• Remissinstanser: 29
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Hankonen Matti
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Laissa esitetyn rekrytointimaksujen kieltäminen ei käytännössä juurikaan paranna poimijoiden ansaintaa, sillä rekrytointimaksut ovat tyypillisesti alle 5% poimijan kokonaisansioista. Lisäksi kutsujayritys tulee maksamaan tämän kiellon jälkeen koordinaattorille palkkaa ja ottaa itselleen tämän palkkarahan jostain Suomessa poimijoilta perimistään kuluista, joka on tietysti poimijoilta pois. Sen sijaan on olemassa muita tehokkaita keinoja, joilla poimijan oikeusasemaa ja ansioita voitaisiin aivan olellisesti parantaa. Jäin odottamaan, että poimijoilta olisi kysytty näistä asioista, miten he haluaisivat Suomeen tulonsa ja olonsa tänne järjestää jos heillä itsellään vaan olisi valta näistä asioista päättää. Ilmeisesti tätä ei olla kuitenkaan tehty. Kun halutaan parantaa poimijoiden ansaintamahdollisuuksia täytyisi asia hoitaa sillä tavoin, että poimijat voisivat olla mahdollisimman monta päivää kauden aikana hyvän satoalueen läheisyydessa ja voisivat poimia aina sitä luonnontuotetta jolla ansainta olisi heille kaikkein parasta. Poimijan ansaitsema raha kun voi tulla ainostaan kerätyistä luonnontuotteista. Näihin asioihin ei nyt ehdotettu laki tarjoa parannusta. Thaimaan viranomaisilla on ollut viime vuosina nihkeä suhtautuminen marjanpoiminta-asiaan. He ovat käyttäneet maastapoistumislupaa valtatyökalunaan. Heiltä on puuttunut ymmärrys tästä alasta, niin kuin puuttuu monelta suomalaiseltakin. Onkin hyvin todennäköistä, että marjanpoimijat tulevat tulevaisuudessa joistain muista Aasian maista kuin Thaimaasta, maista joissa ei ole käytössään maastapoistumislupakäytäntöä. Tämä seikka tulee muuttaa pelin hengen. Tämäkin asia tulisi myt ottaa huomioon uutta lakia laadittaessa. Se että poimijalle vaaditaan Suomeen tulemiselle kutsuja, aiheuttaa se monenmoisia ongelmia. Se että poimijalle vaaditaan lähtömaassa koordinaattori, on myöskin ongelmallista. Poimijan itsensä ei olla sallittu hakea lähetystöstä tarvitsemaansa viisumia, tai käyttää tähän toimeen jotain matkatoimiston palvelua. Tähän asiaan laissa tulisi nyt ottaa kantaa. Teoriassa viisumia voi kyllä hakea ilman koordinaattoria, mutta viisumia ei käytännössä silloin myönnetä, jos hakijana on itse poimija. Poimija ei myöskään käytännössä voi saada viisumia, jos hänellä ei ole kutsujaa. Kaikki kutsujat ovat koordinaattoreiden takana. Tästä juontaa juurensa poimijoiden heikko oikeusasema. He ovat riippuvaisia näistä tahoista päästäkseen Suomeen poimimaan, eivätkä suinkaan vapaita toimijoita. Kutsujapakon olemassa olo alentaa poimijan ansaintamahdollisuuksia useinkin aivan olellisesti, koska poimija joka tulee jonkun yrityksen kutsumana ja haluaa tulla poimimaan marjoja vielä seuraavanakin vuonna, täytyy joka tilanteessa toimia isäntänsä haluamalla tavalla. Kutsujapakolla marjanpoimija asetetaan eriarvoiseen asemaan Schengen alueelta tulevan poimijan kanssa. 1. kutsujapakko tarkoittaa käytännössä sitä, että poimija voi poimia ainoastaan sitä luonnontuotetta jota hänen kutsujayrityksensä häneltä ostaa. Hän ei voi aina poimia sitä luonnontuotetta, joka hänelle itselleen olisi kannattavinta poimia. Tässä asiassa poimija menettää selvää rahaa. Hän ei voi esimerkiksi poimia herkkútatteja, vaan saa poimia ainoastaan mustikoita kun kutsujana hänelle toimii mehufirma, mikäli mielii Suomeen vielä seuraavanakin vuonna. Käytännössä hyvä poimija ei siis voi myydä keräämiään tuotteita kuin ainoastaan kutsujayritykselleen. Ainoastaan siis viimeistä vuotta poimiva poimija voi myydä keräämiään tuotteitaan vapaasti kutsujansa ulkopuolisille tahoille. Koordinaattorit kun eivät ymmärrettävästi huoli mukaansa poimijoita, jotka ovat joskus vaihtaneet isäntäänsä kesken kauden. 2. Poimija ei voi myöskään itse valita vapaasti sitä majoitetta, joka on lähellä sitä marjanpoimintapaikkaa, josta hän marjoja poimii. Useinkin poimija joutuu matkustamaan kutsujansa osoittamasta majoitteesta hyvinkin pitkiä matkoja poimintapaikalle ja yöpymään ison osan kauttaan metsässä käyttäen kutsujansa majoitetta lähinnä marjanvientipaikkana. Usein tilanne on se, että vain jollakin kutsujayrityksellä, jolla käy onni, marjasato sattuu olemaan hyvä juuri heidän omistamansa majoitteen lähialueilla. Toisilla poimijoilla taas tilanne saattaa olla katastrofi, silloin kun marjoja ei satu ole lähimaillakaan majoituspaikasta. Ehdotettu laki ei käytännössä tuo apua tähän ongelmaan. 3. Suomalainen ja itäblokin poimija yöpyvät aivan laillisesti ja avoimesti paketti/matkailu-autossa tai matkailuvaunussa tai teltassa. Tällä keinoin he ovat koko kauden ajan parhaiden satoalueiden vieressä, vaikkei hyvän marja-alueen lähettyvillä olisikaan majoitusta saatavilla. Thaimaalaiselle marjanpoimijalle ei tätä olla virallisesti sallittu. Tiedetään, Thaimaan viranomaiset ymmärtämättömyyttään vaativat Thaimaalaisille kiinteät majoitteet. He ovat kantansa asiaan ottaneet, eivätkä ole valmiita kantaansa tarkistamaan. Yritysten liiketoimintaedellytysten tasapuolisuus Jotkut Kutsujayritykset näyttävät kyllä noudattavan aiesopimusta, mutta todellisuudessa poimijat toimivat aivan eri olosuhteissa kuin miltä toiminta ulospäin esimerkiksi te-toimiston virkaiijatarkastajalle näyttää. Jos kutsujapakkoa ei olisi, ei tätäkään ongelmaa olisi. "Thaimaalaiset eivät ole vuosiin tienanneet Kainuusta poimituilla marjoilla" – Huonot marjakesät pakottavat kulkemaan ympäri Suomea https://yle.fi/uutiset/3-11029828 Saman otsikon voisi kirjoittaa myös monesta muustakin Suomen maakunnasta. On joka vuosi aivan tuurissaan, minne päin Suomea hyvä marjasato eri luonnontuotteille sattuu tulemaan. Kokeneet poimijat kyllä sen tietävät ja selvittävät itse, missä päin Suomea hyvä sato aina milloinkin on. Tekevät sen usein paljon paremmin kuin heidän kutsujayrityksensä. He ovat kuitenkin kutsujiensa armoilla. Usein tilanne on se, että kiinteää kohtuuhintaista majoitetta ei hyvän marja-alueen lähettyviltä ole kuitenkaan saatavilla ja kaikkien marjanpoimijoiden tulisi päästä tälle samalle hyvälle satoisalle alueelle yhtä aikaa, jotta työpäivän aikana saisi kerättyä riittävästi marjoja. Marjojen satovaihtelut ovat erittäin suuria ja heikolta alueelta ei poimijan kannata lähteä yrittämään poimintaa. On myöskin valitettavan yleistä, että kutsuva yritys ei kustannus syistä halua lähteä siirtämään poimijoitaan satoisimmille alueille. Tätä asiaa ei olla viranomastahojen toimesta selvitetetty. Poimijat joutuvat matkustamaan usein pitkiäkin matkoja poimintapaikoille ja yöpymään metsissä ja maksamaan näistä metsäsyöpymisistään kutsuvalle yritykselle, niin kuin olisivat majoittuneena koko ajan heidän koulurakennukseen. Kutsuva yritys hyötyy tästä toimintatavastaan useassakin mielessä. https://www.youtube.com/watch?v=XhZgn0_mLeo 1. Se säästää ison tukun rahaa, kun ei lähde vuokraamaan poimijoille omistamansa koulun sijaan korvaavaa majoitetta satoisamman alueen lähettyviltä. 2. Sen ei tarvitse organisoida poimijoiden siirtymistä toiselle alueelle. Tässäkin yritys säästää. 3. Se säästää omissa logistiikkakustannuksissa ison rahan, kun sen ei tarvitse hakea marjoja kaukaa pakastamolleen. Poimijat suorittavat omalla kustannuksellaan yritysten marjarahdin kuljettamisen 4. Majoituskoulu on helppo ja halpa pitää siistinä, kun siellä yöpyy vain muutamia poimijoita. 5. Ruokaa tarvitsee valmistaa kuin vain pienelle joukkoa poimjoita. 6. Poimijoiden tukihenkilöstöä ei tarvitse palkata paljoa. Tässäkin siis säästetään. Karuihin olosuhteisiin tottunut poimija ei tee tästä asiasta mitään numeroa ja lähde tästä epäkohdasta kenellekään kantelemaan, vaan tyytyy siihen mikä on hänelle tarjolla, koska haluaa Suomeen vielä seuraavanakin vuonna. Nyt suunniteltuun lakiin ei olla ottamassa käyttöön keinoja, jolla huonolle marja-alueelle poimijoita majoittava taho voisi jäädä tällaista toiminnasta kiinni. Kun tarkastaja käy leirissä päiväseltään tarkistuskierroksella, hänelle ei leirissä valkene se, miten ja mistä poimijat ovat kilonsa keränneet. Kutsuva yritys tekee tällä keinoin voittoa ja saa taas seuraavalle kaudelle sen avulla suuremman kiintiön poimijoita, kun yrityksen talouden tunnusluvut ja vakavaraisuus näyttävät hyviltä. Samaan aikaan yritys joka toimii poimijan edun mukaisesti, joutuu tekemään tappiota ja menettää mahdollisesti poimijakiintiönsä. Kun kyseessä on useita satoja poimijoita kutsuva yritys, säästää se kauden aikana useita satoja tuhansia euroja pitämällä poimijat omistamissaan koulurakennuksissa verrattuna taas sellaiseen yritykseen, joka siirtää poimijat aina satoisien alueiden lähettyville. Marjojen ulos myyntihinnat ovat kaikilla yrityksillä samaan luokkaa. Tuloksen tekeminen perustuukin säästöihin. Se yritys joka onnistuu säästämään eniten, tekee parhaimman taloudellisen tuloksen. Tätä hyväksikäyttö ongelmaa ei ratkaista millään muulla keinoin kuin poistamalla poimijoilta kutsujapakko. Näin poimijat voisivat aidosti valita ne yhteistyötahot, jotka toimivat parhaiten poimijan edun mukaisesti. Valvonnalla ei tätä ongelmaa pystytä ratkaisemaan. Luonnonmarjojen poiminta on työtä, jossa voi menestyä vain tämän tyyppiseen työhön tottunut henkilö. Esimerkiksi riisinviljelijä on marjanpoimintatyöhön lähes aina hyvin soveltuva. Tehdastyöläinen tai torimyyjä taas eivät yleensä ole hyviä marjanpoimijoina. Mikäli poimijaksi lähtevä henkilö ei olekaan marjanpoimintaan sovelias, joutuu Suomessa kutsuja tämän vuoksi ongelmiin. Kutsujan on mahdotonta saada sellainen henkilö pärjäämään, joka ei alun perinkään ole ollut soveltuva luonnonmarjojen poimijaksi. Pahimmillaan voi tulla tuomituksi ihmiskaupasta, kuten minulle kävi. Nyt tehtävän lain tulisi nimen omaan koskea poimijoiden maahantuloa ja uuden lain tulisi velvoittaa viranomaisia järjestämään haastattelun lähetystöissä kaikille marjanpoimintaan lähteville henkilöille. Näin kukaan marjanpoimijaksi lähtevä henkilö ei voisi myöhemmin väittää tulleensa erehdytetyksi lähtömaassaan. Haastattelun yhteydessä viranomaiset tulisi velvoittaa jakamaan poimijoiksi lähteville henkilöille tietopaketti marjanpoiminnasta Suomessa. Poimijan itsensä tulisi aidosti saada päättää siitä, kenen palveluita hän Suomessa käyttää ja kenelle hän keräämänsä luonnontuotteet myy. Silloin kun toimitaan kutsujapakolla, kuten tähän asti on toimittu, ei poimija joka aikoo tulla Súomeen vielä seuraavanakin vuonna voi käytännössä toimia oman etunsa mukaisesti. Lakiin tulisi kirjata myöskin se, että poimijan tulee saada itse vapaasti valita majoitteensa, oli se sitten koulu tai esimerkiksi asuntovaunu. Hänhän siitä maksaa, niin tulisi hänellä silloin saada olla oikeus tehdä tässä asiassa omat vapaat valintansa. Tähän asti majoitteesta on määrännyt poimijan kutsunut yrittäjä yksin. Yllä mainituin keinoin poimijoiden ansaintamahdollisuuksia ja oikeudellista asemaa voitaisiin parhaiten parantaa ja hyväksikäyttöä kaikkein tehokkaimmin estää. Tarkemmin näistä asioista ja ihmiskauppatuomiostani voi lukea myöhemmin lisää www.marjanpoimijat.fi. sivustolta. Pyriń saamaan tekstin valmiiksi piakoin. Matti Hankonen
