• Remissinstanser: 117
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista sekä maksettavia korvauksia (9 a §, 79 § ja 79 a §)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Uuden 9a pykälässä mainitut kohdat sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta ovat pääsääntöisesti tarpeellisia ja hyväksyttävissä olevia. Hoidon kiireellisyysjärjestystä koskevassa kohdassa (1 mom, 2 kohta) poikkeaminen hoitotakuusäännöksistä tulisi mahdollistaa. Pykälän 1 momentin 3 – 6 momenttien mahdollistamien toiminnan muuttamistoimien kohdalla erityistä huomiota tulisi kiinnittää kohdissa mainittujen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksikköjen tavanomaisten asiakkaiden uudelleensijoituksen ongelmiin toiminnan muuttuessa (ts. mihin heidät sijoitetaan?) sekä ao. yksiköiden laitevarustukseen, koska se on mitoitettu sille yksikölle tavanomaisten asiakkaiden hoitoa varten.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Akavan sairaanhoitajat ja Taja haluaa kiinnittää huomiota hoitohenkilöstön asemaan ja heidän työsuhdeturvaansa. Hoitohenkilöstön siirroissa toisiin työpaikkoihin tai tehtävien oleellisesti muuttuessa, tulee kiinnittää huomiota työpaikan ammattitaitovaatimuksiin. Tartuntatautipotilaiden hoitaminen vaatii erityisosaamista (esimerkiksi eristyskäytännöt, lääkehoito jne) ja riittäviä henkilöstöresursseja. Ellei edellä mainituista seikoista huolehdita vaarantuu asiakas-/potilasturvallisuus. Työntekijöiden perehdyttäminen 9a pykälän tilanteissa kuuluu työnantajan velvollisuuksiin.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • Vammaisfoorumi pitää tartuntatautilain uudistamista tarpeellisena. Keväällä ja kesällä on koronaviruksen torjumisen nojalla monissa tapauksisissa rajoitettu suhteettomasti vammaisten henkilöiden oikeuksia ja vapauksia ilman lain tukea. Vammaisfoorumi pitää koronaviruksen torjuntaa, toimivaltuuksien vahvistamista ja riskiryhmien suojelemista tärkeänä. Tämä on tehtävä perus- ja ihmisoikeudet sekä perusoikeuksien rajoitusoppi huomioiden. Rajoitusten tulee olla perusteltuja, välttämättömiä ja niistä on säädettävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Ehdotus on nykyisessä muodossaan ongelmallinen, sillä siinä kavennetaan perusoikeuksia tavallisen lain nojalla. Vammaisfoorumi suhtautuu myös varoivaisen positiivisesti professori Martin Scheinin ehdotukseen ottaa kasvosuojukset (maskit) lain pysyvään keinovalikoimaan hengitysinfektioiden varalta. Mikäli näin tehdään, tulee kuitenkin erilaiset toimintarajoitteet, sairaudet ja vammat huomioida; maskien käyttö ei ole kaikille mahdollista, vamman, toimintarajoitteen tai terveydentilan vuoksi. Myös näiden henkilöiden yksityisyyden ja terveystietojen suojaa tulee kunnioittaa, mikäli tällainen keino otetaan käyttöön. Yhdymme myös Scheinin esitykseen, että kuntien ja valtion on tällöin kustannettava maskit. Vammaisfoorumi yhtyy lausunnon yksityiskohdissa jäsenjärjestöjensä Kehitysvammaisten tukiliiton, Kynnys ry:n ja Invaliditon esittämiin huoliin ja huomioihin. 9 a § (määräaikainen) Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttaminen: Vammaisfoorumi toteaa, että esitetyssä 9 a §:ssä tarkoitetusta sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta on säädettävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä muutenkin perusoikeuksien rajoitusedellytysten vaatimukset täyttämällä tavalla, koska säännöksen mahdollistamat toimenpiteet vaikuttavat muun muassa sosiaalipalveluja käyttävien ja sosiaalihuollon asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin. Esityksen suhdetta perustuslakiin ja sen säätämisjärjestystä tarkastelevaan 12 lukuun tulee kirjata suojattavaksi oikeushyväksi myös vammaisten henkilöiden oikeudet. Näiltä osin on perusteltua viitata ainakin niihin vammaispalveluihin, joilla turvataan perustuslain 19 §:n 1 momentin tarkoittamaa välttämätöntä hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi on turvattava yksilön tosiasiallinen oikeus saada tulkkauspalvelua sitä tarvitessaan. Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010) tulee turvata myös poikkeustilanteissa henkilön oikeutta yhdenvertaisesti hoitaa asioitaan ja osallistua. Erityisesti asumisyksiköissä ja terveydenhuollossa on kevään 2020 aikana rajoittamistoimenpiteisiin viitaten estetty tulkkien pääsy yksikköön tai ensiapuun. Tästä syystä tulee nimenomaisesti säätää myös tässä laissa näiden subjektiivisten oikeuksien turvaaminen poikkeusoloista ja tartuntataudin torjumisesta huolimatta. Esitystä tulee arvioida suhteessa YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016, YK:n vammaissopimus) samaan tapaan kuin lapsen oikeuksien sopimuksen osalta on tehty. Esityksessä on välttämätöntä arvioida sen vammaisvaikutuksia, koska esitys vaikuttaa vammaisten henkilöiden palveluihin ja oikeuksiin. 9 a §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin mahdollisuudesta velvoittaa sote-palveluita järjestävä tai tuottava taikka niitä järjestämisvastuussa olevalle sopimuksen perusteella tuottava taho antamaan päätöksessä määritellyille potilas- tai asiakasryhmille sosiaali- ja terveyspalveluja riippumatta siitä, mitä laissa tai lain nojalla muutoin säädetään tai määrätään kyseisen tahon järjestämisvastuusta tai palvelujen tuottamisesta sekä riippumatta siitä, miten järjestämisvastuussa oleva on palveluiden tuottamisen järjestänyt tai mitä järjestämisestä tai tuottamisesta on sovittu. Kun tietty taho velvoitetaan antamaan jollekin asiakas- tai potilasryhmälle sosiaali- ja terveyspalveluja ehdotetun 9 a §:n 1 kohdan nojalla, on varmistuttava siitä, että tämä pystyy tosiasiassa vastaamaan kyseisen asiakas- tai potilasryhmän avun ja tuen tarpeisiin. Säännöskohtaisissa perusteluissa olisi tarpeen avata sitä, miten pykälässä mainitut asiakasryhmät tarkemmin määritellään. Esimerkiksi kaikkia vammaisia henkilöitä ei tule niputtaa yhdeksi asiakasryhmäksi, sillä vammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeet vaihtelevat suuresti. Pykälätasolla tai ainakin perusteluissa tulee nimenomaisesti todeta, että ihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava palveluita antavan toimijan valinnassa. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin toimivallasta velvoittaa toimintayksikkö asettamaan antamansa sosiaali- ja terveyspalvelut päätöksen mukaiseen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen ottaen huomioon, mitä palveluiden antamisesta muualla lainsäädännössä säädetään. Sosiaalihuollon palveluiden osalta tärkeys- ja kiireellisyyspäätös voisi koskea esimerkiksi tilanteita, joissa asiakkaiden lisääntyneen määrän, epidemian aiheuttaman hoidon ja avun tarpeen kasvun tai tavanomaista suurempien henkilöstövajeiden takia kaikkea normaaliolosuhteisiin liittyvää toimintaa ei ole mahdollista hoitaa. (s. 38) Toisin kuin terveydenhuollon osalta, jossa priorisointiin vaikuttavia tekijöitä ovat hoidon tarpeen kiireellisyys ja hoidon vaikuttavuus, sosiaalihuollon palveluiden priorisointiin vaikuttavia tekijöitä ei juurikaan täsmennetä 9 a §:n perusteluissa. Perusteluihin tulee kirjata nykyistä tarkemmin, minkälaisia seikkoja sosiaalihuollon palveluiden priorisoinnissa otetaan huomioon. Arjen rutiinit ja ennakoitavuus ovat tärkeitä asioita monille kehitysvammaisille ja vastaavaa tukea tarvitseville, esimerkiksi autismikirjon diagnoosin omaaville ihmisille, ja palveluiden äkillinen keskeytyminen voi vaikuttaa merkittävästi näiden henkilöiden toimintakyvyn heikkenemiseen. Näiden henkilöiden palveluiden järjestämistä tulisi tästä syystä priorisoida. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, etteivät ihmiset jää vaille tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita vammansa perusteella. Pykälän 1 momentin 4 kohdan nojalla aluehallintovirasto voisi velvoittaa antamaan laitoshoidossa tai asumispalveluyksikössä palvelua sellaisille asiakkaille, joiden kotihoito, kotisairaanhoito tai kotisairaalahoito taikka muut sosiaalihuollon palvelut muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksikössä. Tämän säännöksen perusteella henkilöä ei voitaisi siirtää kodistaan sosiaalihuollon asumispalveluyksikköön tahdonvastaisesti. Sosiaalihuollon asiakkaiden osalta tulee noudattaa muussa lainsäädännössä säädettyjä kuulemis-, päätöksenteko- ja muita hallinnollisia menettelyjä ennen siirron toteuttamista. (s. 39). On ensiarvioisen tärkeää, että säännöksen perusteluissa nimenomaisesti mainitaan, että säännöksen perusteella ei voi siirtää henkilöä kodistaan sosiaalihuollon asumispalveluyksikköön tahdonvastaisesti. Jotta kukaan ei tosiasiassa joudu siirtymään kotoaan sosiaalihuollon yksikköön tahdonvastaisesti, henkilön oman tahdon selvittämisen on toteuduttava myös niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät kommunikoi tavanomaisin kommunikointimenetelmin. Esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten tahdon ilmaisemiseen on oltava tarjolla riittävästi tukea. Näiltä osin on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että kehitysvammaisille henkilöille on varsin tyypillistä pyrkiä miellyttämään muita ihmisiä ja vastaamaan kysymyksiin siten kuin he olettavat kysyjän haluavan heidän vastaavan. Muuksi sosiaalihuollon palveluksi, jota muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksiköissä on perusteluihin kirjattava myös vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu sen eri järjestämistapamuotoineen mukaan lukien työnantajamalli sekä omaishoidontuen tilanteet. Tartuntatautilain tulee turvata myös näissä palveluissa olevien haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden ja vammaisten ihmisten palvelujen jatkuvuus tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilökohtaiset avustajat tai omaishoitaja sairastuu ja palvelun toteuttaminen käytännössä kotiin estyy. Esitetyn 9 a §:n 5 kohdan mukaan päätöksessä voitaisiin velvoittaa asumispalvelu- tai laitoshoidon toimintayksikkö osallistumaan potilaiden terveydenhuollon toteuttamiseen. Näissä tilanteissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sairastunut sosiaalihuollon asiakas sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon kaikissa tilanteissa. Lisäksi henkilöiden sairaalahoito on turvattava aina, kun lääketieteelliset perusteet hoidolle täyttyvät. Sairaanhoidon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä ei saa tarkoittaa sitä, että se käytännössä johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti sairaalahoitoa vaativan hoidon rajauksiin. Näin on käynyt uudenlaisen koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana erityisesti vanhustenhuollon toimintayksiköissä eri maissa. Myös vammaisten ihmisten asumispalveluyksiköissä asuville on lähetetty hoitosuunnitelmiin ja hoidonrajauksiin liittyviä ohjeistuksia sairaanhoitopiireiltä sekä kunnan terveydenhuollon vastaavilta toimielimiltä. Nämä ovat ohjanneet toisen henkilön avun varassa olevia asukkaita omaehtoisiin, mahdollisesti harkitsemattomiin tahdonilmaisuihin, hoidon rajaamisesta erikoissairaanhoidon ulkopuolelle. Vammaisfoorumi painottaa, potilaan hoidosta vastaavan tahon tulee aina olla lääkäri. Sairaalahoitoa on järjestettävä aina, kun lääketieteelliset perusteet ja tilanne sitä edellyttävät. Ehdotus uudeksi 9 a §:ksi jättää avoimeksi sen, kenen vastuulle sosiaalihuollon asumisyksiköissä jää arvioida terveydenhuollon palveluiden tuottamisen kannalta asianmukaista henkilöstömäärää ja -rakennetta. On varmistettava, että sosiaalihuollon asiakkaalle sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa järjestetään sekä säännöllisesti että tarvittaessa pääsy terveydentilan arvioon ja että hän saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon. 9 a §:n nojalla tehdyt päätökset olisivat hallintopäätöksiä. Siten niistä voisi tartuntatautilain 90 §:n nojalla hakea muutosta. Päätöksiin sovellettaisiin hallintolakia. Päätökset koskisivat laajaa asian-osaisjoukkoa, jolloin hallintolain 55 §:n 2 momentissa ja 62 §:ssä säädetyllä tavalla ne voitaisiin lähtökohtaisesti antaa tiedoksi yleistiedoksiantona. Mahdollisesti rajattua asianosaispiiriä koskeva päätös tulisi antaa tavallisena tiedoksiantona. Hallintolain 62 §:n tarkoittama yleistiedoksianto ei lähtökohtaisesti ole sopiva tiedoksiantotapa tilanteessa, jossa päätös koskisi esimerkiksi useita kehitysvammaisia tai vastaavaa tukea tarvitsevia ihmisiä, joiden vamma on ymmärryksen alueella. Näiden henkilöiden oikeussuojan toteutumiseksi tiedoksianto on tehtävä tosiasiallisesti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten Juridiskt ombud, Vartio Elias
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • SAMS – samarbetsförbundet kring funktionshinder (SAMS) välkomnar en revidering av lagen om smittsamma sjukdomar. Under bekämpningen av coronaviruset har den lagliga grunden till begräsningar av individernas frihet inte alltid varit tydliga och tillräckliga. Det här är något som laglighetsövervakaren Maija Sakslin också påpekat offentligt i fråga om boenden med service dygnet runt. Då verksamheten inte har styrts och begränsats av lagen, har även intressebedömningen mellan individers behov och rättigheter och å andra sidan samhällets behov att bekämpa pandemin inte varit på önskad nivå. Balansavvägningarna har varit särskilt överproportionerade för våra målgrupper som har funktionsnedsättningar men som inte själva tillhör riskgruppen. Det har också hänt att anhöriga har känt sig tvungna att ta hem sina vuxna barn från serviceboende utan att extra stöd getts till familjer och närståendevårdarna för den ökade belastningen. Sammanfattningsvis, kan det konstateras att en revidering av lagen är nödvändig men alla begränsningar till grundläggande mänskliga rättigheter behöver vara proportionella, nödvändiga och välavgränsade. För övrigt förhåller sig SAMS försiktigt positivt till förslaget av professor Martin Scheinin, om att inkludera ansiktsmasktvång som ett möjligt verktyg i lagen om bekämpning av smittsamma sjukdomar. Det är ändå viktigt att uppmärksamma att många personer med funktionsnedsättningar och olika slags sjukdomar är på grund av sin funktionsnedsättning eller sjukdom hindrade av att använda masker. Detta medför också en praktisk utmaning i att kontrollera följandet av reglerna; hur kan detta göras utan att äventyra skyddet av personliga hälsouppgifter? SAMS ståndpunkt är att individers skydd för personliga hälsouppgifter bör respekteras och garanteras i alla reformer. Om en skyldighet att bära mask blir aktuellt, bör kostnaderna täckas av kommunerna och staten. Lagen och dess tillämpning kan ha betydande konsekvenser med tanke på grundläggande rättigheter, delaktighet och välmående för personer med funktionsnedsättningar. Vi åberopar därför att en rättighetsbaserad konsekvensbedömning görs med tanke på personer med funktionsnedsättningar. Vidare är det också viktigt att den etablerade inskränkningsläran följs om grundläggande rättigheter begränsas. Alla begräsningar ska basera sig på lag och lagens omfattning och tillämpning ska vara tydligt begränsad. Likaså bör en balansering av rättigheter och intressen beaktas för att inte utsätta individer till oproportionella och icke-nödvändiga begränsningar av rättigheterna. I fråga om detaljmotiveringarna håller SAMS med om utlåtanden givna av Handikappforum, Kehitysvammaisten tukiliitto och Tröskel r.f. Även Invalidförbundets anmärkningar om behovet att trygga tillgången till vård samt stöd och information till egenvårdare och personliga assistenter är mycket värdefulla synpunkter som bör beaktas. SAMS understryker att personer med funktionsnedsättning ska garanteras en jämlik tillgång till hälsovården, utan att bli diskriminerade på grund av sin funktionsnedsättning och ställning inom socialvården. SAMS understryker också att tillgången till tolkning på finlandssvenskt teckenspråk samt andra yrkesgrupper bör garanteras och beaktas också i lagen om smittsamma sjukdomar. Det här gäller så väl tolkningsbehov på boenden och inom hälsovårdens olika situationer. Utöver professionella yrkesgrupper bör det också beaktas att även anhöriga kan ibland ha en liknande funktion med tanke på kommunikationsstöd för personer med begränsad kommunikationsförmåga. Finlands agerande gentemot COVID-19 krisen reflekterar relativt väl till målsättningarna i artiklarna 10 och 11 i FN:s funktionshinderskonvention. För att balansera rättigheterna på ett ändamålsenligt sätt uppmanar SAMS även att särskilt uppmärksamma artiklarna 14, 19, 24 och 26 i FN:s funktionshinderskonvention även i den här lagreformen. Utöver substansfrågorna i lagen uppmanar SAMS även att fästa särskild uppmärksamhet till de svenskspråkiga översättningarna som berör grundläggande fri- och rättigheter.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • 9 a § sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttaminen Esityksen mukaan pykälä olisi tarkoitettu covid-19 –epidemiaan liittyen olemaan voimassa väliaikaisesti 30.6.2021 asti (lain voimaantulosäännös, keskeiset ehdotukset s. 21). Pykälän sanamuodon ja perustelujen mukaan se kuitenkin koskisi kaikkia lain 3 §:n 7 kohdassa määriteltyjä poikkeuksellisia epidemioita. Pykälän soveltamisalaa on siten vielä selvennettävä. Esityksessä systemaattisena lähtökohtana näyttää olevan, että määräaikaisesti sovellettavaksi tulevat säännökset tulevat käytännössä sovellettavaksi vain tämän hetkisen koronavirusepidemian oloissa. Poikkeuksellisia tilanteita koskevan ja erityisiä toimivaltuuksia antavan lainsäädännön osalta on hyvin tärkeää perustuslain 2 §:n mukaisen oikeusvaltioperiaatteen sekä sen mukaisen lainalaisuuden ja kansanvaltaisuuden kannalta, että poikkeustilanne, jossa toimivaltuudet tulevat sovellettaviksi, on riittävän tarkasti ja täsmällisesti määritelty ja että poikkeustilanteen määritelmää tulkitaan suppeasti. Perustuslakivaliokunta edellytti myös tätä säätämisjärjestyskysymyksenä perustuslain 23 §:ään nojautuvassa poikkeusolojen lainsäädännössä ja myös valmiuslain nojalla annettavissa käyttöönotto- ja soveltamisasetuksissa. Nyt kyseessä on valtiosäännön näkökulmasta tavallinen lainsäädäntö. Siinä viranomaisille tavanomaisesta selvästi poikkeavia, poikkeuksellisia toimivaltuuksia sisältävien normien soveltamisalan ja soveltamistilanteiden määrittelyn tulee olla vielä paremmin selkeästi, tarkkarajaisesti ja täsmällisesti määriteltyjä. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta tehdä aluehallintoviraston sijasta päätös sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta. Ministeriö tekisi päätöksen, jos se tehdään koko Suomea koskien tai jos muuten on erityinen tarve ohjata palvelujärjestelmää keskitetysti. Viimeksi mainittu peruste vaikuttaa sisältävän melko laajaa harkintavaltaa, ja tähän viitataan myös pykälän perusteluissa (säännöskohtaiset perustelut s. 41). Toimivallan jakoon liittyvää harkintavaltaa näyttäisi liittyvän ainakin tilanteisiin, joissa terveydenhuollon toiminnan muuttamiseen on laissa säädetyt perusteet joidenkin aluehallintovirastojen alueilla mutta ei koko maassa. Perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lähtökohtana siis on, että viranomaisten toimivallan julkisen vallan käytössä tulee käydä ilmi laista. Toimivaltaa koskevien säännösten tulee siten olla riittävän täsmällisiä niin, että säännökset eivät johda päällekkäisyyksiin tai epäselvyyksiin kulloinkin toimivaltaisesta viranomaisesta. Ministeriön ja aluehallintovirastojen toimivallan jakoa on tämän vuoksi perusteltua täsmentää. 79 § Valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin Voimassa olevan 79 §:n 2 momentin mukaan valtio vastaa tietyin edellytyksin henkilön karanteenista aiheutuneista kustannuksista. Esityksessä ehdotetaan valtion korvauksen muuttamista harkinnanvaraiseksi ja korvauksen maksamista vain, jos se on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. Säännöksen perustelujen mukaan korvaukseen sovellettaisiin valtionavustuslakia (säännöskohtaiset perustelut s. 65). Valtionavustuslakia sovelletaan tuenluonteiseen rahoitukseen tietyn toiminnan ja hankkeen avustamiseksi. Valtionavustus myönnetään hakemuksesta. Esityksessä olisi tarpeen tuoda esiin perusteet valtion korvausvastuun muuttamiseen harkinnanvaraiseksi avustukseksi ja sen vaikutukset kuntien ja muiden karanteenitiloja ylläpitävien tahojen toimintaan ja talouteen. Epäselvyydet kustannusten jaossa eivät saa johtaa siihen, että tarpeellisiksi arvioituja karanteeneja ei saada toteutettua. Pykälän soveltamisalaa laajemminkin kustannusten jakoa koskeva sääntely tai sen epäselvyys eivät saa johtaa yksilötasolla siihen, että henkilöiden pääsy testiin tai hoitoon vaikeutuu tai jopa estyy.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Myös poikkeusoloissa on turvattava yksilön tosiasiallinen oikeus saada tulkkauspalvelua sitä tarvitessaan. Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010) antaa oikeuden yhdenvertaisesti hoitaa asioitaan ja osallistua. Erityisesti asumisyksiköissä ja terveydenhuollossa on kevään 2020 aikana rajoittamistoimenpiteisiin viitaten estetty tulkkien pääsy yksikköön tai ensiapuun. Tästä syystä tulee nimenomaisesti säätää myös tässä laissa näiden subjektiivisten oikeuksien turvaaminen poikkeusoloista huolimatta.
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • -
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL pitää esitystä perusteltuna. Yleisvaarallisten tartuntatautien hoidon maksuttomuus edistää hoitoon hakeutumista ja vähentää tartuntojen leviämistä väestössä. Pykälää 79a koskien voitaisiin kunnan asukasta koskevaa määritelmää edelleen laajentaa koskemaan myös henkilöitä, joilla ei ole kotipaikkaa Suomessa ja joilta ei saada hoidosta aiheutuneita kustannuksia muuten perittyä.
      • Nurmijärven kunta, konsernipalvelut, hallintopalvelut (kh 28.9.2020 § 200)
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Esitetty pykälämuutos: 79§, Valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin: Kyseinen pykälä on pidettävä nykymuodossaan "valtio vastaa… kustannuksista", eikä sitä tule muuttaa esitettyyn muotoon "valtio voi osallistua kustannuksiin, joiden korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista…". Esitetty 79 a § (määräaikainen muutos), 9 a §:n mukaisista päätöksistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen: On tärkeää varmistaa, että lakiin sisällytetään myös säännös päätöksestä aiheutuvien lisäkustannusten korvaamisesta. Aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuullisille tahoille. Määräaikaisen § 9a mukaan voitaisiin esimerkiksi velvoittaa tietty kunta tai kuntayhtymä antamaan palvelua toisen kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuun piirissä oleville asiakkaille tai potilaille. Samoin yksityisiä palveluntuottajia voidaan velvoittaa tarvittaviin toimenpiteisiin. Nyt määräaikainen 79 a § toteaa, että "järjestämisvastuussa olevan tahon on korvattava yksityiselle palveluntuottajalle 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset". Päätöksen tekee aluehallintoviranomainen, mutta kustannukset tulevat järjestämisvastuulliselle taholle (kunta, kuntayhtymä), joten on vähintään kohtuullista, että valtio korvaa em. aluehallintoviranomaisen tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen aiheuttamat kustannukset järjestämisvastuulliselle taholle.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Kohdassa on selkiytetty eri toimijoiden välistä roolijakoa. Ohjeistus on viety hyvin seikkaperäiselle tasolle. Lausunnon käsitteiden ja eri toimijoiden määrittelyssä työterveyshuolto tuodaan esille yksityisenä toimijana. Työterveyshuollon roolia ei erikseen täydennetä pykälissä 9a, 79 ja 79a. Suomen Työterveyslääkäri yhdistys ry (STLY) ei sitä erikseen halua korostaa. Mutta koska työterveyshuollon osalta isoimmat muutokset ovat kuntaorganisaatioiden palveluiden tuottamisena joko markkinalähtöisesti tai in-house toimintana, tämä voi aiheuttaa epäselvyyttä varsinkin kuntatyöntekijöiden in-house tyyppisessä palvelun toteuttamisessa. Näissä on myös nähty kokonaisvaltaisia ulkoistamisen ratkaisuja.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Hallitus ehdottaa määräaikaista säädöstä (9 a §), jonka perusteella aluehallintovirasto voisi poikkeuksellisen epidemian aikana velvoittaa kunnan, kuntayhtymän tai muun sote-palveluja järjestävän tai tuottavan toimijan esim. poikkeamaan järjestämisvas-tuustaan, muutamaan palvelujen kiireellisyys- tai tärkeysjärjestystä, lisäämään hoito-paikkoja, ottamaan asumispalvelu- tai laitoshoidon yksikköön kotiin annettavien pal-velujen piirissä olevia potilaita tai antamaan terveydenhuollon palveluja sosiaalihuol-lon toimintayksikössä. On syytä huomata, että säädös on tarkoitettu viimesijaisen ohjauksen välineeksi ja käytettäväksi vain tilanteissa, joissa palvelujärjestelmän toimintakyky on vakavasti uhattuna. Kuntaliitto pitää ehdotusta perusteltuna ja se turvaa osaltaan terveyden-huollon toimintakykyä ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä vaikean epidemiati-lanteen aikana. Kuntaliitto esittää kuitenkin seuraavat huomiot: 9 a § on hyvin poikkeuksellinen toimivaltasäännös, jolla alueellisille ja valtakunnalli-sille toimijoille luodaan aivan uudenlaisia ja pitkälle kunnalliseen itsehallintoon ulot-tuvia, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyviä toimivaltuuksia. Lakieh-dotuksen säätäminen edellyttänee tältä osin perustuslain mukaista säätämisjärjes-tystä (viittauksena PeVL 7/2020 vp). Säännöksen (1 mom 1 kohta) perusteluissa todetaan, että Aluehallintovirasto voisi tehdä päätöksen, jos kunnat eivät pysty tarpeeksi nopeasti sopimaan keskenään toi-sen kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvien potilaiden hoidosta. Aluehallintoviraston toimivallan ehdollisuus tulisi ilmetä suoraan pykälästä. Lisäksi säännöksestä tulisi ilmetä, millä ehdoin yksityinen palveluntuottaja velvoitettaisiin tuottamaan tarvittava lisätuotanto. Kunnan ja alueellisten / valtakunnallisten toimijoiden välisestä yhteistyövelvoitteesta voisi olla tarpeellista säätää lakiehdotuksen 59.3 § omaksutulla tavalla. Säännöksen (1 mom 2 kohta) perusteluiden mukaan päätöksen perusteella ei voisi poiketa terveydenhuoltolain hoitotakuuta koskevasta sääntelystä eikä luopua sosiaa-lihuoltolaissa säädetyistä palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista. Pää-töksen tarpeellisuus osoittautuukin tällöin hieman kyseenalaiseksi. 9 a §:n 1 mom 3 kohdan maininta ”lisäämään hoitopaikkoja” on lastensuojelun kan-nalta tärkeä ehdotus. Viime keväänä olimme tilanteessa, että myös yksityisiin lasten-suojelulaitoksiin olisi tarvittu joustoa nimenomaan lisäpaikkojen muodossa, kun tuli tarvetta sijoittaa lapsia, joiden vanhemmat olivat sairastuneet tai perheen tilanne muutoin muuttui sellaiseksi, että lapsen ei enää ollut turvallista olla kotona kodin olosuhteiden takia. Olisi tarvittu myös joustoa henkilökunnan määrää ja kelpoisuutta koskevissa asioissa kuitenkin niin, että lasten huolenpito olisi varmistettu ja turvattu. Säädöksen toimialakohtaisissa taloudellisissa vaikutuksissa todetaan, että pykälän nojalla aluehallintovirastot tai sosiaali- ja terveysministeriö voisivat velvoittaa kunnan tai muun järjestämisvastuullisen järjestämään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja toisen järjestämisvastuullisen tahon asukkaille. Kuntaliitto huomauttaa, että kysei-sessä tilanteessa kustannusvastuun tulee toteutua terveydenhuoltolain 58 §:n mu-kaisesti. Lisäksi taloudellisina vaikutuksina on esitetty julkisen sosiaali- ja terveyden-huollon järjestäjän päätöksistä aiheutuva korvausvastuu suhteessa yksityisen palve-luntuottajan mahdollisiin tulonmenetyksiin. Kuntaliitto pitääkin perusteltuna määräaikaista pykälää 79 a siltä osin, kun se koskee julkisten toimijoiden välistä laskutusta. Terveydenhuollon toiminnan muuttamista koskevan 9a §:n mukaisen päätöksen seurauksena terveydenhuollon toimintayksik-köön voisi tulla potilaita, jotka eivät normaalisti kuuluisi sen hoidettaviksi. Ehdotetun 79 a §:n perusteella kotikunta vastaisi näiden potilaiden hoidon kustannuksista ter-veydenhuoltolain 58 §:n mukaisesti. Samaa pykälää sovellettaisiin myös sosiaalihuol-lon palveluiden kustannuksiin. Järjestämisvastuisen tahon tulisi korvata kustannukset ja myös yksityiselle palveluntuottajalle. Mahdollisten tulonmenetysten, kuten saa-matta jääneen voiton, korvaamista koskeva säännös tulisi Kuntaliiton mielestä pois-taa. Sen sijaan Kuntaliitto edellyttää ehdotetun korvausvastuun poistamista lakiesityk-sestä, siltä osin, kun se koskee ostopalveluita. Ostopalveluiden osalta tulee toimia julkisen järjestäjän ja ostopalveluiden tuottajan välisen sopimusperusteisen laskutuk-sen mukaisesti. Lähtökohtaisesti kunnan ei pidä korvata ostopalveluiden liiketoimin-nan riskejä. Kuntaliitto muistuttaa, että sairaanhoitopiirien kuntayhtymien jäsenkun-nat kattavat viimekädessä sairaanhoitopiireissä syntyvän alijäämän, eikä ylimääräistä tulonmenetyskompensaatiota voida kunnilta edellyttää. Kuntaliitto kannattaa valtion korvausta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden jär-jestäjille aluehallintovirastojen sekä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksistä aiheu-tuneista lisäkustannuksista. 9 a § on vahvasti sidoksissa pykälään 79 a §, jossa jär-jestämisvastuussa olevan tahon on korvattava 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suo-raan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja taloudelliset menetykset. Myös 79 a §:n osalta kunnan ei pidä korvata ostopalvelun liiketoiminnan riskejä. Kuntaliitto edel-lyttää, että säädöstä tarkennetaan ja poistetaan julkisen järjestäjän velvoite yksityi-selle palvelun tuottajalle aiheutuneiden muiden taloudellisten menetysten korvaami-sesta. Tartuntatautilain 79 §:ssä säädetään valtion osallistumisesta terveydenhuollon häi-riötilanteessa kustannuksiin, jotka aiheutuvat sellaisten henkilöiden karanteenista, eristämisestä tai yleisvaarallisen tartuntataudin tutkimisesta aiheutuviin kustannuk-siin, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Säädöstä esitetään muutettavaksi siten, ettei valtion osallistuminen olisi säännönmukaista, vaan valtio osallistuisi kustannuksiin vain, jos se olisi erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. Perustelujen mukaan valtion olisi tarkoituksenmukaista osallistua esim. suuren asiakasjoukon kustannuksiin. Karanteeni ja eristämistoimenpiteet toteutetaan paikallistasolla. Lakiehdotuksen 79 § kattaa kuitenkin vain suurten joukkokaranteenien järjestämisestä aiheutuneiden kus-tannusten korvaamisen kunnille. Kuntaliiton käsityksen mukaan säännöstä valtion kustannusvastuusta ei tulisi nykyi-sestä lieventää. Lakiehdotuksen taloudelliset vaikutukset tulisi arvioida. Lakiesityksessä kunnille ei arvioida aiheutuvan kustannuksia, mutta valtionhallinnon laitosten resurssia lisättäi-siin ainakin ajanjaksolle 1.12.2020 - 31.7.2021 ja summa olisi vähintään 1,85 milj. euroa (valvontatehtävät, epidemian seuranta ja raportointi, vrt. HE s. 30-32). Koska epidemi-an seuranta- ja rajoitusvastuu sekä hallinnollinen työ kasvavat myös kunnissa (mm. 9a §, 24 §), tulisi vähintään vastaava rahoituspanostus osoittaa kunnillekin (päivys-tysluonne vs. oikea-aikaisuus, kapasiteetin lisäys, vrt. HE s. 37-38). KT Kuntatyönantajat kiinnittää huomiota lakiehdotuksen väliaikaiseen 9 a §:ään, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista. Sen mukaan aluehallin-tovirasto voi toimialueellaan päätöksellään velvoittaa kunnan, kuntayhtymän tai muun sosiaali- ja terveyspalveluja lakiin perustuvan velvollisuuden nojalla järjestävän tai tuottavan taikka niitä järjestämisvastuussa olevalle sopimuksen perusteella tuot-tavan tahon muuttamaan toimintaansa, asettamaan palvelunsa päätöksen mukaiseen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, lisäämään hoitopaikkoja tai hoitamaan muita potilaita kuin yksikössä muuten hoidetaan siten, kun ehdotuksen 9a §:n 1 momentin 1-6 kohdissa todetaan. Lakiehdotus valtuuttaa aluehallintoviranomaisen tekemään päätöksiä, joilla asetetaan päätöksen kohteena olevalle velvollisuuksia, joiden täyttäminen vaatii henkilöstöre-sursseja. Kun kysymys on hoitopaikkojen lisäämisestä ja hoitaa muita potilaita kuin yksilössä muuten hoidetaan, toimintojen muuttamisesta yms. velvoittava päätös tar-koittaa useimmiten myös lisäresurssien tarvetta, jotta asetettu velvoite pystytään hoitamaan. KT Kuntatyönantajat toteaa, että lakiehdotuksessa on puutteellisesti kiinnitetty huomiota päätösten henkilöstövaikutuksiin ja siihen, mitkä ovat työnantajan tosiasi-alliset mahdollisuudet täyttää asetetut velvoitteet, kun kunnan/kuntayhtymän tai muun tahon tehtäviä lisätään ja asetetaan väliaikaisia velvoitteita hoitaa uusia tehtä-viä. Näin on siitä huolimatta, että esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa viita-taan useassa kohdissa (esim. 1 kohta s. 38, 4 kohta s. 39 ja 6 kohta s. 40) siihen, että aluehallintoviranomaisen päätöksellä asetettavalla velvoitteella voidaan vastata muun ohella toisen tahon henkilöstövajauksesta syntyviin tilanteisiin. Esimerkkinä on muun muassa tietyn toimintayksikön henkilöstöön kohdistuvat karanteeni- ja eristämistoi-met (s. 40) ja tilanne (s. 37), jossa palveluasumisen paikat ovat täynnä tietyllä alueel-la, mutta johtuen esimerkiksi kunnan oman henkilöstön sairauspoissaoloista kunta ei pysty lisäämään asumispalvelukapasiteettia oman palvelutuotantonsa kautta tai os-tamaan lisäkapasiteettia yksityisiltä palveluntuottajilta.” Lakiehdotuksen 9 a §:n 3 momentissa todetaan, että jos päätös kohdistuu yksittäi-seen toimintayksikköön ja päätöksellä voidaan ennakoida olevan merkittävä vaikutus yksikön toimintaan, on aluehallintoviraston päätöstä tehdessään erityisesti otettava huomioon yksikön mahdollisuus muuttaa toimintaansa, toimintayksikössä jo olevien asiakkaiden ja potilaiden sosiaalihuollon palvelujen ja hoidon toteutuminen sekä yksi-köissä muutoin annettavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Yksityiskohtaisten perustelu-jen mukaan tämä merkitsisi käytännössä velvollisuutta selvittää yksikön tilannetta. Velvoitteella ottaa huomioon yksikön mahdollisuus muuttaa toimintaansa tarkoitet-taisiin erityisesti yksikön käytössä olevien hoito- ja asiakaspaikkojen, hoitolaitteiston ja muiden materiaalisten resurssien sekä henkilöstön osaamisen ja riittävyyden kar-toittamista. Perustelujen mukaan kuitenkaan tällaisia asioita koskevat puutteet eivät merkitsisi sitä, ettei päätöstä voitaisi tehdä, vaan päätöksellä voitaisiin nimenomaan velvoittaa tietynlaisen toiminnan toteuttamiseen tulevaisuudessa, mihin mennessä toiminnan edellytysten tulisi olla kunnossa. KT Kuntatyönantajat toteaa, että lainkohta jättää epäselväksi, miten työnantajan käy-tössä olevat henkilöstöresurssit selvitetään ja arvioidaan ja toisaalta niiden mahdol-lista käyttöä koskevat rajoitukset selvitetään. Esimerkiksi työntekijän kanssa solmit-tu työsopimus ja myös joissain tapauksissa työehtosopimuksista tulevat velvollisuu-det voivat rajoittaa työnantajan oikeuttaa siirtää henkilöstöä toisiin tehtäviin tai toi-seen toimipaikkaan. Perustelut jättävät myös epäselväksi, miten toimitaan tilantees-sa, jossa työnantajalla ei ole mahdollisuuksia saattaa toimintaedellytyksiään päätök-sessä asetetun velvoitteen edellyttämälle tasolle. Nyt lausuntokierroksella oleva lakiehdotus ei anna työnantajalle sen suurempia toi-mintavaltuuksia työjärjestelyihin kuin sillä on normaaliolosuhteissakaan. Työnantajaa sitovat velvoitteet voivat kuitenkin olosuhteista riippuen estää aluehallintoviraston päätöksen tekemisen tai ne voivat käytännössä estää/vaikeuttaa päätöksen toimeen-panoa, jos niitä ei selvitetä riittävästi ennen päätöksen tekemistä. KT Kuntatyönantajat toteaakin, että jos aluehallintovirasto tekee lakiesityksen 9 a §:n mukaisen päätöksen, työnantajalle tulisi samalla antaa oikeus tehdä aluehallintovi-raston päätöksen edellyttämät ja päätöksestä johtuvat työtä ja työntekopaikkaa kos-kevat väliaikaiset järjestelyt päätöksen voimassaoloa koskevalla ajanjaksolla siitä riippumatta, mitä yksittäisen työntekijän työsopimuksessa ja työnantajaa sitovassa työ- ja virkaehtosopimuksessa mahdollisesti on määrätty. Tätä lakiehdotusta tai la-kiehdotuksen toteuttamiseen tarvittavaa muun lainsäädännön muuttamista tulee täl-tä osin uudelleen tarkastella jatkovalmistelussa. KT Kuntatyönantajat kiinnittää huomiota siihen, että työnantaja on lakiehdotuksen 9 a §:n mukaisissa päätöksissä sidottu myös työaikalain ja työ- ja virkaehtosopimuksen työaikoja koskeviin määräyksiin. Toisin sanoen työnantaja ei voi vastata esim. hoidet-tavien potilaiden lukumäärän kasvuun teetättämällä käytettävissä olevilla työnteki-jöillä ylityötä ilman heidän suostumustaan. Valmiuslainsäädännön nojalla voimassa olleet asetukset antoivat keväällä 2020 poikkeuksellisesti asetuksessa säädetyin edellytyksin oikeuden poiketa ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskevista määräyk-sistä. Työaikalain mukaan vain viranhaltijalla on velvollisuus suostua ylityöhön, kun työn laatu ja pakottavat syyt vaativat ylityön tekemistä. Lakiehdotus ei myöskään anna vastaavaa oikeutta poiketa vuosilomia koskevista määräyksistä kuin valmius-lainsäädännön nojalla voimassa olleet asetukset antoivat. Lisäksi lakiehdotus ei anna työnantajalle oikeutta poiketa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsää-dännössä säädetyistä kelpoisuusehdoista esim. tilanteessa, jossa terveydenhuollon potilaita hoidettaisiin sosiaalihuollon yksikössä. KT Kuntatyönantajat viittaa vielä siihen, mitä se on lausunut aikaisemmin terveyden-huoltolain ja sosiaalihuoltolain valmiussuunnittelua koskevien lainmuutosten yhtey-dessä henkilöstöresurssien siirtämisestä häiriötilanteissa ja siirtojen esteistä.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Vaikka perusteluissa on mainittu tilanteita, joissa valtio voi osallistua kustannuksiin, huolena on, että valtio pykälään 79 perustuen kieltäytyy osallistumasta kustannuksiin Helsinki - VAntaan lentoaseman sijainnin vuoksi Vantaalla on monia muita kuntia suurempi riski merkittävien lisäkustannusten synnylle.
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 9 a § (määräaikainen) Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttaminen: Tukiliitto toteaa, että esitetyssä 9 a §:ssä tarkoitetusta sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta on säädettävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä muutenkin perusoikeuksien rajoitusedellytysten vaatimukset täyttämällä tavalla, koska säännöksen mahdollistamat toimenpiteet vaikuttavat muun muassa sosiaalipalveluja käyttävien ja sosiaalihuollon asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin. Esityksen suhdetta perustuslakiin ja sen säätämisjärjestystä tarkastelevaan 12 lukuun tulee kirjata suojattavaksi oikeushyväksi myös vammaisten henkilöiden oikeudet. Näiltä osin on perusteltua viitata ainakin niihin vammaispalveluihin, joilla turvataan perustuslain 19 §:n 1 momentin tarkoittamaa välttämätöntä hoivaa ja huolenpitoa. Esitystä tulee arvioida suhteessa YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016, YK:n vammaissopimus) samaan tapaan kuin lapsen oikeuksien sopimuksen osalta on tehty. Esityksessä on välttämätöntä arvioida sen vammaisvaikutuksia, koska esitys vaikuttaa vammaisten henkilöiden palveluihin ja oikeuksiin. 9 a §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin mahdollisuudesta velvoittaa sote-palveluita järjestävä tai tuottava taikka niitä järjestämisvastuussa olevalle sopimuksen perusteella tuottava taho antamaan päätöksessä määritellyille potilas- tai asiakasryhmille sosiaali- ja terveyspalveluja riippumatta siitä, mitä laissa tai lain nojalla muutoin säädetään tai määrätään kyseisen tahon järjestämisvastuusta tai palvelujen tuottamisesta sekä riippumatta siitä, miten järjestämisvastuussa oleva on palveluiden tuottamisen järjestänyt tai mitä järjestämisestä tai tuottamisesta on sovittu. Kun tietty taho velvoitetaan antamaan jollekin asiakas- tai potilasryhmälle sosiaali- ja terveyspalveluja ehdotetun 9 a §:n 1 kohdan nojalla, on varmistuttava siitä, että tämä pystyy tosiasiassa vastaamaan kyseisen asiakas- tai potilasryhmän avun ja tuen tarpeisiin. Säännöskohtaisissa perusteluissa olisi tarpeen avata sitä, miten pykälässä mainitut asiakasryhmät tarkemmin määritellään. Esimerkiksi kaikkia vammaisia henkilöitä ei tule niputtaa yhdeksi asiakasryhmäksi, sillä vammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeet vaihtelevat suuresti. Pykälätasolla tai ainakin perusteluissa tulee nimenomaisesti todeta, että ihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava palveluita antavan toimijan valinnassa. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin toimivallasta velvoittaa toimintayksikkö asettamaan antamansa sosiaali- ja terveyspalvelut päätöksen mukaiseen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen ottaen huomioon, mitä palveluiden antamisesta muualla lainsäädännössä säädetään. Sosiaalihuollon palveluiden osalta tärkeys- ja kiireellisyyspäätös voisi koskea esimerkiksi tilanteita, joissa asiakkaiden lisääntyneen määrän, epidemian aiheuttaman hoidon ja avun tarpeen kasvun tai tavanomaista suurempien henkilöstövajeiden takia kaikkea normaaliolosuhteisiin liittyvää toimintaa ei ole mahdollista hoitaa. (s. 38) Toisin kuin terveydenhuollon osalta, jossa priorisointiin vaikuttavia tekijöitä ovat hoidon tarpeen kiireellisyys ja hoidon vaikuttavuus, sosiaalihuollon palveluiden priorisointiin vaikuttavia tekijöitä ei juurikaan täsmennetä 9 a §:n perusteluissa. Perusteluihin tulee kirjata nykyistä tarkemmin, minkälaisia seikkoja sosiaalihuollon palveluiden priorisoinnissa otetaan huomioon. Arjen rutiinit ja ennakoitavuus ovat tärkeitä asioita monille kehitysvammaisille ja vastaavaa tukea tarvitseville, esimerkiksi autismikirjon diagnoosin omaaville ihmisille, ja palveluiden äkillinen keskeytyminen voi vaikuttaa merkittävästi näiden henkilöiden toimintakyvyn heikkenemiseen. Näiden henkilöiden palveluiden järjestämistä tulisi tästä syystä priorisoida. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, etteivät ihmiset jää vaille tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita vammansa perusteella. Pykälän 1 momentin 4 kohdan nojalla aluehallintovirasto voisi velvoittaa antamaan laitoshoidossa tai asumispalveluyksikössä palvelua sellaisille asiakkaille, joiden kotihoito, kotisairaanhoito tai kotisairaalahoito taikka muut sosiaalihuollon palvelut muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksikössä. Tämän säännöksen perusteella henkilöä ei voitaisi siirtää kodistaan sosiaalihuollon asumispalveluyksikköön tahdonvastaisesti. Sosiaalihuollon asiakkaiden osalta tulee noudattaa muussa lainsäädännössä säädettyjä kuulemis-, päätöksenteko- ja muita hallinnollisia menettelyjä ennen siirron toteuttamista. (s. 39). On ensiarvioisen tärkeää, että säännöksen perusteluissa nimenomaisesti mainitaan, että säännöksen perusteella ei voi siirtää henkilöä kodistaan sosiaalihuollon asumispalveluyksikköön tahdonvastaisesti. Jotta kukaan ei tosiasiassa joudu siirtymään kotoaan sosiaalihuollon yksikköön tahdonvastaisesti, henkilön oman tahdon selvittämisen on toteuduttava myös niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät kommunikoi tavanomaisin kommunikointimenetelmin. Esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten tahdon ilmaisemiseen on oltava tarjolla riittävästi tukea. Näiltä osin on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että kehitysvammaisille henkilöille on varsin tyypillistä pyrkiä miellyttämään muita ihmisiä ja vastaamaan kysymyksiin siten kuin he olettavat kysyjän haluavan heidän vastaavan. Muuksi sosiaalihuollon palveluksi, jota muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksiköissä on perusteluihin kirjattava myös vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu sen eri järjestämistapamuotoineen mukaan lukien työnantajamalli sekä omaishoidontuen tilanteet. Tartuntatautilain tulee turvata myös näissä palveluissa olevien haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden ja vammaisten ihmisten palvelujen jatkuvuus tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilökohtaiset avustajat tai omaishoitaja sairastuu ja palvelun toteuttaminen käytännössä kotiin estyy. Esitetyn 9 a §:n 5 kohdan mukaan päätöksessä voitaisiin velvoittaa asumispalvelu- tai laitoshoidon toimintayksikkö osallistumaan potilaiden terveydenhuollon toteuttamiseen. Näissä tilanteissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sairastunut sosiaalihuollon asiakas sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon kaikissa tilanteissa. Lisäksi henkilöiden sairaalahoito on turvattava aina, kun lääketieteelliset perusteet hoidolle täyttyvät. Sairaanhoidon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä ei saa tarkoittaa sitä, että se käytännössä johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti sairaalahoitoa vaativan hoidon rajauksiin. Näin on käynyt uudenlaisen koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana erityisesti vanhustenhuollon toimintayksiköissä eri maissa. Myös vammaisten ihmisten asumispalveluyksiköissä asuville on lähetetty hoitosuunnitelmiin ja hoidonrajauksiin liittyviä ohjeistuksia sairaanhoitopiireiltä sekä kunnan terveydenhuollon vastaavilta toimielimiltä. Nämä ovat ohjanneet toisen henkilön avun varassa olevia asukkaita omaehtoisiin, mahdollisesti harkitsemattomiin tahdonilmaisuihin, hoidon rajaamisesta erikoissairaanhoidon ulkopuolelle. Tukiliitto painottaa, potilaan hoidosta vastaavan tahon tulee aina olla lääkäri. Sairaalahoitoa on järjestettävä aina, kun lääketieteelliset perusteet ja tilanne sitä edellyttävät. Ehdotus uudeksi 9 a §:ksi jättää avoimeksi sen, kenen vastuulle sosiaalihuollon asumisyksiköissä jää arvioida terveydenhuollon palveluiden tuottamisen kannalta asianmukaista henkilöstömäärää ja -rakennetta. On varmistettava, että sosiaalihuollon asiakkaalle sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa järjestetään sekä säännöllisesti että tarvittaessa pääsy terveydentilan arvioon ja että hän saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon. 9 a §:n nojalla tehdyt päätökset olisivat hallintopäätöksiä. Siten niistä voisi tartuntatautilain 90 §:n nojalla hakea muutosta. Päätöksiin sovellettaisiin hallintolakia. Päätökset koskisivat laajaa asian-osaisjoukkoa, jolloin hallintolain 55 §:n 2 momentissa ja 62 §:ssä säädetyllä tavalla ne voitaisiin lähtökohtaisesti antaa tiedoksi yleistiedoksiantona. Mahdollisesti rajattua asianosaispiiriä koskeva päätös tulisi antaa tavallisena tiedoksiantona. Hallintolain 62 §:n tarkoittama yleistiedoksianto ei lähtökohtaisesti ole sopiva tiedoksiantotapa tilanteessa, jossa päätös koskisi esimerkiksi useita kehitysvammaisia tai vastaavaa tukea tarvitsevia ihmisiä, joiden vamma on ymmärryksen alueella. Näiden henkilöiden oikeussuojan toteutumiseksi tiedoksianto on tehtävä tosiasiallisesti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 79§, 2 momenttiin esitetty muutos on tulkinnanvarainen ja on suuri mahdollisuus, että kustannukset jäävät lähinnä suurten kaupunkien maksettavaksi. Nykyisessä muodossaan §:n 2. momentissa valtio on vastannut terveydenhuollon häiriötilanteissa kustannuksista, mutta muutosesityksessä valtio voi osallistua kustannuksiin, joiden korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. Muutosesitystä ei kannateta. 9 a ja 79 a §:ien mukaan kustannukset kohdistuvat järjestämisvastuussa oleville eli esim. kunnille. Edelleen voimassa olevan 79 § 1 momentin mukaan valtio voi osallistua tartuntatautien torjunnassa tarvittavan valmiuden ylläpitämisen ja terveydenhuollon erityistilanteiden hoidon kustannuksiin siten kuin terveydenhuoltolain 38 §:ssä säädetään. Lisäksi vielä, että vaikka säännös viittaa terveydenhuoltolain sääntelyyn, sen tulkitaan kattavan myös sosiaalihuollon sektorille syntyneitä kustannuksia, koska tartuntataudista johtuvat vaikutukset sosiaalihuollon palveluiden toteutumiseen ovat myös terveydenhuollon erityistilanne.
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Helsingin kaupunki katsoo, että 9 a §:ssä tulee olla selkeästi ilmaistuna velvoite kunnan kuulemisesta, ennen kuin aluehallintovirasto tai sosiaali- ja terveysministeriö tekee säännöksessä tarkoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista koskevan päätöksen. Jos aluehallintovirasto antaa päätöksen terveydenhuollon yksikön siirtymisestä sosiaalihuoltoon, tämä aiheuttaa tietosuojaan ja käyttöoikeuksiin liittyviä haasteita. Terveydenhuollon työntekijöillä ei ole käyttöoikeuksia sosiaalihuollon järjestelmiin eikä sosiaalihuollon työntekijöillä terveydenhuollon järjestelmiin. 79 § lisää kustannusvastuita ja se tulee muuttaa. Helsingin kaupunki katsoo, että kustannusvastuun tulee olla valtiolla.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ehdotuksen 9a§:ssä säädettäisiin määräaikaisesti voimassa oleva viimesijainen velvoittavan ohjauksen mahdollisuus. Espoon kaupunki toteaa yleisesti, että kaikenlainen ja kattava sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpidon mahdollistavan sääntelyn tarkastelu on lähtökohtaisesti tarpeellista. Nyt ehdotettu 9a §:n sääntely sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta on kuitenkin hyvin laajana ja lukuisia velvoittavan ohjauksen keinoja sisältävänä valmiuslakia vastaavaa sääntelyä. Espoon kaupungin näkemyksen mukaan säännös johtaisi normaaliolojen lainsäädännön (tartuntatautilaki) ja poikkeusolojen sääntelyn (valmiuslaki) sekoittumiseen. Lisäksi todetaan, että ehdotettu säännös ei ole riittävän tarkkarajaista ja täsmällistä sääntelyä. Ehdotetun 79 §:n mukaan valtio voi osallistua terveydenhuollon häiriötilanteessa kustannuksiin, joiden korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista, ja jotka ovat aiheutuneet henkilön määräämisestä karanteeniin, eristykseen tai pakolliseen terveystarkastukseen yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin vuoksi, jos henkilöllä ei ole Suomessa kotikuntaa ja aiheutuneita kustannuksia ei ole saatu muutoin perittyä. Kaupunki katsoo, että kulut tulee olla nykylainsäädäntöä vastaavasti täysimääräisesti valtion korvattavia, eikä sääntely saa lisätä kuntien vastuuta.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 9 a § turvaa sote-toiminnan kriisitilanteessa ja on tarpeellinen. 79 § ja 79 a §, ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 9a §: Terveydenhuollon toimintavelvoitteiden määräaikainen muuttaminen ja hoidon kohdentaminen on hyvä lisä terveyspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi poikkeuksellisen epidemiatilanteen vaikeutuessa. Määräysvalta ja koordinaatiovastuu tästä kokonaisuudesta on asetettu aluehallintovirastoille, jotka ohjaavat ja valvovat kunnallista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Mikäli aluehallintovirastoille halutaan antaa toimivalta palveluntuottajien ohjaamisessa, tulisi pykälässä vastuunjaon selkeyttämiseksi korostaa kuntien ja sairaanhoitopiirien roolia päätöksenteon valmistelussa, kuten alueellisen tilannekuvan ja tietopohjan luomisessa, toimenpide-ehdotusten tekemisessä ja alueella tehtävien toimenpiteiden koordinoinnissa, kunnilla olevan toimeenpanovallan lisäksi. 9 a §:n 5 momentin mukaan päätöksen voisi antaa enintään kolmen kuukauden ajaksi kerrallaan. Ehdotettu ajanjakso on pitkä ja epidemiatilanne voi muuttua lyhyemmässä ajassa. Palvelujärjestelmän muuttaminen kolmen kuukauden ajaksi voi aiheuttaa yksittäisen kunnan alueella merkittäviä haasteita. Tilannetta tulisi siksi arvioida useammin kuin kolmen kuukauden välein.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 9a §: Terveydenhuollon toimintavelvoitteiden määräaikainen muuttaminen ja hoidon kohdentaminen on hyvä lisä terveyspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi poikkeuksellisen epidemiatilanteen vaikeutuessa. Määräysvalta ja koordinaatiovastuu tästä kokonaisuudesta on asetettu aluehallintovirastoille, jotka ohjaavat ja valvovat kunnallista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. On jossain määrin haasteellista, että aluehallintovirastoilla on tässä tosiasiallisesti toimivaltaa sekä antaa palveluntuottajia koskevia palvelujen tuottamiseen liittyviä määräyksiä että valvoa alueellisten toimenpiteiden asianmukaisuutta ja toteutumista, ts. myös omia määräyksiään ja siten itseään. Tämä saattaa joissain tilanteissa hämärtää aluehallintovirastojen toimivallan rajoja. Mikäli aluehallintovirastoille kuitenkin edelleen halutaan antaa toimivalta palveluntuottajien ohjaamisessa, tulisi pykälässä vastuunjaon selkeyttämiseksi korostaa sairaanhoitopiirien ja kuntien roolia päätöksenteon valmistelussa, kuten alueellisen tilannekuvan ja tietopohjan luomisessa, toimenpide-ehdotusten tekemisessä ja alueella tehtävien toimenpiteiden koordinoinnissa, kunnilla olevan toimeenpanovallan lisäksi. Tämä alueellinen koordinaatiovastuu olisi luontaisesti helpoiten annettavissa sairaanhoitopiireille, sekä erityisvastuualueiden osalta yliopistollista sairaalaa ylläpitäville sairaanhoitopiireille, nykyisten sairaanhoidon koordinaatiovastuiden pohjalta. Asiassa on hyvä huomioida myös se, että epidemiatilanteen hallitsemisessa ja hoidossa korostuu vahvasti nimenomaan sairaanhoidon ja erityisesti vaativan sairaanhoidon osaaminen. Sosiaalihuollon riittävä osaaminen epidemiatilanteen hallinnassa voidaan, niissä sairaanhoitopiireissä, joissa ei ole perustettu hyvinvointikuntayhtymää, varmistaa lisäämällä sosiaalihuollon osaamista alueellisessa koordinaatiossa yhteistyössä sairaanhoitopiirin ja alueen kuntien kanssa. Mikäli aluehallintovirastojen osin ristiriitaisesta roolista haluttaisiin päästä kokonaan eroon, yksi malli voisi olla antaa ensisijainen ohjausvastuu toiminnanmuutoksista sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueittan yliopistollista sairaalaa ylläpitäville sairaanhoitopiireille. Tällöin aluehallintovirastoille jäisi vain ratkaisujen valvontavastuu. Käytännössä merkittävimmät rajoittavat tekijät annettavan hoidon laadun muutoksiin liittyvät henkilöstön osaamiseen ja saatavuuteen, jossa sairaanhoitopiirit sekä kuntien toimijat ovat avainasemassa lisäkoulutuksen ohjaamisessa. 9 a §:n 5 momentin mukaan päätöksen voisi antaa enintään kolmen kuukauden ajaksi kerrallaan. Ehdotettu ajanjakso on liian pitkä, koska epidemiatilanne voi muuttua lyhyemmässä ajassa ja palvelujärjestelmän muuttaminen kolmen kuukauden ajaksi voi aiheuttaa yksittäisen kunnan alueella merkittäviä haasteita. Tilannetta tulisi siksi arvioida useammin kuin kolmen kuukauden välein. Ehdotetaan päätöstä enintään kahden kuukauden ajaksi kerrallaan.
      • Lääkäripalveluyritykset ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Järjestämis- ja rahoitusvastuu julkisella sektorilla LPY korostaa, että julkisella sektorilla on järjestämis- ja rahoitusvastuu lakisääteisistä sosiaali- ja terveyspalveluista – myös tartuntatautilain mukaisista toimenpiteistä. Kyseisiä palveluita tuottavat myös yksityiset palvelutuottajat. Julkisen sektorin pitää hyödyntää yksityisen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia tarkoituksenmukaisella tavalla myös poikkeusoloissa, esim. pandemian aikana. Sopimuksiin perustuva yhteistyö Yksityiset toimijat tuottavat julkisrahoitteisia palveluita sopimuksiin perustuen (esim. hankintasopimus tai sopimus palveluseteleillä tuotettavista palveluista). Myös poikkeusolosuhteis-sa, esim. pandemian aikana, yksityisen sektorin toimijoiden hyödyntäminen täytyy perustua sopimuksiin. Ideaalitilanne olisi, jos poikkeusolosuhteisisin olisi voitu varautua etukäteen al-kuperäisissä sopimuksissa. Jos kyseinen varautuminen ei ole ollut mahdollista, on julkisen sektorin järjestämisvastuullisen tahon pyrittävä tekemään määräaikainen, tilapäinen sopimus palvelutuottajan/tuottajien kanssa. Sopimuksessa määritellään hankittava palvelu ja siitä maksettava korvaus. Näitä sopimuksia valmisteltaessa on noudatettava voimassa olevaa lakia julkisista hankinnoista. Viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva määräys ei saa haitata yksityisen toimijan toimiluvan mukaisten velvoitteiden hoitamista. Tartuntatautilain mukaisten toimenpiteiden (kansallisten tai alueellisten) on kohdeltava yhdenvertaisesti sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluntuottajia ja niiden asiakkaita. Kustannusvastuu julkisella sektorilla Tartuntatautilain mukaisten toimenpiteiden järjestämis- ja kustannusvastuu on julkisella sek-torilla, valtiolla tai kunnilla. Jos julkisen sektorin järjestämisvastuullinen taho joutuu turvau-tumaan lakiesityksen mukaiseen viimesijaiseen keinoon ja määräämään yksityisen sektorin palveluntuottajat vastaanottamaan vastuullaan olevia asiakkaita/potilaita, on korvausperus-teista lähtökohtaisesti sovittava etukäteen. Maksettavien korvausten on vastattava tasoltaan vähintään kyseisen palvelun tuottamisesta julkiselle sektorille aiheutuvia kustannuksia.
      • Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • On hyvä, että lakiesitys ottaa huomioon mm. karanteeniin asetettujen henkilöiden kuntoutuksen järjestämisen, joka on lain esityksen mukaan huomioitava, jottei potilaan toimintakyky tarpeettomasti heikkene tartuntataudin vuoksi. Kuntoutuksen jatkuminen on erityisesti avoterapioiden osalta ollut keväällä 2020 paikoin erittäin vaikeaa, kun osa kunnista määräsi kansalaisten lakisääteiset kuntoutuspalvelut tilapäisesti keskeytettäväksi. Nämä määräykset eivät perustuneet tuolloin tartuntatautilakiin eikä valmiuslakiin. Kansalaisten oikeus kuntoutukseen mm. ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä on lisättävä vähintään lain esitöihin, jotta kuntoutuksen ammattilaiset pääsevat asianmukaiset turvatoimet huomioituna tuottamaan tarpeellisen kuntoutuksen kansalaisille myös poikkeustilanteissa.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 9a§ mukaan AVI:lle säädetään poikkeuksellisen epidemian aikana tietyin edellytyksin mahdollisuus puuttua konkreettisella tavalla julkisten ja yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelutoimijoiden toimintaan. Puuttumisen edellytyksiä ei pykälässä täsmennetä. Palvelujen ja käytännössä siis potilaiden kiireellisyydestä päättäessään AVI puuttuu myös lääkäreiden tekemiin hoitopäätöksiin tavalla, joka edellyttäisi merkittävästi yksityiskohtaisempaa säätelyä ja perustelua mm. vastuiden jakautumisen osalta. AVI:n rooli muuttuu tilanteessa ohjaajasta ja valvojasta käytännössä palvelujen järjestäjäksi, jonka tulisi vastata väestön tarvitsemien palvelujen riittävyydestä. AVI:n päätöksistä on myös merkittäviä kustannusvaikutuksia sekä palvelujen tuottajille että järjestäjille. Kustannusten kattamisesta ei kuitenkaan säädetä. Lisäksi AVI voi määrätä toimijoita hoitamaan vastuulleen kuulumattomia potilaita tai asiakkaita, jolloin vastuukysymysten sekä rahoituksen tarkentaminen on välttämätöntä. Pykälä on liian yleisluontoinen ja antaa epäselvällä päätöksenteon säätelyllä AVI:lle rajaamattomat valtuudet puuttua sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamiseen.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 9 a Kynnys ry toteaa että väliaikaiset muutokset 9 a § osalta eivät ole riittävän yksiselitteisiä vammaisten henkilöiden oikeuksien osalta. Kotiin tuotavien sosiaalipalvelujen käyttäjien ja asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin puuttumisesta aluehallintoviraston tai STM:n päätöksellä ei voi säätää ehdotuksen mukaisesti, yleisluontoisesti tartuntatautilaissa. Kotiin tuotavien sosiaalipalvelujen käyttäjien siirto välttämättömän huolenpidon tilanteissa sosiaalihuollon yksiköihin voisi olla hengissäsäilymisen kannalta välttämätöntä joissain laissa rajatuissa tilanteissa (esim. sähkö-, tai lämmityskatko), mutta siksi juuri erityisistä tilanteista, siirron edellytyksistä, asiakkaan itsemääräämisoikeudesta, menettelytavoista, oikeusturvasta ja kytköksistä perusoikeuksiin on säänneltävä tarkasti. Esimerkiksi onko asuminen yksikössä siirrettävälle palvelunkäyttäjälle maksullista, voidaanko palvelutarpeen takia asumisyksikköön siirrettävä asiakas velvoittaa maksamaan toisesta asunnosta ja ylläpidosta, ja missä asuminen yksikössä voi tapahtua, koska asukkaat yksiköissä maksavat vuokran asunnoistaan ja heidän asuntonsa on kotirauhan piirissä. Lisäksi on selvää, että ehdotuksessa päätökselle asetettu edellytys liittyen välttämättömään huolenpitoon tai riittävään sosiaalipalveluun ei tule toteutumaan sosiaalihuollon yksikköön siirrettyjen ja siellä vakituisesti asuvien vammaisten ihmisten osalta, ellei henkilöstöresurssia kasvateta muuttunutta tarvetta vastaavaksi (vrt. täsmällisesti esitetyt lisäresurssit Aveille ja THL:lle). Ehdotus jättää avoimeksi myös sen, kenen vastuulle sosiaalihuollon asumisyksiköissä jää arvioida terveydenhuollon palveluiden tuottamisen kannalta asianmukainen henkilöstömäärä ja -rakenne. On varmistettava, että sosiaalihuollon asiakkaalle sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa järjestetään sekä säännöllisesti että tarvittaessa pääsy terveydentilan arvioon ja hän saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon. Lisäksi on turvattava sairaalahoito kun lääketieteelliset perusteet hoidolle täyttyvät. Potilaan hoidosta tulee aina vastata lääkäri.
      • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Vapaavuori Sari
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 79 § 2. mom.: Yksityisille toimijoille korvataan suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry toteaa, että mikäli 9 a §:n mukaisesta päätöksestä aiheutuu yksityisille toimijoille tulonmenetyksiä tai sopimussanktioita, ne tulee korvata.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • SAK näkee tarpeelliseksi, että aluehallintovirasto tai sosiaali- ja terveysministeriö voivat päätöksellään velvoittaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon muuttamaan toimintaansa, jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen uhkaa palveluiden saatavuutta olennaisesti vaarantavalla tavalla. Tätä koskeva 9a § ehdotetaan olevan voimassa määräaikaisena ja tämän pykälän kuten koko lakiesityksen taustalla on meneillään oleva koronaepidemia. Kyseisessä 9a §:ssä ei kuitenkaan mainita koronaepidemiaa aiheuttavaa covid-19-virusta. Sinällään ehdotetut toimenpiteet soveltuisivat myös muihin mahdollisiin, helposti tarttuviin yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Valtion osallistuminen kustannuksiin 79 §:n mukaisesti muuttuu tavalla, joka voi aiheuttaa tulkintavaikeuksia. Voimassa olevassa laissa ”valtio vastaa … kustannuksista”, mutta ehdotuksen mukaan ”valtio voi osallistua … kustannuksiin, joiden korvaaminen on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista”. Tältä osin olisi parempi säilyttää voimassa oleva muotoilu, jossa valtio vastaisi pykälän mukaisista kustannuksista. Ehdotettu 79a § yhdenmukaistaa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikössä 9a §:n mukaisista päätöksistä aiheutuvien hoitokustannusten perimistä hoidettavan henkilön kotikunnalta tai sairaanhoitopiiriltä ja muutos on kannatettava. Kyseisessä pykälässä säädetään myös yksityisille palveluntuottajille annettavista korvauksista liittyen 9a §:n mukaisiin päätöksiin. Lähtökohtana on ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Näihin muihin menetyksiin laskettaisiin myös perusteluiden mukaan saamatta jäänyt voitto. Tältä osin on tarvetta täsmentää perusteluissa, miten arvioidaan koronaviruksen yleisesti aiheuttamaa voiton menetystä ja miten arvioidaan mahdollisen 9a §:n mukaisen päätöksen vaikutusta voiton menetykseen.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Tartuntalain mukaan korvattaviksi kustannuksiksi tulisi myös huomioida henkilöstölle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset esim. pandemiatilanteessa. Henkilöstöä saatetaan joutua siirtämään jopa toiselle paikkakunnalle, jolloin työmatka- ja asumiskustannukset voivat väliaikaisesti nousta. Nämä eivät saisi jäädä työntekijöiden kustannettaviksi.
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • 9 a § (määräaikainen) on tarpeellinen, joskin, jos Covid-19 epidemia jatkuu pitempään eikä käytettävissä ole epidemiaa merkittävästi rajoittavaa rokotetta, määräaikaisuuden jatkamiseen tulee varautua. Sama koskee muitakin määräaikaisia pykäliä. 79 § on tarpeen suojaamistoimenpiteenä. Vastaako toiminnasta käytännössä KELA? 79 § a on asianmukainen, järjestämisvastuussa oleva taho on kustannuksista vastaava.
      • Oy Matkahuolto Ab
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esityksen mukaan viranomainen voisi määrätä julkisen sektorin kuormituksen tasaamiseksi käyttöön otettavaksi viimesijaisena keinona määräyksen, jossa yksityisen sektorin palveluntuottajat velvoitetaan vastaanottamaan julkisen vastuulla olevia asiakkaita. Kohdan nojalla voisi tehdä päätöksen esimerkiksi silloin, kun tehostetun palveluasumisen paikat ovat täynnä tietyllä alueella, mutta johtuen esimerkiksi kunnan oman henkilöstön sairaspoissaoloista kunta ei pysty lisäämään asumispalvelukapasiteettia oman palvelutuotantonsa kautta tai ostamalla lisäkapasiteettia yksityisiltä palveluntuottajilta. Päätös voitaisiin tehdä myös tilanteessa, jossa julkisen järjestäjän ja yksityisen palveluntuottajan välinen sopimus ei kata lisäpaikkoja, mutta kunta ja yksityinen palveluntuottaja eivät pääse sopimukseen kapasiteetin lisäyksen ehdoista. Hyvinvointiala HALI ry:n näkemyksen mukaan myös poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa tulee toiminnan perustua julkisen ja yksityisen toimijan väliseen määräaikaiseen poikkeussopimukseen, jossa määritellään muun muassa ostettava palvelu ja siitä maksettava korvaus. Lähtökohtaisesti viimesijainen vastuu huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten hengestä ja terveydestä on julkisella sektorilla. Viranomainen ei voi esimerkiksi pakottaa yksityistä toimijaa tuottamaan palvelua siten, että maksettava korvaus ei kattaisi kaikkia palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Korvausjärjestelmän on oltava ennalta sovittu ja sen tulee vastata tasoltaan vähintään vastaavien potilaiden/asiakkaiden julkiselle järjestelmälle aiheuttamia kustannuksia. Viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva määräys ei saa haitata yksityisen toimijan toimiluvan mukaisten velvoitteiden hoitamista. Yksityisen ja julkisen palvelun viranomaisvalvontaa tulee toteuttaa yhdenmukaisin periaattein sekä normaalioloissa että poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa. Tartuntalain mukaisten toimenpiteiden järjestämis- ja kustannusvastuu on julkisella sektorilla (valtiolla ja kunnilla). Pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla aluehallintovirasto voisi velvoittaa terveydenhuollon palveluja järjestävän tai tuottavan tahon muuttamaan toimintayksikön toimintaa siten, että toimintayksikössä lisätään hoitopaikkoja tai hoidetaan muita potilaita kuin yksikössä tavanomaisesti hoidetaan. Edellisen osalta huomautamme, että yksityisen sektorin käytössä on tällä hetkellä muutamia satoja varsinaisia sairaalapaikkoja. Kuntoutuksen osaamiskeskuksissa on lisäksi lähes 2 000 vuodepaikkaa, joista noin 200 on yhden hengen huoneita ja loput pääsääntöisesti kahden hengen huoneita hotellityyppisinä majoituspalveluina. Näistä sairaalatasoisiksi huoneiksi on varovasti arvioiden muutettavissa noin 600 kpl riippuen vaatimustasosta. Paikat sijaitsevat pääosin muualla kuin Uudellamaalla. Terveydenhuoltoyksikön hoitopaikkojen lisääminen tai potilasryhmien muutokset voivat aiheuttaa yksikölle merkittäviä lisäkustannuksia laite- ja tarvikeinvestointien osalta. Potilasaineksen muutokset voivat aiheuttaa myös ylimääräisä henkilöstösiirtoja ja niistä aiheutuvia lisäkustannuksia. Lisäksi ikääntyneitä asiakkaita varten on yli 40 000 ympärivuorokautista tehostetun asumispalvelun paikkaa, jotka ovat tällä hetkellä melko tai erittäin huonokuntoisten valtaosin vanhusasiakkaiden käytössä. Vuodepaikkojen käyttötarkoituksen muuttaminen edellyttää, että paikoilla jo oleville asiakkaille löytyy korvaava paikka ja että elinkeinonharjoittajan rekrytoitavissa on tarvittava sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Julkisen sektorin tulee vastata etukäteen järjestäjän ja tuottajan kesken sovittavin ehdoin kaikista käyttötarkoituksen muutoksista ja palveluiden tuottamisesta aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi korvattavia kustannuksia voi aiheutua viranomaismääräyksen vuoksi esimerkiksi normaalissa palvelutoiminnassa aiheutuvista viivästyksistä tai muista häiriöistä. Tehostetussa asumispalvelussa, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa sovellettava henkilöstön vähimmäismitoitus perustuu lakiin ja on siten sama sekä julkiselle että yksityiselle toimijalle. Lisäksi yksityisillä toimijoilla on velvoittavia määräyksiä toimiluvissaan. Mikäli nyt lausuttavana olevan esityksen tarkoituksena on, että poikkeusoloissa voitaisiin toimia lain edellyttämää mitoitusta alemmilla mitoituksilla, on sitä koskevat edellytykset kirjattava selkeästi tartuntalain muutosesityksiin. Esimerkiksi vanhuspalvelualain alaisessa tehostetussa asumispalvelussa on kesäkuussa 2020 säädetty lailla 0,7:n hoitohenkilöstön vähimmäismitoituksesta, joka mitoitus on merkittävästi korkeampi kuin valvovien viranomaisten tähän saakka soveltama mitoitusvaatimus. Kokonaisuutenaan arvioiden ikääntyneiden hoidon ja hoivan tilanne tehostetun asumispalveluiden piirissä on ollut tähänkin saakka melko hyvä ja voimassa oleva valvovien viranomaisen käyttämä arviointitaulukko (ns. Vahu-taulukko) päättyy lukuun 0,7. Mikäli epidemiatilanteessa esimerkiksi ihmishenkien pelastamiseksi olisi välttämätöntä, olisi mitoitusta käsityksemme mukaan mahdollista alentaa esimerkiksi nykytilannetta vastaavaksi (esimerkiksi 0,5:n vähimmäistasolle) ilman, että iäkkäiden välttämättömät palvelut olisivat uhattuna. Mitoituksessa esimerkiksi 0,1:n ero merkitsee lähes 20 %:n eroa henkilöstön käytössä ja kustannuksissa. Esityksen mukaan ensisijaista olisi aina se, että palvelujärjestelmä pystyisi itse käytettävissään olevin keinoin ja valtuuksin muuttamaan toimintaansa tarpeen mukaisesti sekä tekemään sopimuksin tarvittavia yhteistyöjärjestelyjä keskenään ja yksityisten tuottajien kanssa. Ehdotettuja velvoittavia toimivaltuuksia voitaisiin käyttää vain, jos nämä keinot eivät olisi riittäviä tai oikea-aikaisia tarkoituksen saavuttamisen kannalta. Päätöksen nojalla voitaisiin kuitenkin oikeuttaa antamaan tilapäisesti palveluja, jotka muutoin edellyttäisivät yksityiseltä palveluntuottajalta luvan muutoshakemusta tai kokonaan uutta lupahakemusta aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Hyvinvointiala HALI ry:n näkemyksen mukaan lähtökohtana on, että julkinen järjestämisvastuinen toimija ei voi velvoittaa yksityistä elinkeinonharjoittajaa tuottamaan palveluita omalla kustannuksellaan. Yksityisillä palveluntuottajilla olisi siihen mahdollisuuttakaan, koska sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa suurin kustannuserä on aina palkkakustannukset, jotka voivat olla luokkaa 70 – 90 % kaikista kustannuksista. Lähtökohtaisesti yksityisen toimijan on noudatettava toimiluvan ehtoja, työaikalainsäädäntöä ja muita määräyksiä toimiluvan menettämisen uhalla. Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että julkisen ja yksityisen yhteistoiminnan tulee perustua etukäteen solmittuun keskinäiseen sopimukseen sekä normaalioloissa että poikkeuksellisessa tilanteessa. Esityksessä tulee ottaa lisäksi selkeästi kantaa siihen, onko kysymys valtakunnallisesti keskitetyistä määräyksistä vain aluehallintoviraston alueellaan antamista määräyksistä. Tartuntatautilain lähtökohtana on, että rajoittavia määräyksiä annetaan kulloisenkin alueen olosuhteet huomioon ottaen. Tältä osin painotamme sitä, että määräyksiä tulee antaa tarkasti rajatusti sekä alueellisesti että sisällöllisesti sekä yrityskohtaisesti. Esityksen mukaan viranomainen määrää yksityisen palveluntuottajan tuottamaan lisäpalvelua tilapäisesti ilman luvan muutoshakemusta, mutta ei anna kuitenkaan mahdollisuutta poiketa esimerkiksi yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa säädetystä velvoitteesta, jonka mukaan palvelujen tuottajalla tulee olla toiminnan edellyttämä, asianmukaisen koulutuksen saanut henkilökunta. Hyvinvointiala HALIn näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa on tällä hetkellä erittäin merkittävä työvoimavajaus sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Jos yksistään lomasijaisten saamisessa on suuria haasteita joissakin osissa maata. Koska yksityisellä ei olisi esityksen mukaan mahdollisuutta poiketa missään tilanteessa toimiluvan ja em. mitoitusta säätelevien lakien määräyksistä, ei julkinen sektori voi antaa velvoitettaan yksipuolisena määräyksenä tai ilman sopimusta kustannusten korvaamisesta. Työvoiman ollessa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla pullonkaula asiakkaiden hoitamiseksi, ovat myös työvoimakustannukset normaalia korkeammat. Poikkeuksellisessa tilanteessa tuotettavaa hätäpalvelua koskevassa sopimuksessa on sovittava myös tämän kaltaisista kustannuksista. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi tehostettua hoivaa ja lastensuojelua koskevat henkilöstömitoitusvaatimukset on kirjattu lain tasolle. 79 §:n pykälän 2 momenttia (valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin) ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että valtion osallistuminen kustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet henkilön määräämisestä karanteeniin, eristykseen tai pakolliseen terveystarkastukseen yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin vuoksi, tulisi kyseeseen vain, jos kustannusten korvaaminen valtion varoista olisi erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. 9 a §:ssä säädettäisiin toimivallasta velvoittaa myös sellainen yksityinen palveluntuottaja, joka tuottaa julkiselle järjestämisvastuussa olevalle taholle (eli käytännössä kunnalle, kuntayhtymälle tai valtion yksikölle) palveluja sopimuksen perusteella, tuottamaan palveluja sopimuksesta poikkeavalla tavalla. Elinkeinonharjoittajan näkökulmasta ei ole merkitystä korvaako julkisen järjestäjän vastuulla olevat kustannukset valtio vai kunta. Selvää on, että mikäli viranomainen määrää elinkeinonharjoittajaa poikkeamaan sopimuksen mukaisesta toiminnasta, on poikkeamasta tehtävä uusi sopimus. Tässä sopimuksessa määritellään mikä on poikkeava palvelu, mitä se edellyttää elinkeinonharjoittajalta ja miten palvelusta maksettava korvaus muodostuu. Esityksessä todetaan, että korvauksen on perustuttava tuotteistukseen tai tuotehintaan, jolla terveydenhuollon toimintayksikkö seuraa omaa toimintaansa tai jolla kuntayhtymä laskuttaa jäsenkuntiaan. Korvauksesta vähennetään potilaan hoidosta suorittama asiakasmaksu ja muut palvelun tuottajan hoitoon liittyen saamat toimintatulot. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 58 §:ssä säädettyjä periaatteita sovellettaisiin myös silloin, kun kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä sosiaalihuollon toimintayksikössä annetaan sosiaalihuollon palvelua toisen kunnan tai kuntayhtymää ylläpitävän kunnan asukkaalle. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksityiselle sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Koska yksityiseen palvelutuotantoon kohdistetaan velvoitteita, olisi järjestämisvastuussa olevan tahon korvattava syntyneet kustannukset yksityiselle palveluntuottajalle. Siltä osin kuin kustannuksien syntyminen perustuu järjestämisvastuullisen ja yksityisen palveluntuottajan sopimukseen, maksaa järjestämisvastuullinen normaalisti näiden palveluiden suorittamisesta palveluntuottajalle keskinäisessä sopimuksessa sovitun mukaisesti. Esityksen mukaan järjestämisvastuussa olevan tahon olisi korvattava yksityiselle palveluntuottajalle 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Jos esimerkiksi sosiaalihuollon yksikköön tulisi 9 a §:n mukaisen päätöksestä johtuen asiakkaita, joita sopimus ei koske, järjestämisvastuussa oleva taho korvaisi kustannukset palveluntuottajalle lainkohdan nojalla. Järjestämisvastuussa olevan korvattavaksi tulisi siten ensinnäkin palvelun tuottamiskustannukset, eli esimerkiksi lisääntyneet henkilökunnan palkkaus- ja koulutuskustannukset sekä laitteiden ja tarvikkeiden hankkimisesta ja tilajärjestelyistä aiheutuvat kustannukset. Tämän lisäksi korvattaisiin esimerkiksi palveluntuottajalta saamatta jäänyt voitto, jos palveluntuottaja voi osoittaa, että hän menetti asiakkaita tai potilaita päätöksen johdosta, sekä voimassa olevan sopimuksen täyttämättä jättämisestä seurannut sopimussakko. Jos 9 a §:n nojalla syntyneiden päätösten nojalla syntyisi järjestämisvastuussa oleville merkittäviä lisäkustannuksia, voi valtio osallistua kustannusten rahoittamiseen. Vaikka 79 §:n säännös viittaa terveydenhuoltolain sääntelyyn, tällaisen sääntely tässä kontekstissa tulkinnallisesti kattaisi myös sosiaalihuoltosektorille syntyneiden kustannusten erillisen korvaamisen valtion varoista, koska tartuntataudista johtuvat vaikutukset sosiaalihuollon palveluiden toteutumiseen ovat myös terveydenhuollon erityistilanne. Valtio voi joka tapauksessa osoittaa kunnille lisärahoitusta tartuntatautilain sääntelystä riippumatta. Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että tartuntalain mukaisten korvausten osalta täysi korvausvastuu on valtiolla ja kunnilla joka tilanteessa. Riippumatta valtion ja kuntien keskinäisistä kustannusjakokysymyksistä, tulee yksityisen sektorin saada myös epidemiatilanteessa aiheutuvia kokonaiskustannuksia vastaavat korvaukset etukäteen tehtävään sopimukseen perustuen ja oikea-aikaisesti. Jo olemassa olevien sopimusehtojen muuttaminen edellyttää molempien sopijaosapuolten hyväksyntää myös poikkeuksellisissa tilanteissa, koska sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on julkisella sektorilla. Korvausperusteita tulee selkiyttää siltä osin, että kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ei ole tuotteistettu tai kuvattu. Lisäksi huomioon tulee ottaa, että kuntien ja kuntayhtymien seurantajärjestelmät omien kustannustensa suhteen vaihtelevat erittäin paljon ja ne eivät ole keskenään yhteismitallisia. Esimerkiksi tapa, jolla kunta hinnoittelee ja kohdentaa eri hallinnonaloille käyttämiensä tilojen kustannukset voi vaihdella merkittävästi kunnasta toiseen. Kuntien seuraamat yksikkö- tai palvelukohtaiset kustannukset saatetaan laskea esimerkiksi siten, että kunnalle vaikkapa tehostetussa asumispalvelussa oleva talousarviosumma jaetaan palvelun piirissä olevien asukkaiden määrällä ja tästä muodostuu seurattava ”kustannus”. Vaikka talousarviosumma pysyisi samana, voi palvelun ”kustannus” vaihdella merkittävästikin vuodesta toiseen, koske asiakasmäärä vaihtelee. Myös se, onko esimerkiksi tilakustannukset lainkaan mukana em. summassa vaihtelee. Elinkeinonharjoittajan osalta sopimushinta ja täysimääräinen korvaus tarkoittaa kaikkia toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Voitto on korvausta sijoitetusta pääomasta ja yrittäjän riskistä ja myös se on sisällytettävä kustannuksiin. Lakiehdotuksen 79 §:n mukaan järjestämisvastuussa olevan tahon on korvattava yksityiselle palveluntuottajalle 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Tämä pitää tehdä aina sopimuksin etukäteen. Yksityisen palveluntuottajan näkökulmasta ei voi syntyä tilannetta, että yksityinen joutuisi ensin tuottamaan palvelun ja vasta sen jälkeen alettaisiin keskustella korvausten määrästä. Rahan tulee liikkua samanaikaisesti annettavan palvelun kanssa. Myös mahdolliset menetykset, joita palveluntuottajalle kertyy mahdollisten uusien poikkeusmääräyksiin verrattuna tuottoisampien asiakkaiden menetyksestä, on korvattava. Pahimmassa tapauksessa viranomaisen ankarat ja nopeasti toimeenpantavat määräykset voivat johtaa varsinkin pienempien yritysten kohdalla jopa pakkoon lopettaa elinkeinotoiminta. Lain viittaus ”järjestämisvastuussa oleva taho” voi tarkoittaa myös sellaista tahoa, joka ei ole entuudestaan palveluntuottajan sopimuskumppani. Myös tämän vuoksi poikkeuksellista toimintaa koskevat sopimusmenettelyt tulee kuvata lakiesityksessä tarkasti.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 9 a § Jos aluehallintovirastot tai sosiaali- ja terveysministeriö soveltavat lakiehdotuksen mukaisia toimivaltuuksiaan, päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia järjestämisvastuullisiin tahoihin ja mahdollisesti niihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin, joita velvoittava päätös koskisi. Lakiehdotuksessa ei ole käsitelty laisinkaan edellä mainittuihin tilanteisiin liittyviä henkilöstövaikutuksia. Haluamme painokkaasti tuoda esiin, että tartuntatautilainsäädäntöön ehdotetuilla muutoksilla ei saa kiertää sote-henkilöstön työsuhdeturvaa. Lakiehdotukseen liittyy tältä osin perustuslaillisia ongelmia. Toisin kun lakiehdotuksessa on todettu, kyse ei todellisuudessa ole pelkästään uusien työntekijöiden rekrytoinnista, vaan vaikutukset voivat käytännössä liittyä jo olemassa oleviin palvelussuhteisiin. Jos tarkoituksena on, että aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön uusien toimivaltuuksien mukanaan tuomat tilanteet eivät tuo muutoksia voimassa olevaan työlainsäädäntöön ja sen tulkintaan, on tämä hyvä tuoda lakiehdotuksessa selkeästi esille. Aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön uusien ehdotettujen toimivaltuuksien käyttö ei voi mahdollistaa samoja muutoksia sote-henkilöstön palvelussuhteiden ehtoihin kuin keväällä 2020 valmiuslain asetusten perusteella tehdyt muutokset mahdollistivat. Pykälän 9 a momentit 3,4, 5 ja 6 koskettavat hoitohenkilökuntaa, mutta yhdessäkään ei ole huomioitu vaikutuksia hoitohenkilöstöön. Hoitohenkilöstön siirtyessä viranomaisten päätöksellä toiseen työpaikkaan tai työtehtävien oleellisesti muuttuessa, on huomioitava työpaikan ammattitaitovaatimukset. Hoidon on oltava niin henkilöstölle kuin hoidettaville turvallista. Työnantajan velvollisuus on huolehtia 9 a pykälän tarkoittamissa tilanteissa perehdyttämisestä ja varmistettava yksittäisen työntekijän osaaminen. Työntekijöillä on oltava turvallisen työn edellyttämät suojavarusteet. Koronaviruksen aiheuttaessa henkilöstökatoa, ei sitä voida pitää perusteluna riittämättömälle hoitajamitoitukselle. Työnantajan velvollisuus on huolehtia toimiluvan ja poikkeusolojen edellyttämä mitoitus. 79 § ja 79 a § sisältöön ei kommentoitavaa.
      • Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristö, Terveydensuojelu, Kaupunkiympäristön palvelualue
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lausunto on kokonaisuudessaan tiivistelmä-kentässä.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suomen Yrittäjät pitää perusteltuna sääntelyratkaisua, jonka mukaan järjestämisvastuussa olevan tahon on korvattava yksityiselle palveluntuottajalle toiminnan muuttamista koskevasta päätöksestä aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Velvollisuus toiminnan muuttamiseen saattaisi joissakin tapauksissa edellyttää aikaisemman toiminnan lakkauttamista ja siten johtaa tulojen menetykseen. Pidämme tärkeänä asetettua lähtökohtaa, jonka mukaan aiempaa toimintaa ei tarvitsisi lakkauttaa eikä toiminnan muuttaminen saisi johtaa sopimusten purkamiseen.
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Koronavirusepidemian torjunta Suomessa on keskeisesti tukeutunut yhtäältä valmiuslakiin toisaalta tartuntatautilakiin. Tartuntatautilain soveltamista on puollettu ns. normaalisuusperiaatteen nojalla: kyse on normaaliajan lainsäädännöstä eikä poikkeusolojen erityisvaltuuksista. Tartuntatautilain olemassaolo oli keskeinen vaikutin, kun valmiuslain soveltamisesta päästiin eroon jo kolmen kuukauden kuluttua. Samalla on kuitenkin osoittautunut, että tartuntatautilaki on sekä aukollinen että vaarallisen yleisluonteinen. Sen eräitä säännöksiä (kuten 58 §) on sovellettu laajentavasti, minkä vuoksi siihen tukeutuminen laajan ja pitkäkestoisen epidemian aikana alkaa saada ulkovaltiosääntöisen jätäoikeuden piirteitä. Ehdotettu 9 a § edelleen hämärtäisi rajanvetoa poikkeusolojen (valmiuslaki) ja normaaliajan (TTL) välillä. Olisi syytä pyrkiä päin vastoin kirkastamaan tämä ero, mm. jotta poikkeuksellisiin toimivaltuuksiin ei turvauduta liian herkästi vain sen takia että TTL on käytettävissä ilman valmiuslain pidäkkeitä. Valmiuslain järjestelmä on tarkoin harkittu ja osoittautui sinänsä toimivaksi: Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto yhdessä toteavat poikkeusolot, valtioneuvosto antaa käyttöönottoasetuksen, jonka eduskunta tarkastaa; vasta sen jälkeen se voi alkaa antaa soveltamisasetuksia jotka nekin eduskunta tarkastaa. TTL:ssa ei ole vastaavaa mekanismia. Lisäksi ehdotettu päätöksenteon taso ei vastaa asian merkitystä. Tämä koskee myös 4 momentin säännöstä, jonka mukaan yksi ministeriö (STM) voisi päättää pykälän valtakunnallisesta käyttöönotosta. Ehdotettu 9 a § on oikeusvaltioon sopimaton, ja ehdotan ettei sitä säädettäisi.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Mikä on huoneenvuokralain ”asema” 9 a §:n osalta tällaisessa tilanteessa, kun asumispalveluissa asiakkaat asuvat asunnoissaan/huoneissaan vuokrasuhteessa, miten ko. tiloihin voidaan (vai voidaanko ylipäätään) ottaa ns. ylimääräisiä asiakkaita? Usein asukkaiden vuokriin on jyvitetty myös yhteiset tilat, joten voidaanko niitäkään pitää sellaisina tiloina, joihin edes tilapäisesti tämän säännöksen nojalla voisi ottaa lisäasukkaita?  9a § 1 mom 4 kohdassa mainitaan asiakkaiden väliaikaiset siirrot asumispalveluyksikköön. Perusteluissa sanotaan, että säännöksen perusteella ei voi siirtää henkilöä kodistaan sosiaalihuollon asumispalveluyksikköön tahdonvastaisesti. Ja sosiaalihuollon asiakkaiden osalta tulee noudattaa muussa lainsäädännössä säädettyjä kuulemis-, päätöksenteko- ja muita hallinnollisia menettelyjä ennen siirron toteuttamista. Tätä ei kuitenkaan ole mainittu pykälässä, vaikka olisi tarpeen. Jos 9 a §:n päätöksellä velvoitetaan 1 momentin 4 kohdan mukaan antamaan sosiaalihuollon yksikössä palvelua tietylle määritellylle asiakasryhmälle, jonka sosiaalihuollon palvelut normaalisti toteutetaan muualla, ei hallituksen esityksen tekstistä käy selkeästi ilmi, mitä tämä tarkoittaa yksittäisen asiakkaan päätösten kannalta. Epäselväksi jää, tehdäänkö edellä mainitussa tilanteessa asiakaskohtainen (määräaikainen?) palvelupäätös, mutta asiakasmaksu pysyy samana.  9a §:n 1 mom 5 kohta: Velvoitetaanko sosiaalihuollon toimintayksikkö järjestämään potilaiden terveydenhuollon toteuttaminen, ts. järjestämään lääkäripalvelut ao. yksikköön? Tekstissä mainitaan vain osallistuminen. Perusteluissa voisi tarkemmin avata, mitä osallistuminen kohdissa 5 ja 6 tarkoittaa. Ongelmallista on se, että asumispalveluissa harvemmin on riittävää terveydenhuollon osaamista, eikä läheskään kaikissa työvuoroissa ole sairaanhoitajaa paikalla (esim. 60-paikkaisessa vanhustenhuollon yksikössä voi palkkalistoilla olla vain pari sairaanhoitajaa). Yksiköt eivät siis kovin helpolla ”taivu” tuottamaan ainakaan vaativampaa terveydenhuoltoa ja ongelmallista on myös se, kenen vastuulle jää arvioida terveydenhuollon palveluiden tuottamisen kannalta asianmukainen henkilöstömäärä ja -rakenne. Normaalisti vaativamman terveydenhuollon tuottaminen (esim. suonensisäinen lääkitys) asumispalveluissa edellyttää yksityisen terveydenhuollon lupaa ja toimintaedellytykset arvioidaan lupamenettelyssä.   9a § 3 momentin mukaan voidaan oikeuttaa palvelujen tuottaja antamaan tilapäisesti palveluja, jotka normaalisti edellyttäisivät yksityiseltä palvelujen tuottajalta muutosluvan hakemista tai kokonaan uutta lupahakemusta. Perusteluissa viitataan yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain velvoitteeseen, jonka mukaan palvelujen tuottajalla tulee olla toiminnan edellyttämä, asianmukaisen koulutuksen saanut henkilökunta. Sama velvoite koskee myös yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia.  9a §:n osalta mietityttää päätöksenteko koko Suomen palvelujärjestelmän osalta STM:lle 3 kk kerrallaan. Onko tämä realistista? On vaikea käsittää, että jokin palvelujärjestelmän osa muutettaisiin toisenlaiseksi 3 kk:n ajaksi koko Suomen osalta. 
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä: Ehdotetussa 9 a §:ssa säädettäisiin aluehallintovirastojen ja sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltuuksista tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjiä tai järjestämisvastuullisille palveluja tuottavia tahoja velvoittavia päätöksiä koronaepidemian vallitessa. Kuntayhtymä katsoo, että ennen velvoittavaa päätöksentekoa tulisi kuulla vaikuttavan alueen sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavaa ylilääkäriä.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 9§a pykälässä todetaan, että pykälän 3 momentin mukaan päätös ei saa vaarantaa asiakkaiden ja potilaiden oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin eikä asiakas- ja potilasturvallisuutta taikka kohtuuttomasti heikentää sen toimintayksikön toimintaa, jota päätös koskee. Päätöksillä ei voitaisi poiketa siitä, mitä lainsäädännössä muuten säädetään esimerkiksi palveluiden tuottamisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuuksista eikä sääntely vaikuttaisi sosiaali- ja terveyspalvelujen valvontaa koskevaan sääntelyyn. Keväällä 2020 ongelmaksi muodostui nimenomaan palveluiden tarpeeton rajoittaminen. Ympärivuorokautisen hoidon laitoksissa asetettiin esimerkiksi vierailijakieltoja koskemaan kuntoutusalan ammattilaisia, jolloin perustellusti tarpeen olevat kuntoutuspalvelut keskeytyivät ja asiakkaiden toimintakyky heikkeni tämän seurauksena merkittävästi. Ulkoistetut kuntoutuspalvelut tarkoittavat tilannetta, jossa yksityinen kuntoutusalan palveluntuottaja toteuttaa asiakkaan kuntoutuksen ympärivuorokautisen hoidon yksikössä. Kuntoutuksen voi kustantaa asiakas itse tai esimerkiksi asiakkaan kotikunta. Pykälää 9§ tulisi täsmentää siltä osin, että asiakkaiden kuntoutuspalvelut eivät vaarannu ja toisaalta myös AVI:n valvontavastuu tulee ulottaa myös tarpeettomien ja asukkaiden perusoikeuksia tarpeettomasti rajoittavien rajoitusten valvontaan. Muutosehdotus: Lakiteksti muutetaan muotoon Päätös ei saa vaarantaa asiakkaiden ja potilaiden oikeutta riittäviin sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluihin eikä asiakas- ja potilasturvallisuutta taikka kohtuuttomasti heikentää sen toimintayksikön toimintaa, jota päätös koskee.
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esityksessä ehdotetut säädösmuutokset mahdollistaisivat STM:n tai AVIen epidemiatilanteen perusteella viimesijaisena vaihtoehtona velvoittavasti muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa, esim. velvoittamalla järjestämään SOTE-palveluja toisen järjestämisvastuullisen tahon asukkaille. Myös yksityisiltä palveluntuottajilta voitaisiin rekrytoida henkilöstöä, tämä koskee myös työtyöterveyshuoltopalveluja järjestäviä yksiköitä. Tuolloin on syytä varmistaa, että alueen työnantajat kykenevät tästä huolimatta hoitamaan työturvallisuuslain mukaisia velvoitteitaan, johon myös tarvitaan työterveyshuollon työpanosta. Yksityinen palvelutuottaja olisi oikeutettu hakemaan korvauksia palveluja järjestävältä (julkiselta) taholta. Tässä yhteydessä mainitaan että ”Valtio voisi korvata …” Tilanteessa, jossa em. toimia jouduttaisin toteuttamaan, kuntatalous lienee sellaisten haasteiden edessä, että valtion korvausvastuu olisi syytä olla velvoittavampi.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • HE:ssa nimenomaan todetaan, että päätöksellä ei voida poiketa esimerkiksi terveydenhuoltolain hoitotakuuta koskevasta sääntelystä. Olemme viime kuukaudet olleet tilanteessa, jossa hoitotakuu on tosiasiassa ollut voimassa (valmiuslain käyttöönottoasetuksen kumoamisen jälkeen), mutta terveydenhuollon toimintayksiköt eivät monelta osin pysty täyttämään sen vaatimuksia. Tämä seikka on yleisesti tiedossa, mutta täsmällinen kannanotto tilanteeseen on toivottava ottaen huomioon tilanteen pitkäkestoisuus. Julkisessa keskustelussa on todettu, että Covid-epidemia pyritään jatkossa hallitsemaan ilman että tarvitsee ottaa käyttöön valmiuslain tuomia oikeuksia ja rajoituksia. Tämän vuoksi pidämme tarpeellisena, että tartuntatautilaissa otetaan selkeästi kantaa hoitotakuun voimassa oloon säännöksessä tarkoitetuissa oloissa.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhdeyksikkö, Nieminen Elina
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Invalidiliitto kannattaa 9 a §:ä, joka mahdollistaisi AVI:lle toimivallan velvoittaa kunnan, kuntayhtymän tai muun sosiaali- ja terveyspalveluja lakiin perustuvan velvollisuuden nojalla järjestävän tai tuottavan taikka niitä järjestämisvastuussa olevalle sopimuksen perusteella tuottavan tahon tuottamaan palveluja sopimuksesta poikkeavasti. Edelleen 9 a §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla AVI voisi velvoittaa antamaan laitoshoidossa tai asumispalveluyksikössä palvelua sellaisille asiakkaille, joiden kotihoito, kotisairaanhoito tai kotisairaalahoito taikka muut sosiaalihuollon palvelut muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksikössä. Kuten esityksessä on todettu esimerkiksi koronaepidemian leviäminen valtakunnallisesti erittäin laajalle voisi heikentää kotiin tarjottavien palveluiden saatavuutta. Muuksi sosiaalihuollon palveluksi, jota muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksiköissä on perusteluihin kirjattava myös vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu sen eri järjestämistapamuotoineen mukaan lukien työnantajamalli sekä omaishoidontuen tilanteet. Tartuntatautilain tulee turvata myös näissä palveluissa olevien haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden ja vammaisten ihmisten palvelujen jatkuvuus tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilökohtaiset avustajat tai omaishoitaja sairastuu ja palvelun toteuttaminen käytännössä kotiin estyy. On hyvä, että myös näissä kotiin annettavien palvelujen erityistilanteissa asiakas voidaan siirtää väliaikaisesti asumispalveluyksikköön välttämättömän huolenpidon ja palvelun turvaamiseksi. Tällöin on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaan kuulemiseen ja tarvittaessa pyrkiä järjestämään esimerkiksi henkilökohtaisen avun työnantajamallin jatkuvuus kotona normaalioloista poikkeavilla viranomaisjoustoilla, kuten esimerkiksi lähiomaisen tai sukulaisen mahdollisuudesta toimia henkilökohtaisena avustajana. Esitetyn 9 a §:n 5 kohdan mukaan päätöksessä voitaisiin velvoittaa asumispalvelu- tai laitoshoidon toimintayksikkö osallistumaan potilaiden terveydenhuollon toteuttamiseen. Tilanteissa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sairastunut sosiaalihuollon asiakas sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon kaikissa tilanteissa. Lisäksi on turvattava sairaalahoito aina kun lääketieteelliset perusteet hoidolle täyttyvät. Sairaanhoidon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä ei saa johtaa siihen, että se käytännössä johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti sairaalahoitoa vaativien hoitojen rajaamiseen. Näin on käynyt COVID-pandemian aikana erityisesti vanhustenhuollon toimintayksiköissä eri maissa. Myös vammaisten ihmisten asumispalveluyksiköissä asuville on lähetetty hoitosuunnitelmiin ja hoidonrajauksiin liittyviä ohjeistuksia sairaanhoitopiireiltä ja kunnan terveydenhuollon vastaavilta toimielimiltä. Nämä ovat ohjanneet toisen henkilön avun varassa olevia asukkaita omaehtoisiin mahdollisesti harkitsemattomiin tahdonilmaisuihin, hoidon rajaamisesta erikoissairaanhoidon ulkopuolella. Invalidiliitto painottaa, että potilaan hoidosta tulee aina vastata lääkäri. Sairaalahoito on kuitenkin järjestettävä aina, kun lääketieteelliset perusteet ja tilanne sitä edellyttävät.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ei varsinaista huomautettavaa. Pohdimme kuitenkin, että epidemiatilanteessa myös muut välitöntä/kiireistä hoitoa vaativat potilaat tulee huomioida yhdenvertaisesti koronapotilaisiin verrattuna. Esim päivystysoperaatiot, syöpäpotilaiden leikkaukset, hoidot. Mahdollisesti tätä korostuisi, jos s.40 viidennessä kappaleessa todettaisiin, että "Pykälän 3 momentin mukaan päätös ei saa vaarantaa asiakkaiden ja potilaiden oikeutta vallitseviin olosuhteisiin nähden riittäväksi arvioituihin..."
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • SOSTE pitää nykyisessä epidemiatilanteessa välttämättömänä tehdä tarvittavat muutokset tartuntatautilakiin ihmisten terveyden suojelemiseksi. SOSTE korostaa, että koronaepidemian hoitamisen ohella ihmisten välttämättömät palvelut on turvattava. Sote-palveluissa on viime keväästä lähtien syntynyt palveluvelkaa erityisesti hoidon ja kuntoutuksen osalta ja osalla ihmisistä terveys ja toimintakyky ovat olleet uhattuina eri syistä aiheutuneiden palvelukatkosten vuoksi. Jo kerääntyneen palveluvelan purkamiseen on tehtävä tarvittavat suunnitelmat ja kohdennettava resursseja niiden toteuttamiseen. Jatkossa mahdollisesti syntyvä palveluvaje tulee pyrkiä pitämään mahdollisimman pienenä. Kiireettömiksi luokiteltuja palvelujakaan ei pidä joutua odottamaan liian pitkään, sillä vähitellen terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvat haitat alkavat todentua. Samalla paine palvelujärjestelmää kohtaan kasvaa entisestään ja kustannukset nousevat. Tarvittaessa tulee hyödyntää yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia palveluita lisäresurssina esimerkiksi palveluseteleiden tai muiden sopimusten kautta. Potilas- ja asiakasturvallisuus on varmistettava siten, että ihmiset kokevat asioinnin turvalliseksi. Ihmisiä tulee rohkaista käyttämään heidän tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Viime kevään kokemukset osoittivat, että diagnoosit viivästyivät ihmisten jättäessä menemättä vastaanotolle joko tartunnan pelossa tai koska eivät halunneet olla vaivaksi. Annettavien toimintaohjeiden tulee olla selkeästi ymmärrettäviä. Viime keväänä esimerkiksi kuntoutuksen osalta tapahtui turhia kuntoutuksen keskeytyksiä, kun kuntoutuspalvelujen tarjoajien tulkittiin olevan sellaisia henkilöitä, joilla ei ole pääsyä hoitolaitoksissa tai asumisyksiköissä olevien asiakkaiden luokse. Tämä tulkinta oli vastoin ohjeiden alkuperäistä tarkoitusta. Tällaisten tilanteiden syntymistä tulee jatkossa välttää. Järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat ovat merkittäviä avun ja tuen tarjoajia, joiden merkitys korostuu yhteiskunnallisesti epävakaina ja poikkeuksellisina aikoina. Julkisista palveluista on oltava toimiva ohjaus tämän avun ja tuen piiriin. Samalla on varmistettava, että järjestöjen toimintaedellytykset turvataan. Sosiaalibarometri 2020:n mukaan koronaepidemian aikana yhdistykset korvasivat monin paikoin julkisen sektorin jättämää aukkoa neuvonnassa ja ohjauksessa sekä sopeuttivat toimintaansa kehittämällä uudenlaista tukea apua tarvitseville. SOSTE tuo lisäksi esille, että ehdotetun 9 a §:n perusteella annettavat määräykset eivät saa johtaa tilanteisiin, joissa yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien toimintaedellytykset jatkossa vaarantuvat määräysten noudattamisen vuoksi. Tällaisen tilanteen voisi aiheuttaa esimerkiksi se, että palveluntuottaja määräyksen vuoksi joutuisi rikkomaan toimilupansa ehtoja tai sopimusvelvoitteitaan. 9 a §:n mukaisten määräysten tulisi nähdäksemme aina ensisijaisesti kohdistua palvelujen järjestämisestä vastaavaan tahoon, jolla puolestaan olisi ensisijainen velvollisuus tehdä yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien kanssa määräyksen edellyttämät sopimukset.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Siltä osin kuin ehdotetut säännökset koskisivat yksityisiä palveluntuottajia, EK huomauttaa, että sen näkemyksen mukaan myös poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa toiminnan tulee perustua julkisen ja yksityisen toimijan väliseen määräaikaiseen poikkeussopimukseen, jossa määritellään muun muassa ostettava palvelu ja siitä maksettava korvaus. Lähtökohtaisesti viimesijainen vastuu huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten hengestä ja terveydestä on julkisella sektorilla. Viranomainen ei voi esimerkiksi pakottaa yksityistä toimijaa tuottamaan palvelua siten, että maksettava korvaus ei kattaisi kaikkia palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Korvausjärjestelmän on oltava ennalta sovittu ja sen tulee vastata tasoltaan vähintään vastaavien potilaiden/asiakkaiden julkiselle järjestelmälle aiheuttamia kustannuksia. Viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva määräys ei saa haitata yksityisen toimijan toimiluvan mukaisten velvoitteiden hoitamista. Yksityisen ja julkisen palvelun viranomaisvalvontaa tulee myös toteuttaa yhdenmukaisin periaattein sekä normaalioloissa että poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa. Tartuntatautilain mukaisten toimenpiteiden järjestämis- ja kustannusvastuu on julkisella sektorilla (valtiolla ja kunnilla).
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu lakimuutos tulee toteutuessaan lisäämään kunnan kustannuksia. Kunnan normaali varautuminen ei tule riittämään. 79 § tulee säilyttää aiempi muotoilu, jonka mukaan valtio vastaa täysimääräisesti terveydenhuollon häiriötilanteen aiheuttamista kustannuksista.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Pohjois-Savon hyvinvointialue, Irma Koivula on PSSHP tartuntataudeista vastaava lääkäri, Hedman Antti
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Osa pykälien alakohdista koskee pelkästään COVID-19 infektiota, osa taas kaikkia yleisvaarallisia tartuntatauteja. Lisäksi on käytetty termiä poikkeuksellinen epidemia. Terminologia tulisi yhdistää niissä kohdissa, joissa sisällössä ei ole perusteluja jaottelulle. Osa on sellaisia, joissa pitääkin puhua poikkeuksellisesta epidemiasta (esim. 9§) Osa pykälistä on määräaikaisia. Määräaikaisuuden perustelu ei ole kaikissa pykälissä selkeä. Esim. 9§: miksi määräaikainen. Näin pitäisi voida aina toimia poikkeuksellisen epidemian aikana.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Esityksen 9a §:n 1 momentin 1 kohdassa sosiaali- ja terveyspalveluja velvoitetaan annettavaksi riippumatta mitä laissa muutoin säädetään ja 3 kohdan perusteluissa on kirjattu, että terveydenhuollon toimintayksikön toimintaa velvoitetaan lisäämään hoitopaikkoja tai hoitamaan muita potilaita kuin yksikössä tavanomaisesti hoidetaan. Hoitopaikkojen lisääminen vaatii kirjausta riittävän henkilöstömitoituksen takaamiseksi, koska nykyisellään jo potilaita/asukkaita hoidetaan pienillä resursseilla ja potilas/asukasmäärän lisääminen vaarantaa potilas- ja asiakasturvallisuuden. Tartuntatautipotilaiden hoito vaatii erityistä osaamista mm. eristyskäytäntöjen osalta ja lääkelupien tulee olla kunnossa. Työntekijöiden osaamisen ja perehdyttämisen varmistaminen pitää näkyä laissa. Esityksen 9a §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdan perusteluissa on ristiriita. Koska molemmat kohdat ovat lakitekstin tasolla yhteneväiset, ja kohdan 6 perusteluissa viitataan kohdan 5 perusteluihin sanalla vastaavasti, ei myöskään terveydenhuollon toimintayksikön henkilökuntaa voida velvoittaa työskentelemään sosiaalihuollon yksikössä. Osallistuminen sosiaalihuollon toteuttamiseen tulee tapahtua siinä terveydenhuollon yksikössä, jota velvoittava päätös koskee.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry (jäljempänä Kuluttajaliitto) pitää erityisen tärkeänä, ettei lakiesitys vaaranna perustuslaillisia oikeuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tärkeää on myös, ettei asiakkaiden ja potilaiden oikeuksia koskevasta sääntelystä taikka hoitotakuusta tehdä poikkeuksia, kun päätetään kunnallisesta järjestämisvastuusta poikkeamisesta. Kuluttajaliitto kiinnittää myös huomiota huoleen, että koronaterveysasemien keskittäminen saattaa lisätä potilaan matkaa perusterveysasemalle. Sekä koronaterveyspalveluiden että perusterveyspalveluiden saatavuudesta tulee huolehtia.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • § 79 Valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin: Kyseinen pykälä on pidettävä nykymuodossaan "valtio vastaa… kustannuksista", eikä sitä tule muuttaa esitettyyn muotoon "valtio voi osallistua kustannuksiin, joiden korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista…". § 79 a (määräaikainen), 9 a §:n mukaisista päätöksistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen: On tärkeää varmistaa, että lakiin sisällytetään myös säännös päätöksestä aiheutuvien lisäkustannusten korvaamisesta. Aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuullisille tahoille. Määräaikaisen § 9a mukaan voitaisiin esimerkiksi velvoittaa tietty kunta tai kuntayhtymä antamaan palvelua toisen kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuun piirissä oleville asiakkaille tai potilaille. Samoin yksityisiä palveluntuottajia voidaan velvoittaa tarvittaviin toimenpiteisiin. Nyt määräaikainen § 79 a toteaa, että "järjestämisvastuussa olevan tahon on korvattava yksityiselle palveluntuottajalle 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset". Päätöksen tekee aluehallintoviranomainen, mutta kustannukset tulevat järjestämisvastuulliselle taholle (kunta), joten on vähintään kohtuullista, että valtio korvaa em. aluehallintoviranomaisen tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen aiheuttamat kustannukset järjestämisvastuulliselle taholle.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Määräaikaiset pykälät antavat hyvät mahdollisuudet järjestellä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa poikkeuksellisen epidemian aikana. Yksityisten toimijoiden mukaan ottaminen poikkeuksellisen epidemian torjuntatoimiin ja terveydenhuollon kuormituksen tasaajaksi omalta osaltaan on kannatettavaa. Jatkossa vastaava säädös tulee sisällyttää tartuntatautilakiin soveltuvin osin pysyvästi.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • 9 a § 1. mom. (”Jos poikkeuksellisen epidemian aikana on ilmeistä, että̈ yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen heikentää̈ tai perustellusti saattaa heikentää̈ sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakykyä palveluiden saatavuutta olennaisesti vaarantavalla tavalla…” on määritelty epämääräisesti ottaen huomioon, että laissa määrätään perusoikeuksia rajoittavista pakkokeinoista. Aluehallintovirastojen (tai sosiaali- ja terveysministeriön) toimnpiteiden tulisi pohjautua valtioneuvoston päätökseen poikkeusolosuhteista. 79 § 2. mom. mukaan yksityisille toimijoille korvataan suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Mikäli 9 a §:n mukaisesta päätöksestä aiheutuu yksityisille toimijoille tulonmenetyksiä tai sopimussanktioita, myös ne tulee korvata.
      • Kuopion perusturva ja terveydenhuolto, Terveydenhuollon palvelualue, terveysjohtaja
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • §9 Pykälä on osin ristiriitainen. Kohdissa 1-6 luetellaan aluehallintoviraston oikeudet, mutta 3. viimeisessä kappaleessa todetaan, että väestön oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin ei saa heikentää tai vaarantaa yksikön toimintaa. Jo nyt julkisen sektorin toiminta on hyvin harkittua ja arvioitua vs. hoidon tarve tai huolenpidon tarve. Lakiehdotus koskee vain ns. julkista sektoria, jossa toiminta on jo nyt viritetty ja optimoitu hoitamaan väestön terveyttä vaikuttavuusarvioiden ja mm käypä-hoito suositusten mukaan. Sen sijaan tällä lakiehdotuksella ei kajota ollenkaan varsinkin suurissa asutuskeskuksissa laajasti toimivaan ns. yksityissektoriin, jossa normaaliolojen hoidon ym. kriteerit ovat oleellisesti ”löysemmät” kuin julkisella sektorilla. Ajatellen mahdollisuuksia taklata covid-19 ongelmia, sillä olisi huomattavasti kapasiteettia, mm henkilöstökapasiteettia käytettäväksi yhteiskunnan kannalta kriittisiin tarpeisiin. Minimissään tähän pykälään pitäisi lisätä joku viittaus siihen, että alueella toimivat ns. yksityissektorin toimijat ovat velvollisia antamaan apua tarpeelliseksi katsotuissa terveydenhuollon tehtävissä. Lisäksi ehdotan pykälää muutettavaksi niin että alueen kuntia ja niiden vastuuvirkamiehiä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta on vähintäänkin kuultava ennen kuin pykälän valtuuksia aluehallintovirastoissa käytetään
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • -
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • 9 a § - 79§ ja sekä 79§ tuleeko osa korvausten maksamisesta kunnille ja kuinka se vaikuttaa kuntien talouteen.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Ehdotetun 9 a § siältöön ei ole huomautettavaa. Tarpeen olisi epidemiatilanteen niin edellyttäessä myös normaalioloissa luopua hetkeksi osasta lakisääteisistä ennaltaehkäisevistä tehtävistä ja pidentää hoitoon pääsyn takuuaikoja. 79 § ja 79 a § sisältöön ei ole huomautettavaa.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • 9a§ Ei kommentoitaa, paitsi vaikeaselkoinen 79§ ja 79a§ Sosiaali- ja terveydenhuollon maksettavien korvausten muutokset eivät saa lisätä kuntien vastuuta.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien toimenpiteitä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa (57 a §)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei lausuttavaa. Käytännössä Oulussa on noudatettu THL:n ja STM:n sekä OKM:n ja OPH:n antamia suosituksia.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • Koronavirustaudin leviämisen estämiseksi kunta voi päättää, että koulutuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava tiloissaan mm. varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Vammaisfoorumi haluaa kiinnittää erityistä huomiota erityisoppilaitoksiin ja niiden opiskelijoihin sekä integroiduissa varhaiskasvatuksen ja oppilaitoksen ryhmissä oleviin riskiryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin. Näissä tilanteissa tarve etäisyyden ylläpitämiseen ja tarvittaessa kotona tapahtuvaan hoitoon tai opiskeluun tulee turvata. Eri syistä riskiryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten Juridiskt ombud, Vartio Elias
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • SAMS omfattar kommentarerna av Handikappforum och Kehitysvammaisten tukiliitto.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Pykälässä säädettäisiin ehdotuksen mukaan toimenpiteistä tartunnan leviämisen estämisestä lasten ja opiskelijoiden keskuudessa. Pykälän perusteluissa olisi suositeltavaa selvittää, mitä säännöksiä vastaavassa tilanteessa sovelletaan varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten henkilökuntaan.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • -
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL pitää esitettyä säädöstä perusteltuna.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Päätöksien on oltava virkamiespäätöksiä. Tässä kohdassa STLY toivoisi tarkennusta myös eri toimijoiden välille. Käytännössä kysymykset tulevat työterveyshuoltoon ja näin ollen työterveyshuollon tulisi olla mukana tiedotuksessa.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Esityksessä esitetään tartuntatautilakiin lisättäväksi uusi, määräaikainen 57 a §, jon-ka mukaan kunta voisi alueellaan tehdä päätöksen siitä, että koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi varhaiskasvatukseen ja koulutuksen järjestäjän olisi huoleh-dittava tiloissaan opiskelijan ja lasten riittävän etäisyyden ylläpitämisestä, tartunto-jen leviämisen estämistä hygieniakäytänteistä ja tilojen ja pintojen säännöllisestä puhdistamisesta. Aluehallintovirasto voisi tehdä vastaavan päätöksen silloin, kun se on tarpeen usean kunnan alueella. Päätökseen sovellettaisiin myös valvontaa, tarkas-tuksia sekä määräyksiä ja pakkokeinoja koskevia säännöksiä (59 a-c §). Esitetty väliaikainen sääntely lisää kunnan tehtäviä ja hallinnollista taakkaa, joista ai-heutuvat kustannukset on kunnille korvattava. Uusien tehtävien edellyttämät toimi-valtamääräykset tulee myös ottaa huomioon kuntien hallintosäännöissä, mikä osal-taan lisää kuntien hallinnollista rasitetta. Esitetty sääntely vahvistaa viranomaisten tartuntatautilakiin perustuvaa toimivaltaa ja sillä on vaikutuksia kuntien toimintaan myös varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjinä sekä muihin opetuksen ja koulutuksen (ml. varhaiskasvatuk-sen) järjestäjiin sekä näiden palveluiden piirissä olevien toimintaan. Voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä yleisiä hygieniatoimenpiteitä koskevia vaati-muksia. Kunnat, varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ovat toi-menpiteitä koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi kuitenkin jo OKM ja THL:n suosituksiin perustuen toteuttaneet. Esityksen perusteella jää hämäräksi, missä vai-heessa ja minkälaisien kriteerien täyttyessä kunta tai aluehallintovirasto voi päättää velvoittaviin ja sanktiomenettelyyn piiriin kuuluviin hygieniatoimenpiteisiin siirtymi-sestä. Epäselväksi jää mm. se, miten lasten välisen riittävän etäisyyden ylläpitäminen käy-tännössä toteutetaan ja valvotaan. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa lasten välisen riittävän etäisyyden ylläpitäminen tilanteessa, jossa kaikki lapset ovat paikalla, on käytännössä mahdotonta toteuttaa ilman lisätiloja ja henkilöstöä. Esityksestä aiheu-tuu kunnille hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia myös varhaiskasvatuksen, ope-tuksen ja koulutuksen järjestäjinä. Esityksen vaikutukset on myös tältä osin arvioita-va ja aiheutuneet kustannukset korvattava kunnille ja koulutuksen järjestäjille. Esi-tyksestä ei saa syntyä sellaista tilannetta, että kunnille syntyisi velvollisuutta korva-ta aiheutuneita kustannuksia muille ns. yksityisille varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Kuntaliitto edellyttää, että STM ja OKM yhteistyössä ohjeistavat kuntia sekä tartun-tatautilain mukaisista toimivaltuuksista, että niiden vaikutuksista kunnan toimintaan varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjinä.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Toimenpiteet perusteltuja. Kunnat pystyvät näistä asioista päättämään pitkälti itse ilman, että asiasta tulee olla laissa mainintaa, mutta tämä antaa kunnille mahdollisuuden antaa määräyksiä myös yksityistä varhaiskasvatusta ja yksityisiä oppilaitoksia koskien.
