• .
      • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Virkamiesmuistiossa on tarkasteltu monipuolisesti ja laajasti lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyviä muutostarpeita. On hyvä, että raportissa lääkehoito ja lääkejakelu nähdään kiinteänä osana terveydenhuoltoa.
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Kiitämme sosiaali- ja terveysministeriötä ”Näkökulmia lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista” virkamiesmuistion laatimisesta ja mahdollisuudesta kommentoida sitä. Muistiossa on tunnistettu keskeiset lääkehuollon ja -hoidon kehittämisalueet. Viisi päälinjausehdotusta kattavat tärkeimmät lääkehuollon- ja hoidon kehittämistarpeet: • Maakunnille rahoitusvastuuta avoterveydenhuollon lääkehoidosta • Kansallisen ohjauksen vahvistaminen • Alueellisen ohjauksen muodostuminen • Tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen kehittäminen • Kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistäminen useilla toimenpiteillä Pidämme myös tärkeänä, että lääkkeiden ympäristövaikutuksiin kiinnitetään jatkossa nykyistä enemmän huomiota. Muistiossa on tunnistettu, että lääkkeiden määräämisen kansallinen ohjaus ei ole riittävää ja päätöksentuen työvälineitä on edelleen kehitettävä. Toivomme aikataulutusta ja vastuiden määrittelyä tilanteen parantamiseksi. Monet tunnistetuista ongelmista (esim. tietojärjestelmien kehittäminen lääkkeenmääräämisen ohjaamisessa) eivät edellytä säädösmuutoksia vaan toimivaa ja aktiivista viranomaisyhteistyötä. Lääkkeenmääräämisasetukseen vuoden 2016 lopulla tehty lisäys biosimilarien määräämisestä on periaatteellisesti hyvin tärkeä, mutta asetuksella ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta reseptinkirjoitukseen, koska sen noudattamista ei seurata, eikä lääketieteellisiä perusteita kalliimman biologisen lääkkeen määräämiselle ole määritelty. Kelan tulisikin aktiivisesti seurata asetuksen noudattamista ja hyväksyttävät lääketieteelliset perustelut kalliimman valmisteen käyttämiseksi tulee määritellä tarkasti. Lääkkeen vaihtamisen vaivan on oltava pienempi kuin vaihtamatta jättämisen. Vuonna 2018 eniten lääkekorvauksia maksettiin adalimumabista (Humira, nivelreuma), 61 miljoonaa euroa. Lääkkeelle on kolme edullisempaa biosimilaarikilpailijaa markkinoille, mutta niiden niiden yhteenlaskettu pakkauksissa mitattu markkinaosuus tammi-helmikuussa oli vain noin 5 %. Tanska säästää pelkästään Humiran kilpailutuksilla noin 45 miljoonaa euroa tänä vuonna – meillä samasta lääkkeestä hintakilpailun myötä saatava säästö jää ilman uusia toimenpiteitä noin 10 miljoonaan. Tilanne on varsin samankaltainen myös useimmissa muissa avohoidon biosimilaareissa. Tänä vuonna tarvitaan uusia toimenpiteitä, jotta Suomeen luodaan toimiva biosimilaarimarkkina. Kriittisen tilanteen tulisi olla selvästi esillä arviomuistiossa ja ministeriön painopisteissä.
      • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Tamro Oyj haluaa kiittää ministeriötä muistion laatimisesta ja mahdollisuudesta kommentoida sitä. Lääkehoidon ja -jakelun –kokonaisuutta tulee kehittää pitkäjänteisesti, yli hallituskausien, ja muistiossa esitetty tiekartta on hyvä aloite oikeaan suuntaan. Vaikka muistio on maakunta- ja sote-uudistuksen jatkovalmistelun osalta nyt vanhentunut, kokonaisuuden kehittäminen on tärkeätä ja haluamme esittää omat kannanottomme muistion linjausehdotuksiin. Erityisesti korostamme lääkehuollon, -hoidon ja -jakelun kokonaiskuvan ottamista huomioon muutoksia pohdittaessa siten, jotta verrattain kompleksisen järjestelmän muutokset ovat hallittuja ja vievät kokonaisuutta oikeaan suuntaan. Yhtälailla korostamme, että tätä asiakokonaisuutta on tarpeellista kehittää tarmokkaasti, ja selkeästi priorisoiden jo tälle alkavalle hallituskaudelle sellaiset osakokonaisuudet, joiden kehittäminen tuo eniten hyötyjä potilaalle/kuluttajalle, yhteiskunnalle ja vahvistaa terveysalan kehittymistä myös kasvavana ja kilpailukykyisenä toimialana niin kotimaisesti kuin kansainvälisesti.
      • MMM, Ruokaosasto, elintarviketurvallisuusyksikkö, Kaario Nina
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Maa- ja metsätalousministeriön lausunto (MMM 566/04.01.03/2019, 29.3.2019) STM:n virkamiesmuistiosta Näkökulmia lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista (2019:5/31.1.2019). Kiitämme sosiaali- ja terveysministeriötä laajasta ja perusteellisesta selvitystyöstä. Tarkastelussa on huomioitu kattavasti ihmisten lääkehoitoon liittyvät kokonaisuudet ja niihin liittyvät muutostarpeet. Eläinten lääkehoitoon liittyvät STM:n toimialaan kuuluvat kokonaisuudet ja muutostarpeet on rajattu selvityksen ulkopuolelle. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat kasvussa ja eläinlääkkeiden osalta on myös kehittämistarpeita muun muassa lääkkeiden saatavuuden ja varmuusvarastoinnin turvaamiseksi. Lääkkeiden verkkokauppaan liittyy merkittäviä riskejä, kuten väärennetyt tai huonolaatuiset lääkkeet. Sen arviointi, onko lääkehoito lainkaan tarpeellista, sekä lääkehoidon tapauskohtainen mukauttaminen ja haittavaikutusten minimoiminen ovat ns. etämyynnissä vaarassa jäädä ilman lääketieteen ja potilaan hoidon ammattilaisen tarkkailua ja ohjausta. Mikrobilääkeresistenssin estämiseksi mikrobilääkkeiden vastuullista käyttöä olisi kehitettävä ihmisten ja eläinten osalta samanaikaisesti. Lisäksi ihmisten ja eläinten käytännön lääkekäytön osalta on yhteistä kehitettävää lääkehoidon yleisen, lääkärin vastaanottokäynnin jälkeisen neuvonnan, ja lääkehoitoon sitoutumisen parantamiseksi. Näitä näkökulmia tulisi myös ottaa huomioon lääkehoidon ja lääkkeiden jakelun kehittämisessä.
      • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry, Niemi Timo
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Lausuttavana oleva muistio käsittelee laajasti lääkehuollon kokonaisuutta ja sen muutostarpeita. Siinä on keskitytty rationaalisen lääkehoidon ja sote-uudistuksen edellyttämiin muutoskokonaisuuksiin. Sote ja maku-uudistusten rauettua muistio on osittain ehtinyt jo vanhentua. Lausunnossaan Kuluttajaliitto keskittyy apteekkijärjestelmän uudistukseen. Kuluttajaliitto haluaa tuoda esille myös sen, että lääkekulut ovat vain osa kuluttajille sairastamisesta aiheutuneista kuluista. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat monelle jo nykyään liian kalliita. Lisäksi asiakasmaksuissa, lääkkeissä ja matkoissa on omat erilliset maksukattonsa. Maksukattoihin tulee tehdä kokonaisuudistus siten, että asiakasmaksujen, lääkekulujen ja matkakulujen maksukatot yhdistetään ja lasketaan nykyistä selkeästi alemmalle tasolle.
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Lääketeollisuus ry:n kommentit STM:n lääkemuistioon ja tiekarttaan STM pyytää huomiota liittyen muistiossa 1. esitettyyn kokonaisuuteen Terveydenhuolto, lääketiede ja hyvinvointi kehittyvät vauhdilla. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan haasteita; terveydenhuoltoa on tehostettava ja yhteiskunnan tuottavuutta parannettava. Samanaikaisesti uudet hoidot, yksilöllinen lääketiede sekä tiedon hyödyntäminen ja analysointi avaavat uusia mahdollisuuksia yhteiskuntamme kannalta tärkeälle terveysalan kasvulle. Lääkehoidon ja rokotteiden kehittyminen tuottavat arvoa potilaalle, terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle sekä edistävät talouskasvua. Potilailla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet nopeaan ja parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Lääkehoidoilla on suuri hyvinvointitaloudellinen merkitys. Uudistuvalla lääkehoidolla voidaan tehostaa hoitoketjuja, vaikuttava ja oikea-aikainen hoito tuottaa yhteiskunnalle säästöjä. Viime vuosien kehitystä katsottaessa on hyvä todeta, että lääkehoitojen osuus terveydenhuollon menoista ei ole kasvanut kymmenen viimeisen vuoden aikana. Muistio on hyvin laadittu, kattava ja selkeä. Kiitos siitä. Se käsittelee tasapainoisesti lääkehoidon arvoketjua lähtien tutkimuksesta ja tuotekehityksestä päätyen lääkkeiden hallittuun käyttöön. Uusien lääkehoitojen kehittämistä arvioidaan terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategian näkökulmasta. Pidämme tätä hyvänä, sillä Suomella on erinomaiset mahdollisuudet sovittaa yhteen kestävä terveysjärjestelmä ja innovaatiotoiminta. Muistiossa on perustellusti mukana myös lääkkeiden elinkaaren tehokas hyödyntäminen. Lääkehoidon ja lääkejakelun muutostarpeissa korostetaan mielestämme hyvin kokonaisuuden hallintaa. Kannatamme tätä lähtökohtaa. Lääkealan sääntelykokonaisuuden kehittäminen osana sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen ja rahoituksen kehittämistä vaatii tarkkaa harkintaa. Tavoitteena tulee olla korkealaatuinen hoito, väestön työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen, hoidon yhdenvertaisuus, nopea vaikuttavuuden arviointi, nopea uusien vaikuttavien lääkkeiden käyttöönotto sekä lääkkeiden saatavuuden, lääke- ja lääkitysturvallisuuden ja kustannustehokkaan jakeluketjun edistäminen. Lääkehoitoa kehitettäessä tavoitteena tulee olla terveys- ja hyvinvointivaikutusten lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten hallinta. Lääkehoidon kustannusvaikutuksia arvioitaessa tulee huomioida lääkehoidon hyödyt muihin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuseriin eli välilliset vaikutukset esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeisiin, sairauspäivärahoihin tai muihin terveydenhuollon tuotantokustannuksiin. Lääkehoito ja rokotteet ovat olennainen osa hyvin toimivaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Tämän vuoksi lääkehoidon ja -huollon tulee olla kattavasti mukana heti alkavalla hallituskaudella tehtävissä uusissa SOTE-suunnitelmissa. Lisäksi lääkkeitä koskevalle lainsäädäntötyölle ja muulle työlle on varattava riittävästi resursseja. Teemme tiekarttaa koskevissa kommenteissamme useita ehdotuksia lakimuutosten ja selvitysten aikaistamisesta. Muistutamme tässä yhteydessä myös Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan (2011) päivittämisen tarpeesta. Työ tulee käynnistää tämän vuoden aikana ja tehdä se tälläkin kerralla yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Näin voidaan varmistaa politiikan laaja-alaisuus ja toimijoiden sitoutuminen sen mukaisiin toimiin. Olemme yhdistyksenä mielellämme mukana tässä työssä.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Kansaneläkelaitos kannattaa lääkealan ja sen kehittämistarpeiden tarkastelemista kokonaisuutena ja koko lääkehoidon ketju huomioiden. Lisäksi on tärkeää tehdä pitkän aikavälin kehittämistyötä sekä rakenteellisia uudistuksia yksittäisten toimenpiteiden sijaan. Kansaneläkelaitos pitää hyvänä sitä, että rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman linjauksia ja tavoitteita on huomioitu muistiossa ja että niitä on kehitetty eteenpäin. Kansaneläkelaitos kannattaa muistiossa esitettyä näkemystä siitä, että valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä ja sen vahvuudet säilytetään jatkossakin. Kansallinen lääkekorvausjärjestelmä on yhdenvertainen eri alueilla asuville henkilöille ja lääkekustannusten suorakorvausmenettely edistää lääkkeiden saatavuutta. Kansaneläkelaitos on valmis säilyttämään nykyisen roolinsa lääkekorvausjärjestelmän toimeenpanossa sekä edelleen kehittämään korvausjärjestelmää ja Kansaneläkelaitoksen tehtäviä. Kansaneläkelaitos kiinnittää huomiota siihen, ettei lääketukkujen ja lääkeyritysten roolia lääkehoidon ketjussa ole avattu laajemmin muistiossa. Esimerkiksi lääkeyritysten velvollisuus tuoda valmiste markkinoille, kun se on saanut myyntiluvan tai velvollisuus tuoda markkinoille korvausjärjestelmän ja asiakkaan kannalta järkeviä pakkauskokoja, tulisi arvioida. Lisäksi tulisi arvioida, millainen rooli lääketukulla voisi olla rationaalisen lääkehoidon toteuttamisessa, huomioiden esimerkiksi lääketukkujen ja lääkeyritysten väliset sopimukset sekä lääketukkujen ja apteekkien väliset toimitusehtosopimukset. Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä, että lääkehoitoketjua tarkastellaan kokonaisuutena arvioimalla, miten potilas liikkuu terveydenhuollossa sekä miten tiedot ja kustannukset liikkuvat toimijoiden välillä. Lisäksi Kansaneläkelaitos kannattaa avoapteekkien, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön lisäämistä ja sitä, että alueellisessa ohjauksessa huomioidaan myös avoapteekkien rooli. Kansaneläkelaitos toteaa, ettei muistiossa tarjota näkökulmia siihen, miten yhä yksilöllistyvä lääkehoito huomioidaan lääkehuollon kokonaisuudessa tai mikä taho hoidot rahoittaa. Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä tavoitteena lääkehuollon rahavirtojen läpinäkyvyyttä, jolloin keskustelu lääkehuollon kehittämistarpeista helpottuisi. Tällä hetkellä yleisesti ei tunneta esimerkiksi tukkuliikkeiden katteita. Myös apteekkien kokonaistalous hahmottuu osakeyhtiöiden vuoksi huonosti. Lääketaksa ja apteekkivero perustuvat sinänsä säädöksiin mutta muodostavat niin monimutkaisesti hahmottuvan kokonaisuuden, että läpinäkyvyydestä ei voi enää puhua. Kansaneläkelaitos kiinnittää huomiota myös siihen, ettei muistiossa tuoda riittävästi esiin potilasnäkökulmaa. Yksittäisen potilaan lääkehoidon rationaalisuus johtaa myös kokonaisuudessa lääkehoidon rationaalisuuteen. Potilasnäkökulma tulisi huomioida myös lääkejakelun kehittämisessä. Asiakaspalautteissa todetaan toistuvasti, että kaikkia asiakkaan tarvitsemia lääkkeitä tai kolmen kuukauden lääkemäärää ei saa kerralla apteekista, koska valmistetta ei ole riittävästi apteekin varastossa. Tällöin asiakas voi joutua maksamaan lääkekohtaisen omavastuun ja/tai toimitusmaksun useampaan kertaan, mikä on haasteellista etenkin pienituloisille asiakkaille. Asiakkaan kannalta apteekin varastonhallintaan liittyvät haasteet ovat tulleet esiin erityisesti, kun lääkkeiden toimitusväliseurantaa on ulotettu kaikkiin korvattaviin valmisteisiin – joskin toimitusväliseuranta on rationaalisen lääkekäytön periaatteiden mukaista.
      • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kaupan liitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä kattavasta materiaalista lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarveselvityksestä ja mahdollisuudesta kommentoida muistiota. Sosiaali- ja terveysministeriön helmikuussa 2019 julkistettu virkamiesmuistiossa ”Näkökulmia lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista” nostetaan nyt ensimmäistä kertaa STM:n puolelta nykyinen lääkejakelujärjestelmä on niin jäykkä, että kallis ja että on tarvetta alan uudistamiselle. Tälläkin hallituskaudella on tuotu useita aihepiiriin liittyviä esityksiä eduskunnan käsittelyyn, mutta vain yksi niistä ehdittiin käsitellä. Tässäkin muistiossa vedotaan siihen, että lääkejakelu koetaan niin ylivoimaisen vaikeana asiana. ettei muutoksia voida toteuttaa kohtuullisella aikataululla. On hyvä, että lääkealan kehittämistä suunnitellaan pitkäjänteisesti, mutta osakokonaisuuksia on priorisoitava ja apteekkiuudistus tulisi toteuttaa tiekartasta poiketen jo seuraavalla vaalikaudella. Nykyinen lääkelaki valmisteltiin ja säädettiin 1980-luvulla yhden vaalikauden aikana. Muistiossa viitataan myös itsehoitolääkeneuvontaa koskeviin viranomaisselvityksiin. Ammatillisen lääke- ja lääkitysneuvonnan turvaamiseen tulee olla lakisääteinen ohjaus, mutta on hyvä tiedostaa, että apteekit ovat itse kuluttajakäyttäytymisen muutoksen myötä itse luopumassa fyysisestä neuvonnasta verkkoliiketoiminnan ja apteekkiautomaattien tulon myötä. Vastaavalla tavalla voitaisiin mainiosti toteuttaa neuvontaa myös moniammatillisen ja -kanavaisen lääkejakelun malleissa. Muistio huomauttaa, että olisi johdonmukaista arvioida lääkkeiden myynnin mahdollistamista laajemmin apteekkien ulkopuolella ja myös erilaisten terveyspalveluiden yhteydessä. Asia tulisi ratkaista lainsäädännöllä, ja mahdollistaa terveyspalveluita tuottavien yritysten tasapuolinen kilpailuasema suhteessa parhaillaan terveyspalveluiden tuotantoon- ja erilaisten lääkinnällisten laitteiden jakeluun levittäytyviin apteekkeihin. On tärkeää, että vapaan ja tasapuolisen kilpailun edellytyksiä kehitetään Suomessa. Vaikka lääkehoidon ja lääkkeiden jakeluun liittyvät muutostarpeet koskevat lähinnä apteekkiliiketoimintaa, niin sillä voi olla merkittävää vaikutusta myös muihin yrityksiin, jotka toimivat osin samojen tuotteiden ja palveluiden tuottajina apteekkien kanssa. Esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä palveluita tuottavat apteekkien lisäksi myös monet muut yritykset, kuten optikkoliikkeet ja terveyskaupat. Apteekkiliiketoiminnan uudistamisen yhteydessä tulee tehdä riittävän laajat ja kattavat vaikutuksien arvioinnit tältä osin ja huomioida myös kaupan alan näkökulmista lääkehoidon ja lääkkeiden jakeluun liittyvät muutostarpeet.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Virkamiesmuistio on huolellisesti laadittu laaja kokonaisuus, jossa lääkehoitoon liittyviä asioita on pohdittu perusteellisesti ja monista näkökulmista. Muistiossa on nostettu esiin merkittäviä lääkehoidon ja lääkejakelun muutos- ja kehittämistarpeita , ja tunnistettu isojen muutosten vaatima pitkä aikajänne (tiekartta). Kelan maksamat lääkekorvaukset ovat merkittävä menoerä (1,46 mrd. euroa vuonna 2018), joka kasvoi yli viisi prosenttia edellisvuodesta ja kasvu on jatkunut vuoden 2019 alussa samalla tasolla. Kustannusten kasvun hillinnän kannalta tilanne vaikuttaa kestämättömältä. THL näkee tarpeellisena käynnistää pitkäkestoinen uudistamisprosessi lääkehoidon kokonaisuuden korjaamiseksi ja kehittämiseksi. Merkittävät uudistukset ja lainsäädäntömuutokset edellyttävät huolellista valmistelua sekä riittävää vaikutusarviointia ja mahdollisia pilotointeja. Uudistustyö on aloitettava mahdollisimman pian. Jokainen muutoksia viivyttävä vuosi maksaa paljon. Uudistuksissa tulee kiinnittää huomiota lääkkeiden saatavuuteen ja turvallisuuteen sekä lääkkeiden hintaan ja asiakkaille lääkekustannuksista muodostuviin kohtuuttomiin maksutaakkoihin.
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Virkamiesmuistiossa käsitellään lääkehuoltoa ja -hoitoa rakenteiden ja rahoituksen näkökulmasta. Huomioinnissa jää osin pois potilaan näkökulma. Esimerkkinä lääkkeen hallittu käytöstä poisto, jota kuvataan kyllä rakenteen ja rahoituksen näkökulmasta, mutta yksittäisen potilaan näkökulmasta hänen lääkkeidensä hallittu käytöstä poisto on äärimmäisen tärkeää. Myös osaoptimoinnin poistoa pitäisi käsitellä tarkemmin. Itsehoitolääkkeiden lääkejakelun mahdollisessa avautumisessa pitäisi arvioida myös, tuleeko julkinen puoli (järjestäjä) vastaamaan tilanteista, joissa itsehoitolääkkeitä ei olisi saatavilla markkinoiden kannalta kannattamattomilla alueilla. Tällaisten vaihtoehtojen potilas- ja lääkitysturvallisuusriskiä sekä kustannuksia olisi myös hyvä arvioida. Virkamiesmuistiossa on jätetty käsittelemättä lääkejätteiden näkökulma, mikä on kasvava ekologinen riski sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Lääkejäte on ongelmajätettä. Erityisesti yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, väestönkasvu ja ikääntyminen, nopeuttavat lääkeainejäämien kertymistä ympäristöön. Esimerkkeinä mainittakoon hormoni- ja antibioottijäämät sekä diklofenaakin vaikutukset kaloihin. Tähän ongelmaan pyrkii paneutumaan mm. SUDDEN-hanke. Väärin määrätty, väärin ostettu ja käyttämättä jätetty lääke lisää lääkejätteiden määrää kuormittaen ympäristöä sekä aiheuttaen turhia kustannuksia niin potilaalle kuin yhteiskunnallekin. Lääkehoitojen säännöllinen arviointi vähentää turhia lääkehoitoja ja on yksi osa ratkaisua. Kuten virkamiesmuistiossakin tuodaan esiin, yhteinen tahtotila on, että ajantasainen lääkityslista on digitaalisena potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä. Tällöin myös itsehoitolääkkeet ja vitamiinit saataisiin lisättyä lääkityslistaan. Tietosuoja ja -turva-asioita olisi hyvä pohtia tilanteissa, joissa harkitaan itsehoitolääkkeiden jakelukanavien lisäystä. Kenellä on pääsy digitaaliseen lääkityslistaan/Kanta-järjestelmään? Miten intimiteettisuoja hoidetaan?
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Virkamiesmuistiossa on kattavasti kuvattu lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvät muutostarpeet seuraaville hallituskausille. Siinä on esitetty useita ratkaisuvaihtoehtoja kehittämistyön ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Muistio antaa hyvän kokonaiskuvan lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvästä toimintakentästä, kehittämistarpeista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. Kokoisuuden esittäminen arvoketjun muodossa on selkeä ratkaisu. Tehy näkee tärkeänä, että lääkehoidon ja lääkkeiden jakelun kokonaisuutta kehitetään pitkäjänteisesti, suunnitelmallisesti, vaiheittain ja rationaalisen lääkehoidon kokonaisuuden periaatteiden mukaisesti. Tavoitteena tulee olla muistion mukaisesti järkevä lääkkeiden käyttö ja kustannusten hallinta. Kannatamme periaatetta, että lääkkeet ja apteekkijärjestelmä ovat osa terveydenhuoltoa. Sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisesta huolimatta lääkehoidon ja lääkkeiden jakelun kansallinen kehittäminen vaativat kokonaisuutena hallittua ja pitkäjänteistä uudistamista. Pidämme tärkeänä lääkkeiden saatavuuden yhdenvertaista ja alueellista kattavuutta koko Suomessa, niin isoissa kaupungeissa kuin haja-asutusaluilla. Apteekkien palvelupisteitä tulee kehittää vastaamaan entistä paremmin kansalaisten muuttuviin tarpeisiin. Apteekkien palvelupisteiden lisääminen voi parantaa palveluiden alueellista saatavuutta, mikä on kannatettava asia. Kaikissa lääkkeitä toimittavissa palvelupisteissä pitää olla farmaseuttista osaamista, jolla varmistetaan tarvittava ohjaus ja neuvonta. Farmaseuttisella asiantuntemuksella voidaan edistää turvallista ja rationaalista lääkehoidon toteutusta sekä ehkäistä tarpeetonta lääkkeiden käyttöä. Lisäksi se vähentää terveydenhuollon käyntikertoja sellaisissa vaivoissa, jotka voidaan hoitaa itsehoidolla tai lääkkeettömillä hoidoilla. Apteekkien palveluiden tarjonnassa pitää jatkossakin huomioida se, syntyykö palveluista hoitosuhde, joka vaatii toimenpiteiden kirjaamisen sähköiseen potilastietojärjestelmään. Tarjottavien terveydenhuollon palveluiden tulee täyttää potilasturvallisuuden vaatimukset esim. mahdollisten ensiaputilanteiden osalta. Esimerkiksi rokotteita ei voi nykylainsäädännön mukaan antaa muu kuin asiakkaaseen hoitosuhteessa oleva terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö. Emme kannata itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista apteekkien ulkopuolelle myyntilupamenettelyn kautta. Itsehoitolääkkeiden myyminen ilman asiakkaan neuvontaa ja ohjausta heikentää lääketurvallisuutta, lisää lääkehoidon riskejä sekä ja pahimmillaan johtaa epätarkoituksenmukaiseen lääkkeiden käyttöön. Terveydenhuollon ammattihenkilöt tarvitsevat systemaattista ja säännöllistä täydennyskoulutusta lääkehoidon turvallisuuden varmistamiseksi niin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköissä kuin sosiaalihuollon sekä varhaiskasvatuksen yksiköissä, joissa toteutetaan lääkehoitoa. Osaaminen on varmistettava säännöllisin väliajoin. Osaamisen varmistamiseen tulee luoda kansallinen malli, nyt se vaihtelee organisaatioissa. Erityisesti ikäihmisten hoidossa työskentelevien ammattihenkilöiden lääkehoidon osaamista pitää lisätä. Vanhusten lääkehoidon toteuttaminen on vaativaa lääkehoitoa, eikä ammatillisessa peruskoulutuksessa saatu lääkehoidon osaaminen ole usein riittävää. Osaamista tarvitaan esimerkiksi vanhusten lääkehoidon erityispiirteistä, monilääkityksestä sekä palliatiivisen ja saattohoitoon liittyvästä lääkehoidosta. Kotisairaanhoidossa potilaan lääkelistan tarkistaminen ja lääkkeiden tunnistaminen vaativat asiantuntemusta. Rajatun lääkkeenmääräämisen omaavan sairaanhoitajan lääkeosaamisella sekä tarvittaessa potilaan tutkimisella tuettaisiin ikäihmisten kotona asumista. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden antama terveys- ja lääkeneuvonta sekä elämäntapaneuvonta parantavat potilaan sitoutumista lääkehoitoon, itsehoitoon ja lääkkeettömään hoitoon. Ikäihmisten avohoidon palvelujen lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuus ja lääkitysturvallisuus vaativat pikaista kehittämistä. Valvovien viranomaisten tarkastuskertomukset alkuvuonna 2019 ovat nostaneet esille tehostetun palveluasumisen yksiköissä lääkehoitoon liittyviä epäkohtia ja vaaratilanteita. Epäkohtia on ollut mm. lääkehoitosuunnitelmiin, lääkehoitoon oikeuttaviin kirjallisiin lupiin sekä lääkkeiden annosteluun, antamiseen, säilytykseen sekä hävittämiseen liittyen. Tehostetussa palveluasumisessa ja palveluasumisessa asiakkaat ovat avohuollon apteekkien asiakkaita, vaikka ammattihenkilöt pääsääntöisesti hoitavat yksiköissä lääkkeiden jakelun ja annostelun. Lääkehoidon toteutuksen tulee olla terveydenhuollon laillistettujen ja nimikesuojattujen ammattihenkilöiden tehtävä. Kouluttamattoman henkilöstön käyttö lääkehoidon toteutuksessa vaarantaa asiakasturvallisuuden. Asiakkaiden lääkityksen tarve ja lääkityksen kokonaisuus tulee arvioida säännöllisin väliajoin. Apteekkien henkilöstön farmaseuttista osaamista tulee hyödyntää nykyistä enemmän ikäihmisten hoidon lääkitysturvallisuuden kehittämisessä. Palveluasumisyksikössä ei voida nykylainsäädännön mukaan varastoida lääkkeitä avohoidon akuutteja lääkitystarpeita varten. Asiakkaiden lääkkeet hankitaan henkilökohtaisilla lääkemääräyksillä avoapteekeista. Tämä aiheuttaa viivettä akuuttien sairauksien lääkehoidon aloittamisessa, esimerkiksi kipulääkkeiden ja antibioottien osalta. Myös saattohoidossa saatetaan tarvita nopeasti vahvoja kipulääkkeitä ja opioideja hyvän oireenmukaisen hoidon toteutuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee nyt pikaisesti selvittää, miten voidaan turvallisesti ratkaista palveluasumiseen liittyvät, akuutteja lääkitystarpeita koskevat haasteet sekä tehdä tarvittavat lainsäädäntämuutosehdotukset. Lisäksi kaikissa toimintayksiköissä pitää olla kehitettynä toimintamallit akuuttien, lääkitykseen liittyen tilanteiden hoitamiseen. Lääkehoidon suunnitelmassa pitää olla selkeästi kuvattuna, miten lääkkeitä saadaan akuuteissa tapauksissa tarvittaessa myös yöaikaan ja viikonloppuisin. Palveluasumisen lääkkeiden tilaamisen ja toimittamisen keskittäminen kilpailuttamalla on tuottanut käytännön ongelmia. Se voi aiheuttaa viivettä lääkkeiden toimituksessa ja vaikeuttaa mahdollisuuksia hyödyntää lähiapteekin farmaseuttista osaamista asiakkaan lääkehoidon kokonaisuuden hallinnassa sekä toimintayksiköiden yksiköiden lääkehoidon ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Koneellisen annosjakelun keskittyminen isoille toimijoille voi myös aiheuttaa ongelmia ikäihmisten hoidon lääkitysturvallisuuteen. Annosjakeluun soveltuvat lääkkeet voivat tulla kilpailutuksen voittaneelta apteekilta kaukaa toimintayksiköstä ja muuten asiakas ostaa lääkkeensä lähiapteekista. Näin kokonaislääkityksen hallinta hankaloituu ja kiireelliset lääkitysmuutokset saattavat viivästyä.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Muistiossa on esitetty lääkehoidon ja lääkkeiden jakelun tilan muutostarpeita rahoitusvastuuseen, lääkehoidon ohjaukseen ja sen tarvitseman tietopohjan ja työvälineiden edellytyksiin. Sote-uudistuksen ja maakuntamallin jäädessä nyt toteutumatta muistio maakuntasuunnitteluosuus jää ainakin toistaiseksi toteutumatta. Keskisimmät haasteet ovat silti rahoitusvastuunjako, kansallisen ohjauksen vahvistaminen ja alueellisen ohjauksen aikaansaaminen sekä erilaisten lääkehoitoa palvelevien tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen kirjavuus, toimivuusongelmat ja puutteet sekä potilaslähtöisyyden ja kustannusvaikuttavuuden edistäminen lääkehuollon koko ketjussa. Sairaanhoitajaliitto kannattaa potilas- ja käyttäjälähtöisen näkökulman entistä näkyvämpää mukaanottoa lääkehoidon ja lääkkeiden jakelun kehittämiseen. Kehittämistarpeita on runsaasti myös terveydenhuollon ammattilaisten tehtävissä lääkehuollossa. Toimijoiden päällekkäisyys, kirjaamisongelmat, tietoteknisesti jäykät ja toistensa kanssa sopimattomat järjestelmät, kehittymättömät säilytys- ja jakojärjestelmät vievät suhteettoman paljon terveydenhuollon resursseja, jotka voitaisiin hyödyntää potilasta ja asiakasta palvelevaan työhön.
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Viime vuosina käydyn lääkepoliittisen keskustelun haasteena on ollut osittain sen jäsentymättömyys ja irtautuminen tavoitteenasetannasta ja vaikutusten arvioinnista. Nyt valmisteltu muistio kuvaa lääkkeen arvoketjun ja nostaa esiin lääkealan kehittämisen kokonaisuuden. Muistio kuvaa järjestelmäämme sekä sen vahvuuksien että kehittämiskohteiden näkökulmasta ja antaa sikäli hyvän pohjan keskustelun käymiselle ja lääkepoliittisen päätöksenteon taustalle jatkossakin. Muistiossa on esitetty myös arvio uudistamisen kiireellisyysjärjestyksestä sekä aikataulusta. Tulevan lääkepoliittisen valmistelun keskiössä tulee olla vahva tukeutuminen kokonaiskuvaan ja vaikutusarviointeihin. Lääkkeiden järkevän käytön ja lääkehoidon kustannusten hallinnan tulee olla keskeiset tavoitteet, ja niihin tulee pyrkiä tavalla, joka kokonaisuutena johtaa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Arviomuistion keskeinen lisäarvo on osin monimutkaistenkin syy-seuraussuhteiden esiintuominen. Näiden syy-seuraussuhteiden huomioiminen on välttämätöntä, kun arvioidaan tarvetta ja mahdollisuuksia uudistaa lääkelainsäädäntöä sekä uudistamisen aikataulua. Uudistaminen on kannatettavaa, ja se tulee tehdä kokonaisuutena vahvasti vaikutustenarviointiin ja terveydenhuollon kokonaistavoitteisin perustuen. Yhtenä asiakohtana muistiossa on julkisessa keskustelussakin esiin noussut apteekkijärjestelmän uudistaminen, jonka laajuutta on liitteessä numero 5 pyritty havainnollistamaan. Uudistamisen laajuutta ja tarpeellisuutta arvioitaessa on huomioitava paitsi mahdollinen muutostarve ja keskinäiset riippuvuudet, myös ne tavoitteet joita mahdollisella muutoksella olisi. Lisäksi on hyvä huomata, että nykymuotoisella apteekkitoiminnalla on saavutettu varsin hyvin lääkitysturvallisuuden, lääkkeiden saatavuuden ja järjestelmältä edellytettävän kustannustehokuuden sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden tavoitteet, ja mahdollistamisen uudistamisen tavoitteenasetannassa tulisi linjata halutaanko näistä saavutuksista pitää kiinni. Muistiossa on arvioitu useammassa kohdassa tarvetta säilyttää maankattava verkosto. Maankattavan lääkejakeluverkosto ja hyvä lääkkeiden saatavuus on välttämätöntä kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja todennäköisesti myös perustuslaillinen edellytys. Digitaalisten apteekkipalveluiden kehitys on nopeaa ja niitä käyttävien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Digitaaliset palvelut kuitenkin ainoastaan täydentävät fyysistä apteekkiverkostoa, eivät korvaa niitä, joten lääkejakeluverkoston säilyttämisestä tulee huolehtia. Maankattavan apteekkiverkoston säilyminen edellyttää jatkossakin sijainnin ohjausta. Joitain lääkehuollon osia on muistiossa jätetty hyvin vähäiselle huomiolle. Keskeisiä näistä ovat apteekin lääkehoitoa tukevien farmaseuttisten palveluiden merkitys sekä lääkejakelun makrotaloudelliset vaikutukset terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. Apteekin farmaseuttiset palvelut tukevat sekä rationaalista että kustannusvaikuttavaa lääkehoitoa. Apteekin palveluiden integroimisella osaksi potilaan hoitopolkua on mahdollista vaikuttaa muistion kuvassa 7. esitettyihin lääkehoidon nykytilan haasteisiin. Koneellinen annosjakelu ja lääkehoidon arviointi parantavat potilaskohtaista lääkehoidon hallintaa. Hoitoon sitoutumista voidaan edistää lääkehoidon aloituspalvelulla ja lääkkeen toimittamisen yhteydessä annettavalla neuvonnalla. Lääkehoitoprosessin turvallisuutta avohuollon hoitoyksiköissä voidaan edistää yhteistyössä toteutettavalla Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelulla.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kilpailu- ja kuluttajaviraston (jäljempänä KKV) näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön muistio on kattava ja ratkaisuja etsivä. KKV pitää hyvänä, että lääkejakelua tarkastellaan kokonaisuutena. Muistiossa myös tunnistetaan, että se ei sisällä kaikkia mahdollisia kehittämiskohteita. KKV on mielellään mukana jatkotyössä. Muistiosta ei käy nyt selkeästi ilmi, mitkä muutokset vaativat lakimuutosta ja mitkä ovat jo nykysääntelyn piirissä mahdollisia (esimerkiksi yhteistyön lisääminen lääkehoidon arvioinnissa, tietojärjestelmien kehittäminen ja potilaiden hoitoon sitouttaminen, lääkäreiden määräämiskäytäntöjen ohjaaminen). KKV tarkastelee lausunnossaan kehittämisehdotuksia kilpailun, kustannusvaikutusten sekä yhteiskunnalle ja lääkkeiden käyttäjille koituvien hyötyjen näkökulmasta.
      • Yliopiston Apteekki, Puumalainen Inka
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Yliopiston Apteekin mielestä lääkehuoltoa tulee kehittää kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti yli hallituskausien erityisesti asiakkaiden tarpeiden ja terveydenhuollon näkökulmasta. STM:n virkamiesmuistio ottaa ansiokkaasti huomioon useita edellä mainittuja seikkoja. On kuitenkin tärkeää, että etenkin selkeiden kehityskohteiden ja digitaalisten toimintaedellytysten osalta päätöksenteko ja toimenpiteet etenevät ripeästi jo vuonna 2019 ja 2020 (esim. lääkelista ja Kanta-palveluiden rajapintojen avaaminen verkkoapteekeille). Yliopiston Apteekki haluaa voimakkaasti ja määrätietoisesti kehittää apteekkien toimintaedellytyksiä ja asiakkaiden saamaa palvelua.
