• Remissinstanser: 29
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Gasgrid Finland Oy
        Uppdaterad:
        7.9.2020
        • /TEM/Lausuntopalvelu.fi Viite: Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/8745/2019 ASIA: TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ PYYTÄÄ LAUSUNTOA LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI UUSIUTUVAN ENERGIAN TUOTANTOLAITOSTEN LUPAMENETTELYISTÄ JA MUISTA HALLINNOLLISISTA MENETTELYISTÄ Gasgrid Finland Oy (Gasgrid Finland) kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Gasgrid Finland esittää lausuntona seuraavaa: Tausta Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin (EU) 2018/2001, RED II, uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskeva sääntely. Tavoitteista Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä mahdollistamalla hakijalle asiointi sähköisen järjestelmän kautta ja kattava neuvonta lupiin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. Tavoitteena on määritellä lain soveltamisala RED II:n asettamissa puitteissa siten, että kansalliset ominaispiirteet ja kehitystarpeet otetaan huomioon. Tavoitteena on myös sujuvoittaa ja tehostaa lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä ilman, että niiden vaatimuksia tai sisältöjä muutetaan tai kansalaisten osallistumisoikeuksia ja -mahdollisuuksia heikennetään. Lisäksi esityksen tavoitteena on parantaa neuvontaa. Esityksessä pyritään ottamaan huomioon eri kokoluokan tuotantolaitoshankkeiden kehittäjien tarpeet kokonaisvaltaisesti ja selkeyttämään hallinnollisten menettelyiden kokonaisuuden hahmottamista niin hankekehittäjien, kansalaisten tiedonsaannin ja osallistumisoikeuksien kuin viranomaisten näkökulmasta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 30 kesäkuuta 2021. Kannanotto Esityksen pääasiallinen tavoite on RED II:n lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskevan 16 artiklan kansallinen täytäntöönpano mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Gasgrid Finland tukee tavoitetta edistää toimijalähtöistä markkinaa, joka luo osapuolten kannalta toimivia ja tehokkaita menettelyitä ja jotka lisäävät läpinäkyvyyttä ja tarjoavat oikeudellista varmuutta markkinaosapuolille. Toimintamme keskiössä on avoimuus, tasapuolisuus sekä syrjimättömyys - kaasumarkkinoiden toimivuutta tarkastellaan kaasumarkkinoiden kokonaisuuden sekä kokonaisedun näkökulmasta. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuuseen kuuluu maakaasumarkkinalain (587/2017, muutoksineen) nojalla verkon kehittämisvelvollisuus, jonka tavoitteena on turvata edellytykset tehokkaasti toimiville maakaasumarkkinoille. Edelleen, Gasgrid Finlandilla on verkonhaltijan asemassa velvollisuus pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää verkkoonsa mm. tekniset vaatimukset täyttävät uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun tuotantolaitokset (liittämisvelvollisuus). Gasgrid Finland pitää tärkeänä, että ehdotetut muutokset lisäisivät läpinäkyvyyttä ja tarjoavat oikeudellista varmuutta markkinaosapuolille. Toimialan ja markkinan kehitys on jatkossakin pystyttävä huomioimaan kustannustehokkaalla tavalla edistäen markkinaosapuolten kannalta tasapuolista, luotettavaa ja syrjimätöntä toimintaa.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Uppdaterad:
        7.9.2020
        • Yleistä Uusiutuvan energian direktiivin tavoitteena on uusiutuvan energian tuotannon ja käytön lisääminen. Tähän pyritään mm. hankkeiden etenemistä sujuvoittamalla ja nopeuttamalla. Direktiivissä annetaan määräajat uusiutuvan sähköntuotannon hankkeen luvituksen läpiviennille. Lisäksi hanketoimijan olisi pystyttävä asioimaan ainoastaan yhden viranomaisen kanssa. Investoinnit uusiutuvan energian kapasiteettiin on välttämätön keino Suomen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Investointien edistämiseksi on erittäin tärkeää, että hankkeiden edellyttämiä lupamenettelyitä sujuvoitetaan, mihin tällä esityksellä pyritäänkin. Kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) sekä lämmöntuotantohankkeeet ja uusiutuvien polttoaineiden valmistukseen tähtäävät projektit on kuitenkin jätetty yhteyspisteen ja luvituksen määräaikojen ulkopuolelle. Käytännössä tuulivoima ja uusiutuvaan energiaan perustuvat lämmöntuotantolaitokset ja liikenteen polttoaineiden valmistusyksiköt eivät tule hyötymään nopeutetusta luvan saannista. Tästä kärsii erityisesti kehityksensä kynnyksellä oleva biokaasusektori. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:n näkemyksen mukaan esityksen tavoitteena onkin ensisijaisesti toimeenpanna direktiivin asettamat minimivelvoitteet sen sijaan, että tavoitteena olisi ollut direktiivin tavoitteiden kunnianhimoisempi täytäntöönpano. MTK ry pitää tärkeänä, että TEM jatkaa lupamenettelyiden kehittämistä muiden kuin tässä esityksessä tarkasteltujen hankkeiden osalta siten, että myös kaavoitus- ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyt huomioidaan jatkossa. Lainsäädännön tulee olla teknologianeutraalia. Nyt vaikuttaa siltä, että uusiutuvan energian hankkeiden tasapuolinen kohtelu ei toteudu. Kaavoitus ja YVA ovat juuri ne pullonkaulat, jotka tällä hetkellä muodostavat merkittävän osan hankkeiden luvitukseen liittyvästä kokonaiskestosta. Lopputuloksen kannalta on valitettavaa, että esitetyt muutokset eivät tule Suomessa johtamaan konkreettiseen muutokseen hankkeiden toteutumisen kokonaiskestossa tai tule purkamaan lupakäsittelyn pullonkauloja. MTK ry kuitenkin yleisesti kannattaa määräaikojen asettamista lupaviranomaisten toimintaan ja viranomaisten keskinäisen yhteistyön lisäämistä. Sähköinen yhteyspiste Sähköinen yhteyspiste on erittäin kannatettava kokoava toimielin helpottamaan luvanhakijan asiointia. Asiointi pitäisi sisällään hakemusten jättämisen ja muun hakemukseen liittyvän asioinnin yhteyspisteviranomaisen, toimivaltaisen viranomaisen ja hakijan välillä. Sujuva, tehokas ja ennakoitava luvitus edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja luo kannustavan investointiympäristön hankekehittäjille. Lupamenettelyiden sähköistäminen on keskeistä pyrittäessä kohti tehokkaampia ja eri osapuolten kannalta toimivampia menettelyitä, ja tätä kehitystyötä on tarpeellista jatkaa edelleen. Keskitetyssä mallissa lupakäsittelyä voidaan edelleen nopeuttaa digitalisaation keinoin. Tämä ei sisältynyt työryhmän tehtäväksi antoon ja jääkin jatkotyössä tarkasteltavaksi. Neuvontavelvollisuus Niin ikään neuvontavelvollisuuden lisääminen yhteyspisteviranomaiselle on kannatettava. Yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuus kattaisi laajasti uusiutuvan energian tuotantolaitokseen liittyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt ja sisältäisi siis myös tuotantolaitosten suunnitteluun liittyviä viranomaismenettelyjä, kaavoituksen, lunastustilanteet jne. MTK ry pitää tärkeänä, että neuvontapalvelun resurssit keskitetään ja turvataan, jotta palvelu on mahdollisimman asiantuntevaa. Neuvonnassa on syytä myös ylläpitää tietoa erilaisten lupien ja hankkeiden kokonaiskestoista ja muista oleellisista tiedoista. Sitovat määräajat Ehdotetussa laissa säädettäisiin sitovat määräajat uusiutuvan energian voimalaitosten lupamenettelyille ja muille hallinnollisille hyväksymismenettelyille. Sääntely viranomaisia sitovasta määräajasta lupamenettelyn kestolle on lähtökohtaisesti tärkeä toimenpide lupaprosessin ennakoitavuuden parantamiseksi ja sen keston kohtuullistamiseksi. Esityksen mukaan määräajat koskisivat voimalaitoksen rakentamisen, päivittämisen, verkkoon liittämisen ja käyttämisen edellytyksenä olevien lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kokonaiskestoa. Hankelähtöisyys lupamenettelykohtaisen tarkastelun sijaan on erittäin tervetullutta. Asiakkaan näkökulmasta yhden luukun periaate toteutuu. Hankelähtöinen tarkastelu edellyttää eri viranomaisilta saumatonta yhteistyötä ja tehokasta koordinointia. Ehdotuksen mukaan voimalaitosten lupamenettelyiden enimmäiskestoksi säädettäisiin kaksi vuotta (sähköntuotantokapasiteetiltaan alle 150 kW:n voimalaitoksille sekä päivittämishankkeille yksi vuosi). Lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta jatkaa määräaikoja perustellusta syystä. MTK:n arvion mukaan määräaikojen laskentaan liittyvät periaatteet on harkittu syvällisesti ja malli kannustaa laadukkaiden lupahakemusten tekemiseen. Lopuksi MTK esittää, että valmistelua jatketaan kunnianhimoisempaan suuntaan. Mikäli direktiivi täytäntöönpannaan nyt esitetyllä tavalla, tulee välittömästi valmistella jatkotoimenpiteet laajentamaan muutosten soveltamisalaa.
      • Oikeusministeriö
        Uppdaterad:
        6.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikkoasiassa. Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Lailla pantaisiin täytäntöön uusiutuvan energian direktiivin (RED II) uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskeva sääntely. Laissa säädettäisiin sähköisestä yhteyspisteestä, neuvontavelvollisuudesta sekä sitovista määräajoista voimalaitosten lupamenettelyille. Lausunnossa on keskitytty arvioimaan ehdotettua lakia erityisesti hallinnon yleislakien sekä hyvän hallinnon näkökulmasta ehdotetun sääntelyn kytkeytyessä erityisesti näihin. Oikeusministeriö esittää lausuntonaan seuraavan. Soveltamisala ja suhde hallinnon yleislakeihin Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki koskien uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä. Lain mukaisena yhteyspisteviranomaisena toimisi yksi alueellinen elinkeino-, liikenne ja -ympäristökeskus, jonka tehtäviin kuuluisi toimia sähköisenä yhteyspisteenä hakijalle, antaa tälle neuvontaa sekä seurata menettelyille asetettujen määräaikojen toteutumista toimivaltaisissa viranomaisissa. Ehdotetun 2 §:n 1 momentin mukaan lain soveltamisala olisi todella laaja: Sitä sovellettaisiin uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin, joista säädetään yli kymmenessä laissa. Näitä olisivat esimerkiksi luonnonsuojelulain, muinaismuistolain, maankäyttö- ja rakennuslain ja vesilain mukaiset, laissa tarkemmin yksilöidyt menettelyt. Kyseessä olisi hallintomenettelyä koskeva yleislaki, joka poiketessaan yleislakien sääntelystä tulisi sovellettavaksi niiden asemesta. Luonnoksen jatkovalmistelussa on ensiarvoisen tärkeää huomioida ja tehdä selväksi se, miltä osin lailla poiketaan hallinnon yleislaeista ja millä perusteella ja miltä osin yleislait tulevat sovellettaviksi. Direktiivin mahdollistama liikkumavara ja toisaalta kansallisesti tehtävät laajennukset on tuotava selkeästi esityksessä esille. Oikeusministeriö korostaa, että hallinnon yleislaeista, kuten hallintolaista ja asiointilaista, poikkeamiselle tulee olla erityiset, painavat perusteet. Yleislaeista poikkeaminen on perusteltava esityksessä huomioiden perusoikeus hyvään hallintoon (PL 21 §). Oikeusministeriön tässä lausunnossa esille nostamat seikat koskevat liki poikkeuksetta sääntelyn suhdetta perustuslain 21 §:ään sekä hallinnon yleislakeihin. Jatkovalmistelussa ehdotetun sääntelyn suhde hallinnon yleislakeihin on tultava selväksi. Lupamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa menettelyissä noudatettaisiin 2 §:n 3 momentin mukaan tämän lain lisäksi, mitä 2 momentissa mainituissa säädöksissä säädetään. Oikeusministeriö huomauttaa, että näiden mainittujen säädösten lisäksi menettelyyn keskeisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä on hallinnon yleislaeissa. Keskeistä on, että sääntelystä muodostuva kokonaisuus on selkeä, eikä aiheuta tulkintaongelmia. Lisäksi yhteyspisteviranomaisen toimivallan suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin on oltava selkeä. Lakiluonnoksen 2 §:ssä viitataan lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin, kun taas esimerkiksi 8 §:ssä viitataan hallinnollisiin hyväksymismenettelyihin. Epäselväksi jää, mitä muilla hallinnollisilla menettelyillä tarkoitetaan. Onko sääntelyn tarkoitus viitata hyvin laajaan hallintomenettelyiden käsitteeseen vai tiettyihin lupa- ja hyväksymismenettelyihin. Hallinnolliset menettelyt kattavat laajemmin viranomaisen toimintaa kuin pelkkä lupamenettely. Esimerkiksi 4 a §:ssä säädettäisiin määräaikoihin kuuluvista menettelyistä mutta epäselväksi jää, mitä näillä muilla hallinnollisilla menettelyillä tarkoitetaan. Lupamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa menettelyissä noudatettaisiin 2 §:n 3 momentin mukaan tämän lain lisäksi, mitä 2 momentissa mainituissa säädöksissä säädetään. Oikeusministeriö huomauttaa, että näiden mainittujen säädösten lisäksi menettelyyn keskeisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä on hallinnon yleislaeissa. Keskeistä on, että sääntelystä muodostuva kokonaisuus on selkeä, eikä aiheuta tulkintaongelmia. Lisäksi yhteyspisteviranomaisen toimivalta suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin on oltava selkeä. Vaikutusten arvioinnista Luonnoksen mukaan ehdotettua sähköistä yhteyspistemenettelyä sovellettaisiin 4 §:ssä viitattuihin menettelyihin, joista säädettäisiin 14 eri substanssilaissa. Myös määräaikasääntely ulottuisi kymmenen eri substanssilain mukaiseen menettelyyn. Ehdotettu laki puuttuisi useaan substanssilakiin ja näiden viranomaismenettelyihin. Oikeusministeriö korostaa, että tällainen horisontaalisesti useisiin viranomaisiin ja eri substanssilaeissa säädettyihin menettelyihin vaikuttava muutos on sekä valmisteltava että arvioitava huolella. Luonnoksen viranomaisvaikutuksissa on keskitytty arvioimaan sähköiseen järjestelmään liittymistä ja yhteyspisteviranomaisen tehtäviä. Vaikutusarviointia on jatkovalmistelussa täydennettävä näiltä osin. Lakiehdotuksen vaikutukset asianosaisiin ja osallisiin, joita tämän tyyppisissä ympäristöön liittyvissä asioissa on runsaasti, jäävät hyvin epäselviksi. Perusteluissa asianosaisnäkökulmaa ei ole lainkaan käsitelty, vaan sääntely keskittyy ainoastaan hakijan näkökulmaan. Esityksessä on välttämätöntä arvioida ehdotuksen vaikutuksia asianosaisiin ja osallisiin sekä perustuslain 20 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Sääntelyn tavoitteet Lain tavoitteena olisi luonnoksen 1 §:n mukaan jouduttaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyjä ja muita hallinnollisia menettelyjä sähköisen asioinnin ja määräaikojen avulla sekä parantaa neuvontaa kuitenkaan heikentämättä näiden lupamenettelyiden ja hallinnollisten menettelyiden tavoitteita. Säännöksen sisältö herättää kysymyksiä. Onko sääntelyn tavoitteena jouduttaa menettelyjä nykyisestä? Onko tavoitteena parantaa neuvontaa vai pikemminkin neuvonnan saatavuutta, kuten yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu? Perustelujen valossa jää myös epäselväksi, mitä tarkoitetaan sillä, että ehdotuksella ei ole tarkoitus heikentää näiden menettelyiden tavoitteita. Keskeistä on menettelyiden tavoitteiden lisäksi myös esimerkiksi se, että hyvä hallinto ja substanssilakien tarkoitukset eivät vaarannu. Ja mihin oikeastaan menettelyn tavoitteilla viitataan? Perusteluja ja säännöstä on tältä osin tarpeen tarkentaa. Sähköinen asiointi Sääntelyn lähtökohdista Luonnoksessa on todettu, että direktiivin soveltamisalaa ehdotetaan kansallisesti laajennettavaksi. Perusteluiden mukaan ”RED II:n kansallisessa toimeenpanossa asiointiin sähköisen yhteyspisteen kautta sisällytettäisiin RED II:n mukaisten lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden lisäksi myös tuotantolaitoksen rakentamiseen, päivittämiseen, verkkoon liittämiseen ja käyttämiseen liittyvät rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyt sekä biokaasun tuotantoon kiinteästi liittyvät sivutuoteasetuksen ja lannoitevalmistelain mukaiset laitoshyväksynnät sekä sivutuoteasetuksen mukainen rekisteröinti kansallisena sääntelyn soveltamisalan laajentamisena.” Koska ehdotettu sääntely poikkeaisi joiltakin osin hallinnon yleislaeista, on omaksuttu direktiivin soveltamisalan kansallinen laajentaminen perusteltava esityksessä asianmukaisesti. Luonnoksen 6 §:n 4 momentissa säädettäisiin toimivaltaisille viranomaisille velvollisuus hoitaa sähköisen yhteyspisteen kautta käsiteltävissä lupamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa menettelyissä menettelyyn liittyvä yhteydenpito hakijan kanssa sähköisen yhteyspisteen kautta. Kyseisellä velvoitteella täytettäisiin perusteluiden mukaan RED II 16 artiklan 1 kohdan säännös siitä, ettei hakijan tarvitse koko prosessin aikana olla yhteydessä useampaan kuin yhteen yhteyspisteeseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että direktiivi velvoittaa siihen, että hakijan ei tarvitse koko prosessin aika olla yhteydessä useampaan kuin yhteen yhteyspisteeseen, mutta ei siihen, että viranomaisen tulisi hoitaa menettelyyn liittyvä yhteydenpito hakijaan sähköisen yhteyspisteen kautta. Ehdotettua sääntelyratkaisua ei ole luonnoksessa perusteltu huomioiden vielä direktiivin soveltamisalan kansallinen laajentaminen. Lisäksi esimerkiksi asianosaisten kuuleminen tai tiedoksianto ei ehdotuksen mukaan tapahtuisi yhteyspisteen kautta. Epäselväksi jää, mitä tällä viranomaisen yhteydenpidolla siten tarkoitetaan ja onko asianmukaista velvoittaa viranomainen olemaan yhteydessä hakijaan poikkeuksellisesti juuri yhteyspisteen kautta. Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa Sähköisellä asioinnilla tarkoitettaisiin ehdotetussa laissa asiointia yhteispisteviranomaisen sähköisen yhteyspisteen kautta (3 §). Perusteluissa selostetaan, mitä menettelyitä sisällytetään ja mitä menettelyitä ei sisällytetä sähköisen asioinnin käyttöalaan. Luonnoksessa ei ole arvioitu sääntelyn suhdetta sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin (13/2003), ja vaikuttaa siltä, ettei valmistelussa ole tunnistettu ehdotetun sääntelyn yhteyttä asiointilakiin. Asiointilain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos asia on pantava vireille kirjallisesti, vaatimus vireillepanon kirjallisesta muodosta voidaan aina täyttää myös toimittamalla viranomaiselle sähköinen asiakirja. Sähköisen asiakirjan käyttömahdollisuus merkitsee, että hallintomenettely voidaan panna vireille käyttäen esimerkiksi sähköpostia, sähköistä lomaketta tai muuta sähköiseen tekniikkaan perustuvaa menetelmää. Puhelimitse tapahtuva suullinen viestintä ei sen sijaan kuulu sähköisen asioinnin piiriin, vaan siinä on kysymys suullisesta vireillepanosta. Asiointilakia sovelletaan hallintoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Oikeusministeriö korostaa, että jatkovalmistelussa on varmistuttava siitä, että käytetty terminologia ja muotoilut ovat sillä tavoin selkeitä, että esityksestä ei saa sellaista kuvaa, etteikö jo nykyisellään tällaiseen viranomaistoimintaan soveltuisi asiointilaki ja etteikö jo nykyisin sähköistä asiointia mahdollisteta. Myös ehdotetun lain suhde yleislainsäädäntöön on oltava näiltäkin osin selkeä (miltä osin poiketaan, miltä osin säädetään täydentävästi ja miltä osin yleislaki tulee sovellettavaksi). Yleislaista poikkeamiselle tulee olla erityiset painavat perusteet, ja poikkeaminen on perusteltava esityksessä. Säätämisjärjestysperusteluissa on käsitelty sähköistä asiointia yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Luonnoksessa on todettu, että hakija voisi itse päättää, asioiko sähköisen yhteyspisteen kautta vai hoitaako asioinnin suoraan toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Asioinnista koituviin mahdollisiin maksuihin ei ehdoteta muutoksia eikä maksuissa olisi siten myöskään eroja sen suhteen, hoitaisiko hakija asioinnin sähköisen yhteyspisteen kautta vai suoraan toimivaltaisten viranomaisten kautta. Ehdotuksen mukaan yhteyspisteen tehtävänä olisi antaa neuvontaa. Oikeusministeriö huomauttaa, että neuvonnan on oltava maksutonta. Lisäksi vireillepano ei tapahtuisi yhteyspisteviranomaiseen, vaan siihen sovellettaisiin 2 §:n 2 momentissa mainittuja säännöksiä. Luonnoksen perusteella on epäselvää, mihin näillä maksuilla viitataan. Tarkempia säännöksiä sähköisestä asioinnista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella (6 §:n 5 mom.) Asetuksenantovaltuutta ei ole perusteltu. Oikeusministeriö huomauttaa, että asetuksella ei ole mahdollista poiketa yleislaista eikä säätää sitä täydentävästi. Asetuksenantovaltuuden suhde asiointilakiin on jatkovalmistelussa tarkistettava. Asiointilain lisäksi jatkovalmistelussa tulisi myös huomioida digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettu laki (306/2019), jossa säädetään mm. sähköisten asiointipalveluiden järjestämisestä ja saatavuuden turvaamisesta. Vireillepano Luonnoksen 6 §:n 2 momentin mukaan sähköinen asiointi yhteyspisteen kautta kattaisi kaikki menettelyn vaiheet menettelyn vireillepanosta päätöksen antamiseen. Vireillepanoon sovellettaisiin kuitenkin 6 §:n 3 momentin mukaan 2 §:n 2 momentissa viitattuja substanssilakeja. Oikeusministeriö huomauttaa, että perusteluissa tulisi mainita myös hallintolaki ja asiointilaki, sillä vireillepanosääntely määrittyy lähtökohtaisesti näiden kautta, ellei erityislaeissa ole säädetty poikkeuksia tai päällekkäisyyksiä. Hallintolain 20 §:n mukaan hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaiseen. Luonnoksen 6 §:n 3 momentti merkitsee sitä, että esimerkiksi hakemus ei tulisi vireille sen saapuessa yhteyspisteviranomaiseen eikä selvityksen katsota saapuneen toimivaltaiselle viranomaiselle sen saapuessa yhteyspisteviranomaiseen. Tämän tulee olla lain perusteella selvä hallinnon asiakkaille. Asia tulisi vireille vasta, kun hakemus on saapunut toimivaltaiselle viranomaiselle. Huomionarvoista on lisäksi se, että hallintolain 21 §:n nojalla viranomaisen, jolle on erehdyksessä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle ja ilmoitettava siirrosta asiakirjan lähettäjälle. Hallintolain säännös koskee erehdyksessä väärälle viranomaiselle toimitettua asiakirjaa. Koska ehdotuksessa säädettäisiin, että asiakirja toimitetaan yhteyspisteviranomaiselle, tulisi laissa selkeyden vuoksi säätää siitä, että tämä viipymättä siirtää sen toimivaltaiselle viranomaiselle, koska kyseessä ei ole erehdyksessä väärälle viranomaiselle toimitettu asiakirja. On myös mahdollista poikkeavasti säätää lailla siitä, että hakemus tai muu käsittelyyn liittyvä asiakirja on toimitettava jollekin muulle kuin asian ratkaisevalle viranomaiselle. Keskeistä on se, että sääntelyn tulee olla vireilletulon osalta selkeää, kun siihen vielä lisäksi ehdotetaan kytkettävän määräaikasääntelyä. Neuvonta Viranomaisen neuvonnan lähtökohtana on hallintolain 8 §, jonka mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Viranomainen antaa neuvontaa oman toimivaltansa rajoissa. Mikäli asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, tulee sen ohjata neuvoa pyytänyt taho toimivaltaisen viranomaisen puoleen. Luonnoksen 7 §:n mukaan hakijalle on annettava tämän pyynnöstä (muotoilu direktiivistä) hallintolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua neuvontaa sähköisen yhteyspisteen kautta 4 §:ssä mainitusta lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Lisäksi 5 §:n 2 momentin mukaan yhteyspisteviranomainen huolehtii sähköisen yhteyspisteen kautta annettavasta hakijan neuvonnasta yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Puolestaan 3 momentin mukaan yhteyspisteviranomaisen on neuvottava hankekehittäjän pyynnöstä 4 ja 4 b §:issä mainittuihin menettelyihin liittyvissä menettelyllisissä kysymyksissä. Laissa ilmeisesti ajatellaan säädettäväksi yhteyspisteviranomaisen toimivallaksi antaa neuvontaa tietyissä tilanteissa. Lakiluonnoksen perusteella on epäselvää, onko laissa tarkoitus poiketa hallintolain 8 §:stä eli hoitaako neuvonnan edelleen toimivaltainen viranomainen vai yhteyspisteviranomainen. Perusteluiden mukaan ”yhteyspisteviranomainen voisi antaa tässä momentissa (5 §:n 2 mom.) tarkoitettua neuvontaa puhelimitse, sähköpostitse tai sähköisesti sähköisen yhteyspisteen kautta.” Puhelimitse annettava neuvonta ei kuitenkaan ole sähköistä neuvontaa siinä merkityksessä, mitä asiointilaki tarkoittaa. Näin ollen lupaviranomaiset, ei yhteyspisteviranomainen, antaisivat puhelimitse annettavaa neuvontaa. Edelleen ehdotetun lain määritelmäsäännöksen mukaan sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan asiointia sähköisen yhteyspisteen kautta. Vaikuttaa siltä, että perustelut ovat näiltä osin ristiriidassa pykälätekstin kanssa. Jatkovalmistelussa on välttämätöntä tarkentaa selväksi eri toimijoiden toimivaltuudet (millaista neuvontaa yhteyspiste antaa ja millaisessaa lupa-asiassa toimivaltaiset viranomaiset). Luonnoksen 5 §:n 2 momentissa sekä perusteluissa yhteyspisteen antama neuvonta on sidottu sähköisen yhteyspisteen kautta annettavaan neuvontaan. Onko tarkoituksena se, että mikäli haluaa muuta kuin sähköistä neuvontaa, on otettava yhteys toimivaltaiseen viranomaiseen? Toisaalta 5 §:n 3 momenttia ei ole sidottu sähköisen yhteyspisteen kautta annettavaan neuvontaan. Sääntely kaipaa näiltä osin tarkentamista. Oikeusministeriö korostaa, että esityksen perusteella tulee olla selvää, että 7 §:n mukainen yhteyspisteen neuvonta on muuta viranomaisneuvontaa täydentävää eli tällä ei poiketa hallintolaissa säädetystä toimivaltaisten viranomaisten neuvontavelvollisuudesta. Hallintoasian käsittelylle asetettavat määräajat Sääntelyn lähtökohdista Perustuslain 21 § sisältää oikeusturva ja hyvä hallinto -perusoikeuden. Sen 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Oikeus viivytyksettömään käsittelyyn on siten jokaiselle kuuluva perusoikeus. Kansallisessa lainsäädännössä määräaikasääntely on poikkeuksellista. Sellaiset tilanteet, joissa on säädetty hallintomenettelyjen enimmäiskestoista, ovat tyypillisesti EU-taustaisia. Oikeusministeriö katsoo, että keskeistä on arvioida ehdotetun sääntelyn suhdetta perustuslain 21 §:ssä taattuun oikeuteen saada asiansa käsitellyksi viivytyksettä, ja sisällyttää tämä arvio myös säätämisjärjestysperusteluihin. Myös direktiivin salliman kansallisen liikkumavaran käyttö on asianmukaisesti selostettava. Perustelutekstissä on viitattu hallintolain 23 §:ään, jonka mukaan hallintoasia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, minkä vuoksi luonnoksessa on katsottu, että ehdotettu määräaikasääntely ei välttämättä nopeuttaisi merkittävästi menettelyitä. