• Remissinstanser: 32
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Teknologiateollisuus ry, Mäkinen Jussi
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Teknologiateollisuus pitää hyvänä, että IPR-järjestelmää pyritään kehittämään strategisella otteella. Haluamme edistää strategian valmistelua seuraavilla huomioilla. Yleistä Strategia herättää kysymyksen: olemmeko käännekohdassa, jossa nopeasti kehittyvä datatalous, erilaisista prosesseista saatavan datan hyödyntäminen ja siihen perustuva toimintatapojen muuttaminen, asettaa yksinomaan IPR-näkökulmasta tapahtuvan tarkastelun rajoittuneeksi. Joka tapauksessa IPR-kysymyksiä tulee edistää osana suurempaa elinkeinoelämän digivihreää murrosta. Erityisesti PK-yrityksien ja start-upien tarpeita palvelevaa neuvontaa tulee olla riittävästi tarjolla; IP-kysymykset vaativat suunnitelmallisuutta alusta asti ja hyvin yrityksen omiasuudeksi järjestetyt IP-oikeudet ovat keskeisiä yrityksen arvon kannalta. Osaamisen kehittäminen ja toimivat käytännöt keskiöön, innovaatiot Strategiassa on osuvasti nostettu osaamisen kehittäminen tavoitetilassa kärkipaikalle. Osaamisen tulee kattaa IPR-kysymykset osana datatalouden suurta kokonaisuutta, tarkasteltuna yhdessä TKI-panostusten noston kanssa. Haluamme nostaa keskiöön tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyön toimivat IPR-käytännöt. Käytännössä tämä tarkoittaa huomion siirtämistä IPR:ien suojasta tutkimusyhteistyössä syntyvien IPR:ien käyttöön ja kaupallistamiseen. Käytännössä tutkimusyhteistyössä tehtyjen innovaatioiden skaalaaminen ja kaupallistaminen tehdään yrityksissä. Sopimusmallien tulee olla selvät ja antaa tutkimusyhteistyöhön osallistuville yrityksille riittävät hyödyntämisoikeudet. Sopimusmalleilla voidaan edistää myös yrityksissä syntyvien data-aineistojen tutkimuskäyttöä. On tärkeää kehittää toimintatapoja niin, että tutkimusyhteistyö olisi yritysten kannalta helppoa ja myös nykyistä pienempien yritysten kannalta mahdollista. Osaamista tulee kehittää myös julkisissa, erityisesti IT-hankinnoissa siten, että ratkaisujen kehittämisen kannalta tarvittavia oikeuksia ei haalita tarpeettomasti ostajana toimivan julkisen sektorin varastoon, vaan mahdollistetaan yrityksille ratkaisujen jatkokehitys ja tuotteistaminen. Toimenpiteet Strategiassa on listattu useita kannatettavia toimenpiteitä, jotka tosin arviomme mukaan kuuluvat ministeriöiden perustekemiseen, eivätkä strategialla edistettäviin tavoitteisiin. Toimiva ja ajankohtaisia tarpeita vastaava IPR-lainsäädäntö on edelleen tärkeä kulmakivi yritysten toiminnalle. Kannatamme järjestelmän kehittämistä uudistamalla patenttilainsäädäntöä sekä varmistamalla oikeudenkäyntimaksujen kohtuullisuus sekä lainsäädännön valmistelun ja lainkäytön riittävä resursointi. Strategiassa pitäisi olla rohkeutta valita pieni joukko toimenpiteitä, jotka kehittävät pitkäjänteisesti Suomen kykyä kehittää uusia innovaatioita, etenkin kun hiilineutraaliutta edistäville digitaalisille ratkaisuille on nähtävissä hyvin suuri tarve. Ehdotamme ohjaavaksi periaatteeksi tutkimusyhteistyön kehittämistä hyvin käytännöllisellä otteella ja siten, että lähtökohdaksi otetaan innovaatioiden, konseptien ja toimintatapojen kehittäminen siten, että kaupallistaminen tapahtuu ensi sijassa yrityksissä. Ainoastaan IPR-oikeuksiin rajoittuva tarkastelukulma on usein liian rajoittunut. IPR-osaamista tulee kehittää osana laajaa tiedon hvödyntämisen osaamisen tason nostoa. Tietoaineistot syntyvät avointa dataa lukuun ottamatta pääasiassa yrityksissä. Tarvitsemme selkeät ja yrityksille helposti hahmotettavat mallit tutkimusyhteistyön tekemiseksi. Yksi osa tätä on tulosten hyödyntämisoikeuksista sopiminen siten, että yritys saa aina vähintään käyttö- ja jatkokehitysoikeuden yhteistyössä syntyviin innovaatioihin. Merkittävä osaamisen kehittämisen kohde on myös datan louhinnan ja tekoälyn kehittämisen sekä IPR-sääntelyn suhde. Kysymystä ei voida ratkaista yksin IPR-suojaa kehittämällä. Suomen kovatasoisen tekoälytutkimuksen ja -kehityksen kannalta minimivaatimus on se, että IPR-tarkastelu ei rajoita Suomen tekoälykehitystä. Ehdotamme yhdeksi panostusalueeksi osaamisen syventämistä tekoälyn kehittämisen ja IPR-oikeuksien rajapinnassa. IPR-infrastruktuurin ja älykkäiden sopimusten sekä luottamusratkaisujen kehittämisestä on löydettävissä uusia ratkaisuja aineettomien oikeuksien hyödyntämisen tehostamiseen ja oikeuksien käytöstä sopimiseen. Tämä sopisi myös strategiseksi kehittämisalueeksi; toimivan teosdatan päälle voidaan kehittää uusia lisensoinnin malleja, joilla voi olla merkittävä rooli teosten käytön edistämisessä ja suoran lisensoinnin kehittämisessä.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Itä-Suomen yliopisto pitää ehdotusta IPR-strategiasta tarpeellisena ja sisällöltään hyvänä. Yliopisto kannattaa yliopistojen yhteistyön lisäämistä ja kansallisen verkostomaisen toimintamallin valmistelua; tämä toisi läpinäkyvyyttä toimintoihin sekä parantaisi tutkijoiden kaupallistamisosaamista. Suojattavia oikeuksia syntyy yhä enenevässä määrin yliopistojen välisissä tutkimushankkeissa, jota systemaattisen yhteistyön lisääminen tukisi. Yliopisto kannattaa myös ehdotusta IPR University Centerin roolin nostamisesta IPR-koulutuksen tarjoajana, tiedon tuottajana ja levittäjänä. IPR University Centerin roolia tulee kuitenkin täsmentää suhteessa yliopistojen innovaatio- ja yrittäjyyspalveluihin. Ehdotuksessa on tunnistettu korkeakoulusektorin rajallinen aineettomien oikeuksien tuntemus sekä kaupallistamisen kannustimien puute. Yliopisto ei kuitenkaan kannata kaupallistamiseen liittyvien indikaattoreiden sisällyttämistä yliopistojen rahoitusmalliin, vaan kannustimet tulisi löytää tutkijoille houkuttelevampien täydentävän rahoitusinstrumenttien piiristä. Aineettomien oikeuksien tunnistamisen yhteydessä tulisi huomioida avoimen tieteen lisäksi avoimet opetusmateriaalit. Opetusmateriaalien osalta yliopiston tulisi lähtökohtaisesti saada rinnakkaiset käyttöoikeudet ja tämä pitäisi pystyä sopimaan jo työsopimuksen yhteydessä tai ratkaista lainsäädännöllä. Nykyisen lainsäädännön puutteet ja tulkinnanvaraisuudet oppimateriaalien käyttöoikeuksien osalta hankaloittaa osaltaan korkeakoulujen 2030 visiossa esille nostettuja tavoitteita, kuten digivision toteuttaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen.
      • Lilja Johanna, Suomen AIPPI r.y.
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriölle SUOMEN AIPPI RY:N LAUSUNTO EHDOTUKSESTA KANSALLISEKSI AINEETTOMIEN OIKEUKSIEN STRATEGIAKSI Suomen AIPPI ry ("AIPPI") on tutustunut työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltuun ehdotukseen kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia, diaarinumero: VN/15767/2021). AIPPI on myös saanut tietoonsa Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen ry:n (STY) lausunnon, jossa esitettyjä näkemyksiä AIPPIkin tukee. Hanke on tärkeä aineettomien oikeuksien merkityksen jatkuvan kasvun vuoksi. Esitämme seuraavassa muutaman täydentävän näkökohdan: Seurantamekanismit, priorisointi ja resurssit AIPPI tukee STY:n lausunnossa esiin tuotua seurantamekanismin tarvetta. Seurantamekanismin lisäksi tarvitaan myös priorisointia: strategiassa esitettyjä toimenpiteitä on paljon, minkä vuoksi olisi järkevää ryhmitellä toimenpiteet prioriteettijärjestykseen selkeine vastuutahoineen ja aikatauluineen. Muutoin riskinä on, että hyvät suunnitelmat jäävät toimeenpanematta käytäntöön. Suuri osa toimenpiteistä on merkitty ministeriöiden vastuulle, mikä voi johtaa haasteisiin henkilöresursointinäkökulmista. Resursointi on keskeinen osa strategiaa, ja priorisointia voidaan joutua tekemään myös siitä näkökulmasta, mitkä toimenpiteet ovat käytettävissä olevat resurssit huomioiden realistisesti toteutettavissa. AIPPI toivoisi suunnitelmiin myös lisää konkretiaa: mikäli toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi eivät ole riittävän selkeitä, tavoitteet voivat jäädä saavuttamatta. AIPPI pitää korkeaa ambitiotasoa strategian laadinnassa tervetulleena, mutta tavoitteet olisi syytä vielä kristallisoida konkreettisiksi ja selkeiksi toimenpiteiksi toteutettavista asioista, niiden aikataulusta ja strategian implementointisuunnitelmasta seurantamekanismeineen. Kansainvälisen harmonisoinnin toteutuminen Ehdotuksen kohdassa 5.4 käsitellään toimenpiteitä Suomen IPR-järjestelmän kehittämiseksi. Kyseisen kohdan alakohdassa 2 on seuraava kirjaus: ”strategiakaudella varmistetaan patenttilainsäädännön lisäksi myös muun IPR-lainsäädännön, kuten sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain, joustavuus ja ajantasaisuus.” Tämän lainsäädäntömme päivitystyön yhteydessä olisi AIPPIn näkemyksen mukaan tärkeää varmistaa myös, että EU-sääntely, kuten esimerkiksi ns. enforcement-direktiivi (2004/48/EY), on täytäntöönpantu Suomessa oikein. Eräs AIPPIn omissa lainsäädäntöselvityksissä esiin noussut esimerkki tällaisesta mahdollisesta puutteesta on kysymys siitä, onko enforcement-direktiivin 13 artiklan mukainen korvaussäännös asiallisesti täytäntöönpantu, sillä Suomen IPR-laeissa ei ole mainittu infringers profit -tyyppistä korvausmuotoa, joka on useassa muussa EU-maassa yleisesti käytössä. Markkinaoikeuden resurssit AIPPI pitää tärkeänä varmistaa markkinaoikeudelle riittävät resurssit ja kompetenssi, jotta IPR-riidanratkaisu Suomessa pysyisi nopeana ja osaavana, ja markkinaoikeus siten kansainvälisessäkin vertailussa kilpailukykyisenä forumina. Vain näin voidaan varmistua jatkossakin siitä, että Suomeen saadaan vuosittain riittävä määrä IP-asioita ratkaistaviksi ja siitä, että IPR-oikeuskäytäntömme kehittyy. Kansainvälinen lainsäädäntöselvitys AIPPI pitää IPR-sääntelyn kansainvälistä harmonisointia erittäin tärkeänä asiana, erityisesti globaalisti toimivien yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen näkökulmasta. AIPPI toivoisi strategiaehdotukseen lisättävän yhtenä toimenpide-ehdotuksena kansainvälisen lainsäädäntöselvityksen tekemisen. Tällainen selvitys auttaisi hahmottamaan paremmin sitä, mitkä lainsäädännön osa-alueet vaatisivat kiireellisimmin uudistamista. Globaalisti toimiville yrityksille tietyt markkina-alueet ovat immateriaalioikeuksien näkökulmasta poikkeuksellisen haasteellisia ja sisältävät todellisia riskejä. Nämä haasteet koskevat niin pk-yrityksiä kuin myös suuria yrityksiä. Immateriaalioikeudellinen sääntely esimerkiksi immateriaalioikeudellisten sopimusten lainvalintakysymyksistä liikkuu eri oikeudenalojen rajapinnoissa, minkä vuoksi kattava kansainvälinen lainsäädäntöselvitys on haastava, mutta varsin tarpeellinen tehtävä. Tällainen lainsäädäntöselvitys voisi edesauttaa myös priorisointia sen suhteen, mitkä lainsäädäntöuudistukset ovat kaikista olennaisimpia. Helsingissä, 2. päivänä heinäkuuta 2021 Kunnioittavasti, SUOMEN AIPPI RY Johanna Lilja Puheenjohtaja Suomen AIPPI ry (ruotsiksi Finska föreningen för industriellt rättsskydd r.f.) toimii kansainvälisen Association Internationale pour la Protection de la Propriété Intellectuelle (lyhennettynä AIPPI) säännöissä tarkoitettuna kansallisena ryhmänä Suo-messa. Yhdistyksen tarkoituksena on: 1. edistää immateriaalioikeuksien kansainvälisen suojan kehittämistä, 2. osallistua AIPPI:n puitteissa tapahtuvaan kansallisen lainsäädännön tutkimiseen ja vertailuun, jonka tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia eri maiden lakien parantamiseen ja keskinäiseen yhdenmukaistamiseen, 3. työskennellä immateriaalioikeuksia koskevien kansainvälisten konventioiden kehittämiseksi, 4. välittää jäsenilleen tietoa immateriaalioikeuksien suojan kansainvälisestä kehityksestä. Yhdistyksellä on Suomessa noin 150 henkilö- ja yhteisöjäsentä. Kansainvälisellä AIPPIlla on puolestaan yli 8000 jäsentä yli 130 maassa.
      • Heikkilä Jussi, Tutkija
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Kiitän mahdollisuudesta lausua asiassa ja esitän muutaman huomion seuraaviin aihealueisiin: 1 IPR-osaamisen kasvu ja -osaajaverkostojen vahvistuminen edellyttävät investointeja IPR-koulutukseen 2 Pienen vientivetoisen avoimen talouden näkökulmasta kansainvälisen IPR-ympäristön pitkäjänteinen ja tasapainoinen kehittäminen korostuu 3 Tutkimustieto ja IPR-rekisterit tehokkaaseen käyttöön aineettomien oikeuksien instituutioiden kehittämisessä *** 1 IPR-osaamisen kasvu ja osaajaverkostojen vahvistuminen edellyttävät investointeja IPR-koulutukseen Tavoite (4.1) ”Suomalaisilla toimijoilla on vahva IPR-osaaminen” on kaikkien muiden esitettyjen tavoitteiden perusta. IPR-osaamiseen panostaminen on erityisen tärkeää vientivetoisessa pienessä avoimessa taloudessa. Liiketoiminnan skaalaamiseen tähtäävien suomalaisten yritysten tulee olla suhteellisesti paremmin selvillä kohdemarkkinoiden IPR-järjestelmistä verrattuna yrityksiin, jotka toimivat jo valmiiksi suurilla kotimarkkinoilla. Toisin sanoen, pienessä avoimessa taloudessa IPR-koulutuksen laadullisessa sisällössä tulisi olla suhteellisesti enemmän painotusta kansainvälistymisnäkökulmassa verrattuna suurien sisämarkkinoiden maihin. Suomalaisilla yrityksillä, yliopistoilla, IPR-asiamiehillä ja IPR-juristeilla on sekä kertynyttä IPR-osaamista että kansainvälisiä verkostoja. Lisää osaamista tähän suomalaiseen ”osaamispooliin” on mahdollista saada investoimalla IPR-koulutukseen suomalaisen koulutusjärjestelmän eri tasoilla. Kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä olisi hyvä olla perustiedot aineettomista oikeuksista sekä tiedot siitä, mistä saa asiantuntija-apua tarvittaessa. Kohdemarkkinoiden IPR-järjestelmät on hyvä tuntea ja huomioida liiketoiminnan skaalausta suunniteltaessa. Lisäksi menestyvässä aineettomiin oikeuksiin nojaavassa liiketoiminnassa sopimus- ja lisensointiosaaminen ovat keskeisessä roolissa. Yritysten on tehtävä valintoja siinä, minkä verran IPR-osaamista halutaan olevan yrityksen sisällä ja minkä verran nojataan ulkopuolisiin IPR-asiantuntijoihin (”make or buy” -valinta). Yleisesti ottaen IPR-asiamiesten rooli on jäänyt tutkimuksissa vähälle huomiolle (esim. La Mela 2019; Heikkilä 2020), mutta ainakin Suomessa vähäresurssiset toimijat nojaavat suhteellisesti enemmän ulkopuoliseen asiantuntija-apuun (Heikkilä 2020). Sekä onnistuneita että epäonnistuneita kansainvälistymisesimerkkejä olisi hyvä nostaa esiin, jotta parhaat käytännöt leviävät ja virheistä opitaan tehokkaasti. Digitalisaation myötä tiedonhakukustannukset ovat laskeneet ja mm. alustavien uutuustutkimusten tekeminen on tehostunut verkossa olevista IPR-tietokannoista. Näin esimerkiksi yritykset pystyvät seuraamaan helpommin kilpailijoiden T&K-toimintaan, mikä voi omalta osaltaan lisätä mm. teknisen tiedon leviämistä ja kiristää kilpailua. T&K-toiminnalla on ns. ”kahdet kasvot” (vrt. Cohen & Levinthal 1989): 4% T&K investoinnit suhteessa BKT:hen on konkreettinen ja eksplisiittisesti mitattavissa oleva tavoite innovaatiopanostuksista, mutta vaikeammin mitattavissa oleva asia on ulkomaisissa yrityksissä ja ulkomailla tapahtuvan T&K:n ”läikkyminen” suomalaisille yrityksille ja Suomeen (Ali-Yrkkö ym. 2021). Pienelle avoimelle taloudelle on keskeistä kyky hyödyntää muualla tuotettua tietoa, jolloin tehokas tiedon omaksuminen nousee tärkeäksi kyvykkyydeksi. T&K-investoinnin määrän lisäksi on tärkeää pitää mielessä T&K-investointien ja innovaatiotoiminnan tuotot (return on investment, ROI, ”appropriability”; Teece 1986, 2018). On lisäksi huomionarvoista, että T&K-toiminta on varsinkin monikansallisissa yrityksissä hyvin kansainvälistä: Ali-Yrkön ja Pajarisen (2019) mukaan ”suomalaisyritysten kaikesta t&k-toiminnasta noin 14–25 prosenttia tehdään nykyisin ulkomailla, jos Nokia jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Kun Nokia otetaan mukaan, ulkomailla tehdyn t&k:n osuus nousee 53–65 prosenttiin. Ulkomaisen t&k:n osuus on noussut riippumatta siitä, otetaanko Nokia mukaan vai ei.” Investoinnit IPR-osaamiseen ovat Suomessa tällä hetkellä tasolla, jota olisi perusteltua nostaa. Lisäksi olisi systemaattisesti ja tehokkaasti hyödynnettävä muiden keskeisten tahojen (esim. EU IPR Helpdesk, WIPO, ym.) järjestämät koulutukset. *** 2 Pienen vientivetoisen avoimen talouden näkökulmasta kansainvälisen IPR-ympäristön pitkäjänteinen ja tasapainoinen kehittäminen korostuu Suomi on pieni avoin talous muiden Pohjoismaiden tavoin ja Suomen talouskehitys riippuu erottamattomasti Euroopan sisämarkkinan talouskehityksestä. On tärkeää, että Suomi kehittää systemaattisesti, pitkäjänteisesti ja tasapainoisesti sekä kansallista IPR-toimintaympäristöä ja -osaamista että EU:n sisämarkkinan - eli Suomen keskeisimmän vientimarkkinan - IPR-instituutioita. Euroopan komission IP-toimintasuunnitelman (2020a, s.2) mukaan ”paljosta edistymisestä huolimatta EU:n aineettoman omaisuuden järjestelmä on edelleen liian hajanainen ja siinä käytettävät menettelyt ovat monimutkaisia ja kalliita ja joskus epäselviä”. Hajanainen IPR-järjestelmä voi olla omiaan vaikeuttamaan pk-yritysten liiketoiminnan skaalausta. Luonnollisesti Suomen ja EU:n sisämarkkinan IPR-järjestelmien ja -lainsäädännön kehittäminen edellyttää asianmukaisia henkilöstöresursseja ministeriöissä kuten IPR-strategian ehdotuksessa esitetään (5.4 Toimenpiteet Suomen IPR-järjestelmän kehittämiseksi, kohta 3). Tilastot havainnollistavat, että eurooppalaisilla aineettomien oikeuksien instituutioilla ja niiden kehityksellä on keskeinen rooli suomalaisten yritysten innovaatiotoiminnalle. PRH:n tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2020 voimassa yhteensä 55898 patenttia, joista 6679 (11,9%) oli PRH:n myöntämiä ja 49219 (88,1%) Euroopan patenttiviraston EPO:n myöntämiä. Vielä vuonna 2005 Suomessa voimassa olevista patenteista reilu 45% oli PRH:n myöntämiä. Hall ja Helmers (2019) ovat tutkimuksessaan dokumentoineet, kuinka ulkomaiset hakijat siirtyvät hakemaan kohdemaahan patentteja EPO:n kautta kansallisten patenttivirastojen sijaan, kun maa liittyy Euroopan patenttisopimukseen. Tavaramerkeissä ja mallioikeuksissa siirtymä kansallisista rekisteröinneistä Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kautta tapahtuviin on ollut vielä merkittävämpi verrattuna patentteihin: PRH:n mukaan vuonna 2020 sille jätettiin 97 kansallista mallioikeushakemusta ja 3620 kansallista tavaramerkkihakemusta, kun taas EUIPO:n (2021a, 2021b) mukaan vuonna 2020 kaikki EU-maat kattavia yhteisömalleja haettiin 30953 ja EU:n tavaramerkkejä 177121. Avoimien standardien kehittämisellä on ollut keskeinen merkitys EU:n sisämarkkinalle sekä teknologiselle kehitykselle. IPR-strategian ehdotuksen 4.2 ”Suomessa luodaan ja kaupallistetaan maailmanluokan innovaatioita” yhteydessä esitetään, että ”suomalaiset toimijat ovat mukana luomassa globaaleja standardeja uusilla teknologia-alueilla”. Standardien kehittämiseen liittyvien pelisääntöjen (ml. standardisointiorganisaatioiden IPR-politiikat) pitkäjänteinen ja tasapainoinen kehittäminen on erityisen tärkeää ja tähän kiinnitettiin huomiota myös Euroopan komission (2020a) IP-toimintasuunnitelmassa. Liiketoiminnan kansainvälistä skaalaamista tavoittelevien suomalaisten yritysten tulisi olla riittävässä määrin tietoisia alansa standardeista ja niihin liittyvistä aineettomista oikeuksista. Ali-Yrkkö ym. (2021) mukaan Ruotsi, Baltian maat (erityisesti Viro) ja Saksa ovat Suomen kovimmat kilpailijat T&K:n sijaintimaina. Kyseiset maat ovat Suomen tavoin osa EU:n sisämarkkinaa ja sen IPR-toimintaympäristöä. Toisaalta Euroopan integraatio ja IPR-järjestelmien harmonisointi vähentävät transaktiokustannuksia, toisaalta ne vähentävät EU-jäsenmaiden mahdollisuuksia differoida kansallisia IPR-instituutioitaan. Sekä Suomessa, Ruotsissa että Tanskassa eniten EPO:ssa patentteja hakevat yritykset (EPO 2021) ovat samalla myös maiden suurimpien T&K-investoijien joukossa ja itse T&K-toiminta on melko keskittynyttä harvaan joukkoon suuria yrityksiä (Grassano ym., 2020, s.62, kuvio 3.7; Euroopan komissio 2020b; Ali-Yrkkö ym. 2021). T&K-toiminnan keskittyminen voi olla omiaan vahvistamaan Suomen keskeisten vientimaiden IPR-järjestelmien ”pelisääntöjen muutoksien” vaikutuksia suomalaisten yritysten T&K-kannustimiin ja T&K-investointien tuottoon. Näistä syistä IPR-strategian tavoite (4.5, s.10) ”Suomi edistää IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämistä EU:ssa ja kansainvälisesti” on erittäin tärkeä. Tässä pitkäjänteisessä ja tasapainoisessa kehittämistyössä tutkitulla tiedolla tulisi olla keskeinen rooli (ml. ex ante ja ex post vaikutusarvioinneissa). *** 3 Tutkimustieto ja IPR-rekisterit tehokkaaseen käyttöön aineettomien oikeuksien instituutioiden kehittämisessä ja vaikutusarvioinneissa Vuosi 2021 on tutkitun tiedon teemavuosi Suomessa. Kaikille avoimista Juuli- ja Tiedejatutkimus.fi-tietokannoista voi hakea suomalaisissa yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa julkaistuja aineettomiin oikeuksiin liittyviä tutkimuksia, koska julkaisutietojen toimittaminen OKM:lle on ollut pakollista yliopistoille vuodesta 2011 ja ammattikorkeakouluille vuodesta 2012 lähtien. Taulukko alla antaa karkean kuvan julkaisujen ja vertaisarvioitujen tutkimusten lukumääristä valituilla hakusanoilla viimeisen n. 10 vuoden ajalta. Artikkelien lukumääriä ei voi summata, koska osassa sanahakuja esiintyy päällekkäisyyttä: samat dokumentit löytyvät eri hakusanoilla. Lukumääristä voi silti tehdä muutaman yksinkertaisen havainnon: Patenteista, tavaramerkeistä ja tekijänoikeuksista löytyy suhteellisesti eniten tutkimuksia. Mallioikeudet, hyödyllisyysmallit, lähioikeudet ja liikesalaisuudet ovat olleet ajanjaksolla tarkastelun kohteena vain muutamissa artikkeleissa. Tietokannasta ei löydy yhtään vertaisarvioitua tutkimusta kasvinjalostajanoikeuksista tai maantieteellisistä alkuperämerkinnöistä. Tarkempi tutkimusten sisällön ja laadun läpikäynti jätetään bibliometriseksi jatkotutkimusaiheeksi. On syytä huomata, että näiden julkaisujen kirjoittajilla on keskeinen rooli Suomen ulkopuolella tuotetun tutkimustiedon omaksumisessa ja levittämisessä Suomeen. Suurella osalla kirjoittajista on yhteyksiä IPR University Centeriin. Aineettomiin oikeuksiin liittyvien tutkimusten määrät suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa vuodesta 2011 alkaen: Sanahaku, Kaikki julkaisut (Vertaisarvioidut), lkm Intellectual property, 189 (141) Aineeton omaisuus, 3 (0) Intellectual property right*, 57 (45) IPR, 150 (49) Aineettomat oikeudet, 5 (0) Teollisoikeu*, 4 (1) Tekijänoikeu*, 111 (31) Copyright, 87 (46) Lähioikeu*, 2 (1) Patent*, 205 (150) Tavaramerk*, 28 (6) Trademark, 28 (20) Mallioikeu*, 5 (2) Design right, 3 (2) Hyödyllisyysmalli, 5 (3) Kasvinjalostajanoikeu*, 0 (0) Alkuperämerk*, 1 (0) Liikesalaisuu*, 8 (1) Trade secret, 10 (6) Lähde: Tiedejatutkimus.fi. Sanahaut tehty 24.6.2021. Yhä laadukkaammat tutkijoiden käytössä olevat IPR-tutkimusaineistot mahdollistavat yhä korkeampilaatuisen empiirisen tutkimuksen sekä vaikutusarvioinnit. Systemaattisessa, pitkäjänteisessä ja tasapainoisessa IPR-järjestelmien kehittämisessä tutkitulla tiedolla tulisi olla keskeinen rooli ja IPR-kentän politiikkojen vaikutusten arviointiin on syytä kiinnittää huomiota. Suomessa Lainsäädännön arviointineuvosto on vuodesta 2016 alkaen pyrkinyt lisäämään lainvalmistelun ja erityisesti hallituksen esitysten vaikutusarviointien laatua (Hyytinen & Moisio 2017). Suomessa tutkijoilla on käytössä vertaansa vailla olevia kansallisia rekistereitä yrityksistä ja työntekijöistä, jotka periaatteessa mahdollistavat IPR-järjestelmän tilannekuvan jatkuvan ylläpidon sekä mahdollisesti IPR-strategiassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisen seurannan sekä vaikutusarvioinnit. Muun muassa julkisten tukien kuten pk-yrityksille suunnatun innovaatiosetelin vaikutuksia voisi myös arvioida ja kokemuksia hyödyntää tehokkaammin uusien IPR-neuvontainstrumenttien kehityksessä (esim. ehdotettu ”IPR-kummi”, toimenpide 5.1 kohta 1). IPR-strategiassa olisi hyvä kirkastaa eri organisaatioiden (ml. Tilastokeskus, PRH, korkeakoulut, IPR University Center) tehokas työnjako, listattujen toimenpiteiden vastuutahot sekä jaettu tavoite tutkimustiedon ja aineistojen käytettävyyden edistämisessä (vrt. Takalo ym. 2021). Kuten IPR-strategian luonnoksessa (s.14) todetaan: ”Aineettomien oikeuksien yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtämiseksi olisi olennaista kehittää niihin liittyvän tiedon tilastointia sekä parantaa olemassa olevien kansallisten ja eurooppalaisten tieto-aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä.” Muita huomioita: • Muotoilun suoja on jäänyt vähälle huomiolle. Muotoilun suojaamisen merkitys suomalaiselle muotoiluun nojaavalle liiketoiminnalle sekä mallioikeusjärjestelmien kehittäminen kansallisella, EU-tasolla ja kansainvälisellä tasolla oli jätetty IPR-strategian ehdotuksessa melko vähälle huomiolle. Euroopan komission (2020a, s.9) IP-toimintasuunnitelman mukaan tavoitteena on ”nykyaikaistaa EU:n mallisuojalainsäädäntöä niin, että sen käytettävyys paranee ja se tukee paremmin siirtymää digitaaliseen ja vihreään talouteen”. Mitä Suomi voi oppia muiden maiden parhaista käytännöistä muotoilun suojaamisen edistämisessä? • Hyödyllisyysmallijärjestelmän kehitys? EU-tasolla hyödyllisyysmallijärjestelmien kehitys ja harmonisointi ei ole edennyt (Heikkilä & Verba 2018) ja hyödyllisyysmalleista ei ole mainintoja Euroopan komission (2020a) IP-toimintasuunnitelmassa. Suomen IPR-strategian ehdotuksessa (s.15) kuitenkin todetaan taustaselvityksen yhteydessä toteutettujen kyselytutkimusten perusteella patenttilainsäädännön uudistamista pidettävän tärkeimpänä (43,75 % vastaajista) ja seuraavaksi tärkeimpänä hyödyllisyysmallilainsäädännön (33,75 %) uudistamista. • Sukupuolten tasa-arvo. Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta (WEF 2021), mutta siitä huolimatta muiden kehittyneiden maiden tavoin (Lax Martinez 2016; USPTO 2020; Pajari & Heikkilä 2021) myös Suomessa suurin osa keksijöistä on miehiä, vaikkakin naisten osuus on kasvanut pitkällä aikavälillä (Heikkilä 2019). PRH:n rekisterit tarjoavat mahdollisuuden seurata naisten määrän ja osuuden kehitystä (esim. etunimiin perustuva karkea arvio) ja yksi tapa dokumentoida kehitystä olisi seurata naisten osuutta patenttikeksijöistä Tilastokeskuksen ”Tasa-arvo Suomessa” (2021) julkaisussa. Teknisillä keksinnöillä tullaan ratkaisemaan monia ”vihreään siirtymään” ja energiatehokkuuteen liittyviä globaaleja ongelmia ja kaikki yhteiskunnat Suomi mukaan lukien tarvitsevat parhaat kyvyt sukupuolesta riippumatta kehittämään näitä ratkaisuja. Lahdessa 2.7.2021 KTT Jussi Heikkilä Tutkija Viitteet Ali-Yrkkö, J., Deschryvere, M., Halme, K., Järvelin, A., Lehenkari, J., Pajarinen, M., Piirainen, K. & Suominen, A. 2021. Yritysten t&k-toiminta ja t&k-investointien kasvattamisen edellytykset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:50. Ali-Yrkkö, J. & Pajarinen, M. 2019. Tutkimus- ja kehitystoiminnan kansainvälistyminen. ETLA Raportti No 88. Cohen, W., M. ja Levinthal, D., A. (1989). Innovation and Learning: The Two Faces of R&D. The Economic Journal, 99, 569-596. EPO. 2021. Key data for selected countries. Euroopan patenttivirasto. Saatavilla: https://www.epo.org/about-us/annual-reports-statistics/statistics.html Euroopan komissio. 2020a. Kaikki irti EU:n innovointipotentiaalista: teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma EU:n elpymisen ja palautumiskyvyn tueksi. COM(2020) 760 final, Bryssel 25.11.2020. Euroopan komissio. 2020b. R&D ranking of the world top 2500 companies. EUIPO. 2021a. Statistics in European Union Trade Marks 1996-01 to 2021-05 Evolution. EUIPO. 2021b. Statistics of Community Designs 2003-01 to 2021-05 Evolution. Grassano, N., Hernandez Guevara, H., Tuebke, A., Amoroso, S., Dosso, M., Georgakaki, A. & Pasimeni, F. 2020. The 2020 EU Industrial R&D Investment Scoreboard, EUR 30519 EN, Publications Office of the European Union, Luxembourg. Hall, B. & Helmers, C. 2019. The impact of international patent systems: Evidence from accession to the European Patent Convention. Research Policy 48(9), 103810. Heikkilä, J. 2019. IPR gender gaps: a first look at utility model, design right and trademark filings. Scientometrics, 118(3), 869-883. Heikkilä, J. 2020. The demand for IPR services: To use or not to use a professional representative? International Journal of Intellectual Property Management, tulossa. Heikkilä, J. & Verba, M. 2018. The role of utility models in patent filing strategies: evidence from European countries. Scientometrics 116, 689–719. Hyytinen, A. & Moisio, A. 2017. Lainsäädännön arviointineuvosto – lainvalmistelun vaikutusarviointia. Kansantaloudellinen aikakauskirja 113(2), 206-212. La Mela, M. 2017. Patenttiagenttien tuntematon ryhmä 1800-luvun lopun suomessa. Tekniikan Waiheita 3/17. Lax Martínez, G., Raffo, J., & Saito, K. 2016. Identifying the gender of PCT inventors. WIPO Economic Research Working Paper No. 33. Pajari, I. & Heikkilä, J. 2021. Gender of patent inventors: Some highlights of recent research. IPRinfo 2/2021. PRH. 2021. Tilastot. https://www.prh.fi/fi/tietoa_prhsta/prh_tilastot.html Salminen, V., Halme, K., Kettinen, J., Härmälä, V., Järvelin, A., Suominen, A., Deschryvere, M., Sundqvist-Andberg, H., Vuorenmaa, I., Harju, A., Aho, L., Takalo, T., Hyytinen, A., & Stevenson, A. 2021. Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020: IPR-strategian taustoitus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:13. Takalo, T., Hyytinen, A. & Stevenson, A. 2021. Teollisoikeuksien kansantaloudellinen merkitys ja arvon määrittely. Teece, D. 1986. Profiting from technological innovation: Implications for integration, collaboration, licensing and public policy. Research Policy 15(6), 285-305. Teece, D. 2018. Profiting from Innovation in the Digital Economy: Enabling Technologies, Standards, and Licensing Models in the Wireless World,” Research Policy 47, 1367-1387. USPTO. 2020. Progress and Potential 2020 update on U.S. women inventor-patentees. Office of the chief economist, IP data highlights Number 4, July 2020. WEF. 2021. Global Gender Gap Report 2021. World Economic Forum, Geneve.
