• Lisää tähän aputeksti liitteiden lisäämiselle. Vastaajat voivat liittää tiedostomuotoja: pdf, doc, docx, xls, xlsx, ppt, pptx, csv, txt, rtf, zip, jpg, jpeg, png, gif ja tif. Tiedostojen yhteenlaskettu koko saa olla korkeintaan 50 Mb.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, Mattila Yrjö
        Uppdaterad:
        16.11.2019
        • Suomen sosiaalioikeudellisen seura ry:n lausunto YK:n taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen Suomen perusraportista. Perusraportissa on vain perustietoa, jossa ei oteta kantaa havaittuihin epäkohtiin, joista sosiaalisten oikeuksien komitea on erikseen esittänyt Suomelle kysymyksiä. Seuramme katsoo, että perusraportissakin voitaisiin kertoa YK:lle niistä ongelmista, joita TSS -sopimuksen soveltamisessa on Suomessa havaittu. YK:n TSS -sopimuksen soveltamisessa on seuramme mielestä havaittavissa seuraavia ongelmia, joiden toivomme Suomen myös ottavan huomioon perusraportin sisällössä. Luonnokseen niitä ei vielä ole otettu. Seuramme toivoo myös saavansa kommentoida niitä vastauksia, joita Suomi antaa YK:n sosiaalisten oikeuksien komitean esittämiin kysymyksiin: : 1. Ongelma: Työntekijän irtisanomissuojan heikkous Seuramme on erittäin huolissaan suurten yritysten käyttäytymisestä omille työn tekijöilleen. Yritykset tekevät hyvää voittoa, mutta samaan aikaan he irtisanovat työntekijöitään vain lisätäkseen yrityksen voittoa. Suomessa ei ole irtisanomisrahaa, vaan työntekijä joutuu irtisanomisen jälkeen tyhjän päälle. Työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ovat vaarassa, koska työntekijöillä ei ole irtisanomissuojaa silloin, kun työnantajaa vetoaa taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin irtisanomisen perusteena. Viime aikojen esimerkkejä tällaisesta mielivaltaisesta irtisanomisesta voittojen lisäämiseksi löytyy sellaisista menestyvistä yrityksistä kuin K-ryhmä ja Pihlajalinna. Kollektiivisissa irtisanomistilanteissa työntekijöillä on vaikeata puolustaa työsuhteitaan, vaikka työnantaja käyttäytyisi mielivaltaisesti. Kun työnantaja noudattaa yhteistoimintalain menettelyä eikä oteta uutta työntekijää neljän kuukauden kuluessa samoihin töihin kuin irtisanottu on työnantajalla oikeus Suomessa irtisanoa kuka tahansa työntekijä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten. Yrityksellä ei tarvitse mennä huonosti, vaan se on voinut tuottaa suuriakin voittoja. Työnantajalla ei Suomessa ole mitään vastuuta työntekijöistään, vaan laki sallii mielivaltaisen menettelyn. Erityisesti iäkkäämmille työntekijöillä, jotka ovat yli 45-vuotiaita on suuria vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa menetettyään työnsä työnantajan voitontavoittelun vuoksi, ja hän voi joutua elämään noin 500 euron kuukausittaisen työttömyyskorvauksen varassa vuosikausia irtisanomisen jälkeen. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut päätöksessään Merits 106/2014 (www.coe.int), että Suomi ei noudata Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklaa 24, jonka mukaan jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että työntekijän työsuhdetta ei päätetä ilman pätevää syytä, joka liittyy heidän työkykyynsä tai käytökseensä tai joka perustuu yrityksen, laitoksen tai yksikön toimintaedellytyksiin. Niillä työntekijöillä, joiden työsuhde on päätetty ilman pätevää syytä, tulee olla oikeus riittävään korvaukseen tai muuhun asianmukaiseen hyvitykseen. Suomi ei noudata tätä artiklaa, koska työsopimuslaissa on laittoman irtisanomisen korvaukselle asetettu 24 kuukauden palkkaa vastaava enimmäiskorvaus, joka ei aina riitä korvaamaan työntekijälle aiheutunutta vahinkoa. Työntekijällä ei myöskään Suomessa ole oikeutta palata entiseen työpaikkaansa sen jälkeen, kun irtisanomisen on todettu laittomaksi, mikä on vastoin artiklaa 24. Seuramme on tehnyt kaksi valitusta (Complaint), Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle artiklan 24 rikkomisen johdosta. (valitus, Complaint 106/2014 ja 107/2014, ( www.coe.int). Vuonna 2017 komitea totesi päätöksessään (Merits 106/2017), että Suomi rikkoo peruskirjaa, koska vahingonkorvaukselle on enimmäismäärä eikä työntekijällä ole mahdollisuutta päästä entiseen työpaikkaansa. Korjausta lainsäädäntöön ei kuitenkaan ole tapahtunut huolimatta seuramme esityksistä työ- ja elinkeinomisteriölle. Kantelu 107/2014 koski työn tekijöiden suojelun puutetta kollektiivisissa irtisanomistilanteissa, jossa näimme Suomen myös rikkovan artiklaa 24. Työnantajat saavat mielivaltaisesti irtisanoa työntekijöitään taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten voiton lisäämiseksi, vaikka yrityksellä menee hyvin eikä ole taloudellisia syitä henkilöstön vähentämiseen. Päätöksessään (Merits 107/2014, www.coe.int) komitea kuitenkin piti Suomen tilannetta peruskirjan mukaisena, koska työnantajan tuli irtisanottu työntekijä takaisin tarvitessaan työvoimaa samanlaisiin tehtäviin yhdeksän kuukauden kuluessa 9 kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Sittemmin laki on Suomessa muuttunut ja takaisinottovelvollisuus on lyhennetty neljään kuukauteen. Muutos on johtanut siihen, että mielivaltaisten irtisanomisten mahdollisuus on lisääntynyt, kun perusteena viitataan "taloudellisiin ja tuottaviin syihin". Muutoksen jälkeen Suomi seuramme Suomen tilanne ei ole taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukainen, koska työntekijän suoja kollektiivisia irtisanomisia vastaan on olematon. 2. Sosiaalietuuksien taso on Suomessa liian matala YK on raportointimenettelyn aluksi pyytänyt Suomea antamaan tietoja menetelmistä ja kriteereistä, joita on käytössä sen varmistamiseksi, että sosiaalietuuksien taso mahdollistaa niiden saajille ja heidän perheilleen riittävän elintason. Suomen tulee myös ilmoittaa, miten sopimusvaltio varmistaa sen, etteivät sosiaalietuuksiin tehdyt leikkaukset vaikuta epäsuhteisella tavalla heikommassa tai väliinputoajan asemassa oleviin henkilöihin ja ryhmiin. Seuramme toteaa, että Suomessa ei ole tällaisia menetelmiä. Leikkaukset sosiaalietuuksiin tehdään seurauksista välittämättä. Pitämällä perusturvan liian alhaisella tasolla valtiovalta sallii sen, että Suomen 5,5, miljoonaa asukkaasta lähes 700 000 kansalaisen tulotaso ei riitä normaaliin elämiseen. Suomen virallisten tietojen mukaan köyhyys rajan alapuolella elävien ihmisten määrä oli tuoreimman tilaston mukaan (vuosi 2017) 654 000 kansalaista, joka on 12 prosenttia kaikista perheistä. Erityisesti vuosina 2015 – 2019 tehdyt etuuksien leikkaukset ja jäädytykset osoittavat, ettei leikkausten kielteisistä vaikutuksista juuri välitetä. Noina vuosina toteutetut leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuten yksinhuoltajaperheisiin ja pitkäaikaistyöttömiin. Seurauksista ei oltu kiinnostuneita, kun tavoitteena on yksinomaan ollut valtiontalouden tasapaino kansalaisten hyvinvointi ohittaen. Suomessa seurataan sosiaalietuuksien riittävyyttä lakisääteisesti joka neljäs vuosi tehtävällä selvityksellä. Vuoden 2010 jälkeen tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että perusturvan taso on Suomessa liian alhainen. Lakisääteiset minimietuudet sairauden, äitiyden ja vanhemmuuden sekä työttömyyden varalle eivät riitä kattamaan edes kaikkein välttämättömimpiä elämään liittyviä kustannuksia. Erityisesti vuosina 2015 – 2019 perusturvaetuuksiin tehdyt leikkaukset ja indeksien jäädytykset ovat johtaneet siihen, että lähes miljoona suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Ruokajonot ovat leikkausten seurauksena pidentyneet ja sadat tuhannet suomalaiset joutuvat seisomaan tuntikausia ulkona jonottamassa ruokaa, koska tulot eivät riitä edes ruuan hankkimiseen. Leikkaukset ovat vaikuttaneet erityisesti köyhien perheiden lapsiin, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua harrastuksiin muiden lasten tavoin. Yli 110,00 lasta köyhissä perheissä ja monet heistä ovat paljon riippuvaisia lounaasta, jota he saavat koulussa. Lapset joutuvat elämään viikonlopun ilman ruokaa ja odottamaan maanantaita, jolloin he saavat koulussa aterian. Köyhien perheiden lapset eivät voi olla kiinnostuneita urheilusta tai muista harrastuksista, koska heidän vanhemmillaan ei ole varaa maksaa kustannuksia. Lisäksi köyhiä lapsia ovat kouluissa kiusanteon kohteena. Monet tutkimukset osoittavat, että perusturvan alhaisuudella ja vuosina 2015-2019 tehdyillä etuuksien tason jäädytyksillä ja leikkauksilla on ollut kohtalokas vaikutus köyhien perheiden lasten elämään. (www.eapn.fi/koyhyys/lapsikoyhyys) Suomi on ratifioinut uudistetun Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vuonna 2002, jonka 12 artiklassa käsittää sosiaalivakuutusetuuksia ja 13 artiklassa sosiaaliavustusetuuksia. Peruskirjan täytäntöönpanoa ja noudattamista valvoo Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea. Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan komitealle säännöllisesti perusoikeuskirjan noudattamisesta, ja komitea tekee raporttien pohjalta johtopäätöksiä. Järjestöillä on myös mahdollisuus tehdä kanteluita sopimuksen noudattamisesta. Perusoikeuskirjan artiklan 12.1. mukaan sosiaalivakuutusetuuksien taso ei saa alittaa 40 prosenttia maan ekvivalentista mediaanitulosta. Suomen raporttien pohjalta komitea on havainnut, että Suomessa perusturvaetuuksien taso alittaa tämän peruskirjan edellyttämän tason ja Suomi on saanut huomautuksia sopimuksen rikkomisesta komitean antamissa johtopäätöksissä. Perusturvaetuuksiin kuuluvat minimitasoiset sairauteen ja kuntoutukseen liittyvät toimeentuloetuudet, vanhemmuuteen ja äitiyteen liittyvät toimeentuloetuudet sekä työttömyysturvan minimietuudet. Kaikkien näiden etuuksien määrä vastasi vain noin 25 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta alittaen peruskirjan edellyttämän määrän. Myös sosiaaliavustukset, joiden tulisi olla artiklan 13.1. mukaan 50 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta, todettiin liian alhaisiksi. Sosiaaliavustuksiin kuuluvat työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Suomen todettiin rikkovan peruskirjaa sekä 12 että 13 artiklan osalta. Komitean huomautusten ohella Suomi on saanut moitteita myös seuramme tekemien järjestökantelujen tuloksena. Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry on tehnyt kolme kantelua siitä, että Suomen perusturvan ja sosiaaliavustusten taso ei ole niin korkea kuin peruskirja edellyttää. (Complaint 88/2012, 108/2014 ja 172/2018, www.coe.int). Kantelusta komitea totesi päätöksessään (Merits 88/2012), että perusturvaetuuksien minimi oli Suomessa liian alhainen eikä vastannut peruskirjan artikla 12.1 edellyttämää tasoa. Komitea teki saman johtopäätöksen myös sosiaaliavustusten tasosta, jotka eivät tasoltaan vastanneet artiklan 13.1. vaatimuksia. Työmarkkinatuen tasosta komitea totesi päätöksessä 108/2014, että se on merkittävästi (manifestly) liian alhainen. Päätös (Merits) 88/2012 tuli julkiseksi vuonna 2015, mutta sillä ei ollut vaikutusta Suomessa harjoitettavaan politiikkaan samoin kuin vuonna 2017 annetulla päätöksellä 108/2014. Leikkaukset ja etuuksien tason jäädytykset ovat jatkuneet vuosina 2015-2019 vaikeuttaen edelleen vähätuloisten kansalaisten elämää. Leipäjonot pitenivät ja erityisesti lapsiköyhyydestä aiheutuvat ongelmat pahenivat, kuten monet tutkimukset osoittivat. (www.EAPN.fi/koyhyys/lapsikoyhyys). Eduskunnan perustuslakivaliokunta on siunannut kaikki leikkaukset ja jäädytykset pitäen niiden vaikutusta ”vähäisenä”, joten perustuslailla ei ole onnistuttu Suomessa luomaan suojaa yhteiskunnan vähäosaisille eikä Euroopan neuvoston päätöksillä ole vaikutusta perustuslakivaliokunnan tulkintoihin. Suomen perustuslaki sallii