• Remissinstanser: 57
    Työryhmä toivoo vapaata palautetta tunnistamiinsa tunnistamistaan teemoista ja niistä tehdyistä johtopäätöksistä
      • 1. Onko muistiossa tunnistettu digitalisaation edistämisen kannalta keskeiset teemat lainsäädännön näkökulmasta?
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • En osaa sanoa
      • Pilvi Pauli
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Ulosottolaitos
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • Suomen eOppimiskeskus ry
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • , Yrityksen digitalous -hanke, Rintala Minna
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry.
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • En osaa sanoa
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Digi- ja väestötietovirasto, Kallio Noora
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtoryhmä
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • En osaa sanoa
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Äyräs-Blumberg Outi
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kyllä
      • Siipola Simo
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Ei
      • Päivinen Arto, yksityishenkilö
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Ei
      • Lindroos Anne
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Ei
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kyllä
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kyllä
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kyllä
      • Syyttäjälaitos, Toiminnan tuen yksikkö, Jalkanen Virpi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kyllä
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Ei
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Kyllä
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • En osaa sanoa
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Kyllä
      • Ripatti Eine
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei
      • Hongisto Päivi
        Uppdaterad:
        26.11.2022
        • Ei
      • 2. Onko jokin teema jäänyt kokonaan tunnistamatta?
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Lainsäädäntötyöryhmän tarkastelema kokonaisuus liittyy laajempaan julkisia palveluja ja sääntelyä koskevaan kokonaisuuteen. Kokonaisuus on ollut valmistelun alla jo vuosien ajan. Se täydentyy ja tarkentuu koko ajan. Monelta osin perusteet ovat vasta muotoutumassa. Kokonaisuus sisältää kansallista sääntelyä ja EU-tasolta tulevaa sääntelyä. Kyse on yleisestä sääntelystä sekä erityislainsäädännöstä. Työryhmän raportissa on annettu tarkastelulle tiettyjä rajauksia kuten ”…digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan verkkosivustoa tai mobiilisovellusta sekä niihin liittyviä toiminnallisuuksia” sekä ”Työryhmä ei nosta tässä loppuraportissa esiin sellaisia digitaaliseen asiointiin tai digitaalisten palvelujen kehittämiseen liittyviä lainsäädännön muutostarpeita, joita on selvitetty tai selvitetään parhaillaan osana muuta hanketta.”. Sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta rajaukset ovat jossain määrin haastavia. Kuluvan hallituskauden aikana toimialalla on ollut käynnissä lukuisa määrä hankkeita ja ohjelmia, jotka ovat sisältäneet digitaalista asiointia tai digitaalisten palvelujen kehittämistä (sisältäen ainakin jossain määrin sähköistä asiointia sekä lainsäädännöllistä tarkastelua). Mahdollisten tarkastelun ulkopuolelle jääneiden teemojen tunnistamiseksi, raportissa olisi hyvä määritellä tietyt käsitteet. Näitä ovat ainakin ”viranomainen”, ”viranhaltija”, virkavastuu” ja ”hallintotehtävä”. Tämän lisäksi olisi syytä tarkentaa se, mitä tässä valmistelussa ymmärretään ”julkisella sektorilla”. Sisältääkö digitalisaation edistämisen ohjelman myös julkisen järjestämisvastuu piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja miten tämä työryhmä on huomioinut asian omassa työssään. Virkavastuu koskee kaikkia julkishallinnossa työskenteleviä virkamiehiä ja viranhaltijoita, jotka käyttävät julkista valtaa. Toisinaan hallintotehtäviä annetaan hoidettavaksi myös viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Myös tällaisten tehtävien hoitajat voivat joutua toimistaan virkavastuuseen. Lainsäädäntömme mahdollistaa sen, että tiettyjen ehtojen täyttyessä, yksityinen palveluntuottaja voi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa hoitaa ns. julkista hallintotehtävää. Työryhmä ei ole tarkastellut tätä teemaa raportissaan. Jatkossa olisi varmasti perusteltua käydä myös tämä teema läpi koskien digitalisaatiota sekä mahdollisia digitalisaation hyödyntämisen esteitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä löytyy esteitä tai ainakin hidasteita digitalisten menettelyjen hyödyntämiselle. Esimerkiksi sosiaalialalla hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tietyn laissa määritellyn hoitajamitoituksen tulee toteutua, vaikka tiettyjä asioita pystyttäisiin toteuttamaan järkevämmin digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Mahdollista jatkotyötä varten on syytä harkita lainsäädännön tarkastelua myös siitä näkökulmasta, miten sääntely tukee, edistää tai toisaalta estää digitaalisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Eri viranomaisten välisen yhteistyön kehittäminen vaatisi oman yksityiskohtaisemman tarkastelunsa. Kyse on ennen muuta tiedonvälityksestä ja yhteiskäytöstä. Meillä on pitkät perinteet esimerkiksi työ- ja elinkeinopalvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen, etuusjärjestelmän eli Kelan palvelujen kehittämisestä hallinnollisesti erikseen. Monille asiakkaille näiden tahojen toteuttamat palvelut muodostavat yhden kokonaisuuden. Näitä yhdyspintoja tulisi tunnistaa ja tarkastella myös digitalisaation ja tiedonhallinnan näkökulmista.
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Valtiokonttori kiittää työryhmää erittäin ansiokkaasta selvitystyöstä koskien digitalisaatioon liittyvän lainsäädännön kokonaiskuvaa. Kyseessä on tarpeeseen tuleva koonti, jonka esiinnostojen ja suositusten olisi toivottavaa mahdollisimman pian konkretisoitua toimenpiteiksi. Julkinen hallinto on rakenteeltaan hyvin moninainen ja tämä täytyy ottaa huomioon myös digitalisaation edistämiseen tähtäävissä toimissa. Mm. julkisen vallan käytön tai erityisesti julkisen hallintotehtävän käsite on joissain yhteyksissä tulkinnanvarainen ja rajat häilyvät. Perustuslain 124 §:n mukaan ”Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.”. Pykälä sisältää useita tulkintakokemusta vaativia termejä itse em. käsitteiden lisäksi, kuten ”tarkoituksenmukainen” ja ”merkittävä”. Tähän viranomaisten ja muiden toimijoiden (esim. julkisomisteisten yhtiöiden) rajapintaan on syytä kiinnittää huomiota aina kun digitalisaation edistetään eri toimilla. Valtiokonttori on törmännyt joidenkin tehtäviensä osalta haasteisiin henkilötietojen julkisuuden ja julkaisemisen välillä sekä niiden luovuttamisen osalta julkishallinnon sisällä. Yhtenä tehtävänään Valtiokonttori tarjoaa hankintatoimen ohjaamiseen, kehittämiseen ja seurantaan liittyviä palveluita valtionhallinnon virastojen käyttöön. Hankintatiedon käytännön haasteena on esimerkiksi yksityisistä elinkeinonharjoittajista muodostuva henkilötieto, jonka takia vuoksi esim. kunnat eivät ole luovuttaneet hankintatietojaan julkaistavaksi julkisessa verkossa. Toiminimiyrittäjiltä tehtyihin julkisiin hankintoihin liittyy läpinäkyvyyden edistämisen tarve, vaikka määritelmällisesti kyse olisi henkilötiedosta. Lisäksi Valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan Valtiokonttori ”tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi”. Esimerkiksi nk. Hankesalkun datassa on projektipäälliköiden tms. henkilöiden analysointitoiminnan kannalta turhia nimiä, mutta tekninen rajapinta ei mahdollista kyseisen kentän suodattamista tietojen poiminnassa. Puheena olevissa tapauksissa ei ole kyse sensitiivisistä henkilötiedosta ja tieto toiminimeltä tehdystä hankinnasta tai hankkeen projektipäälliköstä on itsessään julkinen. Tämän tyyppiset tulkintavaikeudet aiheuttavat hankaluuksia digitalisaation edistämisessä, kun toisaalta tieto on julkista, vaikutus rekisteröidyn oikeuksiin olisi vähäinen, mutta henkilötietona sen luovuttamista tai julkaisemista ei tulkita mahdolliseksi.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) kiittää valtiovarainministeriötä digitalisaation edistämisen ohjelman lainsäädäntötyöryhmän raportista sekä työryhmää mahdollisuudesta tulla kuultavaksi työn aikana. EK:n näkökulmasta raportissa olisi voitu kattavammin käsitellä julkisen hallintotehtävän käsitettä ja virkavastuukehikkoon kohdistuvaa muutospainetta. Tämä on ollut akuutisti esillä hallinnon automaattisen päätöksenteon säädöshankkeessa, mutta kyse on myös laajemmasta ilmiöstä, jossa viranomaissääntelyä ulotetaan myös julkista hallintotehtävää hoitaviin yksityisiin. Tämä johtaa monenlaisiin haasteisiin, kun yritykset joutuvat noudattamaan sekä alansa erityissääntelyä että viranomaisille suunniteltua yleislainsäädäntöä, kuten tiedonhallintalakia. Myös koko henkilöön kiinnittyvä virkavastuukehikko on automaattisten järjestelmien aikana muutospaineessa ja voi pahimmillaan estää automatiikan ja tekoälyn hyödyntämistä. Kokonaisuus on laaja ja muutostarve perustuslain tasoinen, mutta jatkossa yhä akuutimpi.
      • CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Muistiossa on pääosin tunnistettu keskeiset teemat. CSC haluaa lisäksi korostaa muutosdynamiikan hallinnan tärkeyttä yhtenä keskeisenä teemana. Tarvitaan uskallusta uudistaa toimintamalleja, rakenteita ja prosesseja. Digitalisaatio on systeeminen muutos, jolla on laajat vaikutukset koko yhteiskuntaan, ja siksi tarvitaan syvempää analyysiä ja ymmärrystä itse muutoksesta. Tämä onkin kiitettävästi tuotu loppuraportissa esille. Pidämme esimerkiksi erittäin onnistuneena loppuraportin alaotsikon ”Digistä uusi normaali”, ajatusta, joka alleviivaa sellaisten ratkaisujen tärkeyttä, joissa soveltajien ei tarvitse miettiä voiko jotain asiaa digitalisoida, vaan digitaalinen toimintatapa on oletuksena hyväksytty. Digitaalisuus ei ole jotain, joka otetaan mukaan vasta toiminnan loppumetreillä, koska se voi johtaa siihen, että muutostarpeet huomataan liian myöhään ja jälkijättöisesti. Siksi digiosaamisen tulee olla mukana toiminnan tavoitteiden ja vaikuttavuusmittareiden määrittelyssä sekä toimenpiteiden suunnittelussa alusta saakka. Yhteentoimivuus on keskeinen edellytys digitalisaatiolle, ja sitä tulee kehittää systemaattisesti eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden (1) , (oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen yhteentoimivuus, European Interoperability Framework, EIF) sekä valmisteilla olevan Yhteentoimiva Eurooppa (2) -säädöksen mukaisesti, painottaen erityisesti metadatan yhteentoimivuutta, joka on avainasemassa datan löydettävyydelle datan käyttäjien näkökulmasta. Datan kohdalla oleellista on sen hyvä hallinta, läpi sektoreiden ulottuvat yhteiset datapolitiikat ja käytänteet, sekä riittävä infrastruktuuri ja osaaminen datan käsittelemiseksi, jotta data-analytiikan avulla kyetään tuottamaan uutta tietoa yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Datan tulee olla FAIR-periaatteiden (3) mukaisesti helposti löydettävää, saavutettavaa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävää, ja palveluiden suunnittelussa käyttäjäkeskeinen ja käyttäjän tarpeet huomioiva suunnittelu on aivan olennaista. Käyttäjät tuleekin ottaa mukaan suunnitteluun ja hankkeiden pilotointiin. 1. https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:2c2f2554-0faf-11e7-8a35-01aa75ed71a1.0009.02/DOC_3&format=PDF 2. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1668785153903&uri=COM%3A2022%3A720%3AFIN 3. FAIR-periaatteet | Fairdata
      • Ulosottolaitos
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei ole
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ympäristöministeriö kiittää valtiovarainministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa. Loppuraportissa on tunnistettu keskeiset teemat. Loppuraportista ei käy ilmi, että siinä olisi tunnistettu EU:n erityislainsäädännössä olevat digitalisaatiota koskevat velvoitteet ja niiden yhteensovittaminen kansallisen tason digitalisaation kanssa. Loppuraportista ei myös käy ilmi onko työryhmä toimikautensa aikana tarkastellut yksityisiä tahoja, joille on luovutettu perustuslain 124 §:n nojalla julkisia hallintotehtäviä tai muita viranomaistehtäviä. Ympäristöministeriö pitää ymmärrettävänä, että automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö on jätetty loppuraportin ulkopuolelle, mutta katsoo, että aihetta olisi ollut hyvä käsitellä, koska automaattiseen päätöksentekoon viitataan loppuraportissa usein.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Muistiossa on pääosin tunnistettu keskeiset teemat, mutta muutosdynamiikan hallinnan tärkeys jää vähälle huomiolle. Tähän liittyy myös digitaalisten ilmiöiden johtamisen sekä palveluiden kehittämisen ja ylläpitämisen poikkihallinnollisuus, joka on esillä myös valtioneuvoston selonteossa Suomen digitaalisessa kompassissa. Koska digitalisaatio tuo suuria muutoksia lainsäädäntökenttään, muutoksien läpivieminen ja vaikutusten huomioiminen vaatisivat syvempää analyysiä itse muutoksesta. Nykytilanne johtaa liian usein siihen, että muutostarpeet huomataan liian myöhään ja jälkijättöisesti. Tästä esimerkkinä automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen ensin, ja sen jälkeen rooleista ja vastuista säätäminen. Usein vanha tapa toimia kopioidaan digitaaliseen toimintamalliin ja lakiin, kun järkevintä voisi olla toimintamallin muuttaminen. Tämä on kiitettävästi tuotu loppuraportissa esille. EU-tason strategioiden ja sääntelyn rooli muutoksen ajurina tulisi näkyä selkeämmin loppuraportissa kautta linjan. Tämän lisäksi on tarvetta selkeälle ja kaikille näkymää tarjoavalle koosteelle EU:n asetus/lakimuutoksista ja niiden kansallisen toimeenpanon aikatauluista ja muutostarpeista.
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) toteaa, että, vaikka Asianajajaliitolle ei ole lähetetty lausuntopyyntöä digitalisaation edistämisen ohjelman lainsäädännön soveltamisen ja edistämisen työryhmän loppuraportista, hanke on erittäin tärkeä, koska nykyisen lainsäädännön raportissakin esiin nostetut puutteet, yleis- ja erityislainsäännön ristiriitaisuudet, tulkintaepäselvyydet ja eri viranomaisten epäyhteneväiset käytännöt estävät digitalisaation hyödyntämisen ja digitaalisten palveluiden tehokkaan tarjoamisen. Digitalisaatioon tarvitaan käytännöllisiä, mutta myös oikeudellisia näkökulmia. On kiinnitettävä huomiota siihen, miksi lainsäädäntö joissakin tapauksissa estää suoraviivaisen digitalisaation. Lainsäädäntö toimii oikeussuojan takeena. Oikeusnormein paitsi säännellään oikeussubjektien välistä suhdetta, mutta myös toteutetaan myös perusoikeuksia, kuten omaisuuden suojaa, ja viranomaisten tulee noudattaa kaikissa tilanteissa lakia. Lainsäädännössä asetettuihin määrämuotoihin liittyvänä konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita raportissakin esiin nostettu läheisen kuolemaan liittyvä kokonaisuus. Esimerkiksi perintökaaren (49/1965) 10 luvun 1 §:ssä säädetään, että ”testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön.” Edellä mainittua määrämuotoa ei tule sivuuttaa niin, että testamentti voidaan sähköisten tunnistautumispalveluiden avulla todistaa missä tahansa tai millä hetkellä hyvänsä, vaan määrämuodon tarkoituksena on testamentin tekijän eli testaattorin testamenttauspätevyyden arviointi, ja siksi todistajien tulee olla yhtä aikaa fyysisesti läsnä testamentin allekirjoitushetkellä. Näin he todistajina voivat myöhemmin arvioida sitä, onko testaattorilla ollut kyky tehdä pätevä testamentti. Tämä ei kuitenkaan poista tai vähennä tarvetta testamenttirekisterille ja tämän asiakokonaisuuden digitalisaatiolle. Määrämuodon taustasyytä ei vain tule unohtaa. Pyrittäessä lainsäädännöllä vastaavanlaisiin digitalisaatiopäämääriin, tulee käytettyjä menetelmiä ja niiden mahdollisuuksia arvioida myös oikeusturvan näkökulmasta ja kokonaisprosessi huomioiden. *********** Keskeiset teemat on tunnistettu, mutta ne ovat joiltakin osin jääneet liian yleiselle tasolle. Oikeusturvakysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, esimerkkinä läheisen kuolemaan liittyvä kokonaisuus ja sähköinen asiointi laajemminkin. Substanssinäkökulmasta kokonaan huomiotta on jäänyt kansalaisten ja yhteisöjen sekä näiden oikeudellisten asiamiesten (asianajajat, muut oikeusavustajat) mahdollisuus seurata vireillä olevia asioita sekä asioida tuomioistuimissa ja lautakunnissa. Tällaiselle ”oikeusportaalille”, jossa kansalaiset, yhteisöt ja heidän oikeudelliset avustajat voisivat kokonaisvaltaisesti nähdä, missä asioita on vireillä ja mikä niiden tilanne on, on olemassa suuri tarve. Tämä liittyy keskeisesti syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan kehittämishankkeeseen (AIPA) sekä hallinto- ja erityistuomioistuinten toiminnanohjaus- ja dokumentaationhallintajärjestelmän kehittämishankkeeseen (HAIPA). Asia on yhteiskunnallisesti tarkastellen vielä merkittävämpi asia oikeuden saatavuuden (access to justice) ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksien, sekä erityisesti equality of arms -periaatteen näkökulmasta. Oikeusportaalin tarve koskee rajat ylittäen myös poliisi- ja muita esitutkintaviranomaisia: tieto esimerkiksi vireillä olevasta rikosasiasta tulisi olla nähtävillä riippumatta siitä, onko asia vireillä alkuvaiheessa poliisien viranomaistietojärjestelmässä (VITJA) vai myöhemmin syyttäjien asianhallintajärjestelmässä (AIPA) taikka tuomioistuimessa (AIPA), ja jos samaan asiaan liittyy hallintoasiana tehty ratkaisu ja sitä koskeva valitus, samaa kokonaisuutta koskeva viranomaisasia voisi olla vireillä myös hallintotuomioistuinten asiajärjestelmässä (HAIPA). Kuten työryhmäraportissa ja hallitusohjelmassa tuodaan esille (s. 1), digitalisaation ja teknisen kehityksen tuomia mahdollisuuksia on kehitettävä ja otettava käyttöön yli hallinto- ja toimialarajojen, ja tämä vaatii yhteistyötä mutta myös koordinointia. Teknologianäkökulmasta osin käsittelemättä on jäänyt ns. yhteisöasiointi. Raportin sivulla 27 todetaan, että suomi.fi -valtuuksien antaminen on mahdollista, mutta tässä ei tuoda esiin tarvetta asioida yhteisönä, esimerkiksi asianajotoimistona, jossa samaa asiaa voi hoitaa useampi eri entiteetti. Vaikka asianajajat ovat lailla säädettynä erityinen joukko sääntelyn piirissä olevia toisten asioita hoitavia henkilöitä, joiden asiointiin tulisi kiinnittää huomiota, sama tarve on jäämistöoikeudellisissa asioissa esimerkiksi hautaustoimistoilla ja pankeilla: yhteisöillä tulisi olla mahdollisuus asiakohtaisesti nimetä edustajansa eli valtuuttaa työntekijä hoitamaan määrättyä asiaa. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki sähköistä asiointia hoitavat yhteisöt eivät ole kaupparekisterissä. Tämä koskee esimerkiksi Suomen Asianajajaliittoa, joka on lainsäädännön perusteella toimiva julkisoikeudellinen yhteisö. Osa yhteisöistä, kuten yhdistykset ja säätiöt, ovat omissa rekistereissään. Elinkeinoyhtymät ovat puolestaan verottajan rekisterissä. Tällöin tarve edustamisoikeuden määrittämiselle muutoin kuin kaupparekisteriin on määritetty, on olemassa. Tällä hetkellä kaupparekisterissä olevat yhteisöt voivat antaa suomi.fi -valtuutuksen kolmannelle taholle, mutta valtuutus tehdään palvelu- ei asiakohtaisesti, ja lisäksi palveluettelosta on tullut niin pitkä (12/2022 suomi.fi -palvelussa on valtuutusten piirissä lähes 400 asiaa), että valtuutuksien antaminen aiheuttaa käytännön haasteita. Haasteita ei vähennä se, että asiointikanavat eivät näy suomi.fi:ssä eikä niihin pääse käsiksi valtuutuksia antaessa. Sähköiseen asiointiin liittyy myös vahva henkilötunnusliitännäisyys: miten esimerkiksi toisen valtion kansalainen tai tämän täysin omistama entiteetti asioi, jos lähtökohtana on henkilötunnuksella asiointi. Ulkomaalaisen tunnisteella (UID) voi rajoitetusti asioida, mutta tähän tulisi kiinnittää asioiden digitalisoituessa vielä enemmän huomiota: miten asiointi, valtuuksien antaminen ja valtuuksien pyytäminen tapahtuu, kun henkilötunnusta ei ole. Tulisiko tällaisia tarpeita varten luoda oma, ilman vahvaa sähköistä tunnistautumista toimiva asiointiväylä, jotta paperiset lomakkeet ja kynällä tapahtuva asiointi voitaisiin korvata?
      • Suomen eOppimiskeskus ry
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Opetuksen ja koulutuksen kentän monimuotoisuus sekä yhteistyö soten kanssa
      • Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei ole lausuttavaa, katso kohta 4
      • Vanhusasiavaltuutettu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tuettu digitaalinen asiointi. Tällainen tilanne on käytännössä erittäin tavallinen, kun apua tarvitaan vain tekniseen selviytymiseen. Moni ikääntynyt henkilö, joka pystyy muuten hoitamaan omia asioitaan, muttei omaa digitaitoja tai -laitteita, tarvitsee asiointiin tukea.
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Lainsäädäntötyöryhmä on keskittynyt julkisten digipalvelujen näkökulmaan. Raportissa on käsitelty esimerkiksi alaikäisten puolesta asiointia kuntapalveluissa, ja valtakunnalliset opinto- ja tutkintorekisterit mainitaan, mutta koulutussektorilla kirjautumista ja tietojen luovutusta edellyttäviä palveluja ylläpitävät usein kaupalliset toimijat hyvin keskittyneillä markkinoilla (kuten opintohallintajärjestelmien ja oppimisalustojen tarjoajat). Digitalisaation edistämisen näkökulmasta olisi jatkossa syytä tarkastella, mitä haasteita tämä tuo. Koulutus on sisällytetty raportissa lukuun, jossa puhutaan ”digitukea” tarjoavista tahoista (4.7.) Tämä on näkökulmana kapea analysoimaan koulutussektorin tilannetta. Olisi hyvä, että koulutussektorin ominaispiirteistä ja digitalisaation haasteista tehtäisiin oma selvitys prosessin edetessä.
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Muistio keskittyy ansiokkaasti digitaalisten palveluiden ja asioinnin mahdollistamiseen ja siinä on erittäin hyvä kooste olennaisesta yleislainsäädännöstä digitalisaatioon liittyen. Yrityksen ja kansalaisen digitaaliset palvelut ovat ensimmäinen ja tärkeä osa digitaalisen ja kilpailukykyisen tietoyhteiskunnan luomisessa. Tilastokeskus muistuttaa kuitenkin, että asiointitapahtumien yhteydessä syntyvän tiedon jatkokäyttö on ensiarvoisen tärkeää mm. tilastoinnin, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon näkökulmasta. Tältä osin Tilastokeskus kannattaa periaatetta, että tieto kysytään (tai mieluimmin saadaan automatisoituina rajapintanoutoina) yrityksiltä ja kansalaisilta vain kerran ja lainsäädäntö sekä toimintamallit mahdollistavat tietojen sujuvan toisiokäytön muiden tietoa tarvitsevien viranomaisten toimesta. Lainsäädännön tulisikin tukea digitaalisten tietoekosysteemien syntymistä sekä datan hyödyntämiseen perustuvan tietopohjaisen päätöksenteon vahvistumista. Lainsäädäntötarkastelusta on ilmeisesti tarkoituksella rajattu erityislainsäädäntö pois. Tilastokeskus huomauttaa kuitenkin, että digitaalisen asioinnin kehittämisessä ja siihen liittyvässä säädösvalmistelussa on tärkeää tarkastella syntyvien tietojen jatkokäyttömahdollisuuksia esimerkiksi tilastointitarkoituksissa. Tilastokeskus ehdottaa harkittavaksi, että olisiko lainsäädännön nykytilan selvityksessä syytä tarkastella myös tilastolainsäädäntöä, jonka se näkee tarkastellun arkistolainsäädännön kaltaisena kokonaisuutena, joka kokoaa merkittävän osan Suomen julkisen sektorin tietovarallisuudesta yhdelle toimijalle lainsäädäntöön perustuen. Molemmat mainitut lait vaikuttavat sektorikohtaisen viranomaisten omaa toimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä laajemmin siihen, kuinka viranomaistoiminnassa syntyvää tietoa voidaan yhteiskunnassa hyödyntää ensisijaista käyttöä laajemmin. Tilastolaki ja laki Tilastokeskuksesta ovat keskeinen yhteiskunnan digitaalisten tieto- ja tilastopalveluiden tuotantoa ohjaava ja tietovarantoja yhteen kokoava kansallinen säädös. Nämä säädökset yhdessä EU:n tilastolain ja EU:n tilastoalueittaisten asetusten kanssa mahdollistavat yhteiskunnan moninaisen tietojen yhdistelyn tilastotuotannon, tilastollisten selvitysten ja tieteellisen tutkimuksen kontekstissa.
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän loppuraportti kokoaa hyvin yhteen digitalisaation edistämisen teemoja ja se sisältää kannatettavia konkreettisia kehitystoimenpide-ehdotuksia.
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Varsinaisesti kokonaan uutta teemaa ei noussut esiin, mutta aika moni oleellinen havainto on jäänyt melestämme vain yksittäisen havainnon tasolle ja ne ovat varsinaisissa toimenpide-ehdotuksissa jääneet jopa kokonaan huomioimatta. Yksi käytännön lainsäädännön soveltamisen alue on mielestämme raportissa jäänyt huomiotta. Monessa tapauksessa. Lainsäädännön tiukka tulkinta tiedonsaantioikeuksista ja esim. laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista on johtanut erittäin perusteellisiin ja yksityiskohtaisiin ja sitä kautta hitaisiin palveluiden käyttöönoton hakemuksiin ja käyttöoikeuksien lupamenettelyihin, jotka hidastavat monin paikoin merkittävästikin digitalisaatiota. Näiden lupamenettelyiden ja tietoa luovuttavan ja vastaanottavan tai palvelun tuottavan ja käyttävän viranomaisten vastuujakoa olisi syytä selkeyttää ja yksinkertaistaa.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Muistiossa viitatussa lainsäädännön tilannekuvassa on kuvattu ja tiivistetty pääosin hyvin keskeinen lainsäädäntö. Tilannekuvassa merkittävät EU-tason lainsäädäntöhankkeisiin on viitattu, mutta niitä ei ole käsitelty vastaavalla tasolla. Digitaalisten palveluiden kehittämisessä on ennakoitava tulevia asetuksia (digipalveluasetus, digimarkkina-asetus, data-asetus, datanhallinta-asetus ja tekoälyasetus) ja niiden vaikutuksia. Muistiossa vastaavasti kansainvälinen lainsäädäntö ja siihen vaikuttaminen ei nouse omaksi teemakseen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Strategiayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Yhteentoimivuuteen liittyen on tulossa lainsäädäntöohjausta myös EU-säädöksenä (Interoperable Europe Act/Yhteentoimiva Eurooppa). Huomioitava osana kansallisen tason lainsäädäntötarkastelua. Tiedonsaantioikeuksien tarkastelu on jäänyt pitkälti organisaation tiedonsaantioikeuksien tarkasteluun. Keskeinen loppuraportissakin mainittu ja jatkoselvitettäväksi esitetty teema omadata on välttämätöntä ottaa jatkotarkasteluun edettäessä elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation edistämiseen. Tietosuoja-keskusteluun tulisi nostaa esille myös haaste siitä, että suostumuksien osalta on syntynyt/syntymässä kirjo erilaisia ratkaisuja (sähköisiä ja lomakeratkaisuja) suostumusten antamiseen, joka ei välttämättä palvele asiakasta eikä kuntiakaan. Tähän olisi tärkeää löytää yhteisiä toimintamalleja.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän loppuraportti on kaiken kaikkiaan hyvä koonnos erilaisista digitalisaatioon edistämiseen liittyvistä teemoista ja pitää sisällään hyviä ehdotuksia jatkotyöhön. Muistiossa on tunnistettu aihealueen keskeiset teemat. Traficom kiinnittää huomiota siihen, että puhuttaessa digitalisaatiosta keskitytään usein lähinnä siihen, onko asiakkaalla mahdollisuus hoitaa koko asiointinsa sähköisesti. Monissa volyymipalvelussa on sekä asiakkaan että viranomaisen kannalta olennaista myös se, mahdollistaako lainsäädäntö digitalisaation täysin automatisoituna eli siten, että viranomaisharkinta voidaan poistaa prosessista kokonaan ja asia ei vaadi esim. asiakkaan ja viranomaisen välistä viestinvaihtoa. Tällaisten palvelujen osalta lainsäädännön tarkastelu on erityisen tärkeää, koska käytännössä kaiken päätöksissä vaadittavan tiedon tulisi olla saatavilla viranomaisrekistereissä, eikä asiaan saisi liittyä mitään erityisharkintaa. Olennaista on siis kiinnittää huomiota kaikkien lakiin kirjattujen vaatimusten vaikutukseen ja harkita sitä, voisiko sama asia olla saavutettavissa joko ilman erityisharkintaa tai voiko harkinnan korvata jollain selkeälle rekistereistä saatavalla tiedolla. Tämä näkökulma on sisällytetty Tanskassa käytettävään lainsäädännön arviointimalliin (ks. vastaus lainsäädännön kehittämistarpeista). Traficom pitää tärkeänä myös sitä, että sääntelyn yhteydessä pyritään huomioimaan myös laajemmin digitalisaation edistämisen mahdollisuudet, ja vastaavasti digitalisaation mahdollistamat uudet palvelut ja elinkeinoelämän toimintamallien muutos (esim. API-rajapintojen hyödyntäminen, robotiikka ym.). Perustuslain mukaan eräitä julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa yksityisen organisaation tehtäväksi lailla, jos se muun ohella on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Työryhmä ei ole loppuraportissaan tuonut esille tarkastelua tähän liittyvistä digitalisaation edistämisen vaatimuksista tai näkökulmista. Tästä näkökulmasta arvioitavaksi voisi tulla muun ohella tietojenvaihto ja palvelujen toteutustavat sekä poikkihallinnollinen ekosysteemi.
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Asiasta on vaikea olla aivan varma. Kyse on siinä määrin laajasta asiasta.
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • -
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Keskeiset teemat on tunnistettu, mutta ne ovat jääneet useimmiten liian yleiselle tasolle.
      • Päivinen Arto, yksityishenkilö
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Vastuukysymykset riitautustilanteissa. Vastuut verkkosivujen palvelujen ja sisältöjen hallinnasta.
      • Lindroos Anne
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Esimerkiksi tämä: WHO pandemiasopimus solmitaan joulukuussa Genevessä ja viime aikoina on tapahtunut hämmentäviä asioita mRNA-injektiosuositusten suhteen. THL muutti suositustaan niin, että alle 60-vuotiaille perusterveille ei suositella neljättä mRNA-annosta. STM ja ammattiliitot kuitenkin vaativat, että kansa täytyy piikittää. Krista Kiuru asetti koronaministerityöryhmän linjaamaan mRNA-injektioista. Mediassa on ollut asiasta artikkeleita ja myös Injektiopiikki- blogi on tehnyt asiasta useita juttuja. Lopputulos THL:n ja STM:n erimielisyyksistä oli se, että jatkossa koronaministerityöryhmä päättää suositukset ja kunnille sekä sairaanhoitopiireille lähetettävät ohjauskirjeet määrittävät toimenpiteet. THL:n ja STM:n erimielisyydet johtivat siihen, että päätösvalta lääketieteellisistä suosituksista siirrettiin koronaministerityöryhmälle, lääkäri määrää jatkossa ”hoidon” ohjauskirjeiden perusteella ja mRNA-piikittäminen siirtyy jatkossa lähinnä yksityisille terveysjäteille. Olemme jo tottuneet, että vaikka hallitus tekee täysin järjettömiltä tuntuvia päätöksiä (esimerkiksi turvekoneiden romutuspalkkio), sille on aina syy. Niin on myös tälle julkiselle ”erimielisyydelle”. Toinen esimerkki, Digitaalinen terveystodistus esillä Balilla Budi Gunadi Sadikin, Indonesian terveysministeri, puhui huippukokouksessa WHO:n terveystodistuksesta, jolle säädetään kansainväliset asetukset Genevessä joulukuussa järjestettävästä kokouksessa. Ennen kuin Sadikinista tuli Indonesian terveysministeri, hän työskenteli korkean tason tehtävissä Bank Balissa, Bank Mandirissa, ABN AMRO Bank Indonesiassa ja PT Bank Danamonissa. Budi Gunadi Sadikin on WEF agenda contributor, kuten Sanna Marin. Myös Annikka Saarikko on YGL-koulutuksessa (WEF Young Global Leaders- koulutus). Mikä on digitaalinen terveystodistus? Koronapassista on puhuttu viime vuoden aikana paljon. EU on puhunut yhteisestä koronapassin tapaisesta välineestä. G20- kokouksessa oli edustettuna WEF (Klaus Schwab), vaikka faktantarkistajien mukaan hän ei ollut siellä. Digitaalisen ID:n historia on kuitenkin WEF. n tuotos ja vuonna 2018 julkaistussa dokumentissa on siitä enemmän tietoa. Dokumentin nimi on ”Identity in a Digital World A new chapter in the social contract” ja siinä kerrotaan, mikä on tuleva sosiaalinen ID. Se on World Economic Forumin luomus jonka EU toteuttaa. Se on järjestelmä, mitä ilman kukaan ei voi ostaa tai myydä mitään. Se kattaa aivan kaikki elämän aspektit, terveydenhuollosta matkustamiseen ja pankkipalveluista telekommunikaatioon. Ilman digital- ID:tä et voi tehdä mitään. Lähde WEF Se, miten se toteutetaan ei ole selvillä, mutta Pekka Lundmark, WEF agenda contributor, joka oli Fortumin johtaja kohtalokkaiden Uniper- kauppojen aikaan, kertoi Davosin WEF kokouksessa kesällä 2022 seuraavaa: – Siihen mennessä älypuhelin sellaisena kuin sen nykyään tunnemme ei ehdottomasti ole enää yleisin käyttöliittymä. Monet näistä asioista on rakennettu suoraan meidän kehoomme, Lundmark sanoi Davosin talousfoorumissa. CNBC WEF- agendan edistäjä Pekka Lundmark kertoi tämä toteutuvan vuoteen 2030 mennessä. Koronapassi oli puhelimessa. Onko niin, että sosiaalinen ID implementoidaan ihmiseen tulevaisuudessan Pekka Lundmarkin kertoman mukaan? Genevessä päätetään WHO:n terveydenhuollon ja matkustamisen maailmanlaajuiset asetukset/lait aivan pian. Säätytalolla keskusteltiin WHO:n tulevasta pandemiasopimuksesta Pandemiasopimusneuvottelut käynnistyivät helmikuussa 2022, jonka jälkeen istuntoja on pidetty maaliskuussa, kesäkuussa ja heinäkuussa. Ensimmäinen alustava sopimusluonnos nähdään istunnossa, joka järjestetään joulukuussa 2022 Genevessä. – Sopimuksen sisällöstä keskusteltiin alustavasti heinäkuun kokouksessa. Sopimus tulee olemaan oikeudellisesti sitova, mutta se sisältää myös määräyksiä, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, mikä on tyypillistä muillekin kansainvälisille sopimuksille, kertoi lakimies Jenna Uusitalo sosiaali- ja terveysministeriöstä. – Osallistumme neuvotteluihin Suomena, jonka vuoksi on tärkeää informoida hyvin myös eduskuntaa. Tämä on hoidettu E-kirjeillä, joita annetaan eduskunnalle myös tulevissa neuvotteluvaiheissa, Uusitalo jatkoi. STM tiedotteessa on linkki WHO:n sopimukseen, mutta dokumenteissa ei sanota oikeastaan mitään. Ne ovat lähes tyhjiä papereita, jotka sisältävät ranskalaisilla viivoilla kokouksen aiheita. WHO paperi – Conceptual zero draft for the consideration of the Intergovernmental Negotiating Body at its third meeting Käsittellinen nollaluonnos, joka on tarkoitettu hallitustenvälisiin neuvotteluihin on WHO- paperi. Se kertookin sitten hiukan enemmän. "1. . Sopimuspuolten [on]/[pitää] omaksuttava koko hallituksen kattava lähestymistapa pandemian ennaltaehkäisyyn, siihen varautumiseen, siihen reagoimiseen ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämiseen. 2. Tätä varten kukin sopimuspuoli [tulee]/[pitää] pyrkiä: (a) Tekemään yhteistyötä, myös valtiosta riippumattomien järjestöjen, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, kokonaisvaltaisen koko hallituksen kattavan, monia sidosryhmiä edustavan ja monialaisen lähestymistavan avulla. (i) Toimenpiteet, joilla kehitetään koko hallituksen ja monialaisen yhteistyön avulla suunnitelmia, joilla helpotetaan kansanterveysvalmiuksien nopeaa ja tasapuolista palauttamista pandemian jälkeen;” Raju lähtö. Valtiot siis edellytetään tekemään yhteistyötä valtiosta riippumattomien järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa. Mikä on valtiosta riippumaton sektori? WHO, WEF, YK ja kaikki ”hyväntekeväisyysjärjestöt”? 24 artikla. Peruuttaminen Osapuoli voi milloin tahansa kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona WHO:n CA+ -ohjelma on tullut voimaan osapuolen osalta, irtisanoutua WHO:n CA+ -ohjelmasta ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Peruuttaminen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut peruuttamisilmoituksen, tai peruuttamisilmoituksessa mainittuna myöhempänä päivänä. Jos Suomi liittyy WHO:n määräysvallan alle sopimuksen voi perua, mutta vasta kahden (2) vuoden kuluttua allekirjoituksesta ja irtisanominen astuu voimaan vuosi irtisanomisesta. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen se sitoo vähintään kolme vuotta! Edellä mainitsemani teema on jäänyt kokonaan tunnistamatta.