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Koronavirustaudin leviämisen estämiseksi kunta voi päättää, että koulutuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava tiloissaan mm. varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Tukiliitto haluaa kiinnittää erityistä huomiota erityisoppilaitoksiin ja niiden opiskelijoihin sekä integroiduissa varhaiskasvatuksen ja oppilaitoksen ryhmissä oleviin riskiryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin. Näissä tilanteissa tarve etäisyyden ylläpitämiseen ja tarvittaessa kotona tapahtuvaan hoitoon tai opiskeluun tulee turvata. Eri syistä riskiryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö on osallistunut pykälän valmisteluun STM:n koordinoimassa virkamiestyöryhmässä. Ministeriö tulee esittämään eräitä täydennyksiä pykälään liittyen. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että pykälän soveltamisessa tulee huomioida varhaiskasvatuksen ja koulutussektorin erityinen luonne ja kunkin koulutusmuodon erityispiirteet, esimerkiksi koulutuksenjärjestäjän asiallisista mahdollisuuksista huolehtia riittävän etäisyyden ylläpitämisestä.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • ei kommentoitavaa
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Tartuntatautilain systematiikan kannalta on tärkeää, että siinä säädetään kunnan mahdollisuudesta antaa varhaiskasvatusta ja oppilaitoksia koskevia määräyksiä hygieniaohjeiden noudattamisesta. 57 a §:ssä olisi kuitenkin syytä säätää kunnan toimivaltaisesta viranomaisesta. Ilman ohjausta toimivalta on kunnanhallituksella. Luonteva päättäjä olisi tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. 57 a §:n lisääminen aiheuttaisi kuitenkin ristiriitaa aiemmin tehtyjen muutosten tarkoituksen kanssa. Perusopetuslain väliaikaisesta muuttamisesta (521/2020) 20 a §:n esitöiden (HE 86/2020 vp, sivu 17) mukaan "Mikäli opetuksen järjestämisessä ei pystyttäisi noudattamaan tartuntatautiviranomaisen päätökseen sisältyvää ohjeistusta opetustilojen turvallisesta käyttämisestä tai opetustilat suljettaisiin osittain tai kokonaan tartuntatautilain 58 §:n nojalla, voitaisiin opetuksessa siirtyä poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin." Samassa HE:ssä (sivu 16) viitataan aluehallintovirastojen 14.5.2020 tartuntatautilain 58 §:n nojalla antamiin oppilaitosten turvallista käyttöä koskeviin päätöksiin ja todetaan, että vastaavien päätösten antaminen saattaa olla välttämätöntä myös syyslukukaudella 2020. Perusopetuslain 20 a §:n säätämisessä on siten katsottu, että poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin saatetaan siirtyä myös sellaisessa tilanteessa, jossa taustalla on mahdottomuus noudattaa tartuntatautien torjunnasta vastaavan toimielimen sen sisältöistä päätöstä, jota nyt esitettävässä tartuntatautilain 57 a §:ssä tarkoitetaan. Esitysluonnoksen mukaan 57 a § ei vaikuttaisi lähi- ja etäopetusjärjestelyihin, jotka edelleen toteutettaisiin tartuntatautilain 58 §:n ja perusopetuslain nojalla. Käytännössä tämä johtaisi siihen, että poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin voitaisiin siirtyä vain tilanteessa, jossa joudutaan sulkemaan koulurakennus kokonaan tai osittain. Koulurakennuksen sulkeminen kokonaan tai osittain ei ole kovin nopeasti tartuntatautilain 58 §:ssä tarkoitetulla tavalla välttämätön toimenpide mm. siitä syytä, että tämänhetkisen tiedon mukaan tauti ei leviä merkittävässä määrin pinnoilta. Sen sijaan on olennaista pystyä pitämään riittäviä turvaetäisyyksiä. Tämä edellyttää riittävää väljyyttä koulussa. Koulurakennuksen osittainen sulkeminen ei palvele tätä päämäärää, jos sillä tarkoitetaan sitä, että osaa koulurakennuksen tiloista ei voida käyttää. Perusopetuslain 20 a §:ää säädettäessä tätä ei myöskään ole tarkoitettu. Esitöiden mukaan oppilaiden sekä opetus- ja muun henkilöstön välisien fyysisten kontaktien välttämiseksi opetusta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi etäyhteyksiä hyödyntävän ja lähiopetuksen yhdistelmämallin mukaisesti, jossa etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta ja lähiopetusta vuoroteltaisiin viikoittain tai muulla opetuksen järjestäjän soveltuvaksi arvioimalla rytmillä (HE 86/2020 vp, sivu 18). Osittainen sulkeminen on varsin keinotekoista esimerkiksi siten, että rakennus olisi suljettu tietyn vuosiluokan oppilailta mutta olisi muiden vuosiluokkien oppilaiden käytettävissä. Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin voidaan jatkossakin siirtyä epidemian niin vaatiessa myös niissä tilanteissa, joissa oppimisympäristöä ei voida järjestää turvalliseksi mm. siksi, että 57 a §:n mukaisia määräyksiä ei pystyttäisi koulurakennuksessa noudattamaan. Kestämättömien tilanteiden välttämiseksi 57 a §:n sisältö tulee siirtää nykyiseen tartuntatautilain 58 §:ään. Tai perusopetuslain 20 a §:ää tulee muuttaa siten, että poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin voidaan siirtyä myös, mikäli tartuntatautilain 57 a §:n mukainen päätös antaa siihen aihetta.
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Arene ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry pitää hyvänä lakiesitykseen sisältyvää mahdollisuutta tehdä alueellisesti eriytyneitä päätöksiä vastauksena Covid19 -tartuntataudin leviämiseen. Tämä mahdollista toimenpiteiden kohdistamisen esim. koulutuksessa sinne, missä se on vaikuttavinta. Samalla esitämme harkittavaksi, että kaikkea koulutusta ei säädeltäisi tässä asiassa samalla tavalla. Esi- ja perusopetuksen toiminta on erilaista kuin korkeakoulutus, jossa opetus on voimassa olevan lainsäädännön mukaan julkista. Tämän mukaisesti ammattikorkeakoulut eivät ole suljettuja oppilaitoksia. Lakiesityksen väliaikaisen pykälän 57a:ssa esitetään säädettäväksi turvaväleistä, hygieniasta ja siivouksesta. Näistä kaksi viimeisintä ovat tilan haltijan / haltijoiden kontrolloitavissa, mutta turvavälien osalta esitetty velvoite on korkeakoulujen kannalta hankala. Epäselväksi jää myös mitä tiloilla tarkoitetaan. Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kampusalueihin sisältyy myös ulkoalueita, joilla järjestetään erilaista toimintaa ja tapahtumia. Korkeakoulut voidaan velvoittaa tiettyihin järjestelyihin turvaväleistä esim. opetustilanteissa ja vaikkapa valintakokeissa, mutta korkeakoulu ei tosiasiallisesti voi vastata turvavälien noudattamisesta opetustilanteiden ulkopuolella esim. opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuessa käytävillä. Tässä on myös huomioitava, että esim. ruokailu järjestetään usein toisten organisaatioiden hallussa olevassa tilassa. Korkeakoulujen kampusten tiloja on vuokrattu myös muiden toimijoiden kuten opiskelijajärjestöjen tai yritysten käyttöön. Lisäksi muistutamme, että korkeakoulujen kampusrakennukset ovat lähtökohtaisesti avoimia tiloja, joissa liikkuu myös henkilöitä, joihin oppilaitoksella ei ole mitään kontrollioikeutta. Arene esittää harkittavaksi keinoja parantaa ammattikorkeakoulun tiedonsaantioikeutta siitä, että sen tiloissa on todennettu tartuntatapauksia. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto muistuttaa, että korkeakoulun mahdollisuuksista kohdentaa pakkotoimia opiskelijoihin ja henkilöstöön säädetään laeilla. Ammattikorkeakoululain 38 pykälän mukaan ”Opetusta häiritsevä, väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvä tai toisen henkeä tai terveyttä vaarantava opiskelija voidaan määrätä poistumaan tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka ammattikorkeakoulun järjestämästä tilaisuudesta.” Ammattikorkeakoululain määräys on aika yleisluontoinen, joten olisi määriteltävä miten tartuntatautitilanteita tulkitaan niin, että korkeakoulu voi vedota siihen toimenpiteitä tehdessään. Onko turvavälien tai hygieniamääräysten laiminlyöminen sellainen toisen henkeä tai terveyttä vaarantava teko, joka oikeuttaa opiskelijan sulkemiseen opetuksesta?
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Tartuntatautilakiin esitetään uutta 57 a §:ää toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa. On kannatettavaa, että kunnat voivat päätöksissään ottaa huomioon kunkin koulutusmuodon erityispiirteet ja paikalliset olosuhteet. Perusopetuslain 20 a §:ssä on säädetty väliaikaisesti poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin (esimerkiksi lähi- ja etäopetuksen vuorottelu) siirtymisestä. Siirtyminen edellyttää tartuntatautilain 58 §:n mukaista päätöstä tilojen sulkemisesta, mikä Espoossa on todettu käytännössä ongelmalliseksi. Useimmiten tarve on tilojen käytön väljentämiseen ja paikalla olevien henkilöiden määrän vähentämiseen kuin tilojen sulkemiseen. Ehdotettu 57 a § soveltuisi siten paremmin perusopetuslain 20 a §:n päätöksen edellytykseksi. Poikkeuksellisissa opetusjärjestelyissä päätöksen tekijän tulee olla opetuksen järjestäjä ja päätöksen tulee perustua tartuntatautiviranomaisen epidemiologiseen arvioon. Ympäristöterveydenhuollon näkökulmasta esitetyssä lakiluonnoksessa määritellään toimenpiteitä, joilla ehkäistään tartuntataudin (koronatartunnan) mahdollista leviämistä oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa. Koska ilmanvaihdon riittävyys on osoitettu vaikuttavan tartunnan leviämiseen, olisi lainsäädännössä perusteltua ottaa kantaa myös ilmanvaihtoon liittyviin vaatimuksiin suhteessa tiloissa oleskelevaan henkilömäärään.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • On hyvä, että toimet on kirjattu lakiin.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ehdotettu mahdollisuus varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolon päättämiseen on käytännön tartunnanjäljitystyössä tärkeä lisä etenkin alueilla, joilla sairaanhoitopiiri on vastannut tartunnanjäljityksestä. THL on täydentänyt 24.9.2020 kasvomaskisuositustaan toisen asteen oppilaitoksiin (lukiot) ja korkeakouluihin. Tämä tulee huomioida erillisenä kohtana. 57 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi lause listalle kohdaksi ”4) kansallisesta suosituksesta kasvomaskin käytöstä alueellisen epidemiatilanteen mukaisesti”.
      • Taiteen perusopetusliitto TPO ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Taiteen perusopetuksen oppilaitokset ovat pandemian aikana noudattaneet opetus- ja kulttuuriministeriön ja THL:n sekä Opetushallituksen laatimia ohjeita ja suosituksia toiminnan turvalliseksi järjestämiseksi. Toimijoiden kannalta on keskeistä, että suositusten ja ohjeiden laatijat sekä päätösten tekijät tuntevat toiminnan luonteen ja erityispiirteet. Näin saavutetaan paras tulos viruksen torjunnassa ja tuetaan opetuksen järjestäjiä poikkeuksellisina aikoina. On hyvä, että oppilaiden iän ja kehitystason sekä toiminnan erityispiirteiden huomioiminen kuntien oppilaitoksia koskevissa päätöksissä on kirjattu esitykseen. On kannatettavaa, että päätökset toimenpiteistä viruksen leviämisen estämiseksi oppilaitoksissa huomioisivat jatkossa paremmin paikallisen tautitilanteen. Paikallisesti velvoittavien päätösten taustalla tulisi kuitenkin edelleen olla selkeät valtakunnalliset suositukset, joita paikallisesti voitaisiin soveltaa ja hyödyntää päätösten taustalla. Tämä edesauttaisi myös sitä, ettei synny tilanteita, joissa kuntien tai aluehallintovirastojen päätöksissä on päädytty toisistaan poikkeaviin käsityksiin siitä, minkälainen ja minkä suuruisilla resursseilla toteutettava toimenpide on riittävä. Osa taiteen perusopetuksen oppilaitoksista toimii usean kunnan alueella, joten myös tästä syystä on tärkeää, että paikallista päätöksentekoa ohjaa yhteinen käsitys toimenpiteistä. Toimenpiteiden aiheuttaessa lisäkustannuksia, tulee niihin osoittaa myös rahoitus. Esityksessä ei tarkenneta, kuinka pitkäksi aikaa päätöksiä voisi kerrallaan tehdä. Osa taiteen perusopetuksen toimijoista on sekä opetuksen järjestäjiä että elinkeinotoiminnan harjoittajia. Näiden kahden toiminnon limittyessä arjessa mm. tilojen käytön ja muiden käytännön järjestelyjen osalta, on tärkeää huolehtia, ettei sama toimija saa ristiriitaisia päätöksiä viruksen torjunnan toimenpiteistä eri toimintojen osalta.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Kyseinen kohta sisältää sinänsä itsestäänselvyyksiä ja on siten lakitasolla säädeltäväksi huomattavan yksityiskohtainen, mutta ilmeisesti erilliselle lakiin perustuvalle toimivallalle on katsottu olevan tarvetta. Sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ehdotettu mahdollisuus varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolon päättämiseen on käytännön tartunnanjäljitystyössä tärkeä lisä etenkin alueilla, joilla sairaanhoitopiiri on vastannut tartunnanjäljityksestä. THL on täydentänyt 24.9.2020 kasvomaskisuositustaan toisen asteen oppilaitoksiin (lukiot) ja korkeakouluihin. Tämä tulee huomioida erillisenä kohtana. 57 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi lause listalle kohdaksi ”4) kansallisesta suosituksesta kasvomaskin käytöstä alueellisen epidemiatilanteen mukaisesti”.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Ehdotettu säädös on tarpeellinen koronavirustaudin leviämisen vähentämiseksi.
      • Museovirasto, Tähtinen Tiina
        Uppdaterad:
        27.9.2020
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Ei huomautettavaa.
      • Oy Matkahuolto Ab
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tartuntatautilakiin ei sisälly tällä hetkellä säännöstä, jonka nojalla viranomainen voisi päättää siitä, miten koulunkäynti ja varhaiskasvatus voitaisiin toteuttaa yleisvaarallisen tartuntatautiepidemian aikana mahdollisimman turvallisesti. Uudessa 57 a § pykälässä säädettäisiin siitä, että kunta voisi alueellaan tehdä päätöksen toimenpiteistä koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Pykälässä ehdotetaan, että toimenpiteet tulisivat velvoittaviksi vasta päätöksen johdosta, eivät suoraan lain nojalla. Varhaiskasvatuksessa riittävän etäisyyden ylläpitämisen vaatimus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi niin, että lapsiryhmiä ei sekoiteta tai yhdistetä keskenään. Ehdotettu sääntely ei mahdollistaisi poikkeamista esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilömitoituksesta väljyyden saavuttamiseksi. Hyvinvointiala HALIn näkemyksen mukaan poikkeustilanteita koskevassa tartuntatautilaissa tulee edellyttää, että samanaikaisesti kun kunta päättää ottaa käyttöön erityisjärjestelyistä kouluissa ja päiväkodeissa yleisvaarallisen tartuntatautiepidemian aikana, on kunnan sitouduttava päätöksestään aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen yksityisille palveluntuottajille. Kuntien vastaavat lisäkulut tulevat katetuksi verovarojen kautta. Myös valtakunnallisista ohjeista ja suosituksista yksityisille palveluntuottajille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa, kuten esimerkiksi suojavaruste- ja testauskustannukset, kuuluvat kuntien ja valtion korvausvastuulle kuten tälläkin hetkellä. Korvausvastuu koskee myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten vaikkapa esimerkkinä mainittua lapsiryhmien pitämistä ominaan. Lisäkustannuksia aiheutuu esimerkiksi siten, että henkilöstön käyttöä yksikön sisällä joudutaan rajoittamaan (poissaolojen korvaaminen vaikeutuu jne.), mikä lisää tarvittavien työntekijöiden määrää.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57 a § Tartuntatautilakiin ei nykyisin sisälly säännöstä, jonka nojalla aluehallintovirastot tai kunnat voisivat päättää siitä, miten koulunkäynti ja varhaiskasvatus voidaan toteuttaa oppilaitoksissa sekä varhaiskasvatuksessa lapsille, opiskelijoille ja henkilökunnalle yleisvaarallisen tartuntatautiepidemian aikana mahdollisimman turvallisesti. SuPerin näkemyksen mukaan koronavirusepidemian aikana varhaiskasvatusta koskevat viranomaisohjeet ovat olleet riittämättömiä, ja niiden velvoittavuus on myös ollut tulkinnanvarainen. Pidämme tärkeänä sitä, että tilannetta tältä osin täsmennetään ja jatkossa kuntien tai aluehallintovirastojen päätöksissä, sekä ohjeissa huomioidaan myös varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten henkilöstön työsuojeluun liittyviä asioita. Viranomaisten ohjeiden koskien mm. turvavälejä ja suojavarustuksia, on oltava yksiselitteisiä ja selkeitä, huomioiden alueelliset ja paikalliset erot, rajallisuudet ja mahdollisuudet Koronaviruksen leviämisen ehkäisyssä. Erityisesti varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla riittävien turvavälien pitäminen on haasteellista toteuttaa. Pykälässä säädettäisiin siitä, että kunta voisi alueellaan tehdä päätöksen toimenpiteistä koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Se velvoittaisi varhaiskasvatuksen ja opetuksenjärjestäjiä toimimaan päätöksen mukaisesti varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestämisessä. Esityksen mukaisesti toimenpiteet tulisivat velvoittaviksi vasta päätöksestä, eivät suoraan lain nojalla. Esitys on kannatettava, koska mahdollistaa huomioimaan, kuntakohtaisesti koulutusmuotojen erityispiirteet ja paikalliset olosuhteet päätöksenteossa.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Olisi hyvä mainita, koskevatko pykälässä mainitut käytännöt varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten ruokahuoltoa oppilaitosten omien tilojen osalta, eli esim. ruokaloissa toimimista tai määritellä tarkemmin ruokaloiden toimintaohjeistus. Olisi hyvä tarkentaa, kuuluvatko kouluruokalat ravitsemisliikkeisiin.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Varhaiskasvatuksen ja opetustoimen osalta esitetyt toimenpiteet ovat pääsääntöisesti tarkoituksenmukaisia. Riittävien etäisyyksien ylläpitäminen on haasteellista toteuttaa varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ja liian yksityiskohtaista lainsäädäntöä tulisikin näiltä osin välttää. Säädöksissä tulee huomioida kunta opetuksen järjestäjänä vs. esim. kuntayhtymä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä. Osa päätöksistä voitaisiin tehdä myös kunnan opetustoimessa. Esim. kiireellisissä tilanteissa päätökset on voitava tehdä kevyemmin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän monijäsenisessä toimielimessä.
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu säännös, kuten monet muutkin, on outo yhdistelmä pikkutarkaa kasuismia ja tulkinnalle avointa yleisluontoisuutta. Pykälät ovat monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Eräs kasuistisuuden ongelmista on että se johtaa oikeutettuihin vastakohtaispäätelmiin: kun kasvosuojus (maski) ehdotetaan mainittavaksi 58 e §:ssä, tästä herkästi seuraa tulkinta, ettei se voi olla yksi 57 a §:n hygieniakäytänteistä.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Säännöksessä annetaan kunnalle ja aluehallintovirastolle toimivalta päättää, että opetuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava riittävän etäisyyden ylläpitämisestä, tartuntojen leviämistä estävistä hygieniakäytänteistä sekä tilojen ja pintojen säännöllisestä puhdistamisesta. Kunta tarkoittanee tässä kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavaa elintä, mikä selvyyden vuoksi tulisi tarkentaa pykälään.  Kyseiset vaatimukset ja rajoitukset ovat hyvin yleisluonteisia. Jotta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat käytännössä noudattaa rajoituksia, niitä on täsmennettävä joko kunnan tai aluehallintoviraston päätöksissä tai valvonnassa tehtävien korjaamismääräysten kautta.  Jos tarkoitus on, että jo 57 a §:ssä tarkoitetuissa päätöksissä annetaan yksityiskohtaisia rajoituksia, parempi muotoilu pykälään olisi, että kunta voi antaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjille määräyksiä lasten ja opiskelijoiden välisestä etäisyydestä, hygieniakäytänteistä sekä tilojen ja pintojen puhdistamisesta. Kunnassa tiedetään paikalliset olosuhteet, jolloin voidaan ottaa huomioon koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien tosiasialliset mahdollisuudet noudattaa rajoituksia. Aluehallintovirastolla on varsin huonot edellytykset antaa sen tasoista ohjausta koko alueellaan, saati sitten niin kuin sivulla 44 ehdotetaan, että aluehallintovirastot tekisivät yhteisiä päätöksiä.  Jos taas 57 a §:n mukaiset päätökset jäävät pykälän nykyisen sanamuodon mukaisesti yleiselle tasolle, vaatimusten tarkka sisältö määrittyy käytännössä vasta valvonnan kautta siten, että valvova viranomainen antaa yksittäistapauksissa määräyksiä konkreettisten puutteiden ja epäkohtien korjaamisesta. Siinä tapauksessa pykälässä esitetyt yleiset vaatimukset olisi mahdollista saattaa voimaan myös 58 c §:n tapaan säätämällä niistä suoraan laissa, eikä niiden soveltamisesta olisi silloin tarpeen tehdä erillisiä päätöksiä.  Edellä mainituista kahdesta vaihtoehdosta aluehallintovirasto puoltaa ensimmäistä mallia, koska se on etupainotteisempi ja siten oletettavasti tehokkaampi. Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjät saisivat sen myötä suoraan tietoa, miten toimintaa tulee järjestää, sen sijaan että jouduttaisiin toimimaan yleisluonteisten normien varassa siihen saakka, kun joku reagoi järjestelyihin ja tekee ilmoituksen tai kun mahdollinen suunnitelmallinen valvonta osuu kyseisen koulun tai päiväkodin kohdalle. Tarvittaessa pykälä voitaisiin näiden kahden mallin välimuotona myös muotoilla niin, että esityksen 57 a §:ssä mainitut kolme asiaa säädettäisiin väliaikaisesti suoraan lain nojalla noudatettaviksi, ja kunnille ja aluehallintovirastoille säädettäisiin toimivalta antaa niistä tarkempia määräyksiä.  Opetus- ja kulttuuriministeriö ja aluehallintovirastot ovat yhdessä keväästä lähtien tehneet kunnille tilannekyselyjä esi- ja perusopetuksen sekä varhaiskasvatuksen järjestämisestä pandemian aikana. Syksyn ensimmäisessä kyselyssä viikolla 38 kysyttiin, miten on onnistuttu noudattamaan väljyys- ja hygieniasuosituksia. Vastauksissaan yhteensä 41 prosenttia opetuksen järjestäjistä arvioi väljyyssuositusten noudattamisen olevan mahdollista luokkatilanteissa vain joltain osin tai hyvin vähäisesti. Siirtymissä yhteensä 31 prosenttia arvioi väljyyssuositusten noudattamisen olevan mahdollista vain joltain osin tai heikommin. Syyksi ilmoitettiin muun muassa, että tilojen mitoitus suhteessa oppilasmäärään on ennestään tiukka, että lisätiloja ei ole saatavilla tai rahoitusta lisätilojen vuokraamiseen ei ole saatavilla ja että henkilöstöä ei ole riittävästi. Opetussuunnitelman noudattaminen koetaan vallitsevassa tilanteessa haastavaksi, mutta opetussuunnitelma on pakottava normi, josta ei voida poiketa muutoin kuin jos valmiuslain nojalla niin erikseen säädetään tai yksittäisten oppilaiden kohdalla silloin kun heidän yksilölliset tarpeensa sitä vaatii.   Kyselyssä opetuksen järjestäjät toivovat useissa vastauksissa, että etäopetusta voitaisiin hyödyntää esimerkiksi vuoroviikoin väljyyssuositusten noudattamisen mahdollistamiseksi. Koska valmiuslaki ei ole enää voimassa, ainoa mahdollisuus siirtää osa oppilaista etäopetukseen olisi uusi väliaikainen perusopetuslain 20 a §. Perusopetuslain 20 a §:n soveltamisala rajoittuu puolestaan tilanteeseen, jossa on jo tehty tartuntatautilain 58 §:n mukainen päätös koulun tilojen sulkemisesta kokonaan tai osittain. Esityksen sivulla 20 todetaankin, että uusi 57 a § ei vaikuta opetuksen järjestämiseen lähi- tai etäopetuksena. Vaarana on kuitenkin, että 57 a §:n nojalla määrätyt varotoimet aiheuttavat tarpeen sulkea kouluja tai päiväkoteja osittain sen vuoksi, että toimintaa ei voida järkevästi järjestää rajoituksia noudattaen, jolloin saatetaan tehdä 58 §:n mukainen sulkemispäätös siitä huolimatta, että tartuntatilanne ei välttämättä sitä edellyttäisi. Tämä käytännössä rajoittaa oppilaiden oikeutta opetukseen.  Riippumatta siitä, miten rajoitukset konkretisoituvat, niiden asettamisessa on siksi tarkoin noudatettava suhteellisuusperiaatetta niin, että paikallinen tartuntatilanne, toimitilojen rajoitukset ja toiminnan luonne otetaan huomioon.  Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että riittävän etäisyyden ylläpitäminen voi myös tarkoittaa, että ryhmiä pidetään erillään toisistaan, vaikka yksilöiden väliset etäisyydet ryhmän sisällä eivät olisi kovin pitkiä. Tämä ns. kohortointi olisi syytä nostaa lakitekstiin, koska pakottavien normien sisältöä ei tule johtaa vain lain esitöistä. Myös tällaiset järjestelyt todettiin kuitenkin tilannekyselyssä vaikeiksi. Lisäksi 2-kohdasta voitaisiin poistaa sanat ”lasten ja opiskelijoiden”, koska hygieniakäytänteet liittyvät koko oppilaitoksen tai päiväkodin eli myös henkilökunnan toimintaan.   
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry korostaa, että kunkin koulutusmuodon erityispiirteet tulee huomioida, kun tartuntatautilakia muutetaan: soveltuuko sama sääntely kaikkiin koulutuksen järjestäjiin esiopetuksesta korkeakouluihin? Erityisen tärkeää tämän tarkastelu on koronaepidemian pitkittyessä. Säädösten eriyttämistä tarkasteltaessa tulee huomioida, että päiväkotien tilat ja perusopetus ovat ulkopuolisilta suljettuja. Yliopistojen opetus on julkista ja jokaisella on oikeus osallistua julkiseen opetukseen sekä liikkua kampuksella. Koulutuksen järjestäjän todelliset mahdollisuudet huolehtia tiloissaan 57§ kohtien 1) ja 2) vastuista ovat yliopistoissa ja korkeakouluissa huomattavasti haastavammat kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja oppivelvollisuuskouluissa. Korkeakoulu voidaan velvoittaa tiettyihin järjestelyihin esimerkiksi opetustilanteissa ja valintakokeissa, mutta korkeakoulu ei tosiasiallisesti voi vastata turvavälien noudattamisesta opetustilanteiden ulkopuolella. Lainvalmistelussa on huomioitava, että yliopistojen tiloissa liikkuu eri henkilöryhmiä: yliopiston henkilöstöä, opiskelijoita sekä ulkopuolisia henkilöitä, joihin oppilaitoksella ei ole mitään kontrollioikeutta. Kampusrakennukset ovat lähtökohtaisesti avoimia tiloja. Yliopistokampuksilla on tiloja, jotka on vuokrattu muille toimijoille (esim. opiskelijajärjestöt, opiskelija- ja henkilökuntaravintolat). Miten tulkitaan kampusalueen muiden toimijoiden käytössä olevia tai heille vuokrattuja tiloja? Velvoitteiden kohdistuminen eri toimijoihin tulisi olla selvä. Unifi toivoo tarkennettavan, millaisia pakkotoimia korkeakoulu voi kohdentaa opiskelijoihin ja henkilöstöön. Olisi hyvä määritellä, että tartuntatautitilanteita tulkitaan niin, että korkeakoulu voi vedota siihen toimenpiteitä tehdessään. Lisäksi esitetään, että yliopistojen tiedonsaantioikeutta parannetaan, mikäli yliopiston tiloissa on ollut todennettu koronatapaus (opiskelijoiden keskuudessa). Unifi korostaa, että oikeus keskeyttää toiminta koskee vain opetustoimintaa eikä muuta kampuksella tapahtuvaa toimintaa, kuten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI), tukipalvelut. Tutkimus- ja tukintoimintojen keskeyttäminen vaarantaa kriittisen TKI-toiminnan muun muassa seuraavilta osin: - Tutkimus, joka perustuu elossa pidettäviin tai pian ”pilalle” meneviin materiaaleihin ja jossa noita materiaaleja ei voi ylläpitää etätyönä (esim. elolliset näytteet). - Tutkimus, joka perustuu säännöllisiin fyysisiin (aikasarja)mittauksiin ja johon liittyyvät mittaukset edellyttävät tiettyjen henkilöiden fyysistä läsnäoloa yliopiston laboratoriossa (esim. ilmanlaatumittaukset). - Tutkimus, joka perustuu vika-alttiille tai jatkuvasti ylläpidettäville laitteistoille ja prosesseille, joiden ylläpito edellyttää tiettyjen henkilöiden fyysistä läsnäoloa yliopiston tiloissa (esim. pakastimet, nestetyppeä ja -heliumia vaativat laitteet, näytelähetykset).
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57a§ Antaisi kunnille mahdollisuuden päättää toimenpiteistä koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Keväällä 2020 kuntien ja oppilaitosten omat päätökset muodostivat ongelmia kuntoutuksen toteutumisessa oppilaitoksissa. Opetukseen integroitu kuntoutus on keskeistä erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pykälään tulee lisätä maininta, jossa velvoitetaan kuntaa turvaamaan lasten ja nuorten laitoksiin integroidut sote-palvelut myös poikkeusoloissa. Vierailijakieltoja ei tule ulottaa sotealan ammattilaisiin, joilla on peruskoulutuksensa kautta tarvittava aseptiikka- ja hygieniaosaaminen tartuntojen ehkäisemiseksi.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 4. Oppilaitoksissa toimivat ravintolat Lakiehdotuksen 57 a §:n mukaan kunta voi koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi päättää, että koulutuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava tiloissaan lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä, lasten ja opiskelijoiden tartuntojen leviämistä estävistä hygieniakäytänteistä ja tilojen ja pintojen puhdistamisesta säännöllisesti. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavan päätöksen silloin, kun se on tarpeen usean kunnan alueella. MaRa toteaa, että oppilaitosten tiloista toimivissa ruokaloissa ja opiskelijaravintoloissa noudatetaan tartuntatautilain ravitsemisliikkeitä koskevaa sääntelyä ja omavalvontaa. Oppilaitosten tiloissa oleviin ravitsemisliikkeisiin ei tule soveltaa päällekkäistä sääntelyä. Näin ollen 57 a §:ään tulee lisätä maininta siitä, että kunnan tai aluehallintoviraston päätös ei koske oppilaitosten ravitsemisliikekäytössä olevia tiloja, joihin sovelletaan tartuntatautilain 58 a ja 58 b §:ää.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhdeyksikkö, Nieminen Elina
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57 a § Koronavirustaudin leviämisen estämiseksi kunta voi päättää, että koulutuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava tiloissaan sen 1 kohdan mukaan mm. varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Invalidiliitto haluaa kiinnittää erityistä huomiota erityisoppilaitoksiin ja niiden opiskelijoihin sekä integroiduissa varhaiskasvatuksen ja oppilaitoksen ryhmissä oleviin riskiryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin. Näissä tilanteissa tarve etäisyyden ylläpitämiseen ja tarvittaessa kotona tapahtuvaan hoitoon tai opiskeluun tulee turvata. Eri syistä riskiryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kannatamme erityisesti sellaisia torjuntatoimia, joilla voidaan vähentää tartuntoja, mutta pitää koulut/päiväkodit auki. Näyttää siltä, että pykälä sisältää pääosin sellaisia toimia.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Hallituksen esityksessä on tuotu kattavasti esille hygieniaohjeiden noudattaminen sekä opetuksen porrastaminen ja erilaiset tilajärjestelyt etäisyyden ylläpitämiseksi. SOSTE haluaa kiinnittää huomiota siihen, että tartuntojen ehkäisemisen ohella poikkeuksellisissa olosuhteissa on tärkeä maksimoida eri asteista tukea tarvitsevien lasten ja oppilaiden tuen määrä osaamiserojen kasvun ehkäisemiseksi. Koulun antaman tuen lisäksi ulkopuolisten tahojen tarjoaman tuen hyödyntäminen tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla, kuten esimerkiksi järjestöjen ja vapaaehtoisten tarjoama läksytuki, on kannatettavaa.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Eksoten näkemyksen mukaan tällaiset päätökset voitaisiin tehdä kunnan opetustoimessa. Asiasta ei tarvitsisi säätää tartuntatautilaissa. Päätökset on voitava tehdä kevyemmin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän monijäsenisessä toimielimessä.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Siltä osin kuin säännös koskisi yksityisiä varhaiskasvatuksen palveluntuottajia, korkeakouluja ja muita yksityisiä koulutuksenjärjestäjiä, EK katsoo, että kunnan on pykälän mukaisia päätöksiä tehdessään sitouduttava päätöksestään aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen yksityisille palveluntuottajille. Kuntien vastaavat lisäkulut tulevat katetuksi verovaroista. Myös valtakunnallisista ohjeista ja suosituksista yksityisille palveluntuottajille, mukaan lukien yksityisille koulutuksen järjestäjille ja korkeakouluille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa, kuten esimerkiksi suojavaruste- ja testauskustannukset, kuuluvat kuntien ja valtion korvausvastuulle kuten tälläkin hetkellä. Korvausvastuu koskee myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten esim. lapsiryhmien pitämistä erillään. Lisäkustannuksia aiheutuu esimerkiksi siten, että henkilöstön käyttöä yksikön sisällä joudutaan rajoittamaan (poissaolojen korvaaminen vaikeutuu jne.), mikä lisää tarvittavien työntekijöiden määrää. EK toteaa, että koulutuksen järjestäjien tilat ovat rajalliset, eivätkä aina mahdollista riittävän etäisyyden ylläpitämistä kaikissa oppilaitoksissa ja kaikissa tilanteissa. Asiassa on huomioitava mm. koulutuksen järjestäjien haasteet esim. etäisyyksien toteuttamisessa kouluruokailun ja välituntien yhteydessä. On myös huomioitava, että oppilaitoksen toimintaa toteutetaan myös muualla kuin luokkatiloissa. Toisen asteen opetuksessa ongelmat ovat rajatummat, koska siellä voidaan siirtyä etäopetukseen. Perusopetuksessa näin ei ole ja tässä yhteydessä olisikin hyvä todeta myös mahdollisuus siirtyä poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin, jos riittävää etäisyyttä ei voida muuten toteuttaa. Alakouluissa riittävän etäisyyden vaatimus voitaisiin toteuttaa myös esim. pitämällä opetusryhmät erillään koko koulupäivän ajan. Aamupäivä- ja iltapäivätoiminnan ryhmät ovat myös tässä suhteessa haasteellisia, koska niissä opetusryhmät sekoittuvat. Koulutuksen järjestäjien erityispiirteiden, esim. ammatillisten oppilaitosten ja ammatillisten erityisoppilaitosten tunnistaminen päätöksenteossa voi myös tuoda haasteita. Osa koulutuksen järjestäjistä toimii valtakunnallisesti ja mikäli eri alueilla on erilaiset ohjeistukset, tämä vaikeuttaa toimintaa. Ohjeistuksia tulisikin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä yhdenmukaistamaan. Ohjeiden tulee myös olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Perusopetuksen järjestäjistä 4 % on ei-kunnallisia. Heille ei tulisi aiheutua päätöksistä kohtuuttomia kustannuksia. EK ehdottaa, että edellä kerrottuja kohtia vielä täsmennettäisiin esityksessä.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Onko päätöksen tarpeen olla kunnallinen (paikallisten olosuhteiden todellinen merkitys?) - vai voisiko asiasta päättää valtakunnallisesti siten, että velvoitteet tulevat voimaan, mikäli kyseisen sairaanhoitopiirin alueella tietty ilmaantuvuus 2 viikon seurantajaksolla ylittyy. Lakiluonnoksen 57 a §:ssä säädettäisiin toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa ja 58 c §:ssä vastaavista toimenpiteistä elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa. Säännöksissä ja perustelumuistiossa olisi hyvä mainittujen toimenpiteiden lisäksi huomioida paremmin tehokkaan ilmanvaihdon merkitys tartuntatautien leviämisen ehkäisemisessä. Määrittelemällä ilmanvaihdon vähimmäismäärä tilassa oleskelevaa henkilöä kohti voitaisiin riittävän ilman vaihtumisen kautta saavutettavan tartuntapaineen vähenemisen lisäksi ehkäistä liiallista ahtautta.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Pykälässä 57 a momentin 1 kohdassa säädetään varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Keväällä 2020 lasten lukumäärä laski päiväkodeissa koronaan liittyen, jolloin etäisyyksien pitäminen olisi mahdollistunut paremmin. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjeisti, että ryhmiä eikä päiväkoteja tule yhdistellä eikä kasvattajien tule siirtyä ryhmästä toiseen. Ryhmiä kuitenkin yhdisteltiin, jolloin etäisyyksien pitäminen oli vaikeaa. Samoin henkilökunta siirtyi ryhmästä toiseen ohjeistuksesta huolimatta. Lasten vanhempien ja muiden kuin päiväkodin työntekijöiden liikkumista päiväkodin sisällä tulee rajoittaa. Pykälän 57 a säännös pitää saada velvoittavaksi ja valvonnalla varmistettava sen toteutuminen. Henkilökunnan kokoontumisia tulee välttää ja tarpeelliset kokoukset tulee pitää etäyhteyksiä hyödyntäen.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ehdotetut muutokset selkeyttävät nykytilaa. Huomionarvoista on kuitenkin, että kunnan tai aluehallintoviranomaisen päättäessä etäopetukseen siirtymisestä on taattava, että kaikilla on tosialliset ja tekniset mahdollisuudet osallistua etäopetukseen.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Pysyväksi suunniteltu pykälä on erittäin kannatettava, koska se lisää sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin valtuuksia tartuntatautien torjunnassa eri yhteiskunnan sektoreilla. Tilapäiseksi suunnitellut pykälät ovat kannatettavia, koska ne täsmentävät toimenpiteitä, joita oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa on tehtävä koronavirusepidemian hallitsemiseksi. Tilapäiseksi suunnitelluista pykälistä on säädettävä soveltuvin osin pysyvästi tartuntatautilaissa.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • -
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • 57 a § Muutosesitys on kannatettava mutta kuinka se toteutetaan, siinä suuria haasteita oppilaitoksissa ja erikoisesti varhaiskasvatuksessa. Koronavirustauti toi esiin hygienia- ja siivouspalveluille haasteita ja uusia menetelmiä mutta on huomattava, että näistä on huolehdittava muulloinkin myös ns. normaaliaikana.
      • Lieksan kaupunki, Lieksan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 252
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Varhaiskasvatuksen ja opetustoimen osalta esitetyt toimenpiteet ovat pääsääntöisesti tarkoituksenmukaisia. Tilojen määrä asettaa kuitenkin koulutuksen järjestäjille omat rajoitteensa silloin, kun ryhmien opiskelijoiden määrää voimakkaasti rajoitetaan. Tämän takia on välttämätöntä, että erityisesti väliaikaisessa perusopetuslaissa vuoden loppuun saakka olevaa opetuksen hybridimallin mahdollisuutta pidennetään tartuntatautilain voimassaoloaikaa vastaavaksi.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • 57 § sisältöön ei ole lisättävää.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Muutosesitys on hyvä Kohta 1. Riittävien etäisyyksien ylläpitäminen on haasteellista toteuttaa varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla Kohta 2. ja 3. Hygieniaohjeita ja säännöllistä siivouspalvelua pitää aina toteuttaa muulloinkin kuin koronavirustaudin aikana
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Uskonnonvapaus perusoikeutena on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että ohittaisi oikeuden elämään ja terveyteen. Viranomaisilla on oltava mahdollisuus säännellä koulupäivään mahdollisesti liitettyjä uskonnollisia tilaisuuksia ja kieltää koulupäivään liitetyt uskonnolliset tilaisuudet kirkoissa. Opetussuunniteman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Selkein ratkaisu on, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintaan ei liitetä yhdenkään uskonnon uskonnollisia eikä yhdenkään puolueen puoluepoliittisia tilaisuuksia.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien toimenpiteitä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa (58 c §, 58 d §, 58 g § ja liite sekä 58 h § 1 mom.)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Tärkeä periaate näiden pykälien perusteella annettavissa päätöksissä on oltava, että kaikki toimintaa rajoittavat toimenpiteet neuvotellaan ensin toiminnan toteuttajan kanssa, päätökset perustellaan ja mitoitetaan suhteessa siihen haittaan, joka rajoituksista syntyy.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • 58 c § Toimenpiteet koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa Pykälä koskee otsikon mukaan koronavirustautia, mutta pykälän 1 momentin mukaan kaikkia poikkeuksellisia epidemioita. Pykälä (ja vastaavasti muut vain koronavirustaudin leviämisen estämiseksi otettavat määräaikaiset säännökset) tulisi rajata selvästi vain koronaviruksen leviämisen estämiseen sovellettaviksi. Pykälän 6 momentin mukaan sen säännöksiä sovellettaisiin elinkeinotoiminnan lisäksi ”myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviin kyseiseen toimintaan osallistuville tarkoitettuihin tiloihin ja niissä tapahtuvaan toimintaan” pykälässä säädettävin rajauksin. Perustelujen mukaan tällä tarkoitettaisiin erilaisten yhteisöjen järjestämää toimintaa, jossa syntyy fyysisiä lähikontakteja, esimerkiksi urheiluseurojen toimintaa. (säännöskohtaiset perustelut s. 44 ja 46-47). Pykälän soveltamisala jää säännöstekstin perusteella erittäin epäselväksi. Soveltamisalan täsmentäminen on välttämätöntä, jotta esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Soveltamisalan täsmentämisen valtiosääntöisestä perustelua selostetaan 9 a §:n kohdalla. 58 d § Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen koronavirustaudin leviämisen estämiseksi Pykälä koskee otsikon mukaan koronavirustautia, mutta pykälän 1 momentin mukaan kaikkia poikkeuksellisia epidemioita. Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotettava lähikontaktin määritelmä koskisi pykälän otsikosta poiketen kaikkia yleisvaarallisia tartuntatauteja. Pykälän täsmentäminen on välttämätöntä. Pykälän 5 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa lain 7 §:n mukaisesti pykälän soveltamisen edellytysten täyttymistä. Lain 7 §:n mukaan laitoksen tehtävänä on jo nyt muun muassa seurata tartuntatautien esiintymistä. Pykälästä ja sen perusteluista ei kuitenkaan ilmene, onko kyse laitoksen uudesta tehtävästä. Pykälän 6 momentin mukaan sen säännöksiä sovellettaisiin elinkeinotoiminnan lisäksi ”myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviin kyseiseen toimintaan osallistuville tarkoitettuihin tiloihin ja niissä tapahtuvaan toimintaan” pykälässä säädettävin rajauksin. Pykälän soveltamisala jää säännöstekstin perusteella samalla tavoin kuin 58 c §:n kohdalla erittäin epäselväksi. Soveltamisalan täsmentämisen valtiosääntöisestä perustelua selostetaan 9 a §:n kohdalla. Pykälän perusteluissa todetaan, että sitä voitaisiin soveltaa rinnakkain ja samanaikaisesti voimassa olevan 58 §:n säännösten kanssa. Voimassa oleva 58 § koskee muun muassa yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien kieltämistä. Ehdotettavassa 6 momentissa tarkoitetun toiminnan soveltamisalaa verrattuna 58 §:ssä tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin on selvitettävä tarkemmin. Tämä on välttämätöntä myös sen vuoksi, että lakiehdotuksen 58 a §:n mukaan poliisi valvoisi 58 §:n nojalla annettujen yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamista, kun taas muiden kokoontumisten ja tilojen käyttöä koskevien rajoitusten valvonta kuuluisi kunnalle ja aluehallintovirastolle. Samoin lakiehdotuksen 59 c §:n mukaan poliisi voisi estää, keskeyttää tai päättää 58 §:ssä tarkoitetun yleisötilaisuuden tai yleisen kokouksen, mutta ei muita lakiehdotuksessa tarkoitettuja kokoontumisia. Lakiesitys myös antaa poliisille toimivaltaa, tosin hyvin rajatusti, toimia tartuntatautilain nojalla. Tartuntatautilain mukainen viranomaisjärjestelmä muodostuu hyvin vaikeaksi hahmottaa. 58 g § Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen väliaikainen sulkeminen asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi Pykälän 1, 6 ja 8 momenteista esitetään vastaavat kommentit kuin edellisessä kohdassa 58 d §:stä.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • PAM toteaa, että elinkeinotoimintaa käsittelevässä osiossa (58 §) on tärkeää kuvata mahdollisimman yksiselitteisesti ja selkeästi eri toimialojen elinkeinonharjoittajilta edellytettävät toimenpiteet, jotta elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus noudattaa lakia. Lisäksi toiminnan jatkuvuuden ja työpaikkojen turvaamiseksi toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne lisäävät yritystoiminnan hallinnollista taakkaa tai kustannuksia. Muussa tapauksessa vaarana on, että osa toimijoista lakkauttaa toimintansa eivätkä uudet toimijat kykene nykyisessä tilanteessa täyttämään niiden mahdollisten konkurssien jättämää aukkoa. Lakiluonnoksessa esitetään, että viranomaisilla olisi oikeus edellytysten täyttyessä rajoittaa asiakastilojen käyttöä ja jopa määrätä tiettyjä asiakastiloja suljettavaksi. PAM katsoo, että asiakastilojen käytön rajoittamiseen tai sulkemiseen johtavat toimenpiteet edellyttävät aina huolellista harkintaa, sillä pahimmillaan em. toimenpiteet vaikeuttavat merkittävästi työllistämistä tai pahimmillaan johtavat koko yritystoiminnan päättämiseen. Jos viranomaiselle annetaan oikeus tartuntatautilain nojalla kieltää asiakastilojen käyttö kokonaan tai osittain, niin valtion tulee kompensoida tilojen sulkemisesta aiheutuvat kustannukset yrityksille (mm. tukea henkilöstö- ja vuokrakuluihin). PAM pitää hyvänä, että Työterveyslaitos on laatinut yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ohjeistuksen siivoukseen uuden koronavirustaudin (Covid-19) tartuntojen ehkäisemiseksi. PAM pitää tärkeänä, että palveluntarjoajat noudattavat tätä ohjeistusta.
      • Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry, yhdessä Suomen Kauppakeskusyhdistys ry:n kanssa
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • RAKLI ry:n ja Suomen Kauppakeskusyhdistys ry:n kommentit koskien toimenpiteitä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa (58 c §, 58 d §, 58 g § ja liite sekä 58 h § 1 mom.) Yleistä • RAKLI ry ja Suomen Kauppakeskusyhdistys ry ymmärtävät tarpeen säätää edellytyksistä, joita noudattamalla voidaan välttää yhteiskunnan kannalta laaja-alaiset ja -vaikutteiset rajoitustoimet ja samalla turvata palvelujen tarjoaminen yhteiskunnassa. • Ammattimaisesti johdettujen kauppakeskusten erityispiirteet tulisi kuitenkin huomioida lainsäädännössä verrattuna muihin kauppapaikkoihin, puolijulkisiin ja julkisiin tiloihin. Kauppakeskuksissa kuljetaan laajoilla alueilla, jolloin ihmiset eivät ole toistensa kanssa tyypillisesti kauan samassa tilassa. Kauppakeskuksissa ihmiset tulevat ja menevät, jolloin asiakasvirrat jakautuvat laajoille alueille ilman, että pysyisivät pitkään saman ihmisryhmän kanssa suljetussa tilassa, jolloin kontaktit jäävät lyhyiksi. Keskeistä onkin se, että ravintolat pois lukien, ihmiset pysyvät kauppakeskuksessa suuremmalti osin liikkeessä, eivätkä kerry yhteen paikkaan jonotustilanteita lukuun ottamatta. Asiointikäyttäytyminen on myös muuttunut niin, että kaupassa käydään harvemmin ja vilkkaimpia aikoja vältetään, minkä lisäksi enenevä määrä asiakkaita on siirtynyt verkko-ostajiksi ja noutopalvelujen käyttäjiksi. Verkkokaupan ja noutopalvelujen suhteellinen osuus kasvaa koko ajan. • Elinkeinoelämään kohdistuvien rajoitustoimien tulee olla vähimmän haitan periaatteen mukaisia ja tarkkarajaisia. Sääntely ja rajoitustoimet tulisi ensisijaisesti kohdistaa elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole omaehtoisesti toteuttaneet tehokkaita suojatoimenpiteitä tai noudattaneet viranomaisohjeita ja -määräyksiä sekä toimintaan, joissa tartuntariski on todettu erityisen suureksi. • Esitykseen olisi lisättävä taloudellisen vahingon ja ylimääräisten kustannusten kompensaatio rajoitustoimien kohteeksi joutuvien elinkeinonharjoittajien tulojen menetyksissä: tulovirta katkeaa, mutta kulut mm. henkilöstökulut sekä vuokrien maksu jatkuvat. Haasteena on myös varastojen vanheneminen mm. kahviloissa, ravintoloissa, ruokakaupoissa ja kioskeissa. • Lain valmistelussa tulisi huomioida kokemukset ulkomailta. Nykyisessä lakiesityksessä ei ole tehty vertailua muiden maiden lainsäädäntöön eikä kokemuksiin tai tutkittu muita toteuttamisvaihtoehtoja. • Esitetyt puuttumiset elinkeinotoimintaan ovat poikkeuksellisia. RAKLI ja Suomen Kauppakeskusyhdistys pitävätkin tärkeänä, että kaikista tämän lain nojalla annettavista viranomaispäätöksistä käydään vuoropuhelua elinkeinonharjoittajien kanssa etukäteen siten, että heidän asiantuntemustaan kuullaan ennen kuin päätöksiä tehdään. 58 c § Omaehtoisten toimenpiteiden tulisi olla lähtökohtaisesti riittäviä • Laissa tulee huomioida kauppakeskuksissa jo toteutetut toimenpiteet. Kauppakeskukset ovatkin tehneet hyvin paljon toimenpiteitä hygienian ja turvallisuuden eteen. Mahdollisissa yksittäisissä tautitapauksissa liike on yleensä nopeasti eriytetty, siivottu ja desinfioitu, jolloin tapaus on jäänyt yksittäiseksi eikä ole päässyt eskaloitumaan. Esimerkkejä mahdollisista toimenpiteistä asiakkaiden turvallisen asioinnin takaamiseksi: ‒ Käsidesit asiakkaiden saatavilla ‒ Tehostettu siivous (liukuportaat, saniteettitilat ja hissien painikkeet) ‒ Turvaväleistä huolehtiminen: jonotustilanteet, liukuportaat, hissit, sisäänkäynnit, turvavälien merkitseminen ‒ Kassojen maksupäätteiden ja henkilökunnan suojaaminen ‒ Lähimaksun rajan korotus nopeuttamaan jonotustilanteita ja suojaamaan kassatyöntekijöitä ‒ Kuulutukset ja muut tiedotteet asiakkaille ‒ Useissa myymälöissä on riskiryhmille varattu oma asiointiaikansa ja myymälät ovat laajentaneet aukioloaikojaan ‒ Asiakasmäärien rajoittaminen liikkeissä pinta-alaperusteisesti ‒ Maskisuositus tai jopa –pakko • Mikäli omaehtoisuuden ylittävistä toimenpiteistä säädetään valtioneuvoston asetuksella, kaikkia elinkeinonharjoittajia koskevan asiakastiloihin kohdistuvan käsien puhdistamismahdollisuuden tulee täyttyä sillä, että asiakkaille tarjotaan käsidesiä, ellei soveltuvaa käsien pesupistettä ennestään löydy. Kaikilla elinkeinonharjoittajilla ei ole mahdollisuutta varsinaisen käsien pesumahdollisuuden järjestämiseen, eikä sen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia voida pitää kohtuullisina. 58 d § ja 58 g § Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen / väliaikainen sulkeminen asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi • Kyseisten pykälien tarkoittamat toimet tulisi rajata ensisijaisesti niihin toimialoihin ja yrityksiin, jotka eivät ole omaehtoisesti toteuttaneet vaadittavia toimenpiteitä tai joissa tartuntariski on erityisen suuri. • Kauppakeskuksissa olevien liikkeiden toimialakohtaiset erot ovat suuria. On haastavaa, jos kaikki niputetaan samaan kohteluun. Kokonaisen keskuksen sulkeminen tuntuisi erityisen huolestuttavalta, koska ihmismassat kerääntyvät hyvin epätasaisesti eri liikkeiden välillä. Ero on merkittävä esim. hypermarketin viikonloppuruuhkien ja kynsistudion tai koruliikkeen välillä, joissa käy yksi-kaksi ihmistä kerrallaan. Tuntuisi kohtuuttomalta, että myös tämän kaltaiset toimijat menettäisivät mahdollisuuden elinkeinoonsa kollektiivisessa ratkaisussa. Rajoitukset kohdistuisivat todennäköisesti täysin eriarvoisesti elinkeinonharjoittajiin, jos hypermarketteja ei rajoitettaisi, mutta esimerkiksi pieniä muodin toimijoita, jotka ovat vaikeuksissa jo nyt, suljettaisiin. Tämä kertaantuisi heti lomautuksina ja konkurssiaaltoina. Kauppakeskuksissa on myös julkisia palveluja, joissa päivittäisasiointi on turvattava. Huoltovarmuuden ja arjen toimivuuden kannalta tärkeät palvelut tulee turvata kaikissa tilanteissa. • Kaupan osalta ostoskeskukset on otettu mukaan toimialoihin, joihin päätökset voidaan kyseisten pykälien perusteella kohdistaa. Ensinnäkin on täysin epäselvää mikä on ostoskeskuksen määritelmä (esim. kauppa + kampaamo)? Toiseksi päivittäistavarakauppa ja mm. rautakauppa rakentamisen osalta ovat yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta niin kriittisiä toimialoja, että niiden häiriötön toiminta on turvattava kaikissa olosuhteissa (https://valtioneuvosto.fi/-/10616/yhteiskunnan-toiminnan-kannalta-kriittisten-alojen-henkilosto). Huoltovarmuuden kannalta kriittisiä toimialoja ei pitäisi ryhtyä sulkemaan pykälän perusteella. Huoltovarmuuden lisäksi myös muiden arjen tärkeiden palveluiden, esimerkiksi posti- ja pakettipalvelut, apteekki, matkalippu- ja rahaliikennepalvelut, erikoiskauppa jne, saatavuus tulee turvata kaikissa tilanteissa. Ostoskeskukset sijaitsevat usein myös liikenteen solmukohdissa, mikä tarkoittaisi merkittäviä rajoituksia julkisella liikenteellä tapahtuvalle asioimiselle. • Viranomaisvaltuudet eivät ole esitetyllä tavalla kohtuulliset, vaan luonnos voimaantullessaan antaisi liikaa valtaa yksittäiselle viranomaiselle ja/tai aluehallintovirastolle. Kuntien erilaiset tulkinnat ja vaatimukset asettavat elinkeinonharjoittajat eriarvoiseen asemaan, eikä toimijoiden tasapuolinen kohtelu sijaintipaikkakunnasta riippumatta välttämättä toteudu. Lisäksi ehdotetut uudet pykälät ovat sellaisia, että niiden perusteella tehdyt päätökset tulevat voimaan muutoksenhausta huolimatta. • Esityksen perusteella jää epäselväksi, mikä olisi kunnan osalta päättävä taho tai miten prosessi käytännössä etenisi. Sulkemista koskeva pykälä oikeuttaa puuttumaan elinkeinotoimintaan niin järeästi, että päätöksiä tehtäessä tulisi olla riittävä ymmärrys terveydensuojelun lisäksi elinkeinotoiminnasta, toimintojen erilaisuudesta, sekä esitettyjen toimenpiteiden täsmällisyydestä ja tehokkuudesta (syy-yhteys). • Viranomaisille annettu laaja harkintavalta pohjautuu perustelujen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuottamaan tietoon ja ohjeistuksin. Päätökset on perusteltava alueen tarpeilla, ja niissä on kuvattava kattava kokonaisarviointi epidemiologisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Elinkeinotoiminnan syy-yhteys alueella tapahtuvaan taudin leviämiseen on kuitenkin kokonaan sivuutettu. Vaikka toimija olisi tehnyt kaiken voitavansa tilajärjestelyin ja asiakasmäärien rajoittamisessa, se ei mitenkään voi puolustaa elinkeinotoimintaansa ja osoittaa toimivansa asianmukaisella huolellisuudella. • Ehdotettuihin pykäliin täytyy saada lisää konkretiaa ja täsmällisyyttä, jotta voidaan varmistaa elinkeinonharjoittajien oikeusturva suhteessa viranomaisten erilaisiin tulkintoihin. Nykyisessä esityksessä viranomaisten toimivaltuudet muodostuvat suhteettoman laajoiksi, ottaen huomioon puuttumisen perusoikeuksilla turvattuihin omaisuuden suojaan ja elinkeinovapauteen. 58 h § Suunnitelma toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi • RAKLI ja Suomen Kauppakeskusyhdistys kannattavat elinkeinonharjoittajan omaa suunnitelmaa tilanteessa, jossa viranomainen rajoittaa asiakasmäärää, vaatii asiakaspaikka- ja tilajärjestelyjä enintään 3 kuukaudeksi kerrallaan (58 d §). Samoin yhdistykset kannattavat pienten toimijoiden vapauttamista suunnitelman laatimisvelvollisuudesta. • Kunta ja aluehallintovirasto valvovat alueillaan vain sitä, että suunnitelma on olemassa, ei sen toteutustapaa. Esityksen mukaan tartuntatautiviranomainen valvoisi toteutusta, mistä saattaa aiheutua tulkintaongelmia, sillä yleensä tiloja valvovat elintarvikeviranomaiset. Yhteistyö eri viranomaisten välillä onkin välttämätöntä, samoin kuin toimijoiden ensisijainen ohjaus sanktioiden ollessa viimesijaisia ja selkeisiin laiminlyönteihin liittyviä. • Lähtökohtaisesti yritykset suunnittelevat oman toimintatapansa tapauskohtaisesti ja alueen sairastavuustilanne huomioon ottaen. Tartuntatautiviranomaisilla sen paremmin kuin muillakaan esityksessä mainituilla viranomaisilla ei välttämättä ole resursseja kirjallisten suunnitelmien valvontaan.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL katsoo, että epidemian leviämistä rajaavien toimenpiteiden tulee olla oikea-aikaisia ja laajuudeltaan riittäviä. Covid-19 epidemia leviää rypäsmäisesti ja oireettomista tartunnoista johtuen tartuntojen sekä tartunnalle altistuneiden määrät voivat olla jo huomattavan suuria jo kun ensimmäiset ryppään tapaukset todetaan. Epidemiologinen tilanne voi vaikeutua niin nopeasti, että esitettyjen pykälien 58c ja 58g mukainen portaittainen harkinta toimenpiteistä ei tule kysymykseen vaan epidemian leviäminen vaatii nopeita toimenpiteitä, joiden perusteella kaikki ne tilat, joissa tartuntoja on todettu tai on perusteltua epäillä, että niitä voitaisiin todeta voidaan määräaikaisesti sulkea. Esitetyt ilmaantuvuuden raja-arvot sekä määritelmät lähikontakteista voitaisiin mahdollisesti toteuttaa myös säädöspohjaa joustavammissa ja tarpeen tullen nopeammin muokattavissa olevissa aluehallintovirastojen määräyksillä, jotka voisivat perustua THL:n ohjaukseen.
      • Nurmijärven kunta, konsernipalvelut, hallintopalvelut (kh 28.9.2020 § 200)
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Nurmijärven kunnan osalta voidaan todeta, että kun kyse on muun ohella tartuntatautilain 58 §:n mukaisen kunnan tartuntataudeista vastaavan toimielimen toimivallasta tapahtuman peruuttamisesta ja toimipisteen sulkemisesta tai lievemmistä rajoituksista, tämä toimivalta on Keski-Uudenmaan kuntayhtymän sote- jaostolla. Lisäksi aluehallintovirastolla on vastaava toimivalta. Esityksessä esitetyt rajoitukset olisivat lievempiä rajoituksia suhteessa siihen, että koko tapahtuma perutaan tai toimipiste suljetaan. Tätä tarkempaa sääntelyä kuitenkin kaivataan myös siihen, että esimerkiksi koulua ei tarvitsisi kokonaan sulkea, vaan voisi esimerkiksi rajoittaa tiloissa yhtä aikaa olevaa henkilömäärää. Toisaalta kunta nykytulkinnan mukaan voi nykyisellään koulutuksen järjestäjän päätöksellä päättää kouluaikojen sijoittelulla aamuun ja iltapäivään, että tiloissa ei ole niin paljon koululaisia yhtä aikaa.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58c,d,g,h§ on tuotu luettelomaisesti esille. Onko tämä lakiin kirjoitettava implisiittinen rakenne? Entä jos myöhemmin huomamme jonkun puuttumisen? Tämä kohta puuttuu elinkeinonharjoittamiseen eniten. Entä jos tulevaisuudessa on joku muu kuin COVID-19 pandemia?
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Tartuntatautilakiin esitetään lisättäväksi uusi, väliaikainen 58 c §, jossa säädettäisiin velvollisuudesta huolehtia yleisistä hygieniatoimenpiteistä elinkeinotoiminnan (tietyin poikkeuksin) asiakastiloissa sekä muussa toiminnassa käytettäviin kyseiseen toimin-taan osallistuville tarkoitetuissa tiloissa ja niissä tapahtuvassa toiminnassa. Esityksen mukaan yleiset hygieniatoimenpiteet olisivat velvoittavia suoraan lakiin pe-rustuen ja ne olisivat voimassa koko maassa ja niitä sovellettaisiin väliaikaisen sään-nöksen voimassaoloajan. Päätökseen sovellettaisiin myös valvontaa, tarkastuksia se-kä määräyksiä ja pakkokeinoja koskevia säännöksiä (59 a-c §). Esityksen mukaan velvoitteet ulottuisivat elinkeinotoiminnan ohella organisaatio-muodosta riippumatta myös muuhun kuin elinkeinotoimintana järjestettyyn toimin-taan, johon osallistuu ihmisiä ja jossa syntyy fyysisiä lähikontakteja. Velvoite koskisi myös kunnan sekä erilaisten yhteisöjen kuten yhdistysten, säätiöiden ja osuuskuntien toimintaa. Esimerkkeinä mainitaan mm. urheiluseurojen toiminta sekä julkisten tilojen kuten kuntien kirjastojen, liikuntapaikkojen ja uimahallien toiminta. Tartuntatautilakiin esitetyt yleiset hygieniatoimenpiteet koronavirusepidemian leviä-misen rajoittamiseksi ovat sinällään perusteltuja, jotta vältyttäisiin kevään 2020 kal-taiselta tilojen massasulkemiselta. Esitetty hygieniatoimenpiteitä koskevat sääntely lisää kunnan tehtäviä ja hallinnollis-ta taakkaa. Esityksen vaikutukset on arvioitava ja aiheutuneet kustannukset korvatta-va kunnille. Esityksestä ei saa syntyä sellaista tilannetta, että kunnille syntyisi vel-vollisuutta korvata aiheutuneita kustannuksia esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja nuo-risopalveluita tuottaville toimijoille. Kuntaliitto edellyttää, että STM ja OKM ohjeistavat yhteistyössä esityksen vaikutuk-sista kuntien ja esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tuottavien toi-mintaan. Tartuntatautilakiin esitetään lisättäväksi uusi, määräaikainen 58 d §. Jos on ilmeistä, että 58 c §:n velvoittamat yleiset hygieniatoimenpiteet eivät ole riittäviä ja se on ko-ronavirusepidemian leviämisen estämiseksi välttämätöntä, ehdotetulla säännöksellä annetaan kunnalle toimivaltuus tehdä päätöksiä tilojen käytön lisäedellytyksistä. Aluehallintovirasto voisi tehdä vastaavan päätöksen silloin, kun se on tarpeen usean kunnan alueella. Päätökseen sovellettaisiin myös valvontaa, tarkastuksia sekä mää-räyksiä ja pakkokeinoja koskevia säännöksiä (59 a-c §). Esityksen mukaan käytännössä oleskelun järjestäminen vaatimuksen mukaisesti voisi perustelujen mukaan vaatia erityisiä teknisiä tilajärjestelyitä kuten väliseinien, plek-sien ja muiden vastaavien ihmisiä toisistaan erottavien tilaratkaisujen tekemistä, asiakaspaikkojen uudelleen sijoittamista ja käytön rajoittamista, asiakaskulun ohjaa-mista tai viime kädessä myös asiakasmäärän rajoittamista, jos lähikontaktien välttä-minen ei ole muilla tavoin mahdollista. Pykälään sisältyisi lähikontaktin määritelmä. Pykälässä asetetaan kaksi kriteeriä (tartuntarypäs tai todettujen uusien tartuntojen tietty ilmaantuvuus), joista vähintään toisen täyttyessä, kunta voisi pykälän mukaisen päätöksen tehdä sekä asettaa siinä säädettyjä velvoitteita. Pykälässä säädetään myös siitä, missä tilanteissa velvoitteita voidaan soveltaa. Pykälässä säädetyt velvoitteet olisivat voimassa alueellisesti rajatulla alueella viran-omaisten päätösten mukaisesti ja enintään 3 kuukautta kerrallaan. Vastaavasti kuin 58 c §:ssä, myös tämän säännöksen velvoitteet kohdistuisivat elin-keinonharjoittajien toiminnan ohella muuhun edellytykset täyttävään toimintaan ku-ten yhdistysten ja kuntien toimintaan. Esitetty väliaikainen sääntely lisää kunnan tehtäviä ja hallinnollista taakkaa, joista ai-heutuvat kustannukset on kunnille korvattava. Uusien tehtävien edellyttämät toimi-valtamääräykset tulee myös ottaa huomioon kuntien hallintosäännöissä, mikä osal-taan lisää kuntien hallinnollista rasitetta. Esitetty sääntely vahvistaa viranomaisten tartuntatautilakiin perustuvaa toimivaltaa ja sillä on vaikutuksia kuntien toimintaan esimerkiksi kirjasto, kulttuuri, liikunta ja nuorisopalveluiden järjestäjänä. Esityksestä aiheutuu kunnille hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia myös em. palveluiden järjestäjinä. Esityksen vaikutukset on myös tältä osin arvioitava ja aiheutuneet kustannukset korvattava kunnille. Esityksestä ei saa syntyä sellaista tilannetta, että kunnille syntyisi velvollisuutta korvata aiheutu-neita kustannuksia esimerkiksi muille kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tuotta-ville toimijoille. Kuntaliitto edellyttää, että STM ja OKM ohjeistavat yhteistyössä kuntia sekä tartun-tatautilain mukaisista toimivaltuuksista että niiden vaikutuksista kunnan toimintaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluiden järjestäjinä ja tuottajina. Tartuntatautilakiin esitetään lisättäväksi uusi, väliaikainen 58 g §, jossa ehdotetaan säädettäväksi kunnan mahdollisuudesta määrätä väliaikaisesti elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan tilat suljettavaksi asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta fyy-sisten lähikontaktien välttämiseksi ja epidemian leviämisen estämiseksi. Kyse on vii-mesijaisesta keinosta. Päätös olisi voimassa enintään 1 kuukauden ajan kerrallaan. Aluehallintovirasto voisi tehdä alueellaan vastaavan päätöksen, kun se on tarpeen usean kunnan alueella. Päätökseen sovellettaisiin myös valvontaa, tarkastuksia sekä määräyksiä ja pakkokeinoja koskevia säännöksiä (59 a-c §). Pykälässä säädettäisiin toimialat, joihin päätös voitaisiin kohdistaa. Toimialat luetel-taisiin tarkemmin liitteessä. Liitteessä mainittuja tiloja ja toimintoja olisivat muun muassa elokuvateatterit, teatterit, konserttisalit ja muut esittävien taiteiden esittä-miseen käytettävät tilat sekä festivaalit, huvi- ja teemapuistot, museot ja galleriat sekä kirjastot, liikuntaan tai urheiluun käytettävät sekä niiden seuraamiseen käytettä-vät tilat, mukaan lukien hiihto- ja laskettelukeskukset sekä uimahallit. Esitetty väliaikainen sääntely lisää kuntien tartuntatautilakiin perustuvia tehtäviä ja hallinnollista taakkaa, joista aiheutuvat kustannukset on kunnille korvattava. Uusien tehtävien edellyttämät toimivaltamääräykset tulee myös ottaa huomioon kuntien hal-lintosäännöissä, mikä osaltaan lisää kuntien hallinnollista rasitetta. Esitetty sääntely vahvistaa viranomaisten tartuntatautilakiin perustuvaa toimivaltaa ja sillä on vaikutuksia kuntien toimintaan esimerkiksi kirjasto, kulttuuri, liikunta ja nuorisopalveluiden järjestäjänä. Esityksen vaikutukset on myös tältä osin arvioitava ja aiheutuneet kustannukset korvattava kunnille. Esityksestä ei saa syntyä sellaista ti-lannetta, että kunnille syntyisi velvollisuutta korvata aiheutuneita kustannuksia esi-merkiksi muille kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tuottaville toimijoille. Kuntaliitto edellyttää, että STM ja OKM ohjeistavat yhteistyössä kuntia sekä tartun-tatautilain mukaisista toimivaltuuksista että niiden vaikutuksista kunnan toimintaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluiden järjestäjinä. Tartuntatautilakiin esitetään lisättäväksi uusi, määräaikainen 58 h §, jossa säädetään eri toimijoiden velvoitteesta laatia kirjallinen suunnitelma esitetyissä pykälissä sää-dettyjen tai viranomaispäätöksissä asetettujen velvoitteiden ja rajoituksien toteutta-misesta. Kyse on 58 d §:ssä tarkoitetun tiloista vastaavan velvoitteesta laatia kirjalli-nen suunnitelma siitä, miten se omassa toiminnassaan toteuttaa asiakas- ja odotus-tilojen käyttöön liittyvät hygieniatoimenpiteet sekä lähikontaktien estämiseen tähtää-vät ja viranomaispäätöksellä asetetut velvoitteet. Tilanteessa sovellettaisiin myös valvontaa koskevaa säännöstä (59 a §). Esitetty väliaikainen sääntely lisää kuntien tartuntatautilakiin perustuvia valvontateh-täviä ja hallinnollista taakkaa, joista aiheutuvat kustannukset on kunnille korvattava. Uusien tehtävien edellyttämät toimivaltamääräykset tulee myös ottaa huomioon kun-tien hallintosäännöissä, mikä osaltaan lisää kuntien hallinnollista rasitetta. Esitetty sääntely vahvistaa viranomaisten tartuntatautilakiin perustuvaa toimivaltaa ja sekä velvoittaa kuntia esimerkiksi kirjasto, kulttuuri, liikunta ja nuorisopalveluiden järjestäjänä säädetyin edellytyksin suunnitelman laatimiseen. Esityksen vaikutukset on myös tältä osin arvioitava ja aiheutuneet kustannukset korvattava kunnille. Kuntaliitto edellyttää, että STM ja OKM ohjeistavat yhteistyössä kuntia sekä tartun-tatautilain mukaisista toimivaltuuksista että niiden vaikutuksista kunnan toimintaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluiden järjestäjinä.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Pykälien 58 d ja 58 g osalta riskinä on, kun kaikki kunnat päättävät asiasta itsenäisesti, että ainakin pääkaupunkiseudulla tulee toisistaan eriäviä päätöksiä. Aluehallintoviraston alueellisten päätösten merkitys korostuu, jotta elinkeinonharjoittajat eivät joudu epätasa-arvoiseen asemaan. Pykälissä on kovin tarkasti pyritty säätämään, missä tilanteissa asiakas- ja oleskelutiloja voidaan sulkea. Ehkä laajemman harkintavallan jättäminen kunnille ja aluehallintovirastolle olisi perusteltua, jotta voidaan aina arvioida tapauskohtaisesti järkevimmät toimenpiteet.
      • Päivittäistavarakauppa ry, Yhteislausunto Päivittäistavarakauppa ry ja Kaupan liitto
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58 c §: Omaehtoisten toimenpiteiden tulisi olla lähtökohtaisesti riittäviä. Tosiasiassa kaupan toimijat jo tekevät omaehtoisesti ehdotettuja toimenpiteitä laajasti, mikä tulee huomioida pykälän soveltamisessa ja toimeenpanossa. Erityisesti huoltovarmuusnäkökulmasta merkittävässä päivittäistavarakaupassa, vuoropuhelua toimenpiteistä käydään säännöllisesti myös viranomaisten kanssa. Toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi, sillä tosiasiallisesti tartuntaryppäitä ei ole paikannettu myymälöihin. Osasyynä lienee myös se, että myymälöissä asiointi on pääsääntöisesti lyhytkestoista. Mikäli omaehtoisuuden ylittävistä toimenpiteistä säädetään, kaikkia elinkeinonharjoittajia koskevan asiakastiloihin kohdistuvan käsien puhdistamismahdollisuuden tulee täyttyä sillä, että asiakkaille tarjotaan käsidesiä, ellei soveltuvaa käsien pesupistettä ennestään löydy. Kaikilla elinkeinonharjoittajilla ei ole mahdollisuutta varsinaisen käsien pesumahdollisuuden järjestämiseen, eikä sen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia voida pitää kohtuullisina. Toisaalta niissä tilanteissa, joissa käsienpesumahdollisuus voidaan järjestää, ei käsidesiä tule edellyttää tämän lisäksi. Asiakkaille annettavien toimintaohjeiden osalta pidämme erittäin tärkeänä, että kukin elinkeinonharjoittaja toteuttaa toimintaohjeet omaan toimintaansa parhaiten sopivalla tavalla kustannustehokkaasti. Valtaosa yrityksistä on jo nykyisellään toteuttanut useita toimia koronavirustaudin hillitsemiseksi, mm. käsidesit asiakkaiden saatavilla, suojapleksit kassa-alueilla, turvaväleistä kertovat tarrat, kuulutukset ja muu asiakasviestintä. Elinkeinonharjoittajan omaa harkintaa tulee korostaa myös asiakkaiden väljän oleskelun järjestämisen ja asiakaspaikkojen riittävän etäälle sijoittamisen suhteen. Lähikontaktien välttäminen toteutuu kaupoissa jo nykyisellään. Esimerkiksi ruokakaupoissa useissa myymälöissä on riskiryhmille varattu oma asiointiaikansa ja myymälät ovat laajentaneet aukioloaikojaan, mitä asiakkaat myös edellyttävät nykyisessä tautitilanteessa. Asiointikäyttäytyminen on muuttunut niin, että kaupassa käydään harvemmin, eri aikoina ja vilkkaimpia aikoja vältetään, minkä lisäksi osa asiakkaista on siirtynyt verkko-ostajiksi. Myös työvuoroja on porrastettu siten, että eri vuoroissa työskentelevät henkilöt eivät fyysisesti kohtaa. Sama koskee tilojen ja pintojen puhdistamista. Jo nykyisellään tilojen puhdistamisesta huolehditaan myymälöissä – niin henkilöstö- kuin asiakastiloissa – koronariskin vuoksi tehostetusti ja normaalia useammin. Jos myymälähenkilöstön edustajalla tai asiakkaalla ilmenisi koronavirustartunta tai altistuminen, kaikki tarvittavat tilat puhdistettaisiin viipymättä tehostetusti. Toiminnanharjoittajat ovat myös tarkistaneet sopimuksensa siivousyritysten kanssa teho- ja lisäpuhdistustarpeet huomioiden. Perusteluissa todetaan, että elinkeinonharjoittajien tulisi voida edellyttää asiakkailta toimintaohjeiden noudattamista ja tarvittaessa puuttua asiakkaan epäasialliseen käytökseen (terveysturvallisuuteen liittyviin ohjeisiin liittyen). Tarkastuksessa elinkeinonharjoittajan olisi osoitettava valvovalle viranomaiselle uskottavalla tavalla lähikontaktien välttäminen, ja asiakkaiden käyttäytymisen ohjaamistoimet tilassa. On kuitenkin täysin epäselvää, miten puuttuminen voidaan / edellytetään tilanteessa toteutettavan (esim. poistamalla asiakas tiloista tai turvautumalla viranomaisiin). Käytännössä elinkeinonharjoittajalle ei voi sälyttää viranomaisvaltuuksia, kun sillä ei ole viranomaistoimivaltaakaan. Asiakkaat voivat ohjeistuksesta huolimatta toimia toisin, eikä elinkeinonharjoittajalla ole keinoja puuttua asiaan. Poliisin resurssien puutteen takia viranomaisavun saaminen tilanteessa on niin ikään epävarmaa. 58 d §: Esitämme pykälän soveltamisalan alarajan nostamista sekä sisä- että ulkotiloissa 50:een henkilöön. Tämä helpottaisi käytännön soveltamista ja toisaalta huomioisi asiointikäyttäytymisen erot esimerkiksi eri viikonpäivinä. Pykälässä edellytetty todettujen tartuntojen määrä on erittäin alhainen suhteessa esitettyihin viranomaisten toimivaltuuksiin. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan kaikkia tartuntaketjuja ei myöskään ole voitu enää luotettavasti jäljittää. Toimet tulisi rajata ensisijaisesti niihin toimialoihin ja yrityksiin, jotka eivät ole omaehtoisesti toteuttaneet vaadittavia toimenpiteitä, tai joissa tartuntariski on erityisen suuri. Elinkeinonharjoittajia tulisi myös kuulla asiassa ennen toimenpiteiden määräämistä, sekä varmistaa elinkeinonharjoittajille aiheutuvien kustannusten korvaaminen asianmukaisesti. Lakiesityksessä kaavaillaan kunnalle ja/tai aluehallintovirastolle poikkeuksellisen laajoja toimivaltuuksia. Pykälä oikeuttaa puuttumaan elinkeinotoimintaan järeästi, jolloin viranomaisella päätöksiä tehtäessä tulisi olla riittävä ymmärrys terveysturvallisuuden lisäksi elinkeinotoiminnasta, toimintojen erilaisuudesta, sekä esitettyjen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta ja tehokkuudesta (syy-yhteys). Etenkin, kun ehdotettujen uusien pykälien perusteella tehdyt päätökset tulevat voimaan muutoksenhausta huolimatta. Myös kuntien erilaiset tulkinnat ja vaatimukset asettavat elinkeinonharjoittajat eriarvoiseen asemaan sijaintipaikkakunnan mukaan. 58 g §: Lakiesityksen mukaan kunta tai aluehallintovirasto voisi päätöksellään kieltää tilojen käytön asiakastyöhön osittain tai kokonaan. Kunnan tai aluehallintoviraston päätös voitaisiin perustelujen mukaan kohdentaa erillisessä liitteessä määriteltyihin toimialoihin, joihin sisältyy merkittävä erityinen riski merkittävien tautiketjujen syntymiselle ja tautitilanne on leviämisvaiheessa (sairaanhoitopiirin alueella 14 päivän aikana todennettujen tartuntojen ilmaantuvuus 100 000 asukasta kohti ylittää [25]; tai sairaanhoitopiirin alueella todetaan [useita] tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka näin ollen aiheuttavat merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiselle alueella). Pidämme esitettyjä kriteereitä näin poikkeuksellisille toimenpiteille erittäin alhaisina. Viranomaisten äkillisten päätösten takia elinkeinonharjoittajien toimeentulo ja oikeusturva on uhattuna, minkä lisäksi erilaiset tulkinnat maamme sadoissa eri kunnissa lisäävät elinkeinoharjoittajien epävarmuutta. Perusoikeuksilla turvattuun omaisuuden ja elinkeinotoiminnan suojaan puututaan äärimmäisen ankarasti ja poikkeuksellisesti ilman riittävää tarkkarajaisuutta tai varmuutta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Toimenpiteiden tulisi kohdistua oikeasuhtaisina lähtökohtaisesti niihin toimijoihin ja toimialoihin alueella, joissa on erityinen riski taudin leviämiselle. Ostoskeskukset on mainittu pykälän liitteessä toimialana, johon päätökset pykälän perusteella voidaan kohdistaa. Mitä ostoskeskuksella tarkoitetaan (esim. kauppa + kampaamo), ei ole kuitenkaan määritelty lakiesityksessä. Päivittäistavarakauppa ja mm. rauta- ja tekninen kauppa rakentamisen osalta ovat yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta kriittisiä toimialoja ja niiden häiriötön toiminta on turvattava kaikissa olosuhteissa (https://valtioneuvosto.fi/-/10616/yhteiskunnan-toiminnan-kannalta-kriittisten-alojen-henkilosto ). Olisi katastrofaalista, jos huoltovarmuuden kannalta kriittisiä toimialoja ryhdyttäisiin sulkemaan. Ostoskeskukset sijaitsevat usein myös liikenteen solmukohdissa, mikä tarkoittaisi merkittäviä rajoituksia liikkumiselle. TEM:n muistio päivittäistavarahuollon toiminta-ajatuksesta vakavissa häiriötilanteissa (26.10.2017) korostaa, että päivittäistavarahuolto perustuu myös häiriötilanteissa markkinatoimijoiden toimintakykyyn, jakelukanaviin ja liiketoimintaratkaisuihin ja että viranomaisten keskeinen tehtävä on päivittäistavarahuollon toimijoiden toimintaedellytysten varmistaminen. Huoltovarmuuden lisäksi myös muiden arjen tärkeiden palveluiden, esimerkiksi posti- ja pakettipalvelut, apteekki, matkalippu- ja rahaliikennepalvelut, erikoiskauppa (https://kauppa.fi/kaupan-ala/toimialat/), saatavuus tulee turvata kaikissa tilanteissa. Suhteessa vaikutuksiin, joita sulkemisista elinkeinonharjoittajille, ja sitä kautta asiakkaille ja yhteiskunnalle aiheutuisi, esitetyt toimenpiteet eivät ole oikeasuhtaisia tai tarkkarajaisia. Edes keväällä valmiuslain aikana näin järeisiin toimiin ei ryhdytty. Listaa toimialoista, joihin rajoitukset voivat kohdistua, tulee selkiyttää ja rajata siten, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset ja arjen toimintojen kannalta tärkeät toiminnat (erikoiskauppa) rajataan soveltamisalan ulkopuolelle. Esityksessä tulisi myös säätää mekanismista, jolla sulkemisesta aiheutuneita vahinkoja voitaisiin korvata elinkeinonharjoittajille. Myös palkanmaksun tulisi päättyä yhtäaikaisesti viranomaisen päätöksellä tapahtuvan sulkemisen kanssa, sillä viranomainen voisi määrätä tilan suljettavaksi äkillisesti, silloin kun tautitilannetta kuvaavat indikaattorit osoittavat sen tarpeelliseksi. Päätös voitaisiin tehdä ilman elinkeinonharjoittajan kuulemista ja määräaikaa. Huomattakoon, että elinkeinotoiminnan keskeytysvakuutukset eivät välttämättä korvaa viranomaispäätöksistä aiheutuneita menetyksiä liiketoiminnalle, mikäli elinkeinonharjoittajat eivät ole osanneet huomioida asiaa vakuutuksia hankittaessa ennen tätä vuotta. Tämä koskee erityisesti pienempiä elinkeinonharjoittajia. 58 h §: PTY:n ja Kaupan liiton jäsenillä on pitkä kokemus toimintansa ja myymiensä tuotteiden riskien hallinnasta. Riskejä hallinnoidaan myymälöitä koskevilla toimintaohjeilla, joka on osa toimijan omavalvontajärjestelmää. Myymälä on iso kokonaisuus, jossa eri toimintoja varten on omat toimintaohjeensa emmekä näe kokonaisuuden kannalta perusteltuna tehdä koronavirustilanteessa erillistä kirjallista suunnitelmaa taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Kirjallinen suunnitelma ei tulisi olla tässä tilanteessa itseisarvo, vaan toiminnan vaikuttavuuden. Tämä vuoksi esitämme harkittavaksi, onko järkevää käyttää viranomaisresursseja kirjallisten suunnitelmien tarkastamiseenkaan. Valvontaa ja erityisesti neuvontaa tulisi kohdistaa riskiperusteisesti sellaisiin toimijoihin, joiden toimenpiteitä sairauden leviämisen torjumiseksi tulee tehostaa. Lisäksi PTY ja Kaupan liitto kannattavat pienten toimijoiden vapauttamista kirjallisen suunnitelman laatimisvelvollisuudesta.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • ei kommentoitavaa kuin 58 g ja h §:n osalta 1 kk aikamäärää kerrallaan pidetään riittävänä Tässä kohtaa tilojen sulkemisoikeus voisi olla myös sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntatautivastuulääkärillä, koska tartuntaketju tai joukkoaltistuminen saattaa tulla ilmi shp:ssa, ja voi olla että nopeita toimia tarvitaan Epäselvää on, tarkoitetaanko tässä, että enää ei edellytetä suunnitelman etukäteistarkastusta luvan myöntämisen perusteeksi, vrt OKM ja THL oh yleisötilaisuuksien järjestäjille.
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Toimenpiteiden systematiikkaa ja toimenpiteiden ulottamista myös muuhun kuin elinkeinotoimintaan on pidettävä hyvänä. Toimivaltuudet on määritelty samanlaisiksi kuin nykyisessä 58 §:ssä. Tehtävien rajoituspäätösten aiheuttaman vahingon ja kustannusten kompensoimista ei perustella. Keväällä 2020 valtio on kompensoinut yritysten taloudellisia vahinkoja. Tässä yhteydessä olisi tärkeää ottaa kantaa siihen, miten ja missä oloissa valtio kompensoi rajoituksista aiheutuvia kustannuksia ja missä tilanteissa ne jäävät yritysten kannettaviksi. Tämä on erityisen tärkeää, mikäli toimivaltaa rajoituspäätösten tekemiseen jää osittain kunnalle. Tämä vaikuttanee myös lain säätämisjärjestykseen. Elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun vuoksi on myös tärkeää ottaa huomioon ohjauksen tarve, jotta säännöstä tulkitaan kunnissa samalla tavalla. Lähikontaktien rajoittamista myös alueellisesti rajattuihin ulkotiloihin koskevia päätöksiä on pidettävä hyvänä ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Päätökset, jotka koskevat henkilömäärien rajoituksia tai toimitilojen sulkemista kokonaan tai osittain, on 58 g §:ssä kytketty siihen, että yritys toimii jollakin tietyllä laissa luetellulla toimialalla. On kuitenkin kyseenalaista, ovatko yritysten toimialatiedot kaupparekisterissä ajan tasalla. 58 d §:n osalta on huomautettava, että 1 momentissa säädettyä velvoitetta voidaan soveltaa, kun sairaanhoitopiirin alueella 14 päivän aikana todennettujen tartuntojen ilmaantuvuus 100 000 asukasta kohti ylittää [10]. Jos tuo hakasulkeissa oleva luku tarkoittaa ilmaantuvuutta 10/100 000 as. 14 vrk:ssa, luku on liian matala. Jo tällä hetkellä tuo luku ylittyy viidessä sairaanhoitopiirissä. On huomattava, että ulkomaan liikenteessä tuo raja-arvo on 25. 58 g §:ssä raja-arvona on myöskin 25. 58 d §:stä ja 58 g §:stä tai perusteluista ei selkeästi ilmene, riittääkö kunnan oman epidemiologisen toiminnan kanta tautiryppään, tartuntaketjun ja tautiriskin toteamiseen. Myöskään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimintamuodot soveltamiskriteerien seuraamisessa eivät ilmene pykälistä eikä perusteluista.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Kuten pykälässä 57 a, myös 58 c §:ssä olisi samoin tarpeellista huomioida ilmanvaihdon riittävyys kyseisissä asiakastiloissa.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Kuntien rajoitustoimenpiteille on tärkeää, että voimassa olevaa 58 §:ää tarkennetaan, koska nykyinen muoto ei anna riittävästi tukea kunnan päätöksenteolle. Nyt ehdotettuun pykäläkokonaisuuteen liittyy kuitenkin joitain haasteita. 58 c §: THL on täydentänyt 24.9.2020 kasvomaskisuositustaan julkisten liikennevälineiden lisäksi julkisiin sisätiloihin ja yleisötilaisuuksiin. 58 c §:ään ehdotetaan korjaus kohtaan ”2) asiakkaille annetaan riittävän etäisyyden ylläpitämistä ja kansallisen suosituksen mukaisesti kasvomaskiohjeistus alueellisen epidemiatilanteen mukaisesti”. 58 g §: Voimassa olevan 58 §:n pykälän mukaan kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. 58 g §:n 1 momenttiin ehdotetaan samankaltaista velvoitetta kuin 58 d §:n 1 momentissa. Kohdennetut toimenpiteet tartuntaketjuja tuottaneisiin asiakastiloihin olisi todennäköisesti oikein toteutettuna tehokkaampi ja myös vähäisempiä yhteiskunnallisia ja elinkeinon vapauteen puuttuvia toimenpiteitä ja siten niiden tulisi olla ensisijaisia. Ne voidaan kunta- tai sairaanhoitopiiritasolla todennäköisesti myös selkeämmin perustella kerääntyneen tartuntatiedon perusteella, joskin se on osin hieman jälkijättöistä. Tämän pykälän toimenpiteiden tulisi kuitenkin olla ensisijaisia verrattuna 58 d § laajempiin toimenpiteisiin. Alueellista rajaa ei tartuntaluvulle näin kohdennetuille toimenpiteille tulisi olla, jos toimenpiteet kyetään muutoin hyvin perustelemaan.
      • Suomen Teatterit ry, Saarikivi Tommi
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Suomen teatterit pitää kannatettavana sitä yleisperiaatetta, että huomattavan voimakkaasti elinkeinotoimintaan ja kulttuurikentän tapauksessa usein luonteeltaan yleishyödylliseen toimintaan puuttuvia rajoituksia koskevat toimivaltasuhteet ja rajoitusten edellytykset ja velvottavien ja toimintaa rajoittavien rajoitusten asettamiseksi välttämättömät menettelyt kirjataan lakiin. On huomionarvoista ja toki esityksen ajankohtaan liittyen ymmärrettävää, että esityksen perusteluissa viitataan lukuisia kertoja edelleen globaalia haittaa aiheuttavaan Covid 19 -pandemiaan. Kuitenkin kun kyse on yleisen tason normistosta koskien tartuntatautilainsäädännön kehittämistä vuonna 2020 jo tähän mennessä opitun perusteella, on toivottavaa, että tulevaisuudessa lainsäädännön toimivuutta erilaisissa tautitilanteissa ja viranomaisten mahdollisimman sujuvaa ja tehokasta yhteistyötä edistetään normistolla, joka on sovellettavissa ja auttaa yhteiskunnan reagointikykyä myös mahdollisten tulevien vastaavien tilanteiden varalta. Kaikki vaaralliset taudit eivät tartu yhtä herkästi tai keskenään samalla tavalla, ja jo muutamassa kuukaudessa vuoden 2020 pandemia on opettanut, että samalla kun ymmärrettävästi suojellaan heikossa asemassa olevien riskiryhmäläisten terveyttä heille huomattava vaaralliselta taudilta, tästä suojelemisesta yhteiskunnan maksamaa kokonaishintaa voidaan todennäköisesti ainakin jossain määrin optimoidummin pyrkiä hallitsemaan mahdollisimman huolellisesti vaikutuksiltaan arvioiduilla ja selkeästi perusteluilla oikeasuhtaisilla rajoitustoimenpiteillä. On hyvä asia, että rajoituspäätösten voimassaoloaikaan pyritään luomaan joustoa, mutta tässä yhteydessä on painotettava vielä rajoitusten oikeasuhtaisuutta: jos lakiesityksen tarkoittamalla tavalla kolmeksi kuukaudeksi tehty rajoituspäätös osoittautuu huomattavasti lyhyemmässä ajassa jo tarkoitukseensa nähden ylimitoitetuksi, on rajoitusten tarpeellisuutta oltava pidempienkin päätösten kohdalla valmiita arvioimaan aina tautitilanteen muutosten mukaisesti. Tärkeä yleisperiaate kaikkien toimenpiteiden suhteen on oltava, että kaikkea toimintaa rajoittavat toimenpiteet perustellaan ja niiden mitoitus on perusteluissa suhteutettava siihen haittaan, joka niistä syntyy yksilöille, yhteiskunnalle ja sen erilaisille toimijoille. Elinkeinonharjoittamiseen voimakkaimmin rajoituksilla kajoavilta osin tulisi esityksessä vähintään ehdotuksen tasolla huomioida se tosiseikka, että olisi kohtuullista aina rajoitusten ollessa niinkin tiukkoja kuin esimerkiksi 58 g:n mukainen sulkeminen, että näin voimakkaan toimenpiteen aiheuttamasta taloudellisesta haitasta tehdään perusteltu arvio, jota voidaan tehokkaasti ja nopeasti käyttää hyödyksi liiketoiminnalle aiheutuvien tosiasiallisten tappioiden kompensoimisen edellytysten arvioimisessa. Esittävän taiteen kenttä on touko-kesäkuussa tehnyt huomattavan perusteellista työtä selvittäessään minkälaisiin järjestelyihin on mahdollista ryhtyä sekä alalla eri ammateissa työskentelyn että yleisöturvallisuuden mahdollisimman tehokkaaksi turvaamiseksi. Tämä prosessi on tehnyt näkyväksi sen, että monien toimintojen riskiarvion laatimisessa ja riskien hallitsemiseksi tehokkaimpien keinojen arvioimisessa parhaita asiantuntijoita ovat henkilöt, jotka tuntevat ammattiin liittyvät prosessit eli toimijat itse. Tästä kokemuksesta oppineena ja tietoisena siitä, että yleisötilaisuudet tulevat tulevaisuudessakin olemaan potentiaalisesti erityisen huomion kohteena jos Suomen valtio joutuu kohtaamaan vastaavia haasteita tulevaisuudessa, kannustamme hyvin herkästi tekemään yhteistyötä erilaisten rajoitusten kohteena olevien alojen organisaatioiden kanssa parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi sekä taudin torjunnassa että yhteiskunnalle koituvien taloudellisten tappioiden minimoimisessa. Meidänkin intressissämme on sekä kuunnella epidemiologian asiantuntijoiden ohjeita, noudattaa viranomaisten määräyksiä ja tehdä oma osuutemme taudin torjunnassa mahdollisimman hyvin. Käytännössä yleisö uskaltaa tulla tilaisuuksiin vain jos luottamus niiden järjestelyjen tasoon on riittävän korkealla.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Kuntien rajoitustoimenpiteille on tärkeää, että voimassa olevaa 58 §:ää tarkennetaan, koska nykyinen muoto ei anna riittävästi tukea kunnan päätöksenteolle. Nyt ehdotettuun pykäläkokonaisuuteen liittyy kuitenkin joitain haasteita. 58 c §: THL on täydentänyt 24.9.2020 kasvomaskisuositustaan julkisten liikennevälineiden lisäksi julkisiin sisätiloihin ja yleisötilaisuuksiin. Turvavälit ja etenkään käsihygienia tai pintojen puhdistaminen eivät ole riittävä toimenpide hengitysteitse isoina ja pieninä pisaroina (eli tietyissä tilanteissa ilmatietartunta) leviävän yleisvaarallinen tartuntataudin estämiseksi. 58 c §:ään ehdotetaan korjaus kohtaan ”2) asiakkaille annetaan riittävän etäisyyden ylläpitämistä ja kansallisen suosituksen mukaisesti kasvomaskiohjeistus alueellisen epidemiatilanteen mukaisesti”. 58 d §: Ehdotettu pykälämuotoilu on epämääräinen ja hankalasti tulkittava, sillä kunnan toimenpiteet kohdentuvat lakitekstin osalta yksittäisen elinkeinonharjoittajan toimintaan, mutta epämääräisemmin säädettäisiin aluehallintoviraston toimivallasta usean kunnan alueella. Koskisivatko aluehallintoviraston päätökset siten vain yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastaavaa toimintaa usean kunnan alueella vai laajempaa kaiken vastaavan elinkeinonharjoittamista usean kunnan alueella? Elinkeinoharjoittajan tai harrastuksiin liittyviä tiloja, joiden osalta kunta saattaisi joutua ohjeistamaan tilajärjestelyin tai asiakasmäärää rajoittamalla huvi- tai virkistystoiminnassa, kulttuuri- ja viihdetoiminnassa tai urheilutoiminnassa ovat esim. jäähallit, kuntokeskukset, ravintolat, yökerhot tai baarit. Tarve kohdennettuihin kuntatason toimenpiteisiin voisi olla tunnistetuissa ja toistuvissa tartuntatapauksissa tietyntyyppisessä elinkeinon harjoittamisessa, kuten esimerkiksi runsaasti lähikontakteja sisältävässä yöelämässä meluisassa ympäristössä tai karaokeravintoloissa, missä myös pisaroiden muodostus on voimistunut. Mikäli kyseessä olisi esim. saman elinkeinoharjoittajan ravintolaketju useissa kunnissa ja elinkeinoharjoittajan toimenpiteet epidemian leviämisen estämiseksi eivät olisi riittäviä, aluehallintoviraston tulee voida tehdä päätöksen usean kunnan alueella (kuten nykyisen 58 §:n mukaan). Toisaalta sairaanhoitopiiriin tartuntaluvun käyttäminen kuntatason rajoituksissa ei tunnu asianmukaiselta perustelulta, koska tilanne saattaa alueellisesti vaihdella suurestikin myös sairaanhoitopiirin sisällä. Lisäksi asetettu raja voi ylittyä myös yksittäisessä hyvin hallinnassa olevassa tartuntaketjussa. Pykälän tulkinta esitetyssä muodossa on hankalaa ja sisältää merkittävän riskin hyvin erilaisista toimintamalleista saman tyyppisissäkin tilanteissa. Pykälää tulisi näiltä osin tarkentaa. Ehdotetaan 58 d §:n 1 momentissa säädettyä velvoitetta muutettavaksi seuraavasti: 1) kunnan alueella 14 päivän aikana todettujen tartuntojen ilmaantuvuus 100 000 asukasta kohti ylittää 10; tai 2) kunnan tai sairaanhoitopiirin alueella todetaan tautirypäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka näin ollen aiheuttavat merkittävän riskin tartuntojen leviämiselle alueella; tai 3) elinkeinoharjoittajan tiloissa tai tapahtumissa ilmaantuu useita sairastumisia eikä riittäviä ja välttämättömiä toimenpiteitä ole yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ole tehty. Lisäksi lakitekstistä tulee poistaa lähikontaktimääritelmä, koska kansallinen ohjeistus voi sen osalta muuttua epidemian aikana. Tekstiin ehdotetaan muutokseksi: "Lähikontakti määritellään THL:n kansallisen suosituksen mukaisesti.” 58 g §: Voimassa olevan 58 §:n pykälän mukaan kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. 58 g §:n 1 momenttiin ehdotetaan samankaltaista velvoitetta kuin 58 d §:n 1 momentissa. Kohdennetut toimenpiteet tartuntaketjuja tuottaneisiin asiakastiloihin olisi todennäköisesti oikein toteutettuna tehokkaampi ja myös vähäisempiä yhteiskunnallisia ja elinkeinon vapauteen puuttuvia toimenpiteitä ja siten niiden tulisi olla ensisijaisia. Ne voidaan kunta- tai sairaanhoitopiiritasolla todennäköisesti myös selkeämmin perustella kerääntyneen tartuntatiedon perusteella, joskin se on osin hieman jälkijättöistä. Tämän pykälän toimenpiteiden tulisi kuitenkin olla ensisijaisia verrattuna 58 d § laajempiin toimenpiteisiin. On siten hieman hämmentävää, että aluekohtainen raja tartuntaluvulle on 58 g § korkeampi kuin 58 d §. Alueellista rajaa ei tartuntaluvulle näin kohdennetuille toimenpiteille tulisi olla, jos toimenpiteet kyetään muutoin hyvin perustelemaan. Lakitekstin sanamuoto tässäkin on samalla tavalla epämääräinen, että se voidaan tulkita yksittäisen elinkeinonharjoittajan toimintaan kohdentuvaksi (minkä tulisi olla ensisijainen toimenpide) tai laajemman kunta tai jopa aluekohtaisen kaikkien tilojen sulkemiseksi.
      • Finavia Oyj
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Finavia Oyj on käynnistänyt lentoasemillaan koronaviruksen torjuntaan tähtäävät toimenpiteet helmikuussa. Toimenpiteisiin sisältyvät muiden muassa terminaalien tehostettu siivous ja kosketuspintojen desinfiointi, käsidesin jakelu, henkilökunnan maskipakko ja matkustajien maskisuositus sekä mittava määrä erityisjärjestelyjä matkustaja- ja lentoasemaprosessien muuttamiseksi. Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajat ovat arvioineet koronavirustilanteen huomioimisen lentoasemalla erinomaiseksi. Esitetyn 58 d §:n (määräaikainen) osalta Finavia kuitenkin toteaa, että lentoasemilla kahden metrin turvavälit eivät ole kaikissa tilanteissa aina välttämättä mahdollisia. Vaikka terminaalien tilat pääsääntöisesti mahdollistavatkin turvavälien säilyttämisen, lähikontaktit saattavat olla mahdollisia esimerkiksi lentokoneeseen siirryttäessä. Finavia pitää hyvänä sitä, että velvoitteen käytännön toteuttamisessa on mahdollista ottaa huomioon eri toimialojen ja yksittäisten elinkeinonharjoittajien tilanne ja sääntely mahdollistaa liikkumavaraa toiminnan järjestämisessä kyseisen toiminnan erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 58 c pykälän "muu toiminta" käsitettä tulisi varmaankin täsmentää. Se kattaa tällä muotoilulla kaiken muun paitsi elinkeino, perhe, uskonto ja julkisenvallan toiminnot. Voisiko valtuuksia rajata esimerkiksi "muu kokoontumistoiminta" tms. muotoilulla.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Finnish Lapland Tourist Board ry, Lapin Matkailuelinkeinon liitto LME
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Työn ja elinkeinon harjoittamisen rajoittaminen Lakiehdotus puuttuu merkittävällä tavalla jokaisen oikeuteen hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Lakiesityksessä esitettyjen rajoitusten osalta viittaamme siihen, mitä olemme lausuneet perustuslaillisista näkökohdista asiassa. Laki antaa aluehallintovirastoille ja kunnille mahdollisuuden rajoittaa tai sulkea asiakastiloja koronaviruksen leviämisen välttämiseksi. Ensisijaisesti säädetään edellytyksistä, joita noudattamalla yritykset voivat tarjota palvelujaan terveysturvallisesti. Näitä toimenpiteitä ovat etäisyyksien pito, hygieniakäytänteet ja puhtaanapito. Alueellisen tartuntatilanteen vaatiessa toissijaisena keinona kunta tai aluehallintovirasto voi edellisten toimenpiteiden lisäksi edellyttää elinkeinonharjoittajalta toimenpiteitä, joilla tosiasiallisesti vältetään asiakkaiden väliset lähikontaktit. Äärimmäisenä keinona kunta tai aluehallintoviranomainen voi sulkea asiakkaiden tai osallistujien käyttöön tarkoitetut tilat osittain tai kokonaan määräajaksi. Alat, joita tällainen päätös voisi koskea on eritelty lain liitteessä. Matkailualalta tällaisia toimialoja ovat liikuntaan ja urheiluun, sekä niiden seuraamiseen käytettävät tilat, kylpylät ja saunat, huvi- ja teemapuistot sekä nähtävyydet, festivaalit, konserttisalit, teatterit, elokuvateatterit, kongressien ja messujen järjestämiseen tarvittavat tilat, ostoskeskukset sekä museot ja galleriat. Näemme, että asiakasitilojen sulkemista ei tule sisällyttää viranomaisten keinovalikoimaan elinkeinotoiminnan rajoittamisessa. 1. Toimenpiteet koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa 58 c, d ja g § Tarkkojen ilmaantuvuusrajojen asettaminen viranomaisten toimivallan perusteeksi laintasoisessa säännöksessä on perusteetonta. Tieto taudin luonteesta muuttuu koko ajan, samoin testausvolyymi ja testaustavat kehittyvät koko ajan. Tämänkään vuoksi viranomaisen toimivaltaa ei tule sitoa mihinkään ilmaantuvuuslukuihin. Kaikkien rajoitustoimien tulee perustua viime kädessä tartuntataudeista vastaavan terveysviranomaisen päätökseen ja kokonaisharkintaan. Toimenpiteitä määrättäessä on alueellisen tilanteen lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, miten yritys on toteuttanut taudin leviämisen estämiseksi tarkoitettuja ja säädettyjä toimenpiteitä. Rajoittavia toimenpiteitä ei tule kohdistaa vastuullisesti toimiviin yrityksiin, vaan niihin, jotka eivät ole hoitaneet velvoitteitaan. Pahimmillaan voidaan joutua tilanteeseen, jossa velvoitteensa laiminlyövässä yrityksessä syntyy tartuntaketju, jolloin paikallinen viranomainen varmuuden vuoksi rajoittaa tai estää asiallisesti toimivien yritysten toimintaa. Kokonaisten toimialojen sulkemisesta on pidättäydyttävä ja kohdennettava tartuntataudin ehkäisemiseksi välttämättömät toimenpiteet tarkasti yrityksiin ja alueille, joissa koronapandemian kiihtymisen ja leviämisen uhka on selvä ja merkittävä. Yritykset noudattavat omavalvontaa ja ovat tehneet merkittäviä investointeja ja etukäteistoimenpiteitä terveysturvallisuuden varmistamiseksi. Yksittäisten yritysten sulkemisen on oltava äärimmäinen vaihtoehto eikä sen pitäisi olla mahdollista normaalin lainsäädännön nojalla. Ensisijaisesti ja pelkästään on käytettävä muita ohjaavia ja rajoittavia toimenpiteitä. Viranomaisen harkintavalta rajoittaa asiakastilojen käyttöä tulisi perustua viimekädessä kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki elinkeinonharjoittajan tekemät ennakolliset toimenpiteet taudin leviämisen estämiseksi. Tällaisina toimenpiteinä voidaan mainita esimerkiksi elinkeinonharjoittajan asiakkailleen käyttämä ns. pikatesti (antigeenitesti) tai kasvomaskivaatimus. Määrättäessä yritykselle mahdollisia rajoituksia tulee myös huomioida selkeästi se, tapahtuuko yritystoimina sisä- vai ulkotiloissa. Esimerkiksi hiihtokeskuksissa ulkona tapahtuva toiminta voidaan toteuttaa terveysturvallisesti. 2. Haittojen ja taloudellisen menetyksen kompensointi Yritysten näkökulmasta rajoittamis- tai sulkemispäätös aiheuttaa lisää tappioita, mistä äärimmillään voi seurata yritystoiminnan lopettamisia, konkursseja ja työttömyyttä. Asiakaspalvelutilojen sulkeminen viranomaispäätöksellä johtaa tosiasiallisesti liiketoiminnan loppumiseen ja sitä kautta tulojen menetykseen, vaikka kuluja (vuokra, henkilöstö, vakuutukset, taloushallinto ym.) edelleenkin aiheutuu. Mikäli viranomaiselle annetaan oikeus tartuntatautilain nojalla kieltää asiakastilojen käyttö kokonaan tai osittain, tulee valtion kompensoida tilojen rajoittamisesta/sulkemisesta aiheutuvat menetykset elinkeinonharjoittajalle täysimääräisesti. Elinkeinonharjoittaja ei voi joutua kantamaan riskiä tilojen rajoittamisen/sulkemisen aiheuttamista menetyksistä.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Ehdotetut pykälät ovat käytettävissä koronavirustaudin leviämisen ja taudin yleisyyden eri vaiheissa. On perusteltua sellaisessa tilanteessa, jossa yleiset hygieniaa tai riittävää henkilöiden välistä etäisyyttä koskevat säädökset eivät riitä leviämisen ehkäisyyn, että on mahdollisuus rajoittaa toimintaa ja esimerkiksi asiakasmääriä tai kieltää toiminta määräajaksi. SAK katsoo, että vaikeassa tautitilanteessa elinkeinotoiminnan rajoittaminen tai kieltäminen on kokonaistaloudellisesti edullisempi ratkaisu kuin toiminnan jatkamisen salliminen. 58 h § koskee kirjallisen suunnitelman laatimista toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Lakiesityksessä on päädytty esittämään suunnitelman laatimiselle tätä omaa pykälää. Toinen mahdollisuus olisi ollut suunnitelmavelvoitteen kirjaaminen sekä 58 d § että 58 c §:ään.
      • Finland Festivals ry, Amberla Kai
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Lakiehdotuksessa kunnille annetaan poikkeuksellista valtaa rajoittaa kulttuuritoimintaa, mutta monissa kunnissa on rajalliset resurssit suorittaa välttämättömyysharkintaa, ja se voi johtaa epäyhtenäisiin keinoihin torjua epidemiaa, koska kunnilla on oikeus poiketa aluehallintoviraston linjauksista. >> Aluehallintovirastojen toimivaltaa tulisi käyttää yhdenvertaisuuden varmistamiseksi ministeriöiden ohjauksen perusteella. Lakiehdotuksessa ei pidä antaa viranomaisille päällekkäistä toimivaltaa määräyksiä annettaessa. Taide- ja kulttuurifestivaaleilla pitkäjänteinen suunnittelu on välttämätöntä. Ehdotus rajoitusten tekemisestä kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan on tässä suhteessa parannus nykyiseen yhden kuukauden kestoon, mutta olennaista on kuitenkin kokonaisarvion tekeminen rajoitusten vaikutuksista. >> Hallituksen esityksen perusteluissa on korostettava selkeämmin sitä, että rajoitustoimia määrättäessä on tehtävä mahdollisimman kattava analyysi kokonaisvaikutuksista ja verrattava haittoja ja hyötyjä. Kokonaisten toimialojen sulkemisesta ei pidä tehdä, vaan rajoitukset on kohdennettava toimijoihin ja alueille, joissa epidemian leviämisen uhka on ilmeinen. Jos viranomaiselle annetaan oikeus tartuntatautilain nojalla kieltää kulttuuritapahtumien järjestäminen kokonaan tai osittain, valtion tulee kompensoida kiellosta aiheutuvat menetykset tapahtuman tuottajalle. Finland Festivalsin näkemys on, että koko taidealan kannalta on tärkeintä vuoropuhelu viranomaisten kanssa jo ennen rajoituksia koskevia päätöksiä. >> Kulttuuritoimijoille on kertynyt huomattavan paljon asiantuntemusta koronaviruksen torjuntaan, ja vuoropuhelun kautta on mahdollista saattaa tämä asiantuntemus viranomaisten käyttöön ja löytää tehokkaita keinoja viruksen torjumisessa ilman, että tehdään rajoitustoimenpiteitä vain varmuuden vuoksi. Festivaalialan kannalta määräaikaisen tartuntatautilain muutoksen voimassaoloaika aiheuttaa suuria ongelmia suunnittelun ja sopimusten tekemisessä. Jos nykyiset määräykset ovat voimassa kesäkuun loppuun ja jos viranomaisille annetaan nykyistä laajemmat valtuudet kieltää festivaalien järjestäminen, tulee monen festivaalin suunnittelu mahdottomaksi. >> Finland Festivalsin kanta on se, että lain voimassaolon tulee loppua keväällä, ei kesällä. Taide- ja kulttuurifestivaaleilla on oltava riittävän ajoissa selvillä, mitkä ovat ne säännöt, edellytykset ja määräykset, joiden perusteella kesän 2021 tapahtumia voidaan järjestää.
      • Museovirasto, Tähtinen Tiina
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Museoviraston toiminta on vallitsevassa epidemiatilanteessa järjestetty jo tälläkin hetkellä esityksen 58 c §:n mukaisesti, ja asiakkaiden ja henkilöstön turvallisuus on onnistuttu järjestämään hyvin OKM:n ja THL:n ohjeistuksen ja muiden tarpeellisiksi arvioitujen toimenpiteiden mukaisesti. Museovirasto osallistui ohjeen laadintaan. Museoviraston museotoiminta käynnistettiin koronavirusepidemiatilanteessa hallitusti ja porrastetusti kesäkuun 2020 aikana. Museoala on ylipäänsä vahvasti sitoutunut turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. Säännöksen 58 d § perusteella kunnan on mahdollista asettaa edellytyksiä museoiden ja muiden asiakaspalvelutilojen käytölle. Museot ovat Museovirastossa ja laajasti museoalalla muutoinkin valvottuja ja niiden tiloissa keskimäärin on väljyyttä. Paikalla yhtä aikaa olevien henkilöiden määrän seuranta on mahdollista järjestää jo tälläkin hetkellä Museoviraston museokohteissa, mutta siitä aiheutuu kustannuksia museotoiminnalle joko henkilövalvonnan tai teknisten ratkaisujen kautta. Asiakkaat tyypillisesti liikkuvat tiloissa oleskelematta yhtäjaksoisesti samassa tilassa pitkiä aikoja, mikä mahdollistaa museotoimintojen tuottamisen suhteellisen hyvin myös epidemiatilanteessa. Kunnan tai aluehallintoviranomaisten asettamien rajoitusten lisäksi tärkeää on mahdollisuus yhteistyöhön ko. viranomaisten kanssa ja mahdollisuus saada tarvittaessa tukea omaa toimintaa koskevien toimenpiteiden riittävyyden arviointiin koronavirustilanteessa. Se että asiakkaiden ja seurueiden on tosiasiallisesti mahdollista välttää lähikontakti toisiinsa lienee riittävän tarkka, sillä viime kädessä yksilön vastuu epidemiatilanteessa on merkittävä. Museo- ja muissa asiakaspalvelutoiminnoissa voidaan mahdollistaa turvallinen asiakaskokemus, mutta viime kädessä vastuu mahdollisuuden hyödyntämisestä on yksilöllä itsellään. Säännös 58 g § mahdollistaa asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen väliaikaisen sulkemisen asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta koronavirustilanteen leviämisen estämiseksi. Kyseessä on merkittävä museotoimintaan vaikuttava toimenpide, ja mikäli toimenpiteisiin tämän säännöksen perusteella jouduttaisiin ryhtymään, tulisi se aiheuttamaan hetkellisesti merkittävän työmäärän henkilöstö- ja asiakasvaikutusten sekä museotoimintaan kytkeytyvien sopimusten vaikutusten arvioimiseksi ja haitallisten vaikutusten minimoimiseksi. Ottaen huomioon, että Museoviraston museotoiminnoissa väljyyttä on mahdollista suhteellisin hyvin noudattaa ja turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin on jo keväällä 2020 ryhdytty, edellyttäisi kohteiden sulkeminen tämän säännöksen perusteella todennäköisesti merkittävää muutosta vallitsevaan epidemiatilanteeseen. Säännöksen vaikutukset on kuitenkin syytä arvioida osana viraston varautumista. Rajoitusten määräaikaisuus on toiminnan suunnittelun ja asiakasviestinnän näkökulmasta toimivampi ratkaisu kuin toistaiseksi voimassa oleva rajoitus. Rajoituspäätökset tulevat esityksen mukaan perustumaan alueellisiin tarpeisiin. Matkailualalla luontaisesti liikutaan aluerajat ylittäen, joten viranomaistiedotuksen on oltava alueellisista rajoituksista selkeää ja riittävää, jotta turvallisuustoimenpiteet kyetään museo- ja asiakaspalvelutoiminnoissa huomioimaan. Asiakasviestintään kohdistuu häiriötilanteissa painetta ja ennakkovarausjärjestelmien tarpeellisuus korostuu. Esityksen 58 h §:n mukainen kirjallinen suunnitelma toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi on hyvä. Suunnitelmaa vaaditaan laadittavaksi viranomaisen 58 d §:n 1 tai 8 momentissa tarkoitetun päätöksen jälkitoimenpiteenä. Todettakoon, että kirjallinen suunnitelma olisi varmasti hyvä laatia osana museotoiminnan varautumista.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 58 d § (määräaikainen) Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi elinkeinotoimintaan tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Pykälän velvoitetta ehdotetaan voitavaksi käyttää, jos taudin ilmaantuvuus on yli 10/100 000 14 vuorokauden aikana ja tällöin rajaamaan sisätiloissa järjestettävien tapahtumien osallistujamäärää. Pykälässä tulisi huomioida erikseen oma henkilökunta ja asiakkaat, sekä tilassa käytössä olevat suojajärjestelyt. Osallistujamäärä pitäisi kyetä mitoittamaan sen mukaan, kyetäänkö turvavälejä pitämään tilajärjestelyiden avulla (esim. suojapleksit), voiko henkilökunta käyttää suojavarusteita (esim. kasvomaski), voivatko asiakkaat käyttää suojavarusteita. Jos elinkeinonharjoittaja kykenee osoittamaan, että turvallisesta asioinnista kyetään huolehtimaan, ei toimintaa pitäisi ryhtyä rajoittamaan. Ensisijaisesti elinkeinonharjoittajia tulisi opastaa turvallisen asiointikokemuksen luomiseen, johon on jo olemassa OKM:n ja THL:n ohje. Pykälässä puhutaan myös asiakasmäärän rajoittamisesta tilassa tai sen osassa. Tätä tulisi selventää siltä osin, ettei suuren tilan asiakasmääriä rajoiteta kohtuuttomasti, jos tila on mahdollista jakaa omiin lohkoihin. Lisäksi tulisi selventää, miten ei-asiakastiloissa oleskelevaa henkilökuntaa kohdellaan tässä laskentatavassa. Jos rajoituksia ryhdytään asettamaan, tulisi myös varmistaa, että valtakunnallisesti elinkeinonharjoittajien kohtelu on tasapuolista. Ilmaantuvuuden käyttäminen yksinomaisena mittarina on ongelmallista etenkin väestöpohjaltaan pienillä alueilla. THL:n hybridistrategian viikkoraportit tuovat tämän seikan myös esiin. Esimerkiksi 23.9. raportissa todetaan: ”Väestöpohjaltaan pienempien sairaanhoitopiirien kohdalla on hyvä huomioida, että vain vähäinen uusien tartuntojen määrä nostaa ilmaantuvuutta merkittävästi”. Olisikin syytä pohtia, onko tällainen yksittäinen ja epävarma mittari oikea mittatikku elinkeinoa rajoittaville päätöksille. 58 g § (määräaikainen) Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen väliaikainen sulkeminen asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Pykälässä viitataan listaan koronavirustaudin leviämiselle muodostamista elinkeinotoiminnan toimialoista, joissa on erityinen mahdollisuus merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle erityisen tutkimustiedon perusteella. Koronavirusepidemiaa on esiintynyt Suomessa nyt yli 6kk ajan, johon Veikkaus reagoi oma-aloitteisesti sulkemalla pelisalit ja kasinon ovat maalis-kesäkuun ajan. Kiinnioloaikana pelisaleihin ja kasinolle toteutettiin oma-aloitteisesti koronalta suojaavia järjestelyitä jo ennen OKM:n ja THL:n ohjeistuksen julkaisemista, jotta asiakastilamme kyettäisiin avaamaan turvallisesti koronatilanteen salliessa. Pelisalit ja kasino avattiin kesäkuun lopulla rajatuin valikoimin, jonka jälkeen Veikkauksen asiakastiloissa ei ole tullut tietoon yhtään korona-altistumisepäilyä (tilanne 25.9.). Henkilökunnan koronatestaustulokset eivät myöskään anna indikaatiota erityisen riskisestä toiminnasta vaan ovat linjassa mm. päivittäistavarakaupan kokemuksien kanssa. Näkemyksemme mukaan käyttöönottamamme suojaustoimenpiteet niin suojaratkaisujen, tehostetun hygienian, asiakasopastuksen kuin asiakasmäärien rajaamisen osalta ovat toimineet tarkoituksenmukaisesti. Olisikin syytä tarkastella, mitkä ovat ne tutkimustiedon perusteet, joilla jokin toimiala määritellään sellaiseksi riskitoimialaksi, jonka käyttö voidaan viranomaispäätöksellä kieltää. Esimerkiksi päivittäistavarakaupat tai pankit, joissa on toteutettu samankaltaisia suojautumisjärjestelyitä kuin rahapelialalla, eivät ole listattuina riskitoimialoina. Jos elinkeinonharjoittaja kykenee tuottamaan turvallisen asiointitilanteen, ei väliaikainen sulkeminen ole oikeasuhtainen viranomaisratkaisu. Teemme mielellämme yhteistyötä viranomaisten kanssa koronariskitilanteen arvioimiseksi. Liite Toimialat 58 g §. Liitteessä käytetään termiä Rahapeli- ja vedonlyöntipalveluihin käytettävät tilat. Ilmaisu olisi selkeämpi, jos siinä käytettäisiin Arpajaislaissa käytettyjä termejä ”erityinen pelisali” ja ”pelikasino”.
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Ko. pykälissä mainitut mahdollisuudet ovat asianmukaisia keinoja epidemian rajoittamiseen.
      • LiveFIN ry, Lahtinen Jenna
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • LiveFIN ry esittää seuraavia muutoksia lakiesitykseen: Kuten lakiehdotuksessa todetaan, säätely on ollut puutteellista ja epäjohdonmukaista koskien kokoontumisrajoituksia ja yleisötilaisuuksia. Erityistä epäjohdonmukaisuutta on aiheuttanut yleisötilaisuuksien ja ravintolatoiminnan säätelyn eritahtisuus ja tulkinnalliset epäjohdonmukaisuudet. Kummankin lain kohdat koskevat valtaosaa elävän musiikin tapahtumista. • Alan elinkeinotoiminnan edellytyksenä ovat selkeä lainsäädäntö ja viranomaistoiminta, joka koskee yhteneväisesti sekä ravintolatoimintaa, että tapahtumajärjestämistä. Elävän musiikin tapahtumajärjestäjille tulee olla selvää, mitä lakia noudatetaan. Ravintolatoimintaa ja tapahtumajärjestämistä säätelevä lainsäädäntö ei voi myöskään oleellisesti poiketa toisistaan. • Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ravitsemistoimintaa koskevat tartuntatautilain säännökset erikseen syyskuun aikana. Esitämme, että valmistelussa kuullaan myös tapahtumajärjestämisen ammattilaisia. Koronavirustaudin ilmaantuvuuslukua käytetään lakiesityksessä epidemiatilanteen arvioinnin työkaluna ja sitä kautta toiminnan rajoittamisen perusteena. • Esitämme, että pykälien 58 d ja 58 g osalta taudin ilmaantuvuusluku jätetään pois soveltamisperusteista ja tilalle laitetaan tarpeeksi suuri vaihteluväli, jolloin voidaan huomioida esimerkiksi tiettyyn toimipaikkaan kohdistunut tartuntaryväs. • Tai että ilmaantuvuuslukua ei laiteta soveltamisperusteisiin laisinkaan, vaan se määritellään tapauskohtaisesti. Lakiehdotuksen voimassaoloaikaa, lain säätämien velvoitteiden voimassaoloaikaa sekä viranomaispäätösten aikajännettä tulisi tarkastella uudelleen. • Säädösten ehdotetaan olevan voimassa väliaikaisesti 30.6.2021 saakka. Esitämme, että säädökset olisivat voimassa väliaikaisesti 31.3.2021 saakka. Katsomme, että tartuntatautilain muutoksilla tulisi turvata talvikauden tilanne, jossa myös elävän musiikin tilaisuuksia järjestetään pääasiallisesti sisätiloissa. Kevään ja kesän tilannetta tulee tarkastella omana kokonaisuutenaan, eikä lainsäädännöllä asettaa koko elävän musiikin tapahtumakenttää keskenään ristiriitaiseen asemaan. On syytä olettaa, että vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen aikana kokoontumisten terveysturvallisuuden edistämiseen tähtäävät vaihtoehtoiset toimintamallit ovat huomattavasti nykyistä kehittyneemmässä vaiheessa, eikä alan elinkelpoisuutta voimakkaasti rampauttava turvaväli-hygieniä -lähestymistapa ole enää ainoa potentiaalinen ratkaisu kokoontumisten mahdollistamiseksi. Kesä 2021 on suomalaisen musiikki- ja tapahtuma-alan jatkuvuuden kannalta elintärkeä - siksi sen kohtaloon vaikuttavan lainsäädännön ja määräysten uudelleentarkastelulle on varattava tilaa keväällä 2021. • Pykälässä 58 c säädetyt velvoitteet olisivat voimassa ja niitä sovellettaisiin koko väliaikaisen säännöksen voimassaoloajan. Esitämme että tilannetta tulisi tarkastella yhtäaikaisesti epidemian kehittymisen kanssa siten, että säädöksien purku olisi epidemiatilanteen niin salliessa mahdollista jo aiemmin. Tai jos testausmenetelmät tai muut viruksen kontrollointia ja tartuntariskin pienentämistä parantavat toiminnot kehittyvät ja mahdollistavat säädösten purun. • Esityksessä mahdollistetaan viranomaispäätösten tekeminen enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Esitämme, että pykälän 58 d osalta viranomainen velvoitetaan tekemään päätökset kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta niiden tarkastelun olevan mahdollista kuukausittain tilanteen oleellisesti parantuessa. • Esitämme, että viranomaispäätösten perusteettomasta viipymisestä aiheutuvat taloudelliset tappiot elinkeinonharjoittajille on korvattava. Lakiehdotus mahdollistaa elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan tilojen väliaikaisen sulkemisen fyysisten lähikontaktien välttämiseksi. Lakiehdotuksessa muotoillaan asian niin, että viranomaispäätöksellä ei kuitenkaan kiellettäisi elinkeinotoiminnan harjoittamista tai muuta toimintaa sinänsä, vaan ainoastaan siihen tarkoitettujen tilojen käyttö olisi kiellettyä. Lakiehdotuksessa mainitaan: ”Vaikka kyse ei olisikaan toiminnan harjoittamisen kiellosta, sen voidaan katsoa merkitsevän voimakasta puuttumista mahdollisuuteen harjoittaa kyseistä toimintaa.” (pykälä 58 g momentti 1) • Katsomme, että toiminnan kieltäminen siihen tarkoitetussa tilassa on elinkeinotoiminnan rajoittamista. • Tuomme esille huolemme siitä, että tilanteen niin vaatiessa yksittäisen toimijan tilojen sulkeminen ei aiheuttaisi laajempia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat koko elinkeinoon vaikkapa alueellisesti. Lisäksi esitämme huolemme lakiehdotukseen kirjatuista kunnille myönnetyistä entistä laajemmista valtaoikeuksista. Suomen yli kolmensadan kunnan ollessa keskenään hyvin eri kokoisia ja erilaisilla resursseilla varustettuja, on syytä pohtia, onko kaikissa kunnaissa yhtäläiset valmiudet rajoitustoimenpiteisiin. Esitämme huolemme elävän musiikin tapahtumajärjestäjiin kohdistuvasta alueellisesti epätasa-arvoisesta kohtelusta, jos aluehallintovirastoiden lisäksi myös kunnille annetaan lainsäädännöllä lisää oikeuksia rajoittaa elävän musiikin tapahtumia järjestäviä elinkeinotoimijoita. Alueellinen päätöksenteko ja tautitilanteen arviointi ovat ehdottoman kannatettavia niin kauan, kun viranomaisten resurssit ja asiantuntijuus riittävät siihen paikallisesti.
