Etusivu > Lausuntopyynnöt > Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta

Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta

Vastausaika päättyy: 30.4.2018

Lausuntopyynnön taustatiedot

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman (29.5.2015) mukaan oikeuspolitiikan eräänä tavoitteena on, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua. Ohjelman mukaan varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten ja lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia tarkistetaan.

Oikeusministeriössä on valmisteltu arviomuistio ("Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista", OMML 7/2018), jossa tarkastellaan rangaistusten oikeasuhtaisuutta eräissä rikoslajeissa sekä eräitä tähän liittyviä seuraamusjärjestelmää ja tunnusmerkistöjä koskevia muita kysymyksiä. Muistiossa ei käsitellä kaikkia rikoslaissa rangaistavaksi säädettyjä rikoslajeja, vaan tarkastelun kohteena ovat eräät seksuaali-, väkivalta-, rattijuopumus- ja talousrikokset.

Muistiossa käsitellään useita mahdollisia toimenpiteitä, joiden toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia voitaisiin arvioida erillisissä lainvalmisteluhankkeissa. Osa toimenpiteistä edellyttäisi poikkihallinnollista yhteistyötä (mm. STM, SM ja LVM).

Jakelu

Jakelu:

akatemiaprofessori Johanna Niemi
Akava ry
A-klinikkasäätiö
Amnesty International Suomen osasto ry
Auktorisoidut lakimiehet ry
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry
Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
Autoliitto ry
Eduskunnan oikeusasiamies
Elinkeinoelämän keskusliitto ry - Finlands näringsliv rf
Ensi- ja turvakotien liitto r.y. / Jussi-työ
Finanssialan Keskusliitto ry
Finanssivalvonta
Helsingin hovioikeus
Helsingin käräjäoikeus
Helsingin poliisilaitos
Helsingin syyttäjänvirasto
Helsingin yliopisto / Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Helsinkimissio ry
Itä-Suomen hovioikeus
Keskuskauppakamari ry
Keskusrikospoliisi
Konkurssiasiamies
Korkein oikeus (varataan tilaisuus antaa lausunto)
Kriminaalihuollon tukisäätiö sr
kriminologian professori Janne Kivivuori
KRIS-Suomen keskusliitto ry
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Lasten perusoikeudet ry
Lastensuojelun Keskusliitto ry
Liikenne- ja viestintäministeriö
Liikenneturva
Liikenteen turvallisuusvirasto
Linja-autoliitto ry
Lyömätön linja Espoossa ry
Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
Mannerheimin lastensuojeluliitto ry
Maria Akatemia yhdistys ry
Miesjärjestöjen keskusliitto
Miesten tasa-arvo ry
Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
Naisjärjestöt yhteistyössä ry
Nasdaq Helsinki Oy
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
Osakesäästäjien Keskusliitto ry
Oulun käräjäoikeus
Pelastakaa lapset ry
Pirkanmaan käräjäoikeus
Poliisihallitus
Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry
rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä
rikosoikeuden professori Jussi Tapani
rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio
rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki
Rikosseuraamuslaitos
Rikosuhripäivystys
SERITA-hanke
Setlementti Tampere ry / Välitä-hanke
Sexpo-säätiö sr
Sisäministeriö
Sisä-Suomen poliisilaitos
Sosiaali- ja terveysministeriö
Suomen ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Suomen Asianajajaliitto - Finlands Advokatförbund
Suomen Kriminalistiyhdistys — Kriminalistföreningen i Finland r.y.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry - Finlands Transport och Logistik SKAL rf
Suomen Kuntaliitto ry - Finlands Kommunförbund rf
Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
Suomen Paikallisliikenneliitto - Finlands Lokaltrafikförbund r.y.
Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry
Suomen syyttäjäyhdistys ry
Suomen Taksiliitto ry
Suomen tuomariliitto - Finlands dömareförbund ry
Suomen Yrittäjät ry
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
Tasa-arvovaltuutetun toimisto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Transparency International Suomi ry
Tulli
Valtakunnansyyttäjänvirasto
Valtioneuvoston oikeuskansleri
Valtiovarainministeriö
Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ry
Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y
Verohallinto
Veronmaksajien Keskusliitto ry
Vuolle Setlementti ry
Yhdenvertaisuusvaltuutettu

Vastausohjeet vastaanottajille

Oikeusministeriö pyytää lausuntoanne rangaistusten oikeasuhtaisuutta käsittelevästä arviomuistiosta. Arviomuistio on julkaistu oikeusministeriön julkaisusarjassa Mietintöjä ja lausuntoja 7/2018 ja se on saatavissa osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-681-9.

Lausuntopalautteen käsittelyn helpottamiseksi pyydämme, että:

lausunto jaotellaan mahdollisuuksien mukaan lausuntopyynnössä ilmoitettujen väliotsikoiden mukaisesti (yleistä, arvioinnin perusteet ja lähtökohdat, seksuaalirikokset, väkivaltarikokset, talousrikokset, rattijuopumusrikokset, muut huomiot)
lausunnossa ei toisteta muistion sisältöä; jos toisto on esimerkiksi lausunnon sisäisen käsittelyn kuten hyväksymisprosessin vuoksi välttämätöntä, pyydämme että muistion sisällön kuvailu ja lausunnonantajan varsinaiset kannanotot erotetaan selvästi toisistaan (esim. "Muistion mukaan ... Lausunnonantaja katsoo, että ...").

Pyydämme, että lausunto annetaan vastaamalla lausuntopalvelu.fi:ssä julkaistuun lausuntopyyntöön. Lausuntoa ei tarvitse lähettää erikseen sähköpostitse tai postitse eikä sitä tarvitse allekirjoittaa. Jos lausunnonantaja on valmistellut lausunnon erilliselle asiakirjalle (esimerkiksi sisäistä hyväksymistä varten), ei asiakirjaa tarvitse liittää lausuntoon, vaan vastaukset lausuntopyynnön lomakkeelle ovat tällöinkin riittäviä.

Lausunnon antaminen lausuntopalvelu.fi:ssä edellyttää, että lausunnonantaja rekisteröityy ja kirjautuu palveluun. Tarkemmat ohjeet palvelun käyttämiseksi löytyvät lausuntopalvelu.fi:n sivulta Ohjeet -> Käyttöohjeet. Palvelun käyttöönoton tukea voi pyytää osoitteesta lausuntopalvelu.om@om.fi.

HUOM! Kaikki annetut lausunnot ovat julkisia ja ne julkaistaan lausuntopalvelu.fi:ssä ja hankkeen verkkosivuilla.

Aikataulu, Vastausohjeet vastaanottajille, Valmistelijat

Aikataulu

Lausunto pyydetään toimittamaan oikeusministeriölle viimeistään maanantaina 30.4.2018 (lausuntoaikaa pidennetty, aikaisempi määräaika oli 25.4.2018).

Valmistelijat

Lisätietoa asiasta antaa lainsäädäntöneuvos Ville Hinkkanen, puh. 02951 50165, sähköpostiosoite ville.hinkkanen@om.fi.

Lisätietoja lausuntopalvelu.fi:n käytöstä voi pyytää palvelun ylläpidosta osoitteesta lausuntopalvelu.om@om.fi.

Asiasanat

rikoslaki

rikosoikeus

rangaistukset

kriminaalipolitiikka

Linkit

http://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM003:00/2018 - hankesivu

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-681-9 - arviomuistio ("Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista", OMML 7/2018)

Kirjaudu ja anna lausunto

Näytä liitetiedostona annetut lausunnot

Lausunnonantaja	Tallennettu	Lausunto
Yhdenvertaisuusvaltuutettu	28.3.2018	OM_1_41_2018_yhdenvertaisuusvaltuutettu.pdf

Lausunnonantajia: 37

Lausunnon saate
- Tähän voitte halutessanne kirjoittaa saatteen lausunnollenne:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Suomen Asianajajaliiton (Asianajajaliitto) lausunto rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskevasta arviomuistiosta
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Olen käsitellyt arviomuistion sisältöä laajemmin lausunnoni, joka on liitetty tähän erillisenä asiakirjana.
  
  Sexpo-säätiö
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Sexpo-säätiö kiittää Oikeusministeriötä pyrkimyksistä kehittää seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Erityisen kiitettävää on ennaltaehkäisevään toimintaan kohdistettu huomio sekä pyrkimys rikostutkinnan resurssien parantamiseen. Sexpo-säätiö ottaa lausunnossaan kantaa ainoastaan seksuaalirikoksia ja seksuaalipolitiikkaa koskeviin kohtiin. Sexpon linjaukset seksuaalirikoskysymyksissä painottuvat rikoksia ennaltaehkäisevään toimintaan sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Sexpo nostaa esille lausunnossaan myös seksuaalikasvatuksen kehittämisen pitkän aikavälin ratkaisuna seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiselle. Asiaa käsitellään kohdassa “Muut huomiot”.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  varsinainen lausuntomme on liitteenä
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Lastensuojelun Keskusliitto keskittyy lausunnossaan vain muistion osiin, jotka liittyvät lapsiin kohdistuvaan rikollisuuteen. Erityisesti lausunto keskittyy lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Saatteeksi Keskusliitto haluaa todeta muistion olleen hyvä esimerkki huolellisesta lainsäädäntövalmistelusta, jossa on laajasti kartoitettu lainsäädännön nykytilaa ja kehitystä sekä kerätty tutkimusnäyttöön perustuvia havaintoja muun muassa rangaistustasojen ja rikosten ehkäisyn vaikuttavuudesta.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Oikeusministeriö on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoa arviomuistiosta, jossa on käsitelty rangaistusten ”oikeasuhtaisuutta”. Arviomuistiossa on tarkasteltu rangaistustasoja seksuaali-, väkivalta-, rattijuopumus- ja talousrikoksissa sekä eräitä seuraamusjärjestelmää ja tunnusmerkistöjä koskevia yleisiä kysymyksiä. Lausunto on pyydetty annettavaksi vastaamalla lausuntopalvelussa (lausuntopalvelu.fi) esitettyihin kysymyksiin.
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Tasa-arvovaltuutetun lausunto kokonaisuudessaan liitetiedostossa (pdf).
  
  Naisasialiitto Unioni ry, Pyykkönen Milla
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Naisasialiitto Unioni ry kiittää mahdollisuudesta jättää lausuntonsa arviomuistiosta rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista. Käsittelemme lausunnossamme seksuaalirikoksiin liittyvä kysymyksiä arviomuistiossa. Seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun liittyy useita vakavia ongelmia.
  
  Pelastakaa Lapset ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Pelastakaa Lapset ry antaa pyydetyn lausunnon Oikeusministeriön arviomuistiosta OM / Mietintöjä ja lausuntoja 7/2018: Arviomuistio rikoslain viimeaikasiesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Amnestyn Suomen osasto kiittää oikeusministeriötä lausuntomahdollisuudesta. Toiveemme on, että lausuntojen koonnissa lähde on liitteenä oleva varsinainen lausuntomme.
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Oikeuskäytäntöön liittyvä julkinen, aktiivinen keskustelu lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tapauksissa osoittaa, ettei rangaistuksia pidetä kansalaisten keskuudessa oikeasuhtaisina. Lasten perusoikeudet ry kannattaa rikoslain 20 luvun muutoksia ja eräiden rangaistusten koventamista. Kyseisen luvun kokonaisuudistus lienee myös paikallaan. Modernin teknologian myötä olosuhteet ja lapsen riski joutua seksuaalirikoksen kohteeksi ovat muuttuneet. Alaikäispornografiaan ja lisääntyvään nettirikollisuuteen liittyvät teot olisi syytä ottaa nimenomaisesti mukaan RL 20 lukuun. Näiden rikosten sääntely on hajallaan (osin vaikeasti löydettävissä) ja osin ilman nimenomaista säännöstä. Vakavat pieniin lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset on tuomittu ehdollisina ja julkisuuteen on tullut myös tapaus, jossa pohdinta on keskeisesti liittynyt siihen, onko 10-vuotias lapsi avuton/kykenevä ilmaisemaan tahtoaan, kun joutuu omalla kotipihallaan aikuisen miehen vakavan seksuaalirikoksen kohteeksi. Jos näistä olosuhteista on epäselvyyttä, tulee lakia selventää. Lasten perusoikeudet ry on jo aikaisemmin kiinnittänyt lainsäätäjän huomiota siihen, ettei RL 20 luku sisällä nimenomaista säännöstä alaikäisen käyttämisestä pornografian valmistamisessa. Kyse on traumatisoivasta ja lapsia poikkeuksellisen vakavalla tavalla vahingoittavasta rikoksesta. Tuomioistuimet ovat soveltaneet tapauksiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön säännöksiä, mutta teon vakavuus ja haitallisuus huomioon ottaen teko edellyttäisi oman lainkohtansa. Teon jälkiseuraukset ja lapselle aiheutettu henkinen kärsimys kestävät usein vuosia, koska kuvamateriaali levitettynä tarkoittaa lapsen kannalta jatkuvaa loukkausta. Alaikäispornografia kuuluu Lasten perusoikeudet ry:n mukaan henkilöön kohdistuviin rikoksiin eikä kuulu yleistä järjestystä vastaan tehtyihin rikoksiin, joista säädetään RL 17 luvussa. Teoilla loukataan ensisijaisesti lasta eikä yleistä järjestystä. Tämän lisäksi tulisi internetin palvelun tarjoajien vastuuta netin keskustelusivustojen valvonnasta tiukentaa. Lasten perusoikeudet ry toivoo, että oikeusministeriö omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsille ja nuorille annetaan kouluissa pakollisena oppiaineena turvakasvatusta niin, että pyritään estämään seksuaalirikosten kohteeksi joutuminen mutta myös niin, että pyritään estämään ennaltaehkäisevällä avun tarjoamisella ja valistuksella rikoksentekijäksi kehittyminen. Lasten perusoikeudet ry kannattaa ennaltaehkäisevien ohjelmien käyttöönottoa niin lasten kuin rikoksentekijöiden osalta. Jos seksuaalirikoksesta tuomitaan ehdollinen rangaistus, siihen tulisi liittää riittävän tehokas ennaltaehkäisevä hoito-ohjelma. Lasten perusoikeudet ry korostaa ennen muuta pienten lasten oikeusturvaa ja näihin lapsiin kohdistuvien rikosten asianmukaista esitutkintaa. Lasten kuulemismenettelyä ja esitutkintaa ja esitutkintaviranomaisten koulutusta on uudistettava niin, että kaikkia lapsia kuullaan asianmukaisesti. Kuulemismenettelyssä ja myös lapsille apua hakevien henkilöiden oikeusturvassa on ilmennyt poikkeuksellisen vakavia puutteita, joista Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) jo kaksi langettavaa tuomiota EIT 02.12.2008 Juppala v. Finland ja EIT 15.12.2016 M.P. v. Finland. Molemmissa tapauksissa esitutkinta on ollut puutteellista tai sitä ei tehty ollenkaan, lapsi on jätetty asianmukaisesti kuulematta ja kun rikoksesta ei tämän johdosta ole saatu näyttöä, on lopulta lapselle vilpittömässä mielin apua hakenut henkilö tuomittu kunnianloukkauksesta rangaistukseen. EIT:n mukaan tämä on ihmisoikeusloukkaus. Miten voi olla mahdollista, ettei alle 4-vuotiaita lapsia kuulla lainkaan eikä mitään muutakaan esitutkintaa suoriteta ja lapselle apua hakenut henkilö, siis syytön henkilö, tuomitaan rikoksesta? Tämä jos mikään on yleisen oikeustajun vastaista. Useissa maissa lapselle apua hakevaa vilpittömässä mielin toimivaa henkilöä suojataan erityisellä ns. immuniteetti-säännöksellä. EIT:n langettavat tuomiot tarkoittavat sitä, että myös Suomessa tulisi säätää immuniteetti lastensuojelutapauksiin. Tämä on tärkeä säännös, joka turvaa rikoksen kohteeksi joutuvan lapsen oikeuden saada apua.* Lasten perusoikeudet ry katsoo myös, että sekä RL 20:8 että RL 20:8a eivät ole yleisen oikeustajun mukaisia. Edellisen mukaan ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevan henkilön seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi selvitä pelkillä sakoilla, vaikka kyse on avuttoman ja vakavan rikoksen kohteena olevan henkilön seksuaalisesta riistosta, joka on rinnastettavissa raiskaukseen. RL 20:8a puolestaan leimaa otsikoinnillaan nuoret 16-17 vuotiaat "seksin myyjiksi", kun heitä riistetään seksuaalisesti maksua vastaan. Nämä nuoret eivät ole myymässä seksiä, vaan heitä riistetään seksuaalirikoksen kohteena käyttäen hyväksi heidän hädänalaisia olosuhteitaan tai nuoren ongelmallista elämäntilannetta. Lisäksi katsomme, että nuoria tulisi suojata seksikaupalta ja prostituutiolta aina 25-ikävuoteen saakka, jos seksinostoa ei kielletä Suomessa, mikä olisi käsityksemme mukaan perusteltua alaikäisten suojaamiseksi riistolta. Rikoksen otsikointi on väärä ja leimaava "seksuaalipalvelun ostaminen nuorelta". Myös rangaistus on Lasten perusoikeudet ry:n mukaan liian alhainen sekä minimiltään että maksimiltaan. Tehokkainta alaikäisten ja ihmiskaupan uhrien suojelua olisi seksin osto kielto kokonaisuudessaan.
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Setlementti Tampere ry antaa pyydetyn lausunnon Oikeusministeriön arviomuistiosta OM ML 7/2018 (Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista. Eräät seksuaali-, väkivalta-, talous- ja rattijuopumusrikokset.)
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitoksen lausunto koskien oikeusministeriön arviomuistiota rangaistusten oikeasuhteisuudesta
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  SAK tuo lausunnossaan esille, että ko. selvitys kohdistuu seksuaali-, väkivalta-, rattijuopumus- ja talousrikoksiin. Tämän lisäksi Suomessa olisi tarpeen selvittää myös laajemmin muidenkin oikeudenalojen rangaistusasteikkoja ja -käytäntöjä. Näin mm. työturvallisuusrikoksissa, joiden osalta esim. eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on 7.3.2018 esittänyt työrikosten vanhentumisaikojen pidentämistä, koska työrikokset vanhenevat käsiin lyhyen vanhentumisajan vuoksi. Jääskeläinen esittää (EOAK/6954/2017) ratkaisutapaa, jossa puuttumatta työrikosten rangaistusmaksimiin pidennettäisiin erikseen vanhentumisaikoja. Tältä osin SAK tuo lausunnossaan esille, että työturvallisuusrikosten osalta on olemassa lukuisia seikkoja, joiden vuoksi jo työturvallisuusrikosten rangaistusmaksimia tulisi korottaa. Ensinnäkin työturvallisuusrikosten osalta on säädetty maksimissaan yksi vuosi vankeutta, mikä tarkoittaa käytännössä hyvin lyhyttä 2 vuoden vanhentumisaikaa. Toiseksi muilla oikeudenaloilla on kehitys rangaistusmaksien osalta johtanut jo vuosia sitten huomattavastikin ankarampiin rangaistusmaksimeihin kuten ympäristörikoksissa (törkeä ympäristön turmeleminen 6 v, ympäristön turmeleminen 2 v, luonnonsuojelurikos 2, törkeä luonnonsuojelurikos 4 v, metsästysrikos 2 v, törkeä metsästysrikos 4 v), jossa jopa rakennussuojelurikoksesta, metsärikoksesta tai kalastusrikoksesta voi saada 2 vuotta vankeutta. Edelleen talousrikollisuus on jo vuosia sanktioitu kaikilta osin ankarammin kuin työturvallisuusasiat. Työturvallisuusrikosten ankarampia rangaistusmaksimeja puoltavat pitkälti samat tekijät kuin jo nyt ankarammin sanktioituja muita rikoslajeja. Ensinnäkin kyseessä on usein merkittävällä tavalla ihmisten terveys- ja hyvinvointi, joka voi johtaa pahimmissa tilanteissa pysyvään työkyvyttömyyteen. Työturvallisuusrikosten osalta myös kyse usein laajamerkityksellisistä puutteista ja laiminlyönneistä, joiden kohteeksi joutuu useita velvoitteita rikkovan työnantajan työntekijöitä, mutta myös yhä useammin ns. yhteisillä työpaikoilla muiden työnantajien työntekijöitä ja jopa kansalaisia käyttäessään yritysten palveluja. Edelleen työturvallisuusrikoksissa on kyse usein taloudellisen edun tavoittelusta laajemmassa mittakaavassa, koska esim. turvakaiteiden asentamatta jättämisellä tavoitellaan usein merkittävän rahasumman säästöjä. Lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin konfiskaation, mutta tätäkään ei ole käytetty kovin paljon. Arvioida tulisi SAK:n mukaan kansalaisten yhdenveroinen kohtelu työelämässä ja muualla yhteiskunnassa. Yhteiskunta edellyttää kansalaisilta osallistumista työelämään, jolloin lainsäätäjän tulisi perustuslainkin mukaan turvata myös työntekijöiden turvallisuus. Tämän hetkinen vertailu osoittaa kiistatta, että lainsäätäjän näkemyksen mukaan monet muut tahot/intressit ovat useampi kertaisesti ankaramman rangaistusmaksimisääntelyn piirissä. Edellä mainittu peruste kokee myös ylipäänsä työelämän velvoitteisiin ja laiminlyönteihin koskevia sanktioita työrikosten osalta. Työelämä pirstaloituu, kansainvälistyy ja toimijoiden lukumäärä lisääntyy koko ajan, jolloin epäkohdat lisääntyvät ja vakavoituvat. Näistä johtuvien epäkohtien ennalta ehkäisemiseksi ja laiminlyöntien ilmi tullessa niiden asianmukaiseksi tutkimiseksi on tarpeen olla riittävän pitkät vanhentumisajat, jotta monimutkaistuvien ja kansainvälistyvien työn järjestämistapojen selvittäminen saadaan suoritettua asianmukaisesti. Edelleen tulisi myös selvittää, onko nykyinen käytäntö mm. Aluehallintoviranomaisten eli entisten työsuojeluviranomaisten osalta tarkoituksenmukainen, että työpaikan merkittäviä vähäisempien puutteiden ja laiminlyöntien osalta ensi sijainen keino yleensä on neuvonta ja ohjeistus. Aiemmin on keskusteltu, tulisiko työsuojeluviranomaisillakin olla mahdollisuus antaa ns. pikasakko ilmiselvistä puutteista ja laiminlyönneistä. Tämä saattaisi olla omiaan lisäämään työsuojelusäädösten noudattamista jo lähtökohdiltaan ja vähentäisi osaltaan viranomaisten työtaakkaa, kun ilmiselvien puutteiden selvittäminen ei edellyttäisi nykyisenlaista moniportaista byrokratiaa asioiden eteenpäin saattamiseksi.
  
  Suomen Taksiliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Suomen Taksiliitto ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi luonnoksesta valtioneuvoston arviomuistiosta rangaistusten oikeasuhtaisuudesta. Suomen Taksiliitolla ei ole arviomuistioon lausuttavaa.
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry kiittää mahdollisuudesta lausua arvioimuistiosta.
  
  Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Liikenteen turvallisuusvirasto kiittää sille varatusta tilaisuudesta lausua arviomuistiosta.
  
  Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Miesjärjestöjen keskusliitto ry (MJKL) kiittää lausuntopyynnöstä.
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Kiitämme Oikeusministeriötä lausuntopyynnöstä rangaistusten oikeasuhtaisuutta käsittelevästä arviomuistiosta. Kommentoimme eräitä yksityiskohtia väkivaltarikoksia ja lähisuhdeväkivaltaa koskien, perustuen Maria Akatemia ry:n työssä saatuun erityisasiantuntijuuteen naisten käyttämän väkivallan ehkäisemisessä.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Miessakit ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Keskitymme lausunnossa arvioimaan kohtaa "2.4 Rangaistusten vaihtoehdot: rikoksentorjunnan menetelmät" ja erityisesti sen alakappaleissa "2.4.4 Väkivaltarikokset" ja "2.4.5 Lähisuhdeväkivalta" annettua kuvaa suomalaisesta lähisuhdeväkivaltatyöstä.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Tasa-arvoasiain neuvottelukunta edistää sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa, joten neuvottelukunnan lausunto keskittyy sukupuolten tasa-arvoon liittyviin näkökulmiin.
  
  Suomen syyttäjäyhdistys ry, SSY:n hallitus
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Rangaistusjärjestelmän suojelufunktio on unohdettu lähes kokonaan. Vuositasolla Suomen vankiloissa istuu keskimäärin noin 30 ns. vaarallista rikoksenuusijaa, vaikka vuosittain Suomessa käsitellään monta sataa vakavaa väkivalta- ja seksuaalirikostapausta, joissa tapahtumakulku kiistatta osoittaa tekijän olevan vakava uhka muiden ihmisten terveydelle ja hengelle. Rikoslain 2c luvun 11 §:ä (23.9.2005/780, ”koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa”) tulisi muuttaa niin, että rangaistuksen vankilassa kokonaan suorittavien henkilöiden osuus selkeästi lähenisi vaarallisten tuomittujen henkilöiden todellista määrää, jolloin rangaistusjärjestelmän suojelufunktio voisi paremmin toteutua myös käytännössä. Vaarallisten henkilöiden osalta ei tulisi lainkaan vedota kustannustehokkuusnäkökohtaan.
  
  Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Santeri Suominen
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Oikeusministeriö (OM) on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta lausuntoa rangaistusten oikeasuhtaisuutta käsittelevästä arviomuistiosta ("Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista"). Muistio on julkaistu oikeusministeriön julkaisusar-jassa Mietintöjä ja lausuntoja 7/2018. EK esittää lausuntonaan seuraavan siltä osin kuin arviomuistiossa käsitellään yhteisösakon asteikkoa ja oikeushenkilön rangaistusvas-tuuta, eräitä talousrikoksia, kuten arvopaperimarkkinoita koskevaa tiedottamisrikosta.
  
  Rikosuhripäivystys
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Rikosuhripäivystys (RIKU) pitää tervetulleena arviomuistion esille nostamaa kriminaalipoliittista keskustelua. RIKUn periaatteena on, että emme ota kantaa rikosseuraamuksiin, joten lausuntomme käsittelee muita rikoksen uhrin asemaan liittyviä kehittämistarpeita. Tästä syystä lausunto annetaan kokonaisuudessaan erillisenä liitteenä.
  
  Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua oikeusministeriön arviomuistiosta koskien rikoslain viimeaikaista kehitystä ja tulevia kehitystarpeita. Naisjärjestöjen Keskusliitto keskittyy lausunnossaan arviomuistiossa käsiteltävien rikoslajien ja naisiin kohdistuvaan väkivallan yhteyteen.
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Oikeusministeriön arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista (OMML 7/2018) on monilta kohdin hyvä ja mielenkiintoinen tutkimus, joka kuitenkin on ilmeisesti niukan ajan vuoksi jättänyt tilaa jatkoselvityksille.
  
  Finanssivalvonta
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Ohessa Finanssivalvonnan lausunto.
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Oikeusministeriön arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista (OMML 7/2018) on laadukasta työtä. Pidän kuitenkin tätä lausuntokierrosta luontevana tilaisuutena nostaa esille eräitä yleisiä huomioitani.
  
  Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Autoliikenteen Työnantajaliitto ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto rangaistusten oikeasuhtaisuutta käsittelevästä arviomuistiosta ("Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista"). Keskitymme lausunnossamme yksinomaan muistion rattijuopumusrikoksia koskeviin huomioihin.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Valtakunnansyyttäjänviraston lausunto rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskevasta arviomuistiosta.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Tukinainen ry antaa pyydetyn lausunnon Oikeusministeriön arviomuistiosta OM ML 7/2018 (Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista. Eräät seksuaali-, väkivalta-, talous- ja rattijuopumusrikokset.
  
  Nousiainen Kevät
  
  Päivitetty:
  
  17.4.2018
  
  Lausunnon formaatti ei sovellu erityisen hyvin seuraaville huomautuksille, jotka liittyvät naisiin kohdistuvan, sukupuoleen perustuvan väkivallan kysymyksiin. Suomi on kansainvälisen oikeuden huolellisuusvelvollisuuden (due diligence) ja ratifioimiensa sopimusten perusteella velvollinen toteuttamaan rikosoikeudellisia toimia, jotka liittyvät kaikkeen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tällainen väkivalta kattaa sekä seksuaalisen että muun väkivallan. Arviomuistio sivuuttaa Istanbulin sopimuksen asettaman velvoitteen noudattaa sukupuolen huomioon ottavia toimintaperiaatteita väkivalta- ja seksuaalirikoksiin liittyvissä kysymyksissä. Yleissopimuksen 6 artikla velvoittaa sopimusvaltiot sisällyttämään sukupuolen huomioon ottavat toimintaperiaatteet yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanoon ja niiden vaikutusten arvioimiseen. Naisiin kohdistuvan, sukupuoleen perustuvan väkivallan erikoispiirteitä ei käsitellä eikä oteta arviomuistiossa huomioon. Jos näin olisi tehty, rangaistustasoa olisi arvioitu sellaisten erityispiirteiden valossa, jotka tutkitusti ovat ominaisia naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Tässä on mahdollista esittää vain joitakin esimerkkejä näkökohdista, jotka olisi tullut ottaa huomioon.
  
  Tapani Jussi
  
  Päivitetty:
  
  14.4.2018
  
  Ks. liite
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Rikosoikeudellisen sanktiojärjestelmän kokonaisarvio on paikallaan ja monesta syystä ajankohtaista. Erityisesti Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevaan sopimukseen (Istanbulin sopimus) liittyminen vuonna 2015 korostaa aihepiirin ajankohtaisuutta.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Perusteellinen muistio esittelee arvioinnin lähtökohdat selkeästi. Tekojen kriminalisoinnin edellytykset on kuvattu kansantajuisesti. Rangaistustason vaikutuksia rikollisuuteen on arvioitu hyvin, ja paljon huomiota on kiinnitetty myös rikospreventioon, rikoksen torjunnan menetelmiin ja käytäntöihin sekä osana seuraamuksia että niiden ulkopuolella. Rangaistustaso on ymmärretty laajasti; sillä on muistiossa tarkoitettu rangaistuksen tosiasiallista ankaruutta, johon kuuluvat myös seuraamusten täytäntöönpano ja sisältö. Valittu lähtökohta (jossa rangaistustasoja on arvioitu rikosnimikkeittäin vain klassisella jatkumolla rikesakko – sakko – vankeus) jättää kuitenkin tässä suhteessa huomiotta lähes kokonaan yhdyskuntaseuraamusten käytön ja kehityksen. Ratkaisua perutellaan muistiossa (s. 28) sillä, että yhdyskuntaseuraamusten käyttöala on sidottu rangaistuksen pituuteen; yhdyskuntaseuraamusten käyttö on kuitenkin laajaa ja niiden arviointi juuri rangaistusten oikeasuhtaisuuden näkökulmasta olisi ollut hyödyllistä. Niiden arviointi olisi ollut perusteltua myös arviomuistion kriminaalipoliittisten lähtökohtien kannalta: rikosten ja niiden uusimisen, rikollisuuskontrollin aiheuttamien kustannusten ja kärsimyksen sekä suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta. Yhdyskuntaseuraamusten hyväksyttävyys sekä päättäjien, tutkijoiden väestön keskuudessa on myös pysynyt pääsääntöisesti vahvana.
Lausunnonantajia: 42

Yleistä
- Mitä mieltä olette yleisesti arviomuistion sisältämistä ehdotuksista? Tulisiko ehdotuksia valmistella edelleen vai ei?
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  En/emme kannata ehdotuksia
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  En/emme anna arviomuistiosta lausuntoa
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Sexpo-säätiö
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Naisasialiitto Unioni ry, Pyykkönen Milla
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Pelastakaa Lapset ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Suomen Taksiliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  En/emme anna arviomuistiosta lausuntoa
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Poliisihallitus, Poliisitoimintayksikkö
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Miessakit ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Suomen syyttäjäyhdistys ry, SSY:n hallitus
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  En/emme anna arviomuistiosta lausuntoa
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Finanssivalvonta
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Verohallinto
  
  Päivitetty:
  
  23.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  En/emme ota arviomuistioon yleisesti kantaa, kommentoin/kommentoimme vain eräitä yksityiskohtia
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia pääosin tai kokonaan taikka minulla/meillä ei ole muistiosta huomautettavaa
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Kannatan/kannatamme ehdotuksia osittain
- Muut yleiset huomiot:
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Päätöksenteon ja lainvalmistelun avoimuuden näkökulmasta olisi ollut hyvä tuoda esiin, millaisella prosessilla arviomuistiota on valmisteltu ja ketkä valmisteluun ovat osallistuneet.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Katsomme, että koko seksuaalirikoksia koskeva rikoslain luku 20 tulisi uudistaa ja sitä varten perustaa työryhmä/ komitea.
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Useissa tutkimuksissa on tuotu esille lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten haitallisuus lapsen psykososiaaliselle kehitykselle ja terveydelle. Rikosten vaikutukset heijastuvat usein pitkälle aikuisuuteen. Yleisesti voi todeta, että muistiossa esitetyt ehdotukset lapsiin kohdistuvien rikosten osalta ovat perusteltuja ja vahvistavat lasten ihmisoikeussuojaa. Lastensuojelun Keskusliitto ei ota kantaa talousrikollisuuteen ja rattijuopumuksiin liittyviin osiin.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskeva keskustelu on nyt tarkasteluun valittujen rikoslajien lisäksi viime vuosina koskenut erityisesti myös huumausainerikoksia. Törkeistä huumausainerikoksista tuomittujen rangaistusten merkitys on vankiluvunkin kannalta eri yhteyksissä todettu merkittäväksi. Arvioitaessa rangaistusten yleistä oikeasuhtaisuutta ei voitane sivuuttaa ainakaan törkeitä huumausainerikoksia, joissa usein tuomitaan jopa ankarampia rangaistuksia kuin henkirikoksista tai vakavista seksuaalirikoksista. Rangaistuskäytäntö huumausainerikoksissa perustuu käytännössä edelleen aineen määrään ja laatuun, joskin korkeimman oikeuden tuoreissa ratkaisuissa (KKO 2017:9 ja 2017:23) on havaittavissa vastaavaa irtaantumista yksinomaan taulukoihin perustuvasta mittaamiskäytännössä kuin viime vuosina Ruotsissa. Arviomuistiossa on useissa kohdissa viitattu oikeusministeriön teettämään oikeustajututkimukseen. Tutkimus näyttää sivuuttaneen keskeisen kysymyksen siitä, miten yleinen oikeustaju suhtautuu siihen, että esimerkiksi kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus voi käytännössä tarkoittaa sitä, että rikoksentekijä vapautuu 6 kuukauden vankilassaolon jälkeen valvottuun koevapauteen ja puolet rangaistuksesta suoritettuaan ehdonalaiseen vapauteen. Myös suhtautuminen avolaitosten rangaistusarvoon näyttää jääneen tutkimuksessa mittaamatta. Sen arviointi, miten tuomarit ja muut suhtautuvat siihen, että tuomitut rangaistukset eivät käytännössä sisällöltään vastaa sitä, mitä ne sanamuotonsa mukaan näyttävät tarkoittavan, saattaisi olla jatkotutkimuksen arvoinen seikka ottaen erityisesti huomioon sen, että lähtökohtaisesti tuomioistuimen tulisi päättää rangaistuksista ja pystyä arvioimaan niiden oikeasuhtaisuutta mahdollisimman täsmällisen tiedon pohjalta.
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Tasa-arvovaltuutetun lausunto tarkastastee ainoastaan seksuaali- ja väkivaltarikoksia sukupuolten tasa-arvon ja kielletyn syrjinnän kannalta.
  
  Pelastakaa Lapset ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Pohdittavaksi tulisi ottaa se, pitäisikö seksuaalirikoslainsäädäntö uudistaa kokonaisuudessaan. Muutettaessa rikoslain 20 luvun säännöksiä yksittäin/osittain saattaa se johtaa yllättäviin ja ei toivottaviinkin lopputuloksiin.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Amnestyn näkemys on, että oikeusministeriössä on syytä jatkaa rikoslain kehitystarpeiden arviointia siten, että lausunnossamme mainitut seikat otetaan huomioon. Lainsäädännön kehittäminen edistyksellistä ihmisoikeusymmärrystä ja -tulkintaa vastaavaksi vaatii säännöllistä arviointia. Siten on myönteistä, että oikeusministeriö taustoittaa arvioinnilla mahdollista lainsäädäntöuudistusta. Lainsäädännön arviointineuvosto käsitteli vuonna 2017 useita keskeisiä hallituksen esityksiä ja totesi, että lainvalmisteluun tarvitaan monipuolisempaa osaamista ja riittävästi valmisteluaikaa. Asia, johon arviointineuvosto kiinnitti erityisesti huomiota, oli vaikutusarviointien puutteellisuus . Myös lausunnon kohteena olevasta arviointimuistiosta puuttuvat sekä sukupuolivaikutusten että ihmisoikeusvaikutusten arviointi. Kaiken kaikkiaan sukupuolinäkökulma puuttuu muistiosta täysin. Muistiossa arvioidaan rangaistusten yleis- ja erityisestävyyttä sekä rangaistusmuutosten kustannusvaikutuksia, mutta rikosten uhrien näkökulmaa ei arvioinnissa huomioida. Pidämme tärkeänä tuomareiden täydennyskoulutusta seksuaalirikoksiin liittyen (s. 83-84). Täydennyskoulutusta pitäisi kuitenkin antaa myös muihin väkivaltarikoksiin liittyen. Esimerkiksi jäljempänä mainittavien ankaroittamisperusteiden huomioimisessa on tärkeää, että näitä seikkoja osataan soveltaa oikein. Tuomareiden koulutuksella on tässä tärkeä rooli. Seksuaalirikosten esitutkinnan tehostaminen on erittäin tärkeää (s. 90). Myös lähisuhteessa tapahtuvien väkivaltarikosten tutkintaa on tehostettava. Suuri merkitys tässä on sillä, miten uhri kohdataan järjestelmän eri asteissa, poliisista tuomioistuimeen. Myös tässä suhteessa ammattilaisten koulutuksella on suuri merkitys. Koulutusta tulisi antaa poliiseille, oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia tekeville lääkäreille, syyttäjille ja tuomareille. RANGAISTUSTEN ANKAROITTAMISPERUSTEISTA Rikoslain kehitystarpeita kartoitettaessa on huomioitava voimassa oleva Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015, Istanbulin sopimus). Suomessa Istanbulin sopimuksen toimeenpano on edelleen puutteellista. Amnesty kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sopimuksen 46 artiklan ankaroittamisperusteita ei ole esitetty sisällytettäväksi lainsäädäntöön tai muutoin oikeusjärjestykseen. Kyseisen artiklan mukaan sopimuksen kattamien rikollisten tekojen rangaistusta mitattaessa tulee ottaa raskauttavina seikkoina huomioon muun muassa uhrin ja tekijän läheinen suhde, valta-aseman väärinkäyttö, rikoksen toistuvuus, rikoksen kohdistuminen erityisen haavoittuvaan henkilöön, rikoksen tekeminen lapsen läsnäollessa sekä rikoksesta aiheutunut vakava henkinen haitta. Raskauttavat seikat tulisi sisällyttää lakitekstiin esimerkiksi omana pykälänään asianomaisiin lukuihin.
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Perheen sisäisen lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön paljastuminen (yleensä lapsen oman kertomuksen perusteella) johtaa yleensä avioeroon ja perheen hajoamiseen. Näitä tapauksia ei vieläkään osata aina tutkia Suomessa asianmukaisesti esim. pieniä lapsia ei kuulla lainkaan ja epäilty rikos jää selvittämättä. Lapselle vilpittömässä mielin apua hakenut henkilö (yleensä äiti) leimataan ns. ilkeäksi ja kostonhaluiseksi henkilöksi ja rikosepäily jätetään selvittämättä ja lapsi kuulematta. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa lapsi on lopulta päätynyt seksuaalirikoksesta epäillyn henkilön huoltoon, kun epäiltyä tekoa ei ole asianmukaisesti selvitetty. Suomessa tulisi luoda myös näitä siviilijuttuina eteneviä tapauksia varten ns. riskianalyysimenettely, jossa lapsen asema turvataan riittävin keinoin, jotta lapsen huolto- ja tapaamisoikeus voidaan hoitaa lapsen edun mukaisesti. Lapsen kuuleminen ja olosuhdeselvitys näissä tapauksissa tulisi varmistaa erityisin keinoin ja niin, että ennen muuta riittävä asiantuntemus on saatavilla näihin erityisen hankaliin ja haasteellisiin tapauksiin. Näin taataan kaikkien osapuolten oikeusturva ja osataan erottaa tosiasiat ja väärät väitteet toisistaan. Myös 8-vuotiaan Eerika-tytön tapaus vahvistaa sen, ettei lapsia kuulla asianmukaisesti vakavien rikosten selvittämismenettelyssä. Liitämme tähän lausuntoon prof. OTT Irma Lagerin kirjoituksen, joka on julkaistu Lakimies-lehdessä 2009. Epätieteellisiä menetelmiä tulee välttää lasten oikeusturvan ja edun selvittämismenettelyssä ja vakavien rikosepäilyjen selvittelyssä.
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Otamme kantaa lähinnä seksuaalirikoksia ja väkivaltarikoksia koskeviin ehdotuksiin, koska ne ovat Väkivalta- ja kriisityön yksikkömme asiantuntemusaluetta. Muut arvioimuistiossa mainitut rikostyypit kuuluvat paremmin Rikosuhripäivystyksen (jonka toimintaa Setlementti Tampere toteuttaa Sisä-Suomen alueella) osaamisalueeseen ja he ovat antaneet arviomuistiosta oman lausuntonsa.
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitos panee täytäntöön vankeusrangaistukset ja yhdyskuntaseuraamukset sekä toimeen panee tutkintavankeudet. Sen Vankeuslaissa määritelty tavoite on estää seuraamusaikaista rikollisuutta ja parantaa vangin edellytyksiä rikoksettomaan elämään vapaudessa. Seuraava lausunto on laadittu näistä lähtökohdista. Rikosseuraamuslaitos ei ota kantaa yksittäisitä rikosnimikkeistä mitattaviin rangaistuksiin. Kokonaisuudessaan maamme rangaistustaso on kuitenkin ilmeisen kohdallaan: Suomessa ovat niin rikollisuuden määrä kuin seuraamusjärjestelmän piirissä olevienkin määrä kansainvälisesti verrattuna matalia ja yhteiskunnan turvallisuuden taso on hyvä.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistion pohjalta valmisteltavassa lainsäädännössä tulisi huomioida kustannusten jakautuminen Rikosseuraamuslaitoksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Mikäli kustannusvastuita ei ole määritelty selkeästi, riskinä on, ettei asiakkaille suunniteltuihin palveluihin pääsy toteudu. Monet vankilan ulkopuoliset kuntouttavat palvelut ovat Veikkauksen rahoittamaa toimintaa ja siten palveluja ei ole saatavissa kaikkialla ja kaikille tarvitseville. Tämän tyyppisten palveluiden tulisi olla osa viranomaistoimintaa, joita täydennetään järjestötoiminnalla. Ohjelmatyön lisääminen on tärkeää, mutta tulisi myös lisätä resursseja muuhun kuntouttavaan toimintaan ja sosiaalityöhön. Olennaista on myös vapauttamissuunnitelmien valmistelu ja verkostotyö vankilan ulkopuolisiin palveluihin. Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstömäärä on vähentynyt, vaikka samaan aikaan uusia tehtäviä on tullut ja suunnitteilla (esim. sakkojen muuntorangaistus). Ohjelmatyö ei sovellu kaikille rikosseuraamusasiakkaille, koska ohjelmien suorittaminen vaatii hyviä kognitiivisia taitoja. Vangeilla on myös moninkertaisesti oppimisvaikeuksia ja ADHD:tä verrattuna muuhun väestöön. Esim. kielelliset vaikeudet hankaloittavat ohjelmiin osallistumista. Kielellisillä vaikeuksilla on yhteys tunteiden säätelyyn ja sitä kautta väkivaltarikollisuuteen, joten väkivaltatyöhön kaivataan erilaisia työkaluja. Oppimisvaikeudet ja neurokognitiiviset ongelmat ovat yhteydessä myös uusintarikollisuuteen (mm. Tuominen 2018) Muistion perustella ei ole varmuutta siitä, onko kustannuslaskelmassa huomioitu henkilöstön lisäkoulutustarpeet.
  
  Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Arviomuistion 5.7 luvussa on todettu, että muun muassa turvaamistoimiluonteinen liiketoimintakielto voi vaikuttaa rikoksen seuraamuskokonaisuuden tuntuvuuteen, ja voidaan poikkeustilanteissa nk. sanktiokumulaation välttämiseksi ottaa talousrikosten rangaistuksen määräämisessä huomioon rikoslain 6 luvun 7 §:ssä lähemmin rajatuin edellytyksin. Liikenteen turvallisuusviraston toimialaan kuuluu muun muassa liikenteen lupiin liittyvistä hallinnollisista seuraamuksista päättäminen. Liikenteen alalla erityisesti talousrikoksen mutta myös muun rikoksen johdosta saadulla tuomiolla saattaa olla vaikutuksia ammatinharjoittamisen oikeuteen. Vastuutehtävissä liikenneyrityksissä ei voi toimia henkilö, joka ei ole hyvämaineinen tai luotettava, ja hyvämaineisuutta tai luotettavuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota tuomittuihin rikoksiin. Esimerkiksi ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain (957/2013) mukaan katsastusluvan myöntäminen edellyttää hakijan luotettavuutta ja hakijaa ei voida lain 7 §:n mukaan pitää luotettavana muun muassa silloin, jos hänet on tuomittu viiden viimeisen vuoden aikana rangaistukseen vakavasta ajoneuvojen katsastusta, rekisteröintiä, verotusta, kirjanpitoa tai varainhallintaa koskevien säännösten rikkomisesta.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Useimpien muistiossa tehtyjen ehdotusten voimaansaattaminen on tarpeellista. Niiden toteuttaminen todennäköisesti ainakin jossain määrin vähentää rikollisuutta. Siinä tarkoitetut erilaiset tuomittuja koskevat valvontatoimenpiteet sekä hoito- ja kuntoutustoimenpiteet parantavat rikokseen syyllistyneen selviytymismahdollisuuksia ja ehkäisevät uusiin rikoksiin syyllistymistä.
  