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Valtiovarainministeriö on pyytänyt Tullilta lausuntoa Digitalisaation edistämisen ohjelman lainsäädännön soveltamisen ja edistämisen työryhmän loppuraportista. Työryhmän tavoitteena on ollut tekemiensä selvitysten kautta nostaa tietoisuuteen digitaalisen kehittämisen haasteet ja esittää ratkaisuja digitalisaation edistämisen näkökulmasta. Tulli kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu esityksestä kunnioittavasti seuraavaa. Tulli katsoo, että muistiossa on tunnistettu hyvin ja laajasti digitalisaation edistämisen kannalta olennaiset teemat, erityisesti digitalisaation esteenä olevat laintulkinnalliset epäselvyydet, hajautuneen lainsäädännön yhteenkokoamisen tarve sekä sähköisen asioinnin ja sähköisen tiedoksiannon vapaaehtoisuuteen ja pakollisuuteen liittyvät kysymykset. Tulli ei ole tunnistanut huomioimatta jääneitä teemoja. Automaattista päätöksentekoa koskeva, jo vireillä oleva lainsäädäntöhanke on perustellusti jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska siitä on tehty oma yksityiskohtainen tarkastelunsa automaattista päätöksentekoa ja palveluautomaatioita koskevan hallituksen esityksen (HE 145/2022 vp) valmistelussa.
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Mikään erityinen teema ei ole jäänyt kokonaan huomioimatta.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Esitän lausunnossani seuraavia huomioita työryhmän loppuraportin eräisiin kohtiin. Lausunto on laadittu ja ryhmitelty lausuntopalvelun kysymyksenasettelujen mukaisesti. Lausuntopalvelun kysymyksenasettelussa ei ollut erillistä kohtaa kommenteille kysymykseen nro 1. Esitän näin ollen kyseistä asiakohtaa koskevat kommenttini kohdan nro 2 alla. 1. Onko muistiossa tunnistettu digitalisaation edistämisen kannalta keskeiset teemat lainsäädännön näkökulmasta: Muistiossa ja työryhmän loppuraportissa on näkemykseni mukaan pääosin tunnistettu digitalisaation edistämisen kannalta keskeiset teemat. Työryhmä on raporttinsa yhteenvedossa tuonut esille näkemyksenään muun muassa, että aito tavoiteltu toiminnanmuutos digitalisaation avulla vaatii toimintamallin muutosta yhteiskunnan joka tasolla. Edelleen tarvitaan myös säädösmuutoksia erityisesti sähköisten asiakirjojen laatimisen mahdollistamiseksi sekä tulkinnallisten haasteiden helpottamiseksi. Vaikuttava tapa huolehtia kustannustehokkaasta julkisesta hallinnosta ja mahdollisimman vähän asiakasta kuormittavasta toiminnasta on ihmislähtöisyys palveluiden ja toiminnan suunnittelussa. Vaikka raportissa on nostettu myös yksittäisiä säädöksiä esille muutosta kaipaavina, niidenkin muutosten yhteydessä tulisi pohtia kokonaisuutta; toiminnan, toimijoiden ja elämäntapahtumakokonaisuuden kautta. Työryhmän mielestä huomioon tulisikin ottaa muun muassa mahdollisuudet ennakoida asian käsittelyä, osa-automatisointi tai automaattinen päätöksenteko ja viran puolesta hyödynnettävät, muiden viranomaisten hallussa olevat tiedot. Kaikki asiointitarpeet eivät kuitenkaan kytkeydy kokonaisuuksiin ja näidenkin tapausten osalta tulisi digitaalinen asiointi saattaa mahdolliseksi, olipa kyse lainsäädännöstä tai asiointitavan toteutuksesta. Olen aiemmissa lausunnoissani erityisesti julkisen hallinnon automaattiseen päätöksentekoon liittyen tuonut esille asiakokonaisuuteen liittyvän yleis- ja erityislainsäädännön osittaisen hajanaisuuden, epäselvyyden ja päällekkäisyyden. Myös eri säännöksissä käytettyjen keskeisten käsitteiden käytössä ja määrittelyssä on epäjohdonmukaisuuksia. Säännösten ja säädösten pirstaleisuus aiheuttaa sen, että säädösten soveltamisalat ja keskinäiset suhteet saattavat jäädä epäselviksi. Toisaalta oikeuskanslerin laillisuusvalvontakäytännössä on havaittu, että ongelmien syynä ei aina ole puutteellinen tai epäselvä lainsäädäntö vaan enemmänkin se, että viranomaiset eivät osaa tai halua noudattaa olemassa olevaa lainsäädäntöä. Tämän on myös työryhmä todennut omassa loppuraportissaan: Vaikka mahdollistavaa yleislainsäädäntöä on olemassa, haasteita löytyy niin laajan säädöskokonaisuuden hallinnassa kuin tulkinnallisissa epäselvyyksissä. Lausuntopyynnössä tarkoitettu työryhmän selvitystyö ei suoranaisesti koske julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa eikä työryhmä ole loppuraportissaan käsitellyt kyseiseen teemaan liittyviä kysymyksiä, joista on ollut käynnissä omat hankkeensa, ja josta on myös annettu hallituksen esitys eduskunnalle 19.9.2022 (HE 145/2022 vp, hallituksen esitys eduskunnalle julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi). Pidän kuitenkin tässä yhteydessä aiheellisena tuoda esille, että yhtäältä digitaalisiin palveluihin ja sähköiseen asiointiin sekä toisaalta julkishallinnon päätöksenteon automatisointiin liittyviä oikeudellisia ja käytännön kysymyksiä voidaan ja tulisikin tarkastella olennaisesti toisiinsa liittyvänä kokonaisuutena. Valtioneuvoston oikeuskanslerille on perustuslaissa uskottu erityisenä painopisteenä ylimpään hallitusvaltaan kohdistuva riippumaton laillisuusvalvonta. Osa tätä tehtävää on ennakollinen säädösvalvonta ja muu lainvalmistelun laillisuusvalvonta. Työryhmän selvitystyön ja loppuraportin rajauksiin nähden en tässä lausunnossani lähde enemmälti toistamaan niitä huomioita ja havaintoja, joita olen esittänyt esimerkiksi aiemmissa lausunnoissani luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi (OKV/984/21/2022, 4.5.2022), arviomuistiosta julkisen hallinnon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn kehittämistarpeista (OKV/2005/21/2021, 2.9.2021) sekä hallinnon automaattisen päätöksenteon käyttöalaa ja läpinäkyvyyttä koskevista säännösluonnoksista (OKV/1698/21/2021, 19.8.2021). Kyseisissä lausunnoissa on käsitelty erityisesti hallintolakiin ja tiedonhallintalakiin liittyviä kysymyksiä. Viranomaisten tarjoamien sähköisten palvelujen toimivuus ja niiden vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumiseen on noussut ja nousee toistuvasti esille oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa. Näiltä osin kysymys on ennen kaikkea ollut viranomaisasioinnissa käytettävän verkkopalvelun vaikeaselkoisuudesta ja teknisistä ongelmista tai yleisemmin siitä, että palvelut eivät ole tasapuolisesti eri asiakasryhmien saavutettavissa tai käytettävissä siitä syystä, että kaikilla ei ole palvelujen käyttöön liittyvää osaamista tai välineitä. Selostan näihin liittyviä tapauksia ja oikeuskanslerin laillisuusvalvontahavaintoja tarkemmin tämän lausuntoni eri kohdissa. 2. Onko jokin teema jäänyt kokonaan tunnistamatta? Perustuslain 124 §:n nojalla julkisia hallintotehtäviä on annettu yksityisten hoidettavaksi. Nämä osaksi kuuluvat hallinto-oikeudellisen yleislainsäädännön soveltamisalaan, ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 3 §:n 4 momentissa säädetään lain soveltamisesta näihin yksityisiin toimijoihin. Samoin digitaalisten palveluiden tarjoamisesta annetun lain (306/2019) 3 §:ssä on oma sääntelynsä lain soveltamisesta yksityisten tahojen toimintaan. Osa julkisia hallintotehtäviä koskevista yksityisistä on oman toimialansa osalta Euroopan unionin lainsäädännön sekä kansallisen toimialakohtaisen lainsäädännön piirissä siten, että kyseisestä lainsäädännöstä seuraa yleisiä riskienhallintaa ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia digitalisaatiolle ja digitaalisten menetelmien hyödyntämiselle. Myös mahdollinen erityislainsäädäntö voi tulla sovellettavaksi. Julkisia hallintotehtäviä hoitavat yksityiset ovat hyvin erilaisia. Olisi kuitenkin kootusti tarkasteltava myös vaatimuksia, joita tämän ryhmän toimijoille on julkisesta hallintotehtävästä lähtien perusteltua asettaa koskien digitalisaatiota sekä digitalisaation hyödyntämisen esteitä. Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti keskittynyt oikeudellisiin kysymyksiin, joissa on suoraan kyse laissa tai sen tulkinnassa olevista digitalisaation esteistä. Pitäisin perusteltuna myös digitalisaation välillisten esteiden ja hyötyjen sekä haittojen tarkastelua. Tämä koskee esimerkiksi julkisia palveluita ja sitä, missä määrin lainsäädäntö luo kannusteita ja esteitä ottamaan käyttöön esimerkiksi asiakaspalvelua parantavia tai tuottavuutta kehittäviä digitaalisia ratkaisuja. Jos esimerkiksi lainsäädäntö tai lain nojalla tehdyt lupaehdot edellyttävät yksityiskohtaista menettelytapaa tai henkilöstömitoitusta, johon mahdollinen uusi digitaalinen menettely ei vaikuta, ei toimijoilla välttämättä ole mahdollisuutta hyödyntää digitaalisia menettelyjä.
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Ei mitään mainintoja ulkomailta saaduista uhkakuvista koskien valtiovallan toimenpiteitä kansalaisiaan kohtaan digitalisaatiota hyödyntämällä: Kiinassa muutettu mm. mielenosoittajien covid-passien QR-koodeja keltaisiksi ja punaisiksi ilman että heidän terveydentilastaan olisi saatu mitään tietoja, Kanadassa jäädytetty Convoy-mielenosoitusten rahallisten tukijoiden pankkitilejä ym. Ainoastaan loppuraportin s. 33-34 vaihteessa käsitelty "asiakas voisi kieltää viranomaisia toimimasta asiassaan ennakoiden" on liitettävissä tähän etäisestikään. Valtioneuvoston U-kirjelmä U 28/2021 vp, Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekoälyn harmonisoiduksi sääntelyksi (Artificial Intelligence Act) kohta 3.5: "Lisäksi asetusehdotuksen liitteessä III on lueteltu korkean riskin kategoriaan kuuluvia tekoälyjärjestelmiä. Näihin luetaan tekoälyjärjestelmien käyttö tietyin ehdoin muun muassa luonnollisten henkilöiden biometrisessä tunnistamisessa ja luokittelussa, kriittisen infrastruktuurin hallinnassa ja käytössä, valinnassa koulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen, rekrytoinnissa tai työsuhteeseen liittyvässä päätöksenteossa, keskeisten palvelujen ja etujen saatavuuden määrittelyssä, luonnollisen henkilön luottokelpoisuuden arvioinnissa, ensiapupalvelujen lähettämisessä, lainvalvontaviranomaisten luonnollisten henkilöiden riskinarvioinneissa, muuttoliike-, turvapaikka- ja rajavalvontahallinnossa sekä oikeuslaitoksissa." https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kirjelma/Sivut/U_28+2021.aspx
      • Turun kaupunki, Asiakasohjaus, tietosuoja, laki, Karilahti Arto
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Suostumusten käyttö kuntien näkökulmasta- pitäisi tarkastella muita vaihtoehtoja käsittelyperusteelle myös. Raportista puuttuu seuraavien käsittelyperusteiden selkeämpi tulkinta: julkisen vallan käyttö, yleinen etu. Nämä on tarkoitettu julkisen sektorin käyttöön, mutta näitä ei ole juurikaan käytössä. Tarvitaan enemmän kannustusta kokeiluun ja ohjausta valtion taholta, miten yleistä etua ja julkisenvallan käyttöä voidaan hyödyntää käsittelyperusteena esimerkiksi kun toteutetaan tiedollajohtamisen kautta kuntien yleisiä velvoitteita tuottaa kuntalaisille parempia palveluita ja kustannustehokkaita palveluita.
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Kansalaisen digi-identiteetin turvallisuus ja tietosuoja sekä palveluvastaavan että kansalaisen kannalta.
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Julkisen toimijan täysin omistamien yhtiöiden tiedot eivät ole välttämättä lainkaan saatavissa. Olisi syytä huomioida tämä asia lainsäädäntöä kehitettäessä. Erityisesti olisi tärkeää saada Hyvinvointialueiden omistamien yhtiöiden tiedot vastaavalla tavalla käyttöön kuin miten saman alan muut tiedot on saatavissa käyttöön - asia on merkityksellinen erityisesti mitä tulee hankintoihin liittyvään ja tehokkuuteen liittyvään tietoon
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Tietoturvaloukkauksiin liittyen tässä raportissa ei ole kiinnitetty huomiota tekojen sanktioihin - tulisiko näkyä myös tässä?
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Useampikin
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Yksityisyyden suoja ja tietoturva. Miten varmistetaan Digitaalisessa identiteessä vapaaehtoisuus?
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Yksityisyys, tietoturva, perustuslaki, vapaaehtoisuus.
      • 3. Jokaisen teeman kohdalla sana on vapaa eli:
      • a. Työryhmän näkemykset lainvalmistelun kehittämistarpeista (luku 2 alalukuineen)
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tanskassa tulee arvioida, että uusi lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota. Tarkastelua tulee toteuttaa myös sen osalta, että uuden sääntelyn toimeenpanon vaikutukset on arvioitu viranomaisten osalta esimerkiksi tietosuojan ja tiedon uudelleenkäytön näkökulmasta. Toimenpiteiden tavoitteena on varmistaa tehokas ja yhtenäinen digitaalinen julkinen hallinto. Meidän pitäisi päästä nopeasti vähintään samaan tilanteeseen Tanskan kanssa. On syytä arvioida, tulisiko Suomessa ottaa käyttöön Tanskan mallia laajempi malli, missä jokainen eri hallinnonaloilla valmisteltu uusi tai uudistettava laki, joka koskee suoraan tai välillisesti digitalisaation tai tiedonhallinnan kysymyksiä, arvioidaan digitalisaation ja tiedonhallinnan edistämisen näkökulmista. Vaikutusten arvioinnin tulee olla monipuolista ja jos esityksestä tunnistetaan esteitä tai hidasteita, tulee esitys palauttaa valmisteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että valmistelussa tarkastellaan käyttäjien lisäksi yhtä lailla vaikutuksia niiden toimijoiden näkökulmasta, joiden toimintaympäristöön lainsäädäntö vaikuttaa ja jotka toteuttavat lainsäädännön velvoitteet (esimerkiksi yritykset ja yhteisöt). Tarkastelun tulee olla lainsäädännön valmistelusta riippumatonta ja valtakunnallisesti toteutettua / koordinoitua. Tarkastelua tulee ohjata yhteinen valtakunnallinen visio ja mahdolliset tarkemmat tavoitteet. Eri toimijoiden käytännön kokemukset tulee ottaa selvästi nykyistä tiiviimmin osaksi lainvalmistelua, kuten työryhmä ehdotta. Näin pystytään jo lainvalmisteluvaiheessa huolehtimaan siitä, että digitalisaation ja tiedonhallinnan kysymykset on riittävässä määrin huomioitu, eikä sääntelystä aiheudu esteitä tai haittaa eri toimijoille. Kokonaisuutena työryhmällä on tärkeitä huomioita lainsäädäntövalmistelun kehittämiseen.
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • On täysin välttämätöntä, että uuden lainsäädännön valmistelussa kuullaan eri sidosryhmien käytännön kokemuksia. Olennaista on säädösten ymmärrettävyys, jotta ne ylipäätään voisivat jalkautua käytännön vaikuttavaksi toiminnaksi. Tähän liittyy myös soveltajien tukeminen uuden lainsäädännön toimeenpanossa riittävällä tavalla, kuten esim. yleislakien säätämisen yhteydessä olisi syytä harkita toimeenpanohankkeen tms. rakenteen käynnistämisen tarve lainvalmisteluhankkeen jälkeen. Yksittäisistä kysymyksistä Valtiokonttori haluaa nostaa esille sähköisen allekirjoituksen, joka aiheuttaa toisinaan kysymyksiä lähinnä sidosryhmien kanssa. Allekirjoittamisen osalta olisi syytä tehdä selvitystä, missä tilanteissa allekirjoituksella todentaminen on pakollista erityisesti julkisen hallinnon sisällä ja millä välinein se voidaan tehdä eri sidosryhmien kanssa. Erityisesti organisaation ulkopuolisten sidosryhmien kanssa saatetaan olla kaupallisten sähköisten allekirjoitusratkaisujen varassa, jotka helppokäyttöisyydestään huolimatta eivät ole kaikille tuttuja ja mutkattomia käyttää. Erityisesti kansanvälisissä yhteyksissä asiakirjojen allekirjoittamisessa käytetään toisistaan poikkeavia ratkaisuja.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän mukaan tulisi varmistaa, että uuden lainsäädännön valmistelussa huomioidaan digitalisaatio ja eri toimijoiden käytännön kokemukset riittävällä tavalla ja että soveltajia tuetaan uuden lainsäädännön toimeenpanossa. EK pitää työryhmän luvussa 2 esittämiä johtopäätöksiä pääosin erittäin perusteltuina. Työryhmä on muun muassa referoinut kattavasti Tanskan mallia ja tästä saatuja kokemuksia. Tanskan mallin kaltaisen arvioinnin lisäksi tulisi kuitenkin harkita, tulisiko Suomessa ottaa käyttöön Tanskan mallia laajempi malli, jossa jokainen eri hallinnonaloilla valmisteltu uusi tai uudistettava laki, joka koskee suoraan tai välillisesti digitalisaation tai tiedonhallinnan kysymyksiä, arvioidaan digitalisaation ja tiedonhallinnan edistämisen näkökulmista. Tällaisia voi tulla eteen myös yllättävissä tilanteissa. Suomen rakenteessa Tanskan mallin kaltainen tai sitä laajempi arviointi voisi käytännössä toteutua esimerkiksi Digitoimiston resursseja ja mandaattia vahvistamalla, jolloin Digitoimisto voisi lausua ehdotuksista valmisteluvaiheessa ja muutoin tukea lainvalmistelua. Digitalisaatiota estäviä hidasteita voi sisältyä sekä suoraan lainsäädäntöön että sen vakiintuneisiin tulkintoihin. Joillakin aloilla yritykset joutuvat lähettämään laskut, sopimusvahvistukset sekä ehto- ja hinnanmuutosilmoitukset paperilla postitse, ellei asiakkaan kanssa nimenomaisesti ole erikseen sovittu sähköisestä toimitustavasta. Syynä tähän on pitkälti se, että valvova viranomainen tulkitsee erityislainsäädännön sanamuodon vaatimaa kirjallista muotoa, eli paperista asiakirjaa. EK katsoo, että tavoitteeksi tulisi asettaa asetelman kääntäminen siten, että sähköinen asiointi olisi pääsääntö ja vasta asiakkaan erikseen niin halutessa voidaan sopia muusta tavasta.
      • CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Pidämme tärkeänä, että työryhmä tunnistaa tarpeen digitalisaation mahdollistavalle lainsäädännölle, ja että jatkovalmistelussa etsitään systemaattisesti keinoja nimenomaan mahdollistaa datan liikkuvuutta ja uudelleenkäyttöä läpi sektoreiden. Myös lainvalmistelussa on olennaista horisontaalisuus ja poikkihallinnollisuus, jotta vältetään lainsäädännön pirstoutuminen. Lakien tulee muodostaa digitalisaation kannalta koherentti kokonaisuus paitsi sisällöllisesti, niin myös lakeja valmistelevien tahojen tulee tehdä keskenään yhteistyötä, jossa huomioidaan digitaalisuuden tavoitteet, vaikuttavuus ja mittarit koko yhteiskunnan laajuisesti, ei ainoastaan yhden sektorin tai hallinnonalan näkökulmasta. Digitalisaatio- ja dataosaaminen tulee ottaa alusta asti käyttöön lainvalmistelussa, linjassa ajatuksen kanssa, että digitalisaatio-osaamisen on mukana toiminnan suunnittelussa alusta saakka. Lainsäädäntöä tehdään usein vaiheessa, jolloin jokin teknologia on jo tullut käyttöön tai disruptio on jo meneillään. Kehittämisen paikka on teknologiaennakointiin kytkeytyvässä lainsäädäntötarpeen ennakoinnissa. Tämä vaatii kiinteämpää yhteistyötä teknologian kehittäjien ja lainsäätäjien välillä.
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän käsityksen mukaan kotimaisia lainvalmisteluohjeita tai lainvalmistelijoille suunnattua koulutusta ei ole arvioitu siitä näkökulmasta, kuinka hyvin ne ohjaavat digitalisaation mahdollistamisen ja edistämisen näkökulmasta optimaalisimman lainsäädännön valmisteluun. Työryhmä on käyttänyt esimerkkinä Tanskan pakollista arviointia siitä, miten lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota, mikä perustuu seitsemään periaatteeseen. Ympäristöministeriö katsoo, että Tanskassa käytetty malli on hyvä pohja arvioinnille myös Suomessa, mutta vaatii työstämistä. Ministeriö toteaa, että esimerkiksi teknologianeutraaliutta edellytetään jo nyt lainvalmistelussa. Digitalisaatiovaikutusten arviointi on osa Lainsäädännön vaikutusarviointiohjetta (s. 79-80). Digitalisaatiovaikutusten arviointia edellytetään myös osana tietosuojalainsäädäntöä. Luvussa 2.1 ei ole arvioitu lainkaan kansallisen turvallisuuden asettamia edellytyksiä digitalisaatiolle. Ympäristöministeriö katsoo, että muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi työryhmän olisi tullut arvioida tietoturvan edellytyksiä laajemmin. Ympäristöministeriö katsoo, että lainvalmistelua tulisi kehittää sitomalla yhteentoimivuustyö, esimerkiksi lakieditorin kaltaisten työkalujen avulla, keskeiseksi osaksi säädösvalmistelua. Ministeriö pyytää myös huomioimaan tulevan EU:n yhteentoimivuus-asetuksen lainvalmistelun jatkokehittämisessä.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • On tärkeää kehittää edelleen sääntelyä, joka mahdollistaa digitaalisten ekosysteemien ja arvoketjujen kehittymisen. On kiitettävää, että työryhmä tunnistaa raportissa kansainvälisen vertailun tuomat mahdollisuudet. Raportissa esitetty Tanskan malli on esimerkki siitä, miten digitalisaatiosta voidaan luoda integraali osa kaikkea lainvalmistelutyötä. Digitalisaatiokehityksessä mukana pysyminen vaatii lainsäätäjiltä ja lain soveltajilta jatkuvaa pysymistä muutoksessa mukana. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että lainsäädäntöä kehitetään proaktiivisesti, eikä vasta uuden teknologian ollessa jo markkinoilla. Sidosryhmien kuuleminen lain kehittämistyössä on myös erittäin olennaista ja onkin kiitettävää, että se on tuotu raportissa esille.
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei lausuttavaa.
      • Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei ole lausuttavaa, katso kohta 4
      • Vanhusasiavaltuutettu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Vanhusasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden oikeuksien toteutumista. Osa tätä tehtävää on seurata lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Arvioimme työryhmän loppuraporttia ”Digistä uusi normaali” ikääntyneiden ihmisten aseman ja oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Suomessa on 65-vuotta täyttäneitä noin 1,3 miljoona. Yli 75-vuotiaita on noin 607.000 ja yli 85 vuotiaita noin 162.000 (Tilastokeskus). Digitaalisesta yhteiskunnasta syrjäytyminen koskettaa merkittävää osaa ikääntyviä kansalaisia. Esimerkiksi vain vajaa kolmannes 75-89 -vuotiaista käytti internettiä päivittäin tai lähes päivittäin vuonna 2019. Nuoremmista, 65-74 -vuotiaista, käyttäjiä oli kaksi kolmasosaa. Suuri enemmistö yli 75-vuotiaista on edelleen internetin ja sähköisten palveluiden ulottumattomissa, vaikka kahden viimeisen vuoden aikana niiden käyttö onkin lisääntynyt. Lähde: Rasi, Taipale (2020) Tuki, ohjaus ja koulutus. Ikääntyvät digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia 34(4) https://journal.fi/gerontologia/article/view/99601/57591 Juuri julkaistu THL:n väestötutkimus kertoo, että vaikka koronapandemian aikana iäkkäiden digitaidot ja digitaalisten välineiden käyttö lisääntyi, se tapahtui valtaosin niiden parissa, joilla oli korkea sosioekonominen asema. (Saukkonen ym. (2022). Non-use of Digital Services Among Older Adults During the Second Wave of COVID-19 Pandemic in Finland: Population-Based Survey Study. In: Gao., Zhou (eds) Human Aspects of IT for the Aged Population. Design, Interaction and Technology Acceptance. HCII 2022. Lecture Notes in Computer Science, vol 13330. Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-05581-2_41 ). Digitaalisten laitteiden ja palveluiden hallinta on tullut yhdeksi kansalaistaidoksi, mutta sen oppimiseen tai laitteiden hankintaan ja käyttöön ei ole vieläkään kaikilla mahdollisuuksia. Tämä koskettaa erityisesti ikääntyneitä ihmisiä. Tällaista kehitystä voi hyvällä syyllä pitää yhtenä vuosikymmeniä jatkuneena ikäsyrjinnän ilmenemismuotona Suomessa. Ilman digitaalisia taitoja, välineitä ja palveluita on satoja tuhansia eri ikäisiä kansalaisia.
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Opetushallitus pitää tärkeänä lukua 2.2. Työryhmä tuo siinä esiin, että uuden lainsäädännön valmistelussa ja kehittämisessä varmistettaisiin eri toimijoiden käytännön kokemuksien hyödyntäminen riittävällä tavalla, jotta digitaalisiin palveluihin liittyvät lait toimisivat mahdollisimman hyvin käytännössä. Erityisen tärkeää on, että esim. koulutustoimialalla otetaan huomioon koko opinto-/koulutuspolun toimijat ja heidän tarpeensa. On tärkeää poistaa esteitä siten, että oppijoiden nivelvaiheissa tarvittavat tiedot siirtyvät oppilaitosrajojen yli ja eri työntekijäryhmien välillä (esim. opiskelijahuollossa toimivat terveydenhoitajat ja kuraattorit vs. opetushenkilöstö).
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tilastokeskus kannattaa Tanskan mallin mukaista toimintaa, jossa on lainsäädännön uudistamisen yhteydessä pakollista arvioida määriteltyjä periaatteita vasten, miten uudistettava lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota. Tilastokeskus pitää hyvänä ratkaisuna digitaalisten palveluiden kehittämisen käsikirjan julkaisua digisuomi.fi:ssä tukemaan lainsäädäntöratkaisujen löytämistä ja soveltamista.
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Taideyliopisto pitää tärkeänä, että valtiovalta ja lainsäätäjät tekevät vahvaa poikkisektoraalista yhteistyötä ja pyrkivät käymään dialogia toimijoiden kanssa: käytännön näkökulmat ja haasteet tulevat näin riittävästi huomioitua ja aiotut tavoitteet ja toimenpiteet ovat siten paremmin linjassa. Ymmärrämme kaikki paremmin mitä tulee tehdä.
      • , Yrityksen digitalous -hanke, Rintala Minna
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Näkemykset ovat kokonaisuudessaan kannatettavia.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry.
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän näkemyksen mukaan uuden lainsäädännön valmistelussa tulisi huomioida digitalisaatio riittävällä tavalla. Raportissa viitataan Tanskaan, jossa on vuodesta 2018 lähtien edellytetty, että uusi lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota ja toimeenpanon vaikutukset arvioidaan tietosuojan ja tiedon uudelleenkäytön näkökulmasta. Ehdotus uuden lainsäädännön ns. digitaalisesta huomioimisesta on kannatettava. Erityisesti sektorilainsäädännön valmistelussa voidaan unohtaa asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisen tai tiedon monipuolisen hyödyntämisen -näkökulmat, sillä niitä ei usein pidetä relevantteina lainsäädännön päätavoitteen kannalta. Raportissa tuodaan esiin huolestuttava havainto, jossa digipalvelulain soveltamisalaan kuuluvilla viranomaisilla on digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien vastuiden ja velvollisuuksien osalta edelleen huomattavaa epätietoisuutta digipalvelulain sisällöstä. Tämä myös heijastuu nykyiseen palvelutasoon virastoissa ja kunnissa. Valtiovarainministeriön selvitysten (ns. palvelulupauskyselyt) perusteella, sähköiset asiointipalvelut yrityksille ja yhteisöille eivät täytä kaikkialla lainsäädännön vaatimuksia ja vieläkin on asiointipalveluita, joita ei voida hoitaa lainkaan sähköisesti, vaikka digipalvelulaki sitä edellyttää.
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Näkemyksissä on erinomaisesti nostettu esiin Tanskan "varmentavat kysymykset", joista osa pitäisi olla meilläkin normaalia hyvän lainsäädäntötyön tekemistä eli eivät varsinaisesti ole vain "digiin" liittyviä. Näitä ovat mm. lainsäädännön selkeys ja yksinkertaisuus, jota meillä ei edistä erilliset "täydentävät lainsäädännöt" kuten raportissakin todetaan. Lain soveltajien kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että lainsäädäntö olisi keskenään yhteentoimivaa eli käsitteet ja termit eri laeissa olisivat yhtenäiset ja ne olisi myös kuvattu. Tänä päivänä esim. tietojärjestelmä käsitetään ja määritellään eri laessa eri tavoin. Raportissa mainitaan useaan otteeseen termi teknologiariippumattomuus. Olisi hyvä jos tekijät olisivat määritelleet tämän termin, koska toisaalta koko ajan raportin viesti on myös se, että lainsäädännön pitäisi edistää digitaalisaatiota. Olisiko oikeasti se fundamentaalinen ajatustavan muutos otettava perusteellisempaan tarkasteluun, että lainsäädäntö asettaa vaatimuksia palveluille ja toiminnoille sekä niiden toteutusten reunaehdoille, mutta ei puutu itse toteutustapojen määrittelyyn (vrt. perinteinen allekirjoitus vs. sähköinen allekirjoitus tai tiedoksiannon toimituskanava). Pitää varoa, että myöskään nykylainsäädäntöä ei "lukita" nykyisiin Digitaaliseen teknologiaratkaisuihin. Asiakaslähtöisyys pitäisi huomioida myös lainsäädännössä ja huomioida, että asiakkaan tahtotilalla esim. asioinnissa pitäisi olla enemmän sananvaltaa. Tällaisia ajatuksia raportissa on satunnaisesti. Esimerkiksi tiedoksisaantikanavan valinnassa esitetään, että tiedoksisaantikanavan oletusarvo määräytyy vireillepanijan toimesta sen mukaan missä kanavassa asia on vireille laitettu. Laajempi ja monialaisempi vuoropuhelu ja keskustelu lain vaikutuksista ja toteuttamismahdollisuuksista on erittäin kannatettava asia. Tämä edellyttää toki valmistelussa ihan uudenlaisia tapoja ja verkostoja koota tietoa kuin perinteinen lausuntomenettely. Tämä sen takia, että esim. ohjelmistokehittäjän osaamisen huomioimiseen "pykäläkeskeinen" lausuntopyyntö ei ole tehokas eikä motivoiva. Näin ollen koko lainsäädäntövalmistelun työtapoja ja menttelyjä pitäisi miettiä uusiksi hyvin ennakkoluulottomasti.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmä on tunnistanut hyvin tarpeen selkeälle ja yksinkertaisella lainsäädännölle digitalisaation edistämiselle. Esitetyt EU:n Better Regulation Guidelines ja Tanskasta sovelletut tukikysymykset soveltuvat tukemaan lainsäädännön vaikutusten arviointia digitalisaation näkökulmasta. Työryhmän esille nostama lainvalmistelun prosessiopas kuvaa myös kiitettävästi keinoja, joilla lain täytäntöönpanoa voidaan tukea. Digitalisaatiota mahdollistavan lainsäädännön valmistelussa on löydettävä tasapaino yksityiskohtaisuuden ja joustavuuden välillä. Digitaalisten palveluiden käyttö voi edellyttää rekisteröidyn suostumusta tai laista löytyvää perustetta. Laissa määritellyt perusteet korostuvat erityisten henkilötietoryhmien käsittelyssä. Liiallinen yksityiskohtaisuus voi kuitenkin estää palveluiden tarkoituksen mukaisen kehittämisen ja heikentää palvelun vaikutuksia. Digitalisaatiota koskevan lainsäädännön vaikutusten arvioinnin osalta on myös tärkeä kiinnittää huomiota riittävään sekä realistiseen tilannekuvaan eri organisaatioiden, palveluiden ja prosessien kypsyystasosta. Toimeenpanon tuki korostuu, kun lainsäädännön tavoitteiden ja vallitsevan tilan välillä on merkittävä ero. Tuen puuttuessa, hyvien käytäntöjen ja tulkintoja jakaminen soveltajien kesken nousee kriittiseksi.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Strategiayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Lainvalmistelu myös digihankkeissa tulisi nojata Valtiovarainministeriön sääntelypoliittisiin periaatteisiin, joiden mukaan sääntelyn keinon ei tulisi ohjata kuntien tehtävien menettelytapoja. Mahdollisia ohjeita annettaessa korostetaan niiden ei-normatiivista luonnetta. Liian normatiivinen lainsäädäntö digihankkeiden osalta on omiaan nostamaan uuden teknologian käyttöönottokustannuksia perusteettomasti pienemmissä viranomaisissa ja siten hidastamaan ja vaikeuttamaan digisiirtymää. Yksityiskohtaista sääntelyä teknisistä vaatimuksista tulee välttää. Teknologiariippumattomuuden rinnalle tulisi nostaa myös työkaluriipumattomuus. Kun kehitys etenee ja mahdolliset lainsäädäntöön vaadittavat työkalut vanhenevat tai ei ole tarvetta käytölle, niin nämä velvoitteet tulisi poistaa. Tulisi pohtia, miten lainsäädännön päivitys tulevaisuuden tarpeisiin voitaisiin toteuttaa nykyistä ketterämmin ja missä tapauksissa lainsäädäntö on ylipäätään oikea keino digitalisaation edistämiseen. Nykylainsäädäntö tukee hallinnonalakohtaista lähestymistapaa ja jatkossa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, kuinka mahdollistamme ihmislähtöisen, elämäntapahtumapalvelukokonaisuuksiin tukevan lainsäädännön. Tämä edellyttää tiivistä vuoropuhelua ja yhteistä ymmärrystä eri toimijoiden asiointiprosesseista myös lainsäädännön kehittämisen yhteydessä. Yhteentoimivuuden eri tasojen osaaminen tulisi varmistaa. Samalla kun pyritään varmistamaan yhteentoimivuus lainsäädäntötasolla, tulisi huomioida myös muiden yhteentoimivuuden tasojen yhdenmukaistaminen, jolloin ei synny esimerkiksi tulkinnanvaraa kehittäjille.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Maanmittauslaitos kannattaa raportissa esiin nostettua ajatusta lainvalmisteluohjeiden ja lainvalmistelijoille suunnatun koulutuksen järjestämistä, jotta lainvalmistelutyössä otettaisiin paremmin huomioon digitalisaation hyödyntämismahdollisuudet. Raportissa esitetty Tanskan malli, jossa on pakollista arvioida miten lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota, yhtenäistäisi myös Suomessa digitalisaation mahdollisuuksien paremman ottamisen huomioon lainsäädännön valmistelussa. Maanmittauslaitos kannattaa myös raportissa esitettyä näkemystä huomioida paremmin toimijoiden käytännön kokemusta ja näkemyksiä lainsäädännön valmistelutyön yhteydessä.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän näkemykset lainvalmistelun kehittämistarpeista pitävät sisällään monia hyviä näkökulmia. Erityisen hyvänä Traficom pitää esityksestä löytyvää ns. Tanskan mallia, jossa jokaisen lakiuudistuksen yhteydessä käsitellään erikseen vaikutukset digitalisaatioon selkeän 7-kohtaisen kriteeristön pohjalta. Liikenne- ja viestintävirasto pitää erittäin tärkeänä, että kriteeristössä on selkeästi nostettu esiin yksinkertaisen ja selkeän sääntelyn keskeinen merkitys, tietojen uudelleenkäyttö, mahdollisuus automaattiseen käsittelyyn sekä turvallinen tietojen käsittely digitaalisessa kehityksessä. Raportin huomiot sidosryhmien paremmasta kuulemisesta lainvalmistelun yhteydessä ovat oikeasuuntaisia ja erityisesti palveluja toteuttavien viranomaisten ja yhteistyökumppaneiden näkemykset palvelujen parhaista toteutustavoista olisi tärkeä huomioida lainvalmistelun yhteydessä.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Kallio Noora
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • DVV yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että lainsäädännön valmistelussa tulisi jatkossa paremmin huomioida digitaalinen asiointi sekä käytännön toimijoiden (soveltajien) kokemukset siitä mikä toimii ja mikä ei toimi. Digilainsäädäntöä ei kuitenkaan tulisi tehdä liian yksityiskohtaisesti, joka tällä hetkellä vaikuttaa olevan lisääntymään päin. Tietojärjestelmien ominaisuuksia, asiointi- ja asiankäsittelymenettelyitä sekä dokumentaatiota on pyritty viemään lainsäädäntötasolle enenevässä määrin. Näin ei ole toimittu ns perinteistä hallintomenettelyä koskevassa lainsäädännössä. Vaikuttaa siltä, että lainsäätäjä olettaa fyysisen palvelutapahtuman noudattavan hyvän hallinnon periaatteita oletusarvoisesti, kun taas digipalveluita koskevassa lainsäädännössä pyritään säätelemään asiointitapahtuma alusta loppuun hyvin yksityiskohtaisella tasolla. Esimerkkinä tällaisesta sääntelystä on lokitusvaatimukset: ns paperimaailmassa lokitusta ei tietenkään voida teknisesti toteuttaa, mutta tietojen käsittely on toki järjestettävä yleislainsäädännön nojalla asianmukaisesti. Sähköistä asiointia säädeltäessä lokitusvaatimuksia tuodaan lainsäädäntötasolle, vaikka yleislainsäädännöstä voidaan johtaa lokitusperiaatteet ja lisäksi riittävien lokitusten tekeminen kuuluu ammattitaitoiseen tietojärjestelmäkehitykseen jo oletusarvoisesti.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Äyräs-Blumberg Outi
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Lainsäädännön kehittämistarpeita pohdittaessa on hyvä huomata, että jos ongelmia on ratkaistavissa muuttamalla yleislainsäädäntöä, tulisi tämän olla ensisijainen vaihtoehto sen sijaan, että pirstalemaisesti muutetaan erityislainsäädäntöä. On myös noudatettava sitä periaatetta, että yleislaeista poikkeamiselle on oltava painava syy. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla suurin osa henkilötiedoista on erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja niiden käsittelystä on siis säädettävä tarkkarajaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö kannattaa säädösvalmistelijoiden kouluttamista huomioimaan entistä paremmin digitalisaatio, kuten esimerkiksi Tanskassa tehdään. Mahdollisuus lisätä tällainen osio esimerkiksi lainvalmistelijan ohjeisiin tulisikin arvioida mahdollisimman pian.