      • Oy Matkahuolto Ab
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Oy Matkahuolto Ab ei pidä tarpeellisena erikseen säännellä asiakastilojen tai liikennevälineeseen nousun osalta toimenpiteistä, jotka ovat jo nyt laajasti käytössä elinkeinonharjoittajien oma-aloitteisten toimenpiteiden johdosta.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c § pykälässä säädetyt velvoitteet koskisivat kaikkia elinkeinonharjoittajia, jotka toiminnassaan käyttävät asiakkaille tarkoitettuja tiloja ja vastaavat niistä, pois lukien 58 a §:ssä tarkoitetut ravitsemisliikkeet. Pykälässä tarkoitettuina asiakastiloina pidettäisiin tiloja, joissa oleskelee tavanomaisesti vaihteleva määrä henkilöitä ja jotka ovat avoimia asiakkaille ja yleisölle tiettynä aukioloaikana. Elinkeinonharjoittajan on huolehdittava, että asiakkailla on mahdollisuus käsien puhdistamiseen ja tarvittavasta ohjeistusta (esim. valvonta siitä, että sairaana ei tule saapua asiakastiloihin). Momentin 3 kohdassa säädetään, että tilat ja pinnat tulee puhdistaa säännöllisesti. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, ettei sääntelyä sovelleta julkisen vallan käyttönä pidettävään toimintaan. Julkisen vallan käyttöön julkisoikeudellisena toimintana liittyy omat erityispiirteensä ja oikeussuojakeinonsa, eikä nyt ehdotettavaa sääntelyä ole tarkoituksenmukaista ulottaa siihen. Vaikka esimerkiksi tiettyyn palvelukokonaisuuteen kuuluisi julkisen vallan käyttöä, pykälän sääntelyä sovellettaisiin palvelun niihin osiin, joiden ei katsota olevan julkisen vallan käyttöä. Pykälän 7 momentin mukaan elinkeinotoiminnalla ei tässä pykälässä tarkoitettaisi varhaiskasvatuslain (540/2018) 9 luvussa tarkoitettua yksityisen palveluntuottajan järjestämää tai tuottamaa varhaiskasvatusta (Yksityisen palvelun tuottajan järjestämään tai tuottamaan varhaiskasvatukseen sovellettaisiin 57 a §:ää). Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että esityksessä tulee selventää mitä tarkoitetaan 3 momentin mukaisella tilojen säännöllisellä puhdistamisella esimerkiksi vastaanottojen odotustilojen, erilaisten asiakkaan tutkimiseksi tai hoitamiseksi olevien tilojen, yksiköissä olevien kuntosalien jne. osalta (esimerkiksi kuinka usein, jokaisen asiakkaan jälkeen, puhdistaako asiakas itse vai kuka tms.). Säännöksien tulee kohdella julkisen ja yksityinen palveluntuottajan asiakkaita yhdenvertaisesti ja suojautumistarpeen perusteella. Esityksessä tulee täsmentää esimerkein mitä lainsäätäjä tarkoittaa julkisen vallan käytöllä eräissä sosiaalipalveluissa kuten vaikkapa lastensuojelussa ja vanhuspalveluissa. 58 d § pykälässä säädettäisiin kunnan ja aluehallintoviraston mahdollisuudesta päättää elinkeinotoiminnassa käytettävien asiakastilojen käytölle asetettavista väliaikaisista edellytyksistä tilanteessa, jossa alueen epidemiatilanne on vakava, pykälässä 58 c säädetyt toimenpiteet eivät ole riittäviä ja ihmisten välisten lähikontaktien rajoittaminen on välttämätöntä koronavirustaudin aiheuttaman poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämiseksi. Elinkeinonharjoittajalle asetettava velvoite tarkoittaa siis tosiasiallista mahdollisuutta olla erillään muista asiakkaista ja seurueista. Käytännössä oleskelun järjestäminen vaatimuksen mukaisesti voisi vaatia erityisiä teknisiä tilajärjestelyitä kuten väliseinien, pleksien ja muiden vastaavien ihmisiä toisistaan erottavien tilaratkaisujen tekemistä, asiakaspaikojen uudelleen sijoittamista ja käytön rajoittamista, asiakaskulun ohjaamista tai viime kädessä myös asiakasmäärän rajoittamista, jos lähikontaktien välttäminen ei ole muilla tavoin mahdollista. Elinkeinonharjoittajan on siis mahdollistettava omilla ratkaisuillaan uskottavalla tavalla lähikontaktien välttäminen ja tällä tavoin ohjattava asiakkaiden käyttäytymistä tilassa. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin kriteeriksi se, että sairaanhoitopiirin alueella 14 päivän aikana todettujen uusien tartuntojen ilmaantuvuus 100.000 asukasta kohti olisi yli 10. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin kriteeriksi se, että kunnan tai sairaanhoitopiirin alueella todettaisiin tautiryppäitä, joiden tartuntaketjua ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka näin aiheuttavat merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiselle. Pykälän 7 momentissa säädettäisiin, että kunnan ja aluehallintovirastonpäätös 1 momentissa säädetyn velvoitteen asettamisesta voitaisiin tehdä enintään kolmen kuukauden ajaksi kerrallaan. Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että sekä koko valtakuntaa että tiettyä aluetta koskevien määräysten tulee koskea yhdenvertaisella tavalla sekä julkisen että yksityisen palveluntuottajan asiakkaita. Ihmisten terveydensuojelu on tartuntatautilain keskeinen päämäärä, jonka toteuttaminen ei riipu siitä, kuka palvelua tuottaa. Lisäksi tulee täsmentää sitä, mitä tarkoitetaan ”tietyllä alueella”. Korostamme sitä, että kyse on kansalaisten ja palveluntuottajien perusoikeuksiin liittyvistä mahdollisesti ankaristakin toimenpiteistä, joilta edellytetään näin ollen tarkkarajaisuutta ja oikeasuhtaisuutta. Tätä lausuntoa kirjoitettaessa puolessa Suomen sairaanhoitopiirejä on koronan ilmaantuvuusluku yli 10 ja joissakin kunnissa on tartuntaryppäitä, jotka nostavat yksittäisen kunnan ilmaantuvuusluvun huomattavasti tätäkin suuremmaksi.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Pykälät esityksen mukaisesti, noudattavat Covid -19 – epidemian aikana käyttöön otettuja toimia, jotka todettiin välttämättömiksi tartuntataudin torjumiseksi.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c § Koskisi elintarvikelainsäädännön soveltamisalalta muita toiminnanharjoittajia paitsi ravitsemisliikkeitä, esim. elintarvikevähittäiskauppoja: Olisi hyvä tarkentaa, että käsien puhdistaminen tarkoittaa tässä käsien desinfiointia (että vähittäiskauppojen ei tarvitse järjestää käsienpesumahdollisuutta asiakkaille). Samaa ilmaisua käytetty muuallakin esityksessä, voisiko tarvittavilta osin tarkentaa, mitä puhdistamisella tarkoitetaan, esim. perustelumuistiossa. 58 g § Selvennettävä, koskeeko elintarvikelainsäädännön soveltamisalalta muita toiminnanharjoittajia paitsi ravitsemisliikkeitä, esim. elintarvikevähittäiskauppoja. Toisaalta viitataan 58 d §:ään, joka koskee elintarvikelainsäädännön osalta muita toiminnanharjoittajia paitsi ravitsemisliikkeitä, esim. vähittäiskauppoja ja sanotaan, että ko. pykälän 1. momentissa säädetty määräys voidaan kohdistaa tämän lain liitteessä tarkoitetulla toimialalla toimivaan elinkeinoharjoittajaan, mutta liitteessä ei ole mainittu elintarvikevähittäiskauppoja.
      • RASI ry, RASI ry, Minna Liuksiala, Liuksiala Minna
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c § Kaupat ovat jo laajasti tehneet ennakoivaa työtä niin henkilökunnan kuin asiakkaiden terveysturvallisuuden varmistamiseksi. Rautakaupoissa on omaehtoisesti tehty lukuisia turvallisuutta parantavia toimenpiteitä, kuten muun muassa tarjottu käsidesiä, laitettu pleksejä kassoille, lisätty siivousta ja luotu uusia etäostamisen malleja. Lisäksi kaupoissa on ohjeistettu niin informaatiotauluin kuin muistuttamalla henkilökohtaisesti turvavälien välttämättömyydestä. Rautakaupassa asioinnin terveysturvallisuuden varmistaminen tehdään tehokkaimmin myymäläkohtaisilla ratkaisuilla, koska myymälät poikkeavat kooltaan ja asiointitavoiltaan toisistaan. 58 d § RASI ry haluaa ilmaista huolensa alueellisen elinkeinotoiminnan rajoittamisesta. Laissa pitäisi pystyä varmistamaan eri toimijoiden tasapuolinen kohtelu sijaintipaikkakunnasta riippumatta. Kunnille annettava päätösvalta voi ajaa tilanteeseen, jossa kunnat käyttävät valtaansa eri tavoin ja joskus kohtuuttoman koviin velvoitteisiin turvautuen. 58 g § Haluaisimme tarkennuksen siitä, miten määritellään ostoskeskus, joka oli listattuna liitteessä. Isolla osalla toimialamme toimipisteitä on samassa fyysisessä rakennuksessa sisällä esimerkiksi kahvila tai lounasruokala. Ostoskeskus tulisi määritellä tarkemmin. Rautakaupoilla on merkittävä rooli huoltovarmuuden varmistajana. Toimialallamme yli puolet toimijoiden myynnistä tulee ammattiasiakkailta. Näitä ovat niin kunnat, kaupungit, puolustusvoimat, poliisi kuin rakennusliikkeetkin. Rautakaupat ovat tuotevalikoimallaan oleellinen osa asumisen turvallisuuden varmistamista. Korjaustarve on usein kohteessa välitön ja sen viivästyminen aiheuttaa kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia asujille sekä pahimmillaan vaarantaa asumisen ja kiinteistöjen turvallisuuden. Useimmat jäsenyrityksemme toimittavat tavaraa niin rakennettaviin sairaaloihin, kouluihin kuin puolustusvoimienkin tarpeisiin. Lainsäädännössä esitetyt rajat sulkemisen mahdollistamiseksi ylittyvät jo monella paikkakunnalla tälläkin hetkellä. Kuntien yhdenmukaiset tulkinnat on syytä varmistaa ennen näin voimakkaiden rajoitteiden käyttöönottamista. Yritykseen kohdistuva tilojen sulkeminen tarkoittaa liiketoiminnan harjoittamisen keskeytymistä. Esityksessä ei ole huomioitu lainkaan menetettyjen tulojen kompensointia yrityksille joiden kiinteät kustannukset kuitenkin jatkuvat. Tartuntalain nojalla suljettu liiketoiminta ei useimmiten mahdollista keskeytysvakuutuksesta korvausten saantia elinkeinonharjoittajille.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu 58 d §: Tätä pykälää ei ole mainittu lueteltaessa henkilöliikennettä koskevia toimenpiteitä. Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että tämä pykälä koskee kuitenkin myös 58 c §:n 3 momentissa tarkoitettuja asemia, terminaaleja ja vastaavia tiloja. Ehdotetun 58 d §:n mukaan toimivaltainen taho on kunta. Näiden tilojen osalta on siis huomoitava 58 c ja 58 d § sekä 58 e §:n 1 momentin 1 kohta. Tätä voisi hallituksen esityksen viimeistelyssä tarkentaa. 58 g §: Vaikka tätäkään pykälää ei ole mainittu henkilöliikennettä koskevien toimenpiteiden kuvauksessa, viitataan tässä pykälässä 58 d pykälään, jossa puolestaan viitataan 58 c pykälään, joka koskee myös asemia, terminaaleja ja muita vastaavia tiloja. Ehdotettu 58 g § kohdistuisi elinkeinonharjoittajiin. Liikenne- ja viestintävirasto toistaa, että vastuu esimerkiksi asematilasta voi olla elinkeinonharjoittajan sijasta tai lisäksi myös esimerkiksi kunnalla tai Väylävirastolla, ja vastuu voi olla myös usean toimijan kesken jaettu. Liikenne- ja viestintävirasto pitää tärkeänä, että perusteluista käy selkeästi ilmi, miten pykälää sovelletaan niiden tilojen osalta, joista vastuu ei kuulu elinkeinonharjoittajalle tai joissa vastuu on jaettu. Vielä Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että harkittaessa asemiin kohdistuvia toimenpiteitä kyseeseen voisi tulla myös raideliikennelain (1302/2018) mukainen toiminnan keskeytys, jossa toimivaltaisena viranomaisena on Liikenne- ja viestintävirasto. Tartuntatautilaissa ei ole erillistä säännöstä viranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä, vaikka laissa tunnistetaan useita eri toimivaltaisia viranomaisia ja vaikka kulunut vuosi on osoittanut, että viranomaisten eri lakeihin perustuvia toimivaltuuksia ja niiden mahdollistamia toimenpiteitä voi tarkastella keskenään vaihtoehtoisina. Liikenne- ja viestintävirasto kannattaisi sitä, että esimerkiksi viranomaisten yleisiä velvollisuuksia käsittelevään tartuntatautilain 6 §:ään lisättäisiin nimenomainen velvollisuus tehdä yhteistyötä.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Fimea nostaa esille ehdotetut tartuntatautilain 58 b ja c pykälät, joissa säädetään toimenpiteistä, joista asiakastiloista vastaavan elinkeinonharjoittajan tulisi huolehtia sekä kunnan tai aluehallintoviraston mahdollisuudesta päättää elinkeinotoiminnassa käytettävien asiakastilojen käytölle asetettavista väliaikaisista edellytyksistä. Fimean käsityksen mukaan ehdotetut muutokset koskisivat kaikkia elinkeinonharjoittajia pois lukien 58 a §:ssä tarkoitettuja ravitsemisliikeitä. Näin ollen Fimean käsityksen mukaan ehdotetut 58 b ja c pykälät voivat koskea myös apteekkiliikkeen harjoittajia sekä apteekkien asiakastiloja. Lääkelain (395/1987) mukaan apteekkien valvonta kuuluu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle. Fimea pitää tärkeänä, että mikäli apteekkeja koskevia päätöksiä tultaisiin tekemään tartuntatautilain nojalla, valmisteltaisiin päätöksiä yhteistyössä Fimean kanssa tai vähintään asiasta olisi tarpeen tiedottaa Fimeaa hyvissä ajoin. Lisäksi Fimean näkemyksen mukaan on täsmentämättä, tulisiko Fimean apteekkeja koskevassa valvonnassa valvoa myös tartuntatautilain 58 b ja c pykälien mukaisten velvoitteiden noudattamista apteekeissa vai onko tältä osin valvontatoimivalta ainoastaan tartuntatautilain mukaisilla valvontaviranomaisilla.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suomen Yrittäjät ymmärtää tarpeen luoda riittävät työkalut epidemian hallintaan tilanteessa, jossa taudin hiipumisesta ei ole merkkejä eikä epidemian kehittymistä voida tarkoin ennustaa. On yritystenkin kannalta tärkeää, että koronavirustaudin leviäminen saadaan mahdollisimman tehokkaasti estettyä. On pyrittävä kaikin keinoin siihen, että yhteiskunta pysyy auki, jotta yritykset voivat harjoittaa normaalia liiketoimintaa. Katsomme perustelluksi toimintasuunnitelman, jonka mukaan koronavirustartuntojen leviämisen estämistä koskevat välttämättömät toimenpiteet ja rajoitukset kohdistetaan tarkoituksenmukaisesti epidemiologisen tilannekuvaan pohjaten. Elinkeinonharjoittajien omaehtoisten toimenpiteiden merkitys: Ehdotetun 58 c §:n mukaan elinkeinonharjoittajan olisi huolehdittava, että asiakkailla on mahdollisuus käsien puhdistamiseen, asiakkaille annetaan tartuntojen leviämistä estäviä käytänteitä koskevat toimintaohjeet ja että tilat ja pinnat puhdistetaan säännöllisesti. Lisäksi olisi huolehdittava siitä, että asiakaspaikat ja asiakkaiden oleskelu järjestetään riittävän väljästi. Elinkeinonharjoittajat ottivat nopeasti omaehtoisesti käyttöönsä erilaisia tartuntataudin torjuntatoimia, joiden avulla turvallista asiointia on pystytty parantamaan. Ilman velvoittavaa sääntelyä käyttöönotetut tartuntojen leviämisen estämistä koskevat toimenpiteet osaltaan kertovat siitä, että yrityksillä itsellään on hyvin vahva intressi koronaviruksen leviämisen estämisessä. Säännöksellä käytännössä vahvistettaisiin toimenpiteitä, jotka ovat aikaisemmin olleet suosituksentasoisia. Lakimuutoksen johdosta hygieniatoimienpiteet tulisivat velvoittavaksi kaikissa asiakastiloissa ja tarkoittaisi siten muutoksia niille elinkeinonharjoittajille, jotka eivät ole omaehtoisesti kyseisiä käytänteitä vielä ottaneet käyttöönsä. Suurimmalle osalle lakisääteinen velvoite ei aiheuttaisi merkittäviä muutoksia nykyisiin toimintamalleihin. Suomen Yrittäjät pitää ehdotettuja yleisistä hygieniakäytänteistä elinkeinonharjoittajalle seuraavia velvollisuuksia kohtuullisina ja perusteltuina tartuntojen leviämisen estämiseksi. Asiakasmäärien rajoittaminen lähikontaktien välttämisessä pitää säilyä viimesijaisena keinona: Koska säännöksen mukainen päätös koskisi kaikkia alueella toimivia elinkeinonharjoittajia, näiden toimialasta riippumatta, on perusteltua, että elinkeinonharjoittajat voisivat itse toteuttaa velvoitteet omaan toimintaansa parhaiten sopivalla tavalla. On tärkeää, että lähikontaktin välttämiseksi tarpeellisten järjestelyiden toteuttamistapaan on jätetty liikkumavaraa, sillä elinkeinonharjoittajalla itsellään on yleensä parhaat edellytykset löytää sellaisia ratkaisuja, jotka aiheuttavat vähiten haittaa liiketoiminnan harjoittamiseen. Elinkeinonharjoittajien käyttöönottamien, toimivien, omaehtoisten toimenpiteiden kokemustenkin valossa on hyvä luottaa yritysten omiin toimiin altistumisien ja tartuntojen leviämisen estämisessä. Asiakasmäärien rajoittaminen tulisi siten säilyä suunnitellusti viimesijaisena keinona. Päätöksiä annettaessa olisikin tarkemmin selostettava, että päätös ei sellaisenaan velvoita asiakasmäärien rajoittamiseen, vaan myös erilaisin tilaratkaisujen ja muiden keinojen avulla voitaisiin saavuttaa päätöksen edellytys välttää asiakkaiden lähikontaktien syntyminen. Elinkeinovapautta ei pidä rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä: Suomen Yrittäjät katsoo, että tilojen käytön rajoittamista ja tilojen sulkemista koskevissa säännöksissä on asianmukaisesti otettu huomioon sääntelyn välttämättömyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukset. Velvoitteiden ja toimintaan puuttumisen porrastaminen varmistaa lievimmän haitan periaatteen toteutumista. Tämä on tärkeää, sillä elinkeinovapautta ei pidä rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. On perusteltua, että voimakkaampiin toimiin voidaan siirtyä vasta, jos aiemmat toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Erityisesti tartuntojen ilmaantuvuutta koskevien kriteerien täyttymisvaatimus kohdistaa säännösten sovellettavuutta tarkoituksenmukaisesti. Kannatamme säännösten määräaikaista voimassaoloa sekä päätöksien ajallisen keston rajoittamista, niiden ankaruustason mukaisesti, joko yhden tai kolmen kuukauden pituiseksi. Pidämme kuitenkin tärkeänä, ettei päätöksenteossa enimmäismääräaikoja sovelleta pääsääntöinä, vaan tilannekohtaisesti päätöksiä tulisi antaa myös kestoltaan lyhyempinä, mikäli se olisi perusteltua. Lisäksi pidämme tärkeänä, että päätökset esitetyllä tavalla tosiasiassa kumotaan välittömästi, jos edellytyksiä päätöksien voimassaololle ei enää olisi. Muussa tapauksessa päätöksien ei voitaisi pitää olevan oikeassa suhteessa niillä tavoiteltavaan päämäärään nähden. Kaikkien rajoituksia asettavien päätöksien olisi ylipäätään oltava tarkoin harkittuja ja välttämättömiä. Ehdotettujen väliaikaisten 58 d § ja 58 g säännösten soveltaminen joko sisätiloihin tai rajattuihin ulkotiloihin määräytyisi henkilöiden oleskelua tai osallistumista koskevien määrien perusteella. Sisätiloihin sovellettaisiin 10 henkilömäärän rajaa ja rajatuissa ulkotiloissa 50 henkilön rajaa. Mikä nämä rajat eivät ylittyisi kyseisiä säännöksiä ei kyseisiin tiloihin voitaisi soveltaa. Lyhytaikainen ja satunnainen ylittyminen ei esityksen mukaan vaikuttaisi soveltamiseen. On myönteistä, että sääntelyn ennakoitavuutta on pyritty turvaamaan edellä mainittujen raja-arvojen ja erityisten kriteerien asettamisella. Tällä pystytään varmistamaan se, että päätökset ovat aina tilanteeseen nähden välttämättömiä. Rajaukset myös vähentävät erityisesti asiakasmääriltään pienempien yritysten säätelystä aiheutuvia kustannuksia ja lieventää sääntelyn aiheuttamaa epävarmuutta. Säännöksessä tarkoitettuun henkilömäärään laskettaisiin mukaan kaikki tilassa oleskelevat henkilöt eli asiakkaat ja henkilökunta. Henkilökunnan mukaan laskeminen saattaa käytännössä aiheuttaa sen, että pienetkin asiakasmäärät johtavaisivat säännösten soveltamisalan piiriin kuulumisen. Emme pidä tarkoituksenmukaisena säätelyvalintaa, joka käytännössä rankaisee sellaisia elinkeinonharjoittajia, joilla on useampi työntekijä asiakastiloissaan samanaikaisesti. Säännöksen mukaisen laskennan osalta tulisi tunnistaa mahdolliset kielteiset vaikutukset työllisyyteen. On hyvinkin mahdollista, että henkilökunnan mukaan laskeminen vaikuttaa siihen, ettei elinkeinonharjoittaja, mahdollisten asetettavien rajoitusten pelossa, enää pitäisi aikaisempaa vastaavaa määrää työntekijöitään töissä. Tämä vuoksi Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, ettei henkilökuntaa oteta laskennassa huomioon. Kannatamme sääntelyvalintaa, jossa 58 g § asiakastilojen käytön kieltoa koskeva säännös on rajoitettu vain tietyille toimialoille tai tiloihin, jotka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella muodostavat erityisen riskin yleisvaarallisen tartuntataudin leviämiselle. Tämä kuitenkin merkitsee samalla, että mahdolliset rajoitukset kohdistuvat sellaisille toimialoille, joissa on muutoinkin ollut merkittäviä vaikeutuksia koronasta johtuvista syistä. On selvää, että nyt ehdotettujen rajoitusten toimeenpano vaikeuttaisi näiden toimialojen tilannetta entisestään. Rajoituksista aiheutuvien tulojen menetysten kompensointi: Ehdotetussa 58 g § säädetään tilojen täydellisestä tai osittaisesta sulkemisesta. Elinkeinonharjoittajalle kohdistetun määräyksen tilojen sulkemisesta voisivat tehdä kunta tai aluehallintovirasto, kun päätös on tarpeen usean kunnan alueella. Määräys voitaisiin kohdistaa sellaisiin ehdotuksen liitteessä mainituilla toimialoilla käytettäviin asiakastiloihin, joilla on erityinen mahdollisuus merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle. Päätöksen voisi tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi tartuntojen ilmaantuvuutta koskevien kriteerien täyttymistä. Elinkeinonharjoittajaan kohdistettu tilojen sulkemista koskeva päätös tarkoittaa voimakasta rajoitusta elinkeinovapauteen tekemällä toiminnan harjoittamisen käytännössä mahdottomaksi rajoituspäätöksen voimassaoloaikana. Sulkemispäätös voi merkitä, sen laajuudesta riippuen, yritystoiminnan täydellistä keskeytymistä ja siten myös tulojen tyrehtymistä tai ainakin merkittävää vähentymistä. Kuitenkin suurin osa toimintaan liittyvistä kiinteistä kuluista jatkaisivat juoksemistaan. Myös asiakastilojen järjestämistä koskevan 58 d §:n edellytyksen toteuttaminen voi tarkoittaa asiakasmäärän rajoittamista vaikuttaen näin elinkeinoharjoittajan toiminnan kannattavuuteen. Esityksessä ei kuitenkaan ole esitetty menettelyä niiden vahinkojen hyvitykseen, joita elinkeinonharjoittajalle aiheutuisi lainsäädännön nojalla asetetuista rajoituksista. Erityisesti sulkupäätöksistä aiheutuvien tulojen menetysten kompensointi on tärkeää. Julkisen vallan toimenpiteet eivät saa liikaa haitata tai johtaa liiketoiminnan päättymiseen. Suomen Yrittäjät pitääkin tärkeänä, että rajoitusten aiheuttamat tulojen menetykset korvataan yrityksille.
      • Muoti- ja urheilukauppa ry, Veli Matti Kankaanpää, Kankaanpää Esa
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • • Muoti- jaurheilukaut toimivat erittäin laajasti ostoskeskuksissa. Ostoskeksun määritelmä tulisi olla yksiselitteinen ja selkeä. • Asiakaskäynnit ovat yleensä lyhytkestoisia ja kaupoissa on harvoin ruuhkaa, ja nyt korona-aikaan turvaetäisyyksiä on ollut helppo noudattaa. Mahdollisia ruuhkapaikkoja on ennalta estetty merkinnöin ja kassoja suojaamalla. • Jos tartunnat eivät tapahdu esineiden välityksellä, olisi myymälässä tartuntariski sairastuneen henkilökunnan tai asiakkaan kautta. Työvuorojen erillään pitämisellä voidaan poissulkea taudin leviäminen • Joitakin työntekijöiden sairastumisia on havaittu ja altistuneet on määrätty karanteeniin. Uusia altistumattomia työntekijöitä on voitu kutsua töihin, jolloin myymälöiden kiinniolo on jäänyt lyhytaikaiseksi. Toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi. • Mahdollisista ostoskeskusten ja myymälöiden sulkemisista tulisi olla etukäteen ohjeistus, missä olosuhteissa tähän päädyttäisiin ja miten tällaisessa tilanteessa toimittaisiin. Näin voitaisiin väjhentää riskiä ylimitoitetusta tai jopa turhasta toimenpiteestä. Kuntien erilaiset tulkinnat ja harkintavalta voisivat uhata elinkeinonharjoittajien oikeusturvaa. • Säädöksen tulisi olla riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen ja toimesta seuraavat vaikutukset selvästi kuvatut, kuten liikkeen sulkemisesta aiheutuvat korvaukset ja työntekijöiden palkanmaksuvelvoitteen päättyminen sulkutilanteeseen. Säädöksissä tulisi huomioida myös esim vuokrien maksun keskeytyminen.
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tapahtumatoiminta on entistä enemmän kehittymässä tapahtumateollisuuden suuntaan ja on siten saanut muotoja jotka ovat yhteneviä muun elinkeinotoiminnan kanssa. Oman elinkeinotoimintansa lisäksi tapahtumateollisuus työllistää luovien alojen toimijoita, tuottaa sisältöjä ravintola- ja matkailualan palvelutuottajille ja on siten yhä merkittävämpi kansantalouden osa. Lainsäädännön valmistelussa tulisi tapahtumatoiminta, tartuntatautien ehkäisemisen näkökulman lisäksi, nähdä myös entistä enemmän sen taloudellisen merkitys ja sitä kautta arvioida tehtyjen rajoitustoimenpiteiden haittavaikutukset ja niiden mahdollinen korvaaminen tälle toimialalle. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisäasiainministeriön toimialojen hallinnot kohtaavat tapahtumatoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Olisi luontevaa mikäli tässä sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa lakiehdotuksessa esitetty velvoite tehdä erikseen pyydettäessä kirjallinen suunnitelma hygieniasäännösten toteuttamisesta ja tartuntataudin leviämisen estämisestä voitaisiin katsoa kuuluvan sisäasiainministeriön jo muutenkin ohjeistamaan tapahtumien turvallisuus- ja pelastussuunnitelmaan ja siellä tehtävään riskianalyysiin sekä niiden pohjalta johdettuihin toimenpiteisiin. Omaehtoinen ja toiminnan järjestäjän asiantuntijuuden pohjalta toteutettu sekä paikallisiin olosuhteiseen maastoutettu tartuntatautien ehkäisytyö on tuottanut vähittäiskaupan alalla hyviä tuloksia. Tämän rohkaisevan esimerkin myötä lainsäätäjän tulisi mahdollistaa tartuntatautilaissa sekä sen pohjalta johdetuissa asetuksissa ja ohjeissa omaehtoinen tautien leviämisen estämisen suunnittelu ja toteuttaminen. Tämä olisi toteutettavissa viranomaiselle tehtävän turvallisuus- ja pelastussuunnitelman mukaisella menettelyllä.
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotetut säännökset edustavat outoa yhdistelmää pikkutarkaa kasuismia ja tulkinnalle avointa yleisluontoisuutta. Pykälät ovat monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Eräs kasuistisuuden ongelmista on että se johtaa oikeutettuihin vastakohtaispäätelmiin: kun kasvosuojus (maski) ehdotetaan mainittavaksi 58 e §:ssä, tästä herkästi seuraa tulkinta, ettei se voi olla yksi keinoista muiden säännösten soveltamisessa.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Yleistä    Esitys lisäisi aluehallintovirastojen vastuita ja tehtäviä mahdollisesti merkittävästikin. Aluehallintovirastoille tehtäväksi tulisi päätöksenteko ja valvonta usean kunnan aluetta koskevien päätösten toimenpiteistä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta ja käytön kieltämisestä tartuntataudin leviämisen estämiseksi samoin kuin näihin päätöksiin liittyvät valvonta- ja tarkastustehtävät. Kunnan tehtävänä olisi vastaavat toimet yhden kunnan alueella.   Esityksen mukaan uusien aluehallintovirastoille tulevien tehtävien hoitaminen nykyisessä ja huonontuvassa tautitilanteessa tarkoittaisi käytännössä sitä, että aluehallintovirastojen olisi priorisoitava tehtäviään ja niiden kiireellisyyttä. Aluehallintovirastojen olisi suunnattava resurssia muista tehtävistä esityksen mukaisten tehtävien hoitamiseen. Tehtävien priorisointi ja resurssien suuntaaminen voi olla vaikeaa. Epidemian kiihtyessä myös muut kuin nyt puheena olevassa hallituksen esityksessä esitettävät tehtävät tulevat lisääntymään ja vaatinevat priorisointia ja resurssien uudelleen suuntaamista. Esimerkkinä tartuntatautilain ravintolatoimintaa koskevat pykälät 58 a ja b, joita esitys ei koske. Olisi johdonmukaista, että ravintolatoimintaa koskisi jatkossa vähintään vastaavat rajoitukset kuin muutakin elinkeinotoimintaa. Ravintolatoiminnassa, erityisesti alkoholimyyntiin keskittyvässä anniskelutoiminnassa, on kohonnut tartuntataudin leviämisen vaara ja voidaan olettaa rajoitusten olevan vielä tiukempia kuin muussa elinkeinotoiminnassa. Edellä mainittu tuonee lisätehtäviä alkoholihallintoon elinkeinonharjoittajien ohjauksen ja valvonnan muodossa sekä lupahallinnossa elinkeinonharjoittajien sopeuttaessa toimintaansa muuttuneeseen toimintaympäristöön.   Lakiesityksen pykälät 58 c, 58 d ja 58 g koskevat myös kirjastoja. On hyvä, että lakiesityksessä on määritelty selkeästi, kuka päättää kirjastojen sulkemisesta. On tärkeä pitää ero määräyksen ja suosituksen välillä, kun on kyse sivistyksellisistä perusoikeuksista. Kun on kyse sivistyksellisistä perusoikeuksista, olisi turvattava vaihtoehtoiset palvelukanavat fyysisten tilojen ollessa suljettuna. Kun kirjastot keväällä suljettiin, ne pyrkivät palvelemaan asiakkaita e-aineistoilla ja verkkopalveluilla, mutta palvelut eivät tavoittaneet kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti kuntien erilaisten henkilöstötilanteiden tai resurssien takia. Koska Suomessa ei ole kansallista e-kirjastoa, kansalaiset eivät saa yhdenvertaisesti e-aineistoja käyttöönsä.  Kaikilla kansalaisilla ei ole myöskään taitoa tai laitteita käyttää verkkopalveluja ja -aineistoja. Kirjastot kaventavat digitaalista eriarvoisuutta, kun ne tarjoavat laitteita ja opastusta e-aineistojen käyttöön.  58 c §   58 c §:n mukaan elinkeinotoiminnassa olisi huolehdittava asiakkaiden käsien pesun mahdollisuudesta, toimintaohjeista sekä hygieniatoimista koronaviruksen leviämisen ehkäisemiksi. Ehdotettu säännös vastaa pääosin nyt määräaikaisesti voimassa olevaa tartuntatautilain 58 a §:ää. Käsien pesun mahdollisuus on monelta osin asiakkaille avoinna olevassa elinkeinotoiminnassa tällä hetkellä jo toimivaa sekä suuremmissa liikeketjuissa muistutetaan turvaetäisyyksien pitämisestä. Elinkeinolle yleinen velvoite menetellä lakiehdotuksessa mainitulla tavalla on puollettavissa tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.  58 c § perustelu (s. 45): "Ehdotettavaa sääntelyä ei toisaalta sovelleta toimintaan, jossa lainsäädäntöön perustuen palvelua annetaan jatkuvaluonteisesti tietylle suljetulle tai nimetylle henkilöryhmälle. Asiakastiloina ei pidettäisi elinkeinonharjoittajan tiloja, joissa vakiintuneesti oleskelevat tietyt henkilöt, esimerkiksi sosiaalipalveluita tarjoavien yksityisten palveluntuottajien tiloja. Tällöin kyse on jatkuvasti saman asiakaskunnan käytössä olevista tiloista." Asia ei käy ilmi säädöstekstistä, jossa ei ole mainintaa lainsäädäntöön perustuvasta jatkuvaluontoisesta palvelusta. Toisaalta säännös nimenomaisesti koskee jatkuvaluonteista toimintaa, jossa on asiakastilat käytössä. Lakiteksti on tältä osin ristiriidassa yksityiskohtaisten perustelujen kanssa. Lisäksi olisi toivottavaa, että esimerkkejä muista lainsäädäntöön perustuvista jatkuvaluontoisista palveluista mainittaisiin perusteluissa.    Perusteluissa (s. 45) todetaan, että tarkoitus ei ole, että asiakkailta edellytettäisiin esimerkiksi enintään kahden metrin etäisyyden pitämistä toisiin asiakkaisiin, mutta elinkeinonharjoittajan tulisi järjestää olosuhteet sellaisiksi, että näin toimittaisiin. Tämä lause on vaikeasti ymmärrettävä ja lisäksi tulisiko sana "enintään" olla "vähintään". Olisiko tarkoituksenmukaisempaa todeta, että olosuhteet asiakastiloissa tulee järjestää sellaisiksi että asiakkaiden on mahdollista pitää vähintään kahden metrin etäisyydet. Seuraavassa kappaleessa (s. 46) todetaan ristiriitaisesti, että elinkeinonharjoittajien tulisi voida edellyttää asiakkailta toimintaohjeiden noudattamista ja tarvittaessa puuttua asiakkaan epäasialliseen käytökseen. Eli tarkoitetaanko tällä perustelujen tekstillä sitä, että etäisyyksien noudattamista tulisi kuitenkin edellyttää asiakkailta?   Elinkeinolle sekä muulle toiminnalle osoitettu velvoite järjestää asiakkaiden oleskelu väljästi jää laissa selkeästi täsmentämättä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan asiakkaiden välisestä riittävästä etäisisyydestä tulisi säätää VN asetuksella. Asetuksessa  määritellystä riittävästä etäisyydestä poikkeaminen vaatisi muita toimia, kuten rakenteellisia muutoksia tai henkilökohtaisia suojavarusteiden käyttöä, tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.   Turvavälien soveltaminen asiakkaisiin ei tulisi johtaa siihen, että urheiluseuran toiminta, kuten harjoituksiin ja peleihin osallistuminen, toiminnan ylläpitäminen tai harjoittaminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi.  Pykälän 6 momentissa säädetään säännöksen soveltamisesta myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviin kyseiseen toimintaan osallistuville tarkoitettuihin tiloihin ja niissä tapahtuvaan toimintaan. Onko tämä muotoilu riittävän täsmällinen ja ymmärrettävä?     Säännöstä sovelletaan muuhun kuin mm. julkisen vallan käyttöön. Julkisen vallan käyttöä on käsitelty perusteluissa, mutta tosiasiassa ei ole avattu sitä mitä se kattaa. Perusteluihin tulisi avata asiaa enemmän.    58 d §  58 d §:n otsikko (Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen koronavirustaudin leviämisen ehkäisemiseksi) on yksityiskohtaisissa perusteluissa erilainen kuin esitetyssä säädöstekstissä (perusteluissa puuttuu "ja muille toimintaan osallistuville").  58 d §:ssä säädettäisiin asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Säännöksessä määritellään kunnan toimivallasta omalla alueellaan ja aluehallintoviraston toimivallasta useamman kunnan alueella. Kunnan toimivallan ensisijaisuudesta tulisi säätää tarkemmin. Laissa tulisi tarkemmin määritellä aluehallintoviraston mahdollisen alueellisen määräyksen suhteesta kunnan määräykseen.   Esityksen mukaan pykälä ei soveltuisi 58 a §:ssä tarkoitettuun toimintaan, eli ravitsemisliikkeiden toiminnasta säädetään erikseen lain 58 a §:ssä ja 58 b §:ssä. Voimassa olevat 58 a § ja 58 b § eroavat sisällöllisesti nyt ehdotetusta 58 d §:stä. Aluehallintovirasto toteaa, että ravitsemisliikkeet eivät voi olla erityisasemassa muuhun elinkeinotoimintaan nähden ja julkisen vallan tulee kohdella kansalaisia ja elinkeinonharjoittajia yhdenvertaisesti, mikäli yhdenvertaisuudesta ei ole perusteltua syytä poiketa. Ravitsemisliiketoiminnassa, erityisesti alkoholimyyntiin keskittyvässä anniskelutoiminnassa on kohonnut tartuntataudin leviämisen vaara kuten lain 58 a §:n ja 58 b §:n perusteluista ja lain perusteella annetun valtioneuvoston perustelumuistiosta ilmenee.  58 d §:n lähikontaktia koskeva 2 momentti. Tulisiko ensin mainita "pisara- ja kosketustartuntana" ja sen jälkeen vasta "ilmateitse".    Perusteluteksteissä todetaan, että määräaikaiset pykälät koskevat ainoastaan koronavirusepidemiaa. Toisaalla perusteluteksteissä todetaan, että ’uusi koronavirus tarttuu henkilöstä toiseen ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii, aivastaa, puhuu tai vaikka laulaa’. Esimerkiksi THL:n sivuilla todetaan edelleen: Uusi koronavirus (SARSCoV-2) tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii tai aivastaa. Lähikontaktissa korona voi tarttua myös kosketuksen välityksellä, jos sairastunut on esimerkiksi yskinyt käsiinsä ja on sen jälkeen koskenut toiseen ihmiseen. Pykälissä, jotka koskevat muitakin kuin koronaviruksia, on luonnollisesti oltava maininta myös ilmateitse tarttuvista viruksista.     Pykälän 4 momentin 1 kohdassa viitataan ilmaantuvuuslukuun yli 10/100 000/14 vrk. On kyseenalaista sitoutua lakitekstissä tiettyyn ilmaantuvuuslukuun. Tulisi harkita viittausta esimerkiksi THL:n päivittyvään tilannekuvaan tai muuhun vastaavaan, jolloin kynnystä ao. päätösten tekemiselle voisi tarvittaessa nostaa. Tilanne voi muuttua hyvin nopeasti siten, että viranomaiset joutuvat tekemään jatkuvasti päätöksiä kunnissa tai aluehallintovirastoissa.  Pykälän 4 momentin 2 kohdassa mainitaan tautiryppäät, joiden tartuntaketjua ei pystytä luotettavasti jäljittämään. Tartunnanjäljityksessä ei ole kyse luotettavuudesta, vaan siitä, etteivät ihmiset tiedä, mistä ovat tartunnan voineet saada. Oikeampi sana saattaisi olla ”kattavasti”. Perustelutekstissä lukee tällä hetkellä: Laissa säädettyjen kriteerien tavoitteena on antaa kunnille ja aluehallintovirastoille tukea aluekohtaiseen arviointiin tartuntatautitilanteen vakavuudesta ja toimenpiteiden välttämättömyydestä. 2 kohdan kriteeri ei anna tukea. Jos tässä käytettäisiin %-lukua jäljitetyistä tartunnanlähteistä ja -ketjuista, voisi epidemian mahdollisesti laajentuessa tulla tarve sen muuttamiselle. Voisi olla hyvä tässä viitata THL:n tilannekuvaan.   Yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 50) todetaan: "Laissa säädettyjen kriteerien tavoitteena on antaa kunnille ja aluehallintovirastoille tukea aluekohtaiseen arviointiin tartuntatautitilanteen vakavuudesta ja toimenpiteiden välttämättömyydestä. Lisäksi tavoitteena on antaa elinkeinonharjoittajille mahdollisuus seurata tartuntatautitilanteen kehittymistä alueellaan ja arvioida mahdollisten viranomaispäätösten todennäköisyyttä." Kriteerit ovat niin väljät (ilmaantuvuusluku 10 ja jäljitettävyys), että tekstissä mainittu ohjaus ja ennakoitavuus ei toteudu. Ellei tällä tarkoiteta, että toimenpiteitä voidaan tehdä hyvin varhaisessa vaiheessa. Mainitut kriteerit ovat täyttyneet esimerkiksi HUS-alueella jo usean viikon ajan.  58 d §:n mukaiset päätökset tulisi tehdä ensisijaisesti alueellisesti ja kaikkia toimialoja koskien. Eri toimialojen asiakastilojen arviointi on käytännössä liki mahdotonta, koska toimialat ja tavat sekä tilat missä asiakaspalvelua järjestetään voivat vaihdella hyvin paljon. Aluehallintovirastolla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta arvioida eri toimialoja tai tiloja. Säännöstekstissä ja perusteluista tulisi käydä selkeästi ilmi, että päätökset tehdään alueittain.  Säännöksessä 3 momentissa mainitut tapahtumat ovat käsitteenä päällekkäisiä laissa jo nyt olevan 58 §:n mukaisten yleisötapahtumien ja yleisten kokousten käsitteiden kanssa. Kahden säännöksen saman aikaisesta soveltamisesta aiheutuu käytännössä ongelmia. Ensinnäkin 58 §:n nojalla päätös voidaan tehdä kerrallaan vain enintään 1 kuukaudeksi ja 58 d §:n nojalla 3 kuukaudeksi. Toiseksi poliisi ei ehdotuksen mukaan valvo muita kuin 58 §:n mukaisia tapahtumia eli 58 d §:n mukaisten tapahtumien valvonta jäisi poliisin valvonnan ulkopuolelle. Tämä johtaisi siihen, että Avi joutuisi tekemään kuukausittain myös 58 §:n nojalla päätöksen yleisötapahtumien ja yleisten kokousten järjestämisestä. Ensisijaisesti poliisin tulisi kuitenkin valvoa myös 58 d §:n piiriin kuuluvia tapahtumia. Molemmissa on kyse yleisökokoontumisista eikä niillä käytännössä ole eroa.    58 d § 5 momentin muotoilu THL:n roolista on hankala ja jättää epäselväksi sen tarkoituksen. Olisi selvempää todeta, että THL tuottaa tämän tiedon. On epäselvää onko säännöksen tarkoitus, että THL seuraa kriteerien täyttymistä ja THL:llä on vastuu huomauttaa päätöksentekijälle, että nyt on kriteerit täyttyneet. Voi myös harkita, onko 5 momentti tarpeen. THL:llä on jo lain perusteella velvollisuus tuottaa tietoa Aveille.  Avilla ei ole käytössään sellaista tietoa, että se käytännössä kykenisi analysoimaan tai arvioimaan päätösten yhteiskunnallisia vaikutuksia eikä Avilla ole tähän tehtävään tarvittavaa osaamista. Yleisessä tiedossa on, että kokoontumisten rajoittaminen tai asiakasmäärien rajaaminen saattaa aiheuttaa esimerkiksi elinkeinoelämälle taloudellisia menetyksiä sekä ihmisille henkisiä ja sosiaalisia haasteita. Voidakseen tehdä edellä mainittuja arvioita AVIn tulisi hankkia selvityksiä yhteiskuntaan tai elinkeinoelämään kohdistuvista vaikutuksista ulkopuoliselta taholta. Tämän voisi tehdä esim. perustamalla asiaan arvioivan poikkihallinnollisen ryhmän, johon kutsutaan eri alojen asiantuntijoita. Ryhmää kuultuaan AVI tekisi kuulemisen pohjalta johtopäätökset tarvittavista jatkotoimista. Mainittu tapa on työläs toteuttaa ja edellyttäisi ehkä säännökseen erikseen maininnan kuvatun AVIlle lankeavan selvittämistehtävän luonteesta tai asiaan liittyvän viranomaisyhteistyön koordinoinnista.    Pykälän 7 momentissa säädetään säännöksen soveltamisesta myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviin kyseiseen toimintaan osallistuville tarkoitettuihin tiloihin ja niissä tapahtuvaan toimintaan. Onko tämä muotoilu riittävän täsmällinen ja ymmärrettävä?     Esitetyn säädöstekstin mukaan toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi päättää kunta tai aluehallintovirasto, jos päätös on tarpeen usean kunnan alueella. Tässä kunnalla tarkoitetaan ilmeisesti kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavaa toimielintä, mutta selvyyden vuoksi viranomaistaho tulisi mainita pykälissä tai ainakin pykälien perusteluissa.      58 g §  58 g:ssä säädetään toimista, mikäli 58 d §:n rajoitteilla tartuntataudin leviämistä ei voida estää. Tällöin tulisi kyseeseen asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen väliaikainen sulkeminen. Kyseessä olisi viimesijainen keino. Säännöksessä säädetään kunnan ja aluehallintoviraston vastuusta. Aluehallintovirasto toteaa, että kunnan toiminnan ensisijaisuudesta tulisi säätää tarkemmin. Laissa tulisi myös tarkemmin määritellä aluehallintoviraston mahdollisen alueellisen määräyksen suhteesta kunnan määräykseen nähden.   Säännöksessä ja sen liitteessä on tarkemmin määritelty toimialat, joihin rajoitteet voivat kohdistua. Kyseessä olisi muun muassa erinäiset liikunta- ja urheilutilat, huvipuistot, nähtävyydet, festivaalit ja markkinat. Säännöksen ulkopuolelle jäisivät suurta osaa suomalaisia tavanomaisesti päivittäin tai lähes päivittäin koskettavia asiakastilanteita, esimerkiksi kaupat. Tulee huomioida, että mikäli näitä viimeksi mainittuja, kuten kauppoja, on syytä yksittäisiä tapauksia laajemmin sulkea, Suomeen tulisi palauttaa poikkeusolot. Toisaalta ehdotetun 58 d §:n rajoitteet voivat olla juuri näitä kansalaisille tavanomaisia asiakastilanteita, joten tältä osin olisi perusteltua arvioida 58 g §:ssä tarkoitetut rajoitteet suhteessa viitattuun 58 d §:ään, joka koskisi kaikkia toimialoja ravitsemisliikkeitä lukuun ottamatta. Aluehallintovirasto toteaa, että ehdotetun lain 58 d §:n ja 58 g §:n keskinäistä suhdetta tulee tarkentaa ja selkeyttää. Aluehallintovirasto toteaa edelleen, että ravitsemisliikkeitä ei voida nyt esitetyssä säännöksessä kohdella muusta elinkeinosta poikkeavasti tilojen väliaikaisten sulkemisten osalta. 58 g § 1 momentin mukaan kunta tai avi voisi määrätä elinkeinotoiminnan tilat suljettaviksi. Perusteluissa (s. 78) viitataan poikkeustilan aikana tehtyyn lakimuutokseen majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin, johon lisättiin lailla uusi 3 a §, jolla ravitsemisliikkeiden aukioloa rajoitettiin. Perusteluissa todetaan, että lailla puututtiin elinkeinonvapauteen tavalla, joka edellyttäisi normaalisti perustuslain säätämisjärjestystä. Laki kuitenkin säädettiin koronaepidemiatilanteessa poikkeuksellisesti perustuslain 23 §:n mukaisesti tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Laki oli voimassa 30.3.-31.5.2020. Ravitsemisliikkeet oli pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Kun kunnalle ja aville annettaan valtuudet sulkea elinkeinotoiminnanharjoittajan asiakastilat, tässä puututaan elinkeinovapauteen tavalla, joka ilmeisesti edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä, kun poikkeustilaa ei enää ole voimassa.    Pykälässä viitataan liitteeseen, jossa on lueteltu toimialat, jotka kunnan tai avin olisi mahdollista sulkea. Listalla ovat myös kirjastot. Kun kirjastot kevään poikkeusolojen aikana suljettiin, kritisoitiin sitä, ettei asiaa ollut käsitelty perustuslakivaliokunnassa. Perustelutekstissä sivulla 13 todetaan: Yleisistä kirjastoista annetussa laissa (1492/2016) säädetään kunnille velvollisuus ylläpitää itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yleisiä kirjastoja taikka järjestää alueellaan muulla tavoin kirjastotoimintaa, jotta muun muassa väestön yhdenvertainen mahdollisuus osallistua sivistys ja kulttuurielämään tulisi turvatuksi. Lain 10 § mukaan yleisen kirjaston tulee olla kaikkien käytettävissä ja saavutettavissa. Kirjastojen sulkemista ei em. perustuen voi verrata museoiden tai konserttisalien sulkemiseen. Tähän tulisi kiinnittää huomiota esityksen kappaleessa 12, jossa käsitellään suhdetta perustuslakiin.  58 g §:n sanamuodon osalta on epäselvää, onko sulkemispäätös mahdollista tehdä vain yhtä tai tiettyä elinkeinonharjoittajaa koskevaksi vaiko vain tiettyä toimialaa tai sen osaa koskevaksi.     58 g §:n 2 momentissa on lueteltu toimialat joihin pykälää sovelletaan ja lisäksi mainitaan muu vastaava toimiala. On epäselvää, onko lain liitteenä oleva toimialaluettelo tyhjentävä. Säännös ei ole riittävän täsmällinen tältä osin. Perusteluissa tulisi avata, mitä nämä muut vastaavat toimialat voisivat olla.     Pykälän mukaan kunta tai avi voi määrätä sulkemaan tilat kokonaan tai osittain. HE:ssä (s. 54) todetaan, että tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakasmäärän rajaamista suoraan hallintopäätöksellä johonkin tiettyyn osaan tyypillisestä määrästä. Säädöstekstissä mainitaan kuitenkin tilojen sulkeminen kokonaan tai osittain. Säädöstekstin perusteella on epäselvää voidaanko sen perusteella rajoittaa asiakasmääriä.     58 g §:n 3 momentin mukaan päätös voi koskea toimintaa, jossa asiakkaat tai osallistujat sijoittuvat tyypillisesti tavalla, joka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella muodostaa erityisen riskin tartuntataudin leviämiselle. 3 momentti on lisäkriteeri päätöksen tekemiselle. Tämän lisäksi toimiala tulee olla mainittu pykälän 2 momentissa ja lain liitteessä. Avilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia arvioida sitä miten eri asiakastiloissa asiakkaat sijoittuva. Avilla ei ole mahdollisuutta ryhtyä käymään läpi yksittäisiä asiakastiloja asian selvittämiseksi. Käytännössä pykälää voisivat soveltaa vain kunnat, joilla olisi mahdollisuus arvioida tiloja säännöksessä edellytetyllä tavalla.    Pykälän 3 momentissa mainitaan ensimmäisenä  ilmateitse tarttuminen. Toisaalla perusteluteksteissä todetaan, että ’uusi koronavirus tarttuu henkilöstä toiseen ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii, aivastaa, puhuu tai vaikka laulaa’. Esimerkiksi THL:n sivuilla todetaan edelleen: Uusi koronavirus (SARSCoV-2) tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii tai aivastaa. Lähikontaktissa korona voi tarttua myös kosketuksen välityksellä, jos sairastunut on esimerkiksi yskinyt käsiinsä ja on sen jälkeen koskenut toiseen ihmiseen. Pykälissä, jotka koskevat muitakin kuin koronaviruksia, on luonnollisesti oltava maininta myös ilmateitse tarttuvista viruksista.   58 g § 3 momentissa sanotaan: "tavalla, joka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella muodostaa erityisen riskin". Tutkimustieto on huono termi. Pitävää tutkimustietoa ei tämän epidemian aikana ehdi tulla (vrt. maskisuositus).  Tässä lienee tarkoitus mahdollistaa uuden kokemustiedon hyväksikäyttöä siinä tapauksessa, jos käsitys viruksesta muuttuu.    Pykälän 5 momentin 1 kohdassa viitataan ilmaantuvuuslukuun yli 10/100 000/14 vrk. On kyseenalaista sitoutua lakitekstissä tiettyyn ilmaantuvuuslukuun. Tulisi viitata esimerkiksi THL:n päivittyvään tilannekuvaan tai muuhun vastaavaan, jolloin kynnystä ao. päätösten tekemiselle voisi tarvittaessa nostaa. Tilanne voi muuttua hyvin nopeasti siten, että viranomaiset joutuvat tekemään jatkuvasti päätöksiä kunnissa tai aluehallintovirastoissa.  Pykälän momentin 5 kohdan 2-kohdassa mainitaan tautiryppäät, joiden tartuntaketjua ei pystytä luotettavasti jäljittämään. Tartunnanjäljityksessä ei ole kyse luotettavuudesta, vaan siitä, etteivät ihmiset tiedä, mistä ovat tartunnan voineet saada. Oikeampi sana lienee ”kattavasti”. Perustelutekstissä lukee tällä hetkellä: Laissa säädettyjen kriteerien tavoitteena on antaa kunnille ja aluehallintovirastoille tukea aluekohtaiseen arviointiin tartuntatautitilanteen vakavuudesta ja toimenpiteiden välttämättömyydestä. 2 kohdan kriteeri ei anna tukea. Jos tässä käytettäisiin %-lukua jäljitetyistä tartunnanlähteistä ja -ketjuista, voisi epidemian mahdollisesti laajentuessa tulla tarve sen muuttamiselle. Voisi olla hyvä tässä viitata THL:n tilannekuvaan.  58 g §:n perusteluiden mukaan säännöksen soveltamiskynnys on korkea, mutta mistään ei tule ilmi, milloin tällainen korkea soveltamistilanne on kyseessä. Lisäksi epäselväksi jää mistä arvio siitä tulee, että nimenomaan jollakin tietyllä toimialalla taudin leviämisen riski on suurempi kuin muilla. On epäselvää, mikä taho voi tällaisen arvion tehdä. Kaikilla liitteessä mainituilla toimialoilla on toimialakohtaisesti paljon eroja tiloissa ja toiminnan luonteessa, minkä vuoksi ei ole mahdollista, että avit voisivat alkaa laajalla kädellä sulkemaan tietyn toimialan tiloja alueellaan, koska aina pitäisi tehdä tapaus- ja tilakohtaista arviota siitä, onko juuri tietyn toimitilan sulkeminen välttämätöntä. Tämän arvion tekisi kunta.    Esitetyn säädöstekstin mukaan toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi päättää kunta tai aluehallintovirasto, jos päätös on tarpeen usean kunnan alueella. Tässä kunnalla tarkoitetaan ilmeisesti kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavaa toimielintä, mutta selvyyden vuoksi viranomaistaho tulisi mainita pykälissä tai ainakin pykälien perusteluissa.  58 g §:n 8 momentissa säädetään säännöksen soveltamisesta myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviin kyseiseen toimintaan osallistuville tarkoitettuihin tiloihin ja niissä tapahtuvaan toimintaan. Onko tämä muotoilu riittävän täsmällinen ja ymmärrettävä?       58 h §    58 h §:n säädösteksti: "Jos kunta tai aluehallintovirasto on tehnyt edellä 58 d §:n 1 tai 8 momentissa tarkoitetun päätöksen" Momentit tulisi olla 1 ja 7.    58 h §:n mukaan suunnitelma toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi on pyynnöstä esitettävä kunnalle, aluehallintovirastolle ja Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilmeisesti kunnalla tarkoitetaan kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä tai muuta kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan toimielimen alaista viranhaltijaa. Selvyyden vuoksi kunnan viranomaistaho tulisi mainita pykälässä tai ainakin pykälän perusteluissa.   59 a §   Valvontatehtävän antaminen kunnan terveydensuojelu ja elintarvikevalvontaviranomaisille on hyvä ja kannatettava asia. Laissa tulisi olla säännös, että tarkastuksella havaituista epäkohdista tulee ilmoittaa valvontaa pyytävälle taholle, jotta he voivat sitten ryhtyä tarvittaessa muihin toimenpiteisiin. Muutoin tällä tarkastuksella ei ole mitään merkitystä, koska kuitenkaan terveydensuojelu- tai elintarvikeviranomaisella ei ole oikeutta antaa mitään määräyksiä tai ohjeita. Ainoastaan tarkastaa. Pitää selventää miten valvontahavainnoista ilmoitetaan ja kuka vastaa jälkivalvonnasta.   Ympäristöterveydenhuollon tarkastuskäyntimaksuasian osalta Avi toteaa: Jos tarkastus tehdään kunnan oman valvontakäynnin yhteydessä, ei ole perusteltua, että kunta saa siitä maksua. Sen sijaan, jos Avi pyytää tekemään tarkastuksen kohteeseen, jota ei nyt muuten tarkastettaisi, voisi kunta periä siitä maksun.
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • K-kauppiasliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c §: Pykälässä luetellut omaehtoiset toimet ovat laajalti käytössä ja osoittautuneet onnistuneiksi. Yrityksillä on valmius ja osaaminen tehdä tehokkaita omaehtoisia suojaamistoimia nopeasti ja joustavasti. Koronakevät osoitti, että yritykset onnistuivat tekemään juuri omiin liiketiloihin ja asiakastarpeeseen sopivia suojausratkaisuja, jotka olivat tehokkaita. Vähittäiskaupan toimipisteistä saatuja covid 19 –tartuntoja ei ole meidän tiedossamme. Katsomme, että omaehtoiset toimenpiteet toimivat hyvin, eikä erillistä määräaikaista velvoitetta viranomaismääräyksistä tarvita. 58 d §: Vähittäiskaupan toimipisteissä kohtaamiset ovat hyvin lyhytkestoisia ja turvavälit pystytään säilyttämään omaehtoisesti. Esityksen mukaiset viranomaisvaltuudet vaikuttavat ylimitoitetuilta. Tilajärjestelyjä koskevien viranomaisvaatimusten kaavamaisuus tekee soveltamisesta kankeaa. Omaehtoisin toimenpitein päästään nopeasti tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Uhkana on myös, että tilajärjestelyjä koskevat viranomaisvaatimukset asettavat erilaiset myymälätyypit ja –tilat epätasa-arvoiseen asemaan. 58 g §: Vähittäiskaupan toimipisteissä kohtaamiset ovat hyvin lyhytkestoisia ja turvavälit pystytään pääsääntöisesti säilyttämään omaehtoisesti. Tartuntojen ilmaantuvuus sairaanhoitopiirin alueella on sinänsä täsmällinen mittari, mutta se ei kerro alueen kohtaamistilanteiden vaarallisuudesta, vaan ainoastaan vahvistettujen tartuntojen määrästä. Ostoskeskuksen määritelmä puuttuu. Yrityksillä on valmius ja osaaminen tehdä tehokkaita omaehtoisia suojaamistoimia nopeasti ja joustavasti. Koronakevät osoitti, että yritykset onnistuivat tekemään juuri omiin liiketiloihin ja asiakastarpeeseen sopivia suojausratkaisuja, jotka olivat tehokkaita. Vähittäiskaupan toimipisteistä saatuja covid 19 –tartuntoja ei ole meidän tiedossamme. Vastustamme esitettyjä viranomaisvaltuuksia liian pitkälle menevinä. 58 h §: Ehdotus kirjallisesta suunnitelmasta on omiaan lisäämään byrokratiaa. On tarkoituksenmukaisempaa kohdentaa yrittäjien toimet omaehtoiseen asiakasturvallisuuden parantamiseen kuin kirjallisiin selostuksiin näistä.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kiitämme mahdollisuudesta lausua tartuntatautilain (1227/2016) muutoksista. Kuvataiteen toimijoiden kannalta olennaisia lakiesityksessä ovat kohdat 58 c §, 58 d § ja 58 g §. Kuten koko kulttuurin toimiala, myös kuvataidetoimijat ovat keväällä 2020 kärsineet mittavia taloudellisia menetyksiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi tehtyjen rajoitustoimenpiteiden vuoksi. Kuvataiteilijoiden toimeentuloon ja tulonmenetyksiin vaikutti erityisesti gallerioiden sulkeutuminen taiteen yleisöiltä ja asiakkailta. Kiitämme esitystä erityisesti alueellisen tautitilanteen huomioimisesta mahdollisista rajoitustoimenpiteistä päätettäessä. On tärkeää, että kuvataidetoimijat eri puolilla maata pystyvät jatkamaan toimintaan ja pitämään asiakastilojaan auki mahdollisimman normaalisti tautitilanteen vaihdellessa valtakunnallisesti. Pyydämme kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin: 58 c § (määräaikainen) Koronavirustilanteessa yleisötiloja ylläpitävät kuvataiteen toimijat ovat hyvin oma-aloitteisesti rajoittaneet asiakasmääriään sekä tehostaneet tilojensa siisteyttä ja hygieniaa. Kannatamme asiakastiloissa huomioitavia siisteys- ja hygieniatoimenpiteitä. Gallerioissa ja kuvataidetapahtumissa on pääosin mahdollista järjestää asiakkaiden oleskelu väljästi ja ylläpitää turvavälejä niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin välillä. 58 d § (määräaikainen) Kannatamme pääosin lakiesityksessä tehtyjä ehdotuksia. Huomautamme kuitenkin, että taidegallerioita, tai myöskään taidemuseoita, tuskin on tarpeen väliaikaisestikaan sulkea koronavirustaudin leviämisen estämiseksi, sillä taidenäyttelyissä on helppo säilyttää turvavälit ja rajoittaa samaan aikaan tilassa olevien ihmisten määrä riittävän pieneksi. Näyttelynavajaiset on koronaepidemian aikana jätetty järjestämättä, jos viranomaisohjeet ovat sitä edellyttäneet, mutta näyttelytoimintaa on voitu silti jatkaa sujuvasti ja turvallisesti. Tässä mielessä taidenäyttelytoiminta eroaa esimerkiksi teatteriesityksistä ja konserteista, joissa turvavälien ylläpitäminen ja yleisömäärän rajaaminen on paljon vaikeampaa. Gallerioiden on mahdollista tarvittaessa rajoittaa asiakasmääriään siten, että kävijöiden on tosiasiallisesti mahdollista välttää lähikontakti toisiinsa. Olisi suotavaa, että rajoituspäätöksissä voitaisiin käyttää tapauskohtaista harkintaa ja rajoitustoimenpiteet voitaisiin mitoittaa oikeasuhtaisesti toiminnan luonteeseen ja asiakasmääriin nähden. 58 g § (määräaikainen) Painotamme rajoitustoimenpiteiden oikeasuhtaisuutta toimijan luonteeseen ja todennäköisiin kävijämääriin nähden. Esimerkiksi gallerioissa on koronavirustaudin leviämisen estämiseksi jo nyt porrastettu ja rajoitettu kävijämääriä oleellisesti siten, ettei synny merkittävien tartuntaketjujen riskiä. Gallerioiden mahdollisuus jatkaa toimintaansa ja pystyä vastaanottamaan pieniä määriä kävijöitä myös mahdollisten rajoitustoimien aikana on erittäin tärkeää niiden, ja välillisesti myös kuvataiteilijoiden, toimeentulolle. Kuvataidekentällä järjestetään vuosittain muutamia suurempia tapahtumia, joissa on niin ikään mahdollista porrastaa vierailuja ja rajoittaa kävijämääriä olennaisesti, sekä turvata väljien tilojen ansiosta fyysisten lähikontaktien välttäminen. Esimerkiksi teosvälitystilaisuuksien taloudellinen merkitys on suuri niitä järjestävien voitta tavoittelemattomien yhdistysten toiminnalle sekä kuvataiteilijoiden toimeentulolle. On suotavaa, että tämänkaltaisten tilaisuuksien järjestäminen pysyy mahdollisena riittävin varotoimenpitein. Korostamme myös mahdollisten väliaikaisten sulkemisten aiheuttamien taloudellisten menetysten seurantaa ja tukitoimien välttämättömyyttä. Viimesijaisessa tilanteessa olisi tärkeää, että voittoa tavoittelemattomat kuvataiteen yhteisöt ja tekijät voisivat hakea kompensaatiota tulonmenetyksiinsä. Painotamme, että on tärkeää huolehtia, että rajoituspäätöksistä seuraavat mahdolliset valitukset ja muutoksenhakutilanteet käsitellään ripeästi. Monelle kulttuurialan toimijalle jo yhden kuukauden sulkeminen voi olla kohtalokas.
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Pykälässä 58§c ei ole riittävän täsmällisesti määritelty, koskevatko rajoitteet yksityisen sote-alan ammatinharjoittajia ja yrittäjiä. Esimerkiksi kuntoutuspalveluissa asiakaskunta on osin pitkäaikaista, mutta osin vaihtelevaa, koska kuntoutusjaksoja päättyy ja toisaalta uusia alkaa jatkuvasti. Pykälän kuvauksessa (s. 45) mainittu lause "Asiakastiloina ei näin ollen pidettäisi elinkeinonharjoittajan tiloja, joissa vakiintuneesti oleskelevat tietyt henkilöt esimerkiksi sosiaalipalveluita tarjoavien yksityisten palveluntuottajien tiloja. Tällöin kyse on jatkuvasti saman asiakaskunnan käytössä olevista tiloista." ei kaikilta osin vastaa kuntoutusalan ammatinharjoittajien toimintaa ja vaatii täsmennystä sen osalta, sovelletaanko pykälää kuntoutusalan yksityisiin toimijoihin vai ei. Koko koronaviruspandemian ajan yksityisten sote-alan yritysten ohjeistuksissa on ollut epäselvyyttä ja puutteellisuutta.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 2. Yksityiskohtaiset kommentit elinkeinotoiminnan rajoittamisesta Tartuntatautilain määräaikaista muuttamista koskeva lakiehdotus puuttuu merkittävällä tavalla elinkeinonharjoittamisen vapauteen ja omaisuuden suojaan. Lakiehdotus antaa aluehallintovirastoille ja kunnille faktisesti mahdollisuuden kieltää elinkeinotoiminnan harjoittaminen. Lakiehdotuksessa mainitut kriteerit ovat niin tiukkoja, että niiden perusteella voidaan jo syksyn aikana sulkea yrityksiä varmuuden vuoksi aina kun viranomaiset haluavat. Jos laissa säädetyt valtuudet ovat näin laajoja, vaarana on, että linjanvedot eri puolella Suomea ovat erilaisia ja osa päätöksistä tehdään ilman perusteellista analyysia kokonaishaitoista ja päätöksillä saatavista hyödyistä. 2.1 Aluehallintoviraston ja kunnan määräykset asiakastilojen toiminnan rajoittamisesta Ehdotuksen mukaan, jos on ilmeistä, että poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämiseksi 58 c §:n mukaiset toimenpiteet eivät ole riittäviä ja se on koronavirustaudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä, kunta voi päättää, että asiakas- ja odotustilojen käytön edellytyksenä on, että tiloissa toimivan elinkeinonharjoittajan on järjestettävä tilassa tai sen osassa oleskelu asiakasmäärää rajoittamalla, asiakaspaikka- tai tilajärjestelyin tai muilla tavoin siten, että asiakkaiden ja seurueiden on [tosiasiallisesti] mahdollista välttää lähikontakti toisiinsa. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavan päätöksen silloin, kun se on tarpeen usean kunnan alueella. Ehdotuksen mukaan velvoitetta voitaisiin soveltaa, jos sairaanhoitopiirin alueella 14 päivän aikana todennettujen tartuntojen ilmaantuvuus 100.000 asukasta kohti ylittää [10]; tai kunnan tai [sairaanhoitopiirin] alueella todetaan tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään ja jotka näin ollen aiheuttavat merkittävän riskin uusien tartuntojen leviämiselle alueella. Pykälässä säädetyt velvoitteet olisivat viranomaispäätöksen mukaisesti voimassa alueellisesti rajatulla alueella ja enintään 3 kuukautta kerrallaan. Viranomaisen oikeus rajoittaa asiakastilojen käyttöä puuttuisi voimakkaalla tavalla elinkeinonharjoittajien toimintaan. Säännös on ongelmallinen monessa suhteessa: 1) Kaikkien elinkeinonharjoittajien asiakastiloihin kohdistuvia päätöksiä voitaisiin tehdä, jos tarttuvuusluku alueella nousee yli 10:n tai, jos alueella todetaan identifioimattomia tartuntaryppäitä. Viranomainen voi tehdä päätöksiä, jos jompikumpi kriteeri täyttyy ilman, että niiden välttämättömyyttä tarkemmin arvioidaan. Päätöksen ulkopuolelle jäisivät ainoastaan erikseen laissa määritellyt tilanteet. 2) MaRan näkemyksen mukaan tarttuvuusluvun noustessa yli 10:n tai identifioimattomien tartuntaryppäiden esiintyminen alueella ei tulisi antaa tartuntatautiviranomaiselle oikeutta rajoittaa kaikkien liitteessä mainittujen elinkeinonharjoittajien toimintaa. Rajoituksia määrättäessä on tehtävä laajempi kokonaisharkinta ja otettava huomioon muitakin tartuntatautitilanteeseen vaikuttavia asioita. Viranomaisen on harkittava ovatko rajoitteista aiheutuvat haitat oikeassa suhteessa niiden avulla saavutettuihin hyötyihin. Jos käytetään erittäin matalaa tarttuvuuslukua 10, viranomainen voi määrätä rajoituksia, jotka eivät ole oikeassa suhteessa niistä aiheutuviin haittoihin. Lakiehdotuksessa ei käsitellä riittävästi sitä, miten arvioidaan määräysten antamisen välttämättömyys. Elinkeinonvapaus on perusoikeus, eikä sitä voi rajoittaa, ellei rajoittamista koskevien määräysten antaminen ole välttämätöntä. Päätöksellä rajoitettaisiin myös vastuullisesti toimivien yritysten toimintaa ja voitaisiin aiheuttaa suurempaa vahinkoa yritysten toiminnalle kuin koronaepidemian torjumiseksi on tarpeen. On kohtuutonta, että yritys, joka on panostanut hygieniaan, siivoukseen ja turvaväleihin, ja ehkäisee tiloissaan ruuhkien ja tungoksen syntymistä joutuisi näiden päätösten kohteeksi pelkästään sillä perusteella, että yritys sijaitsee alueella, jossa tarttuvuusluku on yli 10:n, tai jos alueella on havaittu tartuntaryppäitä. 2.2 Asiakastilojen sulkeminen Viimesijaisena keinona tilanteessa, jossa koronavirustautitilanne olisi käytännössä edennyt hallituksen periaatepäätöksenä 3.9.2020 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaiseen co-vid-19-epidemian leviämisvaiheeseen, ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta väliaikaisesti sulkea elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan tiloja asiakkailta, ja muilta toimintaan osallistuvilta fyysisten lähikontaktien välttämiseksi ja epidemian leviämisen estämiseksi. Ehdotetun 58 g §:n 1 momentin mukaan määräys väliaikaisesti kieltää asiakas- tai osallistujatilojen käyttö osittain tai kokonaan voidaan kohdistaa seuraaviin koronavirustaudin leviämiselle riskin muodostaviin kulttuuri- ja viihdetoiminnassa, urheilutoiminnassa sekä huvi- ja virkistyspalveluissa tai muussa vastaavassa elinkeinotoiminnassa käytettäviin asiakastiloihin, joissa on erityinen mahdollisuus merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle ottaen huomioon ihmisten fyysinen läheisyys ja yhtä aikaa paikalla olevien ihmisten määrä tai riski taudin leviämiselle tilojen pintojen välityksellä. Määräys voidaan kohdistaa seuraaviin toimialoihin ja tiloihin, jos niissä asiakkaat tai osallistujat tyypillisesti sijoittuvat tavalla, joka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella muodostaa erityisen riskin ilmateitse, pisara- ja kosketustartuntana tarttuvan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämiselle (lähikontakti): - Liikuntaan tai urheiluun sekä niiden seuraamiseen käytettävät tilat - Uimahallit, maauimalat kylpylät ja saunat - Huvi- ja teemapuistot sekä nähtävyydet - Festivaalit ja markkinat - Konserttisalit ja muut elävän musiikin esittämiseen käytettävät tilat - Teatterit ja muut esittävien taiteiden esittämiseen käytettävät tilat - Elokuvateatterit ja muut elokuvien ja muiden vastaavien audiovisuaalisten teosten esittämiseen käytettävät tilat - Kongressi- ja messukeskukset sekä kongressien, messujen ja muiden vastaavien tapah-tumien järjestämiseen käytettävät tilat - Ostoskeskukset - Rahapeli- ja vedonlyöntipalveluihin käytettävät tilat - Museot, galleriat ja kirjastot MaRa toteaa, että asiakastilojen sulkemisessa on kyse faktisesti elinkeinotoiminnan harjoittamisen kieltämisestä toisin kuin perusteluissa annetaan ymmärtää. Jos viranomaisen päätöksellä elinkeinonharjoittajaa kielletään ottamasta tilaan asiakkaita, elinkeinonharjoittaminen estyy kokonaan. Kylpylää, hiihtokeskusta, keilahallia, kongressi- ja tapahtumataloa, huvi- tai teemapuistoja ei voi pitää lainkaan auki, jos tilaan ei voi ottaa asiakkaita. Festivaalia ei voi järjestää, jos festivaalialueelle ei voi ottaa asiakkaita. Viranomaiselle annettu oikeus kieltää elinkeinontoiminnan harjoittaminen yhdessä tai useammassa toimipisteessä puuttuu erittäin voimakkaasti elinkeinon harjoittamisen vapauteen. Viranomaiselle ei tule antaa oikeutta kieltää liitteessä mainittujen asiakastilojen käyttöä kokonaan tai osittain, ellei koronapandemian leviämisen uhka ole kansainvälisesti vertaillen vakava. Useat MaRan edustamat toimialat on määritelty aloiksi, joissa olisi merkittävä erityinen riski merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle. MaRa katsoo, että sen edustamilla toimialoilla listassa mainitut kylpylät, huvi- tai teemapuistot, festivaalit, kongressi- ja messukeskukset, hiihtokeskukset tai keilahallit (liikuntapaikat) eivät ole aiheuttaneet laissa mainittua erityistä merkittävää riskiä tartuntaketjujen syntymiselle, koska tiloissa on laajamittaisesti ja tehokkaasti otettu käyttöön koronapandemian aikana omavalvontaa ja tarkoituksenmukaisia hygienia- ja muita toimenpiteitä. Toimenpiteet ovat olleet tehokkaita, koska näissä tiloissa ei ole syntynyt epidemian aikana merkittäviä tartuntaketjuja. Vaikka yrityksissä on uutisoitu altistumisista, tartuntojen määrä on jäänyt vähäiseksi. Koronaepidemian aikana on mahdollista, että altistuksia tapahtuu, mutta kaikkia listassa mainittuja asiakastiloja ei voida tartuntataudin ehkäisemiseksi sulkea varmuuden vuoksi sillä perusteella, että tartuntaluku alueella on noussut yli 20:n tai alueella on tapahtunut useita tartuntaryppäitä. Tämä on myös elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuutonta. Yritykset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja turvallisen ympäristön luomiseksi, mutta ne määrättäisiin sulkemaan tilansa yritysten omaan toimintaan liittymättömällä perusteella. Sulkemispäätös aiheuttaisi yrityksille merkittäviä taloudellisia tappioita, mistä seuraa yritystoiminnan lopettamisia, konkursseja ja työttömyyttä. Yritykset ovat palkanneet henkilökuntaa ja tehneet sopimuksia henkilöstönvuokrausyritysten kanssa. Viranomaisen päätös kieltää asiakastilojen käyttö johtaa tulovirran loppumiseen samalla kun henkilöstö- ja muut kulut juoksevat. Yritys ei viranomaisen päätöksen perusteella voi välittömästi lomauttaa henkilökuntaa tai peruuttaa seuraamuksitta vuokratyöyritykselle tekemäänsä tilausta. Toinen merkittävä kustannus on toimitiloista tai alueesta maksettava vuokrat. Tilat ovat edelleen vuokralaisen hallinnassa, vaikka tiloihin ei voi viranomaisen päätöksen takia ottaa asiakkaita. Vuokranantajat eivät välttämättä suostu tai pysty vapauttamaan vuokralaista vuokranmaksusta. Myös omien tilojen kustannukset on maksettava sulkemisen aikanakin. Yrityksille on myös syntynyt ennen rajoitusaikaa kuluja, jotka jäävät rasittamaan yrityksen tulosta liiketoiminnan keskeytyessä. Jos viranomaiselle annetaan oikeus tartuntatautilain nojalla kieltää asiakastilojen käyttö kokonaan tai osittain, niin valtion tulee kompensoida tilojen sulkemisesta aiheutuvat menetykset elinkeinonharjoittajalle. Riskiä tilojen sulkemisen aiheuttamista menetyksistä ei voi kantaa elinkeinonharjoittaja. 2.3 Tartuntatautilain määräaikainen muutos johtaa päällekkäiseen sääntelyyn Asiakastiloja koskevat määräykset johtavat päällekkäiseen sääntelyyn muun tartuntatautilain sääntelyn kanssa. Esimerkiksi yleisötilaisuuksista voidaan antaa jo nykyisen tartuntatautilain nojalla määräyksiä, kun ne katsotaan välttämättömäksi tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Aluehallintovirastot ovat antaneet määräyksen, jonka nojalla yli 50 henkilön tilaisuuksia voi järjestää, jos niissä noudatetaan OKM:n ja THL:n ohjeita. Tartuntatautilanteen kehittyminen mahdollistaa yleisötilaisuuksia koskevien määräysten lieventämisen tai kiristämisen. Ehdotettu sääntely voi johtaa seuraaviin kohtuuttomiin tilanteisiin: Tapahtumajärjestäjä päättää yleisötilaisuuden järjestämisestä. Tapahtuman anniskelualueella noudatetaan ravitsemisliikkeitä koskevia säännöksiä ja tilai-suudessa huolehditaan myös turvaetäisyyksistä ja hygieniasta THL:n ja OKM:n antamien ohjeiden mukaisesti. Tapahtumajärjestäjä on tehnyt sopimukset esiintyjien ja muiden sopimuskumppanien kanssa. Tapahtumaa on markkinoitu, lipunmyynti on aloitettu ja tapahtumaa valmisteleville alihankkijoille ja henkilökunnalle on maksettu laskuja ja palkkaa. Tartuntataudin ilmaantuvuusluku nousee alueella yli 20:n ja kunta antaa aluehallintoviraston tartuntatautilain antamasta yleisötilaisuusmääräyksestä poikkeavan päätöksen ja päättää, että tapahtumaa ei voi 58 g §:n nojalla lainkaan järjestää. Kun kielto tulee tapahtuman julkistamisen ja lipunmyynnin aloittamisen jälkeen, tapahtumanjärjestäjä kantaa riskin tappioista. Tilanne on tapahtumajärjestäjien kannalta kohtuuton. Tartuntatautilain muuttamista koskeva ehdotus johtaa siihen, että festivaalien, konserttien, tapahtumien ja kokousten järjestäminen vaikeutuu entisestään. Jos kyseessä on tapahtuman rajoittaminen jo toisen kerran, monet perinteiset tapahtumat tulevat Suomessa katoamaan. Sääntelyn päällekkäisyyttä koskeva ongelma koskettaa liitteessä mainituista tiloista erityisesti kongressi- ja tapahtumataloja, kylpylöitä ja keilahalleja. Ne noudattavat anniskelualueidensa osalta ravitsemisliikkeitä koskevaa sääntelyä. Esimerkiksi kongressi- ja tapahtumataloissa kaikki asiakastilat on voitu hakea anniskelualueiksi, ja tilat noudattavat tältä osin ravitsemisliikkeitä koskevia sääntöjä. Erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia järjestävät kongressi- ja tapahtumatalot noudattavat myös yleisötilaisuuksista annettuja määräyksiä ja ohjeita, kun niissä järjestetään isompia yleisölle avoimia tilaisuuksia. Ehdotettu uusi sääntely johtaisi siihen, että nämä tilat tulisivat myös uuden sääntelyn piiriin. Vaikka yritykset toimivat ravitsemisliiketiloja koskevien määräysten ja omavalvonnan mukaisesti, ja yleisötilaisuuksia järjestettäessä aluehallintoviraston antamien määräysten mukaisesti, niiden toimintaa voidaan rajoittaa tai pahimmassa tapauksessa kokonaan estää ehdotetun sääntelyn nojalla. Päällekkäinen sääntely johtaa tilanteisiin, joita yritysten on mahdoton hallita. Päällekkäinen sääntely voi koskea myös ostoskeskuksia. Niissä olevat ravintolat noudattavat ravintoloita koskevaa tartuntatautilain muutosta. Silti myös ostoskeskuksissa toimivien ravintoloiden tilat voitaisiin sulkea, vaikka ne noudattaisivat tarkasti ravintoloita varten säädettyä lainsäädäntöä. Sama koskisi kauppakeskuksissa toimivia liikunta- ja kulttuuritiloja, jotka noudattavat tarkasti omaa omavalvontaansa ja hygieniatoimenpiteitä. 3. Lain voimassaoloaika estää ensi kesän festivaalien ja suurtapahtumien valmistelun MaRan jäsenenä olevat musiikkifestivaalit toteavat liitolle lähettämässään palautteessa, että määräaikaisen tartuntatautilain muutoksen pitkä voimassaoloaika estää ensi kesän päätapahtumien valmistelun ja sopimusten tekemisen. Jos nykyiset hygieniamääräykset, turvavälit ja toimintatavat lukitaan koronaviruksen leviämisen ehkäisyn tavoiksi lainsäädännöllä kesäkuun loppuun ja viranomaisille annetaan nykyistä laajemmat toimivaltuudet kieltää yleisötilaisuuksien järjestäminen, myös kesä 2021 vietetään ilman musiikkifestivaaleja ja muita suuria tapahtumia. Tällä olisi merkittävät haittavaikutukset myös kuntatalouteen ja kotimaanmatkailuun. Festivaalien ja tapahtumien mahdollistamiseksi lain voimassaolon tulisi loppua keväällä, ei keskikesällä. Syksyn ja talven aikana on kehitettävä ja otettava käyttöön pikatestaus sekä kehitettävä uusia toimintatapoja, joilla riskejä voidaan hallita. Festivaaleilla on oltava riittävän ajoissa selvillä, millä edellytyksillä tapahtumia voidaan järjestää. Kun ravintolat avattiin kesäkuussa ravintoloiden sisätiloissa sijaitsevia anniskelualueita rajoitettiin tiukemmin kuin ulkotarjoilualueita. Tämä perustui riskienarviointiin ja tietoon siitä, että tartunnan riski ulkoalueilla on pienempi. Festivaalit järjestetään ulkotiloissa, mikä on otettava huomioon omavalvontaa mitoitettaessa ja toimintatapoja määrättäessä.
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esityksen Pääasialliset vaikutukset -osiossa on laajasti tunnistettu esitysten todennäköisiä ja mahdollisia vaikutuksia yhteiskunnan eri sektoreihin, viranomaisiin ja yksilöihin, etenkin talouden kannalta. Elinkeinotoiminnan vaatiman tilan osittaisesta tai täydellisestä sulkemista päätettäessä, tulee käyttää erityistä harkintaa ja huomioida toimien seurauksia sekä elinkeinonharjoittajan että hänen työllistämien työntekijöiden toimentuloon ja hyvinvointiin. Pidempiaikaisten rajoitustoimien vaikutuksia on syytä arvioida tartuntataudin leviämisen ja esityksessä mainittujen (talous)vaikutusten lisäksi myös laajemmin kansanterveyden kannalta. Harkittaessa esim. yhdistysten piirissä tapahtuvaa toimintaa tulee päätöksenteossa huomioida myös, tapahtuuko toiminta sisä- tai ulkotiloissa. Sisätiloissa tapahtuvaan toimintaan tiedetään liittyvän moninkertainen tartuntariski verrattuna ulkotiloissa järjestettävään toimintaan. Esim. Ruotsissa tapahtunut yhdistystoiminnan rajoittaminen ei ole kohdistunut tarkoituksenmukaisesti kansanterveyden edistämisen näkökulmasta.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotetuissa lainkohdissa kohteena on elinkeinotoiminta ja muu vastaava toiminta. Lainkohtien soveltamisalan ulkopuolelle on nimenomaisesti jätetty uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvä toiminta. Uskonnollisissa kokoontumisissa on todettu viruksen tartuntaryppäitä ja altistumisia aivan kuten elinkeino- ja harrastustoiminnassakin. Epidemiologisesti ei ole mitään syytä jättää uskonnollista toimintaa soveltamisalan ulkopuolelle. Sääntely tulee ulottaa myös uskonnollisiin kokoontumisiin.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        •  58 g §, liitteen toimialat: Suosittelemme, että toimialoihin lisätään ravintolat koskien erityisesti yökerhoja ja baareja, koska tartuntaryppäitä on havaittu nimenomaan näihin liittyen. • 58 d § (elinkeinotoiminnan tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen). Pykälässä asetettu ilmaantuvuuden raja (10) on erittäin matala vallitsevaan tilanteeseen nähden. Pykälä antaa kunnalle (eli yksittäiselle/-sille kunnan viranhaltijoille) huomattavan vallan rajoittaa yksittäisten ihmisten elinkeinotoimintaa. Pykälässä olisi hyvä suositella/velvoittaa kunnan viranhaltijoita ensin neuvottelemaan joko shp:n tartuntataudeista vastaavan lääkärin tai/ja THL:n asiantuntijoiden kanssa rajoitustoimenpiteistä. Ilman neuvottelua pykälä voi johtaa hyvin erilaisiin toimenpiteisiin eri kunnissa vaarantaen kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen. • 58 g § (elinkeinotoiminnan tilojen väliaikainen sulkeminen). Pykälässä asetettu ilmaantuvuuden raja (25) on erittäin matala vallitsevaan tilanteeseen nähden. Pykälä antaa kunnalle (eli yksittäiselle/-sille kunnan viranhaltijoille) huomattavan vallan rajoittaa yksittäisten ihmisten elinkeinotoimintaa. Pykälässä olisi hyvä suositella/velvoittaa kunnan viranhaltijoita ensin neuvottelemaan shp:n tartuntataudeista vastaavan lääkärin kanssa rajoitustoimenpiteistä/sulkemisesta. Ilman neuvottelua pykälä voi johtaa hyvin erilaisiin toimenpiteisiin eri kunnissa vaarantaen kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c-58 h pykälien mukaisista määräyksistä saattaa toiminnanharjoittajille aiheutua niin merkittäviä kustannuksia ja tulonmenetyksiä, että niiden toimintaedellytykset jatkossa vaarantuvat. Kunnan tai julkisen vallan velvollisuudesta hyvittää tai korvata näistä määräyksistä johtuvat menetykset tulee tehdä selkeät kirjaukset lakiin tai sen esitöihin.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Päätökset on voitava tehdä kevyemmin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän monijäsenisessä toimielimessä. Päätökset voisi tehdä kunnan terveystarkastaja.
      • Kansallisgalleria
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kansallisgalleria toteaa, että 58 d § todettu sisätilan määritelmä tulee museotoiminnan osalta käsittää esim. yksittäisinä näyttelysaleina tai -tiloina eikä esim. kokonaisena rakennuksena tai kiinteistönä. Museotiloissa on mahdollista järjestää asiakkaiden ja seurueiden fyysinen turvallisuus siten, että koko museorakenuksessa on kerrallaan useita satoja asiakkaita. Kokonaismäärää pystytään valvomaan ja tarpeen tullen myös rajoittamaan siten että ko. pykälän lähikontaktit pystytään välttämään ja muutenkin luomaan turvallinen asiakaskokemus.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys- ja toimivat markkinat -osasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on toimittanut lausuntokierrokselle hallituksen esitysluonnoksen tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on säätää keinoista ja viranomaisten toimivaltuuksista, joilla voidaan ehkäistä ja torjua covid-19 -viruksen leviämistä hybridistrategian ja sosiaali- ja terveysministeriön toiminta-suunnitelman mukaisesti. Työ- ja elinkeinoministeriö on osallistunut valmisteluverkoston työhön, joka on ollut sosiaali- ja terveysministeriön tukena hallituksen esityksen valmistelussa. Työ- ja elinkeinoministeriö kommentoi lausunnossaan erityisesti esitysluonnoksen osaa, joka koskee toimenpiteitä koronavirustaudin le-viämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa. Työ- ja elinkeinoministeriö osallistuu mielellään myös esityksen jatko-valmistelun aikana elinkeinotoiminnan mahdollisia rajoituksia koske-vaan keskusteluun. Toimenpiteet koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa Esityksen tavoitteista Hallituksen esitysluonnoksen tavoitteena on säätää elinkeinotoimin-taan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan kohdistuvista velvoitteis-ta ja rajoituksista tavalla, jossa voimakkaampiin toimivaltuuksiin voi-daan siirtyä vasta, jos aiemmat toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Ehdotuksessa ei säädettäisi suoraan lain nojalla tulevista rajoituksista, vaan kunnan ja aluehallintoviraston toimivaltuuksista päättää tietyistä toimenpiteistä, jos alueen tartuntatautitilanne sitä edellyttää ja rajoitukset ovat välttämättömiä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Esityksessä pyritään noudattamaan voimassa olevan tartuntatautilain sääntelytapaa ja sillä tavoitellaan lähikontaktien rajoittamista yhdenmukaisesti ja yhdenvertaisesti erilaisissa tapahtumissa, joissa suuri lukumäärä ihmisiä on keskenään verrattain läheisessä kontaktissa, mikä lisää riskiä tartuntojen leviämiselle. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tästä lähtökohdasta perusteltuna, että esitys ulottuu elinkeinotoiminnan ohella julkiseen liikenteeseen ja yh-distystoimintaan. Ravitsemisliikkeiden toimintaa koskevat tartuntatauti-lain 58 a ja 58 b § ovat voimassa 31.10.2020 saakka eivätkä ravitse-misliiketoimintaa koskevat mahdolliset uudet säännökset 1.11.2020 lukien sisälly tähän esitysluonnokseen. Elinkeinotoiminnan osalta esitysluonnos sisältää kolmiportaisen järjes-telmän, jossa erityisten hygieniakäytäntöjen noudattamisvelvoite koskisi kaikkien yritysten asiakastiloja. Paikallisen tai alueellisen tartuntatautitilanteen perusteella kunta tai aluehallintovirasto voisi tehdä päätöksen, jossa se edellyttää elinkeinonharjoittajaa ja muuta toiminnanharjoittajaa ryhtymään toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan lähikontaktien välttäminen tiloissa. Viimesijaisena toimenpiteenä viranomaisilla olisi myös toimivalta kieltää eräisiin laissa määritettyihin toimialoihin käytettävien asiakastilojen käyttö osittain tai kokonaan. Yleisesti työ- ja elinkeinoministeriö pitää perusteltuna järjestelmää, jossa asteittain siirrytään tautitilanteen mukaisesti järeämpiin toimiin. Työ- ja elinkeinoministeriö puoltaa alueellista päätöksentekoa paikalli-sissa viranomaisissa ja pitää tärkeänä, että lakiehdotus sisältää myös kriteerit, joiden täyttymistä edellytetään ennen kuin viranomaispäätök-sellä tehtäviä rajoituksia voidaan määrätä. Jäljempänä lausunnossa esitetään tarkempia huomioita rajoitustoimien sisältöön. Koronaviruksen leviämisen ehkäisemistä koskevat velvoitteet yritykselle Työ- ja elinkeinoministeriö huomioi, että elinkeinonharjoittajat ovat käynnissä olevan epidemian aikana jo toimineet monelta osin hygieniakäytänteitä koskevan säännösehdotuksen (58 c §) mukaisesti. Toi-saalta hygieniasäännösten sisällyttäminen lainsäädäntöön muistuttaisi toiminnanharjoittajia ja kuluttajia taudin olemassa olosta ja epidemian mahdollisesta kehittymisestä ja edelleen kannustaisi toimijoita toimi-maan niin, että kovempia rajoituksia ei tarvitsisi ottaa käyttöön. Vaikka hygieniakäytänteiden noudattamisesta voi aiheutua elinkeinonharjoit-tajalle vähäisiä kustannuksia, on myös todennäköistä, että niiden nou-dattaminen lisää epidemian aikana kuluttajien halukkuutta hakeutua liikkeen asiakkaiksi. Näiltä osin työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole esi-tykseen huomautettavaa. Toisena vaiheena viranomaispäätöksellä voitaisiin velvoittaa paikallisesti tai alueellisesti elinkeinonharjoittajia järjestämään toimintansa asiakaspalvelu- ja odotustiloissa niin, että asiakkaiden on mahdollista välttää lähikontakteja (58 d §). Viranomaismääräyksen käyttö edellyt-täisi, että kyseessä on koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi välttämätön toimenpide. Jos velvoitteita ja rajoituksia ei noudatettaisi, viranomaiset voisivat antaa elinkeinonharjoittajalle määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Jos puutteita ei korjattaisi asetetussa määräajassa tai velvoitteita rikottaisiin olennaisesti, valvova viranomainen voisi määrätä elinkeino- tai muun toiminnan välittömästi keskeytettäväksi ja asiakas- tai osallistujatilan pidettäväksi suljettuna enintään yhden kuukauden ajan. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tarkoituksenmukaisena, että säännökset jättävät elinkeinonharjoittajalle mahdollisuuden itse valita toimintaansa parhaiten sopivan tavan toteuttaa lähikontaktien ehkäisemisen. Viranomaispäätös ei siten merkitse suoraan perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta ongelmallista asiakasmäärän rajoittamista vaan voidaan toteuttaa esimerkiksi erilaisin tilajärjestelyn ja aikataulujen porrastamisen kautta. Tämä lisää joustavuutta yrittäjien toimintaan ja korostaa elinkeinoalojen omavalvonnan merkitystä. Jos lähikontaktien välttämistä ei muuten voida ehkäistä, voi viranomaispäätös kuitenkin tarkoittaa myös asiakasmäärien rajoittamista. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että lakiehdotuksen 58 d §:n mukaisista kevyemmistä rajoitteista säätäminen mahdollistaa ja kannustaa yrittäjiä järjestämään toimintansa niin, että asiakaskontakteja edellyt-tävän elinkeinotoiminnan harjoittaminen voi jatkua myös covid-19 –epidemian oloissa. Työ- ja elinkeinoministeriö kuitenkin havainnoi, että ehdotetut rajoitukset kohdistuisivat eri tavalla eri elinkeinotoiminnan aloille. Vaikutukset esimerkiksi pitkäkestoisten kulttuurialan tilaisuuksien järjestämiselle voivat tosiasiallisesti olla huomattavasti suurempia kuin asiakastoimintoihin, jossa vietetään vain lyhyempiä aikoja. Esityksen tavoitteena on ehkäistä laajojen tartuntaketjujen syntymistä. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää perusteltuna, että viranomaispäätöksellä asettavat velvoitteet eivät koskisi pieniä yrityksiä eli esityksen mukaan asiakastiloja, joissa tavanomaisesti oleskelee alle 10 henkilöä kerrallaan henkilökunta ja asiakkaat mukaan lukien. Mahdollisuus tartuntaketjujen syntymiselle on pienissä liiketiloissa tai tilaisuuksissa pienempi kuin enemmän asiakkaita tai yleisöä keräävissä tilanteissa. Työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa myös 58 d §:ssä ehdotettua sääntelyä ja pitää sitä oikeasuhtaisena sääntelyllä tavoiteltaviin päämääriin nähden. Jäljempänä lausunnossa esitetään kuitenkin varauksia rajoitusten toimenpanon kynnyksenä oleviin taudin ilmaantuvuutta koskeviin kriteereihin. Mahdollisuus asiakastilojen sulkemiseen Elinkeinonharjoittamiseen ja yrittäjyyteen liittyvä lakiehdotuksen voi-makkain rajoitus koskisi liiketilojen sulkemista asiakkailta (58 g §). Sulkeminen voisi kohdistua vain toimialoihin, jotka mainitaan lain liittees-sä, kun laissa tarkemmin säädetyt kriteerit täyttyivät eikä viruksen le-viämistä voida ehkäistä lähikontaktien välttämistä koskevien velvoittei-den avulla. Toimialat, joita päätös voisi koskea ovat esitysluonnoksen mukaan muun muassa esittävien taiteiden esittämiseen sekä urheilun seuraa-miseen tarkoitetut katsomot, nähtävyydet ja teemapuistot, liikunta- ja urheilutilat sekä ostoskeskukset. Työ- ja elinkeinoministeriön mielestä toimialan liiketilojen sulkeminen rinnastuisi käytännössä kyseisen elinkeinon harjoittamisen kieltämiseen. Sulkemisella olisi vakavat taloudelliset vaikutukset rajoitusten kohteeksi joutuville yritykselle ja seurauksena yrittäjät voivat joutua lopettamaan toimintansa tai ajautua konkurssiin. Taloudelliset vaikutukset voivat ulottua myös laajemmin yhteiskuntaan ja lamaannuttaa ta-loudellista toimeliaisuutta ja ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Liiketoiminnan sulkemista koskeva pykälä on työ- ja elinkeinoministe-riön mielestä ongelmallinen perustuslain 18 §:ssä säädetyn elinkeinovapauden kannalta, vaikka sillä tavoitellaan viimekädessä henkeen ja terveyteen kohdistuvien perusoikeuksien toteutumista. Ehdotettu liiketoiminnan sulkeminen edellyttäisi, että toimenpide on oi-keasuhtainen ja välttämätön sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Tässä yhteydessä työ- ja elinkeinoministeriö huomauttaa, että ehdotuksessa kyse olisi normaaliolojen lainsäädännöstä ja rajoitus olisi voitava toteuttaa perusoikeuksien rajoituskriteerien perusteella. Tilanne on siten erilainen kuin keväällä 2020 toteutetulla ravitsemisliikkeiden sulkemisella, jolloin maassa oli todettu vallitsevan poikkeusolot ja valmiuslaki (1552/2011) oli otettu osin käyttöön. Ravitsemisliikkeiden sulkemista koskenutta majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaista muutosta valmisteltaessa todettiin, että liiketoiminnan sulkeminen merkitsi voimakasta puuttumista elinkeinonvapauteen ja sen säätäminen olisi edellyttänyt normaalisti perustuslain säätämisjärjestystä. Sulkemisesta säädettiin lopulta perustuslain 23 §:n mukaisena poikkeuksena perusoikeuksiin poikkeusoloissa (HE 25/2020 vp). Hyväksyessään ravintoloiden sulkemista merkinneet rajoitukset eduskunta kiinnitti voimakasta huomiota siihen, kuinka rajoituksista aiheutuvia haittoja tulee lieventää ja menetyksiä kompensoida (EV 14/2020 vp); TaVM 5/2020 vp; PeVL 7/2020 vp; PeVM 10/2020 vp). Työ- ja elinkeinoministeriö näkee, että kynnys liiketoiminnan kieltämis-tä tarkoittavalle elinkeinovapauden rajoituksesta säätämiselle olisi normaaliolojen lainsäädännöllä vielä korkeamman kynnyksen takana kuin kevään poikkeusoloissa. Lisäksi ilmeistä olisi, että tällaisessa ehdotuksessa edellytettäisiin sääntelyä rajoitusten vaikutuksia lieventävistä toimenpiteistä ja mahdollisesta kompensaatiosta yrityksille valtion varoista. Ravitsemisliikkeiden tukemiseksi eduskunnan edellyttämällä tavalla säädetyn ravitsemisyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä annetun lain (403/2020) mukaista ravitsemisliikkeiden erillistukea varten esitettiin valtion vuoden 2020 III lisätalousarvioissa 123 miljoonaa euroa ja eduskunta korotti summan lopulta 171 miljoonaan euroon. Työ- ja elinkeinoministeriö ei siten kannata lakiehdotuksen 58 g §:n mukaisia liiketoiminnan sulkemista koskevia säännöksiä. Ehdotus ei arviomme mukaan täytä sulkemisen mahdollistavien säännösten osalta sellaisia oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden vaatimuksia, joita ehdotuksen käsittely normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä eduskunnassa edellyttäisi. Pykäläehdotusta koskevina huomioinaan työ- ja elinkeinoministeriö tuo esille, että lakiehdotuksen 58 g §:ssä sinänsä pyritään perustelemaan rajoitusten välttämättömyyttä asianmukaisesti. Lisäksi sulkeminen voisi kohdistua vain lain liitteessä mainittuihin toimialoihin. Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan esitystä tulisi kuitenkin yleisten luonnehdintojen lisäksi vielä täydentää perusteluilla kunkin toimialan osalta erikseen, miksi toimintaa juuri kullakin luetellulla toimialalla tulisi rajoittaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää erityistä huomiota myös sulkemista koskevan säännöksen soveltamisalaan. Lakiehdotuksen liitteenä oleva luettelo sisältää myös mahdollisuuden ostoskeskusten sulkemiseen. Ostoskeskusten sulkeminen merkitsisi työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan, että ostos- tai kauppakeskusten tiloissa olevat yksittäiset liiketoiminnan tilat olisi käytännössä pidettävä suljettuna. Ostoskeskuksissa toimii muun muassa vähittäiskaupan liikkeitä, majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa, pankkien asiakaspalvelutiloja, apteekkeja ja muita asiakkaille tarkoitettuja pienempiä palveluntarjoajia kuten parturi-kampaamoja. Ostoskeskusten sulkemismahdollisuus laajentaisi siten huomattavasti yritysten joukkoa, joita sulkeminen voisi koskea. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että ostoskeskusten ja ostoskeskuksissa tapahtuvaa liiketoimintaa tulisi säännellä lakiehdotuksen 58 c ja 58 d §:n mukaisilla toimilla ja ne olisivat riittäviä viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Jos ostoskeskusten sulkemista kuitenkin ehdotetaan eduskunnalle annettavassa esityksessä, tulisi niiden sulkemisesta olla maininta lain liitteen ohella varsinaisessa säännöstekstissä ja asia ilmaista se esityksen pääasiallisessa sisällössä ja yleisperusteluissa. Lakiehdotuksen 58 g §:n 2 momentin varsinaisesta säännöstekstistä tulisi käydä ilmi, että se koskee ostoskeskuksia ja niissä harjoittavia erilaisia asiakaspalvelutoiminnan tiloja. Tästä huolimatta työ- ja elinkeinoministeriö näkee vaarana, että säännös jäisi hyvin tulkinnanvaraiseksi sen osalta, mitä toimintoja ostoskeskuksen käsite kattaisi. Rajoituksen kohteeksi tavoiteltu toiminta olisikin määriteltävä esityksen perusteluissa hyvin tarkasti, jotta ei syntyisi epäselvyyttä mikä liiketoiminta kuuluu rajoituksen piiriin. Sulkemista koskevaa säännösehdotusta pehmentävänä seikkana työ- ja elinkeinoministeriö huomioi, että tilojen käyttö asiakastyöhön voitaisiin kieltää osittain tai kokonaan. Vaikka lainsäädäntö mahdollistaisi täyssulun, voisi viranomaispäätös kuitenkin täyden sulun sijasta tarkoittaa esimerkiksi asiakasmäärän rajaamista suoraan hallintopäätöksellä johonkin tiettyyn osaan tyypillisestä määrästä. Elinkeinotoiminnan rajoitusten käyttöönoton kriteerit Esityksessä ehdotetaan, että viranomaispäätöksellä annettavat lähi-kontaktien välttämistä (58 d §) ja liiketilojen sulkemista (58 g §) koskevat elinkeinotoiminnan rajoitukset edellyttäisivät taudin ilmaantuvuutta koskevien kriteerien täyttymistä. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tätä lähtökohtaa välttämättömänä. Kriteerit myös helpottavat toiminnan harjoittajien mahdollisuuksia jossain määrin ennakoida tulevia rajoituksia. Rajoitusten oikeasuhtaisuutta arvioitaessa olennaista on kiinnittää huomiota kriteerien tasoon, joiden on vähintään täytyttävä, jotta rajoitukset ovat otettavissa käyttöön. Kriteerien on perustuttava tartunta-tautiasiantuntemukseen eikä työ- ja elinkeinoministeriöllä ole osaamista arvioida niiden lääketieteellisiä perusteluja. Työ- ja elinkeinoministe-riö kuitenkin tuo esille seuraavat havaintonsa: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan koronaviruksen alueelli-nen ilmaantuvuus oli 23.9.2020 päivitettyjen tietojen mukaan yli 10 / 100 000 asukasta kohden edellisen 14 vuorokauden aikana Uuden-maan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Vaasan sairaanhoitopiireissä. Lisäksi ilmaantuvuus oli yli 25 / 100 000 asukasta kohti Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopiireissä. Uusien tautitapausten ilmaantuvuus koko Suomessa oli Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan 14,5 / 100 000 asukasta kohden kahden viikon tarkastelujakson aikana 10.-23.9.2020. Lakiehdotuksen mukaisilla kriteereillä viranomaispäätöksellä asetettava velvoite lähikontaktien vält-tämiseen (ilmaantuvuus yli 10 / 100 000 asukasta) olisi siten jo nykyi-sessä tautitilanteessa asetettavissa 7 sairaanhoitopiirin alueella ja liiketilojen sulkeminenkin (ilmaantuvuus yli 25 / 100 000 asukasta) mahdollista 3 sairaanhoitopiirin alueella. Elinkeinotoiminnan rajoituksia koskevien kriteerien oikeasuhtaisuutta tulisi työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että on olettavaa, että tautitilanne tulee kehittymään nykyistä huonommaksi ja kestämään pitkään. Matalat ilmaantuvuuslukuja koskevat kriteerit korostaisivat viranomaisessa tehtävän aluekohtaisen välttämättömyysarvion merkitystä. Ilmaantuvuusluvut voisivat tosiasiassa täyttyä pitkäkestoisesti hyvin laajoilla alueilla, jolloin viranomaisella olisi toimivalta rajoitusten asettamiselle, jos se arvioi, että myös muut laissa säädetyt edellytykset toimenpiteen välttämättömyydestä täyttyvät. Jos ilmaantuvuutta koskevat kriteerit ovat liian matalia, on mahdollista, että toiminnan rajoitukset muodostuvat vain muodollisesti alueellisiksi ja tilapäisiksi. Ehdotuksen ilmaantuvuuskriteereillä monilla alueilla tilanne voisi olla, että kovimpia elinkeinotoiminnan sulkemista koskevia rajoituksia voitaisiinkin asettaa heti lakiehdotuksen tultua voimaan ja ne voisivat muodostua pitkäkestoisiksi, jos taudin ilmaantuvuusluvut pysyttelevät kriteerien yläpuolella. Työ- ja elinkeinoministeriö näkeekin, että kriteerien ilmaantuvuuslukuja voi olla tarpeen arvioida vielä jatkovalmistelun aikana siitä näkökulmasta olisiko niiden perusteella tehtävä elinkeinotoiminnan rajoittami-nen oikeasuhtaista vai tulisiko rajoja korottaa sekä 58 d §:n että 58 g §:n osalta. Vaikka ilmaantuvuuslukuja korotettaisiin, lakiehdotus mahdollistaa puuttumisen äkillisiin ja nopeasti ilmaantuviin tartuntaryppäisiin. Tällöin toimenpiteet voivat olla paikallisesti kohdennettuja ja rajoitusten voimassaolo aidosti tilapäistä, mitä työ- ja elinkeinoministeriö pitää tärkeänä. Työ- ja elinkeinoministeriö myös tuo esille, että esityksestä voisi havainnollisuuden vuoksi näkyä selkeämmin rajoituskriteerien yhteys sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelman mukaisiin epidemian tilannekuvan vaiheisiin: perustasoon, kiihtymisvaiheeseen ja leviämisvaiheeseen. Esityksen vaikutuksista Esityksellä on huomattavat taloudelliset vaikutukset yritysten toimin-taan. Kuten esityksessä on todettu, yrityksille koituvien taloudellisten vaikutusten tarkempaa arviointia hankaloittaa se, että tässä vaiheessa ei ole mahdollista esittää perusteltua arviota siitä, millä alueilla ja kuinka laajasti asiakastilojen sulkeminen kokonaan olisi tautitilannetta koskevien kriteerien perusteella otettavissa käyttöön tai viranomaiset käyttäisivät toimivaltaansa. On toisaalta huomattava, että jos epidemiatilanne menee erittäin pa-haksi, on olettava, että tähän liittyvät uhkakuvat ja julkinen keskustelu vaikuttavat ihmisten kulutus- ja liikkumiskäyttäytymiseen olennaisesti. Varsinaisten rajoituspäätösten suorat taloudelliset vaikutukset voivat siten jäädä maltillisiksi, kun ihmiset eivät muutenkaan hakeutuisi palvelujen äärelle. Liiketoimintojen sulkeminen merkitsee vaikutuksia myös yritysten työntekijöille ja yritysten toiminnalle työnantajina. Rajoitusta koskeva päätös voi tulla niin nopeasti, että yritys ei ehdi lomauttamaan työntekijöitä. Työsopimuslain (55/2001) 2:12.2 mukaan, jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työnantajasta ja työntekijästä riippumattomasta syystä, työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa työntekijälle 14 päivän ajalta. Säännös on pakottava. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää harkittavaksi, tulisiko esityksen pe-rusteluissa havainnollistaa kunnan tai aluehallintoviraston toimivaltaa päätöksenteossa lausuntokierroksella ollutta luonnosta selkeämmin. Toiminnan harjoittajien kannalta voisi esimerkiksi pyrkiä ilmaisemaan koskisiko viranomaisen 58 d §:n mukainen rajoituspäätös kaikkia py-kälässä säädetyt edellytykset täyttäviä yrityksiä sillä alueella, jolla päätös tulee voimaan vai voiko päätöstä jotenkin rajata. Samoin 58 g §:n sulkemista koskevan päätöksen osalta voitaisiin perusteluissa tuoda esille voiko sulkeminen kohdistua lain luettelosta vain yksittäiseen toimialaan eli voiko välttämättömyyskriteeri täyttyä eri aikana eri toi-mialoilla.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c § Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa. EK tukee pykäläehdotuksessa olevaa tavoitetta turvata asiakkaiden turvallisuus elinkeinotoiminnassa. Merkittävä osa yrityksistä on ryhtynyt jo pykälässä ehdotetun kaltaisiin asiakkaiden turvallisuuden parantamistoimenpiteisiin. EK kiinnittää huomiota siihen, että tarvittavien toimenpiteiden suhteen eri toimialat eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Esimerkiksi parturikampaamon ja kauppakeskuksen osalta tarvitaan hyvinkin erilaisia suojaavia toimenpiteitä. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan asetuksenantovaltuutta tarkempien ohjeiden antamiseksi. Esitysluonnoksessa ei ole mainittua asetusluonnosta, eikä pykälässä säädetä tarkemmin, millaisia asioita asetuksessa säädettäisiin. EK pitää tärkeänä, että mikäli asetuksella säädettäisiin yrityksien toiminnan kannalta merkittävämmistä velvoitteista, yksilöitäisiin hallituksen esityksessä tarkemmin, mitä asioita asetuksenantovaltuus koskee ja millaisia asioita on tarkoituksena säännellä. Ottaen huomioon ehdotetun 59 c §:n pakkokeinotoimivaltuuksien ankaruus, EK pitää perusteltuna, että 58 c pykälän mukaisia velvoitteita yksilöitäisiin mahdollisuuksien mukaan tarkemmin perusteluissa, jotta sääntely olisi mahdollisimman tarkkarajaista ja yksilöityä yksittäisen elinkeinonharjoittajan kannalta, ja jotta sääntelyä näin olisi mahdollista noudattaa ongelmitta. Koska suuri osa yrityksistä on jo oma-aloitteisesti tehnyt laajasti toimia asiointiturvallisuuden varmistamiseksi, velvoitteet tulisi kohdistaa tarvittaessa niihin toimijoihin, jotka eivät ole niitä tehneet. Säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että elinkeinonharjoittajien tulisi voida edellyttää asiakkailta toimintaohjeiden noudattamista ja tarvittaessa puuttua asiakkaiden epäasialliseen käytökseen, jolla tässä tarkoitetaan nimenomaan annettujen terveysturvallisuuteen liittyvien ohjeiden noudattamista. Mikäli asiakas ei ohjauksesta huolimatta noudata ohjeita, tällainen tilanne on ymmärrettävästi elinkeinonharjoittajan kannalta vaikea. Vaikka tällaiset tilanteet oletettavasti tulisivatkin olemaan suhteellisen harvinaisia, EK:n näkemyksen mukaan tulisi selvyyden vuoksi säätää, miten elinkeinonharjoittajalla on oikeus tilanteeseen puuttua, esim. poistamalla henkilö asiakastiloista tai turvautumalla viranomaisiin asian ratkaisemiseksi. Esim. kaupan alalla järjestyshäiriöt ovat kriisin aikana lisääntyneet. 58 d § Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi elinkeinotoimintaan tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Yleisesti ehdotettu pykälä on tällä hetkellä luonteeltaan pitkä ja osin vaikeaselkoinen. EK kiinnittää huomiota sääntelyn selkeyden tarpeeseen, jotta viranomaiset ja yritykset pystyvät soveltamaan sitä ongelmitta. (Ks. esim. PeVL 13/2020 vp s. 4) EK kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun pykälän soveltamisella voidaan käytännössä rajoittaa merkittävästi elinkeinotoimintaa. Pykälä vaikuttaisi hyvinkin erikokoisten ja toiminnaltaan erilaisten yritysten toimintaan. Oikeudellisesti voidaan pitää perusteltuna, että pykälään lisättäisiin mekanismi rajoitusten hyvittämisestä tarkemmin määrättävien edellytysten täyttyessä. Rajoituksen hyväksyttävyyttä voitaisiin vahvistaa sillä, että säädettäisiin yrityksiin kohdistuvien rajoitusten hyvittämismekanismista (Rajoittamisen edellytyksistä Ks. esim. PeVL 26/2020 s. 3 ja siinä viitattu lausuntokäytäntö). Säännöksen soveltamisalaan tulisivat yritykset, joiden sisätiloissa jatkuvaluonteisessa toiminnassa tai yksittäisissä tapahtumissa oleskelee yli kymmenen henkilöä samanaikaisesti sekä yritykset, joiden rajatuissa ulkotiloissa jatkuvaluonteisessa toiminnassa tai yksittäisissä tapahtumissa oleskelee yli 50 henkilöä samanaikaisesti. Tällä hetkellä ovat voimassa aluehallintovirastojen keskenään yhdenmukaiset päätökset, joiden mukaan lokakuussa 2020 voidaan järjestää yli 50 hengen yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa silloin, kun tapahtumajärjestäjä pystyy varmistamaan osallistujien turvallisuuden. EK esittää harkittavaksi, voisiko myös nyt esitettyjen säännösten soveltamisen alaraja olla 50 sekä sisä- että ulkotiloissa oleskelevien osalta. Tämä olisi yhdenmukaisuuden kannalta perusteltua. Pykälässä esitettyä lähikontaktin määritelmää on tarpeen täsmentää. Tällä hetkellä ilmaisutapa ”Lähikontaktilla tarkoitetaan” kahdessa peräkkäisessä virkkeessä on vaikeasti ymmärrettävä. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, että pykälätekstin tasolla jää hyvin epäselväksi, miten elinkeinonharjoittaja pystyy käytännössä tulkitsemaan toisessa mainituista virkkeistä olevaa määritelmää ”joka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella”. Koska pykälällä asetetaan merkittäviä velvoitteita elinkeinotoiminnalle, olisi pykälästä ilmettävä yksiselitteisesti, millaisia ovat ne kontaktit, joita elinkeinonharjoittajan tulisi huolehtia vältettäväksi. Ehdotamme harkittavaksi, että lähikontaktia koskevat määritelmät siirrettäisiin selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen, jotta määritelmä olisi selkeämmin luettavissa. Pykäläehdotuksen ensimmäisessä momentissa esitetään toimivaltaa rajoittaa asiakas- ja odotustilojen käyttämistä. Ehdotuksen mukaan rajoittamisen käyttämisen edellytyksenä olisi, että 58 c §:n mukaiset toimenpiteet eivät ole riittäviä ja rajoittaminen on koronavirustaudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä. EK esittää harkittavaksi, että ensisijaisesti tulisi arvioida rajoituksia tietyillä toimialoilla alueella. Tällä hetkellä pykälän sanamuoto antaa ymmärtää, että rajoitukset tulisi tehdä lähtökohtaisesti aina koko kunnan alueelle. Joissain olosuhteissa voi olla tarpeen rajoittaa vain tietynlaisten toimialojen toimintaa. Rajoitusten oikeasuhtaisuuden vuoksi olisi perusteltua lisätä maininta siitä, että rajoittamisessa on tarpeen arvioida ensisijaisesti tiettyihin toimialoihin kohdistuvia rajoituksia ja vasta toissijaisesti koko kunnan alueelle kohdistuvia rajoituksia. Pykälän 4 momentissa esitetään kriteerejä, joiden täyttyminen oikeuttaisi velvoitteiden asettamiseen. Ehdotetun 5 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee seurata kyseisten kriteerien täyttymistä. Jotta elinkeinonharjoittajat pystyvät varautumaan näiden toimivaltuuksien mahdolliseen käyttämiseen alueella, olisi perusteltua säätää samassa momentissa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee julkaista tämä tilanneseuranta riittävän usein. 58 g § Pykälässä ehdotetaan toimivaltaa määrätä asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettuja tiloja väliaikaisesti suljettavaksi. EK toteaa, että tämä toimivalta on luonteeltaan äärimmäisen ankara ja poikkeuksellinen. Määräys tilojen sulkemisesta olisi luonteeltaan merkittävä puuttuminen perustuslain 15 §:n turvaamaan omaisuuden suojaan ja 18 §:ssä turvattuun elinkeinovapauteen. EK katsoo, että pykälässä tulisi säätää mekanismista, jolla sulkemisesta aiheutuneita vahinkoja voitaisiin korvata. Sulkemisesta aiheutuvat vahingot ovat luonteeltaan yrityksestä riippumattomia ja yllättäviä. Ehdotetun pykälän sulkemisoikeus olisi ilmeisesti tarkoitettu siten toimivaksi, että rajoitukset voidaan määrätä ilman erityisiä määräaikoja, kun tautitilanteen havaitaan muuttuneen pykälässä tarkoitettujen kriteerien mukaiset raja-arvot ylittäväksi. Käytännössä siis pykälän mukaisia toimivaltuuksia voisi soveltaa ilman erityisiä määräaikoja. Tämän vuoksi sulkemistoimivalta voisi johtaa yritysten kannalta äkillisiin elinkeinotoiminnan rajoituksiin. Rajoitus tulisi näin olemaan yksittäisestä elinkeinonharjoittajasta riippumaton ja voisi tulla voimaan elinkeinonharjoittajan kannalta yllättäen. Rajoituksen ankaruus ja mahdollinen yllätyksellisyys huomioiden sulkemispäätöksen takia tulisi maksaa yritykselle kompensaatio. Elinkeinotoimintaan puuttuvien rajoitusten kompensoimisen on katsottu olevan tarpeen rajoitusten oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta (Ks. esim. PeVM 10/2020 vp s. 5, PeVL 13/2020 vp s. 2–4). Mallina kompensaatiossa voisi olla samanlainen kustannustukimalli, joka oli ravintoloiden osalta käytössä keväällä 2020. EK ehdottaa pykälää vielä selkiytettäväksi sen osalta, millaisiin liiketoimintoihin sääntely voi kohdistua. Tällä hetkellä pykälän 2 momentissa ja 3 momentissa sekä esityksen liitteessä 1 on määritelty toimialat ja tilat, joihin sulkemismääräys voi kohdistua. Mainittujen momenttien ja esitysluonnoksessa esitetyn liitteen välistä suhdetta olisi hyvä selkiyttää. Pykälätekstin perusteella tällä hetkellä jää hieman epäselväksi, mitkä elinkeinoalat voivat tulla tämän rajoittamisen kohteeksi. EK pitää perusteltuna harkita vielä, voisiko sääntelyä vielä selkiyttää. Pidämme keskeisenä, että laki on yksiselitteinen siltä osin, millaiseen elinkeinotoimintaan ehdotettua sulkemispäätöstä voidaan kohdistaa. Lisäksi olisi perusteltua arvioida, voisiko liitteen kuvausta toimialoista vielä täsmentää. Esim. on hyvin epäselvää, millainen kiinteistö täyttää ostoskeskuksen määritelmän. On hyvä huomioida, että ostoskeskuksissa sijaitsee nykyisin myös julkisten palveluiden tiloja, esim. terveysasemien vastaanottoja. Ostoskeskukset ja kauppakeskukset sijaitsevat myös usein liikenteen solmukohdissa, jolloin niiden sulkeminen usein haittaisi myös julkisen liikenteen toimintaa. Liitettä koskien viittaamme myös yleisesti siihen, että lain, lain liitteen ja asetuksen välisen suhteen tulisi olla selkeä (Ks. esim. PeVL 48/2017 vp s. 10). Ehdotetun pykälän 1 momentista jää vielä epäselväksi, tulisiko rajoittamispäätökset tehdä yrityskohtaisesti vai alueellisesti yleispäätöksinä. On ymmärrettävissä ja perusteltua, että rajoittaminen tulisi tehdä erikseen yrityskohtaisesti. Aiemmissa kannanotoissa valtioneuvosto on useasti painottanut, että jatkossa tautitilannetta tulisi hallita mahdollisimman pitkälle kohdennetuilla, rajatuilla ja ensisijaisesti alueellisilla kuin valtakunnallisilla rajoitustoimilla. Samaa logiikkaa noudattaen EK esittää täsmennettäväksi, että tilojen sulkemista koskevat päätökset tulisi tehdä aina yrityskohtaisesti. Tätä voidaan pitää perusteltuna, jotta rajoitus olisi täsmällinen ja tarkkarajainen ja toteuttaisi vähimmän haitan periaatetta. Tämä olisi myös sikäli perusteltua, että rajoituksen kohteena oleva yritys saisi varmuudella tietoonsa siihen kohdistuvan rajoituksen, eikä tältä osin jäisi tulkinnallisia kysymyksiä avoimeksi. Tähän problematiikkaan liittyy myös se, että jos asiaa tarkastellaan vain alueellisesti, ei voida tehdä punnintaa yritysten toiminnan kriittisyyden suhteen. Esitys ei tunnista yhteiskunnan kannalta kriittisiä elinkeinotoimintoja. Tämä tulisi kuitenkin ottaa huomioon erityisesti mahdollisia sulkemispäätöksiä harkittaessa. Yhteiskunnan ja arjen toiminnan kannalta tärkeät toiminnot tulee turvata kaikissa tilanteissa. 58 g §:n 6 momenttiin olisi perusteltua lisätä 58 c §:ää vastaavasti tautitilanteen julkistamisvelvollisuus, jotta alueen tautitilannetta olisi mahdollista havainnoida paremmin. 58 c §, 58 d § ja 58 g § Ehdotettuihin pykäliin ei sisälly säännöksiä siitä, millainen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus olisi viranomaisen rajoittaessa elinkeinotoimintaa pykälissä tarkoitetuilla tavoilla. EK katsoo, että lakiin tulisi sisällyttää säännös, jonka mukaan työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa, jos työntekijän työnteko estyy näissä pykälissä tarkoitetun viranomaisen päätöksen vuoksi.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntien aktiivisuus antaa lakiluonnoksen 57 a, 58 d, 58 g tai 59 c §:n mukaisia päätöksiä voi vaihdella monesta syystä. Sekä kansalaisten että toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun edistämiseksi olisi hyvä antaa aluehallintovirastolle mahdollisuus antaa edellä mainittuja päätöksiä myös yksittäisen kunnan alueella sellaisessa tapauksessa, jossa kunnan toimenpiteet voidaan katsoa epidemiatilanne ja olosuhteet huomioiden selkeästi riittämättömiksi koronavirustaudin leviämisen estämiseksi.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Pohjois-Savon hyvinvointialue, Irma Koivula on PSSHP tartuntataudeista vastaava lääkäri, Hedman Antti
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Pykälä 58 d: ovatko 4 momentissa esitetyt kriteerit (ilmaantuvuus > 10/100.000 tai kaikkia tartuntaketjuja ei pystytä jäljittämään) liian matalat pykälässä mainittujen rajoitusten perusteeksi? Jälkimmäinen toteutuu jo. Sama koskee pykälää 58 g: jo nyt todetaan tautiryppäitä joiden tartuntaketjuja ei pystytä jäljittämään. - Pitäisikö sana ”tai” korvata sanalla ”ja” ettei rajoituksiin turvauduttaisi liian helposti.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Asiakaskontaktien välttämiseen pyrkiminen on perusteltu tavoite epidemiatilanteessa. Tilajärjestelyissä ja mahdollisissa aikataulutuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota liikuntarajoitteisten ja muiden erityisryhmien tarpeisiin etenkin, kun kyseessä on välttämättömien palveluiden (kuten ruokakaupat ja apteekit) käyttäminen. Tämä voisi toteutua 58 h § 1 momentin mukaisissa kirjallisissa suunnitelmissa, joiden sisällöstä ehdotuksen mukaisesti päätettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
      • PPSHP, Infektioiden torjuntayksikkö
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • 58 d § (elinkeinotoiminnan tilojen käytön väliaikainen rajoittaminen). Pykälässä asetettu ilmaantuvuuden raja (10) on erittäin matala vallitsevaan tilanteeseen nähden. Pykälä antaa kunnalle (eli yksittäiselle/-sille kunnan viranhaltijoille) huomattavan vallan rajoittaa yksittäisten ihmisten elinkeinotoimintaa. Pykälässä olisi hyvä suositella/velvoittaa kunnan viranhaltijoita ensin neuvottelemaan shp:n tartuntataudeista vastaavan lääkärin kanssa rajoitustoimenpiteistä. Ilman neuvottelua pykälä voi johtaa hyvin erilaisiin toimenpiteisiin eri kunnissa vaarantaen kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen. 58 g § (elinkeinotoiminnan tilojen väliaikainen sulkeminen). Pykälässä asetettu ilmaantuvuuden raja (25) on erittäin matala vallitsevaan tilanteeseen nähden. Pykälä antaa kunnalle (eli yksittäiselle/-sille kunnan viranhaltijoille) huomattavan vallan rajoittaa yksittäisten ihmisten elinkeinotoimintaa. Pykälässä olisi hyvä suositella/velvoittaa kunnan viranhaltijoita ensin neuvottelemaan shp:n tartuntataudeista vastaavan lääkärin kanssa rajoitustoimenpiteistä/sulkemisesta. Ilman neuvottelua pykälä voi johtaa hyvin erilaisiin toimenpiteisiin eri kunnissa vaarantaen kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Määräaikaisiksi suunnitellut pykälät ovat erittäin kannatettavia ja tervetulleita. Koronavirusepidemian aikana haasteellisiksi ovat muodostuneet nimenomaan elinkeinoharjoittajien ja tapahtumajärjestäjien vaihtelevat kyvyt noudattaa annettuja turvaohjeita. Myös kirjallisten infektiontorjuntasuunnitelmien edellyttäminen on erittäin tärkeää. Nyt kunnalle annetaan yksityiskohtaisempia valtuuksia rajoitusten ja määräysten antamiseksi. Lisäksi lakiehdotus sisältää myös kattavamman valvonnan sekä tilanteen hallinnan mahdollistamisen tarvittaessa virka-apupyynnön avulla, mikä on erittäin kannatettavaa. Tilapäiseksi suunnitelluista pykälistä on säädettävä soveltuvin osin pysyvästi tartuntatautilaissa. Näihin pykäliin tulee sisällyttää toimivaltaiseksi viranomaiseksi myös sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Pykälissä 58 d § ja 58 g § määritelty raja-arvo 10/100.000 on kohtuuttoman matala. Neljässä sairaanhoitopiirissä tämä tarkoittaisi alle 10 tapausta 2 viikon aikana. Lisäksi, koska tapausten määrä määritellään sairaanhoitopiireittäin mutta toimintavalta annetaan kunnalle, tulisi edellyttää, että ko. alueen sairaanhoitopiiri pitää mainittuja poikkeusmääräyksiä perusteltuna.