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että määräaikasääntely voi mahdollisesti joissain tapauksissa myös viivyttää menettelyä, jos viranomaisen päätöksen antaminen on sidottu toisen viranomaisen päätöksen antamiseen (esim. laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta 14 §). Oikeusministeriö painottaa, että määräaikasääntelystä riippumatta jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi viivytyksettä. Perusteluiden mukaan määräaikojen soveltamisala olisi direktiivin 16 artiklan mukainen, ja kattaisi kaikki toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvat lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt, jotka koskevat laitosten ja niiden verkkoon liittämisessä tarvittavien voimavarojen rakentamista ja käyttämistä ja niiden päivittämistä energian tuottamiseksi uusiutuvista lähteistä. Kuitenkin 1 ja 2 §:ssä käytetään termiä hallinnollinen menettely, ei hallinnollinen hyväksymismenettely. Kuten edellä on todettu, luonnoksen valossa jää epäselväksi, mihin kaikkiin menettelyihin lailla viitataan. Sitova määräaika Luonnoksen 8 §:n 1-3 momenteissa säädettäisiin menettelyiden enimmäiskestosta eri menettelyissä. Nämä määräajat olisivat viranomaista sitovia riippumatta siitä, onko hakija asioinut asiassa yhteyspisteviranomaisen kautta vai ei. Yhteyspisteviranomaiselle säädettäisiin velvollisuus seurata määräaikojen toteutumista (10 §). Määräajan noudattamatta jättämiseen ei liity varsinaisia seuraamuksia. Perusteluissa ei ole käsitelty jo voimassaolevia oikeusturvakeinoja tilanteissa, joissa asian käsittely viipyy viranomaisessa (hallintokantelu ja kantelu ylimmille laillisuusvalvojille). Perusteluja on näiltä osin täydennettävä. Luonnoksessa ei ole myöskään käsitelty kysymyksiä virkavastuusta tilanteessa, jossa laissa säädettyä määräaikaa ei noudateta. Luonnoksessa ei ole myöskään käsitelty niitä tilanteita, joissa käsittelyn viivästyminen ei johdu viranomaisesta vaan esimerkiksi hakijan menettelystä. Jatkovalmistelussa on syytä tarkastella esitettyjä seikkoja. Säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, että ”8 §:n 4 momentin mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi velvollisuus käsitellä määräaikojen soveltamisalaan sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt säädetyissä määräajoissa ja joissain tapauksissa tämä saattaisi vaatia esimerkiksi menettelyn päättämistä hakijan kannalta epäsuotuisasti, esimerkiksi joltain osin puutteellisen hakemuksen perusteella kielteiseen päätökseen.” Perustelusta saa sen kuvan, että viranomaisen olisi tehtävä päätös, vaikka puutteellisella selvityksellä, määräajan päättyessä. Tällainen lähestymistapa olisi poikkeus esimerkiksi hallintolain 31 §:stä, jonka 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Perustelutekstiä on tarkennettava näiltä osin epäselvyyksien välttämiseksi. Oikeusministeriö painottaa, että ehdotetut määräajat eivät voi myöskään johtaa osallistumisoikeuksien rajoittamiseen tai esimerkiksi kuulemiselle varattavan ajan lyhentämiseen, eivätkä muutoinkaan vaarantaa hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista. Määräajan laskeminen alkaisi 9 §:n 2 momentin mukaan ensimmäisen voimalaitoksen rakentamisen, päivittämisen, verkkoon liittämisen ja käyttämisen edellytyksenä olevan menettelyn vireillepanosta. Ehdotuksessa ei ole huomioitu sitä, että menettely saattaa viipyä hakijasta johtuvista seikoista (esimerkiksi hyvin puutteellinen hakemus, useat selvityspyynnöt). Tällöin viranomaisella saattaa olla loppujen lopuksi hyvinkin lyhyt aika hallintopäätöksen tekemiseen saatuaan kaiken tarvittavan selvityksen. Määräaikasääntelyn kytkemistä vireille tuloon on vielä arvioitava suhteessa hakijan itse aiheuttamiin viivytyksiin. Määräajan laskemista koskevat 9 §:n 2-4 momentit ovat epäselviä. Laissa säädetyn yhden ja saman määräajan kuluessa viranomaisen olisi käsiteltävä kaikki rakentamisen, päivittämisen, verkkoon liittämisen ja käyttämisen edellytyksenä olevat 4 a §:ssä säädetyt menettelyt. Määräajan laskeminen päättyisi viimeiseen päätöksen tiedoksiantoon. Viranomaisten tulisi siten tämän yhden ja saman määräajan kuluessa ratkaista mahdollisesti useampikin laissa tarkoitettu lupahakemus tai muu hakemus. Tämä merkitsee sitä, että riippuen hakemusten vireillepanosta, määräaika saattaisi osalle menettelyistä olla hyvinkin lyhyt määräajan päättymisen lähestyessä. Osa luvista saattaa olla myös sellaisia, että ne edellyttävät, että ensin on myönnetty jokin toinen lupa. Näiltä osin sääntelyä on syytä selkeyttää ja ehdotuksia perustella kattavammin. Edelleen 9 §:n 4 momentissa säädettäisiin, että määräaikaan ei laskettaisi mukaan aikaa, jolloin hakijalla ei ole vireillä 4 a §:ssä mainittuja lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia hyväksymismenettelyitä. Säännös on epäselvä. Ilmeisesti sillä on tarkoitus viitata tilanteisiin, joissa esimerkiksi voimalaitoksen käyttöönotto edellyttää vielä hyväksynnän tai luvan, mutta tämän vireille tulosta ei alkaisi uusi määräaika. Säännöstä on selkeytettävä, ja sen tarve ja tarkoitus tulee perustella asianmukaisesti. Määräajat koskisivat ainoastaan lain 4 a §:ssä listattuja menettelyjä, jotka liittyvät uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin. Tällainen olisi esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukainen rakennuslupa. Mikäli lupahakemus ei liity uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin, ei laissa säädettyjä määräaikoja noudatettaisi. Niiltä osin kuin kyse on määräaikasääntelyn kansallisesta laajentamisesta direktiivin edellyttämästä, on ehdotusta erityisen tärkeä perustella yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon kannalta säätämisjärjestysperusteluissa. Jos määräaikasääntely perustuu direktiiviin, esityksessä tulee kuvata tarkoin kansallisen liikkumavaran ala ja perustelut sille, miten liikkumavaraa on käytetty. Määräajoista sopiminen Luonnoksen 8 §:n 4 momentin mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi huolehdittava määräaikojen noudattamisesta yhteistyössä ja tarvittaessa sovittava käsittelyajoista. Edelleen yhteyspisteviranomaisen olisi avustettava toimivaltaisia viranomaisia tarvittaessa sopimaan menettelyjen käsittelyajoista. Viitatuista käsittelyajoista säädettäisiin lain 8 §:n 1-3 momenteissa. Oikeusministeriö huomauttaa, että viranomaiset eivät sopimuksin voi poiketa laista. Ongelmallista olisi erityisesti se, jos viranomainen sopisi toisen viranomaisen kanssa antavansa päätöksen vasta myöhempänä ajankohtana. (vrt. laki ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta). Tällainen olisi vastoin perustuslaissa taattua oikeutta saada asiansa käsiteltyä viivytyksettä. Jatkovalmistelussa tulisi tarkentaa, mitä 8 §:n 4 momentin säännöksellä käsittelyajoista sopimisesta tarkoitetaan sekä arvioida sitä suhteessa perustuslain 21 § ja 2 §:n 3 momenttiin. Entä riittäisikö hallintolain 10 §:n 1 momentissa säännös viranomaisten yhteistyöstä? Käsittelyajoista sopiminen ei vaikuta perustuvan direktiivin sääntelyyn, vaan kyseessä on ilmeisesti kansallinen ratkaisu. Oikeusministeriö edelleen korostaa, että kansallinen liikkumavara on selostettava esityksessä selkeästi, jotta ehdotetun sääntelyn asianmukaisuutta on mahdollista arvioida. Määräajan pidentäminen, keskeyttäminen ja raukeaminen Ehdotetun lain 11 ja 12 §:n nojalla yhteyspisteviranomainen päättäisi määräajan pidentämisestä, keskeyttämisestä ja määräajan laskemisen raukeamisesta. Näihin päätöksiin saisi vaatia oikaisua, ja oikaisun johdosta annetusta päätöksestä hakea muutosta valittamalla (17 §). Määräaikaa pidennettäisiin tietyissä tapauksissa. Ehdotetun 11 §:n 2 ja 3 momentissa toimivalta määräajan pidentämiselle ja keskeyttämiselle on annettu yhteyspisteviranomaiselle. Luonnoksen 1 momenttia on täsmennettävä toimivaltaisen viranomaisen osalta. Lisäksi säännöksen valossa jää epäselväksi se, tekeekö yhteyspisteviranomainen päätöksen näissä määräajan pidentämisestä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa viran puolesta vai hakemuksesta ja voiko pidentämistä hakea hakijan lisäksi viranomainen tai asianosainen. Entä millaisia vaikutuksia määräajan pidentämisellä on asianosaisten asemalle? Määräajan keskeyttämistä koskevan säännöksen merkitystä on vaikea ymmärtää. Luonnoksen 11 §:n 4 momentin mukaan yhteyspisteviranomaisen on päätettävä, että määräajan laskeminen keskeytetään, jos hakija tekee asiaa koskevan hakemuksen. Vaikuttaa siltä, että direktiivi ei tällaista sääntelyä edellytä. Tällainen säännös ei myöskään vaikuta viranomaisen ratkaisupakkoon tai viivytyksettömään käsittelyyn. Mikä merkitys tällaisella keskeytyksellä on? Mikä vaikutus keskeytyksellä on asianosaisiin? Voiko myös viranomainen tai asianosainen hakea määräajan keskeyttämistä? Säännöksen tarkoitus ja perustelut ovat epäselvät. Määräajan laskemisen raukeamisesta säädettäisiin 12 §:ssä. Käytännössä kyse olisi siitä, että tietyissä tilanteissa määräaikaa ei enää laskettaisi. Yhteyspisteviranomainen voisi päättää, että määräajan laskeminen raukeaa, jos menettely on ollut keskeytyneenä hakijasta riippuvasta syystä vähintään yhden vuoden. Mitä tarkoitetaan menettelyn keskeytymisellä ja millaisia oikeusvaikutuksia tällä on? Termi menettely viittaa hallintoasian käsittelyyn, joten viitataanko tällä siihen, että hallintoasian käsittely ei ole toimivaltaisessa viranomaisessa edennyt? Kyse ei ole menettelyn keskeytymisestä, jos tällä viitataan siihen, että hakija ei ole hakenut kaikkia toiminnan aloittamisen edellyttämiä lupia ja hyväksyntöjä. Entä mikä on ehdotetun säännöksen suhde siihen, että toimivaltainen viranomainen on saattanut jo tehdä asiassa pääasian käsittelyn lopettamista koskevan päätöksen? Perusteluissa todetaan, että yhteyspisteviranomaisen on ennen päätöksen antamista kuultava hakijaa ja viranomaista. Oikeusministeriö muistuttaa, että kuulemisvelvollisuus koskee myös esimerkiksi 11 §:n mukaisia päätöksiä, joiden säännöskohtaisissa perusteluissa tällaista mainintaa ei ole. Säännösten muotoilusta Luonnoksen käsitteistössä on epätarkkuutta, kuten edellä esimerkiksi lain tarkoituspykälän kohdalla on todettu. Esimerkiksi 8 §:n 4 momentin muotoilu ei vaikuta onnistuneelta: ”Toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä 4 a §:ssä mainitut menettelyt 1-3 momentissa säädettyjen määräaikojen puitteissa.” Viranomaiset eivät sinänsä käsittele menettelyjä. Vastaavasti 9 §:n 2 ja 3 momentti on muotoiltu epäselvästi. Näiden mukaan määräaika alkaa ”menettelyn vireillepanosta” ja päättyy ”menettelyn päätöksen tiedoksiantoon”. Menettelyä ei panna vireille eikä menettelyn päätöstä anneta tiedoksi. Edelleen vastaava terminologinen ongelma on esimerkiksi 9 §:n 4 momentissa ja 5 §:n 3 momentissa. Jatkovalmistelussa on varmistuttava asianmukaisesta ja yleislainsäädännön kanssa yhdenmukaisesta käsitteiden käytöstä. Menettelykäsikirja Laissa 4 luvussa säädettäisiin menettelykäsikirjasta, joka 14 §:n mukaan sisältäisi kokonaisvaltaisesti ohjeistusta kaikille hankekehittäjille uusiutuvan energian tuotantolaitoksien lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Sen laatimisen koordinointi, julkaiseminen ja päivittäminen olisi yhteyspisteviranomaisen vastuulla. Menettelykäsikirjan laatimiseen osallistuisivat kaikki toimivaltaiset viranomaiset, joiden lupia tai hallinnollisia menettelyjä koskevaa ohjeistusta se sisältäisi. Hallintolain 7 §:n 2 momentin ja julkisuuslain 20 §:n 2 momentin näkökulmasta tällaisesta menettelykäsikirjasta laissa säätäminen vaikuttaa tarpeettomalta, mutta ehdotetun 4 luvun sääntely perustunee direktiiviin, mikä tulisi selkeästi tuoda esille. Mainitun hallintolain säännöksen mukaan viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momentissa. Mainitun julkisuuslain säännöksen mukaan viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa. Menettelykäsikirja julkaistaisiin 13 §:n 2 momentin mukaan yhteyspisteviranomaisen verkkosivuilla siten, että se on avoimesti kaikkien hankekehittäjien saatavilla. Koska kyse on julkisesta asiakirjasta, tulisi säännös muotoilla uudelleen siten, että menettelykäsikirjan saatavuutta ei rajata vain hankekehittäjille tai lisättävä esitykseen asianmukaiset perustelut näiltä osin. Henkilötietojen suoja ja yhteyspisteviranomaisen tiedonsaantioikeus Henkilötietojen käsittelystä, kuten esimerkiksi henkilötietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa, säädettäessä on otettava huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 sääntelyliikkumavara ja perustuslain 10 §:n 1 momentin vaatimukset sekä tätä koskeva perustuslakivaliokunnan relevantti lausuntokäytäntö. Ehdotetun 10 §:n 2 momentin mukaan toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava, että sähköisessä yhteyspisteessä on ajantasaiset tiedot ehdotetussa 4 a §:ssä mainitun lupamenettelyn tai muun hallinnollisen hyväksymismenettelyn käsittelyvaiheesta. Lisäksi 13 §:ssä säädettäisiin, että laissa tarkoitettu menettelykäsikirja julkaistaan yhteyspisteviranomaisen verkkosivuilla avoimesti. Säännösehdotusten ja niiden perustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että mainituissa säännösehdotuksissa ei kuitenkaan olisi kyse henkilötietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa tai muutoinkaan henkilötietojen käsittelystä. Tältä osin oikeusministeriöllä ei siten ole esitysluonnoksesta huomautettavaa. Esitysluonnokseen ei muutoinkaan vaikuta sisältyvän henkilötietojen suojan kannalta merkityksellistä sääntelyä lukuun ottamatta lakiehdotuksen 15 §:ää. Ehdotetussa 15 §:ssä säädettäisiin yhteyspisteviranomaisen tiedonsaantioikeudesta. Sen mukaan yhteyspisteviranomaisella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toimivaltaisilta viranomaisilta tarpeelliset tiedot käsittelyssä olevista sekä jo käsitellyistä, lakiehdotuksen 4 §:ssä mainituista menettelyistä ehdotetussa laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa on kuvattu ehdotetun 15 §:än suhdetta perustuslain 10 §:n 1 momenttiin ja kuvattu siihen liittyvää perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Perusteluiden mukaan ehdotettu tiedonsaantioikeutta koskeva säännös ei sulkisi tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle henkilötietoja, mutta niiden ei lähtökohtaisesti katsota kuitenkaan olevan tarpeen. Perusteluiden mukaan arkaluonteiset henkilötiedot on kuitenkin suljettu tiedonsaantioikeuden soveltamisen ulkopuolelle, minkä vuoksi perusteita tarkemmalle erityissääntelylle ei henkilötietojen suojan osalta katsota olevan. Oikeusministeriön mielestä esitysluonnoksen säätämisjärjestysperustelut eivät tältä osin täysin vastaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Esitysluonnoksesta jää myös epäselväksi, miltä osin henkilötietoja olisi ylipäätään tarpeen kyseisessä yhteydessä käsitellä ja mihin perustuu perusteluissa esitetty näkemys siitä, että arkaluonteiset henkilötiedot on suljettu ehdotetun tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle. Jos henkilötietoja on tarpeen käsitellä, tulisi esityksessä tehdä selkoa ehdotetun sääntelyn suhteesta yleisen tietosuoja-asetuksen jättämään sääntelyliikkumavaraan ja käsittelyyn soveltuvasta yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesta käsittelyn oikeusperusteesta. Muiden kuin henkilötietojen osalta säännöksen mainitaan koskevan lupahakemusten sisältämiä liikesalaisuuksia. Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä yleensä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp ja siinä viitatut lausunnot). Perustuslakivaliokunta on katsonut myös, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (PeVL 12/2014 vp, s. 2/II—3/I ja PeVL 62/2010 vp, s. 3/II—4/I ja niissä viitatut lausunnot). Ehdotetussa 15 §:ssä tiedonsaantioikeus on sidottu välttämättömyyden sijaan tietojen tarpeellisuuteen ja säännöksessä viitattaisiin tietosisällön luettelemisen sijasta ehdotetun lain 4 §:ään. Oikeusministeriö huomauttaa, että ehdotetussa viitatussa ehdotetussa 4 §:ssä ei kuitenkaan luetella käsiteltävien tietojen sisältöä. Säännöksestä ei käy ilmi, mihin tietoihin tiedonsaantioikeus kohdistuisi. Ehdotettua tiedonsaantioikeutta koskevaa säännöstä ja sen perusteluja on siten jatkovalmistelun aikana arvioitava uudelleen ja täsmennettävä edellä mainittu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioon ottaen. Jos luovutettavat tiedot ovat yksinomaan liikesalaisuuksina salassapidettäviä, on säännöksen sanamuoto perusteltua kohdentaa nimenomaan liikesalaisuuksina salassapidettäviin välttämättömiin tietoihin. Asetuksenantovaltuudet Oikeusministeriö ei ole esitysluonnosta tarkastelleessaan arvioinut kutakin ehdotettua asetuksenantovaltuutta. Lakiluonnoksessa on yhteensä 18 pykälää, joista seitsemässä on asetuksenantovaltuus. Asetuksenantovaltuuksia ei ole myöskään luonnoksessa asianmukaisesti perusteltu. Jatkovalmistelussa on arvioitava, onko näille kaikille tarvetta sekä muotoiltava ja perusteltava ne huomioiden perustuslain 80 § ja perustuslakivaliokunnan sitä koskeva käytäntö. Yksityiskohtaisia kommentteja: Alle on listattu vielä muutamia luonnosta koskevia yksityiskohtaisempia kommentteja. - Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi laki. Lakiluonnoksen pykälänumerointi ei kuitenkaan olisi normaaliin tapaan juokseva, vaan laissa olisi 4, 4 a ja 4 b §. Omaksuttu ratkaisu on erikoinen, ja numerointi on jatkovalmistelussa muutettava tavanomaiseksi. (ks. Lainkirjoittajan opas osio 14.2.2) - Määritelmäpykälä (3 §) sisältää 16 kohtaisen listan määritelmiä (”Tässä laissa tarkoitetaan…”). Kaikkien määritelmien tarpeellisuus jää kuitenkin ehdotuksen perusteella epäselväksi, koska suurta osaa käsitteistä ei käytetä kuin määritelmäsäännöksessä, ei muualla laissa. - Säännöskohtaiset perustelut ovat monilta osin puutteelliset. Asianmukaisina perusteluina ei voida pitää pelkkää pykälätekstin toistamista. - Vaikuttaa siltä, että 4 §:n otsikossa tulisi mainita sähköisen asioinnin lisäksi neuvonta, joka mainitaan 1 momentissa. - Oikeusministeriö muistuttaa valmistelevaa ministeriötä toimittamaan esitysluonnoksen laintarkastukseen hyvissä ajoin.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Esityksellä uudesta laista pantaisiin täytäntöön uusiutuvan energian direktiivin (RED II) vaatimukset uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyn järjestämisestä ja lupamenettelyn kestoa koskevista määräajoista. Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry kannattaa lakiehdotuksen pääperiaatteita yhdestä palvelupisteestä ja sitovista käsittelyajoista. Myönteisenä voidaan nähdä, että uuden lain näkökulma on uusiutuvan energian hankekokonaisuudessa lupamenettelykohtaisen tarkastelun sijaan. Lakiehdotus vastaa alan jo pidempään esittämään toiveeseen lupamenettelyjen sujuvoittamisesta investointien liikkeelle saamiseksi asettamalla viranomaistoimintaa sitovat määräajat. On selvää, että vastaavanlaista sitovuutta tulisi lisätä myös muunlaisten hankkeiden lupamenettelyjen käsittelyaikoihin. Valitettavaa on se, etteivät kestoltaan pisimmät menettelyt, kaavoitus- ja YVA-menettelyt, kuulu lailla asetettavien määräaikojen piiriin. Tällä on edelleen investointeja jarruttava vaikutus Suomessa. Nyt menetetään mahdollisuus ”testata” määräaikojen ulottamista kaikkiin menettelyihin uusiutuvan energian hankekokonaisuuksissa. YTP katsoo, että lakiehdotuksen selvä heikkous on se, että käsittelyn määräajat koskevat varsin suppeasti vain soveltamisalaan kuuluvia sähköä tuottavia laitoksia. Ulkopuolelle jää niin lämmöntuotanto kuin uusiutuvien polttoaineiden valmistus. On valitettavaa, että samalla kun sekä hallitusohjelmassa että EU:n toimenpideohjelmissa kiinnitetään huomiota muun muassa biokaasun liikennekäytön edistämiseen, samaan tavoitteeseen ei pyritä nyt annettavalla lailla. Esitys sivuuttaa valitettavasti kansallisen biokaasuohjelman tavoitteen biokaasun tuotantolaitoksen hankekokonaisuuteen liittyvien menettelyjen jouduttamisesta. Ehdotuksessa kaikki uusiutuvan energian hankekokonaisuuden lupamenettelyt ovat hoidettavissa yhden palveluluukun kautta. Aito yhden luukun -malli perustuu digitaaliseen palvelukerrokseen, jossa toiminnanharjoittaja asioi vain yhdessä paikassa. Tässä kannatettavana voidaan pitää sitä, että esitys tukeutuu jo kehitteillä olevaan Luvat ja valvonta -palveluun. Lupamenettelyä kehittävän sääntelyn edetessä YTP korostaa, että toiminnanharjoittajan kannalta olennaista on, että kaikkien lupamenettelyiden palvelut - myös uusiutuvan energian hankkeita selvästi laajemmin - saatetaan samaan paikkaan. Rinnakkaisia luukkuja tulee välttää, eikä toimivaltajako valtion ja kunnan välillä tulisi johtaa useisiin asiointipaikkoihin. Vaikka käytännön toiminnan ja konkreettisten vaikutusten kannalta digitaalinen palveluluukku, viranomaisyhteistyö sen taustalla ja sitovat käsittelyajat ovat keskeisimmät tekijät, ei ole syytä ohittaa sääntely-ympäristön eheyden ja selkeyden merkitystä. Lupamenettelyjen kehittämistä koskevan sääntelyn pilkkominen eri lakeihin johtaa päällekkäiseen sääntelyyn ja pahimmillaan ristiriitoihin, mikä ei ole omiaan täyttämään tälle lakiesitykselle eikä laajemmin lupamenettelyjen kehittämiselle asetettuja tavoitteita. Koska uusi laki olisi laatuaan jo toinen ns. yhden luukun laki Suomessa, on valitettavaa, että kumpikin laki koskee osin samoja hankkeita ja menettelyitä. Rinnakkaiset lait herättävät kysymyksen myös yhteysviranomaisen roolista. Ehdotuksen yhteysviranomainen on eri kuin jo voimassa olevan yhden luukun lain yhteysviranomainen. YTP kannattaa tarkoituksenmukaisen selkeän sääntelykokonaisuuden rakentamista ja viranomaistoiminnan keskittämistä ja parempaa koordinointia.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Viite: Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö VN/8745/2019 Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä Liikenne- ja viestintäministeriö on tutustunut työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemaan luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Lailla pantaisiin täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin (jäljempänä REDII-direktiivi) velvoitteet uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointiin ja kestoon liittyen. Tavoitteena on lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten menettelyjen sujuvoittaminen mahdollistamalla hakijoille asiointi sähköisen järjestelmän kautta sekä kattava neuvonta. Ehdotetulla lailla kansallisen yhteyspisteviranomaisen tehtävään nimitettäisiin valmistelun myöhempänä ajankohtana tarkemmin määriteltävä alueellinen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää ehdotusta kannatettavana ja REDII-direktiivin kansallisen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisena. Ehdotetulla lailla olisi liityntä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan erityisesti 4 §:ssä ja 4 a §:ssä mainittujen ilmailulain (864/2014) 158 §:n mukaisten lentoestelupien osalta. Ilmailulain 158 §:n mukaan lentoesteitä, kuten esimerkiksi mastoa, tuulivoimalaa, rakennusta, rakennelmaa tai merkkiä ei saa asettaa, järjestää tai kohdistaa siten, että sitä voidaan erehdyksessä pitää ilmailua palvelevana laitteena tai merkkinä. Rakennelma tai laite ei saa myöskään häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle. Lentoesteeksi lukeutuvan rakennuksen, rakennelman tai merkin asettamiseen tarvitaan 158 §:n mukainen lentoestelupa, mikäli se ylittää laissa säädetyt korkeusrajat tai muut ehdot. Lupamenettely on kaksivaiheinen. Lentoestelupaa haetaan Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista, ja lupahakemukseen on liitettävä Air Navigation Services Finland Oy:n (ANS Finland) antama lausunto ja merialueella sijoitettavan tuulivoimalan osalta myös Rajavartiolaitoksen lausunto. Kuten esitysluonnoksessa on mainittu, tuulivoimalat ja korkeiden teollisuuslaitosten savupiiput voivat vaatia edellä mainitun lentoesteluvan. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että ilmailulain 158 §:n mukaisten lentoestelupien sisältyminen ehdotuksessa esitettyjen uusiutuvan energian tuotantolaitosten sähköiseen asiointiin ja määräaikoihin liittyvien menettelyjen piiriin on kannatettavaa ja linjassa REDII-direktiivin sääntelyn kanssa. Tämän osalta liikenne- ja viestintäministeriö pitää myös tärkeänä, että lailla säädettävä uusi kansallinen yhteyspisteviranomainen osaa jatkossakin neuvoa hakijaa ilmailulain 158 §:n mukaisessa kaksivaiheisessa lupamenettelyssä ja huomioi tarpeet lentoesteluvan edellyttämille ANS Finlandin ja Rajavartiolaitoksen lausunnoille. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamisella ja sijoittamisella on liityntäpintaa lentoestelupien lisäksi merituulivoimapuistojen osalta myös meriliikenteeseen. Jotta jatkossakin sekä ilmailun että merenkulun turvallisuusnäkökohdat huomioidaan lupamenettelyssä riittävällä tavalla, on tärkeää, että esitetyn lain teknisessä toimeenpanossa tehdään yhteistyötä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin sekä ANS Finlandin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Muilta osin liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole ehdotuksesta huomautettavaa.