      • Orion Pharma, Maksimainen Janne
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lausuntopyyntö: Näkökulmia lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista Kiitämme Sosiaali- ja terveysministeriötä muistion ja tiekartan laatimisesta sekä mahdollisuudestamme tulla kuulluksi. On erittäin tärkeää, että näin iso kokonaisuus valmistellaan huolellisesti ja ratkaisuja haetaan kestävästi sekä pitkäjänteisesti. Lääkkeenmääräämisasetukseen vuoden 2016 lopulla tehty lisäys biosimilaarien määräämisestä on periaatteellisesti hyvin tärkeä, mutta asetuksella ei kuitenkaan ole ollut tähän mennessä riittävää vaikutusta säästöjen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä kahdestakymmenestä euromäärältään suurimmasta lääkevalmisteesta yksitoista on biologisia valmisteita (Lähde Pharmarket MAT 2/19 euro). Biologiset valmisteet ovat yksikköhinnaltaan yleensä erittäin kalliita, satoja tai tuhansia euroja pakkaukselta. Suomessa vuonna 2017 kolmen suurimman avohoidossa käytetyn biologisen lääkkeen yhteinen korvaussumma oli 123 miljoonaa euroa. Näiden kolmen lääkkeen patenttisuoja on tällä hetkellä päättynyt ja markkinoille on tullut edullisempia biosimilaareja, joiden osuudet markkinasta ovat kuitenkin jääneet hyvin pieniksi. Esimerkiksi KELA:n eniten korvauksia (50 meur/vuosi) maksamasta Humira (adalimumab) valmisteesta oli biosimilaarien osuus tammi-helmikuun 2019 aikana vain noin 5%. Hintaeron ollessa kyseisenä ajankohtana 30%, on säästöpotentiaali jo tämän yksittäisen valmisteen osalta yli 15 meur. Suomen järjestelmän tulisi kannustaa aktiivisempaan biosimilaarien käyttöön, jotta voisimme saavuttaa yhteiskunnan kannalta tärkeitä lääkesäästöjä. Esimerkiksi Tanskassa biosimilaarien osuus adalimumabin volyymistä oli tämän vuoden helmikuussa 97% ja alkuperälääkkeen osuus enää 3%. On arvioitavissa, että Tanskassa adalimumabin biosimilaarien nopea käyttöönotto tuo useiden kymmenien miljoonien säästöt yhteiskunnalle jo tänä vuonna. Nämä säästöt jäävät Suomessa saavuttamatta, jos adalimumab biosimilaarien käyttöä ei saada laajennettua. Tanskan hintataso on selvästi Suomen biosimilaarien hintatasoa alhaisempi johtuen vaihtojen realisoitumisesta. Kymmenien miljoonien säästöt korvausmenoissa on saavutettu ja samalla turvattu onnistuneesti potilaiden hoitojen jatkuvuus samalla vaikuttavalla aineella. Kun tarkastellaan Suomessa käytettäviä biologisia lääkkeitä, voidaan helposti arvioida lähivuosien säästöpotentiaalin Suomessakin olevan yli 100 miljoonaa euroa, mikäli biosimilaarivalmisteet otettaisiin laajemmin käyttöön Tanskan tai Norjan käytäntöjen mukaisesti. Vaihtoehtoisia malleja lisätä biosimilaarien käyttöä on kaksi. Tiukentamalla jo vuonna 2016 lääkkeenmääräämisasetukseen tehtyä lisäystä biosimilaarien määräämisestä. Asetuksen ohjaavaa vaikutusta reseptinkirjoitukseen pitää seurata esim. KELA:n toimesta erikseen. Samalla kun asetuksen seurantaa tiukennetaan on tärkeää määrittää ne lääketieteelliset perustelut, jotka sallivat kalliimman lääkkeen määräämisen. Hoidon aloitukset ohjataan automaattisesti hinnaltaan edullisemmalle biosimilaarivalmisteelle. Terveydenhuollossa tapahtuva aktiivinen lääkevaihto mahdollistaisi myös esimerkiksi käyttöön opastuksen (mikäli annostelulaite vaihtuisi). Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi alkuperäisen biologisen lääkkeen vaihto biosimilaariin (sama vaikuttava aine) apteekissa potilaille, joiden hoito on tasapainossa. Järjestelmään voisi luoda myös mallin, ettei pienen hintaeron takia toista vaihtoa suoritettaisi esimerkiksi 12 kk aikana. Apteekkivaihto edellyttäisi annostelulaitteen koulutusta apteekissa. Nykymallilla säästöjä ei saavuteta. Tämän vuoksi nopeita toimia tarvitaan, että järjestelmämme rahoituspohja pysyy kestävänä ja meillä säilyy mahdollisuus ottaa lisäksi uusia ja tehokkaampia hoitoja käyttöön esimerkiksi syövän tai harvinaissairauksien hoidossa. Velvoitevarastointilainsäädännön tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus tilanteissa, joissa niiden tavanomainen saatavuus maahamme on vaikeutunut tai estynyt lääkkeiden toimituskatkosten, vakavan kriisin tai muun näihin verrattavan syyn takia. Valitettavasti nykyinen velvoitevarastointilaki yhdistettynä sairaaloiden tarjouskilpailutusten sanktio- ja kateostokorvauksiin on toimijoiden kannalta kohtuuton ja se on johtanut kilpailun vähenemiseen monissa elintärkeissä sairaalalääkkeissä. Teollisuus on velvoitettu varastoimaan lääkettä kuluneen hankintakauden myyntien mukaisesti, mutta ostaja ei ole sitoutunut ostamaan kyseistä lääkettä hankintakauden vaihtuessa. Tällaisesta tilanteesta tulisi päästä toimivampaan/yrityksiä tasapuolisesti kohtelevaan järjestelmään. Nykyinen järjestelmä tuotehävityksineen on myös epäekologinen ja kestävän kehityksen tavoitteiden vastainen. Velvoitevarastointilaki on kääntynyt omaa tarkoitusperäänsä vastaan, sillä nyt todellisena uhkana on se, että toimimaton laki johtaa vakaviin lääkkeiden saatavuusongelmiin. Tämän vuoksi velvoitevarastointilaki on päivitettävä nykyistä toimivammaksi seuraavalla hallituskaudella ja työhön tulisi ryhtyä mahdollisimman pian. Haluamme samalla ilmaista huolemme viime aikoina lisääntyneistä edullisten geneeristen lääkkeiden saatavuuskatkoksista viitehintamarkkinassa. Suomen geneerisen markkinan alhainen potentiaali voi johtaa yhä useammin tilanteisiin, joissa globaalit raaka-ainevirrat ohjautuvat suuremmille geneerisille markkinoille.
      • Vaasan sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kiitämme mahdollisuudesta lausua virkamiesmuistioon ja tuomme esille seuraavia näkökohtia jatkossa tapahtuvan lainsäädäntötyön tueksi: Kappaleeseen 7.5 liittyen: Lainsäädännöllisesti tulee tukea sairaala-apteekkien luontevan, joustavan ja kustannustehokkaan keskinäisen yhteistyön mahdollisuuksia erityisesti lääkkeenvalmistuksessa mutta myös muussa toiminnassa. Sairaala-apteekkien välisestä yhteistyöstä on oikein tehtynä mahdollista saada merkittäviä synergiaetuja ja kustannussäästöjä. Keskinäinen työnjako voi olla keskittymistä tiettyihin tuotteisiin tai valmistustapoihin ja näin valmistuneiden tuotteiden myyntiä toisille sairaala-apteekeille, joilla puolestaan voi olla omat erityispainopistealueensa. Sairaala-apteekeille tulisi tehdä mahdolliseksi myös avohuollon apteekkien toimintaa tukeva, alueellinen lääkkeenvalmistustoiminta. Yleisesti sairaala-apteekkien lääkkeenvalmistustilat ovat korkeatasoisia mutta osittain alikäytöllä, kun taas avoapteekkien toiminnassa koko lääkkeenvalmistus on alati hiipumassa. Alueellisen lääkehuollon tukeminen lääkevalmistuksessa olisi omiaan lyhentämään toimitusaikoja ja parantamaan siten lääkkeiden saatavuutta. Jos sairaala-apteekit voisivat myydä itse valmistamiaan tuotteita avoapteekeille, tulisi periaatteena olla ensisijaisesti ex tempore -tuotteiden saatavuuden takaaminen, ei minkään yksittäisen apteekin voitontavoittelu. Avohuollon apteekkien tulisi voida osapuolten välisellä sopimuksella vuokrata käyttöaikaa sairaala-apteekkien lääkkeenvalmistustiloista. Tämä korjaisi edellisen kohdan tapaan niitä lääkkeenvalmistuksellisia katvealueita, joita avoapteekkien yhä harvinaisemmaksi käyvä lääkkeenvalmistusvalmius alueelliseen lääkehuoltoon jättää. Vuokraus tulisi luonnollisesti toteuttaa siten, että se ei vääristä alueen apteekkien välistä kilpailutilannetta eikä aiheuta kohtuutonta byrokratiaa. Periaatteena tulisikin olla ensisijaisesti ex tempore -tuotteiden saatavuuden takaaminen, ei minkään yksittäisen apteekin voitontavoittelu.
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kiitämme selkeästä ja aihetta monipuolisesti tarkastelevasta muistiosta. Rationaalisen lääkehoidon kehittäminen on tärkeä painopiste seuraavilla hallituskausilla ja toivomme tehtyä työtä hyödynnettävän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta jatkettaessa. Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelussa ei ole riittävästi kuultu sairaala-apteekkeja eikä huomioitu niitä osana tulevaa toimintaa. Jatkossa sairaala-apteekit tulee huomioida asian valmisteluvaiheessa paremmin. Virkamiesmuistiossa palvelujärjestelmää ja sen rahoitusta on tarkasteltu enimmäkseen lääkkeen ja eri toimijoiden näkökulmasta, mutta potilaan näkökulma ja rooli ovat jääneet lähes huomiotta. Esimerkiksi potilaan hoitoon sitoutuminen on olennainen osa lääkehoidon onnistumista ja vaikuttaa sekä yhteiskunnan että potilaan lääkehoidon kustannuksiin. Muistiossa nähdään lääkehoidon ohjaus vahvasti julkisesti rahoitetun palvelutuotannon näkökulmasta, mutta ohjaus tulisi samalla tavalla koskea myös yksityisiä palveluntuottajia.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) näkemyksen mukaan muistiossa on käsitelty kattavasti lääkehuollon ja lääkeasioiden nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä luotu niistä onnistuneesti kokonaiskuva. Ehdotettu pidemmän aikavälin kehittämissuunnitelma, jossa alaa tarkastellaan kokonaisuutena on tarpeellinen, ja jatkaa Lääkepolitiikka 2020 dokumentin jälkeistä, useamman vaalikauden ajanjaksolle ajoittuvaa alan kehittämistä. Useat muistiossa ehdotetut kehittämisehdotukset edellyttävät toteutuakseen huolellista valmistelua ja vaiheistamista, minkä vuoksi niiden jaksottaminen useammalle vaalikaudelle on perusteltua. Muistio kokoaa hyvin yhteen useiden lääkealaa käsitelleiden erillisselvitysten keskeisimmän sisällön ja antaa hyvän pohjan kehittämistyölle. Muistiossa on keskitytty rationaalisen lääkehoidon ja sote-uudistuksen edellyttämiin muutoskokonaisuuksiin. SOTE ja MAKU-uudistusten rauettua eduskunnassa, muistiota tultaneen täydentämään näiltä osin myöhemmin. Muistiossa on valituista rajauksista johtuen keskitetty perustellusti ihmislääkkeisiin eikä siinä ole käsitelty eläinlääkkeisiin liittyviä kysymyksiä, Fimea toteaa kuitenkin, että myös niiden osalta on nähtävissä kehittämistarpeita, mm. uuden EU-eläinlääkeasetuksen myötä.
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala ry (jäljempänä NÄE ry) kiittää Sosiaali- ja terveysministeriötä (jäljempänä STM) mahdollisuudesta saada lausua virkamiesmuistioon. Haluamme lausua kokonaisuuteen seuraavaa: Lääkelaki (395/1987) on pysynyt lääkejakelua koskevilta osiltaan käytännössä muuttumattomana 30 vuota, vaikka maailma on muuttunut ja lainsäädännön kokonaisuudistamisen tarve on laajasti tiedostettu. Kaikki keskeiset uudistukset ovat kuitenkin kahden päättyneen hallituskauden aikana rauenneet. Koko terveydenhuolto ja lääkejakelu sen osana on murroksessa. Lääkealalle on ehdottoman välttämätöntä saada aikaan todellisia uudistuksia vain pakottavan EU-sääntelyn implementoinnin sijaan. Alan sääntelyn muuttumattomuus suojelee ensi sijassa nykyisten toimijoiden erioikeuksia, jotka poikkeavat merkittävästi muun terveydenhuollon vastaavasta sääntelystä. Jos apteekkitoiminta katsotaan terveydenhuollon osaksi, myös sen sääntelyn tulee noudattaa samoja sääntelyperiaatteita. Muistiossa on onnistuneesti arvioitu lääketeollisuuden, lääkkeiden käyttöönoton ja lääkkeen määräämisen nykytilaa. Lääkejakelun osalta muistiossa painottuvat lääketukkukauppa ja huoli sen viime vuosien jakeluongelmista. Siinä myös vaaditaan yksikanavajakelun uudelleen arviointia mm. KKV:n aiemmin esittämien näkemysten mukaisesti. Päätöksiä ja ratkaisuja ei ole kuitenkaan pystytty tekemään. Arviointi modernin monikanavaisen- ja moniammatillisen lääkejakelumallin käynnistämiseksi olisi käynnistettävä viipymättä. Apteekkitoiminnan nykysääntelyssä huomio on pääosin kiinnitetty omistajuuden suojaamiseen lääkitysturvallisuuden, laadun tai saatavuuden sijaan. Sääntelyssä ne ovat alisteisia omistuksen yksinoikeuden suojaamiseen proviisoreille. Tälle painotukselle on mahdotonta löytää terveyspoliittisia perusteita. Terveyspalvelujen sääntelyn ytimessä on aina ollut potilas; tämän oikeudet ja palveluiden turvaaminen. Näin järjestyksen tulisi olla myös apteekkialalla. Apteekkitoimintaa käsittelevissä tuoreimmissa linjauksissa (mm. hallituspuolueiden apteekkiryhmä 2017) on melko systemaattisesti katsottu, että apteekkijärjestelmä tulee nähdä terveydenhuollon ja siinä tapahtuvan lääkejakelun osana. Periaate on hyvä säilyttää myös jatkossa, mutta se edellyttää lainsäädännön täsmentämistä siten, että apteekki määrittellään terveydenhuollon toimintayksiköksi. Muistiossa viitataan myös itsehoitolääkeneuvontaa koskeviin viranomaisselvityksiin. Ammatillisen lääke- ja lääkitysneuvonnan turvaamiseen tulee olla lakisääteinen ohjaus, mutta on hyvä tiedostaa että apteekit ovat itse kuluttajakäyttäytymisen muutoksen myötä itse luopumassa fyysisestä neuvonnasta verkkoliiketoiminnan ja apteekkiautomaattien tulon myötä. Vastaavalla tavalla voitaisiin mainiosti toteuttaa neuvontaa myös moniammatillisen ja -kanavaisen lääkejakelun malleissa. Käytännössä siis apteekit ovat jo itse muuttaneet verkkoapteekkien, palvelupisteiden ja automaattien kautta sitä toimintamallia, josta muistiossa pidetään edelleen kiinni. Muistio huomauttaa, että olisi johdonmukaista arvioida lääkkeiden myynnin mahdollistamista laajemmin apteekkien ulkopuolella ja myös erilaisten terveyspalveluiden yhteydessä. Asia tulisi ratkaista lainsäädännöllä, ja mahdollistaa terveyspalveluita tuottavien yritysten tasapuolinen kilpailuasema suhteessa parhaillaan terveyspalveluiden tuotantoon- ja erilaisten lääkinnällisten laitteiden jakeluun levittäytyviin apteekkeihin.
      • Päivittäistavarakauppa ry
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • LAUSUNTO VIRKAMIESMUISTIOSTA: NÄKÖKULMIA LÄÄKEHOITOON JA LÄÄKKEIDEN JAKELUUN LIITTYVISTÄ MUUTOSTARPEISTA (STM:n virkamiesmuistio (2019:5/31.1.2019) Päivittäistavarakauppa ry (jälj. PTY) kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä (jälj. STM) mahdollisuudesta kommentoida ym. virkamiesmuistiota ja lausuu kohteliaimmin seuraavaa: Yleistä Lääkelaki (395/1987) on pysynyt lääkejakelua koskevilta osiltaan muuttumattomana jo 30 vuoden ajan, vaikka kokonaisuudistuksen tarve on tiedostettu sekä viranomaisten että alan toimijoiden keskuudessa. Eduskunnassa oli tämän vaalikauden lopussa käsittelyssä kolme lääkelain muutosesitystä (HE 99/2018 vp ja HE 267/2018 vp sekä HE 295/2018 vp). Vain lääkeväärennösdirektiivin implementointia koskeva muutos (HE 267/2018 vp) ehdittiin käsitellä, koska sen käsittely oli direktiivin voimaantulon takia pakollista. Teknisiä muutoksia koskeva hallituksen esitys (99/2018 vp) raukesi jo toisen kerran. Sisällöltään lähes identtinen esitys raukesi keväällä 2015 eduskunnan työkiireisiin vedoten. Myös kolmas keväällä eduskunnassa käsittelyssä olleen lääkelain muutosesitys (295/2018 vp) raukesi. Tässä esityksessä oli kyse itsehoitolääkkeiden hintakilpailun avaamisesta apteekkien välisenä ja apteekkien katteesta tapahtuvana. Hallituskauden lopulla tehty esitys sai paljon julkisuutta, mutta sen käsittelyssä ei ehditty eduskunnassa edes asiantuntijakuulemisvaiheeseen. Näin siitä huolimatta, että, että hallitus oli linjannut jo vuonna 2017 kehysriihessä keskeiset muutostarpeet ja oli edellyttänyt myös toimenpiteisiin ryhtymistä. Terveydenhuolto ja terveyspalvelujärjestelmä muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Myös lääkealalla on välttämätöntä saada aikaan oleellisia uudistuksia sen sijaan, että teemme vain EU:n lainsäädännöstä johtuvat pakolliset muutokset. Lääkemenot ovat sekä lääkkeiden käyttäjille että yhteiskunnalle merkittävä ja kasvava kustannus. Apteekkitoiminta on kansallisen päätöksenteon piirissä. Alan sääntelyn muuttumattomuus suojelee ensi sijassa nykyisten toimijoiden ja toimintamallin erioikeuksia, jotka keskeisiltä sääntelyn osilta poikkeavat muuta terveyspalvelujärjestelmää koskevasta sääntelystä. Perusteita poikkeavalle sääntelylle ei enää 2000-luvulla ole. Jos apteekkitoiminnan katsotaan olevan osa terveydenhuoltoa, myös alan sääntelyn tulee noudattaa samoja sääntelyperiaatteita kuin muunkin terveydenhuollon. Sosiaali- ja terveysministeriön helmikuussa 2019 julkistettu virkamiesmuistio ”Näkökulmia lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista” poikkeaa positiivisesti monista aiemmista työryhmämuistioista. Sen ansio on, että nyt todetaan ääneen jäykän ja kalliin lääkejakelujärjestelmämme ongelmat sekä tuodaan esiin alan selkeä uudistustarve. Sidosryhmille on myös annettu mahdollisuus kommentoida ja keskustella muutostarpeista muistion julkaisemisen jälkeen pidetyissä työpajoissa. Muistio noudattelee muiden työryhmämuistioiden linjaa siinä, että lääkejakelun koetaan olevan niin ylivoimaisen vaikea asia, ettei muutoksia voida toteuttaa kohtuullisella aikataululla. On hyvä, että lääkealan kehittämistä suunnitellaan pitkäjänteisesti, mutta osakokonaisuuksia on priorisoitava ja apteekkiuudistus tulisi toteuttaa tiekartasta poiketen jo seuraavalla vaalikaudella. Nykyinen lääkelaki valmisteltiin ja säädettiin 1980-luvulla yhden vaalikauden aikana. Sipilän hallituksen esittämän SOTE-uudistuksen kaaduttua lienee tarpeetonta kommentoida virkamiesmuistion juuri ko. SOTE-uudistusmalliin liittyviä ehdotuksia. Jatkovalmistelussa on kuitenkin edelleen syytä käsitellä kansallisen ja alueellisen ohjauksen roolia. Tarkastelu tulee tehdä rinnastaen se terveyspalvelujärjestelmää koskevaan ohjaukseen. Samoin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on arvioitava, koska erityisesti lääkejakelussa nykyiset valmiudet ovat jääneet puolitiehen etenkin lääkkeen käyttäjän näkökulmasta katsottuna. Lääketoimialan kustannusvaikuttavuus on myös tärkeää koko lääkkeen elinkaaritarkastelussa. Nykytilan arviointi Muistiossa on onnistuneesti arvioitu nykytilaa lääketeollisuuden, lääkkeiden käyttöönoton ja lääkkeen määräämisen osalta. Lääkejakelun osalta lääketukkukauppoja koskevassa jaksossa painottuvat viime vuosien jakeluongelmat ja jakelukriisien hallinnasta kannetaan perustellusti huolta. Muistiossa vaaditaan yksikanavajakelun uudelleen arviointia. Sitä on aiemmin vaatinut muun muassa kilpailuviranomainen. Myös Fimea on tehnyt omia selvityksiään. Johtopäätöksiä ei ole kuitenkaan uskallettu tehdä, vaikka tällainen yksikanavajakelun malli on EU:ssa lähes ainutlaatuinen (vain Ruotsissa on samanlainen). Vähittäisjakeluun osalta nykytilan arvioinnissa lähdetään liikkeelle apteekin perustamisen, lupajärjestelmän ja apteekkitalouden kolminaisuudesta. Muistiossa viitataan myös jo rauenneeseen apteekkien välistä itsehoitolääkkeiden hintakilpailua koskeneeseen hallituksen esitykseen (HE 295/2018 vp). Esitykseen sisältynyt ajatus siitä, että apteekki voisi antaa alennuksia asiakkailleen mutta ei voisi itse niitä saada lääkevalmistajilta, olisi ollut jonkinlainen vaikkakin riittämätön alku kilpailun avaamiselle. Apteekkivero, joka aikanaan korvasi 1940-luvulta peräisin olleen apteekkimaksun, on ensi sijassa fiskaalinen eli valtion tulojen kannalta tärkeä. Sen vaikutusta maan kattavien apteekkipalvelujen turvaajana voidaan nykypäivän digitalisoituvassa Suomessa pitää virheellisenä ja tarpeettomana. Alueellinen saatavuus voidaan turvata monin erilaisin tavoin. Osana kokonaisuudistusta tuleekin löytää ratkaisu, jossa apteekkiveron poisto ja apteekkitalouden uudistus voidaan tehdä valtiontalouden kannalta järkevästi. Muistiossa todetaan, ettei lääkelaissa säädetä apteekkitoiminnan harjoittamiseen liittyvästä yritysmuodosta tai omistajuudesta ja että lääkelain vakiintuneen tulkinnan mukaan apteekkitoimintaa voi harjoittaa Suomessa yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli toiminimellä. Tämä tulkinta on ristiriitainen ja onkin ensi arvoisen tärkeää selvittää tulkinnan perustuslainmukaisuus ja suhde EU-oikeuteen. Perustelut henkilöyritysmallille ovat usein verotukseen liittyviä. Käytännössä apteekkari maksaa harvoin ansiotuloverokannan mukaisesti tuloveroa vaan siirtää verotuksensa suurelta osin pääomaverokannan piiriin käyttäen apuna erilaisia nettovarallisuusjärjestelyjä, tulojen puolittamista puolison kanssa sekä apteekin sisään rakennettuja osakeyhtiöitä. Valvova viranomainen on voimaton esimerkiksi apteekkien sisään rakennettujen osakeyhtiöiden suhteen. Tällainen keinottelu saataisiin loppumaan sallimalla osakeyhtiömuoto myös apteekkiliikkeen harjoittamiselle. Apteekin perustehtävät eli lääkehuollosta, lääkevalikoimasta, neuvonnasta ja ohjauksesta (ml. hintaohjaus) huolehtiminen voidaan turvata kaikissa apteekin omistajuus- ja toimintamalleissa. Nämä takuut saadaan lainsäädännön kautta. Apteekkitoiminnan nykyisessä sääntelyssä keskeisin huomio on kiinnitetty omistajuuden suojaamiseen apteekkipalveluiden laadun, saatavuuden tai lääkitysturvallisuuden sijaan. Sääntelyssä ne ovat alisteisia omistuksen yksinoikeuden suojaamiseen proviisoreille. Tälle painotuksen valinnalle on vaikea löytää terveyspoliittisia perusteita. Terveyspalvelujen sääntelyssä painopiste on aina ollut potilaasta lähtevien oikeuksien ja palvelujen turvaamisessa. Näin tulee olla myös apteekkialalla. Apteekkitoimintaa koskevissa viime vuosien linjauksissa (mm. hallituspuolueiden apteekkiryhmä 2017) on katsottu, että apteekkijärjestelmä tulee nähdä osana terveydenhuoltoa ja laajaa lääkehuollon ketjua. Tämä periaate on hyvä säilyttää jatkossakin. Sen varmentaminen edellyttää täsmennyksiä lainsäädäntöön. Tällä hetkellä apteekkia ei ole missään määritelty terveydenhuollon toimintayksiköksi. Muistiossa todetaan, että lääkkeiden avohuollon vähittäisjakelussa ei ole varsinaisesti järjestäjää. Lääketeollisuus, lääketukkukauppa ja apteekkitoiminta ovat yksityistä liiketoimintaa (poikkeuksena yliopistoapteekit). Niillä ei ole erityistä järjestäjää. 1970-luvun alussa parlamentaarinen komitea ehdotti apteekkitoiminnan sosialisoimista valtion toiminnaksi (kuten Alko). Tällä tiellä tuskin voidaan edetä. Viimeisetkin EU:ssa toimivat valtiolliset apteekkijärjestäjät poistuivat Ruotsin vuoden 2009 reformin myötä. Muistiossa viitataan myös itsehoitolääkeneuvontaa koskeviin viranomaisselvityksiin. Erilaisia haamuasiakastutkimuksia on tehty ja niiden tuloksia on analysoitu jopa väitöskirjatasolla. Tilanne Suomessa ei ole erityisen hyvä, joskaan ei niin huono, kuin sellaisissa maissa, joissa asiakaspalvelussa ei ole lainkaan farmaseuttista henkilökuntaa. Ammatillisen neuvonnan turvaaminen tuleekin olla lakisääteinen velvollisuus kaikissa toimintamalleissa. Apteekit ovat itse vähitellen luopumassa henkilökohtaisesta lääkeneuvonnasta, kun on kyse verkkoliiketoiminnasta tai apteekkiautomaateista. Apteekkiautomaatti voi sijaita jopa apteekin ulkopuolella ja sinne voidaan ladata nauhoitettua lääkeneuvontaa. Voi olla, että tulevaisuuden lääkeneuvonta monipuolistuu digitalisaation myötä ja ilman, että lainsäätäjä ehtii mukaan muutokseen. Käytännön apteekkitoiminnassa myös apteekin verkkopalvelu, apteekkien palvelupisteet sekä apteekkiautomaatit ovat jo nykyisellään kehittyneet kauas niistä kivijalka-apteekin toimintamallin periaatteista, joista muistiossa pidetään kiinni. Muistion mukaan Suomessa apteekkiverkoston keskimääräinen tiheys on Pohjoismaisessa vertailussa hyvä. Tästä huolimatta Suomessa suurillakin paikkakunnilla kuten Espoossa on pula apteekeista. Vaikka apteekkeja perustettaisiinkin lisää, ovat paikalliset apteekkarit käyttäneet oikeuksiaan viivyttää uusien apteekkien perustamista jopa useilla vuosilla. Nykyiset apteekin perustamista koskevat säännökset ovat käytännössä estäneet apteekkiverkoston ja aukioloaikojen muodostumisen asiakaskunnan tarpeiden mukaiseksi. Virkamiesmuiston mukaan apteekkilupamenettelyyn liittyvien rajoitteiden purkaminen voisi parantaa apteekkipalveluiden saatavuutta erityisesti siellä, missä asiakkaita liikkuu paljon. Se parantaisi apteekkipalveluiden saatavuutta muuallakin. Harva-alueiden terveyspalvelujen ja myös apteekkipalvelujen turvaamiseen tarvitaan erillisiä ratkaisuja, joista osa löytyy digitaalisten palvelujen kehittämisen avulla. Lääkkeiden hinnoista muistiossa todetaan, että lääkkeiden vähittäishinnat ovat lääketaksan rakenteesta johtuen Suomessa verrattain korkeat. Monopolimaisesti toimivalla toimialalla hintakilpailua ei ole ja nykyinen lääketaksa suosii kalliiden lääkkeiden toimittamista ja myymistä. Tämä ei voi olla terveyspoliittisesti oikein, varsinkaan kun suuri osa lääkekustannuksista jää yhteiskunnan kustannettavaksi. Fimean vuosittaisen apteekkien tilinpäätösanalyysin (uusin 5/2018) mukaan apteekkitoiminta on pääsääntöisesti kannattavaa, vaikka kannattavuudessa on vaihtelua erityisesti pienten ja suurten apteekkien välillä. Apteekkiketjujen todetaan mahdollistavan palveluiden kehittämisen nykyistä laajemmassa mittakaavassa ja esimerkiksi sen, että toimijoilla on enemmän mahdollisuuksia hintakilpailuun. Tämä pitää paikkansa. Siksi on erikoista, että apteekkien ketjumaiseen toimintamalliin suhtaudutaan niin kielteisesti. Lähes kaikki apteekit ovat jo nyt ketjuvalmiudessa (esim. Avainapteekit ja Bonusapteekit) ja apteekkarit ovat varautuneet siirtymään ketjumuotoiseen omistamiseen ja toimintaan. Muistiossa huomautetaan, että olisi johdonmukaista arvioida lääkkeiden myynnin mahdollistamista laajemmin apteekkien ulkopuolella ja myös terveyspalveluiden yhteydessä. Asia tulisi ratkaista lainsäädännöllä. Tällä hetkellä esimerkiksi sairaaloiden yhteydessä ei voi toimia sen enempää yksityisen apteekin sivuapteekki kuin sairaala-apteekin apteekkipistekään (samoilla ehdoilla kuin avoapteekkikin toimii). Tässäkin suhteessa lääkkeen käyttäjän intressit syrjäytyvät, kun nykysääntely suojelee ensisijaisesti apteekin omistajan intressiä. Muistion mukaan kilpailun lisääminen lääkkeiden vähittäisjakelussa ja rationaalisen lääkehoidon tavoitteiden saavuttaminen voi toteutua nykyistä järjestelmää paremmin toteuttamalla hallittuja muutoksia apteekkijärjestelmässä. Kuten muistiossa todetaan, tämä edellyttää nykyistä tarkempaa sääntelyä apteekkitoiminnan laatuvaatimuksista, henkilökunnan vaatimuksista sekä apteekkitoimintaan kuuluvan palvelutoiminnan sisällöstä.
      • Dahlbom Olof
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Lääkekorvaukset on säilytettävä periaatteessa entisellään ja maksutapakin. Keskitetty ohjaus voidaan vahvistaa ja paras on että yksi taho viime kädessä ohjaa. Kustannustarkkailu voidaan kuitenkin suorittaa ” alueittain ” on se sitten maakunta, kunta, sairaanhoitopiiri . Näin saadaan kuva eri alueitten kustannuksista ja miten niitä ehkä erityistapauksissa pitäisi korjata. Tämä voisi olla ns esiaste – jonka jälkeen jos on tarve voidaan myöskin harkita alueellisia kustannusten vastaavia mutta mieluummin koko maata kattava järjestelmä tasapuolisuuden nimissä. Mutta suurin korjaus voisi olla että asiakas /saanti olisi mahdollista hoitaa niin että yhdellä käynnillä voisi saada mahdollisimman kattavasti lääkkeet , ettei esim. joko viikko pitäisi matkustaa apteekkiin 100 km päähän tai järjestää haku ?Tämän päivän käytäntö on melko ihmeellinen eikä asiakas ole kun numero. Ei ole pakko perustaa 18 eri maakuntaa ja hallintokuntaa , vaan kustannus seuranta alueittain voi hoitaa helposti tämän päivän it verkoilla. Silloin voidaan saada käsitys alueiden kustannustarpeista ja kun hinoittelu on sama koko maassa - ihmiset periaatteessa kohdeltaisiin samoilla ehdoilla kun korjataan edellä mainittu lääkesaanti tasauksia että voisi saada ko-ordinoitu reseptien saantipäivät. Logistiikkaan ei tarvitse tehdä mullistavia muutoksia vaan vain varmentaa ja parantaa sen nykytoiminta mutta kelan resepti ohjeistuksiin tulisi saada järkevää joustoa ainakin syrjäseuduille. On se aivan kohtuutonta että joku pitää mennä autolla tai taksilla ehkä 100 km noutamaan lääkkeitä kerran viikossa, jos reseptit , määrät , katkeavat näin jos on ns jatkuvaa tarvetta joillekin lääkkeille. Tämäkin jää kansalaisten maksettavaksi mutta se ei näy – lääkemenoissa mutta potilaan kukkarossa ja ehkä hän ei hae lääkettä lainkaan ja se voi tulla yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi jollei potilas sen takia kuolee.?
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Virkamiesmuistioon on koottu laaja kokonaisuus lääkehoitoon ja lääkkeiden jakeluun liittyvistä muutostarpeista. Itä-Suomen yliopisto pitää hyvänä sitä, että raportissa lääkehoito ja lääkejakelu nähdään kiinteänä osana terveydenhuoltoa ja sekä nykytilaa, että muutostarpeita on tarkasteltu monipuolisesti ja laajassa kontekstissa. Sipilän hallituksen esitys sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ei toteutunut hallituskaudella. Oletettavaa kuitenkin on, että nämä palvelut järjestetään tulevaisuudessa alueittain nykyistä suuremmilla alueilla. Käytämme tässä lausunnossa sote-alueista termiä maakunta.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Muistiossa on esitetty kattavasti lääkehuollon nykytilanne ja keskeiset haasteet. Siinä on myös hyvin tunnistettu ja kuvattu keskeiset lääkehuollon kehittämiskohteet. Lääkehuollon kokonaisuuden uudistaminen on perusteltua. Lääkehuollon nykyiset rakenteet eivät ole riittävissä määrin pysyneet terveydenhuollon ja yhteiskunnan muutosten sekä lääketieteen kehityksen mukana. Myös digitalisaation uudet mahdollisuudet haastavat nykyrakenteet. Merkittäviä muutoksia on lähitulevaisuudessa tulossa vielä lisää. Esimerkiksi terveydenhuollon tulossa oleva rakennereformi ja lääkehoidon uudet innovaatiot (mm. geeniterapiat, yksilöllinen lääkehoito ja lääkkeiden 3D-tulostus) haastavat nykyistä järjestelmää entistä enemmän. Kuten muistiossa on hyvin tuotu esiin, on lääkehuolto nykyisellään varsin sirpaleinen. Lääkehuoltoa ohjataan kahden eri kanavan kautta, avohuollon apteekkeja ohjaa Fimea ja laitoshoidon lääkehuoltoa kunnallisen järjestelmän sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset. Oma kokonaisuutensa on lisäksi yksityisen terveydenhuollon lääkehuolto. Myös rahoitus on jakaantunut kahteen eri kanavaan: sairausvakuutukseen ja kunnalliseen terveydenhuoltoon. Lisäksi lääkehoitojen hoidollisen arvon ja taloudellisuuden arviointi ja siihen liittyvä päätöksenteko on hajautunut useammalle toimijalle. Tämä sirpaleisuus haittaa järjestelmän ohjaamista ja kehittämistä. Tilanteen parantaminen edellyttänee suuremman rakenteellisen uudistuksen toteuttamista.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Virkamiesmuistiossa tuodaan esiin useita tunnistettu tekijöitä, joista johtuen lääkehoito ei ole aina vaikuttavaa, turvallista, laadukasta, yhdenvertaista ja taloudellista. Tätä kuvaa hyvin se, että lähes puolet viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjatuista vaaratapahtumista liittyi lääkehoitoihin. Toistuvasti tuodaan esiin myös yhä kasvava ongelma antibioottiresistenteistä bakteereista. Sote -ja maakuntauudistuksen kaatumisesta huolimatta rationaalisen lääkehoidon toteutumista on edistettävä niin kansallisella kuin alueellisella tasolla. Tiekartassa on esitetty hyviä kehittämiskokonaisuuksia, joilla edistetään väestön työ- ja toimintakyvyn säilymistä, hillitään lääkekustannuksia ja lääkkeen määrääminen saadaan kohdennettua tarkoituksenmukaisiin ja vaikuttaviin hoitoihin.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
        Uppdaterad:
        25.3.2019
        • Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema virkamiesmuistio käsittelee laajasti lääkehuollon kokonaisuutta ja sen muutostarpeita. Muistio luo kokonaiskuvan tilanteesta ja kuvaa hyvin sitä, miten erilaiset lääkehuollon elementit linkittyvät yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Lääkehuollon järjestelmissä ja toimintatavoissa on paljon kehitettävää ja lisäksi yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset pakottavat meidät tekemään muutoksia järjestelmäämme. Parhaat ratkaisut on löydettävissä hahmottamalla ratkaisujen taustaksi riittävän suuria kokonaisuuksia sen sijaan, että paikattaisiin järjestelmän puutteita toistuvasti tekemällä yksittäisiä laki- tai muita muutoksia. SOSTE kiittää mahdollisuudesta lausua muistion sisällöistä ja ministeriön tavasta ottaa toimijoita laajasti mukaan muistioon liittyvissä työpajoissa. SOSTE toivoo saman eri toimijoita osallistavan linjan jatkuvan muissakin muistion pohjalta käynnistyvissä työryhmissä ja kehittämisprosesseissa.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Vaikka lausuntopyyntö on osin vanhentunut, koska maakuntia ei ehkä tulekaan, niin Suomen Syöpäpotilaat ry (SSP) haluaa jättää tiedoksi seuraavat asiat liittyen lääkehoitoon (ja lääkejakeluun) liittyvistä muutostarpeista.
      • Huomionne liittyen maakuntien rahoitusvastuuseen avoterveydenhuollon lääkehoidosta. Kysymystä tarkennettu 18.3.2019 seuraavasti: Huomionne liittyen mahdolliseen lääkehoidon rahoituksen muutokseen* tulevaisuudessa?
        * valtion rahoitusosuuden avohuollon lääkehoidosta siirto vahvemmille järjestäjälle lääkekorvausmenon osittaiseen rahoittamiseen
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Valtion rahoitusosuuden siirto maakunnille olisi tarkoituksenmukaista rationaalisen lääkehoidon edistämiseksi. Avohuollon lääkkeiden kustannusvastuun siirtäminen maakunnille lisäisi lääkäreiden kustannustietoisuutta ja lääkkeenmääräämisen ohjausmahdollisuuksia. Kustannusvastuun siirtäminen Kelalta maakunnille loisi taloudellisen kannusteen määrätä enemmän esimerkiksi biosimilaareja, sillä biosimilaarien tehokas hyödyntäminen mahdollistaisi säästetyn resurssin hyödyntämisen uusien lääkkeiden käyttöönotossa. Kustannuksista kokonaisvastuun kantava maakunta voisi huomioida hoitolinjauksissaan myös muut kuin itse lääkkeestä aiheutuvat kulut. Lääkekorvausmenot kasvoivat vuonna 2018 5,3 % (73 miljoonaa euroa). Muistiossa esitetyt Kelan ennusteet lääkekorvausmenojen kasvusta ovat tarpeettoman optimistisia, vaikka rinnakkaislääkkeiden ja biosimilaarien hyödyntämisessä päästäisiin paremmalle tasolle. Tällä hetkellä Suomi hukkaa satoja miljoonia euroja vuodessa alkuperäislääkkeisiin, joiden patenttisuoja on päättynyt ja uusiin lääkevalmisteisiin, jotka eivät tuo riittävää kliinistä lisäarvoa suhteessa jo patenttisuojansa menettäneisiin lääkkeisiin. Muistiossa on tunnistettu tilanne, mutta siihen ei ole esitetty riittävästi konkreettisia toimenpiteitä. Lääkekorvausmenojen kasvu tulee uudista lääkehoidoista, joiden hintaan emme voi juurikaan vaikuttaa Suomessa. Uudet lääkehoidot ovat jälleen edellisiä merkittävästi kalliimpia ja jatkossa joudutaan tekemään yhä enemmän priorisointeja tai korvausmenot jatkavat kasvuaan. Arvio lääkekorvausmenojen kasvusta 2030-luvulla on parhaimmillaankin arvaus, joten kasvuprosentti tulisi suhteuttaa lääkehoitojen muualla terveydenhuollossa tuomiin säästöihin. Muistion mukaan ”maakuntien mahdollisuudet ohjata lääkkeenmääräämistä kohdentuvat ensisijaisesti maakunnan järjestämään terveydenhuoltoon”. Koska Kelan toimeenpanema valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä on tarkoitus säilyttää myös jatkossa, voidaan määritellä, että korvausoikeuden saamiseksi tiettyjen kriteerien tulee täyttyä lääkkeenmäärääjän toimipaikasta riippumatta. Olisi myös mahdollista edellyttää, että kalliit pitkäaikaissairauksien lääkehoidot tulisi aloittaa maakunnan järjestämän tai hyväksymän terveydenhuollon piirissä. Tällä hetkellä ohjausta ei tapahdu lainkaan, joten tilanne muuttuisi joka tapauksessa merkittävästi paremmaksi. Rahoitusvastuun siirtäminen maakunnille johtaisi vahvempaan rationaalisen lääkkeenmääräämisen ohjaamiseen ja tämä tulisi todeta selvästi myös luetelluissa ehdotuksissa. Kansallisen ohjauksen vahvistaminen tulisi aloittaa heti, koska Kela toimii jatkossakin lääkekorvausjärjestelmän toimeenpanijana ja vastaa mm. ereseptistä.
      • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Lääkehoidon rahoitus tarvitsee rakenteellisia muutoksia. Lääkehoidon rahoituksen jakautuminen avo- ja sairaalalääkkeiden osalta mahdollistaa tällä hetkellä rahoitusvastuun siirtämisen toiselle toimijalle. Tämä mahdollisuus tulisi poistaa ja varmistaa täten alueellisen tasa-arvon toteutuminen lääkehoitojen osalta sekä parempi ohjaus lääkehoidon kustannuksiin. Rahoitusmallin muutosten lisäksi lääkehoidon ja muun hoidon kustannusten arvioinnin tulisi tapahtua yhtenä kokonaisuutena. Lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon kustannusten ja vaikuttavuuden arvioinnin tulisi tapahtua rinnakkain, jotta toimijat ohjaisivat potilaiden hoitoa parhaiten vaikuttavalla tavalla. Nykyinen ohjauksen näkökulmasta pirstaloitunut malli ei tätä tue. Lääkehoidon kustannuksiin on kohdistunut viime vuosina useita leikkauksia; nämä ovat kohdistuneet sekä alan toimijoihin että potilaiden omavastuuosuuksiin. Mikäli lääkehoitoa ja lääkkeettömiä hoitoja arvioitaisiin rinnakkain ja ohjauksesta vastaavalla taholla olisi selkeämpi kokonaisvastuu kustannuksista, tämän voi olettaa vaikuttavan kustannusten kannalta suotuisasti. Samalla lääkehoitojen arvo ja vaikuttavuus tulisi arvioitua oikeassa viitekehyksessä ja lyhytnäköiset leikkaukset vain lääkehoitoon liittyen eivät jatkuisi.
