• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Uppdaterad:
        16.6.2021
      • Rakennustarkastusyhdistys RTY ry, Hienonen Markku
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLA MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMISEKSI Rakennustarkastusyhdistys RTY ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto tähän lakiehdotukseen Tämän lausunnon kirjoittamiseen ovat vastuuvalmistelijan lisäksi osallistuneet Petri Perkiömäki ja Ilkka Räinä. 117 i & Uusituvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnal-lisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaati-muksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla. Sekä uudisrakentamisessa että laajamittaisissa korjauksissa vaatimus useimmissa kohteissa toteutuu automaattisesti. Tämä vaatimus ilmeisesti ei merkittävästi muuta tilannetta. Jos kuitenkin osoittaminen edellytetään, on ilmeisesti järkevää pelkän vaatimuksen täyttymisen toteamisen lisäksi todeta toteuma-% kussakin kohteessa. Luonteva mahdollisuus on täydentää tämä tieto Energiaselvitykseen/-todistukseen jossa se samalla arkistoituu talteen. Edellyttää laskentaohjelman täydentämistä, mutta ei ilmeisesti lisää merkittävästi laskentatyötä. Jos tieto on selkeästi siellä esitettynä, on rakennusvalvontaviranomaisen suhteellisen helppo vähäisellä lisätyömäärällä tarkistaa, että täyttää vaatimuksen ja todeta samalla lukuarvo. Ohjelmasta pitäisi tulosteena tulla automaattiseti selkokielella kerrottuna, että täyttää/ei täytä vaatimuksia. Tulevaisuudessa tämä ehkä pystytään tekemään jonkinlaisena robotti-tarkistuksena. Tärkeää, että asiaan liittyvät termit ovat yksiselitteisiä ja kerrottu "selkokielellä" asetuksissa ja mahdollisissa oppaissa. Käytännössä laajamittaisissa korjauksissa, joissa uusitaan usein myös lämmitysjärjestelmiä, vaatimuksen saavuttamiseksi joudutaan luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä lämmitykseen. Tämä ei tarkoita, että jokaisessa kohteessa olisi välttämätöntä luopua hyväkuntoisesta öljypolttimesta ja uusia lämmityspatterit. Esimerkiksi laittamalla lämmönlähteeksi ilma-vesi lämpöpumppu ja hyödyntämällä lämmitystarvehuippujen aikana vanhaa kattilaa/poltinta bioöljyä käyttäen voidaan päästä kustannustehokkaampaan ratkaisuun. Laajamittainen korjaus (25%) on hyvä vaatimusraja tässä yhteydessä ja että vaatimus pitää täyttää, mikäli toimenpide on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Puunpoltto ei todennäköisesti kovin merkittävästi lisäänny, mutta on kuitenkin tärkeää, että tulevaisuuden puutulisijat ovat hyötysuhteeltaan hyviä ja vähäpäästöisiä. Valtionneuvoston asetuksella ei ainoastaan voida vaan tulee antaa tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista ja Ympäristöministeriön asetuksella antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa säädetyn uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista. Opastuksessa tai YM:n oppaissa tulee vielä selkeästi tiedottaa, että laajamittaiset korjaukset vaativat käytännössä aina rakennus- tai toimenpideluvan. 132 & Ympäristövaikutusten arviointi Tässä esitetty käännösvelvollisuus on lisätyö lupaviranomaiselle, mutta ilmeisesti näiden käännöstä vaativien hankkeiden määrä on kohtuullisen pieni. 133 & Kuulemiset ja lausunnot Tämä laajennus hieman arveluttaa, mutta jos kyse on vain tilaisuudesta esittää mielipiteensä, ei todennäköisesti aiheuta merkittävää lisätyötä. 181 & Markkinavalvonta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on luonteva viranomainen tähän ja toimii jo tässä roolissa. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen roolia seuraajana on ehdotuksessa hieman tarkennettu, mutta tarkennus ei aiheuttane merkittävää lisätyötä 181 a & Rakennustuoteyhteyspiste Vaikuttaa aivan toimivalta ratkaisulta, mutta muistiossa esiin nostettu kustannusvaraus 20 000 € tätä varten vaikuttaa alimitoitetulta. 192 & Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä. Kohta 5) vaikuttaa aika arveluttavalta jokaista yksittäistä lupaa kohdin erikseen sovellettuna varsinkin jos kyseessä voimassa olevan kaavan mukainen ratkaisu. Onko vaarana lupaprosessin pitkittyminen kohtuuttomasti, mutta ei saada vastaavaa lisäarvoa. Markku Hienonen pääsihteeri, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry
      • Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry, Somersalmi Mikko
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Tietoa RAKLI ry:stä RAKLI kokoaa yhteen kiinteistöalan ja rakennuttamisen vastuulliset julkisen ja yksityisen sektorin ammattimaiset toimijat, jotka kattavat asuntojen, toimitilojen ja infrastruktuurin omistajat, rakennuttajat ja käyttäjät sekä näiden ammattimaiset edustajat. RAKLI jäsenineen varmistaa, että Suomessa on tilaa hyvälle elämälle. RAKLIn jäsenorganisaatiot investoivat vuosittain 5-10 miljardia suomalaiseen rakennettuun ympäristöön. LAUSUNTO Hallituksen esityksen kohta uusiutuvan energian käytön edistäminen: Esityksen kohdan taustalla on EU:n RED II – direktiivin 15 artiklan 4 kohta. RAKLI kannattaa esityksen ja direktiivin taustalla olevaa tavoitetta fossiilisten polttoaineiden roolin vähentämisestä energiajärjestelmän osana ja siten myös osana kiinteistöjen energiankulutusta. Rakentaminen ja asuminen on Suomessa erittäin kallista. Rakentamisen kansainvälisesti korkea kustannustaso näkyy asumisen kustannuksissa. Vuonna 2016 RAKLIn toteuttamassa Suomen ja Itävallan asuntorakentamisen kustannusvertailussa yhdeksi rakentamisen kustannuksia Suomessa aiheuttavaksi tekijäksi suhteessa Itävaltaan todettiin säädösympäristömme yksityiskohtaisuus. Ajatus säädöksien vaikutuksesta kustannuksiin on laajasti tiedostettu ja nykyisen hallituksen hallitusohjelmassakin todetaan: “Hallitusohjelma 2019: ”Selvitetään rakentamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi autopaikka- ja väestönsuojanormeja edullisemman rakentamisen edistämiseksi. Mahdolliset säädösten keventämiset tulee tehdä ilman, että rakentamisen laatu tai rakennusten terveellisyys tai turvallisuus on uhattuna” Rakentamisen kustannuksien hillitsemisen tulisi olla yksi johtava periaate kaikkien rakentamisen sidosryhmien osalta. Tätä taustaa vastaan onkin vaikea ymmärtää, että rakennushankkeisiin ollaan tuomassa uutta byrokraattista ja todennäköisesti lisää suunnittelu- ja hallinnollistatyötä aiheuttavaa vaihetta, jonka vaikutukset ovat erittäin marginaalisia. Emme kannata ehdotetun lisäyksen MRL 117 l § ”uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus” säätämistä ehdotetulla tavalla. Jo nykyisellään uusiutuvan energian osuutta ohjataan päästökaupan ja rakennushankkeessa vaadittavien energiatehokkuuslaskelmien kautta. Nähdäksemme direktiivi tulisi viedä käytäntöön keinoilla, jotka eivät turhaan lisäisi rakennushankkeiden aikaa vievää ja kustannuksia nostavaa byrokratiaa. Kaupungistumisen ja asuntotuotantotavoitteiden saavuttamisen paineissa rakennushankkeiden kulkua pitäisi pikemminkin helpottaa ja auttaa, ei vaikeuttaa. Varsinkin kun tämän nimenomaisen esityksen osalta saavutettavat hyödyt ovat vaikutusten arvioinnissakin todetusti todella pienet. Esityksen mukaisesti kaikki rakennusluvan alaiset hankkeet ohjattaisiin ikään kuin varmuuden vuoksi laskemaan rakennuskohteen uusiutuvan energian osuus, vaikka käytännön merkitystä laskennalla ei olisi. Pelkästään fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiamuoto ei ole todellinen vaihtoehto rakennushankkeissa. Vaikutustenarvioinnissa on esitetty miten mm. Ruotsi ja Viro ovat todenneet, etteivät RED – direktiivin vaatimukset aiheuta uusia vaatimuksia kansalliseen lainsäädäntöön. Miksi esitettyä selvitystarvevelvollisuutta ei ylipäänsä kohdisteta siihen vaikuttavuusarvioinnissakin todettuun marginaaliseen osaan hankkeita, joissa uusiutuvan energiankäytönvelvoitteen toteutuminen ei ole itsestään selvää muiden ohjauskeinojen kautta eli fossiilisiin polttoaineisiin suoraan pohjautuvaa energiaa on syystä tai toisesta suunniteltu rakennuksen energiaratkaisun osaksi. Ehdotuksessa todetaan lisäksi: “Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista.” Energiajärjestelmä on voimakkaassa murroksessa ja päästöt alenevat nopeasti sekä lämmöntuotannon että sähköntuotannon osalta. Onkin todennäköistä, että mainittuja uusiutuvan energian osuuksien lukuarvoja olisi uusittava jatkuvasti. Päivitystarpeidenkin syyt siis korostavat direktiivin täytäntöönpanemista yksinkertaisemmalla tavalla ja olemassa olevaan säädäntöön tukeutuen. RAKLI on lisäksi huolissaan siitä, että esitys ei huomioi mm. hukkalämpöjen roolia hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamisessa. Tämä olisi esityksen taustana olevan RED II direktiivin 15 artiklan puitteissa kuitenkin mahdollista. Pahimmillaan esityksen kaltainen velvoittava vaatimus uusiutuvan energian 38 prosentin osuudesta estää muiden hiilineutraalien energialähteiden mm. hukkalämpöjen hyödyntämisen osana hankkeen energiaratkaisujen kokonaisuutta. Hallituksen esityksen kohta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat rakennuslupahankkeet: Hallituksen esityksessä, kuten myöskin EU:n toimintakertomuksessa 2019 mainitaan, että komissio on antanut virallisen huomautuksen Suomelle 28.11.2019 (2019/2290); tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/93/EU muutettuna direktiivillä 2014/52/EU puutteellisesta täytäntöönpanosta. Toimintakertomuksen mukaan komissio kiinnitti huomiota sekä YVA-laissa että asetuksessa ja kansallisessa alakohtaisessa lupalainsäädännössä oleviin puutteisiin. On valitettavaa, että komission tekemän virallisen huomautuksen tekstisisältöä ei ole avattu yksityiskohtaisemmin hallituksen esitykseen, jolloin olisi mahdollista todeta minkälaisia, esimerkiksi päätösten muutoksenhakuoikeuteen liittyviä puutteita komissio oli havainnut ja toisaalta todeta, mitä komission väitteistä Suomen on ollut mahdollista antamassaan vastauksessa kiistää. Ehdotettu MRL 133 § Kuuleminen ja lausunnot Voimassa olevan säännöksen mukaan kuuleminen ja tiedottaminen koskee naapureita, jollei se rakennushankkeen vähäisyyden tai sijainnin taikka kaavan sisältö huomioon ottaen olisi naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Esityksen mukaan pykälään lisättäisiin kunnalle laajempi velvoite osoittaa mahdollisuus mielipiteen esittämiseen: “Kunnan on varattava kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä lupahakemuksesta, johon sovelletaan YVA-menettelystä annettua lakia”. Lähtökohtaisesti säännös laajentaa kuultavien piiriä huomattavasti ja herättää myös kysymyksen siitä tarkoittavatko kunnan jäsenet ja osalliset samaa osallispiiriä kuin mitä YVA direktiivissä tarkoitetaan “yleisöllä, jota asia koskee”. YVA-direktiivi ei välttämättä edellyttäisi YVA-hankkeessa annettavan rakennusluvan osalta asianosaistahoa laajemmalle taholle kuulemisoikeutta. YVA-direktiivin 6 artiklan 4-kohdan mukaan “yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä, ennen kuin lupahakemuksesta päätetään, vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna.” Esityksestä jää lisäksi avoimeksi minkälainen esitetty laajennettu mahdollisuuden tarjoaminen kunnan jäsenten ja osallisten mielipiteen esittämiselle käytännössä olisi. Lisäksi lakiehdotuksessa puhutaan tässä kohdassa lupahakemuksesta yleisesti, kun taas esityksen perusteluosassa mainitaan, että kyseessä on rakennushanke. Ehdotetussa MRL 192 §:n muutoksessa taas mainitaan rakennuskohteen rakennuslupa. Onko riittävän selkeää se, minkälaisten rakennusten rakennuslupahakemuksiin uusia esityksen mukaisia säännöksiä on tarkoitus soveltaa. Esimerkiksi infrarakentamiselle tärkeiden kiviainestuotannon alueiden YVA-menettely käynnistyy kiviaineksen ottamismäärään perustuen. Samassa yhteydessä alueelle voidaan kuitenkin rakentaa kiviainestuotannon toimintaa tukeva rakennus. Jää epäselväksi sovellettaisiinko hallituksen esityksen esittämiä muutoksia myös kyseisten rakennusten rakennuslupien käsittelyyn, vaikka tämä ei olisi tarkoituksen mukaista ajatellen YVA-menettelyn oleellista kohdetta. Ehdotettu MRL 192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä Nykyisen lain mukaan valitusoikeus koskee laajasti asian osallisia: “Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on: 1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla; 2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa; 3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä 4) kunnalla.” Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi MRL 192 1. momenttiin: “Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:” uusi 5) -kohta, jonka mukaan valitusoikeus olisi aiemmissa kohdissa mainittujen valitukseen oikeutettujen lisäksi: “toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakennuslupa koskee rakennuskohdetta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia.” Säännöskohtaisten perustelujen mukaan muutos tehtäisiin YVA-direktiivin täytäntöönpanon täydentämiseksi. YVA-direktiivin 11 artiklan mukaan “jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluville, jota asia koskee ja: a) joiden etua asia riittävästi koskee tai vaihtoehtoisesti; B) jotka väittävät oikeuksiensa heikentyvän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä niin edellytetään, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi.” ------ YVA -direktiivin mukaan: “3. Jäsenvaltioiden on määritettävä, mikä muodostaa riittävän edun ja oikeuden heikentymisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä. Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.” Jos em. yhteisöillä on jo valitusoikeus ympäristönsuojelulain tai muun lain nojalla, tulisi useampikertaista valitusoikeutta yhdessä ja samassa hankkeessa välttää moninkertaisten valitusprosessien ja valituksia käsittelevien instanssien resurssien oikean kohdentamisen johdosta. Tällaisessa tapauksessa tulisi vähintään poistaa muun lain kautta tuleva kyseisen yhteisön valitusoikeus. Tulkintaerimielisyyksiä saattaa tulla myös valitusperusteiden osalta, koska perustelujen mukaan yhteisön muutoksenhaku on valitusperusteen osalta sisällöllisesti rajoitettu yhteisön säännöissä määriteltyyn toimialaan ja toiminta-alueeseen.
      • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi ja toteaa seuraavaa Uusiutuvan energian käytön edistäminen Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä uusiutuvan energian käytön edistämistä. Esityksessä arvioidaan, että vaatimuksilla voi olla lisäävä vaikutus biokattiloiden ja takkojen hankintoihin. Puun polttamisen lisääminen ei ole kestävää, ja Afryn selvityksen mukaan puun polttaminen Suomessa tulee lisääntymään 30-40% prosenttia vuoteen 2030 mennessä (Metsähakkeen kysynnän kehitys ja riittävyys Suomessa, 2021). Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan poltettavan puun määrän ei tulisi kasvaa nykyisestä. Puun polton hiilidioksidipäästöt ovat fossiilisia suuremmat lämpötehoa kohti, ja erityisesti järeämpien jakeiden polttamisen vaikutus on ilmastoa lämmittävä. Lisääntyvä metsien käyttöpaine vaarantaa myös metsien monimuotoisuutta. Tällä hetkellä poltettavan puun kestävyyskriteerit ovat riittämättömät, ja polttoon ohjautuu muun muassa järeää lahopuuta. Puun polttamiselle tulisi asettaa kestävyyskriteerit, eikä uusiutuvan energian tavoitetta tulisi pystyä täyttämään kestämättömillä jakeilla. Polton sijaan tulisi suosia polttoon perustumattomia vaihtoehtoja. Fossiilisten vaihtoehtojen, kuten kivihiilen, maakaasun ja turpeen käytölle tulisi asettaa takaraja. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat rakennuslupahankkeet Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä, että rakennusluvan osalta yva-hankkeissa osallisten piiriä laajennetaan koskemaan rekisteröityjä yhteisöjä, joiden toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen. Järjestöjen muutoksenhakuoikeuden pitäisi toki koskea muitakin rakennus- ja toimenpidelupia kuin yva-hankkeita (esimerkiksi PL 20 §). Lisäksi kansalaisten ympäristöoikeuksia tulee parantaa kirjoittamalla kaikkiin MRL-päätöksiin valitusajan päättymispäivä ja kellonaika auki samalla tavalla kuin ympäristöluvissa tehdään sekä julkaisemalla ne internetissä, ja lisäämään 7 päivän tiedoksisaantiaika päätöksiin ja valituksiin. Lisätiedot suojeluasiantuntija Liisa Toopakka, p. 0405042989, liisa.toopakka@sll.fi Yva: suojelupäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
      • Bioenergia ry, Salo Hannu
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL:n) uudistus on merkittävä kuluvan hallituskauden lainsäädäntöuudistus. Uudistuksen tavoitteena on ollut mm. sujuvoittaa kaavoitusta ja lupien käsittelyä ja näin osaltaan luoda pohjaa esimerkiksi yritysten tulevaisuusinvestoinneille, jotka mahdollistavat osaltaan Suomen talouskasvua ja työllisyyttä.  Bioenergia ry toteaa, että MRL:n uudistamisessa tulee pitää edelleen tavoitteena kaavoituksen ja lupamenettelyjen sujuvoittamista, kuten hallitusohjelmassa ja kokonaisuudistusta käynnistettäessä on esitetty. Nyt lausunnolla oleva lakiluonnosesitys sisältää monia kohtia, jotka merkitsevät päinvastoin sääntelyn lisääntymistä ja monimutkaistumista. MRL:n muutoksilla on suuri merkitys kuntien elinvoimalle ja yritysten investoinneille. Uudistustyön on tarjottava mahdollisuuksia välineitä enemmän kuin esteitä kaikille alueille sekä kunnille ja kaupungeille niiden koosta ja sijainnista riippumatta. Seuraaviin kohtiin tulisi lakiesityksen jatkovalmistelussa kiinnittää vielä huomiota: - Kaavoitusta ja luvitusta on nopeutettava. Lain konkreettisuutta ja ennakoitavuutta lisäisi viranomaisia velvoittava arvio kaavamenettelyn kestosta ja määräaika lupaprosesseille. - Kaavoituksen ohjaus- ja päätösvalta on luontevaa pitää mahdollisimman lähellä ja säilyttää edelleen kunnilla. ELY-keskusten valvontatehtävän tulee jatkossakin kohdistua vain valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin.   - Julkisten toimijoiden ja yksityisen sektorin yhteistyön mahdollisuudet kaavoituksessa tulee nostaa selkeämmin esiin MRL:ia uudistettaessa. Esimerkiksi kiinteistön omistajalle tulisi antaa mahdollisuus tehdä hankettaan koskeva aloite ja valmistella kaavaesitys kunnan päätettäväksi. Näin kunnille tarjoutuisi mahdollisuus suunnitelmallisen maankäytön vaihtoehtojen vertailuun ja toteuttaa maankäytöllisiä tavoitteitaan.   - Maankäytön maksujen on oltava ennakoitavia ja kohtuullisia. Ehdotettu maankäyttösopimusjärjestelmä ei anna maanomistajalle keinoja arvioida hankkeen kannattavuutta ennen hankkeeseen ryhtymistä. Kustannusten ennustettavuus on välttämätöntä kiinteistöjen ja laajempien kokonaisuuksien kehittämiselle. Maankäyttömaksujen on vastattava todellisia kunnalle aiheutuvia kustannuksia.   Lisätiedot: Hannu Salo, puh. 040-5022542, etunimi.sukunimi@bioenergia.fi
      • Suomen Kuntaliitto ry, Salonen Antti
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Uusiutuvan energian käytön edistäminen Esityksessä ehdotetaan asetettavaksi uusiutuvan energian osuudelle 38 prosentin vähimmäisvaatimus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiasta uudisrakentamisessa ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille silloin kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Kuntaliitto katsoo, ettei esitettyä vaatimusta ole syytä lisätä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Ehdotetun sääntelyn uusiutuvan energian käyttöä koskevat tavoitteet ovat kannatettavia, mutta ne ovat paremmin saavutettavissa muilla keinoilla. Sen vuoksi esitetyn vaatimuksen lisäämisen maankäyttö- ja rakennuslakiin voidaan katsoa tarpeettomasti kuormittavan lupamenettelyjä ja lisäävän hallinnollista työtaakkaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 132 § 1 momentti edellyttää, että hakemuksen vireilletulosta on 133 §:ssä edellytetyn lisäksi tiedotettava internetissä, jos rakentamista taikka muusta maankäyttö- ja rakennuslain mukaan luvanvaraisesta tai viranomaishyväksyntää vaativasta toimenpiteestä on tehtävä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 66 §:n mukaan tämä maankäyttö- ja rakennuslain 132 §:ssä tarkoitettu tiedottaminen on tehtävä kunnan sähköisellä ilmoituksella kuntalaissa säädetyn mukaisesti ja ilmoituksessa on kerrottava muun muassa miten huomautukset jätetään. Maankäyttö- ja rakennuslain 132 § 1 momentin ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 66 §:n mukaiseen tiedottamiseen liittyvästä huomautuksen tekomahdollisuudesta tai sille varattavasta ajasta ei ole tarkemmin säädetty. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 65 §:n mukaan hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, naapureille on varattava tavanomaisen 7 päivän sijaan 14 päivää huomautuksen tekemiseen. Esityksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:ään lisättäisiin uusi momentti, jonka mukaan kunnan on varattava kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä lupahakemuksesta hankkeissa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). Esityksestä ei käy ilmi, miten voimassa olevaa maankäyttö- ja rakennuslain 132 § 1 momentin ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 66 §:n mukaista menettelyä on esitetyllä lisäyksellä käytännössä tarkoitus muuttaa tilaisuuden varaamiseksi kunnan jäsenille ja osallisille mielipiteensä esittämiseksi. Esityksestä ei myöskään käy ilmi, onko maankäyttö- ja rakennusasetusta tarkoitus muuttaa menettelyn täsmentämiseksi. Kuntaliitto katsoo, että esitystä olisi kuulemistavan ja varattavan ajan osalta perusteltua tarkentaa. Tilaisuuden varaaminen on myös esitetty säädettäväksi kunnan tehtäväksi. Nähdäksemme lupaviranomaista voidaan pitää tältä osin kuntaa johdonmukaisempana ja tarkoituksenmukaisempana tahona, mikäli taho ylipäätään on tarpeen erikseen määritellä. Kiinnitämme lisäksi huomiota siihen, että sekä esityksen perusteluosassa että esitetyssä muutoksenhakuoikeutta koskevassa 192 §:n muutoksessa viitataan voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan sijaan rakentamislupaan.
      • Suomen Kiinteistöliitto ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Suomen Kiinteistöliitto ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksesta. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) muutosehdotus sisältää säännökset kolmesta eri kokonaisuudesta: ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat rakennuslupahankkeet, rakennustuotteiden markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti sekä uusiutuvan energian käytön edistäminen. Uusiutuvan energian käytön osalta pantaisiin täytäntöön uudelleen laaditun uusiutuvan energian direktiivin (RED II) artiklan 15 kohta 4. Kiinteistöliiton lausunto käsittelee muutosehdotusta, jonka tavoitteena on uusiutuvan energian käytön edistäminen. MRL:n muutosehdotuksella lisättäisiin uusi 117 l § Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus. Pykäläehdotuksen mukaisesti säädettäisiin ”, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla.” Kiinteistöliitto ei kannata ehdotettua uutta 117 l § ja mielestämme RED II artiklan 15 kohdan 4 täyttäminen ei edellytä uusien määräysten asettamista. Seuraavassa perustelut näkemyksellemme. Lakimuutosehdotuksen perusteluissa on hyvin kuvattu, kuinka Ruotsissa on alustavasti arvioitu, ettei RED II art. 15.4 edellytä uusiutuvan energian minimivaatimuksen asettamista ruotsalaisille uusille ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille. Mielestämme tilanne Suomessa on Ruotsia vastaava, jolloin vastaavan tulkinnan tekeminen olisi yhtä lailla mahdollista. Lisäksi Virossa on katsottu, että jo asetetut energiatehokkuusvaatimukset ohjaavat hyödyntämään uusiutuvaa energiaa riittävästi. Vastaava tilanne on Suomessa, jossa E-lukuvaatimukset ohjaavat käyttämään kaukolämpöä, sähköä tai uusiutuvia polttoaineita. Kuten perustelumuistiossa on todettu kaukolämmön ja sähkön tuotannossa uusiutuvan energian osuus on jo riittävän suuri täyttämään ehdotettu 38 prosentin vaatimus. Perusteluissa todetaan selkeästi, että ohjausvaikutus syntyisi käytännössä vain fossiilisia polttoaineita käyttäville rakennuksille. Motivan ja VTT:n laatimasta raportista ’RED II -direktiivin artiklan 15.4 vaikutusarvio’ käy ilmi, että fossiilisten polttoaineiden käyttö rakennuksissa on vähäistä: Vain kuudessa prosentissa ensisijaisena lämmönlähteenä on fossiiliset polttoaineet energiatodistusrekisterin tietojen mukaan. Vuonna 2020 uusista rakennuksista noin 0,1 prosentissa on ensisijaisena lämmönlähteenä fossiilinen polttoaine. Motivan ja VTT:n raportin laskelmat osoittavat eri rakennustyyppien uusiutuvan energian osuuden olevan 39-92 prosentin välillä pois lukien tapaukset, joissa käytetään fossiilista polttoainetta ensisijaisena lämmönlähteenä. Näin ollen on selvää, että ehdotettu vaatimus lisää hallinnollista taakkaa ja kustannuksia tuomatta käytännön hyötyjä. Ehdotus edellyttää osoittamaan vaatimuksen täyttymisen laskelmalla, jonka lopputulos on lähtökohtaisesti itsestään selvä käytettäessä päälämmönlähteenä jotain muuta kuin fossiilista polttoainetta. Olemassa olevista öljylämmityksistä ollaan luopumassa markkinaehtoisesti jo nykyisten politiikkatoimien puitteissa. Esimerkiksi erilaiset avustukset ovat vauhdittaneet öljylämmityksestä luopumista ja fossiilisesta öljystä luopumisen toimenpideohjelma tulee osaltaan tukemaan tarvittavaa muutosta lähivuosina. Katsomme, että RED II:n tarjoama mahdollisuus ”…muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa rakennuksissa” täyttyy jo nykyisellä energiatehokkuussääntelyllä, muilla politiikka toimilla (vrt. avustukset, polttoaineverotus ja fossiilisesta öljystä luopumisen toimenpideohjelma) ja jo nykyisillä kaukolämmön ja sähkön uusiutuvan energian osuuksilla. On myös hyvä huomioida, että kaukolämmön ja sähkön osalta uusiutuvan energian osuudet tulisi käytännössä tarkastella vuosittain. Tämä siitä syystä, että muutosnopeus energiajärjestelmätasolla on tällä hetkellä nopeaa. Lisäksi on huomioitava RED II:n maininta hukkalämmöistä, jotka tulisi ottaa huomioon muun muassa kaukolämpöä tarkasteltaessa. Energiateollisuuden julkaisussa ’Energiavuosi 2020 - Kaukolämpö ’ kaukolämmön uusiutuvan energian ja hukkalämpöjen yhteenlaskettu osuus oli 54 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Ehdotuksen perusteluissa kaukolämmön uusiutuvan energian osuudeksi vuonna 2020 on esitetty 36,7 prosenttia. Jos kuitenkin käy ilmi, ettei Ruotsin esittämä tulkinta ole mahdollinen, niin silloin vaatimus tulisi kohdentaa ehdotusta tarkkarajaisemmin. Vaatimusta ja laskelmaa ei tulisi edellyttää tapauksilta, joissa ei käytetä fossiilisia polttoaineita päälämmönlähteenä. Tällaisessa tilanteessa tarkkarajaisuutta voitaisiin parantaa täydentämällä 117 l § 4. momentti seuraavaan muotoon: ”Mitä 1 momentissa säädetään ei sovelleta puolustushallinnon rakennuksiin, eikä rakennuksiin, joissa lämmityksen ensisijainen energialähde ei ole fossiilinen polttoaine.”
      • Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Mahringer Satu
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Arkkitehtitoimistojen liitto kiittää ympäristöministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi ja toivoo lainsäätäjää kiinnittämään huomiota seuraaviin kysymyksiin: 117 l§. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus Laaja joukko arkkitehtitoimistoja toimii korjausrakentamisen saralla. Onko uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuuden määrittelemisen huolehtimisvelvollisuudesta korjausrakentamisessa tehty vaikutustenarviointia? Laajamittaisessa korjaamisessa rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten jälleenrakentamiskustannuksiin perustuvat kokonaiskustannukset ovat yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien. Tämä asettaa laajamittaisen korjauksen rajan todella alas. Tällöin lähes jokaisen korjaamisen yhteydessä joudutaan teettämään laskelmat. Onko arvioitu millaisia vaikutuksia velvollisuudesta esittää laskelmat sekä korjaamisen laajuudesta, että energian vähimmäisosuudesta on korjausrakentamisen edistämiselle? Edistävätkö vai estävätkö laskelmavaatimukset korjaamista? Onko laskelmavaatimuksen taloudellisia seurauksia eri toimijoille arvioitu korjausrakentamisen osalta? Onko mahdollista, että vältetään/pitkitetään korjaamista niissä tapauksissa, jossa esimerkiksi uusiutuvan energian paikallinen hinta on huono? Onko uusiutuvan osuuden laskemisessa mahdollisuus ottaa huomioon paikallisia energiaratkaisuja, kuten lähikiinteistöjen lämmöntalteenotto? Uudisrakentaminen on sekä maankäytön, että hiilipäästöjen osalta pääosin korjaamista epäedullisempaa ympäristövaikutuksiltaan, joten lisävelvoitteiden vaikutuksia korjausrakentamiselle tulee arvioida huolellisesti. 181§. Markkinavalvonta Laajalla joukolla arkkitehtitoimistoja on valmiuksia ja tahtotila käyttää suunnittelussa mahdollisimman laajasti rakentamisen kiertotaloustuotteita. Onko arvioitu, mikä vaikutus muutoksilla markkinavalvontalain kohdassa 181§ on rakentamisen kiertotalouteen? Onko nyt CE-merkitty tuote mahdollista uudelleenkäyttää vai pitääkö se tarkastuttaa uudelleen? Kuka vastaa CE-merkittyjen kierrätystuotteiden laadusta kun tuotetta uudelleenkäytetään samaan tai uuteen tarkoitukseen? Mitä vastuita tähän liittyy ja onko asiaa riittävästi tutkittu? Mahdollistuuko uudelleenkäyttö todellisesti? Onko olemassa vaaraa, että CE-merkintä tai sen puuttuminen estää rakennustuotteiden uudelleenkäytön suuressa mittakaavassa, niin korjaus- kuin uudisrakentamisessakin? Osa rakennustuotteista on CE-merkittävä rakennustuoteasetuksen mukaisesti. Virasto toimii markkinavalvontaviranomaisena tilanteissa, joissa rakennustuote aiheuttaa vakavan vaaran ihmisen terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle. Onko arvio Tukesin tarvitsemasta pysyvästä resurssitarpeesta arviolta enintään 20 000€/vuosi realistinen, jos virasto toimii näissä asioissa rakennustuotteiden markkinavalvontaviranomaisena? Miten suoritustasoilmoitusten ja sertifikaatissa ilmoitettujen ominaisuuksien valvontaa hallitaan ja kuka laadunhallinnasta vastaa? Valvontaa ja laadunhallintaa tulee harjoittaa läpinäkyvästi, dynaamisesti ja uudet tuoteinnovaatiot ja tulokkaat mahdollistaen, tinkimätön kestävyyskriteerien toteutuminen ja laatu varmistaen. Rakennustuotteiden kehittymistä ja uudistumista kestävän kehityksen mukaisiksi tulee tukea, ei estää. 181 a §. Rakennustuoteyhteyspiste Rakennustuoteasetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennustuoteyhteyspisteet voivat hoitaa tehtävänsä tavalla, jolla vältetään eturistiriitoja, erityisesti niitä, jotka koskevat CE-merkinnän saantimenettelyjä. Onko arvio Tukesin tarvitsemasta pysyvästä resurssitarpeesta arviolta enintään 20 000€/vuosi realistinen, varsinkaan kun vertailua muihin maihin ei ole tehty? Miten arvioon on päädytty? Rakentamisen kestävässä tulevaisuudessa rakennusmateriaaleilla ja rakennustuotevalinnoilla on ratkaisevan suuri merkitys. Kiertotalouden juurruttaminen alalle ja sen laajin mahdollinen käyttöönotto, uusien tuoteinnovaatioiden mahdollistaminen ja ensiluokkaisen asiantunteva rakennustuotteiden laadunvalvontaprosessi ovat tärkeä perusta kestävälle tulevaisuudelle. Arkkitehtitoimistojen liitto uskoo avoimen yhteistyön olevan ratkaisu kestävään ja laadukkaaseen rakentamiseen. Yhteistyöterveisin, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL
      • Oikeusministeriö, Nyholm Elina
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Oikeusministeriö ilmoittaa, ettei se anna lausuntoa esityksestä.