  Poliisihallitus, Poliisitoimintayksikkö
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Poliisihallituksella ei ole yleisellä tasolla huomautettavaa muistiossa esitettyihin rangaistusten oikeudenmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta koskeviin näkökohtiin. Poliisin ydintehtäviin kuuluu poliisilain 1 luvun 1 § mukaisesti rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi on sitoutunut suomalaisen kriminaalipolitiikan yleisiin tavoitteisiin ja omalla toiminnallaan pyrkii minimoimaan rikollisuutta ja siitä aiheutuvia haittoja. Myös rangaistusjärjestelmän tulisi pyrkiä näihin tavoitteisiin. Muistiossa on arvioitu rangaistusten ankaruuden suhdetta kriminaalipolitiikan tavoitteisiin ja tämän arvioinnin pohjalta tehty ehdotuksia rangaistusjärjestelmän kehittämiseksi. Ehdotukset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Poliisihallituksen käsitys on, että kriminaalipolitiikan tavoitteiden ja rikosoikeusjärjestelmän kehittämisen kannalta rangaistustasoa enemmän tulisi huomiota kiinnittää sanktiovarmuuteen. Rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta rangaistusten ankaruutta koskevaa hienosäätöä tärkeämpää on varmistaa, että rikoksista ylipäänsä seuraa rangaistus. Rikosten on tultava viranomaisten tietoon ja ne pitää käsitellä ripeästi oikeudenmukaisessa prosessissa siten, että rikoksiin syyllistyneet tulevat joutuisasti rangaistuiksi ja vastaavasti syyttömät vapautuvat heihin kohdistuvista epäilyistä. Tämä edellyttää että viranomaisten toimintaedellytykset prosessin kaikissa vaiheissa on turvattu. Tästä lähtökohdasta Poliisihallitus esittää joitakin huomioita muistiossa käsiteltyihin teemoihin.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Katsomme, että pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman oikeuspolitiikan tavoite yleisen oikeustajun mukaisista rangaistuksista on hyvä lähtökohta, samoin kun rangaistusten suhteellisuus teon moitittavuuteen. Käytännössä näiden seikkojen tarkastelu valitettavasti vaikuttaa kohdistuneen vain suppeaan joukkoon suurinta julkista keskustelutilaa saaneita kysymyksiä, ja huomion ulkopuolelle on jäänyt muun muassa huumausaineisiin liittyvä oikeuspolitiikka, erityisesti huumausaineiden käyttörangaistusta koskevat kysymykset. Rangaistusten oikeasuhtaisuudesta keskusteltaessa myös huumausainerikokset on otettava huomioon, erityisesti rikoslajin rangaistuskäytäntöä koskevan keskustelun jatkuvan voimistumisen vuoksi. Huumausaineiden käyttöä koskevan kriminaalipolitiikan toteuttamisessa ovat kohtuuttomasti korostuneet poliisin ja rikosoikeusjärjestelmän keinot suhteessa sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander totesi lausunnossaan hallituksen esitykselle (HE) 37/2017 vp laiksi poliisilain 2 luvun muuttamisesta, että "huumausaineiden käytöstä tai omaa käyttöä varten tapahtuvasta huumausaineen hallussapidosta rankaiseminen on ylipäänsä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta hyvin ongelmallista." Huumausaineiden käytön kriminalisointia tarkastellessa on tärkeä huomioida, että sakkorangaistuskin on kajoamista henkilön omaisuuteen, vaikka onkin vapauden menetystä vähäisempi rangaistus. Lisäksi käyttörangaistusten on katsottu pitävän sisällään joukon oheisseuraamuksia, jotka osaltaan vaikuttavat tuomitun elämään rangaistuksen jälkeenkin. Vielä merkittävämmäksi seikaksi kuitenkin katsomme nykypolitiikan tehottomuuden Suomen huumausainepolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa. Huumausaineiden käyttö on kasvanut Suomessa tasaisesti 1990-luvulta lähtien käytön kriminalisoinnista huolimatta. Olemme nykyisellä kriminaalipoliitisella mallilla epäonnistuneet ehkäisemään huumausaineen käyttörikoksia sekä minimoimaan huumeiden ja niihin liittyvän rikollisuuskontrollin aiheuttaman kärsimyksen. Tarjolla olisi lukuisia muita keinoja tavoitella samoja huumausainepoliittisia tavoitteita, jotka tehokkuutensa lisäksi voivat myös vähentää nykymallin luomaa yhteiskunnallista ja yksilöön kohdistuvaa rasitusta ja kärsimystä. Huumausaineen käyttörikosta koskeva arviointi vaatiikin uutta hyöty–haitta-vertailua. On syytä epäillä, että nykyinen mallimme tuottaa enemmän haittoja kuin hyötyjä. Eri puolilla Eurooppaa huumausaineiden käyttöön on päätetty puuttua muilla keinoin kuin kansalaisten perusoikeuksiin merkittävästi puuttuvalla rangaistussäännöksellä. Näyttääkin siltä, että huumausainepolitiikkamme tavoitteet on saavutettavissa kevyemmillä keinoilla jopa paremmin kuin nykyisillä, oikeasuhtaisuuden osalta kyseenalaisilla keinoilla. On perusteltavissa, että nykyinen huumausaineen käyttörikosta koskeva lainsäädäntö rikkoo ultima ratio -periaatetta. Vaihtoehtoisia menetelmiä nykymallille ovat muun muassa siirtyminen hallinnollisiin maksuseuraamuksiin, hallinnollisiin pakkokeinoihin sekä sosiaalipolitiikan keinovalikoimaan. Asian käsittelyssä on huomattava, että perustuslakivaliokunta on katsonut, että tekoja ei pidä säätää rangaistaviksi, jos rangaistussäännöksellä on lähinnä symbolinen merkitys. Tämä korostuu osaltaan myös huumausaineen käyttörikoksen nykyisen rangaistusasteikon osalta. Huumausaineen käyttörikoksen rangaistusasteikko on sakosta puoleen vuoteen vankeutta. Käytännössä käyttörikoksesta ei kuitenkaan anneta Suomessa vankeusrangaistuksia. Suhteellisuusperiaatteen mukaan rikoksen rangaistusasteikkoa ei voi perustella esimerkiksi käytettävissä olevilla pakkokeinoilla, jotka käyttörikoksen rangaistusasteikko tuo esitutkintaviranomaisen käytettäväksi. Kotietsinnän kaltaisen pakkokeinon käyttäminen ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen toimi huumausaineen käyttörikoksen kaltaiseen tekoon. Koska oikeuskäytäntö on jo pitkään ollut, että käyttörikoksista annetaan vain sakkoa, ei ole oikeuskäytännön kanssa linjassa säilyttää rangaistusasteikossa mukana vankeusrangaistuksen uhkaa, erityisesti jos sen tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa laajemmat oikeudet pakkokeinoihin. Nykyiseen oikeuskäytäntöön peilatessa on selvää, että kyseiset pakkokeinot on tarkoitettu vakavampien rikosten selvittämiseen. Huumausaineen käyttörikosta koskevaa rangaistusasteikkoa on madallettava tai käytön rangaistavuudesta on luovuttava kokonaan.
  
  Miessakit ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Arviomuistiossa todetaan, että ”Kriminaalipoliittiseen tutkimustietoon perustuva vakiintunut käsitys on, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää. Suurtenkin rangaistustasoon tehtyjen muutosten vaikutukset jäävät yleensä hyvin vähäisiksi, eikä niiden vaikutuksia rikollisuuteen kyetä välttämättä käytännössä havaitsemaan jälkikäteen.” Tämä huomio näkyy myös siinä, kun pyritään vähentämään lähisuhdeväkivallan määrää. Rangaistuksen yksi keskeinen tehtävä on kollektiivisesti määritellä, millaista toimintaa yhteiskuntamme ei hyväksy. Näin tehdään selväksi esimerkiksi väkivallan tekijälle ja kokijalle, että näistä kumpikin on ollut osallisena jossakin, joka ei ole oikeutettua tai muutoinkaan hyväksyttävää. Tämä madaltaa kynnystä hakea sellaista apua, joka johtaa väkivaltakokemuksen asianmukaiseen läpikäymiseen, ja edelleen väkivallattomaan tulevaisuuteen. Apua tähän tarvitsevat sekä tekijät että kokijat. Sen lisäksi, että he tarvitsevat apua selvitäkseen traumaattisesta kokemuksestaan, on tärkeä tiedostaa väkivallan kokemisen vaikutukset ongelman toistuvuudessa. Väkivallan tekijä on potentiaalinen toistamaan tekonsa, jos ei saa apua ongelmaansa, ja useimmiten on myös niin, että väkivallan tekijä on alun perin väkivallan kokija (tyypillisimmin jo lapsuudessaan). Rikoksentorjunnan osana on siis tärkeä huolehtia siitä, ettei väkivaltaongelman kohtaaminen keskity ainoastaan rangaistukseen tai sen tason määrittelyyn. Tekijöille ja kokijoille on tärkeä tarjota monimuotoisia yksilö-, pari- ja ryhmäperustaisia palveluja ongelman kohtaamiseksi ja siitä selviämiseksi.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää rikosoikeudellisen sanktiojärjestelmän kokonaisarvion laatimista tärkeänä. Se on myös ajankohtainen koska Suomi liittyi Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevaan sopimukseen (ns. Istanbulin sopimus) kesällä 2015.
  
  Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Santeri Suominen
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  EK pitää arviomuistiota erittäin asiantuntevasti valmisteltuna ja lähtökohdiltaan perusteltuna. Suomi on kaikilla mittareilla katsottuna yksi maailman turvallisimmista maista. Lainsäädännön arviointineuvosto on lausuntokäytännössään katsonut, että hallituksen esityksen perusteluista pitäisi pystyä vähintään karkealla tasolla päättelemään, ylittävätkö lain hyödyt siitä aiheutuvat kustannukset. Kvantitatiivisia arvioita tehtäessä huomiota tulisi kiinnittää siihen, mikä vaikutus ehdotetulla lain muutoksella tulisi toteutuessaan olemaan verrattuna tilanteeseen, jossa lakia ei muuteta, tai jossa toteutettaisiin jokin toinen, vaihtoehtoinen muutos. EK pitää lähtökohtia perusteltuina. EK yhtyy arviomuistiossa esitettyihin näkökohtiin oikeustajun merkityksestä. On perusteltua edellyttää, että yksilöiden ja kansalaisten arvojärjestelmän sekä oikeusjärjestelmän perusteiden välillä vallitsee määrätty yhteys. Oikeustajun kunnioittaminen voi olla yhteydessä muun muassa rangaistusten moraalia luovaan vaikutukseen ja yleispreventioon. Ei ole oikeusjärjestelmän hyväksyttävyyden kannalta tarkoituksenmukaista, että väestön ja oikeusjärjestyksen perusteiden välillä vallitsee pysyviä, laajuudeltaan merkittäviä arvoristiriitoja. Toisaalta tarkka oikeustajun seuraaminen on kuitenkin mahdotonta jo siitä syystä, että väestön näkemykset vaihtelevat ja voivat perustua puutteelliseen tai virheelliseen tosiasiatietoon esimerkiksi rangaistusten rikoksia ehkäisevistä vaikutuksista. EK pitää tärkeänä, että Suomen rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä säilyy jatkossakin sisäisesti johdonmukaisena ja koherenttina kokonaisuutena.
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Valtioneuvoston oikeuskanslerilla ei ole valmistelun tässä vaiheessa arviomuistiosta huomautettavaa kuin vain eräiltä osin. Lausuntojen antaminen on osa oikeuskanslerille perustuslain 108 §:n mukaan kuuluvaa yleistä laillisuusvalvontaa, samoin kuin erityisesti oikeuskanslerille säädettyyn valtioneuvoston laillisuusvalvontaan kuuluvaa ennakollista säädösvalvontaa. Ennakollinen säädösvalvonta sisältää perustuslainmukaisuuden ennakollisen valvonnan, perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvomisen sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytysten edistämisen. Oikeuskanslerin ennakollisessa säädösvalvonnassa kiinnitetään huomiota perustuslainmukaisuuteen ja sen arvioinnin edellytyksiin, erityisesti perustuslain sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta merkittävien kysymysten tunnistamiseen. Lisäksi huomiota kiinnitetään oikeusjärjestyksen johdonmukaisuuteen, toimivuuteen ja ymmärrettävyyteen kokonaisuutena ja mahdollisesti laillisuusvalvonnassa havaittujen lainsäädännön ristiriitaisuuksien ja soveltamisen ongelmakohtien korjaamiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteutumiseen. Oikeusministeriön arviomuistio on selkeästi koottu ja ajantasainen kokonaisuus rangaistusten oikeasuhtaisuudesta eräissä rikoslajeissa sekä siihen liittyvistä seuraamusjärjestelmää ja tunnusmerkistöjä koskevista kysymyksistä. Oikeuskansleri kannattaa lähestymistapaa, jossa kriminaalipolitiikan linjaukset valmistellaan näin huolellisen selvityksen ja arvioinnin sekä eri vaihtoehtojen analyyttisen tarkastelun perusteella.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Muilta paitsi seksuaalirikoksia koskevilta osiltaan arviomuistion ehdotukset ovat kannatettavia. Rikoslain 20 luvun osalta ehdotuksessa jatketaan pistemäistä uusimislinjaa, joka jo nykyisellään on johtanut kokonaisuuden kannalta yllättäviin ja epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin. Tämän vuoksi korjausta saada osittaisuudistuksin, vaan koko seksuaalirikoslainsäädännän kokonaisuudistuksella.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kohdassa 1.3.1 on tarkasteltu rangaistusten tason yleisiä arviointiperusteita. Oikeasuhtaisuuden vaatimus ja ultima ratio-periaate ovat keskeisiä, samoin hyväksyttävyysvaatimus. Painava yhteiskunnallinen tarve rangaistuksin uhatun rajoitussääntelyn taustalla on tämän hetken polttava kysymys. Mitkä muut keinot yhteiskunnalla olisi käytössään? Etenkin lievimpien tekomuotojen kohdalla hallinnolliset uhat yms. keinot on käytävä aiempaa tarkemmin läpi jo lainvalmisteluvaiheessa. Rikosoikeudellinen suhteellisuusperiaate on edelleen keskeisen tärkeä. Sen sijaan klassinen hyöty-haitta-vertailu (muistion s. 16-18) törmää esimerkiksi seksuaalirikoksia arvioitaessa suuriin ongelmiin. Törkeästä raiskauksesta määrättävän seuraamuksen hyöty-haitta-analyysi tuottaa johtopäätöksenä mitä? Muistiossa on tätä pyritty konkretisoimaan, mutta lopputulos jää väistämättä kovin alttiiksi arvostelulle.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Eri rikoslajien väliset erot rangaistuksissa kirvoittavat ajoittain keskustelua. Vertailun helpottamiseksi rangaistuslajit on koottu Kuvaan 1 s. 30. Kuva vaikuttaa selkeältä, mutta edellisellä sivulla oleva selostus hämärtää sen tulkintaa: Kuvassa 1 on asetettu eräät henki-, väkivalta- ja seksuaalirikokset järjestykseen rangaistuksen pituuden odotusarvon mukaan. Eri rangaistuslajeja ei ole painotettu niiden tosiasiallisen ankaruuden mukaan, vaan pituudet on laskettu yhteen rangaistuslajista riippumatta. Tarkastelu antaa siten lähinnä suuntaa-antavan kuvan ankaruuden keskinäisestä järjestyksestä. s. 29 Jotta vertailu olisi mielekästä, kuvan laatimisen perusteita tulisi avata enemmän. Muistiossa käsitellään useita eri rikoslajeja, mutta ei lainkaan huumausainerikoksia. Kansainvälisessä keskustelussa tältä osin on esiintynyt varsin radikaalejakin ajatuksia. Myös Suomessa huumausainerikosten rangaistuksista on käyty keskusteluja. Kontrollin kohdistumista käyttörikoksiin on kritisoitu. Toisaalta törkeiden huumausainerikosten kohdalla rangaistusasteikkoja käytetään aivan toisin kuin esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikoksissa: Törkeissä huumausainerikoksissa on käytössä asteikkojen yläpää, kun seksuaali- ja väkivaltarikoksissa käytössä on asteikkojen alaosa. Rangaistusten oikeasuhtaisuudesta keskusteltaessa myös huumausainerikokset olisi syytä ottaa huomioon.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 33

Arvioinnin perusteet ja lähtökohdat
- (mm. kriminaalipolitiikan perusteet, rikosoikeuden periaatteet ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, rikollisuustilanne, rangaistusasteikot, rangaistusten vaikutukset, hyöty—haitta-vertailu, rangaistusten vaihtoehdot ja rikoksentorjunnan menetelmät, oikeustajua koskeva tutkimus)
- Näkemyksenne arvioinnin perusteista ja lähtökohdista:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Asianajajaliiton näkemyksen mukaan muistiossa esitetyt perusteet ja lähtökohdat rangaistusten tasosta ovat sinänsä asianmukaisia. Toisaalta nimenomaan seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun on tehty etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana niin paljon yksittäisiä muutoksia, että niiden muuttamisen tarvetta olisi perustellumpaa arvioida kokonaisuutena sen sijaan, että jälleen toteutettaisiin pistemäisiä muutoksia ilman kunnollista ja kattavaa analyysia aiempien muutosten vaikuttavuudesta.
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Arviointi on sinänsä monipuolista ja tasapainoista, mutta siinä on joitakin puutteita. Ensinnäkin, eurooppaoikeudellista ja kansainvälisoikeudellista kehikkoa ei ole arvioitu vaikuttavana tekijänä lainsäädännössä. Esimerkiksi ihmisoikeussopimukset ja toisaalta EU-puitepäätökset asettavat lainsäätäjälle rajoituksia ja toisaalta velvoitteita. Kansainvälinen vertailu jää muutenkin puuttelliseksi. Tähän liittyen olisi tärkeä arvioida myös rikosoikeudellisen arvopohjan kehittymistä ja kehityksen ilmentämiä tulevaisuuden haasteita. Esimerkiksi Melander (2008), johon muistiossakin viitataan, on esitellyt rikosoikeustutkimuksessa löydettyjä arvopohjaltaan ja lähtökohdiltaan erilaisia rikosoikeuspoliittisia perinteitä. Jareborg on esimerkiksi erotellut klassisen oikeusvaltiollisen ja hyvinvointivaltiollisen rikosoikeuden. Muistiossa lähdetään rikosoikeuskomitean ja rikoslakiprojektin lanseeraamasta hyvinvointivaltion humaanin ja rationaalisen kriminaalipolitiikan perinteestä, joka on ollut Suomessa vallitseva lähestymistapa. Suomalaiseen rikosoikeuteen on kuitenkin tullut EU-oikeuden myötä ainesta, jota Husabø nimittää proaktiiviseksi rikosoikeudeksi. Tällaisen rikosoikeuden tunnusmerkkeihin kuuluvat muun muassa sellaiset rangaistussäännökset, jotka pyrkivät puuttumaan ei-toivottuun käyttäytymiseen jo ennen käyttäytymisen tapahtumista. Valmistelukriminalisointien kasvanut käyttö on esimerkki ilmiöstä. Melanderin mukaan tämänkaltaiset esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismin torjuntaan liittyvät kriminalisoinnit eivät heijasta pohjoismaisen rationaalisen ja humaanin rikosoikeuden arvopohjaa. Tämä kehityssuunta on kuitenkin mietinnössä ohitettu. Yleisesti ottaen rikosoikeuden arvoperustaa on tärkeää arvioida tutkimukseen perustuvan kriminaalipolitiikan valmistelussa. Tästä löytyy kattavasti tutkimusta. Muistiossa kerrotaan, että sen lähtökohtana on pääministeri Sipilän hallitusohjelman linjaus oikeustajun merkityksestä rikosoikeudelle, mutta oikeustajututkimusta siteerataan pintapuolisesti, eikä sitä löydy muistion kirjallisuusluettelosta. Tutkimuksen menetelmistä on vaikeaa päätellä mitään muistion perusteella. Tutkimus on kuitenkin valmistunut kesällä 2017 ja se löytyy Helsingin yliopiston Tuhat-tietokannasta, joten tutkimus olisi ollut helppo liittää mukaan tai ainakin vähintään mainita nimeltä muistiossa. Oikeustajun merkityksen voi myös tulkita monella tavalla: yksittäisistä rikoksista annettujen yksityiskohtaisten rangaistusten vertailun sijaan voidaan pohtia laajemmin esimerkiksi rikosnimikkeitä, tunnusmerkistöjä, kriminalisointeja ja dekriminalisointeja ja suhteuttaa niitä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi #metoo-kampanja on tuonut keskusteluun tärkeitä näkökulmia naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja siitä, miten nykyinen rikoslainsäädäntö vastaa näihin ongelmiin. Myös julkisuudessa esillä oleviin naisiin, kuten toimittajiin, poliitikkoihin tai tutkijoihin, verkossa kohdistuva seksuaalissävytteinen laajamittainen vainoaminen on ilmiö, johon nykyinen rikoslainsäädäntömme ja esitutkintaprosessimme eivät riittävän tehokkaasti vastaa. Toisessa suunnassa asenteet tällä hetkellä kriminalisoitua kannabiksen käyttöä kohtaan taas ovat muuttuneet suopeammiksi, ja maailmalta on useita esimerkkejä sen dekriminalisoinnin positiivisista vaikutuksista. Keskeistä muistion arvioinnin kannalta on myös se, että muistiossa ei ole perusteltu, millä perusteella on tehty valinnat siitä, että juuri tiettyjä rikoksia (seksuaalirikoksia, väkivaltarikoksia, talousrikoksia ja rattijuopumuksia) tarkastellaan siinä tarkemmin. Perustelut auttaisivat avaamaan ehdotusten taustalla olevia näkemyksiä ja kriminaalipoliittisia lähestymistapoja. Uusia toimenpiteitä ehdotettaessa olisi hyvä tarkastella myös lainsäädännön viimeaikaista kehitystä ja sen vaikutuksia rangaistuskäytäntöihin yleisesti: onko rangaistustaso kokonaisuudessaan ankaroitunut vai lieventynyt. Talousrikoksia, ennen muuta verorikoksia, koskevissa oikeudenkäynneissä rikosvastuun toteutuminen on törmännyt oikeuskäytännössä kaksoisrangaistavuuden kieltoon eli ne bis in idem -periaatteeseen. Ne bis in idem on keskeinen ihmisoikeus ja välttämätön oikeudenmukaisen lainkäytön ja oikeusturvan tae. Koska viranomaisilla on ollut oikeuskäytännön valossa tämän tästä ongelmia ne bis in idem -periaatteen kanssa, muistiossa olisi tarpeen arvioida niitä toimenpiteitä, joilla varmistetaan rikosvastuun tehokas toteutuminen tätä periaatetta loukkaamatta.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Tämä on hyvin ja asiantuntevasti esitetty. Suhtaudun kuitenkin varauksellisesti siihen, että kansan oikeustajun perusteella voitaisiin tehdä merkittäviä päätöksiä siitä, miten rikosoikeutta mukaan lukien sen rangaistusjärjestelmä tulisi kehittää.
  
  Sexpo-säätiö
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Sexpo tarkastelee seksuaalirikoslainsäädäntöä ja siihen liittyviä käytäntöjä seksuaalioikeuksien, -politiikan ja kriminalisointiperusteiden näkökulmista. Sexpon kantana on, että seksuaalisuutta koskevan lainsäädännön tulee olla liberaalia eli suojella yksilöiden seksuaalista autonomiaa ja kehollista koskemattomuutta sekä luoda yhteiskuntaa, jossa yksilöllinen seksuaalisuuden toteuttaminen on mahdollista ilman syrjintää tai uhkaa. Maailman seksuaaliterveysjärjestön (World Association for Sexual Health, WAS) Seksuaalioikeuksien julistuksessa seksuaalinen autonomia on keskeisin periaate, jolle muut oikeudet nojaavat. Sama rakenne löytyy kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja oikeusvaltion perusperiaatteista kuten Suomen perustuslaista. Vastaavasti seksuaalikäyttäytymistä rajoittavan lainsäädännön tulee perustua vahvaan eettiseen ja kriminalisointiteoreettiseen oikeutukseen. Keskeisimpinä kriminalisoinnin perusteina tulee nähdä vapausperiaate ja vahingoittamisen kielto, jotka ovat liberaalin oikeusfilosofian ja etiikan tärkeimpiä periaatteita. Seksuaalikäyttäytymistä rajoittava lainsäädäntö ei saa perustua moralismiin tai jonkun ihmisryhmän ideologisiin vaatimuksiin siitä, millaista on hyvä seksuaalisuus tai seksuaalikäyttäytyminen. Tämä on otettava huomioon myös julkista keskustelua ja sen tuottamia paineita koskevassa harkinnassa lainsäädännön kehittämiseksi. Seksuaalipoliittisesti Sexpo kannattaa kaikkia sellaisia toimia, jotka ennaltaehkäisevät seksuaalirikoksia ja edistävät seksuaalista vapautta ja hyvinvointia. Rikosten ennaltaehkäisy on sekä kustannustehokasta että kannatettavaa inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi. Rikokseen syyllistyneiden ihmisten kuntouttaminen on rankaisemista tärkeämpää yhteiskuntarauhan ja humaanin kriminaalipolitiikan näkökulmista. Lisäksi ennaltaehkäisevällä ja kuntouttavalla toiminnalla huolehditaan tärkeiden oikeushyvien, kuten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja kehollisen koskemattomuuden, suojelemisesta jopa tehokkaammin kuin rikoslain ja sen toimeenpanon menetelmillä.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  ks. liite
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Muistiossa on hyvin perusteellisesti tuotu esiin rangaistusten oikeasuhtaisuuden arvioinnin perusteita. Lapsiin kohdistuvien rikosten, kuten seksuaalirikosten kannalta, esitetty kustannus-analyysi on kuitenkin siltä osin puutteellinen, ettei siinä huomioida lapsiin kohdistuvan väkivallan pitkäaikaisia uhrille ja yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Kaltoinkohtelukokemusten on tutkimuksissa havaittu merkittävästi lisäävän riskiä muun muassa aikuisuuden mielenterveys- ja päihdeongelmien syntymiselle. Muistion rikoksentorjuntaa koskevassa osiossa lastensuojelujärjestelmä ja laajemmin hyvinvointipalvelujärjestelmä jäävät käytännössä huomioimatta. Kuitenkin on erittäin tärkeää, että arvioitaessa rikosten ennaltaehkäisyn kehittämistä ja siihen tarvittavia toimia sekä resursseja, myös lastensuojelujärjestelmä ja perheiden varhaisen tuen toiminta nähdään keskeisessä osassa rikollisuuden torjuntaa. Muistiossa nostetaan rikollisuuden torjunnan haastavimmaksi ryhmäksi ns. urarikolliset, jotka aloittavat rikokset varhain ja jatkavat rikollisuutta läpi elämän. Hyvin usein nämä henkilöt ovat olleet lapsuudessaan myös lastensuojelun piirissä ja usein myös sijoitettuina kodin ulkopuolelle. Ilman merkittäviä panostuksia lastensuojelun vaikuttavuuden kehittämiseen ei voida tavoitella näiden henkilöiden rikollisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyä. Muistiossa todetaan, että ” Nuorten rikollisuutta voidaan ehkäistä myös esimerkiksi työpajatoiminnan tai nuorisotyön avulla.” Tehokas rikollisuuden ehkäisy alkaa jo paljon varhaisemmin kuin siinä vaiheessa kun lapsi on nuorisotyön piirissä. Lähisuhdeväkivaltaa käsittelevässä osassa ei muistiossa huomioida lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa lainkaan. Tällöin otsikointi on harhaanjohtavaa ja se joko pitäisi muuttaa niin, että todetaan käsiteltävän aikuisten välistä lähisuhdeväkivaltaa tai mieluummin ottaa huomioon myös lapset lähisuhdeväkivallan mm. vanhempien väkivallan uhreina ja tämän ehkäisy.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Arviomuistiossa on sinänsä kattavasti tarkasteltu kriminaalipolitiikan perusteita, rikosoikeudellisia periaatteita, perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä, rikollisuustilannetta, rangaistusasteikkoja, rangaistusten vaikutuksia, rangaistusten vaihtoehtoja ja rikoksentorjunnan menetelmiä sekä oikeusministeriön teettämää oikeustajua koskevaa tutkimusta. Totean yleisellä tasolla, että rangaistuksia keskeisimpiä rikollisuuden määrään vaikuttavia tekijöitä ovat toimintaympäristön rakenteeseen ja tarjolla oleviin rikoksentekomahdollisuuksiin liittyvä seikat. Esimerkkinä mainittakoon autojen käyttövarkaudet, jotka vielä 1990-luvulla merkittävästi kuormittivat tuomioistuimia ja muita viranomaisia (tuolloin rikosnimikkeenä oli luvaton käyttö). Sittemmin autojen suojaukseen liittyvä tekninen kehitys on hävittänyt nämä rikokset lähes kokonaan. Voidaan olettaa, että rikoslain muutoksilla, joita niitäkin tehtiin, ei ole ollut tässä suhteessa juurikaan merkitystä. Vastaavasti pakollisilla alkolukoilla voitaisiin ilmeisesti poistaa rattijuopumukset lähes kokonaan. Suojausjärjestelmien tekninen kehitys ja palveluntarjoajille asetettavat vaatimukset tullevat vastaavalla tavalla vähentämään verkkoympäristössä tehtäviä talousrikoksia ja lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia rikosoikeutta tehokkaammin. Itsestään selvää on, että esimerkiksi shekkien häviäminen tai käteisen rahan merkityksen pieneneminen ovat vähentäneet niihin liittyvää rikollisuutta. Tältä osin kysymys on ollut muun kehityksen myötä saadusta rikostorjunnallisesta hyödystä. Sähköisen lääkereseptin käyttöönoton osalta kysymys oli ainakin osittain myös tietoisesta pyrkimyksestä reseptiväärennysten torjumiseen. Suhteellisen yksinkertaisilla rakenteellisilla ja toiminnallisilla muutoksilla voidaankin usein rangaistusuhkaa tehokkaammin vähentää rikollisuutta. Rikosten ilmituloon - ja rikosten paljastumisriskin kasvaessa myös niiden määrään - vaikuttaa valvonta (esim. verotarkastusten määrä tai automaattinen liikennevalvonta) sekä yleinen tietoisuus ja suhtautuminen tiettyihin aikaisemmin usein ilmoittamatta jääneisiin rikoksiin, varsinkin seksuaalirikoksiin. Myös valvontaa ja asenneilmapiirin muutoksia voidaan yleensä pitää rangaistusuhkaa tehokkaampina tapoina vaikuttaa rikollisuuteen. Arviomuistiossa esitetyt euromääräiset hyötylaskelmat vaikuttavat epätarkoilta ja rikosoikeudellisessa asiayhteydessä keinotekoisilta. Laskelmat sopivat paremmin sen arviointiin, kuinka monta metriä hirviaitaa kannattaa rakentaa, jos tavoitteena on säästää ihmishenkiä hirvikolareissa. Rikosoikeudessa investoinnin kohteena on usein pikemminkin yleinen lainkuuliaisuus kuin välittömän vahingon torjuminen. Lainsäätäjän suhtautuminen terrorismiin on osoittanut sen, että rikosoikeuden alalla euromääräiset hyötylaskelmat eivät merkitse mitään silloin, kun kysymys on toiminnasta, jota yleisesti pidetään äärimmäisen torjuttavana. Lapsiin kohdistuvien rikosten torjunnassa tätä voidaan pitää keskeisenä lähtökohtana. Kiinnitän vielä huomiota siihen arviomuistiostakin ilmenevään seikkaan, että tarkasteltavana olevia rikoslajeja koskevassa rangaistuskäytännössä on erityisesti ehdollisen rangaistuksen oheisseuraamusten käytön osalta oikeuskäytännön muovaamia vakiintuneita eroja, jotka eivät suoraan saa tukea lainsäädännöstä. Hankkeen jatkovalmistelussa olisikin syytä pohtia, tulisiko talousrikosasioissa käyttää vastaavalla tavalla oheisseuraamuksena yhdyskuntapalvelua kuin seksuaalirikosasioissakin. Voidaan myös pohtia, tulisiko rattijuopumustapauksissa noudatettua muista rikoksista poikkeavaa oheissakkokäytäntöä lainsäätäjän toimin pyrkiä levittämään muihinkin asioihin.
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rangaistusten vaikutusten arvioinnissa on käyty perusteellisesti läpi rangaistavuuden hyöty-haitta -punnintaa taloudellisin argumentein käyttäen esimerkkinä raiskausta, joka on tyypillinen naisiin kohdistuvan väkivallan muoto. Tältä osin muistiossa on todettu, että hyöty-haitta -punninnassa on kyse viime kädessä yhteiskunnallisesta maksuhalukkuudesta (Arviomuistio s. 37). Tasa-arvovaltuutettu huomauttaa, ettei sukupuolten tasa-arvosta voida tinkiä taloudellisin perustein, varsinkaan, kun kyse on teoista, jotka loukkaavat oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (ks. lausunto liitteenä).
  
  Pelastakaa Lapset ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Mietinnössä käytetyn hyöty-haitta-vertailun pohjana ovat julkiselle sektorille aiheutuvat kustannukset. Miten tämä malli soveltuu vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten yhteydessä käytettäväksi? Ihmisoikeusnäkökulmasta rangaistuksen oikeasuhtaisuutta arvioitaessa tärkeää on se, miten rangaistuksen ankaruus suhteutuu teon moitittavuuteen.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Pyydämme kunnioittavimmin tutustumaan liitteenä olevaan lausuntoomme johon sisältyy näkemyksemme arvioinnin perusteista ja lähtökohdista.
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatamme oikeustajua koskevaa laajaa tutkimusta niin, että edellä esiin nostamamme ongelmat otetaan mukaan tutkimukseen. Erityisesti pieniin lapsiin kohdistuvat selvitetyt ja selvittämättömät rikokset olisi syytä ottaa tutkimuksen kohteeksi. Syyttömien ihmisten tuomitseminen rangaistukseen sen vuoksi, että he ovat hakeneet lapselle apua, olisi syytä niin ikään tutkia. Sellaisia tapauksia saattaa löytyä kymmeniä. Lasten perusoikeudet ry:n tiedossa on useita tapauksia. Yksikin tapaus on liikaa ja saattaa toimia käytännössä uhkana ja esteenä seksuaalirikoksen kohteena olevan pienen lapsen auttamiselle. Yhteiskunta toisaalta velvoittaa ja kehottaa ilmoittamaan lapsiin kohdistuvat rikokset, mutta jättää rikokset selvittämättä ja lapset kuulematta ja tuomitsee lopulta lapselle bona fide apua hakeneen henkilön kunnianloukkauksesta. Tämä on sekä yleisen oikeustajun että lasten oikeusturvan vastainen menettely.
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Yhdymme seksuaalirikosten osalta Raiskauskriisikeskus Tukinaisen antamaan lausuntoon arvioinnin perusteista ja lähtökohdista. Väkivaltarikosten osalta arviomuistion tiedot väkivaltarikollisille tarjottavista palveluista järjestöissä (kohdat 2.4.4 ja 2.4.5) ovat puutteellisia. Setlementti Tampere ry:n Väkivalta- ja kriisityön yksikön Perheväkivaltaklinikka on auttanut lähisuhdeväkivallan tekijöitä (ja myös kokijoita) lähes 20 vuotta RAY:n/STEAn toiminta-avustuksella. Klinikka tarjoaa tekijöille myös RISE:n mallin mukaisia SuHa-ryhmiä ja on niitä harvoja toimijoita valtakunnallisesti, jotka auttavat väkivaltaan yhdessä apua hakevia pariskuntia. Työstä kerätyn oman arviointiaineiston perusteella kehitetyt työmuodot ovat vaikuttavia ja todella vähentävät väkivaltaa läheisissä suhteissa.
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Arvioinnin perusteet ja lähtökohdat on ymmärretty ilahduttavan laajasti ja ne esitetään perusteellisesti. Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmasta on merkittävää ja kannatettavaa, että esille otetaan myös rangaistusten vaihtoehdot, niin ennaltaehkäisevässä mielessä toteutettavat kuin uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävätkin. Muistiossa näinä vaihtoehtoina esitellään eri toimijoiden tuottamia kuntouttavia toimintamalleja, ohjelmia ja palveluita jotka ovat käytössä Rikosseuraamuslaitoksessa ja/tai muilla toimijoilla. Huomiota tulisikin jatkossa entistä enemmän kiinittää siihen, että näitä vaihtoehtoja arvioidaan ja kehitetään edelleen sekä mietitään mikä on kokonaisuuden kannalta vaikuttavin tapa niiden soveltamiseen. Yleensä ottaen ongelman ennalta ehkäisy on korjaamista vaikuttavampaa.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Arviomuistion tavoitteena on, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua. Kansalaisten vaatimukset rangaistusten koventamisesta eivät ole kuitenkaan tutkimuksessa yksiselitteisiä vaan hajaantuneita. Siitä huolimatta kansalaisten oikeustajuun vedoten muistiossa esitetään kovempia rangaistuksia. Arviomuistiosta on rajattu pois esimerkiksi huumausainerikokset, joista pääasiassa tuomitaan ankaria seuraamuksia. Näin olleen muistio ei anna kokonaiskuvaa rangaistusten oikeasuuntaisuudesta.
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lakimiesliitto katsoo, että muistiossa esitetty arviointi on toteutettu pääosin oikeista lähtökohdista. Lakimiesliitto pitää hyvänä, että esityksessä on arvioitu vaihtoehtoja rangaistuksille rikollisuuden eston keinoina. Kansan oikeustaju pitää huomioida rangaistusjärjestelmää kehitettäessä, mutta arvioinnin tulee kuitenkin lähteä rationaalisen rikosoikeuden pohjalta. Yleisesti voidaan todeta, että yksittäiset rangaistuasteikkojen muutokset tulisi olla yhdensuuntaisia yleisen kriminaalipoliittisen linjan kanssa. Rikosoikeusjärjestelmää tulisi kehittää muulla tavoin kuin yksittäisten rikosten rangaistusasteikkoa koventamalla. Arvioinnille voidaan antaa myös kritiikkiä. Arvioinnissa on korostettu rangaistusjärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia. Lakimiesliitto toteaa, että muistiossa esitetyt hyöty-haitta analyysit ovat ongelmallisia, koska hyötyjen ja haittojen arviointiin sisältyy paljon epävarmuutta sekä arvovalintoja. Tutkimuksissa rangaistusten koventamisen vaikutuksesta rikollisuustilanteeseen on päädytty keskenään hyvin erilaisiin arvioihin rangaistusjoustoista. Toisaalta arviot rikollisuuden aiheuttamista haitoista perustuvat hyöty-haitta-analyysin kohdalla esimerkinomaiseen 15 000 euroon raiskausrikoksen uhrin kohdalla, jota voidaan pitää matalana. Arvioinnissa ei ole huomioitu lainkaan sukupuolivaikutuksia siitä huolimatta, että Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevaa ns. Istanbulin sopimusta. Arvioinnissa ei tarkastella lainkaan esimerkiksi naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja sen esiintyvyyttä.
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa on mainittu hyvin ohuesti Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemi-sestä ja torjumisesta (Valtiosopimus 53/2015). Katsomme, että Istanbulin sopimus tulisi kokonaisuudessaan sisällyttää rikoslain (erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikosten) kehitystarpeiden arvioon.
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa on moniulotteisesti ja ymmärrettävästi perusteltu puheena olevien rikosten rangaistavuutta ja havaittuja kehitystarpeita sekä sitä, että väkivallan ennaltaehkäisy on liitetty osaksi kriminaalipoliittista mietintöä. Kannatamme kriminaalipolitiikan tarkastelua osana laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa (kappale 1.2). Maria Akatemia ry:n toimiala huomioon ottaen kiinnitämme huomiota vain väkivaltarikoksia, ja erityisesti niiden ennaltaehkäisyä koskevaan osuuteen. Olemme yhtä mieltä muistiossa esitetystä, että syrjäytyminen ja rikosten tekeminen sekä uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa (kappale 1.2). Yhteys on monisäikeinen. Väkivaltaa tehneiden tukeminen väkivallattomuuteen ennaltaehkäisee paitsi po. henkilön rikollisuutta ja syrjäytymistä, myös muiden ihmisten väkivallan kohteeksi joutumista, traumatisoitumista sekä alttiutta väkivallan käyttöön. Perheväkivallasta puhuttaessa tämä tarkoittaa väkivallan ehkäisyä kauaskantoisesti sukupolviketjuissa. Elämme välivaihetta, aikaa, jossa lapseen kohdistuvan kuritusväkivallan rangaistavuus on verrattain uusi asia. Tämän sukupolven nuoret vanhemmat ovat ensimmäisiä, joiden ruumiillista koskemattomuutta on suojattu lainsäädännöllä. Heidän vanhempansa ovat vielä pitkälti kurittaen kasvatettuja, tai se on ollut yhteiskunnallisesti sallittua (jopa suotavaa). Psykologisesti ottaen häpeän ja syyllisyyden kokeminen on varmistettu häpäisemällä ja syyllistämällä. Tästä seurauksena terveen häpeän ja syyllisyyden kokeminen estyy. Väkivaltarikoksia ennaltaehkäisevät vapaaehtoiset tukitoimet, joihin naiset ovat usein hyvin motivoituneita. Maria Akatemia ry:n Demeter-työssä tulee selvästi esiin naisten herkkyys ja halu toimia oikein ja kantaa vastuuta omasta toiminnasta. Pelko tuomituksi tulemisesta näyttäytyy muun muassa siinä, että vakavien lasten kaltoinkohteluiden noustessa mediaotsikoihin tai lastensuojelun ollessa näkyvästi esillä, naisten yhteydenottojen määrä helposti vähenee. Arvostavat ja toiveikkaat kirjoitukset väkivallan ehkäisemiseksi lisäävät yhteydenottoja. Naisten on vaikea hakea apua omaan aggression hallintaan, kun uhkana on ilmoitus lastensuojeluviranomaisille, rikosilmoituksesta puhumatta. Viranomaisyhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan rakentaa yhteneväisiä toimintatapoja ja toimia samansuuntaisesti.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Muistiossa arvioinnin perusteet ja lähtökohdat on esitetty selkeästi ja helposti luettavassa muodossa. Niitä on pidettävä käsiteltävän asian kannalta tarpeellisina ja hyödyllisinä. Tarkasteltavana olevien rikoslajien tarkoittamat rikokset on selostettu yksityiskohtaisesti. Niiden perusteella saa hyvin kuvan käsiteltävänä olevasta kysymyksistä.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Huumausaineen käyttörikos on sijoitettu rangaistusasteikossa samaan ryhmään seksuaalisen ahdistelun, vammantuottamuksen ja rattijuopumuksen kaltaisten rikosten kanssa. Huumeiden käytön kasvu on ollut tasaista 1990-luvulta lähtien. Näyttää siltä, että huumausaineiden käytön kriminalisointi rikoslaissa ei ole onnistunut sen enempää yleisestävän kuin erityisestävän vaikutuksen osalta. Kuten muistiossa todetaan, jo aiemmasta kriminaalipoliittisesta tutkimuksesta on selvinnyt, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää. Kansainvälisen näytön perusteella vaikuttaa myös huumeiden käytön osalta siltä, että käytön rangaistavuus ei juuri vaikuta käytön yleisyyteen. Kääntäen voidaan todeta, että rangaistavuudesta luopuminen ei lisää käyttöä. Huumausaineiden käyttö on rangaistusjouston osalta hyvin joustamatonta. Kysymys on myös taloudellinen. Huumausaineiden käytön ja niihin liittyvien haittojen ehkäisemiseen on tarjolla myös vaihtoehtoisia keinoja. Eduskunnan tulisi tarkkaan arvioida, voitaisiinko nykyisellään käyttörikoksiin kuluva raha käyttää muilla, tehokkaammilla tai edullisimmalla keinoilla, jotka rajoittaisivat vähemmän perusoikeuksia. Esimerkiksi Portugalin esimerkin perusteella tämä vaikuttaa mahdolliselta. Siirtymällä pois huumausaineiden käytöstä rankaisemisesta on mahdollista rakentaa entistä tehokkaampia hoito- ja tukipolkuja, joilla jo aikaisessa vaiheessa päästään puuttumaan päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin muihin ongelmiin. Tämä on myös kustannustehokas ratkaisu. Huomattavaa on, että Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuosina 2015–2017 toteuttamassa kansalaisten rangaistustasoa koskevia käsityksiä selvittäneessä tutkimuksessa paljastui, että kansalaiset antoivat huumausainerikoksista tuomareita lievempiä rangaistuksia. Tämä on viite siitä, että kansan oikeustaju poikkeaa huumausainerikosten osalta nykyisestä lainsäädännöstä. Tutkimuksessa haastateltavilta myös kysyttiin valmiutta harkita päihdeongelmista kärsivän henkilön ohjaamista päihdekuntoutukseen ja siihen liittyvään valvontaan vankeuden sijasta. Tämä sai merkittävää tukea. Vaikka kysymys esitettiin vain huumausainerikoksia ja rattijuopumusta koskevissa tapauksissa, ilmentävät tulokset kansalaisten halua siirtää painopistettä rangaistuspolitiikasta yhä voimakkaammin sosiaalipoliittisten keinojen suuntaan. Samalla se viestii siitä, että kansalaiset ymmärtävät rangaistusten olevan vain rajallisissa määrin keino tiettyjen rikosilmiöiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Myös muusta tutkimuksesta on havaittavissa, että huumeiden käytön osalta rangaistuspolitiikan kannatus on kääntynyt laskuun 2010-luvulla. Neljän vuoden välein tehtävässä huumausaineiden käyttöä koskevassa väestökyselyssä kysytään, tulisiko kannabiksen polttamisesta rankaista. Vuonna 2010 vastaajista 69 prosenttia kannatti rankaisemista ja vuonna 2014 osuus oli 58 prosenttia. Mikäli asenteiden muutos on jatkunut samaan tahtiin, vuoden 2018 väestökyselyssä enää noin 50 prosenttia vastaajista kannattaa rankaisemista. Tämä muutos uhkaa oikeusjärjestelmän ja väestön arvojen välistä yhteyttä. Näin merkittävä, kasvava arvoristiriita ei ole tarkoituksenmukainen, ja oikeusjärjestelmän tulee kehittyä sen mukaisesti hyväksyttävyytensä ja yleisen uskottavuuden säilyttämiseksi.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Arviomuistiossa korostetaan sanktiojärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia ja niiden kustannusvaikutuksia, ts. suhdetta rikollisuuden aiheuttamiin kustannuksiin. Tällaisten syy-yhteyksien ja vaikutusten laskeminen on vaikeaa. Arviomuistion kustannuskeskeisyys suuntaa muistion painopisteen pois rikosoikeuden keskeisistä kysymyksistä: rikollisten tekojen ja niistä seuraavien sanktioiden oikeudenmukaisesta suhteesta. Arviomuistiosta puuttuu myös sukupuolivaikutusten arviointi. Tämä on erityisen huolestuttavaa koska arviomuistiossa käsitellään seksuaali- ja väkivaltarikoksia, joissa sukupuoli on yksi keskeinen tekijä.
  
  Akava ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Akavan mukaan esitetty arviointi on toteutettu oikeista lähtökohdista. Esityksessä on arvioitu vaihtoehtoja rangaistuksille rikollisuuden eston keinoina. Yleisesti voidaan todeta, että yksittäiset rangaistuasteikkojen muutokset tulisi olla yhdensuuntaisia yleisen kriminaalipoliittisen linjan kanssa. Rikosoikeusjärjestelmää tulisi kehittää muulla tavoin kuin yksittäisten rikosten rangaistusasteikkoa koventamalla. Arvioinnissa ei ole huomioitu lainkaan sukupuolivaikutuksia siitä huolimatta, että Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevaa ns. Istanbulin sopimusta. Arvioinnissa ei tarkastella lainkaan esimerkiksi naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja sen esiintyvyyttä.
  
  Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Arviomuistion johdannossa viitataan hallituksen strategisen ohjelman (29.5.2015) oikeuspoliittiseen tavoitteeseen varmistaa rikoksista annettavien rangaistusten oikeudenmukaisuus suhteessa teon moitittavuuteen. Keskusliitto huomauttaa, että ohjelman tavoitteena on lisäksi parantaa rikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa lainsäädäntöä kehittämällä. Arviomuistiossa lähtökohdiksi otetaan tekijä- ja kustannusnäkökulmat. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää huolestuttavana, ettei arviomuistiossa väkivaltaa ja seksuaalirikoksia käsiteltäessä oteta huomioon niiden kytkeytymistä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan perustellusti pitää Suomen suurimpana ihmisoikeusloukkauksena. Jopa 47 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään ja miltei kolmannes on altistunut puolisonsa tai entisen puolisonsa väkivallalle. Suomi on saanut eri sopimusvalvontaelimiltä ja muilta toimijoilta lukuisia huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja riittämättömistä toimenpiteistä väkivallan kitkemiseksi. CEDAW-komitea on 5.3.2018 antanut Suomelle langettavan päätöksen riittämättömistä toimista lähisuhdeväkivallan torjumisessa. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että rikoslain kehitystarpeiden arvioinnissa on otettava huomioon kansainvälisten sopimusten, kuten YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) asettamat velvoitteet. Naisjärjestöjen Keskusliitto tunnistaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta useita rikoslain uudistustarpeita, joita ei ole nostettu esille oikeusministeriön arviomuistiossa. • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen esitystä siitä, että arviomuistiossa käsiteltävä seksuaalirikoslainsäädäntö (RL luku 20) uudistetaan ja uudistusta valmistelemaan perustetaan työryhmä, jossa on kattavaa asiantuntemusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä. Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemyksen mukaan seksuaalirikoksia koskeva lainsäädännön uudistamisen lähtökohdaksi tulee ottaa suostumuksen puutteen lisääminen raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi. Samalla tulisi huomioida, että suojaikärajaa nuorempi lapsi ei voi antaa suostumusta. Nykyisessä laissa raiskausrikos määritellään käytetyn väkivallan tai sen uhan perusteella tai uhrin puolustuskyvyttömyyden kautta, mikä loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta eikä vastaa nykyistä käsitystä raiskauksesta. Suostumuksen puutteen lisäämistä rikoslakiin ovat ajaneet Naisjärjestöjen Keskusliiton lisäksi muun muassa eduskunnan naisverkosto sekä poliittisesti sitoutumaton kansalaiskampanja Suostumus 2018. Suostumuksen puutteeseen perustuva lainsäädäntö on voimassa esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa, ja Ruotsissa vastaava laki on menossa eteenpäin. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee raiskauksen suostumuksen puutteen kautta. • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää CEDAW-komitean vuonna 2014 Suomen seitsemännestä määräaikaisraportista antamiin johtopäätöksiin viitaten huolestuttavana, että rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen katsotaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi. Hyväksikäyttörikosten raiskausrikoksia lievemmät rangaistukset heikentävät monien haavoittuvassa asemassa olevien naisten, kuten alaikäisten ja vammaisten naisten yhdenvertaisuutta lain edessä. • Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että kehitystarpeiden arvioinnissa tulisi tarkastella mahdollisuutta laajentaa rikoslain (39/1889) 20 luvun pykälän 5 a seksuaalinen ahdistelu vastaamaan tasa-arvolaissa (609/1986) kiellettyä seksuaalista häirintää. • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää huolestuttavana, ettei arviomuistion väkivaltarikoksia käsittelevässä luvussa 4 oteta huomioon sukupuolistuneen väkivallan erityispiirteitä. Vuoden 2016 Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 prosenttia oli naisia ja uhreista neljännes alaikäisiä. • Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikoksien sukupuolistunut luonne huomioon ottaen rangaistusasteikon alaosan soveltaminen näihin rikoksiin lähettää hälyttävän viestin Suomen sitoutumisesta naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää perusteltuna, että rikoslain uudistamisen yhteydessä tarkastellaan esimerkiksi raiskausrikosten rangaistusasteikon alarajan oikeasuhtaisuutta. Raiskauksesta annettavat tuomiot ovat Suomessa useimmiten ehdollisia ja alhaisempia suhteessa muihin Pohjoismaihin. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lainsäädännön nykytilan ja muutostarpeiden arvioinnissa on hyödynnettävä laaja-alaisesti sekä kansallista osaamista että kansainvälistä tutkimustietoa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Muistiossa todetaan toimenpiteiden edellyttävän poikkihallinnollista yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että toimenpiteiden suunnittelun tukena käytettävän tutkimustiedon tuottamisessa ja kokoamisessa hyödynnetään muilla hallinnonaloilla tehtävää selvitystyötä. Ajankohtaisina esimerkkeinä voidaan pitää perhe- ja peruspalveluministerin aloitteesta tehtävää selvitystä lähisuhdeväkivallan kustannuksista (STM:n tiedote 25.11.2017) ja sisäministeriön kevään aikana julkaistavaa selvitystä turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta (sisäministeriön blogi 19.3.2018). Tarve laajemmalle tarkastelulle todetaan myös arviomuistiossa: ”Tämän vuoksi on perusteltua, että kriminaalipolitiikkaa tarkastellaan osana laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Esimerkiksi pelkällä lainsäädännöllä ja rangaistusasteikkojen muuttamisella ei juuri pystytä vaikuttamaan rikollisuuteen eikä etenkään sen syihin.” Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että rikoslakia on tarkasteltava yksittäisten kirjausten lisäksi myös laajempana signaalina yhteiskunnassamme vaalittavista arvoista. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää ensisijaisen tärkeänä, että sukupuolistuneen väkivallan torjunta nostetaan lain kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi. Lakiin tehtävien uudistusten sukupuolivaikutukset on arvioitava laadukkaasti ja kattavasti ja uudistukset on toteutettava yhtenäisessä linjassa kansainvälisten velvoitteiden kanssa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ennaltaehkäisten ja torjuen.
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Mietinnössä esitetty hyöty–haitta -malli ei Pirkanmaan käräjäoikeuden käsityksen mukaan aina yksistään sovellu ajattelun lähtökohdaksi. Mukana tulisi olla myös selkeämpi mittari teon tai tekojen moitittavuuden arvioimiselle. Se ei sellaisenaan esimerkiksi sovellu kovin hyvin vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kanssa.
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Arviomuistiossa on hyvin tunnistettu rikosoikeuden käyttöä ja siten myös rangaistusasteikkoja koskevat perustuslakikysymykset eli valtiosääntöoikeudelliset kriminalisointiperiaatteet. Näitä ovat perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten täyttyminen ja erityisesti oikeasuhtaisuusvaatimus (suhteellisuusperiaate) ja siihen liittyvä ultima ratio -periaate. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 (3) artiklassa rangaistusten suhteellisuusperiaate on myös nimenomaisesti todettu. Perusoikeuskirja on moderni koonnos unionissa sovellettavista perusoikeusperiaatteista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännöstä, minkä vuoksi sillä on suoraa soveltamisalaansa laajempi merkitys. Totean tältä osin lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä ihmisoikeusvaatimuksena on myös toisaalta edellytetty rikosoikeudellisten keinojen käyttöä ja siten osin myös riittäviä rangaistuksia, mutta erityisesti rikosoikeudellisen suojan tehokasta antamista sekä toimivia ja riittävän tehokkaita prosesseja. Muun muassa Suomen aikanaan voimassa ollutta lainsäädäntöä ja tosiasiallisen rikosvastuun toteutumisen edellytyksiä on arvioitu ihmisoikeustuomioistuimessa tällä perusteella (esim. K.U. v. Suomi, Application no. 2872/02, 2.12.2008). Tämä näkökulma todetaankin arviomuistiossa sivulla 90. Pääosin kriminalisointiperiaatteet kuuluvat kuitenkin lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintaan valtiosääntöperiaatteiden luodessa sille vain yleisen tason raamit. Yhteiskuntapoliittisen harkinnan on rikosoikeuden kaltaisella oikeudenalalla kuitenkin oltava mahdollisimman johdonmukaista ja perustuttava laajaan ja monipuoliseen tietoaineistoon. Oikeuskansleri yhtyy arviomuistiossa useista kohdin ilmenevään käsitykseen, jonka mukaan rikosten ennaltaehkäisyn ja uusimisen ehkäisyn sekä uhrien aseman kannalta tärkeitä ovat usein myös muut kuin rikosoikeudelliset toimenpiteet. Näissä eri ministeriöiden ja hallinnonalojen välinen yhteistyö toimivan ennaltaehkäisyn ja tukipalvelujen järjestämiseksi on mm. väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden osalta erittäin tärkeää. Oikeuskanslerin käsitys on, että eri hallinnonalojen yhteistyötä on mahdollista ja tarpeenkin edelleen parantaa. Suhtaudun arviomuistiossa ehdotetun kustannus–hyöty-analyysikehikon luomiseen ja käyttöönottoon kriminaali- ja kontrollipolitiikan lisätyökaluksi myönteisesti. Analyysikehikko täytyy kuitenkin rakentaa huolellisesti, ja sitä sekä sen soveltamista koskevat suuret läpinäkyvyyden vaatimukset. Kustannus–hyöty-analyysi on vain lisänäkökulma, eikä se voi korvata laadullista arviointia ja punnintaan perustuvaa kokonaisarviota. Kehikon läpinäkyvä käyttö voi kuitenkin parantaa kriminaalipoliittisen valmistelun ja keskustelun tasoa, ja se on siten hyödyllinen lisäapu kriminalisointiperiaatteiden soveltamiseen. Oikeudellisesta näkökulmasta kiinnitän huomiota arviomuistiossakin esille tuotuihin Euroopan unionin säädöksiin ja säädöshankkeisiin. Vastaavia huomioita on myös liitettävissä Euroopan unionin terrorismirikoksia koskeviin uusiin säännöksiin ja niiden toimeenpanoon Suomessa. Unionin sääntely koskettaa yhä laajemmin ja yhä syvemmin rikosoikeutta ja kattaa lisääntyvästi rikosten tunnusmerkistöjä, rangaistuksia ja rangaistusasteikkoja, mutta myös osallisuutta ja tahallisuutta sekä näyttöä koskevia kysymyksiä, samoin kuin yksittäisen tekokokonaisuuden rangaistuksen oikeaa mittaamista ja esim. tehokkaan katumisen tai rikollisesta ryhmästä irtautumisen merkityksen sääntelyä. Kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on näin osittain Euroopan unionin toimivallassa. Unionin sääntely on kuitenkin kattavuudeltaan osittaista ja osin pistemäistä jo unionin toimivallasta johtuen. Lisäksi kansainvälisestä sääntelystä tulee muutenkin lisää paineita rikosoikeudellisten keinojen käyttöön, esimerkkinä Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen GRECO:n suositukset kansanedustajien rikosvastuusta korruptiotilanteessa. Edellä kerrottu aiheuttaa kansallisen rikoslain ja sen mukaisen järjestelmän hajautumista tavalla, joka ei enää välttämättä tue lain selkeää soveltamista eikä rikoslain tehtäviin kuuluvaa yleispreventiota, erityisesti sen välillistä eli moraalia luovaa vaikutusta. Näyttääkin siltä, että nyt tehdyn rangaistustasoon eräissä rikoksissa pureutuvan arviointityön lisäksi olisi lähitulevaisuudessa tarpeen arvioida osaksi uudelleen rikoslain yleisiä oppeja koskevaa sääntelyä sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen kehityksen suhdetta niihin (erityisesti rikoslain 6 ja 7 luvut, mutta myös 2–5 luvut). Pidän tärkeänä, että myös tällainen perustyö ja sen edellyttämä arviointi voitaisiin tehdä. Tämä jatkotyö on myös tarpeellinen, jotta arviomuistiossa hyvin esitettyjen johdonmukaisten periaatteiden mukaisesti rikoslaissa olisi johdonmukaiset ja suhteellisuusperiaatetta toteuttavat rangaistusasteikot. Tässä työssä voidaan pohtia periaatteita, joilla rikosoikeudellisen järjestelmän hajautumista ilmiönä voidaan kansallisesti käsitellä. Arviomuistiossa kiinnitetään lyhyesti huomiota oikeushenkilön rangaistusvastuun vähäiseen käyttöön. Pidän siksi arviomuistiossa todettua oikeushenkilön rangaistusvastuun käytön ja sen käytännön esteiden tarkempaa arviointia tarpeellisena. Oikeushenkilön rangaistusvastuun epäyhtenäinen ja heikko toteutettavuus on Euroopan unionin tasolla johtanut hyvinkin tuntuvien hallinto-oikeudellisten sanktioiden käyttöön. Tästä esimerkkinä on EU:n yleinen tietosuoja-asetus.
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Tilastotarkastelu on hyvin informatiivinen. Sen sijaan kriminaalipoliitinen ja rangaistusteoreettinen pohdinta jää varsin pinnalliseksi. Muistion kirjoitajan lukeneisuus ei vaikuta kovin hyvältä, jopa keskeisiä tuoreita kotimaisia lähteitä on jätetty käyttämättä. Ulkomaisia lähteitä ei ole lainkaan, vaikka esimerkiksi saksalaisen tai pohjoismaisen kirjallisuuden hyödyntäminen olisi tuonut muistioon tarvittavaa syvyyttä. Kyseessä on rangaistuseoreettiselta kannalta katsottuna varsin kelvoton tuotos.
  
  Verohallinto
  
  Päivitetty:
  
  23.4.2018
  
  Verohallinnolla ei ole kommentoitavaa tähän.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Hallitusohjelman tavoitteena on varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tavoitteeseen liittyy ensikertalaisuussäännöksien, väkivaltarikosten ja lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustason sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksien tarkistaminen. Vastaako muistio näihin kysymyksiin siten, että kehitystarpeet kyetään selkeästi hahmottamaan ja jatkovalmisteluun voidaan ryhtyä? Valtakunnansyyttäjänviraston näkemys on, että arviointityö on jäänyt puutteelliseksi ainakin seuraavilta osin. Oikeuskäytännön muovaama ns. ensikertalaisuussääntö liittyy valintaan ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä, mikä valinta puolestaan on olennainen seikka sen arvioimisessa, miten rangaistus korreloi teon vakavuuteen nähden. Rangaistuksen ehdottomuus tai ehdollisuus on siten keskeinen oikeudenmukaisuusnäkökohta. Tämän vuoksi on vaikeaa ymmärtää, miksi tästä huolimatta ensikertalaisuussäännön käytännön vaikutusten arviointi on sivuutettu muistiossa kokonaan. Muistiosta ei myöskään löydy selvitystä ja pohdintaa siitä, miksi esimerkiksi törkeiden huumausainerikosten rangaistuksia mitatessa käytetään aktiivisesti koko rangaistusasteikkoa, mutta törkeitä seksuaali– ja väkivaltarikoksia arvotettaessa, samoin kuin talousrikoksissakin, vain asteikon alapäätä. Vastaus tähän kysymykseen olisi olennainen mietittäessä niitä toimenpiteitä, joilla lisätään rangaistusten oikeudenmukaisuutta suhteessa toisiinsa myös eri rikoslajien välillä. Hyvä olisi selvittää sekin, mikä merkitys rangaistusasteikkojen käyttämiseen on ollut erilaisilla hovioikeuspiirien laatuhankkeilla, jollaisia on olemassa mm. huumausainerikoksista. Talousrikosten osalta lahjusrikokset on jätetty arvioinnin ulkopuolelle, vaikka juuri niiden osalta olisi olemassa kehitystarpeita.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Lähteet: Arviomuistion lähdemateriaali on kapea-alainen ja vanhentunutta tietoa sisältävä. Tämä on toivon mukaan johtunut kiireestä eikä asenteista. Hyöty-haitta-vertailu: Arviomuistiossa on käytetty hyöty-haitta-vertailua vanhanaikaisesti korostamalla pelkästään julkiselle sektorille tulevia kustannuksia. Oikeustaloustieteen kaavoilla on luotu eksaktiuden illuusio. Tosiasiassa kaavojen taustalla on arvioita ja oletuksia, joista on vedetty matemaattisia johtopäätöksiä. Ne eivät vastaa todellisuuden moninaisuutta seksuaalirikosten osalta. Uhrin psyykkisiä seurauksia ei ole arvioitu ollenkaan hyöty-haitta-vertailussa. Vertailu on arviomuistiossa pelkästään fiktiivistä. Tietoa on kuitenkin nykyisin saatavissa. Rangaistusasteikot: Pelkillä maksimirangaistusten korotuksilla oikeuskäytäntöä ei muuteta. Ongelma Suomessa ei ole ollut se, etteikö asteikoissa olisi ollut tilaa. Rangaistuskäytäntö on edelleen kaavamainen perustuen normaalirangaistuskäytäntöön. Seksuaalirikosten törkeät tekomuodot on laadittu siten, että oikeuskäytäntö on nostanut tunnusmerkistön soveltamisalan erittäin korkealle, usein lähes mahdottomaksi. Törkeiden tekomuotojen kokonaisklausuuli on epämääräisyydessään johtanut siihen, että lähes milloin vain tuomioistuimet voivat olla soveltamatta törkeiden tekomuotojen soveltamista. Tunnusmerkistöt: Nykyisen rikoslain 20 luvun 1 pykälän 2. momentti ei toimi. Poliisi, syyttäjät eivätkä tuomioistuimet tunnista 2. momentissa mainittuja tilanteita (puolustuskyvyttömyys ja avuttomuus). Kriminalisointien vaikutukset: Kriminalisoinnit vaikuttavat muutoinkin kuin rikostilastojen kautta. Suurin osa ihmisistä haluaa noudattaa lakia, sen vuoksi rikoslain normeilla on tärkeä funktio, vaikka niitä sovellettaisiinkin harvoin. Ne kuvastavat yhteiskunnan arvopohjaa, joka ilmenee kansainvälisistä ihmisoikeuksista ja perusoikeuksista. Kysymys ei ole pelkästään yksipuolisesta ultima ratio -periaatteen soveltamisesta. Laillisuusperiaate: Seksuaalisen ahdistelun (RL 20 luku 5 a §) kohdalla on viitattu perustuslakivaliokunnan tiukkaan legaliteettiperiaatteen soveltamiseen. Haresshment -kriminalisointeja on useissa maissa, joissa myös noudatetaan legaliteettiperiaatetta. Vertaileva tutkimus näistä olisi mielenkiintoista nähdä mahdollisessa hallituksen esityksessä.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kohdassa 2.1 on hyvin luetteloitu rikollisuustilanteen muutoksen perussyitä. Toimintaympäristössä voi olla muutoksia, jotka eivät niinkään kerro todellisen rikollisuustilanteen muutoksesta – esimerkiksi ilmoitusherkkyyden kasvu. Kuitenkin ilmoitusherkkyyden kasvukin voi kertoa paineista puuttua jonkun rikostyypin rangaistustasoihin. Esimerkkinä vaikkapa lapsiin kohdistuvat rikokset. Voimakas julkinen tekojen paheksunta on nostanut ilmoitusherkkyyttä. Kansainvälistyminen ja rajojen avautuminen on aivan oikein todettu tekijäksi, joka monella tavalla vaikuttaa rikollisuustilanteeseen. Missään kohdin muistiota ei ole kuitenkaan tuotu esille sitä, että rajojen avautuminen on suunnitelmallisuutta edellyttävässä rikollisuudessa jo nyt aiheuttanut sen, että rikoksentekijät / rikolliset järjestöt osaavat ottaa eri maiden kiinnijäämisriskin ohella myös rangaistustasot riskiarvioinneissaan huomioon. Palaamme tähän kysymykseen kohdassa ”Talousrikokset”, jossa suunnitelmallisimpien tekojen toteutusmaana Suomi alkaa olla hyvin houkutteleva kohde. Johon tilanteeseen pitäisi puuttua. Kohdan 2.4 ”Rangaistusten vaihtoehdot” kirjauksiin otetaan kantaa kohdissa 3-6 rikoslajeittain.
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Mietinnössä hahmotellaan laskennallinen malli hyöty–haitta -analyysille. Näkemykseni mukaan tällainen puhtaasti taloudellisiin lukemiin perustuva malli ei kovin hyvin sovellu vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten yhteydessä käytettäväksi. Vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset on hyödyllistä ja tarpeellista kriminalisoida riittävän ankarin rangaistusuhin, vaikka kriminalisoinnista ja rangaistusten täytäntöönpanosta saatava laskennallinen taloudellinen hyöty jäisikin vähäiseksi. Tätä edellyttää jo valtioiden positiivinen ihmisoikeusvelvoite turvata ihmisoikeuksia tarvittaessa myös tehokkain rikosoikeudellisin keinoin. Esitetyn kaltaisiin laskelmiin liittyy myös huomattavia epävarmuustekijöitä etenkin silloin, kun kyse on rikoksista, joista tuomioita annetaan suhteellisen vähän.
  
  Nousiainen Kevät
  
  Päivitetty:
  
  17.4.2018
  
  Arviomuistion johdanto esittelee arviossa käytetyt aineelliset ja tekniset lainsäädäntöperiaatteet. Esityksessä on vakavia puutteita. Etenkin valtion huolellisuusvelvoitteeseen ja uhrien rikosoikeudelliseen asemaan liittyvät kansainvälisoikeudelliset kysymykset on sivuutettu. Ns. Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin ei kiinnitetä huomiota, vaikka Suomi on ratifioinut kyseisen yleissopimuksen. Muistion johdannossa keskitytään valtiosääntöoikeudellisiin perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin, sellaisina kuin niitä on käsitelty perustuslakivaliokunnassa ja osin tutkimuskirjallisuudessa. Myös aineellisten periaatteiden osalta (kohta 1.3.1) muistiossa viitataan perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin, näistä etenkin oikeasuhtaisuuden vaatimukseen ja ultima ratio -periaatteeseen. Arviomuistio keskittyy rajoituksiin, joiden tarkoituksena on estää valtiota ottamasta käyttöön rikoksentekijän perusoikeuksiin tarpeettoman ankarasti puuttuvia rangaistuksia. Tämä lähtökohta on toki tärkeä myös kansainvälisessä oikeudessa. Viime vuosikymmeninä kansainvälisessä oikeudessa on kuitenkin korostunut valtion velvollisuus suojella rikoksen uhreja perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksilta. Tämä velvoittaa säätämään tarpeellisia rangaistuksia. Velvoite on erityisen tärkeä silloin, kun kyseessä ovat syrjivät rikokset, kuten naisiin kohdistuva väkivalta. Muistiossa tarkasteltavana olevien väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta arvioidaan ’ennen kaikkea rikoksentorjuntatoimet, jotka kohdistetaan rikoksista epäillyille ja muille riskiryhmille’. Rikoksista epäiltyihin kohdistuvien toimien ohella on kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota rikoksen uhrien näkökulmasta tarpeellisiin toimiin, kuten uhrin näkökulmasta etenevään riskinarviointiin. Etenkin väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta tähän velvoittavat paitsi Istanbulin sopimus myös Suomea velvoittava EU-oikeus, etenkin uhridirektiivi . Muistiossa rikosoikeudellisen suhteellisuusvaatimuksen katsotaan edellyttävän sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla, perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Tämä harkinta liittyy kuitenkin lähinnä ultima ratio – periaatteeseen. Rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskeva vaatimus taas edellyttää, että sanktioiden tulee olla asianmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Sekä kansainvälisen että EU -oikeuden mukaan rangaistusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Arviomuistio suosii oikeustaloustieteelle ominaista tapaa tarkastella rangaistusjärjestelmää. Tämä tarkastelutapa korostaa rangaistusjärjestelmän taloudellisen tehokkuuden vaatimusta. Muistiossa kustannustehokkuuden vaatimus onkin hyvin korostunut. Esimerkiksi rangaistusten yleisestävyyttä arvioidaan taloudellisin kriteerein, vaikka yleisestävyyden arvioiminen oikeustaloustieteen menetelmin perustuu hyvin epävarmoihin oletuksiin, mikä muistiossa myönnetäänkin. Kustannustehokkuuden korostaminen ihmisoikeuksia suojeltaessa on kansainväliselle ihmisoikeusjärjestelmälle jokseenkin vieras lähtökohta. Ihmisoikeusnäkökulmasta rangaistuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin ydin on siinä, miten rangaistuksen ankaruus suhteutuu teon moitittavuuteen. Tässä on viime kädessä kyseessä vahvasti moraalinen arvio. Kun tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittavien rangaistusten oikeasuhtaisuutta, tekojen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomioon mahdollinen teon syrjivyys. Sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää. Muistiossa tarkasteltavana olevien väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta arvioidaan ’ennen kaikkea rikoksentorjuntatoimet, jotka kohdistetaan rikoksista epäillyille ja muille riskiryhmille’. Rikoksista epäiltyihin kohdistuvien toimien ohella on kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota rikoksen uhrien näkökulmasta tarpeellisiin toimiin, kuten uhrin näkökulmasta etenevään riskinarviointiin. Etenkin väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta tähän velvoittavat paitsi Istanbulin sopimus myös Suomea velvoittava EU-oikeus, etenkin uhridirektiivi . Muistiossa rikosoikeudellisen suhteellisuusvaatimuksen katsotaan edellyttävän sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla, perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Tämä harkinta liittyy kuitenkin lähinnä ultima ratio – periaatteeseen. Rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskeva vaatimus taas edellyttää, että sanktioiden tulee olla asianmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Sekä kansainvälisen että EU -oikeuden mukaan rangaistusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Arviomuistio suosii oikeustaloustieteelle ominaista tapaa tarkastella rangaistusjärjestelmää. Tämä tarkastelutapa korostaa rangaistusjärjestelmän taloudellisen tehokkuuden vaatimusta. Muistiossa kustannustehokkuuden vaatimus onkin hyvin korostunut. Esimerkiksi rangaistusten yleisestävyyttä arvioidaan taloudellisin kriteerein, vaikka yleisestävyyden arvioiminen oikeustaloustieteen menetelmin perustuu hyvin epävarmoihin oletuksiin, mikä muistiossa myönnetäänkin. Kustannustehokkuuden korostaminen ihmisoikeuksia suojeltaessa on kansainväliselle ihmisoikeusjärjestelmälle jokseenkin vieras lähtökohta. Ihmisoikeusnäkökulmasta rangaistuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin ydin on siinä, miten rangaistuksen ankaruus suhteutuu teon moitittavuuteen. Tässä on viime kädessä kyseessä vahvasti moraalinen arvio. Kun tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittavien rangaistusten oikeasuhtaisuutta, tekojen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomioon mahdollinen teon syrjivyys. Sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää. Muistiossa tarkasteltavana olevien väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta arvioidaan ’ennen kaikkea rikoksentorjuntatoimet, jotka kohdistetaan rikoksista epäillyille ja muille riskiryhmille’. Rikoksista epäiltyihin kohdistuvien toimien ohella on kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota rikoksen uhrien näkökulmasta tarpeellisiin toimiin, kuten uhrin näkökulmasta etenevään riskinarviointiin. Etenkin väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta tähän velvoittavat paitsi Istanbulin sopimus myös Suomea velvoittava EU-oikeus, etenkin uhridirektiivi . Muistiossa rikosoikeudellisen suhteellisuusvaatimuksen katsotaan edellyttävän sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla, perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Tämä harkinta liittyy kuitenkin lähinnä ultima ratio – periaatteeseen. Rangaistusten oikeasuhtaisuutta koskeva vaatimus taas edellyttää, että sanktioiden tulee olla asianmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Sekä kansainvälisen että EU -oikeuden mukaan rangaistusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Arviomuistio suosii oikeustaloustieteelle ominaista tapaa tarkastella rangaistusjärjestelmää. Tämä tarkastelutapa korostaa rangaistusjärjestelmän taloudellisen tehokkuuden vaatimusta. Muistiossa kustannustehokkuuden vaatimus onkin hyvin korostunut. Esimerkiksi rangaistusten yleisestävyyttä arvioidaan taloudellisin kriteerein, vaikka yleisestävyyden arvioiminen oikeustaloustieteen menetelmin perustuu hyvin epävarmoihin oletuksiin, mikä muistiossa myönnetäänkin. Kustannustehokkuuden korostaminen ihmisoikeuksia suojeltaessa on kansainväliselle ihmisoikeusjärjestelmälle jokseenkin vieras lähtökohta. Ihmisoikeusnäkökulmasta rangaistuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin ydin on siinä, miten rangaistuksen ankaruus suhteutuu teon moitittavuuteen. Tässä on viime kädessä kyseessä vahvasti moraalinen arvio. Kun tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittavien rangaistusten oikeasuhtaisuutta, tekojen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomioon mahdollinen teon syrjivyys. Sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Lausuntopyynnön kohteena olevassa mietinnössä (Mietintö) on havaittavissa kolme merkittävää linjausta: Suomalaiselle rikosoikeudelle on pitkään ollut leimallista rikosoikeudellisten sanktioiden ja hoidon sekä sosiaalipoliittisten toimenpiteiden tiukka erottelu. Mietintö kuvastaa viimeisten kymmenen vuoden aikana kehittynyttä suuntausta, jossa tästä tiukasta erottelusta ollaan luopumassa tai ainakin sitä ollaan lieventämässä. Tätä suuntausta on pidettävä tervetulleena. Mietinnössä korostetaan sanktiojärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia ja niiden kustannusvaikutuksia eli suhdetta rikollisuuden aiheuttamiin kustannuksiin. Tällaisten syy-yhteyksien ja vaikutuksien laskeminen on erittäin vaikeaa. Huolestuttavaa on myös se, että tällainen kustannusfokus suuntaa mietinnön painopistettä pois rikosoikeuden keskeisistä kysymyksistä eli rikollisten tekojen ja niistä seuraavien sanktioiden oikeudenmukaista suhdetta koskevista kysymyksistä. Kolmanneksi Mietinnössä ei ole lainkaan huomioitu sukupuolivaikutuksia. Tämä on täysin käsittämätöntä vuonna 2018, jolloin sukupuolivaikutusten huomioon ottamiseen on pyritty erilaisilla lainvalmistelua koskevilla ohjeistuksilla jo usean vuosikymmenen ajan.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 32

Seksuaalirikokset
- Muistio sisältää seuraavat ehdotukset:
  tehostetaan raiskausrikosten esitutkintaa (SM/poliisi; edellyttää lisärahoitusta, kustannukset nykyään n. 3 milj. e)
  tarjotaan Uusi suunta -ohjelmaa henkilöille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet seksuaalirikoksiin (0,8—2,7 milj. e) ja laajennetaan muutoinkin seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella (STM, maakunnat)
  ensisijaisesti selvitetään aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin; toissijaisesti
  korotetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta (0,6 milj. e)
  säädetään erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsen raiskaus, rangaistusasteikko 4—12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä (0,24 milj. e).
- Näkemyksenne seksuaalirikoksia koskevasta arviosta ja ehdotuksista:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Yleistä Yleisellä tasolla Asianajajaliitto toteaa, että seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä on muutettu viime vuosina runsaasti. Tempoileva rikoslain muuttaminen on seikka, johon Asianajajaliitto on säännönmukaisesti ilmoittanut suhtautuvansa kielteisesti. Etenkin rikoslain muuttaminen tulee tehdä juuri siten, kuin mietinnössä sinänsä on todettukin arvioinnin perusteet ja lähtökohdat -osioissa, eli hankkia riittävästi tietoa muutosten tarpeellisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä toki kokonaiskustannuksista. Muutoksia ei missään tapauksessa tule tehdä yksittäisten, mediassa esille tulevien tapausten johdosta, vaan analysoida oikeuskäytäntöä laajemmin. Mainittuun seikkaan on muistiossakin kiinnitetty huomiota, kun siinä on sivulla 50 viitattu lakivaliokunnan mietintöön LaVM 4/2014. Toisaalta nyt kuitenkin oltaisiin mahdollisesti jälleen pistemäisesti muuttamassa rikoslain 20 lukua, vaikka mietinnön antamisesta on kulunut vain 4 vuotta aikaa. Korkein oikeus on viime vuosina antanut useita ennakkoratkaisuja paitsi seksuaalirikosten tunnusmerkistökysymyksistä, myös rangaistuksen mittaamisesta. Esimerkiksi tuoreessa 28.4.2018 annetussa tuomiossa KKO 2018:35 on analysoitu rangaistuksen mittaamista törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneessa, sinänsä varsin tavanomaisessa jutussa, jossa noin 23-vuotias henkilö oli ollut (vapaaehtoisessa) sukupuoliyhteydessä hieman alle 14-vuotiaan henkilön kanssa. Rangaistukseksi määrättiin 2 vuotta ehdotonta vankeutta. Oikeuskäytännössä on siten jo pystytty huomioimaan lainsäätäjän tavoite seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten ankaroittamiselle. Selvää kuitenkin on, että oikeuskäytännön muovautumisessa aina menee aikaa, jopa useita vuosia lainmuutosten voimaantulon jälkeen, mistä syystä on erittäin tärkeää, että lainmuutosten seurausten analyysille annetaan riittävästi aikaa. Tehostetaan raiskausrikosten esitutkintaa (SM/poliisi; edellyttää lisärahoitusta, kustannukset nykyään n. 3 milj. e) Asianajajaliitto kannattaa esitystä. Paitsi seksuaalirikoksista epäiltyjen, myös uhrien kannalta on kestämätöntä, että tuomion odottaminen kestää nykyisin niin valtavan kauan. Kuten Helsingin syyttäjänviraston lausunnossa todetaan, pelkkä esitutkinnan tehostaminen ei kuitenkaan riitä, mikäli syyteharkinnassa kestää noin vuosi, kuten on tilanne esimerkiksi Helsingissä. Syyteharkinnan valmistuttua voi kestää lähes toinen vuosi ennen kuin asia on pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa. Vastaava tilanne on ainakin Ahvenanmaalla, jossa seksuaalirikoksia lisäksi – osin johtuen laivaliikenteestä – tutkitaan ja käsitellään suhteessa muuhun Suomeen varsin paljon. Näin ollen jatkovalmistelussa on selvitettävä lisärahoituksen tarve myös syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen osalta, jotta esitutkinnan tehostamisesta saadaan todellisia hyötyjä. Tarjotaan Uusi suunta -ohjelmaa henkilöille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet seksuaalirikoksiin (0,8—2,7 milj. e) ja laajennetaan muutoinkin seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella (STM, maakunnat) Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta. Ensisijaisesti selvitetään aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin Asianajajaliitto kannattaa nimenomaan tätä ensisijaista vaihtoehtoa. Välittömiin lainsäädäntömuutoksiin ei katsota tällä hetkellä olevan tarvetta. Sikäli, kun asia siirtyy jatkoselvittelyyn/-valmisteluun, voisi keskustelun kohteeksi ottaa myös mahdollisesti suojaikärajan. Voi hyvin olla, että tällä hetkellä voimassa oleva 16 vuoden ikäraja on perusteltu, mutta toisaalta rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Monesti oikeudenkäynneissä etenkin vastaajien avustajat joutuvat pohtimaan sitä, millä perusteella 15 vuotta täyttänyt henkilö on lähtökohtaisesti täydessä rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan ja voi saada pitkän vankeusrangaistuksen, mutta toisaalta hänen ei katsota lainkaan olevan selvillä vapaaehtoisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä uhrin asemassa. Toissijaisesti korotetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta (0,6 milj. e) Asianajajaliitto ei kannata ehdotusta. Kuten muistion sivulla 63 todetaan, ovat viimeisten raiskaus- ja hyväksikäyttörikoksia koskevien lainuudistusten jälkeiset tiedot rangaistuskäytännöstä puutteellisia. Jo tämä on peruste olla korottamatta rangaistusmaksimia. Toisaalta perusmuotoisen hyväksikäyttörikoksen maksimirangaistuksen korottamisella tuskin olisi käytännön merkitystä. Kun liikutaan perusmuotoisen rikoksen rangaistusasteikon yläpäässä, ollaan useimmiten kuitenkin tilanteessa, jossa tekoa arvioidaan kvalifioituna rikoksena. Rikoslakia ei tule muuttaa, ellei siihen ole aidosti tarvetta. Tältä osin tarvetta ei Asianajajaliiton käsityksen mukaan ole olemassa. Säädetään erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsen raiskaus, rangaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä (0,24 milj. e) Mainittua ehdotusta tulisi pohtia osana raiskausrikosten mahdollista kokonaisuudistusta. Tältä osin Asianajajaliitto yhtyy valtakunnansyyttäjänviraston lausunnossaan esittämään. Muistiossa pohditaan myös rangaistusminimien korottamista. Asianajajaliitto yhtyy siihen muistiossa todettuun (sivulla 88), että tekotapojen ollessa hyvinkin monenlaisia, on rangaistusasteikko syytä säilyttää laajana. Viimeaikainen oikeuskäytäntö myös osoittaa, että tosiasiassa tuomittavat rangaistukset ovat myös ankaroituneet (esim. KKO 2018:35 ja KKO 2017:50). Mainittuun seikkaan viitaten Asianajajaliitto suhtautuu kielteisesti myös siihen, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeän tekomuodon rangaistusminimiä korotettaisiin kahteen vuoteen. On muistettava, että poissuljettua ei ole tilanne, jossa juuri täysi-ikäistynyt tai jopa alaikäinen henkilö sinänsä jonkinasteisessa yhteisymmärryksessäkin kotibileissä vaikkapa ”sormettaa” 14- tai 15-vuotiasta henkilöä. Epäillyt rikosnimikkeet olisivat tälläkin hetkellä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä raiskaus. Olkoonkin, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on erittäin tärkeä asia, voi tilanne kuitenkin muodostua ainakin yksittäistapauksissa kohtuuttomaksi, eikä sitä välittömästi auta tuomioistuimen mahdollisuus poikkeustapauksissa alittaa rangaistusminimi.
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Muistiossa tulkittiin, että Suomen rikoslainsäädäntö oli raiskausrikosten osalta linjassa Istanbulin sopimuksen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut useiden kansalaisjärjestöjen näkemys asiaan. Myös Demla katsoi aikaisemmassa lausunnossaan raiskausrikoksista, että Istanbulin sopimuksen 36 artikla edellyttäisi raiskauksen tunnusmerkistön muuttamista siten, että keskeiseksi kriteeriksi tulisi suostumuksen puute. Olemme edelleen sitä mieltä, että Suomi ei ole täyttänyt sopimusvelvoitteitaan asiassa. Suostumuksen puutteen määrittäminen tunnusmerkistötekijäksi olisi myös Euroopan neuvoston antaman ratkaisun (ns. Bulgaria-tapaus) mukaista. Metoo-kampanjan myötä on tullut ilmi, kuinka ongelmallisesta ja laajasta ilmiöstä on kyse. Suostumuksen puute vastaisi paremmin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tunnustavaa käsitystä raiskauksesta kuin nykyinen väkivaltaa tai sen uhkaa edellyttävä tunnusmerkistö. Käsityksen mukaan vastuullisessa seksuaalikäyttäytymisessä jokainen on vastuussa siitä, että kumppani on jatkuvasti halukas kanssakäymiseen, eikä vain oleteta, että jos toista ei aktiivisesti ja uhkaavasti pakota, hän on suostuvainen seksiin. Tämän muutoksen yhteydessä olisi mahdollista pidemmällä aikavälillä selvittää, olisiko mahdollista kriminalisoida myös tuottamuksellinen raiskaus vastaavasti kuin Ruotsissa. Tuottamuksellinen rikosnimike helpottaisi myös näyttökysymyksiä, koska epäselvissä tapauksissa voitaisiin edellyttää, että henkilö on pyrkinyt varmistamaan sen, että toinen on halukas seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vaikka suostumuksen puute korvaisikin tässä ehdotetulla tavalla väkivallan tai sen uhan raiskauksen tunnusmerkistössä, asiassa näyttötaakka olisi edelleen syyttäjällä ja prosessissa rikosasia ratkaistaisiin edelleen syyttömyysolettaman ja puolustuksen suosimisen (favor defensionis) periaatteen asettamista vaatimuksista käsin. Nämä asiat ovat aivan keskeisiä oikeusturvan takeita. Tästä seuraa se, että väkivalta (tai sen uhka) ei jäisi rikosprosessissa kuitenkaan vaille merkitystä. Lääketieteellisessä raiskaustutkimuksessa todennetut ja dokumentoidut uhrin vammat sekä rikoksesta epäillyn asianomistajaan jättämät kudos- ja kuitujäämät olisivat tässä tapauksessa tunnusmerkistötekijöiden sijaan todistustosiseikkoja siitä, että syytteessä kuvattu rikos on tapahtunut. Lisäksi merkitystä voitaisiin yhä ja edelleen antaa uhrin uskottavalle kertomukselle tai käsitykselle tapahtumista ja niiden kulusta. Kontekstin vuoksi on vielä syytä palauttaa mieleen, että oikeuslääketieteessä on vakiintuneet ja kriittiset metodit analysoida ja arvioida eri vammojen syntymekanismeja ja alkuperää. Laatuvaatimukset näille menetelmille ovat korkeat, sillä oikeuslääketieteellisillä havainnoilla on suuri näyttöarvo rikosprosessissa. Näin ollen pelot siitä että ainoastaan tai lähinnä suostumusperusteisen tunnusmerkistön vuoksi, asianomistaja voisi omalla toiminnallaan tehokkaasti ja syyksilukemisen aiheuttavilla vaikutuksin “lavastaa” raiskauksen, ja siten saada syyttömän ihmisen edesvastuuseen rikoksesta, jota ei ole edes tapahtunut, eivät ole oikeuslääketieteellisestä näkökulmasta uskottavia. (Ks. Penttilä & Aho: Oikeuslääketiede, Duodecim, Helsinki). Näin on siitäkin huolimatta, vaikka tällaisia pelkoja toisinaan julkisessa keskustelussa viljelläänkin. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta Demla katsoo, että lapset tarvitsevat haavoittuvaisen ja puolustuskyvyttömän asemansa vuoksi erityistä suojaa. Lapsen raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat erittäin moitittavia rikoksia, jotka osoittavat suurta syyllisyyttä, joten tästä näkökulmasta muistion ehdotukset ovat tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia. Toisaalta on tarpeen palauttaa mieleen, että seuraamuksia on hiljattain korotettu, eikä vielä ole kertynyt riittävää tietopohjaa uusiin korotuksiin. Tämä seikka tiedostetaan muistiossakin. Tästä syystä Demla suosittelee, että vaikutusarvioinnin laadukkaasta seurannasta kannettaisiin korkeaa tieteellistä ja rahoituksellista huolta. Jos uusiin toimenpiteisiin kuitenkin ryhdytään, Demla suosittelee rangaistusasteikon kiristämistä muistiossa kuvaillulla tavalla. Toisaalta olisi erittäin tarkoituksenmukaista, että vielä tutkittaisiin, millaisia vaikutuksia ylempänä lausunnossa tarkoitetulla suostumukseen perustuvalla tunnusmerkistön muutoksella tältä osin olisi. RL 20 lukua koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa, kuten myös oikeuskirjallisuudessa, lähdetään siitä, että lapsi ei voi antaa suostumusta yhdytään aikuisen kanssa, kuten ei myöskään mihinkään muuhunkaan seksuaalisesti olennaiseen tekoon. Tästä säännöksestä seuraisi siis se, että yhdyntä lapsen kanssa olisi aina törkeä raiskaus ilman edellytystä väkivallasta tai sen uhasta. Näin ollen suostumukseen perustuvalla tunnusmerkistön muuttamisella saataisiin aikaan suunnilleen sama vaikutus kuin ehdotetulla ”törkeä lapsen raiskaus” sääntelyllä. Suostumukseen nojaava sääntelyratkaisu olisi Demlan mukaan olisi tarkoituksenmukainen tästäkin näkökulmasta. Suostumuksen puutteen vaikutus tunnusmerkistöön olisi kirjoitettava rikoslailta vaadittattavat selkeys- ja ennakoituvuusvaatimukset täyttävällä tavalla. Käytetty väkivalta tulisi edelleen ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko väkivalta olisi kvalifiointiperuste, joka muuttaisi raiskauksen törkeäksi tai sitten väkivalta arvioitaisiin erikseen pahoinpitelynä ja raiskauksesta ja pahoinpitelystä annettaisiin yhdistelmärangaistus. Esimerkiksi tällä hetkellä lapseen kohdistuva sukupuoliyhdyntä tuomitaan aina sekä raiskauksena että seksuaalisena hyväksikäyttönä. Tätä samaa logiikkaa noudattaen olisi mahdollista tuomita väkivalta erikseen pahoinpitelynä. Olisi looginen ratkaisu, että väkivalta tulee tarkasteltavaksi erillisenä tekona, mikäli se poistuu raiskausrikoksen tunnusmerkistöstä. Tässä tapauksessa olisi toki tarkasteltava muutoksen vaikutusta rangaistusasteikkoon ja pohdittava, onko rangaistusten koventaminen raiskausrikoksissa tavoitteena. Demla ei pidä rangaistusasteikkojen korottamista ensisijaisena tavoitteena, vaan näkee oikeat rikosnimikkeet ja tunnusmerkistöt rikoslain moraalia luovan vaikutuksen sekä uhrin kokemusten tunnistamisen kannalta tärkeämpinä. Seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamiseen Demla suhtautuu erittäin myönteisesti. On myös tarpeen edelleen kehittää tapoja, joilla esitutkinnassa ja oikeusprosessissa huomioidaan uhrin haavoittuvainen asema ja pyrkiä vähentämään tälle koituvaa henkistä kuormitusta. Nykyinen akkusatorinen oikeudenkäyntimenettely johtaa siihen, että uhri joutuu toistamaan kokemansa moneen kertaan. Olisikin syytä pohtia, voisiko esimerkiksi esitutkinnan videoinnin avulla välttää turhan kärsimyksen tuottamista uhrille. Demla suhtautuu myönteisesti myös Uusi suunta -ohjelman laajentamiseen. Rikoslainsäädännössä on kiinnitettävä huomiota myös erityisesti naisiin kohdistuviin uudenmuotoisiin internetin välityksellä tehtäviin viharikoksiin, kuten seksuaalissävytteiseen vihaviestintään sekä ns. kostopornoon, joita nykyiset rikosnimikkeet kuten vaino ja kunnianloukkaus eivät täysin tavoita. Ruotsissa esimerkiksi kostoporno on kriminalisoitu omalla rikosnimikkeellään. Tällä hetkellä vainoamisena on kriminalisoitu yhden henkilön toistuva toiminta, mutta se ei kata tilanteita, joissa useampi henkilö hyökkää samanaikaisesti seksuaalissävytteisin vihaviestein julkisesti puhuvan naisen kimppuun. Tällainen toiminta kuitenkin käytännössä kaventaa naisten sananvapautta. Poliisin resurssit ja motivaatio puuttua tällaisiin tapauksiin eivät myöskään valitettavasti aina ole tällä hetkellä tehtävien tasalla. Raiskausrikosten uusintarikollisuuden osalta toteamme, että piilorikollisuuden suuren osuuden takia pelkän poliisin tietoon tulleen rikollisuuden tai rikostuomioiden perusteella on vaikeaa arvioida, kuinka paljon uusintarikollisuutta oikeasti esiintyy.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatan ensisijaisia mutta en toissijaisia ehdotuksia.
  
