• Hallituksen esitysluonnos laiksi laajakaistarakentamisen tuesta annetun lain muuttamisesta
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Sähköherkät ry, Tamminen Erja
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Suomessa laajakaistainfrastruktuurin rakentamista on tuettu vuodesta 2010 Nopea laajakaistatukiohjelmalla. Tukiohjelmaa jatkettiin vuoden 2021 alusta lailla laajakaistarakentamisen tuesta (1262/2020), ja laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Laki mahdollistaa laajakaistarakentamisen tukemisen valtion varoista. Lain 8 §:n 3 momentin nojalla annettiin keväällä 2021 uusi valtioneuvoston asetus kunnan maksuosuudesta ja nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta laajakaistahankkeessa, joka tuli voimaan 15.3.2021. Esitysluonnoksen mukaan uudessa tukiohjelmassa on mahdollista tukea vain kiinteitä yhteyksiä, eli käytännössä valokuitua. Aiempaa, erillistä säännöstä esim. ruuhka-aikojen vähimmäisnopeudesta ei enää tarvittaisi, koska valokuidulla voidaan toteuttaa jo itsessään tasalaatuinen nopea yhteys. Kannatamme hallituksen esitysluonnosta. Kiinteät valokuituverkot tarjoavat suuren käyttökapasiteetin, ovat toimintavarmoja, mahdollistavat interaktiivisen yhteyden kuten esimerkiksi etätyön ja -opinnot sekä terveydenhuollossa etälääkärinvastaanoton ja monia muita palveluita. Kuituverkot ovat turvallisia myös huoltovarmuuden näkökulmasta ja tukevat ilmastotavoitteita energiapihinä vaihtoehtona. Mitä terveysvaikutuksiin tulee, valokuitu on suositeltavin vaihtoehto silloin, kun siihen ei liitetä langatonta päätelaitetta. Sellaista valokuituverkko ei toimiakseen tarvitse, kun yhteys rakennetaan kiinteän verkon varaan loppukäyttäjälle asti. Kiinteä verkko asuinympäristöissä ja sisätiloissa Aiemmin tuli voimaan lakii sähköisen viestinnän palveluista 249 §, kiinteistön tai rakennuksen fyysisen infrastruktuurin ja sisäisen verkon suunnittelu ja rakentaminen https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140917 Kohdan mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uusi kiinteistö tai rakennus varustetaan nopeita laajakaistayhteyksiä tukevalla fyysisellä infrastruktuurilla verkon liittämiskohtaan saakka. Kiinteistöön tai rakennukseen on samassa yhteydessä rakennettava nopeita laajakaistayhteyksiä tukeva sisäinen viestintäverkko, joka täyttää 1 momentin vaatimukset. Näiden lakien soveltamisella saadaan luotua maahamme turvallinen infra, josta on suurta etua erityisesti herkissä kohteissa kuten kouluissa, päiväkodeissa, hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja aivan tavallisissa suomalaiskodeissa. Kansalaisia olisi valistettava valokuidun moninaisista käyttömahdollisuuksista. Kiinteä valokuituverkko mahdollistaa internet-yhteyden ohella myös kiinteän puhelinliikenteen. Suomi on maailman kännykkätiheimpiä maita ja meillä käytetään eniten mobiilidataa maailmassa, mikä lisää energiankulutusta ja on vastoin ilmastonmuutoksen torjunnassa vaadittavia toimia. Mobiilidatan käyttö lisää myös altistumista sähkömagneettisille kentille.
      • INFRA ry
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • INFRA ry:llä ei ole asiassa lausuttavaa.
      • Lantta Jari, Etelä-Karjalan liitto, elinvoimayksikkö
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Etelä-Karjalan liitto kiittää oikeansuuntaisesta esityksestä Esitysluonnoksessa esitetty vähimmäisnopeus on tulevaisuuden tietoliikennetarpeet huomioituna tarpeellinen ja välttämätön. Lähtevän liikenteen 100 megabitin nopeus, 300 megabitin asemasta on tarpeeton, sillä valokuitutekniikalla päästään symmetrisiin nopeuksiin ja myös lähtevä nopeus tulisi olla sama 300 megabittiä. Tulevaisuuden tarpeisiin ja muutoksiin tulee kuitenkin varautua, tuettavien ja rakennettavien tietoliikenneverkkojen tulee soveltua myös kasvaviin nopeuksiin, vähintään 1 gigabitin tasolle. "Ehdotetun 1 momentin mukaan laajakaistayhteyden vähimmäisnopeus olisi 300 megabittiä sekunnissa saapuvassa liikenteessä (download) ja 100 megabittiä sekunnissa lähtevässä liikenteessä (upload). Laajakaistayhteyden tulisi siten kyetä vähintään näihin nopeuksiin."
      • Suomen Yrittäjät ry, Mikkilä Joonas
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Hallitus esittää muutettavaksi laajakaistarakentamisen tuesta annettua lakia, jotta se vastaisi muuttunutta EU:n ryhmäpoikkeusasetus, joka sääntelee myös laajakaistarakentamisen valtiontukea. Ryhmäpoikkeusasetuksen langattoman laajakaistan tukemista koskevien uusien ehtojen mukaan Suomessa ei jäisi langattomille 5G-verkoille käytännössä lainkaan tukikelpoisia alueita maan 4G-verkkojen laajan kattavuuden vuoksi. Tämän vuoksi lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että laajakaistarakentamisen tukiohjelma kohdistuisi jatkossa ainoastaan edistyksellisten, kiinteiden viestintäyhteyksien tukemiseen. Pidämme lakimuutosta ymmärrettävänä tilanteessa, jossa EU:n valtiontukisääntely on muuttunut olennaisesti aiemmasta. Lakiin esitettäisiin myös lisättäväksi aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset laajakaistahankkeen markkina-analyysiin liittyvästä kartoituksesta ja julkisesta kuulemisesta. Kartoituksessa huomioon otettaisiin vain verkot, jotka tarjoavat luotettavasti vähintään 100 Mbit/s latausnopeuden. Tämä on mielestämme kannatettava linjaus, joka huomioi sen, että Suomi on sitoutunut EU-tasolla määriteltyyn tavoitteeseen siitä, että vuonna 2025 kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 Mbit/s yhteyksiä, joiden nopeus olisi voitava kasvattaa yhteen gigabittiin sekunnissa. Pidämme tärkeänä, että tavoite laajennettaisiin koskemaan myös yritysten toimipisteitä. Kullakin tiedonsiirtoteknologialla on etunsa. Kiinteiden yhteyksien etuna on, että ne pystyvät tarjoamaan ulkopuolisista olosuhteista riippumatta luotettavan ja tasalaatuisen yhteysnopeuden kaikille käyttäjille. Nykyisin suurin osa kiinteistä viestintäyhteyksistä toteutetaan valokuidulla, joka mahdollistaa teknisesti yhteyden lataus- ja lähetysnopeuden nostamisen ainakin yhteen gigabittiin sekunnissa. Tässä suhteessa kiinteiden yhteyksien tarjonnan vahvistaminen edistää edellä kuvattujen digi-infratavoitteiden saavuttamista. Samalla on huomattava, että valokuituyhteyksiin perustuvan runkoverkon laajentaminen edistää pitkällä aikavälillä myös 5G-verkkojen rakentumista. Runkoverkon vahvistamisen lisäksi 5G-verkkojen rakentamista on pyrittävä edistämään myös muin keinoin. Kun valtiontuki ei ole enää keinovalikoimassa, on tärkeätä tunnistaa muita julkisen sektorin käytössä olevia keinoja. Verkkojen rakentamiseen liittyvien lupa- ja kaavoituskäytäntöjen ajanmukaistaminen esimerkiksi tukiasemien sijoittelun osalta on tässä avainasemassa. Kun lakiperusta on päivitetty, on keskityttävä laajakaistatukiohjelman toimeenpanoon. On varmistettava, että EU:n elpymisvälineestä merkittäviä lisäresursseja oletettavasti saava ohjelma rajautuu vain alueille, joille nopeita yhteyksiä ei rakenneta markkinaehtoisesti ennen vuotta 2025. Näin varmistetaan, että ohjelma täydentää markkinoiden toimintaa, ei häiritse sitä.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Esa Huurreoksa, projektipäällikkö, hallintopalvelut-yksikkö