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Käräjäoikeus yhtyy esitettyihin näkemyksiin.
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportissa tuodaan esille Tanskassa käytössä oleva toimintatapa, jolla varmistetaan se, että uusi lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota ja että uuden sääntelyn toimeenpanon vaikutukset on arvioitu viranomaisten osalta. Arviointi perustuu seitsemään periaatteeseen, joista jokainen sisältää kontrollikysymyksiä. Tanskan mallin mukainen toimintatapa voisi soveltua myös Suomeen ja sen käyttöön ottamista tulisi selvittää. Ehdotus käytännön toimijoiden ottamisesta mukaan julkisen hallinnon digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön valmisteluun ja sen suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa on kannatettava. Raportissa todetaan, että lainsäädännön soveltajat tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea uuden digitaalisiin palveluihin liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa. On tärkeää varmistaa, että lain soveltajat saavat tietoa ja neuvontaa digipalvelulakiin liittyvissä kysymyksissä ja että viranomaisille on tarjolla ajantasaista koulutusta.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitalisaation tukemisen tulee olla yhtenäistä lainsäädäntöä valmisteltaessa eikä rajoittua vain kulloinkin käsittelyssä olevan lainvalmistelun kohteeseen.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • 2.1 Kuten raportissa todetaan uuden lainsäädännön valmistelussa ja säädösten päivittämisessä tulee ottaa huomioon digitalisointi riittävällä tavalla. Raportissa esitetty Tanskan malli voitaisiin ottaa Suomessa käyttöön sellaisenaan. Pääsääntö tulee olla se, että lainsäädännön tehtävänä ei tule olla digitalisoinnin estäminen, pl. erityisryhmät tai -asiat (esim. lapset). Tärkeä havainto raportissa oli myös se, että digitalisointi ei saa estää niiden tahojen viestintää ja kommunikointia, jotka eivät siihen kykene digitaalisesti, eli muitakin vaihtoehtoja tulee olla tarjolla. 2.2 Lainsäädännön valmistelussa on tärkeää ottaa huomioon eri toimijoiden käytännön kokemukset riittävällä tavalla. Kuten raportissa esitetään, käytännön toiminta tulisi tuntea ministeriöissä paremmin ennen lainvalmisteluun ryhtymistä, jotta ministeriöissä valmisteltavat julkisen hallinnon digitaalisiin palveluihin liittyvät lait toimisivat mahdollisimman hyvin käytännössä. 2.3 Kuten raportissa esitetään lainsäädännön soveltajat tarvitsevat nykyistä enemmän tukea uuden digitaalisiin palveluihin liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa.
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Työryhmän näkemyksen mukaan uuden lainsäädännön valmistelussa tulisi huomioida digitalisaatio riittävällä tavalla. Työryhmä on huomauttanut, että kotimaisia lainvalmisteluohjeita tai lainvalmistelijoille suunnattuja koulutuksia ei ole arvioitu siitä näkökulmasta, kuinka hyvin ne ohjaavat digitalisaation mahdollistamisen ja edistämisen näkökulmasta optimaalisimman lainsäädännön valmisteluun. Tulli pitää tärkeänä, että tulevaisuuden lakien valmistelussa huomioitaisiin oletusarvoisesti digitalisaationäkökulma. Lainvalmistelussa tulisi kulloinkin erikseen arvioida, minkälaiset vaikutukset ehdotetulla lailla on sähköisessä viranomaisasioimisessa sekä kuinka esitetty sääntely tukee digitalisaation edistämistä. Kaikissa säädöshankkeissa, jotka koskettavat viranomaisissa asioimista, tulisi aina varmistaa sähköisen asioimisen mahdollistavat ja sitä tukevat ratkaisut, samalla kuitenkin vaihtoehtoiset asiointitavat ja saavutettavuus- sekä esteettömyysvaatimukset oletusarvoisesti huomioiden. Digitalisaatiota viranomaispalvelujen kustannustehokkuuden ja sujuvuuden edistäjänä sekä asiakkaan asiointikokemuksen helpottajana tuetaan, mutta myös erilaisten, varsinkin heikommassa asemassa olevien asiakasryhmien vaihtoehtoiset asiointitavat taataan. Tulli on erityisesti kiinnittänyt huomiota digitaalisen säädösvalmistelun kansainväliseen ulottuvuuteen. Viranomaisissa ja etenkin Tullissa sovelletaan lukuisia EU-säännöksiä rinnan kansallisen sääntelyn kanssa. Digitalisaation huomioiminen ja sen edistäminen lainvalmistelussa koskee myös ylikansallista säännösvalmistelua. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa tulliviranomaisille ja tullin asiakkaille asetetaan monenlaisia sähköiseen asiointiin liittyviä velvoitteita ja oikeuksia. Tullia koskevissa kansallisissakin lakihankkeissa EU-tasoisen tarkastelun tekeminen on välttämätöntä. Työryhmän näkemyksen mukaan käytännön toimijat, kuten viranomaiset, tulisi ottaa kiinteästi mukaan julkisen hallinnon digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön valmisteluun ja valmistelun suunnitteluun jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tulli katsoo, että jo ennen lainvalmisteluun ryhtymistä tulisi tehdä karkea kustannusvaikutusten suuruusluokan arviointi, jolla selvitettäisiin muutoksen toteuttamisen lisärahoituksen tarve. Nykyisellään kustannusvaikutukset tulevat ilmi joissain tapauksissa vasta lakimuutoksen voimaanastumisen jälkeen, joka saattaa vaatia yllättävää lisäbudjetointia viranomaiselta.
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Yleisesti voidaan tässä kohdin todeta, että uuden rakentamisessa on ensiarvoisen tärkeää ottaa digitalisaatioon liittyvät asiat huomioon. Mikäli digitalisaatio tulee huomioiduiksi vasta myöhemmin, niin sen hyödyntäminen on huomattavasti vaikeampaa/haastavampaa. Yksityiskohtaisemmin voidaan todeta, että luvusta 2 löytyvät hyvät ja yksityiskohtaiset sekä selkeät kirjaukset.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tulisi varmistaa, että uuden lainsäädännön valmistelussa huomioidaan digitalisaatio riittävällä tavalla: Työryhmän käsityksen mukaan kotimaisia lainvalmisteluohjeita tai lainvalmistelijoille suunnattua koulutusta ei ole arvioitu siitä näkökulmasta, kuinka hyvin ne ohjaavat digitalisaation mahdollistamisen ja edistämisen näkökulmasta optimaalisimman lainsäädännön valmisteluun. Esimerkiksi Tanskassa on vuodesta 2018 alkaen edellytetty, että uusi lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota ja että uuden sääntelyn toimeenpanon vaikutukset on arvioitu viranomaisten osalta esimerkiksi tietosuojan ja tiedon uudelleenkäytön näkökulmasta. Tanskassa on pakollista arvioida, miten lainsäädäntö mahdollistaa digitalisaatiota. Arviointi perustuu seitsemään periaatteeseen. Jokaiselle periaatteelle on listattu useita kontrollikysymyksiä, joita ministeriöt voivat Tanskassa käyttää osana lainsäädäntöprosessia. Tanskassa tunnistetut periaatteet ovat työryhmän näkemyksen mukaan käyttökelpoisia myös Suomessa. Kotimaisissa lainvalmisteluohjeissa ei ole, kuten työryhmä toteaa, käsitelty kysymystä siitä, millä tavoin uuden lainsäädännön valmistelussa tulisi ottaa huomioon digitalisaatio. Työryhmän raportissa esitelty Tanskan seitsemän periaatetta ja kontrollikysymykset kuvaavat yleisemminkin kuin digitalisaation osalta hyvän lainvalmistelutavan vaatimuksia. Tanskan ohjeistusta ja kysymyslistaa vastaavaa lähestymistapaa olisi nähdäkseni hyödyllistä ja perusteltua hyödyntää myös Suomessa. Suomessa on ajoittain lainvalmistelussa suositeltu esimerkiksi erillistä tietoyhteiskuntavaikutusten arviointia. Lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeita yhdistettäessä käytännössä realistisesti hallittavaksi ja myös käytännössä käytettäväksi kokonaisuudeksi pyrkimys kuitenkin oli jo vuoden 2007 valtioneuvoston antamissa säädösvalmistelun vaikutusarviointiohjeissa luopua erillisistä yksittäisistä arviointiohjeista ja saada vaikutusarvioinnille yhteinen viitekehikko. Lainvalmistelun vaikutusarvioinnin ohjeet on juuri uudistettu (Lainsäädännön vaikutusarviointiohje, valtioneuvoston julkaisuja 2022:66). Uusien ohjeiden kantavana periaatteena on säädösmuutosten olennaisten vaikutusten tunnistaminen ja olennaisten vaikutusten esille tuominen vaikutusarvioinnissa sekä varsinkin säädöksestä päättämisen kannalta kriittisten vaikutusten tuominen esille myös päätöksentekoon vaikuttavaksi seikaksi (ks. Lainvalmistelun vaikutusarvioinnin ohjeet 2022, s. 15). Ohjeessa erikseen edellytetään sääntelytaakkavaatimusten tunnistamista (ks. Lainvalmistelun vaikutusarvioinnin ohjeet 2022, s. 42), ihmisiin kohdistuvien ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia (ks. Lainvalmistelun vaikutusarvioinnin ohjeet 2022, s. 66–78) sekä viranomaisiin kohdistuvien vaikutusten osalta muun muassa avoimen hallinnon ja tiedonantovelvoitteiden arviointia sekä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 5 §:ään osaksi kiinnittyen – ja varsinkin 8 §:n 2 momenttiin perustuen – tiedonhallintavaikutusten arviointia (ks. Lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeet s. 79-80). Digitalisaatiovaikutusten arviointi kuuluu siten laajasti jo nykyisessä lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeistuksessa edellytettyyn lainvalmistelutapaan. Lisäksi Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus edellyttää tietosuojariskien ja tietosuojavaikutusten arviointia usein myös säädösvalmistelun yhteydessä. Uudistetuissa yleisissä ohjeissa on rakenteena se, että yleisissä ohjeissa on linkkejä tarkempiin ohjeisiin ja suosituksiin. Pitäisin perusteltuna, että valtiovarainministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa laatisi digitalisaatiovaikutusten tunnistamisesta ja arvioinnista Tanskan käytäntöjä ja Euroopan unionissa käytännössä varsin toimivaksi osoittautunutta Euroopan komission Better Regulation guidelines and toolbox –ohjeistusta hyödyntäen käytännöllisen suosituksen ja ohjeistuksen digitalisaatiovaikutusten tunnistamisesta ja huomioon ottamisesta säädösvalmistelussa. Korostan tässä yhteydessä sitä, että digitalisaation asianmukainen hyödyntäminen liittyy myös perustuslain 21 §:n säännökseen oikeudesta oikeusturvaan ja hyvään hallintoon sekä perustuslain 22 §:n säännökseen perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä. Kysymys ei ole vain vaikutusarvioinnista. Yhdyn työryhmän raportista ilmenevään sekä Tanskan ohjeissa ja käytännössä todettuun näkökulmaan, että digitalisaation asianmukainen hyödyntäminen ja esimerkiksi automaattinen päätöksenteko edellyttävät digitalisaatiomyönteistä lainsäädäntöä. Myös Pohjoismaisessa oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on tuotu esille digitalisaatiomyönteisen lainsäädännön merkitys automaation hyödyntämisessä, turvaten samalla hyvä hallinto asioissa, joissa ei voida vielä hyödyntää digitaalisia menettelyitä kuin rajoitetusti sekä hallinnon palveluiden mahdollisimman yhdenvertainen saatavuus niille, jotka eivät pysty hyödyntämään digitaalista asiointia (ks. esimerkiksi norjalaisessa oikeustieteessä Dag Wiese Schartum (2021) Jus og digitalisering. Lov og Rett 60:92–109). Pidänkin tarkoituksenmukaisena, että lainvalmistelussa kannustettaisiin järjestelmällisesti digitalisaatiomyönteisen eli digitalisaation järkevällä tavalla mahdollistavan ja samalla asiakkaiden oikeudet ja hyvän hallinnon turvaavan lainsäädännön valmisteluun sekä olemassa olevan sääntelyn päivittämiseen tällaiseksi. Työryhmän mietinnössä mainittu Tanskan ohjeistus ja käytäntö osaltaan on hyvä esimerkki tästä. Pidänkin tässä yhteydessä erittäin aiheellisena muistuttaa yhteiskunnan peruslainsäädännön ylläpitämisen tärkeydestä lainvalmistelussa. Olen oikeusministeriön Tulevaisuuskatsaus ja oikeudenhoidon tulevaisuus -tilaisuudessa (18.8.2022) tuonut puheenvuorossani esille tähän teemaan liittyviä näkökohtia. Yhteiskunnan peruslainsäädännön ylläpitäminen ajantasaisena, selkeänä ja ymmärrettävänä on yksi kaikkein keskeisimmistä oikeusvaltion ominaispiirteistä sekä Suomen perustuslain kantavia periaatteita. Lainvalmistelu puolestaan on valtiosäännön mukaan yksi valtioneuvoston tärkeimpiä tehtäviä valtioelimenä ja luo edellytykset ajantasaiselle laille ja siihen perustuvalle demokraattiselle yhteiskunnalle. Yhteiskunnan peruslainsäädännön säännöllisesti tehtävä ja järjestelmällinen säädöshuolto ajantasaisen, helposti sovellettavan ja ymmärrettävän yleislainsäädännön turvaamiseksi on erittäin merkityksellinen ja tarpeellinen tavoite. Yllättävissä tilanteissa, mm. poikkeuksellisissa ja varsinkin perustuslain 23 §:n tarkoittamissa poikkeusoloissa, ajantasaisen peruslainsäädännön ja muun yleislainsäädännön merkitys korostuu entisestään. Totesin edellä mainitussa puheenvuorossani, että peruslainsäädännön ajantasaisuudesta huolehtiminen on ja sen tulee olla laajasti valtioneuvoston yhteinen tavoite. Kaikkien ministeriöiden tulisi kyetä omilla hallinnonaloillaan toteuttamaan määräaikaisarviointeja ja valmistelemaan tarpeelliset muutokset. Lainvalmistelun ydintoimintoon ja sen edellytysten parantamiseen laaja-alaisesti sekä mahdollisesti usean vaalikauden kattavalla, johdonmukaisella toimenpidekokonaisuudella olisi nyt tarpeen keskittyä. Mainitsin lainvalmistelun tärkeintä ja painotettavina kehittämiskohteina seuraavat asiat: - riittävät ja osaavat lainvalmistelun ja vaikutusarvioinnin henkilöresurssit (joiden jatkuvuus on turvattu) jokaiseen ministeriöön ja tämän resurssoinnin yhteiskunnallisen merkityksen viestiminen, - asianmukainen hankesuunnittelu ja valmisteluaika sekä politiikka- ja säädösvalmistelun johdonmukainen suhde ja erottaminen toisistaan käytännössä, - toimivat työvälineet mukaan lukien käyttäjälähtöiset digitaaliset työkalut ja tekstivarannot sekä ajantasainen ohjeistus lainvalmistelun tueksi, - yksinvalmistelun käytön rajaaminen ja tiimivalmistelun laajentaminen (mm. seniori/juniori –työparit ja työryhmät pakollisena menettelytapana). Painotin puheenvuorossani myös lainvalmistelijoiden osaamisen kehittämistä perustuslain, yleisesti valtiosäännön, hallinnon yleislakien ja EU-oikeuden alueilla; kunkin ministeriön on huolehdittava omien lainvalmistelijoidensa perusosaamisesta näillä alueilla. Digitalisaatiomyönteisen lainsäädännön kannalta olennaista on, että varsinkin oikeusministeriön valmisteluvastuulle kuuluva yhteiskunnan peruslainsäädäntö on ajantasaista. Toimialakohtaisessa lainsäädännössä puolestaan on perusteltua nojautua mahdollisimman laajasti tuohon yleislainsäädäntöön ja yleensä välttää poikkeuksia siitä. Digitalisaatiota koskevassa lainsäädännössä on tarpeen erityisesti jatkossa myös ottaa huomioon hallintolakiin ja muihin lakeihin otettavat yleiset säännökset automaattisesta päätöksenteosta (ks. hallituksen esitys eduskunnalle julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi HE 145/2022 vp). Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon Euroopan unionin uusi sääntely, johon yhtenä merkittävimmistä sisältyy Euroopan unionin tekoälysäädös (COM (2021) 206 final – 2021/0106(COD)), jonka sisällöstä parhaillaan neuvotellaan Euroopan parlamentissa ja Euroopan unionin neuvostossa. Tulisi varmistaa, että uuden lainsäädännön valmistelussa huomioidaan eri toimijoiden käytännön kokemukset riittävällä tavalla: Pidän aivan olennaisena, että uuden lainsäädännön valmistelussa ja sitä koskevissa muissa hankkeissa kuullaan eri toimijoiden käytännön kokemuksia mutta myös niitä henkilöitä, joita suunniteltujen säännösten sekä erilaisten ohjeiden ja suositusten on tarkoitus koskea. Asianosaisten ja eri sidosryhmien asianmukainen kuuleminen toki jo perustuu säädösvalmistelua koskeviin ohjeisiin, mm. Säädösvalmistelun kuulemisopas. Oppaan mukaan kuulemisella tarkoitetaan sidosryhmien ja kansalaisten näkemysten, tietojen ja kokemusten hankkimista. Sidosryhmiä ovat esimerkiksi viranomaiset, asiantuntijat, järjestöt ja yritykset. Ohjeet kattavat kuulemisen suunnittelun ja menetelmät sekä saadun palautteen käsittelyn. Ohjeiden tavoitteena on edistää säädösvalmistelussa kuulemiskäytäntöjen ja menetelmien säännönmukaista käyttöä ja siten valmistelun avoimuuden ja sidosryhmien ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumista käytännössä. Painotan, että hyvään digitalisaatioon kuuluu säädösten ymmärrettävyys niiden kohderyhmien kannalta, mitä seikkaa perustuslakivaliokunta on viime aikaisessa käytännössään korostanut, sekä myös tietojärjestelmien käytettävyys ja hyvä vuorovaikutus käyttäjien kanssa järjestelmien eri käyttäjäryhmien kautta arvioituna. Kuulemisen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon toimeenpanon näkökulmaa sekä varmistaa lain soveltajien ja asiakkaiden sekä palveluiden käytettävyyttä koskevan näkökulman mukaan saaminen valmisteluun. Esimerkkinä totean, että olen 24.6.2020 antanut sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon (OKV/1027/21/2020) laatusuosituksesta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Kiinnitin lausunnossani huomiota siihen, että ikääntyneen väestön osallistaminen suosituksen tekoon antaisi tietoa palvelujen käyttäjien kokemuksista ja tarpeista sekä toteuttaisi perustuslaissa julkisella vallalle asetettua velvollisuutta edistää yksikön mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Samalla osallistaminen edistäisi osaltaan ikääntyneille ihmisille tarjottavien palvelujen toteutumista hallintolaissa säädettyjen hyvän hallinnon perusteiden edellyttämällä tavalla. Totesin edelleen lausunnossani, että ikääntyvän väestön kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota heidän taitoihinsa, kykyihinsä ja haluunsa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta teknologiaa, jotta heidän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin voidaan vastata asiakaslähtöisesti ja yksiköllisesti vaarantamatta heidän oikeuksiaan. Ikääntyneillä henkilöillä on oltava käytettävissään luotettavaa ja riittävää tukea digitaalisten palvelujen ja uuden teknologian käytölle. Ikääntyneeltä väestöltä olisi tärkeää saada palautetta ja kokemuksia digitaalisten palvelujen käyttämisestä, jotta palveluja voidaan kehittää asiakaslähtöisesti. Totean myös, että olen OmaOlo –palveluiden käyttöehtoja koskevassa ratkaisussani (OKV/2674/10/2020, 7.6.2022) tuonut esiin näkemykseni, jonka mukaan palvelun käyttäjien oikeudet tulisi turvata palvelua koskevilla käyttäjälähtöisillä ja ymmärrettävillä käyttöehdoilla ja palvelusta annettavilla muilla tiedoilla. Tämä lähtee jo valmisteluun osallistumisesta ja lainvalmistelusta ja koskee erityisesti lainsäädäntöön pohjautuvien tietojärjestelmäratkaisujen toteutusta koko niiden elinkaaren ajan. Tulisi varmistaa, että soveltajia tuetaan uuden lainsäädännön toimeenpanossa riittävällä tavalla: Työryhmän tekemien selvitysten perusteella on käynyt ilmi, että lainsäädännön soveltajat tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea uuden digitaalisiin palveluihin liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa. Digipalvelulain soveltamisalaan kuuluvat viranomaiset eivät esimerkiksi tunne heitä koskevia digipalvelulain toiseen lukuun sisältyviä digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevia vastuita ja velvollisuuksia yhtä hyvin kuin digipalvelulain kolmanteen lukuun sisältyviä digitaalisten palvelujen saavutettavuutta koskevia vastuita ja velvollisuuksia. Olen tämän lausuntoni kohdassa 3.b tuonut esille ratkaisun OKV/1179/10/2020, joka koski Kelan sähköisen asiointipalvelun asianmukaisuutta digipalvelulain näkökulmasta. Pidänkin työryhmän näkemystä lain soveltajien tukemisesta uuden lainsäädännön toimeenpanossa kannatettavana. Olen tuonut useista eri lainsäädäntöhankkeista ja niitä koskevista hallituksen esitysluonnoksista antamissani lausunnoissa säännönmukaisesti esille, että viranomaisten valmistautuminen ja huolellinen kouluttautuminen uuden lainsäädännön toimeenpanoon ja siihen mahdollisesti liittyvien tehtävien toteutukseen on erittäin tärkeää myös hyvän hallinnon ja hallinnon asiakkaan oikeusturvan kannalta. Työryhmän näkemyksen mukaan tilanteessa, jossa uudistetaan tai säädetään kokonaan uutta julkisen hallinnon digitaalisiin palveluihin liittyvää lainsäädäntöä, tulisi valmistelevan ministeriön hyödyntää aktiivisesti lainvalmistelun prosessioppaassa kuvattuja keinoja tai muita soveltuvia keinoja sääntelyn tarkoituksen, soveltamisalan, sisällön sekä muuhun lainsäädäntöön liittyvien soveltamissuhteiden avaamiseksi soveltajille. Tämä on työryhmän näkemyksen mukaan erityisen tärkeää silloin, kun on kyse julkisen hallinnon digitaalisia palveluita koskevasta yleislainsäädännöstä eikä sääntelyn noudattamisen tukemiseksi ole säädetty erillistä neuvovaa tai ohjaavaa tahoa. Voin yhtyä työryhmän edellä mainittuihin käsityksiin huolellisen ja perusteellisen lainvalmistelun keskeisestä roolista. Viittaan näiltä osin tämän lausuntoni kohdassa 3b esille tuomaani puheenvuoroon oikeusministeriön Tulevaisuuskatsaus ja oikeudenhoidon tulevaisuus -tilaisuudessa (18.8.2022). Toin puheenvuorossani esille, että lainvalmistelussa oikeusvarmuutta edistävän lain soveltamisen kannalta keskeiset säännöskohtaiset perustelut jäävät liian vähälle huomiolle. Tämä näkyy esitysluonnoksissa usein muun muassa siten, että säännöskohtaisissa perusteluissa vain toistetaan säännöksen sisältö eikä säännösten keskinäisiä yhteyksiä, yhteyttä muuhun lainsäädäntöön, keskeisiä soveltamistilanteita jne. selvitetä lainkaan, mikä on merkittävä puute. Tässä on selkeä osaamisen kehittämisen tarve. Lisäksi tuon esille, että lainvalmistelussa on tarve käsitellä aina myös viranomaisten tehtävien ja velvoitteiden valvontaa. Tällöin sivutaan aina myös ylimpien laillisuusvalvojien eli valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvia tehtäviä. Ylimpien laillisuusvalvojien valvonta on usein valvonnan valvontaa eli siinä arvioidaan, ovatko viranomaiset täyttäneet velvollisuutensa. Tämän mukaisesti on tarpeen, että viranomaisvelvoitteiden ensisijainen valvonta on järjestetty selkeästi jonkin asiantuntevan ja asiassa riittävästi resurssoidun viranomaisen tehtäväksi. Digitalisaatioon liittyvien erilaisten velvoitteiden ensisijaiseen valvontaan on tarpeen kiinnittää huomiota.
      • Syyttäjälaitos, Toiminnan tuen yksikkö, Jalkanen Virpi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Syyttäjälaitoksen mielestä työryhmän näkemykset ovat kannatettavia. Suomen oloihin sopeutettuna Tanskan malli vaikuttaa hyvältä. Lainvalmistelussa tulisi käytännön toimijoiden kokemukset muutenkin ottaa paremmin ja aikaisemmin huomioon kuin vain digitalisaation osalta. Raportissa on myös kiitettävästi otettu esille viime aikoina unohduksiin jäänyt lainvalmistelusta vastaavan ministeriön velvollisuus koulutukseen ja neuvontaan.
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Jo alussa s. 7 mainitaan Tanska Euroopan komission vuotuisen digitaalitalouden ja yhteiskunnan indeksin (DESI) vuoden 2021 kärkimaana ja sen v. 2018 lainsäädännön soveltamismahdollisuuksia Suomessa. Vailla mainintaa jää Suomen asema yhtenä kahdeksasta maasta maailman talousfoorumin alaisessa digitaalisen identiteetin työryhmässä, Digital Identity Working Group (DIWG) , jossa puolestaan muut pääosin ei-EU:n maita esim. Uusi-Seelanti ja Australia. EU:sta mukana Suomen lisäksi vain Alankomaat, ei Tanskaa https://www.globalgovernmentforum.com/eight-countries-set-out-principles-for-the-future-of-digital-id/ Työryhmä asetettu 2020 eli Tanskan lainsäädäntöä myöhemmin. Edessä lienee siis myös EU-alueen ja kansallisen lainsäädännön yhteensovittamista muuhun maailmaan.
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Tunnistettu riittävästi.
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Raportissa on otettu esille Tanskassa käytetty digitaalisaatiota mahdollistavaa lainsäädäntöä edistävä malli. Esitys siitä, että Tanskan mallia voisi käyttää pohjana työssä, jonka pohjalta Suomessakin otettaisiin käyttöön toimintatapoja, joilla vahvistetaan digitalisaation huomioimista lainvalmistelussa on kannatettava.
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Kehittämistarpeet kuvattu mielestämme hyvin. Digitaalisuuden huomiointi lainvalmistelussa tärkeää ja sitä tulee tukea selkeällä ohjeistuksella, koulutuksilla, tuella ja seurannalla. Käytännön toimijoiden laaja ja kattava osallistaminen lainvalmisteluun varhaisessa vaiheessa on hyvä tavoite. Tanskan 7 periaatteen malli vaikuttaa selkeältä ja toimivalta ja siinä on kuvattu keskeisiä asioita. Digitalisaatiota koskeva viranomaisohjeistus on usein esitetty monimutkaisesti, mikä osaltaan vaikeuttaa soveltamista, oletettavasti myös lainvalmistelussa. Mahdollisimman selkeät ja yksinkertaiset, mahdollisesti osin visuaalisesti esitetyt ohjeistukset ja muistilistat tukisivat valmistelutyötä. Hyvä, että mallissa selkeästi huomioitu myös ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty digitaalisia palveluja käyttämään. Kohta neljässä mainittu viranomaisten tiedonjakamis-/saantimahdollisuus olisi mielestämme tärkeä. Suomenkielinen versio voisi edelleen olla kielellisesti yksinkertaisempi kuin tämänhetkinen käännös on. Digipalvelulain toimeenpanijat tarvitsevat selkeitä ohjeita, tukea ja säännöllisesti toistuvaa koulutusta ja on hyvä, että tämä tarve on tässä loppuraportissa tuotu esille.
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei ole
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Vapaaehtoisuuden varmistaminen
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Yksityisyys, tietoturva, perustuslaki, vapaaehtoisuus.
      • b. Työryhmän näkemykset nykylainsäädännön soveltamisen tukemisesta (luku 3 alalukuineen)
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • On perusteltua, että raportissa kiinnitetään huomiota tietosuojalainsäädäntöön. Tietosuoja-asetuksella on selviä vaikutuksia tiedonhallinnan ja digitalisaation kysymyksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Asetus yhdessä muun henkilötietojen ja arkaluonteisen tiedon käsittelyä koskevan sääntelyn kanssa on paikoitellen vaikeatulkintaista, kuten raporttiluonnoksessa todetaan. Nykyisellään moni pyrkimys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen parantamiseen kariutuu käytännössä tiedon hyödyntämistä estävään säädäntöön tai sen tulkintaan. Säädännössä on otettava huomioon mahdollistavuus sekä tiedon ensisijaisessa että toissijaisessa käytössä. Yksilön tietosuojan ylikorostuminen suhteessa tiedon hyödyntämisen tuomiin mahdollisuuksiin ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on aiheuttanut sen, että dataa ei voida hyödyntää riittävästi esimerkiksi ennaltaehkäisyssä, vaikka potilas- ja asiakastieto tämän mahdollistaisivat. Mikäli tieto ei liiku riittävästi ammattilaisten välillä, seurauksena ovat mm. tarpeettomat konsultointipyynnöt kireällä aikataululla, päällekkäiset tai ylimääräiset kuvantamiset ja pahimmassa tapauksessa potilasturvallisuuden vaarantuminen. Tiedon on liikuttava siten, että sillä voidaan tietosuojasta ja -turvasta tinkimättä parantaa palvelujen tuottavuutta ja laatua sekä hyödyntää nykyistä paremmin ennaltaehkäisyn mahdollisuuksia ja jatkossa enenevästi myös automatisaatiota ja tekoälyä. Uuden teknologian ja digitalisaation edistämiseen ja kehityksen esteiden poistamiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan selkeät, poikkihallinnolliset politiikkalinjaukset. Tilanne ei korjaannu sillä, että soveltajat jakavat näkemyksiä hyvistä ja huonoista käytännöistä. Yksin sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tulisi toteuttaa riittävän laajapohjainen ja perusteellinen arviointityö nykytilanteesta. Tämän jälkeen valmistelua tulisi jatkaa sen arviointiin, tulemmeko saamaan digitalisaation ja tiedonhallinnan kehityksestä irti niitä hyötyjä, joita kehitys mahdollistaa.
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Valtiokonttori toi lausuntonsa tunnistamattomia ongelmia koskevassa osuudessaan esille tiettyjen tehtäviensä yhteydessä esille nousseet haasteet henkilötietojen julkisuudessa ja julkaisemisessa sekä luovuttamisessa julkishallinnon sisällä. Lisäksi Valtiokonttori on muiden organisaatioiden tavoin törmännyt tulkintavaikeuksiin tietosuojan ja nk. pilveen tallentamisen osalta, jota teemaa työryhmää on loppuraportissaan käsitellyt. Valtiokonttori pitää erittäin tärkeänä näiden seikkojen laajapohjaista tulkintaa, linjaamista ja viestimistä. Raportissa nostetaan myös esille, että vastuut lainsäädännön tulkinnan ja soveltamisen tuessa eivät ole riittävän selvät ja tuen tarve on jatkuvaa, johon näkemykseen Valtiokonttori yhtyy. Raportin toteamuksen mukaan keskustelu vaikuttaa pyörivän enemmän rajoitusten kuin mahdollisuuksien ympärillä. Käytännön toiminnassa yksittäisen virkamiehen tai organisaation tulkinnassa saattaa tällöin olla taustavaikuttimena se, että varovaisella tulkinnalla mahdolliset esimerkiksi henkilötietoihin liittyvät vahingot jäävät vähäisemmiksi ja helpommin korjattaviksi kuin rohkeammalla tulkinnalla. Erityisesti ylätason tavoitteet kuten ”digitalisaation edistäminen” saattavat asettaa yksittäisen soveltajan hyvinkin vaikeaan asemaan, kun tunnistettu tavoite ja varma tulkinta ovat keskenään ristiriidassa. Työryhmä suosittelee aktiivista tietojen jakamista ja verkostojen avulla tehtävää yhteistä tulkintaa. Digitalisaatioon ja sähköiseen asiointiin liittyvissä hankalissa tulkintakysymyksissä soveltajien välinen tiedonjakaminen on kannatettavaa, mutta tulee olla myös riittävästi resursoitu. Ainoana toimintatapana se ei ole kuitenkaan riittävää. Vastuuta laintulkintaan uudenlaisissa palvelukehitystilanteissa ei voi siirtää vain vapaamuotoisille verkostoille, joissa on todennäköisesti muutama aktiivinen toimija. Tällaisten verkostojen tulkinnasta ei voi tulla luotettavaa kansallista tulkintaa, johon kaikki toimijat voivat vedota palveluja kehittäessään. Tulkintaa tulisi tehdä kansallisesti viranomaisen taholta erillisessä elimessä ja tehdä ne tunnetuksi, jotta vaikuttavuutta saavutettaisiin.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän mukaan tulisi varmistaa, että lainsoveltajia tuetaan digipalvelulain ja tietosuojalainsäädännön soveltamisessa riittävällä tavalla ja että soveltajat jakavat näkemyksiä hyvistä ja huonoista käytännöistä. EK pitää hyvänä, että luvussa on arvioitu tietosuojalainsäädännön roolia ja siihen liittyviä haasteita. Raportin johtopäätökset jäävät kuitenkin tältä osin varsin varovaisiksi. EK:n näkökulmasta on tärkeä varmistaa, että lainsäädäntö ei muodostu esteeksi asioiden tarkoituksenmukaiselle tekemiselle tai uusille innovaatioille. Tämä ei vielä nykyisin täysin toteudu, vaan esteitä muodostuu paitsi EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta (GDPR) ja sen tulkinnanvaraisuudesta, myös kansallisista alakohtaisista erityissäädöksistä. Yritysten kilpailukyky edellyttää oikeasuhtaista lainsäädäntökehikkoa, joka mahdollistaa uudet innovaatiot ja uuden digitaalisen liiketoiminnan synnyn alasta riippumatta. GDPR:n voimaantulon yhteydessä kansallista lainsäädäntöä arvioitiin siitä näkökulmasta, ovatko säännökset ristiriidassa uuden EU-sääntelyn kanssa, mutta ei riittävästi kansallisten säädösten tarpeellisuuden ja välttämättömyyden kautta. EU:n yleistä tietosuoja-asetusta on kesällä 2023 sovellettu jo viisi vuotta ja sen tulkinta asteittain selkeytynyt, vaikka tulkinnanvaraisuutta ja oikeustilaan liittyvää epävarmuutta on edelleen valitettavan paljon. Tilanne kuitenkin antaa edellytykset kansallisen tietosuojalainsäädännön uudistukselle, jossa tulisi arvioida kansallista tietosääntelyä kokonaisuutena ja kumota sellaiset säännökset, jotka haittaavat datan liikkuvuutta sisämarkkinoilla sekä heikentävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Näihin kuuluu esimerkiksi työelämän tietosuojalaki, minkä lisäksi haasteita liittyy myös useisiin kansallisiin erityissäädöksiin.
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ympäristöministeriön käsityksen mukaan digipalvelulain säännösten soveltamisessa on haasteita. Tältä osin ministeriö viittaa apulaisoikeuskanslerin ratkaisuun OKV/1179/10/2020, jossa apulaisoikeuskansleri on arvioinut KELAn sähköisten asiointipalvelujen toimivuutta ja saavutettavuutta digipalvelulain näkökulmasta. Ympäristöministeriö pitää hyvin tärkeänä sitä, että saavutettavuutta ja asiointipalvelujen toimivuutta seurataan ja että soveltajia tuetaan riittävästi. Ympäristöministeriö pitää kannatettavana sitä, että viranomaisia ja muita soveltajia tuetaan riittävästi tietosuojalainsäädännön soveltamisessa. Ministeriö toteaa, että tietosuojavaikutusten arviointi on tarkoitettu sekä säädösvalmisteluun, että käytännön toimintaan.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • EU:n alueen yhtenäiset soveltamisen periaatteet ja yhteiset käsitteet ja niiden systemaattinen, samanlainen käyttäminen edesauttaisivat soveltamista ja tukisivat yksikäsitteisyyden tavoitetta.
