henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön liittyvät viittausmuutokset ehdotetaan tehtävän jätelain 143 §:n 2 momenttiin sekä rakennusten energiatodistusjärjestelmästä annetun lain 22 §:n 3 momenttiin. Oikeusministeriö huomauttaa, ettei yleissäädöksiin ole tarpeen viitata erityislainsäädännössä, jollei viittaaminen ole tarpeen epäselvyyksien välttämiseksi. Näin ollen esityksessä tulisi perustella, miksi katsotaan tarpeelliseksi viitata suoraan sovellettavaan tietosuoja-asetukseen ja yleislakina tietosuojasääntelyyn sovellettavaan tietosuojalakiin (ks. Lainkirjoittajan opas, jakso 12.2 ”Viittaaminen yleislakiin”). Esitysluonnoksen sivulla 22 todetaan, että ehdotetuilla muutoksilla selkeytettäisiin erityissääntelyn suhdetta yleissääntelyyn. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseistä selkiyttämistä ei ole tehty tietosuojalainsäädännön osalta. Oikeusministeriö pitää kannatettavana, että esityksen perusteluissa tuotaisiin esiin sovellettavien lakien välinen suhde (tietosuoja-asetus, kansallinen yleislaki ja nyt ehdotettava erityislakien sääntely) siten, että käytännön toimijat saavat selkeän kokonaiskuvan relevantin lainsäädännön osalta. Oikeusministeriö katsoo lisäksi, että ehdotettujen tietosuojaa koskevien säännösten suhdetta yleiseen tietosuoja-asetukseen ja kansalliseen tietosuojalakiin tulisi käsitellä kunkin säännöksen perusteluissa. Tietojen luovutusta koskeva sääntely Esitysluonnoksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa 3 luvussa viitataan perustuslakivaliokunnan käytäntöön koskien viranomaisten tietojensaantioikeutta ja tietojenluovuttamismahdollisuutta. Esityksessä todetaan, että kyseessä oleva esitys tarkentaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä näiltä osin. Ilmeisesti tällä perustelulausumalla viitataan ympäristönsuojelulain 222 §:n 4 momenttia koskevaan ehdotettuun muutokseen, jossa tietojensaantioikeuden kohteena olevat tiedot rajattaisiin tarpeellisten tietojen sijaan välttämättömiin tietoihin. Muutosta voidaan pitää sinänsä perusteltuna ja perutuslakivaliokunnan käytännön paremmin huomioonottavana. Oikeusministeriö kuitenkin huomauttaa, että vastaava muotoilu sisältyy myös esitysluonnoksessa muutettavaksi ehdotettuun maa-aineslain 23 b §:ään. Tältä osin ei kuitenkaan ehdoteta vastaavaa muutosta 23 b §:n 3 momenttiin. Vaikuttaisi siltä, että maa-aineslaissa tarkoitetun tietojärjestelmän sisältämät tiedot ovat rajatummat kuin ympäristönsuojelun tietojärjestelmiin sisältyvät tiedot. On kuitenkin syytä arvioida, voidaanko myös maa-aineslain 23 b §:n 3 momentissa tarkoitettu tietojensaantioikeus rajata välttämättömään tai onko luovutussäännöksessä tarkoitettuja tietosisältöjä mahdollista yksilöidä. Asetuksenantovaltuus Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisättäväksi asetuksenantovaltuus ympäristönsuojelulain 222 §:ään. Asetuksenantovaltuuden tarpeellisuutta ei ole perusteltu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Asetuksen pääasiallista sisältöä ei myöskään ole kuvattu esitysluonnoksessa. Oikeusministeriö huomauttaa asetuksenantovaltuuden täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksesta. Pykäläluonnoksen perusteella asetuksella voidaan antaa ”tarkempia säännöksiä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kuuluvia tietoja sisältävistä 2 momentissa tarkoitetuista tietojärjestelmistä, rekistereistä ja tiedostoista, sekä niiden ylläpitäjistä”. Luonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa on tunnistettu, että perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että säännökset tietojärjestelmää ylläpitävistä viranomaisista annetaan lailla. Asetuksenantovaltuus on epäselvä erityisesti siltä osin, että se näyttäisi mahdollistavan säännösten antamisen tietojärjestelmän ylläpitäjistä asetuksessa. Ilmaisua olisi hyvä täsmentää toteamalla, mistä ylläpitäjiä koskevista asioista tarkempia säädöksiä olisi mahdollista antaa. Muuta Esitysluonnoksen nykytilan kuvaus vaikuttaisi sisältävän paljon kuvausta lainsäädännöstä, jonka relevanssi ehdotettujen muutosten osalta jää epäselväksi. Jatkovalmistelussa olisi hyvä arvioida kuvatun lainsäädännön relevanssia ja kytkeä nykytilan kuvaus selkeämmin ehdotettuihin muutoksiin. Hallituksen esityksen laatimisohjeissa todetaan, että nykytilaa koskevassa jaksossa tulisi tiiviisti kuvata esityksen kannalta merkityksellinen nykytila. Lisäksi oikeusministeriö huomauttaa hallituksen esityksen laatimisohjeiden uudistumisesta. Uuden oppaan mallirakenteiden mukaan perusteluja ei jaotella yksityiskohtaisiin ja yleisperusteluihin. Uuden mallirakenteen terminologian mukaan yksityiskohtaiset perustelut otsikoidaan säännöskohtaisiksi perusteluiksi.