      • Necada Marek, fyysikko, avoimen lähdekoodin käyttäjä ja kehittäjä, TkT, Itä-Suomen yliopisto
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • # Lausunto ehdotuksesta aineettomien oikeuksien strategiaksi Ehdotuksen lähtökohdat ovat kiistanalaisia (esim. 2. luvussa nostetaan esille nykyisen IPR-järjestelmän todelliset tai näennäiset hyödyt, mutta haittapuolet, joihin kuuluu esim. patenttitrollien olemassaolon mahdollistaminen, unohdetaan), mikä ainakin osittain johtunee työryhmän epätasapainoisesta kokoonpanosta – työryhmässä olisi pitänyt olla esim. kuluttajien, avoimen lähdekoodin kehittäjien tai lisää "yleishyödyn" näkökulmien edustajia. Toivottavasti muut tahot ottavat kantaa tähän yksityiskohtaisemmin. Itse haluaisin tuoda esille kaksi avoimeen lähdekoodiin liittyvää seikkaa, jotka olisi hyvä valtion IPR-strategiassa ottaa huomioon. Suomessa on vahva avoimen lähdekoodin perinne ja paljon siihen liittyvää osaamista, joten kansantaloudenkin näkökulmasta avoin lähdekoodi on tärkeää, eikä sitä pitäisi Suomen IPR-strategiassa unohtaa. Ehdotuksessa korostuvat aiheet kuten kilpailukyky ja pk-yritykset, myös julkiset hankinnat on mainittu, mutta ehdotetut toimenpiteet ovat valitettavasti liian usein vain yleisellä "koulutetaan ihmisiä ja levitetään tietoa IPR-järjestelmästä" -tasolla, mikä todennäköisesti ei riitä. Rahalla mitattuna huomattava osa julkisia hankintoja, joihin liittyvät aineettomat oikeudet, on ICT-hankinnat. Liian usein ne kuitenkin päättyvät toimittajaloukkuun, eli tilanteeseen, kun hankintayksikkö joutuu jatkossakin ostaa palveluja tai tuotteita (ohjelmistolisenssejä jne.) samalta toimittajalta. Tällöin toimittajana on hyvin usein ulkomaalainen suuryritys, ja kotimaiset pk-yritykset (joiden asemaa ehdotuksen pitäisinparantaa) kärsivät, minkä seurauksena kärsii myös koko Suomen kansantalous. Toimittajaloukku voi johtua mm. hankintayksikön osaamattomuudesta, huonosta koordinaatiosta eri julkisen sektorin tahojen välillä, välinpitämättömyydestä tai jopa korruptiosta. Nykyinen hankintalainsäädäntö ei sisällä riittäviä keinoja toimittajaloukun välttämiseksi. Avoin lähdekoodi sellaisenaan pienentää toimittajaloukun muodostumisen riskiä, sillä muu toimittaja voi jatkaa ko. ohjelmiston kehittämistä. Eli jos puhutaan IPR-järjestelmän kehittämisestä kansantalouden, pk-yritysten aseman ja kilpailukyvyn kostekstissa, ehkä kannattaisi harkita myös sellaista hankintalainsäädännön uudistusta, joka pyrkisi purkaamaan toimittajaloukut julkisissa ICT-hankinnoissa. Toinen asia, jonka haluaisin tuoda esille ja joka suoraan liittyy IPR-lainsäädäntöön, on julkisten lisenssien täytäntöönpano. Osa avoimen lähdekoodin lisenssejä (esim. GNU GPL) sisältää ehdon, jonka mukaan jos joku tekee muutoksia julkisen lisenssin alaiseen ohjelmistoon ja levittää näin muokattua ohjelmistoa, sen täytyy julkaista myös muokatun ohjelmiston lähdekoodit. Moni myös Suomeen myyvä yritys (esim. Huawei) kuitenkin rikkoo tätä ehtoa ja myy laitteita, jotka sisältävät muokautettua avoimeen lähdekoodiin pohjautuvaa ohjelmistoa, eikä luovuta näiden muokkausen lähdekoodeja edes pyynnöllä. Kuluttajan tai kenenkään muun on sitten melkein mahdotonta saada lähdekoodeja, jotka lisenssin mukaan hänen tulisi saada. Sen takia IPR-järjestelmän uudistusprosessin osana pitäisi miettiä, kuinka avoimen lähdekoodin lisenssit saadaan paremmin täytäntöön.
      • Medialiitto ry
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Medialiitto kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (”IPR-strategia”). Medialiitto lausuu asiassa ministeriölle kunnioittavasti seuraavaa: Pääviestit: IPR-strategian vuoden 2030 tavoitetila ja sen saavuttamiseksi esitettävät yhteensä 15 toimenpide-ehdotusta ovat kannatettavia. Ehdotetut toimenpiteet ovat lukumääräisesti hallittavissa verrattuna edelliseen vuoden 2009 IPR-strategiaan, jossa oli jopa 60 toimenpidettä ja joista osa jäi toteuttamatta. Kaikki IPR-strategian toimenpide-ehdotukset ovat tärkeitä, mutta kiinnitämme lausunnossamme ministeriön huomiota vain niihin toimenpide-ehdotuksiin, jotka ovat media-alan näkökulmasta olennaisia ja kaipaavat vielä osakseen konkretisointia tai täydentämistä. Toimenpide-ehdotukset IPR-strategian tavoitetilan saavuttamiseksi: 1. IPR-osaamisen kehittäminen IPR-strategian keskeinen kohderyhmä ovat pk-yritykset, sillä erityisesti niiden osaamisessa on puutteita. Pk-yritysten toimintaa on kehitettävä, jotta ne hyödyntäisivät liiketoiminnassaan IPR-järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia. Tämä koskee myös media-alan pk-yrityksiä. IPR-strategian painotus pk-yrityksiin tarjoaa mahdollisuuksia myös esimerkiksi uutismedian kustantajayritysten liiketoiminnan kehittämiselle. Strategiassa esitetään osaamisen vahvistamiseksi lisää pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia luomalla henkilökohtainen sparraava IPR-kummi. Medialiitto pitää IPR-kummijärjestelyä kannatettavana, kunhan sen avulla kyetään luomaan konkreettisia toimintamalleja, jotka ovat käytettävissä mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja tukevat käytännönläheisesti pk -yritysten toimintaa. IPR-osaamisen lisäämistä esitetään myös julkiselle sektorille varmistamalla riittävä koulutustarjonta niin valtion kuin kuntien tasolla sekä valtionhallinnon sisäisissä IP-kysymyksissä: Medialiiton näkemyksen mukaan EU:n datanhallintosäädösehdotus (DGA) edellyttää julkiselta sektorilta toimia, joilla varmistetaan, että IP-oikeuksia kunnioitetaan. IPR-strategian tulisi osaltaan myös tukea julkisen datan jatkokäyttöä Suomessa sekä julkisuuslain uudistamiseen liittyvää hanketta. 2. IP-oikeuksien merkityksen vahvistaminen osana poliittista päätöksentekoa Medialiitto kannattaa toimenpiteitä, joilla IP-oikeudet otetaan riittävästi huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja lisätään valtioneuvoston tasoisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien valmistelun avoimuutta. Yksin lainsäädännön kehittämistoimet eivät riitä, vaan IPR-asioissa tarkastelukulman tulee olla lähtökohtaisesti laajempi ja ennakoivampi. On hyvä, että IPR-strategian suhde muihin kansallisiin politiikkatoimiin sekä relevantteihin EU-strategioihin nostetaan esille strategiassa. Maailman muuttuessa yhä enemmän aineettomaan arvonluontiin ja digitaalisiin järjestelmiin pohjaavaksi, on tärkeää, että tämä kokonaiskuva hahmotetaan ja otetaan huomioon poliittisessa päätöksenteossa riittävän aikaisessa vaiheessa. Media-alan näkökulmasta IP-oikeuksien merkityksen tulisi näkyä poliittisessa päätöksenteossa erityisesti Luovan talouden tiekarttatyössä kansallisista ohjelmista puhuttaessa ja vastaavasti EU:n puolella digitaalistrategian ja IP-toimintasuunnitelman täytäntöönpanon valmistelussa. IPR-strategiaan olisi hyvä saada tältä osin vieläkin konkreettisempia toimenpide-ehdotuksia muun muassa siitä, miten aineettomat oikeudet saataisiin eri ministeriöissä luonnolliseksi osaksi kunkin hallinnonalan toimintasuunnitelmaa ja strategiaa. 3. Ministeriöiden henkilöresurssien riittävyyden varmistaminen Medialiitto katsoo, että tavoitteella varmistaa ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys on suora liityntä edelliseen poliittisen päätöksenteon toimenpide-ehdotukseen ja sen tulisi näkyä TEM:in ja OKM:n henkilöstöresurssien konkreettisena lisäämisenä. Ilman tätä IPR-strategian täytäntöönpanoa, aineettomien oikeuksien yleisempää lainsäädäntövalmistelua tai järjestelmän kokonaisuuden hallintaa ei voida toteuttaa suunnitellulla tavalla. Henkilöresurssitavoitteet tulee kuitenkin asettaa realistisiksi ottaen huomioon valtion budjettikehysten reunaehdot lisämäärärahojen saamiselle. 4. Tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämisen kehittäminen Medialiitto katsoo, että toimenpiteet tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämisen kehittämiseksi ovat yleisesti ottaen kannatettavia. IPR-strategian jatkovalmistelussa olisi hyvä kuitenkin tarkentaa, että sen lisäksi, että voimassa olevien oikeuksien hallinnointi digitaalisessa ympäristössä edellyttää erityistä panostusta yritysten osaamiseen, se on myös resurssi- ja kustannuskysymys kaikille yrityksille, esimerkiksi pk-yrityksille kustannusalalla. Toimenpiteissä, joilla kehitetään tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämistä, tulee ottaa tarkoin huomioon kunkin toimialan liiketoimintamallit ja kustannusrakenteet. Jo IPR-strategiassa tulisi tunnistaa se, että sama malli ja lähestymistapa ei välttämättä sovi sellaisenaan kaikille aineettomiin oikeuksiin perustuville toimialoille. Tämä koskee myös IPR-strategian kunnianhimoista toimenpide-ehdotusta datan uudelleenkäyttöön liittyvistä käytännesäännöistä (sääntökirjat), joissa yrityksen data-aineistot ja käyttöehdot kuvataan ja joissa selvennetään myös mitä pakottavia lakiin tai sopimuksellisiin sitoumuksiin liittyviä rajoitteita kunkin data-aineiston käyttöön voi liittyä. Datan hyödyntämistä edistävissä toimenpiteissä tulisi konkretiaa kohdentaa nimenomaisesti datatalouden kysymyksiin ja lähinnä EU:n datastrategian hankkeisiin, joissa IP-näkökulma tulee käsittelyyn ainakin tekijänoikeuden, tietokanta- ja liikesalaisuussääntelyn kautta. 5. IPR-järjestelmän ja -sääntelyn kehittäminen EU:ssa ja kansainvälisesti Medialiitto katsoo, että IPR-strategiaa tulisi täydentää maininnoilla aineettomien oikeuksien suojaamisesta ja täytäntöönpanokeinojen kehittämisestä oikeudenloukkausten minimoimiseksi. Aineettomiin oikeuksiin keskittyvillä toimialoilla on myös Suomessa kasvupotentiaalia, ja siksi myös suomalaiset sisällöt ovat suojaamisen arvoisia. Nyt IPR-strategia keskittyy mainitsemaan oikeudenloukkaukset lähinnä vain globaalissa yhteydessä (viitaten lähinnä kolmansien maiden relevantteihin markkinoihin). IPR-strategiassa tulisi sen ohella mainita konkreettiset kustannustehokkaat täytäntöönpanokeinot oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi osana toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän tavoitetta. Lisäksi IPR-strategiassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota aineettomien oikeuksien suojan tärkeyteen liiketoiminnan investointien tukena. Media-alalla tämä tarkoittaa erityisesti tekijänoikeuksien kunnioittamista sekä oikeudenhaltijan tosiasiallisen päätösvallan ja valinnanvapauden turvaamista. Oikeudenhaltijalla tulee olla tosiasiallinen päätösvalta siinä, millaisia käyttöoikeuksia oikeudenhaltija antaa. Lopuksi Medialiiton näkemyksen mukaan olisi tärkeää, että IPR-strategian käytännön toteutukselle luotaisiin konkreettinen seurantamekanismi. IPR-strategian ohjausryhmä ehdottaa 15 konkreettista toimenpidettä strategian tavoitetilan 2030 saavuttamiseksi, ja kunkin kohdalla on toteutuksen osalta mainittuna vain vastuuministeriö ja vuosiluku. IPR-strategian aikajänne on nykyisessä, nopeasti kehittyvässä maailmassa pitkä. Siksi olisikin perusteltua, että esitettyjen tavoitteiden toteutumista arvioitaisiin yhdessä tai kahdessa välitarkastelussa ennen vuotta 2030. Se mahdollistaisi myös IPR-strategian joustavan päivittämisen, jos merkittäviä muutostarpeita ilmenee. Samalla olisi mahdollista luoda Suomeen jatkumo IPR-strategian kehittämiseksi pitkäkestoisemmaksi, päivitettäväksi työkaluksi. Myös yksittäisten toimenpiteiden vastuutahoihin ja aikatauluihin olisi hyvä saada enemmän konkretiaa IPR-strategian käytännön toteutuksen seuraamiseksi. Medialiitto ry Jukka Holmberg Riikka Tähtivuori toimitusjohtaja johtaja, elinkeinopolitiikka
      • Musiikkituottajat - IFPI Finland ry
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Musiikkituottajat kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Lausumme kunnioittaen seuraavaa: • Yhdymme Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhty sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n lausuntoihin. • Olemme tyytyväisiä tavoitteisiin lisätä ministeriöiden henkilöresursseja. • IP-oikeuksien suojaa tulee parantaa nostamalla IPR-rikosten rangaistusmaksimi pohjoismaiselle tasolle eli kuuteen vuoteen, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. • Ehdotuksen luvussa viisi esille tuotuja tavoitteita edistäviä toimepiteitä on lisäksi syytä tarkentaa ja kehittää siltä osin, kun on kyse aineettomien oikeuksien suojan ja täytäntööpanon kansainvälisestä parantamisesta. • Strategiaan tulee lisätä toimenpiteiksi, että Suomen tulee aktiivisesti tarkastella ja kehittää aineettomien oikeuksian täytäntöönpanoa EU-lainsäädännön kautta. Tärkeimmät tavoitteet tulisivat olla. a) Tehokkaampi täytäntöönpano digitaalisilla sisämarkkinoilla Laittomat palvelut luovat markkinahäiriön ja haittaavat uusien digitaalisten palvelujen kehittämistä. Digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää, että oikeudenhaltijoilla on tehokkaat täytäntöönpanokeinot käytettävissään ja niiden ei tarvitse ryhtyä oikeustoimiin samaa palvelua vastaan saman sisällön osalta erikseen 27:ssä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet pitäisi valtuuttaa määräämään kieltoja – myös sellaisia kolmansia osapuolia vastaan, joiden palveluita loukkaavat palvelut käyttävät – EU:n laajuisilla vaikutuksilla. Ollakseen tehokkaita, esto- ja muiden kieltomääräysten tulisi lisäksi olla riittävän joustavia eli ns. dynaamisia, tarvittaessa koko oikeudenhaltijan tuotannon kattavia sekä saatavilla ilman kohtuuttoman korkeita vakuuksia tai muita kohtuuttomia menettelyllisiä rasitteita. b) Siirtyminen notice and stay down järjestelmään Tehokas puuttuminen luvattomaan sisältöön edellyttää siirtymistä nykyisestä alasottovelvollisuudesta (ns. notice and take down) alhaalla pysymisvelvoitteeseen (ns. notice and stay down). c) WHOIS-tietojen saatavuus EU-lainsäädännön kautta on korjattava tietosuoja-asetuksen tuoma heikennys WHOIS-tietojen saatavuuteen luomalla nimenomainen oikeusperusta julkiselle rekisterille, joka sisältää vähintään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin artiklassa 5 edellytetyt tiedot verkkotunnusten rekisteröijistä. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry Antti Kotilainen Toiminnanjohtaja Musiikkituottajat – IFPI Finland ry on Suomessa toimivien äänitetuottajien kattojärjestö, jonka jäsenistö kattaa n. 83 % Suomen kokonaisäänitemarkkinoista. IFPI on ääniteteollisuuden kansainvälinen toimialajärjestö, joka edustaa globaalisti n. 8.000 jäsentä.
      • Helsingin yliopisto
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Helsingin yliopisto kiittää tilaisuudesta antaa lausunto yllä mainitusta ehdotuksesta, ja lausuu seuraavaa: 1. Yleistä Helsingin yliopisto katsoo, että ehdotuksessa mainittu tavoitetila 2030 on erittäin hyvä ja tavoittelemisen arvoinen. Lisäksi toimenpiteet tämän vision saavuttamiseksi ovat erittäin onnistuneita ja oikeansuuntaisia. Koska kuitenkin, kuten aina, tämän vision saavuttaminen on kiinni siitä, että siihen kohdistetaan riittävästi resursseja, niin tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota.   2. Toimenpiteet aineettomien oikeuksien kaupallistamisen tukemiseksi tutkimusorganisaatioissa Ehdotuksessa todetaan, että tehdyn taustaselvityksen perusteella aineettomien oikeuksien tuntemus on suomalaisissa tutkimusorganisaatioissa melko rajallista. Tähän Helsingin yliopisto haluaa todeta, että aineettomiin oikeuksiin liittyvä osaaminen on Suomessa pikemminkin liian hajaantunutta ja se ei ole kaikkien tutkimusorganisaatioiden käytettävissä. Tulisi lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä osaamisen levittämiseksi. Ehdotuksen mukaan aineettomia oikeuksia koskevat ohjeet ja sisäiset prosessit eivät ole selkeitä, tutkimusorganisaatioilla ei aina ole käytössään sopivaa IPR-osaamista eivätkä tutkimusorganisaatiot motivoi tutkijoitaan tutkimustulosten kaupallistamiseen. Helsingin yliopistolla on selkeät ohjeet keksintöihin ja niiden kaupallistamiseen liittyen sekä käytös-sä oleva prosessi spin out-yhtiöiden perustamiseksi ja IPR:n hyödyntämiselle spin outien kautta. Yhtenä isona ongelmana on kuitenkin havaittu ehdotuksessakin mainittu tutkijoiden motivoiminen tutkimustulosten kaupallistamiseen. Tähän tulisi olla selkeät kannustimet niin, että esim. patenttihakemukset, kaupallistetut keksinnöt ja yritysyhteistyö olisi jollakin tavalla tutkijoille motivoivaa. Nämä kannustimet voisivat olla joko akateemisia ja/tai ei-akateemisia kannustimia. Tällaisten kannustimien laatiminen ja käyttö on kuitenkin erittäin vaikea ja moniulotteinen asia, joka herättää vahvoja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tällaisten kannustimien käyttöä ja suositusta niiden käyttöönottamiseksi tulisi kuitenkin harkita. TKI-tiekartan mukaisesti TEM ja OKM selvittävät yhteistyössä ministeriöiden, tutkimusorganisaatioiden, rahoittajien ja elinkeinoelämän kanssa tutkimustulosten jatkojalostamista ja hyödyntämistä tukevan kansallisen verkostomaisen toimintamallin tarvetta. Helsingin yliopisto katsoo, että tämänkaltainen yhteistyön luominen on tervetullutta. Tulee kuitenkin huomioida tarkasti jo olemassa olevat rakenteet ja panostukset tutkimustulosten kaupallistamiseksi, jotta vältytään päällekkäisiltä rakenteilta ja toiminnoilta ja näin ei käytetä resursseja sellaisen luomiseen, joka on jo olemassa. Ehdotuksen mukaan ”Tuetaan TKI-tiekartan mukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään sekä avoimessa että sopimustutkimuksessa syntyvien tutkimustulosten jatkojalostamista ja kaupallistamista, ja varmistetaan, että aineettomiin oikeuksiin liittyvät kysymykset tulevat laajasti huomioiduiksi.” Avoimessa ja sopimustutkimuksissa syntyneisiin keksintöihin liittyen yliopiston on mietittävä tarkkaan, minkä verran yliopiston kannattaa investoida/ panostaa avoimiin keksin-töihin, joissa hyöty valuu yksityishenkilöille. Helsingin yliopisto katsoo, että kannattaisi panostaa kansallisella tasolla osaamisen kasvattamiseen ihan konkreettisten yliopistoille suunnattujen tukimuotojen avulla, jotta infra ja prosessit saataisiin siihen kuntoon, että avoimessakin syntyneet keksinnöt mielellään annettaisiin tutkijoiden toimesta yliopistojen edistettäväksi.
      • Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Jari Rantala IPR Management, Matti Karhunen Legal, IPR Management & Governance
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Lausuntopyyntö VN/15767/2021, Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi Yleisesti ottaen kansallisen IPR-stategian ehdotus sisältää paljon tähdellisiä näkökulmia. Siitä jää kuitenkin puuttumaan selkeä strateginen fokus ja priorisointi. VTT kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin; 1) IPR:n kansainvälisen kilpailukyvyn merkittävyyden huomioimisessa, tulisi ottaa laajemmin huomioon kansainvälisesti merkityksellisen ammatilliset asiantuntijatahot ja instituutiot (nyt mukana olivat lähinnä EU, EUIPO, EPO ja WTO), 2) osaamisen kehittämisen fokusoiminen tiettyjen mekanismien osalta ensivaiheessa yrityksien ja tutkimuslaitosten johtoon ja kiinnittämään enemmän huomiota IPR:n hyödyntämisen konkreettisiin työkaluihin (pelkkä tietoisuus ei riitä jos ei ole käytännön kokemusta implementoimisesta, ts. myös kyvykkyys järkevään ja tehokkaaseen suoritukseen on turvattava), 3) IPR:n arvottamisen osalta toimenpiteet oli siirretty vuoteen 2023. Koska liiketoiminnassa ne ovat juuri sitä konkretiaa, jossa on eniten opittavaa sekä tehostettavaa aikataulua voisi nopeuttaa. Alla lukukohtaisissa kommenteissa on toivottavasti tätä tekemistä kiihdyttäviä vinkkejä. Kun prioriteetti-asiat ovat kunnossa, voidaan rimaa asteittain nostaa. Edellä mainitulla kolmella alueella voidaan kuitenkin jo olettaa saavutettavan riittäviä tuloksia, jotta kansallisen IPR-strategian kattava jalkauttaminen voidaan viedä maaliin asti. 5.1 Toimenpiteet IPR-osaamisen kehittämiseksi 1) Lisätään pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia. Olennainen pullonkaula IPR:n tehokkaamman hyödyntämisen tiellä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on johdossa, jolloin kannattaisi hakea fokusta vähäisten resurssien allokoimisessa johdon suuntaan tapahtuvassa neuvomisessa ja kouluttamisessa. IPR-kummi ajatus voi sinällään kannatettava, mutta kovin löyhä ajatuksellisesti ja kaipaa terävöittämistä. Ei ole uskottavaa, että tätä pystytään myymään yrityksien suuntaan jos ei ole selkeästi mietitty, mitä konkreettista hyötyä ja lisäarvoa tällaiset kummit pystyvät heille toimittamaan. Vaikka BF on yleisluontoisessa liiketoiminnan rahoituksen ja resurssien koordinoinnissa omalla vahvuusalueellaan niin IPR:n kokonaisvaltainen hahmottaminen ei ole BF:n ominta osaamista ja on syytä varmistaa, ettei BF tule tässä olemaan liikaa IPR-konsulttitalojen vietävissä, vaan saa niiltä konkreettisia tuloksia. 2) Vahvistetaan IPR University Centerin roolia IPR-koulutuksen tarjoajana. Ottaen huomioon IPRUC:n resursointi (muutama johtaja, pari päällikköä ja pari harjoittelijaa) ja nykyinen vahvasti juridinen fokus, ehdotamme, että IPR:ään liittyvän eri asiantuntemuksen laajempi kirjo saataisiin mukaan. Uusien teknologioiden ja kaupallisen pelikentän hahmottaminen vaatii käytännössä paljon muutakin liiketoiminnassa kriittistä osaamista, ei pelkästään juridiikkaa. 4) Lisätään IP-osaamista julkisella sektorilla varmistamalla riittävä koulutustarjonta niin valtion kuin kuntien tasolla ja myös valtionhallinnon sisäisissä IP-kysymyksissä. VTT pitää tätä ehdottomasti kannatettavana ajatuksena. Toivomme, että HAUS Oy koulutuskurssitusta hankkiessaan huomioi erityisesti esim. tässä ehdotuksessa edellä mainitut prioriteetit, jotka ovat luonteeltaan kansantaloudellisia ja hyvin käytännönläheisiä. Vaikka julkinen sektori esitetään tässä yhtenä selkeänä segmenttinä niin pohjatiedot ja näkökulmat ovat varmasti hyvin kirjavia ja siksi on todennäköisesti tarvetta hyvinkin eri tavoin räätälöidyille kurssituksille. 5.2 Toimenpiteet aineettomien oikeuksien kaupallistamisen tukemiseksi tutkimusorganisaatioissa 1) Tuetaan TKI-tiekartan mukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään sekä avoimessa että sopi-mustutkimuksessa syntyvien tutkimustulosten jatkojalostamista ja kaupallistamista, ja varmistetaan, että aineettomiin oikeuksiin liittyvät kysymykset tulevat laajasti huomioiduiksi. Koulutusta tutkijoille on nykyisin suhteellisen hyvin tarjolla. Ongelma on enimmäkseen kuitenkin siinä, että tarve ei ole tutkijoiden suuntaan prioriteettilistalla. Muutosta voi vauhdittaa ajamalla viestiä eteenpäin monesta eri suunnasta. Yliopistojen johto on tässä avainasemassa - kuten yrityksissäkin - ja tämän vuoksi heidät on vakuutettava ensin, jonka jälkeen tulee sitoutuminen ja tarvittaessa resursointi. Yliopistojen rahoituspohjassa on syytä palkita tuloksellista IPR:n hyödyntämistä, joka pitää hahmottaa kokonaisuutena; ts. spinnatut yritykset, niiden keräämä rahoitus, työllistäminen ja lisensoidut teknologiat yritysmaailmaan ylipäätään ja toisaalta on syytä myös resursoida pitkäjännitteistä rahoitusta näiden siemenien suojaamiseen. Kuten esityksessäkin todetaan, ei yliopistoilla keskimäärin ole tähän riittävästi rahoitusta. Rahoituksen ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö tuloksellisuutta seurata ja tavoitteita aseteta, päinvastoin. 5.3 Toimenpiteet IP-oikeuksien merkityksen vahvistamiseksi osana poliittista päätöksentekoa Tämä lause; ”Innovaatioiden tulee olla yritysten hyödynnettävissä.” ymmärretään, toivottavasti oikeassa kontekstissa sillä ajatus lienee; ettei juridinen raamitus ja yhteiskunnan tukirakenteet estä yrityksiä a) tunnistamasta omia oikeuksiaan b) toisten oikeuksia tai c) IPR:n arvoa niitä hankittaessa vaan ennen kaikkea antaa työkaluja kaikkeen kolmeen osa-alueeseen. 1) Lisätään valtioneuvoston tasoisten strategioiden ja muiden toimintasuunnitelmien valmistelun ja käsittelyn avoimuutta valtionhallinnon IP-oikeudellisten kysymysten oikea-aikaisen tunnistamisen varmistamiseksi. Aineettomien oikeuksien tilastoinnissa on muitakin organisaatioita kuin EPO ja EUIPO, joita voi käyttää tilastoidun tiedon keräämisen järkevässä haarukoinnissa; esim. julkisen sektorin tutkimuslaitosten puolella Eurooppalainen ASTP www.astp4kt.eu ja USA:ssa vastaava AUTM https://autm.net/ Lisäksi LES (Licensing Executives Society) https://www.lesi.org/ ja alalla arvostetut julkaisut, kuten IAM (Intellectual Asset Magazine) https://www.iam-media.com/ ja IPM (Intellectual Property Magazine) https://www.intellectualpropertymagazine.com/ julkaisevat laajasti eri menetelmistä teollisoikeuksien arvon tilastointiinkin liittyen. Kun IPR:ien käyttö on ennen kaikkea liiketoiminnan toimintoja tukeva toiminto niin olisi hyvä saada kansainvälinen vertailupohja kuntoon myös tämän datan osalta. 2) Kehitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ja parannetaan olemassa olevien aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä. Olisi hyvä, jos tätä priorisoitaisiin jopa enemmän kuin muita osia tässä lausunnossa. Edellisessä kappaleessa mainittuja lähteitä ja instituutioita kannattaa käyttää asioiden nopeampaan hahmottamiseen, jos ei ministeriöistä ja tukiorganisaatioista löydy omaa osaamista asiassa. 5.4 Toimenpiteet Suomen IPR-järjestelmän kehittämiseksi 1) Toteutetaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistus. Varmastikin lakien tarkastelu on uudessa ajassa tarpeen, tosin käytännön ongelmat eivät ole primääristi Suomen laissa vaan siinä, että Suomen lait ovat harmonisia ja vastaavat niitä tarpeita mitä kansainvälinen kilpailu tuo mukanaan yritystoiminnassa. Priorisointi tulisi siis olla kysymyksissä, jotka parantavat lain näkökulmasta suomalaisten yritysten mahdollisuutta vastata kansainväliseen kilpailuun ja tässä suhteessa laki ei ole niin iso ongelma kuin lausunnossa nostetut muut asiat. Kannattaa myös huomata, että kokonaisuutena Suomessa voimaan saatu teollisoikeudellinen suoja on suoraan verrannollinen markkinan kokoon, joka ei Suomeen rajattuna ole kovinkaan merkityksellinen. 6.6 Toimenpiteet IPR-järjestelmän ja -sääntelyn kehittämiseksi EU:ssa ja kansainvälisesti EU on se eturintama, jonka kautta Suomikin operoi kansainvälisessä kilpaillussa markkinassa eli toivottavasti tähän rajapintaan on resursoitu myös oikeanlaista osaamista IPR-käytöstä liiketoiminnassa ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisen näkökulmasta. Kysymykset eivät ole helppoja ja jo se, että yhteistä Eurooppalaista patenttijärjestelmää ei ole saatu maaliin kaikkien vuosien jälkeen, osoittaa intressien olevan moninaisia. 2) Muodostetaan tilannekuva Suomeen kohdistuvien ulkomaisten investointien vaikutuksesta kriittiseen aineettomaan omaisuuteen ja suunnitellaan politiikkatoimia sen pohjalta. Tässä on varmasti syytä olla kansallisessa tasolla hereillä FDI (Foreign Direct Investment) käyrät ovat olleet hurjassa kasvussa, joka lyhyellä tähtäimellä on toki hyväkin asia mutta olisi hyvä turvata näiden investointien pitkän tähtäimenkin tulosten jakaantuminen myös Suomen hyväksi. Tässä IPR:llä, sen omistajuudella ja jatkokehittämisen kannalta kilpailukykyisen osaamisen pysymisellä Suomessa on tärkeä rooli. Espoossa 2.7.2021 Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Jari Rantala, IPR Manager, Matti Karhunen, General Counsel
      • Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Teosto ry:n lausunto ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) (VN/15767/2021) IPR-strategian tavoitteet ja painopisteet Toimiva ja tehokas IPR-järjestelmä on kotimaisten luovien alojen olennainen toimintaedellytys. Kuten ehdotuksessa todetaan, aineettomat oikeudet ovat luovien alojen toiminnan selkäranka ja vaikuttavat keskeisesti kulttuuri- ja taidepolitiikan tavoitteiden toteutumiseen, kuten tekijöiden toimeentulon ja luovien sisältöjen monipuolisen saatavuuden edistämiseen yhteiskunnassa. Koronapandemia on osoittanut yhtäältä luovien alojen taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen merkityksen koko yhteiskunnalle ja toisaalta näiden alojen ja niillä työskentelevien ihmisten ja yritysten suuren haavoittuvuuden pandemian seurauksena. IPR-strategian tulisi osaltaan vahvistaa luovien alojen kykyä selviytyä ja toipua myös pandemian kaltaisista poikkeustilanteista. Yksi IPR-strategiassa tunnistetuista kehityssuunnista on digitalisaation eteneminen kiihtyvällä vauhdilla, keskiössään datatalous, alustatalous ja tekoäly. Ehdotuksessa arvioidaan, että datan merkitys tuotannontekijänä ja sen rooli liiketoiminnan arvonluonnissa tulee olemaan erittäin merkittävää. Teoston kokemukset tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnin kiristyvästä eurooppalaisesta kilpailusta viittaavat samaan suuntaan. Digitalisaation todellisten hyötyjen (nopeus, monikäyttöisyys, asiakaslähtöisyys, skaalautuvuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, kustannustehokkuus jne.) realisointi edellyttää innovatiivista ajattelua ja toimintatapojen uudistamista. Pelkästään analogisen maailman toimintamallien ja prosessien siirtäminen digitaalisille alustoille ei ole riittävää. Ehdotuksessa myös muistutetaan, että IPR-järjestelmässä on varauduttava tekoälyn mukanaan tuomaan muutokseen. Näin tulee toimia, mutta toisaalta tekoälyn yleistyminen ei saa vaikuttaa IPR-järjestelmään, etenkään tekijänoikeuksiin, perinteistä luovien ilmaisujen ja niiden tekijöiden suojaa heikentävästi. Tekoäly on ihmisen luovan toiminnan uusi apuväline, ei oikeuksien subjekti. EU-yhteistyön osalta IPR-strategiassa viitataan EU:n komission IP-toimintasuunnitelmaan, jossa haasteina nähdään mm. IPR-loukkausten määrä ja epäreilu peli globaalilla tasolla, kuten alustatalouden isojen toimijoiden toimintamallit. Suomen tulee EU-tasolla edistää aktiivisesti digipalvelusäädöksen (Digital Services Act) tehokasta ja monipuolista hyödyntämistä oikeudenloukkausten estämisessä ja niihin puuttumisessa mm. kehittämällä nykyisen EU-lainsäädännön mukaisia läpinäkyvyysvaatimuksia. Verkkosisällönjakopalveluiden toimintamallien ohjaaminen DSM-direktiivin edellyttämään suuntaan ja puutteellisesta lainsäädännöstä johtuvien katvealueiden välttäminen edellyttää direktiivin 17 artiklan voimaansaattamista myös Suomessa direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. IPR-strategiassa huomioituihin muihin kansallisiin politiikkatoimiin lukeutuu tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden tutkiminen. Ehdotuksen mukaan Cuporen tuoreen tutkimuksen keskeinen havainto on, että kuluttajien tietoa tekijänoikeudesta ja käyttöehdoista olisi lisättävä, jotta kuluttajat tietäisivät, milloin sisällön jakaminen on sallittua. Tämä on erittäin tärkeä linjaus. Käytössä jo olevia tiedotuskanavia kuluttajien opastamiseen ja neuvontaan ovat mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus sekä Tekijänoikeus.fi -sivusto. Tarve kuluttajien oikeuksien ja vastuiden selventämiseen korostuu jo lähitulevaisuudessa, kun DSM-direktiivin mukaiset säännöt verkkosisällönjakopalveluiden toiminnasta otetaan käyttöön kansallisen lain myötä. IPR-strategian tavoitetilaa ”Suomessa on toimiva ja kilpailukykyinen IPR-järjestelmä” luonnehditaan seuraavasti: ”Suomessa toimivia innovaatioekosysteemejä tukee toimiva aineettomien oikeuksien järjestelmä (IPR-järjestelmä), joka huomioi yksityisen ja julkisen sektorin sekä datatalouden tarpeet. IPR-järjestelmä on käyttäjälähtöinen ja selkeä erityisesti kasvu- ja pk-yritysten näkökulmasta ja mahdollistaa oikeuksien voimaansaattamisen pienillekin yrityksille.” Näkemyksemme mukaan pieniin yrityksiin tulee rinnastaa luovien alojen tekijät ja taiteilijat ammatin- ja elinkeinonharjoittajina heidän valitsemastaan yritysmuodosta riippumatta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että tekijänoikeudet, esittävän taiteilijan oikeudet, valokuvaajan oikeudet sekä myös esimerkiksi mahdolliset tuottajaoikeudet syntyvät lähtökohtaisesti näille alkuperäisille oikeudenhaltijoille. Lisäksi huomautamme, että tekijänoikeudellisessa terminologiassa ”käyttäjä” merkitsee vakiintuneesti teosta tai muuta suojattua aineistoa hyödyntävää tahoa, joka tarvitsee käyttöluvan aineiston oikeudenhaltijalta. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä selventää, että ”käyttäjälähtöisyys” ei tässä yhteydessä tarkoita etusijan antamista teosten käyttäjätahojen intresseille vaan IPR-järjestelmän palvelumuotoilua niin, että eri osapuolilla on sopivat rajapinnat ja keinot järjestelmän hyödyntämiseen. Strategian tavoitteita edistävät toimenpiteet Arvioimme seuraavassa eräitä IPR-strategiaan sisältyviä toimenpide-ehdotuksia. Tätä ennen toteamme, että IP-oikeuksien suojaaminen ja oikeudenloukkauksiin liittyvien täytäntöönpanokeinojen merkitys jää ehdotuksessa varsin vähälle huomiolle. Toimenpidesuunnitelmaan tulisikin osaksi toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän tavoitetta kirjata kustannustehokkaat täytäntöönpanokeinot oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi. Täytäntöönpanon tehostamiseksi IPR-rikosten rangaistusmaksimi tulisi Suomessakin nostaa pohjoismaiselle tasolle eli kuuteen vuoteen. Toimenpide: Lisätään pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia Kannatamme ehdotusta, mutta pk-yritysten ohella toimenpiteiden piiriin on sisällytettävä ammatin- ja elinkeinonharjoittajina toimivat luovien alojen tekijät ja taiteilijat. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi heidän toimiala- ja ammattijärjestöjään. Toimenpide: Vahvistetaan IPR University Centerin roolia IPR-koulutuksen tarjoajana Kannatamme ehdotusta. Teosto on ollut IPR University Centerin ja sen kannatusyhdistyksen toiminnassa mukana pitkään ja nähnyt Centerin keskeisen koulutuksellisen roolin luovan toiminnan kentällä. Pidämme tärkeänä, että Center tarjoaa jatkossakin kohderyhmäräätälöityä ja käytännöllistä IPR-koulutusta laajasti luovien alojen toimijoille, mukaan lukien viranomaiset. Toimenpide: Koulutetaan yrityksiä ymmärtämään yrityksen tuottaman datan mahdollisuudet yrityksen aineettomana omaisuutena ml. IP-oikeuksia koskeva data Kannatamme ehdotusta. Tietoisuutta datan arvosta pientenkin yritysten ja ammatinharjoittajien aineettomana omaisuutena ja sen suojaamisesta IPR-järjestelmän keinoin on lisättävä. Toimenpide: Kehitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ja parannetaan olemassa olevien aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä Kannatamme ehdotusta. Suomen tekijänoikeudellinen yhdistys ry on jo pitkään tehnyt tekijänoikeudellisten toimialojen tuottovirtoja koskevia selvityksiä, joita voidaan hyödyntää IP-alan tilastointia kehitettäessä (viimeisin julkaisu: Direct copyright revenue streams in creative industries in Finland, 2018) Toimenpide: Varmistetaan ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys Kannatamme ehdotusta. DSM-direktiivin kansallisen voimaansaattamisen aikataulu on pahasti myöhässä, mihin keskeinen syy on OKM:n valmisteluresurssien niukkuus. Tilanne on korjattava nopeasti. Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry Risto Salminen Martti Kivistö toimitusjohtaja johtaja, strategia ja toimintaympäristö
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Yleistä Kansallinen IPR -strategia on kokonaisuudessaan kannatettava ja asianmukainen ja siinä on tunnistettu laajasti erilaisia tehostamis- ja parantamistarpeita, kuten koulutuksen lisääminen ja esimerkiksi IP-oikeuksien roolin kasvattaminen osana poliittista päätöksentekoa. Yleisesti ottaen on erittäin tärkeää, että valitut toimenpiteet edistävät osaltaan suomalaisten yritysten globaalia kilpailukykyä ja mahdollistavat investointien kannalta ennustettavan ja vakaan toimintaympäristön. Kaikki IPR -strategian mukaiset toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia, mutta lausunnossamme nostamme esiin niiden joukosta muutamia, jotka ovat mielestämme erityisen olennaisessa asemassa tai jotka kaipaisivat vielä osakseen ehkä hieman konkretisointia. Koulutukseen panostaminen IPR-strategiassa todetaan, että aineettomien oikeuksien koulutustarjonta on edelleen melko pirstaleista. Kursseja on tarjolla kaikissa yliopistoissa ja lähes kaikissa ammattikorkeakouluissa, mutta suurin osa kursseista on valinnaisia. Tämän lisäksi strategiassa mainitaan, että taustaselvityksen mukaan aineettomien oikeuksien nykyistä laajempi huomioiminen osana tutkintoon johtavaa koulutusta on pitkällä aika-välillä todennäköisesti paras keino IPR-tietoisuuden lisäämiseksi. Tästä huomiosta huolimatta strategia ei sisällä mitään konkreettisia ehdotuksia koulutustarjonnan pirstaleisuuden ja valinnaisuuden suhteen. Strategiassa tosin ehdotetaan IPR University Centerin roolin vahvistamista IPR-koulutuksen tarjoajana, joka toki on hyvä ehdotus, mutta se liittyy enemmän asiantuntijoiden täydennyskoulutuksen tehostamiseen ja tuohon laajempaan koulutuksen puutteellisuuteen ei esitetä mitään konkreettisia toimenpiteitä. IPR University Centerin roolia voitaisiin ajatella vahvistettavan erityisesti yliopistojen tutkintoon johtavan koulutuksen osana. IPRUC:n resursseja tulisikin vahvistaa ja yliopistojen tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen pitäisi määritellä yhdeksi IPRUC:n tehtäväksi. Vahvana kokoavana tahona IPRUC voisi yhdistää tehokkaasti akateemisen tutkimuksen, tutkintoon johtavan koulutuksen, täydennyskoulutuksen sekä yleisemmän tietoisuuden lisäämisen. Suomen kilpailukyvyn kannalta on kaikille toimijoille edullista, että meillä on vahvaa kansallista osaamista IPR-alueella ja olisi edullista, että koulutukset on keskistetty ja koordinoitu kustannustehokkaalla tavalla. Olisi lisäksi ehkä syytä pohtia vielä laajemminkin eri opintokokonaisuuksien uudistamista siten, että aineettomien oikeuksien koulutus joko otettaisiin osaksi pakollisia opintoja yhä useamman perustutkinnon tutkintovaatimuksissa tai sitten ainakin pohdittaisiin, miten IPR-opintojen saatavuutta voitaisiin parantaa ja miten niiden valitsemista kannustettaisiin. Maailma on muuttumassa yhä aineettomampaan suuntaan ja aineettomien oikeuksien ymmärtäminen ja hallinta tulee olemaan jatkossa yhä suuremmassa roolissa monilla eri ammattialoilla. Tutkimustulosten jatkojalostaminen ja kaupallistaminen Strategia on yhteydessä jo aiemmin laadittuihin kansallisiin tiekarttoihin, mm. TKI-tiekarttaan ja yhtenä strategian toimenpide-ehdotuksena on TKI-tiekartan mukaisten toimenpiteiden tukeminen, joilla edistetään sekä avoimessa että sopimustutkimuksessa syntyvien tutkimustulosten jatkojalostamista ja kaupallistamista, ja varmistetaan, että aineettomiin oikeuksiin liittyvät kysymykset tulevat laajasti huomioiduiksi. Tämä on erittäin tärkeä tavoite, mutta sen osalta konkretia jää hieman ohueksi. Ehdotuksessa ei ole juurikaan konkreettisia toimenpide-ehdotuksia korkeakouluissa syntyvän aineettoman omaisuuden kaupallistamisen helpottamiseksi. Osana tärkeää lainsäädännön uudistamiskokonaisuutta tosin mainitaan työsuhdekeksintölain ja korkeakoulukeksintölain uudistamistarpeet, mutta tämä korkeakoulujen aineettomia oikeuksia koskeva lainsäädäntökokonaisuus ansaitsisi ehkä korkeamman statuksen toimenpide-ehdotusten luettelossa. Koko kokonaisuutta tulisi tarkastella laajasti omana lainsäädäntökokonaisuutenaan, jolloin voitaisiin tehokkaasti pureutua nimen-omaisesti niin avoimessa kuin sopimustutkimuksessa syntyvien tutkimustulosten jatkojalostamisen ja kaupallistamisen tehostamiseen. Patenttilainsäädännön kokonaisuudistus IPR-strategiassa nostetaan esiin asianmukaisesti tarve uudistaa voimassa oleva, osin vanhentunut patenttilaki. Lainsäädännön rooli ennustettavan ja tehokkaan IPR-järjestelmän mahdollistajana on erittäin suuri. Investointien ja yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen ja tehostamisen kannalta mahdollisimman ajantasainen ja toimiva pa-tentti- ja laajemminkin IPR-lainsäädäntö on korostuneessa asemassa. Lain yhteen-sopivuusongelmat eräiden rinnakkaislakien ja EU-sääntelyn kanssa tulee korjata ja tarpeelliset muutokset sähköisten palveluiden kehittämisen mahdollistamiseksi tulee tehdä. Samassa yhteydessä on tosiaan tarpeen arvioida ja toteuttaa myös eräiden muiden lakien, kuten hyödyllisyysmallilain ja sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain muutostarpeet, mutta kuitenkin niin, että patenttilain uudistamisella tulee olla prioriteetti lainsäädännön uudistamistyössä. Kuten aiemmin tässä lausunnossa on mainittu, työsuhdekeksintölain ja korkeakoulu-keksintölain uudistamistarpeet olisi ehkä syytä nostaa IPR-strategiassa omaksi kokonaisuudekseen. Ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys Tämä tavoite on suorassa kytköksessä edelliseen toimenpiteeseen, eli on tärkeää lisätä TEM:in ja OKM:n henkilöstöresursseja, jotta lainvalmistelua ja aineettomien oikeuksien kokonaisuuden hallintaa voidaan kehittää aiotulla tavalla. Patenttilain uudistuksen etenemisen esteenä on ollut juuri resurssivaje TEM:issä. Toimenpiteet IP-oikeuksien merkityksen vahvistamiseksi osana poliittista päätöksentekoa Yksin lainsäädännön uudistaminen ja parantaminen ei riitä, vaan fokuksen tulee olla IPR-asioiden osalta jo lähtökohtaisesti laajempi ja ennakollisempi. Maailman muuttuessa yhä enemmän aineettomien palveluiden ja erilaisten digitaalisten järjestelmien keskinäisvaikutuksista riippuvaiseksi, on tärkeää, että tämä näkyy ja otetaan huomioon poliittisessa päätöksenteossa riittävän aikaisessa vaiheessa. IPR-asioiden roolin tulee näyttäytyä osana päätöksentekoa jo ennen kuin aletaan puhua varsinaisesta lainsäädännöstä. Sen vuoksi IPR-strategian kirjaus, jonka mukaisesti IP-oikeuksien merkitystä vahvistetaan osana poliittista päätöksentekoa, on varsin tärkeä. Strategiassa todetaan, että tavoitteena tulisi olla, että IP-oikeuksia ei ymmärretä yksinomaan juridisina kysymyksinä, vaan laajemmin elinkeinotoimintaan ja yhteiskuntaan vaikuttavina kysymyksinä. Havainto on tärkeä ja sen jalkauttamisen osalta tulisi ehkä pohtia vieläkin konkreettisempia toimenpide-ehdotuksia, kuin esimerkiksi sitä, miten eri ministeriöiden hallinnonaloilla aineettomien oikeuksien huomioonottaminen näkyisi osana laajempaa toimintasuunnitelmaa ja strategiaa. Pk -yritykset IPR-neuvonnan fokuksessa IPR-strategiaa varten tehdyn taustaselvityksen mukaan erityisesti pk-yritykset nähdään yritysryhmänä, joiden tietoisuutta ja asiantuntemusta aineettomista oikeuksista tulisi kyetä lisäämään. Ehdotettu IPR -kummijärjestely on kannatettava, kunhan sen avulla kyetään saavuttamaan konkreettisia toimintamalleja, jotka hyödyttävät pk -yritysten toimintaa mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja käytännönläheisesti. Lisäksi tulisi varmistaa, että kyseinen yrityssparraus olisi mahdollistettava myös pk-yrityksiä suuremmille ja/tai pienemmille yrityksille. Systeemiä ei tule rajoittaa tarpeettomasti, sillä tietoa tarvitaan yrityskentässä kokoluokasta riippumatta. IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittäminen EU:ssa ja kansainvälisesti Innovaatiotoiminnan ja markkinoiden globaalin luonteen vuoksi Suomen on tärkeää olla aktiivinen myös kansainvälisessä IP-oikeuksia koskevassa keskustelussa, pyrkimyksenä harmonisoida IPR-sääntelyä. Tämä näkökulma onkin otettu asianmukaisesti huomioon ehdotuksessa, mutta haluamme vielä korostaa erikseen kansainväli-sen työn tärkeyttä näissä asioissa. On tärkeää, että Suomi pyrkii yhteistyössä EU:n kanssa mahdollisimman yhtenäisiin globaaleihin sääntöihin WIPO:n kontekstissa ja monenkeskisten sopimusjärjestelmien avulla. Eurooppalainen yhtenäispatenttihanke ei ole edennyt suunnitellusti ja Suomen tulisikin vaikuttaa vahvasti UPC-sopimuksen voimaan saattamiseksi. Muita huomioita Strategiaehdotuksessa olisi voinut olla yhtenä toimenpide-ehdotuksena globaalin regulaatioselvityksen tekeminen. Selvityksen avulla olisi mahdollista tunnistaa selkeämmin ns. iso kuva siitä, mitkä lainsäädännön osa-alueet vaativat kiireellisimmin uudistamista. Esimerkiksi immateriaalioikeudellisten sopimusten lainvalintakysymyksiin liittyvää eri oikeudenaloilla esiintyvää Immateriaalioikeudellista sääntelyä tulisi selvittää. Strategiaehdotuksessa on mainittu oikeudenloukkaukset lähinnä vain globaalissa yhteydessä - viitaten lähinnä kolmansien maiden relevantteihin markkinoihin. Ehdotuksessa tulisi sen ohella mainita kuitenkin myös konkreettiset kustannustehokkaat kansalliset täytäntöönpanokeinot oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi osana toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän tavoitetta. Lopuksi Kuten lausunnon johdannossa on mainittu, kansallisen IPR-strategian kaikki toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Strategiasta puuttuu kuitenkin paikoin konkretiaa näiden toimenpiteiden käytännön toteuttamiseksi. Lisäksi strategiaehdotuksesta puuttuu kokonaan strategian implementointia ja seurantaa koskeva esitys. Nämä ovat erittäin olennaisia strategiatyön kannalta ja niiden avulla voitaisiin paremmin hahmotella ja aikatauluttaa sekä konkretisoida näitä tavoitteita jatkossa. Toteutuksen osalta strategiassa on mainittuna vain vastuuministeriö ja vuosiluku – tämä on toteutuksen kannalta riittämätön tarkkuustaso. Strategian toteutumista varten voitaisiin itse asiassa pohtia seurantatyöryhmän perustamista.
