• Lisää tähän aputeksti liitteiden lisäämiselle. Vastaajat voivat liittää tiedostomuotoja: pdf, doc, docx, xls, xlsx, ppt, pptx, csv, txt, rtf, zip, jpg, jpeg, png, gif ja tif. Tiedostojen yhteenlaskettu koko saa olla korkeintaan 50 Mb.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Suomen Rauhanliitto - Finlands Fredsförbund, Lodenius Laura
        Päivitetty:
        28.11.2019
        • Suomen Rauhanliitto – Finlands Fredsförbund kiittää, että siltä pyydetty lausuntoa Suomen raportista , ja pystyy nyt tässä nostamaan vain joitakin kohtia liittyen omaan toimintansa alaa raportissa. Aseistakieltäytymisoikeus ( kohta 210) Muunmuassa ihmisoikeuskomitea ja -neuvosto ovat kiinnittäneet toistuvasti huomiota kaikesta asepalveluksesta kieltäytyvien totaalikieltäytyjien asemaa ja arvostelleet käytössä olevia vapausrangaistuksia. Tästäkin syystä olisi syytä nyt raportissa kirjata maininta, että siviilipalveluksesta kieltäytymisestä edelleen seuraa Suomessa vapausrangaistus. Rauhanliitto muistuttaa jälleen kuten jäsenjärjestönsä Aseistakieltäytyjäliitto, että kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimukseen tulkintaan perustuva krititikkiä siviilipalveluksen kestosta ei ole johtanut toimenpiteisiin lainvalmistelussa tai lainkäytössä. Myöskään ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen perustuvia kehotuksia laajentaa Jehovan todistajia koskevaa vapautusmenettely koskemaan myös muita vakaumuksia, ei vaikuttanut lainsäätäjään kun päinvastoin lakkautettiin vapautusmenettely myös Jehovan todistajien osalta. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuttajien ihmisoikeudet Maahanmuuttajien asemaan ja erityisesti turvapaikanhakijoiden kohtelussa on mielestämme käytnnöissä ollut vakavia epäkohtia, ja katsomme että kohdassa 34 muun muassa olisi hyvä käsitellä sitä, että ulkomaalaislainsäädännön uudistuksilla on ollut negatiivisia vaikutuksia turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan. Kuten pari muutakin lausunnonantajaa Rauhanliitto katsoo, että kohdassa 49 ”laittomat maahanmuuttajat” termi tulisi korvata esimerkiksi käsitteellä ”paperittomat ” tai ”ilman lupaa maassa oleskelevat henkilöt”. Rauhanliitto yhtyy myös Ihmisoikeusliiton esittämään huomioon kohdasta 93 ihmisoikeuksien kuuluvan kaikille ihmisille, ja ettei tulisi korostaa kansalaisuuteen liittyviä poikkeuksia, että myös perusoikeudet ovat yleisiä, eli periaatteessa kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia, eikä lähtökohtaisesti ole rajattu kansalaisuuden perusteella.
      • Lapsiasiavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Lapsiasiavaltuutetun toimisto kiittää tilaisuudesta lausua perusraportin luonnoksesta. Toimistolla ei ole asiassa lausuttavaa.
      • Naisasialiitto Unioni ry, Pyykkönen Milla
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta lausua tähän kattavaan raporttiluonnokseen. Haluaisimme kiinnittää huomiota muutamaan kohtaan. Naisten ja miesten välinen palkkaero on tuotu raportissa esille, mutta siihen ei ole kiinnitetty erikseen huomioita. Pidämme tärkeänä, että erikseen mainitaan sukupuolten välisen palkkaeron suuruus omalla lauseellaan. Naisten työllisyys on kasvanut miesten työllisyyttä nopeammin, mutta naisten ja miesten välinen ero keskiansioissa on edelleen suuri. Tämä kertoo siitä, että naiset työllistyvät matalapalkka-aloille. Tämä taas viestii työmarkkinoiden sukupuolisegregaation vahvuudesta. (lähde: https://www.naisjarjestot.fi/client/naisjarjestot/userfiles/peking-raportti-taitto-digi.pdf) Henkirikoksista puhuttaessa ei ollenkaan mainita kuolemaan johtavan naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä Suomessa. Suomessa kuolee vuosittain noin 20 naista entisen tai nykyisen kumppanin tappamana. Yleisin henkirikoksen uhri on mies, jonka tappaa toinen mies. Tämä tarkoittaa yleensä raporttiluonnoksessa mainittuja päihteiden väärinkäyttäjiä. Raporttiluonnoksessa puhutaan näiden tapausten kohdalla alkoholisoituneista miehistä ja naisista vaikka tilastot osoittavat sekä uhrien että tekijöiden olevan ensisijaisesti miehiä. Toiseksi yleisin henkirikoksen ryhmä on entisen tai nykyisen kumppaninsa tappamat naiset. Heidät tulee mainita raportissa (lähde: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/vakivalta-ja-hairinta/sukupuolistuneen-vakivallan-yleisyys) Samoin tulee mainita naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys ylipäätään. Euroopan perusoikeusviraston (FRA) mukaan väkivaltaa kohtaa elämänsä aikana lähes puolet suomalaisista naisista. (lähde: https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-at-a-glance-oct14_fi.pdf) Kuten raporttiluonnoksessa sanotaankin, niin suuri osa seksuaalirikoksista on piilorikollisuutta. Puhuttaessa tekijöiden taustoista olisi syytä mainita, että puhutaan epäiltyjen ja tuomittujen taustoista. Naisuhritutkimusten mukaan raiskausrikoksia voi jäädä ilmoittamatta vuosittain jopa 15 000 (lähde: http://www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi/fi/index/vakivaltarikollisuus/raiskausjamuutseksuaalirikokset.html)
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Erik Castrén -instituutti
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Erik Castrén -instituutin lausunto luonnoksesta Suomen perusraportiksi YK:n sopimusvalvontaelimille Erik Castrén -instituutti (ECI) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Suomen perusraportiksi YK:n sopimusvalvontaelimille ja esittää raporttiluonnoksesta seuraavat kommentit: Kohta 34: Kohdassa olisi hyvä käsitellä sitä, että ulkomaalaislainsäädännön uudistuksilla on ollut myös negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan, ei ainoastaan kohdassa mainittuja turvapaikkamenettelyä nopeuttavia vaikutuksia. Kohta 49: Käsite ”laittomat maahanmuuttajat” on ihmisoikeusjärjestelmän valossa ongelmallinen. Termi tulisi korvata esimerkiksi käsitteellä ”paperittomat henkilöt”. Kohta 224: ECI ehdottaa seuraavaa muotoilua kohdan 224 selventämiseksi: ”Suomessa lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden valvonta painottuu ennakolliseen valvontaan. Ennakkovalvonnan suorittaa eduskunnan yhteydessä toimiva perustuslakivaliokunta. Perustuslain 74 §:n mukaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat kansanedustajia.” Kohta 225: ECI ehdottaa seuraavaa muotoilua PL 107 §:ää käsitteleväksi virkkeeksi: ”Perustuslain 107 §:n mukaan lakia alemmanasteista säännöstä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, jos säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa. PL 107 § koskee kaikkia viranomaisia, eikä ristiriidan tarvitse olla ilmeinen.” Kohta 239: Kohdassa olisi hyvä käsitellä sitä, että Euroopan ihmisoikeussopimus on eniten viitattu ihmisoikeussopimus suomalaisissa tuomioistuimissa. Muihin ihmisoikeussopimuksiin viittaaminen on yleistynyt 1990-luvulla, kuten kohdan alussa kerrotaan, mutta niihin viittaaminen on edelleen vähäistä. Tämän vuoksi kohdassa mainitut esimerkit eivät ECI:n käsityksen mukaan edusta hyvin viittauskäytäntöjä. Kohta 240: Viimeisen virkkeen mukaan ”Tänä päivänä suoria viittauksia ihmisoikeussopimuksiin ja myös komiteoiden hyväksymiin loppupäätelmiin ja suosituksiin löytyy myös alioikeuksien ratkaisujen perusteluista.” ECI:n käsityksen mukaan viittaukset esimerkiksi komiteoiden loppupäätelmiin ja suosituksiin eivät ole yleisiä tuomioistuinratkaisuissa, etenkään alioikeuksien ratkaisujen perusteluissa, vaikka ne ovatkin yleistyneet viime vuosina. Kohta 266 alkaen, g) ALUEELLISET IHMISOIKEUSMEKANISMIT: Otsikon alla ei käsitellä lainkaan muita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia kuin Euroopan ihmisoikeussopimusta. Esimerkiksi Euroopan sosiaalinen peruskirja olisi hyvä mainita lyhyesti. Kohta 276: Kohdan viimeisen virkkeen mukaan ”Itse kuuleminen tapahtuu usein kirjallisesti, jolloin asiantuntijalta pyydetään kirjallinen lausunto käsiteltävään asiaan liittyen.” Kirjallinen lausunto on keskeinen osa kuulemista perustuslakivaliokunnassa, mutta yleensä lausuntoihin liittyy myös suullinen kuuleminen valiokunnassa. Kohta 288 alkaen, (a) IHMISOIKEUSSOPIMUSTEN JULKAISU, LEVITTÄMINEN JA TIETOISUUS: Osiossa olisi hyvä käsitellä erikseen lapsen oikeuksien sopimuksen 42 artiklaa, jonka mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Kohdat 299-300: Kohdissa voisi käsitellä lyhyesti sitä, että yliopistojen rahoitusleikkaukset ovat vaikuttaneet yliopistojen toimintaedellytyksiin ja siten myös perus- ja ihmisoikeuksia käsittelevän tutkimuksen edellytyksiin. Kohta 300: Viimeistä virkettä olisi hyvä selventää. Kohta 345: Kohtaan olisi hyvä lisätä maininta siitä, että yksityishenkilö voi tehdä hakemuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle ainoastaan yhdenvertaisuuslakia koskevassa asiassa, ja tasa-arvolakia koskevassa asiassa vastaavaa mahdollisuutta ei ole. Esim. seuraavasti: ”345. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on itsenäinen ja riippumaton oikeusturvaelin. Yhdenvertaisuuslakia koskevassa asiassa hakemuksen lautakunnalle voi tehdä mahdollisen syrjinnän kohteeksi joutunut yksilö tai yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvolakia koskevassa asiassa tasa-arvovaltuutettu asianomistajan suostumuksella.” Lausunnon on laatinut Milka Sormunen/ Erik Castrén -instituutti, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta.
      • SAK ry, SAK Paula Ilveskivi Akava Miia Kannisto STTK Maria Häggman
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti: I YLEISTÄ TIETOA SUOMESTA Työllisyys Suomi käyttää suhteessa BKT:hen pohjoismaisittain vähän rahaa työttömien palveluihin ja palkkatukeen. II IHMISOIKEUKSIEN SUOJELUN JA EDISTÄMISEN YLEISET PUITTEET d) ihmisoikeudet Suomen tuomioistuimissa Uhrilla on lain mukaan oikeus saada sukupuolisyrjinnästä tai muusta syrjinnästä hyvitystä. Tasa-arvolain mukaisen hyvityksen määrä on noin 8 000 euroa. Muusta syrjinnästä tuomioistuinten määräämät hyvitykset ovat tätä alempia. Myös rikosoikeudelliset seuraamukset ovat vähäisiä eikä polisi tutki tekoja. Ottaen huomioon, että kyse on ihmisoikeuksien loukkaamisesta, hyvitykset ovat Suomen olot huomioon ottaen mitättömiä. Alhaiset seuraamukset eivät edistä ihmisoikeussopimusten noudattamista. YK:n perusraportissa tulisi II. ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen yleiset puitteet kappa-leessa ja sen liitteissä huomioida kansainvälinen työjärjestö ILO ja sen yleissopimukset paremmin. ILO on YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö, joka luo kansainvälisiä työelämän yleissopimuksia ja suosituksia sekä valvoo ja tukee jäsenmaitaan sopimusten noudattamisessa. Suomessa toimii Työ- ja elinkeinoministeriön asettama ILO-neuvottelukunta yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Raportissa tulisi kuvata, miten tavoitetta edistää ihmisarvoista työtä (decent work) on Suomessa edistetty. Ihmisarvoinen työ on yksi keskeisimmistä keinoista lisätä ihmisten hyvin-vointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta maailmassa ja se on osa YK:n vuosituhattavoitteita. Työ ja työstä saatavat ansiotulot ovat yksi merkittävimmistä keinoista vähentää köyhyyttä. Tämän lisäksi työllä on suuri merkitys ihmisen elämänlaadun ja merkityksellisyyden osalta. Raportissa on perusteltua täsmentää, mistä nämä työelämän kansainväliset normit löytyvät (www.finlex.fi sekä ministeriön sivut). Liitteessä II. olisi perusteltua mainita taulukossa 42. myös kesällä 2019 ILO:n työkonferenssin hyväksymä uusi yleissopimus (nro 190) väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä. Pimeä työ Suomessa pimeä työ ja lisääntyvä ihmiskauppa ovat ongelmia. Uhka kohdistuu erityisesti maahanmuuttajiin ja muihin pimeään työhön pakotettuihin henkilöihin. Näiden ihmisten kohdalla valtion passiivisuudesta seuraa, että muun ohella taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet eivät toteudu. F. Ihmisoikeussopimusten julkaisu, levittäminen ja tietoisuus e) Kehitysyhteistyö Kuvaus kehitysyhteistyöstä ja sen määrärahoista on täsmällinen toisin kuin sisällön kuvaaminen. Olisi tärkeää avata Suomen kehityspolitiikan ihmisoikeusperustaa ja mm. sitä, miten se vahvistaa ILO:n perusoikeuksien toteutumista kohdemaissa. H. MUU IHMISOIKEUKSIIN LIITTYVÄ TIETO Agenda2030 Valtioneuvoston ja kehityspoliittisen toimikunnan sekä kestävän kehityksen toimikunnan toiminta sekä tehdyt selvitykset ja tehdyt tutkimukset kuvataan kattavasti. Tässä yhteydessä olisi lisäksi tärkeää saada tietoa siitä, miten Suomi edistää tavoitetta SDG8 eli säällisen työn lisäämistä maailmassa ja osana sitä vahvistaa myös aina ILO:n perusoikeuksien toteutumista niin kansallisessa kuin mm. kauppa- ja kehityspolitiikassa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Akava ry STTK ry
      • Saamelaiskäräjät