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei lausuttavaa.
      • Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei ole lausuttavaa, katso kohta 4
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Mydata-pohjaisuus olisi hyvä huomioida tietosuojalainsäädännön tukemisessa kokonaisuutena. Mitkä ovat henkilön mahdollisuudet oman datansa käyttöön ja jakeluun digitaalisissa palveluissa ja niiden välillä? Tulisiko esim. opiskelijan pystyä halutessaan yhdistää tai jakaa opiskeluun tai oppimiseen liittyvää dataansa esim. toiseen digitaaliseen palveluun, jotta esim. oppimisanalytiikkaa voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijan parhaaksi hänen niin halutessaan. Datan luvittamisen ja jakelun mahdollisuuksiin yksilön toimesta tulisi kiinnittää huomioita lainsäädännössä sekä julkisia digitaalisia palveluita kehitettäessä. Opetushallitus pitää tärkeänä kattavaa ja laajaa nykylainsäädännön soveltamisen tukea. Esimerkiksi koulutuksen järjestäjien edustajien huoli on, että he eivät voi enää auttaa opiskelijoita kehittämään työelämässä ja elämässä tarvittavaa digitaalista osaamista, koska digitaalisten palvelujen opetus- ja koulutuskäyttöä rajoittaa vaatimukset tietosuojalle ja tietoturvalle. Opiskelijoita ei voi velvoittaa lataamaan palveluita tai sovelluksia itselle tai kirjautumaan niihin. Tältä osin olisi tarvetta tarkistaa sääntelyä tai antaa selkeitä lain tulkintaohjeita.
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tilastokeskus pitää erittäin tärkeänä, että lainsäädännön soveltajia tuetaan lainsäädännön tulkinnassa. Erityisen tärkeäksi tämä koetaan tietosuojalainsäädännön osalta. Konkreettisena esimerkkinä Tilastokeskus haluaa nostaa esiin tulkintahaasteet pilvipalveluiden käytöstä erityisesti kansainvälisten toimijoiden palvelujen osalta. Tältä osin olisi kaivattu – ja kaivataan edelleen – yksiselitteisiä linjauksia julkisen sektorin toimijoille. Nyt eri viranomaiset käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa saman vaikean asian ratkaisemiseen, päätyen osin keskenään ristiriitaisiin tulkintoihin.
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Luvussa 3.2.3 työryhmän esittämät näkemykset sekä tunnistamat lisäselvitystarpeet ovat kannatettavia.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry.
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän näkemyksen mukaan digipalvelulain, sekä erityisesti tietosuojalainsäädännön soveltamisessa tulisi tarjota riittävästi tukea soveltajille. Myös yksityissektorilla tietosuojalainsäädännön soveltamisessa on usein epäselvyyksiä. Riittävän tuen tarjoaminen lainsäädännön soveltajille on kannatettava tavoite, sillä epäselvyydet esimerkiksi juuri tietosuojalainsäädännön osalta johtavat siihen, että palveluita jätetään kehittämättä ”varmuuden vuoksi”, jos riski lainsäädännön mahdolliselle rikkomiselle nähdään liian suurena.
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Loppuraportissa esitetty ajatus lainsoveltajien tukemisesta uuden lainsäädännön soveltamisessa on perusteltu – tietosuojalainsäädäntöön ja erityislainsäädännön soveltamiseen ja tulkintaan liittyy kysymyksiä, joissa tulkintaa tukevalla ohjeistuksella olisi merkitystä. Myös mahdollisuus soveltajien hyvien ja huonojen käytäntöjen jakamisesta on arvokas käytännön kannalta. Erityisesti raportissa esitetty näkökulma sähköisen tiedoksiannon säätämisestä ensisijaiseksi tavaksi vastaanottaa tiedoksiantoja on todennäköisesti kaupungin kannalta hyvä ratkaisu. Samoin ajatus muilla viranomaisilla olevan tiedon hyödyntämisestä julkishallinnon sisällä on hyväksyttävä ja perusteltu, tämä kuitenkin varmasti tarkoittaa tarvetta harmonisoida viranomaisten järjestelmiä siten, että ne ovat yhteensopivia jotta katselu- tai tiedonkäyttöoptiot voidaan toteuttaa, mikä taas on kustannuskysymys. On myös järkevää että tiedonsaantioikeuksista säädettävää erityislainsäädäntöä selvitetään tämän asiakokonaisuuden yhteydessä. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, että säädöskokonaisuus vaikuttaa laajalta ja kun se käsittää tulevaisuudessa useita erityislainsäädännön kohtia, tulisi tavoitella sellaista yleislainsäädäntöä joka mahdollistaa erityisnormiston hyvän löydettävyyden ja sovellettavuuden, mikäli normistoa ei kyetä kokoamaan muutaman lain alle.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Muistiossa nostetaan selkeästi esille, että vastuut lainsäädännön tulkinnan ja soveltamisen tuessa eivät ole riittävän selvät. Muistiossa tunnistetaan tukitarve digipalvelulain ja tietosuojalainsäädännön tulkinnalle ja soveltamiselle. Muistiossa todetaan selkeästi, että tukitarve ei ole projektiluontoista vaan tukea tarvitaan digiohjelman ohjelmakauden jälkeenkin. Muistiossa on kiitettävästi käsitelty tietosuoja-asetukset soveltamiseen liittyvää keskustelua ja tiivistetty, että ”keskustelu vaikuttaa pyörivän enemmän rajoitusten kuin mahdollisuuksien ympärillä”. Tavoitteet ja reunaehdot asettavat lainsäädännön soveltajan usein vaikeaan asemaan, jossa palveluiden kehittämiseksi vaadittava suunta ja varovainen tulkinta lainsäädännöstä ovat keskenään ristiriidasta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Maanmittauslaitos kannattaa raportissa esitetyn tietosuojalainsäädännön ja erityislainsäädännön käytännön soveltamiseen ja tulkintaan liittyviin kysymyksiin niitä tukevaa ohjeistusta. Nyt jokainen viranomainen joutuu itsenäisesti tulkitsemaan tietosuojaan liittyviä rajoituksia sähköisten palveluiden kehittämisessä, kun tietosuoja on puhtaiden henkilötietojen lisäksi laajettu koskemaan myös henkilöön välillisesti liittyviin paikkatietoihin. Toimijoiden osaamisen kehittämiseksi ja tietosuojaan liittyvien yhteisten tulkintojen löytämiseksi olisi hyvä perustaa raportissa esitetty tietosuojaverkosto. Harkittavaksi jää, pitäisikö niitä perustaa useita tiettyjen teemojen ympärille, kuten esim. henkilöön liittyviin paikkatietojen tulkintaan. Tietosuojaverkostot mahdollistaisivat myös raportissa mainitun tarpeen lainsäädännön soveltajien tarpeen ja halun jakaa hyviä käytäntöjä muiden soveltajien kanssa.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän esille nostamat näkemykset nykylainsäädännön soveltamisen tukemisesta ovat perusteltuja ja ajankohtaisia. Erityisesti tietosuojasääntelyn tulkinta ja tietosuojavaatimusten yhdistäminen palveluiden kehittämiseen on tärkeä aihealue. Yhteisten tulkintojen ja ratkaisujen hakeminen on varmasti tärkeää, mutta sen lisäksi kriteeristön pitäisi olla sellainen, että se voidaan luontevasti huomioida osana modernia järjestelmäkehitystyötä (esim. ketterä kehittäminen). Selkeät ja yksiselitteiset tulkinnat ja vaatimusten sovellettavuus edistäisi samalla myös tietosuojan paranemista yhteiskunnassa. Raportissa tuodaan esiin näkökulmia, joilla mahdollistettaisiin digitaaliset palvelut entistä laajemmin muun muassa valtuuksia ja suostumuksia kehittämällä. Tämä on kannatettavaa, mutta samalla on hyvä arvioida tapauskohtaisesti myös se, tarvitaanko kyseiseen palveluun useamman henkilön suostumus. Yksinkertaiset ja selkeät palvelut saavuttavat käytännössä aina paremman käyttöasteen. Raportissa korostetaan myös viranomaisyhteistyötä sekä Suomessa että ulkomaisten viranomaisten kanssa. Tämä on hyvin tärkeää digitalisaation kehittyessä ja joissain tilanteissa hyvän yhteistyön kautta saavutetut ratkaisut voivat olla parempia kuin esim. valtionhallinon yhteiset ratkaisut, jotka kehitetään alusta alkaen yhtenä kokonaisuutena.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Kallio Noora
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmä on nostanut esille DVV:n mahdollisuuksia toimia lainsäädännön soveltamisen tukena ainakin digipalvelulain osalta (s. 52). On huomioitava, että jotta tukitehtävät saavuttaisivat niille annetut tavoitteet ja olisivat vaikuttavia, ne on syytä resursoida kunnolla. Tässä puhutaan niin määrällisestä (palvelun tarjoamiseen varatut henkilöresurssit) kuin laadullisesta asiakastarpeesta, eli neuvojien osaaminen ja kompetenssi. Sinänsä tällainen tehtävä sopii DVV:lla jo valmiiksi olevan informaatio-ohjauksen tehtäväkokonaisuuteen.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Äyräs-Blumberg Outi
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnittää huomiota siihen, että toimeenpanijat tarvitsisivat myös tiedonhallintalain soveltamisen yhtenäiseen tulkintaan tukea. Esimerkiksi vaikuttaa siltä, että vaikka tiedonsaantioikeuksista olisikin säädetty kattavasti, niin tiedonhallintalain säännöksiä teknisestä rajapinnasta ja katseluyhteydestä ei välttämättä noudateta. Raportissa on kiinnitetty huomiota myös digipalvelulain mukaisten vastuiden ja velvollisuuksien valvontaan. Tämän lisäksi on hyvä huomioida, että tiedonhallintalain mukaisten tehtävien noudattamisen valvonnasta ei ole säädetty, ja olisi mahdollisesti tarpeen pohtia, pitäisikö valvontatehtävästä säätää.
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • -
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitaalisten palvelujen järjestämiseen liittyvän neuvonnan ja ohjauksen antamisesta vastaava taho tulisi määritellä selkeästi. Viranomaiset tarvitsevat tukimateriaalia ja koulutusta digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien vaatimusten toteuttamisen tueksi. Työryhmän suositus yhteistyön tekemisestä ja hyvien käytäntöjen ja ratkaisujen hyödyntämisestä ja jakamisesta julkisen hallinnon organisaatioiden kesken palvelukehityksen edistämiseksi on kannatettava.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Soveltamisen tukemisesta pitää huolehtia kokonaisuutena, eikä pelkästään johonkin osakokonaisuuteen keskittyen.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • 3.1. Ok. 3.2. Tietosuoja-asetuksen asettamat reunaehdot digitalisoinnille on raportissa tuotu hyvin esille. Tietosuoja-asetuksen "liian tiukka" tulkinta estää digitaalisten palvelujen tarjoamisen joissain tilanteissa. Asiassa olisi löydettävä ratkaisu, joka mahdollistaisi digitaalisten palvelujen tarjoamisen laajemmassa mittakaavassa. Tietosuoja-asetuksen ja erityslakien tulkinnoissa ja soveltamisessa tarvitaan nykyistä enemmän ohjausta. 3.3 Lainsäädännön soveltajien tarve ja halu jakaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä muiden soveltajien kanssa riittävällä tavalla on tärkeää.
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Työryhmän toteuttaman digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (digipalvelulaki, 306/2019) toimeenpanoon liittyvän kyselyn vastauksista on pääteltävissä, että lain soveltajat eivät tunne lain toiseen lukuun sisältyviä digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevia vaatimuksia yhtä hyvin kuin lain kolmanteen lukuun sisältyviä saavutettavuusvaatimuksia. Lain soveltajat myös uskoivat noudattavansa lain asettamia saavutettavuusvaatimuksia kattavasti, vaikka saavutettavuusvalvonnan tarkastuksessa havaittiin saavutettavuusvaatimusten noudattamisessa olevan runsaasti vaihtelua ja puutteita. Työryhmä on katsonut, että digipalvelulakiin sisältyvien digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien vastuiden ja velvollisuuksien osalta digipalvelulain täytäntöönpanotoimet eivät ole olleet riittäviä, sillä viranomaisilla on edelleen huomattavaa epätietoisuutta lain sisällöstä digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien vastuiden ja velvollisuuksien osalta. Työryhmä on päätellyt, että lainsäädännön soveltajat tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea digitaalisiin palveluihin liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa. Mainittujen kyselyjen ja valvonnan tulosten perusteella Tulli katsoo olevan perusteltua, että digipalvelulaissa tarkoitettuja viranomaisia tuettaisiin tiiviimmin digipalvelulain soveltamiskysymyksissä, jotta lain soveltajat tulkitsisivat lakia oikein ja keskenään yhdenmukaisella tavalla. Tulli pitää hyvänä toimintamallia, jossa esimerkiksi vastuuministeriö yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa tukisi digipalvelulain soveltamisessa koulutuksin, ohjauksin ja tiedottamisin. Koska digipalvelulain toiseen lukuun sisältyvien digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien velvoitteiden ohjauksesta ja valvonnasta ei ole säädetty digipalvelulaissa, olisi tarpeellista määritellä mainitun osa-alueen neuvonnan ja ohjauksen vastuutaho selkeästi. Esimerkiksi digi- ja väestötietoviraston roolia lain toiseen lukuun sisältyvien säännösten soveltamisen tukemisessa voitaisiin tarkastella. Myös ehdotetun uuden automaattista päätöksentekoa koskevan lainsäädännön (HE 145/2022 vp) soveltamisen alkaessa viranomaisia voitaisiin tukea erinäisin tavoin. Huomionarvoista on myös, että digipalvelulain ohella viranomaisissa sovelletaan lukuisia muitakin sähköisen asioinnin lakeja, ja täten ohjaus- ja koulutustarpeita on laajemminkin sähköisen asioinnin lainsäädännön soveltamiskysymyksissä, mukaan lukien henkilötietojen suojan erityiskysymykset. Koska viranomaisilla on virkavastuu tekemiensä virkatoimien lainmukaisuudesta, on ensiarvoisen tärkeää, että virkamiehet koulutetaan sähköistä asiointia koskevien moninaisten ja usein monitulkintaisten säännösten soveltamiseen. Erityisesti uusi automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö vierittää virkavastuuta yhä selkeämmin sähköisen asioinnin sovellusten ja järjestelmien kehittämisestä vastuussa oleville henkilöille. Tuon vastuun vastapinoksi tarvitaan vahva asiantuntijuus lain soveltamiskysymyksistä, jota voidaan tukea riittävin koulutuksin ja ohjauksin. Tietosuojan soveltamiskysymysten osalta työryhmä on nähnyt yhteistyön eri organisaatioiden kesken olevan tehokkain palvelukehityksen edistämisen tapa. Tulli on samassa käsityksessä työryhmän kanssa viranomaisten välisten yhteistyömuotojen hyödyllisyydestä. Muissakin kuin tietosuojaan liittyvissä sähköisen asioinnin kysymyksissä soveltajien välinen vuoropuhelu ja tiedonjakaminen on kannatettavaa. Tulli pyrkii toiminnassaan hyödyntämään horisontaalisen ja vertikaalisen, organisaation sisäiset ja ulkoiset rajat läpäisevän yhteistyön tuomia synergiaetuja. Työryhmä on tunnistanut lisäselvitystarpeen koskien suostumuksen oikeusperustetta henkilötietojen käsittelyssä ja todennut, ettei suostumus voi toimia henkilötietojen käsittelyperusteena viranomaisessa, mutta että suostumus voi kuitenkin joissakin tilanteissa perustua lainsäädäntöön erityisesti yksittäisten viranomaisten toimenpiteiden osalta, kuten esimerkiksi asiointilaissa on säädetty tiedoksiannosta. Edelleen työryhmän näkemyksen mukaan suostumusta sähköiseen asiointiin voitaisiin hyödyntää, mikäli se nähtäisiin mahdollisissa jatkoselvityksissä tarpeelliseksi digitaalisen asioinnin laajentamiseksi. Tulli toteaa, että suostumus henkilötietojen käsittelyperusteena ja suostumus sähköiseen tiedoksiantoon taikka ylipäätään sähköiseen asioimiseen ovat toisistaan erillisiä, eri tarkoituksiin annettavia tahdonilmaisuja. Sähköiseen tiedoksiantoon viranomainen tarvitsee nykyisessä oikeustilassa asiakkaan nimenomaisen suostumuksen, joka on henkilötietojen käsittelyyn annettavasta suostumuksesta erillinen oikeudellinen instrumenttinsa. Sähköiseen asiointiin suostumisella on myös henkilötietojen käsittelyperustesuostumuksesta eriävät oikeusvaikutukset, joskin sähköisen asioinnin laajentamisen mahdollisuuksia asiakkaan suostumuksen (sähköisen asiointiin annetun) nojalla on perusteltua jatkoselvittää.
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tässä kohdin on tarpeen mainita tyytyväisyydellä, että tietosuojalainsäädäntö on erityisesti huomioitu kirjauksissa.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tulisi varmistaa, että soveltajia tuetaan digipalvelulain soveltamisessa riittävällä tavalla: Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa on havaintoja siitä, että viranomaisilla on haasteita jo voimassa olevan digipalvelulain säännösten soveltamisessa. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan OKV/1179/10/2020 (11.5.2021) arvioinut Kelan sähköisten asiointipalvelujen toimivuutta ja saavutettavuutta digipalvelulain näkökulmasta. Kelan sähköisen asiointipalvelun lomakkeiden käyttämiseen ja täyttämiseen liittyi ominaisuuksia, jotka saattavat vaikeuttaa erityisesti vammaisten ja sairaiden asiointia verkkopalvelussa. Näin on erityisesti toimeentulotukea koskevien lomakkeiden kohdalla. Apulaisoikeuskansleri toi ratkaisussaan esille havaintoja muun muassa sähköisessä asiointipalvelussa olevan toimeentulotukihakemuksen tallennusajasta sekä toimeentulotukihakemukseen liittyvästä aikakatkaisusta, jonka jälkeen kirjoituksen sisältö menetetään. Apulaisoikeuskansleri totesi, että digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain esitöissä on korostettu julkisen sektorin digitaalisten palvelujen saavutettavuutta osana perustuslaissa turvattua yhdenvertaisuuden toteuttamista. Digitaalisten palvelujen saavutettavuudella edistetään myös perustuslaissa säädettyjen hyvän hallinnon takeiden toteuttamista, johon kuuluu jokaisen oikeus saada viranomaisilta asianmukaisia palveluita ja neuvontaa. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluvan viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentuloa ja edistää itsenäistä selviytymistä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kelalla on tämän tukimuodon osalta erityisen korostunut velvollisuus ja vastuu varmistaa digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin saavutettavuus ja käytettävyys erilaisten asiakasryhmien haasteet, kyvyt ja tarpeet huomioon ottaen. Tulisi varmistaa, että soveltajia tuetaan tietosuojalainsäädännön soveltamisessa riittävällä tavalla: Pidän erittäin kannatettavana, että viranomaisia ja muita lainsoveltajia tuetaan riittävästi tietosuojalainsäädännön soveltamisessa, vaikka oikeuskanslerin kanteluratkaisukäytännössä tietosuojalainsäädäntöä koskevia tapauksia on verraten vähän, johtuen muun muassa siitä, että kyseiset asiat ja niihin liittyvä valvonta kuuluu pääosin Tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojalainsäädännön soveltamisen haasteellisuus ilmenee oikeuskanslerin tehtäväkentässä konkreettisimmin hallituksen esitysluonnosten ennakollisessa säädösvalvonnassa ja muussa lainvalmistelun laillisuusvalvonnassa. Oikeuskansleri kiinnittää eri lakiesityksistä ja -hankkeista antamissaan lausunnoissa erittäin usein huomiota muun muassa henkilötietojen käsittelyn oikeusperustan ja sitä koskevan kansallisen liikkumavaran tarkkaan ja täsmälliseen selvittämiseen Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 679/2016 valossa (muun muassa esitysten jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). Hallituksen esitysluonnoksissa on myös melko usein puutteita esimerkiksi siinä, ettei niistä selkeästi ja tarkasti ilmene oikeusperuste arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi katsottavien tietojen ja salassa pidettävien tietojen käsittelyyn. Kiinnitän huomiota myös tietosuoja-asetuksen edellyttämään tietosuojavaikutusten arviointiin. Tietosuojavaikutusten arviointi on tarkoitettu aktiiviseksi ja päätöksenteossa aidosti hyödynnettäväksi riskienhallinnan ja yksilöiden oikeuksien suojaamisen työkaluksi niin säädösvalmistelussa kuin käytännön toiminnassa.
      • Syyttäjälaitos, Toiminnan tuen yksikkö, Jalkanen Virpi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tähän kohtaan ei ole huomauttamista. Oikeusministeriön hallinnonalalla on tietosuojavastaavien verkosto, joten samanlaisen voisi ministeriön johdolla rakentaa saavutettavuusvastaavista. Vastaavan nimeä tulisi kuitenkin miettiä, kun raportin mukaan suurin osa digipalvelulain soveltajista on jo nyt keskittynyt 3 luvun mukaiseen digitaalisten palvelujen saavutettavuuteen ja 2 luvun mukainen viranomaisen velvollisuus digitaalisten palvelujen järjestämiseen on jäänyt vähemmälle. Oikeusministeriön tietosuojavastaavien verkosto on yksi mahdollinen paikka käsitellä tietosuojasäädösten mahdollista estettä palvelukehitykselle. Syyttäjälaitos kannattaa myös eri organisaatioiden keskinäistä yhteistyötä.
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tässä kohdin viitataan Koronavilkkuun liittyvän lainsäädännön valmisteluun s. 15 "Suostumuksella voidaan tarkoittaa myös tietosuoja-asetuksen mukaista henkilötietojen käsittelyyn liittyvää suojatointa, kuten esimerkiksi Koronavilkkua koskevassa lainsäädännössä on säädetty" s. 16 "Monet maat lähtivät siitä, että tiedoissa joita käsiteltiin, ei ollut kyse henkilötiedoista. Tässä tapauksessa Suomi oli oikeassa, mutta muissa maissa ei välttämättä edes säädetty asiasta (eikä ainakaan niin tarkkarajaisesti kuin Suomessa)" s. 18 "Tästä konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita Koronavilkku-sovellus, jonka toteutuksessa keskeisenä elementtinä oli kansalaisten luottamus sovelluksen tietosuojaan." Eli huolimatta päinvastaisesta GDPR-näkemyksestä vilkun soveltamiseen jouduttiin Suomessa aivan yhtä lailla kuin muuallakin Euroopassa. Oliko myöskään luottamus tietosuojaan perusteltua - vai julkisvallan puolelta aktiivisesti luotua, pakon edessä kun Suomen huolet eivät menneet unionitasolla läpi? Kansallinen määräysvalta onkin jäämässä kapeaksi, tämä oikeusala on vahvasti EU-harmonisoitu ja kuten edellä on todettu, myös kansainväliset yhteistyöprojektit EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa on otettava huomioon
      • Turun kaupunki, Asiakasohjaus, tietosuoja, laki, Karilahti Arto
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Kuntien näkökulmasta valtion pitäisi aktiivisesti kannustaa rohkeammin tekemään itsenäisiä kokeiluja ja itsenäistä tulkintaa tietosuoja-asetuksesta (uuden teknologian käyttöönotto). Ohjeita löytyy, mutta tarvittaisiin tietosuojalautakunnan tapainen elin, joka tarjoaisi (konkreettista) ohjausta laintulkintaan. Tarvitaan toimija, joka proaktiivisesti ottaa tietosuojaan kantaan, jotta tietosuoja voidaan nähdä mahdollistajana digitalisaatiossa ja palvelukehityksessä yleensäkin. Tietosuoja oli alunperin tarkoitettu mahdollistajaksi. Nykyisessä tilanteessa tietosuojavaltuutetulla vaikuttaa olevan lähinnä nuhtelijan rooli. Esimerkkejä erilaisesta roolista tietosuojan tulkintaan löytyy muista pohjoismaista. Digitalisaatio ja digitalisaatioon liittyvä lainsäädäntö kehittyy nopeasti, joten termistön pitää kehittyä samaan tahtiin (rekisteri/rekisterinpitäjä). Pitäisi harkita englanninkielisen termistön käyttöä, jotta tulkinta pysyisi samanlaisena (data processing/ tiedon prosessoija/tiedon kontrolloija). Termejä voisi suomenkielistää (digitalization - digitalisaatio). Suostumusten käyttömahdollisuuksista pitäisi olla konkreettisia esimerkkejä, tämä tulee kerta toisensa jälkeen esille palvelukehityksessä. Kannatamme työryhmän ajatusta selvittää suostumuksen käyttötilanteita viranomaiskohtaisesti. Emme ole samaa mieltä työryhmän suosittamasta ratkaisusta tietosuojan tulkintahaasteisiin. Työryhmä suosittelee aktiivista tietojen jakamista ja verkostojen avulla tehtävää yhteistä tulkintaa. Tämä on hyvä, mutta ei riittävä toimintatapa. Vastuuta laintulkintaan uudenlaisissa palvelukehitystilanteissa ei voi sälyttää vapaamuotoisille verkostoille (muutama aktiivinen toimija), tulkintaa pitää tehdä kansallisesti viranomaisen taholta (erillinen elin). Verkostojen tulkinnasta ei voi tulla kansallista tulkintaa, johon kaikki toimijat voivat vedota palveluja kehitetettäessä.
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Uusien ja olemassaoleviin lakien soveltaminen käytännössä on tunnistettu hyvin. Keinoihin soveltamisen tukemiseen tulee erityisesti kiinnittää huomiota jatkossa, jotta lakien soveltaminen ei tuo taakkaa kansalaisille ja palvelujen tuottajille.
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Raportissa käyty tietosuojalainsäädäntöön liittyvä keskustelu on erinomaista ja tuo esille ongelmia, joita liittyy nykyiseen lain tulkintatilanteeseen. Olisi tärkeää ja merkittävää tietosuojalainsäädännön harmoonisen tulkinnan kannalta, että saataisiin useisiin tietosuojalainsäädännön sisältämiin asioihin ns. korkean tason sitova laintulkinta, jotta vältyttäisiin jopa virastokohtaisesti erilaisilta tulkinnoilta, jotka ovat omiaan johtamaan sekä kehityksen hidastumiseen, että jopa erimielisyyksiin. Siellä missä tulkinta on jo olemassa, mutta sitä ei tunneta se tulisi tehdä tunnetuksi - raportti huomioi myös tämän asian.
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Raportissa on nostettu vahvasti esille soveltamiseen liittyvät ohjaus- ja tukipalvelut. Mielestämme on tärkeää, että valvonnan rinnalla tarjotaan riittäviä ja helposti saavutettavia ohjaus- ja tukipalveluita lainsäädännön soveltajille. Kerran toteutettu koulutuskierros ei ole riittävää, koulutussarjoja tulisi toteuttaa vuosittain. Samoin soveltamista tukevaa materiaalia tulee olla helposti saatavilla ja sen tulee olla selkeää ja helpostiymmärrettävää. Raportissa tuodaan esille haaste, että erillistä neuvovaa ja ohjaavaa tahoa ei ole määritelty. Selkeä roolin määrittely jatkoa ajatellen tärkeää (myös Suomidigi-sivuston kehittämisen näkökulmasta). Tietosuojan näkökulmasta tunnistamme raportissa esille tuodun haasteen digitaalisten palvelujen kehittämiseen liittyen. Palvelut tukevat korkeakouluissa oppijoita ja heidän oppimistaan ja siksi palveluita pitäisi pystyä myös kehittämäään. Valtakunnallisella tasolla tarkasteltavaksi tulee esim. Digivisio2030 -hanke, korkeakoulutasolla esim. oppimisanalytiikan kehittäminen ja hyödyntäminen opiskelijoiden ohjauksessa ja tutkintojen läpäisyn tukemisessa sekä laajemmin tiedolla johtamisessa. Korkeakoulujen palvelujen kehittämisessä suostumusperustainen digitaalinen asiointi voisi olla yksi hyödyllinen ratkaisu (esim. Digivisio2030 -hankkeen tarjotin).
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Erittäin kehnot ja
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Perustuslain ja yksityisyyden varmistaminen
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Yksityisyys, tietoturva, perustuslaki, vapaaehtoisuus.
      • c. Työryhmän näkemykset nykylainsäädännön arviointitarpeista (luku 4 alalukuineen)
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyy jatkuvasti tilanteita, joissa asiakkaan palvelujen järjestäjä vaihtuu kesken palveluprosessin. Yhtä lailla syntyy tilanteita, joissa asiakkaalle palveluja tuottava taho vaihtuu. Etenkin niissä tilanteissa, joissa palvelujen järjestäjä ohjaa asiakkaan saamaan palvelua toiselle palvelujen järjestäjälle, tulisi tarvittavien tietojen (lausunnot, todistukset, ym. dokumentit) siirtyä palvelujen järjestäjältä toiselle ilman asiakkaan vaivannäköä. Kaiken kaikkiaan luvussa 4 on nostettu esille monia tärkeitä huomioita nykytilanteen haasteista. Yksi tällainen kohta koskee tiedon liikkumista ja sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä toteutettua kartoitusta tiedon liikkumiseen liittyvistä ongelmista sosiaaliturvan toimeenpanossa. Lausuttavana olevassa loppuraportissa todetaan ” Sosiaaliturvan toimeenpanosta aiheutuvan monimutkaisuuden pohjimmainen syy on, että asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen vaatii usein viranomaisten yhteistyötä, mutta yhteistyön pohjaksi vaadittava tieto ei kulje viranomaisten välillä. Tiedon liikkumisen pullonkaulat liittyvät osittain lainsäädännöllisiin puutteisiin ja tulkinnallisiin ongelmiin, mutta ongelmien taustalla on myös rakenteellisia, toimintamalleihin ja tietojärjestelmiin liittyviä seikkoja. Toimeenpanijat kehittävät itsenäisesti toimintamallejaan ja tietojärjestelmiään. Vuorovaikutusta tai tiedon hallinnan kehittämistä ei ohjata kokonaisuutena.”. Ylle nostetun suoran lainauksen alussa voisi aivan hyvin korvata sanat ”Sosiaaliturvan toimeenpanosta aiheutuvan” sanoilla ”Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan”. Meidän on löydettävä näihin ongelmiin toimivia ratkaisuja. Haasteet, joita yksin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä kohtaa mm. väestön ikääntymisen ja työvoiman saatavuusongelmien myötä, ovat niin mittavia.
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Valtiokonttorin raportointi- ja analysointipalvelu Raportin kohdassa 4.5.2 (s. 36) nostetaan ansiokkaasti esille Valtiokonttoria koskeva tiedonsaantioikeuksiin liittyvä haaste. Valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan Valtiokonttori ”tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi”. Nykyisen lainsäädännön nojalla osa toimivaltaisista viranomaisista näkee, että tiedot on otettava käyttöön toimeksiantokohtaisesti (tämän tarkoittaessa esim. yhtä analyysiä yhdelle toimeksiantajalle) ja tätä varten tarvitaan aina erillinen julkisuuslain mukainen yksilöity tietopyyntö. Tällainen suuri määrä yksilöityjä tietopyyntöjä samoille virastoille aiheuttaa suuren hallinnollisen taakan sekä Valtiokonttorille että tietojen luovuttajalle. Em. toimivaltaiset viranomaiset myös eroavat tietoalueiden välillä, koska joissakin tiedoissa julkisuuslain mukainen toimivaltainen viranomainen on kirjanpitoyksikkö ja toisissa taas työnantajavirasto. Valtiokonttori kuitenkin katsoo, että raportointi- ja analysointipalvelun osalta kyseessä ei ole raportin kirjauksen mukaisesti erityisesti tiedonhallintalakiin tai teknisiin rajapintoihin liittyvä haaste vaan kyse on enemmän julkisuuslaista sekä viranomaisten toimivalloista ja erillisyysperiaatteesta. Raportti käsittelee julkisuuslakia yksittäisinä mainintoina raportin eri osissa, vaikka julkisuuslain tulkinnoilla saattaa olla toisinaan suurikin merkitys digitalisaation edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Raportti käsittelee yleisesti ottaen viranomaisten välistä tiedon luovutusta pääasiassa perinteisessä yhdeltä-yhdelle tai muutaman viranomaisen välisessä kontekstissa. Valtiokonttori käsittelee raportointi- ja analysointitehtävässään kymmenien viranomaistoimijoiden eri aihepiirien tietoja. Raportti ei myöskään kiinnitä huomiota siihen käytännön ongelmaan, että salassa pidettävän tiedon tai toisaalta henkilötietojen merkitseminen järjestelmiin on epäselvää. Kun järjestelmästä ei ilmene ovatko tiedot salassa pidettäviä tai henkilötietoja, soveltajat tekevät tulkintoja tietoja pyydettäessä ja ne saattavat poiketa toisistaan. Lisäksi mm. turvasektori tekee tulkintoja julkisten tietojen kasautumisvaikutuksesta, joka tekee niistä sitä kautta salassa pidettävää tietoa. Tällaiset eri organisaatioissa eri henkilöiden eri ajassa tekemät tulkinnat tekevät Valtiokonttorista annetun lain 2 c §:n 1 momentissa tarkoitetun tehtävän hoitamisessa tarvittavien tietojen rajaamisesta vaikeaa. Raportissa todetaan ”Tiedonhallintalain 22.1 §:n ensimmäisessä virkkeessä viranomaisille säädetty velvollisuus luovuttaa tietoja teknisen rajapinnan välityksellä taas edellyttää, että tietojen luovuttaminen on säännöllisesti toistuvaa ja vakiosisältöistä. Tällöin viranomaisilla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta järjestää tietojen luovuttamista Valtiokonttorille teknisen rajapinnan avulla”. Valtiokonttori katsoo raportointi- ja analysointitoiminnan olevan toistuvaa useimpien lähteiden osalta. Tarvittava tietosisältö muuttuu toimeksiantojen välillä välttämättömyyteen perustuen, mutta sinänsä tietosisältö on kuitenkin vakiomuotoista ja luovuttavien organisaatioiden kanssa yhdessä määriteltyä. Valtiokonttori ei ole vielä selvittänyt asiaa tai käynyt keskusteluja tietoja luovuttavien organisaatioiden kanssa rajapintoihin liittyen. Yleisesti ottaen Valtiokonttorin raportointi- ja analysointitoiminnan, ja samassa koko julkisen hallinnon ja digitalisaation edistämisen kannalta, paras toimintapa olisi ratkaisu, jolla voidaan hakea milloin tahansa, kuinka usein tahansa, yhdessä määritetystä kenttälistauksesta vain ne kentät ja rivit, jotka ovat toimeksiannon toteuttamisen kannalta välttämättömiä. Tämä olisi hallinnollisesti kevyttä, digitalisaatiota edistävää ja luovutettava tieto olisi minimoitu vain toimeksiannon kannalta olennaiseen. Valtiokonttorin tukipalvelulain mukainen verkkomaksamisen palvelu Työryhmä on kohdassa 4.8.3 tarkastellut muutosehdotukset lakiin hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista (571/2016). Lain 4 §:n mukaan ”Valtiokonttori tuottaa ja kehittää 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua tukipalvelua”, joka on ”verkkomaksamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelu, joka mahdollistaa maksujen maksamisen käyttäjäorganisaatiolle sen asiointipalvelussa”. Tämän nk. Suomi.fi verkkomaksamisen palvelun käyttövelvollisuuksista ja -oikeuksista säädetään tarkemmin lain 5 §:ssä ”Tukipalvelujen käyttö julkisessa tehtävässä” sekä 7 §:ssä ”Tukipalvelujen käyttövelvollisuudesta päättäminen”. Julkinen hallinto on rakenteeltaan hyvin moninainen ja em. käyttöoikeudet, käyttövelvollisuudet ja käytännön kielto ottaa palvelua käyttöön halusta huolimatta tuovat asiassa organisaatioilta Valtiokonttorille hankalia tulkintakysymyksiä. Valtiokonttorille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi myös puheena olevan sääntelyn tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja helposti tulkittavaa suoraan soveltajille. Valtiokonttorin Kansalaispalvelut-toimialan vanhat säädökset Valtiokonttorin muilla toimialoilla mm. Kansalaispalveluissa on paljon sovellettavia erityislakeja, joista suuresta osasta puuttuu erillinen tiedonsaantioikeus, koska säädökset ovat varsin vanhoja. Tiedonsaantioikeuden lisääminen erityislainsäädäntöön on näissä tapauksissa osoittautunut vaikeaksi, joten Valtiokonttori kannattaa vaihtoehtoa, että vanhoihin säädöksiin liittyviä tiedonsaantioikeuksia voitaisiin esimerkiksi poikkeustapauksissa ratkoa yleisemmällä lainsäädännöllä.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän näkemykset nykylainsäädännön arviointitarpeista liittyvät mm. digitaalisen asioinnin edistämiseen, sähköisen tiedoksiannon säätämiseen ensisijaiseksi tavaksi vastaanottaa tiedoksiantoja, puolesta asioinnin mahdollisuuksien laajentamiseen, ennakoivan toiminnan mahdollistamiseen, tiedonsaantioikeuksiin, julkisen hallinnon digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja selkeyttämiseen sekä digituen järjestämiseen. EK pitää monia työryhmän havaintoja perusteltuina keskustelunavauksina, mutta katsoo, että työtä sääntelyesteiden paikantamiseksi on edelleen jatkettava.