      • Piraattipuolue r.p., Karvinen Juho
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Piraattipuolueen lausunto ehdotukseen kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi, diaarinumero VN/15767/2021 Piraattipuolue kiittää mahdollisuudesta lausua IPR-strategiasta. Piraattipuolueen näkökulmasta yritysten innovatiivisuuden ja toimintaedellytysten sekä luovan työn mahdollisuuksien turvaaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Strategiaehdotuksessa nostetaan myös esiin jatkuvasti tärkeämmäksi käyviä tieto- ja kulttuuripoliittisia keskusteluja ja teknologisia kehitystrendejä. Poliittinen kansalaiskeskustelu näistä teemoista on erittäin tervetullutta ja on hyvä, että teemoja pohditaan myös lainvalmistelutyössä. Vaikka tarkoitukset ovat hyvät, yleisesti ottaen strategiaehdotus on kirjoitettu ongelmallisista lähtökohdista. Oikeudenhaltijoiden kaupalliset intressit ovat ohjausryhmän kokoonpanosta alkaen yliedustettuina suhteessa tekijöihin ja yleisen etuun. Kulttuurin ja taiteen tekijät ovatkin mukana lähinnä koristeena, ja tieteentekijät sekä tutkimusorganisaatiot mainitaan valittelevaan sävyyn kaupallistamista ymmärtämättöminä ja siitä riittämättömästi kiinnostuneina toimijoina. Strategiassa ajetaan uudenlaista kielenkäyttöä, jossa teollis- ja tekijänoikeuksista puhutaan osana samaa ilmiötä, "aineettomia oikeuksia". Piraattipuolueen mielestä nämä oikeudet ovat luonteeltaan erilaisia, liittyvät erilaisiin intresseihin, etuihin ja eturyhmiin, eikä niiden niputtaminen ole mielekästä. Strategiaehdotus puolustaa ja pyrkii vahvistamaan nykyistä immateriaalioikeusjärjestelmää. Nykyisessä järjestelmässä on kuitenkin lukuisia ongelmia ja sen voittajia ovat etupäässä nykyiset suuret oikeudenhaltijat, media- ja teknologiayhtiöt. Piraattipuolueen mielestä strategian pitäisi sen sijaan pyrkiä edistämään yhteiskunnan kokonaisetua ja huomioida selvästi myös kansalaisten ja kuluttajien näkökulmat sekä tieteen, opetuksen ja sivistyksen näkökulmat. Nykyisenlainen tai vahvempi immateriaalioikeuksien suoja on haitallinen yritysten innovaatiotoiminnan kannalta. Se kannustaa esimerkiksi suuria toimijoita patenttien hankkimiseen yksinomaan kilpailijoiden häiritsemiseksi tai suoranaiseen patenttitrollaamiseen, jossa patentin haltijalla ei ole aikomustakaan kehittää tuotetta vaan ainoastaan kerätä lisenssimaksuja. Strategiaehdotuksesta puuttuu globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulma. Jos Covid-19-kriisi on jotain opettanut immateriaalioikeuksista niin sen, että nykyisellään esimerkiksi rokotteiden patentit ovat aktiivisesti estäneet pandemian torjuntaa, globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumista ja ihmisten terveyden suojelemista. Niin ikään valitettavaa on, että strategiassa suhtaudutaan positiivisesti EU:n harjoittamaan kansainväliseen vaikuttamistyöhön, jossa pyritään saamaan aikaan "länsimaisista lähtökohdista luotu IP-järjestelmä". Kansainvälinen yhteistyö sinänsä on kannatettavaa, mutta tavat, joilla EU on immateriaalioikeusasioissa valinnut toimia kansainvälisellä kentällä ovat pikemminkin epäsuhtaisen tai jopa uuskolonialistisen kauppapolitiikan jatkumoa. Rokotepatenttien lisäksi viimeaikaisena esimerkkinä tästä on EU:n komission puuttuminen Etelä-Afrikan tekijänoikeuslakiuudistukseen. Strategiaehdotus on ongelmallinen myös tiedepolitiikan kanalta. Siinä esitetään toimenpiteitä tutkimustulosten kaupallistamiseen. Piraattipuolueen mielestä tutkimusinstituutioiden tehtävä on tuottaa korkeatasoista tutkimusta, jonka tulokset ovat tiedeyhteisön ja koko yhteiskunnan käytössä avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Pyrkimykset tutkijoiden työn kaupallistamiseksi sotivat avoimen tieteen periaatteita vastaan, eivätkä ole kannatettavia. Lopuksi piraattipuolue kuitenkin kiittää, että IPR-strategiaa kirjoitetaan auki, se mahdollistaa poliittisten vaihtoehtojen tuomisen esille. Meidän ajattelumme lähtee siitä, että tiedon ja kulttuurin vapaa liikkuvuus edistävät luovuutta, innovaatioita. Nämä ovat talouden, kulttuurin, hyvinvoinnin ja sivistyksen kannalta tärkeitä arvoja. Siksi aineettomien oikeuksien strategian pitäisi pohjautua selkeästi yhteisresurssien (kuten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen, avoimien sisältöjen, avoimen datan) vaalimiseen ja hyödyntämiseen. Nousevan datatalouden osalta taas sääntelykehikon olisi otettava vakavasti käyttäjien rooli datan tuottajina ja tunnustettava heidän oikeutensa OmaData-periaatteen mukaisesti. Ymmärrämme, että nykyinen immateriaalioikeusjärjestelmä on kehitetty toisenlaisista lähtökohdista ja tavoitteidemme toteutuminen vaatisi laajan tekijänoikeusreformin, jossa yhteiskunnan kokonaisedun, taiteen ja kulttuurin tekijöiden, sivistystoimen ja vapaan oppimisen, innovatiivisten yritysten ja tavallisten kansalaisten näkökulmat tulisi huomioiduksi. Lausunnon vastuuvalmistelija: Juho Karvinen, piraattipuolueen varapuheenjohtaja
      • Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY, Kaira Lauri
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • 2.7.2021 Työ- ja elinkeinoministeriölle (lausuntopalvelu.fi) Asia: Lausunto ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Viite: Dnro VN/15767/2021 Luovan työn tekijät ja yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua IPR-strategiaehdotuksesta. Tuomme aluksi esille joitakin yleisen tason havaintoja, jotka toivomme otettavaksi huomioon strategiatyössä. Sen jälkeen otamme kantaa toimenpide-ehdotuksiin. 1 Kansallisen IPR-strategian painotukset ja tavoitteet Luovien alojen kansantaloudellinen merkitys on tiedostettava Luovat alat ovat sekä työllisyyden että BKT:n kannalta merkittävämpiä kuin monet perinteiset teollisuudenalat. Ne tuottavat noin 3,5 prosenttia BKT:sta ja 135 000 työpaikkaa. Tilastojen mukaan luovat alat ovat siten monin verroin suurempi työllistäjä kuin mm. kemianteollisuus, metsäteollisuus tai sähkö- ja elektroniikkateollisuus. Luovien alojen BKT-osuus on suurempi kuin esimerkiksi paperiteollisuudella, ravintola- ja majoitusalalla, maataloudella tai tekstiiliteollisuudella. Tekijänoikeustalous kasvaa huimaa vauhtia Tilastojen mukaan tekijänoikeustulojen kasvu on ennätyksellistä. Suomen Tekijänoikeudellisen Yhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan tekijänoikeustulojen määrä vuonna 2012 oli 2,9 miljardia euroa ja vuonna 2017 jo 8,6 miljardia euroa. Tekijänoikeustulot kasvoivat viidessä vuodessa siis yli 290 %. On hyvä myös tiedostaa, että tekijänoikeustalous on laajempi käsite kuin luovat alat. Edellä kuvatuissa luovien alojen BKT-luvuissa ovat mukana muun muassa pelit, media-ala, elokuva-ala, musiikkiala ja kirja-ala. Näiden lisäksi tekijänoikeustuloja tuottaa merkittävästi IT-ala. Tietokoneohjelmistot saavat tekijänoikeussuojaa kirjallisina teoksina. Nykyisin IT-alan liiketoiminta perustuu suurelta osalta tietokoneohjelmistojen oikeuksien lisensointiin. Edellä mainitusta 8,6 miljardista eurosta kertyy 3,2 miljardia perinteisiltä luovilta aloilta ja peleistä. Noin 5,2 miljardia tekijänoikeustuloista kertyy IT-alalta. Tekijänoikeusalat harjoittavat aktiivista IPR-liiketoimintaa Tekijänoikeusaloilla varsinainen IPR-liiketoiminta on hyvin aktiivista. Siellä IP-oikeuksien monetisointi – eli lisensointi joko toisten yritysten tai kuluttajien suuntaan – on arkipäivää. Esimerkiksi Adobea, Microsoftia, Applea, Netflixiä ja Spotifyä yhdistää se, että ne kaikki keräävät tekijänoikeuteen perustuvia kuukausimaksuja tuotteidensa ja palveluidensa käytöstä. On syytä tiedostaa, että aineettomien oikeuksien eri alalajien välillä voi tässä suhteessa olla hyvinkin merkittäviä eroja. Suuri osa patenteista ei ole aktiivisesti myytävänä, vaan ne ainoastaan suojaavat yrityksen omaa liiketoimintaa, jota se käy valmistamillaan fyysisillä tai palvelutuotteilla. IP-oikeuksien rooli on sellaisessa toiminnassa erilainen kuin luovilla aloilla ja IT-alalla, missä liiketoiminnan ydintä on tekijänoikeuden suojaaman sisällön lisensointi. Edellä esittämämme perusteella toteamme, että - koska luovat alat on yksi kansantaloutemme suurimmista toimialoista, joka työllistää noin 135 000 henkeä ja tuottaa noin 3,5 % Suomen BKT-lisäarvosta, niiden merkitys elinkeinotoimintana tulisi näkyä selkeämmin IPR-strategian tavoitteenasettelussa; - koska myös IT-alan liiketoiminta perustuu suurelta osalta tietokoneohjelmistojen tekijänoikeuksien lisensointiin ( mikä tuotti noin 5,2 miljardin euron tulovirran vuonna 2017), tekijänoikeuksien ja vahvan tekijänoikeussuojan merkitys tulisi hahmottaa laaja-alaisemmin kuin IPR-strategiaehdotuksessa nyt tehdään. 2 IPR-strategian toimenpide-ehdotukset Strategiassa ehdotetuista toimenpiteistä toteamme seuraavaa: 5.1.1. Lisätään pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia Kannatamme ehdotusta, mutta pk-yritysten ohella toimenpiteiden piiriin on sisällytettävä ammatinharjoittajina toimivat tekijät ja taiteilijat. Yhteyksien luomisessa ja toimenpiteiden toteutuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi heidän toimiala- ja ammattijärjestöjään. 5.3.1. Kehitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ja parannetaan olemassa olevien aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä Kannatamme ehdotusta. IP-oikeuksia koskeva ajantasainen ja kattava tilastointi on tärkeää mm. suomalaisen luovan alan kilpailukyvyn ja tuottavuuden arvioimiseksi. 5.4.3. Varmistetaan ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys Kannatamme ehdotusta OKM:n henkilöresurssien lisäämiseksi. DSM-direktiivin kansallisen voimaansaattamisen aikataulu on pahasti myöhässä, mihin käsityksemme mukaan keskeinen syy on OKM:n valmisteluresurssien niukkuus. Tilanne on korjattava nopeasti. Lisäksi esitämme, että IPR-strategiassa korostettaisiin painokkaammin oikeuksien suojaamisen ja täytäntöönpanokeinojen merkitystä IP-oikeuksien loukkausten minimoimisessa. Osana toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän tavoitetta strategian toimenpidesuunnitelmaan tulisi nimenomaisesti kirjata kustannustehokkaat täytäntöönpanokeinot oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi. Helsingissä 2.7.2021 Luovan työn tekijät ja yrittäjät Ilmo Laevuo, puheenjohtaja Lauri Kaira, edunvalvontajohtaja Jäsenjärjestömme ovat: Audiovisual Producers Finland – APFI ry Forum Artis – valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Gramex äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö ry Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry Kopiosto ry Musiikkituottajat – IFPI Finland ry Suomen elokuvatoimistojen liitto ry Suomen Musiikkikustantajat ry Suomen Muusikkojen Liitto ry Suomen Säveltäjät ry Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry Suomen Musiikintekijät ry Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry – TTVK Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry
      • Nokia Technologies
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Diaarinumero VN/15767/2021 Nokia Technologies Oy:n lausunto: Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Nokia kannattaa työ- ja elinkeinoministeriö asettaman ohjausryhmän ehdotusta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Ehdotus tarkastelee Suomen aineettomien oikeuksien tilaa laaja-alaisesti, mutta osuvasti. Aineettomilla oikeuksilla on yhä merkittävämpi rooli yhteiskunnassa. Ne kannustavat innovaatiotoimintaan ja luovaan työhön suojelemalla määräajan tällaisen toiminnan ja työn tuloksia, ja Suomen aineettomien oikeuksien järjestelmän tulisi jatkossakin tukea ja palvella tätä tarkoitusperää. Aineettomien oikeuksien tarjoama suoja mahdollistaa yhtiöille (ja yksityishenkilöille yhtälailla) sen, että nämä pystyvät jakamaan ideoita, keksintöjä ja tietoa avoimesti, mikä edistää yhteistä tietotaitoamme ja aineetonta pääomaamme. Aineettomien oikeuksien tarjoama suoja myös kannustaa markkinatoimijoita tekemään yhteistyötä. Avoin standardointi on erinomainen esimerkki: standardin luomisvaiheessa alan parhaat toimijat yhdistävät voimansa valitakseen parhaan mahdollisen teknologisen ratkaisun osaksi standardia, mikä tekee mahdolliseksi uusille toimijoille näiden standardoitujen teknologioiden hyödyntämisen tuotteissaan ilman niiden kehittämiseen liittyviä suuria kustannuksia. Patenteilla on merkittävä rooli avoimessa standardoinnissa: ne mahdollistavat sen, että osallistuvat yhtiöt voivat jakaa kehittämiään teknologioita ja ratkaisuja avoimesti, tietäen, että nämä innovaatiot on suojeltuja. Seurauksena esimerkiksi globaalisti standardoidut verkko- ja muut teknologiat ovat mahdollistaneet ennennäkemättömän määrän innovaatioita sekä kuluttajamahdollisuuksien ja teollisuudenalojen kasvua. Lisäksi, ne yhteensopivat, standardoidut innovaatiot, joita kehitämme tänään, palvelevat meitä myös tulevaisuudessa, esimerkkinä esineiden internet -ilmiö: ne samat teknologiat, jotka kerran mahdollistavat ensimmäisten testiviestien lähettämisen, mahdollistavat meille nykyään turvallisemman, paremman, terveellisemmän ja kestävämmän elämäntavan. Nykymaailmassa, jossa muutostahti on ennennäkemätöntä ja aineeton pääomamme kasvaa jatkuvasti, aineettomat oikeudet ovat olennaisempia kuin koskaan aiemmin. Toimiva aineettomien oikeuksien järjestelmä tukee ja edistää innovaatiota ja luovuutta - ja se alkaa ymmärryksestä, mitkä aineettomat oikeudet ovat relevantteja kunkin liiketoiminnalle ja miten kukin voi suojata heidän aineetonta omaisuuttaan. Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi korostaa onnistuneesti koulutuksen merkitystä. Pk-yritysten ja niiden, joille aineettomat oikeudet eivät ole arkipäivää, on tärkeää ymmärtää miten toimia ympäristössä, jossa yhtiöiden arvokkain omaisuuslaji on yhä useammin aineetonta. Toimivan aineettomien oikeuksien järjestelmän on myös pysyttävä ajankohtaisena ja relevanttina, ja strategiaehdotus onnistuneesti tunnistaa tämän tarpeen. Aika ajoin aineettomia oikeuksia yritetään myös väärinkäyttää tavalla, joka on niiden tarkoituksen vastaista. Aineettomien oikeuksien järjestelmän tulisi suojella tällaisilta väärinkäytöksiltä, mutta tavalla joka mahdollistaa oikeuksien tehokkaan laillisen käytön. Suomella on tärkeä rooli, kun aineettomia oikeuksia koskevista strategioista ja trendeistä keskustellaan kansainvälisillä areenoilla – ja sen äänen tulisi kuulua. Nokian mielestä nyt esitetty ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi on onnistunut ensimmäinen askel edellä mainittuja tavoitteita kohti.