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Vastaanottaja: Ulkoministeriö (jätetty sähköisen lausuntopalvelun kautta 27.11.2019) Asia: Saamelaiskäräjien lausunto koskien luonnosta Suomen yleisraportiksi yhdistyneiden kansakuntien sopimusvalvontaelimille Viite: Lausuntopyyntö 6.11.2019, PC0TQ3UY-21 Saamelaiskäräjät esittää muutoksia ja seuraavat kommentit koskien luonnosta Suomen yleisraportiksi yhdistyneiden kansakuntien sopimusvalvontaelimille: SAAMELAISET Saamelaiskäräjät ehdottaa muutettavaksi kohtaa 16 seuraavasti: ”16. Perustuslain (731/1999) 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lisäksi perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Suomessa kansalliseen lainsäädäntöön implementoidun kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälisen yleissopimuksen artiklan 27 sisältämä kulttuurin heikentämiskielto koskee Suomen kontekstissa myös saamelaiskulttuuria. Saamelaiskulttuuriin luetaan kuuluvaksi mm. saamen kieli, kulttuuriperintö, käsityöperinne, kulttuuri-ilmaukset sekä perinteiset saamelaiselinkeinot, kuten poronhoito, kalastus, käsityö, keräily ja metsästys sekä niiden uudenaikaiset harjoittamisen muodot. (esim. HE 309/1993) Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään saamen kielilailla (1086/2003).” Kohdan 16 jälkeen ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta: ”Kolttasaamelaisten sekä heidän alueidensa elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia edistämään ja kolttakulttuuria ylläpitämään ja edistämään on Suomessa säädetty kolttalaki (253/1995). 2 §:n mukaan kyseisen lain pykäliä suoritetaan koltta-alueen kehittämiseksi, ja myös koltta-alue on laissa erikseen määritelty. Laissa tunnustetaan kolttasaamelaisten ikiaikainen hallintoelin sekä asianhoito Kolttien kyläkokouksen kautta (42 §).” Kohtaan 17 Saamelaiskäräjät huomauttaa, että Saamelaiskäräjillä on tiedossa määriä, siitä kuinka moni saamen kielten käyttäjistä on toisen kielen puhujia, sillä saamelaiskäräjävaalien yhteydessä tehdään tilastoja sen mukaan, mitä ihmiset ovat Saamelaiskäräjille kielen osalta ilmoittaneet. Saamelaiskäräjät ehdottaa kohtaan 18 korjattavaksi kohdat, joissa mainitaan ”saamelainen kulttuuri-itsehallinto” ja muutettavan ne seuraavaan muotoon: ”Saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto”. Kohdan 18 jälkeen ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta: ”Saamelaiskäräjälain (974/1995) 9 §:ssä säädetään viranomaisten neuvotteluvelvoitteesta saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat yhdyskuntasuunnittelua; valtionmaan, suojelu-alueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta ja luovutusta; kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsintää ja hyödyntämistä sekä valtion maa- ja vesialueilla tapahtuvaa kullanhuuhdontaa; saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon lainsäädännöllistä tai hallinnollista muutosta; saamenkielisen ja saamen kielen kouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä; tai muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa saamelaisten kotiseutualueella.” Kohtaa 19 ehdotetaan muutettavaksi, sillä Saamelaiskäräjät ei myönnä rahoitusta saamenkieliseen oppimateriaalituotantoon vaan tuottaa materiaalin itse. Kohdan loppu tulisikin muuttaa seuraavasti: ”lisäksi Saamelaiskäräjät tuottaa saamenkielistä oppimateriaalia valtion talousarviossa vuosittain osoitettavin varoin.” Kohtaan 20 Saamelaiskäräjät ehdottaa seuraavia muutoksia: -Kohta ”kulttuuri-itsehallinnon” tulisi korvata muotoilulla ”kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon” -Kohdan loppuun haluaisimme seuraavan lisäyksen: ”[…] oli 3 787 000 euroa, joista kului 150 000 euroa saamen kielilain 31 §:n mukaisiin avustuksiin muille kuin Saamelaiskäräjille sekä 1 421 000 euroa Sajoksen vuokraan Senaatti-Kiinteistölle.” Lisäksi Saamelaiskäräjät haluaa saamelaisia tai mediaa käsittelevässä osiossa nostaa esille, että saamelaisiin ja Saamelaiskäräjiin kohdistunut vihapuhe on lisääntynyt erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta myös muualla mediassa ja yhteiskunnassa. Oikeusministeriön vuonna 2016 julkaiseman selvityksen mukaan ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä, selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri väestöryhmiin”, saamelaisten yleisimpiä vihapuheen ja häirinnän ilmenemismuotoja ovat jatkuvien negatiivisten kommenttien kohteeksi joutuminen, sanallinen loukkaus, häirintä tai nöyryytys, nimittely ja vaientaminen tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen rajoittaminen. Yleisin vihapuheen tai häirinnän tapahtumapaikka selvityksen mukaan on internet. KANSALLISET VÄHEMMISTÖT JA MUUT VÄHEMMISTÖRYHMÄT Kohtaan 27 Saamelaiskäräjät ehdottaa lisäystä siitä, että saamen kielellä ei ole viittomakieltä. c) TERVEYS TERVEYSPALVELUT Kohdan 60 loppuun Saamelaiskäräjät ehdottaa lisättäväksi seuraavan: ”Edellä mainitut viranomaiset eivät erikseen huomioi valvonnassa ja ohjauksessa saamen kielen ja kulttuurin merkitystä osana palvelun laatua ja potilasturvallisuutta.” Lisäksi Saamelaiskäräjät ehdottaa terveyspalveluiden alle lisättäväksi seuraavan kohdan: ”Saamelaisilla on Suomessa heikot mahdollisuudet saada kulttuurisensitiivisiä ja saamenkielisiä sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluita puutteellisten resurssien vuoksi. Tämä asettaa saamelaiset eri arvoiseen asemaan valtaväestön edustajiin nähden suomalaisessa yhteiskunnassa.” d) SOSIAALITURVA Saamelaiskäräjät ehdottaa lisättäväksi uuden kohdan: ”Saamelaisten osalta erityinen haaste muodostuu sosiaaliturvalainsäädännön tulkinnassa. Mikäli etuuspäätöksiä tekevä virkamies ei tunne saamelaiskulttuurin ja elinympäristön erityispiirteitä riittävän hyvin, voi saamelainen edunsaaja jäädä ilman etuutta virkamiehen puutteellisen osaamisen vuoksi.” Lisäksi kohtaan 67 Saamelaiskäräjät ehdottaa lisäystä seuraavasti: ”[…] Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen valtio osallistuu myöntämällä kunnille valtionosuuksia. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi yleiskatteellinen valtionosuus ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide, vaan siihen tarvitaan asian eteenpäin viemiseksi varattua erillisrahoitusta.” e) MAAKUNTA- JA SOTEUUDISTUS Kohtaan 70 Saamelaiskäräjät ehdottaa loppuun seuraavaa lisäystä: ”Saamelaisväestön yhteydessä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, riittävien, laadukkaiden ja vaikuttavien palvelujen turvaaminen sekä ammattitaitoisen saamenkielisen työvoiman saatavuuden turvaaminen edellyttää valtiolta erityisratkaisua ja asian tarkastelua alkuperäiskansaoikeuksien näkökulmasta.” f) VARHAISKASVATUS JA KOULUT Saamelaiskäräjät ehdottaa uuden kohdan lisäämistä: ”Saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen järjestämiseen liittyy Suomessa useita haasteita, mikä asettaa saamelaislapset ja -nuoret usein eriarvoiseen asemaan valtaväestöön nähden. Saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminnalla ei ole vakiintunutta lainsäädännöllistä asemaa. Suomessa on pula pätevistä saamenkielisistä opettajista, eikä saamenkielisten opettajien koulutukselle ole olemassa pysyviä rakenteita. Myöskin saamenkieliseen oppimateriaalityöhön käytössä olevat resurssit ovat riittämättömät. Saamen kielten elvytysohjelman toimeenpano on yhä kesken, eikä kaikille toimenpiteille ole osoitettu resursseja. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuu noin 2000 saamelaislasta ja -nuorta. Heistä vain noin 10 % on tällä hetkellä joko saamenkielisen varhaiskasvatuksen tai saamen kielen opetuksen piirissä. Saamen kielilaissa on tällä hetkellä puutteita, ja lakia ollaan uudistamassa.” Kohtien h) KUNTIEN ITSEHALLINTO ja i) NEUVOTTELUKUNNAT Saamelaiskäräjät ehdottaa lisättäväksi uuden kohdan i) SAAMELAISTEN KOTISEUTUALUE. Kohdan alle tulisi lisätä seuraavat alakohdat: ”132. Saamelaiskäräjälaissa (974/1995) 4 §:ssä määritellään saamelaisten kotiseutualue, joka kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. 133. Saamelaisille on kotiseutualueellaan turvattu Suomen perustuslain (731/1999) 121 §:ssä momentissa 4 kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. 134. Kolttalaissa (253/1995) on erikseen määritelty koltta-alue, joka on tarkasti selitetty lain 2 §:ssä. Kolttasaamelaisilla on koltta-alueella mm. perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ja laajemmin saamelaiskulttuuriin sidoksissa olevia oikeuksia. Lisäksi laissa luvussa 8 säädetään Kolttien kyläkokouksen sekä kolttaneuvoston toiminnasta koltta-alueella.” b) IHMISOIKEUSSOPIMUKSET KANSALLISESSA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Kohdan 224 Saamelaiskäräjät ehdottaa lisättäväksi seuraavan: ”Suomi on kuitenkin saanut helmikuussa vuonna 2019 moitteita mm. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (8/1976) artikloihin 25 ja 27 liittyvistä rikkomuksista koskien saamelaisten sisäistä itsemääräämisoikeutta. Tapaus osoittaa, ettei kansainvälisissä sopimuksissa turvattua vähimmäistasoa ole Suomessa kaikissa tilanteissa pystytty turvaamaan.” Inarissa 27.11.2019 Tiina Sanila-Aikio Laura Olsén-Ljetoff puheenjohtaja vs. kansainvälisten asioiden sihteeri Puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio on hyväksynyt lausunnon 27.11.2019. Lausunnon laatimiseen ovat osallistuneet vs. kansainvälisten asioiden sihteeri Laura Olsén-Ljetoff, hallintopäällikkö Pia Ruotsala-Kangasniemi, koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari, kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio ja viestintäsihteeri Johanna Alatorvinen.
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Vammaisfoorumi ry on 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 280 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Vammaisfoorumi kiittää mahdollisuudesta lausua perusraportista. Viittaamme aiemmin lausumaamme TSS-sopimuksen määräaikaistarkastelussa (30.9.2019) korostaen seuraavia huomioita: -Vammaisten heikko sosio-ekonominen asema, suuri köyhyysriski huomioiden vammaisuudesta aiheutuvien lisäkulujen määrää suhteessa alimpiin eläkkeisiin. Tämä on edelleen vaikeutunut kun eläkkeiden ostovoima on laskenut indeksijäädytysten myötä. Vammaiset naiset kärsivät köyhyydestä muita useammin erityisesti työmarkkina-asemansa, koulutustasonsa ja perusturvan varassa elämisen vuoksi. Vammaisen naisen köyhyysriski on noin 25,5 prosenttia ja vammaisen miehen 23,9 prosenttia. Vammattoman naisen köyhyysriski on 14,3 ja miehen 13,7, eli vammaisen henkilön köyhyysriski on huomattavasti vammattoman henkilön köyhyysriskiä suurempi. -Vammaisten nuorten syrjäytyminen jatkokoulutuksesta peruskoulun jälkeen. -Vähäinen pääsy avoimille työmarkkinoille, johon liittyy vammaisuuden perusteella tapahtuva rekrytointi- ja työsyrjintä. Tällä on suora vaikutus ansiomahdollisuuksien vähäisyyteen, mikä johtaa elinikäiseen selviytymiseen pienellä perustulolla. -Vammaisuudem perusteella tapahtuva syrjintä, ml pääsyn estäminen tavaroiden ja palvelujen käytön piiriin, tulisi tunnistaa paremmin ja syrjinnän uhrien pääsyä oikeusturvan piiriin tulisi parantaa. Laajemminkin perusraportissa tulisi näkyä selkeämmin vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä sekä toimet sen poistamiseksi ja uhrien auttamiseksi. Pirkko Mahlamäki pääsihteeri Lisätietoja: pääsihteeri Pirkko Mahlamäki, pirkko.mahlamaki@vammaisfoorumi.fi, puh. 044 567 9077.
      • Tilastokeskus
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Tilastokeskus kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen perusraporttiluonnokseen. Lausumme seuraavaa. Kohta 31. Perheet sivulla 8: huomauttaisimme, että raporttiluonnoksen tekstissä kyse on kaikista perheistä, joissa perheen lapsi voi olla minkä ikäinen tahansa. Lisähuomiona mainittakoon, että vuoden 2018 lopussa lapsiperheitä eli perheitä, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi, oli 562 000 (pyöristetty luku). Lapsiperheistä 126 440 oli yhden vanhemman perheitä, joista 108 112 oli äidin ja lasten muodostamia perheitä ja 18 328 isän ja lasten muodostamia perheitä. Kohta 63 sivulla 14 ”Kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2017 kuoli yhteensä 53 670 henkilöä. Määrä oli 2 % suurempi kuin edellisenä vuonna.” on virheellinen. Pyydämme korjaamaan tekstin muotoon: Kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2017 kuoli yhteensä 53 670 henkilöä. Määrä oli 0,5 % pienempi kuin edellisenä vuonna. Sivulla 34, Taulukko 15. Pakkokeinojen käyttö 2013-2018, lähde on vaihtunut Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastosta Poliisin tilastopalveluun. Pyydämme tarkistamaan lähteen. Ehdotamme sivun 12 "Köyhyys"-luvun nimeämistä muotoon ”Köyhyys ja tulonjako”, sillä taulukko kuvaa nimenomaan tuloeroja Gini-kertoimilla. Päivitimme kuluttajahintaindeksiä koskevat tiedot vuosien 2017 ja 2018 tiedoilla. Päivitetty taulukko liitteenä.
      • SámiSoster ry, Guttorm Juha
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Saamelaisten valtakunnallinen sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan järjestö SámiSoster ry lausuu raportista seuraavaa: Saamelaisten perustuslaillista asemaa koskevat tiedot ovat raportissa osin vajavaisia ja virheellisiä. Kohdassa 16 on jäänyt mainitsematta saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella, josta säädetään perustuslain 121 §:n 4 momentissa. Asiasta voitaisiin maininta tuossa kohdassa heti perusoikeussäännöksen 17.3 §:n jälkeen ennen viittausta saamen kielilakiin esimerkiksi seuraavasti "Saamelaisilla on lisäksi perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään." Edelleen joko 16. kohdan lopussa tai 17. kohdan alussa olisi tarpeen mainita se, että Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Saamen kielellä tarkoitetaan saamen kielilain mukaan kaikkia mainittuja saamen kieliä. Raportin 18. kohdasta olisi poistettava ilmaisu "kulttuuri-itsehallinto", koska se ei ole perustuslain 121 §:n 4 momentin mukainen. Sen sijasta siinä tulisi käyttää sanotun pykälän mukaista ilmaisua "kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto". Edellä todettuun liittyen raportin pääluvussa B. Valtion perustuslaillinen, oikeudellinen ja poliittinen rakenne olisi syytä erikseen mainita omana kohtanaan saamelaisten perustuslaillinen itsehallinto heti kuntien itsehallinnon jälkeen, vaikka siitä otettaisiinkin maininta kohtaan 16 ehdotuksemme mukaisesti. Siinä yhteydessä voitaisiin kuvata laajemmin saamelaisten itsehallinnon perusrakenteita kuten on menetelty kuntien itsehallinnon osalta. Tällöin raportin 16. kohdassa riittäisi pelkkä maininta perustuslain 121 §:n 4 momentin säännöksestä saamelaisten itsehallinnosta. On huomattava, että kuntien itsehallinnosta ja saamelaisten itsehallinnosta säädetään samassa perustuslain pykälässä (121 §).