      • Bioenergia ry, Laurikka Harri
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Bioenergia ry kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä. Yhdistyksellä oli edustus esitystä pohjustaneessa työryhmässä. Jätimme työryhmän loppuraporttiin eriävän mielipiteen ja sen mukaisesti pidämme esityksen keskeisimpänä puutteena, että kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) sekä lämmöntuotanto ja uusiutuvien polttoaineiden valmistus on jätetty yhteyspisteen ja luvituksen määräaikojen ulkopuolelle. Tältä osin esitystä tulisi korjata. Uusiutuvan energian direktiivin (REDII) tarkoituksena on lisätä kaikkea kestävän uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä, ei pelkästään sähköntuotannon. Uusiutuvan energian hankkeiden etenemisen sujuvoittaminen ja nopeuttaminen on yksi keskeinen tapa tässä. Hankkeiden sujuvoittamiseksi direktiivissä on määritetty määräajat, joissa uusiutuvan sähköntuotannon hankkeen luvituksen tulee olla valmiina sekä määrätty, että hanketoimijan on pystyttävä halutessaan asioimaan ainoastaan yhden viranomaisen kanssa. Hallituksen esitys ei noudata direktiivin henkeä, eikä edistä uusiutuvan energian hankkeiden sujuvoittamista. Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa keskeisiä kysymyksiä ovat lämmöntuotannon ja liikenteen muuttaminen hiilidioksidineutraaleiksi. Jättämällä uusiutuvat polttoaineet ja lämmöntuotanto direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vaarannetaan uusiutuvan energian hankkeiden tasapuolinen kohtelu. Uusiutuvan polttoaineen valmistus koskisi vuoteen 2030 mennessä satakuntaa biometaania tuottavaa biokaasulaitosta sekä joitain suurempia uusiutuvan etanolin ja dieselin tuotantolaitoksia. Nyt esitys ei toisi toimia näiden hankkeiden menettelyiden sujuvoittamiseksi. Päinvastoin, mikäli esityksen mukaisesti ainoastaan sähköntuotannon hankkeiden luvitukselle säädetään direktiivin mukaiset määräajat, on riskinä, että sähköntuotannon hankkeet pääsevät luvituksessa ohituskaistalle, jolloin liikennepolttoaineen- ja lämmöntuotantolaitosten luvitus hidastuu. Sähköisen asiointijärjestelmän käyttö on erittäin kannatettava kehitys. Samoin on tavoite pyrkiä vain yhteen asiointipisteeseen. Siksi onkin valitettavaa, että samaan aikaan tämän lakiesityksen kanssa on tulossa voimaan ns. yhden luukun laki, joka on rinnakkaista sääntelyä REDII toimeenpanon kanssa. Tulisikin tavoitella sitä, että lainsäädännön jatkokehittämisessä ja sähköisen asiointijärjestelmän kehittyessä nämä tulee yhdistää tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Ystävällisin terveisin, Harri Laurikka Toimitusjohtaja Bioenergia ry
      • Suomen Kuntaliitto ry, Alueet ja yhdyskunnat, Mättö Minna
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Kuntaliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa: Yleistä Kuntaliitto pitää uusiutuvan energian edistämisen tavoitetta kannatettavana. Kannatettavaa on myös kunnan ja valtion viranomaisten yhteistyön helpottamiseen pyrkiminen mukaan lukien siihen liittyvä asiakasnäkökulman huomioiminen. Kuntaliitto pitää myös tärkeänä, että kun pohditaan menettelyjen sujuvuutta, huomioidaan kansalaisten osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuudet sekä ympäristöllisen lainsäädännön asettamat tavoitteet ja vaatimukset eikä sujuvoittamista haeta edellä mainittujen kustannuksella. Tämän lähtökohdan voidaan nähdä sisältyvän lakiluonnoksen tavoitetta koskevaan säännökseen. Lakimuutoksella ei ole tarkoitus muuttaa eri viranomaisille säädettyä toimivaltoja eikä siten viranomaisten välistä tehtävänjakoa. Kuntaliitto pitää erittäin tärkeänä, ettei yhteyspisteviranomaiselle säädetä valvontatehtävää muihin toimivaltaisiin viranomaisiin nähden, vaan yhteyspisteviranomaisen tehtävänä on seurata lupakokonaisuuden käsittelyaikaa. Yhteyspisteen neuvontavelvollisuus olisi ehdotuksen mukaan jossain määrin laajempi kuin direktiivi edellyttää. Neuvonnan osalta kansallista laajennusta voidaan pitää perusteltuna huomioiden, että kyse on lähinnä menettelyllisestä neuvonnasta. Tarkempi sisällöllinen neuvonta olisi edelleen toimivaltaisen viranomaisen tehtävä. Yhteyspisteen yleistasoinen ja kokoava neuvonta voi edistää hankkeen edellyttämien lupien kokonaisuuden parempaa hahmottumista hakijan näkökulmasta. Kuntaliitto kuitenkin painottaa, että direktiivin täytäntöönpanon kansallinen laajentaminen muilta osin maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen ja siihen kiinteästi kytkeytyviin maankäytöllistä harkintaa sisältäviin menettelyihin ei ole perusteltua. Kuntaliitto on tyytyväinen, että tähän tulokseen on päädytty myös lainvalmistelussa. Tuulivoiman osalta edistämisen keinoja selvitetään parhaillaan erillisessä VNTEAS-hankkeessa. Sähköisestä asioinnista ja täytäntöönpanosta Luonnokseen liittyvät uudet tehtävät linkittyvät sähköisen asioinnin kanavaan (nk. palvelukerros), jonka toteutustavasta ja toimivuudesta riippuu, miten työllistäväksi lakimuutoksen mukanaan tuomat toiminnan muutokset ovat kunnille. Sähköisen asioinnin mahdollisuus koskee kuntien osalta keskeisesti maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisia lupia, ympäristölupaa ja kemikaaliturvallisuusilmoitusta. Hakija päättää, asioiko hän yhteyspisteen kautta vai suoraan toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Oletettavaa on, että jos hakijan hanke edellyttää vain kunnan lupaa tai lupia, asiointi olisi edelleen helpointa suoraan kunnan kanssa ilman välikäsiä. Niissä hankkeissa, joissa tarvitaan sekä kunnan viranomaisten että valtion viranomaisten lupia, saattaa hakija asioida yhteyspisteen kautta. Näissä tilanteissa sähköinen asiointi voi helpottaa eri viranomaisten yhteistyötä ja eri lupien käsittelyn koordinointia. Toimivaltaista viranomaista työllistävän manuaalisen työn määrä riippuu suuresti integraatioratkaisun onnistumisesta. Lakivalmistelussa sähköinen asiointi on perustettu Luvat ja valvonta -hankkeessa kehitettävänä olevan palvelukerroksen varaan, jota on ollut tarkoitus hyödyntää jo 1.9.2020 voimaan tulleen ympäristöllisten lupien yhden luukun lain mukaisessa menettelyssä. Palvelukerros on tuotannossa 1.9.2020 ja sen kehitystä jatketaan hankkeessa vuoden 2023 loppuun. Palvelukerroksen kehitys on niin varhaisessa vaiheessa, että ei ole tiedossa, mitä haasteita on edessä ja saadaanko ne ratkaistua hankekaudella. Haasteita voi ilmetä tietovarantojen ja järjestelmien integroinneissa, tietovirtojen tietosisältöjen laadussa sekä kustannuksien hallinnassa. Järjestelmän jatkokehitys ja sen aiheuttamat kustannukset ja integraatioratkaisujen ylläpitokustannukset tulisi selvittää etukäteen. Sähköisen asioinnin ratkaisua on lain valmistelussa esitelty lähinnä konseptitasolla, eikä siten ole ollut mahdollista arvioida, mitä sähköiseen asiointiin liittyvät ehdotukset käytännössä kuntakentälle tarkoittavat. Tarkkaa tietoa, miten esimerkiksi integraation toteutus tulee tapahtumaan ja mitä kustannuksia siitä mahdollisesti aiheutuu kunnille niiden toimivaltaisten viranomaisten osalta, ei ole. Tiedossa ei ole myöskään, miten kustannukset (kehittäminen, ylläpito) pitkällä aikavälillä kehittyvät ja kuka niistä tulisi vastaamaan. Käytännössä tässä lakivalmistelussa perustetaan täytäntöönpanoratkaisua tällä hetkellä keskeneräisille ja epäselville perustuksille. Luvat ja valvonta -hanke päättyy vuonna 2023, minkä jälkeen palvelukerroksen ylläpitotahosta ja sen rahoituksesta ei ole tällä hetkellä tietoa tai päätöstä. Vaikka toteutusta kaavaillaan kansallisesti yhteiseksi ratkaisuksi, ei se takaa, että palvelun siirto ylläpitoon tapahtuisi mutkattomasti. Hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, että yhteyspisteviranomainen tulisi jatkossa todennäköisesti vastaamaan myös tietystä osasta palvelukerroksen ylläpitokustannuksia. Kuntien osalta asia jää epäselväksi. Hanke tähtää valtakunnallisen tiedonhallinnan kehittämiseen sekä nykyistä parempaan yhteistyöhön eri organisaatioiden välillä. Kyse ei siis ole kuntien omien järjestelmien kehittämisestä, vaan liittymisestä valtakunnalliseen järjestelmään. Hankkeen tulee sisältää kaikkien olemassa olevien lupajärjestelmien integroimisen palvelukerrokseen. Kun integraatiot on testattu ja todettu toimiviksi, voivat kunnat liittyä valtakunnalliseen järjestelmään. Kuntakohtaisesti tehtäviin integrointeihin tulee osoittaa rahallista tukea. Kunnille ei saa aiheutua erillisiä kustannuksia valtakunnalliseen järjestelmään liittymisestä. Jotta sähköisen asioinnin ratkaisua ja sen vaikutuksia voitaisiin tosiasiassa arvioida kuntien näkökulmasta, edellytyksenä on, että: • Käytettävissä on eri lupalajien osalta prosessikuvaus, jossa määritellään, miten lupa-asia kulkee palvelukerroksen ja kunnan viranomaisen järjestelmän välillä. • Hallituksen esityksessä tulisi täsmällisemmin määritellä, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan sähköisellä asioinnilla. • Lisäksi tulisi kuvata tietovirta (sisältäen käytettävät tietovarannot) yhteyspisteestä kunnan viranomaiselle ja muille asiaan liittyville viranomaisille koko luvan elinkaaren ajan luvan hakemisesta lupaa koskevaan päätökseen saakka. Tulisi siis tehdä osapuolten välisten tietovirroissa liikkuvien tietojen kuvaus lain soveltamisalaan kuuluvien eri lupatyyppien osalta sekä huomioiden kuntien erilaiset järjestelmät (Lupapiste, Trimble, CGI:n järjestelmät, mahdolliset kuntakohtaiset järjestelmät). • Kaikille yhteiset tietomääritykset ja rajapinnoissa liikkuvat tiedot tulisi kuvata metatietotasolla Digi- ja väestötietoviraston (DVV) ylläpitämälle Yhteentoimivuusalustalle yhteentoimivuusmenetelmän mukaisesti. Kunnat voi ohjata omat järjestelmätoimittajat käyttämään Yhteentoimivuusalustalle kuvattuja metatietoja. Sitä kautta mahdollistetaan myös järjestelmissä liikkuvien tietojen yhteentoimivuus. Tiedossa on, että jo kevyimmässä integrointitavassa edellytetään kunnan edustajalta tunnistautumista palvelukerrokseen, mikä puolestaan edellyttää, että kunnalla on vahva tunnistusratkaisu. Kunta ei voi edellyttää, että sen henkilöstö käyttäisi omia henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksiaan, vaan kunnassa pitäisi olla käytössä varmennekortti tai mobiilivarmenne. Näiden hankkimisesta aiheutuu kunnille myös kustannuksia. Tulisi selvittää, onko kunnilla käytössään tai mahdollista ottaa käyttöön varmennekortti tai mobiilivarmenne palvelukerroksen käyttöä varten. Tulee myös huomioida, että parhaillaan on meneillään sähköisen luvituksen kilpailutus rakennusvalvonnan lupien ja kunnan ympäristölupien osalta. Kuntien Tiera Oy on kilpailuttamassa puitejärjestelynä sähköisen lupa-asioinnin ja arkistopalvelun mm. rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun tarpeisiin, koska Kuntien Tiera Oy:n ja KL-Kuntahankintojen puitejärjestely (Sähköinen lupajärjestelmä 2016-2020) on päättymässä. Nykyinen palvelu tunnetaan nimellä Lupapiste.fi. Vasta tämän kilpailutuksen jälkeen on mahdollista arvioida integraatioratkaisuja siltä osin kuin ne koskevat kilpailutuksessa olevia sähköisiä palveluita. Täytäntöönpanoon liittyvien haasteiden vuoksi Kuntaliitto pitää tärkeänä, että täytäntöönpanon liittyvien kysymysten osalta perustetaan toimeenpanoa seuraava ryhmä, johon kutsutaan jäseniksi myös kuntakentän edustajia mukaan lukien Kuntaliiton edustaja. Määräaikojen seuranta Määräaikojen seurantaan liittyvä käsittelytietojen välittäminen yhteyspisteviranomaiselle koskee kaikkia soveltamisalaan kuuluvia sähköä tuottavia hankkeita. Tältä osin ei ole merkitystä sillä, asioiko hakija suoraan toimivaltaisen viranomaisen kanssa vai yhteyspisteen kautta. Kuntien viranomaisten sekä yhteyspisteviranomaisen kannalta tilanne voi muodostua haasteelliseksi silloin, jos toimivaltaisella viranomaisella on suuri määrä lupa-asioita, joista sen pitäisi ilmoittaa yhteyspisteviranomaiselle syöttämällä tietoja manuaalisesti. Tällainen tilanne ei ole toivottava. Tämän osalta esitetäänkin harkittavaksi, että tilanteissa, joissa integraatioratkaisua ei ole, hakija asioi suoraan kunnan viranomaisen kanssa ja hanke edellyttää vain yhtä kunnan viranomaisen lupaa, jonka käsittelyaika on tyypillisesti selkeästi alle laissa säädettävän määräajan (esimerkiksi aurinkopaneeleiden toimenpideluvat), ilmoitus käsittelyajasta yhteyspisteviranomaiselle voitaisiin tehdä muutoinkin kuin ilmoittamalla jokaisen lupa-asian osalta erikseen manuaalisesti tiedot viipymättä. Ilmoitus käsittelyajasta tulisi voida esimerkiksi tehdä kootusti sovittuina ajankohtina. Jos hanke edellyttää vain yhtä kunnan viranomaisen lupaa, käsittelylle asetetut määräajat eivät juuri koskaan ylity. Tältä osin tietojen ilmoittaminen lupa-asiakohtaisesti viipymättä ei myöskään ole tarpeen määräajan seurannan vuoksi. Myös yhteyspisteviranomaisen työtaakan kannalta on olennaista, että tältä osin mahdollistetaan tarkoituksenmukainen toimintatapa. Menettelykäsikirjan laatiminen Lakiluonnoksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi osallistua menettelykäsikirjan laatimiseen. Toimivaltaisten viranomaisten osallistuminen menettelykäsikirjan laatimiseen on vielä tarkemmin määrittämättä. Kunnan viranomaisten prosessien osalta Kuntaliitto toteaa, että tulisi olla riittävää, että kuvataan soveltamisalaan kuuluvat kunnalliset lupamenettelyt yleisesti ja tarvittaessa kerrotaan, missä kohdin voi olla kunnan paikallisista olosuhteista ja kunnallisista määräyksistä johtuvia eroavuuksia (esim. rakennusjärjestys, ympäristönsuojelumääräykset, pohjavesiolosuhteet, suojellut kohteet ym.). Palveluiden ja niitä koskevien yhteystietojen osalta tulee hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa, esimerkiksi kuntien omia verkkosivuja ja Suomi.fi-sivustolla olevia palvelukuvauksia. Kuntien viranomaisten ei tule joutua päivittämään verkossa jo saatavilla olevia tietoja erikseen menettelykäsikirjaan. Myös yhteyspisteviranomaisen työtaakan kannalta on olennaista, että tämä kysymys ratkaistaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Muuta Muutoksenhakumenettelyt eivät tässä valmistelussa ole olleet kohteena eivätkä ne kuulu direktiivin mukaiseen soveltamisalaan, mutta Kuntaliitto haluaa kuitenkin tuoda esiin huolen hallintotuomioistuinten resursseista. Kuntien päätöksiä koskevat muutoksenhaut vievät usein moninkertaisesti sen ajan, mikä varsinaiseen lupa-asian käsittelyyn kuluu. Hallintotuomioistuinten resursseja tulisi vahvistaa, jotta muutoksenhakuaikoja saataisiin lyhyemmiksi oikeusturvaa heikentämättä.