      • Aalto-yliopisto
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Aalto-yliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Aalto-yliopisto pitää tärkeänä ja kannatettavana hallituksen linjausta luoda edellytyksiä ja vahvistaa aineettomien oikeuksien arvon rakentamista yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa teollisten innovaatioiden kaupallistamiseksi ja monistamiseksi teollisessa mittakaavassa kansainvälisille markkinoille. Kansallisen aineettomien oikeuksien strategia -ehdotuksen tavoitteet ovat yhteneviä Aalto-yliopiston strategisten tavoitteiden kanssa. Huomioiden yliopistojen ja korkeakoulujen tunnustettu asema merkittävänä tekijänä innovaatioiden ja aineettoman omaisuuden luomisessa, ehdotuksessa ei mielestämme ole riittävällä tavalla tuotu esiin yliopistojen ja korkeakoulujen näkökulmaa tutkimustulosten kaupallistamisen kannustimissa ja aineettomia oikeuksia koskevan lainsäädännön uudistamistarpeissa. Nämä ovat yliopistojen ja korkeakoulujen aineettoman omaisuuden kaupallistamisen kehittämisen kannalta mielestämme ensisijaiset kehityskohteet. Onkin tärkeää, että strategian implementaatiosuunnitelmissa huomioidaan korkeakoulujen näkemykset ja tarpeet. Esimerkiksi jatkotoimenpiteitä suunnittelemaan asetettavissa työryhmissä tulee huomioida korkeakoulujen edustus. Esitämme ehdotuksen nykytilaa ja tavoitetilaa koskeviin osioihin eräitä täsmennyksiä ja lisäyksiä: 2.1 Nykytila Ehdotuksessa on todettu, että aineettomat oikeudet auttavat korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia hallinnoimaan ja hyödyntämään kaupallisesti aineetonta omaisuuttaan sekä todettu, että IPR-lainsäädännön puutteisiin kohdistuu runsaasti kritiikkiä. Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020: IPR-strategian taustoitus -selvitystä tulisi mielestämme hyödyntää nykytilan kuvailussa. Yliopistot ovat merkittäviä toimijoita innovaatioiden ja muun aineettoman omaisuuden luomisessa. Tekijänoikeuslain ja korkeakoulukeksintölain ongelmat sekä niiden vaikutukset yliopistojen toimintaan on kuvattu huolellisesti tuon taustoittavan selvityksen luvuissa 6.5.2 Yliopistojen ja korkeakoulujen näkökulmia tekijänoikeuslakiin ja 6.6 Korkeakoulukeksintölain ja työsuhdekeksintölain uudistamistarpeet, s.179-180 Korkeakoulukeksintölaki yliopistojen ja korkeakoulujen näkökulmasta. Varsinaisen strategialuonnoksen nykytilakuvauksessa aineettomien oikeuksien lainsäädännön puutteiden kuvaus jää täysin vaille sisältöä. Tämä johtaa siihen, ettei myöskään tavoitetilassa esitetä keinoja näiden puutteiden korjaamiseksi. 4 Tavoitetila 2030 4.5 Suomi edistää IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämistä EU:ssa ja kansainvälisesti Ehdotuksen tavoitteena on Euroopan komission IP-toimintasuunnitelman mukaisesti aineettomien oikeuksien tehokkaampi hyödyntäminen. Tavoitteena on maksimoida kannustimet EU:n innovointipotentiaalin hyödyntämiseksi, jotta EU:n yritykset saadaan polulle kohti taloudellista elpymistä ja Euroopan globaalia ympäristö- ja digijohtajuutta. Strategiaehdotuksessa ei lainsäädännön kehittämisen osalta ole valitettavasti lainkaan mainittu aineettomien oikeuksien tehokasta hyödyntämistä, datan jakamisen mahdollistamista tai IPR-strategian innovaatioita koskevia tavoitteita. Tavoitteena on vain aineettoman omaisuuden suojan vahvistaminen, vaikka Suomen aineettoman omaisuuden suojan katsotaan jo olevan erittäin vahva. WEF:n vuoden 2019 kilpailukykyvertailussa Suomi sijoittuu parhaimmaksi aineettoman omaisuuden suojaaminen -mittarilla. Ehdotamme, että sääntelyn kehittämistä koskeva osio muokataan vastaamaan ehdotuksen tavoitteita. Lainsäädäntöä ei tulisi nähdä erillisenä aineettoman omaisuuden hyödyntämisen ja innovaatiopotentiaalin maksimoinnin tavoitteista, vaan lainsäädännön tulisi tukea näitä tavoitteita. Jotta yliopistot voisivat omalta osaltaan toteuttaa IPR-strategian innovaatiotavoitteita ja aineettomien oikeuksien hyödyntämisen tavoitteita, ehdotamme sääntelyn kehittämisen osalta seuraavaa: Korkeakoulukeksintölaki Nykyinen korkeakoulukeksintölaki on luonut lähinnä lisää epäselvyyttä keksintöjen omistajuuteen sekä aikaansaanut tarpeetonta byrokratiaa edellyttämällä työlästä tapauskohtaista keksintöjen syntyolosuhteiden arviointia. Nykyisen korkeakoulukeksintölain mukaan yliopistot voivat ottaa oikeudet ulkopuolisten rahoittamassa tutkimuksessa syntyneisiin keksintöihin, mutta eivät saa oikeuksia itse rahoittamansa tutkimuksen tuloksiin. Laki aiheuttaa varsin monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia tilanteita, kun suuri osa tutkimuksesta tehdään jatkumona, jota voivat rahoittaa useat eri rahoittajat. Käytännössä laki haittaa ja hidastaa sekä joissakin tapauksissa jopa estää tutkimuksen tuloksena syntyvien keksintöjen kaupallistumista ja muuta hyödyntämistä yhteiskunnassa. Laki tukee korkeakouluissa syntyvien keksintöjen levittämistä ja taloudellista hyödyntämistä sellaisten keksintöjen osalta, jotka ovat syntyneet ulkopuolisesti rahoitetuissa tutkimusprojekteissa eli ns. sopimustutkimuksessa. Projektien ulkopuolella tehtävän tutkimustyön tuloksiin laki ei anna oikeuksia yliopistolle. Nykyinen korkeakoulukeksintölaki edellyttää jokaisen keksinnön taustan selvittämistä ja määrittämistä joko avoimen tutkimuksen tai sopimustutkimuksen piirissä syntyneeksi. Monissa tapauksissa taustan selvittämiseen kuluva aika on pitkä ja prosessi työläs, eikä selkeää ratkaisua ole välttämättä edes olemassa. Tämä aiheuttaa merkittävää keksintöjen kaupallistamisprosessin hidastumista ja resurssien pakotettua kohdentamista hallintotyöhön ja joissakin tapauksissa jopa estää keksintöjen siirtämisen yhteiskunnassa hyödynnettäväksi. Käytännössä avoimessakin tutkimuksessa syntyneistä keksinnöistä lähes kaikki siirretään kuitenkin vapaaehtoisesti yliopiston suojattavaksi ja kaupallistettavaksi, koska tutkijoilla ei ole itsellään osaamista eikä varoja suojaamiselle eikä kaupallistamiselle. Tätä edeltää kuitenkin edellä kuvattu selvittelyprosessi ja sopimusten tekeminen asiasta. Keksinnöt syntyvät usein pitkällä aikavälillä vuosia kestäneen tutkimuksen aikana ja monien projektien kuluessa. Keksintöön johtanutta tutkimusta on voitu rahoittaa eri lähteistä niin avoimen kuin sopimustutkimuksenkin rahoituksella. Yliopiston tutkijat toimivat myös usein yhteistyössä siten, että mitään muodollista yhteistä projektia ei ole. Osa tutkijoista voi olla kiinnitettynä johonkin projektiin (= sopimustutkimusta) ja osa ei ole missään projektissa mukana (= avointa tutkimusta). Keksinnöt syntyvät myös usein yhteistyöhankkeissa, joissa on mukana yrityksiä ja tutkimuslaitoksia. Näissä hankkeissa syntyy myös yhteiskeksintöjä, joihin soveltuu eri lainsäädäntö keksijästä riippuen. Tämä hankaloittaa selvitystyötä entisestään. Näkemyksemme on, että erillisestä korkeakoulukeksintölaista voitaisiin luopua ja liittää yliopistot ja korkeakoulut työsuhdekeksintölain piiriin. Korkeakoulukeksintölaki nykyisessä muodossaan ei tue keksintöjen hyödyntämistä eikä Suomen kilpailukyvyn nostamista aineettoman omaisuuden avulla. Yliopistoissa syntyvien keksintöjen hyödyntämisen mahdollistaminen tulisi huomioida lainsäädäntöä kehitettäessä, sillä jo kahden eniten patentoivan yliopiston, Aalto-yliopiston ja LUT-yliopiston, nykyiset patenttihakemukset oikeuttaisivat toiseksi eniten patentoivan organisaation asemaan Suomessa (PRH - Patentit - Suurimmat hakijat) Tekijänoikeuslaki Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tekijänoikeuslainsäädäntö on tällä hetkellä tulkinnanvarainen sen osalta, mitä oikeuksia yliopisto saa sen henkilökunnan tekemiin teoksiin tehtäviensä hoitamiseksi. Tulkinnanvaraisuuden vuoksi yliopistot käyttävät tällä hetkellä resursseja erinäisiin sopimusjärjestelyihin ja erilaisten tilanteiden tapauskohtaiseen selvittämiseen. Tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi tekijänoikeuslakiin tulisi lisätä yleinen säännös yliopiston rinnakkaisesta käyttöoikeudesta työ- tai virkasuhteessa tehtyihin teoksiin siinä laajuudessa kuin se tarpeellista yliopiston tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi tekijänoikeuslakia tulisi uudistaa seuraavilta osin: Tekijänoikeuslain 40 b § Tietokoneohjelmat liittyvät usein kiinteänä osana tutkimustuloksiin. Niiden osalta tekijänoikeuslain mukaan oikeudet voivat olla tekijällä tai yliopistolla riippuen tapauskohtaisesta arvioinnista, onko kyse ollut itsenäisestä vai ei-itsenäisestä tietokoneohjelman luomisesta. Tämän vuoksi käytännössä myös sopimustutkimuksen tulosten osalta oikeuksien siirtyminen korkeakoululle joudutaan hoitamaan sopimusteitse, jotta voidaan täyttää projektivelvoitteet rahoittajaa ja/tai muita sopimuskumppaneita kohtaan. Tekijänoikeuslain 40 b § 1 momentin mukaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle, jos tietokoneohjelma on tehty täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä. Tekijänoikeuslain 40 b § 2 momentin mukaan 1 momenttia ei sovelleta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan. Sama koskee tietokantoja. Tämä on merkittävä ongelmakohta, joka vaikeuttaa teknologiansiirtoprosessia kaupallistettavan teknologian siirrossa yrityksille sekä edellyttää merkittäviä sopimusjärjestelyjä ennen kuin tutkimustuloksia voidaan kaupallistaa. Lainsäädännön ja tutkimusrahoittajien vaatimukset tutkimusdatan hyödyntämiseen ja avoimeen julkaisemiseen ja datan käyttöön liittyvien tietokoneohjelmien kaupallistamiseen tai julkaisemiseen open source -lisensseillä korostavat korkeakoulujen tarvetta saada työnantajana tietokantojen ja tietokoneohjelmien osalta oikeudet, joiden avulla on mahdollista toteuttaa kaupallistaminen ja avoin julkaiseminen. Ehdotuksessa todetaan, että datan ja dataa hyödyntävien ekosysteemien sekä tekoälyn ja alustatalouden rooli ja merkitys kasvavat nopeasti. Dataa hyödynnetään erityisesti yhdistelemällä dataa eri lähteistä ja datan jakamisen rooli kasvaa nopeasti. Tämä kehitys on erityisen merkittävää yliopistoissa, ja siksi tietokantoja ja tietokoneohjelmia koskevaa lainsäädäntöä tulisi selkeyttää, jotta yliopistoissa syntyvää dataa ja tietokoneohjelmia voidaan hyödyntää tehokkaasti. Tiedonlouhinnan mahdollistaminen tekijänoikeuslainsäädännössä on datatalouden kannalta keskeinen edellytys. Esitämme, että tekijänoikeuslaista poistetaan 40b § 2 kohdan poikkeussääntö sekä muutetaan tekijänoikeuslain 40 b §:n 3 momentti siten, että viittaus 2 momenttiin poistetaan. Ehdotetut muutokset lainsäädäntöön mahdollistaisivat myös sen, että jo tehtyä tutkimusta voidaan jatkaa samassa yliopistossa ilman erikseen hankittuja työntekijöiden suostumuksia. Tekijänoikeuslain 21 § Aineettomien oikeuksien sääntelyn kehittämisessä tulisi huomioida myös opetuksen tarpeet ja erityisesti etäopetuksen tarpeet. Etäopetuksessa tapahtuu digitaalista kappaleen valmistamista, jolloin nykyinen opetuksen poikkeussäännös (Tekijänoikeuslaki 21§) ei mahdollista teosten käyttöä etäopetuksessa. Samoin se, että audiovisuaalisen teoksen, kuten videon, käyttö opetuksessa, ei ole poikkeussäännöksen nojalla mahdollista, vaikeuttaa opetusta yliopistoissa. Tekijänoikeuslakia tulisi kehittää siten, että olisi mahdollista esittää teos opetuksen yhteydessä sekä läsnä olevalle yleisölle että digitaalisessa etäopetuksessa. Oikeuden tulisi kattaa sekä kappaleen valmistaminen että yleisön saataville saattaminen ja sen tulisi koskea myös näytelmä- ja elokuvateoksia. Etäopetus tulisi olla mahdollista toteuttaa tekijänoikeuslainsäädännön rajoituksista riippumatta suorana lähetyksenä sekä tallenteena. Tällä tavoin lainsäädäntö tukisi yliopistojen tehtävää tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja muihin yliopistolain 2 §:n mukaisiin tehtäviin. Yliopistolähtöiset startup-yritykset Korkeakoululähtöisiin startup-yrityksiin siirrettävä aineeton omaisuus koostuu monesta erilaisesta osakokonaisuudesta, kuten esimerkiksi eri tilanteissa syntyneistä keksinnöistä, tietokoneohjelmista, algoritmeista ja tietokannoista. Käytännössä on poikkeuksellista, että siirrettävä aineeton omaisuus olisi syntynyt vain yhden henkilön työssä tai yksinomaan korkeakoulukeksintölain yhteen luokkaan kuuluvassa tutkimuksessa. Käytännössä aineettoman omaisuuden siirtäminen edellyttää hajautuneen omistajuuden takia varsin monimutkaisen vyyhdin selvittämistä ja monenlaisia sopimusjärjestelyjä ennen kuin aineettoman omaisuuden siirtäminen start upin hyödynnettäväksi on mahdollista. Ehdotetut muutokset korkeakoulukeksintölakiin ja tekijänoikeuslakiin helpottaisivat aineettoman omaisuuden siirtämistä myös yliopistolähtöisiin startup-yrityksiin ja tekisivät kaupallistamistoiminnasta ketterämpää ja dynaamisempaa. 5.2 Toimenpiteet aineettomien oikeuksien kaupallistamisen tukemiseksi tutkimusorganisaatioissa Ehdotuksessa todetaan, että tutkimusorganisaatioille asetetut tulostavoitteet eivät myöskään painota kaupallistamista varsinkaan yliopistoissa. Aineettomien oikeuksien kaupallistamista ei huomioida yliopistojen ohjauksessa. Aineettomien oikeuksien kaupallistamista voitaisiin tehokkaimmin parantaa sillä, että teknologian ja osaamisen siirto olisi yksi OKM:n tulosmittareista ja osa korkeakoulujen rahoitusmallia.
      • Puolustusministeriö, Puolustusministeriön lausunto, allekirjoittaja kansliapäällikkö (sij) Teemu Penttilä, varmentaja yksikön päällikkö Tarja Jaakkola
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Puolustusministeriön lausunto: ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt puolustusministeriön lausuntoa otsikon asiassa. Puolustusministeriö toteaa lausuntonaan seuraavaa. Puolustusministeriö pitää kannatettavana kansallisen IPR-strategian päivittämisistä. Luonnoksessa esitetty tavoitetila 2030 painottaa puolustusministeriön näkemyksen mukaan tärkeitä alueita siten, että toimivan innovaatiopolitiikan avulla suomalaisten yritysten liiketoimintaedellytykset kansainvälisessä kilpailussa parantuvat. Puolustusministeriö pitää luonnoksessa esitettyjä kehittämistoimenpiteitä kattavina ja kannatettavina. Mikäli strategiassa asetettuihin tavoitteisiin halutaan päästä, tulee varmistaa sen toimeenpanon riittävä resursointi. Kehittämistoimenpiteissä tulee myös tarvittaessa huomioida eri sektorien (ml. maanpuolustus) erityispiirteet. Maanpuolustuksen ja puolustussektorin yhtenä erityispiirteenä on julkisen rahoituksen merkittävä osuus tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tarvittaessa immateriaalioikeuksien hallinnalla tulee varmistaa puolustusjärjestelmän kriittisten järjestelmien toimintakyky ja kotimaisen teollisuuden toimintaedellytykset. Immateriaalioikeudet voivat jäädä puolustusvoimille puolustusvoimien rahoittamissa hankkeissa silloin, kun kyseessä on kriittinen teknologia, joka on salassa pidettävä tai välttämätön uuden teknologian integroimisessa osaksi puolustusjärjestelmää. Pääsääntöisesti tuoteoikeuksien hyödyntämisessä lähtökohtana tulisi kuitenkin olla se, että mikäli rahoittajana on toiminut Suomen valtio, tulisi sille varmistaa hankkeen lopputulokselle laajat käyttöoikeudet varsinaisten tuoteoikeuksien jäädessä hankkeeseen osallistuville tutkimuslaitoksille ja kotimaiselle teollisuudelle. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä ”Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaaminen” todetaan Suomen olevan riippuvainen kilpailu-kykyisten puolustustarvikkeiden hankinnasta ja saatavuudesta globaaleilta markkinoilta. Suomella on lisäksi olla itsellään tarvittava teollinen ja teknologinen osaaminen kriittisten järjestelmien ylläpitämiseksi ja muokkaamiseksi, jotta niiden itsenäinen käyttö voidaan taata kaikissa olosuhteissa. Periaatepäätöksessä todetaan, että maanpuolustuksen kriittisten suorituskykyalueiden kannalta erityisen merkittäviä teknologia-alueita ovat: 1) johtamisen ja verkostotoiminnan sekä tiedustelun, valvonnan ja maalitta-mistuen teknologiat 2) materiaali- ja rakenneteknologiat 3) moniteknologisten järjestelmien sekä järjestelmähallinnan teknologiat 4) bioteknologiat ja kemian teknologiat. Näiden alueiden osalta tulee varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen osaaminen, järjestelmien elinjakson hallinta, tuotanto, tutkimus ja kehitys, suunnittelu, integraatio- huolto-, ylläpito- sekä vauriokorjauskyky kaikissa oloissa. Tältä osin puolustusministeriö katsoo, että aineettomien oikeuksien strategian tulisi osaltaan tukea näitä valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittuja tavoitteita ja periaatteita. Muilta osin puolustusministeriöllä ei ole huomautettavaa ehdotukseen.
      • Professoriliitto
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö Asia: Professoriliiton lausunto ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia), VN/15767/2021 Työ- ja elinkeinoministeriö asetti keväällä 2020 kansallisen aineettomien oikeuksien strategian (IPR-strategian) valmistelua varten ohjausryhmän. Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa ohjausryhmän ehdotuksesta kansalliseksi IPR-strategiaksi. Professoriliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto IPR-strategiasta. Professoriliitto edustaa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa niitä, jotka aineettomia oikeuksia luovat ja käyttävät ja joilla on parhaimmat edellytykset päättää tuottamiensa aineettomien oikeuksien tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä. Tästä ovat esimerkkinä lukuisat professorien ja muiden tutkijoiden työn tuloksena syntyneet ja perustamat uraauurtavat teknologia-alan ja lääkekehityksen yritykset sekä koko kansakuntaa, ihmiskuntaa ja ekologiaa hyödyttävät hankkeet puolijohdetekniikassa, optoelektroniikassa, lääkekehityksessä, ohjelmistoteollisuudessa, nanoteknologiassa, tieto- ja tietoliikennetekniikassa ja ihmiskuntaa laajasti hyödyttävissä konsepteissa kuten luki-häiriöiden korjaamisessa ja koulukiusaamisen kitkemisessä. Keskeinen sisältö Professoriliitto on pääpiirteissään samaa mieltä ehdotuksen tilannekuvasta ja sen toimenpidesuosituksista. Professoriliitto haluaa korostaa, että tekijöillä on innovaattoreina ja oikeudenhaltijoina par-haat edellytykset päättää, miten heidän teoksiaan ja keksintöjään on parasta hyödyntää. Suomalainen niin sanottu tutkijapoikkeus on toiminut innovoinnissa hyvin ja sillä on myös aivan keskeinen rooli tutkimuksen vapauden turvaamisessa. Liitto haluaa korostaa myös ehdotuksessa esille tuotua nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän korjaamista luovan työn tekijöiden kannalta kannustavammaksi. Samalla on säilytettävä tutkimuksen vapauden turvana toiminut tutkijapoikkeus ja varmistettava innovaatiojärjestelmässä tutkimuksen, koulutuksen ja yritysten kehitystoiminnan riittävä rahoitus. Yksityiskohtaiset perustelut Suomi on jo vuosikymmenen ajan menettänyt asemiaan tutkimus- ja kehitystoiminnassa muihin Pohjoismaihin nähden. Asukaskohtaiset tutkimus- ja kehitysmenot olivat vuonna 2018 suurempia Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Vuonna 2019 Ruotsin tutkimus- ja kehitysmenot olivat lähes 3,4 prosenttia ja Tanskan lähes 3,0 prosenttia bruttokansantuotteesta. EU:n yhteisenä tavoitteena on nos-taa tutkimus- ja kehitysmenojen BKT-osuus kolmeen prosenttiin. Suomen hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen BKT-osuus nykyisestä 2,7 prosentista 4 prosenttiin vuo-teen 2030 mennessä. Jotta Suomen negatiivinen trendi kääntyisi, tarvitaan konkreettisia toimia. Professoriliitto tukee varauksetta ehdotuksessa esille tuotua TKI-panostuksen kasvattamista. TKI-panostuksia on syytä ohjata yliopistosektorin lisäksi myös yrityssektorille ja julkiselle sektorille. Use-an sektorin lisäpanostukset antaisivat paremman mahdollisuuden eri sektoreiden väliseen yhteistyöhön, mikä olisi omiaan edistämään innovaatioita ja tuomaan lisärahoitusta. Ohjausryhmän ehdottaman kansallisen IPR-strategian visiona on, että ”Suomessa on vuonna 2030 tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö, joka kasvattaa taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä siten, että perusoikeuksien toteutuminen ja eri yhteiskunnalliset intressit otetaan monipuolisesti huomioon”. Professoriliitto on varauksetta tämän vision takana. Tavoite on välttämätön hyvinvoinnin takaamiseksi pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Ruotsissa aineettomien oikeuksien hyödyntämisestä on jo tullut talouden kasvua ja uusiutumista selittävä tekijä (Pohjola, 2020). IPR-strategiaa tarvitaan varsinkin digitaalisen talouden ja alustatalouden mekanismien vuoksi. Koska digitaalisen talouden ja alustatalouden tärkeimmät hyödykkeet ovat aineettomia, niihin liittyvillä oikeuksilla on olennaisen tärkeä merkitys. Oikeusvarmuus mahdollistaa oikeuksien tehokkaamman hyödyntämisen digitaalisen talouden ja alustatalouden verkostoissa. Professoriliitto toteaa, että IPR-toimintaympäristöllä on suuri merkitys – erityisesti sen kannustavuudella. Jotta IPR-toimintaympäristöä voitaisiin kehittää tarkoituksenmukaisella tavalla, olisi keskeistä tarkastella toimintaympäristöä kokonaisuutena ja keskittyä keskeisten tutkimus- ja kehitystoiminnan esteiden poistamiseen (Kremer 1993, Takalo ja Toivanen 2021). Samalla tulee varmistaa, että tutki-mus- ja kehitystoiminnassa syntyvät teokset ja keksinnöt ovat taloudellisesti hyödynnettävissä ja kierrätettävissä kannattavasti EU:n digitaalistrategian linjausten mukaisesti. Suomen tutkimus- ja kehitystoiminnan trendiä ei saada kääntymään positiiviseksi pelkästään aineettomia oikeuksia koskevilla lainsäädäntömuutoksilla. Epätarkoituksenmukaisia lainsäädäntömuutoksia ja käytäntöjä tulee välttää niiden väistämättömien heijastusvaikutusten vuoksi. Yritysten innovaatiot eivät ole suoraan seurausta aineettomien oikeuksien järjestelmästä. Yritysten innovaatiot ovat seurausta kasvuhakuisten yritysten toiminnasta: julkisen vallan tulisi keskittyä luo-maan kasvuhakuisten yritysten innovaatiotoiminnalle otolliset puitteet. Kasvuhakuisten yritysten perustamista ja halukkuutta korkean riskin kehitysinvestointeihin voidaan lisätä IPR-osaamisen kartuttamisen lisäksi parantamalla alkuvaiheen yritysten mahdollisuuksia saada oman pääoman ehtoista rahoitusta, edistämällä henkilöstön liikkuvuutta sekä parantamalla yrittäjien konkurssisuojaa. Esimerkiksi malliesimerkkinä pidetyn Kalifornian Piilaakson menestys on huomattavassa määrin seurausta alkuvaiheen yritysten rahoituksen käytännöistä, korkeasti koulutettujen ulkomaisten osaajien maahanmuutosta, yrityksen perustamista ja työnantajan vaihtamista rajoittavien työsopimuksen ehtojen kiellosta (California Business and Professions Code Section 16600) sekä uuden alun takaavan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta (Bankruptcy Code of 1978, Acharya ja Subramanian 2009). Yliopistojen toimintaedellytyksillä on huomattava ja moniulotteinen vaikutus koko kansakunnan innovaatiotoimintaan. Yliopistoissa harjoitettava vapaa perustutkimus mahdollistaa myös korkeimman tutkimukseen perustuvan koulutuksen ja yhteydenpidon kansainvälisen osaamisen kärkeen. Siten yliopistojen tieteellinen tutkimus ja koulutus tuottavat sen henkisen pääoman verkoston, johon merkittävien aineettomiin oikeuksiin perustuvien innovaatioiden edellyttämä tutkimus- ja kehitystoiminta ja osaaminen koko yhteiskunnassa nojaa. Koska perustutkimuksen myönteiset ulkoisvaikutukset ovat suuria, yliopistot ovat kustannus-hyötysuhteeltaan paitsi hyvä innovaatiopolitiikan työkalu (Takalo ja Toivanen 2021), myös yleisesti kilpailuoikeudessa sallittu innovaatiopolitiikan muoto EU:ssa ja kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Suomessa harjoitettavan perustutkimuksen ja myönteisten ulkoisvaikutusten tielle on Suomessa kasautunut esteitä, jotka on syytä poistaa. 1. Rahoitus- ja ohjausmalli edistää koulutuksen volyymiä tutkimuksen laadun kustannuksella. 2. Rahoituksen arvaamattomuus on osaltaan vaikuttanut siihen, a. että 70 % yliopistojen tutkijoista ja opettajista on määräaikaisissa työsuhteissa ja toimeentulonsa varmistamiseksi pakotettuja tehtailemaan nopeasti vertaisarvioituja artikkeleita perinteisillä tutkimusaloilla. b. Suomelle tyypillinen ylenpalttinen tutkimusrahoituksen kilpailuttaminen on omiaan johtamaan epävarmuuden lisäksi siihen, että tutkimushankkeet viivästyvät kilpailijamaihin verrattuna. 3. Nämä tekijät (rahoitusmalli, rahoituksen arvaamattomuus, sen kilpailutus ja määräaikaiset työsuhteet) haittaavat kaikkea pitkäaikaista tutkimukseen liittyvää toimintaa, erityisesti perustutkimusta, kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yritysyhteistyötä ja muitakin pitkäaikaisia yhteistyöhankkeita. Jotta tämä pullonkaula poistuisi, määräaikaisuuksiin on puututtava ja yliopistojen rahoitusmallia on kannustavammaksi. Yliopistojen rahoituksen painopiste on siirrettävä koulutuksen suuresta volyymistä ja kilpailutetusta tutkimusrahoituksesta pienempiin koulutusmääriin sekä yliopistojen vapaassa käytössä olevaan vakaaseen tutkimusrahoitukseen. Volyymi voidaan saavuttaa korkeakoulusektorin ja yritysten/julkisen sektorin alakohtaisella yhteistyöllä (ei maan sisäisellä kilpailulla). Yliopistojen vapaassa käytössä oleva vakaa tutkimusrahoitus antaisi tutkijoille paremman mahdollisuuden keskittyä laadukkaaseen, kansainvälisesti kiinnostavaan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, joka myös pa-rantaa tutkijoiden mahdollisuuksia hankkia relevanttia ulkoista rahoitusta. Yliopistojen rahoitusmalliin on myös syytä ottaa mukaan korvaukset aineettomien oikeuksien hyödyntämisestä. EU edellyttää sitä digitaalistrategiassaan. Kun tavoitteena on tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö, aineettomien oikeuksien on syytä kuulua mahdollisimman lähelle innovaatiotoiminnan alkulähdettä (Takalo ja Toivanen, 2021). Yliopistoissa innovaatioiden alkulähteenä ovat tutkijat ja tutkimusryhmät. Yksittäiset tutkijat sekä tuottavat aineettomia oikeuksia että tarvitsevat työstään syntyviä aineettomia oikeuksia työvälineenään. Tehokas aineettomien oikeuksien sääntely edellyttää sitä, että yksittäisen tutkijan työn tuloksena syntyvät aineettomat oikeudet kuuluvat tutkijalle itselleen. Voimassa olevan oikeuden pääsääntö tutkijan työstä syntyvien aineettomien oikeuksien kuulumisesta tutkijalle itselleen on välttämätön paitsi tehokkuussyistä myös tutkimuksen, taiteellisen toiminnan ja korkeimman opetuksen vapauden toteutumiseksi. Julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia näi-den perustuslakiin perustuvien henkilökohtaisten oikeuksien toteutumisesta (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artikla, perustuslain 16 §:n 3 momentti, 12 § ja 22 §). Näihin oikeuksiin kuuluu tutkijan vapaus päättää siitä, mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja miten tutkimuksen tuloksia levitetään. • Euroopan neuvoston suositus 1762 (2006) Academic freedom and university autonomy, 4.1: “[A]cademic freedom in research and in training should guarantee freedom of expression and of action, freedom to disseminate information and freedom to conduct research and distribute knowledge and truth without restriction; …”. • EHEA, Rome Ministerial Communiqué, Statement on Academic Freedom (2020): “The free-dom to research includes the right, consistent with professional standards of the respective discipline, to determine: what shall (or shall not) be researched; how it shall be researched; who shall research, with whom and for what purpose research shall be pursued; the methods by which, and avenues through which, research findings shall be disseminated.” Perustuslaissa edellytetty akateeminen vapaus ei toteudu ilman tutkijalle itselleen kuuluvia aineettomia oikeuksia. UNESCO on todennut sen kahdessa suosituksessaan seuraavalla tavalla: • Recommendation concerning the Status of Higher-Education Teaching Personnel (1997), 12: “… The intellectual property of higher-education teaching personnel should benefit from appropriate legal protection, and in particular the protection afforded by national and international copyright law.” • Recommendation on Science and Scientific Researchers (2017), “16. […] Member States should establish mechanisms and take all appropriate measures aimed to ensure the fullest exercise, respect, protection and promotion of the rights and responsibilities of scientific re-searchers and others concerned by this Recommendation. For this purpose: […] (b) the fol-lowing are the recommended responsibilities and rights of persons or institutions that employ, fund, govern, or guide researchers and/or research: […] (iii) to fully respect the intellectual property rights of individual researchers; …” Tutkijan aineettomat oikeudet kuuluvat omaisuuden suojan piiriin. Esimeriksi tekijänoikeus luetaan perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa nauttiviin varallisuusarvoisiin immateriaalioikeuksiin (HE 309/1993 vp, s. 62/II, PeVL 1/1995 vp, s. 1/II, PevL 7/2005 vp, s. 2/I). Tämä koskee perus-tuslakivaliokunnan mukaan ennen muuta tekijänoikeuteen sisältyviä taloudellisia oikeuksia (PeVL 28/2004 vp, s. 4/I), kuten oikeutta määrätä teoksen kaupallisesta tai muusta taloudellisesti merkityksellisestä käytöstä (HE 181/2014 vp s. 60). Perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisen omaisuuden suojaa nauttivan varallisuusarvoisen oikeuden pois ottaminen ja siirtäminen henkilöltä toiselle rinnastuisi perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun omaisuuden pakkolunastukseen (PeVL 28/2004 vp). Professoriliiton käsityksen mukaan voimassa olevan oikeuden pääsääntö tutkijan työstä syntyvien aineettomien oikeuksien kuulumisesta tutkijalle itselleen on monista toisiaan tukevista syistä sekä välttämätön että tarkoituksenmukainen. Professoriliiton mielestä yliopistojen oikeudelliset ja toimin-nalliset erityispiirteet on edelleenkin otettava huomioon aineettomien oikeuksien sääntelyssä. Professoriliiton kannan mukaan on edelleenkin välttämätöntä säilyttää korkeakoulukeksintölaki, erottaa korkeakoulukeksintölaissa avoin ja sopimustutkimus toisistaan, säilyttää sääntö tekijänoikeuslain mukaisten teosten oikeuksien kuulumisesta tekijälle itselleen sekä säilyttää tekijänoikeuslain 40 b §:n mukainen korkeakoulupoikkeus. Yliopistoja varten ei tarvita yleisiä säännöksiä työsuhdetekijänoikeudesta, vaan tekijöitä taloudellisesti paremmin kannustavaa aineettomien oikeuksien politiikkaa (Professoriliitto, 2021; Takalo ym, 2021) ja tehokkaita tukitoimia, joilla puututaan tekijänoikeuksien loukkauksiin - laittomaan kopiointiin, levittämiseen ja muunteluun SITRAn Reilun datatalouden hengessä. Professoriliitto korostaa, että yliopisto tai yliopiston hallinto pääsääntöisesti eivät tarvitse tutkijan työstä syntyviä aineettomia oikeuksia. Oikeuksia tuottavat ja tarvitsevat lähinnä yliopiston tutkijat ja opettajat. Yliopiston hallinnolla ei pääsääntöisesti myöskään ole riittävää asiantuntemusta tutkijan aineettomien oikeuksien kaupallistamiseen, koska tutkijoiden ja opettajien aineettomia oikeuksia ei voida mielekkäästi kaupallistaa ilman heidän omaa substanssiosaamistaan. Lähtökohtaisesti tutkijoilla ja opettajilla itsellään on parhaat mahdollisuudet sopia aineettomien oikeuksien hyödyntämisestä yritysten tai muiden kanssa tai perustaa sitä varten yrityksiä. Jos IPR-toimintaympäristöllä on tarkoitus edistää innovaatiotoimintaa, tukea luovaa työtä sekä kasvattaa taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä, on vältettävä oikeuksien siirtämistä pois tutkijoilta ja opettajilta yliopiston hallinnolle. On epä-todennäköistä, että yliopistoissa edes voisi olla riittävästi henkilökuntaa koko tutkijakunnan aineettomien oikeuksien keskitettyyn hallinnointiin. IPR-osaamisen tasoa on nostettava ensisijaisesti tutkija-kunnassa ja eritoten nuorempien tutkijoiden keskuudessa. Näistä syistä Professoriliitto pitää aivan keskeisenä, että tutkimustuloksista sovitaan tarvittaessa vain tapauskohtaisesti ja että sopimuksissa pyritään antamaan tutkijalle riittäviä positiivisia taloudellisia kannustimia tutkimusaineistojen, -tulosten, teosten ja keksintöjen hyödyntämiseksi. Yliopistojen viimeaikainen pyrkimys siirtää tutkijoiden tekijänoikeudet ns. blankona ja avoimen tie-teen teosten ja aineistojen jakaminen ovat Professoriliiton mielestä tuhoisia aineettomien oikeuksien hyödyntämiselle. Huonoista käytännöistä on muitakin huonoja esimerkkejä. Edellisen keksintölain uudistuksen seurauksena tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen ilmoitetut keksinnöt vähenivät selvästi, ja innovoinnissa menetettiin vuosia toimimattomien ja tekijöitä motivoimattomien käytäntöjen vuoksi. Professoriliitto korostaa, että sopimusvapautta ei ole ilman pakottavaa lainsäädäntöä. Jotta aineettomia oikeuksia koskeva sopimusvapaus toteutuisi työsuhteessa, työnantajan yksipuolisia toiminta-tapoja on rajoitettava. Pakottavaa lainsäädäntöä tarvitaan sekä yleisesti että erityisesti yliopistoissa, joissa työnantajalla on velvollisuus toteuttaa perustuslain 16 §:n 3 momentissa ja yliopistolain 6 §:ssä mainitut vapaudet. Työntekijän aineettomien oikeuksien luovutusta työnantajalle on rajoitettava yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan osalta uutta työntekijää otettaessa ja määräaikaista työsuhdetta jatkettaessa. Varallisuuspitoisten tai yliopistolain 6:ssä mainittujen oikeuksien luovuttamien työnantajalle työsuhteen syntymisen edellytyksenä on pääsääntöisesti kohtuutonta. Tällaisia yksipuolisia ja kohtuuttomia sopimuskäytäntöjä on edelleenkin rajoitettava oikeustoimilain 36 §:ssä, työsopimuslain 10 luvussa, yliopistolain 32 §:n 3 momentissa, korkeakoulukeksintölaissa ja tekijänoikeuslain 29 §:ssä kuvatulla tavalla. Väärinkäytösten estämiseksi ja sopimusvapauden takaamiseksi se olisi kuitenkin syytä todeta laissa nimenomaisesti. Sen lisäksi tekijänoikeuslaissa olisi syytä säätää direktiivin (EU) 2019/790 18 artiklaa vastaavalla tavalla pakottavasti yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökuntaan kuuluvan työntekijän oikeudesta asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen, jos hän luovuttaa oikeuksiaan työnantajalle. Ehdotuksessa esitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastoinnin kehittämistä ja olemassa olevien aineistojen saatavuutta ja käytettävyyden parantamista. Sinänsä tavoitteet ovat hyviä, mutta Professoriliiton näkemyksen mukaan tilastointimekanismit ovat nyt jo olemassa. Professoriliitto on Kopioston kanssa samaa mieltä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta sekä tekijän tai oikeudenhaltijan tosiallisen valinnanvapauden turvaamisesta avoimessa julkaisemisessa. Professoriliitto on Kopioston kanssa samaa mieltä myös siitä, että tutkimustiedon avoimen saatavuuden edistämisessä on luotava kotimaiseen korkealaatuiseen tiedejulkaisemiseen kestävä rahoitusmalli ja säilytettävä kotimaisen tiedejulkaisun toimintaedellytykset jatkossakin. Tutkimusjulkaisujen, artikkelien ja muun materiaalin avoin julkaiseminen tietyllä Creative Commons -lisenssillä ei saa olla tutkimuksen julkisen rahoituksen saamisen ehtona. Professoriliitto korostaa avoimen julkaisemisen yhteydessä myös Suomen Akatemian lakisääteisiä velvollisuuksia. Suomen Akatemian tehtävänä on osaltaan huolehtia siitä, että tutkimuksen vapaus toteutuu myös käytännössä (PL 22 §, HE 24/2009 s. 4, PeVL 15/2009 vp). Suomen Akatemian rahoituspäätösten pitäisi olla neutraaleja julkaisutavan suhteen ja perustua ainoastaan tutkimusprojektin tieteelliseen sisältöön. Lopuksi Professoriliitto korostaa lopuksi, että tehokkaassa ja perustuslain mukaisessa IPR-toimintaympäristössä yliopistojen tutkimus- ja koulutushenkilökunnan oikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti heille itselleen. Se on paras tapa edistää innovaatioita ja saada tutkimuksen tulokset hyötykäyttöön. Tältä osin on samantekevää, mistä lähteestä tutkimus on rahoitettu. Kaikki toiminta on rahoitettava tavalla tai toisella. Koska yliopistojen toiminnasta aiheutuu kansakunnalle merkittävää hyötyä pitkällä aikavälillä, yliopistojen toiminta on joka tapauksessa rahoitettava pääasiallisesti julkisilla varoilla. Suomeen luotava järjestelmä, joka kannustaa tutkijoita hyödyntämään ja päättämään teostensa ja keksintöjensä käytöstä yhteiskunnan eduksi. Professoriliitto-Professorsförbundet Jukka Heikkilä puheenjohtaja Tarja Niemelä toiminnanjohtaja Lähteitä: Pohjola, M., (2020). ”Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus – Suomi kansainvälisessä vertailussa”, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2020:5. 72 sivua. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-492-1. Takalo, T., Hyytinen A., Stevenson A., (2021). ”Teollisoikeuksien kansantaloudellinen merkitys ja arvon määrittely”, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:13, 34 sivua. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-089-9. Takalo, T., ja Toivanen, O., ”Sääntelyn vaikutukset innovaatiotoimintaan ja innovaatiotoimintaa edistävä sääntely”, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1:2021 (117), s. 7 - 28.