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Yleistä Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että tuet kohdistuvat vain edistyksellisten, huippunopeiden kiinteiden viestintäyhteyksien tukemiseen, mikä varmistaa entistä paremmin sen, että yhteydet ovat pitkäikäisiä ja vastaavat myös tulevaisuuden teknologiakehityksen tarpeisiin. Maakuntien liitot kannattavat hallituksen esitystä tältä osin. Kiinteät yhteydet pystyvät tarjoamaan ulkopuolisista olosuhteista riippumatta luotettavan ja tasalaatuisen yhteysnopeuden kaikille käyttäjille. Nykyisin suurin osa kiinteistä viestintäyhteyksistä toteutetaan valokuidulla, joka mahdollistaa teknisesti yhteyden lataus- ja lähetysnopeuden nostamisen ainakin yhteen gigabittiin sekunnissa. Valokuituverkkojen elinkaari on vähintään 50 vuotta eli huomattavasti pidempi kuin langattomilla tekniikoilla. Julkisten varoja (tukia) tulee käyttää tukemaan vain elinkaareltaan pitkäaikaisia ratkaisuja. Tämä tukee myös Euroopan komission ja Suomen tavoitteita siitä, että vuonna 2025 kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 Mbit/s yhteyksiä, joiden nopeus olisi voitava kasvattaa yhteen gigabittiin sekunnissa. Investoimalla valokuituverkkoihin varmistetaan riittävä nopeus vuosikymmeniksi eteenpäin. Maakuntien liitot kuitenkin painottavat, että laajakaistahankkeen onnistuminen edellyttää kuntien maksuosuuksien poistamista. Nykyisellään laki ja sitä koskeva asetus ei mahdollista erityisesti harvaan asuttujen ja pitkien välimatkojen kuntien osallistumista hankkeisiin – mikä tekee EU:n ja Valtioneuvoston laajakaistaa koskevien tavoitteiden toteutumisesta käytännössä mahdottoman. Maakuntien liitojen esitys kuntien maksuosuuden poistamisesta Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että kunnan omarahoitusosuudesta luovutaan kokonaan ja valtiontuki nostetaan 66% tai maaseuturahaston hankkeissa käytettyyn 70%. Tämä olisi perusteltua, koska edellisen tukiohjelman aikaan useilla kunnilla ei ollut taloudellisia edellytyksiä toteuttaa hankkeita, vaikka niiden maksuosuus olisi ollut vain 8%. Samalla se mahdollistaisi eri tukien joustavan käytön. Eri rahoituskanavien tukiehdot tulee olla samankaltaisia, maaseuturahaston 16 miljoonan elvytyspaketissa laajakaistahankkeisiin vuosille 2021-2022 (n+3) ei ole lainkaan pakollista kuntaosuutta. Eduskunnan vastauksessa (EV 195/2020 vp) edellytetään, valtioneuvosto seuraa tarkoin lain tavoitteiden toteutumista ja varsinkin, että kuntien maksuosuudet eivät muodostu kohtuuttomiksi, ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin lain ja asetuksen muuttamiseksi. Hallituksen esityksen kohdassa 5.2. todetaan seuraavaa: ”Näin ollen voimassa olevan lain tavoitteiden toteutumisesta ja kunnan maksuosuuksien kohtuullisuudesta ei ole saatu vielä käytännön kokemuksia arvioinnin pohjaksi.” Tämä väittämä ei pidä paikkaansa, sillä kuntien maksuosuuksien kohtuullisuuksista on saatu runsaasti kokemuksia, noin 10 vuoden ajalta edellisen laajakaistaohjelman kautta. Suomessa on tuettu laajakaistarakentamista valtiontuella jo vuosina 2010-2019 yhteensä yli 70 miljoonalla eurolla, joten kokemuksia kuntien maksuosuuksista on kertynyt koko tältä ajalta. Hankkeet etenivät pääosin vain alhaisimman maksuosuuden kunnissa ja ei edes kaikissa niissäkään, koska kunnalla ei ole ollut varaa osallistua hankkeiden rahoittamiseen. Näiden kokemusten sivuuttaminen ei edusta hyvää valmistelua varsinkaan, kun voimassa olevat maksuluokat ja tukeen liittyvät mekanismit ovat käytännössä identtiset aiemman lainsäädännön kanssa. Lisäksi on huomattava, että voimassa olevassa asetuksessa kuntien rahoitusosuuksien määrittelyperusteet eivät liity laajakaistatukilailla tuettavaan toimintaan tai huomioi siitä aiheutuvia kuntakohtaisia erityistarpeita, mikä ei nähdäksemme ole suhteellisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteiden mukaista. EU:n elpymisvälineestä on haettu Suomen suunnitelman mukaisesti 49,8 miljoonaa euroa laajakaistatukiohjelman täydentämiseen ja tukiohjelmalle on varattu vuoden 2021 kansallisesta budjetista 5 miljoonaa euroa. EU:n elpymisvälineestä haettu tuki on tarkoitettu nopeaan elpymiseen ja oletettavasti se tulisi sitoa muutaman vuoden sisällä – ei vuosikymmenen aikana. Suurena riskinä on, ettei varoja saada sidottua komission elvytysvaroille asettamassa aikataulussa, jos kuntaosuuksia ei poisteta kokonaan. Maaseuturahaston 16 miljoonan euron tuki tulee todennäköisesti sidottua jo kahdella ensimmäisellä hakukierroksella vuonna 2021, koska kuntien ei tarvinnut osallistua hankkeiden rahoitukseen lainkaan. Ryhmäpoikkeusasetuksen puitteissa kunnat voivat kuitenkin halutessaan lisäksi tukea näitä hankkeita. Usein kunnan alueelle ei ole löytynyt ketään toimijaa, joka olisi valmis edes julkisella tuella rakentamaan verkkoja. Siksi kunnat ovat pakon edessä joutuneet perustamaan kuntayhtiöitä rakentamaan koko kunnan alueen kattavan verkon tai kunnat ovat tukeneet uusia alueelle muodostuneita osuuskuntia rakentamaan koko kunnan alueen kattavan verkon. Kunnat ovat mm. antaneet lainantakauksia, tehneet pääomasijoituksia tai lainanneet varoja näille tahoille. Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että jos omarahoitusosuudesta luopuminen kokonaan ei olisikaan mahdollista, rakennettavan laajakaistaverkon koko ja kustannukset olisi kuitenkin otettava huomioon kuntien maksuosuuksien määrittelyssä. Kuntien välinen tasa-arvo voisi toteutua paremmin olosuhteet ja erityispiirteet huomioiden, jos myönnettävä tuki suhteutettaisiin kunnan pinta-alaan, asukasmäärään ja rakentamismatkoihin eli rakennettavan verkon kustannuksiin. Tällöin huomioitaisiin myös varsinainen tuettava toiminta eli laajakaistarakentaminen. Pelkkä kuntien maksuosuuksien muuttaminen ei poista sitä aiempien kokemuksien osoittamaa tosiseikkaa, että kaikilla kunnilla ei (nykyisessä taloustilanteessa) ole mahdollista rahoittaa laajakaistahankkeita, vaikka niitä kipeäasti tarvittaisiinkin. Siksi kuntien maksuosuudet tuleekin poistaa kokonaisuudessaan. Markkina-analyysit ja vähimmäisnopeus Suunnitellun hankealueen kartoitusta, julkista kuulemista ja kilpailuvaikutusten arviointia koskevat tarkemmat säännökset selkeyttäisivät erityisesti sitä, minkälaiset investointisuunnitelmat voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, rakennettaisiinko alueelle nopeita yhteyksiä markkinaehtoisesti tukitoimenpiteelle suunniteltuna ajanjaksona. Tarkoituksena on estää tilanteita, joissa hyvinkin alustavat kiinnostuksenilmaukset estäisivät tukitoimenpiteen alueella, mutta lopulta myöskään kaupallista verkkoa ei toteutettaisi. Maakuntien liitot esittävät, että kansallisesti myös eri viranomaiset (Traficom ja ELY/Ruokavirasto) tulkitsivat asian samalla tavalla. Maaseuturahaston elvytysvarojen hakujen aikana kesällä 2021 on tullut esiin aikomuksia rakentaa valokuituverkkoja lukuisiin maaseutukyliin, mutta tiedusteltaessa asiasta tarkemmin ei aikomuksen esittäjällä ole ollut esittää tarkempaa aikataulua tai ehtojaan markkinaehtoiselle rakentamiselle. Lisäksi nämä aikomukset, siis kuka on aikonut rakentaa markkinaehtoisesti, on viranomaisen tulkinnan mukaan salassa pidettäviä, joten maaseutukylien asukkaat eivät edes tiedä kenelle voisivat ilmoittaa kiinnostuksensa hankkia liittymä. Muutokset tehostaisivat tukiohjelmien kattavaa hyödyntämistä ja sitä kautta edistäisivät viestintäverkkojen rakentamista. Maakuntien liitot kuitenkin huomauttavat, että jo nykyisen lain soveltamiseen osallistuvien viranomaisten tulisi toiminnassaan painottaa, että lähtökohtaisesti viranomaiselle saapuva tieto on julkista. On kyseenalaista, millä perustein epämääräisiä aikomuksia on tulkittu julkisuuslain § 24 kohdan 20 mukaisesti liikesalaisuuksiksi. Siinäkin tapauksessa, että taustalla olisi aito investointisuunnitelma, tulisi viranomaisen harkintaa käyttää siihen, missä laajuudessa toimijoita ja niiden suunnitelmia koskevat tiedot tulkitaan salassa pidettäviksi. Ainakaan julkisella kuulemisella saatua nimitietoa tai yleisen tason investointiaikomusta ei tulisi katsoa lain mukaisiksi liikesalaisuuksiksi. Vähimmäisnopeuden ja sitä koskevien tavoitteiden osalta olisi kannatettavaa, että niin nopeusmäärittelyissä kuin muissa sovellettavissa ehdoissa olisi jatkossa mahdollisimman yhtenäinen linja EU:n maaseuturahaston kautta jaettavien laajakaistatukien ehtojen kanssa – etenkin, kun kyseessä on viime kädessä saman rahapotin jakaminen. Lisäksi on syytä painottaa, että markkina-analyysien tarkastelun lähtökohtana tulee olla verkon todellinen suorituskyky, ei pelkkä nimellinen. Artiklan 52 b kohta määrittää tuettavien verkkojen vähimmäiskyvykkyyden, joten on johdettavissa, että analyyseissä huomioitavien verkkojen nopeuden tulee realistisesti olla nostettavissa vastaavaan tasoon, huomioiden myös EU:n tavoitteet 1 Gbit/s yhteyksien saatavuudessa. Tällöin myös lähtevän nopeuden osalta tarkastelussa tulisi olla kyvykkyys vähintään 100 Mbit/s nopeuksiin. Hallituksen esityksen säädöskohtaisissa perusteluissa laajakaistalain § 4 b muutosten osalta todetaan muun muassa: ”[...] Näin ollen sellaisia verkkoja ei otettaisi huomioon, joista teoriassa voitaisiin saada vaadittu nopeus rajatulle määrälle asiakkaita, tai joissa yhteysnopeus voisi vaihdella merkittävästi olosuhteitten mukaan. Sama arviointi koskisi suunnitteilla olevia verkkoja. […]” On tärkeää, että tätä linjausta sovelletaan jatkossa myös laajakaistalain 12 § 2 mom. 3. kohdassa mainittuun liityntäpisteen määritelmään. Vain sellaiset liityntäpisteet, joista aidosti tarjotaan tai uskottavasti aiotaan tarjota, tulisi jatkossa ottaa huomioon. Pelkän teknisen kyvykkyyden ei tule johtaa tukikelvottomuuden ehdon täyttymiseen. Tämä selvennys ei vaadi lainkohdan tekstin muuttamista, vaan tulee huomioitavaksi sen perusteella tehtävässä viranomaisen arvioinnissa. Tukikelpoiset kustannukset Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavan laajakaistatukilain 12 § 3 momenttia tukikelpoisista kustannuksista siten, että poistetaan aiemmin ollut määritelmä ”käyttäjän asuin- tai sijaintipaikkaan” muotoon ”käyttäjän asuinpaikkaan”. Aiempi ilmaisu (tulkinta) mahdollisti myös ns. vapaa-ajan asuntojen ottamisen mukaan tuettuun rakentamiseen. Kansallisesti ei pidä palata aiempaan tulkintaan, että vain vakinaisesti asutut asunnot olivat tukikelpoisia. Myös vapaa-ajan asunnot eli kakkosasunnot ovat käyttäjän asuinpaikkoja ja niiden tulee olla jatkossakin tukikelpoisia. Ryhmäpoikkeusasetuksessa ei vaadita asuinpaikkojen olevan käyttäjän vakituisia asuinpaikkoja. 5G-verkot Maakuntien liitot toteavat, että 5G-verkkojen tukeminen on kannatettavaa silloin, kun tuetaan yhteyksien rakentumista ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) 1237/2021 muutetun artiklan 52 a mukaisesti alueita, jonne 4G-kuuluvuutta ei ole tähän mennessäkään saatu. Kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi 5G-verkkojen rakentamista alueilla, joilla 4G-kuuluvuus on saatavilla, ja joiden osalta voidaan odottaa markkinaehtoista siirtymistä 5G-teknologiaan, ei tule tukea julkisin varoin. Tukikelpoisuutta arvioitaessa tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota nykyisen verkon todelliseen suorituskykyyn ja peittoon. Suomessakin on edelleen merkittävissä määrin alueita, joilla 4G-verkon kuuluus ja suorituskyky jäävät kauas nimellisistä tavoitteista – tai operaattoreiden ilmoittamista tiedoista poiketen, yhteyttä ei käytännössä ole lainkaan. Tällaiset alueet kätkeytyvät helposti prosenttiluvuilla mitattujen teoreettisten väestöpeittojen taakse. Mikäli 4G-verkon kuuluvuutta ei alueella ole, voisi 5G-verkon tukeminen tulla kyseeseen, jotta sillä voidaan taata yhteyksien saatavuus. Tämä ja artiklan 52a mukainen rakentaminen tukevat myös teledirektiivin (EU) 2018/1972, artiklassa 84 määritetyn yleispalvelun toteutumista kyseisen direktiivin johdanto-osan kappaleissa 214 ja 215 todettujen tavoitteiden mukaisesti.
      • Hämeen ELY
        Uppdaterad:
        21.9.2021
        • Hämeen ELY-keskus kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Nopeat ja luotettavat verkkoyhteydet ovat ensisijaisen tärkeä osa infrastruktuuria ja kaikki toimenpiteet nopeiden verkkoyhteyksien saamiseksi kaikkien suomalaisten ulottuville ovat tervetulleita. Hämeen ELY-keskus on rahoittanut Manner-Suomen maaseutuohjelmasta kiinteitä valokuituverkkoja Hämeen maakuntien maaseutualueille ja esitetyt lakimuutokset eivät ole ristiriitaisia maaseutuohjelman rahoituksen kanssa. Rahoituksen kohdistaminen vain kiinteisiin verkkoihin selkeyttää jatkossa asiaa. Hämeen ELY-keskus ei ota kantaa kuntien rahoitukseen verkkorakentamishankkeissa.