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Katsomme, että raporttiin on sisällytettävä oma luku naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jonka on useasti YK-konteksteissa sekä kansallisesti todettu olevan Suomen suurin ihmisoikeusongelma. Lukua laadittaessa on huomioitava kattavasti Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa seuraavan GREVIO-työryhmän tuore lausunto. On tärkeää, että raportissa otetaan sukupuoli huomioon läpileikkaavasti. Kansalaisjärjestöt ovat juuri tuottaneet yhdessä, Naisjärjestöjen Keskusliiton johdolla Peking +25 -kansalaisjärjestöraportin, joka sisältää laajasti k.o. näkökulmia ja tietolähteitä: https://www.naisjarjestot.fi/client/naisjarjestot/userfiles/peking-raportti-taitto-digi.pdf Pyydämme huomioimaan raportin.
      • Ihmisoikeusliitto
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Ihmisoikeusliitto ei ota lausunnossaan kantaa raportin sisältöön kokonaisuudessaan, vaan antaa muutamia yksityiskohtaisia huomioita joistakin raportin kirjauksista, joita se ehdottaa täydennettäväksi, muutettavaksi tai poistettavaksi. Kohta 17: Raportissa on syytä tuoda esiin, että Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, ja kuvata näiden kielten uhanalaisuutta. Raportissa tulisi lisäksi kuvata saamenkielisen opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä saamen kielten opetuksen tilannetta. Kohta 27: Raporttiluonnoksessa todetaan, että ”Suomalaisella viittomakielellä on yhteensä noin 14 000 käyttäjää, mukaan lukien kuulevat henkilöt. Omana vähemmistönään tämän kielen sisällä suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjiä on pitkään arvioitu olevan noin 300, joista puolet olisi kuuroja”. Suomenruotsalainen viittomakieli on suomalaisesta viittomakielestä erillinen kieli. Raportin muotoilua tulisi ao. kohdassa tarkentaa. Kohta 31: Tilastokeskus on todennut, että kaikenlaiset perheet eivät näy tilastoissa. Esimerkiksi osa sateenkaariperheistä jää tilastoinnin ulkopuolelle. Raportissa tulee tuoda esiin, mitä siinä tarkoitetaan ”perheellä”. Kohta 32: Ottaen huomioon raportin luonteen pitkäaikaisena dokumenttina suomalaisesta yhteiskunnasta, yksittäiset viittaukset yksittäisten hallitusten yksittäisiin toimiin, etenkin sellaisiin, joita ei ole vielä toteutettu tai joiden vaikutuksia arvioitu, tulisi jättää pois raportista. Kohta 49: Laittomat maahanmuuttajat -termi on epäasiallinen ja ongelmallinen. Sen sijasta tulisi käyttää esimerkiksi ilmaisua paperittomat, tai ”ilman lupaa maassa oleskelevat henkilöt”. Kohta 93: Raportin mukaan ”perustuslaki takaa perus- ja ihmisoikeudet Suomen kansalaisille ja – eräin poikkeuksin – myös muille Suomen lainkäyttökäyttöpiirissä oleskeleville”. Kohdan muotoilua tulee tarkentaa, sillä nyt jää epäselväksi, mistä oikeuksista on kyse. Perus- ja ihmisoikeuksien osalta on tarpeetonta tehdä tässä kohden erottelua kansalaisten ja muiden välillä. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, ja on väärin sanoa, että niistä olisi kansalaisuuteen liittyviä poikkeuksia. Myös perusoikeudet ovat yleisiä, eli periaatteessa kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia. Perusoikeuksia ei lähtökohtaisesti ole rajattu kansalaisuuden perusteella. Perusoikeuksien mahdollinen kohdentuminen käy ilmi perustuslaista. Kohta 198: On tarpeetonta luonnehtia raportissa raiskausten tekijöiden ja uhrien taustaa, sosiaalista asemaa ja mahdollista alkoholin vaikutuksen alaisena oloa. Tällaiset maininnat tulisi poistaa. Kohta 210: Tässä yhteydessä olisi perusteltua mainita rangaistuksesta, joka seuraa siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Kohta 289: Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä, että hallitus julkaisisi jatkossa sopimusvalvontaelinten yleispäätelmät suomeksi ja ruotsiksi ja linkit englanninkielisiin yleispäätelmiin. Ihmisoikeuksia ja ihmisoikeustilannetta koskevan tiedon saamisen kannalta on ongelmallista, että yleispäätelmiä ei tällä hetkellä käännetä eikä julkaista virallisesti kansalliskielillä. Kohta 305: Ihmisoikeuksien edistäminen ja toteuttaminen on Suomen kansainvälisten sitoumusten perusteella kaikille hallinnonaloille kuuluva tehtävä. Ihmisoikeusliitto katsoo, että budjetin kohdentamista koskevassa kohdassa tulisi eritellä laajemmin sitä, millä tavoin eri ministeriöt ja niiden hallinnonalat edistävät ihmisoikeuksia ja miten se näkyy näiden ministeriöiden ja hallinnonalojen määrärahoissa. Kohta 328: Sukupuolinen suuntautuminen on vanhentunut termi, joka on pääosin korjattu lainsäädännössä ajantasaiseksi eli muotoon seksuaalinen suuntautuminen. Myös yleisraportissa on syytä käyttää termiä seksuaalinen suuntautuminen. Kohta 335: Kohdasta puuttuu osa nykyisen yhdenvertaisuuslain mukaisista syrjintäperusteista.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Vainonen Hannu
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Luonnos Suomen perusraportiksi YK:n sopimusvalvontaelimille on laadukas. Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa ainoastaan sivulle 15, f)-otsikon alle kohdan 74 loppuun seuraavaa lisäystä: Hallitusohjelmassa 2019 on päätetty varmistaa, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Tämä on tarkoitus toteuttaa korottamalla oppivelvollisuusikä 18 ikävuoteen ja rakentamalla oppivelvollisuuden sisään erilaisia opinto- ja tukimuotoja, jotka voidaan sisällyttää toisen asteen tutkintoihin. Oppivelvollisuuden laajentaminen edellyttää toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Nämä oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvät päätökset edellyttävät muutoksia voimassaolevaan lainsäädäntöön.
      • Lapin aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Lapin aluehallintovirasto toteaa pyydettynä lausuntonaan seuraavaa: Aluehallintovirasto pitää raporttiluonnoksessa olevia saamelaisia koskevia kirjauksia asianmukaisina, mutta kiinnittää huomiota siihen, että raportissa ei ole lainkaan viittauksia saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen. Aluehallintovirasto esittääkin, että joko kohtaan Saamelaiset tai kohtaan Varhaiskasvatus ja koulutus lisättäisiin asiaa koskeva kirjaus, esimerkiksi: Perusopetuslain (1998/628) 10 §:n mukaan saamen kieli voi olla perusopetuksen opetuskieli. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee lain mukaan antaa pääosin saamen kielellä. Saamen kieltä opetetaan myös äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineena, johon liittyy suomen tai ruotsin kielen opetus erityisen saamenkielisille sovitetun oppimäärän mukaan. Saamen kieltä voidaan opettaa myös perusopetuksen alaluokilla alkavana pitkänä vieraana kielenä ja yläluokilla tai lukiossa alkavana lyhyenä vieraana kielenä. Saamen kieli voi olla myös kielikylpy- ja kaksikielisen opetuksen opetuskieli. Säännökset koskevat kaikkia kolmea saamen kieltä. Saamelaisten kotiseutualueen kunnissa saamen kielen ja saamenkielisessä opetuksessa noudatetaan valtakunnallisia oppimääriä ja tuntijakoa. Saamelaisten kotiseutualueen kuntien ulkopuolella ei ole saamenkielistä opetusta, saamen kielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jolla ei ole oikean oppiaineen asemaa ja koulutuksen järjestäjät saavat valtionavustusta kahteen viikkotuntiin. Saamelaisten kotiseutualueen kunnissa opetuksen toteutumisen ja kehittämisen mahdollistaa saamelaisten kotiseutualueen kuntien saama erityinen rahoitus. Kunnat saavat korvamerkityn rahoituksen saamen kielen ja saamenkielisestä opetuksesta aiheutuviin opettajien palkkamenoihin, rahoitus voi olla jopa 100 % palkkamenoista. Saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen yhteenlaskettu oppilasmäärä ja opetustuntien määrä kotiseutualueen kuntien perusopetuksessa on kasvussa. Sen sijaan lukiossa saamen kielten oppilasmäärä on vähentynyt ja saamenkielinen opetus loppunut. Inarin- ja pohjoissaamen oppilasmäärät ovat olleet pienessä kasvussa koko 2000-luvun. Koltansaamen kielen tilanne opetuksessa on herkässä vaiheessa eivätkä oppilasmäärät ole kasvaneet. Elisa Suutala johtaja Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue Kari Torikka opetustoimen ylitarkastaja
      • Raita Jali
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Suomi liittyi pvm 1.1.1994 alkaen ETA järjestelmään voimassa olevia lakeja rikkoen valtiopetoksellisella menettelyllä., jolloin ETA säännösten myötä tuhoutui Suomen perustuslaki. Suomen tuolloin voimassa oleva perustuslaki tulee palauttaa voimaan ja kumota liittyminen ETA järjestelmään. Viittaan tarkemmin Jorma Jaakkolan selvitykseen oheisessa linkissä https://www.youtube.com/watch?v=qxYWewCG9M8 Suomessa ei siis toteudu perustuslaki, johon voisi vedota. Demokratia ei toimi, koska on sallittu, että kansanedustaja voi olla samalla hallituksessa ministerinä ja äänestää hallituksensa luottamuksesta eduskunnassa. Suomessa on edelleen voimassa valtakunnanoikeus, jossa vain voidaan tuomita korkeat poliittiset ja tuomioistuinlaitoksen päättäjät. Kansalaisella ei ole mahdollisuutta saattaa korkeita päättäjiä vastuuseen. Tämä on selvä rikkomus KP-sopimuksen artiklaa 2 kohtaan. Montesquieaun vallan riippumatonta kolmijako-oppia ei toteuteta. Suomea sitoo kansainvälisesti Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947. Suomi ei kunnioita enää tuota rauhansopimusta. Suomi käy sotaa rauhansopimustakin rikkoen Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa ja Syyriassa. Suomi osallistuu siviilien, naisten ja lasten tappamiseen.
      • Uskontojen yhteistyö Suomessa - USKOT-foorumi ry, Yaron Nadbornik Hallituksen puheenjohtaja Katri Kuusikallio Toiminnanjohtaja
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • ASIA LAUSUNTO KOSKIEN SUOMEN PERUSRAPORTTIA YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN SOPIMUSVALVONTAELIMILLE USKOT-foorumi kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi. USKOT-foorumi katsoo, että Suomen perusraportissa tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin USKOT-foorumin tärkeinä pitämiin kysymyksiin: Article 13 22. By virtue of this article and related article 16, States parties must guarantee the right of any individual who alleges that he/she has been subjected to torture or cruel, inhuman or degrading treatment or punishment to complain and to have his/her case promptly and impartially investigated, as well as the protection of the complainant and witnesses against ill-treatment or intimidation. The report should include information on: • Information on any officers within police forces and prosecutorial or other relevant offices specifically trained to handle cases of alleged torture or cruel, inhuman and degrading treatment or violence against women and ethnic, religious or other minorities Article 15 68. Indicate the measures taken to protect cultural diversity, promote awareness of the cultural heritage of ethnic, religious or linguistic minorities and of indige-nous communities, and create favourable conditions for them to preserve, develop, express and disseminate their identity, history, culture, language, traditions and customs. I. INFORMATION GROUPED UNDER PARTICULAR RIGHTS D Other civil rights. In particular information should be provided on: 7. The right to freedom of thought, conscience and religion. The Committee would like to recall the possible intersectionality of racial and religious discrimination, including the effects of anti-terrorism measures, which may lead to discrimination on ethnic grounds against members of specific religious communities; USKOT-foorumin tavoitteena on yhteiskuntarauhan vaaliminen uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä. Mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että ulkoministeriö sisällyttää yo. seikat Suomen perusraporttiin. Uskontojen yhteistyö Suomessa – USKOT-foorumi ry
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • 26.11.2019 Ulkoministeriö Lausuntopyyntönne 6.11.2019 PC0TQ3UY-21 Kuntaliiton lausunto luonnoksesta Suomen perusraportik-si YK:n sopimusvalvontaelimille Kuntaliitto esittää seuraavat kommentit luonnoksesta Suomen perusraportiksi YK:n sopimusvalvontaelimille: Terveyspalvelut Kohta 57 Kuntaliitto esittää, että kohdan viimeinen virke muutetaan seuraavasti: Sosiaali- ja tervey-denhuoltoa kehitetään tulevaisuuden sote-keskus -kokonaisuudessa, jonka sisälle on nivottu peruspalvelujen parantamiseen liittyvät hallitusohjelman kirjaukset. Tämän lisäksi erikseen viedään eteenpäin sote-palvelurakenneuudistusta. Kummallakin on samat tavoitteet. Kohta 66 Ensimmäisen virkkeen jälkeen voitaisiin lisätä: Lisäksi vuodesta 2017 lukien Kela on huolehti-nut myös sosiaalihuoltoon kuuluvan viimesijaisen toimeentuloturvan muodon perustoimeentu-lotuen itsenäisestä toimeenpanosta. Kunnat vastaavat edelleen toimeentulotuen kokonaisuu-teen kuuluvan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen toimeenpanosta. Kelan ja kuntien tulee tehdä yhteistyötä toimeentulotuen tarkoituksen toteutumiseksi. Kohta 68 Ensimmäisen virkkeen jälkeen voitaisiin lisätä: Viimesijaiseen toimeentuloturvaan kuuluvan perustoimeentulotuen rahoituksesta vastaavat kunnat ja valtio puoliksi. Kohta 71 Kohdan loppuun voitaisiin lisätä: Lisäksi perusturvaan kuuluvan työttömyysturvan kehittämistä käsitellään osana työllisyydenhoidon kokonaisuutta samoin kuin osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaariseen malliin siirtymistä. Toimeentulotuen osalta hallitusohjelmassa on kirjaukset toi-meentulotuen kokonaisuudistuksesta. Varhaiskasvatus ja koulutus Kohta 81 Kohdassa 81 tulisi mainita varhaiskasvatuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen tulevasta muuttamisesta. Henkilöstömitoitusta esitetään muutettavaksi mainitun 1:8 osalta siten, että 1.8.2020 alkaen mitoitus tältä osin olisi 1:7. Ryhmäkokoja siis pienennetään. Tämä liittyy osin siihen varhaiskasvatuslain muutokseen subjektiivisen rajauksen osalta, joka on mainittu rapor-tissa. Ahvenanmaan erityisasema Kuntaliitto toteaa, että Ahvenanmaan maakuntahallitus on paras taho lausumaan Ahvenan-maan itsehallinnon tilasta ja esimerkiksi itsehallintolain uudistuksesta. Olisi hyvä, jos lausunto-pyyntö lähetettäisiin myös Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Ahvenanmaan asemasta EU:ssa on pitkään neuvoteltu. Ahvenanmaan maakunta itse tavoittelee paikkaa Euroopan par-lamentissa itsehallintoonsa nojaten. Kuntien itsehallinto Perusraportissa olisi syytä todeta, että Suomi on saattanut jo vuonna 1991 voimaan Euroopan Neuvoston Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Itsehallinnon peruskirjalla on Suo-messa vahva asema ja sitä käytetään paikallishallinnon tukena. Kohta 128 Kuntaliitto esittää, että kohdan loppuun lisätään: Kuntalain uudistuksessa vuonna 2015 tuotiin pakollisiksi vaikuttamistoimielimiksi kunnille vanhusneuvosto, vammaisneuvosto sekä nuori-sovaltuusto. Kohta 129 Kuntaliitto toteaa, että kohdassa 129 on tarpeen mainita myös hallitusohjelmaan sisältyvä sote-uudistus. Kohta 130 Kohdassa olisi syytä tuoda esiin se, että kuntien talousnäkymät ovat huonontuneet vuoden 2019 aikana merkittävästi. Moni kunta taistelee pysyäkseen poissa kriisikuntamenettelystä. Neuvottelukunnat Kuntaliitto on jäsenenä useissa valtakunnallisissa neuvottelukunnissa. On syytä korostaa, että sekä valtakunnallisessa neuvottelukunnassa että alueellisissa neuvottelukunnissa kootaan yh-teen eri toimijat ja edistetään julkisen hallinnon ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelua. Esimer-kiksi Etnisten suhteiden neuvottelukunnan asiantuntijuutta on voitu hyödyntää maahanmuutta-jien kotouttamisen kehittämisessä ja osallisuuden edistämisessä. Viranomaistoiminnan julkisuus Kohta 150 Kohdassa 150 olisi syytä mainita, että hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus julkisuuslain sovelta-misalan laajentamisesta koskemaan myös julkisomisteisia yhteisöjä. Demokratiapalvelut Kuntaliitto pitää tärkeänä, että Suomessa on kansallisella tasolla tarjolla sähköisiä demokra-tiapalveluja, joissa on huomioitu myös kunnat (kuntalaisaloite). Perusraportin Demokratiapal-velut -kohdassa voisi tuoda esiin muutamia palvelun käytön tunnuslukuja sekä sen, että palve-lua on jatkuvasti kehitettävä käyttäjäystävällisemmäksi. Raportin taulukko-osaa voisi jonkin verran täydentää. Taulukko-osassa ei ole demokratianäkökulmasta mitään kuntatason tietoja. Täydentäviä tietoja voisi olla esimerkiksi vaaleista tai valtuustojen kokoonpanoista (naisten osuus). SUOMEN KUNTALIITTO Ida Sulin Erja Horttanainen johtaja, ruotsinkieliset ja kansainväliset asiat EU-asiain päällikkö