      • Suomen teollisoikeudellinen yhdistys, Aalto-Setälä Minna
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • SUOMEN TEOLLISOIKEUDELLINEN YHDISTYS RY:N LAUSUNTO KOSKIEN EHDOTUSTA KANSALLISEKSI AINEETTOMIEN OIKEUKSIEN STRATEGIAKSI Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen r.y. (STY) tietoon on tullut työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltu ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia, diaarinumero: VN/15767/2021). Hanke on tärkeä, sillä aineettomien oikeuksien merkitys on suuri tämän päivän yhteiskunnassa. Tausta Jotta Suomessa voitaisiin nostaa hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenojen osuus 2,7 %:sta 4 %:iin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä, IPR-strategia ja sen asianmukainen toteuttaminen on yksi keskeisistä keinoista. Työn taustalla on vuoden 2009 IPR-strategia sekä keväällä julkaistu taustaselvitys ”Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020”. Myös EU:n komission 25.11.2020 julkaisema IP-toimintasuunnitelma vaikuttaa taustalla. Suomen aineettomien oikeuksien järjestelmä on toistaiseksi sijoittunut hyvin erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa. Taustaselvityksen mukaan Suomen IPR-järjestelmä koetaan myös toimivaksi. Ministeriöiden resursointiin ja työnjakoon sekä IPR-lainsäädäntöön kohdistuu kuitenkin runsaasti kritiikkiä. Osaaminen erityisesti pk-sektorin puitteissa on puutteellista ja koulutuksessa on parantamiseen varaa. Myös innovaatioiden kaupallistamisessa tarvitaan tukea. IPR-strategian suhde myös muihin kansallisiin politiikkatoimiin tulee ehdotuksessa esille. Aineettomaan omaisuuteen ja oikeuksiin vaikuttavia kehityssuuntia ovat strategiaehdotuksen mukaan digitalisaatio ja sen keskiössä datatalous, alustatalous ja tekoäly, oikeuksien politisoituminen ja kollisioiden lisääntyminen esimerkiksi IPR-loukkauksien muodossa, muutosten nopeus ja oikeudenalojen lähen-tyminen sekä IPR:ien merkitys globaalin kilpailukyvyn rakentajana ja ylläpitäjänä. Ehdotettu tavoitetila 2030 Tavoitteena on, että vuonna 2030 Suomessa on vahva IPR-osaaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että IP-oikeuksia koskevaa koulutusta on lisätty entisestään ja aineettomat oikeudet ovat osa koulu-tuskokonaisuutta. Merkittävällä osalla suomalaisia yrityksiä on IPR-strategia, johon sisältyy datan hallinta ja hyödyntäminen, mikä on omiaan parantamaan yritysten kilpailukykyä. Suomessa luodaan ja kaupallis-tetaan maailmanluokan innovaatioita. Tämä tarkoittaa aktiivista tutkimustoimintaa sekä tutkimuslaitok-sissa että korkeakouluissa. Palvelumuotoilulla, sen suojaamisella ja asiakaslähtöisyydellä on keskeinen asema. Aineeton omaisuus olisi kiinteä osa poliittista päätöksentekoa. Lisäksi tavoitteena on, että meillä on saatavissa taloudellisesta näkökulmasta tarvittavat tietoaineistot muun muassa aineettomien oikeuk-sien arvon määrittelyyn. Suomen IPR-järjestelmä on toimiva ja kilpailukykyinen. Se on käyttäjälähtöinen ja mahdollistaa oikeuksien voimaansaattamisen pienillekin yrityksille. Se on joustava ja mukautuu ympäröi-vän maailman muutoksiin. Suomi osallistuu IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämiseen sekä EU:ssa että kansainvälisesti niin WIPO:ssa kuin muissa kansainvälisissä järjestöissä. STY katsoo, että ehdotettu tavoitetila on kannatettava. Ehdotetut toimenpiteet tavoitetilan saavuttamiseksi Vuoden 2030 tavoitetilan saavuttamiseksi strategiassa esitetään 15 toimenpidettä. Osaamisen vahvistamiseksi ehdotetaan lisää pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia luomalla henkilökohtainen sparraava IPR-kummi. IPR University Centerin roolia vahvistetaan IPR-kouluttajana, mikä edellyttää lisäresursointia. Yrityksille suunnataan koulutusta, jotta ne osaisivat paremmin hyödyntää dataa. Lisäksi IPR-koulutusta pyritään lisäämään julkiselle sektorille. Kaupallistamisen edistämiseksi tuetaan TKI (tutkimus-, kehitys ja innovaatio) -tiekartan mukaisia toimia pyrkien varmistamaan, että IPR:iin liittyvät kysymykset huomioidaan. Jotta voitaisiin varmistaa, että IP-oikeudet otetaan riittävässä määrin huomioon poliittisessa päätöksenteossa, lisätään valtioneuvoston tasoisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien valmistelun avoimuutta sekä kehitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ja parannetaan olemassa olevien aineistojen saatavuutta. IPR-järjestelmää ehdotetaan kehittäväksi toteuttamalla pitkään toivelistalla ollut patenttilain kokonaisuudistus. Lisäksi ehdotetaan tarkastettavaksi muun IPR-lainsäädännön, kuten sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain, ajantasaisuus. Tämän varmistamiseksi ehdotetaan henkilöresurssien lisäämistä sekä TEM:ssä että OKM:ssä. Resurssilisäyksen tulisi tapahtua ensi vuoden aikana. Markkinaoikeudelle tulee varmistaa riittävät resurssit ja kompetenssi, jotta IPR-riidanratkaisu Suomessa pysyisi nopeana ja osaavana ja siten kilpailukykyisenä kansainvälisessä vertailussa. Oikeuksien saatavuuden parantamiseksi kiinnitetään erityisesti huomiota markkinaoikeuden maksujärjestelmään, jolloin eduskunnan tahdon mukaisesti on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten asemaan. Tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämisen kehittämiseksi investoidaan muun muassa eri toimialojen tekijänoikeuskoulutukseen sekä tekijänoikeustiedon tehokkaan hallinnoinnin edellyttämien da-tan jakamisen rajapintojen rakentamiseen. IPR-järjestelmän ja -sääntelyn kehittämiseksi EU:ssa ja kansainvälisesti toteutetaan ulkoministeriön toimesta kaupanesteselvitys ja tämän perusteella laaditaan toimenpideohjelma IPR-väärinkäytöksiin puut-tumiseen. Lisäksi muodostetaan tilannekuva Suomeen kohdistuvien ulkomaisten investointien vaikutuksesta kriittiseen aineettomaan omaisuuteen, jonka perusteella suunnitellaan politiikkatoimia. Lopuksi Katsomme, että ehdotetut 15 toimenpidettä ovat kannatettavia ja määrällisesti hallittavissa, mikä on selkeä parannus verrattuna edelliseen vuoden 2009 IPR-strategiaan, joka sisälsi 60 toimenpidettä. Suomen IPR-järjestelmän tulee olla ennakoitava, mikä on keskeinen edellytys investoinneille. Tätä kautta tehokas ja toimiva IPR-järjestelmä tukee koko Suomen kilpailukykyä. Esitämme, että ehdotettuun strategiaan lisättäisiin sen toteuttamisen seurantamekanismi, eli jokaisen toimenpiteen osalta tulisi nimetä selkeä päävastuutaho, resursointi ja aikataulu, milloin toimenpiteen tulee olla toteutettu. Lisäksi strategiasta tulisi tehdä arviointi- ja väliaikaraportti. Kunnioittavasti, SUOMEN TEOLLISOIKEUDELLINEN YHDISTYS R.Y. Minna Aalto-Setälä Puheenjohtaja Suomen teollisoikeudellinen yhdistys r.y. (ruotsiksi Finska föreningen för industriellt rättsskydd r.f.) on 1931 perustettu patentti-, hyödyllisyysmalli-, tavaramerkki-, mallioikeus- ja markkinointijuridiikka-alan ammattilaisten yhdistys. Yhdistyksessä on yli 500 henkilö- ja yhteisöjäsentä. Yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa edistää immateriaalioikeuksiin liittyvien hyvien käytäntöjen ja lainsäädännön kehitystä.
      • Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry
        Uppdaterad:
        2.7.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoja ehdotuksestaan kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa: Aineettomat oikeudet tulee keskittää työ- ja elinkeinoministeriöön IPR-strategian laatimisen taustalla on hallitusohjelman tavoite, että Suomi kehittyy merkittävästi tutkimus- ja innovaatiotoimintaympäristönä ja että aineettomat ja aineelliset investoinnit lähtevät kasvuun. IPR-strategian avulla aineetonta omaisuutta koskevaa osaamista ja hallintoa on tarkoitus kehittää ja tehdä nykytilannetta parantavia toimenpiteitä. IPR-strategialle asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi aineettomia oikeuksia tulee tarkastella kokonaisuutena. Jotta tämä on mahdollista, kaikkien immateriaalioikeuksien lainsäädännön valmistelu ja käytännön hallinto tulee keskittää työ- ja elinkeinoministeriöön. Työ- ja elinkeinoministeriö on mm. julkaisussaan 2019:18, Innovaatiopolitiikan lähtökohdat (*), itse esittänyt tekijänoikeusasioiden siirtämistä opetus- ja kulttuuriministeriöstä TEM:n vastuulle. Tällöin tekijänoikeusasioita hoidettaisiin ministeriön mukaan osana aineettomien oikeuksien sääntelykokonaisuutta ja innovaatiopolitiikkaa, jolloin Suomen niukat ministeriötason IPR-resurssit saataisiin toimimaan yhteisenä poolina ja varmistettaisiin asianmukaiset ja kansainvälisesti tasokkaat resurssit keskeisimmille IPR-aloille. Samalla tekijänoikeuslainsäädäntö tulisi saattaa vastaamaan tekijänoikeudelle syntynyttä uutta roolia digitaalisen talouden keskeisenä aineettomien oikeuksien suojan muotona (s. 66). Ministeriön kahden vuoden takainen ehdotus on nykyään entistä ajankohtaisempi. Tekijänoikeussääntelyä kehitetään Euroopassa parhaillaan nimenomaan osana EU:n digitaalisia sisämarkkinoita. On keskeistä, että tekijänoikeussääntely saadaan edistämään sisältöjen tuotantoa ja niiden jakamista. Samalla vahvistetaan tekijänoikeuskysymysten asemaa elinkeinopolitiikan osana. IPR-strategiassa ehdotetaan lisäresursseja sekä yliopistojen yhteiselle IPR University Centerille että ministeriöille. Jotta tarpeellisia lisäresursseja voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin, olisi FiComin näkemyksen mukaan luonnollista harkita kaikkien aineettomien oikeuksien keskittämistä työ- ja elinkeinoministeriöön. Muutos helpottaisi myös IPR-strategiassa ehdotettuja muita toimenpiteitä, kuten valtioneuvostotasoisten strategioiden ja muiden toimintasuunnitelmien valmistelun ja käsittelyn avoimuuden lisäämistä. Näin varmistetaan valtionhallinnon IP-oikeudellisten kysymysten oikea-aikainen tunnistaminen ja mahdollistetaan toimenpiteet tekijänoikeusinfrastruktuurin sekä datan hyödyntämisen kehittämiseksi. *) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161437/TEM_Innovaatiopolitiikan_lahtokohdat_tavoitteet_ja_keinot_2020-luvulle.pdf
      • Business Finland Oy, Fast Growth, Rantanen Jaana
        Uppdaterad:
        1.7.2021
        • Diaarinumero: VN/15767/2021 Lausunto ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi rakentuu osaamiselle, tutkimukselle ja innovaatioille. Aineettomat oikeudet ovat nousemassa maailmassa yhä merkittävämmäksi taloudeksi, joten on enemmän kuin tarpeen päivittää kansallista IPR-strategiaa. Strategian päivityksessä on tärkeää huomioida kaikkien aineettomien oikeuksien hyödyntäminen laaja-alaisesti (tekijänoikeus, tavaramerkki, mallioikeus, patentti, liikesalaisuuden suoja, kasvinjalostajan oikeudet, maantieteelliset alkuperämerkinnät sekä tietovarannot), jotta muuttuvan maailman haasteisiin voidaan vastata. Kansallisesti toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän kehittäminen sekä kansainvälisen IPR-järjestelmän muokkaaminen mahdollisimman yhdenmukaiseksi ovat elintärkeitä suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvylle, joten niihin kannattaa panostaa. Nyt lausunnolla oleva strategiaehdotus on hyvä suunta uudelle tekemiselle. Business Finland haluaa kiinnittää lisähuomiota seuraaviin asioihin: - Osaamisen kasvattaminen IPR:t ovat aineeton investointi mutta niiden oikea hyödyntäminen liiketoiminnassa on vielä lapsen kengissä Suomessa erityisesti pk-yrityksissä. IPR-tietoisuuden kasvattaminen on erittäin hyvä asia. Kaikista ei kuitenkaan tarvitse tulla IPR-asiantuntijoita. Tietoisuuden kasvattaminen olisi hyvä aloittaa pakollisena viimeistään alemman tason korkeakoulututkinnossa mutta mieluummin jo aikaisemmin. Tietoisuuden kasvattamisessa pääpaino pitäisi olla IPR:ien hyödyntämisessä, jolloin käytännön soveltaminen arjessa ja liiketoiminnassa tulee tutuksi. Sillä voitaisiin herättää mielenkiinto syvällisemmän tiedon ja osaamisen äärelle. o IPR-koulutukseen on jo olemassa lyhyt- ja pitkäkestoista tarjontaa (mm. PRH, patenttitoimistot, IPRUC, Aalto Pro). Niihin hakeutuvat ne, jotka ovat jo huomanneet tarvitsevansa lisää tietoa IPR:stä. PK-yritysten arki on kuitenkin liiketoiminnan pyörittämistä, jolloin kaikkeen ei ehdi. Miten saada koulutuksiin mukaan myös niitä, jotka eivät koe IPR-asioita omassa toiminnassaan tällä hetkellä tärkeäksi mutta voisivat hyötyä siitä tulevaisuudessa liiketoiminnan kehittämisessä ja kasvattamisessa. Toisaalta pelkällä koulutustarjonnalla ei osaamisvajetta ratkaista. o IPR-strategia osana liiketoimintastrategiaa ja sen toteuttaminen käytännössä ei ole arkipäivää monessakaan pk-yrityksessä. Erityisesti kansainvälisille markkinoille tähtäävien startup- ja pk-yritysten sparraus IP-asioissa on tärkeää. Yritysten pitää osata varautua omien ja muiden IPR:stä syntyviin liiketoiminnan riskeihin ja ottaa IPR:stä luovasti kaikki hyödyt irti, jotta etumatka kilpailijoihin nähden voidaan saavuttaa ja säilyttää. Lähes kaikkiin Business Finlandin rahoittamiin pk-yritysten projekteihin on mahdollista sisällyttää IP-asioihin liittyviä asiantuntijapalveluita, kunhan ne osataan ottaa huomioon projektin suunnitteluvaiheessa. Myös ELY-keskusten myöntämässä yritysten kehittämispalveluissa on mahdollista saada ulkopuolinen kilpailutettu IPR-asiantuntija yrityksen avuksi pohtimaan yrityksen IPR-asioita. Rahoitustakin IP-asioiden sparraukseen on saatavilla. o Yrityksen IPR-asioiden sparraajaksi sopii parhaiten henkilö, jolla on jo käytännön kokemusta niiden hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Suomessa on hyvin vähän puolueettomia IP-toimijoita, joilla ei ole intressiristiriitaa sparrauksen ja esim. IPR:ien hakemiseen liittyvän asiantuntijapalvelun liiketoiminnan kanssa. Intressiristiriita saattaa ohjata yritystä liiketoiminnan näkökulmasta väärään suuntaan. Ammattimainen patenttihakemusten kirjoittaminen ja hakemusprosessin hoitaminen eivät automaattisesti synnytä osaamista IPR-strategian luomiseen osaksi liiketoimintastrategiaa. o Julkisten toimijoiden osaaminen IPR-asioissa on pääosin heikkoa. IPR:ien roolia osana liiketoiminnan kehittämistä ja kasvattamista ei ymmärretä, IPR:iä ei osata tulkita eikä siten osata sparrata asiakkaita. Tämä voi pahimmillaan johtaa huonoihin julkisen rahoituksen panostuksiin sekä hankaloittaa yrityksen taivalta kansainvälisille markkinoille. Julkisten toimijoiden osaamistason/ymmärryksen nostaminen on siis todella tärkeää. Julkiset toimijat voisivat parantaa yritysten tietoisuutta IPR:istä ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista ja rahoittaa asiantuntijapalveluita. Varsinaisen IPR-strategian luominen yritykselle ei ole julkisen tahon tehtävä. - Erilaisten tietovarantojen hyödyntäminen Strategiaehdotuksessa nostetaan esiin erilaisten tietovarantojen hyödyntäminen erityisesti IoT:n, tekoälyn ja alustatalouden sovelluksissa. Ehdotuksessa ei ole huomioitu, miten IPR-strategia koskettaa muiden tietovarantojen hyödyntämistä kuten esim. Finngen. - Tutkimusorganisaatioiden aineettomien oikeuksien kaupallistamisen tukeminen Tutkimustulosten ja niihin liittyvien aineettomien oikeuksien kaupallistaminen on tärkeä osa innovaatiotoimintaan liittyvää valmistelua. Strategiaehdotuksessa viitataan taustaselvitykseen, jonka perusteella sanotaan, että tutkimusorganisaatioiden aineettomien oikeuksien tuntemus on rajallista. Kyseisestä kohdasta puuttuu viite, joka mitä ilmeisimmin viittaisi tutkijoille tehtyyn kyselyyn. Tutkijoiden IPR-osaaminen on hyvinkin rajallista, kun taas yliopistojen kaupallistamisprosesseista vastaavissa innovaatioyksiköissä IPR-osaaminen on melko hyvällä tasolla. Innovaatioyksiköt aktivoivat, kouluttavat ja sparraavat tutkijoita IPR:iin ja kaupallistamiseen liittyvissä asioissa. Kokemus on osoittanut, että tutkijat näkevät IP-asiat ja –prosessit tärkeinä siinä vaiheessa, kun ne ovat tutkijan omassa työssä ajankohtaisia. Sitä ennen tarjolla oleva informaatio ja koulutus jäävät normaalien arkitehtävien alle. Jokaisella yliopistolla on omat IPR- ja kaupallistamisstrategiansa, koska niitä ei ohjata tulostavoitteiden kautta. Kaupallistamistoimintaa ja IPR:ien hakemista leimaa yliopistoissa rahan puute. Parhaiten resursoituja ja edistyneitä ovat ne yliopistot, jotka toimivat lähempänä elinkeinoelämää. Keskusteluissa seed vaiheen sijoittajien kanssa on tullut esiin, että tutkimuslähtöisen startupin neuvottelut IPR:n siirtosopimuksista voivat kestää jopa niin kauan, että sijoittajilta loppuu kiinnostus. Yhteisen IPR-strategian edistäminen yliopistoihin voisi parantaa tutkijoiden tietoisuutta IPR- ja kaupallistamisprosesseista ja nopeuttaa ainakin startupin neuvotteluja IPR:ien hyödyntämisestä. Business Finland pitää hyvänä yliopistojen kansallisen verkostomaisen toimintamallin valmistelua. Se tuo läpinäkyvyyttä toimintoihin mm. tutkijan siirtyessä yliopistosta toiseen ja parantaa tutkijoiden kaupallistamisosaamista. - Strategiaehdotuksen toimenpiteet vain julkisten toimijoiden toimenpiteitä Suomen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että Suomi kehittyy tutkimus- ja innovaatioympäristönä ja että yritysten aineettomat investoinnit lähtevät kasvuun. Kansallinen IPR-strategia koskee siis sekä julkista sektoria että yksityistä sektoria. Sen vuoksi on hämmentävää, että kaikki strategian tavoitteita edistävät toimenpiteet nojaavat vain muutamien julkisen sektorin toimijoiden varassa. Julkisen sektorin toimijoita on muitakin, jotka kohtaavat paljon pk-yrityksiä ja voisivat siten olla mukana IPR-strategian toteutuksessa (ELY-keskukset, elinkeinoasiamiehet). Toisaalta julkisen sektorin toimijoiden tehtävänä on pääasiassa luoda mahdollisuuksia, jotta yksityinen sektori voi rakentaa uutta liiketoiminnan näkökulmasta parhaalla tavalla. Kuinka elinkeinoelämä sitoutetaan strategiaan ja sen toteutukseen? - Avoin innovaatiotoiminta Avoimen innovaatiotoiminnan merkittäväksi hyödyksi on todettu innovaatiosyklin nopeutuminen. IPR:t ovat oleellinen osa myös avointa innovaatiotoimintaa, vaikka nimestä voisi muuta päätellä. EU projektissa ”Project on Open Innovation and Intellectual Property” (EASME/2019/OP/0017) (viite 1) tutkitaan, millä tavalla IPR:t voivat edistää tai estää avoimen innovaatiotoiminnan toimintamalleja ja niissä syntyvien tuotteiden/palvelujen kaupallistumista. Tutkimusorganisaatioita ja yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön mutta onko se tarpeeksi houkuttelevaa esim. pk-yritykselle, jonka IPR ja sopimusosaaminen voi olla vähäistä ja joka pelkää omien IPR:ien ”kaappaamista”. Olisiko Suomessa syytä koota eri osapuolet yhteen pohtimaan yhteistyön pullonkauloja, huolehtimaan yllä mainitun EU-tutkimuksen suositusten täytäntöönpanosta sekä tarvittaessa synnyttää avoimen innovaation perustoimintamalleja ja läpinäkyviä pelisääntöjä Suomessa niin, että se tekisi yhteistyön aloittamisesta houkuttelevampaa niin pk-yrityksille kuin tutkimusorganisaatioillekin. Onko esim. avoimen tutkimuksen ja datan kokonaishallintaan luotavissa yhteisiä malleja ja pelisääntöjä, jotka edistäisivät avointa innovaatiotoimintaa kaikkien osapuolten aineettomia oikeuksia kunnioittaen. - Strategian jalkautus Business Finland pitää hyvänä, että ehdotuksen joihinkin toimenpiteisiin on kirjattu myös aloitusaikataulu. Tavoitteet jäävät herkästi toteutumatta, mikäli toteutukseen ei ole sovittu mitään seurantaa. Aikataulu välitavoitteineen olisi hyvä lisä kaikkiin toimenpiteisiin, jotta strategiaehdotuksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa aikataulussa. Viite 1. https://www.ifm.eng.cam.ac.uk/research/innovation-and-ip-management/research-projects/easmepoint/
      • Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy, Vilkuna Anna
        Uppdaterad:
        1.7.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö Asia: Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15767/2021 Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa IPR-strategian ohjausryhmän ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Pidämme ehdotuksen tilannekuvausta aineettomien oikeuksien kehityssuunnista ja tavoitetilan kuvausta vuodelle 2030 hyvin perusteltuina. Tavoitetilassa on otettu huomioon TKI-tiekartan tavoitteet, ja jatkossakin on pidettävä huolta siitä, että IPR-strategian ja TKI-tiekartan tavoitteet tukevat toisiaan. Ehdotuksen kohdassa 5.1. on kuvattu toimenpiteitä IPR-osaamisen kehittämiseksi. Toimenpiteet ovat sinänsä kannatettavia. Ne jäävät kuitenkin kovin pistemäisiksi erilliskoulutuksiksi tai -neuvonnaksi. Ehdotamme, että kappaleessa 5.1. todettaisiin, että ensisijaisesti IPR-osaamisen tulisi olla osa ammatillista ja korkea-asteen koulutusta, jonka yhteydessä riittävät taidot opittaisiin. Ehdotuksen kohdassa 5.2. on hyvin kuvattu niitä ongelmia, joita korkeakouluilla on aineettomien oikeuksien kaupallistamisessa. Lähtökohtaisesti korkeakoulut tutkimusyhteisöinä julkaisevat tutkimustuloksensa avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Korkeakouluille on kuitenkin tärkeää lisätä myös tutkimustoiminnan kaupallista hyödyntämistä, jota nykyinen korkeakoulujen rahoitusmalli ei riittävästi tue. Ehdotamme, että kohtaan 5.2. lisätään alakohta 2, jossa asetetaan tavoitteeksi korkeakoulujen rahoitusmallin uudistaminen siten, että se tukisi nykyistä paremmin aineettomien oikeuksien kaupallistamista. Helsingissä 2.7.2021 METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULU Anna-Maria Vilkuna TKI-johtaja
      • Yleisradio Oy
        Uppdaterad:
        30.6.2021