      • Pirkanmaan TE-toimisto
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Pirkanmaan TE-toimisto kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa koskevan hallituksen esitysluonnoksen johdosta. Pirkanmaan TE-toimisto pitää hallituksen esitysluonnosta luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisen aseman parantamisesta ja hyväksikäytön riskin pienentämisestä kannatettavana. TE-toimiston näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa esitetyillä toimenpiteillä, kuten luonnontuotteiden kerääjien oikeuksien parantamisella, kerääjän maahan kutsuvien ostajien velvollisuuksien lisäämisellä ja viranomaisten valvonnan tehostamisella parannetaan ulkomaalaisten kerääjien oikeudellista asemaa. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että syksystä 2014 lähtien viranomaisten ja viisumikutsujayritysten välillä on sovellettu luonnontuotteiden poiminnan aiesopimusmenettelyä ja Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimistolla on valtakunnallinen luonnontuotteiden keruuta koskeva koordinointitehtävä. Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimisto vastaa työ- ja elinkeinoministeriön määräämän valtakunnallisen erikoistumistehtävän nojalla luonnontuotteiden kerääjien neuvonnasta sekä antaa Suomen edustustojen pyynnöstä lausuntoja kerääjiä Suomeen kutsuvien yritysten taloudellisista edellytyksistä. Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimisto vastaa nykyisin myös ulkomaalaisten luonnonmarjankerääjien keskitetystä neuvontatehtävästä muun muassa lain soveltamiseen liittyen yhdessä työsuojeluviranomaisen kanssa. Esitysluonnoksen mukaan tämä tehtävä jatkuisi. Pirkanmaan TE-toimisto pitää kannatettavana, että ulkomaalaisten luonnonmarjankerääjien lakiin ja sen soveltamiseen liittyvät neuvontatehtävät keskitettäisiin hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti myös jatkossa Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimistoon. Esitysluonnoksen mukaan tavoitteena on, että luonnontuotteita ostavien yritysten velvollisuuksista säädettäisiin nykyistä tarkemmin ja velvoittavammin. Ehdotetun lain noudattamista valvoisi työsuojeluviranomainen siltä osin, kuin tehtävä ei kuulu muulle viranomaiselle. Työsuojeluviranomaisella on jo nykyisin osana ulkomaalaisasioiden mukaista valvontatehtäväänsä velvollisuus valvoa luonnontuotteiden poimintaan liittyvien tukihenkilöiden työehto- ja työnteko-oikeuskysymyksiä, ja tässä tarkoituksessa myös oikeus päästä marja-alan yritysten tiloihin ja kerääjien tukikohtiin. Mikäli esitysluonnoksen tavoitteiden toteutumisen arviointi pitää sisällään työnantajan valvonnan tehostamista ja Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston koordinaatiotehtävään tai työsuojeluviranomaisen valvontatehtävään katsottaisiin jatkossa tarkoituksenmukaiseksi osallistaa eri alueella toimivaltaisen työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijoita, voisi Pirkanmaan TE-toimiston näkemyksen mukaan olla tarpeen uudelleenarvioida alueen toimivaltaisen työ- ja elinkeinotoimiston resursseja koordinaatio- tai valvontatehtävään osallistumiseen liittyen. Kuten esitysluonnoksessa todetaan, lakiesitys ei koske luonnontuotteiden keruun tukihenkilöiden oikeusasemaa. Kuitenkin saman työnantajan (ostajan) palveluksessa voi olla myös esimerkiksi luonnontuotteiden keruun tukihenkilöitä, kuten kokkeja, talonmiehiä tai autonkorjaajia. Tukihenkilöt työskentelevät työsuhteessa ja heidän työntekijän oleskelulupahakemuksensa käsitellään toimivaltaisen TE-toimiston työlupapalveluissa. Pirkanmaan TE-toimisto katsoo, että tietojenvaihto mahdollisissa laiminlyönti- ja väärinkäytöstilanteissa, esimerkiksi palkkausta koskevissa tilanteissa, on oltavaa sujuvaa TE-toimistojen ja työsuojeluviranomaisten välillä. Pirkanmaan TE-toimisto pitää tärkeänä myös viranomaisten valvonnan tehostamista, vaikka esimerkiksi ansioiden maksamisen valvonta perustuukin jälkivalvontaan.
      • Marja Bothnia Berries Oy Ltd, Gustafsson Amanda
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Marja Bothnia Berries Oy Ltd kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi. Yhtiö haluaa jättää eriävän näkemyksen lakiehdotuksen 7§ koskien kerääjien ansioiden maksamista kokonaisuudessaan ennen kerääjien maasta poistumista. Yhtiö katsoo, että voimassa olevan aiesopimuksen viisumivelvollisten ja viisumivapaiden valtioiden kansalaisten luonnontuotteiden poimintaan liittyvistä toimintatavoista (neljäs tarkistus 21.1.2019) kohdan V 25. poimija-ansioiden maksamisesta on todettu käytännössä toimivaksi. Yhtiö esittääkin, että tämä käytänne koskien poimija-ansioiden maksamista jätettäisiin voimaan. Esimerkiksi nykyisen käytännön mukaan kutsuva yritys on tilannut kerääjille polttoainetta majoituskohteisiin sopimushintaan ja kutsuva yritys on saanut veloittaa toteutuneet polttoainekulut poimijoilta. Tällä hetkellä voimassa oleva aiesopimus on mahdollistanut, että kutsuva yritys on voinut tarkistaa velvoitteiden hoitamisesta syntyneet todelliset kulut ennen niiden perimistä kerääjiltä. Lakiehdotelmassa kerääjällä on §4 kohdan 1 mukaan oikeus myydä tuotteensa valitsemalleen taholle, kuitenkin kutsuvalla ostajalla on velvoitteita kerääjiin (§6). Kutsuvalla ostajalla on kiinteitä kuluja velvoitteiden hoitamisesta muttei takuita, miten saa perittyä nämä kerääjiltä. Puolestaan marjoja pelkästään ostavalla toimijalla ei ole minkäänlaisia velvoitteita tai kuluja kerääjien ylläpitoon (majoitus -ja ruoka) tai ajoneuvokalustoon liittyen, joten herää kysymys asettaako tämä alan toimijat eriarvoiseen asemaan. Tommy Gustafsson, toimitusjohtaja
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Lakiesitys koskee Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksistä lähinnä yhtä toimialaa eli elintarviketeollisuutta. Olemme käyneet lakiesityksen Elintarviketeollisuus ry:n kanssa läpi ja yhdymme niihin näkökohtiin, joita heidän lausunnossaan on esitetty. On hyvä, jos marjanpoimintaan pystytään määrittelemään sellaiset ehdot, että marjanpoimintaa vastaisuudessakin tehdään ja että siihen ei sisälly poimijoiden epäasianmukaista hyväksikäyttöä. Haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että lakiesitykseen sisältyy sääntelyä asioista, jotka määräytyvät tyypillisesti markkinaehtoisesti ja toimijoiden keskinäisen sopimuksen perusteella. Tämä koskee erityisesti tuotteiden hinnan määräytymistä.
      • Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, Rutanen Juha
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry pitää hyvänä lakiesityksen tavoitetta parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa sekä tasapuolistaa luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Viranomaisten ja viisumikutsujayritysten välillä aiemmin sovellettu aiesopimusmenettely on osoittanut toimivuutensa parantaen kerääjien asemaa, keruukäytänteitä ja ansiomahdollisuuksia Nyt lailla säädettäväksi esitetyt luonnontuotteiden kerääjän oikeudet ja kerääjän maahan kutsuvien ostajien velvollisuudet vastaavat pitkälti tämän aiesopimuksen sisältöä. On kuitenkin hyvä, että toimintatapoja edelleen selkiytetään ja vahvistetaan, koska ulkomaalaisilla kerääjillä on keskeinen merkitys luonnontuotteiden talteenottoon. Aiesopimuksen muuttaminen säädösperusteiseksi lisää toimintatapojen velvoittavuutta, yhtenäistää alalla toimivien yritysten käytäntöjä sekä helpottaa velvollisuuksien noudattamisen valvontaa ja selkeyttää mahdollisten laiminlyöntien seurauksia. Tarpeellisena pidämme sitä, että laki koskisi kerääjiä maahan kutsuvien yrityksien lisäksi kattavasti muitakin poimijoille majoitusta tarjoavia yrityksiä, joilla on tarkoitus saada ostettua poimijoilta näiden keräämiä luonnontuotteita. On syytä tarkastella, edellytetäänkö kaikilta yhdenmukaisesti luotettavuutta ja vakavaraisuutta sekä miten ennakkotarkastukset ja valvonta toteutetaan yhdenvertaisesti. Tärkeä on lisäksi varmistaa, miten laki vaikuttaisi vapaa-aikanaan luonnontuotteita kerääviin marjatilojen työntekijöihin. Tämän keruutoiminnan tulisi olla edelleen sujuvaa. Hyvien toimintatapojen tuntemisen avulla voidaan vähentää paikallisten asukkaiden ja maanomistajien välisiä ongelmatilanteita ja mahdollisia hyvien tapojen rikkomuksia. Näistä syistä lakiin esitetty ostajan velvollisuus perehdyttää kerääjä luonnontuotteiden poimintaan ja olosuhteisiin Suomessa on tärkeä. Kannatettavaa on myös se, että kerääjälle järjestetään ilman kohtuuttomia veloituksia asiallinen majoitus, ruokahuolto sekä keruuvälineet ja -varusteet. Lakiesityksessä kuvattujen velvoitteiden täyttymisen ennakkoarvioinnin ja valvonnan osalta tulisi tarkemmin tulisi kuvata arvioinnin kriteerejä, sekä miten näiden viranomaistehtävien kuten lausuntojen antamisen vaatima tietojen saanti ja vaihto saadaan sujumaan. Lisäksi tulisi varmistaa keinot, joilla toimintaa toteutetaan yhtenäisesti eri alueilla. Lakiesityksen perusteluiden luvussa 2 todetaan heti alkuun, että luonnontuotteiden kerääminen tapahtuu jokamiehenoikeuden nojalla. Näin ei kuitenkaan yksinomaisesti ole. Joidenkin luonnontuotteiden kerääminen vaatii maanomistajan luvan, mahdollisesti myös maanomistajalle maksettavan korvauksen. Laki on myös esitetty sovellettavaksi koskemaan jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräämään maahan tulleita ulkomaalaisia kerääjiä. Laki silti koskisi kuvatun luonnontuotteiden määritelmän kautta tuloverolain (1535/1992) 89 §:ssä tarkoitettuja luonnontuotteita. Tuloverolain 89 §:ssä mainitut luonnontuotteet ovat kuitenkin vain pääosin sellaisia, että niiden kerääminen on sallittua niin sanotulla jokamiehenoikeudella eli ilman maanomistajan lupaa. Esimerkiksi kuusenkerkkää ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta niiden keräämisen katsotaan kuuluvan säädöksen piiriin eli olevan verovapaata (syventävät-vero-ohjeet/luonnontuotetulojen-verotus). Onko soveltamisalan kuvauksessa ristiriitaisuuksia, joita tulisi oikoa ja selkeyttää? Valmisteilla olevan lain ei tulisi määritelmillään tai muotoiluillaan rajoittaa ulkomaalaisten keruutoimintaa vain jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuvaan keräämiseen. Monipuoliset keruumahdollisuudet laajentaisivat kerääjien mahdollista ansaintapohjaa. Mahdollinen pohdittava soveltamisala voisi olla tuloverovapaasti kerättävät luonnontuotteet. Lakiesityksessä on tehty onnistunut linjaus perusteluineen kerääminen-sanan käytön suhteen. Luonnontuotteilla on puolestaan oma, laajempi määritelmänsä, joten mikäli lakiesityksessä päädytään viittaamaan tuloverolain (1535/1992) 89 §:ssä tarkoitettuihin, verovapaasti kerättäviin luonnontuotteisiin, olisi tarpeen käyttää esimerkiksi ilmaisua ”tässä laissa luonnontuotteilla tarkoitetaan”.
      • Ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, biotalousyksikkö, Tarasti Markus
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Ympäristöministeriö pitää lakiesityksen yleisiä tavoitteita koskien luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisen aseman parantamista sekä luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksien tasapuolistamista kannatettavina ja tunnistaa taustalla olevat sääntelytarpeet, joihin lakiesityksellä pyritään vastaamaan. Ympäristöministeriö on vastannut valtioneuvoston työnjaossa jokamiehenoikeuksia koskevasta ohjeistuksesta ja neuvonnasta. Keskeisimmät jokamiehenoikeuksia koskevat ja jokamiehenoikeudella toimimista ohjaavat yksittäiset säännökset löytyvät rikoslain (39/1889) 28 luvusta. Luvun 14 §:ssä (Jokamiehenoikeuksista) säädetään mm. luonnonvaraisten marjojen, sienten ja kukkien keräämisestä toisen maalta. Myös tulonhankkimistarkoituksissa tapahtuva marjanpoiminta toisen alueella perustuu jokamiehenoikeudella toimimiseen. Jokamiehenoikeuksilla toimimista koskee vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti myös ns. häiriöttömyysvaatimus, jonka mukaan toiminnasta ei saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle. Lausunnoilla olevan lakiehdotuksen perusteluissa voisikin olla perusteltua avata yleisesti jokamiehenoikeuksilla toimimisen oikeudellista taustaa sekä erityisesti luonnonvaraisten marjojen ja kasvien keräämisen jokamiehenoikeudella mahdollistavaa sääntelyä. Lausunnoilla olevan lakiehdotuksen 6 §:ssä säädetään kerääjän Suomeen kutsuneen ostajan velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään tarkemmin mm. kerääjän perehdyttämisestä poimintaan ja olosuhteisiin Suomessa sekä ostajan ja sen lukuun toimivien tahojen ja kerääjän keskinäisiin oikeudellisiin suhteisiin sekä kerääjän oikeuksiin ja velvollisuuksiin Suomessa. On tulkinnanvaraista, sisältyykö esitettyyn kerääjän Suomeen kutsuneen ostajan perehdytys velvollisuuteen myös jokamiehenoikeuksilla toimista koskevista edellytyksistä ja reunaehdoista ohjeistaminen. Selkeyden vuoksi voisikin olla tarkoituksenmukaista säätää tästä vielä erikseen. Samalla on kuitenkin todettava, että toimiala ryhtyi aikanaan omaehtoisesti ohjeistamaan toimijoita jokamiehenoikeuksilla toimimisen reunaehdoista. Toisin kuin laajamittaisen ulkomaisten marjanpoimijoiden toimesta tapahtuvan kaupallisen keruun yleistymisen alkuaikoina, ympäristöministeriöön tuleekin nykyään vain hyvin harvoin yhteydenottoja, joissa esitetään väitteitä jokamiehenoikeuksiin liittyvistä väärinkäytöksistä koskien ulkomaisten marjanpoimijoiden toimintaa. Ympäristöministeriöllä ei ole muuta lausuttavaa esityksestä.
      • Arctic International Oy, Ari Korhonen / Jesse-Joonatan Määttä
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Lausujayritys toimii luonnontuotealalla ja se on kutsunut thaimaalaisia marjanpoimijoita Suomeen jo toistakymmentä vuotta. Yritys on ollut mukana myös alusta asti viisumivelvollisten ja viisumivapaiden valtioiden kansalaisten luonnontuotteiden poimintaan liittyvistä toimintatavoista tehdyssä aiesopimuksessa, jolla luonnonmarjapoimintaa on viime vuodet yritetty säädellä. Vaikka aiesopimus on mm. yhdenmukaistanut thaimaalaispoimijoiden majoitusolosuhteita ja taannut heille vakaamman tulotason Suomessa, ei sillä ole pystytty takaamaan marjayritysten kilpailutilanteen tasapuolisuutta, koska kaikki marjayritykset eivät ole toimineet sopimuksen mukaisesti. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto, joka on vastannut aiesopimuksen valvonnasta ja poimijakiintiöiden jakamisesta kutsujayritysten kesken, ei ole pystynyt perustelemaan kiintiöpäätöksiään aiesopimuksen ehtojen mukaisesti. Näihin kiintiöpäätöksiin yrityksillä ei ole ollut mahdollisuutta hakea muutosta, koska TE-toimiston päätökset eivät ole olleet valituksenalaisia hallintopäätöksiä, kuten Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistonkin 4.2.2021 antamassa lausunnossa todetaan. Erikoiseksi asian tekee se, että samassa lausunnossa TE-toimisto edelleen esittää, että sen tekemiin kiintiöpäätöksiin ei voitaisi jatkossakaan hakea muutosta. Lausuja katsoo, että edustustolle annettava lausunto kiintiömääristä tulee nimenomaisesti säätää hallintopäätökseksi, johon osoitetaan muutoksenhakumahdollisuus. Kyseisellä edustustolle annetulla lausunnolla on tosiasiallisesti jaettu Thaimaan antama maakiintiö sellaisenaan marjayrityksille eli lausunnolla on ollut suora vaikutus viisumien määrään. Tämä viisumien määrä taas vaikuttaa marjayritysten saamaan marjaraaka-aineen määrään, joka taas vaikuttaa suoraan kilpailutilanteeseen markkinoilla, koska raaka-ainetta ei ole kaikilla riittävästi. Kokonaisuutena TE-toimiston valituskelvoton lausunto siis vaikuttaa alan kilpailutilanteeseen ja lausujayritys on pyrkinyt jo useana vuotena kyseenalaistamaan TE-toimiston lausuntojen perustelut ilman mitään vaikutusta edes seuraavan vuoden kiintiöihin. Soveltamisalasta Myös sellaisilla henkilöillä, jotka eivät ole ostajien kutsumia, on oikeus kerätä luonnontuotteita Suomessa oleskeluaikanaan. Mikäli kerääjä ei ole ostajan kutsuma, ei hänen maahantulonsa arvioinnissa kiinnitetä huomiota ostajan taloudelliseen asemaan. Kutsumattoman kerääjän maahantulon arvioinnissa ei siten arvioida samoja seikkoja kuin ostajan kutsuman kerääjän kohdalla. Silti kutsumaton kerääjä voi aivan kuten kutsuttukin kerääjä myydä keräämänsä luonnontuotteet ostajalle. Kutsumattoman kerääjän maahantulon edellytykset on ilmeisesti tarkoitus arvioida Schengen viisumisäännöstön mukaisesti, kun taas kutsuttujen kerääjien maahantuloedellytykset arvioidaan lakiluonnoksen mukaisesti. Toisaalta ostajalla ei ole myöskään mitään lain esittämiä velvollisuuksia kutsumatonta kerääjää kohtaan, mikäli ostaja tai tämän lukuun toimivat taho ei järjestä kerääjälle majoitusta, poimintavälineitä ja ajoneuvoja. Lakiluonnoksen mukaan kerääjiä kutsuvan ostajan on täytettävä kaksi edellytystä: 1) ostajaa ei saa olla lainvoimaisella päätöksellä todettu elintarvikelain 16 a §:n mukaisesti ei-luotettavaksi ja 2) ostajan oltava vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen. Jälkimmäinen edellytys selkeästi soveltuu kaikkiin ostajiin, mutta ensin mainitun osalta tilanne saattaa olla mutkikkaampi. Ainoastaan elintarvikealan toimija voidaan arvioida elintarvikelain 16 a §:n mukaisessa menettelyssä ei-luotettavaksi. Elintarvikelain 6 §:n 1 momentin 11) -kohdassa on määritelty elintarvikealan toimija, ja viitattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 178/2002, niin sanottuun yleiseen elintarvikeasetukseen. Yleisen elintarvikeasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan elintarvikealan toimijalla tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä tai -henkilöitä, jotka ovat vastuussa elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisen varmistamisesta valvonnassaan olevassa elintarvikeyrityksessä. Täyttääkö jokainen kerääjiä kutsuva ostaja tai ostajaksi aikova toimija tämän määritelmän? Mikäli vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on negatiivinen, saattaa tämä johtaa kerääjiä kutsuvien ostajien edellytysten epäyhtenäiseen arviointiin. On myös syytä huomata, että kerääjä saattaa olla vakavaraisen ja taloudellisesti toimintakykyisen ostajan kutsuma, mutta kerääjällä on lakiluonnoksen mukaan oikeus myydä keräämänsä luonnontuotteet muulle toimijalle sekä siirtyä pois ostajan järjestämästä majoituksesta. Vakavaraisuuden ja taloudellisen toimintakyvyn vaatimusten tarkoituksena voidaan nähdä olevan varmistaa kerääjien keruuansioiden maksun sekä muiden ostajalle asetettujen velvollisuuksien toteutuminen. Koska näiden vaatimusten täyttyminen on kuitenkin vain asetettu kerääjiä kutsuvalle ostajalle, lakiehdotuksen perusteella ei ole mahdollisuutta saada varmistusta siitä, että muun kuin kerääjät kutsuvat ostajat ovat vakavaraisia ja taloudellisesti toimintakykyisiä. Laissa olisi siten syytä ulottaa edellytykset vakavaraisuudesta ja taloudellisesta toimintakyvystä myös sellaisiin ostajiin, jotka eivät ole kutsuneet kerääjiä Suomeen. Kerääjiä kutsuvan ostajan edellytyksistä Edellä on kuvattu niitä edellytyksiä, jotka kerääjiä Suomeen kutsuvan ostajan on täytettävä. Mikäli ostaja ei täytä näitä edellytyksiä, ei kutsutulle kerääjälle voida myöskään myöntää maahantulolupaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009, niin sanotun viisumisäännöstön, 21 artiklan 1 kohdan mukaan viisumia koskevaa hakemusta tutkittaessa on varmistettava, että hakija täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) 2016/399, niin sanotun Schengenin rajasäännöstön, maahantuloedellytykset. Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan 1 kohdan alakohdan c) mukaan kolmannen maan kansalaisen on näytettävä toteen, että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti tällaiset varat. Saman artiklan 4 kohdan mukaisesti toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan oleskelun keston ja tarkoituksen mukaan asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa majoituksesta ja elintarvikkeista maksettavien keskimääräisten hintojen perusteella siten, että säästöluokan majoituksen hinta kerrotaan oleskelupäivien määrällä. Vastaavasti viisumisäännöstön 21 artiklan 3 kohdan alakohdan b) mukaan konsulaatin on tarkastaessaan mahantulon edellytyksiä tarkastettava, onko hakijalla toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtö- tai asuinmaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, tai kykeneekö hän hankkimaan laillisesti tällaiset varat. Saman artiklan 5 kohdan mukaan toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan suunnitellun oleskelun keston ja tarkoituksen mukaan jäsenvaltioiden Schengenin rajasäännöstön 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti asettamien ohjeellisten määrien perusteella soveltamalla asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden edullisessa majoituksessa tapahtuvan ylläpidon keskihintoja oleskelupäivien lukumäärällä kerrottuna. Ylläpito- ja/tai majoitussitoumusta koskeva selvitys voi myös olla osoituksena toimeentuloon tarvittavien varojen olemassaolosta. On huomattava, että lakiluonnoksessa kerääjään maahantuloedellytysten arviointi osaltaan sidottu kerääjän kutsuneen ostajan edellytysten arviointiin. Kuten luonnoksessa mainitaan, kerääjälle ei voida myöntää maahantulolupaa, mikäli hänet kutsunut ostaja ei täytä lakiluonnoksen mainitsemia edellytyksiä. Sekä viisumisäännöstössä että Schengenin rajasäännöstössä on mainittu ne maahantulon edellytykset, joiden täyttyminen on tarkistettava viisumihakemusta tutkiessa tai ulkorajaa ylitettäessä. Yhtenä maahantulon edellytyksenä on, että hakijalla on toimeentuloon tarvittavat varat tai, että hakija kykenee tällaiset varat laillisesti hankkimaan. Sen sijaan maahantulon edellytyksinä tai esteinä ei mainita sitä, että hakijan kutsunut on toistuvasti tai huomattavissa määrin laiminlyönyt verojen tai muiden lakisääteisten maksujen maksuvelvollisuuden hoitamisen taikka, että hakijan kutsunut on osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta elintarviketurvallisuutta kohtaan. Näin ollen