      • Puolustusministeriö
        Uppdaterad:
        5.3.2020
        • Puolustusministeriö toteaa kunnioittavasti, ettei sillä ole huomautettavaa esitysluonnoksesta.
      • Maa- ja metsätalousministeriö
        Uppdaterad:
        4.3.2020
        • Lausunnolla olevan esitysluonnoksen tavoitteena on ollut tehdä ainakin tietosuoja-asetuksesta johtuvat muutokset muutamiin ympäristöministeriön hallinnonalan lakeihin. Maa- ja metsätalousministeriö pitää tällaista tarkastelua perusteltuna. Tavoitteissa viitataan myös henkilötietojen suojaa koskevan kansallisen lainsäädännön muutoksista johtuviin muutoksiin, mutta epäselväksi jää, mihin kansallisen lainsäädännön muutoksiin esitysluonnoksen tavoitteissa viitataan. Esitysluonnoksen tavoitteita koskevassa luvussa (3 luku) viitataan toimintaympäristön muutoksiin, nykytilan arviointia koskevissa luvussa (2.5 luku) teknisiin rajapintaratkaisuihin ja käytäntöä koskevan luvun (2.4 luku) yhtenä otsikkona ovat ympäristöhallinnon asianhallintajärjestelmät. Tähän liittyen maa- ja metsätalousministeriö pitää yllättävänä, ettei esitysluonnoksessa ole tunnistettu säännösten liittymistä uuteen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettuun lakiin (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki. Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa tulisikin arvioida, mikä on ympäristönsuojelulain, maa-aineslain, jätelain ja rakennusten energiatodistusjärjestelmästä annetun lain suhde uuteen tiedonhallintalakiin. Ympäristönsuojelulain 222 §:n 5 momentissa on viittaussäännös tiedonhallintalakiin, mutta se ei poista tarvetta analysoida ehdotettujen säännösten suhdetta tiedonhallintalakiin, kun valmistellaan uutta lainsäädäntöä, jolla on liityntäkohta tiedonhallintalakiin. Samoin tulisi mainituissa ympäristöministeriön hallinnonalan laeissa käytettyä terminologiaa arvioida suhteessa julkisuuslakiin, tietosuoja-asetukseen ja tiedonhallintalakiin. Tavanomaisesta poikkeavana ratkaisuna voitaneen pitää myös sitä, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä määritellään muodostuvaksi tiedoista, jotka talletetaan eräiden lakiluonnoksessa lueteltujen viranomaisten ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja tiedostoihin. Entä mitä tarkoitetaan tietoalustalla (esimerkiksi jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta) ja mikä on sen suhde henkilörekisterin tai tietojärjestelmän käsitteeseen? Tietojärjestelmä määritellään tiedonhallintalaissa. Tiedonhallintalaissa on muun muassa tietojärjestelmiin liittyviä säännöksiä. Maa- ja metsätalousministeriö kiinnittää huomiota tietosuoja-asetuksen rekisterinpitäjän (4 artikla) ja yhteisrekisterinpitäjän (26 artikla) käsitteisiin. Esitysluonnoksessa ei lainkaan pohdita sitä vaihtoehtoa, että kyse olisi yhteisrekisterinpitäjistä, vaikka muutoin esitysluonnoksesta syntyy se käsitys, että yhteisrekisterinpitäjistä saattaa olla kyse (erityisesti ympäristönsuojelulain 222 §). Ympäristönsuojelulain muutosta koskevassa lakiluonnoksessa käytetään tietojärjestelmän ylläpitäjä -termiä ja sen merkitys jää epäselväksi suhteessa tietosuoja-asetuksen rekisterinpitäjän käsitteeseen. Esitysluonnoksen otsikon perusteella voidaan olettaa, että ehdotettu sääntely koskee henkilörekistereitä, joten olisi johdonmukaisempaa käyttää rekisterinpitäjä- tai yhteisrekisterinpitäjätermejä. Kaiken kaikkiaan esitysluonnoksesta syntyy se kuva, ettei se välttämättä selkeytä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Vaikuttaa myös siltä, ettei tarkastelun kohteena olevien eri tietojärjestelmien ja henkilörekisterien kokonaisuudesta ole syntynyt valmistelun aikana selkeää kokonaiskäsitystä. Esitysluonnoksesta ei myöskään käy ilmi, miksi esitysluonnoksista mainituista tietojärjestelmistä, joiden voi olettaa olevan henkilörekistereitä, on ollut tarpeen säätää. Säätämisjärjestysperusteluissa on viitattu muun muassa perustuslakivaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan henkilötietojen suojasta säätäminen tulee rajoittaa välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Jatkovalmistelussa tulisikin kertoa, miksi henkilötietojen suojaa koskevat erityissäännökset ovat välttämättömiä. Ympäristönsuojelulakia koskevan lakiluonnoksen mukaan ympäristönsuojelulain 222 §:ään ehdotetaan lisättäväksi seuraava valtuussäännös: ”Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kuuluvia