      • Kuopion perusturva ja terveydenhuolto, Terveydenhuollon palvelualue, terveysjohtaja
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • § 58d Raja 10/100 000/ 14 vrk on ehdottomasti liian matala. Jo nyt liki puolet tartunnan lähteistä suurimmissa asutuskeskuksissa jää jäljittämättä, ts on jäljittämättömiä tartuntaketjuja ja tämä tulee edelleen kasvamaan. Tämä on siis turha. Säätämällä tuota insidenssilukua asia voidaan hoitaa järkevästi. Tartuntatautilääkäri Raija Savolaisen kommentti: 1) ilmaantuvuusluku tuntuu kovin matalalta, jonka perusteella voitaisiin tehdä elinkeinoaharjoittavien toimintaan rajoituksia, samoin 2) tartuntaryppäät, joissa ei pystytä tartuntaketjuja jäljittämään. Näitähän tulee erittäin herkästi ja on jo esiintynyt
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Uskonnollisissa yhdyskunnissa ja yhteisöissä järjestetään myös suuria kokoontumisia ja massatapahtumia. Uskonnon harjoittaminen ei suojaa tartunnalta eikä sen leviämiseltä. Suurten kokoontumisten tulee olla yhtäläisesti säädeltävissä ja valvottavissa riippumatta siitä, kuka järjestäjä on.
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Elinkeinotoiminnan osalta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi ja muussa toiminnassa vahvistetaan eri käytäntöjä jotka ovat olleet suosituksia joita pykälissä nyt vahvistetaan ja ne ovat tarpeellisia.
      • Lieksan kaupunki, Lieksan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 252
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Vaikka elinkeinonharjoittajien ja liikenteen toimijoiden suhteen lakiluonnoksessa esitetyt toimenpiteet ovat ihmisten terveyden ja henkien pelastamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisia, ovat ne monelta osin ongelmallisia elinkeinotoiminnan suhteen. Jos viranomaistoiminnalla voimakkaasti rajoitetaan kannattavan liiketoiminnan tekemistä, olisi tarkoituksenmukaista tarkastella siihen liittyen myös rajoituksista johtuvia korvausasioita.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Näiden pykälien sisältö on hyvä ja tarpeellinen.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Pykälissä vahvistetaan toimenpiteet mitkä ovat nyt olleet suosituksia koskien käsihygieniakäytänteitä, turvavälejä sekä pintojen ja tilojen puhdistamista. Ko. toimenpiteet on kuvattu hyvin monimutkaisesti joten laintulkinnan tulee olla selkeä.
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Esityksen mukaan koronaviruksen leviämistä voidaan estää mm. rajoittamalla samassa tilassa olevaa henkilömäärää tai jopa kieltämällä tilan käyttö. Viranomaisen tätä koskeva määräys voisi koskea elinkeinotoiminnan lisäksi myös esimerkiksi yhdistyksen järjestämää ei-kaupallista toimintaa. Rajoitusta tai kieltoa ei kuitenkaan voisi antaa uskonnollisen yhdyskunnan järjestämään uskonnonharjoitukseen, käytännössä esimerkiksi jumalanpalvelukseen. Esityksessä todetaan "Tartuntatautien torjunnan näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, missä muodossa sellainen ihmisten yhteen kokoontuminen, jossa on mahdollisuus tartuntojen leviämiselle, tapahtuu." On tietysti selvää, ettei esimerkiksi virsien laulaminen kirkossa eroa muusta yhteislaulutilaisuudesta. Uskonnonvapaus perusoikeutena on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että ohittaisi oikeuden elämään ja terveyteen. Viranomaisilla on oltava mahdollisuus säännellä ja ääritapauksessa kieltää tapahtumat kirkossa ja synagogassa samalla tavoin kuin teatterissa ja työväentalolla. Käytännössä tietenkin on sekä toivottavaa että todennäköistä, että rajoitukset säädetään yhteisymmärryksessä asianomaisten uskontokuntien kanssa. Lisäksi esityksessä poikkeus koskisi uskonnonvapauslain säätelemiä yhdyskuntia. Ulkopuolelle jäisivät näin esimerkiksi Pelastusarmeija, Lähetyshiippakunta ja helluntaliikkeen pääosa. Tämä ei ole tasapuolista eri uskontoja kohtaan.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien henkilöliikennettä koskevia toimenpiteitä (58 c §, 58 e § ja 58 f § sekä 58 h § 2 mom.)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Oulun kaupunki toimii seudullisena joukkoliikenneviranomaisena seuraavissa kunnissa: Ou-lu, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos ja Tyrnävä. Joukkoliikenteen seudullisena päätök-sentekoelimenä toimii Oulun kaupungin joukkoliikennejaosto. Oulun seudun joukkoliiken-ne tapahtuu linja-autoilla. Oulun seudun joukkoliikenteen matkustuksesta noin 80 % on Oulun sisäistä matkustusta. Vuonna 2019 Oulun seudun joukkoliikenteessä tehtiin vajaa 10 miljoonaa matkaa ja tänä vuonna matkamäärä tulee olemaan arviolta 30-40 % pienempi. Joukkoliikenteessä on eri ikäisiä matkustajia ja erityisryhmiä kuten lastenvaunujen kanssa matkustajat. Eniten mat-kustajia on aamun ja iltapäivän työ-, opiskelu- ja koululaisvuoroissa. Linjaliikenteen lisäksi Oulun kaupunki järjestää palveluliikennettä, joka on osa joukkoliiken-nettä sekä vastaa sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen jär-jestämisestä matkapalvelukeskuksen kautta. Joukkoliikenne on tärkeä julkinen palvelu, johon kohdistuvan matkustajamäärien rajoitta-misen vaikutus on merkittävä ja seudullinen. Viranomaispäätöksellä tehtävää matkustajamäärien rajoitusta joukkoliikenteessä tulee edeltää tehokas tiedottaminen. Ensisijaisesti tulee harkita muita toimia kuten käteismak-susta luopumista ja maskipakkoa. Matkustajamäärien rajoitus tulee määritellä täsmällisesti yhteistyössä joukkoliikenneviranomaisen kanssa ja huomioiden ei kuljetusmuodot ja kalus-totyypit. Matkustajamäärien rajoitus ei saa vaarantaa välttämätöntä asiointiliikennettä eikä koululaisliikennettä. Joukkoliikenteen kuljettajien laaja sairastuminen halvaannuttaa koko järjestelmän joten kuljettajien terveysturvallisuuden riittävä ohjeistus ja valvonta on tärkeää. Mikäli ajoneuvokohtainen paikkamäärän rajoitus joudutaan korvaamaan lisäkalustolla on sillä merkittäviä kustannusvaikutuksia kuntatalouteen. Lisäkustannusten korvausperusteet tulee sopia ennakkoon.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • 58 e § Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet Esityksen mukaan pykälä olisi tarkoitettu covid-19 –epidemiaan liittyen olemaan voimassa väliaikaisesti 30.6.2021 asti (lain voimaantulosäännös, keskeiset ehdotukset s. 21). Pykälän sanamuodon ja perustelujen mukaan se kuitenkin koskisi kaikkia lain 3 §:n 7 kohdassa määriteltyjä poikkeuksellisia epidemioita. Pykälän soveltamisalaa on siten selvennettävä. 58 f § Matkustajamäärien väliaikainen rajoittaminen ja muut keinot koronavirustaudin leviämisen estämiseksi Pykälä koskee otsikon mukaan koronavirustautia, mutta pykälän 1 momentin mukaan kaikkia poikkeuksellisia epidemioita. Tämä on selvennettävä. Pykälän 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä matkustajamäärien rajoittamisesta eri liikennevälineissä. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi hallintopäätöksillä rajoittaa matkustajamäärää ja päättää rajoitusten tasosta. Asetuksenantovaltuus vaikuttaa päällekkäiseltä viraston toimivaltaan nähden. Asetuksenantovaltuus ei myöskään täytä perustuslain 80 §:n vaatimuksia valtuuden täsmällisyydestä.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • PAM haluaa nostaa esiin, että henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet vaikuttavat yksittäisten matkailijoiden lisäksi laajemmin myös matkailualaan ja työllistävyyteen. PAM painottaa, että toimenpiteiden on oltava oikea-aikaisia ja oikeakestoisia. Lisäksi on tärkeää, että toimenpiteet rajoittavat palvelujen tarjoamista ja elinkeinotoiminnan harjoittamista vain sen verran, kun asiakkaiden ja työntekijöiden terveysturvallisuuden kannalta on tarpeellista. PAM pitää hyvänä, että Työterveyslaitos on laatinut yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ohjeistuksen siivoukseen uuden koronavirustaudin (Covid-19) tartuntojen ehkäisemiseksi. PAM pitää tärkeänä, että palveluntarjoajat noudattavat tätä ohjeistusta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Esitetty säätely on perusteltua.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58c,e,f,h§ on tuotu luettelomaisesti esille. Onko tämä lakiin kirjoitettava implisiittinen rakenne? Entä jos myöhemmin huomamme jonkun puuttumisen? Tämä kohta puuttuu elinkeinonharjoittamiseen eniten. Entä jos tulevaisuudessa on joku muu kuin COVID-19 pandemia?
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Henkilöliikenteen tartuntamääristä on vielä vähän tutkittua tietoa ja kotimaisessa matkustajaliikenteessä tartuntaketjuja ei ole pystytty tunnistamaan. Korona on ai-heuttanut joukkoliikenteelle ja muulle julkiselle liikenteelle matkustajakadon ja vaike-an rahoituskriisin, jolla on pitkittyessään merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomen olosuhteisiin soveltuvalle tutkimustiedolle onkin tarvetta, jotta tartuntojen ehkäisykeinot voidaan suunnata vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Joukkoliiken-nettä, henkilöliikennettä ja muuta julkista liikennettä ei tule perusteettomasti rajoit-taa ja leimata muita palveluja vaarallisemmiksi. Tulkintamme mukaan esitetyt säädökset koskevat markkinaehtoista liikennettä kuten myös kaikkea kuntien järjestämää henkilöliikennettä, ml. avoin joukkoliikenne ja kun-tien lakisääteiset kuljetukset, joita ovat perusopetuksen koululaiskuljetukset (perus-opetuslaki), vammaisten liikkumiseen liittyvät tehtävät (vammaispalvelulaki) sekä so-siaalihuoltolain ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain kuljetussäädök-sien tehtävät. Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaiset kuljetukset ovat subjektiivisia oi-keuksia. Lakiesityksessä ei ole tarkasteltu subjektiivisten oikeuksien suhdetta valmis-teilla oleviin säännöksiin. Lakiesityksessä on epäselvää palveluntarjoajille ja tilaajille ajatellut vastuut säännös-ten toteuttamisessa. Tilaaja voi olla esimerkiksi joukkoliikenteen toimivaltainen viran-omainen, sote-kuntayhtymä tai kunta. Palveluntarjoaja voi olla esimerkiksi kaukolii-kenteen palveluntuottaja, markkinaehtoinen palveluntuottaja tai tarjota palvelua ti-laajan sopimusliikenteessä. Lakiesitys on sisällöltään epäselvä osoittaessaan samansisältöiset yleiset säännök-set alalle, erittelemättä ja avaamatta eriluonteisten toimijoiden vastuita palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä sekä arvioimatta systemaattisesti sääntelytoimien vaikutuksia näiden toimintaedellytyksiin. Lakiesitys vaikuttaa nopeasti valmistellulta ilman vaikutusten perusteellista arviointia ja sidosryhmien riittävää kuulemista. Ilman korjaavia toimenpiteitä lain soveltaminen on todennäköisesti vaikeaa. Erityisesti lakiin perustuva paikkamäärien rajoittaminen olisi erittäin voimakas rajoi-tuskeino, jonka kirjaamisesta lakiin tulisi pidättäytyä. Tämän rajoituskeinon käyttö merkitsisi viranomaisten ja yritysten kustannusten huomattavaa kasvua mm. palvelu-jen tuottamiseen tarvittavan ajoneuvokaluston ja henkilöstömäärän kasvun myötä. Tuloksena olisi tilanteita, joissa yhteiskunnalle välttämättömiä kuljetuksia ei pystyt-täisi hoitamaan. Kaupunkiseutujen joukkoliikenteessä sujuvaa ja toimivaa palvelua ei voitaisi turvata, sillä paikkamäärien ja etäisyyksien jatkuva valvonta ei olisi mahdollis-ta ilman palvelun huomattavaa heikentymistä. Jos valtio asettaa voimakkaita rajoituksia, jotka aiheuttavat tilaajille, yrityksille ja asi-akkaille huomattavia kustannuksia, tulee valtion myös korvata näille taloudelliset menetykset. Maskipakon asettamisen osalta ei ole selvää, mihin toimijoiden toimivalta maskipakon asettamisessa perustuisi kuten myös sellaisten asiakkaiden palvelusta kieltäytymi-nen tai matkustajien poistaminen liikennevälineestä, joilla maskia ei ole. Kuljettajien tehtävänä ei voi olla lakisääteisen maskipakon valvonta. Valvontatehtävää varten tar-vittaisiin lisähenkilöstöä. Epäselväksi myös jää kohdan (58 f § 2 kohta) “palveluntar-joaja edellyttää matkustajilta kasvosuojusten käyttöä” suhde kehitysvammaisten eri-tyishuollosta annetun lain itsemääräämisoikeutta sekä rajoitustoimenpiteitä koske-viin säännöksiin (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta, 3a luku). Lakiesityksessä tulisikin vielä punnita syvällisemmin suosituksiin perustuvaa toimin-tamallia lakisääteisiin rajoituksiin perustuvaan malliin, jotta yhteiskunnalle koituvilta kohtuuttomilta haitoilta vältyttäisiin.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • On perusteltua saada henkilöliikennettä koskevia säännöksiä, joiden nojalla voidaan antaa velvoittavia määräyksiä kuten maskipakko, pelkän maskisuosituksen sijaan.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Kulttuurialan toimijoiden moninaisuus huomioiden opetus- ja kulttuuriministeriö esittää, että ehdotetun 58 c §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin lisättäisiin maininta siitä, että velvollisuus mainitussa pykälässä tarkoitettuihin, epidemian ehkäisemiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin koskee elinkeinotoiminnanharjoittajien, julkisyhteisöjen, yhdistysten, säätiöiden ja osuuskuntien lisäksi myös yleishyödyllisiä osakeyhtiöitä.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • ei kommentoitavaa
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58 e §:n 1 momentin 1 kohdan (palveluntarjoajan on huolehdittava" liikennevälineen matkustajien käyttöön tarkoitettujen tilojen ja pintojen puhdistamisesta säännöllisesti riittävän hygieniatason saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muista vastaavista käytänteistä") osalta perusteluissa(sivu 52) todetaan "muista vastaavista käytänteistä" esimerkiksi sitä, että palveluntarjoajan olisi varattava liikennevälineeseen roskakoreja tai -pusseja matkustajien käyttöön ja vaihdettava näitä tarpeeksi usein. Roskakorien sijoittamista liikennevälineeseen ei kuitenkaan voi pitää tarkoituksenmukaisena. Parempi olisi järjestää riittävä määrä roskakoreja esimerkiksi metroasemille ja huolehtia niiden vaihtamisesta riittävän usein. Myös 58 e §:n 1 momentin 2 kohdan (palveluntarjoajan on huolehdittava "matkustajille tarjottavasta mahdollisuudesta riittävän hygieniatason saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi liikennevälineessä sekä matkustajille annettavista toimintaohjeista tartuntataudin leviämisen estämiseksi, kuten kasvosuojusten käyttämisestä, riittävän väljyyden saavuttamisesta ja muista vastaavista käytänteistä") osalta perusteluissa (sivu 52) todetaan, että palveluntarjoajan on varmistettava, että sen liikennöimissä liikennevälineissä olisi varattu riittävästi esille desinfioivia käsihuuhteita matkustajien käyttöön. Käsihuuhteiden jakelun keskittymistä asemille on kuitenkin kaupunkiraideliikenteessä pidettävä tarkoituksenmukaisempana ratkaisuna kun otetaan huomioon tarvittavan jakelun laajuus ja taudin ensisijainen tarttumistapa ilmateitse, ei pinnoilta. 58 e §:n toimenpiteet ovat tärkeitä poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämiseksi, mutta toimenpiteiden tarkka toteutustapa olisi syytä arvioida liikennemuoto- ja toimijakohtaisesti. Liikkumavara tulisi käydä ilmi säännöksestä ja perusteluista. Nyt on tulkinnanvaraista, onko käsihuuhteiden ja roskakorien riittävän tarjonnan varmistaminen palveluntarjoajaa sellaisenaan velvoittava vai onko liikkumavaraa toimenpiteiden toteutustavan suhteen. Velvoite aiheuttaisi merkittäviä kustannuksia palveluntarjoajille ja lisäksi velvollisuuden tahaton rikkominen voisi johtaa mm. 59 c §:n mukaisiin seuraamuksiin. Mikäli kyse on tosiasiallisesti palveluntuottajille asetetuista velvoitteista, niistä tulee säätää laissa. Perustelujen mukaan palveluntarjoajan on varmistettava tarvittaessa istuinpaikkamäärää rajoittamalla tai muilla selkeästi havaittavilla ja valvottavilla järjestelyillä, että asiakkaiden matkustaminen järjestetään rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Kaupunkiraideliikenteessä matkustajamäärien rajoittaminen on käytännössä mahdotonta, koska liikennevälineiden matkustajakapasiteetti on seisomapaikkavaltaista. Kalustokapasiteettia ei myöskään voida enää lisätä vilkkaimpiin ajankohtiin. Rajoitusten laskentatapa suhteessa kapasiteettiin voi tietyiltä osin olla tulkinnanvaraista, sillä seisomapaikkoihin käytetään eri yhteyksissä erilaista mitoitusta. Kaupunkiraideliikenteessä liikennöinnin palveluntarjoaja ei käytännössä voi taata matkustajarajoitusten toteutumista, koska esimerkiksi matkustajamäärien säännöstely fyysisen ohjaamisen keinoin ei ole liikenteen laajuuden vuoksi mahdollista. Mm. metrossa junaan pääsyn paikallinenkin rajoittaminen johtaisi jonottamiseen aseman sisätiloissa, mikä ei ole epidemian leviämisen tai muutoinkaan turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Kaupunkiraideliikenteessä keskeisin tapa vaikuttaa matkustajamääriin on liikenteen kysyntään vaikuttaminen mm. viestinnän ja etätyösuositusten avulla. Varsinaiset liikennepalvelun tuottamiseen kohdistettavat rajoitustoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia. 58 f §:ssä kiinnittää huomiota, että matkustajamäärä voidaan rajoittaa enintään puoleen, mutta matkustajamäärän rajoittaminen vähemmän kuin puolella pitää perustella erityisillä syillä. Yhtenä erityisenä syynä mainittu kasvosuojusten käytön edellyttäminen matkustajilta saattaa olla julkisen liikenteen palvelun käytettävyyden kannalta ongelmallista, jos kaikilta matkustajilta edellytetään kasvosuojusta ilman, että palveluntarjoaja tarjoaa suojukset. 2 momentin 1 ja 2 kohtien lisäksi arvioinnissa voisi ottaa huomioon myös potentiaalisen altistumisajan liikennevälineessä. Esimerkiksi kaupunkiraideliikenteessä ruuhkaisimmat osuudet voivat olla varsin paikallisia, jolloin lähikontakteihin liittyvä 15 minuutin altistumisaika ei välttämättä täyty vaikka liikennevälineessä olisi hetkellisesti hieman täyttä. 58 f §:n 4 momentin mukaan liikenne- ja viestintävirasto tekisi päätöksen matkustajamäärien rajoituksista THL:n arvion perusteella ja esityksestä. Helsingin kaupunki katsoo, että ennen rajoituksista päättämistä liikenne- ja viestintäviraston olisi kuitenkin kuultava myös paikallisia joukkoliikenneviranomaisia (mm. HSL), joilla on kattava näkemys oman alueensa joukkoliikennepalveluista kokonaisuutena, mahdollisuus arvioida kapasiteetin ja tarjonnan muutoksia sekä kanavat matkustajaviestintään.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • -
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58 c §: THL on täydentänyt 24.9.2020 kasvomaskisuositustaan julkisten liikennevälineiden lisäksi julkisiin sisätiloihin ja yleisötilaisuuksiin. 58 c §:ään ehdotetaan kohtaan 2) lisättäväksi maininta kasvomaskien käytöstä alueellisen epidemiatilanteen mukaisesti. 58 e §: THL on antanut 13.8.2020 kasvomaskisuosituksen julkisiin liikennevälineisiin. On hyvä, että pykälässä muiden torjuntatoimenpiteiden lisäksi on huomioitu kasvomaskit. 58 h §: Lakiteksti on hyvä, erityisesti kirjallisen suunnitelman laatiminen ja sen esittäminen pyynnöstä viranomaisille. Lakimuutoksen perusteluteksteissä viitataan siihen, että kunnan tartuntatautiviranomaisen määräysten noudattamista esim. ravintoloissa ja majoitushuoneistoissa voisi valvoa kunnan terveydensuojelu- tai elintarvikeviranomainen. Esitetty toimintatapa on kannatettava ja tehostaa viranomaistyötä, mutta se saattaa kuitenkin edellyttää tarkastusoikeuden delegointia tarkastustoimintaa tekeville viranhaltijoille. Tuleva SOTE-uudistus voi vaikeuttaa yllä mainittua yhteistyötä, jos ympäristöterveydenhuolto jää kokonaisuudessaan kuntaan ja kunnan tartuntatautiviranomainen siirtyy uudistuksen myötä perustettavaan maakuntaan. Tartuntatautilakiin tulisikin sen vuoksi säätää tartuntatautiviranomaiselle oikeus sopimukseen perustuen siirtää toimivaltaansa tarkastusoikeuden osalta toiselle viranomaiselle. Tehokkainta ympäristöterveydenhuollon ja tartuntatautiviranomaisen yhteistyö olisi, jos molemmat toiminnan olisivat samassa organisaatiossa saman johdon alaisuudessa.
      • Paikallisliikenneliitto ry, Soininen Minna
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Suomen Paikallisliikenneliitto ry edustaa 13 toimivaltaista joukkoliikenneviranomaista, jotka järjestävät liikennepalveluja kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla ja vastaavat yli 80 %:sta Suomen maajoukkoliikenteen matkoista. Jäseniämme ovat Helsingin seudun liikenne (HSL), Hämeenlinnan, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Oulun, Porin ja Salon kaupungit, Meri-Lappi sekä Tampereen ja Turun joukkoliikenneyksiköt. Joukkoliikenneviranomaiset ovat toimineet vastuullisesti ja ottaneet käyttöön THL:n suositusten mukaisen matkustajainformaation ja -ohjeistuksen, sekä yhteistyössä liikennettä sopimuksin hoitavien yrittäjien kanssa tehostaneet puhdistusta ja paikkakuntakohtaisesti sopineet mahdollisista kuljettajien ja matkustajien lisäsuojaustoimenpiteistä koronan eri vaiheissa. Lailla tulisi rajoittaa toimintaa vain, jos tavoitteita ei voida saavuttaa lievemmin toimin. Vastustamme henkilöliikenteeseen esitettyjä säädöksiä, sillä pykälien ja perustelumuistion kuvaamaa puhdistustasoa ja kuormitusmääräyksiä ei kyettäisi kaupunkiliikenteessä toteuttamaan, eikä täten noudattamaan Suomen Perustuslain 1 luvun 2 §:n 3 momenttia, jonka mukaan eli kaikessa julkisessa toiminnassa tulee noudattaa tarkoin lakia. Pykälien 58 e ja 58 f ehdottamien toimien ja määräysten toteuttamiseen ei ole resursseja eikä mahdollisuuksia vaarantamatta joukkoliikenteen perustehtävää ja tarkoitusta turvata kansalaisille arjen palvelua, ja sen roolia yhteiskunnan toiminnan mahdollistajana myös kriisitilanteissa. Lakiesitykset eivät myöskään ole riittävän selkeitä ja tarkkarajaisia, eivätkä huomioi erilaisten liikennetyyppien erityispiirteitä. Myös matkustajanoikeuksia, kuljettajien työturvallisuusasioita ja puhdistuksen tason todentamista tulisi käsitellä kyseisen lakiesityksen pykäliä pohdittaessa. Koronapandemia ja pelko koronasta on jo vähentänyt matkustusta koronan tuomien rajoitusten, etätyön ja -opiskelun lisääntymisen myötä, mutta myös toisten ihmisten kanssa jaettujen sisätilojen välttelyn myötä ja siirtäen liikkumista muihin kulkumuotoihin. Maskikulttuurin luomista Suomeen ei tule antaa yksistään joukkoliikenteen tehtäväksi. Ehdotetut lait vailla mahdollisuuksia käytännön toteutukseen myös vahvistaisivat ihmisten mahdollisesti kokemaa turvattomuuden tunnetta, heikentävät joukkoliikenteen mainetta ja lisännevät tyytymättömyyttä. Lisäisi tarvetta järjestyksenvalvontaan ja järjestyshäiriöitä joukkoliikenteessä Pykälien noudattaminen edellyttäisi käytännössä järjestyksenpidon ja -valvonnan kaltaisen toiminnan lisäämistä joukkoliikenteessä. Puhdistamista ja matkustajamäärärajoitusta koskeva valvonta on lakiesityksessä määrätty kunnille ja Liikenne- ja viestintävirastolle. Laki järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä (1977/472) antaa 1 §:n mukaan kuljettajalle sekä esimerkiksi konduktöörille tai tarkastajalle pykälän 3 § mukaisissa tilanteissa oikeuden kieltäytyä ottamasta matkustajaksi päihtynyttä henkilöä, jonka voidaan väkivaltaisen, uhkaavan tai meluavan käyttäytymisensä perusteella päätellä todennäköisesti aiheuttavan häiriötä. Toisen momentin mukaan häiriötä aiheuttava matkustaja on myös oikeus poistaa kulkuneuvosta. Kolmannen momentin mukaan kuljettajalla on oikeus saada virka-apua poliisilta. Ja neljännen momentin mukaan matkustajaa ei saa poistaa kulkuneuvosta, jos siitä aiheutuisi hänen terveydelleen vaaraa. Lain joukkoliikenteen tarkastusmaksusta (469/1997) 11§ mukaan joukkoliikenteen lipuntarkastajalla on oikeus poistaa ilman asianmukaista lippua matkustava, jos matkustajan ikä ja muut seikat huomioon ottaen ole kohtuutonta tai aiheuta vaaraa matkustajan terveydelle. Häiriötilanteita pyritään kaikin keinoin joukkoliikenteessä välttämään ja poistamaan erilaisin kuljettajien ja tarkastajien keskustelukeinoin. Lakimuutoksen myötä toimivaltaisille viranomaisille ei syntyne velvoitetta tai mahdollisuutta edellyttää tartuntalain kuormitusvaatimusten valvontaa kuljettajilta. Kuljettajilla ei myöskään liene toimivaltuuksia, eikä tosiasiallista mahdollisuuttakaan valvoa matkustajamäärää nopeatempoisessa kaupunkiliikenteessä, jossa samaan aikaan noustaan kyytiin ja poistutaan kyydistä eri ovista. Maskipakko ja sen noudattamisen vaatiminen on aiheuttanut lehtitietojen mukaan muualla Euroopassa tarvetta lisätä valvonta- ja poliisiresursseja, ja velvoite on johtanut myös matkustajien välisiin, ja matkustajien ja kuljettajien välisiin konfliktitilanteisiin. Ranskassa jopa kuljettajan kuolemantapaukseen (https://news.sky.com/story/coronavirus-french-bus-driver-dies-after-attack-by-passengers-who-refused-to-wear-face-masks-12026401). Toteuttamiskelvottomuus liikenteen järjestämisen näkökulmasta ja liikennepalvelujen lakisääteisyydestä Korona on jo nykyisellään vähentänyt palvelujen lipputuloja merkittävästi. Arvio mahdollisesta luottamuksen ja lipputulojen lisääntymisestä lisärajoitusten myötä on virheellinen edellä kuvatuista syistä. Lain vaikutusarviot lähtevät ikään olettamasta, että markkinaehtoiset liikennepalvelut todennäköisesti vähenisivät matkustusrajoitteiden myötä, mutta viranomaiset jatkaisivat toimintaa ja lisäisivät kalustoa ja tarjontaa rajoitusten noudattamiseksi kustannuksista riippumatta. Suomessa tai paikallisesti erikokoisissa kaupungeissa ei löydy riittävästi kalustoa sopimusliikenteen käyttöön, mikäli pykälän 58 f mukaiset matkustajarajoitteet 50 %:iin tulisivat voimaan. Viranomaisten julkisissa hankinnoissa on kuvattu hankittu suunnitellun liikenteen hoitamiseen tarvittava kalustomäärä, ja sen mukaan palvelusta maksetaan. Ylimääräisiä, rajoitusten edellyttämää tuplakalustoa tai edes 25 % lisäystä ei voida millään paikkakunnalla toteuttaa. Tällaista käyttämätöntä, ja muut liikenteen tilaajan kalustovaatimusten täyttävää bussikalustoa ei ole liikennöitsijöiden varikoilla odottamassa. Viranomaisten olisi käytännössä keskeytettävä palvelunsa, joko itse laittomaan tilanteeseen päätymiseen vedoten tai Liikenne- ja viestintäviraston valvontatoimenpiteiden ja keskeyttämismääräysten seurauksena. Kyseessä olisi sellainen toimintaympäristön muutos, jota joukkoliikenneviranomaiset eivät omalta osaltaan pystyisi hoitamaan, eivätkä edelleen todennäköisesti noudattamaan sopimusten mukaisia vastuitaan ja muutospykäliä liikenteen tarjonnan osalta. Bussien tai liikennevälineiden puhdistamiseen linjan päissä, tai 2-4 tunnin välein, ei ole henkilökuntaa tai resursseja. Lakiesityksen mukaan liikenne - ja viestintävirasto ja kunta valvoisivat 58 e (puhdistaminen ja matkustajahygienian mahdollisuudet) ja 58 f §:ssä (matkustajamäärän rajoittaminen) noudattamista. Puhdistamisen puutetilanteissa 59 c § mukaan pakkokeinoja olisi kunnan antama määräys korjaamisesta. Lakiesityksestä ei ilmene miten puhdistamisen epäasianmukaisuus todennettaisiin valvonnassa, lienee otettava hygienia- tai bakteerinäytteitä kosketuspinnoista? Matkustajamäärän rajoitusten rikkomuksissa Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa määräyksen epäkohtien korjaamista. Jos matkustusrajoituksia koskevia epäkohtia ei korjata määräajassa ja jos velvoitteita on rikottu olennaisesti kunta voi määrätä kyseisen toiminnan välittömästi keskeytettäväksi ja pidettäväksi kyseisen tilan suljettuna asiakkailta tai muilta valvottuun toimintaan osallistuvilta enintään yhden kuukauden ajaksi, jos se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Muuta Lakiesitys ei riittävällä tavalla huomioi erilaisten liikennetyyppien erityispiirteitä. Paikallis- ja seutuliikenteen palvelut eivät ole lakisääteisiä tehtäviä kaupungeissa, mutta turvaavat eri asiakasryhmien pääsyä töihin ja välttämättömiin toimiin. Vaatimuksilla ei tule asettaa sitä helposti laittomaksi toiminnaksi tai taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen. Kuntien lakisääteiset tehtävä taasen on hoidettava ja kuljetusoikeutetut koululaiset kyyditettävä. Kuljetusoikeuden omaavia oppilaita kulkee myös avoimessa joukkoliikenteessä, mutta myös niille järjestetyissä tilauskuljetuksissa. Esimerkiksi Ruotsissa kuljettajalla on oikeus ajaa ohi pysäkin kuormitustilanteen näin edellyttäessä, mutta harvatarjontaisessa maaseutuliikenteessä näin ei pystytä tekemään, tai muuten esimerkiksi koululaisten lakisääteisten kuljetukset eivät toteutuisi. Kannatamme suositustasolla pitäytymistä ja matkustajien omaan vastuuntuntoon vetoamista joukkoliikennepalveluissa. Yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi tulisi etsiä ja tarkastella lisää tutkimustuloksia. Esimerkiksi Traficom on kansainvälisen joukkoliikennejärjestön UITP:n jäsen, ja UITP on kerännyt tutkimustietoja koronan säilymisestä erilaisilla kosketuspinnoilla. Lisäksi löytyy myös paljon määrällistä todistetta siitä, että joukkoliikenne ei ole noussut esille tartuntojen levittäjänä Suomessa. Paikallisliikenneliitto on mielellään mukana toimialan ja kunkin liikennetyypin erityispiirteet huomioonottavassa yhteistyössä koronaosaamisen ja koronaan liittyvien suojauskäytänteiden ja -osaamisen lisäämisessä ja yhtenäistämisessä toimijoiden kesken. Yhdymme HSL:n, Turun seudullisen joukkoliikenneviranomaisen, Salon kaupungin, Linja-autoliiton, ALT:n ja VR:n esittämiin huoliin ja kantoihin lakiesitysten toteutuskelpoisuudesta kaupunkiliikenteen palveluissa ja lakisääteisissä kuntien kuljetustehtävissä.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 58 e §: THL on antanut 13.8.2020 kasvomaskisuosituksen julkisiin liikennevälineisiin. On hyvä, että pykälässä muiden torjuntatoimenpiteiden lisäksi on huomioitu kasvomaskit. 58 h §: Lakiteksti on hyvä, erityisesti kirjallisen suunnitelman laatiminen ja sen esittäminen pyynnöstä viranomaisille.
      • Suomen Filmikamari ry, Suomen Filmikamari ry / Suomen elokuvateatteriliitto - SEOL ry / Suomen elokuvatoimistojen liitto ry, Koistinen Tero
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Suomen Filmikamari ry kiittää pyynnöstä lausua tartuntatautilakiin esitetyistä muutoksista. Lakimuutokset ovat pääsääntöisesti hyviä ja erittäin tarpeellisia. On myös erittäin hyvä, että osa lakimuutoksista on määräaikaisia. Suomen Filmikamari ry:llä jäsenjärjestöineen (Suomen elokuvateatteriliitto – SEOL ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto ry) on vain muutama huomautus ja huolenaihe lakiesitykseen liittyen. • Määräaikaiset pykälät 58 c ja 58 d - Pykälissä lakiin kirjattavat toimet ovat sellaisia, joita elokuvateatterit parhaillaan tekevät rutiininomaisesti ja vapaaehtoisesti ilman, että lainsäädäntö näitä määrää. Voi olla tarpeellista kirjata nämä myös määräaikaisesti lakiin. • Määräaikainen pykälä 58 g: Asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettujen tilojen väliaikainen sulkeminen asiakkailta ja muilta toimintaan osallistuvilta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi - Perustuslaissa taatun elinkeinovapauden näkökulmasta määräaikaiset kunnan ja aluehallintoviraston mahdollisuudet rajoittaa elinkeinotoimintaa ovat ongelmallisia. Rajoitusten oikeasuhtaisuus ja välttämättömyys tulee pystyä perustelemaan aluekohtaisesti ja toimialakohtaisesti. Ne tulee purkaa heti, kun välttämättömyysedellytys ei enää täyty. On hyvä, että yritysten toiminnan lopettaminen on määritelty äärimmäiseksi toimenpiteeksi ja että taudin leviäminen pyritään estämää pääsäätöisesti muilla keinoille, kuten turvaväleillä ja hygieniatason nostamisella. - Elokuvateattereiden näkökulmasta olisi tärkeää, että mikäli viranomaiset kieltävät elinkeinotoiminnan tartuntataudin leviämisen estämiseksi, viranomaiset myös ottaisivat huomioon kunkin toimialan tosiasiallisen toiminnan laadun. Esimerkiksi elokuvateattereissa pysytään paikallaan – tarvittaessa turvavälit huomioiden –, ei huudeta, lauleta tai kaulailla tuntemattomien kanssa, eikä tehdä muutakaan erityisesti ilmateitse, pisara- tai kosketustartuntana tarttuvan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä edistävää. - Lakiin olisi hyvä lisätä viranomaisten asettamista rajoituksista johtuvat korvausvelvoitteet, mikäli elinkeinonharjoittamisen vapautta rajoitetaan viranomaispäätöksellä. • Liite 1, 58 g § Toimialaluettelo (s. 91) - Elokuvateatterit rinnastetaan tässä toimialalistassa täysin erilaisiin julkisiin tiloihin, kuten liikunta- ja urheilupaikkoihin, uimahalleihin, kylpylöihin ja saunoihin, huvipuistoihin, festivaaleihin ja markkinoihin. elokuvateattereissa istutaan paikallaan – tarvittaessa turvavälit huomioiden –, ei huudeta, kamppailla hengästyneenä, lauleta tai kaulailla tuntemattomien kanssa, eikä tehdä muutakaan erityisesti ilmateitse, pisara- tai kosketustartuntana tarttuvan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä edistävää. • Määräaikainen pykälä 58 h: Suunnitelma toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi - Kirjallisen suunnitelmat tulee olla hyvin ohjeistettu ja yksinkertainen, että hyvin monenlaiset yritykset erilaisine asiakastiloineen pystyvät sen vaivattomasti tekemään.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Pykälissä luonnostellut ilmaantuvuuskriteerit ovat liian matalia perusteluja pykälien voimakkaille toimenpiteille. Osassa sairaanhoitopiirejä hyvin satunnaisten yksittäisten uusien tapausten perusteella laukeaisi mahdollisuus. 58 f § 2 momentin mukaan matkustajamääriä rajoitetaan vähemmän kuin puolet, jos palveluntarjoaja pystyy huolehtimaan 24 § 3 momentin mukaisesti (viittaus pitäisi varmaankin olla 24 § 2 momentin) mahdollisesti altistuneiden jäljittämiseksi tarvittavien tietojen saatavuudesta. Tämä siis riippumatta siitä mikä on epidemiatilanne ja onko palveluntuottaja edellyttänyt matkustajilta kasvosuojusten käyttöä tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Epidemian leviämisen ehkäisemiseksi matalan tartuntojen esiintyvyyden alueella ei tulisi edellyttää mitään matkustajamäärän rajoitusta, erityisesti jos maskeja edellytetään, mutta taas korkeamman esiintyvyyden alueella tulisi joka tapauksessa edellyttää maskeja sekä mahdollisuuksien mukaan 24 § 2 momentin mukaisten tietojen keräämistä.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Finnish Lapland Tourist Board ry, Lapin Matkailuelinkeinon liitto LME
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Lakiesityksessä säädetään myös hygieniavaatimuksista ja matkustajamäärien rajoittamisesta henkilöliikenteessä. Henkilöliikenne on tärkeä osa matkailupalvelua ja edellytys matkailukohteiden saavutettavuudelle. Riittävien liikenneyhteyksien ylläpitämiseksi on keskeistä, että liikennöitsijöillä on edellytykset kannattavaan liiketoimintaan. Siksi näemme, että tartuntavaaran vähentämiseksi henkilöliikenteessä pitää ensisijaisesti keskittyä hygieniatasoon tai muihin terveysturvallisuustoimiin (esim. kasvomaskit) eikä matkustajamäärien rajoittamiseen. Jos matkustajamääriä rajoitetaan, tulee henkilöliikenteen harjoittajilla olla varma tieto siitä, että ne saavat valtiolta täysimääräisen kompensaation rajoitusten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Henkilöliikenteen harjoittajilta ei voi edellyttää taloudellisesti kannattamattomien liikenneyhteyksien ylläpitämistä.
      • Finnair Oyj, Yhteiskuntasuhteet, Sotaniemi Anna
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Hygieniavaatimukset Lentomatkustajien luottamuksen palauttaminen terveysturvalliseen matkustamiseen on keskeistä lentoliikenteen elpymisen kannalta. Finnair on omalta osaltaan tukenut matkustajien luottamuksen palauttamista käynnistämällä jo toukokuussa laaja-alaisen Fly with confidence – ohjelman, jonka avulla niin matkustajien kuin henkilökunnan terveysturvallisuus Finnairin lennoilla on varmistettu onnistuneesti. Finnair on edellyttänyt jo 18.5.2020 alkaen, että matkustamohenkilökunta ja kaikki matkustajat käyttävät kasvomaskeja koko lennon ajan. Istuinpaikat lennolla jaetaan niin, että koneessa olevan tilan puitteissa asiakkailla on mahdollisimman paljon tilaa ympärillään. Istuinjärjestys tarkistetaan vielä portilla ennen koneeseen nousua. Lentokoneiden siivousta on tehostettu entisestään ja desinfiointipyyhkeiden saatavuutta asiakkaiden käyttöön on lisätty. Lisäksi järjestelyjä on toteutettu koneeseen siirtymiseksi ja sieltä poistumiseksi pienemmissä ryhmissä ja bussikuljetuksiin otetaan kerrallaan vain puolet auton kapasiteetista. Terminaalissa asiakkaita ohjataan pitämään vähintään metrin etäisyys muihin ihmisiin lentoasemalla. Finnairin henkilökunta käyttää kasvosuojuksia kaikissa asiakaspalvelutilanteissa. Finnairin suunnitelmissa on edellyttää asiakkailta maskin käyttöä kaikissa kontakteissa henkilökuntaan, myös lähtöselvityksessä ja portilla. Yhtiön jo toteuttamien ja edellyttämien terveysturvallisuustoimien näkökulmasta Finnair tukee ehdotettuja 58 c § ja 58 e §:ää siltä osin kuin ne koskevat liikennepalvelun tarjoajan, lentoaseman pitäjän ja terminaaleista vastaavan tahon kanssa tehtävää yhteistyötä matkustajien lentokoneeseen siirtymistä ja sieltä poistumista koskevista riittävistä järjestelyistä ja hygieniavaatimuksia. Todettakoon myös, että lentoyhtiöt eivät tee relevanttia yhteistyötä ainoastaan lentoaseman pitäjän, vaan myös maahuolintapalvelujen tarjoajien kanssa. Matkustajamäärän väliaikainen rajoittaminen ja sen vaikutukset Ehdotuksen uuden 58 f §:n mukaan Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä voitaisiin rajoittaa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi liikennevälineen matkustajamäärää enintään puoleen suurimmasta mahdollisesta matkustajamäärästä. Lisäksi erityisestä syystä virasto voisi päättää matkustajamäärän rajoittamisesta vähempään kuin puoleen tietyissä, erikseen mainituissa tilanteissa. Finnair pitää erikoisena ehdotuksen rakennetta, jossa lähtökohtana on matkustajamäärän vähentäminen puolella. Taloudellisten tappioiden minimoimiseksi ja vähimmän haitan aiheuttamisen näkökulmasta viranomaisten tulisi lähtökohtaisesti rajoittaa paikkoja mahdollisimman vähän ja tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon eroavuudet liikennemuotojen ja -välineiden välillä sekä jo käytössä olevat suojatoimet. Perusteluiden mukaan henkilöliikenteen tartuntamääristä on vähän tutkittua tietoa ja kotimaisessa matkustajaliikenteessä tartuntaketjuja ei ole pystytty tunnistamaan. Lentokoneen ei ole toistaiseksi osoitettu lisäävän matkustajien tartuntariskiä lähietäisyydestä huolimatta. Perusteluissa mainitut HEPA-suodattimet eivät ainoastaan suojaa maskeja paremmin tartuntariskiltä, vaan poistavat 99,9 % ilmassa olevista viruksista. Matkustamon ilma vaihtuu kokonaan 2-3 minuutin välein (sairaaloissa n. 10 minuutin ja toimistoissa n. 20 minuutin välein). Matkustamon ilmasta 50 % on raikasta ilmaa. Lennon aikana matkustajat eivät istu vastatusten ja edessä olevien istuinten selkänojat muodostavat esteen pisaroiden leviämiselle. Lisäksi lentokoneen ilmastoinnin virtaukset suuntautuvat vertikaalisesti, mikä vähentää tartuntariskiä. Matkustajien maskien käyttöä valvotaan, eikä oireisia matkustajia päästetä lennolle. Lennon aikana oirehtivat matkustajat eristetään muista matkustajista sekä tarvittaessa ryhdytään muihin toimiin tartunnan rajoittamiseksi. Virusinfektioiden, kuten myös SARS-CoV-2:n, on todettu voivan tarttua matkustamossa ja lentokoneessa tapahtuneita koronavirustartuntoja onkin raportoitu. Edellä kuvatuista seikoista johtuen riski on kuitenkin hyvin pieni. Esimerkiksi tuoreessa USA:n tartuntatautiviraston CDC:n raportissa arvioitiin 1600 tapausta, joissa henkilö oli matkustanut lentokoneella tartuttavana ja altistanut lähes 11 000 ihmistä. Yhtään jatkotartuntaa ei oltu todettu. Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) seurannassa olleiden lentoyhtiöiden lennoilla matkusti ja lentoasemien kautta kulki 3 miljoonaa matkustajaa heinä-elokuussa seitsemän viikon aikana. Näistä 180:lta oli evätty pääsy lennolle (6/100 000 matkustajasta), seitsemällä oli havaittu oireita (0.2/100 000) ja 300 matkustajaa ei ollut noudattanut toimintaohjeita (10/100 000). EASA on jo tämän alustavan tilastoinnin perusteella omalta osaltaan todennut, ettei lentoliikenne itsessään luo uusia tautitapauksia ja lentomatkustaminen on näin ollen turvallista. Matkustajamäärän rajoittaminen tekee nopeasti liiketoiminnasta kannattamatonta. Matkustajamäärän puolittaminen aiheuttaisi merkittäviä tulonmenetyksiä. Viranomaispäätösperusteinen matkustajamäärän rajoittaminen aiheuttaisi painetta reittiverkoston karsimiseen ja palvelujen supistamiseen. Tästä seuraisi Suomen saavutettavuuden heikentyminen, mikä osaltaan heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Välttämättömiä matkoja ei erityisesti rajat ylittävässä liikenteessä voida kaikilta osin korvata kilpailevilla kulkumuodoilla, kuten perusteluissa väitetään. Käyttöasteeltaan tarkoituksellisesti vajaat lentokoneet olisivat ristiriidassa ympäristön kannalta vastuullisen toiminnan kanssa eivätkä tukisi lentoliikenteelle asetettujen ympäristötavoitteiden saavuttamista. Perustelut eivät sisällä osiota ulkomaiden lainsäädännöstä. Finnairin tiedossa ei ole vastaavaa lainsäädäntöä muissa EU:n jäsenvaltioissa. Rajoittamistoimet asettaisivat Finnairin ja muut Suomeen lentävät lentoyhtiöt epäsuotuisaan kilpailuasetelmaan suhteessa muihin eurooppalaisiin lentoyhtiöihin. Kuten edellä lausunnon yleisessä johdannossa todetaan, Suomen eurooppalaisittain yhdet tiukimmat matkustusrajoitukset vaikuttavat jo nykyisellään Finnairin toimintaan elpymistä ja kilpailukykyä merkittävästi heikentävästi. Todettakoon lisäksi, että eri liikennepalvelujen tarjoajat eivät ole vaikutusten osalta samassa asemassa. Markkinaehtoisesti palveluita tarjoavilla yrityksillä ei ole mahdollisuutta siirtää tappioita viranomaisten kustannettavaksi kuten julkisesti hankittua ostoliikennettä harjoittavien joukkoliikennepalvelun tarjoajien. Puuttuminen markkinoiden toimintaan rajoittamalla tarjontaa aiheuttaa kustannuksia, jotka tulisi korvata palveluntarjoajalle. Tämä ja lentokoneen vähäinen rooli viruksen välittäjänä sekä lentoyhtiöiden jo käytössä olevat pakolliset hygieniavaatimukset (erityisesti pakollinen nenä- ja suumaskin käyttö) eivät tue ehdotuksen perusteluissa esitettyä argumenttia kaikkea henkilöliikennettä koskevista yhteneväisistä toimenpiteistä ja käytännöistä. Ehdotus matkustajamäärän rajoittamisesta ei myöskään Finnairin näkemyksen mukaan tue perusteluissa esitettyä tavoitetta turvata mahdollisimman laaja ja toimiva henkilöliikenne, joka on välttämätön tasa-arvoisen ja ympäristön kannalta kestävän liikkumisen takaamiseksi. Edelle todetun perusteella Finnair ei tue ehdotusta matkustajamäärän rajoittamisesta ja näkee sen puuttuvan liikkumis-, ja elinkeinonvapauteen tavalla, joka ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, oikeasuhtainen eikä välttämätön ehdotuksen terveyden suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Viruksen leviämiseen kohonneen tartuntariskin maista on jo puututtu matkustusrajoituksin, matkustajien luottamusta on jo kasvatettu tehokkain lennon aikaisin toimin ja lentokoneen teknologia estää tehokkaasti tartuntoja lennon aikana. Todettakoon lisäksi, että liikenne- ja viestintäministeriö on valmistelemassa muutosta liikenteen palveluista annettuun lakiin, jolla edellytettäisiin todistusta negatiivisesta testituloksesta lähtömaassa. Tämä jo itsessään täyttää koronakontrollin tarpeet ja tekee tarpeettomaksi ehdotuksessa esitetyt rajoitustoimenpiteet. Toisin kuin ehdotuksen perusteluissa todetaan, ehdotuksella puututaan Finnairin näkemyksen mukaan elinkeinonvapauden ydinalueeseen, sillä vaikka ehdotuksella ei ole perusteluiden mukaan tarkoitus lopettaa henkilöliikennettä kokonaan, matkustajamäärärajoitukset voivat käytännössä johtaa vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa elinkeinonharjoittaminen ei ole enää liiketaloudellisesti kannattavaa.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Tartuntatautilain 58 e §:n 1 momentissa esitetään kuljetus- tai liikennepalvelun palveluntarjoajalle velvollisuutta puhdistaa ajoneuvon matkustajien käyttöön tarkoitetut sisätilat ja -pinnat säännöllisesti sekä huolehtia kasvosuojaimien käyttämisestä, riittävästä väljyydestä ja muista vastaavista käytännöistä Siivouksen tehostaminen on hyvä asia. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan säännöllisyys tarkoittaa puhdistusvelvollisuutta vähintään päivittäin ja tarvittaessa jopa 2-4- tunnin välein ja liikennevälineissä esimerkiksi vuorovälein. Vuorovälein tapahtuva puhdistaminen on kuitenkin hankala toteuttaa bussiliikenteessä ja sen osalta puhdistaminen olisi järkevää toteuttaa varikoilla tai väliaikaisilla siivouspisteillä terminaalien yhteydessä eikä mahdollisilla pysähdys- tai kääntöpaikoilla vuorovälein. Kuljettajilla ei ole välttämättä aikaa, välineitä ja tarvittavia suojavarusteita siivouksen toteuttamiseen vuorovälein. Ainakaan lähiliikenteessä ei autoissa ole tiloja siivouksen tarvittavien välineiden mukana kuljettamiseen. Myöskään kasvosuojusten käytön valvontaa ei voi vastuuttaa ajoneuvon kuljettajille. Vaikeassa tauti- ja taudin leviämistilanteessa saattaa olla välttämätöntä rajoittaa myös henkilöliikenteen matkustajamääriä ellei säädetyillä hygieniamääräyksillä ja väljyyttä koskevilla ohjeilla saavuteta riittävää tartuntojen kontrollia. Ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole. Matkustajamäärän rajoittaminen esimerkiksi bussissa voi johtaa tilanteeseen, jossa bussin kuljettaja joutuisi arvioimaan koko ajan kyydissä olevien matkustajien määrää ja päättämään aina tilanteen mukaan kullakin pysäkillä, että joudutaanko osa linja-autoon pyrkivistä matkustajista jättämään pysäkille. Tämä voi aiheuttaa osassa matkustajiksi pyrkivissä aggressiivista käytöstä.
      • Museovirasto, Tähtinen Tiina
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Henkilöliikennettä koskeva säännökset (58 e a f §) ovat tarpeellisia, sillä viranomaistehtävien tai lakisääteisten palveluiden tuottamisesta ei ole mahdollista vapautua poikkeusoloissa tai häiriötilanteissa. Osa viranomais- ja lakisääteisistä tehtävistä edellyttää matkustamista joukkoliikennevälineissä ja osa palveluista on tuotettava viraston kohteissa, jolloin myös paikallaoloa vaativat työtehtävät edellyttävät henkilöstöltä kodin ja työpaikan välistä matkustamista. Hyvä hygieniataso joukkoliikennevälineissä on keskeistä, jotta viranomaispalvelut, muut lakisääteiset tehtävät sekä viraston toiminnan kannalta kriittiset tehtävät voidaan suorittaa mahdollisimman turvallisesti ja riittävä viraston varautumisen taso voidaan ylläpitää.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Ko. pykälissä mainitut mahdollisuudet ovat asianmukaisia keinoja epidemian rajoittamiseen.
      • Oy Matkahuolto Ab
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Oy Matkahuolto Ab ei kannata esitettyjä muutoksia. Erityisesti matkustajamäärän rajoittaminen saattaisi liikenteenharjoittajat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Sujuva julkinen liikenne on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Jo nyt matkustajamäärät ovat pudonneet murto-osaan normaalitilanteesta ja vuoroja on lakkautettu merkittävä määrä. Jäljellä olevat vuorot muuttuvat helposti kannattamattomiksi ja ovat lakkautusuhan alla, mikäli matkustajamäärää rajoitettaisiin ja liikennöitsijöille ei suoritettaisi taloudellista tukea vuorojen operoimisesta. Lakkautetut vuorot vaikuttavat myös huoltovarmuuden kannalta tarpeellisten lähetysten toimittamiseen linja-autojen kyydissä.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 e §.ssä säädetään henkilöliikennettä koskevista toimenpiteistä poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämiseksi liikenteen palveluissa. Sosiaalipalveluiden tuottamiseen ja järjestötoiminnan toteuttamiseen voi liittyä ajoittain myös henkilöiden kuljettamiseen liittyviä tarpeita. Lakiesityksessä tulee selventää, koskeeko säännös esimerkiksi lastensuojelun henkilökuljetuksia tai esimerkiksi henkilökuljetuksia ns. päivätoimintaan?
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Pykälät esityksen mukaisesti, välttämättömiä taudin leviämisen estämiseksi, taloudellisista vaikutuksista huolimatta.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu 58 c §: Pykälän kolmannessa momentissa viitataan asemista, terminaaleista ja muista vastaavista tiloista vastaavaan elinkeinonharjoittajaan ja heidän yhteistyöhönsä kuljetus- tai liikennepalvelun tarjoajan kanssa. Virasto toteaisi ensinnäkin, että asemasta, terminaalista tai vastaavasta tilasta ei välttämättä vastaa elinkeinonharjoittaja, vaan vastuu asemasta saattaa kuulua esimerkiksi kunnalle tai Väylävirastolle. Pykälää olisi tältä osin tarkennettava ja poistettava viittaus elinkeinonharjoittajaan. Tavoite kuitenkin lienee, että samat vaatimukset kohdistuvat kaikkiin näihin tiloihin, tiloista vastaavan tahon oikeudellisesta muodosta riippumatta. Virasto toteaa, että tämän pykälän myötä sen valvonnan piiriin tulee käytännössä kokonaan uutta toimintaa ja suuri joukko uusia toimijoita. Vaikka asematilat, terminaalit ja vastaavat tilat ovat yleisölle tarjottavia liikkumiseen liittyviä palveluja eli liikennepalveluja, on näihin toistaiseksi liittynyt vain rajallinen määrä konkreettisia viranomaisvaatimuksia (esteettömyyteen liittyvät asiat, turvatoimet), eivätkä nämä vaatimukset ole koskettaneet kaikkia tiloista vastaavia toimijoita. Lisäksi vastuu tiloista jakautuu usein monille toimijoille: esimerkiksi Finavian omistamalla lentoasemalla voi matkustajavirta liikkua lentoasemalla olevien liikkeiden kautta, Väyläviraston tai kunnan ylläpitämällä rautatieasemalla voi toimia eri yrityksiä, linja-autoasema on saatettu rakentaa kauppakeskuksen sisälle. Perusteluissa olisi hyvä avata tarkemmin sitä, miten vastuu tiloihin liittyvistä järjestelyistä jakautuu silloin, kun tiloista on vastuussa useampikin toimija. Viraston valvontatoimen näkökulmasta usean eri tahon vastuulla olevat tilat ovat haasteellisia. Vastaavasti kuljetuspalvelusta voi vastata useampikin toimija erityisesti, kun kyseessä on julkisesti järjestetty liikenne. Toimeksiantajana voi olla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta tai seudullinen viranomainen, palveluntuottajana puolestaan liikennöitsijä. Hallituksen esitysluonnoksesta ei ilmene, kuuluisiko tällaisissa tilanteissa vastuu palvelun terveysturvallisuudesta tällöin liikennöitsijälle vai tilaajaorganisaatiolle. Tämä voi hidastaa lain täytäntöönpanoa. Ehdotettu 58 d §: Tätä pykälää ei ole mainittu lueteltaessa henkilöliikennettä koskevia toimenpiteitä. Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että tämä pykälä koskee kuitenkin myös 58 c §:n 3 momentissa tarkoitettuja asemia, terminaaleja ja vastaavia tiloja. Ehdotetun 58 d §:n mukaan toimivaltainen taho on kunta. Näiden tilojen osalta on siis huomoitava 58 c ja 58 d § sekä 58 e §:n 1 momentin 1 kohta. Tätä voisi hallituksen esityksen viimeistelyssä tarkentaa. Ehdotettu 58 e §: Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että pykälän soveltamisala on perustelujen pohjalta epäselvä. Pykälän sanamuodon mukaan se koskee sekä kuljetus- että liikennepalvelun tarjoajia. Liikennepalvelun tarjoajalla tarkoitetaan julkista tai yksityistä liikenteeseen liittyvää palvelua ja palveluyhdistelmää, jota tarjotaan yleisölle tai yksityiseen käyttöön, kuten esimerkiksi terminaalipalvelua. Pykäläkohtaisten perustelujen mukaan matkustajan käyttöön tarkoitetuilla tiloilla tarkoitetaan kuitenkin (vain) liikennevälineiden sisätiloja. Jos pykälän soveltamisala rajautuu liikennevälineiden sisätiloihin, pitäisi pykälän koskea vain kuljetuspalvelun tarjoajaa, ei muita liikennepalvelun tarjoajia. Ehdotettu 58 f §: Edellä 58 e §:n osalta todettu epäselvyys jatkuu 58 f §:ssä. Se näyttäisi koskevan sekä kuljetuspalvelun että liikennepalvelun tarjoajia ja pykälän 1 momentin ensimmäinen lause näyttäisikin soveltuvan sekä liikennevälineisiin että matkustajille tarkoitettuihin muihin tiloihin. Kuitenkin momentin toinen lause antaa virastolle toimivallan asettaa rajoituksia vain liikennevälineiden matkustajamääristä. Virasto pitää tärkeänä, että pykäliä selvennetään tältä osin. Viraston käsityksen mukaan toimenpiteitä olisi tarkoitus soveltaa nimenomaan kuljetuspalvelun tarjoajiin. Olisi esimerkiksi hyvin vaikea määrittää, millä taholla olisi vastuu rajoittaa matkustajamääriä esimerkiksi kauppakeskukseen sijoittuvalla rautatie- tai linja-autoasemalla. Siltä osin kuin pykälää sovelletaan kuljetuspalvelun tarjoajaan olisi tässäkin pykälässä hyvä avata vastuunjakoa julkisesti järjestetyssä liikenteessä, jossa se vastuu voi kuulua tilaajaorganisaatiolle ja/tai liikennöitsijälle. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto pitäisi tärkeänä, että ehdotetun 58 f §:n 5 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että palvelun tarjoajien olisi järjestelyissään huomioitava liikenneturvallisuuden vaatimukset. Esimerkiksi erilaiset rakenteelliset esteet voisivat olla törmäystilanteissa matkustajien turvallisuutta vaarantavia. Mainitun 5 momentin perusteluihin voisi myös lisätä maininnan siitä, että merenkulussa rajoitus voisi koskea esimerkiksi sitä, että kaikilla (samaan ryhmään kuuluvilla) matkustajilla olisi oltava oma hytti käytössään. Vielä Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohtaan, jossa viitataan siihen, että palveluntarjoaja voisi edellyttää matkustajilta kasvosuojusten käyttöä. Kuluneen vuoden aikana on selvitetty, missä määrin nykylainsäädäntö mahdollistaa kasvosuojusten käytön edellyttämisen, ja pääosin on katsottu, ettei palveluntarjoaja voi käytännössä tällaista edellyttää tai ainakaan puuttua matkustajan toimiin, jos tämä ei maskia käytä. Poikkeuksena tästä on lentoliikenne, missä ilma-aluksen päällikön käskyvalta suhteessa matkustajiin on määritelty hyvin laajaksi. Tämän pykälän perusteluissa olisikin hyvä avata asiaa tarkemmin - onko liikennöitsijällä esimerkiksi julkisesti järjestetyssä joukkoliikenteessä oikeus edellyttää kasvosuojusta? Entä kuljetuksissa, joihin matkustajalla on subjektiivinen oikeus, kuten vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuksissa. Jollei asiaa tarkenneta, on vaara, että säännöksen tulkinnasta syntyy epäselvyyttä. 58 g §: Vaikka tätäkään pykälää ei ole mainittu henkilöliikennettä koskevien toimenpiteiden kuvauksessa, viitataan tässä pykälässä 58 d pykälään, jossa puolestaan viitataan 58 c pykälään, joka koskee myös asemia, terminaaleja ja muita vastaavia tiloja. Ehdotettu 58 g § kohdistuisi elinkeinonharjoittajiin. Liikenne- ja viestintävirasto toistaa, että vastuu esimerkiksi asematilasta voi olla elinkeinonharjoittajan sijasta tai lisäksi myös esimerkiksi kunnalla tai Väylävirastolla, ja vastuu voi olla myös usean toimijan kesken jaettu. Liikenne- ja viestintävirasto pitää tärkeänä, että perusteluista käy selkeästi ilmi, miten pykälää sovelletaan niiden tilojen osalta, joista vastuu ei kuulu elinkeinonharjoittajalle tai joissa vastuu on jaettu. Vielä Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että harkittaessa asemiin kohdistuvia toimenpiteitä kyseeseen voisi tulla myös raideliikennelain (1302/2018) mukainen toiminnan keskeytys, jossa toimivaltaisena viranomaisena on Liikenne- ja viestintävirasto. Tartuntatautilaissa ei ole erillistä säännöstä viranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä, vaikka laissa tunnistetaan useita eri toimivaltaisia viranomaisia ja vaikka kulunut vuosi on osoittanut, että viranomaisten eri lakeihin perustuvia toimivaltuuksia ja niiden mahdollistamia toimenpiteitä voi tarkastella keskenään vaihtoehtoisina. Liikenne- ja viestintävirasto kannattaisi sitä, että esimerkiksi viranomaisten yleisiä velvollisuuksia käsittelevään tartuntatautilain 6 §:ään lisättäisiin nimenomainen velvollisuus tehdä yhteistyötä. 58 h §: Liikenne- ja viestintävirasto pitää hyvänä, että pykälässä esitetty suunnitelman laatimisvelvollisuus voidaan yhdistää liikenteen lainsäädännössä jo asetettuihin velvollisuuksiin varautua normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, jolloin muutoksesta aiheutuva hallinnollinen taakka jää mahdollisimman pieneksi. Merenkulun osalta tällaista varautumisvelvollisuutta ei lainsäädännössä kuitenkaan ole, joten merenkulun toimijoille kyseessä olisi uudentyyppisestä velvollisuudesta. Tämän voisi tuoda perusteluissa selkeämmin esille.
      • Uudenmaan ELY
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Uudenmaan ELY-keskus esittää lausuntonaan HE laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta seuraavaa: ELY-keskukset ovat tieliikenteen toimivaltaisia viranomaisia, jotka huolehtivat osaltaan julkisen henkilöliikenteen palveluiden saatavuudesta ja luovat edellytykset sen toimivuudelle ja sujuvuudelle. ELY-keskukset määrittelevät julkisen henkilöliikenteen tavoitteellisen palvelutason yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa ja hankkivat liikennepalveluja. ELY-keskukset hoitavat myös julkisen henkilöliikenteen palvelujen ostojen ja kehittämisen valtion rahoitukseen liittyviä tehtäviä. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että myös ELY-keskukset ovat mukana lausumassa julkiseen henkilöliikenteeseen vaikuttavista asioista tässä kyseissä tapauksessa sekä tulevaisuudessa. Esityksen vaikutusten arviointia koskevassa osiossa todetaan, että lain 58 e §:ssä ehdotetut vaatimukset henkilöliikennettä koskevista toimenpiteistä vastaisivat pitkälti nykyisiä voimassa olevien suositusten mukaisia toimia, eikä näiden edellyttäminen pakollisena merkittävästi lisäisi vaatimusten taloudellisia vaikutuksia. Säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyjen toimien vaikutukset tulisivat kuitenkin käytännössä olemaan merkittävät. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan liikennevälineissä puhdistukset tulisi suorittaa esimerkiksi vuorovälein ja liikennevälineeseen olisi varattava muun muassa roskakoreja tai –pusseja matkustajien käyttöön ja vaihdettava näitä tarpeeksi usein, kun matkustajat käyttävä suositusten mukaisia kasvosuojaimia sekä muita vastaavia toimia. Palveluntarjoajan tulisi käytännössä lisätä myös informointiin käytettäviä resursseja sekä autoissa että yleisissä tiedotuskanavissaan. Taloudellisten vaikutusten lisäksi em. toimien toteuttamisessa on monta käytännön ongelmaa. Tilanteen vaatimat puhdistustoimet linja-autossa vie aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että siihen on varattava kuljettajan työaikaa sekä muutettava linjastosuunnitelma vastaamaan tarvittavia pysähdysaikoja vuorojen välillä. Linjaston, työvuorojen ja matkustajainformaation toteuttaminen on työläs ja aikaa vievä prosessi. Näin ollen vuorovälein suoritettava ajoneuvon sisätilojen asianmukainen siivous ei ole ajo- ja lepoaikalainsäädännön ja kaluston tehokkaaseen käyttöön perustuvan aikataulurakenteen johdosta pääsääntöisesti realismia. Uudessa 58 f §:ssä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta tehdä päätöksiä, joiden tarkoituksena olisi matkustajamäärien rajoittaminen liikennevälineissä. Liikenne- ja viestintäviraston päätöksessä saisi rajoittaa matkustajamäärää enintään puolella siitä määrästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Säännöksen perustelutekstin mukaan matkustajamäärien vähentämisellä tavoiteltaisiin nimenomaisesti lähikontaktien vähimmäistämistä. Matkustajamäärää saisi kuitenkin rajoittaa enintään puolella, jotta mahdollistettaisiin palveluntarjoajan elinkeinotoiminnan harjoittaminen. Tähänastisen koronapandemian aikana on jo nähty, että linja-autoyritysten talous ei ole kestävällä pohjalla matkustajakapasiteetin pudotessa 50 %:iin. Erityisen suuria vaikeuksia tämä aiheuttaa markkinaehtoisille toimijoille, joiden toiminta perustuu tehokkaaseen kalustonkäyttöön. ELY-keskukset ovat jo nyt joutuneet ostamaan merkittäviä määriä joukkoliikennevuoroja markkinaehtoisten toimijoiden supistaessa tarjontaansa. Ostotarve tullee lisääntymään entisestään, mikäli kannattavimmista eli täysimmistä vuoroista pudotetaan matkustajamäärä maksimissaan 50 %:iin auton kapasiteetista. Joillekin alan toimijoille se saattaa olla kuolin isku. Toimijoiden vähentyminen puolestaan aiheuttaa ongelmia tilanteen normalisoitumiselle myöhemmin sekä terveen kilpailun säilymiselle alalla. Muutos aiheuttaa ongelmia myös ennen pandemiaa solmituille ostoliikennesopimuksille. ELYn ostoliikenteestä suuri osa perustuu käyttöoikeussopimuksiin, joissa matkustajatulot ovat merkittävä osa palveluntuottajan tulonmuodostusta. Sopimusliikenteenharjoittajat ovat jo nyt monin paikoin vaikeuksissa ja odottavat lipputulomenetysten kompensointia ELYille myönnettävän lisärahoituksen turvin. Lisärahoituksen riittävyydestä ei ole kuitenkaan takeita nykyisessäkään tilanteessa, ja muutosten voimaanastuessa tilanne heikentynee entisestään. 58 f §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päättää, että 1 momentissa tarkoitettua matkustajamäärää rajoitettaisiin vähemmän kuin puoleen, jos palveluntarjoaja edellyttäisi matkustajilta kasvosuojien käyttöä tai kykenisi rajoittamaan merkittävästi lähikontaktien muodostumisen liikennevälineessä olevien matkustajien välillä. Tämänkin käyttöönotto tuo sekä taloudellisia vaikutuksia että käytännön ongelmia. Lähikontaktien valvominen jäisi kuljettajan vastuulle, mikä on käytännössä mahdotonta toteuttaa, sillä kuljettaja ei pysty tarkkailemaan esimerkiksi 15 minuutin sääntöä ja 2 metrin etäisyyksiä matkustajien noustessa ja poistuessa kyydistä reitin varrella. Kahden metrin etäisyyden toteuttaminen on myös ristiriidassa alle 50 %:n rajoituksen kanssa, sillä kahden metrin etäisyyksillä autoon ei mahdu 50 %:ia matkustajakapasiteetista. Esityksessä ei oteta kantaa kuntien lakisääteisten kuljetusten, kuten oppilaskuljetusten toteuttamiseen. Monet oppilaskuljetukset hoidetaan avoimella joukkoliikenteellä ja koulun alkamis- ja päättymisajankohtina linja-autot saattavat olla hyvinkin täysiä. Mikäli matkustajamäärää rajataan, tarvitaan oppilaskuljetuksiin merkittävä määrä lisää kalustoa ja kuljettajia sekä valvontaa. Ja jos auton sallittu matkustajamäärä tulee kesken reitin täyteen, kuka vastaa siitä, jos oppilaita ei otetakaan pysäkiltä kyytiin? Avoimen joukkoliikenteen matkustajamäärien rajoittaminen heijastuu väistämättä myös suljettuihin oppilaskuljetuksiin, joihin ei esityksessä myöskään oteta kantaa. Suljettuja oppilaskuljetuksia hoidetaan monin paikoin pienoislinja-autoilla, joiden tehokas käyttö on varmistettu mahdollisimman täysillä kuormilla. Koskeeko matkustajamäärän rajoitus myös suljettuja oppilaskuljetuksia – tasapuolisuuden ja kaikkien yhtäläisen turvallisuuden vuoksi näin varmasti pitäisi olla – ja miten niiden uudelleen suunnittelu, lisäkaluston hankinta ja rahoitus hoidetaan? Pandemian aiheuttamat vahingot ja riskit sekä ihmisten turvallisuuden priorisointi on ymmärrettävää ja tarpeellista. On hyvä asia, että lainsäädäntöä muutetaan tilanteen vaatimalla tavalla. Esityksessä kuvattujen toimien toteuttamisessa ja edellä kuvattujen ongelmien ratkaisussa suureen asemaan nousevat aika ja raha. Esityksen mukaan muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021, jonka jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto voisi tehdä matkustajapaikkamäärien rajoitusta koskevan päätöksen enintään kolmen kuukauden ajaksi kerrallaan. Päätösten täytäntöönpanossa tulee huomioida varoaika toimien toteuttamiselle, esimerkiksi linjastojen uudelleen suunnittelulle, lisäkaluston hankkimiselle ja uusien aikataulutietojen informointi asiakkaille. Lisäksi tulee huomioida kustannusten kattaminen ELY-keskusten määrärahoissa sekä korvaaminen yrityksille, erityisesti sopimusliikenteenharjoittajille, joiden avulla joukkoliikenteen palvelutaso pidetään siedettävällä tasolla poikkeustilanteissakin ja alan tulevaisuus turvataan jatkossakin.
      • Salon kaupunki, Liikennepalvelut, Ahola Tanja
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Salon kaupungin liikennepalvelujen puolesta haluan lausua seuraavaa: Salon kaupunki on oman alueensa tieliikenteen toimivaltainen viranomainen ja organisoinut alueensa koko joukkoliikenteen kesästä 2019 alkaen. Salon Paikku-liikenteessä on noudatettu viranomaisten antamia koronaohjeistuksia ja suosituksia. Nyt käytössä olevat kasvomaskisuositukset ovat mahdollistaneet peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjoamisen kuntalaisille katkotta, vaikkakin lipputulojen vähenemä on aiheuttanut merkittävää kustannusten nousua kunnalle jo muutenkin vaikeassa taloustilanteessa. On tärkeää estää koronaviruksen leviäminen joukkoliikenteessä. Toimenpiteiden vaikutukset tulee kuitenkin punnita huolellisesti ennen kuin niistä tehdään pakottavia. Tarkasteltaessa joukkoliikenteen matkustajamäärien rajaamista 58 f §:n mukaisesti on tärkeää ymmärtää joukkoliikenteen rooli maaseutumaisen kunnan alueella. Toimenpiteistä päätettäessä on otettava huomioon, että avoimen joukkoliikenteen avulla hoidetaan lakisääteisiä tehtäviä. Esimerkiksi Salon kaupungin joukkoliikenteen matkustajista n. 70-75 % on koululaisia. Koulukuljetusten järjestäminen puolestaan on kaupungin lakisääteinen velvollisuus. Mikäli joukkoliikenteen matkustajamäärät rajattaisiin puoleen, tarkoittaisi tämä joko, että kaikkien lakisääteistä koulukuljetusta ei kyettäisi järjestämään tai että kalusto olisi kaksinkertaistettava. Tällainen kaluston lisääminen on Salon kokoiselle viranomaiskaupungille mahdotonta sekä tarvittavan lisäkalustomäärän että niistä aiheutuvien lisäkustannusten näkökulmasta. Esityksessä on myös asioita, joiden säätämistä lailla tulisi vielä uudelleen harkita. Henkilöliikennettä ei voida tarkastella homogeenisena kokonaisuutena. Esimerkiksi markkinaehtoisesta kaukoliikenteestä poiketen paikkavaraus on paikallisliikenteessä mahdoton toteuttaa, koska sen mahdollistavaa järjestelmää ei ole käytössä. Myös vuorotiheydet ja linjapituudet maaseudulla poikkeavat suurista kaupungeista. Ehdotetun 58 e §:n osalta todetaan, että pintojen puhdistaminen joka vuorovälein ei ole mahdollista ilman, että kääntöaikoja pidennetään. Tällainen puolestaan ei ole mahdollista Salon laajuisessa kunnassa nykyisellä aikataululla toteuttaa ilman, että lisättäisiin kalustoa, sillä linjat ovat pitkiä ja autokierrot hyvin tiukkoja. Jos puolestaan suosituksen sijaan lakiin kirjattaisiin maskipakko joukkoliikennevälineessä ja terminaaleissa, tulisi laissa myös määrätä, miten käyttöä viranomaistehtävänä valvotaan ja mitä seuraamuksia maskin käyttämättömyydestä seuraisi. Palveluntarjoajan tai Paikku-liikenteen osalta Salon kaupungin liikennepalvelujen vastuulle valvontaa ei tule ohjata. Maskien käyttöpakkoa punnittaessa on hyvä huomioida myös lakisääteiset koulukuljetettavat. Heitä ei voida jättää ottamasta joukkoliikenteen kyytiin, vaikka olisivat ilman maskia pysäkillä. Huomautuksena pykälässä 58 e esitettyyn kirjaukseen, että liikennevälineissä tulisi olla tarpeeksi muun muassa roskakoreja tai -pusseja maskeja varten matkustajien käyttöön, todetaan että, kirjaamalla lakiin lause roskiksien lisäämisestä autoihin ohjataan matkustajia riisumaan maskit jo ennen liikennevälineistä poistumista. Salon kaupungin liikennepalvelut on osaltaan ohjeistanut, että kasvomaskeja ei tule riisua pois joukkoliikennevälineessä lainkaan, vaan vasta, kun siitä ollaan poistuttu. Salon kaupungin liikennepalvelut pyytää uudelleen harkitsemaan, onko tarkoituksenmukaista lisätä lakiin henkilöliikenteen palveluntarjoajille velvoitteita ja rajoituksia, joiden käytännön toteuttaminen ei ole mahdollista. Jos kuitenkin lailla määrätään toimenpiteistä, jotka aiheuttavat kuntaviranomaiselle joukkoliikennepalvelun tarjoajana näin merkittävän lisäkustannuksen, on välttämätöntä, että kustannukset määritetään myös katettavaksi kokonaisuudessaan valtion toimesta. Kompensaation ohjautuminen ELY-keskusten kautta ei riittävää, sillä myös heidän kustannuksensa vastuullaan olevasta joukkoliikenteestä kasvavat. Tanja Ahola Liikennepalvelupäällikkö Salon kaupungin liikennepalvelut
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotetussa 58 e §:ssä säädettäisiin henkilöliikenteen palveluntarjoajan velvollisuudesta huolehtia hygieniakäytänteistä epidemian leviämisen estämiseksi. Pidämme ehdotetuista, yleisistä hygieniakäytänteistä palveluntarjoajalle seuraavia velvollisuuksia kohtuullisina ja perusteltuina tartuntojen leviämisen estämiseksi. Pidämme perusteltuna, ettei ehdotetun 58 f §:n mukainen matkustajamäärän rajoitus voisi missään tilanteessa olla enempää kuin puolet siitä suurimmasta matkustajamäärästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Vaikka enimmäismäärän asettamisella on tarkoitus mahdollistaa palveluntarjoajan elinkeinotoiminnan harjoittaminen, voi toiminta käytännössä muodostua niin tappiolliseksi, ettei matkustajamäärien rajoitusten vuoksi toiminnan ylläpitäminen ainakaan aikaisempaa vastaavassa mittakaavassa olisi kannattavaa. Tämän vuoksi on perusteltua, että päätettäessä matkustajamäärän rajoituksista, voitaisiin myös päättää, että matkustajamäärää rajoitetaan vähemmän kuin puolet, jos käsillä on erityiset syyt tai jos palveluntarjoaja omien lähikontaktia vähentävien toimien taikka kasvosuojusten käyttöä koskevan edellyttämisvaatimuksen vuoksi olisi perusteltua. On tärkeää, että rajoituksia asetettaessa ja niiden laajuutta harkittaessa otetaan tarkoin huomioon elinkeinonharjoittajan omat toimet altistumien estämiseksi sekä liikennöintiä koskevat muut olosuhteet. Vain näin voidaan välttyä ylimitoitetuilta rajoituksilta, jotka haittaavat palveluntarjoajan toimintaa enemmän, kuin tosiasiassa olisi välttämätöntä.
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotetut säännökset edustavat outoa yhdistelmää pikkutarkaa kasuismia ja tulkinnalle avointa yleisluontoisuutta. Pykälät ovat monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Eräs kasuistisuuden ongelmista on että se johtaa oikeutettuihin vastakohtaispäätelmiin: kun kasvosuojus (maski) ehdotetaan mainittavaksi 58 e §:ssä, tästä herkästi seuraa tulkinta, ettei se voi olla yksi keinoista muiden säännösten soveltamisessa.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 f §:n perusteluissa s. 53 lukee nyt: lähikontaktilla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapahtuu yli 15 minuutin kestävä kohtaaminen kasvotusten alle kahden metrin etäisyydellä tai oleskellaan samassa suljetussa tilassa yli 15 minuuttia tai tapahtuu suora, fyysinen kontakti. Muotoilu pitäisi muuttaa vastaamaan 58 d §:n muotoilua lähikontaktista, sillä tämä nyt perusteluissa oleva muotoilu mahdollistaisi esim. bussin täyteen buukkaamisen, sillä matkustajat eivät pääsääntöisesti matkusta kasvotusten. Toisaalta taas tämä muotoilu estäisi pitkän matkan liikenteen kokonaan, jos samassa tilassa ei saa olla yli 15 minuuttia.  58 f §:ssä tarkoitetut matkustajapaikkarajoitukset saattavat vaikeuttaa koulukuljetusten järjestämistä, jos liikenteenharjoittajien kalusto ei riitä kuljettamaan oppilaita useammassa erässä. Jos opetusta joudutaan 57 a §:n mukaisten vaatimusten johdosta porrastamaan, tilanne voi käydä vielä vaikeammaksi, koska sellainen järjestely voi lisätä kuljetusten tarvetta. Koulukuljetusten järjestäminen on perusopetuksen järjestäjien lakisääteinen velvollisuus, josta voidaan poiketa ainoastaan, jos siitä säädetään valmiuslain nojalla.  58 h §:n mukaan suunnitelma toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi on pyynnöstä esitettävä kunnalle, aluehallintovirastolle ja Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilmeisesti kunnalla tarkoitetaan kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä tai muuta kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan toimielimen alaista viranhaltijaa. Selvyyden vuoksi kunnan viranomaistaho tulisi mainita pykälässä tai ainakin pykälän perusteluissa. 
      • Suomen Taksiliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 c § Taksissa käsien puhdistamisen mahdollisuus on varsin rajallinen, samoin etäisyyksien pitäminen pienessä autossa on kutakuinkin mahdotonta. Henkilöliikenteen eri toimijoiden ohjeet tulee näin ollen olla riittävän yksilölliset. 58 e § Kun 58 c § koskee elinkeinotoimintaa eikä siinä ole rajattu henkilöliikennettä erikseen, niin tämä 58 e § tuntuu aavistuksen tarpeettomalta näin esitettynä. Sen lisäksi sekä 58 c §:ssä että 58 e §:ssä on tarkoitus antaa Valtioneuvostolle valtuus asetuksen antamiseen velvoitteiden tarkempien sisältöjen osalta, jolloin henkilöliikennettä koskevat mahdolliset erityiset ohjeet voitaisiin sisällyttää asetukseen ja jättää koko 58 e § selvyyden vuoksi pois lainsäädännöstä omana pykälänään. Oleellista on, että henkilöliikenteen osalta asetukset kirjataan riittävän tarkalla tasolla ottaen huomioon henkilöliikenteen eri toimijoiden erityispiirteet. 58 f § Matkustajamäärän rajoittamisessa tulee ottaa huomioon taksiliikenteen erityispiirre muihin julkisen liikenteen välineisiin verrattuna. Saman seurueen, esimerkiksi perheen, osalta matkustajamäärän rajoittamista ei voi pitää perusteltuna. 58 h § 2 mom Liikenteen palveluista annetun lain 18, 58, 66 ja 129 §:t eivät koske taksiliikennettä. Lain 18 § suunnitellut tulevat muutokset ovat tuomassa vaatimuksia myös taksiliikenteen harjoittajille. Tältä osin, jos em. 18 §:n laajennus lainmuutoksena tulee voimaan, tulee huomioida taksiliikennettä harjoittavien yrittäjien koko ohjeistuksia ja määräyksiä laadittaessa.
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 58 d §:n osalta, kuntayhtymä katsoo, että tartuntojen ilmaantuvuuslukumäärä on suhteellisen matala. Erityisesti pienissä sairaanhoitopiireissä se tarkoittaa, että yksi tartuntarypäs voi muodostaa edellytykset lainkohdan soveltamiselle.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Turun kaupunki, Seudullinen joukkoliikenneviranomainen
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Turun kaupunkiseudun joukkoliikenneviranomainen kiittää mahdollisuudesta lausua tartuntatautilain muutosehdotuksista. Toimet koronaviruksen leviämisen estämiseksi ovat erittäin tärkeitä. Oleellista on myös matkustajien tunne siitä, että joukkoliikenteen käyttäminen on turvallista. Viranomaisten antamien merkittävien toimintarajoitusten tulisi aina olla erittäin poikkeuksellisia, perusteltuja ja perustua tarkastelunkestävään arviointiin. Ilman huolellista kokonaisarviointia tehdyille harkitsemattomille toimille ei saa antaa mahdollisuutta. Esityksessä on merkittävästi avoimeksi jääviä asioita ja ehdotetut säännökset ovat sisällöltään osin hyvin tulkinnanvaraisia. Turun seudun joukkoliikenne Föli on noudattanut viranomaisten antamia ohjeistuksia ja suosituksia, ja näitä on valmisteltu yhteistyössä. Föli on myös tehnyt paljon omaehtoisia toimenpiteitä ja suunnitelmia joukkoliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, eikä Suomessa ole joukkoliikenteeseen jäljitettyjä tartuntoja. Korona-vilkku on parantanut seurantaa yleisesti ottaen ja muutoinkin tilanne on kaikin puolin parempi kuin esimerkiksi keväällä tai alkukesästä. Joukkoliikennettä ei tule perusteettomalla vaaralliseksi leimaamisella asettaa heikompaan asemaan muihin toimialoihin nähden ja ajaa samalla koko alaa ei-toivottuun kierteeseen. Ylimääräinen huoli joukkoliikenteen turvallisuudesta johtaa matkustajien katoamisen myötä joukkoliikenteen kriisiytymiseen, mikä vääjäämättä näkyisi palvelujen heikentymisenä eikä edistäisi hallituksen tavoitteita mm. hiilineutraalista Suomesta. Lailla tulisi rajoittaa toimintaa vain, jos tavoitteita ei voida saavuttaa lievemmin toimin. Henkilöliikenteen palveluntarjoajat ovat THL:n suosituksia noudattaen tehneet monia toimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Huoli koronatilanteesta on meille kaikille yhteinen ja vastuullisina toimijoina panostamme asiaan ilman lain velvoitteitakin. Matkustajamäärät ovat laskeneet koronatilanteen vuoksi erittäin voimakkaasti, ja meille on ensisijaisen tärkeää saavuttaa taas asiakkaiden luottamus joukkoliikenteen turvallisuuteen. Tulee myös muistaa, että mikäli tilanne merkittävästi pahenee, poikkeustilaa koskeva valmiuslain sääntely on yhä käytettävissä. Kevyemmällä lainsäätämisjärjestyksellä annetulla lailla ei tule voida puuttua niin merkittävästi eri toimijoiden oikeuksiin ja velvoitteisiin, että sitä voitaisiin pitää hyväksyttävänä vain äärimmäisen poikkeuksellisessa tilanteessa. Tartuntatautilain nojalla ei tule mahdollistaa koko yhteiskunnalle kriittisen joukkoliikenteen toimivuuden rajoittamista, joka voi johtaa täysin kestämättömiin seurauksiin. Sujuva julkinen liikenne on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Tartuntatautilain ehdotetut velvoitteet ja rajoitukset voivat johtaa siihen, että riittävää joukkoliikennettä ei käytännössä enää pystytä järjestämään. Esitetyn sisältöisinä lakimuutokset asettaisivat palveluntarjoajille kohtuuttomia velvoitteita ja esitettyjen säännösten toimeenpano johtaisi käytännössä Fölin liikenteen pysäyttämiseen. Toimiva joukkoliikenne on yksi yhteiskunnan tukipilari kriisitilanteissa. Fölin liikenteessä, jossa toimitaan ilman etukäteisiä paikkavarauksia, ei palveluntarjoajalla ole mitään realistisia mahdollisuuksia varmistaa, että asiakkaiden matkustaminen järjestetään aina rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Liikennevälineiden matkustajamäärien jatkuva valvonta ei Fölin joukkoliikenteessä ole mahdollista. Esityksen mukaan palveluntarjoajalla olisi velvollisuus huolehtia, että lähikontakteja ei tapahtuisi matkustettaessa, vaan matkustaminen tapahtuisi väljästi ja riittävä etäisyys matkustajien välillä liikennevälineessä voitaisiin ylläpitää ja että matkustaminen järjestetään rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Kuljettajien tulee keskittyä ajoneuvojen kuljettamiseen, eikä heitä voi velvoittaa vahtimaan matkustajien käyttäytymistä jo pelkästään liikenneturvallisuussyistä. Paikallisliikenteen kulkuvälineessä vietetty aika on usein melko lyhyt, joten esityksessä käytetyn määritelmän mukaisia lähikontakteja eli yli 15 minuutin kohtaamisia tapahtuu siellä vähän. Kun kuljetuskaluston määrää ei ole mahdollista lisätä, tarkoittaisi matkustajamäärien rajoittaminen enintään puoleen, ettei joukkoliikenteessä enää voitaisi palvella kaikkia. Ehdotetun 58 e §:n osalta voidaan todeta, että pintojen säännöllinen puhdistaminen tehostetusti sekä matkustajien ohjeistaminen hygieniasta ja kasvosuojuksista ovat jo käytössä. Esityksessä mainitulla puhdistusten suorittamisella vuorovälein tarkoitettaneen, että kalusto puhdistettaisiin aina ns. käännöllä, mikä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista ilman, että kääntöaikoja pidennetään. Tämä taas sitoo enemmän kalustoa käännölle ja vähentää kalustoa liikenteestä, jolloin matkustusväljyyden tarjoaminen on entistä vaikeampaa. Turun seudun joukkoliikenne vastustaa esitettyjä henkilöliikennettä koskevia tartuntatautilain muutoksia. Tartuntatautilakiin tehtävien henkilöliikennettä koskevien velvoitteiden ja rajoitteiden sijaan pääpaino tulisi jatkossakin olla toimintaa ohjaavissa suosituksissa. Kiireellä ja heikolla kokonaistarkastelulla valmistellut liian yksityiskohtaiset säännökset voisivat johtaa tavoitteisiin nähden täysin kohtuuttomiin seuraamuksiin. Lainsäädäntöön ei tule kirjata määräyksiä, joiden käytännön toteuttaminen ei ole mahdollista. Suosituksia toteuttaessa palveluntarjoaja pystyy kohdentamaan käytettävissä olevat resurssit järkevästi sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Palveluntarjoajalla tulee olla mahdollisuus arvioida myös eri toteuttamistapoja ja valita niistä toteuttamiskelpoisimmat, tehokkaimmat ja käytännöllisimmät. Yksityiskohtainen sääntely ei saa pakottaa palveluntarjoajia kokonaisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin, jos käytännöllisempiäkin vaihtoehtoja voisi olla käytettävissä. Lailla henkilöliikenteen palveluntarjoajille säädettyjen velvoitteiden ja rajoitusten sijaan tulisi harkita muita mahdollisia keinoja, joilla tarvittaessa voitaisiin lisätä joukkoliikenteen turvallisuutta. Esimerkiksi harkittavaksi voisi ottaa keinot maskien käytön lisäämiseksi suosituksilla. Jos maskipakko kuitenkin mahdollistettaisiin, tulisi laissa myös määrätä, miten maskien käyttöä valvotaan ja mitä seuraamuksia maskin käyttämättä jättämisestä seuraisi. Valvonta tulisi toteuttaa viranomaistehtävänä eikä maskien käytön valvonnan tule olla Fölin tai muun palveluntarjoajan tehtävä. Myös maskia terveydellisistä syistä käyttämättömät henkilöt tulisi huomioida asiasta mahdollisesti säädettäessä. Kuten lausunnossa on edellä kuvattu, henkilöliikennettä ei tule käsitellä antamalla kaikille toimijoille samoja toimintasääntöjä. Föli osallistuu mielellään henkilöliikennettä koskevien suositusten laatimiseen ja toimii suositusten mukaan. Turun seudun joukkoliikenne Föli Sirpa Korte Joukkoliikennepalvelujohtaja
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • On kannatettavaa keskittää Liikenne- ja turvallisuusvirastolle päätösvalta liikenteen terveysturvallisuuteen liittyvistä viranomaispäätöksistä. On syytä huolehtia, että virastolla on tehtävään tarvittava riittävä tartuntatautiosaaminen.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu sääntely on perusteltu ja sen avulla voidaan todennäköisesti välttää keväällä esiin tulleet tilanteet, joissa liikenteenharjoittajat edellyttivät asiakkaalta useamman matkalipun lunastamista jos asiakas haluaa noudattaa turvavälejä.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • • Ehdotamme jopa tiukempaa rajausta, jos käytännössä on mahdollista (ei vierekkäin, ei peräkkäisillä riveillä), mutta nykyinenkin ehdotus on hyväksyttävä.
      • Linja-autoliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Linja-autoliiton lausunto tartuntatautilain (ym.) muuttamisesta Linja-autoliitto pitää lakiehdotusta epidemiatilanteen vakavuudesta huolimatta liian pitkälle menevänä ja sääntelymekanismiltaan ongelmallisena. Viittaamme Autoliikenteen työnantajaliiton, Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymän ja joukkoliikenteen osalta yleisesti VR-Yhtymä Oy:n lausunnoissa esitettyyn. Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet 58 e § Tartuntatautilain 58 e §:n 1 momentissa tarkoitettu puhdistusvelvollisuus on ongelmallinen, koska yleisvelvollisuuden sisältöä on hahmoteltu yksityiskohtaisissa perusteluissa tavalla, joka ei ole käytännössä realistinen. Tämän ohella säännöksen sisältö voisi täsmentyä valtioneuvoston asetuksella. Liikenteenharjoittajille asetettavien toimenpidevelvoitteiden tulee olla tavoitteisiin nähden realistisia ja oikeasuhtaisia siten, että asetettavat vaatimukset perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Nyt tällainen tutkimuksellinen näyttö vaatimuksien ja niillä tavoiteltavan epidemian leviämisen estämisestä puuttuu. Säännösehdotuksen mukaiset, yleisellä tasolla asetettavat velvoitteet ovat ylipäänsä ongelmallisia sekä niiden soveltamisen ja tulkinnan että niiden noudattamisen valvonnan kannalta. Niiden oikeudellisesta velvoittavuudesta huolimatta niiden merkitys voi jäädä tosiasiallisesti ohjeelliseksi. Linja-autoliikenteen henkilöstön osalta viittaamme erityisesti Autoliikenteen Työnantajaliiton lausuntoon. Matkustajamäärän väliaikainen rajoittaminen ja muut keinot koronavirustaudin leviäimisen estämiseksi 58 f § Tartuntatautilain 58 f §:n 1 momentissa esitetään Liikenne- ja viestintävirastolle oikeutta rajoittaa henkilöliikenteessä käytettävien liikennevälineiden matkustajamäärää enintään puoleen siitä suurimmasta matkustajamäärästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan ”kyseessä olisi viimesijainen säännös, joka tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa muilla toimilla ei voitaisi varmistaa poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämistä liikenteessä. Näin ollen epidemian leviämistä ei voitaisi estää esimerkiksi 58 e §:n mukaisilla toimenpiteillä.” Säännöksessä esitetty toimivalta ja sen kohdentuminen hallintoasiaa ratkaistaessa jäävät käytännön tasolla epäselviksi. Liikenne- ja viestintävirastolla on joukkoliikenteen asiantuntemusta, mutta lain tasolla sääntelyn tulisi olla täsmällisempää ja tarkkarajaisempaa sen suhteen, miten laista johdettava toimivalta kohdentuisi ja miten rajoituksia käytännössä voitaisiin soveltaa ja velvoitteiden noudattamista valvoa. Perusoikeuspunnissa tulee myös käytännön kysymyksiä siitä, miten erilaisten asiakasryhmien liikkumisen muu turvaaminen toteutuisi. Esimerkiksi ruuhka-aikoina ja erityisten asiakasryhmien, kuten lapsien, liikkumisen turvaaminen ovat merkityksellisiä sen sijaan, että yleisellä tasolla säädettäisiin ja määrättäisiin ehdottomia matkustamisrajoituksia. Esitys matkustajamäärien rajoittamista on siksi mahdotonta toteuttaa käytännössä, ja se olisi kohtuutonta sekä matkustajille että liikenteenharjoittajille. Lakiehdotuksessa käytettävät sääntelykeinot johtisivat siten toisaalta laissa säädettäviin velvollisuuksiin ja toisaalta liikenne- ja viestintävirastolle säädettävään toimivaltaan. Hallituksen esityksen vaikutukset riippuisivat keskeisesti myös siitä, miten virasto säädettävää toimivaltaansa käyttäisi. Tältä osin jo laajan toimivallan käyttö olisi tosiallisesti hankalaa toteuttaa ja jo säädöstasolta johtaisi vaikeisiin käytännön soveltamistilanteisiin ja kohdentumiseen. Muut kommentit kohdassa Linja-autoliitto lausuu lisäksi lakiehdotuksen suhteesta perustuslakiin ja säätämisjärjestykseen sekä erityisesti rajoitusten kompensoimisesta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • EK viittaa soveltuvin osin edellisessä kohdassa todettuun. Henkilöliikennettä koskeviin säännöksiin soveltuu pitkälti sama kuin yleisesti edellä elinkeinoelämään liittyvien näkökohtien osalta on todettu.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tulee määritellä, kuka kustantaa esim. tarvittavat kasvosuojukset.
      • VR Group
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • VR-Yhtymän kommentit hallituksen esitykseen tartuntatautilain muuttamiseksi VR-Yhtymä Oy (VR) kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkokentässä mainitussa asiassa ja lausuu siitä seuraavaa: 1. VR ei kannata lakimuutosta joukkoliikenteen osalta - VR ei kannata esitettyä tartuntalain muutosta matkustajamäärien rajoittamisen osalta, eikä kannata hygieniavaatimusten kirjaamista lakiin. - Tutkimusten mukaan joukkoliikenne ei ole merkittävä tartuntaketjujen lähde. VR:n juna- tai bussiliikenteessä ole todennettu yhtäkään joukkoliikenteessä alkanutta tartuntaketjua, eikä henkilökunnallamme ole todettu yhtäkään työtehtävissä saatua koronatartuntaa koko koronapandemian aikana. - VR:llä on yli sadasta eri toimenpiteestä koostuva ohjelma riittävän hygieniatason ja turvaetäisyyksien varmistamiseksi. Käytössä olevilla hygieniakäytänteillä on estetty epidemian leviäminen liikennevälineissä lain tavoittelemalla tavalla, eikä matkustajamäärien rajoittaminen lakiesityksen keinoin ole tarpeen. - Joukkoliikenteeseen kohdistuvat rajoitukset leimaavat joukkoliikenteen vaaralliseksi ja heikentävät joukkoliikenteen mielikuvaa, mikä on ristiriidassa suhteessa hallituksen tavoitteisiin liikenteen päästöjen vähentämiseksi. - VR kannattaa jäykän sääntelyn sijaan tukeutumista THL:n ja muiden viranomaisten suosituksiin, jotka reagoivat joustavasti epidemiatilanteen muutoksiin. - Hallituksen esitys itsessään saattaa aiheuttaa matkustajien katoamisen myötä lipputuloilla rahoitetun joukkoliikenteen kriisiytymiseen, mikä johtaa vääjäämättä palvelujen heikentymiseen ja reittien vähentämiseen. Matkustajamäärien rajoittaminen on näkemyksemme mukaan ylimitoitettu toimenpide. Mikäli tähän ratkaisuun kuitenkin päädytään, tulee menetykset korvata täysimääräisinä liikenteenharjoittajille. 2. Lisärajoitukset aiheuttavat epäluottamusta joukkoliikenteeseen Sääntelyllä ja viranomaisten suosituksilla on vahva vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. VR pitää erityisen tärkeänä, että sääntely, suositukset ja rajoitukset kohdistetaan toimialoihin faktaperusteisesti ja syrjimättömästi. Joukkoliikennettä ei tule myöskään viestinnässä perusteettomasti demonisoida. Liikennöintitiheydeltään tiiviissä maissa kuten Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa tehdyissä tutkimuksissa ei ole löydetty merkkejä siitä, että joukkoliikenne olisi merkittävä koronaviruksen levittäjä. Päinvastoin Iso-Britannian raideliikenteen turvallisuudesta vastaavan organisaation RSSB:n raportti ja saksalaisen Deutsche Bahnin teettämä tutkimus osoittavat, että todennäköisyys koronaviruksen saamiseksi joukkoliikenteessä on häviävän pieni. Joukkoliikenne on ollut huomion kohteena koronaepidemiaan liittyvissä rajoitustoimenpiteissä sekä uutisoinnissa, mikä on lisännyt epäluottamusta joukkoliikenteessä matkustamista kohtaan. Etätyösuositus ja yksipuolisesti joukkoliikenteeseen elokuussa kohdistetun maskisuosituksen aiheuttamat negatiiviset mielikuvat käänsivät kesän aikana nousseet matkustajamäärät selvään laskuun. Lähtökohtaisesti maskisuositus tekee joukkoliikenteestä entistä turvallisempaa ja suhtaudumme siihen positiivisesti osana laajaa toimenpideohjelmaa turvallisuuden varmistamiseksi. On kuitenkin ristiriitaista, että kansallinen maskisuositus koskee vain joukkoliikennettä, missä tartuntaryppäitä tai erityisten suurta riskiä koronaviruksen tarttumiseen ei ole todettu. Tartuntatautilain päivitys itsessään sekä viestinnästä syntyneet mielikuvat ovat omiaan lisäämään joukkoliikenteen matkustajien huolestuneisuutta ja vähentämään matkustamista entisestään. Hallituksen esitys vaarantaa joukkoliikenteen toimintaedellytykset vakavalla tavalla ja johtaa liikennepalvelutason ylläpidon vaarantumiseen. Matkustajamäärien rajoittaminen enintään puoleen lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla ei ole joukkoliikenteen luonteen vuoksi käytännön toimenpitein mahdollista. Emme pidä sitä myöskään tarpeellisena, koska VR:n kattava ja jatkuvasti päivittyvä ohjelma koronan ehkäisemiseksi tehtävistä toimenpiteistä turvallisen junamatkustuksen takaamiseksi on osoittautunut käytännössä toimivaksi, kun tartuntatapauksia ei ole ollut. Ensisijaisena toimenpiteenä turvallisen matkustamisen takaamiseksi tulee olla hygieniavaatimusten noudattaminen. 3. Epidemian vaikutukset joukkoliikenteeseen VR:n matkustajaliikenteen tammi-kesäkuun liiketulos laski koronaepidemian vaikutuksesta 67,5 M€ vuodesta 2019. Matkustajamäärien rajoitukset tulisivat entisestään vahvistamaan koronaepidemian negatiivisia vaikutuksia VR:n toimintaan ja aiheuttaisivat paikkatarjonnan supistamisen, liikennöintivuorojen ja reittiverkoston karsimisen, lipputulojen romahtamisen, lippujen hyvityksistä aiheutuvia menetyksiä, tuotantokustannusten nousua, henkilöstövaikutuksia sekä matkustajien siirtymän saastuttavimpiin liikennemuotoihin, kuten henkilöautoihin. Lisäksi muutosten tekninen ja käytännön toimeenpano aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia. Junaliikenne Joukkoliikenteen käyttäjien määrä romahti dramaattisesti koronaepidemian johdosta. Rautatieliikenteessä matkustajamäärät olivat alimmillaan 90% edellisvuotta alhaisemmalla tasolla. Matkustus elpyi hieman kesää kohti pääasiassa vapaa-ajan matkustuksen ansiosta. Työ- ja liikematkustus ovat pysyneet koko ajan alhaisella tasolla. Syksyllä täyttöasteet sekä junaliikenteessä että Pohjolan liikenteen linja-autoliikenteessä ovat kuitenkin lähteneet uudelleen laskuun ja viime viikkojen kehityksen perusteella arviomme on, että median jatkuvasti esiin nostama koronatartuntojen määrän kasvu, etätyösuositus ja maskisuosituksen synnyttämät negatiiviset mielikuvat ovat vähentäneet joukkoliikenteen kokonaiskysyntää. Kaukoliikenteen junien täyttöasteet ovat arkisin noin puolet ja viikonloppuisin 30% normaalista. Arkisin keskimäärin 95% kaukoliikenteen junista on alle 50% täyttöasteella. Täysiä junia on vain muutama prosentti viikonlopun junista. Lähiliikenteen matkustajamäärissä näkyy edelleen etätyösuosituksen vaikutus työmatkustuksen laskuun. EU-tason ennusteiden mukaan paluu koronakriisiä edeltäviin matkustajamääriin rautatieliikenteessä voi siirtyä jopa vuoteen 2023 tai 2024, mikäli pandemiassa koetaan toinen aalto syksyllä 2020. Trendi on samankaltainen joukkoliikenteessä yleisimminkin. Linja-autoliikenne VR-konserniin kuuluva Oy Pohjolan Liikenne Ab harjoittaa linja-autoliikennettä sekä sopimusliikenteenä (kaupunkiliikenne) että markkinaehtoisena liikenteenä. Markkinaehtoisessa linja-autoliikenteessä koronaepidemian vaikutukset olivat havaittavissa yhtä dramaattisina, kuin edellä kuvatussa junaliikenteessä. Matkustajamäärät putosivat pahimmillaan 90 % vuoden 2019 tasosta, aiheuttaen huomattavia taloudellisia menetyksiä. 4. Yhteiskunnalliset vaikutukset VR haluaa tässä yhteydessä kiinnittää huomiota välttämättömään työ- ja asiointimatkustukseen, mikä tulee merkittävästi kärsimään, mikäli rajoitetaan paikkamäärää tai joudutaan kannattavuussyistä karsimaan vuoroja juna- ja linja-autoliikenteessä. Tällä voi olla merkitystä yhteiskunnan kriittisten alojen toiminnan kannalta. Lisäksi rajoitustoimilla olisi vaikutusta sosiaalisesti heikommassa asemalla olevien kansalaisten matkustukseen, joiden liikkuminen nojaa julkisiin liikennevälineisiin. Matkustajajunaliikenteen markkinaosuus on ollut viime vuodet reippaassa nousussa ja oli vuonna 2019 peräti 6,2%. Ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan junamatkustamisen kasvun taittuminen ja matkustajien siirtymä henkilöautoliikenteen pariin tulee vaikuttamaan negatiivisesti päästötavoitteisiin. Matkustajasegmenteistä erityisesti työssäkäyvien ja liikematkustajien osuus on lähtenyt rajuun laskuun junaliikenteessä rajoitustoimenpiteiden käyttöönoton myötä. 5. Yksityiskohtaiset kommentit pykäliin 58 c § Toimenpiteet koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa Ehdotetun 58 c §:n 3 momentissa säädettäisiin mm. henkilöliikenteen palveluntarjoajalta edellytetyistä järjestelyistä ruuhkatilanteissa, kun matkustajat siirtyvät liikennevälineeseen tai poistuvat siitä esimerkiksi kulkukäytäviä tai lattiateippauksilla rajattuja alueita hyödyntämällä. VR haluaa tässä yhteydessä kiinnittää huomiota rautatieliikenteen laiturialueisiin, joiden hallinnasta ja ylläpidosta vastaa Väylävirasto. Lisäksi matkustajaliikenneasemien omistus on nykyään hajautunut useiden toimijoiden kesken, mikä tulee huomioida määriteltäessä vastuutaho edellä kuvattujen järjestelyjen toteuttamisesta. 58 e § Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet Hygieniataso Uuden 58 e §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntarjoajan olisi huolehdittava liikennevälineen matkustajien käyttöön tarkoitettujen tilojen ja pintojen puhdistamisesta säännöllisesti riittävän hygieniatason saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muista vastaavista käytänteistä tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Junaliikenne VR on kiinnittänyt omassa toiminnassaan erityistä huomiota matkustushygieniaan ja turvaetäisyyksiin. Noudatamme THL:n antamia suosituksia. Siivoamme junia ja tilojamme tehostetusti desinfioivilla puhdistusaineilla ja desinfiointilaitteella. Suurimmilla asemillamme ja junissa on käsidesipisteitä. Olemme hankkineet erityisen desinfiointilaitteen perusteellisempia siivouksia varten ja lisänneet juniin liikkuvia siivouspartioita sekä lisänneet välisiivouksia ja ylimääräisiä desinfiointeja yöjuniin ja ravintolavaunuihin. Lisäksi olemme ottaneet käyttöön lukuisia muita toimenpiteitä korkean hygieniatason takaamiseksi. Linja-autoliikenne Hallituksen esityksessä edellytetään liikennevälineiden puhdistusta vuorovälein. Erityisesti sopimusliikenteeseen kuuluvassa kaupunkiliikenteessä vaatimus on käytännössä mahdoton toteuttaa. Linja-autojen kääntöajat päätepysäkillä ovat pääosin niin lyhyet, että ne eivät mahdollista vuorovälein toteutettavaa puhdistamista. Näkemyksemme mukaan kerran päivässä tapahtuva linja-autojen siivous ja pintojen puhdistaminen olisi riittävä vaatimus. Jos liikennevälineiden osalta asetetaan erityinen puhdistusvelvoite, tulee huomioon ottaa myös muut mahdolliset tartuntoja estävät ratkaisut kuten esimerkiksi aktiivinen pinnoite, joka itsessään poistaa virukset. Kääntöaikojen pidentäminen ei ole mahdollista, koska se edellyttäisi ylimääräistä kalustoa, mitä erityisesti ruuhka-aikana ei ole käytettävissä ja aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia. Matkustajien välinen väljyys ja maskit VR liikennöi noin 90 % epidemiaa edeltäneestä kaukojunaliikenteestä. Lähijunaliikenteessä olemme palanneet täyteen vuorotarjontaan. Yleisesti ottaen junissa on siis hyvin tilaa. VR:llä on käytössä 10 eri toimenpidettä väljyyden maksimoimiseksi junissa. 1. Liikennöimme ylipitkillä junilla. Olemme reagoineet ruuhkautuviin vuoroihin lisäämällä vaunuja tiettyihin vuoroihin. 2. Liikennöimme kysyntään nähden runsaalla vuoromäärällä ja kalustolla. 3. Lipunmyynnin algoritmi maksimoi etäisyyden muihin matkustajiin jo lippua ostettaessa. 4. Junalippu on ostettava ennen matkaa. Emme toistaiseksi myy lippuja junissa, jotta jokaiselle matkustajalle riittää oma paikka ja junat eivät ruuhkautuisi. 5. Ruuhkattomille vuoroille myydään edullisempia lippuja. 6. Ohjeistamme matkustajia välttämään ruuhka-aikoja. 7. Jatkossa matkustajien on mahdollista varata kokonainen hytti omaan käyttöönsä kaukoliikenteen junissa, samoin makuuhyttejä myydään yhden asiakkaan käyttöön. Lisäksi kaukoliikenteen päiväjunissa on mahdollista ostaa viereinen paikka tyhjäksi. 8. Ravintolavaunun asiakaspaikat on puolitettu ja tuotteita voi tilata omalle paikalle. 9. Opastamme asiakkaita odottamaan paikallaan loppuun asti ennen junasta pois nousemista. 10. Kuulutamme junissa yskimis-, aivastus- ja käsihygieniaohjeista sekä turvaetäisyydestä huolehtimisesta koko matkan ajan Kaukoliikenteen junissa on myynnissä maskeja ja käsidesiä. Lisäksi käsidesiä on saatavilla VR:n kalustossa. VR on suositellut matkustajia käyttämään maskeja kaikissa junavuoroissa ja VR:n asiakasrajapinnassa toimiva henkilökunta käyttää junissa aina maskia tai muuta suojainta. HSL:n ja VR:n tietojen mukaan asiakaskunnan maskin käyttö on ollut maskisuosituksen käyttöönotosta alkaen joukkoliikenteessä noin 20-30% tasolla. VR haluaa kiinnittää huomiota maskien käytön valvontaan. Mikäli maskien käyttöön velvoitetaan viranomaisten määräyksellä, tulee viranomaisten vastata myös maskien käytön valvonnasta joukkoliikenteessä. Esityksen perusteella jää myös avoimeksi toimintamalli tilanteissa, joissa matkustajalla ei ole maskia sekä miten todennetaan terveydellisesti hyväksyttävät syyt olla käyttämättä maskia. 58 f § Matkustajamäärän väliaikainen rajoittaminen ja muut keinot koronavirustaudin leviämisen estämiseksi Liikenne- ja viestintävirasto saisi enintään kolmeksi kuukaudeksi rajoittaa matkustajamäärää enintään puolella siitä määrästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Matkustajapaikkamäärien rajoittamisen haasteet joukkoliikenteessä Matkustajamäärien rajoitukset juna- ja linja-autoliikenteessä ovat käytännössä mahdottomia toteuttaa joukkoliikenteen luonteen vuoksi. VR katsoo, että rautatie- ja linja-autoliikenteessä on mahdollista varmistaa epidemian leviämisen estäminen muilla toimilla matkustajamäärien rajoittamisen sijaan. VR:n käytössä oleva kattava toimenpideohjelma riittävän hygieniatason ja turvaetäisyyksien varmistamiseksi toteuttaa jo lakiehdotuksen tavoitteita. Rajoitteiden käyttöönotto edellyttäisi huomattavia muutoksia toimintamalleihin, lipunmyyntijärjestelmään sekä kalustoon. Muutokset olisivat aikaavieviä ja aiheuttaisivat huomattavia taloudellisia kustannuksia liikenteenharjoittajille jo entisestään vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Ehdotetun pykälän mukaan varmistaminen tulisi tehdä istumapaikkamäärää rajoittamalla. Matkustajapaikkamäärien rajoittaminen olisi käytännössä mahdotonta joukkoliikenteessä, jonka logiikkaa perustuu siihen, että suuri joukko ihmisiä nousee liikennevälineeseen ja poistuu siitä ilman ennakkovarauksia ja istumapaikkoja. Erityisesti lähijunaliikenteessä ja linja-autoliikenteessä kaupunkiseuduilla merkittävä osa suurimmasta sallitusta matkustajapaikkamäärästä on seisomapaikkoja. Näin ollen istumapaikkojen rajoittaminen johtaisi siihen, että matkustajat joutuisivat seisomaan ahtaasti käytävällä. Tällöin etäisyyden pitäminen muihin matkustajiin olisi huomattavasti vaikeampaa kuin tilanteessa, jossa matkustajat voivat istua istumapaikoilla mahdollisimman etäällä toisistaan. Käytännössä olisi mahdotonta valvoa rajoitusten noudattamista jokaisella pysähdyksellä jokaiseen vaunuun nousevan ja siitä poistuvan henkilöiden määrän ja sijoittumisen osalta. Asiakkaat matkustavat myös eri pituisia matkoja, eikä kunkin matkustajan määränpää ole tiedossa. Tilanne johtaisi todennäköisesti myös siihen, että tietyiltä pysäkeiltä olisi haastavaa mahtua liikennevälineeseen sisälle, kun sallitut paikat täyttyisivät aina ennen kyseistä pysähdystä. Miten toimitaan tilanteessa, jossa matkustajamäärä ylittää sallitun? Kuka poistetaan liikennevälineestä ja kuka saa jäädä? Mikä on yhdessä matkustavan seurueen määritelmä ja miten se todennetaan? Valvonta edellyttäisi myös valtavaa henkilöstöresurssien lisäystä, mikä heikentäisi entisestään taloudellista kannattavuutta. Juna- ja linja-autoliikenteen luonne ei mahdollista myöskään alueellisten rajoitusten soveltamista. Kaukoliikenteen junat palvelevat kaupunkien välistä liikennettä ja liikennöivät eri alueiden välillä. Myös taajamajunaliikenteessä liikennöidään alueilta toisille ja kaupunkien välillä. Lainsäätäjän tulisi lainvalmistelussaan ottaa nykyistä vahvemmin huomioon joukkoliikenteen käytännön realiteetit ja tosiasiallisesti hyvä tilanne tartuntojen ehkäisyn suhteen sekä kohdentaa toimenpiteet eri toimialoille faktaperusteisesti ja oikeinmitoitettuina.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Pasanen Harri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry esittää lausuntonaan henkilöliikennettä koskevien esitysten osalta seuraavaa: 1. Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet 58 e § Tartuntatautilain 58 e §:n 1 momentissa esitetään liikenteenharjoittajalle velvollisuutta puhdistaa ajoneuvon matkustajien käyttöön tarkoitetut sisätilat ja -pinnat säännöllisesti. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan säännöllisyys tarkoittaa puhdistusvelvollisuutta vähintään päivittäin. ”Jos on mahdollista, puhdistus tulisi suorittaa useamminkin esimerkiksi 2-4 tunnin välein varsinkin epidemian aikana. Liikennevälineissä puhdistukset tulisi suorittaa esimerkiksi vuorovälein.” Siivouksen tehostaminen on sinällään hyvä asia, mutta se pitäisi toteuttaa varikoilla tai väliaikaisilla siivouspisteillä terminaalien yhteydessä. Kuljettajilla ei ole välttämättä aikaa, välineitä ja tarvittavia suojavarusteita siivouksen toteuttamiseen. Ainakaan lähiliikenteessä ei autoissa ole tiloja siivouksen tarvittavien välineiden mukana kuljettamiseen. Kuljettajien taukopaikkojen sekä esim. päätepysäkkien siisteystasoon ja yleisestikin taukotilojen olemassaoloon tulee kiinnittää erityistä huomiota nyt pandemiaoloissa, koska kuljettajilla ei aina ole mahdollisuutta huolehtia riittävästi omasta hygieniastaan työpäivän aikana. Tauko- ja wc-tilojen ylläpito kuuluu useissa tapauksissa joukkoliikenneviranomaisille, joten tältä osin velvollisuus puhdistaa tilat säännöllisesti ja riittävän usein koskee myös kaupunkeja ja kuntia. 2. Matkustajamäärän väliaikainen rajoittaminen ja muut keinot koronavirustaudin leviämisen estämiseksi 58 f § Tartuntatautilain 58 f §:n 1 momentissa esitetään Liikenne- ja viestintävirastolle oikeutta rajoittaa henkilöliikenteessä käytettävien liikennevälineiden matkustajamäärää enintään puoleen siitä suurimmasta matkustajamäärästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan ”kyseessä olisi viimesijainen säännös, joka tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa muilla toimilla ei voitaisi varmistaa poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämistä liikenteessä. Näin ollen epidemian leviämistä ei voitaisi estää esimerkiksi 58 e §:n mukaisilla toimenpiteillä.” Mikäli matkustajamääriä joudutaan rajoittamaan, niin se ei saa aiheuttaa sitä, että kuljettaja joutuu päättämään siitä kuka saa tulla kyytiin ja kuka ei eli osa linja-autoon pyrkivistä matkustajista jouduttaisiin jättämään pysäkille. Voisi syntyä esimerkiksi tilanne, että yksinmatkustava lapsi jätettäisiin ottamatta linja-autoon. Linja-autonkuljettajan tulisi laskea jokaisella pysäkillä ajoneuvossa olevat matkustajat huomioiden poisjäävien määrä, jotta hän tietäisi, kuinka monta matkustajaa hän voi ottaa pysäkiltä linja-auton kyytiin. Kuljettajan on myös mahdotonta ajamisen ohella valvoa ovatko turvaetäisyydet riittävät matkustajien välillä tai kuinka kauan joku matkustaja on kyydissä. Maskisuosituksen tiukentaminen ehdottomaksi määräykseksi olisi oikea toimenpide, mutta se ei saa johtaa siihen, että kuljettajat valvovat määräyksen noudattamista. Tämä on tietojemme mukaan muualla Euroopassa tiukempien rajoitusten maissa aiheuttanut ongelmia työturvallisuuteen liittyen. Kuljettajia on pahoinpidelty henkisesti ja jopa fyysisesti, kun he ovat edellyttäneet esimerkiksi maskien käyttöä matkustajilta. Samoja ongelmia syntyy, jos aletaan kuljettajien toimesta jättämään matkustajia pysäkeille matkustajamäärien rajoittamisesta johtuen.