lakiluonnoksen asettamat edellytykset kerääjän maahantulolle menevät merkittävästi viisumisäännöstön ja Schengenin rajasäännöstön maahantuloedellytyksiä pidemmälle. Koska kyse on EU-asetusten tasoisista säännöksistä, on asetusten kanssa ristiriitaisiin tai kilpaileviin kansallisiin säännöksiin suhtauduttava varsin pidättyväisesti. Kerääjiä kutsuvan ostajan edellytysten arvioinnista On myös kiinnitettävä huomiota kerääjää kutsuvien ostajien edellytysten arviointiin. Kerääjiä kutsuvan ostajan on nimittäin oltava riittävän vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen. Luonnoksen perusteluissa vakavaraisuudesta on todettu, että sitä arvioitaisiin suhteessa ostajan Suomeen kutsumien kerääjien määrään. Ostajan edellytysten arvioinnissa on kyse oikeusharkinnasta, jossa viranomaisen harkintavalta on sidottu ennalta määriteltyihin kriteereihin. Edellytyksistä ensimmäinen kohta on varsin yksikertainen eikä se jätä TE-toimistolle harkintavaltaa, koska päätöksen ostajan ei-luotettavuudesta on jo tehnyt toinen viranomainen elintarvikelaissa säädettyjen kriteerien perusteella. Sen sijaan toisen kohdan edellytykset näyttäisivät jättävän TE-toimistolle huomattavasti enemmän harkintavaltaa. Vakavaraisuuden tai taloudellisen toimintakyvyn arviointia ei ole sidottu tiettyjen kriteerien täyttymiseen taikka vakavaraisuutta kuvaaviin taloudellisen tunnuslukuihin. Lakiluonnos ei myöskään näyttäisi ohjaavan TE-toimiston harkintavallan käyttöä laissa säädettyjen taikka lain esitöissä ilmaistujen kriteerien avulla (ks. PeVL 32/2010 vp, s. 3). Nähdäksemme laista tulisi kuitenkin ilmetä kriteerit, joiden täyttyessä ostajan katsotaan olevan lain tarkoittamalla tavalla vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen (PeVL 5/2010 vp, s. 4). Edellä kuvatun harkintavallan suomista TE-toimistolle ilman, että harkintavallan käyttöä sidotaan mihinkään kriteereihin, ei voida pitää perusteltuna varsinkaan, kun kyse tietylle subjektille asetettujen edellytysten arvioinnista. Asian ongelmallisuutta korostaa vielä se, ettei TE-toimiston suorittamaan arvioon vakavaraisuudesta ja taloudellisesta toimintakyvystä ei voida hakea muutosta. TE-toimiston arviota ei voida siten saattaa oikaisuvaatimuksella saman tai ylemmän viranomaisen tutkivaksi taikka valitusmenettelyllä riippumattoman hallintotuomioistuimen tutkittavaksi. Lakiluonnos näyttäisikin jättävän laajan vapauden arvioida ostajalle lain asettamien edellytysten täyttymistä ilman, että TE-toimisto joutuisi vastaamaan arvioidensa oikeellisuudesta kenellekään. Lainsäännös myös jättää hieman epäselväksi sen, voiko TE-toimisto lausua taikka määritellä poimijoita kutsuville ostajille tietyn poimijakiintiön perustaen kiintiön ostajan vakavaraisuuteen ja taloudelliseen toimintakykyyn. Aiemmin nimittäin TE-toimisto on lausunut Suomen edustustolle vastuuyritysten taloudellisista ja luotettavuuteen liittyvistä edellytyksistä tarjota kutsutuille kerääjille aiesopimuksen vähimmäisehdot. Samassa lausunnossa TE-toimisto on suosittanut tiettyä poimijakiintiötä vastuuyritykselle. Kyseessä olevassa lakiluonnoksessa ei ole kuitenkaan mainittu poimijakiintiön suosittamisen jatkamisesta tai niiden säilymisestä. On mahdollista, että TE-toimisto saattaisi arviollaan ostajan vakavaraisuudesta ja taloudellisesta toimintakyvystä määrittää ostajalle tietyn kiintiön kutsuttujen kerääjien määrästä. Esimerkiksi ostaja voitaisiin katsoa lakiluonnoksen tarkoittamalla tavalla vakavaraiseksi ja taloudellisesti toimintakykyiseksi kutsumaan ulkomailta 100 keräjää, mutta ostajan ei arvioitaisi olevan riittävän vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen kustumaan 200 keräjää ulkomailta. Lakiluonnoksen perusteluissa on todettu, että ostajan vakavaraisuus arvioidaan suhteessa tämän Suomeen kutsumien kerääjien määrään. Näin ollen TE-toimistolle näyttäisikin jäävän hyvin avoin harkintavalta arvioida sitä, mihin määrään asti kutsutuista kerääjistä ostajan voidaan katsoa olevan lakiluonnoksen tarkoittamalla tavalla vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen. Olisi ostajien liiketoiminnan harjoittamisen ja suunnittelun kannalta olennaisen tärkeää, että kerääjiä kutsuvilla ostajilla olisi tiedossaan ne kriteerit, joiden perusteella heidän edellytyksiään kutsua kerääjiä Suomeen arvioidaan. Vakavaraisuuden ja taloudellisen toimintakyvyn arvioinnin kriteerejä olisikin syytä täsmentää ja määritellä selkeämmin. Lisäksi kerääjiä Suomeen kutsuvan ostajan edellytysten arviointiin, jonka TE-toimisto suorittaa, olisi tärkeää voida hakea muutosta, jotta arvioinnin oikeellisuus sekä ostajien oikeusturva tulevat varmistetuiksi. Kulujen veloittamista koskevat kiellot Lakiluonnoksen mukaan ostaja ei saa periä kerääjiltä maksua kerääjien perehdyttämisestä, rekrytoinnista, Suomeen ja Suomesta pois matkustamiseen liittyvistä palveluista taikka korkoa mahdollisesta kerääjien matkakulujen rahoittamisesta. Edellä mainittujen kulujen veloittaminen kerjääjiltä on ehdottamista kiellettyä. Ostajalla on lisäksi velvollisuus huolehtia siitä, että tämän lukuun toimiva taho noudattaa kulujen veloittamista koskevaa kieltoa, eikä siten peri kiellettyjä maksuja kerääjiltä. On huomattava, että kulujen veloittamista koskevat kiellot saattavat kuitenkin tehdä kerääjien kutsumisesta kannattamatonta toimintaa. Koska kutsujana toimiva ostaja ei voi veloittaa kuluja kerääjiltä, ostaja joutuu siten itse vastaamaan poimijoiden rekrytoinnista, perehdyttämisestä sekä matkoihin liittyvistä palveluista aiheutuvista kuluista. Yleensä ostajan lukuun toimiva koordinaattori suorittaa tai järjestää edellä mainitut palvelut ja tehtävät kerääjille heidän lähtömaassaan. Kutsujana toimiva ostaja voi odottaa, että tämän kutsumansa kerääjät, joiden rekrytoinnista, perehdyttämisestä sekä matkoihin liittyvistä palveluista ostaja on nimenomaan vastannut, myyvät keräämänsä luonnontuotteet juuri hänelle. Kerääjillä ei ole kuitenkaan mitään velvollisuutta toimia näin, vaan he saavat myydä keräämänsä luonnontuotteet parasta kilohintaa tarjoavalle. Koska lakiluonnoksen mukaan ostaja tai tämän lukuun toimiva taho ei myöskään saa periä kerääjältä maahantulosta aiheutuvia kuluja, ei kerääjällä ole varsinaisesti mitään taloudellista kannustintakaan myydä keräämänsä luonnontuotteet juuri hänet kutsuneelle ostajalle. Lähtökohtaisesti kuitenkin ostaja, joka ei ole joutunut vastaamaan kerääjien kuluista, on paremmassa taloudellisessa asemassa tarjoamaan kerääjille parempaa hintaa ja keruuansioita keräämistään luonnontuotteista. Kutsujana toimivalle ostajalle saattaa olla täysin kannattamatonta ryhtyä hintakilpailuun toisen ostajan kanssa, eli korottaa maksamaansa hintaa kerätyistä luonnontuotteista, koska ostaja joutuu vastaamaan kerääjien maahantulon aiheuttamista kuluista itse. Toiminta, jossa ostaja ostaa luonnontuotteita muiden ostajien kutsumilta kerääjiltä, saattaakin muodostua hyvin kannattavaksi, koska ostaja ei itse joudu vastaamaan kerääjiin liittyvistä kustannuksista. Tällainen ostaja voi niin sanotusti kaapata muiden ostajien kutsumia kerääjiä tarjoamalla heille parempaa hintaa luonnontuotteista tai muilla keinoin suostutella kerääjät myymään kerätyt luonnontuotteet juuri hänelle. Lakiluonnos näyttäisikin mahdollistavan ja luovan markkinan tälle varsin epäeettiselle, mutta taloudellisesti kannattavalle toiminnalle. Ehdottaisimme asian korjaamiseksi sitä, että lakiin lisättäisiin kohta, jolla mahdollistettaisiin, että kutsujana toimiva ostaja voi periä edellä mainitut kulut tai vähintäänkin osan niistä kerääjät kaapanneelta ostajalta. Ostaja, joka ei ole kutsunut kerääjiä mutta, jolle kerääjät myyvät keräämästä luonnontuotteet, olisi siten myös vastuussa kerääjien maahantuloon aiheutuneista kuluista. Kutsujana toimiva ostaja ei joutuisi itse kantamaan kuluvastuuta kerääjien maahantuloon aiheutuvista kuluista. Lisäksi kerääjä ei myöskään näin pääsisi hyötymään siitä, että hänet kutsunut ostaja on vastannut kerääjän maahantuloon liittyvistä kustannuksista. Tällä mekanismilla heikennettäisiin ei-kutsujana toimivien ostajien taloudellista kannustinta viedä toisten ostajien kutsumia kerääjiä pois siten, että myös he joutuisivat osaltaan vastaamaan kerääjät kutsuneelle ostajalle aiheutuneista tai aiheutuvista kuluista. Tämä ei myöskään heikentäisi Suomeen tulevien kerääjien ansaintamahdollisuuksia taikka oikeusasemaa. Olisi myös aiheellista harkita kerääjän asettamista vastuuseen edellä mainituista kuluista siinä tilanteessa, että kerääjää myy keräämiään luonnontuotteita ulkopuoliselle, kolmannelle, taholle. Tällä pyrittäisiin estämään ohimyyntiä ulkopuolisille toimijoille, jotka eivät ole kutsuneet kerääjiä Suomeen. Lisäksi kerääjä ei myöskään näin pääsisi hyötymään siitä, että hänet kutsunut ostaja on vastannut kerääjän maahantuloon liittyvistä kustannuksista. Ostajalla on myös velvollisuus huolehtia siitä, ettei tämän lukuun toimiva taho peri kerääjiltä kiellettyjä kuluja. Ostajien lukuun toimivia tahoja ovat koordinaattorit, jotka yleensä toimivat kerääjien lähtömaassa. Siten tiettyjen kulujen perintää koskevat kiellot yltävät myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Voi olla osittain kohtuutonta velvoittaa ostaja huolehtimaan myös siitä, etteivät tämän lukuun toimivat tahot peri kerääjiltä kiellettyjä kuluja Suomen rajojen ulkopuolella. Ostajan voi nimittäin käytännössä mahdotonta valvoa koordinaattoreidensa kaikkea toimintaa ulkomailla taikka tällaisen valvonnan toteuttaminen voi tuottaa kohtuutonta haittaa ostajalle. Lisäksi koordinaattoreilla saattaa olla omia alihankkijoitaan, jotka toimivat nimenomaan koordinaattorin lukuun, mutta ostaja ei välttämättä ole tietoinen näistä alihankkijoista. Ostajalle asetetun valvontavelvollisuuden kohtuuttomuutta voidaan katsoa vielä korostavan se, että velvollisuuden noudattamatta jättämisen uhaksi on säädetty rangaistussäännös. Ostaja voi lakiluonnoksen mukaisesti joutua rikosvastuuseen laiminlyödessään velvollisuutensa huolehtia siitä, ettei ostajan lukuun toimiva taho peri kiellettyjä kuluja kerääjiltä. Rangaistussäännöksestä Kokonaan uutena kohtana lakiluonnoksessa on rangaistussäännös, jonka mukaan ostajan voidaan katsoa syyllistyneen luonnontuotekeruulain rikkomukseen rikkoessaan lakiluonnoksen 6 §:ssä tai 7 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia ja kieltoja. Ostajalle voidaan määrätä toiminnastaan sakkorangaistus, jollei toissijaisuuslausekkeen perusteessa muussa laissa ei säädetä ankarampaa rangaistusta. Kyseisellä rangaistussäännöksellä voidaan katsoa olevan yleis- ja erityisestäviä vaikutuksia. Pelko tai uhka tuomittavasta sakkorangaistuksesta saattaa saada ostajat noudattamaan heille säädettyjä velvollisuuksiaan ja olemaan rikkomasta laissa säädettyjä kieltoja. Lisäksi kerran tuomittu sakkorangaistus voi saada ostajan pidättäytymään rikkomasta uudelleen laissa säädettyjä velvollisuuksia ja kieltoja. Vastaavasti kuten oikeusministeriön lakiluonnosta koskevassa lausunnossaan asianmukaisesti huomautti, myös lausuja pitää rangaistussäännös epätäsmällisenä sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisena. Haluaisimme vielä kuitenkin lisätä, että rangaistussäännöksen