leikattavan kansalaisen sosiaaliturvan jopa niin alas, että hänen pitäisi tulla toimeen 3oo euron kuukausituloilla. Näin alhaista tuloa pidetään jopa kehitysmaissa riittämättömänä. Pitkäaikaistyöttömät voivat joutua elämään vuosikausia noin 500 euron kuukausitulon varassa. Tilanne Suomessa ei ole sopusoinnussa YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa. 3. Kohdennettu tuki on Suomessa vähäistä Komitea on pyytänyt tietoja niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kohdennetun tuen takaamiseksi kaikille köyhyydessä tai köyhyysriskin alla eläville, etenkin yksinhuoltajaperheille, lapsiperheille ja nuorille. Seuramme toteaa, että kansalaisille on suunnattu kohdennettua tukea sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi, mutta tuen määrä on pieni verrattuna suureen tarpeeseen. Koulun keskeytyminen on vakava ongelma nuorten keskuudessa. Peruskoulutuksen jälkeen monet nuoret eivät jatka ammatillista koulutusta, vaan jäävät välitilaan, jossa tulevaisuus ja urakehitys ovat epävarmoja ja syrjäytymisen vaara on suuri. 4. Vanhusten oikeudet toteutuvat Suomessa puutteellisesti Komitea on myös pyytänyt tietoa erityistoimista, joita on tehty sen varmistamiseksi, että vanhuksilla on mahdollisuus riittävään hoivaan ja hoitoon, sekä tietoa lääkäreille, terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille suunnatusta vanhusten oikeuksia koskevasta koulutuksesta. Seuramme toteaa, että ikääntyneiden hoivassa ja hoidossa on monia ongelmia Suomessa. Vanhuksille on rakennettu palvelutaloja ja tehostetun palvelun 24/7 taloja, mutta niiden määrä on riittämätön ja pääsy sinne on vaikeaa. Monet talot ovat yksityisten yritysten ylläpitämiä ja omistamia ja niissä asuminen voi olla hyvin kallista. Suomessa ei ole valtakunnallisia normeja palvelutalojen maksuista, jolloin jokaisella kunnalla on oikeus vapaasti päättää vanhuksilta perittävistä hinnoista. Monet vanhukset eivät voikaan siirtyä palvelutaloon korkeiden kustannusten vuoksi ja ovat loppuun asti kunnan kotipalvelun varassa. Myös kunnallinen kotipalvelu on vaikeuksissa monissa kunnissa. Pätevää henkilöstöä on vaikea saada ja tarve ylittää usein kunnan resurssit. Euroopan neuvoston uudistetussa peruskirjassa 23 artikla koskee iäkkäiden hoitoa ja oikeuksia. iäkkäämmistä terveyden huollosta. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry on tehnyt kaksi kantelua omaishoitajien oikeuksista ja vanhusten huollosta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle kyseisen artiklan rikkomisesta Suomessa. Ensimmäinen kantelu koski vanhusten oikeutta saada omaishoitoa tasa-arvoisesti eri puolilla Suomea. Epätasa-arvoa oli ilmennyt, koska kunnilla on oikeus määrärahojen puitteissa päättää omaishoidon tuen ehdoista omasa kunnassaan Vanhusten mahdollisuus saada omaishoitaja oli riippuvainen kunnallispoliitikkojen määräämistä ehdoista, jotka vaihtelivat kunnasta toiseen (Complaint 70/2011, www.coe.int) Päätöksessään (Merits 70/2011) komitea totesi, että Suomi rikkoi artiklaa 23, koska ei ollut takeita siitä, että hylätessään omaishoidon tuen hakemuksen kunnallisiin ehtoihin vedoten vanhuksilla olisi vaihtoehtoisesti mahdollisuus saada samantasoista ja tarpeensa mukaisesti hoitoa muulla, vaihtoehtoisella tavalla. Suomen valtio ei voinut voinut näyttää, että kaikissa kunnissa tämä vanhusten oikeus, joka perustuu artiklaan 23, toteutuisi. Valitettavasti komitean päätöksestä huolimatta tilanne on edelleen sama. Toinen kantelu koski vanhusten palveluasumisen riittävyyttä ja ja vanhukselle asumisesta aiheutuneita kustannuksia (Complaint 71/2011, www.coe.int) . Liiton kantelun mukaan valtio ei ollut huolehtinut siitä, että kaikkialla Suomessa olisi riittävästi palveluasuntoja vanhusten niitä tarvitessa, Lisäksi liiton mukaan palveluasumisen valtakunnallisten maksusäännösten puute johti siihen, että vanhukset eivät saaneet tarpeensa