      • Lieksan kaupunki, kaupunginhallitus 20.9.2021 § 284
        Uppdaterad:
        21.9.2021
        • Nopean, turvallisen ja toimintavarman laajakaistan tarve kasvaa koko ajan niin kotitalouksissa kuin yrityksissäkin. Tarve korostuu erityisesti haja-asutusalueilla, joissa perinteiset palvelut ovat pitkien etäisyyksien päässä. Nopealla, turvallisella ja toimintavarmalla laajakaistalla on merkitystä myös elinkeinopolitiikan ja huoltovarmuuden kannalta, koska ne ovat edellytys esimerkiksi alkutuotannossa tarvittavien rekistereiden, palveluiden ja järjestelmien käytölle. Esityksen mukaan nopealla laajakaistalla tarkoitettaisiin jatkossa vain kiinteitä yhteyksiä, koska yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen laajakaistainfrastruktuurin tukemista koskevaa sääntelyä on muutettu niin, että käytännössä vain kiinteiden verkkojen tukeminen olisi Suomessa jatkossa mahdollista. Muutoksella rajataan tukikelpoisuuden ulkopuolelle langattomat laajakaistat. Muutos on perusteltu, koska kiinteät yhteydet pystyvät tarjoamaan ulkopuolisista olosuhteista riippumatta luotettavan ja tasalaatuisen yhteysnopeuden kaikille käyttäjille. Tukikelpoisiksi hankealueella luettaisiin jatkossa käyttäjän asuinpaikkaan (kodit ja kesämökit) sekä sosioekonomisen vaikuttajan sijaintipaikkaan toimitettavien liittymien rakentamiskustannukset. Sosioekonomiseksi vaikuttajaksi määritellään ehdotuksessa yhteisöt, jotka voivat tuottaa merkittäviä sosioekonomisia hyötyjä kansalaisille, yrityksille ja paikallisyhteisöille vaikutusalueellaan sekä laajasti digitalisoituneet yritykset. Sosioekonomisen vaikuttajan sijaintipaikalla korvataan nykyisessä laissa oleva käyttäjän sijaintipaikka. Sosioekonomisen vaikuttajan määritelmää ei ole avattu perusteluissa kovin tarkasti. Muutos ei missään tapauksessa saa rajoittaa tukikelpoisuutta. Kuuluvatko esimerkiksi osuustoiminnalliset tai yhtiömuotoiset maatilat tai pienet matkailuyritykset ”yhteisöihin, jotka voivat tuottaa merkittäviä sosioekonomisia hyötyjä kansalaisille, yrityksille ja paikallisyhteisöille vaikutusalueellaan” tai ”laajasti digitalisoituneisiin yrityksiin”? Esityksen perusteluissa todetaan, että ”voimassa olevan lain valmisteluvaiheessa saatiin paljon lausuntoja erityisesti tukiohjelman mukaisista kunnan maksuosuuksista. Useissa lausunnoissa toivottiin kunnan maksuosuuksien poistamista kokonaan tai ainakin niiden alentamista nykyisestä tasostaan. Myös eduskunnan vastauksessa (EV 195/2020 vp) todettiin, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa tarkoin lain tavoitteiden toteutumista ja varsinkin, että kuntien maksuosuudet eivät muodostu kohtuuttomiksi, ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin lain ja asetuksen muuttamiseksi.” Maksuosuuksiin ei tässä lakimuutosluonnoksessa kuitenkaan esitetä muutosta. Tätä perustellaan ryhmäpoikkeusasetuksen muutosten siirtymäaikaan liittyvällä kiireellä sekä sillä, että samalla valtiontuen määrällä voitaisiin siinä tapauksessa rakentaa vähemmän laajakaistaa. Mikäli kuntien maksuosuuksia ei voida tarkastella tämän lakimuutoksen yhteydessä, asiaa on syytä ryhtyä selvittämään erikseen eduskunnan evästyksen mukaisesti. Kuten Lieksan kaupunki lausunnossaan hallituksen esitysluonnoksesta laajakaistarakentamisen tueksi on todennut, kuntien taloudellinen tilanne ei kestä lisätehtäviä ilman vastaavaa valtiolta saatavaa lisärahoitusta. Kuntien osuus laajakaistarakentamisen tuesta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi tai poistaa kokonaan.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Uppdaterad:
        20.9.2021
        • Maanmittauslaitos kiittää mahdollisuudesta lausua liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntöön luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi laajakaistarakentamisen tuesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyvästä valtioneuvoston asetusluonnoksesta. Maanmittauslaitos lausuu asiasta seuraavaa. Esityksessä on ehdotettu muutettavaksi laajakaistarakentamisen tuesta annettua lakia siten, että se täyttää myös vastedes yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) 651/2014 vaatimukset, jolloin laki siten olisi EU:n valtiontukisäännöissä tarkoitetun sisältöinen, ilman erillistä notifiointia komissiolle. Euroopan komissio on 3.8.2021 voimaan tulleella asetuksella (EU) 1237/2021 tehnyt muutoksia yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen, joten aikaisemman EU:n asetuksen aikana hyväksytty kansallinen tukiohjelma on nyt tarkoitettu saattaa vastaamaan muuttuneita sääntöjä. Uudessa laissa määrättäisiin, että tukiohjelma kohdistuu vastaisuudessa vain edistyksellisten, kiinteiden viestintäyhteyksien tukemiseen. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen laajakaistainfrastruktuurin tukemista koskevaan sääntelyyn on lisätty omat ehtonsa kiinteän ja langattoman laajakaistan tukemiselle. Langattoman laajakaistan tukemista koskevien ehdoissa on, että Suomessa ei jää 5G-verkoille lainkaan tukikelpoisia alueita 4G-verkkojen laajan kattavuuden vuoksi. Näin ollen tukiohjelma on kohdistettava vastedes vain kiinteiden yhteyksien tukemiseen. Lisäksi uudessa laissa on tarkennuksia ja lisäyksiä nykyisen lain sääntelyyn, mikä ei aiheuttaisi esityksessä lausutusti merkittäviä muutoksia nykykäytänteisiin. Maanmittauslaitos pitää lakiluonnosta asianmukaisena ja muutoinkin kannatettavana. Se, että laajakaistaverkko yleisesti laajenee tukien avulla tai muutoin haja-asutusalueilla, tukee myös digitalisaatiota. Maanmittauslaitoksen valtakunnallinen toiminta muuttuu jatkuvasti enemmän sähköiseksi, jolloin sähköisten etäyhteyksien ja keskitettyjen perusrekisterien hyödyntäminen ympäri maata on tärkeää. Maanmittauslaitos pitää myös tärkeänä, että nyt kysymyksessä oleva sääntely on EU:n ja valtion tukea koskevan lakitasoisen sääntelyn tavoitteita ja tarkoitusta toteuttavaa. Tukikelpoisten alueiden esittäminen kartalla havainnollistaa asiaa päättäjille. Maanmittauslaitos on lausunut asiassa 5.12.2016, 22.2.2018 ja 12.6.2020. Maanmittauslaitos uudistaa aikaisemmin lausutun siltä osin kuin lausunnoissa esitettyä ei uudessa lakiluonnoksessa ole otettu huomioon.