on kannalta ongelmalliseksi saattaa muodostua tekijän rikosoikeudellisen aseman sitominen tämän intentioihin ja subjektiiviseen puoleen. Ainoastaan lakiluonnoksen mukainen ostaja taikka tämän vastuuhenkilö tai edustaja voi syyllistyä luonnontuotekeruulain rikkomukseen. Tietyn luonnollisen tai juridisen henkilön asema ostajana on kuitenkin sidottu siihen, että henkilö tai tämän lukuun toimiva järjestää kerääjillä majoituksen, keruuvälineet tai ajoneuvot sekä siihen, että henkilön tarkoituksena on ostaa kyseisten kerääjien keräämiä luonnontuotteita. Aiempaan verrattuna rangaistussäännös on nopeampi keino reagoida väärinkäytöksiin. Aiesopimuksen mukaan poimijoita kutsuva toimija saattoi menettää osan poimijakiintiöstään tai kiintiön kokonaan seuraavalle poimintakaudelle, mikäli kutsujan havaittiin rikkoneen tai laiminlyöneen aiesopimuksessa säädettyjä ehtoja. Näin ollen ”rangaistusta” rikkomuksista ja laiminlyönneistä jouduttiin aina odottamaan seuraavaan poimintakauteen. Poimijakiintiön menettäminen kokonaan tai vain osaksi on kuitenkin ollut kutsujina ja ostajina toimiville yrityksille varsin tuntuva ja ankara rangaistus, koska rangaistuksella on ollut välitön vaikutus yrityksen raaka-aineen saantiin ja talteenottoon seuraavana poimintakautena. Vastaavaa menettelyä, jossa ostajan kutsumien kerääjien määrä alennetaan, ei ilmeisesti ole tarkoitus sisällyttää uuteen lakiin. Huolena kuitenkin on, että TE-toimisto, jonka tehtävänä on arvioida kerääjiä kutsuvien ostajien edellytyksiä, saattaisi arvioida lakiluonnoksen velvollisuuksia ja kieltoja rikkoneen ostajan edellytyksiä tiukemmin tai ankarammin. Näin TE-toimisto saattaisi tosiasiallisesti toteuttaa aiesopimusmenettelyn mukaista ”rangaistusta” pienentämällä ostajan kutsumien kerääjien määrää. Huoli on sinänsä aiheellinen, koska kerääjiä kutsuvan ostajan edellytyksiä täyttäviä kriteerejä ei ole täsmennetty, vaan asia on edellä kuvatusti jätetty yleiskielellisten termien varaan. Myöskään TE-toimiston suorittamaan ostajan edellytysten arviointiin ei voida hakea muutosta. Lakiluonnos ei myöskään sisällä sanktioista minkäänlaista siirtymäsäännöstä. Esimerkiksi viime poimintakaudella aiesopimusta ja annettuja sitoumuksia rikkoneiden toimijoiden poimijakiintiöt pienentyisivät ”rangaistuksena” sopimuksen ja sitoumusten rikkomisesta. Lakiluonnos kuitenkaan sisällä mahdollisuutta siitä, että lakiluonnoksen velvollisuuksia ja kieltoja rikkoneet ostajat menettäisivät kutsumiensa poimijoiden määrän kokonaan tai osaksi, vaan tältä osin lakiluonnoksen rangaistussäännös tulee korvaamaan aiemmat sanktiot. Viime poimintakaudella rikkomuksiin syyllistyneitä ostajia ei myöskään voida rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen nojalla rangaista luonnontuotekeruulain rikkomuksesta. Näin ollen näyttäisikin lakiluonnoksen perusteella siltä, että toimijoihin, jotka ovat viime poimintakaudella rikkoneet aiesopimuksen ehtoja tai muita sitoumuksia, ei ole mahdollista kohdistaa mitään rangaistusta tai sanktiota aiesopimuksen ehtojen tai sitoumusten rikkomisesta. Säännösten valvonnasta Lakiluonnoksen mukaan sen säännösten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset kuitenkin vain siltä osin, kun valvonta ei kuulu muille toimivaltaisille viranomaisille. Kuten lakiluonnoksessa on todettu, luonnontuotteiden keruun seuranta ja valvonta ei ole säädetty minkään viranomaisen velvollisuudeksi, joten on huomattavaa parannusta säätää lakiluonnoksen säännösten noudattamisesta valvovasta viranomaisesta. Valvontaa koskevassa kohdassa on kyse toimivaltasäännöksestä, jonka mukaan työsuojeluviranomaisilla on toimivalta valvoa lakiluonnoksen säännösten noudattamista. Ongelmana säännöksessä on kuitenkin se, että säännös määrittelee työsuojelutoimiviranomaisten toimivallan ainoastaan negatiivisesti. Työsuojeluviranomaisilla on siten toimivalta valvoa, kunhan valvonta ei kuulu muille toimivaltaisille viranomaisille. Julkisen vallan käyttö tulee pystyä palauttamaan eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74). Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan katsonut, eduskunnan säätämän lain täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen, ja toimivallasta puuttua yksilön perusoikeuksiin on aina säädettävä tarkkarajaisella ja soveltamisalaltaan täsmällisellä lailla (PeVL 19/2000 vp, s. 3; PeVL 51/2006 vp, s. 2; ja PeVL 21/2009 vp, s. 5). Tietyissä tilanteissa voidaan myös edellyttää, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti (PeVL 21/2001 vp, s. 4). Työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksista säädetään työsuojeluvalvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 1 luvussa. Työsuojeluviranomaisella on varsin laajat tiedonsaantioikeudet, oikeus saada nähtäväkseen valvonnan kohteena olevan asiakirjoja sekä oikeus päästä valvonnan kohteen olevan tiloihin, myös sellaisiin, jotka ovat kotirauhan piirissä. Näitä toimivaltuuksia käyttäessään työsuojeluviranomainen päästä käsiksi aineistoon, joka voi sisältää valvonnan kohteena olevan liike- ja ammattisalaisuuksia tai henkilötietoja sekä tarkistaa tiloja, jotka voivat kuulua valvonnan kohteena olevan yksityiselämän suojan piiriin. Lakiluonnoksen mukaan työsuojeluviranomainen voi siis käyttää edellä mainittuja toimivaltuuksia niissä tilanteissa, joissa valvonta ei kuulu muille. Ottaen kuitenkin huomioon toimivaltuuksia laajuuden ja niiden mahdollistama puuttuminen tarkastuksen kohteena olevan perusoikeuksiin, lakiluonnoksessa tulisi täsmällisemmin määritellä työsuojeluviranomaisen toimivalta eli ne tilanteet, joissa viranomainen voi käyttää laissa säädettyjä toimivaltuuksiaan ostajaan. Lakiluonnos kuitenkin vain määrittelee työsuojeluviranomaisen toimivallan suhteessa muiden viranomaisen eduskunnan säätämistä laeista ilmeneviin toimivaltasäännöksiin ilman, että laissa on määritelty sitä, miltä osin toimivalta valvoa lain säännösten noudattamista kuuluu muulle kuin työsuojeluviranomaiselle. Ei voida myöskään pitää hyväksyttävänä sitä, että lainkohta jättää viranomaisten keskenään ratkaistavaksi sen, miltä osin työsuojeluviranomaisella on toimivalta valvoa lain säännösten noudattamista ja miltä osin toimivalta kuuluu muille viranomaisille. Ostaja ei ilman oikeudellista apua ja asiantuntemusta voi nimittäin tietää, milloin tämän toimintaa valvoo työsuojeluviranomainen ja milloin jokin toinen viranomainen. Sekä ostaja että mahdollisesti myös työsuojeluviranomainen eivät voi täsmällisesti tai tarkkarajaisesti tietää niitä tilanteita, joissa työsuojeluviranomaisella on toimivalta valvoa lain säännösten noudattamista. Tiedonsaantioikeuksista Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on lausunnossaan esittänyt, että TE-toimisto saisi käyttöoikeuden harmaan talouden selvitysyksikön (HTSY) palveluun velvoitteidenhoitoselvityksistä taikka toimisto voisi pyytää HTSY:n laatimaa velvoitteidenhoitoselvitystä. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 5 §:n 1 momentin mukaan selvitysyksikkö laatii pyynnöstä velvoitteidenhoitoselvityksen 6 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin. Lain 6 §:n 1 momentti sisältää 28-kohtaisen lista niistä käyttötarkoituksista, joita tukemaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan. Tiettävästi TE-toimistolle kuuluvat ja lakiluonnoksessa säädettävät tehtävät eivät mahdu laissa listattujen käyttötarkoitusten piiriin, joita varten velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan. Siten TE-toimistolla ei voi olla käyttöoikeutta HTSY:n palveluun velvoitteidenhoitoselvityksistä eikä sille myöskään voida pyydettäessä laatia velvoitteidenhoitoselvitystä. Mikäli TE-toimistolle halutaan käyttöoikeus velvoitteidenhoitoselvityspalveluun taikka oikeus saada pyydettäessä velvoitteidenhoitoselvitys laadituksi, olisi myös laki harmaan taloudenselvitysyksiköstä muutettava. Oikeusturvakeinojen puuttumisesta Lakiluonnoksesta voidaan selvästi havaita puuttuvan oikeusturvakeinot. Esimerkiksi TE-toimiston suorittamaa arviota ostajan edellytyksistä ei voida saattaa muutoksenhaun avulla uudelleen ratkaistavaksi toisessa viranomaisessa tai riippumattomassa tuomioistuimessa. Siten TE-toimiston arvio ostajan vakavaraisuudesta ja taloudellisesta toimintakyvystä näyttäisi jäävän lopulliseksi ilman mahdollisuutta muutoksenhakuun. Myöskään muihin TE-toimiston antamiin muille viranomaisille antamiin lausuntoihin, jotka koskevat ostajan asemaan tai edellytyksiä suoriutua lakiluonnoksen mukaisista velvollisuuksista, ei voida hakea muutosta. Sillä, saavatko ostajan kutsumat kerääjät maahantulolupaa eli toisin sanoen pääsevätkö kerääjät maahan keräämään ja myymään luonnontuotteita ostajalle, on huomattava merkitys ostajan elinkeinotoiminnan harjoittamisen kannalta. Mikäli ostajan kutsumia kerääjiä ei pääse ollenkaan maahan tai heitä pääsee huomattavasti ostajan kutsumaa määrää vähemmän, ovat ostajan mahdollisuudet saada liiketoiminnassaan käyttämiä raaka-aineita pienentyneet merkittävästi. Näin ollen kutsuttujen kerääjien pääsemisellä maahan on suora yhteys ostajan harjoittamaan liiketoimintaan ja mahdollisuuksiin menestyä siinä. Aiemman aiesopimusmenettelyn mukaisesti TE-toimisto on lausunut Suomen edustustolle vastuuyrityksen edellytyksistä noudattaa aiesopimuksessa asetettuja ehtoja sekä suosittanut vastuuyritykselle tiettyä poimijakiintiötä. Viisumeja myöntävät edustustot eivät ole tiettävästi poikenneet TE-toimiston suosittamista poimijakiintiöstä. Koska TE-toimiston suosittama lausunto ei ole muutoksenhakukelpoinen päätös, ei vastuuyritys ole voinut saattaa ylemmän viranomaisen taikka riippumattoman hallinto-oikeus arvioitavaksi niitä perusteita ja seikkoja, joiden vuoksi yritykselle asetettu tietty poimijakiintiö. Koska TE-toimiston suorittamalla arvioinnilla ostajan edellytyksistä on huomattavaa merkitystä ostajan elinkeinotoiminnan harjoittamisen kannalta, on tärkeää, että arviontiin voidaan myös hakea muutosta. On myös huomattava, että TE-toimiston suorittamilla arvioinneilla ja lausunnoilla voi olla huomattava merkitys ostajien väliseen kilpailuun. Esimerkiksi elintarvikealan toimijan ei-luotettavuutta koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta oikaisuvaatimuksella (Elintarvikelaki 73 § 1 mom.). Näin ollen laissa olisi aiheellista olla kohta, jossa säädettäisiin mahdollisuudesta hakea muutosta TE-toimiston suorittamaan arvioon ostajan edellytyksistä sekä muihin TE-toimiston ostajan oikeusasemaan vaikuttaviin lausuntoihin. Lopuksi Lausuja pitää lakiuudistusta tervetulleena ja tarpeellisena, koska voimassaoleva aiesopimusmenettely ei huomio lain tavoitteeksi asetettua luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksien tasapuolisuutta. Lausuja kuitenkin katsoo, että lakiluonnos on hyvin keskeneräinen, eikä edellä mainittu tasapuolisuus ja yritysten yleinen oikeusturva vieläkään toteudu. Ongelmaksi nousee mm. se, tuleeko aiesopimus tai muu vastaava sopimus voimaan lain ohessa vai jääkö sääntely vain uuden lain varaan. Aiesopimuksessa on säädetty mm. poimijoiden majoitusolosuhteista ja muista ehdoista tarkasti, mutta ehdotetussa laissa vain yleisillä viittauksilla esimerkiksi terveydensuojelulakiin.
      • Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Työsuojelun vastuualue, Hyrkäs Jussi
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Lausunto on laadittu yhteistyössä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Lounais-Suomen aluehallintoviraston, Itä-Suomen aluehallintoviraston ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden kesken. Työsuojelun vastuualueet lausuvat luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta seuraavaa: Keskeiset ehdotukset ja työsuojeluviranomaisen kommentit Työsopimussuhteisuudesta Työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan kerääjien toimiminen työsuhteisena voisi käytännössä hankaloittaa kerääjien tilannetta ja tästä näkökulmasta työsuojeluviranomainen pitää erillislain säätämistä hyvänä ratkaisuna. Työsuojeluviranomainen viittaa tässä apulaisprofessori OTT Jaana Paanetojan artikkeliin Ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden asema (Edilex-uutiset 25.8.2014). Paanetoja tuo artikkelissaan esille työsuhteen problematiikkaa luonnontuotteiden keräämisessä. Paanetojan mukaan kerääjien päiväkohtaiset ansiomahdollisuudet pienenisivät huomattavasti, mikäli keräämiseen tulisi sovellettavaksi maaseutuelinkeinojen yleissitova työehtosopimus palkkamääräyksineen. Lisäksi työsuhteessa poiminnasta maksettava ansio on veronalaista tuloa. Urakkapalkkaustilanteessa takuupalkka ei työehtosopimuksen mukaan koske tapauksia, joissa työntekijä ei työvauhtinsa takia ole saavuttanut tuntipalkkaan, vaikka työolosuhteet ovat olleet normaalit eikä muitakaan haittoja ole esiintynyt. Paanetojan mukaan tämä johtaisi siihen, ettei mitään takuupalkkaa käytännössä olisikaan. Työaikalaki ei tulisi sovellettavaksi luonnontuotteiden poimintaan, joten tämä voisi johtaa siihen, ettei kerääjä saa mahdolliselta työkyvyttömyysajalta palkkaa. Vuosilomalain mukainen vuosilomakorvaus tulee kuitenkin maksettavaksi, mikä kohottaisi ansioita jonkin verran. Toisaalta taas on mahdollista, että kerääjät tulisivat työaikalain piiriin ja tämä asettaisi omia rajoituksia heidän ansaitsemismahdollisuuksilleen. Työsuhteeseen siirtyminen voisi vaikuttaa siten, että luonnontuotteiden kerääminen siirtyisi ulkomailta lähetetyille työntekijöille kuten Ruotsissa on käynyt. Ruotsissa työehtojen noudattamisen valvonta on osoittautunut vaikeaksi. Työsuojelun vastuualue viittaa esityksessä mainittuun Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston kyselyyn, jossa suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että Suomessa on mahdollisuus parempiin ansioihin ja myös olosuhteet Suomessa ovat Ruotsia paremmat. Ehdotetuista säännöksistä HE:n luonnoksen yksityiskohtaisten perustelujen 10 §:n mukaan työsuojeluviranomaiselle kuuluvia keskeisiä valvontatehtäviä olisivat 4 §:ssä tarkoitettujen poimijan oikeuksien toteutuminen, 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettu perehdyttäminen, ostajan yhteistyövelvollisuus, 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetut keruuvälineet ja -varusteet, 6 §:n 6 kohdassa tarkoitettu sisäänostohinta ja 6 §:n 7 kohdassa tarkoitettu palaute. Työsuojeluviranomainen huomauttaa, että 10 §:n perusteluissa on kirjattu virheellisesti, että ostajan yhteistyövelvollisuus olisi 6 §:n 1 kohdassa, vaikka se on lakiehdotuksessa 6 §:n 2 kohdassa. HE:n luonnoksen perusteluissa ei ole mainittu, miltä osin työsuojeluviranomainen valvoisi lain 7 §:ä. Työsuojeluviranomainen pyytää, että hallituksen esityksessä selvennettäisiin työsuojeluviranomaisen toimivaltaa 7 §:n osalta ja selvennettäisiin erityisesti sitä, mikä olisi TE-toimiston lausunnon merkitys työsuojeluvalvonnassa esimerkiksi siten, ettei TE-toimisto välitä työsuojeluviranomaiselle epäilyjä vaan epäkohtia, joita he ovat havainneet omassa toiminnassaan. Luonnontuotteita ostavien yritysten velvollisuudet olisivat suurelta osin samat, kuin aiesopimuksen aikaan. Käytännössä tärkeimmät työsuojeluviranomaisen valvottavat pykälät uudessa laissa olisivat ostajia koskevat 6 ja 7 §:t, jotka on kriminalisoitu 9 §:ssä luonnontuotekeruulain rikkomuksena. Työsuojeluviranomainen huomauttaa, että mikäli ostaja ei noudata tai painostaa/käskee/määrää kerääjää rikkomaan 4 §:ssä tarkoitettuja kerääjään oikeuksia, ei tämä ole rangaistavaa 9 §:n mukaan. Työsuojeluviranomainen voi ainoastaan antaa 4 §:n työntekijän oikeuksien noudattamisesta valvontalain 13 §:n 1 momentin mukaisen toimintaohjeen, muttei jälkivalvottavaa kehotusta, koska valvontalain 13 §:n 3 momentin kehotusluettelo on tyhjentävä. 4 §:n vastaisesti kerääjän vahingoksi solmitut sopimusehdot ovat kuitenkin lain 3 §:n 2 momentin nojalla mitättömiä. TE-toimisto voi antaa 8 §:n mukaisesti työsuojeluviranomaiselle lausunnon 4 §:n säädettyjen edellytysten täyttymisestä, mutta työsuojeluviranomaisella ei ole asiassa edellä kerrotulla tavalla muita työkaluja, kuin antaa toimintaohje. 6 §:n 1 kohdan perehdyttämisen osalta hallituksen esityksen perusteluissa viitataan työturvallisuuslain 14 §:n ja mainitaan, että olennaista on, että kerääjä perehdytetään keruun suorittamiseen siten, että se voi tapahtua tuloksellisesti ja turvallisesti ja että kerääjä tietää, minkä tahon puoleen voi kääntyä tarvitessaan neuvontaa tai apua mahdollisissa ongelmatilanteissa. Työsuojeluviranomainen toteaa, että olisiko perusteluihin tarpeen esittää selventävää kirjausta sen osalta, että tämän lain puitteissa turvallisten työtapojen noudattaminen jää poimijan omaan harkintaan eikä noudattamisen valvontaa ole säädetty ostajan velvollisuudeksi. Perusteluissa olisi myös syytä avata sitä, ketä nämä tahot ovat, joilta saa neuvontaa ja tai apua mahdollisissa ongelmatilanteissa. 6 §:n 2 kohdassa asetetaan ostajalle velvollisuus seurata satotilannetta ja myötävaikuttaa keräämiseen siten, että kerääjällä on mahdollisuus mahdollisimman suureen poimintatuloon (ostajan yhteistyövelvollisuus). Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan, että käytännössä yhteistyövelvollisuus tarkoittaisi sitä, että ostajan tulisi seurata luonnontuotteiden satotilannetta. Käytännössä on vaikea ajatella miten, työsuojelutarkastaja pystyisi valvomaan tätä yhteistyövelvoitteen noudattamista. Työsuojelutarkastajan tulisi ilmeisesti lakia valvoakseen käydä metsässä tarkastamassa marjasatoa ja sen kypsymistä tai hankkia tietoa Luonnonvarakeskukselta sekä muilta alan toimijoilta. 6 §:n 5 kohdan perusteluissa ei ole avattu, että mitä tarkoitetaan tarkoituksenmukaisilla keruuvälineillä ja varusteilla. Työsuojeluviranomainen pitää tärkeänä, että asiaa täsmennettäisiin hallituksen esityksen perusteluihin. 6 §:n 6 kohdassa ostajalle asetetaan velvollisuus huolehtia siitä, että kulloinkin voimassa olevat luonnontuotteiden sisäänostohinnat ovat kerääjän tiedossa ja että ne eivät muutu keräyspäivän aikana alaspäin. Työsuojeluviranomaiselle on epäselvää se, mistä voidaan varmistaa kulloisenkin päivän hinta ja miten se määräytyy esimerkiksi eri maantieteellisillä alueilla eli miten työsuojelutarkastaja voi käytännössä valvoa, ettei sisäänostohinnat muutu keräyspäivän aikana alaspäin. 6 §:n 7 kohdassa jää epäselväksi, miten palautteenantomahdollisuus toteutetaan. Asiasta ei ollut mitään mainintaa HE-luonnoksessa ja työsuojeluviranomainen pitää tärkeänä, että tätä avattaisiin hallituksen esityksen perusteluissa. 7 §:n 1 momentissa asetetaan ostajalle velvollisuus maksaa kerääjän kaikki keruuansiot ennen kerääjän maasta poistumista. Kerääjillä ei lähtökohtaisesti ole pankkitiliä ja palkat maksetaan käteisellä. Käytännössä sen varmentaminen, että palkat on maksettu ennen maasta poistumista, on vaikeaa ja asiassa on luotettava lähinnä ostajan antamiin selvityksiin, mikäli kerääjiä ei ehditä haastatella ennen heidän lähtöään. Työsuojeluviranomainen toteaa, että 7 §:n kulujen veloittamista koskevat kiellot ovat lähtökohtaisesti hyviä uudistuksia varsinkin ehdottomien kieltojen osalta. Käytännössä kulujen veloittaminen voi siirtyä ulkomaisille välittäjille tai koordinaattoreille. Mikäli ostajalla on velvollisuus pyrkiä estämään tätä, tulisi tämä kirjata hallituksen esitykseen esimerkiksi, että ostajalla olisi velvollisuus tekemissään sopimuksissa edellyttää/kieltää kulujen veloittaminen (vrt. lähetettyjen laki ja edustaja). Käytännön valvonnassa ongelmia aiheuttaisi 7 §:n 2 kohdan ostajan velvollisuus huolehtia siitä, ettei ostaja tai ostajan edustaja peri kohtuutonta kulua 6 §:n 3-5 kodissa tarkoitettujen velvoitteiden hoitamisesta. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kohtuuttomuudella tarkoitettaisiin sitä, ettei veloitus saisi olla selvässä epäsuhteessa tarjottuun palveluun nähden ja epäsuhdetta tulisi arvioida suhteessa siihen, mitä vastaavasta palvelusta yleensä vastaavissa yhteyksissä ostaja tai hänen lukuunsa toimiva taho voivat periä. Perusteluissa on esimerkkinä käsittely- tai lääkärintarkastusajan varaamisesta 0-20 euroa ja lähtöperehdytystilaisuudesta veloitus voisi olla 30 euroa kerääjältä. Työsuojeluviranomaiselle jää kuitenkin paljon arvioitavaa siitä, mitkä ovat kohtuulliset kulut majoituksesta, ajoneuvokalustosta sekä poimintavälineistä ja -varusteista. Selvyyden vuoksi olisi syytä kirjata perusteluihin tai lakitekstiin, että perittyjen kulujen tulisi olla kohtuullisia ja vastata korkeintaan todellisia ostajalle syntyneitä kuluja 6 §:n 3-5 kohtien osalta. 7 §:n ansioiden maksamisen ja maksukieltojen noudattamisen valvonta tehtäisiin ostajan toimittamien asiakirjojen perusteella jälkikäteen. Asiakirjat arvioisi työ- ja elinkeinotoimisto ja antaisi niistä tarvittaessa lausunnon edustustolle tai työsuojeluviranomaisille (8 §). Tällä olisi vaikutusta ainoastaan tuleviin viisumin myöntämisiin, koska kerääjät olisivat jo poistuneet maasta. Asiakirjat arvioi työ- ja elinkeinotoimisto, joka antaa lausunnon työsuojeluviranomaiselle. Tältä osin olisi tarvetta selkeyttää sitä, mitä työsuojeluviranomainen voi lausunnon perusteella tehdä. Rikosoikeudellisena seuraamuksena on luonnontuotekeruulain rikkomus. Mikäli tarkoituksena on se, että työsuojeluviranomainen ilmoittaa epäillyt 6 §:n ja 7 §:n rikkomukset poliisille, tulisi työsuojeluviranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta poliisille säätää nimenomaisesti. 8 §:n 2 momentin osalta työsuojeluviranomainen ihmettelee, että miksi työsuojeluviranomainen antaa neuvontaa myös 8 §:n osalta eli työ- ja elinkeinotoimiston tehtävistä. Käytännön kokemusten perusteella kahden eri viranomaisen neuvontavelvollisuus saman lain osalta ei ole välttämättä kovin onnistunut ratkaisu, vaikka esitykseen onkin kirjattu ajatus laajasta yhteistyöstä. 9 §:ssä säädetään luonnontuotekeruulain rikkomisesta. Työsuojeluviranomainen huomauttaa, että tulisiko rangaistuspykälään säätää, että rangaistusvastuun kohdentumisesta ostajan ja tämän edustajan kesken säädetään soveltavin osin rikoslain 47 luvun 7 §:n tarkoittamalla tavalla. Vrt. ulkomaalaislaki 186 §:n 2 momentti työnantajan ulkomaalaisrikkomus. Perusteluissa tulisi täsmentää, että mitä tarkoitetaan ostajan vastuuhenkilöllä tai tämän edustajalla. Työsuojeluviranomainen ehdottaa, että luonnontuotekeruulain rikkomisen sijasta tai rinnalla tehokkaampi työkalu voisi olla laiminlyöntimaksu. 11 § Hallituksen esityksessä ei käy ilmi, millä kielellä tiedot tai asiakirjat on oltava. Työsuojeluviranomainen näkee haasteena sen, että pyydettävät asiakirjat ovat thaiksi tai ukrainaksi, ja vastaanottavan viranomaisen on ne käännettävä valvontatehtäväänsä varten. Esimerkiksi laissa lähetetyistä työntekijöistä (447/2016) 17 §:n 5 momentissa on säädetty, että asiakirjat on oltava suomen, ruotsin tai englannin kielellä. ”Työsuojeluviranomaisella on oikeus saada /…./ tarkoitetuista tiedoista ja asiakirjoista käännös suomen, ruotsin tai englannin kielelle, jos se ei voi suorittaa valvontatehtäväänsä alkuperäisellä kielellä olevan tiedon tai asiakirjan perusteella.” 