      • Yva ry, Riikonen Janna
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Yva ry Lausunto: Laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä Lausuntopyyntö VN/8745/2019 (Työ- ja elinkeinoministeriö) Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoja koskien ehdotettua lakia uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Lakiehdotuksen tarkoituksena on sujuvoittaa ja nopeuttaa uusiutuvan energian tuotantolaitosten luvittamista ja siten edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa Suomessa. Lailla on tarkoitus toimeenpanna RED II -direktiivi. Yva ry ottaa kantaa lakiehdotukseen vain siltä osin, kuin ehdotetut muutokset liittyvät vaikutusarviointiin. Yva ry pitää lähtökohtaisesti kannatettavana lakiesityksen tavoitteita ja pyrkimystä hallinnollisten ja lupamenettelyjen sujuvoittamiseen. Viime vuosien aikana on sujuvoittamista ja menettelyjen yhteensovittamista pyritty edistämään usean eri lain puitteissa. Yhdistys kehottaa ministeriötä kiinnittämään huomiota siihen, etteivät erilaiset yhteensovittamismenettelyt päädy olemaan konfliktissa keskenään tai jopa kokonaan ristiriitaiset. Yva ry pitää tärkeänä sitä, että YVA-menettely pysyy omana itsenäisenä prosessina jatkossakin. YVAn vaikuttavuus perustuu ensisijaisesti siihen, että arviointi on osa hankkeen suunnitteluvaihetta ja arvioinnin tuloksia myös hyödynnetään hankesuunnittelussa. Tästä syystä yhdistys kannattaa sitä ehdotuksen linjausta, että YVA-menettelyä ei olla yhdistämässä ehdotetun lain mukaisten lupamenettelyiden yhteyteen ja niitä koskevan aikarajan piiriin. Kuten lakiesityksessä todetaankin, ympäristövaikutusten arviointi on osa laitoksen suunnitteluvaihetta ja se tulee suorittaa hyvissä ajoin, pääsääntöisesti ennen luvitusvaihetta, jota käsillä oleva lakiesitys erityisesti koskee. Äskettäin voimaantullut laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyiden yhteensovittamisesta (764/2019) sallii tietyissä tilanteissa YVA- ja ympäristömenettelyjen osittaisen yhteensovittamisen, joka tulee sovellettavaksi myös uusiutuvan energian tuotantolaitoksia koskevissa hankkeissa, mikäli ko. lain asettamat ehdot muutoin toteutuvat. Ympäristövaikutusten arvioinnissa koottavan tiedon tulisi siirtyä mahdollisimman tehokkaasti hankkeen suunnitteluun, ja tämän varmistamiseksi tiedon pitäisi olla tiiviisti mukana myös luvituksessa. Yhdistys pitää erittäin toivottavana, että menettelyjen yhteensovittaminen edistää tiedon siirtymistä YVAsta eri lupamenettelyihin. Ehdotettu sähköinen yhteyspiste voi edistää tiedon siirtoa, koska YVA-menettelyn aineistot ovat sen kautta kaikkien lupaviranomaisten saatavilla. Sähköisen yhteyspisteen toteutustavan tuleekin olla sellainen, että YVA-menettelyn tiedot voidaan sen kautta välittää. Pelkkien sähköisten asiakirjojen (pdf-tiedostot) lisäksi aineistossa voi olla karttoja, videoita, malleja ja muita sähköisiä medioita, joiden hyväksikäyttöä sähköisen yhteyspisteen ei pidä ainakaan vaikeuttaa. Yhdistys kiinnittää huomiota siihen, että lakiesityksen mukaan perustettavalla yhteyspisteviranomaisella on kuitenkin velvollisuus antaa lain piiriin kuuluvaa laitoshanketta koskien neuvontaa myös YVA:n osalta. YVA-yhteysviranomaisella (hankealueen ELY-keskus) on myös YVA-lain mukaisesti velvollisuus neuvoa hankevastaavaa YVA-asiassa. Näiden neuvontaroolien kesken ei tulisi syntyä epäselvyyttä taikka ristiriitaa. YVA-yhteysviranomaisella on myös valta päättää yksittäistapauksessa, tulisiko hankkeeseen soveltaa YVA-menettelyä vai ei. Yhteyspisteviranomaisella ei ole mahdollisuutta tehdä tätä harkintaa. Yhdistys esittääkin, että yhteyspisteviranomaisen ja YVA-yhteysviranomaisen keskinäinen työnjako ja roolitus tulee sekä määritellä että viestiä hankeosapuolille erittäin selkeästi. Yhteyspisteviranomaisen ja yhteysviranomaisen nimikkeiden samankaltaisuus voi aiheuttaa asiaa tuntemattomissa hankeosapuolissa hämmennystä, joten viestimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Yhteyspisteviranomaisen YVA-menettelyä koskevan neuvontaroolin tulee pitäytyä YVA-menettelyä ja siihen liittyviä vaiheita ja aikatauluja koskevaan yleisneuvontaan. YVA-menettelyn tarvetta tai sisältöä koskevan neuvonnan osalta yhdistys näkee riskinä, että hankeosapuolet voivat ymmärtää yhteyspisteviranomaisen neuvojen edustavan YVA-yhteysviranomaisen kantaa, vaikka neuvonta on tarkoitettu yleisluontoiseksi. Yhteyspisteviranomaisen on siis neuvonnassaan syytä jatkuvasti muistuttaa hankeosapuolia YVA-yhteysviranomaisen roolista, mikäli hankkeessa YVA-menettely tulee tai saattaa tulla tehtäväksi. Yhdistys kiinnittää huomiota yhteyspisterivanomaisen erittäin laajaan neuvontavelvollisuuteen. Yhteyspisteviranomaisen riittävästä resurssoinnista ja tehtävässä toimivan henkilöstön kouluttamisesta ja jatkuvasta tuesta on ehdottomasti huolehdittava. Liiallisessa resurssi- ja aikapaineessa toimiva yhteyspisteviranomainen ei pysty antamaan laadukasta neuvontaa. Samassa yhteydessä on varmistettava, että yhteyspisteviranomaisen rooli ei vähennä resursseja muista tehtävistä, kuten jo ennestään tiukalla miehityksellä toimivasta YVA-yhteysviranomaisen tehtävästä. Yhdistys pitää periaatteessa hyvänä lakiehdotuksessa esitettyä aikarajaa, jonka mukaan sähköä tuottavien laitosten lupa- ja muut hyväksymismenettelyt täytyy pystyä hoitamaan kahden vuoden kuluessa. Yhdistys esittää huolensa mahdollisuudesta, että YVA-menettelyjä saatetaan yrittää väkisin kiirehtiä aikarajan vuoksi saattamalla lupahakemuksia vireille jo ennen YVAn valmistumista. Niissä hankkeissa, joissa on sovellettava YVA-menettelyä (joko hankeluettelon tai yhteysviranomaisen erillisen päätöksen perusteella) ehdotetun lain asettaman aikarajan kulumisen tulisikin yhdistyksen näkemyksen mukaan alkaa vasta YVA-menettelyn valmistuttua. Helsingissä 4.9.2020 Yva ry hallitus Puheenjohtaja Mattias Järvinen Lausunnon valmisteli Janna Riikonen
      • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Virolainen-Hynnä Anna
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB, kiittää mahdollisuudesta antaa lausunnon. Uusiutuvan energian direktiivin, RED 2, tavoitteena on edistää uusiutuvaan energian tuotantoa ja käyttöä Euroopassa. Lupamenettelyiden sujuvoittaminen on yksi toimenpiteistä, jotka jäsenmaiden tulee toteuttaa osana direktiivin kansallista toimeenpanoa. RED2 on tärkeä puitedirektiivi biokaasusektorille. Sujuvat lupakäsittelyt ovat erityisen tärkeitä biokaasusektorille, sillä toimiala omaa hyvät kasvunäkymät ja investointipotentiaalin. SBB:n arvion mukaan lakiesitys koskee vuoteen 2030 mennessä satakuntaa biometaania tuottavaa biokaasulaitosta Suomessa. Suomessa on löydettävä uusia päästöjen vähennyskeinoja, jotta liikenteelle asetut päästövähennystavoitteet toteutuvat. Nykyisillä toimenpiteillä liikenteen päästöt vähenevät yhteensä noin 37 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, kun tavoitteena on 50 prosentin vähennys. Biokaasun potentiaali on toistaiseksi lähes valjastamatta, kun biokaasun päästövähennysvaikutus on nyt noin 30 000 CO2-tonnia (vuonna 2019 biokaasun osuus oli 58 % ja kaasuautojen lukumäärät: 9 380 henkilöautoa, 235 kuorma-autoa, 745 pakettiautoa), kun se voisi olla yli 800 000 CO2-tonnia (esim. 100% biokaasua: 50 000 henkilöautoa, 8000 kuorma-autoa ja 4000 pakettiautoa). SBB suhtautuu kriittisesti lakiehdotuksen keskeisimpiin kohtiin. Esityksen mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät nyt eräät keskeiset menettelyt (ympäristövaikutusten arviointimenettely ja kaavoitus), ja nopeutettu määräaikainen kokonaiskäsittely mahdollistettaisiin ainoastaan sähköä tuottaville voimalaitoksille. Erityisen huolissaan SBB on uusiutuvien polttoaineiden valmistuksen jäämisestä määräaikojen ulkopuolelle, sillä se koskettaa suoraan liikennebiokaasulaitoshankkeita Suomessa. Esitys ei täten SBB:n näkemyksen mukaan noudata uusiutuvan direktiivin henkeä, eikä näin edistä uusiutuvan energian hankkeiden sujuvoittamista eikä ole myöskään hallitusohjelman mukainen. SBB jätti yhdessä muiden toimialojen kanssa eriävän mielipiteen RED2 luvitustyöryhmän loppuraporttiin, jonka pohjalta hallituksen esitys on valmisteltu. 2 § Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön SBB haluaa kiittää siitä, että työryhmä on arvioinut laajasti eri menettelyitä ja harkinnut niiden mukaan ottamista lain piiriin. Myös lakiesityksessä on mukana suuri joukko eri menettelyitä, mikä on SBB:n mielestä hyvä asia. Pyrkimys ”yhden luukun menettelyyn” on erittäin kannatettavaa. SBB pitää kuitenkin valitettavana sitä, etteivät kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointi ole menettelyiden mukana, sillä niiden vaikutus uusien hankkeiden lupamenettelyiden kokonaiskeston kannalta on usein hyvin keskeisin. Menettelyiden kokonaissujuvuuden varmistamiseksi, SBB esittää lisättäväksi lain soveltamisalaan kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. 5 § Yhteyspisteviranomainen SBB kannattaa ehdotusta, että N.N. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii lain mukaisena yhteyspisteviranomaisena ja hoitaa sille tässä laissa säädetyt tehtävät. SBB pitää tärkeänä, että yhteyspisteviranomaiselle annetaan riittävät resurssit tehtävän hoitamiseen. SBB pitää tärkeänä, että yhteyspisteviranomaisen biokaasuhankkeita koskeva osaaminen varmistetaan. Biokaasuhankkeet ovat poikkeuksellisen monimutkaisia (menetelmällisesti) ja usea hakija tarvitsee neuvontaa, mikä on mainittu myös perustelumuistiossa. 8 § Voimalaitoksen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden määräajat SBB mielestä biokaasusektorin kannalta lakiehdotuksen keskeisin kohta on 8 §, joka määrittelee määräajat luvitus- ja muiden menettelyllisten hankkeiden kokonaiskestolle siten, että uusien hankkeiden menettelyiden kokonaiskesto on korkeintaan kaksi vuotta ja muutoshankkeiden kesto vuoden. Nyt lakiehdotuksessa esitetään, että määräajat koskisivat ainoastaan sähköä tuottavia laitoksia. Täten polttoaineen valmistus, kuten liikennebiokaasun tuotanto, ja lämmityslaitokset jäisivät määräaikojen soveltamisalan ulkopuolelle. SBB esittää, että polttoaineen valmistus ja lämmityshankkeet otetaan mukaan asetettujen määräaikojen piiriin. Rajaamalla määräaikainen käsittely ainoastaan voimalaitoksille, laitetaan niiden hankkeiden lupakäsittelykokonaisuudet etusijalle suhteessa muihin uusiutuvan energian hankkeisiin sekä kaikkiin hankkeisiin ylipäätänsä. Tämä luultavasti aiheuttaa viivästystä muiden hankkeiden etenemisessä. Nämä riski on tunnistettu myös lakiehdotuksen perustelumuistiossa sivulla 40. Lakiesitys ei onnistu valjastamaan uusiutuvan energian potentiaalia, sillä se vaikuttaisi sellaisenaan edistävän uusiutuvan energian hankkeiden sujuvoittamista Suomessa ainoastaan jonkun verran. Myös aluetaloudelliset hyödyt biokaasun osalta voivat jäädä hyödyntämättä, jos biokaasulaitoshankkeet viivästyvät. Nämä on nostettu esille kattavasti perustelumuistiossa vaikutusten arviointiosioissa. Biokaasun kannalta ehdotus pykäläksi 8on erityisen hankala, koska biokaasulaitosten menettelyt ovat usein monimutkaisia ja haastavia niin toiminnanharjoittajille kuin viranomaisille. Tämä on tunnistettu niin perustelumuistiossa, työryhmän loppuraportissa kuin kansallisessa biokaasuohjelmassa. Kansallisessa biokaasuohjelman (TEM, 28.1.2020) loppuraportissa suositellaan, että uusiutuvan energian direktiivin toimeenpanoon liittyvän lupamenettelykokonaisuuden toimeenpanossa huomioidaan erityisesti biokaasun tarpeet. Pahimmassa tilanteessa kotimainen biokaasun tuotantomäärien kasvu viivästyy, jolloin kasvava liikennekaasun kysyntä kohdistuu fossiilisiin polttoaineisiin. Sujuvilla lupamenettelyillä voidaan osaltaan parantaa kotimaisen biokaasun hintakilpailukyky suhteessa ulkomaiseen biokaasuun. Menettelykäsikirja 13 §. Laatiminen, julkaiseminen ja päivittäminen. SBB pitää menettelykäsikirjaa lähtökohtaisesti hyvänä työkaluna neuvonnan tehostamiseksi. Oikeanlaisella neuvonnalla voidaan sujuvoittaa menettelyitä. SBB haluaa kuitenkin todeta, että menettelykäsikirjan lopullinen ”onnistuminen” nähdään vasta sitten, kun menettelykäsikirja on laadittu ja koekäytetty. SBB:n mielestä onnistumisavaimet liittyvät siihen, että menettelykäsikirja on ajan tasalla, helppokäyttöinen ja kattava. Täten SBB pyytää päästä mukaan kehittämään menettelykäsikirjaa biokaasulaitosten osalta. Biokaasun osalta menettelykäsikirjaan olisi järkevää listata kaikki hankekohtaiset luvat ja menettelyt, jotta hakija ja viranomaiset saisivat hyvän käsityksen kokonaisuudesta. Työryhmän loppuraportti tarjoaa tähän jo hyvän tausta-aineiston. Pidämme myös tärkeänä, että menettelykäsikirjaa päivitetään riittävän usein. RED 2 toimeenpanon myötä menettelykäsikirjaan on varmasti saatavilla hyviä esimerkkejä myös muista EU-maista.
      • Suomen luonnonsuojeluliitto, Kattainen Matti
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriölle 4.9.2020 Viitaten lausuntopyyntöönne lausuntopalvelu.fi-palvelussa VN/8745/2019 Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä Yleistä Luonnonsuojeluliitto kannattaa uusiutuvaa energiaa. Kaikki uusiutuvan energian hankkeet eivät kuitenkaan ole kestäviä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden, vesien hyvän tilan, melun ja muiden päästöjen kannalta. Hankkeet voivat olla myös sijoituspaikkakysymyksiä: yhdellä paikalla harmittomia, mutta toisella paikalla ihmisille ja ympäristölle haitallisia. Luonnonsuojeluliiton mielestä myös pyrkimys ympäristöoikeuden yhdentämiseen hyvä. Olisi hienoa, jos meillä olisi joskus harmonisoitu yksi yhteinen “ympäristökaari”. Myös yhden luukun menettelyillä on hyviä puolia. Ne eivät kuitenkaan toimi hyvin varsinkaan, jos päätöksentekijöitä on monta. Suomessa suurin haaste on valtion lupien ja kuntien kaavoitukseen liittyvien päätösten suhde kuntien perustuslaillisen itsehallinnon kanssa. Tätä ei usein EU:ssakaan ymmärretä. Sitä vastoin luvituksen määräajat ovat Luonnonsuojeluliiton mielestä erittäin haitallisia. Tätä asiaa on käsitelty useissa sujuvoittamistyöryhmissä ja selvityksissä. Määräaikoihin liittyviä ongelmia ovat muun muassa: Suurin lupien hidaste ovat tunnetusti puutteelliset lupahakemukset, joita joudutaan usein täydentämään myös ensimmäisen lausuntokierrosten jälkeen. Jos esimerkiksi luontoselvitystä pitää tarkentaa maastossa, sen voi monien lajien osalta tehdä vain oikeana aikana vuotta. Ei saa eikä voi olla mahdollista, että joku asia jäisi selvittämättä määräajan takia. Määräaika voisi johtaa asian riittämättömään selvittämiseen varsinkin isoissa hankkeissa. Se vaarantaa päätöksenteon laatua. Määräaika voisi siirtää asioita ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan, joka on aina myöhässä, epävarmempaa ja kalliimpaa. Määräaika voisi johtaa nykyistä useammin siihen, että hakemuksia jouduttaisiin hylkäämään puutteellisena nykyistä enemmän. Määräajan takia kiirehditty huonolaatuinen lupa voisi johtaa lisääntyneisiin muutoksenhakuihin. Koska monet asiat liittyvät EU-säädöksiin, heikommat luvat voivat johtaa rikkomusmenettelyihin ja vaikeasti ennakoitaviin EU-tuomioistuimen käsittelyihin. Se ei ole toiminnanharjoittajankaan edun mukaista. Määräajat lisäävät painetta lyhentää tai ohittaa lausuntoaikoja. Jo nyt lausuntoajat ovat asian laajuuteen nähden lyhyitä. Erityisiä haasteita tulisi loma-aikoina ja kuntien lautakunnissa. Myös toisten viranomaisten lausuntoihin voi liittyä perusteltuja lisäaikatarpeita. Esimerkiksi ELY-keskusten luonnonsuojelupuoli on usein hyvin ylikuormittunut, ja tarvitsee usein aikaa (varsinkin jos lausuminen edellyttää maastokäyntiä). Lisäksi luontoselvityksissä ja lausunnoissa voi ilmetä jotakin, mikä voi muuttaa koko lupahankkeen konseptia. Nämä prosessien sisäiset polkuriippuvuudet pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin myös aikataulujen raamittamisen mahdottomaksi tekevinä reunaehtoina. Kiireeellisten hankkeiden käsittely sotkisi ja viivyttäisi muiden aikataulua entistä pahemmin. Se on myös tasaveroisuuden kannalta ongelma. Määräajan takia pitäisi lisätä viranomaiselle voimavaroja, mikä pitäisi siirtää suoraan käsittelymaksuun. Nämä haasteet tulisi kuvata esityksen vaikutusten arviointia koskevassa luvussa. Esitysluonnoksen vaikutusten arviointi Esitysluonnoksen kohdassa 4.3.3 arvioidaan esitysluonnoksen pääasiallisen tarkoituksen eli myönteisten ympäristövaikutusten saavuttamista, vähentämällä ilmaston lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasuja, arvioidaan seuraavasti; “ Ympäristövaikutukset Esityksellä ei ole merkittäviä suoranaisia ympäristövaikutuksia, koska lupien myöntämisen edellytyksiä ei muuteta eikä siten myöskään esimerkiksi ympäristönsuojelun tasoon ole tulossa muutoksia. Myönteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä, jos lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden mahdollisen nopeutumisen myötä uusiutuvaa energiaa tuottavat laitokset voivat aloittaa tuotannon nopeammassa aikataulussa ja siten fossiilisia energialähteiden korvaaminen aikaistuu. Tällöin myös kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.” Esitysluonnoksen ympäristövaikutuksia ei ole edes pyritty arvioidaan määrällisesti tai laadullisesti, joten on mahdotonta arvioida saavutetaanko ehdotetulla muutoksella sille asetettuja tavoitteita. Esitysluonnoksen yhteydessä olisi ollut syytä harkita kaikkien ympäristöllisten lupamenettelyjen mahdollisuuksia ottaa huomioon ilmastovaikutusten huomioimisen lupaharkinnassa, jotta konkreettisia ympäristövaikutuksia voitaisiin saavuttaa. Yksityiskohtaisia kommentteja Nyt on kyse EU-säädöksen kansallisesta toimeenpanosta. Sen soveltamisalaa ei pidä kuitenkaan kansallisesti yhtään laajentaa. 4 a §:n luettelossa erityisen ongelmallisia perustuslain kannalta ovat kunnan toimivaltaan kuuluvat rakennus- ja toimenpideluvat. Myös luonnonsuojelulain luontotyyppipoikkeusluvat ovat rinnastettavia lajipoikkeuslupiin, joten nekin kannattaisi siirtää 11 §:ään. 5 §:ssä ELY-keskus on paras valinta yhteispisteviranomaiseksi, koska tehtävään kuuluu laaja-alaista neuvontaa ja koordinointia. Koska tällaisen viranomaisen pitäisi olla osaamiseltaan riittävän laaja, parasta olisi että tehtävään valittaisiin Uudenmaan ELY-keskus. Senkin voimavarat tulee tähän toki varmistaa. Parasta tässäkin suhteessa olisi valition lupa- ja valvontaviraomaisen perustaminen. 9 § Käsittelyaika pitäisi aloittaa vasta täydellisestä hakemuksesta tai laskenta pysäyttää lisäselvitysten ajaksi, kuten jääkiekossa. 11 § Luonnonsuojelulain luontotyyppipoikkeukset (31 §) kuuluisivat tähän paremmin lajipoikkesulupien rinnalle kuin yhteensovitettaviin asioihin (4 a §). Seuraamusmaksuja myöhästymisestä ei tule luvittajalle säätää, koska siihen ei ole direktiivissä velvoitetta. Laissa tulisi säätää viranomaisen lupamaksusta niin, että se korvamerkittäisiin sen saamaksi tuloksi. Lisätyön takia käsittelymaksun tulisi olla vähintään viisinkertainen normaaliin verrattuna. Lopuksi Jatkotyössä tulee seurata tämän ja vastaavan energiainfrastruktuuria koskevan säädöksen vaikutuksia ympäristöön, kansalaisten ympäristöoikeuteen ja hallinnon toimintakykyyn. Lisätietoja ympäristöjuristi Matti Kattainen, p. 044 7785 013 matti.kattainen@sll.fi erityiasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Toimeksi saaneena Matti Kattainen ympäristöjuristi
      • Metsäteollisuus ry
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskeva sääntely. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä mahdollistamalla hakijalle asiointi sähköisen järjestelmän kautta ja kattava neuvonta lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. Ehdotetussa laissa nimettäisiin kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi N.N. [valmistelun myöhemmässä vaiheessa määriteltävä alueellinen] Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteyspisteviranomaisen tehtäväksi säädettäisiin uusiutuvan energian direktiivissä yhteyspisteelle säädettyjen tehtävien hoitaminen sähköistä järjestelmää hyödyntäen. Laissa säädettäisiin myös yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuudesta uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin liittyvien lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten menettelyjen osalta. Lisäksi ehdotetussa laissa säädettäisiin sitovat määräajat voimalaitosten lupamenettelyille ja muille hallinnollisille hyväksymismenettelyille uusiutuvan energian direktiivin mukaisesti sekä määräaikojen laskentaa koskevat säännöt. Metsäteollisuus pitää lakiesityksen tavoitteita hyvin kannatettavina. Lakisääteiset käsittelyajat, sähköinen asiointi, kattava neuvonta, suunnitelmallisuus ja hyvä koordinointi ovat tärkeitä tekijöitä lupamenettelyjen sujuvoittamisessa. Laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta tulee voimaan 1.9.2020. Metsäteollisuus pitäisi luontevana, että lausunnoilla olevan lakiesityksen yhteyspisteet kytketään yhden luukun lakihankkeen menettelyihin sähköisten järjestelmien hyödyntämisen lisäksi. Lakiesityksessä ehdotetaan kuitenkin kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, mikä johtaisi omaan, rinnakkaiseen menettelyyn. Metsäteollisuus näkee, että kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi sopisi paremmin Aluehallintovirasto, joka toimii isompien hankkeiden yhteensovittavana viranomaisena laissa eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta. Muutenkin edellä mainittujen lakien yhteensovittaminen olisi suotavaa. On hyvin kannatettavaa, että luonnos hallituksen esitykseksi nojaa vahvasti sähköisen asiointijärjestelmän käyttöön. Sähköisten järjestelmien jatkokehittäminen on tärkeässä asemassa, kun sujuvoitetaan lupaprosesseja. Kuntien ja valtion sähköisten käsittelyjärjestelmien rajapintojen määrittelyt sekä kuntien lupaprosessien digitalisoiminen ovat tärkeitä kehitysaskeleita. Ehdotetussa laissa säädettäisiin sitovat määräajat uusiutuvan energian voimalaitosten lupamenettelyille ja muille hallinnollisille hyväksymismenettelyille RED II:n mukaisesti sekä määräaikojen laskentaa koskevat säännöt. Voimalaitosten eli sähköä tuottavien laitosten lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden enimmäiskestoksi säädettäisiin kaksi vuotta, lukuun ottamatta voimalaitoksia, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 150 kW sekä voimalaitosten päivittämishankkeita. Näiden hankkeiden osalta lupamenettelyn määräaika olisi yksi vuosi. Ehdotetussa laissa säädettäisiin lisäksi mahdollisuudesta jatkaa edellä mainittuja määräaikoja yhdellä vuodella, kun se olisi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi asianmukaisesti perusteltua. Metsäteollisuus kannattaa sitovien määräaikojen antamista lupamenettelyille. Määräajat ovat keskeisessä asemassa lupaprosessien ennakoinnissa varsinkin isommissa investointihankkeissa. Sitovien käsittelyaikojen avulla voidaan myös varmistaa, että lupamenettelyssä keskitytään oleelliseen. Lakiesityksessä on kuitenkin päädytty osaoptimointiin, kun vain sähköä tuottavat laitokset on ehdotettu määräaikojen piiriin. Uusiutuvan energian hankkeiden tasapuolisuuden takia on myös muut uusiutuvan energian hankkeet sisällytettävä määräaikojen piiriin. On myös tärkeää, ettei muiden lupien käsittelyajat veny, jos vain uusiutuvan energian hankkeiden käsittelylle asetettaisiin sitova määräaika. Selkeintä olisi asettaa sitova määräaika kaikkien lupien käsittelylle. Kaikissa tilanteissa olisi myös varmistettava, että saadaan laadukkaita lupapäätöksiä ja vältetään turhia valituskierroksia. Lakiesityksen perusteluissa on hyvin laaja tulkinta poikkeuksellisille olosuhteille, joiden vuoksi olisi mahdollista jatkaa määräaikoja yhdellä vuodella. Poikkeuksellisten olosuhteiden tulkintaa pitää rajata merkittävästi. Esimerkiksi suurta hanketta tai uuden tyyppistä hanketta, jonka lupamenettelykokonaisuus on poikkeuksellisen laaja tai tulkinnanvarainen ja työläs esimerkiksi selvitystarpeen näkökulmasta, ei pidä tulkita poikkeuksellisiksi olosuhteiksi. Lakiesityksen mukaan määräaikaa pidennettäisiin tietyin edellytyksin vastaavalla ajalla, joka kuluu laissa erikseen määriteltyihin menettelyihin, jotka liittyvät voimassa olevan Euroopan unionin ympäristölainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin tai muutoksenhakuun. Metsäteollisuus pitää tätä tulkintaa erikoisena. Direktiivi lähtee ymmärtääksemme ajatuksesta, että määräaikojen soveltaminen ei saa vaikuttaa ympäristölainsäädännön velvoitteisiin, mikä ymmärtääksemme ei suoraan tarkoita, että määräaikoja tulisi pidentää. Lakiesityksen määräajat ovat esitetyssä muodossa liian pitkiä. Hankkeen toteuttajan kannalta on tärkeää, että määräajat annetaan hankekokonaisuudelle. Kaavaratkaisut ja YVA-menettely on lakiesityksessä jätetty määräaikojen ulkopuolelle. Nämä menettelyt ovat kuitenkin keskeisiä hankekokonaisuudessa, joten ne olisi otettava mukaan määräaikojen piiriin. Esityksessä ei esitetä taloudellisia tai muita seuraamuksia viranomaisille määräaikojen ylitystilanteissa. Metsäteollisuus pitää selvänä, että käsittelyajasta poikkeamisesta tulisi olla jotain seuraamuksia. Lupamaksun pienentäminen ei kuitenkaan monessa tapauksessa kompensoisi pidennettyä lupakäsittelyä. Jos maksu jätettäisiin kokonaan perimättä, olisi tällä kompensaation luonteista merkitystä.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueiden yhteinen lausunto, Hämäläinen Jaakko