mukaista hoitoa ja hoivaa sen ohella, että paikkoja ei ollut riittävästi. Kun jokainen kunta sai itse määrätä maksut eivät monet vanhukset katsoneet voivansa varojen puutteen vuoksi siirtyä palveluasumiseen silloin kun siihen oli muuten tarvetta. Liitto esitti esimerkkejä, joissa palveluasumisen kustannukset vanhuksille saattoivat nousta jopa 4000 euroon kuukaudessa. Päätöksessään (Merits 71/2011) Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea totesi Suomen rikkovan peruskirjaa sekä palveluasumisen määrän riittämättömyyden että palveluasumisen puuttuvien maksusäännösten vuoksi. Riittämättömän palveluasuntojen määrän ja maksusäännösten puuttumisen katsottiin muodostavan esteen vanhuksille saada 23 artiklan mukaisia palveluja. 5. Johtopäätöksiä Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry katsoo, että tilanne Suomessa työntekijän irtisanomissuojan, sosiaalietuuksien tason, kohdennetun tuen ja vanhusten oikeuksien osalta ei ole YK:n TSS-sopimuksen säännösten tasolla. Korjaustoimiin tulisi ryhtyä mahdollisimman pikaisesti.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, Kirkollishallitus
        Uppdaterad:
        8.11.2019
        • Suomen ortodoksinen kirkko kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. Tällä kertaa meillä ei ole lausuttavaa asian suhteen.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Uppdaterad:
        7.11.2019
        • Ehdotan seuraavien kohtien muutoksia vastaamaan alla olevaa tekstiä. kohta 278. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution (NHRI) muodostaa Ihmisoikeuskeskus ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa. Suomen kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle on myönnetty A-status vuosina 2014 ja 2019. uusi kohta 278 bis Kansallinen ihmisoikeusinstituutio kokonaisuutena edistää, suojelee ja seuraa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa lain perusteella YK:n vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 mukaisesti. uusi kohta 280 bis. Lisäksi Ihmisoikeuskeskuksen toiminnan painopisteenä on työ vanhusten oikeuksien edistämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa oikeudellista näkökulmaa vanhuksiin liittyvässä toiminnassa ja päätöksenteossa sekä myös laajemmin asenteissa. kohta 285 - Ihmisoikeusvaltuuskunnan pysyvänä jaostona toimii vammaisten ihmisoikeuskomitea (VIOK), joka osallistuu vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisiin tehtäviin ihmisoikeusvaltuuskunnan työjärjestyksessä määritetyillä tavoilla. Valtuuskunta voi tarvittaessa perustaa myös tilapäisiä jaostoja.
      • tiedusteluvalvontavaltuutettu
        Uppdaterad:
        6.11.2019
        • Ehdotan kohdan 261 viimeisen virkkeen loppuun lisättäväksi "varattuaan ennen nimitysasian ratkaisemista eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnalle tilaisuuden lausua mielipiteensä asiasta". Ehdotan kohtaan 263 lisättäväksi kahdeksi ensimmäiseksi virkkeeksi "Tiedusteluvalvontavaltuutetulle on annettava viipymättä tieto kaikista tuomioistuimelle tehdyistä tiedustelumenetelmää koskevista vaatimuksista sekä tiedustelumenetelmää koskevista tuomioistuimen antamista luvista ja tiedusteluviranomaisten tekemistä päätöksistä. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot ja selvitykset.". Ehdotan kohtaan 263 lisättäväksi viimeiseksi virkkeeksi "Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on läsnäolo- ja puheoikeus tiedustelumenetelmää koskevaa lupa-asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä sekä oikeus kannella tuomioistuimen päätöksestä." Ehdotan lisättäväksi kohdan 265 jälkeen uuden kohdan "Tiedusteluvalvontavaltuutettu antaa vuosittain eduskunnalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvostolle kertomuksen toiminnastaan sekä saattaa merkittävät valvontahavaintonsa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan käsiteltäväksi.".