      • Svenska Finlands folkting
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Folktinget tar i enlighet med sitt lagstadgade uppdrag (lag om Svenska Finlands folkting 1331/2003) ställning till frågor av betydelse för den svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter. Folktinget föreslår att det tas in en specialbestämmelse i lagstiftningen om digitala tjänster i syfte att säkerställa att envars språkliga rättigheter med stöd av språklagen (423/2003) tillgodoses när tjänsterna planeras och utvecklas. Folktinget konstaterar att digitaliseringen av samhället är en viktig fråga för landets befolkning. Svenskspråkiga personers möjligheter att använda offentliga digitala tjänster och delta i den samhälleliga verksamheten på sitt eget språk har en direkt anknytning till att de språkliga rättigheterna tryggas. Det är därför angeläget att språket i de offentliga digitala tjänsterna beaktas genomgående när tjänsterna planeras och utvecklas, så att den svenskspråkiga befolkningens lagstadgade rätt till tjänster på sitt eget språk tillgodoses. Syftet med lagen om tillhandahållande av digitala tjänster (306/2019) är att främja tillgången till digitala tjänster och på så sätt förbättra allas möjligheter att använda digitala tjänster enligt lika villkor. Myndigheterna ska därtill använda ett klart och begripligt språk. Lagen innehåller emellertid inte bestämmelser om tillgodoseende av språkliga rättigheter i offentliga digitala tjänster. Folktinget konstaterar att avsaknaden av språkbestämmelser i en speciallag ofta motiveras med att gällande bestämmelser redan finns i en allmän lag. När det gäller tillämpningen av lagen om digitala tjänster har det dock visat sig att det kan finnas till och med uppenbara brister i tvåspråkiga myndigheters information på svenska i digitala tjänster. Det här leder till att den svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter inte tryggas i tillräcklig utsträckning vid användningen av digitala tjänster. Enligt justitieministeriet är 29 procent av de svenskspråkiga missnöjda med statens e-tjänster, medan motsvarande andel bland de finskspråkiga är sex procent (ministeriets sakkunnigyttrande till riksdagens grundlagsutskott 18.3.2022). Motsvarande erfarenheter har också Folktinget, som tar emot tiotals anmälningar om brister i digitala tjänster på svenska per år. I de offentliga digitala tjänsterna är det viktigt att både innehåll och funktionalitet i allt väsentligt är likvärdiga på båda språken, men detta är ofta inte fallet. Av de språkskyddsärenden som inkom till Folktinget år 2022 gäller cirka en tredjedel direkt eller indirekt digitala tjänster. Situationen är klart otillfredsställande. Statsrådets nationalspråksstrategi från 2021 uppställer som ett mål (5.1) att digitaliseringen ska stödja tillgodoseendet av de språkliga rättigheterna och tillgången till tjänster på båda nationalspråken. Nationalspråksstrategin fastslår att de språkliga rättigheterna bör behandlas när man granskar behovet att utveckla lagstiftningen om digitala tjänster. Finansministeriet har ansvaret för att utreda behovet att uppdatera lagstiftningen om digitala tjänster, så att den inkluderar språkperspektivet. (2021:87, s. 56, 57) Statsrådet lämnade en redogörelse om Finlands digitala kompass till riksdagen 20.10.2022. Enligt redogörelsen är en viktig aspekt av delaktigheten i det digitaliserade samhället att tjänster finns tillgängliga på båda nationalspråken och på andra språk i enlighet med principerna i nationalspråksstrategin (SRR 10/2022 rd). Riksdagens grundlagsutskott konstaterar i sitt betänkande gällande regeringens berättelse om tillämpningen av språklagstiftningen att språklagens förpliktelser ska beaktas när nya digitala tjänster och system skapas. Utskottet ser det som viktigt att de grundläggande språkliga rättigheterna beaktas från början när tjänsterna utvecklas och att digitala tjänster utvecklas parallellt i olika språkversioner (PeVM 5/2022 vp, 17.11.2022). Folktinget hänvisar till dessa auktoritativa ställningstaganden och understryker det viktiga i att finansministeriet beaktar behovet av bestämmelser om tillgodoseende av språkliga rättigheter i kommande lagstiftning om digitala tjänster. Folktinget framhåller ytterligare att det är av central betydelse att var och en har jämlika möjligheter att uträtta ärenden elektroniskt, vid behov med hjälp av stödtjänster. Ministeriet ska försäkra sig om att digitalt stöd erbjuds i tillräcklig utsträckning på finska och svenska i enlighet med enskilda personers val. Det är därtill angeläget att finsk- och svenskspråkiga personer som inte har förutsättningar eller möjligheter att använda digitala tjänster erbjuds alternativa tjänster på finska och svenska i enlighet med språklagen och principerna för god förvaltning.
      • CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Datan ja teknologian sääntely ylipäänsä on ongelmallista, koska on mahdotonta ennustaa niiden kaikkia tulevaisuuden käyttötarkoituksia, ja näin ollen on riskinä, että rakennetaan esteitä, joiden purkaminen on hankalaa ja hidasta. Siksi sääntely ei saa olla itsetarkoitus, vaan lainsäädäntöä tulee tarkastella kriittisesti ja tarvittaessa purkaa, jotta ei muodosteta esteitä digitalisaatiolle. Tämä liittyy edellä mainittuun systeemisen ajattelun tarpeeseen: toimiva ja ihmisiä palveleva digitalisaatio ei synny olemassa olevien rakenteiden ”digitalisoinnista”, vaan uusien rakenteiden ja prosessien luomisesta. Oleellista onkin tunnistaa, milloin tarvitaan sääntelyä, ja milloin taas pehmeämmät instrumentit, kuten suositukset ja yhteiset käytänteet riittävät. Siellä missä sääntelyä tarvitaan, sen tulee mahdollistaa digitaalisten ekosysteemien syntymisen, ei rajoittaa sitä. Data on digitalisaation raaka-aine, jonka liikkuvuus ja hyödynnettävyys eri sektoreiden välillä on kriittisen tärkeää. On tärkeää tarkastella lainsäädäntökehikkoa poikkihallinnollisena kokonaisuutena, jotta datan liikkuvuuden ja uudelleenkäytön sääntely on mahdollisimman koherenttia kaikilla sektoreilla, myös eri sektoreiden välisen datan liikkuvuuden huomioiden. EU:ssa valmisteilla oleva lainsäädäntö ja siihen vaikuttaminen tulee huomioida lainsäädännön kehittämistyössä. Esimerkiksi data- ja tekoälysäädöksissä tulee varmistaa, etteivät ne aseta tarpeettomia esteitä datan uudelleenkäytölle tai tekoälyn kehittämiselle ja käyttöönotolle. On järkevää suosia pehmeitä sääntelykeinoja uusien teknologioiden kohdalla, ja olemassa olevaa sääntelyä tulee systemaattisesti purkaa. Esimerkiksi tekijänoikeuksia koskeva DSM-direktiivi rajoittaa koneellista datanlouhintaa, mikä estää tekoälyn kouluttamista, siitä huolimatta, että koneellinen datanlouhinta ei vaaranna tekijänoikeuksia yhtään sen enempää kuin jos yksittäisiä sanoja louhittaisiin aineistosta manuaalisesti. Datanlouhinnan ideana ei ole kopioida olemassa olevia aineistoja, vaan luoda louhitun datan pohjalta aivan uutta tietoa. DSM-direktiivi on yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten haastavaa on digiaikakaudella rakentaa mahdollistavaa lainsäädäntöä datan liikkuvuudelle ja uusille teknologioille.
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ympäristöministeriö kannattaa sähköistä tiedoksiantotapaa ensisijaisena, mutta pyytää muistamaan henkilöryhmät, joilla ei ole mahdollisuuksia tai kyvykkyyksiä käyttää sähköisiä kanavia. Puolesta-asioinnissa olisi tärkeä varmistaa mahdollisuus viranomaiselle avustaa valtuutettuna asiakasta hänen asiassaan. Tällä voitaisiin varmistaa mm. saavutettavan palvelun antaminen tilanteissa, joissa saavutettavaa sähköistä asiointia ei ole tarjolla tai asiakkaalla ei ole mahdollisuutta sitä käyttää. Ministeriön näkemyksen mukaan sähköpostia tulisi käyttää asiointikanavana vain tilanteissa, joissa muut sähköiset asiointikanavat eivät ole tarkoituksenmukaisia. Yhteisiä palveluratkaisuja tulisi tulevaisuudessa suosia ja pitää velvoittavanakin. Tällaisia ratkaisuja olisivat esimerkiksi yhteiset asiointi-, chatbot- tms. ratkaisut.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Jatkossa olisi hyvä kehittää teknologiaennakointiin kytkeytyvää lainsäädäntötarpeen arviointia. Tämä vaatisi kiinteämpää yhteistyötä teknologian kehittäjien ja lainsäätäjien välillä. Esimerkkinä mm. tulevaisuusvaliokunnan raportti ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 – 2037”, jonka pohjalta olisi voinut laatia lainsäädäntötarpeen skenaarioita. Kehitystyötä olisi syytä jatkaa myös alaikäisten digitaalisen sähköisen asioinnin mahdollistamisen osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvittavien sähköisen tunnistautumisen/identiteetinhallinnan ratkaisuja, jotka eivät ole riippuvaisia esim. huoltajien suostumuksesta tai maksukyvystä. Digitaalisten asiointimahdollisuuksien osalta valta siirtyisi vähitellen huoltajilta lapselle omavaltaisuusasteen kasvaessa iän myötä. Tämä kuitenkin edellyttää kattavat sähköisen tunnistautumisen palvelut. Tämä mahdollistaisi myös esim. iän vahvistamisen eri palveluissa, jolloin palveluntuottaja voisi ottaa sen huomioon palveluita tarjotessaan ja tuottaa lapsiturvallisia digitaalisia palveluita. Tämä voisi tapahtua myös ilman henkilöllisyyden tunnistamistakin. Ennakoivan toiminnan mahdollisuuksien tutkiminen ja arviointi ovat tärkeitä, jotta voimme kehittää jatkossa älykkäämpiä asiakaslähtöisiä palveluita. Lisäksi yksilöiden omien tietojen hallintaan ja luovuttamiseen liittyvät tulkinnat olisi tärkeää selkeyttää.
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei lausuttavaa.
      • Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ei ole lausuttavaa, katso kohta 4
      • Vanhusasiavaltuutettu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • ”Digistä uusi normaali” -loppuraportissa todetaan sivulla 25, että on huomioitava myös vaihtoehtoiset tavat asioida. Tämä on erittäin tärkeää varmistaa myös säädösvalmistelussa; tosiasiallinen ja helppo mahdollisuus osallistua ja asioida muuten kuin sähköisesti tulee aina turvata valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kaikille, joilla ei sähköiseen asiointiin ole mahdollisuutta. Vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tulee lisätä viestintää myös muilla keinoin kuin vain verkon välityksellä. Raportin kohdassa 4.3 on käsitelty lainsäädännön muutostarpeiden arviointia puolesta asioinnin mahdollisuuksien laajentamiseksi. Vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä puolesta asioinnin ja tuetun asioinnin tarkastelemista. Henkilöille, joilla ei itsellään ole käytännön mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin, tulee taata mahdollisuus turvalliseen ja tietoturvalliseen osallistumiseen. Eri toimijoilla on myös vaihtelevia käytäntöjä valtuuttamismahdollisuuksiin. Valtuuttaminen ei saisi edellyttää valtuuttajalta sähköisiä tunnistautumisen välineitä, jos hänellä ei ole niitä käytössään. Raportin kohdassa 4.7. on käsitelty lainsäädännön muutostarpeita digituen varmistamiseksi. Vanhusasiavaltuutetun näkemys on, että digitaitojen tuleminen välttämättömiksi kansalaistaidoiksi vaatii sitä, että julkinen sektori ottaa digituesta nykyistä suuremman vastuun. Säätämällä kuntien velvollisuudesta koordinoida digitukea varmistettaisiin nykyistä paremmin se, että iäkkäille on tarjolla riittävästi tukea digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttöön jokaisessa kunnassa. Jokaisella kunnalla tulisi olla velvoite siitä, että digitukea on saatavilla asukkaille yhdenvertaisesti iästä riippumatta. Tarvitsemme enemmän osaavaa ja maksutonta digitukea, jonka piiriin löytää ja pääsee helposti. Järjestöt ovat pitkään kantaneet päävastuun iäkkäiden digituen järjestämisestä vertaisohjaajien voimin. Myös kunnat ovat tarjonneet digitukea. Julkisissa palveluissa on velvoite opastaa omien digipalveluidensa käytössä, mutta ei antaa muuta digitukea. Digitalisaation avulla pystytään merkittävästi edistämään myös ikääntyvien ihmisten yhdenvertaisuutta esimerkiksi tuottamalla asuinpaikasta riippumattomia palveluita. Digitaidot vahvistavat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Tukea digitaalisten taitojen elinikäiseen oppimiseen ja ylläpitämiseen tulee taata kaikille sitä tarvitseville elämänkulun loppuun asti. Raportissa kohdassa 4.7.2 todetaan sivulla 48, että ’Eräs huomioitava asia ovat myös kokonaan digittömät tahot. Heillekin tulee olla kanava hoitaa asiansa esimerkiksi perinteisesti asioimalla ja vaikka tässä on keskitytty digitukeen, ei muuta tukea yhteiskunnan digitalisoituessa tule unohtaa.’ Vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että digipalveluita käyttämättömien kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet asiointiin turvataan kansallisella tasolla. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö voisi ilmoittaa yhteen paikkaan, että hän ei käytä digipalveluita. Osallistuminen ja asiointi tulee olla aina mahdollista myös vaihtoehtoisin tavoin kuin digitaalisesti.
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Erityisen tärkeää olisi varmistaa tietojen kulku eri viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien välillä. Koulutuksen ja opetuksen toimialalta puuttuvat ensio- ja toisiokäytön lait, joiden avulla datan käyttöä voitaisiin edistää. Saavutettavuusdirektiivin tulkintaan/toimeenpanoon tarvittaisiin vielä lisää konkretiaa ja saavutettavuuden eri tasoja. Opetushallitus katsoo, että saavutettavuusvaatimuksia tulisi avata eri toimijoille ja eri tilanteisiin lisää.
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tilastokeskus pitää tarpeellisena selvittää ja selkeyttää työryhmän esiin nostamaan yhtenäistä ja selkeää sääntelyä julkisen hallinnon sisäisistä tiedonsaantioikeuksista. Selkeyttäminen nähdään tarpeelliseksi tulkintojen helpottamiseksi, mutta myös siksi, että julkisen hallinnon hoitaessa niille kuuluvia tehtäviään ei tiedonsaannin tulisi olla esteenä tehtävän tehokkaalle suorittamiselle. Tilastokeskus haluaa tässä yhteydessä korostaa myös tarvetta arvioida yksityisen sektorin datan hyödyntämisen mahdollisuuksia julkisessa hallinnossa ja oikeutta kerätä dataa keskitetysti yksityisen sektorin toimijoilta, mikäli heillä on hallussaan tietoja, joiden osalta yksityisen sektorin toimijat ovat tiedonantovelvollisia esimerkiksi Tilastokeskukselle. Tilastokeskus pitää erittäin kannatettavana muistiossa esitettyä uutta toimintamallia, jossa lainsäädäntö tukisi sitä, että jatkossa julkisessa hallinnossa voitaisiin toimia siten, että mitään julkisen hallinnon hallussa olevaa tietoa ei vaadittaisi asiakkaalta vaan tieto hankittaisiin toiselta viranomaiselta automatisaatiota hyödyntäen. Ja, että nykytilassa salassa pidettävän tiedon osalta voidaan säätää niin, että viranomaisella on oikeus luovuttaa tietoa tai että viranomaisella on oikeus saada tietoa. Konkreettisena esimerkkinä tällaisesta viranomaisen toimintaa tehostavasta ja laatua parantavasta tiedosta on mm. verohallinnon hallussa olevat yhteystiedot (puhelinnumero ja sähköposti) ja niiden hyödyntäminen tilastotiedonkeruissa. Näiden ajantasaisten ja kattavien yhteystietojen hyödyntäminen parantaisi merkittävästi tiedonantajien tavoitettavuutta ja siten tuotettavan tilastotiedon laatua. Tilastoviranomaisen tietojensaantioikeudet on määritelty kansallisessa tilastolaissamme huomattavan tarkkarajaisesti verrattuna EU:n tilastolakiin tai toisten EU ja ETA maiden tilastolainsäädäntöön verrattuna. Käynnissä olevasta tilastolain ja laki Tilastokeskuksesta uudistamisesta huolimatta digitalisaatio ja joidenkin kansallisten säädösten vanhanaikaisuus, muutokset kansallisissa ja kansainvälisissä säädöksissä tuovat edelleen muutospainetta tilastoviranomaisen tiedonsaantivaltuuksien kehittämiselle, jotta yhteiskunnan tietotarpeiden tehokas tyydyttäminen ja uusiin tietotarpeisin vastaaminen on mahdollista ja jotta digitalisaation mahdollisuuksia voidaan täysimääräisesti hyödyntää tilastotoimessa ja muussa tietotuotannossa. Yhteisten sähköisten tukipalveluiden (mm. suomi.fi-palvelut) osalta Tilastokeskus esittää näkemyksenään, että virastomaisten velvoittaminen kyseisten palvelujen käyttöön ei ole riittävä säädöspohja digitalisaation edistämisen näkökulmasta. Tilastokeskus kannattaa ajatusta, että sähköinen asiointi velvoitettaisiin ensisijaiseksi asiointikanavaksi niin kansalaisille kuin yrityksille ja muita asiointikanavia tarjottaisiin vain niitä tarvitseville. Ajatukseen sisältyisi esimerkiksi suomi.fi-palveluiden käyttövelvoite myös kansalaisille ja yrityksille. Tilastokeskuksen näkemyksen mukaan vain tällä tavalla kyseisiin palveluihin saadaan riittävä käyttäjävolyymi ja viranomaiset voivat luopua paitsi manuaalisista prosesseista ja palveluista, niin myös tällä hetkellä ylläpidettävistä rinnakkaisista digitaalisista palveluista. Tilastokeskus näkee, että tietovarantojen sisällön selkokielinen kuvaaminen ja valtiovarainministeriön koordinoimassa Tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hankkeessa kehitettyjen tiedon laatukriteerien laajamittainen käyttöönotto vahvistaisi ja selkeyttäisi tiedonhallintalain tarkoituksen toteutumista. Tiedon kuvaamisen ja laatukriteerien käytön tarve ei välity loppuraportin ehdotuksissa osana tiedonhallintalain toimeenpanoa ja digitaalisen tiedon hyödyntämisen tehostamista. Tilastokeskus pitää tärkeänä muistion huomiota siitä, että mitä paremmin paikkatietojen yhteiskäyttö on huomioitu eri toimijoiden prosesseissa, sitä tehokkaampaa on näiden tietovarantojen käyttö yhteiskunnan eri prosesseissa. Tilastokeskus on toiminut aktiivisesti paikkatietojen ja tilastojen yhteen toimimisen edistämiseksi kansallisesti ja kansainvälisesti. Tilastokeskuksen asiantuntemusta olisi hyvä hyödyntää paikkatietoihin liittyvässä mahdollisessa lainsäädännön uudistamisessa tai muussa asiaan liittyvässä kansallisessa kehittämisessä.
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • 4.8.2 Muutosehdotukset lakiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta: Taideyliopisto haluaa tuoda esiin, että monessa asiassa neuvonta (esim. opiskelijavalinta) ja vireilleepano tapahtuu sähköpostitse, joten sähköpostiasioinnin rajaaminen pois olisi yliopiston näkökulmasta merkittävä muutos.
      • , Yrityksen digitalous -hanke, Rintala Minna
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän ehdotukset yhtenäistetystä ja selkeytetystä digiystävällisestä sääntelystä ovat kannatettavia ja edistäisivät paitsi digitalisaatiota myös uudenlaisten poikkihallinnollisten toimintamallien luomista. Selkeällä ja yhtenäisellä, automaattiseen tiedonsiirtoon ja digitaaliseen asiointiin kannustavalla sääntelyllä voitaisiin keventää sekä viranomaisten että yritysten hallinnollista taakkaa ja samalla tehostaa molempien toimintaa. Kohta 4.4.3: Ennakoivan toiminnan vaihtoehdot 2 ja 3 (erityisesti 3) edellyttäisivät jatkotarkastelua ennen kuin on mahdollista tarkemmin arvioida, millaisissa tilanteissa tai asiaryhmissä niitä olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää. Tulisi selvittää mm. se, kuinka todennäköistä olisi, että viranomaisaloitteisesti laitettaisiin vireille asia, jota asiakas ei tosiasiasiassa halua käsiteltävän. Jos asiakas joutuu aktiivisin toimenpitein keskeyttämään asian käsittelyn jopa muutosta hakemalla, toimintamalli lisäisi tältä osin asiakkaan hallinnollista taakkaa ja viranomaisen resursseja kuluisi tarpeettomasti. Myös se, että asiakas kieltäisi viranomaisia toimimasta asiassaan ennakoiden, edellyttäisi asiakkaan aktiivisuutta ja voisi lisätä hallinnollista taakkaa. Jos kyseessä olisi yleinen kielto, se ei toisaalta välttämättä palvelisi asiakkaan tarpeita. Tarkemmin kohdistettu kielto toisaalta lisäisi kiellon tekemiseen liittyvää hallinnollista taakkaa ja monimutkaistaisi toteutusta.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry.
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportin perusteella tarvetta sähköisen asioinnin velvoittavuuden kiristämiseen ei nähdä, koska Suomi tavoittelee muun muassa kansallisen digitaalisen kompassin suuntaviivojen mukaisesti elämäntapahtumakokonaisuuksien hallintaa, sekä automatisoituja palveluita, jotka vähentävät jo itsessään tarvetta asiointipalveluille. Ajatus ja tavoite on sinänsä oikea, mutta sen ei tulisi vähentää viranomaisten ja päättäjien jatkotoimia asiointipalvelujen kehittämiseksi ja saattamiseksi lainsäädännön vaatimalle tasolle – mieluiten ennen vuotta 2030. Erittäin kannatettavina voidaan pitää arviointeja lainsäädännön kehittämisen tarpeista koskien sähköisen viestinnän ensisijaisuutta, jossa on myös huomioitu hallituksen esitys uudesta postilaista, joka tulee omalta osalta vähentämään kirjepostin roolia viranomaisasioinnissa. Tavoiteltavaa olisi, että lainsäädäntöä kehitetään siten, että sähköinen tiedoksianto säädettäisiin ensisijaiseksi tavaksi vastaanottaa viranomaisten tiedoksiantoja. Tämän tulisi koskea niin yksityisiä kansalaisia, kuin yrityksiä ja yhteisöjä. Raportissa on myös hyvin arvioitu ennakoivan toimintamallin mahdollisuuksia lakisääteisten tehtävien hoidossa. Asiakas- tai ihmiskeskeinen digitalisaatio edellyttää, että viranomaiset voisivat toimia joissain tilanteissa ennakoivasti asiakkaan puolesta – oikeusturva huomioiden. Lainsäädännön kehittämistarpeita on tosin raportissa käsitelty pääosin sosiaaliturvan näkökulmasta ja jatkoselvityksissä olisi hyvä arvioida laajemmin myös yrityksiä ja yhteisöjä koskevia palveluita ja siellä olevia mahdollisuuksia ennakoivien viranomaispalvelujen kehittämiseksi. Yksittäisistä raportissa esiin nostetuista kehittämistarpeista kannatettavaa on, että sähköistä allekirjoitusta ja sen käyttöä viranomaistoiminnassa edistetään jatkossa. Tavoiteltavaa on, että kirjallisesta muotovaatimuksesta minkä tahansa asiakirjan laatimiseksi luovuttaisiin, tai sääntelyn tulisi mahdollistaa sekä kirjallinen että sähköinen allekirjoitus asiakirjoille.
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Erityisesti nykylainsäädännön osalta raporttikin nostaa esiin tilkkutäkkimäisyyden ja mm. käsitteiden ja määritelmien kirjavuuden. Tämä kaikki vaikeuttaa lain noudattamista sitä soveltavien tahojen työssä. Olisi erittäin suotavaa, jos tulevaisuudessa näkyisi paremmin ja voimakkaammin sekä lisää myös tuen tarvetta. Olisi toivottavaa, että olemassa olevien lakien muutostarpeet käytäisiin paremmin läpi uutta lainsäädäntöä suunniteltaessa ja pidettäisiin lainsäädäntö ylipäätään rakenteeltaan selkeämpänä ja ymmärrettävämpänä. Pitää muistaa, että lakeja lukevat myös muut ammattilaiset kuin lainsäädännön asiantuntijat. Ja olisi suotavaa, että nämä esitety asiat näkyisivät raportin yhteenvedossa paljon voimakkaammin kuin tässä versiossa näkyy.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • THL kannattaa työryhmän ehdotuksia lisäselvityksistä siitä, että digitaalinen palvelu ja sähköinen tiedoksianto olisivat tavoitetilassa oletusarvo. Digitaalisen palvelun ohella tulee olla vaihtoehtoinen ratkaisu, jolla voidaan varmistaa palvelun saavutettavuus ja eri väestöryhmien osallisuus. THL on julkaissut 9 toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioiseksi digitaalisessa palvelukehityksessä (https://www.julkari.fi/handle/10024/143708). Toimenpiteissä myös nostetaan työryhmän muistion tavoin tarve pysyville digituen ratkaisuille. Työryhmä on käsitellyt hyvin sähköisen puolesta asioinnin kysymyksiä. Monessa tilanteessa puolesta-asiointi on jo nykytilassa mahdollista ja Suomi.fi -valtuudet tukevat puolesta-asiointia. Digitaalisissa palveluissa ei välttämättä vielä ole otettu käyttöön kaikkia puolesta-asioinnin mahdollisuuksia. Muistiossa on tunnistettu hyvin puolesta asioinnin ja valtuutuksien kehittämistarpeita. Puolesta asioinnin edistäminen ja valtuuksien soveltaminen kattavasti esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisissa asiointipalveluissa edistäisi yhdenvertaisuutta. Työryhmä on käsitellyt ennakoivan toiminnan mahdollisuuksia. Lisäselvitys ennakoivaa toimintaa mahdollisesta lainsäädännöstä ovat välttämättömiä ja siinä tulee kyetä huomioimaan monipuolisesti eri sektorien käyttökohteita. Esimerkkinä on käytetty mm. sosiaaliturvaehdotusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi ennakkoivan toiminnan mahdollistaminen nousee merkittäväksi mahdollisuudeksi väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tietosuojavaltuutetun toimisto on ennakkokuulemispyyntöjen myötä arvioinut kahta tapausta, joissa terveydenhuollon toimijat ovat suunnitelleet ottavansa käyttöön työkaluja, joilla analysoidaan tietokoneavusteisesti potilastietoja terveydenhoitotarpeiden löytämiseksi. Kansanterveyttä ja potilaiden terveyttä edistävien työkalujen hyödyt ovat selkeät, mutta työkalujen käytössä on tärkeää huomioida tietosuojavaatimukset (Päätökset 3895/83/2022, 6482/186/2020). Tietosuojavaltuutetun toimisto nostaa, että ennakoiva toiminta edellyttää tällaisessa tilanteessa suostumusta tai lakia. Työryhmä nostaa muistiossa lisäksi esille, että suostumus ei voi toimia oikeusperusteena, kun viranomainen käsittelee henkilötietoja. Tiedonsaantioikeuksia on käsitelty muistiossa laajasti. Muistio toteaa, että teknisen esteen sijaan lainsäädäntö on suurempi este tiedonsaannille. Varovaiset tulkinnat tiedonsaantioikeuksista voi johtaa myös tilanteisiin, joissa tietoa ei luovuteta, jos sekä tiedonsaantioikeutta että luovutusoikeutta ei ole nimenomaisesti säädetty. Muistio toteaa tiedonhallintalainmukaisen velvoitteen jo kerätyn tiedon hyödyntämiseen. Tämä edellyttää, että viranomaisella on tiedonsaantioikeus ja luovutetut tai katsellut tiedot rajataan tarkasti tiedonsaantioikeuksien mukaisesti. Muistio nostaa hyvin, että tiedon ensisijaisen käyttötarkoituksen lisäksi tulisi aina huomioida tiedon toissijaiset käyttömahdollisuudet. Käyttömahdollisuuksia rajoittaa tiedon tarkkuustaso sekä yhteentoimivuus ja soveltuvuus eri käyttötarkoituksien näkökulmasta. Tiedonsaantioikeuksien käsittelyssä ei huomioida lakia sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käsittelystä. Toisiolaki toimii esimerkkinä, miten tiedonsaantia eri käyttötarkoituksiin voidaan myöntää lupia keskitetysti. Vastaava lainsäädäntö on kehitteillä EU-tasoisesti osana data-avaruuksien määrittelyä. Terveysdata-avaruuden (EHDS) osalta luonnokset ovat jo julkaistu ja voi indikoida mallia myös muille data-avaruuksille. Nämä kokonaisuudet olisi hyvä huomioida mahdollisessa jatkoselvityksessä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Strategiayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Saavutettavuus - ja esteettömyyssääntelyn eriyttämisessä omaksi kokonaisuudekseen nähdään mahdollisuuksia jatkotarkasteluun kohderyhmän ja säädöksien tavoitteiden näkökulmasta. Tässä valossa myös digipalvelulain 2 luvun yhdistäminen sähköisen asiointilain kanssa voisi olla looginen suunta. Yhdenvertaisen digituen varmistamiseksi ei edelleenkään ole riittävää säädöspohjaa ja resursointia. Viranomaisten velvoite neuvoa omien palveluidensa käytössä jättää paljon tulkinnanvaraa. Mm. kuntien digituen toteutukset vaihtelevat ja vaikka kolmannen sektorin rooli vahvistaa monin paikoin palvelutarjoomaa, ei sillä ole velvollisuutta olla läsnä jokaisessa kunnassa. Suomi.fi-verkkopalvelun tavoitetila tulisi määritellä uudestaan ja tarkentaa, koska nyt se sotketaan palvelutietovarantoon. ”Suomi.fi-verkkopalvelun jatkuva ja aktiivinen kehittäminen on keskeisessä roolissa myös digikompassin konkreettisen tavoitteen, julkiset palvelut yhden rajapinnan kautta, saavuttamiseksi (s.52)”. Suomi.fi -verkkopalvelua kehitettäessä on kuitenkin tarpeen huomioida kunnissa ja virastoissa tehdyt omat toteutukset ja kehittämissuunnitelmat. Tukipalvelulaissa mainitaan, että ” Tukipalvelujen käyttöön velvoitetun käyttäjäorganisaation on tarjottava rekistereihinsä merkittyjä luonnollista henkilöä tai organisaatiota koskevia tietoja tietojen kohteen tai tämän toimivaltaisen edustajan saataville palvelunäkymässä. Velvollisuus koskee tietoja, joita käyttäjäorganisaatio muutoinkin tarjoaa tietoverkon avulla tietojen kohteille nähtäväksi sekä tietoja, jotka ovat tietojen kohteelle yleisesti hyödyllisiä tämän hoitaessa asioitaan sähköisesti. Sama koskee käyttäjäorganisaatiota, jolla on oikeus käyttää palvelunäkymää, jos se päättää käyttää oikeuttaan.” 6§. Kyseistä palvelua ei ole kehitetty, sitä ei seurata mitenkään ja sille ei ole pohdittu tulevaisuuden roolia. Esimerkiksi tässä yhteydessä voisi arvioida lainsäädäntöpohjaa omadata-työhön.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmän näkemys digitalisen asioinnin oletusarvoisuudesta tavoitetilana on oleellinen julkisen sektorin palveluiden digitalisaation etenemisen kannalta. Yksinkertainen tapa olisi ehdotetulla tavalla todeta hallintolaissa, että sähköinen muoto vastaa kirjallista ja lainsäädännön muun uudistamisen yhteydessä myös termit voitaisiin yhtenäistää tukemaan digitalisaatiota. Maanmittauslaitoksen näkemyksen mukaan ilman digitaalisen asioinnin oletusarvoisuutta ei ole mahdollista saavuttaa digikompassin tavoitteiden mukaista digitaalisen asioinnin osuuden kasvua. Päätösten tiedoksi antaminen on merkittävässä roolissa monen viranomaisen toiminnassa ja kansalaisten oikeusvarmuuden toteutumisessa. Maanmittauslaitos kannattaa jatkoselvitystä siitä, että ensisijainen päätösten tiedoksiantotapa olisi sähköinen ja sen toteutuksessa hyödynnettäisiin yhteisiä Suomi.fi-palveluja. Tiedoksiannon saaminen muulla keinolla voisi olla edelleen vaihtoehto ehdotuksessa mainitun opt-out-mahdollisuuden kautta. Ennakoivan viranomaistoiminnan mahdollistaminen on tosiasiassa kansalaisten elämän helpottamista ja parantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista, koska kansalaiset pääsevät esimerkiksi entistä useammin heille kuuluvien palvelujen piiriin. On riittävää, että työryhmän ehdotuksen mukaisesti kansalaiselle tarjotaan mahdollisuus hallita, minkä julkisen hallinnon asioiden osalta ei halua ennakoivaa toimintaa sovellettavan omalla kohdallaan. Esteet viranomaisten väliselle tietojen vaihdolle asiointitarpeen ennakoimiseksi ja hoitamiseksi tulisi poistaa, ellei tietojen vaihtoon liity esimerkiksi tietosuojan kannalta erityisen merkittäviä ongelmia. Näin voidaan luopua hakijan velvoittamisesta viranomaisten rekistereissä jo olevien tietojen saamiseksi, ja kehittää turvallisten rajapintayhteyksien kautta tapahtuvaa tiedonvaihtoa viranomaisten välillä digitaalisissa palveluketjuissa. Samalla on syytä varmistaa, ettei maksujen periminen tietojen välittämisestä tai hakemisesta viranomaisen rekisteristä muodostu esteeksi tietojen hankkimiselle toisen viranomaisen näkökulmasta. Maksujen periminen toisilta viranomaisilta aiheuttaa turhaa hallinnollista työtä, ja sen sijaan viranomaisille tulisi taata riittävät resurssit tarjota pitämänsä tiedot muiden viranomaisten käyttöön yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti. Tietojen vaihdon tulisi olla mahdollista, vaikka tiedot olisi aiemmin kerätty jotain toista käyttötarkoitusta varten, mikäli näin voidaan välttää tarpeeton samojen tietojen kysely asiakkaalta. Tietojen toisiokäytön tarpeiden huomioimisen tietovarantojen jatkuvassa kehittämisessä Maanmittauslaitos näkee erittäin tärkeäksi – tässä työssä on voitava kuunnella myös potentiaalisten toisiokäyttäjien tarpeita. Sähköpostiin asiointikanavana liittyy monia ongelmia, kuten puutteellinen tietoturva, epävarmuus viestin oikeasta lähettäjästä sekä se, että yhteydenotossa annettavien tietojen tallentaminen tietojärjestelmiin rakenteisessa muodossa vaatii useimmiten manuaalista työtä. Turvapostin käyttö ei ole asioinnissa niin luonteva tapa, että se ratkaisisi sähköpostiasiointiin liittyviä ongelmia riittävällä tasolla. Edellä esitetyistä syistä Maanmittauslaitoksen näkemys on, että sähköpostia ei olisi luettava säädöksissä digitaaliseksi asiointikanavaksi. Pääsääntöisesti asioinnin tulisi tapahtua digitaalisten asiointipalvelujen kautta, mutta myös verkkolomakkeet ja puhelimitse annettava palvelu sekä neuvonta ovat mahdollisia tapoja, jotta riittävä esteettömyys ja saavutettavuus voidaan taata. Asioiden hoitaminen vaatii kansalaisilta ja yritysten valtuuttamilta edustajilta useissa tapauksissa allekirjoituksen. Nykytilanteessa sähköisen allekirjoituksen käyttäminen digitaalisissa asiointipalveluissa on usein mahdotonta, koska allekirjoitukselle asetetaan tiukkoja muotovaatimuksia. Lainsäädännössä olisikin Maanmittauslaitoksen mielestä siirryttävä kohti periaatetta, että asian hoitamisen muodosta tai allekirjoitustavasta säännellään vain poikkeuksellisissa tapauksissa, ja riittävän oikeusvarmuuden ja väärinkäytösten riskin minimointi jätetään toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi. Maanmittauslaitos on tuonut useassa eri yhteydessä esille peruspaikkatietoja koskevan lainsäädännön tarpeen paikkatietojen yhteen toimivuuden, paikkatietojen tuotannon toimivan työnjaon sekä paikkatietojen valtavan yhteiskunnallisen hyödyntämispotentiaalin realisoimiseksi. Myös työryhmän havainnoissa paikkatiedot on nostettu esille tarpeellisena sääntelykohteena, tarkentaen tiedonhallintalaissa annettua yleistä tietoja koskevaa lainsäädäntöä.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Loppuraportissa on käsitelty hyvin monipuolisesti erilaisia nykylainsäädännön arviointitarpeita ja otettu hyvin lähtökohdaksi välttämättömien asiointipalvelujen digitaalisuus ensisijaisuutena. Digitaalisten palvelujen ja perinteisen asioinnin suhde ja prioriteetti on jo tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen aihe monissa viranomaisissa. Useat palvelumallit ja kanavat mahdollistavat kaikille sopivan palvelun, mutta toisaalta ne aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia valtionhallinnon toiminnalle ja lisäävät joissakin tilanteissa myös kansalaisen hallinnollista työtä. Digitaalisten palvelujen rinnalle voisi vaihtoehtoisena kanavana ainakin osassa palveluita harkita esim. yhteispalvelupisteitä, joissa käytännössä tarjottaisiin tukea palveluiden käyt-tämisessä. Sääntelyä tulisi jatkuvasti arvioida digitalisaation näkökulmasta. Sekä yleislait (esim. Hallintolaki) sekä monet erityislait pohjautuvat edelleen pitkälti vanhoille käynti/postiasiointiperiaatteille ja prosesseille. Traficom pitää erityisen tärkeänä, että arvioitaessa digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkeyttämisestä ulotetaan tarkastelu yleislakien lisäksi myös erityislakeihin. Jos säädöksiä arvioitaisiin pelkästään digipalveluiden näkökulmasta, voisi sääntelyä olla mahdollista muuttaa merkittävästikin sujuvammaksi. Digitaaliset palvelut ja digitalisaation edistyminen edellyttävät sujuvaa tietojen hyödyntämistä ja uudelleenkäyttöä. Valitettavasti "tiedot kysytään vain kerran" -periaate ja viranomaisten välinen tiedonvaihto eivät vielä toteudu riittävällä tavalla. Työryhmässä on hyvin tunnistettu tietojen hyödyntämistä estävää sääntelyä ja tulkintaa. Traficom pitää erityisen tärkeänä, että digitalisaation edellyttämän tiedonhallinnan tavoitetilassa tietoa ei vaadita asiakkaalta itseltään vaan tieto hankitaan toiselta viranomaiselta teknisiä rajapintoja hyödyntäen. Ennakoivat toimintamallit ovat luonteva osa digipalveluiden kehittämistä. Raportissa tuotiin esiin tähän liittyen mm. mahdollisuus kieltäytyä tällaisista palveluista. On hyvä huomioida, että tällaisilla vaatimuksilla voidaan käytännössä asettaa merkittäviäkin kehittämisvaatimuksia eri viranomaisille ja nämä voivat olla omiaan lisäämään palveluiden monimutkaisuutta ja sitä kautta hidastaa kehitystä. Sama vaikutus voi olla myös sillä, jos esim. tilanteissa, jossa yhden huoltajan suostumus riittää, asetetaan vaatimus lähettää asia tiedoksi toiselle huoltajalle. Käytännössä tarve erilaisille yleisille vaatimuksille tulisi harkita hyvin tarkkeen, jotta tällä ei olisi kielteisiä vaikutuksia palveluiden kehittämiselle. Raportissa ei kiinnitetty erityistä huomiota henkilötunnusta koskevaan sääntelyyn. Henkilötunnus on hyvin yleisesti käytetty tieto, jota käytännössä käsitellään lähes kaikissa sähköisissä palveluissa. Henkilötunnusta joudutaan suojelemaan monilla eri tavoin johtuen siitä, että sitä on Suomessa edelleen mahdollista käyttää osana henkilön tunnistamista. Jos tunnistaminen olisi mahdollista ainoastaan vahvan sähköisen tunnistuksen kautta, voisi tällä olla iso vaikutus digitalisaation edistämisessä.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Kallio Noora
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Työryhmä on tehnyt hyvän ja kattavan analyysin erilaisista digitaalisuutta lisäävistä ja estävistä yleis- ja erityislainsäädännöistä sekä selvityksistä, muistioista ja raporteista, joita tästä aihealueesta on laadittu. Työryhmäraportista selviää myös se, että aivan kaikki huomiot, joiden mukaan lainsäädäntö estää palvelun tai sen osan sähköisen toteutuksen, eivät ole oikeellisia (esim. edustuskysymykset, s. 26-27). Tällöin on kyse enemmän teknisistä tai toimintatapakysymyksistä, tai joskus tiedollisista tai tulkinnallisista seikoista. Toki muutostarpeita löytyy myös lainsäädäntötasolla. DVV on tunnistanut, että ainakin perhe- ja jäämistöoikeuden alalla muotoseikkoihin liittyvät kysymykset ovat niitä, jotka käytännössä nykytilassa estävät sähköisen palveluketjun toteuttamisen. Työryhmän esittämät lainsäädäntötarpeet ovat hyvin pitkälti yhteneväisiä niiden löydösten kassa, jota DVV on omassa toiminnassaan kartoittanut. Kuten raportin sivulla 27 todetaan, DVV:ssa on esimerkiksi käynnissä kansalaisen oikeusturvan vahvistaminen digitalisaation avulla -hanke, joka tähtää myös lainsäädäntömuutoksiin. Lisäksi DVV on pitänyt esillä tarvetta kehittää kuolinpesiin liittyvää asiointia ja siihen liittyvää lainsäädäntöä kuten sivulla 49 tuodaan esille.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Leimio Marko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • 4.3. ja 4.6. Toisen puolesta asiointi ja digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön yksinkertaistaminen Valtuutettu pitää kannatettavana, että monimutkasta ja hajanaista digitaalisia palveluita koskevaa lainsäädäntöä selkeytettäisiin. Tällä hetkellä esimerkiksi vammaiset henkilöt ja ikääntynet henkilöt voivat tarvita toisen ihmisen apua digitaalisen henkilötunnuksen käytössä joko tuettuna asiointina tai puolesta asiointina. Puolesta asiointi (ja päätäntävallan luovuttaminen toiselle) on kuitenkin väärä ratkaisu silloin, kun henkilö voi ja haluaa päättää omista asioistaan, mutta tarvitsee sen toteuttamiseen toisen henkilön apua. Digitaalista lainsäädäntöä koskevan selkeyttämisen tulee turvata ja mahdollistaa se, että digitaaliset palvelut olisivat kaikkien saatavilla. 4.4. Lainsäädännön muutostarpeet ennakoivan toiminnan mahdollistamiseksi Työryhmän yhtenä tavoitetilana on ollut julkisten palveluiden ihmislähtöisyyden lisääminen sekä asiakkaan saattaminen keskiöön siten, että viranomaiset voisivat joissakin tilanteissa toimia ennakoivasti asiakkaan puolesta. Loppuraportissa on kartoitettu eräitä säädöksiä, joissa työryhmä näkee, että viranomainen voisi toimi asiakkaan puolesta ennakoiden. Valtuutettu toteaa, että jatkotyössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota sen erottamiseen, olisiko viranomaisen ennakoivissa toimenpiteissä puhtaasti kyse hallinnollisista toimista esimerkiksi asiakirjojen, kuten passin, vanhenemisen muistuttamisesta asiakkaalle vai esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien hakemiseen liittyvistä ennakoivista toimista. Viranomainen voi kohdistaa positiivisia eritystoimia heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa oleviin ja tällä tavalla edistää tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Erityisesti terveydentilatietojen tai tiettyjen sosiaaliturvaetuuksien maksamisen perusteella tehtävien ennakoivien toimenpiteiden kohdalla on olemassa vaara, että asiakkaita profiloidaan ja heihin kohdistetaan epätarkoituksenmukaisia toimenpiteitä tämän profiloinnin perusteella. Erityisen haavoittuvassa olevien henkilöiden kohdalla tulisi olla viranomaisen harkintaa tehtävistä toimenpiteistä eikä toimet saisi perustua puhtaasti tietokannasta tehtäviin ennustemalleihin.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtoryhmä
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportissa on huomioitu toisen puolesta asioiminen, mutta yleisen edunvalvonnan osalta toisen puolesta asiointiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Puolesta asiointia tulisi kehittää etenkin silloin, kun toimitaan useamman henkilön puolesta käräjäoikeuden tai Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä. Ennakoivan toiminnan osalta voisi arvioida myös viranomaisen velvollisuutta ja mahdollisuuksia valvontaan digitalisaation avulla. Nykyään esimerkiksi muutokset oikeusavun saajan taloudellisessa tilanteessa voivat johtaa erheellisiin oikeusapupäätöksiin ja sen myötä takautuvaan laskutukseen, jos asiakas ei itse ilmoita riittävän ajoissa muutoksista tuloissaan ja varallisuudessaan. Etuuksia voi jäädä myös saamatta vastaavasta syystä.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Äyräs-Blumberg Outi
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Tiedonsaanti- ja luovutussäännösten merkitystä tiedonhallintalain näkökulmasta olisi tärkeää selkeyttää, koska vaikuttaa raportissakin todetun mukaisesti olevan epäselvää, että miten tiedonsaantioikeudesta olisi säädettävä. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että pitäisi olla riittävää, että tiedonsaantioikeudesta on säädetty valtiosääntöisesti tarkkarajaisesti riippumatta siitä, onko sääntely tiedonsaajaa vain tiedonluovuttajaa koskevassa laissa. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädännössä on molempia käytäntöjä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on yhtenä lainsäädännön kehittämiskohteena tunnistettu sähköisen työeläkeotteen käytön edistäminen ja tämän arviointi sekä valmistelu on käynnissä. Sosiaali- ja terveysministeriö huomauttaa, että vaikka on tärkeää arvioida lainsäädännön kehittämiskohteita kokonaisuutena, tulee päävastuun lainsäädännön ja sen muuttamisen tarkemmasta arvioinnista olla sillä ministeriöllä, joka on vastuussa kyseisestä lainsäädännöstä. On kuitenkin tärkeää tehdä yhteistä koordinaatiota ja vuoropuhelua ministeriöiden välillä, jotta tehtävät ratkaisut esimerkiksi digitalisaation edistämisen kannalta ovat niin paljon yhtenäisiä, kuin ne voivat olla.
