Visa utlåtanden som lämnats in i filformat
Remissinstans Sparad Utlåtande
Valtiovarainministeriö 31.3.2021
VM Lausunto 31.3.2021.PDF
  • Remissinstanser: 10
    Lausunnonantajan lausunto
      • Lausunnonantajan kommentit ehdotuksesta tupakoinnin järjestämiseksi suljetuissa vankiloissa
      • Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Tupakoinnin järjestäminen vankiloissa pitää tapahtua päivittäisen ulkoilun yhteydessä. Jos tupakointi mahdollisuutta laajennetaan myös muihin mahdollisiin ulkoiluihin, silloin on muutettava yksiköiden päiväjärjestyksiä sekä myös henkilökunnan sijoittaminen pelkästään tupakoinnin valvontaan ei ole järkevää. Tupakointi sallitaan ainoastaan yhdessä ulkoilussa, mikä on päiväjärjestyksessä. Eristyksessä oleville vangeille tarjotaan mahdollisuus tupakoida myös ulkoilun yhteydessä, kun eristykseen joutuneella vangilla on ulkoilu. Tupakkavälineet on oltava henkilökunnan hallussa aina. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen on saatava mahdollisuus myös määrittää millaisia tupakkatuotteita myydään yksikön kanttiinissa ja tupakkatuotteet pitää olla valmiina askeina ei purutupakkaa.
      • Vankien vanhemmat Ry, Hölttä Marketta
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Hallituksen esityksen mukaan tupakointi suljettujen vankiloiden sisätiloissa kielletään ja vangeille annetaan mahdollisuus tupakointiin kerran päivässä vankeuslain 7. luvussa säädetyn 6 §:n mukaisen ulkoilun aikana. Tämä on ongelmallista monella tavalla ottaen huomioon kohderyhmä, jolla on monia muitakin riippuvuuksia kuin nikotiiniriippuvuus. Lisäksi esitys on ristiriidassa 1. luvun 2 §:n kanssa, jonka mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Esitys on ristiriidassa myös vankeuslain 1. luvun 3 §:n kanssa, jonka mukaan vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja ja vangin mahdollisuuksia ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään on tuettava ja vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja on pyrittävä ehkäisemään. 80-90% vangeista on ollut rikoksen tekoaikaan riippuvainen alkoholin lisäksi useista huumeista ja lääkeaineista. Miltei poikkeuksetta he ovat myös nikotiiniriippuvaisia. Koska vankilassa päihteiden saanti on huomattavassa määrin vaikeampaa kuin siviiliolosuhteissa ja päihdekuntoutusta on päihteettömyyteen sitoutuneille vangeille saatavilla, moni pitkää tuomiota suorittava vanki onnistuu irtautumaan päihteistä ja asettaa tavoitteekseen rikoksettoman elämän. Silti he edelleen tupakoivat. Se on ollut laillista vankilassa samaan tapaan kuin siviilissäkin ja se on ainoa asia, josta he ovat voineet itse päättää. Kaikesta ei voi luopua kerralla. He ovat motivoituneita elämäntapamuutokseen ja alkavat uskoa itseensä. Tupakointi ei ole terveellistä, muttei se päihdytä eikä suista kenenkään elämää raiteiltaan. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään ja vankilassa ei syystä tai toisesta järjestetä tupakointimahdollisuutta vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa, on todennäköistä, että merkittävä osa vangeista hankkii haltuunsa tavalla tai toisella tupakkatuotteita ja polttaa salaa selleissä seurauksin, jotka ovat tunnettuja Helsingin vankilan päätöksestä kieltää tupakointi sisätiloissa. Elämänmuutosta tekevälle vangille voi olla kohtalokasta joutua kurinpitorangaistuksien kohteeksi tupakoinnin takia. Jos suljetun vankilan vangit ovat ainoa maamme ihmisryhmä, joka rangaistuksen uhalla saa tupakoida vain kerran päivässä, aiheuttaa se varmuudella katkeruutta ja kapinaa yhteiskuntaa ja rikosseuraamuslaitosta kohtaan ja heikentää elämäntapamuutokseen tarvittavaa motivaatiota. Pahimmassa tapauksessa vanki aloittaa uudelleen huumeiden käytön ja ajautuu ammattirikollisten pelinappulaksi vankeusaikana. Lisäksi on vaikea kuvitella, että vangit, joilla ei ole aikomustakaan irrottautua huumeista, tupakoisivat vain sallittuna ulkoiluaikana, koska säännöt sanovat niin. Liikunta on merkittävässä asemassa sekä vankien fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Se on henkireikä, joka pitää pään kasassa. Salivuorot ovat tarkkaan rajoitettuja. Ulkoilupaikalla on voimailulaitteita ja siellä tapahtuva treenaus on usein osa osaston treeniporukan tavoitteellista harjoitusohjelmaa. Hallituksen lakiesitys mitätöisi nikotiinista riippuvaisten vankien mahdollisuuden ulkoliikuntaan tekemällä siitä vaihtoehdon tupakoinnille. Suljettujen vankiloiden järjestyssääntöjen mukaan muut kuin erityisosastot ovat avoinna vankiloista riippuen klo 7-20 välisenä aikana vähintään 8 tuntia. Lakiesityksen perusteluissa, sivulla 5, esitettiin vankeuslain 7. luvussa määriteltyjen ja osaston päiväjärjestykseen sisältyvien toimintojen kuten työtoiminnan, ruokailun, vaatteiden pesun, siivoamisen sekä kirjastossa, kanttiinissa ja omassa narikassa käymisen sekä läheisten tapaamiseen tarvittavan ajan estävän ulkoilun useammin kuin kerran päivässä. Vanki on voinut käydä kirjastossa sekä vankilakaupassa kerran viikossa. Läheisten tapaamiset järjestetään viikonloppuisin. Narikassa eli omien tavaroiden varastossa vanki käy tarvittaessa. Näitä muita toimia rationalisoimalla pitäisi voida olla mahdollista suunnitella osastojen päiväjärjestys siten, että ulkoiluaikaa voitaisiin lisätä ja taata jokaiselle vangille vähintään kaksi ulkoilukertaa huolimatta siitä, tupakoiko hän vai ei. Vastustamme hallituksen esitystä, koska siinä ei mielestämme ole huomioitu seikkoja, jotka edesauttaisivat vangin rikoksettomaan elämään siirtymistä. Emme usko että sanelupolitiikalla näin henkilökohtaisessa asiassa voidaan päästä hyviin tuloksiin. Olemme vakuuttuneita että sen negatiiviset kokonaisvaikutukset ovat suurempia kuin vangeille tai henkilökunnalle siitä koituvat terveyshyödyt. Katsomme sen myös asettavan avolaitoksessa olevat vangit eriarvoiseen asemaan suljetussa vankilassa tuomiotaan suorittavien kanssa ja olevan vankeuslain 1. luvun 2 §:n ja 3 §:n vastaisen. Kannatamme vankien tupakoinnin lopettamista tai vähentämistä, mutta emme usko että se onnistuu rajoittamalla vangin itsemääräämisoikeus asiassa vain peräjälkeen poltettavien tupakoiden lukumäärään. Kannatamme tupakoinnin siirtämistä ulkotiloihin, mutta jos tupakointi rajoitetaan vain yhteen kertaan vuorokaudessa ja siitä tulee vaihtoehto ulkoliikunnalle, katsomme välttämättömäksi, että tupakointi sisätiloissa sallitaan. Sellitupakoinnin vaihtoehtoina voisivat toimia vankilan sisätiloihin hankittavat, joissakin vankiloissa jo nyt käytössä olevat Qleanair Scandinavian valmistamat tupakointikopit tai vastaavat.