        • Ylen lausunto ehdotuksesta kansalliseksi IPR-strategiaksi Työ- ja elinkeinoministeriö asetti keväällä 2020 kansallisen aineettomien oikeuksien strategian (IPR-strategian) valmistelua varten ohjausryhmän ja ohjausryhmän työtä tukevan projektiryhmän. Strategian laatimisesta on päätetty pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa. Ohjausryhmä sai valmistelutyönsä päätökseen toukokuussa 2021. Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Yleltä lausuntoa ohjausryhmän ehdotuksesta kansalliseksi IPR-strategiaksi. Ohjausryhmän ehdotuksen ja siitä lausuntokierroksella saatavan palautteen pohjalta valmistellaan luonnos valtioneuvoston periaatepäätökseksi, jossa linjataan keskeiset eri ministeriöiden ja hallinnonalojen toimet IPR-strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Yle kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Ehdotus sisältää muun muassa 2030 tavoitetilan ja luettelon tavoitetilaa edistävistä toimenpiteistä. Strategian visiona on, että Suomessa on vuonna 2030 tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö, joka kasvattaa taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä siten, että perusoikeuksien toteutuminen ja eri yhteiskunnalliset intressit otetaan monipuolisesti huomioon. Toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Yle korostaa erityisesti koulutuksen tärkeyttä. Ehdotuksen taustaselvityksen mukaan tärkeimmät tekijät, jotka ovat heikentäneet yritysten mahdollisuuksia tai halukkuutta hallinnoida ja hyödyntää aineetonta omaisuuttaan, ovat oikeuksien valvomisen tai puolustamisen edellyttämät kustannukset sekä puutteellinen IPR-osaaminen. On erittäin tärkeää vahvistaa IPR University Centerin roolia IPR-koulutuksen tarjoajana. IPR University Centeristä löytyy tarvittavaa osaamista ja se on jo tunnettu alan toimijoille. IPR University Centerillä on pitkä kokemus aineettomien oikeuksien koulutuksesta. IPR University Center toimii myös tarpeellisena linkkinä yliopistojen ja yritysmaailman välillä. IPR University Center järjestää yliopistoille perus- ja syventävää opetusta, sekä täydennyskoulutusta IPR-asiantuntijoille, korkeakouluille, yrityksille, yhteisöille ja eri ammattiryhmille. Yle tukee IPR University Centerin roolin vahvistamista. On myös tärkeää varmistaa ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys. Strategiassa on tavoitteena, että TEM:in henkilöresursseja lisätään vähintään kahdella henkilöllä ja OKM:n henkilöresursseja lisätään vähintään yhdellä henkilöllä vuoden 2022 aikana. Yle tukee tätä tavoitetta. Strategiassa mainitaan perusoikeuksien toteutuminen, mutta perusoikeuksia koskeva analyysi jää ohueksi. Esimerkiksi tekijänoikeudella ja sananvapaudella on osittain samansuuntaisia tavoitteita. Yksittäisissä tapauksissa tekijänoikeus ja sananvapaus saattavat asettua kuitenkin vastakkain. Näitä vastakkainasetteluja ja tekijänoikeuden suhdetta ilmaisunvapauteen pitäisi tutkia tarkemmin. Nykytulkinnat ja -käytännöt sivuuttavat välillä tarpeettomasti sananvapausnäkökulman. Erityisesti mannereurooppalainen lähestymistapa tekijänoikeuden rajoituksiin saattaa rajoittaa sananvapautta tarpeettomasti. Jäykkä lainsäädäntö voi tukahduttaa innovaatioita ja ilmaisun vapautta. Jäykkä lainsäädäntö, jossa ei ole huomioitu sananvapauden merkitystä perusoikeutena, voi myös tarjota mahdollisuuden tekijänoikeuden suojaan vetoamiseen sellaisissakin tapauksissa, joissa toimenpiteen perimmäisenä tarkoituksena on pyrkimys sananvapauden rajoittamiseen. Media-alan toimijoiden mahdollisuuksia esimerkiksi tutkivaan journalismiin on pyritty rajoittamaan tällä tavoin. Kansainvälisten sopimusten ja EU-direktiivien lähtökohtia olisi mahdollista tutkia sananvapausintressien toteutumisen näkökulmasta. Max Oker-Blom toteaa IPRinfossa strategian toteutumisen seurannasta: “Jotta varmistetaan strategian toteutuminen, on kuitenkin jokaisen toimenpiteen osalta nimettävä päävastuullinen sekä selkeästi kirjattava milloin toimenpiteen tulee olla toteutettu. Ymmärrän toki, ettei valtionhallinto ole suoraan verrattavissa yritykseen ja että ainakin yksi selvä takaraja on olemassa eli vuoden 2030 tavoitetilan saavuttaminen, mutta silti olisi toivottavaa, että strategiaan myös kirjattaisiin seurantamekanismi ja tiiviin arviointi- ja väliaikaraportin laatiminen.” Yle on ehdottomasti sillä kannalla, että strategian toteutumista tulee jonkin aikavälin päästä arvioida ja tehdä jatkotoimia sekä jatkostrategiaa. Samassa artikkelissa todetaan myös, että strategiaehdotuksessa IPR:ien merkitystä kestävän kehityksen saavuttamisessa ei juurikaan ole tuotu esille. Datan jakamiseen liittyvillä aineettomilla oikeuksilla ja tätä koskettavalla metadatalla on merkittävä rooli datatalouden toteutumisessa. Datatalouden kehitystä voitaisiin edistää parantamalla IP-oikeuksia koskevien tietojen sekä läpinäkyvien käyttöehtojen saatavuutta rajapintojen kautta. Datan liikkumisen mahdollistavien rajapintojen avulla syntyy luovien alojen toimijoiden tarpeita palvelevia alustoja ja avoimia ekosysteemejä. Aineettomien oikeuksien käytössä ja uusissa avauksissa Yle pitää tärkeänä tiedon saatavuuden ja saavutettavuuden varmistamista. Tässä auttavat niin tekniset kuin juridisetkin ratkaisut. Saatavuuteen liittyy olennaisesti rakenteisen ja yhteensopivan tiedon jakaminen ja uudelleenkäyttö. Datan ja mm. tekijänoikeuksiin liittyvän tiedon käsittelyssä on huomioitava vastuullisuus, käsittelyjärjestelmien turvallisuus ja henkilötietojen suojauksen varmistaminen. Oikeuksia ja henkilöihin liittyvää tietoa käsiteltäessä edellytetään ihmisoikeuksien vahvaa kunnioittamista sekä avoimuutta, luotettavuutta ja kaikkien sidosryhmien osallistamista. Strategiassa olisi myös hedelmällistä avata aineettomien oikeuksien käyttöä vakuutena ja sitä, mikä on aineettomien oikeuksien rooli esimerkiksi konkurssissa. Katri Olmo Johtaja Lakiasiat ja sisäinen valvonta Yleisradio Oy
      • Ornamo ry, Ilvonen Jussi
        Uppdaterad:
        30.6.2021
        • Ornamo ry:n lausunto: ehdotus aineettomien oikeuksien kansalliseksi strategiaksi (DNro VN/15767/2021) Ornamo on Suomen suurin ja maailman toiseksi vanhin muotoilualan ammatillinen yhteisö, jonka jäsenistö muodostuu yli 2600 muotoilun ammattilaisesta muun muassa teollisen muotoilun, sisustusarkkitehtuurin, tekstiili- ja vaatesuunnittelun, digitaalisen suunnittelun, palvelumuotoilun ja taideteollisen taiteen alalla. Ornamo pitää yleisesti erittäin kannatettavana, että aineettomiin oikeuksiin kiinnitetään laajasti huomiota niin IPR-järjestelmien kuin ammatinharjoittajien ja yritystenkin tasolla. Kehittämistoimenpiteet on tärkeää kohdentaa niin, että ne tasoittavat tietä kasvuun kaikenkokoisille yrityksille. Varsinkin pienemmillä yrityksillä eri aloilla on ollut haasteita IPR-asioiden omaksumisessa osaksi liiketoimintaansa ja on helppo nähdä, että monin osin strategisesti jämäkkä IPR-hallinta on myös resurssikysymys. Nähdäksemme tarvitaan jatkossakin entistä enemmän alakohtaisesti puhuttelevaa tiedottamista, mutta myös enemmän tukikeinoja helpompaan ja kustannustehokkaampaan IP:n hallintaan. Yhteiskunnan tukitoiminnoilla on mahdollista luoda paitsi korkean arvonluonnin mahdollisuuksia, myös ylipäätään uusia ansaintamahdollisuuksia sekä suojautumismahdollisuuksia muun muassa jäljittelyä vastaan – myös pienimmille ja vähäresurssisimmille yrityksille. Tällainen kehitys on erityisen toivottavaa muotoilun ja monen muun luovan tai/ja innovatiivisen tai tietointensiivisen alan näkökulmasta, jossa yrityskoot ovat pääsääntöisesti mikrokokoa, mutta arvonluontikykyä voi löytyä kokoon nähden valtavan paljon. Pelkästään muotoiluyritysten, tai muotoilua strategisesti käyttävien muotoilun asiakastoimialojen, kohdalla kyse voi olla yhtä lailla teknologisista innovaatioista monialaisissa tiimeissä kuin nopeasti kasvavista arvostettavista brändeistä tai uudenlaisista, joskus voimakkaastikin skaalautuvista palveluista. Strateginen ote IPR:ään, mukaan lukien kustannustehokas IP:n suojaus ja IP-lisensointi, on yksi olennainen kivijalka näissä kehitystarinoissa. Mikro- ja pk-yritysten ansaintamahdollisuuksien huomiointi on myös linjassa EU-komission strategisten tavoitteiden kanssa lähivuosina. Pienikin aineettomaan arvonluontiin kykenevä yritys voi kasvaa suureksi digitalisoituvassa ja muuttuvassa maailmassa ja näitä yrityksiä voi syntyä Suomeenkin paljon. Ornamo ry on jo useamman vuoden ajan toteuttanut valtakunnallisia hankkeita, joiden kautta muun muassa ymmärrystä IPR:stä on parannettu muotoilijoiden keskuudessa. Olemme mielellämme mukana strategian edistämistoimenpiteissä luomassa Suomeen entistä parempia edellytyksiä kaikenkokoisille yrityksille, yrittäjille ja sellaisiksi aikoville luoda kannattavampaa yrittäjyyttä muun muassa juuri IP:n helpomman ja kustannustehokkaamman hallinnan kautta.
      • Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Meriläinen Rosa
        Uppdaterad:
        30.6.2021
        • Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry kiittää IPR-strategian visiota: "että Suomessa on vuonna 2030 tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö". Luovat alat voivat olla koko Suomen talouskasvun veturi. Vertailu muiden EU-maiden lukuihin osoittaa, että Suomessa luovilla aloilla on merkittävä kasvunvara. Hallitusohjelmassa on useita kirjauksia luovien alojen kasvattamiseksi. Epäilemme, että IPR-strategiaa on kuitenkin osin valmisteltu irrallaan luovan talouden tiekarttatyöstä, vaikka juuri tekijänoikeudet, luovat sisällöt, ovat luovien alojen elinkeinopolitiikan ytimessä. Jotta aineettomat investoinnit saadaan kasvun tielle, on aineettoman arvonlisän edistäminen vietävä Business Finlandin strategiaan, ylipäänsä pidettävä huolta siitä, että toimet ovat eri hallinnonaloilla samansuuntaisia. IPR-strategia tukee osaltaan TKI-tiekartan tavoitteiden saavuttamista. Tiekartassa kiinnitetään huomiota erityisesti aineettomien oikeuksien hallintaan ja käyttöön liittyvän osaamisen vahvistamiseen, mukaan lukien sopimus- ja lisensointiosaamisen vahvistaminen erityisesti pk-yrityksissä. KULTA ry muistuttaa, että Anne Brunilan johtaman aineettoman arvonlisän edistämisen työryhmän esitys Creative Business Finlandin perustamista tarkoitti jotain muuta, kuin mitä nyt on perustettu. Brunilan työryhmä tarkoitti Creative Business Finlandilla alueellisia ekosysteemipalveluja, joissa juurikin olisi voitu alueilla suoraan vahvistaa vaikkapa sopimus- ja ja lisensiointiosaamista. On syytä edelleen ottaa tämä esitys vakavasti, ihan riippumatta siitä mitä nimeä tästä käytetään. Aineettomien oikeuksien osalta luovan talouden tiekartassa todetaan, että IPR-osaaminen on luovilla aloilla kirjavaa ja pääosin riittämätöntä. IP-oikeuksia ei nähdä ylimmilläkään päättäjätasoilla Suomea hyödyttävinä ja luovien alojen kasvun mahdollistajina. Myös julkisessa yritysneuvonnassa tarvitaan IPR-osaamista. Luovan talouden tiekartassa todetaan, että IPR-strategian laatimisen yhteydessä tulisikin tarkastella mahdollisuutta luoda porrasmainen malli IPR-osaamisen kasvattamiseksi, jolloin siitä tulee helposti saavutettava ja omaksuttava. Nyt on hieman epäselvää onko tätä mahdollisuutta IPR-strategiassa tarkasteltu ja luodaanko tällainen malli? Voisiko se olla juurikin Brunilan työryhmän esittämä alueellinen ekosysteemipalveluverkosto, jonka tavoitteena olisi luovien alojen yritysten kasvun tukeminen? Eli voisiko IPR-kummin kiinnittää rakenteeseen, jolla on laajempi luovien alojen kasvun edistämisen tehtävä? Suomessa syntyy luovilla aloilla merkittävää lisäarvoa aineettoman omaisuuden hallinnoimisesta ja hyödyntämisestä kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla. Luova osaaminen ja luovat sisällöt voisivat olla elinkeinopolitiikassamme merkittävämmässä roolissa. Niiden ytimenä, luovan talouden ytimenä, on aina taide ja tiede, jonka on oltava laadultaan huikeaa. Luovien alojen kasvua on vaikea ylläpitää olosuhteissa, jossa leikataan ytimestä eli tieteen ja taiteen rahoituksesta. Suomessa on saatavilla taloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta tarvittavat tietoaineistot aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn niin kansallisessa kuin kansainvälisessä toimintakentässä ja aineettomien oikeuksien sekä aineettoman omaisuuden arvo liiketoiminnassa ymmärretään laajasti. Kun kuitenkin luovien alojen yritysten kokemus Business Finlandin kanssa asioinnista on se, että luovien alojen liiketoiminnan logiikkaa ei siellä ymmärretä ja tukien piiriin ei siksi pääse, on tarkistettava onko aineettoman omaisuuden arvolla oikeasuhtainen painoarvo yritysten kansainvälistymismahdollisuuksia ja liiketoimintaennusteita arvioitaessa kohdillaan. KULTA ry pitää hyvänä tavoitetta kehittää aineettomien oikeuksien arvoon liittyvää tilastointia ja tietopohjaa - jota pitäisi sitten tosiaan hyödyntää myös Business Finlandissa. Muistutamme, että valtioneuvoston kanslian selvitys luovien alojen ekosysteemeistä piti sisällään myös useita huomioita tietopohjan ja tilastoinnin kehittämisestä, joka olisi järkevää kytkeä tähän. ”In search of Finnish creative economy ecosystems and their development needs – study based on international benchmarking” -selvitys löytyy osoitteesta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161083/50-2018-Creaeco.pdf Valtiovarainministeriö on todennut, että aiempaa merkittävämpi osuus talouskasvusta muodostuu aineettomasta pääomasta ja sen tuottamasta lisäarvosta. Tieto, osaaminen ja luovuus ovat Suomen tärkeimpiä kilpailutekijöitä. Luovasta taloudesta voi tulla kasvun veturi, jos se on johdonmukaisesti olennainen osa suomalaista elinkeinopolitiikkaa ja sen ytimestä - tieteestä ja taiteesta - pidetään huolta.
      • Lääketeollisuus ry, Elenius Rauli
        Uppdaterad:
        29.6.2021
        • Asia: Lausuntopyyntö VN/15767/2021 Lääketeollisuus ry:n lausunto TEM:n ehdotuksesta Suomen IPR-strategiaksi Lääketeollisuus ry pitää TEM:n IPR-strategiaehdotusta kaikkiaan tervetulleena ja sisällöltään hyvänä. Ehdotus perustuu taustaselvitykseen, jossa on tunnistettu tärkeitä toimintaympäristön kehitystrendejä ja kehittämiskohteita nykyisessä lainsäädännössä, toimintatavoissa ja resursoinnissa. Aineettomista oikeuksista erityisesti patentit ovat tärkeitä uusia lääkkeitä tutkivalle ja kehittävälle lääketeollisuudelle. Ne turvaavat mahdollisuuden hyödyntää keksintöjä, joiden kehittämiseen lääkeyritykset ovat investoineet. Lääkkeiden kehittäminen on yhä kalliimpaa, koska tieteen kehittyessä lääkekehitys kohdistuu yhä monimutkaisempiin sairauksiin. Lääketieteen yksilöllistyminen näkyy myös lääkehoidoissa, jolloin yhä useammat lääkkeet on tarkoitettu vain hyvin pienelle potilasmäärälle. Näiden kehitystrendien vuoksi yksittäisen lääkevalmisteen kehityksen vaatimat investoinnit ovat aiempaa suurempia. Tämän vuoksi patenttijärjestelmä on ehdoton edellytys lääkekehityksen jatkuvuudelle. Strategian lähtökohdat Strategiaehdotuksen tärkeä peruslähtökohta on, että aineettomat oikeudet kannustavat innovaatioihin ja edistävät niiden käyttöä. Yhdymme täysin tähän lähtökohtaan. Lääkekehitys on erittäin pitkäjänteistä ja pääomaintensiivistä toimintaa, eikä suuri osa kehityksestä edes johda valmiiseen tuotteeseen. Vahvat IP-oikeudet ovat välttämättömiä lääkekehitykselle, sillä lääkkeen kehittäjän on voitava kattaa onnistuneilla ja laajaan tarpeeseen vastaavilla tuotteilla myös sellaisten tutkimusten kustannukset, joista ei voida saada valmista tuotetta. Kuten strategiaehdotuksessa todetaan, IP-oikeudet ovat keskeisiä myös valtioiden kilpailukyvyn kannalta. Suomelle tämä on erityisen tärkeää, koska Suomi voi pienen väestönsä vuoksi kilpailla kansainvälisesti vain korkean jalostusasteen tuotteilla, joissa aineettoman omaisuuden rooli on korostunut. Strategiaehdotus tukeekin osaltaan terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian tavoitteita. Mahdollisimman kevyet ja yrityksen kannalta helpot menettelyt IP-oikeuksien varmistamiseksi ja hyödyntämiseksi tukevat erityisesti pk- ja startup-yritysten kasvua. Strategiaehdotuksessa on nostettu esille Covid-19-pandemian yhteydessä voimistunut yhteiskunnallinen kritiikki aineettomia oikeuksia kohtaan, millä viitataan esimerkiksi Covid-19-rokotteita koskeviin vaatimuksiin väliaikaisesta patenttisuojan purkamisesta. Lääketeollisuus on sitoutunut ratkaisemaan rokotteiden saatavuuteen liittyviä haasteita raaka-aineiden ja tuotantokapasiteetin osalta. IP-oikeuksien purkamisella ei sen sijaan saavutettaisi merkittävästi nopeampaa rokotetuotantoa, mutta haitattaisiin huomattavasti tulevaa kehitystyötä muun muassa uusien tautivarianttien torjumiseksi. Strategian lähtökohta IP-oikeuksista nimenomaan innovaatioiden edellytyksenä, ei niiden esteenä, on perusteltu. Erinomaisena pidämme sitä, että strategian ollessa kansallinen mukana on silti vahva EU- ja kansainvälinen näkökulma. Varsinkaan lääketeollisuuden näkökulmasta ei ole mahdollista pitäytyä pelkästään Suomen sisäisen toimintaympäristön tarkastelussa, vaan innovaatioita tukevia ratkaisuja pitää tehdä valtioiden yhteistyönä. Suomen tuleekin olla IP-kysymyksissä aktiivinen varsinkin EU-tasolla, jotta korkean teknologian innovaatiotoiminnalle on unionissa maailman parhaat edellytykset. Kattavuudestaan huolimatta strategiassa teollisuuden näkökulma jää melko kapeaksi. Esimerkiksi tekijänoikeudet on huomioitu ehdotuksessa laajasti, mutta teollisuuspoliittista pitkän aikavälin ajattelua on tähän verrattuna vähän. Kuitenkin tavoite TKI-investointien nostamisesta nojaa väistämättä vahvasti juuri teollisuudessa tehtäviin panostuksiin. Seuraavaksi arvioimme muutamia strategiaehdotuksen tavoitteita ja toimenpiteitä. Tavoite: Suomi edistää IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämistä EU:ssa ja kansainvälisesti Koska innovaatiotoiminta ja markkinat ovat globaaleja, Suomen on tärkeää olla aktiivinen myös kansainvälisessä IP-oikeuksia koskevassa keskustelussa, pyrkimyksenä harmonisoida IPR-sääntelyä. Tämä näkökulma on hyvin huomioitu strategiaehdotuksessa. Lääketeollisuus ry korostaa, että toimiva globaali innovaatiojärjestelmä edellyttää aineettomien oikeuksien kohdalla kansainvälistä yhteistyötä, ja Suomen tulee yhdessä Euroopan unionin kanssa pyrkiä mahdollisimman yhtenäisiin globaaleihin sääntöihin WIPOn kontekstissa ja monenkeskisten sopimusjärjestelmien avulla. Suomen tulisi vaikuttaa eurooppalaisen yhtenäispatentin (UPC-sopimus) voimaan saattamiseksi, vaikka hanke ei ole edennyt suunnitellusti Saksan perustuslakituomioistuinkäsittelyn aiheuttaman viivytyksen ja Brexitin vuoksi. Pitkällä aikavälillä tavoiteltavaa olisi, että patentteja voisi saada muutenkin laajemmille maantieteellisille alueille nykyistä yksinkertaisemmin ja pienemmin kustannuksin. Kansallisia patenttijärjestelmiä voisi Euroopan ulkopuolellakin täydentää esimerkiksi eurooppapatentin tai mahdollisesti tulevan eurooppalaisen yhtenäispatentin kaltaisilla järjestelmillä, jotta yritysten olisi helpompi hyödyntää patenttejaan globaalisti. Patenttisuojasta kuluu helposti yli puolet ennen kuin pitkän kehitystyön ja lääkeviranomaisen arviointiprosessin vaativa lääke saadaan myyntiluvallisena markkinoille. Tämän vuoksi lääkkeille on mahdollista saada lisäsuojatodistus. Lääkeyritysten pitää siis käytännössä hakea kansallisten patenttien lisäksi vielä kansalliset lisäsuojatodistukset voidakseen hyödyntää patenttejaan riittävän pitkään. Myös lisäsuojatodistuksia tulisi voida hakea samankaltaisella keskitetyllä menettelyllä kuin mahdollisesti tulevassa eurooppalaisessa yhtenäispatenttijärjestelmässä. Toimenpide: Lisätään pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia. Lääketeollisuus ry pitää toimenpidettä tervetulleena. Lääketeollisuudessa pienten ja keskisuurten kasvavien yritysten on tarpeen saada riittävän laadukasta neuvontaa IPR-kysymyksissä. Tämä tehostaa keksintöjen kaupallistamista ja parantaa suomalaisten innovaatioiden menestymisen mahdollisuuksia. Valmisteilla olevaan lääkekehityskeskukseen kertyvää osaamista voitaisiin hyödyntää tässä työssä. Toimenpide: Koulutetaan yrityksiä ymmärtämään yrityksen tuottaman datan mahdollisuudet yrityksen aineettomana omaisuutena ml. IP-oikeuksia koskeva data. Lääketeollisuus ry pitää toimenpidettä tervetulleena. Lääkekehityksen kulmakivi on aina ollut laadukas data, mutta nykyään datankäytön mahdollisuudet terveysalan teollisuudelle ovat aiempaa monipuolisemmat. EU-komission terveysdata-avaruus (health data space) auttaa lääkeyrityksiä terveystietojen toisiokäytössä, joka on erittäin tärkeää lääkekehitykselle. Datan jakamisen mahdollistaminen on hyvä tavoite, mutta on huomioitava, että kaikkea dataa ei voida jakaa samoin ehdoin esimerkiksi tietojen arkaluontoisuuden vuoksi. Niissä tilanteissa, joissa liiketoiminta perustuu keskeisesti datan omistamiseen ja hyödyntämiseen, ei voida lähteä vahvana pääsääntönä datan jakamisesta velvollisuutena. Koulutuksessa tulisi huomioida myös tietosuojasääntelyn vaatimukset, sillä muun muassa lääketeollisuudessa käsitellään erityisiä henkilötietoryhmiä. Datatalouden täysimääräinen toiminta edellyttää riittävää varmuutta siitä, mitä yritys voi datalla tehdä tietosuojasääntelyn rajoissa. Datan hyödyntämisen edellytyksenä on tietosuojan tutkimusta mahdollistavat tulkinnat, samalla kun yksilöiden tietosuoja varmistetaan riittävin suojatoimin. Toimenpide: Tuetaan TKI-tiekartan mukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään sekä avoimessa että sopimustutkimuksessa syntyvien tutkimustulosten jatkojalostamista ja kaupallistamista, ja varmistetaan, että aineettomiin oikeuksiin liittyvät kysymykset tulevat laajasti huomioiduiksi. Strategiassa on tärkeä huomioida IPR-kysymysten ja TKI-toiminnan vahva yhteys, joten pidämme hyvänä asian ottamista suoraan strategiatekstiin. Toimenpide: Toteutetaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistus. Patenttilaki on ikänsä ja useiden laajojen lakimuutosten vuoksi muodostunut vaikeaselkoiseksi. Lisäksi oikeustilan hahmottamiseksi on välttämätöntä tutustua laajasti oikeuskäytäntöön. Lain päivittäminen on erittäin tervetullutta. Kuten edellä on korostettu, lääketeollisuuden näkökulmasta vahvat ja ennustettavat patenttioikeudet ovat hyvin tärkeitä innovaatiotoiminnalle. Patenttilainsäädännön uudistuksessa tuleekin huomioida vahvojen patenttioikeuksien tarve ja säilyttää Suomen myönteinen suhtautuminen innovaatioiden tukemiseen. Toimenpide: Strategiakaudella varmistetaan patenttilainsäädännön lisäksi myös muun IPR-lainsäädännön, kuten sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain, joustavuus ja ajantasaisuus. Patenttilainsäädännön uudistuksessa tulisi tarkastella vielä erikseen työsuhdekeksintölakia ja korkeakoulukeksintölakia ja varmistaa, että ne vastaavat nykytarvetta. Toimenpide: Varmistetaan ministeriöiden henkilöresurssien riittävyys. Tuemme lämpimästi ministeriöiden resurssien lisäämistä IPR-kysymyksissä. Onnistumiset aineettoman omaisuuden hyödyntämisessä suomalaisissa innovaatiossa maksavat resurssilisäyksen moninkertaisesti takaisin. Resurssien tulee olla riittävät myös EU-yhteistyön kannalta, koska Suomen tulee aktiivisesti osallistua IP-järjestelmän kehittämiseen koko unionissa. IP-oikeudet ovat tärkeitä myös terveyspolitiikassa, joten TEM:n ja OKM:n lisäksi myös STM:n IP-osaamista tulisi vahvistaa. Tämä auttaisi hallinnonalojen yhteistyötä muun muassa terveysalan kasvustrategian toteuttamisessa. Innovaatioympäristön kehittäminen tulisi kuitenkin luonteeltaan katsoa elinkeino- ja innovaatiopolitiikaksi, joten pääpainon tulee olla TEM:ssä. Toimenpide: Muodostetaan tilannekuva Suomeen kohdistuvien ulkomaisten investointien vaikutuksesta kriittiseen aineettomaan omaisuuteen ja suunnitellaan politiikkatoimia sen pohjalta. Lääketeollisuus on kasvanut Suomessa viime vuosina merkittävästi, ja kasvua on mahdollista tukea edelleen. Myös IP-oikeudet tulee huomioida, kun arvioidaan mahdollisuuksia rakentaa Suomeen houkutteleva investointiympäristö. Riittävä IP-osaaminen sekä viranomaisissa että yrityksissä tukevat ulkomaisten investointien kohdistumista Suomeen.