  Sexpo-säätiö
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Esitutkinnan tehostaminen Sexpo pitää muistion ehdotusta raiskausrikosten esitutkinnan resurssien parantamisesta kiitettävänä. Sexpon näkemys on, että seksuaalirikostilanteen parantamisen todellinen pullonkaula on ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vähyyden lisäksi tutkinnan resursseissa. Seksuaalirikokset ovat useimmiten piilorikollisuutta ja niiden paljastamiseksi ja tutkimiseksi tarvitaan erityiskoulutettuja henkilöitä sekä järjestelmän kehittämistä siten, että uhrien kynnys ilmoittaa rikoksesta madaltuisi. Sexpo ehdottaa tutkintaan käytettävien resurssien ohjaamista osittain henkilöstön kouluttamiseen erityisesti aiheeseen liittyvissä seksologisissa erityiskysymyksissä sekä asiakkaan kohtaamisessa. Tutkintaa tekevien henkilöiden tulisi hallita perusasiat kunnioittavassa kohtaamisessa, häpeän kanssa työskentelemisessä, seksuaalisuuden kohtaamisessa sekä erilaisten seksuaalisten alakulttuurien tuntemuksessa. Tässä yhteydessä on tärkeää todeta, että tutkinnan tehostaminen onnistuessaan todennäköisesti lisää seksuaalirikosten määrää poliisin tilastoissa, ei vähennä sitä. Kuitenkin pitkällä aikavälillä onnistumiset tutkinnan tehostamisessa ja ilmoituskynnyksen madaltamisessa näkyvät uhritutkimuksissa piilorikollisuuden vähenemisenä ja rikosten kokonaismäärän vähenemisenä. Ilmoittamiskynnyksen madaltamiseksi Sexpo ehdottaa keskitettyä palveluohjausta, jossa rikoksen uhriksi joutuneen henkilön ensimmäinen palvelukontakti on seksuaalineuvoja tai vastaava kohtaamiseen koulutettu sosiaalialan työntekijä. Hänen tehtävänään on ohjata uhri lääketieteellisiin tutkimuksiin ja poliisin puheille. HUS:n uusi Seri-keskus on askel oikeaan suuntaan ilmoituskynnyksen madaltamisessa, mutta myös Seri-keskusten kaltaisissa hankkeissa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota kohtaamistilanteisiin ja siihen, miten palvelut saadaan mahdollisimman helposti lähestyttäviksi, inklusiivisiksi ja esteettömiksi. Ennaltaehkäisevät palvelut Sexpo pitää kiitettävänä sitä, että ennaltaehkäisevään toimintaan kiinnitetään erityistä huomiota. Sexpon ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteinen SeriE-hanke on aloittanut maaliskuussa 2018 toimintansa. Hankkeessa otetaan vastaan henkilöitä, joilla on kohonnut riski syyllistyä seksuaalirikokseen tai jotka ovat itse huolissaan omasta seksuaalikäyttäytymisestään. Kohderyhmään kuuluu henkilöitä, joilla on seksuaalirikostaustaa, parafiilisia häiriöitä, lapsikohteista seksuaalista kiinnostusta, riskialtista seksuaalikäyttäytymistä, ymmärryksen vamma tai antisosiaalista käyttäytymistä. Hankkeessa tarjotaan apua useilla menetelmillä: neuvonnalla, psykoedukaatiolla, ennaltaehkäisevällä terapialla ja Uusi suunta -ohjelmalla. Sexpon asiantuntijoiden havainto on, että Uusi suunta -ohjelma on strukturoituna ohjelmana haastava suurelle osalle asiakkaita, joilla ei ole ennestään seksuaalirikostaustaa. Siksi Sexpo esittääkin, että ennaltaehkäisevän tuen resursseja ei kanavoida pelkästään Uusi suunta -ohjelmaan, vaan yleisemmin ennaltaehkäisevien interventioiden tarjoamiseen. Kaikkien interventioiden pitää Sexpon kokemusten mukaan sisältää tarvekartoitus, jolla selvitetään, mikä tukimuoto tai ohjelma palvelee asiakasta parhaiten ja vaikuttaa tehokkaimmin riskien alentamiseen. Ennaltaehkäisevien palveluiden ja tukimuotojen tarjoaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä. Saksan Dunkelfeld-hankkeessa on havaittu, että ennaltaehkäisevien interventioiden vaikutus häviää noin vuoden sisällä niiden lopettamisesta. Erityisesti korkeariskiset ryhmät hyötyisivät jatkuvasta terapeuttisesta kontaktista, jonka ei tarvitse olla intensiivistä tai tiheävälistä, mutta riittävän säännöllistä motivaation ylläpitämiseksi. Sexpon ja Kriminaalihuollon tukisäätiön hallinnoimassa SeriE-verkostossa on laskettu, että yhden toteutuneen seksuaalirikoksen kulut ovat liki 15-kertaiset ennaltaehkäisevään terapiatyöhön nähden. Toteutuneen rikoksen kuluihin on laskettu rikostutkinnan, oikeudenkäytön, vankilan, kuntoutuksen sekä uhrin saaman hoidon ja terapian kulut. Ennaltaehkäisevän työn kuluiksi koituvat vain terapeuttisen työn kulut. Sexpo pitää ongelmana sitä, että osa seksuaalirikoksen tehneistä henkilöistä jää kuntoutuksen ulkopuolelle, koska STOP-ohjelmassa on rajallinen määrä paikkoja, ja siihen voi hakeutua vain jos tuomio on riittävän pitkä. Lisäksi Uusi suunta -ohjelmaa ei ole kaikkialla saatavilla tai se ei sovellu kaikille. Sexpon kanta on, että kuntoutukseen pitäisi olla mahdollisuus tuomion pituudesta riippumatta kaikilla seksuaalirikoksesta tuomituilla henkilöillä ja sen pitäisi mahdollistua useilla eri menetelmillä kuten seksuaalineuvontana tai -terapiana, seksuaalikasvatuksena, psykososiaalisena tukena tai strukturoituna hoito-ohjelmana asiakkaan tarpeen mukaisesti. Lainsäädäntömuutokset Sexpolla ei ole kantaa rangaistusasteikkojen muutostarpeisiin. Rangaistuksista säädettäessä Sexpo näkee rangaistuksen tärkeimpänä tehtävänä rikoksen tekijöiden kuntouttamisen ja uusintarikollisuuden vähentämisen. Siksi kaikessa rangaistuksiin liittyvässä keskustelussa on aina huomioitava rangaistuksiin liittyvän kuntoutuksen saatavuus ja tehokkuus. Sexpon näkemyksen mukaan rangaistuksen pituus ei ole olennaisin tekijä, vaan kuntoutuksen tehokkuus ja onnistuminen. Sexpon näkökulmasta muistiossa käsitellylle seksuaalirikoslainsäädännölle ei ole akuutteja muutostarpeita, mutta pidemmällä aikavälillä Sexpo kannattaa kokonaisvaltaisen arviointiprosessin käynnistämistä seksuaalirikoslainsäädännöstä, sen kriminalisointiperusteista ja siihen liittyvistä linjauksista erilaisten tapausten suhteen. Julkisessa keskustelussa keskeiseksi muodostunut vaatimus suostumusperustaisesta lainsäädännöstä on Sexpon näkökulmasta perusteltu kehittämisehdotus, mutta ei johda akuutteihin muutostarpeisiin, sillä suostumus ja seksuaalinen autonomia ovat jo nyt huomioitu seksuaalirikoslainsäädännössä, etenkin hallituksen esityksissä ja oikeuskirjallisuudessa. Periaatteellisella tasolla Sexpo kannattaa suostumuksen puutteen kirjaamista raiskauksen pääkriteeriksi rikoslakiin. Lisäksi muiden seksuaalirikoksia koskevien lainkohtien tulisi myös huomioida suostumus eksplisiittisesti. Suostumus on seksuaalieettisesti merkittävin hyväksyttävän seksuaalisen kanssakäymisen mittari. Mahdollisuus päättää vapaasti omasta suostumisestaan mihin tahansa yksilön itse valitsemaan seksuaaliseen toimintaan on seksuaalisen autonomian ydintä. Suostumuksen tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen, riittävään tietoon toiminnan luonteesta sekä vapauteen omaa päätäntävaltaa vääristävistä valtasuhteista. Suostumuksen osalta lain valmisteluasiakirjoissa on kuitenkin tarkennettava juridisesti pätevän suostumuksen täsmällistä määrittelyä eettisillä ja kriminalisointiteoreettisilla perusteluilla sekä käsitteen huolellisella rajaamisella. Koska suostumuksen arvioiminen ei ole yksinkertaista, eikä käytännössä aina helppoa, on lainsäädännön kehittämisessä suostumusperustaiseen suuntaan huomioitava useita varauksia: 1. Suostumuksen voi antaa useilla eri tavoilla, myös sanattomasti ja omalla toiminnalla; suostumuksen ei tarvitse aina olla eksplisiittinen ja sanallinen (ns. affirmative consent) ollakseen voimassa eettisesti ja juridisesti. 2. Suostumus voi henkilöiden yhteisellä sopimuksella olla jatkuvasti voimassa kuten usein on tapana ihmissuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiseen kosketukseen tai kontaktiin ei tarvitse pyytää erillistä lupaa. 3. Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa tosiasiassa kaventaa nuorten, vammaisten ihmisten, ikäihmisten, mielenterveysongelmaisten tai muiden erityisryhmien oikeutta ryhtyä omalla päätöksellään seksiin; suostumusperustaisen lainsäädännön pitää lähtökohtaisesti mahdollistaa vapaaehtoinen seksuaalinen toiminta kaikille ihmisille heidän tilanteestaan riippumatta, ei rajoittaa sitä. 4. Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa käytännössä heikentää syyttömyysolettamaa ja syytettyjen oikeusturvaa. Pelkkä syytös seksuaalirikoksesta ei vielä ole evidenssiä rikoksen tapahtumisesta. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta Sexpo kannattaa lainsäädännön selkiyttämistä esityksen mukaisesti yhdistämällä kahden lainkohdan soveltaminen yhden alle (törkeä lapsen raiskaus). Kuitenkin myös tämän lainkohdan osalta kuten muissakin lainkohdissa, joissa käsitellään alle 16-vuotiaisiin henkilöihin kohdistuvia seksuaalirikoksia, on kiinnitettävä huomiota tilanteisiin, joissa vapaaehtoisen seksuaalisen toiminnan osapuolina ovat eri-ikäiset nuoret henkilöt. Sekä lain kirjaimessa että lain soveltamisessa tulee aina huomioida myös nuoren henkilön seksuaalinen autonomia ja hänen kykynsä antaa suostumus seksuaaliseen toimintaan. Lainsäädännön tai rikosprosessin ei pidä lähtökohtaisesti kohdistua seksuaaliseen toimintaan, johon nuori on tietoisesti itse ryhtynyt omasta tahdostaan. Viimeisimmän Finsex-tutkimuksen (2015) mukaan “nuorista naisista noin 30 prosenttia ja nuorista miehistä vajaa neljäsosa kertoi olleensa ensimmäisessä yhdynnässään alle 16-vuotiaana. Naisista joka toinen ja miehistä noin 40 prosenttia oli ollut yhdynnässä alle 17-vuotiaana.” Sexpon nuorille tarjoamien palveluiden kokemusten perusteella on selvää, että nuoret ovat ryhtyneet erilaisiin seksuaalisiin kokeiluihin jo ennen ensimmäistä yhdyntää. Tämän tiedon pohjalta eri-ikäisten nuorten välisiin seksuaalisiin kokemuksiin ei pidä suhtautua lähtökohtaisesti seksuaalirikoksina, vaan nuorten kokemuksien arvioimisessa pitää antaa erityinen painoarvo nuoren omalle käsitykselle tapahtumista erityisesti silloin, kun rikosilmoituksen on tehnyt joku muu kuin nuori itse tai hänen luotettu läheisensä (nuoren vanhempi ei välttämättä aina ole tällainen).
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Katsomme, että koko seksuaalirikoksia koskeva rikoslain luku 20 tulisi uudistaa. ks. liite
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Keskusliitto kannattaa raiskausrikosten esitutkinnan tehostamista ja rahoituksen suuntaamista siihen. Kuitenkin esitutkinnan tehostaminen pitäisi ulottaa myös kaikkiin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin sekä esitutkinnan lisäksi oikeusprosessiin. Käytännön kokemuksen mukaan suurin rasitus prosessista seksuaalirikosten lapsiuhreille ja heidän perheilleen tulee rikos- ja oikeusprosessin pitkästä kestosta, joka johtuu esimerkiksi poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten ruuhkautumisesta ja riittämättömistä resursseista. Esitutkinta ja oikeusprosessi kestävät lapsiin kohdistuvissa rikoksissa kokonaisuudessaan usein monia vuosia, mikä on lapsen elämässä kohtuuton aika. Pahimmillaan tämä saattaa pitkittää lapsen hoidon aloittamista ja kaikissa tilanteissa luo tarpeetonta epävarmuutta lapsen elämään ja loukkaa lapsiuhrien oikeuksia. Keskusliitto kannattaa merkittäviä panostuksia seksuaalirikosia ennaltaehkäiseviin palveluihin rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Suurimmalla osalla hyväksikäyttörikoksiin syyllistyneistä ei ole pedofiilisia taipumuksia, vaan ne kohdistuvat pääasiassa jo murrosikäisiin nuoriin. Kuitenkin vakavien, pieniin lapsiin kohdistuvien, hyväksikäyttörikosten ennaltaehkäisyn kannalta olisi erittäin tärkeää, että pedofiliaan olisi tarjolla laadukasta hoitoa mahdollisimman matalalla kynnyksellä rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Kuten muistiossa todetaan, Ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavilla lainsäädäntömuutoksilla ei välttämättä mainittavasti estetä uusien seksuaalirikosten tekemistä, vaan seksuaalirikosten ennaltaehkäisyssä pääpaino tulee olla hoitojärjestelmien kehittämisessä. Merkittävä seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus on myös onnistuneella seksuaalikasvatuksella. Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisystä puhuttaessa lapsille ja nuorille on annettava asiallista ja ajanmukaista tietoa sekä monitasoista turvataitokasvatusta, jossa huomioidaan myös erilaiset oppijat. On tärkeää huomioida pakoilais- ja turvapaikanhakijataustaiset lapset ja nuoret seksuaalikasvatuksen erityisryhmänä. Olisi siis tärkeää, että seksuaalirikosten ennaltaehkäisyä käsiteltäisiin myös Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan näkökulmasta. Keskusliitto kannattaa esitystä siitä, että tällä vuosikymmenellä tehtyjen seksuaalirikoksia koskevien lainsäädäntömuutosten vaikutukset rangaistuskäytäntöihin arvioidaan ennen kuin rangaistuskäytäntöjä muutetaan uudelleen. Keskusliitto on kannattanut vuosien 2011 ja 2014 lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuskäytäntöjen kiristyksiä, mutta ennen uusia vastaavia olisi syytä selvittää näiden muutosten vaikutukset. Hyvään lainsäädäntövalmisteluun kuuluu, että rangaistuskäytäntöjä ei muuteta yksitellen pistemäisesti, vaan arvioidaan tehtyjen muutoksien vaikutuksia ja niiden perusteella tarvittaessa tehdään uusia muutoksia. Erityisen tärkeää huolellinen arviointi on lapsiin liittyvässä lainsäädännössä. Lapsivaikutuksia arvioimalla voidaan tehdä lasten ja nuorten elämän kannalta hyviä, kestäviä sekä lasten edun ja oikeudet täysimääräisesti huomioivia päätöksiä.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Muistiossa ehdotetaan muun ohella raiskausrikosten esitutkinnan tehostamista. Ehdotus on kannatettava sen vuoksi, että epäillyn raiskaajan ja hänen väitetyn uhrinsa kertomusten uskottavuuden selvittäminen vaatii usein tuekseen sellaisia tutkintatoimenpiteitä, joita muunlaisten rikosten kohdalla ei tarvita. Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei yleensä voida päätyä pelkästään sen perusteella, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan vaikutelmaltaan uskottavammaksi kuin vastaajan kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin epäillyllä, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee siis virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen teknistä tai muuta välillistä näyttöä väitettyyn rikokseen ja sen jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä seikoista. Tämä epäiltyihin raiskauksiin liittyvä piirre asettaa esitutkinnalle erityisiä vaatimuksia. Kun esitutkinnassa voidaan yleensä keskittyä rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen välittömästi liittyviin seikkoihin, joudutaan seksuaalirikoksia tutkittaessa kertomusten luotettavuutta kontrolloitaessa lisäksi tutkimaan ja arvioimaan myös sellaisia tapahtumatietoja, jotka eivät liity välittömästi rikoksen tunnusmerkkeihin. Teknisen tutkinnan tulisi raiskausrikoksissa olla samalla tasolla kuin henkirikostutkinnassa. Näin ei nykyisin aina ole. Esimerkiksi vaatteiden repeämiä ja tahroja ei esitutkinnassa aina analysoida riittävästi. Vapaudenmenetyksen käsittäviä pakkokeinoja käytetään raiskauksia tutkittaessa harvemmin kuin rangaistusarvoltaan vastaavissa huumausainerikoksissa. Tämä johtaa käytännössä siihen, että törkeät huumausainerikokset, joissa on vangittuja epäiltyjä, tutkitaan ja käsitellään nopeammin kuin vastaavaan rangaistukseen johtavat raiskaukset. Teot, joissa keskeinen näyttö perustuu henkilötodisteluun, tulisi kuitenkin saattaa oikeuskäsittelyyn mahdollisimman joutuisasti. Huumausainerikosjutuissa, joissa keskeinen näyttö saattaa käsittää aineen takavarikon ja muita objektiivisia löydöksiä kuten teletietoja, vastaavaa kiirettä ei yleensä ole. Muistiossa on ehdotettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottamista 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta. Tältä osin totean, että enimmäisrangaistuksen korottamisen vaikutukset yleiseen rangaistuskäytäntöön saattavat käytännössä jäädä vähäisiksi, mikäli teon tunnusmerkistö pysyy ennallaan. Välitön vaikutus tuomitsemiskäytäntöön, mikäli sellaiseen pyritään, saadaan minimirangaistuksen korottamisella. Käytännössähän rangaistusasteikon lievimpään päähän osuvia tekoja esiintyy aina enemmän kuin törkeitä tai poikkeuksellisen törkeitä tekoja. Muistiossa on ehdotettu törkeää lapsen raiskausta koskevan erillisen rangaistussäännöksen säätämistä. Sitä sovellettaisiin tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä. Rangaistusasteikko olisi 4 – 12 vuotta vankeutta. Kun rikoslain 7 luvun säännösten mukainen yhteinen enimmäisrangaistus törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on nykyisin 13 vuotta vankeutta, en näe ainakaan rangaistuksen mittaamiseen liittyvää tarvetta ehdotettuun muutokseen. Se, että minimirangaistus nykyisin on muistiossa ehdotettua 4 vuotta alempi, tarjoaa tuomioistuimelle riittävän liikkumavaran rangaistuksen mittaamisessa. Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason oikeellisuuden määrittely on vaikeaa, koska rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan (HE 282/2010 vp s. 11). Kuten ratkaisussa KKO 2014:48 on todettu, rangaistuksen mittaamista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei aina voida perustaa mihinkään yhtenäiseen rangaistuskäytäntöön. Tämä johtuu osaksi jo suurista eroista tekotapojen vakavuudessa ja tekoihin liittyvissä muissa seikoissa.
  
  Naisasialiitto Unioni ry, Pyykkönen Milla
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Suostumuksen puute kirjattava lakiin: Raiskaussäännösten vuonna 2014 tapahtuneen uudistamisen yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta totesi rikoslain 20 luvun tulleen uudistetuksi kokonaan ja sen, että näköpiirissä ei ole merkittäviä uudistustarpeita. Naisasialiitto Unioni pitää tätä toteamusta erittäin ongelmallisena. Muualla Euroopassa on jo pitkään käyty keskustelua suostumuksen puutteen kirjaamisesta raiskauksen määritelmäksi. Esimerkiksi Iso-Britaniassa hyväksyttiin Sexual Offence Act vuonna 2003 ja Saksassa muutettiin vuonna 2016 raiskauksen määritelmäksi on kirjattu lakiin suostumuksen puute. Ruotsissa hallitus jätti maaliskuussa lakialoitteen jossa raiskaus määritellään suostumuksen puutteen kautta. Suomi liittyi 1.8.2015 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen, eli ns. Istanbulin sopimukseen. Istanbulin sopimuksen mukaan raiskauksen määritelmässä keskeistä tulee olla annetun suostumuksen puute (artikla 36 kohta 1 b). Raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumuksen puutteeseen perustuvaksi on tehty eduskunta-aloite ja valmisteilla on myös kansalaisaloite nimeltä . Suomi ei voi sivuuttaa tätä yleiseurooppalaista suuntausta, tehtyä laki-aloitetta ja käytävää kansalaiskeskustelua suostumuksen kirjaamisesta lakiin raiskauksen määritelmäksi. Istanbulin sopimuksessa korostetaan valtion huolellisuusvelvoitetta: ”Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joilla varmistetaan huolellisuusvelvoitteen noudattaminen tarkoituksena ehkäistä, tutkia, rangaista ja hyvittää tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat valtiosta riippumattomien toimijoiden väkivallanteot” (artikla 5, kohta 2). Raporttiluonnoksessa ei näy tämän velvoitteen täyttäminen. Lapset seksuaalirikosten rangaistukset: Tällä hetkellä lapsiin kohdistuvia raiskauksia käsitellään yleensä lapsen törkeinä seksuaalisina hyväksikäyttöinä ja jopa tavallisina lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä. Seksuaalisen kanssakäymisen yleinen suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta. Tätä nuorempien henkilöiden ei katsota voivan antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhunkaan seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa. Jos lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käsitellään raiskauksena, niin päädytään pohtimaan sitä onko lapsi ollut peloissaan, onko ollut väkivallan uhkaa tai onko lapsi ilmaissut, ettei halua. Tämä on johtanut mm. oikeuden päätökseen, jossa 10-vuotiaan raiskannutta 20-vuotiasta ei tuomittu raiskauksesta, koska em. seikkoja ei katsottu voitavan näyttää toteen. Tällaisen pohtiminen 10-vuotiaan uhrin kohdalla on absurdia. Jos raiskaus määriteltäisiin suostumuksen puutteet kautta, niin lapsen suostumusta ei tarvitsisi pohtia. Seksuaalirikoslainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen: Naisjärjestöt Yhteistyössä – Nytkis ry:n kevätkokous laati kannanoton , jossa naisjärjestöt vaativat, että oikeusministerin tulee asettaa komitea tai työryhmä valmistelemaan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta. Työryhmän tulee erityisesti perehtyä Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevan sopimuksen (Istanbulin sopimus) velvoitteisiin. Työryhmän tulisi kuulla Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen asiantuntijoita, alan tutkijoita ja asiantuntijoita sekä seksuaalirikosten uhreja tukea järjestöjä. Työryhmän tulisi myös tarkastella muun Euroopan lainsäädäntöä ja rangaistuskäytäntöjä koskien seksuaalirikoksia. Käytetyt lähteet: https://www.legislation.gov.uk/ukpga/2003/42/contents http://www.bbc.com/news/world-europe-36726095 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005611285.html https://yle.fi/uutiset/3-10084090 https://www.marmai.fi/uutiset/suostumus-2018-kampanja-tahtaa-rikoslain-muuttamiseen-tama-on-selvasti-sukupolvikysymys-6704114 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005601912.html http://www.vihreatnaiset.fi/blog/2018/04/25/naisjarjestot-vaativat-seksuaalirikoksia-koskevalle-lainsaadannolle-on-saatava-kokonaisuudistus/
  
  Pelastakaa Lapset ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Näkemykset seksuaalirikoksia koskevasta arviosta ja ehdotuksista: Muistion ehdotus: 1) tehostetaan raiskausrikosten esitutkintaa, 2) tarjotaan Uusi suunta- ohjelmaa henkilöille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet seksuaalirikoksiin ja laajennetaan muutoinkin seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella Järjestön näkemyksen mukaan ehdotukset esitutkinnan tehostamisesta sekä ennaltaehkäisevien palvelujen ja kuntoutuksen tarjoamisesta ovat kannatettavia. On erittäin tärkeää, että lapsiin kohdistuvien rikosten esitutkintaa nopeutettaisiin ja priorisoitaisiin aina. Rikosprosessien pitkä kesto on lapselle ja hänen lähipiirilleen vahingollista ja lapsen kokonaisvaltaista kehitystä vahingoittavaa. On erittäin tärkeää, että henkilöille, jotka eivät vielä ole epäiltynä eivätkä tuomittuina seksuaalirikoksista on väylä hakeutua matalan kynnyksen ehkäiseviin palveluihin ja myös tuomituilla, rangaistuksen laadusta riippumatta on mahdollisuus päästä hoito-ohjelmien piiriin ja käydä ne loppuun. Muistion ehdotus: Ensisijaisesti selvitetään aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin Järjestön näkemyksen mukaan tämän selvitystyön tekeminen olisi erittäin tärkeää, sillä nyt esitetyt Tilastokeskuksen luvut eivät ole riittävän täsmällisiä vaikuttavuusarvioiden tekemiseen. Muistion ehdotus: Toissijaisesti 1) korotetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta, 2) säädetään erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsen raiskaus, rang.asteikko 4-12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä. Järjestö katsoo, että ensisijainen ja toissijaiset ehdotukset eivät tarvitse olla toisiaan poissulkevia. Järjestö katsoo, että lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomitaan liian lieviä rangaistuksiaverrattuna esimerkiksi Ruotsiin, missä seksuaalirikoksiin suhtaudutaan vakavammin kuin Suomessa. Sukupuoliyhteys tai siihen rinnastuva seksuaalinen loukkaus tuomitaan Ruotsissa lapsen raiskauksena, jonka rangaistusasteikko on 2-6 vuotta vankeutta ja 4-10 vuotta, jos teko on törkeä. Tuomiot lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat usein ehdollisia. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että rangaistus tuomitaan rikosnimikkeestä ja teon luonteesta riippumatta usein miten ehdollisena, jos henkilö tuomitaan ensimmäistä kertaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Ongelmana on, että suurin osa seksuaalirikoksista tuomittavista rangaistuksista sijoittuu asteikon alapuolelle, vaikka asteikot antaisivat mahdollisuuden kovempienkin rangaistusten tuomitsemiseen. Esimerkiksi lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistus on 1 vuosi vankeutta ja jos tekijä on ensikertalainen, on tuomio usein ehdollinen. Rangaistusasteikon minimin korottamisella 2 vuoteen olisi tässä tapauksessa todennäköisesti enemmän vaikutusta oikeuskäytäntöön kuin ehdotuksella lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusmaksimin korottamisella 4 vuodesta 6 vuoteen. Jos lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oltaisiin tuomitsemassa yli neljän vuoden rangaistus, onko silloin jo kyseessä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Järjestö katsoo, että lapsen törkeää raiskausta koskeva sääntely tulisi ottaa valmisteluun ja selvitettäväksi. Tämä voi toki edellyttää koko raiskaussääntelyn tarkastelua, jos siinä ollaan siirtymässä suostumuspohjaiseen ajatteluun. Koska lapsi ei voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen, sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa kriminalisoivaa tekoa ei voi rakentaa suostumuspohjalle. Sukupuoliyhteys lapsen kanssa voitaisiin määritellä törkeäksi lapsen raiskaukseksi ja todeta suostumuksen olevan lapsen kohdalla merkityksetön (Ruotsin mallia mukaillen). Teon erityisen moitittavuuden ja erityisen ankaran suhtautumisen osoittamiseksi rangaistusmaksimin nostaminen 10 vuodesta 12 vuoteen vankeutta on perusteltua. Teknologian kehityksen osalta olemme nyt tilanteessa, missä tulee huomioida lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekotapojen osalta rikosnimikkeet raiskaus, törkeä raiskaus vaikka teko on toteutettu verkon välityksellä. (Ruotsissa ennakkotapaus 2017) Järjestö pitää tärkeänä, että muistioehdotuksista lausumansa lisäksi otetaan huomioon seuraavaa: Uhria kunnioittava terminologia: Nykyisessä lainsäädännössämme käytetty terminologia ei kunnioita lasta tai lapsen oikeuksia. Lainsäädännön termit lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö loukkaavat toistuvasti kaikkia seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi joutuneita lapsia. Lapsiin kohdistuva seksuaalirikos on aina väkivaltaa ilman mitään ”hyvää” tai ”hyväksyttävää”, joten käytetyn terminologian pitää yksiselitteisesti ja vahvasti ilmentää tätä. Sanoina lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö mitätöivät ja vähättelevät lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja uhrin kokemaa traumaa. Lapsipornografia termissä kyse ei koskaan ole pornosta. Kysymys on laittomasta materiaalista, joka kuvaa lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalirikosta – ei pornografiaa. Yksikään lapsi, jonka seksuaalinen riisto ja kaltoinkohtelu on kuvattu ja levitetty Internetissä ei koe olevansa pornotähti tai tuottavansa pornografista aineistoa. Lapsi on uhrin asemassa myös joka kerta, kun lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta todistavaa materiaalia katsotaan tai levitetään. Uhrilla ei ole keinoja estää tätä ja hänen kokemansa trauma kasvaa ja pitkittyy. Teknologian mukanaan tuomat uudet mahdollisuudet lapsen seksuaaliseen riistoon ja kaltoinkohteluun vaativat uusia määritelmiä, jotta ilmiö tulee kuvatuksi ja ymmärretyksi riittävällä tarkkuudella. Hyväksikäyttö -sana on myös ongelmallinen kaksoismerkityksensä takia. Kaltoinkohtelu, riisto tai väkivalta vastaavat parhaiten abuse-termiä. Toki seksuaalinen väkivalta voi helposti herättää ajatuksen, että olisi oltava näkyviä vammoja, mutta henkiset vammat kuuluvat tämän käsitteen piiriin myös. Viranomaisten, median ja kansalaisten ei tule koskaan käyttää kieltä, joka loukkaa lapsen oikeuksia. Kansainvälinen Ecpat International on yhteistyössä viranomaisten ja 17 organisaation kanssa julkistanut kattavan terminologiaohjeistuksen lapsen seksuaalisen riiston ja kaltoinkohtelun sanastosta. Tavoitteena on yhdenmukaistaa ja selkiyttää ammattilaisten käyttämää käsitteistöä sekä luoda pohjaa entistä parempaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, tiedon keräämiseen ja tutkimustoimintaan. Terminologiaohjeistus on saatavilla englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi: LuxembourgGuidelines.org Muutokset lainsäädännön terminologiaan edistävät valtion sitoutumista lopettaa lasten seksuaalinen riisto ja kaltoinkohtelu. Tämä auttaa valtiota toimeenpanemaan tehokkaammin kaikkia ihmisoikeusinstrumentteja, kuten myös Agenda 2030 tavoitetta 16.2: Lopettaa lapsiin kohdistuva pahoinpitely, hyväksikäyttö, lapsikauppa sekä kaikki väkivallan muodot että kidutus. Vaikka esimerkiksi kansainvälisissä sopimuksissa nykyistä terminologiaa esiintyy, maat voivat kansallisessa lainsäädännössään ja ohjeissaan sitä muuttaa ja olla edelläkävijöitä. Edellä todetuin perusteluin Suomen valtion tulee korvata sanat ‘lapsipornografia’ ja ‘sukupuolisiveellisyyttä loukkaava kuva” (Child Sexual Abuse Material), sekä ”hyväksikäyttö” lapsen kärsimystä todenmukaisemmin kuvaavalla sanalla kansallisessa lainsäädännössä, ohjelmissa ja ammattilaisten ohjeistuksissa. Nk. ”lapsipornografia” pykälät Rikoslain 20 luvun alle: Järjestö esittää selvitettäväksi voitaisiinko nk. ”lapsipornografiapykälät” Rikoslain 17 luvusta siirtää Rikoslain 20 luvun alle. Kyseiset rikokset tulee nähdä seksuaalirikoksina lapsia kohtaan, sillä ne edustavat vakavaa lapsen henkilökohtaisen ja seksuaalisen koskemattomuuden loukkausta. Materiaaleissa lapset ovat vakavien rikoksien uhreina. Ilmoitukset näistä rikoksista ovat lisääntyneet samalla, kun lapsen seksuaalista kaltoinkohtelua esittävän materiaalin tuotanto ja saatavuus ovat lisääntyneet ja materiaali on raaistunut koskien entistä pienempiä lapsia. Edellä mainittujen pykälien siirto antaisi tärkeän viestin lapsen oikeudesta suojeluun seksuaaliselta riistolta ja kaltoinkohtelulta. Lisäksi se painottaisi lapsen asemaa asianosaisena, seksuaalisen riiston kohteena ja uhrina, jonka koskemattomuutta tulisi kaikin tavoin suojella ja kunnioittaa. Myös näiden rikosten seuraamukset tulisi ottaa tarkasteluun suhteessa siihen kärsimykseen, joka lapsille on aiheutettu ja aiheutetaan joka kerta kun aikuinen hyödyntää lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa todistavaa materiaalia oman seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi. Rikoksentekovälineinä käytetyt laitteet tulisi aina tuomita valtiolle menetetyksi. Näin ei nyt ole.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  SEKSUAALIRIKOSTEN YLEISYYDESTÄ JA SUKUPUOLITTUNEISUUDESTA (tarkemmin liitteenä olevassa lausunnossamme, johon pyydämme kunnioittavimmin tutustumaan) Kiinnitämme oikeusministeriön huomiota siihen, että merkittävä osa seksuaalirikollisuudesta on piilorikollisuutta ja vain hyvin harva tapaus käsitellään tuomioistuimissa. EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 julkistaman tutkimuksen mukaan 3% Suomen valtion alueella olevista naisista kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa. Väkilukuun suhteutettuna tämä on 58 000 naista . Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan vastaava prosenttiosuus on 2,2 – eli noin 45 000 naista. Poliisin tietoon tuli vuonna 2017 yhteensä 3 269 seksuaalirikosta, joista 1 242 raiskausrikoksia, 1 170 lapsen seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia ja 857 muita seksuaalirikoksia . Uhritutkimusten perusteella tehtyjen arvioiden ja poliisin tietoon tulleiden rikosten määrän suuri ero on huolestuttava. Ero kertoo muun muassa siitä, että kynnys ilmoittaa seksuaalirikoksesta on suuri. Amnestyn Suomen osaston ja Lapin yliopiston tekemän mielipidekyselyn (2010) vastaajista 60 % kertoi, että luottamus oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti on joko vähäinen tai olematon. Kaikki keinot, joilla seksuaalirikosten ilmoituskynnystä voidaan madaltaa ja joilla vahvistetaan uhrien luottamusta oikeuslaitokseen, ovat tarpeen. Arviointimuistiossa mahdollisuus näiden keinojen kehittämiseen on jätetty pääosin käyttämättä. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan ilmoitetuista raiskausrikoksista vain noin kolmasosa käsitellään tuomioistuimessa ja vain 20-25 prosenttia päättyy syyksilukevaan tuomioon. Koska annettujen tuomioiden määrä on hyvin alhainen verrattuna seksuaalirikosten yleisyyteen, on kyseenalaista antaa painoarvoa tuomioihin perustuville tutkimustuloksille, joiden mukaan seksuaalirikosten uusimisriski on pieni (s. 81 ja 90). Erityisesti parisuhdeväkivalta, johon sisältyy myös seksuaalista väkivaltaa, on usein toistuvaa. Parisuhteissa tapahtuvat raiskaukset tulevat vain harvoin viranomaisten tietoon. Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli yhteensä 5237 parisuhdeväkivaltarikosta (uhreista 82% naisia), mutta vain 95 parisuhteessa tapahtunutta tai entiseen puolisoon kohdistunutta seksuaalirikosta (uhreista 90 naisia). SEKSUAALIRIKOSTEN TUNNUSMERKISTÖISTÄ (tarkemmin liitteenä olevassa lausunnossamme, johon pyydämme kunnioittavimmin tutustumaan) Raiskauksen määritelmä vaatii uudistamista. Istanbulin sopimuksen artikla 36 ja artiklaa koskeva sopimuksen selitysosa asettavat selkeän velvoitteen: raiskauksen tunnusmerkistön on tunnistettava suostumuksen puute rikoksen keskeisenä määrittäjänä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja yleisemmin ihmisoikeuksien suojan vahvistamisen kannalta olisi keskeistä, että suostumuksen puute mainittaisiin nimenomaisesti lain tasolla. Tämä oli myös perustuslakivaliokunnan kanta (2014), sekä esimerkiksi Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen noudattamista valvova CEDAW-komitean suositus samana vuonna. Ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa 2017 Suomi hyväksyi saamansa suositukset koskien suostumusperustaisuuteen siirtymistä raiskauksen määrittelyssä. Suostumusperustaisuuteen siirryttäessä myös seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön siirtämistä raiskauspykälistöön tulisi harkita. Tämä nostaisi samalla näiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavien tekojen rangaistusasteikkoa. Tällä hetkellä seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan tuomita sakkoa. Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön laajentamista arvioidessa (s. 84-85) on otettava huomioon Istanbulin sopimuksen 40 artikla. Tuon artiklan mukaan rikosoikeudellinen tai muu oikeudellinen seuraamus on voitava määrätä kaikista sellaisen ei-toivotun sanallisen, sanattoman tai ruumiillisen seksuaalisen käyttäytymisen muodoista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on henkilön ihmisarvon loukkaaminen. Selitysmuistion kohdassa 208 todetaan, että seksuaalinen ahdistelu voi tapahtua myös suullisesti tai kirjallisesti. Esimerkiksi 14 % suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista ahdistelua internetissä. Nykyinen seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistö kattaa vain koskettelemalla tehdyt teot. Myös sanallinen ja esimerkiksi eleillä tapahtuva seksuaalinen häirintä on vahingollista ja loukkaa uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Muut mahdolliset tunnusmerkistöt eivät huomioi seksuaalisen ahdistelun todellista luonnetta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena. Seksuaalisen ahdistelun pykälä säädettiin alun perin juuri tästä syystä. Tasa-arvolain hyvityssäännökset ovat riittämättömiä täyttämään Istanbulin sopimuksen vaatimukset, sillä ne koskevat vain työelämää, oppilaitoksia, etujärjestöjä ja tavaroiden ja palveluiden saatavuutta ja tarjontaa. Johtoa sopimuksenmukaisen rangaistuspykälän muotoilemiseen voitaisiin saada esimerkiksi vainoamisen pykälästä (RL 25:7a). Arviomuistiossa mainitusta kielletyn/sallitun käyttäytymisen välisestä rajanvetokysymyksestä huomautamme, että on paljon seksuaalisia sanallisia ja sanattomia tekoja, jotka eivät ole hyväksyttävyydeltään tulkinnanvaraisia.
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Esitutkinnan tehostaminen: kannatamme ja erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten ja lasten kuulemisen osalta; Uusi suunta-ohjelma: kannatamme. Toivomme myös riittävän tehokkaita turvataito-ohjelmia lapsille ja nuorille. Varoituksia ja riittävää valvontaa nettisivustoille. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta: kannatamme ja ennen muuta kannatamme törkeän tekomuodon minimirangaistuksen nostamista kahteen vuoteen (jossa se oli vuoden 1998 loppuun saakka) Erillisrangaistus törkeä lapsen raiskaus: vaatinee selvitystä - näkemyksemme mukaan lapsen kanssa suoritettu sukupuoliyhteys on säännönmukaisesti lapsen raiskaus. Lapsen törkeän raiskauksen minimirangaistus 4 vuotta: kannatamme.
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kantamme ehdotuksiin (kohta 3.7): Esitutkinnan tehostaminen (kohta 3.7.1): Kannatamme raiskausrikosten esitutkinnan tehostamista. Tehostaminen edellyttää tutkintaviranomaisten resurssien lisäämistä, heidän lisäkouluttamistaan seksuaalirikosten tutkintaan ja traumatisoituneen uhrin kohtaamiseen sekä seksuaalirikosten tutkinnan keskittämistä näille tutkintaryhmille. Setlementti Tampere ry:n Väkivalta- ja kriisityön yksikössä toimivan Välitä!-työryhmä on auttanut Pirkanmaalla seksuaalirikosten uhreja yli 6 vuotta. Tässä ajassa on havaittu, että ennestään pitkät tutkinta-ajat ovat seksuaalirikoksissa pidentyneet viime vuosina entisestään niin, että jo pelkkä esitutkinta saattaa kestää yli vuoden. Tämä on päinvastainen kehitys kuin mitä arviomuistiossa tavoitellaan. Näkemyksemme mukaan seksuaalirikosten esitutkinta tehostuisi myös sillä, että se keskitettäisiin tutkijoille, joilla on riittävä lisäkoulutus ja osaaminen seksuaalirikosten tutkintaan. Kokemuksemme mukaan tutkinta on venynyt erityisesti niiden juttujen kohdalla, jotka tutkitaan perustutkintaryhmissä, joissa ei ole seksuaalirikosten vaatimaa erityisosaamista. Tutkinnan laatu on myös usein heikompi, mikä vaarantaa uhrien oikeusturvan, koska näytön kerääminen jää puutteelliseksi. Esitutkinnan haasteet eivät siis johdu pelkästään näytön puuttumisesta tai siitä, että tilanteessa olisi vain uhrin sana tekijän sanaa vastaan, kuten arviomuistiossa annetaan ymmärtää. Resurssipulan lisäksi tutkintaan vaikuttavat yhteiskunnassa edelleen vahvana elävät asenteet, jotka syyllistävät ja mitätöivät uhrin kokemusta. Asenteet ja/tai riittämätön koulutus johtavat helposti siihen, että traumatisoitunutta uhria ei osata kohdata tai tulkita oikein, uhrin kertomusta ei pidetä luotettavana tai saatavilla olevia todisteita ei tutkita kunnolla. Liian moni uhri kuulee edelleen viranomaiselta, että rikosilmoitusta ei kannata tehdä, koska näyttöä on vaikea saada ja tekijä jää usein tuomitsematta. Perättömiä ilmiantoja pelätään myös suhteettomasti seksuaalirikosten kohdalla, vaikka se ei niissä ole sen suurempi ongelma kuin muissakaan rikoksissa. Pidämme isompana ongelmana sitä, että seksuaalirikoksissa näytöksi kelpaavia asioita arvioidaan usein ankarammin kuin muissa rikoksissa. Esimerkiksi omaisuusrikoksissa uhrin kertomusta ja motiiveja ei samalla tavalla kyseenalaisteta. Näistä syistä on tärkeää panostaa myös tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten kouluttamiseen seksuaalirikoksen uhrien kohtaamisesta. Ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien palveluiden saatavuuden parantaminen (kohta 3.7.2): Kannatamme Uusi Suunta -ohjelman saatavuuden parantamista sekä ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien palvelujen laajentamista henkilöille, jotka eivät ole rikosseuraamusjärjestelmän piirissä mutta ovat syyllistyneet tai riskissä syyllistyä seksuaalirikoksiin. Valtaosa seksuaalirikoksia tekevistä (kuin myös uhreista) ei ole viranomaisten tai nykyisten auttamisjärjestelmien piirissä. Kokemuksemme mukaan heidän tavoittamisensa vapaaehtoisen avun piiriin on haastavaa mutta mahdollista. Se edellyttää, että heille on tarjolla anonyymeja matalan kynnyksen palveluja, joissa he voivat luottaa, että heitä osataan auttaa. Tämä vaatii lisää resursseja tällaisten palvelujen tuottamiseen sekä niiden tehokkaaseen markkinointiin. Uusi Suunta -ohjelman koulutus olisi saatettava paremmin myös rikosseuraamusalan ulkopuolisten toimijoiden saataville; tällä hetkellä koulutuksia järjestetään vain rikosseuraamusalan työntekijöille, ja niihin on päässyt mukaan vain muutamia ulkopuolisia ammattilaisia. Vaikka riskiryhmille ja tekijöille olisi paremmin matalan kynnyksen apua saatavilla, Suomen tiukka ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun ja poliisille estää osaa hakeutumasta avun piiriin. Esimerkiksi Saksassa, jossa ei ole samanlaista ilmoitusvelvollisuutta, tavoitetaan tekijöitä hyvin hoito-ohjelmiin. Ilmoitusvelvollisuuteen olisikin syytä tehdä tarkennuksia siltä osin, jos henkilö hakeutuu vapaaehtoisesti avun piiriin ja sitoutuu muutostyöskentelyyn. Lisäksi poliisia ja syyttäjiä pitäisi velvoittaa ohjaamaan epäiltyjä avun piiriin tehokkaammin jo esitutkinta- ja syyteharkintavaiheessa. Näin apua päästäisiin antamaan nopeammin ja kaikkien viranomaisten tietoon tulevien henkilöiden riskiä syyllistyä uuteen seksuaalirikokseen voitaisiin vähentää sen sijaan, että vain se pieni osa, joka saa tuomion, saa apua tuomion jälkeen. Seksuaalirikosten kohdalla ehdonalaisen tuomion kestoon pitäisi kiinnittää myös erityistä huomiota: sen pitäisi olla riittävän pitkä, jotta Uusi suunta -ohjelma ehditään sen aikana toteuttaa. Mahdolliset lainsäädäntömuutokset (kohta 3.7.3): Yhdymme Raiskauskriisikeskus Tukinaisen lausunnossa olevaan näkemykseen, että lainsäädäntömuutosten vaikutuksista ja nykyisestä oikeuskäytännöstä on jo riittävästi tutkimusta, joka pitäisi vain hyödyntää paremmin. Rangaistusasteikkojen muuttamista olennaisempaa on nykyisten asteikkojen käyttäminen koko laajuudessa. Nykyisessä oikeuskäytännössä seksuaalirikosten tuomiot ovat painottuneet liikaa asteikkojen lievään päähän, mikä ei vastaa yleistä oikeustajua, ja saa tuomiot usein vaikuttamaan kohtuuttoman lieviltä muihin rikoksiin nähden. Ellei oikeuskäytäntö muutu ei maksimirangaistuksen korottaminen välttämättä tuota ankarampia rangaistuksia. Emme kannata myöskään yksittäisten uusien rikosnimikkeiden kuten törkeä lapsen raiskaus lisäämistä lakiin samoista syistä, jotka Tukinainen on maininnut lausunnossaan. Sana hyväksikäyttö on monella tavalla ongelmallinen varsinkin, kun puhutaan teoista, joissa alaikäisen kanssa on oltu sukupuoliyhteydessä, varsinkin väkivallalla uhaten tai sitä käyttäen. Terminologiaa ei kannata kuitenkaan uudistaa irrottamalla yksi teko irralliseksi nimikkeeksi, vaan osana koko rikoslain 20. luvun kokonaisuudistusta, kuten Tukinainenkin toteaa lausunnossaan.
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitos ei ota kantaa yksittäisten rikosnimikkeiden rangaistuksen mittaamiseen mutta toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että rangaistusten ankaroittamisella ei ole yleisesti todettu olevan merkittävää rikollisuutta vähentävää vaikutusta. Esitys seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien palveluiden tarjonnan lisäämisestä ja laajentamisesta on kannatettava. Tämä mahdollistaisi myös nykyistä toimivammat jatkumot seuraamuksista vapautuvien seksuaalirikosten kuntoutukseen. Käytettävien palveluiden/ohjelmien vaikuttavuutta tulee arvioida ja kehittää tarjontaa edelleen. Rangaistustason noston kustannusvaikutus on Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan arvioitu oikeansuuntaisesti.
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdotukset muodostavat hyvän lähtökohdan jatkovalmistelulle.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa todetaan: ”ottaen huomioon rangaistuskäytännön ankaruus ja varsin tuore lainsäädännön muutostarpeiden arviointi myös törkeän raiskauksen osalta, ei rangaistusasteikon muuttamiseen tai muuhun ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavaan säännösten muuttamiseen ole aihetta eikä perusteita” (sivu 88). Muistiossa ehdotetaan, että selvitetään aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö tilastoja laajemmin (s. 97). Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää tätä kannatettavana. Muistiossa on erinomaisesti kiinnitetty huomiota seksuaalirikosten ennaltaehkäisevän työn merkitykseen. Seksuaalirikoksista tuomitut uusivat tekonsa suhteellisen harvoin, jolloin seksuaalirikosten ennaltaehkäisevän työn merkitys on ilmeinen. Seksuaalirikosten ennaltaehkäisevässä työssä painopisteen tulee siirtyä yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluihin, mikä muistossa on todettukin. Tämä edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kouluttamista lapsikohteisen seksuaalisuuden kohtaamiseen. Seksuaalineuvontaan, -terapiaan ja -kasvatukseen liittyvää osaamista tulee lisätä sekä Rikosseuraamuslaitoksen että sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstölle, mikä myös edellyttää resurssointia koulutukseen. Kuntoutus- ja hoitopolkuja on kehitettävä. Lasten kuuleminen ei myöskään ole yksiselitteistä ja siihen erikoistunutta henkilökuntaa tarvitaan rikoksen tutkintavaiheessa. Poliisi tarvitsee myös koulutusta ja resursseja seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamiseksi. Rangaistuksen koventamista harkitessa tulee miettiä yhtäaikaisesti kuntoutusmahdollisuuksien parantamista. Mikäli rangaistuksia kovennetaan, tulee lisätä mahdollisuuksia osallistua Uusi suunta -ohjelmaan ja STOP-ohjelmaan sekä muihin kuntoutusmuotoihin. Kuntoutusmahdollisuuksia tulee olla saatavilla valtakunnallisesti läpi koko rikosprosessin ja myös vapautumisen jälkeen kuntoutusjatkumona. Seksuaalirikoslainsäädännön tulee perustua muulta kuin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta suostumuksen arviointiin. Suostumukseen perustuva tulkinta ei saa heikentää syyttömyysolettamaa.
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lakimiesliitto pitää esityksiä erityisesti raiskausrikosten ennalta ehkäisyyn ja esitutkinnan tehostamiseen suunniteltujen toimenpiteiden osalta kannatettavina. Yhtäältä tulee huomioida, että mikäli raiskausrikosten esitutkintaa tehostetaan lisärahoituksella, vastaava lisärahoitus tulisi kohdistaa myös syyttäjä- ja tuomioistuinlaitokselle. Erillisen rangaistussäännöksen säätäminen Lapsen törkeästä raiskauksesta on sinänsä kannatettavaa, mikäli tällainen uusi säännös katsotaan jatkovalmistelussa perustelluksi. Vastaava koskee myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä koskevaa enimmäisrangaistuksen korottamista. Toisaalta voidaan kysyä, onko seksuaalirikosten sirpalemainen uudistaminen kerrotulla tavalla tarkoituksenmukaista vai olisiko syytä käynnistää koko 20 luvun seksuaalirikoksiin liittyvä uudelleenarviointi, jossa samassa yhteydessä käytäisiin läpi myös raiskausrikoksiin liittyvät muutostarpeet (esim. suostumusta koskeva keskustelu). Yhtäältä voidaan myös kysyä, mikä vaikutus rangaistuskäytäntöön lopulta on sillä, että rikoksen enimmäisrangaistusta korotetaan vai tulisiko tällaista muutosta harkittaessa arvioida samalla rikoksen rangaistusminimin korottamista, millä on tehokkaampi vaikutus rangaistuskäytäntöön.
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Raiskausrikokset ovat erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja uhritutkimusten mukaan ne ovat usein myös pari- tai lähisuhdeväkivaltaa. On huolestuttavaa, että tilastollisesti vain 20,1 prosenttia poliisin tie-toon tulleista raiskausrikoksista johtaa syyksi lukevaan tuomioon. Siihen saakka, kun tilastojen taustatekijöitä on seurattu, on syynä ollut ”ei näyttöä”. Näyttökysymykseen tulee ehdottomasti löytää pitävämpi ratkaisu, johon meillä ei valitettavasti ole antaa oikeusoppineita ehdotuksia. Muistion ehdotus esitutkinnan tehostamisesta vaikuttaa hyvältä. Nykyinen käytäntö ei kuitenkaan tue Istanbulin sopimuksen velvoitetta saattaa tekijät vastuuseen teoistaan. Seksuaalirikoksesta epäillyille tai tuomituille ei juuri ole olemassa seksuaaliväkivallan katkaisuohjelmia. Muistiossa mainittujen omahoito- ohjelman ja vankilassa tarjolla olevien ohjelmien välimaastossa on hei-kosti tarjolla kuntouttavaa työskentelyä. On olemassa yksittäisiä järjestöjen palveluja, esim. Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö/ Setlementti Tampere ry, muttei valtakunnallista palvelujen verkkoa. Istanbulin sopimus kuitenkin velvoittaa Suomea kehittämään seksuaalirikoksista tuomituille erityisiä väkivallan katkaisuohjelmia. Muistion ehdotus Uusi suunta- ohjelman laajentamisesta rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella on kannatettava. Koska seksuaaliväkivaltarikokset ovat usein pari- tai lähisuhdeväkivaltaa, tulisi tätä osa-aluetta kehittää ja vahvistaa jo olemassa olevissa lähisuhde- ja perheväkivallan katkaisuohjelmissa. Seksuaaliväkivallan teemat ovat jo osa esim. Lyömätön tie - Väkivallan katkaisuohjelmaa, mutta järjestöjen rooli rikosentorjunnassa korostuu, sillä läheisissä suhteissa tapahtuva seksuaalinen tai seksuaalisuutta loukkaava väkivalta ei aina tule poliisin tietoon.
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Kannatetaan ehdotusta raiskausrikosten, mutta myös kaikkien muiden seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamisesta. Jotta esitutkinnan tehostaminen on mahdollista, se edellyttää lisäresursseja poliisille ja syyttäjille. Tällöin on huomioitava, että lisäresursseja tarvitaan myös koko rikosprosessiketjussa. Pelkästään esitutkinnan tehostaminen ei johda toivottuihin tuloksiin, jos nopeasti tutkitut jutut jäävät syyttäjien tai tuomioistuinten pöydille. Kannatan ehdotusta, että tarjotaan Uusi suunta -ohjelmaa henkilöille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet seksuaalirikoksiin ja laajennetaan muutoinkin seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Tällaisille henkilöille tulee olla väylä, jota kautta he voisivat hakeutua matalalla kynnyksellä tarvitsemiensa palveluiden pariin. Harmillista kyllä tällaiset henkilöt eivät pääsääntöisesti tunnista ongelmaansa ajoissa. Koska näihinkin rikoksiin liittyy vahvasti alkoholi ja muut päihteet, koska päihtymystila alentaa tekijän estoja ja siten myös rikoksen tekemisen kynnys madaltuu. Siten myös näiden rikosten ennaltaehkäisevänä toimina ovat avun saaminen päihdeongelmiin. Asteikot ovat käsitykseni mukaan nykyisellään riittävän laajat ja mahdollistaisivat jo nyt huomattavasti ankarampien rangaistusten tuomitsemisen. Ongelmana on, että rangaistukset tuomitaan asteikon alapäästä eikä asteikkoa laajasti käyttäen. Pelkästään rangaistusasteikkojen yläpäätä muuttamalla rangaistuskäytäntö ei ankaroidu. Ankaroitumiseen rangaistusasteikkoja muuttamalla onnistutaan ainoastaan, jos minimirangaistuksia nostetaan. Törkeä lapsen raiskaus-nimikkeen säätämiseen suhtaudun myönteisesti. Yhden rikosnimikkeen käyttö yksinkertaistaisi seksuaalirikosten syyttämistä. Muutoksella saataisiin oikeuskäytäntöä selkeytettyä ja rangaistuskäytäntöä yhtenäistettyä. Näin menetellen rikosnimike ja rangaistusasteikko kuvaisivat esitetyin tavoin hyvin teon erityistä moitittavuutta ja erityisen ankaraa suhtautumista kyseisiin seksuaalirikoksiin. Toisaalta olisi kuitenkin myös toivottavaa, että koko seksuaalirikoksiin liittyvä lainsäädäntö käytäisiin johdonmukaisesti uudelleen läpi. Lainsäädäntö on muutettu pala kerrallaan ja erilaiset siirtymäsäännöt ja voimaantuloon liittyvät soveltamiset ovat tällä hetkellä erittäin vaikeaselkoiset, suorastaan haasteelliset.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Tarvetta muuttaa seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja ei lähtökohtaisesti tällä hetkellä ole. Muistion mukaan myöskään törkeän raiskauksen osalta ei rangaistusasteikon muuttamiseen tai muuhun ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavaan säännösten muuttamiseen ole aihetta eikä perusteita. Muistion mukaan tässä vaiheessa ei ole perusteita ehdottaa esimerkiksi lainsäädäntömuutoksia, jolla vaikutettaisiin ehdollisen ja ehdottoman vankeuden väliseen osuuteen. Käräjäoikeus pitää kannatettavana seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamista, vaikka siitä aiheutuisikin kustannusten kasvua. Käräjäoikeus pitää tärkeänä, että kehitetään ohjelmia, joilla pyritään estämään henkilöiden syyllisty-mistä seksuaalirikoksiin. Tämä koskee sekä sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole vielä syyllistyneet seksuaalirikoksiin, mutta pelkäävät syyllistyvänsä niihin, että myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat jo aiemmin syyllistyneet seksuaalirikokseen. Muistiossa mainittu Uusi Suunta -ohjelma on sen vuoksi tarpeellinen rikosten ehkäisemisen kannalta. Samoin on tärkeää muutoinkin laajentaa seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Ohjelmat tulisi saattaa alueellisesti valtakunnallisesti kattavaksi. Aiheutuvat lisäkustannukset eivät saisi olla ohjelmien toimeenpanon esteenä. Käräjäoikeus pitää tarpeellisena, että seksuaalirikosten aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö selvitettäisiin rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja tarkemmin. Käräjäoikeus ei pidä sinänsä tarpeellisena lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittavan enimmäisrangaistuksen nostamista neljästä vuodesta kuuteen vuoteen ottaen huomioon, että valtaosa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittavista rangaistuksista sijoittuu tällä hetkellä pituudeltaan asteikon alimpaan kolmannekseen ja ovat ehdollisia tuomioita. Tilastojen mukaan tällä nimikkeellä tuomituista teoista vain pienessä osassa tuomitaan ehdotonta vankeutta. Muutos olisi enempi periaatteellinen kannanotto. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittava vähimmäisrangaistus on tällä hetkellä vuosi vankeutta. Mikäli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin kuuteen vuoteen, tulisi siinä tapauksessa harkita myös törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottamista yhdestä vuodesta ylöspäin. Sen sijaan uuden erillisen törkeää lapsen raiskausta koskevan rangaistussäännöksen säätäminen voisi olla perusteltua. Sen tulisi kattaa nykyisen törkeän raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tekomuodot. Sen tunnusmerkistö tulisi kirjoittaa siten, ettei sen soveltamisessa tule ongelmia esimerkiksi siitä, voiko pieni lapsi antaa suostumuksensa tekoon. Törkeälle lapsen raiskaukselle esitettyä rangaistusasteikkoa neljästä vuodesta kahteentoista vuoteen vankeutta on pidettävä oikeana.
  