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • a. maakuntien rahoitusvastuuseen avoterveydenhuollon lääkehoidosta Lääkkeiden rahoitus Muistion tavoite lääkehoidon ohjaus- ja rahoitusjärjestelmien kehittämisestä kokonaisuutena on kannatettava. Rahoituksen ja ohjauksen tulee mahdollistaa potilaalle tarkoituksenmukainen ja vaikuttava hoito. Kokonaisuuden tulee tukea lääkehoitoja, rokotteita ja niihin liittyviä palveluita, jotka edistävät väestön työ- ja toimintakyvyn säilyttämistä. Terveydenhuollon toimintamallien tulee painottaa terveyttä edistävää ja vaikuttavaa avohoitoa (mm. hoitoprosessit ja -ketjut). Jatkossa on tärkeää taata, että kansalaisten yhdenvertainen lääkehoito toteutuu ja lääkehoitoa saa lääketieteelliseen näytön ja vaikuttavuuden perusteella, ei maksajatahon eli rahoituskanavan mukaan. Nykyinen kaksikanavainen rahoitus vaikeuttaa järjestelmän kokonaisuuden seurantaa ja johtaa helposti osaoptimointiin eli kustannusten siirtoon toisen rahoittajatahon maksettavaksi. Lisäksi se monimutkaistaa uusien lääkehoitojen aloittamista ja toteuttamista. Tästä esimerkkinä yhdistelmähoidot, joissa toinen valmiste kuuluu sairaalakanavaan ja toinen apteekkikanavaan. Uudistuva lääkehoito vaikuttaa hoitokäytäntöihin, se mahdollistaa esimerkiksi hoitojen siirtymisen yhä enemmän avohoitoon. Toisaalta kaksikanavainen rahoitus mahdollistaa yhdenvertaisen valtakunnallisen lääkekorvausjärjestelmän, jossa päätöksenteko ei pirstoudu eri alueille, eikä julkisen ja yksityisen sektorin määräämien lääkkeiden korvattavuus hajaannu erilleen ja potilaat ovat yhdenvertaisessa asemassa asuinkunnasta riippumatta. Tehokas sairaalalääkkeiden kilpailutus tuottaa toisaalta alueellisia tarpeita vastaavan lääkevalikoiman. Lääkkeiden rahoituksen tulee olla riittävä ja rahoitusmallien joustavia niin, että ne mahdollistavat tiedolla johtamiseen perustuvan arvoperusteisen terveydenhuollon kehityksen. Rahoituksen tulee edistää potilaiden hoidon laatua ja optimaalisia hoitopolkuja. Lisäksi sen tulee mahdollistaa vaikuttavuuteen perustuvat innovatiiviset sopimusmenettelyt. Lääkehoidolla on mahdollista saavuttaa säästöjä muissa sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa, minkä vuoksi lääkekorvausmenojen osuutta ei tule sitoa yksittäisiin prosentteihin. Tarvittaessa tulee olla valmiutta kasvattaa osuutta, jos esimerkiksi lääkehoidon avulla saavutetaan säästöjä muissa kustannuselementeissä. Sairausvakuutuksen lääkekorvausmenojen suhde sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenoihin ei voi olla sidottu sille 14-15 %:n tasolle, jolle se on vuosien saatossa asettunut. Jos yhteiskunnan lääkkeisiin käyttämä raha vähenee, se johtaa erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun. Avoterveydenhuollon lääkkeiden alueellinen rahoitus Avoterveydenhuollon lääkehoidon alueellistamiseen saattaa liittyä uuden hallintoportaan syntymisen myötä riskejä eriarvoisuuden lisääntymisestä, arvioinnin ja käytäntöjen pirstoutumisesta sekä resurssien epätarkoituksenmukaisesta allokoinnista. Koska uuden SOTE-mallin rahoitus on tässä vaiheessa vielä täysin auki ja riippuu seuraavan hallituksen ratkaisuista, mitään todellisia arvioita sen vaikutuksista avoterveydenhuollon lääkkeiden rahoitukseen on tässä vaiheessa mahdotonta tehdä. Kannatamme avohoidon lääkehoidon rahoituksen uudistamisessa vakuutettujen maksuosuuden säilyttämistä, jos valtion nykyisen osuuden vastuuta siirrettäisiinkin alueille. Vakuutettujen omavastuu mahdollistaa sen, että korvauksia voitaisiin jatkossakin maksaa samoin perustein julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa, työterveyshuollossa, yksityisessä terveydenhuollossa jne. määrätyistä lääkkeistä.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Kansaneläkelaitos pitää kannatettavana sitä, että rahoitusvastuuta lääkekustannuksista siirtyy alueelliselle toimijalle, jolla on kannuste ottaa huomioon sekä lääkehoidon kustannukset että sen oman toiminnan vaikutukset julkiselle taloudelle. Tällä voisi olla vaikutusta osaoptimoinnin vähentämiseen. Aluetasolla oleva lääkkeen määräämisen ohjaus ja budjetointi olisi lähempänä lääkkeen määrääjiä, mikä auttaisi näkemään paremmin erilaisten hoitovalintojen vaikutukset. Kansaneläkelaitos yhtyy muistiossa esitettyyn näkemykseen siitä, että lääkehoidon rahoittamistarvetta toimeentulotuen kautta on syytä selvittää tarkemmin. Toimeentulotuella taataan, että pienituloisuus ei ole este asiakkaalle tarpeellisten lääkkeiden hankkimiselle. Perustoimeentulotuki ei kuitenkaan saisi muodostaa ehdoiltaan sairausvakuutuslain periaatteista merkittävästi poikkeavaa järjestelmää. Myös tältä osin on varmistettava, että rahoitus ohjautuu kustannusvaikuttavaksi osoitettuun hyvän hoitokäytännön mukaiseen hoitoon sekä kohdentuu kansalaisten tarpeisiin nähden tasapuolisesti. Lääkehoidon kustannusvaikuttavuutta tulisi voida arvioida myös toimeentulotuen toimeenpanossa. Arvioinnin ei tulisi kohdistua ainoastaan mahdolliseen terveyshyötyyn tai asiakkaan kokemukseen lääkkeen vaikutuksista. Kansaneläkelaitos pitää välttämättömänä sitä, että apteekkitaloutta tarkastellaan kokonaisuutena. Lisäksi Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä sen selvittämistä, miten apteekkien toteuttamat terveyspalvelut voisivat tukea rationaalisen lääkehoidon onnistumista. Kansaneläkelaitos kiinnittää huomiota siihen, että apteekin katteen siirtäminen toimitusmaksuun lisäisi pienissä erissä lääkkeensä ostavien kustannuksia ja kannustaisi ostamaan mahdollisimman suuria lääke-eriä, mikä ei ole välttämättä rationaalisen lääkekäytön periaatteiden mukaista. Rationaalista lääkekäyttöä olisi monissa tilanteissa ostaa lääkkeet pienissä erissä, ja tähän voitaisiin kannustaa viikkokohtaisen omavastuun käyttöönotolla tai poikkeavan lääkekohtaisen omavastuun käytön laajentamisella. Tällöin asiakkaan maksamat omavastuut eivät olisi riippuvaisia siitä, kuinka suuren lääke-erän hän ostaa kerrallaan. Lisäksi viikkokohtainen omavastuu auttaisi reaaliaikaisen suorakorvausmenettelyn toteuttamisessa. Pienempiin lääketoimitusmääriin suhteutettu omavastuu edellyttäisi sitä, että markkinoilla on pieniä pakkauskokoja, jotka ovat korvattavia. Tällä voisi olla vaikutuksia lääkemarkkinoihin ja kustannuksiin, joten asia vaatisi tarkempaa selvittämistä. Lisäksi olisi arvioitava, olisiko apteekin toimitusmaksu jyvitettävä vastaavasti. Muistiossa on todettu, että euromääräisesti tarkasteltuna apteekin myyntikate kalliissa lääkkeissä on kohtuuton. Kansaneläkelaitos katsoo, että erityisesti kalliiden lääkkeiden, harvinaislääkkeiden, erityisluvallisten lääkkeiden ja lääkkeellisen hapen jakelujärjestelmää tulisi pohtia. Esimerkiksi kilpailutusten avulla nämä pienen käyttäjäkunnan lääkkeet voitaisiin saada hankittua edullisemmin, osaoptimoinnin riski pienenisi ja säädösmuutoksien kautta ne voitaisiin sisällyttää korvausjärjestelmään. Lääkkeiden kustannusvaikuttavuus tulisi kuitenkin edelleen arvioida kansallisesti tai keskitetysti. Muistiossa todetaan, että voisi olla tarpeen arvioida, tulisiko korvattavista lääkkeistä maksaa arvonlisäveroa. Kansaneläkelaitos kannattaa tällaisen arvioinnin tekemistä.
      • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Uudistus tarvitaan, vaikka tuleva terveydenhuollon reformi perustuisi muunlaisiin alueellisiin rakenteisiin kuin maakuntiin. Jatkovalmistelussa on kuitenkin edelleen syytä käsitellä kansallisen ja alueellisen ohjauksen roolia. Tarkastelu tulee tehdä rinnastaen se terveyspalvelujärjestelmää koskevaan ohjaukseen. Samoin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on arvioitava, koska erityisesti lääkejakelussa nykyiset valmiudet ovat jääneet puolitiehen etenkin lääkkeen käyttäjän näkökulmasta katsottuna. Lääketoimialan kustannusvaikuttavuus on myös tärkeää koko lääkkeen elinkaaritarkastelussa.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • THL kannattaa virkamiesmuistion ehdotusta lääkehoidon rahoitusvastuun siirtämisestä vahvemmille sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille. Jatkossa tarvitaan nykyistä isommat järjestäjätahot, ja rahoitusvastuuta myös avoterveydenhuollon lääkkeistä tulee siirtää järjestäjille. Näin voidaan pienentää nykyjärjestelmään sisältyvää rahoituksen monikanavaisuudesta aiheutuvaa ns. osaoptimoinnin riskiä. Lääkehoidon rahoituksen tulee olla järjestäjille jaettavaa yleiskatteellista tarveperusteista rahoitusta, jolloin järjestäjälle tulee toivotunlaiset kannustimet hoitokokonaisuuksien (lääkkeet sekä lääkkeetön hoito) järkevään ja kustannusvaikuttavaan suunnitteluun. Tämä edellyttää selvitystyötä mm. siitä, millaisia tarvetekijöitä ja -kertoimia rahoituksen jakamisessa tulisi soveltaa, sekä arviointeja siitä, millaisia vaikutuksia näillä olisi järjestäjien rahoituspohjaan. THL ehdottaa, että tätä täydentäen tulee aloittaa selvitys- ja tutkimustyö myös vaihtoehdosta, jossa palveluiden tuottajilla on vastuu lääkkeiden rahoituksesta. Palvelujärjestelmän yksityiskohdista riippuen pelkkä rahoitusvastuun siirto järjestäjille ei välttämättä ole riittävä osaoptimoinnin ongelmien pienentämiseen, erityisesti tilanteessa, jossa tuottaja voi edelleen suunnitella palveluiden antamista asiakkaille siten, että lääkehoidon kustannukset jäävät järjestäjän maksettavaksi.
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Rajallinen lääkehoitobudjetti pakottaa jatkossa yhä voimakkaammin keskittymään kustannusvaikuttaviin lääkehoitoihin. Tällöin on mahdollista saada myös uusia hoitovaihtoehtoja potilaiden käyttöön. Lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvioinnin tulisi olla yhdenvertaisuuden vuoksi kansallista. Luonteva taho, jolle hoitojen arviointi tulisi keskittää olisi lääkevirasto. Tämä varmistaisi tasa-arvoisen hoidon potilaille koko maassa ja yhdistäisi vähäiset arvioon käytettävät voimavarat kuten professori Heikki Ruskoaho on raportissaan lääkkeiden korvausjärjestelmän uudistamisesta todennut. Tällä hetkellä arviointeja tekevät Fimea, Palko, FinCCHTA, Kela, Hila ja THL. Lääkevirasto voisi pohtia myös muita lääkkeisiin liittyviä asioita kuten mahdollinen lääkkeiden käyttöaiheen ulkopuolella tapahtuvaa käyttöä (nk. off-label käyttö) sekä ennen myyntiluvan mukaista käyttöä (early access program), jotta vaikeasti sairaat potilaat hyötyisivät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa uusista hoidoista. Tämä tukisi myös Suomen houkuttelevuutta kliinisten tutkimuksien tutkimusmaana. Rahoituksen muutoksessa on huomioitava, että rahoitus ei ole yksin ”maakuntien”/alueiden vastuulla, vaan valtiolla on oltava mahdollisuus osallistua. Mikäli rahoitus toimisi ainoastaan maakuntien kautta, voisi se johtaa jälleen osaoptimointiin, jolloin esimerkiksi potilasta yritettäisiin siirtää Kelan toimeentulotuen piiriin. Sama riski on olemassa myös, jos rahoitus ajatellaan olevan rajallinen yhtä asukasta kohden. Samalla on arvioitava, miten maakunta/alue pystyy aikaisemmin kuvatulla tavalla ohjaamaan yksityisen terveydenhuollon lääkemääräyksiä. ”Maakunnan”/alueen yksi ohjauskeino on lääkehoitojen arvioinnit, joilla pystytään saamaan säästöjä aikaiseksi ja potilaiden lääkityslistoja ajantasaiseksi.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Rahoitusvastuussa tulee huomioida alueellinen tasa-arvoisuus sekä lääkkeiden käyttäjien tasavertaisuus. Kansalainen ei juurikaan voi valita, mihin sairauteen hän sairastuu ja mitä lääkkeitä hän sairauteensa tarvitsee. Eettisesti ei ole oikein, että potilas joutuu maksamaan esimerkiksi harvinaisen sairauden lääkkeestä huomattavasti kalliimman hinnan kuin yleisempään sairauteen sairastunut. Tämä asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan. Alueellisesti tämä asettaa myös haasteita kustannusten ennakointiin. Tämän takia yllättävien lääkemenojen ei pitäisi olla kunnallisen, maakunnallisen eikä alueellisen päätöksentekovastuun piirissä. Nyt julkisen terveydenhuollon lääkkeiden rahoitusvastuu on kunnilla. Valtion tai kuntaa ja kuntayhtymiä suuremman tahon tulisi ottaa päävastuu rahoituksesta, jotta alueelliset ja yksilölliset epätasa-arvoisuudet saadaan minimoitua. Poliittinen päätöksen teko ei aina aja potilaan etua. Valtion rahoitusosuuden korottaminen lisäisi myös kansallista ohjausvastuuta.
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Apteekkariliitto kannattaa ehdottomasti muistion linjausta valtakunnallisen lääkekorvausjärjestelmän ja kansallisten korvattavuuspäätösten säilyttämisestä. Lääkehoidon kustannusten osittainen siirtäminen alueellisten hallintorakenteiden rahoitusvastuulle voisi periaatteessa vastata kaksikanavarahoituksen haasteisiin. Lääkkeet ovat käytetyin hoitomuoto ja lääkekustannukset ovat osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Onnistunut lääkehoito vähentää usein palvelutarvetta muualla terveydenhuollossa, minkä tulisi toimia motivaationa rahoittajille rationaalisen lääkehoidon ohjaamisessa. Rahoitusvastuun siirto vaatii kuitenkin tiukkaa kansallista ohjausta ja laajaa tietopohjaa alueellisen ohjauksen tueksi. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, että lääkkeen käyttäjä saa hänelle kuuluvan lääkekorvauksen ja kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti. Rahoitusvastuuta ei voi siirtää aluetasolle ilman perusteellisia vaikutusarvioita ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen varmistamista. Lääkekorvausjärjestelmän tietojärjestelmien tulee jatkossakin olla kansallisesti hallinnoitu, ja Kelan ylläpitämät järjestelmät toimivat tässä tarkoituksessa kokonaisuutena hyvin.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Ehdotus maakuntien rahoitusvastuun lisäämisestä oli sidottu sosiaali- ja terveysuudistukseen. KKV:n näkemyksen mukaan ehdotusta on hyvä pitää esillä jatkovalmistelussa uudistuksen kaatumisen jälkeenkin. Rahoitusvastuun siirto ainakin osittain avoterveydenhuollon lääkehoidoista samalla taholle, joka vastaa myös sairaalapuolen lääkekustannuksista, on lähtökohtaisesti kannatettavaa. Rahoitusvastuun siirto yhdelle taholle vähentää kannusteita osittaisoptimointiin eli kustannusten siirtämiseen toisen tahon maksettavaksi. Rahoitusvastuun keskittäminen tarjoaa myös mahdollisuuden lääkkeiden käyttöönottoon siten, että lääkehoidon vaikuttavuus ja sen kustannukset voidaan arvioida yhdessä. Vahvemmalle järjestäjälle syntyisi myös vahvempi kannustin ohjata lääkäreiden lääkkeenmääräämistä edullisempiin valmisteisiin, koska se kantaa osin vastuun myös avohoidon lääkehoidosta syntyvistä kustannuksista. Tahon kannattaa esimerkiksi hyödyntää kertynyttä tietoa lääkehoitojen ohjaamisessa. Lääkäreiden ohjaaminen kustannustehokkaaseen hoitoon voi myös luoda lääkeyrityksille vahvemman kannusteen kilpailla hinnalla.
      • Orion Pharma, Maksimainen Janne
        Uppdaterad:
        29.3.2019
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Monikanavarahoituksen keskittäminen selkeyttäisi lääkehoidon kokonaiskustannuksia ja hillitsisi osaoptimointia. Rahoitusjärjestelmän muutoksessa tulee kuitenkin huomioida riski, että julkiseen palveluvalikoimaan tyytymättömät potilaat hakevat lääkemääräykset palveluvalikoimaan sitoutumattomalta toimijalta. Yksityisten toimijoiden sitoutuminen lääkekustannusten hillintään on julkista puolta epätodennäköisempää, joten kokonaisuus tulee olla selkeästi koordinoitu ja valvottu.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • -
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Virkamiesmuistiossa arvioidaan toimenpiteitä, joita tarvitaan rationaalisen lääkehoidon toteutumiseksi. Sen yhteydessä ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän yhtäaikainen kehittäminen nostetaan vahvasti esille. Tässä yhteydessä asiaa tulisi peilata pelkän rationaalisen lääkehoidon toteutumista laajemmin potilaan rationaalisen hoidon toteutumiseen sekä ohjausjärjestelmän, rahoituksen että myös omistamisjärjestelyjen osalta. Jos ja kun lääkejakelu epäilemättä on osa terveydenhuoltoa, niin malli on haettava terveydenhuollosta. Muistiossa esitetyt lähtökohdat ova relevantit: Apteekkitoimintaa on tarkasteltava osana terveydenhuoltoa, lääkkeiden saatavuus on turvattava ja lääkkeiden vähittäisjakelun laatuvaatimuksia on vahvistettava. Lisäksi lääkkeiden käyttäjän aseman turvaaminen edellyttää hintasääntelyä, mikä antaa jatkossakin raamit kilpailulle. Muistiossa todetaan, että apteekkitalouden uudistaminen johtaa tarpeeseen tarkastella apteekkijärjestelmää kokonaisuutena. Vastaava kytkös näkyy muistiossa monessa kohdassa. Apteekkijärjestelmän kokonaisuudistus onkin Suomessa ollut kiistatta jo pitkään tarpeellinen. Muistioon sisällytetyssä tiekartassa on hahmoteltu suuri joukko toimenpiteitä vuosille 2019–2031. Laadittu tiekartta ei saa kuitenkaan estää uudistuksen nopeaa käynnistämistä. Hallittu kokonaisuudistus voidaan toteuttaa vaiheittain. Seuraavan hallituksen tulisi priorisoida lääkeasioiden kärkihankkeeksi nykyisen Apteekkiuudistuksen nimellä kulkevan harjoituksen ja sen perusperiaatteiden kokonaisuudistus. Vastuullisinta on valita esitetyistä vaihtoehdoista kokonaisuudistuksen toteuttaminen ja viedä se johdonmukaisesti läpi riittävin panostuksin. Tarvitsemme sitovia poliittisia päätöksiä uudistusten käynnistämisestä ja vaiheistuksesta. Tähän virkamiesmuistio ei oikein anna toimivia askelmerkkejä.
      • Päivittäistavarakauppa ry
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Linjausehdotuksia ja tiekartta Virkamiesmuistiossa arvioidaan niitä toimenpiteitä, joita tarvitaan rationaalisen lääkehoidon toteutumiseksi. Tässä ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän yhtäaikainen kehittäminen nostetaan erityisesti esille. Tässäkin olisi tarkoituksenmukaista peilata rationaalisen lääkehoidon toteutumista laajemmin potilaan rationaalisen hoidon toteutumiseen sekä ohjausjärjestelmän, rahoituksen että myös omistamisjärjestelyjen osalta. Jos lääkejakelu on osa terveydenhuoltoa, niin malli on haettava terveydenhuollosta. Muistiossa esitetyitä lähtökohdista ei tarvitse luopua: Apteekkitoimintaa on tarkasteltava osana terveydenhuoltoa, lääkkeiden saatavuus on turvattava ja lääkkeiden vähittäisjakelun laatuvaatimuksia on vahvistettava. Lisäksi lääkkeiden käyttäjän aseman turvaaminen edellyttää hintasääntelyä, mikä antaa jatkossakin raamit kilpailulle. Muistiossa sanotaan, että apteekkitalouden uudistaminen johtaa tarpeeseen tarkastella apteekkijärjestelmää kokonaisuutena. Tämän kaltainen kytkös näkyy muistiossa useassa eri kohdassa. Apteekkijärjestelmän kokonaisuudistus onkin Suomessa ollut kiistatta jo pitkään tarpeellinen. Muistioon sisällytetyssä tiekartassa on hahmoteltu toimenpiteitä vuosille 2019–2031. Mukana on suuri joukko tärkeitä ja selvitettäviä asioita. Tämä tiekartta ei kuitenkaan saa estää uudistuksen nopeaa käynnistämistä. Hallittu kokonaisuudistus voidaan toteuttaa vaiheittain. Apteekkiuudistuksen kokonaisuudistus tulee priorisoida seuraavan hallituksen lääkeasioiden kärkihankkeeksi. Realistista ja vastuullista on valita esitetyistä vaihtoehdoista kokonaisuudistuksen toteuttamispolku ja panostaa johdonmukaisesti sen läpiviemiseen. Tarvitsemme poliittisesti sitovia päätöksiä uudistusten käynnistämisestä ja vaiheistuksesta. Tähän virkamiesmuistion tiekartta ei anna kovin paljon eväitä.
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Itä-Suomen yliopisto kannattaa ehdotusta, jonka mukaan valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä säilytetään avohuollon lääkkeissä myös tulevaisuudessa. Kannatettava on myös ehdotus, jonka mukaan kaikissa terveyspalveluissa tehdyt lääkemääräykset ovat korvattavia samoin periaattein. Lääkekorvausjärjestelmän tulisi taata potilaalle hänen tarvitsemansa, sairauden hoitoon määrätyt lääkkeet riippumatta potilaan asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta. Lisäksi lääkekorvausjärjestelmän tulisi edistää järkevää lääkkeen määräämistä sekä väestön turvallisen, vaikuttavan ja taloudellisen lääkehoidon toteuttamista. Korvausjärjestelmän tulisi olla sellainen, että vakuutettu ymmärtää sen perusteet. Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on liian monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Alun perin 1960-luvulla luotuun lääkekorvausjärjestelmään on tehty useita muutoksia, joita ovat ohjanneet säästöpaineet. Nykyistä lääkekorvausjärjestelmää tulisi arvioida osana sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. Arvioinnissa tulisi erityisesti pohtia korvausjärjestelmän lääkkeiden käyttöä ohjaavaa vaikutusta. Lisäksi tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan nykyistä korvausjärjestelmää siten, että kansalaiset ymmärtäisivät sen perusteet. Raportissa esitetään, että lääkekorvausten valtion rahoitusosuus siirretään maakuntien rahoitusvastuulle. Itä-Suomen yliopisto kannattaa rahoitusvastuun siirtämisen vaikutusten jatkoselvittelyä. Ehdotus on linjassa lääkehoidon alueellisen ohjauksen muodostamisen (8.3) kanssa.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Ehdotus on kannatettava. Uudistus tarvitaan vaikka tuleva terveydenhuollon reformi perustuisi muunlaisiin alueellisiin rakenteisiin kuin maakuntiin.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Lääkkeen määrääjän kustannustietoisuutta on lisättävä taloudellisen lääkkeen määräämiseen. Lääkevalmisteen vaihtaminen apteekeissa aina edullisimpaan vaihtoon on oltava paremmin ohjattua ja seurattua. Osa lääkkeiden käyttäjistä ei vaihda määrättyä lääkettä apteekin suosituksista huolimatta, koska eivät ymmärrä edullisemman lääkkeen olevan hoidollisesti yhtä tehokas. Potilastietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitettävä niin, että lääkkeen määrääjällä on käytössä rationaalista lääkehoitoa ohjaavat ja tukevat työvälineet, sekä ajantasainen lääkitystieto. Kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on oltava oikeus ja mahdollisuus päivittää lääkitystiedot. Kotihoidossa ja hoivakodeissa suurin yksittäinen lääkehoitoa toteuttava ammattiryhmä on lähihoitajat. Heillä on oltava esteetön pääsy potilastietojärjestelmiin ja lääkitystietojen muuttamiseen. Kustannustehokkaiden lääkkeiden kuten biosimilaarien tehokkaampaa käyttöönottoa ja hintakilpailua on edistettävä. Seuraavilla hallituskausilla mahdollisesti toteutuva monikanavainen rahoituksen muuttuminen yksinkertaisemmaksi selkeyttää rahoituspohjaa ja mahdollistaa avoterveydenhuollon ja laitoshoidon lääkehoidon yhdenmukaistuminen. Sosiaali- ja terveysministeriön hiljattain tiedottama Kansallisen lääkekehityskeskuksen perustamisvalmistelun etenemispäätös edistää terveysalan kasvustrategian tavoitteita ja koituu potilaiden hyödyksi.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
        Uppdaterad:
        25.3.2019
        • SOSTE kannatti lääkkeiden rahoitusvastuun siirtämistä maakunnan vastuulle sote-uudistusta valmisteltaessa. Rahoitusvastuun siirtämisessä isomman järjestäjän vastuulle on tunnistettavissa paljon potentiaalisia hyötyjä. Valmistellun sote-mallin kaatuminen jättää tällä hetkellä avoimeksi tulevaisuuden suuntaviivat. Asiantuntijoiden joukossa vallitsee kohtalaisen laaja yksimielisyys siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamistyötä pitää jatkaa ja että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu tulee siirtää riittävän isoille, nykyistä selvästi suuremmille alueille. Lääkehoidon rahoituksen näkökulmasta kuntapohja on liian heikko ja haavoittuva. Myös joillakin sote-uudistuksessa kaavailtujen maakuntien kokoisilla alueilla saattaa olla vaikeuksia selvitä erityisen kalliiden lääkkeiden kustannuksista. Lääkkeiden kehittyessä ja hoitojen ollessa yhä yksilöllisempiä voivat lääkekustannukset tulevaisuudessa olla huomattavan suuria yksittäisten potilaiden tai tiettyjen harvinaissairauksien ja lääkevalmisteiden kohdalla. Monet lääkehoidot, esimerkiksi syövän hoidossa, ovat siirtymässä sairaalasta avohoidon puolelle. Tämä kasvattaa avohuollon terveydenhoitomenoja. Vaikka panostettaisiin ohjaukseen, välttämättä huolellisestikaan mietityt keinot kustannusten alueellisessa hallinnassa eivät riitä. Jotta potilaan yksilöllisen tarpeen mukaiset hoidot voidaan järjestää tulevaisuudessakin, se saattaa edellyttää kansallista rahoitusta. Toinen vaihtoehto ovat jonkinlaiset useamman suuren toimijan tai alueen yhdessä muodostamat kustannusten jakamisen tukirakenteet. Hoitojen siirtyminen avoterveydenhuollon puolelle kasvattaa myös potilaan maksutaakkaa lääkekustannuksista vuosittaisen maksukaton saavuttamiseen asti. Potilaan maksettavaksi tulevien terveydenhoitokustannusten kohtuullistaminen on yksi pikaista ratkaisua vaativa kysymys. Muutoksia nykyiseen järjestelmään kannattaa mallintaa, pilotoida ja arvioida huolella ennen pysyvien ratkaisujen tekemistä. Tämä koskee muutakin kuin rahoituskysymyksiä.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Avohoidon lääkkeiden rahoitusvastuun tulisi olla kansallista. Ns. kalliiden lääkkeiden ja harvinaisten lääkkeiden osalta maakunnat tai mitkä tahansa pienet hankintayksiköt eivät ole järkevä ratkaisu. (Myös ns. sairaalalääkkeiden osalta on turvattava kalliiden lääkkeiden tasavertainen käyttö koko maassa. Hintarajaa on vaikea asettaa, mutta joku järjestelmä tulee olla.) Ennemminkin tulisi tehdä niin, että myös osa sairaalalääkkeistä olisi kansallisessa rahoitusvastuussa eikä suinkaan siirtää lisää lääkkeitä pienten yksiköiden vastuulle.
      • Huomionne liittyen kansallisen ohjauksen vahvistamiseen

      • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Lainsäädännöllä tulee varmistaa, että kaikissa terveyspalveluissa tehdyt lääkemääräukset ovat korvattavia samoin periaattein ja kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta asuinpaikasta. Jokaisella lääkkeitä tarvitsevalla kansalaisella tulee olla varaa hankkia niitä taloudellisesta asemastaan riippumatta. Valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä tulee säilyttää ja Kela tulee jatkossakin toimia kansallisena lääkekorvausjärjestelmän toimeenpanijana.
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Pidämme kannatettavana, että arviointitoimintaa ja sen laatua ja osaamista kehitettäisiin resursseja ja yhteistyötä vahvistamalla sekä yhdenmukaistamalla sairaalalääkkeiden ja avohoidon lääkkeiden arvioinnin periaatteita. Näiden ohella keskeinen osa kansallista ohjausta tulisi olla lääkehoitojen kustannusvaikuttavuuteen perustuvat ensilinjan hoitosuositukset, joiden noudattamista tietojärjestelmät tukisivat. Ehdotuksessa tulisi suoraan todeta, että tavoitteena on järkevän lääkkeiden käytön ja kustannusten hallinnan lisäksi järkevä lääkkeiden määrääminen, koska se on todellinen avainkysymys. Suomessa lääkkeenmääräämistä ohjataan kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen vähän.
      • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Tavoitteena tulee olla kansalaisille yhdenvertainen lääkehoito. Lääkkeiden käyttöönoton ja määräämisen tulee olla riippumaton aluellisista eroista ja tästä syystä ohjauksen tulee olla kansallista, ja perustua hoidon vaikuttavuuteen. Avo- ja sairaalalääkkeiden arviointeja tulee yhdenmukaistaa. Lisäksi tulisi arvioida missä arviointi kansallisella tasolla parhaiten toteutuu. Arvioinnin jakautuminen usealle eri toimijalle ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Lisäksi kansallisella taoslla tulisi vahvistaa ohjausta jo lääkkeen määräämisessä (lääkärit), jotta edelläkuvattu yhdenvertainen ja kustannusvaikuttava lääkehoito toteutuisi ja olisi myös yhteiskunnallisesti kustannustehokasta.
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • b. kansallisen ohjauksen vahvistamiseen Päätöksenteosta käyttöönottoon HTA-arviointi on kytkettävä niin kansalliseen kuin alueelliseenkin päätöksentekoon nykyistä vahvemmin. Arvioinnin ja päätöksenteon tulee olla ennakoitavaa ja nopeampaa, jotta potilaille voidaan varmistaa mahdollisimman nopea pääsy uusimpien ja vaikuttavimpien hoitojen piiriin. Tarvitsemme kansallisen näkemyksen arvioinnin merkityksestä sekä keinoista, joilla se tehokkaasti toteutetaan. Lisäksi innovatiivisia päätöksentekomenettelyitä tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Tarvitsemme jatkossakin joustavuutta kehittää päätöksenteon menettelyitä, joilla varmistetaan uusien lääkkeiden ja rokotteiden nopeampi saatavuus suomalaisille. Palkon prosessia tulee kehittää nopeammaksi ja ennustettavammaksi. Nykyiset viiveet Palkon prosessissa eivät nykyisellään palvele sairaanhoitopiirejä lääkkeen käyttöönottoa koskevassa päätöksenteossa. On kyseenalaista, miten paljon Palkon suositus hyödyttää terveydenhuollon päätöksentekijöitä tilanteissa, joissa tehdään hallitun käyttöönoton sopimukset ja sopimushinnoista sovitaan sairaanhoitopiirin tasolla. Myös Fimean ja FinCCHTA arviointiverkoston toimintaa tulee kehittää niin, että lääkkeen koko elinkaari ja uudet käyttöaiheet otetaan huomioon nykyistä ennustettavammin. Kannustamme sairaanhoitopiirejä ottamaan nykyistä rohkeammin käyttöön hankintalain mukaisia innovatiivisia toimintamalleja; laatimaan hallitun käyttöönoton sopimuksia ja hyödyntämään vaikuttavuuden arviointia myös sairaalalääkkeiden kilpailutuksessa. Sopimusten tarve kasvaa sairaaloissa, kun uudet lääkehoidot perustuvat yhä enenevässä määrin täsmälääketieteeseen ja yksilölliseen lääkehoitoon. Jaamme muistion näkemyksen siitä, että innovatiivisten hankintojen tavoitteena on mahdollistaa hoidollisesti arvokkaiden lääkkeiden käyttöönotto sellaisella hinnalla, johon yhteiskunnalla on varaa, ja/tai hallita hoidolliseen tai taloudelliseen arvoon liittyvää epävarmuutta. HTA-arviointi on osa ohjausta HTA-arviointityö on saatava yhden organisaation vastuulle avoterveydenhuollon, sairaalalääkkeiden ja rokotteiden osalta. Arviointityön kehittämisaikataulua on syytä nopeuttaa. Kuten muistiossa todetaan, HTA-arviointityö on nykyisellään hajautunut usealle eri toimijalle. Tämä vaikeuttaa mielestämme resurssien kohdentamista ja työn kehittämistä. Tiekartassa HTA-työn kehittämissuunnitelmat painottuvat ensi vuosikymmenen loppuun. Tällä aikataululla arviointityö ei kehity riittävän nopeasti. Aikataulu ei huomioi komission HTA-aloitetta, joka lainsäädännöksi edetessään toisi lainsäädännöllisiä muutostarpeita jo 2020-luvun alkupuolella. HTA-arvioinnista tullaan keskustelemaan laajasti jo Suomen puheenjohtajakaudella. Kiitämme ministeriötä siitä, että se on nyt käynnistänyt työn nykyisen prosessin kuvaamiseksi. Arviointityö on osa ohjausta eivätkä arvioinnin periaatteet voi olla erilaisia eri rahoituskanavissa. Uudet hoidot tulee arvioida samoin menetelmin ja kriteerein, riippumatta siitä missä kanavassa hoito annetaan. Ehdotimme vuonna 2017 yhtenäisen HTA-arviointielimen perustamista. Nopea ja ennakoitava HTA-arviointi edistää päätöksentekoa niin, että uuden lääkkeen pääsy korvausjärjestelmään ja käyttöönotto sairaaloissa nopeutuu. Lääkehoidon hyödyt ja kustannukset tulisi arvioida ensisijaisesti potilaan kannalta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Arvioinneissa tulee huomioida myös sairauksista koituvat epäsuorat kustannukset, kuten sairauspäivärahat, työkyvyttömyysmenot, hoivatarpeen kasvusta ja toimintakyvyn alentumisesta syntyvät kustannukset. Arvioinnin tulee myös kattaa muut hoidot sekä esimerkiksi diagnostiset menetelmät. Jotta arviointia voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena nykyistä paremmin, sitä tulee yhtenäistää ja arviointimenetelmiä kehittää kansainvälisessä yhteistyössä. Arviointiprosessien kehittämisen tulee olla jatkuvaa. Kehittämisessä voitaisiin hyödyntää NICE:n mallin mukaisesti yhteisen HTA-arviointielimen tueksi perustettavaa laajapohjaista HTA-neuvottelukuntaa. Tätä ehdotimme jo vuonna 2017. Nykyisessä hajautuneessa mallissa tilanne johtaa eriaikaiseen ja jopa erisuuntaiseen kehitykseen sekä päällekkäiseen työhön. Lääkekorvausjärjestelmä Pidämme valtakunnallista lääkekorvausjärjestelmää jatkossakin perusteltuna, sillä se varmistaa väestön yhdenvertaisuuden. Nykyisen lääkekorvausjärjestelmän vahvuutena on myös yksiportainen korvattavuus- ja hintasääntely, joka kannattaa säilyttää. Toisaalta nykyisen järjestelmän heikkoutena on sen kankeus ja hallinnollinen työläys, jota on syytä keventää ja selkeyttää. Uudistuva lääkehoito haastaa koko ajan järjestelmän rakennetta ja vanhoja korvausluokkia. Monien uusien syöpälääkkeiden teho välittyy esimerkiksi tiettyjen kudostyyppien kautta, ei anatomisesti kohde-elinkohtaisesti. Uusien lääkkeiden kohdistuminen hyvin pienille potilaiden alaryhmille sekä täsmä- ja harvinaislääkkeiden yleistyminen on tehnyt korvausjärjestelmästä useine sairauden alanumeroineen potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille monimutkaisen. Ehdollisen korvattavuuden lainsäädäntöä tulee jatkaa ja kehittää sitä vaikuttavuuden arvioinnin suuntaan. Korvattavuuden rajoittaminen ja ehdollinen korvattavuus ovat jo mahdollistaneet uusien lääkkeiden ottamisen nopeammin lääkekorvausjärjestelmään. Korvattavuuspäätöstä voidaan nopeuttaa painottamalla arkielämän vaikuttavuuden selvittämistä. Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on monimutkainen, osittain vanhentunut ja johtaa jopa potilaiden kesken epätasa-arvoisiin tilanteisiin. Järjestelmään on jo vuosia kohdistunut kustannuspaineita ja uudistuksia on tehty vain paikkailemalla. Keskitetty ja alueellinen ohjaus tulee lisääntymään tulevissa SOTE-muutoksissa läpi koko terveydenhuollon ketjun. SOTE-ohjauksen lisääntyminen mahdollistaisi siirtymisen porrastettuun lääkekorvausmalliin. Se olisi nykyistä yksinkertaisempi, poistaisi hallinnollisia rasitteita ja tarjoaisi mahdollisuuden suunnitella potilaan hoito vaikuttavuuden perusteella - ei sairauksien. Alkuomavastuun jälkeen nouseva korvausprosentti ilman sairauksien luokittelua yksinkertaisi järjestelmää merkittävästi ja poistaisi merkittävän määrän byrokratiaa. Lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) työtä tulisi kohdentaa nykyistä enemmän uusiin lääkkeisiin ja vähentää nykyistä korvattavuuksien uudistamistyötä esim. asiainhallintajärjestelmällä ja sähköisen asioinnilla. Tietyiltä osin tulisi harkita myös mahdollisuutta luopua päätösten määräaikaisuudesta. Sote-muutos tulee edellyttämään lautakunnan kokoonpanoon tehtäviä muutoksia mm. sote-palveluiden edustajien osalta. Hilan toimintaan liittyy myös tavoitteemme HTA-arvioinnin yhdistämisestä kaikille lääkkeille yhteiseen elimeen. Ajankohtaisena erityiskysymyksenä on myös myyntiluvan ja korvattavuuden välisen ajan joustavien hoitomallien rakentaminen. Jatkossa osana ohjaus- ja rakennemuutoksia pitäisi edelleen kehittää nykyisiä Fimean Horizon scanning -katselmuksia, jotta voitaisiin arvioida, miten raskas HTA-prosessi tarvitaan esimerkiksi ultraharvinaisille lääkkeille. Avohoidon korvausjärjestelmässä tulisi kehittää pienet potilasryhmät huomioivia toimintamalleja. Harvinaislääkkeiden peruskorvattavuuden saanti ja niiden käyttöönotto sairaaloissa on tällä hetkellä vaikeaa. Kustannusvaikuttavuutta on pienillä potilasryhmillä vaikea osoittaa, koska tutkimustuloksiin liittyy aina yksilökohtaisista eroista johtuvaa epävarmuutta. Arkielämän vaikuttavuuden seurantaa hoitojen aikana tulisi kehittää näiden tilanteiden ratkaisemisessa. Tilanteissa, jossa muuta hoitoa ei ole, vaatimus vertailuvalmisteesta tai muusta hoidosta on haastava.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Kansaneläkelaitos kannattaa erityislupamenettelyn käytäntöjen ja vaihtoehtojen arvioimista ja uudistamista siten, että rationaalinen lääkehoito ja kustannusten hallinta olisivat mahdollisia. Muistiossa on tunnistettu lääkealan toimijoita valvovia viranomaisia. Kansaneläkelaitos toteaa, että sen lakisääteinen tehtävä sairausvakuutuksen toimeenpanijana sisältää myös valvontatehtävän. Kansaneläkelaitos seuraa ja valvoo sairausvakuutuslain ja sen nojalla annettujen asetusten ja määräysten noudattamista ja toteuttamista. Kansaneläkelaitos voisi paremmin toteuttaa valvontatehtäväänsä, jos sillä olisi laajemmat tiedonsaantioikeudet esimerkiksi Reseptikeskuksen tietoihin. Lääkealan toimijoiden varsinainen valvontatoimivalta on toki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealla. Fimean valvonta ei kuitenkaan kohdistu lääkehoidon sairausvakuutuslain mukaiseen tarpeellisuuteen tai suorakorvausten oikeellisuuteen. Yhtenä esimerkkinä Kansaneläkelaitoksen valvontatehtävän toteuttamisesta voidaan mainita muistiossakin esitelty lääkemääräyspalaute. Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitoksen lääkemääräyspalautetta kehitetään osana kansallista ohjausta tai luodaan uusia kansallisia palautejärjestelmiä. Kansaneläkelaitoksen nykyinen kohdennettu tiedolla ohjaava lääkemääräyspalaute kohdentuu vuosittain valittavaan aihepiiriin ja tiettyyn ongelmatapaukseen. Lääkärit valikoituvat palautekirjeen saajiksi oman lääkemääräyskäytäntönsä perusteella, mikä tutkimusten mukaan parantaa palautteen vaikuttavuutta. Nykyisen kohdennetun lääkemääräyspalautteen ongelmana on se, ettei lääkehoitotietoa voi yhdistää diagnoositietoon, mikä rajaa lääkeostojen rekisteritiedon perusteella määriteltävissä olevien ongelmatapausten määrää ja siten palautteen vaikutusta. Lainsäädännöllä tulisi varmistaa oikeus yhdistää potilastietoa lääkemääräystietoon ohjauksen varmistamiseksi. Kansaneläkelaitos katsoo, että sairaala- ja avohoidon lääkkeiden arviointitoimintaa on yhtenäistettävä niin, että lääkehoidon määräämisessä ja käyttöönotossa on yhtenevät periaatteet. Lisäksi sairaalassa lääkehoitoa aloitettaessa olisi syytä arvioida asiakkaalle avohoidossa muodostuvat kustannukset ja mahdollisuus käyttää lääkettä.
      • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Terveydenhuolto ja terveyspalvelujärjestelmä muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Myös lääkealalla on välttämätöntä saada aikaan oleellisia uudistuksia sen sijaan, että teemme vain EU:n lainsäädännöstä johtuvat pakolliset muutokset. Lääkemenot ovat sekä lääkkeiden käyttäjille että yhteiskunnalle merkittävä ja kasvava kustannus. Apteekkitoiminta on kansallisen päätöksenteon piirissä. Alan sääntelyn muuttumattomuus suojelee ensi sijassa nykyisten toimijoiden ja toimintamallin erioikeuksia, jotka keskeisiltä sääntelyn osilta poikkeavat muuta terveyspalvelujärjestelmää koskevasta sääntelystä. Perusteita poikkeavalle sääntelylle ei enää 2000-luvulla ole. Jos apteekkitoiminnan katsotaan olevan osa terveydenhuoltoa, myös alan sääntelyn tulee noudattaa samoja sääntelyperiaatteita kuin muunkin terveydenhuollon. Apteekin rooli osana kansallista terveydenhuollon kokonaisuutta tuleekin varmentaa lainsäädännössä, jos halutaan että apteekki on osa terveydenhuoltoa. Asiakas tulee asettaa sääntelyn ja toiminnan keskiöön apteekin omistajan sijaan ja apteekin palveluita tulee kehittää asiakkaiden tarpeiden mukaan. Raamit tähän on turvattava sääntelyllä. Digitalisaatio tulee ottaa parhaalla tavalla lääkkeen käyttäjän avuksi. Terveyspalveluiden puolella tässä ollaan jo paljon edellä apteekkeja.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • THL kannattaa kansallisen ohjauksen vahvistamista, kun se lisää väestön yhdenvertaisuutta ja tukee sote-järjestelmälle asetettuja tavoitteita. Nykyinen järjestelmä aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta: muun muassa uusien lääkkeiden käyttöönotto vaihtelee sairaanhoitopiireittäin. Kansallisen ohjauksen vahvistamisella voidaan myös edistää järjestelmän kustannusvaikuttavuutta. Kuten muistiossakin on todettu, lääkkeiden hallittua käyttöönottoa ja käytöstä luopumista tulee ohjata kansallisesti ja sen tulee perustua ensisijaisesti perusteltuun lääketieteelliseen hyötyyn, mutta myös vahvasti kustannustehokkuuteen (silloin kun se ei heikennä lääketieteellisesti perusteltua hoitoa). THL:n näkemyksen mukaan kansallisen ohjauksen keinoina toimivat hyvin myyntilupamenettely sekä korvauskäytäntöjen määrittely, jotka tukevat kustannustehokasta hoitoa. Molempia keinoja voidaan käyttää sekä ohjaamaan uusien lääkkeiden hallittua käyttöönottoa sekä käytöstä poistamista. Ohjausmenettelyn tulee kuitenkin mahdollistaa myös (uusien) kalliiden hoitojen käyttö silloin kun se on lääketieteellisesti perusteltua ja niille ei ole vaihtoehtoisia hoitomuotoja. THL kannattaa lääkehoidon arviointitoiminnan kehittämistä kansallisesti resursseja ja yhteistyötä vahvistamalla sekä yhdenmukaistamalla sairaalalääkkeiden ja avohoidon lääkkeiden arvioinnin periaatteita. Arviointikäytäntöjä ja –perusteita tulee yhtenäistää ja minimoida päällekkäinen työ sekä mahdollisuuksien mukaan tehdä yhteistyötä Pohjoismaiden ja Euroopan tasolla. Lääkehoidon arviointitoiminnan kehittämisessä tulee ottaa huomioon koko hoito- ja palvelukokonaisuus. Lääkkeenmääräämistä tulee ohjata kustannusvaikuttavampaan suuntaan. Tietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että ne tarjoavat lääkkeiden määrääjille tukea myös kustannusten näkökulmasta (esimerkiksi tietojärjestelmästä tulee nähdä pakkauskokoja ja hintatietoja). Seurannassa on hyödynnettävä pohjoismaista yhteistyötä, sillä esimerkiksi Ruotsissa on tehty esimerkillistä työtä lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa. Harvinaisten sairauksien lääkehoidossa on välttämätöntä hankkiutua mukaan EU-tasoisiin hankintarenkaisiin (tai Pohjoismaiden yhteisiin), jolloin saavutetaan suurempi neuvotteluvoima suhteessa lääketehtaisiin (kalliit uudet lääkkeet).
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kansallisessa ohjauksessa on pohdittava, miten vahvistetaan lääkehoidon aloituksen ohjausta pienten pakkausten suuntaan, jolloin pystytään myös vähentämään lääkejätteen syntyä. Jatkossa on hyvä myös pohtia Kelan roolin vahvistamista kansallisessa ohjauksessa sekä Kelan roolia tiedontuottajana. Kansallisessa ohjauksessa on kiinnitettävä huomiota valvonnan laatuun, ohjaukseen ja koordinointiin. Kuten Fimean ja Itä-Suomen yliopiston tekemässä selvityksessä nostettiin esiin, että valvontaa oli asetettu sellaisille tahoille, joilla ei ollut resursseja, osaamista tai edes mahdollisuutta sanktioida väärinkäytöksistä. Valvonnan on toimittava laadukkaasti.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lääketurvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi kansallisen tason ohjaus ja päätöksenteko koskien lääkkeitä, lääkehoidon toteutusta ja lääkejakelua on tärkeää. Apteekkitoiminta, lääkkeiden myynti, lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ja lääkekorvausjärjestelmä edellyttävät näkemyksemme mukaan vahvaa kansallista sääntelyä.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kansallisen ohjauksen ollessa heikko, alueilla tehdään runsaasti päällekkäistä työtä. Lopputuloksena on erilaisia alueellisia päätöksiä, mikä ei kansalaisten tasa-arvon kannalta ole oikein. Eettisessä mielessä ei ole myöskään oikein, että kansalainen saa tiettyä lääkettä vain tietyllä asuinpaikkakunnalla. Kääntäen jos hän asuisi toisella paikkakunnalla, hän saattaisi saada eri lääkettä samaan sairauteensa. Kun samalla otetaan huomioon, että lääkkeistä osa on vielä vaikuttavuustestauksiltaan keskeneräisiä, saattaa potilas saada toisella alueella asuessaan tehokkaampaa lääkettä kuin toisella. Samoin säästösyistä voidaan alueellisesti kieltäytyä kalliista mutta vaikuttavasta lääkehoidosta. Alueellisten ja kansallisen osaamisen ja voimavarojen yhdistäminen toisi laatua ja säästäisi resursseja. Sairaanhoitajaliitto kannattaa sairaala- ja avoterveydenhuollon lääkkeiden arviointitoiminnan yhteensovittamista yhdenvertaisen ja kustannustehokkaan lääkehoidon toteuttamiseksi.
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Apteekkariliitto kannattaa arviomuistioon kirjattua lääkkeiden arviointimenettelyjen kehittämistä. Arviointitoiminnan ja hallitun lääkkeiden käyttöönoton koordinointi kansallisesti edistää kansalaisten yhden-vertaisuutta. Arviomuistiossa kuvatut lähtökohdat ovat kannatettavia. Lääkekorvausjärjestelmä vaikuttaa riittämättömältä ohjausmekanismilta avohuollon lääkekorvauskustannusten hallintaan, joten muitakin ohjausmekanismeja tarvitaan.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Eri tahojen (mm. Hila, Kela, Fimea, Palko) yhteistyön lisäämistä HTA-arvioinnissa tai jopa uuden HTA-arviointia koordinoivan tahon luomista voidaan pitää kannatettavana ajatuksena muun muassa osaamisen hyödyntämisen kannalta. Kansallisen ohjauksen vahvistaminen voi mahdollistaa myös lääkkeen käyttöönottoon liittyvän päätöksenteon ja lääkehankintojen koordinoinnin. Kansallista ohjausta voitaisiin vahvistaa myös laajentamalla Kelan tekemää lääkärien lääkemääräysten seurantaa ja palautteen antamista. Siinä voitaisiin ottaa huomioon myös kustannusvaikuttavuus eli ovatko lääkärit määränneet edullisia vaihtoehtoja kuten biosimilaareja.
      • Vaasan sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Yleisesti koko lääkehuoltoon liittyen: Lääkelain ja sen nojalla annettavien määräysten muotoilussa on syytä ottaa rationaaliseen tarkasteluun se, minkälaisiin työsuorituksiin edellytetään farmaseuttista työpanosta. Farmaseuttinen työ tulee voida kohdentaa sellaisiin tehtäviin, joissa korkea koulutus ja laillistetun ammattihenkilön status tuovat todellista arvoa. Esimerkkitilanne edellisestä: Lääkkeen ulkopakkauksen eheyden toteaminen tai Vnr-numeron tarkistaminen viivakoodilla ja visuaalisesti sekä pakkauksesta että paperista eivät edellytä farmaseuttista koulutusta tai rekisteröidyn terveydenhuollon ammattihenkilön statusta. Farmaseuttinen työ sairaala-apteekin tilaus-toimitusprosessissa on lääkeneuvonnassa, asiakaskontakteissa, tilauksen oikeellisuuden tarkastamisessa jne., ei numeroiden keskenään vertaamisessa.
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lääkitysturvallisuuden edistämistä ja riskienhallintaa ei muistiossa huomioida riittävästi. Tällä hetkellä lääkitysturvallisuustyö on sekä organisaatiokohtaista että organisaatioriippuvaista, koska kokonaisuutta koordinoiva taho puuttuu. Lääkitysturvallisuustyö ja riskienhallinta tulee jatkossa olla kansallisesti koordinoitua ja hallittua. Tällä hetkellä toimijoilla on epäselvyyttä, mikä taho Suomessa valvoo ja ohjaa laadukkaita ja turvallisia lääkehoitoprosesseja ja mikä koordinaation tavoitetila on tulevaisuudessa. Hoidon laadun mittareissa on vielä hyvin vähän lääkehoidon laatumittareita eikä lääkehoidon turvallisuutta mitata millään tavalla. Lisäksi lääkehoidon ja –huollon rajapintaan liittyvät haasteet ovat keskeisiä lääkitysturvallisuuden, lääkehoidon jatkuvuuden ja lääkehoidon kokonaishallinnan näkökulmasta, mutta tähän muistiossa ei oteta kantaa. Virkamiesmuistion mukaan sairaala-apteekkijärjestelmä kaipaa kehittämistä ja sääntelyn uudistamista. Sairaala-apteekit ovat oma-aloitteisesti kehittäneet hankintamenettelyä kohti yhteishankintoja myös Pohjoismaisia yhteistyökumppaneita hyödyntäen. Lääkkeiden saatavuuden näkökulmasta täysin keskitetyt lääkehankinnat eivät ole Suomen edun mukaisia, sillä ne vaarantavat lääkkeiden saatavuuden tulevaisuudessa. HTA-arviointirakenteiden selkiyttäminen sekä osaamisen varmistaminen kaikilla tasoilla on kannatettavaa, sillä lisää osaamista tarvitaan myös sairaala-apteekeissa. FINCCHTA:n rooli sairaaloiden lääkehankinnassa jää muistiossa epäselväksi. Lisäksi epäselväksi jää missä arvioidaan jo käytössä olevien sairaalalääkkeiden kustannushyödyt mahdollista hallittua lääkkeiden käytön lopettamista ajatellen sekä mikä HTA-väylä voisi sopia lääkehuollon uusille teknologisille ratkaisuille.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • -
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Ei lausuttavaa.
      • Dahlbom Olof
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Kansallinen ohjaus voidaan vahvistaa - ja yhdenmukaistaa yleisellä tasolla .
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Itä-Suomen yliopisto kannattaa ehdotusta, jonka mukaan valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä säilytetään avohuollon lääkkeissä myös tulevaisuudessa. Kannatettava on myös ehdotus, jonka mukaan kaikissa terveyspalveluissa tehdyt lääkemääräykset ovat korvattavia samoin periaattein. Lääkekorvausjärjestelmän tulisi taata potilaalle hänen tarvitsemansa, sairauden hoitoon määrätyt lääkkeet riippumatta potilaan asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta. Lisäksi lääkekorvausjärjestelmän tulisi edistää järkevää lääkkeen määräämistä sekä väestön turvallisen, vaikuttavan ja taloudellisen lääkehoidon toteuttamista. Korvausjärjestelmän tulisi olla sellainen, että vakuutettu ymmärtää sen perusteet. Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on liian monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Alun perin 1960-luvulla luotuun lääkekorvausjärjestelmään on tehty useita muutoksia, joita ovat ohjanneet säästöpaineet. Nykyistä lääkekorvausjärjestelmää tulisi arvioida osana sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. Arvioinnissa tulisi erityisesti pohtia korvausjärjestelmän lääkkeiden käyttöä ohjaavaa vaikutusta. Lisäksi tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan nykyistä korvausjärjestelmää siten, että kansalaiset ymmärtäisivät sen perusteet. Raportissa esitetään, että lääkekorvausten valtion rahoitusosuus siirretään maakuntien rahoitusvastuulle. Itä-Suomen yliopisto kannattaa rahoitusvastuun siirtämisen vaikutusten jatkoselvittelyä. Ehdotus on linjassa lääkehoidon alueellisen ohjauksen muodostamisen (8.3) kanssa. Kansallisen ohjauksen vahvistaminen (luku 8.2) Lääkehoidon aloittamiseen, toteuttamiseen ja seurantaan liittyy paljon ongelmia, eikä lääkehoitoon käytetyillä rahoilla saada parasta mahdollista hoitotulosta (esim. Hakoinen2017). Kuten raportissa todetaan, osa lääkehoidosta voi olla täysin turhaa ja käytössä on myös lääkehoitoja, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Itä-Suomen yliopisto kannattaa lääkehoitojen arviointitoiminnan vahvistamista. Tämä ei onnistu pelkästään eri toimijoiden yhteistyötä lisäämällä, vaan arviointitoimintaan tulee suunnata uusia resursseja. Lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi on lakisääteisesti Fimean toimintaa, joten uudet resurssit kannattaa kohdentaa sinne. Arviointimenetelmiin liittyvää koulutusta tulisi vahvistaa kansallisesti. Kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa kansainvälinen yhteistyö on tärkeää (esim. harvinaissairaudet). Arvio uuden lääkkeen hoidollisesta ja taloudellisesta arvosta tulisi liittää myyntilupahakemukseen.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Ehdotukset ovat kannatettavia. Lääkehoidon arviointitoiminta tulee integroida osaksi terveydenhuollon muiden hoitomenetelmien arviointitoimintaa. Arviointitoimintaan tarvitaan rakenteellisten uudistusten lisäksi myös selkeä taloudellinen lisäpanostus.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Kansallista ohjausta on vahvistettava, jotta yhdenvertainen ja rationaalinen lääkehoito toteutuvat. Ohjausta on kohdistettava niihin lääkehoitoihin ja palveluihin, jotka edistävät väestön työ- ja toimintakyvyn säilymistä, sekä omatoimista selviytymistä. Ikääntyvän väestön lääkehoitoon sitoutumista, lääkeneuvontaa ja ohjausta on lisättävä ja kehitettävä, ei ainoastaan apteekkien osalta, kuten muistiossa painotetaan, vaan kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta. Koulutetut hoitajat ovat tärkeä osa moniammatillisia tiimejä sitouttamaan ja ohjaamaan lääkkeiden käyttäjät niiden oikeaan ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön. He myös varmistavat, että potilas tuntee lääkehoitonsa tavoitteet. Julkisessa terveydenhuollossa käytettävien lääkkeiden valikoima ei ole yhdenvertainen. Sairaalalääkkeiden valikoima ja hinnat tulee olla kansallisesti määritelty, koska nykyinen alueellinen vaihtelevuus asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan lääkkeiden saatavuudessa. Kansallisia arviointijärjestelmiä on kehitettävä, niin että lääkkeiden käyttöönotto perustuu yhdenmukaisiin arviointiperusteisiin ja määräytyy lääketieteellisin perustein.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
        Uppdaterad:
        25.3.2019
        • Kansallinen ohjaus on tärkeää potilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Jos siirrytään jonkinlaiseen isompiin alueisiin perustuvaan järjestelmään, se tulee osaltaan parantamaan ihmisten yhdenvertaisuutta. Tästä huolimatta täydellisen yhdenvertaiseen järjestelmään ei päästä parhaimmillakaan ohjausrakenteilla, vaan todennäköisesti tulevaisuudessakin tulee olemaan eroja alueiden välillä. Kansallinen ja alueellinen ohjaus kulkevat käsi kädessä ja ne täytyy sovittaa yhteen. Nykyisessä rakenteessa on paljon hyviä ja toimivia osia, jotka kannattaa säilyttää. SOSTE kannattaa valtakunnallisen lääkekorvausmallin säilyttämistä, sillä järjestelmä takaa kansallisesti yhdenvertaisen kohtelun avohuollon lääkkeitä käyttäville. Järjestelmää pitää kuitenkin kehittää. SOSTE toivoo, että järjestelmässä tarkasteltaisiin mahdollisuutta siirtyä nykyisestä sairausperusteisesta mallista kustannusperusteiseen malliin. Tämä on iso periaatteellinen muutos järjestelmään ja jätettiin kenties sen vuoksi lääkekorvausjärjestelmän muutostarpeita selvittäneen Heikki Ruskoahon tehtäväksi annon ulkopuolelle. SOSTE kannattaa Kelan toimimista jatkossakin lääkekorvausten maksamisen teknisenä toimeenpanijana. Suorakorvausmenettely apteekeissa, samoin kuin vuosittaisen lääkekaton ja alkuomavastuun täyttymisen seuranta, toimivat tällä hetkellä erittäin hyvin. Lääkehoitojen kansallisilla arvioinneilla (HTA) on yhdenvertaisuutta lisäävä tarkoitus, mutta ne eivät vielä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Arviointien kehittämiseen pitäisi suunnata voimavaroja. Avohoidon lääkkeitä arvioidaan eri prosessein ja eri lakien nojalla kuin sairaalalääkkeitä. Onko nykyinen jako avo- ja sairaalalääkkeisiin kaikilta osin tarkoituksenmukainen? Laajempi tarkastelu voisi tuoda kestävämpiä ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Lääkkeenmääräämisen ohjaaminen kustannusvaikuttavaan suuntaan on tavoiteltavaa. Jotta tämä mahdollistuisi, tarvitaan lääkkeen määrääjän tueksi tietoa ja välineitä. Esitetty ajatus siitä, että lääkettä määrätessä lääkäri näkisi sopivat valmisteet hintajärjestyksessä, ei kuulosta mahdottomalta toteuttaa nykyisten tietojärjestelmien aikana. Potilaankin kannalta olisi selkeää, jos tarve apteekissa tapahtuvaan lääkevaihtoon vähenisi. Lääkkeen vaihtaminen edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen saattaa jättää potilaalle epäselvän mielikuvan siitä, ettei hänen käyttöönsä tullutkaan lääke, jonka lääkäri hänelle alun perin määräsi. Lääkkeenmääräämisen ohjaaminen pakkokeinoin ei ole sopivaa, vaan käytännön työn ohjaamisen on tapahduttava toisenlaisin keinoin. Yksi toisinaan esillä ollut ohjauskeino ovat lääkkeen määräämiseen osoitetut, mahdollisesti lääkärikohtaiset, vuosibudjetit. Niillä on esitetty voitavan ohjata lääkkeen määräämistä edullisempiin valmisteisiin. Vaikka kustannuksia voidaan hillitä järkevällä tavalla lisäämällä kustannuksiltaan halvempien lääkkeiden, kuten biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden määräämistä, tulee potilaalla säilyä mahdollisuus käyttää hänelle parhaiten sopivaa lääkevalmistetta. Sama koskee apteekissa tapahtuvaa lääkevaihtoa.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Kansallinen ohjaus lääkkeiden arviointiprosessissa on näkemyksemme mukaan tärkeää. Suomi on pieni markkina ja alan osaamista ei ole liikaa. Ei ole järkevää esimerkiksi hajauttaa arviointeja ja hintaneuvotteluja kalliista lääkkeistä moneen eri paikkaan. Sairaala- ja avohoidon lääkkeiden arviointi olisi paras toteuttaa samassa virastossa, jolle myönnetään riittävät henkilöresurssit arvioiden valmisteluun. Tällä hetkellä resurssit ovat sekä Fimeassa että Palkossa hyvin pienet. Fimealla on arviointiin todennäköisesti paras osaaminen, ja arviointi kannattaa siirtää sinne, kuten myös prof. Ruskoaho Lääkekorvausjärjestelmän kehittämiseen liittyvässä loppuraportissaan 2018 esittää. Kansallinen ohjaus on tärkeää alueellisen tasa-arvon vahvistamiseksi, mutta korvausjärjestelmää tulee myös muuttaa joustavampaan suuntaan, jotta esimerkiksi mutaatioperustainen, yksilöllinen syövänhoito olisi mahdollista. Myös tähän viitataan Ruskoahon raportissa. Nykyisen järjestelmän puitteissa on vaarana, että uusia innovatiivisia hoitoja ei saa Suomessa käyttöön potilaille, jotka niitä tarvitsisivat pelkästään järjestelmän kankeuden vuoksi.
      • Huomionne liittyen alueellisen ohjauksen muodostumiseen
      • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Farmasian ammattilaiset voivat koordinoida alueen lääkitysturvallisuutta osana potilasturvallisuutta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköille voitaisiin nimetä lääkitysturvallisuudesta vastaava henkilö, joka olisi farmasian alan asiantuntija, farmaseutti tai proviisori. Hänen tehtäviinsä kuuluisi mm. turvallisesta lääkehoidosta vastaaminen, lääkehoitoprosessissa olevien riskikohtien tunnistaminen ja kehittäminen yhdessä yksikön henkilökunnan ja johdon kanssa. Julkisen puolen sosiaalihuollon yksiköiden lääkitysturvallisuudesta voisi vastata alueella toimiva julkinen sairaala-apteekki, yksityinen avoapteekki voisi puolestaan vastata omalla sijaintialueellaan olevien yksityisten sosiaalihuollon yksiköiden lääkitysturvallisuudesta. Alueellisesti apteekit ja sairaala-apteekit voisivat jatkossa tehdä yhteistyötä lääkevalmistuksen puitteissa, sillä sairaala-apteekeista löytyvät sekä laadukkaat lääkkeenvalmistustilat että lääkkeenvalmistusosaaminen. Sairaala-apteekit voisivat esimerkiksi myydä itse valmistamiaan tuotteita apteekeille ex-tempore -tuotteiden saatavuuden varmistamiseksi.
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Muistiossa todetaan, että jos maakunnalla ei ole ohjaus- ja seurantavelvoitetta tai taloudellisia kannusteita lääkehoidossa, ei maakunnasta muodostu alueellisen tason lääkehoidon ohjaajaa. Tämä on täysin totta, mutta maakuntatasoisen ohjailun lisäksi tarvitaan maakuntien välistä yhteistyötä, joka toteutuisi todennäköisesti parhaiten nykyisten erityisvastuualueiden tasolla. Maakunta olisi tällöin erityisesti toimeenpanosta ja käytännön ohjauksesta vastaava taho. Muistion mukaan lääkehoidon alueellisen ohjauksen muodostuminen edellyttää säädösmuutosten lisäksi muuta kansallista tukea mm. tiedonhallinnan, tietojärjestelmien ja työtä ohjaavien välineiden kehittämisen osalta. Koska em. asiat on tunnistettu, eivätkä ne riipu suoraan tulevasta sote-ratkaisusta, tulee niiden kehittäminen ja priorisointi aloittaa mahdollisimman pian. On kestämätöntä, että eresepti ei vieläkään ohjaa lääkäriä valitsemaan biosimilaaria lääkkeenmääräämisasetuksen mukaisesti.
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • c. alueellisen ohjauksen muodostumiseen Alueellisen ohjauksen tarkempia suunnitelmia uusissa SOTE-malleissa ei ole vielä saatavilla. Sen vuoksi asiaan on vaikea ottaa kantaa tarkemmin. Alueellisella ohjauksella voidaan vaarantaa potilaiden yhdenvertaisuuden toteutuminen ja moniportaistaa järjestelmää. Ruotsin kokemusten mukaan alueellinen ohjaus on tuonut uuden portaan järjestelmään, hidastanut lääkkeiden käyttöönottoa ja lisännyt eriarvoisuutta. Tällä hetkellä ei ole olemassa alueellista lääkehoidon ohjauksen tasoa muuten kuin sairaaloiden peruslääkevalikoimassa. Alueellisella ohjauksella voidaan mielestämme vaikuttaa rationaalisen lääkehoidon toteutumiseen niiltä osin kuin puhutaan esimerkiksi alueellisesti yhtenäisen lääkevalikoiman käytöstä varmistamaan potilaiden lääkehoitojen onnistuminen ja lääkehävikin vähentäminen, esimerkiksi hoidon tarpeeton muuttuminen perusterveydenhuollon potilaan käydessä välillä sairaalassa. Tämä myös parantaisi potilaiden sitoutumista hoitoon.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Lääkkeen määräämisen lainsäädäntö mahdollistaisi jo nykymuodossaan rationaalisen lääkehoidon toteuttamisen nykyistä paremmin. Kansaneläkelaitoksen näkemyksen mukaan huomiota olisi kiinnitettävä siihen, kuinka varmistetaan, että lääkkeenmääräämisasetuksessa säädetyt rationaalisen lääkkeenmääräämisen periaatteet jalkautuvat terveydenhuoltoon. Esimerkiksi biologisissa lääkkeissä on nähtävissä, ettei lääkkeenmääräämiskäytäntö ole siirtynyt biosimilaareihin, vaikka lainsäädäntö on luonut tähän edellytykset. Muistiossa kuvataan esimerkkinä alueellisesta ohjauksesta palveluntuottajien velvoite edistää rationaalista lääkehoitoa biosimilaareja määräämällä ja lääkehoidon kokonaisuuden hallinnalla potilastasolla. Kansaneläkelaitos kannattaa tällaisten keinojen käyttöönottoa. Lisäksi Kansaneläkelaitos näkee tärkeänä muistiossa esitetyn taloudellista lääkkeiden määräämistä ohjaavien tarkoituksenmukaisten työvälineiden saatavuuden.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjän tulee seurata ja ohjata lääkehoidon vaikuttavuutta, kustannusvaikuttavuutta, turvallisuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta alueellaan. Tämä edellyttää tietopohjan ja mittareiden kehittämistä. Esimerkiksi vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden seuraamiseen tarvitaan yksilötason tietoa myös lääkkeiden käytöstä sairaaloissa. Hoitolinjausten ohjaus (myyntilupa, korvauskäytännöt, hoitokäytäntöjen/-suositusten laadinta) tulee toteuttaa kansallisella tasolla. Sen sijaan taloudellinen ohjausvastuu yhdessä hoidon järjestämisvastuun kanssa sopii hyvin järjestettäväksi alueellisesti, jolloin talouden osaoptimointia voidaan välttää. Olemassa olevaa moniammatillista osaamista tulee hyödyntää nykyistä paremmin sekä prosessin kehittämisessä että käytännön työssä. Eri ammattikuntien edustajien optimaalisella työn kohdentamisella ja suunnittelulla saadaan samoilla voimavaroilla enemmän vaikuttavuutta ja pystytään ohjaamaan lääkkeiden käyttäjiä tarkoituksenmukaisempaan lääkkeiden käyttöön. Kansallinen ja alueellinen ohjaus tulee sovittaa yhteen järkevällä tavalla. Virkamiesmuistio on laadittu Sipilän hallituksen edistämän maakunta- ja sote-uudistuksen perustalle. Maakunta- ja sote-uudistuksen kariuduttua, alueellista ohjausmallia ei kuitenkaan tule haudata vaan tulee analysoida, miten alueellinen ohjaus pystytään toteuttamaan muutoin.
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Alueellisessa ohjauksessa tulisi hyödyntää farmasian ammattilaisia lääkehuollon ja lääkehoidon asiantuntijoina, jotta alue pystyy hallitsemaan lääkehuollon kokonaisuutta. Farmasian ammattilaiset voivat koordinoida alueen lääkitysturvallisuutta osana potilasturvallisuutta. Samalla huomiota voitaisiin kiinnittää lääkitysturvallisuuden koordinointiin yhteisesti sekä avo- että erikoissairaanhoidossa.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kansallista ja alueellista ohjausta- sekä rahoitusjärjestelmään tulee kehittää kokonaisuutena, kuten virkamiesmuistioon on kirjattu.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kansallisen ohjauksen heikkous ja yhteisten linjausten puute heikentää myös alueellisen ohjauksen muodostumista. On kannatettavaa, että alueilla (esim. sote-alueet) on kansallisesti linjattu ohjaus- ja seurantavelvoite sekä taloudellisia kannusteita. Ilman alueellista ja kansallista yhteistyötä vaarana on alueellinen eriytyminen sekä alueellisen yhteistyön ja päätösten sattumanvaraisuus. Sairaanhoitopiirit saavat itse päättää lääkehoitokäytännöistään, mikä ei tue kansallista eikä alueellista tasa-arvoa. Onko koskaan ajateltu mahdollisuutta, että ohjaus olisi pelkästään kansallinen ilman alueiden väliin vaikuttamista?
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Alueellisen ohjauksen tavoitteena tulee olla lääkkeiden järkevä käyttö, lääkitysturvallisuus ja lääkekustannuksiin vaikuttaminen. Puutteet avohuollon hoitoyksiköiden lääkitysturvallisuudessa ovat huolettaneet apteekkeja jo pitkään. Alueellisen ohjauksen tulee lähteä kansallisesta ohjauksesta, joka velvoittaa lääkehoitoprosessin turvallisuuden varmistamiseen niin sosiaali- kuin terveydenhuollon laitoksissa. Vanhuspalveluiden asukkaiden turvallisuudesta täytyy jatkossa huolehtia paremmin edellyttämällä palveluntarjoajilta lääkehoitoprosessien säännöllistä auditointia. Ohjauksen tueksi tarvitaan lainsäädäntötason velvoite ja sen toteutumista palvelun tuottajien toiminnassa tulee valvoa. Lääkitysturvallisuuden koordinaatio sopisi hyvin alueellisen ohjauksen piiriin. Avohuollon lääkitysturvallisuuskoordinaattorin tulisi tehdä kiinteää yhteistyötä sairaanhoitopiirien lääkitys- ja potilasturvallisuuskoordinaattoreiden kanssa ja kehittää käytäntöjä, joilla esimerkiksi kotiutuvien potilaiden lääkehoitojen jatkuvuus ja turvallisuus varmistettaisiin. Alueellinen ohjaus toteutuisi parhaimmillaan moniammatillisessa ohjaustiimissä, jossa työskentelisi lääkärin ja hoitajan lisäksi myös farmasian ammattilainen. Näin kaikkien ammattiryhmien toiminnan erityispiirteet tulee huomioitua. Avohuollon apteekkitoimipisteiden lupa-asioiden ja valvonnan tulee edelleen kuulua valtakunnallisen toimijan, Fimean, tehtäviin. Alueellisen koordinaation piiriin voisi kuulua paikallisen verkoston kattavuuden, lääkkeiden saatavuuden ja apteekkipalveluiden saavutettavuuden tarkastelu.
      • Vaasan sairaanhoitopiiri
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kappaleeseen 8.3 liittyen: Monilääkityspotilaiden lääkehoidon arvioinnin tai kokonaisarvioinnin (LHA/LHKA) toteutumisen tehostamiseksi toteuttaminen pitäisi selkeämmin vastuuttaa yksittäisen alueellisen toimijan koordinoitavaksi. Prosessi soveltuvien potilaiden tunnistamisesta aina arvioinnin loppupalaveriin saakka on monta julkista ja jopa yksityistä toimijaa koskeva, jolloin selkeä koordinointi- ja vetovastuu asian edistämisestä tulisi määrätä selkeästi jollekin yksittäiselle julkiselle toimijalle.
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Sairaala-apteekkien näkökulmasta kehittämistarpeet liittyvät mm. lääkevalmistuksen järkevämpään toteuttamiseen. Lääkevalmistuksen keskittäminen yliopistosairaala-apteekkien yhteyteen olisi tarkoituksenmukaista, sillä yliopistosairaala-apteekeista löytyvät sekä laadukkaat lääkkeenvalmistustilat että lääkkeenvalmistusosaaminen. Tulevaisuudessa myös kotihoito tulee tarvitsemaan enenevässä määrin erilaisia lääkkeenvalmistuspalveluita (esim. suonensisäiset antibiootit ja parenteraaliset ravintoliuokset), kun entistä huonokuntoisempia potilaita hoidetaan kotona. Lääkehoitoon liittyvän kehittämistyön pohjaksi on yhteistyöalueille ehdotettu olemassa olevia verkostoja esim. rationaalisen lääkehoidon tutkimusverkostoja. Nämä verkostot eivät nykymuodossaan ole riittävän organisoituneita ja vahvoja toimijoita, jotta kehittämistyö ja tutkimustoiminta voisi olla niiden varassa. Farmaseuttista osaamista tulee hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden lääkehoitoprosessin turvallisuuden varmistamisessa ja kehittämisessä tehokkaammin. Sosiaalihuollon yksiköille voitaisiin nimetä lääkitysturvallisuudesta vastaava henkilö, joka olisi farmasian alan asiantuntija, farmaseutti tai proviisori. Hänen tehtävänään olisi yksikön turvallisesta lääkehoidosta vastaaminen, lääkehoitoprosessissa olevien riskikohtien tunnistaminen ja kehittäminen yhdessä yksikön henkilökunnan ja johdon kanssa. Julkisen puolen sosiaalihuollon yksiköiden lääkitysturvallisuuden vastuutaho voisi olla alueella toimiva julkinen sairaala-apteekki, yksityinen avoapteekki voisi vastata omalla sijaintialueellaan olevien yksityisten sosiaalihuollon yksiköiden lääkitysturvallisuudesta. Lääkitysturvallisuuden vastuutahot vastaisivat toimestaan Fimealle.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • -
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Ei lausuttavaa.
      • Dahlbom Olof
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Alueellinen ohjaus ei ole tarpeellinen , vaan aluksi voisi olla alueellinen seuranta on se sitten kunta, maakunta, kuntayhtymä , sairaanhoitopiiri. Nyky it ohjelmilla se ei pitäisi olla vaikeata - varsinkin reseptilääkkeiden kohdalla jotak kaikki kulkeutuvat kelan ohjelmien kautta. Siihen voi vain lisätä laitokset ,sairaalat. Kun on ensin tällainen seuranta olemassa voidaan myöhemmin harkita josko ohjaukset voidaan siirtää alueelle , ongelm aon vain että eri osissa maata olisi eri käytäntöjä - eli syntyy eri arvoisia päätöksiä ja näistä pitäisi päinvastoin päästä pois.
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Suomesta puuttuu lääkehoidon alueellinen ohjaaminen ja siihen liittyvät yhtenäiset toimintamallit. Itä-Suomen yliopisto kannattaa ehdotus, jonka mukaan maakunnan tehtävästä seurata ja ohjata lääkehoidon vaikuttavuutta, laatua, yhdenvertaisuutta ja taloudellisuutta alueella olisi säädettävä lailla. Ohjausta varten tulisi perustaa vastuuryhmiä ja ohjausta koordinoimaan tulisi perustaa lääkitysturvallisuuskoordinaattorin toimia. Heitä voisi hyödyntää myös vanhustenhuollon palveluissa, sillä useimmat hoitokoteihin liittyvät huomautukset ja puutteet koskevat lääkehoidon toteutusta. Koska valtaosa lääkehoidosta toteutetaan avohoidossa, tulisi alueen apteekit kytkeä kiinteästi mukaan alueelliseen ohjaukseen (esim. mukaan alueellisiin vastuuryhmiin).
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Ehdotukset ovat kannatettavia ja niiden toteutus on syytä integroida osaksi seuraavan hallituksen terveydenhuollon rakenneuudistusta.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Lääkekuluista noin 70 % syntyy avohoidossa. Tiedetään, että lääkkeenmääräämiskäytännöt vaihtelevat suuresti. Tähän tarvitaan lääkkeen määrääjän tietopohjan vahvistamista, sekä lääkemääräysten alueellista seurantaa ja valvontaa, joka ohjaa avoterveydenhuollon lääkemääräyksiä rationaalisiksi. Alueellinen rahoitusvastuu kannustaa palveluja järjestävää tahoa ottamaan nykyistä paremmin huomioon lääkehoidon kokonaiskustannukset osana muita sosiaali- ja terveydenhuollosta aiheutuvia kustannuksia ja hillitsee lääkehoidon kustannuksia. Tehottomat, epätarkoituksenmukaiset ja päällekkäiset lääkkeet rasittavat erityisesti ensihoitoa ja erikoissairaanhoidon päivystyksiä. Tulevalla hallituskaudella sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittaminen on välttämätöntä, jotta tarvittava apu voidaan kohdentaa oikein ja kustannusvaikuttavasti. Monilääkityt ja pitkäaikaissairaat ovat suurin yksittäinen palveluita tarvitseva ja käyttävä ryhmä. Alueellista- ja kansallista ohjausta on kehitettävä yhdessä. Lääke- ja lääkitysturvallisuuden parantaminen sekä saavutettavissa ja saatavissa oleva laadukas palvelu ovat rationaalisen lääkehoidon lähtökohdat.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Kansallinen ohjeistus riittää. Kansallisia ohjeistuksia tulee noudattaa alueellisesti, jotta yhdenvertainen lääkehoito toteutuu. Sairaanhoitopiirien lääkehoidon toteutumista tulee seurata laatu- ja muiden rekisterien avulla, ja tietojen tulee olla avoimia. Ohjeistuksen tulee tarjota minimi, josta voidaan paikallisesti poiketa parempaan.
      • Huomionne liittyen tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen kehittämiseen
      • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Kanta-palveluita kehitettäessä kiireisintä potilasturvallisuuden kannalta olisi saada ajantasainen sähköinen lääkityslista osaksi hoitosuunnitelmaa. Lääkityslistan tulisi sisältää lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeet. Lääkkeen käyttäjän tulisi pystyä tarkistamaan omat tietonsa ja tarvittaessa kirjaamaan järjestelmään tekemänsä huomiot lääkehoidosta. Myös hoitotavoitteet ja apteekin huomiot lääkitykseen liittyen olisi hyvä saada kirjattua lääkityslistaan. Toinen Kanta-palveluiden kehittämisessä oleellinen asia on mahdollistaa kansalaisille sujuva verkkoapteekkiasiointi rakentamalla rajapinta Kanta-reseptikeskukseen kuten esimerkiksi Ruotsissa on jo tehty. Verkkoapteekkitoiminta ei eroa normaalista apteekin toiminnasta mitenkään ja sama lainsäädäntö ja viranomaisten määräykset koskevat myös apteekkien verkkopalvelutoimintaa. Esimerkiksi kun asiakas valitsee itsehoitolääkkeen apteekin verkkopalvelusta, hänen on valittava, haluaako hän apteekin ottavan yhteyttä lääkeneuvonnan saamiseksi vai ei. Jos asiakas on ilmoittanut haluavansa neuvontaa, apteekki on yhteydessä asiakkaaseen ennen tilauksen maksamista. Farmaseutin tai proviisorin tulee dokumentoida kaikki yhteydenotot asiakkaaseen. Digitaaliset palvelut siten ainoastaan täydentävät apteekkipalveluita, eivät korvaa niitä, joten lääkejakeluverkoston kattavasta säilyttämisestä ja sijainnin ohjauksesta tulee huolehtia jatkossakin.