      • Kaupan liitto ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi (VN/12383/2021) Kaupan liitto kiittää lausuntopyynnöstä otsikkoasiassa ja lausuu hallituksen esitysluonnoksesta kunnioittavasti seuraavaa: Uusiutuvan energian käytön edistäminen Esitysluonnoksen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla. Esitetty ostoenergiaa koskeva tavoite kohdistuu nimenomaisesti uusiutuvaan energiaan rakennuksen loppukulutuksesta, johon esim. hukkalämpöjä kaukolämmön energialähteenä ei lasketa mukaan. Vaikka esitetty muutos on vaikuttavuudeltaan vähäinen, sääntely voisi ohjata siihen, että hiilineutraalit hukkalämmön lähteet jäisivät hyödyntämättä. Kaupan liitto katsoo, että energiapoliittisen ohjauksen tulisi tukea kaikkea hiilineutraalin tuotannon lisäämistä siten, että se edesauttaa uusiutuvan energian kokonaisvaatimuksen saavuttamista. Rakentamissääntelyssä tulee uusiutuvan energian osuuden vaihtoehtona/rinnalla sallia vähimmäistason saavuttaminen mm. tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä, minkä RED II-direktiivin (EU 2018/2001) 15 artikla mahdollistaa, sillä jäsenvaltio voi itse valita vaatimuksen tasoksi sellaisen, että se edesauttaa kokonaisvaatimuksen saavuttamista. Tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määritelmään sisältyy yhtenä osana myös hukkalämpö. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet Esitysluonnoksen mukaan valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä laajennettaisiin toimialueellaan sellaiselle rekisteröidylle yhteisölle, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakentamislupa koskee rakennuskohdetta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). Niin ikään rakennusluvan kuulemista YVA-hankkeissa laajennettaisiin nykyisestä siten, että kunnan jäsenillä ja osallisilla olisi oikeus esittää mielipiteensä hankkeesta. Valitusoikeuksien lisäämistä perustellaan Suomen hallituksen saamalla Euroopan komission virallisella huomautuksella, jonka vuoksi muutoksia ko. lakeihin täytyy tehdä. Komission antamaa muistutusta ei ole kuitenkaan ollut mahdollista saada, eikä sitä ole esitysluonnoksessa tarkemmin avattu. Kuulemisessa ei ole näin ollen mahdollista ottaa kantaa siihen, mitä tosiasiallisesti on vaadittu muuttamaan, eikä vireillä oleva kuuleminen siten täytä kuulemiselle asetettuja vaatimuksia. Kaupan liitto vastustaa valitusoikeuksien ja kuulemisten lisäämistä nykyisestään. Jo nykyisellään päällekkäiset valitukset viivästyttävät hankkeita kohtuuttomasti ja esitetty muutos tuo yhden valitusmahdollisuuden lisää YVA-hankkeiden osalta. Niin ikään kunnan jäsenillä ja osallisilla on riittävät vaikuttamismahdollisuudet eri hankkeita koskevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Kunnioittavasti Mari Kiviniemi toimitusjohtaja Kaupan liitto
      • Suomen Lähienergialiitto ry, Tuomi Tapio
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi Lähienergialiiton lausunto Suomen lähienergialiitto kiittää ympäristöministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi. Suomen Lähienergialiiton tavoite on tehdä hajautetun uusiutuvan energian tuottamisesta ja hyödyntämisestä mahdollisimman vaivatonta. Tätä tavoitetta tukee mahdollistava ja riittävä sääntely. Arviomme mukaan luonnos hallituksen esitykseksi lisää sääntelyä, jolle ei löydy perusteluita. Lähienergialiitto kannattaa vaatimusta uusiutuvan energian käytön lisäämisestä. Ehdotettu tapa asettaa uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle uusiutuvan energian vähimmäismäärä 38% ostoenergiasta ei kuitenkaan paranna rakennusten energiatehokkuutta eikä lisää uusiutuvan energian käyttöä - katsomme tämän osuuden olevan turhaa sääntelyä. Ehdotettu laskentatapa perustuu Suomen energiantuotannon keskimääräisiin päästömääriin, eikä näin ollen kuvaa yksittäisen rakennuksen käyttämää uusiutuvan energian määrää. Käynnissä olevasta energiamurroksesta, perustelumuistiosta ja RED 2 direktiivin artiklan 15.4 vaikutusarvioista voi vetää arvion, että fossiiliseen energiantuotantoon pohjautuvia ratkaisuja ei tehdä, koska markkina ja kustannustehokkuus ohjaa puhtaisiin ratkaisuihin. Suomen energiajärjestelmä sähköistyy ja 2020-luvulla tarvitaan lisää puhdasta sähköntuotantokapasiteettia. Tuulivoimalle tulee olemaan tässä erittäin suuri osuus: tuulivoimalla katettiin vuonna 2020 Suomen sähkönkulutuksesta 10 %, osuuden tullessa olemaan vähintään 30 % vuonna 2030. 2020 Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 2586 megawattia ja sen ennakoidaan kasvavan vähintään 10 000 megawattiin vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelma lupaa edistää tuulivoimarakentamista sujuvoittamalla tuulivoiman kaavoitusta ja luvitusta. Ehdotettu rakennuslupavaiheen laajennettu kuulemis- ja valitusoikeus on kuitenkin täysin päällekkäinen tuulivoimahankkeen osayleiskaavoituksen laajan kuulemis- ja valitusoikeuden kanssa. Ehdotettu muutos on siten tarpeeton ja näin ollen turhaa sääntelyä. Suomessa esimerkiksi maatuulivoimahankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan erittäin laajasti ja voimaloiden sijoittaminen ratkaistaan kaavoitusvaiheessa, jossa on kaikilla kunnan asukkailla ja muilla asianosaisilla kuulemis- ja valitusoikeus. Merituulivoimahankkeissa kaavoituksen ympäristövaikutusten arvioinnin ja suuripiirteisen sijoittamisen lisäksi voimaloiden yksityiskohtainen sijoittaminen tehdään vesiluvalla, jossa samoin on laaja kuulemis- ja valitusoikeus. Nykyisen sääntelyn mukainen kuulemis- ja valitusoikeus on jo riittävä. Lähienergialiitto kannattaa hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa edistäviä toimenpiteitä, joita tämä luonnos hallituksen esitykseksi voisi sisältää. Vienti pitää Suomen puhtaan energian edelläkävijä brändiä yllä. Vientiin tähtäävien puhtaan energian yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan mahdollistavalla sääntelyllä. Lisätietoja Toiminnanjohtaja Tapio Tuomi, puh. 040 568 7351, tapio(at)lahienergia.org
      • Senaatti-kiinteistöt, Lakiasiat-yksikkö, Senaatti-kiinteistöt
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Ympäristöministeriö Lainsäädäntöneuvos Pekka Virkamäki pekka.virkamaki@ym.fi Senaatti-kiinteistöjen lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi Senaatti-kiinteistöt kiittää mahdollisuudesta lausua lausuntopyynnössä tarkoitetusta lakiluonnoksesta. Senaatti-kiinteistöt pitää maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta tarpeellisena ja toivoo lausuntopyynnöin uudistusta valmisteltaessa jatkossakin mahdollisuutta vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Senaatilla tehdään jatkuvasti työtä rakentamisen parissa erityisesti rakennuttamisyksikössä, ja Senaatti pyrkii myös kehittämään rakennuttamista, olemalla mukana muun muassa RAKLI:n toiminnassa. Koko Senaatti-konserni pyrkii hallitusohjelman mukaisella aikataululla päästöttömyyteen. Senaatti-kiinteistöt kokee tärkeänä kommentoida osaa pykäläluonnoksista myös yksityiskohtaisesti. Pykäläluonnoskohtaisia kommentteja ja kysymyksiä on koostettu alle. Pykäläkohtaiset lausunnot 117 1 § Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus Senaatti-kiinteistöt pitää yleisesti kannatettavana uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuutta rakennuksen kokonaisenergian ostohinnasta, koska vaatimus on luonnoksen mukaisessa ehdotuksessa sidottu ainoastaan tapauksiin, joissa vaatimusten toteuttaminen on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Esityksessä todetaan, että esitys ei koske puolustushallinnon rakennuksia. Senaatti-kiinteistöt näkee, että näihin tavoitteisiin on helppo sitoutua. Senaatti-kiinteistöt näkee haasteena kuitenkin sen, että minkälainen harkintavalta jää kyseistä lainkohtaa soveltavalle taholle ja miten vaatimuksiin pääseminen varmistetaan käytännössä. Harkintavallan tarkemman määrittelyn puute on esimerkiksi kiinteistön omistajan riskienhallinnan kannalta ongelmallista. 133 § Kuuleminen ja lausunnot Senaatti-kiinteistöt näkee haasteita luonnoksen mukaisessa ehdotuksessa kunnille asetetussa vaatimuksessa laajentaa kuulemista kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä lupahakemuksesta YVA-lain soveltamistilanteissa. YVA-menettelyyn jo itsessään tällainen kuuleminen YVA-lain nojalla sisältyy, joten ehdotetun lainkohdan tarpeellisuutta kannattaisi vielä harkita. Lisäksi Senaatti-kiinteistöt katsoo, että valitusmenettelyllä saattaisi olla luonnoksessa arvioituja vähäisiä vaikutuksia suurempia vaikutuksia joihinkin hankkeisiin. Näin ollen tarpeellista olisi vaikutuksenarviointia tehdä riittävissä määrin lisää näiden osalta. 181 § Markkinavalvonta Senaatti-kiinteistöt pitää hyvänä luonnoksen mukaista ehdotusta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) toimivaltuuksien muuttamista rakennustuotteiden markkinavalvonnassa. 192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä Senaatti-kiinteistöt näkee kehitettävää luonnoksen mukaisessa ehdotuksessa 192 §:ää koskien. Haasteena pidetään valitusoikeuden laajentamista ja sen ulottamista luonnoksen ehdotuksen mukaisille rekisteröidyille yhdistyksille rakennus- ja toimenpidelupapäätöksissä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksissä. Alan kehityksen näkökulmasta katsottuna tätä voidaan haasteena, koska mainitut rekisteröidyt yhdistykset (eli useimmiten ympäristönsuojelujärjestöt) ovat aktiivisia muutoksenhakijoita maankäyttöä koskevissa asioissa. Senaatti-kiinteistöt katsoo, että valitusoikeuden laajentaminen tulisi lisäämään mahdollisesti perusteettomien YVA-hankkeitta koskevien valitusten käsittelyaikoja merkittävästi, kuten esimerkiksi kaavoituksen puolella on jo aiemminkin ollut tilanne. Mikäli käsittelyajat pysyvät nykyisen kaltaisina, voivat valitukset hidastaa hankkeita kohtuuttoman paljon. YVA-menettelyn mukaisten hankkeiden rakennuslupahakemuksia koskeva valitusoikeuden laajentaminen koskisi Senaatti-konsernissa Puolustuskiinteistöjen maanrakentamista sisältäviä hankkeita (esimerkiksi uudet ampumaradat). Lopuksi Senaatti-kiinteistöt pitää kommentoitavia pykäläluonnoksia pääosin hyvinä ja antaa mielellään lisätietoja yllä oleviin kommentteja koskien sekä konkreettisiakin ehdotuksia Senaatti-kiinteistöjen hallinnoiman kiinteistökannan erityispiirteisiin liittyen.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin: Maankäyttö- ja rakennuslaki on parhaillaan kokonaisuudistuksen alla. *MTK:n näkemyksen mukaan tässä kohtaa tulee pidättyä kaikesta sellaisesta sääntelymuutoksesta, joka ei ole ehdottoman kiireellistä ja EU-lainsäädännön valossa pakollista.* Kokonaisuudistuksen ohi voidaan eduskuntaan tuoda esitys YVA direktiivin täytäntöönpanoa koskevaan komissiolta saatuun noottiin perustuen. Hallituksen esityksen luonnoksessa ei kuitenkaan riittävällä tavalla yksilöidä niitä artikloja ja nootin sisältöä, jotka on nyt välttämätöntä saattaa voimaan ennen lain kokonaisuudistusta. Esityksen mukaan komission esittämät puutteet koskevat muun muassa YVA-menettelyn soveltamisalan määräytymistä, YVA-menettelyn tulosten huomioon ottamista lupamenettelyissä sekä päätösten perustelemiseen ja muutoksenhakuoikeuteen liittyviä kysymyksiä. On huomattava, että YVA-direktiivi koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Komission antamaan noottiin on vastattu lisäämällä valtion rajat ylittävien hankkeiden sääntelyvaatimukset (HE 50/2021) YVA-lakiin, maa-aineslakiin, YSL:iin ja ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annettuun lakiin. YVA-direktiivi ei ota kantaa maankäyttö- ja rakennuslakiin. MRL:n edellyttämät teknisluontoisen muutokset olisi pitänyt toteuttaa yllä mainitun HE:n yhteydessä. Nyt esitettyjä muutoksia MRL:iin MTK pitää osittain direktiivien kansallisena yli-implementointina. Muita periaatteellisia uudistuksia tulee pystyä arvioimaan osana kokonaisuutta, lain kokonaisuudistuksen yhteydessä, eikä tuoda eduskuntaan erillisenä ja kiireellisenä asiana, komissiolta saatuun noottiin vedoten. Suhde perustuslakiin MTK yhtyy Apulaisoikeusasiamiehen lausuntoon perusoikeuksien riittämättömästä arvioinnista esityksessä. Esityksessä ei ole tunnistettu muutosten vaikutuksia omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauden toteutumiseen. Se, että muutosten kohderyhmän arvioidaan olevan pieni, ei vähennä perusoikeuksien merkitystä tälle kyseiselle kohderyhmälle. Perustuslain mukaan omaisuus on turvattu jokaiselle, ei vain isoille kohderyhmille. *Mikäli esityksen valmistelua jatketaan nykyisessä laajuudessa, on laaja perustuslaillinen arviointi asiassa vielä tehtävä. * Esimerkiksi omaisuuden suojan näkökulmasta ympäristövastuun toteuttaminen rakentamisen hiilettömyyteen tähtäävissä toimenpiteissä tulee arvioida omaisuuden suojaa heikentävien ratkaisujen valossa. Mikäli omaisuuden suojan voidaan joissain tilanteissa arvella heikkenevän, on lainsäädännön tunnistettava menetysten korvattavuus. MRL 117 l§ MTK huomauttaa, että energiaratkaisut tulee jatkossakin säätää toimivaltaisen energiaministeriön eli TEM:n toimesta ja asiaan liittyvät verotoimenpiteet VM:n toimesta. RED II direktiivissä ei ole mitään viittauksia MRL:iin eikä se edellytä lisäsääntelyä Suomessa. MRL:stä on muodostumassa laki, jossa päällekkäisyyttä muiden lakien kanssa tapahtuu kaikista eniten. Valmistelussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että MRL:lla ei laajenneta muiden lakien soveltamisalaa. Nykyiselläkään lainsäädännöllä fossiilinen kiinteistökohtainen polttoaine ei ole vaihtoehto uudisrakentamisessa ja laajoissa korjauskohteissa suuntaus on vahvasti fossiilisesta lämmitysmuodosta eroon pääseminen. Esimerkiksi Ruotsissa ei tämän nähdä aiheuttavan toimenpiteitä. Jo nyt vähintään osittain ei-uusiutuvat tosiasiallisesti käytettävät lämmitysmuodot (kaukolämpö ja sähkö) ovat sääntelyn piirissä joko päästökaupan tai valmisteveron kautta, jotka ohjaavat energiantuotantoa kohti uusiutuvaa. *MTK esittää, että ehdotettu uusi 117 l§ poistetaan esityksestä. * Sen todellista vaikuttavuutta on pidettävä suhteettoman pienenä verrattuna siihen, kuinka paljon lisää byrokratiaa lain kohta aiheuttaisi luvan hakijalle. Esitys jättää epäselväksi, että mitkä kaikki toimenpiteet ja rakennusluvat hankekokonaisuudessa saattaisivat laukaista vaatimuksen öljylämmityksestä luopumiseen. Esimerkiksi maatalouden tuotantorakennuksista kuivaamoissa saatetaan käyttää öljylämmitystä. Voisiko sähkölatauspisteen lisääminen tilakokonaisuuteen tai jonkun muun rakennuksen peruskorjaus laukaista vaatimuksen vaihtaa kuivaamon lämmitysjärjestelmä toiseen? Kyseinen ehdotus on liian epäselvä ja tulkinnanvarainen säädettäväksi. Öljylämmityksestä luopumisen toimenpideohjelma on kannustavampi sekä riittävä toimi tavoitteiden saavuttamiseksi. 133 § Kuuleminen ja lausunnot Pykälään esitetään lisättäväksi vaatimus laajentaa kuulemista niissä lupahakemuksissa, missä hankkeissa sovelletaan YVA-lakia. Lain sanamuoto jättää erittäin epäselväksi, missä laajuudessa hankkeen tarvitsema YVA-menettely voi vaikuttaa tähän MRL:n mukaiseen kuulemisvelvoitteeseen? Jos esimerkiksi eläinsuojaan on sovellettu YVA-menettelyä, koskeeko laajempi kuulemisvelvoite koko tilaa ja sen tarvitsemia rakennuksia ajasta ikuisuuteen? Kunnan jäsenillä ja osallisilla on jo riittävä vaikuttamismahdollisuus eri hankkeita koskevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. YVA-direktiivin ajatus on nimenomaan se, että ympäristövaikutuksia arvioitaessa kuultavien joukko on kattava ja vaikutusten arviointiin voi osallistua. Rakennuslupa ei ole enää sellainen luvituksen vaihe, jossa ylipäätään on syytä kerätä yleisiä mielipiteitä asiasta. Rakennuslupa on luonteeltaan hyvin tekninen lupa ja luvan edellytykset arvioidaan laillisuusperustein. *MTK esittää, että esityksestä poistetaan velvoite varata kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä rakennuslupakäsittelyn osalta. * Muutokselle ei löydy perusteita direktiivistä, eikä Suomelle annetusta nootista, joten sitä ei tule tässä yhteydessä viedä eduskuntaan. 192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä Esityksessä lisättäisiin pykälän 1 momenttiin uusi 5 kohta, jonka mukaan valitusoikeus olisi toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakennuslupa koskee rakennuskohdetta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. MTK kysyy tässäkin yhteydessä, mikä olisi rakennusluvan asiallinen ja ajallinen yhteys YVA-menettelyyn? On muistettava, että YVA-menettely on tausta-ainestoa laadukkaan ympäristöluvan käsittelylle. Se ei ole tausta-aineisto rakennuslupien myöntämiselle eikä varsinkaan mekanismi, jolla olisi tarkoitus hidastaa ja jarruttaa laadukkaasti suunnitellun ja ympäristöluvitetun hankkeen toteutumista. YVA-direktiivistä ei tule vaatimusta laajentaa tällaisten hankkeiden rakennuslupien valittajajoukkoa. Laajennus vaikuttaa lähinnä poliittiselta eikä tällaista laajennusta tule tehdä erillisenä lain kokonaisuudistuksesta. MTK haluaa huomauttaa, että mikäli tällainen laajennus tulisi lakiin, meillä olisi MRL:ssä kolmessa peräkkäisessä pykälässä kolme erilaista määritelmää yhdelle valittajaryhmälle. 191§: rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Maakuntakaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on valitusoikeus myös valtakunnallisella yhteisöllä, kun kysymys on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuudesta. Ehdotettu 192§: toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakentamislupa koskee hanketta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017) 193§: toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen MTK ei pidä tällaista lainvalmistelua laadukkaana. Tällaiset terminologiset puutteet on mahdollista ja tarpeen korjata lain kokonaisuudistuksessa eikä luoda lisää uusia sekavia käsitteitä nykyiseen lakiin. *MTK esittää, että valitusoikeutta rakennus- ja toimenpidelupapäätöksistä ei laajenneta.*
      • Teknologiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Teknologiateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua sääntelyehdotuksesta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Uusiutuvan energian käytön edistäminen Hallituksen esityksen tavoitteissa todetaan, että RED II -direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan minimivaatimukset uusiutuvan energian osuudelle rakennuksen kokonaisenergiasta uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa on edellytettävä uusissa ja laajamittaisesti kunnostettavissa rakennuksissa siinä määrin kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Esityksen mukaan uudisrakentamiselle ja laajamittaisen korjaukselle asetetut vaatimukset johtavat siihen, että näissä tapauksissa rakennusluvan myöntämisen ehtona olisi se, ettei hankkeen pääasiallisena lämmönlähteenä ole fossiiliset polttoaineet. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö rakentamisessa ja siten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on tärkeää. Uusiutuvan energian käyttöä rakennuksissa edistetään kuitenkin kustannustehokkaasti nykyisellä sääntelyllä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö ei nykyisellään ole tosiasiallisesti vaihtoehto ja korjausrakentamisessa muun muassa lämmitysjärjestelmän muutoksia ei yksinään toteutettuina käsitellä rakennuslupamenettelyssä. Nämä huomioon ottaen on epäselvää, mitä lisäarvoa nyt ehdotetulla sääntelyllä tavoitellaan. Direktiivi mahdollistaisi jäsenvaltioille myös muunlaiset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi tärkeää, ettei rakennuslupaprosessiin luoda uusia velvollisuuksia, joiden tavoitteet olisivat saavutettavissa tai jo saavutettu muilla tavoin. Erilaisten lupaprosessiin liittyvien dokumentaatiotarpeiden ei tulisi tarpeettomasti lisätä rakentamisen kustannuksia. Teknologiateollisuus pitää nyt ehdotettua sääntelyä ja siitä seuraavaa hallinnollista taakkaa tarpeettomana lisäbyrokratiana, jolla ei saavutettaisi erityistä hyötyä tai vaikutusta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet Sääntelyesityksessä tavoitteena on tehostaa ympäristövaikutusten huomioon ottamista YVA-menettelyä edellyttävissä hankkeissa rakennuslupakäsittelyn osalta. Keinona on laajentaa osallisten piiriä YVA-menettelyn alaisten hankkeiden osalta myös rakennuslupakäsittelyssä. Ehdotuksen mukaan myös rekisteröidyt ympäristöyhdistykset voisivat jatkossa valittaa MRL:n mukaisesta rakennusluvasta, jos rakennuslupa koskee YVA-velvollista kohdetta. Lisäksi rakennuslupaan liittyvä kuuleminen laajennettaisiin koskemaan myös kunnan jäseniä ja osallisia. On huomioitava, että YVA-velvolliset hankkeet edellyttävät käytännössä niin kaavoitusratkaisuja kuin eri ympäristöllisten lupalakien mukaisia lupia. Näissä tarkastellaan yleisön kannalta merkittäviä ympäristövaikutuksia. Rakennuslupa sen sijaan on luonteeltaan tekninen lupamenettely, jossa arvioidaan kaavanmukaisuus ja rakentamisen tekniset vaatimukset. Näin ollen rakennusluvassa ei ole kysymys seikoista, jotka olisivat YVA-direktiivin tarkoittamien ympäristövaikutusten kannalta relevantteja. Käytännössä ehdotettu rakennuslupaa koskeva valitusoikeuden laajennus lisäisi samaa hanketta koskevia menettelyitä, joista on mahdollista valittaa. Kaikista mainituista menettelyistä on lisäksi mahdollisuus kaksivaiheiseen muutoksenhakuun, ensin hallinto-oikeudessa ja sitten valituslupamenettelyn kautta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valitusten käsittelyt voivat käytännössä tehdä hankkeiden toteuttamisen mahdottomaksi kohtuuttoman ajankulun vuoksi. Useat näistä hankkeista edistäisivät toteutuessaan kansallisia ilmasto- tai kiertotaloustavoitteita. Nykyisen MRL:n mukaan rakennusluvan valitusoikeus koskee rajanaapureita, muita asianosaisia ja kuntaa. Tämä laajuus on perusteltua huomioiden rakennusluvassa ratkaistavien asioiden merkitys ja laajuus. Myös kuulemisvelvollisuus rakennusluvasta on perusteltua säilyttää nykyisessä laajuudessaan. Rakennustuotteiden markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on toiminut vuoden 2021 alusta lähtien EU:n markkinavalvonta-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena yhteyspisteenä. Sääntelyehdotuksessa esitetään, että myös rakennustuoteyhteyspisteen ylläpito siirretään ympäristöministeriöltä Tukesin tehtäväksi. Tällöin yhteyspistetehtävien tarkoituksenmukainen kokonaisuus olisi kattavasti Tukesin hoidettavana. Teknologiateollisuus pitää ehdotusta kannatettavana.
      • Teknologiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • TT_lausunto_MRL_110621.pdf
      • Oy Teboil Ab, Yhteiskuntasuhteet, Mäkelä Anna
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Oy Teboil Ab kiittää mahdollisuudesta tuulla kuulluksi esitetyistä muutoksista maankäyttö- ja rakennuslakiin ja toivoo lainsäätäjän huomiota kiinnitettäväksi seuraaviin seikkoihin: Hallituksen esityksessä halutaan laajentaa valitusoikeutta YVA-menettelylle alistettaville maankäytön muutoksille. Oy Teboil Ab haluaa kiinnittää valtiovallan huomiota siihen, että nykyisellään valitusoikeuden käytännön toteutus viivästyttää monia rakennushankkeita. Viivästys johtuu usein siitä, että kansalaisten valitusoikeuden toimeenpanoon kohtuullisessa ajassa ei ole varattu riittävästi resursseja: valitukset käsitellään hallinto-oikeudessa ja usein myös Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja käsittelyajat ovat pitkiä. Yritykset taas hakevat kaavoituksella usein ratkaisua liiketoiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen, ja toiminnan rytmi on tällaista päätöksentekoa huomattavasti nopeampaa. Oy Teboil Ab toivoo siksi, että valitusoikeuden laajentamisesta mahdollisesti aiheutuvaa viivästystä hankkeiden käsittelylle minimoidaan lisäämällä valitusten käsittelyyn varattuja resursseja hallinto-oikeuksissa. Tämä hyödyttää paitsi kaavamuutoksen hakijaa, myös valittajaa. Hallintoasioiden käsittely kohtuullisessa ajassa lienee myös lainsäätäjän tahto. Hallituksen esityksessä asetetaan rajaksi, että vähintään 38% ostoenergiasta tulee olla uusiutuvaa energiaa. Oy Teboil Ab muistuttaa kohteliaasti, että myös uusiutuva polttoöljy on uusiutuvaa energiaa ja myös sitä voi käyttää öljylämmityksessä. Siten direktiivin vaatimusten täyttäminen ei välttämättä edellytä öljylämmityksestä luopumista. Esimerkiksi ilmalämpöpumpun ja öljylämmityksen yhdistäminen täyttää jo tämän 38%:n vaateen. Mikäli öljylämmitys toteutetaan uusiutuvalla polttoöljyllä, uusiutuvan energian osuus energiankäytöstä on vieläkin korkeampi, noin 50%. Oy Teboil Ab toivookin lainsäätäjän täsmentävän ja täydentävän lain esitöitä siten, että tämä käy yksiselitteisesti ilmi myös niistä; sisältyyhän tässä lakimuutoksessa toimeenpantavan REDII-direktiivin 2 artiklan 2 alakohdan mukaan uusiutuvan energian määritelmään myös ”bioneste eli biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten tuotettu nestemäinen polttoaine.” Tällä yksityiskohdalla voi olla hyvinkin konkreettista merkitystä sääntelyn kohteena oleville yksityishenkilöille, joiden pääasiallinen lämmitysmuoto on ollut öljylämmitys. Kun on yleisesti tiedossa, että mikäli korjausrakentamiselle asetetaan liian korkeat vaatimukset, monet tarpeelliset korjaukset voivat jäädä tekemättä, kaiken korjausrakentamiseen liittyvän tiedon ja eri vaihtoehtojen näkyväksi tekeminen on näiden yksityishenkilöiden kiistaton etu. Todettakoon myös, että uusiutuvan polttoöljyn saatavuus tulee lähivuosina paranemaan. Tämä liittyy uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteeseen, joka on tällä hetkellä mm. dieselin osalta 18% ja nousee asteittain, vuoteen 2030 30%:in. Kun uusiutuvaa dieseliä ja kevyttä polttoöljyä tulee enemmän markkinoille, sitä tulee myös paremmin kuluttajien saataville maantieteellisesti, jolloin öljylämmityksen järjestäminen uusiutuvalla öljyllä muuttuu helpommaksi ja edullisemmaksi. Samalla päästään lähemmäs hallituksen asettamia ilmastotavoitteita. Uusiutuvan polttoöljyn saatavuutta olisi kuitenkin myös mahdollista lisätä. Tällä hetkellä niitä ei ole käytettävissä läheskään niin paljon kuin niille on kysyntää. Esimerkiksi Valtioneuvoston kanslian selvityksessä ”Biopolttoaineiden kustannustehokkaat toteutuspolut vuoteen 2030” todetaan tämä kysynnän ja tarjonnan välinen huomattava ero - uusiutuvaa polttoainetta ei yksinkertaisesti tuoteta riittävästi. Hallituksen olisi kuitenkin mahdollista lisätä niiden saatavuutta ja siten kirittää Suomea kohti ilmastotavoitteita. Oy Teboil Ab ehdottaakin kohteliaasti, että valtio harkitsisi valmisteveron palautusjärjestelmää, jossa Suomessa tuotettujen uusiutuvien polttoaineiden valmistaja saisi valmisteveron palautuksen saman konsernin ulkopuolelle Suomeen toimitettujen uusiutuvien polttoaineiden perusteella. Oy Teboil Ab:n tavoitteena olisi siirtää kyseinen polttoaineen valmistajalle myönnettävä palautus, kun se sisältyy kokonaisuudessaan uusiutuvien polttonesteiden hankintahintaan Oy Teboil Ab:lle, kokonaisuudessaan suomalaisen veronmaksajan eduksi. Euroopan Unioni on lähtökohtaisesti yhteinen sisämarkkina. Yleisellä tasolla eritasoinen sääntely eri maissa asettaa yritykset eriarvoiseen kilpailutilanteeseen. Suomalaisena suuryrityksenä Oy Teboil Ab toivoo, että lainsäätäjä kantaa huolta kansallisten yritysten kilpailukyvystä ja liiketoiminnan edellytyksistä ja mahdollisuuksien mukaan pidättäytyy Unionin yhteisen tason ylittävästä sääntelystä myös REDII-direktiivin kansallisessa toimeenpanossa.
      • ABO Wind Oy, Voimaa Tuulesta yhteisön puolesta, Koivuniemi Aapo
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • MRL lausunto Voimaa Tuulesta_final.pdf
      • ABO Wind Oy, Voimaa Tuulesta yhteisön puolesta, Koivuniemi Aapo
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Lausunto liitteenä
      • Suomen Tuulivoimayhdistys ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • VN_12383_2021_STY_lausunto.pdf
      • Suomen Tuulivoimayhdistys ry
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Suomen tuulivoimayhdistys ry (STY) kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Hallituksen esityksessä ollaan säätämässä paikallisille ympäristöjärjestöille ja -yhdistyksille valitusoikeutta ja kaikille kunnan jäsenille kuulemisoikeutta sellaisesta rakennusluvasta, jonka mukainen hanke on YVA-velvollinen. STY:n näkemyksen mukaan edellä esitetyt muutokset ovat tarpeettomia. Suomessa esimerkiksi maatuulivoimahankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan erittäin laajasti ja voimaloiden sijoittaminen ratkaistaan kaavoitusvaiheessa, jossa on kaikilla kunnan asukkailla ja muilla asianosaisilla kuulemis- ja valitusoikeus. Merituulivoimahankkeissa kaavoituksen ympäristövaikutusten arvioinnin ja suuripiirteisen sijoittamisen lisäksi voimaloiden yksityiskohtainen sijoittaminen tehdään vesiluvalla, jossa samoin on laaja kuulemis- ja valitusoikeus. Suomessa tuulivoimahankkeille erityistä on, että rakennuslupavaihe sisältää tosiasiassa ainoastaan teknistä harkintaa kaavamääräysten noudattamisesta. Rakennuslupavaiheessa ei enää arvioida tuulivoimapuiston kokonaisvaikutuksia tai edes yksittäisen voimalan vaikutuksia ympäristölle, jolloin olisi virheellistä perustaa muodollinen valitusoikeus lakimuutoksessa tarkoitetuille yhteisöille esimerkiksi luontoarvojen perusteella. Rakennuslupaharkinnassa viranomaisella ei myöskään käytännössä ole mahdollisuutta arvioida puiston kokonaisvaikutuksia ympäristölle. Lakimuutoksella edellytettäisiin, että yksittäinen kunnan viranomainen pystyisi arvioimaan koko tuulivoimapuiston vaikutukset ympäristöön ja sen perusteella myöntämään tai hylkäämään rakennusluvan. Malli on toimiva ainoastaan niissä maissa, joissa tuulivoimapuistot perustetaan käytännössä yhdellä luvalla. Tuulivoimapuistojen vaikutuksia ympäristölle tulee arvioida kokonaisuutena, siten kuin YVA-direktiivi edellyttää ja siinä vaiheessa kuin se on tosiasiassa mahdollista. Täten myös yhteisöjen valitusoikeus ja laaja kuulemisoikeus tulee turvata niissä vaiheissa, kun päätökset tosiasiassa tehdään. Tuulivoimahankkeissa tämä tarkoittaa tuulivoimaosayleiskaavavaihetta. Monessa muussa maassa, kuten Ruotsissa, voimaloiden sijoittaminen ja vaikutusten arviointi tehdään Suomesta poiketen lupaprosessissa. Näissä maissa on perusteltua, että laajat kuulemiset on sisällytetty lupaprosessiin. Suomi on todennut komission viralliseen huomautukseen (2019/2290, 28.11.2019) antamassaan vastauksessaan (24.3.2020) YVA-direktiivin täytäntöönpanosta, että kaavaratkaisut eivät Suomessa muodollisesti ole YVA-direktiivin tarkoittamia ja edellyttämiä lupamenettelyjä. Vaikka hankekohtaisen kaavan ratkaisussa on poliittista harkintaa, vastaa kaava kuitenkin sisällöltään, arvioinniltaan ja kuulemisiltaan YVA-direktiivin tarkoittamaa luvitusta. Suomessa rakennuslupavaiheen laajennetulle kuulemis- ja valitusoikeudelle ei siten ole perusteita. 1. Hallituksen esityksen vaikutukset Hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti. Esityksen mukaan: ”Rakennuslupaa edellyttäviä YVA-menettelyn alaisia hankkeita on vuosittain varsin vähän. Toisaalta ne ovat kokoluokaltaan varsin suuria ja ammattimaisesti hoidettuja, joten toimijoiden on mahdollista hallita prosesseissaan valitusoikeuden laajentaminen.” Nyt esitetty muutos tulee koskemaan erityisesti tuulivoimaa, sillä valtaosa tuulivoimahankkeista käy läpi YVA-menettelyn. Tuulivoimaa suunnitellaan ja rakennetaan Suomeen merkittäviä määriä. Vuosien 2021 ja 2023 välillä Suomeen on rakenteilla 39 tuulipuistoa, joissa on yhteensä 598 voimalaa. Rakenteilla olevista hankkeista 54 % on käynyt automaattisesti läpi YVA-menettelyn. Tällä hetkellä Suomessa on hankekehityksessä 98 YVA-rajan ylittänyttä tuulivoimahanketta, jolla ei ole vielä rakennuslupia haettuna. Näissä hankkeissa on Suomeen suunnitteilla yli 3 000 tuulivoimalaa, joita esityksen perusteella laajennettu valitusoikeus tulisi koskemaan. Lisäksi osassa YVA-rajan alittaneissa hankkeissa viranomainen on voinut edellyttää YVA-menettelyä. Hallituksen esityksessä ei siten voida puhua mitättömästä vaikutuksesta tilanteessa, jossa Suomella on kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet ja tuulivoima on Suomen merkittävin keino uusiutuvan energian lisärakentamiseksi. Jokaiselle tuulivoimalalle haetaan omaa rakennuslupaa. Viranomaisten työmäärää tullee lisäämään merkittävästi esityksen mukaisten laajojen kuulemisten järjestäminen rakennusluvista, toisin kuin hallituksen esityksessä perusteluissa sanotaan. Tuulivoimahankkeiden kaavoja koskevat valitukset osoittavat, että hanketoimijan ammattimaisuudella ei ole vaikutusta kaavavalituksiin. Saman toimijan hankkeita koskevista kaavoista valitetaan joissain kunnissa ja toisissa ei. Lisäksi ei ole tavatonta, että valitusoikeutta käytetään hankkeiden viivästyttämistarkoituksessa. Vastaava trendi on odotettavissa myös siinä tapauksessa, että rakennuslupien valitusoikeutta laajennetaan. Hankekehittäjät eivät siten voi hallita tätä riskiä, vaan valitusmahdollisuuksien lisääminen myös hyvin todennäköisesti viivästyttää hankkeiden kehittämistä vuosilla. STY:n arvion mukaan noin 75 prosentista tuulivoimakaavoista tehdyistä päätöksistä valitetaan hallinto-oikeuteen. STY:n tilaston mukaan vuosien 2010 – 2018 välisenä aikana tehdyissä ratkaisuissa alta 10 prosentissa hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus päätyi palauttamaan päätöksen kuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Monessa tuulivoimahankkeessa kaavaa koskeva valitus ei siten ole muuttanut lopputulosta, ainoastaan viivästyttänyt hanketta merkittävästi. Pisin STY:n tiedossa oleva tuulivoimakaavaa koskenut käsittely on kestänyt hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä yli neljä vuotta (päätös saatu KHO:sta keväällä 2021). Rakennusluvista valitukset ovat tällä hetkellä huomattavasti harvinaisempia. Hallituksen esityksessä rakennuslupaa koskeva valitusoikeus laajennettaisiin koskemaan paikallisia ympäristöjärjestöjä ja -yhdistyksiä. Valitusoikeus ympäristöjärjestöille olisi merkittävä valitusoikeuden laajennus, joka johtaa valitusten määrän lisääntymiseen ja olisi lisäksi täysin päällekkäinen valitusmenettely hankekohtaisen kaavoituksen kuulemis- ja valitusmenettelyn kanssa. Suomessa on helppoa perustaa yhdistys, joten kaavoista valittaneet tahot voivat erittäin helposti valittaa myös rakennusluvasta perustamalla yhdistyksen tähän tarkoitukseen. Ehdotus on vastoin pitkäjänteistä MRL:n kehittämistyötä, jossa on pyritty sujuvoittamaan menettelyitä ja poistamaan mahdollisuuksia valittaa samasta asiasta useampaan kertaan. Arviomme mukaan lausuttavana oleva hallituksen esitys tulisi entisestään lisäämään hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden kuormitusta ja pidentämään käsittelyaikoja. Hallinto-oikeuksiin ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvitaan merkittäviä lisäresursseja käsittelemään jo nykyisiä kaavoja ja rakennuslupia koskevia valituksia. Nyt lausunnoilla oleva hallituksen esitys on tämän muutoksen osalta hallitusohjelman vastainen. Marinin hallituksen hallitusohjelman yksi tavoite on tuulivoiman kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittaminen. Lausunnoilla oleva hallituksen esitys tulee nimenomaan vaikeuttamaan ja hidastamaan tuulivoimahankkeiden luvitusta sekä hidastamaan Suomen kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden saavuttamista. Infrarakentamiseen liittyvät tavoitteet viedään käytäntöön sujuvien lupaprosessien avulla. Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää jo nykyisellään erityissääntelyä tuulivoimarakentamisen osalta. Tämä sama ajatus tulisi säilyttää nykyiselläänkin maankäyttö- ja rakennuslaissa ja huomioida myös kyseessä olevan hallituksen esityksen yhteydessä. Tuulivoimarakentaminen ja sen sujuvoittaminen vaativat erityissääntelyä, eikä rakennuslupavaiheeseen voi sellaisenaan soveltaa kategorista valitusoikeutta, vaan huomioida, että sääntely jo itsessään yhdistettynä YVA-lainsäädäntöön ja kaavoitukseen turvaa sellaisenaan laajat osallistumis- ja valitusoikeudet asianosaisille ja kuntalaisille. 2. Hallituksen esitykseen tarvittavat muutokset Tuulivoimahankkeita viedään eteenpäin nykyään käytännössä yksinomaan maankäyttö- ja rakennuslain MRL 77 §:n mukaisen tuulivoimaosayleiskaavan perusteella. YVA-menettely tehdään joko omana menettelynään tai kaava voidaan laajentaa täyttämään YVA-lain mukaiset vaatimukset. Maatuulivoimahankkeissa tuulivoimaloiden sijaintipaikat ja ympäristövaikutusten määritetään kaavoitusvaiheessa, jossa on laaja kuulemis- ja valitusoikeus. Merituulivoimahankkeessa voimaloiden sijaintipaikat määritetään kaavoituksen jälkeen vesilain mukaisessa lupamenettelyssä, jossa niin ikään on laaja kuulemis- ja valitusoikeus. Maatuulivoimahankkeissa kaavaa ja merituulivoimahankkeissa vesilain mukaista lupaa seuraava rakennuslupa on teknistä harkintaa, jossa kaavan (ja vesilain mukaisen luvan) määräysten tulee täyttyä. Rakennuslupavaiheessa hallituksen esityksen mukainen laajennettu valitusoikeus on siten täysin tarpeeton. Ensisijaisesti STY esittää koko hallituksen esityksen perumista rakennuslupaa koskevan uudistuksen osalta (133 § sekä 192 § 5 momentti). Toissijaisesti, mikäli muutos on välttämätöntä tehdä, STY esittää tuulivoimarakentamisen erityissääntelyn lisäämistä siten, että hankkeet, joita varten tehdään MRL:n mukainen hankekohtainen kaava (kuten tuulivoimaosayleiskaava) on jätettävä kyseisten muutosten eli rakennuslupaa koskevan kuulemis- ja valitusoikeuden ulkopuolelle. Direktiivin vaatima laaja kuulemis- ja valitusoikeus toteutuvat jo hankekaavassa sekä merituulivoimahankkeissa lisäksi vesilain mukaisessa luvassa, eikä rakennuslupavaiheessa ole siten tarvetta valitusoikeuden laajentamiselle. STY esittää seuraavia muutoksia pykäliin 133 ja 192: 133 § Kuulemiset ja lausunnot Kunnan on varattava kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä lupahakemuksesta hankkeissa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). Kuulemisoikeus ei koske tuulivoimarakentamista koskevaa rakennuslupaa, joka on myönnetty 77 a § nojalla laaditun oikeusvaikutteisen yleiskaavan perusteella. 192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksessä on 5) toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakentamislupa koskee hanketta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). Valitusoikeus ei koske tuulivoimarakentamista koskevaa rakennuslupaa, joka on myönnetty 77 a § nojalla laaditun oikeusvaikutteisen yleiskaavan perusteella. Kunnioittaen, Anni Mikkonen Toimitusjohtaja Suomen tuulivoimayhdistys ry
      • Helen Oy, Malin Kimmo
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • HELEN OY:N LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMISEKSI Helen Oy kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ympäristöministeriölle ja toteaa lausunnossaan seuraavaa: Uusiutuvan energian käytön edistäminen Helen Oy kannattaa esityksen tavoitetta vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön osuutta rakennusten kokonaisenergian käytöstä. Kuitenkin Helen Oy:n näkemyksen mukaan esitysluonnoksen pykälän 117 (uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus) tavoitteet ja vaikutukset saavutetaan muulla tavalla ja pykälä lisäisi merkittävästi ylimääräistä säätelyä, joten sitä ei tulisi tehdä. Sääntelyn suurta määrää on pidetty ongelmana, ja tarpeettoman lainsäädännön on katsottu hämärtävän oikeusjärjestyksen kokonaisuutta ja heikentävän lainsäädännön uskottavuutta. Muutosesityksen perusteluissakin todetaan esitetyn lain heikko vaikuttavuus ja merkityksettömyys sekä uudisrakentamisen että laajamittaisen korjausrakentamisen osalta: ”--ehdotetulla 38 prosentin vaatimuksella olisi vain vähäinen vaikutus tulevan uudisrakentamisen päästöihin.” ”--laajamittaisia, uudisrakentamiseen vertautuvia korjauksia tehdään vuosittain 60 –125 omakotitaloon, 5–15 rivitaloon ja 5–20 asuinkerrostaloon. Vain osassa näistä on fossiilista polttoainetta käyttävä kiinteistökohtainen lämmitys. Suhteessa olemassa olevaan rakennuskantaan, määrät ovat erittäin vähäisiä.” Kuitenkin lakiehdotus lisää sääntelyn määrä erittäin merkittävästi sekä hallinnollista työtä jo pelkästään kahden uuden asetuksen ja laskentamallin tuomisella alan toimijoiden velvoittavaan käyttöön (”Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mikä osuus kustakin energiamuodosta voitaisiin valtakunnallisesti lukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi. Ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa säädetyn uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavasta”). Lisäksi laki velvoittaa, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla. Merkityksettömän sekä tarpeetonta säätelyä lisäävän lain asettamatta jättäminen on täysin mahdollista myös EU-näkökulmasta. Luonnoksen mukaan direktiivin artikla 15.4 edellyttää, että jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja laajamittaisesti kunnostettavissa rakennuksissa siinä määrin, kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Esityksessäkin todetaan, että vuonna 2020 uusiutuvan energialähteiden osuus Suomen sähköntuotannossa on keskimäärin 46,2 prosenttia ja kaukolämmön tuotannossa 36,7 prosenttia. Lisäksi esityksessä on lueteltu muita tehokkaita keinoja, joilla Suomessa irrottaudutaan kiinteistökohtaisesta fossiilisesta energiasta, kuten öljylämmityksestä. Määrittelemättömät asetukset ja laskentamallit aiheuttavat hämmennystä - keinojen ei saa antaa estää tavoitteiden toteutumista Lain yksityiskohtaisempi toteutus ja uusiutuvan energian määrittely on jätetty kahteen erilliseen asetukseen, mikä hankaloittaa esityksen arvioimista tässä vaiheessa. Erityisen huolestuttavaa kuitenkin on se, että hukkalämpöjä ei ole selkeästi huomioitu osana esityksen 38 prosentin tavoitetason täyttämistä, vaikka juuri nyt kyseessä olevan ja voimaan saatettavan RED II direktiivin 15 artiklan kohdan 4 mukaan jäsenvaltioiden on sallittava hukkalämmöt osana tavoitetasojen saavuttamista. Helen katsoo, että lain päätavoitteena on fossiilisen energian käytön ja päästöjen vähentäminen, ja uusiutuvan energian lisääminen on keino tämän päätavoitteen saavuttamiseksi. Koska esityksen määrittelyt ovat puutteellisia hukkalämpöjen osalta ja laissa ollaan asettamassa velvoittava raja uusiutuvalle energialle (siis keinon, ei päätavoitteen saavuttamiseksi), niin on uhka, että laki kääntyy tavoitettaan vastaan estämällä hukkalämpöjen hyödyntämisen. Suomessa biomassan polttaminen on kustannustehokkain perinteinen uusiutuvan energian muoto lämmitykseen vielä 2020-luvun ajan, joten tiukka hukkalämmöt huomiotta jättävä uusiutuvan energian velvoite ajaisi Suomen lämmöntuotantoa entistä vahvemmin polttoon perustuvaan uusiutuvaan tuotantoon sekä laajamittaiseen biopolttoaineen tuontiin ulkomailta. Helen Oy on siirtymässä kohti polttoon perustumatonta energiantuotantoa, mikä tarkoittaa merkittävää hukkalämpöjen hyödyntämistä ja katsoo, että julkisen ohjauksen tulisi tukea kaikkea hiilineutraalin tuotannon lisäämistä. Esityksen mukainen velvoittava vaatimus uusiutuvan energian 38 prosentin osuudesta pahimmillaan johtaa siihen, että sääntely estää muiden hiilineutraalien energialähteiden, kuten esimerkiksi hukkalämpöjen, hyödyntämistä. Hukkalämpöjen huomioiminen olisi täysin linjassa nyt voimaan saatettavan RED II 15 artiklan kohdan 4 kanssa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta. Helen Oy:n näkemyksen mukaan hukkalämmöt tulisi huomioida jo lakiesityksessä. Kohta ”Nyt ehdotetun säädöksen prosenttivaatimusta (38 prosenttia) täytettäessä otettaisiin huomioon rakennukseen laskennalliseen ostoenergiankulutukseen sisältyvän uusiutuvan polttoaineen määrä sekä ostoenergiankulutukseen sisältyvästä sähköstä ja kaukolämmöstä se määrä, jonka tuottamiseen on käytetty uusiutuvia energialähteitä” tulisi muuttaa muotoon: kaukolämmöstä se määrä, jonka tuottamiseen on käytetty uusiutuvia energialähteitä tai hukkalämpöjä. Esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mikä osuus kustakin energiamuodosta (sähkö, kaukolämpö jne.) voitaisiin valtakunnallisesti lukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi. Helen kannattaa lainsäädännössä valtakunnallista tarkastelua, sillä vähimmäisvaatimus on EU:n asettama valtakunnallinen vaatimus Suomelle. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat rakennuslupahankkeet Helen Oy:n näkemyksen mukaan YVA-prosessin alaisten hankkeiden rakennuslupien kuulemisoikeuden ja erityisesti rakennusluvan valitusoikeuden laajentaminen saattaa viivästyttää hankkeiden toteuttamista, mikä on hankkeesta saatavien hyötyjen ja toiminnanharjoittajan näkökulmasta ongelmallista. Viivästyminen on ongelmallista erityisesti energia-alalla, koska YVA-prosessin alaiset hankkeet ovat tyypillisesti merkittäviä investointeja sekä taloudellisesti että päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Jos päästövähennyksiin ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävät investoinnit viivästyvät, se vaikuttaa myös negatiivisesti siihen, pystyykö Suomi saavuttamaan tavoitteen tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Helen Oy katsoo, että komissio ei välttämättä ole tietoinen Suomen YVA-prosessin jo olemassa olevasta laajasta kuulemis- ja valitusoikeudesta ennen hankkeen rakennuslupavaihetta. Nyt esitytetyn lakimuutoksen tavoitteena on tehostaa ympäristövaikutusten huomioon ottamista, mutta tosiasiallisesti nämä vaikutukset arvioidaan YVA:n aikaisemmassa vaiheessa, jossa muutoksenhakumahdollisuus ja osallisuus on jo huomioitu. Helen Oy katsoo, että osallisten määrän kasvattaminen rakennuslupavaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista. Jos siihen kuitenkin päädytään, niin viivästymisen riskin pienentämiseksi nyt kyseessä olevien lupa- ja muutoksenhakumenettelyiden virkamieskäsittelylle tulisikin säätää määräaika (esimerkiksi 6 kuukautta) sekä lisätä eri oikeusasteiden määrärahoja rakennuslupavalitusten laadukkaaseen ja tehokkaaseen käsittelyyn. Helen Oy Maiju Westergren, johtaja, Vastuullisuus ja yhteiskuntasuhteet Timo Aaltonen, johtaja, Tuotanto ja omaisuus Lisätietoja antaa: maiju.westergren@helen.fi p. 0400 276660
      • Helen Oy, Malin Kimmo
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Helenin lausunto_YM_ HE maankäyttö ja rakennuslain muuttamiseksi kesäkuu 2021.pdf
      • Lämmitysenergia Yhdistys ry, Hannula Arto
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Lausunto MRL-muutosehdotus lopullinen.pdf
      • Lämmitysenergia Yhdistys ry, Hannula Arto
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Lausunto kokonaisuudessaan liitteessä.
      • Suomen Omakotiliitto ry, Tähtikunnas Janne
        Uppdaterad:
        11.6.2021
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt Suomen Omakotiliitolta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Hallituksen esityksessä on ehdotettu uuden MRL 117 l§:n säätämisestä: ”uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus”. Omakotiliitto ei kannata uuden pykälän säätämistä ehdotetussa muodossa. Nykyiselläkään lainsäädännöllä fossiilinen lämmityspolttoaine ei ole vaihtoehtona pientalojen uudisrakentamisessa kaukolämpötuotantoa lukuun ottamatta ja suurimmassa osassa pientalojen peruskorjauksia lämmitysjärjestelmä muutetaan pois fossiilisista polttoaineista. Kansallisen huoltovarmuuden vuoksi on myös perusteltua hyväksyä pientalojen energiahuollossa edelleen myös fossiilisten lämmitysaineiden käytön mahdollisuus. Suomen Omakotiliitto pitää hyvänä asiana rekisteröidyn yhteisön huomioimista YVA-menettelyn alaisissa hankkeissa.
      • Energiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        10.6.2021
        • YM Lausunto MRLn muuttamisesta 20210610.pdf
      • Energiateollisuus ry
        Uppdaterad:
        10.6.2021
        • Energiateollisuus ry (ET) kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksemme ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. UUSIUTUVAN ENERGIAN KÄYTÖN EDISTÄMINEN Energiateollisuus ry kannattaa tavoitetta ja toimenpiteitä rakennusten aiheuttamien päästöjen pienentämiseen ja fossiilisten polttoaineiden vähentämiseen lämmityssektorilla. Nyt lausuttavana olevalla lakimuutoksella esitetään pantavan toimeen EU-direktiivin (EU) 2018/2001 (RED II -direktiivi) 15 artiklan 4 kohta. Direktiivin sanamuoto mahdollistaa jäsenvaltioille myös vaihtoehdon (”tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin”). Esityksessä ei ollut nostettu esille 15 artiklan 4 kohdan viimeisenä virkkeenä olevaa ”Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta.” Direktiivin teksti sisältää siis selkeän kannanoton siitä, että tavoitteena on paitsi uusiutuvan energian lisääminen myös hukkalämpöjen hyödyntämisen lisääminen. Käynnissä oleva energiamurros tarkoittaa kaukolämmön tuotannossa nopeaa siirtymistä kohti hiilineutraalia tuotantoa, jossa merkittävänä osana on ei-polttava tuotanto. Kaukolämmön tuotannosta yli 10 % oli vuonna 2020 ei-polttavaa, pääosin hukkalämmöksi luokiteltavaa tuotantoa. Osuus on yli kolminkertaistunut edellisen kymmenen vuoden aikana. Hukkalämpö on määritelmällisesti sellaista lämpöä, joka syntyy väistämättä, ei lisää primäärienergian käyttöä ja jota ei voida syntypaikallaan hyödyntää. Sääntelyn tulee tukea kaikkea hiilineutraalia tuotantoa. Asettamalla minimiarvo vain uusiutuvalle energialle voitaisiin asettaa esteitä hukkalämpöjen lisähyödyntämiselle Esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista. Ympäristöministeriön asetuksella säädettäisiin vähimmäisosuuden laskentatavasta. Näitä asetuksia ei lausuntovaiheessa ole käytettävissä, joka jossain määrin vaikeuttaa esitetyn uuden sääntelyn vaikutuksen arvioimista. Uusiutuvan energian käyttöä rakennuksissa edistetään kustannustehokkaasti nykyisellä sääntelyllä. Edellisen hallituskauden tavoitteena oli turhan sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen, jolloin käynnistettiin ns. normipurkutalkoot. Nyt lausuttavana oleva muutos olisi vaikutuksiltaan merkityksetön, joka todetaan myös esityksen perusteluissa. ET ehdottaa, että minimivatimusta uusiutuvan energian osuudelle ei annettaisi. Perustelut: • Suomessa uusiutuvan osuus energian loppukulutuksesta on jo 43 % (2019). Suomi on siis ylittänyt vuodelle 2020 asetetun kansallisen 38 prosentin tavoitteen. Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta on ollut toiseksi suurinta EU-maiden joukossa. • Nykyiset energiamuotojen kertoimet on määritetty siten, että ne ottavat huomioon myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian. • Uudisrakentamisessa vaihtoehdot ovat käytännössä joko sähkö (ml. erilaiset lämpöpumppuratkaisut), kaukolämpö tai kiinteistökohtainen biomassa. Vaihtoehdot ovat samat myös tehtäessä rakennuksen laajamittaista peruskorjausta. Sekä sähkön että kaukolämmön tuotantoa ohjataan jo nyt eri ohjauskeinoin (päästökauppa, kaukolämmössä lisäksi polttoaineiden valmisteverot) päästöjen vähennyksiin. Sähköstä jo 85 % ja kaukolämmöstä 53 % oli hiilineutraalia vuonna 2020. • Erillinen uusiutuvan osuuden vaatimus voisi uhata hukkalämpöjen hyödyntämistä kaukolämpöverkoissa. • Sääntelyn määrä ja hallinnollinen työ (ml. seuranta ja valvonta) lisääntyisi tarpeettomasti ilman merkittävää hyötyä ja vaikutusta. • Jo direktiivi 2009/28/EY (RES-direktiivi) sisälsi saman sisältöisen velvoitteen (artikla 13.4). Suomi päätyi ko. direktiiviä toimeenpannessaan siihen, että direktiivistä ei johdu tarvetta erilliselle vaatimukselle. Nyt lausuttavan olevan esityksen perusteluissa (kohta 5.2) on Ruotsin alustavana arviona esitetty, että RED II -direktiivin 15 artikla 4 ei aiheuta uuden sääntelyn tarvetta. Ruotsissa on samoin kuin Suomessa jo RES-direktiiviä toimeenpantaessa päätetty olla ottamatta käyttöön erillisvaatimusta. YMÄRISTÖVAIKUTUKSTEN ARVIOINTIMENETTELYÄ VAATIVAT HANKKEET Ehdotuksen mukaan MRL:n mukaista rakennusluvan kuulemista laajennettaisiin kunnan jäseniin ja rakennusluvasta voisi jatkossa valittaa myös rekisteröidyt ympäristöyhdistykset, jos rakennuslupa koskee YVA-velvollista kohdetta. Energia-alalla YVA-menettelyn ja rakennusluvan tarvitsevia hankkeita voivat olla tuulivoimalat, vesivoimalat, ydinvoimalaitokset ja polttolaitokset. YVA-velvollisten energiantuotantohankkeiden luvitus Ydinvoima- ja polttolaitokset tarvitsevat pääsääntöisesti teollisuuden tai energiantuotannon sallivan yleis- ja asemakaavan. Nämä YVA-velvolliset hankkeet tarvitsevat aina ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan sekä mahdollisesti myös vesilain mukaisen luvan. Lisäksi ydinvoimalaitokset tarvitsevat ydinenergialain mukaisia lupia. Näinollen ydinvoima- ja polttolaitokset tarvitsevat rakennusluvan lisäksi aina muunkin YVA-direktiivin tarkoittaman luparatkaisun. Vesivoimalaitokset tarvitsevat aina vesilain mukaisen luvan. Siten myös vesivoima tarvitsee rakennusluvan lisäksi aina myös toisen YVA-direktiivin tarkoittaman luparatkaisun. Tuulivoimahankkeet kaavoitetaan pääsääntöisesti tuulivoimayleiskaavoituksella. YVA-velvolliset tuulivoimahankkeet edellyttävät lähtökohtaisesti myös maakuntakuntakaavoitusta. Tuulivoimahanke voi edellyttää myös ympäristölupaa tai vesilain mukaista lupaa. Jokainen tuulivoimala tarvitsee erikseen rakennusluvan. Kuuleminen ja valitusoikeus kaavoituksessa ja muissa luvissa Lähtökohtaisesti YVA-velvolliset energiantuotannon hankkeet tarvitsevat siis kaavaratkaisun, jossa tulee selvitettyä nimenomaisesti kyseiseen hankkeeseen liittyvät ympäristövaikutukset. Kaavoituksessa tarkastellaan YVA-direktiivin tarkoittamat ympäristövaikutukset laajasti. Esimerkiksi tuulivoimakaavoituksessa selvitetään ja ratkaistaan mm. maisema-, luontoarvo-, melu- ja välkevaikutusten hyväksyttävyys. Kaavaratkaisuissa tulee tarkastelua myös mm. liikennöinnin vaikutukset, mitkä voivat olla merkityksellisiä joidenkin polttolaitosten osalta. Voidaan ajatella, että kaavaratkaisut eivät Suomessa muodollisesti ole YVA-direktiivin tarkoittamia ja edellyttämiä lupamenettelyjä. Näin Suomi on todennut komissiolle antamassaan vastauksessaan (24.3.2020) koskien komission virallista huomautusta (2019/2290, 28.11.2019) YVA-direktiivin täytäntöönpanosta. Vastauksessa Suomi on perustellut tätä kantaa sillä, että kaavat eivät ole hakemusasioita ja eivät myöskään sinällään oikeuta hankkeen toteuttamiseen. Tosiasiassa näissä kaavamenettelyissä on kuitenkin kyse hankkeen toteuttamisen edellytysten ratkaisemisesta. Näin erityisesti tuulivoimahankkeiden osalta, jotka eivät aina tarvitse kaavan ja rakennusluvan lisäksi muita menettelyitä. Maakunta-, yleis- ja asemakaavoissa toteutetaan laaja kuuleminen. Kaavojen laaja valitusoikeus kattaa YVA-direktiiviin tarkoittaman yleisön. Samoin muissa lupamenettelyissä, kuten ympäristöluvassa sekä vesilain ja ydinenergialain mukaisissa luvissa, on laaja kuuleminen ja valitusoikeudet. Näinollen kaikissa energia-alan hankkeissa toteutuu YVA-direktiivin edellyttämä yleisön laaja mahdollisuus osallistua hankkeen lupaprosessiin sekä saattaa asia tuomioistuimeen. Kaavat ja em. lupalakien mukaiset luvat tarkastelevat juuri yleisön kannalta merkittäviä ympäristövaikutuksia. Rakennuslupa sen sijaan on luonteeltaan tekninen lupamenettely, jossa tarkastellaan kaavanmukaisuus ja rakentamisen tekniset vaatimukset. Näin ollen rakennusluvassa ei ole kysymys seikoista, jotka olisivat YVA-direktiivin tarkoittaminen ympäristövaikutusten kannalta relevantteja. ET katsoo, että rakennusluvan kuulemisen laajentaminen ei ole tarpeen, sillä kuuleminen tapahtuu YVA-menettelyn, kaavojen sekä muiden mahdollisten ympäristöllisten lupien yhteydessä laajasti. Laaja kuuluminen teknisestä rakennusluvasta ei ole tarpeen. Nykyisin rakennusluvan valitusoikeus koskee rajanaapureita, muita asianosaisia ja kuntaa. Tämä nykyinen laajuus on perusteltu huomioiden rakennusluvassa ratkaistavien asioiden merkitys ja laajuus. Esityksen mukainen valitusoikeuden laajentaminen ei ole perusteltu. YVA-hankkeissa laaja valitusoikeus toteutuu kaavoituksessa sekä muissa mahdollisissa ympäristöllisissä luvissa. Ehdotuksen käytännön merkitys Käytännössä ehdotettu rakennuslupaa koskeva valitusoikeuden laajennus lisäisi samaa hanketta koskevia menettelyitä, joista on mahdollista valittaa. Esimerkiksi tuulivoimahanketta vastustava järjestö voisi jatkossa valittaa maakuntakaavasta, yleiskaavasta ja rakennusluvasta sekä mahdollisesti tarvittavasta ympäristöluvasta ja vesilain mukaisesta luvasta. Tällainen moninkertainen valitusmahdollisuus voidaan nähdä erittäin haitallisena toiminnanharjoittajan sekä myös tuomioistuinjärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Samaa hanketta koskevat moninkertaiset valitusmahdollisuudet eivät ole perusteluja myöskään ympäristöjärjestöjen näkökulmasta. Kaikista mainituista menettelyistä on mahdollisuus kaksivaiheiseen muutokseenhakuun; ensin hallinto-oikeudessa ja sitten valituslupamenettelyn kautta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valitusten käsittelyt voivat käytännössä tehdä hankkeiden toteuttamisen mahdottomaksi kohtuuttoman ajankulun vuoksi. Useat näistä hankkeista totuttaisivat kansallisia ilmasto- tai kiertotaloustavoitteita. Hallitusohjelmassa on tavoitteeksi asetettu tuulivoiman kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittaminen. Tämä ehdotus on hallitusohjelmakirjauksen vastainen. Yleisestikin tavoitteena on ollut investointihankkeiden lupaprosessien sujuvoittaminen ja eteneminen kohti yhden luukun menettelyjä. Tässä hengessä tulee edetä kohti prosessia, jossa yhdestä hankkeesta on yksi valitusmahdollisuus. Todettakoon lisäksi, että ET:n näkemyksen mukaan komissio ei ole huomautuksessaan puuttunut nimenomaisesti rakennusluvan valitusoikeuteen. Hanketta koskevien tuomioistuinkäsittelyiden osalta komissio on sen sijaan kiinnittänyt yleistä huomiota vain siihen, että lupamenettelyjen valitusoikeutetut (yleisöön kuuluva, jonka etua asia riittävästi koskee) tulee määritellä yhdenmukaisesti. ET näkee myös ongelmallisena, että ehdotuksen perusteluissa ei ole seikkaperäisesti aukaistu komission virallisen huomautuksen sisältöä, jolloin lausunnonantajat olisivat voineet tarkastella ehdotusta suhteessa huomautuksessa esitettyihin selvityspyyntöihin. Yhteyshenkilömme asiassa ovat • Uusiutuvan energian käytön edistäminen: asiantuntija Mirja Tiitinen (050 434 6994, mirja.tiitinen@energia.fi) • Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet: asiantuntija Heidi Lettojärvi (050 595 7705, heidi.lettojarvi@energia.fi)
      • Rakennusteollisuus RT ry
        Uppdaterad:
        10.6.2021
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt Rakennusteollisuus RT:lta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Rakennusteollisuus RT kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Hallituksen esityksessä on ehdotettu uuden MRL 117 l§:n säätämisestä: ”uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus”. RT ei kannata uuden pykälän säätämistä, koska sen vaikuttavuus on lähes merkityksetön ja se aiheuttaa turhaa byrokratiaa. Nykyiselläkään lainsäädännöllä fossiilinen kiinteistökohtainen polttoaine ei ole vaihtoehto uudisrakentamisessa ja laajoissa korjauskohteissa suuntaus on vahvasti fossiilisesta lämmitysmuodosta eroon pääseminen. Näin ollen uudella pykälällä ei olisi vaikuttavuutta eikä RES-direktiivinkään pitäisi aiheuttaa Suomelle lisäsääntelyn tarvetta. Esimerkiksi Ruotsissa ei tämän nähdä aiheuttavan toimenpiteitä. Jo nyt vähintään osittain ei-uusiutuvat tosiasiallisesti käytettävät lämmitysmuodot (kaukolämpö ja sähkö) ovat sääntelyn piirissä joko päästökaupan tai valmisteveron kautta, jotka ohjaavat energiantuotantoa kohti uusiutuvaa. Meillä on jo nyt käytössä hiilineutraaleja tuotantomuotoja, kuten hiilineutraalit hukkalämmön kohteet, jotka voisivat jäädä hyödyntämättä, jos uusiutuvan energian määrälle on minimitaso olemassa. Energiapoliittisen ohjauksen tulisi tukea kaikkea hiilineutraalin tuotannon lisäämistä. Rakennushankkeen alkuvaiheessa tulisi uusi edellytys täytettäväksi ja tästä johtuen uusi laskelma, joka olisi yllä mainituista syin turhaa byrokratiaa. Koska energiajärjestelmät kehittyvät nopeasti, tulisi lainsäädäntöä uudistaa lähes vuosittain. Tämä ei edistä lainsäädännön ennakoitavuutta. Samaten tekniset laskentasäännöt omaavalla Ympäristöministeriön asetuksella voisi tosiasiallisesti olla sellaisia vaikutuksia energiamuoto- ja lämmitystapavalintoihin, jotka ehkä poikkeavat nyt esitetyistä vaikutusarvioista. Vaikka normienpurku ei olekaan nykyhallituksen agendalla, vaikutukseton lainsäädäntö aiheuttaa vain lisäkustannuksia ja voi vähentää kunnioitusta ja heikentää motivaatiota olemassa olevan lainsäädännön noudattamiseen. YVA-direktiivi, laajempi kuuleminen ja valitusoikeudet Hallituksen esityksessä esitetään muutoksia kuulemiseen ja valitusoikeuksiin seuraavasti; 133 §:ään lisätään vaatimus laajentaa kuulemista niissä tilanteissa, joihin sovelletaan YVA-lakia. Pykälään lisätään YVA-direktiiviin liittyvä laajempi velvoite varata kunnan jäsenille ja osallisille mahdollisuus mielipiteen esittämiseen rakennushankkeesta, johon sovelletaan YVA-menettelyä. Sekä; 192 §:n pykälän 1 momenttiin lisätään uusi 5 kohta, jonka mukaan valitusoikeus olisi lisäksi toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakennuslupa koskee rakennuskohdetta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Muutos tehdään YVA-direktiivin täytäntöönpanon täydentämiseksi. Rakennusteollisuus RT:n näkemyksen mukaan kuulemisen ja valitusoikeuden laajentamiselle ei suoraan löydy perusteita YVA-direktiivistä ja esitetyt muutokset ovat omiaan lisäämään tulkinnanvaraisuutta YVA-menettelyn alaisissa hankkeissa. 133 §:ssä ja 192 §:ssä käytetään erilaisia termejä kohteista, joihin laajennettua kuulemista ja laajennettua valitusoikeutta sovelletaan. Rakennusteollisuus RT:n näkemyksen mukaan jää epäselväksi, että mitä kohteita muutokset koskevat. Rakennuskohde ja -hanke-termien käyttö on omiaan lisäämään erilaisia tulkintoja. Lisäksi tulisi yksiselitteisesti määritellä, että mitä tarkoitetaan rakennushankkeella, johon sovelletaan YVA-menettelyä. Esimerkiksi kiviainestuotannon YVA-menettely käynnistyy ottamisalueen pinta-alan ja ottamismäärän perusteella. Kiviainesten tuotantoalueella saatetaan rakentaa esimerkiksi valmisbetoniasema tai tukitoiminta-alueelle taukotila. Nyt hallituksen esityksen mukaisesti näiden rakennuslupien käsittelyn osalta sovellettaisiin esitettyjä muutoksia vaikka se ei ole tarkoituksen mukaista. Hallituksen esityksen mukaan rakennuslupaa edellyttäviä YVA-menettelyn alaisia hankkeita on vuosittain varsin vähän. Tämä on virheellinen tieto, koska käytännössä kaikkiin YVA-menettelyn läpikäyviin hankkeisiin liittyy jonkinlainen rakennuslupa. Lisäksi huomataumme 191–193 §:ien välisestä ristiriidasta koskien rekisteröidyn yhteisön määritelmää. Ko. kohdissa tulisi käyttää yhdenmukaista termiä.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Uppdaterad:
        10.6.2021