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Suomen Lakimiesliitto kiittää oikeusministeriötä lausuntopyynnöstä. Lakimiesliitto kannattaa esitystä, eikä sillä ole lausuttavaa täydennetyn esitysluonnoksen sisällöstä.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Täydentävä hallituksen esitys on annettu perustuslakivaliokunnan huomautusten (PeVL 40/2020 vp) toteuttamiseksi. Perustuslakivaliokunta katsoi, ettei tupakointia vankiloiden ulkotiloissa voida kieltää. Sen sijaan estettä kieltää tupakointi vankiloiden sisätiloissa ei ole. Rikosseuraamuslaitos pyysi aluekeskuksilta ja vankiloilta lausuntoja esitysluonnoksesta. Nämä lausunnot toimitetaan oikeusministeriölle erikseen. Rikosseuraamuslaitos kannattaa täydennettyä esitysluonnosta, joka on valmisteltu oikeusministeriön johdolla yhteistyössä. Tupakointia koskevien säännösten uudistaminen on tarpeen sekä vankien että vankiloissa työskentelevien virkamiesten terveyden edistämiseksi. Suljettujen vankiloiden toiminnan kannalta paras vaihtoehto on ehdotettu malli, jossa tupakointi järjestettäisiin päivittäisen ulkoilun yhteydessä. Malli vaikuttaisi sellin ulkopuoliseen toimintaan käytettävissä olevaan aikaan ja osastojen päiväjärjestyksiin vähiten. Myös henkilöstöresurssien järkevän käytön kannalta ehdotettu vaihtoehto on paras. Yhtä useampien tupakointikertojen järjestäminen vaikuttaisi muiden laissa säädettyjen toimintojen järjestämiseen, kuten esityksessä on todettu. On perusteltua järjestää tupakointi siinä laajuudessa, jossa muu toiminta säilyy mahdollisimman ennallaan. Perusoikeuspunninnassa kaikkien vankien oikeutta toimintoihin voidaan pitää painavampana oikeutena kuin tupakoivien vankien mahdollisuutta päästä tupakoimaan useampia kertoja päivässä. Toisaalta normaalisuusperiaatteen kannalta ei ole perusteltua rajoittaa tupakointimahdollisuuksia enempää kuin on välttämätöntä. Esityksen mukaan joissakin avoimemmissa suljetuissa vankiloissa tai vankiloiden osastoilla useampia tupakointimahdollisuuksia olisi mahdollista järjestää ilman, että se vaikuttaisi merkittävästi muun toiminnan järjestämiseen. Vankien yhdenmukaisen kohtelun kannalta tilanne voi olla ongelmallinen. Esitysluonnoksessa on kuitenkin perusteltu myös sitä, miksi eri vankiloiden tai jopa vankilan eri osastojen tupakointimahdollisuudet voivat olla erilaiset yhdenmukaisen kohtelun vaatimuksesta huolimatta. Esitysluonnoksen mukaan tupakkatuotteiden, tupakointivälineiden ja sytytysvälineiden hallussapito voidaan kieltää vankilan sisätiloissa, mutta ei ulkotiloissa. Rikosseuraamuslaitokselle säädettäisiin määräyksenantovalta hallussapito- ja säilytysjärjestelyihin eli siihen, milloin vanki saa pitää tupakkatuotteet hallussaan. Olisi hyvä täsmentää voidaanko määräyksessä käsitellä hallussapidon järjestämisestä myös vankien kuljetusten ja niin sanottujen käräjämatkojen aikana.
      • Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Täydentävässä hallituksen esityksessä lähdetään perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti siitä, että tupakointi vankiloiden sisätiloissa on kielletty. Suljettujen vankiloiden vangit pääsisivät ulkoilun yhteydessä tupakoimaan. Avovankiloissa tupakointi olisi sallittu ulkona. Täydentävää esitystä tehdessä oli selvitetty, olisiko tupakointi mahdollista järjestää vankiloiden sisätiloissa ja todettu, ettei tupakointia ole mahdollista järjestää siten, ettei altistumisia tupakansavulle tapahtuisi. Tämän osalta säätiö yhtyy esitettyyn näkemykseen: vankilaolosuhteissa ei voida tupakkalaissa esitetyllä tavalla riittävästi varmistua, ettei tupakansavu leviä tupakointitilan ulkopuolelle osastojen sisäilmaan. Esityksen mukaan tupakointimahdollisuus tulisi tarjota vähintään kerran päivässä ulkoilun ajan. Tupakointimahdollisuus tulee tarjota kaikille vangeille. Valtaosassa vankiloita tämä tarkoittaisi yhtä tupakointikertaa päivässä. Ulkoilu on osastoittain porrastettu ja suljetuilla osastoilla ja tutkintavankiloissa on vankeja, jotka eivät voi ulkoilla toisten kanssa. Esitetty 2-3 vartijan lisäys/vankila ei pääsääntöisesti tule mahdollistamaan ulkoilu/tupakointikertojen lisäystä, kun vartijoita tarvitaan ulkoilun ja tupakoinnin valvomiseen aiempaa enemmän sekä vankien tarkastukseen ulkoilun jälkeen, jotta tupakkatuotteita ei kuljetettaisi osastoille. Tupakoinnin järjestäminen ei myöskään saa vähentää muita toimintoja suljetuissa vankiloissa. Toisaalta tulee varmistaa, että tupakoimattomat vangit ja valvontahenkilökunta eivät altistu tupakansavulle ulkoilun aikana. Säätiö pitää hyvänä ehdotusta, jonka mukaan päivittäin poltettavien tupakoiden määrää ei rajata. Tupakkatuotteiden hallussapitoa on tarpeellista rajoittaa ulkoilun ulkopuolella, jotta vankiloiden sisätilat säilyisivät savuttomina. Samalla perusteella sytytysvälineitä ei ole tarpeellista antaa haltuun. Tästä huolimatta tupakkatuotteita tulee kulkeutumaan vankiloihin sisälle ja ongelmia aiheutuu, kun vangit käyttävät sähkölaitteita sytytysvälineinä. Mitä todennäköisimmin myös savukkeilla käytävä kauppa tulee lisääntymään, mikä voi johtaa vankien velkaantumiseen. Siirtymäajan tulee olla riittävän pitkä, vähintään vuosi.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto otsikossa mainitusta hallituksen esityksen täydentämisestä. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi säännöksiä koskien tupakointia avovankiloissa ja suljetuissa vankiloissa perustuslakivaliokunnan esittämillä huomautuksilla. Alkuperäisessä esityksessä (HE 165/2020 vp.) ehdotettiin tupakoinnin kieltämistä avolaitosten sisätiloissa ja suljettujen vankiloiden ulko- ja sisätiloissa. Esityksen tavoitteina olivat terveyshaittojen estäminen, terveyden edistäminen ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen sekä vankilan toimintojen ja järjestyksen turvaaminen. THL antoi lausuntonsa esityksestä (THL/5473/4.00.00/2020). Nyt lausuttavana olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutosta tupakoinnin järjestämiseen suljetuissa vankiloissa perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta: tupakointi sallittaisiin ulkotiloissa päivittäisen ulkoilun yhteydessä eikä tämän ajanjakson aikana käytettävien tupakka- tai nikotiinituotteiden määrää rajoitettaisi. Lisäksi ehdotetaan säädettävän vankien ja tutkintavankien säännösperusteisesta oikeudesta tupakoinnin lopettamisen tukeen. THL viittaa aiempaan lausuntoonsa ja kannattaa tupakoinnin kieltämistä vankiloiden sisätiloissa terveydellisten syiden perusteella. THL näkee, että tupakoinnin järjestäminen nyt lausuntokierroksella olevan esityksen mukaisella tavalla ei tuota yhtä suurta terveyshyötyä kuin aiemman esityksen mukainen kokonaisvaltainen tupakointikielto, sillä vähäinenkin säännöllinen tupakointi on haitallista terveydelle. Tupakointikielto sisätiloissa on kuitenkin tärkeä muutos vankien ja vankilan työntekijöiden tupakansavulle altistumisen ehkäisemiseksi. Ulkotiloissa erityishuomiota tulee kiinnittää siihen, että tupakointiin tarkoitettu tila sijoitetaan riittävän kauas rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydestä tupakansavun sisätiloihin leviämisen estämiseksi. Tupakointiin tarkoitettu ulkotila tulee sijoittaa myös siten, että muut vangit ja vankilan henkilökunta voi välttää tupakansavulle altistumisen.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, nvm Meri Paavola/TUTO ja ylilääkäri Soila Karreinen/APO, Paavola Meri
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • Oikeusministeriö on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle vankeuslain ja tutkintavankeuslain tupakointia koskevien säännösten muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 165/2020 vp) täydentämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on osallistunut myös aiemman hallituksen esityksen valmisteluun yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa. Täydentävässä esityksessä tupakointi ehdotetaan kiellettäväksi vankiloiden sisätiloissa, mutta vangeille ja tutkintavangeille varattaisiin mahdollisuus tupakoida ulkotiloissa. Lisäksi säädettäisiin vankien ja tutkintavankien oikeudesta tupakoinnista vieroittautumisen tukeen. TUPAKOINNIN JÄRJESTÄMINEN SULJETUISSA VANKILOISSA JA AVOLAITOKSISSA STM kannattaa terveydellisten syiden perusteella tupakoinnin kieltämistä vankiloiden sisätiloissa kokonaisuudessaan ilman mahdollisuutta erillisten tupakointitilojen käyttöönottoon. Tupakoinnin vähentäminen on vankien muuta väestöä huonomman terveyden parantamiseksi erittäin tärkeä tavoite ja vankeusaika tarjoaa mahdollisuuden tehokkaiden tukitoimien suunnitteluun. Lisäksi vangeilla ja vankilan henkilökunnalla tulee olla mahdollisuus savuttomaan ympäristöön. Tupakansavun kulkeutuminen myös ulkoa sisätiloihin tulee estää. Näin varmistetaan, etteivät tupakoimattomat henkilöt altistu sisätiloissa lainkaan tupakansavulle. Lausunnolla olevassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi on ehdotettu, että tupakointikiellot säädettäisiin koskemaan poltettavaksi tarkoitettuja tupakkatuotteita, poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita ja sähkösavukkeita vastaavalla tavalla kuin niistä on säädetty tupakkalain 73 §:ssä. STM kannattaa ehdotettua yhtenevää sääntelyä tupakkalain, vankeuslain ja tutkintavankeuslain tupakointikieltojen soveltamisessa. STM:n näkemyksen mukaan olisi kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa, että vankeuslain 6 a §:ssä sekä tutkintavankeuslain 5 a §:ssä viitattaisiin suoraan tupakkalain 73 §:ään. Tällä varmistettaisiin, että tupakointikieltoja sovellettaisiin jatkossakin mahdollisista lainsäädäntömuutoksista riippumatta samoihin tuoteryhmiin. STM:n näkemyksen mukaan hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten ja niiden perustelujen, jotka koskevat vankien tupakointimahdollisuuksia, sanamuodoissa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, ettei niissä edellytetä tupakointimahdollisuuksien aktiivista tarjoamista vangeille. Ehdotetun vankeuslain 6 a §:n 2 momentin osalta tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi korvaamalla ”niin usein kuin mahdollista” muodolla ”siten kuin mahdollista” ja tutkintavankeuslain 5 a §:n 2 momentissa ”tarkoitetun ulkoilun ajan” muodolla ”tarkoitetun ulkoilun aikana”. STM huomauttaa lisäksi, että hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetut vankeuslain 6 a §:n 3 momentti ja tutkintavankeuslain 5 a §:n 3 momentti voivat johtaa siihen, että tupakoimattomat vangit, joilta ulkoilu on evätty, alkavat tupakoida päästäkseen ulkoilemaan vähintään kerran päivässä. STM ei kannata tällaisen poikkeuksen säätämistä. STM katsoo, että tilanteessa, jossa voidaan poistaa vangin oikeus ulkoiluun, on voitava evätä vangin oikeus myös tupakointiin. STM:n näkemyksen mukaan oikeuden tupakoida ei pitäisi olla vahvempi kuin vankien oikeus ulkoilla. Tupakoivien vankien nikotiiniriippuvuuteen voidaan ulkoilun eväämisen aikana antaa nikotiinikorvaushoitoa. Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että vankeuslain 6 b §:ssä ja tutkintavankeuslain 5 b §:ssä säädettäisiin mahdollisuudesta rajoittaa vangin oikeutta pitää hallussaan tupakkatuotteita, tupakointivälineitä ja sytytysvälineitä vankilan tiloissa sen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Ottaen huomioon, että tupakointikieltoja on esityksessä ehdotettu sovellettavaksi myös muihin tuotteisiin, kuten poltettavaksi tarkoitettuihin kasviperäisiin tuotteisiin ja sähkösavukkeisiin, olisi STM:n näkemyksen mukaan perusteltua, että myös näiden tuotteiden hallussapitoa olisi mahdollista rajoittaa. Asia olisi huomioitava myös vankeuslain 8 §:n sekä tutkintavankeuslain 10 §:n osalta, joissa on ehdotettu säädettäväksi tuotteiden haltuun antamisesta ja säilyttämisestä.
