• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS tackar för möjligheten att kommentera regeringens proposition till riksdagen med förslag till lagar om ändring av gymnasielagen, lagen om yrkesutbildning, läropliktslagen, lagen om nationella studie- och examensregister och lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet. Propositionens syfte är att underlätta kombinationen av gymnasie och yrkesstudier genom att klargöra studiernas struktur i form av att precisera gymnasielagen och lagen om yrkesutbildning. Propositionen kommer med förslag om att anslaget för yrkesutbildning delas in i två separata finansieringskanaler, en som finansierar läropliktsutbildningen och en som finansierar kontinuerligt lärande. FSS beklagar sig över att finansieringen av yrkesutbildningen inte förnyas som helhet men vi anser det som bra att finansieringen av dem som omfattas av läropliktsutbildningen förnyas. FSS stöder propositionens föreslagna lagförändringar men anser ändå att de förbiser många aspekter och delvis är förhastad. Reformens finansiering och tidtabell har möjlighet att förbättras. FSS välkomnar förslaget om att möjliggöra att utvidga examen med 30 kompetenspoäng. Vi anser att möjligheten att ansöka om avläggandet av kombinationsstudier efter påbörjade studier måste bevaras. Propositionen borde också bättre lyfta fram nuvarande problem med avläggandet av dubbel examen så att man kunde åtgärda dem. FSS oroar sig över att andelen som avlägger dubbel examen eller kombinationsstudier har sjunkit under de senaste åren och FSS bedömer att studentexamensreformen kommer att leda till att antalet ytterligare sjunker. I och med studentexamenreformen är examinander sedan våren 2022 tvungna att bli godkända i fem obligatoriska prov i studentexamen. Reformen sätter press på de studeranden som avlägger dubbel examen/ kombinationsstudier eftersom dessa redan nu belastas av för tunga studier och för långa dagar. En yrkesinriktad grundexamen borde kunna ersätta ett prov i studentexamen, vilket studentexamensreformen inte beaktat. FSS hade gärna sett att denna reform beaktat dessa problem. Enligt årets amisbarometer uppgav 8 % av de svenskspråkiga yrkesstuderandena att de definitivt skulle ha behövt mera stöd, 20 % uppgav att de delvis skulle ha behövt mera stöd och 23 % kunde inte säga. Andelen som önskade mera stöd har stigit sedan den senaste amisbarometern från 2019. Det är en oroväckande utveckling i synnerhet med tanke på de ungas välmående. 34 procent av alla yrkesstuderanden också varit oroliga över sin mentala hälsa under förra året. Att införa dubbel examen i den gemensamma ansökan skulle innebära tilläggsfinansiering för att handledning och stödfunktioner. Mera personal personal skulle behövas för att lära sig systemet och lära ut det till eleverna. Det skulle även behövas för att stödja studeranden och förebygga att unga mår psykiskt dåligt som en följd av stress och oro. FSS uttrycker också oro över att införa en ny reform efter alla utmaningar som coronapandemin fört med sig, den förhöjda läroplikten, den nya läroplanen i gymnasiet samt yrkesskolereformen. Dessa reformer tillsammans med pandemin har belastat både studeranden och personal och FSS anser att avvakta med att införa en nya reform med så stram tidtabell.
      • Aineopettajaliitto AOL ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Aineopettajaliiton lausunto hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Aineopettajaliitto kannattaa yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmän lisäämistä lukiolakiin ja kaksoistutkinnon määritelmän lisäämistä lakiin ammatillisesta koulutuksesta. Vakiintuneisiin toimintatapoihin perustuvat määritelmät selkeyttäisivät keskustelua. Aineopettajaliitto kannattaa sitä, että opiskelija voi hakeutua suorittamaan kaksoistutkintoa yhteishaun kautta. On kuitenkin epävarmaa, kuinka suuri osa yhteishakuun osallistuvista nuorista tietää vielä siinä vaiheessa, mitä he haluavat opiskella. Koulutuksen järjestäjien hallinnointityö helpottuisi niiden nuorten osalta, jotka osaavat valita itselleen sopivan opiskelupolun jo yhteishaun aikana. Opettajien ja ohjaajien työaikaa täytyisi kuitenkin varata myös siihen, että osa opiskelijoista havahtuu kaksoistutkinnon suorittamisen mahdollisuuteen vasta opintojen aikana, ja silloin suunnitelmia täytyy muuttaa. Aineopettajaliitto kannattaa sitä, että mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen 30 osp:lla ei ole opiskelijan subjektiivinen oikeus, vaan koulutuksen järjestäjä voi päättää, missä tilanteissa tutkinnon laajentamisen mahdollisuutta tarjotaan. Aineopettajaliitto kannattaa sitä, että ammatillisen koulutuksen rahoitus eriytetään oppivelvollisten väylän ja jatkuvan oppimisen väylän kautta. Kannatamme sitä, että oppivelvollisten osalta perusrahoituksen osuutta kasvatetaan ja suoritusrahoituksen osuutta pienennetään. Emme kuitenkaan kannata sitä, että oppivelvollisten suoritusrahoituksessa huomioitaisiin vain suoritetut tutkinnot eikä lainkaan tutkinnon osia. Jos opiskelija vaihtaa koulua opintojen loppuvaiheessa, niin koko suoritusrahoitus maksettaisiin viimeiselle koululle, vaikka suurin osa suorituksista olisi kertynyt aikaisemmassa koulussa. Tämä loisi kouluille vääristyneen kannustimen houkutella sellaisia opiskelijoita, jotka ovat toisessa koulussa suorittaneet 170 osp ammatillisen perustutkinnon opintoja. Aineopettajaliitto pitää tärkeänä sitä, että sekä lukiolaisille että ammattikoululaisille tarjotaan mahdollisuus kehittää jatko-opintovalmiuksiaan ja yleisiä elämässä selviytymisen taitoja: lukutaitoa, laskutaitoa, ongelmanratkaisutaitoa, kielitaitoa ja digitaitoja. Herää kuitenkin kysymys, miksi 35 osp tai 60 osp ammatillisen perustutkinnon yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden opintoja ei nykyisellään riitä näiden taitojen saavuttamiseen. Joillekin opiskelijoille ammatillisen perustutkinnon laajentaminen lukio-opintojen tai korkeakouluopintojen avulla on toimiva ratkaisu. Heidän kannaltaan on tärkeää kehittää lukion ja ammattikoulun välistä yhteistyötä mahdollisimman sujuvaksi. Mutta kaikkien ammattikoululaisten ei ole mielekästä yrittää suorittaa myös lukio-opintoja, joten heidän täytyy saada riittävät oppimaan oppimisen taidot yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden kautta. Lopuksi kysymme, mihin perustuu oletus siitä, että ammatillisen perustutkinnon laajentaminen tai kaksoistutkinnon suoritusmäärien kasvattaminen lyhentäisi koulutuspolkujen kokonaiskestoa. Opettajien ja ohjaajien käsityksen mukaan opintojen etenemisen viivästyminen johtuu yleensä siitä, että opiskelija ei tiedä, mikä hänen tavoitteensa on, ja sen vuoksi opiskelija ei osaa käyttää tavoitteen saavuttamiseksi tehokkaita keinoja.
      • Suomen Ammattikoulutuksen Johtajat SAJO ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Suomen Ammattikoulutuksen Johtajat (Sajo) ry:n jäseninä on ammatillisen koulutuksen johtajia, rehtoreita, esimiehiä ja johtavia asiantuntijoita. Olemme keskustelleet useissa eri foorumeissa esitetyistä säädösmuutoksista sekä niiden vaikutuksista koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten arkeen. Lausunnossa esitetyt näkemykset ovat jäsentemme keskuudessa sekä ammatillisen koulutuksen kentällä laajasti yhteisesti jaettuja. Toisen asteen koulutuksen uudistamisen tulee olla jatkuva prosessi, mitä viedään eteenpäin hallitusti vaiheittain sekä kokonaisuudet huomioiden. Olemme samalla kannalla kuten Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Ammatilliset aikuiskoulutukset johtajat ry, Kuntaliitto, Keskuskauppakamari, Teknologiateollisuus ry sekä lukuisat koulutuksen järjestäjät ja muut lausunnonantajat, että toisen asteen ammatillista koulutusta ja rahoitusta tulee uudistaa ja yksinkertaistaa, mutta esitettyä hallitummin sekä säilyttäen ammatillisen koulutuksen kokonaisuus yhtenäisenä. Näkemyksiä yleisesti Näkemyksemme mukaan esitetyt säädösmuutokset vastaavat heikosti toisen asteen kehittämishankkeelle asetettuihin odotuksiin. Muutokset ja muutosten kustannukset kohdistuvat pääasiassa ammatilliseen koulutukseen. Toisen asteen yhteistyötä sekä ammatillisen ja lukio-opintojen ristiin opiskelua vahvistavia rakenteita odotettiin enemmän. Siirtymien huomioiminen perusopetuksesta toiselle asteelle ja toiselta asteelta korkea-asteelle ansaitsisivat myös tarkemman tarkastelun. Esitys ammatillisen koulutuksen rahoitusmuutoksesta osana toisen asteen kehittämishanketta tuli täytenä yllätyksenä. Sen valmistelun aikataulu on ollut liian nopea ja tarkastelu kapeaa. Yhteistyötä sekä vaikutusten arviointia on tehty liian vähän. Esitetyissä muutoksissa ei ole huomioitu arjessa tunnistettuja säädösmuutostarpeita, jotka kannattaisi toteuttaa samassa yhteydessä. Valmistelusta välittyy kiireen tuntu. Emme kannata ammatillisen koulutuksen rahoituksen säätelyn muuttamista esitetyssä laajuudessa ja aikataululla. Esitetyt muutokset eivät yksinkertaista eivätkä vahvista ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Valtionosuusrahoituksen perusteita esitetään muutettavaksi siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tavoitteita ja tarpeita. Esitetyt muutokset kuitenkin heikentävät jo valmiiksi heikkoa jatkuvan oppimisen rahoituksellista asemaa. Säädösten muutostarpeita pitää tarkastella kokonaisvaltaisemmin, huomioiden koko ammatillisen koulutuksen kokonaisuus. Esityksessä korostuu ammatillisen koulutuksen tärkeä rooli koulutustason nostamisen tavoitteiden saavuttamisessa. On kuitenkin muistettava, että lukio ja ammatillinen koulutus tuottavat erilaista työelämän ja yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista. Ammatillisen koulutuksen tuottaman osaamisen arvostusta sekä merkitystä jatko-opinnoissa tulisi säädösmuutoksilla vahvistaa. Korkeakoulutettujen määrän lisääminen ja lukio-opiskelijoiden määrän vähenemisen kompensointi ei saa tapahtua ammattiosaamisen kustannuksella ja ammatillisen koulutuksen rahoituksella. Laki ammatillisesta koulutuksesta On kannatettavaa, että tutkintojen laajuuden enimmäismäärä olisi mahdollista ylittää 30 osaamispisteellä ja ammatillisten tutkintoon voisi sisältyä uusia tutkintoa laajentavia tutkinnon osia. Mallilla voidaan varmistaa työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä. Nykymalli vastaavassa tilanteessa on myös hallinnollisesti kankea, opiskelijalle pitää luoda uusi opinto-oikeus ja laatia tutkinnon ylittävistä opinnoista erillinen todistus. Säädöksiä tulisi samalla uudistaa myös siltä osin, että valmistumisen jälkeen korotetut arvosanat voitaisiin huomioida todistusvalinnassa jatko-opiskeluihin haettaessa. Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat nyt tältä osin lukio-opiskelijoita heikommassa asemassa. Koulutuksen järjestäjälle esitetään mahdollisuutta tarjota kaksoistutkinnon suorittamista. Mahdollisuus siihen on jo nyt olemassa ja kaksoistutkintoja järjestetäänkin laajasti hyvin erilaisilla toimintamalleilla. Kaksoistutkintojen järjestämisen yhtenä suurimpana esteenä on lukio-opintojen korkea hinta, siihen ei esitetä ratkaisuja. Kaksoistutkinto-käsite halutaan tuoda säädöksiin ja se on hyvä asia, mutta miksi kaksoistutkintojen järjestämisen yhtenäistämiseksi ei ole esitetty uusia säädöksiä? Kannatettavana asiana esitetään kuitenkin mahdollisuutta tarjota kaksoistutkintoa omana hakukohteenaan yhteishaussa. Hakijamääriä ja aloituspaikkoja on kuitenkin vaikea ennakoida ja mahdodon muuttaa hakuaikana opintopolussa, joten tärkeää on, että jatkossakin kaksoistutkinnon suorittamisesta voidaan sopia myös HOKS-keskustelussa. Laki lukiokoulutuksesta Toisen asteen kehittämishankeen muutokset kohdistuvat lähes ainoastaan ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuksen kehittämisnäkymät oppivelvollisuuskoulutuksessa sekä jatkuvan oppimisen koulutuksessa puuttuvat. Lukiolakiin ei esitetä säädösmuutoksia, jotka mahdollistaisivat ja kannustaisivat lukiossa opiskelevia valitsemaan opintoja ammatillisesta koulutuksesta ja kartuttamaan näin työelämäosaamistaan sekä suuntaamaan mahdollisesti ammattikorkeakouluväylälle. Myös ammatilliseen koulutukseen esitetty muutos tutkintoa laajentavista opinnoista tulisi toteuttaa yhdenvertaisesti myös lukiokoulutuksessa. Lukiolakiin ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi termi yhdistelmäopintojen aineopiskelija. Onko tarkoituksenmukaista lanseerata kaksi uutta termiä kaksoistutkinnon opiskelija ja yhdistelmäopintojen aineopiskelija? Vai onko termien tarkoituskin jäädä hallinnolliseksi? Viidennen kirjoitettavan aineen korvaaminen ammatillisen tutkinnon osan suorittamisella olisi asia, joka säädöstasolla olisi hyvä toisen asteen kehittämishankkeen yhteydessä mahdollistaa. Tämä mahdollisuus kannustaisi kaksoistutkinnon suorittamiseen sekä lukiolaisia opiskelemaan toisen asteen opintoja ristiin ja etenemään ammattikorkeakouluväylälle aikaisempaa paremmalla työelämäosaamistaustalla. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta Ammatillisen koulutuksen määrärahaa ei tule jakaa oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen erilliseen väylään. ”Siirtyminen nykyisestä rahoitusmallista eriytettyyn malliin näyttäisi simulaatiolaskelmien perusteella aiheuttavan vain hyvin pieniä järjestäjäkohtaisia ja alueellisia muutoksia.” Miksi? onkin yleisin kysymys, kun säädösluonnoksesta on keskusteltu. Ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta tulee tarkastella, ohjata ja kehittää kokonaisuutena. Eriytetty malli palauttaisi turhia, oppilaitosten arkea hankaloittavia raja-aitoja nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen välille sekä lisäisi turhaa hallinnollista työtä ja byrokratiaa. Yhtenäinen rahoitusmalli ilman turhia hallinnollisia rajoja sekä yleiskatteellinen rahoitus mahdollistavat erilaisten koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten joustavan sekä opiskelija- ja työelämälähtöisen organisoinnin ja johtamisen. Oppivelvollisuuskoulutus käsiteenä ja rahoituksen lähtökohtana on huono. Ammatillista perustutkintoa ja kaikkia ilman toisen asteen tutkintoa olevia opiskelijoita tulee tarkastella säädöksissä mahdollisimman yhtenäisesti. Esitetty muutos heikentäisi yli 20-vuotiaiden ilman toisen asteen tutkintoa olevien asemaa merkittävästi ja haittaisi koulutustason nostamiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Kohderyhmään kuuluu lisääntyvästi maahanmuuttajia, jotka eivät ole käyneet peruskoulua Suomessa. Heidän tilanteensa on usein vaikea, opiskelussa sekä työllistymisessä tarvitaan paljon tukea. He ovat jäämässä esitetyssä muutoksessa siilojen väliin. Riittävät tukitoimet ja rahoitus tulee turvata yhdenvertaisesti kaikille ilman toisen asteen tutkintoa oleville. Suoritusrahoituksessa tulee huomioida kaiken ikäisten suorittamat ensimmäiset toisen asteen tutkinnot. Kannatettavaa on, että aikaisemman toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osalta suoritusrahoituksessa huomioitaisiin ainoastaan suoritetut tutkinnon osat. Toimintamalleja ja rahoitusta tulisi kehittää laajemminkin niin, että koulutuksen järjestäjille olisi houkuttelevampaa järjestää tutkinnon osia ja sitä pienempiä osia sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja opiskelijoille, joilla on jo pohjalla suoritettu tutkinto. Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia on tarve keventää ja rahoituksen määräytymis- ja painotusperusteita yksinkertaistaa. Esitys kokonaisrahoituksen eriyttämisestä kahteen osaan ei kuitenkaan vie tavoitetta oikeaan suuntaan ja vaikeuttaa esitettyjen kerroinmuutosten vaikutusten arviointia. Esimerkkinä esitys opiskeluvalmiuksia tukevan koulutuksen (Opva) painokertoimen poistamisesta herättää kentällä suurta huolta. Opva lisäkertoimineen toimii koulutuksellisen tasa-arvon edistäjänä kaiken ikäisille opiskelijoille samalla tukien ja nopeuttaen valmistumista sekä varmistaen työllistymistä. Opva mahdollistaa kaksoisopettajuuden, joka on lisännyt toteutuksia hyvinkin heikolla kielitaidolla oleville opiskelijoille. Nykymuodossaan Opvan rahoitusmalli on liian vaikea, mutta korotettu rahoituskerroin on äärettömän tärkeä säilyttää, koska kyseistä tukimuotoa tarvitsevia opiskelijoita ei ole kaikissa oppilaitoksissa. Opiskelijoiden joustavia siirtymiä oppilaitosten ja koulutusmuotojen välillä tulisi helpottaa toisen asteen rahoitusmallia yhtenäistämällä. Vapaan hakeutumisoikeuden vuoksi läheskään kaikki ristiin opiskelu eri oppilaitoksissa ja koulutusmuodoissa ei ole opiskelijan kanssa yhdessä suunniteltua ja joiden kustannuksista koulutuksen järjestäjät voisivat sopia. Päällekkäiset opiskeluoikeudet voivat vaikuttaa rahoitukseen yllättäväkin paljon. Laajennetut tutkinnon osat lisäävät ammatillisen koulutuksen kustannuksia, myös se tulee huomioida rahoituksessa ennen toimeenpanoa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta pitää kehittää, mutta uudistuksen tulee perustua laajaan tietopohjaan ja ennakkolaskelmiin, joiden perusteella myös koulutuksen järjestäjät kykenevät arvioimaan esitettyjen muutosten mahdollisia vaikutuksia. Olisi myös tärkeää, että toimintamalleja kehitettäisiin siitä näkökulmasta, että kustannuksia säästyisi. Nyt "mattoa leikataan toisesta päästä ja liimataan toiseen päähän", se ei ole kestävää. Lisätietoja: puheenjohtaja Maija Aaltola Sajo ry puh. 0503849354
      • Ammatillisen aikuiskoulutuksen johtajat ry, Maunuksela Ari
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Yhdistyksemme Ammatillisen Aikuiskoulutuksen johtajat ry kiittää mahdollisuudesta tuoda esille lausuntomme valmisteilla olevasta hallituksen lakiesityksestä (VN/34059/2021) toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Yhdistyksemme keskeinen tavoite on työikäisen väestön ammatillisen koulutuksen tarpeen huomioiminen toisen asteen koulutusta ja sen lainsäädäntöä kehitettäessä. Muutama vuosi sitten voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi on mahdollistanut nuorten ja aikuisten koulutuksen yhdistämisen. Viimeaikainen kehitys ammatillisen koulutuksen lainsäädännön ja rahoituksen uudistamisessa on kuitenkin ollut sen suuntaista, että nuoren peruskoulun päättävän ikäluokan asemaa korostetaan mm. laajennetun oppivelvollisuuden ja vähimmäistuntimäärien asettamisella osaamispisteitä kohti. Näiden uudistusten kokonaisvaikutus saadaan tietoon vasta kun vähintään 3-5 ikäluokkaa on opiskellut uuden lainsäädännön vallitessa, sekä kustannusten että laadun kannalta, ja tarjotut palvelut on toteutettu vaatimustenmukaisesti niin että tavoite maksuttoman toisen asteen koulutuksesta saadaan toteutumaan. Nyt tarkasteltavana oleva lakiesitys jatkaa uudistuslinjaa missä nuorten perustutkintoja suorittavien ikäkuokkien asemaa pidetään tarkastelun keskiössä. Lakiesityksen perusteluissa on hyvää se että luodaan tulevaisuuden skenaarioita ikäluokkien kehityksestä ja opiskelijamääristä, ja miten nämä kehitykset heijastuvat ja tulevat vaikuttamaan toisen asteen koulutuksen tarjontaan, yhteiskunnan kehittymiseen ja koulutuksen yleiseen tarjontaan laajemminkin. Lakiesitys ei kuitenkaan tuo esille kokonaistilannetta ja tarvittavia kehitystoimia, tai laajemmin määriteltynä toisen asteen koulutuksen uudistamistarvetta ja siihen liittyvää kehitysohjelman tarvetta. Viittaamme tällä siihen, että jatkuvan oppimisen ja työikäisen väestön koulutustarve tulee lisääntymään tulevaisuudessa ja työelämän tarpeiden täyttämiseksi tulemme tarvitsemaan myös laaja-alaista jatkuvan oppimisen palveluiden kehittämistä. Eräillä toimialoilla toisen asteen koulutuksen käyneiden osuus tarpeellisesta työvoimasta on jopa 80% työntekijöistä. Aiemmin laadittu koulutuspoliittinen selvitys ei ole riittävästi huomioinut toisen asteen koulutuksen merkitystä työelämän välttämättömien ammattiosaajien tarpeen kannalta. Tällä selvityksellä perustellaan myös tämän lakiesityksen toimenpidesisältöä. Toisen asteen koulutuksen uudistamisen tulisi olla jatkuva prosessi, mitä viedään eteenpäin vaiheittain, mutta hallitusti ja kokonaisuudet huomioiden. Tämä lakiesitys ei anna kokonaiskuvaa ja jättää auki mm. sen että miten jatkuvan oppimisen alan koulutus ja sen rahoitus tulee kehittymään. Asiaan liittyen olemme samalla kannalla kuten Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Suomen ammatillisen koulutuksen johtajat ry, Kuntaliitto, Keskuskauppakamari, Teknologiateollisuus ry, Gradia koulutuskuntayhtymä sekä useat muut lausunnonantajat, että toisen asteen ammatillista koulutusta ja rahoitusta tulee uudistaa kokonaisuutena, myös järjestelmää yksinkertaistamalla. Osittainen uudistaminen keskittyen laajennetun oppivelvollisuuden kohderyhmään jättää auki sen miten työikäisen väestön jatkuvan oppimisen palveluita on mahdollisuus tulevaisuudessa toteuttaa. Tällaisenaan vain muutamaan asiaan kohdistuvana uudistuksena emme kannata lakiesityksen viemistä käytäntöön. Toivomme että toisen asteen koulutuksen uudistamiselle ja erityisesti ammatillisen koulutuksen kehittämiselle olisi mahdollista varata riittävät lähtötiedot, riittävästi aikaa sekä tasapainoinen ja oikeudenmukainen tavoiteasetanta sekä nuoria että työikäisiä ajatellen. Lähitulevaisuudessa voidaan joutua toteuttamaan säästöjä ja leikkauksia julkisin varoin toteutettavissa palveluissa, myös ammatillisessa koulutuksessa. Nyt esillä olevat uudistukset eivät anna riittävästi informaatiota miten toisen asteen koulutusta ja palveluita tultaisiin kehittämään tulevaisuudessa jos rahoitusta joudutaan leikkaamaan. Eri alueiden ja seutujen elinvoima tulee ratkeamaan sen perusteella miten koulutusta ja osaavan työvoiman saantia voidaan varmistaa työelämän tarpeisiin. Erilaiset koulutuksen järjestäjät tuottavat erilaisia palveluprofiileja toisen asteen koulutuksessa. Erilaiset koulutuksen järjestäjät tulevat myös uudistamaan omaa toimintaansa oman toiminta-alueen ja valtakunnallisen työelämän kehityskulkujen mukaisesti. Lakiesitys ei tuo esille strategisen tason linjauksia miten toisen asteen koulutusta kokonaisuutena voitaisiin kehittää. Pienten kuntien kohdalla peruskoulun ja lukion toiminta usein perustuu yhteisiin opettajien virkoihin. Kehitystarvetta on myös perusasteen koulutuksessa. Entistä useammin peruskoulutuksen päättävä nuori voi tarvita erityistä tukea omissa opinnoissa toisen asteen koulutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa näiden nuorten osuus vaihtelee, n 10-15% välillä. Erityisen tuen ja opiskeluhuollon palveluiden lisääntyvä tarve tuo uusia haasteita ja palvelutarpeita. Kokonaiskustannukset ja kantokyky ratkaisevat miten koulutuspalveluita voidaan järjestää. Laajennetun oppivelvollisuuden ja lukio-opintojen korostaminen jättää auki sen, että miten jatkuvan oppimisen koulutuspalveluita ammatillisen koulutuksen alalla tullaan toteuttamaan tulevaisuudessa, minkälaiseen rahoituspohjaan perustuen. Lakiesityksessä on useita kannatettavia tavoitteita: opintojen laajentaminen tarvittaessa yli 180 osp, monipuolisten tutkintojen suoritusmahdollisuuksien avaaminen, väyläopintojen kehittäminen korkea-asteen opintoihin ja lyhyiden opintokokonaisuuksien kehittäminen. Tältä kannalta lakiesitystä ja sen sisältöä voitaisiin kehittää edelleen jatkamalla sen valmistelua kattavammaksi. Työikäisen väestön kouluttamista ja sen mahdollisuuksia ajatellen tämä lakiesitys ei tuo esille tarpeellisia lähtökohtia, kuten työelämälähtöisyyttä, tarveperusteisuutta jatkuvan oppimisen palveluiden kehittämiseen. Uudistamisen ja kehittämisen perusteena tulisi olla osaamistason nosto, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on lausunnossaan hyvin tuonut esille. Nyt esillä oleva uudistuslinja vaikuttaisi ohjaavan koulutuksen järjestäjiä kiinnittämään huomiota enemmän laajennetun oppivelvollisuuden kohderyhmässä opetussuunnitelma-ja ryhmäperusteisiin toimintamalleihin ammatillisessa koulutuksessa kuin yksilöllisten, osaamisperusteisten opintojen kehittämiseen. Tämä voi johtaa välillisesti siihen, että todennäköisesti nuorten ja aikuisten koulutuspolut tulisivat eriytymään jopa saman oppilaitoksen sisällä. Tässä mielessä lakiesitys luo tietynlaisen epätasa-arvon toteutumisen riskin tulevaisuudessa laajennetun oppivelvollisuuden ja jatkuvan oppimisen palveluiden kehittämiselle. Kunnioittavasti, Ari Maunuksela Ammatillisen Aikuiskoulutuksen Johtajat ry Puh. 050-386 5939
      • Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Meneillään olevat säädösmuutokset vaikuttavat Omnian toimintaan laaja-alaisesti. Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia on yksi suurimmista ammatillisen koulutuksen järjestäjistä. Omniassa on myös Suomen toisiksi suurin kansalaisopisto (Espoon työväenopisto). Lisäksi järjestämme aikuisten lukiokoulutusta ja aikuisten perusopetusta sekä muita osaamispalveluita. Alueelliseen koulutustarpeeseen sekä opiskelijoiden yksilöllisten opiskelupolkujen tarpeisiin vastataan koulutusmuotojen yhteistyössä. Kaksoistutkintojen suosio on korkea ja toimintamallit vakiintuneet. Opiskelijamäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa, niin oppivelvollisten kuin myös jatkuvan oppimisen opiskelijoiden osalta. Tämän kehityksen uskotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Muutoksen aikataulu ja ongelmakohdat Säädösmuutokset tulevat nopealla aikataululla ja niiden vaikutuksia ei ole tarpeeksi tutkittu. Erityistä huolta herättää oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusten erottaminen toisistaan. Kuinka varmistutaan, että myös tulevaisuudessa rahoitus riittää kattamaan oppivelvollisten ja jatkuvan rahoituksen opinnot. Rahoitusten hallinnollisia siiloja pitäisi pystyä päinvastoin toista astetta laajemminkin purkamaan ja rahoitusmalleja yhtenäistämään, jotta koulutusjärjestelmän asiakaslähtöisyyttä ja joustavuutta voitaisiin koulutuspoliittisen selonteon tavoitteiden mukaisesti edistämään. Ammatillisen koulutuksen ja lukio-opintojen samanaikainen opiskelu on tärkeää ja sitä tulisikin kehittää. Pelkona on, että esitetty rahoitusmalli ja laajentavat tutkinnon osat siirtävät lukio-opintojen kustannuksia ammatilliselle koulutukselle. Espoon seudulla lukiokoulutukseen hakeutuu ja pääsee ikäluokasta lähemmäs 80 %. Kannustimet ja ohjaus ammatillisten tutkinnon osien tarjoamisesta lukio-opiskelijoille puuttuvat täysin. Mielestämme rahoitusmuutoksia tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin ja niissä tulisi huomioida ammatillisen koulutuksen kokonaisuus. Ehdotetut muutokset eivät selkeytä ammatillisen koulutuksen rahoitusta vaan jakavat ne entistä vahvemmin kahteen eri kategoriaan, oppivelvollisiin ja jatkuvan oppimisen opiskelijoihin. Siiloja pitäisi pyrkiä poistamaan, esitetty muutos lisää niitä. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta Ehdotus ammatillisen koulutuksen jakamisesta oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitus väyliin koetaan entisestään vaikeuttavan toiminnan suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Käytännössä tämä tulisi lisäämään byrokratiaa, hankaloittamaan oppilaitoksen toimintaa ja asettamaan opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Riippumatta siitä kuuluuko opiskelija oppivelvollisiin tai jatkuvan oppimisen opiskelijoihin pyrimme tarjoamaan opiskelijalle samat mahdollisuudet oppia ja edetä opinnoissa. Nyt jo oppivelvollisuusuudistuksen myötä, oppivelvollisille kohdennetaan rahoituksen puolelta paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissaan. Samaa tutkintoa samassa ryhmässä suorittavien opiskelijoiden joukossa saattaa hyvinkin olla sekä oppivelvollisia sekä jatkuvan oppimisen opiskelijoita ja heille tulisi tarjota samat mahdollisuudet, edellytykset ja välineet. Arjessa eriyttäminen ei ole edes mahdollista, rahoituksen seuranta tulisi olemaan laskennallista. Ehdotettu muutos heikentäisi entisestään yli 20-vuotiaiden opintojen etenemistä. Kyseisessä ryhmässä on paljon ilman toisen asteen tutkintoa olevia opiskelijoita ja heidän työllistymistänsä tai jatko-opintoihin suuntautumista tulisi tukea entistä enemmän. Pääkaupunkiseudulla kohderyhmä tulee olemaan kasvavan maahanmuuttajaväestöosuuden myötä. Riittävä rahoitus tulisi kohdentaa kaikille opiskelijoille ikään katsomatta. Erilaiset tukimuodot esim. OPVA ja rahoitus niihin pitää varmistaa opiskelijan tarpeeseen perustuen, ei hallinnollisen jaon mukaan. Uudessa ehdotuksessa oppivelvollisten perusrahoitus myönnetään toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella. Suunta on oikea, eli rahoitusta tulisikin jakaa sen mukaan mikä on todellinen opiskelijavuosimäärä. Ehdotuksessa kuitenkin rahoitus jaettaisiin kahden vuoden takaisten opiskelijavuosien perusteella. Kasvavalle koulutuksen järjestäjälle tämä aiheuttaa kuitenkin jatkuvaa rahoituksen alijäämää ja vastaavasti suosii koulutuksenjärjestäjiä, joiden opiskelijamäärä on laskeva. Opiskelijavuosimäärä voi kasvaa reilusti yhden kalenterivuoden aikana ja jos rahoitus perustuu kahden vuoden takaisiin tietoihin, niin ero kasvaa merkittävän suureksi. Toki tätä eroa pystytään kompensoimaan harkinnanvaraisilla korotuksilla, mutta tämä taas lisää rahoituksen epävarmuutta ja hankaloittaa huomattavasti seuraavan vuoden resurssien ja talouden suunnittelua. Kun rahoituksen myöntöperusteet suosivat niitä koulutuksenjärjestäjiä, joiden opiskelijamäärät laskevat, siirtyy rahoitusta kasvukeskuksista suoraan asukasmäärältä laskeviin kaupunkeihin ja kuntiin. Vaihtoehtona voisi olla, että rahoitus myönnettäisiin perustuen esimerkiksi päättyneet lukuvuoden opiskelijavuosimääriin ja niistä tehtyihin arvioihin. Eli vuoden 2024 rahoitus myönnettäisiin lukuvuoden 2022 - 2023 toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella. Tämä vastaisi paremmin todellista koulutuksen volyymia. Toisen asteen tutkinnon jo aiemmin suorittaneiden osalta on hyvä, että jatkossa suoritusrahoituksessa huomioitaisiin ainoastaan suoritetut tutkinnon osat. Tätä käytäntöä olisi hyvä laajentaa entisestään, näin koulutuksenjärjestäjälle olisi houkuttelevampia järjestää ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä pienempiä tutkinnon osia jo toisen asteen tutkinnon suorittaneille henkilöille. Ensimmäisen tutkinnon suorittaminen pitäisi aina huomioida suoritusrahoituksessa, riippumatta tutkinnon suorittajan iästä. Ehdotettuja muutoksia harkita uudelleen sekä siirtää eteenpäin, jotta varmistutaan muutosten tasapuolisuudesta sekä siitä että se tukisi sekä oppivelvollisten, kuin myös jatkuvan oppimisen opiskelijoiden opintoja. Yhtenä uudistuksen tavoitteena oli keventää ja yksinkertaistaa rahoitusmallia, mutta ehdotetut muutokset vievät sitä osittain juuri väärään suuntaan. Ammatillista koulutusta kokonaisuudessaan tulisi kehittää oppivelvollisten jatko-opintoihin siirtymisen ja työllistymisen lisäksi myös siihen suuntaan, että se vastaisi paremmin elinkeinoelämän tarpeisiin ja kyseinen kehitys toteutuu koko ammatillisen koulutuksen kokonaisuudessa parhaiten jatkuvan oppimisen kautta. Lisätietoja Maija Aaltola, Rehtori Tuomas Tupitsa, Controller Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia 22.6.2022
      • Suomen Lukiolaisten Liitto
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Suomen Lukiolaisten Liitto ry (SLL) kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa: Suomen Lukiolaisten Liitto pitää lainuudistuksen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina, mutta niiden toteutus on vielä puutteellinen ja hätiköiden valmisteltu. Toisen asteen koulutus tulee olemaan isojen haasteiden edessä nuorisoikäluokkien pienentyessä, ja tähän demografiseen kehitykseen on parasta varautua ennakoivasti. SLL pitää kuitenkin hieman epäselvänä sitä, miten nyt esitetyt muutokset vastaavat hankkeelle asetettuja tavoitteita. SLL huomauttaa, että vaikka kyse on toisen asteen kehittämishankkeesta, niin esitykseen tuodut ratkaisut koskevat lähinnä ammatillista koulutusta, eivätkä lukiokoulutuksen kehitystarpeet (mm. pienten lukioiden lisän kehittäminen) tule riittävästi käsitellyksi. SLL edellyttää, että lukiokoulutuksen kehittämistarpeita käsitellään kattavasti hankkeen loppuraportissa. Tulevaisuuden laadukas toisen asteen koulutus turvataan ensisijaisesti varmistamalla riittävä koulutuksen perusrahoitus. Kaksoistutkinnot ja yhdistelmäopinnot SLL pitää tärkeänä tavoitteena, että tulevaisuudessa kaksoistutkinnon asema tunnistetaan selkeämmin säädöksissä. Kaksoistutkinnon käytäntöjen tulee olla opiskelijoiden näkökulmasta selkeät ja kaksoistutkintoa tekevillä opiskelijoilla tulee olla selkeä oikeudellinen asema. Toisen asteen kaksoistutkinto on kuitenkin vaativa tutkinto, joka sopii vain harvoille opiskelijoille. SLL on huolissaan siitä, lisääkö kaksoistutkinto hakukohteena epävarmojen opiskelijoiden hakeutumista kaksoistutkintoon. Esityksen sivulla muutoksia perustellaan siten, että “samalla vähennettäisiin yhteishaun valintoihin liittyviä paineita ja epävarmuuden kokemuksia”. SLL suhtautuu tähän huomioon kriittisesti: yksi hakukohde lisää ei automaattisesti helpota nuorten kokemaa epävarmuutta. Päinvastoin liian raskaaksi osoittautuneen tutkinnon keskeyttäminen voi olla iso kolaus nuoren mielenterveydelle ja käsityksille minäpystyvyydestä. Muutokset yhteishakuun vaativat välttämättömiä panostuksia sekä perusopetuksen että toisen asteen opintojen ohjaukseen. Kaksoistutkinnosta ei missään tilanteessa saa muodostua hakukohdetta, jota suositellaan niiile epävarmoille opiskelijoille, jotka eivät osaa valita ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välillä. Erityisen huolen kaksoistutkinnon opiskelijoiden jaksamiselle asettaa ylioppilastutkintouudistus, jossa pakollisten kirjoitettavien aineiden määrää kasvatettiin neljästä viiteen. Mahdollisuus hakea kaksoistutkinnon suorittamiseen kesken ammatillisten opintojen tulee säilyttää. Kaksoistutkinnon tuominen yhteishakukohteeksi vaatii vielä lisäselvitystä mm. lisärahoitustarpeen arvioimisen ja yhteishaun toimivuuden näkökulmasta. SLL on huolissaan siitä epäsuhdasta, että kaksoistutkintojen määrää halutaan kasvattaa, mutta lisärahoitukselle ei nähdä tarvetta. Suurempi suoritettujen opintojen määrä tarkoittaa lisääntynyttä tarvetta mm. opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Valmisteluun on kirjattava, että rahoitusmekanismi tarvittaessa vastaa lisääntyneisiin kustannuksiin. SLL ei kannata kaksoistutkintoa koskevaa uudistusta sen nykyisessä muodossa ja pitää välttämättömänä, että esitys tulee palauttaa lisävalmisteluun. Kaksoistutkinnon lisäämistä yhteishakukohteeksi voisi kokeilla esimerkiksi paikallisten kokeilujen kautta. Myös ristiinopiskelujen kehittämistä tulisi lähestyä kokeilujen kautta, jossa kehitetään myös lukio-opiskelijoiden joustavia mahdollisuuksia tehdä yksittäisiä ammatillisen kursseja. Lukiolakiin ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi termi ”yhdistelmäopintojen aineopiskelija”. Erilaisten opiskelijoiden tilanteen selkiyttäminen lukiolakiin on kannatettavaa, mutta SLL pitää nyt esitettyä termiä harhaanjohtavana. Yhdistelmäopintojen käsitettä ei tunnisteta lukiolaissa. Lopuksi SLL katsoo, että toisen asteen duaalimallin säilyttäminen tulee kirjata koulutuspoliittisen selonteon linjauksen mukaisesti perusperiaatteeksi lakiin. Ammatillisten opiskelijoiden yleissivistävien opintojen kehittäminen on perusteltua ja kannatettavaa, mutta sitä ei tule tehdä lukio-opintojen laadun kustannuksella. Toisen asteen opintoja ja koulutusmuotojen välistä yhteistyötä tulee lähtökohtaisesti kehittää koulutusmuodon omista tarpeista käsin. Tehtävät muutokset eivät saa johtaa ammatillisten opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuuden heikkenemiseen. SLL huomauttaa, että suurien koulutuksen kehittämishankkeiden tulisi aina pohjautua tutkittuun tietoon. Nyt uudistusta pyritään vetämään läpi hallituskauden loppupuolella tilanteessa, jossa oppivelvollisuuden laajentaminen on juuri tullut voimaan, lukioiden uudet opetussuunnitelmat käyttöön syksyllä 2021 ja ammatillisen reformistakaan ei ole kauan, puhumattakaan siitä, kuinka paljon koronapandemian tuomat poikkeusjärjestelyt ovat kuormittaneet opiskelijoita ja henkilöstöä toisella asteella. Tutkimustietoa viimeaikaisten uudistusten toimivuudesta, puutteista ja kustannuksista on hyvin niukasti, jos ollenkaan, mikä ei tee tästä hetkestä rakentavaa aikaa viedä läpi uusia uudistuksia. Lisätietoja lausunnosta antaa: Koulutuspoliittinen asiantuntija Aliisa Toivanen (aliisa.toivanen@lukio.fi)
      • Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda, Yli-Suomu Riikka-Maria
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeesta ja toteaa, että hanke on tärkeä yhdenvertaisuuden sekä saavutettavuuden näkökulmasta. Tärkeää on myös se, että korkeakoulutettujen määrää pystytään kasvattamaan ammatillisen koulutuksen suoritusväylän kautta. Ongelmallista on, että lausunnolla olevan uudistuksen valmistelutyö on tehty kiireisellä aikataululla, eikä työtä ole ehditty tehdä laajassa yhteistyössä hallinnonalan ja sidosryhmien kanssa. Kaikkia muutosten vaikutuksia ei ole ehditty riittävästi kartoittaa. Rahoitusta ei kyetä uudistamaan kokonaisuutena. Kuten lausunnolla olevassa esityksessä todetaan, myös jatkuvan oppimisen rahoitukselle on muutostarve, mutta muutosta ei ole ehditty valmistella. Ammatillinen koulutuksen tutkintojärjestelmä koostuu ammatillisista perustutkinnoista sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista. Ammatillista koulutusta tarjotaan myös muuna ammatillisena koulutuksena. Tätä kokonaisuutta on tärkeää myös jatkossa kehittää kokonaisuutena sekä nuorten että aikuisten osaamisen kehittämisen mahdollisuuksina. AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON YLÄRAJAN KOROTTAMINEN Keuda kannattaa esitystä mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen lukio-, ammatillisen koulutuksen tai korkeakoulutuksen opinnoilla. Ammatillisten perustutkintojen laajentaminen 30 osaamispisteellä mahdollistaa opintojen suorittamisen samalla opiskeluoikeudella. Tämä vähentää hallinnollista työtä merkittävästi. Uudistus edistää jatko-opintoihin hakeutumista ja korkeakouluihin siirrytään pääsääntöisesti ensimmäisen toisen asteen tutkinnon jälkeen. Opintojen laajentamiseen ei kuitenkaan ole tarjolla lisärahoitusta. Mitä enemmän tutkintojen osaamispisteet ylittävät 180, sitä pienempi on yhden osaamispisteen rahoitus valtakunnallisesti. Opintojen laajennus tulisi siten huomioida myös rahoituksen määrässä. AMMATILLISTEN JA LUKIO-OPINTOJEN RISTIINSUORITTAMINEN JA KAKSOISTUTKINTO Lainsäädäntöön ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi yhteishaun kautta. Tämä on kannatettava esitys. Kaksoistutkintoon hakeutuvien opiskelijavalinta ja sen kriteerit on hyvä olla mukana jo yhteishaussa. On varmistettava kriteerit täyttävän opiskelijan pääsy myös lukio-opintoihin. Jotta ammatillisten ja lukio-opintojen ristiinsuorittaminen mahdollistuisi joustavammin, tulisi lukion opintojaksojen olla yhteismitallisia ammatillisen koulutuksen YTO-opintojen kanssa. Näin osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen helpottuisi. On tärkeää jatkossakin mahdollistaa alle 18-vuotiaille lukio-opintojen suorittaminen aikuislukiossa. Tämä lisää opiskelijoiden yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia. Esim. opiskelijan ollessa työelämässä oppimassa (koulutus- ja oppisopimus), on opiskelua helpompi yhdistää aikuislukion opintoihin. RAHOITUS Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Edellisen ammatillisen koulutuksen lainsäädännön muutoksen yhteydessä nuorten ja aikuisten ammatillinen koulutus yhdistettiin. Se on tuonut kaikki koulutuksenjärjestäjän resurssit yhteiseen käyttöön. On tärkeää varmistaa, ettei oppivelvollisille kohdennettu rahoitus vähennä ja vaaranna työikäisen väestön kouluttautumisen mahdollisuuksia ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin sekä niiden osien suorittamiseen. Sekä perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osat että muu ammatillinen koulutus tulee saada rahoituksellisesti kannattaviksi. Jatkuvan oppimisen kehittäminen on tärkeää osaavan työvoiman turvaamisessa. Rahoitusta koskevat simulaatiolaskelmat tulisi olla julkisia. Lausunnolla olevassa esityksessä kuvataan, että muutos on kustannusneutraali. Koska kertoimia ja laskelmia ei ole julkaistu, koulutuksen järjestäjä ei voi tarkistaa muutosten kustannusvaikutuksia ja ottaa asiaan kantaa. Perusrahoituksen osalta on kannatettavaa, että oppivelvollisten rahoituksen perusteet tulevat laskennallisesti edellisen vuoden toteuman perusteella. Tällöin rahoituksen määrä on tarkemmin ennakoitavaa, kunhan riittävän ajoissa on tieto oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen jakosuhteesta. Perusrahoituksen %-osuuden kasvu oppivelvollisuuskoulutuksessa ei kannusta koulutuksen järjestäjiä joustavien opintopolkujen toteuttamiseen vaan ohjaa pitkiin opiskeluaikoihin. Lisäksi perusrahoituksen osalta jää epäselväksi, mikä on oppisopimuksella toteutettavan koulutuksen painokerroin, koska asetusta ei ole säädetty. Jos koulutuksen järjestäjän toteutuneet opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvassa määrätyn tai tavoitteellisten opiskelijavuosien osalta päätetyn tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevan opiskelijavuosien enimmäismäärän, näitä opiskelijavuosia ei oteta ylitystä vastaavalta osuudelta huomioon painotetun suoritemäärän laskennassa. Tämä rajoittaa joustavaa reagointia mahdollisiin tarvelähtöistiin jatkuvan oppimisen koulutuksiin. Oppimisvalmiuksia tukevien opintojen poisjättäminen rahoituksen korotusperusteena vaarantaa laadukkaan opetuksen tarjoamisen kohderyhmänä oleville opiskelijoille. Suoritusrahoituksessa oppivelvollisilla huomioidaan jatkossa ainoastaan koko tutkinnon suoritukset ja sen osuus kokonaisrahoituksesta laskee 10 %-yksikköä. Osatutkintojen suorittaminen tulisi myös huomioida rahoituksessa (vrt. Oppivelvollisuuslaki, jossa mainitaan myös tutkinnon osa). Tosiasia on, että joidenkin osalta on merkittävä saavutus, jos opiskelija pystyy suorittamaan useamman tutkinnon osan ennen täyttämistään 18 v. tai koko opintojen aikana. Rahoituksessa on ilmeisesti ollut ajatuksena, että erityisen tuen opiskelijoiden huomiointi perusrahoituksen painokertoimella korjattuna kompensoi osaamispisteiden poisjättämistä suoritusrahoituksesta. Olisi suositeltavaa, että suoritusrahoituksessa huomioitaisiin tutkinnon suorittamiseen käytettävä aika jonkinlaisella korjauskertoimella. Se kannustaisi koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan aidosti opiskelijakohtaisia henkilökohtaisia suunnitelmia ja nopeuttamaan niiden opiskelijoiden valmistumista, joilla on siihen halua ja kykyä. Ehdotettu rahoitusmalli kannustaa pitämään opiskelijoita läsnäolevina mahdollisimman pitkään. Vaikuttavuusrahoituksen osalta on kannatettavaa, että opiskelijoiden työllistymisen ja jatko-opintoihin siirtymisen suhteellinen osuus säilytetään ennallaan. Keuda toivoo, että nämä tiedot olisivat reaaliaikaisempia kuin mitä tällä hetkellä on ja miten se on tarkoitus toteuttaa jatkossakin. Järvenpäässä 22.6.2022 Riikka-Maria Yli-Suomu kuntayhtymän johtaja Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda
      • MTK-Satakunta
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • MTK-Satakunta Lausunto Asia: VN/34059/2021 Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista MTK-Satakunnan lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Kyseessä on mittava uudistus, jonka valmistumista ei tulisi toteuttaa kiireellä. MTK-Satakunta ehdottaakin, että lainsäädännön muutosten valmistelu siirretään seuraavalle hallituskaudelle ja sitä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Nykytilanteesta tulee kerätä kattavampi kustannustietoperusta. Nyt toisen asteen kehittämishankkeessa kustannustietojen keruu perustuu kahteen peräkkäiseen vuoteen. Kaikista luonnonvara-alan ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista ei saada tällä aikavälillä oikeaa kuvaa, sillä osaa niistä järjestetään tätä harvemmin. Näin ollen kustannustieto on luonnonvara-alan osalta sattumanvarainen. Oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen opiskelijoiden erottaminen erillisiin hallinnollisiin yksiköihin lisää tarpeettomasti byrokratiaa käytännön opetuksen järjestämisessä. Luonnonvara-alan oppimisympäristönä toimii esimerkiksi opetusmaatila, jossa kaikki opiskelijat voivat olla samoissa opetusryhmissä ja samoja alan työtehtäviä. Hallinnon näkökulmasta pitää kuitenkin miettiä, mihin kustannuspaikoille opetuksesta aiheutuvat kulut jaetaan ja miten, mikäli HE toteutuu esitetyssä muodossa. Luonnonvara-ala elää kokonaisuudessaan murroksen aikaa. Sen koulutusta pitää pystyä kehittämään pitkäjänteisesti, mutta samalla työelämän vaatimuksia vastaavasti, ajanmukaisella opetuksella, välineillä ja kalustolla. Uudistusten nopea tahti heikentää osaltaan ennakoitavuutta ja sitä myötä haastaa pitkäjänteisen kehittämisen. Porissa 22.6.2022 Jaakkola Anna-Kaisa toiminnanjohtaja MTK-Satakunta
      • Aikuislukioliitto ry (Aikuislukioiden Rehtorit AiRe ry)
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Yhdistyksemme kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Kiitämme myös lämpimästi mahdollisuudesta päästä osallistumaan hankkeen seurantaryhmän työhön. Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahoituslakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Valtaosa hallituksen esityksessä esitetyistä muutoksista kohdistuu ammatilliseen koulutukseen. Lukiolaissa ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi ”yhdistelmäopintojen aineopiskelijan” määritelmä, jolla tarkoitettaisiin ammatillisen perustutkintokoulutuksen yhteydessä yhden tai useamman nuorten tai aikuisten lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja suorittavaa opiskelijaa. Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi kaksoistutkinnon määritelmä. Lainsäädäntöön ehdotetaan myös lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi valtakunnallisten hakumenettelyiden eli yhteishaun kautta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli sen nykyisen enimmäislaajuuden. Aikuislukioliitto ry:n näkemys Aikuislukioliitto ry pitää lukiolakiin ja lakiin ammatillisesta koulutuksesta tehtäväksi ehdotettuja täsmentäviä säännösmuutoksia nykytilaa selkeyttävinä. Ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen liittyvä muutosehdotus on mielestämme hyvin kannatettava esitys. Kyseiset uudistukset ovat kehittämishankkeen tavoitteiden mukaisia. Katsomme, että kyseiset säädösmuutokset voivat auttaa olennaisesti vahvistamaan ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä ja niiden voi nähdä helpottavan ja lisäävän ammatillisten ja lukio-opintojen ristiinsuorittamista. Lukiolakiin ehdotettavien muutosten voi odottaa parantavan opiskelijoiden oikeusturvaa ja myös selkeyttävän kahden tutkinnon järjestämisessä tällä hetkellä olevia tulkinnanvaraisuuksia. Arvioimme, että ammatillisen tutkinnon laajentamisen myötä opiskelijat voisivat jatkossa merkittävästi parantaa omia jatko-opinto- ja työelämävalmiuksiaan (geneeriset taidot ja laaja-alainen osaaminen). Uudistuksen voi arvioida lisäävän olennaisesti koulutuksen järjestäjien keskinäistä yhteistyötä, myös digitaalisen koulutustarjonnan osalta, ja näin edistävän koulutuksen saavutettavuutta. Kaksoistutkinto, yhdistelmäopintojen aineopiskelija Pidämme perusteltuina lukiolakiin ja lakiin ammatillisesta koulutuksesta ehdotettuja täsmennyksiä uuden opiskeluoikeuskategorian luomisesta ja kahden tutkinnon opintojen järjestämisestä. Ehdotetut säädösmuutokset vahvistaisivat opiskelijan oikeusasemaa ja poistaisivat tulkinnallisuuksia mm. opiskelijaksi hakeutumisen, rahoituksen perusteeksi ilmoittamisen ja opiskelijamaksujen perimisen osalta. Kannatamme koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön perustuvien opintojen suorittamiseen luotavaa erillistä yhdistelmäopintojen opiskeluoikeuden kategoriaa. Määritelmä on selkeä ja erottelee mielekkäällä tavalla kahta tutkintoa suorittavat aineopiskelijat muista yksittäisiä oppiaineita tai opintojaksoja suorittavista aineopiskelijoista. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi hakeutumisoikeus olisi tarkkaan rajattu ja perustuisi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien väliseen sopimukseen. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että opintojen suorittamisesta olisi sovittu ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. Sopimuksella myös esim. määriteltäisiin tarjolla olevien lukio-opintojen laajuus tai lukiokoulutukseen osallistuvien määrä ja näin koulutuksen järjestäjät voisivat resurssiensa puitteissa päättää, missä määrin opiskelijoille tarjottaisiin yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia. Kaksoistutkinnon käyttäminen yhteishaun hakukohteena olisi perusteltua opiskelijaksi valittavan oikeusturvan vahvistamisen kannalta, hakijan voidessa näin jo opinnot aloittaessaan olla varma siitä, että hänellä on oikeus myös kaksoistutkinnon suorittamiseen. Esitetyt muutosehdotukset ovat tältä osin selkeät. Luomalla uusi opiskeluoikeuskategoria paranisivat myös viranomaisen seurantamahdollisuudet. Pidämme hyvänä, että opiskelijat voisivat koulutuksen järjestäjien väliseen sopimukseen perustuen edelleen suorittaa aineopintoja joko aikuisten tai nuorten oppimäärään perustuen. Kannatettavaa on myös, että esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi kahden tutkinnon opintojen järjestämisen vakiintuneita ja varsin joustavia käytänteitä ja että koulutuksen järjestäjillä olisi myös jatkossa mahdollisuus sopia tarkoituksenmukaisella tavalla yhteistyön toteuttamisesta ja sen laajuudesta. Pidämme onnistuneina opiskelijaksi ottamisen perusteita koskevaan lukiolain pykälään 22 tehtäviä muutoksia. Aineopiskelijaksi ja yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamista koskevan määrittelyn siirtäminen omaan erilliseen momenttiinsa ilmaisisi jatkossa yksiselitteisesti sen, että aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen liittyvää vaatimusta alle 18-vuotiaan opiskelijaksi ottamisen perustellusta syystä sovellettaisiin vain otettaessa opiskelijaksi suorittamaan koko oppimäärää, ei aineopintoja tai yhdistelmäopintojen aineopintoja suorittaviin opiskelijoihin. Lakiin ammatillisesta koulutuksesta ehdotetaan tuotavaksi uudessa 19 a §:ssä määritelmä kaksoistutkinnosta. Se vastaisi pitkälti kuvausta nykyisistä kahden tutkinnon suorittamiseen tähtäävistä opinnoista. Pidämme ehdotetussa määrittelyssä hyvänä sitä, että kaksoistutkintoa suorittamaan otetun opiskelijan suoritettavista opinnoista voitaisiin nykytilaa vastaavasti tarvittaessa sopia opiskelijan HOKSissa toisin ilman uutta päätöstä ammatillisen perustutkinnon opiskelijaksi ottamisesta ja että yhteishaun rinnalla säilyisi joustava mahdollisuus jatkuvan haun käyttämiseen. Lukiolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamisen perusteista voitaisiin säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, mikäli hakija otettaisiin yhteishaussa tai jatkuvassa haussa suorittamaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisia kaksoistutkinnon opintoja. Asetusluonnos ei kuitenkaan ole vielä nähtävissä eikä sen vaikutuksia opiskelijaksi ottamiseen voi tässä yhteydessä vielä arvioida. Ammatillisen perustutkinnon laajentaminen Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Yhdistyksemme pitää ehdotusta hyvin kannatettavana. Pidämme selvänä, että esitetyllä muutoksella voitaisiin muun ohessa nopeuttaa ammatillisten opiskelijoiden koulutuspolkua, kun tarve peräkkäisten tutkintojen suorittamiseen vähentyisi. Perustutkinnon laajentaminen mahdollistaisi useammille siirtymisen jatko-opintoihin jo ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen ja tehostaisi eri koulutusmuotojen ja -asteiden koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä. Se parantaisi myös koulutuksen saavutettavuutta ja voisi alueellisesti synnyttää työelämän kannalta tarkoituksenmukaisia uusia osaamiskokonaisuuksia opiskelijoiden valittaviksi. Luomalla opiskelijalle valinnanmahdollisuudet nykyistä laajempiin ja syvällisempiin yleissivistäviin opintoihin, korkeakouluopintoihin tai ammatillisen perustutkinnon nimellislaajuutta laajempiin ammatillisiin opintoihin, voitaisiin opiskelijoille myös tarjota nykyistä olennaisesti parempia mahdollisuuksia kehittää omia geneerisiä taitojaan ja laaja-alaista osaamista, joita korkea-asteen opinnot ja työelämä jatkossa vielä nykyistä enemmän edellyttävät. Helsingissä, 22.6.2022 Mauri Ronimus Puheenjohtaja Aikuislukioliitto ry
      • Yksityiskoulujen Liitto ry, Markku Moisala, Jussi Sutinen ja Mirva Lindström
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Yksityiskoulujen Liitto ry kiittää kirjallisesta lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahoituslakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Valtaosa hallituksen esityksessä esitetyistä muutoksista kohdistuu ammatilliseen koulutukseen. Luonnoksessa esitetään Lukiolakiin lisättäväksi yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmä, jolla tarkoitettaan ammatillisen perustutkintokoulutuksen yhteydessä yhden tai useamman nuorten tai aikuisten lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja suorittavaa opiskelijaa. Määritelmä selkeyttää mielestämme lukio-opintoja osana ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden asemaa ja rajanvetoa lukiolain mukaiseen tavanomaiseen aineopiskelijaan. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijan opintoihin kohdennettu rahoitus maksetaan luonnoksen mukaan edelleen vain ensisijaiselle toisen asteen koulutuksen järjestäjälle, joka käytännössä on ammatillinen toisen asteen koulutuksen järjestäjä. Yhdistelmäopintojen lukio-opintoihin liittyvän osuuden rahoitus jää luonnoksessa esitetyn mukaan jatkossakin ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjien sopimuksen varaan. Tämä saattaa heikentää opiskelijan valinnanvapautta lukio-opintojen osalta, koska ammatillisen koulutuksen järjestäjälle muualla suoritetut lukio-opinnot ovat lisäkustannus; ammatillisen koulutuksen järjestäjä saattaa tarjota lukio-opintoja ensisijaisesti omasta yleissivistävästä tarjonnastaan toisen koulutuksen järjestäjän sijaan. Tällöin opiskelijan suunnittelemien lukio-opintojen valinnanvapaus ja esimerkiksi ylioppilastutkintoon valittavien aineiden valikoima on rajoitetumpaa.
      • MTK-Lappi
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • MTK-Lappi ry katsoo, että toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen valmistelu on tehty hätiköiden ja edellisen uudistuskierroksen kokonaisvaikutuksia tunnistamatta. Katsommekin, että lakipaketin valmistelu tulee siirtää seuraavalle hallituskaudelle. Kahden vuoden kokemuksella ei saada kerättyä kattavaa tietoa eri koulutusaloilta. Erityisesti luonnonvara-alalle tyypillistä on, ettei kaikkia ammatti- ja erityisammattitutkintoja järjestetä kuin muutamien vuosien välein. Näin kustannustietoperusta jää kahden vuoden tarkastelussa puutteelliseksi ja antaa vääristynyttä tietoa todellisuudesta. Nuorille järjestetyn ammattikoulutuksen tarve tunnistetaan, mutta lainsäädännön tulee vahvasti tukea myös yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia oman osaamisensa uudistamiseen ja kehittämiseen. Rahoituksen kohdentamisessa tulee tunnistaa koko ajan kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Luonnonvara-alalla koulutuksissa ryhmäkoot ovat pieniä, jolloin nuoriso- ja aikauiskoulutusten yhdistäminen on perusteltua. Nuorten ja aikuisten rahoituslainsäädännön erottaminen hankaloittaa koulutusten järjestämistä ja lisää turhaa byrokratiaa.
      • Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Opetus- ja sivistystoimen yksikkö
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Hallituksen esityksessä on kuvattu kehittämishankkeen vaikutuksia opettajiin ja ohjaajiin. Esityksessä on todettu, että opettajilla ja ohjaajilla tulee olla riittävästi tietoa uudistuksesta, jotta he kykenevät tarjoamaan opiskelijalle säädösten, tutkinnon perusteiden ja koulutuksen järjestäjän tarjonnan mahdollistamia monipuolisia mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Tiukan valmisteluaikataulun vuoksi voi olettaa, että muutoksen vaikutusten arviointiin ei ole aikaa riittävästi. Opettajien, ohjaajien sekä esihenkilöiden rooli kehittämishankkeen toteutuksessa on keskeinen. Pitkäjänteisemmällä valmistelulla heidän kykynsä olisivat vahvemmalla pohjalla muutosten läpiviemisessä.
      • Opetushallitus
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa otsikossa mainitusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Opetushallitus toteaa lausuntonaan oman toimialansa osalta seuraavan. Lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus Hallituksen esitysluonnoksen lukiokoulutusta koskevat muutokset selkeyttävät osaltaan ns. kaksoistutkinnon järjestämisen menettelytapoja. Kaksoistutkintoa suorittavan aineopiskelijan statuksen eriyttäminen tavanomaisista aineopiskelijoista on tarpeellinen muutos. On myös paikallaan todeta lainsäädännössä, minkä lukion oppimäärän mukaan aineopintoja voidaan tällöin suorittaa. Esityksessä todetaan, että opintoja voidaan suorittaa sekä nuorten että aikuisten oppimäärän mukaan, mikä on ollut tähän saakka epäselvää. Toki pohdittavaksi saattaa tulla kysymys siitä, pitäisikö nuorille suunnattava koulutus suorittaa yksiselitteisesti nuorten lukiokoulutuksen oppimäärän mukaan, jolloin myös kaikki kaksoistutkintoa suorittavat olisivat samassa asemassa. Lukiokoulutuksen osalta Opetushallitus kiinnittää lisäksi huomiota ehdotettuun lukiolain 22 §:n 5 momentin kirjaukseen yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamisen perusteista. Säännöksen sisältöä olisi hyvä selventää joko pykälätasolla tai esityksen perusteluissa. Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan otettavaksi lisäys laajentavista tutkinnon osista ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:än. Opetushallituksen näkemyksen mukaan laajentavat tutkinnon osat tulisi mainita myös lain 15 §:ssä. Esitysluonnoksen mukaan ammatillista perustutkintoa laajentavat tutkinnon osat edellyttäisivät teknisluonteista muutosta ammatillisten perustutkintojen perusteisiin. Laajentavien tutkinnon osien suorittamista voitaisiin tarjota opiskelijoille 1.8.2024 lukien, joten perustemuutosten tulisi olla voimassa tätä ennen. KOSKI-tietovaranto (opetuksen ja koulutuksen valtakunnallinen tietovaranto) Esitysluonnoksen mukaan ehdotetut muutokset edellyttäisivät muutoksia Opetushallituksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin: Koski-tietovarantoon, oppivelvollisten seurannan ja valvonnan Valpas-palveluun sekä opiskelijavalinnan osalta Opintopolku-palveluun. Koski-tietovarannossa kehittämistyötä vaatisi uuden yhdistelmäopintojen aineopiskelijan kategorian lisääminen lukion opiskeluoikeudeksi. Lisäksi muutoksia aiheuttaisi kaksoistutkinnon määritelmän käyttöönotto, kaksoistutkinnon suorittamistavoitteen tallentaminen eHOKS:iin sekä kaksoistutkinnon maksuttomuuteen liittyvät tarkennukset. Lisäksi toisaalla ehdotetun mukaan tietovarantoon tallennettaviin ammatillisen tutkinnon suorituksiin tulisi lisätä myös laajentavat tutkinnon osat. KOSKI-tietovarannon vaatiman kehittämistyön osalta Opetushallitus toteaa, että kehittämistyötä vaatisi yhdistelmäopintojen aineopiskelijaa koskevien tietosisältöjen lisääminen lukion opiskeluoikeudelle sekä ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteisiin tulevien muutosten toteuttaminen tietovarantoon. Myös se, että esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen, vaativat kehittämistyötä KOSKI-tietovarannossa ammatillisen koulutuksen opiskeluoikeuksien tietosisältöjen osalta, kun kaikki ehdotetut ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteiden muutokset täytyy toteuttaa myös KOSKI-tietovarannon osalta. Ehdotetut säädösmuutokset edellyttäisivät todennäköisimmin muutoksia myös Opetushallituksen ylläpitämään opetuksen ja koulutuksen tietovarantoon tallennettujen tietojen hyödyntämisen ratkaisuihin kuten tietojen katseluun käyttöliittymässä sekä raportteihin. Lakien lukiolain muuttamisesta, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta ja oppivelvollisuuslain muuttamisesta ehdotetaan tulevan voimaan 1.8.2024. Opetushallitus kiinnittää huomiota siihen, että esityksen mukaan yhdistelmäopintojen aineopiskelijaa, kaksoistutkintoa ja ammatillisen perustutkinnon laajentamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen tätä ajankohtaa opintonsa aloittaneisiin opiskelijoihin, mutta esityksestä ei ilmene, mistä alkaen aloittaneisiin opiskelijoihin säännöksiä sovellettaisiin.
      • STTK ry.
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Lausunnon pääviestit: • Tavoitteet toisen asteen koulutuksen järjestäjien yhteistyön vahvistamisesta ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden lisäämisestä ovat kannatettavia. • Ammatillisten tutkintojen tulee jatkossakin tuottaa yleinen jatko-opintokelpoisuus ja tosiasialliset valmiudet korkeakouluopiskeluun. Tämä edellyttää YTO-opintojen kehittämistä. • Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallien uudistamista tulisi tarkastella samanaikaisesti ja yhtenä kokonaisuutena. • Esityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja riittävää ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Tavoitteet STTK pitää esityksen tavoitteita toisen asteen koulutuksen järjestäjien yhteistyön vahvistamisesta ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan lisäämisestä kannatettavina. Korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen edellyttää sujuvampia polkuja toiselta asteelta korkeakoulutukseen. Erityisesti ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia jatkaa opiskelua korkeakouluissa tulee parantaa. STTK korostaa, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus tulee säilyttää erillisinä koulutusmuotoina ja niitä tulee kehittää omista lähtökohdistaan. Opintojen laajentaminen ja yhdistäminen Esitys mahdollisuudesta laajentaa ammatillisia perustutkintoja HOKSiin perustuen enintään 30 osaamispisteellä lisää opiskelijoiden mahdollisuutta yksilöllisiin oppimispolkuihin. STTK on kuitenkin huolissaan opiskelijoiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta, ellei tutkinnon laajentaminen ole opiskelijalle subjektiivinen oikeus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen synnytä kahden kerroksen väkeä ja johda tilanteeseen, jossa korkeakouluun jatkavilta käytännössä edellytettäisiin perustutkinnon laajentamista. STTK korostaa, että ammatillisten tutkintojen tulee jatkossakin tuottaa yleinen jatko-opintokelpoisuus sekä tosiasialliset valmiudet korkeakouluopiskeluun. Tämä edellyttää YTO-opintojen kehittämistä. Mahdollisuus ammatillisten opintojen laajentamiseen tulee todennäköisesti lisäämään opetuksen ja ohjauksen tarvetta, ja tämä tulee huomioida koulutuksen rahoituksessa. Myös opinto-ohjauksen tarpeen voidaan ennakoida kasvavan. Uudistus ei saa johtaa koulutuksen laadun heikkenemiseen. Kaksoistutkinnot Kaksoistutkintoa koskevat esitykset ovat kannatettavia. On hyvä, että kaksoistutkinnon suorittajaksi olisi mahdollista hakea myös jatkuvan haun kautta. Olisi kuitenkin toivottavaa, että jatkossa pohdittaisiin myös lukio-opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin uudistaminen Esitys ammatillisen koulutuksen rahoituksen jakamisesta on osin kannatettava. Nykyinen malli on monimutkainen, eikä se huomioi parhaalla tavalla oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyvien tavoitteiden toteutumista. Siksi on perusteltua, että oppivelvollisuusikäisten rahoituksessa huomioitaisiin vain kokonaiset tutkinnot. Myös esitykset perusrahoituksen osuuden kasvattamisesta ja määrällisen sääntelyn purkamisesta oppivelvollisuuskoulutuksessa ovat kannatettavia. Rahoitusmallin uudistaminen samanaikaisesti ja yhtenä kokonaisuutena lisäisi uudistuksen läpinäkyvyyttä. Rahoitus on ammatillisen koulutuksen järjestäjille yleiskatteellista, ja rahoituksen kokonaisuus vaikuttaa järjestäjien toimintaan. Puolet ammatillisen koulutuksen rahoituksesta kohdistuu yli 20-vuotiaisiin. Keskustelu jatkuvan oppimisen tulevasta rahoitusmallista on kokonaan käymättä. Jatkuvien oppijoiden tarpeet ammatilliselle koulutukselle ovat hyvin moninaisia. Tarpeet liittyvät mm. ammatin vaihtamiseen, osaamisen ylläpitämiseen ja täydentämiseen ja koulutus- ja osaamistason nostamiseen. Merkittävältä osalta työikäisiä puuttuu perusasteen jälkeinen tutkinto. Siksi onkin osittain harhaanjohtavaa käyttää nimitystä jatkuvan oppimisen rahoitusmalli. Ammatillisen koulutuksen moninaisen kohderyhmän näkökulmasta olisi selkeämpää puhua ei-oppivelvollisten tai yli 20-vuotiaiden rahoitusmallista.
      • Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian lausunto toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia (jatkossa Gradia) kiittää mahdollisuudesta lausua toisen asteen kehittämishanketta koskevaan hallituksen esityksen luonnokseen liittyen. Yleistä Gradia kannattaa lämpimästi esityksen tavoitetta ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteistyön vahvistamisesta. Gradialla on pitkä kokemus koulutusmuotojen yhteistyön edistämisestä, sillä Gradia on vastannut sekä ammatillisen että lukiokoulutuksen järjestämisestä vuodesta 2010 lähtien Jyväskylän kaupungissa. Gradia näkee, että molempia koulutusmuotoja tulee edelleen kehittää itsenäisinä koulutusmuotoja niiden kehittämistarpeista lähtien. Hallituksen esityksen perusteluosiossa kiinnitetään huomiota koulutusjärjestelmän haasteisiin kuten väestökehitykseen ja väestön koulutus- ja osaamistason laskuun. On kuitenkin vaikea nähdä esitettyjen toimenpiteiden vaikutusta näihin haasteisiin, vaikka ymmärrettävästi esitys onkin vasta ensimmäinen osa laajempaa toisen asteen koulutuksen kehittämishanketta. Tosiasioiden tunnustaminen ikäluokkakehityksessä on realismia: viime vuonna 2021 syntyneet siirtyvät toiselle asteelle 2037, joten tiedämme hyvin tarkkaan 2030-loppupuolella tarvittavan opiskelijapaikkamäärän nuorten toisen asteen koulutuksessa. Koulutettavien nuorten määrä on muualla kuin Uudellamaalla keskimäärin 25 % pienempi kuin tällä hetkellä. On täysin selvää, että nykyistä pirstoutunutta järjestäjärakennetta ei ole kansantaloudellisesti kestävää ylläpitää ikäluokkien pienentyessä näin merkittävällä tavalla. Kansallisella ohjauksella olisi aloitettava pikaiset ja ennakoivat toimet järjestäjärakenteen kantokyvyn vahvistamiseksi, jotta laadukkaan koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan myös tulevaisuudessa. Toisen asteen koulutuksen kehittämisen rinnalla Gradia pitää tärkeänä, että perusasteen koulutuksen resursointia vahvistetaan niin, että jokainen toiselle asteelle siirtyvä oppivelvollinen omaa perusvalmiudet kouluttautua työelämään ja jatko-opintoihin toisen asteen koulutuksen aikana. Lausunnolla olevan hankkeen aikataulu on ongelmallinen, sillä se ei mahdollista ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittämistä kokonaisuutena. Edellisten toisen asteen koulutukseen kohdistuneiden muutosten, kuten oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen vaikutusten toiminnallinen ja taloudellinen arviointi on edelleen kesken. Useiden päällekkäisten muutosten toteutus tekee vaikutusten arvioinnin ja korjaustarpeiden hahmottamisen erittäin vaikeaksi. Gradia näkee tärkeänä, että ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän muutos tehdään kokonaisuutena riittävän valmistelun pohjalta kiirehtimättä. Valmistelun pohjaksi tarvitaan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys toisen asteen koulutuksen muutostarpeista. Asiassa ei tule kiirehtiä vain hallituskauden vaihtumisen vuoksi, sillä osittaiset muutokset jättävät koulutuksen järjestäjät ennakoimattomaan tilanteeseen. Kommentit keskeisiin ehdotuksiin: 4.1.1. Opintojen yhdistäminen, kaksoistutkinto ja yhdistelmäopinnot Gradia on Suomen vetovoimaisimpia ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaisen suorittamisen eli ns. kaksoistutkinnon järjestäjiä yli 400 vuotuisella opiskelijalla. Gradialla on kaksoistutkinnon toteuttamiseksi selkeät toimintamallit lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyönä. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen ristiinopiskelun kehittäminen on kannatettava asia. Kaksoistutkinnon eriyttäminen omaksi kokonaisuudeksi lainsäädännössä ei Gradian näkemyksen mukaan ole kuitenkaan kannatettavaa. Kaksoistutkinnon lisääminen yhteishaun valintakohteeksi voisi aiheuttaa vääriä ja epärealistisia valintoja, mikä näkyisi keskeyttämisenä ja hallinnollisen työn sekä opinto-ohjauksen tarpeen lisääntymisenä. Samoin se voisi lisätä eriarvoisuutta hakijoiden välillä, mikäli kaksoistutkinto on hakukohteena koulutuksen järjestäjän harkinnan mukaan joillakin koulutuksen järjestäjillä. Ennen lainsäädännön mahdollisia muutoksia tulisi arvioida kahden tutkinnon suorittamisen toimivuutta nykymallissa ja ennen kaikkea mitä syitä suoritettujen kaksoistutkintojen määrän laskuun liittyy. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto kaventui ylioppilastutkintouudistuksen myötä, kun tutkintoon sisältyvien kokeiden vähimmäismäärä nousi viiteen. Kaksoistutkinnon vetovoiman lisäämiseksi tulisi arvioida voisiko kaksoistutkinnossa ammatillinen perustutkinto korvata yhden pakollisen ylioppilaskokeen. Gradian pitkän kokemuksen perusteella on vaikea nähdä, että valinnan tekeminen yhteishaussa lisäisi tutkinnon vetovoimaa ja sen suorittamista. Mikäli kaksoistutkinto kuitenkin lisätään hakukohteeksi, on huolehdittava, että opiskelija voi siirtyä suorittamaan kaksoistutkinto myöhemmin opintojen aikana, vaikka opiskelija ei olisi yhteishaussa hakenut kaksoistutkintoon. Gradia näkee tärkeänä, että myös lukiokoulutuksen opiskelijoiden tietämystä ristiinopiskelusta sekä lukio-opintojen ja ammatillisten opintojen yhdistämisestä lisätään. Ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisesta osana lukiokoulutusta tulisi tehdä kannustavaa opiskelijalle sekä koulutuksen järjestäjälle. Ammattiosaaminen lisäisi ylioppilaiden jatko-opintovalmiuksia ja -varmuutta. Ammatillisen perustutkinnon laajentaminen Gradia kannattaa ammatillisen perustutkinnon laajentamismahdollisuutta. Opintojen laajentamisen mahdollisuus ammatillisissa perustutkinnoissa yli 180 osaamispisteen tukee korkeakoulupolkuopintojen kautta jatko-opintoihin sijoittumista sekä ammatillisten täydentävien tutkinnon osien kautta entistä sujuvampaa työllistymistä. Tämä vähentää myös koulutuksen järjestäjän hallinnollista työtä. On kuitenkin tarpeellista väljentää laajentamismahdollisuutta 45 osaamispisteeseen, jotta mahdollistetaan kaikkien, laajempienkin tutkinnonosien suoritusmahdollisuudet opiskelijan kiinnostuksen ja työllistymisnäkymien mukaisesti. Tutkinnon laajentamisesta ei tule tehdä opiskelijalle subjektiivista oikeutta, vaan koulutuksen järjestäjän tulee resurssiensa puitteissa voida päättää, missä laajuudessa se tarjoaa valinnanmahdollisuuksia opiskelijoiden henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan. Gradia pitää tärkeänä joustavien opintopolkujen luomista ja opiskelijan ristiinopiskelua eri koulutusmuotojen välillä. Ristiinopiskelun esteet koulutusmuotojen välillä tulisi kartoittaa ja suunnata toimenpiteitä myös opintohallinnon järjestelmien yhteen toimivuuteen. Nykyisellään ristiinopiskelu edellyttää opiskelijalta itseltään sekä opiskelua mahdollistavalta koulutuksen järjestäjiltä huomattavasti ylimääräistä manuaalista hallinnointityötä. Maksuttoman ristiinopiskelun kehittämiseksi tulisi korkeakoulujen opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia joustavoittaa. Tällöin koulutustasojen välistä ristiinopiskelua olisi taloudellisesti kannustavaa kehittää molemminpuolisesti. Samoin tulisi tarkastella myös tutkinnon osia pienempien kokonaisuuksien (micro-credentials) suoritusrahoitus. Tämä olisi oleellista korkeakouluopiskelijoiden lisäksi myös lukio-opiskelijoiden ammatillisten opintojen lisäämiseksi. 4.1.2. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä Gradian näkemyksen mukaan ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän mahdollisia muutoksia tulee edistää kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain, ristikkäisvaikutukset huomioiden. Gradia pitää tärkeänä, että tutkinnon osien suoritus huomioidaan jatkossakin koulutuksen järjestäjän rahoituksessa myös oppivelvollisten osalta. Kesken opintoja toiseen oppilaitokseen tai toiselle alalle siirtyvien opiskelijoiden osalta esitetty muutos olisi ongelmallinen, sillä rahoitus suoritettujen opintojen osalta jäisi aiemmalta koulutuksen järjestäjältä tai alalta saamatta. Tällöin kannustin opiskelijan ohjaamiseen hänelle paremmin soveltuvaan koulutukseen oman oppilaitoksen ulkopuolelle tai toiselle alalla todennäköisesti heikentyisi. Oppivelvollisuuskoulutuksen ja TUVA-koulutuksen määrällisen säätelyn vapauttaminen Gradia suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuus- ja TUVA-koulutuksen määrällisen säätelyn vapauttamiseen. Muutoksella olisi ennakoimattomia ja mahdollisesti myös koulutuksellista tasa-arvoa vaarantavia vaikutuksia useille alueille. Erityisesti TUVA-koulutuksen määrällisen säätelyn purku aiheuttaisi rahoituksen ennakoimattomuutta ja siten lisäisi koulutuksellista epätasa-arvoa eri alueiden välillä. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen järjestämisen poistaminen perusrahoituksen painotusperusteista Gradia korostaa, että mikäli opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen järjestäminen poistetaan perusrahoituksen painotusperusteista, tulee poistaa myös sitä koskeva säätely ja koulutuksen järjestäjän velvoitteet lainsäädännöstä. Anssi Tuominen Kuntayhtymän johtaja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia
      • Pro Lukio ry, Pro Lukio ry, Tarja Aro-Kuuskoski, puheenjohtaja, Aro-Kuuskoski Tarja
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Pro Lukio ry, Tarja Aro-Kuuskoski, puheenjohtaja Pro Lukio ry:n lausunto luonnokseen hallituksen esityksestä toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Pro Lukio ry kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä toisen asteen kehittämishankkeeseen liittyvistä opintojen yhdistämistä ja ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevista säädösmuutoksista. Aikataulu ja rahoitus Uudistuksen aikataulu on varsin nopea. Aikataulu vaikuttaa siihen, että ammatillisen rahoitusta ei kyetä uudistamaan kokonaisuutena, jolloin jatkuvan oppimisen rahoitus jää tietoperusteisesti valmistelematta. Rahoitus on uudistettava kokonaisuutena. Myös jatkuvan oppimisen rahoituksen on pysyttävä riittävällä tasolla, kun otetaan huomioon työikäisen väestön ja maahanmuuttajien koulutustarpeet sekä työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaanto-ongelma. Uudistuksen resursointi on turvattava, koska uudistuksen myötä opetusmäärät tulevat oletetusti lisääntymään, ohjauksen ja erityisopetuksen tarve sekä oppilaitosten hallinnon määrä tulevat niin ikään kasvamaan. Toisen asteen koulutusta on uudistettu viime vuosina voimakkaasti. Kaikkien uudistusten vaikutusta opiskelijoihin, oppilaitosten sekä koulutuksen järjestäjien toimintaan ei ole vielä nähtävissä saatika tutkittu. Tutkimustenkin mukaan sekä opiskelijat, että oppilaitosten työntekijät ovat kuormittuneita myös maailmanlaajuisen pandemian sekä Ukrainan sodan aiheuttaman epävarmuuden keskellä. Oppilaitoksissa työskentelevät tarvitsevat nyt toimintarauhaa tilanteen tasoittamiseksi. Myös opiskelijoille tarvitaan työrauha, jotta he jo ennen toiselle asteelle hakeutumistaan tietävät mitä polkuja on valittavissa ja miten ne vaikuttavat heidän jatko-opintomahdollisuuksiinsa. Pro Lukio ehdottaa, että laissa erotettaisiin lukion ja ammatillisen perustutkinnon suorittaminen maksuttomasti siten, että maksuttoman lukion tai ammatillisen perustutkinnon aikana aloitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen on maksutonta sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Pro Lukio ehdottaa, että kehittämishankkeen toteuttaminen siirtyisi seuraavalle hallituskaudelle. Ammatillisten ja lukio-opintojen yhdistäminen Ammatillisten ja lukio-opintojen yhdistäminen on nykymuodossakin mahdollista ja kannatettavaa. Kannatettavaa on myös ehdotus laajentaa ammatillisen tutkinnon opintoja ainakin 180 osaamispisteeseen. Edelleen on kuitenkin huomioita mahdollisesti lisääntyvä opetuksen, ohjauksen, erityisopetuksen ja hallinnon resursointi. Kaksoistutkinnon aseman selkeyttäminen lainsäädännöllä on tarpeellista opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Silti esityksen mukainen opintojen yhdistäminen ei sitä takaa, koska päätös näiden toteuttamisesta jää koulutuksen järjestäjälle tai järjestäjille. Ajatus hakeutua yhteishaussa kaksoistutkintoa suorittamaan olisi lukiokoulutuksen järjestäjälle selkeyttävää. Mikäli olisi mahdollista hakeutua yhteishaussa suoraan kaksoistutkintoa suorittamaan peruskoulun aikana olisi tärkeää painottaa kaksoistutkinnon vaativuutta koulutusmuotona. Jos kuitenkin opiskelija toteaisi kaksoistutkinnon suorittamisen liian vaativana, olisi oltava mahdollisuus jäädä aineopiskelijaksi lukioon. Toisaalta on myös turvattava mahdollisuus siirtyä kesken ammatillisten opintojen lukio-opintoihin tai jopa kaksoistutkinnon suorittajaksi. Kaksoistutkinnon aseman vakiinnuttaminen lainsäädännöllä ja uudistuksen tavoite lisätä ammatillisten opiskelijoiden mahdollisuutta opiskella ammatillisten opintojensa rinnalla lukio-opintoja saattaa johtaa tilanteeseen, jossa pelkästään ammatillisia opintoja suorittaneiden ei katsota saaneen samalla tavalla riittäviä jatko-opintovalmiuksia kuin niillä, jotka ovat suorittaneet lukio-opintoja, eli synnytetään nk. kahden kerroksen väkeä ammatillisista opinnoista valmistuneista. Tämä kehityssuunta ei lisää yhdenvertaisuutta, vaan eriarvoisuutta, joka on vastoin esityksen tavoitteita. Ammatillisia YTO-opintoja ei voida korvata lukio-opinnoilla, vaan niitä tulee edelleen kehittää, jotta myös pelkästään ammatillisen tutkinnon suorittajat saavuttavat jatko-opintoihin vaadittavan osaamistason. Ehdotuksessa ei käsitellä lukio-opiskelijoiden mahdollisuutta sisällyttää opintoihinsa ammatillisia opintoja, joka olisi sekä opiskelijoiden jatkuvan oppimisen, työelämään tutustumisen, että hyvinvoinnin kannalta mielekästä. Korkeakoulujen valintauudistus ja ylioppilastutkintouudistuksen vaikutukset 3.6.22 julkistetun opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen perusteella todistusvalinnan kasvattaminen vähensi suhteellisesti merkittävästi korkeakouluihin ja yliopistoihin hyväksyttyjen määrään pelkän ammatillisen tutkinnon tai kaksoistutkinnon suorittaneiden keskuudessa. Erityisen merkittävä se oli molemmat tutkinnot tehneillä, joiden osuus valituista pieneni 3.8 prosenttiyksikköä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto kaventui ylioppilastutkintouudistuksen myötä, kun pakollisten kirjoitettavien kokeiden määrä nousi viiteen. Pro Lukio ehdottaa, että kaksoistutkintoa suorittavan opiskelijan kohdalla ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden pakollisen ylioppilaskokeen. Pro Lukio ehdottaa myös, että lukiodiplomi korvaisi yhden kirjoitettavan aineen. Olisi myös arvioitava tarkemmin, mitä esteitä kaksoistutkinnon suorittamiseen liittyy, koska kaksoistutkinnon suorittaneiden määrä on laskenut. Kaksoistutkinnon aseman määritteleminen laissa ei ratkaise sen vaativuutta tai houkuttelevuutta suoritettavana tutkintomuotona.
      • Rovaniemen kaupunki, Kainulainen Jussi
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Suomessa tulisi tehdä selkeä muutos nykyiseen järjestelmään korkea-asteelle haettaessa. Ylioppilastutkinnossa painottuvat liikaa sellaiset sisällöt, joita opiskelijat eivät oman luontaisen osaamistarpeensa vuoksi valitsisi. Korkea-asteelle sisäänpääsy on tehty aivan liian vaikeaksi ja ensimmäisen opiskelupaikan vastaanottaminen korostuu liikaa. Kouluterveyskyselynkin tulokset vahvistavat sitä käsitystä, että yksi merkittävä tekijä toisen asteen opiskelijoiden kuormittumiseen ja mielenterveyden ongelmiin on epäonnistunut tutkintojärjestelmä. Etäopiskelun mahdollisuuksien parantaminen maakunnan pienimmillä paikkakunnilla. Koulutuksen järjestäjillä tulkisi olla mahdollisuus vastata yhdistelmäopintojen kysyntään siten, että se ei aiheuttaisi ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa rahoituksellista ongelmaa. Lisäksi tulisi harkita vaihtoehtoisten opintojen/osaamisen opinnoillistamista, mitä Euroopan Komissio on esittänyt raportissaan: https://education.ec.europa.eu/education-levels/higher-education/micro-credentials Perusopetuksen rahoituksen turvaaminen tulisi taata, koska sillä on merkittävä vaikutus opiskelijoiden perustaitoihin ja sitä kautta tutkinnon suorittamiseen ja koulutuksen järjestäjän saamaan rahoitukseen. Aiemmin toisen asteen koulutukseen kohdistuneiden leikkausten korjaaminen vaatii nopeita toimenpiteitä. Lukiokoulutuksessa on nähtävissä opiskelija-aineksen heterogeenistyminen ja aikaisempaa yksilöllisempien opiskelujärjestelyjen tarve kasvaa. Lisäksi ohjauksen merkitys korostuu oppivelvollisuuden laajentuessa ja lukion toimintakulttuurin muutokselle on varattava aikaa ja resursseja. Nivelvaihessa tapahtuva yhteistyö ja linkitys työelämään korostuu yhä enenevissä määrin.
      • Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala, Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Satu Järvenkallaksen puolesta, Ahlberg Anssi
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Helsingin kaupungin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Esitys liittyy koulutuspoliittisen selonteon toimenpide-ehdotusten perusteella käynnistetyn toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen ehdotuksiin. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahoituslakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Ehdotettu laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024. Muut ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2024. Opintojen yhdistäminen Luonnoksessa ehdotetaan muutoksia lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin opintojen yhdistämisen helpottamiseksi. Helsingin kaupunki kannattaa opintojen yhdistämisen helpottamista, mutta esitetyt ehdotukset eivät tuo merkittävää muutosta nykytilaan. Koska esitetyt muutokset ovat vain osa toisen asteen kehittämiseksi suunniteltua kokonaisuutta, on vaikeaa arvioida miten nyt esitetyt muutokset suhtautuvat myöhempiin esityksiin. Lukiolaissa ehdotettaisiin otettavaksi käyttöön tavanomaisen aineopiskelijan lisäksi uusi ”yhdistelmäopintojen aineopiskelijan” määritelmä. Yhdistelmäopintojen aineopintojen järjestäminen ja suorittaminen perustuisi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön. Helsingin kaupunki kannattaa ehdotusta yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmän käyttöönotosta, mikäli tämän ryhmän opiskelijat huomioidaan myös lukiokoulutuksen valtionosuuksissa. Ristiinopiskelun lisääntyessä kasvavat myös lukiokoulutuksen järjestäjän kustannukset. Lukioihin joudutaan mahdollisesti perustamaan uusia ryhmiä. Myös lukioiden oppimateriaalit ovat lukiokoulutuksen järjestäjälle merkittävä menoerä. Kustannukset voivat nousta suuriksi erityisesti niissä tilanteissa, joissa opiskelijan ammatillisen perustutkinnon 180 osaamispisteen laajuus ylittyy. Koulutuksen järjestäjän saaman rahoituksen tulee mahdollisimman tarkasti vastata koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi kaksoistutkinnon määritelmä. Jo nykyisellään ammatillisen koulutuksen järjestävät voivat opiskelijalähtöisesti tarjota mahdollisuutta kaksoistutkinnon suorittamiseen. Opiskelijat voivat joustavasti suorittaa lukio-opintoja ja halutessaan jatkaa ylioppilastutkintoon asti. Jos kaksoistutkinnon suorittamista halutaan edistää, tulisi se huomioida valtionosuusrahoituksessa. Helsinki ei kannata ehdotusta kaksoistutkintoa koskevaa sääntelyä sisältävän 19 a § lisäämisestä ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin. Helsingin näkemyksen mukaan ehdotus ei tuo parannusta nykyiseen toimintaan. Ehdotus saattaisi myös luoda tarpeettomia jakolinjoja ammatillisen perustutkintokoulutuksen sisälle ja heikentää ammatillisen perustutkintokoulutuksen asemaa suhteessa yleiseen jatko-opintokelpoisuuteen, jonka koulutusjärjestelmämme perusperiaatteen mukaan sekä lukio- että ammatillinen koulutus antavat. Lainsäädäntöön ehdotetaan myös lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi valtakunnallisten hakumenettelyiden eli yhteishaun kautta. Ehdotuksen mukaan valintaperusteista voitaisiin säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, jota esitysluonnos ei kuitenkaan sisällä. Näin ollen jää avoimeksi, miten opiskelijaksi ottaminen ja valintaperusteet lopulta tapahtuisivat. Helsinki näkee, että jatkossakin on tärkeää säilyttää nykytilaa vastaava malli, jossa kaksoistutkintoon hakeudutaan joustavasti opintojen aikana. Koulutuksen järjestäjillä tulee olla mahdollisuus luoda paikallisesti tarkoituksenmukaisia toimintamalleja opintojen yhdistelemiseksi ja myös kahden tutkinnon suorittamiseksi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen jos asiasta on sovittu opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. Helsinki kannattaa ehdotusta, joka antaa opiskelijalle mahdollisuuden laajentaa perustutkintoaan yli 180 osaamispisteen. Samalla Helsinki haluaa kyseenalaistaa 210 osaamispisteen ylärajan. Lukiokoulutuksessa vastaavaa tutkinnon laajuutta koskevaa sääntelyä ei ole. Esitysluonnoksessa myös todetaan, että tutkinnon laajentaminen ei olisi opiskelijalle subjektiivinen oikeus, vaan koulutuksen järjestäjä päättäisi, miten se mahdollistaa laajentavien tutkinnon osien suorittamisen. Rajaus on perusteltu, mutta Helsingin näkemyksen mukaan ehdotus kuitenkin käytännössä tarkoittaisi subjektiivista oikeutta, sillä laajentamismahdollisuuden tulisi kohdella opiskelijoita yhdenvertaisesti ja sen epääminen vaatisi käytännössä raskaat perustelut. Valtioneuvoston laajentaviin tutkinnon osiin kuuluvista opinnoista säätävään asetukseen Helsinki ehdottaa lisättäväksi, että laajentavat tutkinnon osat voisivat sisältää ehdotettujen lisäksi myös vapaassa sivistystyössä suoritettuja opintoja. Helsinki kiinnittää huomiota siihen, että opintojen yhdistämistä koskevat ehdotukset koskevat pääasiassa sitä, miten ammatillisten perustutkintojen opiskelijat voisivat suorittaa nykyistä joustavammin lukio-opintoja osana ammatillista koulutusta. Samassa yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista selvittää ristiinopiskelun mahdollisuuksia ja kehittämistä myös toiseen suuntaan, esimerkiksi tarkastelemalla lukiokoulutuksen pakollisten opintojen määrää, jotta ammatillisten opintojen yhdistäminen lukiotutkintoon ei olisi vain lisäsuoritus opiskelijoille. Vapaasti valittavien opintojen määrä suhteessa pakollisiin on pieni eikä tosiasiallisesti tue yksilöllisiä opintopolkuja riittävästi. Tämä on merkittävä asia erityisesti opiskelijoille, joille lukio-opinnot tuottavat suurimpia haasteita. Tämä olisi samalla toimenpide myös segregaation ehkäisemiseksi. Ammatillisen koulutuksen rahoitus Luonnoksessa ehdotetaan ammatillisen koulutuksen määräraha jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään; oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus ja jatkuvan oppimisen rahoitus. Ehdotettu jakaminen toteutettaisiin nykyisen ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Määrärahan jakamisesta näiden rahoitusten välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Helsingin kaupunki ei kannata rahoitusten eriyttämistä. Sen sijaan tärkeää olisi tarkastella rahoitusta yhtenä kokonaisuutena, huomioiden sekä oppivelvollisten koulutus että jatkuva oppiminen. Mittava ammatillisen koulutuksen lakiuudistus astui voimaan vuoden 2018 alusta ja tällä reformilla nimenomaan pyrittiin yhdistämään ja yhtenäistämään nuorten ja aikuisten koulutusta. Viime vuodet on tehty paljon työtä tämän yhtenäistämisen eteen. Muutos veisi ammatillista koulutusta reformia edeltävään aikaan, eikä siten tukisi johdonmukaista ammatillisen koulutuksen kehittämistyötä. Esityksessä ehdotetaan vahvistettavaksi oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa perusrahoituksen osuutta siten, että se nousisi 70 prosentista 80 prosenttiin. Helsinki pitää ehdotusta perusrahoituksen nostamisesta lähtökohtaisesti hyvänä asiana, mutta samanaikaisesti on huomioitava oppivelvollisuusikäisten nuorten osuus ammatillisessa koulutuksessa sekä turvattava myös jatkuvaan oppimiseen suunnatut resurssit. Erityisen tuen tarvitsijoiden määrän kasvu, vieraskieliset oppijat sekä esitysluonnoksessa ehdotetut muutokset tuovat painetta oppivelvollisuusrahoituksen kasvulle, jolloin on riskinä, että jatkuvan oppimisen rahoitus pienenee. Tämä olisi ongelmallista etenkin Helsingin ja muiden kehittyvien kaupunkiseutujen näkökulmasta, joissa nuoria on suhteellisesti vähemmän ammatillisessa koulutuksessa ja joissa vieraskielisten oppijoiden määrä sekä osaamistaan täydentävien aikuisten määrä kasvaa. Stadin ammatti- ja aikuisopiston opiskelijoista noin 46 % on vieraskielisiä. Lisäksi Helsingissä on muuta maata enemmän pelkän peruskoulun varassa olevia ihmisiä. Esitysluonnoksessa myös ehdotetaan, että opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen (OPVA) järjestäminen poistettaisiin perusrahoituksen painotusperusteista. Helsinki ei kannata OPVA-kertoimen poistamista, koska Helsingissä on paljon kohderyhmiä (kuten peruskoulusta heikoilla valmiuksilla tulevat opiskelijat, pitkäaikaistyöttömät, heikon kielitaidon omaavat, uudelleen koulutettavat), joille OPVA-opintoja järjestetään ja jotka hyötyvät opinnoista varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Ehdotus painotuksen poistamiseksi heikentää edellä mainittujen opiskelijaryhmien opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia. OPVA-opinnot ovat tänä vuonna olleet yksi strategiarahoituksella tehtävän kehittämisen painopisteistä. Painotusperusteen poistaminen vähentäisi koulutuksen järjestäjien intressejä järjestää useille kohderyhmille hyödyllisiä OPVA-opintoja. Luonnoksessa ehdotetaan poistettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämisluvista oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille tarkoitetun koulutuksen sekä TUVA-koulutuksen määrällinen säätely. Helsingin näkemyksen mukaan koulutuksen järjestäjien tulee voida suunnitella ja järjestää koulutusta järjestämislupiensa puitteissa, mutta pitää epätarkoituksenmukaisena, että jatkossa sääntely koskisi vain osaa koulutuksista ja/tai tietyille kohderyhmille tarkoitettuja koulutuksia. Esityksessä vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävän koulutuksen osalta määrällistä säätelyä ei ehdoteta purettavaksi. Sen sijaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 26 §:ään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jonka mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin opiskelijavuosien enimmäismäärästä 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävän koulutuksen osalta. Enimmäismäärä määrittäisi jatkossa vaativan erityisen tuen koulutuksen perusrahoituksen enimmäismäärää ja toimisi samalla opiskelijavolyymia määrittävänä tekijänä. Tarvittaessa opiskelijamäärää voitaisiin kasvattaa perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen turvin taikka pysyväisluonteisemmassa tarpeessa järjestämislupaa muuttamalla. Helsinki pitää esitystä ongelmallisena, koska ehdotus ei parantaisi nykytilaa, jossa tarkoituksenmukaisia opiskelupaikkoja kaikille vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille oppivelvollisille ei ole riittävästi saatavilla. Ehdottoman tärkeää olisi, että harkinnanvaraiset korotukset tapahtuisivat aina pyydettäessä ja nopeasti. Järjestämisluvan enimmäismäärän muuttaminen taas on liian hidas prosessi toimintaympäristössä, jossa esim. TELMA-hakijoiden määrä muuttuu vuodesta toiseen tai vaativan erityisen tuen opiskelijoiden määrät ovat jatkuvassa kasvussa. Järjestämisluvat ovat tähänkin saakka olleet alimitoitettuja, joka ei ole tukenut oppivelvollisuuden laajentamisen tavoitetta varmistaa toisen asteen koulutus kaikille, myös vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille. Vaativan erityisen tuen koulutuksen tarve on kasvanut oppivelvollisuuden laajentamisen myötä, koska uudistus on jossain määrin muuttanut ja rajannut peruskoulun päättävien vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen nuorten jatkopolkuja. Jos ammatilliset erityisoppilaitokset eivät pysty tarjoamaan opiskelupaikkaa kaikille vaativan erityisen tuen opiskelijoille, on riskinä, että opiskelijat ohjautuvat tavalliseen TUVA-koulutukseen, jossa tuen tarjoamiseksi ei ole vastaavia resursseja kuin erityisoppilaitoksilla. Helsingin näkemyksen mukaan vaativan erityisen tuen koulutuksen järjestämistä tulisi rahoituksella ja aloituspaikkamäärillä ohjata suuntaan, joka auttaisi varmistamaan opiskelupaikan jo yhteishaussa kaikille vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille oppivelvollisille. Helsingin kaupungin perusopetuksessa vaativan erityisen tuen oppilaiden osuus on yli 14 %. Kaikille opiskelupaikka ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ei ole tarkoituksenmukainen, mutta siirtyessään tavalliseen oppilaitokseen he tarvitsevat vahvempaa tukea tutkinto-opintojen alussa tai TUVA-koulutuksessa ja tähän tarvitaan valtionrahoitusta. Helsingin kaupunki näkee, että ammatillista ja lukiokoulutusta tulee kehittää yhteistyössä, mutta itsenäisinä koulutusmuotoina. Rahoitusta tulisi kehittää oppivelvollisia ja jatkuvaa oppimista tukevana kokonaisuutena, kokonaiskuvaa rauhassa tarkastellen. Rahoituksen uudistamisessa tulisi esitettyä perusteellisemmin arvioida muutosten vaikutuksia eri paikkakunnilla, joissa toimintaympäristöt, opiskelijat ja alueelliset tarpeet ovat hyvin erilaisia. Ehdotusten tulisi myös tukea TE24-uudistusta ja auttaa turvaamaan aikuisväestön osaamisen taso jatkossakin työelämän muuttuessa.
      • Spangar Virpi, Suomen Oppisopimusosaajat ry, hallitus
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Suomen oppisopimusosaajat ry, hallitus kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, oppivelvollisuuslain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (lausuntoversio 12.5.2022). Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: 1) oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja 2) jatkuvan oppimisen rahoitukseen. • Miten notkeaksi tullaan saamaan rahoitus, kun nykyinen reformin kokonaiskuva ei ole vielä täysin selvillä? Suomessa toiminta-alueet eivät ole homogeenisiä, vaan maakunnittain on resurssit jakautuneet eri tavoin koulutuksenjärjestäjittäin. On eroavuuksia koulutuksen saatavuudessa niin, että järjestelmä kannustaisi hakeutumaan parhaaseen vaihtoehtoon (oma toive ja lahjakkuus) vai sinne, mihin on mahdollista hakeutua? • Jatkuvan rahoituksen vaihtelu vuosittain tulee olemaan uusi tilanne oppilaitoksissa ja vaikutuksia tulee olemaan suunnittelusykleihin ja koulutuksen ennakointiin sekä tukipalveluiden saatavuuteen. Esityksen mukaan oppivelvollisten rahoitus varmistetaan. • Jatkuvan oppimisen kannalta on kyse alueiden elinvoimasta ja yritystoiminnan kannattavuudesta. Tuleeko jatkossa oppivelvollisten määrän väheneminen vaikuttamaan koulutuksen järjestäjän kokonaisrahoitukseen vai kompensoituuko se jatkuvan oppimisen rahoitukseen? Tulisi selvittää rinnakkaisvaikutukset ja molempia rahoitusväyliä tulisi kehittää rinnakkainen eikä toteuttaa erillistä kehittämistä. On mahdollista, että kummallekin rahoitusväylälle kehittyy erillinen ennakointitoiminta. • Haetaanko jatkossa erilliset lisäsuoriterahoitukset ja miten ratkaistaan ongelman, jossa puuttuu koulutukseen hakeutuvat ja enemmän tulisi saada kokonaiskuva koulutustarpeista koulutuksen tarjontaa suunniteltaessa ja toteuttaa koulutukset yhteisesti molemmissa rahoitusväylissä. • Jatkuvan oppimisen määräraha ja osallistujien määrä vaihtelee vuosittain ja tulee heijastumaan opetuksen suunnitteluun ja toteuttamismahdollisuuksiin. Tuleeko oppivelvollisten ikäluokkien pieneneminen aiheuttamaan rankkaa kilpailua oppilaitosten välille? • Huolemme on se, katoaako kansallinen ylpeytemme, hyvä ammattitaidon taso. Hyvin koulutetut suoraan työelämään menevät nuoret ovat elinkeinoelämän tarve ja toive. Yleiset työelämätaidot ja myös kielitaito kasvaa työelämässä. On myös syytä pitää kiinni aikuisten tarpeesta hyvin kouluttautumiseen nopeasti ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia käyttäen. Jatkuvan oppimisen toteuttaminen tarkoittaa joustavaa opiskelua työelämäkonteksteissa. Ehdotetun muutoksen myötä opiskelijalla olisi mahdollisuus sisällyttää ammatilliseen perustutkintoon nykytilaan verrattuna 30 osaamispisteen laajuisesti enemmän lukio-opintoja, mikä tarkoittaisi 25 opintopisteen laajuisia lukio-opintoja. • Olisiko mahdollista laajentaa myös ammatillisia opintoja? Pohdimme, lisääkö lukion ekstraopintojen suorittaminen ammattitaitoa ja olisiko opiskelija mennyt lukioon, jos hän haluaa lisää lukio-opintoja? • Oppisopimuskoulutuksen kohdalla toteamme, että vähintään keskimäärin 25 viikkotunnin työ ei mahdollista ko. toteutusta. Arvioimme, että ko. tavalla lukion opintojen laajentaminen tulee herättämään kiinnostusta vain pienessä osassa nuoria. Lisäksi opinto-ohjauksen / yksilöllisen ohjauksen määrä tulee lisääntymään ja katoaako ytimessä oleva ammattitaidon hankkimisen alkuperäinen tarkoitus? • Valinnanvapauden laajuus tulee heijastumaan erityisesti nuoriin ja työelämän ulkopuolella oleviin ja nähtäväksi jää miten ko. kohdejoukot tekevät jo alkuvaiheessa järkeviä valintoja riittävällä opinto-ohjauksella ja tukipalveluilla. Vaikutukset opiskelijan asemaan (lapsivaikutukset) • Nuorten opiskelijoiden opinnot tulee turvata, vaikka rahoitusosuudet pienenisivät. Näin ollen herää kysymys alkaako rahoitusjärjestelmä ohjaamaan oppivelvollisten hakeutumisoikeutta ja vähentämään valinnaisuutta eri puolilla maata ikäluokkien pienentyessä? Vaikutukset työllisyyteen ja työelämään • Suuri valinnaisuuden määrä voi hukuttaa alleen tarpeen oppia ammatilliset perustaidot. Ammattiin integroituja geneerisiä taitoja voi oppia osaamisen hankkimisen kokonaisuudessa, kun ne hyvin suunnitellaan ja mm. työpaikoilla oppien ja ammatillisiin tutkinnonosiin integroiden. Geneeriset taidot ovat peruskiviä, joiden päälle ammattitaito voidaan rakentaa myös samanaikaisesti. • Huolena oppisopimusten kannalta on se, että edelleenkin oppisopimusopiskelijoista suuri osa on jatkuvan oppimisen opiskelijoita. Jatkuvan oppimisen rahoitus tulee turvata, koska osaamisen päivittämiseen tarvitaan resursseja erityisesti pk -yrityksissä. Lähitulevaisuuden haaste on se, osataanko/uskalletaanko osaamista tunnistaa ja uskotaanko, että työpaikoilla voidaan oppia. • Oppisopimus tulee säilyttää yhtenä osaamisen hankkimisen väylänä sekä oppivelvollisten että jatkuvan oppimisen opiskelijoiden kohdalla. Opiskelijan ikä ei ole ainoa näkökulma kuvaamaan opiskelijan tarvetta opintojen aikaiseen tukeen ja ohjaukseen. Koulutuksenjärjestäjille tulee säilyttää mahdollisuus ohjata toimintaansa kokonaisrahoituksen näkökulmasta. • Laajennetun järjestämistehtävän toteuttamisesta ei tule luopua, koska sillä voidaan taata koulutuksen laatua ja alueellinen yhdenvertainen koulutuksen saatavuudessa. • Koulutussopimusten kautta oppisopimuksiin siirtyminen tulee tärkeään rooliin ammattitaidon ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa. Suomessa tarvitaan suoritustason työntekijöitä ja osaajista on huutava pula. Vaatimalla koko tutkinnon suorituksia ei välttämättä kasvateta halukkuutta siirtyä työelämään kaikkien nuorten osalta. Työelämässä oppimisen jaksojen jälkeen tulisi tutkinnon osien suorittajia kannustaa jatkamaan opiskelua. Nuorten oppivelvollisten kohdalla kyseenalaistetaan 2017 reformin henki tutkinnonosittain suorittamisen mallista. • Tutkintokertoimet on mahdollistaneet koulutuksen ennakointia ja opetuksen resurssointia. Esityksellä voi olla vaikutusta oppisopimusten määrään, mikäli rahoitus pienenee oppisopimuksissa. Joustava oppisopimuksen käyttö edellyttää rahoituksen joustavuutta. Vuoden 2017 rahoituslainsäädännön linjaus on ollut tukemassa HOKSien laadintaa työelämälähtöisesti.
      • Elinkeinoelämän Oppilaitokset EOL ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Ammatillisen koulutuksen uudistus rakennettava reformin hengessä Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on tarjota ratkaisuja osaajapulan ja ammatillisen osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Tätä tehtävää varten tehtiin vuonna 2018 ammatillisen koulutuksen reformi. Vain kolme vuotta myöhemmin ollaan hautaamassa reformia ja rakentamassa mallia, jonka ajoitus on epäonnistunut ja koulutuspoliittisesti lyhytnäköistä. Sen sijaan, että rakennetaan vain osittain oppivelvollisuutta tukeva ratkaisu tulisi tehdä kestävä koko ammatillista koulutusta pitkäjänteisesti kehittävä malli. Esitettävä uudistus lisää koulutuksen järjestäjän hallintoa ja luo epävarmuutta pitkän aikavälin koulutuksen suunnitteluun. Ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta tulee tarkastella ja ohjata yhtenä kokonaisuutena. Työikäisten osaamistarpeet eivät saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallituskauden loppumetreillä merkittävän toisen asteen uudistuksen. Käytännössä uudistus koskettaa ammatillista koulutusta, jonka rahoitusta ollaan jakamassa kahtia ja yhden rahoitusmallin sijaan jatkossa olisi kaksi rahoitusmallia. Kiirehtimisen sijaan tarvitaan ensin yhteinen kokonaisnäkemys siitä, mitä muutoksia nykytilaan tarvitaan. Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon. Silti nyt ollaan tekemässä uudistusta vailla riittävää tietopohjaa. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Jatkuvan oppimisen edellytyksiä ei pidä heikentää Ammatillinen koulutus tarjoaa ratkaisuja osaajapulaan. Työelämän muutos koskettaa kaikkia työikäisiä ja jatkuvan oppimisen tarve on kasvava. Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä - ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot - muodostavat kokonaisuuden, jota täytyy myös jatkossa kehittää tästä lähtökohdasta. Yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia oman osaamisensa uudistamiseen ja päivittämiseen ei pidä heikentää. Tämä tulee olemaan nyt lausuntokierroksella olevien ammatillista koulutusta koskevien esitysten seurannaisvaikutus. Rahoituksen kohdentamisessa tulee tunnistaa kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Vetoamme hallitukseen – kiirehtimisen sijaan tarvitaan nyt valmistelulle lisää aikaa. Valmistelun pohjaksi tarvitaan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys ammatillisen koulutuksen eri tehtävien tasapainosta ja muutoksien tarpeesta. Ammatillisen koulutuksen tulee tulevaisuudessa vastata nykyistä paremmin sekä koko työikäisen väestön että eri toimialojen osaamistarpeisiin.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Brax Tiia
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Kiinteistötyönantajat ry kiittää mahdollisuudesta lausua toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Kiinteistötyönantajat tukee EK:n jättämää lausuntoa ja suhtautuu hallituksen esitysluonnoksessa esitettyihin muutoksiin kriittisesti. Kiinteistötyönantajat hämmästelee muutosesitykseen liittyvää kokonaistarkastelun vähyyttä sekä aikataulua, jolla näin isoa muutosta ollaan viemässä eteenpäin. Kiinteistötyönantajat korostaa oman toimialansa näkökulmasta erityisesti seuraavia seikkoja: Ammatillisen koulutuksen keskeinen tehtävä on tuottaa ammattiosaamista yritysten erilaisiin ja eritasoisiin tehtäviin. Yli satatuhatta henkilöä työllistävän kiinteistöpalvelualan monipuoliset ammattitehtävät edellyttävät työelämälähtöistä ammatillista osaamista. Osaamista hankitaan sekä ammatillisen koulutuksen tarjonnasta että työssä oppimalla ja opiskelemalla. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista valtaosa on aikuisia. Myös kiinteistöpalvelualalle ammatillisen koulutuksen reittiä työllistyvät ovat pääasiassa aikuisia. Vaikka alalle tarvitaan jatkossa yhä enemmän toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneita, työikäisten osaamistarpeita ei saa uudistuksella ohittaa. Kiinteistöpalvelualan ammatillisen koulutuksen rakenne ja sisällöt on uudistettu vasta hiljattain ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä kaikenikäisiä opiskelijoita ja työelämää palvelevaksi tutkintojatkumoksi. Esitetyt muutokset eivät ole kiinteistöpalvelualan näkökulmasta loppuun asti harkittuja. Niillä olisi toteutuessaan kielteisiä vaikutuksia toimialan työllistämismahdollisuuksiin ja alalle työllistymiseen. Erityisesti rahoituslainsäädäntöön liittyvät muutokset, jotka kohdistuvat vain yhteen osaan ammatillista koulutusta ja joita nyt esitetään ilman laajempaa vertailevaa selvitystä nykyisen rahoitusmallin ohjaus- ja kustannusvaikutuksiin, eivät edusta sellaista tietoperustaista päätöksentekoa, johon katsomme hallituksen sitoutuneen. Selvitysten puuttuessa herää vahva epäilys esityksen kustannusneutraaliudesta ja sen seurauksena huoli siitä, että raha ei tule riittämään työikäisten ammatilliseen jatkokoulutukseen sen enempää kuin muihinkaan jatkuvan oppimisen kasvaviin tarpeisiin. Kiinteistötyönantajat on erittäin huolissaan siitä, että rahoituksen kahtiajaon ja oppivelvollisten tarpeisiin painottuvien muutosesitysten myötä tasapaino työikäisten ja oppivelvollisten osaamisen varmistamisessa ja kehittämisessä kärsii. Kiinteistöpalvelualalla tarjolla olevien tehtävien kannalta on tärkeää, että ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli ohjaa ensisijaisesti kaikenikäisten opiskelijoiden työllistymiseen ja työssä kehittymiseen ja kannustaa koko tutkintojen suorittamisen ohella tutkintojen suorittamiseen osissa. Työelämäpalautteen pitää olla rahoitusmallissa keskeinen ohjaava kannustin. Kiinteistötyönantajat korostaa, etteivät kiinteistöpalvelualan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ole pelkästään jatkuvaan oppimiseen tähtääviä täydentäviä, kevyitä koulutuksia vaan alan tarpeisiin laajassa kolmikantayhteistyössä suunniteltu, työelämän aikaisen urakehityksen mahdollistava tutkintojatkumo. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että alan ammatillista koulutusta ja sen kaikkia tasoja perustutkinnosta erikoisammattitutkintoon tarkastellaan ja kehitetään kokonaisuutena tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Kiinteistötyönantajat peräänkuuluttaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseltä pitkäjänteisyyttä ja parempaan tietopohjaan perustuvaa valmistelutyötä ja katsoo, ettei hallituksen esitysluonnoksen mukaan pitäisi edetä, etenkään rahoitusesityksen osalta. Puutteellinen kokonaistarkastelu ja nopeatempoisuus väärässä kohtaa eivät ole sen enempää koulutettavien, kouluttajien, työnantajien kuin yhteiskunnankaan etu.
      • MTK-Etelä-Pohjanmaa ry, Ojaniemi Yrjö
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Viite: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista MTK-Etelä-Pohjanmaa kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, oppivelvollisuuslain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta. Lausunnossamme keskitymme lähinnä maatalousalan koulutukseen. Toisen asteen koulutukseen liittyvien muutosten esitetään tulevan voimaan nopealla aikataululla. Vertailuvuodet ovat vain kaksi edellistä vuotta. Luonnonvara-alalla joitakin ammatti- ja erikoisammattitutkintoja järjestetään jopa harvemmin kuin joka toinen vuosi. Koulutuksen nykyisen rahoitusmallin toiminnasta ja toteutuneista kustannuksista tarvitaan tarkempaa ja pitempiaikaista seurantatietoa. Uudistus tulee siirtää kokonaisvaltaiseen ja huolellisempaan valmisteluun seuraavalle hallituskaudelle. MTK-Etelä-Pohjanmaa vaatii, että ammatillisen koulutuksen kehittämistä tulee tarkastella kokonaisuutena. Rahoitusmallien tulee tunnistaa lisääntyvä tarve jatkuvalle oppimiselle. Uudistuksella ei saa heikentää jatkuvaa oppimista tukevaa koulutustarjontaa eikä yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää ja uudistaa omaa osaamistaan. Tarvitaankin laajempi kokonaiskäsitys toisen asteen koulutuksen kehittämistarpeista. MTK-Etelä-Pohjanmaa katsoo, että koulutuksen suunnittelun tulisi olla pitkäjänteistä ja ottaa huomioon myös työmarkkinoiden ja yritysten tarpeet Lausunnolla olevassa esityksessä oppivelvolliset ja jatkuvan oppimisen opiskelijat erotettaisiin omiksi rahoitukselliseksi kokonaisuudeksi. Tämä johtaisi koulutuksen järjestäjän hallinnollisen taakan lisääntymiseen. Luonnonvara-ala on erikoisala, jossa oppivelvolliset ja aikuisopiskelijat suorittavat monia opintoja samoilla oppitunneilla ja tästä syystä kulujen jaotteleminen on hankalaa. MTK-Etelä-Pohjanmaa katsoo, että koulutusuudistuksissa uskotaan liikaa opiskelijoiden itseohjautuvuuteen ja omatoimisuuteen. Koulutuksessa tulee olla tarvittavat resurssit myös aikuisopiskelijoiden ohjaamiseen ja opettamiseen. Painopisteen siirtämistä liikaa omatoimisuuteen ja etäopiskeluun on vältettävä. Itseohjautuvuus voi olla aikuiselle haasteellista, saati sitten peruskoulun päättäneelle. Ammatillisessa koulutuksessa lähiopetus on äärimmäisen tärkeää, kuten myös opintoihin kuuluvat käytännön harjoittelutkin. Harjoittelun hyödyllisyyden ja tekemällä oppimisen ratkaisee ohjauksen laatu.   Lausunnolla olevassa esityksessä tuodaan esille digitaalisuuden antamat mahdollisuudet oppimisympäristön kehittämiseen ja opintovalintojen monipuolistamiseen. MTK-Etelä-Pohjanmaa pitää tätä tärkeänä, mutta muistuttaa, että digitaaliset ratkaisut eivät saa olla ainoa muoto. Perusasioiden oppimisessa tarvitaan maataloussektorilla myös käytännön tekemistä. MTK-Etelä-Pohjanmaa haluaa kiinnittää huomiota haasteeseen, joka liittyy rahoituksen tutkintopainotteisuuteen. Jos opiskelija siirtyy toiselle koulutuksen järjestäjälle ja suorittaa siellä tutkinnon, alkuperäinen oppilaitos ei saa rahoitusta jo suoritetuista opinnoista ollenkaan. Tämä luo paineita siihen, että oppilaitos ei tue opiskelijoita riittävästi hakemaan sellaista koulutusta, joka olisi opiskelijalle mahdollisesti soveltuvampaa ja paremmin motivoivaa. MTK-Etelä-Pohjanmaa pyytää myös kiinnittämään huomiota opiskelijoiden valmiuksiin peruskoulun päättyessä. Hyväkään ammatillinen koulutus ei pysty korvaamaan aikaisempia oppimispuutteita. Riina Kaistila, järjestöagrologi Yrjö Ojaniemi, toiminnanjohtaja MTK-Etelä-Pohjanmaa
      • MTK-Etelä-Savo ry.
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • MTK-Etelä-Savon lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista (Dnro VN/34059/2021) Etelä-Savon maakunnan strategisiksi kärjiksi on valittu metsä, vesi ja ruoka (https://www.esavo.fi/maakuntastrategia). Kaikki nämä liittyvät vahvasti luontoon ja sitä kautta luonnonvara-alan elinkeinoilla ja niiden tuottamilla raaka-aineilla, jalosteilla ja palveluilla on suuri merkitys maakunnan elinvoimalle ja sen mahdollisuuksille kasvaa. Luonnonvara-alan elinkeinoihin voidaan tässä yhteydessä laskea myös matkailu- ja ravitsemustoimialan, joka perustuu Etelä-Savossa merkittävältä osin haja-asutusalueiden tuottamiin palveluihin. Venäjän sotatoimien vaikutukset heijastuvat Suomeen tavoilla, jotka entisestään korostavat Etelä-Savon ja myös koko Itä- ja Kaakkois-Suomen merkitystä varsinkin huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Toisen asteen koulutuksella on keskeinen rooli alueen työvoiman saatavuuden turvaamisessa. Toisen asteen koulutuksen suorittaneista merkittävä osa siirtyy myös yrittäjiksi. Työvoiman ja yritystoiminnan turvaaminen Etelä-Savossa ja koko Itä- ja Kaakkois-Suomessa on mitä suurimmassa määrin koko Suomen etu. Tämän vuoksi koulutuspolitiikka, kuten mikään muukaan politiikan ala ei saa olla vain kasvukeskuksia suosivan keskittämispolitiikan väline. Valmistelu jäänyt puutteelliseksi Etelä-Savon näkökulmasta hallituksen esitys näyttäytyy niin tietopohjan kuin vaikutusarvioiden osalta huonosti valmistellulta. Uudistuksen kokoluokka huomioiden ja vaikutusarvioiden puutteellisuuden vuoksi uudistus tulee siirtää kokonaisvaltaiseen ja huolellisempaan valmisteluun seuraavalle hallituskaudelle. Uudistuksen siirtämistä puoltaa myös se, että erityisesti luonnonvara-alan koulutuksen piirissä toimivat tahot pitävät erilaisten uudistusten tahtia liian nopeana ja laatua heikkona. Luonnonvara-ala on toimialan luonteesta johtuen pitkäjänteistä, mikä vaatii työrauhaa pidemmälle ajalle kuin, mitä parin vuoden välein tehtävät uudistukset mahdollistavat. Maa- ja metsätalous elävät yhtä suurimmista murroksistaan niin globaalien kriisien kuin poliittisten kiistojen takia. Tähän hetkeen ei ole varaa lisätä epävarmuutta enää hallinnon taholta. Luonnonvara-alan koulutusta on kehitettävä pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti ottaen huomioon alan osaamisvaatimusten jatkuva ja nopea kasvu. Uudistus ei ota huomioon alueellisia eroja Etelä-Savossa Etelä-Savon ammattiopisto Esedu ja Ammattiopisto Samiedu toimivat monialaisesti. Kun maakuntamme samaan aikaan ikääntyy ja kärsii väestökadosta, on toisen asteen koulutuksen saavutettavuus ja laatu aivan keskeisiä tekijöitä maakunnan elinvoiman lisäämisessä. Tilastojen mukaan toisen asteen koulutuksen suorittaneista merkittävästi suurempi osa jää maakuntaan verrattuna korkea-asteen koulutuksen suorittaneisiin. Etelä-Savo eikä muutkaan Itä- ja Kaakkois-Suomen maakunnat voi enää jatkossa olla pelkkiä raaka-aine- ja työvoimareservejä, tarvitaan selkeä suunnan muutos. Etelä-Savossa oppivelvollisten määrä on laskeva, mikä vaikuttaa toisen asteen koulutukseen hakeutuvien määrään. Samaan aikaan jatkuvan oppimisen opiskelijoiden määrä kasvaa. Tämä on välttämätöntä ottaa huomioon kaikkia koulutusuudistuksia tehtäessä. Työelämän muutokset edellyttävät uutta aikuisiän osaamista sekä tarvetta kouluttautua uusiin ammatteihin. Mikäli koulutuksen rahoitus suosii oppivelvollisten kouluttamista, on seurauksena hallituksen taholta tarkoituksellinen Etelä-Savon tyyppisten maakuntien näivettäminen. Luonnonvara-ala vaatii erityishuomioita Eri aloilla on erilaiset rahoitustarpeet riippuen siitä, mitä opetusvälineitä tarvitaan. Luonnonvara-alalla tarvitaan kalliita opetusvälineitä alan luonteesta johtuen. Maa- ja metsätalous on koneellinen toimiala, jolta jatkuvasti vaaditaan korkeampaa teknologiaa ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa. Mikäli näihin ei ole resursseja, ei alalle tule riittävästi eikä riittävän osaavia tekijöitä. Sama koskettaa mm. raskaan kaluston kuljettajien koulutusta. Etelä-Savo on muuttotappiosta kärsivä maakunta, josta erityisesti nuoret muuttavat pois. Keskeinen keino hidastaa ja pysäyttää tämä muuttotappio on tarjota nuorille koulutusmahdollisuuksia omassa maakunnassa. Erityisen merkittävä tämä on ammatillisen koulutuksen osalta, jossa Etelä-Savon maakunta kärsii jo nyt samaan aikaan luonnonvara-alan työntekijäpulasta. Lopuksi MTK-Etelä-Savo edellyttää, että ammatillisen koulutuksen rahoituksesta päätettäessä katsotaan koulutuksen tarvetta ja tilaa laajasti ja alueiden sekä oppilaitosten erot huomioiden. Ammatillisessa koulutuksessa on mitä suurimmassa määrin kyse alueen, tässä tapauksessa Etelä-Savon maakunnan elinvoimaisuudesta. MTK-Etelä-Savo VESA KALLIO Vesa Kallio toiminnanjohtaja
      • Satakunnan koulutuskuntayhtymä, Kuntayhtymän johtaja
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Lausunto toisen asteen koulutuksen säädösehdotusluonnoksesta Linjaus siitä, että puolet ikäluokasta suorittaa korkea-asteen tutkinnon on haastava. Työvoimapula edellyttäisi entistä useamman toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneen siirtyvän suoraan työelämään. Perusopetuksen tulee antaa nuorelle tosiasialliset valmiudet toisen asteen opiskeluun. Jos toisella asteella joudutaan paikkaamaan pe-rusopetuksen aikana syntyneitä osaamispuutteita, nuorella on heikot mahdollisuudet saavuttaa valmiuksia korkeakouluopintoihin. Yksikölliset ja joustavat opiskelupolut ovat mahdollisia ammatillisessa koulutuksessa mutta saman mallin soveltaminen lukiokoulutukseen tuottaa haasteita. Ja näin ollen ristiinopiskelun osalta törmätään suurin haasteisiin. Kaksois- tai kolmoistutkinto ovat termeinä käytössä, niiden merkitystä soisi lisää täsmennettävän. Lisäksi rahoituksellisesti tulee turvata – tällaiset kahden tai kolmen tutkinnon suorittamistavat. Hakukohteena kaksois- tai yhdistelmätutkinto on tarpeeton ja tuottaa lisää byrokratiaa. Opintojen alussa voidaan tarvittavat valinnat yhdistelmäopintojen tai kaksoistutkinnon osalta suorittaa. Esityksessä esitetty valmisteluaikataulu on haasteellinen. Edellisestä reformista ja sen tuottamista tuloksista ei ole vielä edes kokonaisvaltaista tietoa. Oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen osalta muutoksia tulisi suunnitella ja toteuttaa yhdessä ja yhteisesti. Jako oppivelvollisiin ja jatkuvan oppimisen osalta tulee muodostamaan lisää byrokratiaa mm. opiskelijahallintojärjestelmien osalta. Nykytilan kuvauksen kaltainen tilanne oli olemassa ja/tai näkyvissä jo edellisen reforminkin perusteluissa, siltä osin ei muutosta ole tapahtunut. Muutosperusteena se ei ole vakuuttava. Tutkinnon laajuuden osalta, esitetty muutos on hyvä ja tarpeellinen sekä se voi edistää työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä. Mikäli ammatillisen koulutuksen osalta eduskunta päättää ammatillisen koulutuksen määrärahan jakamisesta valtion talousarviossa kahteen erilliseen rahoitusväylään, ammatillisen koulutuksen toimintalainsäädännön on jatkossakin oltava yksi kokonaisuus oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen osalta. Hallituksen esitysluonnoksen valmisteluaikataulu on ollut varsin haasteellinen. Huomiota on myös syytä kiinnittää siihen, että nyt lausunnolla oleva hallituksen esitysluonnos on vasta osa uudistusta ajoittuen hallituskauden loppuun. Epäselvää on, jatkaako tuleva hallitus uudistusta ja mitkä ovat tulevan hallituksen linjaukset toisen asteen koulutuksen kehittämisessä.
      • Raision seudun koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Yleistä Ammatillista koulutusta on perustavanlaatuisesti kehitetty viimeisten vuosien aikana. On positiivista, että ammatillisen koulutuksen edellytyksiä halutaan parantaa. Kaikkien tehtyjen muutosten ja uudistusten seurauksena ammatillista koulutuksen lainsäädännöstä johtuen dokumentointivelvoitteita on nykyisellään huomattavan paljon ja koulutuksen järjestäjiltä edellytetään todella tarkkaa seurantakirjaamista toisin kuin korkeakouluilta ja lukioilta. Uudet uudistukset eivät saisi enää lisätä tätä vaan niiden tulisi selkeyttää ja joustavoittaa toimintaa. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opintojen yhdistäminen Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opintojen yhdistämistä koskevan sääntelyn selkiyttäminen on tarpeen. Olennaista olisi kustannusten tasapuolisempi jakaminen lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kesken. Ehdotuksen mukaan toiminta perustuu jatkossakin kuitenkin koulutuksen järjestäjien välisiin sopimuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli ammatillisen koulutuksen järjestäjä haluaa tarjota opiskelijoilleen mahdollisuuden lukio-opintoihin ja kaksoistutkintoon, järjestäjä maksaa tästä lukiojärjestäjälle käytännössä enemmän kuin itse saa rahoitusta. Miten on ajateltu edistää sitä, että lukiot aktiivisesti tarjoaisivat opiskelijoilleen lukiolakiin näkyväksi tehtäviä yhdistelmäopintoja? Kaksoistutkintoon voisi jatkossa ehdotuksen mukaan hakeutua jo yhteishaussa, mutta valinta ei kuitenkaan olisi sitova. Onko tarpeen avata yhteishakuun uutta valintamahdollisuutta? Ammatillisen perustutkinnon laajentaminen 30 osaamispisteellä esimerkiksi korkeakouluopinnoilla, lukio-opinnoilla tai ammatillisilla tutkinnon osilla on hyvä uudistus. Rahoituksen eriyttäminen Rahoituksen eriyttäminen oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen nykyisen ammatillisen koulutuksen rahoituksen puitteissa on ammatillisen koulutuksen järjestäjien kannalta haasteellista. Rahoituksen painottaminen oppivelvollisiin on poliittisen linjauksen mukaisesti loogista. Käytännössä on haasteellista ja lisätyötä aiheuttavaa jakaa rahoitusta ehdotetulla tavalla, koska ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaryhmät eivät muodostu opiskelijoiden tuloväylän (yhteishaku/jatkuva haku) tai iän (oppivelvollinen/ei-oppivelvollinen) mukaan vaan osaamisperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa jokainen yksilö sijoittuu eri ryhmiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmansa mukaisesti ja myös etenee sen mukaan. Positiivista on, että perusrahoitus oppivelvollisten osalta tulisi ilman erillistä jokasyksyistä hakukierrosta toteutuman perusteella. Koulutuksen järjestäjän kannalta olisi ollut tärkeää nähdä simulaatiolaskelmia omasta tilanteestaan, vaikka laskelma voikin olla vain suuntaa-antava. Vaikka nyt valmisteluvaiheen infoissa on korostettu, ettei kustannusseurantaa tarvitse tehdä kovin tarkalla tasolla eri rahoitusten osalta ja että rahoitus on yleiskatteellista, ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin seurata molempia rahoituksia varsin tarkkaan. Koska sopeutustarvettakin voi valtiontalouden tasolla tulevaisuudessa tulla, ammatillisen koulutuksen rahoituskokonaisuuden jakaminen aiheuttaa huolta. Muutokset voivat koulutuksen järjestäjien rahoitukseen olla eri puolilla maata suuria väestörakenteen muutosten vuoksi. Oma kysymyksensä ovat vailla toisen asteen tutkintoa olevien aikuisten, alan vaihtajien ja vieraskielisten perustutkintojen toteutus jatkuvan oppimisen rahoituksen kokonaisuudessa ja samoissa ryhmissä yhteishaun kautta tulevien opiskelijoiden kanssa. Suoritus- ja vaikuttavuusrahoitus Oppivelvollisten osalta ollaan muuttamassa suoritusrahoituksen osuutta siten, että jatkossa huomioidaan vain koko tutkinto. Kaikki oppivelvolliset eivät tule suorittamaan koko tutkintoa ennen kuin täyttävät 18 vuotta. Eikö olisi siksi tärkeää huomioida myös heidän suorittamansa tutkinnon osat? Opintojahan voi myöhemmin jatkaa. Kaiken kaikkiaan nykyisestä rahoitusmallista on saatu kokemusta vasta muutaman vuoden ajan. Rahoituksen painotusperusteiden karsiminen on osittain järkevää, esimerkiksi oppivelvollisten rahoituksessa (tutkintotyypit, muu ammatillinen koulutus jne.). Sen sijaan jatkuvan oppimisen rahoituksessa ei ole hyvä suunta, jos esimerkiksi opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot jätetään huomiotta. Erityistä tukea tarvitsevat myös muut kuin oppivelvolliset. Määrällisen sääntelyn purkaminen Ehdotuksen mukaan määrällistä sääntelyä toteutetaan ammatillisessa koulutuksessa jatkossa vain jatkuvan oppimisen puolella. Tavoitteena on, että tämä varmistaa koko oppivelvollisuusikäluokan kouluttamisen. Oppivelvollisiin kohdennettavat toimenpiteet ovat voimakkaita, kun ottaa huomioon, että jo nyt ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat ottaa vastaan koko ikäluokan. On aiheellista olettaa, että määrällisen sääntelyn purkaminen saattaa johtaa samanlaiseen kilpailuun ammatillisen koulutuksen järjestäjien välillä kuin lukioilla on tällä hetkellä. Mikäli ehdotuksen mukaiset uudistukset tehdään, niillä ohjataan voimakkaasti tulevaisuuden ammatillisen koulutuksen kentän muotoutumista. Rahoitus tulee painottumaan selkeämmin sinne, missä väestö ja opiskelijat ovat. Jatkuvan oppimisen osalta se parhaimmillaan voi johtaa uudenlaisten digitaalisten koulutuspalveluiden kehittymiseen. Johtopäätökset Raision seudun koulutuskuntayhtymä on sitoutunut toiminta-alueensa oppivelvollisten ja kaikkien jatkuvaa oppimista tarvitsevien opiskelijoiden ja tutkinnon suorittajien mahdollisimman hyvään palveluun. Ministeriön ponnistelu ammatillisen koulutuksen menestykseksi on huomioitavaa ja tuemme sitä. Katsomme, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeessa ei kuitenkaan tulisi kiirehtiä vaan avoimiin ja huolta herättäviin asioihin tulisi paneutua yhdessä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa. Simulaatiolaskelmat tulisi avata näkyville, koska ratkaisu tulee vaikuttamaan voimakkaasti ammatillisen koulutuksen järjestäjien strategisiin valintoihin ja päätöksiin sekä alueelliseen ammatillisen koulutuksen palvelutarjontaan.