  Poliisihallitus, Poliisitoimintayksikkö
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Muistiossa on esitetty seksuaalirikoksia koskevana mahdollisena toimenpiteenä esitutkinnan tehostamista, mikä käytännössä tarkoittaisi tähän tarkoitukseen osoitettua lisärahoitusta. Poliisihallitus kannattaa ehdotusta seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamisesta. Vaikka oikeasuhtaiset rangaistukset sinänsä ovat varsin tärkeitä rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta, tällä hetkellä kriittisemmät rikosoikeusjärjestelmän korjaustarpeet koskevat nimenomaan joutuisaa ja varmaa rikosprosessia. Ensisijaista on että rikoksista ylipäätään rangaistaan. Sekä uhrin että epäillyn kannalta on myös tärkeää, että prosessissa päästään lopputulokseen kohtuullisessa ajassa. Seksuaalirikosten ja eritoten lapsiin kohdistuvien rikosten esitutkinta edellyttää erityisosaamista ja on haastavaa sekä työlästä. Toisaalta intressi näiden asioiden nopeaan käsittelyyn on painava. Osaltaan esitutkintaviranomaisen työmäärää lisäävät väärät ilmoitukset, joita seksuaalirikosten kategoriassa on verraten runsaasti. Nykytilassa poliisin esitutkinta on ruuhkautunut ja lisävoimavarojen tarve on todellinen.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa ehdotusta raiskausrikosten esitutkinnan tehostamisesta. Huomattavan pieni osa poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista johtaa tuomioon. Tähänkin liittyen on huolestuttavaa, että Tilastokeskus on lopettanut syyttäjän ratkaisuja koskevien tilastojen ylläpitämisen ja julkaisemisen vuonna 2015 (s. 66). Päätöstä on syytä arvioida uudelleen. Uusi suunta –ohjelmaa tulee tarjota henkilöille, jotka vasta pelkäävät syyllistyvänsä seksuaalirikoksiin. Seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluja ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella tulee lisätä. Tämä tulee ottaa huomioon maakunta- sekä sosiaali- ja terveysjärjestelmää uudistettaessa. On kuitenkin tärkeää tarjota riittävän pitkäkestoista kuntoutusta myös seksuaalirikoksista rangaistusta kärsiville henkilöille. Seksuaalirikoksia koskevien lainsäädäntömuutosten vaikutuksia ja oikeuskäytäntöä tulee selvittää suomalaisia tilastotietoja laajemmin. Tarkastelu tulee tehdä sukupuolitietoisesti, koska sukupuoli on seksuaalirikoksissa olennainen tekijä. Seksuaalirikosten tunnusmerkistöä käsitellään arviomuistiossa laajasti. Onkin hämmentävää ettei suostumusta koskevaan keskusteluun viitata lainkaan. Suomen ratifioimassa Istanbulin sopimuksessa suostumuksen puute on keskeinen raiskauksen tunnusmerkki. Asian käsittelyn seuraavissa vaiheissa tulee tarkastella raiskausrikoksiin liittyvää suostumusta. Arviomuistiossa tarkastellaan seksuaalirikoksia kustannustehokkuuden näkökulmasta. Sanktiojärjestelmää koskevassa keskustelussa tulee asiaa tarkastella kustannustasolaskelmia laajemmin. Muistiossa arvioidaan myös yleisestävyyttä taloudellisin kriteerein, vaikka yleisestävyyden arvioiminen oikeustaloustieteen menetelmin perustuu erittäin epävarmoihin oletuksiin, mikä muistiossa todetaankin. Kustannustehokkuuden korostaminen ihmisoikeuksia suojeltaessa on kansainväliselle ihmisoikeusjärjestelmälle vieras lähtökohta. Ihmisoikeusnäkökulmasta rangaistuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta keskeistä on, miten rangaistuksen ankaruus suhteutuu teon moitittavuuteen. Kun tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittavien rangaistusten oikeasuhtaisuutta, tekojen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomioon mahdollinen teon syrjivyys. Raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Arviomuistion mukaan alle 40 % lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetuista rangaistuksista on ehdollisia. Näissä teoissa on yleensä kyse sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa. Raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla keskeinen ongelma on ehdollisen rangaistuksen käyttäminen varsin törkeissäkin tapauksissa. Käytännössä lapsiin kohdistuvia raiskauksia, etenkin silloin kun tekotapaan liittyy pelkotilan ja avuttoman tilan hyväksikäyttö, käsitellään lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä. Ehdotettu uusi tunnusmerkistö törkeä lapsen raiskaus saattaisi auttaa tunnistamaan lapsen raiskauksen paremmin. Seksuaalinen ahdistelu Jatkotyöskentelyssä tulee arvioida vuonna 2016 voimaan tullutta seksuaalisen ahdistelun rikossäännöstöä.
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Raiskausrikosten rangaistuskäytännöstä on arviomuistiossa esitetty havainto, että seuraamuskäytännössä olisi tapahtunut siirtymää ehdottomasta vankeudesta ehdollisen vankeuden puolelle. Edelleen arviomuistioon on kirjattu, että oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen 2009 johtopäätösten mukaan seksuaalirikosten uusimisriski on selkeästi pienempi kuin keskeisissä yleisissä rikoksissa, esimerkkinä rattijuopumus-, varkaus- ja huumausainerikokset. Yhtenä johtopäätöksenä näistä kahdesta tutkimustuloksesta voisi myös olla, että seksuaalirikoksessa tuomittavana on usein ensikertalainen. Kun vankeutta tuomitaan alle puolitoista vuotta on ehdollinen vankeusrangaistus lähtökohtaisesti ensisijainen seuraamus. Jos tuomittavalla ei ole aikaisempia rikosrekisterimerkintöjä, sekin puoltaa ehdollista vankeusrangaistusta. Yleisesti ottaen seksuaalirikoksista ilmoittaminen on lisääntynyt yhteiskunnassa tapahtuneen asenneilmapiirin muuttumisen vuoksi; seksuaalirikoksen uhrin rohkeus tehdä ilmoitus on lisääntynyt ja lisäksi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ilmoitusvelvollisuutta on lisätty. Seksuaalirikoksista ilmoittaminen on arkipäiväistynyt. Seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä uusittu palasina, mikä on aiheuttanut ongelmia lain soveltamisessa. Pitäisi selvittää, olisiko kokonaisuudistus tältä osin tarpeellinen. Pirkanmaan käräjäoikeudessa seksuaalirikoksissa on pyritty antamaan mahdollisimman julkisia tuomioita; asianomistajan tietojen salassapito voidaan silti toteuttaa, vähintään on laadittu asiasta julkinen seloste. Pirkanmaan käräjäoikeus kannattaa esitettyä esitutkinnan tehostamista, erityisesti lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa edellytetään lisää erityisosaamista ja lisäresursseja. Ongelmia lain soveltamisessa erityisesti lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa: törkeä raiskaus - törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö; tunnusmerkistöjen päällekkäisyys vaikeuttaa yhtenäisen tuomitsemiskäytännön syntymistä. Ehdotettu Ruotsin mallin mukainen voisi olla hyvä ratkaisu (törkeä lapsen raiskaus)? Joka tapauksessa ennen uusia uudistuksia perusteellinen selvitys rangaistuskäytännöstä ja lain soveltamisesta olisi tarpeen, kuten arviomuistiossa on ehdotettukin ensisijaisena toimenpiteenä laajempaa aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutusten ja oikeuskäytännön selvittämistä. Johtopäätösten tekeminen rangaistuskäytännöstä pelkästään julkisuutta herättäneiden yksittäisten juttujen perusteella ei hyvä ratkaisu.
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  -
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Esitutkinnan taheostaminen on kannatettavaa. Myös rikosten ennalta ehkäisyn korostaminen on hyvä asia. Kannatan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottamista. Sen sijaan ehdotus uudesta tunnusmerkistöstä on ongelmallinen. Ensinnäkin uudistus alentaisi enimmäisrangaistusta. Nyt törkeästä raiskauksesta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi tuomita yhteisen 13 vuoden vankeusrangaistuksen. Toiseksi pulma on raiskauksen perustunnusmerkistössä, jossa lapsen nuorta ikää ei ole rinnastettu avuttomaan tilaan. Olisikin syytä muuttaa raiskauksen perustunnusmerkistöä niin, että rangaistavaa olisi paitsi nukkuvan tai tolkuttomasti päihtyneen hyväksikäyttö myös sukupuoliyhteys sellaisen lapsen kanssa, joka ei nuoren ikänsä vuoksi ole ollut kykenevä ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Lapsen ikää ei laissa ole tarpeen määritellä, kykenemättömyys arvioitaisiin tapauskohtaisesti asiantuntijalausuunnon tai asiantuntijan kuulemisen avulla. Tässä on todellinen ongelma, ei enimmäisrangaistuksessa, joka on jo nyt riittävä. Myös lapsen törkeän seksuaalisen hyväksiköytön minimi tulisi korottaa kahteen vuoteen vankeutta. Silloin se olisi linjassa törkeän raiskauksen rangaistusasteikona kanssa.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Törkeän raiskauksen tai raiskauksen rangaistusasteikkojen korottaminen tai säännösten muuttaminen ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavalla tavalla Asteikot ovat nykyisellään riittävän laajat ja mahdollistavat nykyistä huomattavasti ankarampien rangaistusten tuomitsemisen. Ongelmana on, että suurin osa rangaistuksista sijoittuu asteikon puolenvälin alapuolelle. Asteikkoja tulisi oikeuskäytännössä käyttää koko laajuudeltaan siten, että rangaistuskäytäntö yleisesti ottaen ankaroituisi. Meillä suhtautuminen seksuaalirikoksiin on esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna lievempää, kun kiinnitetään huomiota kyseisten maiden raiskausrikosten rangaistusasteikkoihin. Viittaamme myös edellä huumausainerikosten rangaistuskäytännöstä lausuttuun. Muistion mukaan (s.69) aikajaksolla 2010 - 2016 tarkasteltuna raiskauksista tuomituissa rangaistuksissa on havaittavissa siirtymää ehdottomista ehdollisiin. Vuonna 2016 tuomituista rangaistuksista yli puolet tuomittiin ehdollisina, jolloin rangaistuksen pituus on noin puolitoista vuotta. Raiskauksen rangaistusmaksimi on kuusi vuotta vankeutta. Muistiosta (s. 67- 69) käy ilmi, että törkeiden raiskausten keskipituus on vuosina 2007- 2009 ollut neljä vuotta vankeutta ja että pisin keskipituus on ollut vuonna 2015, 5 vuotta 8 kuukautta vankeutta. Joka tapauksessa rangaistuksen pituudet liikkuvat asteikon puolenvälin paikkeilla. Pelkästään rangaistusasteikkoja muuttamalla rangaistuskäytäntö tuskin ankaroituisi. Sen sijaan perusmuotoisen raiskauksen minimirangaistuksen nostamisella olisi vaikutusta. Esimerkiksi säännösten tunnusmerkistöjen muuttamiseen rangaistusten ankaroitumiseen tähtäävällä tavalla emme kuitenkaan näe aihetta. Perusteluina tältä osin viittaamme arviomuistiossa lausuttuun (s. 86 - 87). Sanallisen seksuaalisen ahdistelun säätäminen rangaistavaksi Sanallisen ahdistelun kriminalisoimista pohdittaessa on ratkaisevaa sen tarve. Mielestämme laillisuusperiaatteen tarkkarajaisuusvaatimus ei lähtökohtaisesti estä sanallisen häirinnän kriminalisoimista, huomioon ottaen, että varsin monet rangaistussäännökset sisältävät tulkinnanvaraisia ja arvostuksen varaisia ilmaisuja, joita on täsmennettävä rangaistussäännöksiä sovellettaessa. Kyse on etenkin siitä, onko sanallista seksuaalista ahdistelua ehkäistävä säätämällä se rangaistavaksi huomioon ottaen, että siihen voidaan jo nyt puuttua muistiossa esiin tuoduin tavoin. Toisaalta sanallinen seksuaalinen ahdistelu voi tietyissä tapauksissa olla moitittavuudeltaan sen pitkäkestoisuus mukaan lukien sen laatuista, että kriminalisointi olisi perusteltua. Kriminalisoinnin laajennus edellyttäisi tutkittua tietoa sekä sanallisen häirinnän yleisyydestä että säännöksen tähänastisesta soveltamiskäytännöstä. Rangaistavuuden alan laajennus olisi siten tässä vaiheessa vielä ennenaikaista. Lapseen kohdistuvien raiskausrikosten ja hyväksikäyttörikosten rangaistusasteikkojen korottaminen Arviomuistiossa esitetään yhtenä vaihtoehtona perusmuotoisen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottamista kuuteen vuoteen. Tähän emme näe perusteita, koska maksimin korottaminen kuuteen vuoteen tarkoittaisi sitä, että teot, jotka ansaitsisivat tulla rangaistaviksi yli neljän vuoden, olisivat varmasti jo törkeitä seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Lapseen kohdistuneita seksuaalirikoksia koskevaa rangaistuskäytäntöä olisi kuitenkin varaa ankaroittaa. Sen arviointia, onko rangaistuskäytäntö liian lievää, vaikeuttaa jossain määrin tekotapojen vaihtelevuus. Muistion mukaan perustunnusmerkistön mukaisista rangaistuksista vuonna 2016 vain 8% oli ehdottomia. Kolme neljäsosaa rangaistuksista on ehdollisia keskipituuden ollessa noin 8 kuukautta. Tähän nähden maksimin korotus olisi viesti lainsäätäjältä rangaistuskäytännön ankaroittamiseksi. Mikäli rangaistuskäytäntöä halutaan tosiasiassa ankaroittaa, tulisi perusmuotoisen lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusminimiä korottaa. Törkeä lapsen raiskaus Toisena vaihtoehtona rangaistusten kiristämiseksi muistiossa esitetään erillistä törkeää lapsen raiskausta koskevaa rangaistussäännöstä. Säännös koskisi niitä alle 16-vuotiaisiin ja eräissä tapauksissa 17 - 18 vuotiaisiin kohdistuvia törkeimpiä tapauksia, joissa nykyisin tuomitaan sekä raiskaus- että hyväksikäyttörikoksesta. Uuden rangaistussäännöksen asteikko on 4 – 12 vuotta. Tämä on arviomuistion selvästi ongelmallisin kohta. Muistiossa ei pohdita, mikä merkitys on sillä, jos raiskausrikos muutetaan täysin suostumuspohjaiseksi ja mitä tämä merkitsisi lapsen kohdalla, joka ei voi antaa suostumusta tekoon. Oikeusministerin mukaan raiskausrikosten suostumuspohjaisen mallin arviointi tulisi tapahtumaan asiantuntijafoorumissa. Näkemyksemme mukaan lapseen kohdistuvat sukupuoliyhteyden käsittävät teot tulisi kokonaisuudessaan arvioida uudelleen samassa yhteydessä kun mahdollisesti raiskaussäännösten muuttamista arvioidaan. Raiskaussäännösten muuttaminen täysin suostumuspohjaiseksi tarkoittaisi nähdäksemme sitä, että teot jotka eivät nykyisin ole rangaistavia edes lievänä raiskauksena (RL 20:1.3), tulisivat rangaistavaksi raiskauksena. Muistiossa lähdetään siitä, että nimike tulisi sovellettavaksi lapseen kohdistuvissa kokonaisuutena ottaen törkeissä tapauksissa, joissa raiskaus ja hyväksikäyttörikokset toteutuvat samanaikaisesti. Muutoin tuomittaisiin erikseen sekä hyväksikäyttörikoksesta että raiskauksesta. Pelkästään hyväksikäyttörikoksesta tuomitaan nykyisin silloin, kun sukupuoliyhteys lapsen kanssa ei sisällä minkäänlaista väkivaltaa tai pakottamista tai avuttoman tilan hyväksikäyttöä. Jos raiskaus muuttuu suostumuspohjaiseksi ja lapsen suostumus sukupuoliyhteyteen on merkityksetön, tuomittaisiin arviomuistion törkeää lapsen raiskausta soveltamalla edelleenkin vain hyväksikäytöstä. Sen sijaan aikuisen kohdalla nimikkeenä olisi raiskaus. Koska lapsi ei voi antaa tai olla antamatta pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen, sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa kriminalisoivaa tekoa ei voida rakentaa suostumuspohjalle. Sukupuoliyhteys lapsen kanssa voitaisiin Ruotsissa omaksuttua mallia noudatellen kuitenkin määritellä perusmuotoiseksi lapsen raiskaamiseksi ja törkeäksi lapsen raiskaamiseksi ja todeta suostumuksen olevan lapsen kohdalla merkityksetön. Samalla tulisi rangaistusasteikon maksimi määritellä riittävän korkeaksi säännöksen soveltamispiiriin kuuluvia törkeimpiä tekomuotoja varten ja teon erityisen moitittavuuden osoittamiseksi. Raiskauksen kohdistuminen lapseen on raiskauksen törkeyttä lisäävä teko, joka puoltaa vähintään 12 vuoden maksimia eli nykyisin maksimin korottamista 10 vuodesta 12 vuoteen. Riippumatta siitä, minkälaisiin muutoksiin lopulta päädyttäisiin, törkeän lapsen hyväksikäytön minimirangaistuksen korottamista kahteen vuoteen vankeutta tulisi vakavasti harkita.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Raiskausrikosten esitutkintaa tulee tehostaa. Siitä olemme samaa mieltä arviomuiston laatijoiden kanssa. Se, että juttu kaatuu todisteiden puutteellisuuden vuoksi ei merkitse sitä, että uhri olisi syyllistynyt perättömään ilmiantoon. Tätä pitäisi korostaa myös syyttäjille ja korostaa hallituksen mahdollisessa esityksessä. Perättömän ilmiannon mahdollisuutta käytetään uhrin uhkailemiseen ja pelotteluun. Lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja nykyinen oikeuskäytäntö ei vaadi niinkään uusia tutkimuksia kuin jo olemassolevien tutkimusten parempaa hyödyntämistä. Rangaistusasteikkojen minimien korottamisella on enemmän vaikutusta oikeuskäytäntöön kuin rangaistusasteikkojen maksimien korottamisella lapsen hyväksikäytön tapauksessa. Ehdotettu törkeä lapsen raiskaus -tunnusmerkistö on monessa mielessä ongelmallinen. Arviomuistiossa ei ole pykälän tunnusmerkistön ehdotusta vaan yleisesti sanotaan, että tarkoituksena on yhdistää raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö uudeksi tunnusmerkistöksi. Mallina on ilmeisesti ollut Ruotsin Brottsbalkenin 6:4.3momentti. Huomioon ei kuitenkaan ole otettu 1. ja 2. momenttia. Koko tunnusmerkistö rakentuu ajatukselle, että lapsi ei voi antaa suostumusta sukupuoliyhteyteen. Arviomuistiossa ei ole lainkaan otettu kantaa ikärajoihin. Ruotsissa alin suojaikäraja on 15 vuotta ja Englannnissa 13 vuotta (Rape of a child). Sekä Ruotsissa että Englannissa koko lapsen raiskauksen problematiikka on käsitelty laajemmin kuin arviomuistiossa. Tällaisen uudistuksen tekeminen edellyttää Suomessa koko rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta niin houkuttelevalta kuin ehdotetun rikoksen otsikko kuulostaakin.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Muistion ehdotus: tehostetaan raiskausrikosten esitutkintaa Kannatetaan ehdotusta raiskausrikosten ja etenkin kaikkien seksuaalirikosten esitutkinnan tehostamisesta. Jotta esitutkinnan tehostaminen on mahdollista, se edellyttää lisäresursseja poliisille. Tällöin on huomioitava, että lisäresursseja tarvitaan myös koko rikosprosessiketjussa eli syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa. Pelkästään esitutkinnan tehostaminen ei johda toivottuihin tuloksiin, jos nopeasti tutkitut jutut eivät etene nopeasti myös syyttäjältä tuomioistuimiin. Tällä hetkellä Helsingin syyttäjänvirastossa seksuaalirikosten syyteharkinta-aika on noin 9 - 12 kuukautta asioissa, joissa epäilty ei ole vangittuna. Tehostaminen edellyttää lisäresurssien lisäksi, että jokaisessa poliisilaitoksessa on seksuaalirikosten tutkimiseen erikoistunut tutkintaryhmä, jolla on tutkinnanjohtaja, joka voi käyttää täysipainoisesti työaikansa tällaisten rikosten tutkinnan johtamiseen. Ryhmässä tulee olla myös riittävä määrä lasten kuulustelemiseen koulutettuja tutkijoita. Samoin syyttäjälaitoksessa on oltava riittävästi seksuaalirikosasioiden ratkaisemiseen erikoistuneita ja koulutettuja syyttäjiä. Muistion ehdotus: tarjotaan Uusi suunta -ohjelmaa henkilöille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet seksuaalirikoksiin ja laajennetaan muutoinkin seksuaalirikoksia ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta rangaistusjärjestelmän ulkopuolella Kannatetaan ehdotusta. Henkilöille, jotka eivät vielä ole epäiltynä eivätkä tuomittuna seksuaalirikoksista, pitäisi luoda väylä, jota kautta he voisivat hakeutua matalalla kynnyksellä tällaisten palveluiden pariin. Tällä hetkellä poliisi vähissä määrin ohjaa henkilöitä palveluiden piiriin, mutta niiden saatavuus tai toteutuvuus pitäisi toteutua ennen kuin henkilö joutuu rikoksesta epäillyksi ja tekemisiin poliisin kanssa. Melko usein seksuaalirikosten tekijät ovat tekohetkellä päihtyneitä. Päihtymystila alentaa tekijän estoja ja siten myös rikoksen tekemisen kynnys madaltuu. Moni seksuaalirikos voisi olla estettävissä, jos palveluiden kautta henkilöt voisivat saada ennakoivasti apua päihde- ja mielenterveysongelmiin. Muistion ehdotus: ensisijaisesti selvitetään aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin Muistiossa ehdotetaan vaihtoehtoisesti joko oikeuskäytännön selvittämistä tai kahta muutosta liittyen lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Nämä eivät käsittääksemme ole toisensa poissulkevia, vaan kannatamme osittain molempia ehdotuksia. Kannatetaan ehdottomasti lainsäädäntömuutosten vaikutusten ja oikeuskäytännön selvittämistä tarkemmin. Tilastokeskuksen luvut eivät anna todellista kuvaa, koska rangaistuksessa on usein tuomittu useammasta rikosnimikkeestä eikä vain siitä seksuaalirikoksesta, jonka alle tuomion pituus tilastollisesti on kirjattu ja joka on ns. päärikos. Muistion sivulla 88 on todettu, että tilastokeskuksen tietojen perusteella törkeästä raiskauksesta tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus olisi vuonna 2015 ollut yli 5 vuotta 8 kk ja vuonna 2016 yli 4 vuotta. Todellisuudessa ei voine pitää paikkaansa, että pelkästä törkeästä raiskauksesta tuomittaisiin näin ankaria rangaistuksia. Tilasto antaa edellä mainituista syistä virheellisen kuvan rangaistuskäytännöstä. Ottaen huomioon, että suurin osa seksuaalirikostuomioista on nykyään asianomistajan henkilöllisyyttä lukuun ottamatta julkisia, on tarkempi rangaistuskäytännön selvittäminen melko helposti mahdollista. Muistion ehdotus; toissijaisesti 1) korotetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta 2) säädetään erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsen raiskaus, rangaistusasteikko 4 - 12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä Ehdotuksella lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottamisesta 4 vuodesta 6 vuoteen ei mielestämme ole käytännön merkitystä. Maksimirangaistuksen muutos ei toisi mitään uusia tutkinta- tai pakkokeinomahdollisuuksia. Käsityksemme mukaan käytännössä yksittäisestä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -rikoksesta tuomitaan alle kahden vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia eikä tuomioistuin käytä asteikkoa 4 vuoteen asti. Maksimin nostamisella ei näin ollen olisi käytännössä mitään vaikutusta tuomioiden pituuteen. Arviomuistiossa (s. 88) viitattujen tilastojen perusteella saa mielestämme harhaanjohtavan kuvan rangaistusten pituudesta, koska päärikoksen ohella tekijä on täytynyt tuomita muistakin rikoksista kuin pelkästä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -rikoksesta. Törkeä lapsen raiskaus-nimikkeen säätämistä kannatetaan. On syytä pohtia Ruotsin lainsäädännössä omaksuttua mallia, jolloin muodostettaisiin yksi rikosnimike koskemaan niitä törkeimpiä tapauksia, missä nykyisin raiskaus- ja hyväksikäyttörikos yhtyvät. Muutoksella saataisiin oikeuskäytäntöä selkeytettyä ja rangaistuskäytäntöä yhtenäistettyä. Näin menetellen rikosnimike ja rangaistusasteikko kuvaisivat esitetyin tavoin hyvin teon erityistä moitittavuutta ja erityisen ankaraa suhtautumista kyseisiin seksuaalirikoksiin. Kuten arvomuistiossa on mainittu, tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, mikä puolestaan antaisi riittävän harkintavallan lainsoveltajalle. Uusi ehdotus: törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -rikoksen minimirangaistus korotetaan 2 vuodeksi Ottaen huomioon arviomuistiossa esille tuotu tarve korostaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erityistä moitittavuutta ja erityisen ankaraa suhtautumista kyseisiin seksuaalirikoksiin, tulisi alle 16-vuotiaan lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä olemisesta tuomita aina vähintään kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus. Arviomuistiossa sivulla 88 mainittu oletus, että teot, joissa seksuaalinen teko on sukupuoliyhteys, katsottaisiin aina törkeiksi lapsen seksuaalisiksi hyväksikäytöiksi ja niistä tuomittaisiin ehdotonta vankeutta, joiden keskipituus olisi noin kolme vuotta, ei vastaa käsityksemme mukaan todellisuutta. Törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä uhrin ollessa 14 - 15-vuotias, tuomitaan kokemuksemme mukaan sukupuoliyhteyksien lukumäärästä riippuen noin 1 v 6 kk - 2 v 6 kk vankeutta. Jos sukupuoliyhteyksiä ei ole useita, jää rangaistus usein alle kahden vuoden ja tuomitaan ehdollisena. Jotta lainsäätäjän tarkoitus rangaistusten ankaruuden osalta toteutuisi, tulisi törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -rikoksen asteikon minimi korottaa kahteen vuoteen. Minimirangaistuksen korottaminen tehostaisi myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkintaa mahdollistamalla laajemmin pakkokeinojen käytön. Uusi ehdotus: Seksuaalinen ahdistelu -rikoksen tunnusmerkistön laajentaminen koskemaan myös seksuaalisia puheita Viime vuoden puolelta alkaen on maailmanlaajuisesti keskusteltu seksuaalisesta häirinnästä, joka voi olla monimuotoista eikä edellytä koskettamista. Kun seksuaalinen ahdistelu kriminalisoitiin, alun perin ehdotus sisälsi myös seksuaaliset puheet. Syynä tunnusmerkistön rajaamiselle kosketteluihin tuolloin oli laillisuusperiaatteesta johtuva rikoksen tunnusmerkistön tarkkarajaisuusvaatimus. Käsityksemme mukaan tunnusmerkistö olisi sillä tavalla selkeästi rajattavissa, että se täyttäisi tarkkarajaisuusvaatimuksen. Tunnusmerkistön sanamuotoon voisi ottaa mallia muista maista, joissa myös seksuaaliset puheet sisältyvät seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöön.
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Esitutkinnan tehostamista sekä ennaltaehkäisevien palvelujen ja kuntoutuksen tarjoamista koskevat ehdotukset ovat kannatettavia. Lainsäädäntömuutoksia koskevia ehdotuksia en sen sijaan kannata varauksettomasti. Kuten mietinnöstä käy ilmi, seksuaalirikossääntelyä on uudistettu useaan otteeseen viime vuosina. Mietinnössä esitettyjen yksittäisten uudistuksen sijaan olisikin perusteltua tehdä rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus. Perusteltua olisi myös mietinnössä esitetyin tavoin selvittää aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset. Mietinnössä esitetään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus nostettavaksi nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. Tällä muutoksella olisi todennäköisesti käytännössä varsin rajatut vaikutukset ensinnäkin siksi, että rangaistuksia harvoin määrätään asteikon yläpäästä ja toisaalta siksi, että lähtökohtaisesti vakavimpien sukupuoliyhteyden sisältyvien tekojen tulisi tulla tuomituiksi törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä eikä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Esitetty muutos ei myöskään vaikuttaisi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrättyjen ehdollisten vankeusrangaistusten määrään, mikä on varsin keskeinen kysymys pohdittaessa rangaistuskäytäntöä yleisen oikeustajun näkökulmasta. Tässä suhteessa merkittävämpi muutos olisi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen vähimmäisrangaistuksen korottaminen. Kannatan sitä, että törkeää lapsen raiskausta koskevan säännöksen säätäminen otetaan valmisteluun. Tällaisen sääntelyn omaksuminen edellyttäisi kuitenkin muutoksia myös raiskaussääntelyyn. Jos raiskaussäännöstä ei lainmuutoksen yhteydessä muutettaisi, siirtyisi raiskaussäännöksen soveltamiseen liittyvä hankala ja paljon kritisoitu pohdinta siitä, onko lapsi ollut kykenemätön puolustamaan itseään taikka kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, uuden säännöksen soveltamisen yhteyteen. Ehdotettu lainmuutos ei näin ollen ratkaisisi keskeisintä raiskaus- ja hyväksikäyttösääntelyn yhteensovittamiseen liittyvää ongelmaa.
  
  Nousiainen Kevät
  
  Päivitetty:
  
  17.4.2018
  
  Naisiin kohdistuvan, sukupuoleen perustuvan väkivallan erikoispiirteitä ei käsitellä eikä oteta arviomuistiossa huomioon. Jos näin olisi tehty, rangaistustasoa olisi arvioitu sellaisten erityispiirteiden valossa, jotka tutkitusti ovat ominaisia naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Tässä on mahdollista esittää vain joitakin esimerkkejä näkökohdista, jotka olisi tullut ottaa huomioon. Etenkin läheissuhteissa tapahtuvat väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat usein toistuvia, mutta niiden ilmoittamiskynnys on korkea. On hyvin todennäköistä, että poliisille ilmoitettua seksuaalista tai perheväkivaltaa ("perheväkivalta" tarkoittaa yleissopimuksen 3 (b) artiklan mukaan kaikkia perheen tai kodin sisäisiä tai toistensa entisten tai nykyisten puolisoiden tai kumppanien välisiä ruumiillisen, seksuaalisen, henkisen tai taloudellisen väkivallan tekoja riippumatta siitä, asuuko väkivallantekijä tai onko hän asunut samassa asunnossa uhrin kanssa) usein edeltää sarja vastaavia tai muita väkivallantekoja. Väkivallan tekijä näyttäytyy kuitenkin rangaistusta mitattaessa ensikertalaisena, jolle ehdollisen tuomion katsotaan soveltuvan hyvin - etenkin, jos tekoon syyllistyneen työhistoria ja sosiaalinen asema ovat hyvät. Arviomuistiossa olisi tullut arvioida tämän tapaisten, rangaistustasoa vääristävien seikkojen vaikutusta. Rikoksen uhrin suojeleminen uusilta rikoksilta on Istanbulin sopimuksen mukainen velvoite. Myös EU:n uhridirektiivi velvoittaa tähän. Naisiin kohdistuvan väkivallan uhrin näkökulmasta tehty riskinarviointi on rikosprosessissa olennainen kysymys. Tyypillisissä naisiin kohdistuvan väkivallan tilanteissa uhrin ja tekijän välinen suhde on erilainen kuin tavanomaisessa väkivaltarikoksessa, ja uhriin kohdistuvien uusien väkivallantekojen ehkäiseminen (erityisestävyys tässä mielessä) on vaikeampaa kuin monissa muissa ríkostyypeissä. Jos arviomuistiossa olisi otettu huomioon sukupuoli huomioon Istanbulin sopimuksen edellyttämällä tavalla, tällaiset kysymykset olisivat nousseet esiin. Istanbulin sopimus asettaa sopimusvaltioille aineellisoikeudellisia velvoitteita, ts. velvollisuuden säätää jostakin asiasta lailla. Yleissopimuksen V luvussa sopimusvaltiot velvoitetaan säätämään rangaistavaksi monia sukupuoleen perustuvan, naisiin kohdistuvan väkivallan tekoja (artiklat 33 – 41). Luvun sopimusvelvoitteet koskevat myös esimerkiksi avunannon, osallisuuden ja teon yrityksen rikosoikeudellista määrittämistä. Arviomuistin kannalta keskeisimmät yleissopimuksen velvoitteet sisältyvät artikloihin 45 ja 46. Yleissopimuksen artiklan 45 (Seuraamukset ja toimet) mukaan 1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettävistä teoista voidaan määrätä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset niiden vakavuuden mukaan. Näihin seuraamuksiin sisältyvät tarvittaessa vankeusrangaistukset, joiden perusteella henkilö voidaan luovuttaa rikoksen johdosta. 2. Osapuolet voivat toteuttaa muita väkivallantekijöihin liittyviä toimia, kuten – tuomittujen seuranta tai valvonta; – vanhempainoikeuksien poistaminen, jos lapsen etua, johon voi sisältyä uhrin turvallisuus, ei voida taata muulla tavoin. Artikla käsittelee nimenomaisesti rangaistusten oikeasuhtaisuutta, jota tulee tarkastella suhteessa yleissopimuksen aineellisoikeudellisiin vaatimuksiin. Rangaistuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin tulee perustua teon moitittavuuden ja rangaistuksen ankaruuden suhteeseen. Yleissopimuksen selitysmuistion mukaan artikla 45 liittyy artikloihin 33-41, jotka edellyttävät tekojen määräämistä rangaistaviksi, mutta artikla 45 koskee myös muita kuin rikosoikeudellisia sanktioita. Kaikissa näissä yhteyksissä sopimusvaltioiden tulee sovittaa toimensa teon vakavuuteen. Kuten entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki toteaa , lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä korjattiin vuonna 2011, kun Suomi liittyi yleissopimukseen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Tässä yhteydessä lapsen hyväksikäyttö määriteltiin törkeäksi rikokseksi silloin, kun teko käsittää sukupuoliyhteyden. Minimirangaistus teosta on yksi vuosi vankeutta. Suomessa sovelletaan varsin mekaanisesti ns. ensikertalaissääntöä, jonka mukaan rangaistus tuomitaan rikosnimikkeestä ja teon luonteesta riippumatta ehdollisena, jos henkilö tuomitaan ensimmäistä kertaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Kuusimäen mukaan säännön soveltamisen vuoksi aikuisten miesten alaikäisiin tyttöihin kohdistuvista seksuaalisista teoista tuomitaan tästä syystä usein ehdollisia rangaistuksia. Myös puolet raiskauksesta tuomituista rangaistuksista tuomitaan Suomessa ehdollisina, toisin kuin Ruotsissa tai Norjassa, joissa raiskauksen rangaistusminimi on kaksi ja kolme vuotta. Kuusimäen mukaan teon vakavuuden pitäisi näkyä rangaistusasteikkojen alarajoissa, jotta henkilökohtaista koskemattomuutta korkeasti loukkaavat teot arvotetaan oikein.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä käsitellään Muistiossa laajasti, kuitenkin sivuuttaen suostumusta koskeva keskustelu. Istanbulin sopimus huomioon ottaen Suomessakin tultaneen lähiaikoina siirtymään suostumusperustaiseen raiskauksen tunnusmerkistöön. Seksuaalirikokset on valittu Muistion kustannustehokkuutta korostavan lähestymistavan esimerkiksi. Vaikka lähestymistapaa voidaan kritisoida, esimerkki nostaa esiin rikosten ennaltaehkäisyä koskevia kysymyksiä. Muistiossa laskelmoidaan, että rangaistusten korottaminen 30 prosentilla vähentäisi 178 raiskausta vuodessa (s. 35-37) ja että yhden raiskauksen ehkäiseminen maksaisi € 27.000. Jos yhtälö olisi todellakin näin yksinkertainen, on oletettavaa, että useimmat kansalaiset ja poliitikot olisivat valmiit tekemään tämän investoinnin. Muistio ei sitä suosita. Mikäli vastaavanlainen kustannusarvio tehtäisiin henkirikosten kohdalla, voitaisiinko laskea, että rangaistustason korottaminen 30 prosentilla laskisi rikoksia kolmella prosentilla? Tämän suuruinen lasku olisi noin kolme ihmishenkeä vuodessa. Olisimme valmiit hyväksymään kustannukset? Ennalta ehkäisevän vaikutuksen arvioiminen, saatikka laskeminen on todella vaikeaa. On todennäköistä, että edellä mainitut rangaistustason oleelliset korotukset toisivat mukanaan myös vaikutuksia, joiden ansiosta rikosten määrä ei ehkä laskisikaan. Sen vuoksi kustannustasolaskelmat eivät vaikuta oikealta tavalta käydä keskustelua sanktiojärjestelmästä. Raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Vaikuttaa lisäksi siltä, että Muistiossa keskitytään liiaksi uusintarikollisuuden ehkäisemiseen, ja aliarvioidaan yleispreventiovaikutusta. Erityisesti seksuaalirikoksissa sosiaalinen media on tuonut uusia tapoja lähestyä potentiaalia uhreja, lähinnä lapsia, mahdollisesti muitakin heikossa asemassa olevia henkilöitä. Muistiossa esitetyt pohdinnat siitä, että seksuaalirikoksiin ei voida vaikuttaa rangaistustasolla (s. 82), eivät todennäköisesti juurikaan sovellu tämä tyyppiseen, yleensä varsin suunnitelmalliseen toimintaan. Kuvasta 1 s. 30 käy ilmi, että noin puolet raiskauksesta (60 %) ja törkeästä pahoinpitelystä (vajaa 50 %) annetuista rangaistuksista on ehdollisia. Esimerkiksi Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi viidestä raiskauksesta ja parituksesta, jotka kohdistuivat 18-vuotiaaseen nuoreen naiseen ehdollisen rangaistuksen (HS 21.3.2018). Vajaa 40 prosenttia lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetuista rangaistuksista on ehdollisia. Teoissa on yleensä kysymys sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa. Säännös ei koske nuorten keskinäisiä seurustelusuhteita. Korkein oikeus on antanut vuonna 2017 ratkaisuja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (KKO:2017:31, 50,51). Jostain syystä ratkaisut eivät ole ehtineet Muistion arviointeihin mukaan. Ilmeisesti niitä ei ole oikeuskäytännössäkään täysin vielä sisäistetty. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden 7.3.2018 ja 8.3.2018 antamat ehdolliset tuomiot, joissa kyse oli lasten systemaattisesta houkuttelusta somessa ennen fyysisiä sukupuoliyhteyksiä, voivat olla ongelmallisia KKO:n linjausten valossa. Tällaiset tapaukset herättävät aiheellisia kysymyksiä siitä, otetaanko oikeuskäytännössä yksittäisten tapausten törkeysarviointiin liittyvät kysymykset riittävän perusteellisesti huomioon. Kuten edellä todettiin, Muistiossa suhtaudutaan vakavasti väkivaltaisen käytöksen muuttamiseen tähtääviin ohjelmiin. Seksuaalirikollisia koskevat ohjelmat toimivat nykytiedon mukaan parhaiten laitoksissa ja vaativat useamman kuukauden jakson. Tämäkin on yksi syy, jonka vuoksi ehdolliset tuomiot törkeissä seksuaalirikoksissa voivat olla ongelmallisia. Raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla keskeinen ongelma on ehdollisen rangaistuksen käyttäminen varsin törkeissäkin tapauksissa. Ehdotettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottaminen kuuteen vuoteen ei tässä kohdin auta, sillä rangaistukset mitataan nytkin asteikkojen alapäästä. Jos tapaus on törkeä, se voidaan käsitellä törkeänä hyväksikäyttönä, jolloin asteikko jo nykyisin on kymmenen vuotta. Yksi ongelma on se, että käytännössä lapsiin kohdistuvia raiskauksia, erityisesti kun kysymys on raiskauksen tekotapojen pelkotilan ja avuttoman tilan hyväksikäytöstä, käsitellään törkeinä ja tavallisinakin lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä. Ehdotettu uusi tunnusmerkistö törkeä lapsen raiskaus (4-12 vuotta vankeutta) voi auttaa tunnistamaan lapsen raiskauksen paremmin. Myös asteikon alarajan nostamisella rangaistuskäytäntöä voidaan ohjata. Vaikuttaa siltä, että käytännössä on opittu erottamaan nuorten keskinäiset seurustelusuhteet hyväksikäytöstä. Siten törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikon alarajan nostamisella nykyisestä yhdestä vuodesta ei pitäisi olla haitallisia seurausvaikutuksia. Seksuaalinen ahdistelu Mietinnössä todetaan, että vuonna 2016 voimaan tullutta seksuaalisen ahdistelun rikossäännöstä ei voida arvioida, koska sen soveltamisesta ei ole tieoja. Helsingin Sanomat on kuitenkin marraskuussa 2017 julkaissut asiasta laajan selvityksen tapaustiivistelmineen. Aineistoa on siten olemassa. Muistiossa ihmetellään, miksi seksuaalisesta ahdistelusta ei anneta sakkoja poliisin tai syyttäjän toimesta. Todennäköinen selitys on se, että sakkomenettelyssä ei voida tuomita vahingonkorvausta, joten asioiden hoitaminen tätä kautta olisi kohtuutonta rikosten uhreja kohtaan.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 30