11 §:än olisi tärkeää lisätä säännös työ- ja elinkeinotoimiston ja työsuojeluviranomaisen keskinäisestä tiedonvaihdosta. TE-toimistoilla ei ole oma-aloitteista oikeutta antaa salassa pidettäviä tietoja työsuojeluviranomaiselle. Lisäksi työsuojeluviranomaisen tiedonsaanti- ja tiedonanto-oikeus (valvontalain 4 b ja 4 d §) koskevat vain tilaajavastuulain (1233/2006) ja työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä ulkomaalaisen työvoiman käytön valvomiseksi pyydettäviä ja näiden valvontatehtävien yhteydessä saatuja tietoja. Sen vuoksi olisi tärkeää säätää siitä, että työ- ja elinkeinotoimistolla ja työsuojeluviranomaisella olisi oikeus tämän lain valvomiseksi saada toisiltaan välttämättömiä tietoja salassapidon estämättä valvonnan suuntaamiseksi ja yksittäisessä valvontatapauksessa. Työ- ja elinkeinotoimistolla ja työsuojeluviranomaisella tulisi olla myös oikeus salassapidon estämättä antaa oma-aloitteisesti toisilleen vastaavia tietoja. Lain valvontaan tarvittavista lisäresursseista Työsuojeluviranomaiselle kohdennetuista 15 henkilötyövuoden lisäresurssista ei voida irrottaa 4-5 henkilötyövuotta esitetyn lain valvontaan. Kyseessä on kausiluontoinen työ, ja siihen nähden kolmasosa resursseista vaikuttaa ylimitoitetulta. Lisäresurssit saatiin työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan ensisijaisesti siksi, että työsuojeluviranomaisella olisi paremmat mahdollisuudet valvoa ulkomaisen työvoiman käyttöä nykyistä kattavammin suhteessa tehtäviin, joita se on jo aiemminkin hoitanut. Johtaja Päivi Suorsa Lakimies Jussi Hyrkäs
      • Elintarviketeollisuusliitto ry, Luonnontuoteteollisuusyhdistys
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Yleistä ETL:n Luonnontuoteteollisuusyhdistys (LTTY) kannattaa luonnontuotealan toimintaperiaatteiden täsmentämistä sekä keskeisten toimijoita ja viranomaisia koskevien velvoitteiden säätämistä lailla. Erityislainsäädäntö huomioi paremmin luonnontuotealan erityisyyden kuin työsuhde ja on velvoittavampi kuin nykyinen aiesopimusmalli. Pykäläkohtaiset kommentit: 2 § Soveltamisala Toisessa pykälässä lakia kerrotaan sovellettavan ostajiin, jotka ovat kutsuneet kerääjän maahan ja ostajiin, jotka eivät ole kutsuneet kerääjää maahan, mutta joka itse tai jonka lukuun joku muu taho järjestää kerääjälle majoituksen, keruuvälineet ja -varusteet tai ajoneuvot pääasiallisena tarkoituksenaan saada ostetuksi näiden keräämiä luonnontuotteita. Luonnontuotteiden kerääjien ’kutsuminen’ Suomeen ei ole yleisesti tunnettu käsite. ’Kutsuminen’ tulisi kuvailla perusteluosaan. Marjakaudella jokamiehenoikeuksilla luonnontuotteita kerää Suomessa useissa eri tarkoituksissa maahan tulleita ulkomaalaisia. Koska maahantulon tarkoitus on merkityksellinen, perusteluosaan tulisi selventää, että laki ei koske esimerkiksi niitä ulkomaalaisryhmiä, jotka tulevat Suomeen kausityöntekijöiksi esimerkiksi puutarhatiloille ja keräävät vapaa-ajallaan luonnonmarjoja. 5 § Kerääjän Suomeen kutsuvan ostajan edellytykset 5 §:ssä kerääjän Suomeen kutsuvalle ostajalle asetettavat luotettavuutta ja taloudellista vakavaraisuutta koskevat edellytykset tulee asettaa myös 2 §:ssä määritellylle ostajalle, joka ei toimi kutsujana. Jälkimmäisten luotettavuuden ja vakavaraisuuden tarkistaminen on yhtä oleellista kerääjien oikeusaseman parantamisessa kuin asian tarkistaminen kutsujayritysten osalta. Asia on tärkeä myös yritysten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta. 7 § Ansioiden maksaminen ja kulujen veloittamista koskevat kiellot 7 §:n mukaan kerääjän Suomeen kutsuneella ostajalla on velvollisuus maksaa kerääjän kaikki keruuansiot ennen kerääjän maasta poistumista. Velvoitteeseen poikkeuksena tulee huomioida poimijan ennalta suunnittelemattomat maasta poistumiset. 7 §:ssä säädetään velvollisuudesta huolehtia siitä, ettei ostaja tai ostajan lukuun toimiva taho peri kerääjältä maksua rekrytoinnista eikä Suomeen ja Suomesta pois matkustamiseen liittyvistä palveluista eikä korkoa mahdollisesta kerääjän matkakulujen rahoittamisesta. Suomessa toimivalla yrityksellä on rajalliset mahdollisuudet valvoa kaukana kolmansissa maissa yrityksen lukuun toimivan tahon toimintaa. Lain perusteluosaan tulisi selventää huolehtimisvelvollisuuden laajuutta, koska muualla lainsäädännössä (esimerkiksi työturvallisuuslain yleinen huolehtimisvelvoite) huolehtimisvelvoite on lähellä ankaraa vastuuta. Huolehtimisvelvollisuutta voisi täsmentää esimerkiksi seuraavalla lauseella: Ostajan huolehtimisvelvoite tarkoittaisi sitä, että ostaja pyrkisi käytettävissä olevin kohtuullisin keinoin (esimerkiksi sopimusehdoin) varmistamaan sen, etteivät sen lukuun toimivat tahot peri kerääjiltä 7 §:ssä määriteltyjä maksuja tai korkoja. 8 § Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävät On tärkeää, että Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistolla on jatkossakin TEMin määräämä valtakunnallinen erikoistumistehtävä ulkomaalaisten luonnontuotteiden kerääjien neuvonnassa. Näin jo kertynyttä asiantuntijuutta ja osaamista pystytään hyödyntämään hallinnon ja yritysten kannalta parhaalla tavalla. Viranomaisten ja elinkeinon edustajien välille on viime vuosina kehittynyt hyvä yhteistyömalli (esimerkiksi ennen ja jälkeen marjakauden käytävät keskustelut ja annettavat raportit kokonaistilanteesta). Aiesopimusmalliin kytkeytyneen jatkuvan tiedonvaihdon tulisi jatkua yritysten ajankohtaisen tiedonsaannin varmistamiseksi. 9 § Luonnontuotekeruulain rikkomus Lakiesityksen 9 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että poimijat (tulisi olla kerääjät) Suomeen kutsuneen ostajan tai myöhemmän muun poimijoita (tulisi olla kerääjiä) majoittavan ostajan vastuuhenkilö tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö ehdotetun lain 6 § tai 7 §:ssä säädetyn velvollisuuden olisi tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luonnontuotekeruulain rikkomuksesta sakkoon. Luonnontuotekeruulain rikkomuksen rangaistusvastuun edellytyksenä olisi sekä tahallisuus että tuottamus. Kuitenkin erityisesti lakiehdotuksen 6 § sisältää seikkaperäisiä velvoitteita, joiden noudattaminen saattaa osoittautua myöhemmin arvioituna puutteelliseksi, vaikka ostaja pyrkisi toimimaan huolellisesti. Siksi tulisi harkita, että 9 §:ää muutettaisiin siiten, että tuottamus poistettaisiin vastuuperusteena ja korvattaisiin törkeällä huolimattomuudella. 10 § Valvonta Luonnontuoteteollisuusyhdistyksen yritykset ovat jo vuosia toivoneet luonnonmarjojen keruuseen erikoistunutta valvojaa. Lain perusteluosassa on kuvattu luonnontuotealan valvontaan osallistuvat valvovat viranomaiset, joita on jatkossa useita. Yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi eri puolella Suomea toimivilla valvovilla viranomaisilla tulee olla hyvä asiantuntemus jokamiehen oikeudella tapahtuvasta luonnonmarjojen keruutoiminnasta. Hallinnossa tulee hyödyntää Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen asiantuntemus ja kokemus luonnonmarjojenkeruusta.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka tehtävistä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) ja laissa yhdenvertaisuusvaltuutetusta (1326/2014). Valtuutettu edistää työllään ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia sekä toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kannattaa ehdotettua lainsäädäntöä. Lakiehdotuksen myötä EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista maista tulevien luonnontuotteiden kerääjien asema vahvistuisi. Lainsäädäntöä kerääjien oikeudellisen aseman vahvistamiseksi tarvitaan. Luonnontuotteiden poiminnan aiesopimusmenettelyllä kerääjien olosuhteita ja ansaintamahdollisuuksia, myös suhteessa veloitettaviin kuluihin, ei ole pystytty kokonaisuudessaan turvaamaan. Tämän lainsäädännön myötä luonnontuotteiden kerääjien asema säilyy kuitenkin osin epäselvänä yrittäjän ja työntekijän välimaastossa. Aseman täsmentymättömyys vaikeuttanee osaltaan valvontatehtävää. Valtuutettu pitää hyvänä esitettyä sääntelyä rekrytointimaksujen sekä kohtuuttomien kulujen veloittamisen kiellosta, sillä velkaannuttaminen ja tuloista vähennettävät kohtuuttoman suuret kulut ovat tyypillisiä indikaatioita ihmiskaupasta tai muusta hyväksikäytöstä. Kohtuuttomien veloitusten täsmentäminen hallituksen esityksessä on tärkeää lain soveltamisen näkökulmasta, ja tätä osiota voisi edelleen täydentää. Valtuutettu pitää myös hyvänä sitä, että kaikki ansiot tulee maksaa ennen kerääjän maasta poistumista. Tämä ei poista sitä mahdollista ongelmaa, että ansiot maksetaan lähellä kerääjän poistumista maasta, jolloin eriävien näkemysten selvittämiseen maksuja koskien tai virheellisesti maksettujen ansioiden oikaisemiseen voi jäädä hyvin vähän aikaa. Kerääjällä tulisi olla mahdollista seurata kertyneitä ansioita Suomessa olon ajan. Valtuutettu pitää tärkeänä, että valvontarooli osoitetaan selkeästi tietylle taholle ja siihen varataan myös riittävät resurssit. Esitetyn lain mukaisten seikkojen valvonta vaikuttaa haastavalta, esimerkiksi yhteistyövelvollisuuden toteutumisen osalta. Esityksestä jää myös avoimeksi, miten viranomainen voisi velvoittaa ostajaa korjaamaan puutteet tai toteuttamaan yhteistyövelvollisuutta tehokkaammin. Valvontatehtävää varten työsuojeluun tulisi osoittaa lisäresurssi sen sijaan, että tehtävän resurssit katettaisiin ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseen kohdennetusta lisäresurssista. Lainmuutoksesta huolimatta kerääjien asema on edelleen haavoittuva. Luonnontuotteita kerätään usein maaseudulla, kerääjien tukikohtiin ei välttämättä ole mitään julkista liikennettä ja siten mahdollisuus myydä kerätyt tuotteet toiselle ostajalle voi olla lähinnä teoreettinen. Kerääjien tulisi myös saada olennaista ja selkeää tietoa oikeuksistaan Suomessa omalla kielellä maahan saapuessa, sekä miten, mihin ja millä kielellä hän voi ongelmatilanteissa olla yhteydessä. Nykytilan kuvauksessa tuodaan esiin oikeusturvakeinojen osalta myös yhdenvertaisuusvaltuutetun rooli ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien edistämisessä sekä syrjinnän kiellon valvojana. Valtuutettu ei ole saanut yhteydenottoja liittyen ongelmiin luonnontuotteiden keräämisen alalla. Yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilla on laajempien sivujen lisäksi noin 20 eri kielellä lyhyesti yleistä tietoa valtuutetun toiminnasta ja toimivalloista. Thai on näistä yksi kieli. Käytännössä kyse ei ole neuvonnasta, vaan yleistiedosta koskien valtuutettua. Valtuutettu pyytää poistamaan sivulla 6 olevan virkkeen neuvonnasta thai-kielellä, sillä se saattaa antaa tässä kontekstissa harhaanjohtavan kuvan verkkosivujen sisällöstä. Lause tulisi muuttaa muotoon ”yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilla on tietoa valtuutetun toiminnasta eri kielillä, tällä hetkellä muun muassa thain kielellä”. Kuten Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on lausunnossaan todennut, lainsäädäntö itsessään ei estä ihmiskaupan toteuttamista. Sääntely on kuitenkin tärkeä askel, ja se toivottavasti tulee ehkäisemään eritasoista hyväksikäyttöä ja sen riskiä. Valtuutettu yhtyy Rikosuhripäivystyksen esittämään huoleen ulkomaalaisten luonnontuotteiden kerääjien mahdollisuuksiin saada oikeutta siviili- tai rikosprosessin kautta.