      • Pohjanmaan kauppakamari, Erkkilä Paula
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Pohjanmaan kauppakamarin lausunnon pääkohdat ovat seuraavat: • Näin merkittävien kehittämistoimenpiteiden pitää perustua vankkaan tietopohjaan sekä kattavaan kokonaisnäkemykseen ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarpeista. Siksi peräänkuulutamme tarvetta kattavalle ja kokonaisvaltaiselle arvioinnille ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksista sekä oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksista. • Esitämme, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvä rahoitusuudistus pitäisi palauttaa valmisteluun eikä nyt esitettyjä säädösmuutoksia pitäisi viedä eteenpäin. • Esitetty rahoitusuudistus ohjaisi rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja rapauttaisi yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. • Rahoitusjärjestelmän pitää olla vahvasti suorituksiin ja vaikuttavuuteen perustuva eli perusrahoituksen osuus saa olla korkeintaan 50 prosenttia kokonaisrahoituksesta. • Suhtaudumme myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. • Monialaisilla koulutuksenjärjestäjillä tulisi olla mahdollisuus laajasti järjestää kaikkea koulutusta. • Suhtaudumme myönteisesti esitykseen säätää kaksoistutkinnoista tarkemmin lukiolaissa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. • Esitämme, että kaksoistutkinto-opiskelijoilla ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden ylioppilaskokeen ja kirjoitettavien ylioppilaskokeiden määrä olisi viiden sijasta neljä. Yleiset huomiot Toisen asteen koulutuksen toiminnanohjauksen osalta pitäisi siirtyä kohti kevyempää ammatillisen koulutuksen sääntelyä. Tämän tulisi tarkoittaa muun muassa koulutusvastuiden, -määrien ja -kielien sääntelyn keventämistä siten, että alueilla koulutuksenjärjestäjät yhdessä elinkeinoelämän kanssa määrittelevät alueelliset tarpeet ja tavat näihin tarpeisiin vastaamiseksi. Kehittämishankkeen osalta on kuitenkin päädytty ensisijaisesti edistämään sisältöjen kehittämiseen ja rahoituksen uudistamiseen tähtääviä kokonaisuuksia. Muiden kokonaisuuksien osalta päätösten tekeminen ja toimeenpano jäävät seuraavan hallituksen vastuulle. Etenemisjärjestys on ongelmallinen, ja toisen asteen koulutuksen kehittämistä olisi tullut lähteä edistämään ensisijaisesti toimintaan liittyvää sääntelyä keventämällä. Tälle on valtava tarve, koska tarvitsemme entistä joustavampia tapoja saada riittävästi osaajia työmarkkinoille. Sääntelyä keventämällä vastaamme osaajapulaan. Pidämme erittäin tärkeänä, että ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta kehitetään jatkossakin omina erillisinä koulutusmuotoina. Yhteistyön tiivistäminen ja syvempään yhteistyöhön kannustaminen on kannatettavaa. Ammatillista koulutusta pitäisi kehittää vastaamaan entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita huomioiden myös kasvaneen tarpeen jatkuvalle oppimiselle. Yritysten näkökulmasta ammatillinen koulutus on erittäin tärkeää ja nimenomaan ammatillisten osaajien tarve on huutava. Kehittämishankkeen kokonaisuudet ovat isoja ja vaikutuksiltaan merkittäviä. Siksi näin merkittävien kehittämistoimenpiteiden pitää perustua vankkaan tietopohjaan sekä kattavaan kokonaisnäkemykseen ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarpeista. Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon ja silti nyt ollaan tekemässä uudistusta vaillinaisella tietopohjalla. Tarve on kattavalle ja kokonaisvaltaiselle arvioinnille ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksista sekä oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksista. Hallituksen esityksen mukaan esitetyt muutokset ovat toteutettavissa ammatillisen koulutuksen nykyisen rahoituskehyksen puitteissa ja ovat siten kustannusneutraaleja. Emme ole tästä vakuuttuneita, sillä yleiskatteellisen rahoituksen periaatteesta huolimatta vaarana on rahoituksen painopisteen siirtyminen liian voimakkaasti jatkuvan oppimisen koulutuksesta oppivelvollisten koulutukseen. Tämä puolestaan voi aiheuttaa paineen lisätä jatkuvan oppimisen koulutuksen rahoitusta. Myös erityistä tukea tarvitsevien sekä maahanmuuttajien määrä tulee kasvamaan, mikä osaltaan lisää tarvetta lisärahoitukselle. Huomautamme lisäksi, että kehittämishankkeen toimenpiteet keskittyvät lähes kokonaan ammatilliseen koulutukseen, vaikka kyse on koko toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeesta ja myös lukiokoulutuksessa olisi kehittämistarpeita, joihin tulisi vastata. Rahoitusuudistus Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä tarvitsee uudistuksen, mutta sen pitää olla sisällöltään erilainen kuin nyt esitetty. Rahoitusuudistus tulee tehdä yhtenä kokonaisuutena ja sen pitää selkeästi yksinkertaistaa rahoitusjärjestelmää vähentämällä rahoituslaskennassa käytettäviä kriteerejä ja painotuskertoimia. Esitämme, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvä rahoitusuudistus palautetaan valmisteluun eikä nyt esitettyjä säädösmuutoksia viedä eteenpäin. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa ennen uudistusten valmistelua. Esitys rahoitusjärjestelmän jakamisesta kahtia oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen ei yksinkertaista rahoitusjärjestelmää. Vaikka joitain kertoimia esitetään poistettavaksi oppivelvollisuusrahoituksen puolelta, tekee käytännössä kahden rahoitusmallin järjestelmä kokonaisuuden nykyistä sekavammaksi. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain. Mikäli perusrahoituksen painotusperusteita muutetaan, on tärkeää, että saatavalla rahoituksella on kannattavaa kouluttaa kaikkia tutkintotyyppejä. Tärkeintä on, että rahoituksen kokonaistaso säilyy vähintäänkin samanlaisen kuin se on nyt. Hallituksen esityksessä todetaan, että vaikka rahoitus jaetaan kahtia, tulee se koulutuksenjärjestäjälle edelleen yleiskatteellisena. Tämä mahdollistaa sen, että koulutuksen järjestäjä voi itse kohdentaa resurssinsa kulloisenkin tarpeen mukaan. Myöskään millään muulla ohjauskeinolla ei saa sitoa rahoitusta koulutuksenjärjestäjän oman arvion ja tarpeen vastaisesti. Työikäisten osaamistarpeet eivät saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä ja tarve jatkuvaan oppimiseen kasvaa koko ajan. Hallituksen esityksestä ei käy selkeästi ilmi esitettyjen rahoitusmuutosten vaikutus jatkuvan oppimisen rahoitukseen ja sitä kautta koulutustarjontaan. Olemme huolissamme siitä, että esitetty rahoitusuudistus ohjaisi rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja rapauttaisi yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Osana rahoitusuudistusta ollaan jälleen pienentämässä suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen osuutta. Ammatillisen koulutuksen reformin mukaisesti perusrahoituksen olisi pitänyt pienentyä 50 prosenttiin kokonaisrahoituksesta, mutta tämä päätös kumottiin ja perusrahoituksen määrä jätettiin korkeammalle tasolla, 70 prosenttiin. Rahoitusuudistuksen osana perusrahoituksen osuutta ollaan edelleen kasvattamassa suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen kustannuksella. Rahoitusjärjestelmän pitää olla vahvasti suorituksiin ja vaikuttavuuteen perustuva. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään puolet rahoituksesta pitää tulla suoritteiden ja vaikuttavuuden perusteella. Tuloksiin perustuvalla rahoitusmallilla voidaan ohjata tehokkaasti koulutuksenjärjestäjiä. Erityisesti työllistymisen hyödyntäminen rahoituskriteerinä on tehokas tapa ohjata koulutustarjontaa vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita. Koulutusmäärien sääntely Osana hallituksen esitystä ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistamista esitetään koulutusmäärien sääntelystä luopumista oppivelvollisten osalta ja oppivelvollisuuskoulutuksen rahoittamista käytännössä toteutuneiden opiskelijamäärien mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa järjestämislupien uudistamista. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien vuosittaiset resurssit määräytyisivät jatkossa pääosin oppivelvollisten opiskelijoiden lukumäärän mukaan ja vain jatkuvan oppimisen opiskelijoita koskevan ministeriön suoritepäätöksen mukaan. Suoritepäätösten osalta on erittäin suuri ongelma, että ministeriö tekee päätökset käytännössä poikkeuksetta vasta juuri ennen joulua. Tämä vaikeuttaa merkittävästi koulutuksenjärjestäjien talouden ja toiminnan suunnittelua. Ministeriön tulee pystyä jatkossa tekemään vuosittaiset suoritepäätökset huomattavasti nykyistä aiemmin. Määrällisen sääntelyn purkamisen osalta on hyvä huomioida, että se voi johtaa joillain alueilla koulutuksenjärjestäjien väliseen kilpailuun oppivelvollisuusikäisistä opiskelijoista, jolla voi olla vaikutuksia joidenkin koulutuksenjärjestäjien taloudelliseen asemaan ja toimintaedellytyksiin. Jatkuvan oppimisen määrällisen sääntelyn ja ammatilliseen koulutukseen osoitettujen resurssien kautta ei saa heikentää jatkuvan oppimisen edellytyksiä. On todennäköistä, että jatkuvan oppimisen tarve kasvaa entisestään ja tähän tarpeeseen on pystyttävä vastaamaan. Järjestämisluvat Järjestämislupaprosessia tulisi keventää ja joustavoittaa, jotta ammatilliset oppilaitokset kykenevät nopeammin vastaamaan työelämästä tuleviin osaamisvaatimuksiin sekä alueellisiin muutoksiin. Ehdotamme, että monialaisilla koulutuksenjärjestäjillä olisi myös mahdollisuus laajasti järjestää kaikkea koulutusta. Erityisen kalliit sekä lupasäädellyt alat voitaisiin poissulkea tästä. On ymmärrettävää, että tätä vastuuta ei voi sälyttää pienten koulutuksen järjestäjien harteille. Esimerkkinä tällaisesta uudesta rakennemuutosalasta voidaan mainita mm. akkuteollisuus, jonka osaamistarpeet koostuvat nykytiedon mukaan useampien eri perustutkintojen ammattiosaamisesta (kone- ja tuotantotekniikka; kunnossapito, sähkö- ja automaatioala, tieto- ja viestintätekniikka; ICT-ala sekä prosessiteollisuusala). Lisäksi tarvitaan mm. rakennusalan osaamista, LVI-osaamista, puhtaus- ja kiinteistöalan sekä logistiikan osaamista. Monialaisilla oppilaitoksilla olisi osaamista ja mahdollisuuksia kouluttaa tähän tarpeeseen osaajia koko akkuteollisuuden arvoketjun eri osiin. Samoin tulisi mahdollisuus tarvittaessa järjestää esimerkiksi englanninkielistä koulutusta, mikäli alueella on tähän tarvetta. Tutkintojen laajentaminen Suhtaudumme myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. Suurimmaksi mahdolliseksi ylitykseksi esitetään 30 osaamispistettä. Ylitys voi sisältää lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisen tutkinnon osia. Tämä lisää yhteistyötä eri koulumuotojen välillä sekä joustavoittaa opiskelujen suuntaamista opiskelijan tarpeiden ja intressien mukaisesti. Esitys koskee koko toista astetta, mutta se painottuu lähinnä ammatilliseen koulutukseen tehtäviin kehittämistoimiin. Esitykseen tulisi saada täydennystä siltä osin, miten lukio-opiskelijoiden kiinnostusta ja aitoja mahdollisuuksia suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia voitaisiin lisätä. Ammatillisen tutkinnon osana on jo nyt mahdollisuus suorittaa esimerkiksi lukio-opintoja sisällyttämällä näitä yhteisiin tutkinnon osiin tai tietyin edellytyksin myös ammatillisiin opintoihin. Vahva ammatillinen osaaminen on ammatillisen tutkinnon kulmakivi. Siksi ammatillisia opintoja ei ole varaa vähentää tai korvata esimerkiksi lukio-opinnoilla. Pelkän ammatillisen perustutkinnon tosiasiallinen jatko-opintokelpoisuus pitää säilyttää. Koulutuksenjärjestäjien näkökulmasta on tärkeää, että oikeus laajentamiseen ei ole subjektiivinen vaan jokaisen opiskelijan kanssa sovitaan mahdollisesta tutkinnon laajentamisesta osana HOKS-prosessia koulutuksenjärjestäjän taloudelliset ja toiminnalliset resurssit huomioiden. Toisin sanoen tutkinnon laajentamisen pitää olla mahdollisuus, jota koulutuksenjärjestäjä voi tarjota. Hallituksen esityksen perusteella jää epäselväksi, millaiset kannusteet koulutuksenjärjestäjille tulee tarjota opiskelijalle mahdollisuuksia tutkinnon laajentamiseen ja millaisia kannusteita on opiskelijalle laajentaa tutkintoaan. Samoin huolta herättää se, että jokainen normaalin tutkinnon laajuuden yli suoritettu osaamispiste vaatii koulutuksenjärjestäjältä taloudellisia resursseja. Koulutuksenjärjestäjien näkökulmasta tutkinnon laajentamisen pitää olla myös taloudellisesti kannattavaa. Kaksoistutkinnot Suhtaudumme myönteisesti esitykseen säätää kaksoistutkinnoista tarkemmin lukiolaissa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Käytännössä kysymys on nykyisten käytäntöjen vakinaistamisesta. Opiskelijan näkökulmasta asia on kuitenkin tärkeä ja turvaa muun muassa opiskelijoiden yhdenvertaista kohtelua. Hallituksen esityksessä esitetään lainsäädäntöön lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi yhteishaun kautta. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on järkevää, että lukiokoulutuksen järjestäjä tekisi samalla päätöksen opiskelijaksi ottamisesta. Lukiolakiin lisätään yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmä, jonka piiriin lukio-opintoja suorittavat kaksoistutkinto-opiskelijat kuuluvat. Ylioppilastutkintouudistuksen jälkeen pakollisten kirjoitettavien kokeiden määrä nousi neljästä viiteen. Tämä herättää huolen siitä, mikä on kaksoistutkinto-opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto menestyksekkäästi, kun kokonaisuuden kuormittavuus ja vaativuus on kasvanut. Esitämme, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden ylioppilaskokeen ja kaksoistutkinto-opiskelijoilla kirjoitettavien ylioppilaskokeiden määrä olisi viiden sijasta neljä. Hallituksen esityksessä todetaan, että esityksillä ei olisi merkittävä vaikutuksia koulutuksenjärjestäjien taloudelliseen asemaan. Kuitenkin monet ammatillisen koulutuksen järjestäjät maksavat lukiokoulutuksen järjestäjille kaksoistutkinto-opiskelijoiden lukio-opinnoista ja tämä kustannus saattaa muodostua suuremmaksi kuin rahoitusmallin kautta saatu rahoitus. Ammatillisen koulutuksen järjestäjän ja lukiokoulutuksen järjestäjän tulee saada todellisia kustannuksia vastaavat resurssit. Pelkän ammatillisen perustutkinnon tosiasiallinen jatko-opintokelpoisuus pitää säilyttää, eikä esimerkiksi kaksoistutkinnon suorittaminen saa tulla tosiasiallisen jatko-opintokelpoisuuden vaatimukseksi.
      • Suomen konservatorioliitto - Finlands konservatorieförbund r.y.
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Suomen konservatorioliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä koskien toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksia. Olemme tutustuneet esitettyyn kokonaisuuteen ja suhtaudumme siihen hyvin kriittisesti. Yhdymme usean muun toimijan esittämään huoleen siitä, että esitystä viedään eteenpäin riittämättömällä kokemuksella edellisistä uudistuksista, kiireessä tehdyllä valmistelulla ja ilman tarvittavaa tietopohjaa esitettyjen ehdotusten vaikutuksista. Esitetyssä muodossaan esitys luo merkittävää epävarmuutta tulevaisuudesta ja sen vaikutukset ovat epäselviä. Erityisalojen sekä pienten yksialaisten toimijoiden näkökulmasta uudistukset eivät tuo riittäviä yksinkertaistuksia rahoituskokonaisuuteen ja toisaalta muutokset eivät ole riittävän laajoja, jotta ne tarjoaisivat selviä tapoja kehittää koulutusta. Musiikki- ja tanssialan näkökulmasta erityisesti yhdistelmätutkintokokonaisuus jää puolitiehen, koska kolmoistutkintoulottuvuus puuttuu siitä. Lausuntokokonaisuus tarjoaa kuitenkin myös joitain kannatettavia ehdotuksia. Konservatorioliiton keskeiset huomiot esityksestä: - Koulutuksen kehittämisen tulee perustua riittävän laajaan arviointitietoon. Koulutuksen järjestäjät tarvitsevat lisää tietoa ja kokemuksia ehdotettujen uudistusten vaikutuksista. - Kokonaisuuden valmistelulle tarvitaan siis lisää aikaa. - Rahoitusjärjestelmän muutosehdotukset uhkaavat erityisalojen ja pienten toimijoiden elinvoimaisuutta. - Yhdistelmätutkinnon kokonaisuutta käsitellään esityksessä liian kapeasti ja esitys jää puutteelliseksi. - Esityksestä puuttuvat konkreettiset toimet ja kannustimet hankkeen keskeisen tavoitteen ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja korkeakoulujen yhteistyön lisäämiseksi. Rahoitusjärjestelmän muutokset riski erityisaloille ja pienille toimijoille Konservatorioliitto näkee ehdotetut rahoitusjärjestelmän muutokset varsin ongelmallisina. Koulutuksen järjestäjien on mahdotonta ennakoida muutosten vaikutuksia, sillä OKM ei ole julkaissut rahoitusuudistuksista vaikutusarvioita. Rahoitusuudistuksen valmistelu on jäänyt puutteelliseksi. Musiikki- ja tanssialan koulutukselle muutokset ja jako oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kategorioihin tarkoittaisi todennäköisesti perusrahoituksen vähenemistä, sillä muutoksissa ei ole otettu huomioon erityisalojen tarpeita. Musiikkialan opiskelijoista valtaosa lukeutuu jatkuvan oppimisen ryhmään alan vaatimien pitkien koulutuspolkujen vuoksi. Ehdotetut muutokset eivät helpota tai yksinkertaista oppilaitosten työtä vaan luovat kaksi rinnakkaista järjestelmää, jossa oppivelvollisten ryhmällä tulee toteuttaa koulutusta eri kriteerein. Koulutuspoliittinen selonteko 2040 (s. 31) linjaa, että “Rahoitus ja lainsäädäntö luovat puitteet lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiselle maan kaikissa osissa ja tukevat tarkoituksenmukaisella tavalla toisen asteen koulutuksen kokonaisuuksien muodostumista ja niiden välistä yhteistyötä.” Valtioneuvosto on näin ollen antanut HE:n, joka on ristiriidassa valtioneuvoston oman koulutuspoliittisen selonteon kanssa. Yhdymme vahvasti Sivistan lausunnossaan esittämään huoleen: “Vaarana on myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön esitys ei kohtele toimialoja ja oppilaitoksia tasa-arvoisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa todettu ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen yleiskatteellisuus ei pelasta tilannetta, sillä pienillä tai jatkuvaan oppimiseen erikoistuneilla oppilaitoksilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tasapainottaa talouttaan, mikäli rahoituspohja äkillisesti jommassakummassa rahoituspotissa putoaa pois.” Tästä tuorein esimerkki ovat vuoden 2022 suoritepäätökset, joissa musiikki- ja tanssialan perusrahoituksen kokonaisuus laski noin 8-10 % reformin rahoituskokonaisuuden vaikutusten paljastuttua. Yksialaiset pienet toimijat ja erityisalojen kouluttajat jäävät uudistuksessa ilman riittävää huomiota. Yhdistelmätutkinnot tarvitsevat vahvempaa tukea kehittyäkseen Konservatoriliitto pitää hyvänä suuntaa, jossa yhdistelmätutkintojen asemaa vahvistetaan, mutta työ jää riittämättömäksi kokonaisuuden rajautuessa vain kaksoistutkintoon. OKM kavensi HE:n valmistelun aikana yhdistelmätutkinnon määritelmää tarkoittamaan vain kaksoistutkintoa, vaikka vielä alkuvuonna ministeriön yhdistelmätutkintopohdinnat sisälsivät myös kolmoistutkinnon. Konservatorioliitto epäilee, että OKM kavensi yhdistelmätutkinnon määritelmää välttääkseen koulutuksen järjestäjien lisärahoitustarpeita. OKM yhdistelmätutkintojen tarjoamista väitetään kustannusneutraaliksi. Konservatorioliiton näkemyksen mukaan väittämä on virheellinen ja suorastaan vahingollinen. OKM:n tulee luoda taloudellisia kannustimia koulutuksen järjestäjille yhdistelmätutkintojen paikalliseen kehittämiseen ja toteutukseen. Ilman lisärahoitusmahdollisuutta OKM jarruttaa yhdistelmätutkintojen kehittämistä. Kaksois- ja kolmoistutkinnot tarjoaisivat merkittävän mahdollisuuden kehittää musiikkialalle valmistuvien nuorten koulutuspolkuja. Parhaimmillaan alan opintopolkuja pystyttäisiin lyhentämään 1-2 vuodella yhdistelmätutkintokokonaisuuksia kehittämällä ja samalla tarjoamaan nuorille sama lopputulos kuin mitä tutkintojen suorittaminen peräkkäin tuottaisi. Musiikkialalla on tyypillistä, että nuoret suorittavat lukiotutkinnon ensin ja siirtyvät vasta sen jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja siitä eteenpäin jatko-opintoihin tai työelämään. Tilannetta on haastavaa muuttaa, sillä useinkaan nuoret eivät ole vielä riittävän valmiita musiikkialan ammattilaisuuden polulle peruskoulun jälkeen musiikillisen taitotason vuoksi ja toisaalta nuorilla on itsellään vahva halua suorittaa lukiotutkinto. Yhdistelmätutkinnot ovat pienille ja erityisaloille merkittävä mahdollisuus kehittää nuorten opintopolkuja sekä koulutuksen laatua. Samalla se osaltaan vahvistaisi nuorten mahdollisuuksia keskittyä ammattilaisuran kehittämiseen sekä varmistaisi sen, että korkea-asteelle hakeutuisi entistä osaavampia osaajia. Suuremmassa kuvassa kokonaisuus vahvistaa sekä suomalaisen musiikkielämän elinvoimaisuutta että kansainvälistä kilpailukykyämme. Konservatorioliitto toivoo, että yhdistelmätutkintoihin panostetaan jatkossa huomattavasti vahvemmin. Yhdistelmätutkintojen kehittäminen ja niiden paikalliseen toteutuksen suunnitteluun kannustava rahoitus ovat keinoja toteuttaa koulutuspoliittisen selonteon tavoitetta kouluttaa puolet ikäluokasta korkeakoulututkintoon asti. Yhdistelmätutkinto yhteishaussa voi tuottaa sekavuutta hakijalle Konservatorioliitto muistuttaa, että yhdistelmätutkinto-kokonaisuuden lisääminen yhteishakuun tuo hakijoiden näkökulmasta musiikki- ja tanssialalle uuden sekavuutta tuottavan elementin. Opiskelijavalinta ei tapahdu alalla pelkän haun kautta vaan yksilöllisellä prosessilla pääsykokeiden kautta. Kokonaisuudesta tulee hakijalle varsin epäkäytännöllinen ja epäselvä toteutuessaan. Ammatillisen tutkinnon laajentaminen tuo toivottua joustoa Konservatorioliitto kannattaa ammatillisen koulutuksen laajentamismahdollisuutta 30 osaamispisteellä ja se lisää toivottua joustavuutta tutkintojen rakenteisiin. Liitto ehdottaa lisäksi, että olisi syytä tutkia mahdollisuutta jossa koulutuksen järjestäjä voisi lisätä henkilökohtaistamisen kautta tutkinnon osia ja osaamispisteitä vapaamminkin tutkintoihin. Tämä parantaisi mahdollisuuksia mm. yhdistelmätutkintojen toteuttamiseen. Osaamispisteiden maksimin rajaamiseen ei ole selvää syytä. Esimerkiksi musiikkialalla aikaisemmin tai muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen voisi tuottaa enemmänkin kuin 30 osaamispisteen lisäyksen tutkintotodistukseen. Järjestämislupien uudelleen haussa tulee huomioida eri alojen piirteet ja seudulliset tarpeet Mikäli koulutuksen järjestäjien järjestämisluvat tulevat uudelleen haettavaksi, Konservatorioliitto painottaa että taidealojen koulutuksen järjestämisluvat eivät voi olla jatkossakaan vapaasti haettavissa. Freelance-työhön pohjautuville aloille tulee huolehtia, että valmistuvilla opiskelijoilla on mahdollisuudet työllistyä alalle ja koulutus pysyy laadukkaana. Säätelyssä ja järjestämislupien uudelleen hakemisessa tulee myös huomioida seudulliset tarpeet ja resurssit sekä arvioida, että koulutuksen järjestäjällä on edellytykset toteuttaa koulutusta alueella.
      • Suomen Kansanopistoyhdistys-Finlands Folkhögskolförening ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Opetus- ja kulttuuriministeriön toisen asteen koulutuksen kehittämishanke käynnistyi vuoden 2021 lopussa. Lausunnolla oleva luonnos hallituksen esitykseksi sisältää perustelutekstien mukaan ehdotukset hankkeen ensivaiheen muutosesitykseksi. Tavoitteena esityksessä on lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opintojen yhdistämistä koskevan sääntelyn selkeyttäminen ja rahoituksen eriyttäminen oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Toisen asteen koulutusta ja erityisesti ammatillista koulutusta on uudistettu viime vuosina paljon. Ammatillisen koulutuksen reformin vaikutukset alkavat nyt näkyä koulutuksen järjestäjien toiminnassa. Uudistamiseen on liittynyt paljon oppilaitoksissa tehtyä kehittämistyötä. Hallituksen esityksen perusteluissa ei juurikaan arvioida ammatillisen koulutuksen reformin onnistumista. Myös koronaepidemia on viime vuosina ollut koulutuksen järjestäjille huomattava rasite. Oppivelvollisuusuudistus ja jatkuvan oppimisen uudistus ovat myös vaatineet koulutuksen järjestäjien huomion. Kansanopistoyhdistys katsoo, että näiden merkittävien muutostekijöiden jälkeen säädöksiin tehtäviä uudistuksia tulee harkita erityisen huolellisesti ja niiden vaikutuksia tulee arvioida etukäteen perusteellisesti. Tämän esitysluonnoksen osalta niin ei ole voitu tehdä valmisteluaikataulun kiireellisyyden takia. Kansanopistoyhdistyksen mielestä valmistelu tarvitsee pidemmän ajan ja säädökset tulisi valmistella kokonaisuutena, jotta niiden vaikutuksia voidaan arvioida paremmin. Esityksen mukaan kyseessä olevien uudistusten toimeenpano edellyttää myös asetusten muuttamista. Tässä esityksessä ehdotetaan annettavaksi asetuksenantovaltuutuksia. Kansanopistoyhdistyksen mielestä asetusten sisältöä tulisi valmistella ensin. Kansanopistoyhdistys katsoo, että toisen asteen toimintaedellytyksiin ja rahoitukseen vaikuttavaa esitystä ei tule nyt antaa, vaan se tulisi valmistella huolellisesti ja antaa kokonaisuutena. Kansanopistoyhdistys ymmärtää esityksen lähtökohdat: väestökehitys edellyttää koulutustarjonnan arvioimista ja toisaalta kaikkien eteneminen perusasteelta toiselle asteelle ja pääosan eteneminen korkea-asteen koulutukseen tulee varmistaa. Kansanopistoyhdistys katsoo, että tarve ja keinot eivät kohtaa riittävästi esityksessä. Rahoituksen uudistamisen vaikutusarviointi edellyttäisi lisäselvitystä. Kaksoistutkinnot ja yhdistelmäopinnot lisäävät yksittäisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia, mutta eivät liene ratkaisu väestökehityksen aiheuttamalle koulutuksen saavutettavuusongelmalle. Myös korkeakoulutuksen saavutettavuutta voidaan lisätä tehokkaammilla keinoilla. Kansanopistot voivat tukea useilla alueilla koulutusjärjestelmämme eri opintojen saavutettavuutta. Lisäksi ne voivat tukea opiskeluvalmiuksia kehittämällä koulutuksen saavutettavuutta. Kansanopistoyhdistys pitää erikoisena, että esityksessä useampaan otteeseen viitatussa koulutuspoliittisessa selonteossa kiinnitetään huomiota siihen, että koulutuspalveluiden tuottamisen perustana pitää olla riittävän suuret rakenteet. Kansanopistoyhdistyksen mielestä suomalaisen koulutuksen, sivistyksen ja oppimisen ongelmat eivät ratkea järjestelemällä rakenteita suuriksi kokonaisuuksiksi. Koulutusjärjestelmämme rakenteet on tehtävä joustaviksi ja helposti saavutettaviksi. Kansanopistoyhdistys korostaa, että vaikka kansanopistoja voidaan ammatillisessa koulutuksessa pitää pieninä koulutuksenjärjestäjinä, oppimistulokset ja koulutuksen laatu on monissa yhteyksissä todettu erinomaiseksi (vrt. esimerkiksi AMIS-palaute). Esityksen perusteluiden mukaan uuteen toisen asteen tutkintoon hakeutuminen pian ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen on mittavaa. Esityksessä todetaan, että yhtenä keskeisenä syynä ilmiölle on epävarmuus itselle sopivasta koulutusväylästä perusopetuksen jälkeen. Oppivelvollisuusuudistuksen yhteydessä on otettu käyttöön vapaan sivistystyön koulutuksena järjestettävä Opistovuosi oppivelvollisille -koulutus. Sen yhtenä tavoitteena on ammatillisten- ja urasuunnitelmien selvittäminen ja nuorten huolellinen ohjaus jatko-opintopoluille. Koulutus on kustannustehokas tapa tarjota nuorille tukea oman tulevaisuuden suunnitteluun, ja se osaltaan ehkäisee useiden peräkkäisten tutkintojen suorittamista. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Kansanopistoyhdistyksen mielestä opintojen joustavoittaminen on lähtökohtana hyvä. Käytännössä vakiintuneiden toimintamuotojen säädösperustan kehittäminen on myös kannatettavaa. Tehtyjen säädösesitysten lähtökohtana on se, että opiskelija on opiskelijana ammatillisessa koulutuksessa ja osallistuu lukion opintoihin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät maksavat lukioille opiskelijan opinnoista. Kansanopistoyhdistys katsoo, että olisi hyödyllistä sisällyttää samaan esitykseen myös se, kuinka lukiossa opiskeleva voi lisätä työelämävalmiuksiaan opiskelemalla osia ammatillisesta koulutuksesta. Säädösvalmistelussa voitaisiin viedä eteenpäin yhtäaikaisesti nämä molemmat muutokset. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lisäksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ehdotetun sääntelyn mukaan ammatillista perustutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti. Kansanopistoyhdistys katsoo, että tavoite tutkinnon laajentamisesta on sinällään kannatettava. Opiskelijan näkökulmasta olisi tärkeää, että tutkintoa voisi laajentaa yhdellä tutkinnon osalla. Esityksessä ehdotetaan muutoksia ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Kansanopistoyhdistys pitää muutoksia oleellisina, eikä niiden merkitystä koulutuksen järjestäjille tule vähätellä. Ammatillisen koulutuksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään, jotka olisivat oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus ja jatkuvan oppimisen rahoitus. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa ehdotetaan vahvistettavaksi perusrahoituksen osuutta ja poistettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuva määrällinen säätely. Rahoituksessa se, että kiinnitetään huomiota nuorten (oppivelvollisten) etenemiseen opinnoissa, on ymmärrettävä oppivelvollisuusuudistuksen tavoitteiden näkökulmasta. Tavoitteet ammatillisen koulutuksen rahoituksen ennakoitavuuden lisäämisestä ja rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamisesta ovat hyviä. Kansanopistoyhdistyksen mielestä esitetty rahoitusmalli ei lisää tavoiteltua ennakoitavuutta. Ammatillisen koulutuksen rahoituspotin jakautumista oppivelvollisten koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen arvioitaisiin vuosittain. Tämä heikentää merkittävästi ennakoitavuutta. Esityksessä ehdotetaan, että rahoitusta koskevat muutokset otetaan käyttöön vuoden 2024 alusta. Perustana vuoden 2024 rahoituksessa käytettäisiin vuoden 2022 toteumia. Kansanopistoyhdistys toteaa, että koulutuksen järjestäjät eivät ole voineet lainkaan varautua muutokseen, koska rahoituksen perustana oleva vuosi on jo pitkällä. Lisäksi vaikutusarvioissa on todettu, että muutokset aiheuttavat joillekin koulutuksen järjestäjille rahoitusmuutoksia. Ilman tarkempia laskentaa tukevia tietoja, koulutuksen järjestäjät eivät voi laskea ja ennakoida vuoden 2024 rahoitustaan. Uusi rahoitusmalli vähentää rahoitusta erityisesti pieniltä koulutuksen järjestäjiltä. Sen taustalla on edelleen tavoite hallinnollisesti suurista yksiköistä, joiden tehokkuutta ei ole voitu osoittaa. Merkittävää on myös se, että muutos saattaisi heikentää aikuisten mahdollisuuksia osallistua koulutukseen tilanteessa, jossa on todella tärkeää, että aikuisväestö uudistaa osaamistaan. Yhteiskunnassamme tultaneen tulevaisuudessa tarvitsemaan aikuiskoulutusta enemmän kuin koskaan. Esityksessä ei ole myöskään arvioitu muutoksen vaikutuksia nuorten ja aikuisten koulutuksen toiminnalliseen eriytymiseen. Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) rahoitettaisiin esityksen mukaan osana oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitusta. TUVA on kuitenkin koulutuksena suunnattu sekä nuorille että aikuisille. Kansanopistoyhdistys pitää heikennyksenä myös sitä, että opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen painokerroin poistetaan rahoituksesta. OPVA-opinnot ovat myös aikuisten koulutuksessa merkittävä tapa tukea esimerkiksi kielen oppimista ja mahdollistaa maahan muuttaneiden sujuva koulutuspolku. Yhteenveto lausunnon keskeisistä näkökulmista • Esityksessä ehdotetaan muutoksia ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Kansanopistoyhdistys pitää muutoksia oleellisina, eikä niiden merkitystä koulutuksen järjestäjille tule vähätellä. Muutosta rahoitusjärjestelmään tulisi Kansanopistoyhdistyksen mielestä valmistella kiireettä. • Ehdotettu rahoitusmalli ei lisää tavoiteltua ennakoitavuutta, koska ammatillisen koulutuksen rahoituksen jakautumista oppivelvollisten koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen arvioitaisiin ehdotuksen mukaan vuosittain. • Koulutuksen järjestäjät eivät ole voineet varautua muutoksiin, ja tietoperustaa tulevan rahoituksen ennakoimiseksi ei ole saatavilla. • Merkittävää on myös se, että muutos saattaisi heikentää aikuisten mahdollisuuksia osallistua koulutukseen tilanteessa, jossa on todella tärkeää, että aikuisväestö uudistaa osaamistaan. Yhteiskunnassamme tultaneen tulevaisuudessa tarvitsemaan aikuiskoulutusta enemmän kuin koskaan. • Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Kansanopistoyhdistyksen mielestä opintojen joustavoittaminen on lähtökohtana hyvä. Tehtyjen säädösesitysten lähtökohtana on se, että opiskelija on opiskelijana ammatillisessa koulutuksessa ja osallistuu lukion opintoihin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät maksavat lukioille opiskelijan opinnoista. Kansanopistoyhdistys katsoo, että olisi hyödyllistä sisällyttää samaan esitykseen myös se, kuinka lukiossa opiskeleva voi lisätä työelämävalmiuksiaan opiskelemalla osia ammatillisesta koulutuksesta. Säädösvalmistelussa voitaisiin viedä yhtäaikaisesti nämä molemmat muutokset. • Kansanopistoyhdistys katsoo, että tavoite tutkinnon laajentamisesta on sinällään kannatettava. Opiskelijan näkökulmasta olisi tärkeää, että tutkintoa voisi laajentaa yhdellä tutkinnon osalla. • Rahoitusjärjestelmän muutokselle tarvitaan lisää valmisteluaikaa ja vaikuttavuusarvioinnista enemmän tietoa. Kansanopistoyhdistys katsoo, että toisen asteen toimintaedellytyksiin ja rahoitukseen vaikuttavaa esitystä ei tule nyt antaa, vaan se tulisi valmistella huolellisesti kokonaisuutena.
      • OAJ
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Täydennys OAJ:n 10.6.2022 lausuntoon: Opiskelijoiden oikeus vaativaan erityiseen tukeen ja opiskelupaikkaan turvattava Esityksessä ehdotetaan järjestämisluvissa päätettäväksi uudenlaisesta vaativan erityisen tuen koulutuksen enimmäisopiskelijavuosimäärästä. Tämä enimmäisopiskelijavuosimäärä toimisi jatkossa vaativan erityisen tuen koulutuksen perusrahoituksen enimmäismäärää ja samalla opiskelijavolyymia määrittävänä tekijänä. Toteamme, että peruskoulussa vuonna 2021 erityistä tukea sai 53 100 eli 9,4 prosenttia peruskoulun oppilaista. Perusopetuksen lainsäädäntö ei tunne erikseen vaativaa erityistä tukea. Ammatillinen koulutus on ainut toisen asteen koulutusmuoto, jossa järjestetään vaativaa erityistä tukea. Pidämme välttämättömänä, että vaativan erityisen tuen opiskelijoille on riittävästi paikkoja yhdenvertaisesti koko maan alueella ja vaativan erityisen tuen järjestämisen rahoitus kattaa siitä aiheutuvat kulut mahdollistaen laadukkaan opetuksen, ohjauksen ja tuen järjestämisen. Oppimisvalmiuksia tukevat opinnot tarvitsevat korotetun rahoituksen jatkossakin Oppimisvalmiuksia tukevat opinnot eli OPVA-opinnot on tarkoitettu muun muassa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille ja oppivelvollisille sekä työssäkäyville aikuisille, joilla on heikot perustaidot esim. luku-, numero-, kieli- tai tieto- ja viestintätekniikkataidoissa. Esitysluonnoksessa ehdotetaan OPVA-opintojen järjestämisen painokertoimen poistamista perusrahoituksen painotusperusteista. Tämä tarkoittaisi sitä, että jatkossa opiskelijavuosien painokerroin määräytyisi aina tutkinnon kustannuskertoimen mukaisesti, vaikka tutkintokoulutuksen aikana suoritettaisiin myös opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja. Suoritettavasta tutkinnosta riippuen opintojen rahoitustaso näin ollen tapauskohtaisesti nousisi tai laskisi. Emme kannata esitystä. Rahoitusjärjestelmää tulee yksinkertaistaa, mutta ei tavalla, joka voi heikentää heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden tuen järjestämisedellytyksiä. Asiasta tehtyjen selvitysten mukaan OPVA-opinnoista on hyötyä niille, joilla on perustaidoissa puutteita tai äidinkieli on muu kuin suomi. (Owal Group, Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä reformin toimeenpanosta 2021.) OPVA-opintojen järjestämisessä on haasteita eikä rahoitusmalli ole toimiva, mutta painokertoimen poistaminen ja rahoituksen mahdollinen pieneneminen osalla järjestäjistä ei ole oikea tapa korjata tilannetta. Haasteet liittyvät mm. päätoimisuuden vaateeseen, mikä edellyttää, että opiskelija jää pois hänelle suunnitelluista muista opinnoista OPVA-opetuksen takia. Tällöin hän jää jälkeen muista opinnoista. Koulutuksen järjestäjä taas ei saa korotettua OPVA -rahoitusta, jos opiskelija ei ole OPVA-opinnoissa yli 50 prosenttia viikon tunneista. Korostamme, että ammatillisessa koulutuksessa ei ole olemassa muuta tukea opiskelijalle, kuin opettajan antama opetus ja ohjaus, OPVA- opinnot, erityinen tuki ja vaativa erityinen tuki. Erityinen- ja vaativa erityinen tuki edellyttävät hallinnollista päätöstä, eivätkä ole tarkoitettu tukimuodoksi opiskelijalle, jolle riittäisi tukimuodoksi kevyempi ja lyhytaikaisempi tuki. Siksi ei pidä tehdä ratkaisuja, jossa OPVA-kertoimen poistuminen sisältää riskin, että järjestämiskynnys nousee matalampien kustannusryhmien tutkinnoissa aiheuttaen eriarvoisuutta ja heikentäen koulutuksellista tasa-arvoa. OPVA-opintojen järjestämisestä aiheutuu lisäkustannuksia, koska se vaatii oman opettajan. Niiden järjestäminen on kuitenkin sekä opiskelijan että yhteiskunnan kannalta vaikuttavaa ja tuloksellista. OPVA-opinnot antavat opiskelijalle sen perustaitojen pohjan, joka mahdollistaa elinikäisen oppimisen ja auttaa sopeutumaan muutoksiin ja uudistamaan osaamista. Lukutaito, numerotaidot sekä tieto- ja viestintätekniikkataidot ovat nyky-yhteiskunnan perustaitoja. Niitä ilman ei pärjää eikä työllisty. On arvioitu, että tulevaisuudessa sellaisia työpaikkoja, joissa ei tarvittaisi vähintään ammatillisen perustutkinnon tasoista osaamista, on vain alle viisi prosenttia.
      • Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • KEMI-TORNIONLAAKSON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ LAPPIA OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ VASTAUS LAUSUNTOPYYNTÖÖN VN/34059/2021 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta annetun lain muuttamisesta Väestökehitys saa liian suuren painoarvon rahoituksen taustamuuttujana Valmistelussa väestökehitys saa liian suuren painoarvon. Muuttotappioalueilla nuorten ikäluokkien kehitys tulee leikkaamaan rahoitusta liian yksipuolisesti. Asetusluonnoksessa ei huomioida, että pitkien etäisyyksien alueella koulutuksenjärjestäjien määrä on vähäinen ja yksittäisen koulutuksenjärjestäjän rooli on merkitykseltään suhteellisesti suurempi kuin muuttovoittoisilla alueilla. Jatkuvan oppimisen rahoituksen riittävyys tulisi turvata Jatkuvan oppimisen merkitys ja tarve kasvaa koko ajan, joten rahoitusjärjestelmän muutos ei saa johtaa jatkuvaan oppimiseen kohdistettavan rahoituksen vähenemiseen. Rahoitus irtautuu kustannuksista Rahoituksen myöntämisen ollessa irti oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kustannusperusteista ei voida arvioida, kohdentuuko koulutuksen järjestäjätasolla kokonaisuutena rahoitusväylien rahoitus riittävänä. Toisaalta mikäli kustannuksia alettaisiin raportoida kustannustiedonkeruussa uusien rahoitusväylien mukaisesti, tämä johtaisi raskaaseen raportointiin sekä byrokratian edelleen kasvamiseen ja kaksinkertaistumiseen. Rahoitusjärjestelmän uudistuminen hallituksen esityksen mukaisesti tarkoittaisi kuitenkin käytännössä sitä, että koulutuksen järjestäjä joutuisi organisaatiossaan raportoinnissaan kohdentamaan oppivelvolliset ja jatkuvan oppimisen opiskelijat tutkinto- ja koulutusalatasoisesti rahoitusväyliensä mukaisiin ryhmiin saadakseen tietää kunkin koulutusalansa taloudellisen tilanteen. Tämä moninkertaistaisi järjestäjätasoista raportointityötä. Rahoituslain muutos ei saisi johtaa siihen, että koulutuksen järjestäjät tekisivät rahoitusrakenteen mukaisia organisaatioiden jakamisia kahteen linjaan. Raportointijärjestelmä ei saa rahoituksen eriyttämisen vuoksi aiheuttaa lisää velvoitteita tai monimutkaistaa raportointirakenteita. Esityksellä pyritään yksinkertaistamaan rahoituksen määräytymisperiaatteita. Yksinkertaistuuko rahoitus oikeasti? Rahoitusjärjestelmän uudistaminen tulisi tapahtua kokonaisuutena Lausunnon kohteena olevalla tiedolla ei voi hahmottaa kokonaisuutta vaan tietoa tulee palasina ja muutos vain jatkuu. Rahoitusjärjestelmä tulisi uudistaa kokonaisuutena eikä osina. Lausunnolla oleva rahoituslainsäädännön uudistaminen on osa laajempaa kokonaisuutta ja esitysluonnosta sekä sen vaikutuksia rahoitusjärjestelmään on vaikea arvioida. Lausuntopyyntöön sisältyy viittauksia mahdollisiin tuleviin asetuksiin, joita ei ole sisällytetty lausunnolla olevaan luonnokseen. Uudistukseen liittyy avoimia kysymyksiä, joista esimerkkeinä ovat; -Suoriterahoitus; oppivelvollisilla tulisi vain koko tutkinnosta, ja rahan saa se, kenen kirjoilla opiskelija on valmistuessa. Olisiko vaikutusta opiskeluoikeuksien siirtoihin? -Opva-kerroin, joka Lappian näkemyksenä tulisi säilyttää sekä oppivelvollisille että jatkuvan oppimisen rahoituksessa. Rahoituksen kehitys on vaikeasti ennakoitavissa Järjestäjäkohtaisen kokonaisrahoituksen ennakointi tulee vaikeutumaan entisestään. Kos-ka eduskunnalla on harkintavalta, on vaikea ennakoida miten rahoitus jakaantuu kunakin varainhoitovuonna oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoituksen kesken. Koska koulutuksen järjestäjän opiskelijajakauma rahoitusväylien kesken ei välttämättä ole vastaava tulevina vuosina kuin rahoituksen määräytymisvuonna, tämä voi vaikuttaa rahoituksen tasoon järjestäjätasolla merkittävästi. Lisäksi rahoituspäätökset tulevat vuosittain liian myöhään. Kokonaisaikataulu on liian tiukka Koulutuksen järjestäjien omat järjestelmät, opiskelijahallintajärjestelmät ja valtakunnalliset järjestelmät pitää saada kuntoon ennen voimaantuloa. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen muutoksen valmistelu vaikuttaa keskeneräiseltä ja sisältää merkittäviä avoimia kysymyksiä. Uudistuksen aikataulu on liian kiireinen rahoituksen muutoksen toteutumiselle 2024. Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta Lisääntyykö ammatillisen koulutuksen rahoitus, kun 30 osp:n laajennetut opinnot tulevat ja jaksavatko nuoret tehdä laajennettuja opintoja? Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia
      • Tehovinssi oy Ultratec oy Rautakylä Works Oy, Yrittäjänä 40 v nyt osa-aika eläkkeellä, mutta useat perustamani yritykset jatkaa nuorempien vetämänä., Ruokolainen Hannu
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistukselle tarvitaan aikalisä, koska on aika huomioida koko yhteiskunta koulutuksen järjestämisessä. Valtion organisaatioiden rinnalle on luotava yksityiselle sektorille mahdollisuus järjestää oppimisympäristöjä hyödyntäen kivijalkakouluja lukuaineopetuksessa. Näin saadaan koko yhteiskunnan resurssit käyttöön ja kouluttautumisen järjestäjille mahdollistetaan itsekäs tavoite kustannuksista huolimatta. Järjestäjän toiminta perustuu oppilaan kehittymiseen ja rekrytointitarpeeseen eikä hänestä saatavaan koulutuspalkkioon. Oppimisympäristön tulee olla näin toimiessaan oppimistavoitetta palveleva. Järjestäjälle ei pidä pääsääntöisesti maksaa koulutuskorvausta, mutta vapaehtoinen palkanmaksu on sallittava. - Ammatillisen koulutuksen käsitteestä kertominen on aloitettava jo peruskoulun aikana, jolloin hankitaan kontakteja perheen ja koulun ulkopuolelta. - Perinteinen TET-jakso on otettava valinnaiseksi oppiaineeksi ja myös määrällisesti, muiden lukuaineiden kustannuksella. - TET-jaksoilla yhdistetään koulun ulkopuolista harrastus- ja työssä oppimistoimintaa. - TET-jaksojen pitää olla tavoitteellista ja yksilöllisesti mitattavaa kouluttautumista, eikä ikään eikä luokan keskiarvoon perustuvaa. - TET-jaksoilla tulee hyödyntää myös kansalaisopistoja ja vastaavia organisaatioita, kuten esimerkiksi jo varsinaisessa ammatillisessa koulutuksessa olevien oppitunteja. Peruskoulun jälkeen ammatillinen kouluttautuminen tulee järjestää enenevässä määrin työpaikoilla. Tutkintomahdollisuuksia pitää lisätä esim. työsopimus, yrityksen perustaminen, urheilu- ja kulttuuri arvokilpailumenestys. Tutkinnon antajakriteereitä olisi väljennettävä. Hyvänä esimerkkinä toimii ”Kuhmon malli”: ”Uudistuksessa tulee kannustaa koulutuksenjärjestäjiä luomaan toimintamalleja, jotka mahdollistavat ammatillisen peruskoulutuksen toteuttamisen sellaisillakin paikkakunnilla, joilla ei ole ammatillisia kivijalkakouluja. Voidaan todeta, että Kuhmossa on luotu tähän toimiva malli”. Kuhmon malli on niin sanottu hajautettu ”konepajakoulu”, joka samalla yhdistää ja ristiinpölyttää eri ammatteja. Nuoret ammattioppiin kotikunnan yrityksissä Miten peruskoulunsa päättänyt nuori voisi hankkia ammatin kotikunnassaan, entä miten hän voisi hankkia sen kotiseudun yrityksessä käytännönläheisesti ammatin taitoja opetellen. Tässä ratkaisuksi tarjotaan hajautettua konepajakoulu-mallia, jossa yritykset voisivat tuottaa niitä ammattilaisia, joita paikkakunnalla tarvitaan. Mallissa nuoret opiskelisivat yksilöllisesti työpaikoilla osallistuen ammattilaisen työhön. Valintaa työpaikoille tehtäisiin jo peruskoulun TET-jaksoilta alkaen. Pakolliset teoriat opeteltaisiin edelleen koulussa, jonne nuoret kokoontuisivat opiskelutyöpaikoiltaan. Ammattilaisia valmistuisi paikkakunnan yritysten todellisiin tarpeisiin ja nuoret pääsisivät sujuvasti kohti työelämää heti peruskoulun jälkeen, ilman välivuosia. Työssä oppimalla työelämään pääsisivät nekin nuoret, jotka eivät kovin hyvin menesty teoriaopinnoissa. Nuorille olisi positiivista harrastus- ja ystäväpiirien säilyminen, joka ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Näillä muutoksilla vaikutetaan ratkaisevasti kouluttautumisen kokonaiskustannuksiin. Dynaaminen vaikutus ulottuu myös kouluttautumisen kohdentumiseen yksilöllisemmin. Edellä mainitun hyödyntäminen pidemmälle käytäntöön vaatisi myös perustulon kehittämistä.
      • Helsingin seudun kauppakamari
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Helsingin seudun kauppakamarin lausunto: luonnos hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Hallituksen esitys perustuu Marinin hallituksen koulutuspoliittisen selonteon toimenpide-ehdotuksiin, joita on työstetty toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeessa. Esityksessä ehdotetaan säännöksiä kaksoistutkinnon suorittamisesta sekä ammatillisen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämisestä. Esityksessä ehdotetaan myös muutoksia ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmään, jotta se vahvistaisi laajennetun oppivelvollisuusiän toimeenpanoa. Rahoitusuudistus Esityksen mukaan ammatillisen koulutuksen rahoitus jaetaan kahteen erilliseen osaan: oppivelvollisten koulutus ja jatkuvan oppimisen koulutus. Näistä jälkimmäisen kokonaisuuden uudistus toteutettaisiin vasta seuraavalla hallituskaudella. Helsingin seudun kauppakamari pitää rahoitusuudistuksen toteuttamista kahdessa erillisessä osassa huolestuttavana, sillä jatkuvan oppimisen rahoituksen uudistaminen erillisenä kokonaisuutena vaarantaa ja hidastaa erityisesti työssä olevan henkilöstön osaamisen kehittämismahdollisuuksia. Sen seurauksena yritysten on entistä vaikeampaa löytää osaavaa työvoimaa sekä parantaa jo työssä olevan henkilöstön osaamista. Uudistuksen mittakaava on suuri eikä koulutusjärjestelmää ja ammatillista koulutusta tule uudistaa osaoptimointina vain yhden kohderyhmän tarpeisiin perustuen. Esityksen mukaan rahoitusjärjestelmän muutos vähentäisi oppivelvollisuuskoulutuksen suoriterahoitusta 20 prosentista 10 prosenttiin perusrahoituksen osuuden noustessa 80 prosenttiin. Helsingin seudun kauppakamari katsoo, että tuloksiin perustuva rahoitusmalli on tärkeä koulutuksen järjestäjien ohjausmenetelmä ja erityisen tärkeänä rahoituksen perusteena on pidettävä työllistymistä. Ammatillisen koulutuksen tehtävä on vastata yritysten osaamistarpeisiin ja rahoitusjärjestelmän on perustuttava suorituksiin ja vaikuttavuuteen. Yritykset kokevat tällä hetkellä ennennäkemättömän voimakasta osaajapulaa. Esimerkiksi Uudellamaalla lähes 70 prosenttia yrityksistä kokee paljon tai erittäin paljon pulaa osaajista. Tilanne on vakava ja edellyttää hallitukselta pikaisia toimia ja jatkuvaan oppimiseen panostamista. Ammatillisen koulutuksen kykyä vastata yritysten osaajatarpeeseen on syytä tukea selvästi nykyistä voimakkaammin ja se tapahtuu tukemalla yritysten ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä rahoituksen kautta. Nyt ehdotettu esitys rahoitusjärjestelmän jakamisesta kahteen osaan ei tue osaajapulan helpottamista, vaan aiheuttaa riskin jatkuvan oppimisen jäämisestä oppivelvollisuusiän laajentamisen jalkoihin. Ammatillisen koulutuksen tehtävä on vastata yritysten osaajatarpeisiin ja on vaarana, että ehdotuksen toteutuessa kyky hoitaa tätä tehtävää heikkenee merkittävästi. Kaksoistutkinto ja opintojen laajentaminen Hallituksen esitys sisältää ehdotuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevista säännöksistä. Helsingin seudun kauppakamari pitää hyvänä mahdollisuutta laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. Suurimmaksi mahdolliseksi ylitykseksi esitetään 30 osaamispistettä. Laajentaminen ei kuitenkaan saa muodostua edellytykseksi jatko-opintoihin pääsylle, vaan nykyisen ammatillisen perustutkinnon jatko-opintokelpoisuus on säilytettävä. Ammatillisten opintojen osuutta tutkinnossa ei myöskään tule vähentää, sillä ne ovat välttämätön edellytys riittävälle ammatillisen osaamisen tasolle. Helsingin seudun kauppakamari kannattaa kaksoistutkintoa koskevan säännösten selkiyttämistä, mutta painottaa, että ammatillisella koulutuksella ja lukiokoulutuksella on omat erilliset tehtävänsä ja ne tulee myös säilyttää toisistaan erillisinä koulutusmuotoina. Yhteenveto Helsingin seudun kauppakamari suhtautuu hallituksen esitykseen kriittisesti. Uudistuksen valmistelu on toteutettu erittäin kovalla kiireellä, eikä sen pohjalle ole tehty laajaa vaikuttavuusarviointia. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää on korjattava, mutta valmistelu on tehtävä huolellisesti riittävään tietopohjaan perustuen. Samalla on katsottava koko toisen asteen koulutusta lukio mukaan lukien, ei vain ammatillista koulutusta. Osaavan työvoiman saatavuuden kannalta on olennaista myös se, että ammatillisen koulutuksen ja TE-palveluiden uudistuksia ei toteuteta toisistaan irrallaan. Helsinki 22.6.2022 Riikka Vataja Johtava asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari
      • Peräpohjolan Kansanopiston Kannatusyhdistys ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Peräpohjolan Kansanopiston kannatusyhdistys ry (jäljempänä Peräpohjolan Opisto) suhtautuu esitysluonnokseen hyvin kriittisesti vaikkakin ymmärtää esityksen lähtökohdat: väestökehitys edellyttää koulutustarjonnan arvioimista ja toisaalta kaikkien eteneminen perusasteelta toiselle asteelle ja pääosan eteneminen korkea-asteen koulutukseen tulee varmistaa. Erityisesti ihmettelemme sitä, että hallituksen esityksessä viitataan useampaan otteeseen ”koulutuspalveluiden tuottamisen perustana pitää olla riittävän suuret rakenteet”. Peräpohjolan Opisto on kansanopisto, jota voidaan pitää ammatillisessa koulutuksessa pienenä koulutuksen järjestäjänä, mutta oppimistulokset ja koulutuksen laatu on todettu monissa yhteyksissä erinomaisiksi ja toiminta voidaan järjestää taloudellisesti järkevällä tavalla (Amis-palautteet, 10.6 Ajankohtaiswebinaarissa esitellyt taloudelliset mittarit). Peräpohjolan Opisto pitää erityisen ongelmallisena sitä, että määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Tämä ei lisää tavoiteltua ennakoitavuutta vaan lisää epäselvyyksiä rahoituksen määräytymisessä. Esityksessä ehdotetaan, että rahoitusta koskevat muutokset otettaisiin käyttöön vuoden 2024 alusta. Perustana vuoden 2024 rahoituksessa käytettäisiin vuoden 2022 toteumia. Haluamme huomauttaa, että koulutuksen järjestäjät eivät ole voineet mitenkään varautua muutokseen, koska rahoituksen perustana oleva vuosi on jo pitkällä. Tätä menettelyä voidaan pitää erittäin huonona hallintona. Kokonaisuudessaan muutokset ammatilliseen koulutuksen rahoitukseen annetussa esityksessä ovat merkittäviä ja niiden merkitystä koulutuksen järjestäjille ei pidä vähätellä. Vaikutusarvioissa on todettu, että muutokset aiheuttavat joillekin koulutuksen järjestäjille rahoitusmuutoksia. Ilman tarkempia laskentaa tukevia tietoja, koulutuksen järjestäjät eivät voi laskea ja ennakoida vuoden 2024 rahoitustaan. Esityksen mukaan uusi rahoitusmalli vähentää rahoitusta erityisesti pieniltä koulutuksen järjestäjiltä. Koulutuksen järjestäjät ovat useaan otteeseen pyytäneet näitä laskemia nähtäväkseen, mutta niitä ei ole toimitettu. Tämä on myös erittäin huonoa hallintoa. Näistä syistä johtuen rahoitusjärjestelmän muutoksille tarvitaan lisää valmisteluaikaa ja vaikuttavuusarviointia. Peräpohjolan Opisto toivoo opetus- ja kulttuuriministeriöltä työrauhaa tilanteessa, jossa monet ammatilliseen koulutukseen vaikuttavat uudistukset ovat vielä toimeenpanon osalta kesken sekä maailman ennakoimattomat muutokset (Korona ja Ukrainan sota) kuormittavat niin opiskelijoita, henkilökuntaa kuin koulutuksen järjestäjiä. Peräpohjolan Opiston näkemyksen mukaan toisen asteen toimintaedellytyksiin ja rahoitukseen vaikuttavaa esitystä ei pidä nyt antaa vaan se pitää valmistella huolellisesti kokonaisuutena ja avoimella menettelyllä.