Väkivaltarikokset
- Muistio sisältää seuraavat ehdotukset:
  pannaan täytäntöön yhdistelmärangaistusta koskeva lainsäädäntö
  tiukennetaan ehdonalaisen vapauden valvontaa (riskiarvioinnin tehostaminen mm. vakavien väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoilla sekä tiukennettu valvonta; 1,34 milj. e)
  tehostetaan ehdollista vankeutta valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla (3,2 milj. e, kustannukset kohdistuvat osin STM:n hallinnonalalle)
  kehitetään ja lisätään väkivaltarikollisille tarkoitettua Aggredi-tyyppistä ohjelmaa valtakunnallisesti (1,5 milj. e; STM, maakunnat).
- Näkemyksenne väkivaltarikoksia koskevasta arviosta ja ehdotuksista:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Tiukennetaan ehdonalaisen vapauden valvontaa (riskiarvioinnin tehostaminen mm. vakavien väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoilla sekä tiukennettu valvonta) Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta. Tehostetaan ehdollista vankeutta valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla (3,2 milj. e, kustannukset kohdistuvat osin STM:n hallinnonalalle) Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta. Sinänsä monesti esitetty väite siitä, että ehdollista vankeusrangaistusta ei koettaisi rangaistukseksi lainkaan, ei monesti tuomitun näkökulmasta pidä lainkaan paikkansa ottaen huomioon vaikkapa pelkästään jo rikosrekisterimerkintä. Se on toki selvää, että sen paremmin yleis- kuin erityisestävääkään vaikutusta ehdollisella vankeusrangaistuksella ei juurikaan ole, mikäli niitä määrätään useita kerta toisensa jälkeen, eikä aiempia ehdollisia vankeusrangaistuksia määrätä pantavaksi täytäntöön. Kehitetään ja lisätään väkivaltarikollisille tarkoitettua Aggredi-tyyppistä ohjelmaa valtakunnallisesti (1,5 milj. e; STM, maakunnat) Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta.
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Ehdotukset ovat kannatettavia. Väkivaltarikosten osalta olisi kuitenkin tarpeen arvioida, mitä Istanbulin sopimuksen ratifioiminen merkitsee niiden osalta. Vaikka Suomessa väkivaltarikokset ovatkin kääntyneet laskuun, väkivalta on Suomessa varsin sukupuolittunutta. Istanbulin sopimus on varsin yksiselitteinen sen suhteen, että väkivaltarikos lähisuhteessa on rangaistuksen peruste rangaistuksen ankaroittamiselle. Muistiossa tulisi pohtia sitä, olisiko erilaiset lähisuhdeväkivallan poisoppimisohjelmat saatettavissa osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmäämme. Muistiossa ei myöskään tarkastella lähestymiskieltoa, vaikka sillä olen lähisuhdeväkivallan torjunnassa keskeinen merkitys. Erilaiset kuntouttavat ohjelmat ovat tarpeellisia, mutta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan kipeästi kriittistä kvantitatiivista tutkimusta.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdollisen vankeuden tehostamista valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla voidaan harkita silloin, kun tämä on kyseisessä tilanteessa tarkoituksenmukaista.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  ks. liite
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Muistiossa on väkivaltarikosten osalta muun ohella viitattu 1.1.2018 voimaan tulleeseen yhdistelmärangaistusta koskeva lainsäädäntöön ja ehdollisen vankeuden tehostamista valvonnalla koskevaan lainsäädäntöhankkeeseen. Viimeksi mainittua hanketta koskeneesta työryhmän mietinnöstä olen 28.3.2018 antanut lausunnon EOAK/1410/2018, johon tältä osin viittaan.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  LÄHESTYMISKIELTO JA SOVITTELU VÄKIVALTARIKOKSISSA (tarkemmin liitteenä olevassa lausunnossamme, johon pyydämme kunnioittavimmin tutustumaan) Amnesty on pettynyt siihen, ettei arviomuistiossa käsitellä lähestymiskieltoa. Lähestymiskielto on tärkeä keino suojella väkivallan uhreja. Tällä hetkellä lähestymiskiellon valvonta on kuitenkin uhrin varassa: uhrin on raportoitava poliisille erikseen jokaisesta lähestymiskiellon rikkomisesta. Uhrit kokevat tämän raskaaksi. Lähestymiskiellon rikkominen on myös hyvin yleistä. Järjestelmän tehostamista tulisi arvioida, ja yksi keino valikoimassa voi olla lähestymiskiellon rikkomiseen liittyvien sanktioiden kehittäminen. Olemme huolissamme sovittelun laaja-alaisesta käytöstä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Sovittelun käyttö vaikuttaa myös näistä väkivaltarikoksista tuomittaviin rangaistuksiin, sillä sovittelu voi johtaa siihen, että asiasta ei nosteta koskaan syytettä, tai voi vaikuttaa tuomarin arviointiin rangaistuksen mittaamisessa.
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdonalaisen vapauden valvonta: kannatamme riskiarvioinnin tehostamista ja kannatamme myös ennaltaehkäisevien ohjelmien lisäämistä pakollisena osana valvontaa erityisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalirikosten tapauksissa. Ehdollisen vankeuden valvonta: kannatamme ja toivomme pakollista hoito-ohjelmaa lapsiin kohdistuvissa rikostapauksissa sekä perheen sisäisissä ongelmissa lasten säännönmukaista ja asiallista kuulemista olosuhteiden turvallisuuden selvittämiseksi.
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Huomioita arvioista (kohdat 4.1-4.6): Arvioissa ei ole juurikaan huomioitu lähisuhde- ja perheväkivallan erityisyyttä, vaan rikoslain tunnusmerkistöjen ja rangaistusten toimivuutta on arvioitu yleisellä tasolla, ja esimerkkeinä käytetty muun tyyppistä väkivaltaa. Tämä puute näkyy myös toimenpide-ehdotuksissa. Lähisuhdeväkivalta on uhritutkimusten mukaan merkittävä osa väkivaltarikollisuutta, ja sillä on myös omat erityispiirteensä, jota nykyinen tunnusmerkistö huomioi huonosti. Perheväkivalta muodostaa myös merkittävän osan poliisin kotihälytystehtävistä. Perheväkivalta on tyypillisesti toistuvaa ja sisältää fyysisen väkivallan lisäksi paljon kontrollointia, alistamista ja muunlaista henkistä väkivaltaa. Nykyinen tunnusmerkistö, jossa painottuu fyysinen väkivalta ja tekojen tarkasteleminen yksittäisinä tekoina, tunnistaa erittäin huonosti tällaista jatkuvaa väkivallan uhan alla elämistä ja sen vaurioittavuutta. Ruotsin rikoslaissa perheväkivallalle on oma rikosnimike, jossa nämä erityispiirteet huomioidaan, mikä on osaltaan auttanut ilmiön tunnistamista viranomaisissa sekä madaltanut uhrien kynnystä rikosprosessin käynnistämiseen. Tausta-arvioissa olisi ollut tärkeä käsitellä lähisuhdeväkivaltaa erillään muista pahoinpitelyrikoksista, ja selvittää sekä rikoslain että rangaistusten toimivuutta ja muutostarpeita myös tämän väkivaltatyypin kohdalla. Kantamme ehdotuksiin (kohdat 4.7.1-4.7.3): Yhdistelmärangaistuksen laajempi käyttö, riskinarvioinnin tehostaminen, ehdonalaisen vapauden valvonnan tiukentaminen ja tehostaminen yhdyskuntapalvelulla ovat hyviä toimenpiteitä esitetyissä vakavissa rikostyypeissä. Tämän lisäksi tulisi selvittää vastaavien toimenpiteiden soveltuvuutta ja laajentamista myös lievempiin rikoksiin, joissa ne voisivat toimia yhtä lailla kannustimina avun hakemiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kuntoutus (4.7.4): Kannatamme väkivaltaan syyllistyneiden ohjelmamuotoisen kuntoutuksen saatavuuden lisäämistä myös vankilan ulkopuolella. Siellä väkivaltaongelmiin tarjottavat palvelut ovat pitkälti järjestötoimijoiden vastuulla, kuten arviomuistiossa todetaan. Järjestöjen vahvuus palveluiden toteuttajina on henkilöiden tavoittaminen aikaisemmassa vaiheessa, aidosti matala kynnys palveluun pääsylle sekä mahdollisuus toimia yli kuntarajojen. Järjestötyön ongelmana ei ole pelkästään hankevetoisuus, vaan pysyvämpienkin toiminta-avustusten riittämätön taso. Tämän takia palveluita ei voida tarjota tarpeen edellyttämässä laajuudessa väkivallan tekijöille (eikä myöskään uhreille). Järjestöissä on osaamista muidenkin väkivaltaa vähentävien ohjelmien käyttöön kuin ehdotuksessa mainittu Aggredi-ohjelma, joka keskittyy katuväkivaltaan. Yhtä tärkeää olisi tarjota ohjelmia myös läheisissä suhteissa väkivaltaa käyttäville, ja erityisesti nuorille. Setlementti Tampere ry:n Perheväkivaltaklinikka on tarjonnut rikosseuraamusalan toimintamallin mukaisia SuHa-ryhmiä naisille, joilla on ongelmia aggressiivisuuden hallinnassa (tyypillisesti lähisuhteissa) ja jotka eivät ole viranomaisjärjestelmän piirissä. Näille ryhmille olisi suurempi tarve, myös miehille suunnattuna, mutta se vaatisi lisää henkilöstöresursseja. Rahallisen panostus näihin on kuitenkin pieni verrattuna kustannuksiin, jotka yhteiskunnalle koituvat, jos väkivaltainen käytös jatkuu (aiheuttaen jatkuvasti lisää uhreja, joiden hoidosta on kustannuksia) ja jos henkilö päätyy jossain vaiheessa rikosseuraamusjärjestelmään. Perheväkivaltaklinikalla annetaan tukiryhmien lisäksi apua sekä perheväkivallan tekijöille että kokijoille yksilö- tai parikäynneillä. Pariskuntien kanssa tehtävä työ on ainutlaatuista Suomessa ja sillä on saatu hyviä tuloksia, mutta sitä ei pystytä tarjoamaan nykyresursseilla kaikille halukkaille. Kehittämistyötä lähisuhdeväkivallan tekijöille suunnattuun työhön on siis tehty Suomessakin jo pitkään (myös muiden järjestöjen toimesta), ja näitä jo tehokkaiksi todettuja työskentelymalleja pitäisi olla yhtä lailla tarjolla laajemmin maakuntien tasolla. Kannatamme sen ohella valtakunnallisten standardien kehittämistä, tunne- ja turvataitokasvatuksen lisäämistä kouluissa sekä erityispanostusta oireileviin lapsiin ja nuoriin.
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitos ei ota kantaa yksittäisten rikosnimikkeiden rangaistuksen mittaamiseen mutta toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että rangaistusten ankaroittamisella ei ole yleisesti todettu olevan merkittävää rikollisuutta vähentävää vaikutusta. Tehdyt ehdotukset edellyttävät Rikosseuraamuslaitokselta panostusta erityisesti yhdyskuntaseuraamustyön sisällön kehittämiseen ja määrälliseen laajentamiseen. Kustannusarvioita voidaan pitää oikeansuuntaisena oletetuilla asiakasmäärävaikutuksilla. Tilannetta on tarkasteltava uudestaan mikäli vaikutus Rikosseuraamuslaitoksen asiakasmäärään poikkeaisi merkittävästi ennakoidusta. Rikosseuraamuslaitos on yhtä mieltä väkivaltarikollisuuteen syyllistyneiden kuntoutusta koskevista havainnoista ja ehdotuksista. On tärkeää, että tarvittavia palveluja on yhteiskunnassa tarjolla riittävän laajasti niin Rikosseuraamuslaitoksessa kuin sen ulkopuolellakin. Samoin käytettävien menetelmien jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen tulee panostaa.
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdotukset muodostavat hyvän lähtökohdan jatkovalmistelulle.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa suositetaan Oma-ohjelman ja Suha-ohjelman lisäämistä väkivaltarikokseen syyllistyneille (sivu 111). Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää hyvänä kuntoutusmahdollisuuksien lisäämistä. Pelkästään ohjelmatyön lisäämisellä ei välttämättä kuitenkaan saavuteta toivottuja tuloksia uusintarikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi, jos vanki vapautuu esimerkiksi asunnottomaksi. Ohjelmatyön lisäksi vangin kanssa tulee tehdä sosiaalityötä ja muuta kuntouttavaa työtä, jotka ulottuvat saumattomasti vankilasta vapauteen. Tähän työhön on myös varattava riittävät resurssit. Ohjelmat eivät sovellu kaikille vangeille. Oma-ohjelma on pitkä ja Suha-ohjelma taas varsin lyhyt. Niiden lisäksi ei ole välimuotoa. Muistiossa esitetään Aggredi-tyyppisen toiminnan laajenemista valtakunnallisesti, mitä Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää erittäin tärkeänä. Lisäksi esimerkiksi Lyömätön Linja ja Jussi-työ tulisi laajentaa valtakunnalliseksi toiminnaksi ja turvata niille pysyvä rahoitus. Näiden lisäksi tulisi kuitenkin etsiä, kehittää ja ottaa käyttöön uusia väkivaltarikoksista tuomittujen kuntoutusmuotoja, jotka huomioivat rikosseuraamusasiakkaiden moninaisuuden, kuten maahanmuuttajataustan. Ainoa erityisesti naisille vankilan ulkopuolella oleva väkivaltaisen käyttäytymisen käsittelymalli on Maria Akatemian kehittämä Demeter-menetelmä, joka sisältää chat- ja puhelinpalvelun sekä yksilö- ja ryhmätyöskentelyä. Apu on riittämätöntä, koska työntekijöitä on toiminnassa vain kaksi ja yksilötyöskentely on mahdollista vain Helsingissä ja Tampereella. Lisäksi vankiloissa on käytössä Vinn-ohjelma, jossa väkivallan käsittely on yksi monista teemoista. Naisille tyypillistä on, että he ovat usein sekä väkivallan tekijöitä että uhreja. Lisäksi naisten väkivaltakäyttäytyminen vaikuttaa usein lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Lähisuhdeväkivallasta poisoppimisohjelmat tulisi kytkeä osaksi sanktiojärjestelmää. Samoin lähisuhdeväkivallan lähestymiskieltoa tulisi kehittää esimerkiksi sähköisellä valvonnalla, joka olisi tehokas keino estää lähisuhdeväkivallan uusimista ja suojella uhria.
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lakimiesliitto pitää esityksiä kannatettavina. Erityisesti ehdonalaisen vapauden valvonnan tiukentamisella ja ehdollisen vankeuden valvonnalla voidaan alentaa merkittävästi rikosten uusintariskiä.
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa todetaan, että valvontaseuraamuksen oheisseuraamuksena voitaisiin ottaa käyttöön 30 tuntia kuntoutusta tai avohoitoa. Väkivaltarikollisuus liitetään muistiossa erityisesti alkoholiongelmaan. Sen sijaan naisiin kohdistuvassa väkivallassa ja perheväkivallassa alkoholiongelma voi olla yksi selittävä tekijä, mutta merkittävin kriminogeeni on kuitenkin (väkivaltainen) käyttäytyminen. Käyttäytymiseen voi vaikuttaa monin menetelmin. Kun rikosseuraamus tulee naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta, tulisi avohoidon olla väkivallan katkaisuohjelmaan osallistumista. Tästä on jo paikallinen kokeilu, joka perustuu siihen, että yhdyskuntaseuraamukseen tuomittu haluaa vapaaehtoisesti osallistua väkivallan katkaisuohjelman yksilötapaamisiin ja on motivoitunut muuttamaan käyttäytymistään väkivallattomaksi (Lyömätön Linja Espoossa ry 2017–2018) . Perheväkivallan asianomistajat kertovat sakkorangaistuksen merkityksettömyydestä ja jopa vahingollisesta seurauksesta: perheen sisällä sakko jää usein uhrin maksettavaksi. Perheväkivalta on läheisten ja jatkuvien ihmissuhteiden vuoksi luonteeltaan hyvin erilaista kuin ns. katuväkivalta. Tämänkin vuoksi olisi suositeltavaa ohjata tai tuomita tekijä avohoitoon väkivallan katkaisuohjelmaan. Käyttäytyminen ei muutu sakkorangaistuksella. Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan osalta Suomi ei ole onnistunut saattamaan väkivallan tekijöitä rikosoikeudelliseen vastuuseen siten, kun Istanbulin sopimus edellyttäisi. Väkivallan katkaisuohjelmien ja väkivallasta selviytymistä tukevien palvelujen asiakkaat kertovat esimerkiksi, että lievät lähisuhteissa tapahtuvat pahoinpitelyt jäävät liian usein tutkimatta ja syyttämättä. Samaa todentaa esimerkiksi Pirkanmaan alueella poliisiammattikorkeakoulun toteuttama seurantatutkimus. Tietoisuuden lisääminen läheisissä suhteissa tapahtuvasta väkivallasta on monialaista toimintaa, kannatamme lämpimästi lisäkoulutusta kaikkien ihmisten kanssa toimivien alojen henkilökunnalla, mutta erityisesti hätäkeskuslaitoksen henkilökunnalle, poliisille ja muille rikosprosessin osana oleville toimijoille. Käsittääksemme väkivallan tekijöille ei ole olemassa systemaattista riskinarviointia. Riskinarviointia tehdään yksinomaan uhrin näkökulmasta poliisi- ja sosiaaliviranomaisessa sekä väkivaltatyötä tekevien sosiaalihuollon palveluissa ja järjestöissä . Olisi tarpeen punnita sitä, millä tavalla lähisuhde- ja perheväkivaltarikoksesta epäillylle voitaisiin tehdä riskinarviointi siinä vaiheessa, kun hän on ensikontaktissa viranomaisen kanssa eikä häntä ole tuomittu ehdolliseen tai ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tämä on tarpeen väkivallan syklisen luonteen katkaisemiseksi, väkivallan uhrien turvaamiseksi ja surmien ehkäisemiseksi. Viranomais- ja järjestöyhteistyön tiivistäminen vakavien väkivaltarikosten ennalta estämiseksi on olennaista. Suomessa tapahtuu parisuhdeväkivallaksi luokiteltavia naisten surmaamisia ja perheväkivallaksi luokiteltavia perhesurmia. Tuorein selvitys osoittaa, että 71 prosenttia perhesurman tekijöistä oli käyttänyt aiemmin väkivaltaa lapsiaan tai puolisoaan kohtaan . Suurin osa naisten surmaajista oli entinen tai nykyinen puoliso. Tunnetusti lähisuhde- ja perheväkivalta on toistuvaa, jollei siihen haeta tai tarjota apua. Se tulee poliisiin tietoon vasta, kun väkivaltaisia tekoja on jatkunut jo pitkään. Tällöin viimesijaisen viranomaispalvelun ensisijainen tehtävä olisi ennalta estää uusintarikollisuutta tehokkaasti. Koska lähisuhde- ja perheväkivalta on massarikollisuutta, on olennaista tarkastella myös seuraamusjärjestelmän ulkopuolella olevia rikoksentorjunnan mahdollisuuksia. Viranomaisen ja järjestöjen välillä on yhteistoimintamalleja, jotka perustuvat epäillyn vapaaehtoisuuteen. Yksi tällainen on Katkaise väkivalta- malli, jossa rikostutkijat ohjaavat epäillyt esitutkinnasta väkivaltaa katkaisevaan palveluun. Koska nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista rikoksesta tuomitsemista väkivallan katkaisuohjelmiin, tulisi kokeilla arviomuistiossa ehdotettua uudenlaista valvontarangaistuksen oheisseuraamusta. Väkivallan katkaisuohjelmien kehittämiseen tarvitaan täten resursseja. Kannatamme lämpimästi väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kuntoutusta ja eri tavalla väkivaltaisesti käyttäytyville kehitettävien väkivallan katkaisuohjelmien kehittämistä myös rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella.
  
  Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Arviomuistiossa on kohtalaisen hyvin kyetty huomioimaan nykytutkimuksenkin esille tuoma seikka, että väkivallan tekijöissä ja kokijoissa on miehiä ja naisia. Tästä syystä on hyvä myös huolehtia siitä, että väkivaltaongelman vähentämiseksi kokijoille ja tekijöille tarjottuja palveluja on kohdennettu sekä miehille että naisille. Muistiossa todetaan, että ”Kriminaalipoliittiseen tutkimustietoon perustuva vakiintunut käsitys on, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää.” Tämä huomio näkyy myös siinä, kun pyritään vähentämään lähisuhdeväkivallan määrää. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Jussi-työstä, Maria Akatemian Demeter-työstä ja Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työstä (joka viimeinen puuttuu luettelosta, jossa käydään läpi Suomessa tekijöiden kanssa tehtävä väkivaltatyö) saatujen tulosten mukaan merkittävin vaikutus väkivaltaisuuden vähentämisessä on sillä, että tekijä työskentelee problematiikan kanssa tuetusti riittävän pitkän prosessin ajan. Työskentelyn onnistumisen keskeisin tekijä on ihmisen oma motivaatio. Rangaistus tai sen pelko ei näytä toimivan tällaisen motivaation juurena. Edelliseen perustuen, kohdassa ”2.4 Rangaistusten vaihtoehdot: rikoksentorjunnan menetelmät” ja kohdassa ”2.4.5 Lähisuhdeväkivalta” olisi tärkeä nostaa esille, että väkivallan tekijöille ja kokijoille tulee olla tarjolla kattavasti erilaisista lähtökohdista toteutettuja ammatillisia tukipalveluja.
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Kannatamme muistion toimenpide-ehdotusta, että kehitetään ja lisätään väkivaltarikollisille tarkoitettua Aggredi-tyyppistä ohjelmaa valtakunnallisesti (kappale 2.4.4). Pidämme nuorten parissa tehtävää työtä erittäin tärkeänä asenteisiin vaikuttamiseksi ja väkivallan ehkäisemiseksi. Pidämme myös tärkeänä, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevät työmuodot väkivaltaa tehneille tai sen käyttöä ennakoiville naisille ja miehille nostetaan keskeisiksi pitkäjänteisiksi rikoksentorjunnan menetelmiksi, kuten kappaleessa 2.4.5 Lähisuhdeväkivalta esitetään. Muistiossa mainittujen kognitiivisbehavioralististen ohjelmien lisäksi tarvitaan kokonaisvaltaisia, ihmisen omaa potentiaalia tukevia psykodynaamisia toimintamuotoja. Tällaiset toimenpiteet pyrkivät vaikuttamaan rikollisuuteen johtaviin inhimillisiin syihin, mihin rangaistuslainsäädännöllä ei juurikaan pystytä vaikuttamaan. Kun ohjelmiin hakeudutaan vapaaehtoisesti, niiden tulokset ovat pitkäaikaisia, mikä tulee esiin Pia Keiskin toukokuussa julkistettavassa väitöskirjassa Demeter-työstä. Muistion kappaleessa 2.4.5 Lähisuhdeväkivalta puuttuu Miessakit ry:n Lyömätön linja -työ, joka on merkittävä toimija miesten käyttämän väkivallan ehkäisemisessä edellä kuvatulla tavalla. Työmuotoa ei sovi ohittaa kerrottaessa kentän keskeisistä toimijoista, ja se tulisi lisätä muistioon.
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Muistion ehdotukset yhdistelmärangaistusta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta, ehdonalaisen vapauden valvonnan tiukentamisesta, ehdollisen vankeuden tehostamisesta valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla sekä väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kuntoutus ovat sinänsä kannatettavia ehdotuksia, mutta eivät yksistään riitä varmistamaan tavoitetta, jonka mukaan esimerkiksi väkivaltarikoksista annettavien rangaistusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Ihmisen terveys ja koskemattomuus tulisi olla huomattavasti paremmin suojattuina ja siten myös ankarammin rangaistavia kuin, mitä tällä hetkellä tilanne on. Ns. ensikertalaisuussääntö rangaistuksen määräämisen osalta saattaa mm. johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen suhteessa uhrin kärsimyksiin, mutta myös saman rikoksen tekijöiden välillä. Rangaistukset tulisi erityisesti väkivaltarikoksissa määräytyä erityisesti teon ei tekijän perusteella.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Tarvetta muuttaa väkivaltarikosten rangaistusasteikkoja ei tällä hetkellä ole. Muistion mukaan väkivaltarikosten rangaistusasteikkoja koskevat muutokset eivät ole ajankohtaisia. Sitä vastoin voidaan tunnistaa muita seuraamuksia koskevia toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä väkivaltarikollisuutta. Yhdistelmärangaistusta koskevat rikoslain 2 c luvun säännökset ovat tulleet voimaan 1.1.2018. Se voidaan tuomita 2 c luvun 11 §:ssä luetelluista rikoksista lainkohdassa säädetyin edellytyksin. Se koostuu ehdottomasta vankeudesta ja välittömästi sitä seuraavasta vuoden mittaisesta valvonta-ajasta. Yhdistelmärangaistus voidaan tuomita vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toi-sen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Se on korvannut aiemman vaarallisia rikoksenuusijoita koskevat säännökset. Käräjäoikeus katsoo lainmuutoksen parantavan mahdollisuutta siihen, että vankilasta vapautunut henkilö ei vapautumisen jälkeisen, yhden vuoden kestävän valvonnan aikana tai sen jälkeisenä aikanakaan syyllistyisi uusiin vakaviin rikoksiin. Vuoden kestävän valvonnan aikana hän on tiu-kassa valvonnassa ja siihen liittyvien velvollisuuksien rikkomisen seurauksena valvonta-ajasta suorittamatta oleva osa voidaan muuntaa ehdottomaksi vankeudeksi. Käräjäoikeus pitää kannatettavana sitä, että ehdonalaisen vapauden valvontaa tiukennettaisiin esitetyllä tavalla. Se koskisi perustekomuotoisten väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoita ja ensi kertaa taposta tuomittuja henkilöitä, joiden todennäköisyyttä syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen arvioitaisiin nykyistä systemaattisemmin. Väkivaltariskiarvioinnin seurauksena henkilö voitaisiin määrätä jäljellä olevaksi koeajaksi ehdonalaisen vapauden valvontaan. Uudistuksesta aiheutuvat lisäkustannukset eivät saisi olla sen esteenä. Käräjäoikeus pitää kannatettavana ehdollisen vankeuden tehostamista valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla. On perusteltua, että ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksia koskevaa järjestelmää täydennettäisiin siten, että myös muille kuin nuorille rikoksentekijöille (rikoksen alle 21 -vuotiaana tehneille) säädettäisiin uudeksi oheisseuraamukseksi valvonta. Valvonnalla pyrittäisiin vähentämään uusintarikollisuutta. Valvontaan voisi sisältyä päihdekuntoutusta. Samoin on perusteltua, että ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittavissa olevan yhdyskuntapalvelun enimmäismäärä nostettaisiin 90 tunnista 120 tuntiin. Ehdotetut toimenpiteet lisäävät ehdollisen vankeusrangaistuksen uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Uudistuksesta aiheutuvat lisäkustannukset eivät saisi olla sen esteenä. Väkivaltarikollisille tarkoitetun Aggredi-tyyppisen ohjelman kehittäminen ja saattaminen alueellisesti valtakunnallisesti kattavaksi on tarpeellista.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Miessakit ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Kohdassa "2.4.5 Lähisuhdeväkivalta" luetellaan massamme toimivat väkivallan tekijöille suunnatut työmuodot tai ohjelmat. Luettelosta kuitenkin puuttuu kokonaan Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työ, jota yhdistys on toteuttanut pääkaupunkiseudulla yli kaksikymmentä vuotta. Pyydämme tämän korjaamista muistioon seuraavaa kuvausta hyödyntäen: "Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työ perustuu kognitiivisten ja psykoterapeuttisten menetelmien integratiiviseen käyttöön asiakas yksilöllisesti huomioiden. Työtä toteutetaan laajassa yhteistyöverkostossa kunkin tahon kanssa yksilöllisesti sovittujen käytäntöjen mukaisesti. Pääasialliset yhteistyötahot ovat sosiaali- ja terveystoimi, poliisi, vankilat ja sovittelutoimi. Avun piiriin hakeudutaan myös oma-aloitteisesti. Työmenetelminä ovat yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentely (yhdistyksessä on kehitetty oma ohjattuun vertaistukeen perustuva pidempikestoinen ryhmähoitomalli). Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työstä saadut tulokset ovat hyviä, ja päärahoittaja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA tukeekin toiminnan laajentamista; seuraavaksi toimintaa käynnistetään syksyllä 2018 Kuopion seudulla." Edelleen kohdassa "2.4.5 Lähisuhdeväkivalta" todetaan seuraavaa: ”Suomessa väkivallan tekijät hakeutuvat katkaisuohjelmiin viranomaisten (esim. poliisi), palveluntarjoajien (esim. turvakoti) tai puolison kehotuksesta taikka omasta aloitteestaan. Monissa muissa maissa katkaisuohjelmat ovat sitä vastoin osa rikosseuraamusjärjestelmää. Käytännön työstä saadun kokemuksen ja tutkimuksen mukaan viranomaisten (esim. poliisi, tuomioistuin) ja väkivallan katkaisupalveluiden yhteistyö vaikuttaa merkittävästi väkivallan katkaisuohjelmien lopputuloksiin.” Toteamus on ainakin osin harhaanjohtava: Ensinnäkin ilmaisu ”Monissa muissa maissa” luo mielikuvan, että katkaisuohjelmat olisivat yleisesti osa rikosseuraamusjärjestelmää. Käytännössä esimerkiksi Euroopassa vain harvoissa maissa on mahdollista suorittaa rikosseuraamusta lähisuhdeväkivallasta katkaisuohjelmassa. Kohtalaisen monipuolista tekijöille kohdennettua lähisuhdeväkivalta-apua tarjoavana Suomi näyttäytyykin vertailussa melko edistyksellisenä maana. Toiseksi on epäselvää mihin toteamus ”käytännön työstä saadun kokemuksen ja tutkimuksen mukaan…” perustuu. Muistiossa viitataan eniten Ensi- ja turvakotien liiton Jussi-työn arviointitutkimukseen, mutta tässä Suomen alueellisesti laajimmassa auttamisohjelmassa on vain vähän kokemusta viranomaisyhteistyöstä, saatikka sen vaikutuksesta ohjelman lopputuloksiin. Lisäksi muistiossa mainitussa, Jyväskylässä tutkitussa ryhmähoitomallissa ei tutkita viranomaisyhteistyön vaikutusta hoitomallin lopputuloksiin. Myöskään Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työn arvioinneissa työn lopputuloksia ei suhteuteta viranomaisyhteistyöhön. Toteamus ei siis kerro Suomessa tarjottujen monipuolisten lähisuhdeväkivalta -auttamismuotojen tilasta, tai viittaa niihin kohdistettuihin tutkimuksiin, ja on siksi suomalaisia työmuotoja ja ohjelmia kuvaavana tietona harhaanjohtava. Kolmanneksi esimerkiksi Jussi-työstä, Maria Akatemian Demeter-työstä ja Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työstä saatujen tulosten mukaan merkittävin vaikutus väkivaltaisuuden vähentämisessä on sillä, että tekijä työskentelee problematiikan kanssa tuetusti riittävän pitkän prosessin ajan. Työskentelyn onnistumisen keskeisin tekijä on ihmisen oma motivaatio. Rangaistus tai sen pelko ei näytä toimivan tällaisen motivaation juurena. Sen sijaan kollektiivinen vaikuttamistyö sen suhteen, että apua on tarjolla, näyttää vahvistavan motivoitunutta hakeutumista tuen piiriin. Väkivallan vähentäminen on ennen kaikkea ihmisten kanssa tehtävää työtä. Ihmiset ovat erilaisia, ja siksi on merkittävää, että väkivallan tekijöille ja kokijoille on kattavasti tarjolla monimuotoista ammatillista apua. Samalla on tärkeätä, että avun piiriin ohjataan erilaisten verkostojen yhteistyönä ja problematiikkaa ymmärtävän vaikuttamistoiminnan kautta.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Tasa-arvoasiain neuvottelukunta katsoo, että arviomuistiota on täydennettävä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevilla tiedoilla ennen kuin arviomuistion perusteella tehdään linjauksia. Korkea henkirikollisuuden taso on saatu laskuun Suomessa. Tämä ei kuitenkaan koske naisten henkirikoskuolleisuutta. Suomessa naisten henkirikoskuolleisuus on korkea verrattaessa muihin Länsimaihin. Euroopan unionin Perusoikeusviraston vuonna 2014 toteuttamassa naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksessa Suomi oli korkean väkivallan maiden joukossa. Onkin hämmentävää, että arviomuistiossa käytetään vain suomalaisia tilastoja ja tutkimuksia. Naisiin kohdistuvaa lähisuhde- ja muuta väkivaltaa ja sen esiintyvyyttä ei arviomuistiossa tarkastella. Naisiin kohdistuvaa, sukupuoleen perustuvan väkivallan erikoispiirteitä ei myöskään käsitellä eikä oteta huomioon arviomuistiossa. Jos näin olisi tehty, rangaistustasoa olisi arvioitu sellaisten erityispiirteiden valossa, jotka tutkitusti ovat ominaisia naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Etenkin läheissuhteissa tapahtuvat väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat usein toistuvia, mutta niiden ilmoittamiskynnys on korkea. On todennäköistä, että poliisille ilmoitettua seksuaalista- tai perheväkivaltaa on usein edeltänyt sarja vastaavia tai muita väkivallantekoja. Rangaistusta mitattaessa väkivallan tekijä kuitenkin näyttäytyy ensikertalaisena, jolle ehdollisen tuomion katsotaan soveltuvan. Koska lähisuhdeväkivallassa on tyypillistä, että väkivalta on toistunut useita kertoja ennen kuin se tulee poliisin tietoon, on syytä aloittaa riskiarviointi jo varhaisessa vaiheessa. Arviomuistiossa olisi tullut arvioida tämän tapaisten, rangaistustasoa vääristävien seikkojen vaikutusta. EU:n uhridirektiivi velvoittaa rikoksen uhrin suojelemista uusilta rikoksilta. Myös Istanbulin sopimus velvoittaa tähän. Istanbulin sopimuksen mukaan tulee väkivaltarikoksen tekeminen lähisuhteessa olla rikosta ankaroittava peruste. Väkivaltarikosten tutkintaa tulee parantaa. Arviomuistiossa esitellään käyttäytymisen muutokseen tähtääviä ohjelmia. Nämä ovat tärkeä keino myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi. Lähisuhdeväkivallasta poisoppimisen ohjelmat toteutetaan pääsääntöisesti vapaudessa usein järjestöjen toimesta. Tasa-arvoasian neuvottelukunta esittää keskustelua siitä, voitaisiinko ohjelmat kytkeä osaksi sanktiojärjestelmää. Lähestymiskielto on osa lähisuhdeväkivallan torjunnan järjestelmää. Arviomuistiossa ei edes mainita lähestymiskieltoa. Sen kehittämistä tulee jatkossa tarkastella osana sanktiojärjestelmän kehittämistä.
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  -
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Kannatan näitä ehdotuksia sellaisenaan.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Kuten arvioinnin perusteiden ja lähtökohdan kritiikkinä jo edellä korostetaan, ns. ensikertalaisuussäännön käytännön vaikutukset on selvitettävä tarkemmin ja arvioitava. Törkeän pahoinpitelyn rangaistuskäytäntö on hyvä esimerkki ensikertalaisuussäännön soveltamistavasta. Noin puolet vuonna 2016 törkeästä pahoinpitelystä päärikoksena tuomituista vankeusrangaistuksista oli ehdollisia, ja niistä suurin osa ei sisältänyt minkäänlaista oheisrangaistusta. Koska törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistus on vuosi vankeutta, tuomitut ehdolliset vankeusrangaistukset ovat olleet pituudeltaan yli vuoden mittaisia. Kaikkien tästä rikoksesta tuomittujen vankeusrangaistusten mediaanipituus on noin 1 vuosi 6 kuukautta ja yläkvartiili 25,5 kuukautta. Valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä säädetään rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentissa. Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2002) mukaan ehdollisen vankeusrangaistuksen sovellettavuus heikkenee rikoksen törkeyden ja rangaistuksen pituuden kasvaessa. Pitkissä vankeusrangaistuksissa täytyy löytyä erityisiä syitä ehdollisen vankeusrangaistuksen tueksi. Säännöksen sanamuodosta ja lainsäätäjän tarkoituksesta huolimatta säännöksen soveltamiseen on syntynyt edellä mainittu ensikertalaisuussääntö, jonka mukaan ensikertalainen tulee pääsääntöisesti tuomita ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Myös toinen vankeusrangaistus voidaan vielä useimmiten tuomita ehdollisena. Tämä tarkoittaa sitä, että lajivalintasäännöksen kriteereistä tekijän aikaisempi rikollisuus on nostettu määräävimmäksi tekijäksi lopputuloksen kannalta. Pahoinpitelyn kvalifiointiperusteet lisättynä teon kokonaistörkeyden vaatimuksella tarkoittavat käytännössä sitä, että törkeässä pahoinpitelyssä käytetyn väkivallan määrän on oltava merkittävää. Jos tällaisen teon rangaistusarvoksi vielä katsotaan puolitoista vuotta vankeutta, voisi kaiketi tekoa lähtökohtaisesti pitää sen verran vakavana, että myös ensikertalaisen ollessa tekijänä laki edellyttäisi ehdotonta vankeutta ja tällaista lopputulosta myös pidettäisiin oikeasuhtaisena ja oikeudenmukaisena. Se seikka, pannaanko ehdoton vankeus konkreettisesti täytäntöön vankilassa vai tuomitaanko sen sijasta ensikertalaiselle yhdyskuntaseuraamus riippuu pitkälti siitä, miten laaja käyttöala esimerkiksi yhdyskuntapalvelulle tai valvontarangaistukselle on laissa säädetty. Pitäisikö pohtia sitä, ovatko yhdyskuntapalvelun kahdeksan kuukauden ja valvontarangaistuksen kuuden kuukauden rajat liian matalat eli voitaisiinko niiden nostamisella lisätä rangaistusten oikeasuhtaisuutta vakavissa väkivaltarikoksissa ja samalla välttää vankilassa täytäntöön pantavan ehdottoman vankeuden kielteiset vaikutukset. Suomessa vakiintunut ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välinen rajanveto väkivaltarikoksissa poikkeaa esimerkiksi Ruotsissa vallitsevasta käytännöstä, vaikka Ruotsin ja Suomen väkivaltarikoksia koskevat tunnusmerkistöt ja rangaistusta koskeva lajivalintasäännös vastaavat pitkälti toisiaan. Ruotsin oikeuskäytännössä väkivaltarikoksiin suhtaudutaan huomattavasti ankarammin kuin meillä. Muistiota on täydennettävä Ruotsin ja muiden pohjoismaiden rangaistuskäytännön tarkemmalla selvittämisellä ja sen jälkeisellä arviolla siitä, miksi säännösten samankaltaisuudesta huolimatta maiden rangaistuskäytännöt eroavat aivan olennaisesti toisistaan. Lisäksi on selvitettävä, mikä merkitys tuomitsemiskäytännön ohjaamisessa Suomessa on mainituilla hovioikeuspiirien laatuhankkeilla, jollaisia on olemassa sekä väkivaltarikoksista että rangaistuslajin valinnasta. Muistion ehdotukset yhdistelmärangaistusta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta, ehdonalaisen vapauden valvonnan tiukentamisesta, ehdollisen vankeuden tehostamisesta valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla sekä väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kuntoutus ovat sinänsä kannatettavia ehdotuksia, mutta eivät yksistään riitä varmistamaan hallitusohjelman tavoitetta, jonka mukaan esimerkiksi väkivaltarikoksista annettavien rangaistusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Eivätkä ne tietysti ollenkaan vastaa siihen kysymykseen, onko väkivaltarikosten rangaistustaso meillä ylipäätään kohdallaan.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Tukinainen ry kannattaa arviomuistiossa ehdotettua yhdistelmärangaistusta. Suuntaus on oikea, että sellaisten rikollisten, jotka eivät ole vaarallisia, vankila-ajan jälkeistä valvontaa tehostetaan. Nykytekniikalla se on yhä enemmän mahdollista. Tukinainen ry kannattaa arviomuistiossa ehdotettua ehdonalaisen valvonnan tiukentamista seksuaali- ja väkivaltarikosten osalta. Tukinainen ry kannattaa arviomuistiossa ehdollisen vankeuden valvontaa, mutta yhdyskuntapalvelu ei sovellu nykyisellään seksuaalirikoksiin. Yhdyskuntapalvelussa on otettava huomioon erityisesti sen suorituspaikka seksuaalirikostuomioiden osalta.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Muistion ehdotus: tiukennetaan ehdonalaisen vapauden valvontaa (riskiarvioinnin tehostaminen mm. vakavien väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoilla sekä tiukennettu valvonta) Kannatetaan ehdotusta, jonka mukaan väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoiden ja ensi kertaa tahallisesta henkirikoksesta tuomittujen henkilöiden todennäköisyyttä syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen arvioitaisiin nykyistä järjestelmällisemmin. Käsityksemme mukaan vakavista väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden uusimisriski on korkeampi kuin muissa rikoslajeissa. Strukturoiduilla arviointimenettelyillä uusimisriskiset havaittaisiin, jolloin heihin voitaisiin kohdistaa valvontaa tai muita toimenpiteitä. Tämän vuoksi korkeariskisten henkilöiden määrääminen ehdonalaisen vapauden valvontaan olisi perusteltua. Muistion ehdotus: tehostetaan ehdollista vankeutta valvonnalla ja yhdyskuntapalvelulla Kannatetaan ehdollisen vankeuden tehostamista mahdollistamalla valvonnan tuomitseminen myös muille kuin nuorille rikoksentekijöille. Kyselytutkimusten mukaan pelkän ehdollisen vankeusrangaistuksen rangaistusarvo koetaan yleisesti vähäiseksi. Oheisseuraamusten käytön lisäämisellä olisi erityisestävää vaikutusta rikosten uusimisen suhteen. Valvonnan tuomitseminen myös muille kuin nuorille mahdollistaisi tuomituille räätälöityjen ohjelmien käyttämisen ja sen myötä tukemisen rikoksettomaan elämään. Muistion ehdotus: kehitetään ja lisätään väkivaltarikollisille tarkoitettua Aggredi-tyyppistä ohjelmaa valtakunnallisesti Kannatetaan ehdotusta Aggredi-tyyppisen ohjelman laajentamisesta valtakunnalliseksi, koska jos vanki vapautuu paikkakunnalle, jossa ei ole Aggredi-toimintaa hänen mahdollisuutensa saada apua ja tukea rikoksettomaan elämään vähenee. Aggredi-toiminta on jo muutaman toimintavuotensa aikana osoittanut tehokkuutensa. Se tulisi välittömästi laajentaa suurimpiin kaupunkeihin.
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Kannatan ehdonalaisen vapauden valvontaa ja riskiarvioinnin tehostamista koskevan ehdotuksen viemistä jatkovalmisteluun. Ehdollisen vankeuden tehostamista koskevista toimenpiteistä olen lausunut aiemmin ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevasta työryhmän ehdotuksesta (OM 2/2018) antamassani lausunnossa. Kannatan myös Aggredi-tyyppisten ohjelmien kehittämistä ja lisäämistä. Muutenkin on tarpeen kehittää ja lisätä etenkin lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen ja tällaisen väkivallan uhrien suojelemiseen tähtääviä ohjelmia ja prosesseja.
  