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriölle Viite Lausuntopyyntö Dnro VN/8745/2019 Asia Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä Aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueiden yhteinen lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueet esittävät yhteisenä lausuntonaan seuraavaa. Esitys on RED II -direktiivin mukainen energian tuotantolaitosten ympäristölupamenettelyn organisoimiseksi ja kestoa koskevaksi sääntelyksi. Aluehallintovirasto katsoo, että erityisesti direktiivin artiklan 16 mukaiset määräajat ja määräaikojen pidentämisen perusteet (1,2,3) lupamenettelyille on pidettävä direktiivissä esitetyn mukaisena. Lupamenettelylle asetettuja määräaikoja ei myöskään saa lähteä laajentamaan direktiivin soveltamisalasta. (1) Artikla 16, kohta 4.: ”…lupamenettely ei saa kestää yli kahta vuotta voimalaitosten osalta, mukaan luettuina kaikki toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvat menettelyt. Kyseistä kahden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.” (2) Artikla 16, kohta 5.: ”…lupamenettely ei saa kestää yli vuotta niiden laitosten osalta, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 150 kW. Kyseistä yhden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.” (3) Artikla 16, kohta 6.: ”…laitosten päivittämistä takaamalla yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely. Menettely ei saa kestää yli vuotta. Kyseistä yhden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua, kuten ensisijaisten turvallisuussyiden perusteella silloin, kun voimalaitoksen päivittämishanke vaikuttaa merkittävästi verkkoon tai laitoksen alkuperäiseen kapasiteettiin, kokoon tai toimintaan. Lakiehdotuksen menettelykäsikirjaa koskeva 4 luku on direktiivin mukainen ja merkittävä seikka, joka toteutuessaan palvelee sekä uusiutuvan energian tuotantolaitosten hankekehittäjiä että ympäristölupaviranomaisten neuvontaa. Käsikirjan käyttöönoton vaikutuksista saadaan myös tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää yleisesti lupamenettelyjen kehittämisessä. Lisäksi lakiehdotuksessa ja sen yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi ottaa huomioon seuraavat pykäläkohtaiset huomiot: 3 § RED II-direktiivin 2 artiklan määritelmissä ei ole määritelty voimalaitosta. Hallintomenettelyn sujuvoittamiseksi, yhteyspisteviranomaisen lupamenettelyä koskevan harkinnan perusteeksi ja ympäristöluvan hakemisen selkeyttämiseksi sekä lakiehdotuksen 8 §:n soveltamisen kannalta pykälän kohdan 11) voimalaitos tulisi määritellä mahdollisimman yksikäsitteisesti tai vaihtoehtoisesti selkeyttää määrittelyä tai lupamenettelyä pykälien yksityiskohtaisissa perusteluissa. Direktiivin lähtökohtana on edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoa erityisesti sähkönjakeluun. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että voimalaitoksen määritelmää tai yksityiskohtaisia perusteluja täsmennettäisiin muun muassa siten, että voimalaitoksella tarkoitetetaan tuotantolaitosta, jonka tuottamasta energiasta vähintään osa on verkkoon syötettävää sähköä. Lisäksi ympäristöluvanvaraisia, lakiehdotuksen määritelmän mukaisia voimalaitoksia, joiden sähköntuotanto on pelkästään yrityksen omaan toimintaan tai ympäristönsuojelulain 41 §:n (4) mukaiseen samalla toiminta-alueella sijaitsevaan toimintaan, ei tule sisällyttää esityksen lupamenettelyihin. Voimalaitoksen ollessa osa ympäristöluvanvaraista toimintakokonaisuutta on lupamenettelyä selkiytettävä tältä osin ottaen huomioon muun muassa ympäristönsuojelulain 46 §:n (5) vaatimukset eri toimintojen lupa-asioiden samanaikaisesta käsittelystä. Kyseisten toimintojen lupamenettelyt tulisi toteuttaa nykyisten lupamenettelyjen mukaisesti. (4) YSL 41 §: ” Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla luvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella…” (5) YSL 46 §: ” Jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien eri toimintojen yhteisvaikutus on lupaharkinnan kannalta huomattava ja näiden toimintojen ympäristölupa-asiat ovat vireillä samassa lupaviranomaisessa, asiat on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti, jollei sitä ole perustellusta syystä pidettävä tarpeettomana. Jos 41 §:ssä tarkoitettuja toimintoja koskeva lupa-asia on pantu vireille eri lupahakemuksilla, hakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava tarvittaessa samanaikaisesti ottaen huomioon toimintojen muodostama kokonaisuus.” Aluehallintovirasto katsoo, että voimalaitoksen mahdollisimman yksikäsitteisellä määritelmällä ja yksityiskohtaisilla perusteluilla vältetään myös voimalaitoshankkeiden lupamenettelyt, jotka riippuen laitoksen kokoluokasta, edellä mainitusta toimintakokonaisuudesta ja esityksessäkin mainituista seikoista kuten asian käsittelyn laajuudesta saattavat johtaa vakiintuviin määräajan pidentämisiin tai mahdollisesti heikentää ympäristöluvan myöntämisen edellytysten tutkimisen lupaharkinnalle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Esimerkkinä voidaan todeta ympäristövaikutuksiltaan merkittävään ja laajaan toimintakokonaisuuteen kuuluva ympäristöluvanvarainen uusiutuvan energian tuotantolaitos, johon kytkettäisiin sähköntuotantoa kapasiteetiltaan alle 150 kilowatin verran, jolloin voimalaitosta koskisi enintään vuoden kestävä lupamenetttely, joka vaikuttaisi myös direktiivin soveltamisalaa laajentavasti ympäristönsuojelulain 46 §:ssä tarkoitettuun asian käsittelyyn ja ratkaisuun. Lisäksi pykälässä todetaan ”Tässä laissa tarkoitetaan:” ja määritellään useita termejä kuten bioneste ja biomassa, mutta termit eivät muutoin esiinny lakiehdotuksen muissa pykälissä. Kyseiset määrittelyt tulisi poistaa tarpeettomana lakiehdotuksesta ja tarvittaessa määritellä termit lain perusteluissa termejä koskevissa yhteyksissä. 4 § Esityksessä on katsottu sähköisen asioinnin soveltamisen osalta (8), että kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sopimisen tai kiinteän omaisuuden käyttöoikeutta koskevien hallinnollisten menettelyiden ei voida katsoa sisältyvän RED II -direktiivin soveltamisalaan. Aluehallintovirastossa käsiteltävien lupien osalta ympäristöluvan saaminen toimintaan ei ole sidottu alueen hallintaan. Sen sijaan vesilain mukaisen luvan saaminen vesilain 3 luvun 4 §:n 3 momentin nojalla edellyttää joko olemassa olevaa oikeutta hankkeessa tarvittaviin alueisiin, tai että tällainen oikeus voidaan myöntää luvan myöntämisen yhteydessä, tai että hakija esittää luotettavan selvityksen siitä, miten käyttöoikeus alueeseen järjestetään. Vesilain luvan myöntämisen edellytyksenä olevaa käyttöoikeusvaatimusta ja vesilain 2 luvun 12–14 §:ien käyttöoikeussäännöksiä ei voida jättää RED II -direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. (8) Luonnos, s.49: ”Maankäyttöön liittyvien menettelyiden ei katsota kuuluvan RED II:n 16 artiklan soveltamis-alaan, koska menettelyt palvelevat ensisijaisesti kunnan maankäytön suunnittelun kokonai-suutta eivätkä yksittäisen hankkeen rakentamista, päivittämistä, verkkoon liittämistä tai käyttä-mistä. Näin ollen esityksessä ei sisällytetä maankäyttöön liittyviä menettelyitä sähköisen asi-oinnin soveltamisalaan. Esityksessä kuitenkin esitetään, että kyseiset menettelyt sisällytetään yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuteen.” 4 a § Pykälän kohdan 1) mukaan määräaikoja sovelletaan ympäristönsuojelulain 27 §:n mukaiseen ympäristölupaan. Aluehallintovirasto katsoo, että pykälän kohdan 1) yksityiskohtaisia perusteluja tulisi selkeyttää sekä ympäristönsuojelulain 29 §:n (6) luvanvaraisen toiminnan olennaisen muuttamisen osalta että ympäristönsuojelulain 89 §:n (7) osalta, koska lakiehdotuksen 8 §:n määräajat on asetettu erikseen sekä uuden voimalaitoksen että voimalaitoksen päivittämistä koskeville lupamenettelyille. (6) YSL 29 §: ” Ympäristöluvanvaraisen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa...” (7) YSL 89 §: ” Toiminnanharjoittaja voi hakea ympäristöluvan muuttamista...” 9 §, 11 § ja 12 § Ympäristöluvanvaraisten energiantuotantolaitosten investointihankkeen kannalta on tärkeää, että menettelyn kestolle asetetaan enimmäisaika. Lakiehdotuksen mukaisen lupamenettelyn rinnalla tulisi kuitenkin lainsäädännön valmistelussa ottaa huomioon sääntelyn ristikkäisvaikutukset ympäristölupamenettelyn sujuvoittamiseen ja keventämiseen sekä hallinnon resurssit toteuttaa erilaiset lupamenettelyt hallintoa ja hallintoasioiden ratkaisua koskevien periaatteiden ja vaatimusten mukaisesti. Ottaen huomioon RED II-direktiivin artiklan 16 kohdan 7. soveltaminen lakiehdotuksen 11 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin aluehallintovirasto ehdottaa lisättäväksi käsiteltävien lupa-asioiden suuri määrä poikkeuksellisia olosuhteita kuvaavana esimerkkinä. Tällainen tilanne saattaa syntyä, jos ympäristölupaviranomaiseen vireille tulleen investointihanketta koskevan lupa-asian kanssa on samanaikaisesti vireillä suuri määrä lupa-asioita ympäristönsuojelulain 81 §:n mukaisen BAT-tarkistamismenettelyn vuoksi. BAT-tarkistamismenettelyä koskee ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:n vaatimus, jonka mukaan BAT-tarkistamista koskeva asia on ratkaistava mahdollisimman pian ja viimeistään kymmenen kuukauden kuluttua sen vireilletulosta, jollei asian laajuus, hakemuksen puutteellisuus, käsiteltävien tarkistamisasioiden suuri määrä tai muu erityinen syy edellytä pidempää käsittelyaikaa. Ehdotetun lain 9 §:n mukainen käsittelyajan laskentasääntö johtanee tilanteisiin, joissa käsittelyaikavaatimuksen laiminlyönti ei ole riippuvainen viranomaisten toiminnasta. Lisäksi määräaikojen pidentämistä koskevissa 11 §:n säännöksissä ei ole otettu huomioon muutoksenhakuun päätyneen asian mahdollisesta palautumisesta ensiasteen käsittelyyn kuluvaa uuden käsittelyn vaatimaa aikaa. Lakiesityksen mukaan hakijan ei edellytettäisi panevan vireille kaikkia menettelyitä samaan aikaan. Hakemusten yhtäaikaista vireillepanoa ei ole varmasti perusteltua edellyttääkään, mutta mikäli viranomaisille asetetaan määräaika lupahakemusten ym. menettelyiden käsittelylle (kaikkia saman hankkeen eri menettelyjä yhteisesti sitova määräaika), tulisiko harkita jonkinlaisen määräajan asettamista myös hakijapuolelle hakemusten vireille saattamiseksi. Näin voitaisiin välttää tilanteet, joissa viranomaisille asetettu määräaika alkaa olla jo loppumassa ja ns. viime metreillä hakija laittaa hankkeen vaatiman (jonkun uuden) lupaprosessin vielä vireille. Säädettävän lain seurauksena uusiutuvaa energiaa käyttävien sähköntuotantolaitosten lupakäsittely priorisoidaan määräaikojen saavuttamiseksi. Tämä pidentää muiden laitosten lupakäsittelyaikoja. Tulisikin selvittää mahdollisuutta keskittää sähköntuotantolaitosten lupakäsittely valtakunnalliseksi erikoistumistehtäväksi, jotta vaikutukset muiden ympäristöluvanvaraisten toimintojen lupakäsittelyaikoihin jäisivät vähäisemmiksi. Tämä vähentäisi myös alueellisia eroja ja ruuhkia sähköntuotantolaitosten lupakäsittelyissä. Ehdotetun lain 11 §:ään sisältyy hakijan mahdollisuus pyytää määräajan laskemisen keskeyttämistä. Epäselväksi jää, missä olosuhteissa hakijalla olisi tarvetta hakea tällaista keskeytystä. Ehdotetun lain 12 §:n perusteluihin sisältyy kuitenkin näkökulma, jonka mukaan määräaikojen soveltamisalaan sisältyvä lupamenettely tai muu hallinnollinen hyväksymismenettely voisi päättyä hakijan kannalta epäsuotuisasti, jos esimerkiksi joltain osin puutteelliseen hakemukseen jouduttaisiin antamaan kielteinen päätös kyseisen puutteen seurauksena. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain lupaharkintaan sisältyy laajaa asiantuntijaharkintaa. Aina ei voida yksiselitteisesti todeta, onko hakemus päätöksenteon kannalta riittävä vaiko puutteellisena hylättävä. Hakemuksen puutteellisuuden käyttäminen hylkäysperusteena voi osoittautua ristiriitaiseksi oikeuskäytännön kanssa. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain mukaisissa lupa-asioissa hakemuksen puutteellisuudesta johtuva kielteinen päätös on voinut palautua valituksen johdosta uuteen käsittelyyn, kun hakijan valituksen yhteydessä toimittama lisäselvitys on tullut ottaa huomioon. Sekä vesilaki että YSL tuntevat mahdollisuuden jättää tutkimatta hakemus, jos sitä ei ole täydennetty annettuun määräaikaan mennessä. Tämä ei tarkoita hakijan kannalta kielteistä (hylkäävää) päätöstä, koska tutkimattajättämispäätös ei sisällä asiaratkaisua. Mikäli laki säädetään nyt esitetysti, tulisi lain esitöissä mainittu hakemuksen hylkäämisperuste sisällyttää lain soveltamisalaan kuuluviin hyväksymismenettelyihin so. varsinaisiin substanssilakeihin. Vaihtoehtona on ottaa määräaikojen pidentämistä ja keskeyttämistä koskevissa säännöksissä huomioon, ettei HE:ssä esitetty hakemuksen puutteesta johtuva hylkäämisperuste ole välttämättä viranomaisen sovellettavissa. Määräajan laskennan tulisi keskeytyä määräajaksi myös toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, esimerkiksi kun hakemusta olisi puutteellisena täydennettävä tai tähän on jokin muu perusteltu syy. Lakiehdotuksen 9 §:n mukaan määräajan laskeminen päättyy vasta siihen, kun hakija on saanut kaikki tarvitsemansa luvat. Mikäli hakemus hylättäisiin puutteellisuuden perusteella, olisi hakijalla kuitenkinmilloin tahansa oikeus saattaa asiansa uudelleen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. HE:stä ei käy ilmi, miten määräaika tällaisessa tilanteessa laskettaisiin. Nyt esitetyn 11 §:n 1 momentin 3) kohdan mukaan mukaisesti määräaikaa pidennetään ajalla, joka kuluisi muutoksenhakuun. Määräajan tulisi kuitenkin pidentyä myös, jos asia palautuu valituksen johdosta uuteen käsittelyyn. 13 § Neuvontaa olisi tarkoitus yhteensovittaa menettelykäsikirjalla. HE perusteluissa menettelykäsikirjan on arvioitu työllistävän laatimisvaiheessa lähinnä yhteyspisteviranomaista, eikä juurikaan toimivaltaisia viranomaisia. Menettelykäsikirjan ylläpidon puolestaan on arvioitu vaativan vain vähän yhteyspisteviranomaisen työtä ja toimivaltaisten viranomaisten neuvontaan tarvittavan työmäärän on arvioitu jopa vähentyvän. Menettelykäsikirjan käyttökelpoisuus neuvontaa tukevana aineistona kuitenkin edellyttää, että sen laatimiseen ja ylläpitoon luodaan toimivat menettelytavat ja varataan riittävät resurssit myös toimivaltaisten viranomaisten puolelta. Maksuttoman neuvonnan ja menettelykäsikirjan ylläpidon vaatima jatkuva työmäärä on tunnistettava lain esivalmistelutöissä nyt esitettyä realistisemmin. Laissa asetettavat vaatimukset yhteistyön lisäämiselle eri menettelyjen ja neuvonnan yhteensovittamisessa lisäävät kaikkien viranomaisten työtä ja lain toimeenpanoon on välttämätöntä osoittaa siihen tarvittavat voimavarat. Aluehallintovirastojen ympäristövastuualueiden johtajat Veli-Matti Uski Tarja Savea-Nukala Johanna Ahonen Erkki Kantola
      • Energiateollisuus ry, Lettojärvi Heidi
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Energiateollisuus ry (ET) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiassa sekä mahdollisuudesta osallistua lakiluonnoksen valmisteluun TEM:n asettamassa työryhmässä. Lakiluonnoksen tavoite, keskeinen sisältö ja täytäntöönpanotapa Lakiluonnoksen tavoitteena oleva uusiutuvan energian hankkeiden luvituksen sujuvoittaminen on ET:n näkökulmasta erittäin tarpeellinen tavoite. Sujuva, te-hokas ja ennakoitava luvitus edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja luo kannustavan investointiympäristön hankekehittäjille. Lakiluonnoksen kes-keiset elementit, kuten asiointi sähköisen järjestelmän kautta, yhteispisteviranomaisen neuvonta, sitovien määräaikojen asettaminen lupamenettelykokonai-suudelle sekä hankekehittäjiä ohjaava menettelyasiakirja, ovat kannatettavia. Näistä erityisesti viranomaisia sitovien käsittelymääräaikojen asettaminen sekä sähköisen asioinnin kehittäminen ovat oleellisia ammattimaisten hankekehittäjien kannalta. Ympäristöministeriössä valmisteltu ns. yhden luukun laki (764/2019) on tullut voimaan syyskuussa 2020. Lain keskeinen tavoite, eli hankkeiden lupamenette-lyiden yhteensovittaminen ja jouduttaminen, vastaa täysin nyt käsillä olevan lakiluonnoksen tavoitetta. Myös näiden lakien keskeiset periaatteet, kuten koor-dinointiin nimetty viranomainen ja sähköisen asioinnin hyödyntäminen, ovat vastaavat. Molempien lakien soveltamisalaan kuuluvat hankkeet ja lainsäädän-nön menettelyt ovat myös osin samoja. Lainsäädännön selkeyden vuoksi ET näkee, että lainsäädännön jatkokehittämisessä ja sähköisen asiointijär-jestelmän kehittyessä nämä ns. yhden luukun menettelylait tulee yhdis-tää tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Käsillä olevan lain voimaantulon jälkeen hakijan edellytetään valitsevan hankkeeseen sovellettava menet-telylaki; tätä ei voida pitää perusteluna tilanteena. Lakien samankaltaisuuden lisäksi lakeihin sisältyy merkittäviä eroja, joiden merkityksen punnitseminen hankekohtaisesti ei ole perusteltua hakijan eikä viranomaisten kannalta. Esi-merkiksi YM:n laissa "yhteensovittavana viranomaisena" toimii toimivaltainen AVI tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen; tässä laissa taas "yhteyspisteviranomaisena" toimii valtakunnallisesti yksi ELY-keskus.   Yhteyspiste Taustalla oleva RED II -direktiivi edellyttää, että jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi yhteyspiste, joka neuvoo hakijaa hankkeen luvituksen ajan ja haki-jan ei tarvitse koko prosessin aikana olla yhteydessä kuin yhteen yhteyspisteeseen. Direktiivin mukaan hakijan on voitava toimittaa asiakirjat digitaalisessa muodossa. Lakiluonnoksessa on lähtökohtana, että yhteyspisteviranomaisen nimeäminen (yksi ELY-keskus) ja sähköisen yhteyspisteen käyttö yhdessä toi-meenpanevat direktiivin nämä vaatimukset. Lakiluonnos nojaa siis vahvasti sähköisen kattavan asiointijärjestelmän käyttöön, mikä on ET:n näkemyksen mukaan erittäin kannatettava lähtökohta. Suomessa on jo pitkään kehitetty valtakunnallista kaikki hallinnonalat kattavaa Luvat ja valvonta -hanketta, joka mahdollistaisi yhtenäisen digitaalisen palvelualustan viranomaisten, hakijoiden ja muiden sidosryhmien käyttöön. Tämän palvelualustan edelleen kehittäminen on ET:n näkökulmasta erittäin tärkeää. Toimiva sähköinen alusta jo sinällään luo mahdollisuuden luvituksen sujuvoitumiselle. Järjestel-män tulisi olla laajasti käytössä valtion ja kuntien viranomaisilla, yksittäisissä lupamenettelyissä tulee voida hyödyntää kattavasti saatavilla olevaa tietoa (joko yleistä tietoa esim. ympäristön tilasta tai hakijan jo toimittamaa tietoa) ja asian käsittelyvaiheet eri viranomaisissa tulee olla seurattavissa. Erityisen tärkeää on kuitenkin turvata hakijan mahdollisuus asioida ja neuvotella toimival-taisen viranomaisen kanssa sekä sähköisesti että tarvittaessa muutoin. Soveltamisala Direktiivin mukaan yhteyspisteelle asetetut velvoitteet koskevat laitosten rakentamista, päivittämistä, verkkoon liittämistä ja käyttämistä. Lähtökohtaisesti myös lakiluonnos tarkastelee hankkeita laajasti niiden kokonaisluvituksen näkökulmasta, mikä on perusteltu lähestymistapa aiemmin vallinneen menettely- tai virastokohtaisen tarkastelun sijaan. Lähestymistapa parantaa hallinnon asiakaspalvelua siirtämällä tarkastelua sektorilainsäädännöstä hankkeen lupapro-sessiin kokonaisuutena. Tämä kokonaisluvitusnäkökulma on omiaan tiivistä-mään viranomaisten yhteistyötä, mikä myös sinällään voi parantaa hallinnon asiakaspalvelua. Sitovat määräajat ET näkee lakiluonnoksen merkityksellisenä nimenomaan siinä, että luonnokses-sa asetetaan sitovat määräajat viranomaiskäsittelylle. Direktiivin täsmällisen sanamuodon mukaan määräajat koskevat vain sähköä tuottavia laitoksia ja lakiluonnoksen rajaus on tehty direktiivin mukaisesti. ET näkee lain täytäntöönpa-non rajauksen tältä osin epätarkoituksenmukaiseksi ja esittää luonnoksen korjaamista siten, että määräaikojen piirissä ovat sähköä ja/tai lämpöä tuottavat laitokset. Lämpöenergian tulee kattaa mm. kaukolämpö, teollisuushöyry ja jäähdytysenergia. Energiantuotannon laaja mukaan ottaminen on perusteltua direktiivin uusiutuvan energian yleisen lisäämisen tavoitteen kannalta. Lisäksi sähköä ja lämpöä voidaan tuottaa samantapaisilla laitteilla ja laitoksissa. Lupamenettelyihin liittyvä lainsäädäntöä ei tee eroa sähköä ja lämpöä tuotta-vien laitosten välillä. Hankekehittäjän kannalta tärkeää ja oleellista on lisäksi, että määräajan laskenta kattaa lupakokonaisuuden sen sijaan, että määräajat asetettaisiin yksittäiselle menettelylle. Direktiivin ja lakiluonnoksen määräajat, 2 vuotta uudelle hankkeelle ja vuosi muutoshankkeelle, olisivatkin aivan liian pitkiä ja merkityksettömiä yhden menettelyn kannalta. Tärkeää ja perusteltua on, että hakijan ei edellytetä panevan vireille kaikkia menettelyitä samaan aikaan. Käytännössä asetettujen määräaikojen merkitys jää kuitenkin vähäiseksi sel-laisten uusien tuotantolaitoksien kannalta, jotka tarvitsevat usean ratkaisun ja kahden vuoden määräajalla olisi merkitystä. Näin siitä syystä, että määräajan laskentaan eivät kuulu kaavaratkaisut eikä YVA-menettely, jotka ovat käytän-nössä aikaa vievimmät menettelyt. Luonnoksessa on esitetty tätä valintaa tu-kevana tulkintana, että maankäyttöön liittyvät ratkaisut palvelevat ensisijaisesti kunnan maankäytön suunnittelun kokonaisuutta eivätkä yksittäisen hankkeen rakentamista ja, että YVA-menettely liittyy hankkeen suunnitteluun. ET:n nä-kemyksen mukaan perustelut ovat osin keinotekoisia ja ennen kaikkea direktiivin hengen vastaisia. Useat kaavamenettelyt, kuten esim. tuulivoimayleiskaava, tuotantolaitoksen asemakaava sekä useat yksityiskohtia koskevat poikkeamis-päätökset ovat tarpeen juuri rakentamisen mahdollistamiseksi. YVA on pakolli-nen lupaa edeltävä vaihe, eikä hakijan harkinnan mukaan tehtävää suunnitte-lua. ET esittää yksittäistä hanketta käsittelevien em. kaavaratkaisujen ja YVA-menettelyn mukaan ottamista määräajan laskentaan. Lakiluonnoksen mukaan määräaikoja olisi mahdollista jatkaa yhdellä vuodella, kun se olisi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi asianmukaisesti perusteltua. Luonnoksessa ei ole esitetty mitään määrittelyä poikkeuksellisille olosuhteille. ET katsoo, että mahdollisuus käsittelyajan pidentämiseen tulee olla ra-jattu. Lähtökohtaisesti monet ympäristöluvanvaraiset toiminnot ovat luvituksen kannalta vaativia ja jossain määrin aina ainutlaatuisia. Määräajan pidentäminen näistä syitä ei pitäisi olla mahdollista. Lupaviranomainen saattaa edellyttää lupahakemuksen täydentämistä useilla peräkkäisillä pyynnöillä ja lisäksi lupavi-ranomaiset antavat säännönmukaisesti lisäaikaa toisten viranomaisten lausunnoille. Nämä ovat hakijasta riippumattomia syitä käsittelyn pidentymiselle, ei-vätkä siten saa olla luonnoksen tarkoittamia poikkeuksellisia tilanteita. Sääntely ei saa aiheuttaa sitä, että lain soveltamisalaan kuuluvien nykyisin nopeasti annettavien päätösten käsittelyajat pidentyisivät sen seurauksena, että pidempiä käsittelyaikoja lyhennetään. Sääntely ei myöskään saa pidentää lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien hankkeiden luvitusta. Kaikkien hankkeiden sujuva käsittely on periaatteellisesti tärkeää toimijoiden yhdenvertaisuuden kannalta. Kun määräajat koskevat eri viranomaisten käsittelemää luvituskokonaisuutta, tulee käytännön täytäntöönpanossa huolehtia siitä, että viranomaiset pystyvät tosiasiassa yhteisesti täyttämään lain vaatimukset.