      • Pajuoja Jussi, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos
        Uppdaterad:
        26.3.2021
        • Vankien tupakointia käsittelevän hallituksen esitysluonnoksen mukaan tupakointi olisi kielletty vankiloiden sisätiloissa, mutta vangeille ja tutkintavangeille varattaisiin mahdollisuus tupakoida ulkotiloissa. Suljetuissa laitoksissa tupakointimahdollisuuksien vähimmäistaso määräytyisi niin, että minimissään tupakointimahdollisuus olisi kerran päivässä tunnin mittaisen ulkoilun aikana. Esitysluonnoksen mukaan poltettujen tupakoiden määrää ei voitaisi rajoittaa, koska tämä kuuluu vangin itsemääräämisoikeuden piiriin. Käsitykseni mukaan vähimmäistason mukainen ratkaisu on ongelmallinen syystä, jota hallituksen esitysluonnoksessa ei käsitellä. Vankeuslain 1 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan vangin mahdollisuuksia ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään on tuettava. Henkilökohtaisen terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon kuuluu olennaiselta osin ulkoilu ja ulkona tapahtuva liikunta. Tätä mahdollisuutta esitysluonnoksessa ehdotettu ratkaisumalli heikentäisi merkittävästi. Jo nykyisellään voidaan kysyä, onko kansainvälistä minimiä vastaava yksi tunti ulkoilua päivässä ylipäätään riittävä. Laissa tosin määritellään vain minimiaika, ei ulkoilun päivittäistä maksimiaikaa, mutta kuten hallituksen esitysluonnoksestakin ilmenee, käytännössä yhtä tuntia pidetään suljetuissa laitoksissa yleisenä normina. Suljetuissa vankiloissa ulkoilutilat voivat rakenteellisilta puitteiltaan olla hyvinkin rajoitetut. Erityisesti silloin kun tupakointimahdollisuus järjestetään minimitason mukaisesti tunnin mittaisen ulkoilun yhteydessä, tästä saattavat kärsiä monella tapaa sekä tupakoimattomat että tupakoitsijat itse. Kun tupakoimattomat käyttävät esimerkiksi ulkona olevia kiinteitä voimailuvälineitä ja -laitteita, he eivät aina voi täysin välttyä ilmavirtauksien mukana kulkeutuvalta tupakansavulta. Toisaalta se, että vanki tupakoi, ei merkitse sitä, etteikö hän olisi lainkaan kiinnostunut hoitamaan terveyttään ja toimintakykyään. Tässä tapauksessa ongelmana olisi, että niin päivittäinen tupakointi kuin päivittäinen omaehtoinen ulkoilumahdollisuus ahdetaan samaan yhden tunnin aikaan, jolloin ne vievät aikaa ja edellytyksiä toinen toiseltaan. Hallituksen esitysluonnoksen keskeinen ongelma kytkeytyy siis suljettujen laitosten vankeihin. Koska suurin osa heistä joutuu tyytymään ulkoilussa yhden tunnin minimiin, heidän mahdollisuutensa omaehtoisesti ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä heikkenee. Hallituksen esityksessä esitetään pitkä luettelo toiminnoista, joita vankilassa tulee järjestää. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tehdä vertailua eri toimintojen välillä niiden vaikutusten näkökulmasta. Jos tupakointia voidaan järjestää vain ulkoilun yhteydessä, käsitykseni mukaan tästä aiheutuvien haittavaikutusten vähentämiseksi tulisi muuttaa ulkoilua koskevia vankeuslain 7 luvun 6 §:n ja tutkintavankeuslain 3 luvun 5 §:n säännöksiä niin, että vangille ja tutkintavangille annettaisiin mahdollisuus ulkoilla vähintään kaksi kertaa päivässä tunti kerrallaan. Kysymykseen siitä, mitä vankilan toimintoja tämän mahdollistamiseksi tulisi supistaa, voidaan käyttää toimintojen vaikutusarvojen vertailua – eli mikä muu vaihtoehtoinen toiminta on vangin terveyden ja toimintakyvyn hoitamisen kannalta tehokkaampaa kuin omaehtoinen ulkoilu ja liikunta. Kaikki vankilassa järjestettävät toiminnot eivät välttämättä tuota ulkoilua ja ulkoliikuntaa parempia vaikutuksia toimintakykyyn ja terveyteen. On myös huomattava, että mahdollisuus tupakoida edes kaksi kertaa päivässä saattaa olla terveysvaikutuksiltaan parempi ratkaisumalli kuin se, että vanki polttaa päivän tupakat tunnissa. Tupakkalain 76 §:n 1 momentin mukaan sisätiloissa tupakointi voidaan sallia erillisessä tupakointitilassa, joka on hyväksytty tupakointiin maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Toisin kuin tupakkalaissa, hallituksen esitysluonnoksen mukaan tupakointi sisätiloissa olisi kuitenkin ehdottomasti kielletty. Tässä yhteydessä on kysyttävä, miksi esitysluonnoksessa tehdään yleistä lainsäädäntöä pitemmälle menevä ratkaisu. Se että sisätiloissa tupakoimiseen sovellettaisiin tupakkalain säännöstä, ei aiheuttaisi velvoitteita siinä mielessä, että vankiloiden tulisi järjestää kattavasti tällaisia tiloja. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti tupakointi ulkotiloissa olisi pääsääntö. Suljetuissa vankiloissa ilmenee kuitenkin olosuhteita ja tilanteita, joissa erilliset tupakkatilat voisivat olla paras vaihtoehto. Näin voitaisiin esimerkiksi välttyä osin niiltä ongelmilta, jotka liittyvät ehdotettuun vankeuslain 7 luvun 6 a §:n 4 momenttiin ja tutkintavankeuslain 3 luvun 5 a §:n 2 momenttiin tilanteissa, joissa vangilta on evätty mahdollisuus ulkoiluun, mutta tupakointia varten hänet olisi kuitenkin vietävä ulkotiloihin. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös hallituksen esitysluonnoksen kategoriseen kirjoittamistapaan. Luonnoksen mukaan: ”Vankilaolosuhteissa ei voida tupakkalaissa edellytetyllä tavalla varmistaa, ettei tupakansavu leviä tupakointitilan ulkopuolelle osastojen sisäilmaan.” Ennen tätä johtopäätöstä mainitaan empiirisenä tutkimuksena Työterveyslaitoksen Helsingin vankilassa vuonna 2017 suorittamat mittaukset ja vankiloille kohdistettu kysely. Sekä Työterveyslaitoksen tulokset että vankiloiden kannat olivat sisällöltään vaihtelevia, mikä on luonnollista siksi, että vankiloiden ja niissä tupakointiin tarkoitettujen sisätilojen järjestelyt ja olosuhteet vaihtelevat tapaus tapaukselta. Tästä syystä hallituksen esitysluonnoksessa tulisi nimenomaisesti kertoa, mihin maankäyttö- ja rakennuslain kriteereihin perustuvaan kokonaisvaltaiseen vankitilaselvitykseen pohjautuu luonnoksessa esitetty ehdoton kanta, jonka mukaan tupakkalain 76 §:n 1 momentin edellytykset eivät voisi vankiloissa missään tilanteessa täyttyä.