  Nousiainen Kevät
  
  Päivitetty:
  
  17.4.2018
  
  Yleissopimuksen selitysraportin mukaan viittaus vanhempainoikeuksien poistamiseen liittyy etenkin perheväkivaltaan, jota lapsi on todistanut. Näissä tapauksissa voi olla lapsen edun vastaista, että lapsi on yhteydessä väkivaltaiseen vanhempaan, koska yhteys saattaa altistaa myös väkivallan ensisijaisen uhrin turvallisuuden. Kaikkien oikeudellisten seuraamusten yhteydessä on varmistettava, että toisen uhrin suojelemiseksi tehtyjä toimia ei vaaranneta jonkin toisen toimenpiteen kautta. Yleissopimuksen artiklan 46 (Raskauttavat seikat) mukaan Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että seuraavat seikat voidaan kansallisen lain asianomaisten säännösten mukaisesti ottaa huomioon raskauttavina seikkoina määrättäessä rangaistusta tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettävistä teoista, jolleivät nämä seikat jo kuulu kyseisen rikoksen tunnusmerkistöön: a. rikoksen on kohdistanut entiseen tai nykyiseen kansallisessa laissa tunnustettuun puolisoon tai kumppaniin perheen jäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö; b. rikos tai toisiinsa liittyvät rikokset on tehty toistuvasti; c. rikos on kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi; d. rikos on kohdistettu lapseen tai tehty lapsen läsnä ollessa; e. rikoksen on tehnyt kaksi tai useampia henkilöitä yhdessä; f. ennen rikosta tai sen yhteydessä on käytetty erityisen raakaa väkivaltaa; g. rikos on tehty käyttämällä asetta tai uhkaamalla aseella; h. rikoksesta on aiheutunut uhrille vakavaa ruumiillista tai henkistä haittaa; i. rikoksentekijä on aiemmin tuomittu samanlaisesta rikoksesta. Istanbulin sopimuksen voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen mukaan sopimuksen ratifiointi ei edellyttänyt lainmuutoksia tässä suhteessa, koska osa sopimuksessa mainituista rangaistusten koventamisperusteita sisältyy joidenkin rikosten tunnusmerkistöön. Koska tuomioistuin voi arvioida, miten teon törkeyttä kokonaisuutena tulee arvioida, pidettiin tarpeettomana muuttaa rikoslain koventamisperusteiden luetteloa (RL 6:5). Yleissopimuksen selitysraportissa todetaan, että sopimusvaltiolla on velvollisuus huolehtia, että nämä ankaroittamisperusteet on mahdollista ottaa huomioon kansallisessa rikosoikeudessa. Koska rikosoikeudessa laillisuusperiaatteella on hyvin vahva merkitys, yleissopimuksen mukaisten perusteiden lisääminen nimenomaisesti rikoslakiin olisi perusteltua. Nykyisen tutkimustiedon valossa tiedetään, että tietyt artiklan 46 mukaiset vaatimukset eivät täyty. Arviomuistion yhteydessä olisi tulla selvittää perusteellisemmin, mitä rikoslain uudistamistarpeita koventamisperusteisiin liittyy.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Suomessa perinteisesti korkea henkirikollisuuden taso on saatu laskuun. Tämä johtunee pitkälti siitä, että ne ikäluokat, joissa ns. humalatapot ovat tapahtuneet, ovat ikääntyneet ja sosiaalisesti syrjäytynyt osa näitä ikäluokkia alkaa siirtyä pois keskuudestamme. Sen sijaan naisten henkirikoskuolleisuus (joka toki on ollut vähäisempää kuin miesten) ei ole kääntynyt laskuun. Pientä laskua on tapahtunut, mutta vielä ei tiedetä, onko kysymys vuotuisesta vaihtelusta vai pysyvästä laskusta. Tämä on huolestuttavaa, sillä naisten henkirikoskuolleisuus on verrattuna muihin länsimaihin korkeaa. UNDOC:n tilastoista voidaan laskea, että Suomessa naisten kuolleisuus henkirikosten uhreina oli 0,74 per 100.000, kun se esimerkiksi Ruotsissa oli 0,29. Euroopan Unionin Perusoikeusviraston vuonna 2014 toteuttamassa naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksessa Suomi nousi korkean väkivallan maiden joukkoon ja useissa väkivallan lajeissa aivan korkeimpaan ryhmään. Näiden kansainvälisten vertailutietojen valossa on hämmästyttävää, että Muistiossa nojaudutaan vain suomalaisiin tilastoihin ja tutkimuksiin. Naisiin kohdistuvaa lähisuhde- ja muuta väkivaltaa ja sen esiintyvyyttä ei tarkastella lainkaan. Ennen kuin Muistion perusteella tehdään linjauksia, Muistiota on täydennettävä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevilla tiedoilla. Osaamista löytyy muun muassa Oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sekä lukuisista kansalaisjärjestöistä sekä useista yliopistoista. Tässä ei ole mahdollisuutta ryhtyä paikkaamaan muistion puutteita tältä osin. Toimenpide-ehdotusten osalta on kuitenkin tuotava esiin muutamia keskeisiä seikkoja: 1. Istanbulin sopimus on yksiselitteinen sen suhteen, että väkivaltarikoksen tekeminen lähisuhteessa tulee olla rikosta ankaroittava peruste. Tämän Suomea koskevan kansainvälisen velvoitteen sivuuttaminen on vakava puute. 2. Väkivaltarikosten tutkinnan parantamista ei mainita mahdollisena toimenpiteenä. Kuitenkin Poliisiammattikorkeakoulun tekemä tutkimus osoitti, että huomattavassa osassa kotihälytyksiä poliisi kuittaa asian soittamalla takaisin, siis edes menemättä paikalle. Tutkimuksista tiedetään, että lähisuhdeväkivallan uhri ei tällaisessa tilanteessa voi puhua vapaasti. Toisin sanoen, väkivaltarikosten tutkinnassa on huomattavasti parantamisen varaa. 3. Riskinarvioinnin tehostaminen on Muistiossa rajattu lähinnä jo rikoksista tuomittujen uusintariskin arviointiin. Lähisuhdeväkivallassa on tyypillistä, että väkivalta on toistunut useita kertoja ennen kuin se tulee poliisin tietoon. Riskinarviointi on tällöin tarpeellista jo varhaisessa vaiheessa. Menetelmiä myös kehitetään parhaillaan THL:n koordinoimassa hankkeessa. 4. Käyttäytymisen muutokseen tähtäävien ohjelmien huomioiminen on yksi Muistion keskeisiä ansioita. Lähisuhdeväkivallassa ohjelmat ovat tärkeä keino positiivisten muutoksen aikaan saamiseksi, vaikka tutkimustieto niiden tehosta on jossain määrin ristiriitaista. Lähisuhdeväkivallasta pois oppimisen ohjelmat toteutetaan pääsääntöisesti vapaudessa. Olisi aika käydä vakavaa keskustelua siitä, voitaisiinko ohjelmat kytkeä osaksi sanktiojärjestelmää. 5. Lähestymiskielto on vakiinnuttanut asemansa osana lähisuhdeväkivallan torjunnan järjestelmää. Muistiossa lähestymiskieltoa ei edes mainita. Sen kehittämisen tulisi olla tärkeä osa sanktiojärjestelmän kehittämistä.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 25

Talousrikokset
- Muistio sisältää seuraavat ehdotukset:
  korotetaan yhteisösakon asteikkoa (HE 1/2016 vp)
  arvioidaan arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen törkeän tekomuodon tarvetta (törkeä arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos); päävastuullisena VM, yhteistyössä OM:n kanssa
  pannaan täytäntöön EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia koskeva direktiivi (PIF):
  säädetään avustuksen väärinkäyttöä koskeva törkeä tekomuoto (törkeä avustuksen väärinkäyttö)
  kiristetään luottamusaseman väärinkäyttöä tai virka-aseman väärinkäyttöä koskevaa sääntelyä
  laajennetaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta
  arvioidaan veropetossäännösten riittävyyttä muun muassa arvonlisäveron osalta
  pannaan täytäntöön tuleva maksuvälinepetosdirektiivi, joka on toistaiseksi neuvotteluvaiheessa
  korotetaan eräiden maksuvälineisiin liittyvien rikosten enimmäisrangaistuksia.
- Näkemyksenne talousrikoksia koskevasta arviosta ja ehdotuksista:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Asianajajaliitto yhtyy muistion sivulla 129 todettuun siitä, että yleistä tarvetta tarkistaa talousrikosten rangaistusasteikkoja ei ole. Korotetaan yhteisösakon asteikkoa (HE 1/2016 vp) Tältä osin lakimuutos on vireillä, joten Asianajajaliitto ei katso tarpeelliseksi lausua asiassa tässä yhteydessä. Arvioidaan arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen törkeän tekomuodon tarvetta (törkeä arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos); päävastuullisena VM, yhteistyössä OM:n kanssa Asianajajaliitolla ei ole mitään syytä vastustaa tämän seikan arvioimista. Sen tarpeellisuudesta on hyvä käydä laajempaa keskustelua; muistiossa esitetyt asiat sivuilla 134–136 sen vähäisestä tarpeesta oikeuskäytännön perusteella ovat tältä osin sinänsä täysin relevantteja. Muut ehdotukset Muilta osin ehdotuksissa kuvataan käytännössä vireillä olevia lainsäädäntöhankkeita, joilta osin Asianajajaliitto ei tässä yhteydessä katso tarpeelliseksi lausua.
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Demla pitää ehdotuksia tarkoituksenmukaisina. Yhteisösakon korottaminen on tarpeen, sillä muistiossa todetaan aiheellisesti, että talousrikosten toimeenpanossa eri yhteisömuotojen hyväksikäyttö on keskeisessä asemassa. Talousrikokset ovat yleensä hyvin suunnitelmallisia ja osoittavat suurta syyllisyyttä. Lisäksi talousrikollisuus aiheuttaa vakavaa vahinkoa niin veropohjalle kuin vaihdantaan kohdistuvalle luottamukselle. Vaativimpien talousrikosten osalta rikosprosessi voi kestää useita vuosia. Tämä kaikki muistiossa tiedostetaan. Koska ennen muuta osakeyhtiöt ovat keskeisessä osassa talousrikollisuudessa, muistiossa olisi tarpeen arvioida erilaisten osakeyhtiöoikeudellista vastuunsamastamista koskevien oppien hyödyllisyyttä rikosvastuun toteuttamisen kannalta. Muistion tavoitteenakin on pohtia rikosoikeuden kehitysnäkymiä. Osakeyhtiöoikeudellinen vastuunsamastaminen on jo nyt jossain määrin osa Suomen oikeusjärjestystä yhtiöoikeudessa (Ks. KKO 1997:17; KKO 2008:8; KKO 2015:17. Vastuunsamastamista ovat käsitelleet oikeuskirjallisuudessa esimerkiksi Villa ja Mähönen) ja eräissä ulosottoa ja keinotekoisia varallisuusjärjestelyjä koskevissa kysymyksissä. (Ks. KKO 2015:17; UK 4 luku. Oikeuskirjallisuudessa tätä asiaa ovat käsitelleet esimerkiksi Lindfors sekä Linna ja Leppänen. ). Vastuunsamastamisesta sinänsä löytyy KKO:n oikeuskäytäntöä 1920-luvun lopulta saakka. Vastuunsamastamista koskevilla opeilla voisi olla talousrikollisuudessa soveltamisalaa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa rikokaseen syyllistyneen osakeyhtiön osakkeenomistajina on toisia yhteisöjä tai julkisyhteisö (esimerkiksi kunta). Vastuunsamastamista koskevat opit voisivat oikein säädettynä toimia kannustimina sille, että osakkeenomistajat ja yhtiökokous käyttäytäisivät aktiivisemmin valvontaoikeuksiaan.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Yhteisösakon asteikon korotus lienee paikallaan, vaikka muuten oikeushenkilön rangaistusvastuun toiminnasta tulisi saada ensin lisää tutkimustietoa.
  
  Suomen Yrittäjät ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Pienyrittäjät joutuvat usein petostyyppisten rikosten uhreiksi Lausunnolla olevassa arviomuistiossa todetaan, että petosrikokset ovat lisääntyneet 2000-luvulla merkittävästi. Samaan aikaan kehitys on ollut päinvastainen muussa omaisuusrikollisuudessa. Olemme huolissamme tästä kehityksestä, sillä petostyyppiset huijaukset osuvat kipeimmin pienyrittäjiin ja yrityksiin, jotka ovat vasta aloittaneet toimintansa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (myöhemmin KKV) teki vuonna 2017 selvityksen siitä, miten laajasti huijaukset kohdistuvat pk-yrityksiin. Taloudelliset menetykset ovat tapauskohtaisia, mutta harmaan talouden selvitysyksikön mukaan yrittäjät maksavat pelkästään hakemistopalveluyritysten perusteettomia laskuja vuosittain yli 20 miljoonan euron arvosta. Vähäisimmillään menetykset jäävät satoihin euroihin, kun pahimmillaan menetykset nousevat kymmeniin tuhansiin euroihin ja sitä suurempiin summiin. Yksittäisten tapausten kumuloituessa huijausten kokonaisvaikutukset voivat kasvaa varsin suuriksi. Myös Suomen Yrittäjät saa päivittäin lukuisia yhteydenottoja yrittäjiltä, jotka ovat saaneet laskun, tilausvahvistuksen tai muun syntyneestä sopimuksesta viestittävän dokumentin yritykseltä, jonka kanssa yrittäjät eivät ole tehneet lähetetystä dokumentaatiosta ilmenevää sopimusta. Erityisen ongelmallisia yrittäjille ovat internetissä toimivat yrityshakemistopalvelut. Harhaanjohtava ja petollinen markkinointi tapahtuu pääasiassa puhelimitse ja kohdistuu erityisesti pieniin ja vastikään aloittaneisiin yrittäjiin. Lisäksi epäasiallista ja petollista toimintaa tehostetaan usein perinnällä ja luottohäiriömerkinnällä uhkaamalla. KKV:n yrityshuijauksia koskevan selvityksen mukaan kokonaiskuvan muodostaminen pk-yrityksiin kohdistuvista huijauksista on vaikeaa, koska virallista tietoa ilmiön laajuudesta ei ole saatavilla. On kuitenkin kiistatonta, että yrityshuijausten määrät ovat merkittäviä. Suomen Yrittäjien vuonna 2010 tekemän Yksinyrittäjäkyselyn mukaan yli 80 % eli noin 135.000 yrittäjää on vuosittain harhaanjohtavan markkinoinnin kohteena. Ilmiö on tuttu myös pienille työnantajayrityksille. Helsingin seudun kauppakamari on selvityksessään todennut, että maineeseen, toimintaan ja kilpailukykyyn kohdistuvista rikoksista yritykset ovat eniten kokeneet huijauslaskutusta tai sen yrityksiä (54 %). Yrittäjät kokevat, ettei heidän poliisille tekemiä rikosilmoituksia vastaavista tapauksista oteta riittävän vakavasti. Yksittäiselle poliisilaitokselle yksittäinen rikosilmoitus tekijästä saattaa aiheuttaa sen, että tapaus katsotaan siviilipuolen sopimusriidaksi tai petoksen tunnusmerkistö ei muuten täyttyisi yksittäisen ilmoituksen osalta. Usein kuitenkin tekijät toimivat koko Suomen laajuisesti ja teot kohdistuvat lukuisiin yrittäjiin. KKV:n selvityksessä todetaan, että yrittäjien hakemistopalveluyrityksistä tekemät tutkintapyynnöt ovat haasteellisia poliisille. Tavallisimmin kyseessä on muutaman sadan euron lasku, joten teko voi toteutuessaan olla lähinnä lievä petos. Jos taas ilman sopimusta laskutettu yritys ei ole maksanut saamaansa laskua, teko jää lievän petoksen yritykseksi. Lievän petoksen yritystä ei ole säädetty tekona rangaistavaksi, jolloin poliisille ei muodostu toimivaltaa rikosperusteisen esitutkinnan käynnistämiseen. Yrityksiin kohdistuvaa petosrikollisuutta ei ole selvitetty lausunnolla olevassa arviomuistiossa. Yrittäjät kokevat, että huijarit jäävät usein ilman rangaistuksia. Näin ollen on perusteltua selvittää tarkemmin yrityksiin kohdistuvia petoksia. Samalla tulee hankkia vertailevaa tietoa siitä, miten verrokkimaissa ehkäistään ja toisaalta tutkitaan vastaavantyyppisiä petoksia. Ymmärtääksemme ainakin Ruotsissa on esitetty, että ns. valelaskujen lähettäminen olisi laissa erikseen määritelty petokseksi.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  -
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Suunnitelmalliset talousrikokset ovat rikoksia, joissa kiinnijäämisriskillä ja odotettavissa olevalla rangaistuksella voidaan olettaa olevan suurin merkitys. Arviomuistiossa käytettyä euromääriin perustuvaa haittojen ja hyötyjen punnintaa voidaankin sen vuoksi yrittää soveltaa siihen päätöksentekoprosessiin ja riskianalyysiin, jonka talousrikollinen tekee päättäessään poiketa laillisuuden tieltä. Talousrikollinen joutuu pohtimaan rikollisen menettelyn riskejä ja hyötyjä pahimmankin vaihtoehdon eli kiinnijäämisen varalta. Mikäli ehdollinen rangaistus ei merkitse rikoksentekijälle todellista rangaistusta, varsinainen riskien punninta alkaa vasta siirryttäessä toimintaan, josta seuraa tekijän arvion mukaan ehdoton rangaistus. Silloin keskeinen lisäkysymys on, jääkö rikoshyöty mahdollisesta kiinnijäämisestä huolimatta tosiasiallisesti tekijälle. Jos rikoksella saadut tai säästetyt varat on käytetty tai saatu kätköön eikä rikoksentekijällä itsellään ole virallisesti tuloja tai varallisuutta, mahdollinen korvaus-velvollisuus tai menettämisseuraamukset eivät muodosta hänelle todellista uhkaa. Todellisen uhkan muodostaa silloin yksinomaan aika, jonka rikoksentekijä joutuu olemaan vankilassa. Tässä tilanteessa hyöty-haitta –punninta tarkoittaa käytännössä sitä, korvaako rikoksen tuottama hyöty sen kärsimyksen, jonka vapaudenmenetys aiheuttaa. Rikoksentekijä voi esimerkiksi kysyä itseltään, kannattaako rikos, jos pahin skenaario on mennä vuodeksi vankilaan 20.000 euron laskennallisella kuukausipalkalla. Edellä kuvattu kysymyksenasettelu olisi saattanut olla hedelmällinen myös oikeustajututkimuksessa. Ajatusharjoitus osoittaa myös sen, että rikoshyödyn jäljittämisellä ja tehokkaalla konfiskaatiolla on keskeinen merkitys talousrikollisuuden torjunnassa.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  -
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitos ei ota kantaa yksittäisten rikosnimikkeiden rangaistuksen mittaamiseen mutta toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että rangaistusten ankaroittamisella ei ole yleisesti todettu olevan merkittävää rikollisuutta vähentävää vaikutusta. Talousrikosten osalta arviomuistion perusteella ei ole arvioitavissa mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia Rikosseuraamuslaitokselle. Mahdollisia vaikuttavia tekijöitä ovat ainakin ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksina käytettävien yhdyskuntapalvelun ja valvonnan yleinen lisääntyminen. Muuttumassa olevan EU tason säätelyn vaikutusarvioissa on huomioitava myös mahdolliset vaikutukset Rikosseuraamuslaitoksen palvelujen kysyntään.
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdotukset muodostavat hyvän lähtökohdan jatkovalmistelulle. Lisäksi lausumme, että erityisesti yhteisösakon korottaminen yritystoiminnan kansainvälistyessä on tarpeen vaikuttavuuden ja ennalta ehkäisevyyden lisäämiseksi. Niin ikään oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on omiaan lisäämään rikoslain vaikuttavuutta suoraan yrityksen taloudelliseen toimintaan liittyvien tekijöiden osalta. Yksittäisten luonnollisten henkilöiden ja johtajienkin ohella merkittävä tekijä yrityksen toiminnassa on saattanut olla yrityksen toimintakulttuuri tai liiketoimintatapa, johon vaikutetaan ennalta ehkäisevästikin tehokkaimmin oikeushenkilön rangaistusvastuulla. Tämä ns. yhteisösakoksikin nimetty vastuumuoto ei myöskään välttämättä kaikissa muodoissaan edellytä luonnollisen henkilön yksilöintiä organisaatiosta, mikäli yrityksen toiminta kokonaisuudessaan osoittaa riittävässä määrin paheksuttavuutta säännöksen edellyttämässä tarkoituksessa.
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lakimiesliitto esityksiä kannatettavina. Ei erityistä lausuttava.
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Ehdotetulle yhteisösakon asteikon korottamiselle on todellinen tarve, sillä rikokset ovat vakavia, niillä on yhteiskunnallista vaikutusta ja yhtiöiden taloudellinen tilanne on yleensä erittäin hyvä.  Törkeän tekomuodon säätäminen tiedottamisrikoksessa on erittäin tarpeellinen sekä oikeudenmukaisuus- että tehokkuussyistä. Tällaisella toiminnalla voi olla huomattava vaikutus markkinoiden luotettavuudelle. Lisäksi kyseissä rikoksella saatetaan aiheuttaa laajalle joukolle sijoittajia merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus vaativat, että tiedottamisrikoksen rangaistusuhka vastaa törkeän sisäpiirintiedon väärinkäytön ja törkeän markkinoiden manipuloinnin tasoa törkeimmissä menettelyissä, koska tiedottamisrikoksella voidaan aiheuttaa sijoittajille huomattavasti suuremmat vahingot kuin muilla edellä mainituilla rikoksilla. Maksuvälinepetosdirektiivin täytäntöönpanoa kannatan. Vakavammat maksuvälinepetokset tehdään jo tälläkin hetkellä yli rajojen ja lisääntyvät entisestään. Rangaistukset tulee olla kaikkialla samalla tasolla.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Yleistä tarvetta muuttaa nykyisiä talousrikosten rangaistusasteikkoja ei ole. Muistion mukaan julkaistua oikeuskäytäntöä koskevat tiedot, rangaistuskäytäntöä koskevat tilastotiedot tai oikeustajututkimuskaan eivät keskeisissä talousrikoksissa anna aihetta rangaistusasteikkojen muutoksille. Hallituksen esityksessä (HE 1/2016 vp) yhteisösakkoa esitetään korotettavaksi siten, että sen vähimmäismäärä korotetaan nykyisestä 850 eurosta 2 500 euroon ja enimmäismäärä korotetaan nykyisestä 850 000 eurosta 2 500 000 euroon, eli korotus on noin kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Yhteisö-sakon vähimmäis- ja enimmäismääriin ei ole europyöristystä lukuun ottamatta tehty tasokorotuksia vuoden 1995 jälkeen. Hallituksen esityksessä on todettu, että yhteisösakon käytöstä saadut kokemukset eivät sinänsä viittaa tarpeeseen korottaa yhteisösakkoa. Määrätyt sakot eivät esimerkiksi ole keskittyneet asteikon yläpäähän. Ala- ja ylärajaa on kuitenkin tarpeen korottaa yleisen rahan arvon alentumisen vuoksi, vaikka yhteisösakko voi asteikon sisällä jossakin määrin seurata rahan arvon kehitystä. Käräjäoikeus katsoo, että yhteisösakon korottamiseen lienee siten aihetta rahanarvon aleneminen huomioon ottaen. Arvopaperimarkkinoita koskevalle tiedottamisrikokselle ei ole voimassa olevassa laissa säädetty törkeää tekomuotoa. Muistion mukaan oikeuskäytäntö ei viittaa tarpeeseen tarkistaa tiedottamisrikoksen rangaistusasteikkoa. Ankarammalle rangaistuskäytännölle ei ainakaan oikeuskäytännön perusteella ole tarvetta. Muistion mukaan törkeän tekomuodon säätämistä saattaisi puoltaa arvopaperimarkkinarikosten välinen vertailu. Tiedottamisrikos saattaa eräissä tapauksissa rinnastua vahingollisuudeltaan muihin arvopaperimarkkinarikoksiin. Muistion mukaan arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvään korostettuun täsmällisyysvaatimukseen. Tiedottamisrikoksen perustunnusmerkistö on hyvin lavea, eikä törkeä tekomuoto voine kohdistua sellaisenaan kaikkiin perustunnusmerkistön tekotapoihin. Soveltamisalaa olisi tämän vuoksi olennaisesti rajattava kvalifiointiperusteissa. Käräjäoikeus katsoo muistiossa mainittuihin perusteisiin viitaten, että tarvetta törkeän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen säätämiselle ei ole. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371 unionin taloudellisiin etuihin kohdistu-vien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (annettu 5.7.2017) määrää, että jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 6.7.2019. Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään neljän vuoden vankeus, jos niistä aiheutuu merkittävää vahinkoa tai etua. Rikoksista aiheutunut vahinko tai etu on oletettava merkittäväksi silloin, kun kyse on yli 100 000 eurosta. Eräistä rikoksista aiheutunut vahinko on aina oletettava merkittäväksi. Muistion mukaan alustavan arvion perusteella direktiivi edellyttää rikoslakiin muutoksia siten, että avustuksen väärinkäytöstä (RL 29:7) tulee mahdollisesti säätää törkeä tekomuoto, jonka enimmäisrangaistuksen tulee olla vähintään neljä vuotta. Direktiivin perusteella saatetaan myös joutua laajentamaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Lisäksi harkittavana ovat veropetoksen tunnusmerkistön laajentaminen arvonlisäveroihin kohdistuvien petosten osalta, törkeän tekomuodon säätäminen luottamusaseman väärinkäytölle tai virka-aseman väärinkäyttämisen soveltamisalan laajentaminen ja yritysasteelle jääneiden tekojen rangaistavuuden laajentaminen. Direktiivin toimeenpanon yhteydessä tehtäväksi tulevat muutokset rangaistusasteikossa merkitsisivät rikoslain ankaroitumista ja koskisivat Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten ohella luonnollisesti myös tunnusmerkistöjen edellytykset täyttäviä kansallisia rikostapauksia. Käräjäoikeus toteaa, että direktiivin edellyttämä lainsäädäntö on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen vaatimat toimenpiteet on tehtävä ja saatettava voimaan siinä asetettuun määräpäivään mennessä. Tämä merkitsee tietyiltä osin rangaistusasteikon enimmäisrangaistusten korottamista. Neuvotteluvaiheessa olevan EU:n maksuvälinepetosdirektiivin osalta on tässä vaiheessa ennenaikaista lausua siitä. Mikäli ehdotus tulee hyväksytyksi siinä esitetyssä muodossa, sen edellyttämä lainsäädäntö on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Myös tältä osin se merkitsee tiettyjen maksuvälineisiin liittyvien rikosten enimmäisrangaistusten korottamista.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Santeri Suominen
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Arviomuistiossa ei ole esitetty seikkoja, jotka viittaisivat yleiseen tarpeeseen tarkistaa talousrikosten rangaistusasteikkoja. EK pitää näkemystä perusteltuna. Talousrikosten oheisseuraamuksista Hyötykonfiskaatiota koskevaa sääntelyä on tarkistettu hiljattain (356/2016). Taloudelliseen rikokseen voi liittyä turvaamistoimiluonteinen liiketoimintakielto. Liiketoimintakiellon käyttö oli takavuosina melko vähäistä, mutta nykyään sen vaatiminen liiketoiminnassa tehtyä rikosta koskevassa rikosprosessissa on selvästi tavallisempaa kuin aiemmin. Liiketoimintakieltoa koskevaa sääntelyä on vastikään uudistettu siten, että valvontaviranomaisille annettiin oikeus pyytää liiketoimintakiellon edellytysten tutkimista (HE 269/2016 vp). Korkein oikeus on lisäksi viime vuosina antanut useita ennakkoratkaisuja rangaistuksen määräämisestä talousrikoksissa. Näistä voidaan mainita esimerkiksi ratkaisut KKO 2011:93, 2013:92, 2013:93, 2015:52 ja 2017:41. EK katsoo esitetyillä perusteilla, että myöskään talousrikosten oheisseuraamuksiin ei kohdistu muutospaineita. Oikeushenkilön rangaistusvastuu Taloudellisessa rikollisuudessa oikeushenkilön rangaistusvastuu on vastikään säädetty törkeän kirjanpitorikoksen seuraamukseksi (213/2017). Tämä merkitsi talousrikoksia koskevassa seuraamusjärjestelmässä varsin suurta muutosta, sillä yhteisöjen piirissä tehtyjen syyksiluettujen törkeiden kirjanpitorikosten vuosittainen määrä on suurempi kuin kaikkia seuraamuksen alaan kuuluvia rikoslajeja koskevien yhteisösakkovaatimusten vuosittainen lukumäärä yhteensä. Uudistuksen käytännön merkityksestä ei ole vielä käytettävissä seurantatietoa. Yllä esitetyillä perusteilla EK ei pidä riittävästi selvitettynä, että arviomuistion perusteella olisi tarvetta ryhtyä laajasti tutkimaan syitä oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisen suhteelliseen niukkuuteen. Tätä kantaa tukee myös se tosiseikka, että useat kansainväliset velvoitteet, erityisesti EU:n instrumentit, ovat edellyttäneet oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamista viime vuosien aikana. Sääntelyn vaikutusten riittävään arviointiin on varatta aikaa ennen uusiin lainsäädäntömuutoksiin ryhtymistä. Maksuvälinepetoksia koskeva direktiivi Maksuvälinepetoksena rangaistavaa on maksuvälineen luvaton käyttäminen tai luovuttaminen taikka tilin katteen tai sovitun enimmäisluottorajan ylitys tunnusmerkistössä säädetyllä tavalla. Maksuvälineen oikeudeton käyttö on rangaistavaa ilman edellytystä, että ketään erehdytetään tai että kellekään aiheutuu vahinkoa. Viranomaisten tietoon tulleiden maksuvälinepetosten määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli 15 100 rikosta, joka oli 39 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kasvuun voidaan olettaa vaikuttaneen tietotekniikan kehittymisen tuomat rikoksentekomahdollisuudet. Komissio on syksyllä 2017 tehnyt ehdotuksen direktiiviksi muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta (maksuvälinerikosdirektiivi). Direktiivi tulee mahdollisesti edellyttämään rikoslaissa säädettyjen rikostunnusmerkistöjen laajentamista ja rangaistusten korottamista. EK pitää yllä esitettyä perusteltuna. Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos Rikoslain 51 luvun 5 §:ssä säädetään rangaistavaksi arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos. Rikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rahoitusvälineen markkinoinnissa tai vaihdannassa antaa rahoitusvälineeseen liittyviä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja tai jättää asianmukaisesti antamatta arvopaperiin liittyvän tiedon, joka arvopaperimarkkinalaissa velvoitetaan antamaan ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Toisin kuin muissa arvopaperimarkkinarikoksissa, tiedottamisrikokselle ei ole säädetty törkeää tekomuotoa. Arviomuistiossa todetaan, että oikeuskäytäntö ei viittaa tarpeeseen tarkistaa tiedottamisrikoksen rangaistusasteikkoa (Käräjäoikeuksissa on vuosina 2005—2016 hyväksytty vain kaksi tiedottamisrikosta koskevaa syytettä. Kummatkin johtivat keskimäärin 40 päiväsakon rangaistukseen. KKO on käsitellyt tiedottamisrikosta kahdessa julkaistussa ratkaisussaan (KKO 2013:53 ja 2009:1). Ratkaisussa KKO 2013:53 rangaistukseksi määrättiin 50 päiväsakkoa, rat-kaisussa KKO 2009:1 tuomittiin yhteisenä rangaistuksena kolmesta tiedottamisrikoksesta ja yhdestä törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä 2 v 4 kk vankeutta (kaksi vastaajaa) sekä 100 000 euron yhteisösakko. Arviomuistion mukaan ankarimpina rangaistuksina voitaneen pitää tapauksessa KKO 2009:1 annettuja vankeustuomioita). Arviomuistion oikeuskäytännön kuvaus osoittaa, että ankarammalle rangaistusasteikolle ei ainakaan oikeuskäytännön perusteella ole tarvetta, sillä rangaistusasteikko ei arviomuistiossa eritellyn oikeuskäytännön osalta lopu kesken, eikä vakavienkaan rikosten sovittamista nykyisin käytössä olevaan asteikkoon voida pitää ongelmallisena. Edelleen arviomuistiossa todetaan, että on huomattava, että rikoslaissa tulee välttää useiden päällekkäisten tai tosiasiallisesti päällekkäisten tunnusmerkistöjen säätämistä. Markkinoiden manipulointia koskevan säännöksen soveltamisvaikeudet eivät siten ole peruste säätää arvopaperimarkkinoita koskevalle tiedottamisrikokselle törkeä tekomuoto, vaan ovat pikemminkin peruste sitä vastaan. EK pitää näitä yllä mainittuja arviomuistiossa esitettyjä argumentteja relevantteina ja perusteltuina. Arvioinnissa on arviomuistion perustelujen mukaan kiinnitettävä huomiota myös rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvään korostettuun täsmällisyysvaatimukseen. Tiedottamisrikoksen perustunnusmerkistö on hyvin lavea, eikä törkeä tekomuoto voine kohdistua sellaisenaan kaikkiin perustunnusmerkistön tekotapoihin. Soveltamisalaa olisi tämän vuoksi olennaisesti rajattava kvalifiointiperusteissa. Arviomuistiossa ehdotetaan ”mahdollisiksi toimenpiteiksi” arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen törkeän tekomuodon tarpeen arvioimista (päävastuullisena valtiovarainministeriö, yhteistyössä OM:n kanssa). Tätä perustellaan arviomuistiossa mm. seuraavasti: ”Törkeän tekomuodon säätämistä saattaisi puoltaa arvopaperimarkkinarikosten välinen vertailu: tiedottamisrikos saattaa eräissä tapauksissa rinnastua vahingollisuudeltaan muihin arvopaperimarkkinarikoksiin. Tiedottamisrikos kohdistuu tyypillisesti laajaan joukkoon sijoittajia ja yhtiön osakkeenomistajia ja voi näin aiheuttaa laajamittaista välitöntä taloudellista vahinkoa usealle eri taholle (esimerkiksi tiedonantovelvollisuus osakeannin yhteydessä). Tämän lisäksi tiedottamisrikokset ovat omiaan vähentämään markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta ja myös heikentämään markkinoiden tehokkuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tiedottamisrikokset voivat myös vaikuttaa sijoittajien, mukaan lukien kotitalouksien, halukkuuteen sijoittaa ja säästää varojaan arvopaperimarkkinoilla. Törkeimmät teot ja niistä seuraava epäluottamus saattavat aiheuttaa vakavia seurausvaikutuksia myös arvopaperimarkkinoiden ulkopuolella.” EK:n näkemyksen mukaan yllä luetellut perusteet eivät ole riittäviä lähtökohtia törkeän tiedottamisrikoksen valmistelun käynnistämiseen, ottaen huomioon aiemmin arviomuistiossa tätä vastaan puhuvat seikat, kuten oikeuskäytäntö ja rangaistusasteikon riittävyys. EK katsoo, että OM:n kattava ja asiantuntevasti valmisteltu arviomuistio täyttää arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen liittyvät mahdolliset lainmuutosarviointitarpeet. EK on lausunut eduskunnan talousvaliokunnalle ja lakivaliokunnalle vuonna 2016 arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta (HE 65/2016 vp laiksi arvopaperimarkkinalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi). Tuolloin HE:ssä esitettiin törkeän tiedottamisrikoksen jatkovalmistelua, jonka osalta EK totesi talousvaliokunnalle, ”ettei EK:n tiedossa ole sellaisia markkinoilla ilmenneitä tosiasiallisia seikkoja, joiden perusteella olisi aiheellista jatkaa törkeän tiedottamisrikoksen säännösvalmistelua. Jatkovalmistelusta tulisi luopua.” (EK yhtyi tuolloin lausunnossaan eduskunnan lakivaliokunnan kannanottoon siltä osin kuin se totesi, että "valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna, asetuksen ja direktiivin edellyttämien säännösten kiireellinen voimaansaattamisaikataulu huomioon ottaen, että nyt käsiteltävän esityksen yhteydessä lainsäädäntöön ehdotetaan sisällytettäväksi vain EU-velvoitteiden kannalta välttämättömät säännökset." EK tulkitsee lakivaliokunnan lausuman siten, ettei arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen valmistelua pidetty tuolloin välttämättömänä. Lakivaliokunta on kuitenkin pitänyt tärkeänä (LaVL 8/2016 vp, s. 9), että törkeää tiedottamisrikosta koskevan säännöksen tarvetta arvioidaan). EK uusii aiemmin lausumansa tältä osin. EK:n tiedossa ei edelleenkään ole seikkoja, jotka antaisivat perustellun aiheen arvioida tilannetta tältä osin vuoden 2016 keväästä poikkeavalla tavalla. EK:n näkemyksen mukaan OM nyt arvioinut muistiossaan riittävän kattavasti asiaan liittyviä argumentteja jatkosääntelytarpeen puolesta ja sitä vastaan täyttäen näin eduskunnan lakivaliokunnan vuonna 2016 edellyttämän ponnen vaatimukset, jonka mukaan ”lakivaliokunta pitää tärkeänä (LaVL 8/2016 vp, s. 9), että törkeää tiedottamisrikosta koskevan säännöksen tarvetta arvioidaan.” OM:n arviomuistiota kattavammalle arviointitarpeelle ei ole EK:n näkemyksen mukaan osoitettu riittäviä perusteluja arviomuistiossa, kuin lakivaliokunnan ponnessa.
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Arviomuistiossa on todettu, että olisi perusteltua tutkia syitä oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisen suhteelliseen niukkuuteen. On kuitenkin muistettava, että yhteisösakkoon tuomitseminen edellyttää syyttäjän vaatimusta. Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla esimerkiksi se, mihin perustuu syyttäjien vaatimus yhteisösakon määräämisestä.
  
  Finanssivalvonta
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Kts. erillinen liite
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  -
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Kannatan ehdotuksia sellaisenaan.
  
  Verohallinto
  
  Päivitetty:
  
  23.4.2018
  
  Verohallinto yhtyy arviomuistiossa esitettyyn kannanottoon siitä, että talousrikosten rangaistusmaksimin nostaminen ei ole tässä vaiheessa tarpeellista. Selvityksestä käy ilmi, että talousrikoksista tuomittujen rangaistusten yläkvartiilit eivät ole lähellä rangaistusmaksimia. Nykyisten rangaistusasteikkojen yläpäässä on siten vielä riittävästi tilaa vakavampiakin talousrikoksia silmällä pitäen. Talousrikosten kvalifioitujen tekomuotojen tarkoittamien huomattavan taloudellisen hyödyn määrä voi myös vaihdella laajasti muutamasta kymmenestä tuhannesta eurosta aina useisiin miljooniin euroihin. Samaa tunnusmerkistöä koskevat teot voivat olla siten moitittavuudeltaan hyvin erilaisia eikä pelkästään rikosnimikettä tarkastelemalla saada täysin luotettavaa kuvaa keskimääräisestä rangaistustasosta. Arviomuistion mukaan törkeä veropetos olisi ollut vuonna 2016 päärikoksena 77 tapauksessa ja törkeä kirjanpitorikos 395 tapauksessa. Rangaistusasteikot molemmissa rikosnimikkeissä ovat saman suuruiset, mutta jostakin syystä tilastoon törkeät kirjanpitorikokset ovat päätyneet useammin päärikokseksi. Verohallinnon käsityksen mukaan, jos samassa asiassa on törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevat rangaistusvaatimukset, on törkeää veropetosta yleensä pidetty yhteisen rangaistuksen määräämisessä päärikoksena. Arviomuistion mukaan talousrikosten oheisseuraamuksena tuomitaan rikoshyödyn menettämisseuraamus. Verohallinto haluaa korostaa sitä, että käytännössä vero- ja velallisen rikoksissa tuomitaan useimmiten rikoshyödyn sijasta korvattavaksi asianomistajalle aiheutunut vahinko. Taloudellinen korvausvelvollisuus on siten merkittävä seuraamus talousrikoksissa. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta tullaan laajentamaan ns. unionipetosdirektiivin vuoksi. Verohallinnon käsityksen mukaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta voitaisiin samassa yhteydessä laajentaa sivullisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Verotus perustuu nykyään pitkälti sivullisilta tiedonantovelvollisilta saatuihin tietoihin. Sivullisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin nykyinen rikosoikeudellinen seuraamus (laki verotusmenettelystä 87 §) ei tosiasiassa vastaa tiedonantovelvollisuuden suurta merkitystä verotusmenettelyssä. Oikeushenkilön rangaistusvastuu sopisi hyvin tällaiseen rangaistavaan menettelyyn, jossa yksittäisen oikeushenkilön organisaatiossa työskentelevän henkilön rikosvastuu ei yleensä ole tarkoituksenmukaista.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Muistiossa ehdotetulle yhteisösakon asteikon korottamiselle on todellinen tarve kun otetaan huomioon useiden vastaajayhtiöiden rikosten vakavuus ja yhteiskunnallinen vaikutus sekä yhtiöiden taloudellinen tilanne. Törkeän tekomuodon säätäminen tiedottamisrikoksessa on erittäin tarpeellinen sekä oikeudenmukaisuus- että tehokkuussyistä. Tiedotettaessa annetuilla totuudenvastaisilla ja harhaanjohtavilla tiedoilla voi olla huomattava vaikutus markkinoiden luotettavuudelle. Lisäksi tiedottamisrikoksella saatetaan käytännössä aiheuttaa laajalle joukolle sijoittajia merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus vaativat, että tiedottamisrikoksen rangaistusuhka vastaa törkeän sisäpiirintiedon väärinkäytön ja törkeän markkinoiden manipuloinnin tasoa törkeimmissä menettelyissä. Tiedottamisrikoksella arvopaperimarkkinoille ja yksittäisille sijoittajille aiheutetut vahingot voivat olla huomattavasti suuremmat kuin muilla tässä mainituilla rikoksilla. PIF -työryhmän työ on loppusuoralla. Valtakunnansyyttäjänvirastolla on edustus työryhmässä. Maksuvälinepetosdirektiivin täytäntöönpanoa kannatetaan. Vahingollisimmat maksuvälinepetokset tehdään nykyisin ylikansallisia sähköisiä tietoverkkoja hyödyntäen. Kansainvälisiä ulottuvuuksia omaavissa rikoksissa, joissa joudutaan usein tekemään tiivistä rajat ylittävää poliisi- ja syyttäjäyhteistyötä, on tarkoituksenmukaista asettaa rangaistavaksi säädettyjen tekojen enimmäisrangaistukset koko EU-alueella samalle tasolle. Direktiivi velvoittaakin säätämään rikoksista enimmäisrangaistukset, jotka ovat pääosin meillä säädettyjä korkeammat. Arviomuistiossa mainitaan lahjusrikokset ainoastaan talousrikosjakson johdantokappaleessa (s. 113) eikä niiden osalta ole tehty tarkempaa selvitystä taikka arviota. Rikoslain 30 luvun 7, 7a, 8 ja 8a §:ssä säädellyt tunnusmerkistöt lahjomisesta ja lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa pitäisi muotoilla uudelleen siten, että säännösten suojeluobjekti olisi lainmukainen elinkeinotoiminta yleisesti. Lisäksi tunnusmerkistöistä tulisi poistaa suosimista koskeva tunnusmerkistötekijä ja korvata se ”on omiaan” -rakenteella. Myös lahjusrikoksiin liittyvät konfiskaatiosäännökset tulisi uudistaa siten, että lahjuksen antaja, joka saa hyötyä lahjuksen antamisesta, voitaisiin määrätä menettämään rikoksella saamansa hyödyn arvo. Lahjusrikoksiin ei tältä osin nykyisin sovelleta rikoslain 10 luvun yleisiä säännöksiä. OECD:n korruption vastainen työryhmä on kiinnittänyt huomiota tähän puutteeseen Suomen lainsäädännössä.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Talousrikosten osalta muistio jää muita osioita enemmän nykytilanteen kuvailuksi. Talousrikosten osalta mahdollisten toimenpiteiden kohdalla on tyydytty kuvailemaan jo vireillä olevia lainsäädäntömuutoksia ja EU:n pakottamana edessä olevia muutoksia – EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset, maksuvälinepetosdirektiivin täytäntöön pano. Nämä ovat sinänsä kannatettavia, suorastaan välttämättömiä. Helsingin syyttäjänviraston käsityksen mukaan näin passiiviseen, kansainvälistymiseltä ja rajojen avautumiselta silmät ummistavaan kriminaalipolitiikkaan ei talousrikosten kohdalla ole varaa. Tekijöinä talousrikoksissa ovat mitä suurimmassa määrin suunnitelmallisesti toimivat, järjestelmäheikkouksia etsivät tahot. Tämä tulee rangaistusasteikoissakin huomioida. Uusi ehdotus: törkeän veropetoksen rangaistusmaksimin korottaminen 4 vuodesta vankeutta 6 vuoteen vankeutta Rangaistusasteikkojen arvioinnissa kansallisessa oikeudenhoidossa on syytä ottaa huomioon kansan oikeustajun, ennaltaestävyyden, erityisestävyyden ja kohtuullisuuden ohella myös toimintaympäristön voimakas kansainvälistyminen. Talousrikoksissa raja-aidat ovat kaatuneet jo aikaa sitten ja rikolliset osaavat hyödyntää toiminnassaan ja sen suunnittelussa perinteisestä kansallisesta toimivaltaperusteesta johtuvat rajoitteet. Näin myös arvioidessaan toiminnasta johtuvia riskejä. Tällöin on syytä tarkastella muiden maiden rangaistuskäytäntöjä sen välttämiseksi, että Suomi ei leuteroimalla talousrikosten seuraamuksia luo vetovoimatekijöitä kansainväliselle rikollisuudelle siirtää toimintoja Suomeen. Jo nyt on Suomen tilanne hälyttävä erityisesti Veropetosten osalta. Veropetokset ovat vakavia rikoksia järjestäytynyttä yhteiskuntaa kohtaa. Veropetoksilla suojataan valtion fiskaalisia intressejä, mitkä mahdollistavat hyvinvointivaltion olemassaolon. Tämä tosiseikka on ymmärretty muiden ohella naapurimaissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, missä törkeän veropetoksen maksimirangaistus on Ruotsissa ja Norjassa 6 ja Virossa 7 vuotta vankeutta. Veropetoksen lievemmän maksimirangaistuksen vuoksi olemme hyvää vauhtia kehittymässä ”verorikosparatiisiksi” verosuunnittelun ja erityisesti rikollisen veropetossuunnittelun kannalta. Rajat ylittävä JR-rikollisuus hakee systemaattisesti järjestelmäheikkouksia ja käyttää niitä hyväkseen. Rangaistusasteikoilla on oma merkityksensä myös Suomen sisällä järjestäytyneen rikollisuuden hakiessa uusia rikollisia tulonlähteitä. Perinteisesti järjestäytynyt rikollisuus on toiminut perinteisillä rikollisuuden aloilla kuten huume, väkivalta, kiristysrikollisuus. Näissä rikollisuuden muodoissa on oma rangaistuskäytäntönsä ja kiinnijäämisriskinsä sekä tuomiovarmuus, mitkä poikkeavat huomattavasti vastaavista talousrikoksissa. Talousrikoksissa kiinnijäämisriski on huomattavasti pienempi, taloudelliset hyödyt ovat moninkertaisia ja tuomiovarmuus rikoksentekijöiden osalta on pieni. Tämä on jo nähty tosiasia, mikä on siirtänyt perinteistä järjestäytynyttä rikollisuutta toimimaan myös talousrikoksissa. Erityisesti veropetoksissa ja rahanpesussa. On tärkeää huolehtia siitä, että tämä kehitys torjutaan. Jos näin ei onnistuta tarkoittaa se, että laillisiin taloudellisiin rakenteisiin kiinnittyy rikollisia aineksia, mikä välttämättä johtaa korruptioon ja talouselämän toiminnan kannalta erittäin haitallisiin seurauksiin. Törkeän veropetoksen tekijä saattaa välttää veroja satoja tuhansia, jopa miljoonia euroja erittäin suunnitelmallisella ja pitkäaikaisella sekä vahingollisella rikollisella menettelyllä. Tästä menettelystä maksimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Rikoksella saadun taloudellisen hyödyn eli vältettyjen verojen alkuperän häivyttämiseen osalliset tulevat arvioiduksi rahanpesusäännösten perusteella ja tässä kriminalisoinnissa maksimirangaistus on kuusi vuotta. Tällöin ollaan tilanteessa, missä alkurikoksen tekijä voisi selvitä lievemmällä rangaistuksella kuin itse rahanpesijä. Seuraamusjärjestelmän koherenttius edellyttää, että se ei sisällä tällaista poikkeamaa edes teoriassa. Rangaistusmaksimi ilmentää itsessään teon moitittavuutta. Helsingin syyttäjänvirasto esittää törkeän veropetoksen rangaistusmaksimin nostamista 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta. Näin siirtyisimme samalle tasolle lähimpien vertailumaiden kanssa. Perustetta poikkeuksellisen alhaiseen rangaistusasteikkoon ei mielestämme ole. Uusi ehdotus: Tiedottamisrikoksiin säädettävä törkeä tekomuoto Talousrikokset muodostavat varsin heterogeenisen joukon erilaisia tekoja siitä huolimatta, että tekoja arvioitaessa operoidaan tietyillä rikosnimikkeillä. Tämän vuoksi ei mielestämme ole aivan ongelmatonta tehdä analyysiä siten, että tarkastellaan rikosnimikkeitä ja niistä johdettuja keskimääräisiä rangaistuksia tai, että tällä perusteella tehtäisiin kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkin rangaistavan menettelyn moitittavuudesta (mediaani-yläkvartaali mallinnus). Erityisesti on mielestämme esitys sivulla 134-135 epälooginen tiedottamisrikoksen törkeän tekomuodon säätämisen argumentaation osalta. Oikeuskäytäntöä tarkastelemalla on havaittu tosiasia, että vuosina 2005-2016 on tuomittu vain kaksi tiedottamisrikosta, mistä on tuomittu sakkorangaistus. Tästä on kirjoituksessa tehty päätelmä (s.135), että ei ole tarvetta säätää ankarampaa asteikkoa tiedottamisrikoksista. Ajatusmalli on epälooginen. Päinvastoin tulisi arvioida miksi tilanne on se, että tuomioita on vain kaksi. Johtuuko se siitä, että tuomioistuin tulkitsee, että koska lainsäätäjä ei ole säätänyt menettelystä kvalifioitua tekomuotoa sitä on pidetty nimenomaan lainsäätäjän taholta, ei niin kovin moitittavana ilmiönä? Lainsäätäjän/kansan tehtävä on arvottaa rikosten moitittavuutta tuomioistuimen suuntaan eikä toisin päin. Tällöin tulee tarkastella tiedottamisrikoksella suojattua oikeushyvää ja sitä kohtaan muodostuvan oikeudenloukkauksen moitittavuutta ja arvioitava tarvitsisiko se ankaramman arvioinnin toteutuakseen. Tällöin tarkasteltaessa tuota tuomioistuintilastoa on väistämätön johtopäätös se, että tiedottamisrikokselle on säädettävä törkeä tekomuoto. Näin annetaan tuomioistuimelle lainsäätäjän/ kansan signaali, että tekoihin on suhtauduttava ankarammin. Kriminalisoitu menettely itsessään ei anna aihetta arvioida tilannetta muuten. Sen vahingollisuus ja vaarallisuus yhteiskunnalle on notoorinen seikka. Tiedottamisrikoksen ja kurssin vääristämisen päällekkäisyyden osalta esitetty ei ole osoittautunut ongelmaksi käytännössä, eikä se sitä toki ole muutenkaan aidosti, joten tämä pohdinta lienee enemmän oikeusteoreettista. Käytännössä tämä törkeän tekomuodon olemassaolon puute on konkretisoitunut viimeksi tällä hetkelläkin vireillä olevan Talvivaara yhtiötä koskevan arvopaperimarkkinarikosprosessin yhteydessä. Tässä tapauksessa niin kuin yleensäkin tutkinta kokonaisuudessaan vie niin pitkään, että rikosepäilyn valmistuessa syyteharkinnasta ovat tiedottamisrikokset vanhentumassa tai vanhentuneita. Törkeän tekomuodon rikosepäilyt etenevät tuomioistuinkäsittelyyn ja tiedottamisrikosepäilyt eivät vaikka asiallista perustetta tälle ei ole verrattaessa tekojen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Muistiossa on esitetty kritiikkiä tiedottamisrikostunnusmerkistön ”laveudesta” (s.136) ja tähän viitaten esitetty kriteerejä mahdollisen törkeän tekomuodon kvalifiointiperusteiden osalta. Käytännön tasolla oikeusprosesseissa ei ole ollut ongelmia tiedottamisrikosten tunnusmerkistön soveltamisessa sen laveuden osalta. Tuomioistuimet ja vastaajien avustajat edellyttävät, että syyttäjien teonkuvaukset ovat yksilöityjä ja sellaisia ne ovatkin. Muistiossa esitetty huomio kvalifiointiperusteiden täsmällisyydestä (s.136) on perusteltu ja tervetullut. Tarkkarajaiset säännökset helpottavat lainkäyttäjien työtä, tekevät oikeudenhoidosta ennakoitavampaa ja luovat näin uskottavuutta järjestelmään asiakaskunnan piirissä. Helsingin syyttäjänvirasto esittää säädettäväksi arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen törkeä tekomuoto, jotta tiedottamisrikoksen vahingollisuus saisi lainsäätäjän kannanoton eivätkä kaikki tiedottamisrikokset vanhenisi esitutkinnan aikana. Uusi ehdotus: Tulisi tehdä selvitys talousrikosten tuomiovarmuuden heikkouden syistä Kuvailulehdellä hankkeen ratioksi on esitetty kansan yleisen oikeustajun ja rangaistusten oikeudenmukaisuuden selvittäminen. Mielestämme on hyvä asia, että tarkastellaan voimassaolevan lainsäädännön tilaa. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Kansan suussa ovat viihtyneet kautta-aikain sanonnat ”laki on kaikille sama vain tuomiot vaihtelee” tai ” nakkivarkaat tuomitaan, rötösherrat porskuttaa”. Tuomioistuintyössä tämä sama ilmenee tuomiovarmuuden puutteena. Puhtaimmillaan tilanne ilmenee korruptiorikoksissa. OECD:n arvioraportti hämmästelee maamme tilannetta, jossa syytekynnys usein täyttyy, tuomiokynnys ei juuri koskaan. Talousrikoksissa tuomiovarmuutta ei käytännössä ole. Verrattaessa talousrikoksia muihin rikoslajeihin havaitaan, että talousrikoksissa syytteiden hylkyprosentti on moninkertainen. Toisaalta käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot samoissa asioissa eroavat toisistaan poikkeuksellisen paljon. Jutut joudutaan istumaan vähintään hovioikeutta myöten lähes aina ja tuomioistuimet muuttavat tuomioita vastakkaisiksi usein. Siitä mikä jonkin jutun lopputulema on ei ole mitään varmuutta asian alkuvaiheessa. Mitä isompi taloudellinen intressi sitä todennäköisemmin juttu kaatuu johonkin rikosprosessille vieraaseen perusteeseen. Olisi tarpeen tehdä selvitystyötä sen suhteen, mistä johtuu tiettyjen rikosprosessien eli talousrikosprosessien eriytyminen niin, että niissä ei ole tuomiovarmuutta toisin sanoen suuri osa syytteistä hylätään. Tämä olisi tärkeää erityisesti epäiltyjen kannalta, koska tämä pitää sisällään myös tosiasian, että näissä jutuissa on koko joukko syyttömiksi todettuja vastaajia, jotka joutuvat kohtaamaan valtion väkivaltakoneiston.
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Talousrikoksia koskevat ehdotukset ovat kannatettavia. Yhteisösakon asteikkoa koskeva muutos onkin jo erillisen valmistelun kohteena. Lainsäädäntöä on myös tarpeen muuttaa direktiivien kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä. Etenkin maksuvälinepetosten rangaistusasteikkojen muutokselle luovat tarvetta myös aiempaa laajamittaisemmin ja ammattimaisemmin toteutetut tekokokonaisuudet.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Ei kommenttia-
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 23