      • Mikkelin kaupunki, Asumisen ja toimintaympäristön palvelualue
        Uppdaterad:
        20.9.2021
        • Vapaa-ajanasunnoilla tapahtuva työskentely sekä ylipäänsä palvelujen ja elämyksien digitaalinen hankkiminen vapaa-ajanasunnoilla ja vapaa-aikana mm. veneilijät on kasvanut rajusti. Ihmiset viettävät tietoliikenteen päässä yhä enemmän aikaa, mikä haastaa tietoliikenneyhteyksien laatua ja kapasiteettia laajalle maantieteellisellä rintamalla. Erityisesti vesistörikkaassa Järvi-Suomessa, Etelä-Savon maakunnassa ja laajan maantieteellisen pinta-alan Mikkelissä ymmärretään tietoliikenteen nykytilanteen haasteet. Tässä maantieteellisessä kokonaisuudessa tulee höydyntää erilaisia teknisiä ratkaisuja, kiinteitä- ja langattomia. Teknologiset ratkaisut ja tukikelpoisuus tulisi olla toisistaan riippumattomia. On hyvä, että tukikelpoisuudella mahdollistettaisiin kiinteiden ja yhä nopeampien tietoliikenneyhteyksin verkostollista kasvua. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi nähtävä laajemmin teknologisten ratkaisujen merkitystä ja tuoda mm. 5G- tai 4G-yhteyksien rakentamista teknisenä ratkaisuna tukikelpoisiksi. Kuntatalous on hyvin laajasti Suomessa haastavalla tai kriittisellä polulla. Tästä huolimatta kaupungit ja kunnat ovat jo mukana mm. vapaehtoisuuteen sopimukseen perustuen rahoittamassa erilaisia maaseudun tietoliikenneluotettavuuden ja nopeuksien nostoja. Tässä viitekehyksessä kuntien nimenomaan pakollisia maksuosuuksia ei tulisi määritellä, tai ne tulisi olla merkittävästi esitettyä pienempiä.
      • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry
        Uppdaterad:
        20.9.2021
        • Kuluttajaliitolla ei ole asiaan kommentoitavaa.
      • Valtioneuvoston asetusluonnos kunnan maksuosuudesta ja nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta laajakaistahankkeessa annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Sähköherkät ry, Tamminen Erja
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Suomessa laajakaistainfrastruktuurin rakentamista on tuettu vuodesta 2010 Nopea laajakaistatukiohjelmalla. Tukiohjelmaa jatkettiin vuoden 2021 alusta lailla laajakaistarakentamisen tuesta (1262/2020), ja laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Laki mahdollistaa laajakaistarakentamisen tukemisen valtion varoista. Lain 8 §:n 3 momentin nojalla annettiin keväällä 2021 uusi valtioneuvoston asetus kunnan maksuosuudesta ja nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta laajakaistahankkeessa, joka tuli voimaan 15.3.2021. Esitysluonnoksen mukaan uudessa tukiohjelmassa on mahdollista tukea vain kiinteitä yhteyksiä, eli käytännössä valokuitua. Aiempaa, erillistä säännöstä esim. ruuhka-aikojen vähimmäisnopeudesta ei enää tarvittaisi, koska valokuidulla voidaan toteuttaa jo itsessään tasalaatuinen nopea yhteys. Kannatamme hallituksen esitysluonnosta. Kiinteät valokuituverkot tarjoavat suuren käyttökapasiteetin, ovat toimintavarmoja, mahdollistavat interaktiivisen yhteyden kuten esimerkiksi etätyön ja -opinnot sekä terveydenhuollossa etälääkärinvastaanoton ja monia muita palveluita. Kuituverkot ovat turvallisia myös huoltovarmuuden näkökulmasta ja tukevat ilmastotavoitteita energiapihinä vaihtoehtona. Mitä terveysvaikutuksiin tulee, valokuitu on suositeltavin vaihtoehto silloin, kun siihen ei liitetä langatonta päätelaitetta. Sellaista valokuituverkko ei toimiakseen tarvitse, kun yhteys rakennetaan kiinteän verkon varaan loppukäyttäjälle asti. Kiinteä verkko asuinympäristöissä ja sisätiloissa Aiemmin tuli voimaan lakii sähköisen viestinnän palveluista 249 §, kiinteistön tai rakennuksen fyysisen infrastruktuurin ja sisäisen verkon suunnittelu ja rakentaminen https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140917 Kohdan mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uusi kiinteistö tai rakennus varustetaan nopeita laajakaistayhteyksiä tukevalla fyysisellä infrastruktuurilla verkon liittämiskohtaan saakka. Kiinteistöön tai rakennukseen on samassa yhteydessä rakennettava nopeita laajakaistayhteyksiä tukeva sisäinen viestintäverkko, joka täyttää 1 momentin vaatimukset. Näiden lakien soveltamisella saadaan luotua maahamme turvallinen infra, josta on suurta etua erityisesti herkissä kohteissa kuten kouluissa, päiväkodeissa, hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja aivan tavallisissa suomalaiskodeissa. Kansalaisia olisi valistettava valokuidun moninaisista käyttömahdollisuuksista. Kiinteä valokuituverkko mahdollistaa internet-yhteyden ohella myös kiinteän puhelinliikenteen. Suomi on maailman kännykkätiheimpiä maita ja meillä käytetään eniten mobiilidataa maailmassa, mikä lisää energiankulutusta ja on vastoin ilmastonmuutoksen torjunnassa vaadittavia toimia. Mobiilidatan käyttö lisää myös altistumista sähkömagneettisille kentille.
      • INFRA ry
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • INFRA ry:llä ei ole asiassa lausuttavaa.
      • Lantta Jari, Etelä-Karjalan liitto, elinvoimayksikkö
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Etelä-Karjalan liitto ja maaseutuasiamies Jari Lantta kiittävät lausuntopyynnöstä ja lausumme seuraavasti Etelä-Karjalan liitto ja myös muut maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että tuet kohdistuvat vain edistyksellisten, huippunopeiden kiinteiden viestintäyhteyksien tukemiseen, mikä varmistaa entistä paremmin sen, että yhteydet ovat pitkäikäisiä ja vastaavat myös tulevaisuuden teknologiakehityksen tarpeisiin. Etelä-Karjalan liitto kannattaa hallituksen esitystä tältä osin. Kiinteät yhteydet pystyvät tarjoamaan ulkopuolisista olosuhteista riippumatta luotettavan ja tasalaatuisen yhteysnopeuden kaikille käyttäjille. Nykyisin suurin osa kiinteistä viestintäyhteyksistä toteutetaan valokuidulla, joka mahdollistaa teknisesti yhteyden lataus- ja lähetysnopeuden nostamisen ainakin yhteen gigabittiin sekunnissa. Valokuituverkkojen elinkaari on vähintään 50 vuotta eli huomattavasti pidempi kuin langattomilla tekniikoilla. Julkisten varoja (tukia) tulee käyttää tukemaan vain elinkaareltaan pitkäaikaisia ratkaisuja. Tämä tukee myös Euroopan komission ja Suomen tavoitteita siitä, että vuonna 2025 kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 Mbit/s yhteyksiä, joiden nopeus olisi voitava kasvattaa yhteen gigabittiin sekunnissa. Investoimalla valokuituverkkoihin varmistetaan riittävä nopeus vuosikymmeniksi eteenpäin. Etelä-Karjalan liitto painottaa, että laajakaistahankkeen onnistuminen edellyttää kuntien maksuosuuksien poistamista tai osuuden alentamista 8-10%:in. Kunnat joutuvat osallistumaan käytännössä tukiosuuden lisäksi, myös verkkoyhtiöiden kautta rahoittamiseen, sillä valkoituverkkojen rakentaminen on jäänyt suurelta osin kuntien perustamien verkkoyhtiöiden varaan. Nykyisellään laki ja sitä koskeva asetus ei mahdollista erityisesti harvaan asuttujen ja pitkien välimatkojen kuntien osallistumista hankkeisiin – mikä tekee EU:n ja Valtioneuvoston laajakaistaa koskevien tavoitteiden toteutumisesta käytännössä mahdottoman. Valokuituverkot ovat välttämättömiä kun palveluja, työskentelyä, laiteohjausta