      • HSL Helsingin seudun liikenne
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) kiittää tartuntatautilain muutoksia koskevasta lausuntopyynnöstä ja lausuu asiasta seuraavaa: Toimet koronaviruksen leviämisen estämiseksi ovat erittäin tärkeitä. Oleellista on myös matkustajien tunne siitä, että joukkoliikenteen käyttäminen on turvallista. HSL suhtautuu esitettyyn lakimuutokseen kuitenkin hyvin kriittisesti. Viranomaisten antamien merkittävien toimintarajoitusten tulisi aina olla erittäin poikkeuksellisia, perusteltuja ja perustua tarkastelunkestävään arviointiin. Ilman huolellista kokonaisarviointia tehdyille harkitsemattomille toimille ei saa antaa mahdollisuutta. Esityksessä on merkittävästi avoimeksi jääviä asioita ja ehdotetut säännökset ovat sisällöltään osin hyvin tulkinnanvaraisia. HSL on noudattanut viranomaisten antamia ohjeistuksia ja suosituksia, ja näitä on valmisteltu yhteistyössä. HSL on myös tehnyt paljon omaehtoisia toimenpiteitä ja suunnitelmia joukkoliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, eikä Suomessa ole joukkoliikenteeseen jäljitettyjä tartuntoja. Korona-vilkku on parantanut seurantaa yleisesti ottaen ja muutoinkin tilanne on kaikin puolin parempi kuin esimerkiksi keväällä tai alkukesästä. Joukkoliikennettä ei tule perusteettomalla vaaralliseksi leimaamisella asettaa heikompaan asemaan muihin toimialoihin nähden ja ajaa samalla koko alaa ei-toivottuun kierteeseen. Ylimääräinen huoli joukkoliikenteen turvallisuudesta johtaa matkustajien katoamisen myötä joukkoliikenteen kriisiytymiseen, mikä vääjäämättä näkyisi palvelujen heikentymisenä eikä edistäisi hallituksen tavoitteita mm. hiilineutraalista Suomesta. Lailla tulisi rajoittaa toimintaa vain, jos tavoitteita ei voida saavuttaa lievemmin toimin. Henkilöliikenteen palveluntarjoajat ovat THL:n suosituksia noudattaen tehneet monia toimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Huoli koronatilanteesta on meille kaikille yhteinen ja vastuullisina toimijoina panostamme asiaan ilman lain velvoitteitakin. Matkustajamäärät ovat laskeneet koronatilanteen vuoksi erittäin voimakkaasti, ja meille on ensisijaisen tärkeää saavuttaa taas asiakkaiden luottamus joukkoliikenteen turvallisuuteen. Tulee myös muistaa, että mikäli tilanne merkittävästi pahenee, poikkeustilaa koskeva valmiuslain sääntely on yhä käytettävissä. Kevyemmällä lainsäätämisjärjestyksellä annetulla lailla ei tule voida puuttua niin merkittävästi eri toimijoiden oikeuksiin ja velvoitteisiin, että sitä voitaisiin pitää hyväksyttävänä vain äärimmäisen poikkeuksellisessa tilanteessa. Yleisemmällä tasolla HSL haluaa myös nostaa esille, että terveysturvallisuus on vain yksi osa-alue tai näkökulma, johon viranomaisten toimenpiteiden tulee perustua. Tartuntatautilain nojalla ei tule mahdollistaa koko yhteiskunnalle kriittisen joukkoliikenteen toimivuuden rajoittamista, joka voi johtaa täysin kestämättömiin seurauksiin. Sujuva julkinen liikenne on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Tartuntatautilain ehdotetut velvoitteet ja rajoitukset voivat johtaa siihen, että riittävää joukkoliikennettä ei käytännössä enää pystytä järjestämään. Kaukoliikennettä ja lähiliikennettä tai markkinaehtoista ja sopimusliikennettä ei niiden erilaisesta luonteesta johtuen tule esitetyllä tavalla niputtaa yhteen sääntelyssä. Esitetyn sisältöisinä lakimuutokset asettaisivat palveluntarjoajille kohtuuttomia velvoitteita ja esitettyjen säännösten toimeenpano johtaisi käytännössä HSL:n liikenteen pysäyttämiseen. HSL:n liikenteellä on valtava merkitys koko pääkaupunkiseudun toiminnalle ja liikenteen pysäyttäminen johtaisi massiiviseen yhteiskunnalliseen kaaokseen, kun välttämättömienkään matkojen tekemiseen ihmisillä ei olisi riittävää määrää vaihtoehtoisia kulkutapoja. HSL:n liikenteessä, jossa toimitaan ilman etukäteisiä paikkavarauksia, ei palveluntarjoajalla ole mitään realistisia mahdollisuuksia varmistaa, että asiakkaiden matkustaminen järjestetään aina rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Liikennevälineiden matkustajamäärien jatkuva valvonta ei sujuvassa lähiliikenteessä ole mahdollista. Esityksen mukaan palveluntarjoajalla olisi velvollisuus huolehtia, että lähikontakteja ei tapahtuisi matkustettaessa, vaan matkustaminen tapahtuisi väljästi ja riittävä etäisyys matkustajien välillä liikennevälineessä voitaisiin ylläpitää ja että matkustaminen järjestetään rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Tämä edellyttäisi valtavan määrän vartioita valvomaan asiaa eikä toteutumista tästäkään huolimatta voitaisi taata. HSL:n pitäisi varustaa jokainen kulkuneuvo etäisyyksien noudattamista vahtivalla henkilöllä. Kuljettajien tulee keskittyä ajoneuvojen kuljettamiseen, eikä heitä voi velvoittaa vahtimaan matkustajien käyttäytymistä jo pelkästään liikenneturvallisuussyistä. Kun otetaan huomioon, että HSL:n liikenteessä on noin 1300 bussia, 40 metroyksikköä, 80 junayksikköä, 120 raitiovaunua ja 3 lauttaa, HSL:n liikenteen yhteensä noin 25 000 päivittäisellä lähdöllä esitetyn valvontavelvollisuuden toteutus edellyttäisi tuhansien vartioiden palkkaamista, jotta saataisiin kaikkina päivinä kaikille vuoroille edes yksi henkilö tekemään nyt esitetyn sääntelyn mukaisten toimenpiteiden valvontaa. Lähiliikenteen kulkuvälineessä vietetty aika on myös usein melko lyhyt, joten esityksessä käytetyn määritelmän mukaisia lähikontakteja eli yli 15 minuutin kohtaamisia tapahtuu siellä vähemmän. Kun kuljetuskaluston määrää ei ole mahdollista lisätä, tarkoittaisi matkustajamäärien rajoittaminen enintään puoleen, ettei joukkoliikenteessä enää voitaisi palvella kaikkia. Ehdotetun 58 e §:n osalta voidaan todeta, että pintojen säännöllinen puhdistaminen tehostetusti sekä matkustajien ohjeistaminen hygieniasta ja kasvosuojuksista ovat jo käytössä. Esityksessä mainitulla puhdistusten suorittamisella vuorovälein tarkoitettaneen, että kalusto puhdistettaisiin aina ns. käännöllä, mikä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista ilman, että kääntöaikoja pidennetään. Tämä taas sitoo enemmän kalustoa käännölle ja vähentää kalustoa liikenteestä, jolloin matkustusväljyyden tarjoaminen on entistä vaikeampaa. Hyvään ilmanvaihtoon pyritään jo nyt, mutta koska esityksessä ei määritellä tarkemmin, mitä hyvällä ilmanvaihdolla tässä yhteydessä tarkoitetaan, on mahdotonta ottaa kantaa, ovatko vaatimukset teknisesti mahdollisia toteuttaa. Palveluntarjoajia ei myöskään tulisi velvoittaa tarjoamaan desinfioivia käsihuuhteita matkustajien käyttöön liikennevälineissä, sillä tähän liittyisi mm. turvallisuutta koskevia ongelmia. Huomioiden lisäksi HSL:n pysäkkiverkon laajuuden sekä normaalitilanteen noin 1,3 miljoonaa nousua arkipäivässä, käsihuuhteiden järjestäminen aiheuttaisi kohtuuttomat kustannukset desinfiointiaineen, annostelulaitteiden sekä niiden täyttöön liittyvän logistiikan myötä. HSL vastustaa esitettyjä henkilöliikennettä koskevia tartuntatautilain muutoksia. Tartuntatautilakiin tehtävien henkilöliikennettä koskevien velvoitteiden ja rajoitteiden sijaan pääpaino tulisi jatkossakin olla toimintaa ohjaavissa suosituksissa. Kiireellä ja heikolla kokonaistarkastelulla valmistellut liian yksityiskohtaiset säännökset voisivat johtaa tavoitteisiin nähden täysin kohtuuttomiin seuraamuksiin. Lainsäädäntöön ei tule kirjata määräyksiä, joiden käytännön toteuttaminen ei ole mahdollista. Suosituksia toteuttaessa palveluntarjoaja pystyy kohdentamaan käytettävissä olevat resurssit järkevästi sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Palveluntarjoajalla tulee olla mahdollisuus arvioida myös eri toteuttamistapoja ja valita niistä toteuttamiskelpoisimmat, tehokkaimmat ja käytännöllisimmät. Yksityiskohtainen sääntely ei saa pakottaa palveluntarjoajia kokonaisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin, jos käytännöllisempiäkin vaihtoehtoja voisi olla käytettävissä. Tällaisena osin vaihtoehtoisena toimena nyt esityksessä mainituille toimille voidaan mainita ainakin kestodesinfiointipinnoitteiden käytön. Lailla henkilöliikenteen palveluntarjoajille säädettyjen velvoitteiden ja rajoitusten sijaan tulisi harkita muita mahdollisia keinoja, joilla tarvittaessa voitaisiin lisätä joukkoliikenteen turvallisuutta. Esimerkiksi harkittavaksi voisi ottaa keinot maskien käytön lisäämiseksi. HSL kannattaa myös maskien käyttöä koskien ohjausta edelleen suosituksilla. Mikäli ns. maskipakon määrääminen kuitenkin päätetään lainsäädännöllä mahdollistaa, tulee laissa myös määrätä, miten maskien käyttöä valvotaan ja mitä seuraamuksia maskin käyttämättä jättämisestä seuraisi. Velvoite ilman valvontaa ja mahdollisia sanktioita ei käytännössä tuottaisi haluttua tulosta ja olisi lisäksi lainsäädännön yleisen hyväksyttävyyden ja tehokkuuden kannalta haitallista. Valvonta tulisi toteuttaa viranomaistehtävänä eikä maskien käytön valvonnan tule olla HSL:n tai muun palveluntarjoajan tehtävä. Myös maskia terveydellisistä syistä käyttämättömät henkilöt tulisi huomioida asiasta mahdollisesti säädettäessä. Kuten lausunnossa on edellä kuvattu, henkilöliikennettä ei sen monimuotoisuudesta johtuen voi käsitellä antamalla kaikille toimijoille samoja toimintasääntöjä, vaan suositukset tulee laatia huomioiden niiden sopivuus myös HSL:n liikenteen kaltaiseen joukkoliikenteeseen. HSL osallistuu jatkossakin mielellään henkilöliikennettä koskevien suositusten laatimiseen ja toimii suositusten mukaan. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) Suvi Rihtniemi toimitusjohtaja
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Esitetyt muutokset henkilöliikenteeseen ovat kannatettavia epidemian estämiseksi. Kuluttajaliitto kuitenkin pitää tärkeänä, että matkustajamäärien rajoittaminen ei saa tarpeettomasti vaarantaa välttämättömien palveluiden saatavuutta eikä mahdollinen kustannusten nousu saa nousta esteeksi välttämättömälle liikkumiselle. Ehdotuksen perustelu, että lyhyellä aikavälillä välttämättömiä pitkiä matkoja voidaan korvata henkilöautolla liikkumiseen ja lyhyitä matkoja pyöräillen tai kävellen ei tarpeeksi huomioi autottomien ja liikuntarajoitteisten liikkumista. Myös näiden ryhmien välttämätön liikkuminen olisi voitava turvata.
      • Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Vasarainen Mari
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Autoliikenteen Työnantajaliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä koskien tartuntatautilain muuttamista ja väliaikaista muuttamista. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry esittää henkilö- ja tavaraliikennealojen työmarkkinajärjestönä lausuntonaan henkilöliikennettä koskevien esitysten osalta seuraavaa: Linja-autoala oli maaliskuussa ensimmäisten toimialojen joukossa, joka joutui kohtaamaan koronavirusepidemiasta aiheutuneen kysynnän ja tulojen romahduksen. Markkinaehtoisessa liikenteessä (mm. kaupunkien välinen liikenne) ja tilausajoliikenteessä kysynnän romahdus on ollut dramaattinen ja se jatkuu edelleen. Myös kaupunkien ja ELY-keskusten joukkoliikeviranomaisina järjestämässä sopimusliikenteessä matkustajamäärät ovat edelleen koronavirusepidemiaa edeltävää tasoa olennaisesti alhaisempia. Jotta voisimme ylipäänsä turvata linja-autoliikenteen jatkuvuuden Suomessa sekä yhä jatkuvan epidemian aikana että sen jälkeisessä tilanteessa, yleistä luottamusta linja-autoliikenteeseen ja oikeaa mielikuvaa sen turvallisuudesta tulee vahvistaa. Turvallisuuden osalta ongelmana ei ole se, että linja-auton käyttäminen lisäisi todellisuudessa koronavirustartunnan saamisen riskiä: tiedossa ei ole yhtään Suomessa linja-autoliikenteessä syntynyttä ja tunnistettua tartuntaketjua. Suurin ongelma on viranomaistenkin toimenpiteillään aikaansaama väärä mielikuva linja-auton käyttämisen turvallisuudesta. Nyt esitetyillä tartuntatautilain henkilöliikennettä koskevilla esityksillä ei madalleta ihmisten kynnystä matkustaa linja-autolla, vaan vaikutus on valitettavasti päinvastainen: lainsäädäntöesityksillä lisätään yleistä pelkoa joukkoliikenteessä matkustamista kohtaan ja korostetaan entisestään mielikuvaa siitä, että linja-autolla matkustaminen lisäisi tartuntariskiä. Tämä on väärä toimintatapa. 1. Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet 58 e § Tartuntatautilain 58 e §:n 1 momentissa esitetään liikenteenharjoittajalle velvollisuutta puhdistaa ajoneuvon matkustajien käyttöön tarkoitetut sisätilat ja -pinnat säännöllisesti. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan säännöllisyys tarkoittaa puhdistusvelvollisuutta vähintään päivittäin. ”Jos on mahdollista, puhdistus tulisi suorittaa useamminkin esimerkiksi 2-4 tunnin välein varsinkin epidemian aikana. Liikennevälineissä puhdistukset tulisi suorittaa esimerkiksi vuorovälein.” Autoliikenteen Työnantajaliiton tiedossa ei ole yhtään Suomessa linja-autoliikenteessä syntynyttä ja tunnistettua tartuntaketjua. Liikenteenharjoittajille asetettavien toimenpidevelvoitteiden tulee olla tavoitteisiin nähden oikein suhteutettuja ja realistisia ja niiden asettamiselle tulee olla objektiivisia tutkimuksellisia perusteita. Linja-autojen sisäpintojen tiheällä puhdistamisella ei ole objektiivista tutkimuksellista näyttöä koronavirusepidemian leviämisen estämisessä. Linja-autojen sisätilojen puhdistaminen 2-4 tunnin välein tai vuorovälein on täysin kohtuuton ja käytännön toteutukseltaan myös mahdoton vaatimus. Esimerkiksi kaupunkien sopimusliikenteessä linja-autojen kääntöajat ja vuorovälit ovat niin lyhyet, että niiden aikana ei puhdistaminen ole mahdollista. Linja-autot eivät tule 2-4 tunnin välein saatikka edes vuorovälein liikenteenharjoittajan varikolle, joten puhdistaminen jäisi linja-autonkuljettajan tehtäväksi. Linja-autonkuljettajien työn tauotus on tarkasti säänneltyä työaikalain (872/2019), yleissitovan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sekä EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksen (561/2006/EY) perusteella, eikä näiden sisältämien pakollisten taukojen aikana ole sallittua tehdä mitään työtä, esimerkiksi linja-auton sisätilojen puhdistamista. Säännöskohtaisissa perusteluissa edellytetyn tiheän puhdistusvelvoitteen täyttäminen edellyttäisi siten uuden lisäkaluston hankkimista ja uusien kuljettajien rekrytointia, koska kääntöaikoja ja vuorovälejä jouduttaisiin pidentämään, vuorokiertoa lyhentämään sekä aikatauluja kokonaisuudessaan muuttamaan. Liikenteenharjoittajilla ei ole lisäkalustoa ja uusia kuljettajia varalla odottamassa, eikä aikataulujen muuttaminen ole liikenteenharjoittajien päätettävissä. Lisäkaluston ja -henkilöstön hankkimisen edellyttäminen lisäisi liikenteenharjoittajien kustannuksia merkittävästi ilman, että yhtiöt saisivat niistä lisätuloja. Vaatimus on kohtuuton ja voisi aiheuttaa jopa linja-autoyritysten liiketoiminnan lakkauttamista. Autoliikenteen Työnantajaliitto katsoo, että liikenteenharjoittajilla tulisi olla oikeus päättää itse, mikä on riittävän säännöllinen sisäpintojen puhdistaminen ottaen huomioon juuri kyseisen yrityksen oman kaluston, liikenteen, liikennöintialueen ja aikataulujen erityispiirteet. 2. Matkustajamäärän väliaikainen rajoittaminen ja muut keinot koronavirustaudin leviämisen estämiseksi 58 f § Tartuntatautilain 58 f §:n 1 momentissa esitetään Liikenne- ja viestintävirastolle oikeutta rajoittaa henkilöliikenteessä käytettävien liikennevälineiden matkustajamäärää enintään puoleen siitä suurimmasta matkustajamäärästä, joka on sallittua ottaa liikennevälineeseen. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan ”kyseessä olisi viimesijainen säännös, joka tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa muilla toimilla ei voitaisi varmistaa poikkeuksellisen epidemian leviämisen estämistä liikenteessä. Näin ollen epidemian leviämistä ei voitaisi estää esimerkiksi 58 e §:n mukaisilla toimenpiteillä.” Itse säännöksessä tai sen perusteluissa ei oteta kantaa siihen, olisiko 1 momentin mukainen päätös yritys- eli liikenteenharjoittajakohtainen päätös vai esimerkiksi alueellinen päätös. Jos päätös olisi alueellinen, koskisiko se automaattisesti kaikkia eri henkilöliikenteen kuljetusmuotoja kyseisellä alueella? Valtaosassa Suomen linja-autoliikennettä matkustaminen tapahtuu ilman paikkavarausta. Matkustajamäärän rajoittaminen tarkoittaisi siten linja-autoliikenteessä sitä, että linja-autonkuljettajan tulisi laskea jokaisella pysäkillä ajoneuvossa olevat matkustajat huomioiden poisjäävien määrä, jotta hän tietäisi, kuinka monta matkustajaa hän voi ottaa pysäkiltä linja-auton kyytiin. Jos pysäkiltä olisi pyrkimässä linja-autoon enemmän matkustajia kuin Liikenne- ja viestintäviraston rajoitettu matkustajamäärä sallisi ottaa kyytiin, osa linja-autoon pyrkivistä matkustajista jouduttaisiin jättämään pysäkille. Joutuisiko linja-autonkuljettaja tällöin valitsemaan ja arvottamaan matkustajia esimerkiksi heidän iän tai matkustustarpeensa perusteella? Voitaisiinko esimerkiksi yksinmatkustava lapsi jättää ottamatta linja-autoon? Tämä olisi käytännössä täysin mahdotonta toteuttaa. Matkustajamäärän rajoittaminen vaarantaisi linja-autoliikenteen käyttäjien tasavertaisuuden ja se voisi johtaa tietyillä alueilla jopa siihen, ettei liikkuminen olisi tiettyinä aikoina enää mahdollista ilman henkilöauton hankkimista. Joidenkin pysäkkien kohdalla linja-autojen rajoitetut matkustajamäärät voisivat olla etenkin ruuhka-aikoina aina täynnä, jolloin ihmisten liikkuminen töihin, kouluihin, palveluihin ym. estyisi. Seurannaisvaikutukset näkyisivät muualla yhteiskunnassa, muun muassa matkustajien työpaikoilla, joihin lukeutuvat myös kaikki yhteiskuntamme toimivuuden kannalta kriittiset alat. Kuten lausunnon kohdassa 1 on todettu, lisäkaluston ja -kuljettajien hankkiminen ei tule kyseeseen ratkaisukeinona tämänkään esityksen osalta. Esitetyn 58 f §:n 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi erityisestä syystä päättää, että matkustajamäärää rajoitettaisiin vähemmän kuin puolet. Edellytyksenä olisi joko liikennöinti matalan tartuntaesiintyvyyden alueella (1-kohta) tai joku seuraavista liikenteenharjoittajan toimista (2-kohta): a) liikenteenharjoittaja edellyttää matkustajilta kasvosuojusten käyttöä, b) liikenteenharjoittaja rajoittaa merkittävästi lähikontakteja tai c) liikenteenharjoittaja pystyy huolehtimaan 24 §:n 3 momentin mukaisesti mahdollisten altistuneiden jäljittämiseksi tarvittavien tietojen saatavuudesta terveysviranomaisen käyttöön henkilökohtaisen paikkavarauksen tai muiden keinojen avulla. Itse säännöksessä tai sen perusteluissa ei oteta kantaa siihen, olisiko 2 momentin mukainen päätös yritys- eli liikenteenharjoittajakohtainen päätös, mikä olisi ns. hakuprosessi kyseisen päätöksen saamiseksi ja missä ajassa Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä päätös. Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin kaikkinensa 58 f §:n 1 ja 2 momenteilla vapaa päätösoikeus rajoittaa henkilöliikenteen matkustajamääriä yritys- ja/tai aluekohtaisesti enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan välillä 0-50 % ilman mitään lainsäädännöllisiä puite- tai raja-arvokriteerejä tämän 0 %:n ja 50 %:n välillä. Lainsäädännöllisesti se tarkoittaisi sitä, että Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin yksinomainen oikeus rajoittaa päätöksellään perustuslain (731/1999) 18 §:n mukaista elinkeinonvapautta. Ongelmallista on myös 2 momentin 2-kohdassa oleva matkustajien kasvosuojusten käyttöä koskeva edellytys, sillä tartuntatautilain muutosesityksessä tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty liikenteenharjoittajille oikeutta vaatia matkustajia käyttämään kasvosuojusta. Mikäli liikenteenharjoittaja voisi vaatia kaikkia matkustajiaan käyttämään kasvosuojusta, olisiko linja-autonkuljettajalla oikeus ja velvollisuus jättää ilman kasvosuojusta linja-autoon pyrkivä matkustaja ottamatta kyytiin? Pitäisikö liikenteenharjoittajan vaatia kaikkia matkustajia käyttämään kasvosuojusta, mukaan lukien kaikki lapset iästä riippumatta ja matkustajat, joilla olisi terveydellinen este käyttää kasvosuojusta? Mikäli terveydellinen este, tietty ikä tai jokin muu seikka (esim. koronavirusta vastaan saatu rokote) olisi peruste sallia matkustajan tulla linja-autoon ilman kasvosuojusta, linja-autonkuljettaja joutuisi kysymään näitä perusteita matkustajilta, mutta tartuntatautilain muutosesityksessä tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty matkustajille velvollisuutta antaa kyseisiä selvityksiä. Esitetyn 2 momentin 2-kohdassa olevan ”liikenteenharjoittaja rajoittaa merkittävästi lähikontakteja” -edellytyksen tosiasiallinen sisältö jää myös perusteluiden osalta avoimeksi. Säännöskohtaisissa perusteluissa on tältä osin mainittu ainoastaan, että ”lähikontaktilla tarkoitetaan ihmisten sijoittumista tavalla, joka tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella muodostaa erityisen riskin koronavirustaudin leviämiselle. Lähikontaktilla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapahtuu yli 15 minuuttia kestävä kohtaaminen kasvotusten alle kahden metrin etäisyydellä tai oleskellaan samassa suljetussa tilassa yli 15 minuuttia tai tapahtuu suora, fyysinen kontakti.” Avoimeksi jää, miten tämä edellytys eroaa 1 momentin rajoituksen sisällöstä ja toteutuksesta. Esimerkiksi kaupunkiliikenteessä käytettävät linja-autot ovat kokonaispituudeltaan noin 12-15 metriä (ml. kuljettajan ohjaamopaikka noin 1,5 metriä) ja leveydeltään noin 2,5 metriä. Niiden suurin matkustajamäärä on noin 90. Jos yli 15 minuutin ajan ajoneuvossa olevien matkustajien välille pitäisi varmistaa vähintään kahden metrin etäisyys, liikenteenharjoittaja voisi ottaa 12-15 metriä pitkään linja-autoon enimmillään 6-7 matkustajaa, mikä on ristiriidassa 1 momentissa esitettyjen rajoitusten kanssa (90 matkustajaa – 50 % = 45 matkustajaa). Sitä, ylittääkö kunkin yksittäisen matkustajan linja-autossa viettämä aika 15 minuuttia, ei pystytä seuraamaan ja valvomaan mitenkään. Esitetyn 58 f §:n 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto tekee henkilöliikenteen matkustajamäärien rajoittamista koskevan päätöksen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen esityksestä. Päätöksessä on otettava huomioon 58 d §:n 4 momentissa säädetyt rajat, jossa tartuntojen ilmaantuvuuden rajaksi esitetty 10 per 100.000 asukasta ei ole yhteneväinen 58 g §:n 5 momentissa ja nykyisissä maahantulorajoituksissa olevan 25 per 100.000 asukasta kanssa. Säännöksestä tai sen perusteluista ei myöskään käy ilmi, koskeeko 4 momentti sekä 1 momentin että 2 momentin mukaista päätöksentekoa. Esitetyn 58 f §:n 5 momentin mukaan liikenteenharjoittajan olisi varmistettava tarvittaessa istuinpaikkamääriä rajoittamalla tai muilla selkeästi havaittavilla ja valvottavilla järjestelyillä, että asiakkaiden matkustaminen järjestetään rajoitettua matkustajamäärää vastaavasti. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan ”istuinpaikkojen rajoittamisen voisi toteuttaa esimerkiksi erilaisilla merkinnöillä, joilla osoitettaisiin paikat, jotka eivät olisi matkustajien käytössä väljyyden varmistamiseksi. Paikkojen merkitsemiseen voisi käyttää esimerkiksi erilaisia huomiotarroja tai -teippauksia taikka huputuksia.” Useimmissa joukkoliikenteen liikennevälineissä suurin sallittu matkustajamäärä koostuu istumapaikoista ja seisomapaikoista, ja seisomapaikkojen lukumäärä liikennevälineestä riippuen monesti jopa ylittää istumapaikkojen lukumäärän. Näin myös suurimmassa osassa linja-autoja. Mikäli esitetyn 58 f §:n matkustajamäärien rajoittaminen toteutettaisiin poistamalla käytöstä istumapaikkoja, matkustajat joutuisivat enenevässä määrin käyttämään seisomapaikkoja ja etäisyys toisiin matkustajiin pienenisi verrattuna vierekkäisiin istumapaikkoihin. Liikenteenharjoittajien on käytännössä täysin mahdotonta varmistaa millään 5 momentin edellyttämällä tavalla seisovien matkustajien riittävän fyysisen etäisyyden ylläpitämistä. Säännöksessä edellytettävä valvonta jäisi käytännössä linja-autonkuljettajille, joiden siis edellytettäisiin valvovan sekä ajonsa että pysäkeillä olonsa aikana, että myös seisovat matkustajat ylläpitävät toisiinsa riittävää etäisyyttä. Lisäksi on huomioitava, että matkustajien liikenneturvallisuus on istumapaikalla esimerkiksi äkkijarrutustilanteessa parempi kuin seisomapaikalla, eikä osalla matkustajista ole edes fyysisesti mahdollista seisoa koko linja-automatkaansa (esim. erityisryhmät). Esitys matkustajamäärien rajoittamisesta on kaikkinensa mahdoton toteuttaa ja kohtuuton liikenteenharjoittajille. Varsinkin markkinaehtoista liikennettä on jo kannattavuussyistä jouduttu vähentämään koronavirusepidemiasta johtuen. Mikäli jo karsitunkin liikenteen osalta rajoitettaisiin vielä viranomaispäätöksellä matkustajamääriä, olisi se monelle linja-autoyritykselle ja liikennöintialueelle kuolinisku. Sama koskee muun muassa koululaiskuljetuksia, joita suoritetaan eri puolilla Suomea taksien lisäksi enintään 16 matkustajapaikan pienlinja-autoilla (D1) ja joista saatavat tulot muodostuvat suoraan kuljetettavien koululaisten lukumäärän perusteella. Matkustajamäärien rajoittaminen johtaisi siihen, että lisäkaluston puuttuessa kuljetuksen saavia koululaisia jouduttaisiin karsimaan ja samalla liikenteenharjoittajan tulot vähenisivät kustannusten pysyessä ennallaan. Autoliikenteen Työnantajaliitto katsoo, että matkustajamääriä ei tule rajoittaa missään tilanteessa viranomaisen toimesta. Jos viranomaispäätöksin kuitenkin rajoitettaisiin matkustajamääriä, liikenteenharjoittajille päätöksistä aiheutuvat tappiot tulee korvata valtion toimesta. Vain sillä tavalla voidaan turvata Suomessa kattavan ja toimivan linja-autoliikenteen jatkuminen, millä on iso merkitys ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja koko yhteiskuntamme toimivuuden kannalta tasa-arvoisen liikkumisen mahdollistajana.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ks. ed.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Kuopion perusturva ja terveydenhuolto, Terveydenhuollon palvelualue, terveysjohtaja
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • 58 f § (määräaikainen) 2)palveluntarjoaja edellyttää matkustajilta kasvosuojusten käyttöä tai rajoittaa merkittävästi lähikontakteja TAI jos palveluntarjoaja pystyy huolehtimaan 24 §:n 3 momentin mukaisesti mahdollisten altistuneiden jäljittämiseksi tarvittavien tietojen saatavuudesta terveysviranomaisen käyttöön henkilökohtaisen paikkavarauksen tai muiden keinojen avulla Tartuntatautilääkäri Raija Savolaisen kommentti: tai sanan korvaaminen JA -sanalla. Pelkällä paikkavarausnimilistalla ei tartuntoja torjuta.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • -
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Henkilöliikenteeseen liittyen ovat ko. pykälät tarpeellisia koronavirustaudin leviämisen estämiseksi.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Näiden pykälien sisältö on hyvä ja tarpeellinen.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Samat kommentit kun edellisessä kysymyksessä.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien karanteenia, eritystä ja annettavia ohjeita koskevia säännöksiä (57 §, 60 §, 63 §, 67 §, 68 § ja 69 §)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Esitetyt muutokset ja täsmennykset ovat perusteluja.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Lakiin tulee kirjata henkilöstön osaamisen varmistamisesta ja perehdyttämisestä karanteeniolosuhteiden toteuttamiseen esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Lisäksi on huolehdittava riittävistä henkilöstöresursseista karanteenin toteuttamisessa esimerkiksi muistisairaiden yksiköissä, jotta voidaan turvata asiakas-/ potilasturvallisuus. On kiinnitettävä huomiota myös siihen, ettei asiakkaiden-/potilaiden kuntoutuspalveluiden saanti vaarannu ja vältettävä tarpeetonta yksilön itsemääräämisoikeuden rajaamista.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • Vammaisfoorumi kannattaa Invalidiliiton ehdotusta omaishoitajien ja henkilökohtaisten avustajien huomioimisesta tiedonkulussa. Salassapitosäännösten estämättä on perusteluissa muuksi henkilön huolenpidosta välittömästi vastaaviksi henkilöiksi perusteluissa nimenomaisesti kirjattava myös omaishoitajat. Lisäksi vaikeavammaisen ihmisen luvalla ja pyynnöstä, tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi annettavat välttämättömät ohjeet olisi perusteluihin kirjattava annettavaksi myös vammaisen ihmisen henkilökohtaisille avustajille. Esityksen mukaan välttämättömät ohjeet voivat sisältää esimerkiksi ohjeita tapaamisten rajoittamisesta, hygieniasta ja tartunnan leviämistä ehkäisevien suojavarusteiden käytöstä. COVID-pandemian aikana on henkilökohtaisen avun työnantajamallissa sekä omaishoidon tilanteissa ollut tarvetta yksinkertaisiin visuaalisiin ohjeisiin suojavarusteiden käytöstä. Tähän puutteeseen on puututtava nyt tartuntatautilain muutoksen yhteydessä. Annettavan ohjeistuksen tulee olla ymmärrettävää ja saavutettavassa muodossa. Sitä tulee olla tarjolla molemmilla kansalliskielillä. Myös visuaalinen ja selkokielinen ohjeistus voi olla tarpeellista toimenpiteiden vaikuttavuuden näkökulmasta. 67 § Karanteeni ja eristäminen ulkopuolelta lukittavassa tilassa: Tartuntatautilain 67 §:n osalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota ongelmiin, joita liittyy vammaisen henkilön karanteeniin ja lukittuun tilaan eristämiseen sosiaalihuollon yksiköissä. Sosiaalihuollon yksiköissä asuvien vammaisten henkilöiden tarpeenmukainen hoito ja huolenpito on pystyttävä varmistamaan kaikissa tilanteissa, ja laissa on määriteltävä tarkasti, mikä pätevyys ja ammatillinen asema huolenpidon toteuttamiseen osallistuvalla henkilöllä on oltava silloin, kun seurattava henkilö ei ole terveydenhuollon yksikössä. 67 §:n perusteluissa todetaan, että tartunnan leviämisen estämiseksi on punnittava eri vaihtoehtoja, ja tässä punninnassa on huomioitava muun muassa henkilön psyykkinen tila. Vammaisfoorumi katsoo, että kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien henkilöiden kohdalla 67 §:n tarkoittamien toimenpiteiden käyttöä tulisi välttää muun ohella toimenpiteiden psyykkisten vaikutusten vuoksi, koska näiden henkilöiden vamma on ymmärryksen alueella. 68 § Olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana: Vammaisfoorumi yhtyy tukiliiton kantaan siitä, että läheisten tapaamisoikeutta koskeva kohta pykälän perusteluissa tulisi kirjoittaa ehdotettua velvoittavampaan muotoon seuraavasti: ”karanteenissa tai eristyksissä olevalle on tarjottava mahdollisuus turvalliseen tapaamiseen tämän läheisten kanssa”. Vammaisfoorumi yhtyy myös Invalidiliiton vaatimukseen, että 68 §:n perusteluihin olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana lisätään kunnille, sairaanhoitopiirien kuntayhtymille velvoite huolehtia, että käytettävissä on riittävä määrä karanteeniin ja eristämiseen sopivia suojavälineitä myös vaikeavammaisille henkilökohtaisen avun työnantajille, että omaishoitajille tarvittavat suojavälineet. 69 § Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana: Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana asiakkaan asuessa sosiaalihuollon yksikössä tulee määritellä esitettyä täsmällisemmin. Lähtökohtana tulee olla se, että asumisyksikössä asuvalla palvelunkäyttäjällä on sama vapaus ja oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kotona asuvilla ihmisillä. Vammaisfoorumi pitää Tukiliiton tavoin erittäin ongelmallisena, että 69 §:n perusteluissa tarkastellaan vierailujen rajoittamista myös yleisellä tasolla, eli suhteessa tilanteisiin, joissa ei ole kyse tartuntatautilääkärin määräämästä karanteenista tai eristyksestä. Perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa vain perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostuneiden rajoitusedellytysten täyttyessä, joita ovat esimerkiksi lailla säätämisen vaatimus ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus. 69 §:n perustelujen yleisluontoista mainintaa vierailujen rajoittamisesta voidaan pitää perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta ongelmallisena. Kyseinen perustelujen kohta on lisäksi ristiriidassa tartuntatautilain systematiikan ja voimassa olevan viranomaisohjauksen kanssa, kun sekä tartuntatautilain muuttamista koskevassa ehdotuksessa (s. 6) että sosiaali- ja terveysministeriön ohjeissa todetaan, että vierailujen välttämistä koskevat suositukset – jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan velvoittavia – perustuvat tartuntatautilain 17 §:ään. Tilannetta on tarpeellista selkeyttää, jotta henkilöiden perusoikeuksia ei rajoiteta ilman lain tukea. 69 §:n perustelujen seuraava osa: ”Muissa sosiaalihuollon asumisyksiköissä voi olla riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden terveyden turvaaminen edellyttää vierailujen rajoittamista asumisyksiköiden yhteisissä tiloissa. Tällöin yksiköiden tulee etsiä ratkaisuja siihen, miten niin riskiryhmien kuin muidenkin henkilöiden oikeus sosiaalisiin suhteisiin turvataan siten, ettei kenenkään terveyttä vaaranneta” tulisi siirtää esimerkiksi esityksen lukuun 2 (Nykytila ja sen arviointi). Samassa yhteydessä tulee nimenomaisesti todeta, että vierailukieltojen oikeudellinen luonne on vahva suositus, kun tästä seikasta on ollut paljon epäselvyyttä, mikä on puolestaan johtanut siihen, että vierailukielloilla on paikoin ollut tosiasiallisesti henkilöiden perusoikeuksia rajoittava luonne ilman lain tukea.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten Juridiskt ombud, Vartio Elias
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • SAMS omfattar Invalidförbundets förslag om att personliga assistenter och närståendevårdare bör beaktas vid informationsförmedlingen av nödvändiga anvisningar. Det är också viktigt att närstående vårdare får nödvändiga hygienprodukter. SAMS åberopar också att informationen om anvisningar bör vara lättförståelig och tillgänglig. Det är viktigt att språkliga rättigheter beaktas. Med tanke på efterföljandet av anvisningar kan det vara nödvändigt att också producera visuella och lättlästa material. Även användare av teckenspråk bör uppmärksammas här. SAMS uppfattar att motiveringarna till 69 § är problematiska eftersom det i motiveringarna ges för givet att det kan vara nödvändigt att begränsa besök vid boenden.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • 68 § Olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta. Säännöksen poistamista ei mainita esityksen perusteluissa. Säännös on erittäin tärkeä perusoikeuksien rajoittamista koskevan oikeasuhtaisuuden periaatteen toteuttamiseksi käytännön soveltamistilanteissa. Tämän vuoksi säännöstä ei voida ilman painavia perusteita esittää poistettavaksi laista. Perusoikeuksien rajoitusten soveltamista ohjaavien yleisten periaatteiden säätäminen selkeästi laissa on nähdäkseni välttämätön edellytys sille, että laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • -
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL pitää esitettyjä säännöksiä perusteltuina. Pykälässä 69 ei mainita mahdollisuutta rajoittaa tapaamisia karanteenin tai eristämisen aikana jos tämä tapahtu henkilön kotona. THL esittää harkittavaksi voitaisiinko tämä sisällyttää pykälään muiden henkilöä hoitavien tai hänen huolenpidostaan vastaavien kohdalla.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Karanteeni, eristystä ja annettavia ohjeita koskevat säännökset on lueteltu hyvin, määritelmien auki kirjoittaminen auttaa käytännön työtä tekeviä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Työstä, oppilaitoksesta tai varhaiskasvatuksesta poissaolosta, karanteenista ja eris-tyksestä voisi esityksen mukaan jatkossa kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkä-rin lisäksi päättää myös sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri. Karan-teeniin tai eristykseen määrätylle, hänen huoltajalleen sekä hänen hoidostaan tai huolenpidostaan vastaavalle olisi annettava ohjeet tartuntataudin leviämisen ehkäi-semisestä. Karanteeni ja eristäminen voitaisiin toteuttaa myös muualla kuin tervey-denhuollon toimintayksikössä, kuten henkilön kotona, sosiaalihuollon toimintayksi-kössä tai vastaanottokeskuksessa. Näitä muutosehdotuksia Kuntaliitto pitää asian-mukaisina. 67 §:ään esitetyt muutokset liittyvät säädöksiin karanteeni- ja eristämispaikasta. Eh-dotukset sallisivat karanteenin ja eristämisen ulkopuolelta lukitussa tilassa myös muissa kuin terveydenhuollon toimintayksiköissä. Lisäksi painotetaan henkilön ter-veydentilan seurantaa ja hänen oikeuttaan saada välittömästi yhteys henkilökuntaan. Muutosehdotukset 68 §:ään velvoittaisivat myös kuntia huolehtimaan riittävistä ka-ranteeniin ja eristykseen sopivista tiloista ja suojavälineistä. Aiemmin velvoite on koskenut sairaanhoitopiirejä. Kuntaliitto pitää ehdotusta perusteltuna, mutta edellyttää, että valtio huomioi velvoitteesta johtuvat lisäkustannukset.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 57 §: Sinänsä on perusteltua antaa tartuntataudeista vastaavalle lääkärille oikeus päättää myös työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolosta, vaikka tämä tarve tuleekin kyseeseen varsin harvoin. 57, 60 ja 63 §§: Muutosesityksen mukaan lääkärin on annettava tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi tarvittavat ohjeet. Käytännössä ohjeiden antajana voi olla muu sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijä. Tämän voisi kirjata lakiin. 67 §: Perusteltua kirjata lakiin mahdollisuus karanteeniin ja eristämiseen ulkopuolelta lukittavassa tilassa esim. muistisairaiden kohdalla. Olisi hyvä täsmentää lakiin, onko oven lukitseminen mahdollista myös tilanteissa, joissa henkilö maksaa vuokraa asunnostaan ympärivuorokautisessa asumisyksikössä. 68 §: On perusteltua kirjata lakiin yhteydenpito-oikeudesta läheisiin karanteenin ja eristämisen aikana.
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 67 § Karanteeni ja eristäminen ulkopuolelta lukittavassa tilassa: Tartuntatautilain 67 §:n osalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota ongelmiin, joita liittyy vammaisen henkilön karanteeniin ja lukittuun tilaan eristämiseen sosiaalihuollon yksiköissä. Sosiaalihuollon yksiköissä asuvien vammaisten henkilöiden tarpeenmukainen hoito ja huolenpito on pystyttävä varmistamaan kaikissa tilanteissa, ja laissa on määriteltävä tarkasti, mikä pätevyys ja ammatillinen asema huolenpidon toteuttamiseen osallistuvalla henkilöllä on oltava silloin, kun seurattava henkilö ei ole terveydenhuollon yksikössä. 67 §:n perusteluissa todetaan, että tartunnan leviämisen estämiseksi on punnittava eri vaihtoehtoja, ja tässä punninnassa on huomioitava muun muassa henkilön psyykkinen tila. Tukiliitto katsoo, että kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien henkilöiden kohdalla 67 §:n tarkoittamien toimenpiteiden käyttöä tulisi välttää muun ohella toimenpiteiden psyykkisten vaikutusten vuoksi, koska näiden henkilöiden vamma on ymmärryksen alueella. 68 § Olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana: Läheisten tapaamisoikeutta koskeva kohta pykälän perusteluissa tulisi kirjoittaa ehdotettua velvoittavampaan muotoon seuraavasti: ”karanteenissa tai eristyksissä olevalle on tarjottava mahdollisuus turvalliseen tapaamiseen tämän läheisten kanssa”. 69 § Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana: Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana asiakkaan asuessa sosiaalihuollon yksikössä tulee määritellä esitettyä täsmällisemmin. Lähtökohtana tulee olla se, että asumisyksikössä asuvalla palvelunkäyttäjällä on sama vapaus ja oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kotona asuvilla ihmisillä. Tukiliitto pitää erittäin ongelmallisena, että 69 §:n perusteluissa tarkastellaan vierailujen rajoittamista myös yleisellä tasolla, eli suhteessa tilanteisiin, joissa ei ole kyse tartuntatautilääkärin määräämästä karanteenista tai eristyksestä. Perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa vain perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostuneiden rajoitusedellytysten täyttyessä, joita ovat esimerkiksi lailla säätämisen vaatimus ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus. 69 §:n perustelujen yleisluontoista mainintaa vierailujen rajoittamisesta voidaan pitää perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta ongelmallisena. Kyseinen perustelujen kohta on lisäksi ristiriidassa tartuntatautilain systematiikan ja voimassa olevan viranomaisohjauksen kanssa, kun sekä tartuntatautilain muuttamista koskevassa ehdotuksessa (s. 6) että sosiaali- ja terveysministeriön ohjeissa todetaan, että vierailujen välttämistä koskevat suositukset – jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan velvoittavia – perustuvat tartuntatautilain 17 §:ään. Tilannetta on tarpeellista selkeyttää, jotta henkilöiden perusoikeuksia ei rajoiteta ilman lain tukea. 69 §:n perustelujen seuraava osa: ”Muissa sosiaalihuollon asumisyksiköissä voi olla riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden terveyden turvaaminen edellyttää vierailujen rajoittamista asumisyksiköiden yhteisissä tiloissa. Tällöin yksiköiden tulee etsiä ratkaisuja siihen, miten niin riskiryhmien kuin muidenkin henkilöiden oikeus sosiaalisiin suhteisiin turvataan siten, ettei kenenkään terveyttä vaaranneta” tulisi siirtää esimerkiksi esityksen lukuun 2 (Nykytila ja sen arviointi). Samassa yhteydessä tulee nimenomaisesti todeta, että vierailukieltojen oikeudellinen luonne on vahva suositus, kun tästä seikasta on ollut paljon epäselvyyttä, mikä on puolestaan johtanut siihen, että vierailukielloilla on paikoin ollut tosiasiallisesti henkilöiden perusoikeuksia rajoittava luonne ilman lain tukea.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Muutokset katsotaan asianmukaisiksi
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 57 §:n, 60 §:n ja 63 §:n osalta ei ole käytännössä mahdollista, että tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi henkilökohtaisesti velvollisuus antaa ohjeet sairastuneille tai sairastuneiksi perustellusti epäillyille tai altistuneille tai altistuneiksi perustellusti epäillyille. Suurten kaupunkien epidemiologisen toiminnan näkökulmasta ohjeiden antajana tulisi voida olla myös muu kunnan tartuntatautiyksikössä työskentelevä terveydenhuollon ammattilainen. Tartuntataudeista vastaava lääkäri kuitenkin vastaisi ohjeiden antamisesta ja niiden sisällöstä. 63 §:ssä tulisi säätää siitä, että jos karanteenipäätöksen voimassaoloaikana tulee eristämispäätöksen tarve, karanteenipäätös raukeaa automaattisesti eli erillistä päätöstä ei tarvittaisi. 67 §:ssä olisi syytä säätää myös lukitsemisen keston määrittämisestä päätöksessä ja siitä, että lukitseminen on lopetettava heti kun se ei ole enää välttämätöntä. 69 §:ssä tulisi säätää siitä, että rajoituspäätöksen kohteena olevan henkilön yhteydenpito läheisiin tulisi turvata tapaamisten rajoittamisesta huolimatta muilla käytettävissä olevilla yhteydenpitokeinoilla. Muutokset ovat muilta osin perusteltuja ja selkeyttävät tilannetta.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi §60 ja §63 uusi 3 momentti, jossa säännellään karanteeni -ja eristämispaikasta. Espoon kaupunki pitää säädösmuutosta tarpeellisena ja välttämättömänä. Lain tuntema eristäminen terveydenhuollon toimintayksikköön ei ole vastannut käytäntöä ja on välttämätöntä säätää lailla tästä valtakunnallisesti jo käytössä olevasta toimintatavasta. Kaupunki toteaa, että 68 §:n soveltamisessa on ollut epäselvyyttä. Nyt ehdotetun lakimuutoksen johdosta pykälästä on poistumassa lause ”Karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta.” Kyseinen lainkohta on ollut monitulkintainen ja sitä olisi tullut joka tapauksessa vähintäänkin selkiyttää. Lainkohdan nojalla on esimerkiksi käytännössä pyritty perustelemaan, että karanteenin aikana täytyy voida suorittaa ylioppilaskirjoitukset. On epäselvää, onko tämä tulkinta lain tarkoittaman mukaista. Toisaalta nyt lainkohdan poisjäännin myötä on epäselvää, turvaako uusi sääntely kuitenkaan yksilön oikeuksia laajemmin kuin yhteydenpidon osalta. Tämä voi koskettaa esimerkiksi oikeutta saada välttämättömiä terveys- tai kuntoutuspalveluita.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 57 § tekstiä ”Päätöksen tehneen lääkärin on annettava sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle…” olisi syytä muuttaa muotoon ”Päätöksen tehneen lääkärin on huolehdittava, että sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle…. annetaan tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet”. Käytännössä päätöksen tehnyt lääkäri ei läheskään aina voi ohjeita henkilökohtaisesti antaa, vaan hänen laatimansa ohjeet voi antaa myös muu terveydenhuollon ammattilainen. 60 § tekstiä ”Päätöksen tehneen lääkärin on annettava karanteeniin määrätylle henkilölle…” olisi syytä muuttaa muotoon: ”Päätöksen tehneen lääkärin on huolehdittava, että karanteeniin määrätylle…. annetaan tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet”. Käytännössä päätöksen tehnyt lääkäri ei läheskään aina voi ohjeita henkilökohtaisesti antaa, vaan hänen laatimansa ohjeet voi antaa myös muu terveydenhuollon ammattilainen. Pykälään tuotu lisäys karanteenipaikoista on tarpeellinen. 63 § tekstiä ”Päätöksen tehneen lääkärin on annettava sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle henkilölle…” olisi syytä muuttaa muotoon: ”Päätöksen tehneen lääkärin on huolehdittava, että sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäilylle…. annetaan tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet”. Käytännössä päätöksen tehnyt lääkäri ei läheskään aina voi ohjeita henkilökohtaisesti antaa, vaan hänen laatimansa ohjeet voi antaa myös muu terveydenhuollon ammattilainen. Pykälään tuotu lisäys henkilön asunnosta mahdollisena eristyspaikkana on tärkeä, se on puuttunut laista samoin kuin muutkin, nyt lisätyt ja hyvin mahdolliset eristyspaikat sairaalan ohella. 67 §, ei kommentoitavaa. 68 § Onko joku erityinen syy, miksi henkilön asuntoon karanteeniin tai eristykseen määrättäessä ei enää tarvitsekaan huolehtia oikeudesta pitää yhteyttä karanteeni- tai eristämispaikan ulkopuolelle tavalla, joka ei aiheuta vaaraa muille? Vaikka henkilön asunto on lisätty mahdolliseksi eristämispaikaksi 63§:ssä. 69 §, ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 63 § on tervetullut selvennys eristykseen ja karanteenin, jonka toteuttaminen on voimassaolevan lainsäädännön perusteella osoittautunut ristiriitaiseksi nykyisessä SARS-CoV2 taudin osalla. Pykälän 5 kohdan eristämistä koskevaa määritelmän muuttaminen terveydenhuollon toimintayksiköstä siten, että sairastuneen terveydentilaa voidaan seurata tämän ollessa kotona tai muussa vastaavassa paikassa. 68 §: Pykälästä on esitetty poistettavaksi nykyisen lain kyseisen pykälän ensimmäinen lause ”Karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta”. Sama yleisperiaate tulee esille tartuntatautilain 60 § ja 63 §, missä karanteeni tai eristäminen määritellään toissijaisiksi toimenpiteiksi ja käytettäväksi vain, mikäli muilla keinoilla ei taudin leviämistä voida estää. Poistettavaksi esitetty lause kuitenkin selkeästi rajaa karanteenin ja eristämisen aikana tehtäviä muita perusoikeuksien rajoituksia ja korostaa päätöstä tehtäessä myös sen kohtuullisuuden harkintaan rajoitustoimenpiteiden kohteeksi joutuvan kannalta. Tämä seikan korostaminen on merkityksellistä ja siten ehdotetaan kyseisen lauseen sisällyttämistä edelleen lakiin ja vastaavan kohtuullisuuden punninnan edellytyksen harkitsemista myös muihin (esim. 58 §) perusoikeuksia rajaaviin kohtiin.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 68 §: Pykälästä on esitetty poistettavaksi nykyisen lain kyseisen pykälän ensimmäinen lause ”Karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta”. Sama yleisperiaate tulee esille tartuntatautilain 60 § ja 63 §, missä karanteeni tai eristäminen määritellään toissijaisiksi toimenpiteiksi ja käytettäväksi vain, mikäli muilla keinoilla ei taudin leviämistä voida estää. Poistettavaksi esitetty lause kuitenkin selkeästi rajaa karanteenin ja eristämisen aikana tehtäviä muita perusoikeuksien rajoituksia ja korostaa päätöstä tehtäessä myös sen kohtuullisuuden harkintaan rajoitustoimenpiteiden kohteeksi joutuvan kannalta. Tämä seikan korostaminen on merkityksellistä ja siten ehdotetaan kyseisen lauseen sisällyttämistä edelleen lakiin ja vastaavan kohtuullisuuden punninnan edellytyksen harkitsemista myös muihin (esim. 58 §) perusoikeuksia rajaaviin kohtiin.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 60 § 3 momentin mukaan karanteenipäätös tulee toteuttaa henkilön asunnossa tai muussa päätöksen antajan hyväksymässä ja osoittamassa paikassa. Tarkoitettaneen, että karanteeni tulee toteuttaa kyseisissä paikoissa. Päätöksen toteuttamisen rajaamiselle ei liene tarpeen asettaa tällaisia perusteluja.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 67 Kynnys kiinnittää huomion vammaisen ihmisen karanteeniin ja eristämiseen lukittuun tilaan sosiaalihuollon yksikössä. Miten esitys turvaa hoidon ja huolenpidon toteuttamiseen osallistuvan henkilön valvovan seurattavan terveydentilaa eri tilasta ja yhteydenpidon valvojan ja seurattavan välillä. On määriteltävä tarkasti, mikä pätevyys ja ammatillinen asema huolenpidon toteuttamiseen osallistuvalla henkilöllä on oltava, silloin kuin seurattava ei ole potilaana terveydenhuollon yksikössä. Voiko esim. sosiaalihuollon yksikössä satunnaisesti toimiva avustava henkilö osallistua terveydentilan seuraamiseen ja/tai millä valtuuksilla itse lukitsemiseen? Vammaisiin ihmisiin kohdistettavat vapaudenriistot ja niiden valvontaa on säänneltävä erikseen, koska ne on käytännössä liian helppoa toteuttaa myös ilman aktiivisia toimia, jättämällä antamatta se apu tai apuväline vammaiselle ihmiselle, joka mahdollistaisi yhteydenpidon muihin ja sosiaalisen kanssakäymisen. 69 Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana asiakkaan asuessa sosiaalihuollon yksikössä tulee määritellä täsmällisemmin. Lähtökohtana tulee olla se, että asumisyksikössä asuvalla palvelunkäyttäjällä on sama vapaus ja oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kotona asuvilla ihmisillä. Asumisyksikön on mahdollistettava myös riskiryhmiin kuuluvien asukkaiden sosiaaliset suhteet sen lisäksi, että karanteenissa ja eristyksessä olevien asukkaiden tapaamisiin noudatetaan normaalisuusperiaatetta. Vammaisiin ihmisiin kohdistettavasta tapaamisoikeuden rajoittamisesta ja niiden valvonnasta on säänneltävä erikseen, koska rajoittaminen on käytännössä liian helppoa toteuttaa myös ilman aktiivisia toimia, jättämällä antamatta se apu tai apuväline vammaiselle ihmiselle, joka mahdollistaisi yhteydenpidon muihin ja sosiaalisen kanssakäymisen sekä mahdollisuuden saada yhteyden valvoviin viranomaisiin.
      • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Vapaavuori Sari
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • On tärkeää, että myös yksityinen sektori huomioidaan aikaisempaa paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa, myös erityisesti viestintään ja dialogiin liittyen. Annettavissa ohjeissa on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota kokonaisuuden ja eri viestien selkeyteen - selkeään kieleen, ymmärrettävyyteen. Lähtökohtana pitää olla aina saavutettavuus.
      • Finnish Lapland Tourist Board ry, Lapin Matkailuelinkeinon liitto LME
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Lakiesityksessä on täsmennetty karanteeni- ja eristämispaikkoja koskevaa sääntelyä niin, että karanteeni tai eristys voidaan toteuttaa myös muualla kuin terveydenhuollon toimintayksikössä. Esimerkiksi koronavirustaudin kohdalla on osoittautunut, että monella tauti on lieväoireinen, eikä vaadi varsinaista hoitoa. Silloin karanteeni tai eristys voidaan toteuttaa potilaan kotona tai matkailijan kohdalla majoitusliikkeessä. Tämä pienentää terveydenhuollon yksiköiden kuormitusta ja tekee tilanteesta mielekkäämmän myös karanteenissa tai eristyksessä olevalle henkilölle. Tämä on hyvä muutosesitys, joka tulee säilyttää lakiesityksessä. Valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin on myös välttämätöntä, jotta karanteenin tai eristyksen tarpeessa olevat henkilöt voidaan kaikki asettaa karanteeniin tai eristykseen riippumatta siitä, ovatko he Suomen kansalaisia vai eivät. Valtion tulee korvata kustannukset, jos terveysviranomainen määrää matkailijan karanteeniin tai eristykseen. Esimerkiksi majoitusliikkeessä toteutettavan oireettoman ulkomaalaisien taudinkantajan eristyksen kustannukset eivät saa jäädä majoitusyrityksen vastuulle, vaan valtion tulee kattaa kustannukset.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömien ohjeiden antamista koskeva lisäys 57 §:ssä on tarpeellinen, ettei synny epäselvyyttä suhteessa salassapitosäännöksiin. Karanteenia ja eristystä koskevat ohjeiden osalta voi katsoa kyseessä olevan tartuntatautilain päivitys vastaamaan tämän päivän tarpeita, eikä niihin SAK:lla ole huomautettavaa.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • 57 §:ssä ” Työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta päättäminen” ei mainita poissaolon nimikettä (eristäminen, karanteeni, sairasloma vai karanteenin omainen tilanne?), eikä mahdollista vastikkeellisuutta (kuten työpalkka, sairaspäivä- tai tartuntatautipäiväraha). Tulisiko ne kirjata? 68§:n velvoitteet ovat asianmukaisia. Karanteenin ja eristämisen järjestäminen ilman vakituista asuntoa olevien kohdalla voi muodostua haasteelliseksi, mikäli epidemia etenee voimakkaasti. 69§:n mukainen oikeus tapaamisten rajoittamiseen on paikallaan. Yhteydenpitomahdollisuus voidaan tarjota digitaalisillä välineillä.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57 §:ssä säädetään, että viimesijaisena keinona virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolosta yhtäjaksoisesti yhteensä enintään kahden kuukauden ajaksi. Virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää 1 momentissa säädettyä aikaa jatkettavaksi enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos edellytykset ovat edelleen olemassa. Karanteenipäätös toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä henkilön kanssa tämän asunnossa, terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai muussa päätöksen antajan hyväksymässä ja osoittamassa paikassa. Jos karanteenipäätös tehdään henkilön tahdosta riippumatta, karanteeni toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. 68 §:n mukaan karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilöllä on oikeus pitää yhteyttä karanteeni- tai eristämispaikan ulkopuolelle tavalla, joka ei aiheuta tartuntavaaraa muille. Kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava, että käytettävissä on riittävä määrä karanteeniin ja eristämiseen sopivia tiloja ja tarvittavia suojavälineitä. 69 §:n mukaan potilaan ja asiakkaan oikeutta tavata muita kuin häntä hoitavia tai hänen huolenpidostaan vastaavia henkilöitä voidaan rajoittaa karanteenin ja eristämisen aikana terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi eikä tartunnan leviämistä muilla tavoin voida estää. Hyvinvointiala HALi ry huomauttaa, että karanteenimääräyksistä aiheutuu elinkeinonharjoittajalle monia suoria ja välillisiä lisäkuluja ja karanteenin toteuttaminen saattaa haitata merkittävällä tavalla yksikön normaalia toimintaa esimerkiksi henkilöstön käytön ja muiden asiakkaiden näkökulmasta. Aiheutuvat lisäkulut tulee korvata elinkeinonharjoittajalle täysimääräisesti kaikilta osiltaan. Esimerkiksi varhaiskasvatuksesta pois määrätyn lapsen hoitaminen edellyttää yleensä jommankumman vanhemman työstä poissaoloa.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57 § Pykälän esityksen mukaisesti, sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin lisääminen päätöksen tekijäksi hyvä ja tarpeellinen muutos. 60 §. Karanteeni ja karanteenipaikka Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säännellään karanteenipaikasta. Lakiehdotuksen mukaan säännöstä täsmennettäisiin samalla siten, että siihen lisättäisiin karanteenipaikaksi ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoava sosiaalihuollon toimintayksikkö, perhekoti ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, koska esimerkiksi koronavirusepidemian aikana monissa tapauksissa nämä ovat olleet henkilöiden karanteenipaikkana. Myös terveydenhuollon toimintayksikkö ehdotetaan lisättäväksi karanteenipaikaksi. SuPerin näkemyksen mukaan karanteenipaikan toteutusmahdollisuudet vaihtelevat esimerkiksi tilojen osalta merkittävästi. Osa ehdotetuista uusista karanteenpaikoista ei käytännössä pysty hoitamaan karanteenitehtäväänsä ilman, että sillä on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi henkilöstölle, työturvallisuudelle sekä asiakas- ja potilasturvallisuudelle. Lakiehdotuksessa tulee vielä yksityiskohtaisemmin määritellä karanteenin toteuttamistapoja tilanteessa, jossa henkilölle ei käytännössä löydy sopivaa karanteenipaikkaa. Lakiesityksessä ei myöskään ole huomioitu oikeutta esimerkiksi kuntoutuspalveluihin, jotka eivät saa keskeytyä. Palvelut tulee järjestää turvallisesti, jotta hoidettavien toimintakyky ei heikkene tarpeettomasti. Covid – 19 -epidemian aikana osa toimintakykyä ylläpitävistä palveluista, kuten kuntouttavasta päivätoiminnasta lakkautettiin, eikä toimintoja ole saatu käynnistettyä. 63 §. Eristäminen ja eristämispaikka Eristämispaikan osalta samat kommentit kuin yllä karanteenipaikan tilanteessa. 67 §. Karanteeni ja eristäminen ulkopuolelta lukittavassa tilassa Ennen Covud – 19- epidemian aikaa ongelmana on ollut, että työpaikoilla ei ole noudatettu säädöksiä, jotka määrittelevät hoidettavan ulkopuolelta lukitsemisen, eikä kunnioitettu potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja liikkumisvapautta. Ulkopuolelta lukituissa tiloissa, hoitoa on toteutettu ilman säädösten edellyttämää valvontaa ja noudattamatta eristysaikoja. Lain mukaan eristysmääräyksen tai muiden kuin tavallisten varotoimien käytöstä antaa ohjeistuksen hoidosta vastaava lääkäri. Hänen tehtävänään on myös informoida potilaita ja asiakkaita eristyksestä tai varotoimista. Ilman selkeää ohjeistusta hoitajat ovat saattaneet toimia itsenäisesti työpaikan yleisten ohjeiden mukaan. Hallituksen esityksessä on tultava selkeämmin esille pykälän 67 turvallista toteutumista edellyttävä hoitajamitoitus, osaaminen ja tilavaatimukset.
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Rajalle ehdotettu toimintamalli ei saa vaarantaa alueellista sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Karanteenipäätöksen tekemiseen ei tarvita virkasuhteessa olevaa tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä, vaan päätöksen voisi tehdä esimerkiksi rajaviranomainen. Päätös ei sisällä minkäänlaista henkilön terveydentilaan liittyvää arviointia.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esitetyt muutokset ja täydennykset ovat tarpeellisia ja perusteltuja. Aluehallintovirastot esittävät niihin kuitenkin seuraavia täydennyksiä ja muutoksia:  Karanteeni- ja eristyspaikkojen luettelossa (60 §, 63 §, 67-69 §) olisi mainittava erikseen lastensuojelulaitos, koska siinä mainitaan myös mm. perhekoti. Lastensuojelulaitos ei nimittäin ole sosiaalihuollon piiriin kuuluvaa asumispalvelua eikä tarkalleen ottaen myöskään lapsen koti, joten pykälässä jo olevat määritelmät eivät sitä kata.  Voimassa olevassa 68 §:ssä on maininta: ”Kunnan on tarvittaessa järjestettävä karanteeniin määrätylle asianmukainen karanteenipaikka ja huolehdittava myös karanteeniin määrätyn ruokahuollosta. ” Nämä kunnalle asetetut velvoitteet ovat koronatilanteessa osoittautuneet korvaamattomaksi avuksi monelle karanteeniin määrätylle, eikä niitä tulisi tästä lainkohdasta poistaa. Ilman mainittua kunnan velvoitetta joidenkin henkilöiden eristäminen tai karanteeniin asettaminen muualle kuin terveydenhuollon yksikköön/laitokseen voisi osoittautua mahdottomaksi. Kun myös eristäminen on nyt mahdollista eristetyn kotona, virkkeen tulisi olla muodossa: ”Kunnan on tarvittaessa järjestettävä karanteeniin tai eristykseen määrätylle asianmukainen karanteeni- tai eristyspaikka ja huolehdittava myös karanteeniin tai eristykseen määrätyn ruokahuollosta.   Esityksen 67 § tarvitsee täsmennystä. Esityksen mukaan sekä karanteeni että eristäminen voitaisiin jatkossa toteuttaa myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Ehdotetun 67 §:n mukaan tartuntataudeista vastaava lääkäri voisi päättää oven pitämisestä lukittuna vastaanottokeskuksessa karanteenin tai eristämisen aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä henkilön seurannasta tulee laatia kirjaukset potilas- tai asiakaskertomukseen, mikä mahdollistaa sen, että työntekijöiden vaihtuessa tiedot karanteenissa tai eristettynä olevan henkilön tilanteesta ovat kulloinkin vastuussa olevan työntekijän tiedossa. Kirjaukset mahdollistavat myös karanteenin tai eristämisen toteuttamisen varmistamisen jälkikäteen.  Eristys tai karanteeni erityisesti ulkopuolelta lukittavassa tilassa merkitsee vakavaa puuttumista henkilön itsemääräämisoikeuteen ja mm. estää häntä omatoimisesti hakemasta apua mahdollisessa hätätilanteessa. Tämän vuoksi henkilön turvallisuus on korostetusti sen tahon vastuulla, joka on määrännyt oven lukitsemisen tai toteuttaa sen. Aiemmassa tartuntatautilaissa eristäminen on katsottu terveydenhuollon toiminnaksi, koska se on ollut mahdollista vain terveydenhuollon toimintayksikössä. Näin ei esityksen mukaan enää kategorisesti olisi. Vastaanottokeskusten osalta olisi kuitenkin hyvä selventää sitä, mikä rooli terveydenhuollon ammattihenkilöllä on asiakkaan karanteenin tai eristämisen seurannassa. On syytä huomata, että vastaanottokeskusten toimintaa valvoo Migri. Aluehallintovirastolla on kuitenkin rooli esimerkiksi vastaanottokeskusten terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnassa. Tästäkin syystä olisi tärkeää täsmentää terveydenhuollon ammattihenkilön ja vastaanottokeskuksen muun henkilökunnan vastuita karanteenin ja eristämisen aikana.  Esitykseen tulisi tarkentaa, että edellytyksenä eristämis- ja karanteenipaikan valinnassa on, että toimintayksikössä on eristämiseen ja karanteeniin soveltuvat tilat sekä riittävä henkilökunta valvomaan eristyksessä tai karanteenissa olevan henkilön terveydentilaa.  Lakiehdotuksen 60 §:ssä lasten kohteluun liitetyt vaatimukset mm. huollosta ja hyvästä kohtelusta, terveydentilan seurannasta ja muista oikeuksista samoin kuin toteamus siitä, että karanteenin aikainen rajoitustoimivalta perustuu tartuntatautilakiin ja karanteeni tulee toteuttaa tartuntatautilääkärin päätöksen mukaisesti, tulisi ulottaa koskemaan kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia asiakasryhmiä, ei vain lapsia. Keskeinen ryhmä ovat esimerkiksi muistisairaat. Huomionarvioista on myös se, että tartuntatautilain nojalla tehty karanteenipäätös ei itsessään mahdollista myöskään esimerkiksi kehitysvammalain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöä, vaan niistäkin on aina päätettävä erikseen. Tämä on kuitenkin lakiesityksessä jäänyt selventämättä. Tarkoituksenmukaisempaa olisi avata varsinaisen pykälän periaatteet tekstissä yleisellä tasolla ja nostaa esiin tietyn asiakasryhmän erityispiirteet ja lainsäädäntö niiltä osin, jotka eroavat yleisperiaatteesta.  Esityksen sivujen 62 ja 63 välillä on ristiriita; toisella sivulla todetaan, että perhekoti voi olla eristämispaikka ja toisella sivulla todetaan, että eristäminen ei ole sallittua perhehoidossa. Perhehoitoa on myös hoidettavan kotona tapahtuva hoito. Mahdollisesti olisi tarpeen eritellä ammatillinen, toimeksiantosopimussuhteinen ja hoidettavan kotona tapahtuva perhehoito.  Esityksen sivulla 63 todetaan, että eristämisen aikana lääkitystä saisi antaa vain terveydenhuollon ammatti-henkilö. Tässä yhteydessä on huomioitava, että esimerkiksi perhekodeissa ei välttämättä asu tai työskentele terveydenhuollon ammattihenkilöitä.  Esityksen 63 §:ssä viitataan kuntoutuspalveluiden saantiin eristyksen aikana. Olisi syytä yleisemminkin todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden palvelut tulee myös eristyksen ja karanteenin aikana toteuttaa siten, ettei palvelujen toteuttamisesta aiheudu vaaraa asiakkaalle itselleen tai muille. Käytännössä tämä tarkoittaisi muidenkin kuin sosiaalihuollon toimintayksiköissä työskentelevien ammattihenkilöiden suojautumista samoin kuin yksikössä työskentelevien työntekijöiden. Samassa yhteydessä olisi syytä huomioida myös omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa tilanne. Tätä asiaa voisi tarkentaa seuraavasti: “Omaishoitajan ja/tai omaishoidettavan kotona tapahtuvan karanteenin ja eristyksen aikana kunnan olisi viipymättä huolehdittava palvelutarpeen arvioinnista sekä järjestettävä riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, jotka turvaavat sekä omaishoitajan että omaishoidettavan selviytymisen kotona.”  Esityksen 69 §:ään tulisi kirjata selkeyden vuoksi kuka voi päättää siinä mainituista tapaamisten rajoituksista.  
      • Poliisihallitus, Linderborg Karl
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntayhtymä katsoo, että karanteenia ja eristystä koskevat säännökset selkeyttävät aiempaa lainsäädäntöä. Erityisesti nyt selkeästi mainittu kotieristys on ollut koronaepidemian aikana ns. harmaata aluetta eikä tästä ole ollut aiemmin laissa mainintaa. Kuntayhtymä korostaa, että ohjeistusten lähettäminen tartuntatautipäätösten yhteydessä on käytännössä ollut järkevämpää tehdä muiden kuin lääkäreiden toimesta (sairaanhoitajat).
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotetut säännökset täsmentävät karanteenia ja eristystä koskevia ohjeita ja määräyksiä sekä yhtenäistävät kuntien ja sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaavien lääkärien toimintaa.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhdeyksikkö, Nieminen Elina
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Invalidiliitto kannattaa 60 ja 63 §:ssä mainittuja esityksiä karanteeniin määräämisestä ja karanteenipaikasta sekä eristämisestä ja eristämispaikasta. Invalidiliitto esittää kuitenkin, että samalla kun päätöksen tehneen lääkärin on annettava sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle henkilölle, sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn lapsen huoltajalle sekä henkilöä hoitavalle työntekijälle ja muulle henkilön huolenpidosta välittömästi vastaavalle henkilölle salassapitosäännösten estämättä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet, on perusteluissa muuksi henkilön huolenpidosta välittömästi vastaaviksi henkilöiksi perusteluissa nimenomaisesti kirjattava myös omaishoitajat. Lisäksi vaikeavammaisen ihmisen luvalla ja pyynnöstä, tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi annettavat välttämättömät ohjeet olisi perusteluihin kirjattava annettavaksi myös vammaisen ihmisen henkilökohtaisille avustajille. Esityksen mukaan välttämättömät ohjeet voivat sisältää esimerkiksi ohjeita tapaamisten rajoittamisesta, hygieniasta ja tartunnan leviämistä ehkäisevien suojavarusteiden käytöstä. COVID-pandemian aikana on henkilökohtaisen avun työnantajamallissa sekä omaishoidon tilanteissa ollut tarvetta yksinkertaisiin visuaalisiin ohjeisiin suojavarusteiden käytöstä. Tähän puutteeseen on puututtava nyt tartuntatautilain muutoksen yhteydessä. Invalidiliitto vaatii, että 68 §:n perusteluihin olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana lisätään kunnille, sairaanhoitopiirien kuntayhtymille velvoite huolehtia, että käytettävissä on riittävä määrä karanteeniin ja eristämiseen sopivia suojavälineitä myös vaikeavammaisille henkilökohtaisen avun työnantajille että omaishoitajille tarvittavat suojavälineet.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ei varsinaista huomattettavaa. Pohdimme kuitenkin oireisen, COVID-19 infektioon sairastuneen (eristykseen asetettavat) riski levittää tautia eteenpäin on huomattavasti suurempi kuin infektiolle mahdollisesti altistuneen, oireettoman henkilön (karanteeniin asetettavat). Siten velvoittavampia toimenpiteitä/tiukempaa seurantaa pitäisi kohdistaa oireisille kuin oireettomille, jos seurantaresurssista on pulaa.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kun on tarve määrätä henkilö karanteeniin sen vuoksi, että hän saapuu Suomeen riskimaasta, karanteenipäätöksen tekemiseen ei tarvita virkasuhteessa olevaa tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä. Eksoten näkemyksen mukaan päätöksen voisi tehdä esimerkiksi rajaviranomainen, koska päätös ei sisällä minkäänlaista henkilön terveydentilaan liittyvää arviointia. Jos rajalla joudutaan pitämään tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä tarkastamassa venäläisiä koronatestitodistuksia ja tekemässä kaavamaisesti karanteenipäätöksiä kaikille Venäjältä saapuville, lääkäreiden työpanos on pois varsinaisesta potilastyöstä ja lääkäriresurssit ovat jo tällä hetkellä tiukalla.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 57 §, 60 § ja 63 § EK katsoo, että myös karanteeniin tai eristykseen määrättävän työnantajalle tulisi antaa tieto näissä säännöksissä tarkoitetuista päätöksistä sekä vastaavat ohjeet kuin muille säännöksissä tarkoitetuille. Karanteenilla tai eristyksellä on vaikutusta myös työnantajan kannalta paitsi liittyen palkanmaksuvelvollisuuteen ja tartuntatautipäivärahaan, myös sen vuoksi, että työnantaja voi ryhtyä tilanteen edellyttämiin toimiin (työtilojen siivous, mahdolliset altistuneet). EK huomauttaa myös siitä, että siltä osin kuin karanteeni- tai eristysmääräyksiä pantaisiin täytäntöön yksityisten palveluntuottajien tiloissa, karanteenin ja eristyksen toteuttaminen saattaa haitata merkittävällä tavalla yksikön normaalia toimintaa esimerkiksi henkilöstön käytön ja muiden asiakkaiden näkökulmasta. Kaikki näihin toimiin liittyvät suorat ja välilliset kulut tulee täysimääräisesti korvata palveluntuottajille.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Olisiko lakiin syytä kirjata, että karanteenimääräyksen voi tehdä sairaanhoitopiirin ja kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin lisäksi suurien tartuntamäärien ja altistusten kohdalla muu kunnan virkasuhteinen laillistettu lääkäri? Yhden tartuntatautilääkärin työaika ei välttämättä riitä kaikkien kirjallisten määräysten tekoon, jos altistuneita/tartunnan saaneita on paljon.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 68§ uudesta muotoilusta on jätetty pois nykyisen lain maininta siitä, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta karanteenin tai eristyksen aikana. Perusteluista ei selviä, miksi tätä muutosta ehdotetaan. Tämä olisi edelleen tarpeen pykälässä mainita, sillä henkilöllä lienee muitakin oikeuksia kuin yhteydenpito. Ehdotus 68§ 1. mom. uudeksi muotoiluksi: ”Karanteeni ja eristäminen on toteutettava terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta ja että hänellä on oikeus pitää yhteyttä karanteeni- tai eristämispaikan ulkopuolelle tavalla, joka ei aiheuta tartuntavaaraa muille. ”
      • Pohjois-Savon hyvinvointialue, Irma Koivula on PSSHP tartuntataudeista vastaava lääkäri, Hedman Antti
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Luettavuuden parantamiseksi tulisi kiinnittää huomiota lauserakenteisiin: Esim. pykälässä 57 pitkä lause: ”Päätöksen tehneen lääkärin on annettava sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle henkilölle, sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn lapsen huoltajalle sekä henkilöä hoitavalle työntekijälle ja muulle henkilön huolenpidosta välittömästi vastaavalle henkilölle salassapitosäädösten estämättä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet”. Tuo luettelo, kenelle lääkärin pitää antaa ohjeet on niin pitkä, että varsinainen asia hukkuu. P.o. ” Päätöksen tehneen lääkärin on annettava salassapitosäädösten estämättä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet sairastuneelle tai sairastuneeksi perustellusti epäillylle henkilölle, sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn lapsen huoltajalle sekä henkilöä hoitavalle työntekijälle ja muulle henkilön huolenpidosta välittömästi vastaavalle henkilölle”
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • 57 §: Jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä, virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissa-olosta yhtäjaksoisesti yhteensä enintään kahden kuukauden ajaksi. Karanteenipäätöstä tehtäessä, pitää olla selkeästi kerrottu, milloin on kysymys eristyksestä, karanteenista ja karanteenia vastaavista olosuhteista, koska sillä on merkitystä sekä taudin leviämisen kannalta että henkilön oikeusturvan kannalta. 60 §: Jos karanteenipäätös tehdään henkilön tahdosta riippumatta, karanteeni toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Esimerkiksi muistisairaan karanteenin toteutus vaatii lisähenkilöstöä, koska pitkälle edennytta muistisairautta sairastavaa henkilöä ei voida yksin lukita huoneeseensa ilman välitöntä, ympärivuorokautista valvontaa. Asianmukaisen karanteenipaikan lisäksi laissa pitää olla kirjattu henkilöstön osaaminen ja perehdyttäminen karanteenioloissa. Osaamisen ja perehdytyksen varmistaminen koskee myös eristykseen määrättävän henkilön kohdalla (63 §). 67 §: Jos karanteeni- tai eristystilan ovi pidetään ulkopuolelta lukittuna terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, on varmistettava riittävä henkilökuntamäärä, että potilas-/asiakasturvallisuuden kannalta voidaan huolehtia potilaan jatkuvasta seurannasta. 69 §: Tapaamisen rajoittamisessa karanteenin ja eristämisen aikana ei voida rajoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden käyntejä asiakkaan/potilaan luona. Tämä pitää olla kirjattu lakiin. Kevään koronaepidemian aikana useat palveluasumisen yksiköt kielsivät esimerkiksi fysio- ja toimintaterapeuttien käynnit, jolloin ikäihmisten kuntoutuminen vaarantui.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Kaikessa ohjeiden antamisessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota annettavan tiedon muotoon, selkeyteen ja ymmärrettävyyteen. Annettavan tiedon tulee olla saavutettavassa muodossa.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Maahanmuuttovirasto, Oikeus- ja maatietoyksikkö, Koljonen Tuomas
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Karanteeni (60§) ja eristäminen ja eristämispaikka (63§); karanteenin ja eristämisen toteuttaminen ulkomaalaislain nojalla säilöön otetuille henkilöille Pykälien mukaan karanteeni tai eristäminen voidaan toteuttaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan esitetty kirjaus kuvaa jo käytännössä vallitsevaa tilannetta. Koronaviruksen torjuntaan liittyvänä toimintana vastaanottokeskukset ovat toteuttaneet Maahanmuuttoviraston ohjeistamana myös ns. omaehtoisia karanteenijärjestelyitä niille turvapaikanhakijoille, joille se on nähty tarvittavaksi ratkaisuksi. Maahanmuuttovirasto esittää pohdittavaksi esitettyjen lainmuutosten ulkopuolisena asiana sitä, miten nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa ulkomaalaislain nojalla säilöön otettujen henkilöiden tarkoituksenmukaisen tahdosta riippumattoman karanteenin tai eristyksen säilöönottoyksikössä ja sen tiloissa. Asiaan voi myös liittyä joitain kysymyksiä, jotka saattaisivat edellyttää säilölain tarkastelua. Myös kysymys vapauden menettämistä koskevan päätöksen ja tahdon vastaisen karanteeni- tai eristyspäätöksen suhteesta voi edellyttää lähempää tarkastelua.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • 0 §:n ja 63 §:n lisäys ohjeiden antamisesta on käytännössä toteutunut hyvin, mutta on hyvä, että asiasta on säädös. Myös tiedonvälitys huoltajalle ja hoitavalle taholle taataan nyt säädöksellä, mikä on kannatettavaa. 67 §:n täsmennykset toimivaltuuksiin karanteenin toteuttamispaikkojen ja toteuttamisen keinojen suhteen ovat kannatettavia. Karanteenissa olevan valvonta on käytännössä toteutunut 67 §:n lisäyksien edellyttämällä tavalla, mutta on hyvä, että asiasta säädetään laissa.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Koska 57 §:ssä annetaan yksittäiselle viranhaltijalle oikeus karanteeniin määräämiseen käytännössä rajattomasti (ensin 2 kk, sitten 6 kk jaksoissa), tulee määritellä, miten karanteenin kohteena oleva tai hänen huoltajansa voivat kyseenalaistaa päätöksen (esim. 2 kk jälkeen). Lisäksi tulisi edellyttää raportointia esim. aluehallintovirastolle joko kaikista karanteeniin asetetuista tai ainakin yli 2 kk karanteenissa olleista. 67 §:ssä mainitaan nyt ainoastaan mahdollisuudesta saada yhteys lukitussa tilassa olevan henkilön ja henkilökunnan välillä. Tämän lisäksi tulee olla mahdollisuus avata lukitus välittömästi, mikäli eristyksissä/karanteenissa olevan terveys tai ulkoiset olosuhteet (esim. savu ko. tilassa) niin edellyttää.
      • Kuopion perusturva ja terveydenhuolto, Terveydenhuollon palvelualue, terveysjohtaja
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • 60 § Karanteeni ja karanteenipaikka Karanteenipäätös toteutetaan ensisijaisesti ..... Tartuntatautilääkäri Raija Savolaisen kommentti: Ei karanteenipäätös vaan karanteeni toteutetaan….
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Tartuntataudeista vastaavan lääkärin tulee tehdä päätös karanteenista tai eristyksestä, mutta vastaavien ohjeiden antaminen on tarvittaessa voitava delegoida toiselle terveydenhuollon ammattilaiselle.
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Säännösten muuttaminen on perusteltua ja kannatettavaa.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Näiden pykälien sisältö on hyvä ja tarpeellinen.
      • Reponen Paula, Rovaniemen kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Pykälän 57 ensimmäisen momentin muutokset pääosin hyvät. Sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin lisääminen päätöksen tekijäksi on tervetullut muutos. Ensimmäiseen momenttiin tehty lisäys velvoittaa karanteeni/eristyspäätöksen tehneen lääkärin antamaan tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet ko. henkilöille tai heidän huoltajilleen tms. Lisäys on sinällään hyvä ja mahdollistaa nykyistä paremmin tiedon välittämisen tartuntojen leviämisen ehkäisyyn. Muotoilu on kuitenkin varsin tiukka ja käytännön toiminnan näkökulmasta laajamittaisen epidemian kyseessä ollessa tämä informointi voidaan toteuttaa sujuvammin tartuntaketjujen jäljitystyötä tekevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimesta. Erityisesti tämä on perusteltua silloin, kun itse taudin vuoksi ei lääkärin antamaa hoitoa tarvita. Useimmissa kunnissa on vain yksi tartuntataudeista vastaava lääkäri ja tämä informointivelvoitteen määrittely vain tälle henkilölle muodostaa prosessiin pullonkaulan. Pykälän 60 (karanteeniin määrätyt) ja 63 (eristykseen määrätyt) informointivelvoitteen osalta viittaan edelliseen, on hyvä jos informointi voidaan toteuttaa myös muun terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Tähän asti kotieristyspäätös on ollut haasteellista lain kannalta, joten säännösten muuttaminen selkeyttää tilannetta ja on kannatettavaa.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien valvontaa, tiedonsaantioikeutta ja virka-apua koskevia säännöksiä (59 a - 59 c §, 88 a §, 89 § sekä poliisilain muutos)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • 24 § Tiedonsaantioikeus epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi Tiedonsaantioikeutta koskeviin säännöksiin esitetään lakiehdotuksen muusta sisällöstä johtuvia muutoksia viranomaisten oikeuksiin saada tietoja muilta viranomaisilta. Vaikka muutoksia kuvataan täsmennyksiksi, esityksessä on kuitenkin otettava huomioon lain voimaantulon jälkeen voimaan tulleet EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti oikeudesta käsitellä henkilötietoja. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan tietojen käsittely sisältää pykälässä tarkoitetun tietojen keräämisen tiedonsaantioikeuden perusteella, eikä käsittelyn mainitsemiseen tiedonsaantioikeuden ohella erikseen sen vuoksi ole perusteita. Pykälän perusteluissa on kuitenkin kerrottava tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa säädetty peruste tietojen käsittelyyn. Pykälä koskee muun muassa henkilöiden terveyttä koskevia tietoja, jotka kuuluvat tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Pykälän perusteluissa on sen vuoksi ainakin lyhyesti syytä selvittää näiden tietojen käsittelyyn liittyvien riskien hallintaa. 59 a § Valvonta Pykälän 3 momentin mukaan poliisi valvoisi lain voimassa olevan 58 §:n nojalla annettujen yleisötilaisuuksia ja kokouksia koskevien päätösten noudattamista. Pykälän ehdotetaan olevan määräajan voimassa. Lain 58 § on kuitenkin voimassa toistaiseksi eikä tähän ehdoteta muutosta. Jatkovalmistelussa on siten vielä tarkistettava, onko momentin säännöksen voimassaoloaika tarkoitetun mukainen. 59 c § Määräykset ja pakkokeinot Pykälän 6 momentin mukaan poliisi voisi estää, keskeyttää tai päättää lain 58 §:n nojalla kielletyn yleisötilaisuuden tai yleisen kokouksen. Säännöksen määräaikaisuudesta esitetään samat huomiot kuin edellisessä kohdassa. Lakiesitys myös antaa poliisille toimivaltaa, tosin hyvin rajatusti, toimia tartuntatautilain nojalla. Yleisesti poliisin tehtäviä ja toimivaltuuksia koskeva sääntely on sijoitettu poliisilakiin.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Ympäristöterveydenhuolto, Kinnunen Sampsa
        Uppdaterad:
        1.10.2020
        • Itä-Savon sairaanhoitopiirin ympäristöterveydenhuollon mielestä resurssien järkevän ja tarkoituksenmukaisen käytön kannalta on kannatettavaa yhdistää terveydensuojelu- ja elintarvikelain mukaisten toimivaltaisten toimielimien ja viranomaisten valvontakohteissaan tehtävät tarkastukset sekä lakiesityksessä 59 b §:n 4. momentissa mainitut tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen tarkastukset. Ympäristöterveydenhuollossahan on riittävää osaamista ja kokemusta valvontakohteiden hygieenisten olosuhteiden valvonnasta ja lisäksi osa näistä valvontakohteista on tuttuja kohteita. Tosin resursseja ei varmaankaan millään valvontayksiköllä ole yhtään liikaa ja tämä mahdollinen lisätehtävä tulee osaltaan vaikuttamaan muuhun perustyöhön. Lakiesityksen 59 b §:n 4. momentissa on mainittu aluehallintoviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuus esittää tarkastuspyyntöjä. Tässä asiassa on syytä huomioida, että - koronan suhteen nykyisenkaltaiset riskikohteet kuten yökerhot ja pubit ovat pääasiassa elintarvike- ja terveydensuojelulain mukaisen vuosittainen valvontatoiminnan ulkopuolella, - nämä virastoilta mahdollisesti tulevat tarkastuspyynnöt eivät saa vaarantaa ympäristöterveydenhuollon ydintehtäviä tai aiheuttaa työjonoa tai töiden priorisointiongelmia ja - mikäli valvontayksikkö käy tekemässä valtion viraston pyynnöstä tarkastuksia, tulisi järjestelmään luoda mekanismi, jolla korvataan tällaisesta suunnittelemattomasta tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset.
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • -
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL pitää esitystä perusteltuna. Rajavartioston virka-apu on välttämätöntä kun rajat ylittävässä liikenteessä tarkistetaan matkustajien koronavirustestauksen todistuksia.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Poliisilain muutos on tarpeellinen. Työelämässä on paljon ollut keskustelua siitä, mitä tietoa ja millä tasolla tulisi kulkea työterveyshuollosta työnantajalle huomioiden esimerkiksi hoiva-alalla työskentelevät osa-aikaiset työsopimukset.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 59 b pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kunnan terveydensuojelu-viranomainen ja kunnan elintarvikeviranomainen voisivat tehdä tartuntatautilain mu-kaisen tarkastuksen terveydensuojelulain tai elintarvikelain valvonnan yhteydessä. Li-säksi kunnan terveydensuojeluviranomainen voisi tehdä tartuntatautilain mukaisen tarkastuksen aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan viranomaisten hyvä yhteistyö ja joustava tiedonkulku on Covid 19 epidemian torjunnassa tärkeää. Tartuntatautilaissa olisi syytä täsmentää sitä, että tartuntatautilain nojalla annettavat määräaikaiset rajoitukset on toimitetta-va tiedoksi valvonta-alueen muille viranomaisille, terveydensuojelu- ja elintarvikeval-vontaviranomaiset mukaan lukien. Kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontavi-ranomaisten tarkastusten yhteydessä havaitut epäkohdat tulisi vastaavasti saada joustavasti ja nopeasti tartuntatautilan mukaisten viranomaisten tietoon. Tartunta-tautilain muutosta on tarkennettava myös hallinnollisten pakkokeinojen osalta. Mikäli tartuntatautilain mukaisten määräysten valvonta kuuluisi kunnan terveydensuojelu- tai elintarvikevalvontaviranomaiselle, olisi laissa oltava mahdollisuus laskuttaa mää-räysten valvonnasta. Kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisten suunnitelmallisen val-vonta on riskiperusteista ja toiminnanharjoittajalle maksullista. Monet lakimuutoseh-dotuksen väliaikaisen 58 g pykälän luetellut toiminnat eivät kuulu elintarvike- tai ter-veydensuojelulain suunnitelmalliseen valvontaan. Näiden toimintojen osalta tartunta-tautilain valvonta muun valvonnan (esim. terveydensuojelulain valvonta) yhteydessä ei ole käytännössä mahdollista. Elintarvikelain 36 §:n mukaan valvontaviranomainen voi valvonnassaan käyttää apu-naan ulkopuolisia asiantuntijoita. Tartuntatautilain muutokseen olisi hyvä lisätä mah-dollisuus ulkopuolisen asiantuntijan käyttämiseen kuten elintarvikelaissa säädetään. Lakiehdotuksesta ei käy ilmi, onko kunnan terveydensuojelu- tai elintarvikevalvontavi-ranomaisen tartuntatautilain mukainen valvonta toiminnanharjoittajalle maksullista. Tartuntatautilain mukaisen valvonnan kustannuksia voi olla hankala periä toiminnan-harjoittajalta. Lakiehdotus kaipaa tältä osin täsmentämistä. Kuntien henkilöstö on nykyisin varsin tarkkaan mitoitettu nykyisten velvoitteiden mu-kaiseksi, eikä ylimääräisiä tarkastustehtäviä ole mahdollista hoitaa pitempiaikaisesti nykyisin voimavaroin. Hallinnollisten pakkokeinojen käyttäminen on kevyimmilläänkin varsin työlästä. Jos tarve suunnata merkittävä määrä resursseja tartuntatautilain mu-kaisten velvoitteiden valvontaan muodostuisi pitempiaikaiseksi, olisi lisäresurssin saaminen tehtävän hoitamiseksi välttämätöntä. Tällöin kunnille tulee osoittaa rahoi-tus tähän uuteen tehtävään. Kuntaliiton näkemyksen mukaan henkilöliikenteen valvonta tulisi järjestää muutoin kuin kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimesta. Kaukoliikenteen valvonnassa on hankala määrittää toimivaltainen viranomainen (minkä kunnan / alueen viranomainen valvoisi liikennettä), lisäksi valvonta on erittäin hankala järjestää muiden lakisääteis-ten tehtävien ohessa, jolloin sen toteutuminen olisi epävarmaa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontavi-ranomaisella on oltava mahdollisuus harkintansa ja resurssitilanteensa mukaan päät-tää tartuntatautilain mukaisista tarkastuksista. Valtion tulisi korvata kunnille täysi-määräisesti tämän lain valvonnasta aiheutuneet kustannukset, silloin kun niitä ei voi-da periä toiminnanharjoittajilta. Tartuntatautilain muutosta on tarkennettava myös hallinnollisten pakkokeinojen osalta. Lakiehdotuksen 59 c § 1 momentin mukaan kunnalla olisi toimivalta antaa määräys puutteiden ja epäkohtien korjaamisesta, kun kyse on uusista tässä hallituk-sen esityksessä ehdotettavista, toimijoita suoraan lain nojalla velvoittavien säännös-ten rikkomisesta. Nämä koskisivat keskeisesti hygieniakäytänteitä ja velvoitetta antaa tiloissa oleskeleville tartuntojen leviämistä estäviä käytänteitä koskevat toimintaoh-jeet. Lainsäädännön toimeenpanon kannalta ei ole järkevää, mikäli jokainen kunta joutuu erikseen hallintosäännössään määrittelemään toimivaltaisen viranomaisen. Koska ky-seessä on tartuntatautilain muutos, olisi toimivaltainen viranomainen Kuntaliiton nä-kemyksen mukaan tartuntatautilain mukainen viranomainen. Tartuntatautilain muu-tokseen tulisi lisätä mahdollisuus siirtää monijäsenisen toimielimen toimivaltaa edel-leen viranhaltijalle. HE:n vaikutuksissa viranomaisen toimintaan poliisilain 9 luvun 1 § 1 momenttiin val-vontavirkatehtävän perusteella annettavan virka-avun antamisesta aiheutuvat talou-delliset kustannukset korvaisi virka-avun pyytäjä omakustannusarvon mukaisesti. Kuntaliiton näkemyksen mukaan tartuntatautilakiin liittyvästä 89 § mukaisesta virka-avusta ei pidä periä maksua sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjältä. Poliisilain py-kälätekstissä ei ole säädöstä annettavan virka-avun maksullisuudesta. Kohta tulee myös HE:n vaikutusarviosta poistaa tai muuttaa.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 59 a - c §§: Valvontavelvollisuus ja tarkastusten tekeminen aiheuttaa hallinnollisia lisätehtäviä kunnille. Riskinä on, että torjuntasuunnitelmien arviointi ja tarkastukset ohjataan kunnissa tartuntatautivastaaville, jotka jo nyt ovat ylityöllistettyjä. Määräyksiä ja pakkokeinoja koskevan pykälän mukaanottaminen lakiin on perusteltua, jotta annetuista määräyksistä voi seurata sanktioita kuten uhkasakon määrääminen tai poliisin virka-avun käyttäminen yleisötilaisuuden tai kielletyn toiminnon keskeyttämiseksi.
      • Päivittäistavarakauppa ry, Yhteislausunto Päivittäistavarakauppa ry ja Kaupan liitto
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 59 c § Pykälässä säädetään toimivallasta antaa määräyksiä ja asettaa pakkokeinoja, jos velvoitteita on rikottu. Toimivaltainen viranomainen on kunta, AVI tai Liikenne- ja viestintävirasto sen mukaan, kuka on antanut päätöksen. Perustelujen mukaan asiakastungoksen syntyminen on lain tarkoittamien rajoitusten selkeää rikkomista. Välttämättömyysarvioinnissa otettaisiin huomioon rikkeen laatu ja vaikutus tartuntataudin leviämisen ehkäisyssä. Kun toimija on tehnyt kaiken voitavansa tilajärjestelyin, tarroituksin jne. asiakkaiden ohjaamiseksi, se tulee niin ikään ottaa huomioon tilanteen kokonaisarvioinnissa. On myös huomattava, että asiakkaat voivat ohjeistuksesta huolimatta toimia toisin. Sääntelyllä on turvattava, että toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja oikeusturva toteutuu eri alueilla tässäkin suhteessa.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ympäristöterveydenhuolto lausunut tästä erikseen
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Perustelujen mukaan kunnille esitettyjen valvonta- ja ohjaustehtävien arvioidaan olevan toteutettavissa organisoimalla nykyisiä toimintoja eikä uusista tehtävistä arvioida aiheutuvan kustannuksia. On kyseenalaista, että kunnan viranomaisilla olisi resursseja 59 a ja b §:ssä tarkoitettuihin tarkastuskäynteihin ja muuhun tosiasialliseen valvontaa. Valvonnassa tulisi harkita mahdollisuutta järjestää tartuntatautilain mukainen valvonta osaksi myös valvottavan omavalvonnan keinoin. Tähän liittyisi valvonnan kohteen velvollisuus omavalvontasuunnitelman laatimiseen. Esitysluonnoksen mukaan kunta vastaisi valvonnasta, kun se on tehnyt 57 a, 58, 58 d tai 58 g §:n mukaisen päätöksen ja liikenne- ja viestintävirasto ja kunta valvovat 58 c §:n 3 momentin, 58 e ja 58 f §:n sekä 58 h §:n 2 momentin velvoitteiden ja rajoitusten noudattamista. Tältä osin, samoin kuin päätöksentekoa koskien, olisi tarpeen yksilöidä, mikä kunnan toimija tästä vastaa. Olisi harkittava, määrätäänkö toimivallasta lain tasolla. Kuntien hallintosäännöissä ei ole määräyksiä tämänkaltaisesta valvonnasta. Valvontavastuuta on perusteltu siten, että erityisesti terveydensuojelulain ja elintarvikelain mukaiset kunnan viranomaiset valvovat samoja toimijoita, joita nyt säädettävät velvoitteet ja rajoitukset koskevat. Tartuntatautilain mukainen valvonta osana muuta kunnan viranomaisen vastuulla olevaa valvontaa saattaa olla resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen kannalta hyvä 58 c §:n 1 momentin mukaisten velvoitteiden osalta. Muiden määräysten ja velvoitteiden osalta olemassa olevat organisaatiot eivät ole varautuneet tämänkaltaiseen valvontaan. Valvonta tarkoittaisi käytännössä uusia tehtäviä kunnassa, mikä ei ole tarkoituksenmukaista määräaikaisesti. Esimerkiksi elintarvikeviranomaiset tai terveydensuojeluviranomaiset eivät tavanomaisesti valvo paikallisliikennettä. 59 c §:ssä tarkoitetuista pakkokeinoista päättäminen tarkoittaisi kokonaan uusia toimenpiteitä kunnissa. Myös pakkokeinojen käytön osalta olisi tarpeen säätää, mikä toimija kunnassa voi käyttää näitä pakkokeinoja. Esitysluonnoksen mukaan olisi kunnan sisäiseen hallinnon järjestäytymiseen kuuluva asia osoittaa tämän lain mukaisia valvonta- ja tarkastustoimivaltuuksia käyttävät toimielimet ja viranomaiset siltä osin kuin laissa ei erikseen muuta säädetä. Kunnassa on eri toimijoita, joilla on tehtäviä tartuntatautien vastustamistyössä ja eri toimijoiden valvonnassa. Kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavalla toimielimellä on toimivalta päättää eräistä rajoitteista 58 §:n perusteella. Perustelujen mukaan samalla toimielimellä olisi toimivalta päättää eräistä rajoitteista 59 d ja 58 g §:n perusteella. Tartuntatautilain 9 §:n mukaan kunnassa on oltava virkasuhteessa oleva tartuntataudeista vastaava lääkäri. Helsingin kaupungin mielestä maininta esitöissä ei ole riittävä vaan kunnan tietyn toimijan toimivallasta on tarpeen säätää laissa. Jos toimivallasta ei säädetä, käytännössä toimielin on kunnanhallitus. 58 c §:n mukainen valvonta todennäköisesti on riittävää elintarvike- ja terveydensuojeluvalvonnan yhteydessä. Sen sijaan, jos tiukkoja rajoituksia joudutaan soveltamaan ja valvomaan, tavanomainen viranomaisvalvonta ei enää ole riittävää. Helsingin kaupunki seuraa epidemiatilanteen kehittymistä ja tekee tilanteen vaatimia linjauksia. Esitysluonnoksen mukaisten rajoituspäätösten valmisteleminen on nykyisessä organisaatiossa mahdollista. Sen sijaan valvonta muiden kuin 58 c §:n 1 momentin mukaisten määräysten osalta vaatisi todennäköisesti uutta järjestäytymistä ja ylimääräistä työtä. Elintarvike- ja terveydensuojelulain valvonta on pääosin riskiperusteista suunnitelmallista valvontaa. Osassa kohteita kuten ravintoloissa käydään kerran vuodessa, osassa taas harvemmin, esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden välein. Lisäksi koronan suhteen riskikohteet kuten yökerhot ja pubit ovat kokonaan elintarvike- ja terveydensuojelulain mukaisen suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolella. Alkoholivalvonnasta vastaavan aluehallintoviraston tulisi huolehtia yökerhojen ja pubien tartuntatautilain mukaisesta valvonnasta. 59 b §:ään tulisi lisätä, että elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaisen tekemän tarkastuksen yhteydessä tehdyt havainnot epäkohdista ilmoitetaan aluehallintovirastolle, jos epäkohdat eivät korjaannu jo tarkastuksen yhteydessä. Lisäksi tulisi täsmentää, mitä terveydensuojelulain mukaisten kohteiden tarkastuksia liikenne- ja viestintävirasto voisi pyytää terveydensuojeluviranomaiselta. Esimerkiksi kauppakeskukset eivät ole suoraan elintarvike- tai terveydensuojelulain mukaisia valvontakohteita, vaan ainoastaan niiden sisällä olevat erilliset kohteet. Päävastuu tarvittaessa asetettavien rajoitusten valvonnasta olisi tarkoituksenmukaista antaa aluehallintovirastoille. Kuntien resursseja voisi käyttää käytännön valvontaan. Valvontavastuu ja linjanvedot voisi olla aluehallintovirastoilla, jolloin sijaintikunnasta riippumaton yhdenmukainen valvonta johtaisi myös rajoitusten kohteeksi joutuvien elinkeinonharjoittajien ja muiden oikeusturvan kannalta hyvään lopputulokseen. Aluehallintovirasto on toistaiseksi vastannut koronaan liittyvien rajoitusten kuten ravintoloiden turvavälien valvonnasta ja mahdollisista pakkotoimista. Koronan leviämisen tehokkaaksi ehkäisemiseksi ja valvonnan yhtenäisyyden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että määräysten ja pakkokeinojen käyttö olisi jatkossakin aluehallintovirastolla. 59 c §:n on tarkoitus antaa toimivaltuudet puuttua tehokkaasti tilanteisiin, joissa tartuntataudin leviämistä estäviä säännöksiä rikotaan olennaisesti. Säännöksen perusteella on kuitenkin epäselvää, voidaanko toiminta keskeyttää viranomaisen suorittamana toimena eli välittömänä hallintopakkona vai onko kyse määräyksestä, jota toimijan tulisi noudattaa 4 momentin mukaisin uhkasakoin tehostettuna. Hallintopakkopäätökset tulisi olla täytäntöön pantavissa muutoksenhausta huolimatta.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 59a-59 c§ Valvonta Lakiesityksen mukaan (59 b §) kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain nojalla toimivaltaiset toimielimet tai viranomaiset voivat mainittujen lakien nojalla tekemänsä tarkastuksen yhteydessä tarkastaa tämän lain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen. Kunnan terveydensuojelulain nojalla toimivaltainen toimielin tai viranomainen voi suorittaa tarkastuksen myös aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Lakimuutoksella annetaan näin ollen tartuntatautilain mukaista toimivaltaa myös terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiselle. Perustelujen mukaan on resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen vuoksi järkevää, että terveydensuojelulain ja elintarvikelain mukaiset kunnan viranomaiset suorittaisivat kunnan vastuulla olevaa tartuntatautilain mukaista valvontaa osana muuta valvontaansa. Lakiesityksessä arvioidaan, että kunnille esitetyistä uusista valvontatehtävistä ei aiheutuisi kustannuksia, koska niiden arvioidaan olevan toteutettavissa nykyisiä toimintoja organisoimalla. Esityksessä todetaan myös, että tätä arviota tullaan tarkentamaan valmistelun edetessä. On huomioitava, että terveydensuojelu- ja elintarvikelain mukaista valvontaa tekevissä valvontayksiköissä henkilöresurssit ovat tyypillisesti tarkoin mitoitettu annettujen velvoitteiden suorittamista vastaavasti, eikä siksi uusia tehtäviä, edes nykyisissä valvontakohteissa, voida toteuttaa pitkäaikaisesti nykyisillä resursseilla muun valvontatyön siitä kärsimättä. Mikäli lakiesitys voidaan ymmärtää siten, että valvontatyöhön ei ohjata lisäresursseja, vähentää tartuntatautilain mukaisen valvonnan suorittaminen vastaavasti muuta valvonnan valtakunnallisesti määriteltyä perustyötä. Erityisesti, mikäli epidemiatilanteesta johtuva muutos tehtävänkuvassa olisi pidempikestoinen, tulee tämä selvästi haastamaan normaalin terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontatyön toteuttamisen. Tartuntatautilain muutoksessa esitetty valvontatehtävän uudelleenjärjestely vaikuttaa kuntatalouteen myös tarkastusmaksutuottojen kautta. Kunnat perivät terveydensuojelu- ja elintarvikelain mukaisesta valvonnasta maksun, mutta tartuntalain mukaisista tarkastuksista maksua ei voida periä. Tämä vaikuttaa valvontamaksutuottoja vähentävästi, mikäli valvontaresursseja suunnataan tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden valvontaan. Perusteluissa todetaan erikseen, että koska valvottavia kohteita olisi paljon ja aluehallintovirastojen ja Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudet tehdä tarkastuksia rajalliset, tarkastustoiminnassa todennäköisesti joudutaan tukeutumaan merkittävästi kunnan tekemiin tarkastuksiin. Tämä viestii osaltaan tarpeesta valvonnan lisäresursointiin edellä mainituista syistä. Pykälässä 59 b esitetään, että tarkastus voidaan tehdä normaalin tarkastustoiminnan yhteydessä, mutta myös erikseen aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Nyt esitetty mahdollisuus valvontapyynnön tekemiseen on hyvin epämääräinen ja erilliset pyynnöt voivat aiheuttaa merkittävääkin lisätyötä terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaan. Valvonta voi tällöin kohdistua myös sellaisiin kohteisiin (esim. julkiset kulkuneuvot, teatterit, pubit, yökerhot), joihin säännöllistä valvontaa ei terveydensuojeluviranomaisen puolesta tehdä lainkaan, tai sen osuus on erittäin vähäinen. Mahdollisuus esittää valvontapyyntöjä tulisikin olla käytössä vain erityiseen harkintaan perustuen. Terveydensuojelu- ja elintarvikevalvonnan tärkeä tehtävä on huolehtia akuuteista, terveyttä uhkaavista esimerkiksi talousveteen tai elintarvikkeisiin liittyvistä häiriötilanteista, joita ilmenee myös epidemia-aikana. Näiden tilanteiden hoitamiseen on aina oltava riittävästi resursseja. Kunnalla olisi tartuntatautilain muutosluonnoksen 59 c §:n mukaan mahdollisuus antaa toiminnanharjoittajalle määräyksiä, jos velvoitteita ei noudatettaisi. Tässä olisi tarkoituksenmukaista myös ottaa huomioon mahdollisuus määräysten antamiseen liittyvän toimivallan delegointiin monijäseniseltä toimielimeltä viranhaltijalle. Tiedonsaanti Rikoslain (39/1889) 44 luvun 2 §:ssä säädetään terveydensuojelurikkomuksesta. Pykälän mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo tartuntatautilain 16 §:ssä tarkoitetussa pakollista terveystarkastusta, 60 §:ssä tarkoitetussa karanteenia tai 63 §:ssä tarkoitetussa eristämistä koskevassa yleisessä tai yksittäistapausta koskevassa päätöksessä tai 54 §:n nojalla säädetyssä pakollista rokotusta koskevassa asetuksessa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetetun velvollisuuden on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveydensuojelurikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Tartuntatautilain mukainen karanteeni- tai eristyspäätös sisältää tietoa henkilön terveydestä ja on siten terveydenhuollon lähtökohtaisen salassapidon piirissä. Voimassa oleva sääntely ei mahdollisista karanteenia tai eristämistä koskevan tiedon luovuttamista. Kaupunki pitää tarpeellisena ja välttämättömänä tietojen luovuttamisen edellyttämää erityislainsäädäntöä tässä.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • On resurssien tarkoituksen mukaista käyttämistä, että terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset voivat tehdä esityksessä kuvattua tartuntatautilain mukaista valvontaa osana muuta valvontaansa väliaikaisesti tässä tilanteessa. Terveydensuojelu- ja elintarvikeviranomaisilla on osaamista ja kokemusta hygieenisten olosuhteiden valvonnasta ja valvontakohteet ovat pitkälti jo tuttuja. Tältä osin lakiesitys on kannatettava. Huomiota tulee kiinnittää valvonnan määrään, resurssitarpeeseen ja rahoitukseen. Kunnille aiheutuviin lisätehtäviin tulee osoittaa myös rahoitus. Esityksessä arvioidaan, että kunnille esitetyistä uusista valvontatehtävistä ei aiheudu kustannuksia. Tämä tarkoittaa siis käytännössä, että valvontatehtävät tehdään nykyisellä resurssilla niin, että elintarvikevalvontaa ja terveydensuojeluvalvontaa vähennetään vastaavasti. Väliaikaisesti, ja johonkin rajaan asti, terveydensuojeluviranomaiset voivat toki priorisoida tehtäviään epidemiatilanteen hoitamiseksi. Esityksen mukaan kuitenkin valvottavia kohteita olisi paljon, ja tarkastustoiminnassa tultaisiin tukeutumaan merkittävästi kunnan tekemiin tarkastuksiin. Kunnan terveydensuojeluviranomaista voidaan myös pyytää tekemään tarkastuksia AVIn ja liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Riippuen miten kattavasti valvontaa on ajateltu tehtäväksi, tämä voi potentiaalisesti aiheuttaa merkittävästi lisätehtäviä kunnille ja valvontatarvetta kohteisiin, jotka eivät nyt ole terveydensuojeluviranomaisen säännöllisessä valvonnassa (esim. julkiset kulkuneuvot) tai ovat harvoin valvottavia (esim. teatterit, tapahtumat, yökerhot). Vaikka sanamuotona on käytetty pyyntöä, on kunnan kuitenkin tosiasiallisesti erittäin vaikea kieltäytyä tällaisesta pyynnöstä. Valvontaan tulee luoda mekanismi, jolla tehty valvonta korvataan kunnille täysmääräisesti. Kunnille aiheutuu myös tulonmenetyksiä, koska tartuntatautilain mukaisista tarkastuksista ei peritä maksua vrt. elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiset tarkastukset. Esityksestä ei myöskään käy ilmi suoraan, miten käytännössä hallinnollisten pakkokeinojen käyttö ja määräykset on tarkoitus kunnassa toteuttaa. Ne ovat tärkeitä valvonnan tehokkuuden kannalta, mutta vievät käytännössä huomattavan paljon resurssia ja siihen tulee uutena tehtävänä osoittaa myös rahoitus.
      • Suomen Filmikamari ry, Suomen Filmikamari ry / Suomen elokuvateatteriliitto - SEOL ry / Suomen elokuvatoimistojen liitto ry, Koistinen Tero
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • • Määräaikainen pykälä 59 b: Tarkastukset - Pykälä näyttäisi olevat ristiriidassa Hallintolain 39 § kanssa. Lakiesityksessä todetaan, että tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta. Hallintolain 39 § todetaan, että ”viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Edellä tarkoitetulla asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa.” - Ts. katsomme, että esimerkiksi elokuvateattereiden osalta tarkastamisesta tulee ilmoittaa etukäteen ja teatterin näytöksiä vaarantamatta, ellei tarkastus perustu vahvaan epäilyyn siitä, että lakia ei noudateta.
      • Sisäministeriö, kansallisen turvallisuuden yksikkö, Kyseessä sisäministeriön lausunto. Lausunto lähetetty myös osoitteeseen kirjaamo@stm.fi.
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Sisäministeriön lausunto (toimitettu myös osoitteeseen kirjaamo@stm.fi): Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi tartuntatautilain (1227/2016) muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain (872/2011) 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Sisäministeriö toteaa, että poikkeusolojen aikana annettiin useita valmiuslain mukaisia toimivaltuuksien käyttöönotto- ja jatkamisasetuksia. Sisäministeriön näkemyksen mukaan jatkossa on perusteltua, että tartuntatautien torjuntatoimista säädetään ensisijaisesti tartuntatautilaissa. Valtioneuvoston asetuksessa tartuntataudeista (146/2017) muun muassa uuden koronavirustyypin aiheuttama infektio on määritelty yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi (Covid). Hallituksen esitys -luonnoksessa osaa muutoksista ehdotetaan olemaan voimassa väliaikaisesti. Määräaikaista lainsäädäntöä on perusteltu kaikkein eniten perusoikeuksia rajoittavien velvoitteiden ja rajoitusten osalta, joita on valmisteltu covid-19 -epidemian hallintaa varten. Esityksen tavoitteena on estää koronavirustaudin leviämistä väestössä valtioneuvoston hybridistrategian ja toimintasuunnitelman mukaisesti. Hallituksen esitys -luonnoksen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi tartuntatautilaissa on tarpeen säätää eri tahojen velvoitteista ja viranomaisen toimivaltuuksista, joiden avulla voidaan ehkäistä ja torjua koronavirustaudin leviämistä. Samalla turvataan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kantokykyä. Sisäministeriö pitää tavoitteiden lähtökohtia kannatettavina. Sisäministeriön hallinnonalaa koskevat hallituksen esitys -luonnoksessa tartuntautilakiehdotuksen 59 a § (valvonta), 59 c § (määräykset ja pakkokeinot), 88 a § (poliisin tiedonsaantioikeus) ja 89 § (virka-apu). Tartuntatautilakiin ehdotetut pykälät 59 a ja 59 c § olisivat määräaikaisia. Lisäksi hallituksen esitys -luonnos sisältää ehdotuksen poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta, jossa pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin viittaus tartuntatautilain 59 c pykälään. Tartuntatautilakiehdotuksen 59 a §:n 4 momentissa säädettäisiin poliisille valvontavastuu aluehallintovirastojen ja kuntien 58 §:n nojalla antamien yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamisesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että poliisi valvoisi käytännössä kokoontumislaissa tarkoitettujen yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamista. Lakiehdotuksen 59 c §:n 6 momentissa säädettäisiin poliisin oikeudesta estää, keskeyttää tai päättää yleisötilaisuus tai yleinen kokous, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä. Hallituksen esitys -luonnoksessa katsotaan, että aluehallintoviraston ja kunnan valvontatoiminta ei luonteensa puolesta sovellu välitöntä reaktiota vaativaan valvontaan kaikkina vuorokaudenaikoina. Kyseisen momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan: ”Pykälän 6 momentissa säädettäisiin poliisin toimivallasta estää, keskeyttää tai päättää kielletty yleisötilaisuus tai yleinen kokous. Poliisilla olisi oikeus keskeyttää tai päättää tilaisuus tai kokoontuminen, jos osallistujien määrään kohdistuvaa rajoitusta ei noudatettaisi, eikä esimerkiksi osan henkilöistä paikalta poistamista katsottaisi riittäväksi toimenpiteeksi rajoituksen noudattamisessa. Poliisin yleisistä toimivaltuuksista, mukaan lukien väkijoukon hajottamisesta ja voimakeinojen käytöstä, säädetään poliisilain 2 luvussa. Näin ollen tartuntatautilain valvontasäännös olisi tietyiltä osin erityissäännös esimerkiksi suhteessa poliisilain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettuun väkijoukon hajottamista koskevaan sääntelyyn.” Sisäministeriö katsoo, että momentin perusteluissa olisi tarkoituksenmukaista selventää, mitä yleisötilaisuuksien tai yleisten kokousten estäminen käytännössä toteutettaisiin. Lisäksi momentin yksityiskohtaiset perustelut jättävät epäselväksi, mitä kaikkia päätöksiä kyseisessä momentissa tarkoitetut päätökset käsittävät. Jatkovalmistelussa tulee huomioida, että poliisin yleisissä toimivaltuuksissa, kuten esimerkiksi poliisilain 2 luvun 9 §:n mukainen väkijoukon hajottamisessa on omat edellytyksensä. Lakiesityksen perusteluissa puhutaan väkijoukon hajottamisesta, mutta pykäläehdotuksessa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, olisiko poliisilla oikeus hajottaa väkijoukko, jos yleisötilaisuuksia tai yleisiä kokouksia koskevia päätöksiä ei noudateta. Lakiehdotuksen 59 c §:n 7 momentin nojalla aluehallintovirastolla, kunnalla ja Liikenne-ja viestintävirastolla on oikeus saada virka-apua poliisilta tarkastuksen, pykälän 3 momentissa tarkoitetun toiminnan keskeyttämisen sekä 58 g §:ssä tarkoitetun tilan sulkemisen toimeenpanemiseksi. Sisäministeriö pitää ehdotusta asianmukaisena. Momentin perusteluista tulisi kuitenkin poistaa ”Lisäksi poliisi antaisi tarvittaessa pyynnöstä virka-apua tilaisuuden tai kokoontumisen keskeyttämisessä tai päättämisessä.”, koska tartuntatautilain 58 §:ä ei ehdoteta muutettavaksi. Lakiehdotuksen 88 a § koskee poliisin tiedonsaantioikeutta ja säännös olisi uusi. Poliisilla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tieto karanteeni- tai eristämispäätöksen tehneeltä kunnan tai sairaanhoitopiirin virkasuhteiselta tartuntataudeista vastaavalta lääkäriltä karanteeni- tai eristämispäätöksestä, jos se on välttämätöntä rikoslain (39/1889) 44 luvun 2 §:ssä säädetyn terveydensuojelurikkomuksen tutkimiseksi. Sisäministeriö pitää säännöstä kannatettavana ja katsoo, että ehdotettu välttämättömyys on edellytys tietojen luovuttamisesta säätämiselle tietojen luonne huomioon ottaen. Tartuntatautilakiesityksen 89 § koskee virka-apua. Säännöstä muutettaisiin niin, että uutena viranomaisena virka-apua antaisi pykälässä lueteltujen viranomaisten pyynnöstä Tulli ja Rajavartiolaitosta koskevaa sääntelyä muutettaisiin. Voimassa olevan 89 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen antamasta virka-avusta säädetään rajavartiolaissa. Säännöstä muutettaisiin tältä osin niin, että Rajavartiolaitos voi pyynnöstä antaa virka-apua, jos se ei vaaranna Rajavartiolaitokselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista. Sisäministeriön näkemyksen mukaan Tullin lisääminen virka-apu viranomaiseksi on kannatettavaa. Sisäministeriö kiinnittää kuitenkin huomiota sekä Rajavartiolaitoksen että Tullin osalta virka-apupykälään ehdotettuun henkilöntarkastusta koskevaan sääntelyyn ja esittää käsityksenään, että sosiaali- ja terveysministeriön tulisi tarkistaa lakiesitystä näiltä osin seuraavassa esille tulevista syistä johtuen. Tartuntatautilakiehdotuksen 89 §:n mukaan ”Rajavartiolaitos voi suorittaa virka-apupyynnön perusteella rajavartiolain (578/2005) 28 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun henkilöntarkastuksen, vaikka tarkastusta ei tehdä rajavalvonnan suorittamiseksi. Henkilöntarkastuksesta päättää virka-apuosaston esimiehenä toimiva rajavartiomies tai vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Virka-aputehtävää suorittava rajavartiomies voi kuitenkin päättää henkilöntarkastuksesta, joka kohdistetaan henkilön päällysvaatteisiin tai mukana oleviin matkatavaroihin taikka joka suoritetaan käsin tunnustelemalla tai teknistä laitetta käyttäen”. Sisäministeriö toteaa, että rajavartiolain 28 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan sen lisäksi, mitä rajavartiolaissa ja muualla säädetään, rajavartiomiehellä on Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetun rajavalvonnan suorittamiseksi oikeus ilman rikosepäilyä suorittaa henkilöntarkastus esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi noudattaen, mitä pakkokeinolain 8 luvun 30 §:n 1 kohdassa ja 33 §:ssä säädetään. Sisäministeriö toteaa, että kyseiset pakkokeinolain säännökset koskevat henkilöntarkastusta ja henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittamista. Pakkokeinolain 31 §:ssä säädetään täsmällisesti henkilöntarkastusten edellytyksistä, jotka liittyvät rikokseen, josta kohdetta on syytä epäillä. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan henkilöntarkastuksesta päättämisen sekä tarkastuksen toteuttamisen ja kirjaamisen osalta noudatettaisiin voimassa olevan rajavartiolain 28 a §:n säännöksiä rajavalvonnassa suoritettavasta henkilöntarkastuksesta. Sisäministeriö kiinnittää 89 §:n osalta edelleen huomiota siihen, että ehdotettu henkilöntarkastusta koskeva sääntely on Rajavartiolaitoksen osalta tosiasiallisesti toimivaltuussääntelyä, josta tulee säätää muussa yhteydessä kuin virka-apu pykälässä. Lähtökohtaisesti virka-apua antava viranomainen käyttää omaa toimivaltaansa mahdollistaakseen virka-apua pyytävälle viranomaiselle sen tehtäväpiiriin kuuluvan tehtävän toteuttamisen. Virka-apu perustuu nimenomaiseen säännökseen eikä se laajenna virka-apua saavan viranomaisen toimivaltaa eikä toisaalta perusta virka-avun antajalle uutta toimivaltaa. Lisäksi on otettava huomioon, että sisäministeriön käsityksen mukaan henkilötarkastusta koskevaa toimivaltaa ei ole viranomaisella, jolle virka-apua ehdotetaan annettavaksi. Sisäministeriö kiinnittää 89 §:n osalta huomiota siihen, että sääntelyssä on Tullin henkilötarkastusta koskevilta osin vastaavan kaltaisia toimivaltuussäätelyyn liittyviä kysymyksiä kuin Rajavartiolaitoksen osalta. Lakiehdotuksen mukaan Tulli voisi suorittaa virka-apupyynnön perusteella tullilain (304/2016) 18 §:n mukaisen henkilöntarkastuksen, vaikka tarkastusta ei tehdä sen selvittämiseksi, onko henkilöllä mukanaan Tullin valvottavaa tavaraa. Sisäministeriö toteaa, että perusteluissa tulisi kuvata, minkä tyyppistä virka-apua Rajavartiolaitokselta on tarkoitus pyytää ja mikä merkitys henkilötarkastuksilla on tartuntatautien ehkäisyssä tai niiden leviämisen estämisessä. Perusteluissa viitataan muun muassa koulutetun koiran käyttämiseen tarttuvan taudin ilmaisemisessa. Sisäministeriö katsoo, että lakiehdotus tulisi ottaa tartuntatautilakiin ehdotetun 89 §:n toimivaltuussääntelyltä vaikuttavan henkilöntarkastussääntelyn osalta uudelleen tarkasteluun. Kyseessä oleva sääntely on perusoikeuteen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kohdistuvaa, jota tulisi myös arvioida lakiesityksen perusteluissa. Ehdotettu säännös on myös täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten osalta puutteellinen. Sisäministeriö katsoo, että henkilöntarkastuksen toimivaltuudesta ei tule säätää nimenomaisessa virka-apusäännöksessä ja siitä mahdollisesti voisi Covid -tilanteen hallitsemiseksi säätää tässä vaiheessa määräaikaisesti erillisessä säännöksessä, mikäli perusoikeusnäkökulmat voidaan ottaa huomioon. Henkilöntarkastuksia koskevaa sääntelyä ehdotetaan arvioitavaksi kokonaisvaltaisemmin ja täsmällisemmin tartuntatautilain toisen vaiheen uudistuksessa, johon on viitattu hallituksen esitys -luonnoksessa. Tässä vaiheessa väliaikainen ratkaisu voinee olla mahdollinen edellä lausuttu huomioiden. Muita huomioita jatkovalmisteluun Sisäministeriön hallinnonalla erityisesti Rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta on tullut esiin tarpeita, jotka saatetaan sosiaali- ja terveysministeriölle huomioon otettavaksi ja arvioitavaksi nyt kysymyksessä olevan lakiesityksen jatkovalmistelua ja myös tartuntatautilain toisen vaiheen valmistelua varten, mikäli niitä ei voida nyt huomioida. 1. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistelussa olevassa hallituksen esityksessä liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) muuttamisesta on tarkoitus säätää liikenteenharjoittajille velvollisuus tarkastaa ja matkustajalle velvollisuus hankkia ja pitää mukanaan negatiivinen tartuntatautitestin todistus saavuttaessa Suomeen korkean tartuntariskin maista. Liikenteen palveluista annettua lakia sovelletaan sen soveltamisalan mukaan liikenteen palveluihin, niihin liittyviin henkilölupiin sekä liikenneasioiden rekisteriin. Yksittäisille matkustajille säädetyt velvoitteet eivät kuulu ainakaan selkeästi lain soveltamisalaan. Sisäministeriö esittää, että matkustajan velvollisuudesta hankkia ja pitää mukanaan negatiivinen tartuntatautitestin todistus tulisi säätää tartuntatautilaissa. Tartuntatautilain muutokset tulisi yhteen sovittaa liikenteen palveluista annettavaan lakiin tehtävien muutosten kanssa ja varmistaa, että hallituksen strategia koronavirustautiepidemian leviämisen estämiseksi toteutuu näiden lakihankkeiden muodostamana kokonaisuutena. On lisäksi tärkeää varmistua siitä, että sääntely täyttää kokonaisuutena sille asetetut tavoitteet terveysturvallisuuden varmistamisesta silloinkin, kun sisärajatarkastuksista luovutaan valtioneuvoston periaatepäätöksessä linjatulla tavalla. 2. Ulkomaalaislain (301/2004) perusteella voidaan rajoittaa kansanterveyteen liittyvistä syistä maahantuloa ja maassa oleskelua. Rajavartiolaitos on ottanut tämän huomioon sisä- ja ulkorajatarkastuksia suorittaessaan. Maahantulon rajoittaminen ulkomaalaislain mukaisella kansanterveysperusteella on kuitenkin riittämätön keino varmistaa terveysturvallisuus Suomessa muun muassa siitä syystä, että se ei tule kyseeseen Suomen kansalaisten osalta. Sisärajatarkastusten poistuessa Rajavartiolaitos ei suorita sisärajoilla rajatarkastusta, joten terveysturvallisuuden varmistamiseksi tulee luoda muita keinoja säätämällä näistä tartuntatautilaissa. On tärkeää, että sisärajatarkastuksen korvaavat toimenpiteet ovat riittävän kattavat matkustajan kansalaisuudesta, matkustustavasta tai matkustusreitistä riippumatta. 3. Lakiesityksen virka-apua koskevan 89 §:n osalta Rajavartiolaitokselle mahdollistuu virka-avun antaminen kunnallisille viranomaisille. Lakiesityksessä tulisi kuitenkin varmistua lisäksi siitä, että Rajavartiolaitokselle säädetään sellaiset toimivaltuudet, jotka mahdollistavat virka-apupyynnön perusteella suoritettavat tarvittavat toimenpiteet. Henkilöntarkastusta on käsitelty edellä tässä lausunnossa. Sisäministeriö toteaa, että merkittävä osa Rajavartiolaitokselle rajavartiolaissa (578/2005) säädetyistä toimivaltuuksista on rajoitettu joko ainoastaan rajanylityspaikalla käytettäviksi tai niiden käyttäminen on sidottu tiettyyn tehtävään, kuten rajavalvonnan suorittamiseen. Niitä ei voi siten soveltaa tilanteessa, jossa Rajavartiolaitos antaisi virka-apua esimerkiksi sisärajoilla paikassa, jota ei ole erikseen säädetty rajanylityspaikaksi. Tämän johdosta Rajavartiolaitokselle tulisi säätää toimivaltuus vähintäänkin liikkumisen ohjaamiseen ja rajoittamiseen, liikenteen ohjaamiseen sekä kulkuneuvojen ja ihmisten pysäyttämiseen terveydenhoitoviranomaisille annettavan virka-aputehtävän suorittamiseksi. Vastaavasti tulisi säätää toimivalta estää paikalta poistuminen virka-aputehtävän perusteella tehtävien toimenpiteiden suorittamiseksi ja toimenpiteiden välttämisen estämiseksi sekä oikeus tarkastaa ja kohdistaa etsintä asiakirjoihin, tavaroihin ja kulkuneuvoihin virka-aputehtävän suorittamiseksi. Harkittava on myös tulisiko Rajavartiolaitokselle mahdollistaa teknisen valvonnan hyödyntäminen virka-aputehtävässä myös rajanylityspaikan ulkopuolella ja matkustajatietojen käsittely henkilön matkareitin selvittämiseksi virka-aputehtävän perusteella. 4. Rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeuksien osalta voidaan todeta, että Rajavartiolaitos ei saa automaattisesti tietoa niistä henkilöistä, jotka on määrätty eristykseen tai karanteeniin. Siten eristys- tai karanteenipäätöksen saanut henkilö voi saapua ja poistua Suomesta rajatarkastuksen kautta ilman, että eristys- tai karanteenipäätös tulee Rajavartiolaitoksen tietoon. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, kun ottaa huomioon eristyksen tai karanteenin rikkomisen aiheuttaman vaaran muille ihmisille esimerkiksi lentokoneessa. Esitysluonnoksessa esitetään mahdollistettavaksi menettely, jossa sairastunut eristettäisiin kotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan, jossa hänen olinpaikkaansa ei voida ainakaan jatkuvasti valvoa. Rajavartiolaitoksella on jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella oikeus käsitellä välttämättömiä terveystietoja rajatarkastuksen yhteydessä ja siihen kuuluu myös sen tarkastaminen, aiheuttaako henkilö vaaraa kansanterveydelle. Tehtyjen eristys- ja karanteenipäätösten tulisi ilmetä rajatarkastuksen yhteydessä suoritettujen rekisterihakujen yhteydessä, mikä edellyttäisi sitä, että tartuntatautilakiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan eristystä ja karanteenia koskevat tiedot olisivat rajatarkastusviranomaisten käytettävissä automaattisesti teknisen käyttöyhteyden kautta. Tietoja saisi käyttää ainoastaan eristys- tai karanteenipäätöksen noudattamisen valvontaan. Teknisenä huomiona todetaan, että esitetyn tartuntatautilain 58 e §:n 1 momentissa sekä sen yksityiskohtaisisten perustelujen viimeisen kappaleen viimeisestä virkkeessä todetaan, että ”…palvelun lähtö- että saapumispaikka olisi oltava Suomessa tai kulkea Suomen kautta…”. Liikenteen palveluista annetun lain 1 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan lakia sovelletaan muun muassa ”…kuljetuspalvelun tarjoajaan, jonka liikennöimän palvelun alku- tai loppupää on Suomessa tai palvelu kulkee Suomen kautta”. Tarkoitus ei liene, että tartuntatautilaissa liikenteenharjoittajan määritelmä olisi suppeampi kuin liikenteen palveluista annetussa laissa. Lopuksi sisäministeriö toteaa, että esityksen mukaisten tehtävien osalta sisäasiainhallinnonalan viranomaisten voimavarat on turvattava.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 59 b Tilanteessa, jossa aluehallintoviranomainen valvoo 9a nojalla antamaansa päätöstä, saa tarkastuksen suorittaa myös asumiseen käytettävässä tilassa asukkaan luvalla, kun tarkastuksen kohteena on vammaisille ihmisille tarkoitettu sosiaalihuollon asumisyksikkö, jonka toimintaolosuhteisiin tehty päätös vaikuttaa. Tämä on perusteltua, koska tilanteessa, jossa vammaisten ihmisten tavanomaisiin asumisjärjestelyihin olisi viranomaistoimin puututtu, vammaisen ihmisen keinot antaa palautetta ja esittää huomioita kohtelustaan jäisi itsestä riippumattomista syistä muuten vaille mitään suojaa.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 59 a-59 c § ovat uusia, määräaikaisia pykäliä, jotka koskevat valvontaa, tarkastuksia ja mahdollisia määräyksiä ja pakkokeinoja. Näistä säätäminen on SAK:n mielestä tarpeellista. 88 a § koskien poliisin tiedonsaantioikeutta on myös uusi, mutta siitä on tarkoitus säätää toistaiseksi voimassa olevana. Virka-apua koskevaa 89 §:ää on laajennettu koskemaan myös Tullia. Lisäksi tähän on lisätty tarkastusta koskeva momentti, joka on tarpeellinen nimenomaan, kun halutaan kontrolloida Suomen ulkorajat ylittävää henkilöliikennettä.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Valvonnalla, tarkastuksilla, määräyksillä ja pakkokeinoilla velvoitteiden ja rajoitusten noudattamista on viranomaiset syytä oikeuttaa. Samoin tulee turvata poliisin tiedonsaantioikeus sekä viranomaisten virka-avun saanti.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59 a § pykälässä säädetään aluehallintoviraston ja kunnan valvonnasta velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisessa. Jos tarkastuksissa havaittuja puutteita tai epäkohtia ei ole korjattu asetetussa määräajassa ja jos velvoitteita on rikottu olennaisesti, kunta voi määrätä kyseisen toiminnan välittömästi keskeytettäväksi ja pidettäväksi kyseisen tilan suljettuna asiakkailta tai muilta valvottuun toimintaan osallistuvilta enintään yhden kuukauden ajaksi, jos se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto, kunta ja Liikenne- ja viestintävirasto voivat asettaa 1–3 momentin nojalla annetun velvollisuuden täyttämiseen liittyvän päätöksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että tartuntatautilain mukaiset velvoitteet tähtäävät kansalaisten terveyden suojelemiseen palveluntuottaja-tahosta riippumatta. Valvovan viranomaiset toimet velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen valvonnassa tulee olla yhdenmukaiset riippumatta siitä, onko kyseessä julkinen vai yksityinen palveluntuottaja.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esityksen mukaisesti, välttämättömiä, jotta velvoitteiden tai rajoitusten noudattamisessa havaittaviin puutteisiin ja epäkohtiin voidaan puuttua oikea-aikaisesti ja riittävillä resursseilla.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59 a § Koskisi elintarvikelainsäädännön soveltamisalalta muita toiminnanharjoittajia paitsi ravitsemisliikkeitä, esim. elintarvikevähittäiskauppoja. Esityksen perusteella jatkossa Avit valvoisivat ravitsemisliikkeisiin liittyviä asioita ja kunta-avi vastuulla olisi muiden elintarviketoimijoiden valvonta. Jos avi valvoo ja tekee päätöksiä ravitsemisliikkeiden osalta ja avi/kunta muiden elintarviketoimijoiden osalta, valvonnan ja päätösten tulisi olla yhdenmukaisia riippumatta siitä, kumpi viranomaistaho ne tekee. Miten kunta ja aluehallintovirasto kommunikoivat ja päättävät kuka päätöksen tekee? Jos kunnassa ilmenee tarve päätöksen tekemiselle, mistä kunta tietää onko muissa kunnissa sama tilanne (koska jos useita kuntia, päätöksen tekeminen siirtyy aville)? Olisiko tarpeen selkeyttää, mitä kunnalla tarkoitetaan tässä eli kuka päättää päätöksen tekemisestä kunnassa, tartuntatautilääkäri vai kunnan elintarvikevalvontaviranomainen? ”Jos taas aluehallintovirasto on tehnyt päätöksen, olisi sillä lähtökohtainen vastuu valvonnasta, mutta kunta paikallisena toimijana osallistuisi myös valvontaan erityisesti 59 b §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla.” 59 b 3 momentti koskee liikennevirastoa, pitäisikö viittaus olla neljänteen momenttiin? Tekeekö Avi määräyksen kunnalle vai miten sovitaan kunnan suorittaman tarkastuksen tekemisestä? Koskee myös 59 c §. 59 b § Koskisi elintarvikelainsäädännön soveltamisalalta muita toiminnanharjoittajia paitsi ravitsemisliikkeitä, esim. elintarvikevähittäiskauppoja. Elintarvikealan toimintaa saa elintarvikelainsäädännön perusteella harjoittaa myös kotona, eli käytännössä yksityisasunnossa voi pitää vähittäismyymälää elintarvikepuolen osalta. Halutaanko tämän kaltaiset elintarvikealan tilat jättää pykälässä mainittujen tarkastusten ulkopuolelle?