Rattijuopumusrikokset
- Muistio sisältää seuraavat ehdotukset:
  tehostetaan ehdollista vankeutta valvonnalla (3,2 milj. e, kustannukset kohdistuvat osin STM:n hallinnonalalle; kustannukset sisältävät yhdyskuntapalvelua koskevan muutoksen)
  saatetaan voimaan ajon keskeyttämistä koskeva säännös HE 180/2017 vp:n mukaisesti (LVM)
  jatketaan alkolukkoja koskevaa uudistamistyötä jo toteutetun lainmuutoksen suuntaviivojen mukaisesti (alennetaan alkolukko-ohjelman kustannuksia; LVM)
  varmistetaan Tie selväksi -mallin toteuttaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen yhteydessä (STM, maakunnat).
- Näkemyksenne rattijuopumusrikoksia koskevasta arviosta ja ehdotuksista:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Esitetyt ehdotukset ovat kannatettavia.
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Ei lausuttavaa.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdollisen vankeuden tehostamista valvonnalla voidaan harkita silloin, jos tämä on tuomitun kannalta tarkoituksenmukaista. Alkolukkoihin liittyvää uudistamistyötä pidän hyvin tärkeänä.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  -
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kuten arviomuistiossa on todettu, varsinaisen rikosoikeudellisen seuraamuksen lisäksi rattijuopumusrikokseen syyllistynyt määrätään ajokorttilain mukaan ajokieltoon. Jos ajokieltoon määrättävä sitä pyytää, hänelle voidaan tietyin edellytyksin määrätä alkolukolla valvottu ajo-oikeus. Käytännössä vastaajat usein luopuvat alkolukkoa koskevasta pyynnöstään kuultuaan, että he itse vastaavat alkolukon hankkimisesta ja asentamisesta aiheutuvista merkittävistä kuluista. Kuten arviomuistiossa on todettu, järjestelmää on tältä osin kehitettävä, jotta alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta tulisi toimivampi osa seuraamusjärjestelmää. Tähän ei vaikuta se, että ajokiellon määräämisestä päättää 1.6.2018 lukien tuomioistuimen sijasta poliisi (laki ajokorttilain muuttamisesta 96/2018).
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  -
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitos ei ota kantaa yksittäisten rikosnimikkeiden rangaistuksen mittaamiseen mutta toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että rangaistusten ankaroittamisella ei ole yleisesti todettu olevan merkittävää rikollisuutta vähentävää vaikutusta. Muistiossa ei esitetä merkittäviä muutoksia rattijuopumusrikoksia koskeviin rangaistuskäytäntöihin. Rattijuopumusrikollisuudessa ja sen rangaistuskäytännössä tapahtuvilla muutoksilla on kuitenkin perinteisesti ollut suuri merkitys Rikosseuraamuslaitoksen asiakasmääriin ja sitä kautta tarvittaviin resursseihin. Ehdollisen vankeuden oheisrangaistuksia koskevat muutokset heijastuvat rattijuopumustuomioidenkin osalta niin valvonta- kuin yhdyskuntapalveluasiakkaiden määriin ja tarpeellisiin sisältöihin. Esitetty arvio kustannusvaikutuksista on oikeansuuntainen. Rattijuopumusrikostenkin osalta Rikosseuraamuslaitos pitää tärkeänä, että erilaisia rikollista käyttäytymistä ehkäiseviä ja estäviä menetelmiä kehitetään ja käytetään niin Rikosseuraamuslaitoksessa kuin yhteiskunnassa ylipäänsä. Hyvin usein rattijuopumus liittyy vakavaan päihdeongelmaan. Niinpä päihdeongelmien hoito ja ehkäisy on merkittävä osa myös rattijuoppouden torjuntaa. Soveltuvia päihdehoitopalveluita tuleekin olla riittävästi tarjolla ja ohjauksen näiden palveluiden piiriin tulee olla systemaattista ja siinä tulee huomioida myös rikostaustaisten erityiskysymykset.
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ehdotukset muodostavat hyvän lähtökohdan jatkovalmistelulle.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää hyvänä, että rattijuopumusrikoksissa on kehitetty poliisin ja sosiaalitoimen välistä yhteistyötä ja että Tie selväksi -mallin toteuttamista varmistetaan.
  
  Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lakimiesliitto esityksiä kannatettavina. Ei erityistä lausuttava.
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Esitetyt uudistuksia ovat pääosin kannatettavia.  Ehdollisen vankeuden valvonnan tehostaminen ja alkolukkoja koskevan uudistyön jatkaminen vähentävät todennäköisesti uusimisriskiä ja sitä kautta myös syyttäjälle tulevia rattijuopumustapauksia.  Esityksessä suhtautuisin varauksellisesti ajatukseen ajon keskeyttämiseen tähtäävästä säännöksestä, vaikka ehdotuksen tavoitteet ovat juuri oikeat. Ehdotuksen mukaan poliisi voisi keskeyttää ajon, jos henkilöllä on veressään alkoholia 0,2 promillea – 0,5 promillea. Tällähän pääsimme kohti osassa Euroopan maissa käytössä olevaa alempaa 0.2, promillerajaa ja sillä olisi varmaankin jossain määrin yleispreventiivistä vaikutusta lievien rattijuopumustapausten osalta. Vakavampiin rattijuopumustapauksiin tällä uudistuksella ei varmaankaan ole suurta merkitystä. Vaikka rattijuopumusten vähentyminen kaikissa kategorioissa on tärkeää, tällä säännöksellä olisi saatuun hyötyyn nähden kuitenkin poliisia huomattavasti työllistävä vaikutus. Tästä syystä saattaisi olla järkevämpää kohdistaa poliisin resursseja rikosasioihin ja kohdentaa muille tahoille resursseja ennalta estävään päihdetyöhön.
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Tarvetta muuttaa nykyisiä rattijuopumuksen ja törkeän rattijuopumuksen promillerajoja ei ole. Muistion mukaan rattijuopumusonnettomuudet ovat vähentyneet ja alkoholia nauttineiden osuus liikennevirrassa on laskenut. Nykyinen törkeän rattijuopumuksen promilleraja 1,2 promillea on perusteltu. Promillerajojen laskeminen johtaisi ainoastaan rikosoikeudellisen järjestelmän kustannusten kasvuun ilman liikenneturvallisuusvaikutuksia. Rattijuopumusrikosten rangaistustason korottamiselle ei ole tarvetta. Käräjäoikeus pitää perusteltuna sitä, että ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksia koskevaa järjestelmää täydennettäisiin siten, että myös rikoksen 21 -vuotiaana tai sitä vanhempana tehneille säädettäisiin uudeksi oheisseuraamukseksi valvonta. Valvonnalla pyrittäisiin vähentämään uusintarikollisuutta. Valvontaan voisi sisältyä päihdekuntoutusta. Käräjäoikeus ei pidä tarpeellisena ehdotusta siitä, että liikenteenvalvoja voisi kieltää ja tarvittaessa estää moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa kuljettamasta ajoneuvoa, jos tämän havaitaan nauttineen alkoholia, mutta ei ole kuitenkaan todennäköisiä syitä epäillä häntä rattijuopumuksesta. Ainakin siitä tulisi antaa yhtenäisen käytännön muodostumiseksi selkeät soveltamisohjeet, joiden mukaisesti liikenteenvalvoja voisi kiellon antaa. Kiellon valvominen saattaisi käytännön tilanteissa olla myös hankalasti toteutettavissa ja viranomaisen resursseja vievää. Käräjäoikeus kannattaa alkolukkoja koskevan uudistustyön jatkamista alkolukko-ohjelman kustannusten alentamiseksi. Alentuvien kustannusten johdosta aiempaa useammalla rattijuopumusrikoksesta tuomitulla olisi paremmat taloudelliset edellytykset alkolukon hankkimiseen. Käräjäoikeus kannattaa Tie selväksi - mallin toteuttamista rattijuopumusrikoksesta epäiltyjen päihdetilanteen kartoittamiseksi. Hoitoonohjaus voi vähentää rattijuopumusrikoksia. Sitä tulisi olla saatavilla alueellisesti kattavasti koko maan alueella.
  
  Poliisihallitus, Poliisitoimintayksikkö
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Poliisihallitus kannattaa muistiossa esitettyjä rattijuopumusrikoksia koskevia ehdotuksia ja esittää alla olevan uuden ehdotuksen. Ilmi tulleiden rattijuopumusrikosten osalta huolestuttavin viimevuosien kehitys on huumausaineperäisten rattijuopumusten erittäin voimakas kasvu. Samaan aikaan alkoholiperusteisten rattijuopumusten trendi on laskeva. Myös kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa huumausaineen vaikutuksen alaisten kuljettajien määrä on kasvanut. Näistä syistä olisi erittäin tärkeää tehostaa huumausaineperusteisten rattijuopumusten torjuntaa. Lisäksi huumausaineperusteisten rattijuopumusten käsittely poliisissa on huomattavasti tavanomaista alkoholiperusteista rattijuopumusta työläämpää, koska jokainen epäilty tapaus täytyy toimittaa verikokeisiin. Alkoholitapauksissa valtaosa pystytään käsittelemään tarkkuusalkometripuhallutuksella. Huumausainetapauksissa verikoe edellyttää henkilön kiinniottamista sekä usein pitkiä kuljetusmatkoja, jotka sitovat poliisin työaikaa. Menettelytapa työllistää kasvavassa määrin myös terveydenhuollon henkilökuntaa ja usein virka-ajan ulkopuolella, jolloin myös terveydenhuollon resurssit ovat heikoimmillaan ja varattuna kiireellisten tapausten hoitamiseen. Poliisihallitus on yhteistyössä THL:n kanssa selvittänyt mahdollisuutta siirtyä tulevaisuudessa huumausaineperusteisten rattijuopumusten osalta menettelytapaan, jossa näyttö pystyttäisiin määrittelemään tien päällä otetusta sylkinäytteestä, joka toimitettaisiin laboratoriotutkimuksiin. Näyttönä toimisi laboratorion antama lausunto. Vastaava menettelytapa on käytössä Espanjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Australiassa. Poliisihallitus ja THL ovat käyneet tutustumassa prosesseihin Espanjassa ja Ranskassa. Edellä kuvattu huumausaineperusteisen rattijuopumuksen selvittäminen sylkinäytteen avulla edellyttäisi rikoslain 23 luvun 3-7 pykälien muuttamista siten, että veren ja hengitysilman lisäksi pykälässä mainittaisiin erikseen myös sylkinäytteen mahdollisuus. Laboratoriotekniikka on kehittynyt, joten huumausaineiden määrittely luotettavasti sylkinäytteestä on nykyään mahdollista. Epäselvissä tapauksissa tai sekakäytön ollessa kyseessä olisi edelleen mahdollisuus verinäytteeseen. Ennen sylkinäytteen hyödyntämistä näyttönä toteutettaisiin kattava vertailututkimus samaan tapaan kuin ennen tarkkuusalkometrin käyttöön siirtymistä, eli epäillyiltä otettaisiin tarkastelujaksolla sekä verinäyte että sylkinäyte. Näin voitaisiin ennen varsinaista käyttöönottoa määritellä ja varmistaa sylkinäytteiden oikeusvarmuus näyttönä.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Rattijuopumustilastoista käy ilmi, että huumausaineista johtuvien rattijuopumusten osuus kasvaa, vaikka rattijuopumusten määrä yleisesti vähenee. Onkin pohdittava, onko nykyinen huumausaineiden nollatoleranssi liikenteessä ollut tehokas apuväline niin sanottujen huumerattien ehkäisyssä. Tie selväksi -mallissa tulee huomioida riittävästi myös huumausaineiden käyttö ja pitää huolta valmiuksista myös kohdata huumausaineita käyttävät ihmiset. Hoitoonohjauksen tehostamista tulee tältäkin osalta selvittää. Ehdollisen vankeusrangaistuksen tehostamisessa valvonnalla tulee pitää huolta, että sillä pyritään tukemaan henkilön ongelmallisen päihteidenkäytön lopettamista tai auttamaan tätä kuntoutumisessa.
  
  Pirkanmaan käräjäoikeus
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Suuri osa rattijuopumusrikoksista on siirtymässä poliisien käsiteltäväksi sakkouudistuksen myötä 1.6.2019 lukien. Arviomuistiossa ehdotettu mahdollisena toimenpiteenä alkolukko-ohjelman kustannusten alentaminen, mitä on pidettävä hyvänä ehdotuksena. Nykyinen kustannustaso on tullut monelle yllätyksenä ja taloudellisesti ylivoimaisena.
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Kannatan ehdollisen vankeuden valvonnan laajentamista. Sen sijaan vastustan jyrkästi kaavailua siitä, että pakkokeinoa (ajon pysäyttämistä) voitaisiin käyttää tilanteessa, jossa rikoksen tunnusmerkistö ei täyty. Tähän ajon keskeyttämiseen liittyy sekä periaatteellisia että käytännön ongelmia. Kiellon valvonta veisi kohtuuttomasti poliisin resursseja ja johtaisi monessa tapauksessa kuljettajan ja matkustajat kohtuuttomiin, jopa vaarallisiin tilanteisiin. Voisiko lapsiperheen jättää maantien varteen 35 asteen pakkasessa odottelemaan sitä, että kuljettajan promillet ovat nollassa? Mihin auto parkkeerattaisiin? Miten kauan kuljettajan olisi oltava ajamatta? Entä jos promillet puhaltaa taksi tai bussin kuljettaja? Mikä on matkustajien oikeusturva? Kysmyksiä on lukuisasti, vastauksia niihin ei HE 180/2017 tarjoa. Rattijuopumus on ngelmana vähentynyt koko ajan. Teknisellä ratkaisulla eli alkolukolla koko ongelma saataisiin likipitäen kokonaan päiväjärjestyksestä. Pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla se, että kaikissa moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa on juopuneena ajon estävä laite. Tässä tekniikka on parempi keino kuin rankaiseminen.
  
  Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Rattijuopumusrikosten arvioinnissa ja ehdotuksissa ei ole valitettavasti käsitelty lainkaan ajokorttilain (386/2011) 64, 66 ja 67 §:issä säänneltyä ajokieltoseuraamusta. Ajokiellolla, sen pituudella ja sen määräämisenä ehdottomana tai ehdollisena on suuri ennaltaehkäisevä merkitys. Arvioinnissa ei ole myöskään tarkasteltu erikseen ammattikuljettajia ja ammattiliikennettä toteutuneissa rattijuopumusrikoksissa, rangaistuskäytännössä eikä myöskään toimenpide-ehdotuksissa. Monissa EU-jäsenvaltioissa ammattikuljettajat ja muut kuljettajat on jo asetettu liikennesäännöksissä laajemminkin eri asemaan ammattikuljettajien korostetumman vastuun ja merkittävän liikenneturvallisuusvaikutuksen sekä laajemman yhteiskunnallisen esimerkillisyyden vuoksi. Esimerkiksi rattijuopumusrikosten alhaisemmat alkoholipitoisuusrajat (promille, mg/l) on voimassa ammattikuljettajilla Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Kroatiassa, Kyproksella, Liettuassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa ja Sloveniassa, joiden lisäksi Bulgariassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tsekissä ja Unkarissa on kaikille kuljettajille asetettu 0-raja. Tämä erottelu ammattikuljettajien ja muiden kuljettajien välillä olisi tarpeen tehdä myös Suomessa. Täytyy myös muistaa, että rattijuopumusrikoksia koskevilla säännöksillä on laajempikin yhteiskunnallinen viesti. Nykyisin ajokorttilain 67 §:n mukaan ajokielto voidaan määrätä ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ”ammatin takia välttämätön”. Tällä itse asiassa asetetaan ammattikuljettajat muita kansalaisia edullisempaan ja lievemmän seuraamuksen asemaan rattijuopumusrikosten seuraamuksissa, vaikka ammattikuljettajien pitäisi nimenomaan olla liikennekäyttäytymisessä esimerkillisessä asemassa muihin liikenteessä oleviin nähden. Esimerkiksi ammattikuljettaja, joka on kuljettanut työtehtävässään linja-autolla 60 matkustajaa vähintään 0,5 promillen humalassa, määrätään lähtökohtaisesti ehdolliseen ajokieltoon toisin kuin yksin henkilöautolla liikkeellä ollut yksityishenkilö. Yhteiskunnallisen viestinhän pitäisi olla päinvastainen: ammattikuljettajan syyllistyminen rattijuopumukseen ei voi olla ammatillisen vastuun ja luotettavuuden säilyttämisen vuoksi seuraamusta lieventävä seikka.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Muistion ehdotukset ovat kannatettavia.
  
  Helsingin syyttäjänvirasto, Lindberg Harri
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Helsingin syyttäjänvirasto pitää arviomuistiossa esitettyjä uudistuksia rattijuopumusrikosten osalta kannatettavina. Ehdollisen vankeuden valvonnan tehostaminen ja alkolukkoja koskevan uudistyön jatkaminen vähentäisivät todennäköisesti uusimisriskiä rattijuopumusasioissa ja sitä kautta myös jossain määrin syyttäjälle tulevia rattijuopumustapauksia. Tie selväksi -malli pureutuu nuorten rattijuopumuksesta epäiltyjen elämäntilanteeseen ja päihdeongelmiin ja sillä voi toimiessaan olla ennalta estäviä vaikutuksia. Tosin muistiossa on todettu, ettei selkeää näyttöä vaikuttavuudesta ole saatu. Tähän kytketyt matalan kynnyksen ja nopean puuttumisen periaatteet ovat tärkeitä. Ehkä erikoisin esitys on ajatus ajon keskeyttämiseen tähtäävästä säännöksestä. Ehdotuksen mukaan poliisi voisi keskeyttää ajon, jos henkilöllä on veressään alkoholia 0,2 promillea – 0,5 promillea. Tällä mennään kohti niiden Euroopan maiden käytäntöä, joissa promilleraja on 0,2. Tällä olisi varmasti jossain määrin yleispreventiivistä vaikutusta, jos poliisi toimisi kyseisellä tavalla kategorisesti. Erityisesti lievimmät rattijuopumustapaukset saattaisivat vähentyä. Osa ihmisistä mahdollisesti lykkäisi aamulla ajoon lähtöä ja toisaalta säännös saattaisi muuttaa ”yhden drinkin käytäntöä” eli uskomusta siihen, että yhden tai kaksi juomaa voi ennen ajoon lähtöä turvallisesti nauttia. Vakavampiin rattijuopumustapauksiin tällä uudistuksella tuskin on suurta merkitystä. Tältä osin tulee kuitenkin kiinnittää huomiota asiaan liittyviin näyttö- ym. ongelmiin, joita on tuotu esiin asiaa koskevassa Hallituksen esityksessä (180/2017 vp). Säännöksellä olisi myös poliisia työllistävä vaikutus. Saattaisi olla perustellumpaa kohdistaa poliisin resursseja rikosasioihin ja toisaalta kohdentaa niin resursseja kuin varoja ennalta estävään päihde- ja mielenterveystyöhön.
  
  Kimpimäki Minna, Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Ehdollisen vankeuden tehostamista koskevista toimenpiteistä olen lausunut aiemmin ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevasta työryhmän ehdotuksesta (OM 2/2018) antamassani lausunnossa. Ajon keskeyttämistä, alkolukkoja koskevaa uudistustyötä ja Tie selväksi -mallia koskevat ehdotukset ovat perusteltuja.
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Ei kommenttia.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Ks. erillinen liite
Lausunnonantajia: 31

Muut huomiot
- Muut arviomuistiota koskevat huomiot:
  
  Suomen Asianajajaliitto, Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän pj
  
  Päivitetty:
  
  2.5.2018
  
  Ei tässä yhteydessä muuta huomioitavaa.
  
  Liitteet: Lausunto muistiosta Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista OM Nuotio 2018 .docx
  
  Liitteet: OMHuhti18final.docx
  
  Liitteet: Lausunto OM Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta TAS_139_2018.pdf
  
  Liitteet: Amnestyn lausunto AIFI 14 2018 OM arviomuistio.pdf
  
  Liitteet: Prof. Irma Lager_Lakimies_2009.pdf
  
  Liitteet: lausunto lähteineen.docx
  
  Liitteet: Lausunto_MA_27.4.2018.pdf
  
  Liitteet: RIKU lausunto_OM arviomuistio_250418..pdf
  
  Liitteet: NJKL lausunto OM arviomuistio rikoslain kehityksestä 25.4.18.pdf
  
  Liitteet: Finanssivalvonta_lausunto.pdf
  
  Liitteet: Rangaistusten_oikeasuhtaisuus_2018.pdf
  
  Liitteet: Lausunto.docx
  
  Liitteet: Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta (OM, ML 7_2018).docx
  
  Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
  
  Päivitetty:
  
  1.5.2018
  
  Pääosin muistio on sekä mielenkiintoinen että monelta osin asiantuntevasti laadittu. Se kuitenkin tarvitsee vielä täydennystä, jotta sitä voi käyttää keskustelun pohjana, tai jotta sen pohjalta voi tehdä kestäviä johtopäätöksiä tarkoituksenmukaista ja hyväksyttävistä toimenpiteistä. Muistion eri sanankäänteissä tulee esille myös se, että yhteiskunnan alkoholi- ja päihdepolitiikkaa koskevalla päätöksenteolla on suora yhteys rikollisuuden kehitykseen. Tätä diskurssia olisi tarpeen vahvistaa.
  
  Nuotio Kimmo, Rikosoikeuden professori, Helsingin yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Lausunto muistiosta Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista OM Nuotio 2018 .docx
  
  Sexpo-säätiö
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Sexpo näkee seksuaalikasvatuksen kehittämisen pitkän aikavälin ratkaisuna seksuaalirikosten vähentämiseksi. Rikosten ennaltaehkäisyyn tähtäävä seksuaalikasvatus sisältää eri ikätasoilla tunne- ja turvataitokasvatusta, suostumukseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen liittyvää kasvatusta, mediakastavusta sekä seksuaalioikeuskasvatusta. Sexpon näkemyksen mukaan seksuaalikasvatus on merkittävä keino vähentää seksuaalirikoksia ja kehittää yksilöiden oikeuksia tukevaa seksuaalikulttuuria. Seksuaalikasvatuksella voidaan vähentää seksuaalista häirintää, katkaista rikokselle altistavia polkuja (esim. grooming), lisätä seksuaalikäyttäytymiseen liittyvää itseymmärrystä ja -hillintää sekä tuottaa taitoja seksuaalisuuteen liittyvien tilanteiden käsittelemiseen. Lisäksi seksuaalikasvatuksellinen toiminta lisää ennaltaehkäisyn tehoa valmentamalla potentiaalisia uhreja (esim. lapsia ja nuoria) toimimaan oikein uhkaavissa tilanteissa. Yhteiskunnallisella tasolla kyky keskustella avoimesti seksuaalisuudesta ja siihen kohdistuvista loukkauksista vähentää häpeää ja vaikenemista, jotka johtavat rikosten pysymiseen piilossa. Avoin seksuaalikulttuuri suojaa sekä lapsia että aikuisia rikoksen uhriksi joutumiselta ja mahdollistaa aikaisen puuttumisen huolestuttaviin tilanteisiin ja tapahtumaketjuihin. Sexpossa nuorten parissa tehtävä työ on osoittanut, että juuri häpeä on suurimpia rikokselle altistavia tekijöitä, sillä kaltoinkohtelun uhrit ovat huomattavan harvoin osanneet kertoa kokemastaan tai pyytää apua ikäviksi kehittyviin tilanteisiin ajoissa. Seksuaalikasvatuksen kehittäminen ei ole suoraan Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa, mutta kasvatukseen liittyvät pitkän aikavälin yhteiskunnalliset kehittämiskysymykset palvelevat sekä rikosten ennaltaehkäisyä, hyvinvoinnin edistämistä ja sivistystyötä. Siten Sexpo ehdottaa yhteistyötä seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevän seksuaalikasvatuksen kehittämiseksi Oikeusministeriön, Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Sosiaali- ja terveysministeriön välillä.
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  OMHuhti18final.docx
  
  Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  ks. liite
  
  Lastensuojelun Keskusliitto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Ei kommentoitavaa.
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kehitystarpeiden arvioon on sisällytettävä sukupuolivaikutusten arviointi: Tasa-arvovaltuutettu pitää valitettavana, ettei muistio sisällä seksuaali- ja väkivaltarikosten osalta sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa. Myöskään rangaistuskäytäntöjä sellaisten väkivaltarikosten osalta, jotka ovat liittyneet läheissuhteisiin, ei ole käsitelty erikseen. Erityisen valitettavana tasa-arvovaltuutettu pitää sitä, ettei muistiossa lainkaan arvioida nykytilaa ja ehdotettuja kehitystarpeita erikseen miesten ja naisten ja sukupuolten tasa-arvon osalta. Hyvä hankevalmistelu edellyttää hankkeiden vaikutusten arviointia sukupuolen mukaan eriteltynä. Tasa-arvovaltuutettu esittää, että muutosten jatkovalmisteluun sisällytetään sukupuolivaikutusten arviointi (ks. liite).
  
  Tasa-arvovaltuutettu
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Lausunto OM Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta TAS_139_2018.pdf
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Liitteenä varsinainen lausuntomme, johon koottu keskeiset huomiot. Kunnioittaen Amnestyn Suomen osaston puolesta Pia Puu Oksanen, asiantuntija, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuva syrjintä.
  
  Amnesty International Suomen osasto, Oksanen Pia
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Amnestyn lausunto AIFI 14 2018 OM arviomuistio.pdf
  
  Lasten perusoikeudet ry
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Prof. Irma Lager_Lakimies_2009.pdf
  
  Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/ Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö ja Perheväkivaltaklinikka
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Kannatamme Rikosuhripäivystyksen tapaan arviomuistion yhteenveto-osiossa 7 esitettyä lisärahoitusta seksuaalirikosten tutkintaan. Yhdymme myös Raiskauskriisikeskus Tukinaisen lausunnossa esitettyyn lopputoteamukseen, että rikoslain 20 luvun täytyy kuvastaa nykypäivän arvoja eli ihmisten välistä tasa-arvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Siksi lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että tunnusmerkistöt perustuvat fyysisen pakottamisen sijaan enemmän siihen, että seksuaaliseen kanssakäymiseen on molempien suostumus. Tilanteet ja henkilöt, joissa suostumusta ei voida edellyttää, tulee myös määritellä tarkemmin hallituksen esityksessä ja laissa.
  
  Rikosseuraamuslaitos
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmasta olisi ollut toivottavaa, että myös yhdyskuntaseuraamusten käyttöä olisi tarkasteltu rangaistusten oikeasuhteisuuden kannalta toteutunutta laajemmin. Noin puolet sen asiakkaista on erilaisia yhdyskuntaseuraamuksia suorittavia Arviomuistiossa viitattiin nykyisen tilastointikäytännön tuomiin ongelmiin (esim. syyttäjien ratkaisuja koskevien Tilastokeskuksen tilastojen lopettaminen). Olisiko syytä arvioida laajemminkin kuinka eri viranomaisten ja Tilastokeskuksen nykyiset tilastointikäytännöt palvelevat oikeuden käytön avoimuutta ja kehittämisen tarpeita ?
  
  SAK ry, Työehdot-osasto
  
  Päivitetty:
  
  30.4.2018
  
  Muita huomioita on esitetty lausunnon alkuosassa.
  
  Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Päihde-ehtoisessa rikollisuudessa voitaisiin tuomita enemmän yhdyskuntapalveluun ja valvontarangaistukseen, joihin sisältyy päihdekuntoutusta. Tämä edellyttäisi kustannusvastuiden selkiyttämistä ja rangaistukseen tuomitsemisen prosessien nopeuttamista. Yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen enimmäisaikoja voitaisiin myös pidentää. Kun suunnitellaan lisättäväksi vankien käyntejä ulkopuolisissa kuntouttavissa toiminnoissa, tulee huomioida myös matkakustannukset. Vankeuslain mukaan (4 luku 3 §) vangin matkakustannuksia voidaan korvata Rikosseuraamuslaitoksen toimesta, jos se matkan syystä tai vangin varattomuudesta johtuen on perusteltua. Vangit ovat kuitenkin vankilasta riippuen joutuneet itse maksamaan matkoja esimerkiksi Aggrediin. Rikosseuraamuslaitos on antanut menettelytapaohjeen (1/004/2018), jonka mukaan vankila maksaa jatkossa harkinnanvaraisesti nykyistä useammin vangin matkakustannukset säännönmukaiseen vankilan ulkopuoliseen kuntouttavaan toimintaan, joka on rangaistusajan suunnitelman mukaista ja henkilö ei muuten kykene rahoittamaan matkojaan. Menettelytapaohjeen toteutumista tulee seurata, jotta kuntoutusta tarvitsevat vangit eivät matkakustannusten takia syrjäytyisi tarvitsemastaan kuntoutuksesta.
  
  Lyömätön Linja Espoossa ry
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  lausunto lähteineen.docx
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Muistiossa esitetyn lisäksi haluamme nostaa esiin väkivallan ilmiöstä kouluttamisen tarpeen eri ihmissuhdealojen ammattilaisten kentällä. Väkivallan moniulotteisten syiden ja psykodynamiikan ymmärrys mahdollistaa väkivallan ehkäisemisen ja sukupolvien kierteen katkaisemisen. Maria Akatemia ry:n järjestämissä moniammatillisissa prosessikoulutuksissa tulee esiin mm. sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattilaisten esiin nostamia puutteita useissa ihmissuhdealojen peruskoulutuksissa. Erityisen tarpeellisena on pidetty prosessuaaliset ammatilliset itsetuntemusryhmät, jotka kuuluvat osana koulutuksiin. Kokemuksemme mukaan naisten parissa tehtävässä väkivallan ehkäisytyössä peruspalveluilla on keskeinen rooli. Väkivaltailmiön ymmärtäminen, tunnistaminen ja varhainen puuttuminen ammattilaiskentällä ovat rikosten ennaltaehkäisyä.
  
  Maria Akatemia ry, Lindroos Maria
  
  Päivitetty:
  
  27.4.2018
  
  Lausunto_MA_27.4.2018.pdf
  
  Länsi-Suomen syyttäjänvirasto
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Arviomuistion perusteella olisi päädyttävissä siihen käsitykseen, että rangaistukset olisivat oikeudenmukaisessa suhteessa tekoihin. Katson kuitenkin, että jos arviossa olisi laajemmin otettu huomioon erityisesti Ruotsin seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistuskäytäntö sekä Suomessa esim. törkeiden huumausainerikosten rangaistukset, päätelmät olisivat voineet olla erilaiset. 
  
  Oulun käräjäoikeus, Käräjätuomari Kari Aho on valmistellut lausunnon
  
  Päivitetty:
  
  26.4.2018
  
  Hallituksen kehysriihessä on päätetty useiden edellä mainittujen ehdotusten eteenpäin viemisestä.
  
  Humaania päihdepolitiikkaa ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Huumeiden käytön rangaistavuutta voidaan vähentää muilla tavoin kuin poistamalla se rikoslaista. Yksi vaihtoehto olisi poistaa huumausaineen käyttörikoksesta vankeusuhan mahdollisuus. Vankeusrangaistuksia ei käytetä tilanteissa, joissa henkilö on syyllistynyt pelkästään käyttörikokseen, joten käytännössä rangaistus olisi yhtä suuri sakko kuin nykyäänkin. Erona nykytilanteeseen olisi kuitenkin se, että poliisin pakkokeinot vähenisivät tilanteessa, jossa henkilöä epäillään ainoastaan käyttörikoksesta. Koska oikeuskäytäntönä on jo vuosikymmeniä ollut, että käyttörangaistuksesta tuomitaan pelkästään sakkoon, on kohtuutonta ja suhteellisuusperiaatteen vastaista, että poliisilla on käytössään pakkokeinoja, jotka on tarkoitettu vakavampien rikosten selvittämiseen. Vankeusuhan poistaminen ohjaisi osaltaan poliisikontrollia pois pelkästään käyttöön syyllistyneistä, ja näin jäisi enemmän tilaa keskustella rakentavammista keinoista puuttua käyttöön. Huumeita käyttävien kielteinen asenne viranomaisia kohtaan voisi myös vähentyä. Tämän lisäksi käyttörikoksesta seuraavien rekisterimerkintöjen syrjäyttävät oheisseuraamukset tulisi poistaa. Huumausaineiden käytön painottuessa tilastojen valossa nuoriin uraansa rakentaviin aikuisiin, on erityisen ongelmallista, jos huumausaineiden käyttörikoksesta seuraa mahdollisia urasuunnitelmia vaikeuttava rekisterimerkintä. Yhtenä vaihtoehtona olisi poistaa rekisterimerkinnät kokonaan. Tämä ei ole täysin tavatonta, sillä vaikka ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tuomitaan aina vankeuteen, siitä ei kuitenkaan lain mukaan merkitä tavallisesti vankeustuomioon kuuluvaa rikosrekisterimerkintää. Toisin kuin siviilipalvelurikoksen, huumausaineen käyttörikoksen voi myös uusia, ja käytön ollessa rangaistavaa poliisi saattaa tarvita käyttörikoksesta jonkin tiedon rekistereihinsä. Käyttörikoksesta saadusta sakkorangaistuksesta tulee merkintä ainakin sakkorekisteriin ja poliisiasian tietojärjestelmään (PATJA). Merkintä tulee jälkimmäiseen siinäkin tapauksessa, että seuraamuksena olisi sakon sijaan ollut huomautus tai syyttäjävetoinen puhuttelu. Mikäli rekisterimerkintöjä ei voida poistaa, tulee vähintäänkin lopettaa huumausaineen käyttörikoksen sisällyttäminen turvallisuusselvityksiin. On syytä pohtia, tulisiko pienimuotoinen kannabiksen kotikasvatus rinnastaa huumausaineiden omaan käyttöön hankkimiseksi eli huumausaineen käyttörikokseksi silloin, kun ei ole merkkejä kannabiksen levittämisestä muille. Tällaista kotikasvatustoimintaa ei huumausainerikoksista säädettäessä osattu ennakoida, minkä seurauksena pienimuotoinen omaan käyttöön tarkoitettu kasvatus rinnastettiin muuhun huumausaineiden valmistukseen eli huumausainerikokseksi, vaikka tosiasiallisesti kyseessä on pyrkimys hankkia kannabista henkilön omaan käyttöön. Kasvattamista harrastavat ilmiöstä tehdyn tutkimuksen perusteella pääasiassa nuoret aikuiset miehet, jotka asuvat ikätovereitaan useammin yksin ilman perhettä. Ankarat rangaistukset lisäävät ennestään tämän ryhmän syrjäytymisvaaraa. Kotikasvatus on pienimuotoisen kasvattamisen helpottuessa yleistynyt 2000-luvulla voimakkaasti. Aktiivikasvattajia on arvioitu olevan tuhansia, ja kymmenettuhannet suomalaiset ovat joskus kasvattaneet kannabista. Olisi syytä myös arvioida, olisiko omaan käyttöön esimerkiksi netistä tilaamalla maahantuodut vähäiset huumausainemäärät tarkoituksenmukaisempaa samaistaa huumausainerikoksen sijaan huumausaineen käyttörikokseen. Lakia säädettäessä ei ollut ennakoitavissa nykyistä tilannetta, jossa Tulli painii resurssipulan kanssa käsitellessään kaikki pienet omaan käyttöön tarkoitetut huume-erät huumausainerikoksina. Nettikaupan muutenkin yleistyessä on pohdittava, edustaako valtion rajan ylittäminen enää tässä ajassa sellaista syytä, jonka vuoksi kuvailtua tekoa tulisi ensisijaisesti käsitellä muuna kuin käyttörikoksena, jollaisena kyseisten määrien tilaamista netin välityksellä Suomen rajojen sisällä pidettäisiin.
  
  Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Tasa-arvoasiain neuvottelukunta katsoo, että ennen kuin linjauksia rikosoikeudellisesta seuraamusjärjestelmästä tehdään, tulee Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet huomioida sekä tehdä kattava sukupuolivaikutusten arviointi. Arviomuistiossa ei käsitellä kansainvälisen oikeuden mukaista valtion huolellisuusvelvollisuutta. Nykyinen kansainvälinen oikeus lähtee siitä, että valtio on vastuussa myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden tekemistä ihmisoikeuksien loukkauksista. Tämä periaate on tunnustettu sekä EU:n että YK:n ihmisoikeusjärjestelmissä. Mm. Suomen ratifioima YK:n naisten syrjinnän kieltävä sopimus (CEDAW) velvoittaa sopimusvaltiot varmistamaan lainsäädännöllä ja muilla soveltuvilla keinoilla, että naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu. Sopimusvaltio on tarvittaessa velvollinen säätämään tekoja rangaistaviksi. Arviomuistiossa tarkastellaan rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää monelta kannalta. Siksi onkin hämmentävää, että arviomuistiossa sivuutetaan kokonaan seuraamusjärjestelmää koskevat keskustelut, jotka liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja muuhun lähisuhdeväkivaltaan.
  
  Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Santeri Suominen
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  Muilta osin EK:lla ei ole kommentoitavaa arviomuistion johdosta.
  
  Rikosuhripäivystys
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  RIKU lausunto_OM arviomuistio_250418..pdf
  
  Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
  
  Päivitetty:
  
  25.4.2018
  
  NJKL lausunto OM arviomuistio rikoslain kehityksestä 25.4.18.pdf
  
  Finanssivalvonta
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Finanssivalvonta_lausunto.pdf
  
  Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  -
  
  Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
  
  Päivitetty:
  
  24.4.2018
  
  Arviomuistio on oikeasuuntainen, mutta lakitekninen muotoilu pitää tehdä huolella, mahdollisten muutosten riskit tiedostaen. Tarve rangaistustason korottamiseen koskee lähinnä lapsiin kohdistuvia vakavia seksuaalirikoksia. On myös todettava, että poliisien vähentyminen on jo johtanut siihen, että monissa "tavallista" kanslaista kohtaavissa rikostyypeissä tutkintaa ei tehdä käytännössä lainkaan vaan tutkintaa rajoitetaan tai sitä ei edes aloiteta. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Liikenteessä mennään aina vaan tiukempaan kontrolliin ja toleranssia pienennetään, mutta "varsinaisissa" rikoksissa tutkinta jää puolinaiseksi tai se jätetään kokonaan tekemättä.
  
  Syyttäjälaitos
  
  Päivitetty:
  
  19.4.2018
  
  Yhteenvetona arviomuistion ehdotuksista (s. 149 – 150) on vedettävissä se johtopäätös, että arvion laatineiden käsityksen mukaan tarkastelussa olevien rikoslajien rangaistukset, etenkin väkivaltarikosten osalta, ovat hyvin pitkälle oikeasuhtaisia. Jos arviointiin olisi otettu mukaan törkeiden huumausainerikosten vakiintunut käytäntö koko säädetyn rangaistusasteikon soveltamisesta ja analyysi rangaistusten lajivalinnan kaavamaisuudesta ensikertalaisuussääntöineen sekä vertailu Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistustasosta, lopputulos olisi saattanut olla erilainen.
  
  Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
  
  Päivitetty:
  
  18.4.2018
  
  Nykyisen hallituksen jäljellä oleva toimikausi ennen vaaleja on kovin lyhyt. Siinä ajassa on mahdollista saada aikaan ainoastaan hyvin teknisiä muutoksia. Rikoslain 20 luku vaatii kuitenkin syvällisempää valmistelua. Koko rikoslain 20 luvun täytyy kuvastaa myös nykypäivän arvoja eli ihmisten välistä tasa-arvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Nykyinen seksuaalirikoslainsäädäntö on historiallisesti perustunut suurilta osin fyysisen pakottamiseen. Tällä hetkellä ihmisten välisen seksuaalikäyttäytymisen tulee perustua suostumukseen. Tämä tulee näkyä myös lainsäädännössä nykyistä paljon selvemmin. Tulevassa hallituksen esityksessä ja laissa tulee tarkemmin määritellä ne henkilöt ja tilanteet, joissa suostumusta ei voida edellyttää. Suostumus on tulevaisuudessa näyttökysymys niin kuin se on tälläkin hetkellä, mutta suostumuksen korostaminen johtaisi ajattelutavan muutoksiin ja esimerkiksi tuomioiden parempiin perusteluihin suostumuksen puuttumisen osalta.
  
  Nousiainen Kevät
  
  Päivitetty:
  
  17.4.2018
  
  Kun arviointimuistion tarkoituksena on ollut selvittää ovatko seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistukset oikeasuhtaisia, olisi tullut vähintäänkin kiinnittää huomiota sukupuoleen perustuvan naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmiin ja kansainvälisen oikeuden vaatimuksiin. Näin ei ole arviomuistiosa tehty. Arviomuistion tarkoituksena on tuottaa perusteltu käsitys rikoslain uudistamistarpeista. Uudistamistarpeet liittyvät käsittääkseni etenkin siihen, ettei Suomi ole pannut täytäntöön kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan. Jos ja kun nämä velvoitteet täytetään, yleinen oikeustajukin todennäköisesti hyväksyy niihin liittyvät rangaistustason muutokset.
  
  Tapani Jussi
  
  Päivitetty:
  
  14.4.2018
  
  Rangaistusten_oikeasuhtaisuus_2018.pdf
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Lausunto.docx
  
  Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
  
  Päivitetty:
  
  3.4.2018
  
  Lausunto kokonaisuudessaan liitteenä.
  
  A-klinikkasäätiö, Kaukonen Olavi
  
  Päivitetty:
  
  29.3.2018
  
  Arviomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta (OM, ML 7_2018).docx

Anna lausunto