      • MTK-Kaakkois-Suomi ry
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • MTK-Kaakkois-Suomi kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto otsikon lakiluonnoksesta. Kehittämishankkeen tehtävänä oli valmistella lakiesitys, joka turvaa toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden tilanteessa, jossa alueiden väliset väestölliset erot kasvavat. Toisen asteen koulutuksen ja jatkuvan oppimisen koulutusmahdollisuuksia tarvitaan maakunnissa myös tulevaisuudessa, jotta maakunnat saavat osaavaa työvoimaa toimialoilleen. MTK-Kaakkois-Suomen alueen maakunnat, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala, edustavat valtakunnallisesti merkittävän metsätalouden ja metsäteollisuuden keskittymää ja alkutuotannon, maaseutumatkailun ja maaseutuyrittämisen työllistävyys on merkittävää. Luonnonvara-alalla kehitys on nopeaa ja siihen kehitykseen on kyettävä vastaamaan ajankohtaisella koulutustarjonnalla. Kyseiset maakunnat ovat kokeneet rajun rakennemuutoksen ja alueella tunnistetaan nopean reagoinnin tarve, kun toimintaympäristössä tapahtuu äkillisiä muutoksia. Myös näihin tilanteisiin tarvitaan valmiutta panostaa koulutukseen ja uuden oppimiseen. Kymenlaakso ja Etelä-Karjala edustavat alueita, joissa väestölliset erot kasvavat valtakunnallisesti huomattavimmin. Esitetyssä arvioissa nuorten lukumäärä vuonna 2040 verrattuna nykytasoon on Kymenlaaksossa 68,5 % ja Etelä-Karjalassa 74 %. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoista merkittävä osa on työikäisiä. Väestöennusteen perusteella kuitenkin myös työikäisten määrä tulee vähenemään. Työurat rakentuvat nykyisin useista vaiheista ja muutos edellyttää aiempaa vahvemmin kykyä ja valmiutta uuden oppimiseen. Väestön ikääntyminen ja nuorten ikäluokkien pieneminen nostaa esille uudenlaisia osaamistarpeita ja korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin esityksen mukaan vuosittain valtion talousarviossa. Jatkossa oppivelvollisille ja muille oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille tarkoitetun koulutuksen määräraha määriteltäisiin oppivelvollisuusikäisten ikäluokkien suuruuden perusteella ja muuta resurssia kohdennettaisiin jatkuvan oppimisen tarpeiden perusteella alueellisten elinkeinojen ja elinkeinoissa tapahtuvien muutosten mukaisesti. MTK-Kaakkois-Suomi kantaa huolta siitä, että näiden kahden opiskelijaryhmän rahoitus eriytettäisiin ja jatkuvan oppimisen tarpeet määriteltäisiin elinkeinoissa tapahtuvien muutosten mukaisesti. On tärkeää pystyä reagoimaan nopeasti toimialojen muutoksiin. Jatkossa oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus myönnettäisiin perusrahoituksen harkinnanvaraista korotusta lukuun ottamatta aiempien vuosien toteutuneiden tietojen perusteella. Jatkuvan oppimisen rahoituksen perusrahoitus myönnettäisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjien kuulemismenettelyn perusteella. MTK-Kaakkois-Suomi näkee, että rahoituksen myöntäminen aiempien vuosien toteutuneiden tietojen perusteella ei palvele luonnonvara-alaa, jossa koulutusta ei järjestetä kaikkialla vuosittain. Luonnonvara-alan opintoihin hakeutuvien opiskelijoiden määrä vaihtelee suuresti vuosittain, siksi edellisvuosien tietojen perusteella jaettava rahoitus ei ole toteuttamiskelpoinen järjestely. Alueen oppivelvollisuusikäisten määrän laskiessa jatkuvan oppimisen koulutuksen tarve suhteessa kasvaa. Tämä muutosehdotus koituisi MTK-Kaakkois-Suomen maakuntien, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan, osalta rahoituksen huomattavaan vähenemiseen. Uudistusta ei saa tehdä ilman riittävää tietopohjaa. Rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan pitkäaikaista seurantatietoa sekä arvioita, miten muutokset vaikuttavat jatkuvan oppimisen rahoitukseen. MTK-Kaakkois-Suomi esittää, että lakiuudistusta tai vähintään rahoitusta koskevaa uudistusta tarkasteltaisiin yhtenä kokonaisuutena seuraavalla hallituskaudella. Luonnonvara-ala elää rajussa murroksessa, jossa osaamisvaatimuksiin tulee pystyä vastaamaan ajanmukaisin laittein ja opetussisällöin. Toimintaa pitää pystyä kehittämään pitkäjänteisesti, mutta opetuksen pitää pystyä vastaamaan työelämän osaamisvaatimuksiin ajantasaisesti. Luonnonvara-alan moniosaajien tarve saattaa vaikuttaa vähäpätöisen pieneltä määrältään, mutta heidän avullaan taataan ratkaiseva osuus valtakunnan huoltovarmuudesta tarpeen tullen. Koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä tulee huomioida, mitkä ovat työelämän ja yhteiskunnan tarpeet. Tämä ei välttämättä ole sama kuin se, mikä on järjestäjän näkökulmasta taloudellisinta.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Savolainen Janne
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Työ- ja elinkeinoministeriö ei lausu luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista
      • SAK ry, Rasinaho Kirsi, Koulutus-ja työvoimapoliittinen asiantuntija
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut esityksen toisen asteen koulutuksen kehittämisestä ja siihen liittyvistä säädösmuutoksista. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. Pyydettynä lausuntonaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry toteaa seuraavaa. Tavoitteet SAK pitää esityksen tavoitteita kannatettavina ja tilannekuvaa oikeana. Oppivelvollisuuden laajentamiselle asetettujen tavoitteiden, kansallisen koulutus- ja osaamistason nostamisen sekä työelämän osaamisvaatimusten muutosten näkökulmasta on perusteltua, että toisen asteen opiskelijat voivat opiskella nykyistä joustavammin opintoja näiden koulutusmuotojen välillä. SAK katsoo, että lainuudistus on pääosin hyvä ja kannatettava kokonaisuus, joka edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja avaa mahdollisuuksia entistä laajempiin opintoihin ja kestävämpiin työuriin. Opintojen yhdistäminen SAK pitää esitystä opintojen vapaaehtoisesta yhdistämisestä kannatettavana. Toisen asteen opiskelijoiden omien vahvuuksien, toiveiden ja taipumusten tukeminen ja hyödyntäminen edesauttaa opintojen suorittamista, opiskelumotivaatiota ja tukee valmistuvien työllistymistä sekä tosiasiallisia jatko-opintovalmiuksia. SAK katsoo, että ristiin opiskelua tulee edistää myös toisesta ammatillisesta tutkinnosta tai korkea-asteen opinnoista. SAK pitää kannatettavana esitystä ammatillisen perustutkinnon vapaaehtoisesta laajentamisesta 30 osaamispisteellä nykyisen 180 osaamispisteen enimmäisrajan yli. Opintojen laajentaminen tehtäisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Laajentava kokonaisuus voisi sisältää lukio-opintoja. korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. SAK pitää tärkeänä, että ammattiin opiskelevien sivistykselliset oikeudet huomioidaan ammatillista koulutusta kehitettäessä. Yhteisten tutkinnon osien eli YTO-aineiden merkitys ja niiden tuottamien ns. yleisten taitojen hallinta on yhä tärkeämpää paitsi jatko-opinnoissa myös yleisemmin nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä. Yhdistelmäopintojen laajempi mahdollistaminen on tästä näkökulmasta tervetullut uudistus. SAK kuitenkin painottaa, että ammatillisen koulutuksen tuottamalle ammattiosaamiselle on työmarkkinoilla jatkuva tarve ja ammattiosaamisen kehittämiselle on tarve itsessään. Ammattiosaaminen ja yleiset taidot eivät suljen toisiaan pois, vaan niiden sisällyttäminen ammatilliseen koulutukseen tai ammatillisiin tutkinnon osiin on ratkaistavissa esim. erilaisin pedagogisin ratkaisuin. SAK kiinnittää huomion siihen, että esityksen mukaan opiskelijalla ei ole subjektiivista oikeutta laajentaa ammatillista perustutkintoa mainitulla lisäopintokokonaisuudella. SAK katsoo, että tämä voi asettaa toisen asteen opiskelijat riippuvaisiksi siitä millaisia opintoja koulutuksen järjestäjällä tai opiskelupaikkakunnalla on tarjolla. Se ettei oikeus tutkinnon laajentaminen ole subjektiivinen oikeus, uhkaa asettaa eri puolilla Suomea asuvat opiskelijat eriarvoiseen asemaan ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä tai päästä jatko-opintoihin. Toisaalta on ymmärrettävää, ettei kaikilla koulutuksenjärjestäjillä ole mahdollisuuksia tarjota kaikkea mahdollista opintokirjoa. Tällöin pitäisi olla mahdollista, että opiskelija voisi ottaa laajennettuja opintoja muiden koulutuksen järjestäjien oppilaitoksista. Monissa tapauksissa tämä voisi olla helppoakin erilaisin pedagogisin ratkaisuin, esimerkiksi kun koulutusta toteutetaan myös enenevästi etä- tai monimuotokoulutuksena. SAK esittää, että tutkinnon laajentaminen toteutetaan subjektiivisena. Kaksoistutkinnon suorittamisen ja toteutuksen osalta esitys on kannatettava. Se selkeyttää kaksoistutkinnon suorittajan lakisääteistä asemaa muun muassa maksuttomuuden osalta. SAK kuitenkin katsoo, että esitys painottuu ammatillisen koulutuksen opiskelijoihin. Yhtä tärkeää on mahdollistaa ja tuoda lukion opiskelijoita ammatillisen koulutuksen opintojen piiriin. Koulutuksen järjestäminen Esityksessä ehdotetaan, että opintojen yhdistäminen järjestettäisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön ja sopimusten perusteella. Muutoksen tavoitteena on selkeyttää käytänteitä ja laajentaa valinnanmahdollisuuksia. Esitys on SAK:n mielestä tältä osin kannatettava. Samoin tavoite järjestämislupaprosessien joustavuuden lisäämisestä ja nopeuttamisesta on oikeansuuntainen. Järjestäjäverkko on oleellinen koulutuksen saavutettavuuden kannalta. Koulutuksen järjestämislupien ja tutkintojen järjestämislupien osalta on huomioitava paitsi paikalliset erityispiirteen myös pienten avainalojen tarpeet ja niiden jatkumo. Tällöin pitäisi olla mahdollista valita lisäopintoja myös muilta alueilta ja yhteistyö koulutuksen järjestäjien välillä korostuu. Paikallisiin tarpeisiin vastaamisen rinnalla SAK tuo esiin, että lukio- ja ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen näkökulmasta valtakunnallinen sääntely ja koordinaatio on tarpeen ja korostuu muun muassa yhteisten laatupuitteiden ja tutkintojen perusteiden laatimisessa. Ammatillisen koulutuksen kehittäjänä ja laadun varmistajina SAK tuo esiin myös työelämätoimikunnat ja niiden roolin selkiyttämisen. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä Esityksessä ehdotetaan, että ammatillisen koulutuksen rahoitus eriytetään kahdeksi kokonaisuudeksi oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kokonaisuuden kesken. Esitys on SAK:n mielestä perustaltaan oikeansuuntainen ja kannatettava, mutta jättää vielä tarkennettavaa. Tavoite ammatillisen koulutuksen rahoituksen selkiyttämisestä vastaa tarpeeseen. SAK pitää tärkeänä, että koko nuorisoikäluokalle taataan toisen asteen tutkinto. Oppivelvollisuuden laajentumisena myötä ammatillisten perustutkintojen rahoitustarve on eittämättä kasvanut, sillä ne ovat nuorten ensisijainen tapa suorittaa toisen asteen ammatillinen tutkinto. Siksi on kannatettavaa, että oppivelvollisten osalta perusrahoituksen osuus säädettäisiin 80 prosenttiin ja suoritus- ja vaikuttavuusrahoitus kumpikin 10 prosenttiin. SAK katsoo, että opiskelijoiden opetukseen, ohjaukseen ja tukeen tarvittavat resurssit huomioidaan rahoituksessa, sillä oppivelvollisuuden laajentumisen myötä erityistä ja vaativaa erityistä tukea ja valmentavaa koulutusta tarvitsevien opiskelijoiden määrä ammatillisessa koulutuksessa edelleen kasvaa. Oppivelvollisten osalta onkin perusteltua, että ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuvasta määrällisestä sääntelystä luovuttaisiin, jolloin heidän opintopaikkojensa määrää voitaisiin joustavammin ohjata todellisen tarpeen mukaan. Sama menettely on perusteltu toteuttaa myös TUVA-koulutuksen osalta. Yhtä tärkeää kuin oppivelvollisuuden maksuttomasta toteutuksesta huolehtiminen on huolehtia ammatillisen koulutuksen koko asiakasryhmästä. Merkittävä osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia ammatti- ja erikoisammattitukinnon suorittajia. Rahoituksella on tuettava eri ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien henkilöiden osaamisen kehittämistä sekä vastattava jatkuvan oppimisen tuomiin haasteisiin. SAK pitää perusteltuna, että jatkuvan oppimisen kokonaisuudessa säilytettäisiin nykyiset rahoitusosuuksien painokertoimet. SAK kannattaa jatkuvan oppimisen rahoituksen osalta toimia, joilla tuetaan koulutuksen järjestäjää toteuttamaan myös lyhyitä tutkinnon osien tai niiden osien laajuisia kokonaisuuksia, jotka palvelevat työssä olevien aikuisten osaamisen kehittämistarpeita. Esitys jatkuvan oppimisen rahoituksesta jättää vielä tarkennettavaa. Sen kohderyhmässä, yli 21-vuotiaissa, on monia erityisryhmiä ja heidän osaamisen kehittämistä ja työllistymistä tukevat nykyiset erillisohjelmat, kuten Nuorisotakuu-ohjelma, vailla toisen asteen tutkintoa olevien aikuisten tai maahanmuuttajien osaamistason nostamisen toimia. Näitä on tuettu korotetuilla rahoituksen painokertoimilla. SAK pitää tärkeänä, että jatkuva oppimisen rahoituksen kokonaisuudessa edellä mainitun kaltaiset, nykyiset erilliset korotuskertoimet ja painotukset säilyvät myös jatkossa. Jatkuvan oppimisen uudistuksen yksi keskeinen kohderyhmä on koulutuksessa aliedustettujen monitaustainen joukko, joiden osaamisen kehittämisen palveluihin on jatkuvasti panostettava. Koulutuksen järjestäjille pitää olla houkuttelevaa ja mahdollista järjestää koulutusta myös tällä kohderyhmälle. Kannustavuus kouluttaa kaikenlaisia opiskelijoita on pidettävä yllä. SAK katsoo myös, että osana uudistusta tarkasteltaisiin periaatteita, joilla tutkintomaksuja kerätään, etenkin onko tarkoituksenmukaista ja oikeutettua kerätä maksuja vailla toisen asteen tutkintoa olevilta aikuisilta. Tässä lakiuudistuksessa niin kuin oppivelvollisuuden laajentamisen ja toisen asteen maksuttomuuden kohdalla jää edelleenkin korjaamatta niiden aikuisten opiskelijoiden tilanne, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa ja jotka suorittaisivat tutkinnon aikuisiällä. Myös tällaisille opiskelijoille pitäisi taata maksuton toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Tämä olisi varmasti myös yhteiskunnan etu, josta opiskeluun satsatut varat poikisivat lisäarvoa osaavamman työvoiman tarjonnan lisääntymisen kautta. Tiivistelmä • Esitetylle lakiuudistukselle on selkeä peruste ja sen tilannekuva on oikea. • Kansallisen osaamis- ja koulutustason nostamiseksi on perusteltua edistää toisen asteen koulutuksen joustavaa rinnakkain opiskelua. Ammatillisen perustustutkinnon vapaaehtoinen laajentaminen, kaksoistutkinnon selkeyttäminen sekä yhdistelmäopinnot tukevat tätä päämäärää. • Nuorisoikäluokkien pienentyessä on järkevää etsiä keinoja, joilla niin oppivelvollisten lasten ja nuorten kuin aikuisväestön osaamisen kehittämisestä kyetään huolehtimaan tarve- ja asiakaslähtöisesti. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen eriyttäminen oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kesken avaa tähän mahdollisuuksia. • Ammatillisen koulutuksen rooli työikäisen väestön osaamisen kehittämisessä on huomioitava paitsi rahoituksen painokertoimien osalta myös palvelutarjonnan näkökulmasta. • Perusrahoituksen vakiinnuttaminen korkealle tasolla on ennakoitavuuden ja toiminnan pitkäjänteisen järjestämisen näkökulmasta kannatettavaa. • Ammatillisen koulutuksen lakisääteistä yhteiskuntavastuun tehtävää on tuettava myös rahoituksen osalta. Erityistä kannustavuutta tarvitaan opiskelijoiden hyvinvoinnin, tuen ja ohjauksen tarpeisiin vastaamiseen. • Rahoituksen on tuettava koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan monipuolisia ja asiakaslähtöisiä osaamisen kehittämisen palveluita mukaan lukien lyhytkestoista muunto- ja täydennyskoulutusta työelämän valtakunnallisiin, alueellisiin ja alakohtaisiin tarpeisiin. • SAK painottaa, etteivät rahoituksen sisäiset siirrot ja uudelleen määrittelyt yksin riitä, jollei ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitus ole riittävällä tasolla. Oppivelvollisuuden toteuttamiselle sekä yli hallituskauden ulottuvalle jatkuvan oppimisen uudistukselle tarvitaan pysyvät ja pitkäjänteistä kehittämistä edistävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
      • Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle 22.6.2022 luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus toteaa, että hallituksen esityksessä mainitut tavoitteet ja toimenpiteet oppivelvollisuusikäisten koulutukseen ovat pääsääntöisesti kannatettavia, esimerkiksi perusrahoituksen prosenttiosuuden nostaminen 70 prosentista 80 prosenttiin. Ehdotuksilla on kuitenkin joko suoria tai välillisiä seurausvaikutuksia myös työikäisen, yli 20-vuotiaiden, väestön koulutusmahdollisuuksiin ja jatkuvaan oppimiseen. Näitä ei ehdotuksen perusteluissa tai vaikutusten arvioinnissa riittävästi analysoida ja perustella. Jatkuvan oppimisen osuus ehdotuksissa on kapea. Ehdotus painottuu nykyisen rahoitusmallin säilyttämiseen, ei jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Kirkkohallitus toteaa, että hallituksen esityksessä korostuu johdonmukaisesti tavoite siitä, että vuoteen 2023 mennessä puolet nuorista ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Sen varjoon jää asian toinen puoli eli että iso osa nuorista ikäluokista sekä muista työikäisistä suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon ja työllistyy suoraan työelämään. Osa heistä myös jatkaa työuran aikana opintojaan toisella asteella (perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinto). Oppivelvollisuuskoulutukseen ehdotetut muutokset Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen muutosehdotukset ammatillisen koulutuksen perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitukseen ovat kannatettavia. Ne mahdollistavat koko oppivelvollisuusikäluokan koulutuksen nykyistä varmemmin. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittaminen on nuorelle tärkeää. Se varmistaa nuoren työllistymistä tai jatko-opintohin siirtymistä. Se on tärkeää myös yksilön kypsymisen ja kehittymisen näkökulmasta. Se osoittaa nuorelle itselleen sekä työnantajalle kykyä pitkäkestoiseen työskentelyyn ja kokonaisuuksien hallintaan, jotka ovat myös korkeakouluopintovalmiuksien kannalta ensiarvioisen tärkeitä. 80 %:n perusrahoitus turvaa opiskelijoille tutkinnon loppuun suorittamisen paremmin kuin 70 %:n perusrahoitusosuus. Esimerkiksi oppivelvollisuuskouluksessa riittävä opintojen ohjaus sekä laaja-alainen kasvatuksellinen tehtävä vaativat resurssointia. Ammatillisen perustutkinnon yksilöllinen laajentamismahdollisuus Mahdollisuus yksilöllisesti laajentaa ammatillista perustutkintoa 30 osaamispisteellä on periaatteena kannatettava. Samoin se, että laajentavia opintoja ei voi tunnustaa, jotta aito osaamisen laajentaminen toteutuu. Tämä mahdollisuus on tärkeä paitsi ammatillisen osaamisen, myös jatko-opiskelun näkökulmasta. Jos opiskelija käyttää kaikki mahdollisuudet liittää lukio-opintoja tai korkeakoulujen väylä- tai avoimen korkeakoulun opintoja henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan, niiden laajuus voi kasvaa maksimissaan jopa 60-75 osaamispisteeseen. Kaksoistutkinto Ehdotukset kaksoistutkinnosta vakiinnuttavat nykykäytäntöä, mutta eivät riittävästi selkeytä tai kehitä sitä. Vastuu järjestämisestä on edelleen ammatillisen koulutuksen järjestäjällä. Jos kaksoistutkinnosta tulee yhteishaussa oma hakukohde, se vetoaa niihin, jotka toivovat lisäaikaa miettiäkseen opiskelu- ja uravalintaa. Näin kaksoistutkinnosta tulee oletettavasti nykyistä suositumpi, minkä vuoksi koulutukseen voi hakeutua myös niitä, joilla ei ole realistista kuvaa kaksoistutkinnon vaativuudesta. Erityisesti nyt, kun ylioppilastutkinnon aineiden vähimmäismäärä kasvaa viiteen. Ehdotuksen mukainen kaksoistutkinto voi yleistyessään aiheuttaa tilanteen, jossa kaksoistutkinnon suorittajan ammatillisen osaamisen taso ja/tai ylioppilastutkinnon arvosanat jäävät heikoiksi. Tämä ei lisäisi työllistymismahdollisuuksia eikä jatko-opintomahdollisuuksia korkeakouluihin, ainakaan todistusvalinnassa. Jatkuvaan oppimiseen ehdotetut muutokset Jatkuvaan oppimiseen ehdotetut muutokset edellyttävät lisäharkintaa. On vaikeaa ennakoida, mikä on jatkuvan oppimisen määrällinen koulutustarve toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuusikäisten koulutus on vakiintunut. Tutkinnon osan tai osien suorittaminen on muodostunut jatkuvan oppimisen keskeiseksi muodoksi ammattireformin jälkeen. Ehdotuksessa ei riittävästi analysoida nykytilannetta eikä sitä,vakiintuuko tutkinnon osien suorittaminen pysyvästi työuran aikaisen osaamisen kehittämisen päätavaksi toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Pelkästään tutkinnon osien suorittaminen ei kaikilla aloilla takaa pysyvää työllistymistä tai riittävää osaamisen kehittymistä. Perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaminen on jatkossakin tärkeää alanvaihtajille tai vielä lähivuosina kokonaan vailla tutkintoa oleville työikäisille aikuisille. Jatkuva oppiminen edellyttää myös esimerkiksi riittäviä opintojen ohjauksen resursseja. Nämä tekijät tulisi ottaa huomioon jatkuvan oppimisen rahoitusmallia kehitettäessä. Lukiokoulutuksen kehittäminen Hallituksen esitys painottuu oppivelvollisuusikäisten kouluksen kehittämisessä yksipuolisesti ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuksen rahoitus ja opetuksen sisällöllinen rakenne on perinteisesti ollut samankaltainen perusopetuksen kanssa. Oppivelvollisuuden laajentaminen vie lukiokoulutusta koulutuspoliittisesti kuitenkin vahvemmin osaksi toisen asteen koulutuksen malleja ja tavoitteita. Ilman lukiokoulutuksen kehittämistä yhdessä ammatillisen koulutuksen kanssa, oppivelvollisuuskoulutuksen malli jää puutteelliseksi. Esimerkiksi lukiolaisen mahdollisuudet liittää lukioväyläopintoja tai avoimen korkeakoulun opintoja henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan eivät ole määrällisesti yhdenvertaisia ammatillisen koulutuksen opiskelijan mahdollisuuksien kanssa. Mahdollisuus ammatillisen koulutuksen opintojen liittämisestä lukio-opintoihin edellyttäisi selkeää koulutuksen järjestäjien välistä koordinaatiota, sopimista ja kirjauksia henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin. Yhdenvertaisuus Oppivelvollisuuskoulutuksen koulutuksellinen yhdenvertaisuus toteutuu esityksissä riittävästi. Sen sijaan koulutuksen yhdenvertainen alueellinen saatavuus ja saavutettavuus ei nouse riittävällä tavalla esiin. Usea hallituksen esityksessä ehdotettu muutos perustuu koulutuksen järjestäjän harkintaan. Tämä mahdollistaa alueellisen eriarvoisuuden syntymisen, esimerkiksi perustutkinnon yksilöllisessä laajentamisessa, kaksoistutkinnon saatavuudessa tai väyläopintojen tarjottimissa. Kimmo Kääriäinen Marja Pesonen Kirkkoneuvos Asiantuntija
      • Suomen Kuntaliitto, Värri Kyösti
        Uppdaterad:
        22.6.2022
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Yleistä Suomessa on laajasti hyväksytty tavoite jo kolmen hallituksen aikana, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorten aikuisten ikäluokista suorittaisi korkea-asteen tutkinnon. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan tavoite koulutustason nostosta tarkoittaa, että korkeakoulututkinnon suorittaneita 25-34-vuotiaita tulisi olla nykytilaan verrattuna 100 000 enemmän. Esitysluonnoksen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan toimia korkea-asteen lisäksi myös toisella asteella. Esitysluonnoksen mukaan nuorten jatko-opintokelpoisuutta tulee parantaa ja koulutuspolkuja tehostaa. Luonnos hallituksen esitykseksi on valmisteltu osana toisen asteen koulutuksen yhteistyön ja järjestäjärakenteen kehittämishanketta. Hankkeen toimikausi alkoi marraskuussa 2021. Hallituksen esitysluonnoksen valmisteluaikataulu on ollut varsin haasteellinen. Huomiota on myös syytä kiinnittää siihen, että nyt lausunnolla oleva hallituksen esitysluonnos on vasta osa uudistusta ajoittuen hallituskauden loppuun. Epäselvää on, jatkaako tuleva hallitus uudistusta ja mitkä ovat tulevan hallituksen linjaukset toisen asteen koulutuksen kehittämisessä. Luonnos hallituksen esitykseksi sisältää alkuosan kuvailu- ja perustelutekstissä tärkeää pohdintaa ja nykytilan kuvailua. Toisen asteen koulutus on eittämättä suurten haasteiden edessä tulevina vuosina. Sen sijaan on vaikea tunnistaa, missä määrin luonnoksessa kuvattu ehdotus varsinaisista säädösmuutoksista on vastaus alkutekstissä kuvattuihin haasteisiin. Kuntaliitto pitää toisen asteen koulutuksen kehittämistä erittäin tärkeänä. Ensisijaista olisi keskittyä väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin ja auttaa kuntia ja koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan laadukkaan koulutuksen saatavuudesta ja saavutettavuudesta myös tulevaisuudessa. Luonnoksessa olevien säädösehdotusten ja niiden perustelujen välinen epäsuhta onkin ilmeinen. Kuntaliitto huomauttaa, että esitysluonnosta ja sen vaikutuksia on kokonaisuudessaan vaikea arvioida, koska nyt lausunnolla oleva luonnos on osa vain laajemmasta kokonaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen jatkuvan oppimisen rahoituksen perusteita uudistettaisiin mahdollisesti vasta seuraavalla hallituskaudella. Säädösluonnoksissa viitataan mahdollisiin tuleviin asetuksiin, joita ei ole sisällytetty lausunnolla olevaan luonnokseen. Kuntaliitto korostaa perusopetuksen merkitystä pohjana korkeakouluopintovalmiuksille. Perusopetuksen tulee antaa nuorelle tosiasialliset valmiudet toisen asteen opiskeluun. Jos toisella asteella joudutaan paikkaamaan perusopetuksen aikana syntyneitä osaamispuutteita, nuorella on heikot mahdollisuudet saavuttaa valmiuksia korkeakouluopintoihin. Opintojen yhdistäminen eli ristiinopiskelu Luonnoksessa hallituksen esitykseksi ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lukiolakia koskevat kohdat Lukiolakiin ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi termi ”yhdistelmäopintojen aineopiskelija”. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijalla tarkoitettaisiin opiskelijaa, joka suorittaa ammatillisen perustutkintokoulutuksen yhteydessä yhden tai useamman nuorten tai aikuisten lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja. Monimutkaisella termillä pyrittäisiin selkeyttämään tilanne, jossa aineopiskelijalla voidaan tarkoittaa sekä lukiokoulutuksen tavanomaista aineopiskelijaa että opiskelijaa, joka suorittaa ammatillisen koulutuksen yhteydessä lukiokoulutuksen opintoja. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijalla tarkoitettaisiin siten opiskelijaa, joka suorittaa lukio-opintoja lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön perustuen. Koulutuksen järjestäjä voisi luonnollisesti olla myös sama. Opintojen sisältö olisi sama kuin tavanomaisissa aineopinnoissa, mutta muut oikeusvaikutukset eroaisivat kahdessa asiassa näiden kahden aineopiskelijan kategorian välillä: yhdistelmäopintojen aineopiskelijan suorituksia ei otettaisi huomioon lukiokoulutuksen valtionosuusrahoitusta myönnettäessä, eikä yhdistelmätutkinnon aineopiskelijalta voitaisi periä opiskelijamaksuja. Yhdistelmäopintojen aineopiskelu perustuisi siis yhtäältä koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön ja toisaalta siihen, että opintojen suorittamisesta sovittaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kahden eri aineopiskelijaryhmän eriyttämisessä lainsäädännössä on kyse asiallisesti selkeyttävästä muutoksesta, jolla pyritään tuomaan vallitseva käytäntö lainsäädäntöön. Kuntaliitto kannattaa sitä. Sen sijaan varsinaista termiä “yhdistelmäopintojen aineopiskelija” ei voi pitää onnistuneena, sillä se antaa viitteen yhdistelmäopinnoista, joka on vieras termi lukiolainsäädännössä. Lakia ammatillisesta koulutuksesta koskevat kohdat Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ehdotetun sääntelyn mukaan ammatillista perustutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti. Näihin laajentaviin tutkinnon osiin voisi sisältyä lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi esimerkiksi nykyistä laajempien lukio-opintojen sisällyttämisen osaksi ammatillista perustutkintoa. Kyseessä olisi mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon yksilölliseen laajentamiseen opiskelijan tavoitteiden perusteella. Kuntaliitto pitää ehdotettua laajentamismahdollisuutta perusteltuna. Se tukee opiskelijan monipuolisen osaamisen kehittämistä koulutuksen aikana. Se on myös perusteltua etenkin tilanteessa, jossa ammatillisen perustutkinnon opiskelija aikoo jatkaa opintojaan korkea-asteella tai haluaa muuten monipuolistaa osaamistaan hyödyntämällä muiden koulutusmuotojen koulutustarjontaa. Kuntaliitto pitää perusteltuna, että tutkinnon laajentaminen ei olisi opiskelijalle subjektiivinen oikeus, vaan koulutuksen järjestäjä päättäisi, miten se mahdollistaa laajentavien tutkinnon osien suorittamisen. Laajentavien tutkinnon osien suorittamisesta sovittaisiin opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. Laajentamismahdollisuus on siten yksilöllinen. Samalla Kuntaliitto esittää huolensa opiskeluaikojen mahdollisesta pidentymisestä. Kuntaliitto pitääkin opintoaikojen kehittymisen seurantaa tärkeänä. Luonnoksessa ehdotetaan ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin tuotavaksi kokonaan uusi termi “kaksoistutkinto”. Kaksoistutkinnolla tarkoitettaisiin ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä siten, että opiskelijan tavoitteena on suorittaa ammatillinen perustutkinto, ammatilliseen perustutkintoon sisällytettäviä lukio-opintoja sekä ylioppilastutkinto. Termillä tarkoitettaisiinkin tosiasiallisesti opintoja, jotka tähtäävät kahden eri tutkinnon suorittamiseen, ei yhtä tutkintoa, joka koostuu kahdesta osasta. Kyse on siis määritelmällisesti ja vakiintuneen käytännön mukaisista kahden tutkinnon opinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön Opetus- ja koulutussanaston (OKSA) mukaan ilmaus kaksoistutkinto onkin tässä tapauksessa harhaanjohtava, sillä kyseessä on kaksi erillistä tutkintoa. Kaksoistutkinto on terminä myös muuten ongelmallinen. Luonnoksen mukaan kaksoistutkinto ei olisi erillinen tutkintomuoto, vaan se olisi ainoastaan opintojen suoritustapa, jonka kautta suoritetaan samanaikaisesti ammatillinen perustutkinto ja ylioppilastutkinto. Kuntaliitto ei pidä tarkoituksenmukaisena laatia luonnoksessa ehdotettua epäselvää ja osin harhaanjohtavaa lainsäädäntöä lisäämällä lakiin ammatillisesta koulutuksesta luonnoksessa ehdotettu 19a §. Koulutusjärjestelmämme perusperiaate on ollut, että sekä lukio- että ammatillinen koulutus antavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Kuntaliitto korostaa, että jatkossakin ammatillinen perustutkinto itsessään antaa ja sen tulee antaa yleinen jatko-opintokelpoisuus. Ehdottamalla kahden tutkinnon opintojen institutionalisointia lainsäädäntöön harhaanjohtavan kaksoistutkinto-termin avulla syntyisi samalla riski luoda erilaisia tasoja ammatillisen perustutkintokoulutuksen sisälle. Kuntaliitto korostaa ammatillisen perustutkinnon arvoa ja merkitystä, eikä näe tarpeelliseksi synnyttää arvostukseltaan erilaisia kaksoistutkinto-opintojen ja pelkän ammatillisen perustutkinnon opintojen tasoja lainsäädäntöön. Kuntaliitto ei kannata ehdotusta, joka symbolisesti heikentää ammatillisen perustutkintokoulutuksen asemaa. Sen sijaan Kuntaliitto pitää tärkeänä joustavien opintopolkujen luomista ja opiskelijan omien tavoitteiden mukaisia ja koulutuksen järjestäjien mahdollistamia ristiinopiskelumahdollisuuksia eri koulutusmuotojen välillä. Tähän laajentavat tutkinnon osat luovat mahdollisuuden. Toisen asteen koulutus perustuu kahteen erilliseen koulutusmuotoon, lukio- ja ammatilliseen koulutukseen. Koulutusmuotojen välinen yhteistyö on tärkeää, mutta sen ei tule heikentää tai hämärtää koulutusmuotojen omia perustehtäviä, vahvuuksia ja ominaispiirteitä. Kuntaliitto pitääkin kahden tutkinnon opintojen tuomista lainsäädäntöön harhaanjohtavan kaksoistutkinnon nimellä sekä ammatillisen perustutkintokoulutuksen että lukiokoulutuksen kannalta kyseenalaisena. Luonnoksessa ehdotetaan, että opiskelijaa kahden tutkinnon opintoihin (luonnoksessa kaksoistutkintoon) otettaessa voitaisiin käyttää valtakunnallista hakumenettelyä. Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi lukiolakiin säännös, jonka mukaan yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamisen perusteista voitaisiin säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, mikäli opiskelija otettaisiin suorittamaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisia kahden tutkinnon opintoja (luonnoksessa kaksoistutkintoa). Lausunnolla oleva sääntelyluonnos sisältää mahdollisen asetuksen kuvailua, mutta ei asetusluonnosta. Tältä osin jää epäselväksi, miten opiskelijaksi ottaminen tapahtuisi, kun kyseessä olisi kaksi erillistä koulutuksen järjestäjää. Kuntaliitto katsoo, että säätelyn tarkoituksenmukaisuutta on mahdotonta arvioida ennen kuin asetusluonnokset ovat nähtävillä. Koulutuksen järjestäjillä on erilaisia, paikallisiin olosuhteisiin luotuja ja soveltuvia toimintamalleja sekä opintojen yhdistelyn että myös kahden tutkinnon opintojen suhteen. Kuntaliitto katsoo, että luonnoksessa oleva säädös kaksoistutkinnosta (19 a §) tulee poistaa tarpeettomana. Ammatillisen koulutuksen rahoitus Hallituksen esitysluonnoksessa ammatillisen koulutuksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi valtiontalousarviossa kahteen erilliseen rahoitusväylään, jotka olisivat oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus ja jatkuvan oppimisen rahoitus. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Lisäksi oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa ehdotetaan vahvistettavaksi perusrahoituksen osuutta. Oppivelvollisuuskoulutuksen osalta poistettaisiin järjestämisluvista määrällinen säätely. Esityksellä pyritään myös yksinkertaistamaan ammatillisen koulutuksen rahoituksen määräytymisperusteita. Kuntaliitto pitää periaatteessa tarkoituksenmukaisena järjestelmää, jossa oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta määrällisestä säätelystä luovutaan ja että eduskunta varaa valtion talousarvioon tähän määrärahat. Kuntaliitto esitti vastaavan kaltaista menettelyä jo vuonna 2017 lausunnoissaan hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Tässä yhteydessä Kuntaliitto korostaa riittävien määrärahojen varaamista oppivelvollisuuden laajentamisen ja siihen liittyvän maksuttoman koulutuksen järjestämiseen. Laajentuneen tehtävän lisääntyneitä kustannuksia ei tule kattaa jatkuvan oppimisen rahoituksella. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa otetaan huomioon oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen (TUVA) opiskelijat sekä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetut opiskelijat. Talousarvioon perustuvassa rahoitusjärjestelmässä, jossa ammatillisen koulutuksen määräraha ei perustu opiskelijamäärään eikä toteutuneisiin kustannuksiin ensiarvoisen tärkeää on, että oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen piirissä oleva opiskelijamäärä voidaan riittävän tarkasti arvioida. Vain näin voidaan varata valtion talousarvioon riittävä määräraha. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa opiskelee myös muita kuin oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita. Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys HE 54/2022 vp, jossa mm. ehdotetaan tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettuun lakiin lisättäväksi säännös mahdollisuudesta järjestää kyseistä koulutusta valtionosuusrahoitteisena työvoimakoulutuksena.  Työvoimakoulutuksen rahoitus otettaisiin kuitenkin huomioon jatkuvan oppimisen rahoituksessa. Epäselväksi jää, otettaisiinko työvoimakoulutuksena järjestettävä tutkintokoulutukseen valmentava koulutus huomioon oppivelvollisuuskoulutuksen vai jatkuvan oppimisen rahoituksessa. Mikäli ammatillisen koulutuksen osalta eduskunta päättää ammatillisen koulutuksen määrärahan jakamisesta valtion talousarviossa kahteen erilliseen rahoitusväylään, ammatillisen koulutuksen toimintalainsäädännön on jatkossakin oltava yksi kokonaisuus oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen osalta. Vain näin voidaan taata ammatillisen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus sekä sivistykselliset oikeudet maan eri osissa. Rahoituksen tulee jatkossakin olla yleiskatteellista eikä yleiskatteellista harkinnanvaraista perusrahoituksen korotusta tule käyttää valtionavustuksen kaltaisesti. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että sekä kunnat että valtio rahoittavat jatkossakin yhdessä toisen asteen koulutusta, siis sekä lukio- että ammatillista koulutusta. Lisäksi Kuntaliitto ehdottaa selvitettäväksi, olisiko ammatillisen koulutuksen osalta tarkoituksenmukaista palata takaisin järjestelmään, jossa ammatillisen koulutuksen rahoitus määräytyy todellisen kustannuspohjan perusteella. Lopuksi Luonnos ehdotuksista opintojen yhdistämiseksi perustuu kahden eri koulutusmuodon, lukio- ja ammatillisen koulutuksen varaan rakennetun järjestelmän säilymiseen, jossa molemmilla koulutusmuodoilla on omat erilliset toiminta- ja rahoituslainsäädäntönsä sekä tehtävänsä. Kuntaliitto pitää hyvänä, että luonnoksessa kunnioitetaan tätä peruslähtökohtaa, jota myös eduskunnan sivistysvaliokunta on mietinnössään 19/2021 painottanut. Kannatettavaa on myös, että opiskelijan monipuolisen osaamisen vahvistamiseksi koulutusmuotojen kesken tehdään yhteistyötä koulutuksen järjestäjien päättämällä tavalla. Ehdotettu sääntely ei tältä osin luo uusia velvoitteita koulutuksen järjestäjille. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että eri koulutusmuotojen opiskelijoilla on tarvittaessa mahdollisuus valita opintoja myös muista koulutusmuodoista. Tätä sekä lukiolakiin ehdotettava kahden eri aineopiskelijatyypin eriyttäminen että lakiin ammatillisesta koulutuksesta ehdotettava mahdollisuus laajentaviin tutkinnon osiin palvelee. Sen sijaan Kuntaliitto ei kannata kahden tutkinnon opintojen tuomista lainsäädäntöön ehdotetun ja osin harhaanjohtavan kaksoistutkinnon muodossa. Kuntaliitto pitää periaatteessa tarkoituksenmukaisena järjestelmää, jossa oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta määrällisestä säätelystä luovutaan jakamalla ammatillisen koulutuksen valtion talousarviossa varattavat määrärajat oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen.
      • Keskuskauppakamari, Valtonen Mikko
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAEIKSI LUKIOLAIN, AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA ANNETUN LAIN, OPPIVELVOLLISUUSLAIN, VALTAKUNNALLISISTA OPINTO- JA TUTKINTOREKISTEREISTÄ ANNETUN LAIN SEKÄ OPETUS- JA KULTTUURITOIMEN RAHOITUKSESTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt (VN/34059/2021) lausuntoa otsikkoasiassa. Keskuskauppakamari kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Keskuskauppakamarin lausunnon pääkohdat ovat seuraavat: • Keskuskauppakamari tunnistaa tarpeen kehittää toisen asteen koulutusta, mutta pitää valittua etenemisjärjestystä vääränä ja olisi toivonut, että toisen asteen koulutuksen kehittämistä olisi lähdetty edistämään ensisijaisesti toimintaan liittyvää sääntelyä keventämällä. • Keskuskauppakamari painottaa, että näin merkittävien kehittämistoimenpiteiden pitää perustua vankkaan tietopohjaan sekä kattavaan kokonaisnäkemykseen ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarpeista. • Keskuskauppakamari peräänkuuluttaa tarvetta kattavalle ja kokonaisvaltaiselle arvioinnille ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksista sekä oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksista. • Keskuskauppakamari esittää, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvä rahoitusuudistus pitäisi palauttaa valmisteluun eikä nyt esitettyjä säädösmuutoksia pitäisi viedä eteenpäin. • Keskuskauppakamari on huolissaan siitä, että esitetty rahoitusuudistus ohjaisi rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja rapauttaisi yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. • Keskuskauppakamari painottaa, että rahoitusjärjestelmän pitää olla vahvasti suorituksiin ja vaikuttavuuteen perustuva eli perusrahoituksen osuus saa olla korkeintaan 50 prosenttia kokonaisrahoituksesta. • Keskuskauppakamari edellyttää, että ministeriön pitää pystyä jatkossa tekemään vuosittaiset suoritepäätökset huomattavasti nykyistä aiemmin. • Keskuskauppakamari suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. • Keskuskauppakamari huomauttaa, että esitetyt muutokset eivät saa missään tilanteessa heikentää ammatillisen perustutkinnon tosiasiallista jatko-opintokelpoisuutta. • Keskuskauppakamari suhtautuu myönteisesti esitykseen säätää kaksoistutkinnoista tarkemmin lukiolaissa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. • Keskuskauppakamari esittää, että tehdään selvitys siitä, että kaksoistutkinto-opiskelijoilla ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden ylioppilaskokeen ja kirjoitettavien ylioppilaskokeiden määrä olisi viiden sijasta neljä. Tarkemmat perustelut Yleiset huomiot Keskuskauppakamari tunnistaa tarpeen kehittään toisen asteen koulutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallituskauden loppumetreillä käynnistämän toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen sisältökokonaisuuksista erityisesti toiminnanohjauksen sekä toiminnan ja rakenteiden kehittäminen ovat tärkeitä. Toiminnanohjauksen osalta pitäisi siirtyä kohti kevyempää ammatillisen koulutuksen sääntelyä. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa muun muassa koulutusvastuiden, -määrien ja -kielien sääntelyn keventämistä siten, että alueilla koulutuksenjärjestäjät yhdessä elinkeinoelämän kanssa määrittelevät alueelliset tarpeet ja tavat näihin tarpeisiin vastaamiseksi. Kehittämishankkeen osalta on kuitenkin päädytty ensisijaisesti edistämään sisältöjen kehittämiseen ja rahoituksen uudistamiseen tähtääviä kokonaisuuksia. Muiden kokonaisuuksien osalta päätösten tekeminen ja toimeenpano jäävät seuraavan hallituksen vastuulle. Keskuskauppakamari pitää valittua etenemisjärjestystä vääränä ja olisi toivonut, että toisen asteen koulutuksen kehittämistä olisi lähdetty edistämään ensisijaisesti toimintaan liittyvää sääntelyä keventämällä. Tälle on valtava tarve, koska tarvitsemme entistä joustavampia tapoja saada riittävästi osaajia työmarkkinoille. Sääntelyä keventämällä voisi vastata osaajapulaan. Keskuskauppakamari pitää erittäin tärkeänä, että ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta kehitetään jatkossakin omina erillisinä koulutusmuotoina. Yhteistyön tiivistäminen ja syvempään yhteistyöhön kannustaminen on kannatettavaa. Yritysten näkökulmasta ammatillinen koulutus on erittäin tärkeää ja nimenomaan ammatillisten osaajien tarve on todella kova. Ammatillista koulutusta pitäisi kehittää vastaamaan entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita huomioiden myös kasvaneen tarpeen jatkuvalle oppimiselle. Kehittämishankkeen kokonaisuudet ovat isoja ja vaikutuksiltaan merkittäviä. Ei voida puhua järjestelmän hienosäädöstä. Keskuskauppakamari painottaa, että näin merkittävien kehittämistoimenpiteiden pitää perustua vankkaan tietopohjaan sekä kattavaan kokonaisnäkemykseen ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarpeista. Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon ja silti nyt ollaan tekemässä uudistusta vajavaisella tietopohjalla. Keskuskauppakamari peräänkuuluttaa tarvetta kattavalle ja kokonaisvaltaiselle arvioinnille ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksista sekä oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksista. Hallituksen esityksen mukaan esitetyt muutokset ovat toteutettavissa ammatillisen koulutuksen nykyisen rahoituskehyksen puitteissa ja ovat siten kustannusneutraaleja. Keskuskauppakamari epäilee, että todellisuudessa esitetyt uudistukset eivät ole kustannusneutraaleja. Yleiskatteellisen rahoituksen periaatteesta huolimatta vaarana on rahoituksen painopisteen siirtyminen liian voimakkaasti jatkuvan oppimisen koulutuksesta oppivelvollisten koulutukseen. Tämä puolestaan voi aiheuttaa paineen lisätä jatkuvan oppimisen koulutuksen rahoitusta. Myös erityistä tukea tarvitsevien määrä voi kasvaa ja osaltaan lisätä tarvetta lisärahoitukselle. Keskuskauppakamari huomauttaa, että kehittämishankkeen toimenpiteet keskittyvät lähes kokonaan ammatilliseen koulutukseen, vaikka kyse on koko toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeesta ja myös lukiokoulutuksessa olisi kehittämistarpeita, joihin tulisi vastata. Rahoitusuudistus Keskuskauppakamari esittää, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvä rahoitusuudistus pitäisi palauttaa valmisteluun eikä nyt esitettyjä säädösmuutoksia pitäisi viedä eteenpäin. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa ennen uudistusten valmistelua. Esitys rahoitusjärjestelmän jakamisesta kahtia oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen ei yksinkertaista rahoitusjärjestelmää. Vaikka joitain kertoimia esitetään poistettavaksi oppivelvollisuusrahoituksen puolelta, tekee käytännössä kahden rahoitusmallin järjestelmä kokonaisuuden nykyistä sekavammaksi. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Keskuskauppakamari ihmettelee sitä, että hallituksen esityksessä esitetään säädettäväksi vain oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituskriteereiden muutoksista, mutta jatkuvan oppimisen osalta muutokset on jätetty myöhempään valmisteluun. Hallituksen esityksessä todetaan, että vaikka rahoitus jaetaan kahtia, tulee se koulutuksenjärjestäjälle edelleen yleiskatteellisena. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan tämä on tärkeä periaate, joka mahdollistaa sen, että koulutuksenjärjestäjä voi itse allokoida resurssinsa kulloisenkin tarpeen mukaan. Keskuskauppakamari painottaa, että millään muullakaan ohjauskeinolla ei saa sitoa rahoitusta koulutuksenjärjestäjän oman arvion ja tarpeen vastaisesti. Työikäisten osaamistarpeet eivät saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä ja tarve jatkuvaan oppimiseen kasvaa koko ajan. Hallituksen esityksestä ei käy selkeästi ilmi esitettyjen rahoitusmuutosten vaikutus jatkuvan oppimisen rahoitukseen ja sitä kautta koulutustarjontaan. Keskuskauppakamari on huolissaan siitä, että esitetty rahoitusuudistus ohjaisi rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja rapauttaisi yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Osana rahoitusuudistusta ollaan jälleen pienentämässä suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen osuutta. Ammatillisen koulutuksen reformin mukaisesti perusrahoituksen olisi pitänyt pienentyä 50 prosenttiin kokonaisrahoituksesta, mutta tämä päätös kumottiin ja perusrahoituksen määrä jätettiin korkeammalle tasolle, 70 prosenttiin. Rahoitusuudistuksen osana perusrahoituksen osuutta ollaan edelleen kasvattamassa suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen kustannuksella. Keskuskauppakamari painottaa, että rahoitusjärjestelmän pitää olla vahvasti suorituksiin ja vaikuttavuuteen perustuva. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään puolet rahoituksesta pitää tulla suoritteiden ja vaikuttavuuden perusteella. Tuloksiin perustuvalla rahoitusmallilla voidaan ohjata tehokkaasti koulutuksenjärjestäjiä. Erityisesti työllistymisen ja työelämäpalautteen hyödyntäminen rahoituskriteerinä on tehokas tapa ohjata koulutustarjontaa vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan näiden kriteereiden painoarvoa voisikin kasvattaa. Keskuskauppakamari huomauttaa, että esitys ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistamisesta ei vastaa toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeelle asettamispäätöksessä annettua toimeksiantoa. Asettamispäätöksen mukaan tehtävänä oli tehdä ”mahdolliset yleisemmät tavoitteet toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi”. Hallituksen esitykseksi kirjoitettu rahoitusuudistus on jotain aivan muuta kuin ”yleiset tavoitteet”. Lopuksi Keskuskauppakamari toteaa, että ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä tarvitsee uudistuksen, mutta sen pitää olla sisällöltään erilainen kuin nyt esitetty. Rahoitusuudistus tulee tehdä yhtenä kokonaisuutena ja sen pitää selkeästi yksinkertaistaa rahoitusjärjestelmää vähentämällä rahoituslaskennassa käytettäviä kriteerejä ja painotuskertoimia. Koulutusmäärien sääntely Osana hallituksen esitystä ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistamista esitetään koulutusmäärien sääntelystä luopumista oppivelvollisten osalta ja oppivelvollisuuskoulutuksen rahoittamista toteutuneiden opiskelijamäärien mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa järjestämislupien uudistamista. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien vuosittaiset resurssit määräytyisivät jatkossa pääosin oppivelvollisten opiskelijoiden lukumäärän mukaan ja vain jatkuvan oppimisen opiskelijoita koskevan ministeriön suoritepäätöksen mukaan. Suoritepäätösten osalta on erittäin suuri ongelma, että ministeriö tekee päätökset käytännössä poikkeuksetta vasta juuri ennen joulua. Tämä vaikeuttaa merkittävästi koulutuksenjärjestäjien talouden ja toiminnan suunnittelua. Keskuskauppakamari edellyttää, että ministeriön pitää pystyä jatkossa tekemään vuosittaiset suoritepäätökset huomattavasti nykyistä aiemmin. Määrällisen sääntelyn purkamisen osalta on hyvä huomioida, että se voi johtaa joillain alueilla koulutuksenjärjestäjien väliseen kilpailuun oppivelvollisuusikäisistä opiskelijoista. Tällä voi olla vaikutuksia joidenkin koulutuksenjärjestäjien taloudelliseen asemaan ja toimintaedellytyksiin. Keskuskauppakamari toteaa, että jatkuvan oppimisen määrällisen sääntelyn ja ammatilliseen koulutukseen osoitettujen resurssien kautta ei saa heikentää jatkuvan oppimisen edellytyksiä. On todennäköistä, että jatkuvan oppimisen tarve kasvaa entisestään ja tähän tarpeeseen on pystyttävä vastaamaan. Tutkintojen laajentaminen Keskuskauppakamari suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. Suurimmaksi mahdolliseksi ylitykseksi esitetään 30 osaamispistettä. Ylitys voi sisältää lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisen tutkinnon osia. Keskuskauppakamari painottaa, että ammatillisten opintojen laajentaminen on loistava mahdollisuus opiskelijalle monipuolistaa ja syventää osaamistaan, mutta laajentamisesta ei saa missään tilanteessa muodostua pakkoa tai edellytystä päästä jatko-opintoihin. Pelkän ammatillisen perustutkinnon tosiasiallinen jatko-opintokelpoisuus pitää säilyttää. Ammatillisen tutkinnon osana on jo nyt mahdollisuus suorittaa esimerkiksi lukio-opintoja sisällyttämällä näitä yhteisiin tutkinnon osiin tai tietyin edellytyksin myös ammatillisiin opintoihin. Keskuskauppakamari näkee, että vahva ammatillinen osaaminen on ammatillisen tutkinnon kulmakivi. Siksi ammatillisia opintoja ei ole varaa vähentää tai korvata esimerkiksi lukio-opinnoilla. Geneeristen taitojen, digitaitojen ja yleisten työelämätaitojen tarve on kasvanut työelämässä. Koulutusjärjestelmän pitää elää mukana työelämän muutoksessa ja tarjota entistä paremmat mahdollisuudet edellä mainittujen tärkeiden taitojen oppimiseen. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan ammatillisen perustutkintojen laajentaminen vastaa osaltaan tähän haasteeseen. Koulutuksenjärjestäjien näkökulmasta on tärkeää, että oikeus laajentamiseen ei ole subjektiivinen vaan jokaisen opiskelijan kanssa sovitaan mahdollisesta tutkinnon laajentamisesta osana HOKS-prosessia koulutuksenjärjestäjän taloudelliset ja toiminnalliset resurssit huomioiden. Toisin sanoen tutkinnon laajentamisen pitää olla mahdollisuus, jota koulutuksenjärjestäjä voi tarjota. Keskuskauppakamari huomauttaa, että hallituksen esityksen perusteella jää epäselväksi, millaiset kannusteet koulutuksenjärjestäjille tulee tarjota opiskelijalle mahdollisuuksia tutkinnon laajentamiseen ja millaisia kannusteita on opiskelijalle laajentaa tutkintoaan. Samoin huolta herättää se, että jokainen normaalin tutkinnon laajuuden yli suoritettu osaamispiste vaatii koulutuksenjärjestäjältä taloudellisia resursseja. Koulutuksenjärjestäjien näkökulmasta tutkinnon laajentamisen pitää olla myös taloudellisesti kannattavaa. Kaksoistutkinnot Keskuskauppakamari suhtautuu myönteisesti esitykseen säätää kaksoistutkinnoista tarkemmin lukiolaissa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Käytännössä kysymys on nykyisten käytäntöjen vakinaistamisesta. Opiskelijan näkökulmasta asia on kuitenkin tärkeä ja turvaa muun muassa opiskelijoiden yhdenvertaista kohtelua. Hallituksen esityksessä esitetään lainsäädäntöön lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi yhteishaun kautta. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on järkevää, että lukiokoulutuksen järjestäjä tekisi samalla päätöksen opiskelijaksi ottamisesta. Lukiolakiin lisätään yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmä, jonka piiriin lukio-opintoja suorittavat kaksoistutkinto-opiskelijat kuuluvat. Ylioppilastutkintouudistuksen jälkeen pakollisten kirjoitettavien kokeiden määrä nousi neljästä viiteen. Tämä herättää huolen siitä, mikä on kaksoistutkinto-opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto menestyksekkäästi, kun kokonaisuuden kuormittavuus ja vaativuus on kasvanut. Keskuskauppakamari esittääkin, että tulisi tehdä selvitys, jossa tutkittaisiin mahdollisuutta korvata ammatillisella perustutkinnolla yksi ylioppilaskoe. Tämä tarkoittaisi sitä, että kaksoistutkinto-opiskelijan kirjoitettavien ylioppilaskokeiden määrä olisi viiden sijasta neljä. Lisäksi ammatillinen perustutkinto pitäisi pisteyttää osana korkeakoulujen todistusvalintaa yhden ylioppilaskokeen tilalla. Keskuskauppakamari ilmaisee huolensa kaksoistutkinnon rahoitukseen liittyen. Hallituksen esityksessä todetaan, että esityksillä ei olisi merkittävä vaikutuksia koulutuksenjärjestäjien taloudelliseen asemaan. Kuitenkin monet ammatillisen koulutuksen järjestäjät maksavat lukiokoulutuksen järjestäjille kaksoistutkinto-opiskelijoiden lukio-opinnoista ja tämä kustannus saattaa muodostua suuremmaksi kuin rahoitusmallin kautta saatu rahoitus. Ammatillisen koulutuksen järjestäjän ja lukiokoulutuksen järjestäjän tulee saada todellisia kustannuksia vastaavat resurssit. Pelkän ammatillisen perustutkinnon tosiasiallinen jatko-opintokelpoisuus pitää säilyttää, eikä esimerkiksi kaksoistutkinnon suorittaminen saa muodostua tosiasiallisen jatko-opintokelpoisuuden vaatimukseksi. KESKUSKAUPPAKAMARI Mikko Valtonen johtava asiantuntija Lisätietoja: Mikko Valtonen johtava asiantuntija puh. 040 867 8250 mikko.valtonen@chamber.fi
      • Hannula Mirja, Johtava asiantuntija, EK Vihreä kasvu
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • EK:n lausunto ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia ja useita koulutuslakeja koskevista muutoksista Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta koskien ammatillisen koulutuksen rahoitusta sekä ammatillisen ja lukio-opintojen yhdistämisestä (kaksoistutkinto). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin sekä lisäksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia. Esityksellä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK lausuu kunnioittaen seuraavaa: Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallituskauden loppumetreillä merkittävän toisen asteen uudistuksen. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, joka koskettaa suurta opiskelijajoukkoa ja kaikkia toisen asteen koulutuksen järjestäjä. Käytännössä uudistus koskee ammatillista koulutusta, jonka rahoitusta ollaan jakamassa kahtia ja yhden rahoitusmallin sijaan jatkossa olisi kaksi rahoitusmallia. EK ei kannata esitettyjä muutoksia. Hallituksen esityksen valmistelussa on lähdetty oppivelvollisten koulutuksen lähtökohdista, mitä EK pitää hyvin ongelmallisena. Valmistelun lähtökohtana tulisi olla parempi kokonaisnäkemys ammatillisen koulutuksen eri tehtävistä, niiden tasapainosta ja ammatillisen koulutuksen merkityksestä osaajapulan ratkaisuissa eri toimialoilla. Esitystä perustellaan koulutustason nostamisella. Lähtökohtana tulisi koulutustason sijaan olla osaamistaso, jota on nostettava perusopetuksesta alkaen. Myös ammattiosaamisen tasoa on nostettava. 1 Rahoitusmallissa lisättävä työllistymisen painoarvoa Osaajapula koskee eri toimialoja ja ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli osaajapulan ratkaisuissa. Kyse on laajasta kohderyhmästä ammatillisia opiskelijoita 1) nuorten ammattitaidosta ja siirtymisestä työelämään; 2) uudelle alalle suuntaavista aikuisista; 3) työttömien tutkintotavoitteisesta opiskelusta ja 4) uuden osaamisen hankkimisesta työuran aikana. Ammattiosaajien saatavuus ja ammattiosaamisen taso ovat yrityksille kriittisiä kysymyksiä eri toimialoilla. Nämä molemmat koetaan jo tällä hetkellä ongelmiksi. EK on erittäin huolissaan esityksen vaikutuksista ammattiosaamiseen, nuorten työllistymiseen sekä jatkuvan oppimiseen mm. ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitukseen tulevaisuudessa. Jos rahoitusmalli ei ohjaa koulutuksen järjestäjiä kiinnittämään riittävästi huomiota opiskelijoiden ammattiosaamiseen ja työllistymiseen, on todellinen riski, että vastavalmistuneiden osaaminen ei ole riittävällä tasolla ja heidän työllistymismahdollisuutensa ovat heikot. Kuilu yritysten erikoistuvien osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottaman osaamisen välillä ei saa kasvaa, vaan sitä on kurottava kiinni kaikin tavoin. Tässä rahoitusmallilla on keskeinen rooli. Rahoitusmallin on tärkeää kannustaa myös jatkossa tutkinnon suorittamiseen osissa. Nyt lausunnolla olevassa mallissa tutkinnon osat on poistettu rahoitusmallista. EK pitää tätä erittäin ongelmallisena muun muassa sosiaali- ja terveysalan osaaja- ja työvoimatarpeiden näkökulmasta. Hoiva-avustajakoulutus, joka muodostuu sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon osista, on erittäin tärkeä koulutusmalli sote-alan osaajapulan ratkaisuissa. Myös monitaitoisuuden lisäämisen ja oppisopimuksen käytön lisäämisen näkökulmasta tutkinnon osien merkitys on suuri. Ammatillisen koulutuksen (ml. oppivelvolliset) rahoitusmallissa tulisi vähentämisen sijaan lisätä työllistymisen painoarvoa. Sen tulee kannustaa ja ohjata koulutuksen järjestäjiä tiiviimpään vuoropuheluun ja yhteistyöhön työelämän kanssa siten, että jokaiselle opiskelijalle varmistetaan sujuva opintojen eteneminen mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Myös työelämäpalautteen merkitystä rahoituksessa tulisi lisätä. 2 Ammatillista koulutusta tulee ohjata yhtenä kokonaisuutena EK pitää erittäin tärkeänä, että ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta ohjataan myös jatkossa yhtenä kokonaisuutena. Rahoituksen jakaminen kahtia ja erilliset rahoitusmallit oppivelvollisille ja jatkuvaan oppimiseen eivät ole oikea suunta. Ammatillinen koulutus on yritysten näkökulmasta erittäin merkittävä koulutusmuoto ja sitä tulee kehittää kokonaisuutena tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa. Ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää tulee kehittää siten, että koulutuksen palvelukyky eri toimialojen erikoistuviin osaajatarpeisiin vastaamisessa paranee. Koulutuksen järjestäjäverkon osalta tarvitaan sekä työnjakoa että nykyistä parempaa yhteistyötä koulutuksen järjestäjien kesken. Näin voidaan valtakunnallisessa tarkastelulla ja ohjauksella varmistaa koulutuksen palvelukyky ja järjestäjäkentän ja opetushenkilöstön riittävän erikoistunut osaaminen. Koulutuksen ohjausjärjestelmän muutoksissa tulee sääntelyn kokonaisuuden lisäksi arvioida erityisesti erikoistuneiden koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä. Niiden rooli koulutuksen palvelukyvyn osalta voi olla tietyllä toimialalla kriittinen. 3 Jatkuvan oppimisen tarve on kasvava ja se koskee kaikkia työikäisiä EK muistuttaa, että työelämän muutos koskettaa kaikkia työikäisiä ja jatkuvan oppimisen tarve tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Työikäisten osaamistarpeet eivät siksi saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin. EK peräänkuuluttaa parempaa kokonaisnäkemystä ammatillisen koulutusta koskevien esitysten valmistelulta. Kun ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta koskevia muutoksia valmistellaan, on erittäin tärkeää, että samanaikaisesti tarkastelussa on ammatillisen koulutuksen kokonaisuus ja valmistelu tehdään tiiviissä vuoropuhelussa elinkeinoelämän järjestöjen ja yritysten kanssa. Valmistelu, joka lähtee vain yhden opiskelijaryhmän - tämän esityksen osalta oppivelvollisten - lähtökohdista, on hyvin ongelmallinen. Esityksen seurannaisvaikutukset jatkuvaan oppimiseen ovat ennakoimattomat. 4 Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kehittäminen ja rahoitus Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä - ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot - muodostavat kokonaisuuden ja tutkintojen jatkumon. Näitä kaikkia on jatkossakin kehitettävä tiiviissä vuoropuhelussa yritysten kanssa. Samanaikaisesti kun ammatillisen koulutuksen toiminnallisia tai rahoitusta koskevia muutoksia valmistellaan oppivelvollisten osalta, on erittäin tärkeää arvioida, mitä vaikutuksia näillä muutoksilla on opiskelijoiden ammattiosaamisen lisäksi myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitukseen. EK korostaa ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ja näiden osien merkitystä erikoistuviin osaamistarpeisiin vastaamisessa eri toimialoilla ja kantaa huolta uudistuksen ennakoimattomista vaikutuksista. Kun rahoitusta koskevia muutoksia valmistellaan, tulee ne tehdä samanaikaisesti siten, että kokonaisuus on valmistelussa koko ammatillisen koulutuksen ja eri opiskelijaryhmien osalta yhtä aikaa. Esimerkiksi energia-alalla, joka on huoltovarmuuden näkökulmasta yksi kriittinen toimiala, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittaminen on edellytys moniin luvanvaraisiin ja eri ammattipätevyyksiä vaativiin tehtäviin. Vaikka joidenkin suoritettujen tutkintojen määrä ei vuosittain olisikaan iso, jokainen niistä on erittäin tärkeä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Vastaavia esimerkkejä löytyy eri toimialoilta. 5 Lukion ja ammatillisen yhteistyötä voidaan tukea kokeiluilla Lukio- ja ammatillisten opintojen ristiin opiskelun lisäämistä koskien on valmistelun kiireellisen aikataulun takia jäänyt kokonaan pohtimatta eri-laiset yhteistyömallit ja vaihtoehdot pienimuotoisemmalla yhteistyölle ja ristiin opiskelulle, mikä olisi huomattavasti laajempaa opiskelijajoukkoa koskeva asia kuin kahden tutkinnon samanaikainen suorittaminen EK ehdottaa, että lakimuutosten sijaan hallitus käynnistää paikallisia ja valtakunnallisia kokeiluja, joiden avulla saadaan tietoa lukion ja ammatillisten opintojen ristiin opiskelusta. Näin seuraavan hallituksen käytössä on parempi tietopohja päätöksenteolle mm. mitä erilaisia mahdollisuuksia on lisätä lukion ja ammatillisten opintojen ristiin opiskelua, millaista tukea opiskelijat tarvitsevat opiskelun ja hyvinvoinnin näkökulmasta, mitä muutostarpeita ristiin opiskelun lisääminen tarkoittaa lukion tuntijaon ja opetussuunnitelman näkökulmasta ja mikä on opiskelijoiden tosiallinen kiinnostus kahden tutkinnon samanaikaiselle suorittamiselle. Kokeiluihin olisi hyvä mahdollisuus kytkeä tutkimus, joka tuottaisi arvokasta tietoa koulutuksen kehittämiselle. Esimerkiksi valtakunnallinen kokeilu lukio-opintojen ja tutkinnon osaan tähtäävän kesäajan oppisopimuksen yhdistämisestä olisi tärkeä saada vihdoin käyntiin. Pilottina voisi olla kemian ala, jossa tarvitaan ammatti-osaamisen pohjana vahvaa matemaattis-luonnontieteellistä osaamista. 6 Tietoperustainen päätöksenteko edellyttää parempaa tietopohjaa Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon. Nykyisen ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Lukion uuden tuntijaon mukainen opetussuunnitelma on otettu käyttöön elokuussa 2021 ja ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistus on toteutettu v. 2018. Rahoitusmallin ohjausvaikutusten arviointi suhteessa uudistuksen tavoitteisiin on tekemättä. Tästä onkin viipymättä käynnistettävä Koulutuksen arviointineuvoston arviointi. EK peräänkuuluttaa pitkäjänteisempää otetta ammatillisen koulutuksen kehittämiseen yli hallituskausien. Tämä on opiskelijoiden, yhteiskunnan, työnantajien ja koulutuksen järjestäjien etu.
      • Kemianteollisuus ry, Siltanen Anni
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Kemianteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Kemianteollisuus ry pitää huomionarvoisena, että kyseinen suuri kokonaisuus tulee lausunnolle hallituskauden loppupuolella, eikä siitä sellaisenaan löydy esitystä hallitusohjelmasta. Uudistus on merkittävä, ja koskee erityisesti ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta, joka tässä ehdo-tuksessa ollaan jakamassa kahteen eri kokonaisuuteen. Yhden rahoitusmallin sijaan ammatillis-ta koulutusta siis jatkossa rahoitettaisi kahden eri rahoitusmallin kautta. Kemianteollisuus ry ei näe syytä monimutkaistaa nykyistä mallia. Lausuntoesityksessä todetaan esityksen valmistelun sisältäneen laajaa sidosryhmäyhteistyötä. Tämä yhteistyö on keskittynyt paljolti oppilaitoskenttään, eikä työelämän edustusta ole kuultu. Tämä on valitettavaa, sillä työelämän edustajilla olisi tarjota runsaasti tietoa työelämän tule-vaisuuden tarpeista. Näiden tarpeiden ympärille luotu dialogi olisi tehokas keino kehittää koulu-tuksen sisältöjä työelämän tarpeita vastaavaksi. Osaajapula ja huoli osaamisen laadusta ovat kemianteollisuudessa aito huoli, ja parhaiten parantaisimme tilannetta puuttumalla siihen aktii-visesti yhdessä. Kemianteollisuus on osaamis- ja turvallisuusintensiivinen toimiala, johon halu-amme jatkossakin työllistää parhaita mahdollisia ammattiosaajia. Alan kunnianhimoiset hiili-neutraalisuustavoitteet luovat lisää haastetta opetuksen sisältöjen vastaavuuteen työelämän tarpeiden kanssa. Kemianteollisuus ry ei kannata esitettyjä muutoksia varsinkaan rahoitusmallin osalta. Esitetyssä on nyt lähdetty kokonaisuudessaan toisen asteen laajennuksen mukaisesta oppivelvollisten kou-lutuksen lähtökohdista, ja yrityksille tärkeä ja merkityksellinen jatkuva oppiminen (AT, EAT) on unohdettu kokonaan. Lainsäädäntöä tulisi tarkastella kokonaisuutena ja sen muutosten vaiku-tuksia arvioida myös tulevaisuuden osaamisen ja työelämän kannalta, ei ainoastaan oppivelvol-listen näkökulmasta. Väylät kohti ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on myös rahoituksen puolesta pidettävä auki, sillä ne ovat teollisuudessa laajasti hyödynnetty osaamisen kehittä-mismahdollisuus. Kemianteollisuus ry on erittäin huolissaan AT- ja EAT -tutkintojen toteutumi-sesta jatkossa, jos esityksen mukaiset muutokset rahoitusjärjestelmässä toteutuvat. Tämä vä-hentäisi huomattavasti yritysten mahdollisuuksia hyödyntää ao. tutkintoja jatkuvan oppimisen välineenä jatkossa. Lisäksi muutos saattaa sisältää työelämälle sellaisia vaikutuksia, joita em-me vielä osaa ennakoida. Rahoitusmallin kahtia jakaminen merkitsisi ammatillisen koulutuksen järjestämisen taantumista ammatillisen koulutuksen reformia edeltävälle tasolle. Reformi on astunut voimaan vuonna 2018, eikä sen vaikutuksista ole vielä tehty kunnollista arviointia. Tämän lisäksi ammatillista koulutusta uudistettiin mittavasti toisen asteen maksuttomuudella ja oppivelvollisuuden laajen-nuksella vuonna 2020. Nämä uudistukset olisi syytä arvioida laajasti ennen uusia uudistuksia. Työelämäänkin on kaikunut oppilaitosten pyyntö siitä, että heille annettaisi työrauha kehittää työskentelyään jo tehtyjen muutosten puitteissa. Lopuksi: ammatillisen koulutuksen kokonaisuuksia on nykyisen rahoitusmallin mukaan voinut suorittaa myös osissa. Uudistus ilmeisesti poistaisi tämän mahdollisuuden. Kemianteollisuus ry huomauttaa, että osakokonaisuudet ovat mm. oppisopimusten erittäin tärkeä osa, ja juuri sel-laista oleellista joustoa, jota työelämä koulutusjärjestelmältä kaipaa. Tuo jousto ei saa poistua, sitä päinvastoin tarvitaan lisää.
      • Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä kiittää mahdollisuudesta lausua ”Luonnosta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksiksi.” Säädösvalmistelun taustalla oleva huoli Suomessa tapahtuvista väestömuutoksista on oikea ja yhteiskunnan eri osa-alueilla muutoksiin on syytä varautua ennakoivasti kaikilla julkisen toiminnan aloilla. Ehdotettujen säädösten osalta keskeisimpiä muutoksia olisi tulossa ammatillisen koulutuksen rahoitukseen sekä ns. kaksoistutkintojen suorittamiseen. Muutosten merkittävin kohderyhmä olisi peruskoulun päättävät nuoret ja heidän kouluttautumismahdollisuutensa eri puolella Suomea. Säädösesitykset koskettavat kuitenkin eniten ammatillista koulutusta, vaikka ao. kohderyhmän osalta n. puolet ikäluokasta hakeutuu lukiokoulutukseen. Säädöksissä oltaisiin muuttamassa ammatillisen koulutuksen rahoitusta merkittävästi nykytilanteesta ilman, että koko ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää samassa yhteydessä tarkasteltaisiin. Lukiokoulutuksen osalta ehdotetut muutokset ovat varsin maltillisia verrattuna ammatillisen koulutuksen muutoksiin. Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä ymmärtää hyvin koko toisen asteen koulutuksen kehittämistarpeet tulevien vuosien osalta, mutta nyt tehtävät esitykset eivät ota kantaa koko toisen asteen koulutukseen, vaan osaan siitä. Esityksen perusteluissa oleva näkemys: ”Mittavat väestömuutokset tulevat aiheuttamaan epäsuhtaa koulutukseen alueellisesti kohdentuvien resurssien ja oppivelvollisten määrän välillä. Muutokset tulevat aiheuttamaan tilanteen, jossa koulutuksen alueellinen tarjonta ei riittävästi vastaa oppivelvollisten ikäluokan kokoa. On vaarana, että ilman muutoksia resurssien kohdentumisessa oppivelvollisten yhdenvertaisuus asuinpaikan suhteen ei toteudu.” ei mielestämme edellytä rahoitusjärjestelmän uudistamista vaan em. haasteeseen voidaan vastata koulutuksen järjestämislupiin liittyvällä lupa- ja volyymisäätelyllä. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää tulisi myös Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän mielestä tarkastella uudelleen siten, että se olisi nykyistä järjestelmää yksinkertaisempi ja ennakoivampi. Ennakoitavuus tarkoittaa samalla myös sitä, että järjestäjien pitäisi pystyä luottamaan itse rahoitusjärjestelmän peruselementtien pysyvyyteen pitempään kuin vain muutama vuosi kerrallaan. Väestömuutosten vaikutukset yhteiskuntaan ovat yksi suurimpia muutosvoimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Näiden osalta tarvitaan väistämättä muutoksia myös koulutusjärjestelmään. Nämä muutokset vaativat kuitenkin perusteellisemman ja kattavamman tietopohjaisen valmistelun, kuin mitä tässä vaiheessa on ehditty tekemään. Em. perustelujen myötä esitämme, että esitettyjä säädösmuutoksia ei tässä vaiheessa viedä päätettäväksi, vaan valmisteluun otetaan lisäaikaa, jonka yhteydessä koko toisen asteen (lukio ja ammatillinen koulutus) koulutuksen järjestämisen tulevaisuuden haasteet arvioidaan ja arvioinnin tulosten pohjalta tehdään kokonaisvaltaiset kehittämistoimenpiteet. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen osalta koko rahoitusjärjestelmää tulee käsitellä samalla kertaa, jotta muutosten kokonaisvaikutukset voidaan paremmin arvioida. Pykäläkohtaisten perustelujen osalta Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä tukee AMKE ry:n lausuntoa. Iisalmessa 21.6.2022 Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä Kari Puumalainen, kuntayhtymän johtaja
      • Teknologiateollisuus ry, Työ, osaaminen ja innovaatiot yksikkö
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Teknologiateollisuuden lausunto hallituksen esitysluonnoksesta toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista (VN/34059/2021). Teknologiateollisuus kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta koskien ammatillisen koulutuksen rahoitusta sekä ammatillisen ja lukio-opintojen yhdistämistä (kaksoistutkinto). Opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnolla olevassa luonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita ja keskeisimpiä toisen asteen lakeja siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Hätiköinnin sijaan tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä ja tietoa muutosten vaikutuksista Esityksen suurimmaksi haasteeksi Teknologiateollisuus katsoo, että ehdotetut muutokset koskevat ensisijaisesti vain ammatillista koulutusta. Teknologiateollisuus tulee tarvitsemaan yli 50 000 ammattiosaaja vuoteen 2030 mennessä. Soveltuvilla tutkinnoilla valmistuvista, teknologiateollisuuden yrityksiin sijoittuvien osaajien ja toimialamme tarpeen välillä on vuosittain 1500 ammatillisen osaajan vaje. Työelämää palvelevan, ammatillisen koulutuksen kentän uudistamisen tapa on yrityksillemme tärkeä kysymys. Ammatillisen koulutuksen perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot ovat jatkuvan oppimisen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä jatkumo. Ammatillista koulutusta tulee siksi ohjata ja kehittää kokonaisuutena. Teknologiateollisuus pitää erittäin kyseenalaisena että, Opetus- ja kulttuuriministeriön toisen asteen kehittämishankkeen asettamispäätökseen (21.10.2021) kirjattuihin tavoitteisiin ei ole kirjattu toimeksiantoa laatia ehdotusta rahoitusta koskevan säätelyn muuttamisesta. Näin ollen nyt lausunnolla oleva esitysluonnos rahoitusta koskevan lainsäädännön muutosten osalta ei vastaa asettamispäätöksen toimeksiantoa. Lausunnolla olevan esityksen valmisteluaikataulu on silmiinpistävän hätäinen. Motiivina ehdotetuille rahoitusjärjestelmän muutoksille on nähtävissä oppivelvollisuuden laajentamisen myötä syntyneiden kustannusten korjausliike, ja siten ehdotettavat lakimuutokset on rakennettu vain oppivelvollisuus kärjellä. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen jakaminen ehdotuksen mukaiseen kahteen rahoitusmalliin ei olennaisesti selkiytä jo nykyisellään sekavaa rahoitusjärjestelmää. Rahoitusta on kehitettävä kokonaisuutena ja niin, että se on ennakoitavaa, suunnitelmallista sekä ammatillisen koulutuksen työelämää palvelevaa kokonaisuutta ymmärtävää. Ehdotettu oppivelvollisuuden kustannusten korjausliike ei ole kiinni todellisuudessa, jota oppilaitokset juuri nyt elävät muun muassa Ukrainan sodan, koronan sopeutustoimien ja kasvavan inflaation osalta. Esimerkiksi tekniikan alan koulutuksessa materiaalikustannukset (raaka-aineet, teräs, laitteet jne.) sekä energiakulut ovat kohonneet muutamassa kuukaudessa merkittävästi – synnyttäen uusia kustannusuhkia esim. kone- ja tuotantotekniikan opetukselle. Rahoituksen ennakoitavuutta ei saa horjuttaa tässä tilanteessa ehdotetun kaltaisella isoilla järjestelmämuutoksilla ja oppilaitoksille tulisi antaa työrauha. Lisäksi ehdotetut muutokset sisältävät vaaran negatiivisesta signaalivaikutuksesta eli siitä että oppilaitokset hakeutuvat tarjoamaan koulutusta sen mukaan, mikä on taloudellisesti kannattavinta, ei sen mukaan, mikä on alueen työelämän osaajapulan kannalta välttämätöntä. Vientiliitot kiinnittivät jo 1.6.2020 lausunnossaan (Kemian-, Metsä- ja Teknologiateollisuuden lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, VN/1985/2020-OKM-1) huomioita oppivelvollisuuden laajentamisen kustannusten kasvamiseen. ”Esitetty uudistus aiheuttaa yhteiskunnalle suuren, jatkuvan menoerän. Uudistukselle esitetty rahoitus ei eri lähteiden mukaan vastaa uudistuksesta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Tämä saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa kunnat ja muut koulutuksen järjestäjät joutuvat paikkaamaan puuttuvaa rahoitusta opetuksen muilla resursseilla. Esitetyt fiskaaliset vaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja saattaisivat todentua vasta todella pitkällä aikavälillä.” Teknologiateollisuus katsoo, että nyt ehdotetut rahoitusjärjestelmän muutokset siirtävät vain oppivelvollisuuden pidentämisestä tulevaa kustannuskuormaa eteenpäin – varsinkin kun hätäinen valmistelu ei ole mahdollistanut riittävää vaikutusten arviointia. Tekniikan alojen ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi vuonna 2020 opiskelijoista 62 prosenttia oli yli 20-vuotiaita. Valtaosa on siis muita kuin oppivelvollisuuden piirissä olevia. Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin tulee ohjata myös jatkossa vahvasti työllistymiseen - ja oppisopimuksen lisäämiseen. Ministeriön kaavailemassa rahoitusmallissa näin ei ole. Rahoituksen painotusta ollaan siirtämässä pois jatkuvan oppimisen tarpeista - oppivelvollisten ehdoilla. Hallituksen esitysluonnoksen myötä työikäisten osaamistarpeet ovat todellisessa vaarassa jäädä oppivelvollisten jalkoihin. Ammatillisen koulutuksen tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa osaajia elinkeinoelämän tarpeisiin. Siksi Teknologiateollisuus pitää välttämättömänä, että ammatillisen koulutuksen (ml. oppivelvolliset) rahoitusmallissa vähentämisen sijaan lisätään työllistymisen painoarvoa. Rahoitusmalli on keskeinen väline, joka ohjaa oppilaitoksia tiiviimpään yhteistyöhön työelämän kanssa siten, että jokaiselle opiskelijalle varmistetaan sujuva opintojen eteneminen mahdollisimman tehokkaalla tavalla sekä työllistyminen valmistumisen jälkeen. Työelämäpalautteen keräämistä tulee kehittää ja painoarvoa rahoituksessa lisätä. Teknologiateollisuus ei voi kannattaa ehdotettuja rahoitusjärjestelmän muutoksia riittämättömällä muutosvaikutusten tietopohjalla ja siten, että muutos kohdentuu vain ammatilliseen koulutukseen sekä siinäkin vain toiseen osaan koulutuksesta. Valmistelun lähtökohtana tulisi olla parempi kokonaisnäkemys ammatillisen koulutuksen eri tehtävistä, niiden tasapainosta ja ammatillisen koulutuksen merkityksestä osaajapulan ratkaisuissa eri toimialoilla. Ehdotettujen muutosten vaikutukset yritysten tarvitsemaan osaamiseen ja jatkuvaan oppimiseen ovat täysin ennakoimattomat. Teknologiateollisuus ehdottaakin, että kehittämishankkeen toimia toteutetaan paikallisilla piloteilla (esim. lukion ja ammattiopintojen ristiin opiskelusta) sekä kerätään tietoa seuraavan hallituksen päätöksenteon pohjaksi. Joustot järjestämislupiin, ammatillisen perustutkinnon laajentaminen sekä kaksoistutkinnot kannatettavia Ehdotus ammatillisen koulutuksen järjestämislupien määrällisen sääntelyn osittaisesta purkamisesta on kannatettava, mutta muutoksessa tulisi huomioida paremmin ammatillisen koulutuksen kokonaisuus ja se ei saisi heikentää jatkuvan oppimisen edellytyksiä. Suomen tulevaisuuden kannalta on elintärkeää, että ammatillinen koulutus voi tarjota joustavasti ratkaisuja alueiden elinkeinoelämän osaajapulaan. On muistettava, että suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia ja työelämän kiihtyvä sekä ikäluokkien pieneneminen lisäävät jatkuvan oppimisen välttämättömyyttä. Teknologiateollisuus on peräänkuuluttanut jo pitkään ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin lisää joustoa, jotta koulutuksella voidaan vastata paremmin yritysten osaajatarpeisiin. Ammatillisten tutkintojen kielimahdollisuuksien ”byrokraattinen säätely” järjestämislupatasolla ei ole tätä päivää ja esimerkiksi englanninkieliset tutkinnot tulisi mahdollistaa niissä koulutushankkeissa, joissa oppilaitos ja alueen yritykset ovat yhdessä ratkaisemassa osaajatarvealan ongelmia ammatillisen koulutuksen keinoin. Ammatillisten perustutkintojen yksilöllisen laajentamisen mahdollisuus on kannatettava ehdotus. Teknologiateollisuus kuitenkin pitää tärkeänä, että laajentamisessa huomioidaan nyt esitettyä muutosta paremmin toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyön kehittäminen (väylä- ja siltaopinnot) sekä resurssien selkeät jakoperusteet. Työelämä on jo pitkään arvostanut osaajia, joilla on ammatillisen tutkinnon ja työkokemuksen jatkoksi suoritettu korkeakoulututkinto. Jatkossa yhteiskunnan rajallisten resurssien näkökulmasta päällekkäistä koulutusta tulee karsia osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen keinoin. Samalla on syytä pohtia onko esimerkiksi saman tasoisen koulutuksen suosiminen (toinen aste – esim. lukio + ammatillinen) tehokasta koulutuspolitiikkaa vai tulisiko sittenkin rakentaa kannusteita myös käytännön osaamisen (ammatillinen) syventämiseen teoreettisen tutkinnon avulla (korkeakoulu). Teknologiateollisuus pitää hyvänä, että esityksessä selkiytetään kaksoistutkintojen käytäntöjä. Kaksoistutkinnon sisällyttäminen yhteishakuun saa myös varovaista puoltoa. Tutkimusten mukaan koulutus periytyy ja siten yhteishaussa kaksoistutkinto virallisena hakuvaihtoehtona voi tarjota ”matalamman kynnyksen” korkeakoulutettujen perheiden lapsille hakeutua itseä kiinnostavalle ammatilliselle alalle. Kuitenkin, kaksoistutkinto on vaativa ja työläs opiskelurupeama. Peruskoulujen ja toisen asteen opinto-ohjaukseen on lisättävä valmiuksia kaksoistutkinto vaihtoehdon realistiseen ohjeistukseen. Kaksoistutkintoihin tulee kohdentumaan väistämättä ylioptimistisia odotuksia ja negatiivinen seuraus voi olla opintojen runsas keskeyttäminen. Teknologiateollisuudessa pidetään tärkeänä toisen asteen opinto-ohjauksen osaamisen lisäämistä kaksoistutkintoihin liittyen sekä selkeää työnjatkoa ja vastuutusta ohjauksesta lukion ja ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaajien välillä. Ikäluokkien pienentyessä on houkutuksena lisätä lukio-opettajien vastuutusta pienillä paikkakunnilla ammattioppilaitosten YTO-aineiden opetuksessa. Teknologiateollisuus pitää tärkeänä, että YTO-aineissa ohjausotteessa on läsnä opiskeltavan ammatin konteksti. Parhaimmillaan esimerkiksi kieliopintoja opiskellaan työsaleissa ammatin työtehtäviä oppien – ja samalla kasvaen tulevaan mahdolliseen monikieliseen työelämään. Lukion ja ammattioppilaitosten mahdollisissa yhteisopettajuushankkeissa on syytä lisätä erityisesti lukio-opettajien työelämäosaamista ja ei saa kadottaa YTO-aineiden ammattien oppimisen kontekstia. Teknologiateollisuus ry Lisätietoja: Johtava asiantuntija Milka Kortet, milka.kortet@teknologiateollisuus.fi Johtaja Leena Pöntynen, leena.pontynen@teknologiateollisuus.fi
      • Kaupan liitto ry
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Opetus-ja kulttuuriministeriö VN/34059/2021 LAUSUNTO OPETUS-JA KULTTUURIMINISTERIÖN TOISTA ASTETTA KOSKEVISTA MUUTOKSISTA Kaupan liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto otsikkoaiheeseen liittyen ja lausuu seuraavaa: Lausunnolla olevan esityksen luonnoksen taustalla on pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa todettu ammatillisen koulutuksen sivistyksellisten opintojen vahvistaminen. Esitysluonnoksen tavoitteena on vahvistaa ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä ja luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet näiden koulutusmuotojen opintojen yhdistämiseen sekä ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaiseen suorittamiseen. Lisäksi tavoitteena on lisätä opiskelijoiden oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta yhdistelmäopinnoissa sekä ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkintoa samanaikaisesti suoritettaessa. Ammatillisen perustutkinnon suorittamisen tavoitteena on antaa tutkinnon suorittajalle hyvät valmiudet siirtyä työelämään tai jatko-opintoihin. Esitysluonnoksen tavoitteena on myös vahvistaa näitä ammatillisen perustutkinnon suorittamisen tavoitteita ja antaa opiskelijoille mahdollisuus suunnata osaamistaan yksilöllisten valintojen ja kiinnostuksen kohteiden perusteella. Lisäksi esitysluonnoksen tavoitteena on jakaa ammatillisen koulutuksen valtion-osuusrahoituksen määräraha kahteen erilliseen rahoitusväylään, oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Esitysluonnos on monin paikoin ongelmallinen. Keskeisin ongelma kaupan alan näkökulmasta on se, ettei esitysluonnos tarkastele ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta yhtenä kokonaisuutena. Lisäksi esitysluonnos kuvaa luonnoksessa esitettyjen rahoitusmuutoksen vaikutuksia yrityksiin ja työelämään hyvin heikolla tasolla. Kaupan liitto esittää, että hallituksen esitysluonnos palautetaan valmisteluun edellä mainittujen ongelmien johdosta. Kaupan liitto korostaa lisävalmistelun tarvetta lausumalla vielä yksityiskohtaisemmin seuraavasta kokonaisuudesta: Ammatillista koulutusta tulee ohjata yhtenä kokonaisuutena Työelämän muutos koskettaa kaikkia työikäisiä ja jatkuvan oppimisen tarve on kasvava. Osaajapula haastaa myös kaupan alaa. Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Ammatillinen koulutus on kaupan alalle merkittävä koulutusmuoto ja jatkuvan oppimisen mahdollistaja, eikä yksilöiden mahdollisuutta oman osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen tule heikentää. Nyt lausunnolla olevan esitysluonnoksen muutoksilla tulisi olemaan merkittäviä vaikutuksia yritysten tarvitsemaan osaamiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Ammatilliset perustutkinnot, ammatti-ja erikoisammattitutkinnot muodostavat jatkuvan kokonaisuuden, joten kehittämisen ja ohjauksen tulee jatkossakin toteutua kokonaisuuden näkökulmasta ja tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Ammattiosaajien saatavuudella on erittäin suuri merkitys kaupan alan yrityksille. Yritykset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden lisäksi myös ammatti-ja erikoisosaajia. Ammattitutkinnot tarjoavat jo kaupan alalla toimiville tai alan perustutkinnon omaaville perustutkintoa syvällisempää osaamista. Ammattitutkinnoilla kehitetään esimerkiksi liiketoiminnan palveluiden, myynnin ja markkinoinnin, kansainvälisen liiketoiminnan, kuljetusten, hankinnan, varastologistiikan sekä lähiesihenkilötyön ja yrittäjyyden osaamista. Erikoisammattitutkinnot kehittävät puolestaan kaupan alalla vaativimpiin tehtäviin hakeutuvien osaamista. Erikoisammattitutkinnot tarjoavat osaamisen kehittämisen väylän esimerkiksi johtamiseen ja yritysjohtamiseen, liiketoimintaan, tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen, myyntiin ja asiakaspalveluun, asentamiseen, tekstiileihin ja muotiin sekä tuotekehitykseen. Esitysluonnoksessa esitetyn rahoitusmallin vaikutukset myös nuorten työllistymiseen ovat huolestuttavia. Rahoitusmallin tulisi esitetyn mallin sijaan kannustaa koulutuksen järjestäjiä kiinnittämään huomiota opiskelijoiden työllistymiseen. Kaikkea edellä mainittua ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmästä kerrytettyä osaamista tarvitaan kaupan alan yrityksissä läpileikkaavasti toimialoista riippumatta nyt ja tulevaisuudessa. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja jatkuvan oppimisen jatkumona ammatillisesta perustutkinnosta aina ammatti-ja erikoisammattitutkintoihin saakka. Osaamisen kehittämisen mahdollisuutta ei pidä rajoittaa, osaamisen kehittämisen merkitys tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan. Ammatillisen koulutuksen tulee jatkossakin kannustaa kehittämään osaamista jatkuvan tutkintojärjestelmän avulla. Kunnioittavasti KAUPAN LIITTO
      • MTK-Pohjois-Karjala, Rouvinen Jari
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Pohjois-Karjalassa luonnonvarakoulutus tarvitsee lisää resurssointia, koska yrityksissä on huutava pula ammattitaitoisesta työvoimasta, joka tarvitsee resurssointia erityisesti käytännön taitojen harjoitteluun. Koulutusvastuuta ei voida siirtää valmistuneen opiskelijan ensimmäiselle työnantajalle. Valmistuneella henkilöllä tulisi olla hyvä valmiustaso tehdä alansa töitä valmistumisen jälkeen. Alueella on myös menossa useampia laajoja kehityshankkeita liittyen uusiin teknologioihin luonnonvarojen hyödyntämisessä ja kiertotaloudessa. Nämä vaativat koulutusta koko ketjun osalta pellolta ja kannolta pöytään sekä jätteestä ja sivuvirroista uusiksi tuotteiksi. Vetoamme, että lainsäädännön muutosten valmistelu siirrettäisiin seuraavalle hallituskaudelle ja sitä tarkasteltaisiin yhtenä kokonaisuutena. Koulutuksen nykytilanteesta on kerättävä kattavampi kustannustietoperusta. Tulee ottaa huomioon, että OKM:n tietoperusta on perustunut ainoastaan kahden vuoden aikana kerättyyn tietoon. Luonnonvara-alan kaikkia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ei edes järjestetä niin usein, joten tähän kustannustietoon on osunut sattumanvaraisesti luonnonvara-alan tutkintojen kustannustietojen keruu. Lisäksi nuorten ja aikuisten rahoituslainsäädännön erottaminen vaikeuttaa luonnonvara-alan koulutuksen järjestämistä ja tuo lisää byrokratiaa eli lain säädäntöä tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Kentältä tulleen palautteen perusteella uudistukset tulisi valmistella paremmin ja tehdä niistä kunnolliset vaikuttavuusanalyysit. Tämän hetken ongelma on, että edellistä uudistusta ei ennätetä saada kunnolla käytäntöön, kun jo ollaan laatimassa seuraavaa. Vertaus kiireellä tehdyistä lapsista sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin! Näillä perustein vetoamme siirtämään ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistusta seuraavalle hallituskaudelle, kun kustannustietoperusta on paremmin selvitetty.
      • Vantaan kaupunki, Toisen asteen koulutuksen palvelualue
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Luonnos hallituksen esityksestä lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, oppivelvollisuuslain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta perustuu koulutuspoliittisen selonteon perusteella käynnistetyn toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen ehdotuksiin. Esitysluonnoksen mukaan nuorten jatko-opintokelpoisuutta tulee parantaa ja koulutuspolkuja tehostaa. Hallituksen esitykseen sisältyvä nykytilan kuvaus tuo esiin tärkeitä näkökulmia ja vahvoja perusteita toisen asteen koulutuksen kehittämistarpeista. Vantaalla toisen asteen koulutuksen kehittämiseen onkin ryhdytty aktiivisesti jo ennen työryhmän esityksiä, sillä toisen asteen koulutuksen palvelualueen keskeisenä tavoitteena vuosille 2022–2025 on kehittää toisen asteen yhteisiä joustavia ja monipuolisia opiskelumahdollisuuksia ja oppimisen tukea. Vantaa pitää toisen asteen koulutuksen kehittämistä tärkeänä, mutta nyt lausunnolla oleva hallituksen esitysluonnoksen ei nähdä tuovan merkittäviä uusia ratkaisuja koulutuspolkujen kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi esitys on vain pieni osa uudistusta, jonka toteutuminen on riippuvainen siitä, minkälaisia ovat tulevan hallituksen linjaukset toisen asteen koulutuksen kehittämisessä. Kokonaisuuden arvioinnin kannalta on haastavaa, että säädösluonnoksissa viitataan mahdollisiin tuleviin asetuksiin, joita uudistettaisiin mahdollisesti vasta seuraavalla hallituskaudella. Vantaan kaupungin mielestä hallituksen esitysluonnoksessa kannatettavia ovat seuraavat uudistukset: • Ammatillisen koulutuksen yhteydessä lukiokoulutuksen opintoja suorittavan opiskelijan erottaminen lainsäädännössä tavanomaisesta aineopiskelijasta • Mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon yksilölliseen laajentamiseen yli 180 osaamispisteen • Rahoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen, jonka pitäisi tapahtua suunnitelmallisesti testauksen pohjalta • Määrällisestä säätelystä luopuminen oppivelvollisten osalta • Opiskelijan monipuolisen osaamisen vahvistaminen, jonka osalta tehdään yhteistyötä koulutuksen järjestäjien päättämällä tavalla Vantaan kaupunki ei kannata seuraavia esitysluonnokseen sisältyviä uudistuksia tai on huolissaan niiden vaikutuksista: • Rahoitusmallin uudistaminen nopealla aikataululla, vajailla tiedoilla ja ilman luotettavaa testausta • OPVA-kertoimen poistuminen voi vaikuttaa oppimisvalmiuksia tukevien opintojen järjestämisedellytyksiin matalampien kustannusryhmien tutkinnoissa • Vaikuttavuusrahoitusta olisi voinut enemmänkin yksinkertaistaa opiskelija- ja työelämäpalautteiden osalta • Mikäli opiskelijalle tulee mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen yli 180 osaamispisteen, tämä tulee ottaa huomioon myös rahoitusjärjestelmässä • Rahoitusmuutoksen vaikutuksia jatkuvan oppimisen resursseihin ei ole arvioitu riittävästi. Esitettyjen muutosten pelätään johtavan siihen, että jatkuvan oppimisen rahoitus pienenee. Vaikka toisen asteen koulutuksen kehittäminen nähdään tärkeänä ja opiskelijalle tulee tarjota monipuolisia opiskelumahdollisuuksia, ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta tulee kehittää pääasiallisesti itsenäisinä koulutusmuotoina.
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, erityisasiantuntija Samuli Maxenius
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • - Arene pitää oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen eriyttämistä rahoitusmallissa perusteltuna. Oppivelvollisten koulutuksen laadun turvaaminen edellyttää vankkaa perusrahoitusta. Rahoitusten eriyttäminen mahdollistaa myös ammatillisen koulutuksen jatkuvan oppimisen rahoitusmallin tulosperusteisuuden kasvattamisen tulevaisuudessa. - Arene pitää hyvänä esitystä, jonka mukaan ammatillisia perustutkintoja olisi mahdollista laajentaa lukio- tai korkeakouluopinnoissa suoritetuilla opinnoilla. Esitetty 30 osaamispisteen tutkinnon laajuuden ylittäminen on riittävän suuri ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. - Arene pitää hyvänä myös uuden esitetyn kaksoistutkinnon luomista, jos sen avulla kyetään kasvattamaan sekä ammatillisen tutkinnon että ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrää. - Esitetyt muutos palvelee kansallista tavoitetta nostaa yli 50 % nuorista ikäluokista korkeakoulutetuiksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen ei yksin ole mahdollista korkeakoulujen toimesta, vaan myös toisen asteen koulutuksen tulee tukea tavoitetta. - Toisella asteella suoritettavien korkeakoulujen väyläopintojen rahoituksen osalta tulee siirtyä yhtenäiseen malliin. Arene esittää, että väyläopintojen kustannukset siirrettäisiin kokonaisuudessaan toisen asteen oppilaitosten kustannettaviksi. Oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen eriyttäminen Arene pitää esitystä oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen koulutuksen rahoituksen erottamisesta ammatillisen koulutuksen rahoitusmallissa hyvänä. Oppivelvollisuutta suorittavien opiskelijoiden kohdalla on perusteltua kasvattaa perusrahoituksen osuutta esityksen mukaisesti. Oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen opiskelijoiden erottaminen rahoitusmallissa mahdollistaa myös jatkossa sen, että jatkuvan oppimisen opiskelijoiden kohdalla voidaan rahoitusmallia muuttaa yhä enemmän tulosperusteiseen muotoon korkeakoulujen rahoitusmallin mukaisesti ja siten lisätä tehokkuutta järjestelmässä. Jatkuvan oppimisen rahoituksen eriyttäminen mahdollistaa myös laajemman kehittämisen sen osalta, miten ammatillisen koulutuksen resursseja tullaan jatkossa ohjaamaan. Vuonna 2020 ammatilliseen perustutkintoon tähtäävissä opinnoissa aloittaneista lähes 40 prosentilla oli jo aiempi toisen asteen tai korkea-asteen tutkinto. Resurssinäkökulmasta olisi tarpeen pohtia, miten resursseja kyettäisiin kohdentamaan kansallisen koulutustason noston kannalta optimaalisella tavalla. Ammatillisten perustutkintojen laajentaminen lukio- ja korkeakouluopinnoilla Arene pitää esitystä mahdollistaa ammatillisten perustutkintojen laajentamista lukio- tai korkeakouluopinnoissa suoritetuilla opinnoilla perusteltuna ja tarpeellisen. Esitetty 30 osaamispisteen laajennus on riittävä ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. Lukio- ja korkeakouluopintojen sisällyttäminen ammatilliseen tutkintoon tukee ammatillisen tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden tosiasiallisia valmiuksia jatkaa opintojaan korkeakoulussa. Esitetty muutos tuo yksittäisille opiskelijoille mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin jo ammatillisen tutkinnon opiskelun aikana. Merkittävin haaste korkeakoulujen kannalta esityksessä on, miten yhteistyöstä sopiminen alueellisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa väyläopintojen tarjonnasta saadaan järjestettyä. Erityisen haastavaa tämä on alueilla, joissa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on iso joukko. Muutos ei kuitenkaan vielä ratkaise kriittisempää haastetta ammatillisen tutkinnon suorittaneiden korkeakouluvalmiuksien osalta. Lakiesityksen mukaisesti yli 30 prosentilla ammattikorkeakouluopiskelijoista on korkeimpana aiempana koulutuksenaan ammatillinen tutkinto. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintakonsortion selvityksen mukaan ammatillisen tutkinnon suorittaneet pärjäävät lukiokoulutettuja heikommin valintakokeissa ja eivätkä ammatillisten tutkintojen arvosanat näyttäisi ennustavan juurikaan valintakokeissa menestymistä. Lisäksi erityisesti ammatillisen tutkinnon suorittajat joutuvat käymään ammattikorkeakoulun tarjoamia kertauskursseja ja valmentavia kursseja ennen varsinaisiin opetussuunnitelman mukaisiin kursseihin osallistumista. Arene esittää, että ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmia tulisi kehittää siten, että yhteisten tutkinnon osien laajuutta kasvatetaan nykyisestä 35 osaamispisteestä. Ammatillisten perustutkintojen laajentamisen vaikutus opiskelijavalintaan Lakiesityksen asetuksia koskevassa perusteluosiossa todetaan, että uusia laajentavia tutkinnon osia ei otettaisi mukaan painotetun keskiarvon laskennassa. Arenen pitää esitystä perusteltuna, sillä tutkintoja käytetään ammattikorkeakoulujen tutkintoperusteisessa opiskelijavalinnassa ja hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta olisi ongelmallista, jos ylimääräiset, toisen koulutussektorin alaisuudessa suoritetut kurssit vaikuttaisivat todistusvalinnassa tarkasteltavaan arvosanaan. Myös uusi ammatillisten tutkintojen laajentaminen antaa korkeakouluille mahdollisuuden lisätä väyläopintojen perusteella tehtävää opiskelijavalintaa. Jo nyt ammattikorkeakoulut tekevät paikallisten väyläopintojen kautta opiskelijavalintaa ja nyt esitetty mahdollisuus sisällyttää tarvittaessa nykyistä enemmän korkeakouluopintoja tutkintoon mahdollistaa väylän käytön laajentamisen. Arene haluaa tässä kohtaa nostaa esiin haasteet ammatillisten tutkintojen vertailtavuudessa. Kuten Karvin arvioinnit sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintakonsortion selvitykset osoittavat, on ammatillisten tutkintojen vertailtavuudessa ja tutkintojen osoittaman osaamisen arvioinnissa haasteita. Arenen esittääkin, että jos tutkintoja halutaan käytettävän korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa, olisi ainakin yhteisten tutkinnon osien (viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen ja yhteiskunta- ja työelämäosaaminen) kansallisia kokeita, jotka määrittävä kyseisten oppiaineiden arvosanat. Väyläopintojen rahoittaminen Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiossa suoritettavien korkeakoulujen väyläopintojen suorittamisen rahoituksen osalta tulee siirtyä yhtenäiseen malliin. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto on esittänyt, että toisen asteen kanssa tehtävät väyläopinnot haluttaisiin ottaa pois korkeakoulujen rahoitusmallista, sillä osa korkeakouluista saa erillismaksuja toisen asteen koulutuksen järjestäjiltä suoritetuista kursseista. Toisaalta taas osa ammattikorkeakouluista tarjoaa väyläkurssit ilmaiseksi toisen asteen opiskelijoille. Jotta väyläopintojen rahoitus olisi turvattu, olisi ammattikorkeakoulujen kannalta selkein vaihtoehto siirtää väyläopintojen kustantaminen kokonaisuudessaan toisen asteen oppilaitosten vastuulle. Toinen vaihtoehto on nykytilan säilyttäminen, jossa väyläopinnot säilyvät korkeakoulujen rahoitusmallissa ja toisen asteen koulutuksen järjestäjät maksavat vähintään lakisääteiset maksut avoimena korkeakoulutuksena tarjottavista väyläopinnoista.
      • Tilastokeskus, Tieto- ja tilastopalvelut/Yhteiskuntatilastot
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Tilastokeskus Lausunto 21.06.2022 TK_1389_00.07_2022-1 Asia: VN/34059/2021 Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Lausunnonantajan lausunto Tilastokeskus kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista (lausuntopyynnön diaarinumero: VN/34059/2021). Lausunnon keskeinen sisältö Tilastokeskuksen huomiot liittyen toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen lausuntoversioon Tilastokeskuksen muutosehdotukset ja kommentit ovat seuraavat: Sivu 5: 2.1.1 Väestökehitys ja sivu 51: 4.2.3.4 Aluekehitysvaikutukset Tilastokeskus ehdottaa, että maininnat väestöennusteeseen liittyen muotoiltaisiin tekstiin ehdollisempana, esimerkiksi käyttäen konditionaalia, sillä ei ole varmuutta, että ennuste toteutuu. Tarkasteluissa olisi hyvä muistaa, että väestöennusteen tehtävä on vain osoittaa, mitä seuraisi väestökehityksessä, jos se jatkuisi havaitulla tavalla muuttumattomana tulevaisuudessa. Ennusteeseen liittyy aina epävarmuutta. Koronapandemia on aiheuttanut muutoksia esimerkiksi muuttoliikkeeseen Suomessa. Ovatko muutokset pysyviä tai kuinka kauan ne kestävät ja millaisia vaikutuksia niillä on tulevaan väestökehitykseen, ja nuorten määrän kehitykseen eri alueilla jää nähtäväksi. Väestönmuutoksella tarkoitetaan syntymiä, kuolemia, muuttoja jne. Luonnostekstissä väestönmuutoksella tarkoitettaneen muutoksia ikärakenteessa. Sivu 5: 2.1.1 Väestökehitys ”Kaikki väestökehityksen osatekijät selittävät eriytymiskehitystä: maan sisäinen muuttoliike kohdistuu kaupunkeihin, maahanmuutto kohdistuu enemmän suuriin kaupunkeihin ja suurissa kaupungeissa sekä kaupunkiseuduilla nuorten suurempi osuus näkyy vahvempana luonnollisena väestönlisäyksenä.” Yllä oleva kappale on ongelmallinen. Vuonna 2021 Helsinki oli muuttotappiollisin kunta Suomessa. Uusimaa kärsi muuttotappiota muualle Suomeen ensimmäistä kertaa ainakin 70 vuoteen. Eniten muuttovoittoa ovat saaneet ns. kehyskunnat, eivät keskuskunnat. Maassamuutossa muuttovoittoa saaneiden kuntien määrä kasvoi 54:stä (2019) 127:än (2021). Teksti ja taulukko eivät täsmää: ”Vuonna 2040 viidessä maakunnassa nuorisoikäluokan koko on alle 75 prosenttia nykytasosta.” Kuuluisiko olla ”kuudessa”? Sivu 8: 2.1.3.1 Kahden toisen asteen tutkinnon suorittaminen Teksti ja taulukko eivät täsmää: ”20—24-vuotiaista ammatillisen perustutkintokoulutuksen aloittajista noin 34 prosentilla on taustallaan aiempi ammatillinen perustutkinto ja noin 22 prosentilla ylioppilastutkinto.” Kuuluisiko olla 19 prosentilla? Sivu 41: 4.2.2.1 Vaikutukset koulutuksen järjestäjiin Tekstissä mainitaan ”Tilastokeskuksen koulutusala 2”. Tarkoitetaanko tässä kansallista koulutusluokitusta 2016? Sivu 44: 4.2.2.3 Vaikutukset muihin viranomaisiin ”Yhdistelmäopintojen aineopiskelijan –opiskeluoikeuskategorian käyttöönotto ja kaksoistutkinnon suorittamistavoitteen kirjaaminen opiskelijan HOKS:iin parantaisivat viranomaisten seurantamahdollisuuksia. Jatkossa tiedot yhdistelmäopintojen aineopintojen ja kaksoistutkinnon suorittamisesta saataisiin Koski-tietovarannosta. Lisäksi pystyttäisiin yksiselitteisesti luokittelemaan ne opiskelijat, jotka suorittavat kaksoistutkintoa tai lukio-opintoja järjestäjien välisen yhteistyön perusteella. Tällä hetkellä näitä tietoja ei ole suoraan saatavilla, vaan tiedot joudutaan päättelemään opiskeluoikeuksien ja suoritusajankohtien perusteella.” Tilastokeskus pitää hyvänä asiana, että otetaan käyttöön uudet määritelmät, joiden avulla opintojen tavoite tunnistetaan sen sijaan, että sitä tarvitsisi päätellä useamman tiedon avulla. Tämä helpottaa myös ilmiön tilastointia. Olisiko uusi määritelmä tarpeen myös kolmoistutkinnolle?
      • Optima
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Optima samkommun tackar Undervisnings- och kulturministeriet för möjligheten att ge utlåtande om utkastet till regeringens proposition kring utvecklingen av utbildningen på andra stadiet. I oktober 2021 inledde Undervisnings- och kulturministeriet ett utvecklingsprojekt för att utarbeta förslag till författningsändringar som gäller utbildningen på andra stadiet. Som orsak delgavs behovet att säkra tillgången till utbildning på andra stadiet utgående från växande demografiska skillnader mellan regionerna. Projekttiden utgår i juni 2022. Optima samkommun är starkt kritisk till förändringar i finansieringslagstiftningen med den mycket snabba tidtabellen och att förändringarna utgör bara en del av helheten. Effekterna av de ekonomisk förändringarna kring bland annat genomförandet av dubbel examen, möjligheten till ökad omfattningen i kompetenspoäng i en yrkesinriktad grundexamen och resurserna för livslångt lärande har inte bedömts tillräckligt, även om kostnadskonsekvenserna är betydande för utbildningsanordnaren. Dessutom ökar antalet personer i behov av krävande särskilt stöd, vilket ökar behovet för finansieringsmedel för nämnda målgrupp. Förändringen kommer sannolikt att flytta fokus, i takt med att anslagen till läropliktsutbildningen ökar, minskar alltså resurserna för livslångt lärande om inte de totala ekonomiska ramarna ökar. Detta verkar inte realistiskt med de nuvarande finanspolitiska utsikterna. Ökningen av finansieringen redovisas inte heller i statens finansplan för 2023–2026. Tvärtom verkar finansieringen för yrkesutbildning minska efter 2024. Optima ser att samarbetet mellan yrkesutbildning, gymnasieutbildning och den högre utbildningen bör utvecklas. Samarbetet måste dock vara genuint, ömsesidigt fördelaktigt, effektivt och ekonomiskt rättvist. Optima anser att regeringens förslag inte uppfyller dessa kriterier. Optima är förundrad och besviken över att perspektiven och åtgärdsförslagen i projektet nästan helt har fokuserat på yrkesutbildning inom andra stadiet. Optima samkommun stöder utlåtande från Amke rf. Optima samkommun Max Gripenberg direktör
      • Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia, Ammatillisen koulutuksen talouspäälliköt ry
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TALOUSPÄÄLLIKÖT RY OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ VASTAUS LAUSUNTOPYYNTÖÖN VN/34059/2021 Ammatillisen koulutuksen talouspäällikköyhdistys (myöh. AKTP) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. AKTP nostaa seuraavat neljä keskeistä asiaa lausunnolla olevasta hallituksen esityksestä: 1. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen kokonaisuutena 2. Jatkuvan oppimisen rahoituksen riittävyyden turvaaminen 3. Rahoituksen perustuminen todellisiin kustannuksiin 4. Rahoituksen ennakoitavuus 1. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen kokonaisuutena AKTP kannattaa rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamista, mutta järjestelmä tulee uudistaa kokonaisuutena – ei osissa. Koska nyt lausunnolla oleva rahoituslainsäädännön uudistaminen koskee ainoastaan oppivelvollisten rahoituksen perusteita, joka on osa laajempaa kokonaisuutta, esitysluonnosta ja sen vaikutuksia rahoitusjärjestelmään on vaikea arvioida. Jatkuvan oppimisen rahoituksen perusteita uudistettaisiin mahdollisesti vasta seuraavalla hallituskaudella. Säädösluonnoksissa viitataan mahdollisiin tuleviin asetuksiin, joita ei ole sisällytetty lausunnolla olevaan luonnokseen. 2. Jatkuvan oppimisen rahoituksen riittävyyden turvaaminen Jatkuvan oppimisen merkitys ja tarve kasvaa koko ajan, joten rahoitusjärjestelmän muutos ei saa johtaa jatkuvaan oppimiseen kohdistettavan rahoituksen vähenemiseen. Nyt lausunnolla olevassa hallituksen esityksessä oppivelvollisten rahoituksessa väestö-kehitys ja erityisesti nuorten ikäluokkien kehitys saa varsin merkittävän ajurin aseman tavoitteellisten opiskelijavuosien poistuessa. Jatkuvan oppimisen osalta rahoituksen määräytymisperusteet säilyisivät ennallaan. Lisäksi jatkuvan oppimisen rahoitus voi tarveharkintaisena ja eduskunnan päättämänä olla vuosien saatossa huomattavastikin vähemmän kuin ensimmäiseksi vuodeksi määritelty osuus 50 %. 3. Rahoituksen perustuminen todellisiin kustannuksiin AKTP näkee haasteellisena kokonaisuutena sen, että ammatillisen koulutuksen rahoitus määräytyy edelleen valtion talousarvion eikä rahoitusväylien todellisten kustannusten perusteella. Rahoituksen myöntämisen ollessa irti oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kustannusperusteista AKTP:n näkemyksen mukaan ei voida arvioida, kohdentuuko koulutuksen järjestäjätasolla kokonaisuutena rahoitusväylien rahoitus riittävänä. Toisaalta mikäli kustannuksia alettaisiin raportoida kustannustiedonkeruussa uusien rahoitus-väylien mukaisesti, tämä johtaisi raskaaseen raportointiin sekä byrokratian edelleen kasvamiseen ja kaksinkertaistumiseen. Rahoitusjärjestelmän uudistuminen hallituksen esityksen mukaisesti tarkoittaisi kuitenkin käytännössä sitä, että koulutuksen järjestäjä joutuisi organisaatiossaan raportoinnissaan kohdentamaan oppivelvolliset ja jatkuvan oppimisen opiskelijat tutkinto- ja koulutusalatasoisesti rahoitusväyliensä mukaisiin ryhmiin saadakseen tietää kunkin koulutusalansa kannattavuuden. Tämä moninkertaistaisi järjestäjätasoista raportointityötä. AKTP painottaa, että rahoituslain muutos ei saa johtaa siihen, että koulutuksen järjestäjät alkavat rakentaa reformia edeltävän rahoitusrakenteen mukaisia organisaatioiden jakamista kahteen linjaan. Raportointijärjestelmä ei saa rahoituksen eriyttämisen vuoksi aiheuttaa lisää velvoitteita tai monimutkaistaa raportointirakenteita. 4. Rahoituksen ennakoitavuus Ammatillisen koulutuksen rahoituksen ennakoitavuus säilyy edelleen haasteellisena. Järjestäjäkohtaisen kokonaisrahoituksen ennakointi tulee vaikeutumaan entisestään, koska eduskunnalla on harkintavalta, miten rahoitus jakaantuu kunakin varainhoitovuonna oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoituksen kesken. Koska koulutuksen järjestäjän opiskelijajakauma rahoitusväylien kesken ei välttämättä ole vastaava tulevina vuosina kuin rahoituksen määräytymisvuonna, tämä voi vaikuttaa rahoituksen tasoon järjestäjätasolla merkittävästi. Muuttotappioalueilla nuorten ikäluokkien kehitys toimii rahoituksessa oppivelvollisten rahoitusosuuden leikkurina. Rahoitusjärjestelmän uudistusehdotuksessa ei ole myöskään esitetty toimenpiteitä siihen, että koulutuksen järjestäjät saisivat rahoituspäätökset jo loppusyksystä eikä loppuvuodesta kuten nyt. Tämä ajankohta on koulutuksen järjestäjän näkökulmasta liian myöhään. Hallituksen esitysluonnoksen kokonaisarvio Ammatillisen koulutuksen talouspäällikköyhdistys kannattaa ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen tulee kuitenkin tehdä yhtenä kokonaisuutena, jossa tarkastellaan samanaikaisesti, yhdessä sekä oppi-velvollisten koulutusta että jatkuvaa oppimista. Kokonaisuuteen vaikuttavat kaikki muutokset. Tämänhetkisen valtiontalouden näkymien perusteella ei ole realistista, että rahoituskehys ammatilliseen koulutukseen tulisi kasvamaan – todennäköisempää on, että rahoitus lähtee pienenemään vuoden 2024 jälkeen. Rahoituskehyksessä on pidettävä huoli, että jatkuvaan oppimiseen suunnatut resurssit eivät lähde pienemään oppivelvollisten rahoituksen kasvaessa. Nyt lausuttavana olevan hallituksen esityksen perusteella tämä on mahdollista, koska todennäköisesti rahoituksen painopiste tullee siirtymään oppivelvollisten koulutukseen. Rahoitusjärjestelmän uudistamisen ei tule johtaa siihen, että koulutuksen järjestäjien talouden seuranta ja raportointi tulee entistä monimutkaisemmaksi ja kankeammaksi. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen tulee pohjautua pidemmältä aikaväliltä kuin kolmelta vuodelta kerättyyn tietopohjaan. Yksittäisen koulutuksen järjestäjän tulisi myös olla mahdollisuus arvioida järjestäjäkohtaisten ennakkolaskelmien pohjalta muutosten vaikutuksia omaan toimintaansa ja talouteensa – nyt lausunnolla olevassa hallituksen esityksessä ennakkolaskelmista puhutaan vain valtakunnan tasolla. Meidän mielestämme ammatillisen koulutuksen rahoituksen muutoksen valmistelu on keskeneräinen ja kokonaisaikataulu rahoituksen muutoksen toteutumiselle 2024 on liian vaativa. Ammatillisen koulutuksen talouspäälliköt ry.
      • Energiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Energiateollisuus ry Lausunto 21.6.2022 Asia: VN/34059/2021 Energiateollisuus ry:n (ET) lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Hallituksen esityksen kappaleessa yksi (asian tausta ja valmistelu) todetaan valmisteluun liittyneen laajaa sidosryhmäyhteistyötä. ET huomauttaa, että tämä yhteistyö on kuitenkin suuntautunut pääasiassa koulutuksen järjestäjäkenttään, ei laajasti työnantajapuolelle. Energiateollisuus ei kannata esitettyjä muutoksia varsinkaan rahoitusmalliin. Hallituksen esityksen valmistelussa on lähdetty täysin oppivelvollisten koulutuksen lähtökohdista, ja yrityslähtöinen jatkuva oppiminen on unohdettu kokonaan. Lainsäädännössä tulisi olla parempi kokonaiskuva ammatillisen koulutuksen eri tehtävistä, niiden tasapainosta ja ammatillisen koulutuksen merkityksestä osaajapulan ratkaisuissa eri toimialoilla. ET huomauttaa, että kappaleesta 4.2.3.3 Vaikutukset työllisyyteen ja työelämään puuttuu kokonaan arvio vaikutuksista jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen yrityksissä, käytännössä vaikutukset ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Energia-alalla harva tehtävä on enää ammatillisen perustutkinnon pohjalta tapahtuvaa, vaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja (tai osia niistä) suoritetaan laajasti. Energiateollisuuden jäsenyritykset ovat kärsineet viime vuosina osaajapulasta, ja ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli tämän ratkaisuissa. Kyse on sekä vastavalmistuneiden rekrytoinnista että osaamisen kehittämisestä työuran aikana. Ammattiosaajien saatavuus ja ammattiosaamisen taso ovat yrityksille kriittinen kysymys erityisesti energia-alalla, jossa työskennellään turvallisuusintensiivisissä tehtävissä ja monenlaisissa, monipuolista ja teknistä osaamista vaativissa tehtävissä. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittaminen on energia-alalla edellytys moniin luvanvaraisiin ja eri ammattipätevyyksiä vaativiin tehtäviin. Yritysten palvelutarjonnassa on lukuisia tehtäviä, joita ei voi suorittaa ilman TUKESin, STUKin tai vastaavien viranomaisten tai lainsäädännön edellyttämiä tutkintoja, esimerkkeinä sähkö- ja automaatioalan at ja eat sekä energia-alan EAT/ voimalaitoskäyttäjän osaamisala, jossa painelaitelainsäädäntö säätelee pätevyyksiä (ks. https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/painelaitteet/painelaitteen-kaytto/painelaitteen-kaytonvalvoja). Energiateollisuus on erittäin huolissaan näiden tutkintojen tarjonnasta jatkossa, jos esitetyn mukaiset muutokset rahoitusjärjestelmään toteutuvat. Tällöin koulutuksen järjestäjien taloudelliset edellytykset ja kannustimet järjestää näitä yrityksille elintärkeitä tutkintoja heikkenevät merkittävästi. Uudistukseen liittynee paljon myös vielä ennakoimattomissa olevia vaikutuksia, jotka kohdistuvat erityisesti jatkuvaan oppimiseen. ET huomauttaa, että energia-ala on kriittinen huoltovarmuustoimiala. Vaikka suoritettujen tutkintojen määrä ei vuosittain olisikaan iso, jokainen niistä on erittäin tärkeä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Rahoituksen jakaminen kahtia ja erilliset rahoitusmallit oppivelvollisille ja jatkuvaan oppimiseen eivät ole oikea suunta. Itse asiassa sen voidaan nähdä olevan paluuta entiseen, ennen reformia voimassa olleeseen lainsäädäntöön. Hallitus on itse ilmoittanut sitoutuneensa tietoperustaiseen päätöksentekoon. Energiateollisuus huomauttaa, että ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 2018. Vielä ei ole käytössä puolueetonta arviointia (esim. KARVIn toteuttamana), miten tämä uudistus saavutti tavoitteensa tai mitä kehittämistoimia arviointitiedon pohjalta tarvitaan. Tästä syystä tämän lausuntokierroksella olevan esityksen pohjalta ei tule edetä.
      • Suomen opinto-ohjaajat ry
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Suomen opinto-ohjaajat ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Yleisiä huomioita: SOPO ry haluaa huomauttaa, että toisen asteen kehittämishanke on keskittynyt pääosin ammatilliseen koulutukseen, ja lukiokoulutus on tarkastelussa sivuutettu lähes kokonaan. Jos tarkoitus oli tasavertaisesti kehittää toisen asteen koulutusta, niin se jää kehittämisehdotuksissa toteutumatta. SOPO ry pitää tärkeänä toisen asteen koulutuksen kehittämistä duaalimallin pohjalta, kuitenkin niin että mahdollistetaan erilaiset opintojen yhdistelemiset. Lukiolaiselle voisi olla perusteltua opiskella ammatillisesta koulutuksesta esim. erilaisia ”kortteja”, kuten hygieniapassi, työturva, ensiapu jne. Ammatillisen toisen asteen opiskelijalle saattaa olla mielekästä vahvistaa yhteisiä tutkinnon osia suorittamalla lukio-opintoja. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan poista sitä, että ammatillisella toisella asteella tulee varmistaa kaikille opiskelijoille riittävä lähiopetuksen määrä. Nykyinen LOPS on ongelmallinen opintojen yhdistämisessä, esimerkkinä opintojaksot, jotka venyvät yli periodin, johtuen useasta moduulista tai aineyhdistelmiin perustuvat opintojaksot. Samoin viisi pakollista ylioppilaskirjoitusainetta näyttäytyvät työläiltä tästä näkökulmasta. Opiskelusuunnitelman tekeminen kahden eri koulutusjärjestelmän välillä on näillä reunaehdoilla haasteellista. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen muuttaminen oppivelvollisten rahoitukseksi ja jatkuvan haun rahoitukseksi on toimiva. Perusrahoituksen lisääminen oppivelvollisten rahoituksessa on hyvä suunta. Yksilöllisten opintopolkujen suunnittelu vaatii ammattitaitoista opinto-ohjausta. Tämän takaavat pedagogisesti koulutetut opinto-ohjaajat, joilla on työhön tarpeeksi hyvät resurssit. Yhdellä opinto-ohjaajalla voi perusopetuksessa ja toisella asteella olla maksimissaan 200 ohjattavaa. Viimeaikaiset koulutuspoliittiset muutokset ovat lisänneet opinto-ohjauksen merkitystä kaikilla koulutusasteilla, esimerkkinä pidennetty oppivelvollisuus jälkiohjausvelvollisuuksineen. Mainittujen muutosten vuoksi opinto-ohjauksen opiskelijamäärää olisi syytä laskea 200 suosituksesta entisestään. Toisen asteen koulutus, sekä ammatillinen että lukiokoulutus, on siis ollut suurten muutosten kohteena viime vuosina. Näiden aiemmin toteutettujen uudistusten vaikutuksia tulee pystyä luotettavasti arvioimaan ennen kuin toimeenpannaan lisää laajoja muutoksia. Kiirehtimisen sijaan tulisi keskittyä laatuun. Lisäksi tehtyjen muutosten kerrannaisvaikutuksia tulisi miettiä huolellisesti ennalta, ja pyrkiä samalla jo ennakoimaan ratkaisuja muutosten aiheuttamiin käytännön ongelmiin. Muutokset ovat kuormittaneet koko koulutuksen kenttää: koulutuksen järjestäjiä, kuntien ja kaupunkien sivistysjohtoa, koulujen rehtoreita ja opettajia. Paineita koulutuksen kentällä ovat lisänneet myös koronapandemia etäopetuksineen ja sota Ukrainassa, joka on tuonut uusia tarpeita esim. järjestää lisää valmentavaa opetusta. Lisäksi nopeasti etenevät valmisteluprosessit lyhyine kuulemisaikoineen eivät kannusta aitoon dialogiin. Kaksoistutkinnon suorittamisesta ja yhteishausta: On hyvä, että kaksoistutkinnon suorittamista helpotetaan ja sen asemaa edistetään monella tavalla, ja että se tullaan mainitsemaan lain tasolla. Opintojen yhdistäminen on monesta näkökulmasta hyvä ja hyödyttävä asia, sekä yksilön että yhteiskunnan. Esityksen mukaan yhteishaussa lisätään mahdollisuus hakea suoraan yhteishakuun, jotta hakija saisi nopeammin tiedon pääsystään kaksoistutkinto-opintoihin. SOPO ry ei kannata ehdotusta, sillä nykyinen yhteishaun malli antaa jo nyt ammatilliseen koulutukseen haettaessa mahdollisuuden rastittaa "olen kiinnostunut lukio-opinnoista". Mielestämme kahden tutkinnon valintaprosessi on tällä hetkellä vakiintunut ja sujuvaa. Suora haku kaksoistutkintoon vaikuttaa osin ongelmalliselta. Ensinnäkin oppilaitokset joutuisivat yhteishaussa varaamaan erikseen paikkoja kaksoistutkintoon pyrkiville ja vain ammatilliseen perustutkintoon pyrkiville. Miten paikat tulisi jakaa, jos kyseessä on esimerkiksi yksisarjainen opetusryhmä (20 aloituspaikkaa)? 10 + 10? Joutuisiko siis hakija, joka on epävarma pääsystään kaksoistutkintoryhmään, varmuuden vuoksi hakemaan saman perustutkintoon kaksi kertaa? Toinen ongelma on, jos paikat toiseen ryhmään eivät tule täyteen, mutta toiseen jäädään varasijoille. Pystytäänkö luomaan järjestelmä, joka tunnistaa ryhmienväliset paikat, jotta mahdollisten vapaiden paikkojen täyttäminen tapahtuu yhteishaun sisällä olevalla logiikalla? Mikäli tällainen ei toimi, ja vapaiden paikkojen haku menee jatkuvaan hakuun, muutos ei ole mielekäs. Kaksoistutkinnon suorittamisen kustannukset tulee myös arvioida tarkoin ja taata sekä ammatillisen että lukiokoulutuksen järjestäjille todellisia kustannuksia vastaavat resurssit. Lukiokoulutuksen osalta tulee ottaa huomioon myös ylioppilastutkinnon järjestämiseen liittyvät kustannukset sekä huomioida laskelmissa lisääntynyt ylioppilaskirjoitusten uusiminen. Kaksoistutkinnon suorittamisen vaikutus nuorten hyvinvointiin: Kouluterveyskysely ja monet muut mittarit kertovat huolestuttavia tietoja nuorten hyvinvoinnista. Toisen asteen kaksoistutkinto on vaativa kokonaisuus ja sen suorittaminen ei sovi kaikille. Ei ole tarkoituksenmukaista ohjata nuoria hakemaan entistä laajemmin kaksoistutkintoon, mikäli opiskelijan ymmärrys suorittamisen vaatimuksista tai yläkoulusta hankittu tietopohja opintoja varten ei ole riittävä. Jos epävarmat hakijat hakeutuvat suorittamaan kaksoistutkintoa, vaarana on kaksoistutkinto-opintojen keskeyttämisen kasvu. Opinnot keskeyttämään päätyville nuorille tämä voi tarkoittaa turhia epäonnistumisen kokemuksia. Nykyisen mallin mukaan hakijalla on joustavampi mahdollisuus hakeutua ja myös jättää kaksoistutkinto-opinnot pois opinnoista, jos ne eivät opintojen alussa etenisikään suunnitellulla tavalla. Ammatillisen perustutkinnon laajentamisesta: Ammatillisen perustutkinnon laajentaminen on kannatettava uudistus, joka sekä vähentää oppilaitoksen byrokratiaa sekä lisää opiskelijoiden yksilöllisiä opiskeluratkaisuja. Olisi kuitenkin toivottavaa, että opiskelija voisi perustutkinnon sisällä laajentaa opintojaan kokonaisilla tutkinnon osilla, vaikka ne olisivat yli 30 osaamispistettä. 30 osaamispisteen rajaus voi jossakin tapauksissa on liian vähän, eikä tämä rajaus mielestämme palvele opiskelijaa. SOPO ry pitää siis esitettyä mahdollisuutta laajentaa ammatillista perustutkintoa yli 180 osaamispisteen kannatettavana, mutta asianmukaiset resurssit tulee huomioida tässäkin. Opiskelijan yksilölliset tarpeet laajentaa omaa osaamistaan lukio-, ammatillisen koulutuksen - tai korkeakoulutuksen opinnoilla tulee huomioida paljon nykyistä paremmin. Tässä olisi kehitettävää myös lukio-opinnoissa. Joitakin ajallisia rajauksia opintojen suorittamiseen on syytä tehdä, jotta suoritettavat tutkinnot eivät paisu liikaa. Lukio-opinnot on suoritettava pääsääntöisesti neljässä vuodessa. Miten painotettu keskiarvo uudistuksen jälkeen lasketaan? Ja jos muodostetaan yksi todistus, jossa on eri tutkintoalojen opintoja, voidaanko ne laittaa samaan todistukseen? Opinto-ohjauksen merkitys haku- ja nivelvaiheissa: Opinto-ohjauksella on suuri merkitys mielekkään ja hakijan osalta mahdollisimman oikean opiskelualan löytämiseen. Toisen asteen yhteishakuun valmistaudutaan peruskoulun yläkoulun aikana. Opiskelijat tutustuvat hakumahdollisuuksiin oppilaanohjauksen oppitunneilla, oppilaanohjaajan ohjauksessa, TET-harjoittelussa sekä vierailemalla toisen asteen kouluissa. Jokaiselle oppivelvollisuuttaan suorittavalle perusopetuksen oppilaalle saadaan tieto kahden tutkinnon suorittamismahdollisuuksista oikea-aikaisella ja riittävällä oppilaanohjauksella. Ylipäänsä on huomioitava opinto-ohjauksen suuri merkitys oppijan opintopolulla sekä nivelvaiheen saattavassa että vastaanottavassa päässä, myös siirtymässä toiselta asteelta korkea-asteelle.
      • Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä, Kuntayhtymähallinto, Virtanen Heikki
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Opetus- ja kulttuuriministeriön esitysluonnokseen sisältyy monia hyviä ja kannatettavia ehdotuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen lainsäädännön kehittämiseksi. Valmistelussa olisi hyvä huomioida ja miettiä vielä huolella mm. seuraavia asioita. 1. Uudistusten aikataulu on melko haasteellinen koulutuksen järjestäjän kannalta katsottuna. On hienoa, että ammatillista koulutusta kehitetään lainsäädäntöä uudistamalla, mutta jatkuvat muutokset ovat oppilaitosten henkilökunnalle kohtuullisen raskaita ja toivoisimme, että voisimme nykyistä paremmin keskittyä jo tehtyjen muutosten toteuttamiseen käytännössä ennen uusia uudistuksia. 2. Kaksoistutkinto-nimikkeen tuominen lainsäädäntöön on hieman harhaanjohtava, koska kyseessä ei ole varsinainen erillinen tutkinto. Nyt olisi oikea hetki miettiä kaksoistutkinnolle paremmin sopiva nimi. Tällainen voisi olla esim. kahden tutkinnon suorittaminen. 3. Kaksoistutkinnon tuomista yhteishakuun tulisi vielä huolella miettiä, sillä monille pelkästään ammatillisen koulutuksen järjestäjille ehdotettu muutos tuo merkittäviä lisäkustannuksia. Olisi tärkeätä, että koulutuksen järjestäjä voisi myös jatkossakin päättää, onko kaksoistutkinto yhteishaussa vai ei. 4. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta tulee edelleen kehittää omina tutkintoina, joilla molemmilla on oma selkeä tavoite. Lukiokoulutuksen tarkoituksena tulee jatkossakin olla väylä akateemiseen koulutukseen ja ammatillisen koulutuksen ensisijaisena tarkoituksena tulee olla väylä työelämään. 5. Kaksoistutkintoja tärkeämpänä näemme ammatillisessa koulutuksessa ns. väyläopintojen kehittämisen, jossa yhteistyössä mm. ammattikorkeakoulujen kanssa vahvistetaan opiskelijan osaamista tulevia korkeakouluopintoja varten. 6. Ammatillisten tutkintojen laajentamismahdollisuus 30:llä opintopisteellä parantaa opiskelijan valmiuksia siirtyä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja siten uudistus on kannatettava. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin yksiselitteisesti ratkaistava, kuinka lisäopinnoista koulutuksen järjestäjälle aiheutuvat todelliset kustannukset sisällytetään koulutuksen järjestäjän saamaan valtionosuuteen. 7. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen eriyttäminen oppivelvollisten koulutukseen ja jatkuvan oppimisen tarpeisiin on mielenkiintoinen avaus ministeriöltä, joskin hieman ristiriidassa sen kanssa, että toiminnalliset lainsäädännöt on yhdistetty yhdeksi laiksi. Oleellista on, että rahoituksen riittävä määrä valtion talousarviossa ja rahoituksen yleiskatteellisuus säilyvät, eikä ministeriö pyri esim. rahoituksellisin ohjauskeinoin vesittämään rahoituksen yleiskatteellisuutta. 21.06.2022 Antti Virtanen kuntayhtymäjohtaja Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Lounais-Suomen koulutus Oy Novida - ammattiopisto ja lukio
      • Teknisen Kaupan Liitto ry, Leskinen Lauri
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • LAUSUNTO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN TOISTA ASTETTA KOSKEVISTA MUUTOKSISTA Teknisen Kaupan Liitto kiittää mahdollisuudesta lausua lakiesityksestä ja tuo esille seuraavia asioita teknisen kaupan tarpeisiin ja ammatillisen koulutuksen rahoitukseen liittyen. Esityksen tavoitteena on vahvistaa ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä ja luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet näiden koulutusmuotojen opintojen yhdistämiseen sekä ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaiseen suorittamiseen. Tavoitteena on myös lisätä opiskelijoiden oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta yhdistelmäopinnoissa sekä ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkintoa samanaikaisesti suoritettaessa. Ammatillisen perustutkinnon suorittamisen tavoitteena on antaa tutkinnon suorittajalle hyvät valmiudet siirtyä työelämään tai jatko-opintoihin. Esityksen tavoitteena on vahvistaa näitä ammatillisen perustutkinnon suorittamisen tavoitteita ja antaa opiskelijoille mahdollisuus suunnata osaamistaan yksilöllisten valintojen ja kiinnostuksen kohteiden perusteella. Elinkeinoelämän tarpeet ammatillisen koulutuksen järjestämiseen liittyen on otettava paremmin huomioon: - Lakiesityksen mukaan tavoitteena on antaa tutkinnon suorittajalle hyvät valmiudet siirtyä työelämään. Ammatillinen koulutus tulee suunnitella ja toteuttaa lähtökohtaisesti elinkeinoelämää palvelevalla tavalla. - Miten uudistusta valmistellessa on otettu yritysten tarpeet huomioon? - Miten uudistus helpottaa kaikkia aloja piinaavaa osaajapulaa? - Työelämän muutos koskettaa kaikkia työikäisiä ja jatkuvan oppimisen tarve on kasvava. Osaajapula haastaa myös teknisen kaupan alaa. - Teknisen Kaupan Liiton jäsenyrityksille syksyllä 2021 tehdyn kyselyn mukaan osaajapula on akuutti. Yrityksen tarvitsevat kipeimmin ammatillisen, teknisen perustutkinnon suorittaneita uusia osaajia. - Osaajapulaa pyritään yrityksissä ratkaisemaan myös alalle tulevien alanvaihtajien täydennys- ja muuntokoulutuksilla. Tässä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat erittäin merkittävässä asemassa. Alanvaihtajilla ja täydennyskoulutettavilla on hyvin usein jo tutkinto toiselta alalta ja mitä he ja yritykset kaipaavat, ovat nimenomaan ammatillisia perustaitoja. - Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä - ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot - muodostavat kokonaisuuden ja tutkintojen jatkumon. Näitä kaikkia on jatkossakin kehitettävä tiiviissä vuoropuhelussa yritysten kanssa. Samanaikaisesti kun ammatillisen koulutuksen toiminnallisia tai rahoitusta koskevia muutoksia valmistellaan oppivelvollisten osalta, on erittäin tärkeää arvioida, mitä vaikutuksia näillä muutoksilla on opiskelijoiden ammattiosaamisen lisäksi myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittamiseen. Jatkuvan oppimisen edellytykset ammatillisessa koulutuksessa eivät saa heikentyä. - Ammattiosaajien saatavuudella on erittäin suuri merkitys teknisen kaupan alan yrityksille. Yritykset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden lisäksi myös ammatti- ja erikoisosaajia. Ammattitutkinnot tarjoavat jo teknisen kaupan alalla toimiville tai alan perustutkinnon omaaville perustutkintoa syvällisempää osaamista. Ammattitutkinnoilla kehitetään esimerkiksi liiketoiminnan palveluiden, myynnin ja markkinoinnin, kansainvälisen liiketoiminnan, kuljetusten, hankinnan, varastologistiikan sekä lähiesihenkilötyön ja yrittäjyyden osaamista. - Erikoisammattitutkinnot kehittävät puolestaan teknisen kaupan alalla vaativimpiin tehtäviin hakeutuvien osaamista. Erikoisammattitutkinnot tarjoavat osaamisen kehittämisen väylän esimerkiksi johtamiseen ja yritysjohtamiseen, liiketoimintaan, tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen, myyntiin ja asiakaspalveluun, asentamiseen sekä tuotekehitykseen. - Ammatillisen koulutuksen kielivaatimuksia sekä järjestämiskieliä on arvioitava maahanmuuttotarvetta vasten ja lisättävä esimerkiksi englanniksi annettavaa koulutusta. Lakiesityksen vaikutuksista ammatillisen koulutuksen rahoitukseen: - Uudistuksella ei saa olla ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitusta pienentäviä vaikutuksia. o Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: 1) oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja 2) jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa otettaisiin huomioon oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen opiskelijoiden sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämän TUVA-koulutuksen opiskelijoiden suoritteet. o Muiden kuin edellä mainittujen opiskelijaryhmien suoritteet otettaisiin huomioon jatkuvan oppimisen rahoituksessa. o Ehdotettu jakaminen toteutettaisiin nykyisen ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Miten uudistus kohtelee aikuisopiskelijoita; maahanmuuttajia ja alanvaihtajia? Nykyisellään yli puolet ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista on aikuisopiskelijoita. - Valmisteluun tarvitaan lisää aikaa ja päätöksiä tulisi tehdä vasta seuraavalla hallituskaudella. Valmistelun pohjaksi tarvitaan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys toisen asteen koulutuksen muutostarpeista. - Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevassa esityksessä on kyse merkittävästä muutoksesta tämänhetkiseen rahoitusjärjestelmään ja siksi edellytämme perusteellisempaa vaikuttavuusarviointia nyt esitetystä muutoksesta. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Tarvitaan pitemmän aikavälin tietoa maksuttoman oppivelvollisuuden kustannuksista. Myös nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. - Ammatillisten oppilaitosten vastuuta alueensa elinkeinoelämää palvelevan koulutuksen järjestämisestä sen tarpeiden lähtökohdista on lisättävä. Tämä voisi sisältää esimerkiksi: o rahoituskannusteen painottumisen selkeämmin opiskelijoiden työllistymiseen o kannusteen alueelliseen yhteistyöhön alueen yritysten kanssa toimialoittain - Nykyisin yli puolet ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista on yli 20-vuotiaita, siis aikuisopiskelijoita. Alanvaihtajien, täydennyskoulutettavien ja maahanmuuttajien mahdollisuudet päästä ammatilliseen koulutukseen myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi on lakiuudistuksessa turvattava riittävällä rahoituksella.
      • SDO Oy, Niiranen Juha-Petri
        Uppdaterad:
        21.6.2022
        • Suomen Diakoniaopisto – SDO oy Lausunto 21.06.2022 Asia: VN/34059/2021 Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Suomen Diakoniaopisto – SDO Oy kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua näkemyksensä toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu mittava uudistus (ammatillisen koulutuksen reformi) vuodesta 2018 alkaen. Reformin myötä uudistettiin pedagogista toimintaa sekä rahoitusta ohjaava lainsäädäntö. Reformin toimeenpanon onnistumista ja sen vaikutuksia on arvioitu yksittäisiä teemoja koskevilla kyselyillä, mutta kokonaisvaltaisempaa tutkimusta ei ole tehty. Viimeisten vuosien aikana koulutuksen järjestäjät ovat rakentaneet laatujärjestelmänsä, ml. pedagogiset ja hallinnolliset prosessit, vuoden 2018 alusta voimaan tullutta lainsäädäntöä vastaavaksi ja toteutuessaan hallituksen esitys pakottaisi koulutuksen järjestäjät jälleen nopeisiin muutoksiin. Muutostarpeiden, joista myös koulutuksen järjestäjät itse ovat viestineet, ja niiden pohjalta laadittavien säädösmuutosten tulisi kuitenkin perustua syvällisemmin kerättyyn ja analysoituun tietoon toisen asteen ammatillisen koulutuksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä kaipaa yksinkertaistamista. Hallituksen esityksessä rahoitus tultaisiin jakamaan jatkossa kahden väylän kautta: oppivelvollisuuskoulutus sekä jatkuva oppiminen. Esityksen voi nähdä joiltakin osin paluuna reformia edeltävään aikaan: vaikka rahoitus ei suoraisesti ohjaa pedagogisia toteutuksia, esim. nuorten ja aikuisten yhteisiä toteutuksia, niin se voi kuitenkin johtaa siihen ja joka tapauksessa tämä ratkaisu ainakin lisäisi koulutuksen järjestäjien hallinnollista työtä. Opiskelijavuosien kohdentaminen kahteen eri väylään vähentää joustavuutta koulutustarjonnan suuntaamisessa eri kohderyhmille - myös työelämän tarpeet huomioiden. Suomen Diakoniaopisto pitää tärkeänä, että oppivelvollisuuden piiriin kuuluville nuorille on riittävästi tarjontaa, ja että sen varmistamiksesi on riittävä määrä opiskelijavuosia. Tähän on kuitenkin löydettävissä muitakin ratkaisuja kuin se, mitä hallituksessa esityksessä tuotu esiin. Esitetty malli sopii näkemyksemme mukaan paremmin sellaisille koulutuksen järjestäjille, jotka ovat keskittyneet joko oppivelvollisten tai jatkuvan oppimisen koulutuspalvelujen tuottamiseen, mutta jäykistää niiden koulutuksen järjestäjien toimintaa, jotka toimivat molemmilla sektoreilla. Hallituksen esityksessä esitettyjä ”kevennyksiä” rahoitusmalliin mm. painokertoimia poistamalla tulisi tarkastella, erityisesti jatkuvan oppimisen osalta, myös oppijoiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Jatkuvan oppimisen kohderyhmässä on suuri määrä opiskelijoita, jotka hyötyvät myös oppimisvalmiuksia tukevista opinnoista. Suomen Diakoniaopisto katsoo, että tämä perusrahoituksen painokerroin tulisikin säilyttää koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Tätä vahvistaa myös työelämän palaute työikäisenkin väestön perustaitojen puutteista. Kaksoistutkintojen osalta Suomen Diakoniaopisto pitää esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Säädösten tulee kuitenkin mahdollistaa hakeutuminen kaksoistutkinnon suorittajaksi myös yhteishaun jälkeen ja jatkuvan haun kautta koulututukseen hakeuduttaessa. Suomen Diakoniaopisto kannattaa myös esitystä opintojen yksilöllisestä laajentamisesta. Tämä edistää lukio-opintojen suorittamista parantaen mm. jatko-opintovalmiuksia. Suomen Diakoniaopisto pitää tärkeänä sitä, että toisen asteen koulutusta kehitetään yhtenä kokonaisuutena, mutta esittää näkemyksenään, että säädöksiä koskevat muutosesitykset tarvitsevat vielä enemmän tutkimus- ja ennakointitietoa tuekseen ja se puolestaan edellyttää lisäaikaa valmistelulle. Lisäajan ottaminen valmistelulle on perusteltua myös siksi, että erityisesti jatkuvan oppimisen osalta säädösmuutosten yhteiskunnalliset vaikutukset sekä vaikutukset oppijoiden tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tulee arvioida perusteellisesti. Helsingissä 21.6.2022 SUOMEN DIAKONIAOPISTO – SDO Oy Juha – Petri Niiranen Tiina Mäkelä toimitusjohtaja, rehtori hallituksen pj.
      • Pohjois-Karjalan kauppakamari, Toivanen Antti
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • - huolta herättää se, että rahoitusta koskevasta lainsäädännöstä tehdään muutosesitys hyvin nopealla aikataululla ja siinä muutetaan vain osaa kokonaisuudesta. - muutos johtaa todennäköisesti siihen, että sidotun rahoituksen painopiste siirtyy oppivelvollisten koulutukseen ja rahoitus jatkuvaan oppimiseen pienenee. Osaavan työvoiman saanti todellisuudessa silloin heikentyy. - rahoitus tarvitsee uudistamista, mutta se tulee tehdä kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain. - toimenpide-esitykset ovat keskittyneet lähes kokonaan ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutuksen kehittämistarpeet ovat jääneet sivuun. Toisen asteen koulutuksen kehittämisen tulee palvella tasavertaisesti sekä ammatillista että lukiokoulutusta. - ammatillista ja lukiokoulutusta tulee kehittää yhteistyössä, mutta itsenäisinä koulutusmuotoina.
      • Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Yleishuomiot Pidämme erityisesti kaksoistutkinnon kehittämistä ja ammatillisen perustutkinnon laajentamisen mahdollistamista kannatettavina esityksinä, jotka vastaavat olemassa olevaan tarpeeseen kehittää ammatillisen koulutuksen jatko-opintovalmiuksia. Rahoitukseen esitetyt muutokset puolestaan vastaavat niihin tarpeisiin joita rahoituksessa on oppivelvollisuusuudistuksen myötä on koettu, joskin pidämme uudistuksen aikataulua sen osalta kiireellisenä ja parhaimpana olisimme nähneet sen, että rahoitusmuutokset olisi tehty kokonaisuutena. Emme pidä esitettyä aikataulua kuitenkaan kynnyskysymyksenä. Se, että kaksoistutkintojen osalta uudistus pitkälti vakiinnuttaa nykyisiä käytäntöjä vähentää uudistuksen kuormittavuutta. Kaksoistutkinnot Pidämme esityksen perusteluja kannatettavina ja pitkälti allekirjoitamme ne. Tarve jatko-opintovalmiuksien kehittämiseen on ilmennyt esimerkiksi valintakokeissa pärjäämisen, Karvin toteuttamien selvitysten kuin opiskelijoiden välittämien kokemusten kautta. Samoin tarvetta on selkiyttää, helpottaa ja jossain määrin myös yhdenmukaistaa kaksoistutkinnon suorittamisen tapoja. Kaksoistutkinnon suorittamisen ja toteuttamisen kuormittavuutta sekä opiskelijoille että oppilaitosten henkilökunnalle on nykyisin lisännyt sen epäselvä tila, joka on aiheuttanut vaihtelevia ohjeistuksia ja tulkintoja sekä epäselvyyksiä. Tässä suhteessa muutos helpottaa tilannetta ja opiskelua ja voi houkuttaa myös oppilaitoksia järjestämään nykyistä enemmän kaksoistutkinnon suorittamismahdollisuuksia sekä myös lyhyempien lukio-opintojen suoritusmahdollisuuksia. Pidämme tärkeänä, että oppilaitoksissa säilyy mahdollisuus hakeutua opiskelemaan kaksoistutkintoa myös opintojen aikana. Samoin tärkeää on käytännön mahdollisuus hakeutua opiskelemaan myös yksittäisiä lukio-opintoja. Kaikkiin kaksoistutkinnon nykyisiin haasteisiin esitys ei valitettavasti eikä ymmärrettävästi puutu. Kokemuksiemme mukaan yleinen kaksoistutkinnon suorittamisen este on käytännön tason aikatauluttamisen vaikeudet ja haasteet oppilaitosten välillä, esimerkiksi eriävät periodit opetuksessa. Esitys ei suoraan tätä ilmiötä korjaa, vaikka antaakin siihen edellytyksiä lainsäädännön selkeytyessä. Kaksoistutkinnon ja ristiinopiskelun yleistymisen ja edistämisen suhteen tulisikin miettiä ja toteuttaa myös muita toimenpiteitä. Samassa yhteydessä olisi ollut hyvä arvioida sitä voisiko kaksoistutkintoa suorittavan opiskelijan kohdalla ammatillinen perustutkinto korvata yhden pakollisen ylioppilaskokeen. Tämä olisi konkreettinen keino lisätä kaksoistutkinnon houkuttelevuutta ja vähentää sen raskautta. Vähintään tulee seurata ylioppilastutkintouudistuksen vaikutuksia kaksoistutkinnon suosioon. Mahdollisesti lisääntyvä kaksoistutkintojen ja lyhyempien lukio-opintojen suorittaminen tulisi huomioida esitettyä paremmin ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Nyt tähän ei ole varattu rahoitusta. Kaksoistutkintojen yleistyminen edellyttää opetuksen lisäämistä ja tutkintojen laajentaminen myös aikaisempaa enemmän ohjausta. Kaksoistutkintojen toteutuksen selkeyttäminen osaltaan vähentää ja selkeyttää hallinnollista työtä, mutta se ei täysin kompensoi tilannetta. Keskeisin huolenaiheemme esityksen suhteen on se, että uudistus johtaisi tilanteeseen jossa ammatillisten opiskelijoiden jatko-opintovalmiudet käytännössä nojaavat vain tai lähes kokonaan mahdollisuuteen suorittaa lukio-opintoja. Tämä ei ole uudistuksen tavoite, mutta voi silti olla sen mahdollinen seuraus johon tulee varautua. Lukio-opintojen ei tule muutenkaan korvata jatkossa YTO-opintoja, vaan niiden tulee olla mahdollisuus syventää omaa osaamistaan yleissivistävissä aineissa. YTO-opintojen laajuudesta onkin pidettävä kiinni ja niiden laatua tulee jatkossakin kehittää ja seurata, esimerkiksi Oikeus osata -hankekokonaisuudessa edistetyin keinoin. Ammatillisen perustutkinnon tulee jo itsessään antaa riittävät jatko-opintovalmiudet pärjätä jatko-opintovalinnoissa sekä -opinnoissa. Kokemuksiemme mukaan YTO-opintojen sisältöä toteutetaan monin paikoin tavoilla, joilla tosiasiallinen osaaminen voi jäädä melko heikoksi. Pidämme harmillisena sitä, että uudistuksessa ei esitetä lisättävän lukio-opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia. Tämä lisäisi esimerkiksi insinööriopintoja suunnittelevien lukio-opiskelijoiden valmiuksia AMK-opintojen käytännölliseen puoleen, kun he voisivat osallistua ammatillisessa oppilaitoksessa teknisiin ja käytännöllisiin opintoihin. Samalla ammatillisten opintojen suorittaminen voisi lisätä lukiolaisten kaipaamia tietoja työelämästä. Pidämme hyvä että yhdistelmätutkintoa suorittavalle luodaan oma kategoria (Lukiolaki 20 §. Opiskelijaksi ottaminen) Esitettyä nimeä, ”yhdistelmäopintojen aineopiskelija”, emme pidä kovin luontevana tai ymmärrettävänä. Kaksoistutkinnon suorittamisesta pitää esityksen mukaan sopia HOKSissa, mitä pidämme hyvänä ja luontevana toteutustapana. Hyvä että samassa yhteydessä on huomioitu muukin kuin kokonaisen kaksoistutkinnon suorittaminen. Monella voi olla tarve vain yksittäisille lukiokursseille joilla kehittää joko jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista osaamistaan, vaikka heillä ei olisikaan valmiuksia tai resursseja suorittaa kokonaista ylioppilastutkintoa. Oikeus osallistua ylioppilastutkintoon Ehdotetun Lukiolain 19 a § 1 momentin mukaan lukio-opintojen tarjonnan tulisi olla siinä laajuudessa riittävää, että se mahdollistaisi opiskelijalle ylioppilastutkinnon suorittamisen. Olisiko tämä tarpeen myös tilanteessa, jossa tarjonnalla haluttaisiin mahdollistaa yksittäisten lukiokurssien tai -aineiden suorittaminen, kuten esimerkiksi saman pykälän 2 momentissa esitetään? Tämä rajoittaa yhteistyötä sellaisissa tilanteissa, joissa on mahdollisuuksia toteuttaa yhteistyö kokonaista ylioppilastutkintoa vähäisemmissä määrin. Esityksen mukaan kaksoistutkinnon suorittamistavoitteesta luopuminen voitaisiin nykytilaa vastaavasti sopia HOKS:ia päivittämällä eikä siis edellyttäisi eronneeksi katsomista ja uutta opiskelijavalintaa. Opiskelijalla säilyisi sekä ammatillisen perustutkinnon että yhdistelmäopintojen aineopiskelijan opiskeluoikeus, mutta lukio-opintojen suorittamissuunnitelmaa muutettaisiin HOKS:ia päivittämällä. Tämä pidämme erittäin hyvänä, mielekkäänä ja joustavava tapana. Tutkinnon laajentaminen yli 180 osaamispisteen Pidämme hyvänä ehdotusta mahdollistaa tutkinnon laajentaminen 30 osaamispisteellä. Tämä mahdollistaa osaamisen kehittämisen syvemmälle ja se voi esityksen perusteluiden mukaisesti vähentää tutkintojen tarpeetonta peräkkäistä suorittamista. Pidämme perusteltuna sitä, että näitä laajentavia tutkinnon osia ei voisi suorittaa ns. ahotoimalla ja että laajentaminen on mahdollista niin ammatillisilla tutkinnon osilla, lukio-opinnoilla kuin korkeakouluopinnoilla. Tämän laajennuksen rahoitus olisi mielestämme tarpeen huomioida. Kun opiskelijalla ei ole esityksen mukaan subjektiivinen oikeus suorittaa laajempi tutkinto, jäisi oppilaitoksille suhteellisen vähän insentiivejä järjestää mahdollisuus tutkinnon laajentaminen. Esitetty toteutustapa ei myöskään takaisin yhdenvertaisia oikeuksia kehittää osaamista kaikissa oppilaitoksissa, mikä heikentäisi uudistuksen tavoitteiden toteutumista ja johtaisi tilanteeseen, jossa eri oppilaitoksissa opiskelevilla olisi hyvin erilaiset mahdollisuudet kehittää osaamistaan. Koulutuksen järjestäjille tuleekin järjestää mahdollisuus ja insentiivi järjestää laajempia koulutuksia, jos opiskelijalla sellaiseen on tarve. Samoin tulisi selvittää, miten olisi mahdollisuus taata opiskelijoille subjektiivinen oikeus saada yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen ammatillinen perustutkinto. Tämä turvaisi yhdenvertaisuuden sekä edistäisi uudistuksen tavoitteiden toteutumista. Rahoitus ja järjestämisluvat Emme pidä optimaalisena sitä, että ammatillisen koulutuksen rahoitusta ei ole voitu uudistaa kokonaisuutena. Samalla kuitenkin kannatamme oppivelvollisten opiskelijoiden rahoituksen uudistamista ja näemme hyvänä, että muutos heidän osaltaan saadaan käyntiin sillä se vähentää ns. tuottavuuspaineita oppivelvollisten opiskelijoiden osalta. Esitys kokonaisuudessaan on suunniteltu ripeästi ja esitetty toteutettavaksi hyvin pian edellisten, laajojen uudistusten sekä korona-pandemian jälkeen. Pidämme henkilöstön kuormittuneisuutta merkittävänä riskinä ja huomioitavana tekijänä. Tätä ripeyttä nähdäksemme silti tasapainottaa se, että kaksoistutkinnon osalta tavoite on pitkälti lähinnä selventää nykyisiä järjestämistapoja lainsäädääntöön. Perusrahoituksen vahvistaminen oppivelvollisten opiskelijoiden kohdalla on kannatettavaa ja linjassa oppivelvollisuuden tavoitteiden kanssa, samoin pidämme kannatettavana esitettyjä muutoksia määrälliseen sääntelyyn. Muutos tukee tarpeellisen tuen saamista ja vähentää paineita oppilaitoksen puolelta. Kun tutkinnon osat poistuvat oppivelvollisten osalta rahoitusperusteena, olisi silti hyvä huomioida tilanne jossa oppivelvollinen vaihtaa oppilaitosta kesken opintojensa. Miten taata ensimmäiselle oppilaitokselle reilu osuus rahoituksesta tällaisessa tilanteessa? Muut huomiot Pidämme hyvänä että Oppivelvollisuuslaki 16 § Oikeus maksuttomaan koulutukseen selkeytetään. Linjaus seuraavilta osin on ymmärrettävä, mutta se on tarpeen ilmoittaa opiskelijoille ja opintoihin hakeutuville hyvin selkeästi: “Maksuttomuutta koskeva säännös ei kata tilanteita, joissa oppivelvollinen opiskelija on hakeutunut vapaan hakeutumisoikeuden kautta suorittamaan lukiolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja aineopintoja. Tällöin lukio-opintojen suorittaminen ei perustu koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön ja näitä opintoja arvioidaan maksuttomuuden kannalta itsenäisesti. Oppivelvollisuuslain mukaan pelkkien aineopintojen suorittamista ei katsota hyväksyttäväksi oppivelvollisuuden suorittamiseksi ja näin ollen lukiolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetut aineopinnot jäävät myös maksuttomuuden ulkopuolelle”
      • Tampereen kaupunki, Tampereen seudun ammattiopisto, Apulaispormestari,​ elinvoima-​ ja osaamislautakunta sekä asunto-​ ja kiinteistölautakunta (2021 -​ 2023), viranhaltijapäätös 20.6.2022 (§ 8)
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Opetushallituksen lausuntopyyntö (VN/34059/2021) luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Tampereen kaupungin lausunto Opetushallituksen lausuntopyyntöön Tampereen kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä toisen asteen kehittämishankkeeseen liittyvistä opintojen yhdistämistä ja ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevista säädösmuutoksista. Laki lukiolain muuttamisesta Tampereen kaupunki kannattaa nykyistä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen samanaikaista suorittamismahdollisuutta. Kaksoistutkinto-opintojen toteuttaminen tulee olla jatkossakin mahdollista sopimusperusteisesti ja joustavasti paikalliset olosuhteet huomioiden. Lakiesityksen mukainen yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmän sisällyttäminen lainsäädäntöön vaatii täsmentämistä. Esityksessä ei oteta kantaa mihin muihin lakeihin tällä uudella opiskelijastatuksella olisi vaikutuksia. Todennäköisesti muutoksia tarvittaisiin ainakin oppivelvollisuuslakin, oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin sekä opiskelijaterveydenhuoltoa koskeviin säädöksiin. Ammatillisen koulutuksen sekä kaksoistutkintojen järjestämiseen tulee turvata riittävät taloudelliset resurssit. Esityksestä ei käy selkeästi ilmi rahoitetaanko esitetty lukiolain yhdistelmäopintojen aineopiskelijan opinnot lukioiden valtionosuusjärjestelmän kautta vai ammatillisen koulutuksen rahoituksella. Esityksen mukaisesti on tärkeää, että lukion opiskelijaksi ottamisessa sovelletaan yhdenvertaisia valintaperusteita. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla mahdollisuus päättää aineopiskelijaksi ja yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamisen perusteista. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijoille annettava todistus suoritetuista lukion oppiaineiden oppimääristä ja muista opinnoista nähdään hyvänä ja toimintaa selkeyttävänä. Esitys tulee todennäköisesti lisäämään jossain määrin lukiokoulutuksen järjestäjien tehtäviä. Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta Lakiesityksessä ehdotettu uusi kaksoistutkinto on kannatettava. Osana ammatillista koulutusta suoritettavat lukion oppimääriin kuuluvat opinnot ja mahdollinen yo-tutkinto antavat opiskelijalle yksilötasolla vahvempia mahdollisuuksia mm. jatko-opintojen näkökulmasta. Esityksen mukaan ammatillisen koulutuksen kaksoistutkinto-opiskelija suorittaa henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmansa mukaisesti lukio-opintoja ja hänellä on oikeus osallistua ylioppilastutkintoon. Koulutuksen järjestäjät sopivat kaksoistutkinnon järjestämiseen liittyvästä yhteistyöstä, mutta lukio päättää lukio-opintojen opiskelijaksi ottamisen valintaperusteista. Kun kaksoistutkintoon hakeudutaan valtakunnallisessa hakumenettelyssä, valintaprosessi ja –kriteerit voidaan sopia selkeämmin, mutta jatkuvan haun kautta hakeutuvien valintaperusteet vaativat täsmentämistä. Lakiesityksestä jää epäselväksi, millaisia ja kuinka yhtenäisiä eri lukioiden valintaperusteet ovat jatkuvasta hausta tuleville kaksoistutkinto-opiskelijoille. Selventämistä vaatii mm. se, voivatko lukion valintakriteerit evätä kaksoistutkinnon opintojen aloittamisen. Toisaalta lakiesityksen mukaan kaksoistutkinnon keskeyttämisestä voitaisiin sopia henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa päivittämällä ilman eronneeksi katsomista ja uutta opiskelijavalintaa, mikä on joustava lähtökohta. Esityksen mukaan kaksoistutkintojen järjestäminen olisi edelleen koulutuksen järjestäjälle vapaaehtoista eikä opiskelijalla olisi siihen subjektiivista oikeutta. Tältä osin tulisi selkeyttää miten lakiesitys muuttaa tilannetta voimassa olevaan käytäntöön verrattuna. Tietynasteisen ristiriidan aiheuttaa myös subjektiivinen oikeus hakeutua opintoihin, mutta kaksoistutkinnon osalta tämä mahdollisuus edelleenkin perustuisi koulutuksen järjestäjien tarjontaan ja sopimukseen kaksoistutkintojen järjestämisestä. Esitetyn kaksoistutkinnon toimeenpanon ja käytännön toteutuksen osalta on odotettavissa merkittäviä haasteita lukuvuosisuunnitteluun etenkin silloin, kun kaksoistutkintoon hakeudutaan jatkuvan haun kautta. Jatkossakin tulisi olla mahdollisuus järjestää ammatillisen koulutuksen opiskelijalle lukio-opintoja koulutuksen järjestäjien sopimilla joustavilla toteutusmalleilla. Kaksoistutkinto-opiskelijalle / yhdistelmäopintojen aineopiskelijoille annettava todistus suoritetuista lukion oppiaineiden oppimääristä ja muista opinnoista nähdään hyvänä ja toimintaa selkeyttävänä. Ammatillisen koulutuksen lakiin ehdotettu mahdollisuus enintään 30 osaamispisteen laajentavista tutkinnon osien opinnoista on hyvä ja kannatettava. Nämä palvelevat sekä ammatillisten tutkintojen sisällöllistä kokonaisuutta että kaksoistutkintoja. Lakiesityksestä ei kuitenkaan selkeästi käy ilmi, miten ammatillisen koulutuksen rahoitus vastaa laajentavien tutkinnon osien suoritukseen. Ehdotettu oppivelvollisuusrahoitus ei huomioi suoritteina tutkinnon osia ja epäselväksi jää, toimiiko yo-tutkinto suoritteena oppivelvollisuusrahoituksessa. Laajentavat tutkinnon osat tuovat osin myös painetta oppiaikojen pidentymiseksi. Lakiesityskokonaisuuden mukaisesti rahoitus jakautuisi kahteen rahoitusväylään. Järjestämisluvassa tultaisiin jatkossa määrittelemään opiskelijavuosien vähimmäismäärät vain jatkuvan oppimisen rahoituksen osalta. Oppivelvollisuusrahoituksen osalta järjestämisluvassa ei säätelyä olisi, mikä yksinkertaistaisi järjestelmää. Muutoksella voi olla vaikutuksia ammatillisen koulutuksen kokonaisuudessa, mutta niitä ei pystytä tässä vaiheessa riittävästi arvioimaan. Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön liittyen on yleisesti todettava, että koulutuksen järjestämisen kustannukset kasvavat sitä suuremmiksi mitä enemmän opiskelijoilla on mahdollisuus erilaisiin opintopolkuihin ja henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman erilaisiin variaatioihin. Tämä tulisi ottaa huomioon rahoituksessa. Kaksoistutkintoja koskevan lakimuutoksen voimaantulossa tulee olla riittävä siirtymäaika, jotta koulutuksen järjestäjällä on tarvittava aika järjestelmien, tiedonsiirtojen ja muiden toisiinsa kytköksissä olevien asioiden kuntoon saattamisessa. Kaksoistutkintojen suorittamisen mahdollistamista lakiesityksen mukaisesti ei tule soveltaa ennen lain voimaan tuloa aloitettuihin opintoihin. Laki oppivelvollisuuslain 16 §:n muuttamisesta Ehdotetun lainmuutoskokonaisuuden osalta lukiolakia, ammatillisen koulutuksen lakia sekä oppivelvollisuuslakia tulisi yhteensovittaa tarkemmin kaksoistutkintoja koskevan oppivelvollisuuden valvontavastuun osalta eli milloin valvonnasta vastaa lukiokoulutuksen järjestäjä, milloin ammatillisen koulutuksen järjestäjä. Oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyy pääsääntöisesti sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta tai on suorittanut lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon tai niitä vastaavat ulkomaiset opinnot. Maksuttomuuteen voi kuitenkin hakea pidentämistä viimeistään 6 kk ennen maksuttomuuteen oikeuttavan ajan päättymistä. Säännös vaatii selvennystä siltä osin, mitä käytännössä tarkoitetaan tilanteilla, joissa opiskelija voisi hakea maksuttomuuden pidennystä siltä koulutuksen järjestäjältä, jonka opiskelijana hän on viimeksi ollut tilanteessa, jossa hänellä ei ole enää voimassa olevaa opiskeluoikeutta. Vaihtoehtoisesti esitetään poistettavaksi pykälästä teksti ”tai jonka opiskelijana hakija on viimeksi ollut, jos hänellä ei ole voimassa olevaa opiskeluoikeutta”. Laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain 9 §:n muuttamisesta Esityksen mukaisten ammatillista koulutusta koskevien tietojen kuten kaksoistutkinnon ja laajentavien tutkinnon osien tallentaminen valtakunnalliseen tietovarantoon on looginen ja kannatettava. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta Lakiesityksen mukaisesti ammatillisen koulutuksen määräraha jaettaisiin kahteen rahoitusväylään, oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksesta poistuisi määrällinen sääntely, sen sijaan jatkuvan oppimisen rahoitus noudattaisi pitkälti nykyistä järjestämislupiin ja vuosittaisiin suoritepäätöshakuihin perustuvaa toimintamallia. Esitetty rahoitusjärjestelmän muutos on merkittävä. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä on nykyisellään monimutkainen eikä uuteen järjestelmään siirtyminen merkittävästi vähennä koulutuksen järjestäjän haasteita rahoituksen ennakoinnin suhteen. Esitetyn rahoitusjärjestelmän muutos varmistaa erityisesti oppivelvollisuuden laajentamisen toteutumista. Oppivelvollisuusrahoitukseen suunnitellut yksinkertaistukset poistamalla siitä määrällinen säätely on periaatteessa myönteistä. Epäselväksi lakiesityksestä jää kuitenkin, mikä ovat kahden eri rahoitusväylän kokonaisvaikutukset ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmässä. Oppivelvollisuusrahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen kokonaisvaikutuksia tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Oppivelvollisuuden laajentamisesta aiheutuneisiin lisäkustannuksiin tulee olla käytettävissä riittävä rahoitus, sen tarve tulee pystyä ennakoimaan eikä sen kustannuksia saa kattaa jatkuvaan oppimiseen, yli 20-vuotiaiden ja työikäisten, ammatillisen osaamisen varmistamiseen tarvittavasta rahoituksesta. Lakimuutoksen arvioidaan aiheuttavan jatkuvan oppimisen rahoituksen ennakointiin merkittäviä haasteita tilanteessa, jossa suuri osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista tulee jatkuvan haun kautta ollen pääasiassa oppivelvollisuusiän ylittäneitä. Lakiesityksen mukaisen budjettiperusteisen rahoitusjärjestelmän merkittävä muutos edellyttäisi tarkempaa tietopohjaa ja laskelmia muutoksen vaikutuksista koulutuksen järjestäjittäin. Koulutuksen järjestäjän taloussuunnittelu on ongelmallista, koska valtionosuutta ei voi siirtää ja oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus tulee viiveellä. Vaikutus voi kohdistua kahteen budjettivuoteen. Koulutuksen järjestäjälle voi aiheutua taloudellisia ongelmia määrärahan suuruuden vaihtelun johdosta, joka aiheutuu valtion talousarviomäärärahoista tai opiskelijavuosien (oppivelvollisuus, TUVA-koulutus) vaihtelusta. Koulutuksen järjestäjä ei välttämättä voi vaikuttaa koulutukseen hakeutuvien oppivelvollisten ja tuva-opiskelijoiden määrään. Talouden hallinnan ja toiminnallisten tavoitteiden toteuttamisen kannalta koulutuksen järjestäjän rahoituksen perusteena pitäisi huomioida budjettivuotta edellisen vuoden tai edellisten 12 kuukauden aikana kertyneet suoritteet niin, että rahoitus korjattaisiin budjettivuoden aikana vastaamaan suoritteita. Muutosesityksessä rahoitusväylien suoritusrahoituksen vähäinen osuus ei kannusta riittävällä tavalla varmistamaan opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään. Erityisesti oppivelvollisuusrahoituksessa suoritusrahoituksen merkitys heikkenee, kun rahoituksessa huomioidaan vain suoritetut tutkinnot, samalla opiskelijan mahdollinen keskeytys jättää koulutuksen järjestäjän kokonaan vaille suoritusrahoitusta. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että ammatillisen koulutuksen rahoituksen lähivuosien kokonaisuudesta on vaikea esittää arviota. Sama epävarmuus näkyy ammatillisen koulutuksen järjestäjien rahoituksen tason edelleen jatkuvana epävarmuutena. Jotta toiminta voi olla pitkäjänteistä ja suunniteltua ja oppivelvollisten opiskelijoiden sekä uuden TUVA-koulutuksen järjestämisestä voidaan vastata, myös rahoituksen tulee olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Lakimuutoksen voimaantulon siirtymäaikana merkittävä rahoituksen lasku on kompensoitava esimerkiksi harkinnanvaraisella korotuksella. Lakiesityksen yhteydessä tulisi huomioida myös ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kokonaisuus (perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot), jota tulisi myös kokonaisuutena kehittää, ei pelkästään rahoituksen näkökulmasta. Lakimuutoksessa toisen rahoitusväylän termiksi valittu ”jatkuvan oppimisen rahoitus” saattaa aiheuttaa sekaannusta, sillä myös Opetushallituksen alainen Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (oma momentti valtion talousarviossa) jakaa myös jatkuvan oppimisen rahoitusta.
      • Vaasan kaupunki / Vamia, Åsa Stenbacka, rehtori
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Vamian lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Aikataulu Uudistusten esitetty aikataulu on tiukka. Muutokseen valmistautumiseen olisi tarvittu enemmän aikaa. Suunnittelutyötä on haasteellista tehdä, nopeat muutokset tekevät talouden suunnittelusta -ja seurannasta hyvin haasteellista. Vamia ei kannata sitä, että muutos tehdään hyvin nopealla aikataululla ja muutetaan vain osaa kokonaisuudesta. Myös kustannusten seurantaan valmistautuminen olisi ollut hyvä tehdä etukäteen. Mikäli asia etenee esityksen mukaisesti, on tehtävä kahdenlaista rinnakkaista kustannusseurantaa, että toteutuneet kulut saadaan raportoitua ministeriön edellyttämällä tavalla. Rahoitusjärjestelmä sekä rahoituksen jakauma Esityksen mukaisesti rahoitus tulisi jakautumaan tasan oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen välillä. Vamiaa huolettaa, että oppivelvollisten koulutus nielee niin paljon rahoituksesta, että jatkuvaan oppimiseen suuntautuva rahoitus jää vähäisemmäksi. Vaikka oppivelvollisten määrä vuosien varrella laskee, on heidän tarvitsemansa tuki- ja ohjaustarpeet kasvusuunnassa. Myös OPVA-opinnoissa opiskelee paljon erityistä tukea tarvitsevia sekä maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, tältä osin oppivelvollisiin sovellettava rahoitusmalli sopisi myös heidän opintojensa rahoitukseen. OPVA-polku on osoittautunut olevan hyvä polku ammatillisiin opintoihin heille, jotka tarvitsevat tukea opiskeluvalmiuksien kehittymiseen. Jos OPVA:n rahoitus heikkenee sen jäädessä jatkuvan oppimisen rahoituksen piiriin, on riskinä, ettei näitä opintoja pystytä enää samassa laajuudessa tarjoamaan. Rahoitusjärjestelmä on nykyisellään hyvin monimutkainen ja sen ennakoitavuus ei ole kovin hyvä. Vamia pitää rahoitusjärjestelmän uudistusta tärkeänä asiana. Toisen asteen kehittämislinjaukset tulee tehdä harkiten ja antaa organisaatioille mahdollisuudet viedä jo aikaisemmin tehnyt muutokset rauhassa käytäntöön. Rahoitusuudistus tulisi toteuttaa kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain. Mikäli perusrahoituksen painotusperusteita muutetaan, on tärkeää, että saatavalla rahoituksella on kannattavaa kouluttaa kaikkia tutkintotyyppejä. Tärkeintä on, että rahoituksen kokonaistaso säilyy vähintäänkin samanlaisen kuin se on nyt. Esityksen mukainen valtionosuuden jakautuminen oppivelvollisiin kohdistuvaksi ja jatkuvan oppimiseen kohdistuvaksi olisi hyvä olla kirjattuna säädöksiin. Kun oppivelvollisten määrä vähenee, rahoituksen jakauman olisi hyvä vastaavalla tavalla muuttua. Tutkintojen laajentaminen Vamia pitää hyvänä, että opiskelijat voisivat esityksen mukaisesti sisällyttää opintoihinsa lukio-opintoja, korkeakouluopintoja sekä ammatillisia tutkinnon osia. Tämä lisää yhteistyötä eri koulumuotojen välillä sekä joustavoittaa opiskelujen suuntaamista opiskelijan tarpeiden ja intressien mukaisesti. Esitys koskee koko toista astetta, mutta se painottuu lähinnä ammatilliseen koulutukseen tehtäviin kehittämistoimiin. Esitykseen tulisi saada täydennystä siltä osin, miten lukio-opiskelijoiden kiinnostusta ja aitoja mahdollisuuksia suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia voitaisiin lisätä. Osaamistason nostamisen ja jatko-opiskeluvalmiuksien kehittymisen näkökulmasta Vamia näkee hyvänä, että tutkintoa olisi mahdollista laajentaa 30osp. Järjestämislupaprosessi Vamia näkee, että järjestämislupaprosessia tulisi keventää ja joustavoittaa, jotta ammatilliset oppilaitokset kykenevät nopeammin vastaamaan työelämästä tuleviin osaamisvaatimuksiin sekä alueellisiin muutoksiin. Vamian ehdotus on, että monialaisilla koulutuksen järjestäjillä olisi myös mahdollisuus laajasti järjestää kaikkea koulutusta. Erityisen kalliit sekä lupasäädellyt alat voitaisiin poissulkea tästä. On ymmärrettävää, että tätä vastuuta ei voi sälyttää pienten koulutuksen järjestäjien harteille. Esimerkkinä tällaisesta uudesta rakennemuutosalasta voidaan mainita mm. akkuteollisuus, jonka osaamistarpeet koostuvat nykytiedon mukaan useampien eri perustutkintojen ammattiosaamisesta (kone- ja tuotantotekniikka; kunnossapito, sähkö- ja automaatioala, tieto- ja viestintätekniikka; ICT-ala sekä prosessiteollisuusala). Lisäksi tarvitaan mm. rakennusalan osaamista, LVI-osaamista, puhtaus- ja kiinteistöalan sekä logistiikan osaamista. Monialaisilla oppilaitoksilla olisi osaamista ja mahdollisuuksia kouluttaa tähän tarpeeseen osaajia koko akkuteollisuuden arvoketjun eri osiin. Samoin tulisi mahdollisuus tarvittaessa järjestää esimerkiksi englanninkielistä koulutusta, mikäli alueella on tähän tarvetta.
      • Hyria koulutus Oy, Silvennoinen Sami
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Hyria koulutus Oy:n lausunto lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Muutokset rahoituksen sääntelyyn Hyria koulutus Oy (jatkossa Hyria) ei kannata toisen asteen rahoitukseen liittyvän sääntelyn muuttamista esitetyllä tavalla. Koulutuksen järjestäjälle tärkeintä on rahoituksen riittävä taso ja ennakoitavuus. Rahoitusperusteiden merkittävä ja yllättävä muuttaminen tilanteessa, jossa edellistenkään muutosten vaikutuksista ei ole riittävää tietoa, ei ole kannatettavaa. Rahoituksen perusteita tulisi yksinkertaistaa, eikä entisestään monimutkaistaa. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön mukaisesti olemme koulutuksen järjestäjänä kehittäneet määrätietoisesti toimintaamme niin, että jatkuvan haun ja yhteishaun kautta tulevien opiskelijoiden välisiä rajoja on poistettu. Koulutusta yksilöllistetään ja suunnitellaan opiskelijan omien lähtökohtien ja osaamisperusteisuuden, ei hakeutumisväylän mukaan. Oppivelvollisuuden ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden tuomat lisäkustannukset on kompensoitava koulutuksen järjestäjille täysimääräisinä. Rahoituksen eriyttäminen kahteen eri väylään ei kuitenkaan ole kannatettavaa. On hyvin todennäköistä, että tämä heikentäisi jatkuvan haun kautta tulevien opiskelijoiden rahoitusasemaa ja vaikuttaisi negatiivisesti jatkuvan oppimisen tavoitteiden toteutumiseen. Esityksen ajatus siitä, että koulutuksen järjestäjä voisi jatkossakin suunnata saamansa resurssin parhaaksi katsomallaan tavalla on harhaanjohtava. Rahoituksella on aina ohjaava vaikutus koulutuksen järjestäjän toimintaan - resursseja suunnataan sinne, minne rahaakin kohdistetaan. Esitys ei tue ammatillisen koulutuksen reformin periaatteita ja se kohtelee epäoikeudenmukaisesti sellaisia koulutuksen järjestäjiä, joiden opiskelijoista merkittävä osa hakeutuu opintoihin jatkuvan haun kanavan kautta. Ammatillisen perustutkinnon yksilöllinen laajentaminen Hyria katsoo, että ehdotettu mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen enintään 30 osaamispisteellä on sinänsä kannatettavaa. Näin voidaan tukea yksittäisen opiskelijan jatko-opintovalmiuksia ja ammatillisen osaamisen yksilöllistä kehittämistä. Esityksen näkemys siitä, että tämä voitaisiin toteuttaa olemassa olevilla resursseilla, on kuitenkin epärealistinen. Kun suoritettavien osaamispisteiden määrä kasvaa, myös kustannukset kasvavat samassa suhteessa. Eri koulutuksen järjestäjien rahoitus on toteutettava niin, että lisääntyneet kustannukset huomioidaan ja voidaan kohdistaa sille järjestäjätaholle, joka laajennettuja opintoja tosiasiallisesti tarjoaa. Laajentavien tutkinnon osien osalta lain perusteluissa todetaan että: "...laajentavia tutkinnon osia ei voisi suorittaa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta ilman osaamisen hankkimiseen osallistumista." Laajentavien tutkinnon osien rajaaminen normaalin osaamisen tunnustamisen ja tunnistamisen ulkopuolelle ei ole kannatettavaa, eikä laajentavia tutkinnon osia tulisi kohdella poikkeavasti muihin opintoihin nähden. Kaksoistutkintoja ohjaava lainsäädäntö Hyria katsoo, että kaksoistutkintoja ohjaavan lainsäädännön selkiyttäminen on tervetullutta. Kaksoistutkintoihin hakeutuminen myös yhteishaun kautta on sinänsä hyvä ratkaisu, kunhan siitä ei synny automaattista väylää kaksoistutkinnon suorittamiseen. Asetuksen perusteissa on kyllä huomioitu sekä ammatillisen koulutuksen että lukiokoulutuksen järjestäjän mahdollisuus päättää valintaperusteista kaksoistutkinnon suorittamiseen, mutta niistä ei täysin selviä, kuinka yhteishaun valintaprosessi kaksoistutkinnon osalta toimisi. Jo tällä hetkellä kaksoistutkinto-opinnot keskeytyvät usein. Opiskelijoilla on epärealistinen kuva siitä, kuinka vaativaa kahden tutkinnon yhtäaikainen suorittaminen on. Hakeutuminen kaksoistutkintoon yhteisvalinnan kautta tulee lisäämään myös sellaisten hakijoiden määrää, joilla ei ole tosiasiallisia valmiuksia ja mahdollisuuksia kahden tutkinnon suorittamiseen. Toteamme, että kaksoistutkintokoulutukseen osallistumisesta ei saa tehdä subjektiivista oikeutta, vaan koulutuksen järjestäjällä tulee jatkossakin olla mahdollisuus asettaa määrällisiä ja opiskeluvalmiuksiin liittyviä rajoituksia kaksoistutkintokoulutukseen osallistumiselle. Lisäksi tulee nykytilannetta vastaavasti ottaa huomioon se, että yhteistyölukioilla on omia rajoituksiaan lukiokoulutukseen hakijoille - esimerkiksi keskiarvovaatimuksia.
      • Mikkelin kaupunki
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. Esityksen keskeisenä ehdotuksena on täsmentää ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Ehdotettu laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024 ja muut ehdotetut lait 1.8.2024. Esityksen tavoitteena on vahvistaa ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä ja luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet näiden koulutusmuotojen opintojen yhdistämiseen sekä ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaiseen yhdistämiseen. Mikkelin kaupunki pitää tavoitetta tärkeänä. Eri koulutusmuotojen opintojen entistä joustavampi ja laaja-alainen yhdistäminen tukee opiskelijoiden yksilöllisten tavoitteiden ja opintopolkujen rakentamista. Kun opiskelijalla on jo toisen asteen tutkinnon suorittamisen aloittaessaan mahdollisuus yhdistää erilaisia opintoja sujuvasti toisiinsa, tämä edesauttaa tarkoituksenmukaisten koulutuspolkujen muodostumista ja opiskelijan siirtymistä ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen viiveettä jatko-opintoihin korkeakouluihin. Näin myös koulutusjärjestelmä tehostuu. Esityksessä korostuu näkemys ammatillisesta perustutkinnosta lähtökohtana ja tähän tutkintoon yhdistettävistä ylioppilastutkintoon valmentavista lukio-opinnoista. Käytännössä jo useita vuosia toteutuneiden yhteistyömuotojen kirjaaminen säädöksiin on kannatettavaa. Nykytilanteessa lukiolaiset suorittavat lähinnä vain yksittäisiä opintojaksoja tai projekteja ammatillisen koulutuksen puolella. Tällä esityksellä vahvistetaan eri koulutusmuotojen välistä yhteistyötä, mutta saadaanko näillä muutoksilla aikaan tehostettua ristiinopiskelua molempiin suuntiin siten, että myös lukiolaiset valitsisivat jatkossa entistä enemmän opintoja ammatillisen koulutuksen tarjonnasta? Hallituksen esityksessä ehdotetaan lukiolaissa otettavaksi käyttöön uusi määritelmä ”yhdistelmäopintojen aineopiskelija”, jolla tarkoitetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvien opintojen suorittajaa. Mikkelin kaupunki pitää uuden määritelmän käyttöönottoa perusteltuna, jotta ero tavanomaisen lukion aineopiskelijan ja yhdistelmäopintojen aineopiskelijan välillä tehdään selkeäksi ja opiskelijan oikeudellinen asema tulee nykytilannetta vahvemmaksi. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia yhdistelmäopintojen järjestämisperiaatteisiin. Kannatettavaa on, että yhdistelmäopinnoista sovitaan edelleen koulutuksenjärjestäjien kesken eikä opiskelijalle muodostu automaattisesti subjektiivista oikeutta yhdistelmäopintojen aineopintoihin. Koulutuksen järjestäjä voisi jatkossakin päättää resurssiensa puitteissa, missä laajuudessa yhdistelmäopintoja toteutetaan. Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin kaksoistutkinnon määritelmä. Kyseessä on opintojen suoritustapa eikä erillinen tutkintomuoto. Terminä kaksoistutkinto on ollut käytössä sekä opiskelijoilla että kahden tutkinnon opintojen järjestäjillä. Määritelmän lisääminen lakiin vahvistaa olemassaolevia toimintatapoja. Ehdotus mahdollisuudesta hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi valtakunnallisen hakumenettelyn eli yhteishaun kautta on kannatettava. Erityisen tarpeellinen on yhdistelmäopintojen aineopintojen valintaperusteisiin liittyvä ehdotus, jolla mahdollistettaisiin hakijan edellytysten arviointi lukio-opinnoista suoriutumiseksi. Uudistus vahvistaa ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjien yhteistyötä ja tiedonkulkua myös kaksoistutkinnon hakumenettelyn osalta. Esityksessä ehdotetaan myös selkiytettäväksi kaksois- ja kolmoistutkinnon maksuttomuutta koskevan säännöksen sanamuotoa oppivelvollisuuslain 16 §:ssä. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta tämä on tarpeellista, koska nykyisen säännöksen sanamuoto on jättänyt tulkinnanvaraa tilanteessa, jossa ammatillisen perustutkinnon suorittanut opiskelija on osallistunut ylioppilastutkintoon perustutkinnon valmistumisen jälkeen.
      • Riihimäen-Hyvinkään kauppakamari
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Lausunto toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Riihimäen-Hyvinkään kauppakamarin lausunnon pääkohdat: Toisen asteen koulutuksen kehittäminen on tärkeää, mutta kehotamme kehittämään toisen asteen koulutusta ensisijaisesti toimintaan liittyvää sääntelyä keventämällä. Tässä yhteydessä on varmistettava, että muutosta edeltää riittävän kattava kokonaisnäkemys ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarpeista. Kehotamme palauttamaan ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvän rahoitusuudistuksen takaisin valmisteluun. Esitetty rahoitusuudistus ohjaa rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja siten rapauttaa yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Tunnistetun kasvavan työvoimapulan aikana, muuntokoulutukset ja osaamisen ajantasaistaminen ovat merkittäviä ja kustannuksiltaan palautuvat kasvavana työllisyytenä ja sen myötä verotuloina. Rahoitusjärjestelmän tulisi olla suorituksiin ja vaikuttavuuteen perustuva eli perusrahoituksen osuus saa olla korkeintaan 50 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Edellytämme, että ministeriön pitää pystyä jatkossa tekemään vuosittaiset suoritepäätökset huomattavasti nykyistä aiemmin. Riihimäen-Hyvinkään kauppakamari suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa ammatillista perustutkintoa yli nykyisen 180 osaamispisteen. Esitetyt muutokset eivät saa missään tilanteessa heikentää ammatillisen perustutkinnon tosiasiallista jatko-opintokelpoisuutta. Riihimäen-Hyvinkään kauppakamari pitää kannatettavana esitystä säätää kaksoistutkinnoista tarkemmin lukiolaissa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Esitämme, että kaksoistutkinto-opiskelijoilla ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden ylioppilaskokeen ja kirjoitettavien ylioppilaskokeiden määrä olisi viiden sijasta neljä. Ehdotamme huomioimaan toisen asteen ammatillisten tutkintoja kehitettäessä, että määrärahojen pienetessä on tärkeää pystyä alueellisesti vaikuttamaan siihen, mihin määrärahat kohdennetaan. Rahoituksen tulee kohdentua alueellisesti vaikuttavuuden takaamiseksi. Kehotamme ottamaan mukaan kehitystyön yhteyteen oppisopimusmallin. Muun muassa oppisopimuksiin liittyvä työnantajaa velvoittava raportointi on jo nykyisellään käyttämisen este. Raportointia keventämällä nostettaisiin sen käytettävyyttä. Lisäksi työnantajalle maksettava koulutuskorvaus tulee vastata työssä oppimisen ohjauksesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Tällöin oppisopimusopiskelijalle pystytään mahdollistamaan oikeus harjoitella tehtäviä, ilman että hänen edellytetään olevan heti tuottava työntekijä. Haasteista on nostettu esille ohjaamiseen kuluvan ajan lisäksi teoriaopintojen viemä aika sekä työpaikalla tapahtuvan että oppilaitoksessa oppimisen yhdistäminen. Kehotamme ottamaan oppisopimuskoulutuksen osaksi toiseen asteen kehittämisen mallia. Toisen asteen koulutus tulisi olla koulutus, jolla lisätään osaamista, turvataan työllistymismahdollisuuksia ja mahdollistetaan hakeutuminen korkeakouluun jatko-opintoihin. Yhdymme Keskuskauppakamarin lausuntoon ”Keskuskauppakamari esittää, että ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvä rahoitusuudistus pitäisi palauttaa valmisteluun eikä nyt esitettyjä säädösmuutoksia pitäisi viedä eteenpäin. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa ennen uudistusten valmistelua.” • Ammatillisen koulutuksen rahoitusta tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. • Koulutuksenjärjestäjän on voitava itse allokoida resurssinsa kulloisenkin tarpeen mukaan. • Esitetty rahoitusuudistus ohjaa rahoitusta liikaa oppivelvollisten koulutukseen ja rapauttaisi yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. • Esityksessä rahoitusuudistuksen osana perusrahoituksen osuutta ollaan edelleen kasvattamassa suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen kustannuksella. • Vähintään puolet rahoituksesta pitää tulla suoritteiden ja vaikuttavuuden perusteella. • Esitys ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistamisesta ei vastaa toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeelle asettamispäätöksessä annettua toimeksiantoa. • Rahoitusuudistus tulee tehdä yhtenä kokonaisuutena ja sen pitää selkeästi yksinkertaistaa rahoitusjärjestelmää vähentämällä rahoituslaskennassa käytettäviä kriteerejä ja painotuskertoimia. Koemme, että toiminnanohjauksen pitäisi siirtyä kohti kevyempää ammatillisen koulutuksen sääntelyä. Tämä tarkoittaa muun muassa koulutusvastuiden, -määrien ja -kielien sääntelyn keventämistä siten, että alueilla koulutuksenjärjestäjät yhdessä elinkeinoelämän kanssa määrittelevät alueelliset tarpeet ja tavat näihin tarpeisiin vastaamiseksi. Marja Heinimäki, toimitusjohtaja, Riihimäen-Hyvinkään kauppakamari
      • Akava ry
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Akava ry lausuu kunnioittavasti seuraavaa: Lausunnon pääkohdat • Akava pitää esityksen tavoitteita hyvinä ja oikeansuuntaisina, mutta peräänkuuluttaa uudistukselle lisää valmisteluaikaa. • Ammatillisen koulutuksen rahoituksen jakaminen oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kesken on kannatettavaa, mutta uudistus on tehtävä kokonaisuutena. • Nuorten oppivelvollisuuskoulutuksen perusrahoituksen osuuden vahvistaminen on perusteltua. Jatkuvan oppimisen rahoituksessa suoritusrahoituksen säilyminen on tärkeää, mutta kokonaisuus jää vielä hahmottumatta. • Duaalimalli on kirjattava uudistuksen perusperiaatteeksi lakiin. Kannatettavien ammatillisen koulutuksen kehittämisehdotusten tueksi vaaditaan vielä lisävalmistelua. • Uudistuksen resurssit on turvattava ja henkilöstövaikutukset arvioitava Akava pitää lakiluonnoksen tavoitteita hyvinä, mutta suhtautuu epäilyksellä uudistuksen aikatauluun. Rahoituksen jakaminen oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kesken on sinällään kannatettavaa, mutta rahoitus tulee uudistaa kokonaisuutena. Nyt jatkuvan oppimisen rahoituksen kokonaisuus jää hahmottumatta, minkä vuoksi lisäaika valmisteluun on tarpeen. Rahoituksen ja säätelyn tuettava ammatillisen tehtäviä Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä sekä nuorten että aikuisväestön osaamisen ja koko työelämän kehittäjänä. Koulutuksen sisällöt palvelevat jatkossakin eri-ikäisiä ja eri opiskeluvalmiudet omaavia opiskelijoita. Rahoituksen on tuettava näitä päämääriä. Akava pitää hyvänä ehdotusta nuorten oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa vahvistettavaa perusrahoituksen osuutta. On tärkeää, että jokainen nuori saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen ja toisen asteen tutkinnon tuottamat edellytykset työhön ja jatko-opintoihin. Aikuisten jatkuvan oppimisen rahoitukseen ei tässä vaiheessa ehdoteta muutoksia, vaan suoritusrahoitus säilyy tutkinnon osilla. Akava pitää suoritusrahoituksen säilyttämistä tärkeänä. Koulutuksen tarjoamisen joustavuuden ja työelämälähtöisyyden tueksi tulee miettiä myös tutkinnon osia pienempien kokonaisuuksien (micro-credentials) suoritusrahoitusta. Esityksessä ehdotetaan osittain purettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuvaa määrällistä säätelyä. Määrällisen sääntelyn purkaminen on kannatettavaa, mutta se ei saa heikentää ammattitutkinnon (AT) ja erityisammattitutkinnon (EAT) tai henkilöstökoulutuksen ja muun ammatillisen koulutuksen järjestämisen houkuttelevuutta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. AT ja EAT ovat etenkin aikuisväestön hyödyntämiä, työelämälähtöisiä, osaamisen kehittämiseen tähtääviä tutkintoja. Akava nostaa esille myös tarpeen vaativan erityisen tuen opiskelupaikkamäärien lisäämiselle, jotta koulutusjärjestelmä vastaisi paremmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin. Duaalimallin periaatteet kirkastettava Toisen asteen koulutus on järjestetty Suomessa duaalimallilla. Ammatillisella ja lukiokoulutuksella on omat erityispiirteensä, lainsäädännöt ja tavoitteet, jotka on säilytettävä jatkossakin. Samoin on varmistettava molempien koulutusmuotojen kehittäminen ja vetovoimaisuus opiskelijoiden näkökulmasta. Nämä periaatteet on kirkastettava lakiluonnokseen. Akava kannattaa ehdotusta kaksoistutkinnon kirjaamisesta lakiin, mutta toivoo lisäselvityksiä nykymallin toimivuudesta. Erityisesti tulee arvioida kaksoistutkinnon suhdetta ylioppilastutkintoon eli sitä, voisiko kaksoistutkinto mahdollistaa sen, että ylioppilastutkinnossa kirjoitettaisiin vain neljä ainetta tai voisiko kaksoistutkinnossa lukiodiplomilla korvata yhden kirjoitettavan aineen. Lisäksi tulee varmistaa, että kahden ammatillisen tutkinnon suorittaminen samanaikaisesti on edelleen mahdollista. Duaalimallin periaatteiden mukaisesti tulee uudistuksessa käytettyä terminologiaa muuttaa lukiolakia koskevien ehdotusten osalta. Yhdistelmäopinto-termin asemasta tulee käyttää lisäopinnot-termiä tai esimerkiksi täydentävien opintojen aineopiskelija -termiä selkeyttämään käsitteellisesti, mistä opinnoista on kyse. Lisäopintojen ei myöskään tule tarkoittaa ammatillisen koulutuksen YTO-opintojen kehittämisen vähentämistä, vaan niiden omaleimaisuus on säilytettävä myös jatkossa. Ammatillisen koulutuksen tosiasiallinen jatko-opintokelpoisuus on mahdollistettava myös niille opiskelijoille, jotka eivät täydennä ammatillisen koulutuksen opintojaan ristiinopiskelemalla. Sinällään kannatettavien opiskelumahdollisuuksien lisäämisen yhteydessä tulee pohtia, onko nyt ehdotettu 30 osaamispisteen ehdoton raja tarkoituksenmukainen, ja millä tavoin myös lukio-opiskelijoita kannustetaan valitsemaan opintoja ammatillisen puolelta. Uudistuksen resursoinnista huolehdittava Lainsäädäntöä uudistettaessa on turvattava rahoituspohja, joka kattaa lakisääteiset velvoitteet mahdollistaen laadukkaan ja opiskelijan tarvetta vastaavan opetuksen, ohjauksen ja tuen järjestämisen. Lakiluonnoksessa ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen kustannusneutraalisti on hyvin epätodennäistä. Akava edellyttääkin, että uudistuksessa arvioidaan sen henkilöstövaikutukset ja rahoituksen riittävyys tavoitteen mukaiseen opintomäärien kasvattamiseen ammatillisessa koulutuksessa ja näiden lisäopintojen rahoittamiseen. Lisäksi arvioinnissa tulee huomioida kasvava oppimisen tuen ja ohjauksen tarve.
      • Etelä-Savon Koulutus Oy, Flinkman Arja
        Uppdaterad:
        20.6.2022
        • Etelä-Savon Koulutus Oy:n (jäljempänä Esedu) kiittää mahdollisuudesta lausua toisen asteen kehittämishanketta koskevaan hallituksen esityksen luonnokseen liittyen. Esedu kannattaa uudistuksen tavoitteita, joita ovat yhteistyö toisen asteen koulutusmuotojen välillä, ammatillisten perustutkintojen laajentaminen, oppivelvollisuuden rahoituksellinen tukeminen sekä koulutuksen järjestäjän resurssien turvaaminen. Koulutuksen saatavuus Esedun ensisijainen toiminta-alue on Etelä-Savon maakunta, joka kuuluu eittämättä tällä hetkellä väestökatoalueisiin Suomessa. Julkisten toimijoiden resurssiviisaan toiminnan eli toimivien ja turvallisten oppimisympäristöjen sekä asiantuntevien opettajien varmistamiseksi oppivelvollisuuskoulutus tulee yhdistää seutukunnilla saman koulutuksen järjestäjän toiminnaksi. Tällä tavoin turvataan riittävä opetus ja ohjaus toisella asteella. Samanaikaisesti on turvattava jatkuvan oppimisen osuus. Alueen työelämän tarvitsemat osaajat pitää varmistaa. Etelä-Savossa väestön ammatillinen koulutustaso on maan alhaisimpia. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistus tulee siten käsitellä yhtenä kokonaisuutena ja samanaikaisesti, eikä erottaa oppivelvollisuuskoulutusta ja jatkuvaa oppimista toisistaan. Opiskelijan pitää voida joustavasti yhdistellä opintojaan koko toisen asteen tarjonnasta. Sen tulee olla maksutonta myös ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Myös tältä osin lukiokoulutuksen ja ammatillisen toisen asteen koulutuksen yhdistäminen samalle koulutuksen järjestäjälle olisi perusteltua. Koulutuksen rahoitus Rahoituslakiluonnoksen tulisi olla laskentaperusteiltaan selkeämpi. Onhan niin, että kustannusryhmien painokertoimet (OKM:n asetus ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista 1244/2020) säilyvät rahoituksen perusteita laskettaessa. Näin energiakriisin aikana on syytä varmistaa, että kalliit alat, kuten esim. Metsäkoneenkuljettajakoulutus, pystyvät tuottamaan tarvittavat osaajat Suomeen ja pystyvät tekemään alan vaatimat investoinnit opetuskalustoon. Kaksoistutkinnon suorittajien määrä ammatillisessa koulutuksessa on kohtalaisen vähäinen. Rahoitusesityksessä korostuu liikaa ammattiopiston opiskelijoiden mahdollisuus ottaa lukio-opintoja, kun tämä kuitenkin jää ammatillisen toisen asteen koulutuksenjärjestäjien rahoitettavaksi. Kaksoistutkintojen suorittaminen tulee rahoittaa painokertoimella jatkossa. On syytä joustavoittaa koulutusta toisella asteella myös toiseen suuntaan. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitusuudistuksessa on tervetullut uudistus perusrahoituksen määrän korottaminen 80 %:iin sekä koulutuksen järjestäjien vastuullisen toiminnan lisääminen rahoittamalla kokonaisia toisen asteen tutkintoja. Jatkuvan oppimisen rahoituksessa tulee ottaa samalla tavalla huomioon teknologia-alojen ja luonnonvara-alojen investointi-intensiivisyys kuten tähänkin saakka. Etelä-Savon alueen elinvoiman ja kilpailukyvyn sekä koko Suomen omavaraisuuden kannalta on erittäin tärkeää., että sekä oppilaitoksena että alueen kehittäjäorganisaationa voimme jatkaa valitsemallamme kestävän kehityksen ja omavaraisuusasteen noston tiellä. TUVA-koulutuksen järjestämiskustannukset tulee huomioida myös jatkuvan oppimisen rahoituksessa, varsinkin, kun osalta aikuisista puuttuu toisen asteen koulutus. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen korotuskerroin tulee ehdottomasti säilyttää, jotta läpäisyä voidaan tehostaa ja keskeyttämisiä vähentää. Koulutuksenjärjestäjän on kyettävä turvaamaan riittävät opetus- ja ohjausresurssit sitä tarvitseville opiskelijoille. Koulutuksen järjestäjän jatkuvan oppimisen osuutta ei pidä säädellä tutkinto- tai koulutuskohtaisesti. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla mahdollisuus vastata itsenäisesti alueen työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin.
      • Aro Susanna, Koulutusjohtaja MTK, Maaseudun edunvanvonta
        Uppdaterad:
        17.6.2022
        • Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. MTK pitää erittäin ongelmallisena hätäistä lainvalmistelua, jossa oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen opiskelijat erotettaisiin omiksi rahoitukselliseksi kokonaisuudeksi. Uudistus on mittava ja sitä tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena seuraavalla hallituskaudella. MTK ehdottaa, että ainakin rahoitusta koskeva uudistus siirrettäisiin myöhemmäksi. Ammatillisen koulutuksen reformin jälkeen ammattiopistot ovat juuri sopeuttaneet toimintansa suunnittelemalla ja toteuttamalla koulutusta yhtenä kokonaisuutena. Kun oppivelvolliset ja jatkuvan oppimisen opiskelijat – käytännössä siis nuoret ja aikuiset – erotetaan erillisiin hallinnollisiin yksiköihin, tästä aiheutuu lisää byrokratiaa käytännön opetuksen järjestämisessä. Luonnonvara-alan ammattiopistot sijaitsevat yleensä erillisenä kokonaisuutena johtuen alan oppimisympäristöistä, opetusmaatiloista, -puutarhoista ja -talleista. Opiskelijat saattavat olla samoissa opetusryhmissä harjoittelemassa samoja alan työtehtäviä, kuten pellon muokkausta tai eläinten hoitotöitä. Hallinnon näkökulmasta pitää kuitenkin miettiä, mihin kustannuspaikoille opetuksesta aiheutuvat kulut jaetaan ja miten, mikäli HE toteutuu esitetyssä muodossa. Lukuisat viestit luonnonvara-alan koulutuksesta vastaavilta johtajilta on yhtenäisiä: opettajat ja johtajat ovat erittäin uupuneita uudistamisen tahtiin. Kalliilta alalta, kuten luonnonvara-ala, puuttuu tällä hetkellä ennakoitavuus. Koko toimiala elää murroksessa, jossa osaamisvaatimuksiin tulee vastata ajanmukaisin laittein ja opetuksin. Toimintaa pitää pystyä kehittämään pitkäjänteisesti, mutta opetuksen pitää pystyä vastaamaan työelämän osaamisvaatimuksiin nopeasti. Tässä toisen asteen kehittämishankkeessa kustannustietojen keruu perustuu kahteen peräkkäiseen vuoteen. Luonnonvara-alan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja järjestetään osaa vain harvoin jopa joka 3-5 vuosi. Näitä ammatillisia osaajia silti tarvitaan, vaikka lukumäärällisesti heitä on vähän. Tällaisia kalliita koulutuksia ovat esimerkiksi seminologin ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, maatalouden vesitalouden erikoisammattitutkinto ja teknologiaan ja automaatioon liittyvät alan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon. Silti nyt ollaan tekemässä uudistusta vailla riittävää tietopohjaa. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä - ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot - muodostavat kokonaisuuden, jota täytyy myös jatkossa kehittää tästä lähtökohdasta. Yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia oman osaamisensa uudistamiseen ja päivittämiseen ei pidä heikentää. Tämä tulee olemaan nyt lausuntokierroksella olevien ammatillista koulutusta koskevien esitysten seurannaisvaikutus. Rahoituksen kohdentamisessa tulee tunnistaa kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Rahoituslain perusteella jaettu ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoitus olisi jatkossakin yleiskatteellista, kuten muidenkin koulutusmuotojen valtionosuusrahoitus. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät voisivat suunnata saamansa resurssin nykyiseen tapaan parhaaksi katsomallaan tavalla riippumatta siitä, onko rahoituksen perusteena oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus tai jatkuvan oppimisen rahoitus”. MTK on erityisen huolissaan siitä, että koulutuksen järjestäjiä ohjataan tarjoamaan koulutusta sen mukaan, mikä on taloudellisesti kannattavinta, ei sen mukaan, mikä on työelämän kannalta relevanteinta. Vaarana on myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön esitys ei kohtele toimialoja ja oppilaitoksia tasa-arvoisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa todettu ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen yleiskatteellisuus on epärealistinen, sillä pienillä tai jatkuvaan oppimiseen erikoistuneilla oppilaitoksilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tasapainottaa talouttaan, mikäli rahoituspohja äkillisesti jommassakummassa rahoituspotissa putoaa pois.
      • Savonlinnan kaupunki, Ripatti Mikko
        Uppdaterad:
        17.6.2022
        • Savonlinnan kaupunki esittää huomioitavaksi seuraavaa Luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista: - Lähtökohta sekä lukio- että ammatillisten opintojen ristiinopiskelun selkeyttämiseksi ja vakiintuneiden käytäntöjen tuominen lainsäädäntötasolle on lähtökohtaisesti perusteltua ja kannatettavaa - Toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen säädösmuutoksissa on nyt lähtökohtaisesti tarkasteltu vain yhtä osaa ja ongelmaa sekä rahoitusta. Esityksessä on keskitytty lähinnä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen toimintatapojen ja -prosessien uudistamiseen, mutta jätetty ehdotuksesta vähäiselle huomiolle toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden turvaaminen voimakkaasta alueellisesti eriytyvästä väestökehityksestä huolimatta. Näin valtakunnallisestikin tarkasteltuna monen alueen ongelmat on sivuutettu ja esimerkiksi asian kannalta keskeisen lukiorahoituksen tarkastelu sivuutettu kokonaan. - Ehdotuksessa on jätetty vähälle huomiolle lukio-opiskelijat, jotka haluavat suorittaa ammatillisia opintoja. - Nykyisinkin opiskelija voi ammatillisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen suorittaa lukioopintoja lukiokoulutuksen valtionosuusrahoituksella, mutta jatkossa opiskelija voisi suorittaa nykyistä laajemmat lukio-opinnot myös ammatillisen perustutkinnon suorittamisen aikana ammatillisen koulutuksen rahoituksella. Ehdotetun muutoksen myötä opiskelijalla olisi mahdollisuus sisällyttää ammatilliseen perustutkintoon nykytilaan verrattuna 30 osaamispisteen laajuisesti enemmän lukio-opintoja, mikä tarkoittaisi 25 opintopisteen laajuisia lukio-opintoja. Nykyisin vastaavat lukio-opinnot voidaan suorittaa erillisinä lukio-opintoina, joihin myönnetään valtionosuusrahoitusta lukiokoulutuksen järjestäjälle. Mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon laajentamiseen lukio-opinnoilla olisi siis valtiontaloudellisesti kustannusneutraali. - Savonlinnan kaupunki pitää tärkeänä, että koulutusmuotojen opintojen yhdistämistä koskevilla muutoksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan. Mahdollisia vaikutuksia on kuitenkin seurattava ja kunnille aiheutuvat mahdolliset kustannukset katettava täysimääräisesti valtion toimesta. Ammatillisen perustutkinnon nimellislaajuuteen eli 180 osaamispisteeseen sisällytettävien muiden koulutusmuotojen opintojen osalta ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan, vaan opintojen yhdistäminen toteutettaisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön ja sopimusten perusteella koulutuksen järjestämiseen varattujen resurssien puitteissa. - Määrällinen säätely ehdotetaan purettavaksi myös TUVA-koulutuksen osalta, johon osallistuu myös muita kuin oppivelvollisia opiskelijoita. Oppivelvollisuuskoulutuksen määrärahan
      • Axxell Utbildning Ab
        Uppdaterad:
        17.6.2022
        • Hänvisning: VN/34059/2021 (Ansluter sig också till projektet Utveckling av samarbetet och anordnarstrukturen i fråga om utbildning på andra stadiet, OKM070:00/2021) Axxell Utbildning Ab (Axxell) omfattar i allt väsentligt det utlåtande som vår branschorganisation AMKE ry gett 15.6.2022. Helhetsbild och faktabaserat beslutsfattande bör vara grunden för den fortsatta utvecklingen av yrkesutbildningen. Behovet av kontinuerlig utbildning ökar hela tiden och måste beaktas, men det får inte – på nytt - uppstå ett motsatsförhållande till läropliktsbaserad utbildning. Ändringar får m.a.o. inte heller leda till att förbättringar i den ena gruppens totalfinansiering sker på den andras bekostnad. Finansieringssystemet för yrkesutbildningen är så nytt, att ett beslut ännu under denna regeringsperiod om uppdelning i särskilda system för läroplikts- och kontinuerlig utbildning är svår att motivera. Alla bakgrundsfaktorer gällande befolkningsstruktur och utbildningarnas förändringsbehov fanns redan när nuvarande system infördes och man har ännu inte hunnit få en helhetsbild av effekterna. Särskilt för utbildare med mindre grupper, som Axxell, kommer uppdelningen också att medföra praktiska svårigheter vad gäller kostnadsuppföljningen eftersom i samma undervisningsgrupper kommer att finnas såväl läropliktiga som studerande i kontinuerligt lärande. Sammanfattningsvis förespråkar Axxell därför, i likhet med AMKE, att för beredningen ges tilläggstid. Det är förståeligt att man vill stöda s.k. kombistudier genom att specificera lagstiftningen och ”officiellt” föra in begreppet dubbelexamen. Axxell understryker dock, vilket också föreslås, att detta är frivilligt inom ramen för anordnarens resurser och inte en subjektiv rättighet för den studerande. Tillsvidare har kombistudier alltid krävt att yrkesutbildningen underordnar sig gymnasiernas (positions- mm.) system, vilket lätt medför sämre möjligheter till flexibilitet för det flertal inom yrkesutbildningen som kombistudierna inte berör. Därför borde satsas även i andra riktningen, dvs utgå från att gymnasiestuderande också vill välja yrkesutbildning. Den flexibilitet som redan finns vad gäller kombinationer mellan andra och tredje stadiets utbildningar bör tas vara på och användas som exempel. Axxell stöder förslaget om att grundexamen direkt på basen av lagen skulle kunna överskrida 180 kompetenspoäng, vilket t.ex med tanke på kompletterande yrkeshögskolstudier innebär ett tillägg som inte kräver att annat i stället väljs bort. Allmänt taget är det dags att en gång för alla i finansieringssystemet beakta, att när det gäller den svenskspråkiga såväl yrkes- som gymnasieutbildningen uppnås på de flesta håll inte sådana volymer att man på skäligt avstånd skulle kunna trygga ett tillnärmelsevis lika mångsidigt utbildningsutbud som på finska. Något slag av koefficient som på ett permanent sätt beaktar detta bör införas i samband med nästa justering i finansieringsgrunderna.
      • Kiipulasäätiö, Kiipulan ammattiopisto, Ammatillisten erityisoppilaitosten verkosto AMEO, Kujala Jukka
        Uppdaterad:
        17.6.2022
        • Ammatillisten erityisoppilaitosten (AMEO) verkoston lausunto koskien luonnosta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Opiskelijavuosien enimmäismäärä AMEO-verkosto toteaa vaativan erityisen tuen rajallisesta opiskelijavuosimäärästä: Vaativan erityisen tuen koulutukselle määritellään opiskelijavuosien enimmäismäärä. Asiakohta on haasteellinen tilanteessa, jossa vaativan erityisen tuen opiskelijamäärät ovat kasvamassa ja samalla perusopetuksessa toteutettavan erityisen tuen oppilaiden määrä kasvaa samanaikaisesti. Koska ohjausmekanismi voi osoittaa tulevina vuosina AMEO-oppilaitoksiin yli myönnetyn rahoituksen olevaa koulutusvelvoitetta, tulee uusista järjestämisluvista neuvoteltaessa olla ennalta osoitettuna maakunnittain ja koulutuksenjärjestäjäkohtaisesti riittävä vuosittainen opiskelijavuosimäärä. Perustutkintokoulutukset ja jatkuvan oppimisen opiskelijoiden kohderyhmä Oppivelvollisuuden laajentumisen myötä valmentavien koulutusten määrä on suhteessa perustutkintokoulutuksiin kasvanut merkittävästi. AMEO-oppilaitokset ovat kouluttaneet vaativaa erityistä tukea tarvitsevia nuoria ja aikuisia nykyisen oppivelvollisuusikärajan ylittäneitä. Kohderyhmän työllistymismahdollisuudet ovat parantuneet ja työelämävalmiuksia on voitu myös osasuorituspolkujen kautta parantaa. Uudistuksen myötä on selkeästi todettavissa uhkakuvia tämän kohderyhmän putoamisesta koulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Sijoitettaessa vaativan erityisen tuen koulutuksen rahoituspohja oppivelvollisuusrahoituksen kohderyhmään, tulee huolehtia myös AMEO-verkoston oppilaitoksille riittävä opiskelijavuosimäärä perustutkintojen toteuttamiseen oppivelvollisuusikärajan ulkopuoliselle kohderyhmälle. Rahoitusmallin tulee myös huomioida työelämävalmiuksia ja työllistymistä parantavan perustutkinnon osan suorittamisen mahdollisuus koko tutkinnon suorittamisen ohella. Myös riittävän monipuolinen mahdollisuus kouluttaa eri osaamisaloja tulee huomioida AMEO-verkoston oppilaitosten kohdalla.