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Näkemykset arviointitarpeista ovat oikeansuuntaisia.
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportissa tuodaan esille näkemys siitä, että sähköinen asiointitapa olisi ensisijainen ja paperiasiointi vasta toissijainen toimintatapa. Tämä on kannatettava suuntaus, mutta paperinen asiointi on oltava mahdollinen niin kauan kuin on kansalaisia, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta hoitaa asiointia digitaalisesti. Oletusarvoinen digitaalisuus poistaisi mahdollisesti tulkinnallisia epäselvyyksiä. Lainsäädännössä tärkeää olisi selkeys ja yhdenmukaisuus, ja lainsäädännön tulisi edesauttaa digitaalisten palveluiden kehittämistä sekä asioinnin helpottumista.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Toivottavasti tämä kohta sisältää myös arvioinnissa esille tulleiden muutostarpeiden toteuttamisen. Lainsäädännön yhtenäisyys tulisi arvioida riittävän kattavasti digitalisaation näkökulmasta.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • 4.1 Lähtökohtana tulee olla tavoitetila, jossa digitaalisuus on oletusarvoinen tapa hoitaa asioita ja uusi normaali, jolloin tähän ei tarvitsisi erikseen velvoittaa. Kuitenkin on huomioitava, että muitakin vaihtoehtoja tulee olla, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa asioita digitaalisesti. 4.2 Sähköinen tiedoksianto tulee asettaa ensisijaiseksi tiedoksiantotavaksi. Nykyiset säädökset asiakirjojen tiedoksi antamisesta hallintolaissa ja erityislaeissa aiheuttavat joissakin tapauksissa kohtuuttomia ongelmia. Päätöksiä ei saada toimitettua asianosaisille kohtuullisessa ajassa tai ei ollenkaan (kielteiset hallintopäätökset). 4.3 - 4.4 - 4.5 Kaikki tiedonsaannin esteet viranomaisten välillä tulee poistaa. Pääsääntö tulisi olla, että viranomaisella on aina oikeus tiedonsaantiin toiselta viranomaiselta viranomaisen omien virkatehtävien suorittamiseksi. Kerrotuissa tapauksissa tarpeettomat tiedon siirtämisen esteet tulee lainsäädännössämme poistaa. Sama koskee asiakkaiden hakemuksiin liittyviä asiakirjoja, jotka ovat saatavissa sähköisessä muodossa toiselta viranomaiselta. Asiakkaita ei enää velvoitettaisi toimittamaan hakemuksissaan liitteinä asiakirjoja, jotka ovat saatavissa digitaalisesti muista verkostoista. 4.6 - 4.7. -
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Oletusarvoinen sähköinen asiointi Työryhmä on esittänyt oletusarvoisen digitaalisuuden sisällyttämistä viranomaisasioimiseen. Pyrkimyksenä on edistää ajatus- ja toimintamallin muutosta, jossa ensisijainen asiointitapa olisi sähköinen ja vasta toissijainen paperinen. Tässä yhteydessä on tarkasteltu sähköiseen asiointiin velvoittamisen kysymystä nimenomaan asiakkaan velvoittamisen kannalta. Digipalvelulailla viranomaisille asetettiin sähköisen asiointikanavan tarjoamisen velvoite. Tulli katsoo, että digipalvelujen säätäminen viranomaisten velvollisuudeksi on ollut perusteltu, digitalisaatiota edistävä lainmuutos. Tullissa asiakkaalle tarjotaan moninaiset, kattavat ja laadukkaat sähköiset asiointipalvelut ja asiakkaita tuetaan digitaalisten palvelujen käytössä asiakasneuvonnan, ohjeistusten ja tiedottamisen keinoin. Sähköiset asiointipalvelut ja muut sähköiset kanavat ovat asiakkaiden pääasiallisia asioimisen tapoja Tullissa. Edelleen Tulli katsoo, että kansalaisten velvoittamisessa digipalvelujen käyttöön tulee jatkossakin noudattaa varovaisuusperiaatetta varsinkin asiakkaiden asioimismahdollisuuksien yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Palvelujen tulee tulevaisuudessakin olla saatavilla erilaisille ihmisryhmille erityisine asioimisen tarpeineen, monimuotoisesti ja monikanavaisesti. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus turvataan rinnan sähköistä asiointia edistävien ratkaisujen kanssa. Tullissa EU:n tullilainsäädäntö asettaa eräitä tarkkarajaisia vaatimuksia tulliasioimisen tavoille ja muodoille. Euroopan unionin tullikoodeksin (EU) N:o 952/2013 tarkoituksena on luoda lainsäädännölliset edellytykset täysin sähköistetylle toimintaympäristölle kaikessa tulliasioinnissa. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008 mukaisesti komissio ja jäsenvaltiot perustavat turvalliset, integroidut, yhteentoimivat ja helppopääsyiset sähköiset tullijärjestelmät tulli-ilmoitusten, tulli-ilmoitusten mukana seuraavien asiakirjojen ja todistusten sisältämän sekä muun asiaankuuluvan tiedon vaihtoa varten. Komissio ja jäsenvaltiot luovat näiden sähköisten tullijärjestelmien toiminnan edellyttämät rakenteet ja välineet. Lähtökohtana tullikoodeksia sovellettaessa on, että Tullin ja asiakkaan suorittamat tullitoimenpiteet tehdään sähköisesti. Tulliviranomaisten ja talouden toimijoiden välinen tietojenvaihto, kuten ilmoitukset, hakemukset ja päätökset, sekä tällaisen tiedon tallentaminen, on tehtävä sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen (tullikoodeksin 6 artiklan 1 kohta; poikkeuksista artiklan 3 ja 4 kohdissa). Talouden toimijalla tarkoitetaan henkilöä, joka liiketoimintaa harjoittaessaan osallistuu tullilainsäädännön piiriin kuuluviin toimiin (tullikoodeksin 5 artiklan 5 kohta). Tullikoodeksin mukaisesti liiketoiminnan harjoittajien, käytännössä yritysten, tulee tehdä ilmoitukset ja hakemukset Tullille sähköisesti sekä vastaanottaa Tullin antamat ilmoitukset ja päätökset sähköisesti. Henkilöasiakkaiden tulee antaa tulli-ilmoitus sähköisesti (tullikoodeksin 158 artiklan 2 kohta ja tullikoodeksin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 143 artikla). Poikkeuksen tästä muodostavat matkustajat, jotka voivat antaa tulli-ilmoituksen myös paperilla (delegoidun asetuksen 143 artikla). Mainittu sähköisen asioimisen pakollisuutta kuvaava säännös koskee tulli-ilmoitusten antamista. Tullikoodeksi ei velvoita henkilöasiakkaita sähköisten tiedoksiantojen vastaanottamiseen. Tulli-ilmoittamisessa sähköinen asiointi on näin ollen pääsääntö, josta on säädetty eräitä poikkeuksia. Erityislainsäädäntö asettaa omat reunaehtonsa sähköisen asioinnin kysymyksissä tulliasioissa. Niiltä osin kuin tullilainsäädännössä ei ole erikseen säädetty Tullissa asioimisen tavoista ja menettelyistä, Tullissa sovelletaan kansallisia sähköisen asioinnin ja julkisen hallinnon lakeja, kuten digipalvelulakia, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (asiointilaki, 13/2003) ja hallintolakia (434/2003). Työryhmän saamasta palautteesta on tullut esille myös, että laintulkinnalliset epäselvyydet ja resursointi ovat suurimmat haasteet digitaalisten palvelujen tarjoamisessa. Oletusarvoinen digitaalisuus poistaisi työryhmän näkemyksen mukaan ainakin tulkinnalliset epäselvyydet. Myös Tullin käsityksen mukaan digitalisaation haasteina ja hidasteina viranomaisissa ovat resurssien riittävyys ja laintulkinnalliset vaikeudet. Viranomaisten resursseja kohdennetaan esimerkiksi epäselvien julkisen hallinnon säännösten tulkitsemiseen, muun muassa sähköistä asiointia koskevien erinäisten veloittavuuskysymyksien tarkasteluun. Oletusarvoisen digitaalisuuden sisällyttäminen lakeihin olisi askel kohti digitaalisempaa viranomaistoimintaa, jossa digitaalinen tapa toimia olisi sisäänrakennettuna hyväksytty. Oletusarvoinen digitalisuus säästäisi punninnoilta siltä osin, onko jokin viranomaisen toiminta mahdollista ja sallittua toteuttaa sähköisenä asiointina. Sähköinen tiedoksianto pääsäännöksi Työryhmä on katsonut, että sähköisen tiedoksiannon säätämistä ensisijaiseksi tavaksi vastaanottaa tiedoksiantoja tulisi arvioida. Työryhmän raportissa viitataan professori Kalle Määtän selvitykseen, jonka mukaan kokonaisuutena arvioiden tiedoksiantosäännökset ovat yksi suurimmista haasteista tähdättäessä aikaisempaa laadukkaampaan sähköisen asioinnin lainsäädäntöön. Tiedoksiantomenettelyä koskevaa lainsäädäntöä tulisi virtaviivaistaa. Erityislainsäädännön osalta on todettu säädöshuollon tarvetta olevan olemassa, jotta päällekkäiseltä sääntelyltä ja selvyyden vuoksi toteamiselta vältyttäisiin. Säädöshuollon yhteydessä tulisi kartoitettua ne säädökset, joissa tulee säätää asiointilaista poikkeavasti tiedoksiannosta. Esille on nostettu asiakkaan suostumus sähköiseen tiedoksiantoon ja Suomi.fi-viestien käytön laajentamiseen. Tulli yhtyy työryhmän näkemykseen voimassa olevan tiedoksiantoa koskevan lainsäädännön virtaviivaistamisen sekä erityislainsäädännön säädöshuollon tarpeesta. Tullissa päätösten tiedoksianto on kokonaisuus, jota määrittävät useat kansalliset ja EU-tasoiset säännökset. Sähköisen tiedoksiannon sovellettava säännös määräytyy kulloisenkin asiointitavan mukaan. Tullilaissa (304/2016) on tiedoksiannon erityissääntelyä, joka syrjäyttää asiointilaissa olevan sähköisen tiedoksiannon yleissääntelyn. Tullin määrän tiedoksiannossa sovelletaan tullilakia sanoma-asioinnissa ja asiointilain säännöstä todisteellisesta tiedoksiannosta sähköisessä asiointipalvelussa (tullilaki 61.1 §). Muissa sähköisissä tiedoksiannoissa, kuin tullin määrää koskevissa, soveltuvat asiointilain säännökset todisteellisesta ja tavallisesta tiedoksiannosta (18 §, 19 §). Sähköistä asiointipalvelua käyttävien henkilöasiakkaiden muita tiedoksiantoja kuin tullin määrää koskevia ei ole laissa säädetty sähköisiksi. Sähköistä asiointipalvelua käyttävällä asiakkaalla tulee nykylainsäädännön mukaan olla mahdollisuus kieltäytyä sähköisestä tiedoksiannosta ja käytettävissään vaihtoehtoinen tiedoksiantotapa. Muussa kuin sähköisessä tiedoksiannossa sovelletaan tullilain erityissääntelyä (61.2 §) sekä tietyissä tapauksissa hallintolain säännöksiä tavallisesta ja todisteellisesta tiedoksiannosta (59 §, 60 §). Tilanteessa, jossa asiakas ei määräajassa nouda sähköisesti tiedoksiannettua asiakirjaa, nykylainsäädännössä edellytetään käytettävän vaihtoehtoisia tiedoksiantotapoja asiointilain nojalla (18.3 §). Tullin tilastoinnissa asiointi ja tiedoksianto tapahtuvat pääsääntöisesti sähköisesti Tullin määräyksen nojalla (tullilaki 52 §). Tullin tiedoksiantosäännökset ovat uudistumassa. Tulli on esittänyt, että valtiovarainministeriö käynnistäisi lainsäädäntötoimet, joilla mahdollistettaisiin sähköisessä asiointipalvelussa annettavien päätösten ja muiden asiakirjojen antaminen tiedoksi hallintolain 59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena tiedoksiantona. Valmistelussa oleva laki tulisi koskemaan Tullin päätöksiä laajemminkin, ei vain tullin määrien tiedoksiantoja. Uudessa sääntelyssä asiakkaita ei velvoitettaisi sähköisten tiedoksiantojen vastaanottamiseen, vaan päätösten paperinen saantitapa säilyisi sähköisen rinnalla asiakkaan näin valitessa. Työryhmän loppuraportissa on esitetty käynnistettäväksi selvitystä siitä, voisiko tiedoksiantoa koskevia eri lakien säännöksiä muuttaa siten, että ensisijainen tiedoksiantotapa olisi sähköinen, ja mikäli asiakas haluaisi perinteisen paperitse tai postitse tapahtuvan tiedoksiannon, asiakas voisi tämän ilmoittaa esimerkiksi Kansalaisneuvonnan kautta. Tiedoksianto postitse olisi tällöin poikkeus sähköisen tiedoksiannon pääsääntöön. Tulli toteaa, että voimassa olevan asiointilain mukaan sähköisen tiedoksiannon edellytyksenä on asiakkaan suostumus. Suostumuksen antaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että sähköisessä lomakkeessa on erityinen kohta, jossa henkilö voi ilmoittaa halutun tiedoksiantotavan tai muuttaa aikaisemmin ilmoittamaansa tiedoksiantotapaa (HE 17/2002 vp). Tullin asiointipalveluissa suostumus sähköiseen tiedoksiantoon pyydetään kaikilta asiakkailta mainitun sääntelyn nojalla. Tullin asiointipalvelun käyttöönoton yhteydessä asiakkaalta pyydetään nimenomainen suostumus sille, että Tulli voi jatkossa lähettää asiakkaalle sähköisesti tavallista ja todisteellista tiedoksiantoa vaativat asiakirjat. Suostumus pyydetään palvelussa olevalla valintaruudulla. Asiakkaan antama suostumus kattaa Tullin Asiointipalvelut. Jos palvelun käyttäjä ei anna suostumustaan sähköiseen tiedoksiantoon, asiointi keskeytyy ja palvelunkäyttäjä ohjataan käyttämään vaihtoehtoisia asiointitapoja. Tulli katsoo, että sähköisen tiedoksiannon laajentamista koskevat pyrkimykset ovat viranomaispalvelujen digitalisaatiota edistävä toimenpide. Tulli suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että sähköisen tiedoksiannon edistämistä tuetaan ja tavoitellaan korkeaa sähköisen tiedoksiannon käyttöastetta. Sähköisen tiedoksiannon säätäminen pääsääntöiseksi tiedoksiantotavaksi, josta poikkeamista kansalaisen tulisi erikseen pyytää, vaatii kuitenkin vielä jatkoselvittämistä. Sähköisen tiedoksiannon säätäminen pääsäännöksi edellyttäisi ehdotonta varmistumista siitä, että jokaisella julkishallinnon asiakkaalla on tosiasiallinen mahdollisuus sähköisen tiedoksiantokanavan käyttämiseen sekä sähköisen tavoitettavuustiedon hallintaan. Lisäksi varmistamista vaatii se, että hallinnon asiakas on tietoinen sähköisen tiedoksiannon pääsäännöstä sekä siitä menettelystä, jota häneltä edellytetään saadakseen tiedoksiannon paperisena tai postitse. Jatkossakin paperi- tai postitiedoksiannon tulee pysyä sähköisen asioinnin rinnalla vaihtoehtoisena tiedoksiantotapana, jotta kaikkien, etenkin erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden oikeudet viranomaisasioimisessa tulisivat turvatuiksi. Tiedonsaantioikeuksien laajentaminen Työryhmä on katsonut, että lainsäädännön muutostarpeet tiedoksisaantioikeuksista tulisi arvioida. On katsottu, ettei muilla viranomaisilla olevaa tietoa voida täysimääräisesti hyödyntää julkisen hallinnon sisällä. Syyksi tälle on nähty lainsäädäntö, joka estää tehokkaasti tietojen vaihtamisen ja hyödyntämisen viranomaisten kesken. Samoja tietoja pyydetään asiakkailta moneen kertaan, koska viranomaisilla ei ole oikeuksia toistensa keräämien tietojen saamiseen ja uudelleenhyödyntämiseen. Nimenomaisen säätämisen tarve, mahdolliset tulkintaongelmat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki, 621/1999) ja erityislainsäädännön välillä sekä teknistä rajapintaa ja katseluyhteyttä koskevat vaatimukset julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (tiedonhallintalaki, 906/2019) vaikuttavat nykyisellään aiheuttavan käytännön ongelmia sujuvaan ja tekniseen tietojen hyödyntämiseen. Viranomaisella on toimivaltansa perusteella tarve ja julkisuuslain nojalla oikeus saada asian käsittelyä varten julkisia tietoja, joita työryhmän näkemyksen mukaan tulisi voida hankkia teknisesti tiedonhallintalain mahdollistamalla tavalla. Työryhmän näkemyksen mukaisessa tavoitetilassa viranomaiset saisivat asian käsittelyyn tarvitsemansa tiedon automatisaatiota hyödyntäen ja asiakasta vaivaamatta. Tavoite olisi, että sekä julkinen että salassa pidettävä tieto olisivat julkisen hallinnon saatavilla tiedonhallintalain mukaisesti teknisesti joko rajapinnan kautta tai katseluyhteydellä. Tulli pitää perusteltuna sen selvittämistä, miten tiedonsaantioikeuksia voitaisiin päivittää ja viranomaisille avata laajemmat oikeudet toistensa keräämien tietojen tehokkaampaan hyödyntämiseen. Tietojenvaihdon on jatkossakin perustuttava laissa säädettyihin tiedonsaanti- ja luovutusoikeuksiin ja vastaanotettavien tietojen käyttötarkoitusten on liityttävä viranomaiselle laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Valtion viranomaiset eivät ole yksi suuri orgaani, vaan kullekin viranomaiselle on säädetty omat tehtäväalueensa, jonka toteuttamiseen tiedonsaantioikeuksien ja saatavien tietojen tulee liittyä. Julkisten tietovarantojen avaamisessa toisten viranomaisten hyödynnettäviksi tulevat tarkastelun alaisiksi myös tietoihin mahdollisesti sisältyvien henkilötietojen sallitut käyttötarkoitukset ja jatkokäyttötarkoitukset tiesuojalainsäädännön mukaisesti. Tietovarantojen avaaminen laajempaan viranomaiskäyttöön edellyttäisi paitsi viranomaisten tiedonsaantioikeuksien uudelleentarkastelua, myös tietojen minimointivaatimuksen varmistamista tilanteissa, joissa käsitellään henkilötietoja. Viranomaisen ei pidä tiedonsaantioikeuksiensa perusteella pyytää tai käsitellä minkäänlaisia tarpeettomia tietoja. Erityisesti teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien monitulkintainen lainsäädäntö kaipaisi selkeyttämistä tai ainakin viranomaisohjausta säännösten oikeanlaiseksi soveltamiseksi viranomaisissa ja viranomaisten kesken yhdenmukaisesti. Lainsäädännön selkeyttäminen ja muutostarpeet Työryhmä on katsonut, että lainsäädännön muutostarpeet julkisen hallinnon digitaalisia palveluita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi tulisi arvioida. Työryhmän näkemyksen mukaan säännösten hajanaisuuden korjaamiseen tulisi paneutua. Esimerkinomaisesti asiointilain sähköistä vireillepanoa koskevat säännökset voitaisiin sisällyttää hallintolakiin, mikä edistäisi hallinnon kehittymistä digitaaliseksi nykyistä tehokkaammin. Tulli toteaa, että sähköisen viranomaisasioinnin lainsäädäntö on jakautunut useisiin eri lakeihin. Lait muodostuvat säännöskokonaisuuden, joka lakia soveltavan viranomaisen tulee hallita. Tulli pitää perusteltuna, että sähköisen asioimisen lait tarkastellaan uudelleen siitä näkökulmasta, miltä osin eri lakeihin jakautuneita säännöksiä voitaisiin saattaa samoihin lakeihin toisiinsa liittyvissä kysymyksissä ja miltä osin sääntelyä olisi tarpeellista päivittää erityisesti oletusarvoisen sähköisen asioimisen, sähköisen tiedoksiannon ja viranomaisten tiedonsaantioikeuksien näkökulmasta. Työryhmä on edelleen esittänyt sähköpostiasioinnista luopumista, tai ainakin sen käyttömahdollisuuksien rajaamista, ja sähköpostiasioimisen korvaamista asiointipalvelukanavilla. Digipalvelulaki säätää viranomaiselle velvollisuuden tarjota jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä, mutta on neutraali sähköisen asiakirjan ja viestin toimittamista koskevan sähköisen tiedonsiirtomenetelmän tavan osalta. Työryhmän tavoitteena on, että viranomaisasioinnissa olisi mahdollista toimia digitaalisesti asiointipalvelun avulla tai puhelin-, käynti- ja/tai postiasioinnin kautta. Työryhmä on saamansa palautteen perusteella päätynyt lopputulokseen, ettei muita vaihtoehtoja olisi lainsäädännöllisesti tarvetta pitää yllä, vaan mainitut asiointitavat olisivat riittävät vaihtoehdot siihen saakka, että julkinen hallinto toimii entistä ihmislähtöisemmin, jotta esimerkiksi sähköpostiasiointi olisi mahdollista ohjata asiointipalveluihin. Resurssien keskittäminen asioinnin kehittämiseen esimerkiksi sähköpostin käsittelyn sijaan olisi hyödyllinen panostus tulevaisuutta ajatellen. Tulli katsoo, että sähköpostilla asioimista voidaan viranomaisissa vähentää toimivilla ja helppokäyttöisillä sähköisillä asiointipalveluilla ja asiakkaiden kiinnostusta sähköisten asiointipalvelujen priorisointiin lisätään aktiivisella tiedottamisella. Sähköisiä asiointipalveluja kehitetään palvelujen toiminnallinen ja oikeudellinen laatu edellä, ja tietoisuutta sähköisten palvelukanavien eduista pidetään yllä. Asiointipalvelujen saattaminen ensisijaiseksi asiointikanavaksi on toivottava tavoite ja Tullissa tämä tavoite on jo pääsääntöisesti saavutettu. Sähköpostin poistaminen kokonaan yhteydenottokanavien valikoimasta vaatisi kuitenkin yksityiskohtaisempaa jatkoselvittämistä. Monelle sähköposti voi edelleen olla ainut toimiva asioimisen kanava ainakin tietyissä asia- ja asiakasryhmissä. Vaikka suuntauksena tulisi olla asiointipalvelukanavien suosiminen, sähköpostin käytöstä ei Tullin käsityksen mukaan kuitenkaan voida kokonaan luopua ainakaan ennen, kuin sitä kaikilta osin korvaavia asioimisratkaisuja on saatavilla. Niin kauan kuin sähköposti on yhteiskunnassa yleisesti käytössä oleva viestinvaihdon väline, viranomaisella tulisi ainakin jossakin määrin olla valmiudet sähköpostiviestintään. Perusteltua olisi silti jatkoselvittää, voisiko sähköpostiasioimisen viranomaisissa rajata tiettyihin toimenpiteisiin, esimerkiksi asian vireillepanoon taikka pelkästään neuvontaan – jolloin asian saisi vireille vain sähköisessä asiointipalvelussa, käyntiasioimisella taikka postitse. Vaihtoehtoiset palvelukanavat tulee jatkossakin turvata saavutettavuus- ja esteettömyyslainsäädäntö huomioiden.
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tässä kohdin taasen on hyvä ottaa myönteisenä asiana esille se, että pohdinnat ovat käsitelleet myös puolesta asiointiin liittyviä seikkoja sekä että ennakollisia toimia on tarkasteltu. Ensiarvoisen tärkeää on huomioida myös tiedonsaantiin liittyvät asiat monestakin eri näkökulmasta.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Lainsäädännön muutostarpeet digitaalisen asioinnin edistämiseksi: Työryhmän loppuraportin mukaan viranomaiset eivät aina ole varmoja, voivatko ne tarjota digitaalista palvelua. Säädösten hallinta yleislainsäädännön paljouden ja erityislainsäädännön ristiriitojen osalta vaikeuttaa soveltamista. Tällä hetkellä hallintolaissa on säädetty kirjallisesta muodosta vireillepanon, päätöksen muodon, oikaisuvaatimuksen, kantelun ja tiedoksiannon osalta (19 §, 43 §, 49 d §, 53 a §, 60 § ja 61 §). Kuitenkin vireillepanossa ja asian muussa käsittelyssä vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja (laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 9 §:n 1 mom.). Oletusarvo, eli digitaalisuus, voisi työryhmän mielestä näkyä lainsäädännössä laajasti ja selvemmin jo termitasolla, jolloin sen sallittavuus olisi selkeää myös soveltajille. Työryhmä ehdottaa sen vaihtoehdon selvittämistä, että muutettaisiin lainsäädännön termit tukemaan digitalisaatiota. Yksi vaihtoehto on myös se, että jo hallintolaissa todettaisiin sähköisen muodon vastaavan, mitä laissa säädetään kirjallisesta. Totean, että samalla on kuitenkin turvattava niiden ihmisten asema, jotka eivät voi eri syistä käyttää/hyödyntää digitaalisia menettelyitä. Termitasolla on tärkeää käyttää johdonmukaista sanastoa. Tulisi arvioida sähköisen tiedoksiannon säätämistä ensisijaiseksi tavaksi vastaanottaa tiedoksiantoja: Työryhmän näkemyksen mukaan asiointilain säätämisestä on kulunut aikaa ja tämän osalta sekä tietoturva että muu teknologinen ja toimintamallin kehitys on edistynyt. Lähtökohtana lain säätämisessä on ollut, ettei viranomainen voi päättää yksipuolisesti sähköisen tiedoksiannon käyttämisestä. Olisi tarpeen selvittää, voisiko säädöksiä (asiointilaki, hallintolaki, hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annettu laki (tukipalvelulaki, 571/2016) ja erityislait) muuttaa siten, että ensisijainen tiedoksiantotapa olisi sähköinen ja mikäli asiakas haluaisi perinteisen tiedoksiannon, tämän voisi ilmoittaa esimerkiksi Kansalaisneuvonnan kautta. Nähdäkseni olennaista on, että tiedoksiannosta säädettäisiin mahdollisimman kattavasti yleislaissa. Postilainsäädännön jakeluvelvoitteiden muutokset osaltaan puoltavat tiedoksiantoa koskevan sääntelyn tarkistamista kokonaisuudessaan ainakin teknisiltä osiltaan. Muutosehdotukset lakiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta: Työryhmän loppuraportin mukaan digipalvelulaki säätää viranomaiselle velvollisuuden tarjota jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Lain 5 § on neutraali sähköisen asiakirjan ja viestin toimittamista koskevan sähköisen tiedonsiirtomenetelmän tavan osalta, mikä on koettu ongelmaksi. Sähköiseksi tiedonsiirtomenetelmäksi on hyväksytty myös sähköposti, tietoturva ja tietosuoja huomioiden. Toimintatavassa on haasteensa muun muassa kustannustehokkuuden ja yhteydenoton diarioinnin, arkistoinnin ja hävittämisen kannalta. Eräs ongelma ovat sähköpostien mahdolliset tietoturvapuutteet, jos turvapostia ei käytetä salassa pidettävien tietojen lähetyksen yhteydessä. Lisäksi osoitteen kirjoittamisessa voi tulla virhelyöntejä ja asiakirjat lähtevät väärälle vastaanottajalle. Vaikka säädösten valossa sähköpostiasiointi on mahdollista tietoturva ja tietosuoja huomioiden, edellä mainituista syistä tätä tulisi työryhmän mukaan pyrkiä välttämään. Sähköpostiasioinnin poistossa ja kieltämisessä on monia puolia, tärkeimpänä oikeus hyvään hallintoon. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontakäytännössä sähköiseen ja muun muassa sähköpostitse tapahtuvaan asiointiin liittyviä kysymyksiä on pohdittu esimerkiksi tapauksessa, joka koski kaupungin lastensuojelun menettelyä lastensuojeluilmoitusten vastaanottamisessa (OKV/1339/10/2020, 23.7.2020). Kyseisessä kaupungissa kuntalaiset pystyivät tuolloin tekemään lastensuojeluilmoituksen olemalla puhelimitse yhteydessä lastensuojeluun, pyytämällä yhteydenottoa esimerkiksi sähköpostitse, lähettämällä kirjeen tai käymällä lastensuojelun toimipisteessä. Asiointi oli mahdollista myös sosiaalityöntekijän lähettämän turvasähköpostin kautta. Täysin sähköisen lastensuojeluilmoituksen teko ei tuolloin onnistunut tietoteknisistä syistä johtuen. Apulaisoikeuskansleri totesi edellä mainitussa ratkaisussaan, että palvelun asianmukaisuus edellyttää, että viranomaisen palvelu on saatavilla ja se on asianmukaista. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että hän saa vaivatta yhteyden viranomaiseen. Tietyissä tilanteissa asian hoitaminen voi edellyttää yhteyden saamista sähköisesti joko sähköpostilla tai sähköisen ilmoituslomakkeen kautta, mikäli joillekin asiakkaille esimerkiksi puhelimitse tapahtuva yhteydenotto ei ole mahdollinen. Hallinnon palveluperiaate huomioiden palvelujen asianmukaisuuteen kuuluu, että silloin, kun asiakas haluaa hoitaa asiaansa sähköisesti, tällainen asiointimahdollisuus taataan kuhunkin palveluun parhaiten sopivalla tavalla. Esimerkiksi lastensuojelulaki asettaa viranomaiselle velvollisuuden ryhtyä tarvittaessa hyvinkin välittömiin ja kiireellisiin toimiin lapsen kehityksen tai hyvinvoinnin turvaamiseksi. Toimien herätteenä voi muun muassa olla yksityisen tekemä lastensuojeluilmoitus, jonka tekeminen tulisi siten olla yksinkertaista ja vaivatonta. Samaan aikaan viranomaisella on sosiaalihuollon asiakaslain perusteella ankara velvollisuus turvata salassapito sekä suojata asiakkaiden yksityisyyttä ja henkilötietoja. Lisäksi viranomaisen on otettava huomioon digitaalisten palveluiden tarjoamisessa muun muassa niiden tietoturvallisuus ja tietosuoja. Kaupunki ilmoitti myöhemmin ottavansa käyttöön tietojärjestelmän, joka mahdollistaa täysin sähköisen lastensuojeluilmoituksen tekemisen tietoturvallisesti. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa OKV/1913/1/2018 (9.12.2019) puolestaan arvioitiin kysymystä salassa pidettävien tietojen lähettämisestä suojaamattomassa sähköpostissa. Päiväkodin johtaja oli vastannut epähuomiossa suoraan kantelijan lähettämään sähköpostiviestiin. Vastaus oli mennyt myös palvelujohtajalle, joka oli ollut alkuperäisessä kantelijan viestissä niin ikään vastaanottajana. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että sähköpostiviesti oli sisältänyt sellaista julkisuuslain mukaan salassa pidettävää tietoa sosiaalihuollon palvelusta, jota ei olisi saanut lähettää suojaamattomassa sähköpostissa, eikä sivulliselle. Päiväkodin johtaja ei siten ollut menetellyt julkisuuslain edellyttämällä tavalla eikä ollut noudattanut kaupungin tietosuojaohjeistusta. Kaupunki oli puolestaan menetellyt hyvän tiedonhallintatavan mukaisesti muun ohella huolehtiessaan siitä, että sen palveluksessa olevilla oli muun ohella tarvittava tieto salassa pidettävien tietojen käsittelyssä sekä niiden ja tietojärjestelmien suojaamisessa noudatettavista menettelyistä, kuten sähköpostin lähettämisestä turvapostina. Työryhmän loppuraportissa todetaan, että digipalvelulain esitöissä ei ole otettu kantaa 2 luvun ohjaukseen ja neuvontaan. Työryhmän näkemyksen mukaan, mikäli yleinen ohjaus, neuvonta (ja kenties valvonta) olisivat tietyllä taholla, saataisiin toimeenpanon tueksi yhdenmukaista tulkintaa eri organisaatioille jaettavaksi. Laissa Digi- ja väestötietovirastosta (304/2019) säädetään viraston yhdeksi tehtäväksi yhteiskunnan digitalisaation edistämisen. Työryhmä esittää 2 lukuun lisättäväksi pykälää, jossa esimerkiksi Digi- ja väestötietovirasto nimetään ainakin ohjaavaksi ja neuvovaksi tahoksi. Valvonnan osalta tarvetta tulisi jatkoselvityksen yhteydessä pohtia. Tässä yhteydessä tulisi päivittää myös lain 4 lukua. Työryhmä arvioi ohjauksen ja neuvonnan vaativan noin kaksi (2) henkilötyövuotta. Arvio perustuu siihen, että saavutettavuuslainsäädännön osalta Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on viisi virkaa, mutta iso osuus työstä kuuluu saavutettavuuden valvontaohjelman mukaiseen valvontaan. Valvonta on määritelty EU-komission toimesta ollen vuosittaista ja jatkuvaa. Lain 2 luvun osalta työ painottuisi neuvontaan ja ohjaukseen. Voin yhtyä työryhmän näkemykseen siitä, että digipalvelulain soveltamista koskevan yleisen ohjauksen ja neuvonnan keskittäminen yhdelle taholle edistäisi lain yhdenmukaista tulkintakäytäntöä. On myös sinällään luontevaa, että tämä tehtävä olisi Digi- ja väestötietovirastolla. En tässä yhteydessä ota tarkemmin kantaa esitettyihin arvioihin ohjauksen ja neuvonnan vaatimasta henkilötyömäärästä ja resursseista. Työryhmä ehdottaa lain 3 lukuun saavutettavuusvastaavan (organisaatioittain) nimeämisvelvoitetta, minkä nähdään lisäävän organisaatioiden osaamista ja myös yhteistyötä eri organisaatioiden välillä. Saavutettavuusvalvonnasta ei voida antaa ennakollisesti käytännön toteutukseen liittyviä neuvoja, mutta yleistä neuvontaa ja ohjausta sieltä on saatavilla. Saavutettavuusvastaavat verkostoineen voisivat jakaa osaamistaan ja tehdä yhtenäisiä tulkintoja. Vaikutustenarvioinnin osalta jatkoselvityksessä voitaisiin tarkastella tietosuojavastaavien toimintaa. Lisävelvoitteita on tulossa esteettömyysdirektiivin voimaansaattamisen kautta ja tukea olisi tästäkin johtuen syytä vahvistaa. Näkemykseni mukaan myös edellä mainittu ehdotus on lähtökohtaisesti kannatettava.