      • Ympäristöministeriö, Pietarinen Aino
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Ympäristöministeriön lausunto; Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä 1. Yleiset huomiot hallituksen esitys -luonnoksesta Ympäristöministeriö kiittää mahdollisuudesta kommentoida lakiehdotusta. Uusiutuvan energian tuotannon edistämistä koskeva RED II –direktiivi edistää osaltaan ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitetta, ja direktiivi on tavoitteiltaan ympäristöministeriön näkökulmasta tarpeellinen ja kannatettava. Työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä luvitustyöryhmässä työstettiin direktiivin toimeenpanon linjauksia, ja työryhmän työn kautta laadittiin uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjä koskeva hallituksen esitys. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi keinoista, joilla uusiutuvan energian tuotantoa edistetään asettamalla lupamenettelyille sitova määräaika, ja parantamalla neuvontaa sekä viranomaisyhteistyötä. Hallituksen esityksen tavoitteet ovat hyviä, mutta säädösluonnoksen kokonaisuus voi olla osin vaikeasti hahmotettavissa, sillä laki täydentää jo olemassa olevia lupamenettelyjä koskevia säädöksiä tuoden käytännössä viranomaisille lupaprosesseihin uusia velvoitteita. Yhteyspisteen, yhteyspisteviranomaisen sekä neuvonnan käytännön toteutustapoihin liittyy edelleen paljon ratkaisemattomia kysymyksiä, jonka vuoksi lakiehdotuksen vaikutuksia uusiutuvan energian edistämiseen on vaikea arvioida. Ympäristöministeriö katsoo, että yhteyspistettä ja neuvontaa koskevia säännöksiä tulisi vielä selkeyttää. Lisäksi tulevaisuudessa voisi olla tarkoituksenmukaista pohtia edelleen yhteyspisteen ja yhteyspisteviranomaisen sekä neuvonnan kehittämistä selkeämmäksi sekä asiakaslähtöisemmäksi. Hallituksen esityksessä yhteyspisteen toiminta nojautuu sähköiseen järjestelmään, jota ei vielä lausuntokierroksen aikaan ole käytettävissä. Digitaalisten välineiden hyödyntäminen on positiivista ja tarpeellista, mutta olisi myös huomioitava järjestelmien rakentamiseen liittyvät aikataulu- ja muut haasteet, kun direktiivin toimeenpanon määräaika tulee EU-sääntelystä. Lain toimeenpanovaiheessa olisi tärkeää olla tiiviisti mukana valmistelemassa yhteyspisteen sähköistä järjestelmää. Ympäristöministeriö toteaa, että laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (764/2019) tuli voimaan 1.9.2020 alkaen. Sen tavoite on sovittaa yhteen ja jouduttaa ympäristöön vaikuttavien hankkeiden lupamenettelyjä. Laki sitoo yhteen 13 erilaista ympäristöön vaikuttavaa lupamenettelyä. Lain mukaan aluehallintovirasto (AVI) on yhteensovittava viranomainen, jos yhteen sovitettavana on vesilain mukaisen luvan tai sellaisen ympäristönsuojelulain mukaisen luvan käsittely, jonka AVI ratkaisee. Muussa tapauksessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on yhteensovittava viranomainen. Hakijan kannalta olisi tärkeää tehdä selväksi niin tiedottamisessa kuin muussa lain toimeenpanossa, että edellä mainitun lain ”sähköinen luukku” on eri säädökseen perustuva kuin lausunnolla olevan lakiluonnoksen sähköinen yhteyspiste. Yleisenä huomiona todetaan, että laissa tulisi välttää viittauksia jäljempänä tuleviin pykäliin. Lakiluonnoksen useassa pykälässä on viitattu jäljempänä tuleviin pykäliin esim. 4, 4 a, 5 ja 7 §. Ympäristöministeriö oli tiiviisti mukana työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä luvitustyöryhmässä, jossa tätä hallituksen esitystä valmisteltiin yhdessä sidosryhmien kanssa. Työryhmän aikataulu oli osin melko tiukka: hallituksen esityksen linjausten ja säännösten kommentointi jäi työryhmällä valmistelun viime hetkiin. Ympäristöministeriö haluaa tuoda esille, että tämänkaltaisen kokonaan uuden EU-taustaisen säädöksen valmistelussa olisi tarpeen varata enemmän aikaa varsinaiselle säännösluonnostelulle, ja tärkeitä linjauksia olisi ollut hyödyllistä pohtia taustamateriaaleja enemmän jo työryhmätyön alkuvaiheessa. Lisäksi hallituksen esitykseen voisi lisätä kohdan ”Riippuvuus muista esityksistä”, Sillä RED II 15 artiklan toimeenpano edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 117 g §:n muutosta, josta ympäristöministeriö on valmistelemassa erillistä hallituksen esitystä. 2. Lain tavoite, soveltamisala, suhde muuhun lainsäädäntöön ja määritelmät (1, 2 ja 3 §:t) Lain 1 §:ssä säädetään lain tavoitteesta. Säännös on melko pitkä, joten ympäristöministeriö esittää, että säännöstä vielä selkeytetään esimerkiksi jakamalla säännös kahteen osaan. Vastaavasti ehdotettu 2 § tulisi jakaa kahteen eri säännökseen, sillä lain soveltamisala sekä lain suhde muuhun lainsäädäntöön tulisi olla omina säännöksinään, koska ne ovat eri asioita. Lain 2 §:n 2 momentissa tulisi olla viittaus painelaitelakiin (1144/2016), joka on mainittu 4 b §:n kohdassa 10. Pykälässä 3 on lain termien määritelmät. Kohdassa 4 olevaa uusiutuvan energian määritelmää olisi lain soveltamisalan selkeyden varmistamiseksi tarpeen tarkentaa siltä osin, kattaako määritelmä pykälän kohdissa 8 ja 9 mainitut biopolttoaineet ja bionesteet. Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota myös siihen, että pykälän kohdissa 8 ja 9 määriteltyjä termejä biopolttoaine ja bioneste ei ole käytetty missään lakiehdotuksen kohdassa, vaan ainoastaan perusteluissa. 3. Lain soveltamisalaan kuuluvat menettelyt (4, 4a ja 4b §:t) Lakiluonnoksen pykälissä 4, 4a ja 4 b säädetään niistä menettelyistä, jotka kuuluvat siihen kansalliseen ratkaisuun, jolla RED II 16 artiklan edellyttämä yhteyspiste toteutettaisiin. Ensin 4 §:ssä määritellään sähköiseen asiointiin sisältyvistä menettelyistä, eli menettelyistä jotka kuuluvat yhteyspisteen kautta toteutettavaan sähköiseen asiointiin. Seuraavassa säännöksessä 4 a §:ssä määritellään ne menettelyt, joiden osalta sovelletaan RED II –direktiivin edellyttämiä määräaikoja lupaprosessien läpiviennille. Vielä 4 b §:ssä säädetään niistä menettelyistä, jotka kuuluvat yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuteen. Osa edellä mainituista menettelyistä kuuluu yhteyspisteen neuvontavelvollisuuteen, osaa menettelyistä koskee määräaikojen laskeminen, ja osaa menettelyistä on mahdollista hakea yhteyspisteen sähköisen asiointijärjestelmän kautta. Säännöksiä lukemalla tämä kokonaisuus ei hahmotu selkeästi, sillä yhteyspisteen, yhteyspisteviranomaisen ja sähköisen järjestelmän kokonaisuus ei ole selkeästi säädetty lakiluonnoksessa. Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan tätä sääntelyratkaisua olisi syytä vielä pohtia selkeyden ja loogisuuden näkökulmasta esimerkiksi siten, että ensin säädettäisiin ns. laajimmasta menettelystä (yhteyspisteen neuvontavelvollisuus, jossa eniten menettelyjä), toisena seuraavaksi laajimmasta (sähköiseen yhteyspisteeseen kuuluvat menettelyt) ja viimeisenä suppeimmasta määrästä menettelyjä (määräaikojen laskentaan kuuluvat menettelyt), tai tämä kokonaisuus voitaisiin sisällyttää yhteen säännökseen mainitsemalla menettelyt vain kertaalleen ja viittaamalla seuraavissa momenteissa mitkä menettelyt kuuluvat mihinkin RED II toteuttamistapaan (neuvontavelvollisuus, sähköinen yhteyspiste, määräajat). Hallituksen esityksen perusteluissa olisi tarpeen graafisesti tai muulla tavalla selkeästi esittää millainen kokonaisuus eri menettelyistä rakentuu tämän lakiehdotuksen perusteella. Ympäristöministeriö kiinnittää myös huomiota, että uudessa lakiehdotuksessa ei ole tarkoituksenmukaista käyttää a- ja b- pykäliä pykälien numeroinnissa. 4. Yhteyspiste ja yhteyspisteviranomainen sekä neuvonta (5, 6, 7 §) Lakiluonnoksessa on säädetty kahdesta eri tasoisesta neuvontavelvollisuudesta. Ehdotetun 5 §:n 3 momentin mukaan yhteyspisteviranomaisen on neuvottava hankekehittäjän pyynnöstä 4 ja 4 b §:issä mainittuihin menettelyihin liittyvissä menettelyllisissä kysymyksissä. Lisäksi ehdotetun 7 §:n mukaan hakijalle tulee antaa tämän pyynnöstä hallintolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua neuvontaa sähköisen yhteyspisteen kautta 4 §:ssä mainituista lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetun 5 §:n 3 momentin mukaisella neuvonnalla halutaan tarjota menettelyllistä neuvontaa hankekehittäjille sellaisissa asioissa, jotka eivät välttämättä edellytä ehdotetussa laissa tarkoitettua määräaikojen laskemiseen kuuluvaa menettelyä. Lakiluonnoksen 5 §:n 3 momentin mukainen neuvonta on hallintolain yleissäännöstä rajatumpaa neuvontaa. Säännöksen perusteluista ei käy esille, onko tässä säännöksessä kyse hallintolain 8 §:n toimivaltaisen viranomaisen yleisestä neuvontavelvollisuudesta vai siitä, että hallintolan 8 §:n mukaista toimivaltaisen viranomaisen neuvontaa antaisi myös yhteyspisteviranomainen, joka ei ole ao. menettelyjen mukainen toimivaltainen viranomainen. Asia tulisi selkeyttää säännöksen perusteluissa. Lisäksi 5 § 3 momentin perusteluissa todetaan, että neuvontaa saisi puhelimitse, sähköpostitse tai sähköisesti sähköisen yhteyspisteen kautta. Tämän perusteella neuvontaa ei siis saisi henkilökohtaisesti tapaamalla yhteyspisteessä työskenteleviä virkamiehiä. Lakiluonnoksen 7 §:n säännöksellä pyritään ohjaamaan hakijaa kysymään neuvoa uuden sähköisen yhteyspisteen kautta. Hallintolain 8 §:n nojalla tulee pohdittavaksi, voiko viranomaisen neuvontavelvollisuutta rajata vain tietyn sähköisen järjestelmän kautta saatavaksi. Lisäksi ympäristöministeriö kiinnittää huomiota, että yleislakeihin viittaamiseen tulisi suhtautua pidättyvästi. Edellä mainituissa neuvontaa koskevissa säännöksissä säädetään neuvonnan sisällöllisestä ulottuvuudesta sekä neuvojen saamisen välineestä (sähköisen yhteyspisteen kautta). Hallintolain 2 luvun 8 §:ssä ei rajata neuvonnan saatavuutta sisällöllisesti tai teknisten järjestelmien kautta. Hallintolain hallituksen esityksen mukaan hallintolain 2 luvun sääntely hyvän hallinnon perusteista asettaa viranomaisten toiminnalle laadulliset vähimmäisvaatimukset. Lisäksi neuvontavelvollisuuden osalta kysymyksiin ja tiedusteluihin on vastattava henkilökohtaisesti virastossa, kirjeellä, puhelimitse tai sähköpostilla (teoksessa Hallintolaki, s. 119). Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota hallintolain 8 §:n sisällölliseen rajaamiseen, sekä neuvonnan antamisen välineeseen tässä lakiluonnoksessa. Mikäli tämä on tarpeellista, tulisi neuvontavelvollisuutta tarkastella näistä eri näkökulmista, sekä selkeyttää että perustella hallituksen esityksessä perusteellisemmin. Kokonaisuutena arvioiden ehdotetun lain mukainen neuvontakokonaisuus on hankalasti hahmotettavissa, joten tämän sääntelyn selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen olisi omiaan edistämään lakiehdotuksen selkeyttä sekä toimeenpanoa. 5. Määräajat ja määräaikojen laskenta (8, 9, 10, 11, 12 §) Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentin mukaan voimalaitoksen päivittämistä koskevien 4 a §:ssä mainittujen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kesto yhteensä ei saa ylittää yhtä vuotta. Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota, että ei ole aivan selkeää, mitä voimalaitoksen päivittämisellä tarkoitetaan. Laitoksen päivittämistä voisi avata säännöksen perusteluissa tarkemmin, esittämällä esimerkkejä voimalaitoksen päivittämistilanteista. Lakiehdotuksen luvussa 3 säädetään määräajoista. Luvanvaraisten toimintojen lupaharkinnan ajallinen rajaaminen on melko uusi asia ympäristölainsäädännön sektorilla, ja tässä hallituksen esityksessä se liittyy EU-velvoitteisiin. Koska kyseessä on uusi velvoite useimmille lupaviranomaisille, voi säännösten soveltamisesta johtua sellaisia käytännön haasteita, joita ei lakiehdotuksen laatimisen yhteydessä ole ehditty pohtia. Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota, että määräaikoja koskevien säännösten tarkoituksenmukaisuutta olisi seurattava lain toimeenpanon yhteydessä, sekä kuultava lupaviranomaisia säännösten soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. 6. Muut säännökset (13, 14 §) Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota, että menettelykäsikirjan laatimiseen voisi olla tarkoituksenmukaisempaa muut ohjauskeinot, kuin lakisääteinen velvoite menettelykäsikirjan sisällölle ja sen laatimiselle. Menettelykäsikirjan sisällön päivittämisen tulisi olla joustavaa, esimerkiksi koska sovellettavia menettelyjä on lukuisia, ja niitä koskevat velvoitteet päivittyvät jatkuvasti. Menettelykäsikirjan tulisi olla ajan tasalla, joten sen päivittämisen ohjaaminen säädöstasolla voi olla turhan kankeaa. 7. Yksittäiset muut huomiot hallituksen esityksestä Hallituksen esityksessä s. 73, jaksossa suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys todetaan, että määräaikaisääntelyn osalta kyse ei olisi myöskään täysin uudesta tehtävästä. Toimivaltaisen viranomaisen on hallintolain 23 §:n mukaan käsiteltävä hallintoasia ilman aiheetonta viivytystä. Ympäristöministeriö kiinnittää huomiota, että tällä hallintolain 23 §:llä ei rajata päätöksenteon kestoa tiettyyn määräaikaan, joten tämän hallituksen esityksen määräaikasääntely (luku 3) sekä hallintolain 23 §:n rinnastaminen tästä näkökulmasta ei ole asianmukaista. Rakentamisen poikkeaminen on kaavapoikkeamisen lisäksi mahdollista myös rakentamisen teknisistä määräyksistä (siv. 16). Ruotsin "suunnittelu- ja rakennuslakia" (PBL; usein laista on käytetty suomenkielisenä nimenä "kaavoitus- ja rakennuslaki") muutettiin lupahakemuksen määräajan laskemisen osalta vuoden 2019 alusta siten, että määräaikaa ei enää lasketa siitä, kun "täydellinen" hakemus on jätetty. Kymmenen viikon määräaika lasketaan uuden säännöksen mukaan joko siitä, kun hakemus jätettiin (vaikka epätäydellisenä), tai siitä myöhäisemmästä ajankohdasta, jolloin hakijan itsensä toimittamaa lisäaineistoa hakemukseen toimitettiin. Viranomaisella on kolme viikkoa aikaa laskettuna hakemuksen saapumisesta pyytää erikseen asetettavassa määräajassa täydennystä. Silloin kun tällainen täydennyspyyntö on viranomaisen toimesta tehty, lasketaan käsittelyaika alkamaan siitä ajankohdasta, jolloin hakijan toimesta on pyydetty täydennys toimitettu. (s. 52). Ympäristöministeriö kiinnittää vielä huomiota lain ponnen sanamuotoon. Hallituksen esitysten laatimisohjeissa on ohjeistettu kirjoittamaan lain ponsi seuraavasti: Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:. Juhani Damski Kansliapäällikkö Teppo Lehtinen Ylijohtaja
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrittäjyys ja elinkeinopolitiikka, Räsänen Satu
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Tausta Lausuttavana oleva hallituksen esitysluonnos koskee EU:n RED-II direktiivin (uusiutuvan energian direktiivi, EU/2018/2001), uudelleen laadittu) velvoitteiden täytäntöönpanoa Suomessa, siltä osin kuin kyse on uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelystä ja sen kestosta. Direktiivin täytäntöönpanemiseksi on luonnosteltu uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Lain soveltamisala olisi kapea rajoittuen vain näihin hankkeisiin. Kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi ehdotetaan valmistelun myöhemmässä vaiheessa määriteltävää alueellista Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Direktiivin mukaisesti laissa säädettäisiin sitovat viranomaiskäsittelyn määräajat voimalaitoksille sekä määräaikojen laskentaa koskevat säännöt. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä mahdollistamalla hakijalle asiointi sähköisen järjestelmän kautta ja kattava neuvonta lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. EK ei ollut jäsenenä lainsäädäntöä valmistelleessa työryhmässä. RED-II direktiivin täytäntöönpano voitaisiin Suomessa toteuttaa ns. yhden luukun lainsäädännön kautta EK on jo pitkään puoltanut sitä, että investointihankkeiden edellyttämät lupamenettelyt ja vastaavat viranomaisratkaisut tulee lailla säätää sellaisen yhdennetyn käsittelyn piiriin, jossa tarvittavat luvat saadaan yhdellä päätöksellä, samassa tai yhteensovitetussa hallinnollisessa menettelyssä digitalisaatiota laajasti hyödyntäen. Tavoite vastaa sekä lupakäsittelyn sujuvoittamisen ja nopeuttamisen tarpeiseen että ympäristövaikutusten parempaan hallintaan, kun vaikutuksia voidaan tarkastella yhdennetysti. Tällaisen järjestelmän toteuttaminen on Suomessa jo aloitettu, ja viranomaispäätöksenteon osalta se perustuu lakiin eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (764/2019, jäljempänä yhden luukun laki, tullut voimaan 1.9.2020). Lain soveltamisala on siinä mielessä laaja, ettei mitään hanketyyppiä kuten uusiutuvan energian tuotantoa, ole suljettua pois sen soveltamisalasta. Lain tarkoituksena on sovittaa yhteen ja jouduttaa ympäristöön vaikuttavien hankkeiden lupamenettelyjä, riippumatta yrityksen toimialasta tai hanketyypistä. Järjestelmään voidaan ja tulisikin pidemmällä aikajänteellä kytkeä mukaan myös muiden hallinnonalojen luvat, jotta luvanhakijan ei tarvitse hakea lukuisia eri lupia tai asioida lukuisten eri viranomaisten kanssa. Digitalisaation osalta tärkeää ja hallinnonaloista riippumatonta työtä on tehty työ- ja elinkeinoministeriön Luvat ja valvonta -hankkeessa. Nyt lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan, että RED II-direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädettäisiin kokonaan uusi, ja mainitusta yhden luukun laista erillinen laki, joka koskisi RED II-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia hankkeita ja niiden luvitusta. Näin ilmeisesti olisi tarkoitus menetellä myös tilanteessa, jossa kyseinen uusiutuvan energian tuotantoa koskeva hanke edellyttää ympäristölupaa tai muuta ympäristöön liittyvää ratkaisua. Ehdotetun uuden lain piiriin tulevien ja yhden luukun lain piirissä olevien lakien ja lupien päällekkäisyydet ovat ilmeiset. Kun esitykseen ei sisälly lainsäädäntövaihtoehtojen vertailua, on mahdotonta arvioida, millä perusteella ehdotettuun lainsäädäntöratkaisuun on valmistelussa päädytty. Lähtökohtaisesti nyt ehdotetun sijaan, RED II-direktiivin lupamenettelyjä koskevat velvoitteet voitaisiin Suomessa saattaa voimaan myös muuttamalla ja mukauttamalla yhden luukun lakia myös direktiivin tarpeisiin, ei säätämällä uutta erillislakia. Sikäli, kun direktiivi vaatii uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyltä sellaisia velvoitteita, joita ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista ulottaa kaikkiin yhden luukun lain alaisiin hankkeisiin, on yhden luukun lakiin mahdollista sisällyttää erityissäännökset vain uusiutuvan energian hankkeita koskien. Esityksen suhdetta olemassa olevaan lainsäädäntöön ja menettelyihin tulisi selkeytttää Esityksessä ei ole riittävästi huomioitu rajapintoja suhteessa yhden luukun lain mukaisiin menettelyihin ja tältä osin esitys kaipaa selkeytystä. Esimerkiksi ehdotetun lain 2 §:stä (soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön) kahden erillisen yhteensovittamisjärjestelmän suhteet eivät käy ilmi. Kun menettelyitä ei ole poissuljettu suhteessa toisiinsa, voi käytännössä herätä esimerkiksi kysymys, voiko hakija halutessaan laittaa lupa-asiansa vireille myös yhden luukun lain mukaisesti ja saada määräaikaan sidotun päätöksen sen tullessa kyseeseen vai ei? Onko toimivaltainen viranomainen tällöin aluehallintovirasto vai ELY? Ympäristöluvan tullessa kyseeseen toimivampaa olisi pitää AVIa yhteyspisteviranomaisena. Mitä eroja näissä kahdessa menettelyissä hakijan kannalta ylipäätään olisi? Yhteensovitus tai poissulkevuus puuttuu myös esimerkiksi esityksen 4 b §:n (yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piirissä olevat menettelyt) ja yhden luukun lain sekä eräiden muiden ympäristölakien niiden säännösten suhteen, joissa säädetään ennakkoneuvotteluista. Sääntelyn tavoitteet vaikuttavat olevan lähes identtiset. Kyse on osittain myös samoista viranomaisista ja luvista. Esityksessä todetaan yleisesti, että suhde yhden luukun lainsäädäntöön on tarkoitus selkeyttää lain toimeenpanossa. Lainsäädännön selkeyden ja hakijan oikeusturvan näkökulmasta vaikuttaa kuitenkin välttämättömältä selkeyttää myös säännöksiä. Toimijoiden yhdenvertaisuus lupamenettelyssä Esityksen vaikutuksissa olisi hyvä pohtia kysymystä eri toimijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta nyt ehdotetussa mallissa. Suomessa ei ole nähty aiemmin mahdolliseksi antaa joillekin hankkeille lupamenettelyssä etusijaa suhteessa muihin. Lisäksi olisi hyvä avata sitä, onko tarkoituksenmukaista, ja millä perusteella, luoda erilaisia hallintomenettelyjä riippuen siitä, onko kyse EU:sta vai kansallisesta tarpeesta tulevasta hallintomenettelyn kehittämisestä. Sähköiset menettelyt Esityksessä ehdotettavia linjauksia sähköistä järjestelmää koskien voidaan pitää erittäin kannatettavina. Tämä koskee niin perusratkaisua siitä, että direktiivin toimeenpanossa tukeudutaan Työ- ja elinkeinoministeriössä kehitettävään Luvat ja valvonta-palvelualustaan, kuin sitäkin, että esityksessä ehdotetaan myös mm. Traficomin ja Energiaviraston liittymistä po. palvelualustaan. Myös uudet toiminnallisuudet, kuten käsittelyn määräaikojen seuranta ovat erittäin tervetulleita lisäyksiä palvelukokonaisuuteen.