        • Säädösmuutoksen tavoitteet Hallituksen esityksen mukaan lakiehdotuksen säännöksillä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta asetetaan laskennalliset minimivaatimukset uusiutuvan energian osuudelle rakennuksen kokonaisenergiasta uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle. Ehdotetulla lailla pantaisiin osaltaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001 uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (RED II -direktiivi), joka annettiin 11.12.2018. Esityksen perusteluna on todettu myös pääministeri Marinin hallitusohjelman (2019) kohdan 3.1 linjaus: ”Fossiilisen öljyn käytöstä lämmityksessä luovutaan asteittain 2030-luvun alkuun mennessä. Valtion ja kuntien kiinteistöjen öljylämmityksestä luovutaan vuoteen 2024 mennessä. Kannustetaan öljylämmitteisiä kiinteistöjä siirtymään muihin lämmitysmuotoihin 2020-luvun aikana erillisellä toimenpideohjelmalla.” Hallituksen esityksen tavoitteissa todetaan, että RED II -direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan minimivaatimukset uusiutuvan energian osuudelle rakennuksen kokonaisenergiasta uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle. Esityksen mukaan uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle asetetut vaatimukset johtavat siihen, että näissä tapauksissa rakennusluvan myöntämisen ehtona on se, ettei hankkeen pääasiallisena lämmönlähteenä ole fossiiliset polttoaineet. Hallituksen esityksen vaatimukset koskevat kaikkia muita paitsi puolustushallinnon rakennuksia. Pidän tärkeänä, että hallituksen esitys tukee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä rakentamisessa ja sitä kautta ilmastotavoitteiden saavuttamista. Esityksen perusteella direktiivin velvoittavuus sääntelyratkaisun osalta ja esitettävän sääntelyn vaikuttavuus nykytilanteeseen verrattuna jäävät kuitenkin vaille perusteluja. Keskeiset ehdotukset maankäyttö- ja rakennuslain osalta Maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) tehtävien muutosten keskeisenä tavoitteen on hallituksen esityksen mukaan uusiutuvan energian käytön lisääminen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan asetettavaksi uusiutuvan energian osuudelle 38 prosentin vähimmäisvaatimus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiasta uudisrakentamisessa ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille silloin kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Laskennallinen ostoenergia viittaa ympäristöministeriön asetukseen uuden rakennuksen energiatehokkuudesta (1010/2017), ja ympäristöministeriön asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta (1048/2017) mukaiseen laskennalliseen ostoenergiaan, ei toteutuneeseen kulutukseen. Ehdotettu uusi 117 l § uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta tarkoittaisi 1 momentin säännöskohtaisten perustelujen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvälle velvollisuutta osoittaa rakentamislupaa haettaessa laskelmilla laissa esitetyn vähimmäisosuusvaatimuksen täyttyminen. Riittävä selvitys olisi myös rakennusluvan saamisen edellytys. Hallituksen esityksen ohella lausuntomateriaali sisältää selvityksen RED II -direktiivin 15 artiklan 4 kohdan vaikutusarvio. Vaikutusarviossa todetaan, että uusiutuvan energian osuus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiankulutuksesta alittaa hallituksen esityksen 38 %:n rajan ainoastaan, jos lämmitykseen käytetään ensisijaisena energialähteenä fossiilisia polttoaineita. Tällaisia rakennuksia oli energiatodistusrekisterissä ennen vuotta 2020 valmistuneiksi ilmoitetuissa rakennuksissa 5 407 kappaletta ja uudisrakennusten osalta energiatodistusrekisterissä vuonna 2020 käyttöönotetuissa tai rakennuslupavaiheessa olevissa rakennuksissa 13 kpl. Ennen vuotta 2020 valmistuneista rakennuksista oli käytettävissä yhteensä 88 610 energiatodistusta, joiden perusteella fossiilisen polttoaineen markkinaosuudeksi pääasiallisista lämmönlähteistä tulee 6 % (s. 20). Vaikutusarviossa todetaan myös, että käytettävissä ei ole tilastotietoja lämmitysjärjestelmien muutoksista. Kiinnitän huomiota siihen, ettei hallituksen esityksestä tai lausunnolla olevasta vaikutusarvioinnista käy lainkaan ilmi, millä perusteella on päädytty valitsemaan säädösohjaus direktiivin tavoitteiden toimeenpanemiseksi, sillä direktiivin perusteella vaatimustason tarkempi määrittely ja toteutustapa on jätetty jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Ottaen huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käyttö ei ole tosiasiallisesti vaihtoehto nykyisessä tilanteessa ja korjausrakentamisen osalta esimerkiksi lämmitysjärjestelmän muutokset eivät yksinään toteutettuina tule rakennuslupamenettelyssä käsiteltäväksi, jää sääntelyn tosiasiallinen tarkoitus ja kohde esityksessä epäselväksi. Sääntelymekanismin valinnan tulisi olla paras keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi pidän tärkeänä, ettei rakennuslupaprosessiin luoda uusia velvollisuuksia, joiden tavoitteet olisivat saavutettavissa tai jo saavutettu myös muilla tavoin. Erilaisten lupaprosessiin liittyvien laskelmien ja dokumentaatiotarpeiden ei tule lisätä rakentamisen kustannuksia. Ympäristöministeriön olisi tarpeen ottaa kantaa siihen, miten säädösohjauksella saavutetaan tavoitteet tehokkaammin kuin vaikkapa alalla käytössä olevin sopimusperusteisin menettelyin ja erilaisin niin sanotuin greendeal-toimenpitein. Pykälän 5 ja 6 momenteissa säädettäisiin asetuksenantovaltuuksista. Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista. Säännöksen perustelujen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mikä osuus kustakin energiamuodosta voitaisiin valtakunnallisesti lukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi. Pykälän 6 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa säädetyn uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavasta. Perustelujen mukaan uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatapaa koskevat säännökset ovat selvästi teknisluonteisia, ministeriön omaa toimialaa koskevia asioita. Sen vuoksi asetuksenantovaltuus ehdotetaan säädettäväksi ympäristöministeriölle. Totean asetuksenantovaltuuksien osalta, että asetusluonnoksia ei ole ollut käytettävissä lausuntovaiheessa lakiehdotuksen kanssa samanaikaisesti. Energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää korostuneesti hallinnonalat ylittävää yhteistyötä säädösvalmistelussa. Energiajärjestelmien vähähiilisyyden ohella, järjestelmien kustannustehokkuus, toiminta- ja huoltovarmuus edellyttävät kansallisia ratkaisuja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi ja määrittelemiseksi. Direktiivin sisältötavoitteiden mukaisesti tätä varten tulisi olla läpinäkyvät ja yksiselitteiset säännöt. Rakentamisessa myös vaatimusten ennakoitavuus on keskeisessä asemassa. Kansallinen strategiatyö esimerkiksi sektori-integraation kehittämistarpeista koskien teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen kytkeytymistä sähkö-, kaukolämpö- ja kaasuverkkojen kautta toisiinsa on vireillä työ- ja elinkeinoministeriössä. Rakentamiseen liittyvien energia- ja lämmitystapamuotojen laskentamenetelmien kehittämisessä tulisi pyrkiä ratkaisuihin, joissa lainsäätäjä ei ennakolta ohjaa lämmitystä ja energiaa koskevia valintoja niin, että ratkaisut voisivat estää tulevien energiateknologisten ratkaisuiden kehittymistä tai käyttöönottoa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuutta koskevan vaatimuksen ja asetuksenantovaltuuksien osalta hallituksen esityksen tarpeellisuutta tulisi tarkastella ottaen huomioon energiajärjestelmien nopea kehittyminen, sektori-integraatioon liittyvien kehittämistarpeiden monialaisuus sekä rakentamisen vähähiilisyyteen kannustavat energiapoliittiset jo olevat ohjauskeinot. Suhde perustuslakiin Esityksessä on katsottu, että esityksellä ei ole perusoikeusvaikutuksia. Perusteluissa on todettu perustuslain ympäristövastuu säännöksestä, että vaatimus uusiutuvien energialähteiden osuudesta rakennuksen kokonaisostoenergian kulutuksesta edistää osaltaan terveellisen elinympäristön säilyttämisen perusoikeutta. Sillä korostetaan julkisen sektorin vastuuta ympäristöstä myös rakentamisen lupakäsittelyn yhteydessä. Kiinnitän huomiota siihen, että osana ympäristöperusoikeuden toteuttamista julkisen vallan toimenpiteiden hiilettömyyden edistämisessä tulee muodostaa kokonaisuus, jossa otetaan huomioon toimenpiteiden vaikutukset myös muihin perusoikeuksiin, kuten omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauden toteuttamiseen. Esityksessä ei ole tunnistettu näitä vaikutuksia. Yhtäältä esityksessä tuodaan esiin sääntelyn kohderyhmän vähäisyys ja toisaalta tarve varmistaa, ettei ”fossiilista energiaa käyttävää päälämmitysjärjestelmänä enää asenneta myöskään laajamittaisten korjausten yhteydessä”. Tätä tavoitetta vahvistavat toukokuussa lausunnolla olleet luonnokset fossiilisesta öljylämmityksestä luopumisen toimenpideohjelmaksi (VN/8365/2021) sekä valtioneuvoston asetukseksi öljylämmityksestä luopumisen avustuksista pientaloille (VN/10683/2021). Luonnoksessa öljylämmityksestä luopumista koskevaksi toimenpideohjelmaksi ja luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi öljylämmityksestä luopumisen avustuksista pientaloille hiilineutraalisuuden tavoitteet kohdentuvat muun muassa merkittäviltä osin yksityishenkilöihin sekä käytettävän lämmitysteknologian hyväksyttävyyteen. Yhden käytössä olevan lämmitysteknologian käytöstä luopumiseen kannustaminen ja käytön tosiasiallinen kieltäminen määräaikaan mennessä ovat perusoikeuksien näkökulmasta eri asioita. Omaisuudensuoja sisältää muun muassa omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vapauden käyttää omaisuuttaan. Omistajan oikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut edellytykset mukaan lukien suhteellisuusvaatimuksen. On tärkeä huomata, että lakia alemman asteisella sääntelyllä, saati ohjauksella ei voida puuttua omistajan vapauteen käyttää omaisuuttaan. Omaisuuden suojan näkökulmasta ympäristövastuun toteuttaminen rakentamisen hiilettömyyteen tähtäävissä toimenpiteissä tulee arvioida myös kiinteän omaisuuden käyttöön kohdistuvana rajoituksena, sillä erityisesti olemassa olevan rakennuskannan lämmitysjärjestelmään kohdistuvat muutostarpeet voivat muodostua taloudellisilta vaikutuksiltaan kohtuuttomiksi erityisesti sellaisilla alueilla, joissa omakotitalojen hintakehitys on negatiivinen. Tällöin tulisi tarkastella myös ympäristöperusoikeuden toteuttamiseksi tehtävien omaisuuden suojaa heikentävien ratkaisujen korvausvelvollisuutta. Tärkeää olisi ottaa huomioon asumiseen liittyvät huoltovarmuuskysymykset hiilettömyysvaatimusten ohella siten, että rakentamisen energiahuolto pystytään varmistamaan paitsi ilmastoon liittyvien näkökohtien näkökulmasta myös erilaisten energiahuollon kriisien aikana. Pidän tärkeänä, että säädösvalmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota teknologianeutraalisuuteen ja arvioidaan vaikutukset omaisuudensuojan ohella myös elinkeinonvapauden toteuttamiseen. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Susanna Wähä
      • Energiavirasto
        Uppdaterad:
        9.6.2021
        • Ympäristöministeriö on julkaissut www-sivustollaan lausuntopyynnön luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Energiavirasto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää seuraavaa: Yleistä Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia. Lakiehdotus sisältää säännökset kolmesta erillisestä kokonaisuudesta. Ehdotetulla lailla pantaisiin osaltaan täytäntöön uudelleenlaaditun uusiutuvan energian direktiivi (RED II). RED II -direktiivin tavoitteena on edistää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa energiankäyttöä. Hallituksen esityksessä on suunniteltu asettaa uusiutuvan energian osuudelle 38 prosentin vähimmäisvaatimus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiasta uudisrakentamisessa ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille silloin kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Esityksen mukaan uudisrakentamiselle ja laajamittaisen korjaukselle asetetut vaatimukset johtavat siihen, että näissä tapauksissa rakennusluvan myöntämisen ehtona on se, ettei hankkeen pääasiallisena lämmönlähteenä ole fossiiliset polttoaineet. Laskennallinen ostoenergia viittaa ympäristöministeriön asetukseen uuden rakennuksen energiatehokkuudesta (1010/2017), ja ympäristöministeriön asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta (1048/2017) mukaiseen laskennalliseen ostoenergiaan, ei toteutuneeseen kulutukseen. Lähtökohtaisesti Energiavirasto näkee positiivisena toimenpiteet, joilla lisätään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla. Energiavirasto kuitenkin huomauttaa, että tällä hetkellä uusiutuvan energian käyttöä rakennuksissa edistetään kustannustehokkaasti jo osana energiatehokkuusvaatimuksia nykyisillä uusiutuvaa energiaa suosivilla energiamuotojen kertoimilla. 117 l § 1 momentti Energiavirasto toivoo 117 l §:n 1 momentissa mainittuja teknisiä, toiminnallisia ja taloudellisia ratkaisuja tarkennettavan. Tarkennukset ovat tarpeen silloin, kun tulkitaan, onko velvoitetta tuohon 38 % osuuteen. Energiavirasto huomauttaa, että 117 l §:n 1 momentissa käytetään termiä ”uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energia” kun taas 117 l §:n 3 momentissa, jossa termi on ilmeisesti tarkoitus määritellä, käytetäänkin ilmaisua ”uusiutuva energia”. Energiavirasto ehdottaa, että 117 l §:n 1 momentti muutetaan seuraavaan muotoon: ”Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia on uusiutuvaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvan energian vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla.” 117 l § 3 momentti Energiavirasto toivoo, ettei sääntelyllä ohjata siihen, että esim. hiilineutraalit hukkalämmön lähteet jäisivät hyödyntämättä. Siksi Energiavirasto ehdottaa, että myös hukkalämpö ja -kylmä huomioitaisiin uusiutuvan energian maankäyttö- ja rakennuslain 117 I §:n 3 momentin määritelmässä. Hukkalämmön lisääminen määritelmään mahdollistaisi sen huomioimisen 38 %:n vähimmäisosuuden täyttymisessä. Tämä taas kannustaisi hyödyntämään muutoin käyttämättä jääviä hukkalämpöjä ja voisi mahdollistaa päästövähennyksiä sellaisissakin tilanteissa, joissa muut vaihtoehdot eivät olisi taloudellisesti perusteltavissa. Lisäksi RED II -direktiivin 15 artiklan kohta 4 edellyttää, että jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta. Tästä syystä Energiavirasto ehdottaa 3 momenttia muokattavan seuraavaan muotoon: ”Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain (1145/2020) 3 §:n 4 kohdassa määriteltyä uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä ja -kylmää.”   117 l § 5 momentti Energiavirasto toteaa, että useilla kaukolämpöyhtiöillä on uusiutuvaan energiaan tai hukkalämpöön tai näiden kahden yhdistelmään perustuvia kaukolämpötuotteita. Uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa on tuotantoyksikkökohtaista. Energiavirasto toteaa, että kaupunkien ja alueiden kokonaistarkastelu edistää parhaimmillaan hiilineutraaliustavoitetta nopeammin kuin yksittäisten kiinteistöjen optimointi erikseen. Sektori-integraation avulla voidaan vähentää päästöjä mahdollistaen samalla kestävän energiajärjestelmän kehittämisen kokonaisuutena. Sektori-integraatio on parhaimmillaan kustannustehokas tapa hyödyntää eri sektorien ominaispiirteet, etenkin niiden joustavuus ristiin siten, että järjestelmässä käytetyn uusiutuvan energian osuus saadaan maksimoitua ja samalla pidettyä huoli toimitusvarmuudesta. Energiavirasto näkee tärkeäksi, että tarkasteltavien energiamuotojen uusiutuvan osuuden lukuarvot määritellään läpinäkyvästi ja luotettavasti. Koska energiajärjestelmät kehittyvät tällä hetkellä nopeasti, voivat valtioneuvoston asetuksella säädettävät lukuarvot vaatia asetuksen nopeaa päivittämistarvetta. Energiavirasto toivoo, että asetusvalmistelu tehdään yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ja sidosryhmien osallistuminen varmistetaan asettamalla asetusluonnos esimerkiksi julkisesti lausunnoille lausuntopalveluun. 117 l § 6 momentti Teknisillä laskentasäännöillä voidaan vaikuttaa myös energiamuoto- ja lämmitystapavalintoihin, jotka ehkä poikkeaisivat nyt esitetystä vaikutusarviosta. Energiavirasto toivoo, että asetusvalmistelu tehdään yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ja sidosryhmien osallistuminen varmistetaan asettamalla asetusluonnos esimerkiksi julkisesti lausunnoille lausuntopalveluun. Euroopan unionin Energiatehokkuus ensin-periaatteen mukaisesti on tarkoituksenmukaista ja kustannustehokkaampaa harkita ensin rakennuksen energiatehokkuuden parantamista sekä kysyntäjoustoratkaisuja kuin investointeja energian tuotantoon. Energiavirasto toivoo, että periaate huomioidaan asetuksen valmistelussa. Energiavirasto painottaa, että erityisesti laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa korjaustoimenpiteiden sekä niiden tarkoituksenmukaisuuden arviointi tulee olla selkeää ja tasapuolista ja huomioida kustannusoptimaalisuuden lisäksi myös rakennuksen arvo ja sijainti -näkökohdat.