      • Kopiosto ry
        Uppdaterad:
        28.6.2021
        • VN/15767/2021 KOPIOSTO RY:N LAUSUNTO EHDOTUKSESTA KANSALLISEKSI AINEETTOMIEN OIKEUKSIEN STRATEGIAKSI (IPR-STRATEGIAKSI) YLEISTÄ Pidämme IPR-strategian valmistelua tärkeänä luovan alan toimintaedellytysten turvaamiseksi jatkossakin ja kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa. TUEMME TEKIJÄNOIKEUDELLISEN OSAAMISEN LISÄÄMISTÄ Tuemme pk-yrityksille suunnatun IPR-neuvonnan ja tiedonsaannin lisäämistä sekä IPR University Centerin roolin vahvistamista IPR-koulutuksen tarjoajana pk-yrityksille. Kannatamme opiskelijoiden ja muiden tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttäjien tekijänoikeusosaamisen lisäämistä heille tarjottavan tekijänoikeuskoulutuksen ja tiedottamisen keinoin. Ehdotamme, että korkeakoulututkintoihin ja muihin tutkintoon johtaviin koulutuksiin sisällytettäisiin pakollisina kursseina immateriaalioikeutta käsitteleviä kursseja. Opiskelijat voisivat hyödyntää immateriaalioikeuden kursseilta saamaansa osaamista niin työelämässä kuin kuluttajinakin. Kopiosto tarjoaa ja järjestää tekijänoikeuskoulutusta peruskouluille, toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Tulemme järjestämään koulutusta yhteistyössä oppilaitosten kanssa jatkossakin. Tekijänoikeustaitojen osaaminen on osa valtakunnallisia opetussuunnitelmia peruskouluissa ja toisella asteella. Tekijänoikeus- ja immateriaalioikeusosaaminen olisi tärkeä osa myös korkeakoulututkintoja. Tekijänoikeustaitojen opettamista varten Kopiosto, opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus ja Opetusalan Ammattijärjestö ovat tuottaneet yhteistyössä Kopiraittila-verkkopalvelun (www.kopiraittila.fi), jossa on tekijänoikeuksien oppimiseen ja opettamiseen monipuolista pelillistä ja muuta materiaalia peruskoulusta korkeakouluihin. Kullekin kouluasteelle on saatavilla omat materiaalit suomeksi ja ruotsiksi. Korkeakoulun materiaali myös on saatavilla englanniksi. Korkeakoulun itseohjautuva pelillinen tekijänoikeusopiskelumateriaali on laadittu kaikille korkeakouluopiskelijoille ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kopiraittila.fi-palvelu ja siellä hankittava digitaalinen osaamismerkki on yhdistettävissä osaksi korkeakouluopintoja. TUEMME TEKIJÄNOIKEUSINFRASTRUKTUURIN KEHITTÄMISTÄ Tuemme oikeudenhaltijoiden ja teosten tunnistamista sekä laadukkaan metadatan kehittämistä teknologian keinoin. TUEMME OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HENKILÖSTÖRESURSSIEN LISÄÄMISTÄ Olemme panneet huolestuneena merkille opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusosaston pitkäaikaisen henkilöstövajeen. Henkilöstövaje on riski koko luovalle toimialalle ja se on jo estänyt eräiden tarpeellisten tekijänoikeuden kehityshankkeiden toteutuksen. Pidämme välttämättömänä, että tekijänoikeusasioita käsittelevän henkilöstön määrää nostetaan vähintään kahdella asiantuntijatason henkilöllä. PYYDÄMME KIINNITTÄMÄÄN HUOMIOTA AVOIMEN TIETEEN EDISTÄMISEEN JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN TOTEUTUMISEN TASAPAINOON Pyydämme kiinnittämään IPR-strategiassa erityistä huomiota tekijänoikeuksien kunnioittamiseen ja tekijän tai muun oikeudenhaltijan tosiasiallisen valinnanvapauden turvaamiseen sen osalta, millaisia käyttöoikeuksia tekijän tai muun oikeudenhaltijan velvoitetaan antavan teokseensa. Ehdotamme IPR-strategiaan lisättäväksi, että avoimen tieteen ja tutkimustiedon avoimen saatavuuden edistämisessä on luotava kotimaiseen korkealaatuiseen tiedejulkaisemiseen kestävä rahoitusmalli ja säilytettävä kotimaisen tiedejulkaisun toimintaedellytykset jatkossakin. Tutkimusjulkaisujen, artikkelien ja muun materiaalin avoin julkaiseminen tietyllä Creative Commons -lisenssillä ei saa olla tutkimuksen julkisen rahoituksen saamisen ehtona. Vaihtoehtoisten lisensiointitapojen mahdollistamisen yhteydessä tekijänoikeudenhaltijalla on säilytettävä tosiasiallinen vapaus saada päättää siitä, millaisia käyttöoikeuksia hän luovuttaa teokseensa. Tätä valinnanvapautta ei tule rajoittaa vaatimalla tekijöitä luovuttamaan vapaita käyttö- ja muokkausoikeuksia teokseensa CC-lisenssillä. Julkisilla varoilla rahoitetussa toiminnassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota tasapainoiseen viestintään ja vastuullisiin suosituksiin, mitä tulee tarjottuihin tekijänoikeuksien ja käyttöoikeuksien siirron vaihtoehtoihin. Esimerkiksi avoimeen julkaisemiseen on tarjottava muitakin vaihtoehtoja kuin CC-lisenssi. PYYDÄMME HUOMIOIMAAN IMMATERIAALIOIKEUKSIEN TÄYTÄNTÖÖNPANON IPR-STRATEGIASSA Pyydämme kiinnittämään kansallisessa IPR-strategiassa huomiota EU:n strategioiden keskeiseen tavoitteeseen immateriaalioikeuksien täytäntöönpanon tehostamisesta. Pyydämme kiinnittämään huomiota lainsäädännön valmistelussa EU-tasollakin huomioon otettuun verkkotunnusten rekisteröinti- ja haltijatietojen saatavuuteen ja tietojen saatavuuden parantamiseen luvattoman käytön vähentämiseksi. Oikeudenhaltijat pystyvät puuttumaan paremmin teostensa luvattomaan jakeluun verkossa, mikäli verkkosivun haltijatiedot ovat helposti saatavilla. Aikaisemmasta käytännöstä poiketen kansainvälisten verkkotunnusten haltijatiedot eivät ole enää helposti saatavilla avoimissa verkkotunnustietokannoissa. Täytäntöönpanon tehostamiseksi tekijänoikeus- ja muiden immateriaalioikeusrikosten rangaistusasteikko tulisi nostaa Suomessa samalle tasolle kuin Pohjoismaissa eli kuuteen vuoteen, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Helsingissä 28.6.2021 Valtteri Niiranen Toimitusjohtaja, Kopiosto ry Sini Kauppila Lakimies, Kopiosto ry
      • TTVK ry, Pihkala Jaana
        Uppdaterad:
        24.6.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriölle Asia: VN/15767/2021 Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Työ- ja elinkeinoministeriö on 9.6.2021 pyytänyt lausuntoa IPR-strategian ohjausryhmän ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja lausuu kohteliaimmin seuraavaa: TTVK yhtyy täysin ohjausryhmän hahmottamiin tulevaisuuden keskeisiin kehityssuuntiin. TTVK:n näkökulmasta huolestuttavaa on erityisesti se, että IPR-loukkaukset jatkavat kasvuaan digitaalisessa toimintaympäristössä ja kollisiot lisääntyvät. Nämä oikeudenloukkaukset eivät tunne valtioiden rajoja, mikä vaikeuttaa niihin puuttumista. Laiton toiminta päätyy aina toimimaan sieltä käsin, missä kiinnijäämisriski on pienin ja mahdolliset seuraamukset kiinni jäädessä lievimmät. EU-tasolla ongelma on tunnustettu ja komission 25.11.2020 julkaisemassa IP-toimintasuunnitelmassa niin aineettoman omaisuuden parempi suoja kuin IPR-loukkausten torjunta nostetaan esiin keskeisinä alueina. Lisäksi komissio kehottaa myös jäsenvaltioita suojaamaan ja valvomaan aineettomia oikeuksia entistä paremmin ja kehittämään omia IPR-strategioitaan komission IP-toimintasuunnitelman tavoitteiden suuntaisesti. Strategiaehdotuksessa oikeuksien suojaaminen ja täytäntöönpanokeinojen kehittäminen oikeudenloukkausten minimoimiseksi jää kuitenkin silmiinpistävän vähälle huomiolle. Siltä osin kuin niihin viitataan, tarkoitetaan selvästi teollisoikeuksien loukkauksia globaalissa mittakaavassa. Kuitenkin luovissa aloissa kotimaassakin on kasvupotentiaalia ja kotimaiset sisällöt ovat suojaamisen arvoisia. Strategiassa tulisikin nimenomaisesti mainita osana toimivan ja kilpailukykyisen IPR-järjestelmän tavoitetta kustannustehokkaat täytäntöönpanokeinot oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi. Yhteistyössä EU:n kanssa aineettomien oikeuksien suojaa ja täytäntöönpanoa parannetaan sekä EU:n jäsenvaltioissa että kansainvälisesti lainsäädäntöä kehittämällä (esim. jo vireillä olevan digipalvelusäädöshankkeen kautta), ja aineettomien oikeuksien loukkauksiin on toimivat keinot puuttua asianmukaisesti. Lisäksi IP-oikeuksien suojaa parannetaan nostamalla IPR-rikosten rangaistusmaksimi pohjoismaiselle tasolle eli kuuteen vuoteen, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Tavoite maailman parhaista IP-viranomaisista on erittäin kannatettava, mutta sitä ei saavuteta yksin IPR-koulutusta lisäämällä. Kuten Ruotsissa ja Tanskassa, myös Suomessa tulisi olla pelkästään IPR-loukkauksiin erikoistuvia poliiseja. Strategiassa mainituista tavoitteista suomalaisten IPR-osaamisen vahvistuminen on myös erittäin kannatettava. Ehdotetut toimenpiteet IPR-osaamisen kehittämiseksi ovat myös hyviä, mutta toimenpiteisiin tulisi lisätä tekijänoikeustietoisuuden lisääminen jo peruskoululaisille. Aito IP:n ymmärrys ja arvostus rakennetaan jo lapsena opituista malleista. Koulutuksen ja IPR-tietoisuuden lisäämiseen on varattava myös määrärahoja, joita myös muut koulutusta tarjoavat tahot kuin IPR University Center voivat hakea. TTVK ry osallistuu mielellään esitettyjen toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Espoossa 24.6.2021 TTVK ry Jaana Pihkala toiminnanjohtaja
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Vaikutusarviointiyksikkö / Jarkko Vuorinen
        Uppdaterad:
        24.6.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö Lausuntopyyntönne 9.6.2021, VN/15767/2021 Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Immateriaalioikeuksia ja kilpailuoikeutta yhdistää ajatus dynaamisen tehokkuuden merkityksestä markkinoiden toimivuudelle, mikä edistää myös kuluttajien hyvinvointia. Uudet innovaatiot, disruptio ja luova tuho varmistavat, että markkinoilla vallitsee toimiva ja kuluttajia hyödyttävä kilpailu. Immateriaalioikeuksilla on tässä kohtaa merkittävä rooli, jotta kannustimet uusiin, mahdollisesti jopa käänteentekeviin innovaatioihin, olisivat riittävät. Immateriaalioikeudet ja kilpailuoikeus eivät siten ole lähtökohtaisesti keskenään konfliktissa, vaan ne täydentävät toisiaan toimivilla markkinoilla. KKV kannattaa ehdotetussa IPR-strategiassa esitettyjä keinoja IPR-osaamisen lisäämiseksi sekä Suomen IPR-järjestelmän kehittämiseksi. Erityisesti ehdotusta patenttilainsäädännön kokonaisuudistukseksi voidaan pitää tervetulleena. Uudistuksen yhteydessä voi tulla arvioitavaksi myös kilpailua koskevia näkökohtia. Kuten IPR-strategiassa todetaan, optimaalinen IPR-lainsäädäntö tasapainoilee innovaatiokannustimien luonnin ja innovaatioiden hyödyntämisen mahdollisimman pienen rajoittamisen välillä. Siten pelkkä yksipuolinen immateriaalioikeussuojan laajentaminen tai vahvistaminen ei automaattisesti ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, vaan vaikutuksia kilpailuun ja markkinoiden toimintaan tulee arvioida huolellisesti. KKV toteaa, että ehdotettu IPR-strategia sisältää monia konkreettisia toimia, joiden toteuttaminen ei kaikilta osin vaadi huomattavaa resursointia. Siten IPR-strategia on KKV:n käsityksen mukaan toteuttamiskelpoinen. Koska ehdotetun IPR-strategian aina vuodelle 2030 ulottuva aikajänne on varsin pitkä, lähes kymmenen vuotta, saattaa olla perusteltua, että esitettyjen tavoitteiden toteutumista arvioitaisiin muutamassa välitarkastelussa ennen vuotta 2030. Se mahdollistaisi myös strategian päivittämisen, jos joitain uusia tarpeita on matkan varrella ilmennyt. Timo Mattila Jarkko Vuorinen pääjohtajan sijainen, johtava asiantuntija ylijohtaja
      • Keskuskauppakamari, Aalto-Setälä Minna
        Uppdaterad:
        23.6.2021
        • LAUSUNTO EHDOTUKSESTA KANSALLISEKSI AINEETTOMIEN OIKEUKSIEN STRATEGIAKSI Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia, diaarinumero: VN/15767/2021). Keskuskauppakamari lausuu kohteliaimmin seuraavaa. Suomen hallitusohjelman mukaan tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan (TKI) osuus tullaan nostamaan 4 %:iin nykyisestä 2,7 %:sta BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on myös siirtymä uuteen, vihreämpään teknologiaan. Tämän mahdollistamiseksi kansallinen IPR-strategia ja sen asianmukainen toteuttaminen tarjoaa toimivan keinon. Vaikka Suomi on pärjännyt hyvin aineettomien oikeuksien järjestelmiä vertailevissa tutkimuksissa kansainvälisesti, on Suomen kilpailukyky jatkossa pitkälti kiinni siinä, jäävätkö tekeillä olevat investoinnit Suomeen vai valuvatko satsattavat varat ulkomaille. Suomalaiseen investointiympäristöön kuuluu olennaisena osana ajantasainen ja kilpailukykyinen aineettomia oikeuksia koskeva lainsäädäntö ja hallinto. Suomalaiset yritykset tarvitsevat aineettoman omaisuuden osalta luotettavan lainsäädäntöympäristön pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Kun Suomi on markkina-alueena pieni, tulee kotimaisen lainsäädännön tukea vientitoimintaa. Samalla tulee kiinnittää huomiota siihen, että aikaansaatavat tulokset ja innovaatiot on mahdollista suojata asianmukaisesti IPR:llä ja että innovaatioiden menestyksekäs suojaaminen ja hyödyntäminen on kotimaassa järkevää. Aineettoman omaisuuden ja aineettomien oikeuksien suojaamiseen ja hyödyntämiseen liittyvän kotimaisen lainsäädännön tuleekin olla kunnossa ja ajan tasalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lainsäädännön on oltava selkeää, riittävän helppokäyttöistä ja Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaista. Tämä edellyttää suomalaiselta virkamieskunnalta IPR-osaamista sekä aktiivista osallistumista EU-tason lainvalmistelutyöhön. Keskuskauppakamari on huolissaan ministeriöiden virkamiesresurssien riittävyydestä. Sama huoli ilmeni keväällä julkaistussa IPR-strategian taustaselvityksessä ”Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020”. IPR-asioiden lainsäädäntötyö on jaettu työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kesken siten, että TEM hoitaa teollisoikeudet ja OKM tekijänoikeuden. Erityisesti TEM:n osalta lainvalmistelutilanne on huolestuttava, sillä niin isoja kokonaisuudistuksia kuin myös pienempiä mutta tarpeellisia osittaisuudistuksia on jäänyt tekemättä. Esimerkiksi voimassa oleva patenttilaki on vanhentunut ja osittain jopa perustuslain vastainen, vaikka voimassa olevan perustuslain uudistamisesta on jo kulunut yli 20 vuotta. Myöskään pienempiä, kuten tavaramerkkilain osalta Madridin protokollaa koskevia uudistuksia ei ole toteutettu. Ehdotettu tavoitetila 2030 ja toimenpiteet sen saavuttamiseksi Ehdotuksen mukaan tavoitetilana on, että vuonna 2030 - Suomalaisilla toimijoilla on vahva IPR-osaaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että IP-oikeuksia koskevaa koulutusta on lisätty ja aineettomat oikeudet ovat osa koulutuskokonaisuutta. Merkittävällä osalla suomalaisia yrityksiä on IPR-strategia, johon sisältyy da-tan hallinta ja hyödyntäminen, mikä parantaisi yritysten kilpailukykyä. - Suomessa luodaan ja kaupallistetaan maailmanluokan innovaatioita, mikä edellyttää aktiivista tutkimustoimintaa tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa. Myös palvelumuotoilulla, sen suojaamisella ja asiakaslähtöisyydellä on tärkeä asema. - Aineeton omaisuus on kiinteä osa poliittista päätöksentekoa. Lisäksi tavoitteena on, että Suomessa on saatavilla taloudellisesta näkökulmasta tarvittavat tietoaineistot aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn. - Suomessa on toimiva ja kilpailukykyinen IPR-järjestelmä. Se on käyttäjälähtöinen ja mahdollistaa oikeuksien voimaansaattamisen pienillekin yrityksille. Se on myös joustava ja mukautuu ympäröivän maailman muutoksiin. - Suomi edistää IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämistä sekä EU:ssa ja kansainvälisesti niin WIPO:ssa kuin muissa kansainvälisissä järjestöissä. Vuoden 2030 tavoitetilan saavuttamiseksi strategiassa ehdotetaan viittätoista toimenpidettä. Osaamisen vahvistamiseksi ehdotetaan lisää pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedon-saantia luomalla henkilökohtainen sparraava IPR-kummi. Tämä on tärkeää, sillä osaaminen erityisesti pk-sektorilla on puutteellista. IPR University Centerin roolia ehdotetaan vahvistettavaksi IPR-kouluttajana ja yrityksille ehdotetaan koulutusta datan hyödyntämiseen. Kaupallistamisen edistämiseksi ehdotetaan TKI-tiekartan mukaisten toimien tukemista pyrkien varmistamaan, että IPR:iin liittyvät kysymykset tulevat huomioiduiksi. Tämä on tärkeää, sillä innovaatioiden kaupallistamisessa tarvitaan tukea. Poliittisen päätöksenteon osalta, jotta aineettomat oikeudet huomioitaisiin riittävästi, ehdotetaan valtioneuvoston tasoisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien valmistelun avoimuuden lisäämistä. Aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ehdotetaan kehitettäväksi ja olemassa olevien aineistojen saatavuuden parantamista. IPR-järjestelmää ehdotetaan kehittäväksi toteuttamalla patenttilain kokonaisuudistus. Lisäksi ehdotetaan tarkastettavaksi muun IPR-lainsäädännön, kuten sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain, ajantasaisuus. Kannatamme ehdotuksia, sillä jos aineettomia oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ei pidetä ajan tasalla, vaikeutuu innovaatioiden suojaaminen ja hyödyntäminen kotimaassa. Vaarana on, että aineettoman omaisuuden suojaaminen siirtyy ulkomaille. On myös mahdollista, että innovatiiviset yritykset siirtyvät muualle. Ehdotuksessa ehdotetaan henkilöresurssien lisäämistä sekä TEM:ssä että OKM:ssä. Keskuskauppakamari katsoo, että erityisesti TEM:ssä on IPR-asioiden hoitoon varattu liian vähän työvoimaa. Kun ministeriössä siirrettiin IPR-asiat Innovaatiot ja yritysrahoitus -osastoon, samalla aineettomiin oikeuksiin liittyvää lainsäädäntötyötä tekevien työntekijöiden määrä vähentyi puoleen. Myös OKM:ssä lainsäädäntötyöhön varattu resursointi on niukkaa. Esimerkiksi suurta tekijänoikeuslain uudistamista liittyen sekä DSM- että verkkolähetysdirektiivien voimaan saattamiseen valmistellaan erittäin pienin resurssein. Lisäksi tulisi harkita, olisiko mahdollista hankkia apua ministeriöiden ulkopuolisista voimavaroista, esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen, asianajotoimistojen tai muiden vastaavien tahojen asiantuntijoilta. Oikeuksien saatavuuden parantamiseksi ehdotuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota markkinaoikeuden maksujärjestelmään ja sen kohtuullisuuteen. Tämä on tärkeä asia, sillä markkinaoikeuden tuomioistuinmaksut ovat IPR-asioiden osalta olleet kohtuuttoman korkeita erityisesti ottaen huomioon, että samat maksut koskevat sekä riita- että hallinnollisia valitusasioita. Tämä on estänyt oikeuteen pääsemisestä. Tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämisen kehittämiseksi investoidaan muun muassa eri toimialojen tekijänoikeuskoulutukseen sekä tekijänoikeustiedon tehokkaan hallinnoinnin edellyttämien datan jakamisen rajapintojen rakentamiseen. IPR-järjestelmän ja -sääntelyn kehittämiseksi ehdotetaan toteutettavaksi kansainvälinen kaupanesteselvitys, jonka perusteella tehtäisiin toimenpideohjelma aineettomiin oikeuksiin kohdistuviin väärinkäytöksiin puuttumiseksi. Myös ehdotetaan tilannekuvan tekemistä Suomeen kohdistuvista ulkomaisten investointien vaikutuksesta kriittiseen aineettomaan omaisuuteen ja suunnitellaan politiikkatoimia sen pohjalta. Keskuskauppakamari katsoo, että kaiken kaikkiaan ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia. Lisäksi esitämme, että ehdotukseen aineettomien oikeuksien strategiaksi lisättäisiin sen toteuttamisen osalta seurantamekanismi, jossa jokaisen toimenpiteen osalta nimettäisiin selkeästi yksi päävastuullinen taho ja konkreettinen aikataulu, jossa kukin toimenpide toteutetaan. Lisäksi ehdotamme, että strategiasta laadittaisiin väliraportti, jonka avulla voitaisiin arvioida strategian etenemistä.
      • Suomen Yrittäjät ry, Työmarkkinat ja yrityslainsäädäntö, Makkula Janne
        Uppdaterad:
        22.6.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö Lausuntopalvelu.fi Asia: Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia) Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15767/2021 Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa IPR-strategian ohjausryhmän ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiasta. Suomen Yrittäjät on ollut edustettuna ohjausryhmässä. Pidämme ehdotettua IPR-strategiaa huolellisesti valmisteltuna ja perusteltuna. Strategiassa on tunnistettu keskeiseksi kohderyhmäksi pk-yritykset, jotka edelleenkään eivät hyödynnä riittävästi IPR-järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia liiketoiminnassaan. Pidämme tärkeänä, että asia on huomioitu nimenomaisesti strategian vuoden 2030 tavoitetilassa. Strategiassa esitetyt toimenpiteet ovat oikeita ja johdonmukaisia tavoitetilaan nähden. Katsomme, että strategia antaa hyvän pohjan esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiselle. Yhdymme strategiassa esitettyyn näkemykseen siitä, että toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää nykyisten määrärahojen lisäksi eri vastuuministeriöiden momenteille kohdennettavia lisäresursseja. Suomen Yrittäjät osallistuu ja tukee mielellään esitettyjen toimenpiteiden valmistelua. Janne Makkula johtaja, työmarkkinat ja yrityslainsäädäntö Suomen Yrittäjät
      • Ympäristöministeriö
        Uppdaterad:
        21.6.2021
        • Ympäristöministeriöllä ei ole lausuttavaa ehdotuksesta kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi (IPR-strategia).
      • Dahlström Jorma
        Uppdaterad:
        14.6.2021
        • Strategian laadinta on paikallaan, ja aineettomien oikeuksien hyödyntämisestä ja pelisäännöistä on hyvä linjata myös kehityslinjat. Käytännössä keksinnöissä ja tekijänoikeuksissa on kaksi erilaista tilannetta. Työsuhteessa tehdyt keksinnöt ja työsuhteessa tuotettu materiaali, joista tehdään työnantajan kanssa sopimus, ja mallit ovat olemassa. Toinen vaikeampi tilanne hallita, on yksityishenkilöiden omalla ajalla, omalla välineillä tehdyt innovaatiot, keksinnöt ja tuotettu tekijänoikeuden suojaama materiaali. Materiaali voidaan tuottaa internettiin jollekin alustalle. Tekijänoikeuden haltijan ei ole pakko tehdä sopimusta, mutta digitaalisessa järjestelmässä, materiaali on kuitenkin helppo kopioida, plagioida, ja jatkojalostaa, joka ei varmaankaan ole luvallista. Immateriaalioikeuksien laajempi käyttö minusta vaatisi jonkun instanssin, missä halukkaat yksityishenkilöt saisivat neuvoja, ja luotaisiin foorumi, missä oikeuksista voitaisiin tehdä sopimuksia.