      • von Schrowe Anton
        Uppdaterad:
        16.3.2021
        • Uudessa ehdotuksessa on omaksuttu sisätiloja koskeva tupakointikielto ja tupakoinnin mahdollistaminen ulkona. Minulla ei ole tähän lisättävää ottaen huomioon, että se vastaa pääosin aiempaan ehdotukseen lausumaani. Ehdotuksessa vankeuslain 7 luvun 6a §:n 4 momentiksi vangille perustetaan ehdoton oikeus tupakointiin kerran päivässä tilanteessa, jossa ulkoilu on evätty. Vankien ulkoiluja toteutetaan toisinaan kädet sidottuina, mutta sekään ei välttämättä riitä, ja ulkoilu kielletään kokonaan. Nämä ovat varsin poikkeuksellisia tilanteita, ja vangin päivittäisellä tunnin ulkoilulla on vahva tapaoikeuteen, lakiin ja kansainvälisiin standardeihin perustuva asema. Vangin terveydentilan taikka vankilan järjestykseen tai turvallisuuteen liittyvän erityisen painavan syyn vuoksi ulkoilun kieltäminen kuitenkin on lain mukaan mahdollista. Ajattelisin näissä tilanteen voivan olla sellainen, että jo ulkoiluun kuljettamiseen saattaa liittyä korkea riski siitä, että tilanne kiihtyy ja kärjistyy aiheuttaen vahinkoja tai että joudutaan käyttämään voimaa vankia kohtaan. Vanki saattaa toisaalta olla sellissään selvästi poissa tolaltaan useita tunteja. Jos kerran ulkoiluun ei katsota voitavan terveyden tai turvallisuuden vuoksi ryhtyä, on haastavaa asettaa ehdoton velvollisuus saattaa vanki silloin kuitenkin tupakalle ulos. Voi myös kysyä, että jos ulkoilukieltoon määrätty vanki voidaan käyttää tupakalla ilman suurempia ongelmia, voiko edellytettyjä erityisen painavia perusteita evätä ulkoiluakaan enää olla käsillä. Tilanteet voivat tosin olla monimutkaisempiakin kuin tämä, eikä tässä ole mahdollista ennakoida niitä kaikkia. Suhtaudun kuitenkin tähän ehdottomaan oikeuteen kriittisesti, ja minusta sitä pitäisi harkita vielä uudelleen. Tilanne saattaa joskus olla niin uhkaava ja vaikea tai vanki niin pahasti poissa tolaltaan, että vangin sellistä ulos ottaminen on terveen järjen vastaista. Esityksessä ehdotetaan vankeuslain 7 luvun 6b §:än säännöstä tupakointivälineiden hallussapidon rajoittamisen mahdollistamisesta vankilan tiloissa. Säännöksessä ei ole muuta kriteeriä kuin tarkoitusmääräys: voidaan rajoittaa vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Perusteluiden mukaan (s. 12-13) säännös ei koskisi sitä, voidaanko tupakkatuotteen, tupakointivälineen tai sytytysvälineen hallussapito ylipäänsä evätä, vaan vain luvallisten tupakkatuotteiden hallussapidon järjestämistä vankilan tiloissa. Toisin sanoen yksittäisen tuotteen hallussapidon epääminen tapahtuisi edelleen vankeuslain 9 luvun 1 §:n nojalla. Rajoitukset olisivat ehdotuksen mukaan siten perusteltuja ensi sijassa suljetuissa vankiloissa, joissa tupakkatuotteiden hallussapito vankilan sisätiloissa lisää merkittävästi riskiä sellissä tupakoimiseen. Vankeuslain 9 luvun 1 § 1 momentin 1 kohdan perusteella esineen tai aineen hallussapito voidaan evätä jos siitä aiheutuu vaaraa henkilön turvallisuudelle. Asiallisesti tämä on lähes sama kuin ehdotetussa säännöksessä oleva “voidaan rajoittaa vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi”. Ajattelisin, että täydellistä epäämistä lievempi omaisuudensuojan rajoittaminen olisi mahdollista jo edellä mainitun yleisen hallussapitosäännöksenkin nojalla. Eli jos aine aiheuttaa vaaraa vain sisätiloissa, kuten tupakka tekee, hallussapito voidaan evätä niissä, mutta samalla sallia hallussapito ulkoilussa. Näin katsoen tässä on päällekkäistä sääntelyä, ihan jo puhtaasi säännösten sanamuotojenkin vertailemisen perusteella. Käsittääkseni tällaista olisi perusteltua välttää. Olisiko mahdollista ihan pelkkä poikkeussäännös: hallussapidon kieltämisestä huolimatta tupakkatuotteiden hallussapito ulkoilutiloissa on sallittua keskushallintoyksikön tarkemmin määräämällä tavalla. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on lausunut tähän samaan lausuntopyyntöön. Lausunnossa on uutta tietoa vireillä olevista kanteluista. Henkilökuntaan kuuluva on kannellut siitä, että hän joutuu jatkuvasti tekemisiin tupakansavun ja rikkinäisten sähkölaitteiden kanssa. Sähkölaitteista yritetään saada kipinä tupakan sytyttämiseksi. Savuhaitta on varmaankin jossain määrin todellinen, mutta olen toisaalta siinä käsityksessä, että salaa tupakoivat vangit pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti estämään savun kulkeutumisen osastolle, jotta eivät jäisi tupakoinnista kiinni. Tupakkaa poltetaan lähes kiinni wc:n ilmanvaihdossa tai suoraan ikkunasta. Koska kiinnijäämisriski on todellinen ja merkityksellinen, savua ei käytännössä jätetä leijailemaan osastoille. Tämä näkökulma on tarpeen tuoda esiin kokonaiskuvan täydentymiseksi. Sähkölaitteista totean, että ne eivät ole pääasiallinen keino tupakoiden sytyttämiseen. Helpompia ja huomattavasti yleisempiäkin keinoja on olemassa: esimerkiksi sytyttää tupakka partakoneenterällä ja kahdella tavallisella patterilla. Sähkölaitteita on varmasti jonkin verran rikottu, mutta on syytä ymmärtää sähkölaitteiden olevan suhteellisen harvinainen keino sytyttämiseen. OTM Anton von Schrowe
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Uppdaterad:
        11.3.2021
        • Täydentävässä esityksessä ehdotetaan, että suljetuissa vankiloissa vangeilla olisi mahdollisuus tupakoida vähintään kerran päivässä päivittäisen tunnin ulkoilun ajan siten, että poltettavien savukkeiden määrää ei ole rajoitettu. Pidän täydentävää esitystä tältä osin perusteltuna. Voin yhtä siihen, mitä täydentävässä esityksessä todetaan sisätiloissa olevien tupakointitilojen käyttöön liittyvistä ongelmista. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että tupakoimattomat vangit ja henkilökunta eivät saa altistua tupakansavulle. Täydentävässä esityksessä todettujen syiden vuoksi tätä ei voida varmistaa, jos vankilan sisällä olisi mahdollista tupakoida tupakointitiloissa. Tupakointitilojen asianmukaista käyttöä ei voida varmuudella taata ainakaan suuren vankimäärän kyseessä ollessa. Tupakan salakuljettamista tupakointitilasta selleihin salatupakointia varten ei käytännössä liene mahdollista valvoa siten, että se voitaisiin täysin estää. Suljetuimpien osastojen kyseessä ollessa vankien päästäminen tupakointitilaan ja mahdollisesti tarvittava tupakoinnin valvonta veisi usein muutoinkin riittämättömän valvontahenkilökunnan työaikaa. Lisäksi tupakointiin varattu aika olisi pois muista vankien toiminnoista. Tupakointitilojen sijoittaminen osastoille ei liene myöskään rakenteellisista syistä mahdollista kaikissa vankiloissa. Esityksen mukaan tupakointi voitaisiin järjestää ulkotiloissa useammin kuin kerran päivässä ulkoilun yhteydessä, jos se on mahdollista vaarantamatta vankilan muuta toimintaa tai vankilan järjestystä ja turvallisuutta. Voin yhtyä esityksessä todettuun, että tupakoinnin järjestäminen olisi yksi lisä vankilassa järjestettäviin toimintoihin. Vankiloilla on jo nyt haasteita toteuttaa kaikkea lain ja vankien asianmukaisen kohtelun edellyttämää toimintaa ja vapaa-ajantoimintaa. Jos tupakointi useammin kuin kerran päivässä kuitenkin kyettäisiin laissa mainituilla edellytyksillä järjestämään, pidän asianmukaisena, että näin voitaisiin lain mukaan menetellä. Esityksessä todetaan, että tupakointimahdollisuus olisi suppeampi kuin yhteiskunnassa muuten. Näin on, mutta kiinnitän huomiota myös siihen, että nähdäkseni missään muualla yhteiskunnassa, edes erilaisissa laitoksissa, olosuhteet eivät ole suljetun vankilan kaltaiset. Laitosasukkaat eivät muualla kuin suljetussa vankilassa joudu olemaan vastaavalla tavalla asuinhuoneissaan lukittuina siten kuin osa vangeista on selleissään jopa päiväsaikaan. Suljetun vankilan muutkin tilat ovat lukittuja. Vankien liikkuminen osastonsa ulkopuolelle on suljetussa vankilassa yleensä mahdollista vain henkilökunnan saattamana. Lisäksi turvallisuussyistä voi olla tärkeää ottaa huomioon esimerkiksi, että jotkut vangit eivät kohtaisi toisiaan. Suljetussa vankilassa vankien toiminta ja liikkuma-ajat onkin tarkasti järjestetty osastojen päiväjärjestyksillä ja vankilan järjestyssäännöllä. Tilanteissa, joissa vangin tai tutkintavangin ulkoilu olisi vankeuslain 7 luvun 6 §:n tai tutkintavankeuslain 3 luvun 5 §:n perusteella kielletty, hänet tulisi esityksen mukaan kuitenkin viedä tupakoimaan kerran päivässä, mutta lyhemmäksi ajaksi kuin tunnin ulkoilu. Olen jo aiemmin, lausunnossani lakivaliokunnalle 7.12.2020 (EOAK/7855/2020), kiinnittänyt huomiota siihen, että näin ehdoton säännös voi olla ongelmallinen. Jos ulkoilu on jouduttu epäämään, tilanne voi olla niin vakava vankilaturvallisuuden kannalta, että edes tupakointia ei ole mahdollista toteuttaa. Tähän tulee luonnollisesti kuitenkin pyrkiä aina kun se on mahdollista. Totean oikeusministeriön tiedoksi myös seuraavat perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 40/2020) jälkeen kanteluista tietooni tulleet ongelmat salatupakointiin ja sen valvontaan liittyen. Helsingin vankilan työntekijä kanteli siitä, että työnantaja ei huolehdi savuttomasta ja turvallisesta työympäristöstä (EOAK/222/2021). Kantelijan mukaan henkilökunta joutuu jatkuvasti, käytännössä päivittäin, tekemisiin tupakansavun ja rikkinäisten sähkölaitteiden kanssa. Kyse oli siitä, että tupakoinnin ollessa sallittua vain ulkona, vangit salakuljettavat tupakkaa selliin, jossa tupakoivat ja tupakan sytyttämiseen tarvittavan kipinän aikaan saamiseksi rikkovat sähkölaitteita, sähköjohtoja ja pistorasioita. Vanki kanteli siitä, että Helsingin vankilassa vankeja sijoitetaan selleihin, joissa ei ole mahdollista katsella televisiota (EOAK/7128/2020). Kantelu siirrettiin vastattavaksi Helsingin vankilaan, jota pyydettiin ilmoittamaan toimenpiteistä asiassa. Helsingin vankilan ilmoituksesta kävi ilmi muun muassa seuraavaa. ”Useista selleistä puuttuu tilapäisesti sellikalustoon kuuluvia laitteita, esimerkiksi televisio ja siihen kuuluvia johtoja. Tämä johtuu siitä, että näitä laitteita johtoineen on käytetty tupakan sytyttämiseen. Näin käytettynä johdot ja laitteet vaurioituvat ja ne joudutaan poistamaan paloturvallisuuden vuoksi selleistä. Tämä laitteiden väärinkäyttö ja turmeleminen on jatkuvaa, eikä vankilalla ole mahdollisuutta samaan tahtiin korvata laitteita ja johtoja uusilla.” Kyse oli vankien salatupakoinnin aiheuttamasta ongelmasta. Helsingin vankila totesi myös, että laitepuutteista huolimatta joudutaan kaikkia sellejä käyttämään vankien asuttamiseen, koska esimerkiksi kyseisellä osastolla sellit ovat lähes kaiken aikaa täyskäytössä. Täydentävässä esityksessä on huomioitu, että tupakoinnin järjestäminen ja valvonta vaativat lisää henkilöstöresursseja. Kiinnitän silti vielä huomiota siihen, että Rikosseuraamuslaitoksen resurssit nykyistenkin tehtävien hoitamiseen ovat vähäiset. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön 9.3.2021 julkaiseman tiedotteen mukaan henkilöstöresurssit ovat riittämättömät toiminnan laajuuteen ja toimipaikkaverkostoon nähden. Tiedotteessa todetaan, että myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) kiinnitti huomiota Rikosseuraamuslaitoksen liian pieneen henkilöstömäärään syyskuussa 2020 tekemänsä tarkastuksen yhteydessä. Tässä yhteydessä toistan vielä sen, mitä olen todennut hallituksen esityksestä HE 165/2020 vp perustuslakivaliokunnalle 11.11.2020 antamassani lausunnossa: ”Rikosseuraamuslaitos on viime vuosina joutunut huomattavien rahoitusleikkausten kohteeksi, ja hallinnonalan resurssit eivät ole ennen leikkauksiakaan olleet lähelläkään esimerkiksi naapurimaamme Ruotsin vastaavia sen paremmin suhteellisina kuin absoluuttisinakaan lukuina. [”Suomessa on noin 3 000 vankia ja Rikosseuraamuslaitoksen budjettirahoitus vuonna 2020 oli noin 220 miljoonaa euroa (noin 73 000 euroa/vanki ja noin 0,38 % koko valtion budjetista) – Ruotsissa vankimäärä on noin 5 000, ja hallinnonalan budjetti on noin 9 448 433 000 kruunua eli noin 944 miljoonaa euroa, siis noin 188 000 euroa/vanki ja noin 0,62 % koko valtion budjetista.]
      • Lausunnonantajan kommentit ehdotuksesta tupakoinnin järjestämiseksi avolaitoksissa
      • Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Avolaitoksissa tupakointi sallitaan ainoastaan ulkotiloissa niiden varatuilla alueilla, ainoastaan päiväjärjestyksen mukaan eli ei yöaikaan.
      • Vankien vanhemmat Ry, Hölttä Marketta
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Ei kommentteja
      • Rikosseuraamuslaitos
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Rikosseuraamuslaitoksella ei ole lausuttavaa ehdotuksista tupakoinnin järjestämisestä avolaitoksissa.
      • Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Tupakoinnin rajoittaminen sisätiloissa samoin kuin yöaikaisen tupakoinnin kieltäminen ovat perusteltuja. Tupakointi olisi mahdollista ulkotiloissa. Yöaikaisen tupakoinnin kieltäminen aiheuttaisi paljon tupakoivilla nikotiinikorvaustuotteiden ja tukitoimien tarvetta. Suljetusta vankilasta avovankilaan siirtymävaiheeseen tulee kiinnittää huomiota, jotta tupakointi ei alkaisi runsaampana avovankilassa, jossa tupakointimahdollisuudet ovat paremmat. Sairaanhoitajan tulotarkastuksessa huomio tupakointiin ja tarvittaessa tuen tarpeen arviointi ja tukitoimien järjestäminen.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • THL viittaa aiempaan lausuntoonsa ja kannattaa tupakoinnin kieltämistä vankiloiden sisätiloissa terveydellisten syiden perusteella. Tupakointikielto sisätiloissa on tärkeä muutos vankien ja vankilan työntekijöiden tupakansavulle altistumisen ehkäisemiseksi. Ulkotiloissa erityishuomiota tulee kiinnittää siihen, että tupakointiin tarkoitettu tila sijoitetaan riittävän kauas rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydestä tupakansavun sisätiloihin leviämisen estämiseksi. Tupakointiin tarkoitettu ulkotila tulee sijoittaa myös siten, että muut vangit ja vankilan henkilökunta voi välttää tupakansavulle altistumisen.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, nvm Meri Paavola/TUTO ja ylilääkäri Soila Karreinen/APO, Paavola Meri
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • Sosiaali- ja terveysministeriön avolaitoksia koskevat kannat sisältyvät soveltuvin osin edellä lausuttuun. Avolaitoksissa ulkoilu on selvästi suljettuja vankiloita vapaampaa ja näin ollen tupakointikin on mahdollista vangeille päiväsaikaan joustavasti. STM toteaa, että vankeja olisi syytä ohjata tupakoimattomuuteen ja tukitoimien tulee olla saatavilla yhtä lailla avolaitoksissa kuin suljetuissa vankiloissa.
      • Pajuoja Jussi, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos
        Uppdaterad:
        26.3.2021
        • Ei kommentoitavaa.
      • von Schrowe Anton
        Uppdaterad:
        16.3.2021
        • Ehdotus vankeuslain 7 luvun 6a §:n 3 momentiksi koskee tupakointia avolaitoksissa. Useissa ellei peräti useimmissa avolaitoksissa asutaan tuvissa, joita ei lukita öisin. Niissä vangit saavat öisin käydä oman tupansa ulko-ovella tupakalla, eikä tästä ole aiheutunut laitosten toiminnalle minkäänlaista haittaa. Tähän nähden on jossain määrin erikoista, että ehdotuksessa on otettu oletukseksi tämän nykyisin varsin yleisen käytännön kieltäminen. Ehdotuksen mukaan “Käytännössä vangit voisivat käydä ulkotiloissa tupakoimassa päiväsaikaan.” (s. 7), “Avolaitoksissa tämä [ettei vankilan toiminta, järjestys tai turvallisuus vaarannu] tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tupakointi voitaisiin kieltää yöaikaan, jolloin vankien tulee pysytellä asuintiloissaan.” (s. 12) sekä “Avolaitoksissa tupakointi olisi mahdollista laajemmin, mutta niissäkään yöaikaan ei pääsääntöisesti tupakoitaisi.” (s. 15–16). Voidaan toki ajatella, että kun kerran vaaraa mainituille intresseille ei ole tähän asti esiintynyt, kieltojakaan ei olla ottamassa käyttöön. Toisaalta esityöt pitäen kieltoa pääsääntönä saavat todennäköisesti aikaan jonkin verran kieltämiseen ohjaavaa vaikutusta. Kyse on perusteluilla säätämisestä. Pidän sitä ongelmallisena monestakin syystä, esimerkiksi tässä tapauksessa sen vuoksi, että tämä kielto ei liity lakiehdotuksessa ilmaistuihin tavoitteisiin eikä vastaa niihin. Pidän 3 momentin tekstiä sinänsä hyväksyttävänä; asennetta avolaitosten öiseen tupakointiin ja asian korostamista esitöissä sitä vastoin tarpeettomana, yllättävänäkin. Nostan edelleen esiin tupakointipaikoista tarkemmin määräämisen. Käytännössä määräys saattaa olla sisällöltään seuraava: tupakointi on kiellettyä kaikkialla muualla kuin osoitetuilla tupakointipaikoilla, ja tämän määräyksen rikkomisesta voidaan antaa kurinpitorangaistus. Tällöin esimerkiksi kävelylenkeillä tupakointi on kiellettyä. Onko tarkoituksenmukaista käyttää valtion rankaisuvaltaa tällaisiin asioihin, henkilön tupakointiin lenkkipolulla? Voitaisiinko sääntelyvaiheessa tehdä jotakin sen eteen, että vankiloiden käytännön toiminnassa ei päädyttäisi absurdeihin lopputuloksiin? OTM Anton von Schrowe
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Uppdaterad:
        11.3.2021
        • Minulla ei ole huomauttamista täydentävästä esityksestä tältä osin.
      • Lausunnonantajan kommentit ehdotuksesta tupakoinnin lopettamisen tukitoimien järjestämisestä
      • Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Tukitoimien pituus esityksen mukaan ainoastaan 2-3 kk.