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Maanmittauslaitos kiittää mahdollisuudesta lausua työ- ja elinkeinoministeriön 24.7.2020 luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Maanmittauslaitos lausuu asiassa seuraavaa. Esityksessä on ehdotettu perustettavaksi uusi yhteyspiste myöhemmin nimettävän ELY-keskuksen yhteyteen. Sanotusta yhteyspisteestä voisi niin sanotun yhden luukun periaatteen mukaisesti saada ohjeistusta ja neuvontaa laissa mainituissa lupamenettelyissä. Hakija pystyisi näin ollen hoitamaan laissa erikseen soveltamisalaan määriteltyihin lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyvän asioinnin sähköisen yhteyspisteen kautta. Tämä on luonnollisesti hyvän hallinnon periaatteiden mukaista ja edistää sujuvaa viranomaisasiointia. Uutta ovat lisäksi lakiehdotuksen 3 luvussa säännellyt viranomaisia sitovat määräajat lain 4 a §:ssä tarkoitettujen lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyjen kestolle. Määräaikojen soveltamisala olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (RED II) 16 artiklan sääntelyä vastaava. Se kattaisi kaikki toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvat lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt, jotka koskevat voimalaitosten ja niiden verkkoon liittämisessä tarvittavien voimavarojen rakentamista ja käyttämistä sekä niiden päivittämistä energian tuottamiseksi uusiutuvista lähteistä. Sitovat määräajat tietyille menettelyille voivat aiheuttaa muiden menettelyjen käsittelyaikojen pidentymistä, kuten esityksen sivulla 40 lausutaan yritysvaikutuksista. Esityksessä esitetään lisäksi, että kiinteän omaisuuden käyttöoikeus on edellytys tuotantolaitoshankkeen toteutumiselle. Kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sovitaan ensisijaisesti maanomistajan kanssa. Jos kuitenkaan sanottu sopiminen ei ole mahdollista, käyttöoikeus on mahdollista hankkia esimerkiksi lunastusmenettelyn kautta. Lisäksi kiinteän omaisuuden käyttöoikeuteen liittyviä menettelyjä ovat esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen (mm. MRL 161§) ja vesilaissa säännelty johdon sijoittaminen toisen vesialueelle. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten kannalta lunastus liittyy erityisesti voimalaitoksen verkkoon liittämistä varten rakennettaviin liittymisjohtoihin, joille tyypillisesti haetaan lunastamalla maa-alueen käyttöoikeuden supistus, jolloin maapohjan omistus jää maanomistajalle. Esimerkiksi tuulivoimaloiden liittymisjohtojen rakentamisessa lunastusmenettely on yleisesti käytössä. Kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sopimisen tai kiinteän omaisuuden käyttöoikeutta koskevien hallinnollisten menettelyiden ei voida katsoa sisältyvän RED II:n soveltamisalaan, koska menettelyt eivät liity välittömästi tuotantolaitoksen rakentamiseen, päivittämiseen, verkkoon liittämiseen tai käyttämiseen. Esityksessä ehdotetaan siten, että kiinteän omaisuuden käyttöoikeuksia koskevat menettelyt jätetään sähköisen asioinnin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta ne sisällytettäisiin yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuteen. Maanmittauslaitos toteaa, että menettelyistä, jotka ovat lain soveltamisen piirissä, on luettelo pykäläluonnoksissa. Se seikka esimerkiksi, että kaavoitusprosessi tai ns. YVA-menettely eivät kaiketi sisälly lain soveltamisalaan, saattaa de facto vähentää sääntelyn tosiasiallista tehokkuutta lupamenettelyn velvoittavuuden piirissä olevien toimijoiden kannalta, olisi vastaisessa valmistelussa otettava harkintaan ja tarvittaessa huomioon. Maanmittauslaitoksella ei ole enempää lausuttavaa hallituksen esitysluonnoksesta.
      • Suomen Tuulivoimayhdistys ry
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Suomen Tuulivoimayhdistys ry (STY) kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa otsikon mukaisesta luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Lausunnoilla olevalla hallituksen esityksellä pannaan täytäntöön uusiutuvan energian direktiivin (REDII) 16 artikla. REDII direktiivin tavoitteena on uusiutuvan energian hankkeiden etenemisen sujuvoittaminen ja nopeuttaminen sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. STY kannattaa direktiivin tavoitteita. Suomessa suurin ja merkittävin uusiutuvan energian lisäyspotentiaali on tällä hetkellä tuulivoimassa. Tuulivoiman suurin pullonkaula on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) ja kaavoituksen eteneminen. Lausunnoilla olevassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi on kuitenkin tuulivoiman kannalta keskeisimmät suunnitteluelementit, YVA ja kaavoitus, jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Tuulivoimahankkeet eivät näin ollen hyödy mitenkään implementoitavasta direktiivistä. Lausunnoilla oleva hallituksen esitys ei siis noudata direktiivin henkeä, koska se ei käytännössä sujuvoita yhtään tuulivoimahankkeiden etenemistä. Tuulivoimayleiskaava Tuulivoimayleiskaava tehdään aina yhtä hanketta varten, joten se ei ole kunnan laajempaa maankäytön suunnittelua, vaan menettely, joka tähtää yhden rajatulle alueelle sijoittuvan hankkeen rakentamiseen. Näin ollen luonnoksen tulkinta siitä, että maankäyttöön liittyvät ratkaisut palvelisivat ensisijaisesti kunnan maankäytön suunnittelun kokonaisuutta, ovat keinotekoisia. Tuulivoimayleiskaavat ovat tänä päivänä hyvin tarkkoja ja niissä määrätään voimaloiden yksityiskohtaiset paikat, joiden nojalla voidaan myöntää tuulivoimaloille rakennusluvat. Näin ollen tuulivoimayleiskaava voidaan rinnastaa muuhun hankelupamenettelyyn. Tuulivoimayleiskaava tulisi siten sisällyttää hallituksen esityksen yhteispistemenettelyyn ja määräaikaan. Tuulivoimayleiskaavan ottaminen hallituksen esityksen soveltamisalaan ei poista tai heikennä kunnan kaavamonopolia, eikä vähennän kuntien valtaa päättää oman alueensa käytöstä. Tuulivoimayleiskaavassa poliittinen harkinta tehdään kaava-aloitteen hyväksymisvaiheessa. Tämän jälkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) laitetaan nähtäville. Tuulivoimahankkeessa määräajan laskenta voisi siten alkaa siitä kokouksesta, jossa OAS on päätetty laittaa nähtäville. Kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden supistaminen Maa-alueen hankinta tuulivoimahankkeen sähkönsiirron liityntäjohdolle tehdään vasta siinä vaiheessa, kun kaavoitus on saatu päätökseen ja hankkeen rakentamista valmistellaan. Maa-alueita ei voida eikä haluta lunastaa voimajohtojen käyttöön tätä varhaisemmassa vaiheessa, sillä turhat käyttöoikeuksien supistamiset vähentäisivät tuulivoiman hyväksyttävyyttä. Tuulivoimahankkeissa kiinteän omaisuuden käyttöoikeutta koskevat hallinnolliset menettelyt liittyvät siten välittömästi ja kiinteästi tuotantolaitoksen rakentamiseen ja ne tulisi myös katsoa REDII:n soveltamisalaan, ja sisällyttää lausunnoilla olevan hallituksen esityksen määräaikaan ja yhden luukun menettelyyn. Lopuksi STY pitää luonnoksessa hyvänä sähköistä asiointipistettä, joka hyvin toteutettuna mahdollistaa kaiken luvitukseen (ja kaavoitukseen) liittyvän tiedon keräämisen samaan paikkaan sekä saman tiedon toimittamisen viranomaisille vain kerran. STY kannattaa luvat ja valvonta -hankkeessa kehitetyn sähköisen alustan edelleen kehittämistä tätä tarkoitusta varten. Hyvää luonnoksessa on myös se, että määräajan laskentaan on otettu mukaan vesitalouslupa, lentoestelupa, rakennuslupa ja suurjännitejohdon rakentamiseen vaadittava hankelupa. Edellisten lisäksi YVA:n tuulivoimayleiskaavan ja lunastusluvan käyttöoikeuden mukaan ottaminen yhteen luukkuun ja määräajan laskentaan olisi direktiivin hengen mukaista ja edistäisi Suomen hallitusohjelman kirjauksen ”Poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä” toteutumista.
      • Suomen Lähienergialiitto ry, Tuomi Tapio
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Lähienergialiiton lausunto Suomen lähienergialiitto kiittää Työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto lakiehdotuksen sisältöön. Uusiutuvan energian direktiivin (REDII) tarkoituksena on lisätä uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä. Direktiivin tavoitteena on uusiutuvan energian hankkeiden etenemisen sujuvoittaminen ja nopeuttaminen. Hankkeiden sujuvoittamiseksi direktiivissä on määritetty määräajat, joissa uusiutuvan sähköntuotannon hankkeen luvituksen tulee olla valmiina sekä määrätty, että hanketoimijan on pystyttävä halutessaan asioimaan ainoastaan yhden viranomaisen kanssa. Hallituksen esitys ei noudata direktiivin henkeä, eikä edistä uusiutuvan energian hankkeiden sujuvoittamista. Kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) sekä lämmöntuotanto ja uusiutuvien polttoaineiden valmistus on jätetty yhteyspisteen ja luvituksen määräaikojen ulkopuolelle. Suomessa suuri uusiutuvan energian lisäyspotentiaali on tuulivoimassa. Kunta käsittelee tuulivoiman vaatimat luvat hyvin nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Tuulivoimahankkeen kehittämisessä eniten aikaa vievät prosessit ovat kaavoitus ja YVA. Näiden menettelyjen jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle johtavat siihen, ettei esitys tule edistämään tuulivoimahankkeiden etenemistä. Myös kuntien ympäristöluvittamien biokaasulaitosten luvat etenevät pääosin muutamassa kuukaudessa. Suomen hiilidioksidineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa keskeisiä kysymyksiä ovat lämmöntuotannon ja liikenteen muuttaminen hiilidioksidineutraaleiksi. Jättämällä uusiutuvat polttoaineet ja lämmöntuotanto direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vaarannetaan uusiutuvan energian hankkeiden tasapuolinen kohtelu. Uusiutuvan polttoaineen valmistus koskisi vuoteen 2030 mennessä satakuntaa biometaania tuottavaa biokaasulaitosta sekä joitakin suurempia uusiutuvan etanolin ja dieselin tuotantolaitoksia. Nyt esitys ei toisi mitään uutta näiden hankkeiden menettelyiden sujuvoittamiseksi. Päinvastoin, mikäli esityksen mukaisesti ainoastaan sähköntuotannon hankkeiden luvitukselle säädetään direktiivin mukaiset määräajat, on riskinä, että sähköntuotannon hankkeet pääsevät luvituksessa ohituskaistalle, jolloin liikennepolttoaineen- ja lämmöntuotantolaitosten luvitus hidastuu. Maa-alueen hankinta sähkönsiirron liityntäjohdolle tehdään vasta siinä vaiheessa, kun kaavoitus on saatu päätökseen ja hankkeen rakentamista valmistellaan. Maa-alueita ei voida eikä haluta lunastaa voimajohtojen käyttöön tätä varhaisemmassa vaiheessa. Voimalahankkeissa kiinteän omaisuuden käyttöoikeutta koskevat hallinnolliset menettelyt liittyvät siten välittömästi ja kiinteästi tuotantolaitoksen rakentamiseen ja ne tulisi myös katsoa REDII:n soveltamisalaan, ja sisällyttää lausunnoilla olevan hallituksen esityksen määräaikaan ja yhden luukun menettelyyn. Investoinnit uusiutuvan energian kapasiteettiin ovat yksi merkittävimmistä tavoista lisätä päästövähennyksiä ja saavuttaa hiilineutraalisuus. Pidämme huolestuttavana lakimuutoksen vaikutusta Suomeen sijoittaviin tahoihin. Ehdotetussa muodossa Suomen asema kiinnostavana ja ennustettavana sijoituskohteena arviomme mukaan heikentyy. Lähienergialiitto kannattaa hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa edistäviä toimenpiteitä, joita direktiivin toimeenpanolla olisi voitu lisätä. Nyt jätettiin käyttämättä mahdollisuus kiihdyttää energiamurrosta ja vähentää Suomen energiantuotannon ja asumisen päästöjä yhtenäistämällä ja sujuvoittamalla uusiutuvan energian lupamenettelyt Suomessa. Tämän lisäksi eri kunnissa asuvat ihmiset/sijaitsevat asunto-osakeyhtiöt/yritykset ovat eriarvoisessa asemassa johtuen kuntien erilaisista rakennusjärjestyksistä ja kaavamääräyksistä. Lisätietoja Toiminnanjohtaja Tapio Tuomi, puh. 040 568 7351, tapio(at)lahienergia.org
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Ruokavirasto kiittää mahdollisuudesta saada lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ruokaviraston tehtäväalueelta asetusehdotuksen piiriin kuuluu biokaasulaitosten ja eläimistä saatavista sivutuotteista biopolttoaineita ja bionesteitä valmistavien laitosten lannoitevalmistelain mukainen hyväksyntä ja sivutuoteasetuksen mukainen rekisteröinti ja hyväksyntä. Ruokavirasto pitää tärkeänä sähköisten asiointijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä kunnan ja osa Ruokaviraston tekemistä tulevan lain soveltamisalaan liittyvistä rekisteröinneistä ja hyväksynnöistä tapahtuu ilman sähköistä asiointia. Ruokavirasto näkee tärkeäksi, että sähköisten asiointipalvelujen lisäksi kehitetään myös eri lupaprosessien toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Ruokavirasto näkee oikeaksi ratkaisuksi sen, että lannoitevalmistelain ja sivutuoteasetuksen mukaiset lupamenettelyt on jätetty lakiesityksen 4a §:ssä määriteltyjen lain 8 §:n mukaisten määräaikojen piiriin kuuluvien menettelyjen ulkopuolelle samoin kuin sen, että lannoitevalmistelain ja sivutuoteasetuksen mukainen toiminta ei sisälly yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piiriin 4b §:ssä määritellyn mukaisesti. Lannoitevalmisteiden valmistusta koskeva laitoshyväksyntään sisältyy valmistettavien lannoitevalmisteiden tuoteominaisuuksiin ja tautien hallintaan liittyvien vaatimusten täyttymisen todentaminen. Tämä edellyttää, että tuotantoprosessi on saatu normaaliin toimintaan ja lupapäätösten antamiseen voi kulua pitkiäkin aikoja siitä, kun ensimmäiset lupamenettelyt käynnistetään. Lannoitevalmistelain ja sivutuoteasetuksen mukaisiin menettelyihin liittyvä neuvonta puolestaan on hyvin spesifistä tautien hallintaan ja lannoitevalmisteisiin liittyvä ohjausta, jonka järjestäminen kuuluu Ruokavirastolle.
      • Suomen Omakotiliitto ry, Tähtikunnas Janne
        Uppdaterad:
        4.9.2020
        • Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Suomen Omakotiliitolla ei ole asiaan kommentoitavaa.
      • Teknologiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • Teknologiateollisuus kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Esityksen mukaan hakija pystyisi hoitamaan lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyvän asioinnin sähköisen yhteyspisteen kautta. Asiointi pitäisi sisällään hakemusten jättämisen ja muun hakemukseen liittyvän asioinnin yhteyspisteviranomaisen, toimivaltaisen viranomaisen ja hakijan välillä. Teknologiateollisuus pitää tätä sähköisten menettelyiden kehittämisaskelta erittäin tärkeänä ja tervetulleena. Lupamenettelyiden sähköistäminen on keskeistä pyrittäessä kohti tehokkaampia ja eri osapuolten kannalta toimivampia menettelyitä, ja tätä kehitystyötä on tarpeellista jatkaa edelleen. Esityksen tavoitteena on myös parantaa lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä koskevaa neuvontaa. Esityksen mukaan yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuus kattaisi laajasti uusiutuvan energian tuotantolaitokseen liittyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt ja sisältäisi siis myös maankäytön suunnitteluun, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuteen ja tuotantolaitosten suunnitteluun liittyviä lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä. Tällainen asiakaslähtöisyyden edistäminen on aivan keskeistä. Nykyisellään luvanhakijoilla on toisinaan ollut vaikeuksia saada riittävästi ennakkoneuvontaa lupaprosessista ja etenkin tarvittavasta aineistosta sekä hankkeen luvanmyöntämisedellytyksistä. Lupamenettelyn sujuvaa läpiviemistä edesauttaa oleellisesti se, että yrityksillä on ennakolta paremmin tiedossa toimintaa ja sen lupamenettelyitä koskevat lainsäädännön vaatimukset. Tämä edesauttaa luvanhakijan myötävaikuttamisen mahdollisuuksia lupaprosessissa ja parantaa siten ennakoitavuutta myös lupaviranomaisen eduksi. Ehdotetussa laissa säädettäisiin sitovat määräajat uusiutuvan energian voimalaitosten lupamenettelyille ja muille hallinnollisille hyväksymismenettelyille. Sääntely viranomaisia sitovasta määräajasta lupamenettelyn kestolle on lähtökohtaisesti tärkeä toimenpide lupaprosessin ennakoitavuuden parantamiseksi ja sen keston kohtuullistamiseksi. Esityksen mukaan määräajat koskisivat kaikkien voimalaitoksen rakentamisen, päivittämisen, verkkoon liittämisen ja käyttämisen edellytyksenä olevien lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kokonaiskestoa. Tällainen hankelähtöisyys lupamenettelykohtaisen tarkastelun sijaan on erittäin tervetullutta. Hankelähtöinen tarkastelu lisännee myös eri lupaviranomaisten välistä koordinaatiota ja yhteistyötä, mikä olisi myös erittäin hyvä asia. Ehdotuksen mukaan voimalaitosten lupamenettelyiden enimmäiskestoksi säädettäisiin kaksi vuotta (sähköntuotantokapasiteetiltaan alle 150 kW:n voimalaitoksille sekä päivittämishankkeille yksi vuosi). Lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta jatkaa määräaikoja perustellusta syystä. Ehdotuksen mukaiset määräajat ovat vielä varsin pitkiä, ja lähtökohtana sääntelyssä tulisi olla pikemminkin enimmillään vuoden määräaika. Käsittelyaika tulisi laskea hankkeen ensimmäisen hakemuksen vireilletulosta viimeisen päätöksen tiedoksiantoon ja siten, että määräajan laskeminen keskeytyisi hakemuksen täydentämisajaksi, jotta myös hakijalla olisi syytä edistää lupaharkinnassa tarvittavien tietojen toimittamista. Investointien edistämiseksi on erittäin tärkeää, että hankkeiden edellyttämiä lupamenettelyitä sujuvoitetaan, mihin tällä esityksellä pyritäänkin. Oleellista on myös jatkaa lupamenettelyiden kehittämistä muiden kuin tässä esityksessä tarkasteltujen hankkeiden osalta ja siten, että myös kaavoitus- ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyt huomioidaan, sillä ne muodostavat merkittävän osan hankkeiden vaatimasta koko lupaprosessista. Lisähuomiona tuomme esille, että selkeyden kannalta ei ole aivan optimaalista, että jatkossa ympäristöministeriöllä ja työ- ja elinkeinoministeriöllä on omat ”yhden luukun” lakinsa ja näiden osalta eri koordinoivat viranomaiset. Vaikka nyt lausunnolla olevassa esityksessä kyse ei olekaan menettelyllisestä yhdistämisestä samoin kuin eräiden ympäristöllisten lupamenettelyiden yhteensovittamisesta annetussa laissa, lakien mukaisissa lupamenettelyissä saattaa olla päällekkäisyyksiä.