tietoja sisältävistä 2 momentissa tarkoitetuista tietojärjestelmistä, rekistereistä ja tiedostoista, sekä niiden ylläpitäjistä.” Valtuussäännös ei ole täsmällinen. Ylipäätään jää epäselväksi, mistä valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, kun säännöskohtaisissa perusteluissa ei ole esimerkkejä eikä esitysluonnoksen liitteenä ole luonnosta valtioneuvoston asetukseksi. Esitysluonnoksesta syntyy se kuva, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä on henkilörekisteri. Tällöin on perustuslain 10 §:n valossa vaikea muutoinkin perustella, että esimerkiksi rekisterinpitäjästä säädettäisiin muutoin kuin lailla. Tämä seikka näyttää olleen esitysluonnosta kirjoitettaessakin tiedossa, koska säätämisjärjestysperusteluissa mainitaan perustuslakivaliokunnan lausunto, jossa valiokunta on pitänyt ongelmallisena sitä, että maa-ainestenottojärjestelmää ylläpitävistä viranomaisista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella (PeVL 5/2005 vp). Esitysluonnokseen sisältyy jätelain 143 §:n muuttamista koskeva lakiluonnos. Nykytilan kuvauksessa mainitaan jätelain 143 a § (s. 14). Jätelain 143 a §:n otsikko on jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta. Jätelain 143 a §:n 2 momentin mukaan Motiva Oy ylläpitää jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustaa sekä vastaa yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa alustan sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisestä. Mainitun 2 momentin mukaan Motiva Oy on myös luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettu rekisterinpitäjä. Säännöksen perusteella vaikuttaa siltä kuin momentissa olisi määritelty tietoalustan rekisterinpitäjä. Yleensä lainsäädännössä määritellään tietojärjestelmän tai henkilörekisterin rekisterinpitäjä. Nykytilan kuvauksen yhteydessä tulisi myös selvyyden vuoksi todeta, että Motiva Oy on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkista hallintotehtävää hoitava organisaatio ja viitata ao. lakiin, jolla tehtävä on annettu Motiva Oy:lle, ja lain esitöihin. Samoin saattaisi myös olla tarpeen mainita, että Motiva Oy on valtion kokonaan omistama yritys. Esitysluonnoksen johdannossa todetaan, että ympäristöministeriö on tietosuoja-asetuksen voimaantulon johdosta tarkastellut hallinnonalaansa kuuluvaa lainsäädäntöä, eikä siitä ole löydetty sellaisia puutteita tai ristiriitaisuuksia, jotka edellyttäisivät välttämättä voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, mitä asioita tietosuoja-asetukseen liittyen on analysoitu ja miten tuohon päätelmään on tultu. Esitysluonnoksessa on yksi luku, jossa tarkastellaan ympäristötietodirektiiviä. Siinä todetaan, että Suomessa ympäristötietodirektiivin toimeenpanon osalta katsottiin, että kansallinen lainsäädäntö on jo sellaisenaan kattava, eikä direktiivistä aiheutunut näin ollen välttämättömiä lainsäädännön muutostarpeita. Olisi hyvä, jos kyseistä mainintaa täydennettäisiin viittaamalla tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelyssä ja ydinenergialain muuttamisesta annettuun hallituksen esitykseen (HE 165/2003 vp). Kyseisen ajankohdan jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, ettei ole olemassa yleislakia, jossa olisi sovitettu yhteen ympäristötietojen saatavuus ja henkilötietojen suoja. Asiaa on kuvattu yksityiskohtaisesti Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain esitöissä (HE 170/2017 vp). Toisaalta vaikuttaa siltä, ettei esitetyillä muutoksilla ympäristöministeriön hallinnonalan lakeihin ole liityntää ympäristötietodirektiiviin. Jos jatkovalmistelussa esityksellä katsotaan olevan liittymäkohta kyseiseen direktiiviin, tulisi selvyyden vuoksi mainita myös direktiivi 2003/98/EY julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (ns. PSI-direktiivi) ja Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY (ns. INSPIRE-direktiivi). Esitysluonnoksen 2.3 luvussa kuvataan julkisuuslakia ja mainitaan muun muassa julkisuuslain 16 §:n 3 momentti. Julkisuuslain 16 §:n 4 momentissa on viittaussäännös tiedonhallintalakiin. Säännöksen mukaan tietojen antamisesta teknisen rajapinnan ja katseluyhteyden avulla säädetään tiedonhallintalaissa. Julkisuuslain viittaussäännös lienee relevantti, kun esitysluonnoksessa mainitaan muun muassa rajapintaluovutukset. Allekirjoitettu lausunto on saatavissa MMM:n kirjaamosta.