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • PC0TQ3UY-21 27.11.2019 Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunto Suomen perusraportista YK:n sopimusvalvontaelimille Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää ulkoministeriötä lausuntopyynnöstä koskien Suomen perusraporttia YK:n sopimusvalvontaelimille. Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ihmisoikeuksia edistävä naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi, ja ottaa lausunnossaan teemoittain kantaa naisia ja sukupuolten tasa-arvoa koskeviin ihmisoikeuskysymyksiin. Yleisenä kommenttia lausuntoluonnoksesta Naisjärjestöjen Keskusliitto toteaa, että sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja tulisi hyödyntää aina, kun niitä on saatavilla ja ne ovat käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä. Samoin tulisi tuoda esille, mikäli tällaisia tilastoja ei ole saatavilla. Köyhyys Kohdissa 54. ja 55. tulisi nostaa esille köyhyyden sukupuolittuneisuus ja köyhyyden taustatekijät. Köyhyys on Suomessa usein ylisukupolvista, ja lapsiperheköyhyys on kasvanut 1990-luvun laman jälkeen. Tilastojen perusteella maahanmuuttajataustaiset lapsiperheet ovat köyhiä useammin kuin kantaväestöön kuuluvat lapsiperheet. Myös yksinhuoltajien köyhyys on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Kotitaloustyypeistä useimmin toimeentulotukea saavat yksinhuoltajanaiset. Noin 30 prosenttia yksinhuoltajanaisten kotitalouksista sai toimeentulotukea vuonna 2017. Kaikkiaan 8,5 prosenttia koko väestöstä sai toimeentulotukea vuonna 2017. Suurin pitkittyneen köyhyyden riski koskettaa ikääntyneitä naisia. Vuonna 2016 yli 75-vuotiaiden ikäluokassa naisten pitkittyneen köyhyyden riski on yli kaksinkertainen miehiin nähden. Yli 75-vuotiaiden naisten pienituloisuusasteoli 24 prosenttia ja miesten 11 prosenttia. Köyhyysriski on erityisen suuri yksin asuvilla iäkkäillä naisilla, sillä sukupuolittuneet työurat, palkkaepätasa-arvo, matalapalkka-alat ja työurakatkokset vaikuttavat eläkkeiden suuruuteen ja eläke-eroihin. Vammaiset naiset kärsivät köyhyydestä muita useammin erityisesti työmarkkina-asemansa, koulutustasonsa ja perusturvan varassa elämisen vuoksi. Vammaisen naisen köyhyysriski on noin 25,5 prosenttia ja vammaisen miehen 23,9 prosenttia. Vammattoman naisen köyhyysriski on 14,3 ja miehen 13,7, eli vammaisen henkilön köyhyysriski on huomattavasti vammattoman henkilön köyhyysriskiä suurempi. Viime vuosina vanhustenhuollon painopistettä on siirretty laitoshoidosta kotihoitoon ja omaishoitoon. Omaishoidon tuen saajista yli 40 prosenttia on työikäisiä ja täysipäiväisistä omaishoitajista 2/3 naisia. Työikäisenä omaishoitajaksi siirtymisellä on vaikutuksia naisten työllisyyteen sekä eläkekertymään. Työllisyys Määrä- ja osa-aikainen työ sekä nollatuntisopimukset ovat lisääntyneet, mikä on vaikeuttanut toimeentulon edellytyksiä. Valtaosan määräaikaisesta ja osa-aikaisesta työstä tekevät naiset, ja useimmiten vastentahtoisesti. Työllisyyspolitiikalla on kannustettu itsensä työllistämiseen ja pyritty helpottamaan määräaikaisten työsuhteiden solmimista. Kaikki nämä muutokset yhdessä hoivavelvoitteiden naisille kasautumisen, naisvaltaisten alojen matalien palkkojen ja muun työelämänsyrjinnän kanssa vaikuttavat palkkaeroon ja heikentävät naisten asemaatyömarkkinoilla. Palkkaeroa ovat viime vuosina ylläpitäneet ja kasvattaneet myös erityisesti naisvaltaiseen julkiseen sektoriin kohdistunut kilpailukykysopimus lomarahaleikkauksineen ja työajanpidennyksineen sekä joukko muita päätöksiä. Tilastokeskuksen tuoreiden laskelmien mukaan kilpailukykysopimus pidensi säännöllistä viikko­työaikaa sukupuolittuneesti: naisilla työajan lisäys oli lähes puoli tuntia, kun taas miehillä muutosta työajassa vuosien 2016 ja 2017 välillä ei ollut. Yksinhuoltajien työttömyys on lähes kaksinkertainen muihin perheisiin verrattuna. Erityisesti vähemmän koulutettujen yksinhuoltajaäitien työllisyys on kehittynyt muita väestöryhmiä heikommin. Valtion kotouttamisohjelman 2016–2019 mukaan maahanmuuttajien työmarkkina-asema on monilla mittareilla arvioituna huonompi kuin muun väestön. Työttömyys on moninkertainen ja työmarkkinoille pääsy hitaampaa kuin kantaväestöllä. Tämä koskee erityisesti naisia. Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista naisista vain noin 56 prosenttia työllistyy. Vähemmistövaltuutetun (nyk. yhdenvertaisuusvaltuutetun) selvityksen (2014) mukaan romaninaisten syrjintä työnhaussa on tavallista. Vammaisten naisten työllisyys- ja työttömyysasteesta tai palkkaerosta suhteessa vammattomiin naisiin ja miehiin tai vammaisiin miehiin ei ole tietoa. Terveys Kohdassa 58. tulisi tuoda esille, että Suomessa aikuisilla turvapaikanhakijoilla on oikeus kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon ja alaikäisillä terveydenhuoltoon samoin perustein kuin kuntalaisilla. Paperittomien oikeus terveyspalveluihin on kuitenkin rajattua ja käytännöt terveydenhuollon tarjoamisesta vaihtelevat kunnittain. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa paperittomille lain mukaan kiireellistä hoitoa, mutta hoito ei sisällä esimerkiksi neuvolapalveluita tai kroonisten sairauksien hoitoa. THL:n mukaan paperittomien henkilöiden oikeudet terveyspalveluihin tulisi turvata nykyistä laajempina. Neuvottelukunnat Listauksesta puuttuu tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Oikeusapu Vuonna 2016 tehdyt turvapaikanhakijoiden oikeusapua koskevat rajoitukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa oikeusavun saaminen on vaikeutunut ja jossa avustajan tiedot ja ymmärrys sukupuolittuneesta väkivallasta saattavat olla puutteelliset. Palkkasyrjinnän uhrin mahdollisuuksiin saada oikeutta vaikuttavat useat tekijät. Ilmainen oikeusapu ei käytännössä ole keskituloisen palkansaajan käytettävissä, eikä syrjinnän uhrilla ole käytettävissään matalan kynnyksen oikeussuojakeinoja. Käytännössä tasa-arvolaki tarjoaa palkkasyrjinnän uhreille ihmisoikeussopimusten ja EU:n oikeuden minimivaatimukset täyttävää oikeussuojaa. Rikollisuus Käsiteltäessä rikollisuutta tulisi nostaa esille naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys Suomessa. Jopa 47 prosenttia suomalaisnaisista on EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tutkimuksen (2014) mukaan kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään ja miltei kolmannes on altistunut puolisonsa tai entisen puolisonsa väkivallalle. Valtaosa lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuu vuosittain rikosuhritutkimusten perusteella arviolta 50 000 naista. Myös maininnat kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sukuelinten silpomisesta puuttuvat raporttiluonnoksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan Suomessa asuu yli 10 000 silvottua tyttöä tai naista ja silpomisen riski koskettaa 645−3075 tyttöä. Silpominen on Suomen rikoslain ja korkeimman oikeuden vuonna 2008 tekemän linjauksen mukaan törkeä pahoinpitely. Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen kansalliset rakenteet kunniaan liittyvän väkivallan torjumiseksi ovat vaatimattomat. Suomi on viime vuosina saanut kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta lukuisia huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja väkivallan vastaisten toimien sekä niiden rahoituksen riittämättömyydestä. Istanbulin sopimuksen ratifioinnin myötä vastuu turvakotien rahoituksesta siirtyi valtiolle. Myös uusia turvakoteja on perustettu alueille, joilta turvakoteja on puuttunut tai joissa paikkoja on ollut riittämättömästi kysyntään nähden. Tällä hetkellä Suomen jokaisessa maakunnassa on ainakin yksi turvakoti. Huolimatta tehdyistä parannuksista turvakotien rahoitus ja asiakaspaikkojen määrä on tarpeeseen ja suosituksiin nähden riittämätön. Turvakotien asiakasmäärä kasvoi 23 prosenttia vuonna 2017, ja asiakas jouduttiin tilanpuutteen takia ohjaamaan toiseen turvakotiin 1 723 kertaa. Istanbulin sopimus velvoittaa kiinnittämään erityistä huomiota myös naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisyyn ja estämiseen. Turvakotijakson jälkeisten palveluiden järjestämisestä vastaa kunta. Käytännössä tämä ei toteudu riittävästi. Väkivaltaa kohdanneiden tukipalveluista vastaavat pääasiassa järjestöt. Palveluita on kuitenkin riittämättömästi, ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Henkirikokset Kohdassa 195. tulisi nostaa esille seuraavaa: Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi (16 prosenttia) on tappo, jonka uhri on nainen ja tekijä hänen parisuhdekumppaninsa tai entinen kumppaninsa. Vuosien 2011-2017 välillä 131 henkilöä kuoli parisuhdekumppaninsa surmaamana. Heistä naisia oli lähes 80 prosenttia. Arvion mukaan vuonna 2018 puolisonsa surmaamiksi joutui 18 naista. Naispuolisista henkirikosten uhreista yli puolet surmataan kotonaan. Seksuaalirikokset Kohdassa 198. tulisi nostaa esille raiskausrikosten selvittämis- ja tuomitsemiskäytäntöihin liittyviä epäkohtia. Amnesty International Suomen tutkimuksen mukaan vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1245 raiskausrikosta. Rikoksista noin 70 prosenttia selvitettiin ja lähetettiin syyttäjälle, mutta vain yksi kolmasosa päätyi oikeuskäsittelyyn. Lopulta langettava tuomio annettiin vain 17 prosentissa tapauksia. Raiskauksesta annettavat tuomiot ovat Suomessa useimmiten ehdollisia ja alhaisempia kuin muissa Pohjoismaissa. Nykyinen rikoslaki määrittelee raiskausrikoksen käytetyn väkivallan tai sen uhan perusteella tai uhrin puolustuskyvyttömyyden kautta. Tämä loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja on Istanbulin sopimuksen vastainen. CEDAW-komitea on lisäksi huomauttanut, että rikoslain seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva säännös antaa mahdollisuuden tuomita haavoittuvassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin tai nuoriin naisiin, kohdistuvissa seksuaalirikoksissa lievempiä rangaistuksia kuin raiskauksesta seuraisi. Tämä vaarantaa haavoittuvassa asemassa olevien naisten yhdenvertaisuuden lain edessä. Viharikokset Vihapuhe ja viharikokset kaventavat naisten osallistumismahdollisuuksia ja ilmaisun- ja sananvapautta ja vaikuttavat siten negatiivisesti demokratian toteutumiseen. Tutkimusten mukaan jopa 42 prosenttia kuntapäättäjistä on kokenut, että heidän halunsa osallistua julkiseen keskusteluun on vähentynyt vihapuheen takia. Kuntapäättäjänaiset kokevat vihapuhetta selkeästi miehiä enemmän. Viharikosmotiivi on rangaistusta koventava tekijä, mutta sukupuoli ei sisälly viharikoksen määritelmään, kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen tunnusmerkistöön. Sukupuoli, sukupuolen ilmaisu tai sukupuoli-identiteetti eivät ole rangaistuksen koventamisperusteita. Sukupuolen puuttuminen viharikoksen määritelmästä vaikuttaa viharikosten käsittelyyn ja seurantaan. Poliisin viharikosraportointi ei ole ennen vuotta 2018 käsittelevää raporttia sisältänyt rikosten tarkastelua sukupuolen mukaan, eikä sukupuolen merkitystä viharikoksen vaikuttimena tutkita tai analysoida. Lisäksi poliisi kirjaa viharikoksen syrjintäperusteeksi vain yhden perusteen, jolloin eri syrjintäperusteiden yhteen kietoutuminen jää tunnistamatta. Rikoksen uhrin asema EU:n rikosuhridirektiivi takaa kaikille oleskelustatuksesta riippumatta oikeuden uhrien tukipalveluihin ja tiedonsaantiin omalla äidinkielellään. Uhridirektiivi ja Istanbulin sopimus edellyttävät myös riskinarviota silloin, kun uhrin katsotaan olevan haavoittuvassa asemassa. Tietoisuus ihmisoikeuksista CEDAW-komitea on esittänyt Suomelle viimeksi vuonna 2014 huolensa siitä, ettei CEDAW-sopimusta tunneta Suomessa ja että siihen vedotaan ja sitä sovelletaan oikeudenkäynneissä vain rajoitetusti. Komitea on ollut huolestunut myös siitä, ettei Suomessa tunneta riittävästi yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan menettelytapoja naisten oikeuksien loukkauksien käsittelemiseksi, eikä myöskään yleissopimusta autoritatiivisesti tulkitsevia komitean yleissuosituksia, ratkaisuja eikä suosituksia yksilövalitusasioissa ja tutkintamenettelyssä. Agenda 2030 Vaikka Suomi painotti kestävän kehityksen Agenda 2030:n neuvotteluprosessissa sukupuolten tasa-arvon merkitystä ja vaikka Agenda 2030 edellyttää, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan läpileikkaavasti koko ohjelmaan, ei painotus näy kansallisesti. Tasa-arvovaltuutettu Oikeusministeriö teki vuonna 2016 esityksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-valtuutettujen yhdistämisestä. Yhdistäminen olisi käytännössä tarkoittanut tasa-arvovaltuutetun viran lakkauttamista. Lakkauttamista vastustettiin laajasti esityksen ollessa lausuntokierroksella, mikä johti esityksen raukeamiseen. Vuonna 2019 tasa-arvovaltuutetun asemaa pyritään jälleen muuttamaan esittämällä muun muassa tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja lapsiasiavaltuutettujen ydintoimintoihin liittyvän hallinnollisen päätösvallan siirtämistä valtuutetuilta perustettavalle hallintovirastolle. Koska esitetty muutos kytkeytyy oleellisesti valtuutetun ydintoimintoihin, on vaarana, että ehdotetulla tavalla toteutettu hallintotehtävien siirto vaarantaa tasa-arvovaltuutetun itsenäisen ja riippumattoman aseman ja pitkällä tähtäimellä koko instituution olemassa olon. Sekä Suomen lainsäädäntö, sen esityöt että Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet edellyttävät valtuutetun itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Naisten syrjinnän poistamista koskevaa YK:n CEDAW-sopimusta valvova komitea on viimeksi vuonna 2014 esittänyt huolensa tasa-arvovaltuutetun käyttöön annettujen resurssien vähäisyydestä. Valtuutetun resursseja ei ole nostettu vastaamaan sen kasvanutta työmäärää. Helsingissä 27.11.2019 Eva Biaudet Terhi Heinilä puheenjohtaja pääsihteeri Lisätietoja: Eva Biaudet, puheenjohtaja, puh. 050 5121846 Terhi Heinilä, pääsihteeri, terhi.heinila@naisjarjestot.fi, puh. 040 530 5544 Anniina Vainio, järjestöpäällikkö, anniina.vainio@naisjarjestot.fi, puh. 050 388 8868 Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 60 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.