ja kaikkea moninaista tietotarvetta siirtyy enenevästi verkkoihin, ja myös 4G ja 5G-verkkojen rakentaminen ja kehittäminen edellyttää kattavaa valokuituverkkoa. Etelä-Karjalan liitto yhtyy maakuntaliittojen näkemykseen ja täydentää sitä lisäksi omalla näkemyksellä alla olevassa tekstissä. Maakuntien liitojen esitys kuntien maksuosuuden poistamisesta Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että kunnan omarahoitusosuudesta luovutaan kokonaan ja valtiontuki nostetaan 66% tai maaseuturahaston hankkeissa käytettyyn 70%. Tämä olisi perusteltua, koska edellisen tukiohjelman aikaan useilla kunnilla ei ollut taloudellisia edellytyksiä toteuttaa hankkeita, vaikka niiden maksuosuus olisi ollut vain 8%. Samalla se mahdollistaisi eri tukien joustavan käytön. Eri rahoituskanavien tukiehdot tulee olla samankaltaisia, maaseuturahaston 16 miljoonan elvytyspaketissa laajakaistahankkeisiin vuosille 2021-2022 (n+3) ei ole lainkaan pakollista kuntaosuutta. Eduskunnan vastauksessa (EV 195/2020 vp) edellytetään, valtioneuvosto seuraa tarkoin lain tavoitteiden toteutumista ja varsinkin, että kuntien maksuosuudet eivät muodostu kohtuuttomiksi, ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin lain ja asetuksen muuttamiseksi. Hallituksen esityksen kohdassa 5.2. todetaan seuraavaa: ”Näin ollen voimassa olevan lain tavoitteiden toteutumisesta ja kunnan maksuosuuksien kohtuullisuudesta ei ole saatu vielä käytännön kokemuksia arvioinnin pohjaksi.” Tämä väittämä ei pidä paikkaansa, sillä kuntien maksuosuuksien kohtuullisuuksista on saatu runsaasti kokemuksia, noin 10 vuoden ajalta edellisen laajakaistaohjelman kautta. Suomessa on tuettu laajakaistarakentamista valtiontuella jo vuosina 2010-2019 yhteensä yli 70 miljoonalla eurolla, joten kokemuksia kuntien maksuosuuksista on kertynyt koko tältä ajalta. Hankkeet etenivät pääosin vain alhaisimman maksuosuuden kunnissa ja ei edes kaikissa niissäkään, koska kunnalla ei ole ollut varaa osallistua hankkeiden rahoittamiseen. Näiden kokemusten sivuuttaminen ei edusta hyvää valmistelua varsinkaan, kun voimassa olevat maksuluokat ja tukeen liittyvät mekanismit ovat käytännössä identtiset aiemman lainsäädännön kanssa. Lisäksi on huomattava, että voimassa olevassa asetuksessa kuntien rahoitusosuuksien määrittelyperusteet eivät liity laajakaistatukilailla tuettavaan toimintaan tai huomioi siitä aiheutuvia kuntakohtaisia erityistarpeita, mikä ei nähdäksemme ole suhteellisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteiden mukaista. EU:n elpymisvälineestä on haettu Suomen suunnitelman mukaisesti 49,8 miljoonaa euroa laajakaistatukiohjelman täydentämiseen ja tukiohjelmalle on varattu vuoden 2021 kansallisesta budjetista 5 miljoonaa euroa. EU:n elpymisvälineestä haettu tuki on tarkoitettu nopeaan elpymiseen ja oletettavasti se tulisi sitoa muutaman vuoden sisällä – ei vuosikymmenen aikana. Suurena riskinä on, ettei varoja saada sidottua komission elvytysvaroille asettamassa aikataulussa, jos kuntaosuuksia ei poisteta kokonaan tai valtaosin. Maaseuturahaston 16 miljoonan euron tuki tulee todennäköisesti sidottua jo kahdella ensimmäisellä hakukierroksella vuonna 2021, koska kuntien ei tarvinnut osallistua hankkeiden rahoitukseen lainkaan. Ryhmäpoikkeusasetuksen puitteissa kunnat voivat kuitenkin halutessaan lisäksi tukea näitä hankkeita. Usein kunnan alueelle ei ole löytynyt ketään toimijaa, joka olisi valmis edes julkisella tuella rakentamaan verkkoja. Siksi kunnat ovat pakon edessä joutuneet perustamaan kuntayhtiöitä rakentamaan koko kunnan alueen kattavan verkon tai kunnat ovat tukeneet uusia alueelle muodostuneita osuuskuntia rakentamaan koko kunnan alueen kattavan verkon. Kunnat ovat mm. antaneet lainantakauksia, tehneet pääomasijoituksia tai lainanneet varoja näille tahoille, joten myös tätä kautta kunnat sitoutuvat merkittävästi valokuituverkkojen rakentamiseen. Kuntien sitoutumista rahallisesti ja toiminnallisesti lisää myös osallistuminen valokuituverkkojen rakentamisen markkinointi ja rakentamistoimiin. Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että jos omarahoitusosuudesta luopuminen kokonaan ei olisikaan mahdollista, rakennettavan laajakaistaverkon koko ja kustannukset olisi kuitenkin otettava huomioon kuntien maksuosuuksien määrittelyssä. Kuntien välinen tasa-arvo voisi toteutua paremmin olosuhteet ja erityispiirteet huomioiden, jos myönnettävä tuki suhteutettaisiin kunnan pinta-alaan, asukasmäärään ja rakentamismatkoihin eli rakennettavan verkon kustannuksiin. Tällöin huomioitaisiin myös varsinainen tuettava toiminta eli laajakaistarakentaminen. Pelkkä kuntien maksuosuuksien muuttaminen ei poista sitä aiempien kokemuksien osoittamaa tosiseikkaa, että kaikilla kunnilla ei (nykyisessä ja erityisesti tulevassa taloustilanteessa) ole mahdollista rahoittaa laajakaistahankkeita, vaikka niitä kipeäasti tarvittaisiinkin. Siksi kuntien maksuosuudet tuleekin poistaa kokonaisuudessaan. Markkina-analyysit ja vähimmäisnopeus Suunnitellun hankealueen kartoitusta, julkista kuulemista ja kilpailuvaikutusten arviointia koskevat tarkemmat säännökset selkeyttäisivät erityisesti sitä, minkälaiset investointisuunnitelmat voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, rakennettaisiinko alueelle nopeita yhteyksiä markkinaehtoisesti tukitoimenpiteelle suunniteltuna ajanjaksona. Tarkoituksena on estää tilanteita, joissa hyvinkin alustavat kiinnostuksenilmaukset estäisivät tukitoimenpiteen alueella, mutta lopulta myöskään kaupallista verkkoa ei toteutettaisi. Maakuntien liitot esittävät, että kansallisesti myös eri viranomaiset (Traficom ja ELY/Ruokavirasto) tulkitsivat asian samalla tavalla. Maaseuturahaston elvytysvarojen hakujen aikana kesällä 2021 on tullut esiin aikomuksia rakentaa valokuituverkkoja lukuisiin maaseutukyliin, mutta tiedusteltaessa asiasta tarkemmin ei aikomuksen esittäjällä ole ollut esittää tarkempaa aikataulua tai ehtojaan markkinaehtoiselle rakentamiselle. Lisäksi nämä aikomukset, siis kuka on aikonut rakentaa markkinaehtoisesti, on viranomaisen tulkinnan mukaan salassa pidettäviä, joten maaseutukylien asukkaat eivät edes tiedä kenelle voisivat ilmoittaa kiinnostuksensa hankkia liittymä. Muutokset tehostaisivat tukiohjelmien kattavaa hyödyntämistä ja sitä kautta edistäisivät viestintäverkkojen rakentamista. Maakuntien liitot kuitenkin huomauttavat, että jo nykyisen lain soveltamiseen osallistuvien viranomaisten tulisi toiminnassaan painottaa, että lähtökohtaisesti viranomaiselle saapuva tieto on julkista. On kyseenalaista, millä perustein epämääräisiä aikomuksia on tulkittu julkisuuslain § 24 kohdan 20 mukaisesti liikesalaisuuksiksi. Siinäkin tapauksessa, että taustalla olisi aito investointisuunnitelma, tulisi viranomaisen harkintaa käyttää siihen, missä laajuudessa toimijoita ja niiden suunnitelmia koskevat tiedot tulkitaan salassa pidettäviksi. Ainakaan julkisella kuulemisella saatua nimitietoa tai yleisen tason investointiaikomusta ei tulisi katsoa lain mukaisiksi liikesalaisuuksiksi. Vähimmäisnopeuden ja sitä koskevien tavoitteiden osalta olisi