      • Syyttäjälaitos, Toiminnan tuen yksikkö, Jalkanen Virpi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Peruslainsäädännön säädöshuolto on tärkein raportissa esille otetuista asioista. Lainsäädännön runsaus ja epäselvyys yleis- ja erityislainsäädännön keskinäistä suhteista sekä erilaiset tulkintavaikeudet estävät tehokkaasti digitaalisten palvelujen etenemistä. Useimmat käytännön soveltajat eivät ole juristeja, joten hyvän lainsäädännön selkeys -edellytys on digitalisaatiossa tavallista suuremmassa roolissa. Syyttäjälaitos on samaa mieltä raportissa esiin tuodusta tiedoksiantosäännösten merkittävyydestä ja uudistamistarpeesta. Puolesta asiointi on tällä hetkellä osin vaikeaa ja sen laajentamiselle on suuri tarve. Väestön ikärakenne muuttuu ja esimerkiksi muistisairaudet lisääntyvät. Valtuutuksen antamista tulee helpottaa ja tilanteessa, jossa henkilö ei enää ole kykenevä valtuutusta antamaan, tulee olla mahdollisuus viranomaisen antamalle valtuutukselle. Ennakoivasta toiminnasta Syyttäjälaitokselle ei ole lausuttavaa.
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • S. 21 "Tavoitteena siis olisi, että viranomaisasioinnissa on mahdollista toimia digitaalisesti asiointipalvelun avulla tai puhelin, - käynti- ja/tai postiasioinnin kautta. Työryhmä on saamansa palautteen perusteella päätynyt lopputulokseen, ettei muita vaihtoehtoja ole lainsäädännöllisesti tarvetta pitää yllä." Eli jäljelle voi jäädä vain yksi kolmesta vaihtoehdosta puhelin, käynti tai posti. S. 31-32 "Etuusehdotukset ovat yksi kohdennetun neuvonnan muoto. Esimerkiksi Kela tarkistaa lähes joka vuosi rekistereistään henkilöt, jotka eivät ole hakeneet kansaneläkettä, vaikka heillä olisi siihen oikeus. Tavoitteena on, että kaikki kansaneläkkeeseen oikeutetut saisivat tiedon eläkeoikeudestaan ja voisivat hakea eläkkeen niin halutessaan. Pelkän automaattisen seulonnan perusteella ei vielä olla yhteydessä eläkkeensaajiin. Kelan etuuskäsittelijät selvittävät ensiksi tarkemmin rekisteritiedoista löytyneiden asiakkaiden oikeuden kansaneläkkeeseen. Ihmisiin, joilla vaikuttaa olevan oikeus kansaneläkkeeseen, ollaan yhteydessä puhelimitse, viestillä tai kirjeitse ja kehotetaan hakemaan etuutta. Kaikki eläkkeensaajat eivät halua hakea eläkkeitä, vaikka heillä olisikin siihen oikeus. Viimeisen 20 vuoden aikana kansaneläkkeen on saanut Kelan yhteydenottojen ansiosta melkein 70 000 pienituloista eläkeläistä... VATTin tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin, että vuonna 2011 takuueläkettä haki Kelan kirjekampanjan ansiosta 14 000–23 000 eläkeläistä, jotka olisivat muuten jääneet ilman etuutta. Myöhempien poimintojen ansiosta takuueläkettä on saanut vielä 11 000 pienituloista eläkkeensaajaa lisää. Tutkijat arvioivat, että henkilökohtaisilla yhteydenotoilla onnistuttiin merkittävästi vähentämään etuuden alikäyttöä" Tällaiseen ei ole varaa ainakaan yhtään laajemmalti murenevassa hyvinvointivaltiossamme.
      • Turun kaupunki, Asiakasohjaus, tietosuoja, laki, Karilahti Arto
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Tuemme ehdottomasti työryhmän näkemystä siitä, että asiakkaiden palvelutarpeita pitää pystyä käsittelemään kokonaisuutena niin, että lainsäädäntö ja sen tulkinta ei tuo rajaa-aitoja tai esteitä (erityislait ja yleislainsäädäntö). Tiedonhallintalakiin ja tiedonsaanitoikeuksiin liittyvä lainsäädännön kehitystyö palvelisi kuntien näkökulmasta kunnille jäävää hyvinvointityötä ja tiedonvaihto kuntien ja hyvinvointialueen välillä. Nyt esteet tiedon hyödyntämiselle yli hallintorajojen tulevat erityislainsäädännöstä?
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Kappale sisältää hyviä esimerkkej, mikä toimii ja mikä ei. Digialvelujen kehityksessä ja toimeenpanossa kansalaisille fokus tulisi siirtää viranomais- tai laillisuustarpeista kanslaisten palvelukokemuksen parantamiseen.
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Viranomaistenvälinen tiedonvaihto ja julkisen hallinnon hallussa olevan tiedon hyödyntäminen hallinnon sisällä tehokkaasti toimialariippumattomasti on merkittävä raportissa huomioitu "parantamisen paikka". Raportissa esiin tuotu selkeyttämisen tarve liittyen tiedonhallintalain tulkintaan on tärkeä asia ja selkeyttäminen on toivottava kehityssuunta. Asia on erityisen merkittävä valtion tutkimuslaitosten osalta, jotka käyttävät tietoa julkishallinnon kehittämiseen tähtäävään tutkimukseensa ja joiden osalta tiedon saanti on olennaista tutkimuksen laadun ja relevanssin kannalta. Tiedon siiloutuminen ja kohtuuttoman pitkät tietolupien käsittelyajat ja tiedonsaantiin liittyvät muut odotusajat ovat omiaan vähentämään tiedon hyötykäyttöä ja kerätyn tiedon hyödyntämistä yleisesti.
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Viranomaisten välisen tiedonsaannin kehittäminen tärkeää. Mikäli asiakas on antanut luvan tietojen käyttämiseen, pitäisi sitä pystyä hyödyntämään viranomaisasioinnissa entistä paremmin. Tällöin asiakkaan pitää kuitenkin tietää etukäteen, että tietoja voivat hyödyntää myös muut viranomaiset ja halutessaan hänellä pitää olla mahdollisuus se myös kieltää. Digituki kaipaa mielestämme selkitystä. Olisi tärkeää, että sillä olisi selkeä vastuu- ja koordinaatiotaho, vaikka tuen tuottajia voisi olla useita. Tuella olisi tärkeää olla selkeä "yhteinen konsepti", joka olisi helposti tunnistettava. Tällä hetkellä tuki hajautuu ja sitä voi olla vaikea löytää. Sirpaloituneessa malleissa myös virheellisen tiedon määrä voi kasvaa. Sähköiset allekirjoitukset tulisi olla kattavasti käytössä viranomaisasioinnissa.
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Asian tuntijat puolueellisia
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Vapaaehtoisuuden varmistaminen
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Yksityisyys, tietoturva, perustuslaki, vapaaehtoisuus.
      • 4. Vapaa palaute?
      • Hyvinvointiala HALI
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitalisaation ja tiedonhallinnan kokonaisuus laajenee koko ajan ja sitä suoraan tai välillisesti koskevan sääntelyn määrä kasvaa. Kokonaisuuden hallinta käy koko ajan haastavammaksi. Työryhmän raportista käy selväksi, että asioiden hallinta on käynyt haastavaksi jo niidenkin tahojen keskuudessa, jotka valmistelevat tai soveltavat (esimerkiksi viranhaltijat) digitalisaatioon ja tiedonhallintaan liittyvää sääntelyä. Viimeistään nyt tulee ryhtyä toimiin, joilla varmistetaan se, että sääntelyn kokonaisuus pysyy hallittavana ja ymmärrettävänä. Tämä on tärkeää digitalisaation ja tiedonhallinnan hyödyntämisen ja ympäristön kehittämisen näkökulmista. Asia on erityisen merkityksellinen niiden toimialojen näkökulmasta, jotka ovat tiukasti säänneltyjä, mutta joilla on saavutettavissa digitalisaation ja tiedonhallinnan ratkaisuilla merkittäviä hyötyjä (vrt. sosiaali- ja terveysala). Lausuttavana olevan loppuraportin valmistellut työryhmä teki työtä noin kahden vuoden ajan. Työryhmä nostaa esille monia tärkeitä asioita ja ehdottaa osaan asioista myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näiden ehdotusten tarkoituksena on työryhmän mukaan toimia keskustelunavauksina. Tämä kertoo osaltaan hyvin käsiteltävän kokonaisuuden laajuudesta ja monimutkaisuudesta. Nyt aloitettua työtä on tärkeä jatkaa ja syventää niin yleis- kuin erityislainsäädännönkin osalta.
      • Valtiokonttori
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Eri säännösten keskeisissä käsitteissä on tällä hetkellä epäjohdonmukaisuuksia ja säädöksissä pirstaleisuutta, joka varsinkin vähänkään digitalisaation ydinpiirin ulkopuolella aiheuttaa säädösten soveltamisalojen ja keskinäisten suhteiden epäselvyyttä. Kyse ei todennäköisesti ole aina lainsäädännön varsinaisista puutteista vaan hahmottamisvaikeuksista, tulkintaepäselvyyksistä ja virheellisistä toimintatavoista eli jollain tavoin se, että viranomaiset eivät osaa noudattaa lainsäädäntöä oikein. Valtiokonttorin kiittää työryhmää hyvästä päänavauksesta. Tällä hetkellä tunnistettujen ongelmien korjaaminen olisi aloitettava mahdollisimman pian työryhmän esitysten pohjalta. Digitalisaatioon liittyvä kansallinen lainsäädäntö vaatii jatkuvaa työtä teknologioiden edetessä sekä kv. kehityksen vaikutuksesta. Tällä hetkellä on mahdotonta edes kuvitella mitä mahdollisuuksia on käytettävissä myöhemmin, joten lainsäädännön on oltava mahdollisimman sallivaa. Lisäksi eri toimijoiden välistä mandaattia digitalisaation ohjaamisessa tulisi vahvistaa ja eri tietolähteiden keskinäisiä prioriteetteja selkeyttää, jotta toimintaympäristö olisi soveltajille mahdollisimman selkeä.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tuuliainen Mika
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • EK huomauttaa, että kansallinen sääntelyn kehittäminen kytkeytyy myös EU-tason laajempaan Europe fit for Digital Age -sääntelyagendaan, eli digitaalista liiketoimintaympäristöä ja julkishallinnon digitalisaatiota koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä laajasti murroksessa. Tätä kirjoitettaessa Euroopan parlamentissa ja EU:n neuvostossa käsitellään mm. kokonaan uudenkaltaista sääntelyä ilmentäviä tekoälysäädöstä (Artificial Intelligence Act) sekä datasäädöstä (Data Act), minkä lisäksi uuden digimarkkinasäädöksen (Digital Markets Act, DMA) ja digipalvelusäädöksen (Digital Services Act, DSA) soveltaminen ei ole vielä alkanut. Kokonaisuutena uutta sääntelyä on tulossa useita kymmeniä pituudeltaan, yksityiskohtaisuudeltaan ja merkitykseltään huomattavia säädösesityksiä. Nämä ovat sekä sektorikohtaisia että horisontaalisia, ja monin paikoin asetusmuotoisia, jolloin säädökset tulevat myös Suomessa suoraan sovellettaviksi.
      • Pilvi Pauli
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitalisaatiossa piilee vaara digitaalisesta valvonnasta, jolloin kansalaisten yksityisyys ja oikeusturva saattaa vaarantua. Jokaisella tulee säilyä oman valinnan oikeus, joka jo heikentyi Covid 19 rajoitusten aikana. Digitaalisessa asioinnissa piilee yhä vain suurempi uhka ulkopuolisen tahon väärinkäytöstä. Vanhuksilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollisuuksia tai kykyjä hoitaa asiointiaan digitaalisesti. Laitteet ovat kalliita ja vaikeita käyttää. Palvelut eivät ole helppokäyttöisiä ja ovat vaikeselkoisia (kuten esim. tämä lausuntopalvelu.fi).
      • CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Laaja sidosryhmien ja asiantuntijoiden kuuleminen lainsäädännön kehittämistyössä on olennaista ja onkin hyvä, että se on tuotu raportissa esille. CSC osallistuu mielellään digitalisaation edistämisen jatkovalmisteluun.
      • Valvira
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Valviralla ei ole lausuttavaa aiheesta.
      • Ulosottolaitos
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ulosottolaitoksella ei ole lausuttavaa asiassa.
      • Ympäristöministeriö, Erityisasiantuntija, Rakennetun ympäristön osasto, Rastas Jaakko
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Ympäristöministeriö toteaa, että annettu digilainsäädännön kokonaiskuva on selkeä ja informatiivinen, mutta sisältöä voitaisiin edelleen kehittää ottaen huomioon aiemmin esille tuotuja näkökohtia. Loppuraportin osalta ministeriö esittää huomioita seuraavista asioista: Digipalvelulain 5 § kaipaa täydennystä. Nykytilanteessa käytössä on lukuisia asiointipisteitä, joissa käytetään edelleen fyysisiä tai erikseen ladattavia lomakkeita, joilla asioidaan fyysiset tulosteet toimipisteeseen toimittaen tai lähettämällä lomakkeet erikseen sähköpostitse. Moniriviset ja –sarakkeiset taulukoihin perustuvat asiointilomakkeet ovat usein vaikea toteuttaa saavutettavina, minkä vuoksi niitä tarjotaan verkkosivuilla ei-saavutettavina. Tulostettavien asiointilomakkeiden osalta kysymykseksi muodostuu myös lomakkeiden hyväksyttävä allekirjoitus- ja vastaanottamistapa. Loppuraportista yleisesti ympäristöministeriö toteaa, että säädöskokoelmanumeroihin viitataan usein ja epäjohdonmukaisesti. Osassa säädöksissä ei ole viittausta säädöskokoelmanumeroon ollenkaan ja osan osalta numeroon viitataan miltei joka kappaleessa. Loppuyhteenvedossa on mainittu huomioitavaksi osa-alueeksi ”tiedon omistajuus”. Ympäristöministeriö toteaa, että kyse on tiedon hallintaoikeuksista eikä tietoa voi esineoikeudellisesti omistaa.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Loppuraportti kokoaa yhteen lainvalmistelun kehittämisen tarpeita sekä lainsäädännön soveltamisen tukemista ja tarvetta olemassa olevan sääntelyn arviointiin. Loppuraportissa on nostettu onnistuneesti esiin monia pullonkauloja, jotka estävät digitaalisen asioinnin edistymistä. Lainsäädännön ohella eettiset periaatteet olisi hyvä pitää selkeämmin näkyvinä. Nämä liittyvät niin sovelluksin (esim. tekoälyn etiikka) kuin kehittäjiin, virkamiehiin ja päättäjiin. OKM esittää harkittavaksi, että Suomidigi.fi -sivustolle kootaan lainsäädännön ohella eri toimijoiden/toimialojen eettisiä säännöstöjä.
      • Suomen Asianajajaliitto, Niko Jakobsson, Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Kun tarkastellaan edellä mainittua esimerkkiä oikeushallinnon portaalista, digitaalisen kehittämisen ja asioinnin mahdollisesti suurin haaste on ministeriöiden rajat ylittävät hankkeet, ja hallinnonalojen siiloutuminen. Esimerkiksi oikeusportaalia tulisikin tarkastella kokonaisvaltaisemmin rajat ylittäen, koska ministeriökohtaisella tarkastelulla (esimerkiksi esitutkintaviranomaisten osalta sisäministeriö ja tuomioistuinten osalta oikeusministeriö) viranomaisrajat ylittävä sähköinen asiointi jäisi toteutumatta.
      • Suomen eOppimiskeskus ry
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Opetuksen ja koulutuksen toimiala on hyvin kompleksinen ja siellä toimii valtava joukko toimijoita, joista osa eri hallinnon alalla esimerkiksi oppilashuollossa. Sujuvan yhteistyön takia olisi välttämätöntä, että datan käyttöön on olemassa yksiselitteinen oikeus. Opetuksessa syntyy valtavasti dataa, josta osa on selkeästi opetuksen toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Datalle ei kuitenkaan ole olemassa selkeää ensiö käytön lakia eikä sen takia toisiokäytön lakiakaan. Samoin tiedon käyttöön ja katseluun liittyviä oikeuksia pitää katsoa eri toimijoiden kannalta ja selkeyttää lakia tältä osin. Digitalisaation edistämisen ohjelman lainsäädännön soveltamisessa ja edistämisessä olisi tärkeä katsoa opetus- ja koulutussektorin erityistarpeet omana kokonaisuutenaan, jotta sujuva toiminta voidaan varmistaa.
      • Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitaalinen asiointi ei ole itsestäänselvyys eikä uusi normaali kaikille käyttäjäryhmille esim. kuurot, maahanmuuttajat, lukihäiriöiset, liikuntarajoitteiset. Dokumentissa nostetut asiat digituesta ja saavutettavuus- ja esteettömyysdirektiiveistä sekä niiden huomioimisesta (koko ajan rinnakkain) digipalveluiden kehittämisen kannalta on tärkeää. Myös vaihtoehtoinen palveluiden saatavuus on turvattava riittävällä tasolla. Ohjelmassa todetaan, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä – mikäli asianomainen tarvitsee tulkkia, niin niiden saatavuus voi usein osoittautua ”aiheeton viivytys”-näkökulmasta vaikeaksi. Viimeksi (12/2022) Kuurojen liitto on kertonut, että KELAn tulkkauspalvelussa on suuria puutteita ja kuurot jäävät liian usein tulkkeja, joita he tarvitsevat erilaisissa tilaisuuksissa ja asiointeihin. Oikeus tulkkeihin on laissa määritelty subjektiivinen oikeus. Myös vammaispalvelulain säädökset ja vammaisten oikeudet täytyy huomioida sovellettavina lakeina riittävän selkeästi. Työryhmän vaihtoehto saavutettavuus- ja esteettömyyssääntelyn (ja vammaispalvelujen) eriyttäminen omaksi säädökseksi on vaihtoehto, joka toisi yhdenvertaisen asioimisen ja perusoikeuksien toteutumisen paremmin esiin kuin että ne ovat erillisinä lakeina. Myös vaihtoehto arvioida digipalvelulain 2 luvun yhdistämistä sähköisen asiointilain kanssa on hyvä, mikäli muiden lakien soveltaminen tuodaan riittävän selkeästi esiin kaikille käyttäjäryhmille. Tällä muutoksella soveltamisalan monimutkaisuus ja velvoittavuus nykyisessä digipalvelulaissa (2 ja 3 luvun osalta) selkeytyy, kuten arvioitte. Saavutettavuudesta ja esteettömyydestä tulevien lakien osalta tulee huomioida tässäkin vammaisten oikeuksien turvaaminen.
      • Vanhusasiavaltuutettu
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitaalisesta yhteiskunnasta syrjäytyminen koskettaa suurta osaa ikääntyneistä ihmisistä. Iäkkäiden kokemat vaikeudet digitaalisten palveluiden ja laitteiden käytössä ovat olleet jo pitkään tiedossa. Vanhusasiavaltuutettu on esittänyt päättäjille kolmea ratkaisuehdotusta, joilla iäkkäiden yhdenvertaisuutta digiyhteiskunnassa voidaan lisätä. Liitämme tähän linkin ratkaisuehdotuksiin https://vanhusasia.fi/-/iakkaiden-ihmisten-syrjaytyminen-digiyhteiskunnasta-on-ollut-tiedossa-pitkaan-vanhusasiavaltuutettu-ehdottaa-kolmea-ratkaisua-paattajille-yhdenvertaisuuden-edistamiseksi
      • Opetushallitus, Asiakkuudet ja tieto -päätoiminto/Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Yleislainsäädäntöä tulisi kehittää edelleen ja siihen tulisi eniten kohdistaa esitettyjä digi-näkökulmia. Eri hallinnonalojen omien lainsäädäntöjen perkaaminen määräajoin on hyvä ajatus. Tässä yhteydessä päällekkäisyyttä suhteessa yleislainsäädäntöön tulisi purkaa. Näin lainsäädännön määrä vähenee ja sitä on helpompi päivittää tulevaisuudessa. Digi-ohjelman lainsäädäntötyöryhmän hyvien ideoiden saaminen käytäntöön voi olla kuitenkin haasteellista, koska viimeisten hallitusten aikoina uutta lainsäädäntöä on tehty kiihtyvällä tahdilla. Olemassa olevan lainsäädännönhuoltaminen ja harmonisointi vaatii vastaavasti laadukasta valmistelua. Mikäli molempia on edistettävä, vaarana on, että kumpikin kärsii taikka olemassa olevan lainsäädännön huollollinen tarkastelu jää vähemmälle. Opetushallitus pitää tärkeänä, että eri hallinnonalojen käytännön työntekijät ovat mukana, kun uudistuksia tehdään. Arjen haasteet ja hankaluudet näkyvät vasta työn lomassa. Lainsäädäntöä olisi uudistettava koulutustoimialalle siten, että se mahdollistaa koulutustoimialan palveluihin hakeutumisen ja palveluiden käyttämisen sekä palvelun tarjoajien välillä sujuvan liikkumisen digitaalisia palveluja hyödyntäen. Tieto siirtyisi oppijan mukana. Oppijalla tulisi olla mahdollisuus luvittaa koulutus- ja osaamisdataansa mydata-periaatteella hyödynnettäväksi oppijan itsensä parhaaksi. Myös opetuksen/koulutuksen järjestäjän edustajalla tulisi olla riittävä tiedonsaantioikeus ennakoivan toiminnan järjestämiseksi. Kaikessa toiminnassa, tuessa ja toimeenpanossa on tärkeää nostaa esille moninaisia eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti koulutustoimialalle.
      • Tilastokeskus, Mannonen Timo
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Yleisenä huomiona Tilastokeskus toteaa, että digitalisaatioon ja datatalouteen liittyy paljon pistemäistä lainsäädäntöä, jolla säädellään milloin mitäkin yksittäistä asiaa. Tarve kokonaisuutta katsovalle sekä digitalisaatiokehityksen ja datatalouden kasvun mahdollistavalle lainsäädännölle on ilmeinen.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Korkein hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.
      • Taideyliopisto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Taideyliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua raportista. Yleisenä havaintona on, että loppuraportissa on tunnistettu digitalisaation edistämisen kannalta keskeiset teemat lainsäädännön näkökulmasta.
      • , Yrityksen digitalous -hanke, Rintala Minna
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitalisaation edelläkävijyyden varmistamiseksi on tärkeää tarkastella osana muutosta myös sen mahdollistavaa lainsäädäntökehitystä riittävän pitkällä ja ennakoivalla tavalla. Sääntelyssä tulisi huomioida digitalisaation edistämisen mahdollisuudet laajasti, erityisesti huomioiden myös yritysten näkökulma, uusien toimintamallien kehittyminen (esim. ekosysteemiajattelu) ja mahdollisuus asiointitarpeen poistamiseen kokonaan niissä tilanteissa kuin se on mahdollista. Julkisten palveluiden kehittämisessä on pyrittävä ensisijaisesti hyödyntämään digitalisaatiota niin, että palvelun saajan asiointitarve poistuu tai vähenee merkittävästi.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry.
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Palta pitää työryhmän työtä arvokkaana, sillä tavoitteena tulisi olla kaikkien julkisten asiointipalvelujen sähköistäminen ja pidemmällä tähtäimellä asiakaslähtöinen automatisointi. Lainsäädäntö ei kuitenkaan kaikilta osin nykyisellään tue asiakaslähtöistä palvelukehittämistä ja mahdollisten pullonkaulojen tunnistaminen ja tunnustaminen on hyvä askel digitalisaatiomyönteisen lainsäädäntökehikon luomiseksi.
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia, Strategiaosasto, Digitalisaatioyksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportissa ei esitetä loppujen lopuksikonkreettisia muutosehdotuksia tai oikeastaan esitetään, mutta ne on ripoteltu eri puolille raporttia ja yhteenveto on tiivistetty liian yleiselle tasolle, eikä tämän perusteella pysty vielä sanomaan, mitä mahdollisia uusia velvollisuuksia näistä aiheutuisi kunnille. Tästä näkökulmasta huomio kiinnittyi erityisesti kappaleessa 4.4 esitetty: "kunnat ja viranomaiset olisivat aidosti ihmis- ja yrityslähtöisiä saattamalla asiakkaan tarve keskiöön niin, että voisivat tehdä toimia joissain tilanteissa ennakoivasti asiakkaan puolesta".
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Pasi Patrikainen ja kehitys- ja digitalisaatiojohtaja Jani Kylmäaho
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Maanmittauslaitos kiittää mahdollisuudesta lausua Valtiovarainministeriön asettaman Digitalisaation edistämisen ohjelman lainsäädännön soveltamisen ja edistämisen työryhmän laatimasta loppuraportista liittyen digitaalisen asioinnin kehittämisen haasteisiin. Maanmittauslaitos katsoo, että sekä digitalisaatiosta annettavan yleislainsäädännön että sektorikohtaisen lainsäädännön kehittämisen jatkoselvitykset sekä muutosten valmistelu olisi aloitettava mahdollisimman pikaisesti pohjautuen työryhmän esityksiin. Erityisen tärkeää olisi säätää digitaalisen asioinnin ensisijaisuudesta siten, että se on oletustapa viranomaisten kanssa asiointiin. Tanskan mallia seuraten voidaan tarjota mahdollisuus erityisistä syistä poiketa tästä periaatteesta. Mahdollisuus muihin asiointikanaviin, kuten käyntiasiointiin voidaan tarjota koko julkishallinnon tasolla kustannustehokkaasti esimerkiksi yhteisten palvelupisteiden avulla, kunhan digitaaliseen asiointiin kykenevä suuri osuus kansalaisista ja yrityksistä siirtyy käyttämään digitaalisia asiointikanavia. Samanaikaisesti on syytä kehittää viranomaisten palveluja Suomen digikompassissa linjattuun suuntaan, eli elämäntapahtumalähtöisiksi ja palvelutarvetta ennakoiviksi, mikä sinänsä vähentää asiointitarvetta kaikissa palvelukanavissa.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Hyvällä lainsäädännöllä voidaan merkittävästi parantaa digitalisaation edistymistä Suomessa. Liian yksityiskohtainen sääntely, harkinnan sisällyttäminen säädöksiin sekä huonosti mietityt vaatimukset voivat pahimmillaan estää merkittävien palvelu-jen digitalisoimisen joko kokonaan tai tehdä palveluista huonosti toimivia ja tehottomia. Sääntelyn tulisi olla mahdollisimman teknologianeutraalia, mikä vähentäisi myös tarvetta sääntelyn jatkuvaan muokkaamiseen. Toisaalta digitalisoiminen vaatii myös merkittävästi osaamista ja resursseja eri valtionhallinnon organisaatioissa, koska hyväkään sääntely ei itsessään takaa onnistuneita palveluja. Digitalisaation tehokas edistäminen vaatii yleensä myös sen, että viranomaisten tiedonhallinta ja taustajärjestelmät ovat moderneja ja teknologiaratkaisut mahdollistavat digitaalisten palveluiden kehittämisen. Työryhmä on itse todennut, että ehdotusten tarkoitus on toimia keskustelunavaajana eikä työryhmässä ole pohdittu vaikutuksia ja mahdollisuuksia lainvalmisteluun verrattavassa laajuudessa. Traficom pitää tärkeänä, että raportissa käsiteltyjä aiheita ja teemoja edistetään ja toimeenpannaan suunnitelmallisesti.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Kallio Noora
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Digitalisaation edistäminen ei ole ristiriidassa perusoikeuksien ja palvelujen saatavuuden kanssa, vaan oikeastaan päinvastoin. Kansalaisen näkökulmasta pääsy sähköisen asioinnin pariin eli vapaus valita aidosti sähköinen palvelu, on nykyaikana yhdenvertaisuuskysymys ja perusoikeus. Toisaalta paremmat, kattavammat ja saavutettavammat digipalvelut vapauttavat viranomaisen resursseja perinteiseen asiointimalliin niille, jotka tarvitsevat syystä tai toisesta henkilökohtaista asiointia. Palvelutarpeen kasvaessa julkisen sektorin on tehtävä rakenteellisia muutoksia, ja digipalveluiden ensisijaisuus sekä parempi saatavuus on yksi tehokas toimenpide turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kaikille myös tulevaisuudessa. Erityinen kiitos työryhmälle digilainsäädännön kokonaiskuvasta, joka on todella selkeä ja informatiivinen.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtoryhmä
        Uppdaterad:
        7.12.2022
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Äyräs-Blumberg Outi
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Sosiaali- ja terveysministeriö painottaa, että on erityisen tärkeää muistaa ottaa huomioon ne väestöryhmät, joilla ei ole valmiuksia sähköisten palveluiden käyttöön. Raportissa on hyvin käsitelty digituki-teemaa ja jatkossa siihen on syytä edelleen panostaa ikääntyvän väestön takia. Digituki lienee edellytys sille, että digitaalinen asiointi asetettaisiin ensisijaiseksi kanavaksi. Tässäkin tapauksessa tulee kuitenkin säilyttää mahdollisuus henkilökohtaiseen asiointiin. Ihmislähtöisten palveluiden suunnittelu onkin tärkeää ja elämäntapakokonaisuuksiin perustuva ajattelu on kannatettava idea. Esimerkiksi palvelumuotoilulla voidaan lisätä digitalisaation perimmäisiä tavoitteita, sujuvampaa arkea ja asiointia. Digitalisaation kautta on usein mahdollista löytää tarvittaessa merkittäviäkin kustannussäästöjä. Toisinaan kuitenkin kustannussäästöjen mittaluokkaa yliarvioidaan, eli säästöjä ei käytännössä saada kerrytettyä niin nopeasti kuin aluksi arvioidaan. Pitkällä tähtäimellä digitalisaatio hyvin todennäköisesti useissa tapauksissa kuitenkin tuottaa jonkin verran säästöjä. Tämänkin vuoksi olisi tärkeää lisätä tietämystä ja mm. saada käyttöön luotettavia arviointimalleja hyötyjen ja haittojen punnitsemiseksi keskenään. Raportissa kuvaillaan (s. 39), että sosiaaliturvaan liittyvää tiedonhallinnan kehittämistä ei ohjata kokonaisuutena. Sosiaaliturvan tiedonhallinnan ohjaamisesta ei ole samankaltaisia säännöksiä, kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ohjaamisesta asiakastietolaissa (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, 784/2021). Toimeentuloturva on sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluva tehtävä ja täten myös tiedonhallintaan liittyvää ohjausta tehdään osana tätä tehtävää lähinnä toimeentuloturvaetuuksia koskevan tietojen luovuttamista tai saamista sääntelevän lainsäädännön kautta. Luonnollisesti on myös huomioitava tiedonhallintalain 6 §:ssä säädetty tietovarantojen yhteentoimivuuteen kohdistuva ohjaustehtävä. Sosiaali- ja terveysministeriö tuo esiin kuitenkin, että tiedonhallintalain 3 lukua ei sovelleta Kansaneläkelaitokseen, joka on suurin yksittäinen sosiaaliturvan toimeenpanija. On myös otettava huomioon, että tietojärjestelmäkehittämiseen liittyy hankinta- ja kilpailuoikeudellisia näkökulmia, jotka viranomaisten on huomioitava hankkiessaan tietojärjestelmiä.
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • -
      • Lieksan kaupunki
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Raportissa on käsitelty laajasti erilaisia digitalisaation edistämisen kannalta keskeisiä teemoja lainsäädännön näkökulmasta. Näkemyksiä on kerätty eri organisaatioilta useiden eri kanavien kautta, mikä on hyvä asia. Raportissa esiin tuotujen ehdotusten tarkoitus on toimia keskustelunavaajana eikä raportissa ole pohdittu vaikutuksia ja mahdollisuuksia lainvalmisteluun verrattavassa laajuudessa. Itse lainvalmistelussa tulee ottaa huomioon myös kustannusvaikutukset ja toteuttamiskelpoisuus.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut, digi- ja tiedonhallintayksikkö
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Lainsäädännössä käytettävät termit tulisi tarkentaa ja yhtenäistää, jottei esim. erityislainsäädännössä käytetä termejä eri merkityksessä kuin digitalisaatiota koskevassa yleislainsäädännössä on määritelty ja siten vesitetä digitalisaatioon liittyvää lainsäädäntöä. Valtiovarainministeriön JulkICT-osaston mandaattia digitalisaation ohjaamisessa tulisi vahvistaa, myös ministeriöiden tukea oman hallinnonalansa virastoille.