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59 a ja b §: Liikenne- ja viestintäviraston valvontavelvollisuus ja tarkastusoikeus määrittyvät sen mukaan, miten 58 c ja d §:ä tulkitaan. Kuten edellä on todettu, vastuu tiloista ja kuljetuspalvelusta saattaa jakautua usealle eri toimijalle ja valvontaansa ja tarkastuksiaan toteuttaakseen Liikenne- ja viestintävirastolle on oltava selvää, miten vastuu olisi kohdennettava. 59 c §: Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan viranomaiset voisivat asettaa uhkasakon tehosteeksi päätökselleen, jolla kehotetaan toimijoita korjaamaan toimintansa vaatimusten mukaiseksi. Muualla lainsäädännössä, kun virastolle on annettu mahdollisuus uhkasakon asettamiseen, on säännöksessä aina tarkennettu, että uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa. Virasto pitäisi tällaista tarkennusta myös tässä pykälässä asianmukaisena.
      • Tulli.fi, Vainikka Sami
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu 89 § virka-avusta antaa lainsäädännöllisen pohjan Tullille antaa virka-apua tilanteissa, jotka eivät kuulu Tullin varsinaiseen toimialaan. Tämä selkiyttää Tullin roolia tartuntatautien torjunnassa. Säännöksessä on hyvä mainita myös henkilöntarkastuksen tekemisen mahdollisuus muilla perusteilla kuin sen tarkastamiseksi, onko henkilöllä mukanaan Tullin valvottavaa tavaraa. Tullilain 18 §:n nojalla henkilöntarkastuksen suorittamisesta sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai mukanaan olevissa tavaroissa päättää tullitoimenpidettä suorittava tullimies. Kyseinen tarkastus ei edellytä epäilyä rikoksesta ja tarkastus voidaan tehdä myös esimerkiksi koiran avulla. Sen sijaan henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on muuten kuin vaatteissaan yllään, voidaan suorittaa ainoastaan silloin, jos henkilöä epäillään todennäköisin syin rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Hallituksen esityksessä esitettävä Tullin virka-apua koskeva säännös oikeuttaisi siis Tullin suorittamaan edellä mainitun henkilöntarkastuksen myös muilla perusteilla kuin ainoastaan sen selvittämiseksi, onko henkilöllä mukanaan Tullin valvottavaa tavaraa. Ehdotettava virka-apua koskeva säännös ei oikeuta Tullia kuitenkaan tekemään henkilönkatsastusta eli säännös on rajattu ainoastaan henkilöntarkastukseen. Hallituksen esityksen perusteluista tai ehdotettavasta virka-apua koskevasta säännöksestä ei varsinaisesti ilmene edellä mainittu henkilöntarkastusta koskeva jakautuminen ilman rikosepäilyä oikeuttavaan tarkastukseen ja toisaalta rikosepäilyä edellyttävään tarkastukseen. Tullissa virka-apuna annettavaa henkilöntarkastusta tullaan kuitenkin tulkitsemaan tullilain 18 §:n mukaisesti. Tullin kannalta keskeistä virka-apua koskevassa säännöksessä on se, että Tulli pystyy antamaan virka-apua kaikissa liikennemuodoissa eli sisä- ja ulkoliikenteessä ja kattaen rahdin, matkustajat, postin sekä muut tilanteet. Avustavia tehtäviä tartuntatautien torjunnassa voisivat olla esimerkiksi tiedon ja ohjeistuksen jakaminen, liikenteen ohjaaminen ja vaikkapa infektioiden tunnistaminen koiratoiminnan avulla. Tullin käsityksen mukaan nämä tavoitteet toteutuvat nyt ehdotettavassa virka-apua koskevassa säännöksessä. Tullin osalta ehdotetaan, että virka-avun antaminen säädetään pakolliseksi, mutta rajavartiolaitoksen osalta virka-avun antaminen olisi vapaaehtoista. Onko eri viranomaisten velvollisuus antaa virka-apua säädetty tarkoituksella eritavoin ja mitkä ovat sääntelyn perusteet? Virka-avun antamisella on varmuudella resurssivaikutuksia, joita esityksessä ei ole huomioitu, joskin niitä on vaikeaa tässä vaiheessa arvioida. Tulli voi joutua virka-apua antaessaan kohdentamaan resursseja sellaisille toimipaikoille, joissa virka-apua tarvitaan. Tullin näkemyksen mukaan virka-avun tulisi perustua myös Tullin osalta vapaaehtoisuuteen, jotta pystytään turvaamaan Tullin ydintehtävien suorittaminen.
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ehdotettu 59 c §:n 6 momentti koskee keskeistä perusoikeutta, kokoontumisvapautta. Ei ole asianmukaista, että asia on ikään kuin kätketty TTL määräaikaisen lisäpykälän 6 momentiksi. Asiasta tulisi ottaa säännös ns. kokouslakiin.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59 a §  Pykälässä 59 a säädetään tiettyjen tartuntatautilain pykälien valvonnasta. Pykälän mukaan valvojia voivat olla kunta ja/tai aluehallintovirasto ja Liikenne- ja viestintävirasto tai poliisi.    Kunnalla ja aluehallintovirastolla olisi päällekkäistä valvontatoimivaltaa. Vaikuttavan ja tuloksellisen valvonnan toteuttamiseksi, on säännöksissä selkeästi määriteltävä valvontatehtävät ja niiden sisältö ja laajuus. Päällekkäinen toimivalta on omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä julkisen vallan vastuista. Kunnan toimivallan ensisijaisuudesta tulisi säätää tarkemmin valvonnan toteuttamisen osalta. Laissa tulisi tarkemmin määritellä aluehallintoviraston valvontatehtävät, kunnan valvontatehtäviin nähden.    Läheisyysperiaate huomioiden, kunnan tulisi ensisijaisesti suorittaa rajoitteiden ja velvoitteiden valvontaa omaehtoisesti tai aluehallintoviraston määräyksen mukaisesti. Siltä osin, kun kunnan ja aluehallintoviraston toimivalta olisi päällekkäistä, aluehallintovirasto ottaisi harkintansa mukaan valvottavakseen periaatteellisesti tärkeät ja laajakantoiset asiat.    Selvyyden vuoksi olisi tärkeää, että tartuntatautien torjunnasta vastaisi yksi kunnan viranomainen eli kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin, jonka toimivaltaa olisi tarvittavilta osin delegoitu sen alaisille viranhaltijoille.  Ilmeisesti kunnalla tarkoitetaan kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä tai muuta kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan toimielimen alaista viranhaltijaa. Selvyyden vuoksi kunnan viranomaistaho tai -tahot tulisi mainita pykälässä tai ainakin pykälän perusteluissa.     Perusteluissa voitaisiin tuoda esiin myös muiden kunnan viranomaistahojen mahdollisuus osallistua valvontaan tarvittavin osin poikkeuksellisen epidemian aikana.  Tartuntatautilain 9 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin kunnan järjestämistä ehkäisevistä palveluista tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi, mikä saattaa mahdollistaa kunnan viranomaistoimijoiden toimivallan selkeyttämistä asetuksella sellaisen osoittautuessa tarpeelliseksi.  Pykälä 59 a on tärkeä tehokkaan valvonnan ja valvonnan päällekkäisyyksien estämiseksi. Koska pykälässä säädetään valvontavastuusta useammalle viranomaistaholle, on erityisen tärkeää, että valvontavastuut ovat selvät ja valvontamenettelyt kaikkien valvontaa tekevien tiedossa. Myös poliisi olisi hyvä sisällyttää yhteistyötahoihin.   Lisäksi on huomioitava, että 57 a §:n mukaisten päätösten noudattamisen valvonta edellyttää monialaista osaamista siksi, että tartuntatautinäkökulman lisäksi valvonnassa tulee ottaa huomioon koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien mahdollisuudet järjestää toimintaa oman toimialan lainsäädännön ja muiden pakottavien normien mukaisesti sekä pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Opetus on järjestettävä niin, että opetussuunnitelman tavoitteet toteutuvat, muistaen että opetussuunnitelmasta ei voida poiketa muutoin kuin jos valmiuslain nojalla niin erikseen säädetään tai yksittäisten oppilaiden kohdalla silloin kun heidän yksilölliset tarpeensa sitä vaatii.  Elintarvikelain mukaisten viranhaltijoiden erikoisasiantuntemusta ovat ravitsemisliikkeissä elintarvikehygieniaan ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät asiat. Heidän toimialansa liittyy lakiluonnoksessakin mainitun mukaisesti tartuntatautilain 59 § a :n mukaisiin elintarvikehygieniaa koskettaviin asioihin.  Elintarvikevalvontaviranomaisten perusvalvontatyö ei saa näiden tehtävien vuoksi kärsiä. Valvontaresurssit on turvattava tällä saralla.  59 b §  Pykälässä 59 b 1 momentissa säädetään tarkastusoikeuksista. Pykälän perustelujen mukaan olisi kunnan sisäiseen hallinnolliseen järjestäytymiseen kuuluva asia osoittaa tämän lain mukaisia valvonta- ja tarkastustoimivaltuuksia käyttävät toimielimet ja viranomaiset siltä osin kuin laissa ei erikseen muuta säädetä. Kunnan sisällä on eri toimijoita, joilla on tehtäviä tartuntatautien vastustamistyössä ja eri toimijoiden valvonnassa. 59 b kohdalla viitataan aikaisemmin lausunnossa esiin tuotuun 59 a §:n kohdalla; Pykälän tarkastustoiminnan tulisi noudattaa mitä valvonnasta on lausuttu toimivaltuuksien ja vastuiden osalta. Lisäksi olisi syytä mainita, että tarkastajalla tulee olla esteetön pääsy kaikkiin toimipaikan tiloihin turvallisen tarkastustoiminnan suorittamiseksi.    Pykälän 59 b 4 momentin mukaan kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain nojalla toimivaltaiset toimielimet tai viranomaiset voivat mainittujen lakien nojalla tekemänsä tarkastuksen yhteydessä tarkastaa tartuntalain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen.    Terveydensuojelulain 7 §:ssä ja elintarvikelain 32 §:ssä säädetään kunnan viranomaisista ja käytetään viranomaisista nimeä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan valvontaviranomainen. Pykälän 59 b 4 momentissa voisi viranomaisten niminä käyttää kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan elintarvikelain valvontaviranomainen tai viitata kyseisten lakien edellä mainittuihin pykäliin.  Kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset tekevät valvontakohteisiinsa pääsääntöisesti kunnassa vuosittain etukäteen laaditun valvontasuunnitelman mukaan ja tarkastustiheys vaihtelee kohdekohtaisesti. Tarkastuksia kaikkiin kohteisiin ei tehdä vuosittain. Tarkastusten yhteydessä on mahdollista tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamista siinä määrin, kun omat valvontatehtävät sen mahdollistavat, tai tehtäviä on priorisoitava.    Tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen tarkastaminen edellyttää kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja kunnan elintarvikelain valvontaviranomaisen sekä kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan viranomaisen tiivistä yhteistyötä ennen tarkastusten tekemistä, jotta kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan elintarvikelain valvontaviranomainen tietävät, mitä tarkastetaan ja miten toimitaan, kun havaitaan puutteita tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisessa. Pykälän 59 b 4 momenttia on tarpeellista täydentää yhteistyön ja menettelyjen osalta, koska kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan elintarvikelain valvontaviranomainen eivät ole esityksen perusteella tartuntatautilain 59 a §:n mukaisia valvontaviranomaisia.    Pykälän 59 b 4 momentin mukaan kunnan terveydensuojelulain nojalla toimivaltainen toimielin tai viranomainen voi suorittaa tarkastuksen myös aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Kunnan terveydensuojeluviranomainen tekee terveydensuojelulain mukaisia tarkastuksia terveydensuojelulain 13 §:ssä mainittuihin valvontakohteisiin pääsääntöisesti kunnassa vuosittain etukäteen laaditun valvontasuunnitelman mukaan ja tarkastustiheys vaihtelee kohdekohtaisesti eikä tarkastuksia tehdä kaikkiin kohteisiin vuosittain. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella olisi siis mahdollisuus vastata aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston tarkastuspyyntöön ainoastaan silloin, jos kohde on kunnan terveydensuojeluviranomaisen 13 §:n mukainen valvontakohde ja sinne on tarpeellista tehdä tarkastus terveydensuojelulain perusteella, koska kunnan terveydensuojeluviranomainen ei ole esityksen perusteella tartuntatautilain 59 a §:n mukainen valvontaviranomainen.   Aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston tulisi osoittaa tarkastuspyyntö tai -määräys ensisijaisesti kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavalle toimielimelle tai sen alaiselle viranhaltijalle.  Lain perusteluissa olisi syytä korostaa kunnan sisäisten viranomaistoimijoiden yhteistyön merkitystä ja vastuukysymyksiä. Koska terveydensuojeluviranomaisella ei selkeästi ole valvontavastuuta tartuntatautilain mukaisissa asioissa, ei tulisi olettaa, että terveydensuojeluviranomainen antaa omalla tarkastuksellaan pitkälle menevää neuvontaa tartuntatautilain mukaisista asioista. Tässäkin on tärkeää yhteistyö kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan tahon kanssa.  Tarkastuksista säädettäessä on syytä huomioida elintarvikelain mukaisten viranhaltijoiden erikoisasiantuntemuksen laatu (tässä viitataan kohdassa 59 a § lausuttuun).    59 c §  Pykälässä 59 c säädetään oikeuksista antaa määräyksiä ja pakkokeinoja. Ilmeisesti kunnalla tarkoitetaan kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavaa toimielintä ja sen alaista viranhaltijaa. Selvyyden vuoksi viranomaistaho tulisi mainita pykälässä tai ainakin pykälän perusteluissa. Pykälän selkeyteen ja vastuisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, että toimintaan ei tule epäselvyyksiä.  Edellä lausunnossa mainitulla tavalla toimivaltakysymykset määräysten ja pakkokeinojenkin osalta tulisi olla selkeästi jakautunut kunnan ja aluehallintovirastojen kesken. Mahdollisten päällekkäisten toimivalta-asioiden kohdalla aluehallintovirasto ottaisi harkintansa mukaan ratkaistavakseen määräysten ja pakkokeinojen antamiset periaatteellisesti tärkeiden ja laajakantoisten asioiden osalta.    Määräyksistä ja valvonnan ensisijaisesta toimijasta (kunta) tulisi säätää selkeämmin, koska 58 c §:n 1, 2 ja 6 momentissa säädettyjä seikkoja valvovat sekä aluehallintovirasto että kunta, mutta vain kunta voi esityksen 59 c §:n perusteella antaa määräyksen niiden korjaamisesta. Aluehallintovirastolla ei siis ole toimivaltaa määrätä mm. tietoonsa saamia elinkeinotoiminnan hygieniapuutteita korjattaviksi nykyisen esityksen perusteella.     Riittävien toimivaltuuksien sekä valvovien viranomaisten tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi 59 c §:n 2 momentti tulisi kirjoittaa uusiksi esim. näin: ”Aluehallintovirasto, kunta tai Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa määräyksen 57 a,58, 58 d, 58 f tai 58 g §:n nojalla tehdyn päätöksen noudattamisessa havaittujen puutteiden ja epäkohtien korjaamisesta. Aluehallintovirasto tai kunta voi lisäksi määrätä 58 h §:n 1 momentissa ja Liikenne- ja viestintävirasto 58 h §:n 2 momentissa säädettyjen velvoitteen noudattamisessa havaitun puutteen tai epäkohdan korjattavaksi.” Muussa tapauksessa esimerkiksi kunta ei voi tukea aluehallintovirastoa yleisötilaisuuksien valvonnassa kuten tähän saakka on toimittu, jos rajoitus perustuu aluehallintoviraston päätökseen.  Lisäksi tässä pykälässä olisi perusteltua säätää selkeämmin ja suoraan poliisin toimivallasta keskeyttää selvästi yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen uhkaa aiheuttava toiminta. Esim. ”Jos on ilmeistä, että tässä laissa säädettyjen tai tämän lain perusteella annettujen määräysten noudattamisessa on selkeitä ja merkittäviä puutteita, poliisi voi hajottaa väkijoukon sekä estää, keskeyttää tai päättää yleisötilaisuuden, yleisen kokouksen sekä muun vastaavan tilaisuuden tai kokoontumisen. Väkijoukon hajottamisesta säädetään poliisilain (872/2011) 9 §:ssä. Yleisen kokouksen keskeyttämisestä ja päättämisestä säädetään kokoontumislain 21 §:ssä sekä yleisötilaisuuden estämisestä, keskeyttämisestä ja päättämisestä saman lain 22 §:ssä.”    
      • Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto, Smeds Andreas
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntien tai kuntayhtymien resurssien käyttämisen näkökulmasta ehdotettu 59 § b voidaan katsoa olevan perusteltua. Esityksessä tai sen perusteluissa ei kuitenkaan ole riittävästi määritelty tai selvitetty kunnan terveydensuojelulain tai elintarvikelain nojalla toimivaltaisien viranomaisien toimivalta puuttua tartuntalain mukaisiin laiminlyönteihin. Käsittääkö tarkastuksen suorittamisoikeus ainoastaan puitteiden todentamisen ja dokumentoinnin sekä tietojen välittämisen tartuntatautilain mukaiselle viranomaiselle, vai onko tarkoitus, että tarkastus voi sisältää myös ohjausta, suosituksien ja kenties kehotuksien antamista? 59 b pykälän tulkinnasta on tarvetta antaa tarkentavaa ohjeistusta terveydensuojeluviranomaisille ja elintarvikelain mukaisille viranomaisille. Harkinnassa voisi olla myös maksun periminen, mikäli terveysvalvonta suorittaa pyynnöstä erillisen valvontasuunnitelman kuulumattoman tarkastuksen.
      • Poliisihallitus, Linderborg Karl
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Virka-apu Ehdotetussa tartuntatautilain 59 c §:n 7 momentissa esitetään, että aluehallintovirastolla, kunnalla sekä Liikenne -ja viestintävirastolla olisi oikeus saada virka-apua poliisilta tarkastuksen, saman säännöksen 3 momentissa tarkoitetun toiminnan keskeyttämisen sekä 58 g §:ssä tarkoitetun tilan sulkemisen toimeenpanemiseksi. Säännöksessä ei ole mainittu, mitä tarkastuksia se koskisi, joten Poliisihallitus olettaa, että siinä tarkoitetaan nimenomaan ehdotetussa 59 b §:ssä säänneltyjä tarkastuksia. Tämän säännöksen 1 momentin mukaan aluehallintovirasto, kunta ja Liikenne- ja viestintävirasto voivat tarkastaa 59 a §:n nojalla valvomansa toimijan toiminnan sekä toiminnassa käytettävät tilat. Epäselvyyksien välttämiseksi Poliisihallitus katsoo, että edellä mainittua virka-apua koskevaa säännöstä olisi hyvä tarkentaa siten, että siinä viitataan nimenomaan 59 b §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tarkastuksiin. Virka-avun antamisen yleisenä edellytyksenä on se, että viranomaisen oikeudesta saada virka-apua on erikseen säädetty tai virka-avun antaminen liittyy muun viranomaisen valvontatehtävään, jota tehtävää viranomaista estetään suorittamasta. Suuri osa tartuntatautilaissa ehdotetuista valvontatoimista ja tarkastustehtävistä on ensi sijassa tartuntatautilaissa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä, joiden suorittaminen edellyttää sellaista ammattitaitoa ja erikoisosaamista, jota poliisilla ei välttämättä ole. Tämä koskee erityisesti niitä ehdotettuja säännöksiä, joissa on säännelty mahdollisuudesta päättää erilaisista hygieniavelvoitteista ja joiden osalta valvonta- tai tarkastustehtävät kohdistuisivat siihen, onko näitä määräyksiä noudatettu. Tämän vuoksi on välttämätöntä, ettei poliisi virka-apua antaessaan missään tilanteessa joutuisi tilanteeseen, jossa se joutuisi virka-apuun liittyvän tehtävän vuoksi tapauskohtaisesti arvioimaan ja soveltamaan sitä, onko joku toiminta kiellettyä vai ei. Tähän tarvittava tilannekohtainen asiantuntemus ja arvio pitää tulla virka-avun pyytäneiltä viranomaisilta. Poliisille ei myöskään lähtökohtaisesti pidä antaa suoritettavaksi sellaisia tehtäviä, joista se ei voi ammattitaitonsa puolesta selviytyä. Tämän vuoksi poliisi voisi virka-apuna tarkastaa esimerkiksi asiakasmääriä koskevia rajoituksia tai muutoin sellaisia selviä esim. tilajärjestelyjä tai asiakaspaikkoja koskevia rajoituksia, joiden valvominen ei edellyttäisi erityistä terveydenhuollon asiantuntemusta. Lisäksi on erityisen tärkeää, että kuntien, aluehallintoviranomaisten ja Liikenne- ja viestintäviraston päätökset ovat selkeitä ja tarkkarajaisia eivätkä mahdollista tilanteita, joissa poliisi joutuisi tulkitsemaan muun viranomaisen tekemiä päätöksiä. Virka-avun antaminen erityisesti valvontaviranomaisten resurssien puutteiden vuoksi saattaa johtaa tilanteeseen, jossa ainakin tarkastusvastuu on tosiasiassa muilla viranomaisilla kuin kunnilla, aluehallintovirastoilla ja Liikenne- ja viestintävirastolla. Näemme siten ongelmallisena tilanteen, jossa valvoville viranomaisille varataan todennäköisesti vain valvonnan ja tarkastusten koordinointiin riittävät resurssit eikä juuri lainkaan resursseja itse tarkastusten suorittamiseksi. Tämä puolestaan johtaisi siihen, että toimivaltaa tosiasiallisesti siirretään varsinaisilta valvonta- ja tarkastusviranomaisilta virka-avun antajille eli tässä tapauksessa poliisille, joka ei ole toivottavaa. Sama koskee soveltuvin osin myös tartuntatautilain 89 §:n virka-apusäännökseen ehdotettuja muutoksia, joiden osalta on vaarana, että toimivaltaa siirretään tosiasiassa terveydenhuoltoviranomaisilta Tullille ja Rajavartiolaitokselle. Poliisihallituksen mielestä olisikin toivottavaa, että varsinaisille valvonta- ja tarkastusviranomaisille osoitettaisiin enemmän resursseja valvonta- ja tarkastustehtävien suorittamiseksi. Tilanne ei saa missään nimessä johtaa siihen, että virka-avun suorittaja, eli tässä tapauksessa poliisi, toimisi epämääräisten ja hyvin laveasti muotoiltujen virka-apupyyntöjen varassa. Lisäksi virka-avun antaminen olisi tosiasiallisesti mahdollista vain poliisin käytössä olevan resurssin mukaan. Tältä osin annettavan virka-avun määrää on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Joka tapauksessa tartuntatautilain tai poliisilain 9 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn valvontavirkatehtävän perusteella annettava virka-apu olisi maksullista. Siinä virka-avun antamisesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset siis kuitattaisiin virka-avun pyytäjältä omakustannusarvon mukaisesti. Yhden poliisipartion, jossa on kaksi poliisimiestä, omakustannusarvo jokaiselta alkavalta puolelta tunnilta on 82,50 euroa. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös virka-apua mahdollisesti pyytävien viranomaisten resursseissa huomioidaan em. virka-avun pyytämisestä sille aiheutuvat kustannukset. Poliisin käytettävissä olevien resurssien kannalta on vielä syytä todeta, että virka-apuun liittyviä ylimääräisiä tehtäviä on tulossa myös liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) vireillä olevien muutosten myötä. Uusista tehtävistä aiheutuvien resurssikysymysten lisäksi poliisin perustoimintojen turvaaminen lisääntyvässä toimintakentässä on erityisen tärkeätä. Näin ollen perustoimintojen turvaaminen tulisi varmistaa lisäresursseilla erityisesti siinä tilanteessa, jossa uudet virka-apuperusteisesti hoidettavat tehtävät veisivät merkittävän osan niistä henkilöresursseista, jotka poliisilla on käytössään päivittäisten perustoimintojen hoitamiseksi. Poliisin toimivalta valvoa yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamista Ehdotetun tartuntatautilain 59 a §:n 4 momentissa poliisille on esitetty toimivaltaa valvoa yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamista. Jos näitä koskevia päätöksiä ei noudateta, poliisi voisi vastaavasti ehdotetun 59 c §:n 6 momentin mukaan estää, keskeyttää tai päättää yleisötilaisuuden tai yleisen kokouksen, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä. Yleisötilaisuus on määritelty kokoontumislain (530/1999) 2 §:n 3 momentissa. Sen mukaan yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen kokoontumislain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä. Hallituksen esityksessä HE 145/1998 vp. (s. 19 - 20) on edelleen täsmennetty, mitä määritelmän piiriin tarkalleen kuuluu. Sen mukaan siihen kuuluvat kaikenlaiset yleisötilaisuudet, ml. juhlat, tanssit ja taiteen esittämiseen liittyvät näytökset kuten teatteri-, ooppera-, baletti-, sirkus- ja elokuvanäytökset sekä konsertit ja näyttelyt. Lisäksi yleisötilaisuuksia ovat muut kuin taiteen esittämistä koskevat näytökset ja näyttelyt, esimerkiksi erilaiset kaupalliset tilaisuudet kuten messut ja mainostapahtumat, eläinten tai esineiden esittely arvostelua tai myyntiä varten sekä ilmailu- ja urheilunäytökset ja erilaiset kilpailut, joukkueottelut sekä huvipuisto- ja tivolitapahtumat. Yleisötilaisuuksien määritelmän piiriin eivät taas kuulu julkisyhteisöjen järjestämät viralliset tilaisuudet eivätkä eräät uskonnollisten yhdyskuntien järjestämät tilaisuudet. Määritelmä kattaa siten hyvin suuren joukon erilaisia julkisia kokoontumisia ja tilaisuuksia, joista on kokoontumislain 14 §:n 1 momentin mukaan tehtävä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille pääsääntöisesti vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Ehdotettu tartuntatautilain mukainen poliisin toimivalta estää, keskeyttää tai päättää yleisötilaisuus tai yleinen kokous poikkeaa kokoontumislaissa jo olevan poliisin toimivaltuuden osalta siltä osin, että ehdotetun säännöksen mukaan poliisi toimisi muun toimivaltaisen viranomaisen vaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi tekemän päätöksen perusteella, eikä itsenäisesti siten kuin kokoontumislain 15, 21 ja 22 §:ssä on säädetty. Lisäksi tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukainen päätös yleisötapahtuman kieltämiseksi voitaisiin kohdistaa myös yleisiin kokouksiin, joka ei ole kokoontumislain mukaan mahdollista. Niin ikään poliisi voisi ehdotetun 59 c §:n 6 momentin mukaan ennalta estää tällaisen kokouksen järjestämisen (jos tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaista päätöstä ei noudateta), joka sekään ei ole mahdollista kokoontumislain mukaan. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että poliisilla on selkeä ja tarkka käsitys siitä, minkälaisiin tilaisuuksiin tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaisia päätöksiä kohdistetaan. Lisäksi on epäselvää, miten esimerkiksi yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden ennalta estäminen voitaisiin käytännössä suorittaa, jos näistä ei jostakin syystä ilmoitettaisi ennalta. Samoin kuin virka-avun osalta, poliisi ei voi joutua tilanteeseen, jossa se joutuisi tapauskohtaisesti arvioimaan ja soveltamaan sitä, onko joku toiminta kiellettyä vai ei. Tartuntatautilain 58 §:ssä ei ole sinänsä määritelty, minkälaisia ehtoja yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten kieltämiseksi voidaan asettaa eikä hallituksen esityksessä ole asiasta mainintaa. Joka tapauksessa poliisin toimivalta olisi kuitenkin yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten osalta siltä osin jälkikäteistä, että se perustuisi jo tehtyjen päätösten valvontaan ja se kattaisi rikkomistapauksissa toiminnan estämisen, keskeyttämisen tai päättämisen. Tältä osin Poliisihallitus pitää erityisen tärkeänä, jotta poliisi voisi ylipäätään toimia esitettyjen toimivaltuuksien mukaisesti, että luodaan sellainen toimiva mekanismi, joka mahdollistaisi sen, että poliisilla olisi aina ajanmukainen ja täsmällinen tieto siitä, minkälaisten yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestäminen olisi kiellettyä. Muut ehdotetut säännökset Ehdotetun tartuntatautilain 88 a §:n osalta Poliisihallituksella ei ole erityisiä huomioita. Ehdotettu muutos poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta tulisi kirjoittaa vastaamaan tartuntatautilain vastaavia säännöksiä. Esimerkiksi jos poliisille jäisi toimivalta valvoa vain yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien päätösten noudattamista ja tarvittaessa estää, keskeyttää tai päättää yleisötilaisuudet tai yleiset kokoukset, ja muilta osin poliisi toimisi virka-apuna antavana viranomaisena muille tartuntatautilaissa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille, ei poliisilaissa voi mainita muiden vastaavien tilaisuuksien ja kokoontumisten estämisestä.
      • Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Oulun seudun ympäristötoimi kannattaa esitystä siitä, että kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain nojalla toimivaltaiset toimielimet tai viranomaiset voivat mainittujen lakien nojalla tekemänsä tarkastuksen yhteydessä tarkastaa tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden tai rajoitusten noudattamisen. Ja, että kunnan terveydensuojelulain nojalla toimivaltainen toimielin tai viranomainen voi suorittaa tarkastuksen myös aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Onko tarkoitettu, että aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä vain terveydensuojelulain nojalla toimivaltainen viranomainen voi suorittaa tarkastuksen. Elintarvikelain nojalla toimivaltaista viranomaista aluehallintovirasto tai Liikenne- ja viestintävirasto ei voisi pyytää suorittamaan tartuntatautilain mukaista tarkastusta? Osa valvontakohteista on sellaisia, joita valvotaan ainoastaan elintarvikelain perusteella. Mikäli halutaan, että elintarvikelain nojalla toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tarkastaa em. kohteita aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä, olisi hyvä myös tämä huomioida. Ympäristöterveydenhuolto valvoo riskiperusteisesti ihmisten terveyteen vaikuttavaa elinympäristöä. Tulee kuitenkin huomioida, että kaikissa valvontakohteissa ei käydä välttämättä edes vuosittain. Mikäli kohteisiin velvoitetaan tekemään tarkastuksia, jotka eivät kuulu tavanomaiseen valvontasuunnitelmaan, tulee tähän vaaditut resurssit huomioida. Tartuntatautilain valvominen voi viedä paljon resursseja ja voi vaarantaa kunnan elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla toimivaltaisten viranomaisen normaalien tehtävien suorittamisen erityisesti, jos tilanne jatkuu pitkään. Tarkastaminen edellyttää riittävän suojavarustuksen käyttöä. Ympäristöterveydenhuollolla tulee olla käytössä riittävä määrä suojavarusteita tarkastusten tekemistä varten.
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntayhtymä katsoo positiivisena, että viranomaisten välistä yhteistyötä määritellään ja selkeytetään.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59§ Antaisi kunnille mahdollisuuden valvoa itse tekemänsä päätöksen noudattamista. AVI ja VALVIRA kuitenkin valvoisivat kuntia siltä osin, kuin tavanomaisessakin tilanteessa (mm. terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista). Pykälään tulisi kuitenkin tarkentaa, että AVIn ja VALVIRAN tulee huolehtia kansalaisten perusoikeuksien toteutumisesta ja ns. ylirajoittamisen ehkäisystä korostetun huolellisesti poikkeusoloissa. Erityisesti integroidut sotepalvelut, kuten kuntoutus, huomioidaan huonosti rajoitustoimenpiteissä ja keväällä 2020 muodostui merkittäviä ongelmia kuntoutuksen toteuttamisessa hoitolaitoksissa ja kouluissa. Ongelma johtui viranomaisten ohjeiden väärästä tulkinnasta ja toisaalta myös kuntoutuspalveluiden huonosta tuntemisesta.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tiedonsaantioikeutta ja virka-apua koskevat täsmennykset ovat perusteltuja. Poliisin virka-avun maksullisuus olisi tarpeen todeta lain tasolla. Keskeisten yksityiskohtien jättäminen vain hallituksen esitykseen johtaa käytännön soveltamisongelmiin ja siihen, että paikalliset viranomaiset yksi toisensa jälkeen selvittävät samoja asioita.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tarvittavat lakimuutokset myös muualle lainsäädäntöön voisivat mahdollistaa sen, että rajaviranomaiset voisivat tehdä karanteenipäätöksiä riskimaista saapuville, koska kyseisten karanteenipäätösten tekemiseen ei tarvita lääketieteellistä asiantuntemusta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 59 a § EK huomauttaa, että säännöksessä kuvattujen toimien tulee koskea samalla tavoin niin julkisia kuin yksityisiä palveluntuottajia. Näin myös valvovan viranomaiset toimet velvoitteiden ja rajoitusten valvontatoimien tulee olla yhdenmukaisia riippumatta siitä, onko kyseessä julkinen vai yksityinen palveluntuottaja. 59 b § Pykälässä esitettäisiin toimivaltasäädöksiä sääntelyn valvontaan. Toimivalta olisi käytännössä laaja elinkeinotoimintaan kohdistuva tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. EK ehdottaa, että pykälän perusteluihin lisättäisiin maininta siitä, että liikesalaisuuksien salassapidosta tulee pitää erityisesti huolta. Tarkastukset eivät saa johtaa liikesalaisuuksien paljastumiseen. 59 c § On tärkeää varmistaa, että määräyksiä ja pakkokeinoja harkittaessa, tehtäessä ja täytäntöön pantaessa varmistetaan, että käytettävissä on kaikki tarvittava asiantuntemus myös kohteena olevan yrityksen toimialan ja toiminnan erityispiirteistä. Eri viranomaiset vastaavat eri alojen yritysten valvonnasta normaaliaikana ja on tärkeää, että näiden viranomaisten asiantuntemusta käytetään hyväksi myös nyt puheena olevissa tilanteissa.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lakimuutoksella annettaisiin kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiselle toimivalta valvoa myös tartuntatautilain nojalla annettujen velvoitteiden noudattamista. Kuten perustelumuistiossa todetaan, järjestely mahdollistaa kunnan henkilöresurssien tarkoituksenmukaisen käyttämisen. Elintarvike- ja terveydensuojelulain nojalla valvotaan pitkälti samoja toimijoita, joita lakimuutokseen sisältyvät velvoitteet ja rajoitukset koskevat. Terveydensuojelu- ja elintarvikevalvonnan viranhaltijoilla on myös hygieenisten olosuhteiden valvontaan liittyvä osaaminen. Kansanterveyslain 6 §:n mukaisesti kansanterveystyön toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnassa yksi tai useampi kunnan määräämä monijäseninen toimielin. Kansanterveyslain 12 § antaa toimielimen alaiselle viranhaltijalle oikeuden suorittaa toimialaansa kuuluvia tarkastuksia. Tartuntatautilain 9 §:ssä viitataan kunnan osalta kansanterveyslakiin ja säädetään tartuntataudeista vastaavasta lääkäristä. Kunnalla olisi tartuntatautilain muutosluonnoksen 59 c §:n mukaan mahdollisuus antaa toiminnanharjoittajalle määräyksiä, jos velvoitteita ei noudatettaisi. Määräysten käsittely monijäsenisessä toimielimessä olisi raskasta ja hidasta. Monissa tapauksissa olisi tarkoituksenmukaista, että määräysten antamisesta voisi huolehtia tarkastuksen tehnyt, esimerkiksi terveydensuojelu- tai elintarvikevalvontaa tekevä viranhaltija. Tartuntatautilain muutosluonnokseen ei kuitenkaan sisälly mahdollisuutta siirtää monijäsenisen toimielimen toimivaltaa edelleen viranhaltijalle. Lakiluonnokseen tulisi lisätä tämä mahdollisuus. Lakiluonnoksen 59 b §:ssä säädetään tarkastuksista. Neljännen momentin mukaan kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain nojalla toimivaltaiset toimielimet tai viranomaiset voivat mainittujen lakien nojalla tekemänsä tarkastuksen yhteydessä tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen. Vaikka pykälän ensimmäinen momentti antaneekin terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisille toimivallan tehdä tarkastus myös muuten kuin terveydensuojelu- tai elintarvikelain mukaisen tarkastuksen yhteydessä, tulisi pykälä muotoilla tältä osin selkeämmin. Epidemiatilanteen ollessa rauhallinen lienee tarkoituksenmukaista valvoa tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden noudattamista muun tarkastustoiminnan yhteydessä. Jos epidemiatilanne kuitenkin selvästi heikkenee tai velvoitteiden noudattamatta jättämisestä tulee ilmoituksia viranomaisille, voi olla tarpeen tehdä tarkastuksia myös muuten kuin terveydensuojelu- tai elintarvikelain mukaisen tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksia voidaan lisäksi tarvita myös sellaisiin kohteisiin, jotka nykyään eivät ole terveydensuojelu- tai elintarvikevalvontaviranomaisen säännöllisen valvonnan piirissä. Nopeita toimenpiteitä vaativissa tilanteissa terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisten keskittymisen tilapäisesti pelkästään tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden noudattamisen tarkastamiseen ilman samalla tehtävää terveydensuojelu- tai elintarvikelain mukaista tarkastusta tulisi olla selkeästi mahdollista.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Pohjois-Savon hyvinvointialue, Irma Koivula on PSSHP tartuntataudeista vastaava lääkäri, Hedman Antti
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • On hyvä, että poliisin tiedonsaantioikeus ja virka-apu ovat selkeästi kirjattu ehdotukseen.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Rajoitustoimenpiteiden asettamisen valvonta on erittäin tärkeää. Keväällä valmiuslain poikkeusmääräysten ollessa voimassa, olivat väärinkäytökset yleisiä. Työnantajat määräsivät ylityöhön ilman suostumusta, vuosilomia peruttiin ja työntekijän irtisanomisaikaa pidennettiin koronaan vedoten, vaikka koronavirusepidemia ei koskettanut organisaatiota/aluetta. Valmiuslaki muutti henkilöstö asemaa ja oikeusturva puuttui heiltä. Valvovalla viranomaisella ei ollut keinoja puuttua tilanteeseen, vaikka koronatilanne olisi ollut hallittavissa säännönmukaisin toimivaltuuksin.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ehdotetut muutokset ovat erittäin kannatettavia pysyvinä muutoksina tartuntatautilakiin. Järjestyksestä vastaavien viranomaisten toimivaltaa lisätään myös tartuntatautien rajoittamista estäviin toimiin, mikä on erittäin kannatettavaa. Rajavartiolaitokset sisällyttäminen säädökseen on erittäin kannatettavaa rajapisteissä toteutettavan terveysneuvonnan ja tarttuvan taudin testauksen toteuttamisen näkökulmasta.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Aluehallintovirastolle tulee antaa oikeus ja velvoite seurata päätöksiä määräyksistä karanteeniin/eristyksiin, ainakin 1-2 kk määräajan jälkeen.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • -
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Säännösten muutokset ovat perusteltuja mm. koskien tiedonsaantioikeutta ja valvontaa nykytilanteessa.
      • Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Ympäristöterveydenhuolto, Felin Elina
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • § 59 b Tarkastukset Terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisilla on osaamista ja kokemusta hygieenisten olosuhteiden valvonnasta ja osa valvontakohteista on samoja. Tältä osin lakiesitys on järkevä ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttämistä tässä tilanteessa. Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää valvonnan määrään, resurssitarpeeseen ja rahoitukseen. Kunnille osoitettaviin uusiin (ja osin valtiolta kunnille siirtyviin) tehtäviin tulee osoittaa myös rahoitus. Esityksessä arvioidaan, että kunnille esitetyistä uusista valvontatehtävistä ei aiheudu kustannuksia. Tämä tarkoittaa siis käytännössä, että valvontatehtävät tehdään nykyisellä resurssilla niin, että lakisääteistä elintarvikevalvontaa ja terveydensuojeluvalvontaa vähennetään vastaavasti. Väliaikaisesti, ja johonkin rajaan asti, tehtäviä voidaan priorisoida epidemiatilanteen hoitamiseksi. Esityksen mukaan kuitenkin valvottavia kohteita olisi paljon, ja tarkastustoiminnassa tultaisiin tukeutumaan merkittävästi kunnan tekemiin tarkastuksiin. Kunnan terveydensuojeluviranomaista voidaan myös pyytää tekemään tarkastuksia AVIn ja Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Jos valvontaa on tosiasiallisesti tarkoitus tehdä, tämä aiheuttaa lisätehtäviä ja kustannuksia kunnille ja valvontatarvetta kohteisiin, jotka eivät muutoin ole säännöllisessä valvonnassa tai muu valvontatarve niihin on hyvin vähäinen (esim. julkiset kulkuneuvot, teatterit, tapahtumat, yökerhot, pubit). Vaikka sanamuotona on käytetty pyyntöä, on kunnan vaikea kieltäytyä tällaisesta pyynnöstä. Kunnille aiheutuu myös tulonmenetyksiä, koska tartuntatautilain mukaisista tarkastuksista ei peritä maksua vrt. elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaisista tarkastuksista peritään toiminnanharjoittajalta maksu. § 59 c Määräykset ja pakkokeinot Hallinnolliset pakkokeinot ovat välttämättömiä valvonnan tehokkuuden kannalta, mutta vaativat käytännössä huomattavan paljon resurssia ja siihen tulee uutena tehtävänä osoittaa myös rahoitus.
      • Lieksan kaupunki, Lieksan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 252
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • On tarkoituksenmukaista laajentaa tiedonsaantioikeuksia kunnan tartuntatautilääkärille sekä tarvittaessa muillekin viranomaisille. Tämä mahdollistaa nopean reagoinnin epidemian leviämisen estämiseksi. Valvovien viranomaisten kuten poliisin ja terveydensuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeus on välttämätön tehtävän hoitamiseksi. On kuitenkin huomattava, että tiedon saannin laajentaminen on yksilön tietosuojan kannalta ongelmallinen asia ja voi aiheuttaa ongelman suhteessa perustuslakiin. On tarkoituksenmukaista, että tullin ja rajavartiolaitoksen mahdollisuutta antaa pyydettäessä virka-apua laajennetaan silloin, kun siihen on mahdollisuutta ydintoiminnan häiriintymättä. Poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin resurssit ovat kuitenkin varsin rajalliset, eivätkä ne tosiasiallisesti pysty juurikaan ottamaan lisätehtäviä hoitaakseen. Tämän takia olisi syytä arvioida valvonnan toteuttamisen tarvitsemaa resurssointia lausuntoluonnoksessa esitettyä realistisemmin ja tarvittaessa osoitettava tehtävien hoitamiseen tarvittava lisäresurssi.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Näiden pykälien sisältö on hyvä ja tarpeellinen.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Säännosten muutokset koskien 59a-59c §:iä lisäävät kuntien velvollisuuksia ja tätä kautta kunnille siirtyviä töitä. Kaikille kunnille, erityisesti pienille kunnille muutoksen toteuttaminen on haasteellista.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien muita pykäliä (3 §, 24 §, 91 § ja 92 §)
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • -
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • -
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • THL:llä ei ole erityisiä huomioita pykäliä koskien.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 24 §:ä koskevan muutosesityksen mukaan myös kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi, samoin kuin THL:lla ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä, oikeus saada eri viranomaisilta, laboratorioilta, yksityisiltä sosiaali- ja ter-veydenhuollon toimijoilta epidemian selvittämisessä tarvittavia välttämättömiä tieto-ja. Tiedonsaantioikeus koskisi myös matkustajia koskevia tietoja, joita on mm. mat-kanjärjestäjillä, majoituksen tarjoajilla sekä ilma- ja muiden alusten omistajilla. Vas-taavasti myös kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi oikeus luovuttaa viranomaisille tartuntatautiepidemian selvittämisessä tarvittavia tietoja. Näitä muu-toksia Kuntaliitto pitää tarpeellisina koska ne käytännössä nopeuttavat tartunnan jäl-jitystä. Kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin tiedonsaantioikeutta Kuntaliitto kannatti jo vuonna 2014 tartuntatautilaista antamassaan lausunnossa.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 24 §: Perusteltu muutosehdotus, koska lisää kunnan tartuntatautilääkärin tiedonsaantioikeutta sairastuneista ja altistuneista, helpottaa jäljitystyötä.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • ei kommentoitavaa
      • Helsingin kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Helsingin kaupunki huomauttaa 24 §:stä, että lain tasolla tulee säätää tarkasti luovutettavista tiedoista sekä altistuneen että tartunnanlähteen osalta. Käsitteenä välttämättömät tiedot on monitulkintainen ja vaatii tapauskohtaista harkintaa. Ajallisesti kriittisissä tilanteissa on olennaista, että luovutettavat tiedot on selkeästi määritelty lain tasolla ja tietojen luovutus on sujuvaa ja yhdenmukaista. 24 §:n 2 momentissa tulee olla määriteltynä tiedonsaantioikeus myös sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä. Esitysluonnoksessa kunnalla on oikeus saada välttämättömiä tietoja kunnan ja valtion terveydenhuolto-, terveydensuojelu-, eläinlääkintä- ja elintarvikevalvontaviranomaisilta sekä 18 §:ssä tarkoitetuilta laboratorioilta ja yksityisiltä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiltä sekä itsenäisiltä terveydenhuollon ammatinharjoittajilta. Tartunnan jäljittämiseksi on lisäksi olennaista, että kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri voisi saada välttämättömiä tietoja myös sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä. Tartunnan jäljittämiseksi on olennaista myös, että kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri voisi saada välttämättömiä tietoja liikunta-, ravintola-, majoitus- ja tapahtumapalveluja sekä muita yleisötilaisuuksia järjestäviltä elinkeinonharjoittajilta. Välttämättömiä tietoja tulisi saada myös harrastusryhmiä ylläpitäviltä tahoilta ja joukkoliikennepalvelujen tarjoajilta. Lisäksi tartuntaketjujen selvittämiseksi välttämättömiä tietoja tulisi saada henkilöiltä, jotka osallistuvat vapaamuotoisiin joukkokokoontumisiin kuten esimerkiksi opiskelijoiden vapaa-ajan tapahtumiin ja satunnaisiin harrastusryhmiin. 24 §:n 4 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on oikeus luovuttaa tietoja kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan kunnalla tulee olla nimenomainen tiedonsaantioikeus myös sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tietoihin eikä niin, että tietojen luovutus on sairaanhoitopiirin kuntayhtymän harkinnan varassa. Täytäntöönpanoa koskevasta 91 §:stä puuttuu maininta 59 c §:stä.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Lakiehdotuksen 24 §ssä säädetty tiedonsaantioikeus nyt rajattu seuraavasti ”-- kuljetus- tai liikennepalvelun palveluntarjoajalta, matkanjärjestäjältä, majoituksen tarjoajalta ja ilma-aluksen tai muun aluksen omistajalta, haltijalta tai käyttäjältä”. Käytännössä tartuntatautiviranomainen voi tartunnanjäljitystyötä tehdessään tarvita esimerkiksi kuntosalin, ravintolan tai kulttuuritapahtuman osallistujatietoja. Espoon kaupungin näkemyksen mukaan harkittavaksi tulisikin ottaa, voisiko tiedonsaantioikeuden laajentaa samoin kuin kohdassa Liite 1 Toimialat 58 g § on määritelty.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 3 § muutos tarpeellinen. 24 § tiedonsaantioikeus pitäisi ulottaa myös oppilaitosten, koulujen, päiväkotien epidemioiden selvittämiseen ja tällöin epidemiaselvityksessä tarvittavien tietojen saamiseen (esim. henkilötiedot, yhteystiedot).
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 3 §. Määritelmät. 3 § on tervetullut selvennys eristykseen ja karanteenin, jonka toteuttaminen on voimassaolevan lainsäädännön perusteella osoittautunut ristiriitaiseksi nykyisessä SARS-CoV2 taudin osalla. Pykälän 5 kohdan eristämistä koskevaa määritelmän muuttaminen terveydenhuollon toimintayksiköstä siten, että sairastuneen terveydentilaa voidaan seurata tämän ollessa kotona tai muussa vastaavassa paikassa. Mikäli ulkomaalaisella turistilla eristämistilana voidaan pitää esimerkiksi hotellihuonetta, tulee tämä huomioida pykälän perusteluissa siten, että kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin tulee ohjeistaa ja valvoa eristyksen toteutusta tällaisissa tilanteissa.
      • Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Sairaanhoitopiireillä ja kunnilla on laajasti käytössä tartunnan jäljitykseen sairaalainfektiorekisteri eli SAI. Tässä tietojärjestelmässä on mahdollisuus seurata ja jakaa henkilötietoja tartunnanjäljitykseen liittyen sairaista ja altistuneista. Koska tartuntaketjut eivät noudata kunta- tai sairaanhoitopiirirajoja, on ensiarvoisen tärkeää, että SAI-tartunnanjäljitystyökalussa kunnat- ja sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaavat lääkärit voidaan luvittaa tietojärjestelmässä niin, että he näkevät järjestelmästä automaattisesti tartuntatautiketjut. Nyt lakimuutos laajentaa tiedonsaantioikeutettujen piiriä kunnan tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin. Ehdotettu muutos on kannatettava. Kuitenkin 24 §:ssä tiedonsaantioikeus voidaan katsoa rakennetuksi siten, että tietoja tulee erikseen pyytää toiselta viranomaiselta tapauskohtaisesti. Tämä ei vastaa olemassa olevaa käytäntöä, jossa tiedot saadaan luvituksen perusteella suoraan tietojärjestelmästä, joka kerää lokidatan tietojärjestelmän käytöstä. Tämä aiheuttaa tulkintaristiriitoja siitä, että voidaanko tällaista automaattista luvitusta sallia. Asian selkeyttäminen lain tasolla olisi ensiarvoisen tärkeää. Käytännön jäljitystyö ei toimi tartuntamäärien mahdollisesti kasvaessa siten, että tietoa tulee aina erikseen pyytää. Tiedonsaantiin oikeutetuilla tahoilla tulee olla oikeus nähdä tiedot automaattisesti jo käytössä olevasta järjestelmästä. Tartuntatautilain 24 §:n 2 momentissa on eritelty tahoja, joilla on velvollisuus antaa tietoja salassapitosäännösten estämättä. Käytännön työssä on käynyt ilmi, että sanamuoto ei kata esimerkiksi elokuvateattereita, ravintoloita ja muita vastaavia palvelunjärjestäjiä, jotka tarjoavat palveluita siten, että tautitapauksissa suuri joukko palvelun käyttäjiä on voinut altistua. Tämä on aiheuttanut tartunnanjäljitykseen käytännön ongelmia. Tartunnanjäljityksen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että tiedonantovelvollisuus laajennettaisiin koskemaan myös tällaisia toimijoita. Mikäli asiassa ei nähdä perustuslaillista ongelmaa, niin tiedonantovelvollisuuden laajentamista tulisi harkita ulottamaan myös yhdistysten, seurakuntien ja yksityisten kokoontumiset.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • 24 § 2 momentin mukaan tartuntatautiviranomaisilla on oikeus saada liikennepalvelun tarjoajalta matkustajana olleen henkilön yksilöintitiedot riippumatta siitä kerääkö liikennepalvelun tarjoaja kyseisiä tietoja vaiko ei. Säännös on monien palveluntuottajien järjestettävissä, mutta vaikkapa HSL lienee suurissa vaikeuksissa tuon toteuttamisen kanssa. Säännös kannattaisi korjata toteuttamiskelpoiseksi.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Finnair Oyj, Yhteiskuntasuhteet, Sotaniemi Anna
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Ehdotuksessa esitetään muutosta lain 24 §:ään mm. siten, että liikennepalvelun tarjoajalla olisi velvollisuus luovuttaa matkustajana olleen henkilön henkilötunnus, nimi, syntymäaika, sukupuoli ja yhteystiedot THL:lle, sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Tietosuoja-asetuksen minimointiperiaatteen mukaan henkilötietojen on oltava rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista niihin tarkoituksiin, joita varten tietoja käsitellään. Tästä syystä Finnair kerää hyvin rajoitetusti henkilötietoja asiakkailtaan. Pakolliset elementit varauksessa ovat ainoastaan nimi, lennon numero, päivämäärä sekä lähtö- ja kohdeasema. Finnairin ei missään tilanteessa kerää asiakas- ja matkustajarekistereihinsä asiakkaan henkilötunnusta eikä sukupuolta. Lentoyhtiöiden käyttämät varausjärjestelmät eivät kykene riittävällä nopeudella huomioimaan alati muuttuvia viranomaisvaatimuksia. Muutosten tekeminen järjestelmään yksittäisen lentoyhtiön esityksestä voi viedä vuosia ja maksaa lentoyhtiölle satoja tuhansia euroja. Varauksia Finnairin lennoille tehdään myös usean muun varausjärjestelmän kautta erityisesti matkatoimistojen toimesta. Näihin järjestelmiin Finnairilla ei ole mahdollisuutta puuttua. Rekisteritietojen laajentaminen ehdotuksessa esitettyihin tietoihin ei olisi Finnairin liiketoiminnan kannalta perusteltua eikä tietosuoja-asetuksen periaatteiden ja rekisterinpitäjän vastuullisen toiminnan mukaista. Näin ollen Finnair ei tue ehdotettua muutosta lain 24 §:ään.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • 3§ osalta ei huomautettavaa, 24½:n osalta tiedonsaantioikeuden kirjaaminen on asianmukaista.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Hyvinvointiala HALI ry kannattaa määritelmien muuttamista (3 §) esitetyllä tavalla sekä tiedonsaantioikeuksien laajentamista (24 §). Kannatamme myös ”päivähoito” -termin ajantasaistamista ”varhaiskasvatus” -termiksi (91 §). Lisäksi toteamme, että Covid 19 -pandemian yhteydessä on osoittautunut, että yksityisen sektorin tuki testaamisessa ja tartuntojen jäljittämisessä esimerkiksi työterveydenhuollon kanssa yhteistyössä on tehokasta ja kustannuksia säästävää julkisen ja yksityisen yhteistoimintaa. Nyt käsiteltävänä olevassa lakiesityksessä tulisi varautua ennalta siihen, että julkinen sektori voi tilanteen niin edellyttäessä ulkoistaa tietosuoja- tai muiden määräysten estämättä myös jäljityspalveluiden hankkimisen yksityisiltä tuottajilta. Palvelun sisällön määräisi julkinen järjestämisvastuussa oleva taho samoin periaattein kuin julkisen tuottama oma jäljityspalvelu toteutetaan.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 3 § Määritelmät Määritelmän muutos esityksen mukaisesti on välttämätön, niin että henkilön hoitamisen lisäksi vaihtoehdoksi tulisi henkilön terveydentilan seuranta, koska kaikki eritykseen määrätyt henkilöt eivät välttämättä tarvitse hoitoa tartuntataudin vuoksi. 24 § Tiedonsaantioikeus epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi. Pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tahoksi, jolla on oikeus saada momenteissa määritettyjä tietoja. Voimassa olevan säännöksen mukaan vain Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä on oikeus saada pykälän 2 ja 3 momenteissa mainittuja tietoja. Kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri voisi siten saada epidemian havaitsemiseen, syyn selvittämiseen ja tartunnan jäljittämiseen tarvittavat tiedot sekä mainitussa tarkoituksessa käsitellä tartuntatautiin sairastuneiden ja muiden henkilöiden niille antamia tietoja. Koronavirusepidemian aikana on tullut esille tilanteita, joissa kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri olisi tarvinnut tietoja 2 ja 3 momentissa mainituilta tahoilta. Kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri on joutunut pyytämään sairaanhoitopiiriä hankkimaan tartunnan jäljittämiseksi tarvittavat tiedot, mikä on viivästyttänyt tartunnan jäljitystä. Pidämme erittäin tärkeänä 24 § uudistamista ehdotetulla tavalla, jotta tartunnan jäljittäminen käynnistyisi välittömästi ilman viiveitä. Toimenpiteet koronan leviämisen estämiseksi ja erityisesti henkilöstön ohjaaminen ja suojaaminen, perehdyttäminen pitää saada tartuntatautilakiin selkeämmin esille. Työnantajan velvollisuus on tuoda riittävä tieto hoidettavista asiakkaista ja potilaista työntekijöille heidän valmistautuessaan hoitamaan vaarallista tartuntatautia sairastavaa potilasta. SuPerin kokemuksien mukaan työnantajien toimet hoitohenkilökunnan suojaamiseksi ovat olleet riittämättömiä Covid – 19 - epidemian aikana.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 24 § Pitäisikö myös valtion elintarvikevalvontaviranomainen lisätä tiedonsaajiin. Eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi salassapito-säännösten estämättä oikeus luovuttaa tartunta-tautien torjunnasta vastaaville viranomaisille, kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisille sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle ja valtion elintarvikeviranoamaiselle sellaiset epidemian selvitystä tehdessään saamansa tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainituille viranomaisille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Voimassa olevan tartuntatautilain 24 §:n 4 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tartuntatautien torjunnasta vastaaville viranomaisille, kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisille sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle sellaiset epidemian selvitystä tehdessään saamansa tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainituille viranomaisille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kyseistä 24 §:n 4 momenttia siten, että oikeus tietojen luovuttamiseen on myös kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä. Voimassa olevan tartuntatautilain 76 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus vastaa lääkejakelun turvallisuudesta, toimivuudesta sekä lääkealan toimijoiden ohjauksesta. Fimean näkökulmasta on tärkeää, että Fimealla on riittävät tiedonsaantioikeudet sairaanhoitopiirien hoidossa olevien potilaiden määrästä sekä lääkekulutuksesta, jotta voidaan saada riittävä tilannekuva lääkehuollon toimivuudesta, ja jotta voidaan ennustaa lääkkeiden riittävyyttä. Fimean näkökulmasta tartuntatautilain muutosten yhteydessä tulisi siten harkita sitä, tulisiko tartuntatautilaissa säätää erikseen myös Fimean tiedonsaantioikeuksista koskien tartuntataudin johdosta hoidettavien potilainen määrää ja tartuntataudin hoidossa käytettävien lääkkeiden kulutusta. Tiedonsaantioikeuksien tarkentamien parantaisi Fimean mahdollisuuksia huolehtia lakisääteisten tehtävien toteuttamisesta koskien lääkejakelun toimivuutta. Lääkkeiden riittävyyden arvioimisen ja lääkkeiden riittävyyden ennustamisen näkökulmasta olennaisia ajankohtaisia tietoja ovat esimerkiksi varmistetut tartuntatautitapaukset, sairaalassa hoidettavien potilainen kokonaismäärä sekä kokonaismäärän muutokset, tehohoitopotilaiden määrä ja sen muutokset sekä tartuntataudin johdosta aiheutuneet kuolemantapaukset.
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Aluehallintovirastoilla ei ole näihin kommentoitavaa.
      • Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tiedonsaantia koskevaa lisäystä pidetään hyvänä (24 §).
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntayhtymä ehdottaa pohdittavaksi, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi salassapitosäännösten estämättä ja korvauksetta oikeus saada myös kouluilta ja varhaiskasvatuksesta epidemian havaitsemiseen, syyn selvittämiseen ja tartunnan jäljittämiseen välttämättömät tiedot sekä mainitussa tarkoituksessa käsitellä tartuntatautiin sairastuneiden ja muiden henkilöiden niille antamia tietoja.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • --
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • 92 § EK toteaa, että lakiehdotuksen 58 d ja 58 g pykäliin ehdotetut rajoitukset ovat poikkeuksellisen kovia puuttumisia elinkeinovapauteen. Rajoitukset ovat sinänsä terveydensuojeluperusteilla ymmärrettäviä. Sääntelyn ankara luonne korostaa kuitenkin perustuslain 21 §:n oikeusturvaperusoikeuden toteuttamiseksi tarvetta saada rajoitukset arvioitavaksi tuomioistuimessa. Tämän takia EK esittää, että myös 58 d §:n ja 58 g §:n mukaisia rajoituksia koskevat muutoksenhakuasiat säädettäisiin 92 §:ssä käsiteltäviksi kiireellisinä.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • 24 §: On hyvä, että tiedonsaantioikeus epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi laajennetaan koskemaan myös kunnan tartuntataudeista vastaavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • On erittäin tärkeää, että 24 §:ssä säädetään nyt ennakkotiedon kulusta sairaanhoitopiirin ja kunnan tartuntataudeista vastaavalle taholle liikennevälineiden, majoituslaitosten ja yleisötapahtumien suhteen. Erityisesti lento- mutta myös laivamatkustajien yhteystietojen välittäminen yhtiöltä em. viranomaisille helpottaa terminaaleissa tapahtuvan terveysneuvonnan ja testaamisen suunnittelua ja toteutusta.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • 3 §: Erittäin tarpeellinen muutos. 24 §: Tarpeellinen muutos. Selkeyttää kuntien tartuntataudeista vastaavan lääkärin asemaa. 91 § ja 92 §: -
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Esitetyt muutokset ovat kannatettavia.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • 3 §:n määritelmän muutos on välttämätön. 24§:ssä kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri on tarpeellinen lisäys.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Esitetyt muutokset kannatettavia.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Kommentit koskien yleisperusteluja
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei lausuttavaa
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on 21.9.2020 toimittanut oikeuskanslerille lausuntopyynnön julkaisemisen jälkeen päivitetyn version hallituksen esityksen jaksosta 12 (suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). Oikeuskansleri on antanut lausuntonsa tämän version perusteella. Suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa käsitellään laajasti ehdotettavien toimenpiteiden oikeasuhtaisuutta. Toimenpiteet on tarkoitus porrastaa koronavirusepidemian etenemisen ja vakavuuden mukaan siten, että perusoikeuksia ei rajoitettaisi enempää kuin tilanne edellyttää. Lähestymistapaa voidaan pitää hyvin perusteltuna. Jaksossa olisi kuitenkin tarpeen selvemmin tuoda esiin, miten tämä lähestymistapa käy ilmi ehdotettavista säännöksistä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia henkilön eristämistä ja karanteenia koskeviin säännöksiin. Eristäminen tai karanteeni koskee merkittävää puuttumista henkilön perusoikeuksiin. Suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa on sen vuoksi syytä käsitellä ehdotettuja muutoksia perustuslain 7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen vapauden näkökulmasta.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Luonnoksen perusteluissa otetaan kantaa suomalaiseen yritysrakenteeseen. PAM haluaa nostaa esiin, että yksittäisistä palvelualoista esimerkiksi matkailuala työllistää noin 142 000 henkilöä. Täten yrityksille suunnitellut tartuntatautilain määräaikaiset säännökset tulevat koskemaan suurta yritysjoukkoa, joiden toiminta eroaa samasta toimialaluokittelusta huolimatta merkittävästi maantieteellisen sijaintinsa, sesonkiluonteisuutensa sekä erikoistuneisuutensa mukaan. Reilun kilpailun edistämiseksi on tärkeää, että kunnat ja aluehallintoviranomaiset tulevat kohtelemaan säännösten soveltamiseen liittyvien päätösten kohdalla yksittäisiä yrityksiä tasapuolisesti.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Yleisperusteluiden (s. 32) mukaan poliisin virka-apu olisi maksullista. Lakiehdotuk-sessa ei kuitenkaan ole otettu tähän kantaa. Yleisperusteluilta puuttuu tältä osin myös säädöspohja, sillä asiasta ei löydy nimenomaista mainintaa perusteluissa viita-tuissa tartuntatauti- taikka poliisilaissa. Todettakoon, että myös Sisäministeriön so-siaali- ja terveysvaliokunnalle antamassa lausunnossa (tartuntatautilain väliaikainen muuttaminen HE 72/2020 vp, laki 400/2020) oli nostettu virka-avun maksullisuuden epäselvyys esille eikä valiokunta nähnyt tarpeelliseksi tarkentaa tartuntatautilain sääntelyä tältä osin.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Päivittäistavarakauppa ry, Yhteislausunto Päivittäistavarakauppa ry ja Kaupan liitto
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Päivittäistavarakauppa PTY ry ja Kaupan liitto ymmärtävät tarpeen säätää edellytyksistä, joita noudattamalla erilaisia palveluja voidaan koronavirusepidemian aikana tarjota asiakkaille turvallisesti ja estää tartuntojen leviämistä mahdollisimman tehokkaasti, tavoitteena välttää yhteiskunnan kannalta laaja-alaiset ja -vaikutteiset rajoitustoimet. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla sääntelyn ja rajoitustoimien kohdistaminen elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole omaehtoisesti toteuttaneet tehokkaita suojatoimenpiteitä tai noudattaneet viranomaisohjeita ja -määräyksiä, sekä toimintaan, joissa tartuntariski on todettu merkittäväksi. Kaikissa tilanteissa elinkeinoelämään kohdistuvien rajoitustoimien tulisi olla vähimmän haitan periaatteen mukaisesti rajattu asiallisesti, ajallisesti ja alueellisesti, minkä lisäksi niiden tulee olla oikeasuhtaisia ja tarkkarajaisia. Esitetyllä tavalla viranomaisten toimivaltuudet muodostuvat suhteettoman laajoiksi, ottaen huomioon puuttumisen perusoikeuksilla turvattuihin omaisuuden suojaan ja elinkeinovapauteen. On myös huomioitava yritysten jo toteuttamat toimenpiteet. Esimerkiksi kaupan toimijat ovat omaehtoisesti toteuttaneet viruksen leviämistä ehkäiseviä toimenpiteitä laajasti. Lain valmistelussa olisi tärkeää huomioida kokemukset ulkomailta. Lakiesityksessä ei ole tehty vertailua muiden maiden lainsäädäntöön eikä kokemuksiin, saati tutkittu muita toteuttamisvaihtoehtoja. Rajoitukset aukioloihin tai asiakasmääriin ovat muissa maissa lisänneet hamstrausta ja levottomuuksia, eivätkä välttämättä ole olleet toimivia. Lisäksi asiakasmäärien rajausta on erittäin vaikea valvoa. Viranomaisten suositus alueellisesta, asiakkaisiin kohdistuvasta maskien käytöstä olisi parempi ratkaisu, jos tautitilanne sitä vaatii. Lakiesityksen valmistelu on tehty viranomaistyönä sosiaali- ja terveysministeriössä, eikä sidosryhmiä ole kuultu valmistelun aikana. Lausuntoaika on hyvin lyhyt, eikä kaikkia lausumisen kannalta olennaisia tietoja ole saatavilla (mahdollisten asetusten sisältö, kokemukset ulkomailta jne.). Tämä on huolestuttavaa, sillä esitys pitää sisällään useita perustuslailla suojattuun elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan kohdistuvia merkittäviä kustannuksia ja taloudellista vahinkoa aiheuttavia rajoituksia. Myöskään erilaisia toimialoja ei ole huomioitu esityksessä millään tavalla. Esimerkiksi elintarvikekauppa ja muut elintarvikkeiden myyntiin ja markkinointiin kohdistuvat palvelut ovat jo nykyisellään erittäin säänneltyjä. On kestämätöntä, että niihin kohdistetaan toimenpiteitä, joiden vaikutuksia elinkeinotoimintaan ja yhteiskuntaan ei ole tarkkaan harkittu. Esitetyt puuttumiset elinkeinotoimintaan ovat poikkeuksellisia ja esitetyssä laajuudessa monelta osin suhteettomia. PTY ja Kaupan liitto pitävätkin erittäin tärkeänä, että kaikista tämän lain nojalla annettavista viranomaispäätöksistä käydään vuoropuhelua elinkeinonharjoittajien kanssa etukäteen siten, että heidän asiantuntemustaan kuullaan ennen kuin päätöksiä annetaan. Valtakunnallisten yritysten kanssa tämä on mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että päätöstä valmisteleva viranomainen on ensin yhteydessä ketjuohjaustoimintoihin riittävien lisätietojen saamiseksi. Esitykseen tulisi lisätä taloudellisen vahingon ja ylimääräisten kustannusten kompensaatio rajoitustoimien kohteeksi joutuville yrityksille.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Taloudelliset vaikutukset kunnille: Lausunnolla olevassa lainsäädäntöehdotuksessa todetaan, että esitys lisää jonkin verran kuntien viranomaistehtäviä. Ehdotuksen mukaan työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta tehtävän päätöksen yhteydessä olisi annettava ohjeistusta tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi. Kunnille esitettäisiin määräaikaista mahdollisuutta päättää asiakkaille tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta. Lisäksi kunnille esitettäisiin määräaikaista mahdollisuutta päättää muiden kuin elinkeinotoiminnan tilojen järjestelyistä ja käytön väliaikaisesta rajoittamisesta. Kunnille esitettäisiin myös säädettäväksi pysyvästi useista valvonta- ja tarkastustehtävistä, sekä keinoista varmistaa useiden päätösten toteutumisesta määräyksin ja pakkokeinoin. Lausunnolla olevassa lainsäädäntöehdotuksessa todetaan, että kunnille esitettyjen valvonta- ja ohjaustehtävien arvioidaan olevan toteutettavissa organisoimalla nykyisiä toimintoja, eikä uusista tehtävistä siten arvioida aiheutuvan kustannuksia. Esityksen mukaan tätä arviota tullaan tarkentamaan valmistelun edetessä. Espoon kaupunki kiinnittää huomiota arvioinnin tärkeyteen ja pitää kokonaisarvion tekemistä erittäin tarpeellisena. Kaupungin näkemyksen mukaan esityksen perusteluihin kirjattua näkemystä siitä, ettei muutosehdotuksista aiheudu kunnille kuluja ei ole pidettävä realistisena arviona.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Yleisperusteluissa huomioidaan eri valtionhallinnon toimialoille tulevat työn lisääntymisen ja lisäresurssitarpeet arvioidaan tarkasti myös rahallisesti. Valtaosin toimenpiteet, joita lain muutoksessa tuodaan, kohdentuvat kuitenkin kuntiin ja sairaanhoitopiireihin. Siten siellä tapahtuvan lääketieteellisen sekä hallinnollisen työn määrä tullee kasvamaan merkittävästi. Tätä ei ole yleisperusteluissa huomioitu, eikä lisäresurssin tarvetta arvioitu.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Yleisperusteluissa huomioidaan eri valtionhallinnon toimialoille tulevat työn lisääntymisen ja lisäresurssitarpeet arvioidaan tarkasti myös rahallisesti. Valtaosin toimenpiteet, joita lain muutoksessa tuodaan, kohdentuvat kuntiin ja sairaanhoitopiireihin. ja siten siellä tapahtuvan lääketieteellisen sekä hallinnollisen työn määrä tullee kasvamaan merkittävästi. Tätä ei ole yleisperusteluissa huomioitu, saati lisäresurssin tarvetta arvioitu. Kohta ”4.2.4 Vaikutukset julkiseen talouteen” kunnat on huomioitu seuraavasti: Aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista koskevan toimivallan soveltamisen kustannukset kohdentuisivat pääasiallisesti kuntiin, koska palvelunjärjestäjät vastaisivat myös palveluntuottajille aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista ja menetyksistä. Tartuntatautilain mukaan valtio voisi osallistua näihin kustannuksiin. Kunnille esitettyjen valvonta- ja ohjaustehtävien arvioidaan olevan toteutettavissa organisoimalla nykyisiä toimintoja eikä uusista tehtävistä siten arvioida aiheutuvan kustannuksia. Tätä arviota tullaan tarkentamaan valmistelun edetessä.” Kunnilla on jo nykyisen tartuntatautilain voimassa ollessa lisääntyviä kustannuksia erityisesti tartunnanjäljityksen resursointiin ja koronaneuvontapuhelinpalveluun liittyen erityisesti alueilla, joissa tautitapauksia ja joukkoaltistuksia on paljon. Sairaanhoitopiiriä ei ole luvuissa 4.2.4. tai 4.2.5. huomioitu lainkaan, vaikka ”tartuntatautilain 8 §:n mukaan sairaanhoitopiiri ohjaa ja tukee kuntia ja sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköitä lääketieteellisellä asiantuntemuksellaan tartuntatautien torjunnassa, kehittää alueellisesti tartuntatautien diagnostiikkaa ja hoitoa sekä selvittää epidemioita yhdessä kuntien kanssa. Sairaanhoitopiiri varautuu poikkeuksellisten epidemioiden torjuntaan ja hoitoon sekä huolehtii hoitoon liittyvien infektioiden torjunnan kehittämisestä alueensa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköissä”. Sairaanhoitopiirien, erityisesti HUSin, lääketieteellisen ja hallinnollisen työn määrä tulee kasvamaan merkittävästi. Tätä ei ole yleisperusteluissa huomioitu, saati lisäresurssin tarvetta arvioitu.
      • Lääkäripalveluyritykset ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Esitys tartuntatautilain muutostarpeesta on perusteltu ja kannatettava. Normaaliajan lain-säädäntöön tarvitaan toimivaltaisille viranomaisille riittävät valtuudet yleisvaarallisen tartun-tataudin leviämisen estämiseksi.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Ehdotuksen 12 luvussa tulee mainita ne vammaispalvelut, joilla turvataan perusoikeudellista suojaa välttämättömään hoivaan ja huolenpitoon, vaikeavammaisten palveluasuminen ja henkilökohtainen apu. Lisäksi YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja ko sopimuksen arvioidut vaikutukset lakiesitykseen tulee selvittää kuten lasten oikeuksien sopimuksesta on todettu.
      • Finnish Lapland Tourist Board ry, Lapin Matkailuelinkeinon liitto LME
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Perustuslailliset näkökohdat Lakiesityksessä todetaan useassa kohdassa, että sääntelyllä pyritään suojaamaan perustuslain 7.1 §, 16 §, 19.1 § ja 19.3 § ja 20.2 §:issä tarkoitettuja oikeuksia. Tarkoituksena on esityksen mukaan suojella ihmisten elämää ja terveyttä sekä turvata sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kantokyky. Lakiesityksessä toisaalta todetaan, että sääntelyllä puututaan toisiin perustuslain suojaamiin oikeuksiin, kuten esimerkiksi perustuslain 18 §:n oikeuksiin; jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kuten lakiesityksestä ilmenee, on perustuslakivaliokunta valmiuslain ja perustuslain 23 §:n nojalla annetun väliaikaisen lainsäädännön yhteydessä poikkeusolojen aikana keväällä 2020 todennut, että ”terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen nyt meneillään olevan koronavirusepidemian aikaan on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta erittäin painava peruste, mikä oikeuttaa poikkeuksellisen pitkälle meneviä perusoikeuksiin puuttuvia viranomaistoimia.” (PeVM 2/2020 vp s.5; PeVL 7/2020 vp. s.3). Suomessa ei enää 16.6.2020 alkaen vallitse poikkeusolot, eikä valmiuslakia voida enää soveltaa. Tästä huolimatta nyt suunnitellulla lailla on tarkoitus puuttua tosiasiallisesti paljon laajemmin perusoikeutena suojattuihin 18 §:n oikeuksiin, kuin keväällä valmiuslain ja perustuslain 23 §:n nojalla. Nyt rajoitusten piiriin suunnitellaan tulevaksi ravintolatoiminnan lisäksi erittäin laaja joukko yrityksiä, jotka toimivat sellaisilla liiketoimintasektoreilla, joihin koronakriisi on iskenyt taloudellisesti muutoinkin pahimmin. Toimialat on lueteltu lakiesityksen Liitteessä 1 (s. 91–92) ja lakiesityksen perusteluissa (s.54-55). Näihin toimialoihin kuuluvat mm. hiihto- ja laskettelukeskukset. Lakiesityksessä oleva yrityksen asiakastilojen sulkemismahdollisuus Liitteessä 1 (s.91–92) mainituilla toimialoilla tarkoittaa niiden kohdalla tosiasiallisesti elinkeinotoiminnan lopettamista/kieltämistä, toisin kuin lakiesityksen perusteluissa annetaan ymmärtää. Tällaisen sääntelyn tulisi olla mahdollista ainoastaan valmiuslain ja perustuslain 23 §:n nojalla. Lakiesityksen rajoitukset perustuslain 18 §:n takaamiin oikeuksiin eivät ole hyväksyttäviä eivätkä oikeassa suhteessa siihen, mitä näiden rajoitusten avulla pyritään saavuttamaan. Voidaan jopa todeta, että suunnitellut rajoitukset ja muut toimet lakiesityksen tavoitteen saavuttamiseksi – estää koronavirustaudin leviämistä väestössä – vaikuttavat haitallisesti muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka julkiselle vallalle asetetun velvoitteen mukaan ovat myös samojen perustuslain säännöksien (perustuslain 7.1 § ja 19 §) turvaamia kuin toimenpiteet koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi. Lakiesityksen perusteluissa ei ole tosiseikkoihin perustuen perusteltu sitä miksi koronaviruksen leviämisen estämiseksi väestössä tulee ryhtyä näin järeisiin toimenpiteisiin kuin lakiesityksessä on suunniteltu. Yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaishaittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn ei ole arvoitu lakiesityksessä tarvittavassa määrin. Mm. perustuslakivaliokunta on painottanut, että perusoikeuksien rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia kokonaishaittoja tulee arvioida suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn (PeVM 9/2020). Päätöstä rajoituksista ei tulisikaan tehdä sillä perusteella, että ”…Suomessa on välttämätöntä varautua mahdolliseen epidemian kiihtymiseen ja leviämiseen, vaikka tautitilanne on tällä hetkellä rauhallinen, eivätkä poikkeusolot enää vallitse.”(s.71) Harkittaessa merkittäviä rajoituksia perusoikeuksiin, yhteiskunnalle aiheutuvat kokonaishaitat tulee arvioida suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn ainakin seuraavien kokonaisuuksien osalta: - koronan aiheuttamien toimenpiteiden vaikutus muuhun julkisen vallan terveydenhuoltoon toiminnallisesti ja taloudellisesti - julkisen vallan terveydenhuollon ns. koronakustannusten määrä suhteessa muihin terveydenhuollon kustannuksiin/muihin sairauksiin - elinkeinoelämälle aiheutuvat tulonmenetykset ja tappiot - verotulojen menetykset - työttömyysvaikutukset - sosiaaliturvan kustannusten nousu - lakiesityksen välittömät taloudelliset vaikutukset julkiselle taloudelle Kokonaisharkinnassa tulee huomioida myös se, miten hyvin taudin osalta on onnistuttu toimimaan ja kehitytty ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida-periaatteella”, kun verrataan tilannetta keväällä 2020 ja syksyllä 2020. Tosiseikkoihin perustuvan kokonaisharkinnan perusteella tulee arvioida viime kädessä se, ovatko lakiesityksen perusoikeuksia rajoittavat esitykset oikeasuhtaisia tavoiteltavaan hyötyyn nähden.
      • Finnair Oyj, Yhteiskuntasuhteet, Sotaniemi Anna
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Ehdotuksen perusteluiden mukaan esitys ei estäisi matkustajan oikeutta vaatia korvausta maksamansa lipun hinnasta, jos matka peruuntuu matkustajamäärän rajoittamista koskevan päätöksen vuoksi. Kuten perusteluissa todetaan, komission Covid-19-pandemiaohjeistus (C(2020)1830) lentomatkustajien oikeuksien toteuttamisesta ei vapauta lentoyhtiöitä lentolipun hinnan korvaamista. Komission ohjeistuksessa ei kuitenkaan myöskään vapauteta huolenpitoa koskevista velvoitteista. Kustannukset huolenpidosta voivat olla huomattavat, jos matkustajia ei saada matkustussuunnitelman mukaisesti kotiutettua ennen kuin matkustajamäärää koskevat rajoitukset astuvat voimaan.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Yleisperusteluissa korostuu covid-19-epidemia ja sen hillitsemiseksi tarvittavat toimet. Lakiluonnoksessa esitettyjä elinkeinotoimintaan, elinkeinovapauteen ja omaisuuden suojaan koskevia perusoikeusrajoituksia voi pitää perusteltuina huomioiden poikkeava epidemiatilanne. Osa määräaikaisiksi esitetyistä pykälistä on sellaisia, että ne soveltuisivat hyvin myös mahdollisen muun kuin covid-18-viruksen aiheuttaman poikkeuksellisen epidemian aikana käytettäväksi. Huomioiden nopea lakiesityksen valmisteluaikataulu, voi pitää ymmärrettävänä näidenkin pykälien määräaikaisuutta. Olisi kuitenkin suotavaa varautua mahdollisiin muiden taudinaiheuttajien aiheuttamiin tilanteisiin ja arvioida tältä osin jatkossa mahdollisuutta toistaiseksi voimassa oleviin säännöksiin.
      • Museovirasto, Tähtinen Tiina
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Museovirasto on mainittu esityksessä opetus- ja kulttuuritoimen hallinnon alalla (kohdassa 2.6.). Tartuntatautilakia koskevalla esityksellä on vaikutusta viraston toimintaan. Kävijä- ja avoinnaoloaikoja sekä yleisötilaisuuksia koskevilla rajoituksilla on välitön vaikutus museoiden ja muun asiakastoiminnan tuloihin ja kävijämääriin, ja turvallisuustoimenpiteistä aiheutuu lisäkustannuksia viraston toiminnalle. Museoviraston arvio on, ettei esityksestä kuitenkaan aiheudu merkittäviä toiminnalliseen nykytilaan, sillä turvallisuustoimenpiteisiin on laajalti ryhdytty jo aikaisemmassa epidemiatilanteessa. Lakiesityksellä on arvioitu olevan vaikutusta seuraaviin Museoviraston toimintoihin: - Museotoimintaan (ml. yleisötilaisuudet) kohdistuu esityksessä vaatimuksia, joilla on vaikutusta asiakas- ja henkilöstöturvallisuuteen. Vaatimusten täyttämisestä aiheutuu museotoimintaan jonkin verran lisäkustannuksia. - Kokouspalvelut: Museokohteissa järjestetään kokous- ja seminaaripalveluja, joihin esityksessä kohdistuu vaatimuksia. Kokouksia ja seminaareja on jo vallitsevassa koronavirustilanteessa merkittävässä määrin peruttu tai siirretty (asiakkaan ja viraston toimesta), mikä on vähentänyt viraston ko. toiminnoista saatavia tuloja. - Ravintola- ja kahvilatoimintaan kohdistuvat rajoitukset vaikuttavat museoiden palveluihin, jos museoravintoloiden ja -kahviloiden avoinna oloa rajoitetaan sekä vähentää ravintoloilta saatavia vuokratuloja. - Liikenne: Liikenteeseen kohdistuvilla rajoituksilla on välillisiä vaikutuksia asiakkaiden liikkumismahdollisuuksiin ja turismiin viraston tuloja heikentävästi; toisaalta taas liikenteeseen kohdistuvilla rajoituksilla voidaan parantaa viranomaistehtävien ja muiden lakisääteisten ja viraston toiminnan kannalta kriittisten tehtävien suorittamista. - Opetustoimi: Esityksellä on vaikutuksia museokohteisiin paikalle tulevien koululais- ja varhaiskasvatusasiakkaisiin, jos oppilasryhmät eivät liiku; saavutettavuutta digitaalisesti pyritään kuitenkin parantamaan, jotta kulttuuripalvelut olisivat mahdollisimman laajalti käytettävissä myös poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa. - Asiakaspalvelu: kulttuuriperintöalalla on tyypillisesti kokoelma- ja tietopalveluja, joiden toiminnan järjestämiseen rajoitukset vaikuttavat. - Yhteistyö ja vuorovaikutus museokentän kanssa kuuluu Museoviraston tehtäviin osana museoalan kehittämistä, ja myös tartuntatautilain vaikutuksia museotoimintoihin laajemminkin käsiteltäneen yhteistyössä museokentällä. Museovirasto toimi aktiivisessa roolissa koronavirustilanteessa museokentällä keväällä 2020 koronavirustilanteen käynnistyttyä.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Sairaanhoitajaliitto pitää hyvänä, että tartuntalakia muutetaan tarpeellisin osin. Ensimmäinen koronapandemia-aalto ja sen aikana käyttöön otettu valmiuslaki toi mukanaan myös ei-toivottuja ilmiöitä sairaanhoitajien työolosuhteisiin. Pandemian kaltainen kriisi pakottaa keinoihin, joilla sosiaali- ja terveydenhuolto pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvin. On hyvä, että ne keinot on määritelty laissa etukäteen ja vastuita sovittu, jotta tilanteen tullessa päälle osataan toimia oikein. Sairaanhoitajaliiton taholta haluemme kuitenkin kiinnittää huomionne seuraaviin asioihin: Ensimmäinen asia on kotihoito ja kotihoidon asiakkaiden asema. Laki muutoksen vaikutuksista erityisesti kiireettömien sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta mainitaan asukkaiden kotisairaanhoito ja potilaan aiemmin kotona vastaanottama palvelu, kuten kotihoito (kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistelmä). Näiden todetaan voivan hetkellisesti heikentyä johtuen hoitohenkilökunnan riittämättömyydestä, jos koronaepidemiasta aiheutuvien henkilöstövajausten takia palveluiden antamista olisi keskitettävä sosiaalihuollon asumispalvelu- tai laitosyksiköihin ja asiakas tai potilas siirrettäisiin väliaikaisesti asumispalveluyksikköön (9 a §:n 1 mom. 4 kohta). Pykälän 9 a §:n toimivaltuudet antaisivat aluehallintovirastoille tai sosiaali- ja terveysministeriölle tehdä päätöksiä, jotka ohjaisivat tai rajoittaisivat palvelunjärjestäjien tekemää priorisointia. Palvelun järjestäjien asettaessa sosiaali- tai terveyspalveluja tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, eli priorisoidessa tarjottuja palveluja 9 a §:n 2 kohdan nojalla ei kotihoitoa pidä pitää ”helpoimpana kohteena” ja prioriteettilistan viimeisenä. Monia toimintoja voidaan tauottaa ilman välitöntä haittavaikutusta, mutta kotihoito ei ole sellainen. Kotihoito ja kotisairaanhoito ei näkemyksemme perusteella ole kuitenkaan ns. ”kiireetöntä” toimintaa siinä mielessä, että hoidon saamista voitaisiin lykätä päivillä tai viikoilla. Sen ei myöskään ole toimintaa, josta voitaisiin helpoiten ottaa osaava henkilöstö muualle ja siirtää kotihoitoon muualta väliaikaista henkilökuntaa, kuten kevään 2020 aikana tehtiin kyselypalautteemme mukaan. Saamamme palautteen mukaan, kotihoitoon siirrettiin täysin vieraalta alalta kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksesta tai suunhoidosta henkilökuntaa, kun kotisairaanhoitajia siirrettiin muualle. Kotisairaanhoito jos mikä, on todella vaativaa hoitotyötä, jota tehdään pitkälti itsenäisesti mutta lääkärityöparin kanssa. Se vaatii sairaanhoitajilta erittäin laajaa osaamista vrt erikoisalojen kapeaan syväosaamiseen. Kotisairaanhoitajan tulee tuntea sairaanhoitoa laajalti, tuntea asiakas ja osata nähdä hänet kokonaisvaltaisesti. Työ on hyvin itsenäistä mutta myös yksinäistä. Kotihoidon työntekijöiden työturvallisuutta ei ole myöskään riittävästi huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suuri merkitys työturvallisuudenkin kannalta on se, että työntekijät tuntevat asiakkaansa. Kotihoidon piirissä olevat ikäihmiset, erityisesti muistisairaat ja saattohoitopotilaat ovat hyvin herkät asiakasryhmät. He ovat usein täysin sen varassa, mitä palveluja kotiin tuodaan. Palveluja ei ns. voi viivyttää päivällä, kahdella tai viikolla, vaan kotihoidon kotisairaanhoitopalvelut on toteuduttava ajallaan. Muutoin joudutaan puhumaan ihmisten heitteille jätöstä. Kotihoidossa hoidetaan tällä hetkellä hyvin monisairaita ihmisiä, kun laitospaikkoja on vähennetty ja kynnys tehostettuun palveluasumiseen on nostettu korkeaksi. Kun kyseessä on henkilöstövaje kotihoidon henkilöstön sairastumisen tähden esimerkiksi pandemiatilanteessa, on sitä tietenkin pyrittävä korvaamaan mahdollisuuksien mukaan osaavalla henkilöstöllä. Henkilöstövajetta ei kuitenkaan tule kotihoitoon synnyttää sillä, että sieltä siirretään henkilöstöä muualle. Ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden siirtoa kotoa laitoksiin tulee pitää viimeisenä vaihtoehtona. Lain vaikutuksissa on kuvattu, että yksiköstä toiseen siirtämisiä ei saa toiminnan muuttuessakaan toteuttaa asiakkaita kuulematta. Tässä kohtaa pitää ehdottomasti kuulla myös asiakkaan läheisiä, kun on kyse usein muistisairaista tai muutoin heikkokuntoisista ihmisistä. Muistisairaalle ihmiselle siirto vieraaseen paikkaan saattaa olla kohtalokas. Kuten vaikutuksista kotitalouksille todetaan, että ikäihmisille hoitopaikkojen siirtämistä koskevat päätökset voisivat aiheuttaa merkittävää haittaa sekä kuormitusta, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia tai valmiuksia ottaa käyttöön muun muassa erilaisia etävastaanottoa koskevia toimintatapoja. Siksi kiireettömien hoitojen mahdolliset siirrot tulisi kohdentaa sellaisiin asiakasryhmiin, joilla olisi mahdollisuus ottaa käyttöön vaihtoehtoisia toimintatapoja ja joiden päivittäinen hyvinvointi ja terveys ei järky hoidon muuttumisesta tai viivästyksestä. Kun pykälän 9 a §:n toimivaltuudet antaisivat aluehallintovirastoille tai sosiaali- ja terveysministeriölle tehdä päätöksiä, jotka ohjaisivat tai rajoittaisivat palvelunjärjestäjien tekemää priorisointia, haluamme korostaa, että priorisoinnissa tulee ajatella myös asiakasta eikä vain helpointa ratkaisua palvelun tarjoajien kannalta. Eettisestikään ei ole oikein ottaa heikoimmilta, kun he eivät pysty pitämään puoliaan. Kuten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että päivystyskäynnit lisääntyisivät erityisesti kotihoidon asiakkailla, voisi se tarkoittaa suurempaa riskiä epidemian leviämiseen osastoilla ja laitoksissa, sillä iäkkäät tarvitsevat enemmän kuljetuspalveluja sekä käyntejä vuode- ja kuntoutusosastoilla. Näinhän on käynyt jo muutoinkin viime vuosien kotihoitoresurssien riittämättömyyden takia. Pandemia-aikana nämä seurannaisvaikutukset vain korostuvat. Toinen kohta, johon haluamme kiinnittää huomiota on eristäminen ja lukittavan tilan käyttö, ei vain lapsen kohdalla vaan yhtä lailla muidenkin, mutta erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla. Suljettuun tilaan lukitseminen on erittäin haavoittavaa erityisesti muistisairaille. Muistisairaat eivät ymmärrä välttämättä lukitsemisen merkitystä, vaikka sitä heille kuinka selittäisi. Pelkkä terveydentilan seuranta ja valvonta ei riitä samoin kuin ei sekään, että sairaanhoitajalla tai muulla hoitoalan ammattihenkilöllä on mahdollisuus saada välittömästi yhteys karanteeniin tai eristykseen määrättyyn henkilöön ja päinvastoin. Muistisairas ei pysty välttämättä käyttämään teknisiä yhteydenpitovälineitä eikä pitämään oma-aloitteisesti yhteyttä. Kevään 2020 aikana osoittautui jo hankalaksi tai jopa mahdottomaksi rajoittaa muistisairaiden yksiköissä muistisairaiden kulkemista epidemian ennaltaehkäisemiseksi. On myös vaarana, että lukitseminen nähdään mahdollisuudeksi vähentää henkilöstön tarvetta. Siksi on tarpeen, että laissa säädetään tästä asiasta tarkasti. Hoitoa ja hoivaa tarvitsevat muistisairaat ihmiset tarvitsevat hoito- tai hoivahenkilön lähelleen, jos hänet joudutaan lukitsemaan ja eristämään. Tulevissa hoito- ja hoivatilaratkaisuissa tulisikin huomioida jo suunnitteluvaiheessa myös pandemian kaltaisten tilanteiden aiheuttama tilatarpeiden muuttuminen ja tilanjaolliset mahdollisuudet.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ei kommentoitavaa
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Olisiko tarpeen tarkentaa esim. perustelumuistioon, mitä kunnalla tarkoitetaan? Elintarvikelainsäädännön alalla kunnalla voidaan tarkoittaa myös kuntayhtymää elintarvikelain 23/2006 32 § mukaisesti.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Hallituksen 9.6.2020 linjauksen mukaisesti tartuntatautilakiin (1227/2016) on valmisteltu muutokset erityisesti koskien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan ohjausta, elinkeino- ja muun toiminnan asiakastilojen käytölle ja tapahtumien järjestämiselle asetettavia edellytyksiä sekä mahdollisuutta tehdä eristämispäätös henkilön asuntoon tai muuhun päätöksen antajan hyväksymään tai osoittamaan paikkaan. Henkilöliikenteen osalta esityksessä ehdotetaan säädettäväksi hygieniavaatimuksista sekä tarvittaessa viranomaispäätöksellä toteutettavasta matkustajamäärien rajoittamisesta. Liikenteen terveysturvallisuutta koskeva liikenteen palveluntarjoajiin kohdistuva valtakunnallinen päätöksenteko keskitettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Henkilöliikennettä koskevat toimenpiteet on ehdotuksen mukaan kirjattu erityisesti ehdotettuihin 58 c, 58 e, 58 f ja 58 h §:ään. Nämä säännökset on esitetty olemaan voimassa väliaikaisesti 30.6.2021 saakka. Liikenne- ja viestintävirastolla on eräitä täydennysehdotuksia esitysluonnoksen perusteluihin ja eräitä tarkennusehdotuksia itse pykäliin. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto ehdottaa tarkempaa kuvausta ehdotuksen vaikutuksista sen toimintaan seuraavasti: Perusteluihin liittyvät täydennys- ja tarkennusehdotukset: Perusteluiden 2.3 kohdassa kuvataan elinkeinonharjoittamisen edellytyksiä koskevaa lainsäädäntöä, muun muassa perustuslakia ja elinkeinolakia (s. 7). Virasto pitäisi hyvänä, että tekstissä tuotaisiin selkeämmin esille, että elinkeinotoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuus ja edellytykset toiminnan harjoittamiselle on liikenteen osalta pääsääntöisesti säädetty suoraan sovellettavissa Euroopan unionin asetuksissa, jolloin mahdollisuudet kansallisesti asettaa elinkeinotoiminnan harjoittamiselle mitään lisävaatimuksia ovat hyvin rajalliset. Perusteluiden 2.4 kohdassa kuvataan henkilöliikenteen sääntelyä ja kerrotaan hallinnonalan lainsäädäntöön hyväksytyistä väliaikaisista poikkeuksista, jotka tulivat voimaan 1.6.2020. Ensimmäisessä kappaleessa luetellaan liikenteen alan lainsäädäntöä, johon muun muassa ollaan muutoksia tekemässä. Luettelo on melko kattava, siitä puuttuvat vain viittaukset alusliikennepalvelulakiin ja raideliikennelakiin. Myös nämä lait voisi tekstissä nimenomaisesti mainita. Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että kohdassa kuvataan EU:n tiekarttaa, suuntaviivoja ja päätelmiä. Liikennesektorilla, erityisesti ilmailussa ja merenkulussa, kansainvälisillä järjestöillä on ollut vahva rooli tilannekuvan muodostamisessa ja toimintaohjeiden ja suositusten kehittämisessä - mainittakoon erityisesti Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), jotka ovat tehneet tältä osin läheistä yhteistyötä Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kanssa. Tätä kansainvälistä toimintaa on kuvattu liikenteen alalla valmistelluissa hallituksen esityksissä, joista voisi löytyä myös tähän hallituksen esitykseen täydentävää tekstiä. Tarvittaessa virasto voi toimittaa lyhyen tekstiehdotuksen. Perusteluiden 2.4 kohdassa on kuvattu Euroopan unionin komission ja neuvoston toimia, mutta kohdassa mainitaan siis ainoastaan suuntaviivat, ohjeistus ja päätelmät. Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomion siihen, että Euroopan unionissa on hyväksytty epidemiatilanteen hoitamiseksi myös poikkeuksia liikenteen lainsäädäntöön. Muun muassa lentoliikenteen liikenneoikeuksien käyttöön EU:n sisäisillä reiteillä voidaan puuttua tavanomaista kevyemmillä mekanismeilla. Virasto pitäisi perusteltuna, että myös aiheeseen liittyvät EU-lainsäädännön tarkistukset mainittaisiin nimenomaisesti. Edellä mainitussa 2.4 kohdassa kuvataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Liikenne- ja viestintäviraston ohjeistusta. Virasto lisäisi tähän kohtaa myös maininnan Työterveyslaitoksen hyvästä ja laajasta ohjeistuksesta. Henkilöliikenteeseen ja siihen liittyviin tiloihin kohdistuvia pääasiallisia vaikutuksia kuvataan sivulta 23 alkaen. Tekstissä todetaan, että matkustajapaikkamäärien rajoittaminen vähentää toimijoiden tuloja, ja palvelutason ylläpitämiseksi voi olla paineita hankkia uutta kalustoa silloin, kun kalustoa on saatavilla. Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittäisi tältä osin huomion siihen, että viranomaishankintoihin sovelletaan lakia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016), ja sen mukainen hankintamenettely vie aikaa. Kun kyse on väliaikaisesta laista, joka on tarkoitettu olemaan voimassa vain 30.6.2021 saakka, on epätodennäköistä, että lakimuutokset käytännössä johtaisivat laajoihin kalustohankintoihin.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Katsomme, että yritysvaikutusten arviointi antaa oikean kuvan esityksen vaikutuksista. Rajoitukset voivat johtaa merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin ja johtaa tilanteeseen, jossa rajoitusten voimassaoloaikana liiketoiminta muuttuu tappiolliseksi. Rajoitukset saattavat syventää lisää jo keväällä alkanutta ahdinkoa ja johtaa jopa konkursseihin. Rajoitusten taloudelliset vaikutukset olisivat suhteellisesti isompia pienemmille yrityksille kuin suurille yrityksille. Emme pidä paikkansapitävänä perustelujen arviota siitä, etteivät yritykset ilman lain velvoitetta todennäköisesti järjestäisi toimintaansa lähikontaktit estävällä tavalla ja rajoittaisi asiakasmääriä. Monet yritykset ovat jo tehneet monia erilaisia vapaaehtoisia asiakasmääriä rajoittavia ja lähikontakteja estäviä toimenpiteitä, kuten asioinnin edellytykseksi asetettua ennakkovarausta, asiakasmäärien porrastamista sekä aukioloaikojen muutoksia. Toteamus antaa väärän vaikutelman niistä toimista, joihin yritykset ovat jo tähän mennessä ryhtyneet ja joita ne myös jatkossakin todennäköisimmin tulisivat toteuttamaan.
      • Ulkoministeriö
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Ulkoministeriö viittaa hallituksen esityksen laatimisohjeeseen (HELO), jonka mukaan hallituksen esityksen jaksossa ”Nykytila ja sen arviointi” on tehtävä selkoa myös EU-oikeuden ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden vaikutuksista nykytilaan. Tarvittaessa on selostettava EU:n tuomioistuimen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden kansainvälisten tuomioistuinten käytäntö nykytilan kannalta. Ulkoministeriö ehdottaa, että nyt lausunnolla olevan hallituksen esitysluonnoksen jaksoa ”2 Nykytila ja sen arviointi” täydennetään siten, että siihen lisätään kappale koskien Suomen kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteita, vaikka niitä osin käsitellään myöhemmin jaksossa ”12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys”. Keskeisiä Suomea velvoittavia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tartuntatautilakiin esitettävän muutoksen kannalta voidaan arvioida olevan YK:n osalta ainakin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976); kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 7 ja 8/1976); yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59 ja 60/1991), yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26 ja 27/2016) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (SopS 59 ja 60/1989) ja sen valinnainen pöytäkirja (SopS 92 ja 93/2014). Suomi on hyväksynyt kaikkiin edellä mainittuihin yleissopimuksiin tehdyt valinnaiset pöytäkirjat valitusmenettelystä, jotka mahdollistavat yksilövalitusten tekemisen yleissopimuksilla turvattujen oikeuksien väitetyistä loukkauksista. Lisäksi Suomi on hyväksynyt edellä mainituilla valinnaisilla pöytäkirjoilla taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean, kidutuksen vastaisen komitean ja vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean toimivallan ryhtyä niiden omasta aloitteesta tutkintamenettelyyn epäiltäessä vakavia ja järjestelmällisiä yleissopimuksella turvattujen oikeuksien loukkauksia. Tutkintaan voi sisältyä käynti sopimuspuolen alueella. Eräät edellä mainittujen yleissopimusten valvontaelimet ovat hyväksyneet yleiskommentteja ja suosituksia, joilla voi olla merkitystä lakimuutoksen kannalta. Esimerkiksi YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on vuonna 2000 hyväksynyt yleiskommentin nro 14 oikeudesta korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveyteen (E/C.12/2000/4). Euroopan neuvoston osalta keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ovat ainakin yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus; SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994, SopS 85 ja 86/1998, SopS 8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010); uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (SopS 78 ja 80/2002) sekä eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (SopS 16 ja 17/1991). Suomi on hyväksynyt Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean toimivallan käsitellä peruskirjan nojalla tehtyjä järjestökanteluja peruskirjan oikeuksien väitetyistä loukkauksista. Järjestökantelun voivat tehdä eurooppalaiset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, tietyt edellytykset täyttävät kansainväliset kansalaisjärjestöt sekä kansalliset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt. Suomi on tunnustanut ainoana valtiona myös kansallisten kansalaisjärjestöjen kanteluoikeuden. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on 21.4.2020 antanut lausuman liittyen COVID-19-pandemiaan ja peruskirjan 11 artiklaan, jolla vahvistetaan oikeus terveyden suojeluun (Statement of interpretation on the right to protection of health in times of pandemic). Lausuman mukaan sopimuspuolten tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin pandemian ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Kaikkien toimenpiteiden käyttöönotossa ja suunnittelussa tulee ottaa huomioon ajantasainen tieteellinen tieto ja niiden tulee olla yhteensopivia asian kannalta keskeisten ihmisoikeusoikeusstandardien kanssa. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea julkaisi maaliskuussa 2020 lausuman periaatteista, joita tulee noudattaa, liittyen vapaudenriiston kohteena olevien henkilöiden kohteluun COVID-19-pandemian kontekstissa (Statement of principles relating to the treatment of persons deprived of their liberty in the context of the coronavirus disease (COVID-19) pandemic). Hallituksen esitysluonnoksen jaksossa ”12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys” todetaan, että sääntelyllä puututaan erinäisiin ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Jaksossa todetaan, että sitä täydennetään lausuntokierroksen aikana tai sen jälkeen. Ulkoministeriön näkemyksen mukaan kyseistä jaksoa tulisi täsmentää ainakin keskeisten ihmisoikeusvelvoitteiden osalta. Ainakin seuraavia luonnoksen alalukuja tulisi täydentää keskeisten ihmisoikeusvelvoitteiden osalta: Elämän ja terveyden suojaaminen sekä oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin; Sivistykselliset oikeudet sekä varhaiskasvatusta ja oppilaitoksia koskeva ehdotettu sääntely; Elinkeinovapauden rajoituksesta; Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä Uskonnonvapaus. Ulkoministeriö viittaa hallituksen esityksen laatimisohjeeseen ja toteaa, että ohjeen mukaan silloin kun esitystä on aiheellista arvioida myös ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta, on esityksessä tehtävä selkoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden ihmisoikeussopimusten noudattamista valvovien toimielinten sekä tarvittaessa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Ulkoministeriö katsoo, että luonnos on näiltä osin vielä puutteellinen ja että sitä voisi täydentää myös keskeisen oikeuskäytännön osalta. Euroopan ihmisoikeustuomioin on oikeuskäytännössään ottanut kantaa muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa tarkoitettuun vapaudenriistoon tilanteessa, jossa vapaudenriiston tarkoitus on ollut tartuntatautien leviämisen estäminen (ks. esim. Enhorn v. Ruotsi, nro 56529/00).
      • Lappeenrannan kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tartuntatautilain 58 §:n mukainen päätöksenteko-oikeus olisi voitava delegoida esimerkiksi virkasuhteessa oleville tartuntataudeista vastaaville lääkäreille. Päätösten tekeminen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän monijäsenisessä toimielimessä on kiireellisessä tautitilanteessa hidasta.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kommentit koskevat lähinnä vaikutusten arviointia. Hallituksen esitys tuo paljon uusia tehtäviä sekä aluehallintovirastoille että kunnille. Vaikutusten arvioinnissa ei välttämättä ole kiinnitetty vielä riittävästi huomiota tehtäväkentän laajenemisen aiheuttamiin lisääntyneisiin resurssitarpeisiin eikä siihen, miten nämä uudet tehtävät vaikuttavat aluehallintovirastojen ja myös kuntien muiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Esityksessä ei ole lainkaan arvioitu, mitä vaikutuksia esitetyillä säännöksillä on koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien talouteen tai toimintaedellytyksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja aluehallintovirastojen yhdessä tekemästä tilannekyselystä käy kuitenkin selvästi ilmi, että jo tällä hetkellä voimassa olevilla suosituksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien talouteen ja toimintaan. Esitys lisäisi aluehallintovirastojen vastuita ja tehtäviä. Aluehallintovirastoille tehtäväksi tulisi päätöksenteko ja valvonta usean kunnan aluetta koskevien päätösten toimenpiteistä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta ja käytön kieltämisestä tartuntataudin leviämisen estämiseksi samoin kuin näihin päätöksiin liittyvät valvonta- ja tarkastustehtävät. Esityksen mukaan uusien aluehallintovirastoille tulevien tehtävien hoitaminen nykyisessä ja huonontuvassa tautitilanteessa tarkoittaisi käytännössä sitä, että aluehallintovirastojen olisi priorisoitava tehtäviään ja niiden kiireellisyyttä. Aluehallintovirastojen olisi ja suunnattava resurssia muista tehtävistä esityksen mukaisten tehtävien hoitamiseen. Tämä syntyvä resurssivajaus olisi esityksen mukaan korvattava aluehallintovirastoille, vähintään 10 henkilöä joista 6 olisi aluehallintoylilääkäriä ja 4 ylitarkastajaa. Kunnille ei esitetä lisäresurssitarvetta. Tältä osin on todettavissa, että aluehallintoviratolla on runsaasti lakisääteisiä tehtäviä ja tehtävistä suoriutumista seurataan tulossopimuksella sekä ylempien laillisuusvalvojien toimesta. Tehtävistä asianmukainen suoriutuminen on oleellista elinkeinon toimivuuden ja tasapuolisuuden sekä kuluttajansuojan ja oikeusturvan näkökulmista.  Ehdotuksessa jää avonaiseksi resurssien kohdentaminen eri aluehallintovirastoihin ja onkin arvioitavissa, että ehdotetulla ylitarkastajien lisäresursseilla tehtävistä ei voida suoriutua, kun otetaan huomioon esityksessä ilmenevät uudet tehtävät ja vastuut. Hallituksen esityksessä on laajalti esitetty kunnalle ja aluehallintovirastolle päällekkäistä toimivaltaa. Tämä on omiaan lisäämään hallinnollista taakkaa kunnissa ja aluehallintovirastoissa. Päällekkäinen toimivalta edellyttää valvonnan koordinointia, toteuttamisen käytännön kysymyksien ratkomista sekä valvonnan että määräysten arviointia ja jatkuvaa ja tiivistä yhteistyötä elinkeinon valvonnan osalta. Aluehallintoviraston mukaan lainsäädännössä tulisi varmistaa paikallisen ja alueellisen tasa-arvon toteutumien ja hallinnollisten toimien yhdenmukaisuus sekä toimivaltakysymysten selkeys, hyvän hallinnon edistämiseksi ja tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. 4.1 Keskeiset ehdotukset s. 20: ” Liikenne- ja viestintävirasto hyödyntäisi kuitenkin päätöksissään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvioita tartuntojen ilmaantumisesta, esiintymisestä ja tarttuvuudesta samoin kuin alueellisia terveysviranomaisia kuten kuntaa ja aluehallintovirastoa valvontatoimissa.” Virkkeen merkitys jää epäselväksi. Viranomaisten toimintavelvollisuuksien ja toimivaltuuksien on oltava selvät. 4.2.5 vaikutukset viranomaisten toimintaan s. 32 Poliisi. ” Tartuntatautilaissa ehdotettavat poliisin uudet valvontatehtävät tarkoittaisivat aluehallintovirastojen antamien kokoontumisrajoituspäätösten valvontaa muilta kuin terveysturvallisuutta ja hygieniaa koskevilta osin.” Tällaista rajausta ei ole säädöstekstissä eikä myöskään samaa asiaa käsittelevässä seuraavassa kappaleessa. Tämä täytyy täsmentää. 4.2.3 vaikutukset yrityksiin Muu elinkeinotoiminta s. 26: Kunnan toimivalta puuttuu. Kappaleessa puhutaan vain aluehallintoviraston toimivallasta 58 d §:n mukaisissa rajoituksissa.
      • Poliisihallitus, Linderborg Karl
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Esitettyjen kustannusvaikutusten osalta Poliisihallitus tarkentaa arviotaan seuraavasti: Uutena toimivaltana poliisille tulisi yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevien tartuntatautilain mukaisten päätösten noudattamisen valvonta. Uudet valvontatehtävät edellyttäisivät resursointia, jolla turvataan poliisin perustehtävien hoitaminen ja uudet valvontatehtävät kaikissa poliisilaitoksissa. Tämä tarkoittaisi poliisissa noin 30 henkilötyövuoden resursointia. Käytännössä resursointi tarkoittaa sitä, minkälaisella resurssilla poliisin pitää varautua, jos poliisin tulisi estää, keskeyttää tai päättää tilaisuus niin sanotusti perustilanteissa. Näistä ainakin osassa poliisi voi kohdata vastarintaa. Laajempi vastarinta taas voi tarkoittaa sitä, että yksittäinen tilaisuus tai kokoontuminen voi edellyttää jopa 40—60 poliisimiehen käyttämistä. Tilanne poikkeaa kokoontumislaissa jo olevan toimivaltuuden osalta siltä osin, että yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten estäminen, keskeyttäminen tai päättäminen tehtäisiin muun toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella ja tartuntatautilaissa mainituilla perusteilla terveysperusteisesti. Poliisin kulut olisivat yllä olevalla tavalla laskettuna yhteensä 30 henkilötyövuotta ja euroiksi muutettuna noin 2,1 miljoonaa euroa (30 x 70 000). Las-kelmassa henkilötyövuoden hintana käytetään 70 000 euroa, joka sisältää palkka- ja henkilösivukulut sekä muut kehyslaskennan perusteena olevat kulut, mukaan lukien nykyiset työmarkkinakierroksen mukaiset VES korotukset. Kyseessä on tämän hetken arvio, ja koska esitys käsitellään eduskunnassa budjettilakina, sisällytämme arvion täydentävään talousarvioehdotukseemme vuodelle 2021. Arvio tulee kuitenkin mahdollisesti täsmentymään vielä vuoden 2021 aikana, jolloin sitä voitaisiin tarkemmin arvioida esimerkiksi vuoden 2021 lisätalousarvioiden yhteydessä. Arvio on muotoiltu parhaalla mahdollisella tavalla huomioiden asiaan sisältyvät epävarmuustekijät (nykyinen tautitilanne, tilanteen ennustettavuus, asiassa tehtävien päätösten määrä jne.).
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lausuntoesityksen kohta 4.2 Pääasialliset vaikutukset (s. 22) Seuraava kappale vaatii tarkennusta "Aluehallintovirastojen tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuisivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuullisille tahoille. Yksityiset palveluntuottajat olisivat oikeutettuja hakemaan korvauksia yksinomaan päätöksistä aiheutuviin kustannuksiin palveluja järjestäviltä tahoilta. Valtio voisi korvata päätöksistä johtuneita kustannuksia järjestämisvastuullisille tahoille." Miten palveluntuottaja määrittelee “yksinomaan päätöksistä aiheutuvat kustannukset” jos kyse on esim. asiakastyöstä? Keväällä pyrimme määrittelemään näitä kustannuksia Kelaa varten, joka päätti maksaa kuntoutuksen palveluntuottajille korvausta koronan aiheuttamasta lisätyöstä. Laskelmien tekeminen oli haastavaa ja Kelan päättämä korvaus ei vastaa todellisia kuluja. Alla esimerkkejä asioista, joista palveluntuottajan tulonmenetys syntyy: • Vähentyneet ja peruuntuneet asiakaskäynnit • Työajan kuluminen suojautumiseen (=suojainten pukeminen, riisuminen ja desifiointi), joka vähentää asiakastyöhön käytössä olevaa aikaa ==> Vähemmän aikaa jää asiakastyöhön • Lisääntyneet aseptiikan ja siivouksen kustannukset (ulkopuolinen siivoustyö ja välineiden hankinta) • Henkilöstön työohjeiden laatiminen, asiakkaiden informointi, vastaanottotilojen väljyyden varmistaminen ajanvarauksia porrastamalla jne. ==> kaikki järjestelytyöhön käytetty aika on pois asiakastyöstä Esityksen mukaan esimerkiksi sairaanhoitopiirille kuntoutuspalveluita myyvä pk-yritys voisi hakea korvausta sairaanhoitopiiriltä. Nykyisissä hankintasopimuksissa ei ole tämänkaltaista korvausvelvollisuutta kumpaankaan suuntaan, vaan SHP hankkii palveluita oman tarpeensa mukaan, eikä ole sovittu esim. tietystä määrästä palveluita. Lisäksi moni kuntoutusalan yritys tuottaa palveluita monelle terveydenhuollon taholla (eri kunnille, sairaanhoitopiireille, Kelalle, vakuutusyhtiöille). Kuka/ketkä vastaisivat tällöin yrityksen tulonmenetyksistä? Korvausten hakeminen voi muodostua erittäin vaikeaksi. EHDOTUS: Valtio myöntäisi suoraan tukea yksityisille terveydenhuoltoalan toimijoille, joiden työskentelyedellytykset ovat heikentyneet poikkeustilanteen vuoksi. Rahan kierrättäminen kuntien/sairaanhoitopiirien kautta ei todennäköiesti koskaan päädy pk-yrityksille saakka.