      • Velallisten Tuki ry
        Päivitetty:
        27.11.2019
        • Velallisten tuki ry c/o Liisa Mariapori Pohjolankatu 27, 96100 Rovaniemi Suomi liisa.mariapori@velallistentukif. SUOMEN PERUSRAPORTTI YK:N SOPIMUSVALVONTAELIMILLE, MÄÄRÄAIKA 27.11.2019 IHMISOIKEUSRIKKOMUKSET SUOMESSA Suomi on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin vuosina 1992-2019 ja syyllistyy edelleen: Vuosina 1992-2019 ovat sadat tuhannet Suomen kansalaiset menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa ja omaisuutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Suomen poliittinen eliitti ja tulospalkkainen virkakoneisto ovat polkeneet suomalaisten ihmisoikeuksia vuodesta 1992 lähtien. Tämä on ollut mahdollista siksi, että Suomessa ei ole Perustuslakituomioistuinta, eikä laillisuusvalvonta Suomessa siten toimi. Suomessa on 1990 vuodesta lähtien säädetty hallitusmuodon ja Suomen perustuslain vastaista lainsäädäntöä. Tämä on ollut mahdollista siksi, että samat kansanedustajat, jotka oat mukana ensin säätämässä ja hyväksymässä lakeja, sitten istuvat perustuslakivaliokunnassa päättämässä itse hyväksymiensä lakien perustuslainmukaisuudesta. Näin Suomeen syntyy koko ajan lisää Suomen ja EU:n perustuslain vastaista lainsäädäntöä. Suomessa on 90-luvun finanssikriisin seurauksena langetettu tuhansia ja taas tuhansia vankeustuomioita velallisen epärehellisyyden tms. perusteella. Nämä vuosina 1992-2019 annetut tuomiot perustuvat presidentti Mauno Koivisto määräykseen 6.5.1992, jolloin hän ns. Koiviston konklaavissa määräsi, että instituutiot eivät saa hävitä ja näin suomalaiset yrittäjät eivät ole voineet saada oikeutta Suomen oikeuslaitoksissa 1992 vuoden jälkeen. Presidentti Mauno Koiviston määräyksestä vuonna 1992 johtuen Suomessa tapahtuu koko ajan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joista törkeimpiä ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävän sopimuksen määrittäviä tekoja. Näihin tekoihin ovat syyllistyneet hallinnon virkamiehet ja kaikki Suomen hallitukset ja presidentit vuodesta 1992 lähtien, sillä presidentti Mauno Koiviston antamaa määräystä, että instituutiot eivät saa hävitä ei ole vielä tähän päivään mennessä kumottu. Ihmisoikeusloukkaukset ovat näin suomalaisten arkipäivää, ovat olleet jo kohta 30 vuotta. Julkisen vallan edustajat ovat lainsäädännössä ja oikeuslaitoksissa selvästi suosineet kaikkia velkojia, kuten pankkeja ja perintätoimistoja aina 6.5.1992 lähtien ja näin julkisen vallan edustajat, Eduskunta ja koko oikeuslaitos ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja suomalaisille yrittäjille kymmenien tai satojen miljardien eurojen edestä. Suomen eduskunta rikkoo lainmuutoksissa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan säännöksiä monella eri tavalla. Suomessa ei ole elinkeinovapautta II-76 artikla, eikä suomalaisilla yrittäjillä ole Euroopan unionin perustuslain takaamaa omistusoikeutta II-77 artikla. Suomessa Eduskunta säätää ja on säätänyt jo 30 vuotta hallitusmuodon ja perustuslain vastaista lainsäädäntöä, jonka nojalla tulospalkkaiset Verohallinnon verotarkastajat voivat takavarikoida yrittäjien koko omaisuuden ennen lainvoiman saanutta verotuspäätöstä ja verot pitää maksaa muutoksenhausta huolimatta ja verojen täytäntöönpanon kieltoa ei myönnetä, jolloin yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, kun ulosottomiehet vievät kaikki rahat yritysten tililtä usein jo ennen verotarkastuskertomusten valmistumista. Suomessa yrittäjillä ei siis ole oikeutta nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta, eikä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Suomen ylisuuri virkakoneisto on ottanut Suomessa vallan ja käyttää sitä täysin mielivaltaisesti ja laittomasti saavuttaakseen Valtiovarainministeriön sille asettamat tulostavoitteet ja saadakseen itselleen tulospalkkion. Nämä Suomen julkisen vallan tekemät ihmisoikeusrikkomukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän eli totuuskomission toimesta, jotta näihin tekoihin syyllistyneet Suomen presidentit, hallitukset, virkamiehet ja muut virallisessa asemassa toimivat henkilöt saataisiin vastuuseen teoistaan vuosina 1992-2019 tapahtuneista teoista, joihin kuuluvat maanpetos, valtiopetos, törkeä virka-aseman väärinkäyttö, kansanmurha jne. Suomessa vallitseva hyvävelijärjestelmä ja syvä korruptio estävät kaikki ihmisoikeusrikkomusten tutkinnat Suomessa. Suomessa koko poliittinen johto ja virkakoneisto toimii yhdessä Suomen kansalaisia vastaan, joten suomalainen yrittäjä ei voi saada oikeutta Suomen täysin korruptoituneessa oikeuslaitoksessa, joka toimii edelleen presidentti Mauno Koiviston määräysten mukaan,. Suomen perustuslaissa on turvattu ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Perusoikeudet ovat yksilölle kuuluvia oikeuksia ja ovat luonteeltaan yleisiä eli kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti. Kun Suomen koko oikeuslaitos ja virkakoneisto on alistettu presidentti Mauno Koiviston määräyksellä tahoksi, jossa instituutiot eivät saa hävitä, on tämä presidentin määräys samalla vienyt suomalaisilta kaikki ihmisoikeudet ja nykyjärjestelmä tekee jatkuvia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja näin Suomen valtio ja koko virkakoneisto polkee suomalaisten ihmisoikeuksia siitäkin huolimatta, että YK:n peruskirjassa asetetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi suojella ihmisoikeuksia. Suomi on yhtenä peruskirjan allekirjoittajana sitoutunut mainittuun oikeuden turvaamiseen ja näin muodoin myös julistukseen, jossa ihmisoikeudet määritellään ja johon yhä enemmän vedotaan. ihmisoikeustuomioistuinten toiminnassa ja päätöksissä. Suomen ihmisoikeusrikkomukset ovat peräisin 1980 luvun aikana tehdyistä täysin virheellisistä talouspoliittisista päätöksistä ja Suomen EU-jäsenyyskuntoon saattamiseksi vaatineista pankkien vakavaraisuuden nostamisesta 8 %:iin siten, että Suomen hallitus teki tiettyjen pankkien kanssa SSP-pankkisopimuksen vuonna 1993, jolla sopimuksella hallitus antoi pankeille luvan sanoa yksipuolisesti irti tiettyjen toimialojen yritysten velat ja näin kaataa 65.000 yritystä. Näin näistä 65.000 yrittäjästä ja heidän takaajistaan tehtiin Suomeen ikuisuusvelallisia. Samalla Suomen lainsäädäntöä muutettiin velkojia suosivaksi ja siirryttiin summaariseen menettelyyn oikeuslaitoksissa, mikä summaarinen menettely tarkoittaa käytännössä sitä, että velkojan ei tarvitse oikeuslaitoksessa esittää mitään todistetta velasta, ei velkakirjaa tai laskua vaan oikeuslaitoksen antavat lähes poikkeuksetta asiassa ns. yksipuolisen tuomion, jolla velallinen velvoitetaan maksamaan velkojan vaatimat velat siitäkin huolimatta, että velallinen perusteellisesti kiistää saatavan olemassaolon. Myöskään velkojen vanhentumista ei tutkita missään vaiheessa, kun alkuperäistä velkakirjaa siirtomerkintöineen ei tarvitse esittää. Jotta suomalaisten yritysten tuho olisi täydellinen myi Suomen hallitus/talouspoliittinen ministerivaliokunta vielä 31.3.2000 ns. Arsenal kauppakirjalla näiden SSP-pankkisopimuksella ryöstettyjen yritysten velat (56.000 yrityksen 77.000 velkaa määrältään 12 miljardia markkaa)) norjalaisille perintätoimistoille, jotka olivat amerikkalaisen Pra Group-yhtiön bulvaaneja. Nämä 12 miljardin velat myytiin 5 %:lla niiden nimellisarvosta eli 600 miljoonalla markalla antamatta velallisille mahdollisuutta maksaa velkaansa pois tuolla 5 %:lla velan arvosta. Osaa näistä veloista peritään yrittäjiltä ja heidän takaajiltaan edelleen ilman velkakirjaa tai tilityksiä, jolloin esim. takaajat eivät pysty käyttämään regressioikeuttaan. Näillä valtion virkamiesten ja poliitikkojen toimilla saatiin Suomeen suurtyöttömyys, jolloin työttömänä on ollut pitkään noin 500.000 suomalaista. Näillä Suomen hallituksen toimilla kumottiin Suomessa omaisuudensuoja. Ryhtyessään sopimussuhteeseen pankkien kanssa on Suomen valtio toteuttanut oikeustoimensa suunnitelmallisesti, tahallisesti ja tietoisena asioitten tilasta sekä seurauksista. Samalla valtio on julistanut asiakirjat salaiseksi, eikä esim. ns Arsenal kauppakirjaa 31.3.2000 ole vieläkään saatu julkiseksi monista yrityksistä huolimatta. Suomen hallitukset vuodesta 1992 ovat pystyneet ja pystyvät edelleen salaamaan omat rikoksensa julistamalla asiakirjat salaiseksi jopa 100 vuodeksi. Valtioneuvoston sopimukset pankkien kanssa ovat laittomia, koska mainitut sopimukset ja niitten käytännön toteuttaminen ovat johtaneet törkeisiin ja moninaisiin ihmisoikeudenloukkauksiin. Tätä sopimusvyyhteä ja niiden aiheuttamia tekoja tulee arvioida kahden osapuolen rahallisena toimintana tiettyä ihmisryhmää vastaan. Kummankin osapuolen, valtion ja pankkien, olisi perusoikeuksien nimissä tullut ottaa huomioon aiheutettu loukkausten ketju sekä yksilöitten oikeudellisesti arvioitu heikompi asema. Valtion velvollisuutena on lisäksi valvoa mainittujen tekojen aiheuttajia, eikä itse olla aktiivisena sopijapuolena toteuttamassa niitä. Nämä ihmisoikeusloukkaukset Suomessa käsittävät suoraan laskentatavasta riippuen noin 200.000-400.000 Suomen kansalaista. Tämä määrä edustaa noin 4-8 % koko väestöstä laskettuna. Epäsuorasti loukkausten vaikutukset koskevat noin 1-1,3 miljoonaa suomalaista (26 %). Suomen valtio oikeuslaitoksineen polkee ja on vuodesta 1992 alkaen polkenut suomalaistan ihmisoikeuksia seuraavasti: 1) Omaisuudensuoja, PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla. 2) Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. PL 6 §, EIS 14 artikla, seitsemäs lisäpöytäkirja 5 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1 artikla, 2 artikla, 7 artikla, KP-sopimus 2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 14 artikla, 20 artikla, 23 artikla, 24 artikla, 25 artikla, 26 artikla, TSS-sopimus 2 artikla. 3) Oikeusturva PL 21 §, EIS 6 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 10 artikla, 11 artikla, KP-sopimus 14 artikla. 4) Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon EIS 13 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 8 artikla, KP-sopimus 2 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artikla. 5) Oikeus työhön ja elinkeinovapaus PL 18 , Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 43-44/1991, 1 osa kohdat 1.12 erityisesti 1.10 artiklat. TSS-sopimus 6 artikla, 7 artikla, 11 artikla. YK:n ihmisoikeuksien julistus 20 artikla. 6) Oikeus sosaaliturvaan PL 19 §, YK:n ihmisoikeuksien julistus 22 artikla, 25 artikla, TSS-sopimus 11 artikla 7) Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto PL 7 §, EIS 3 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla, KP-sopimus 7 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 1 artikla, 16 artikla. 8) Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto. PL 22 §. 9) Suomessa Verohallinto on vuosina 1992-2018 ajanut ja ajaa edelleen noin 3000 yritystä konkurssiin Verohallinnon verotarkastajien tekemillä virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, jotka eivät perustu lakiin tai tosiasianäyttöön. Näin vuosittain 3000 yrittäjää menettää koko omaisuutensa ja usein vielä tuomitaan keksitystä veropetoksesta vankilaan syyttömänä. Kuten kaikki edellä oleva osoittaa, Suomi rikkoo kaikkia solmimiaan ihmisoikeussopimuksia räikeästi ja suomalaiset eivät voi saada Suomessa oikeutta, kun presidentti Mauno Koivisto on 6.5.1992 määrännyt, että instituutiot eivät saa hävitä. Kohta 30 vuotta Suomessa vallinnut oikeudeton tila on nyt johtanut siihen, että ensimmäinen suomalainen yrittäjä on hakenut Euroopan perustuslain II-78 artiklan mukaista turvapaikkaa Bulgariasta pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä Euroopan perustuslain mukaisesti. Ks. tarkemmin http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com Tuhansia suomalaisia yrittäjiä on Verohallinnon suorittamien ryöstöverotuksen vuoksi muuttanut vapaaehtoisesti pois maasta ja muutosvirta kiihtyy koko ajan. Kysymyksemme siis kuuluu: Missä maassa ja miten suomalaiset yrittäjät, joiden koko omaisuus on ryöstetty Valtioneuvoston ja pankkien tekemällä SSP-pankkisopimuksella 22.10.1993 tai Verohallinnon verotarkastajien vuosina 1992-2019 tekemillä lakiin perustumattomilla ja virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, voivat saada asiassaan oikeutta ja miten saada Suomen valtio korvaamaan vuosina 1989-2019 Suomen yrittäjille ja heidän takaajilleen aiheuttamat vahingot? Suomessa on tällä hetkellä ulosotossa 580.000 henkilöä ja köyhyysloukussa noin 1 miljoona suomalaista. Jotta Suomessa oleva tilanne saadaan jotenkin hoidettua kuntoon, niin tämä kirje toimitetaan YK:n ihmisoikeustuomioistuimelle, Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston vetoomusvaliokunnalle, Euroopan komissiolle ja Velallisten Tuki ry:n perusraporttina YK:n sopimusvalvontaelimille 27.11.2019. Rovaniemellä 27 päivänä marraskuuta 2019. Liisa Mariapori Velallisten tuki ry:n puheenjohtaja liisa.mariapori@velallistentuki.fi +358405604180 Support for debtors C/o Liisa Mariapori Pohjolankatu 27, 96100 Rovaniemi Finland liisa.mariapori@velallistentuki.fi FINLAND'S BASIC REPORT TO UN TREATY MONITORING BODIES, DEADLINE 27.11.2019 HUMAN RIGHTS VIOLATIONS IN FINLAND Finland has committed serious human rights violations between 1992 and 2019 and continues to commit: Between 1992 and 2019, hundreds of thousands of Finnish citizens lost their fundamental and human rights and property as a result of mistakes made by representatives of the public authorities. Since 1992, the political elite in Finland and the result-paid civil service have been trampling on the human rights of Finns. This has been possible because there is no Constitutional Court in Finland, and therefore the supervision of legality in Finland does not work. Since 1990, Finland has enacted legislation contrary to the form of government and the Constitution of Finland. This has been possible because the same parliamentarians who are first involved in passing and adopting laws are then sitting in the Constitutional Law Committee deciding on the constitutionality of the laws they have adopted themselves. In this way, more and more legislation is being created in Finland that is incompatible with