      • Vankien vanhemmat Ry, Hölttä Marketta
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Ei kommentteja
      • Rikoksettoman elämän tukisäätiö sr
        Uppdaterad:
        31.3.2021
        • Esityksessä on otettu perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti huomioon vankien oikeus lääketieteellisten tarpeidensa mukaisiin tukitoimiin tupakoinnista vieroittautumiseksi. Tukitoimet kattaisivat Käypä hoito -suosituksen mukaiset tukitoimet eli nikotiinikorvaustuotteet, yksilö- ja ryhmätuen ja tarvittaessa lääkehoidon. Tukitoimia tulee tarjota paitsi tupakoinnin lopettaville myös niille, jotka jatkaisivat tupakointia kerran päivässä. Käypä hoito -suosituksen mukaisesti vangeille tarjottaisiin veloituksetta nikotiinikorvaustuotteita noin 2-3 kuukauden ajan, mikä useimpien kohdalla olisi todennäköisesti riittävää. Tämän jälkeen vangeilla olisi mahdollisuus itse hankkia tuotteita omalla kustannuksellaan. Tupakasta vieroittumisessa tapahtuu kuitenkin usein retkahduksia ja vieroitus saatetaan joutua aloittamaan alusta jopa 3-4 kertaa. Näissäkin tilanteissa vangin tulee saada veloituksettomat nikotiinikorvaustuotteet. Käypä hoito -suositusten mukaan ryhmäohjausta tulee tarjota kaikille. Suositusten mukaan ryhmäohjaus kaksinkertaistaa tupakoinnin lopettamisessa onnistumisen mahdollisuuden. Rikosseuraamuslaitos saisi esityksen mukaan 300 000 euroa tukitoimien järjestämiseen, kuten henkilökunnan tukemiseen ja kouluttamiseen sekä vankiryhmien järjestämiseen yhdessä Vankiterveydenhuollon kanssa. Esityksessä ei esitetä lisähenkilökunnan palkkaamista Rikosseuraamuslaitokselle tukitoimien järjestämiseen, jolloin tukitoimien järjestämisestä tulisi lisävastuuta erityisohjaajille/rikosseuraamustyöntekijöille. Tällöin resurssien riittävyys nousee jälleen keskeiseksi kysymykseksi. Vankiterveydenhuollolle esitetty lisäresurssi kolme henkilötyövuotta 150 000 euroa vaikuttaa tarpeeseen nähden pieneltä. Vankiterveydenhuolto lienee arvioinut tarpeensa, silti herää kysymys, miten resurssi on tarkoitus jakaa vankilapoliklinikoiden kesken niin, että siitä olisi todellista hyötyä. 500 vangin arvioidaan tarvitsevan lääkehoitoa - todellisuudessa määrä (ja kustannus) voi osoittautua arvioitua suuremmaksi. Avovankiloista siirretään vankeja suljettuihin vankiloihin vankeuslain 6 luku 2 mom esitetyistä syistä, esimerkiksi vankilaturvallisuuteen liittyvistä syistä, jolloin siirto voi tapahtua yllättäen ja varoittamatta. Näissä tilanteissa vankien tupakointimahdollisuus muuttuisi nopeasti, jolloin heille tulisi varmistaa nikotiinikorvaustuotteiden saatavuus ja mahdollisuus vankiterveydenhuollon arvioon. Nikotiinikorvaustuotteiden saatavuus on varmistettava myös matkaselleissä oleville vangeille ja pitkien vankikuljetusten aikana. Tehokkainta olisi tehdä tupakoinnin vähentämisestä tai lopettamisesta arvio ja suunnitelma tukitoimista jo siviiliarviointivaiheessa siviilistä vankilaan tuleville. Tuomittujen tulisi yhdyskuntaseuraamustoimistoissa vähintäänkin saada info vankilan tupakointimahdollisuuksista että tupakoinnin vähentämisen/lopettamisen tukitoimista, jolloin heillä olisi mahdollisuus halutessaan aloittaa nikotiinikorvaustuotteiden käyttö ennen vankilaan tuloa ja saada myös mahdollisesti tukea siviilitoimijoilta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • THL katsoi lausunnossaan (THL/5473/4.00.00/2020) ensiarvoisen tärkeänä vankien tupakoinnin lopettamisen tukemisen riittävin keinoin ja resurssein. THL näkeekin erittäin kannatettavana sen, että vangeille tarjotaan säännösperusteinen oikeus Käypä hoito -suosituksen mukaisiin tupakoinnin lopettamisen tukitoimiin, ja että tuen tarve ja kesto arvioidaan jokaiselle tupakoivalle vangille henkilökohtaisesti. Relevanteille toimijoille (Vankiterveydenhuollon yksikkö, Rikosseuraamuslaitos) tulisi taata riittävät resurssit tukitoimien toimeenpanoon, ylläpitoon ja vaikutusten seurantaan. Vankiterveydenhuollon kohdalla tämä tarkoittaa vuositasolla kolmen sairaanhoitajan lisätyöpanosta, yhteensä 150 000 euroa, ja lääkekulujen lisäystä 100 000 eurolla. Tupakoinnin lopettamisen tukipalveluita tulee tarjota myös vangeille, jotka haluavat jatkaa tupakointia päivittäisen ulkoilun yhteydessä. Tupakoijille, jotka eivät pysty lopettamaan tupakointia tai halua lopettaa sitä, lyhytvaikutteisista nikotiinikorvaushoitovalmisteista tai lääkehoidosta ja neuvonnasta on apua tupakoinnin vähentämisessä. Hoito saattaa myös johtaa lopettamiseen. Koska osa eritoten suljetuissa vankiloissa olevista vangeista tupakoi vähemmän kuin ilman mitään rajoituksia, tulisi vieroitusoireita hoitaa myös vangeilla, jotka eivät halua lopettaa tupakointia. THL katsoo, että vangeille on tarjottava mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen terveyteen. Tämä voidaan toteuttaa esityksen mukaisella tavalla tukemalla aktiivisesti tupakoivia vankeja lopettamaan tupakoinnin ja seuraamalla tarjotun tuen käyttöä ja tehoa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, nvm Meri Paavola/TUTO ja ylilääkäri Soila Karreinen/APO, Paavola Meri
        Uppdaterad:
        30.3.2021
        • Mikäli tupakointi sallitaan vain ulkotiloissa, pääsee vanki todennäköisesti vain harvoin tupakoimaan. Tämän johdosta osalle tupakoivista vangeista tulee kehittymään nikotiinivieroitusoireita riippumatta siitä, onko tupakointiin mahdollisuus vain kerran vai muutaman kerran vuorokaudessa. STM toteaa, että nikotiinikorvaustuotteiden saatavuus tulee ehdottomasti varmistaa. Esityksessä ehdotetaan vankeuslain 10 luvun 1 §:ään ja tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:ään lisättäväksi säännös siitä, että vangeilla on oikeus lääketieteellisten tarpeidensa mukaisiin tukitoimiin tupakoinnista vieroittautumiseksi kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti. Normaalisuusperiaatteen mukaisesti vangeille tarjotaan Vankiterveydenhuollon yksikössä muuta väestöä vastaavat terveyspalvelut. Vangeilla tulee siis tosiasiallisesti olla mahdollisuus kattavaan tukeen myös tupakoinnin lopettamiseksi. Tämä on paitsi vankien oikeuksien myös heidän pitkäaikaisen terveytensä kannalta erittäin tärkeä investointi, jonka voidaan olettaa kaventavan myös väestöryhmien välisiä terveyseroja. STM katsoo, että tupakoinnin lopettamisen tulee olla ensisijainen tavoite, mutta myös tupakoinnin vähentämistä on syytä tukea. Yksilökohtainen lääketieteellinen arvio yhdessä vangin kanssa on välttämätön tässä tehtävässä. Työ vaatii tiivistä yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon yksikön välillä. Kuten esityksen perustelumuistiossa todetaan, resurssit tupakoinnin vähentämiseen ja lopettamiseen tähtäävään toimintaan tulee varmistaa tulevina vuosina. Vankiterveydenhuollon yksikkö tulee tarvitsemaan kolmen sairaanhoitajan vuotuisen työpanoksen (yhteensä 150 000e/vuosi) tupakoivien vankien tukitoimien suunnitteluun ja osaltaan niiden toteuttamiseen sekä 100 000e määrärahan lisäyksen lääkekustannuksiin. Lääkehoitoa on arvioitu annettavan noin 500 vangille. Tämä määrä tulee tarkentumaan ajan kanssa ja lääkekulut voivat muuttua arvioidusta.
      • Pajuoja Jussi, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos
        Uppdaterad:
        26.3.2021
        • Ei kommentoitavaa.
      • von Schrowe Anton
        Uppdaterad:
        16.3.2021
        • Ei lausuttavaa.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Uppdaterad:
        11.3.2021
        • Minulla ei ole huomauttamista täydentävästä esityksestä tältä osin.