      • Maa- ja metsätalousministeriö
        Uppdaterad:
        4.3.2020
        • mmm lausunto ym; henkilötietojen käsittelyä koskevasta halllituksen esityksestä 04032020.pdf
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        4.3.2020
        • Hallituksen esityksessä todetaan jaksossa ”Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys”, että ”perustuslakivaliokunnan mielestä (PeVL 14/2018) on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arka-luonteisten tietojen käsittelyn kohdalla.” Tässä yhteydessä olisi syytä tuoda esiin, sisältyykö esitettyyn lainsäädäntöön koskien ympäristöministeriön hallinnonalaa tietosuoja-asetuksen tarkoittamien arkaluonteisten tietojen käsittelyä tai muutoin riskiä luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille. Lakiesityksestä tulee käydä ilmi myös sen suhde Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntöön. Muilta osin minulla ei ole lakiesityksestä lausuttavaa.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Uppdaterad:
        4.3.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää lausuntopyynnöstä. Ministeriöllä ei ole lausuttavaa asiassa.
      • Valtiovarainministeriö
        Uppdaterad:
        25.2.2020
        • Valtiovarainministeriö tuo esille, että voimassa olevan rakennusten energiatodistustietojärjestelmästä annetun lain 3 §:n 2 momentissa säädetään siitä, että energiatodistuksen laatija tallentaa tiedot energiatodistusrekisteriin teknisen käyttöyhteyden avulla. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) yhtenä tarkoituksena on ollut, että epäselvyyttä aiheuttaneista teknisiä käyttöyhteyksiä koskevasta erityislainsäädännöstä luovutaan ja tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla muille kuin viranomaisille perustuu jatkossa tiedonhallintalakiin yleislakina. Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa tulisi energiatodistustietojärjestelmästä annetun lain teknistä käyttöyhteyttä koskevassa sääntelyssä ottaa huomioon, mitä tiedonhallintalaissa on säädetty. Vaikuttaa lisäksi siltä, ettei mainitun lain 3 §:n 2 momentissa säädetyssä teknisessä käyttöyhteydessä ole kyse tiedonhallintalain mukaisesta teknisestä rajapinnasta, vaan kyseessä olisi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2004) 4 §:n 1 kohdassa säädetty sähköinen tiedonsiirtomenetelmä. Tästäkin syystä valtiovarainministeriö pitää tärkeänä, että epämääräisestä käsitteestä luovutaan lainsäädännössä.
      • Ulkoministeriö, OIK-20
        Uppdaterad:
        18.2.2020
        • Ulkoministeriö esittää lausuntonaan seuraavaa: Hallituksen esityksessä esitetään, että ympäristönsuojelulaissa säädettäisiin, että Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (”ELY-keskus”) tulee tallentaa Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa tarkoitetut lupapäätökset ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Ulkoministeriö kannattaa ehdotusta. Ulkoministeriö huomauttaa, että Suomi on sitoutunut Etelämannerta koskevaan sopimukseen (SopS 31/1984), jonka VII artiklan 5 kohta velvoittaa Suomea ilmoittamaan vuosittain tiedot muun muassa kaikista suomalaisten alusten tai Suomen kansalaisten toimista ja tutkimusretkistä Etelämantereelle. Tiedot ilmoitetaan sopimuksen sihteeristön ylläpitämille internet-sivuille (Electronic Information Exchange System, ”EIES”). Myös Etelämannersopimukseen tehty ympäristönsuojelupöytäkirja (SopS 5/1998 ja SopS 54/2002) velvoittaa tietojenvaihtoon. Lisäksi Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain (28/1998) 19 §:n 2 momentin mukaan lainvoimaiset lupapäätökset ja niihin liittyvät asiakirjat on annettava tiedoksi ympäristönsuojelupöytäkirjan muille sopimuspuolille. Ulkoministeriö huolehtii tietojen kirjaamisesta EIES-järjestelmään Lapin ELY-keskukselta saamiensa päätösten mukaisesti.