the Constitution of Finland and the EU. As a result of the financial crisis of the '90 s, thousands and thousands of prison sentences have been imposed in Finland on the basis of the debtor's dishonesty, etc. These judgments of 1992 –2019 are based on President Mauno Koivisto's order of 6.5.1992, when he was ordered by the Koivisto Conclave that institutions should not lose out and thus Finnish entrepreneurs have not been able to obtain justice in Finnish judicial systems since 1992. Due to the orders issued by President Mauno Koivisto in 1992, serious human rights violations are constantly taking place in Finland, the most serious of which are acts that fulfil the criteria for the prohibition of torture and other acts of cruel, inhuman or degrading treatment or punishment. These acts have been perpetrated by government officials and all Finnish governments and presidents since 1992, because the order issued by President Mauno Koivisto that institutions must not be lost has not yet been abolished. Human rights violations are so commonplace for Finns, they have been for almost 30 years. The representatives of the public authorities have clearly favoured all creditors, such as banks and collection offices, since 6.5.1992, through their actions, the representatives of the public authorities, Parliament and the judiciary as a whole have caused negligent or deliberate financial damage to the state and Finnish entrepreneurs for tens or hundreds of billions of euros. In the legislative amendments, the Finnish Parliament violates the provisions of the Charter of Fundamental Rights of the European Union in many ways. There is no freedom of business in Finland ARTICLE II-76, and Finnish entrepreneurs do not have the right of ownership guaranteed by the Constitution of the European Union Article II-77. In Finland, Parliament has enacted and enacted legislation that is unconstitutional for 30 years, which allows income-paid tax inspectors to confiscate the entire property of entrepreneurs before a valid tax decision is made, and taxes must be paid regardless of appeal, and a ban on the enforcement of taxes is not issued, which means that companies are forced to close down when the enforcement authorities take all the money from the company's accounts often before the tax audit reports are completed. In Finland, entrepreneurs are therefore not entitled to enjoy the property they have acquired legally, nor to use, surrender and bequeath it. The oversized Finnish civil service has taken over power in Finland and is using it completely arbitrarily and illegally in order to achieve the performance targets set by the Ministry of Finance and to receive a performance bonus. These human rights violations committed by the Finnish public authorities should be mapped out by an independent international expert group, i.e. the Truth Commission, in order to bring the Finnish Presidents, Governments, Officials and other officials responsible for these acts to justice for acts committed in 1992 –2019, including treason, treason, gross misuse of office, genocide, etc. The good brother system in Finland and deep corruption prevent any investigation of human rights violations in Finland. In Finland, the entire political leadership and the civil service work together against Finnish citizens, so a Finnish entrepreneur cannot obtain justice in a fully corrupt Finnish judiciary, which continues to operate in accordance with the orders of President Mauno Koivisto, The Constitution of Finland safeguards the inviolability of human dignity, the freedom and rights of individuals and the promotion of justice in society. Fundamental rights are individual rights and are of a general nature, i.e. they belong equally to all. By decree of President Mauno Koivisto, when the entire Finnish judiciary and the civil service have been subjugated to a body in which institutions must not lose, this presidential order has at the same time deprived Finns of all human rights and the current system is committing perpetual crimes against humanity, and thus the Finnish state and the entire civil service are trampling on the human rights of Finns, despite the fact that the UN Charter imposes on the Member States the protection of human rights. As one of the signatories to the Charter, Finland has committed itself to the above-mentioned safeguarding of justice and thus also to the declaration defining and increasingly invoking human rights. in the activities and decisions of the human rights courts. Finland's human rights violations stem from completely erroneous economic policy decisions made in the 1980 s and from raising the solvency of banks to 8%, which required the completion of Finland's membership of the EU, by concluding an SSP banking agreement with certain banks in 1993, by which the Government authorised banks to unilaterally dismantle the debts of companies in certain sectors, thereby destroying 65,000 companies. In this way, 65.000 entrepreneurs and their guarantors were made infinite debtors to Finland. At the same time, Finnish legislation was changed to favour creditors and moved to a summons procedure in judicial institutions, which in practice means that the creditor does not need to present any proof of the debt in the judicial system, not a promissory note or invoice, but rather, almost without exception, the judiciary gives a so-called unilateral judgment in the case obliging the debtor to pay the debts demanded by the creditor even though the debtor fundamentally denies the existence of the claim. Likewise, the limitation of debts will not be investigated at any stage when the original promissory note, including the transfer notes, need not be presented. In order for the destruction of Finnish companies to be complete, the Finnish Government/Ministerial Committee on Economic Policy sold the debts of these companies that were plundered under the SSP bank agreement (56.000 companies' 77.000 debts amounting to 12 billion marks) to Norwegian collection agencies, which were bulvans of the us Pra Group. These 12 billion debts were sold at 5% of their nominal value, i.e. by GBP 600 million, without allowing debtors to repay their debts at that 5% of the value of the debt. Some of these debts are still collected from entrepreneurs and their guarantors without a promissory note or accounts, in which case, for example, guarantors will not be able to exercise their right of regression. These measures by government officials and politicians resulted in high unemployment in Finland, which has led to a long period of unemployment of around 500,000 Finns. These measures by the Finnish Government repealed the protection of property in Finland. When entering into a contractual relationship with banks, the Finnish State has implemented its legal measures in a systematic, deliberate and conscious manner of the state of affairs and the consequences. At the same time, the government has declared the documents secret and, for example, the Arsenal Trading Code 31.3.2000 has still not been made public despite many attempts. Since 1992, Finnish governments have been able and continue to conceal their own crimes by declaring documents secret for up to 100 years. Government agreements with banks are illegal because these agreements and their practical implementation have resulted in gross and diverse violations of human rights. This contractual relationship and the acts caused by them must be assessed as a financial activity of two parties against a particular group of people. In the name of fundamental rights, both parties, the state and banks, should have taken into account the chain of violations caused and the legally assessed weaker position of individuals. It is also the duty of the State to monitor the perpetrators of these acts and not to be an active contracting party to carry them out. These violations of human rights in Finland include approximately 200,000-400,000 Finnish citizens, depending directly on the method of calculation. This figure represents about 4-8% of the total population. Indirectly, the impact of the infringements affects approximately 1 –1.3 million Finns (26%). Since 1992, the Finnish state and its judiciary have been trampling on Finnish human rights as follows: 1) property protection, section 15 of the Charter of Fundamental Rights, Article 1 of the First Additional Protocol to the EIS, Article 17 of the UN Declaration of Human Rights. 2) equality of citizens and prohibition of discrimination. Article 6, Article 14 EIS, Article 5 of the Seventh Additional Protocol, Article 1, Article 2, Article 7 of the UN Declaration of Human Rights, Article 2, Article 3, Article 4, Article 14, Article 20, Article 23, Article 24, Article 25, Article 26 of the CCP Agreement, Article 2 of the TSS Agreement. 3) legal protection PL Article 21, EIS Article 6, UN Declaration of Human Rights Article 10, Article 11, KP Convention Article 14. 4) prohibition of torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment Article 7 of the PL, Article 3 of the EIS, Article 5 of the UN Declaration of Human Rights, Article 7 of the KP Agreement. Article 1, Article 16 of the Convention against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment. 5) the obligation to safeguard fundamental and human rights and the prohibition of abuse of rights. SECTION 22 OF THE PL. 6) In Finland, between 1992 and 2018, the Tax Administration has driven and continues to bankrupt some 3000 companies through incorrect tax audit reports by tax inspectors of the Tax Administration, which are not based on law or factual evidence. This means that every year 3,000 entrepreneurs lose their entire assets and often still be sentenced for fabricated tax fraud to prison for innocence. As all the above shows, Finland is flagrantly violating all the human rights treaties it has concluded, and Finns cannot obtain justice in Finland when President Mauno Koivisto has stipulated on 6.5.1992 that institutions must not lose out. Paragraph 30 years of unlawful status in Finland has now led the first Finnish entrepreneur to apply for asylum in accordance with Article II-78 of the European Constitution in accordance with the provisions of the Geneva Convention of 28 July 1951 on the Status of Refugees in Bulgaria and the Protocol of 31 January 1967 on the Status of Refugees and the European Constitution. See more detailed http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com Thousands of Finnish entrepreneurs have voluntarily moved out of the country because of the robbery tax carried out by the Tax Administration, and the flow of change is accelerating. Our question is therefore: in which country and how can Finnish entrepreneurs whose entire assets have been robbed by an SSP bank agreement concluded between the Government and banks 22.10.1993 or by tax inspectors' non-statutory and erroneous tax audit reports from 1992 to 2019 obtain justice and how can the Finnish State compensate for the damage caused to Finnish entrepreneurs and their guarantors between 1989 and 2019? There are currently 580,000 people in Finland and about 1 million Finns trapped in poverty. In order to remedy the situation in Finland in some way, this letter will be sent to the UN Court of Human Rights, to the Council of Europe, to the Committee on Petitions of the Council of Europe, to the European Commission and to the UN Contract Supervisory Bodies as a basic report by the Debtors' Association on 27.11.2019. Rovaniemi, 27 November 2019. Ms Liisa Mariapori Chairman of the Debtors' Support Association liisa.mariapori@velallistentuki.fi +358 405604180
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry
        Päivitetty:
        26.11.2019
        • Anarasah sr / Inarinsaamelaiset ry Lausuntopyyntönne Suomen perusraportti YK:n sopimusvalvontaelimille Lausuntopyynnön diaarinumero: PC0TQ3UY-21 Raportti luonnoksessa YK:lle koskien saamelaisia tulisi todeta kohtaan 15 :sta lisättäväksi, että Suomessa on kolme saamelaisryhmää ja käytetään kolmea saamenkieltä. Saamelaisia koskevassa kuvauksessa tulisi todeta Inarinsaamelaisten ja kolttasaamelaisten väestön vähäisyys. Yleisradiota koskevassa kohdassa kerrotaan, että ohjelmia tuotetaan kolmella eri saamenkielellä. Ehdotamme kohtaan 16. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieliä. 18. Saamelaiskäräjiä koskien raporttiin tulee kirjata, että Saamelaiskäräjäläki 974/1995 ei nykyisellään ole toimiva laki ja ei vastaa nykyisten saamelaiskäräjille lisättyjen tehtävien toteuttamista siten, että yhdenvertaisuus saamelaisten keskuudessa voisi toteutua. Oikeusministeriö on käynnistänyt vuonna 2012 Saamelaiskäräjälain uudistamistyön ja tuolloin lakiuudistus ei edennyt ja seuraava Saamelaiskärjälain muutosta valmisteleva toimikunta asetettiin 2017 myöskään tämä lakihanke esitys ei edennyt. Saamelaiskäräjälaki nykyisellään on syrjivä ja asettaa vaaleilla valittavat edustajat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Saamelaisia koskeva laki ei ole demokraattinen vaikka Euroopan unionin perusarvo on demokratia. Suomessa vallitsee muutoin edustuksellinen demokratia ja noudatetaan vaaleissa suhteellisuuden periaatetta. Saamelaisia koskevaa lakia ei ole uudistettu vastaamaan siten, että toimielin olisi demokraattinen ja edustuksellinen. Laissa olevilla kuntakiintiöillä muodostuu tilanne jossa asuinpaikka asettaa vaaleissa ehdolla olevat eri arvoiseen asemaan. Yhdenvertaisuus hallintoon nähden ei toteudu ja vaalijärjestelmästä johtuen tapahtuu välillistä syrjintää joka kielletään perustuslaissa. Raporttiluonnoksessa ei myöskään kiinnitetä mitään huomiota siihen, että Saamelaiskäräjät ovat toistuvasti jättänyt noudattamatta Saamelaiskärälakia koskien äänioikeushakemuksia ja Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä ja osa saamelaisista on tullut syrjityksi. Kaikilla saamelaisilla ei ole oikeutta vapaasti valita kuuluuko hän kansalliseen vähemmistöön ja esimerkiksi kaikki Inarinsaamelaisia ei hyväksytty saamelaiskärjien vaaliluetteloon. Osa henkilöistä on joutunut lukuisiin valistusproseihin.