      • St1 Nordic Oy, Aho Mika
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • St1 kiittää Työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto lakiehdotuksen sisältöön. Uusiutuvan energian direktiivin tavoitteena on uusiutuvan energian tuotannon ja käytön lisääminen. Tähän pyritään mm. hankkeiden etenemistä sujuvoittamalla ja nopeuttamalla. Direktiivissä annetaan määräajat uusiutuvan sähköntuotannon hankkeen luvituksen läpiviennille. Lisäksi hanketoimijan olisit pystyttävä asioimaan ainoastaan yhden viranomaisen kanssa. Hallituksen esitys ei noudata direktiivin henkeä, eikä se käytännössä tule sujuvoittamaan uusiutuvan energian hankkeiden luvitusprosessia Suomessa. Kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) sekä lämmöntuotantohankkeeet ja uusiutuvien polttoaineiden valmistukseen tähtäävät projektit on jätetty yhteyspisteen ja luvituksen määräaikojen ulkopuolelle. Tuulivoimahankkeiden edellyttämät luvat käsitellään kunnissa tyypillisesti hyvin nopeasti. Sen sijaan niiden kaavoitus- ja YVA -prosessit ovat hyvin aikaa vieviä. Ja vaikka tuulivoimalle on lainvoimainen kaava olemassa, ja sen mukaisesti haetaan rakennusluvat, valitusprosessi eri oikeusasteilla voi viivästyttää hanketta vuosilla. Koska teknologia ehtii prosessin aikana kehittyä, pitää tuottajan investoida vanhaan tekniikkaan haettujen lupien mukaisesti. Tämä ei ole yhteiskunnan kannalta tehokasta maankäyttöä, joka sekä vaikeuttaa että hidastaa Suomen ilmastotavoitteen saavuttamista. Aina pitäisi pystyä investoimaan uusimpaan teknologiaan. Koska nämä menettelyt on jätetty ehdotuksen ulkopuolelle, esitys ei käytännössä tule edistämään tuulivoimahankkeiden etenemistä Suomessa. Suomen ilmastotavoitteiden keskiössä ovat myös lämmöntuotannon ja liikenteen muuttaminen hiilidioksidineutraaleiksi. Uusiutuvaan energiaan perustuvat lämmöntuotantolaitokset ja liikenteen polttoaineiden valmistusyksiköt on kuitenkin jätetty esityksen ulkopuolelle, minkä johdosta uusiutuvan energian hankkeiden tasapuolinen kohtelu ei toteudu. Käytännössä näiden hankkeiden luvitusprosessi ei siis tule sujuvoitumaan tai nopeutumaan. Investoinnit uusiutuvan energian kapasiteettiin on välttämätön ja tärkein keino Suomen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Luvitusprosessin hitaus ja kankeus ei tue tavoitteen saavuttamista, eikä luonnosteltu hallituksen esitys valitettavasti tule parantamaan tilannetta käytännön tasolla.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Traficomissa lakiesityksellä on liittymäpintaa ensinnäkin lentoesteiden lupamenettelyyn siltä osin kuin on kyse viraston myöntämistä tuulivoimaloiden lentoesteluvista. Lentoesteen, eli ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä mahdollisesti häiritsevän tai lentoturvallisuudelle muutoin vaaraa aiheuttavan laitteen tai rakennelman, pystyttämiseen vaadittavista luvista säädetään ilmailulain (864/2014) 158 §:ssä. Tällä hetkellä lentoestelupamenettely on kaksivaiheinen siten, että hakijan on ensin pyydettävä lentoestelausunto lennonvarmistuspalvelun tarjoaja ANS Finlandilta sekä merialueelle sijoitettavien lentoesteiden osalta myös Rajavartiolaitokselta. Tämän jälkeen lentoestelupaa haetaan Traficomilta ja lupahakemuksen liitteeksi tulevat edellä mainitut lausunnot. Suunnitteilla on ollut lentoestelupamenettelyn muuttaminen yksivaiheiseksi siten, että hakijan ei tarvitsisi hankkia näitä erillisiä lausuntoja. Tämä muutos edellyttäisi ilmailulain muuttamista. Lentoesteluvan käsittelylle ei ole määrätty tavoiteaikaa. Nopeimmillaan lupahakemus on käsitelty saman päivän aikana, ja normaalisti se käsitellään 1-2 viikon kuluessa. Lisäselvityspyyntöjä edellyttävissä tapauksissa aikaa voi kulua kuukausi. Käytännössä lupahakemuksen käsittelyaika riippuu käsittelijöiden työtilanteesta, käytettävissä olevan henkilöstön määrästä sekä esteen mahdollisesti ilmoitetusta pystytysajankohdasta. Traficomin toinen liittymäkohta uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyihin liittyy meriliikenteeseen. Traficom ei ole lupaviranomainen merituulivoimapuistojen rakentamista koskevissa lupa-asioissa muutoin kuin lentoesteiden osalta, mutta toimii yhtenä lausunnon antajista merituulivoimapuiston lupa- ja kaavoitusprosessien aikana. Meriliikenteen näkökulmasta suunniteltavat merituulivoimapuistot voivat vaikuttaa mm. merenkulun tutkajärjestelmiin sekä merenkulun turvallisuuteen, joissa Traficomilla on keskeinen rooli. Alusliikennepalvelulain (623/2005) mukaisesti Traficom on toimivaltainen VTS-viranomainen. Kaikki Suomen kauppamerenkulun väylät ovat liikenteenohjauksen piirissä, jonka keskeisin havaintoväline on tutka. Tutkien häiriötön toiminta on Traficomille erityisen tärkeää, sillä se välittää tutkien tuottamaa meritilannekuvaa Rajavartiolaitokselle (rajavalvonta, meripelastus, öljyntorjunta) ja Puolustusvoimille (aluevalvonta). Lisäksi Traficomilta on vesiliikennelain (782/2019) mukaisesti haettava esimerkiksi kulkuväylään liittyvien muutosten vahvistamista, joita merialueelle suunniteltu merituulivoimapuisto voi edellyttää. Merituulivoimapuistojen sijoittuessa väylien tai alusten liikennöintialueiden välittömään läheisyyteen tuulivoimalat voivat aiheuttaa haittaa sekä alusten tutkajärjestelmille että meriliikenteen ohjauksen tutkavalvonnalle ja aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle. Väyläalueelle tuulivoimaloiden rakentaminen on kiellettyä sen estäessä merenkulun sille osoitetulla alueella. Tuulivoimaloiden ja merituulivoimapuistojen riittävä etäisyys on arvioitava jokaisen hankkeen osalta erikseen. Myös ankkurointialueet ja väylien lähestymisalueet ovat tärkeä osa väylärakennetta, ja niitä koskevat samat esteettömyysvaatimukset. Traficom on huomioinut, että merituulivoimapuistojen suunnitelmat sijoittuvat merkittävissä määrin joko olemassa olevien väyläalueiden välittömään läheisyyteen tai jopa väyläalueille. Suomen rannikolla kulkee noin 8 300 kilometriä valtion ylläpitämiä rannikkoväyliä, jotka levittäytyvät pitkin Suomen matalaa rannikkoa. Olemassa olevan laajan väyläverkoston johdosta, suunnitellut merituulivoimapuistot sijoittuvat usein myös lähelle väyliä, mutta merituulivoimalapuiston toteutus on myös taloudellista suhteellisen matalaan vesisyvyyteen, jossa väylät kulkevat. Traficom toteaa, ettei edellä olevien asiakohtien arviointi ole mahdollista ilman Traficomin apua, eikä esimerkiksi pelkällä merikarttatarkastelulla ole mahdollista saada kattavaa kokonaiskuvaa soveliaasta merituulivoimapuiston sijainnista meriliikenteen näkökulmasta. Tästä syystä Traficom pitää tärkeänä, että yhteyspisteviranomainen olisi velvollinen kuulemaan merituulivoimapuistohankkeissa Traficomia merenkulkuviranomaisena. Yhteyspisteviranomaisen on tärkeää tunnistaa suunniteltujen merituulivoimapuistojen ja meriliikenteen sekä sen infrastruktuurin yhteensovittamisen tärkeys jo hankkeen esisuunnitteluvaiheessa. Tämä voidaan toteuttaa joko sopimalla Traficomin kanssa merialueita koskevista yleispiirteisistä reunaehdoista, joita voitaisiin soveltaa hankkeiden esisuunnitteluvaiheissa, tai ohjaamalla hankkeesta vastaavia kääntymään Traficomin puoleen. Ennakoivalla neuvonnalla ja ohjeistuksella on mahdollista välttää meriliikenteen näkökulmasta mahdollisesti esitettäviä muutoksia jo hankkeen esisuunnitteluvaiheessa, jolloin muutosten toteuttaminen on huomattavasti sujuvampaa kuin hankkeen ollessa kaavoitus- tai lupavaiheessa, jolloin merkittävät muutokset saattavat hidastaa koko suunnitelman toteutusta. Edellä mainituin edellytyksin Traficom kuitenkin pitää lähtökohtaisesti kannatettavana, että luvan hakijalla olisi mahdollisuus asioida yhden yhteyspisteen kautta ja saada sieltä menettelyllistä neuvontaa.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Niemi Timo
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • Kuluttajaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Kuluttajaliitolla ei ole asiaan kommentoitavaa.
      • Puolustusministeriö, Hallintopoliittinen osasto, lainvalmistelu- ja oikeusyksikkö, Nurminen Minnamaria
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • PLM lausunto; Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin (EU) 2018/2001, RED II, uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskeva sääntely. Esityksen tavoitteena on muun muassa sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä mahdollistamalla hakijalle asiointi sähköisen järjestelmän (sähköinen yhteyspiste) kautta ja kattava neuvonta lupiin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. Puolustusministeriö toteaa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Ehdotetussa laissa nimettäisiin kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi valmistelun myöhemmässä vaiheessa määriteltävä alueellinen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteyspisteviranomaisen tehtäväksi säädettäisiin uusiutuvan energian direktiivissä yhteyspisteelle säädettyjen tehtävien hoitaminen sähköistä järjestelmää hyödyntäen. Laissa säädettäisiin myös yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuudesta uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin liittyvien lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten menettelyjen osalta. Yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piiriin kuuluisi muun muassa aluevalvontalain (755/2000) 12 §:n mukainen lupa merenpohjan tutkimiseen ja kartoittamiseen sekä Puolustusvoimien lausunto tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyydestä. Puolustusministeriö pitää tärkeänä sähköisen asioinnin järjestelmän kehittämistä. Järjestelmän kehittäminen voi olla haasteellista, koska yhteyspisteessä ei tehdä varsinaista lupaharkintaa vaan kullakin viranomaisella säilyy lakisääteinen velvollisuus päättää omaa toimintaansa koskevista luvista. Tietoturvaan ja avoimiin rajapintoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota järjestelmää rakennettaessa, jotta järjestelmän kautta ei päästä yhteiskunnan kannalta keskeisten toimijoiden tietojärjestelmiin. Puolustusvoimien järjestelmiä ei ole perusteltua liittää suoraan avoimen rajapinnan kautta uuteen sähköiseen asiointijärjestelmään, ellei ole kysymys puhtaasta linkityksestä jo olemassa olevaan Pääesikunnan lupajärjestelmään. Sähköisen asioinnin järjestelmän rakentaminen tulee aloittaa niin aikaisessa vaiheessa, että järjestelmä ehditään kehittämään valmiiksi ja suorittamaan testaukset ennen lain voimaantuloa 30.6.2021. Yhteyspisteviranomaisen neuvontatehtävän järjestäminen voi olla haastavaa, koska esimerkiksi Puolustusvoimien toiminnan, sen toimintaa ohjaavien lakien ja nykyisen käytössä olevan lupajärjestelmän tunteminen vaatii erityisosaamista ja kokonaisuuden ymmärtämistä. Riittävällä koulutuksella ja perehdytyksellä pystytään antamaan perusteet yleiseen ohjaukseen, mutta syvällisempi neuvonta ja palvelu on syytä ohjata jatkossakin Puolustusvoimille. Ehdotetussa laissa uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä säädettäisiin määräajat lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kestolle. Se on perusteltua sekä lupaviranomaisten että asiakkaiden näkökulmasta. Esitysluonnoksessa todetaan, että sähköinen asiointi ja mahdolliset integraatiot voivat aiheuttaa lupaviranomaisille lisäkustannuksia. Viranomaisille voi aiheutua myös lisähenkilöstöresurssitarpeita, jotta lupakäsittely voidaan toteuttaa säädetyssä määräajassa. Hakemusten käsittelyprosessissa olisi hyvä huomioida niin sanotut show stopper –vaiheet. Vaikka hakemusmenettelyn kaikkien osien edistäminen kerralla nopeuttaa käsittelyä, saattaa yhtäaikainen työstäminen aiheuttaa turhaa työtä muille viranomaisille, jos yhden viranomaisen käsittelyn seurauksena hanke pysähtyy. Työjonot ja –vaiheet tulisi suunnitella tämä huomioiden. Puolustusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että 1.1.2020 on tullut voimaan tullut uusi lainsäädäntö koskien kansallista turvallisuutta kiinteän omaisuuden siirroissa. Huolimatta siitä, että esimerkiksi toimijat usein vuokraavat maat tuulivoimayhtiölle, voi esille tulla tilanteita, joissa kiinteistö myytäisiin toimijalle vuokraamisen sijaan. Tällöin sellaisten ulkomaisten toimijoiden, joissa yhtiöissä on 10 % tai enemmän EU- tai ETA-alueen ulkopuolista omistusta tai joissa omistus olisi keinotekoisesti hajautettu lupavelvollisuuden välttämiseksi, kiinteistön hankintaan on haettava lupa puolustusministeriöltä (Laki eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta, 470/2019). Jos kiinteistön hankinta olisi osa uusiutuvan energian tuotantolaitoksen rakentamista, valtiolle voi muodostua etuosto-oikeus tilanteissa, joissa tuotantolaitosta suunniteltaisiin valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetussa laissa (469/2019) säädetyille suojavyöhykkeille. Valtiolla voisi tällöin olla intressi käyttää etuosto-oikeuttaan kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka edellä todettu lupamenettely kiinteistönhankinnassa ei kuulu ehdotetun lain soveltamisalaan ja yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piiriin, on edellä mainittu lainsäädäntö otettava huomioon tuulivoimahankkeiden suunnittelussa ja hankintatoimissa. Puolustusministeriöllä ei ole muuta huomautettavaa esitysluonnoksesta. Lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström Hallitusneuvos Minnamaria Nurminen
      • Maa- ja metsätalousministeriö
        Uppdaterad:
        3.9.2020
        • Maa- ja metsätalousministeriön lausunto työ- ja elinkeinoministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön vuonna 2018 uudistetun uusiutuvan energian direktiivin (EU) 2018/2001 (RED II) sääntely niiltä osin, jotka koskevat uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa. Esityksen ensisijaisena tavoitteena on RED II:n lupamenettelyjen toimintamalleja ja aikataulutusta koskevan 16 artiklan kansallinen täytäntöönpano mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotanto-laitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä. Tämä toteutettaisiin antamalla hakijalle mahdollisuus asioida sähköisen järjestelmän (sähköinen yhteyspiste) kautta ja saada kattava neuvonta lupiin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. Esityksessä on pyritty kehittämään ja tehostamaan prosesseja RED II:n asettamissa rajoissa, huomioiden kuitenkin mm. kansalliset ominaispiirteet ja kehitystarpeet sekä kansalaisten osallistumisoikeudet ja -mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan lausunnolla olevassa hallituksen esityksessä on luotu hyvä malli RED II:ssa tarkoitettuun uusiutuvan energian laitosten viranomaisprosessien sujuvoittamiseen ja siihen liittyvään neuvontaan. Tehtävä on haastava, sillä se tarkoittaa erityyppisten laitosten lupaprosessien ja usean eri hallinnonalan toimintojen yhteensovittamista, aikatauluttamista ja asetetuissa määräajoissa pysymistä. Onnistuessaan tällainen yhden luukun periaatteella toimiva viranomaispalvelu lisää kansalaisten ja yritysten luottamusta viranomaisiin, etenkin kun kokonaisuuteen kuuluu myös neuvonnallinen elementti. MMM:n näkemyksen mukaan jonkin ELY-keskuksen asettaminen yhteyspistetahoksi on hyvä ratkaisu. Samalla tulee kuitenkin huolehtia siitä, että yhteyspistettä hoitavilla virkamiehillä on hyvät ja toimivat verkostot niin muiden viranomaistahojen kuin kentän toimijoidenkin suuntaan. Lausunnolla olevan hallituksen esityksen luonnoksen pohjana on RED II:n vaatimusten toteuttaminen direktiivin rajausten mukaisina. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi biokaasulaitosten kohdalla sitä, että säädökset ja käsittelyn aikarajat koskevat sähköä tuottavia biokaasulaitoksia, mutta esimerkiksi liikennebiokaasua tuottavat laitokset jäävät ainakin tässä vaiheessa kohdealueen ulkopuolelle. MMM:n näkemyksen mukaan tämä on oikea ratkaisu, sillä direktiivin vaatiman toimintatavan suunnittelu ja käytännön toteutus on jo sinällään haastavaa, ja sitä on syytä aluksi lähteä toteuttamaan vain direktiiviin kirjatussa laajuudessa. Kun kokemuksia ja harjaannusta tämän tyyppisestä yhden luukun toiminnasta on saatu, voidaan sitä harkita laajennettavaksi paitsi muuhun energiantuotantoon myös muille usean hallinnonalan lupaprosesseja vaativille elinkeinoaloille. Maa- ja metsätalousministeriö oli mukana asiaa valmistelleessa laajapohjaisessa työryhmässä. Ryhmän työ oli hyvin organisoitua ja sujui hyvässä hengessä, ja sen myötävaikutuksella syntynyt hallituksen esitys on hyvin laadittu.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Pätsi Rainer
        Uppdaterad:
        1.9.2020
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla (Tukes) ei ole lausuttavaa asiassa.
      • Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut
        Uppdaterad:
        30.8.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää Museoviraston lausuntoa aiheesta ”Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä”. Lausunto on pyydetty antamaan vastaamalla lausuntopalvelu.fi:ssä julkaistuun lausuntopyyntöön. Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivin uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointia ja kestoa koskeva sääntely. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa uusiutuvan energian tuotantolaitoshankkeiden lupamenettelyitä ja muita hallinnollisia menettelyitä mahdollistamalla hakijalle asiointi sähköisen järjestelmän kautta ja kattava neuvonta lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin liittyen. Museovirasto on perehtynyt asiaan ja toteaa, että se ei esitä muutoksia lakiluonnokseen. Museoviraston mukaan on kuitenkin tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen neuvonta ja tieto muinaismuistolain (295/1963) mukaisissa asioissa turvataan viranomaisten keskinäisellä yhteistyöllä.
      • Fingrid Oyj, Maankäyttö ja ympäristö, Alm Ilkka
        Uppdaterad:
        28.8.2020
        • Fingrid kiittää mahdollisuudesta saada lausua otsikon mukaisesta luonnoksesta. Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti. Kantaverkkoyhtiöllä on sähkömarkkinalaissa määritelty verkon kehittämis- ja liittämisvelvollisuus. Yhtiön on hoidettava sähkömarkkinalain edellyttämät velvoitteet pitkäjänteisesti siten, että kantaverkko on käyttövarma ja siirtokyvyltään riittävä. Fingrid Oyj:n kantaverkon voimajohdot ovat maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 22 § tarkoittamia voimajohtoja, joilla on energiaverkon kannalta kansainvälinen tai laajempi kuin maakunnallinen merkitys. Fingrid ei niinkään tunnista tarvetta lausua uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelystä, mutta olemme huolissamme siitä, että sujuvoittamisen tavoitteena on tehostaa lupamenettelyitä vain uusiutuvan energian tuotannon näkökulmasta. Tiedämme, että ehdotetulla lailla on tarkoitus panna täytäntöön uusiutuvan energian direktiiviä (EU) 2018/2001, RED II koskeva sääntely. Mutta syntyy ongelma, jos pyrittäessä nopeuttamaan tuotantohankkeita unohdetaan sähkön siirto. Uusiutuva energia nimittäin sijaitsee tyypillisesti kaukana sähkön kulutuskohteista, mikä vaatii sähköverkkojen laajaa vahvistamista entistä nopeammassa aikataulussa. Fingridin rooli uusiutuvan energian tuotantotavoitteiden saavuttamisessa on merkittävä. Oma tavoitteemme on, että kantaverkko ei rajoita siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön. Toisin sanoen pyrimme vahvistamaan kantaverkkoa uusiutuvan energian tuotannon kasvun mukaisesti. Luomme alustan uusiutuvan sähkön liittämiselle ja siirtämiselle kantaverkossa. Mutta jos pelkästään tuotannon luvitusta sujuvoitetaan, saattaa sähkönsiirto muodostua rajoittavaksi tekijäksi siirtymisessä uusiutuvan energian käyttöön. Tapanamme on aina ollut kehittää suurien runkolinjojen toteutumista kauaskantoisesti ja ennakoiden. Maankäytön suunnittelujärjestelmä on tukenut tätä kehittämistä siten, että johtoreittivaraukset on osoitettu maakuntakaavoissa useita vuosia ennen varsinaisen voimajohtohankkeen käynnistymistä. Nyt näyttää siltä, että nykyinen kantaverkon kehittämistarve on niin nopea, ettei reittivarausten saanti ennakoiden maakuntakaavaprosesseihin ole mahdollista, koska voimajohtohankkeiden eteenpäinvieminen joudutaan aloittamaan välittömästi hankkeen tarpeen realisoiduttua. Tähän on syynä erityisesti tuulivoimahankkeiden kasvanut koko, jolloin jopa yhden tuulivoimahankkeen liittäminen kantaverkkoon saattaa laukaista uuden kantaverkon voimajohdon tarpeen. Sujuva yhteistyö maakuntaliittojen kanssa on tässä keskeisessä asemassa, mutta maakuntakaavaprosessin pituus ja uusimissykli asettavat rajoituksia varauksien saamiselle maakuntakaavoihin. Kun varauksia maakunnallisella kaavatasolla ei ole, on myös vaikea ohjata alempia kaavatasoja ja vapaiden johtoreittien löytyminen hankaloituu merkittävästi. Lunastamalla hankittavien voimajohtoalueiden lupamenettelyn suhteen katsomme, että menettely toimii, mutta jokainen vaihe (YVA-menettely, ympäristöselvitykset, arkeologiset inventoinnit, Natura-arviot ym.) vie oman aikansa. Monet näistä työvaiheista ovat vielä vuodenaikaan sidottuja, joten yllättävä selvitystarve voi helposti siirtää hankeaikataulua vuodella. Jotta uusiutuvan energian siirtoon tarvittavien johtojen lupamenettelyyn saataisiin vastaavanlaista sujuvoittamista kuin mihin uusiutuvan tuotannon osalta pyritään, toivoisimme ao. viranomaisilta (esim. ympäristö, museo) nykyistä joustavampaa suhtautumista asian kannalta tärkeisiin johtohankkeisiin. Edellä sanotun vuoksi toivomme, että problematiikkaa katsottaisiin kokonaisuutena ja vastaavaa lainsäädäntötyötä tehtäisiin myös johtojen luvittamisen kehittämiseksi. Helsingissä 28. päivänä elokuuta 2020 Kunnioittavasti FINGRID OYJ Laati: Maankäyttöpäällikkö Ilkka Alm p. 0303 95 5101 tai 0400 442 405 ilkka.alm@fingrid.fi