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Työterveyslaitos pitää esitystä määräaikaisista lakimuutoksista, joiden tavoitteena on luoda viranomaisille tehokkaat ja valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset työkalut vastata tarkoituksenmukaisesti SARS-CoV-2 -tartuntatautitilanteen haasteisiin ja turvata terveydenhuollon toimintaedellytykset, erittäin perusteltuina ja kannatettavina. Esityksessä toteuttavat toimenpiteet on porrastettu järkevästi. Työterveyslaitos pitää tärkeää, että nyt väliaikaisiksi ehdotettujen muutosten osalta aloitetaan valmistelutyö tarvittavien pysyvien säädösmuutosten tekemiseksi. Edellä mainitussa valmistelutyössä on syytä huomioida kuluvan vuoden aikana saadut kokemukset epidemian rajoittamistoimista. Esityksessä ehdotetut muutokset lisäävät alueellisia ja paikallisia päätöksentekomahdollisuuksia, aina kuntatasolle asti, epidemian rajoittamiseksi. Työterveyslaitos arvioi esitetyn joustavan, portaittaisen tavan reagoida olevan tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen. On syytä huolehtia mahdollisten toimenpiteiden riittävästä tiedottamisesta alueella, jolla toiminnan muutokset ja/tai rajoitukset tulisivat voimaan.
      • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luukko Miia
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Edes yleisperusteluissa ei esitetty epidemiologisia tai muutoin kattavia perusteluja sille, miksi uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoittamiseen liittyvä toiminta on jätetty sääntelyn ulkopuolelle.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tartuntatautilain 58 §:n mukainen päätöksenteko-oikeus olisi voitava delegoida esimerkiksi virkasuhteessa oleville tartuntataudeista vastaaville lääkäreille. Päätösten tekeminen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän monijäsenisessä toimielimessä on kiireellisessä tautitilanteessa hidasta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Elinkeinoelämän keskusliitto EK ("EK") kiittää lausuntomahdollisuudesta. Toteamme lausuntonamme seuraavaa pyydetyn vastausrakenteen mukaisesti: Kommentit koskien luonnosta yleisesti sekä sen yleisperusteluja Koronaviruksen leviämisestä aiheutunut kriisi on luonteeltaan poikkeuksellisen laajavaikutteinen ja vakava. Sillä on vaikutuksia lähes kaikille yhteiskunnan toiminnan osa-alueille. Sen hallitsemiseksi tarkoitetuilla keinoilla tyypillisesti rajoitetaan jotain muuta toimintaa tai jonkun muun oikeuksia terveysturvallisuuden nimissä. Keinoja valittaessa joudutaan siis tekemään haastavaa punnintaa eri oikeushyvien välillä, joista monet on turvattu perustuslaissa. Tältä kannalta on ymmärrettävää, että kriisin hallitsemiseksi tarkoitettujen keinojen skaalan on oltava riittävän laaja, mikä mahdollistaa mm. vähimmän haitan periaatteen toteutumisen myös käytännössä. EK kannattaa toimia, joilla tällaisessa tilanteessa voidaan välttää laaja-alaiset ja -vaikutteiset rajoitustoimet, jotka vähentävät yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta. Sitä parempi yhteiskunnan kokonaisedun ja myös yritysten kannalta on mitä pidempään koronan vastaisessa taistelussa pärjätään tarkasti kohdennetuilla, rajatuilla ja alueellisilla rajoitustoimilla. Näistä syistä EK kannattaa nyt esitettyjen säännösten tavoitteita. Esityksellä annettaisiin viranomaisille merkittäviä toimivaltuuksia rajoittaa elinkeinotoimintaa. Tavoitetta voidaan pitää sinänsä perusteltuina esityksessä ilmaistujen perusoikeuksien turvaamiseksi. Esityksen arviointia keinojen oikeasuhtaisesta ja tarkkarajaisesta käyttämisestä olisi kuitenkin perusteltua arvioida vielä tarkemmin. Ehdotettavalla lainmuutoksella lisättävien keinojen käyttämisen tulee olla oikeasuhtaisia niiden soveltamistilanteissa. Yleisesti rajoituksia olisi myös hyvä peilata paremmin suhteessa perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin. Luonnos hallituksen esitykseksi on laadittu kiireellisesti ja myös sille annettu lausuntoaika on poikkeuksellisen lyhyt. Tämä on asian laatu huomioiden ymmärrettävää, mutta EK ei pidä hyvänä, että mm. ehdotettujen säännösten muita toteuttamisvaihtoehtoja ja vertailua muiden maiden lainsäädäntöön ja ulkomailla käytettyihin keinoihin ei ole tehty ollenkaan (luonnoksen s. 35-36). Molempien osalta on todettu, että ne täydennetään lausuntokierroksen aikana. Tämä ei ole EK:n näkemyksen mukaan hyvää lainsäädäntökäytäntöä. Vastuuministeriön tulisi tehdä nämä vertailut jo valmisteluvaiheessa, jotta jo esityksessä vaihtoehtoisia toteutuskeinoja voitaisiin mahdollisimman objektiivisesti tarkastella ja tehdä niiden joukosta valintoja perustellusti ja jotta lausunnonantajilla olisi näin parempi mahdollisuus lausua vaihtoehtoisista ratkaisuista riittävän aikaisessa vaiheessa lainvalmisteluprosessia. Kiireellinen valmistelu näkyy myös siinä, että esitettyjen säännösten vaikutuksia on osin tarkasteltu melko pintapuolisesti. Säännöksillä tultaisiin puuttumaan useisiin perustuslailla turvattuihin oikeushyviin, mikä korostaa sitä, että vaikutusarviointi tulisi päinvastoin tehdä normaaliakin perusteellisemmin. Luonnoksessa on EK:n näkemyksen mukaan jossain määrin aliarvioitu mm. se, millainen vaikutus asiakaspaikkojen määrän rajoittamisella viranomaispäätöksin voisi olla kyseisen yrityksen taloudelliseen tilanteeseen (s.25-26) ja sitä kautta työllisyyteen (s. 33). Luonnoksessa on kyllä aivan oikein todettu, että asiakasmäärän rajoittaminen aiheuttaisi suhteessa suuremman iskun pienempien kuin suurempien yritysten kannattavuuteen. Luonnoksessa ei kuitenkaan riittävästi näy se, että monessa tilanteessa tämä johtaisi kyseisen yrityksen tai toimipaikan muuttumiseen täysin kannattamattomaksi, koska kiinteät kulut eivät laskisi asiakasmäärää vastaavasti. Tämä nähtiin mm. ravintola-alalla keväällä 2020. Kun lisäksi huomioidaan, että muutaman viikon tai kuukauden rajoitukset kohdistuisivat monesti aloihin, jotka jo tähän saakka ovat kärsineet kriisistä eniten ja joiden taloudelliset puskurit ovat olleet hyvin rajalliset tai ne on joka tapauksessa jo käytetty, rajoitukset johtaisivat koronakriisin toisessa tai myöhemmissä aalloissa hyvin herkästi tilanteeseen, jossa liiketoiminta olisi pakko lopettaa. Tällä puolestaan olisi suoraan vaikutusta työllisyyteen. Luonnoksessa lähdetään siitä, että rajoitukset saattaisivat lisätä asiakkaiden luottamusta asioinnin turvallisuuteen. Hygieniavaatimuksilla tällaista vaikutusta voi jossain määrin ollakin, olkoonkin, että yritykset ovat omaaloitteisesti jo laajalti tehneet niissä tarkoitettuja toimia. Sen sijaan se, että asiakasmääriä rajoitettaisiin viranomaistoimin tietyllä alueella toimivissa yrityksissä, ei välttämättä ole omiaan lisäämään luottamusta niissä asioinnin turvallisuuteen. Koska tartuntamäärät ovat näissä tilanteissa tyypillisesti alueellisesti korkealla tasolla, se helposti hyydyttää kysynnän ja saa asiakkaat välttämään asiointia mahdollisimman paljon. Säännösten vaikutuksiin liittyvät taustatiedot ovat luonnoksessa suppeita ja osin myös virheellisiä: sivulla 25 luvussa Muu elinkeinotoiminta on todettu, että ehdotettujen määräaikaisten säännösten soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä on arviolta yli 50 000 yritystä, henkilöstöä niissä on kokoaikaiseksi muunnettuna lähes 190 000 ja suurin yksittäisistä toimialoista on vähittäiskauppa. Kaikkien soveltamisalaan kuuluvien yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on luonnoksen mukaan yli 62 miljoonaa euroa. Tämä lienee virheellinen kirjaus. Yksistään vähittäiskaupan liikevaihto vuonna 2019 oli Kaupan Liiton mukaan 39,8 miljardia euroa. Tällä hetkellä valmisteltavana on useita koronatilanteeseen liittyviä säädösmuutoksia. Esityksen sivuilla 68–69 on avattu yleisellä tasolla tähän esitykseen vaikuttavia muita säädöshankkeita. Kiinnitämme huomiota siihen, että osa näistä esityksistä vaikuttaa yhtäaikaisesti elinkeinotoimintaan eri näkökulmista. Esitykseen olisi perusteltua lisätä vielä kuvausta ja arviointia näiden esitysten yhteisvaikutuksista. Useiden esitysten samanaikainen valmistelu on ymmärrettävää, mutta näiden yhteisvaikutusten arviointi on haastavaa erityisesti sen osalta, miten nämä kokonaisuutena vaikuttavat elinkeinovapauteen (esitysten yhteisvaikutusten arvioimiseen liittyen Ks. esim. PeVL 19/2016 vp s. 3 ja PeVL 27/2016 vp s. 5–6). Esityksen voimassaoloaikaa ei ole perusteltu laajemmin. Voimassaoloaika vastaa eräiden muiden koronatilanteeseen liittyvien esitysten voimassaoloa. Perusteltua olisi avata myös tässä esityksessä tarkemmin, miten on päädytty kyseiseen voimassaoloaikaesitykseen.
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Perustelumuistion yleisen osan kohdassa 4.2.4. todetaan, että kunnille esitettyjen valvonta- ja ohjaustehtävien arvioidaan olevan toteutettavissa organisoimalla nykyisiä toimintoja, eikä uusista tehtävistä siten arvioida aiheutuvan kustannuksia. On huomattava, että elintarvike- ja terveydensuojelulain mukainen tarkastustoiminta on pääsääntöisesti toimijalle maksullista. Tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi tehtävistä tarkastuksista ei voi periä maksua. Jos terveydensuojelu- ja elintarvikevalvonnan suunnitelmallisen valvonnan voimavaroja suunnattaisiin epidemiatilanteen heikentyessä merkittävästi tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden valvontaan, aiheuttaa tämä kunnalle selkeitä kustannuksia valvontamaksutulojen pienentyessä. Kuntien henkilöstö on nykyisin varsin tarkkaan mitoitettu nykyisten velvoitteiden mukaiseksi, eikä ylimääräisiä tarkastustehtäviä ole mahdollista hoitaa pitempiaikaisesti nykyisin voimavaroin. Hallinnollisten pakkokeinojen käyttäminen on kevyimmilläänkin varsin työlästä. Jos tarve suunnata merkittävä määrä resursseja tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden valvontaan muodostuisi pitempiaikaiseksi, olisi lisäresurssin saaminen tehtävän hoitamiseksi välttämätöntä. Tällöin kunnille tulee osoittaa rahoitus tähän uuteen tehtävään.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Jos terveyden- ja sairaanhoidossa joudutaan tekemään priorisointipäätöksiä, lakiesityksen mukaan ne eivät saisi vaarantaa asiakkaan ja potilaan oikeuksien toteutumista ja siksi ne on tarkoitettu viimesijaisiksi ja lyhytaikaisiksi toimiksi. On tärkeää määritellä lyhytaikaisuuden kesto.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei kommentteja.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ehdotetut muutokset ovat perusteltuja ja selkeyttävät toimintaa koronaepidemian hallitsemiseksi.
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • -
      • Lieksan kaupunki, Lieksan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 252
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Tartuntatautilakiin liittyvät muutosesitykset ovat pääpiirteissään hyviä ja välttämättömiä koronan leviämisen hidastamiseksi sekä ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi. Positiivista on, että tartuntatautilain muutoksilla on mahdollista huomioida Suomen eri alueiden erilainen tilanne ja erityispiirteet ja tehdä alueella sen tilanteeseen liittyviä tarkoituksenmukaisia päätöksiä. Kuten koronaan liittyen on huomattu Suomen eri osat ovat hyvinkin erilaisessa tilanteessa epidemian suhteen.
      • Nevalainen Matti
        Uppdaterad:
        17.9.2020
        • "Näillä toimialoilla toimii Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston mukaan arviolta yli 50 000 yritystä, joiden liikevaihto on yhteensä yli 62 miljoonaa euroa." Lausun kantanani, että 62 miljoonan euron liikevaihtoa edustavat 50.000 yritystä ovat niin olemattoman pieniä, ettei mihinkään lainsäädäntötoimiin niin minimaalisen intressin vuoksi kannata ryhtyä.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Muut kommentit
      • Oulun kaupunki, Mäkitalo Jorma
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Ei lausuttavaa
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • Kaikkien tartuntatautilakiin perustuvien toimintaohjeiden tulee olla selkeästi ymmärrettäviä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkien rajoitustoimien kohteeksi joutuvien ihmisten oikeuteen saada tieto heille ymmärrettävällä tavalla.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten Juridiskt ombud, Vartio Elias
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Alla anvisningar baserade på lagen om smittsamma sjukdomar bör finnas till ett tillgängligt och förståeligt format, på bägge nationalspråken.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Koronavirusepidemian jatkuessa on erittäin tärkeää täydentää tartuntatautilakia säännöksillä, joiden avulla koronavirusepidemian leviämistä voidaan tehokkaasti estää. Täydentävät säännökset on perusteltua valmistella ilman aiheetonta viivytystä, jotta tarvittavat toimivaltuudet ovat oikea-aikaisesti käytettävissä. Asian kiireellisyydestä huolimatta säännökset on valmisteltava selkeiksi niin, että lain toimeenpanon alkaessa ei synny epäselvyyttä niiden soveltamisen mahdollisuuksista. Esityksessä on nyt havaittavissa useita säännösten soveltamisalaan ja viranomaisten toimivaltaan liittyviä epäselvyyksiä, jotka eivät johdu pelkästään säännösten yksityiskohtien muotoilusta. Jatkovalmistelussa on sen vuoksi kiinnitettävä vakavaa huomiota säädösehdotuksen sisällön johdonmukaisuuteen ja toimivuuteen käytännön soveltamistilanteissa. Lakiehdotuksessa on omaksuttu sinänsä perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen toteuttamiseksi moniportainen järjestelmä siitä, mitä toimivaltuuksia saadaan käyttää. Toimivaltuuksien käytön edellytykset on suhteellisen vaikeasti ilmaistu. Niiden soveltaminen koronaviruksen leviämiseen, jossa tyypilliseltä näyttävät olevan nopeasti ilmenevät tartuntaryppäät ja joihin pitäisi päästä nopeasti ja ennakoivasti pureutumaan, voi olla käytännössä vaikeaa. Suhteellisuusperiaatetta ja välttämättömyysperiaatetta on kuitenkin pystyttävä noudattamaan ja niiden tulee ilmetä myös säädöstekstistä. Kysymys on siis siitä, kuinka selkeästi varsin nopeasti sovellettavaksi tulevat viranomaisten toimivaltuudet ja niiden soveltamisen välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden edellytykset onnistutaan ilmaisemaan esityksessä. Esityksen säätämisjärjestyksen perusteluissa on huomattava, että lakiehdotusta arvioidaan kattavasti perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten sekä lisäksi myös perusoikeuskohtaisten erityisten rajoitusedellytysten perusteella. Nämä yleiset ja erityiset rajoitusedellytyksiä ei ole vielä täysin systemaattisesti käsitelty perusteluissa. Perustuslakivaliokunnan mietintö- ja lausuntokäytännössä on korostettu koronaviruksen leviämisen estämisessä rajoitustoimien kokonaishyötyjen ja -haittojen arviointia ja punnintaa (esim. PeVM 9/2020 vp). Tämä täytyy tehdä jokaisen rajoitustoimen osalta erikseen ja lisäksi kokoavasti. Tältä osin esitysluonnos vaatii vielä jatkovalmistelussa täydennyksiä niin vaikutusten arviointiin kuin säätämisjärjestyksen perusteluihin. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista koskevissa säännöksissä on parannettava tätä arviointia myös muiden sosiaalisten oikeuksien ja haavoittuvassa asemassa olevien erityisryhmien osalta. Elinkeinonharjoittajiin ja muun toiminnan harjoittajien toimintaan koskevien velvoitteiden osalta tämä tarkastelu on liitettävä toimenpiteiden välttämättömyysedellytyksen ja oikeasuhtaisuuden arviointiin. Esityksessä käytetään kauttaaltaan sääntelytekniikkaa, jossa esitystapa on varsin yksityiskohtaista mutta yksityiskohtaisen luettelon lopussa säännösten soveltamisalaa laajennetaan varsin avoimilla ilmauksilla. Näin kirjoitettua lainsäädäntöä on usein käytännössä vaikeaa tulkita ja esitystapa johtaa helposti epäselvyyksiin, avoimiin tulkintoihin tai vastakohtaispäätelmiin. Lakiehdotuksessa esitetään sääntelyä, jossa velvoitteita asetetaan alueellisesti ja paikallisesti elinkeinonharjoittajille ja muille toimijoille. Lisäksi laki on perustana myös yksilöille annettaville suosituksille. Lain mukainen viranomaistoimijoiden verkko on varsin monimutkainen ja voi olla tartuntatautien torjuntatyöhön perehtymättömille vaikeasti hahmotettava. Lain toimeenpanossa on siten perusteltua huolehtia erityisesti viranomaisten viestinnän selkeydestä ja riittävyydestä. Viestinnässä ei ole kyse vain tarkoituksenmukaisuudesta vaan myös oikeudesta saada yleisten hallinto-oikeudellisten oikeusperiaatteiden mukaisesti ymmärrettävää palvelua ja tietoa asiansa hoidosta sekä julkisuusperiaatteeseen palautuvasta selkeän ja hyvän viranomaisviestinnän vaatimuksesta. Hallituksen esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi kiireellisenä eduskunnassa. Jatkovalmistelussa on vielä harkittava, missä laajuudessa pysyviä lainsäädännön muutoksia on asianmukaista ottaa samaan esitykseen määräaikaiseksi tarkoitetun lainsäädännön kanssa, jotta eduskunnalle lainsäätäjänä voidaan turvata mahdollisuudet aitoon harkintaan. Esityksessä lausuntoa valmisteltaessa havaittu lukuisia teknisiä ja kielellisiä epäselvyyksiä. Esityksen toimittamien laintarkastukseen on sen vuoksi välttämätöntä ennen sen esittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa. Esitys pyydetään myös toimittamaan oikeuskanslerinvirastoon tarkastettavaksi hyvissä ajoin ennen sen esittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • ei kommenttia
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • PAM korostaa, että poikkeusaikana on erityisen tärkeää huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja riittävästä perehdyttämisestä sekä suojella heitä ja asiakkaita esimerkiksi pisaratartunnalta sekä mahdollisilta fyysisiltä uhilta. PAM korostaa, että työnantajalla on vastuu työntekijöiden työsuojelusta ja työturvallisuudesta. Asiakaskohtaamisiin tarkoitettujen ohjeiden lisäksi työnantajien on aina noudatettava työntekijöiden suojelemiseksi annettuja ohjeita. PAM painottaa, että tartuntataudin leviämisen estämiseksi hygieniatoimenpiteet pitää ulottaa asiakas- ja odotustilojen lisäksi työntekijöiden työ- ja taukotiloihin. PAM korostaa, että työnantajien on tarjottava työntekijöilleen riittävät mahdollisuudet käsien pesuun ja desinfiointiin sekä riittävät toimintaohjeet tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Tarvittaessa ohjeissa on huomioitava henkilöstön monikielisyys ja -kulttuurisuus. PAM toteutti elokuussa 2020 kyselyn kaupan alan esimiehille. Tulosten mukaan osa vastaajista koki työnantajan ohjeistuksen epäselväksi ja ristiriitaiseksi viranomaisten antamien ohjeiden kanssa. Lisäksi joitakin työnantajia kritisoitiin kyselyssä siitä, ettei henkilöstölle tarjottu riittävää suojavarustusta töiden tekemiseen tai riittäviä mahdollisuuksia hygieniaohjeiden noudattamiseen. Tällaisissa työpaikoissa työntekijät olivat joutuneet itse ostamaan esimerkiksi käsidesit tai he eivät voineet noudattaa esimerkiksi käsien pesuun liittyviä hygieniaohjeita yksintyöskentelyn vuoksi. Lisäksi PAM painottaa, että koronatartuntojen estämiseksi on tärkeää, että palvelualoilla huomioidaan kaikki asiakasryhmät. PAMin elokuussa 2020 tekemän kyselyn mukaan esimerkiksi kaupan alalla on käynyt ilmi, etteivät kaikki asiakkaat ole ymmärtänyt puutteellisen kielentaitonsa vuoksi vain suomeksi annettuja hygieniaohjeita. Tästä syystä onkin hyvin todennäköistä, ettei kaikissa yrityksissä eikä kaikilla alueilla pelkästään suomen- ja ruotsinkielinen asiakkaille kohdistettu ohjeistus ole riittävä. *** Ehdotuksen mukaan ehdotettu laki olisi voimassa kesäkuun 2021 loppuun. PAMin toiveena on, että jos koronavirustilanne muuttuu selkeästi parempaan suuntaan, laki poistettaisiin käytöstä aikaisemmin.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Isomauno Tibor
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • 58 g §: Säännöksen tarkoittama ostoskeskus kaipaa täsmennystä 60 §, 63 § ja 69 §: Säännöksistä puuttuu maininta sosiaalihuollon laitoksista
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Esitetyt lain muutokset ovat pitkälti perusteltuja, jotta saadaan käytettävissä oleviin torjuntakeinoihin uusia vaihtoehtoja ja jotta saadaan määräysten noudattaminen myös sanktioiden piiriin. Huomioita kiinnittää se, että eri torjuntakeinoista päättää kovin moni eri viranomainen. Kuntien, kunnan tartuntatautilääkärien ja aluehallintovirastojen lisäksi päätösvaltaa on valtioneuvostolla, liikenne- ja viestintävirastolla. Samoin valvontavalta on hajautettu. Tämä voi vaikeuttaa yhtenäisen torjuntapolitiikan harjoittamista.
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Kaikkien tartuntatautilakiin perustuvien toimintaohjeiden tulee olla selkeästi ymmärrettäviä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkien rajoitustoimien kohteeksi joutuvien ihmisten oikeuteen saada tieto heille ymmärrettävällä tavalla.
      • Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut, Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Pidetään hyvänä sitä, että tartuntalain muutos antaa kunnille enemmän päätöksentekovaltaa yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa ja mahdollistaa alueellisen tilanteen huomioimisen ja tarvittaessa nopeamman reagoimisen tilanteiden muutoksiin. On hyvä, että päätösvaltaa laajennetaan kunnalta myös sairaanhoitopiirille, koska epidemiatilanteessa kokonaiskuva voi hahmottua nopeammin shp:ssa kuin kunnassa, ja nopeitakin toimia voidaan tarvita Ongelmallisena jossain määrin pidetään sen sijaan sitä, jos AVI antaa yleisohjeita alueellaan kaikkia kuntia koskien, on se hyvin erimitallista alueen suurten kaupunkien ja pienten kuntien välillä. Samoin huolestuttaa kustannusten mahdollinen siirtyminen järjestämisvastuussa oleville suurille kaupungeille.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • HE:ssä tartuntatautilain muuttamisesta tulisi ottaa kantaa myös 17 §:n muutostarpeisiin koskien erityisesti vierailujen rajoittamista torjuntatoimenpiteenä. Tartuntatautien torjunnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat tartuntatautilain 7 §:n nojalla sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön mukaan kuntien ja toimintayksiköiden toiminnan lain- ja asianmukaisuus voidaan parhaiten turvata ajantasaisella ja selkeällä ohjeistuksella sekä valvontaviranomaisten kuntiin, kuntayhtymiin ja palveluntuottajiin kohdistuvalla lain mukaisiin toimivaltuuksiin perustuvalla toiminnalla. Sosiaali- ja terveysministeriö on ainakin ohjeissaan 20.3.2020 ja 16.4.2020 ilmoittanut kunnille, että tartuntatautilain 17 §:n nojalla voidaan asettaa vierailukieltoja, joista voidaan sallia vain joitain poikkeuksia: ”Kuntia kehotetaan ohjeistamaan alueensa omat sekä yksityiset ympärivuorokautisen hoidon ja palvelujen yksiköt tilanteessa tarvittavista tartuntatautien torjuntatoimenpiteistä yksiköissä (tartuntatautilaki 17 §). Erityisenä torjuntatoimenpiteenä kuntia kehotetaan ohjeistamaan alueensa ympärivuorokautisen hoidon yksikköjen johtajat asettamaan yksiköihin vierailukiellon. Vierailukiellolla tulee kieltää kaikki muut kuin välttämättömät vierailut sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä (sairaaloissa, hoitolaitoksissa ja asumispalveluyksiköissä). Tapauskohtaisesti arvioiden voidaan sallia kriittisesti sairaiden ja lasten tai saattohoidossa olevien oireettomien läheisten vierailu, sekä puolison tai tukihenkilön vierailu synnytysosastolla.” Tartuntatautilain 17§:n väljyyden vuoksi kunnista vielä erikseen varmistettiin ministeriöstä sen ohjeistuksen perusteita ja laintulkintaa. Ministeriön vahva viesti oli, että tartuntatautilain 17 § antaa laajat valtuudet ja velvollisuuden pandemian torjumiseksi viittauksin terveydenhuoltolain 8 §:ssä säädettyjä potilasturvallisuutta edistäviin toimiin. Ministeriön nimenomaisen ohjeistuksen mukaan toimintayksikön on torjuttava suunnitelmallisesti hoitoon liittyviä infektioita. Toimintayksikön johtajalla on lakiin perustuva velvollisuus toimia mainitun säännöksen edellyttämällä tavalla ja se oikeuttaa tarvittaessa myös vierailukiellon asettamiseen. Aluehallintovirasto ja Valvira olivat omissa ohjeistuksissaan painottaneet viranomaisohjeistuksen noudattamisen tärkeyttä ja valvontaviranomaisen mahdollisuutta puuttua toimintaan, jos ohjeistusta ei noudateta. Valvira oli kuvannut vierailukieltojen noudattamisvelvoitetta siten, että tapauskohtaiseen harkintaan ja yksilölliseen suunnitteluun perustuen yksikössä voidaan poiketa ns. vierailukielloista. Saattohoitotilanteissa oli huomioitava STM:n ja Valviran ohjeistukset. Vierailukielloista on sittemmin annettu useampia oikeusasiamiehen ratkaisuja sisältäen myös yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon: EOAK 3232/2020 18.6.2020, EOAK 3787/2020 7.9.2020, EOAK 2889/2020 7.9.2020, EOAK 3513/2020 7.9.2020. Lausunnoissa on muun ohella otettu kantaa ministeriön antamiin ohjeistuksiin, vierailukieltojen sitovuuteen ja lainsäädännön muutostarpeisiin. Helsingin hallinto-oikeus on 10.9.2020 antamassaan ratkaisussa (ei lainvoimainen) todennut, että tartuntatautilain 17 §:n nojalla ei voida oikeudellisesti sitovalla tavalla asettaa vierailukieltoa toimintayksikköön ja viitannut 18.6.2020 annettuun EOAK 3232/2020 ratkaisuun, jossa on tuotu esille ympärivuorokautisia sosiaalihuollon toimintayksikköjä koskevia vierailukieltoja koskevia epäkohtia ja esitetty, että sosiaali- ja terveysministeriössä aloitetaan viipymättä lainsäädännönmuutosten valmistelu. Kaikkien vierailukieltoja koskevien ratkaisujen viesti on se, että terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn edellytetään säilyvän myös pandemian aikana, mutta perusoikeuksen ja ihmisoikeuksien rajoittaminen on sallittua ja oikeudellisesti sitovaa/velvoittavaa vain, jos rajoittaminen perustuu lakiin, joka on riittävän täsmällinen ja sisältää asianmukaiset oikeussuojakeinot. EOAK ja HAO ovat nimenosaisesti nostaneet esiin 17 §:ää koskevat lainsäädännön muutostarpeet ja edellyttäneet, että ministeriössä aloitetaan viipymättä huolellinen lainsäädännön muutosten valmistelu. Nyt lausunnolla olevaan hallituksen esityksen luonnokseen ei ole kuitenkaan nostettu 17 §:ää miltään osin. Kunnissa vierailukieltoja oli tehty päätöksentekohetkellä voimassa olleiden ohjeistusten ja laintulkintojen mukaisesti. Ei voine olla niin, että kunnissa viranomaiset lähtökohtaisesti kyseenalaistavat ohjaavan ministeriön ja valvontaviranomaisten laatimat ohjeet ja laintulkinnan. Huomionarvoista on myös sen tilanteen arvioiminen, mikä olisi ollut vaikutus vastuu- ja syyllisyyskysymysten arviointiin epidemian pahimman vaiheen mahdollisista seuraamuksista, mikäli ohjeita ei olisi noudatettu. Espoon kaupunki toteaa, että perusoikeusrajoituksen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta jää epäselväksi, mitä kaikkea torjuntatoimilla 17 pykälässä tarkoitetaan. Torjuntatoimia ei myöskään eritellä säännösehdotuksen perusteluissa. Säännöstä tulisi täsmentää siten, että siitä tarkemmin käy ilmi, mihin 17§ konkreettisesti oikeuttaa ja millaisia torjuntatoimia sen nojalla voidaan toteuttaa. Espoon kaupunki katsoo, että tartuntatautilakia tulee täsmentää ja laajentaa koskemaan esimerkiksi vierailujen rajoittamista torjuntatoimenpiteenä. Lainsäädännössä on oltava selkeät määräykset siitä, missä muodossa torjuntatoimenpiteistä tulee päättää sekä seuraukset tällaisen päätöksen rikkomisesta. Mikäli katsotaan, että järjestäjän on välttämätöntä yleisesti rajoittaa oikeutta vierailla yksikössä, tulee tällaisten rajoitusten perustua lakiin. Lisäksi todetaan, että 17§:n velvoite koskee toimintayksikön johtajaa. Toimintayksikön johtaja -nimike on tulkinnaltaan epäselvä ja vaatii tarkennusta. 58§ laajaan tartuntavaaraan liittyvät toimenpiteet ja Perusopetuslain 20a § Hallituksen esityksen luonnoksen perusteluissa kuvataan laajaan tartuntavaaraan (58§) liittyviä haasteita. Erityisesti kunnan näkökulmasta säännös on ollut haasteellinen ja sen soveltaminen vallitsevassa pandemiatilanteessa suorastaan epätarkoituksenmukainen. Kuntien tartuntatautien torjunnasta vastaavilla toimielimillä ei ole ollut epidemiologiseen arvioon perustuen välttämättä tarvetta sulkea tiloja, mutta sen sijaan tarve ottaa huomioon tilat ja käyttäjämäärät niissä on ollut suuri. Lisäksi Perusopetuslakiin säädettiin määräaikaisesti voimassa oleva säädös 20a§, jossa päätöksenteko kiinnitettiin tartuntatautilain 58§:ään. Tämä aiheutti käytännössä kunnissa sen, että jotta opetuksen järjestäjä pystyy siirtymään poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin, tulee kunnan epidemiologisen yksikön ja kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan lääkärin ensin suositella tilojen sulkemista kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavalle toimielimelle. Vallitsevassa epidemiologisessa tilanteessa opetuksen tilojen sulkeminen ei ole ensisijaisesti välttämätöntä, vaan tilojen käyttäjämäärän rajoittaminen. Espoon kaupunki pitää tärkeänä, että joko 58§:n sääntelyä uudistetaan nyt valmisteilla olevan tartuntatautilain muutoksen yhteydessä, tai Perusopetuslain 20a§:n päätöksentekoa ei kiinnitetä tilojen sulkemisvaatimukseen, eli 58§:ään. Yllä aiemmin esitetyn mukaisesti ehdotettu tartuntatautilain 57 a § soveltuisi paremmin perusopetuslain 20 a §:n päätöksen edellytykseksi. Yleisesti ottaen todetaan, että on välttämätöntä, että palvelujen järjestäjiä koskeva toimivalta perustuu täsmälliseen ja tarkkarajaiseen sääntelyyn rajoitusten asiallisesta, ajallisesta ja alueellisesta sisällöstä sekä niihin liittyvästä päätöksentekomekanismista. Tartuntatautilääkäri Tartuntatautilaissa säädetään kunnan tartuntatautilääkärin velvoitteista ja toimivallasta. Laki ja sen esityöt käsittelevät tehtävää yksikössä ja kohdentavat toimivaltuudet yhdelle viranhaltijalle. Käytännössä haastavissa epidemiologisissa tilanteissa, kuten vallitsevan pandemian aikana, on etenkin suurten kuntien ollut välttämätöntä nimetä useampia kunnan tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä. Olisi toivottavaa ja tarpeellista, että tilanne näkyisi myös lainsäädännössä ja vastuuta kunnan tartuntatautilääkärin tehtävistä ei säännöksessä kohdenneta yksiselitteisesti yhdelle viranhaltijalle. Terveydensuojelurikkomus Espoon kaupunki esittää, että Rikoslain (39/1889) 44 luvun 2 §:ssä säädetyn terveydensuojelurikkomuksen soveltamisalaa tarkasteltaisiin ja otettaisiin kantaa tartuntatautilain uudistuksen yhteydessä siihen, soveltuuko tartuntatautilain 58§:ssä tarkoitettu yleinen päätös tähän. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan: ”Terveydensuojelurikkomuksena ehdotetaan rangaistavaksi viranomaisen terveydensuojelulain tai tartuntatautilain nojalla antaman yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen rikkominen. Rangaistavaa olisi myös terveydensuojelulakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti tai viranomaisen saman lain nojalla antaman kiellon rikkominen sekä yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen estämiseksi annettujen säännösten rikkominen.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Laissa olisi hyvä olla mahdollisuus tehdä karanteenipäätös isolle joukolle ihmisiä kerralla, esim. koululuokalle. Riittäväksi voitaisiin katsoa yksi päätös, jonka liitteenä olisi lista ihmisistä, joita päätös koskee. Nykykäytäntö on hidas ja byrokraattinen, kun jokaiselle pitää tehdä oma päätöksensä kirjallisesti. Laissa olisi hyvä olla kirjaus mahdollisuudesta tehdä eristämis- ja karanteenipäätös ensin suullisesti ja vasta myöhemmin kirjallisesti. Nyt laki lähtee siitä, että tehdään kirjallinen päätös heti, ja siitä, että päätös annetaan todisteellisesti karanteeniin tai eristämiseen määrätylle ihmiselle. Tähän liittyy käytännön ongelma, sillä jos potilas on sairas tai karanteenissa, häntä ei pitäisi tavata fyysisesti ollenkaan, eli käytännössä päätöstä ei voida antaa suoraan potilaan käteen, niin kuin pitäisi. Näiltä osin lainsäädäntö on kovin vanhentunut ja sairaalaoloissa tällainen menettely voi olla mahdollista, mutta avohoidossa käytännössä ei.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Elinkeinotoiminnan rajoittamista koskevat päätökset ovat ilman viittauksia niiden kohteena olevien mahdollisuuteen korvauksiin ja siten lakimuutos, varsinkin laajamittaisesti alueellisia rajoituksia käytettäessä, poikkeaa selkeästi poikkeuslain aikana vallinneista päätöksistä. Korvauksien huomioimattomuus voi johtaa joko liian herkkään tai liian varovaiseen toimenpiteiden käyttöön päätöksentekijöiden punnitessa seikkoja toisistaan poikkeavalla tavalla. Rajoitustoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden osalla tilanne jää vähintäänkin epämääräiseksi.
      • Lääkäripalveluyritykset ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Yksityisen sektorin hyödyntäminen poikkeusoloissa Yksityisen sosiaali- ja terveyspalvelusektorin palveluntuottajilla on resursseja ja mahdollisuuksia tarjota apua julkisen sektorin järjestämisvastuullisille tahoille myös poikkeusoloissa. Esimerkiksi koronapandemian aikana yksityiset toimijat voisivat hoitaa hoitojonoissa olevia potilaita sekä tuottaa testauspalveluita. Yksityisen sektorin nykyistä laajempi hyödyntäminen mahdollistaisi osaltaan nopeamman paluun normaaliolosuhteisiin. Ei tarkoituksenmukaista, että hoitojonot ja sitä kautta hoitovelka kasvavat kohtuuttomasti poikkeusolojen aikana. Koronapandemian aiheuttamat lisäkustannukset korvattava oikeudenmukaisesti Covid 19 -pandemian aikana palvelutuottajille on aiheutunut merkittäviä lisäkustannuksia muun muassa suojautumisesta, testaamisesta ja karanteenikäytännöistä. Näitä kustannuksia ei ole pystytty ottamaan huomioon voimassa olevissa yksityisten toimijoiden kanssa tehdyis-sä sopimuksissa. Valtio on luvannut korvata täysimääräisesti kunnille ja kuntayhtymille ko-ronapandemiasta aiheutuneet lisäkustannukset (vrt. valtion IV lisäbudjetti / 2020). LPY pitää itsestään selvänä, että myös yksityisille palveluntuottajille korvataan koronapandemian ai-heuttamat ylimääräiset kustannukset ja niiden korvaamiseen varaudutaan myös ensi vuoden osalta. Palveluntuottajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi ja ylimääräisen hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi perusteltua määritellä ja säädöstasolla säätää edellä mainituille korvauk-sille kansalliset korvausperusteet, joita kunnat ja kuntayhtymät velvoitetaan noudattamaan. Akuutin koronapandemian vuoksi tartuntatautilain muutokset on perusteltua toteuttaa esi-tetyllä tavalla nopeutetussa aikataulussa. Mahdollisiin poikkeusolosuhteisiin varautumistar-vetta on syytä arvioida huolella uudestaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kokonais-uudistuksen (sote-uudistus) valmistelun yhteydessä. Valmiuksien kohottaminen edellyttä-nee muutoksia useisiin soten ns. sisältölakeihin, esimerkiksi terveydenhuoltolaki. Koronakrii-sin kokemusten perusteella myös valmiuslain uudistamistarve on ilmeinen.
      • Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Valtakunnallista koronavirusepidemian torjuntaohjeista vastaavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) verkkosivuilla ohjeistetaan 26.9.2020 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja työnantajia seuraavalla tavalla: "Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan tulee olla oireeton vähintään 2 vrk (48 t) ennen työhön paluuta. Jos työhön palatessa oireiden alusta ei ole kulunut 14 vrk, työntekijän tulee käyttää jatkuvasti kirurgista suu-nenäsuojusta eikä hän saa hoitaa vaikeasti immuunipuutteisia potilaita. Kontrollinäytteitä ei tarvitse ottaa." Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n jäsenyritykset ovat pääosin pieniä, 1-4 hengen terveydenhuoltoalan yrityksiä. Tyypillisessä kolmen hengen yrityksessä koronavirusepäilyjä on tullut säännöllisesti. Tällöin työntekijä otetaan THL:n ohjeiden mukaisesti asiakastyöstä pois, ohjataan koronavirustesteihin ja palautetaan töihin aikaisintaan negatiivisen testituloksen saamisen jälkeen, tai vaihtoehtoisesti ohjeen mukaisen oireettoman seurantajakson jälkeen. Kuntoutusyrityksissä työt pyritään jäsentämään tuolloin työntekijän työkyvyn ja mahdollisuuksien mukaan etätöinä. Edelleen kuitenkin suuri osa kuntoutustyöstä joudutaan suorittamaan kasvokkain asiakkaan kanssa. Tällaiset työt keskeytyvät koronavirusepäilyn aikana, ja vastaavasti töiden keskeytyessä keskeytyy myös työstä tehtävä laskutus. Tämä on ongelma kuntoutusalan yrityksille, joiden toiminta ei perustu julkisesti rahoitettuun budjettiin, vaan asiakastyöhön. Pieniyrittäjälle koronavirusoireet työntekijällä tarkoittavat tämänhetkisen tulkinnan mukaisesti todennäköisesti työsopimuslain 2 luvun 12 §:n mukaista tilannetta, jolloin työntekijän työnteko on estynyt hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, jolloin työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Asiallisesti tämä tarkoittaa sitä, että varmuuden vuoksi sivuun otettu oireileva (mutta kuitenkin työkykyinen) työntekijä tuottaa rajallisen tai täysin puuttuvan työpanoksen, palkanmaksuvelvollisuuden kuitenkin jatkuessa. Koska sote-alan työntekijän töiden keskeyttäminen perustuu tartuntatautilain 7 §:n pohjalta THL:n antamiin tartuntatautien torjuntatoimiin, jotka eivät ole suoraan juridisesti sitovia, kantavat yritykset näistä toimista aiheutuneet tappiot itse. Tilanne on yritysten kestävyyden kannalta ongelmallinen. Valtakunnallinen koronaviruksen torjuntatyö rahoitetaan tältä osin asiallisesti pienten kuntoutusalan yritysten pienentyneestä liikevaihdosta. Kuntoutusalan yritysten taloudellinen tilanne on tällä hetkellä kokonaisuutena heikentynyt. Kuntoutusalan yritykset olivat (alat 86901 Fysioterapia ja 86909 Muu terveyspalvelu, kuten puheterapia, toimintaterapia, psykoterapia, ravitsemusterapia ja musiikkiterapia) kesällä käyttöönotetun kustannustuen tukeen oikeutettuja toimialoja. Jotta yritykset kykenevät tarjoamaan suomalaisille näiden tarvitsemaa kuntoutusta toteuttaen THL:n antamia ohjeistuksia ja irrottamaan työkykyiset, mutta koronalle mahdollisesti altistuneet työntekijä hoitotyöstä, tulee valtion osaltaan osallistua näihin kuluihin. Ehdotamme tähän kahta keinoa: erillinen korvaustyökalu, sekä kustannustuen jatkaminen Korvaustyökalussa valtion osallistumisen tapa voisi olla korvaamalla työnantajalle esimerkiksi puolet koronalle altistuneen, mutta työkykyisen sote-työntekijän palkasta. Vastaavasti samankaltainen korvaus tulisi myöntää myös yrittäjälle, joka joutuu työntekijän tavoin pidättäytymään hoitotyöstä koronaoireiden tai esimerkiksi koronavilkku -sovelluksen hälyttäessä siltä ajalta, kun koronavirukseen liittyviä testituloksia vielä odotetaan, eikä asiakastyö ole mahdollista. Korvaus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi muuttamalla tartuntatautilakia lisäämällä siihen uusi 60 a §, jonka mukaan koronavirusepäilyn vuoksi työntekoon estyneen työntekijän työpanoksen menetyksestä korvataan ½ tälle karanteenitilanteessa maksettavasta tartuntatautipäivärahasta. Vastaavasti tämän tulisi vähentää ½ työnantajan työsopimuslain mukaisesta kyseisen päivän palkanmaksuvelvollisuudesta. Ehdotettu työkalu mahdollistaisi koronavirusepidemian torjuntatyön kestävällä tasolla myös pienissä kuntoutusalan yrityksissä.
      • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Vapaavuori Sari
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • On tärkeää, että myös yksityinen sektori huomioidaan aikaisempaa paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa (yksityisen sektorin resurssit ja osaaminen huomioidaan, samoin tiedonkulku, tiedottaminen). Järjestölähtöiset palveluntuottajat ovat merkittäviä avun ja tuen tarjoajia. Julkisista palveluista on oltava toimiva ohjaus tämän avun ja tuen piiriin. Yksityisille toimijoille on korvattava poikkeusoloihin varautumisesta ja suojautumisesta yms. syntyneet menot samalla tavoin kuin julkisille palveluntuottajille, kun julkisen sektorin vastuulla oleva palvelu on ulkoistettu yksityiselle toimijalle. Yksityisen sektorin kustannukset viranomaisten päätöksistä pitää kompensoida täysimääräisesti huomioiden mahdolliset tulonmenetykset ja sanktiot sopimusten perusteella tuottamatta jäävistä palveluista.
      • Finnair Oyj, Yhteiskuntasuhteet, Sotaniemi Anna
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Finnair kiittää mahdollisuudesta lausua tartuntatautilain muuttamisesta koskevasta hallituksen esityksestä. Finnair pitää tärkeänä sitä, että liikennettä ja matkustamista koskevien rajoitusten osalta siirrytään riskiperusteiseen koronaviruksen torjuntaan, missä testauksen laajempi hyödyntäminen ja liikennevälineitä koskevat hygieniavaatimukset ovat tärkeitä työkaluja. Konkreettiset terveysturvallisuustoimenpiteet ja matkustusrajoitukset tulee nähdä liikkumisen ja talouden mahdollistajina, ei tyrehdyttäjinä. Koronatilanteen ja matkustusrajoitusten vaikutus Finnairin toimintaan on ollut dramaattinen. Kuluvan vuoden toisen vuosineljänneksen liikevaihto laski 91,3 prosenttia edellisen vuoden vertailukaudesta. Matkustajamäärä laski 97,5 prosenttia. Vertailukelpoinen tappio vuoden ensimmäiseltä kuudelta kuukaudelta oli noin 350 MEUR. Päivittäinen tappio on jatkunut noin kahdessa miljoonassa eurossa. Kriisin alkuvaiheista seuranneen toiminnan alasajon jälkeen Finnair on pyrkinyt käynnistämään liikennettä vaiheittain. Käynnistämissuunnitelmista on kuitenkin valtaosin jouduttu luopumaan koronatilanteen pitkittymisen takia, ja koska Suomi noudattaa edelleen yhtä Euroopan kireimmistä matkustusrajoituspolitiikoista. Matkustusrajoitusten jatkuva tarkastelu on Finnairin näkökulmasta välttämätöntä kilpailutilanteen turvaamiseksi, sillä monet eurooppalaiset lentoyhtiöt operoivat merkittävästi Finnairia useampiin maihin ja näin ollen ovat pystyneet palauttamaan toimintaansa 50-60 prosenttiin vuoden takaisesta, kun taas Finnair on rajoitusten takia pystynyt palauttamaan palveluitaan vain noin 20 prosenttiin. Euroopan komissio antoi 4.9.2020 ehdotuksen neuvoston suositukseksi yleiseurooppalaisen matkustusrajoituskriteeristön ja yhteneväisten rajoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Finnair pitää yleiseurooppalaisia ratkaisuja välttämättömänä lentoliikenteen ja liikkumisen elpymisen mahdollistamiseksi. Finnair tukeekin komission ehdotusta kolmiportaisesta riskimaamallista, mikä mahdollistaisi tiukemmat toimenpiteet korkeimman riskin maista (punainen kategoria) ja mahdollistaisi lievemmän riskin maista saapuvien matkustajien helpomman maahanpääsyn (negatiivinen testitulos lähtömaassa olisi riittävä). Porrastettu malli tekee tarpeettomaksi muut liikenteen ja kapasiteetin rajoittamiseen tähtäävät toimet. Finnair tukee hallituksen esityksen tavoitetta ehkäistä koronavirustaudin leviämistä väestössä hallituksen hybridistrategian ja toimintasuunnitelman mukaisesti. Finnair ei kuitenkaan näe, että kaikki ehdotuksen sisältämät esitykset ovat perustuslain perusoikeuskytkentäisiin oikeuksiin, erityisesti liikkumis- ja elinkeinonvapauteen puuttumisen näkökulmasta oikeasuhtaisia.
      • Museovirasto, Tähtinen Tiina
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Museoviraston ja laajemminkin museoalan aineistojen ja palveluiden saavutettavuutta digitaalisesti olisi hyvä parantaa osana yhteiskunnan varautumista. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (valtioneuvoston periaatepäätös 2.11.2017) yhtenä osa-alueena on nostettu esiin henkinen kriisinkestävyys. Turvallisuusstrategian mukaan kulttuuri on keskeinen ihmisen identiteettiä ja omanarvontuntoa muovaava tekijä, ja kulttuuri-identiteetin rakentumista tukevat kulttuuripalvelujen ylläpito ja kulttuuriomaisuuden suojelu. Turvallisuusstrategian mukaan digitalisoitumiskehitys voimistaa tietojärjestelmien, sähköisten palvelujen ja tietokantojen merkitystä kulttuuriomaisuuden suojelussa. Osa kokoelma- ja tietopalveluista voidaan jo tälläkin hetkellä saavuttaa digitaalisesti, mutta kokoelmien ja tietovarantojen digitointiastetta nostamalla voitaisiin varautumista häiriötilanteisiin parantaa. Myös muun museo- ja yleisötoiminnan saavutettavuutta parantamalla voidaan vahvistaa henkistä kriisinkestokykyä häiriötilanteissa. Varsinkin epidemiatilanteen pitkittyessä henkistä kriisinkestokykyä koetellaan.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • -
      • Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johtajaylilääkäri, Koski Jarmo
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • On huomioitava, että potentiaalisia epidemian aiheuttajamikrobeja on useita muitakin kuin Covid-19, tärkeimpänä niistä influenssa. Lakiin kaavaillut muutokset saattavat toimia huonosti muiden mikrobien kuin koronaviruksen kohdalla. Säädösten olisi paikallaan olla useisiin eri epidemian aiheuttajiin sovellettavia. Epidemiatoimien tulisi olla sellaisia, jotka turvaavat paitsi yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen rajaamisen, myös yhteiskunnan, yritysten toiminnan ja yksilöiden elämänlaadun turvaamisen sekä terveyden ylläpitämisen. Elämän tulee jatkua, vaikka olisi sotatila. Erityisen tärkeä tämä on epidemian jatkuessa ja pitkittyessä.
      • LiveFIN ry, Lahtinen Jenna
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Music Finlandilta lausunnon koskien hallituksen esitystä laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Music Finland ja Suomen musiikkitapahtumien järjestäjien etujärjestö LiveFIN ry ovat yhdessä sopineet, että kotimaisen musiikkialan puolesta lausunnonantaja on ensisijaisesti LiveFIN ry, sillä käytännössä lakimuutos koskee aivan erityisesti juuri elävän musiikin alaa. Lain ja säätelyn vaikutukset ulottuvat kuitenkin koko musiikin ekosysteemiin – mm. esiintyviin taiteilijoihin ja musiikin tekijöihin, joten annamme lausuntomme koko musiikkialan puolesta.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • HE:n yleisessä osiossa (s. 25, kohta 4.2.3, vaikutukset yrityksiin) on toteamus: ”Yksityinen palveluntuottaja olisi kuitenkin oikeutettu hakemaan korvausta menetyksilleen joltakin niistä palvelunjärjestäjistä, jonka kanssa palveluntuottajalla on sopimus.” Toteamus on erittäin epäselvästi ja juridisesti ristiriitainen. Muut palvelunjärjestäjät (palveluntuottajan sopimuskumppanit) eivät ole rikkoneet sopimusta, jos AVI päättää velvoittaa yksityisen palveluntuottajan muuttamaan toimintaansa 9 a §:n mukaisesti jonkun toisen palvelunjärjestäjän (joka ei välttämättä ole sopimuskumppani) vuoksi. Palveluntuottajan sopimuskumppanit eivät siten voi olla korvausvelvollisia palveluntuottajalle – päinvastoin, palveluntuottaja saattaisi olla velvollinen sopimuksen perusteella maksamaan korvausta sopimuskumppaneilleen, kun se ei kykene tuottamaan sovittua palvelua. Yksityisillä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajilla on pääsääntöisesti samanaikaisia sopimuksia useiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa. Jos viranomaisen poikkeusoloja koskevista määräyksistä aiheutuu haittaa yksikön normaalille toiminnalle tai sopimusten jatkumiselle, olisivat korvausvelvollisia kaikki sopimuskumppanit. Esityksessä tulee selkiyttää sopimuskumppanin ja yksikön sijaintikunnan keskinäistä vastuuta korvausten suorittamisessa. Em. yleisen osion toteamuksen (kohta 4.2.3) sisältöä ja tarkoitusta on syytä harkita uudelleen tai se voitaisiin poistaa kokonaan. Lakiehdotuksen 79.2 §:ssä todetaan eri tavalla: järjestämisvastuussa oleva taho korvaa yksityiselle palveluntuottajalle aiheutuneet kustannukset ja menetykset. Tällä viitataan ilmeisesti siihen järjestämisvastuussa olevaan tahoon, jonka asiakkaita aluehallintovirasto on määrännyt yksityiselle palveluntuottajalle. Ko. taho ei välttämättä ole siis edes yksityisen palveluntuottajan sopimuskumppani. Covid 19 -pandemian myötä on syytä ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat: 1) Yksityinen sektori tulee huomioida nykyistä paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa. Tämä koskee esimerkiksi tiedonvälitystä sekä osaamisen ja muiden resurssien huomioimista ja hyödyntämistä. Poikkeusolojen johtamismenettelyitä tulee selkiyttää sekä viranomaisten kesken että viranomaisten ja palveluita tuottavien tahojen välillä. 2) Julkista sektoria tulisi kaikissa sote-hankintasopimuksissaan velvoittaa huomioimaan jollakin tavalla myös poikkeustilanteet. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että julkisia hankintoja koskevien tarjouspyyntöjen liiteaineistoina olevissa hankintasopimusluonnoksissa tulee asia ottaa huomioon. Varautuminen vaikuttaa palvelun hintaan ja se on otettava huomioon palvelua hankittaessa sekä hankintayksikön että tarjoajan osalta jo hankintasopimuksen solmimisvaiheessa. 3) Yksityistä sektoria ei voi velvoittaa tuottamaan palvelua tappiolla; korvaus tulee määrittää siten, että se on vähintään julkisen sektorin tuotantokustannusten ja vähintään yksityisen toimijan omien tuotantokustannusten suuruinen. 4) Kun julkisen sektorin rahoitusvastuulla oleva palvelu on ulkoistettu yksityisille toimijoille, tulee näille korvata poikkeusoloihin varautumisesta, suojautumisesta, tms. samat kustannukset samoilla periaatteilla, kun julkisillekin palveluntuottajille korvataan. Kulut on korvattava aina vähintään sen suuruisina kuin ne ovat viranomaismääräysten johdosta aiheutuneet. Covid 19 pandemia on osoittanut, että elinkeinonharjoittajille aiheutuu pandemian johdosta suojavaruste- ja testauskustannusten lisäksi erittäin merkittäviä kustannuksia työntekijöiden poissaoloista. Nämä johtuvat esimerkiksi testaustulosten odottelusta, altistumisten ehkäisemiseksi noudatettavista karanteenikäytännöistä, tartuntatautilääkäreiden yksikön asiakkaisiin, työntekijöihin tai työntekijöiden huollettavana oleviin lapsiin kohdistuvista määräyksistä jne. Pandemiakustannusten kokonaisvaltaiseksi määrittämiseksi tulee luoda yhteneväiset käytännöt ja korvausvastuut tulee selkiyttää säädöstasolla valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. Covid 19 pandemian aikana on myös tullut esiin, että sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välisiä vastuun rajoja korvaus- ja johtamiskysymyksissä tulee selkiyttää. Covid 19 pandemian aikana ovat elinkeinonharjoittajat joutuneet toimimaan etupainotteisesti ja oma-aloitteisti esimerkiksi suojavarusteiden hankinnassa ja testaamissa siksi, että viranomaissääntely ei ole ollut riittävää suhteessa syntyneeseen tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö viranomaisella olisi korvausvastuu myös näitä ennen velvoittavaa sääntelyä tehdyistä välttämättömistä toimenpiteistä. Poikkeusolotilanteen vaikutukset elinkeinonharjoittajan talouteen ja yrityksen kannattavuuteen vaihtelevat merkittävästi pandemiatilanteen laajuuden ja laadun mukaan. Tämä oli selkeästi havaittavissa kevään 2020 aikana. Tämä merkitsee sitä, että korvauksien maksamista tulee määritellä yksikkö- ja toimialalähtöisesti sen sijaan, että tarkasteltaisiin ainoastaan pk-sektorin toimijoita ja suurempia yrityksiä. Rajoitusten tulee olla ensisijaisesti tarkasti kohdennettuja, rajattuja ja oikeasuhtaisia vallitsevaan tilanteeseen nähden. Luonnos hallituksen esitykseksi on laadittu kiireisesti ja annettu lausuntoaika on lyhyt. Hyvinvontiala HALIn näkemyksen mukaan esityksen yritysvaikutuksia tulee täydentää merkittävästi ennen varsinaisen hallituksen esityksen antamista.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Olisi tärkeää mainita, kuka antaa tulkinta-apua ja ohjeistaa kunnan elintarvikeviranomaisia ja elintarvikealan toimijoita.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Vaikutuksista Liikenne- ja viestintäviraston toimintaan: Vaikutukset Liikenne- ja viestintäviraston toimintaan kuvataan 4.2.5 kohdassa sivulla 31. Liikenne- ja viestintävirasto tarkentaisi vaikutusarviota seuraavasti: Tartuntalain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä kaavaillut tehtävät edellyttävät vähintään viiden henkilön lisäresursointia. Viraston tartuntalain mukaisten uusien tehtävien ja valvonnan piiriin kuuluu valtava joukko liikenteen toimijoita. Suomalaisiin kuljetuspalvelun tarjoajiin on olemassa jo kontaktit, mutta lakiehdotuksen piiriin kuuluvat myös ulkomaiset palveluntarjoajat, joiden osalta Liikenne- ja viestintäviranomainen ei ole muutoin toimintaa valvova viranomainen ja heidän tavoittamisensa ja heidän toimintaansa vaikuttaminen edellyttää uudenlaista panostusta. Lisäksi on huomioitava, että kuljetuspalveluista voi vastata useampikin toimija erityisesti, kun kyseessä on julkisesti järjestetty liikenne. Toimeksiantajana voi olla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta tai seudullinen viranomainen, palveluntuottajana puolestaan liikennöitsijä. Näissä tilanteissa valvontaan ja kuljetuspalvelun tarjoajiin liittyvään päätöksentekoon liittyy myös sen selvittäminen, miten vastuu näiden eri toimijoiden välillä jakautuu. Suurimmaksi haasteeksi virasto arvioi kuitenkin tässä vaiheessa asemista, terminaaleista ja muista vastaavista tiloista vastaavien toimijoiden tunnistamisen, tavoittamisen ja valvonnan. Vaikka asematilat, terminaalit ja vastaavat tilat ovat yleisölle tarjottavia liikkumiseen liittyviä palveluja eli liikennepalveluja, on näihin palveluihin liittynyt vain rajallinen määrä konkreettisia viranomaisvaatimuksia (esteettömyyteen liittyvät asiat, turvatoimet), eivätkä nämä vaatimukset ole koskettaneet kaikkia tiloista vastaavia toimijoita. Lisäksi vastuu tiloista jakautuu usein monille toimijoille: esimerkiksi Finavian omistamalla lentoasemalla voi matkustajavirta liikkua lentoasemalla olevien liikkeiden kautta, Väyläviraston tai kunnan ylläpitämällä rautatieasemalla voi toimia eri yrityksiä, linja-autoasema on saatettu rakentaa kauppakeskuksen sisälle. Matkustajaliikenteen satamia on Suomessa seitsemän (Helsinki, Turku, Maarianhamina, Eckerö, Långnäs, Naantali, Vaasa), lentoasemia yli 20 (joskin liikenne eräillä lentoasemilla on vähäistä), rautatieasemia kolminumeroinen luku ja linja-autoliikenteen terminaaleja ja asemarakennuksia vastaavasti suuri määrä. Jos tarkoituksena on, että näiden kaikkien ympäri Suomea sijaitsevien tilojen ylläpitäjiin kohdistetaan ohjeistamista ja valvontatoimenpiteitä, tarvitaan tähän jo useampia tarkastajia. Kun lisäksi valvottavien piiriin lasketaan Suomessa ja Suomeen liikennöivät kuljetuspalvelun tarjoajat, on kyse merkittävästä viranomaistehtävästä. Tässä laskelmassa on lähdetty siitä, että mahdolliset matkustajamäärän rajoittamista koskevat päätökset koskisivat vain liikennevälineitä, eivät näitä matkustajille suunnattuja tiloja. Lausunnossamme on edellä nostettu esille, että hallituksen esitys on tältä osin epäselvä. Kyseessä olisivat vaativat asiantuntijatehtävät, jotka edellyttävät sekä toimialan hyvää tuntemusta että paneutumista liikenteen terveysturvallisuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin ja tapoihin, joilla liikenteessä voidaan vähentää riskiä tartuntavaarallisten tautien leviämisestä. Eri liikennemuodoissa toimintamallit eivät ole aivan yhteneväisiä, ja kuljetuspalvelun tarjoajien toimintamallien lisäksi on siis huomioitava asemien, terminaalien ja vastaavista tiloista vastaavien tahojen vastuunjako ja toimintamallit. Näitä resursseja ei ole mahdollista osoittaa viraston nykyresursseista. Tällaisten asiantuntijaresurssien kustannusten kattamiseen olisi varattava yhteensä 650 000 euroa/vuosi.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Fimea kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä. Fimean näkemyksen mukaan on hyvä, että tartuntatautilainsäädäntöön esitetään muutoksia koronavirustaudin leviämisen ehkäisemiseksi. Muutoksilla ei ole suoraan vaikutusta lääkelainsäädäntöön. Fimea nostaa lausunnossaan kuitenkin esille muutamia seikkoja, joilla on vaikutusta Fimean toiminta-alaan.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Vaikka säännökset asettaisivat reunaehdot päätöksien toimeenpanolle, jää viranomaiselle kuitenkin harkintavaltaa päätöksien antamisen sekä niiden laajuuden suhteen. Harkintavallassa olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota päätöksien välttämättömyyteen, tilannekohtaiset erityisseikat huomioon ottaen. Lisäksi olisi varmistettava, että alueelliset viranomaiset tulkitsevat ja soveltavat säännöksiä yhdenmukaisella tavalla kaikkialla Suomessa. Tämän varmistamiseksi olisi toteutettava yhdenmukaista päätöksentekoa turvaavat menetelmät. Menetelmien avulla tulee varmistaa, etteivät alueellisen päätöksenteon vuoksi yritykset, eri puolilla Suomea, joudu perusteettomasti huonompaan asemaan asetettavien rajoitusten suhteen, jos olosuhteet alueilla olisivat kuitenkin käytännössä vastaavat.
      • Puolustusministeriö
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Puolustusministeriön lausunto hallituksen esityksestä laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta Yleisesti todetaan, että esitetyt muutokset tukevat viranomaisten toimintamahdollisuuksia tartuntataudin vaikuttaessa yhteiskunnassa. Näin ollen ehdotettujen lakimuutosten vaikutukset tukevat epäsuorasti myös Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien suorittamista. Ehdotetussa tartuntatautilain 9 §:ssä ehdotetaan, että jos poikkeuksellisen epidemian aikana on ilmeistä, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen heikentää tai perustellusti saattaa heikentää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakykyä palveluiden saatavuutta olennaisesti vaarantavalla tavalla, aluehallintovirasto voi toimialueellaan päätöksellään velvoittaa kunnan, kuntayhtymän tai muun sosiaali- ja terveyspalveluja lakiin perustuvan velvollisuuden nojalla järjestävän tai tuottavan taikka niitä järjestämisvastuussa olevalle sopimuksen perusteella tuottavan tahon esimerkiksi antamaan palveluja tai muuttamaan toimintaansa. Puolustusvoimat on terveyspalveluiden tuottaja sekä puolustusvoimista annetun lain (551/2007) että terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain (322/1987) mukaan. Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat asevelvollisuuslain (1438/2007) ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) nojalla Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan koulutettavat opiskelijat. Ehdotettua 9 a §:ää ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että Puolustusvoimat rajattaisiin velvoitteen ulkopuolelle lakisääteisten tehtäviensä turvaamiseksi. Tämä on korostetun tärkeää tartuntatautilaissa kuvattujen olosuhteiden vallitessa. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että tartuntatautilain 89 §:n perusteella Puolustusvoimat voi tukea jo nykyisin muita terveydenhoitoviranomaisia virka-apupyyntöjen mukaisesti. Ehdotetussa 58 d §:ssä säädettäisiin tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta ja määrättäisiin raja-arvot tartuntataudin leviämisen estämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden käynnistämiselle. Lainkohtaa ei sovellettaisi julkisen vallan käyttöön, joten sillä ei olisi suoraa vaikutusta Puolustusvoimien toimintaan. Olosuhteista riippuen kyseiset toimet voivat kuitenkin tulla tehtäviksi myös Puolustusvoimissa tarkoituksenmukaisuussyistä. Virka-apua koskevaa 89 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että Rajavartiolaitoksen oikeuttaa antaa virka-apua laajennettaisiin. Edellytyksenä on, että virka-apu ei vaaranna Rajavartiolaitokselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista. Vastaava edellytys tulisi lisätä myös Puolustusvoimien virka-avun antamista koskevaan säännökseen. Epidemian ensimmäisen aallon aikana virka-apupyynnöt koordinoitiin sosiaali- ja terveysministeriön kautta. Tämä oli tarkoituksenmukaista. On kuitenkin hyvä, ettei asiasta ehdoteta sääntelyä paikallisen ja alueellisen joustavuuden varmistamiseksi. Tartuntatautilain tiedonsiirtoa koskevissa pykälissä ei mainita Puolustusvoimia. Ehdotetaan, että riittävän tiedonvaihdon varmistamiseksi 10 §:ssä säädettäisiin, että Puolustusvoimilla on terveydenhuoltonsa piiriin kuuluvien henkilöiden osalta sama oikeus tiedonsaantiin, tapauskohtaisen rekisterin perustamiseen ja tietojen luovuttamiseen kuin kunnilla 24, 39 ja 40 §:ssä. Toissijaisesti esitetään, että Puolustusvoimat mainittaisiin kuntien ohella 24, 39 ja 40 §:ssä. Hallitusneuvos, lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström Lainsäädäntöneuvos Jenni Herrala
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Olen elokuussa ehdottanut Twitterin kautta säädettäväksi tartuntatautilain pysyvän muutoksen, jolla kasvuosuojukset (maskit) otettaisiin lain pysyvään keinovalikoimaan hengitystieinfektioiden varalta. Toistan ehdotukseni tässä yhteydessä. Ehdotustani voidaan varmasti kehittää ja parantaa THL:n eilisen maskisuosituksen pohjalta. Näen kasvuosuojukset tärkeänä ja kiireellisenä asiana, joka tulisi vaikka erikseen nopeasti toteuttaa TTL:n pysyvänä muutoksena. Ehdotukseni on tässä: Laki tartuntatautilain 58 §:n muuttamisesta eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tartuntatautilain (1227/2016) 58 §:n 1 momentti, ja lisätään sanottuun 58:ään uudet 4 ja 5 momentti ja 81 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti: 58 § Laajaan tartunnanvaaraan liittyvät toimenpiteet Kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta, velvollisuudesta käyttää nenän ja suun tehokkaasti peittävää suojainta (maski) sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella. --------- Edellä 1 momentissa säädetyllä toimivaltuudella velvoittaa käyttämään maskia tarkoitetaan, että sen käyttö on pakollista kunnan tai aluehallintoviraston päättämällä rajatulla alueella ja päättäminä aikoina: 1) liikuttaessa ulkona julkisilla paikoilla, kuitenkin siten, että yksin tai samaan talouteen kuuluvan henkilön kanssa yhdessä harrastettu ulkoilu ilman maskia on sallittua, edellyttäen että jokainen ilman maskia oleva henkilö ylläpitää vähintään kahden metrin etäisyyden kaikkiin muihin henkilöihin; 2) oleskeltaessa tai liikuttaessa sellaisissa sisätiloissa, joihin liittyy kohonnut tartuntariski, kuten hisseissä, portaikoissa, joukkoliikennevälineissä tai niiden asemilla tai pysäkeillä, kauppaliikkeissä ja yleisöpalveluja tarjotessa tai vastaanotettaessa taikka oltaessa työpaikalla tai oppilaitoksessa toisten läheisyydessä muutoin kuin lyhytaikaisesti; ja 3) oltaessa joukkoliikennevälineessä kyseisellä alueella taikka matkalla sen ja jonkin toisen Suomessa tai ulkomailla sijaitsevan paikkakunnan välillä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ministeriön asetuksella määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen maskien tyypeistä, tuotenimikkeistä tai ominaisuuksista, maskin käyttämistä koskevan velvollisuuden alaikärajasta sekä perusteista, joiden nojalla lääkäri voi antaa todistuksen, joka vapauttaa henkilön velvollisuudesta käyttää maskia. 81 § Rokotteiden ja maskien maksuttomuus ------- Jos 58 §:n nojalla on asetettu velvollisuus käyttää maskia, kunnan on pidettävä maksutta yleisön saatavilla 58 §:n 5 momentissa tarkoitettuja maskeja niiden tarvetta vastaavasti. Valtio vastaa aiheutuneista kustannuksista.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Perusteluissa on monessa kohtaa käytetty termiä "aluehallintoviranomainen". Olisi varmaan syytä käyttää joka kohdassa aluehallintovirastoa.     Lisäykset lain liitteenä olevaan toimialalistaan: tanssilavat, vesipuistot, leikkipuistot, sirkukset, tivolit, ulkoilmaelokuvateatterit. Lisäksi tarkennukset: kongressi-, messu- ja kokouskeskukset sekä kongressien, seminaarien, messujen, (lyhytkestoisten, ei tutkintoon johtavien tms. oppilaitostoimintaan sisältyvien) koulutusten/kurssien ja muiden vastaavien tapahtumien järjestämiseen käytettävät tilat. Hotellien (aula-) ja kokoustilat? Sisältyykö edelliseen?     Hallituksen esityksen perusteluihin tulisi sopivaan kohtaan kirjoittaa kuntien ja aluehallintovirastojen rinnakkaisesta toimivallasta. Jos aluehallintovirasto on tehnyt päätöksen useamman kunnan alueelle, voisi alueella oleva kunta tehdä oman kuntansa osalta tarkempia ja tiukempia rajoituspäätöksiä, jolloin tätä kunnan tekemää päätöstä olisi noudatettava sen alueella. Tämä tulisi ottaa huomioon myös valvontaa koskevissa säännöksissä.  Pieni kielenhuollollinen kommentti. Koronaviruksen aiheuttamasta taudista käytetyissä lyhenteissä on horjuvuutta läpi esityksen: covid-19, covid 19, COVID 19, Covid-19 ja COVID-19 esiintyvät rinnakkain. Kirjoitusasu olisi hyvä yhtenäistää Kielitoimiston ohjepankin mukaiseksi covid-19 tai COVID-19.
      • Suomen Taksiliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • HE laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisestä sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta Suomen Taksiliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaiseen kokonaisuuteen. Suomen Taksiliitto ry on varsin huolissaan taksiyrittäjien ja taksinkuljettajien sekä heidän lähipiirinsä asemasta vallitsevan koronapandemian yhteydessä. Mielestämme koko kriisin ajan taksiliikenteen käsittely eri yhteyksissä on ollut epäselvää ja epätarkkaa. Taksi on merkittävä osa julkista liikennettä, mutta taksi ei ole joukkoliikennettä. Joukkoliikenteeseen liittyvät ohjeistukset, määräykset ja muut viestit ovat olleet taksien osalta tulkinnanvaraisia ja epäselviä, osittain myös epätarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi Helsinki-Vantaa lentoaseman terveysturvallisuudesta vastaavat tahot ovat julkisuudessa ohjeistaneet matkustajia välttämään julkista liikennettä lentomatkalta palatessaan, mutta samalla he ovat suositelleet taksin käyttämistä. Taksin käyttäminen on todennäköisesti kaikkien osapuolien kannalta paras ratkaisu tämän tyyppisiin matkoihin, mutta viestin tulee olla selvä ja yksiselitteinen. Lausuntopyynnön erittäin tiukan aikataulun puitteissa emme valitettavasti ole voineet kovin syvällisesti tähän lausuntopyyntöön perehtyä, mutta myös tässä lausuntopyynnössä on taksiliikenne jäänyt varsin vähälle huomiolle. Taksit ovat osa henkilöliikennettä, mutta jos kuvitellaan samalla ohjeistuksella selvittävän maksimissaan neljän (4) matkustajan tilausliikennettä hoitavassa henkilöautossa kuin satoja matkustajia kuljettavassa junassa, niin ohjeet ja määräykset tulevat olemaan kovin yleisluonteisia ja näin ollen monilta osiltaan täysin tarpeettomia. Mahdolliset tarkemmat määräykset ovat todennäköisesti tarpeen ja niiden myötä toimiva malli on mahdollinen. Erityisesti pandemian alkuvaiheessa terveydenhuollon viranomaiset antoivat varsin erikoisia lausuntoja tarttuvaan tautiin ja taksimatkustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Alkuvaiheessa sairaanhoitopiirit hoitivat kuljetuksia ns. infektioambulansseilla ja takseille todettiin samanaikaisesti, että korona ei taksissa tartu, kunhan tarjotaan asiakkaalle nenäliina ja pistetään hänet istumaan takapenkin oikeaan reunaan. Epäiltyjen koronatartunnan saaneiden tai varmuudella koronatartunnan saaneiden asiakkaiden kuljettamiseen liittyy oleellinen tietosuojaongelma. Asiakkaan tietosuojan turvaamiseksi ei taksinkuljettajalle saa kertoa asiakkaan vakavasta, mahdollisesti hengenvaarallisesta, tartuntataudista. Saamamme tiedon mukaan mm. Kansaneläkelaitoksen korvaamien terveydenhuollon matkoissa ei tilausvälitystä hoitava palveluntuottaja saa välittää autoon tietoa asiakkaan tartuntataudista, vaikka asiakas sen itse välitystä hoitavalle taholle kertoisikin. Asiakkaan terveystietoja ei siis saa välittää taksinkuljettajalle. Tämä on hyvä ja asianmukainen ohjeistus normitilanteissa, mutta vaarallisen tarttuvan taudin kyseessä ollessa tieto pitää ehdottomasti pystyä välittämään taksinkuljettajalle. Taksinkuljettajissa on myös erilaisiin riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden terveyden vaarantamista emme voi pitää hyväksyttävänä. Mielestämme asiakkaan tietosuoja ei voi olla suurempi arvo kuin taksinkuljettajan ja hänen lähipiirinsä henki ja terveys. Lausuntopyynnön erittäin lyhyen vastausajan vuoksi olemme keskittyneet vastaamaan vain henkilöliikenteelle suunnattuun osuuteen. Kommentit koskien henkilöliikennettä koskevia toimenpiteitä (58 c §, 58 e § ja 58 f § sekä 58 h § 2 mom.) 58 c § Taksissa käsien puhdistamisen mahdollisuus on varsin rajallinen, samoin etäisyyksien pitäminen pienessä autossa on kutakuinkin mahdotonta. Henkilöliikenteen eri toimijoiden ohjeet tulee näin ollen olla riittävän yksilölliset. 58 e § Kun 58 c § koskee elinkeinotoimintaa eikä siinä ole rajattu henkilöliikennettä erikseen, niin tämä 58 e § tuntuu aavistuksen tarpeettomalta näin esitettynä. Sen lisäksi sekä 58 c §:ssä että 58 e §:ssä on tarkoitus antaa Valtioneuvostolle valtuus asetuksen antamiseen velvoitteiden tarkempien sisältöjen osalta, jolloin henkilöliikennettä koskevat mahdolliset erityiset ohjeet voitaisiin sisällyttää asetukseen ja jättää koko 58 e § selvyyden vuoksi pois lainsäädännöstä omana pykälänään. Oleellista on, että henkilöliikenteen osalta asetukset kirjataan riittävän tarkalla tasolla ottaen huomioon henkilöliikenteen eri toimijoiden erityispiirteet. 58 f § Matkustajamäärän rajoittamisessa tulee ottaa huomioon taksiliikenteen erityispiirre muihin julkisen liikenteen välineisiin verrattuna. Saman seurueen, esimerkiksi perheen, osalta matkustajamäärän rajoittamista ei voi pitää perusteltuna. 58 h § 2 mom Liikenteen palveluista annetun lain 18, 58, 66 ja 129 §:t eivät koske taksiliikennettä. Lain 18 § suunnitellut tulevat muutokset ovat tuomassa vaatimuksia myös taksiliikenteen harjoittajille. Tältä osin, jos em. 18 §:n laajennus lainmuutoksena tulee voimaan, tulee huomioida taksiliikennettä harjoittavien yrittäjien koko ohjeistuksia ja määräyksiä laadittaessa.
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Sairaanhoitopiirien/sote-kuntayhtymien ja kuntien välistä roolia tulisi selkeyttää entisestään.
      • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Vaikutus -osioissa ei ole mainittu Työterveyslaitosta, runsaan puolen vuoden ajan jatkunut SARS-CoV-2 -epidemia on vaikuttanut merkittävästi myös Työterveyslaitokseen. Huomattavia henkilöstöresursseja on irrotettu muista työtehtävistä epidemian torjuntatyöhön, Työterveyslaitos on ohjeistanut työelämää laajasti sekä tukenut viranomaisia ja yhteiskuntaa yleisesti, varsinkin henkilösuojainten osalta. Työssä on resurssien rajallisuuden vuoksi keskitetty ohjeistamaan valtakunnallisesti. Nyt ehdotetut säädösmuutokset tuovat mukanaan sinänsä tarkoituksenmukaista alueellista vaihtelua, mutta johtavat todennäköisesti tarpeeseen ohjeistaa ja neuvoa paikallista työelämää ja viranomaisia. Em. yksilöllisempi neuvontatyö tulee vaatimaan aikaisempaa suuremman työpanoksen.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhdeyksikkö, Nieminen Elina
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lakiesityksen 12. kappaleessa esityksen suhteesta perustuslakiin ja säätämisjärjestys tulee suojattavana oikeushyvänä kirjata myös vammaisten ihmisten oikeudet. Tässä yhteydessä tulee viitata erityisesti niihin vammaispalveluihin, kuten vaikeavammaisten palveluasuminen ja henkilökohtainen apu, joilla turvataan perusoikeudellista turvaa 19 §:n 1 momentin välttämättömään hoivaan ja huolenpitoon. Lisäksi tulee kirjata YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, siten kuin lasten oikeuksista on kirjattu.
      • Asikkalan kunta
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Asikkalan kunnalla ei ole lausuttavaa tartuntatautilain ehdotettuihin muutoksiin.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Etelä-Karjalassa on useampi Venäjän rajan vastainen rajanylityspaikka, ja jos rajalle joudutaan varaamaan tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä tai muita lääkäreitä tarkastamaan venäläisten koronatestitodistusten aitoutta ja tekemään kaavamaisesti karanteenipäätöksiä kaikille rajan yli maahan saapuville, Etelä-Karjalan lääkäriresurssit eivät tule riittämään.
      • Finanssiala ry, Lea Mäntyniemi, Aalto Amanda
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Finanssiala ry (FA) kiittää mahdollisuudesta kommentoida lakiesitystä. FA yhtyy Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) antamaan lausuntoon.
      • Linja-autoliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Nyt lausuttavana olevan hallituksen esityksen luonnoksen mukaan lakimuutoksella rajoitettaisiin laaja-alaisesti ja merkittävästi elinkeinovapautta linja-autoliikenteessä. Perusoikeuspunninnan kohteena ovat silloin myös elinkeinovapaus ja siitä johdettuna omaisuudensuoja. Säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa on kattavasti käsitelty suojattavia oikeushyviä ja perusoikeussääntelyn rajoitusedellytyksiä. Esitysluonnoksen perusteluissa on selvitetty linja-autoliikenteen tunnuslukuja ja joitain taloudellisia perusteita. Perusteluissa on jossain määrin arvioitu esityksen vaikutuksia linja-autoliikenteen elinkeinovapauteen todeten, että ”ehdotuksella ei puututa perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden ydinalueeseen”. Rajoituksilla olisi kuitenkin tosiasiallisesti hyvin merkittäviä vaikutuksia, koska juuri matkustajamäärät ovat ratkaisevia elinkeinotoiminnan kannattavuuden ja elinkeinotoiminnan jatkamisen edellytysten kannalta. Yritysten markkinakäyttäytymistä ja kilpailuparametrejä enemmälti arvioimatta on ilmeistä, että matkustajamäärien rajoitukset suhteessa kiinteisiin kustannuksiin johtavat elinkeinorajoitusten ohella myös omaisuudensuojan kannalta ongelmalliseen tilanteeseen (käyttö- ja tuottoedellytykset). Esitettävillä rajoitusperusteilla on siten PeVL 7/2020 vp lausutun kaltaisia vaikutuksia, jolloin hallituksen esityksen jatkovalmistelussa olisi joka tapauksessa selvitettävä valiokunnan lausunnossa tarkoitetun kaltainen rajoitusten kompensoiminen (vrt. PeVL 13/2020 vp). Näistä syistä perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämisen esittäminen on oikeudellisesti perusteltua, kun hallituksen esitys annetaan eduskunnalle.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Sivulla 9 on todettu valtioneuvoston velvoitteesta seurata tarkoin, ovatko ravitsemusliikkeitä koskevat rajoitusten edellytykset edelleen voimassa. Samoin pitää huomioida myös muiden palvelun tuottajien esim. sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa seurata, ettei poikkeussääntöjä toteuteta ilman perusteltua syytä. Sivulla 30 on kuvattu aluehallintovirastojen vastuita ja tehtäviä. Aluehallintovirastoille tehtäväksi tulisi päätöksenteko ja valvonta koskien sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintayksiköiden muuttamista ja tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamista. On tärkeää, että aluehallintoviraston päätöksenteossa arvioidaan muutosten vaikutukset koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimivuuden kannalta, jolla varmistetaan asiakas-/potilasturvallisuus.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ehdotus mahdollistaa viimesijaisena keinona, että kunta tai aluehallintovirasto voisivat sulkea asiakkaiden tai osallistujien käyttöön tarkoitetun elinkeino- tai muun toiminnan tilan määräajaksi osittain tai kokonaan. Kuluttajat kaipaavat selkeyttä näihin tilanteisiin ja etenkin kenen tahon kannettavaksi aiheutuu peruuntumisesta johtuvat kustannukset.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Maahanmuuttovirasto, Oikeus- ja maatietoyksikkö, Koljonen Tuomas
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Maahanmuuttovirastossa ja Maahanmuuttoviraston alaisuudessa toimivissa vastaanottokeskuksissa ja säilöönottoyksiköissä on järjestelmällisesti torjuttu jo pitkään tartuntatauteja sekä varauduttu ennakollisesti tartuntatauteihin liittyviin terveydenhuollon häiriötilanteisiin omassa toiminnassa. Maahanmuuttovirasto ja vastaanottokeskukset ovat esimerkiksi toteuttaneet jo pitkään tartuntatautien seulontaa maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden osalta. Maahanmuuttovirasto on erityisesti koronatilanteeseen vastaamiseksi antanut suuren määrän päivittyviä toimintaohjeita vastaanottokeskuksille ja säilöönottoyksiköille. Myös maahanmuuttoviraston palvelupisteissä huolehditaan jo nyt turvaväleistä, eikä esim. odotustiloihin päästetä liikaa ihmisiä kerralla. Myös välittömiin toimiin on ryhdytty aina heti kun on saatu tieto torjuntatoimia edellyttävän tartuntataudin esiintymisestä tai sellaisen vaarasta. Maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskukset ja säilöönottoyksiköt ovat myös tehneet jo pitkään hyvää yhteistyötä laissa tartuntatautien torjunnasta valtakunnallisesti, alueellisesti ja kunnan tasolla vastaavien viranomaisten kanssa ja ajankohtaisesti koronaviruksen torjuntaan ja hallintaan liittyvien toimien osalta.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ei lisättävää.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Esityksessä tehdyt määräaikaiset muutokset ovat edellä mainituin rajoittein/muutoksin perusteltuja koronaviruspandemian leviämisen ehkäisemiseksi ja haittojen minimoimiseksi. Kun esityksessä on lisäksi tehty – ja on perusteltuakin tehdä – muutoksia myös toistaiseksi voimassa oleviin lainkohtiin, olisi samassa yhteydessä perusteltua edellyttää, että: • yksityinen sektori tulee huomioiduksi nykyistä paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa (informointi ja osaamisen & resurssien huomiointi); • julkinen sektori velvoitetaan kaikissa sote-hankintasopimuksissaan huomioimaan myös epidemia-/pandemiatilanteet (hankintasopimus on yleensä tarjouspyynnön liitteenä, eikä siihen voi enää tarjousvaiheessa vaikuttaa; varautuminen voi vaikuttaa myös palvelun hintaan); • kun julkisen sektorin rahoitusvastuulla oleva palvelu on ulkoistettu yksityisille toimijoille, korvataan niille poikkeusoloihin varautumisesta, suojautumisesta, tms. samat menot samoilla periaatteilla, kun julkisillekin palveluntuottajille korvataan; ja • poikkeusolojen johtamista selkeytetään ja huomioidaan nykyistä paremmin yksityisen sektorin osaamisen, resurssit ja informointi.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Puolustusvoimien asema on nykyisessä tartuntalaissa osittain selkiytymätön ja tulkinnanvarainen. Terveydenhuollon toimijana puolustusvoimat rinnastetaan kuntaan. Tartuntalaissa puolustusvoimista säädetään 10 §:ssä, joka koskee päätöksen tekoa. Tartuntalain velvoitteiden toteuttamiseksi puolustusvoimilla tulee lisäksi olla sama oikeus tiedonsaantiin, -siirtoon ja -vaihtoon sekä tapauskohtaisen rekisterin perustamiseen kuin mitä on kunnilla (24 §, 39 § ja 40 §). Implisiittisesti voitanee tulkita, että kyseinen oikeus on olemassa mutta tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi kyseinen oikeus on aiheellista kirjata lakiin selkeästi. Parhaiten lakimuutos on toteutettavissa laajentamalla 10 §:ää momentilla, jossa viitataan 24, 39 ja 40 §:ien koskevan myös puolustusvoimia.
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • -
      • Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Ympäristöterveydenhuolto, Felin Elina
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Ympäristöterveydenhuollossa on osaamista ja kokemusta hygieenisten olosuhteiden valvonnasta ja yhteistyön tiivistäminen tartuntatautien torjunnan kanssa on kannatettavaa epidemiatilanteen hoitamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tulisi huomioida myös sote-uudistuksessa ja ympäristöterveydenhuollon tulisi olla sote-maakunnan tehtävä.
      • Lieksan kaupunki, Lieksan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 252
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Yleensä ottaen lain sisältöjen perusteella rajoitetaan monilta osin yksilön vapauksia ja vaikutetaan yksilöiden tietosuojaan. Näiden asioiden osalta lakiesityksen perustuslaillisuuden tarkasteluun on tarkoituksenmukaista kiinnittää erityistä huomiota.
      • Porin kaupunki perusturva, Terveys- ja sairaalapalvelut
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Tartuntatautilaki vaati muutoksia pandemian hallitsemiseksi.
      • Laki ja Järjestys Oy
        Uppdaterad:
        12.9.2020
        • Eduskunta päätti 2.4.2020, että ravintolat suljetaan Suomessa 4.4.2020 koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tuotteiden ulosmyynti asiakkaille on ollut kuitenkin sallittua. Sulkeminen ei koske sellaisia ravintoloita, jotka eivät ole avoinna yleisölle, kuten henkilöstöravintolat. Päätös aiheutti ravintolayrittäjille taloudellisen katastrofin, koska tuloa ei ole tullut ollenkaan tai se on ollut vähäistä verrattuna normaaliin tilanteeseen. Usealla ravintolayrittäjällä on keskeytysvakuutus, joka kattaa myös epidemiakeskeytysvahingot. Keskeytysvakuutuksen tarkoituksena on korvata yritykselle menetys, joka syntyy, kun yrityksen toiminta keskeytyy äkillisesti. Voisi ajatella, että juuri nyt koronaviruksen aiheuttama pandemia ja siitä seuranneet vaikutukset yhteiskuntaan oikeuttaisivat korvaukseen kyseisen vakuutuksen perusteella. Eri vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin systemaattisesti tehneet kielteiset korvauspäätökset ravintolayrittäjille. Vakuutusyhtiöiden kielteisissä korvauspäätöksissä vedotaan vakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus 1) Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta 2) tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Lisäksi 3) määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutetun liiketoimintaan. Epidemiavakuutuksen korvattavuuden osalta on kiistatonta kohta 1 (Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antama velvoittava määräys) ja kohta 3 (määräyksestä aiheutuvat toimenpiteet liittyvät välittömästi vakuutetun liiketoimintaan), koska Suomen hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa maan olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Näin ollen on päädytty ottamaan käyttöön valmiuslaki (1552/2011). Hallitus on tehnyt linjaukset toimenpiteistä ja antanut valmiuslain käyttöönottoasetukset sekä soveltamisasetukset eduskunnalle. Eduskunta siis päätti valtioneuvoston antaman asetuksen ravintoloiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi (173/2020) mukaisesti, että ravintolat kaikissa Suomen maakunnissa suljetaan. Eduskunnan päätös vaikutti näin välittömästi ravintoloiden liiketoimintaan. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 25/2020) todetaan myös, että ravintoloiden sulkemisella on välittömät vaikutukset ravitsemisalan yrittäjien mahdollisuuksiin harjoittaa ammattiaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että vakuutusehdon kohdat 1 ja 3 täyttyvät siis vakuutusyhtiöidenkin mielestä. Kielteisen korvauspäätöksessä keskeisenä on ehdon kohta 2, jonka mukaan velvoittava määräys tulee antaa tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella, johtaa vakuutusyhtiöiden mukaan kielteiseen korvauspäätökseen. Tämä on erityisen mielenkiintoinen oikeudellisesti tarkasteltuna, koska hallituksen esityksessä (HE 25/2020) nimenomaisesti perustellaan, että säädettäväksi ehdotettavien rajoitusten tavoitteena on väestön terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen tartuntatautilain (1227/2016) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen epidemian oloissa. Valtioneuvosto katsoi, että valmiuslakiin ennalta luodut toimivaltuudet eivät mahdollista ravintoloiden sulkemista. Eduskunta suoraan perustuslain 23 §:n nojalla hyväksyi perusoikeuspoikkeuksena lain (laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 153/2020), jollaista elinkeinovapautta vahvasti rajoittavana ei normaalioloissa koskaan hyväksyttäisi. Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan (PeVL 7/2020 vp) huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta siihen, että jossakin määrin elinkeinovapauteen puuttuvista toimenpiteistä säädetään jo valmiiksi myös esimerkiksi tartuntatautilain 58 §:ssä. Vallitsevien olosuhteiden ja kiireellisyyden vuoksi ei kuitenkaan tartuntatautilain muutosta tehty, vaan valittiin toinen lainsäädännöllinen vaihtoehto, jossa poikettiin säädösvalmistelua koskevista ohjeista. Perustuslakivaliokunta (PeVM 2/2020 vp) on vielä korostanut, että valmiuslain valtuuksien kunkin käyttöönottoasetuksen johtolauseeseen tulee sisällyttää maininta sen oikeusperustasta. Käytännössä tässä tapauksessa se tarkoittaa juuri tartuntatautilain mukaista poikkeuksellista epidemian oloa, jonka perusteella ravintolat suljettiin eduskunnan toimesta. Tämä on tuotu esille lainvalmisteluasiakirjoissa ja eduskuntakäsittelyn eri vaiheissa. Vakuutusyhtiöt siis katsovat, että koska juuri tartuntatautilakiin ei ole lisätty ravintoloiden sulkemista koskevaa säännöstä, vaan rajoitukset on toteutettu muiden säädösten kautta, eivät he ole vakuutusehtojen perusteella korvausvelvollisia. Useat ravintolayrittäjät ovat maksaneet vakuutusyhtiöille vakuutuksesta, jonka pitäisi korvata epidemiatilanteesta aiheutuva liiketoiminnan keskeytysvahinko. Kysymys herääkin, että milloin vakuutuksesta on sitten hyötyä, jos epidemian aikana ei epidemiavakuutuksesta korvata lainsäädännöllisen muotoilun takia, joka on tuotu esille lainvalmistelussakin? Olisiko mahdollista, että tämä asia voitaisiin nyt säädellä kuntoon? Euroopan komissio on edellyttänyt unionissa sääntelyn laadun parantamista (better regulation). Keskeisenä tavoitteena on sääntely, joka on oikein kohdentuvaa, toimivaa, johdonmukaista ja ymmärrettävää.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
        • Tiivistelmä lausunnostanne lisättäväksi lausuntoyhteenvetoon.
      • Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry
        Uppdaterad:
        5.10.2020
        • Akavan sairaanhoitajat ja Taja pitää tartuntatautilain uudistamista kannatettavana. Huomio kiinnittyy kuitenkin henkilöstövaikutusten vaatimattomaan huomioimiseen. Hoitohenkilöstöä siirrettäessä yksiköistä toiseen on kiinnitettävä huomiota asiakas- ja potilasturvallisuudesta huolehtimiseen. Henkilöstöllä on oltava riittävä perehdytys, heidän osaamisensa on varmistettavat ja henkilöstöresurssien riittävyydestä on huolehdittava. Työnantajan vastuulla on myös huolehtia riittävistä suojavarusteista ja henkilöstön perehdyttämisestä niiden oikeaan käyttöön. On myös huolehdittava siitä, ettei asiakkaiden ja potilaiden oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin vaarannu (esimerkiksi keväällä rajattiin ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä asuvien asiakkaiden oikeutta kuntoutuspalveluihin).
      • Vammaisfoorumi ry
        Uppdaterad:
        4.10.2020
        • Ehdotettu sääntely vaikuttaa sosiaalipalveluja käyttävien ja sosiaalihuollon asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin, minkä vuoksi sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista ja muutoinkin perusoikeuksien rajoitusedellytyksien vaatimusten mukaista. Esityksessä on arvioitava sen vammaisvaikutuksia ja suhdetta YK:n vammaissopimuksen velvoitteisiin, erityisesti 14, 19, 24 ja 26 artiklojen, tartuntatautilain muutosta harkittaessa. Kun tietty taho velvoitetaan tavanomaisesta poiketen antamaan jollekin asiakas- tai potilasryhmälle sosiaali- ja terveyspalveluja ehdotetun 9 a §:n 1 kohdan nojalla, ihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava palveluita antavan toimijan valinnassa. 9 a §:n 2 kohdan perusteluihin tulee kirjata nykyistä tarkemmin, minkälaisia seikkoja sosiaalihuollon palveluiden priorisoinnissa otetaan huomioon. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, etteivät ihmiset jää vaille tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita vammansa perusteella. Jotta kukaan ei tosiasiassa joudu siirtymään kotoaan sosiaalihuollon yksikköön tahdonvastaisesti 9 a §:n 4 kohdan perusteella, esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten tahdon ilmaisemiseen on oltava tarjolla riittävästi tukea. Sairaanhoidon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä 9 a §:n 5 kohdan perusteella ei saa tarkoittaa sitä, että se käytännössä johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti sairaalahoitoa vaativan hoidon rajauksiin. On varmistettava, että sosiaalihuollon asiakkaalle sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa järjestetään sekä säännöllisesti että tarvittaessa pääsy terveydentilan arvioon ja että hän saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon tarvittaessa sairaalassa. Potilaan hoidosta vastaavan tahon tulee aina olla lääkäri. Hallintolain 62 §:n tarkoittama yleistiedoksianto ei lähtökohtaisesti ole sopiva tiedoksiantotapa tilanteessa, jossa 9 a §:n mukainen päätös koskisi esimerkiksi useita kehitysvammaisia tai vastaavaa tukea tarvitsevia ihmisiä, joiden vamma on ymmärryksen alueella. 57 a §:ään tulee tehdä tarvittavat lisäykset koskien riskiryhmään kuuluvien lasten ja nuorten suojaamista varhaiskasvatuksessa ja opiskelussa. Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana asiakkaan asuessa sosiaalihuollon yksikössä tulee määritellä 68 §:ssä ja sen perusteluissa esitettyä täsmällisemmin. Lähtökohtana tulee olla se, että asumisyksikössä asuvalla palvelunkäyttäjällä on sama vapaus ja oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kotona asuvilla ihmisillä, jotka on asetettu karanteeniin tai eristykseen. Vammaisfoorumi pitää erittäin ongelmallisena, että 69 §:n perustelujen jälkipuolella tarkastellaan vierailujen rajoittamista myös yleisellä tasolla, eli suhteessa tilanteisiin, joissa ei ole kyse tartuntatautilääkärin määräämästä karanteenista tai eristyksestä. Perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa vain perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostuneiden perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttyessä, joita ovat esimerkiksi lailla säätämisen vaatimus ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus. 69 §:n perustelujen yleisluontoista mainintaa vierailujen rajoittamisesta voidaan pitää perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta ongelmallisena. Kyseinen perustelujen kohta on lisäksi ristiriidassa tartuntatautilain systematiikan ja voimassa olevan viranomaisohjauksen kanssa, kun sekä tartuntatautilain muuttamista koskevassa ehdotuksessa (s. 6) että sosiaali- ja terveysministeriön ohjeissa todetaan, että vierailujen välttämistä koskevat suositukset – jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan velvoittavia – perustuvat tartuntatautilain 17 §:ään. Yleisen tason maininta vierailujen rajoittamisesta tulee siirtää esimerkiksi lukuun 2 (Nykytila ja sen arviointi). Vammaisfoorumi korostaa, että tilannetta on näiltä osin välttämätöntä selkeyttää, jotta henkilöiden perusoikeuksia ei rajoiteta ilman lain tukea. Vammaisfoorumi korostaa myös, että tartuntalain säätämisessä, että soveltamisessa tulee huomioida vammaisten henkilöiden erilaiset lähtökohdat. Karanteeni, eristys, lukitseminen tai tapaamisten rajoittamiset sosiaalihuollon yksiköissä tai terveydenhuollon yksiköissä ei saa estää vammaisten ihmisten välttämättömän yksilöllisen avun tai tuen toteuttamista vähintään voimassa olevien päätösten mukaisesti. Tartuntatautilain nojalla tehtävät rajoitukset eivät poista asiakkaan palvelutarvetta ja tehtyjen päätösten voimassaoloa. Nyt on nähty tilanteita, joissa viranomainen yksipuolisesti useissa tapauksessa muutti tehtyjen päätöksen sisällön (vapaa-ajan toimet käytännössä kiellettiin avun toteuttamisen ongelmien takia) ja ääritilanteissa teki johtopäätöksiä, että avun tarve olisi asiakkaalla pysyvästi vähentynyt esim. sen takia että vapaa-ajan toimia ei voinut yksikön rajoitteiden takia toteuttaa. Täten on koronaviruksen ja muiden tartuntatautien torjunnassa kiinnitettävä riittävää huomiota yksilöllisiin tarpeisiin ja huomioida tämä oikeudellisessa punninnassa. Muutoin ylilyönnit ovat todennäköisiä ja yksilöille koituva haitta kohtuuton.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten Juridiskt ombud, Vartio Elias
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • SAMS – samarbetsförbundet kring funktionshinder (SAMS) välkomnar en revidering av lagen om smittsamma sjukdomar. Under bekämpningen av coronaviruset har den lagliga grunden till begräsningar av individernas frihet inte alltid varit tydliga och tillräckliga. Det här är något som laglighetsövervakaren Maija Sakslin också påpekat offentligt i fråga om boenden med service dygnet runt. Då verksamheten inte har styrts och begränsats av lagen, har även intressebedömningen mellan individers behov och rättigheter och å andra sidan samhällets behov att bekämpa pandemin inte varit på önskad nivå. Balansavvägningarna har varit särskilt överproportionerade för våra målgrupper som har funktionsnedsättningar men som inte själva tillhör riskgruppen. Det har också hänt att anhöriga har känt sig tvungna att ta hem sina vuxna barn från serviceboende utan att extra stöd getts till familjer och närståendevårdarna för den ökade belastningen. Sammanfattningsvis, kan det konstateras att en revidering av lagen är nödvändig men alla begränsningar till grundläggande mänskliga rättigheter behöver vara proportionella, nödvändiga och välavgränsade. För övrigt förhåller sig SAMS försiktigt positivt till förslaget av professor Martin Scheinin, om att inkludera ansiktsmasktvång som ett möjligt verktyg i lagen om bekämpning av smittsamma sjukdomar. Det är ändå viktigt att uppmärksamma att många personer med funktionsnedsättningar och olika slags sjukdomar är på grund av sin funktionsnedsättning eller sjukdom hindrade av att använda masker. Detta medför också en praktisk utmaning i att kontrollera följandet av reglerna; hur kan detta göras utan att äventyra skyddet av personliga hälsouppgifter? SAMS ståndpunkt är att individers skydd för personliga hälsouppgifter bör respekteras och garanteras i alla reformer. Om en skyldighet att bära mask blir aktuellt, bör kostnaderna täckas av kommunerna och staten. Lagen och dess tillämpning kan ha betydande konsekvenser med tanke på grundläggande rättigheter, delaktighet och välmående för personer med funktionsnedsättningar. Vi åberopar därför att en rättighetsbaserad konsekvensbedömning görs med tanke på personer med funktionsnedsättningar. Vidare är det också viktigt att den etablerade inskränkningsläran följs om grundläggande rättigheter begränsas. Alla begräsningar ska basera sig på lag och lagens omfattning och tillämpning ska vara tydligt begränsad. Likaså bör en balansering av rättigheter och intressen beaktas för att inte utsätta individer till oproportionella och icke-nödvändiga begränsningar av rättigheterna. I fråga om detaljmotiveringarna håller SAMS med om utlåtanden givna av Handikappforum, Kehitysvammaisten tukiliitto och Tröskel r.f. Även Invalidförbundets anmärkningar om behovet att trygga tillgången till vård samt stöd och information till egenvårdare och personliga assistenter är mycket värdefulla synpunkter som bör beaktas. SAMS understryker att personer med funktionsnedsättning ska garanteras en jämlik tillgång till hälsovården, utan att bli diskriminerade på grund av sin funktionsnedsättning och ställning inom socialvården. SAMS understryker också att tillgången till tolkning på finlandssvenskt teckenspråk samt andra yrkesgrupper bör garanteras och beaktas också i lagen om smittsamma sjukdomar. Det här gäller så väl tolkningsbehov på boenden och inom hälsovårdens olika situationer. Utöver professionella yrkesgrupper bör det också beaktas att även anhöriga kan ibland ha en liknande funktion med tanke på kommunikationsstöd för personer med begränsad kommunikationsförmåga. Finlands agerande gentemot COVID-19 krisen reflekterar relativt väl till målsättningarna i artiklarna 10 och 11 i FN:s funktionshinderskonvention. För att balansera rättigheterna på ett ändamålsenligt sätt uppmanar SAMS även att särskilt uppmärksamma artiklarna 14, 19, 24 och 26 i FN:s funktionshinderskonvention även i den här lagreformen. Utöver substansfrågorna i lagen uppmanar SAMS även att fästa särskild uppmärksamhet till de svenskspråkiga översättningarna som berör grundläggande fri- och rättigheter.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti, Salo Maija
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • Oikeuskansleri pitää tärkeänä tartuntatautilain säännösten täydentämistä koronavirusepidemian tilanteen vuoksi. Hän pitää myös perusteltuna viranomaisten toimenpiteiden porrastamista epidemian tilanteen vakavuuden mukaan. Uusien säännösten sisällön johdonmukaisuuden ja sovellettavuuden varmistamiseen on kuitenkin kiinnitettävä vakavaa huomiota lain jatkovalmistelussa. Lausunnossa esitetään tästä sekä yleisiä että yksityiskohtaisia havaintoja. Lisäksi esityksen perusteluissa on käsiteltävä tarkemmin perusoikeuksien rajoittamisen yleisiä edellytyksiä ja yksittäisten perusoikeuksien rajoittamiseen liittyviä erityisiä vaatimuksia sekä koottava kokonaisarvio rajoitusten kokonaishyödyistä ja -haitoista.
      • Kuurojen Liitto ry
        Uppdaterad:
        2.10.2020
        • -
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Jakosuo Katri
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Yritysten tasapuolisen kohtelun sekä toiminnan jatkuvuuden ja työpaikkojen turvaamiseksi elinkeinonharjoittajilta edellytettävät toimenpiteet on kuvattava mahdollisimman yksiselitteisesti ja selkeästi. Toimenpiteet eivät saa lisätä yritystoiminnan hallinnollista taakkaa tai kustannuksia. Tartuntataudin leviämisen estämiseksi hygieniatoimenpiteet pitää ulottaa asiakas- ja odotustilojen lisäksi työntekijöiden työ- ja taukotiloihin. Ohjeistuksessa on huomioitava henkilöstön ja asiakkaiden monikielisyys ja -kulttuurisuus.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle koskien tartuntatautilain muuttamista, erityisesti koskien yhteiskunnan keinoja torjua meneillään olevaa Covid-19 pandemiaa. Hallituksen esityksen mukaisesti aluehallintoviraston ja joissain tapauksissa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä voitaisiin poiketa siitä, miten kunnallisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Yleisten hygieniavaatimusten noudattamista koskevien päätösten lisäksi kunta tai aluehallintovirasto voisi tehdä päätöksen, jossa se edellyttää elinkeinonharjoittajaa tai muuta toimijaa ryhtymään toimenpiteisiin, joilla estetään lähikontaktit asiakastiloissa. Kunta tai aluehallintovirasto voisi myös sulkea asiakkaiden tai osallistujien käyttöön tarkoitetun elinkeino- tai muun toiminnan tilan määräajaksi osittain tai kokonaan. Liikenteen terveysturvallisuutta koskeva liikenteen palveluntarjoajiin kohdistuva valtakunnallinen päätöksenteko keskitettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Epidemiatilanteesta riippuen voitaisiin päättää hygieniavaatimuksista sekä tarvittaessa matkustajamäärien rajoittamisesta henkilöliikenteessä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi velvoitteiden valvonnasta ja tiedonsaantioikeuksia koskevasta sääntelystä. Myös karanteenia ja eristämistä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi. Esityksessä ehdotetaan virka-apusääntelyn täydentämistä erityisesti Rajavartiolaitoksen osalta. Covid-19 –pandemia aiheuttaa maailmanlaajuisesti sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien, talouden ja yhteiskunnan eri sektoreiden poikkeuksellisen kuormittumisen. Syksyn 2020 aikana pandemia on uudelleen selvästi kiihtynyt useimmissa EU- maissa Suomi mukaan lukien. Vaikka Covid-19 –rokotteen kehitystyö jatkuu aktiivisesti, on epätodennäköistä, että rokotuksilla saavutetaan pandemian merkittävää hidastumista vuoden 2021 aikana. Hallituksen esityksen mukaisten toimivaltuuksien tulisi THL:n näkemyksen mukaan olla voimassa vähintään vuoden 2021 loppuun saakka. THL katsoo, että hallituksen esityksen tavoitteet ovat, Covid-19 epidemia ja sen viimeaikainen kehitys huomioiden kannatettavia. Esitys lisää selvästi kuntien ja aluehallintovirastojen mahdollisuuksia toteuttaa hallituksen hybridistrategian mukaisia alueellisia epidemiaa torjuvia toimenpiteitä. THL painottaa esityksen mukaisten toimivaltuuksien nopeaa ja tehokasta päätöksentekoa ja käyttöönottoa.
      • Nurmijärven kunta, konsernipalvelut, hallintopalvelut (kh 28.9.2020 § 200)
        Uppdaterad:
        29.9.2020
        • Tartuntatautilakiin liittyvät muutosesitykset ovat pääpiirteissään hyviä ja välttämättömiä koronan leviämisen hidastamiseksi sekä ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi. Positiivista on, että tartuntatautilain muutoksilla on mahdollista huomioida Suomen eri alueiden erilainen tilanne ja erityispiirteet ja tehdä alueella sen tilanteeseen liittyviä tarkoituksenmukaisia päätöksiä. Kuten koronaan liittyen on huomattu Suomen eri osat ovat hyvinkin erilaisessa tilanteessa epidemian suhteen. Esitettyjen muutosten ansiosta normaaliajan lainsäädäntöön kuuluvaa tartuntatautilakia voidaan jatkossa soveltaa rajoitustoimenpiteissä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimintakykyä turvaavissa tilanteissa, joissa aiemmin olisi ollut tarve todeta poikkeusolot, kuten keväällä 2020 valmiuslain käyttöönoton yhteydessä. Valmiuslain soveltamisen on oltava väliaikaista ja tilapäistä, eikä se voi kestää pitkään. Sen vuoksi epidemian hallintaa koskevat säännökset tulee ensisijaisesti sisällyttää normaaliin lainsäädäntöön. Erityisesti perusoikeuksia kaikkein eniten rajoittavien velvoitteiden ja rajoitusten osalta on perusteltua säätää määräaikaista lainsäädäntöä, joka on valmisteltu erityisesti covid-19-epidemian hallintaa varten. Kustannusten kattamisen osalta on tärkeää, että koituvia kustannuksia ei osoiteta järjestämisvastuullisille tahoille, erityisesti jos päätöksenteko tapahtuu aluehallintoviranomaisen tai sosiaali- ja terveysministeriön toimesta.
      • Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • LAUSUNTO 28.09.2020 VN/15739/2020 STM083:00/2020 kirjaamo@stm.fi Suomen työterveyslääkäriyhdistyksen lausunto koskien hallituksen esitystä laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9§ väliaikaisesta muuttamisesta Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry (STLY ry) on voittoa tavoittamaton aatteellinen yhdistys, jonka tavoitteena on kehittää suomalaista työterveyshuoltoa yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. STLY ottaa aktiivisesti kantaa työterveyshuollon toiminnan sisällön muutoksiin. Työterveyshuolto toimii työelämässä puolueettomana edistäen työn terveellisyyttä ja turvallisuutta. Tartunta-tautilaki ei itsessään suoraan määrittele työterveyshuollon sisältöä, mutta auttaa työterveyshuoltoja toimi-maan yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kanssa. COVID19 -pandemian yhteydessä työterveyshuoltoon tulevat kysymykset työturvallisuuden näkökulmasta. Tartuntatautilakia tulee selkiyttää. Pandemiaa koskevien päätösten tulee olla asiantuntijoiden laatimia ymmärtäen tautitilanteen epidemiologiset erityispiirteet. Tartuntatautilaissa on hyvä ottaa huomioon eri toimijoiden roolit, vastuut sekä velvollisuudet. Työterveyslaitoksen työelämän asiantuntijuutta ei ole huomioitu esityksessä. Nykyinen COVID19 -pandemiatilanne toi esille makroekonomiset vaikutukset sekä mikroekonomiset yksittäisten talouksien kuormituksen. Epidemia ei kohtele kaikkia toimialoja yhdenvertaisesti, jolloin on huomioitava kaikkien toimeentulo. Lisäksi terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimivuutta, kuten myös lääkkeiden saatavuutta on testattu ny-kyisen pandemian yhteydessä. Esityksessä tuodaan esille rajoitusten koskeminen COVID19 -pandemiaa. Onko tarvetta jatkossa tartuntatauti-lain laajempaan uudistamiseen huomioimaan uudet virukset tai muut tarttuvat taudit? Johtopäätökset: Työterveyshuolto toimii osana terveydenhuollon palveluverkostoja tuottaen palveluita työvoiman tarpeisiin. COVID19 -pandemian yhteydessä on tullut esille viranomaistahojen roolien selkiyttämisen tarve (vastuut, velvolli-suudet). Nykyinen esitys on laadittu COVID19 -pandemiaan, mutta STLY katsoo yleisesti laajemman tarkastelun tarpeelliseksi tartuntatautilain osalta. STLY katsoo, että työvoiman terveellisyys ja turvallisuus tulee taata käy-tettävissä olevilla resursseilla.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja, Pennanen Sari-Anna
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Pääosin lakiehdotus sisältää kannatettavia muutoksia. Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että laissa toimivaltaa annetaan kovin monelle eri taholle, mikä voi vaikeuttaa niin yhtenäisen valtiollisen kuin alueellisen torjuntapolitiikan noudattamista. On hyvä, että lakiin tuodaan sanktiomekanismeja määräysten noudattamatta jättämisen varalle.
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Ehdotettu sääntely vaikuttaa sosiaalipalveluja käyttävien ja sosiaalihuollon asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin, minkä vuoksi sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista ja muutoinkin perusoikeuksien rajoitusedellytyksien vaatimusten mukaista. Esityksessä on arvioitava sen vammaisvaikutuksia ja suhdetta YK:n vammaissopimuksen velvoitteisiin. Kun tietty taho velvoitetaan tavanomaisesta poiketen antamaan jollekin asiakas- tai potilasryhmälle sosiaali- ja terveyspalveluja ehdotetun 9 a §:n 1 kohdan nojalla, ihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava palveluita antavan toimijan valinnassa. 9 a §:n 2 kohdan perusteluihin tulee kirjata nykyistä tarkemmin, minkälaisia seikkoja sosiaalihuollon palveluiden priorisoinnissa otetaan huomioon. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, etteivät ihmiset jää vaille tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita vammansa perusteella. Jotta kukaan ei tosiasiassa joudu siirtymään kotoaan sosiaalihuollon yksikköön tahdonvastaisesti 9 a §:n 4 kohdan perusteella, esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten tahdon ilmaisemiseen on oltava tarjolla riittävästi tukea. Sairaanhoidon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä 9 a §:n 5 kohdan perusteella ei saa tarkoittaa sitä, että se käytännössä johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti sairaalahoitoa vaativan hoidon rajauksiin. On varmistettava, että sosiaalihuollon asiakkaalle sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa järjestetään sekä säännöllisesti että tarvittaessa pääsy terveydentilan arvioon ja että hän saa taudinkuvan ja sairauden edellyttämän riittävän ja tarpeenmukaisen lääketieteellisen hoidon tarvittaessa sairaalassa. Potilaan hoidosta vastaavan tahon tulee aina olla lääkäri. Hallintolain 62 §:n tarkoittama yleistiedoksianto ei lähtökohtaisesti ole sopiva tiedoksiantotapa tilanteessa, jossa 9 a §:n mukainen päätös koskisi esimerkiksi useita kehitysvammaisia tai vastaavaa tukea tarvitsevia ihmisiä, joiden vamma on ymmärryksen alueella. 57 a §:ään tulee tehdä tarvittavat lisäykset koskien riskiryhmään kuuluvien lasten ja nuorten suojaamista varhaiskasvatuksessa ja opiskelussa. Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana asiakkaan asuessa sosiaalihuollon yksikössä tulee määritellä 68 §:ssä ja sen perusteluissa esitettyä täsmällisemmin. Lähtökohtana tulee olla se, että asumisyksikössä asuvalla palvelunkäyttäjällä on sama vapaus ja oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kotona asuvilla ihmisillä, jotka on asetettu karanteeniin tai eristykseen. Tukiliitto pitää erittäin ongelmallisena, että 69 §:n perustelujen jälkipuolella tarkastellaan vierailujen rajoittamista myös yleisellä tasolla, eli suhteessa tilanteisiin, joissa ei ole kyse tartuntatautilääkärin määräämästä karanteenista tai eristyksestä. Perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa vain perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostuneiden perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttyessä, joita ovat esimerkiksi lailla säätämisen vaatimus ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus. 69 §:n perustelujen yleisluontoista mainintaa vierailujen rajoittamisesta voidaan pitää perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta ongelmallisena. Kyseinen perustelujen kohta on lisäksi ristiriidassa tartuntatautilain systematiikan ja voimassa olevan viranomaisohjauksen kanssa, kun sekä tartuntatautilain muuttamista koskevassa ehdotuksessa (s. 6) että sosiaali- ja terveysministeriön ohjeissa todetaan, että vierailujen välttämistä koskevat suositukset – jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan velvoittavia – perustuvat tartuntatautilain 17 §:ään. Yleisen tason maininta vierailujen rajoittamisesta tulee siirtää esimerkiksi lukuun 2 (Nykytila ja sen arviointi). Tukiliitto korostaa, että tilannetta on näiltä osin välttämätöntä selkeyttää, jotta henkilöiden perusoikeuksia ei rajoiteta ilman lain tukea.
      • Päivittäistavarakauppa ry, Yhteislausunto Päivittäistavarakauppa ry ja Kaupan liitto
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Päivittäistavarakauppa PTY ry ja Kaupan liitto katsovat, että elinkeinonharjoittajien omaehtoisten toimenpiteiden tulisi olla lähtökohtaisesti riittäviä koronavirustaudin leviämisen ehkäisemiseksi. He tuntevat toimintansa parhaiten ja ovat jo omaehtoisesti toteuttaneet viruksen leviämistä ehkäiseviä toimenpiteitä laajasti. On tärkeää, että huoltovarmuus ja yhteiskunnan toimintakyky turvataan kaikissa olosuhteissa. Lakiesityksen mukainen sääntely ja rajoitustoimet tulisi kohdistaa elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole omaehtoisesti toteuttaneet tehokkaita suojatoimenpiteitä tai noudattaneet viranomaisohjeita ja -määräyksiä, sekä toimintaan, joissa tartuntariski on todettu erityisen suureksi. Kaikissa tilanteissa elinkeinoelämään kohdistuvien rajoitustoimien tulisi olla vähimmän haitan periaatteen mukaisesti rajattu asiallisesti, ajallisesti ja alueellisesti, sekä niiden tulee olla oikeasuhtaisia ja tarkkarajaisia. Asiakastilojen väliaikaista rajoittamista koskevan pykälän (58 d §) soveltamisalan osalta esitämme alarajan nostamista 50:een henkilöön sekä sisä- että ulkotiloissa. Elinkeinonharjoittajia tulisi myös kuulla asiassa ennen toimenpiteiden määräämistä, sekä varmistaa elinkeinonharjoittajille aiheutuvien kustannusten korvaaminen asianmukaisesti. Liitteen listaa toimialoista, joihin sääntelyn ankarimmat toimenpiteet voivat kohdistua (58 g §), tulee selkiyttää ja rajata. Huoltovarmuuden kannalta kriittiset (päivittäistavara- rauta- ja tekninen kauppa) ja arjen toimintojen kannalta tärkeät toimialat (erikoiskauppa) tulee rajata soveltamisalan ulkopuolelle. Toimenpiteiden kohteeksi joutuneille yrityksille tulee mahdollistaa kompensaatio niille rajoitustoimista aiheutuneista kuluista ja kustannuksista. Toimijoiden tasapuolinen kohtelu eri alueilla on turvattava.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö näkökulmasta luonnos hallituksen esitykseksi tartuntalain muuttamisesta vaikuttaa loogisesti rakennetulta ja selkeältä. Mahdollisuus asteittain tiukentuviin toimenpiteisiin paikallisesti ja alueellisesti – huolelliseen paikalliseen /alueelliseen tilannearvioon pohjautuen - on myös linjassa keväällä havaittujen lakiperustaisten toimenpidetarpeiden kanssa.
      • Espoon kaupunki, Kaupunginjohtaja 70§/2020
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Espoon kaupunki toteaa, että on erittäin tärkeää, että normaaliolojen lainsäädäntö mahdollistaa tarpeelliset, tarkkarajaisesti säädetyt toimintatavat ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Vallitsevan epidemian aikana tartuntatautilaki on osoittautunut osittain tarpeelliseksi muuttaa. Esimerkiksi nyt lausunnolla oleva säädösmuutosehdotus karanteeni -ja eristämispaikasta on ehdottoman tarpeellinen ja välttämätön. Perusoikeuksia rajoittavan sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen tulee ehdottomasti täyttyä ja lainsäädännöllä varmistaa, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät, selkeästi säädetyt toimivaltuudet. Valtioneuvosto on linjannut, että Tartuntatautilakiin tehtävien muutosten valmistelua tuli jatkaa kiireellisinä seuraavissa asioissa: sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiöiden toiminnan ohjaaminen, ravintoloiden ja muiden vastaavien elinkeinotoimintaan käytettävien tilojen käytön rajoittaminen, yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten tarkempi määrittely sekä eristämispäätös henkilön asuntoon tai muuhun päätöksen antajan hyväksymään tai osoittamaan paikkaan. Espoon kaupunki toteaa yleisesti, että kaikenlainen ja kattava sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpidon mahdollistavan sääntelyn tarkastelu on lähtökohtaisesti tarpeellista. Nyt lausunnolla olevan tartuntatautilain muutosten lisäksi on välttämätöntä tarkastella ja tarkentaa säännöksiä, jotka koskevat hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaa (17§) ja laajaan tartuntavaaraan liittyviä toimenpiteitä (58§) sekä tähän liittyvää päätöksentekoedellytystä määräaikaisesti voimassa olevassa Perusopetuslain 20a §:ssä (26.6.2020/521) Poikkeukselliset opetusjärjestelyt. Lakiesityksen mukaan (59 b §) kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain nojalla toimivaltaiset toimielimet tai viranomaiset voivat mainittujen lakien nojalla tekemänsä tarkastuksen yhteydessä tarkastaa tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen. Terveydensuojelu- ja elintarvikelain mukaista valvontaa tekevissä valvontayksiköissä tartuntatautilain mukaisen valvonnan suorittaminen vähentää muuta valvonnan valtakunnallisesti määriteltyä perustyötä. Erityisesti, mikäli epidemiatilanteesta johtuva muutos tehtävänkuvassa olisi pidempikestoinen, tulee tämä selvästi haastamaan normaalin terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontatyön toteuttamisen. Espoon kaupunki toteaa lisäksi, että valvonnan laajentamisella on merkittäviä henkilöresursseihin liittyviä kustannusvaikutuksia. Tartuntatautilain muutoksessa esitetty valvontatehtävän uudelleenjärjestely vaikuttaa kuntatalouteen myös tarkastusmaksutuottojen kautta. Espoon kaupunki toteaa lopuksi, että esityksen taloudelliset vaikutukset kunnille tulee arvioida, eikä pidä realistisena arviota, ettei esitetyistä muutosehdotuksista aiheudu kunnille kuluja.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Jaana Syrjänen, PSHP:n tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Tartuntatautilakiin esitetyt muutokset ovat tärkeitä ja pysyviksi tarkoitetut muutokset korjaavat puutteita, joita laissa on sen voimassaoloaikana todettu. 24 § tiedonsaantioikeus epidemian selvittämiseksi pitäisi ulottaa myös oppilaitoksiin, kouluihin ja päiväkoteihin. Määräaikaisiksi tarkoitetut pykälät tuovat mahdollisuuden alueelliseen päätöksen tekoon, mikä on tarpeellista epidemian alkuvaiheessa, jolloin tilanne eri sairaanhoitopiirien alueella on erilainen. Pientä täsmennystä toivoisin 57 §, 60 § ja 63 § ohjeitten antamisen velvoitteesta ja 68 §:ssä on mielestäni hiukan epäselvyyttä.
      • Porvoon kaupunki
        Uppdaterad:
        28.9.2020
        • Hallituksen esittämät lakimuutokset vastaavat pääosin koronavirusepidemian hillinnässä käytettyihin keinoihin ja selkeyttävät joitakin, erityisesti kotieristyksen ja kotikaranteenin käytännössä havaittuja nykyisen lain ongelmakohtia. Epidemiatilanteen hallinnan tilannekuvan luomisessa ja rajoitustoimenpiteiden valmistelussa ja ehdottamisessa tulee korostaa sairaanhoitopiirien ja kuntien roolia. Määräaikaisiksi esitetyt lisäykset elinkeinotoiminnan harjoittamiseen kohdentuvista rajoitustoimenpiteistä ovat kuntien näkökulmasta erittäin tärkeitä ja tarkennukset tervetulleita. Koska joudumme toimimaan tartuntatautilain voimassa ollessa, kunnilla tulee olla tarkat toimintaohjeet tilojen sulkemisesta ja tapahtumien kielloista. Mikäli epidemia pahenee ja väestö tai elinkeinotoiminnan harjoittajat eivät noudata ohjeistuksia, näihin rajoitustoimenpiteisiin joudutaan.