      • Suomen Asianajajaliitto
        Päivitetty:
        26.11.2019
        • Ulkoministeriölle Lausunto koskien Suomen perusraporttia YK:n sopimusvalvontaelimille Lausuntopyynnön diaarinumero: PC0TQ3UY-21 Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä Asianajajaliitto) kiittää pyynnöstä lausua koskien luonnosta Suomen perusraportiksi YK:n sopimusvalvontaelimille. Asianajajaliitto esittää, että yleisraporttiin tehtäisiin asianajajakuntaa koskeva lisäys. Asianajajaliitto toteaa, että lisäys olisi tarpeen tehdä, jotta raportissa tuotaisiin nykyistä selkeämmin esille Suomen asianajajakunnan asema. Asianajajista on raportissa mainittu osana oikeusapua koskevaa kuvausta kappaleissa 178 ja 179 sekä oikeuskansleri-instituutiota koskevassa kuvauksessa kappaleissa 235 ja 236. Asianajajaliitto toteaa, että itsenäinen ja riippumaton asianajajakunta on olennainen osa itsenäistä oikeusvaltiota. Oikeus asianajajaan on välttämätön osa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka on tunnustettu osana useita ihmisoikeusinstrumenttien järjestelmiä. Erityisesti Asianajaliitto toteaa, että tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportissa vuonna 2018 on esitetty useita kriteerejä siitä, millainen kansallisen asianajajayhdistyksen roolin tulisi olla (Report of the Special Rapporteur on the independence of judges and lawyers (A/73/365, 73rd session of the GA). Asianajajaliitto kiinnittää myös huomiota Euroopan neuvoston piirissä tehtyyn ehdotukseen lakimiehen ammattia koskevan yleissopimuksen laatimisesta. (Erityisesti Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suositus 2121 (2018), Ehdotus yleissopimukseksi lakimiehen ammatista (dok. 14453)). Asianajajaliitto esittää, että raporttiin lisättäisiin kohtien 176 ja 177 väliin uusi kohta 177 koskien Suomen asianajajakuntaa. Uusi kohta 177 Asianajajakunta Suomessa on itsenäinen ja valtiovallasta riippumaton asianajajakunta. Asianajajaliitto ja sen asema on tunnustettu asianajajista annetussa laissa (496/1958). Asianajajaliitto päättää sisäisen hallintonsa järjestämisestä lain mukaan itsenäisesti. Asianajajaliitto päättää itsenäisesti laissa olevien kriteerien perusteella jäsentensä hyväksymisestä ja erottamisesta. Asianajajaliitto ja sen yhteydessä toimiva valvontalautakunta valvovat asianajajien toimintaa. Valvontalautakunta voi määrätä lain, sääntöjen tai tapaohjeiden rikkomisesta seuraamukseksi huomautuksen, varoituksen tai seuraamusmaksun taikka erottaa jäsenen Asianajajaliitosta. Asianajajaliiton ja valvontalautakunnan jäsenyys- ja valvonta-asioissa tekemistä ratkaisuista voi valittaa Helsingin hovioikeuteen. Helsingissä 26.11. Suomen Asianajajaliitto Jarkko Ruohola Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
      • Aseistakieltäytyjäliitto ry
        Päivitetty:
        26.11.2019
        • Asevelvollisuus Lausunnon asevelvollisuutta käsittelevä kohta 1 r (209-211) on epätarkka. Siviilipalvelus nostetaan esiin vain osana asevelvollisuutta tuomatta millään tavalla esille. että kysymys on aseistakieltäytymisoikeuden toteuttamisesta, mihin Suomi on sitoutunut mm. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksien koskevan yleissopimuksen myötä. Koska aseistakieltäytyjien asema on ollut säännöllisesti sopimusvalvontaelinten kritiikin kohteena (ihmisoikeuskomitea v . 1998, 2004, 2013; ihmisoikeusneuvosto 2017), olisi suotavaa että asiaa koskevat tiedot ilmaistaan tarkasti. Liitto ehdottaa siviilipalvelusta käsittelevän kappaleen lisäämistä lausuntoon: "212. Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään. Siviilipalveluksen tarkoitus on aseistakieltäytymisoikeuden toteuttaminen. Siviilipalvelukseen hyväksytyt on vapautettu asevelvollisuuslaissa säädetystä palveluksesta sekä sodan että rauhan aikana." Ihmisoikeuskomitea ja -neuvosto ovat kiinnittäneet toistuvasti huomiota myös kaikesta palveluksesta kieltäytyvien totaalikieltäytyjien asemaan ja arvostelleet käytössä olevia vapausrangaistuksia. Tämän johdosta raportissa lienee perusteltua mainita siitä, että vapausrangaistusten täytäntöönpanoa jatketaan. Liitto ehdottaa, että kohdassa 210 olevan virkkeen "Asevelvollisen täytyy suorittaa varusmies- tai siviilipalvelus" jälkeen lisätään: "Palveluksesta kieltäytyneet tuomitaan joko vankeusrangaistukseen tai sähköisesti valvottuna kotiarestina toteutettavaan valvontarangaistukseen." Ihmisoikeussopimukset kansallisessa lainsäädännössä Raportissa sanotaan: "Kansainvälisissä sopimuksissa turvatut ihmisoikeudet muodostavat yksilön oikeuksien vähimmäistason, jota ei voida alittaa sen enempää lainvalmistelussa tai hallinto-toiminnassa kuin lainkäytössäkään." Aseistakieltäytyjäliitto haluaa tässä yhteydessä tuoda julki, että tämän periaatteen toteutumisessa on liiton toimialaan kuuluvien kysymysten osalta ollut suuria ongelmia. Esim. ihmisoikeuskomitean ja -neuvoston julkituoma, kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimukseen tulkintaan perustuva huoli siviilipalveluksen kestosta ei ole johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin lainvalmistelussa, hallinto-toiminnassa tai lainkäytössä. Myöskään ihmisoikeuskomitean Suomen maaraportteja käsiteltäessä useaan otteeseen esittämä, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen perustuva kehotus laajentaa Jehovan todistajia koskevaa vapautusmenettelyä koskemaan myös muita vakaumuksia, ei juurikaan vaikuttanut lainsäätäjään kun se helmikuussa 2019 päätti toimia tarkalleen päinvastoin ja lakkauttaa vapautusmenettelyn myös Jehovan todistajien osalta.
      • Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tietosuojavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        26.11.2019
        • Tietosuojavaltuutetun toimistolla ei ole asiassa lausuttavaa
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Romaniasiain neuvottelukunta 2017-2019, Järvinen Johanna
        Päivitetty:
        25.11.2019
        • Romaniasiain neuvottelukunta ehdottaa seuraaviin kohtiin muutoksia: Kohtaa 21 voitaisiin tarkentaa Suomessa asuvan romaniväestön määrän osalta: romaniväestön määrä on arviolta noin 10 000 -12 000 henkilöä. Opetushallituksen arvion mukaan Etelä-Suomessa asuu noin 4500 romanitaustaista henkilöä, Länsi-, Sisä- ja Lounais-Suomen alueilla noin 2500, Itä-Suomessa 1500 ja pohjoisimmassa Suomessa 1000 romanitaustaista henkilöä. Kohtaa 137 voitaisiin tarkentaa romaniasiain neuvottelukunnan kokoonpanon osalta: Valtakunnallisesta romaniasiain neuvottelukunnasta ja alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista annetun asetuksen 3 § 3 momentin mukaan neuvottelukunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tulee edustaa romaniväestöä. Neuvottelukunnan muista jäsenistä puolet edustaa romaniväestöä. Nämä valitaan merkittävimpien romanijärjestöjen ja alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien esityksestä. Muut jäsenet edustavat ainakin sosiaali- ja terveysministeriötä, opetus- ja kulttuuriministeriötä, sisäministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriötä, ulkoministeriötä ja ympäristöministeriötä. Yksi jäsen voidaan nimetä Suomen Kuntaliiton ja yksi Opetushallituksen esityksestä.
      • LVM
        Päivitetty:
        25.11.2019
        • Raportin sivulla 26 kohdassa, jossa käsitellään Yleisradion tukea, voisi Ylen osalta mainita rahoituksen suuruuden, eli 519 134 000 euroa vuonna 2019 (kohta 156). Vastaavasti sanomalehdistön tuen suuruus vuonna 2019 on 500 000 euroa (kohta 158). Huomioitavaksi myös, että Yle lopetti raportissa mainitun latinankielisen ohjelman kesällä 2019 (kohta 157).
      • , Puurunen Tapio
        Päivitetty:
        25.11.2019
        • Liitteenä sisäministeriön lausunto.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE, Heikkonen Merja
        Päivitetty:
        20.11.2019
        • Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE Lausunto Asia: Suomen yleisraportti Yhdistyneiden kansakuntien sopimusvalvontaelimille Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE) kiittää mahdollisuudesta lausua perusraportin luonnokseen. Esitämme lisäystä raportin kohtaan B i Koska Suomi on vuonna 2016 ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, ja perustanut siihen liittyen sopimuksen 33 artiklan mukaisen valtiollisen koordinaatiomekanismin, olisi myös VANE syytä mainita raportin kohdassa B i. VANEn tehtävistä säädetään asetuksella (Valtioneuvoston asetus vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnasta 908/2016), jonka mukaan sen tehtävinä on edistää yleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa ja vammaisten henkilöiden etujen huomioon ottamista kaikilla hallinnon aloilla, laatia toimikaudelleen toimintaohjelma, jossa määritellään yleissopimuksen täytäntöönpanon edistämisen keskeiset kansalliset tavoitteet, niitä edistävät keinot sekä tarvittava seuranta, ja nimetä keskuudestaan vammaisia henkilöitä edustavan osallistujan YK:n yleissopimuksen 33 artiklan mukaisen yhteystahon toimintaan. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta Riitta Burrell Merja Heikkonen Puheenjohtaja Pääsihteeri
      • Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, Mattila Yrjö
        Päivitetty:
        16.11.2019
        • Suomen sosiaalioikeudellisen seura ry:n lausunto YK:n taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen Suomen perusraportista. Perusraportissa on vain perustietoa, jossa ei oteta kantaa havaittuihin epäkohtiin, joista sosiaalisten oikeuksien komitea on erikseen esittänyt Suomelle kysymyksiä. Seuramme katsoo, että perusraportissakin voitaisiin kertoa YK:lle niistä ongelmista, joita TSS -sopimuksen soveltamisessa on Suomessa havaittu. YK:n TSS -sopimuksen soveltamisessa on seuramme mielestä havaittavissa seuraavia ongelmia, joiden toivomme Suomen myös ottavan huomioon perusraportin sisällössä. Luonnokseen niitä ei vielä ole otettu. Seuramme toivoo myös saavansa kommentoida niitä vastauksia, joita Suomi antaa YK:n sosiaalisten oikeuksien komitean esittämiin kysymyksiin: : 1. Ongelma: Työntekijän irtisanomissuojan heikkous Seuramme on erittäin huolissaan suurten yritysten käyttäytymisestä omille työn tekijöilleen. Yritykset tekevät hyvää voittoa, mutta samaan aikaan he irtisanovat työntekijöitään vain lisätäkseen yrityksen voittoa. Suomessa ei ole irtisanomisrahaa, vaan työntekijä joutuu irtisanomisen jälkeen tyhjän päälle. Työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ovat vaarassa, koska työntekijöillä ei ole irtisanomissuojaa silloin, kun työnantajaa vetoaa taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin irtisanomisen perusteena. Viime aikojen esimerkkejä tällaisesta mielivaltaisesta irtisanomisesta voittojen lisäämiseksi löytyy sellaisista menestyvistä yrityksistä kuin K-ryhmä ja Pihlajalinna. Kollektiivisissa irtisanomistilanteissa työntekijöillä on vaikeata puolustaa työsuhteitaan, vaikka työnantaja käyttäytyisi mielivaltaisesti. Kun työnantaja noudattaa yhteistoimintalain menettelyä eikä oteta uutta työntekijää neljän kuukauden kuluessa samoihin töihin kuin irtisanottu on työnantajalla oikeus Suomessa irtisanoa kuka tahansa työntekijä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten. Yrityksellä ei tarvitse mennä huonosti, vaan se on voinut tuottaa suuriakin voittoja. Työnantajalla ei Suomessa ole mitään vastuuta työntekijöistään, vaan laki sallii mielivaltaisen menettelyn. Erityisesti iäkkäämmille työntekijöillä, jotka ovat yli 45-vuotiaita on suuria vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa menetettyään työnsä työnantajan voitontavoittelun vuoksi, ja hän voi joutua elämään noin 500 euron kuukausittaisen työttömyyskorvauksen varassa vuosikausia irtisanomisen jälkeen. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut päätöksessään Merits 106/2014 (www.coe.int), että Suomi ei noudata Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklaa 24, jonka mukaan jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että työntekijän työsuhdetta ei päätetä ilman pätevää syytä, joka liittyy heidän työkykyynsä tai käytökseensä tai joka perustuu yrityksen, laitoksen tai yksikön toimintaedellytyksiin. Niillä työntekijöillä, joiden työsuhde on päätetty ilman pätevää syytä, tulee olla oikeus riittävään korvaukseen tai muuhun asianmukaiseen hyvitykseen. Suomi ei noudata tätä artiklaa, koska työsopimuslaissa on laittoman irtisanomisen korvaukselle asetettu 24 kuukauden palkkaa vastaava enimmäiskorvaus, joka ei aina riitä korvaamaan työntekijälle aiheutunutta vahinkoa. Työntekijällä ei myöskään Suomessa ole oikeutta palata entiseen työpaikkaansa sen jälkeen, kun irtisanomisen on todettu laittomaksi, mikä on vastoin artiklaa 24. Seuramme on tehnyt kaksi valitusta (Complaint), Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle artiklan 24 rikkomisen johdosta. (valitus, Complaint 106/2014 ja 107/2014, ( www.coe.int). Vuonna 2017 komitea totesi päätöksessään (Merits 106/2017), että Suomi rikkoo peruskirjaa, koska vahingonkorvaukselle on enimmäismäärä eikä työntekijällä ole mahdollisuutta päästä entiseen työpaikkaansa. Korjausta lainsäädäntöön ei kuitenkaan ole tapahtunut huolimatta seuramme esityksistä työ- ja elinkeinomisteriölle. Kantelu 107/2014 koski työn tekijöiden suojelun puutetta kollektiivisissa irtisanomistilanteissa, jossa näimme Suomen myös rikkovan artiklaa 24. Työnantajat saavat mielivaltaisesti irtisanoa työntekijöitään taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten voiton lisäämiseksi, vaikka yrityksellä menee hyvin eikä ole taloudellisia syitä henkilöstön vähentämiseen. Päätöksessään (Merits 107/2014, www.coe.int) komitea kuitenkin piti Suomen tilannetta peruskirjan mukaisena, koska työnantajan tuli irtisanottu työntekijä takaisin tarvitessaan työvoimaa samanlaisiin tehtäviin yhdeksän kuukauden kuluessa 9 kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Sittemmin laki on Suomessa muuttunut ja takaisinottovelvollisuus on lyhennetty neljään kuukauteen. Muutos on johtanut siihen, että mielivaltaisten irtisanomisten mahdollisuus on lisääntynyt, kun perusteena viitataan "taloudellisiin ja tuottaviin syihin". Muutoksen jälkeen Suomi seuramme Suomen tilanne ei ole taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukainen, koska työntekijän suoja kollektiivisia irtisanomisia vastaan on olematon. 