kannatettavaa, että niin nopeusmäärittelyissä kuin muissa sovellettavissa ehdoissa olisi jatkossa mahdollisimman yhtenäinen linja EU:n maaseuturahaston kautta jaettavien laajakaistatukien ehtojen kanssa – etenkin, kun kyseessä on viime kädessä saman rahapotin jakaminen. Lisäksi on syytä painottaa, että markkina-analyysien tarkastelun lähtökohtana tulee olla verkon todellinen suorituskyky, ei pelkkä nimellinen. Artiklan 52 b kohta määrittää tuettavien verkkojen vähimmäiskyvykkyyden, joten on johdettavissa, että analyyseissä huomioitavien verkkojen nopeuden tulee realistisesti olla nostettavissa vastaavaan tasoon, huomioiden myös EU:n tavoitteet 1 Gbit/s yhteyksien saatavuudessa. Tällöin myös lähtevän nopeuden osalta tarkastelussa tulisi olla kyvykkyys vähintään 100 Mbit/s nopeuksiin. Hallituksen esityksen säädöskohtaisissa perusteluissa laajakaistalain § 4 b muutosten osalta todetaan muun muassa: ”[...] Näin ollen sellaisia verkkoja ei otettaisi huomioon, joista teoriassa voitaisiin saada vaadittu nopeus rajatulle määrälle asiakkaita, tai joissa yhteysnopeus voisi vaihdella merkittävästi olosuhteitten mukaan. Sama arviointi koskisi suunnitteilla olevia verkkoja. […]” On tärkeää, että tätä linjausta sovelletaan jatkossa myös laajakaistalain 12 § 2 mom. 3. kohdassa mainittuun liityntäpisteen määritelmään. Vain sellaiset liityntäpisteet, joista aidosti tarjotaan tai uskottavasti aiotaan tarjota, tulisi jatkossa ottaa huomioon. Pelkän teknisen kyvykkyyden ei tule johtaa tukikelvottomuuden ehdon täyttymiseen. Tämä selvennys ei vaadi lainkohdan tekstin muuttamista, vaan tulee huomioitavaksi sen perusteella tehtävässä viranomaisen arvioinnissa. Tukikelpoiset kustannukset Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavan laajakaistatukilain 12 § 3 momenttia tukikelpoisista kustannuksista siten, että poistetaan aiemmin ollut määritelmä ”käyttäjän asuin- tai sijaintipaikkaan” muotoon ”käyttäjän asuinpaikkaan”. Aiempi ilmaisu (tulkinta) mahdollisti myös ns. vapaa-ajan asuntojen ottamisen mukaan tuettuun rakentamiseen. Kansallisesti ei pidä palata aiempaan tulkintaan, että vain vakinaisesti asutut asunnot olivat tukikelpoisia. Myös vapaa-ajan asunnot eli kakkosasunnot ovat käyttäjän asuinpaikkoja ja niiden tulee olla jatkossakin tukikelpoisia, sillä niillä sangen laajasti siirryttiin etätyöntekoon kun korona-aika tuli. Ryhmäpoikkeusasetuksessa ei vaadita asuinpaikkojen olevan käyttäjän vakituisia asuinpaikkoja. 5G-verkot Maakuntien liitot toteavat, että 5G-verkkojen tukeminen on kannatettavaa silloin, kun tuetaan yhteyksien rakentumista ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) 1237/2021 muutetun artiklan 52 a mukaisesti alueita, jonne 4G-kuuluvuutta ei ole tähän mennessäkään saatu. Kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi 5G-verkkojen rakentamista alueilla, joilla 4G-kuuluvuus on saatavilla, ja joiden osalta voidaan odottaa markkinaehtoista siirtymistä 5G-teknologiaan, ei tule tukea julkisin varoin. Tukikelpoisuutta arvioitaessa tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota nykyisen verkon todelliseen suorituskykyyn ja peittoon. Suomessakin on edelleen merkittävissä määrin alueita, joilla 4G-verkon kuuluus ja suorituskyky jäävät kauas nimellisistä tavoitteista – tai operaattoreiden ilmoittamista tiedoista poiketen, yhteyttä ei käytännössä ole lainkaan. Tällaiset alueet kätkeytyvät helposti prosenttiluvuilla mitattujen teoreettisten väestöpeittojen taakse. Mikäli 4G-verkon kuuluvuutta ei alueella ole, voisi 5G-verkon tukeminen tulla kyseeseen, jotta sillä voidaan taata yhteyksien saatavuus. Tämä ja artiklan 52a mukainen rakentaminen tukevat myös teledirektiivin (EU) 2018/1972, artiklassa 84 määritetyn yleispalvelun toteutumista kyseisen direktiivin johdanto-osan kappaleissa 214 ja 215 todettujen tavoitteiden mukaisesti. Etelä-Karjalan liiton ja Jari Lantan lausunto valtioneuvoston asetusluonnoksesta Etelä-Karjalan liitto esittää huolensa ja toteaa, laajakaistahankkeen onnistumisen edellyttävän kuntien maksuosuuksien poistamista. Nykyisellään laki ja sitä koskeva asetus ei mahdollista erityisesti harvaan asuttujen ja pitkien välimatkojen kuntien osallistumista hankkeisiin – mikä tekee EU:n ja Valtioneuvoston laajakaistaa koskevien tavoitteiden toteutumisesta käytännössä mahdottoman. EU:n elpymisvälineestä on haettu Suomen suunnitelman mukaisesti 49,8 miljoonaa euroa laajakaistatukiohjelman täydentämiseen ja tukiohjelmalle on varattu vuoden 2021 kansallisesta budjetista 5 miljoonaa euroa. EU:n elpymisvälineestä haettu tuki on tarkoitettu nopeaan elpymiseen ja oletettavasti se tulisi sitoa muutaman vuoden sisällä – ei vuosikymmenen aikana. Suurena riskinä on, ettei varoja saada sidottua komission elvytysvaroille asettamassa aikataulussa, jos kuntaosuuksia ei poisteta. Asetuksesta tulee näin ollen poistaa kuntien jaottelu eri maksuosuusluokkiin, koska kuntaosuudet estävät hankkeiden toteutumisen monissa kunnissa. Vähimmäisnopeuden ja sitä koskevien tavoitteiden osalta olisi kannatettavaa, että niin nopeusmäärittelyissä kuin muissa sovellettavissa ehdoissa olisi jatkossa mahdollisimman yhtenäinen linja EU:n maaseuturahaston kautta jaettavien laajakaistatukien ehtojen kanssa – etenkin, kun kyseessä on viime kädessä saman rahapotin jakaminen. Eri rahoituskanavien tukiehdot tulee olla samankaltaisia, maaseuturahaston 16 miljoonan elvytyspaketissa laajakaistahankkeisiin vuosille 2021-2022 ei ole pakollista kuntaosuutta. Hallituksen esityksen toteamus, että nykyisistä kuntarahaosuuksista ei olisi kertynyt vielä kokemuksia, ei pidä paikkaansa. Voimassa olevat maksuluokat ovat käytännössä identtiset aiemman lainsäädännön kanssa. Näiden maksuosuuksien kohtuullisuuksista on saatu kokemuksia noin 10 vuoden ajalta edellisen laajakaistaohjelman puitteissa. Tällöin hankkeet etenivät pääosin vain alhaisimman maksuosuuden kunnissa, eikä edes kaikissa niissäkään, koska kunnilla ei yksinkertaisesti ollut varaa osallistua hankkeiden rahoittamiseen edes alimmalla maksuosuudella. Nykyisellään 22% ja 33% kuntaosuudet pysäyttävät hankkeiden rakentamisen lähes kaikilla tukialueilla ja EU:n tukiraha on vaarassa jäädä valtaosin käyttämättä. Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että jos omarahoitusosuudesta luopuminen kokonaan ei olisikaan mahdollista, rakennettavan laajakaistaverkon koko ja kustannukset olisi kuitenkin otettava huomioon kuntien maksuosuuksien määrittelyssä. Kuntien välinen tasa-arvo voisi toteutua paremmin olosuhteet ja erityispiirteet huomioiden, jos myönnettävä tuki suhteutettaisiin kunnan pinta-alaan, asukasmäärään ja rakentamismatkoihin eli rakennettavan verkon kustannuksiin. Tällöin huomioitaisiin myös varsinainen tuettava toiminta eli laajakaistarakentaminen. Tämä olisi myös suhteellisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteiden mukaista. Pelkkä kuntien maksuosuuksien muuttaminen ei poista sitä aiempien kokemuksien osoittamaa tosiseikkaa, että kaikilla kunnilla ei (nykyisessä taloustilanteessa) ole mahdollista rahoittaa laajakaistahankkeita, vaikka niitä kipeästi tarvittaisiinkin.