      • HUS-Yhtymä
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Hallituksen esittämät lakimuutokset vastaavat pääosin koronavirusepidemian hillinnässä käytettyihin keinoihin ja selkeyttävät joitakin, erityisesti kotieristyksen ja kotikaranteenin käytännössä havaittuja nykyisen lain ongelmakohtia. Epidemiatilanteen hallinnan tilannekuvan luomisessa ja rajoitustoimenpiteiden valmistelussa ja ehdottamisessa tulee korostaa sairaanhoitopiirien ja kuntien roolia. Koordinaatiovastuu on luonnollista antaa sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueiden osalta yliopistollista sairaalaa ylläpitäville sairaanhoitopiireille. Määräaikaisiksi esitetyt lisäykset elinkeinotoiminnan harjoittamiseen kohdentuvista rajoitustoimenpiteistä ovat kuntien näkökulmasta erittäin tärkeitä ja tarkennukset tervetulleita. Koska joudumme toimimaan tartuntatautilain voimassa ollessa, kunnilla tulee olla tarkat toimintaohjeet tilojen sulkemisesta ja tapahtumien kielloista. Mikäli epidemia pahenee ja väestö tai elinkeinotoiminnan harjoittajat eivät noudata ohjeistuksia, näihin rajoitustoimenpiteisiin joudutaan. HUS ehdottaa tältä osin tarkennuksia ja selkeytystä, jotta kunnat pystyisivät kohdentamaan toimenpiteitä oikea-aikaisesti.
      • Keskuskauppakamari
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Keskuskauppakamari kiittää mahdollisuudesta lausua tartuntatautilain muuttamisesta koskevasta hallituksen esityksestä. Keskuskauppakamari tukee hallituksen tavoitetta suojella väestöä ja estää COVID-19 viruksen leviämistä. Euroopan komissio julkaisi 4.9.2020 ehdotuksen suositukseksi neuvostolle koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoitustoimista COVID 19- tilanteeseen vastaamiseksi ja sisämarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi. Keskuskauppakamari korostaa komission ehdotuksessa esille nostetun vapauden merkitystä unionin kansalaisille liikkua ja asua vapaasti. Tällä vapaudella on erittäin suuri merkitys myös taloudelle. Liikkumisen vapautta rajoittavat toimet on oltava tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia tavoiteltuun hyötyyn nähden. Keskuskauppakamari tukee komission ehdotuksen mukaista jaottelua kolmiportaiseen kategoriaan, missä kategoria ratkaisee mitä toimenpiteitä tarvitaan rajat ylittävässä liikenteessä. Noudattamalla tätä mallia minimoitaisiin muiden rajoitusten tarpeellisuus ja lisättäisiin ennakoitavuutta. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan COVID-19 viruksen torjunnassa rajoitusten sijaan tulisi siirtyä riskiperusteiseen torjuntaan hyödyntämällä laajemmin testausta. Keskeiset ehdotukset Keskuskauppakamari korostaa, että perustuslaissa taatun elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan näkökulmasta määräaikaiset kunnan ja aluehallintoviraston mahdollisuudet rajoittaa elinkeinotoimintaa ovat ongelmallisia. Rajoitusten oikeasuhtaisuus ja välttämättömyys tulee pystyä perustelemaan aluekohtaisesti ja ne tulee purkaa heti, kun välttämättömyys- tai oikeasuhtaisuusedellytys ei enää täyty (vrt. PeVM 10/2020 vp, s. 4). Tässä suhteessa koronakriisin aikana käytetty päätöksentekomalli, jossa aluehallintovirastot tekevät keskenään lähestulkoon identtisiä päätöksiä vasta, kun ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjeen, ei voi pitää hyväksyttävänä. Todettakoon, että lakiesityksen jatkotyössä uusien pykälien osalta tulee myös huomioida viranomaisten asettamista rajoituksista johtuvat korvausvelvoitteet, mikäli elinkeinonharjoittamisen vapautta rajoitetaan viranomaispäätöksellä. Esityksessä myös ehdotetaan säädettäväksi kunnalle ja aluehallintovirastolle oikeus päättää toimista koronavirustaudin leviämisen estämiseksi opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Näitä toimia olisivat lasten ja oppilaiden riittävien etäisyyksien ylläpitoon, koronavirustaudin leviämisen estämiseen tähtäävien hygieniakäytänteiden edellyttämiseen sekä tilojen ja pintojen puhdistamiseen liittyvät toimet. Eduskunta hyväksyi perusopetuslain (521/2020) väliaikaisen muutoksen poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä. Esitetty uusi tartuntatautilakiin lisättävä säännös ei vaikuttaisi lähi- ja etäopetusjärjestelyihin, jotka edelleen toteutettaisiin tartuntatautilain 58 §:n sekä mainitun perusopetuslain nojalla. Lakiesityksen 57 a § momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että kunta voisi päättää, että koulutuksen tai varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava tiloissaan siitä, että varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa huolehditaan lasten ja opiskelijoiden riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Päätöksessä olisi otettava huomioon varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa olevien lasten ja opiskelijoiden ikä ja kehitystaso sekä muut toiminnan ominaispiirteet. Keskuskauppakamari suhtautuu positiivisesti siihen, että nyt esitetty sääntely ei oikeuta etäopetukseen siirtymistä kunnan omalla päätöksellä eikä varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksesta voi poiketa tämän sääntelyn nojalla. Poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä säädetään väliaikaisesti muutetussa perusopetuslaissa. Todettakoon kuitenkin, että todellisuudessa riittävien etäisyyksien pitäminen varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on voi olla haastavaa tiukoiksi mitoitettujen tilaratkaisujen takia. Tämä tekee hankalaksi ryhmien jakamisen koulujen opetuksen porrastamiseksi, mikä havaittiin käytännön tasolla keväällä 2020. Tästä syystä terveysturvallisuuden takaamiseksi on järkevämpää panostaa siihen, että hygieniakäytänteiseen panostetaan, ryhmiä ei sekoiteta, ryhmien välistä kohtaamista vältetään ja ulkotiloja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Ehdotuksen uudessa 59 c §:ssä säädettäisiin toimivallasta antaa määräyksiä ja asettaa pakkokeinoja, jos velvoitteiden tai rajoitusten noudattamisessa havaittaisiin puutteita tai epäkohtia. Keskuskauppakamari suhtautuu positiivisesti siihen, että ehdotuksessa ei anneta viranomaiselle toimivaltaa määrätä opetusta oppilaitoksissa tai toimintaa varhaiskasvatuksessa keskeytettäväksi laiminlyöntien perusteella. Tämä olisi ongelmallista oikeuden opetukseen ja varhaiskasvatukseen toteutumisen kannalta. Varhaiskasvatusyksiköiden ja koulujen sulkemisesta säädetään voimassa olevan tartuntatautilain 58 §. Sulkemisen kynnys on asetettu korkealle, eikä sitä ole syytä madaltaa, koska se voi vaarantaa perusoikeudellisten oikeuksien toteutumisen. Ehdotuksen uuden 58 f §:n mukaisesti liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin valtuus rajoittaa liikennevälineen matkustajamäärää enintään puoleen suurimmasta mahdollisesta matkustajamäärästä, lisäksi virasto voisi erityisesti syystä päättää matkustajamäärän rajoittamisesta vähempään kuin puoleen. Keskuskauppakamari toteaa, että viranomaisten tulisi pyrkiä välttämään ehdotuksen mukaista yhdenmukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöönottoa toisistaan hyvinkin paljon eroaville liikennemuodoille. Todettakoon myös, että ensisijaisina toimenpiteinä tulee olla jo käytössä olevat suojatoimet ja niiden käytön tehostaminen. Matkustajamäärän rajoittaminen puoleen tai jopa alle puoleen ei ole tarkoituksenmukainen toimenpide. Kyseinen rajoitus ei ole kestävä ratkaisu yritysten liiketoiminnan ja sen jatkuvuuden kannalta. Keskuskauppakamari ei tue ehdotusta matkustajamäärän rajoittamisesta, siten kuten se on ehdotuksessa esille tuotu. Keskuskauppakamari näkee sen puuttuvan liikkumis- ja elinkeinonvapauteen tavalla, joka ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, oikeasuhtainen eikä välttämätön ehdotuksen terveyden suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Liikenteen harjoittajat ovat toimineet vastuullisesti koronakriisin aikana, eri liikennemuotojen harjoittajien näkemykset ja keinovalikoima ovat avainasemassa kun optimaalista ratkaisua haetaan.
      • Lääkäripalveluyritykset ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Lakiesityksen yleisperusteluista Esitys tartuntatautilain muutostarpeesta on perusteltu ja kannatettava. Normaaliajan lain-säädäntöön tarvitaan toimivaltaisille viranomaisille riittävät valtuudet yleisvaarallisen tartun-tataudin leviämisen estämiseksi. Järjestämis- ja rahoitusvastuu julkisella sektorilla LPY korostaa, että julkisella sektorilla on järjestämis- ja rahoitusvastuu lakisääteisistä sosiaali- ja terveyspalveluista – myös tartuntatautilain mukaisista toimenpiteistä. Kyseisiä palveluita tuottavat myös yksityiset palvelutuottajat. Julkisen sektorin pitää hyödyntää yksityisen sek-torin tarjoamia mahdollisuuksia tarkoituksenmukaisella tavalla myös poikkeusoloissa, esim. pandemian aikana. Sopimuksiin perustuva yhteistyö Yksityiset toimijat tuottavat julkisrahoitteisia palveluita sopimuksiin perustuen (esim. hankin-tasopimus tai sopimus palveluseteleillä tuotettavista palveluista). Myös poikkeusolosuhteis-sa, esim. pandemian aikana, yksityisen sektorin toimijoiden hyödyntäminen täytyy perustua sopimuksiin. Ideaalitilanne olisi, jos poikkeusolosuhteisisin olisi voitu varautua etukäteen al-kuperäisissä sopimuksissa. Jos kyseinen varautuminen ei ole ollut mahdollista, on julkisen sektorin järjestämisvastuullisen tahon pyrittävä tekemään määräaikainen, tilapäinen sopimus palvelutuottajan/tuottajien kanssa. Sopimuksessa määritellään hankittava palvelu ja siitä maksettava korvaus. Näitä sopimuksia valmisteltaessa on noudatettava voimassa olevaa lakia julkisista hankinnoista. Viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva määräys ei saa haitata yksityisen toimijan toimilu-van mukaisten velvoitteiden hoitamista. Tartuntatautilain mukaisten toimenpiteiden (kansallisten tai alueellisten) on kohdeltava yh-denvertaisesti sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluntuottajia ja niiden asiakkaita. Kustannusvastuu julkisella sektorilla Tartuntatautilain mukaisten toimenpiteiden järjestämis- ja kustannusvastuu on julkisella sek-torilla, valtiolla tai kunnilla. Jos julkisen sektorin järjestämisvastuullinen taho joutuu turvau-tumaan lakiesityksen mukaiseen viimesijaiseen keinoon ja määräämään yksityisen sektorin palveluntuottajat vastaanottamaan vastuullaan olevia asiakkaita/potilaita, on korvausperus-teista lähtökohtaisesti sovittava etukäteen. Maksettavien korvausten on vastattava tasoltaan vähintään kyseisen palvelun tuottamisesta julkiselle sektorille aiheutuvia kustannuksia. Yksityisen sektorin hyödyntäminen poikkeusoloissa Yksityisen sosiaali- ja terveyspalvelusektorin palveluntuottajilla on resursseja ja mahdolli-suuksia tarjota apua julkisen sektorin järjestämisvastuullisille tahoille myös poikkeusoloissa. Esimerkiksi koronapandemian aikana yksityiset toimijat voisivat hoitaa hoitojonoissa olevia potilaita sekä tuottaa testauspalveluita. Yksityisen sektorin nykyistä laajempi hyödyntäminen mahdollistaisi osaltaan nopeamman pa-luun normaaliolosuhteisiin. Ei tarkoituksenmukaista, että hoitojonot ja sitä kautta hoitovelka kasvavat kohtuuttomasti poikkeusolojen aikana. Koronapandemian aiheuttamat lisäkustannukset korvattava oikeudenmukaisesti Covid 19 -pandemian aikana palvelutuottajille on aiheutunut merkittäviä lisäkustannuksia muun muassa suojautumisesta, testaamisesta ja karanteenikäytännöistä. Näitä kustannuksia ei ole pystytty ottamaan huomioon voimassa olevissa yksityisten toimijoiden kanssa tehdyis-sä sopimuksissa. Valtio on luvannut korvata täysimääräisesti kunnille ja kuntayhtymille ko-ronapandemiasta aiheutuneet lisäkustannukset (vrt. valtion IV lisäbudjetti / 2020). LPY pitää itsestään selvänä, että myös yksityisille palveluntuottajille korvataan koronapandemian ai-heuttamat ylimääräiset kustannukset ja niiden korvaamiseen varaudutaan myös ensi vuoden osalta. Palveluntuottajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi ja ylimääräisen hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi perusteltua määritellä ja säädöstasolla säätää edellä mainituille korvauk-sille kansalliset korvausperusteet, joita kunnat ja kuntayhtymät velvoitetaan noudattamaan. Lopuksi Akuutin koronapandemian vuoksi tartuntatautilain muutokset on perusteltua toteuttaa esi-tetyllä tavalla nopeutetussa aikataulussa. Mahdollisiin poikkeusolosuhteisiin varautumistar-vetta on syytä arvioida huolella uudestaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kokonais-uudistuksen (sote-uudistus) valmistelun yhteydessä. Valmiuksien kohottaminen edellyttä-nee muutoksia useisiin soten ns. sisältölakeihin, esimerkiksi terveydenhuoltolaki. Koronakrii-sin kokemusten perusteella myös valmiuslain uudistamistarve on ilmeinen.
      • Lapin sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Usea kohta vaatii olennaisia täsmennyksiä. Toimivallat ja vastuut ovat epäselviä sekä toiminnan, että rahoituksen osalta.
      • Kynnys ry
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Kynnys ry ei kannata ehdotettua 9 a pykälää, koska sen vaikutuksista vammaisten ihmisten perusoikeuksiin ei ole riittävällä tavalla säädetty. Vammaisiin ihmisiin kohdistettavista ehdotuksen toimista karanteeni, eristäminen, lukitseminen ja tapaamisoikeuden rajoittamiset sosiaalihuollon toimintayksiköissä ja niiden valvonnasta on säänneltävä erikseen, koska rajoittaminen on käytännössä liian helppoa toteuttaa myös ilman palvelunjärjestäjän aktiivisia toimia, jättämällä antamatta se apu tai apuväline vammaiselle ihmiselle, joka mahdollistaisi liikkumisen, toimimisen, yhteydenpidon muihin ja sosiaalisen kanssakäymisen sekä mahdollisuuden saada yhteyden valvoviin viranomaisiin. Annettavien toimintaohjeiden tulee olla selkeästi ymmärrettäviä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkien rajoitustoimien kohteeksi joutuvien ihmisten oikeuteen saada tieto heille ymmärrettävällä tavalla.
      • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Vapaavuori Sari
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry toteaa, että esityksessä olevat ehdotukset ovat tarpeellisia, ja säännösten muuttaminen selkeyttää kokonaisuutta. VALLI ry toteaa myös, että yksityinen sektori pitää huomioidaa aikaisempaa paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa (yksityisen sektorin resurssit ja osaaminen, viestintä). Yksityiset toimijat, järjestölähtöiset palveluntuottajat ovat merkittäviä avun ja tuen tarjoajia. Julkisista palveluista on oltava toimiva ohjaus tämän avun ja tuen piiriin. VALLI ry toteaa, että yksityisille toimijoille on korvattava poikkeusoloihin varautumisesta ja suojautumisesta yms. syntyneet menot samalla tavoin kuin julkisille palveluntuottajille, kun julkisen sektorin vastuulla oleva palvelu on ulkoistettu yksityiselle toimijalle. Yksityisen sektorin kustannukset viranomaisten päätöksistä pitää kompensoida täysimääräisesti huomioiden mahdolliset tulonmenetykset ja sanktiot sopimusten perusteella tuottamatta jäävistä palveluista. VALLI ry toteaa myös, että erityisesti viestintään ja dialogiin pitää kiinnittää huomiota (tiedonkulku, tiedottaminen). Kaikissa annettavissa ohjeissa on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota kokonaisuuden ja eri viestien selkeyteen - selkeään kieleen, ymmärrettävyyteen. Lähtökohtana pitää olla saavutettavuus.
      • Finnish Lapland Tourist Board ry, Lapin Matkailuelinkeinon liitto LME
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Suomessa ei enää 16.6.2020 alkaen vallitse poikkeusolot, eikä valmiuslakia voida enää soveltaa. Tästä huolimatta nyt suunnitellulla lailla on tarkoitus puuttua tosiasiallisesti paljon laajemmin perusoikeutena suojattuihin 18 §:n oikeuksiin, kuin keväällä valmiuslain ja perutuslain 23 §:n nojalla. Nyt rajoitusten piiriin suunnitellaan tulevaksi ravintolatoiminnan lisäksi erittäin laaja joukko yrityksiä, jotka toimivat sellaisilla liiketoimintasektoreilla, joihin koronakriisi on iskenyt taloudellisesti muutoinkin pahimmin. Toimialat on lueteltu lakiesityksen Liitteessä 1 (s. 91-92) ja lakiesityksen perusteluissa (s.54-55). Näihin toimialoihin kuuluvat mm. hiihto- ja laskettelukeskukset. Katsomme, että lakiesityksessä ei ole arvioitu olosuhteita kokonaisharkintaan perustuen eikä arvioitu yhteiskunnalle ja muille perusoikeuksille aiheutuvia kokonaishaittoja tarpeellisessa määrin, jonka vuoksi perusoikeuksien yleiset ja erityiset rajoittamisedellytykset eivät täyty. Lakiesityksen rajoitukset perustuslain 18 §:n takaamiin oikeuksiin eivät ole hyväksyttäviä eivätkä oikeassa suhteessa siihen, mitä näiden rajoitusten avulla pyritään saavuttamaan. Tämän vuoksi katsomme, että lakiesitys tulee säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kun perusoikeuksiin harkitaan merkittäviä rajoituksia, tulee rajoitusten oikeasuhtaisuus, kokonaishaitat yhteiskunnalle ja myös elinkeinonharjoittajalle arvioida perusteellisemmin ja laaja-alaisemmin. Näemme tärkeänä, että rajoitukset kohdennetaan tarkasti ja yksittäisten yritysten toimenpiteet tartuntavaaran pienentämiseksi otetaan merkittävällä tavalla huomioon. Mikäli rajoitusten käytöstä aiheutuu elinkeinonharjoittajalle taloudellisia menetyksiä, tulee lainsäädännöllä turvata se, että valtio korvaa menetykset täysimääräisesti. Myös henkilöliikenteen osalta tulee ensisijaisesti turvata terveysturvallisuus hygieniavaatimuksilla tai muilla terveysturvallisuustoimilla, eikä matkustajamäärien rajoituksella. Matkustajamäärien rajoitukset vievät taloudellisen pohjan liikennepalveluilta, joka puolestaan vaarantaa matkailukohteiden saavutettavuuden ja sen myötä aiheuttaa laajaa taloudellista haittaa matkailualalla. Saavutettavuuden takaamiseksi henkilöliikenteen harjoittajilla tulee olla varma tieto siitä, että ne saavat valtiolta täysimääräisen kompensaation rajoitusten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Lakiesityksen muutokset karanteeni- ja eristyspaikoissa mahdollistavat oireettoman henkilön karanteenin tai eristämisen myös esimerkiksi majoitusliikkeessä. Tämä on kannatettavaa. Valtion tulee tällöin kattaa terveysviranomaisen määräämän eristyksen tai karanteenin kustannukset täysimääräisesti. Tarkkojen ilmaantuvuusrajojen asettaminen viranomaisten toimivallan perusteeksi laintasoisessa säännöksessä on perusteetonta. Tieto taudin luonteesta muuttuu koko ajan, samoin testausvolyymi ja testaustavat kehittyvät koko ajan. Tämänkään vuoksi viranomaisen toimivaltaa ei tule sitoa mihinkään ilmaantuvuuslukuihin. Kaikkien rajoitustoimien tulee perustua viime kädessä tartuntataudeista vastaavan terveysviranomaisen päätökseen ja kokonaisharkintaan.
      • SAK ry, Työehdot-osasto asiantuntijalääkäri Kari Haring
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • SAK näkee pääosin ehdotetut säädösmuutokset tarpeelliseksi. Tartuntatautilain 79 §:n nykyinen muotoilu valtion kustannusvastuusta on kuitenkin selkeämpi kuin ehdotettu uusi muotoilu. Myös 79 a §:n perustelut koskien yksityisen palveluntuottajan voiton menetystä vaativat täsmentämistä. SAK näkee aiheelliseksi muutokseksi, että eristämispaikkana voi toimia muukin kuin terveydenhuollon toimintayksikkö samaan tapaan kuin karanteenissa. Joidenkin määräaikaiseksi esitettyjen pykälien osalta on vielä arvioitava, olisiko niiden säätäminen hiukan muutettuna toistaiseksi voimassa olevina aiheellista.
      • Finland Festivals ry, Amberla Kai
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Tartuntatautilain muuttamisessa olennaista pitäisi olla se, että erilaisten festivaalien, kulttuuritoimintojen ja -tilojen erityispiirteet otetaan aiempaa joustavammin huomioon, jotta totaalisilta peruuttamisilta ja taloudellisilta tappioilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Hallituksen esityksen perusteluissa on korostettava selkeämmin sitä, että rajoitustoimia määrättäessä on tehtävä mahdollisimman tarkka analyysi kokonaisvaikutuksista ja verrattava haittoja saatavaan hyötyyn. Kokonaisten toimialojen sulkemisesta ei pidä tehdä, vaan rajoitukset on kohdennettava toimijoihin ja alueille, joissa epidemian leviämisen uhka on selkeästi todennettavissa. Yksittäisten festivaalien tai kulttuuritapahtumien järjestämisen kieltämisen on oltava viimeinen vaihtoehto ja ensisijaisesti on käytettävä muita ohjaavia toimenpiteitä, määräyksiä ja suosituksia. Kokonaishaittojen arviointi on erityisen tärkeää siksi, että hallituksen esitys antaa aluehallintovirastoille ja kunnille oikeuden rajoittaa toimintaa tai kieltää toiminta kokonaan. Missään tapauksessa ei pidä sallia tilannetta, jossa rajoitustoimenpiteet kohdistetaan yhden toimijan vastuuttomuuden vuoksi myös vastuullisesti toimiville tahoille, tai että paikallinen viranomainen vain varmuuden vuoksi rajoittaa tai kieltää muiden festivaalien toiminnan. Finland Festivalsin näkemys on, että koko taidealan kannalta on tärkeintä vuoropuhelu viranomaisten kanssa jo ennen rajoituksia koskevia päätöksiä. Kulttuuritoimijoille on kertynyt huomattavan paljon asiantuntemusta koronaviruksen torjuntaan, ja vuoropuhelun kautta on mahdollista saattaa tämä asiantuntemus viranomaisten käyttöön ja löytää tehokkaita keinoja viruksen torjumisessa ilman, että tehdään rajoitustoimenpiteitä vain varmuuden vuoksi. Rajoitusten tulee aina olla välttämättömiä ja oikeansuhtaisia. Lakiehdotuksessa kunnille annetaan poikkeuksellista valtaa rajoittaa kulttuuritoimintaa, mutta monissa kunnissa on rajalliset resurssit suorittaa välttämättömyysharkintaa, ja se voi johtaa epäyhtenäisiin keinoihin torjua epidemiaa, koska kunnilla on oikeus poiketa aluehallintoviraston linjauksista. Aluehallintovirastojen toimivaltaa tulisi käyttää yhdenvertaisuuden varmistamiseksi ministeriöiden ohjauksen perusteella. Lakiehdotuksessa ei pidä antaa viranomaisille päällekkäistä toimivaltaa määräyksiä annettaessa. Jos viranomaiselle annetaan oikeus tartuntatautilain nojalla kieltää kulttuuritapahtumien järjestäminen kokonaan tai osittain, valtion tulee kompensoida kiellosta aiheutuvat menetykset tapahtuman tuottajalle.
      • Veikkaus Oy, Elias Alanko, turvallisuusjohtaja, Alanko Elias
        Uppdaterad:
        27.9.2020
        • Tartuntatautilaissa tulisi huomioida eri toimialojen kyky luoda turvallinen asiointikokemus. Jos jonkin elinkeinoalan toimintaan ryhdytään rajoittamaan, tulisi sen perustua tutkittuun tietoon kyseisen toimialan korona-alttiudesta ja toimenpiteiden tulee olla oikeasuhtaisia riskiin nähden. Esityksessä viranomaispäätökset sidotaan koronaviruksen alueelliseen esiintymislukuun, joka on etenkin väestöpohjaltaan pienillä alueilla epätarkka mittari, jonka THL tuo hybridistrategiaraporteissaan esiin. Tällaisen yksittäisen epävarman mittarin käyttöä elinkeinon rajoittamisessa on syytä varoa kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi. Lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajalle pitäisi antaa mahdollisuus rakentaa itse turvallinen asiointiympäristö ja jos tällainen ympäristö kyetään rakentamaan, ei elinkeinoa pitäisi ryhtyä viranomaistoimin rajoittamaan. Nyt laadittu esitys ei anna elinkeinonharjoittajalle mahdollisuutta osoittaa, että tiloissa voi asioida turvallisesti. Viranomaisen rajoittamispäätös voi perustua yksinomaan alueelliseen koronaviruksen esiintymiseen. Rajoitusmenettely, jos sellainen katsotaan tarpeelliseksi, pitäisi muuttaa sellaiseksi, että arviossa huomioitaisiin myös elinkeinonharjoittajan oma koronavarautuminen.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • Sairaanhoitajaliitto pitää hyvänä, että tartuntalakia muutetaan tarpeellisin osin. Ensimmäinen koronapandemia-aalto ja sen aikana käyttöön otettu valmiuslaki toi mukanaan myös ei-toivottuja ilmiöitä sairaanhoitajien työolosuhteisiin. Pandemian kaltainen kriisi pakottaa keinoihin, joilla sosiaali- ja terveydenhuolto pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvin. On hyvä, että ne keinot on määritelty laissa etukäteen ja vastuita sovittu, jotta tilanteen tullessa päälle osataan toimia oikein. Sairaanhoitajaliiton taholta haluemme kuitenkin kiinnittää huomionne seuraaviin asioihin: Ensimmäinen asia on kotihoito ja kotihoidon asiakkaiden asema. Laki muutoksen vaikutuksista erityisesti kiireettömien sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta mainitaan asukkaiden kotisairaanhoito ja potilaan aiemmin kotona vastaanottama palvelu, kuten kotihoito (kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistelmä). Näiden todetaan voivan hetkellisesti heikentyä johtuen hoitohenkilökunnan riittämättömyydestä, jos koronaepidemiasta aiheutuvien henkilöstövajausten takia palveluiden antamista olisi keskitettävä sosiaalihuollon asumispalvelu- tai laitosyksiköihin ja asiakas tai potilas siirrettäisiin väliaikaisesti asumispalveluyksikköön (9 a §:n 1 mom. 4 kohta). Pykälän 9 a §:n toimivaltuudet antaisivat aluehallintovirastoille tai sosiaali- ja terveysministeriölle tehdä päätöksiä, jotka ohjaisivat tai rajoittaisivat palvelunjärjestäjien tekemää priorisointia. Palvelun järjestäjien asettaessa sosiaali- tai terveyspalveluja tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, eli priorisoidessa tarjottuja palveluja 9 a §:n 2 kohdan nojalla ei kotihoitoa pidä pitää ”helpoimpana kohteena” ja prioriteettilistan viimeisenä. Monia toimintoja voidaan tauottaa ilman välitöntä haittavaikutusta, mutta kotihoito ei ole sellainen. Kotihoito ja kotisairaanhoito ei näkemyksemme perusteella ole kuitenkaan ns. ”kiireetöntä” toimintaa siinä mielessä, että hoidon saamista voitaisiin lykätä päivillä tai viikoilla. Sen ei myöskään ole toimintaa, josta voitaisiin helpoiten ottaa osaava henkilöstö muualle ja siirtää kotihoitoon muualta väliaikaista henkilökuntaa, kuten kevään 2020 aikana tehtiin kyselypalautteemme mukaan. Saamamme palautteen mukaan, kotihoitoon siirrettiin täysin vieraalta alalta kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksesta tai suunhoidosta henkilökuntaa, kun kotisairaanhoitajia siirrettiin muualle. Kotisairaanhoito jos mikä, on todella vaativaa hoitotyötä, jota tehdään pitkälti itsenäisesti mutta lääkärityöparin kanssa. Se vaatii sairaanhoitajilta erittäin laajaa osaamista vrt erikoisalojen kapeaan syväosaamiseen. Kotisairaanhoitajan tulee tuntea sairaanhoitoa laajalti, tuntea asiakas ja osata nähdä hänet kokonaisvaltaisesti. Työ on hyvin itsenäistä mutta myös yksinäistä. Kotihoidon työntekijöiden työturvallisuutta ei ole myöskään riittävästi huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suuri merkitys työturvallisuudenkin kannalta on se, että työntekijät tuntevat asiakkaansa. Kotihoidon piirissä olevat ikäihmiset, erityisesti muistisairaat ja saattohoitopotilaat ovat hyvin herkät asiakasryhmät. He ovat usein täysin sen varassa, mitä palveluja kotiin tuodaan. Palveluja ei ns. voi viivyttää päivällä, kahdella tai viikolla, vaan kotihoidon kotisairaanhoitopalvelut on toteuduttava ajallaan. Muutoin joudutaan puhumaan ihmisten heitteille jätöstä. Kotihoidossa hoidetaan tällä hetkellä hyvin monisairaita ihmisiä, kun laitospaikkoja on vähennetty ja kynnys tehostettuun palveluasumiseen on nostettu korkeaksi. Kun kyseessä on henkilöstövaje kotihoidon henkilöstön sairastumisen tähden esimerkiksi pandemiatilanteessa, on sitä tietenkin pyrittävä korvaamaan mahdollisuuksien mukaan osaavalla henkilöstöllä. Henkilöstövajetta ei kuitenkaan tule kotihoitoon synnyttää sillä, että sieltä siirretään henkilöstöä muualle. Ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden siirtoa kotoa laitoksiin tulee pitää viimeisenä vaihtoehtona. Lain vaikutuksissa on kuvattu, että yksiköstä toiseen siirtämisiä ei saa toiminnan muuttuessakaan toteuttaa asiakkaita kuulematta. Tässä kohtaa pitää ehdottomasti kuulla myös asiakkaan läheisiä, kun on kyse usein muistisairaista tai muutoin heikkokuntoisista ihmisistä. Muistisairaalle ihmiselle siirto vieraaseen paikkaan saattaa olla kohtalokas. Kuten vaikutuksista kotitalouksille todetaan, että ikäihmisille hoitopaikkojen siirtämistä koskevat päätökset voisivat aiheuttaa merkittävää haittaa sekä kuormitusta, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia tai valmiuksia ottaa käyttöön muun muassa erilaisia etävastaanottoa koskevia toimintatapoja. Siksi kiireettömien hoitojen mahdolliset siirrot tulisi kohdentaa sellaisiin asiakasryhmiin, joilla olisi mahdollisuus ottaa käyttöön vaihtoehtoisia toimintatapoja ja joiden päivittäinen hyvinvointi ja terveys ei järky hoidon muuttumisesta tai viivästyksestä. Kun pykälän 9 a §:n toimivaltuudet antaisivat aluehallintovirastoille tai sosiaali- ja terveysministeriölle tehdä päätöksiä, jotka ohjaisivat tai rajoittaisivat palvelunjärjestäjien tekemää priorisointia, haluamme korostaa, että priorisoinnissa tulee ajatella myös asiakasta eikä vain helpointa ratkaisua palvelun tarjoajien kannalta. Eettisestikään ei ole oikein ottaa heikoimmilta, kun he eivät pysty pitämään puoliaan. Kuten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että päivystyskäynnit lisääntyisivät erityisesti kotihoidon asiakkailla, voisi se tarkoittaa suurempaa riskiä epidemian leviämiseen osastoilla ja laitoksissa, sillä iäkkäät tarvitsevat enemmän kuljetuspalveluja sekä käyntejä vuode- ja kuntoutusosastoilla. Näinhän on käynyt jo muutoinkin viime vuosien kotihoitoresurssien riittämättömyyden takia. Pandemia-aikana nämä seurannaisvaikutukset vain korostuvat. Toinen kohta, johon haluamme kiinnittää huomiota on eristäminen ja lukittavan tilan käyttö, ei vain lapsen kohdalla vaan yhtä lailla muidenkin, mutta erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla. Suljettuun tilaan lukitseminen on erittäin haavoittavaa erityisesti muistisairaille. Muistisairaat eivät ymmärrä välttämättä lukitsemisen merkitystä, vaikka sitä heille kuinka selittäisi. Pelkkä terveydentilan seuranta ja valvonta ei riitä samoin kuin ei sekään, että sairaanhoitajalla tai muulla hoitoalan ammattihenkilöllä on mahdollisuus saada välittömästi yhteys karanteeniin tai eristykseen määrättyyn henkilöön ja päinvastoin. Muistisairas ei pysty välttämättä käyttämään teknisiä yhteydenpitovälineitä eikä pitämään oma-aloitteisesti yhteyttä. Kevään 2020 aikana osoittautui jo hankalaksi tai jopa mahdottomaksi rajoittaa muistisairaiden yksiköissä muistisairaiden kulkemista epidemian ennaltaehkäisemiseksi. On myös vaarana, että lukitseminen nähdään mahdollisuudeksi vähentää henkilöstön tarvetta. Siksi on tarpeen, että laissa säädetään tästä asiasta tarkasti. Hoitoa ja hoivaa tarvitsevat muistisairaat ihmiset tarvitsevat hoito- tai hoivahenkilön lähelleen, jos hänet joudutaan lukitsemaan ja eristämään. Tulevissa hoito- ja hoivatilaratkaisuissa tulisikin huomioida jo suunnitteluvaiheessa myös pandemian kaltaisten tilanteiden aiheuttama tilatarpeiden muuttuminen ja tilanjaolliset mahdollisuudet. Kustannukset Tartuntalain mukaan korvattaviksi kustannuksiksi tulisi myös huomioida henkilöstölle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset esim. pandemiatilanteessa. Henkilöstöä saatetaan joutua siirtämään jopa toiselle paikkakunnalle, jolloin työmatka- ja asumiskustannukset voivat väliaikaisesti nousta. Nämä eivät saisi jäädä työntekijöiden kustannettaviksi.
      • LiveFIN ry, Lahtinen Jenna
        Uppdaterad:
        26.9.2020
        • LiveFIN ry:n kirjallinen lausunto: Hallituksen esitys laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta VN/15739/2020 STM083:00/2020 Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Music Finlandilta lausunnon koskien hallituksen esitystä laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Music Finland ja Suomen musiikkitapahtumien järjestäjien etujärjestö LiveFIN ry ovat yhdessä sopineet, että kotimaisen musiikkialan puolesta lausunnonantaja on ensisijaisesti LiveFIN ry, sillä käytännössä lakimuutos koskee aivan erityisesti juuri elävän musiikin alaa. Lain ja säätelyn vaikutukset ulottuvat kuitenkin koko musiikin ekosysteemiin – mm. esiintyviin taiteilijoihin ja musiikin tekijöihin, joten annamme lausuntomme koko musiikkialan puolesta. Koronakriisin aiheuttamat liikevaihdon menetykset elävän musiikin alalla ovat olleet 300 miljoonaa euroa maaliskuusta elokuuhun. Elävän musiikin arvon arvioidaan laskevan edellisvuodesta noin 70 % koronapandemian vuoksi. Jo nyt pelkästään kotimaisten rytmimusiikkifestivaalien liikevaihdosta on menetetty 94 %, noin 180 miljoonaa euroa. Koronan myötä menetettiin myös noin 34 000 työpaikkaa, joka tekee yli 2 000:n henkilötyövuoden menetykset alalle. Elävän musiikin tapahtumilla on huomattavia kerrannaisvaikutuksia koko musiikkialaan. Alaa ohjaava lainsäädäntö ja viranomaistoiminta vaikuttavat suoraan sen kokemiin taloudellisiin menetyksiin ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen mahdollisuuksiin. LiveFIN ry esittää seuraavia muutoksia lakiesitykseen: Kuten lakiehdotuksessa todetaan, säätely on ollut puutteellista ja epäjohdonmukaista koskien kokoontumisrajoituksia ja yleisötilaisuuksia. Erityistä epäjohdonmukaisuutta on aiheuttanut yleisötilaisuuksien ja ravintolatoiminnan säätelyn eritahtisuus ja tulkinnalliset epäjohdonmukaisuudet. Kummankin lain kohdat koskevat valtaosaa elävän musiikin tapahtumista. • Alan elinkeinotoiminnan edellytyksenä ovat selkeä lainsäädäntö ja viranomaistoiminta, joka koskee yhteneväisesti sekä ravintolatoimintaa, että tapahtumajärjestämistä. Elävän musiikin tapahtumajärjestäjille tulee olla selvää, mitä lakia noudatetaan. Ravintolatoimintaa ja tapahtumajärjestämistä säätelevä lainsäädäntö ei voi myöskään oleellisesti poiketa toisistaan. • Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ravitsemistoimintaa koskevat tartuntatautilain säännökset erikseen syyskuun aikana. Esitämme, että valmistelussa kuullaan myös tapahtumajärjestämisen ammattilaisia. Koronavirustaudin ilmaantuvuuslukua käytetään lakiesityksessä epidemiatilanteen arvioinnin työkaluna ja sitä kautta toiminnan rajoittamisen perusteena. • Esitämme, että pykälien 58 d ja 58 g osalta taudin ilmaantuvuusluku jätetään pois soveltamisperusteista ja tilalle laitetaan tarpeeksi suuri vaihteluväli, jolloin voidaan huomioida esimerkiksi tiettyyn toimipaikkaan kohdistunut tartuntaryväs. • Tai että ilmaantuvuuslukua ei laiteta soveltamisperusteisiin laisinkaan, vaan se määritellään tapauskohtaisesti. Lakiehdotuksen voimassaoloaikaa, lain säätämien velvoitteiden voimassaoloaikaa sekä viranomaispäätösten aikajännettä tulisi tarkastella uudelleen. • Säädösten ehdotetaan olevan voimassa väliaikaisesti 30.6.2021 saakka. Esitämme, että säädökset olisivat voimassa väliaikaisesti 31.3.2021 saakka. Katsomme, että tartuntatautilain muutoksilla tulisi turvata talvikauden tilanne, jossa myös elävän musiikin tilaisuuksia järjestetään pääasiallisesti sisätiloissa. Kevään ja kesän tilannetta tulee tarkastella omana kokonaisuutenaan, eikä lainsäädännöllä asettaa koko elävän musiikin tapahtumakenttää keskenään ristiriitaiseen asemaan. On syytä olettaa, että vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen aikana kokoontumisten terveysturvallisuuden edistämiseen tähtäävät vaihtoehtoiset toimintamallit ovat huomattavasti nykyistä kehittyneemmässä vaiheessa, eikä alan elinkelpoisuutta voimakkaasti rampauttava turvaväli-hygieniä -lähestymistapa ole enää ainoa potentiaalinen ratkaisu kokoontumisten mahdollistamiseksi. Kesä 2021 on suomalaisen musiikki- ja tapahtuma-alan jatkuvuuden kannalta elintärkeä - siksi sen kohtaloon vaikuttavan lainsäädännön ja määräysten uudelleentarkastelulle on varattava tilaa keväällä 2021. • Pykälässä 58 c säädetyt velvoitteet olisivat voimassa ja niitä sovellettaisiin koko väliaikaisen säännöksen voimassaoloajan. Esitämme että tilannetta tulisi tarkastella yhtäaikaisesti epidemian kehittymisen kanssa siten, että säädöksien purku olisi epidemiatilanteen niin salliessa mahdollista jo aiemmin. Tai jos testausmenetelmät tai muut viruksen kontrollointia ja tartuntariskin pienentämistä parantavat toiminnot kehittyvät ja mahdollistavat säädösten purun. • Esityksessä mahdollistetaan viranomaispäätösten tekeminen enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Esitämme, että pykälän 58 d osalta viranomainen velvoitetaan tekemään päätökset kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta niiden tarkastelun olevan mahdollista kuukausittain tilanteen oleellisesti parantuessa. • Esitämme, että viranomaispäätösten perusteettomasta viipymisestä aiheutuvat taloudelliset tappiot elinkeinonharjoittajille on korvattava. Lakiehdotus mahdollistaa elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan tilojen väliaikaisen sulkemisen fyysisten lähikontaktien välttämiseksi. Lakiehdotuksessa muotoillaan asian niin, että viranomaispäätöksellä ei kuitenkaan kiellettäisi elinkeinotoiminnan harjoittamista tai muuta toimintaa sinänsä, vaan ainoastaan siihen tarkoitettujen tilojen käyttö olisi kiellettyä. Lakiehdotuksessa mainitaan: ”Vaikka kyse ei olisikaan toiminnan harjoittamisen kiellosta, sen voidaan katsoa merkitsevän voimakasta puuttumista mahdollisuuteen harjoittaa kyseistä toimintaa.” (pykälä 58 g momentti 1) • Katsomme, että toiminnan kieltäminen siihen tarkoitetussa tilassa on elinkeinotoiminnan rajoittamista. • Tuomme esille huolemme siitä, että tilanteen niin vaatiessa yksittäisen toimijan tilojen sulkeminen ei aiheuttaisi laajempia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat koko elinkeinoon vaikkapa alueellisesti. Lisäksi esitämme huolemme lakiehdotukseen kirjatuista kunnille myönnetyistä entistä laajemmista valtaoikeuksista. Suomen yli kolmensadan kunnan ollessa keskenään hyvin eri kokoisia ja erilaisilla resursseilla varustettuja, on syytä pohtia, onko kaikissa kunnaissa yhtäläiset valmiudet rajoitustoimenpiteisiin. Esitämme huolemme elävän musiikin tapahtumajärjestäjiin kohdistuvasta alueellisesti epätasa-arvoisesta kohtelusta, jos aluehallintovirastoiden lisäksi myös kunnille annetaan lainsäädännöllä lisää oikeuksia rajoittaa elävän musiikin tapahtumia järjestäviä elinkeinotoimijoita. Alueellinen päätöksenteko ja tautitilanteen arviointi ovat ehdottoman kannatettavia niin kauan, kun viranomaisten resurssit ja asiantuntijuus riittävät siihen paikallisesti.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Hyvinvointiala HALi ry katsoo, että tartuntatautien aiheuttamiin poikkeustilanteisiin liittyvää sääntelyä tulee selkiyttää nykyisestään. Covid 19 -pandemia osoitti, että esimerkiksi tiedonkulkuun, johtamiseen ja julkisen sektorin korvausvastuuseen liittyvissä asioissa on ongelmia. Yksityinen sektori tuottaa lähes 40 prosenttia sosiaalipalveluista ja noin viidenneksen terveyspalveluista. Yksityisen ja julkisen saumaton yhteistyö on täysin välttämätöntä, jotta poikkeusolojen aikaiset vaikeat tilanteet pystytään hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Liitto korostaa sitä, että lausunnolla olevan hallituksen esitysluonnoksen mukaisia ankaria ja nopeastikin toimeenpantavia kansalaisten ja yritysten perusoikeuksia rajoittavia toimia tulee käyttää vain pakottavissa tilanteissa ja tarkasti kohdennettuina. Toimien tulee olla oikeassa suhteessa vallitsevaan tilanteeseen nähden. Korostamme myös sitä, että julkinen sektori on poikkeusolojen järjestämisvastuussa ja yksityisille toimijoille on korvattava kustannukset täysimääräisesti. Mahdollisia poikkeusolotilanteita ja niihin liittyviä korvauksia voidaan jossain määrin ennakoida sopimuksissa. Se, että jotakin poikkeusoloista aiheutuvaa kustannusta ei ole syystä tai toisesta pystytty ennakoimaan, ei tarkoita sitä, etteikö julkinen sektori olisi korvausvastuussa. Nyt kiireellä valmistellun hallituksen esitysluonnoksen osalta pidämme perusteltuna, että esityksen yritysvaikutuksia arvioidaan luonnoksessa kuvattua tarkemmin ennen varsinaisen hallituksen esityksen antamista. Käsityksemme mukaan esimerkiksi toiminnan rajoittamiseen tai karanteenin asettamiseen liittyvillä viranomaismääräyksillä on erittäin merkittäviä henkilöstökuluvaikutuksia, joita ei esityksessä ole kaikilta osiltaan arvioitu. Varaamme mahdollisuuden täydentää lausuntoamme tarvittaessa myös myöhemmin. Annamme mielellämme asiaan liittyviä lisätietoja, yhteyshenkilö Aino Närkki, puhelin 0400 436 438. Hyvinvointiala HALI ry
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerista on huolestuttavaa, että henkilöstövaikutuksia ei ole hallituksen esityksessä arvioitu laisinkaan. Samoin arviointi on jäänyt tekemättä perusoikeusosiossa henkilöstön osalta. On hieman harhaanjohtavaa ajatella, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt vain palkkaisivat uusiin tehtäviin uusia henkilöitä. Hallituksen esitys mahdollistaa laajojakin, hoitohenkilöstöön kohdentuvia toiminnan muutoksia, joiden valvonta perustuu nyt jo ylikuormittuneisiin aluehallintovirastoihin, vaarantaen potilas-, asiakas- ja henkilöstön turvallisuuden. Koronaepidemia siirsi hoitajia työskentelemään heille vieraissa paikoissa ja olosuhteissa lyhyellä varoitusajalla. Suojavarusteita ei aina ollut saatavilla, perehdytyksessä oli puutteita ja toimintaohjeet olivat ristiriitaisia. Voidakseen työskennellä turvallisesti asiakkaiden, potilaiden ja heidän läheistensä hyväksi, on hoitajilla oltava tarvittavat tiedot, taidot ja välineet turvallisen hoidon toteutukseen. Poikkeustilanne osoitti myös, että vajetta hoitajamitoituksen perusteltiin Koronaepidemian aiheuttamalla henkilöstöpulalla. Asiakkaat eivät aina saaneet hoidon tarvetta vastaavia palveluita eivätkä lääketieteellisen tarpeen mukaista hoitoa. Saatujen tutkimusten perusteella voidaan lisäksi osoittaa, että rajoitukset pahensivat yksinäisyyttä, sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Henkilökohtaisia palveluita suljettiin, rajoitettiin tai muutettiin aiheuttaen enemmän haittaa kuin hyötyä. Korvaavat yhteydenpitomuodot verkon kautta eivät olleet kaikkien saavutettavissa kasvattaen eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Myös karanteeni- ja eristämispäätöksiin liittyviä rajoituksia tehtiin yksiköiden omasta aloitteesta laajentuen yksikön kaikkia asiakkaita koskeviksi rajoittaen yksilöiden vapautta. Valtioneuvoston hybridistrategian ja toimintasuunnitelman periaatteiden onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonkulu toimivat saumattomasti. Koronaviruksen ensimmäisen aallon aikana epäselvät ja ristiriitaiset ohjeet, sekä suojavarusteiden puuttuminen heikensivät työhyvinvointia ja lisäsivät työuupumista, joilla on vaikutuksia edelleenkin. Toisen aallon kiihtyessä sairaanhoitopiirien, kuntien ja kuntayhtymisen vastuulla on tartuntalain nojalla huolehtia alueellisesta valmistelusta, harkinnasta ja päätöksenteosta. Tätä vastuuta on viranomaisten valvottava. Henkilöstöturvallisuus on potilas- ja asiakasturvallisuutta. Esityksen mukaisesti on perusteltua, että yleiset hygieniatoimenpiteet ovat velvoittavia kaikissa asiakastiloissa, jotta uusien tartuntojen leviämistä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti estää.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että liikennesektorin osalta velvoitteita kohdistetaan yhtäältä kuljetus- ja liikennepalvelun tarjoajaan, toisaalta asemista, terminaaleista ja muista vastaavista tiloista vastaaviin elinkeinonharjoittajiin. Virasto toteaa, että asemasta, terminaalista tai vastaavasta tilasta ei välttämättä vastaa elinkeinonharjoittaja, vaan vastuu tilasta saattaa kuulua esimerkiksi kunnalle tai Väylävirastolle. Tavoite kuitenkin lienee, että samat vaatimukset kohdistuvat kaikkiin näihin tiloihin, tiloista vastaavan tahon oikeudellisesta muodosta riippumatta. Ehdotusta olisi tältä osin tarkennettava. Virasto huomauttaa myös, että näissä tiloissa toimii usein useita eri toimijoita, joten voi olla epäselvää, kuka velvoitteiden noudattamisesta on viime kädessä vastuussa. Vielä virasto huomauttaa, että julkisesti järjestettyjen kuljetuspalveluiden osalta joukkoliikennepalveluista vastaavat sekä toimeksiantaja että liikennöitsijä. Vastuunjako velvoitteiden noudattamisesta voi näissä tilanteissa olla epäselvä. Siltä osin kuin hallituksen esityksessä säädetään matkustajamäärän väliaikaisesta rajoittamisesta, velvoite näyttää kohdistuvan sekä kuljetus- että liikennepalvelun tarjoajaan. Viraston käsityksen mukaan tarkoituksena olisi, että velvoite koskisi vain kuljetuspalvelun tarjoajia. Virasto on esittänyt täsmennyksiä taloudellisiin vaikutuksiin, joita ehdotuksesta virastolle aiheutuisi. Virasto on lausunnossaan ehdottanut, että perusteluja täydennettäisiin kansainvälisesti ja Euroopan tasolla toteutettujen toimenpiteiden osalta.
      • Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristö, Terveydensuojelu, Kaupunkiympäristön palvelualue
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tartuntatautilain muutosesityksessä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn turvaamiseksi viimesijaisesta mahdollisuudesta alueellisesti tai valtakunnallisesti velvoittavasti muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Aluehallintoviraston päätöksellä voitaisiin poiketa siitä, miten kunnallisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut muutoin järjestetään. Tietyissä tilanteissa päätöksen voisi tehdä sosiaali- ja terveysministeriö. Toiseksi ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joita noudattamalla erilaisia palveluja voidaan koronavirusepidemian aikana tarjota asiakkaille ja toimintaan osallistuville sillä tavoin turvallisesti, että uusien tartuntojen leviämistä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti estää. Näitä toimia ovat riittävien etäisyyksien ylläpitoon, koronavirustaudin leviämisen estämiseen tähtäävien hygieniakäytänteiden edellyttämiseen sekä tilojen ja pintojen puhdistamiseen liittyvät toimet. Alueellisen tautitilanteen niin vaatiessa kunta tai aluehallintovirasto voisi tehdä päätöksen, jossa se edellyttää elinkeinonharjoittajaa tai muuta toimijaa ryhtymään toimenpiteisiin, joilla estetään lähikontaktit asiakas- ja toimintaan osallistuville avoimissa tiloissa. Toiminnan harjoittaja voisi itse toteuttaa omaan toimintaansa parhaiten sopivan tavan järjestää toimintansa siten, että asiakkaiden välinen lähikontakti olisi tosiasiallisesti mahdollista välttää. Viimesijaisena keinona esityksessä ehdotetaan, että kunta tai aluehallintovirasto voisi sulkea asiakkaiden tai osallistujien käyttöön tarkoitetun elinkeino- tai muun toiminnan tilan määräajaksi osittain tai kokonaan. Mahdollisuus kieltää asiakkaiden tai osallistujien ottaminen tiettyyn tilaan voisi koskea ainoastaan toimintoja, joissa olisi erityinen mahdollisuus merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle. Toimialat, joita tällainen päätös voisi koskea olisivat muun muassa esittävien taiteidenesittämiseen sekä urheilun seuraamiseen tarkoitetut katsomot, nähtävyydet ja teemapuistot sekä liikunta- ja urheilutilat. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vastaavista hygieniavaatimuksista sekä tarvittaessa viranomaispäätöksellä toteutettavasta matkustajamäärien rajoittamisesta henkilöliikenteessä. Liikenteen terveysturvallisuutta koskeva liikenteen palveluntarjoajiin kohdistuva valtakunnallinen päätöksenteko keskitettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi edellä mainittujen velvoitteiden toteuttamiseksi valvonnasta. Esityksessä esitetään tartuntatautilain tarkastusoikeuksia kuntien terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisille. Myös tiedonsaantioikeuksia koskevaa sääntelyä mukaan lukien poliisin tiedonsaantioikeus karanteeni- ja eristämispäätösten valvontaa varten, työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaoloa koskevia säännöksiä sekä karanteenia ja eristämistä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi. Esitys lisää kuntien viranomaistehtäviä. Kunnille esitettäisiin määräaikaista mahdollisuutta päättää asiakkaille tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta. Lisäksi kunnille esitettäisiin määräaikaista mahdollisuutta päättää muiden kuin elinkeinotoiminnan tilojen järjestelyistä ja käytön väliaikaisesta rajoittamisesta. Ehdotetut määräaikaiset säännökset olisivat voimassa 30.6.2021 saakka. Kunnille esitettäisiin myös säädettäväksi pysyvästi useista valvonta- ja tarkastustehtävistä, sekä keinoista varmistaa useiden päätösten toteutumisesta määräyksin ja pakkokeinoin. Edellä mainittujen viranomaisvastuiden aiheuttama hallinnollinen taakka riippuu esityksen perusteella annettujen toimivaltuuksien soveltamisen laajuudesta, joka puolestaan riippuu epidemiatilanteen kehittymisestä. Yksinomaan tämän esityksen aiheuttamien tehtävien muutosten arvioidaan esityksen mukaan olevan toteutettavissa kuntien nykyisten resurssien puitteissa, hyödyntäen soveltuvin osin nykyisiä tartuntatautien, terveydensuojelun ja elintarvikevalvonnan rakenteita. Kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisen toimintaa koskien Tampereen alueellisen ympäristöterveyden terveydensuojelu lausuu seuraavasti: Lausunnolla olevassa tartuntatautilain muutosesityksessä on huomattavassa määrin käytetty kuntaa vastuutahona, määrittelemättä riittävän selkeästi mitä tahoa sillä tarkoitetaan. Tartuntatautilain 58§ 1 mom mukaan vastuutahona on kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. Tätä tarkennettua määritelmää tulisi käyttää myös muissa pykälissä (mm. 59c§ ja 58g§, kuten perusteluissa sanotaan), jotta ei syntyisi epäselvyyttä siitä mitä viranomaistahoa on tarkoitettu. Lähes kaikki terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset toimivat usean kunnan alueella. Määräaikaisten paikallisten rajoitusten antaminen kuuluu terveydensuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan kunnan tartuntatautiviranomaiselle. Lakiin tulisi kirjata, että muiden viranomaisten tarkastuksella toteamat puutteet toimitetaan tiedoksi tartuntatautiviranomaiselle, joka vastaa mahdollisista määräyksistä epäkohtien korjaamiseksi. Se viranomainen, joka on alun perin rajoitukset asettanut, vastaa myös niiden noudattamiseksi annettavista määräyksistä sekä mahdollisen uhkasakon asettamisesta. Tartuntatautilain muutosesityksessä ei ole säädetty kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiselle valvontavastuuta (59 a §), mutta kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiselle on annettu tarkastusoikeus (59 b §) omien lainsäädäntöjensä mukaisten tarkastusten yhteydessä tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvoitteiden ja rajoitteiden noudattaminen. Lisäksi terveydensuojeluviranomainen voi suorittaa tarkastuksen myös aluehallintoviraston tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä. Eri viranomaistahojen vastuualueet ja tarkastustoiminta tulee määritellä selkeästi. Tartuntatautilaissa tulisi selkeämmin säätää terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisen toimivaltuuksista. Viranomaisilla on valvonnassa yhteistyövelvoite (59a§ 3 mom), jonka noudattaminen kiireellisissä tilanteissa on osoittautunut haastavaksi. Tartuntatautilaissa olisi syytä täsmentää sitä, että tartuntatautilain nojalla annettavat määräaikaiset rajoitukset on toimitettava välittömästi tiedoksi valvonta-alueen muille viranomaisille, terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset mukaan lukien. Tarkoituksenmukaista olisi, että terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset voisivat tehdä esityksen mukaista valvontaa kunnan tai aluehallintoviraston tartuntatautiviranomaisen pyynnöstä osana omaa, toimijalle maksullista valvontaa. Tartuntatautilain edellyttämän valvonnan maksullisuudesta ei ole erikseen säädetty ja valvonta on ilmeisesti tarkoitus toteuttaa kunnan kustannuksella. Lakiluonnoksessa esitetään valvontaa tehtäväksi pyynnöstä myös sellaisissa kohteissa, joihin ei tehdä säännöllistä ja suunnitelmallista valvontaa tai jotka eivät kuulu nykyisen valvonnan piiriin kuten henkilöliikenne (Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä). Pyynnöt voivat kohdistua myös sellaisiin kohteisiin joihin ei kuluvalle vuodelle ole suunniteltu tehtäväksi terveydensuojelun tai elintarvikevalvonnan tarkastusta (kohteet, joissa valvontatiheys on harvemmin kuin kerran vuodessa). Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun valvontatulot tulevat merkittävästi vähenemään, mikäli kunnassa priorisoidaan tartuntatautilain mukainen valvonta ja tartuntatautilain nojalla annettujen rajoitusten valvontaa tehdään kunnan kustannuksella. Lakiluonnoksessa puhutaan terveydensuojeluviranomaiselle esitetystä pyynnöstä, joten ilmeisesti on viranomaisen harkinnassa, miten se voi pyyntöön vastata. Esitetyt tarkastusvelvoitteet tulevat aiheuttamaan kunnan terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisille valvontatulojen menetyksiä ja lisäkustannuksia sekä heikentämään suunnitelmallisten tarkastusten toteutumista.
      • Suomen Yrittäjät
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • On käytettävä tarkoituksenmukaisia perusteltuja keinoja tartuntojen leviämisen estämiseksi ja pyrittävä kaikin keinoin siihen, että yhteiskunta pysyy auki, jotta yritykset voivat harjoittaa normaalia liiketoimintaa. Elinkeinovapautta ei kuitenkaan pidä rajoittaa enempää, kuin on välttämätöntä. Voimakkaampiin elinkeinotoimintaa koskeviin rajoituksiin tulee siirtyä vasta tilanteessa, jossa aikaisemmat, lievemmät, toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Yritysten käyttöönottamiin, tartuntojen ja altistumisia estävien, toimiin on luotettava. Elinkeinonharjoittajalla itsellään on yleensä parhaat edellytykset löytää sellaisia vaikuttavia ja tehokkaita ratkaisuja, jotka samalla aiheuttavat vähiten haittaa tämän liiketoiminnan harjoittamiseen. Erityisten edellytysten käsillä oloa koskevilla vaatimuksilla sekä raja-arvojen asettamisella pystytään edistämään sääntelyn ennakoitavuutta sekä sen soveltamisen suuntaamista vain välttämättömimpään. Asiakastiloissa oleskelua koskevassa henkilömäärälaskennassa ei kuitenkaan tulisi ottaa huomioon asiakastiloissa olevaa henkilökuntaa, sillä tämä voi johtaa työllisyyttä koskeviin kielteisiin vaikutuksiin, aiheuttamatta kuitenkaan merkittävää lisäystä mahdollisiin altistumisiin. Olisi varmistettava, että alueelliset viranomaiset tulkitsevat ja soveltavat säännöksiä yhdenmukaisella tavalla kaikkialla Suomessa. Tämän varmistamiseksi olisi toteutettava yhdenmukaista päätöksentekoa turvaavat menetelmät. Menetelmien avulla tulee varmistaa, etteivät alueellisen päätöksenteon vuoksi yritykset eri puolilla Suomea joudu perusteettomasti huonompaan asemaan rajoitusten suhteen, jos olosuhteet eri alueilla olisivat kuitenkin käytännössä vastaavat. Julkisen vallan toimenpiteet eivät saa liikaa haitata elinkeinotoimintaa tai johtaa liiketoiminnan päättymiseen. Asiakasmäärien rajoituksiin ja tilojen sulkemista koskevat päätökset merkitsevät voimakasta rajoitusta elinkeinovapauteen. Rajoitukset voivat tehdä toiminnan jatkamisen niiden voimassaoloaikana käytännössä mahdottomaksi ja ajaa yritystoiminnan tappiolliseksi. Suomen Yrittäjät pitääkin tärkeänä, että rajoitusten aiheuttamat tulojen menetykset korvataan niille yrityksille, joihin viranomaisen päätöksiä on kohdistettu.
      • Teuvan kunta
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Teuvan kunnanhallitus 21.9.2020 § 204: Teuvan kunnanhallitus toteaa, että sillä ei ole huomautettavaa hallituksen esityksen suhteen.
      • Scheinin Martin, oikeustieteen tohtori, professori
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lausunnossa vastustetaan luonnoksen 9 a §:n edustamaa poikkeusolojen kriisilainsäädännön (valmiuslaki) ja normaaliajan lainsäädännön sekoittamista keskenään. Ehdotetun 9 a §:n toimivaltuudet ovat liian laajoja ilman valmiuslain kaltaisia valtiosääntöisiä suojamekanismeja päätöksentekotason ja eduskunnan tarkastusvallan suhteen. Lausunnossa pidetään monia säännösehdotuksia samanaikaisesti sekä liian kasuistisina että avoimen tulkinnanvaraisina. Niistä mm. saattaisi seurata ongelmallisia vastakohtaispäätelmiä. Lausunnossa korostetaan ns. kasvomaskien käyttövelvollisuuden tärkeyttä kiireellisenä toimenpiteenä, jonka tulisi myös pysyvästi kuulua tartuntatautilain keinovalikoimaan uusien hengitystieinfektioiden varalta. Lausunto sisältää ehdotuksen säännehdotukseksi, joka täyttää perusoikeuksien rajoittamiselle asetettavat välttämättömyyden, täsmällisyyden, tarkkarajaisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset ja sopii tartuntatautilain systematiikkaan.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen lausunto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Aluehallintovirastot ovat valmistelleet lausunnon yhdessä ja antavat yhden, yhteisen lausunnon. Hallituksen esitys tuo paljon uusia tehtäviä sekä aluehallintovirastoille että kunnille. Vaikutusten arvioinnissa ei välttämättä ole kiinnitetty vielä riittävästi huomiota tehtäväkentän laajenemisen aiheuttamiin lisääntyneisiin resurssitarpeisiin eikä siihen, miten nämä uudet tehtävät vaikuttavat aluehallintovirastojen ja myös kuntien muiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Esityksessä ei ole lainkaan arvioitu, mitä vaikutuksia esitetyillä säännöksillä on koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien talouteen tai toimintaedellytyksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja aluehallintovirastojen yhdessä tekemästä tilannekyselystä käy kuitenkin selvästi ilmi, että jo tällä hetkellä voimassa olevilla suosituksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien talouteen ja toimintaan. Esitys lisäisi aluehallintovirastojen vastuita ja tehtäviä. Aluehallintovirastoille tehtäväksi tulisi päätöksenteko ja valvonta usean kunnan aluetta koskevien päätösten toimenpiteistä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta ja käytön kieltämisestä tartuntataudin leviämisen estämiseksi samoin kuin näihin päätöksiin liittyvät valvonta- ja tarkastustehtävät. Esityksen mukaan uusien aluehallintovirastoille tulevien tehtävien hoitaminen nykyisessä ja huonontuvassa tautitilanteessa tarkoittaisi käytännössä sitä, että aluehallintovirastojen olisi priorisoitava tehtäviään ja niiden kiireellisyyttä. Aluehallintovirastojen olisi suunnattava resurssia muista tehtävistä esityksen mukaisten tehtävien hoitamiseen. Tämä syntyvä resurssivajaus olisi esityksen mukaan korvattava aluehallintovirastoille, vähintään 10 henkilöä joista 6 olisi aluehallintoylilääkäriä ja 4 ylitarkastajaa. Kunnille ei esitetä lisäresurssitarvetta. Tältä osin on todettavissa, että aluehallintovirastolla on runsaasti lakisääteisiä tehtäviä ja tehtävistä suoriutumista seurataan tulossopimuksella sekä ylempien laillisuusvalvojien toimesta. Tehtävistä asianmukainen suoriutuminen on oleellista elinkeinon toimivuuden ja tasapuolisuuden sekä kuluttajansuojan ja oikeusturvan näkökulmista.  Ehdotuksessa jää avonaiseksi resurssien kohdentaminen eri aluehallintovirastoihin ja onkin arvioitavissa, että ehdotetulla ylitarkastajien lisäresursseilla tehtävistä ei voida suoriutua, kun otetaan huomioon esityksessä ilmenevät uudet tehtävät ja vastuut. Hallituksen esityksessä on laajalti esitetty kunnalle ja aluehallintovirastolle päällekkäistä toimivaltaa. Tämä on omiaan lisäämään hallinnollista taakkaa kunnissa ja aluehallintovirastoissa. Päällekkäinen toimivalta edellyttää valvonnan koordinointia, toteuttamisen käytännön kysymyksien ratkomista sekä valvonnan että määräysten arviointia ja jatkuvaa ja tiivistä yhteistyötä elinkeinon valvonnan osalta. Aluehallintoviraston mukaan lainsäädännössä tulisi varmistaa paikallisen ja alueellisen tasa-arvon toteutumien ja hallinnollisten toimien yhdenmukaisuus sekä toimivaltakysymysten selkeys, hyvän hallinnon edistämiseksi ja tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Jotta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat käytännössä noudattaa rajoituksia, niiden sisältöä on täsmennettävä kunnan tai aluehallintoviraston tekemissä rajoituspäätöksissä. Vaihtoehtoisesti rajoituksien sisältöä voisi täsmentää valvonnan yhteydessä annetuilla korjaamismääräyksillä. Aluehallintovirasto puoltaa ensimmäistä vaihtoehtoa, joskin sen tasoista ohjausta on vaikea antaa laajemmalla alueella. Tämän takia päätöksenteon tulisikin ensisijaisesti tapahtua kunnissa.  Tilannekyselyistä käy ilmi, että nykyisiäkin suosituksia on vaikeaa noudattaa niin, että opetusta kyetään edelleen järjestämään opetussuunnitelman mukaisesti. Opetussuunnitelmasta voidaan kuitenkin poiketa vain, jos niin erikseen säädetään valmiuslain nojalla. Jotta oppilaita ei siirretä tartuntatilanteesta riippumatta etäopetukseen pelkästään siksi, että opetuksen järjestämistä ja rajoitusten noudattamista ei pystytä yhdistämään, rajoituksia koskevassa päätöksenteossa on tarkoin noudatettava suhteellisuusperiaatetta.  Ryhmien pitäminen erillään toisistaan tulisi nostaa riittävien etäisyyksien ylläpitämisen rinnalle, ja hygieniakäytänteitä koskevasta 2-kohdasta tulisi poistaa sanat ”lasten ja opiskelijoiden”.  On pohdittava huolellisesti, minkä viranomaisen on tarkoituksenmukaista toimia päätöksentekijänä ja valvojana missäkin tilanteessa.  58 c §:n osalta perusteluissa mainitaan, että lainsäädäntöön perustuvat jatkuvaluonteiset palvelut rajautuvat pois säännöksen soveltamisesta, mutta asia ei käy ilmi esitetystä säädöstekstistä. Säännöksen sisältö on myös epäselvä siltä osin edellytetäänkö riittävien etäisyyksien noudattamista asiakkailta.  58 c, 58 d ja 58 g §: koskevat myös muuta kuin elinkeinotoiminnassa käytettäviä asiakastiloja. Esitetty säädösteksti on kuitenkin tältä osin jossain määrin epäselvä ja kaipaisi täsmennystä.  58 d ja g §:ien nojalla sekä kunta että aluehallintovirasto voivat tehdä päätökset. Näiden päätösten keskinäinen etusijajärjestys tulisi määritellä laissa. Lisäksi tulisi määritellä kunta ensisijaisesti toimivaltaiseksi tekemään päätöksiä.  58 d §:n mukaiset päätökset tulisi tehdä ensisijaisesti alueellisesti ja kaikkia toimialoja koskien ja tämä tulisi tuoda selvästi esille säädöstekstissä ja perusteluissa.  Nykyisin laissa olevan 58 §:n ja esitetyn 58 d §:n päällekkäisyys yleisötilaisuuksien osalta on hankala ja tulee aiheuttamaan käytännön soveltamisessa ongelmia.  58 g §:n soveltaminen on käytännössä aluehallintoviraston näkökulmasta hyvin vaikea siinä asetettujen kriteerien vuoksi. Tulisi pohtia olisiko syytä osoittaa sen soveltaminen ainoastaan kunnille. Lisäksi on säädöstekstin perusteella epäselvää voidaanko päätös tehdä tiettyä elinkeinonharjoittajaa koskien vaiko koko toimialaa koskien.   Säätämällä rajoitukset maksimissaan 3kk pituisiksi ei saavuteta sitä, mitä rajoitustoimen puituutta 3 kk:ksi venyttämällä on tavoiteltu. Esimerkiksi nyt käsillä olevan epidemian tapauksessa ei voida olettaa, että elinkeino saa luottamuksen suojan tai muutakaan varmuutta siitä, että rajoitustoimia ei tultaisi kiristämään päätöksessä olevan 3 kk aikana. Eihän kukaan tiedä, miten epidemia etenee. Tämä oletus voi aiheuttaa rajoitustoimia yllättäen kiristettäessä elinkeinolle huomattavia taloudellisia menetyksiä ja siten vaikuttaa juuri päinvastoin mitä on ehkä ajateltu. Koronapandemian rajoitustoimilla on ollut hyötyjen ohella haitallisia sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Rajoitustoimien haittavaikutukset tulee kyetä minimoimaan suhteessa välttämättömään epidemian rajoittamiseen. Paikallisesti annettujen rajoitusten suorat haittavaikutukset ovat alueellisia haittoja vähäisemmät. Tämän vuoksi paikallisten, kuntien ja kuntayhtymien päättämien rajoitustoimenpiteiden tulee olla ensisijaisia, ja alueellisten aluehallintovirastojen päättämien laajempien rajoitustoimien toissijaisia. Esityksen perusteluissa todetaan, että ”tarkastustoiminnassa todennäköisesti joudutaan tukeutumaan merkittävästi kunnan tekemiin tarkastuksiin”. Kunnan tekemien rajoitustoimien ensisijaisuus olisi hyvä mainita myös laajemmin esityksen perusteluissa edellä esiintuoduista syistä.  Näiden syiden vuoksi paikallisten toimien korostamiseksi kunta tulisi olla mainittuna ennen aluehallintovirastoa myös valvontaa koskevissa pykälissä. Tämä vastaisi paremmin myös itse rajoittamista koskievien pykälien järjestystä, joissa aluehallintoviraston toimivalta todetaan silloin, kun rajoitustoimet ovat tarpeen usean kunnan alueella.  Yleisesti voidaan todeta, että toimivaltuuksien selventäminen on tärkeää tilanteessa, jossa useampien viranomaisten tulee toimia yhteistyössä. Pandemian äkillisesti kiihtyessä uusien tehtävien määrä voi lisääntyä huomattavasti, mikä tarkoittaa resurssien vähenemistä omien tehtävien hoitoon. Tehtävien priorisointi ja riittävien henkilövoimavarojen turvaaminen priorisoitujen tehtävien hoitoon tulisikin suunnitella etukäteen.    Karanteeni- ja eristyspaikkojen luettelossa (60 §, 63 §, 67-69 §) olisi mainittava erikseen lastensuojelulaitos, koska siinä mainitaan myös mm. perhekoti. Voimassa olevassa 68 §:ssä on maininta: ”Kunnan on tarvittaessa järjestettävä karanteeniin määrätylle asianmukainen karanteenipaikka ja huolehdittava myös karanteeniin määrätyn ruokahuollosta. ” Nämä kunnalle asetetut velvoitteet ovat koronatilanteessa osoittautuneet korvaamattomaksi avuksi monelle karanteeniin määrätylle, eikä niitä tulisi tästä lainkohdasta poistaa. Esityksen 67 § tarvitsee täsmennystä. Esityksen mukaan sekä karanteeni että eristäminen voitaisiin jatkossa toteuttaa myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Vastaanottokeskusten osalta olisi kuitenkin hyvä selventää sitä, mikä rooli terveydenhuollon ammattihenkilöllä on asiakkaan karanteenin tai eristämisen seurannassa. Esitykseen tulisi tarkentaa, että edellytyksenä eristämis- ja karanteenipaikan valinnassa on, että toimintayksikössä on eristämiseen ja karanteeniin soveltuvat tilat sekä riittävä henkilökunta valvomaan eristyksessä tai karanteenissa olevan henkilön terveydentilaa.  Huomionarvioista on myös se, että tartuntatautilain nojalla tehty karanteenipäätös ei itsessään mahdollista myöskään esimerkiksi kehitysvammalain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöä, vaan niistäkin on aina päätettävä erikseen. Tämä on kuitenkin lakiesityksessä jäänyt selventämättä. Tarkoituksenmukaisempaa olisi avata varsinaisen pykälän periaatteet tekstissä yleisellä tasolla ja nostaa esiin tietyn asiakasryhmän erityispiirteet ja lainsäädäntö niiltä osin, jotka eroavat yleisperiaatteesta.  Esityksen 69 §:ään tulisi kirjata selkeyden vuoksi kuka voi päättää siinä mainituista tapaamisten rajoituksista.
      • Suomen Taksiliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Suomen Taksiliitto ry on varsin huolissaan taksiyrittäjien ja taksinkuljettajien sekä heidän lähipiirinsä asemasta vallitsevan koronapandemian yhteydessä. Mielestämme koko kriisin ajan taksiliikenteen käsittely eri yhteyksissä on ollut epäselvää ja epätarkkaa. Taksi on merkittävä osa julkista liikennettä, mutta taksi ei ole joukkoliikennettä. Joukkoliikenteeseen liittyvät ohjeistukset, määräykset ja muut viestit ovat olleet taksien osalta tulkinnanvaraisia ja epäselviä, osittain myös epätarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi Helsinki-Vantaa lentoaseman terveysturvallisuudesta vastaavat tahot ovat julkisuudessa ohjeistaneet matkustajia välttämään julkista liikennettä lentomatkalta palatessaan, mutta samalla he ovat suositelleet taksin käyttämistä. Taksin käyttäminen on todennäköisesti kaikkien osapuolien kannalta paras ratkaisu tämän tyyppisiin matkoihin, mutta viestin tulee olla selvä ja yksiselitteinen. Lausuntopyynnön erittäin tiukan aikataulun puitteissa emme valitettavasti ole voineet kovin syvällisesti tähän lausuntopyyntöön perehtyä, mutta myös tässä lausuntopyynnössä on taksiliikenne jäänyt varsin vähälle huomiolle. Taksit ovat osa henkilöliikennettä, mutta jos kuvitellaan samalla ohjeistuksella selvittävän maksimissaan neljän (4) matkustajan tilausliikennettä hoitavassa henkilöautossa kuin satoja matkustajia kuljettavassa junassa, niin ohjeet ja määräykset tulevat olemaan kovin yleisluonteisia ja näin ollen monilta osiltaan täysin tarpeettomia. Mahdolliset tarkemmat määräykset ovat todennäköisesti tarpeen ja niiden myötä toimiva malli on mahdollinen. Erityisesti pandemian alkuvaiheessa terveydenhuollon viranomaiset antoivat varsin erikoisia lausuntoja tarttuvaan tautiin ja taksimatkustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Alkuvaiheessa sairaanhoitopiirit hoitivat kuljetuksia ns. infektioambulansseilla ja takseille todettiin samanaikaisesti, että korona ei taksissa tartu, kunhan tarjotaan asiakkaalle nenäliina ja pistetään hänet istumaan takapenkin oikeaan reunaan. Epäiltyjen koronatartunnan saaneiden tai varmuudella koronatartunnan saaneiden asiakkaiden kuljettamiseen liittyy oleellinen tietosuojaongelma. Asiakkaan tietosuojan turvaamiseksi ei taksinkuljettajalle saa kertoa asiakkaan vakavasta, mahdollisesti hengenvaarallisesta, tartuntataudista. Saamamme tiedon mukaan mm. Kansaneläkelaitoksen korvaamien terveydenhuollon matkoissa ei tilausvälitystä hoitava palveluntuottaja saa välittää autoon tietoa asiakkaan tartuntataudista, vaikka asiakas sen itse välitystä hoitavalle taholle kertoisikin. Asiakkaan terveystietoja ei siis saa välittää taksinkuljettajalle. Tämä on hyvä ja asianmukainen ohjeistus normitilanteissa, mutta vaarallisen tarttuvan taudin kyseessä ollessa tieto pitää ehdottomasti pystyä välittämään taksinkuljettajalle. Taksinkuljettajissa on myös erilaisiin riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden terveyden vaarantamista emme voi pitää hyväksyttävänä. Mielestämme asiakkaan tietosuoja ei voi olla suurempi arvo kuin taksinkuljettajan ja hänen lähipiirinsä henki ja terveys.
      • Poliisihallitus, Linderborg Karl
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Poliisihallitus pitää esityksen tavoitteita yleisesti kannatettavina eikä sillä ole sinänsä huomauttamista tartuntatautilaissa poliisille esitetyistä uusista valvontatehtävistä edellyttäen, että annettavat päätökset ovat selkeitä ja poliisille aiheutuvat resurssit turvataan valvonnan suorittamiseksi. Sama koskee poliisin virka-avun antamista esityksessä mainituille toimivaltaisille viranomaisille edellyttäen, että virka-avun sisältö on riittävän tarkoin määritelty ja rajattu. Esitys sisältää poliisin valvontatoimivallan ja virka-apua koskevien säännösten näkökulmasta joitakin lainsäädännöllisiä ja käytännön ongelmia, jotka ovat tässä vaiheessa vielä osittain tai kokonaan ratkaisematta. Poliisihallitus lausuu näistä erikseen erillisessä kommenttikentässä.
      • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kuntayhtymä katsoo, että ehdotetut muutokset ovat pääasiassa tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia. Kuntayhtymä toivoo, että sairaanhoitopiirien/sote-kuntayhtymien ja kuntien välistä roolia tulisi selkeyttää entisestään sekä yleistä velvoitetta konsultoida sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä ennen päätöksentekoa.
      • Siun sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, Infektioiden torjunta yksikkö
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Erityisesti tilapäiseksi suunnitellut muutokset tartuntatautilakiin ovat erittäin kannatettavia infektiontorjunnan näkökulmasta ja säännösten muuttaminen selkeyttää tilannetta. 58 d § ja 58 g § asetettu ilmaantuvuuden rajat (10 ja 25) ovat varsin matalia ja nostoa voi olla tarpeen.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Painotamme rajoitustoimenpiteiden oikeasuhtaisuutta toimijan luonteeseen ja todennäköisiin kävijämääriin nähden. Näyttelytoimintaa harjoittavien organisaatioiden mahdollisuus jatkaa toimintaansa ja pystyä vastaanottamaan pieniä määriä kävijöitä myös mahdollisten rajoitustoimien aikana on erittäin tärkeää niiden, ja välillisesti myös kuvataiteilijoiden, toimeentulolle. Korostamme myös mahdollisten väliaikaisten sulkemisten aiheuttamien taloudellisten menetysten seurantaa ja tukitoimien välttämättömyyttä. Viimesijaisessa tilanteessa olisi tärkeää, että voittoa tavoittelemattomat kuvataiteen yhteisöt ja tekijät voisivat hakea kompensaatiota tulonmenetyksiinsä. Painotamme, että on tärkeää huolehtia, että rajoituspäätöksistä seuraavat mahdolliset valitukset ja muutoksenhakutilanteet käsitellään ripeästi. Monelle kulttuurialan toimijalle jo yhden kuukauden sulkeminen voi olla kohtalokas.
      • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry, Korpi Juho
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Tartuntatautilain uudistaminen on kannatettavaa epidemioiden ehkäisyn johdonmukaisuuden ja toiminnan ennakoitavuuden parantumiseksi. Hallituksen esitys tartuntatautilain muutoksista selkeyttää tilannetta monelta osin, mutta jättää avoimeksi muutamia keskeisiä haasteita yksityisen sote-alan toimijoiden näkökulmasta. Kuntoutuspalvelut tuotetaan monesti ostopalveluna pk-yrityksistä tai ammatinharjoittajilta ja kuntoutus toteutuu joko vastaanotolla, asiakkaan kotona, ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä tai integroituna kouluihin tai varhaiskasvatukseen. Keväällä 2020 tartuntojen ehkäisykeinot aiheuttivat merkittäviä ongelmia kuntoutuksen toteutumiselle erityisesti hoitolaitoksissa ja kouluissa. Yksityisten hoitolaitosten johtajat tekivät omia tulkintojaan rajoitustoimista, ulottaen vierailijakiellot koskemaan myös kuntoutusalan ammattilaisia. Vastaavasti toimivat koulujen ja varhaiskasvatuksen johtajat. Tartuntatautilain uudistuksessa tulee varmistaa, että asiakkaat saavat poikkeusoloissakin tarvitsemansa kuntoutuspalvelut ja AVI:lle tulee antaa selkeä mandaatti valvoa kuntien ja yksityisten toimien itse asettamien rajoitusten tarkoituksenmukaisuutta. Pandemia aiheuttaa myös lisäkuluja kuntoutukseen. Kela on ainoana toimijana Suomessa tarjonnut sopimustuottajilleen lisäkorvausta koronan aiheuttamista kuluista, kunnat ja sairaanhoitopiirit sensijaan eivät ole tätä toteuttaneet. Tartuntatautilain muutosesityksessä korvausten saaminen ja niistä vastaava taho on määritetty liian epäselvästi. Epidemiatilanteessa tulee olla selkeästi määriteltynä, kenen tahon vastuulla on korvata ammatinharjoittajille aiheutuvat lisäkustannukset. Lisäksi tulee tarkemmin määritellä, millä perusteilla lisäkustannuksien määrä arvioidaan.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Hallituksen esitys puuttuu merkittävällä tavalla laajan yritysjoukon elinkeinonharjoittamisen vapauteen ja satojen tuhansien työntekijöiden ja yrittäjien mahdollisuuteen hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Suuri osa yrityksistä, joihin ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat ovat taloudellisesti koronakriisin heikentämiä ja moni kamppailee olemassaolostaan. Hallituksen esityksessä mainitut rajoittavat toimenpiteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti monen yrityksen kykyyn selviytyä kriisistä ja samalla hidastaa kansantalouden toipumista kriisiä edeltävälle tasolle. Ehdotus vaikuttaa kaiken kokoisten yritysten toimintaan kaikkialla Suomessa. Toimenpiteitä määrättäessä on aina kiinnitettävä huomiota yrityksen toiminnan laatuun. Rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen yrityksiin, jotka eivät ole hoitaneet velvoitteitaan asiallisesti ja hyvin, on perustellumpaa kuin rajoittaa vastuullisesti toimivien yritysten toimintaa. Pahimmillaan voidaan joutua tilanteeseen, jossa velvoitteensa laiminlyövässä yrityksessä syntyy tartuntaketju, jolloin paikallinen viranomainen varmuuden vuoksi rajoittaa tai estää asiallisesti toimivien yritysten toimintaa. Se ei olisi perusteltua eikä hyväksyttävää. Hallituksen esityksen perusteluissa on korostettava selkeämmin sitä, että rajoitustoimia määrättäessä on tehtävä huolellinen arvio kokonaisvaikutuksista ja verrattava haittoja saatavaan hyötyyn. Kokonaisten toimialojen sulkemisesta on pidättäydyttävä ja kohdennettava tartuntataudin ehkäisemiseksi välttämättömät toimenpiteet tarkasti yrityksiin ja alueille, joissa koronapandemian kiihtymisen ja leviämisen uhka on selvä ja merkittävä. Yritykset noudattavat omavalvontaa ja ovat tehneet investointeja turvallisuuden varmistamiseksi. Yksittäisten yritysten sulkemisen on oltava viimeinen vaihtoehto ja ensisijaisesti on käytettävä muita ohjaavia ja rajoittavia toimenpiteitä. Lakiehdotuksessa rajoituksia perustellaan ilmaantuvuusluvulla (10 tai 20). Aikaisemmin rajoituksia perusteltiin terveydenhuollon kapasiteetin riittävyydellä ja erityisesti tehohoitopaikkojen riittävyydellä. Tätä perustelua ei ole enää käytetty rajoitusten välttämättömyydestä keskusteltaessa. Lausuntoa annettaessa sairaalaosastoilla oli 22 koronapotilasta ja tehohoidossa neljä. Rajoituksia säädettäessä on tehtävä huolellinen kokonaisarvio ja otettava huomioon muutkin epidemiatilanteeseen liittyvät seikat kuin ilmaantuvuusluku. Kansainvälisesti tarkastellen Suomessa käytettävät ilmaantuvuusluvut ovat erittäin matalia. Niiden käyttäminen oikeuttaisi tällä hetkellä sulkemaan esimerkiksi suuren osan Uudenmaan liitteessä mainittujen yritysten liiketoiminnasta. On otettava huomioon myös se, että viruksen vaikutusmekanismit tunnetaan paremmin ja tartunnan saaneita osataan hoitaa tehokkaammin. Viruksen torjunnassa on keskityttävä testaa, jäljitä, eristä ja hoida -strategiaan. Velvoite kokonaishaittojen arviointiin on tärkeää, koska hallituksen esitys antaa aluehallintovirastoille ja kunnille oikeuden sulkea elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetun tilan kokonaan tai osittain. Tällä hetkellä rajoittavaa lainsäädäntöä on kohdennettu vain ravintoloihin ja siinä yhteydessä on saatu kokemuksia siitä, millaisia mahdolliset rajoittavat päätökset voisivat olla. Tilanteessa, jossa valtakunnallinen tilanne on hyvä ja kunnassa on ilmennyt tartunta, viranomaiset ovat edellyttäneet, että paikkakunnan ravintolat sulkevat ovensa vapaaehtoisesti. Näin tehtiin, vaikka ei ollut näyttöä altistumisista tai tartunnoista ravintoloissa. Jos velvoitetta kokonaishaittojen arviointiin ei korosteta ja vaadita, on vaarana, että paikallisviranomaiset sulkevat varmuuden vuoksi eri toimialoilla toimivia paikkakunnan yrityksiä sen sijaan, että tartuntaketjuja jäljitettäisiin ja altistuneita testattaisiin ja asetettaisiin karanteeniin. Jos kokonaishaittojen arviointia ei tehdä, on vaarana, että toimenpiteistä aiheutuvat haitat ovat selvästi suurempia kuin niiden avulla saavutetut hyödyt. Elinkeinonharjoittamisen vapaus ja omaisuuden suoja ovat perustuslaissa säädetty perusoikeus. Lakiehdotuksessa annetaan kunnille laaja harkintavalta ja poikkeuksellista toimivaltaa rajoittaa elinkeinonharjoittamisen vapautta ja yrityksen omaisuuden käyttämistä. Suomessa on yli 300 kuntaa ja osalla niistä on rajalliset resurssit tehdä tartuntatautilakiin liittyvää välttämättömyysharkintaa. Tämä voi johtaa siihen, että eri puolella Suomea otetaan käyttöön epäyhtenäiset keinot koronaepidemian torjumiseksi. Seurauksena voi olla, että aluehallintoviraston määräykset tulevat osassa kuntia merkityksettömiksi, koska kunnilla on oikeus poiketa aluehallintoviraston linjauksista. Yritysten yhdenvertainen kohtelu ja tasavertaisuus edellyttävät, että päätökset tehdään aluehallintovirastoissa ministeriöiden ohjauksen perusteella. Lakiehdotuksessa ei tule antaa viranomaisille päällekkäistä toimivaltaa määräyksiä annettaessa. Yksittäisten tautiryppäiden jäljittämisessä on toistaiseksi pääosin onnistuttu. Testaa, jäljitä, eristä ja hoida -strategia on toiminut syksyn aikana hyvin. Tämän strategian noudattamista on korostettava ja yrityksiltä on vaadittava hyvien yleisten hygieniakäytäntöjen noudattamista ja asiakkaiden ohjaamista turvallisiin toimintatapoihin. Tartuntataudin kiihtymis- ja leviämisvaiheessa myös yksittäisiltä kansalaisilta on edellytettävä toimenpiteitä, jotta tartuntatautien leviämisen estäminen ei jää pelkästään yritysten vastuulle. Kun ravintoloiden sulkemista koskeva laki säädettiin, eduskunta ja perustuslakivaliokunta edellyttivät toimenpiteitä ravitsemisliikkeiden kohtuullisten kustannusten kompensoinnista ja haitallisten vaikutusten lieventämisestä. Tartuntatautilain määräaikaista muutosta säädettäessä on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan esiin nostama periaate haittojen kompensoimisesta, jos lain perusteella päädytään siihen, että yrityksen toiminta keskeytetään viranomaisen määräyksellä.
      • Turun kaupunki, Seudullinen joukkoliikenneviranomainen
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Toimiva joukkoliikenne on yksi yhteiskunnan tukipilari kriisitilanteissa. Sen toimimismahdollisuuksia kriisien aikoina ei tulisi vaikeuttaa tai estää. Esityksessä on merkittävästi avoimeksi jääviä asioita ja ehdotetut säännökset ovat sisällöltään osin hyvin tulkinnanvaraisia. Palveluntarjoajaan kohdistuvien kohtuuttoman vaikeasti täytettävien velvoitteiden ja rajoitusten sijaan tulisi harkita muita mahdollisia keinoja, joilla tarvittaessa voitaisiin lisätä joukkoliikenteen turvallisuutta sekä koettua turvallisuuden tunnetta.
      • Työterveyslaitos
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Työterveyslaitos pitää esitystä määräaikaisista lakimuutoksista, joiden tavoitteena on luoda viranomaisille tehokkaat ja valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset työkalut vastata tarkoituksenmukaisesti SARS-CoV-2 -tartuntatautitilanteen haasteisiin ja turvata terveydenhuollon toimintaedellytykset, erittäin perusteltuina ja kannatettavina. Esityksessä toteuttavat toimenpiteet on porrastettu järkevästi. Työterveyslaitos pitää tärkeää, että nyt väliaikaisiksi ehdotettujen muutosten osalta aloitetaan valmistelutyö tarvittavien pysyvien säädösmuutosten tekemiseksi. Edellä mainitussa valmistelutyössä on syytä huomioida kuluvan vuoden aikana saadut kokemukset epidemian rajoittamistoimista. Esityksessä ehdotetut säädösmuutokset mahdollistaisivat STM:n tai AVIen epidemiatilanteen perusteella viimesijaisena vaihtoehtona velvoittavasti muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa, esim. velvoittamalla järjestämään SOTE-palveluja toisen järjestämisvastuullisen tahon asukkaille. Myös yksityisiltä palveluntuottajilta voitaisiin rekrytoida henkilöstöä, tämä koskee myös työtyöterveyshuoltopalveluja järjestäviä yksiköitä. Tuolloin on syytä varmistaa, että alueen työnantajat kykenevät tästä huolimatta hoitamaan työturvallisuuslain mukaisia velvoitteitaan, johon myös tarvitaan työterveyshuollon työpanosta. Yksityinen palvelutuottaja olisi oikeutettu hakemaan korvauksia palveluja järjestävältä (julkiselta) taholta. Tässä yhteydessä mainitaan että ”Valtio voisi korvata …” Tilanteessa, jossa em. toimia jouduttaisin toteuttamaan, kuntatalous lienee sellaisten haasteiden edessä, että valtion korvausvastuu olisi syytä olla velvoittavampi. Esityksessä ehdotetut muutokset lisäävät alueellisia ja paikallisia päätöksentekomahdollisuuksia, aina kuntatasolle asti, epidemian rajoittamiseksi. Työterveyslaitos arvioi esitetyn joustavan, portaittaisen tavan reagoida olevan tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen. On syytä huolehtia mahdollisten toimenpiteiden riittävästä tiedottamisesta alueella, jolla toiminnan muutokset ja/tai rajoitukset tulisivat voimaan. Esityksen Pääasialliset vaikutukset -osiossa on laajasti tunnistettu esitysten todennäköisiä ja mahdollisia vaikutuksia yhteiskunnan eri sektoreihin, viranomaisiin ja yksilöihin, etenkin talouden kannalta. Elinkeinotoiminnan vaatiman tilan osittaisesta tai täydellisestä sulkemista päätettäessä, tulee käyttää erityistä harkintaa ja huomioida toimien seurauksia sekä elinkeinonharjoittajan että hänen työllistämien työntekijöiden toimentuloon ja hyvinvointiin. Pidempiaikaisten rajoitustoimien vaikutuksia on syytä arvioida tartuntataudin leviämisen ja esityksessä mainittujen (talous)vaikutusten lisäksi myös laajemmin kansanterveyden kannalta. Harkittaessa esim. yhdistysten piirissä tapahtuvaa toimintaa tulee päätöksenteossa huomioida myös, tapahtuuko toiminta sisä- tai ulkotiloissa. Sisätiloissa tapahtuvaan toimintaan tiedetään liittyvän moninkertainen tartuntariski verrattuna ulkotiloissa järjestettävään toimintaan. Esim. Ruotsissa tapahtunut yhdistystoiminnan rajoittaminen ei ole kohdistunut tarkoituksenmukaisesti kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. On kannatettavaa keskittää Liikenne- ja turvallisuusvirastolle päätösvalta liikenteen terveysturvallisuuteen liittyvistä viranomaispäätöksistä. On syytä huolehtia, että virastolla on tehtävään tarvittava riittävä tartuntatautiosaaminen. Kevään 2020 kokemuksien sekä laajojen yhteiskunnallisten, työelämä- ja potentiaalisesti pitkään tulevaisuuteen ulottuvien vaikutusten vuoksi tulee varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen järjestämiseen pidempään vaikuttavia päätöksiä harkita erityisen huolellisesti ja pyrkiä kohdistamaan ne mahdollisimman kohdennetusti ja tehokkaasti tartunnan torjunnan kannalta. Ilmeinen vaara on, että eniten tukea tarvitsevat yksilöt asetetaan entistä huonompaan asemaan. Lisäksi lasten vanhempien mahdollisuus osallistua tuottavaan työelämään voi heikentyä merkittävästi, jos varhaiskasvatuksen tai peruskoulutuksen toimintaa rajoitetaan Vaikutus -osioissa ei ole mainittu Työterveyslaitosta, runsaan puolen vuoden ajan jatkunut SARS-CoV-2 -epidemia on vaikuttanut merkittävästi myös Työterveyslaitokseen. Huomattavia henkilöstöresursseja on irrotettu muista työtehtävistä epidemian torjuntatyöhön, Työterveyslaitos on ohjeistanut työelämää laajasti sekä tukenut viranomaisia ja yhteiskuntaa yleisesti, varsinkin henkilösuojainten osalta. Työssä on resurssien rajallisuuden vuoksi keskitetty ohjeistamaan valtakunnallisesti. Nyt ehdotetut säädösmuutokset tuovat mukanaan sinänsä tarkoituksenmukaista alueellista vaihtelua, mutta johtavat todennäköisesti tarpeeseen ohjeistaa ja neuvoa paikallista työelämää ja viranomaisia. Em. yksilöllisempi neuvontatyö tulee vaatimaan aikaisempaa suuremman työpanoksen.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhdeyksikkö, Nieminen Elina
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Invalidiliitto kannattaa esitystä ja pitää sitä tarpeellisena sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn turvaamiseksi sekä sen tuomasta mahdollisuudesta saada viimesijaisesta alueellisesti tai valtakunnallisesti velvoittavasti muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Tämä turvaisi nykyistä paremmin kotiin annettavien palveluiden tarjoamisen. 9 a §:n 1 momentin 4 kohdan muuksi sosiaalihuollon palveluksi, jota muutoin toteutetaan muualla kuin sosiaalihuollon toimintayksiköissä esitämme perusteluihin kirjattavaksi myös vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun huomioiden sen eri järjestämistapamuodot mukaan lukien työnantajamalli sekä omaishoidontuen tilanteet. 9 a §:n 5 kohdan mahdollistamissa tilanteissa on vahvemmin kirjattava velvoite sairastuneen oikeudesta saada sosiaalihuollon yksikössä tosiasiassa taudinkuvan ja sairauden edellyttämä riittävä ja tarpeenmukainen lääketieteellinen hoito kaikissa sen edellyttämissä tilanteissa. Lisäksi sairaalahoito on aina turvattava, kun lääketieteelliset perusteet hoidolle täyttyvät. 57 a §:n tilanteissa tulee tehdä tarvittavat lisäykset koskien riskiryhmään kuuluvien lasten ja nuorten suojaamiseksi varhaiskasvatuksessa ja opiskelussa. 60 ja 63 § mahdollistavissa tilanteissa tulisi siinä lueteltuihin henkilöihin lisätä, myös omaishoitajat sekä vaikeavammaisen ihmisen luvalla ja pyynnöstä tämän henkilökohtaiset avustajat, joille päätöksen tehneen lääkärin tulisi antaa salassapitosäännösten estämättä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi välttämättömät ohjeet. 68 §:n perusteluihin tulee lisätä velvoite kunnille sekä sairaanhoitopiireille huolehtia suojavälineiden riittävästä saatavuudesta myös vaikeavammaisille henkilökohtaisen avun työnantajille, että omaishoitajille.
      • Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Lausunto on tehty yhteistyönä hallituksen jäsenten kesken
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Pidämme muutosehdotusta yleisesti ottaen perusteltuna, tarpeellisena. Haluaisimme korostaa kouluissa ja päiväkodeissa erilaisia torjuntatoimia, jotka mahdollistavat em. instituuttien aukiolon, erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Kannatamme sitä, että jos elinkeinotoiminnan tiloja suljetaan tartunnantorjuntasyystä, se ei olisi pelkästään yksittäisen kunnan viranomaisen päätökseen perustuvaa, vaan siitä neuvoteltaisiin ensin muiden instanssien kanssa (esim aluehallintovirasto/sairaanhoitopiirin ttr lääkäri/THL).
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • SOSTE pitää muutoksia tartuntatautilakiin tarpeellisena varautumisena koronatilanteen pahentumiseen. SOSTE korostaa, että koronaepidemian hoitamisen ohella ihmisten välttämättömät palvelut tulee turvata ja potilas- ja asiakasturvallisuus varmistaa, jotta viime keväänä syntynyt palveluvelka ei enää merkittävästi kasva. Tarvittaessa tulee käyttää yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia palveluita lisäresurssina. Järjestöjen työn tarve ja merkitys korostuvat yhteiskunnallisesti poikkeuksellisina aikoina ja ihmisiä tulee ohjata kolmannen sektorin tarjoaman avun ja tuen piiriin. Samalla tulee varmistaa, että järjestöjen toimintaedellytykset turvataan. Lisäksi SOSTE tuo esille, että ehdotetun 9 a §:n perusteella annettavat määräykset eivät saa johtaa tilanteisiin, joissa yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien toimintaedellytykset jatkossa vaarantuvat määräysten noudattamisen vuoksi.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Rajaviranomaiset voisivat tehdä karanteenipäätöksiä, jotka perustuvat pelkästään riskimaasta saapumiseen eivätkä henkilön omaan terveydentilaan tai mahdolliseen altistumiseen. Tartuntatautilain 58 §:n mukaista päätösvaltaa olisi voitava delegoida esimerkiksi tartuntataudeista vastaaville lääkäreille päätöksenteon nopeuttamiseksi.
      • Finanssiala ry, Lea Mäntyniemi, Aalto Amanda
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Finanssiala ry yhtyy Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) antamaan lausuntoon.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys- ja toimivat markkinat -osasto
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö puoltaa, että koronavirusepidemian hillitsemiseksi valmistellaan tarpeelliset väliaikaiset muutokset tartuntatauti-lakiin. Elinkeinotoimintaa koskevien rajoitusten porrastaminen tartuntatilan-teen perusteella on kannatettavaa. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää 58 c §:ssä ehdotettuja hygieniakäytänteitä ja 58 d §:ssä ehdotettuja lähi-kontaktien välttämisen mahdollistavia rajoituksia oikeasuhtaisina ja tarkoituksenmukaisina viruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja rajoituksissa on huomioitu elinkeinovapauteen liittyvät näkökulmat mahdollisimman kattavasti. Elinkeinovapauden rajoitusten voidaan katsoa tältä osin olevan oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuun päämäärään eli ihmisten terveyden suojeluun nähden. Toiminnanharjoittajan vastuulla on viime kädessä päättää toimintaansa sopivimpien keinojen käyttöönotosta lähikontaktien välttämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö ei kannata 58 g §:ssä ehdotettuja säännöksiä, jotka mahdollistavat liiketilojen sulkemisen asiakkailta kokonaan. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että nyt käsillä olevassa tilanteessa ei ole olemassa sellaisia perusteita, joiden nojalla liiketilojen sulkemisesta voitaisiin säätää perustuslain 18 §:ssä säädettyä elinkeinonvapautta rajoittavasti. Työ- ja elinkeinoministeriön mielestä rajoituksissa tulisi kiinnittää huomio ehdotetun 58 d §:n mukaisiin toimiin lähikontaktien välttämiseksi ja edelleen niitä koskevaan viranomaisvalvontaan ja sanktioihin, jotka myös viime kädessä mahdollistaisivat toiminnan sulkemisen enintään kuukauden ajaksi, jos viranomaismääräyksiä ei ole noudatettu. Sulkemispäätöksellä olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia yrityksille ja taloudellista toimeliaisuutta passivoivia seurauksia, millä voi olla pitkällä tähtäimellä vaikutuksia myös laajemmin yhteiskuntaan. Mikäli esityksessä kuitenkin päädytään ehdottamaan asiakastoimintojen sulkemisen mahdollistavia säännöksiä, tulisi esityksessä arvioida sulkemisen vaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä ja vaikutusten taloudellista kompensaatiota yrityksille vastaavalla tavalla kuin eduskunta edellytti ravitsemisliiketoiminnan sulkemista koskevan lainsäädännön osalta. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa, että keväällä epidemian ensimmäisessä aallossa tehdyt rajoitustoimenpiteet ja niitä koskeva perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö syntyivät poikkeusoloissa valmiuslain ollessa käytössä. Valiokunnan poikkeusoloissa annetuista kannanotoista ei työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan voi-da tehdä päätelmiä, että liiketoiminnan sulkemista koskevat säännökset olisivat toteutettavissa normaaliolojen lainsäädännöllä oikeasuhtaisina ja välttämättöminä perusoikeuksien rajoituksina. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää välttämättömänä, että viranomaispäätökset perustuvat laissa säädettyihin taudin ilmaantuvuutta koskeviin kriteereihin. Kriteerit osaltaan määrittävät sitä millaisessa tautitilanteessa rajoitustoimille on olemassa välttämättömät perusteet. Esityksen jatkovalmistelun aikana on aiheellista harkita ovatko lakiehdotuksen mukaiset ilmaantuvuuskriteerit sellaisia, että rajoitustoimille on näiden täyttyessä välttämättömät perusteet vai tulisiko ilmaantuvuuslukuja korottaa.
      • Linja-autoliitto ry
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Linja-autoliitto pitää lakiehdotusta epidemiatilanteen vakavuudesta huolimatta liian pitkälle menevänä ja sääntelymekanismiltaan ongelmallisena. Perusoikeuksien punninnan ja säätämisjärjestyksen osalta Linja-autoliitto on nostanut esiin perusoikeuspunninnan ja rajoitusten kompensoinnin viittaamalla eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön (PeVL 7/2020 vp ja PeVL 13/2020 vp). Perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämisen esittäminen on oikeudellisesti perusteltua, kun hallituksen esitys annetaan eduskunnalle.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Rajamäki Markku
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • EK kannattaa esitettyä lainsäädäntöä koronan vastaisessa taistelussa. On tärkeää, että taloudelliseen toimeliaisuuteen liittyvät rajoitustoimet rajoitetaan vähimmän haitan periaatteen mukaisesti asiallisesti, ajallisesti ja alueellisesti sekä viimeiseen saakka pyritään välttämään kevään 2020 tyyppisiä laajavaikutteisia valtakunnallisia toimia. EK painottaa, että esitettyjen säännösten tulee perusoikeuksia rajoittavan luonteensa vuoksi olla mahdollisimman tarkkarajaisia, selkeitä ja niiden myötä mahdollisimman ennakoitavia. Tässä suhteessa esitystä on syytä vielä jatkovalmistelussa tarkentaa. EK toteaa, että koska tällä hetkellä on käynnissä ja eri vaiheissa lainsäädäntöprosessia useita lakialoitteita, joista osa vaikuttaa yhtäaikaisesti elinkeinotoimintaan eri näkökulmista, esitykseen olisi perusteltua lisätä vielä kuvausta näiden esitysten yhteisvaikutuksista. Useiden esitysten samanaikainen valmistelu on ymmärrettävää, mutta näiden yhteisvaikutusten arviointi on tällä hetkellä erittäin haastavaa erityisesti sen osalta, miten ne kokonaisuutena vaikuttavat elinkeinovapauteen. Esitetyistä keinoista elinkeinoelämän kannalta ankarimmat, erityisesti 58 f - g pykälässä kerrotut keinot johtavat käytettäessä kohdeyrityksissä vakaviin taloudellisiin vaikutuksiin ja vaikeuksiin. Niiden osalta EK pitää välttämättömänä, että tulisi myös säätää, millainen kompensaatio näiden rajoitustoimien kohteeksi joutuvalle yritykselle tulee maksaa rajoitustoimipäätöksen takia huomioiden se, että yritys ei tyypillisesti itse ole mitenkään syypää tilanteeseen. Siltä osin kuin yksityinen palveluntuottaja tuottaa julkisen toimeksiannosta sopimussuhteessa ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettuja palveluita ja tuotettaviin palveluihin tehdään muutoksia, niistä tulee pääsääntöisesti sopia sopimuksin ja yksityisen palveluntuottajan tulee myös saada aiheutuneista lisäkustannuksista asianmukainen korvaus. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto EK Lainsäädäntö ja hallinto Tommi Toivola Johtaja
      • Rauman kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Kokonaisuutena uusi lakiehdotus on tarpeellinen. Joitakin täsmennyksiä ehdotamme kuitenkin tehtäväksi. Lakimuutoksen aiheuttamista lisävelvoitteista aiheutuvat kustannukset valtion tulee korvata kunnalle täysimääräisesti .
      • VR Group
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • VR ei kannata lakimuutosta joukkoliikenteen osalta - VR ei kannata esitettyä tartuntalain muutosta matkustajamäärien rajoittamisen osalta, eikä kannata hygieniavaatimusten kirjaamista lakiin. - Tutkimusten mukaan joukkoliikenne ei ole merkittävä tartuntaketjujen lähde. VR:n juna- tai bussiliikenteessä ole todennettu yhtäkään joukkoliikenteessä alkanutta tartuntaketjua, eikä henkilökunnallamme ole todettu yhtäkään työtehtävissä saatua koronatartuntaa koko koronapandemian aikana. - VR:llä on yli sadasta eri toimenpiteestä koostuva ohjelma riittävän hygieniatason ja turvaetäisyyksien varmistamiseksi. Käytössä olevilla hygieniakäytänteillä on estetty epidemian leviäminen liikennevälineissä lain tavoittelemalla tavalla, eikä matkustajamäärien rajoittaminen lakiesityksen keinoin ole tarpeen. - Joukkoliikenteeseen kohdistuvat rajoitukset leimaavat joukkoliikenteen vaaralliseksi ja heikentävät joukkoliikenteen mielikuvaa, mikä on ristiriidassa suhteessa hallituksen tavoitteisiin liikenteen päästöjen vähentämiseksi. - VR kannattaa jäykän sääntelyn sijaan tukeutumista THL:n ja muiden viranomaisten suosituksiin, jotka reagoivat joustavasti epidemiatilanteen muutoksiin. - Hallituksen esitys itsessään saattaa aiheuttaa matkustajien katoamisen myötä lipputuloilla rahoitetun joukkoliikenteen kriisiytymiseen, mikä johtaa vääjäämättä palvelujen heikentymiseen ja reittien vähentämiseen. Matkustajamäärien rajoittaminen on näkemyksemme mukaan ylimitoitettu toimenpide. Mikäli tähän ratkaisuun kuitenkin päädytään, tulee menetykset korvata täysimääräisinä liikenteenharjoittajille. Lainsäätäjän tulisi lainvalmistelussaan ottaa nykyistä vahvemmin huomioon joukkoliikenteen käytännön realiteetit ja tosiasiallisesti hyvä tilanne tartuntojen ehkäisyn suhteen sekä kohdentaa toimenpiteet eri toimialoille faktaperusteisesti ja oikeinmitoitettuina.
      • Kuusamon kaupunki
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • -
      • Korkein hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta, joka koskee etupäässä tartuntatautilain muuttamista ja väliaikaista muuttamista. Korkein hallinto-oikeus esittää lausuntonaan seuraavaa: Muutoksenhakua ja hallintolainkäyttöä koskevia huomioita Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kunnille, aluehallintovirastoille, Liikenne- ja viestintävirastolle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle annettaisiin toimivalta tehdä määräaikaisia päätöksiä eriasteisista rajoittavista toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Toimenpiteitä koskeviin säännöksiin ei sisältyisi erillisiä muutoksenhakua koskevia säännöksiä, vaan toimenpiteitä koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta tartuntatautilain (1227/2016) voimassa olevan 90 §:n perusteella eli valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Hallituksen esitysluonnoksessa (s. 77) todetaan, että ”ehdotettavan sääntelyn nojalla tehtävistä päätöksistä on perustuslain 21 §:n mukainen muutoksenhakuoikeus.” Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tältä osin huomautettavaa, ja ehdotettu sääntely vaikuttaa tältä osin selkeältä. Hallituksen esitysluonnoksessa tartuntatautilain muutettavaksi ehdotetun 79 §:n mukaan valtio ei enää automaattisesti vastaisi terveydenhuollon häiriötilanteessa kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet henkilön määräämisestä karanteeniin, eristykseen tai pakolliseen terveystarkastukseen yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin vuoksi, jos henkilöllä ei ole Suomessa kotikuntaa ja aiheutuneita kustannuksia ei ole saatu muutoin perittyä. Sen sijaan jatkossa valtio ”voisi osallistua” tällaisiin kustannuksiin, jos se ”olisi erityisestä syystä tarkoituksenmukaista”. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ehdotetun kaltainen väljä sääntely on omiaan synnyttämään kuntien ja valtion välisiä kustannusvastuuta koskevia kiistoja, jotka voivat tulla hallintoriita-asioina hallintotuomioistuinten käsiteltäviksi. Muita huomioita Tartuntatautilakiin lisättäväksi ehdotetun määräaikaisen 9 a §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voisi päättää pykälän 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, jos ”se on välttämätöntä ihmisten oikeuden elämään turvaamiseksi, terveyden suojelemiseksi taikka välttämättömän huolenpidon tai riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi.” Korkein hallinto-oikeus ei pidä ehdotettua 2 momentin säännöstä onnistuneena. Kun tavallisella lailla säädetään viranomaisten toimivaltaan kuuluvien velvoittavien päätösten tekemisen edellytyksistä, säännösten tulisi olla riittävän täsmällisiä ja konkreettisia eikä niissä tulisi tyytyä pelkästään toistamaan perustuslain (731/1999) perusoikeussäännösten sisältöä (tässä PL 19 §). Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ehdotettua 9 a §:n 2 momenttia tulisi muuttaa sisällyttämällä siihen esimerkiksi säännöstä koskevissa hallituksen esitysluonnoksen yksityiskohtaisessa perusteluissa (s. 40) mainittuja konkreettisia edellytyksiä päätöksen tekemiselle. Tartuntatautilain voimassa olevaa 57 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kun tartuntataudeista vastaava lääkäri tekee päätöksen henkilön poissaolosta työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta, päätöksen tehneen lääkärin olisi myös annettava tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ”välttämättömät ohjeet”. Säännöstä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen (s. 43) mukaan ohjeet voisivat sisältää esimerkiksi ohjeita ”tapaamisten rajoittamisesta”. Ohjeidenantovelvollisuus ehdotetaan lisättäväksi myös voimassa olevaan, karanteenia koskevaan 60 §:ään. Vastaava ohjeiden antamista koskeva säännös sisältyy jo ennestään tartuntatautilain voimassa olevaan, eristämistä koskevaan 63 §:ään. Korkein hal-linto-oikeus toteaa, että mainitun kaltaiset ohjeet eivät ole sitovia eikä niihin voi hakea muutosta. Kun koronaviruksen tai muun tartuntataudin torjumiseksi on välttämätöntä rajoittaa henkilön tapaamisia, se tulisi tehdä tartuntatautilain 69 §:n perusteella. Osassa tartuntatautilakiin lisättäviksi ehdotetuissa määräaikaisissa säännöksissä (57 a, 58 d ja 58 g §) toimivalta päättää velvoittavista ja rajoittavista toimenpiteistä olisi annettu ”kunnalle”. Tältä osin uusi määräaikaiseksi tarkoitettu sääntely poikkeaisi tartuntatautilain voimassa olevien säännösten systematiikasta, jonka mukaan toimenpiteistä päättävä taho on määritelty täsmällisesti (esim. virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri 57 §, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin 58 §, jne.). Korkein hallinto-oikeus esittää harkittavaksi vastaavaa täsmällisempää sääntelyä myös uusissa säännöksissä. Tartuntatautilakiin lisättäviksi ehdotetuissa 58 c, 58 d ja 58 g §:ssä säädettäisiin, että sitä, mitä näissä pykälissä säädetään rajoittavista toimenpiteistä ei sovelleta ”julkisen vallan käyttöön”. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että säännösten ja niitä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen perusteella jää epäselväksi, mitä julkisen vallan käytöllä pykälissä tarkoitetuissa asiayhteyksissä tarkoitetaan. Pykälissä säädettäisiin lähinnä erilaisia tiloja – kuten asiakas- ja odotustiloja – ja niiden käyttöä koskevista rajoittavista toimenpiteistä. Ilmaisu ”julkisen vallan käyttö” ei sovellu hyvin tällaiseen asiayhteyteen. Lopuksi korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota ehdotetuissa säädöksissä käytetyn terminologian yhdenmukaisuuteen. Ehdotettujen määräaikaisten säännösten otsikoissa käy pääsääntöisesti ilmi, että kyse on toimenpiteistä nimenomaan koronavirustaudin leviämisen ehkäisemiseksi (57 a, 58 c, 58 d, 58 f ja 58 g §). Sen sijaan ehdotetun 9 a ja 58 e §:n otsikossa ei mainittaisi koronavirustautia. Vastaavasti säännösteksteissä esiintyy eri kohdissa muotoiluja ”koronavirustaudin estämiseksi” tai ”poikkeuksellisen epidemian estämiseksi”, vaikka niiden sääntelyala lienee identtinen. Lausunnon ovat valmistelleet oikeusneuvokset Petri Helander ja Toomas Kotkas, ja sitä ovat kommentoineet kansliaistunnon jäsenet. Presidentti Kari Kuusiniemi Kansliapäällikkö Emil Waris
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • Lääkäriliiton näkemyksen mukaan ehdotetut lakimuutokset ovat perusteltuja ja kannatettavia.
      • HSL Helsingin seudun liikenne
        Uppdaterad:
        25.9.2020
        • HSL vastustaa esitettyjä henkilöliikennettä koskevia tartuntatautilain muutoksia. Lailla tulisi rajoittaa toimintaa vain, jos tavoitteita ei voida saavuttaa lievemmin toimin. Henkilöliikenteen eri muotoja ei ole esityksessä huomioitua riittävästi ja nyt esitettyjen henkilöliikennettä koskevien säännösten toimeenpano johtaisi käytännössä HSL:n liikenteen pysäyttämiseen ja merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tartuntatautilakiin tehtävien henkilöliikennettä koskevien velvoitteiden ja rajoitteiden sijaan pääpaino tulisi jatkossakin olla toimintaa ohjaavissa suosituksissa. HSL toimii suositusten mukaan ja kaikkien tarpeellisten käytännön näkökulmien huomioimiseksi HSL on luonnollisesti valmis myös jatkossa osallistumaan suositusten laatimiseen.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Meriranta Emmi
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Tartuntalain muuttaminen on perusteltua Covid19-epidemian vuoksi. Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry esittää, että tässä esitetyt muutokset eivät saa kohtuuttomasti vaikeuttaa perusterveyspalveluiden ja muiden välttämättömien palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta silloin, kun se ei ole perusteltua viruksen leviämisen torjumiseksi. Olisi tärkeää, että erityisryhmät kuten vanhukset ja liikuntarajoitteiset huomioitaisiin valmisteluvaiheessa.
      • Kaarinan kaupunki, Kaarinan kaupunginhallitus 21.9.2020 § 215, sosiaali- ja terveysjohtaja Mikko Pakarinen
        Uppdaterad:
        24.9.2020
        • Esitettävät muutokset ovat lähtökohtaisesti järkeviä. Niiden ansiosta normaaliajan lainsäädäntöön kuuluvaa tartuntatautilakia voidaan jatkossa soveltaa rajoitustoimenpiteissä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimintakykyä turvaavissa tilanteissa, joissa aiemmin olisi ollut tarve todeta poikkeusolot, kuten keväällä 2020 valmiuslain käyttöönoton yhteydessä. Valmiuslain soveltamisen on oltava väliaikaista ja tilapäistä, eikä se voi kestää pitkään. Sen vuoksi epidemian hallintaa koskevat säännökset tulee ensisijaisesti sisällyttää normaaliin lainsäädäntöön. Erityisesti perusoikeuksia kaikkein eniten rajoittavien velvoitteiden ja rajoitusten osalta on perusteltua säätää määräaikaista lainsäädäntöä, joka on valmisteltu erityisesti covid-19-epidemian hallintaa varten. Tartuntatautilain uudistamisen toinen vaihe tulisi valmistella tarvittavat toistaiseksi voimassa olevat säännökset myös niin sanotusti tartuntatautineutraalisti. Kustannusten kattamisen osalta on tärkeää, että koituvia kustannuksia ei kaadeta järjestämisvastuullisille tahoille, erityisesti jos päätöksenteko tapahtuu aluehallintoviranomaisen tai sosiaali- ja terveysministeriön toimesta.
      • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, Rintala Esa
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Ehdotetut muutokset tartuntatautilakiin ovat erittäin kannatettavia infektiontorjunnan näkökulmasta. Muutokset tarkentavat tärkeitä infektiontorjunnan keinoja yhteiskunnan eri alueilla ja varsinkin niissä, joissa tartuntatautien leviämistä on havaittu ja joissa riskit siihen ovat suuret. Myös kunnan ja sairaanhoitopiirin valtuuksia on lisätty. Erittäin tärkeitä kohtia ovat selkeät vaatimukset infektiontorjuntasuunnitelmien dokumentoinnista, ja se, että turvataan niiden toteutusta valvovien viranomaisten lailliset valtuudet. Tilapäisiksi suunniteltujen lainkohtien oleellinen sisältö tulee kuitenkin sisällyttää pysyvästi tartuntatautilakiin.
      • Med Group Oy, Aaltonen Janne
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Esityksen ehdotukset ovat pääosin perustellut ja tarpeelliset. Joitakin perusoikeuksiin kajoavia määräyksiä tulee selkeyttää ja tarkentaa sekä määrittää, miten niistä voidaan valittaa. Ehdotettujen muutosten osana/lisäksi tulisi edellyttää, että: • yksityinen sektori tulee huomioiduksi nykyistä paremmin poikkeustilanteisiin varauduttaessa (informointi ja osaamisen & resurssien huomiointi); • julkinen sektori velvoitetaan kaikissa sote-hankintasopimuksissaan huomioimaan myös epidemia-/pandemiatilanteet; • yksityisen sektorin kustannukset viranomaisten päätöksistä kompensoidaan täysimääräisesti huomioiden mahdolliset tulonmenetykset ja sanktiot sopimusten perusteella tuottamatta jäävistä palveluista; • kun julkisen sektorin rahoitusvastuulla oleva palvelu on ulkoistettu yksityisille toimijoille, korvataan niille poikkeusoloihin varautumisesta, suojautumisesta, tms. samat menot samoilla periaatteilla, kun julkisillekin palveluntuottajille korvataan; ja • poikkeusolojen johtamista selkeytetään ja huomioidaan nykyistä paremmin yksityisen sektorin osaamisen, resurssit ja informointi.
      • Kuoppala Jaana, Kenttälääkinnän palveluyksikkö, Sotilaslääketieteen keskus, Puolustusvoimat // Tartuntatautien neuvottelukunnan varajäsen
        Uppdaterad:
        23.9.2020
        • Suurten kokoontumisten ja massatapahtumien tulee olla yhtäläisesti säädeltyjä ja valvottavissa riippumatta siitä, kuka on järjestäjä. Uskonnolliset yhteiskunnat ja yhteisöt eivät voi olla tästä poikkeus. Karanteeni- ja eristyspäätökseen liittyvän ohjeistuksen on voitava tarvittaessa antaa muukin terveydenhuollon ammattilainen kuin päätöksen tehnyt tartuntataudeista vastaava lääkäri. Puolustusvoimien asema on nykyisessä tartuntalaissa osittain tulkinnanvarainen. Terveydenhuollon toimijana puolustusvoimat rinnastetaan kuntaan. Tartuntalaissa puolustusvoimista säädetään 10 §:ssä, joka koskee pelkästään päätöksen tekoa. Tartuntalain velvoitteiden toteuttamiseksi puolustusvoimilla tulee lisäksi olla sama oikeus tiedonsaantiin, -siirtoon ja -vaihtoon sekä tapauskohtaisen rekisterin perustamiseen kuin mitä on kunnilla (24 §, 39 § ja 40 §). Implisiittisesti voitanee tulkita, että kyseinen oikeus on olemassa mutta tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi kyseinen oikeus tulisi kirjata lakiin selkeästi esimerkiksi laajentamalla 10 §:ää vastaavalla momentilla.
      • Suomen Potilasliitto ry, Puheenjohtaja Paavo Koistinen, Koistinen Paavo
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Suomen Potilasliitto ry toteaa esitetyistä väliaikaisista muutoksista tartuntatautilakiin sekä väliaikaisesta muutoksesta poliisilakiin, että muutokset ovat tarpeellisia ja perusteltuja COVID-19-viruksen vuoksi.
      • Valkeakosken sosiaali- ja terveyskeskus, johtava ylilääkäri, Luoto Riikka
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Tartuntatautilakiin tehtävät muutokset ovat tarpeellisia ja tärkeitä pandemian leviämisen riittävien rajaamisstoimenpiteiden toteuttamiseksi. Lisäyksenä tähän oisi tärkeää, että kunta voisi epidemiatilanteen niin vaatiessa määräajaksi luopua lakisääteisitä ennaltaehkäievistä palveluista ainakin osittain ja joustaa hoitoon pääsyn määräajoissa epidemian torjuntatyön ja potilastyön lisääntymisen niin vaatiessa.
      • Miehikkälän kunta, Miehikkälän kunnanhallitus
        Uppdaterad:
        22.9.2020
        • Miehikkälän kunnanhallitus (21.9.2020 §105) toteaa lausuntonaan esitetyistä muutoksista ja väliaikaisista muutoksista tartuntatautilakiin sekä väliaikaisesta muutoksesta poliisilakiin, että muutokset ovat tarpeellisia ja covid-19 -tautitilanne huomioiden perusteltuja.
      • Reponen Paula, Rovaniemen kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri
        Uppdaterad:
        21.9.2020
        • Tartuntatautilain päivittäminen on tarpeen ja esitetyt muutokset ovat hyviä ja tarpeellisia. Ainoastaan pykälissä 57, 60 ja 63 karanteeniin/eristykseen määrättyjen henkilöiden/heidän edustajiensa/hoidon sekä huollon henkilökunnan informointivelvoitteen osalta lain muotoilua pyydetään täydentämään. Täydennettäväksi pyydetään, että tartuntataudin leviämisen estämiseksi tarvittavan informoinnin voi antaa myös muu terveydenhuollon ammattihenkilö kuin ko karanteeni/eristyspäätöksen tehnyt lääkäri. Käytännön toiminnan näkökulmasta laajamittaisen epidemian kyseessä ollessa tämä informointi voidaan toteuttaa sujuvammin tartuntaketjujen jäljitystyötä tekevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimesta. Erityisesti tämä on perusteltua silloin, kun itse taudin vuoksi ei lääkärin antamaa hoitoa tarvita. Useimmissa kunnissa on vain yksi tartuntataudeista vastaava lääkäri ja tämä informointivelvoitteen määrittely vain tälle henkilölle muodostaa prosessiin pullonkaulan.