      • SASKY koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        16.6.2022
        • SASKY koulutuskuntayhtymä on Suomen 13. suurin ammatillisen koulutuksen järjestäjä, joka toimii kolmen maakunnan alueella Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Keski-Suomessa. Lisäksi SASKY koulutuskuntayhtymä on toiseksi suurin Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) omistaja. Vuodelle 2022 ammatilliseen koulutukseen on opetus- ja kulttuuriministeriö myöntänyt SASKY koulutuskuntayhtymälle tavoitteelliseksi opiskelijavuosimääräksi 3849. SASKY koulutuskuntayhtymän jäsenkunnat ovat Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Juupajoki, Keuruu, Kihniö, Kokemäki, Multia, Mänttä-Vilppula, Parkano, Punkalaidun, Ruovesi ja Sastamala. Tämän lisäksi SASKY koulutuskuntayhtymällä on oppilaitos Tampereella. SASKY koulutuskuntayhtymä ylläpitää yhdeksää oppilaitosta; Ammatti-instituutti Iisakkia, Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistoa, Ikaalisten kauppaoppilaitosta, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitosta, Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitosta, Mäntän seudun koulutuskeskusta, Tampereen palvelualan ammattiopistoa, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitosta ja Vammalan ammattikoulua. Lisäksi SASKY koulutuskuntayhtymä järjestää yleissivistävää koulutusta Ikaalisten lukiossa, Pirkanmaan aikuislukiossa, Ruoveden lukiossa, Petäjä-opistossa (kansalaisopisto) ja Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa. Opiskelijoita SASKY koulutuskuntayhtymässä on noin 7400. Henkilöstöä on noin 520, joista opetushenkilöstöä 70 %. Toimintatuotot vuositasolla on noin 44 miljoonaa euroa ja kiinteistöjen kokonaismassa on noin 100.000 m2. SASKY koulutuskuntayhtymällä on ammatillisten tutkintojen ja koulutusten järjestämislupa. Järjestämislupa sisältää myös laajennetun oppisopimuskoulutuksen, työvoimakoulutuksen sekä vankilaopetuksen koulutustehtävät. SASKY koulutuskuntayhtymä tarjoaa laajalla toiminta-alueellaan kokonaisvaltaisia koulutuspalveluita opiskelijoille ja yritys- ja elinkeinoelämän sidosryhmille. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 21.10.2021 kehittämishankkeen, jonka tehtäväksi annettiin valmistella hallituksen esitys turvaamaan toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta tilanteessa, jossa alueiden väliset väestölliset erot kasvavat. Kehittämishankkeen tavoitteena on turvata laadukas toisen asteen koulutus kehittämällä lukioiden ja ammatillisen koulutuksen yhdistelmäopintoja. Lisäksi painopisteenä on rahoituksen yksinkertaistaminen ja järjestämislupien sisällä toteutettavien koulutusten mahdollisuuksien lisääminen. Kehittämishankkeelle nimettiin ohjausryhmä, hankeryhmä sekä laaja-alainen seurantaryhmä. Hankkeen toimikausi on 21.10.2021 - 23.6.2022. Ammatillisen ja lukio-opintojen yhdistäminen on kannatettavaa niille opiskelijoille, joiden tähtäimessä ovat mm. korkeakouluopinnot, tai jotka kokevat tarvitsevansa kyseisiä opintoja tulevaisuuden työelämässä. Opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus joustavasti valita niitä lukiokoulutuksen kursseja, joista hänellä on hyötyä jatko-opintoja ajatellen. Samaan aikaan tehdään hallituksen parlamentaariseen uudistukseen sisältyvää jatkuvan oppimisen kokonaisuutta. Tärkeää on, ettei kehittämishanke vaaranna rahoituksellisesti ammatillisen koulutuksen perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen toteuttamisesta, joilla on merkittävä tehtävä jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Ammattitutkintoja ja erikoisammattitukintoja suorittaa pääsääntöisesti muut kuin oppivelvolliset. Näiden rahoitusta tulee vahvistaa. Jatkuvaa oppimista tukee opiskelijan mahdollisuus suorittaa tutkinnon osia. Huolena on erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden rahoitus, joka tulee pitää vähintään nykyisen suuruisena. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee opiskelijoita, jotka tarvitsevat henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Tämä mahdollistaa ko. opiskelijoiden opintojen etenemisen ja mahdollisuuden saada opintonsa loppuun siirtyäkseen työelämään. Oppivelvollisista saatavan perusrahoituksen nosto on hyvä asia. Tämä tulisi toteuttaa kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Mikäli perusrahoituksen painotusperusteista luovutaan, on tärkeää, että saatavalla rahoituksella on kannattavaa kouluttaa kaikkia tutkintotyyppejä. Pidämme hyvänä myös oppivelvollisten rahoituksen uudistamisehdotuksessa sitä, että rahoitus määräytyisi toteuman perusteella. Määräytymisperusteena käytettävät toteumatiedot kahden vuoden takaa ovat kuitenkin liian vanhaa tietoa rahoituksen perustaksi. Jatkuvan oppimisen rahoituksen uudistuksessa on tarkoitus luopua TUVA-koulutuksen sekä opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen painotusperusteista. Molemmat vaativat jatkossakin oman painokertoimensa säilyttämisen. Pidämme tärkeänä, että koulutuksen järjestäjillä on riittävän ajoissa nähtävänään ennakkolaskelmat, joista selviää yksittäisen koulutuksen järjestäjän rahoitustason muutosvaikutus. SASKY koulutuskuntayhtymä painottaa, että rahoitus tarvitsee uudistamista. Se tulee kuitenkin tehdä kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain, ristikkäisvaikutukset huomioiden. Lisäksi on tarkasteltava koko toisen asteen rahoitusta ja erityisesti kehitettävä lukiorahoitusta huomioiden järjestäjäverkon vahva uudistamistarve sekä huomioiden tulevaisuuden peruskoulun päättävien ikäluokkakehitys. Lisäksi on vahvistettava toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen pedagogista yhteistyötä. Toisen asteen kehittämislinjaukset pitää tehdä harkiten ja antaa nykyisille organisaatioille mahdollisuudet viedä jo aikaisemmin tehnyt muutokset rauhassa käytäntöön (mm. uudistunut ammatillinen koulutus reformin myötä). Sasky esittää, että toisen asteen kokonaisuuden kehittäminen tulisi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan sekä toteuttaa seuraavan hallituksen aikana. Kehittämisen tulee palvella tasavertaisesti sekä ammatillista että lukiokoulutusta. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta pitää kehittää oppivelvollisia ja jatkuvaa oppimista tukevana kokonaisuutena. Yksi merkittävä esitys on, että kaksoistutkinto tulisi mukaan yhteishakuun omana hakukoodina. Sasky kannattaa tätä uudistusta välittömästi. Samanaikaisesti pitäisi pohtia, onko pakollista suorittaa viisi ylioppilaskirjoituksen pakollista ainetta vai voitaisiinko palata neljän kirjoitettavan aineen kokonaisuuteen. Lukiolaissa käyttöönotettavaksi ehdotettu ”yhdistelmäopintojen aineenopiskelija”- määritelmä on myös hyvä uudistus. Sen avulla on mahdollista kehittää toisen asteen opintojen kokonaisuutta. Kun tavoitteena on, että vähintään 50 % ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon, mahdollistavat lukion tarjoamat yhdistelmäopinnot ammatillisen koulutuksen jatko-opinnoista kiinnostuneille opiskelijoille kevyemmän väylän, ilman ylioppilastutkintotavoitetta, saavuttaa korkeakoulujen edellyttämä yleissivistävien opintojen taso. Toisaalta vastaavan statuksen mahdollistaminen lukion opiskelijoille saattaisi edesauttaa lukion opiskelijoita suorittamaan ammatillisen koulutuksen opintoja. Näihin toteutuksiin tulisi toteutumisen varmistamiseksi liittyä myös rahoituksellinen elementti. Ehdotuksen mukaan oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa perusrahoituksen osuus nousisi 70 prosentista 80 prosenttiin, suoritusrahoituksen osuus laskisi 20 prosentista 10 prosenttiin ja vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi nykytilan mukainen 10 prosenttia. SASKY koulutuskuntayhtymä kannattaa kyseistä esitystä, sillä edellytyksellä, että kokonaisuutena ammatillisen koulutuksen rahoitus ei laske huomioiden ikäluokkakehityksen. Oppivelvollisuusiän nousun myötä lukioiden opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen tarve on selkeästi lisääntynyt. Jatkossa kun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien opiskelijoiden kokonaismäärä kasvaa, samalla lisääntyy myös erityisen tuen ja ohjauksen tarve. Lakikokonaisuuksissa ei oteta kantaa näistä syntyviin kustannuksiin. Erityisen tärkeää on myös, että opiskelijahuoltopalvelut, jotka ovat oppilaitoksien sijaintikuntien vastuulla, järjestetään lainmukaisesti säädettyjä mitoituksia noudattaen.
      • Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
        Uppdaterad:
        16.6.2022
        • Palvelualojen ammattiliitto (PAM) kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä toisen asteen kehittämishankkeeseen liittyvistä opintojen yhdistämistä ja ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevista säädösmuutoksista. LYHYESTI • PAM kannattaa opiskelijoiden oikeudellisen aseman selventämiseen sekä kaksoistutkintoon liittyviä ehdotuksia. • PAM kannattaa mahdollisuutta laajentaa ammatillista perustutkintoa yli 180 osaamispisteen. Muutoksen vaikutusta ammatillisen koulutuksen rahoitukseen on kuitenkin seurattava tarkoin ja mikäli lukio-opintojen suorittaminen ammatillisen koulutuksen valtionrahoituksen puitteissa lisääntyy merkittävästi arvioitua enemmän, yhdistelmäopintojen rahoitusmallia on tarkasteltava uudelleen. • PAM näkee, että tavoite geneeristen taitojen, jatko-opintovalmiuksien ja työelämäosaamisen lisäämiseksi onnistuisi paremmin laajentamalla ammatillisten perustutkintojen yhteisten tutkinnon osien osuutta, kuten luvun 5.1. vaihtoehtoisissa toteuttamistavoissa on esitetty. Yhteisten tutkintojen osien laajentaminen yhdistettynä mahdollisuuteen perustutkinnon nimellislaajuutta laajemmista opinnoista olisi toimiva tapa saavuttaa esityksen tavoitteet. • Esitys onnistuu tavoitteessaan lisätä rahoitusmallin kannustimia oppivelvollisten kouluttamiseen. Oppivelvollisten opiskelijamäärän painoarvon kasvattaminen rahoitusmallissa on perusteltua, mutta suorite- ja vaikuttavuusrahoitusten osuutta ei PAMin näkemyksen mukaan voida tästä enää jatkossa laskea. • Rahoitusmuutoksen vaikutuksia jatkuvaan oppimiseen ja työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen tulisi eritellä nykyistä kattavammin. Myös esityksen vaikutusten seuranta jatkuvan oppimisen osalta uhkaa jäädä liian ohueksi, sillä vaikutuksia arvioitaisiin lähinnä osana oppivelvollisuuden laajentamisen toimeenpanon seurantaa. • On tärkeää, että rahoitusmallin kannusteet ja uudesta rahoitusmallista mahdollisesti seuraava byrokratia eivät johda siihen, että oppivelvollisten ja muiden ryhmien koulutusta jouduttaisiin toteuttamaan erilaisin järjestelyin tai että yksittäiselle opiskelijalle tarjottuun koulutukseen vaikuttaisi yksilön osaamistarpeiden sijaan se, mistä rahoitusmalli sattuu kulloinkin eniten palkitsemaan. • Uudistuksen aikataulu on huomattavan kireä. OPINTOJEN YHDISTÄMINEN Esityksessä ehdotetaan opiskelijan oikeudellisen aseman selventämiseksi lukiolakiin lisättäväksi uusi yhdistelmäopintojen aineopiskelijan määritelmä sekä kahta kaksoistutkintoihin liittyvää säädöstä: ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin kirjattaisiin nyt ensimmäistä kertaa kaksoistutkinnon määritelmä ja yhteishakuun lisättäisiin mahdollisuus hakea suoraan kaksoistutkinnon opiskelijaksi sekä mahdollisuus arvioida hakijan edellytykset lukio-opinnoissa suoriutumiseksi jo yhteishakuvaiheessa. Tällä hetkellä kaksoistutkintoon hakeutuvan kohdalla tehdään erillinen opiskelijavalinta lukio-opintoihin ammatillisen perustutkinnon opiskelijavalinnan jälkeen. PAM kannattaa näitä muutoksia. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuus laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Tutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti ja laajentaviin tutkinnon osiin voisi sisällyttää lukio-opintoja, korkeakouluopintoja sekä ammatillisia tutkinnon osia. Tutkinnon laajentaminen ei olisi opiskelijalle subjektiivinen oikeus, vaan koulutuksen järjestäjä voisi resurssiensa puitteissa päättää, missä laajuudessa se tarjoaa valinnanmahdollisuuksia opiskelijoilleen. PAM kannattaa opiskelijoiden valinnanvapauden lisäämistä ja mahdollisuuksia hankkia laajempaa osaamista jo osana perustutkintokoulutusta. Työurat rakentuvat nykyisin useista vaiheista ja nykyään tarvitaan aiempaa vahvemmin kykyä ja valmiutta uuden oppimiseen. Työelämässä kaivataan yhä enemmän geneerisiä taitoja, digitaitoja ja yleisiä työelämävalmiuksia. Onkin perusteltua, että ammatillista tutkintoa voisi laajentaa yli nimellislaajuuden ja näin hankkia laajempia valmiuksia kohdata muuttuvan työelämän haasteet, etenkin kun tutkinnon laajentaminen ei tällä hetkellä ole mahdollista ilman uutta hakeutumista ja opiskelijavalintaa. PAM myös yhtyy esityksen näkemykseen, että ehdotus saattaisi joissain tilanteissa jopa nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä työelämään, jos esimerkiksi tarve hakeutua nopeasti ensimmäisen tutkinnon jälkeen suorittamaan toista saman tasoista tutkintoa vähenee. PAM kuitenkin näkee, että geneeristen taitojen, jatko-opintovalmiuksien ja työelämäosaamisen lisääminen onnistuisi paremmin laajentamalla ammatillisten perustutkintojen yhteisten tutkinnon osien osuutta, kuten luvun 5.1. vaihtoehtoisissa toteuttamistavoissa on esitetty. Yhteisten tutkintojen osien laajentaminen yhdistettynä perustutkinnon nimellislaajuutta laajempiin opintoihin olisi hyvä tapa toteuttaa uudistus kaventamatta opiskelijoiden valinnan mahdollisuuksia, tutkintojen joustavuutta nykyisestä tai ammatillisen koulutuksen kykyä vastata muuttuviin osaamistarpeisiin. Perustutkinnon laajentamisen merkittävin haaste liittyy ammatillisen koulutuksen rahoitukseen ja siihen, että uudistus lisäisi lukio-opintojen suorittamista ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen puitteissa. Vaikka ehdotuksen vaikutus on verrattain pieni, on kyseessä kuitenkin selvä valinta, jolla ammatillisen koulutuksen määrärahoja käytetään jatkossa yhä enemmän lukiokoulutukseen. Koska uudistuksella on kuitenkin merkittäviä potentiaalisia hyötyjä, kuten laajemman tutkinnon mukanaan tuoma laajempi osaaminen ja geneerisen osaamisen mukanaan tuomat mahdollisuudet siirtyä työtehtävistä ja ammatista toiseen, PAM kannattaa esitystä. Muutoksen vaikutusta ammatillisen koulutuksen rahoitukseen on kuitenkin seurattava tarkoin ja mikäli lukio-opintojen suorittaminen ammatillisen koulutuksen valtionrahoituksen puitteissa lisääntyy merkittävästi arvioitua enemmän, yhdistelmäopintojen rahoitusmalli ei ole kestävä ja sitä on tarkasteltava uudelleen. AMMATILLISEN KOULUTUKSEN RAHOITUSJÄRJESTELMÄ Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoitus ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Lisäksi tehtäisiin pieniä muutoksia rahoitusmallin painotuksiin: oppivelvollisten rahoitusväylässä perusrahoituksen osuutta nostettaisiin ja suoritusrahoituksen osuutta vastaavasti laskettaisiin. Myös suoritusrahoituksen myöntöperusteita muutettaisiin siten, että jatkossa oppivelvollisten kohdalla huomioitaisiin vain suoritetut tutkinnot, kun jatkuvan oppimisen väylässä huomioitaisiin nykykäytännön mukaan myös tutkinnon osat. Vastaava ero rahoitusväylien välille kirjattaisiin myös vaikuttavuusrahoitukseen: oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa otettaisiin huomioon ainoastaan tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen, jatkuvan oppimisen rahoituksessa puolestaan myös tutkinnon osia suorittaneiden. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa ja muutos toteutettaisiin kustannusneutraalisti ammatilliseen koulutukseen nykyisin varattujen määrärahojen puitteissa. Rahoitus olisi jatkossakin yleiskatteellista, eli koulutuksen järjestäjä päättäisi sen tarkemmasta käytöstä. Merkittävämmät riskit esityksessä liittyvät rahoitusmallin kahtia jakamiseen. Kun ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ns. nuorisokoulutuksen rahoitus yhdistettiin samaan rahoitusmalliin ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä 2018, tavoitteena oli vähentää eri rahoituskertoimien vaikutusta siihen, miten yksittäisen opiskelijan opetus järjestettiin. Tavoitteena oli, että toteutusta ohjaisivat opiskelijan osaamistarpeet, eivät eri koulutusmuotojen rahoitustaso. Nyt esitetty muutos on tietoinen - joskin pieni - askel takaisin kohti reformia edeltänyttä mallia, jossa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen rahoitus eroavat toisistaan. Onkin äärimmäisen tärkeää, että rahoitusmallin kannusteet ja rahoitusmallista mahdollisesti seuraava byrokratia eivät johda siihen, että oppivelvollisten ja muiden ryhmien koulutusta jouduttaisiin käytännössä toteuttamaan erilaisin järjestelyin tai että yksittäiselle opiskelijalle tarjottuun koulutukseen vaikuttaisi yksilön osaamistarpeiden sijaan se, mistä ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli sattuu kulloinkin eniten palkitsemaan. Esityksessä ammatillisen koulutuksen rahoitus olisi onneksi edelleen yleiskatteellista ja koulutuksen järjestäjä voisi käyttää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla riippumatta siitä, kummasta väylästä rahoitus on teknisesti ottaen saatu. Silti on kaikin tavoin pyrittävä välttämään sitä, että kaksiväyläinen rahoitus toisi mukanaan merkittävää uutta hallinnollista taakkaa tai esteitä koulutuksen tarkoituksenmukaiseen toteuttamiseen oppilaitosarjessa. Kaksi erillistä rahoitusväylää antavat lainsäätäjälle jatkossa paremmat mahdollisuudet kohdentaa rahoitusta ja ohjata koulutuksen järjestäjien toimintaa. Jos halutaan panostaa jatkuvaan oppimiseen, voidaan lisätä juuri jatkuvan oppimisen väylän rahoitusta, jolloin lisärahoitus ohjautuu rahoitusmallin sisällä niille koulutuksen järjestäjille, joissa opiskelee paljon muita kuin oppivelvollisia ja suoritetaan muita kuin ammatillisia perustutkintoja. Lakimuutoksen tavoitteena on lisätä koulutuksen järjestäjien kannustimia oppivelvollisten kouluttamiseen. Siinä esitys onnistuu: ehdotettu rahoitusmalli lisää oppivelvollisten opiskelijoiden määrän painoarvoa valtionosuusrahoituksen jakautumisessa ja on nykymallia suosiollisempi niille koulutuksen järjestäjille, jotka kouluttavat enemmän oppivelvollisia. Koska oppivelvollisten ikäluokat kasvavat tulevina vuosina ja joillakin alueilla sekä maan sisäinen muuttoliike että maahanmuutto lisäävät nuorten määrää merkittävästi, on oppivelvollisten opiskelijamäärän painoarvon kasvattaminen rahoitusmallissa PAMin mielestä perusteltua. Samalla on kuitenkin hyvä todeta, että vaikka perusrahoituksen korkea osuus turvaa koulutuksen laatua, se ei välttämättä kannusta koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan koulutusta niin, että opiskelijat valmistuisivat mahdollisimman nopeasti. Suorite- ja vaikuttavuusrahoitusten osuutta ei PAMin näkemyksen mukaan voida tästä enää laskea. Esitetty rahoitusmalli vastaa hyvin laajennetun oppivelvollisuuden haasteeseen ja mahdollistaa paremmin koko ikäluokan kouluttamisen. Toisaalta siinä on myös esityksen heikkous: nyt esitetty malli huomioi vain oppivelvollisuuteen liittyvän rahoitustarpeen ja jättää huomiotta vähintään yhtä merkittävän kasvavan kysynnän ja tarpeen jatkuvalle oppimiselle. Lisäksi uuden rahoitusmallin vaikutuksia jatkuvalle oppimiselle ei ole esityksessä arvioitu käytännössä lainkaan. Rahoitusmallin muutokset kuitenkin johtavat väistämättä myös koulutustarjonnan muutoksiin ja koska nyt esitetty malli on kustannusneutraali ja lisää kannustimia oppivelvollisten kouluttamiseen, voi se vastavuoroisesti vähentää kannustimia ja mahdollisuuksia työikäisen väestön kouluttamiseen. PAM onkin huolissaan esityksen vaikutuksista jatkuvaan oppimiseen ja työikäisen väestön osaamisen kehittämiseen. Toisaalta huolta helpottaa, että ministeriön arvion mukaan rahoitusmuutokset olisivat hyvin pieniä ja jos vuoden 2022 rahoitus olisi jaettu esitetyn mallin mukaisesti, lähes kahden miljardin euron kokonaisuudesta vain alle 13 miljoonaa olisi jakautunut eri tavoin. Esityksen vaikutuksia työuran aikaiseen oppimiseen tulisi kuitenkin eritellä nykyistä kattavammin. Muutosten vaikutuksia myös seurattaisiin ja arvioitaisiin lähinnä osana oppivelvollisuuden laajentamisen toimeenpanon seurantaa, jolloin on riski, että vaikutusten seuranta jatkuvan oppimisen osalta jäisi PAMin näkemyksen mukaan liian vähäiseksi. LOPUKSI Ammatilliseen koulutukseen on kohdistunut viime vuosina merkittäviä muutoksia: vuosien 2012–2019 aikana ammatillisesta koulutuksesta leikattiin yli 400 miljoonaa euroa; vuoden 2018 amisreformi oli kokonaisvaltainen toimintatapojen, koulutusrakenteen ja rahoitusmallin muutos ja vuonna 2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus lisäsi koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuuta oppivelvollisten opintojen etenemisestä ja koulutuspolun jatkumosta. Nyt suurten muutosten jatkoksi esitetään merkittävää rahoitusmallin muutosta tilanteessa, jossa edellisen suuren rahoitusuudistuksen ohjausvaikutuksetkaan eivät ole vielä selviä. Aikataulu on kireä, sillä esitystä valmisteltiin vain noin puoli vuotta ja muutoksen olisi määrä astua voimaan jo vuoden 2024 alusta. PAM kehottaa harkitsemaan, tulisiko rahoitusmuutos toteuttaa vasta perusteellisemman valmistelun jälkeen.
      • Coco Kirsi, Tehy ry
        Uppdaterad:
        16.6.2022
        • Tehy ry lausuu yhdessä Kuntoutusohjaajat ry:n kanssa. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi lukio-lakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin sisältyviä am-matillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastai-sivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Lukiolaki On hyvä, että yhdistelmäopintojen aineopiskelijaksi ottamista selkiytetään. On kannatettavaa, että ammatillisen tutkinnon laajentaminen mahdollistaa 90 osaamispisteen laajuisten lukio-opintojen sisällyttämisen ammatilliseen perustutkintoon. Koska selvitysten mukaan ammatillisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä menestyneet lukion suorittaneita heikommin korkeakoulujen valintako-keissa ja lukio-opinnot voivat parantaa jatko-opintovalmiuksia. On tärkeää, että ainakin perustellusta syystä myös oppivelvollisella on mahdollista suorittaa lukion aineopintoja. Kokonaisuutena ehdotetut muutokset lukiolakiin ovat kannatettavia. Laki ammatillisesta koulutuksesta Ehdotus ammatillisen perustutkinnon laajentamisesta enintään 30 osaamispisteen verran on kan-natettava, koska opiskelija pystyy valitsemaan aineopintoja oman mielenkiintonsa mukaan ja vah-vistamaan ammatillista osaamistaan ja varmistamaan mahdollisuuksia jatko-opintoihin. On hyvä, että laissa on selkiytetty kaksoistutkinnon määritelmää. On tärkeää, että kaksoistutkinnonkin suorit-tajiksi hakeutuvilla on mahdollista hakeutua opiskelijaksi jatkuvan haun kautta. Sosiaali- ja terveys-alan ammatilliseen koulutukseen hakevien alalle soveltuvuutta tulee arvioida myös jatkuvan haun yhteydessä. Koska näin opiskelijalla on mahdollista hakeutua kaksoistutkinnon suorittajaksi myös opintojen aikana. Kokonaisuutena ehdotetut muutokset lakiin ammatillisesta koulutuksesta ovat kannatettavia. Oppivelvollisuuslaki On hyvä, että kaksois- ja kolmoistutkinnon maksuttomuutta koskeva säännöksen tulkintaa on selkiy-tetty siten, että lukion oppimäärään kuuluvien opintojen suorittaminen samanaikaisesti eli kaksois-tutkinto kuuluu maksuttomuuden piiriin. Kokonaisuutena ehdotetut tarkennukset oppivelvollisuus-lakiin ovat kannatettavia. Laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä Opintopolku eHOKS tallentamisvelvoite koskien kaksoistutkintoa ja laajentavia tutkinnon osia on kannatettava ja tämä helpottaa jatko-opintoihin hakeutumista. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta Esitys oppivelvollisuuskoulutuksen perusrahoituksen osuuden korottamisesta 70 prosentista 80 prosenttiin on kannatettava. Täsmennykset koskien oppivelvollisuuskoulutusta ja jatkuvan oppimi-sen rahoitusta, jotka koskevat suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusta ovat tarkoituksenmukaisia. Muuta Opiskelijat tarvitsevat riittävän opintojen ohjauksen ja psykososiaalisen tuen, jotta ammatillista polkua voidaan tukea oikealla tavalla huomioiden yksilölliset vahvuudet ja valmiudet. Opiskelijoilla on taustasta ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen erilaiset valmiudet opiskeluun ja työelämään. Itsenäiseen opiskeluun tulee olla tarjolla riittävä tuki. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoille tulee taata riittävä määrä lähiopintoja. Opetuksen laatu tulisi olla riittävän hyvä, jotta ammattiin valmistuvat suoriutuvat työelämässä ja opitut taidot vastaa-vat työelämän vaatimuksia. Opetuksen laatua tulisi valvoa säännöllisesti. Kehitettävä asia ammatillisissa opinnoissa on käytännön työelämän harjoittelujaksojen osalta työ-paikkojen saama tuki opiskelijaohjaukseen, mutta huomioitava olisi myös taloudellinen kulukorvaus opiskelijasta. Kokonaisuutena ehdotetuilla muutoksilla on todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia opiskelijoiden tuleviin jatko-opinto- ja työllistymismahdollisuuksiin. Kaksoistutkinnon myötä opiskelijoiden opinto-jen kokonaiskesto lyhentyy ja opiskelijoiden siirtyminen työelämään nopeutuu. Helsinki 16.6.2022 Millariikka Rytkönen puheenjohtaja Tehy ry Lisätietoja: Kirsi Coco koulutuspoliittinen asiantuntija, Tehy ry, kirsi.coco@tehy.fi, p. +358408215057
      • Sivistystyönantajat ry
        Uppdaterad:
        15.6.2022
        • Sivistystyönantajien lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, oppivelvollisuuslain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta Yleistä Sivistystyönantajat ry (myöhemmin Sivista) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, oppivelvollisuuslain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ammatillisen koulutuksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään, jotka olisivat oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus ja jatkuvan oppimisen rahoitus. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa ehdotetaan vahvistettavaksi perusrahoituksen osuutta ja poistettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuva määrällinen säätely. Sivista suhtautuu hallituksen esitysluonnokseen erittäin kriittisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 21.10.2021 kehittämishankkeen, jonka tehtäväksi annettiin valmistella hallituksen esitys turvaamaan toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta tilanteessa, jossa alueiden väliset väestölliset erot kasvavat. Kehittämishankkeelle nimettiin ohjausryhmä, hankeryhmä sekä laaja-alainen seurantaryhmä. Hankkeen toimikausi on 21.10.2021— 23.6.2022. Sivistalle tuli muiden järjestöjen tavoin yllätyksenä, että hankkeeseen liitettiin ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevan säätelyn muuttaminen. Tämä ei kuulunut hankkeen asettamispäätöksessä (22.11.2021) kirjattuihin hankkeen tehtäviin, joista tulee tehdä esitys. Asettamispäätöksessä todetaan, että: ”Esitys sisältää ehdotuksen mahdollisista lainsäädäntömuutoksista ml. hanke- tai kokeilulait sekä mahdolliset yleisemmät tavoitteet toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmien uudistamiseksi ja toimintalainsäädäntöjen kehittämiseksi tukemaan ohjelman tavoitteita sekä suunnitelman aikatauluksi”. Sivista katsoo, että hallituksen esitysluonnos menee rahoituksen osalta hankkeen varsinaisen tehtävän ohi. Emme pidä perusteltuna sitä, että erityisesti rahoitusta koskevasta lainsäädännöstä tehdään muutosesitys hyvin nopealla aikataululla siten, että muutos kohdistuu vain toiseen osaan ammatillisen koulutuksen kokonaisuudesta. Esitysluonnoksessa kerrotaan, että esitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallituksen koulutuspoliittisen selonteon toimenpide-ehdotusten perusteella käynnistetyn toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen ehdotuksiin. Koulutuspoliittinen selonteko hyväksyttiin eduskunnassa vasta 30.3.2022. Myöskään koulutuspoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelma ei ole vielä valmistunut. Sivista katsoo, että esitystä ollaan antamassa hyvin nopealla aikataululla selonteon hyväksymisen ajankohtaan nähden. Sivista toteaa, että toisen asteen kehittämishanke on keskittynyt pääosin ammatilliseen koulutukseen. Sen sijaan lukiokoulutuksen kehittämistarpeet on jätetty kehittämisehdotuksissa melkein kokonaan käsittelemättä. Sivista pitää tärkeänä, että lukiokoulutuksen kehittämistarpeet huomioidaan tasavertaisesti hankkeen loppuraportissa. Sivista ei myöskään ymmärrä opetus- ja kulttuuriministeriön kiirettä uudistaa ammatillisen koulutusta jälleen kerran. Kiirehtimisen sijaan tarvitaan ensin yhteinen ja laajasti jaettu kokonaisnäkemys siitä, mitä muutoksia nykytilaan tarvitaan. Hallitus on sitoutunut tietoperustaiseen päätöksentekoon. Esitysluonnoksen tietopohja ei ole kuitenkaan riittävä. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Sivista pitää tärkeänä, että koulutuksen kehittäminen perustuu arviointitietoon. Sivista katsookin, että hallituksen esitysluonnoksessa on perusteluiden osalta puutteita. Toivomme opetus- ja kulttuuriministeriöltä työrauhaa oppilaitoksille tehdä työtään tilanteessa, jossa isot uudistukset (mm. oppivelvollisuuden laajennus) ovat vielä toimenpanon osalta kesken. Lisäksi korona sekä Ukrainan sodan vaikutukset kuormittavat koulutuksen järjestäjiä, opiskelijoita ja henkilökuntaa. Sivista katsoo, että esitysluonnoksen sisällöt voidaan sisällyttää kehittämishankkeen loppuraporttiin jatkotyöstöä varten. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistaminen Hallituksen esitysluonnos koskettaa pääosin ammatillista koulutusta, jonka rahoitusta ollaan jakamassa kahtia ja yhden rahoitusmallin sijaan jatkossa olisi kaksi rahoitusmallia. Esitysluonnoksen mukaan määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Ehdotettu muutos on tarkoitus ensivaiheessa toteuttaa kustannusneutraalisti ammatilliseen koulutukseen nykyisin varattujen määrärahojen puitteissa. Sivista korostaa lausunnossaan rahoitusjärjestelmän ylläpitäjäneutraalisuutta. Kaikkia koulutuksen järjestäjiä tulee kohdella yhdenvertaisesti, mutta näiden erityispiirteet ja toiminnan luonne huomioiden. Rahoitusta on kehitettävä kokonaisuutena, koska rahoituksen on oltava ennakoivaa ja suunnitelmallista. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen selkiyttämistä tulee jatkaa ja rahoitushakujen määrää vähentää. Sivista toteaa, että hallituksen esitysluonnoksen myötä työikäisten osaamistarpeet ovat vaarassa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä. Epäilemme myös esityksen kustannusneutraliteettia. Sivistan näkemyksen mukaan tehdyt esitykset lisäävät rahoituspainetta oppivelvollisuuskoulutukseen, kun erityisen tuen tarvitsijoiden määrä kasvaa ja rahoitus on sidottu oppivelvollisuuden laajentamisen toteuttamiseen. Kannamme erityistä huolta esityksen negatiivisista signaalivaikutuksista eli siitä, että koulutuksen järjestäjiä ohjataan tarjoamaan koulutusta sen mukaan, mikä on taloudellisesti kannattavinta, ei sen mukaan, mikä on työelämän kannalta relevanteinta. Vaarana on myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön esitys ei kohtele toimialoja ja oppilaitoksia tasa-arvoisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa todettu ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen yleiskatteellisuus ei pelasta tilannetta, sillä pienillä tai jatkuvaan oppimiseen erikoistuneilla oppilaitoksilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tasapainottaa talouttaan, mikäli rahoituspohja äkillisesti jommassakummassa rahoituspotissa putoaa pois. Sivista muistuttaa opetus- ja kulttuuriministeriötä siitä, että vasta 2018 kokonaan uudistettu ammatillinen koulutus ja 2021 käyttöön otettu toisen asteen oppivelvollisuus ovat muokanneet toimintakenttää merkittävästi. Ammatillisen koulutuksen reformissa ammatillisen koulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmästä tehtiin yhtenäinen kokonaisuus. Hallituksen esityksessä 39/2017 uudistusta perusteltiin seuraavasti (s.92): ”Ohjaus- ja rahoitusjärjestelmäkokonaisuuden uudistamisen tavoitteena on tukea osaamisperusteista ja asiakaslähtöistä toimintaa, ohjata ja kannustaa toiminnan vaikuttavuuden ja laadun parantamiseen, ohjata koulutuksen työelämävastaavuuden parantamiseen, luoda rahoitukselliset puitteet yksilöllisten opintopolkujen toteuttamiselle työelämän ja yksilöiden tarpeiden ja edellytysten mukaisesti sekä kohdentaa rahoitusta tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa koulutuksen ja tutkintojen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.” Sivista katsoo, että nämä perustelut ja tavoitteet eivät ole muuttuneet oppivelvollisuuden laajenemisen myötä, minkä vuoksi hallituksen esitystä ei tässä muodossa ja aikataulussa tule antaa. Sivista on huolissaan ennen kaikkea yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksista oman osaamisensa uudistamiseen ja päivittämiseen. Näitä edellytyksiä ei pidä heikentää oppivelvollisten kustannuksella. Rahoituksen kohdentamisessa tulee tunnistaa kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulee pitää huoli siitä, että ammatillinen koulutus vastaa jatkossa nykyistä paremmin sekä koko työikäisen väestön että eri toimialojen osaamistarpeisiin. Erityisesti ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutusta sekä näiden osien merkitys on erittäin tärkeä ratkaisu, kun vastataan eri alojen osaajapulaan. Ammatillisen perustutkinnon yksilöllinen laajentaminen Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ehdotetun sääntelyn mukaan ammatillista perustutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti. Näihin laajentaviin tutkinnon osiin voisi sisältyä lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. Sivista pitää muutoksen tavoitteita pääosin perusteltuna, mutta edellyttää, että toisen asteen kehittämishankkeessa huomioidaan paremmin toisen asteen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen yhteistyön kehittäminen sekä muiden koulutusmuotojen, kuten perusopetuksen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen, mahdollisuudet vastata osaajapulaan ja työelämän tarpeisiin. Sivista pitää myös tärkeänä pitää kiinni siitä, että opinto-oikeus ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa ei luo opiskelijalle subjektiivista oikeutta toisen koulutusmuodon opintojen suorittamiseen. Lisäksi esityksessä täytyy turvata koulutuksen järjestäjien taloudelliset resurssit. Esityksen mukaan koulutusmuotojen opintojen yhdistämisillä ei olisi merkittäviä vaikutuksia koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan. Sivista toteaa, että tähän arvioon on suhtauduttava varauksella, sillä ammatillisten tutkinnon osien suorittaminen ei ole oppivelvollisten osalta enää taloudellisesti kannattavaa, jos hallituksen esitys annetaan ehdotetulla tavalla. Sivista katsoo, että tutkinnon osien suorittamiseen tulisi päinvastoin kannustaa nykyistä enemmän myös taloudellisesti. Järjestämisluvat Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan osittain purettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuvaa määrällistä säätelyä. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvista ehdotetaan poistettavaksi oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille tarkoitetun koulutuksen sekä TUVA-koulutuksen määrällinen säätely. Jatkossa ammatillisen koulutuksen järjestämislupien mukainen vähimmäismäärä kattaisi ainoastaan jatkuvan oppimisen rahoituksen piiriin kuuluvan koulutuksen. Vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävän koulutuksen osalta puolestaan ehdotetaan järjestämisluvissa määrättäväksi opiskelijavuosien enimmäismäärästä, joka toimisi perusrahoituksen enimmäismääränä. Sivista muistuttaa, että koulutuksen järjestäjät ovat monipuolinen joukkue, joka sisältää eri kokoisia ja tyyppisiä pelaajia. On siis tärkeää tarkastella ammatillisen koulutuksen säätelyä kokonaisuutena, mutta myös yksittäisen järjestäjän näkökulmasta siten, että kaikenlainen työelämä- ja opiskelijalähtöinen toiminta voidaan turvata. Ennen kaikkea erikoistuneiden ja pienten oppilaitosten toiminnan täytyy olla mahdollista jatkossakin. Sivista pitää erittäin tärkeänä sitä, että jatkuvan oppimisen edellytyksiä ei heikennetä. Ammatillinen koulutus tarjoaa ratkaisuja osaajapulaan. Työelämän muutos koskettaa kaikkia työikäisiä ja jatkuvan oppimisen tarve on kasvava. Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä muodostaa kokonaisuuden, jota on kokonaisuutena kehitettävä. Kaksoistutkinto Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Yleisesti Sivista pitää tärkeänä, että kaksoistutkintoon liittyvät käytännöt ovat selkeät sekä koulutuksen järjestäjien että opiskelijan näkökulmasta. Kaksoistutkinto tarjoaa riittävät valmiudet omaaville opiskelijoille hyvän mahdollisuuden suorittaa ammatillinen ja ylioppilastutkinto rinnakkain. Näiltä osin sen aseman kirkastaminen myös lainsäädännössä on kannatettavaa. Sivista huomauttaa kuitenkin, että kaksoistutkinto on verraten työläs kokonaisuus, eikä siksi sovi kaikille. Niin sanotun ristiinopiskelun mahdollistamiseen tulee tarjota myös kevyempiä käytäntöjä, joita Sivista toivoo käsiteltävän toisen asteen kehittämistä käsittelevän hankkeen loppuraportissa. Kannatettavaa voisi olla esimerkiksi erilaisten kokeilujen käynnistäminen ristiinopiskelun erilaisista toteutustavoista, samalla kartoittaen lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien kysyntää erilaisiin osaamista laajentaviin mahdollisuuksiin. Kokeilujen piirissä voisi olla sekä toisen asteen koulutustarjonta että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjoamat opinnot. Kaksoistutkintoon liittyvät säädösehdotukset kaipaavat vielä arviointia. Erityisesti Sivista kiinnittää huomiota yhteishakuun sekä rahoitukseen liittyviin ehdotuksiin. Lisäksi Sivista huomauttaa, että lukiolakiin esitettävä yhdistelmäopintojen aineopiskelija –termi on osin harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ole lukio-opinnoista ja ammatillista opinnoista muodostuva yhdistelmä, vaan opinnot ovat jatkossakin erilliset. Kaksoistutkinnon sisällyttäminen yhteishakuun Sivista katsoo, että kaksoistutkinnon yhteishakuun sisällyttämisen vaikutuksia tulisi vielä arvioida erityisesti siitä näkökulmasta, lisäisikö yhteishakuun sisällyttäminen kaksoistutkinnon suorittajien määrää. Sivista katsoo, että kaksoistutkinnon sisällyttäminen yhteishakuun voi johtaa tilanteeseen, jossa tulevaisuudestaan epävarmat hakijat päättävät enenevissä määrin hakeutua suorittamaan kaksoistutkintoa. Kaksoistutkinto on vaativa suoritustapa, jonka moni tutkintoa suorittamaan ilmoittautuneista jättää esitysluonnoksen mukaan kesken suorittaen lopulta vain ammatillisen perustutkinnon. Sivista pitää todennäköisenä, että mikäli kaksoistutkintojen hakijaprofiilissa painottuisi tällaiset ns. epävarmat hakijat, johtaisi se keskeyttämisten määrän sekä suhteellisen osuuden kasvamiseen. Keskeyttäminen lisäisi jossain määrin koulutuksen järjestäjien hallinnollista työtä sekä tarvetta ohjaukseen. Erityisen ongelmallista se olisi kuitenkin opiskelijan hyvinvoinnin sekä minäpystyvyyden kokemuksen kannalta – ajassa, jossa useissa tutkimuksissa kuvataan nuorten kuormittuneisuutta, tulisi ehdotuksen mahdolliset vaikutukset arvioida myös tästä näkökulmasta. Kaksoistutkinnon sisällyttäminen yhteishakuun edellyttäisi perusopetuksen opinto-ohjauksen resurssien vahvistamista, jotta hakijat pystyvät tekemään hyvin informoituja ja itselleen sopivia valintoja. Kaksoistutkinnon suorittamisen rahoitus Kaksoistutkinnon suorittajien määrän mahdollinen kasvaminen tulee huomioida myös esityksen resursoinnissa. Ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että ehdotetut muutokset toteutettaisiin ammatilliseen koulutukseen julkisen talouden suunnitelmassa varattujen määrärahojen puitteissa, eivätkä ehdotetut muutokset edellyttäisi määrärahalisäyksiä. Sivista suhtautuu erittäin kriittisesti tähän arvioon. Sivista edellyttää, että päätöksenteon pohjalle hankitaan lisää tietoa kaksoistutkinnon suorittamisen kokonaiskustannuksista. Esitysluonnoksen mukaan kaksoistutkinnon suorittajien suorittamien lukio-opintojen määrä vaihtelee suuresti. Tällä on suora vaikutus kaksoistutkinnon suorittamisesta syntyviin yhteenlaskettuihin kustannuksiin koulutuksen järjestäjille. Sekä ammatillisen koulutuksen että lukiokoulutuksen järjestäjille tulee taata todellisia kustannuksia vastaavat resurssit. Lukiokoulutuksen osalta tulee huomioida myös ylioppilastutkinnon järjestämiseen liittyvät kustannukset. Ylioppilastutkinnon järjestämisen kustannusten osalta tulee ottaa huomioon myös viime vuosien lisääntyneet uusijamäärät, jotka lisäävät sekä hallinnon että opettajien kuormitusta. Kaksoistutkinnon tullessa osaksi yhteishakua myös lukiokoulutuksen järjestäjä tekisi päätöksen opiskelijaksi ottamisesta jo siinä vaiheessa. Tämä on opiskelijan oikeusturvan kannalta perusteltua. Sivista huomauttaa, että siinä missä opiskelijalla on oltava varmuus oikeudestaan kaksoistutkinnon suorittamiseen, sekä ammatillisen koulutuksen että lukiokoulutuksen järjestäjällä tulee olla päätöstä opiskelijaksi ottamisesta tehdessään tieto näiden opintojen rahoituksesta. Lopuksi Sivista toteaa, että sinänsä kaksoistutkinnon ja kaksoistutkintoa suorittavien opiskelijoiden aseman selkeyttäminen on tarpeellista. Nyt ehdotettuja muutoksia ei ole kuitenkaan arvioitu riittävän kattavasti. Hyvää ehdotuksessa on kuitenkin se, että kaksoistutkinnon suorittamisen käytännön toteutusta ei ole pyritty ohjaamaan lainsäädännöllä. Tästä on jatkovalmistelussakin pidettävä kiinni, jotta koulutuksen järjestäjät voivat aidosti tarjota opiskelijalle sellaisen yksilöllisen opintopolun, joka mahdollistaa kaksoistutkinnon sujuvan suorittamisen esimerkiksi oppilaitosverkon, koulutusohjelman ja oppilaitosten toimintakulttuurin huomioiden.
      • Kirkon työmarkkinalaitos
        Uppdaterad:
        15.6.2022
        • Lausunto 15.06.2022 Asia: hallituksen esitys toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista Yleistä Kirkon työmarkkinalaitos toteaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallituskauden loppumetreillä merkittävän toisen asteen uudistuksen, jota kiirehtien viedään nyt eteenpäin. Käytännössä uudistus koskettaa ammatillista koulutusta, jonka rahoitusta ollaan jakamassa kahtia ja yhden rahoitusmallin sijaan jatkossa olisi kaksi rahoitusmallia. Lainsäädäntöhankkeeseen on liitetty rahoitusta koskevan säätelyn muuttaminen, vaikka se ei kuulu hankkeen asettamispäätöksessä (22.11.2021) kirjattuihin hankkeen tehtäviin, joista tulee tehdä esitys. Nyt ollaan tekemässä uudistusta vailla riittävää tietopohjaa, mikä on vastoin päätöksen teon periaatteita, mihin hallitus on sitoutunut. Kiirehtimisen sijaan tarvitaan ensin yhteinen kokonaisnäkemys siitä, mitä muutoksia nykytilaan tarvitaan. Jatkotyössä selvitettäviä asioita • Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen; • Hallituksen esityksestä puuttuu kautta linjan toimet hankkeen keskeisen tavoitteen ammatillisen, lukiokoulutuksen ja korkeakoulujen yhteistyön lisäämiseksi: • Esityksestä puuttuvat myös kehittämishankkeen tavoitteeksi asetetut esitykset korkeakoulujen kanssa käytävän yhteistyön lisäämiseksi siten, että opintojen ristiinsuorittaminen on nykyistä helpompaa. Ammatillisen koulutuksen näkökulmasta sekä ammatillisten opiskelijoiden että korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuus opintojen ristiinsuorittamiseen toisi merkittävää hyötyä molemmille osapuolille; • Hallituksen esityksessä ei tehdä käytännön esityksiä siitä, miten lisättäisiin lukio-opiskelijoiden kiinnostusta suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia. Nämä lisäisivät ylioppilaiden jatko-opintovalmiuksia. Yhteenveto Kirkon työmarkkinalaitos katsoo, että valmisteluun tarvitaan lisää aikaa ja päätöksiä tulisi tehdä vasta seuraavalla hallituskaudella. Valmistelun pohjaksi tarvitaan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys toisen asteen koulutuksen muutostarpeista. Työmarkkinajohtaja Anna Kaarina Piepponen Neuvottelupäällikkö Ulla Westermarck
      • Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Lamppu Veli-Matti
        Uppdaterad:
        15.6.2022
        • AMKEn lausunnon tiivistelmä Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 21.10.2021 kehittämishankkeen, jonka tehtäväksi annettiin valmistella hallituksen esitys turvaamaan toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta tilanteessa, jossa alueiden väliset väestölliset erot kasvavat. Kehittämishankkeelle nimettiin ohjausryhmä, hankeryhmä sekä laaja-alainen seurantaryhmä. Hankkeen toimikausi on 21.10.2021— 23.6.2022. AMKElle tuli yllätyksenä, että hankkeeseen liitettiin rahoitusta koskevan säätelyn muuttaminen. Tämä ei kuulu asettamispäätöksessä (22.11.2021) kirjattuihin hankkeen tehtäviin. Asettamispäätöksessä todetaan: ”Esitys sisältää ehdotuksen mahdollisista lainsäädäntömuutoksista ml. hanke- tai kokeilulait sekä mahdolliset yleisemmät tavoitteet toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmien uudistamiseksi ja toimintalainsäädäntöjen kehittämiseksi tukemaan ohjelman tavoitteita sekä suunnitelman aikatauluksi”. AMKE ei kannata sitä, että rahoitusta koskevasta lainsäädännöstä tehdään muutosesitys hyvin nopealla aikataululla ja muutetaan vain osaa kokonaisuudesta. Rahoitusmuutoksen, kaksoistutkinnon, ristiinopiskelun ja perustutkinnon vaikutuksia jatkuvan oppimisen resursseihin ei ole arvioitu riittävästi, vaikka kustannusvaikutukset kohdistuvat oppivelvollisia koskevaan ammatilliseen koulutukseen. Muutos johtaa todennäköisesti siihen, että sidotun rahoituksen painopiste siirtyy oppivelvollisten koulutukseen ja rahoitus jatkuvaan oppimiseen pienenee. Rahoituksen nk. yleiskatteellisuus ei ratkaise tätä ongelmaa. AMKE painottaa, että rahoitus tarvitsee uudistamista. Se tulee kuitenkin tehdä kokonaisuutena niin, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitusta kehitetään rinnakkain, ristikkäisvaikutukset huomioiden. AMKE on pettynyt siihen, että hankkeessa esille tulleet näkökulmat ja toimenpide-esitykset ovat keskittyneet lähes kokonaan ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuksen kehittämistarpeet ovat jääneet sivuun. Ammatillisen ja lukiokoulutuksen pitkäjänteinen kehittäminen niin pedagogiikan kuin järjestäjärakenteen osalta on tärkeää. Ammatillista ja lukiokoulutusta tulee kehittää yhteistyössä, mutta itsenäisinä koulutusmuotoina. Tällä hallituskaudella tulee jatkaa yhteisen tilannekuvan ja ymmärryksen rakentamista kehittämistarpeista. Kehittämislinjaukset tulisi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan. Kehittämisen tulee palvella tasavertaisesti sekä ammatillista että lukiokoulutusta. Rahoitusta pitää kehittää oppivelvollisia ja jatkuvaa oppimista tukevana kokonaisuutena.  Kaksoistutkinnot Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä sekä lukiolaissa, että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Lainsäädäntömuutos pääasiassa vakiinnuttaisi nykyiset käytännöt. Ammatillisen koulutuksen lakiin lisättäisiin ”kaksoistutkinnon” määritelmä. Lukiolaissa puolestaan otettaisiin käyttöön ”yhdistelmäopintojen aineopiskelijan” määritelmä. Kaksoistutkinnossa on kyse opintojen suoritustavasta, jonka kautta suoritetaan samanaikaisesti ammatillinen perustutkinto ja ylioppilastutkinto. Lainsäädäntöön ehdotetaan myös lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi valtakunnallisten hakumenettelyiden eli yhteishaun kautta. AMKE muistuttaa, että kaksoistutkinnon lisääminen hakukohteeksi ei saa poissulkea mahdollisuutta suorittaa kaksoistutkinto opintojen aikana, vaikka opiskelija ei olisi hakenut erikseen kaksoistutkintoon. AMKE painottaa, että kaksoistutkintoa tulee kehittää siten, että se tarjoaa ammatillisen koulutuksen opiskelijalle paremman mahdollisuuden suorittaa ylioppilastutkinto, lisää työelämävalmiuksia sekä parantaa opiskelijan edellytyksiä jatko-opintoihin. Hallituksen esitys on pitkälti tekninen eli se vahvistaa nykyisen tilanteen. Merkittävin esitys on, että kaksoistutkinto tulisi mukaan yhteishakuun. Uudistus ei esityksessä tehdyn arvion mukaan toisi merkittävää lisäystä kaksoistutkintojen suoritusmääriin. AMKE muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto kaventui ylioppilastutkintouudistuksen myötä, kun pakollisten kirjoitettavien kokeiden määrä nousi viiteen. Ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaminen rinnakkain oli erittäin vaativaa jo ennen uudistusta. Tulisi arvioida sitä, että voisiko kaksoistutkintoa suorittavan opiskelijan kohdalla ammatillinen perustutkinto korvaisi yhden pakollisen ylioppilaskokeen. AMKE painottaa, että ylioppilastutkintouudistuksen vaikutuksia kaksoistutkinnon suosioon tulee seurata. AMKE katsoo, että hallituksen esityksessä tulisi tehdä esityksiä myös siitä, miten lisättäisiin lukio-opiskelijoiden kiinnostusta suorittaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia. Ammattiosaaminen lisäisi monien ylioppilaiden korkeakouluvalmiuksia. Talous ja nuoret TATin nuorten tulevaisuusraportin tulosten mukaan lukiolaiset kaipaavat lisää tietoa työelämästä. Esityksestä puuttuvat myös kehittämishankkeen tavoitteeksi asetetut ehdotukset yhteistyön lisäämiseksi korkeakoulujen kanssa siten, että opintojen ristiinsuorittaminen olisi nykyistä helpompaa. AMKE katsoo, että ammatillisten opiskelijoiden ja korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuus opintojen ristiinsuorittamiseen toisi merkittävää hyötyä molemmille osapuolille. Esityksen mukaan kaksoistutkinnon suorittaminen ja opintojen ristiinsuorittamisen kustannettaisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksesta. Hallituksen esityksessä todetaan, että koulutusmuotojen opintojen yhdistämistä koskevilla muutoksilla ei olisi merkittäviä vaikutuksia koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan. AMKE ei pidä arviota uskottavana. Jo nyt monet koulutuksen järjestäjät maksavat merkittäviä korvauksia lukiokoulutuksen järjestäjille kaksoistutkinto-opiskelusta. Ammatillisen perustutkinnon yksilöllinen laajentaminen Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ehdotetun sääntelyn mukaan ammatillista perustutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti. Näihin laajentaviin tutkinnon osiin voisi sisältyä lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. AMKE pitää sekä opiskelijan ammatillisen osaamisen että hänen jatko-opintovalmiuksiensa kannalta hyvänä, että hän voi sisällyttää opintoihinsa lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. Hallituksen esityksestä puuttuvat kuitenkin konkreettiset ehdotukset siitä, miten lisättäisiin lukio- tai korkeakouluopiskelijoiden kannusteita sisällyttää ammatillisia opintoja opintoihinsa. Hallituksen esityksestä puuttuvat kautta linjan toimet hankkeen keskeisen tavoitteen eli ammatillisen, lukiokoulutuksen ja korkeakoulujen yhteistyön lisäämiseksi. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Koulutusmuotojen opintojen yhdistämistä koskevilla muutoksilla ei olisi merkittäviä vaikutuksia koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan. Ammatillisen perustutkinnon nimellislaajuuteen eli 180 osaamispisteeseen sisällytettävien muiden koulutusmuotojen opintojen osalta ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi koulutuksen järjestäjien taloudelliseen asemaan, vaan opintojen yhdistäminen toteutettaisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön ja sopimusten perusteella koulutuksen järjestämiseen varattujen resurssien puitteissa”. AMKEn näkemyksen mukaan esitys ammatillisen perustutkinnon yksilöllisestä laajentamisesta yli 180 osaamispisteen vähentää nykyistä hallinnollista taakka. Toisaalta jokainen ammatillisen perustutkinnon nimellislaajuuden (180 op) osaamispiste maksaa. Mitään kustannuksia kompensoivaa ”oravannahkakauppaa” ei synny, ellei lukio- ja korkeakoulujen toimintaa kehitetä siten, että ammatillisten tutkinnon osien suorittaminen olisi kannustavaa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän muuttaminen Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: 1) oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja 2) jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa otettaisiin huomioon oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen opiskelijoiden sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämän TUVA-koulutuksen opiskelijoiden suoritteet. Muiden kuin edellä mainittujen opiskelijaryhmien suoritteet otettaisiin huomioon jatkuvan oppimisen rahoituksessa. Ehdotuksen mukaan oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa perusrahoituksen osuus nousisi 70 prosentista 80 prosenttiin, suoritusrahoituksen osuus laskisi 20 prosentista 10 prosenttiin ja vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi nykytilan mukainen 10 prosenttia. Jatkuvan oppimisen rahoituksessa säilytettäisiin nykyiset rahoitusosuuksien prosenttiosuudet ja otettaisiin suoritusrahoituksessa nykytilan mukaisesti huomioon sekä suoritetut tutkinnot että tutkinnon osien osaamispisteet. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Ehdotettu muutoksen tarkoitus on ensivaiheessa toteuttaa kustannusneutraalisti ammatilliseen koulutukseen nykyisin varattujen määrärahojen puitteissa. AMKE painottaa, että ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä tarvitsee uudistuksen. Se on liian monimutkainen (useita kymmeniä eri muuttujia). Rahoitusuudistus tulee tehdä yhtenä kokonaisuutena, huomioiden sekä oppivelvollisten koulutus että jatkuvaoppiminen. Kaikilla muutoksilla on vaikutusta kokonaisuuteen. Rahoituksen jakamisen kahteen osaan oppivelvollisiin kohdistuvaan rahoitukseen ja jatkuvaan oppimiseen kohdistuvaan rahoitukseen sijaan tulisi pohtia esimerkiksi yksilöperusteiseen rahoitukseen siirtymistä. Esimerkiksi moni yli 20-vuotias on vailla perusasteen koulutusta ja tulisi kohdella rahoituksellisesti oppivelvolliseen rinnastaen. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Rahoituslain perusteella jaettu ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoitus olisi jatkossakin yleiskatteellista, kuten muidenkin koulutusmuotojen valtionosuusrahoitus. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät voisivat suunnata saamansa resurssin nykyiseen tapaan parhaaksi katsomallaan tavalla riippumatta siitä, onko rahoituksen perusteena oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitus tai jatkuvan oppimisen rahoitus”. Edellä oleva ajatus resurssien suuntaamisesta ”parhaaksi katsomallaan tavalla” on epärealistinen. Hallituksen esitys lähtee siitä, että tällä hetkellä oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitus jakautuu lähes tasan, eikä uudistus muuttaisi tilannetta merkittävästi. Tehdyt esitykset kaksoistutkintojen ja ristiinopiskelun sekä tutkinnon yksilöllisestä laajentamisesta eivät AMKEn arvion mukaan ole kustannusneutraaleja. Lisäksi erityisen tuen tarvitsijoiden määrä kasvaa, mikä lisää rahoituspaineita oppivelvollisuuskoulutukseen. Oppivelvollisuuskoulutuksen sidotun rahoituksen määrä kasvaa, jolloin rahoitusta ei voida siirtää ”yleiskatteellisesti” jatkuvaan oppimiseen. Oppivelvollisten koulutuksen rahoituksen kasvaessa, jatkuvaan oppimiseen suunnatut resurssit pienenevät, ellei rahoituskehys kasva. Tämä ei ole tämänhetkisen valtiontalouden näkymien perusteella realistista. Rahoituksen kasvua ei ole esitetty myöskään valtiontalouden suunnitelmassa vuosille 2023–2026. Päinvastoin ammatillisen koulutuksen rahoitus näyttää pienevän vuoden 2024 jälkeen. AMKE vaatii, ettei hallituksen esitystä viedä lainsäädäntöön ainakaan rahoitusesityksen osalta. Ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen sekä korkeakoulujen välistä yhteistyötä tulee voimakkaasti kehittää. Yhteistyön tulee kuitenkin olla aitoa, kaikkia osapuolia hyödyttävää, vaikuttavaa ja taloudellisesti reilua. AMKEn mielestä hallituksen esitys ei täytä näitä kriteerejä.
      • Svenska Österbottens förbund för utbildning och kultur, skn, Samkommunstyrelsen 13.06.2022 § 69
        Uppdaterad:
        14.6.2022
        • Samkommunstyrelsen 13.6.2022 § 69 I utvecklingen av utbildningen på andra stadiet bör de faktiska verksamhetsförutsättningarna för utbildning på svenska tas i beaktande. Utbildningsutbudets bredd och regionala tillgänglighet bör tryggas, så att även mera smala utbildningar i fortsättningen kan ges på svenska dock så att antalet s.k. finlandssvenska unika utbildningar inte ökas från nuläget. Detta motiverar vi med arbets- och näringslivets behov av yrkesutbildad arbetskraft också på svenska samt individens rätt till val av utbildning. Vi konstaterar även att andra stadiets yrkesutbildningar under många år varit föremål för reformer, den senaste genomgripande reformen trädde i kraft 2018, hela effekten av reformen har ännu inte granskats särskilt som vi under de senaste åren genomlidit en pandemi, finansieringsvillkoren ändrats och reformerna av förlängda läroplikten/avgiftsfria andra stadiet trätt i kraft. Med erfarenhet av reformen av andra stadiets yrkesutbildning från och med 2018 vill vi poängtera vikten av information till upprätthållare, studerande, arbetsliv och allmänhet. Yrkesutbildningens anseende riskeras försämras av otydligt formulerade och frekvent förekommande reformer. Vi frågar oss om lagförslaget ger svar på de utmaningar som lagförslaget är tänkt att lösa. Vi frågar oss också om det inte borde göras en översyn av utbildningssystemet som helhet inte i små delar, eller som nu åter en gång är fokus på andra stadiets yrkesutbildning. Landets ogynnsamma befolkningsstruktur är ett ämne som i högsta grad berör andra stadiets utbildningar. Upprätthållarna av yrkesutbildning försöker aktivt anpassa verksamheten utgående från regionens behov av utbildade yrkespersoner och även bygga studiehelheter som underlättar övergången till studier på tredje stadiet. Frågan är om lagförslaget löser utmaningarna i landets demografi. Studerandes vilja att utöka sina kompetenspoäng från 180 kp till 210 kp inom ramen för befintliga ekonomiska resurser är en utmaning även om rätten inte är subjektiv. Det leder till att undervisningen igen en gång ska förverkligas med allt knappare ekonomiska medel. På basen av den information som finns tillgänglig är det omöjligt att ta ställning till den proposition som nu är för utlåtande då helheten för andra stadiet och för yrkesutbildningen i synnerhet saknas. Tanken är god med att studerande som bedriver både yrkesstudier och gymnasiestudier nu får en mera formaliserat ramverk. Tanken är också god med att läroplikt och kontinuerligt lärande separeras med tanke på målgrupperna men dessvärre saknas förslag till förordning vilket gör helheten som nu föreligger svår att greppa. Ministeriet säger själv att man under hösten kommer jobba vidare med förändringsarbetet. Vi frågar oss därför varav denna brådska då förändringarna är tänkta att träda i kraft från och med 1.1.2024 för finansieringens del och från och med hösten 2024 för studerandes del. VI SER DÄRFÖR ATT PROJEKTET BEHÖVER MERA TID FÖR ATT PÅ BASEN AV FAKTA OCH MED EN HELHETSSYN I DIALOG MED UPPRÄTTHÅLLARNA KUNNA FÖRAS FRAMÅT TILL GAGN FÖR STUDERANDE SAMT ARBETS- OCH NÄRINGSLIV. Vi stöder det utlåtande som gjorts av bland annat AMKE rf.
      • Koulutuskuntayhtymä OSAO
        Uppdaterad:
        14.6.2022
        • Koulutuskuntayhtymä OSAO antaa seuraavan lausunnon esitettyihin säädösmuutoksiin: 1. Kaksoistutkinto Lainsäädäntöön ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinnon opiskelijaksi yhteishaun kautta. Koulutuskuntayhtymä OSAO ei kannata tätä, koska se aiheuttaa vääriä ja epärealistisia valintoja yhteishaussa. Tämä lisää kaksoistutkinnon keskeyttämistä ja lisää oppilaitosten hallinnollista työtä. Tämän vuoksi kaksoistutkintoon hakeutumisen siirtäminen osaksi yhteishakua voi sekoittaa kaksoistutkinnon järjestämistä. Koulutuskuntayhtymä OSAOlla on kaksoistutkinnon toteuttamiseksi selkeät toimintamallit ja yhteistyö lukiokoulutuksen järjestäjien kanssa. 2. Ammatillisen koulutuksen rahoituslainsäädännön muutoksista Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään. Rahoitusta ei tulisi muuttaa, koska jako lisää koulutuksen järjestäjien hallintoa ja hallintokustannuksia eikä yksinkertaista sitä. Todennäköisesti muutos tulee kankeuttamaan koulutuksen talouden seurantaa ryhmissä, joissa on molempien rahoitusväylien opiskelijoita. Oppivelvollisuuden kehittäminen on ammatillisessa koulutuksessa vielä kesken, ammatillisen koulutuksen rahoitukseen liittyy paineita ja lainsäädäntöuudistuksia tulee nopealla tempolla, mistä syystä rahoituslainsäädäntöön esitettyjä muutoksia ei ole syytä tehdä.
      • Suomen Yrittäjät ry
        Uppdaterad:
        14.6.2022
        • Suomen Yrittäjät kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua näkemyksemme luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettua lakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. Esitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallituksen koulutuspoliittisen selonteon toimenpide-ehdotusten perusteella käynnistetyn toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen ehdotuksiin. Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistämistä ja kaksoistutkinnon suorittamista koskevia säännöksiä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin sisältyviä ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita siten, että ne nykyistä paremmin vastaisivat oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarpeisiin. Suomen Yrittäjät esittää lausunnossaan, että valmisteluun tarvitaan lisää aikaa ja päätöksiä tulisi tehdä vasta seuraavalla hallituskaudella. Valmistelun pohjaksi tarvitaan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys toisen asteen koulutuksen muutostarpeista. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevassa esityksessä on kyse merkittävästä muutoksesta tämänhetkiseen rahoitusjärjestelmään ja siksi edellytämme perusteellisempaa vaikuttavuusarviointia nyt esitetystä muutoksesta. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Tarvitaan pitemmän aikavälin tietoa maksuttoman oppivelvollisuuden kustannuksista. Myös nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Ammatillisen koulutuksen uudistus astui voimaan 1.1.2018. Uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat asiakas- ja työelämälähtöisyyden kehittäminen, yksilöllisten opintopolkujen mahdollistaminen ja joustavuuden lisääminen. Rahoitusuudistuksen yhteydessä tuloksellisuuselementtien osuutta kokonaisrahoituksesta päätettiin nostaa merkittävästi. Sittemmin on tuloksellisuuden painoarvoa jo laskettu alkuperäisistä tavoitteista ja nyt tehdyt esitykset olisivat vielä suurempi takaisinveto reformissa sovitusta rahoitusrakenteesta. Olemme jo uudistuksen käynnistyessä kannattaneet tuloksellisuutta painottavaa mallia, koska se kannustaa koulutuksen järjestäjiä suuntaamaan koulutustarjontaa ammatteihin, joilla työllistyy. Tämän asian merkitys on entisestään korostunut nyt, kun monilla aloilla osaajapula jarruttaa kasvua. Samanaikaisesti on Suomessa edelleen paljon työvoiman ulkopuolella olevia, joten kohtaanto-ongelmaan on löydettävä pikaisia ratkaisuja. Tarvitaan oppilaitosten ja työelämän entistä tiiviimpää yhteistyötä, ketterää reagointia osaamistarpeiden muutoksiin, nopeutettuja koulutuspolkuja ja työelämässä oppimisen mahdollisuuksien vahvistamista. Tähän on rahoituksen kannustettava sekä oppivelvollisten että jatkuvan oppimisen opiskelijoiden osalta. Oppivelvollisten rahoituksesta halutaan säätää jo tällä hallituskaudella, mutta jatkuvan oppimisen rahoituksesta vasta seuraavalla hallituskaudella. Jatkuvan oppimisen uudistuksen toimeenpanon turvaaminen on myös tärkeää ja siksi rahoitusjärjestelmien mahdollisia muutoksia on valmisteltava kokonaisuutena. Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä muodostaa kokonaisuuden, jota täytyy myös jatkossa kehittää tästä lähtökohdasta. Yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia oman osaamisensa uudistamiseen ja päivittämiseen ei pidä heikentää. Tämä olisi nyt lausuntokierroksella olevien ammatillista koulutusta koskevien esitysten seurannaisvaikutus. Rahoituksen kohdentamisessa on tunnistettava kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Hankkeen aikataulu on muutenkin liian tiukka ottaen huomioon sen laajat tavoitteet. Koulutus- ja osaamispolitiikkaa on tehtävä pitkäjänteisesti, eikä osaoptimointina. On löydettävä uudenlaisia koulutuksen järjestämisen tapoja ja kehitettävä muun muassa valtakunnallista verkko-opetustarjontaa sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukioissa. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen ristiin opiskelun ja kaksoistutkintojen kehittämisessä kannattaa hyödyntää jo nyt monilla alueilla käytössä olevia malleja. Nyt lausuntokierroksella olevassa hallituksen esityksessä on keskitytty siihen, miten ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua lukio-opintoihin lisätään, mutta on tarpeen vahvistaa myös lukio-opiskelijoiden osallistumista ammatillisen koulutuksen opintoihin. Molempia koulutusmuotoja on edelleen tarpeen kehittää myös omina väylinään ja omista lähtökohdistaan. Mikäli malli oppivelvollisuusrahoituksesta kuitenkin etenisi jo tällä hallituskaudella, esitämme että suoritusrahoituksessa huomioitaisiin jatkossakin myös tutkinnon osat. Kaikki oppivelvolliset eivät pysty heti suorittamaan kokonaisia tutkintoja, mutta heillä saattaisi olla kykyjä ja halua siirtyä työelämään muutaman tutkinnon osan suorittamisen jälkeen ja mahdollisesti täydentää tutkintoaan myöhemmin. Näin hekin voisivat löytää itselleen mielekkään väylän kehittää osaamistaan ja samalla vaikuttaa osaajapulan ratkaisemiseen.