      • Metsäteollisuus ry
        Uppdaterad:
        9.6.2021
        • Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi Pyydettynä lausuntona luonnokseen hallituksen esitykseksi maankäyttö- ja rakennuslain uudistamiseksi Metsäteollisuus ry toteaa seuraavaa: Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat rakennuslupahankkeet Lakiluonnoksessa viitataan Suomen hallituksen saamaan Euroopan komission viralliseen huomautukseen, jonka vuoksi muutoksia ko. lakeihin täytyy tehdä. Komission antamaa muistutusta ei ole kuitenkaan ollut mahdollista saada, joten ei ole varmuutta siitä, mihin komissio on puuttunut ja mitä on vaadittu muuttamaan. Vireillä oleva kuuleminen ei siten täytä kuulemiselle asetettuja vaatimuksia. Komission vaatimuksia olisi ehdottomasti pitänyt avata tarkemmin luonnoksessa hallituksen esitykseksi, jotta lausunnon antajilla olisi paremmat edellytykset ottaa kantaa ehdotuksiin. Esityksessä laajennettaisiin ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien hankkeiden rakennusluvan mahdollisten muutoksenhakijoiden piiriä koskemaan paikallisia yhteisöjä, joiden sääntöihin kuuluu luonnon, terveyden tai ympäristön suojelu. Samalla lisättäisiin viittaussäännökset ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin ehdotettuun uuteen, valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevaan säännökseen. Lakiehdotuksen muutoksilla täydennettäisiin tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin täytäntöönpanoa. Metsäteollisuuden mielestä laaja paikallisten luonto- ja ympäristönsuojeluyhteisöjen valitusoikeus ei ole perusteltua. 132 § Ympäristövaikutusten arviointi Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittauksen YVA-lain ehdotettuun uuteen 29 a §:ään. Lupaviranomaisen olisi YVA-lain 29 a §:n mukaan toimitettava lain 28 §:ssä tarkoitettua hanketta koskeva lupahakemus sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle silloin, kun arviointimenettelyyn on osallistunut Euroopan unionin jäsenvaltio. Olennaisia osia voitaisiin katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, minkälaisia rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia hankkeella voi olla ja miten valtion YVA-menettelyn yhteydessä antamat kommentit on otettu huomioon. Ympäristöministeriö toimittaisi hakemuksen edelleen jäsenvaltiolle. Metsäteollisuus katsoo, että tämä lisäys, joka koskee rakennuslupien käsittelyä tilanteissa, joissa hankkeella on todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeesta on järjestetty YVA-lain mukainen kansainvälinen menettely, on vastaus komission huomautukseen ja siten perusteltavissa. 133 § Kuuleminen ja lausunnot Pykälään esitetään lisättäväksi vaatimus laajentaa kuulemista niissä tilanteissa, joihin sovelletaan YVA-lakia. Voimassa olevan säännöksen mukaan kuuleminen ja tiedottaminen koskee naapureita, jollei se rakennushankkeen vähäisyyden tai sijainnin taikka kaavan sisältö huomioon ottaen olisi naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Esityksen mukaan pykälään lisättäisiin myös YVA-direktiiviin liittyvä laajempi velvoite varata kunnan jäsenille ja osallisille mahdollisuus mielipiteen esittämiseen rakennushankkeesta, johon sovelletaan YVA-menettelyä. Metsäteollisuuden mielestä pykälään ei tule lisätä laajempaa velvoitetta mielipiteen esittämiselle rakennuslupakäsittelyn osalta. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on jo riittävä vaikuttamismahdollisuus eri hankkeita koskevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. 192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä Esityksessä lisättäisiin pykälän 1 momenttiin uusi 5 kohta, jonka mukaan valitusoikeus olisi lisäksi toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakennuslupa koskee rakennuskohdetta, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Esityksen mukaan YVA-direktiivi edellyttää, että osallisten piiri kattaa rakennusluvan osalta YVA-menettelyn alaisissa -hankkeissa rekisteröidyt yhteisöt, joiden toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen. Metsäteollisuus vastustaa esitettyä lisäystä. Metsäteollisuus ei näe, että YVA-direktiivi velvoittaisi näin laajaan valitusoikeuteen rakennusluvan osalta. MRL:n valitusoikeus tulee olla vain asianosaisilla. Metsäteollisuus näkee myös, että "toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä"-ilmaisu on liian laaja kuvaamaan paikallisia yhteisöjä. Valitusoikeus on jo riittävän laaja nykyisen lain puitteissa ja koskee asian osallisia: 1 viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla; 2 sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa; 3 sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä 4 kunnalla Valitusoikeuden laajentaminen myös ympäristöalan järjestöille laajentaisi mahdollisten muutoksenhakijoiden joukkoa ja siten viivästyttäisi lupahankkeita ja toisi huomattavia lisäkustannuksia. Ympäristönsuojelulaissa on jo annettu laajat muutoksenhakuoikeudet järjestöille. Metsäteollisuus näkee erittäin ongelmallisena, että järjestöille tulisi useampi valitusoikeus samassa hankkeessa, esim. teollisuuden investointihankkeessa. Metsäteollisuus näkee myös isona riskinä, että ehdotettu muutos maankäyttö ja rakennuslakiin johtaa väärin perustein tapahtuviin valituksiin rakennusluvista. Vaikka kyseiset valitukset eivät menestyisi, hankkeet viivästyisivät ja hallinnollinen taakka lisääntyisi. Lupien käsittelyn sujuvoittaminen on olennaista esimerkiksi yritysten investoinneille. Investoinnit puolestaan ovat ratkaisevan tärkeitä Suomen talouskasvulle ja työllisyydelle. Muutoksenhakuoikeus sisältäisi myös mahdollisuuden tehdä oikaisuvaatimuksen ja sen perusteella tehtyyn päätökseen tyytymätön voisi hakea muutosta valittamalla. Nämä valituskierrokset ja valitusmenettelyiden kesto voi pitkittyessään aiheuttaa jopa hankkeen raukeamisen. Lain perusteluissa viitataan siihen, että tilanteita, joissa kyseiset säännökset tulisivat sovellettavaksi, on harvoin vuositasolla, mutta niiden koon ja kansallisen vaikutuksen vuoksi ne tulee käsitellä ilman viivytyksiä ja ylimääräistä byrokratiaa. Käytäntö on osoittanut, että esimerkiksi kaavavalitukset ovat rakennushankkeille haasteellisia, sillä joskus vuosiakin kestävät valitusprosessit viivästyttävät hankkeita ja aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia. Raklin ja Elinkeinoelämän keskusliiton kuntien kaavoitusvastaaville teettämän kyselyn mukaan valituksia tehdään myös aiheettomasti rakennusprosessin jarruttamis- ja haitantekomielessä. Kyselyn mukaan 92 prosenttia suurimpien kuntien kaavoittajista on kohdannut sellaista työssään.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Energiaosasto
        Uppdaterad:
        9.6.2021
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriöltä lausuntopyyntöä luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Työ- ja elinkeinoministeriö keskittyy lausunnossaan uusiutuvan energian käytön edistämistä koskevaan muutokseen. Työ- ja elinkeinoministeriö pyrkii aktiivisesti selvittämään vaihtoehtoja ja toimintatapoja, jotta lämmitysmarkkinassa pystyttäisiin joustavammin huomioimaan polttoon perustumaton uusiutuva lämmöntuotanto ja hukkalämmöt, kysyntäjouston hyödyntäminen sekä eri energiajärjestelmien integraatio. Sektori-integraatio nähdään keskeisenä keinona yhteiskunnan vähähiilisyystavoitteen kustannustehokkaassa ja toimitusvarmassa saavuttamisessa. Esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia. Lakiehdotus sisältää säännökset kolmesta erillisestä kokonaisuudesta. Ehdotetulla lailla pantaisiin osaltaan täytäntöön uudelleenlaadittu uusiutuvan energian direktiivi (RED II). RED II -direktiivin tavoitteena on edistää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa energiankäyttöä. Hallituksen esityksessä on suunniteltu asettaa uusiutuvan energian osuudelle 38 prosentin vähimmäisvaatimus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiasta uudisrakentamisessa ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille silloin kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Hallituksen esityksessä on ehdotettu, että rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi huolehdittava, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia olisi uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen olisi osoitettava laskelmalla. Rakentamislupaa haettaessa osoitettaisiin laskelmilla laissa esitetyn vähimmäisosuusvaatimuksen täyttyminen. Riittävä selvitys olisi rakennusluvan saamisen edellytys. Hallituksen esityksessä on esitetty, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvoista ja ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavasta. Esityksen mukaan uudisrakentamiselle ja laajamittaiselle korjaukselle asetetut vaatimukset johtavat siihen, että näissä tapauksissa rakennusluvan myöntämisen ehtona on se, ettei hankkeen pääasiallisena lämmönlähteenä ole fossiiliset polttoaineet. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää lausunnoksi luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalla maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi seuraavaa: Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tärkeänä, ettei sektori-integraation edellytyksiä energiajärjestelmätasolla heikennetä. Suomessa kaukolämpöverkot toimivat sektori-integraatiota edistävinä alustoina mahdollistamalla esimerkiksi geolämmön, datakeskusten ja teollisuuden hukkalämpöjen laajamittaisen hyödyntämisen sekä rakennusten kysyntäjouston. On varmistettava, että tarkasteltavien energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvot sähkön ja kaukolämmön osalta sekä uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavat määritellään läpinäkyvästi ja luotettavasti. Koska energiajärjestelmät kehittyvät tällä hetkellä nopeasti, voivat asetuksella säädettävät lukuarvot vaatia asetuksen tiheää päivittämistä. Työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa, että asetuksella mahdollisesti säädettävät uusiutuvan energian osuuden lukuarvot valmistellaan ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välisessä yhteistyössä. Esityksestä ei selviä, miten lakiehdotuksen mukainen 38 prosentin vähimmäisvaatimus tulisi mukautumaan EU-tasolla kiristyviin vaatimuksiin päästöjen vähentämisestä ja uusiutuvan energian osuuden lisäämisestä. Sääntelyllä ei tulisi ohjata siihen, että kaukolämpöön liittyvän rakennuksen rakennusluvan edellytykset voisivat vaarantua laskennallisten menettelyiden takia, eikä siihen, että hukkalämmön lähteet jäisivät hyödyntämättä. Hallituksen esityksen mukaisesti uudisrakentamisessa ja korjausrakentamisessa uusiutuvan energian osuus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiankulutuksesta alittaa esityksessä ehdotetun 38 prosentin rajan ainoastaan, jos lämmitykseen käytetään ensisijaisena energianlähteenä fossiilisia polttoaineita. Esityksestä ei aukottomasti selviä, miten tämä toteutuisi kaikissa tapauksissa kaukolämpöön liitettävissä rakennuksissa, joissa ei ole erillistä uusiutuvan energian tuotantoa. Uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa on ollut alle ehdotetun raja-arvon vuonna 2020 (36,7 prosenttia). RED II -direktiivin 15 artiklan 4 kohdan 3 momentissa edellytetään, että jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että hukkalämmön rooli tulisi huomioida paremmin lakiesityksessä. Esityksessä olisi hyvä tuoda esimerkkien tai muiden linjausten kautta esille tapauksia, joissa uusiutuvan energian vähimmäisosuuden vaatiminen ei ole teknisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti toteutettavissa, ei noudata direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan mukaisen kustannusoptimaalisen laskelman tuloksia tai vaikuttaa kielteisesti sisäilman laatuun. Tämä voisi edesauttaa tasapuolista tulkintaa kunnissa. Hallitusohjelman mukaan lämmityksen osalta polttoon perustumattomien uusien kaukolämmön tuotantotapojen ja lämpöenergian käyttöönottoa ja pilotointia edistetään sekä energiajärjestelmien integraatiota kehitetään. Hallitusohjelman mukaisesti kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat lämpöpumput ja konesalit suunnitellaan siirrettäväksi alempaan sähköveroluokkaan. Tällä toimenpiteellä tavoitellaan polttoon perustumattomien lämmöntuotantotapojen edistämistä, ja sillä voidaan edistää hukkalämpöjen hyödyntämistä. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että energiajärjestelmien sektori-integraation mahdollisuuksia tai lämmitystapojen vapaata kilpailua ei tule heikentää lausunnoilla olevalla esityksellä. Maankäyttö- ja rakennuslain viimeistely esille nostettujen seikkojen osalta tulee tehdä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, jotta varmistetaan energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        8.6.2021
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu lakiehdotukseen sisältyvistä asiakokonaisuuksista seuraavaa: Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet Lakiehdotuksen tavoitteena on tehostaa ympäristövaikutusten huomioon ottamista YVA-menettelyä edellyttävissä hankkeissa myös rakennuslupakäsittelyn osalta. Lisäksi rakennuslupamenettelyä muutetaan myös hankkeissa, joilla on todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia. Edellä mainittuja tavoitteita koskevat konkreettiset osallistumisoikeuden laajennukset, kuten YVA-menettelyyn kuuluvien kohteiden rakennuslupapäätösten valitusoikeuden laajentaminen koskemaan myös ehdotuksessa mainittuja rekisteröityjä yhteisöjä ja YVA-hankkeisiin liittyvän rakennusluvan kuulemisen laajentaminen koskemaan kunnan jäseniä ja osallisia, ovat perusteltuja YVA-direktiivin (2011/92/EU, muutettu direktiivillä 2014/52/EU) asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi. Rakennustuotteiden markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti Yleistä Esityksellä nimettäisiin kansallisesti rakennustuoteyhteyspiste siten, kuin EU:n rakennustuoteasetuksen (EU) N:o 305/2011 10 artikla jäsenmailta edellyttää. Samalla yhteyspisteen kansallinen ylläpito siirrettäisiin Tukesin tehtäväksi. Rakennustuotteiden markkinavalvonnan menettelyjen osalta viitattaisiin suoraan markkinavalvonta- asetukseen ja-lakiin. Tukes pitää yleisesti tärkeänä sitä, että maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettäviä markkinavalvontaa koskevia pykäliä päivitetään ja samalla huomioidaan uuden EU-markkinavalvonta-asetuksen edellyttämät muutokset, jotka liittyvät rakennustuotteiden markkinavalvontaan. Nyt lausunnolla olevaan ehdotukseen liittyen vireillä on myös kansallisen markkinavalvontalain (laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta 1137/2016) muutos. Muutosta koskevaa hallituksen esitystä ei ole vielä annettu. Lausunnolla olleen esitysluonnoksen mukaan useat EU:n markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuoteryhmät, pois lukien rakennustuotteet, tullaan sisällyttämään kansalliseen markkinavalvontalakiin. Tukes katsoo, että markkinavalvonnan menettelyjen selkeyden ja yhdenmukaisten käytäntöjen sekä markkinavalvonta-asetuksen ((EU) 2019/1020) 14 artiklan mukaisten markkinavalvontaviranomaisten toimivaltaa koskevien velvoitteiden toteuttamisen kannalta olisi ollut hyvä, että myös rakennustuotteet olisivat kuuluneet kokonaisuudessaan markkinavalvontalain soveltamisalaan. Kansallisen markkinavalvontalain muutoksella tullaan esimerkiksi markkinavalvontaviranomaisten toimivalta määrittämään yksityiskohtaisesti. Toimivallasta säädetään muun muassa 8-10 §:ssä (tiedonsaanti-, tarkastus - ja tuotteiden tutkinta- ja valeosto-oikeus) 17 §:ssä (tuotemenettelyjen vaatimuksenmukaisuutta koskeva toimenpidemääräys) ja 22a §:ssä (tuotteen tietojen poisto verkkorajapinnalta). Lisäksi esitys sisältää markkinoille saattamiseen ja markkinavalvontaan liittyviä määritelmiä. Markkinavalvontalain uuden verkkorajapintaa koskevan 22a §:n mukaan verkkotunnus voitaisiin määrätä merkittäväksi markkinavalvontaviranomaisen nimiin. Tämä muutos ei perustu markkinavalvonta- asetukseen, vaan on puhtaasti kansallista säätelyä. Koska rakennustuotteet eivät kuuluisi markkinavalvontalain soveltamisalaan sääntely poikkeaisi tältä osin rakennustuotteiden osalta. Tukes katsoo, että rakennustuotteiden valvontaa koskevasta viranomaistoimivallasta sekä ylipäätänsä rakennustuotteiden markkinavalvonnasta ja markkinoille saattamisesta tulisi säätää vastaavalla tarkkuudella maankäyttö- ja rakennuslaissa, jos rakennustuotteiden valvonnasta ei säädetä kansallisessa markkinavalvontalaissa. Perustuslaissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen ja siihen olennaisesti liittyvän hallinnon lainalaisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää, että julkisen vallan käyttäjällä on lakiin palautettavissa oleva toimivaltaperuste. Toimivallan tulee olla yksiselitteistä ja tarkkarajaista. Perustellusti voidaan kysyä, täyttääkö nyt lausunnolla olevassa esityksessä omaksuttu tapa, jolla rakennustuotteiden valvontaa koskeva viranomaistoimivalta määritellään pelkästään viittaamalla markkinavalvonnasta toisaalla EU-asetuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyyn, perustuslain vaatimukset. Lisäksi Tukes katsoo, että pelkkä viittaus markkinavalvonta-asetuksen yksittäisiin artikloihin johtaa siihen, että valvontaviranomaiselle siirtyy lainsäätäjän tehtävä (eri säädösten yhteensovittaminen siten, että niillä pannaan EU-sääntely asianmukaisesti täytäntöön). Tämä johtaa tulkintaongelmiin myös käytännön valvontatyössä ja vaikeuttaa valvontaa. Viittausproblematiikasta esitetään esimerkkejä pykäläkohtaisten kommenttien kohdalla. Ehdotettuja pykäliä ja niiden perusteluja koskevat kommentit Ehdotetun 181 §:n 2 momentissa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimivalta määritellään viittaamalla markkinavalvonta-asetuksen ja rakennustuoteasetuksen artikloihin sekä markkinavalvontalain pykäliin. Tukes katsoo, että säännöksessä luetellut viittaukset ja niiden nojalla Tukesille säädetyt oikeudet ryhtyä erilaisiin valvontatoimenpiteisiin ovat jossain määrin epäselvät. Ehdotuksen mukaan Tukes voi ryhtyä markkinavalvontalain 9 §:n (tiloihin pääsy ja tarkastusoikeus) mukaisiin toimenpiteisiin. Markkinavalvontalain 9 §:n mukaiset valvontaoikeudet on sidottu lain 1 §:ssä määriteltyyn soveltamisalaan. Rakennustuotteita ei mainita lain soveltamisalaan kuuluvana toimintana. Edelleen ehdotuksen mukaan Tukes voi ryhtyä markkinavalvonta-asetuksen 11 ja 25-28 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin. Markkinavalvonta-asetuksen 11 artiklassa määritellyillä toimilla tarkoitetaan markkinavalvontaviranomaiselle määriteltyjä tehtäviä ja markkinavalvontamenettelyjä eikä markkinavalvontaviranomaisen toiminnanharjoittajaan kohdistamia toimenpiteitä. Tukes esittääkin, että viittaus markkinavalvonta-asetuksen 11 artiklaan muutetaan siten, että Tukesin on markkinavalvonnassaan toimittava artiklan 11 mukaisesti. Jos artiklan 11 mukaisilla markkinavalvontatoimenpiteillä päädytään siihen, että rakennustuote ei täytä ilmoitettuja suoritustasoja tai aiheuttaa riskin, on markkinavalvontaviranomaisen ryhdyttävä rakennustuoteasetuksen 56-59 mukaisiin toimenpiteisiin. Markkinavalvonta-asetuksen 25-28 artiklassa (VII luku) säädetään ulkorajavalvonnasta ja markkinavalvontaviranomaisen ja ulkorajavalvontaviranomaisen velvoitteista ja toimivallasta. Jäsenvaltio voi nimetä markkinavalvontaviranomaisen myös ulkorajavalvontaviranomaiseksi. Esitetyn muotoilun perustella voi saada sen käsityksen, että Tukesille on tarkoitus sisällyttää myös ulkorajavalvontaviranomaisen tehtävät. Viittaus on epäselvä. Ehdotetun 181 §:n 3 momentissa määritellään ne tahot, jotka voidaan velvoittaa korvaamaan valtiolle selvityksistä aiheutuneet kulut. Muutokseen ei ole sisällytetty eikä esityksessä oteta muutenkaan kantaa jakelupalvelun tarjoajan vastuuseen. Jakelupalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan 11 kohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on eri taho kuin jakelija. Ehdotetun 181 §:n perustelujen osalta Tukes esittää, että seuraavaa sivulla 17 esitettyä kappaletta muutettaisiin tarkentamaan sitä, mitä menettelyillä tarkoitetaan. ”Aiemmin pykälässä oli säädetty, mihin toimiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla oli mahdollisuus ryhtyä. Koska menettelytapojen yhdenmukaistaminen on omiaan sujuvoittamaan prosessia, ehdotetaan, että menettelyjen osalta laissa viitattaisiin markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1020 (markkinavalvonta-asetus) ja eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettuun lakiin (1137/2016) (markkinavalvontalaki).” Ehdotus: ”Koska markkinavalvontamenettelytapojen (tai markkinavalvonnan menettelytapojen) yhdenmukaistaminen on omiaan sujuvoittamaan markkinavalvontaprosessia, ehdotetaan, että menettelyjen osalta laissa viitattaisiin markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1020 (markkinavalvonta-asetus) ja eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettuun lakiin (1137/2016) (markkinavalvontalaki).” Ehdotetun 181 §:n perusteluihin on myös kirjattu, että selvittelyjä koskevat kustannukset perittäisiin siltä toimijalta, joka ensimmäisenä saattaa tuotteen Suomen markkinoille. Tukes pitää tätä tarkennusta tarpeellisena. Rakennustuoteyhteyspisteen siirtoa koskeva resurssointi Hallituksen esityksessä ehdotetaan rakennustuoteyhteyspisteen siirtoa ympäristöministeriöstä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Hallituksen esityksessä ehdotetaan 20 000 euron vuosittaista määrärahaa tehtävän hoitamiseen. Tukes pitää esitettyä määrärahaa riittävänä, jos toiminnan volyymi pysyy arvioituna. Jos toiminnan volyymi kasvaa arvioidusta, määrärahan tarvetta on arvioitava uudelleen. Hallituksen esityksessä ei ole kuitenkaan huomioitu Tukesin esittämää kertaluonteista erää (10 000 euroa) tietoteknisten järjestelmien ja verkkosivujen päivittämiseen toiminnan alussa. Muita muutostarpeita nykyiseen maankäyttö- ja rakennuslakiin Tukes esittää, että tässä yhteydessä tehtäisiin maankäyttö- ja rakennuslakiin myös seuraavat muutokset: - Markkinavalvontaa koskeva voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 183 §:n 4 momentti tulisi kumota, se on sisällöltään päällekkäinen ehdotetun 181 §:n kanssa. - Muutoksenhausta Tukesin päätöksiin säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 190a §:ssä. Siinä viitataan hallintolainkäyttölakiin, joka on kumottu lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (HOL). Säädökseen kirjatusta valitusluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei myöskään tarvitse erikseen säätää, koska valituslupa on pääsääntö HOL:n mukaan.