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen kehittämisessä tarvitaan konkreettinen toimintasuunnitelma ja kokonaiskuvan hallintaa.
      • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Lääkehoidon tiedonhallintaa tulee katselmoida kokonaisuutena. Tuemme STM:ssä aloitettua lääkehoidon kokonaisarkkitehtuurityötä; ilman tietovarantojen ja tietovirtojen selkeää kokonaiskuvaa ei lääkehoitoa voida kehittää. Muistiossa esitetyt tavoitteet kertakirjaamisen periaatteesta, tiedon harmonisointi sekä järjestelmien kehitys ovat kaikki kannatettavia asioita. Lääkehoitojen vaikuttavuusarvioinneissa tulisi hyödyntää systemaattisesti nykyaikaisia RWD/RWE-menetelmiä, joiden avulla hoito- ja lääkevalintoihin saadaan vahvempi rationaalinen ja faktapohjainen perusta. On myös syytä ottaa huomioon se, että parhaillaan on nopeasti yleistymässä hoitoketjussa potilasta lähellä olevat ja kotihoitoa tukevat digitaalisuuteen ja robotiikkaan perustuvat teknolgiaratkaisut, jotka mahdollistavat aiempaa turvallisemman, virheettömämmän ja hoitomyöntyvyyttä parantavan lääkejakelun (annosjakeluna) kodissa, ja samalla tuovat digitaaliset mahdollisuudet erilaiseen datasiirtoon, jolla mahdollistetaan ennakoiva hoito ja jolla parannetaan myös hoitokokemusta. Erityisesti potilaan ja kansantalouden kannalta on syytä panostaa digitaalisuuteen, joka toteuttaa hoidon ns. 4P-tavoitteita (Predictive, Preventive, Personalized, Participatory ).
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • d. tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen kehittämiseen RWD on osa tiedolla johtamista ja tarvitsemme nopeasti selkeän suunnitelman, miten sen mahdollisuuksia halutaan kansallisesti hyödyntää. RWD tuo tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon. Jos RWD-mahdollisuuksia ei hyödynnetä, päätöksenteko perustuu vain lääkkeen myyntilupahetkellä saatavaan, usein rajalliseen tietoon. Digitalisaation myötä eri puolilla terveydenhuoltoa vahvistetaan tietojärjestelmäratkaisuja, jotka mahdollistavat RWD-tutkimuksen Suomessa. Tiedonhallinta tulisi linkata paremmin terveydenhuollon toimenpiteiden, laitteiden jne. arviointiin ja mahdollistaa vaikuttavuuteen pohjautuvien sopimusten hyödyntäminen lääkehoidossa. THL:n yhteyteen perustettava tietolupaviranomainen tuo organisaation, jossa tiedon saatavuutta voidaan parantaa. Lisäksi tarvitaan toimiva strategia, joka tiivistää tavoitteet tiedon hyödyntämiseksi päätöksenteossa ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Kansaneläkelaitos pitää lääkityslistaa tärkeimpänä ja priorisoitavana työvälineenä. Lääkityslista tulee toteuttaa siten, että potilaan lääkitystiedot ovat ajantasaiset ja oikeat. Lisäksi on määriteltävä, kenellä on vastuu tietojen päivittämisestä. Kansaneläkelaitos kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että potilaan mahdollisuus kieltää reseptin näkyminen muulle terveydenhuollolle vaarantaa potilasturvallisuutta. Potilas voi kieltää sähköisten reseptien näkymisen apteekissa ja terveydenhuollossa, mikä vaikeuttaa hoidon kokonaisuuden arvioimista. Kansaneläkelaitos on kiinnittänyt huomiota lääkemääräyksen kahden vuoden kestoon liittyviin potilasturvallisuuden haasteisiin. Kokonaislääkityksen seurannan kehittämiseen pitäisi luoda velvoitteita ja työkaluja lääkäreille, hoitohenkilökunnalle ja apteekeille. Esimerkiksi lääkemääräysten mitätöiminen on potilastietojärjestelmissä vaikeaa ja aikaa vievää, minkä vuoksi terveydenhuollossa ei välttämättä tehdä lääkemääräyksen mitätöintiä esimerkiksi lääkityksen vaihtuessa tai muutoin muuttuessa, vaan kirjoitetaan uusi lääkemääräys. Kansaneläkelaitos pitää välttämättömänä, että reseptien mitätöiminen tehdään potilastietojärjestelmissä helpoksi. Kansaneläkelaitos toteaa, ettei potilastietojärjestelmien kehittäjillä ole tällä hetkellä velvollisuutta kehittää järjestelmiä rationaalisen lääkehoidon suuntaan, esimerkiksi parantamaan lääkehoidon seurantaa tai tukemaan edullisen valmisteen valintaa. Esimerkiksi biologisten valmisteiden hintakilpailun edistämisessä olisi tärkeää, että järjestelmä ohjaisi lääkäriä valitsemaan vaihtoehtoisista valmisteista sopivimman ja edullisimman. Kansaneläkelaitos katsoo, että potilastietojärjestelmiä ja apteekkijärjestelmiä olisi kehitettävä mahdollistamaan apteekin ja terveydenhuollon väliset yhteydenotot tarvittaessa. Tällä hetkellä apteekkien on hankala tavoittaa lääkkeen määrääjää, jos lääkemääräyksestä tai lääkehoidosta on kysyttävää. Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä olla mukana korvattavien lääkkeiden jakeluun liittyvien uusien toimintatapojen ja järjestelmien kehittämisessä, jotta lääkkeiden suorakorvausmenettelyyn liittyvä toimeenpano voidaan ottaa niissä huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
      • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Digitalisaation uudet mahdollisuudet haastavat nykyrakenteet. Merkittäviä muutoksia on lähitulevaisuudessa tulossa vielä lisää. Apteekit ovat itse vähitellen luopumassa henkilökohtaisesta lääkeneuvonnasta, kun on kyse verkkoliiketoiminnasta tai apteekkiautomaateista. Apteekkiautomaatti voi sijaita jopa apteekin ulkopuolella ja sinne voidaan ladata nauhoitettua lääkeneuvontaa. Voi olla, että tulevaisuuden lääkeneuvonta monipuolistuu digitalisaation myötä ja ilman, että lainsäätäjä ehtii mukaan muutokseen. Virkamiesmuiston mukaan apteekkilupamenettelyyn liittyvien rajoitteiden purkaminen voisi parantaa apteekkipalveluiden saatavuutta erityisesti siellä, missä asiakkaita liikkuu paljon. Se parantaisi apteekkipalveluiden saatavuutta muuallakin. Harva-alueiden terveyspalvelujen ja myös apteekkipalvelujen turvaamiseen tarvitaan erillisiä ratkaisuja, joista osa löytyy digitaalisten palvelujen kehittämisen avulla. On syytä muistaa, että sääntelyllä suojattu toimiala ei lainsäädännöllisin keinoin saa aiheettomasti eriarvoista asemaa muihin toimijoihin nähden niiden tuotteiden ja palveluiden osalta, joita ei alun perin ole ollut tarkoitus suoja kilpailulta. Tällaisia ovat muun muassa muualla Euroopan Unionin alueella vapaasti myynnissä olevat kasvirohdosvalmisteet, jotka on Suomessa lääkedirektiivien harmonisoinnin yhteydessä rajattiin vain apteekkimyyntiin, vaikka taustalla ovat täysin samat lääkedirektiivit. Lääkkeiden verkkokaupan osalta nykyinen lainsäädäntö tukee valikoidusti toimijoiden ja yrityksien verkkokauppaa ja muun muassa myyntiluvallisten kasvirohdosvalmisteiden myyntiä. Nykyinen lainsäädäntö esimerkiksi kasvirohdosvalmisteiden osalta syrjii apteekin ulkopuolisten yrittäjien verkkokauppoja, joilla osalla (esimerkiksi terveyskaupalla) kuitenkin riittävä ja asiallinen koulutus ravintolisien ja kasvirohdosvalmisteiden myyntiin. Lisäksi on hyvä muistaa, että monet kasvirohdokset ovat vuosien saatossa olleet vapaasti myynnissä apteekkien ulkopuolella ja ovat päätyneet lääkeluettelon liitteeseen 2 lisäämisen ja lääkeviranomaisen luokittelutoiminnan jälkeen vain apteekkimyyntiin. Nykypäivänä tällaisten valmisteiden tilaaminen on ollut kuluttajalla mahdollista joko ulkomaisesta verkkokaupasta tai Suomesta vain apteekin verkkokaupasta. Tämä asettaa esimerkiksi apteekkien ulkopuoliset verkkokaupat eriarvoiseen asemaan kasvirohdosvalmisteiden myynnissä.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kansallinen ja alueellinen ohjaus edellyttävät molemmat kunnollista tietopohjaa. Muistiossa on todennettu hyvin nykyisen lääkitystiedon pirstaleisuus ja yhtenäisen tiedon merkitys lääkehoidon (muun muassa sen vaikuttavuuden ja kustannusten) hallintaan. Muistiossa ei kuitenkaan oteta selkeästi kantaa edellytyksistä tiedon tuottamiseksi kertakirjausperiaatteen mukaisesti. Tietopohjan kehittämisessä keskeistä ovat yhtenäiset rakenteiset tietosisällöt ja kirjaamiskäytännöt, yhteen toimivat asiakas- ja potilastietojärjestelmät mukaan lukien apteekkijärjestelmät sekä niiden käyttämä ajantasainen lääketietokanta. Kehittämällä tietopohjaa kehitetään samalla lääkehoidon ja sen kustannusvaikuttavuuden arviointia. THL kannattaa virkamiesmuistion ehdotusta kokonaisarkkitehtuurityön käynnistämisestä. Potilaiden lääkitystiedon (ja niiden kustannusvaikutusten) hallinnan kannalta oleellista on koota lääkitystiedot keskitetysti kansallisesti yhteen. Kansallisen ajantasaisen lääkityslistan aikaansaaminen on edellytys kattavalle lääkitystietovarannolle. Ilman sitä hoitopäätökset (ja niiden kustannustiedot) perustuvat osittaiseen ja pirstaleiseen tietoon, joka voi helposti johtaa virhearviointeihin - niin hoitoratkaisuissa kuin taloudellisessa arvioinnissakin. Lääkityslistan tulee olla helposti päivitettävissä, jolloin sen käyttö on tehokasta, eikä potilaille tule turhaan monia päällekkäisiä reseptejä. Myös laaturekistereiden varhaista taipumista lääkkeiden käytön seurantaan tulee terävöittää. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa seurataan laaturekistereiden tiedoista sitä, miten hoitosuositukset käytännössä toteutuvat.
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kanta-järjestelmää on kehitettävä voimakkaasti. Tällä hetkellä Kanta-järjestelmän hidas kehitys vaarantaa potilasturvallisuutta sekä lääkitysturvallisuutta. Tiedonhallinnan ja digitaalisten palveluiden kehittämisessä voisi ottaa huomioon myös työterveyshuollon tiedot, joista voisi löytyä indikaattoreita työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisestä. Tiedonhallinnan ja digitaalisten työkalujen avulla saadaan paljon päätöksenteon tueksi tarvittavaa tietoa sekä kustannuksien kohdentamiseen oikein.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Virkamiesmuistion mukaan yhtenäinen ja yhteiskäyttöinen valtakunnallinen, sähköinen Lääkityslista on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2021. Tehy ry:n näkemyksen mukaan tämä on erityisen tärkeä uudistus, joka lisää lääkehoidon turvallisuutta. Näemme tämän priorisoitavana uudistuksena ja jos mahdollista, Lääkityslista tulisi ottaa käyttöön jo aikaisemmin kuin vasta vuonna 2021. Sen käyttöönotto ei saa viivästyä. Lääkityslistan tulee jo käyttöönottovaiheessa olla potilasturvallinen, helppokäyttöinen ja käyttövarma. Sen käyttöönotto pitää tehdä hallitusti. Ammattihenkilöt tarvitsevat riittävän täydennyskoulutuksen sen käyttämiseen. Koulutetun hoitohenkilöstön pitää pystyä tekemään muutoksia Lääkityslistaan. Sähköisiä potilastietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että niiden avulla voidaan lisätä lääkehoitoon liittyvää turvallisuutta. Julkisuudessa on vuoden 2018 ja 2019 aikana ollut esillä eri potilastietojärjestelmiin liittyviä ongelmia, jotka ovat osaltaan vaikeuttaneet lääkehoidon turvallista toteuttamista. Potilastietojärjestelmien ongelmista on raportoitava valvoville viranomaisille ja ne pitää korjata mahdollisimman nopeasti. Viranomaisten tulee nopeasti puuttua tilanteeseen, mikäli potilastietojärjestelmän puutteista johtuen potilasturvallisuus vaarantuu. Kliinisen päätöksentuen palveluja tulee edelleen kehittää. Lääkehoidon tietotuotannon tulee perustua kertakirjaamisen periaatteeseen. Tämä lisää potilas- ja asiakasturvallisuutta sekä säästää ammattihenkilöiden työaikaa.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Tällä hetkellä tiedonhallinta on pirstaloitunutta. Tietoa kerätään erilaisiin tietovarastoihin, joista ne eivät ole toisten käytettävissä. Tämä vaarantaa päätöksentekoa, tiedolla johtamista, ohjausta ja valvontaa sekä myös viime kädessä potilaan hoitoa. Tieto eri terveydenhuollon yksiköissä toteutetusta lääkehoidosta ei liiku yksiköiden välillä. Tämä vaarantaa potilasturvallisuuden ja vie valtavasti terveydenhuollon ammattilaisten työaikaa. Digitaalisten työkalujen kehittäminen tapahtuu tällä hetkellä alueilla terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden kustannuksella. Esimerkkinä sairaaloissa käyttöönotetut elektroniset lääkekaapit. Tarve digitalisaation mahdollistamille hyödyille on etenkin sairaaloissa ja avoterveydenhuollossakin suuri. Digitaaliset apuvälineet ei kuitenkaan saa olla terveydenhuollon ammattilaisten työtä hallitseva tekijä vaan niiden pitäisi olla työtä helpottava tekijä. Nykyisellään lääkkeenmääräämisen helpottavia ja turvaavia työkaluja kaivataan kipeästi erityisesti sairaaloissa. Sairaanhoitajien työajasta menee iso osa lääkelistojen ja lääkemääräyksien kirjaamiseen ja tarkistamiseen. Toimivien digitaalisten työkalujen myötä säästyisi valtavasti työaikaa perustehtäviin. Lisäksi tällä hetkellä monien välikäsien ja päällekkäisten kirjausten kautta kulkevat lääkemääräykset ovat riski lääkevirheille. Kansallisesti toimiva lääkelista olisi saatava toimimaan mitä pikimmin potilasturvallisuuden takaamiseksi. Tätä edellyttävät myös mahdolliset tulevat valinnanvapaus- ja palvelusetelikäytännöt sekä ikääntyvä väestörakenne. Potilaan kannalta sähköiset reseptit ovat jättäneet potilaan omahoitoon ison aukon. Potilas ei saa lääkehoidostaan välttämättä mitään dokumenttia lääkäriltä eikä apteekista. Ainoastaan lääkepakkaukset, jotka nekin kauppanimien ja rinnakkaisvalmisteiden vaihtuessa lisäävät potilaan epätietoisuutta lääkehoidostaan. Potilaalle ei jää mitään dokumenttia siitä, mikä lääke milloinkin on reseptiltä loppumassa tai mitä reseptejä hänellä mahdollisesti on edes olemassa. Iäkkäille potilaille tulee yllätyksenä lääkettä hakiessaan, että sähköiseltä reseptiltä onkin lääke loppunut. Tällöin saattaa tulla katkos lääkehoitoon. Etenkin ikäihmisten elämää ja lääkehoitoa tämä on vaikeuttanut, sillä vanhimmat ikäluokat eivät käytä internettiä eivätkä käy omakannassa.
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Apteekkariliitto katsoo, että lähivuosien kaikkein keskeisin toimenpide tiedonhallinnan edistämiseen, lääkehoidon kokonaisuuden hallintaan ja lääkitysturvallisuuden parantamiseen on valtakunnallisen lääkityslistan käyttöönotto. Apteekkariliitto esittää, että ministeriö varmistaisi Lääkitysmäärittelyt-projektin riittävän resurssoinnin, jotta projekti etenisi. Terveydenhuollon tietojärjestelmien kokonaisarkkitehtuurin täytyy mahdollistaa sujuva tiedonvaihto terveydenhuollon toimijoiden ja myös lääkkeen käyttäjän välillä. Lääkehoidon tavoite on kirjattava lääkkeen käyttäjän tietoihin ja sen seurantatiedot tulee kirjata, jolloin lääkkeen vaikuttavuutta on mahdollista arvioida säännöllisesti. Samalla kertyvää tietoa lääkehoitojen arkivaikuttavuudesta voidaan hyödyntää arvioitaessa lääkehoitojen vaikuttavuutta suuressa kuvassa. Kansalaisten tulee voida tarkastella omia lääkemääräyksiään ja ostaa niitä sujuvasti apteekkien digitaalisista palveluista. Verkkoapteekkiasiointia tulee helpottaa rakentamalla rajapinta Reseptikeskukseen, joka mahdollistaa kansalaiselle ajantasaisten lääkemääräysten näkymisen.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • KKV katsoo, että erityisesti lääkärin päätöksentekoa tukevien tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeää. Sekä lääkäreiden että apteekkien työtä tukevien tietojärjestelmien tulee olla ajantasaisia, toimivia ja kattaa esimerkiksi lääkkeiden saatavuus- ja hintatiedot sekä tiedot vaihtoehtoisista lääkevalmisteista.
      • Yliopiston Apteekki, Puumalainen Inka
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lääkkeiden ja apteekkipalveluiden saatavuus on Suomessa hyvä laajan ja kattavan apteekkiverkoston ja verkkoapteekkien ansiosta. Nykyiset apteekkien monikanavaiset neuvontapalvelut, lääkkeiden kotiinkuljetus ja kokonaislääkityksen arviointipalvelut tukevat rationaalista lääkehoitoa. Lääkejakelua voidaan edelleen kehittää hyödyntämällä digitalisaatiota ja verkkoapteekkeja, jotka mahdollistavat uusia kuluttajien terveyttä tukevia palveluita, parantavat entisestään apteekkipalveluiden saatavuutta ja lisäävät lääkejakelun kustannustehokkuutta. Yliopiston Apteekin verkkopalvelun lääkeneuvonta ja asiakaspalvelu palvelee kaikkia suomalaisia 24/7. Asiointi suomalaisissa verkkoapteekeista kasvaa jatkuvasti. Avaamalla Kanta-palvelujen rajapinnat verkkoapteekkeihin helpotettaisiin lääkkeiden verkko-ostamista. Muutos mahdollistaisi asiakkaalle verkkoapteekissa näkymän hänen omiin resepteihinsä, mikä tekisi asioinnista nykyistä sujuvampaa. Uudistamalla apteekkien sijaintiin ja palvelupisteiden perustamiseen liittyvää lainsäädäntöä voidaan parantaa edelleen apteekkipalvelujen saatavuutta. Yliopiston Apteekin apteekkeja tulee kohdella sijoittumisen suhteen samoin kuin yksityisiä pääapteekkeja. Yliopiston Apteekkia koskeva kielto perustaa palvelupisteitä tulee poistaa lääkelaista. Apteekkeja ja palvelupisteitä tulee voida joustavasti perustaa ja siirtää sinne, missä apteekkipalveluja tarvitaan.
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lääkehoidon ohjaus ja lääkeinformaatio ovat tärkeä osa rationaalista lääkehoitoa. Tätä tukemaan voitaisiin perusta yliopistosairaaloiden yhteyteen lääkeinformaatiokeskukset, joiden toiminta olisi koordinoitua ja toimisi ammattilaisten lääkeinformaation tukena samoin kuin Yliopiston Apteekin tietopalvelu toimii kansalaisten lääkeinformaation tukena. Muistiossa painotetaan lääkehoidon määräämistä ja ohjaamista, mutta potilaskohtaisen lääkehoidon seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia ei huomioida. Lääkkeen määrääminen saattaa olla rationaalista yksittäisen erikoisalan tai lääkkeen näkökulmasta, mutta ei lääkehoidon kokonaisuuden näkökulmasta. Nykyisessä järjestelmässä on epäselvää kuka vastaa lääkehoidon kokonaisuudesta ja seurannasta. Sairaala-apteekit tuottavat myös jo tällä hetkellä tietoa, jota voisi entistä tehokkaammin hyödyntää lääkkeen määräämisen ohjaamisessa. Lääkkeiden erityislupamenettely on tällä hetkellä jäykkää ja siinä voisi nykyistä tehokkaammin hyödyntää digitalisaatiota. Laitoskohtaisen erityisluvan määritelmä tulee tulevaisuuden rakenteissa määritellä uudestaan, sillä erityisluvallisia valmisteita käytetään myös perusterveydenhuollon eri yksiköissä (mm. terveysasemat, neuvolatoiminta, hammashuolto), mikä saattaa johtaa erityislupien määrän kasvuun. Lisäksi siirtyminen laitoshoidosta avohoitoon on erityisluvallisen lääkevalmisteen näkökulmasta hyvin kankeaa ja asettaa haasteita potilaan lääkehoidon keskeytyksettömään jatkumiseen. Lääkitystiedon ajantasaisuuden puute on kansallisesti merkittävä ongelma eikä Kanta-palvelu tue tällä hetkellä kansallisen lääkelistan muodostumista. Potilaan tullessa sairaalaan lääkelista tulee aina tarkistaa jokaiselta potilaalta yksilöllisesti, mikä vie huomattavan osan vastaanottoajasta sosiaali- ja terveydenhuollon eri järjestelmien integraation puuttuessa. Potilas saattaa myös kotiutua puutteellisilla lääkitystiedoilla eikä potilaan lääkelistaa ole useinkaan ajantasaistettu vastaamaan kotona toteutettavaa lääkehoitoa sairaalasta kotiutettaessa. Varsinkin Apotti-potilastietojärjestelmän käyttöönotossa on havaittu lääkityksen ajantasaisuudessa suuria haasteita ja HUS Apteekin farmasian ammattilaisia onkin hyödynnetty entistä enemmän lääkitystietojen selvityksissä. Ajantasaisen lääkitystiedon varmistamisessa tulee hyödyntää entistä enemmän farmasian ammattilaisia ja tunnistaa riskipotilaat, jotka hyötyisivät lääkehoidon arvioinnista tai kokonaisarvioinnista.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • -
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Ei lausuttavaa.
      • Dahlbom Olof
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Viittaan edelliseen kohtaan - tiedonhallinan kautta voidaan kehittää seuranta työkaluja alueittain jne - ja tätä kautta voidaan saada pitkässä juoksussa parempi kustannus seuranta, parempi kohdistamis seuranta jne....
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Itä-Suomen yliopisto kannattaa sitä, että lääkehoidon kansallisen ja alueellisen tason ohjaustarpeisiin on riittävä tietopohja. Tämä edellyttää tiedon harmonisointia sekä yhteensopivia digitaalisia ratkaisuja. Tämä ei toteudu informatiivisin keinoin, vaan siitä on päätettävä kansallisella tasolla. Potilasturvallisuuden kannalta kiireisintä olisi saada ajantasainen sähköinen lääkityslista osaksi terveys- ja hoitosuunnitelmaa. Lääkityslistan tulisi olla sellainen, että siihen tulisi pystyä kokoamaan henkilön lääkehoidon kannalta oleelliset tiedot julkisilta ja yksityisiltä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoajilta sekä apteekista riippumatta niiden käyttämistä tietojärjestelmistä. Lääkityslistan tulisi sisältää lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi myös lääkehoidon tavoitteet. Lääkkeen käyttäjän tulisi pystyä tarkistamaan omat tietonsa ja tarvittaessa kirjaamaan järjestelmään tekemänsä huomiot lääkehoidosta (esim. lääkehoidon vaikutukset ja haittavaikutukset, käytössä olevat itsehoitolääkkeet). Kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollista tai halua käyttää sähköisiä palveluja. Tämän vuoksi tulisi pohtia vaihtoehtoisia tapoja, joilla he voivat ylläpitää omia lääkitystietojaan.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Ehdotukset ovat kannatettavia. Erityisesti sähköisen ajantasaisen lääkityslistan kehittäminen on priorisoitava nykyistä korkeammalle tasolle. Se on välttämätön, jotta paljon lääkkeitä käyttävien potilaiden lääkehoitoa voidaan hallita asianmukaisesti. Potilastietojärjestelmissä olisi muiltakin osin paljon kehitettävää, jotta ne tukisivat riittävissä määrin rationaalista lääkehoitoa.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Terveydenhuolto suuntautuu entistä enemmän sähköiseen asiointiin. Suuri osa terveysneuvonnasta ja yhteydenotosta tapahtuu jo puhelimen, verkon tai muun sähköisen palvelun kautta, etävastanotot lisääntyvät. Potilailta edellytetään entistä enemmän vastuun ottamasta omista asioista. Potilastietojärjestelmät tai teknologia eivät palvele tätä suuntausta, tieto on hajallaan eri tietovarannoissa ja järjestelmissä. Yksi suurimmista potilasturvallisuutta vaarantava ja kustannuksia aiheuttava asia on ajantasaisen lääkityslistan puuttuminen. Tämä tekee lääkehoidon riskien ennaltaehkäisemisen hankalaksi ja jopa mahdottomaksi. Ajantasaisen lääkityslistan, ensimmäisen vaiheen käyttöön otosta, on sovittu vuonna 2021. Tästä on pidettävä kiinni ja siihen on osoitettava riittävät resurssit. Tiedolla johtaminen on yksi keskeisitä tiedonhallinnan hankkeista. Tutkittua tietoa on paljon, mutta se on hajallaan, eikä hyödynnettävissä. Tietojärjestelmiä on kehitettävä niin, että lääkkeen määrääjillä ja lääkehoitoa toteuttavilla terveydenhuollon ammattilaisilla on tarkoituksenmukaiset päätöksentukijärjestelmät käytössä. Muistiossa nousee esiin, että lääkäreillä on puutteita tiedoissa ja työvälineissä, joka vaikeuttaa lääkemääräämisasetuksen noudattamista ja rationaalisen lääkehoidon toteuttamista. Tämä koskee myös hoivakodeissa työskenteleviä hoitotyöntekijöitä. Useilta heistä puuttuu riittävät, turvalliset ja luotettavat lääketiedon lähteet.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
        Uppdaterad:
        25.3.2019
        • Ohjaus ei ole mahdollista ilman kunnollista tietopohjaa. Vaikka tietoa ja tiedonkeruuta on paljon, tällä hetkellä on vielä paljon puutteita systemaattisessa tiedonkeruussa sekä hajanaisen tiedon kokoamisessa yhteen ja helpommin hyödynnettävään muotoon. Eteneminen vaatii laajamittaista tietojärjestelmien kehittämistä. Sähköinen, kansallinen lääkityslista on SOSTEn näkökulmasta yksi kiirehtimistä vaativista hankkeista. Kansallinen lääkityslista mahdollistaisi sen, että kaikki lääkitystiedot tallentuvat yhteen paikkaan ja kaikilla lääkehoitoprosessiin kuuluvilla tahoilla ja henkilöillä on pääsy siihen. Tällä hetkellä vastuu ajantasaisesta lääkityslistasta on potilailla ja vain harvalla on sellainen. Tilanne on ongelmallinen lääkehoidon riskien ja ongelmien tunnistamisessa samoin kuin mahdollisen lääkehoidon arviointitarpeen tunnistamisessa. Lääkehoitoon sitoutumisessa ja hoidon käytännön toteutumisessa on paljon puutteita. Vain 50 prosenttia lääkehoidoista toteutuu niin kuin on tarkoitettu. Lääkkeenkäyttäjien motivointiin ja lääkityksien ajantasaistamiseen auttaisivat lääkehoidon säännölliset arvioinnit. Tästä tulisi säästöjä ja vältyttäisiin turhilta lääkityksiltä, joilla on usein heikentävä vaikutus potilaan elämänlaatuun. Kansallisen lääkityslistan käyttöönottaminen ei poista potilaan keskeistä roolia ajantasaisen lääkityslistan ylläpitämisessä, koska vain heidän kauttaan saadaan tieto siitä, miten he käyttävät heille määrättyjä lääkkeitä ja mitä muita valmisteita, kuten vitamiineja ja rohdoksia, heillä on käytössä lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi. Myös Kanta-palvelun sujuva ja tarkoituksenmukainen käyttö vaatii vielä paljon työstämistä sekä kansalaisten että ammattilaisten kannalta.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Laaturekisterejä täytyy kehittää ja niihin tulee ottaa mukaan potilaiden raportoimaa PRO-tietoa. THL pilotoi laaturekisterejä 2018-2019, mutta laaturekisterit tulee ottaa käyttöön myös laajemmin, ja niiden käytön alkuvaiheessa tulee antaa riittävää ohjausta terveydenhuollon yksiköihin, jotta rekisteritiedot ovat kattavia ja luotettavia. Rekisteritiedon tulee olla avointa.
      • Huomionne liittyen kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämiseen
      • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Muistiossa esitellyn lääkehoidon arvoketjun keskeinen osa kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämiseksi on hoitoon sitoutumisen näkökulma jakelun ja toimittamisen rinnalla. Hoitoon sitoutumista voidaan edistää apteekissa mm. lääkkeen toimittamisen yhteydessä. Farmaseuttinen lääkkeen toimittaminen merkitsee kokonaisuutta reseptin käsittelystä lääkkeen luovuttamiseen asiakkaalle. Siten toimittaminen ei ole pelkästään lääkkeen luovuttamista fyysisesti asiakkaalle. Oleellinen osa lääkkeen toimittamisessa on varmistua lääkemääräyksen oikeellisuudesta, lääkehoidon sopivuudesta, lääkehoidon oikeasta ja turvallisesta toteuttamisesta, lääkehoidon vaikutusten seurannasta sekä lääkevalmisteen moitteettomuuden ja laadun varmistamisesta. Vastaavasti itsehoitolääkkeen kohdalla on tarvittaessa tehtävä hoitotarpeen arvio, tuettava lääkevalmisteen valinnassa ja neuvottava valmisteen oikeanlaisessa ja turvallisessa käytössä. Lääkkeen käyttäjä asioi terveydenhuollon toimipisteistä useimmin ja säännöllisimmin apteekissa. Lääkkeiden toimittamiseen liittyy kustannuksia aiheuttavia velvoitteita asiakkaan turvallisen lääkehoidon takaamiseksi, joten lääkkeen toimittaminen ei saa olla apteekille tappiollista, mitä se nykyisin joissain tapauksissa on. Muistiossa on virheellisesti kerrottu, kuinka apteekin myyntikate 2 000 euroa maksavassa lääkkeessä on 236,65 euroa. Tässä ei ole otettu huomioon katetta leikkaavaa apteekkiveroa. Keskikokoisen apteekin todellinen myyntikate tämän hintaisessa lääkkeessä on apteekkiveron jälkeen noin 91 euroa ja suurimpien apteekkien alle 13 euroa. Kalliiden lääkkeiden osalta tulisi siirtyä kiinteään toimitusmaksuun, joka kattaisi farmaseuttisesta lääkkeen toimittamisesta ja hoitoon sitouttamisesta aiheutuvat kustannukset. Toinen nopea ratkaisu olisi muistiossa esitetty apteekkiveron määräytyminen apteekin liikevoiton perusteella nykyisen liikevaihdon sijaan. Ehdotus olisi toteutettavissa nopealla aikataululla. Terveysongelman hoitaminen tapahtuu sekä potilaan että yhteiskunnan kannalta tehottomasti jos kukin maksajataho tarkastelee järjestelmää ja kustannuksia vain omasta näkökulmastaan. Kuntien intresseissä ei välttämättä ole huolehtia nopeasta hoitoon pääsystä, kun Kela maksaa sairauspäivärahat. Myöskään hoitomuotoa ei välttämättä valita järkevästi kokonaiskustannukset huomioiden, vaan sen mukaan, kuka on maksaja. Kallis lääkehoito syrjäyttää tehokkaan leikkauksen, kun kunta maksaa leikkauksen ja Kela lääkkeet. Tai esimerkiksi jos lääkkeisiin käytetyt menot kasvavat, mutta samalla paljon kalliimmaksi tulevat laitoshoito tai työkyvyttömyys vähenevät, kokonaiskustannukset ovat kuitenkin pienemmät suuremmista lääkemenoista huolimatta. Lääkehoitojen kustannuskehitystä on Suomessa pyritty hallitsemaan muun muassa leikkaamalla tukkuhintoja ja rajoittamalla lääkekorvausmenojen vuosittainen kasvu viiteen prosenttiin. Tämä on konkreettisempi säästökohde ja siihen on helpompi puuttua nopeasti kuin esim. perusterveydenhuollon, vanhustenhuollon tai erikoissairaanhoidon palvelujen organisointiin ja tehottomuutta aiheuttaviin tekijöihin, vaikka siellä voitaisiin saada suhteessa suurempia säästöjä jos niihin epäkohtiin osattaisiin puuttua. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna pelkkien lääkekustannusten vertaileminen ei ole riittävää. Kustannuksiin pitää sisällyttää kaikki suorat ja epäsuorat kustannukset. Lisäksi tehon ohella pitää arvioida myös vaikuttavuutta, esimerkiksi laatupainotettuja lisäelinvuosia tai sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Lisäksi tarkasteluajanjakson tulee olla mahdollisimman pitkä. Myös olisi huomioitava kahden lääkkeen välinen vaihtoehtoiskustannus, eli menetetty terveyshyöty. Lisäksi kustannukset ja vaikuttavuus voivat vaihdella yksilöittäin tai eri potilasryhmien välillä. Hoito on hyvin kallista kun potilas ei saavuta hoitotavoitetta, vaikka potilas käyttäisi yksikkökustannukseltaan halvinta valmistetta. Siksi lääkehoidon yleisenä tavoitteena ei voi olla se, että tarjotaan mahdollisimman halpaa peruslääkettä kaikille potilaille. Kun tarkastellaan lääkekustannuksia, on huomioitava, että kalliimmat valmisteet ovat usein myös tehokkaampia, ja niillä on yleensä vähemmän haittavaikutuksia ja interaktioita muiden lääkkeiden kanssa. Yksi lääkehoitoihin tehottomuutta aiheuttava, ja siten terveydenhuollon kustannuksia lisäävä tekijä on potilaan huono hoitomyöntyväisyys. Sen johdosta pitäisi lääkkeen hinnan lisäksi kiinnittää enemmän huomiota myös potilaan lääkehoidon onnistumiseen. Lääkkeiden hintaa ja korvattavuutta koskevilla päätöksillä on myös vaikutuksia oikeudenmukaisuuteen. Valmisteiden sairausvakuutuskorvattavuus ja -kustannukset eivät saisi olla hoitopäätöksiä voimakkaasti ohjaavia ja potilaita eriarvostavia tekijöitä. Uudet lääkevalmisteet ovat käyttöaiheensa tai korvattavuutensa puolesta usein vain rajalliselle potilasryhmälle kohdennettuja. Näille potilaille yksikkökustannukseltaan kalliskin lääkevalmiste voi olla yhteiskunnan kannalta hintansa väärti ja potilaan kannalta parhaimman mahdollisen hoitotuloksen antava. Lääkkeistä aiheutuvien kustannusten lisäksi tulisi huomioida myös niiden kustannusvaikuttavuus eli se, mitä vastinetta rahalle saadaan. Lääkkeillä saavutetun terveyshyödyn taloudellinen arvo on arvioitava suhteessa muilla terveydenhuollon keinoilla saavutettavaan hyötyyn. Yksioikoisen kustannustarkastelun sijaan lääkepolitiikan näkökulma tulisi siirtää potilaiden hoidon tuloksiin ja hoitojen vaikuttavuuteen. Terveydenhuollon uudistusten tulisi tähdätä kustannusvaikuttavuuden kohentamiseen. Terveystaloustieteen ja taloudellisen arvioinnin avulla rajalliset voimavarat tulisivat kohdennettua tehokkaasti ja taloudellinen arviointi palvelisi päätöksentekoa. Perinteisesti terveydenhuollon tuloksellisuuden mittaaminen on ollut kapea-alaista. On mitattu sitä, minkä mittaaminen on ollut helpointa: lääkekuluja, tuottavuutta tai terveydenhuoltomenoja. Näistä tarvitaan tietoa, mutta niiden avulla ei voida tarkastella potilaan hoitoketjuja ja hoidon tuloksia. Vasta kun yhden terveysongelman hoitamiseen liittyviin hoitoihin liitetään kustannukset ja vaikuttavuus, voidaan arvioida tämän terveysongelman hoidon kustannusvaikuttavuutta. On oleellista ajatella kaikkia terveydenhuollon toimintoja asiakkaan näkökulmasta ja hoitopolkuja rationaalisesti niin, että niistä saataisiin samalla sekä tehokkaita, tuottavia, vaikuttavia että oikeudenmukaisia.
      • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Muistiossa todetaan aivan oikein, että lääkkeiden elinkaareen liittyy lääkehoidon kustannusten säästöpotentiaali, kun geneeristen lääkevalmisteiden ja biosimilaarien tulo markkinoille käynnistävät hintakilpailun. Jos ja kun rinnakkaislääkkeillä halutaan saavuttaa säästöjä ja liikkumavaraa lääkekorvausjärjestelmään, huomiota tulisi kiinnittää rinnakkaislääkkeiden hintojen ohella rinnakkaislääkkeiden käytön lisäämiseen, sillä tutkimusten mukaan rinnakkaislääkkeiden hinnat ovat myös edullisimpia maissa, joissa rinnakkaislääkkeitä käytetään paljon. Suomen tavoitteena tulisi olla rinnakkaislääkkeiden käytön lisääminen ja tämä tulisi myös tuoda selvästi esiin muistiossa. Useimmissa EU-maissa rinnakkaislääkkeitä käytetään selvästi Suomea enemmän ja tämä näkyy meitä kovempana hintakilpailuna varsinkin lääkevaihdon ulkopuolisissa valmisteryhmissä. Jos valmisteen menekki ei lisäänny edullisemman hinnan myötä, ei yrityksillä ole kannustinta hintakilpailuun. Arvossa mitattuna jo noin puolet patenttisuojasta vapautuvista valmisteista ei kuulu apteekkien lääkevaihdon piiriin, joten lääkkeenmääräämisen ohjaaminen olisi entistäkin tärkeämpää hintakilpailun edistämiseksi. Tässä tietojärjestelmien toimivuudella on aivan keskeinen rooli. Muistion mukaan viitehintajärjestelmän ja lääkevaihdon kehittämistarpeita tulisi arvioida tavoitteiden edistämiseksi. Suomen viitehintajärjestelmässä on pystytty yhdistämään kova hintakilpailu muita pohjoismaita parempaan toimitusvarmuuteen ja hoitomyöntyvyyteen. Hintaputkimallin ansiosta potilaat voivat pääsääntöisesti jatkaa saman rinnakkaisvalmisteen käyttöä, jolla he ovat aloittaneet lääkityksen. Tällä on suuri merkitys varsinkin monilääkityspotilaille ja vanhuksille. Viitehintajärjestelmän hintakilpailua on vauhditettu entisestään vuoden 2017 alusta hintaputkien kaventamisella. Viitehintajärjestelmään kuuluvien rinnakkaislääkkeiden kaikkien pakkausten keskihinta onkin laskenut vuoden 2017 alusta lähtien jo yli 20 % (tukkuhintojen keskiarvo on laskenut 11,10 € -> 8,80 €). Taustalla on tehtyjen säästötoimenpiteiden lisäksi markkinoille tulleet uudet rinnakkaislääkeyritykset ja niiden tuoma hintakilpailu. Valitettavasti vuonna 2016 viitehintajärjestelmään tehdyt muutokset ovat hidastaneet kilpailun alkamista. Muutoksen jälkeen lääkkeen on tullut olla yleisesti saatavilla jo 21 päivää ennen viitehintakauden alkamista. Aiemmin riitti, että valmiste oli saatavilla viitehintakauden alkaessa. Muutos on johtanut tilanteisiin, joissa hintakilpailun alkaminen on viivästynyt tarpeettomasti. Sairausvakuutuslain 19 § tulisi muuttaa takaisin aiempaan muotoonsa, eli myyntiluvanhaltijan ilmoitus valmisteen saatavuudesta viitehintakauden alussa olisi riittävä edellytys viitehintaryhmän muodostamiselle. Pidämme kannatettavana muistiossa esitettyä linjausta, että laitoshoidossa toteutettavassa lääkehoidossa olisi käytössä alueellinen kilpailutus ja sopimukset. Lääkehankintojen toteuttaminen edellyttää sekä farmaseuttista että kliinistä asiantuntemusta ja osaamista. Lääkkeet kytkeytyvät saumattomasti osaksi sairaalan hoitoprosesseja ja farmaseuttisella asiantuntemuksella varmistetaan samalla lääke- ja lääkitysturvallisuus sekä hankintojen kokonaistaloudellisuus. Näistä seikoista johtuen lääkehankinnat myös edellyttävät lääkkeitä käyttävien yksittäisten hoitoyksiköiden ja niissä mahdollisesti vallitsevien ominaispiirteiden tuntemusta. Nykyiset yliopistosairaaloiden hankintarenkaat voisivat jatkossakin toimia itsenäisinä lääkkeiden hankintayksiköinä. Yleisesti käytettyjen sairaalalääkkeiden hankintojen kansallinen keskittäminen tekisi Suomen sairaaloiden lääkehuollosta hyvin haavoittuvan. Jos jonkun suurivolyymisen sairaalalääkkeen toimittaminen keskittyisi valtakunnallisesti vain yhdelle yritykselle ja yritys kohtaisi toimitusvaikeuksia, koko Suomen lääkehuolto vaarantuisi. Toimivan ja pitkäjänteisen kilpailun edistämiseksi suurimpien hankintarenkaiden tulee myös pyrkiä jaksottamaan hankintansa eri vuosille. Sairaalalääkkeissä velvoitevarastointi yhdistettynä mahdollisiin kateosto- ja sanktiomaksuihin on johtanut kilpailun vähenemiseen ja se voi johtaa myös vakaviin saatavuusongelmiin. Tämän vuoksi velvoitevarastoinnin aiheuttamat ongelmat tulee tunnistaa ja ratkaista. Pidämme erinomaisena, että muistiossa tunnistetaan tarve kohdentaa lääkkeenmääräämisen ohjausta nykyistä vahvemmin biosimilaarien osalta ja että on kansallisesti varmistettava taloudellista lääkkeidenmääräämistä ohjaavien työvälineiden saatavuus. Kannatamme myös näkemystä, että lääkkeen toimittamisen kate olisi kohtuullinen kaikissa lääkevalmisteissa ja palkkion sidonnaisuutta suhteessa lääkkeen hintaan vähennettäisiin. Muistiossa esitetty lääkevaihdon kannustimien arviointi on tarpeellista, mutta samassa yhteydessä mainittujen alennusten huomioiminen vähittäishinnoissa ei toimi käytännössä missään. Lääkeyritysten apteekeille antamat alennukset eivät siirtyisi kuluttajahintoihin, joten alennusmahdollisuus ei olisi tarkoituksenmukaista lääkekorvausten maksajan ja järjestelmän läpinäkyvyyden näkökulmasta. Lääkeyritysten ja apteekkien väliset alennussopimukset voivat vaarantaa väestön luottamusta lääkkeiden myynnin ja lääkeneuvonnan riippumattomuuteen. Pidämme kyseenalaisena näkemystä, että ”lääkehoidon rahoitusta tasapainottava hintakilpailun toteuttaminen ja tehokkuus riippuvat kaikin osin apteekkijärjestelmän kokonaisuudesta”, koska lääkkeenmääräämiskäytännöillä on aivan keskeinen rooli myös lääkeyritysten välisessä hintakilpailussa, eivätkä apteekit päätä lääkkeiden hinnoista. Apteekeilla on toki keskeinen rooli lääkevaihdon toteuttamisessa ja lääkevaihtoa olisi myös järkevää laajentaa nykyisestä. Tästä huolimatta apteekkien rooli on muistiossa huomattavan ylikorostunut, kun esityksen otsikon mukaan kyse on kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämisestä. Lääkäreitä tulisi auttaa ja ohjata kustannusvaikuttavimpien hoitojen valinnassa ja apteekki voi tukea tätä omalta osaltaan. Kannatamme lähtökohdissa mainittua tavoitetta lääkkeiden saatavuuden turvaamisesta, mutta muistiossa ei oikeastaan ole esitetty konkreettisia keinoja, joilla olisi mahdollista päästä tavoitteeseen. Lääkkeiden saatavuushäiriöiden odotetaan lisääntyvän tulevina vuosina entisestään ja asiaan olisi hyvä varautua kehittämällä mm. velvoitevarastointilainsäädäntöä.
      • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
        Uppdaterad:
        31.3.2019
        • Keskeinen kysymys kustannusvaikuttavan lääkehoidon osalta on mahdollisuus ohjata lääkkeen määräämistä ja käyttöä. Kansallista lääkityslistaa tulisi edistää ja lisäksi tulee edistää lääkkeiden oikeaa käyttöä. Tärkeä osa kokonaisuutta on esim. annosjakelutoiminnan yleistymisen tukeminen ja toiminnan järkevöittäminen. Annosjakelutoimintaan pitäisi luoda oma, lääketehdaslupaa vastaava erillinen toimilupansa, joka mahdollistaisi toiminnan kehittämisen laajemmin ja annosjakelutuotteiden tarkastamisen ja toimittamisen käyttävälle asiakkaalle suoraan annosjakelupakkaamista toteuttavasta tuotantoyksiköstä. Myös esim. rokotusmahdollisuus apteekissa olisi syytä pikaisesti saada osaksi toimintaympäristöämme. Sairaalalääkkeiden hankintatoimen kehittäminen tulee tehdä huolellisesti. Suomessa tällä hetkellä olevat hankintarenkaat toimivat hyvin. Suurempiin, kansallisiin tai pohjoismaisiin hankintarenkaisiin ei näkemyksemme mukaan tule siirtyä. Lääkeyritysten toimintaedellytykset ja terve markkina tulee säilyttää; mikäli näin ei tapahdu, tulee lääkkeiden saatavuus olemaan jatkossa vielä suurempi haaste. Kalliiden, pienten potilasryhmien lääkkeiden osalta kansallinen hankintarengas voi olla vaihtoehto, mutta tätä menettelyä tulee harkita tarkoin ja varmistaa, ettei tämä vaikuta negatiivisesti saatavuuteen. Apteekkitoiminnan osalta tuemme sen tarkastelua osana terveydenhuoltoa. Lisäksi näemme positiivisena muistion esityksen tarkastella apteekkijärjestelmää kokonaisvaltaisesti. Apteekkitoiminta ja lääkkeen hinnanmuodostus ovat moniulotteinen kokonaisuus, jota tulee uudistaa selkeän kokonaissuunnitelman kautta. Apteekkitoiminnalla tulee olla selkeät laatukriteerit ja lisäksi apteekkien omaa varautumista poikkeustilanteisiin tulee kehittää. Apteekin roolia kokonaisuutena tulisi kehittää siten, että se olisi luonteeltaan terveydenhuollon lähipalvelupiste. Tämän kehityksen mahdollistamiseksi tulisi muuttaa lainsäädäntöä ja viranomaistulkintoja siten, että esim. hoitopiste voi toimia apteekin yhteydessä asianmukaisissa tiloissa samassa yhtiössä, ja että kokonaisuuden valvonta keskitettäisiin yhdelle viranomaiselle. Muistion ehdotuksissa mainitaan, että lääkkeiden saatavuus on turvattava. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat yleistyneet ja niiden voi olettaa edelleen yleistyvän. On ensiarvoisen tärkeää, että kansallisesti huolehdimme oman lääkehuoltojärjestelmämme joustavuudesta saatavuuden varmistamiseksi. Tämä koskee esim. poikkeuslupamenettelyä sekä erityislupamenettelyä. Muistiossa on useassa kohdassa viitattu erityislupamenettelyn kautta käytettäviin valmisteiin ja niihin liittyviin haasteisiin. Toisin kuin muistiossa esitetään, valtaosa suomessa käytettävistä erityisluvallisista valmisteista on arvioitu laadun, tehon ja turvallisuuden suhteen. Tämä on tapahtunut viranomaisten toimesta jossakin toisessa EU maassa, koska niillä on EU alueella myyntilupa. Suomessa on myyntiluvallisena valmisteena runsaasti valmisteita, jotka eivät kuitenkaan ole täällä kaupan eikä niiden kauppaantuonti ole todennäköinen esim. erittäin pienen potilasmäärän johdosta. Myyntiluvallinen valmiste joka ei tosiasiallisesti ole potilaiden saatavilla aiheuttaa viranomaisen tämänhetkisen tulkinnan johdosta, joissa tällaiselle valmisteelle tai vastaavalle valmisteelle ei myönnetä erityislupaa. Yksittäiset potilaat joutuvat hoidon suhteen eriarvoiseen asemaan, koska tämä tulkinta estää potilaiden tarvitsemien lääkkeiden saannin. Kuvatusta syystä tilanne on nyt erittäin huolestuttava ja asiallisen lääkehoidon saatavuus erityisluvallisia lääkkeitä tarvitsevilla pienillä potilasryhmillä jopa estynyt. Potilaiden vaihtoehdoksi jää usein lääkkeen hankkiminen ulkomailta, ja se ei voi olla suomalaisen lääkehuollon tavoite. Muistiossa on myös esitetty erityislupavalmisteet ohituskaistana hinta-ja korvattavuusasioissa. Tulkinta on näkemyksemme mukaan virheellinen, koska hinta- ja korvattavuus arvioidaan aina viranomaisen toimesta määritellyllä menettelyllä eikä erityislupavalmisteen korvattavuus ole siirrettävissä myyntiluvalliselle valmisteelle. Muistiossa on lyhyesti myös käsitelty lääketukkutoimintaa. Kannatamme lääketukkutoiminnan osalta jatkuvuutta edistäviä toimenpiteitä. Ehdotamme myös laajempaa alan yhteistä varaustumissuunnittelua. Aiheita voisivat olla esim. kriisiviestintä ja tuotetietojen yhteinen käsittelymalli. Tarkemmat ehdotuksemme olemme toimittaneet ministeriölle jo aiemmin. Tuemme myös nykyisen yksikanavaisen jakelumallin arviointia suhteessa monikanavaiseen jakelumalliin. Olennaista tässäkin tarkastelussa on varmistaa ettei lääkkeiden saatavuutta Suomessa heikennetä.
      • Lääketeollisuus ry
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • e. kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämiseen Lääkkeiden elinkaarta ja patentin päättymisen mahdollistamaa kilpailua tulee hyödyntää lääkerahoituksen kestävyyden varmistamiseksi. Yhteiskunnan varoja tulee käyttää järkevästi, jotta myös uusille lääkehoidoille on tilaa. Osallistumme yhdistyksenä mielellämme keinovalikoiman arviointiin. Tiekartassa käsitellään kustannusvaikuttavan lääkehoidon kohdassa myös lääkkeiden käyttäjien maksurasitusta ja rahoituksen kestävyyttä (kommentoimme rahoitusta muuten kohdassa 2a). Näkökulmana nostetaan esiin lääkkeiden hintasääntely ja lääkkeiden elinkaareen hyödyntäminen mm. geneeristen ja biosimilaarien osalta. Toteamme myös, että otsikon 8.5. mukaisesti lääkehoidon kustannusvaikuttavuutta olisi tässä kohdassa voinut käsitellä myös laajemmin kuin vain lääkebudjetin sisällä tapahtuvan, lääkeainekohtaisen elinkaareen liittyvän kilpailun näkökulmasta. Muualla muistiossa mm. kansallisen ohjauksen kappaleissa lääkehoidon kustannusvaikuttavuus mm. väestön työ- ja toimintakyvyn näkökulmasta on kyllä esillä. Kustannusvaikuttavuutta arvioidessa tulee ottaa huomioon hoitojen välittömät ja välilliset menot, eli kokonaiskustannusvaikutukset. Lisäksi on otettava huomioon yhteiskunnalle ja potilaille koituvat arvot ja edut. Sairaalalääkkeiden hankinnat Mielestämme julkisen terveydenhuollon lääkehankintojen tehtävänä on varmistaa turvallinen, tarkoituksenmukainen, tehokas ja katkeamaton lääkehuolto. Tämä edellyttää toimivia lääkemarkkinoita, tervettä kilpailuympäristöä ja riittävää farmaseuttista asiantuntemusta hankintojen toteutuksessa. Muistion tiekartassa ollaan näiltä osin hyvin samoilla linjoilla. Lääkehankintojen tehokkuus ja lääkkeiden toimitusvarmuus edellyttävät tervettä kilpailuympäristöä. Terveen kilpailun edellytysten tunnistaminen ja ylläpito lääkemarkkinoilla on sekä ostajien että tarjoajien etu. Terve kilpailu edellyttää useita ostajia ja tarjoajia, kun taas epäterve kilpailuympäristö heikentää entisestään lääkkeiden saatavuutta. Usean ostajan kilpailutukset takaavat tarjoajille riittävän kokoiset markkinat kaikille hankintakausille. Tällä edistetään tehokasta ja toimivaa lääkehuoltoa ja uusimpien lääkehoitojen saatavuutta. Sairaalalääkkeiden hankintamenettelyjä on tarpeen kehittää. Sairaanhoitopiireissä voitaisiin hyödyntää jo nyt paremmin hankintalain mahdollistamat keinot uusien lääkkeiden nopeassa käyttöönotossa. Hallittu käyttöönotto -sopimusten laajentaminen sairaalalääkkeissä edellyttää liiketaloudellisen osaamisen päivittämistä hankintayksiköissä. Alueellisten hankintojen kehittämisessä on tärkeää, että Suomi säilyy kiinnostavana markkinana yrityksille ja että suomalaiset potilaat saavat uudet lääkehoidot viivytyksettä käyttöönsä. Muistiossa viitataan nykyiseen käytäntöön, jossa viisi yliopistosairaalan hankintarengasta käytännössä vastaavat hankinoista. Kokemuksemme perusteella ne muodostavat kukin riittävän kokoisen alueen terveelle kilpailuympäristölle. Lääkehankinnat edellyttävät lääkkeitä käyttävien yksittäisten hoitoyksiköiden ja niissä mahdollisesti vallitsevien ominaispiirteiden tuntemusta. Tällä tavalla varmistetaan, että lääkkeet kytkeytyisivät saumattomasti osaksi sairaalan hoitoprosesseja. Hankintakierrokset tulee lisäksi aikatauluttaa siten, että kilpailutukset jaksotetaan ja saatavuushäiriötilanteita voidaan hallinnoida mahdollisimman tehokkaasti. Jaamme muistion näkemyksen, että kansallisia hankintoja voidaan kehittää, mutta pääpaino on syytä olla alueellisessa kilpailutuksessa ja sopimuksissa. Lääkehankintojen keskittämisen riskinä on markkinan keskittyminen ja sen myötä lääkkeiden saatavuushäiriöiden mahdollinen lisääntyminen. Muistiossa on nostettu esille harvinaislääkkeiden pohjoismaiset yhteishankinnat, joiden osalta on tärkeää ottaa huomioon mm. seuraavia käytännön seikkoja ja riskejä • Haasteena tulee olemaan kilpailuttavasta instanssista päättäminen. Eri maissa kansallisilla toimijoilla on erilaisia valtuuksia ja velvollisuuksia. Lisäksi on maakohtaista sääntelyä ja suosituksia. • Lääkkeiden HTA-arviointimenetelmien tulisi olla samankaltainen kaikissa maissa, jotta käyttöönotto ei viivästy. • Hintapäätös on kansallinen ja sen vuoksi päätös lääkkeen käyttöönotosta sekä hankintaan osallistumisesta tulee olla kansallinen. Eri maiden taloudelliset ja terveydelliset tarpeet poikkeavat toisistaan ja hoitokäytännöt voivat olla maakohtaisia. • Lääkäreiden autonomia määrätä lääkkeitä voi vaihdella eri maissa ja lääkehoito tulee voida valita lääketieteellisin perustein. • Suurempi kilpailutuksen volyymi voi tuoda ennakointiongelmia saatavuudessa. Esimerkiksi geneeristen hintakilpailutus saattaa johtaa siihen, että toimijat vetäytyvät markkinoilta. • Kokemuksia yhteistyöstä tulee arvioida jatkuvasti, jotta menettely tuottaa kaikille maille lisäarvoa, eikä päällekkäistä työtä. Lääkejakelu (kommentoimme asiaa tässä, koska näkemyksiä lääkejakelun linjauksista ei kysytty erikseen) Lääkejakelu on osa suomalaisen yhteiskunnan perusinfrastruktuuria. Kustannustehokkaalla, laadukkaalla jakelujärjestelmällä pystytään turvaamaan lääkkeiden ja rokotteiden hyvää ja tasa-arvoista saatavuutta sekä edistämään rationaalisen lääkehoidon toteutumista. Lääkejakelun tulee toimia saumattomasti niin, että lääkkeiden saatavuus potilaille voidaan varmistaa sekä normaalioloissa että erilaisissa poikkeustilanteissa. Sama koskee rokotteita. Lääkealan toimijat tekevät kukin osaltaan päivittäin työtä lääkkeiden ja rokotteiden hyvän saatavuuden turvaamiseksi sairaaloiden ja avohoidon potilaiden käyttöön. Lääkehuollon ja rokotehuollon toimivuus Suomen pienillä markkinoilla ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sitä tulee kehittää jatkuvasti vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä ja sen luomia haasteita. Olemme yhdistyksenä mielellämme mukana kehittämässä tätä kokonaisuutta ja sen eri osa-alueita, jotta lääkkeiden ja rokotteiden tasa-arvoinen saatavuus suomalaisille voidaan varmistaa mahdollisimman hyvin. Lääkkeiden tukku- ja vähittäisjakelua koskevissa ratkaisuissa tulee huomioida maamme erityispiirteet, kuten pieni lääkemarkkina kansallisine kielivaatimuksineen, maantieteellinen laajuus, väestön epätasainen sijoittuminen ja ilmaston asettamat haasteet lääkekuljetuksille. Lääkkeiden yksikanavainen tukkujakelu on kehittynyt juuri Suomen olosuhteisiin sopivaksi, ja järjestelmän edut (mm. saatavuuden varmistaminen, turvallisuus, kustannustehokkuus ja koko maan kattava lääkejakelu) ovat mielestämme suuremmat kuin mallin riskit. Yksikanavaiseen tukkujakeluun liittyviä riskejä voidaan hallita kehittämällä koko jakeluketjun valmiutta ja kaikkien eri toimijoiden varautumista kriisi- ja poikkeustilanteiden hallintaan. Lainsäädännön vaatimuksiakin voidaan tarpeen mukaan täsmentää, mutta samalla on huolehdittava siitä, että lääkkeiden jakeluketjun toimijoiden taloudelliset mahdollisuudet pitää valmisteita Suomen markkinoilla ja jaella niitä potilaiden tarpeita vastaavasti säilyvät. Valmistelutyö, jonka myötä velvoitevarastointia koskevaa sääntelyä kehitettäisiin turvaamaan lääkkeiden hyvä saatavuus niin normaali- kuin poikkeusoloissa, tulisi saada käyntiin välittömästi. Lääkkeiden velvoitevarastointi on yksi keskeinen keino turvata lääkkeiden saatavuutta Suomessa. Sitä koskeva sääntelyn uudistaminen on ollut valmisteilla jo pitkään. Eri toimijoiden näkökulmasta laki ei enää vastaa tämän päivän tarpeisiin. Lainsäädännön uudistamisessa tulisi kiinnittää huomiota mm. velvoitteiden tarkoituksenmukaiseen ja tasapuoliseen jakautumiseen lääkehuollon toimijoiden kesken, hoidollisesti tarkoituksenmukaiseen lääkevalikoimaan ja varastointimääriin, varastointikustannusten korvaamiseen sekä selkeiden ja riittävän joustavien sääntöjen luomiseen sille, missä tilanteissa ja millaisin menettelyin velvoitteen alittaminen on mahdollista, jotta lääkkeiden saatavuus potilaille voidaan tarvittaessa turvata. Äkilliset markkinatilanteen muutokset, esimerkiksi sairaaloiden hankintakausien aiheuttamat muutokset käytössä olevaan lääkevalikoimaan, tulisi pystyä huomioimaan nykyistä paremmin mm. joustavien poikkeuslupamenettelyiden avulla. Kuten muistiossa todetaan, edellyttää saatavuushäiriöiden hallinta tiivistä yhteistyötä lääkealan toimijoiden, terveydenhuollon ja viranomaisten välillä. Saatavuushäiriöiden haitallisten vaikutusten vähentämiseksi Suomessa tulisi pystyä kehittämään ripeällä aikataululla sitä koskevaa tiedonkulkua eri osapuolten välillä. Tarve erityislupamenettelyille Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tarve säilyttää jatkossakin mahdollisuus käyttää erityislupia tilanteissa, joissa yksittäisen potilaan tai potilasryhmän hoidon turvaaminen sitä hoitavan lääkärin harkinnan perusteella edellyttää. Erityislupia koskenut viranomaisen tulkintakäytännön muutos on tuonut esille kiireellisen tarpeen lisätä lääkelakiin säännökset erityisesti siitä, millä edellytyksillä pienten potilasryhmien hoito voidaan turvata tilanteessa, jossa tarvittavaa lääkettä ei ole vielä tuotu Suomessa kauppaan myyntiluvan haltijan toimesta. Apteekkitoiminta Pidämme tärkeänä muistion lähtökohtaa, jonka mukaisesti apteekkitoimintaa on tarkasteltava osana terveydenhuoltoa. Nykyistä kustannustehokkaampi, laadukkaampi sekä apteekkipalveluiden ja lääkkeiden hyvän saatavuuden tasa-arvoisesti koko maassamme turvaava avohoidon apteekkijärjestelmä on olennainen osa hyvin toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Itse apteekkijärjestelmää on myös syytä arvioida muistion esittämällä tavalla kokonaisuutena huolellisen vaikutustenarvioinnin perusteella, sillä apteekkitoimintaan liittyvät yksittäiset osakysymykset ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Osittain mahdollisten muutosten vaikutukset voivat ulottua myös apteekkitoimintaa laajemmalle, esimerkiksi lääkkeiden tukkujakeluun. Lääkkeiden saatavuuden näkökulmasta nykyinen apteekkijärjestelmämme toimii monessa suhteessa hyvin: esimerkiksi apteekkipalveluita on saatavilla myös syrjäseuduilla, apteekissa asioivan potilaan saatavilla on kattava lääkevalikoima ja potilaalla on mahdollisuus saada ammattilaisen antamaa neuvontaa lääkehoitonsa tueksi. Nämä järjestelmän hyvät piirteet tulee säilyttää, kun järjestelmää kehitetään edelleen vastaamaan nykypäivän kuluttajien ja yhteiskunnan tarpeita. Apteekkitalouteen liittyvän sääntelyn tulisi ohjata apteekkeja kustannustehokkaaseen toimintaan ja sisältää kannusteita rationaalisen lääkehoidon toteuttamiseen.
      • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
        Uppdaterad:
        30.3.2019
        • Vaikka rahoitusvastuuta siirrettäisiin alueellisille toimijoille, Kansaneläkelaitos pitää välttämättömänä, että alueellinen yhdenvertaisuus varmistetaan kansallisella ohjauksella. Kansaneläkelaitoksen näkemyksen mukaan HTA-arvioinnin kehittäminen kansallisesti yhtenäiseksi olisi tärkeä priorisoida ja arviointitoiminnalle tulisi luoda konkreettiset tavoitteet. Kansaneläkelaitos on tunnistanut haasteita Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) roolissa ja sen antamien suositusten oikeudellisessa asemassa. PALKOn tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat julkisin varoin rahoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan Suomessa. Käytännössä voidaan joutua tilanteeseen, jossa PALKO on antanut kielteisen suosituksen tietystä lääkehoidosta mutta sama avohuollon lääkehoito on lääkkeiden hintalautakunnan päätöksellä korvattavaa. Kansaneläkelaitos saattaa siis toisaalta korvata tiettyä lääkehoitoa mutta jättää korvaamatta siihen liittyvän sairaanhoitokustannuksen.
      • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Apteekin perustehtävät eli lääkehuollosta, lääkevalikoimasta, neuvonnasta ja ohjauksesta (ml. hintaohjaus) huolehtiminen voidaan turvata kaikissa apteekin omistajuus- ja toimintamalleissa. Nämä takuut saadaan lainsäädännön kautta. Apteekkitoiminnan nykyisessä sääntelyssä keskeisin huomio on kiinnitetty omistajuuden suojaamiseen apteekkipalveluiden laadun, saatavuuden tai lääkitysturvallisuuden sijaan. Sääntelyssä ne ovat alisteisia omistuksen yksinoikeuden suojaamiseen proviisoreille. Tälle painotuksen valinnalle on vaikea löytää terveyspoliittisia perusteita. Terveyspalvelujen sääntelyssä painopiste on aina ollut potilaasta lähtevien oikeuksien ja palvelujen turvaamisessa. Näin tulee olla myös apteekkialalla. Muistiossa huomautetaan, että olisi johdonmukaista arvioida lääkkeiden myynnin mahdollistamista laajemmin apteekkien ulkopuolella ja myös terveyspalveluiden yhteydessä. Asia tulisi ratkaista lainsäädännöllä. Tällä hetkellä esimerkiksi sairaaloiden yhteydessä ei voi toimia sen enempää yksityisen apteekin sivuapteekki kuin sairaala-apteekin apteekkipistekään (samoilla ehdoilla kuin avoapteekkikin toimii). Tässäkin suhteessa lääkkeen käyttäjän intressit syrjäytyvät, kun nykysääntely suojelee ensisijaisesti apteekin omistajan intressiä. Apteekki ei yksin pysty tuomaan suuria julkisen talouden säästöjä. Säästöissä keskeisessä asemassa ovat lääkkeiden hinnoittelu- ja korvausjärjestelmä (lääketaksa mukaan luettuna), julkiset hankinnat sekä lääkevaihto- ja viitehintajärjestelmä. Apteekki vain toteuttaa sitä, mitä eri tavoin säädetään. Itsehoitolääkkeiden hintakilpailun avulla lääkkeen käyttäjä voisi kyllä säästää jonkin verran.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Lääkekorvaukset muodostavat merkittävän menoerän, jonka kasvuvauhti on ollut tuntuva. Kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämiseen tarvitaan pikaisesti toimenpiteitä. Kustannusvaikuttavuudessa oleellista on lääketieteellisesti perustellun hoidon valinta kuhunkin tarkoitukseen. Tämä edellyttää tarvittavan tiedon käytettävyyttä hoitopäätöstilanteessa - tässä yhtenäinen kansallinen lääkityslista on edellytys. Kustannusvaikuttavuutta voidaan lisätä lääketieteellisesti perusteltujen lääkkeiden hankintahintoihin vaikuttamalla. Sairaalalääkityksessä (yhteisellä) kilpailuttamisella on lääkkeiden hintoihin saatu merkittäviä kustannussäästöjä. Myös avohoitolääkkeiden hinnoittelurakennetta uudistaessa tulee arvioida, voidaanko ja missä määrin myös apteekkien hankintojen yhteisellä kilpailuttamisella (esimerkiksi sairaala-apteekkien kilpailuttamisen yhteydessä) saada oleellista kustannusetua. Tulee myös selvittää voidaanko kalliiden avohoitolääkkeiden kustannuksiin vaikuttaa siirtämällä näitä sairaala-apteekkien vastuulle. Muutoinkin sairaala-apteekkien ja apteekkien työnjakoa tarkastelemalla voidaan todennäköisesti saada hoidollista ja kustannushyötyä uusien lääkkeiden aloituskokeilujen yhteydessä. Muita ratkaisuja kustannusvaikuttavuuden edistämiseen ovat esimerkiksi määräsääntelyn purku, enimmäishintasääntely ja tukkuhintojen alennukset, joista tietty osuus siirtyy lain perusteella vähittäismyyntihintaan. Nykyinen lääketaksa on ongelmallinen, sillä se sisältää aina kannustimen toimittaa mahdollisimman kallis lääke, mistä johtuen muun muassa lääkevaihto ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kustannuksia voidaan vähentää myös vähentämällä lääkehävikkiä muun muassa ottamalla käyttöön erilaiset pakkauskoot sekä älykaapit. Erilaiset uudistukset tulee toteuttaa hallitusti huolehtien riittävästä vaikutusarvioinnista. Uudistukset eivät saa vaarantaa lääkehoidon turvallisuutta.
      • Suomen Farmasialiitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Olemme käsitelleet lääkeviraston perustamista ja sen hyötyjä kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämisessä aikaisemmin. Yksi keino edistää lääkehoitojen kustannusvaikuttavan on lääkehoitojen arviointi, jolloin potilaiden lääkitys olisi ajantasainen ja turhat lääkkeet saataisiin karsittua pois. Virkamiesmuistiossa puhutaan paljon lääkkeiden hallitusta poistamisesta käytöstä, mutta se keskittyy enemmän rakenteellisiin ja rahoituksellisiin lääkkeiden käytöstä poistamiseen. Tätäkin toimintaa tulisi tehostaa ja lääkkeiden hoidollista ja taloudellista arviointia (HTA) tulisi päivittää tai uudelleen arvioida tietyin aikavälein. Tällä hetkellä arviot tehdään nykyisen tiedon valossa, mutta rajallisin tiedoin. Kun HTA-arviointeja päivitettäisiin, olisi enemmän tietoa käytettävissä, jolloin arvioinneissa käytettyihin oletuksiin olisi enemmän tietoa tueksi. Lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden arvioinneissa otetaan yleensä huomioon vain suorat terveydenhuollon kustannukset. Kuitenkin lääkkeillä saavutetaan hyötyjä myös muualla kuin suorilla terveydenhuollon kustannuksilla. Täten kustannusvaikuttavuusselvitysten näkökulmaa tulisi laajentaa. Kustannusvaikuttavuuden arviointiin tuo haasteita uudet lääkehoidot, joiden vaikutusmekanismit mahdollistavat yhdessä diagnostiikan kanssa yhä tarkemmin valikoidumman potilasjoukon, jolloin käytettävissä olevan tiedon rajallisuus lisää epävarmuutta. Ehdollisen korvattavuuden sopimukset ovat hyvä keino saada hoidot harvojen potilaiden käyttöön ja kerätä samalla arkivaikuttavuustietoja, jotka auttavat lääkehoitojen uudelleenarviointeja.
      • Tehy ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Jokaisella lääkkeitä tarvitsevalla kansalaisella tulee olla varaa hankkia niitä taloudellisesta asemastaan riippumatta. Kenenkään lääkkeiden maksutaakka ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Valtakunnallinen lääkekorvausjärjestelmä tulee säilyttää ja Kela tulee jatkossakin toimia kansallisena lääkekorvausjärjestelmän toimeenpanijana. Kalliimpien biologisten lääkkeiden vaihto edullisempiin biosimilaareihin on kansantalouden ja kansalaisen kannalta taloudellisesti järkevää. Kun biologinen lääke vaihdetaan biosimilaariin, vaihdon pitää tapahtua asiakkaan luvalla, hallitusti ja terveydenhuollon ammattihenkilön ohjauksessa.
      • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kustannusvaikuttavan lääkehoidon järjestelmästä tulisi karsia turhat väliportaat pois. Sen tulisi olla sujuva, turvallinen ja laadukas. Lääkehuollon kustannusten läpinäkyvyys on kannatettava tavoite, jotta lääkkeen todellisesta hinnasta saataisiin selkeämpi kuva. Yhteiskunnan kustannusten kannalta on kyseenalaistettava lääkkeiden hankintapäätöksen teon hajautuneisuus, hankintamenettelyihin sidotut hinnat ja lääketeollisuuden voiton tavoittelun raamit. Lääkkeiden saatavuus on turvattava kaikissa tilanteissa. Yksiportainen jakelujärjestelmä on liian haavoittuva. Varmuusvarastoinnin toimiessa asiakkaan pitäisi saada myös jakeluhäiriötilanteissa lääkkeensä. Apteekkien vastuu pitää tiettyä peruslääkevalikoimaa pitäisi ohjata, minkä vuoksi apteekkitoiminta tulisi olla osa terveydenhuoltoa. Valitettavan usein tapahtuu sitä, että asiakkaan mennessä apteekkiin, lääkettä ei olekaan saatavissa samana päivänä. Haja-asutusalueilla tämä voi olla potilaalle ja erityisesti iäkkäille asiakkaille todellinen ongelma. Onko mahdollista kehittää järjestelmä, josta tieto esim. iäkkäiden potilaiden tarvitsemista lääkkeistä voitaisiin välittää terveyskeskuksesta tai sairaalasta apteekkiin. Lääkkeen käyttäjän kannalta rahoitusjärjestelmän monimutkaisuus voi jopa hidastaa palvelun saamista ja heikentää lopullista tavoitetta: vaikuttavaa lääkehoitoa. Kansalaisen kannalta lääkemenojen ennakoimattomuus on lääkehoidon turvallisuutta heikentävä. Resurssien niukkuus ja säästöpaineet saattavat vaikuttaa korvausosuuksiin ja sitä kautta aiheuttaa potilaan/asiakkaan lääkehoidon hetkellistä tai pidempiaikaista kustannusten nousua. Esimerkiksi pari vuotta sitten tehty omavastuukorotus vuoden ensimmäisissä lääkeostoissa aiheutti sen, että vähävaraiset potilaat saattoivat jättää jopa lääkkeitään ostamatta. Myös lääkkeiden vuosittainen maksukatto pitäisi olla nykyistä alhaisempi tai potilaan/asiakkaan pitäisi vähintäänkin pystyä jakamaan kalliiden lääkkeiden hankintakustannuksia useammille kuukausille. Suomessa omavastuuosuudet pitäisi saada laskettua muiden Pohjoismaiden tasolle. Kansallinen lääketietopankki ja kansallisesti yhtenäiset potilastietojärjestelmät lääketietokantoineen ovat tavoiteltava asia. Kansallinen ja alueellinen lääkkeiden liikkuvuus apteekkien ja lääkekeskusten välillä parantaa lääkkeiden saatavuutta ja vanhenevien lääkkeiden hyötykäyttöä ja on siten kustannustehokkuuden kannalta olennaista. Kustannusvaikuttavuutta voidaan lisätä lääkehuollon asiantuntemuksella. Lääkealan ammattilaisilla tulisi olla lakisääteinen hoitovastuu lääkekeskusten ja erilaisten hoitoyksiköiden lääkehuollosta. Monissa hoitoyksiköissä sairaanhoitajat vastaavat potilashoidon ohella lääkevarastoinnista ja lääketilauksista sekä lääkeohjeistuksista mahdollisesti yhdessä lääkärin kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan sairaanhoitajien pääosaamisaluetta. Nykyisten niukkojen resurssien vallitessa lääkekustannukset saattavat kasvaa pelkästään sen takia, että hoitoyksiköissä ei ehditä tarkistaa vanhenevia lääkkeitä, ei tunneta rinnakkaislääkkeitä, joudutaan turvautumaan päivystysvarastoihin tilaustoiminnan virheiden tai puutteiden takia. Toimiessaan e-lääkekaapit parantavat lääkkeiden sujuvaa käyttöä esimerkiksi sairaaloissa, kun osastolla A näkee, missä on tiettyä lääkettä saatavilla. Lääkkeiden tuntemus ja lääkkeiden käytön ohjeistus on ehdottomasti tarkempaa ja varmempaa lääkehuollon ammattilaisten vastaamana. Sairaaloissa, terveyskeskuksissa, hoito- ja hoivalaitoksissa pitäisikin olla lakisääteisenä osastofarmasia joko omana tai lähiapteekkien tarjoamana palveluna. Sairaaloissa vuosittainen peruslääkevalikoiman vaihtuminen vaikeuttaa lääkehoitoa ja teettää lisätyötä. Kauppanimien vaihtuminen lisää lääkehoitovirheitä. Samoin saman lääketukun lääkepakkausten profiloiminen hyvin samannäköisiksi sekä myös tablettien ulkoasun samankaltaisuus lisäävät sairaanhoitajien työtä ja lääkevirheitä. Kun koneellisesti jaettuun lääkeannokseen pitäisi tehdä muutos, on todella suuri työ erottaa erilaiset tabletit toisistaan, mikä lisää puolestaan lääkevirheitä.
      • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Kustannusvaikuttavan lääkehoidon edellytykset ovat tarkoituksenmukaisen lääkehoidon valinta, kohtuullinen lääkkeen hinta ja lääkehoidon oikea toteutus terveyshyödyn saamiseksi. Lääkehoidon kustannusvaikuttavuuden arvioinnin tulee lähteä nimenomaan tarkoituksenmukaisten ja onnistuneiden lääkehoito-jen tavoitteesta. On tärkeää, että rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman loppuraportteja ja niissä esitettyjä tavoitteita käytetään tukemaan lääkehoitojen kustannusvaikuttavuuden parantamista. Apteekkariliitto korostaa, että lääkekorvauskustannusten kannalta yksittäisen lääkevalmisteen hinnan ohella tärkeitä tekijöitä ovat lääkkeen valinta ja käytössä oleva lääkevalikoima. Kustannusvaikuttavaan lääkehoitoon tähtäävien pyrkimysten ei pidä päättyä siihen, kun lääke hinnoitellaan ja toimitetaan lääkkeen käyttäjälle. Lääkkeiden kustannusvaikuttavuutta voidaan merkittävästi parantaa lisäämällä hoitoon sitoutumista. Lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden parantaminen on terveydenhuollon yhteinen haaste ja siihen tulee olla sovitut toimintamallit. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman jalkauttamisella ja lääkehoidon kansallisen ja alueellisen ohjauksen vahvistamisella tulee vaikuttaa siihen kokonaisuuteen, miten lääkkeitä Suomessa määrätään, korvataan ja käytetään. Apteekin farmaseuttisten palveluiden merkitys lääkkeiden kustannusvaikuttavuudessa Tutkimusten mukaan vain puolet lääkehoidoista käytetään lääkärin ohjeen mukaisesti. Lääkkeen käyttäjien hoitoon sitoutuminen on tunnistettu haasteeksi muistiossa, mutta esitetyt toimenpiteet jäävät ylätasolle. Kansallinen astmaohjelma osoitti, että suomalaiset apteekit voivat tukea hoitoon sitoutumista osana hoitoketjua. Panostamalla asiakkaan sitouttamiseen esim. apteekin lääkehoidon aloituspalvelun kautta, on mahdollista saada lääkekorvauksiin käytetyllä kustannuksella enemmän terveyshyötyä. Lääkehoitojen vaikutusten systemaattisella seurannalla ja lääkehoidon arvioinneilla voidaan vähentää vaikuttamattomien eli tarpeettomien lääkkeiden käyttöä ja niistä syntyviä kustannuksia. Lääkkeen käyttäjä asioi terveydenhuollon toimipisteistä useimmin ja säännöllisimmin apteekissa, eli apteekin mahdollisuus tukea hoitoon sitoutumista on merkittävä ja sen kannattaa hyödyntää. Koneellinen annosjakelu edistää lääkehoidon kustannusvaikuttavuutta monin eri tavoin. Annosjaeltavat lääkkeet arvioidaan kokonaisuutena aina ennen jakelun aloittamista, jolloin mahdolliset päällekkäiset tai sopimattomat lääkkeet karsitaan. Annosjakelussa käytetään aina hinnaltaan edullisimpia valmisteita. Suurin merkitys on sillä, että annosjaellut lääkkeet tulevat todennäköisemmin otettua lääkärin ohjeiden mukaan. Biosimilaarit kustannusten hallinnassa Biosimilaarien käyttö avohoidossa on Suomessa vielä vähäistä. Lääkkeenmääräämisasetukseen vuoden 2017 alussa tehdyt muutokset eivät ole riittävällä tavalla edistäneet biosimilaarien määräämistä. Lääkekorvauskustannusten hallitsemiseksi tarvitaan määrätietoisia keinoja biosimilaarien käytön ja hinta-kilpailun edistämiseksi. Potilastietojärjestelmien tulee tukea lääkäriä kustannusvaikuttavan lääkehoidon valitsemisessa nykyistä paremmin. Lääkäreiden kustannustietoisuutta voidaan mm. lisätä koulutuksen ja informaatio-ohjauksen (Kela palautteet) keinoin. Biosimilaareista saatava säästöpotentiaali terveydenhuollolle olisi arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia euroja. Lääkkeen käyttäjän opastuksesta biosimilaarivaihdon yhteydessä on huolehdittava. Toimintatapojen tulee varmistaa potilaan katkeamaton lääkehoitoprosessi, lääkeinformaatio ja olla terveydenhuollon toimijoiden yhdessä sopimat. On täysin mahdollista sopia toimintatavoista, joissa apteekki tukee biosimilaarivaihtoa opastamalla lääkkeen käyttäjän uuden laitteen käyttöön. Voidakseen varmistaa biosimilaarivalmisteen oikean käytön on apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan hankittava tarvittava osaaminen ja palvelu olisi huomioitava esimerkiksi toimitusmaksussa. Paikallinen terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyö on keskeistä tällaisten hoitopolkujen rakentamisessa. Niihin voidaan kannustaa kansallisella ja alueellisella ohjauksella. Hallittu lääkkeiden käytöstä luopuminen Apteekkariliitto kiittää, että arviomuistioon on nostettu myös hallittu lääkkeiden käytöstä luopuminen. Se on tärkeää sekä yksittäisen potilaan kohdalla että koko käytössä olevaa lääkevalikoimaa tarkasteltaessa. Suomessa on liian vähän kiinnitetty huomiota lääkkeiden kertymiseen erityisesti vanhushuollon piirissä olevilla potilailla. Taustalla vaikuttavia syitä saattavat olla hoitovastuun pirstaloituminen ja terveydenhuollon krooninen resurssipula. Lääkehoidon arvioinnit ovat keskeinen työkalu potilaskohtaisen turvallisen lääkkeiden käytöstä luopumisen edistämiseksi. Lääkehoitojen arviointeja tulee kohdistaa riskiperusteisesti lääkkeiden käyttäjille erityisesti kotihoidossa, palveluasumisessa ja omaishoidossa. Lääkehoidon arviointeja voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja moniammatillisesti, kun farmasian ammattilainen tekee huomiot ja tarvittavat selvitykset lääkäriä varten, joka vastaa lääkehoidosta ja siinä tehtävistä muutoksista. Lääkehoidon tavoitteen määritteleminen ja sen seuraaminen edesauttavat myös vaikuttamattomasta lääkehoidosta luopumista. Lääkkeen käyttäjä käy apteekissa kaikkein useimmin ja apteekki olisi luonnollinen paikka lääkehoidon vaikuttavuuden seurantaan, ongelmien tunnistamiseen ja tarvittaessa lääkkeen käyttäjän ohjaamiseen lääkärin vastaanotolle. Apteekkitalous Muistiossa tuodaan esiin apteekkitalouden uudistaminen, ja sen edellytyksenä viitataan tarpeeseen tarkastella koko apteekkijärjestelmää. Apteekkien talouteen liittyvät näkökulmat ulottuvat kuitenkin huomattavasti laajemmalle kuin vain apteekkijärjestelmään sinänsä. Avohuollon apteekkien vuotuinen verollinen lääkemyynti on noin 2,5 miljardia euroa, josta reseptilääkkeiden osuus on noin 2,1 miljardia. Kela maksaa noin 1,4 miljardia euroa lääkekorvauksina lääkkeiden käyttäjille. Yksittäisen lääkkeen käyttäjän maksuosuutta on viime vuosina lisätty vuotuisella 50 euron al-kuomavastuulla ja toisaalta sitä rajoittaa 572 euron vuotuinen lääkekatto. Reseptilääkkeiden hintojen pitämiseksi kohtuullisina ja lääkekorvausten kasvun hillitsemiseksi lääkkeiden hintoja säädellään monin tavoin. Lääkeyritykset voivat asettaa lääkkeen tukkuhinnan vapaasti ainoastaan lääkekorvausjärjestelmän ulkopuolella oleville lääkkeille, eli lääkkeille, joista Kela ei maksa korvauksia. Apteekit eivät päätä lääkkeiden hinnoista. Valtioneuvosto päättää lääketaksalla apteekkien myyntikatteen kaikissa lääkkeissä. Lääkkeiden tukkuhinta-alennukset apteekeille on kielletty. Tavoitteena on ollut lääkkeiden samahintaisuus koko maassa. Apteekin saama palkkio lääkemyynnistä ja -neuvonnasta on täysin eduskunnan ja valtioneuvoston päätösvallassa. Vuonna 2016 säädetty apteekkiverolaki leikkaa apteekin katetta progressiivisesti lääkkeiden myynnin kasvaessa. Lääketaksa-apteekkivero-mekanismi on päättäjille erittäin vahva sääntelykeino, jolla eri kokoisten apteekkien katetta voidaan sekä tarkastella että säädellä lääke lääkkeeltä. Niiden avulla myös viranomaiset ja poliittinen päätöksentekijä voivat varmistaa, etteivät lääkejakeluketjun muut toimijat – lääketeollisuus ja lääketukkukaupat – pääse alennuksilla ohjaamaan apteekista tarjottavien lääkkeiden valikoimaa. Apteekkitoiminnan verokertymä nykyisessä järjestelmässä on huomattavasti suurempi kuin jossain toisessa järjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että apteekki on yksityinen elinkeinonharjoittaja, toiminimi, joten sen verotus on kokonaisuudessaan tuntuvasti ankarampaa kuin osakeyhtiön. Apteekit maksavat noin 2,5 miljardin euron lääkemyynnistään veroja yhteensä noin 680 miljoonaa euroa. Verokertymä muodostuu arvonlisäveroista (250 milj. eur), apteekkiveroista (194 milj. eur), palkkojen ennakonpidätyksistä ja henkilökunnan lakisääteisistä maksuista (170 milj. eur) sekä apteekkiyrittäjien veroista ja yliopistojen apteekkien yhteisöveroista (72 milj. eur). Makrotalouden kannalta on olennaista, että apteekkien toimintaan liittyvät verot palautuvat kokonaisuudessaan takaisin julkisen talouden tilinpitoon, sillä apteekit ovat kotimaisessa omistuksessa ja verot maksetaan Suomeen. Apteekkiyrityksen tulos verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona, joka osake-yhtiöstä poiketen sisältää yrityksen voiton lisäksi apteekkarin palkan. Osakeyhtiöön verrattuna veroprosentti on yli kaksinkertainen. Apteekkien proviisoriomistajuuden purkaminen merkitsisi Suomessakin väistämättä myös kansainvälisten toimijoiden tuloa toimialalle. Tämä mahdollistaisi apteekkiliiketoiminnan tuloksen siirtämisen edullisemman verokohtelun maihin. Konsernilainojen avulla tehtävä suunnittelu on yleistä pääomasijoittajien ja monikansallisten yritysten keskuudessa. Yksityisapteekkien lääkemyynnin palkkaoikaistu nettotulos oli viime vuonna noin 41 miljoonaa euroa eli 1,7 prosenttia liikevaihdosta. Kaupan alalla yleinen nettotulos on noin 1,9 prosenttia, päivittäistavarakaupassa noin 2,5 prosenttia. Reseptivapaiden lääkkeiden, joiden osuus on noin 14 prosenttia apteekkien myynnistä, myyntikateosuus on toistaiseksi pitänyt kokonaislääkemyynnin nettotuloksen positiivisena. Lääketaksan, apteekkiveron ja muun apteekkisääntelyn tarkoituksena on kansanterveydellisten tavoitteiden ohella varmistaa, että pääasiassa julkisen rahoituksen avulla toimiva jakelujärjestelmä on kattava, kannattava ja kustannustehokas. Sääntelyjärjestelmän ydintavoite – kansanterveys – on Suomessa saavutettu kustannustehokkaasti yleistä kaupanalaa vastaavalla nettotulostasolla. Apteekkien taloutta, mukaan lukien lääkkeiden arvonlisäveroa, on tarkasteltava makroekonomisesta näkökulmasta sen lisäksi, että näkökulmana on yksittäisen apteekin talous ja kyky vastata lainsäädännössä sille asetetuista tehtävistä. Sääntelyjärjestelmän yksittäiset muutokset voivat johtaa ennalta arvaamattomiin makrotaloudellisiin vaikutuksiin, jotka eivät ole rahoittajien tai lääkkeiden käyttäjien intressissä puhumattakaan vaikutuksista terveyteen ja turvallisuuteen. Tarpeellisiksi katsottavia muutoksia voidaan viedä läpi vain kokonaisvaiku-tuksia selvittävien laajojen ja perusteellisten vaikutusarvioiden pohjalta.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Apteekkitalous KKV pitää perusteltuna, että apteekkitalous otetaan muistiossa huomioon, kun arvioidaan yhteiskunnan ja lääkkeiden käyttäjien maksurasituksen ke-ventämistä. Apteekkitalouden kanssa samanaikaisesti tulee ottaa tarkasteltavaksi myös muu apteekkisääntely, sillä sääntelykokonaisuus koostuu useista toisiinsa kiinteästi liittyvistä eri osa-alueista. Kokonaisarvioinnin tarve on hyvin tuotu esille muistiossa. Muistiossa on tuotu esille tärkeitä arvioitavia asioita, kuten tarveharkinta, lääketaksa, apteekkivero, hintakilpailu, apteekin omistus, vertikaalinen integraatio arvoketjussa, verkkoapteekkitoiminta ja alennukset. Näiden keskinäisiä vaikutussuhteita on myös jo alustavasti kuvattu muistiossa (esimerkiksi sivuilla 43-50 ja 110-119). KKV:n näkemyksen mukaan dynaamisten vaikutusten arviointia tulee vielä jatkotyössä täydentää ja syventää. Muistiossa ja muun muassa hallituksen linjauksissa 2017 esitetään apteekkeja osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja arvioidaan apteekeissa tarjottavien terveydenhuollon ja lääkehuollon lisäpalveluiden kehittämistä. KKV:n näkemyksen mukaan jatkossa tulisi tarkemmin yksilöidä, miten apteekkeja ja niiden farmaseuttista osaamista voidaan hyödyntää muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Onko kyse lääkehuollon palveluiden ostamisesta apteekeilta, lääkehoidon toteuttamisesta terveydenhuollon yksikön omana toimintana vai ehkä apteekeille säädettävästä velvollisuudesta? KKV pitää mahdollisena, että terveydenhuollon palveluiden antaminen lainsäädännöllä apteekeille tai apteekkien muilla tavoin toteutuva integrointi entistä kiinteämmin osaksi terveydenhuoltoa voi vahvistaa nykyisten markkinatoimijoiden asemaa suhteessa mahdollisiin uusiin alalle tulijoihin. Tämä taas voi jatkossa haitata tehokasta kilpailun käynnistymistä sääntelyn mahdollisesti vapautuessa. Mahdolliset apteekkien uudet tehtävät eivät saisi haitata toimialan kehittämistä kilpailullisempaan suuntaan ja ne olisi suunniteltava siten, etteivät ne sulje pois nykysääntelystä poikkeavia sääntelyratkaisuja. Yleisesti apteekkitoiminnan sääntelyä tulisi suunnata uudelleen elinkeinonharjoittamisen ja kilpailukeinojen käytön rajoitteista kohti apteekkitoiminnalle asetettavia laadullisia kriteereitä. KKV huomauttaa myös, että todennäköisesti yhteiskunnan ja lääkkeiden käyttäjien maksurasitusta pyritään keventämään yhdistelmällä sääntelytoimia ja kilpailun lisäämistä. Tällöin valmistelussa on tiedostettava, että hintojen laskeminen sääntelyn keinoin on ennustettavampaa ja etukäteen jollain tasolla mallinnettavaa toisin kuin kilpailun hyödyt, joista pystytään antamaan karkeampia arvioita. KKV katsoo, että kilpailua kannattaa kuitenkin hyödyntää kustannusten hillitsemiseksi. Kilpailulla saavutettavat hyödyt ovat parhaimmillaan sääntelystä seuraavia suuremmat, sillä lähtökohtaisesti viranomaissääntelyllä ei löydetä markkinoille ominaisinta tapaa toimia. Kilpailun avaaminen on kuitenkin suunniteltava huolella, jotta sillä saavutetaan tavoitellut hyödyt. Tukkutason yksikanavajakelu KKV kannattaa muistiossa esiintuotua tarvetta selvittää Suomessa toimijoiden soveltaman yksikanavajakelun vahvuudet ja heikkoudet (esimerkiksi sivuilla 38 ja 116). Jakelumallin tarkastelu voi olla tarpeen myös kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta. Tarkasteltavaksi voisi tulla muun muassa tukkujen ja valmistajien välisten sopimusehtojen mahdollinen syrjivyys tai kohtuuttomuus ja se, vaikuttaako yksikanavajakelumalli uuden lääketukun tai lääkevalmistajan alalle tuloon. Yksikanavajakelu tulee myös ottaa huomioon apteekkisääntelyn uudistamisessa. Biosimilaarien käyttö Yhteiskunnan lääkekustannusten nousu selittyy osin uusilla kalliilla lääkkeillä. Biologisia lääkkeitä on eniten myytyjen lääkkeiden joukossa (lähde: Suomen lääketilasto 2017). Tätä taustaa vasten KKV pitää tärkeänä, että yhteiskunnan on kannustettava sääntelyllä, suosituksin tai muilla keinoin edullisempien vaihtokelpoisten biosimilaarien käyttöönottoon ja hintakilpailuun biologisissa lääkkeissä. Sairaaloiden lääkehankinnat KKV kannattaa myös sairaalahankintojen tarkastelua yhtenä keinona turvata julkisen rahoituksen riittävyys. Muistiossa on tuotu esille lääkehankintojen osittainen keskittäminen ja koordinointi valtakunnallisesti tai jopa maan rajojen yli ainakin jossain lääkevalmisteissa. Taustalla lienee tavoite sairaaloiden neuvotteluvoiman ja ostovolyymin kasvattamisesta. Hankintojen keskittämisen riskejä arvioitaessa on otettava huomioon, että toimiva markkina ja kilpailijoiden kannusteet pysyä Suomen lääkemarkkinalla on tarpeen turvata vain silloin, kun eri valmistevaihtoehtojen välillä on kilpailua. Tämä koskee tilanteita, kun markkinoilla on geneerisiä tai rinnakkaistuotuja, alkuperäisen lääkevalmisteen kanssa kilpailevia vaihtoehtoja. Kansallisesti toimivasta markkinasta voi pitää huolen hankintojen koordinoinnilla ja esimerkiksi alueellisella, ajallisella tai valmistekohtaisella hajautuksella. Mikäli esimerkiksi valmisteryhmä kilpailutetaan kansallisesti samanaikaisesti, yrityksille jää muita valmisteryhmiä voitettavaksi toisina ajankohtina ja toisilla alueilla. Hankittaessa lääkevalmisteita, jotka eivät kohtaa kilpailua, ostajan neuvotteluvoiman kasvattamisesta voi olla hyötyä. Tällöin ei myöskään tarvitse pelätä kilpailun katoamista tai saatavuuden heikkenemistä sitä kautta, että lääkeyritykset vetäytyisivät Suomen markkinoilta jäätyään ilman lääkemyyntiä. Viitehintajärjestelmä KKV nostaa maksurasituksen keventämisen keinoksi myös viitehintajärjestelmän kehittämisen ja lääkeyritysten kannustamisen kilpailuun. Viitehinta-järjestelmä ei välttämättä nykyisellään tehokkaimmin kannusta kilpailuun, sillä Suomessa on eurooppalaisittain korkeat tukkuhinnat nimenomaan kilpailun alaisissa lääkkeissä (lähde: Tandvårds- och läkemedelsförmånsverket: Internationell prisjämförelse 2018). Erityiskysymyksenä myös velvoitevarastoinnin kehittäminen tulisi ottaa tarkasteluun. Varastointivelvoitteen ei tule olla suhteettoman laaja eikä sinänsä perusteltu järjestelmä saa muodostua alalle tulon esteeksi lääkeyrityksille. Järjestelmä ei saa myöskään johtaa siihen, että lääkeyritysten kansallisilla markkinoilla käymä kilpailu heikkenee. Toisaalta velvoitevarastoinnin kustannukset voivat jossain määrin kuulua lääkeyritysten normaaleihin alalla toimimisen kustannuksiin.
      • Yliopiston Apteekki, Puumalainen Inka
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Yliopiston Apteekki kannattaa apteekkitalouden kokonaisvaltaista uudistusta, joka ottaa huomioon lääketaksan, apteekkiveron sekä apteekkien määrä- ja sijaintisääntelyn. Nykyinen erittäin progressiivinen apteekkivero ja siihen yhdistetty lääketaksa tekevät kalliiden lääkkeiden toimittamisesta isoille apteekeille voimakkaasti tappiollista. Lääkkeiden toimittamiseen liittyy paljon lakisääteisiä, apteekille kustannuksia aiheuttavia velvoitteita asiakkaan turvallisen lääkehoidon takaamiseksi. Yliopiston Apteekissa kalleimpaan taksaluokkaan kuuluvien lääkkeiden osuus on noin kolmannes toimitetuista reseptilääkkeistä. Lääkkeiden toimittaminen ei saa olla apteekille tappiollista missään tilanteessa. Progressiivinen apteekkivero tulee poistaa tai vähintäänkin muuttaa tasaveroksi, joka kohdentuu kaikkiin apteekkeihin tasavertaisesti. Lisäksi tulisi harkita siirtymistä lääkkeiden hinnoista riippumattomaan toimitusmaksuun apteekeissa. Asiakkaiden lääkehoidon jatkuvuuden turvaamiseksi on tärkeää, että myös kalliit lääkkeet ovat hyvin saatavilla kaikissa Suomen apteekeissa. Apteekit ovat itsehoitolääkkeiden luontainen ja turvallisen lääkehoidon takaava myyntikanava. Apteekkien tarjoamalla neuvonnalla ja palvelulla on suuri merkitys itsehoitolääkkeiden valinnassa, turvallisessa käytössä myös yhdessä reseptilääkkeiden kanssa sekä asiakkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Itsehoitolääkkeiden hintakilpailun avaaminen toisi asiakkaille hyötyä, mikäli koko lääkejakeluketju eli lääkeyritykset, lääketukut ja apteekit osallistuvat hintakilpailuun. Terveydenhuollossa lääkkeiden koneellinen annosjakelu lisää lääkkeiden käytön turvallisuutta, lisää lääkehoidon kustannusvaikuttavuutta, vähentää lääkehävikkiä ja vapauttaa hoitohenkilökunnan aikaa hoitotyöhön. Kilpailutuksissa tulee edellyttää hoivapalvelujen tuottajilta lääkejakelun järjestämistä turvallisesti hyödyntämällä annosjakelua tai muita apteekin tarjoamia palveluita.
      • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
        Uppdaterad:
        29.3.2019
        • Sairaala-apteekit voivat olla varmistamassa lääkehoidon parempaa kustannustehokkuutta osana lääkehankintoja ja peruslääkevalikoimaa, mutta myös uusia avauksia tulisi harkita. Sujuvat hoitopolut ja lääkehoidon kokonaisuuden hallinta ovat edellytyksiä onnistumiselle ja niissä on selkeä kehittämisen tarve. Esimerkiksi kalliiden lääkkeiden ja lääkehoitojen parempaa kokonaisuuden hallintaa edistäisi toimintatavan muutos, jossa uutta kallista lääkettä erikoissairaanhoidossa aloitettaessa sairaala-apteekki saisi toimittaa potilaalle lääkkeet yhden kuukauden ajan. Toimitus sairaala-apteekin toimipisteestä tapahtuisi samoilla periaatteilla kuin avohuollon apteekista, mutta lääkeinformaatio uudesta lääkehoidosta tulisi erikoissairaanhoidossa työskentelevältä farmasian ammattilaiselta. Tänä aikana erikoissairaanhoidon lääkäri olisi hoitovastuussa potilaasta. Kuukauden aikana potilaan hoitotasapaino olisi todennäköisesti vakiintunut eikä lääkeannosta enää tarvitsisi titrata, ja hoidon soveltuvuus potilaalle olisi varmistettu. Näin vältyttäisiin turhilta lääkkeiltä ja lääkekustannuksilta, kun potilaan hoito ja hoitoon tarvittava annos olisi tarkassa valvonnassa. Kun hoitoannos olisi vakiintunut, erikoissairaanhoidossa oleva lääkäri laittaisi avohuoltoon siirtymisestä merkinnän Kantaan, jonka jälkeen avohuollon apteekki voisi lääkkeen toimittaa normaaliin tapaan.
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Uppdaterad:
        28.3.2019
      • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
        Uppdaterad:
        28.3.2019
        • Ei lausuttavaa.
      • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Luvussa ei käsitellä lääkkeiden kustannusvaikuttavuutta, vaan keinoja säästää lääkekustannuksissa. Lääkehoitoa ei tulisi tarkastella erillisenä menoeränä, vaan sitä pitäisi arvioida osana hoidon kokonaisuutta. Kalliskin lääkehoito voi olla kustannusvaikuttavaa. Lääkekustannusten kasvun aiheuttavat kalliit, pienille potilasryhmälle määrätyt lääkkeet. Erityisesti biologiset lääkkeet ovat euromäärältään eniten korvattujen listalla (kymmenen eniten korvausmenoja aiheuttaneen lääkkeen listalla kuusi on biologisia lääkkeitä). Useille biologisille lääkkeille on markkinoilla biosimilaareja, joiden käyttö Suomessa on vähäistä. Ohjausta biosimilaarien määräämiseen ja käyttöön tulisi tehostaa ja valvoa, jotta biosimilaarien tuoma säästöpotentiaali saadaan hyödynnettyä. Tulevaisuudessa yleistyvät yksilölliset lääkehoidot, joten myös niiden kustannusvaikuttavuutta pitäisi pystyä arvioimaan. Raportissa esitetään myös apteekkitalouden ja apteekkijärjestelmän muutostarpeita osana kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämistä. Kun apteekkitaloutta ja apteekkijärjestelmää arvioidaan, tulisi ensin määritellä apteekkitoiminnan tavoitteet. Itä-Suomen yliopisto pitää hyvänä, että raportissa painotetaan apteekkitoimintaa osana terveydenhuoltoa. Itä-Suomen yliopisto ei kannata apteekkitoiminnan täydellistä kokonaisuudistusta, koska se johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen sekä lääkkeiden käyttäjien, että yhteiskunnan näkökulmasta. Omistajuuden ja yhtiömuodon rajoitusten poisto johtaisi apteekkitoiminnan keskittymisen ketjuille (tukkuliikkeet, päivittäistavarakauppa) ja vaarantaisi maankattavan apteekkiverkoston ja lääkkeiden saatavuuden. Itä-Suomen yliopisto kannattaa apteekkitoiminnan kehittämistä nykyjärjestelmän pohjalta. Apteekkitoimipisteiden lukumäärää tulisi hallitusti lisätä etenkin kasvukeskuksissa. Maan sisäisestä muuttoliikkeestä johtuen monien maaseutukuntien asukasmäärät vähenevät. Näissä kunnissa ei välttämättä ole edellytyksiä itsenäiselle apteekkitoiminnalle. Tämän vuoksi tulisi selvittää, voidaanko apteekkiverkostoa ylläpitää sivuapteekkijärjestelmää ja palvelupisteverkostoa lisäämällä. Myös verkkoapteekkitoiminta parantaa lääkkeiden saatavuutta, mutta myös tulevaisuudessa osa väestöstä ei pysty tai halua sitä käyttää. Apteekit ovat Suomessa väestön yleisimmin käyttämiä tervevedenhuollon toimipisteitä (noin 60-70 miljoonaa apteekkikäyntiä vuodessa). Noin puolet käynneistä liittyy itsehoitoon. Itsehoitolääkkeet ovat voimakkaasti vaikuttavia aineita, joiden oikea käyttö edellyttää asiantuntevaa neuvontaa. Osa asiakkaista tulee apteekkiin jonkun terveysongelman takia ja apteekissa on pystyttävä päättämään, ohjataanko asiakas lääkäriin, valitaanko itsehoitolääke tai lääkkeetön hoito. Tämän vuoksi Itä-Suomen yliopisto ei kannata itsehoitolääkkeiden jakelukanavien laajentamista päivittäistavarakauppoihin. Maissa, joissa itsehoitolääkkeiden jakelukanavia on laajennettu apteekkien ulkopuolelle, on havaittu niiden kulutuksen kasvaneen ja lääkitysturvallisuuden heikentyneen esimerkiksi lisääntyneinä myrkytystapauksina (Reinikainen ym. 2017). Lääkkeiden tukkujakelu on Suomessa keskittynyttä ja siten haavoittuva. Lääketukkuliikkeillä tulisi olla lakisääteisesti velvollisuus hajauttaa logistiikkakeskuksia useammalle paikkakunnalle. Tämä on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta. Suomessa käytetyt lääkkeet kehitetään ja valmistetaan pääasiassa suurissa, kansainvälisissä lääkeyhtiöissä. Lääketuotanto keskittyy yhä harvempiin kansainvälisiin yrityksiin, jotka kehittävät, valmistavat ja markkinoivat tuotteitaan moniin maihin. Suomen lääkemarkkinat ovat pienet, eivätkä välttämättä houkuttele kansainvälisiä lääkejättejä (Heiskanen ym. 2017). Suomalaisissa apteekeissa selvitellään päivittäin lääkkeiden saatavuusongelmia (Heiskanen ym. 2015). Itä-Suomen yliopisto kannattaa kansallisen lääkekehityskeskuksen perustamista. Tämän lisäksi olisi huolehdittava siitä, että maassa on poikkeustilanteita varten riittävä valmius välttämättömien lääkkeiden valmistukseen.
      • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Ehdotukset ovat kannatettavia. Erityisesti ehdotuksista esiin nostettava asia on avohuollon apteekkijärjestelmän kehittäminen. Apteekkijärjestelmän kustannustehokkuutta voitaisiin merkittävästi parantaa järjestelmän kokonaisuudistuksella. Kilpailun hyödyntäminen on tässä yhtenä mekanismina muiden joukossa. Muistossakin todetaan, että lääkkeiden avohuollon vähittäisjakelussa ei ole varsinaisesti järjestäjää. Tämä saattaa olla yksi taustatekijä sille, miksi apteekkijärjestelmä ei ole kehittynyt yhteiskunnan ja terveydenhuollon muutosten mukana. Muistiosta puuttuu lääkäreiden täydennyskoulutuksen kehittäminen ja sen rahoituksen vahvistaminen. Täydennyskoulutus on keskeinen mekanismi rationaalisen lääkehoidon tukemisessa ja hoitosuositusten jalkauttamisessa. Esimerkiksi biosimilaarien käyttöönoton edistämisessä tällä voisi olla iso merkitys. Rohto-keskuksen lakkauttaminen jätti tähän merkittävän aukon jota ei ole myöhemmin paikattu.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
        Uppdaterad:
        27.3.2019
        • Kustannusvaikuttavaa lääkehoitoa tulisi ministeriön mukaan edistää useilla eri toimenpiteillä. Maahamme tarvitaan rationaalista lääkehoitoa paremmin tukeva lääkejakelujärjestelmä. Hyvin toimiva lääkehuolto on edellytys potilaiden kokonaisvaltaisen hoidon toteutumiselle. Sillä edistetään toimintakykyä ja se luo edellytykset kustannustehokkaalle sosiaali- ja terveydenhuollolle. Lääkehoidon kustannukset on pidettävä kohtuullisina. Pitkäaikaissairaista vain noin puolet käyttää lääkkeitään sovitulla tavalla, aiheuttaen kustannuksia ja rasittaen muuta terveydenhuoltoa. Esimerkiksi diabetes lääkkeiden Kela-korvattavuuden muuttuessa huomattiin hyvin nopeasti, että reseptilääkkeitä jäi hakematta aiempaa enempää. Pitkäaikaissairauksien lääkehoidon Kela-korvattavauutta on tarkasteltava kokonaisuutena huomioiden muut yksilölle ja yhteiskunnalle aiheutuvat kulut. Selvitysten mukaan 7–10 % sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista käyttää paljon palveluja. Paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävien kulut ovat noin 80 % kaikista kustannuksista. Lääkkeiden käyttäjien maksuosuudet lääkkeistä ovat maassamme pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa vertailussa korkealla. Alennusten salliminen itsehoitolääkkeiden vähittäismyynti hinnoista apteekin katetta pienentämällä ja hintakilpailun salliminen reseptilääkkeiden osalta ovat kannatettavia. Samoin on tärkeää arvioida lääkkeisiin kohdennettua arvonlisäveroa, joka vaihtelee suuresti eri maiden välillä. Potilaiden yhdenvertaisuus on toteuduttava paremmin avoterveydenhuollossa. Lääkäreiden lääkkeenmääräämiskäytäntöjen vaihtelevuus on suuri. Osana päätöksen teon tukea, kansallisia, näyttöön perustuvia suosituksia tulisi noudattaa paremmin, vaikka ne ovatkin ei -sitovaa ohjausta. Seurantaa on lisättävä ja toisiokäyttölain antamat mahdollisuudet on otettava käyttöön. Innovatiivisten lääkkeitä tarvitaan ja niiden markkinoille pääsyä on edistettävä. Käyttöönottovaiheessa tiedetään entistä vähemmän lääkkeen vaikutuksista terveydenhuollon normaalikäytössä. Tämän takia on erityisen tärkeää, että kaikki hoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattihenkilöt ja lääkkeiden käyttäjät saavat riittävän ohjeistuksen ja perehdytyksen, jotta mahdolliset riskit pystytään välttämään ja minimoimaan. Yhteiskunta toimii yhä enemmän 24 / 7 periaatteella. Lääkkeiden saatavauus ja saavutettavuus on turvatta paremmin ei ainoastaan alueellisesti vaan myös ilta- ja yöaikoina.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
        Uppdaterad:
        25.3.2019
        • Lääkekustannuksiin on toistuvasti kohdennettu hallituksen asettamia lääkesäästöjä. Tämän kaltaiset toimenpiteet, joissa usein varsin suuretkin säästöt tulee löytää pikaisessa aikataulussa eivät palvele kenenkään etua. Lääkekustannusten hallitsemiseksi pidemmällä aikavälillä on tärkeää käydä läpi erilaisia mahdollisuuksia kustannusvaikuttavan lääkehoidon edistämiseksi. Muistiossa mainittu lääkkeiden käyttäjien maksurasituksen kohtuullistaminen on tärkeä tavoite, jota voitaisiin tekstissä avata tarkemminkin. Jatkotyöstämisessä ratkaisujen löytämiseen on kohdistettava voimavaroja. Samoin tulee löytyä poliittista tahtoa muiden kuin kustannusneutraalien ratkaisujen tekemiseen, jotta erityisesti pienituloisten pitkäaikaissairaiden tilannetta saadaan riittävällä tavalla helpotettua. Sekä tutkimusnäyttö että potilasjärjestöjen ja apteekkiammattilaisten käytännön kokemukset osoittavat yhdenmukaisesti, että sairastamisen kustannukset ovat tällä hetkellä liian suuri rasite pienituloisille ja myös monille keskituloisille. Järjestöjen keväällä 2018 tekemä laaja selvitys osoitti lääkekustannusten olevan potilaille taloudellisesti suurin rasite. Muistiossa esitetään nykyistä vahvempaa ohjausta edullisempiin lääkevalmisteisiin, kuten biosimilaareihin. Biosimilaarien käyttöönotto mahdollistaa biologisten lääkkeiden välisen hintakilpailun, jota kautta on mahdollista hillitä lääkekustannuksia. Kuitenkin tulee ottaa huomioon potilaan yksilöllisen hoidon laadun turvaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä (10§) säätää, että jos biologiselle lääkkeelle on saatavilla biosimilaareja, tulee lääkkeen määrääjän ensisijaisesti valita näistä vertailukelpoisista ja vaihtoehtoisista valmisteista hinnaltaan edullisin. Toisin toimiessaan lääkärin tulee perustella valintansa lääketieteellisesti ja merkitä perustelu potilasasiakirjoihin. Toteutettaessa rationaalista lääkehoitoa tulee säilyttää mahdollisuus määrätä potilaalle yksilöllisesti sopivin lääkevalmiste. Lääkevaihto biosimilaariin tulee jatkossakin toteuttaa hallitusti yhteistyössä potilaan kanssa ja lääkärin ohjauksessa. Biosimilaarien käyttöönotossa tulee huomioida myös kliinistä työtä ohjaavat Käypä hoito -suositukset. Kustannusvaikuttavaan lääkehoitoon kuuluu myös turhien, päällekkäisten tai muuten epätarkoituksenmukaisten lääkitysten välttäminen. Erityisesti iäkkäillä ja monilääkityillä henkilöillä voi olla jopa potilaalle ja hänen toimintakyvylleen vahingollisia lääkityksiä. SOSTE suosittaa, että lääkehoitojen kokonaisarviointeja lisättäisiin osana lääkehoitojen toteutumisen seurantaa. Itsehoito tulisi saada luontevaksi osaksi hoidon jatkumoa ja lääkehoidon vaikuttavuutta pitäisi pystyä paremmin seuraamaan yhteistyössä potilaiden kanssa. Kokonaisarviointien hyödyt sekä potilaalle että yhteiskunnalle ovat merkittävät ja osoitettu tutkimuksin. Lääkehaittoja ehkäisemällä säästyy resursseja esimerkiksi päivystys- ja sairaalakäynneistä. Säästyvillä resursseilla voidaan palkata farmaseuttista osaamista tarkistamaan lääkehoitojen toimivuutta. Vastuu hoidosta ja lääkkeen määräämisestä on aina hoitavalla lääkärillä, mutta järjestelmän tehokkuutta lisää myös muiden lääkehoidon ammattilaisten osaamisen laaja hyödyntäminen. SOSTE korostaa, että potilaiden osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa tulee vahvistaa. Oman sairautensa kokemusasiantuntijoina potilailla on merkittävää tietoa hoidon vaikutuksista elämänlaatuun. Tätä asiantuntemusta tulee hyödyntää lääketutkimuksessa ja -kehityksessä, potilaslähtöisen terveydenhuollon kehittämisessä sekä lääkkeiden myyntilupa- ja korvattavuusprosesseissa. Myös laaturekisterien kehittämisessä tulee hyödyntää potilailta saatavaa tietoa. Apteekkijärjestelmän uudistaminen on oma iso tavoitteensa, jota tulisi tarkastella osana muuta terveydenhuoltoa. Uudistamistyössä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten järjestelmä tukee potilaiden hoitoa ja rationaalista lääkkeiden käyttöä. Potilaiden näkökulmasta tärkeää on turvata lääkkeiden sujuva saatavuus ja kohtuulliset hinnat. Apteekkeja tulisi sijoittaa sinne, missä lääkkeen käyttäjät muutenkin liikkuvat eli esimerkiksi sairaaloiden ja terveysasemien yhteyteen. Saatavuuden turvaamisessa huomiota on kuitenkin kiinnitettävä esimerkiksi ilmiöön, että lääkkeiden saatavuuden parantaminen lisää myös niiden käyttöä. Lisääntyvä lääkkeiden käyttö ei kuitenkaan välttämättä vastaa aitoa tarvetta ja rationaalisen lääkehoidon periaatteita.
      • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
        Uppdaterad:
        15.3.2019
        • Ehdollisesta korvattavuudesta tulee tehdä pysyvä osa järjestelmää, niin avohoidon- kuin sairaalalääkkeiden puolella. Kalliiden lääkkeiden hankintoja kannattaisi Suomen kokoisessa maassa kilpailuttaa suuremmissa hankintarenkaissa, jotta hintoja saadaan alhaisemmiksi. Avohoidon biosimilaarien hintaan liittyvää sääntelyä tulee vähentää, jotta Suomi pystyy houkuttelemaan lisää biosimilaarivalmisteita markkinoille. Kustannusvaikuttavuus määritellään nykyisissä arviointiprosesseissa liian kapeasti. Potilasjärjestöt yrittävät tuoda prosessiin mukaan laajempaa näkemystä kustannusvaikuttavuudesta, tulee huomioida järjestelmällisesti myös kokonaisuuden kustannuksia suhteessa siihen, miten lääkehoito toteutetaan. Esimerkiksi tablettimuotoinen lääke saattaa vähentää osastohoidon tarvetta. Ainakin syöpälääkkeiden osalta jako ns. apteekkilääkkeisiin ja sairaalalääkkeisiin ei enää tulevaisuudessa ehkä ole relevantti. Arviointijärjestelmän tulisi pystyä huomioimaan myös tämä asia. Edes tässä esitetty kysymys ei määrittele, mitä kustannusvaikuttavalla lääkehoidolla tarkoitetaan.
        • .
        • Jalonen Helena, Hyvän Mielen Apteekit Oy
          Uppdaterad:
          31.3.2019
          • Muistiossa on esitetty tiekartta jatkosuunnittelua varten. Uudistaminen on kannatettavaa, ja se tulee tehdä kokonaisuutena. Ohessa on muutamia tiekartasta ja etenemissuunnitelmasta poimittuja huomioitamme: Muistiossa on viitattu lääkkeiden vähittäisjakelun laatujärjestelmän puuttumiseen. Apteekeissa on tehty paljon laatutyötä jo vuosikymmenien ajan. Laatutyöskentelyä tehdään apteekeissa askeleittain tarpeiden mukaan joko kehittäen eri osa-alueita vähän kerrallaan tai kokonaisvaltaisesti tähdäten esimerkiksi laatusertifikaattiin. Esimerkkinä apteekeissa tehtävästä laatutyöstä Suomen Apteekkariliitto organisoi vuosittain toimitusvarmuuskyselyn. Apteekkien toimitusvarmuus on ollut vuodesta toiseen hyvällä tasolla, mutta kyselyyn vastaaminen antaa apteekille mahdollisuuden tarkastella oman lääkevaraston riittävyyttä kriittisesti vuosittain. Lisäksi Suomen Apteekkariliitosta on saatavilla laaja laatukäsikirja ja laatumittaristo, joita voi käyttää apteekin toiminnan kehittämiseen. Muistiossa on vertailtu apteekkiverkoston tiheyttä Pohjoismaiden ja muun Euroopan välillä. Euroopassa apteekit ovat huomattavasti pienempiä kooltaan, joka johtaa usein myös lyhyempiin aukioloaikoihin ja pienempiin lääkevarastoihin. Täten Euroopan apteekkitiheyttä ei ole tarkoituksenmukaista tavoitella. Muistiossa on otettu erinomaisesti esiin Yliopiston Apteekin erityinen asema muihin apteekkeihin verrattuna (esimerkkejä apteekkijärjestelmän uudistuksen laajuuden havainnollistamiseksi). Itä-Suomen yliopiston apteekilla ei ole sivuapteekkioikeutta, mutta Helsingin yliopiston omistamalla Yliopiston apteekilla on oikeus pitää peräti 16 sivuapteekkia. Yksityiset apteekkarit saavat perustaa enintään kolme sivuapteekkia. Yksityisten apteekkarien omistamien sivuapteekkien myynti ei saa kuitenkaan paisua keskivertoapteekkia suuremmaksi, sillä muuten apteekkari menettää kasvattamansa sivuapteekin ja se muutetaan itsenäiseksi apteekiksi. Yliopiston apteekin sivuapteekkien koolla ei ole rajoituksia. Lisäksi ne sijaitsevat kaupunkien parhailla liikepaikoilla. Valtion omistama yliopisto voi kehittää Yliopiston Apteekkia muusta alan lainsäädännöstä poiketen erioikeudella vedoten lainsäädännössä määrättyihin erityistehtäviin (farmasian opetukseen liittyvän harjoittelun ja lääkehuoltoon liittyvän tutkimuksen toteuttamisen sekä eräiden harvinaisten lääkevalmisteiden valmistus). Kuitenkaan nämä lain erityistehtävät eivät ole enää nykyään niin merkittäviä, sillä esimerkiksi lääkehuoltoon liittyvää tutkimustoimintaa tehdään jo yli 160 yksityisessä apteekissa. Tuloksia on julkaistu sekä kotimaisina että kansainvälisinä tieteellisinä julkaisuina. Lisäksi yksityiset apteekit kouluttavat vuosittain arviolta noin 450 farmasian opiskelijaa. Nykytilanteessa vallitsee siis suuri epäsuhta Yliopiston apteekin sivuapteekkien lukumäärän ja velvoitteiden välillä. Jotta Yliopiston Apteekin erityisasema olisi oikeutettu, sillä tulisi olla laissa määrättyjä yksiselitteisiä velvoitteita, jotka palvelevat koko lääkehuoltoa ja kaikkia Suomen apteekkeja. Lainsäätäjän antama erityisasema on mahdollistanut Yliopiston Apteekin kasvun Suomen suurimmaksi apteekkitoimijaksi. Yliopiston Apteekilla on suhteellisen suuri osuus toimitetuissa resepteissä, vaikka sen apteekkitoimipisteiden lukumäärä on vain kaksi prosenttia. Yliopiston Apteekki ja yksityiset apteekit ovat myös tuloverotuksellisesti täysin eri asemassa. Yksityiset apteekkarit maksavat apteekkinsa tuloksesta pääasiassa henkilökohtaisena verona (yli 40 %), kun taas Yliopiston Apteekki maksaa tuloksestaan merkittävästi pienempää yhteisöveroa (20 %). Ensimmäisenä toimenpiteenä apteekkialan uudistuksessa Yliopiston Apteekin sivuapteekit pitäisi yksityistää. Lainsäädännön tulisi olla kaikille apteekkareille samanlainen ilman erivapauksia. Kilpailu toimii paremmin silloin kun kaikilla toimijoilla on samanlaiset edellytykset osallistua kilpailuun. Emme kannata itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista, sillä itsehoitolääkkeiden myyminen ilman asiakkaan neuvontaa ja ohjausta heikentää lääketurvallisuutta, lisää lääkehoidon riskejä ja pahimmillaan johtaa epätarkoituksenmukaiseen lääkkeiden käyttöön. Muistion liitteissä on myös hyvin tuotu esiin pt-kaupan yhtiömuodon tuoma etu apteekkeihin verrattuna. Osassa apteekeista samoissa tiloissa toimii erillisiä yrityksiä, joiden kautta myydään yleisiä kauppatavaroita. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole estettä tällaiselle toiminnalle. Apteekeilla on lain mukaan velvollisuus pitää lääkkeiden käyttöön tarvittavia välineitä ja tarvikkeita sekä sidetarpeita myynnissä. Näitä samoja tuotteita voi myös muut kaupat myydä, joten apteekkarilla olisi eriarvoinen kilpailuasetelma, ellei apteekin tiloissa sallittaisi erillisen osakeyhtiön toimintaa. Apteekkitoiminnan verokertymä nykyisessä järjestelmässä on huomattavasti suurempi kuin mitä se olisi jossain toisessa järjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että apteekki on yksityinen elinkeinonharjoittaja, toiminimi, jonka verotus on kokonaisuudessaan tuntuvasti ankarampaa kuin osakeyhtiön. Apteekkien toimintaan liittyvät verot palautuvat kokonaisuudessaan takaisin julkiseen talouteen, sillä apteekit ovat kotimaisessa omistuksessa ja verot maksetaan Suomeen. Apteekkiyrityksen tulos verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona, joka osakeyhtiöstä poiketen sisältää yrityksen voiton lisäksi apteekkarin palkan. Osakeyhtiöön verrattuna veroprosentti on yli kaksinkertainen. Lisäksi toiminimiyrittäjä vastaa apteekin toiminnasta henkilökohtaisesti, osakeyhtiössä tällaista samanlaista vastuuta ei ole. Muistiossa on väläytelty maakunnille tmv. taholle mm. itsehoitolääkkeiden apteekkien ulkopuolista valvontaa. Kansallisessa ohjauksessa on kiinnitettävä huomiota valvonnan laatuun, ohjaukseen ja koordinointiin. Valvontaa ei voi toteuttaa sellainen organisaatio, jolla ei ole resursseja tai osaamista. Valvonnan on toimittava laadukkaasti ja sen on oltava tasapuolista kaikille tahoille. Siten samojen toimintojen valvonta tulisi järjestää samalla tavoin sekä pt-kaupassa että apteekeissa. Esim. jos itsehoitolääkkeitä vapautettaisiin päivittäistavarakauppaan, tulisi valvonta tapahtua saman viranomaisen toimesta ja valvontamaksujen olla samat sekä apteekissa että pt-kaupassa. Lopuksi toteamme, että on erittäin tärkeää jos mitä tahansa muutoksia lääkehuoltoon aiotaan toteuttaa, niitä valmistellaan huolellisesti yli hallituskausien erityisesti asiakkaiden tarpeiden ja terveydenhuollon näkökulmasta. Maria Ivars Puheenjohtaja Helena Jalonen Hallituksen jäsen HYVÄN MIELEN APTEEKIT OY
        • Rinnakkaislääketeollisuus ry, Bothas Heikki
          Uppdaterad:
          31.3.2019
          • Velvoitevarastointilainsäädännön tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus tilanteissa, joissa niiden tavanomainen saatavuus maahamme on vaikeutunut tai estynyt lääkkeiden toimituskatkosten, vakavan kriisin tai muun näihin verrattavan syyn takia. Valitettavasti nykyinen velvoitevarastointilaki yhdistettynä sairaaloiden tarjouskilpailutusten sanktio- ja kateostokorvauksiin on johtanut kilpailun vähenemiseen monissa elintärkeissä sairaalalääkkeissä. Velvoitevarastointilaki on kääntynyt omaa tarkoitusperäänsä vastaan, sillä nyt todellisena uhkana on, että toimimaton laki johtaa vakaviin lääkkeiden saatavuusongelmiin. Tämän vuoksi velvoitevarastointilaki on päivitettävä nykyistä toimivammaksi ensi hallituskaudella ja työhön tulisi ryhtyä mahdollisimman pian. Tiekartassa ja etenemissuunnitelmassa tulisi painottaa kustannusvaikuttavaa lääkkeenmääräämisen ohjaamista. Lääkemarkkinassa kilpailua on joskus luotava sääntelyn kautta ja esimerkiksi biosimilaarimarkkinassa tarvitaan molempia. Biosimilaarien käytön edistämisen kannalta keskeistä on, että lääkäreille luodaan riittävät kannusteet ja työkalut määrätä edullisempia biologisia valmisteita. Lääkäreiden reseptinkirjoitusta tulee seurata ja tietojärjestelmien tulee tukea kustannusvaikuttavaa lääkkeen määräämistä. Tämä on myös tehokas tapa lisätä hintakilpailua biologisten lääkkeiden markkinassa. Uusien ja entistä kalliimpien lääkkeiden hallittu käyttöönotto ei onnistu, jos emme hyödynnä kilpailua. Pidämme tärkeänä, että erityislupamenettelyn toimivuuden arviointi tehdään nopealla aikataululla, jotta potilaiden lääkehoidon katkeamattomuus voidaan vamistaa. Muistion mukaan eri kehittämiskokonaisuuksien valmistelu ja toimeenpano edellyttävät tarkastelua kokonaisuutena sekä riittävää resursointia. Pidämme tärkeänä, että ministeriö panostaa jatkossa entistä enemmän lääkehuollon kehittämiseen ja huolehtii säädösvalmistelun ja ohjauksen riittävästä resursoinnista.