2. Sosiaalietuuksien taso on Suomessa liian matala YK on raportointimenettelyn aluksi pyytänyt Suomea antamaan tietoja menetelmistä ja kriteereistä, joita on käytössä sen varmistamiseksi, että sosiaalietuuksien taso mahdollistaa niiden saajille ja heidän perheilleen riittävän elintason. Suomen tulee myös ilmoittaa, miten sopimusvaltio varmistaa sen, etteivät sosiaalietuuksiin tehdyt leikkaukset vaikuta epäsuhteisella tavalla heikommassa tai väliinputoajan asemassa oleviin henkilöihin ja ryhmiin. Seuramme toteaa, että Suomessa ei ole tällaisia menetelmiä. Leikkaukset sosiaalietuuksiin tehdään seurauksista välittämättä. Pitämällä perusturvan liian alhaisella tasolla valtiovalta sallii sen, että Suomen 5,5, miljoonaa asukkaasta lähes 700 000 kansalaisen tulotaso ei riitä normaaliin elämiseen. Suomen virallisten tietojen mukaan köyhyys rajan alapuolella elävien ihmisten määrä oli tuoreimman tilaston mukaan (vuosi 2017) 654 000 kansalaista, joka on 12 prosenttia kaikista perheistä. Erityisesti vuosina 2015 – 2019 tehdyt etuuksien leikkaukset ja jäädytykset osoittavat, ettei leikkausten kielteisistä vaikutuksista juuri välitetä. Noina vuosina toteutetut leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuten yksinhuoltajaperheisiin ja pitkäaikaistyöttömiin. Seurauksista ei oltu kiinnostuneita, kun tavoitteena on yksinomaan ollut valtiontalouden tasapaino kansalaisten hyvinvointi ohittaen. Suomessa seurataan sosiaalietuuksien riittävyyttä lakisääteisesti joka neljäs vuosi tehtävällä selvityksellä. Vuoden 2010 jälkeen tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että perusturvan taso on Suomessa liian alhainen. Lakisääteiset minimietuudet sairauden, äitiyden ja vanhemmuuden sekä työttömyyden varalle eivät riitä kattamaan edes kaikkein välttämättömimpiä elämään liittyviä kustannuksia. Erityisesti vuosina 2015 – 2019 perusturvaetuuksiin tehdyt leikkaukset ja indeksien jäädytykset ovat johtaneet siihen, että lähes miljoona suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Ruokajonot ovat leikkausten seurauksena pidentyneet ja sadat tuhannet suomalaiset joutuvat seisomaan tuntikausia ulkona jonottamassa ruokaa, koska tulot eivät riitä edes ruuan hankkimiseen. Leikkaukset ovat vaikuttaneet erityisesti köyhien perheiden lapsiin, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua harrastuksiin muiden lasten tavoin. Yli 110,00 lasta köyhissä perheissä ja monet heistä ovat paljon riippuvaisia lounaasta, jota he saavat koulussa. Lapset joutuvat elämään viikonlopun ilman ruokaa ja odottamaan maanantaita, jolloin he saavat koulussa aterian. Köyhien perheiden lapset eivät voi olla kiinnostuneita urheilusta tai muista harrastuksista, koska heidän vanhemmillaan ei ole varaa maksaa kustannuksia. Lisäksi köyhiä lapsia ovat kouluissa kiusanteon kohteena. Monet tutkimukset osoittavat, että perusturvan alhaisuudella ja vuosina 2015-2019 tehdyillä etuuksien tason jäädytyksillä ja leikkauksilla on ollut kohtalokas vaikutus köyhien perheiden lasten elämään. (www.eapn.fi/koyhyys/lapsikoyhyys) Suomi on ratifioinut uudistetun Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vuonna 2002, jonka 12 artiklassa käsittää sosiaalivakuutusetuuksia ja 13 artiklassa sosiaaliavustusetuuksia. Peruskirjan täytäntöönpanoa ja noudattamista valvoo Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea. Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan komitealle säännöllisesti perusoikeuskirjan noudattamisesta, ja komitea tekee raporttien pohjalta johtopäätöksiä. Järjestöillä on myös mahdollisuus tehdä kanteluita sopimuksen noudattamisesta. Perusoikeuskirjan artiklan 12.1. mukaan sosiaalivakuutusetuuksien taso ei saa alittaa 40 prosenttia maan ekvivalentista mediaanitulosta. Suomen raporttien pohjalta komitea on havainnut, että Suomessa perusturvaetuuksien taso alittaa tämän peruskirjan edellyttämän tason ja Suomi on saanut huomautuksia sopimuksen rikkomisesta komitean antamissa johtopäätöksissä. Perusturvaetuuksiin kuuluvat minimitasoiset sairauteen ja kuntoutukseen liittyvät toimeentuloetuudet, vanhemmuuteen ja äitiyteen liittyvät toimeentuloetuudet sekä työttömyysturvan minimietuudet. Kaikkien näiden etuuksien määrä vastasi vain noin 25 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta alittaen peruskirjan edellyttämän määrän. Myös sosiaaliavustukset, joiden tulisi olla artiklan 13.1. mukaan 50 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta, todettiin liian alhaisiksi. Sosiaaliavustuksiin kuuluvat työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Suomen todettiin rikkovan peruskirjaa sekä 12 että 13 artiklan osalta. Komitean huomautusten ohella Suomi on saanut moitteita myös seuramme tekemien järjestökantelujen tuloksena. Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry on tehnyt kolme kantelua siitä, että Suomen perusturvan ja sosiaaliavustusten taso ei ole niin korkea kuin peruskirja edellyttää. (Complaint 88/2012, 108/2014 ja 172/2018, www.coe.int). Kantelusta komitea totesi päätöksessään (Merits 88/2012), että perusturvaetuuksien minimi oli Suomessa liian alhainen eikä vastannut peruskirjan artikla 12.1 edellyttämää tasoa. Komitea teki saman johtopäätöksen myös sosiaaliavustusten tasosta, jotka eivät tasoltaan vastanneet artiklan 13.1. vaatimuksia. Työmarkkinatuen tasosta komitea totesi päätöksessä 108/2014, että se on merkittävästi (manifestly) liian alhainen. Päätös (Merits) 88/2012 tuli julkiseksi vuonna 2015, mutta sillä ei ollut vaikutusta Suomessa harjoitettavaan politiikkaan samoin kuin vuonna 2017 annetulla päätöksellä 108/2014. Leikkaukset ja etuuksien tason jäädytykset ovat jatkuneet vuosina 2015-2019 vaikeuttaen edelleen vähätuloisten kansalaisten elämää. Leipäjonot pitenivät ja erityisesti lapsiköyhyydestä aiheutuvat ongelmat pahenivat, kuten monet tutkimukset osoittivat. (www.EAPN.fi/koyhyys/lapsikoyhyys). Eduskunnan perustuslakivaliokunta on siunannut kaikki leikkaukset ja jäädytykset pitäen niiden vaikutusta ”vähäisenä”, joten perustuslailla ei ole onnistuttu Suomessa luomaan suojaa yhteiskunnan vähäosaisille eikä Euroopan neuvoston päätöksillä ole vaikutusta perustuslakivaliokunnan tulkintoihin. Suomen perustuslaki sallii leikattavan kansalaisen sosiaaliturvan jopa niin alas, että hänen pitäisi tulla toimeen 3oo euron kuukausituloilla. Näin alhaista tuloa pidetään jopa kehitysmaissa riittämättömänä. Pitkäaikaistyöttömät voivat joutua elämään vuosikausia noin 500 euron kuukausitulon varassa. Tilanne Suomessa ei ole sopusoinnussa YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa. 3. Kohdennettu tuki on Suomessa vähäistä Komitea on pyytänyt tietoja niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kohdennetun tuen takaamiseksi kaikille köyhyydessä tai köyhyysriskin alla eläville, etenkin yksinhuoltajaperheille, lapsiperheille ja nuorille. Seuramme toteaa, että kansalaisille on suunnattu kohdennettua tukea sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi, mutta tuen määrä on pieni verrattuna suureen tarpeeseen. Koulun keskeytyminen on vakava ongelma nuorten keskuudessa. Peruskoulutuksen jälkeen monet nuoret eivät jatka ammatillista koulutusta, vaan jäävät välitilaan, jossa tulevaisuus ja urakehitys ovat epävarmoja ja syrjäytymisen vaara on suuri. 4. Vanhusten oikeudet toteutuvat Suomessa puutteellisesti Komitea on myös pyytänyt tietoa erityistoimista, joita on tehty sen varmistamiseksi, että vanhuksilla on mahdollisuus riittävään hoivaan ja hoitoon, sekä tietoa lääkäreille, terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille suunnatusta vanhusten oikeuksia koskevasta koulutuksesta. Seuramme toteaa, että ikääntyneiden hoivassa ja hoidossa on monia ongelmia Suomessa. Vanhuksille on rakennettu palvelutaloja ja tehostetun palvelun 24/7 taloja, mutta niiden määrä on riittämätön ja pääsy sinne on vaikeaa. Monet talot ovat yksityisten yritysten ylläpitämiä ja omistamia ja niissä asuminen voi olla hyvin kallista. Suomessa ei ole valtakunnallisia normeja palvelutalojen maksuista, jolloin jokaisella kunnalla on oikeus vapaasti päättää vanhuksilta perittävistä hinnoista. Monet vanhukset eivät voikaan siirtyä palvelutaloon korkeiden kustannusten vuoksi ja ovat loppuun asti kunnan kotipalvelun varassa. Myös kunnallinen kotipalvelu on vaikeuksissa monissa kunnissa. Pätevää henkilöstöä on vaikea saada ja tarve ylittää usein kunnan resurssit. Euroopan neuvoston uudistetussa peruskirjassa 23 artikla koskee iäkkäiden hoitoa ja oikeuksia. iäkkäämmistä terveyden huollosta. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry on tehnyt kaksi kantelua omaishoitajien oikeuksista ja vanhusten huollosta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle kyseisen artiklan rikkomisesta Suomessa. Ensimmäinen kantelu koski vanhusten oikeutta saada omaishoitoa tasa-arvoisesti eri puolilla Suomea. Epätasa-arvoa oli ilmennyt, koska kunnilla on oikeus määrärahojen puitteissa päättää omaishoidon tuen ehdoista omasa kunnassaan Vanhusten mahdollisuus saada omaishoitaja oli riippuvainen kunnallispoliitikkojen määräämistä ehdoista, jotka vaihtelivat kunnasta toiseen (Complaint 70/2011, www.coe.int) Päätöksessään (Merits 70/2011) komitea totesi, että Suomi rikkoi artiklaa 23, koska ei ollut takeita siitä, että hylätessään omaishoidon tuen hakemuksen kunnallisiin ehtoihin vedoten vanhuksilla olisi vaihtoehtoisesti mahdollisuus saada samantasoista ja tarpeensa mukaisesti hoitoa muulla, vaihtoehtoisella tavalla. Suomen valtio ei voinut voinut näyttää, että kaikissa kunnissa tämä vanhusten oikeus, joka perustuu artiklaan 23, toteutuisi. Valitettavasti komitean päätöksestä huolimatta tilanne on edelleen sama. Toinen kantelu koski vanhusten palveluasumisen riittävyyttä ja ja vanhukselle asumisesta aiheutuneita kustannuksia (Complaint 71/2011, www.coe.int) . Liiton kantelun mukaan valtio ei ollut huolehtinut siitä, että kaikkialla Suomessa olisi riittävästi palveluasuntoja vanhusten niitä tarvitessa, Lisäksi liiton mukaan palveluasumisen valtakunnallisten maksusäännösten puute johti siihen, että vanhukset eivät saaneet tarpeensa mukaista hoitoa ja hoivaa sen ohella, että paikkoja ei ollut riittävästi. Kun jokainen kunta sai itse määrätä maksut eivät monet vanhukset katsoneet voivansa varojen puutteen vuoksi siirtyä palveluasumiseen silloin kun siihen oli muuten tarvetta. Liitto esitti esimerkkejä, joissa palveluasumisen kustannukset vanhuksille saattoivat nousta jopa 4000 euroon kuukaudessa. Päätöksessään (Merits 71/2011) Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea totesi Suomen rikkovan peruskirjaa sekä palveluasumisen määrän riittämättömyyden että palveluasumisen puuttuvien maksusäännösten vuoksi. Riittämättömän palveluasuntojen määrän ja maksusäännösten puuttumisen katsottiin muodostavan esteen vanhuksille saada 23 artiklan mukaisia palveluja. 5. Johtopäätöksiä Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry katsoo, että tilanne Suomessa työntekijän irtisanomissuojan, sosiaalietuuksien tason, kohdennetun tuen ja vanhusten oikeuksien osalta ei ole YK:n TSS-sopimuksen säännösten tasolla. Korjaustoimiin tulisi ryhtyä mahdollisimman pikaisesti.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, Kirkollishallitus
        Päivitetty:
        8.11.2019
        • Suomen ortodoksinen kirkko kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. Tällä kertaa meillä ei ole lausuttavaa asian suhteen.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        7.11.2019
        • Ehdotan seuraavien kohtien muutoksia vastaamaan alla olevaa tekstiä. kohta 278. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution (NHRI) muodostaa Ihmisoikeuskeskus ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa. Suomen kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle on myönnetty A-status vuosina 2014 ja 2019. uusi kohta 278 bis Kansallinen ihmisoikeusinstituutio kokonaisuutena edistää, suojelee ja seuraa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa lain perusteella YK:n vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 mukaisesti. uusi kohta 280 bis. Lisäksi Ihmisoikeuskeskuksen toiminnan painopisteenä on työ vanhusten oikeuksien edistämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa oikeudellista näkökulmaa vanhuksiin liittyvässä toiminnassa ja päätöksenteossa sekä myös laajemmin asenteissa. kohta 285 - Ihmisoikeusvaltuuskunnan pysyvänä jaostona toimii vammaisten ihmisoikeuskomitea (VIOK), joka osallistuu vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisiin tehtäviin ihmisoikeusvaltuuskunnan työjärjestyksessä määritetyillä tavoilla. Valtuuskunta voi tarvittaessa perustaa myös tilapäisiä jaostoja.
      • tiedusteluvalvontavaltuutettu
        Päivitetty:
        6.11.2019
        • Ehdotan kohdan 261 viimeisen virkkeen loppuun lisättäväksi "varattuaan ennen nimitysasian ratkaisemista eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnalle tilaisuuden lausua mielipiteensä asiasta". Ehdotan kohtaan 263 lisättäväksi kahdeksi ensimmäiseksi virkkeeksi "Tiedusteluvalvontavaltuutetulle on annettava viipymättä tieto kaikista tuomioistuimelle tehdyistä tiedustelumenetelmää koskevista vaatimuksista sekä tiedustelumenetelmää koskevista tuomioistuimen antamista luvista ja tiedusteluviranomaisten tekemistä päätöksistä. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot ja selvitykset.". Ehdotan kohtaan 263 lisättäväksi viimeiseksi virkkeeksi "Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on läsnäolo- ja puheoikeus tiedustelumenetelmää koskevaa lupa-asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä sekä oikeus kannella tuomioistuimen päätöksestä." Ehdotan lisättäväksi kohdan 265 jälkeen uuden kohdan "Tiedusteluvalvontavaltuutettu antaa vuosittain eduskunnalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvostolle kertomuksen toiminnastaan sekä saattaa merkittävät valvontahavaintonsa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan käsiteltäväksi.".