      • MTK Pohjois-Savo, Kauhanen Jari
        Uppdaterad:
        13.6.2022
        • LAUSUNTO AMMATILLISEN KOULUTUKSEN RAHOITUSUUDISTUKSESTA Vetoamme, että lainsäädännön muutosten valmistelu siirrettäisiin seuraavalle hallituskaudelle ja sitä tarkasteltaisiin yhtenä kokonaisuutena. Koulutuksen nykytilanteesta on kerättävä kattavampi kustannustietoperusta. Tulee ottaa huomioon, että OKM:n tietoperusta on perustunut ainoastaan kahden vuoden aikana kerättyyn tietoon. Luonnonvara-alan kaikkia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ei edes järjestetä niin usein, joten tähän kustannustietoon on osunut sattumanvaraisesti luonnonvara-alan tutkintojen kustannustietojen keruu. Lisäksi nuorten ja aikuisten rahoituslainsäädännön erottaminen vaikeuttaa luonnonvara-alan koulutuksen järjestämistä ja tuo lisää byrokratiaa eli lain säädäntöä tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Ammatillinen koulutus tulisi saada sellaiselle tasolle, että ammattiin valmistuvilla on kyky tehdä alan töitä heti valmistuttuaan. Koulutusvastuuta ei voida siirtää valmistuneen opiskelijan ensimmäiselle työnantajalle. Valmistuneella henkilöllä tulisi olla hyvä valmiustaso tehdä alansa töitä valmistumisen jälkeen. Koulutuksessa ei saa olla liikaa etä- ja/tai omatoimista opiskelua. Etenkin ammatillisessa koulutuksessa lähiopetus on ensiarvoisen tärkeää, kuten työelämään valmentavat käytännön harjoittelutkin. Näillä perustein vetoamme siirtämään ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistusta seuraavalle hallituskaudelle, kun kustannustietoperusta on paremmin selvitetty.
      • Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        13.6.2022
        • Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä kiittää mahdollisuudesta lausua toisen asteen kehittämishanketta koskevaan hallituksen esityksen luonnokseen liittyen. Uudistuksen tavoitteet ovat kannatettavia. Toisen asteen koulutuksen eri koulutusmuotojen yhteistyö, ammatillisen perustutkinnon laajentaminen, Oppivelvollisuuden laajentumisen tukeminen rahoitus- ja säätelyjärjestelmän muutoksilla sekä koulutuksen järjestämisen resurssien turvaaminen ovat tärkeitä ja hyviä tavoitteita. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen ristiinopiskelun kehittäminen on kannatettava asia. Kaksoistutkinnon eriyttäminen omaksi kokonaisuudeksi lainsäädännössä ei ole kuitenkaan kannatettavaa. Muutos aiheuttaisi sekaannusta ja eriarvoisuutta opiskelijoiden ja koulutuksen järjestäjän toiminnan näkökulmasta. Siksi nykyinen määrittely ja toimintatapa lainsäädännössä on riittävä. Tietämystä kaksoistutkinnon suorittamisen ja ristiinopiskelun mahdollisuuksista tulisi lisätä vastavuoroisesti myös lukiokoulutuksen opiskelijoille. Ammatillisen perustutkinnon laajentaminen on kannatettava muutos. Opintojen laajentamisen mahdollisuus ammatillisissa perustutkinnoissa yli 180 osaamispisteen tukee korkeakouluopintoihin sijoittumista (amk-jatkoväylä- ja lukio-opintojen lisääminen) sekä entistä sujuvampaa työllistymistä ammatillisen erikoistumisen ja moniosaajuuden (ammatillisten tutkinnon osien lisääminen) kautta. Ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta tulee tarkastella ja ohjata yhtenä kokonaisuutena. Rahoitusjärjestelmän muuttaminen nopealla aikataululla ja vain kolmen vuoden kokemuksen perusteella sisältää epävarmuustekijöitä. Lisäksi on epäselvää, millaisiin laskelmiin esitys perustuu, ja mitkä ovat uudistuksen vaikutukset koulutuksen järjestäjälle. Erityisenä huolena on, miten muutos vaikuttaa rahoituksen ennakoitavuuteen. Esitämme, että rahoitusjärjestelmän muutos tehtäisiin kokonaisuutena riittävän valmistelun pohjalta kiirehtimättä. Rahoitusuudistuksen tulisi perustua laajaan tietopohjaan ja ennakkolaskelmiin, jonka perusteella myös koulutuksen järjestäjät kykenisivät arvioida esitettyjen muutosten mahdollisia vaikutuksia. Rahoitusjärjestelmän mahdollisessa muutoksessa tulisi varmistaa riittävä rahoitus jatkuvan oppimisen koulutuksen järjestämiseen. Jatkuvan oppimisen tarve kasvaa merkittävästi seuraavan vuosikymmenen aikana. Kaikilla alueilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet työikäisten osaamisen päivittämiseen ja uudistamiseen ammatillisen koulutuksen kautta, koska jatkuvan oppimisen koulutuspalveluilla on merkittävä rooli alueiden työnantajien ja yritysten osaavan työvoiman saatavuuden varmistamisessa. Jatkuvan oppimisen rahoituksen jatkuvuus on myös kriittinen tekijä alueellisille koulutuksen järjestäjille tulevan työvoimapalveluja koskevan uudistuksen mahdollistamisessa. Työikäisten osaamistarpeet eivät saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä. Suoriterahoituksen rahoitusosuuksia koskeva muutos on kannatettava. On perusteltua, että jatkossa oppivelvollisuuskoulutuksessa on painopisteenä koko tutkinnot ja jatkuvassa oppimisessa tutkinnon osat. Muutos vastaa nykyistä suoritteiden kohdistumisen kehitystä ja asiakaskäyttäytymistä. Muutos myös tukisi koulutuksen vaikuttavuutta entistä paremmin. Määrällisen säätelyn purku ei ole kannatettavaa oppivelvollisuuskoulutuksen oppivelvollisten koulutuksen osalta. Koska muutoksella olisi ennakoimattomia ja mahdollisesti myös koulutuksellista tasa-arvoa vaarantavia vaikutuksia useille alueille. Muutos siirtäisi ammatillisen koulutuksen opiskelijavuosia ja rahoitusta kasvukeskuksiin hallitsemattomasti. Erityisesti TUVA-koulutuksen määrällisen säätelyn purku aiheuttaisi rahoituksen ennakoimattomuutta ja siten lisäisi koulutuksellista epätasa-arvoa eri alueiden välillä. Oppivelvollisuuskoulutuksen määrällisen säätelyn purku on kannatettavaa, mikäli koulutuksen järjestäjä voisi käyttää oppivelvollisuuskoulutuksesta vapautuvaa rahoitusta jatkuvan oppimisen koulutuksen järjestämiseen alueellisten työvoimatarpeiden mukaisesti.
      • Peimarin koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        13.6.2022
        • LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ AMMATILLISEN KOULUTUKSEN LAKIMUUTOKSIKSI Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen termien täsmentäminen vastaamaan nykykäytäntöä on perusteltua. Jatko-opintojen kannalta olisi kuitenkin ensisijainen tarve parantaa väyläopintojen mahdollisuuksia ammattikorkeakouluihin. Yhteistyö lukioiden kanssa on toisarvoista tilanteessa, joissa väyläopinnot yleistyvät. Ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta tulee tarkastella ja ohjata yhtenä kokonaisuutena. Työikäisten osaamistarpeet eivät saa jäädä oppivelvollisten jalkoihin, sillä jatkuvan oppimisen tarve koskettaa kaikkia työikäisiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallituskauden loppumetreillä merkittävän toisen asteen uudistuksen. Uudistus koskettaa ammatillista koulutusta, jonka rahoitusta ollaan jakamassa kahtia ja yhden rahoitusmallin sijaan jatkossa olisi kaksi rahoitusmallia. Kiirehtimisen sijaan tarvitaan ensin yhteinen kokonaisnäkemys siitä, mitä muutoksia nykytilaan tarvitaan. Lain valmistelun yhteydessä koulutuksenjärjestäjien kuuleminen on ollut olematonta. Nyt ollaan tekemässä uudistusta vailla riittävää tietopohjaa. Esimerkiksi nykyisen rahoitusmallin ohjausvaikutuksista ja kustannusseurannasta tarvitaan tarkempaa ja pitkäaikaisempaa seurantatietoa. Lisäksi on selvitettävä paremmin valmistelussa olevien muutosten vaikutuksia jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Koulutuksen kehittämisen tulee perustua arviointitietoon. Lakimuutosta perustellaan rahoituksen yksinkertaistumisella. Rahoituksen jakaminen kahteen eri väylään ei yksinkertaista rahoitusta ja monimutkaistaa OPH:n vuosittaista kustannustiedon keruuta sekä vähentää em. tiedon luotettavuutta. Rahoituksen ennakoitavuus ei myöskään parane esityksessä. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä - ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot - muodostavat kokonaisuuden, jota täytyy myös jatkossa ke-hittää tästä lähtökohdasta. Yli 20-vuotiaiden mahdollisuuksia oman osaamisensa uudis-tamiseen ja päivittämiseen ei pidä heikentää. Tämä tulisi kuitenkin olemaan nyt lausun-tokierroksella olevien ammatillista koulutusta koskevien esitysten seurannaisvaikutus. Rahoituksen kohdentamisessa tulee tunnistaa kasvava tarve jatkuvalle oppimiselle. Kiirehtimisen sijaan tarvitaan nyt valmistelulle lisää aikaa. Valmistelun pohjaksi tarvi-taan riittävä tietopohja sekä kattavampi kokonaisnäkemys ammatillisen koulutuksen eri tehtävien tasapainosta ja muutoksien tarpeesta. Ammatillisen koulutuksen tulee tulevai-suudessa vastata nykyistä paremmin sekä koko työikäisen väestön että eri toimialojen osaamistarpeisiin. Kaarinassa 13.6.2022 Ilkka Harkkila kuntayhtymän johtaja Peimarin koulutuskuntayhtymä
      • Suomen Olympiakomitea, Ahva Toni
        Uppdaterad:
        11.6.2022
        • URHEILIJAKOULUTUS & TOISEN ASTEEN KEHITTÄMISHANKE Osana toisen asteen koulutuksen kehittämishanketta esityksessä ehdotetaan muutettaviksi lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, oppivelvollisuuslakia sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia. Kehittämishanke on käynnistetty osana pääministeri Sanna Marinin hallituksen koulutuspoliittisen selonteon toimenpide-ehdotuksia. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi mm. ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole selvittänyt urheilijakoulutuksen lainsäädäntö- ja resurssitarpeita, vaikka sivistysvaliokunta sitä edellytti mietinnössään koulutuspoliittisesta selonteosta (SiVM 19/2021). Sivistysvaliokunnan näkemyksen mukaan kaksoisuramalli on syytä ottaa yksityiskohtaisempaan poikkihallinnolliseen tarkasteluun, jonka yhteydessä tulee selvittää urheilijakoulutukseen liittyviä mahdollisia lainsäädäntö- ja resurssitarpeita. Valiokunta totesi, että tavoitteellisesti urheilevilla nuorilla tulee olla mahdollisuus saada koulutusta, kehittyä urheilijana ja kasvaa ammattilaisuuteen siten, että koulutusjärjestelmä mahdollistaa opiskelun ja tavoitteellisen urheilun tasapainoisen yhdistämisen. Olympiakomitea korostaa, että urheilijoiden ammatilliseen koulutuksen kehittämiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset olisi syytä toteuttaa tämän hallituksen esityksen yhteydessä, koska ne liittyvät juuri kyseisiin lakeihin. Opetusministeri Li Andersson on todennut eduskunnalle antamassaan vastauksessaan, että kehittämishankkeen yhteydessä on mahdollista tarkastella urheilijoille suunnatun ammatillisen koulutuksen juridista ja rahoituksellista asemaa (KKV 636/2021). -> Olympiakomitea toivoo, että urheilijakoulutuksen kehittäminen huomioidaan toisen asteen kehittämishankkeessa. URHEILIJOIDEN AMMATTILLINEN KOULUTUS: KEHITTÄMISTARPEET Urheilijan ammatillisessa koulutuksessa on vakavia kehittämistarpeita. Laki ammatillisesta koulutuksesta ei tunnista urheilijoiden koulutusta toisin kuin lukiolaki. Urheilijat eivät voi hakeutua urheilijoina ammatillisiin urheiluoppilaitoksiin ja rahoitus on koko toiminnan ajan ollut epäsäännöllistä ja epävarmaa sekä tasoltaan heikkoa. Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen rahoitus on perustunut määräaikaiseen hankerahoitukseen jo yli 35 vuotta. Samalla rahoitus on ollut selvästi pienempää urheilulukioihin nähden. Urheilijoiden ammatillinen koulutus tulisi saattaa yhdenvertaiseen asemaan urheilulukioiden kanssa. Suomessa keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena on vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. On tärkeää, että urheiluoppilaitoksissa opiskelevat saavat tavoitella unelmiaan urheilussa ja suorittaa toisen asteen opinnot halutessaan joko urheilulukiossa tai ammatillisessa urheiluoppilaitoksessa. Myös liikuntapoliittisessa selonteossa (VNS 6/2018) todetaan, että urheilupainotteisia ammatillisia oppilaitoksia on kehitettävä yhdenvertaisesti urheilulukioiden kanssa. Lisäksi toisen asteen opiskelijoiden yhdenvertaiset opiskelumahdollisuudet on kirjattu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan: ”Taataan urheilua tavoitteellisesti harrastaville nuorille yhtäläiset edellytykset opiskella myös ammatillisen koulutuksen piirissä kuin urheilulukioissa.” -> Olympiakomitea esittää, että yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien varmistamiseksi urheilijoiden ammatillinen koulutus tulee kirjata lakiin ja sen rahoitus on vakinaistettava. URHEILIJOIDEN AMMATTILLINEN KOULUTUS: KONKREETTISET ESITYKSET 1. Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen kirjaaminen lakiin Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen tehtävää ei ole kirjattu lakiin, minkä vuoksi urheilijoiden ammatillisen koulutuksen asema on jäänyt heikoksi. Lakiin ammatillisesta koulutuksesta tulisi lisätä pykälään 27 (Järjestämisluvassa määrättävät muut oikeudet, velvollisuudet, ehdot ja tehtävät): ”Järjestämisluvassa määrätään koulutuksen järjestäjän tehtävästä järjestää urheilijoiden ammatillista koulutusta.” 2. Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen rahoituksen kehittäminen Urheilijoiden ammatillista koulutusta ei ole kirjattu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin, vaikka se on koulutuksen järjestäjille järjestämisluvissa määrätty tehtävä. Järjestämisluvassa määrätyn tehtävän riittävä rahoitus ei voi perustua vuosittaiseen harkintaan perustuvaan rahoitukseen. Riittävä ja ennakoitava rahoitus urheilijoiden ammatillisen koulutuksen järjestämiseen tulee varmistaa perusrahoituksella. Lakiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta tulisi täydentää pykälään 32 d (Perusrahoitus): ”8) Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen järjestäminen”. -> Ehdotetuilla muutoksilla edistettäisiin urheilijoiden ammatillisen koulutuksen asemaa ja sitä kautta nuorten urheilijoiden yhdenvertaisuutta toisen asteen koulutuksessa. Kyse on myös ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostamisesta. URHEILIJOIDEN LUKIOKOULUTUS Urheilulukiot ovat suomalaisen kaksoisurajärjestelmän kulmakiviä, jotka mahdollistavat urheilun ja opiskelun yhdistämisen tavoitteellisesti valmentautuville nuorille urheilijoille. Urheilulukioiden tuen avulla nuoret voivat tavoitella unelmiaan turvallisessa ympäristössä ja vastuullisesti siten, että myös toisen asteen opinnot tulevat suoritettua laadukkaasti. Tuhannet suomalaiset urheilijat ovat ponnistaneet ammattiurheilijan urille urheilulukioiden kautta. Urheilija ei voi ainakaan vielä saada Suomessa koulutusta ammattiinsa, joten kaksoisurajärjestelmän turvaaminen ja sen kehittäminen on välttämätöntä. Urheilulukion rooli nuoren kokonaisvaltaisen kehittymisen ja kasvun tukemisessa on merkittävä. Urheilulukion keskeisimmät hyödyt nuorelle urheilijalle ovat mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa arkea valmentautumisen ehdoilla, joustavat ja monipuoliset opiskelumahdollisuudet, laadukas päivittäisvalmennus ja hyvät harjoitteluolosuhteet. Urheilulukioiden vetovoima näkyy oppilaitosten suurissa hakumäärissä ja siinä, että yhä useammin urheilulukioihin tullaan tietyn lajin perässä. Yli puolet urheilulukioiden opiskelijoista hakeutuvat oppilaitoksiin kaupungin tai kunnan ulkopuolelta. Monet lajit ovat keskittäneet valmentautumistoimintaansa urheiluakatemioiden ja -lukioiden yhteyteen. Urheilulukiojärjestelmä on ollut vuosikymmeniä hyvä ja toimiva malli, jonka pohjalta muita kaksoisuramalleja on lähdetty kehittämään myös ammatillisen koulutuksen puolelle ja muille koulutusasteille. Nykyisin Suomessa toimii urheilulukioiden esimerkin myötä myös valtakunnallinen urheiluyläkoulujen ja urheiluamisten verkosto. Urheiluakatemioiden ja korkeakoulujen tuella urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu myös korkeakouluissa. -> Olympiakomitea pitää tärkeänä, että lukioiden erityisen koulutustehtävän järjestelmä turvataan. LOPUKSI Valtioneuvoston tulee ottaa huomioon, että urheilijan ura alkaa ja päättyy aiemmin kuin muissa ammateissa. Toisin kuin muissa ammateissa, uran kriittiset vaiheet osuvat oppivelvollisuusikään ja siksi valtiolla on erityinen velvollisuus tukea ja mahdollistaa huippu-urheilu. Laajan kyselyn mukaan yli 70 % suomalaisista kokee saavansa hyvää mieltä huippu-urheilun seuraamisesta ja näkee, että huippu-urheilijat tarjoavat myönteisiä esimerkkejä muille (KIHU 2018). Siksi tällä sääntelyllä ja toimintaympäristöllä on urheilijoita huomattavasti laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus. Suomalaisen huippu-urheilujärjestelmän tavoitteena on, että kaikki urheilijat suorittavat toisen asteen tutkinnon. Toisella asteella Suomessa toimii 31 urheiluoppilaitosta (15 urheilulukiota ja 16 ammatillista urheiluoppilaitosta), joiden tehtävänä on tarjota urheilusta motivoituneille nuorille ympäristö, jossa opiskelu on mahdollista yhdistää tavoitteelliseen valmentautumiseen. Suomalaiseen urheiluun kuuluu vahvana pyrkimys siihen, että urheilija pystyy arjessaan yhdistämään tasapainoisesti tavoitteellisen urheilun ja opiskelun, urheilun ja muun työuransa tai urheilemaan ammattilaisena huippuvaiheessa. Tätä ajattelutapaa kutsutaan kaksoisuraksi. Suomalainen kaksoisura alkaa yläkouluvaiheesta ja jatkuu aina huippu-urheilu-uran päättymisen jälkeiseen urasiirtymään. Tavoitteellisesti urheilevilla nuorilla tulisi olla mahdollisuus saada koulutusta urheilijaksi kehittymiseen ja ammattilaisuuteen kasvuun valtion koulutusjärjestelmien tukemana. Jatkossa tarpeellista olisi hahmottaa, mikä olisi urheilijakoulutuksen asemointi suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tällä hetkellä urheilijakoulutuksen heikko tunnistaminen ja tunnustaminen valtion koulutusjärjestelmässä heijastuu myös urheilijoiden aseman puutteellisuuteen. -> Olympiakomitea näkee, että urheilijoiden ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä ja rahoitusta tulisi korjata mahdollisimman pian, koska tämänhetkinen järjestelmä asettaa tavoitteellisesti urheilevat nuoret eriarvoiseen asemaan.
      • Opetushallitus, Ylioppilastutkintolautakunta
        Uppdaterad:
        10.6.2022
        • Ylioppilastutkintolautakunta kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Ylioppilastutkinnon suorittamisen edellytyksenä on lukion oppimäärän tai ammatillisen perustukinnon suorittaminen. Ylioppilastutkinnon suorittaminen ammatillisen tutkinnon perusteella on ollut mahdollista vuodesta 1972. Tämä mahdollisuus palvelee niitä ammatillisen koulutuksen opiskelijoita, jotka haluavat osoittaa osaamistaan myös lukion oppimäärän hallinnassa ja on linjassa suomalaisen koulutusjärjestelmän periaatteen kanssa, ettei tietyt valinnat koulutuspolulla saisi aiheuttaa umpiperiä tulevissa valinnoissa. Kaksoistutkinnon suorittaminen, opintojen laajuus ja ylioppilastutkinnon arvosanat Ylioppilastutkinnossa arvioidaan lainsäädännön mukaisesti lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaisia tietoja ja taitoja. Ylioppilastutkinnon suorittaminen pelkästään ammatillisen perustutkinnon opintojen perusteella on harvinaista. Käytännössä opiskelijat päätyvät opiskelemaan lukio-opintoja aineopintoina. Nämä opinnot suoritetaan yleensä aikuisten lukiokoulutuksen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa onkin otettu tämä opiskelumuoto kaksoistutkinnon määritelmäksi, vaikka esimerkiksi Opetus- ja koulutussanastossa (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:10) kaksoistutkinto-termin määrittelyssä ei mainita aineopintoja. Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ns. kaksoistutkintoa suorittavien oikeudellisen aseman selkeyttämistä. Hallituksen esitysluonnoksessa jää kuitenkin epäselväksi, kuinka laajoihin lukio-opintoihin opiskelijalla on oikeus ja kuinka laajoja velvollisuuksia koulutuksen järjestäjällä on näiden opintojen tarjoamiseen. Oikeudet ja velvollisuudet riippuvat koulutuksen järjestäjien välisestä sopimuksesta, mikä jättää kaksoistutkintoa suorittavien tilanteen yhtä epävarmaksi kuin nykyisinkin. Esitysluonnoksen mukaan kaksoistutkintoa suorittavalle opintojen ”tarjonnan tulisi kuitenkin olla siinä laajuudessa riittävää, että se mahdollistaisi opiskelijalle ylioppilastutkinnon suorittamisen” (s. 61). Epäselväksi jää, tarkoitetaanko tällä jonkinlaista minimiä, jolla tutkinnon kokeista voi saada hyväksytyn arvosanan, vai mahdollisuutta kaikkiin niihin opintoihin, joihin ylioppilastutkinnosta annettuun asetukseen (612/2019) 5 § perustuen kokeet laaditaan: nuorille tarkoitettuun lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvien kyseisen oppiaineen pakolliset ja valtakunnalliset valinnaiset opinnot? Ylioppilastutkinnossa järjestetään noin 40 eri tutkintoaineen ja oppimäärän kokeet, eivätkä koulutuksen järjestäjien yhteistyösopimukset ja käytännön järjestelyt mahdollista yleensä kuin rajoitetun aine- tai oppimäärävalikoiman. Opiskelijalla pitäisi olla jo koulutukseen hakeutuessaan tieto siitä, kuinka laajoihin lukio-opintoihin hänelle annetaan oikeus. Aineopinnoista huolimatta ammatillisen perustutkinnon pohjalta ylioppilastutkintoon osallistuvien menestys ylioppilastutkinnossa eroaa lukion oppimäärän mukaan ylioppilastutkintoa suorittavista. Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi (lausunto kuvalla toimitettu opetus- ja kulttuuriministeriön kirjaamoon), vuonna 2021 lukiokoulutuksen pohjalta ylioppilastutkinnon suorittaneiden pakollisten kokeiden arvosanat ovat korkeampia kuin ammatillisten koulutuksen pohjalta ylioppilastutkinnon suorittaneiden arvosanat. Vastaava tilanne ilmenee myös muina vuosina ja silloin kun vertailua tehdään kaikkien ylioppilaskokeiden arvosanojen, eikä pelkästään pakollisten kokeiden arvosanojen osalta. Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan omaa opiskelijaksiottoa kaksoistutkintoon. Lautakunta näkee riskinä, että uudistus saa tulevaisuuden pyrkimyksistään epävarmat perusopetuksen päättävät opiskelijat hakeutumaan kaksoistutkintoon, vaikka sen suorittaminen on vaativa yhdistelmä, jossa ylioppilastutkintoon osallistutaan usein ohuella pohjalla. Tilanteessa, jossa jatkuvasti julkaistaan tietoja nuorten kuormittumisesta koulutuspolulla, koulutusjärjestelmän tulisi antaa realistista ohjausta ja tietoa siitä, kuinka vaativaa ylioppilastutkinnon suorittaminen on ammatillisen tutkinnon perusteella. Tämä mahdollisuus soveltuu motivoituneelle ja määrätietoiselle opiskelijalle, mutta sen soveltuvuus esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmistaan epävarmalle nuorelle on kyseenalainen. Jos esitysluonnoksen tarkoituksena on lisätä kaksoistutkinnon suorittamista ja vakiinnuttaa kaksoistutkinnon asema koulutusjärjestelmässä, tulisi esityksen yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioida laajemmin. Vaarana on, että kaksoistutkinnon suhde lukiokoulutukseen muodostuu fragmentaariseksi minilukiokoulutukseksi, joka ei turvaa kokelaalle riittävästi mahdollisuuksia hyvillä arvosanoilla suoritettuun ylioppilastutkintoon. Lautakunta pitää huolestuttavana, jos esitetyt muutokset tuovat ylioppilastutkinnon kokeisiin kokelaita vähemmällä osaamisella, näiden kokelaiden valmistuminen toiselta asteelta pitkittyy, ja heille jää puutteita niihin tietoihin ja taitoihin, joita tarvitaan korkeakouluopinnoissa. Maksuttomat ylioppilastutkinnon kokeet Oppivelvollisuuslakiin ehdotettu muotoilu kaksoistutkinnon maksuttomuudesta on edelleen tulkinnanvarainen. Ylioppilastutkinnon maksuttomuuteen liittyvät lainsäädäntöhaasteet kuvastavat sitä perustavaa laatua olevaa ongelmaa, että ylioppilastutkinnon maksuttomuuden päättyminen yritetään yhdistää opinto-oikeuksien maksuttomuuden päättymiseen – nyt myös kaksoistutkinnon. Ylioppilastutkinnon suorittaminen ei kuitenkaan liity suoraan opinto-oikeuden valmistumiseen, vaan on oma itsenäinen tutkinto. Ilmeisesti oppivelvollisuuslain ehdotuksen tarkoituksena on turvata kaksoistutkinnon suorittajalle ajallisesti rajattu mahdollisuus maksuttomaan ylioppilastutkintoon vielä ammatillisen tutkinnon valmistuttua, eikä mahdollistaa kaksoistutkinnon joskus aloittaneelle henkilölle maksuttomia opintoja toisessa ammatillisessa perustutkinnossa. Laissa olisi tarkoituksenmukaisempaa erottaa lukion ja ammatillisen perustutkinnon suorittaminen maksuttomasti siten, että maksuttoman lukion tai ammatillisen perustutkinnon aikana aloitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen on maksutonta sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämä turvaisi jo aloitetun ylioppilastutkinnon suorittamisen hallinnollisesti yksinkertaisella tavalla ja olisi kokonaistaloudellisesti edullisempaa, vaikka se tarkoittaisi joitakin uusia maksuttomia kokeita nykysäädöksiin nähden. Ylioppilastutkintomaksut ovat epäselviä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: • Henkilö on otettu suorittamaan kaksoistutkintoa. Hänen ammatillinen perustutkintonsa valmistuu, kun hän ei ole vielä täyttänyt 20 vuotta eli ikäraja ei koske häntä. Valmistumisen jälkeen hän ei ole enää ammatillisen koulutuksen kaksoistutkintoa suorittava opiskelija. Hänellä ei ole enää oikeutta ammatillisen koulutuksen järjestäjän yhteistyösopimuksen kautta tarjottuihin maksuttomiin yhdistelmäopintoihin. Hän voi suorittaa maksullisia lukion aineopintoja tai opetukseltaan maksutonta lukion oppimäärää, jos lukio ottaa hänet opiskelijaksi. Onko hänellä oikeus maksuttomiin materiaaleihin lukion oppimäärän suorittamisessa? Onko hänellä oikeus maksuttomiin ylioppilaskokeisiin? Onko hänellä oikeus toisen maksuttoman ammatillisen perustutkinnon koulutukseen? Jos alkuperäinen opiskelijaksiottopäätös antaa opiskelijalle oikeuden maksuttomuuteen myös ammatillisen perustutkinnon jälkeen, vastaus kaikkiin kysymyksiin on myönteinen. Tämä laajentaisi maksuttomuutta merkittävästi. Jos opiskelijan opiskeluoikeuden päättyminen päättää oikeuden maksuttomuuteen, opiskelijalla ei ole oikeutta maksuttomuuteen mihinkään edellisistä. Tällöin lainkirjaus on tarpeeton. Vaikuttaako oikeuteen se, kuinka paljon ja missä vaiheessa opiskelija suorittaa lukio-opintoja tai ylioppilaskokeita? Opiskelija voi suorittaa lukio-opintoja yhteistyösopimuksen kautta, lukion aineopintoja tai lukion oppimäärän vapaan hakeutumisoikeuden perusteella ammatillisen perustutkinnon opintojen aikana tai valmistumisen jälkeen. ammatillisen perustutkinnon opintojen aikana tai valmistumisen jälkeen. Jos opiskelijan oikeus maksuttomaan ylioppilastutkintoon muuttuu HOKS-kirjausten, yksittäisten lukiokurssien määrästä tai ylioppilastutkinnon ajoittamisesta, opiskelijan oikeus maksuttomuuteen on epäselvä. • Pykälän16 § perusteluissa ja opetus- ja kulttuuriministeriön antamassa ohjeistuksessa lavennetaan maksuttomuuteen kuuluvien joukkoa toteamalla, että myös lukion oppimäärään kuuluvien opintojen suorittaminen samanaikaisesti ammatillisen perustutkinnon kanssa kuuluu maksuttomuuden piiriin, eikä opiskelijalta edellytetä lukion oppimäärään suorittamista. Tämä tarkoittaisi sitä, että yhdenkin lukiokurssin suorittaminen ammatillisen perustutkinnon aikana antaisi henkilölle oikeuden maksuttomuuden jatkamiseen ammatillisen perustutkinnon valmistuttua. Esitysluonnos ulottaa yhdistelmäopintojen aineopinnot myös niihin, jotka eivät ole suorittamassa kaksoistutkintoa. Onko yhdistelmäopintojen aineopintoja suorittaneilla henkilöillä oikeus maksuttomiin ylioppilaskokeisiin? • Pykälän 16 § perusteluissa erotellaan ne opiskelijat, jotka suorittavat lukion aineopintoja vapaan hakeutumisoikeuden puitteissa ja ne opiskelijat, jotka suorittavat lukio-opintoja osana ammatillista perustutkintoa koulutuksen järjestäjän sopimuksen kautta. Ensimmäinen ryhmä ei olisi maksuttomuussäännösten piirissä ainakaan oppimateriaalien osalta. Onko näihin ryhmiin kuuluvilla henkilöillä yhtäläiset vai eri oikeudet ylioppilastutkinnon maksuttomuuteen? Perusteluissa todetaan, että kun ensimmäinen toisen asteen tutkinto tulee suoritetuksi, joudutaan arvioimaan, onko kyseessä säännöksessä tarkoitettu ammatillisen koulutuksen ja lukion oppimäärän samanaikainen suorittaminen. Ylioppilastutkintolautakunnalla ei ole tähän henkilötyöresursseja eikä lautakunta asioi suoraan kokelaiden kanssa. Jos oikeus maksuttomien ylioppilastutkinnon kokeiden suorittamiseen ei ole määriteltävissä selkeästi, tarvitaan lisäresursseja tietojärjestelmien kehittämiseen Opetushallituksessa ja Ylioppilastutkintolautakunnassa sekä henkilötyöhön lukioissa ja Ylioppilastutkintolautakunnassa. Ehdotettujen säädösten tuominen tietojärjestelmiin on kallista. Tällainen resurssien kohdentaminen ei ole tarkoituksenmukaista, kun kyse on pienestä määrästä kokelaita ja 34 euron koekohtaisesta maksusta. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu taloudellisia vaikutuksia lukioille ja Ylioppilastutkintolautakunnalle, jos maksuttomien ylioppilaskokeiden suorittajien määrä kasvaa esityksen myötä. Maksuttomien kokeiden määrän kasvamisen tulisi näkyä Ylioppilastutkintolautakunnan rahoituksessa, koska näiden kokeiden arvostelukustannuksia ei voida kattaa kokelasmaksuilla. Muita huomioita Esitysluonnoksen mukaan kaksoistutkintoa suorittavista myönnetään sama rahoitus kuin ammatillisen perustutkinnon suorittavista. Lukio saa rahoituksen kaksoistutkinnon yhdistelmäopintojen aineopiskelijasta vain ammatillisen koulutuksen kanssa tehtävästä sopimuksesta, eikä lukiokoulutuksen aineopintojen rahoituksen kautta. Aikaisemmin enemmän lukio-opintoja suorittaneet ovat tehneet opintoja osittain peräkkäin. Lukio sai suoraan rahoitusta aineopinnoista siinä vaiheessa, kun opiskelijan ammatillinen perustutkinto oli valmis ja opiskelija jatkoi lukio-opintoja ja ylioppilastutkinnon suorittamista. Esitetyssä muodossa tämä rahoitusmahdollisuus todennäköisesti vähenee lukioilta ja siirtyy ammatillisen koulutuksen harteille. Ylioppilastutkintolautakunta haluaa muistuttaa, että ylioppilastutkinnosta annettu laki (502/2019) velvoittaa lukioita mm. koetilaisuuksien ja alustavan arvostelun järjestämisessä, eikä näiden velvoitteiden resurssointi saisi uudistuksen takia vaarantua. Ylioppilastutkinnon kokeet tulee ylioppilastutkinnosta annetun lain (502/2019) 4 § 2 mom. mukaan koulutuksen järjestäjän toimintaedellytysten salliessa järjestää myös muille henkilöille kuin koulutuksen järjestäjän lukiossa aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneelle henkilölle, joka uusii tai täydentää tutkintoaan. Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole otettu kantaa, tulisiko kaksoistutkintoa suorittavien olla etusijalla näihin henkilöihin nähden ja onko koulutuksen järjestäjän toimivallassa päättää, että toiselle ryhmälle on toimintaedellytyksiä järjestää kokeet ja toiselle ei. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan ”ylioppilastutkinnon uudistaminen siten, että tutkintoon sisällytettiin aiemman neljän pakollisen kokeen sijasta viisi pakollista koetta, puoltaa sitä, että ammatillisissa perustutkinnoissa olisi tarpeellista olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia suorittaa lukio-opintoja osana ammatillista tutkintoa” (s. 14). Perustelu jää epäselväksi, koska kokeiden lisäämistä perusteltiin aikanaan osaamisen osoittamisen monipuolistamisella (HE 235/2018). Taustalla oli lukiokoulutuksen kehittämisen periaatteena oleva kokonaisvaltainen ajattelu lukion yleissivistyksestä, joka ilmenee mm. lukion opetussuunnitelman perusteissa asetettujen lukion yleisten tavoitteiden ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteissa. Esitysluonnoksessa on pieni virhe, kun siinä todetaan, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin (s. 7). Ammattikorkeakoululain (932/2014) 25 § 1 momentin 1 kohdan mukaan lukion oppimäärän suorittanut voidaan ottaa opiskelijaksi ammattikorkeakouluun, mutta yliopistolain (558/2009) 37 § ei tunne opiskelijaksi ottoa pelkän lukiotutkinnon perusteella. Ylioppilastutkinto ja ammatillinen perustutkinto tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin.
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Laakso Tuomo
        Uppdaterad:
        10.6.2022
        • Opetusalan ammattijärjestö OAJ kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeeseen liittyvistä säädösmuutoksista. OAJ:n lausunto: Toisen asteen kehittäminen on hallituksen esitysluonnoksen taustoituksen ja myös koulutuspoliittisen selonteon mukaisesti välttämätöntä, jotta korkeakoulutettujen määrä olisi kasvatettavissa ja jotta laadukas toisen asteen koulutus olisi valtakunnallisesti parhaalla tavalla yhdenvertaisesti saavutettavissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämän toisen asteen kehittämishankkeen puitteissa on valmisteltu lukio- ja ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeita neljän osa-alueen näkökulmasta, jotka ovat sisältöjen-, rahoituksen-, toiminnan- ja rakenteiden- sekä toiminnan ohjaksen kehittäminen. Esitetyt säädösmuutokset koskevat enimmäkseen ammatillista koulutusta liittyen varsinkin ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamiseen sekä toiminnan ja rakenteiden kehittämiseen. Lyhyt valmisteluaika on aiheuttanut sen, että ammatillisen rahoitusta ei pystytä uudistamaan kokonaisuutena. Esitysluonnoksesta käy esille myös jatkuvan oppimisen rahoituksen muutostarve, mutta niitä ei ole ehditty tehdä. Rahoitus tulee uudistaa kokonaisuutena. Työikäisten osaamistarpeita ei pidä irrottaa oppivelvollisten koulutuksen järjestämistä koskevista haasteista. Ristiin opiskelu on mahdollista kaiken ikäisille, siksi on tarve säätää rahoitus myös tutkinnon osan osille. Nyt näin ei ole ehditty tehdä. Myöskään henkilöstövaikutusten arviointia ei ole tehty. OAJ pitää kyseisen hallituksen esityksen tavoitteita oikean suuntaisina ja tavoitteiltaan kannatettavina. Hyvistä tavoitteista ja muutosesityksistä huolimatta esitystä ei pidä nyt antaa, vaan valmistelua tulee jatkaa tiiviissä sidosryhmäyhteistyössä. Valmistelussa on tällöin huomioitava lausunnossamme esiin nostetut asiat, erityisesti opetusmäärien kasvattamisen lisärahoitustarve sekä henkilöstövaikutusten arviointi ja jatkuvan oppimisen rahoituksen uudistaminen. Esitettyjen uudistusten vaikuttaessa koulutuksen järjestämisen ennakointiin, olisi perusteltua harkita määräaikaisen kokeilun kautta saatavia kokemuksia. Nopea valmistelu vain siksi, että hallituskausi päättyy, ei ole perusteltua. Yhdessä sekä huolella toteutettu valmisteltu ja perusteltu lakimuutos tarpeellisina pidetyistä muutoksista on voitava tehdä ja myös toimeenpanna rauhassa hallituksen vaihtumisesta huolimatta. Esityksen jatkovalmistelua varten toteamme seuraavaa: Toisen asteen koulutusta on viime vuosina uudistettu voimakkaasti sekä ammatillisessa että lukiokoulutuksessa. Uudistusten vaikutuksia pystytään vasta osin arvioimaan, mutta nyt jo on nähtävissä, että uudistukset ovat kuormittaneet toisen asteen esi- ja opetushenkilöstöä. Koulutuksen järjestämistä on työllistänyt muun muassa juuri toimeenpantu oppivelvollisuuden laajentaminen ja ammatillisen koulutuksen perusrahoitusprosentin muuttaminen 70 prosenttiin. Lukiokoulutuksessa kuormitusta oppivelvollisuusuudistuksen lisäksi on tuonut lukiolain- ja uuden opetussuunnitelman toimeenpano. Koko koulutuskenttä on ollut kuormittunut koronan seurauksena toteutetuista poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä ja myös Ukrainan sodan seurauksena. Uusia kehittämistoimenpiteitä on toteutettava arvioiden huolellisesti niiden vaikutukset opetusalan henkilöstölle ja onko esihenkilöillä ja opetushenkilöstöllä voimavaroja toteuttaa uudistuksen vaatimia muutoksia. Nyt tarvitaan työrauhaa ja palautumisen vuosi ennen uusia uudistuksia. Toisen asteen koulutus on järjestetty Suomessa duaalimallilla. Ammatillisella ja lukiokoulutuksella on omat erityispiirteensä, lainsäädännöt ja tavoitteet, jotka on säilytettävä jatkossakin. Samoin on varmistettava molempien koulutusmuotojen kehittäminen ja vetovoimaisuus opiskelijoiden keskuudessa. Koulutuspoliittinen selonteko on linjannut, että duaalimalli säilyy jatkossakin. Esitysluonnoksessa on syytä todeta, ettei säädösmuutosten tarkoituksena ole murtaa duaalimallia. Kaksoistutkinnon kirjaaminen lakiin kannatettavaa: Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi kaksoistutkinnon määritelmä. Kaksoistutkinto-käsitettä ei ole aiemmin käytetty lainsäädännössä. Ehdotus vastaa nykyistä kaksoistutkinnon järjestämistapaa: kaksoistutkinto ei olisi erillinen tutkintomuoto, vaan se olisi opintojen suoritustapa, jonka kautta suoritetaan samanaikaisesti ammatillinen perustutkinto ja ylioppilastutkinto. Kaksoistutkinto-opiskelun toteutus jatkuisi nykyiseen tapaan ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjien välisenä sopimusyhteistyönä. Uutta olisi se, että palautettaisi aiemmin ollut käytäntö hakea kaksoistutkinnon opiskelijaksi yhteishaun kautta. OAJ pitää kaksoistutkinnon aseman määrittelemistä säädöksissä kannatettavana asiana, mutta nykymallin toimivuutta tulisi ensin tarkemmin arvioida ja selvittää, ennen kuin siitä säädetään laissa. Tällöin on arvioitava esimerkiksi voisiko kaksoistutkinto mahdollistaa sen, että ylioppilastutkinnossa tulisi kirjoittaa vain neljä ainetta tai voisiko kaksoistutkinnossa lukiodiplomilla korvata yhden kirjoitettavan aineen. Samoin on arvioitava tarkemmin, mitä esteitä kaksoistutkinnon suorittamiseen liittyy, koska niiden määrä on laskenut, ennen kuin siitä säädetä laissa nykyistä tarkemmin. Esitysluonnosta on jo tällaisenaan mielestämme täydennettävä niin, että kaksoistutkinnosta säädettäessä mahdollistetaan myös kahden ammatillisen tutkinnon suorittaminen samanaikaisesti. Nämä ovat tyypillisesti lähialojen ammatilliset tutkinnot, jotka lisäävät osaamista, työllistymismahdollisuuksia ja edelleen kannustavat hakeutumaan korkeakouluun jatko-opintoihin. Kyse lisäopinnoista tai täydentävistä opinnoista, ei yhdistelmäopinnoista: Lukiolakiin ehdotetaan uutta ”yhdistelmäopintojen aineopiskelija” määritelmää. Yhdistelmäopintojen aineopiskelijalla tarkoitettaisiin opiskelijaa, joka suorittaa ammatillisen perustutkintokoulutuksen yhteydessä yhden tai useamman nuorten tai aikuisten lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja. Vähimmillään voi suorittaa yhden kurssin ja laajimmillaan kaksoistutkinnon. Esityksen mukaan määritelmä selkeyttäisi lukio-opintoja osana ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden oikeudellista asemaa ja rajanvetoa lukiolain mukaiseen tavanomaiseen aineopiskelijaan. Erona olisi muun muassa se, että yhdistelmäopintojen aineopiskelijan suorituksia ei otettaisi huomioon lukiokoulutuksen valtionosuusrahoituksen myöntämisessä, eikä yhdistelmätutkinnon aineopiskelijalta voitaisi periä opiskelijamaksuja. Vakiintuneen käytännön mukaisesti yhdistelmäopintojen aineopintojen järjestäminen ja suorittaminen perustuisi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön ja sopimiseen sekä edellyttäisi asiasta sopimista opiskelijan HOKS:ssa. OAJ pitää tavoitetta ristiin suorittamisen joustavoittamisesta ja lisäämisestä kannatettavana. Yhdistelmäopinnot -termi on kuitenkin ongelmallinen. Jatkossakin toisella asteella on lukiokoulutuksen opintoja ja ammatillisen koulutuksen opintoja. Tarkoitus ei siis ole yhdistää kyseisiä opintoja, vaan täydentää tutkintoa sekä tunnistaa ja tunnustaa opintoja näiden kahden koulutusmuodon välillä. Yhdistelmäopinto -termin asemesta tulisi lukiolaissa käyttää lisäopinnot -termiä tai esimerkiksi täydentävien opintojen aineopiskelija -termiä selkeyttämään käsitteellisesti mistä opinnoista on kyse. YTO-opintoja kehitettävä ja niiden omaleimaisuus säilytettävä: Hallituksen esityksestä heijastuu vahvasti lukion opintojen kautta saavutettava jatko-opintokelpoisuus korkea-asteen opintoihin. OAJ korostaa, että ammatillisia yhteisiä tutkinnon osia opettavilla aineenopettajilla (YTO-opettajat) on sama kelpoisuusvaatimus opetettavan aineen opintojen laajuuden ja ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kuin lukion aineenopettajilla. Suomessa on tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää niin, että puolella ikäluokasta olisi korkeakoulututkinto. Erityisesti ammatillisen koulutuksen opiskelijoita pitäisi saada jatkossa enemmän jatko-opintoihin. Siksi sekä lukion että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden on saatava tosiasiallisesti riittävät yleissivistävät tiedot ja taidot korkeakouluopintoihin siirtymiseksi. Lainsäädännölliset muutokset eivät tätä yksin turvaa, ellei rahoituspohja ole kunnossa. Riittävällä tuntiresursoinnilla ja viisaalla suunnittelulla ammatillisesta koulutuksesta ja sen YTO-opinnoista on ja tulee olla mahdollista saada hyvät valmiudet jatko-opintoihin korkea-asteella. YTO-opintoja on kehitettävä omana kokonaisuutena. YTO-opintojen sisällön eroavaisuus lukio-opintoihin on tuotava selkeästi esille. Niitä ei voida tältä osin korvata lukio-opinnoilla, joihin ei sisälly kulloinkin kyseessä olevan ammatin erityissisältöjä. Opintojen laajentaminen yli 180 osp kannatettavaa, mutta vaatii resursseja: Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen. Ehdotetun sääntelyn mukaan ammatillista perustutkintoa voisi laajentaa enintään 30 osaamispisteen laajuisesti. Näihin laajentaviin tutkinnon osiin voisi sisältyä lukio-opintoja, korkeakouluopintoja ja ammatillisia tutkinnon osia. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi esimerkiksi nykyistä laajempien lukio-opintojen sisällyttämisen osaksi ammatillista perustutkintoa. Kyseessä olisi mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon yksilölliseen laajentamiseen opiskelijan tavoitteiden perusteella. Tutkinnon laajentaminen ei olisi opiskelijalle subjektiivinen oikeus, vaan koulutuksen järjestäjä päättäisi, miten se mahdollistaa tai ei mahdollista laajentavien tutkinnon osien suorittamisen. Laajentavien tutkinnon osien suorittamisesta sovittaisiin opiskelijan HOKS:issa. OAJ pitää kannatettavana esitettyä mahdollisuutta laajentaa ammatillista perustutkintoa yksilöllisesti yli 180 osaamispisteen lukio-, ammatillisen koulutuksen tahi korkeakoulutuksen opinnoilla. OAJ pitää kuitenkin tarpeellisena muotoilun muuttamista väljemmäksi koskien 30 osaamispisteen laajuutta ja oikeutta 180 osaamispisteen ylittämiseen. Tutkinnon osien osaamispistemäärät ovat eri laajuisia ja jos opiskelija haluaisi laajentaa opintojaan tutkinnon osalla, jonka laajuus on esimerkiksi 45 osaamispistettä (osp), esitetty muotoilu karsisi opiskelijan mahdollisuuksia suorittaa kyseinen opintokokonaisuus. Käytännössä 30 osp. ja 45 osp. opintokokonaisuus on usein mahdollista suorittaa samassa ajassa ja aika-arvioina suorittamiselle voidaan käyttää puolta vuotta. Lisäksi toteamme, että on selvitettävä miten 180 osp:n ylittäminen 30-45 osaamispisteellä voitaisi säätää opiskelijalle subjektiiviseksi oikeudeksi. Emme pidä osaamispistemäärän kasvattamista ilman rahoitusta mahdollisena, koska tämä edellyttää opetuksen määrän kasvattamista eli opettajien rekrytoimista. Esityksen mukaan opintojen laajentaminen toteutettaisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön ja sopimusten perusteella. Opintojen laajentamiseen ei opiskelijalla kuitenkaan olisi subjektiivista oikeutta, vaan koulutuksen järjestäjä päättäisi resurssiensa puitteissa opiskelijoille tarjottavista yksilöllisistä valinnanmahdollisuuksista. Esitysluonnokseen sisältyvä koulutuksen järjestäjän päätösvaltaan jäävä mahdollisuus sallia opiskelijan suorittaa yli 180 osaamispistettä ammatillisessa koulutuksessa, ei turvaa opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Jotta opiskelijat voisivat yhdenvertaisemmin valita 180 ops. laajempia opintoja olisi lisä- tai täydentävien opintojen rahoitusta kehitettävä kannustamaan koulutuksen järjestäjää tarjoamaan aktiivisesti kyseisiä opintoja. Koska kaksoistutkinnon ja täydentävien opintojen tarjoaminen ei olisi esityksen mukaan koulutuksen järjestäjää velvoittava, tulisivat opiskelijat eri puolella Suomea olemaan eriarvoisessa asemassa koulutuksen järjestäjästä riippuen. Tällaista kehityskulkua emme toivo. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen jakaminen oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen kesken on kannatettavaa: Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoituksen määräraha ehdotetaan jaettavaksi kahteen erilliseen rahoitusväylään: 1) oppivelvollisuuskoulutuksen rahoitukseen ja 2) jatkuvan oppimisen rahoitukseen. Jakaminen toteutettaisiin nykyisen ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Rahoitus myönnettäisiin jatkossakin perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksena, mutta jatkossa kahden erillisen rahoitusväylän sisällä. Määrärahan jakamisesta oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksen ja jatkuvan oppimisen rahoituksen välillä päätettäisiin vuosittain valtion talousarviossa. Ehdotettu muutos on tarkoitus ensivaiheessa toteuttaa kustannusneutraalisti ammatilliseen koulutukseen nykyisin varattujen määrärahojen puitteissa Oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa ehdotetaan vahvistettavaksi perusrahoituksen osuutta sekä otettavaksi suoritusrahoituksen myöntämisperusteena huomioon vain suoritetut tutkinnot, ei enää yksittäisten tutkinnon osien osaamispisteitä. Ehdotuksen mukaan oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa perusrahoituksen osuus nousisi 70 prosentista 80 prosenttiin, suoritusrahoituksen osuus laskisi 20 prosentista 10 prosenttiin ja vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi nykytilaa vastaavasti 10 prosenttia. Jatkuvan oppimisen rahoituksessa säilytettäisiin nykyiset rahoitusosuuksien prosenttiosuudet ja otettaisiin suoritusrahoituksessa nykytilaa vastaavasti huomioon sekä suoritetut tutkinnot että tutkinnon osien osaamispisteet. Myös vaikuttavuusrahoituksen määräytymisperusteita ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppivelvollisuuskoulutuksen rahoituksessa otettaisiin huomioon ainoastaan tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen ja jatkuvan oppimisen rahoituksessa puolestaan tutkinnon osia suorittaneiden. Esitysluonnos toteaa, että rahoituksen eriyttäminen loisi jatkossa edellytykset myös jatkuvan oppimisen rahoituksen perusteiden uudistamiselle siten, että ne nykyistä paremmin ottaisivat huomioon työikäiselle väestölle suunnatun koulutuksen tavoitteet ja elinkeinoelämän tarpeet. Esitysluonnoksen mukaan jatkossa olisi tarkoituksenmukaista arvioida, onko tässä kohderyhmässä nykyistä enemmän syytä painottaa tuloksellisuutta rahoituksen kriteerinä, jolloin suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen osuutta voitaisiin nostaa ja perusrahoituksen osuutta laskea. Määrällisen säätelyn purkamisen myötä oppivelvollisuuskoulutuksen perusrahoituksen myöntämisperusteena käytettäisiin jatkossa toteutuneita opiskelijavuosia ja samalla luovuttaisiin tavoitteellisista opiskelijavuosista päättämisestä tältä osin. Jatkuvan oppimisen rahoituksessa puolestaan säilytettäisiin nykytilaa vastaava suoritepäätösmenettely, jossa ministeriö päättää varainhoitovuotta edeltävän vuoden syksyllä perusrahoituksen myöntämisperusteena käytettävän koulutuksen järjestäjän tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän sekä siihen mahdollisesti sisältyvän työvoimakoulutuksen opiskelijavuosien tavoitteellisen määrän. Rahoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen ja perusrahoituksen vahvistaminen ovat OAJ:n mielestä kannatettavia kehittämistoimenpiteitä. Nuorten (oppivelvollisten) koulutustehtävä on yhä vahvemmin myös kasvatuksellinen ja oppimisen tukea varmistava tehtävä. Tällöin perusrahoituksen tulee olla riittävä kaikkeen siihen työhön, jota oppivelvollisten eteen oppilaitoksissa tehdään. Jos oppivelvollisten osalta suoritusrahoituksessa ei oteta huomioon enää tutkinnon osia, niin perusrahoituksen osuus voisi olla vieläkin korkeampi kuin esitetty 80 %, esimerkiksi 85 % tai 90%. Tällä huomioitaisiin myös paremmin rahoitusperusteiden yhdenvertaisuutta lukio- ja ammatillisen koulutuksen välillä. Järjestämisluvat: Esityksessä ehdotetaan osittain purettavaksi ammatillisen koulutuksen järjestämislupiin perustuvaa määrällistä säätelyä. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvista ehdotetaan poistettavaksi oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille tarkoitetun koulutuksen sekä TUVA-koulutuksen määrällinen säätely. Jatkossa ammatillisen koulutuksen järjestämislupien mukainen vähimmäismäärä kattaisi ainoastaan jatkuvan oppimisen rahoituksen piiriin kuuluvan koulutuksen. Vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävän koulutuksen osalta puolestaan ehdotetaan järjestämisluvissa määrättäväksi opiskelijavuosien enimmäismäärästä, joka toimisi perusrahoituksen enimmäismääränä. Ehdotetut muutokset merkitsisivät tarvetta järjestämislupien muuttamiseen. Esityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö tarkistaisi järjestämisluvat hakemuksetta ja maksutta koulutuksen järjestäjiä kuultuaan. Määrällisen sääntelyn purkaminen on kannatettavaa, mutta se ei saa heikentää AT ja EAT tai henkilöstökoulutuksen ja muun ammatillisen koulutuksen järjestämisen houkuttelevuutta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. Maassamme on osaajapula ja kohtaanto-ongelma. Korostamme jatkuvan oppimisen kehittämisen tärkeyttä ja roolia osaavan työvoiman turvaamisessa. Vaativan erityisen tuen opiskelupaikkamääriä on lisättävä. Muutokset edellyttävät opettajamäärän kasvattamista: Suoritusrahoituksen tullessa esityksen mukaan vain tutkinnoista (ei enää tutkinnon osien osaamispisteistä), on varsinkin opintoja laajennettaessa yli 180 osaamispisteen otettava huomioon opettajien työkuorma. Lisäopintojen tarjonta (lisäopiskelijoita tutkinnon osiin) johtanee suoritettujen opintopistemäärien kasvuun ja siten opetusmäärien tai ryhmäkokojen kasvuun, ellei nykyisiä resursseja lisätä. Myös opintojen etenemisen valvontavastuu ja yhteistyö lukioiden ja korkeakoulujen välillä lisännevät opettajien ohjauksellista työaikatarvetta opintojen henkilökohtaistamisen seurauksena. Esitetyt muutokset edellyttävät opettajamäärän kasvattamista ja tukevat tarvetta perusrahoituksen nykyistä suuremmalle prosenttiosuudelle varsinkin, jos täydentävien opintojen myötä ei tule suoritusrahoitusta erikseen tutkinnon osista tai tutkinnon osaa pienemmistä osista. Edelleen koulutuksen järjestäjän harkittavana olisi ilmeisesti se, suorittaako opiskelija 180 osp:n eli tutkinnon kokonaisosaamispistemäärän jälkeen laajentavat opinnot jatkuvan oppimisen rahoituksen kautta. Pidämme siksi välttämättömänä, että jatkuvan oppimisen rahoitusmallin pääratkaisut ovat tiedossa samaan aikaan, kun päätetään nuorten koulutuksen rahoituksesta. Kesken opintoja toiseen oppilaitokseen tai toiselle alalle siirtyvien opiskelijoiden osalta suoritusrahoituksen muutos (ei rahoitusta enää tutkinnon osista) on ongelmallinen, sillä suoritusrahoitus jää tällöin koulutuksen järjestäjältä saamatta. Samoin käy erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla, kun joissain tapauksissa opiskelija ei kykene suorittamaan koko tutkintoa ja silloin suoritusrahoitus jää saamatta. Vaikka kyse on oppivelvollisten koulutuksesta voi oppivelvollinen keskeyttää opintonsa 18 vuotta täytettyään. Tämä tukee jälleen perusrahoituksen vielä suurempaa prosenttiosuutta kuin 80 prosenttia. Jatkuvan oppimisen osalta suoritusrahoitus säilyy tutkinnon osilla, mikä on oikein hyvä asia. Koulutuksen tarjoamisen joustavuuden, työelämälähtöisyyden ja ketterän tarjonnan rakentelun tueksi olisi myös tutkinnon osia pienempien kokonaisuuksien (micro-credentials) suoritusrahoitusta mietittävä. Tämä olisi oleellista, mikäli kehittämisen tarkoituksena olisi, että myös lukiokoulutuksen opiskelijat tosiasiallisesti ”ristiin suorittaisivat” ammatillisen koulutuksen opintoja lukio-opintojensa lisäksi. Opintomäärien kasvattaminen huomioitava rahoituksessa: Rahoituksen ja opiskelijoiden määrällisessä säätelyssä on esityksen mukaisesti tarkoitus toteuttaa merkittäviä uudistuksia. Esitetyt uudistukset vaikuttavat myös koulutuksen järjestämisen ennakointiin. OAJ pitää välttämättömänä, että uudistuksen rahoituksessa kiinnitetään huomiota tavoitteen mukaiseen opintomäärien kasvattamiseen ammatillisessa koulutuksessa ja näiden lisäopintojen rahoittamiseen. Suurempi opintopistemäärä ja ristiin opiskelu edellyttävät opetusta, opinto-ohjausta ja henkilökohtaisten opintopolkujen suunnittelua sekä hallinnollista työtä oppilaitoksissa. OAJ edellyttää, että esitettyä toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämistä jatketaan selvittämällä riittävällä tarkkuudella ja selvitystyön edellyttämällä ajalla ehdotettujen uudistusten henkilöstövaikutukset ja arvio siitä, minkälaisin kustannuksin uudistukset olisivat tosiasiallisesti toteutettavissa. OAJ edellyttää, että säädöksissä huomioidaan oletettava opintomäärien kasvamisesta aiheutuva lisärahoituksen tarve ja että valmistelussa kirjataan, miten rahoitusmekanismi reagoi täysimääräisesti opintomäärien kasvattamiseen. Opintomäärien kasvattaminen ei voi OAJ:n mielestä toteutua kustannusneutraalisti. Lopuksi: Suomessa on tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää niin, että puolella ikäluokasta olisi korkeakoulututkinto. Erityisesti ammatillisen koulutuksen opiskelijoita pitäisi saada jatkossa enemmän jatko-opintoihin. Siksi sekä lukion että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden on saavat tosiasiallisesti riittävät yleissivistävät tiedot ja taidot korkeakouluopintoihin siirtymiseksi. Lainsäädännölliset muutokset eivät tätä yksin turvaa, ellei rahoituspohja ole kunnossa. Lainsäädäntöä uudistettaessa on turvattava rahoituspohja, joka kattaa lakisääteiset velvoitteet mahdollistaen laadukkaan ja opiskelijan tarvetta vastaavan opetuksen, ohjauksen ja tuen järjestämisen.
      • Salon seudun koulutuskuntayhtymä
        Uppdaterad:
        10.6.2022
        • Toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeessa ja sen perusteella laadituissa lakimuutosluonnoksissa sekä hallituksen esityksessä on huolestuttavaa se, että valmistelu ei ole ollut avointa eikä vuorovaikutteista. Sen paremmin ammatillisen- kuin lukiokoulutuksenkaan edustajia ei ole kuultu valmisteluvaiheessa. Myös niille tahoille, jotka on valittu edustamaan koulutuksen järjestäjiä, on annettu kielto kommunikoida valmistelusta ja kerätä palautetta koulutuksen järjestäjiltä. Myöskään hallituksen esityksestä ei ole pyydetty lausuntoja niiltä tahoilta, joita lakiesityksen koskevat, eli ammatillisen- ja lukiokoulutuksen järjestäjiltä. Hallituksen esityksen perusteluissa on otettu kantaa siihen, kuinka suuri osa esim. yliopistotutkinnon suorittaneista on suorittanut aikaisemmin ammatillisen tutkinnon. Johtopäätökset ovat vääristyneitä, koska ei ole selvitetty, miksi jakauma on nykyisen kaltainen. • Lähtökohtaisesti ylioppilastutkinto ei anna valmiuksia työelämään, joten ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää pääsääntöisesti jatkokoulutusta työmarkkinakelpoisuuden luomiseksi • Ammatillinen koulutus sellaisenaan tuottaa työmarkkinakelpoisuuden • Niille, joiden opiskeluvalmiudet eivät luo edellytyksiä jatko-opintoihin korkea-asteella, ammatillinen koulutus on toimiva väylä työllistymiseen • Työelämän muutokset edellyttävät osaamisen päivittämistä – usein jopa alan vaihtoa, on loogista, että myös tarvittava uusi osaaminen hankitaan ammatillisessa koulutuksessa • Suuressa osassa ammatteja ei ole lisäarvoa korkea-asteen tutkinnon suorittamisesta, työelämän muutoksesta huolimatta nämä työtehtävät eivät ole poistumassa (esim. kaupan ala, rakentamiseen liittyvät alat, käsi- ja taideteollisuusalat, suuri osa hoitoalan tehtävistä, kiinteistöjen ja tilojen hoitoon liittyvät alat, useat tekniikan alat, useat teollisuuden alat, logistiikka-alan suorittavat tehtävät). Rahoitusta koskevat simulaatiolaskelmat tulisi olla julkisia. Niihin viitataan perustelutekstissä, mutta asiaa ei millään tavalla avata eikä perustella. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta: Rahoituksen eriyttäminen ei ole perusteltua. Edellisen ammatillisen koulutuksen lainsäädännön muutoksen yhteydessä nuorten ja aikuisten ammatillinen koulutus yhdistettiin. Tämä on tuonut suurten kaupunkien kuten Helsinki, Tampere, Turku, Espoo ja Vantaa ulkopuolella mahdollisuuden ylläpitää monialaista alueen työvoimatarpeet täyttävää koulutusta. Opiskelijaksi hakeutuvien aikuisten ja nuorten kokonaismäärä on useilla aloilla yhteensä sellainen, että koulutuksen järjestäminen on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti mahdollista. Myöskään työvoiman kysyntä ei mahdollista kahden erillisen koulutuspolun toteuttamista. Rahoituksen eriyttäminen, vaikka se ei lähtökohtaisesti olekaan lakimuutoksen tarkoitus, voi pitkällä tähtäimellä johtaa koulutusten eriyttämiseen. Tämä johtaa koulutustarjonnan supistumiseen eli opiskelijoiden valintamahdollisuuksien kaventumiseen sekä alueellisen työvoimatarpeen ja koulutuksen epätasapainoon. Eriyttäminen myös monimutkaistaa rahoitusta ja seurantaa sekä sitä kautta luo lisää tarpeetonta byrokratiaa ja nostaa kustannuksia. Kustannusnousu ohjaa rahoituksen käyttöä opetuksesta hallinnollisten tehtävien hoitamiseen. Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta: 10, 13 ja 19§ muutokset ovat on kannatettavia 26 § opiskelijavuosien erottaminen oppivelvollisille ja jatkuvaan oppimiseen ei ole tarkoituksenmukaista ja luo tarpeetonta lyhyen tähtäimen vaihtelua järjestäjäkohtaiseen rahoitukseen. Oppivelvollisten määrässä on merkittäviä vuosikohtaisia vaihteluita. Nykyjärjestelmä on mahdollistanut toiminnan ja rahoituksen tasaisuuden, kun koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus tasata kausivaihteluita jatkuvan oppimisen määrällisellä säätelyllä paikallisesti siten, että kokonaisuus vastaa työelämän tarpeita. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta: 9§ opiskelijavuosien erottaminen oppivelvollisille ja jatkuvaan oppimiseen ei ole tarkoituksenmukaista ja luo tarpeetonta lyhyen tähtäimen vaihtelua järjestäjäkohtaiseen rahoitukseen. Oppivelvollisten määrässä on merkittäviä vuosikohtaisia vaihteluita. Nykyjärjestelmä on mahdollistanut toiminnan ja rahoituksen tasaisuuden, kun koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus tasata kausivaihteluita jatkuvan oppimisen määrällisellä säätelyllä paikallisesti siten, että kokonaisuus vastaa työelämän tarpeita. 32§ edellisen perusteella tämä ei ole tarpeellista eikä kannatettavaa. Salossa 7.6.2022 Salon seudun koulutuskuntayhtymä, hallitus
      • Kuhmon kaupunki, Hyvinvointi- ja sivistysvaliokunta, Vilén Eila
        Uppdaterad:
        9.6.2022
        • Kuhmon kaupungin hyvinvointi- ja sivistysvaliokunta pitää hyvänä sitä, että toisen asteen koulutuksen haasteita pohditaan ennakoivasti ja ongelmiin pyritään löytämään ratkaisut huomioiden erilaiset olosuhteet maan eri osissa. On hyvin tärkeää, että koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu käytännössä kaikkialla Suomessa opiskelijoiden asuinpaikasta riippumatta. Ei pidä tehdä sellaisia toisen asteen koulutuksenjärjestäjiä koskevia linjauksia, jotka esimerkiksi voivat rampauttaa pienten paikkakuntien perusopetuksen ja välillisesti surkastuttaa kunnan elinvoimaisuutta. Näin tapahtuu, jos aineenopettajat eivät voi työskennellä sekä perusopetuksessa että lukiossa. Uudistuksessa tulee kannustaa koulutuksenjärjestäjiä luomaan toimintamalleja, jotka mahdollistavat ammatillisen peruskoulutuksen toteuttamisen sellaisillakin paikkakunnilla, joilla ei ole ammatillisia kivijalkakouluja. Voidaan todeta, että Kuhmossa on luotu tähän toimiva malli. Hallituksen esityksen linjaus lukion aineopiskelijoiden jakamisesta kahteen eri ryhmään on selkeä. Samoin kannatettava asia on se, että ammatillisen perustutkinnon suorittajalle annetaan mahdollisuus sisällyttää tutkintoonsa enemmän opintoja kuin nykyisin. Se, että kahden tutkinnon suorittaminen huomioidaan jo yhteishaussa, on myös hyvä uudistus. Koska työvoimapula on todellisuutta lähes koko Suomessa, uudistusten tulee kannustaa koulutuksenjärjestäjiä tarjoamaan muuntokoulutuksia sekä ammatillisten tutkintojen osien ja lukion aineopintojen suorittamista myös taloudellisesti. Valtionosuusjärjestelmän on lisäksi huomioitava oppivelvollisuuden laajentuminen ja sen on pystyttävä reagoimaan opiskelijamäärien muutoksiin tarpeeksi joutavasti. Valtionosuuksien tulee perustua todellisiin kustannuksiin.