        • Tamro Oyj, Kaasalainen Kai
          Uppdaterad:
          31.3.2019
          • Muistiossa esitetty tiekartta joka kattaa useita hallituskausia on erittäin kannatettava lähestymistapa. Kokonaisuus on monimutkainen, ja sitä tulee ohjata yli yhden hallituskauden ulottuvalla suunnitelmalla ja parlamentaarista sitoutumista tavoitellen. Samalla tiekartan eri osien vaiheistus on syytä valita ja priorisoida arvioiden muutosten/kehitystoimenpiteiden merkittävyyttä kansalaisten/potilaiden terveyden edistämisen, yhteiskunnallisen kustannustehokkuuden ja koko terveysalan toiminta- ja kilpailukyvyn kannalta. Lääkelain kokonaisuudistukseen tulee päästä mahdollisimman pikaisesti ja samalla rahoituksen ja apteekkitoiminnan osalta tulee aloittaa selvitykset viipymättä.
        • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry, Niemi Timo
          Uppdaterad:
          31.3.2019
          • Sairastaminen on monelle ihmiselle liian kallista ja erityisesti pitkäaikaissairaat, eläkkeensaajat ja työttömät joutuvat usein tinkimään omasta terveydenhoidostaan rahan puutteen vuoksi. Kuluttajaliiton koordinoiman järjestöjen vaikuttamisfoorumi Kuluttajaparlamentin kyselyssä yli 40 % vastaajista kertoi tinkineensä lääkkeiden ostamisesta taloushuolien takia. Muistion liitteessä on hahmoteltu kolmea eri mallia apteekkijärjestelmän uudistamiseksi: Malli 1: Kokonaisuudistus Malli 2: Keskitie Malli 3: Nykyjärjestelmän kehittämien Kuluttajaliitto kannattaa kokonaisuudistusta (malli 1). Apteekkitoimialaa tulee edelleen kehittää kuluttajan etua silmällä pitäen siten, että lääkkeiden saatavuus paranee, hinnat laskevat ja laadukas lääkeneuvonta ja turvallisuus taataan. Kuluttajaliiton toiveena on, että nykymallia muutetaan ja kehitetään esimerkiksi luopumalla apteekkien lukumäärän sääntelystä ja vapauttamalla apteekkien omistuspohjaa. Kuluttajaliiton mielestä liitteessä kuvataan hyvin asiat, jotka tulee huomioida kokonaisuudistuksen yhteydessä.
        • Lääketeollisuus ry
          Uppdaterad:
          30.3.2019
          • HTA-arvioinnin yhtenäistämistä on aikaistettava ehdotetusta kolmannesta hallituskaudesta (2027-2031) jo nyt alkavalle kaudelle (2019-2023). Aikataulussa on huomioitava komission HTA-ehdotus yhtenäisestä arvioinnista Euroopassa. Suomen toimenpiteissä pitää varautua tulevaan lainsäädäntöön ja siihen, että kansallinen arviointityö on linjassa Euroopan tavoitteiden kanssa. Tarvittavat selvitystyöt RWD:n hyödyntämiseksi ja tavoitteiksi tulee käynnistää jo ensimmäisellä hallituskaudella (tiekartan ehdotus 2023-2027), jotta mahdolliset lainsäädäntöhankkeet saadaan nopeasti käyntiin. Lääkkeiden velvoitevarastointia koskevan lainsäädännön uudistamistyö on käynnistettävä välittömästi niin, että järjestelmän kehittämiseksi tarvittavat lakimuutokset saadaan toteutettua jo ensimmäisellä hallituskaudella. Koska tiekartassa esitetyt, maakuntien rooliin liittyvä ”välttämättömät muutokset” raukeavat sote- ja maakuntauudistuksen rauetessa, tämä vapautuva resurssi tulisi käyttää muihin velvoitevarastointimuutoksiin. Lääkkeiden erityislupia koskevien lääkelain muutostarpeiden arviointi on käynnistettävä ripeästi ensimmäisen hallituskauden aikana ja toteutettava tarvittavat muutokset ensi tilassa. Erityislupiin liittyvä tulkintakäytännön muutos on luonut viimeisen vuoden aikana merkittävää epävarmuutta potilaiden tarvitsemien hoitojen toteutumiselle, jolloin kaikkien toimijoiden kannalta kestävien ratkaisujen etsimistä ei pidä lykätä pidemmälle (tiekartassa vasta 2023-2027). Lääkerahoituksen uudistaminen riippuu luonnollisesti seuraavan hallituksen sote-mallista ja siihen liittyvistä rahoitussuunnitelmista. Siten on perusteltua selvittää lääkerahoitusta 2019-2023 hallituskaudella ja toteuttaa tarvittavia lainsäädäntömuutoksia kaudella 2023-2027. Muistion ja tiekartan mukaan lääkekorvausjärjestelmän kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia arvioitaisiin vain osana rahoituksen kokonaisuutta. Lääkekorvausjärjestelmässä on kuitenkin niin paljon erilaisia uudistamistarpeita, että emme kannata kategorista kytkentää rahoitusuudistukseen. Pidämme erityisen tärkeänä, että Suomessa saadaan nopeasti aikaan tiekartan mukaisesti yhtenäinen lääketiedosto ns. lääkityslista jo ensimmäisen hallituskauden aikana (2019-2023). Kannatamme myös kliinisen lääketutkimuksen lainsäädännön ripeää viimeistelyä heti uuden hallituskauden alussa niin, että Fimean tutkimustoiminnan valvontatehtävät siirretään lääkelaista kliinisen lääketutkimuksen lakiin.
        • Kansaneläkelaitos, Turunen Marjukka
          Uppdaterad:
          30.3.2019
          • Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä sitä, että suunnittelutyötä tehdään pitkällä tähtäimellä ja useiden hallituskausien yli. Kehittämistyön tulee olla läpinäkyvää ja sitä tulee arvioida. Kansaneläkelaitos kiinnittää huomiota siihen, että tiekartan mukaan HTA-arviointia kehitettäisiin vielä vuonna 2031. Kansaneläkelaitos pitää tärkeänä, että HTA-arviointien kehittäminen nostettaisiin aikataulussa ylemmälle prioriteetille.
        • Kaupan liitto, Loikkanen Tuula
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Olisi tarkoituksenmukaista peilata rationaalisen lääkehoidon toteutumista laajemmin potilaan rationaalisen hoidon toteutumiseen sekä ohjausjärjestelmän, rahoituksen että myös omistamisjärjestelyjen osalta. Jos lääkejakelu on osa terveydenhuoltoa, niin malli on haettava terveydenhuollosta. Muistiossa sanotaan, että apteekkitalouden uudistaminen johtaa tarpeeseen tarkastella apteekkijärjestelmää kokonaisuutena. Tämän kaltainen kytkös näkyy muistiossa useassa eri kohdassa. Apteekkijärjestelmän kokonaisuudistus onkin Suomessa ollut kiistatta jo pitkään tarpeellinen. Muistioon sisällytetyssä tiekartassa on hahmoteltu toimenpiteitä vuosille 2019–2031. Mukana on suuri joukko tärkeitä ja selvitettäviä asioita. Tämä tiekartta ei kuitenkaan saa estää uudistuksen nopeaa käynnistämistä. Hallittu kokonaisuudistus voidaan toteuttaa vaiheittain. Apteekkiuudistuksen kokonaisuudistus tulee priorisoida seuraavan hallituksen lääkeasioiden kärkihankkeeksi. Apteekkijärjestelmän uudistamisessa voidaan varmasti seuraavalla hallituskaudella edetä selvitysvaiheesta jo toteutusvaiheeseen. Lääkkeiden turvallinen ja ammatillinen saatavuus on lähtökohta riippumatta siitä, kuka apteekin omistaa tai missä esimerkiksi itsehoitolääkkeitä on saatavilla. Lääkeneuvonta perustuu farmaseuttiseen osaamiseen.
        • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Tiekartassa on hahmotettu aikataulua uudistuksen toteuttamiseksi. THL:n näkemyksen mukaan uudistuksella voidaan parnataa merkittävästi hoitoa ja samalla saavuttaa kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä. Uudistus merkitsee kuitenkin suurta muutosta nykyiseen. Uudistuksen edellyttämän lainsäädännön valmistelulle tulee varata riittävästi aikaa ja valmistelu tulee resursoida riittävästi.
        • Tehy ry
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Tehy näkee hyvänä sen, että tiekartta ja etenemissuunnitelma ulottuu usealle seuraavalle hallituskaudelle hallitun ja vaiheittaisen toteutuksen turvaamiseksi.
        • Suomen sairaanhoitajaliitto ry
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Sairaanhoitajaliitto kannattaa mainittujen toimien avulla lääkkeiden käytön ja kustannusten hallinnan järkevöittämistä. Kansallista ja alueellista ohjausta tulee kehittää kokonaisuutena siten, että kansallinen ohjaus määrittäisi myös alueellisia. Lääkekorvausten kierrättämistä erilaisten järjestelmien kautta tulee pohtia ennakkoluulottomasti. Miksi rahaa kierrätetään erilaisten korvausjärjestelmien kautta? Lean-ajattelu toisi monia kustannussäästökohteita tiekartalle. Kun alueellinen jako on poliittisen tilanteen takia auki, on uusi mahdollisuus pohtia kansallisen ohjauksen ja samalla yhdenvertaisuuden ja lääketurvallisuuden vahvistamista.
        • Suomen Apteekkariliitto, Hirvonen Merja
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Apteekkariliitto pitää eri hallituskausille ajoittuvaa tiekarttaa ja siihen liittyvää sisällöllistä aikataulutusta pääosin perusteltuna. Tulevan hallituskauden kiireisiä säädösmuutoksia apteekkitoiminnan osalta ovat sekä apteekkilupaprosessin sujuvoittamista koskevat säännökset, jotka sekä tämän että edellisen hallituskauden päättyessä jäivät eduskunnassa käsittelemättä, että lääketaksan sisällöllinen uudistaminen. Samoin kiirehtiä tulee apteekkitoiminnan digitalisaation edistämistä ja apteekin farmaseuttisten palveluiden laajempaa käyttöönottoa, jossa Suomi on jäljessä muista EU-maista. Muistiossa on viitattu lääkkeiden vähittäisjakelun laatuvaatimusten tarkempaan kirjaamiseen lainsäädäntöön. Näitä laatuvaatimuksia tai laadussa mahdollisesti esitettyjä puutteita ei ole muistiossa tarkemmin avattu, eivätkä ne käsityksemme mukaan linkity myöskään erikseen mihinkään alalla käytyyn keskusteluun tai valvonnassa esille tulleisiin ongelmiin. Mikäli virkamieskunnassa koetaan laadussa olleen haasteita, jotka edellyttävät lainsäädäntömuutoksia, on toimiala mielellään tukemassa tällaisten laatuvaatimusten kirjaamista.
        • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Asiakokonaisuuksien monimutkaisuuden vuoksi valmistelulle on hyvä varata aikaa, ja KKV pitää muutosten vaiheistusta järkevänä. Muutosten askelmerkit olisi kuitenkin hyvä olla etukäteen päätettynä ja valmisteltu loppuun asti ennen toteutusta. Uudistuksella tavoitellut vaikutukset eivät välttämättä toteudu ja vaikutusten kannalta voidaan päätyä jopa huonompaan tilanteeseen, jos kokonaissuunnitelmasta ei kaikilta osin voida pitää kiinni. Askelmerkeissä pysyminen lisää myös sääntelyn ennustettavuutta ja voi siten kannustaa toimijoita investoimaan Suomen lääkemarkkinalle. Sääntelyä uudistettaessa tulisi myös turvata uskottava valvonta, sen riittävä resursointi sekä sanktioiden tosiasiallinen toimeenpano, jotka varmistavat osaltaan alan markkinatoimijoiden eli apteekkien, lääkeyritysten, tukkujen kannusteita suoriutua velvoitteistaan lain edellyttämällä tavalla.
        • HUS -kuntayhtymä, HUS Apteekki, Carlsson Kerstin
          Uppdaterad:
          29.3.2019
          • Rationaalisen lääkehoidon kehittäminen on tärkeä painopiste seuraavilla hallituskausilla ja toivomme jo tehtyä työtä hyödynnettävän sote-uudistusta jatkettaessa. Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelussa ei ole riittävästi kuultu sairaala-apteekkeja eikä huomioitu niitä osana tulevaa toimintaa. Jatkossa sairaala-apteekit tulee huomioida asian valmisteluvaiheessa paremmin.
        • Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry, Tast Panu
          Uppdaterad:
          28.3.2019
          • Suomen apteekkijärjestelmä on tosiasiassa selvärajainen kokonaisuus, jonka päätöksentekijät ja alan toimijat hahmottavat hyvin. Kyse ei ole erillissaarekkeesta, vaan yhdestä terveyspalveluihin elimellisesti liittyvästä osasta. Liitteen alkuosassa esitetään kehittämisen lähtökohtia kartoittavia kysymyksiä. Vastauksia suurimpaan osaan on selvitetty, tutkittu ja analysoitu jo lukuisissa aiemmissa selvityksissä. Lääkkeiden turvallinen ja ammatillinen saatavuus on lähtökohta riippumatta siitä, kuka apteekin omistaa tai missä resepti tai itsehoitolääkkeitä on saatavilla. Lääkeneuvonta perustuu farmaseuttiseen osaamiseen, joka on järjestettävissä käytännössä kaikkiin jakelukanaviin; erityisen helposti paikkoihin, joissa reseptilääkkeitä määrätään (esim. lääkäri- ja silmälääkäriasemat, sairaalat) tai itsehoitotuotteita suositellaan (esim. optikkoliikkeet). Apteekin rooli terveydenhuollon osana tulee määritellä yhteismitallisella tavalla lainsäädännössä. Asiakas tulee asettaa apteekin omistajan sijaan sääntelyn ja toiminnan keskiöön. Raamit tähän on turvattava sääntelyllä. Digitalisaatio tulee ottaa voimakkaasti lääkkeen käyttäjän avuksi. Terveyspalveluiden puolella tässä ollaan jo erittäin pitkällä ja paljon apteekkeja edellä. Liitteessä on hahmoteltu kolmea eri mallia apteekkijärjestelmän uudistamiseksi: Malli 1: Kokonaisuudistus Malli 2: Keskitie Malli 3: Nykyjärjestelmän kehittämien Muistiosta käy selkeästi ilmi lääkehuollon kokonaisuudistuksen tarve. Nykymallin pienet korjaukset eivät yksinkertaisesti enää riitä. Mallit 2 ja 3 eivät vastaa uudistustarpeeseen, vaan ne saattavat päinvastoin aidon uudistamisen esteenä tai hidasteena. Kokonaisuudistamisen mallin valitseminen ei estä osauudistuksia järjestelmän asteittaista kehittämistä, kunhan päämäärä ja tavoitteet ovat tiedossa. Tuon suunnan pitäisi olla apteekkien saattaminen osaksi terveydenhuoltoa. Tällöin apteekkitoiminnan järjestämisen ja palvelujen kehittämisen periaatteiden sekä valvontajärjestelmän olla samankaltainen kuin muualla terveydenhuollossa. Mikäli kokonaisuudistamisen malli muun terveydenhuollon mukaiseksi ei valita, tulee avoimesti esittää perustelut, miksi lääkkeiden myymiselle tarvitaan oma, erilainen sääntelyjärjestelmä kuin terveyspalveluille. Potilasturvallisuuden kannalta terveyspalveluiden tuottaminen ei ole yhtään apteekkitoimintaa riskittömämpää. Kokonaisuudistamisen malli tarkastelee myös omistajuutta. Toiminnan sisältö ja lääkitysturvallisuuden edellytykset tulee turvata lainsäädännössä. Omistajuuden sääntely tulisi olla suoraan terveyspalveluiden tuotantoon verrattavaa. Liitteessä esitelty keskitien malli on vastaa hyvin pitkälle nykyistä tilannetta muutamilla muutoksilla korjattuna. Selvitettävien asioiden luettelossa on mukana monta sellaista toimintoa, jota käytännössä harjoitetaan jo nyt (esim. shop-in-shop). Liitteen kolmas malli eli ”nykyjärjestelmän kehittäminen” käytännössä betonoi nykytilan pienin kosmeettisin muutoksin. Nykyisinkin apteekkipalvelujen sisällöllinen kehittäminen on toimialan itsensä varassa, sillä viranomainen ei lakisääteisestä toimimisvelvoitteesta (apteekkitoiminnan kehittäminen) huolimatta ole tehnyt tätä koskevia ehdotuksia. Suomessa tarvitaan ripeitä toimenpiteitä apteekkialan kokonaisuudistuksen käynnistämiseksi. Päämäärään voidaan edetä vaiheittain, mutta uudistus tulee viedä läpi seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuudistuksen valmistelu on aloitettava viipymättä ja priorisoitava siksikin, että tällä hetkellä apteekit laajentavat liiketoimintaansa voimakkaasti perustehtävänsä ulkopuolelle, mm. terveyspalveluiden tuotantoon ja lääkinnällisten laitteiden kauppaan, muiden toimijoiden näkökulmasta vanhentuneella lainsäädännöllä suojatusta kilpailuasemasta käsin.
        • Päivittäistavarakauppa ry
          Uppdaterad:
          28.3.2019
          • Liite 5. Esimerkkejä apteekkijärjestelmän uudistuksen laajuuden havainnollistamiseksi Suomen apteekkijärjestelmä ei ole niin valtavan laaja, etteivätkö päätöksentekijät ja alan toimijat hahmottaisi sitä. Kyse on yhdestä terveyspalveluihin liittyvästä osasta. Liitteen alussa esitetään kehittämisen lähtökohtia kartoittavia kysymyksiä. Vastauksia suurimpaan osaan on selvitetty, tutkittu ja analysoitu jo lukuisissa aiemmissa selvityksissä ja akateemisissa tutkimuksissakin. Lääkkeiden turvallinen ja ammatillinen saatavuus on lähtökohta riippumatta siitä, kuka apteekin omistaa tai missä esimerkiksi itsehoitolääkkeitä on saatavilla. Lääkeneuvonta perustuu farmaseuttiseen osaamiseen. Apteekin rooli osana terveydenhuollon kokonaisuutta tuleekin varmentaa lainsäädännössä, jos halutaan että apteekki on osa terveydenhuoltoa. Asiakas tulee asettaa sääntelyn ja toiminnan keskiöön apteekin omistajan sijaan ja apteekin palveluita tulee kehittää asiakkaiden tarpeiden mukaan. Raamit tähän on turvattava sääntelyllä. Digitalisaatio tulee ottaa parhaalla tavalla lääkkeen käyttäjän avuksi. Terveyspalveluiden puolella tässä ollaan jo paljon edellä apteekkeja. Apteekki ei yksin pysty tuomaan suuria julkisen talouden säästöjä. Säästöissä keskeisessä asemassa ovat lääkkeiden hinnoittelu- ja korvausjärjestelmä (lääketaksa mukaan luettuna), julkiset hankinnat sekä lääkevaihto- ja viitehintajärjestelmä. Apteekki vain toteuttaa sitä, mitä eri tavoin säädetään. On virheellistä antaa julkisuudessa se kuva, että apteekit itsenäisesti jotain säästäisivät. Sen sijaan itsehoitolääkkeiden hintakilpailun avulla lääkkeen käyttäjä voisi kyllä säästää jonkin verran. Liitteessä on hahmoteltu kolmea eri mallia apteekkijärjestelmän uudistamiseksi: Malli 1: Kokonaisuudistus Malli 2: Keskitie Malli 3: Nykyjärjestelmän kehittämien Lääkehuollon kokonaisuudistusta tarvitaan, mikä käy muistiostakin selvästi ilmi. Nykymallin pienet korjaukset eivät enää riitä. Mallit 2 ja 3 eivät vastaa uudistustarpeeseen. Pahimmillaan ne päätyvät toimimaan aidon uudistamisen hidasteena. Kokonaisuudistus ei estä osauudistusten tekemistä eikä järjestelmän asteittaista kehittämistä, jos päämäärä ja keskeiset tavoitteet ovat tiedossa. Jos tuon suunnan pitäisi olla apteekkien saattaminen osaksi terveydenhuoltoa, tulisi apteekkitoiminnan järjestämisen ja palvelujen kehittämisen periaatteiden sekä valvontajärjestelmän olla samankaltaisia muun terveydenhuollon kanssa. Jos tämä suunta ei ole tavoitteena, tulee avoimesti esittää syyt, miksi lääkkeiden myymiselle tarvitaan niin erilainen sääntelyjärjestelmä kuin terveyspalveluille. Potilasturvallisuuden kannalta sairaalatoiminta ja muut terveyspalvelut eivät ole yhtään sen riskittömämpiä kuin apteekkitoiminta. Laaja malli eli kokonaisuudistus tarkastelee myös omistajuutta. Tämä edellyttää sen selvittämistä, mitkä tahot ja millä edellytyksillä voivat apteekkitoimintaa harjoittaa ja mitkä tahot eivät. Toiminnan sisältö ja lääkitysturvallisuuden edellytykset tulee turvata lainsäädännössä. Omistajuuden mahdollisten rajausten tarpeiden selvittämisen apuna käytettävissä on useita vertailukelpoisia malleja jopa muista Pohjoismaista. Liitteessä esitelty keskitien malli on todellisuudessa lähellä nykytilaa, joillakin proviisoriomistajuuden modifikaatioilla täydennettynä. Selvitettävien asioiden luettelossa on mukana monta sellaista toimintoa, jota käytännössä harjoitetaan jo nyt (esim. shop-in-shop). Lääketaksan rakenneuudistuksen osalta olisi selkeästi pyrittävä eroon kalliiden lääkkeiden toimittamista suosivasta hintamarginaalimallista ja siirryttävä toimitus- tai palvelupalkkioperusteiseen malliin kuten useissa EU-maissa on tehty. Liitteen kolmas malli eli ”nykyjärjestelmän kehittäminen” ei sisällä juuri mitään uutta. Tälläkin hetkellä apteekkipalvelujen sisällöllinen kehittäminen on jäänyt toimialan itsensä varaan, sillä viranomainen ei lakisääteisestä toimimisvelvoitteesta (apteekkitoiminnan kehittäminen) huolimatta ole tehnyt tätä koskevia ehdotuksia. Valvontafunktio on ollut viranomaistoiminnan keskeinen tavoite. Apteekkareiden perustamat sivuyhtiöt ovat olleet osoitus siitä, miten toiminnan kehittäminen ja verosuunnittelu voivat toteuta ilman, että valvova viranomainen voi tehdä muuta kuin paheksua näitä toimintamalleja. Virkamiesmuistion lopussa havainnollistetaan eräiden keskeisten tekijöiden riippuvuuksia. Omistajuuden muutos johtaisi osakeyhtiömalliin ja se mahdollistaisi ketjumuotoisen toiminnan. Tämä on itsestään selvää ja parantaisi palvelujen saatavuutta ja laatua. Se olisi myös huomattavasti kustannustehokkaampi kuin 600 itsenäisen yrittäjän malli ja varmistaisi riittävät resurssit apteekkien verkkopalvelutoiminnan ja digitaalisten palvelujen kehittämiselle. Tämä on jossain määrin nähtävissä jo nyt Helsingin yliopiston apteekin (YA) palvelujen kehittymisenä. Itsehoitolääkkeiden osalta valmiuksia siirtää joitakin tuotteita apteekkia laajempaan jakeluun on esitetty jopa Juha Sipilän hallituksen kehysriihipäätöksessä (2017). Nyt tässäkin asiassa on vihdoin tartuttava toimeen. Itsehoitolääkkeiden osalta on aina arvioitava, mikä on oikea itsehoitolääkevalikoima ja mitkä itsehoitolääkkeet voisivat olla apteekkikanavan ulkopuolella saatavilla. Lisäksi on ratkaistava, miten halutaan turvata lääkkeen käyttäjälle tarpeellinen lääkeneuvonta. Kaikkiin näihin kysymyksiin on löydettävissä vastuullinen ja uudistusta eteenpäin vievä ratkaisu. On hyvä muistaa, että lääkkeiden verkkokauppa, apteekin ulkopuoliset palvelupisteet ja apteekkiautomaatit ovat jo murtaneet itsehoitolääkkeiden myyntiin liittyvät perinteiset toimintamallit. Lopuksi Suomessa tarvitaan ripeitä toimenpiteitä apteekkialan sääntelyn ja apteekkitalouden kokonaisuudistuksen käynnistämiseksi. Päämäärään voidaan edetä hallitusti ja vaiheittain, mutta uudistus tulee viedä läpi johdonmukaisesti jo seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuudistuksen valmistelu on käynnistettävä viipymättä ja priorisoitava, jotta se ehditään käsitellä, eikä esitys raukea kuten apteekkitoimintaa koskeville uudistuksille on kahdella edellisellä hallituskaudella käynyt.
        • Dahlbom Olof
          Uppdaterad:
          27.3.2019
          • Lääkejakelun ja toimitusten Tiekartan tarkoitus pitäisi - varmistaa lääkehuolto koko maassa - tasapuolisuus - kustannustehokkuus - kustannustietoisuus ja tasapuolinen kohtelu koko maassa. - Tämä tarkoittaa että yksi elin esittää ja tarkistaa kustannukset ja antaa yleiset toiminta ohjeet - Viime kädessä ja eduskunta hyväksyy yleis periaatteet kustannuksista terveys ja sosiaaliministeriö esittää. - Vuosittain tulee tarkastella kustannukset ja tarpeet ja periaatteet. - erikseen voi olla jakelun valvonta elin – sekä lääkkeiden turvallisuus valvonta . Hyvän lääkejakelun ja toimitusvarmuuden saa jos on vain yksi taho – on ns ohjausyksikkö jonka alaisuudessa tai tukipilareina on eri erikoistarve ryhmät ja valvonnat. Nyt esitelty tiekartta oli kovin sekava ja kustannus valvonta ei ollut nimeksikään vaan eri tahot hamuaa itselleen päätäntävaltaa joka käytännössä vain korottaa kustannuksia. Uusi ajatus ns uusi hallintomenettely on aivan turhake , ensin voi tehdä ns alueittain kustannus seuranta tietotekniikka hyväksi käyttäen , lienee vain ohjelma muutoksia tarkennuksia eikä sido nimeksikään ylimääräisiä kustannuksia. Kun muutama vuosi on seurannut xx alueiden lääkekustannuksia , niin avo kun laitoshoidon suhteen niin sen jälkeen voidaan harkita onko edes minkäänlaista syytä siirtää kustannusten hallinnointi alueille vaan valtio /kela pitää kustannukset ohjauksessaan. Siinä on kuitenkin kaksi asiaa avosairaanhoito ja laitoshoito. Nykytilanteen mukaan on avosairaanhoidon lääkekulut ohjattu Kelan kautta - kovin sekavalla järjestelmällä mutta kuitenkin. Siihen voisi kyllä saada selvennys että potilas /asiakas tietäisi heti kun hakee reseptilääkkeen tai hänelle määrätään saako korvaus ja minkä hintainen lääke on . Nyt saavut apteekkiin ja siellä tietysti selviää kustannus mutta kun lukee kuittia ei tiedä oikein mitä on korvattava ja mitä on omavastuu jne. Tekstit ja ohjeet tulisi selkeyttää. Avosairaanhoito edelleen apteekkien kautta /Kelan kautta valvonta ja korvattavuudet – eli kustannukset periaatteessa samat koko maassa. Jos voi vaihtaa ns halvempaan on asiakkaan päätettävä yhdessä lääkärin kanssa yhteensopivuuksien takia ei voi pakottaa. Potilas han joutuu maksamaan erotuksen. Laitoshoidossa on mentävä samalla periaatteella kun aikaisemmin – eli kunta/maakunta / tai valtio maksuvelvoitettu ja potilas maksaa kuten nyt xx eur /vrk /toimenpide periaatteella ja lääkekulut silloin kunta/kuntayhtymä/maakunta/valtio mutta periaatteessa kustannustehokkuudella ja yhdenvertaisuus periaate esittää että valtio / viime kädessä valvoisi että koko maassa on periaatteessa samansuuruiset kustannukset maksuvelvoitteet potilaalle ja yhteiskunnalle. Periaatteessa joka laitoksessa pitää olla kustannusseurantaa lääkekustannuksissa– ja sen pitäisi olla potilasluvun mukainen per kk tai jopa vrk ja valtio/ministeriö koordinaattorina /valvojana. Tieto tulee olla kaksi suuntaista. (Jos on jokin lyhytaikainen toimenpide sairaalassa suunniteltu – pitäisi ehkä ?sallia että potilas tuo ns omat lääkkeet käytettäväksi avo-sairaanhoidosta jollei se vaaranna potilasturvallisuutta.? Se voi olla este.? Vastuu kysymys.?.) Yleinen lääkejakelu on puhtaasti logistiikka ja siihen ei tarvita muuta kun varmennus että se on turvallista ja toimivaa . Ettei vaarallisia lääkkeitä joudu vääriin käsiin jne . eli apteekkien , Terveyskeskusten, laitosten kautta sekä myöskin yksityisten lääkäriasemien ja laitosten kautta. Valvonta menetelmät on vain määriteltävä ei siinä muuta ihmeellistä ole. Siinä oli ns tiekartassa kaikenlaisia yksityiskohtia , mutta minä katson että ne olivat vain aiheita mitä tulee huomioida niin että toiminta ja kustannustehokkuus ja tasa-arvoisuus säilyy. Turhiin tarkkoihin yksityiskohtiin ei voi ns tiekartassa mennä vaan toiminta pitää olla kustannuksiin perustuva ja osittain itse ohjautuva parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Tuntui käsittämättömiltä , joskin huomiotavia asioita. Tiekartassa oli vaikka kuinka paljon ns määrääviä kannanottoja – kun ne pitäisi olla toimintaa ohjaavia jotta saavutetaan kustannustehokas ja laadukas turvallinen lääkejakelu. Mikä on koko maassa mahdollisimman tasapuolinen. Kustannustehokkuutta voi myöskin parantaa sillä että ainakin avosairaanhoidossa apteekki lääkkeiden hintojen ja kela korvausten tiedot olisivat mahdollisimman avoimesti saatavissa . Ns Kanta.fi väitetään että sieltä näkee tiedot ? mutta miten , ? jollei ole tietokonetta, nettiyhteyttä, pankkitunnuksia niin et näe mitään , eli jos yksikin edellä mainituista puuttuu potilaalla niin tiedot jää näkemättä., jos siellä nyt on jotain tietoja edes.? Pidän tätä digitalisaatio edellä vähän outona, pitäisi viimeistään apteekissa saada tiedot käyttöön kun esittää henkilötiedot. Toinen jäykkyys ns reseptilääkkeissä on Kelan jäykät ohjeistukset - lääkkeen saannille xx hintaan. Siinä pitäisi löytyä mikäli lääkäri esim. esittää joustomahdollisuus niin että potilas voisi saada esim. lääkkeet jos uusia tai muutoksia niin että ns jatkuva tarve saataisiin koordinoitu samalle viikolle , ettei tarvitse ajaa 100 km joka toinen viikko kun lääkkeet loppuu eri tahdissa. Tämä on osa logistiikka eli ajoitukset. Digiatalisaatio pitää olla apukeino , tai tukikeino mutta ei ehdoton ainut tapa toimia niin kuin nyn pyritään kaikin tavoin tekemään, ja se n 20 % kansasta mikä eniten käyttää ja tarvitsee jää ulkopuolelle kokonaan.
        • Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Ahonen Riitta
          Uppdaterad:
          27.3.2019
          • Itä-Suomen yliopisto pitää hyvänä sitä, että lääkeasioiden kokonaisuuden tiekartta on laadittu toteutettavaksi useammille hallituskausille (2019-2037). LÄHTEET Hakoinen S, Laitinen-Parkkonen P, Airaksinen M: Lääkealan kaaoksen hallinta sote-muutoksessa –nykytila, haasteet ja ratkaisuehdotukset. KAKS 2017 Heiskanen K, Ahonen R, Karttunen P, Kanerva R, Timonen J: Medicine shortages – A study of community pharmacies in Finland. Health Policy 119(2):232-238, 2015 DOI:10.1016/j.healthpol.2014.11.001 Heiskanen K, Ahonen R, Kanerva R, Karttunen P, Timonen J: The reasons behind medicine shortages from the perspective of pharmaceutical companies and pharmaceutical wholesalers in Finland. PLOS ONE 12(6):e0179479, 2017. DOI:10.1371/journal.pone.0179479 Kumpusalo-Vauhkonen A, Järvensivu T, Mäntylä A: Moniammatillisuus ikäihmisten lääkkeiden järkevän käytön edistämisessä – kansallinen selvitys ja suositukset. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimea kehittää, arvioija informoi julkaisusarja 8/2016 Reinikainen L, Pudas L, Timonen J, Happonen P, Hämeen-Anttila K: Itsehoitolääkkeiden jakelukanavat Euroopassa – kirjallisuuskatsaus. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimea kehittää, arvioi ja informoi –julkaisusarja 10/2018
        • Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Vuorenkoski Lauri
          Uppdaterad:
          27.3.2019
          • Etenemissuunnitelma on laadittu varsin realistiseksi. Apteekkijärjestelmän uudistamisessa voidaan varmasti seuraavalla hallituskaudella edetä selvitysvaiheesta jo toteutusvaiheeseen.
        • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Elina Ottela, asiantuntija, SuPer kehittämisyksikkö, Ottela Ritva
          Uppdaterad:
          27.3.2019
          • Tiekartassa on esitetty hyviä kehittämiskokonaisuuksia, joilla edistetään väestön työ- ja toimintakyvyn säilymistä, hillitään lääkekustannuksia ja lääkkeen määrääminen saadaan kohdennettua tarkoituksenmukaisiin sekä vaikuttaviin hoitoihin potilas- ja asiakasturvallisesti. Tiekartta toimii suunnan näyttäjänä oikeaan suuntaan. Sitä on päivitettävä ja täydennettävä säännöllisin väliajoin huomioiden muut yhteiskunnalliset muutokset.
        • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Opari Päivi
          Uppdaterad:
          25.3.2019
          • SOSTE pitää hyvänä, että muistiossa esitetyt uudistamistavoitteet on sijoitettu useammalle hallituskaudelle. Muistion käsittelemien kokonaisuuksien eteenpäin vieminen vaatii joka tapauksessa enemmän kuin yhden hallituskauden. Tavoitteena tulee tästä huolimatta olla uudistusprosessien ja niiden vaatimien työryhmien ripeä käynnistäminen. Järjestelmämuutokset ja tavoiteltavat innovatiiviset ratkaisut vaativat huolellista pohtimista, kansainvälisten esimerkkien läpikäymistä, muutosten mallintamista, vaikutusarviointia sekä pilotointia, testausta ja kenties määräaikaisia lakikokeiluja. Laajaa muutosta on jo käytettävissä olevista resursseistakin johtuen vaiheistettava ja sisältöjä priorisoitava ja aikataulutettava näistä lähtökohdista käsin. SOSTEn näkökulmasta yksi keskeisimmistä uudistamista vaativista asioista on ratkaisujen etsiminen sairastamisen kustannuksiin pienituloisten potilaiden osalta. SOSTE on esittänyt asiakas-, matka- ja lääkekorvausten maksukattojen yhdistämistä ja niiden yhteenlasketun tason merkittävää alentamista. Tämän tavoitteen eteenpäin viemiseksi olisi perustettava työryhmä, jossa pystyttäisiin mallintamaan erilaisia vaihtoehtoja ja arvioimaan niiden vaikutuksia tehtävien ratkaisujen pohjaksi.
        • Cancer Patients Finland (Association of Cancer Patients in Finland), Anttonen Minna
          Uppdaterad:
          15.3.2019
          • Suomen Syöpäpotilaat ry kannattaa sairaala- ja avohoidon lääkkeiden arvioinnin yhtenäistämistä. Arviointitoiminta tulisi oikeastaan uudistaa kokonaan. HTA-arvioinnin pohjaksi tarvitaan laaja julkinen keskustelu siitä, miten suomalaisessa sairaanhoidossa otetaan vastaan innovaatioita ja mitä potilaiden hoitaminen saa maksaa. Sairaanhoitoa tulee katsoa kokonaisuutena, myös esimerkiksi laite ja IT-hankintoja, ei voida säännellä vain lääkkeitä. Oletettavasti arviointitoiminta kaipaa lisäresursseja. Moderni HTA-arviointi ei ole vain kapeasti lääketieteelliseen osaamiseen nojaavaa, vaan siihen tulee integroida laajempi kansalaisnäkökulma sekä eri alojen asiantuntijoita, mm. etiikan ammattilaisia. On todella hieno asia, että lääkekorvausjärjestelmää ollaan uudistamassa, nyt pitää katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen, jotta yksilöllinen lääkehoito ja harvinaisten sairauksien hoito voi toteutua nykyistä paremmin -koska mm. syövät pilkkoutuvat koko ajan pienemmiksi alaryhmiksi. Suomen täytyy toimia myös isommissa poliittisissa ja hallinnollisissa yhteenliittymissä, jotta uusien innovatiivisten hoitojen hinnat eivät karkaa käsistä kokonaan ja suomalaisten potilaiden ulottumattomiin.