      • Suomen Yrittäjät ry, Mikkilä Joonas
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Koska ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisesti Suomi ei voisi tukea enää aiemmasta tukiohjelmasta poiketen langattomien verkkojen rakentamista, laajakaistatukihankkeita sääntelevää valtioneuvoston asetusta muutettaisiin koskemaan ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen, vain kiinteälle verkolle asetettujen vähimmäisnopeuksien mukaiseksi. Tuettavan kiinteän verkon vähimmäisnopeuden olisi tällöin oltava saapuvassa liikenteessä 300 Mbit/s ja lähtevässä liikenteessä 100 Mbit/s. Samalla kun asetusta päivitettäisiin tältä osin, poistettaisiin asetuksesta myös ruuhka-aikaolosuhteita koskeva momentti. Koska Suomen laajakaistaohjelma keskittyy jatkossa kiinteiden verkkojen rakentamisen tukemiseen, pidämme näitä muutoksia perusteltuina.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Esa Huurreoksa, projektipäällikkö, hallintopalvelut-yksikkö
        Uppdaterad:
        22.9.2021
        • Maakuntien liitot toistavat huolensa ja toteavat, laajakaistahankkeen onnistumisen edellyttävän kuntien maksuosuuksien poistamista. Nykyisellään laki ja sitä koskeva asetus ei mahdollista erityisesti harvaan asuttujen ja pitkien välimatkojen kuntien osallistumista hankkeisiin – mikä tekee EU:n ja Valtioneuvoston laajakaistaa koskevien tavoitteiden toteutumisesta käytännössä mahdottoman. EU:n elpymisvälineestä on haettu Suomen suunnitelman mukaisesti 49,8 miljoonaa euroa laajakaistatukiohjelman täydentämiseen ja tukiohjelmalle on varattu vuoden 2021 kansallisesta budjetista 5 miljoonaa euroa. EU:n elpymisvälineestä haettu tuki on tarkoitettu nopeaan elpymiseen ja oletettavasti se tulisi sitoa muutaman vuoden sisällä – ei vuosikymmenen aikana. Suurena riskinä on, ettei varoja saada sidottua komission elvytysvaroille asettamassa aikataulussa, jos kuntaosuuksia ei poisteta kokonaan. Asetuksesta tulee näin ollen poistaa kuntien jaottelu eri maksuosuusluokkiin, koska kuntaosuudet estävät hankkeiden toteutumisen monissa kunnissa. Vähimmäisnopeuden ja sitä koskevien tavoitteiden osalta olisi kannatettavaa, että niin nopeusmäärittelyissä kuin muissa sovellettavissa ehdoissa olisi jatkossa mahdollisimman yhtenäinen linja EU:n maaseuturahaston kautta jaettavien laajakaistatukien ehtojen kanssa – etenkin, kun kyseessä on viime kädessä saman rahapotin jakaminen. Eri rahoituskanavien tukiehdot tulee olla samankaltaisia, maaseuturahaston 16 miljoonan elvytyspaketissa laajakaistahankkeisiin vuosille 2021-2022 ei ole pakollista kuntaosuutta. Hallituksen esityksen toteamus, että nykyisistä kuntarahaosuuksista ei olisi kertynyt vielä kokemuksia, ei pidä paikkaansa. Voimassa olevat maksuluokat ovat käytännössä identtiset aiemman lainsäädännön kanssa. Näiden maksuosuuksien kohtuullisuuksista on saatu kokemuksia noin 10 vuoden ajalta edellisen laajakaistaohjelman puitteissa. Tällöin hankkeet etenivät pääosin vain alhaisimman maksuosuuden kunnissa, eikä edes kaikissa niissäkään, koska kunnilla ei yksinkertaisesti ollut varaa osallistua hankkeiden rahoittamiseen edes alimmalla maksuosuudella. Maakuntien liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että jos omarahoitusosuudesta luopuminen kokonaan ei olisikaan mahdollista, rakennettavan laajakaistaverkon koko ja kustannukset olisi kuitenkin otettava huomioon kuntien maksuosuuksien määrittelyssä. Kuntien välinen tasa-arvo voisi toteutua paremmin olosuhteet ja erityispiirteet huomioiden, jos myönnettävä tuki suhteutettaisiin kunnan pinta-alaan, asukasmäärään ja rakentamismatkoihin eli rakennettavan verkon kustannuksiin. Tällöin huomioitaisiin myös varsinainen tuettava toiminta eli laajakaistarakentaminen. Tämä olisi myös suhteellisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteiden mukaista. Pelkkä kuntien maksuosuuksien muuttaminen ei poista sitä aiempien kokemuksien osoittamaa tosiseikkaa, että kaikilla kunnilla ei (nykyisessä taloustilanteessa) ole mahdollista rahoittaa laajakaistahankkeita, vaikka niitä kipeäasti tarvittaisiinkin. Siksi kuntien maksuosuudet tuleekin poistaa kokonaisuudessaan.
      • Hämeen ELY
        Uppdaterad:
        21.9.2021
        • Hämeen ELY-keskus pitää hyvänä, että tukikelpoisen verkon vähimmäisnopeutta nostetaan 300 megatavuun sekunnissa ja että tuki kohdistuu pelkästään kiinteisiin valokuituverkkoihin.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Uppdaterad:
        20.9.2021
        • Tältä osin Maanmittauslaitos ei lausu. Sinänsä laajakaistayhteyden vähimmäisnopeuden on oltava riittävä Maanmittauslaitoksen tietoliikenneyhteyksien toimivuuden kannalta. Kiinteistötoimitusten merkitsemisen kiinteistötietojärjestelmään (KTJ) on oltava tulevaisuudessa mahdollista etäyhteyksin eri puolella Suomea. Tästä on kustannushyötyjä Maanmittauslaitokselle ja sen asiakaskunnalle.
      • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry
        Uppdaterad:
        20.9.2021
        • Kuluttajaliitolla ei ole asiaan kommentoitavaa.