      • Vakuutusoikeus
        Uppdaterad:
        7.12.2022
        • Vakuutusoikeus kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiassa. Tuomioistuinlain 7 luvun 1 §:n mukaan vakuutusoikeuden tehtävänä on toimia toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena. Vakuutusoikeus käsittelee muutoksenhakuasioita ylimpänä muutoksenhakuasteena lukuun ottamatta eräitä tapaturma- ja ammattitautiasioita, joista on mahdollista hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Vakuutusoikeus kiinnittää lausunnossaan huomiota kolmeen asiaan: 1) Vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa ensimmäisen asteen päätöksen tekee joko viranomainen tai julkista valtaa ja hallintotehtävää suorittava taho. Vakuutusoikeus korostaa, että sähköisen asiakirjaliikenteen tulee olla sujuvaa ja käytettävät tietojärjestelmät sellaisia, että ne mahdollistavat asiakirjojen siirtämisen eheänä kokonaisuutena koko prosessin läpi aina ensimmäisen asteen päätöksentekijästä viimeiseen muutoksenhakuasteeseen. Tarvittaessa tätä tulee tukea lainsäädäntötoimin. 2) Loppuraportissa on tunnistettu sääntelyn kehittämistarpeita digitaalisen asioinnin edistämiseksi. Erityisesti tiedonantosäännökset koskettavat tuomioistuimia ja vakuutusoikeus katsoo, että loppuraportin kohdassa 4.2.2 esiin nostettu tarve selvittää, voisiko säädöksiä muuttaa siten, että ensisijainen tiedoksiantotapa olisi sähköinen, on kannatettava. Muutoksenhakutuomioistuimen näkökulmasta tiedoksiantoa seuraa yleensä määräaika valituksen tekemiseen, joten samassa yhteydessä olisi hyvä tarkastella myös lakia säädettyjen määräaikain laskemisesta (150/1930), joka sopii vakuutusoikeuden käsityksen mukaan aika huonosti sähköiseen asiointiin ja 24/7 avoimena oleviin asiointipalveluihin. Vakuutusoikeus korostaa, että tiedoksiantoon ja määräaikojen laskentaan liittyvien säännösten tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä, jotta kenenkään oikeusturva ei vaarannu tulkinnanvaraisen sääntelyn vuoksi. 3) Loppuraportissa on kappaleessa 4.4.3 todettu, että sosiaaliturvajärjestelmän hakemusperusteisuuden muuttaminen viranomaisaloitteiseksi toiminnaksi vaatii jatkoselvittämistä ja asioiden luonnehdintaa hallinnonaloittain. Vakuutusoikeus toteaa, että mahdollisessa jatkoselvittämisessä tulee ottaa huomioon myös yksittäisen henkilön oikaisu- ja muutoksenhakumahdollisuus, ja prosessin tulee kokonaisuudessaan pysyä mahdollisimman selkeänä ja yksinkertaisena sekä taata oikeusturvan toteutuminen. Vakuutusoikeudella ei ole muuta lausuttavaa asiassa.
      • Eerola-Pilvi Pirkko
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Ohjelma perustuu digitalisaation edistämiselle. Digitalisaatiota pidetään yhteiskunnassa itsestään selvyytenä. Sen sanotaan olevan käyttäjäystävällistä ja helppoa. Digitalisaatio vaikuttaa kansalaisen oikeusturvaan (perustuslaki 21 §) ja ihmisoikeuksiin (perustuslaki 22 §). Digitalisaatiolla voidaan jopa syrjäyttää kansalaisia näiden iän tai sosiaalisen aseman perusteella. Kaikilla ei ole laitteita eikä digikompetenssia. Yhdenvertaisuus (perustuslaki 6 §) ja hyvän hallinnon palveluperiaate eivät silloin toteudu. Laitteiden hankkimisen pitää olla vapaaehtoista. Mikäli ne tosiasiallisesti ohjelmalla tulevat pakollisiksi, ne pitää korvata täysimääräisesti (vrt. cov19- rokote). Julkisissa tiloissa laitteille pääsy voi ruuhkautua ja tietoturva vaarantua. Viranomaisten opastusvaatimus on ohjelmassa epäselvä. Esitetyssä digitalisaation edistämisohjelmassa valvontatehtävä on lähinnä ylimmillä laillisuusvalvojilla, joilla on rajalliset keinot puuttua konkreettisesti mahdollisiin oikeuden loukkauksiin. Siksi valvontakeinoja tulisi täsmentää. Digitaalisuus ei saa heikentää valinnanvapautta ja yksityisyyden suojaa. Se ei saa johtaa kontrolliin. Digitaalisuuden edistämisen vaikutuksista olisi syytä sopia jokaisen kanssa tarkkarajaisesti: mihin kaikkeen digitaalisuus kansalaisen oikeuksien kannalta vaikuttaa. Digitaalisuutta on ajanut ennen kaikkea organisaatio, WHO, joka on demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa. Oikeusturva ja oikeudellinen valvonta eivät koske WHO:ta.
      • Siipola Simo
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Digiohjelmassa säilytettävä vapaaehtoisuus,varmistettava yksityisyys ja tietoturva.
      • Päivinen Arto, yksityishenkilö
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Päätöksentekijöihin on voitava myös ottaa yhteyttä muidenkin kuin pelkästään verkkosivujen kautta. Digitalisaatiohan merkitsee "automaattista" eli koneellista tietojen käsittelyä. Kone, automaatti voi olla vain niin hyvä, kuin sen laatija. Digitalisaatio on tavoitteena ihan mukava, mutta sulkee pois sen tärkeimmän eli vapaamuotoisen ilmaisun, jota kykenee vain toinen ihminen ymmärtämään. Pahimmassa tapauksessa se johdattelee asioivaa tiettyyn johtopäätökseen, joka ei ollut edes hänen aikomuksensa.
      • Lindroos Anne
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Suomi Maailman talousfoorumin kumppanina Valtionvarainministeriön ohella myös Euroopan komissio ja Maailman talousfoorumi (World Economic Forum) puhuvat digitaalisesta henkilöllisyydestä tai digitaalisesta identiteetistä. Maailman talousfoorumin hahmottelemalla digitaalisella henkilöllisyydellä olisi kasvava laajuus sisältäen mm. internet-ostohistorian, terveystietojen historian, luottotietojen historian ja ”kehoon sulautetuilta tiedonvälittäjiltä” saadut tiedot. Maailman talousfoorumin mukaan digitaalisen henkilöllisyyden avulla voitaisiin esimerkiksi todistaa henkilön terveystatus ja taistella petoksia vastaan. Maailman talousfoorumi on yksi digitalisaatiohankkeiden voimakkaimmista edistäjistä. Sitä rahoittavat suuryhtiöt. Organisaation kumppaneita ovat mm. Amazon, Apple, Bank of China, BlackRock, Google, Goldman Sachs, Johnson & Johnson, Microsoft, Moderna, New York Times, Pfizer, Shell ja Zoom. Maailman talousfoorumin puheenjohtaja Klaus Schwabin perustamaan Young Global Leaders:iin kuuluvat mm. pääministeri Sanna Marin, valtionvarainministeri Annika Saarikko, kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen, Kanadan pääministeri Justin Trudeau ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg. Digitaalisen kontrollin uhka Privacy International näkee digitaalisen identiteetin infrastruktuurissa keskeisinä uhkakuvina syrjinnän, datan väärinkäytön ja kansalaisten valvonnan. Ongelmana ei niinkään ole tietoturva, jota digitaalisessa identiteetissä on korostettu kuin se, mihin tarkoituksiin kansalaisen dataa voidaan jakaa, analysoida ja jatkokäyttää.Toistaiseksi pidetään kuitenkin epäselvänä sitä, olisiko viranomaisten mahdollista käyttää digilompakon sisältämiä tietoja kansalaisten valvontaan. Digitaalinen henkilöllisyys on lähtökohtaisesti kontrollin väline. Se ei ainoastaan avaa pääsyä palveluihin, vaan se voi myös sulkea tai rajoittaa niitä henkilöön liittyvistä ominaisuuksista riippuen. Tällaisena siitä tulee tarkka ja laaja-alainen kontrollin väline. Esimakua siitä, millaisia rajoitteita digitaalisen henkilöllisyyden yhteyksissä voisi tapahtua, saatiin koronapassin käytössä. Tällöin yksittäinen kansalainen tai ryhmä kansalaisia voitiin sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle ei-halutun käyttäytymisen perusteella. Koronapassin välityksellä ei-halutusta käyttäytymisestä on seurannut useissa maissa työelämästä ja sosiaalisesta ympäristöstä syrjäytyminen. Euroopan komissio vakuuttaa kuitenkin suojelevansa digiteknologian avulla ihmisten oikeuksia, vaikka EU-maissa koronapassia käytettiin avoimesti rokotuskattavuuden nostamisen välineenä. Koronapassi on nähtykin eräänlaisenaalkumarkkinointivaiheena kattavammille kansalaisten digitaalisille kontrollivälineille. Esimerkiksi koronapassin liittäminen digitaalisen lompakon kokonaisuuteen on realistista, sillä Sitran mukaan maksukorttien ja -päätteiden avulla on jo nyt mahdollista todistaa koronastatuksensa. Digitaalisen rahan, kuten digitaalisen euron, uhkina on käyttäjän yksityisyyden heikkeneminen ja käteisen rahan poistumisen nopeutuminen. Käteisen rahan poistuminen mahdollistaisi kenen tahansa sulkemisen totaalisesti järjestelmän ulkopuolelle. Kiina on jo ottanut käyttöön oman digitaalisen rahansa, digitaalisen yuanin (e-CNY), jonka kerrotaan olevan suunniteltu korvaamaan käteinen raha. Digitaalisen infrastruktuurin todellinen uhkakuva onkin siinä, että nykyisellään sen varaan voidaan rakentaa hyvin tehokas seuranta- ja tiedonkeruujärjestelmä, jota voidaan myös väärinkäyttää. Voimmeko luottaa, että näitä digitaalisia innovaatioita käytetään vain ja ainoastaan helpottamaan kansalaisten elämää? Millaiset pelisääntöjä tai kontrollin mekanismeja digitaalisen identiteetin infrastruktuuriin rakennetaan? Tullaanko meidän asiointiamme ja palveluihin pääsyämme jatkossa säätelemään rokotestatuksen, hiilijalanjäljen tai disinformaation karsinnan perusteella? Euroopan komission suunnitelmiin sisältynee myös internetin sensuuri, koska komission mukaan ”ihmisen olisi oltava suojassa laittomalta ja haitalliselta sisällöltä”. Digitaalista identiteettiä ja lompakkoa markkinoidaankin jo mm. hillijalanjäljen vähentäjänä, pandemian aikaisen elämän helpottajina sekä keinona taistella rahanpesua ja korruptiota vastaan. Nämä voidaan lukea myös asiointiin liittyvien rajoitteiden rakentamisena näillä perusteilla. Hyvät tarkoitukset eivät välttämättä tule lunastetuiksi digitaalisessa infrastruktuurissa, jos rakennelmaa voidaan väärinkäyttää tarkoituksiin, joita ei osattu ennakoida. ”mahtavimmat tyranniat tehdään aina jaloimpien aatteiden nimissä”. Thomas Paine Lähteet 1 Euroopan komissio. EU:n digitaalista koronatodistusta koskevan asetuksen soveltamisen jatkaminen. https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/13375-Extension-of-EU-Digital-COVID-Certificate-Regulation_fi 2.Sosiaali- ja terveysministeriö. Koronatodistus. https://stm.fi/rokotustodistus 3 Koronarealistit. ID2020 ja digilompakko: Koronapassi oli harjoittelua digi-ID:lle, joka tulee jo 2022. https://koronarealistit.com/digi-id-ja-digilompakko-tulevat-oletko-valmis/ 4 Valtionvarainministeriö. Esittelyssä aloite eurooppalaisesta digitaalisesta lompakosta. https://vm.fi/documents/10623/41113831/Esitykset+digiHen+16.9.2021.pdf/6230ce16-5a6b-54d6-094f-aa6082f11b5f/Esitykset+digiHen+16.9.2021.pdf?t=1631783857943 5 Yle. Voit ehkä pian todistaa henkilöllisyytesi EU:n omalla digilompakolla – kännykkäsovelluksella voisi tunnistautua ja maksaa. https://yle.fi/uutiset/3-11961457 6 SFS. EU:n digitaalinen identiteettilompakko tulee – standardisointityö alkaa. https://sfs.fi/digitaalisen-identiteettilompakon-standardisointi/?utm_source=emaileri&utm_medium=email&utm_campaign=IT-standardisoinnin%20uutiskirje%2010*12*2021&utm_term=Perehdy%20hankkeeseen&utm_content=u-4140163-56122971-2238813-6 7 Euroopan komissio. Komissio ehdottaa turvallista ja luotettavaa eurooppalaista digitaalista identiteettiä. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_21_2663 8 Euroopan komissio. Euroopan digitaalinen vuosikymmen: digitavoitteet vuodelle 2030. https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/europes-digital-decade-digital-targets-2030_fi 9 Taloussanomat. Digitaalinen euro selvittelyyn – käteinen säilyisi myös. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008128180.html 10 Demokraatti. Digitaalinen euro tulee käyttöön viiden vuoden kuluessa – Christine Lagarden mukaan kysyntää riittää. https://demokraatti.fi/digitaalinen-euro-tulee-kayttoon-viiden-vuoden-kuluessa-christine-lagarden-mukaan-kysyntaa-riittaa/ 11 Häring, N. All the good things a digital euro could do – and all the bad thing it will. http://www.paecon.net/PAEReview/issue94/Haering94.pdf 12 Bank for International Settlements. Central bank digital currencies: foundational principles and core features. https://www.bis.org/publ/othp33.pdf 13 CNBC. China is pushing for broader use of its digital currency. https://www.cnbc.com/2022/01/11/china-digital-yuan-pboc-to-expand-e-cny-use-but-challenges-remain.html 14 Euroopan komissio. Eurooppalainen digitaalinen identiteetti. https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/european-digital-identity_fi 15 World Economic Forum. How digital identity can improve lives in a post-COVID-19 world. https://www.weforum.org/agenda/2021/01/davos-agenda-digital-identity-frameworks/ 16 World Economic Forum. Advancing digital agency: the power of data intermediaries. https://www3.weforum.org/docs/WEF_Advancing_towards_Digital_Agency_2022.pdf 17 World Economic Forum. Our partners. https://www.weforum.org/partners#B 18 Yle. Marin ja Saarikko kuuluvat nuorten huippujohtajien globaaliin verkostoon, joka tukee talousjärjestelmän ”nollausta” – professori: Sidonnaisuus olisi ollut syytä ilmoittaa. https://yle.fi/uutiset/3-11902107 19 Youtube. Klaus Schwab – We penetrate the cabinets. https://www.youtube.com/watch?v=tItp_2lGKqU&t=32s 20 World Economic Forum. The Great Reset. https://www.weforum.org/focus/the-great-reset 21 Valtioneuvosto. Maailman talousfoorumin ja Suomen hankekumppanuus digitalisaatio-datatalous- ja automaatiokehitys. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM042:00/2020 22 Sitra. Sitran selvitys maksukorttien käytöstä ”koronapasseina” valmistui. https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-selvitys-maksukorttien-kaytosta-koronapasseina-valmistui/ 23 Yle. Sote-valiokunnassa halua laajentaa koronapassin käyttöä – ”Rokotetuilla pitää olla oikeus elää normaalia elämää”. https://yle.fi/uutiset/3-12175514 24 MTV. Kiuru ja Nohynek medioille: Koronapassin käyttöä saatetaan laajentaa – ”Yksi keino siihen, että viimeisetkin saadaan ottamaan rokotteet”. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kiuru-ja-nohynek-medioille-koronapassin-kayttoa-saatetaan-laajentaa-yksi-keino-siihen-etta-viimeisetkin-saadaan-ottamaan-rokotteet/8278758 25 World Economic Forum. How digital payments can help countries cope with COVID-19, other pandemics: Lessons from China. https://www.weforum.org/agenda/2020/05/digital-payments-cash-and-covid-19-pandemics/ 26 European Central Bank. A digital euro. https://www.ecb.europa.eu/paym/digital_euro/html/index.en.html 27 Privacy International. Digital National ID systems: Ways, shapes and forms. https://privacyinternational.org/long-read/4656/digital-national-id-systems-ways-shapes-and-forms 28 Echikson, W. Europe’s digital identification opportunity. https://www.ceps.eu/wp-content/uploads/2020/06/TFR_Europe-Digital-Identification-Opportunity.pdf
      • Helsingin hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        6.12.2022
        • Helsingin hallinto-oikeus ilmoittaa lausuntopyynnön sisältöön perehdyttyään, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Muutostarpeiden arviointi on ollut kattavaa ja ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.
      • Tulli.fi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Ei lausuttavaa muilta osin.
      • Lounais-Suomen poliisilaitos, esikuntapäällikkö, ylikomisario
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Tämä lausunto toimii erinomaisena keskustelunavaajana. Se on siihen riittävän laaja ja yksityiskohtainen. Viranomaisnäkökulmaan liittyvänä havaintona on todettava, että yksi keskeisimmistä seikoista ko. asiakokonaisuudessa liittyy tiedonsaantioikeuteen ja -velvollisuuteen liittyviin asioihin.
      • Espoon kaupunki, Johtava tietoarkkitehti, Mattsson Jani
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kiitän raportista, joka osaltaan selvensi nykyistä lainsäädäntöä, sen tulkintoja ja kehittämissuuntia. Esitän joitakin huomioita lähinnä julkisten palveluiden kehittämiseen tähtäävän tiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Raportin alkupuolella käsitellään julkisen hallinnon digitalisaation edistämisen yleisiä tavoitteita ja myöhemmissä osissa pureudutaan nykyisen lainsäädännön haasteisiin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Digikompassin mukaan tavoitteena on, että "ihmiskeskeiset digipalvelut muodostavat ennakoivan, ihmiskeskeisen ja tehokkaan palvelukokonaisuuden" sekä "julkisen hallinnon tietovarantojen sääntelystä on tietojen hyödyntämisen ja jakamisen tarpeettomat esteet tunnistettu ja purettu." Tiedonsaantioikeuksia koskevassa osassa siteerataan toista raporttia, jonka mukaan "jos julkisen sektorin tietoja halutaan käytettävän laajemmin, joudutaan väistämättä pohtimaan jo ensisijaisessa käytössä myös toissijaista käyttöä sekä huomioimaan sen vaatimukset. Tämä edellyttää yhteistyötä potentiaalisten toisiokäyttäjien kanssa tai jopa mekanismien muokkaamisesta sellaiseksi, ettei jakoa varsinaiseen ensisijaiseen ja toissijaiseen käyttöön tehtäisikään, vaan tietoja kerättäisiin ja tallennettaisiin jo suoraan sellaiseen muotoon, että koko yhteiskunta voisi niitä hyödyntää." Ajatus siitä, ettei jakoa ensisijaiseen ja toissijaiseen käyttöön tehtäisi kuulostaa ihannetason ajattelulta, jolla väistetään pureutumista käytännön realiteetteihin. Tiedon avaamisen tavoitteet tiedon mahdollisimman laajaksi hyödynnettävyydeksi ovat jaloja ja saattavat toimia sen tyyppisen tiedon osalta, joka voidaan avata yleiseen käyttöön. Merkittävä osa ainakin kuntasektorin käsittelemästä tiedosta on kuitenkin luonteeltaan henkilötiedoksi tulkittavaa tietoa, lisäksi maailmanpoliittisessa tilanteessa tarve huomioida yleisen turvallisuuden näkökohtia tiedon avaamisessa on merkittävästi vahvistunut. On epärealistista ajatella, että suurin osa julkisen hallinnon käsittelemästä tiedosta voisi olla avoimesti saatavilla erilaisten toimijoiden käyttöön riippumatta näiden toimijoiden tarkoitusperistä. Raportilla tunnistetaan tiedon käytön tarpeena julkisten palveluiden palvelukehitys. Palvelukehitys ymmärretään raportilla mielestäni kuitenkin melko kapeasti esim. yksittäisen palvelun digitaalisen palvelupolun luomisena korvaten aiempi manuaalisempi toiminta. Samaan aikaan raportilla tunnistetaan sanana ennakointi, joka niin ikään tulee Digikompassin tavoitteesta. Kuitenkin ennakointia on käsitelty raportissa sisällöltään hyvin kapeassa merkityksessä, jossa ennakoidaan tietyn hallintoasian tai palveluketjun käynnistyminen yksittäisen julkisen palvelun asiakkaan osalta. Raportilta ei ilmene, että ennakointi olisi käsitetty esimerkiksi ilmiötason ennakointina siinä merkityksessä, jossa esim. Sitra sen määrittelee: "Tulevaisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamista, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamista ja toimenpiteiden määrittelyä toivottuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Ennakointi tukee tulevaisuutta koskevaa päätöksentekoa, johon liittyy väistämättä epävarmuutta. Ennakoinnissa ei pyritä ennustamaan täsmällisesti tulevaisuutta." (https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/ennakointi/) Kunnan ja jatkossa myös hyvinvointialueiden toiminnassa korostuu julkisten palveluiden järjestäminen ja oletuksenani on, että raportilla laajasti ennakoinnin yhteydessä tarkasteltu hallintolain mukaisten asioiden käsittely edustaa siihen nähden vain pientä osaa kunnallisen budjetin käytöstä. Kunnan tarpeena on pystyä ennakoimaan näköpiirissä olevia palvelutarpeen muutoksia esim. palveluverkon kehittämiseksi ja palveluiden resursoinnin varmistamiseksi sekä pyrkiäkseen toteuttamaan vaikuttavia ja kustannustehokkaita julkisia palveluita. Jotta tämän tyyppinen ennakointi olisi nykyistä laajemmin mahdollista, tarvitaan tiedon hyödyntämistä ilmiötason ennakointiin - osan ilmiöistä ollessa paremmin ennakoitavissa (väestön muutokset, väestön ikääntyminen) ja osan heikommin ennakoitavissa (kuten koronapandemia tai Ukrainan sota, joilla on ollut merkittäviä vaikutuksia palvelutarpeen kehitykseen). Keskeiseksi haasteeksi tiedon hyödyntämiseksi ilmiötason ennakointiin on koettu lainsäädännön tai lain tulkinnan esteet tietojen yhdistelemiseksi henkilötasolla etenkin hallintorajat ylittävällä tavalla. Raportilla pohdittiinkin ansiokkaasti tietosuojasääntelyä ja sen tulkintaa ja toivottavaa onkin, että tämä keskustelu jatkuisi myös ilmiötason tiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Henkilötason tietojen yhdistämisessä ei voitane lähteä ajatuksesta, että tiedot koottaisiin koko yhteiskunnan minkä tahansa toimijan miten vain hyödynnettäväksi. Hyödyntämisen mahdollisuuksiin ja käyttötarkoituksiin tarvittaisiin tätä nyansoidumpaa jäsennystä erityisesti julkisten palveluiden järjestämisen kehittämisen näkökulmasta. Julkisten palveluiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kehittämiseksi voisi olla hyödyllisempää tunnistaa erikseen tilanne, jossa tiedon hyödyntämistä tehdään julkisen hallinnon piirissä palvelujen järjestämiseen liittyvää tiedolla johtamista varten. Lainsäädännön ja -tulkinnan esteitä on tarpeen purkaa tällaiselta tiedon hyödyntämiseltä yli hallintorajojen, minkä ei tarvitse tarkoittaa tietojen avaamista erotuksetta minkä tahansa toimijan käyttöön. Kuntien tapauksessa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi kansallisia tai hallintorajat ylittäviä yhteisiä tietovarantoja, joiden suunnittelussa ja joita koskevassa sääntelyssä huomioidaan riittävästi kunnan mahdollisuus hyödyntää kerättyjä tietoja riittävän tarkalla tasolla kunnan omaan tiedolla johtamiseen omaa kuntaa koskevin osin. Esimerkiksi suhteessa tietosuoja-asetukseen voisi olla tarpeen saada tällaiseen tietojen hyödyntämiseen muodostettua yhteisiä tulkintoja liittyen mm. käyttötarkoitusten informointiin ja henkilötietojen käsittelyn perusteisiin. Henkilötason tietojen yhdistämisessä olisi tunnistettavissa ainakin kaksi eri tasoa. Ensinnäkin tilanne, jossa tiedot yhdistetään menettelyillä, joilla varmistetaan, etteivät yksilöivät tiedot palaudu palveluprosesseihin, mutta tarjoavat siitä huolimatta riittävän näkymän palveluiden järjestämisen tai palveluprosessin tiedolla johtamiseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi palvelun asiakkaiden segmentointi älykkäillä algoritmeilla siten, ettei palveluprosessiin tuoda takaisin yksilötason tietoa siitä, kuka asiakas mihinkin segmenttiin kuuluu. Tällöin ei nähdäkseni ole kyse profiloinnista. Toisena tasona on tilanne, jossa palveluprosessiin tuodaan myös yksilötason tieto asiakkaan ominaisuuksista tietojen yhdistelyn lopputuloksena, jolloin kyse on profiloinnista. Profilointia raportillakin sivuttiin. Lisää pohdintaa voisi olla siitä, mitkä ovat esteitä henkilötason tietojen yhdistämiselle hallintorajat ylittäen niissä tilanteissa, jotka eivät ole profilointia. Toisaalta yhteisille tulkinnoille profiloinnin käytöstä julkisessa hallinnossa oikeusperusteineen olisi varmasti myös hyötyä. Ymmärrän Digikompassin tarkoittaman ennakoivan ja ihmiskeskeisen palvelukokonaisuuden myös siitä näkökulmasta, että julkinen hallinto pystyisi ajoissa ohjaamaan ihmisen ennaltaehkäisevien palveluiden piiriin tilanteessa, jossa on nähtävissä kohonnut riski yksilön kokemalle heikommalle elämänlaadulle ja/tai raskaampien ja kalliimpien julkisten palveluiden tarpeelle, mikäli ennaltaehkäiseviin toimiin ei ajoissa ryhdytä. Elämäntapahtumalähtöistä ennakointia voisi pohtia tästä näkökulmasta sen ohella, että pohditaan hallintoasioiden käsittelyn käynnistymistä ennakoivasti. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa on ymmärtääkseni käytettävissä varhaisempaa keinovalikoimaa, joka ei edellytä hallintolain mukaisten asioiden käsittelyn käynnistämistä, ja jolla voi silti olla oikea-aikaisesti toteutettuna suuri vaikuttavuus. Oli ilo huomata, että myös yritysten ja yhteisöjen elinkaaren aikaiset liiketoimintatapahtumat muistetaan huomioida yksiöiden elämäntapahtumien ohella digitaalisten palveluiden ja tiedon hyödyntämisen kehittämisessä. Henkilötiedon osuus voi yrityksille suunnattujen palvelujen järjestämisen kehittämiseksi tarvittavassa tiedon hyödyntämisessä olla jonkin verran yksilöille suunnattuja palveluja pienempi, joskin esimerkiksi työllisyyspalveluissa voisi olla tarpeita pystyä yhdistämään niin yritysten kuin yksilöiden tietoja näiden palveluiden vaikuttavan ja tehokkaan johtamisen ja kehittämisen tarpeisiin.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin laillisuusvalvontakäytännössä on korostettu viranomaisen velvollisuutta selvittää asia huolellisesti ja puolueettomasti, kertoa hallinnon asiakkaalle ohjeidensa ja neuvojensa perusteet sekä järjestää hallinnon asiakkaiden viranomaisasiointi ja siinä käytettävät asiointi- ja tietojärjestelmät siten, että asiakkailla on helposti ymmärrettävissä oleva kokonaiskuva asioinnista omassa asiassaan hallinnossa sekä siitä, miten esimerkiksi verkkopalveluissa ja muutoin asioidaan. Laillisuusvalvonnassa on painotettu hallintolain palveluperiaatteen mukaisesti hallinnon asiakkaan ja viranomaisten tarjoamien palvelujen käyttäjän näkökulmaa, kuten käyttäjälle annettavan informaation merkitystä sekä tietojärjestelmien ja niihin perustuvan palveluprosessin käyttäjälähtöisyyttä. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontaratkaisuissa on tuotu esille yleisemminkin ihmiskeskeisen ja asiakaslähtöisen, modernia palveluperiaatetta toteuttavan digitaalisen hallinnon toteuttamisessa keskeisiä lähtökohtia. Esimerkiksi TE-hallinnon tietojärjestelmien toiminta ja niiden vaikutus asiakkaiden perusoikeuksien ja hyvän hallinnon toteutumiseen on tullut esiin oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa. Kanteluun antamassani päätöksessä (OKV/338/1/2018, 27.3.2019) totesin, että laiteriippumattomat verkkopalvelut edistäisivät yhdenvertaisuutta. Työ- ja elinkeinohallinnon työnhakijoille tarjoamia verkkopalveluja ei ollut sovitettu kaikille mobiililaitteille. Päätöksen mukaan sujuva asiointi yleisesti käytettävissä olevilla laitteilla, mikä on tavoitetilana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa, ei ollut käytännössä täysin toteutunut. Päätöksen mukaan uudistustyössä sähköistä asiointia tulisi edistää asiakaslähtöisesti. Verkkopalveluissa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen laiteriippumattomuuteen, eli digitaalisen asioinnin pitäisi olla mahdollista myös yleisesti käytössä olevilla mobiililaitteilla ja niissä käytettävillä sovelluksilla. Tähän velvoittaa myös laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, jonka tavoitteena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia yhdenvertaisesti käyttää digitaalisia palveluja. Yhdenvertaisuuden edistämisestä on säädetty myös yhdenvertaisuuslaissa ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa. Yleisestikin digitaalisen hallinnon ja sähköisen asioinnin kehittämisen kannalta merkityksellinen apulaisoikeuskanslerin ratkaisu koskee palvelun asianmukaisuutta, neuvontaa, asian selvittämisvelvollisuutta ja asianosaisen kuulemisvelvollisuutta koskevien hallintolain säännösten noudattamista TE-toimistossa työvoimapoliittista lausuntoa sähköisessä asiointipalvelussa annettaessa (OKV/1418/10/2020, 1.11.2021). Apulaisoikeuskanslerin mukaan sähköisessä asiointijärjestelmässä on aina mahdollisuus väärinymmärryksiin ja osapuolten erilaisiin tulkintoihin. Verkkopalvelussa valitaan järjestelmästä jokin valmiista vaihtoehdoista ja vastataan vakiomuotoisiin kysymyksiin joko kyllä tai ei. Palvelua käyttävä henkilö voi myös olla epävarma siitä, mitkä vaihtoehdot vastaavat hänen tosiasiallista tilannettaan. Sähköistä asiointijärjestelmää käytettäessä hyvän asiakasta kuuntelevan kommunikaation merkitys korostuu, ja asiakkaan tosiasiallinen tahto tulee aina pyrkiä selvittämään. Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelija oli itse pyrkinyt aktiivisesti ja asianmukaisesti myötävaikuttamaan vireille panemansa asian selvittämiseen hallintolaissa tarkoitetulla tavalla. Kantelijan toistuvat kysymykset, ilmoitukset ja selvitykset oli TE-toimistossa kuitenkin sivuutettu. Apulaisoikeuskansleri totesi, että asianosaista on kuultava hallintolain mukaisesti ennen työvoimapoliittisen lausunnon antamista, vaikka työvoimapoliittinen lausunto ei ole hallintolaissa tarkoitettu päätös. Olen myös ratkaisussani OKV/2674/10/2020 (7.6.2022) käsitellyt ns. OmaOlo-palvelun käyttöehtojen ja palvelua koskevan tiedon käyttäjälähtöisyyttä. Valtion omistama DigiFinland Oy tuottaa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella itsehoitoon tarkoitettua Omaolo-palvelua kunnille ja kuntayhtymille. Yhtiö toimii palvelun kehittäjänä, ylläpitäjänä ja levittäjänä. Ministeriö vastaa yhtiön tuottamien digitaalisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sisällöllisestä ohjauksesta. Palvelun käyttäjä voi olla sopimussuhteessa yhtiöön tai ohjautua asioimaan julkisten palveluntuottajien kanssa. Omaolopalvelusta tai DigiFinland Oy:n tehtävästä palvelun tuottajana ei säädetä lainsäädännössä. Katsoin ratkaisussani, että yhtiön tuottamassa Omaolo-palvelussa on erilaisia palvelun osia, joista ainakin osalla on kytkös perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin ja joiden hoitaminen tapahtuu julkisen ja yksityisen toiminnan välimaastossa. Totesin edellä mainitussa ratkaisussani, että palvelun käyttäjien oikeuksien turvaamiseksi on tärkeää, että käyttäjillä on tieto siitä, asioivatko he palvelua käyttäessään yksityisen vai julkisen toimijan kanssa, ja mikä on heidän oikeudellinen asemansa kulloisessakin tilanteessa. Tämän vuoksi Omaolo-palvelun käyttöehtojen ja palvelua koskevien ohjeiden, on syytä täyttää hyvän hallinnon perusteiden asettamat vaatimukset niin, että palvelun käyttäjä saa niistä helposti ja ymmärrettävästi oikeudellisen asemansa ymmärtämiseksi tarpeelliset tiedot. Annettujen tietojen tulee olla sekä kielellisesti että sisällöllisesti ymmärrettävät. Hyvän hallinnon perusteiden toteutuminen palvelun käyttäjien informoinnissa edesauttaa ja toteuttaa myös EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjen henkilötietojen käsittelyn läpinäkyvyyteen ja rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksiin liittyvien velvoitteiden ja oikeuksien toteutumista. Pidän myös tämän lausuntoasian yhteydessä lopuksi tärkeänä muistuttaa perustuslain 21 §:ssä säännellyistä oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeista sekä hallintolain 2 luvussa säädetyistä hyvän hallinnon perusteista, muun muassa palveluperiaatteesta ja viranomaisen neuvontavelvollisuudesta. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota perustuslain 6 §:ssä turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen varmistamiseen. Digitaalisia palveluja ja sähköisen asioinnin keinoja sekä niitä koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä onkin edelleen tärkeää varmistaa, että myös vaihtoehtoiset tavat kansalaisten asiointitarpeen toteuttamiseen otetaan riittävästi huomioon. Vain tällä tavoin turvataan yhdenvertaisuus-, palvelu- ja neuvontaperiaatteiden asianmukainen toteuttaminen. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti Esittelijäneuvos Tuula Karjalainen
      • Koivistoinen Tommi
        Uppdaterad:
        5.12.2022
        • Kuka tai mikä tulee omistamaan "hardwaren" eli laitteistot? Mihin tiedot tallennetaan? Kuka tai mikä tulee omistamaan "softwaren" eli ohjelmiston, entäs infrastruktuurin eli käytännössä tiedonsiirtokaapelit halki Atlantin ja Tyynen valtameren ym.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen oik.apu ja edunval
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirillä ei ole lausuttavaa asiassa.
      • Turun kaupunki, Asiakasohjaus, tietosuoja, laki, Karilahti Arto
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Yleiskommenttina myös se, että Digipalvelulaki edellyttää asioinnissa julkisen hallinnon hyödyntävän tietoa tehokkaasti eli ei kysytä asiakkaan tietoja monta kertaa. Lainsäädäntö taas toisaalta estää tämän tehokkuuden toteutumista tiedonsaannin osalta (vrt. yleislaki vs. erityislaki) Tämä lausunto yhteistyössä Turun ja Espoon Turvallinen Tieto- projektissa.
      • Jokela Petri
        Uppdaterad:
        2.12.2022
        • Tietotilinpäätös oli joitakin vuosia sitten hyvä mittari siitä, paljonko yritys tai yhteisö on mitattavin faktoihin aikaansaanut digiasioissa. Lisäpanoksia tietotilinpäätöksen jalkauttamiseksi kansalaisille tarvitaan kunnissa, aluehallinnossa, sote-alueilla ja valtakunnallisten palvelutoimittajien kautta.
      • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Collan Mikael
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Työryhmän raportissa on tunnistettu useita hyviä kehittämiskohteita ja annettu hyvinkin konkreettisia ehdotuksia tarpeellisista muutoksista.
      • Karelia Ammattikorkeakoulu Oy
        Uppdaterad:
        30.11.2022
        • Tulisiko digitaalisuutta koskevassa lainsäädännössä näkyä aiempaa selkeämmin eettinen näkökulma (mm. tietojen oikeellisuus ja jatkokäyttö pitkällä aikavälillä).
      • Ripatti Eine
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Vastustan digitaalista henkilöllisyyttä, koska sen käyttö pitää olla vapaaehtoista.
      • Mannela Janne, Valtiovarainministeriö digital
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • En halua että digital asiaa ylipäätään viedään eteenpäin koska yksilönarkaluontoiset tiedot eivät ole Turvassa moneltakaan kantilta
      • Suikkanen Sinikka
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Vastustan digitaalista henkilöllisyyttä, koska käytön vapaaehtoisuutta ei varmisteta millään tavalla. Lisäksi olen huolissani tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta. Toteutuuko GDBR ja mikä taho omistaa datan ja kuka/mikä hallitsee algoritmejä. Toteutuuko perustuslaki
      • Svahn Olle, Tietoinen kansalainen
        Uppdaterad:
        27.11.2022
        • Ei ole vapaassa demokratiassa suotavaa, että pakotetaan käyttämään esim digi idtä. Kuka saa pääsyn kaikkeen tietoon ja missä sitä tallennetaan. Vastustan!
      • Hongisto Päivi
        Uppdaterad:
        26.11.2022
        • Ihmisen oma vapaa tahto ei toteudu. Ehdotan tämän lakialotteen hylkäämistä.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Uppdaterad:
        25.11.2022
        • Työryhmän loppuraportissa tuodaan esiin, ettei digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettuun lakiin (digipalvelulaki) sisältyvien digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien vastuiden ja velvollisuuksien valvonta kuulu digipalvelulaissa tarkoitetun valvontaviranomaisen, Etelä-Suomen aluehallintoviraston, toimivaltaan, ja että näiden vastuiden ja velvollisuuksien valvonta tapahtuu yleisen laillisuusvalvonnan toimesta. Raportissaan työryhmä esittää digipalvelu-lakiin lisättäväksi säännöstä, jossa Digi- ja väestötietovirasto nimettäisiin näissä ainakin ohjaavaksi ja neuvovaksi tahoksi, ja toteaa, että valvonnan osalta tarvetta tulisi jatkoselvityksessä pohtia. Pidän valvonnan tarpeen tarkkaa arviointia asian jatkovalmistelussa varsin tärkeänä. Tässä arvioinnissa on aiheellista erityisesti kiinnittää huomiota oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen rooliin nimenomaan ylimpänä laillisuusvalvojana ja muun ensisijaisen ulkopuolisen valvonnan tarpeeseen. Totean, että olen kirjoittanut ”valvonnan valvonnasta” eduskunnan oikeusasiamiehen 2017 vuosikertomuksen puheenvuorossani https://www.oikeusasiamies.fi/fi/toimintakertomukset1). Siinä olen käsitellyt oikeusasiamiehen roolia erityisesti ensisijaisesti valvovien viranomaisten valvojana ja tällaisen ensisijaisen valvonnan tärkeyttä.
      • tiedusteluvalvontavaltuutettu
        Uppdaterad:
        23.11.2022
        • Minulla ei ole lausuttavaa loppuraportista.