      • SAK ry, Työ ja turva -osasto/Eve Kyntäjä
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta Esityksen yhtenä tavoitteena on parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa ja pienentää hyväksikäytön riskiä. SAK pitää hyvänä, että jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten asemaa pyritään parantamaan lainsäädännöllä. Luonnontuotteiden kerääjien ei ole katsottu olevan työsuhteessa, vaan toimivan eräänlaisina yrittäjinä omalla liiketoimintavastuullaan, ja siksi heidän oikeudellinen asemansa on lainsäädännön näkökulmasta pitkälti sääntelemätön. Ulkomaalaiset luonnontuotteiden kerääjät ovat Suomessa vailla lainsäädännön tuomaa turvaa, josta räikein esimerkki on thaimaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden ihmiskauppaoikeudenkäynti. Hallituksen esityksen perusteluissa käsitellään sääntelyn erilaisia mahdollisuuksia, kuten työsopimussuhteisuus tai erillislaki. Valmistelun lähtökohtana on kuitenkin päädytty erillislakiin eikä työsopimukseen perustuvaan malliin. SAK korostaa, että Suomeen ei tule luoda työntekijöiden kolmatta kategoriaa yrittäjien ja työntekijöiden välimaastoon ja toteaa, että ottaen huomioon luonnontuotteiden keräilijöiden tosiasiallisen aseman ja olosuhteet nämä tulisi katsoa työsuhteiseksi työntekijöiksi, kuten Ruotsissa. Myös ulkomaalaislainsäädännössä on erilaisia lupakategorioita sen mukaan, millaiseen oikeussuhteeseen on tarkoitus tulla maahan. Työsuhteeseen ja yrittäjätyöhön on omat lupansa, eikä kolmatta kategoriaa ole tarkoituksenmukaista luoda. Esityksestä käy ilmi, että hallituskauden loppuun mennessä on tarkoitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää työsopimuksen käsitteen laajentaminen myös luonnontuotteiden kerääjien sisällyttämiseksi työsopimuksen käsitteeseen. Edellä mainitut valmistelut kuitenkin johtanevat konkreettisiin esityksiin vasta hallituskauden loppupuolella, ja siksi hallitus on päättänyt esittää erillislain säätämistä pikaisemmalla aikataululla. SAK kehottaa vakavasti pohtimaan vaihtoehtoa, että maahantulo luonnontuotteiden keruuseen edellyttäisi työsopimuksen liittämistä lupahakemukseen, jolloin luonnontuotteiden kerääjällä olisi työlainsäädännön turva. SAK esittää huolensa työsuojeluviranomaisten tosiasiallisista mahdollisuuksista valvoa luonnontuotteiden keräilijöiden työehtoja, jos heidän ei katsota olevan työsuhteisia. Nämä huolet liittyvät muun ohella kerätyistä marjoista maksettuihin hintoihin ja majoitusolosuhteisiin. SAK pitää erityisen huolestuttavana sitä, että ilman työsuhteen liittyvää turvaa luonnontuotteiden keräilijöiltä puutuu oikeus myös työterveyshuoltoon. Työnantajan on järjestettävä työsuhteessa oleville työntekijöilleen lakisääteiset ennaltaehkäisevän työterveyshuollon palvelut. Pandemia-aikana tämä on tärkeätä myös tartuntariskien vähentämiseksi ja tartuntaketjujen katkaisemiseksi. SAK näkee ongelmallisena, että ehdotettu laki ei tulisi vaikuttamaa luonnontuotteita keräämään tulevien ulkomaalaisten maahantulosäännöksiin. Uusi laki koskisi sekä viisumilla että viisumivapaasti Suomeen kutsuttavien kerääjien oikeusasemaa Suomessa. Hallitusohjelman linjauksen mukaan tulisi varmistaa, että työhön tulo Suomeen tapahtuu työntekoon tarkoitetulla luvalla eikä turistiviisumilla. SAK näkee mahdollisia ongelmia myös siinä, että ehdotettu laki ei suoranaisesti koskisi luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten maahantulon edellytyksiä. Vaikka työ- ja elinkeinotoimistolle säädettäisiinkin tehtäväksi antaa Suomen ulkomaan edustustolle lausunto kerääjän maahan kutsuvan ostajan taloudellisista ja eräistä muista edellytyksistä, ei voida olla varma onko kyseinen lausunto riittävä ulkomaalaisen oikeusturvan kannalta. SAK kiinnittää huomiota myös siihen, että luonnonmarjanpoimijoiden tosiasiallinen kohtelu olisi erilaista ja riippuisi siitä, onko poimija tullut Euroopan unionin alueelta vai tämän ulkopuolelta. SAK pitää myönteisenä, että uudessa laissa säädettäisiin kiellosta veloittaa kerääjiä rekrytointiin liittyvistä palveluista sekä perehdyttämisestä. Näillä ehdotuksilla on konkreettista merkitystä ulkomaalaisten kerääjien oikeusaseman parantamisen kannalta. SAK ehdottaa, että perehdyttäminen toteutettaisiin työntekijöiden omalla äidinkielellään. Myös työnteon keskeisiä ehtoja koskevat materiaalit on syytä kääntää työntekijän äidinkielelle ja luovuttaa työntekijöille heti työnteon alkaessa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
      • HEUNI - YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI pitää tärkeänä parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa ja pienentää heihin kohdistuvan hyväksikäytön riskiä. HEUNIssa on jo yli kymmenen vuoden ajan tutkittu ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä sekä työperäistä ihmiskauppaa ja olemme julkaisseet useita asiaa käsitteleviä tutkimuksia. Jo varhaisissa tutkimuksissamme (ks. Jokinen, Ollus & Viuhko 2011, https://heuni.fi/-/report-series-67) olemme nostaneet luonnonmarja-alan työperäisen hyväksikäytön riskialaksi. Poimijat tekevät erittäin pitkää päivää huonoissa olosuhteissa ns. yrittäjäriskillä, jolloin työsuojelu ei valvo työsuhteen ehtoja, koska kyse ei ole työsuhteessa tehtävästä työstä. Uudemman tutkimuksemme mukaan (ks. Jokinen & Ollus 2019, https://heuni.fi/-/report-series-92b) työperäisen hyväksikäytön liiketoimintamallit keskittyvät kahteen pääasialliseen voitontekemiskeinoon: kustannuksien vähentämiseen sekä tulojen kerryttämiseen laskuttamalla työntekijältä erilaisia ylimääräisiä kustannuksia. Kustannusten vähentämisstrategia nojautuu työkustannusten karsimiseen eri keinoin (esim. alipalkkaus, ylipitkät työpäivät, veropetokset), kun taas tulojen kerryttämisstrategia perustuu ennakkomaksujen perimiseen esim. palkkauksen tai koulutuksen yhteydessä sekä erinäisten kulujen ylihinnoitteluun (esim. välitysmaksut, kuljetus, majoitus, ruoka, vaatteet, työvarusteet ja työkalut). Hallituksen esityksessä viitattu marjanpoimintaan liittyvä ihmiskauppatapaus perustui nimenomaan tällaiseen liiketoimintamalliin, jossa yritys ensinnäkin karsi työkustannukset minimiin, koska kerääjät eivät olleet työsuhteessa mutta tekivät pitkää päivää kerätäkseen marjoja yritykselle, joka määräsi marjoista maksettavan hinnan. Toiseksi yritys keräsi poimijoilta ylisuuria kuluja mm. ruoasta, asumisesta, ajoneuvoista ja työvälineistä. Tällaiset kulut johtavat velkaantumiseen ja näin ollen entistä suurempaan riippuvaisuussuhteeseen hyväksikäyttäjästä, eli tässä tapauksessa kerääjät kutsuneesta marjayrittäjästä. Tämän vuoksi kannatamme ehdotettuja kerääjien rekrytointiin liittyvän veloituksen kieltoa sekä kohtuuttomien veloituksien kieltoa mm. majoituksen, ruokailun ja poimintavälineiden osalta. Epäselvyyksien välttämiseksi olisi kuitenkin tärkeää määritellä mahdollisimman selkeästi mitä kohtuuttomalla veloituksella tarkoitetaan eri kulujen osalta, erityisesti asumisen ja ruokailun osalta. Lisäksi herää kysymys, miten kerääjän Suomeen kutsunut ostaja voi varmistua siitä, ettei ostajan lukuun esim. ulkomailla toimiva taho peri kerääjältä rekrytointimaksuja tai muita kohtuuttomia maksuja. Kannatamme myös kerääjän Suomeen kutsuneen ostajan velvollisuuksien laajentamista ja selkeyttämistä. Perehdyttämiseen liittyen tulisi varmistaa, että perehdytys tapahtuu kielellä, jota kerääjät ymmärtävät, ja että heille jaetaan tietoa siitä, keneen/mihin tahoon voi ottaa yhteyttä, jos asiat eivät suju sovitulla tavalla. Kannatamme myös ehdotusta, että työ- ja elinkeinotoimistolle säädettäisiin tehtäväksi antaa Suomen ulkomaan edustustolle lausunto kerääjän maahan kutsuvan ostajan taloudellisista ja eräistä muista edellytyksistä. Olisi tärkeä määritellä, mitä nämä edellytykset ovat; esimerkiksi onko kyseisellä yrityksellä verovelkaa. Jos epäselvyyksiä ilmenee, ostaja tulee velvoittaa korjaamaan nämä epäselvyydet ennen kuin ko. ostaja saa kutsua kerääjiä maahan. Kannatamme myös ehdotusta, jonka mukaan kerääjän kutsuneella ostajalla on velvollisuus maksaa kerääjän kaikki keruuansiot ennen kerääjän maasta poistumista. Jotta kerääjällä on tosiasiallinen mahdollisuus arvioida, onko hänen saamansa ansio asianmukainen, tulisi lakiin sisällyttää velvollisuus ylläpitää ansiokertymälaskelmaa tai vastaavaa, jotta kerääjä voi tarkistaa ansaitsemansa summan. Koska kerääminen tapahtuisi jatkossakin muussa kuin työsuhteeksi rinnastettavissa olosuhteissa, kannatamme ehdotusta, jonka mukaan työsuojeluviranomaiselle annetaan yksiselitteinen mandaatti valvoa työoloja luonnontuotealan yritysten tiloissa ja poimijaleireillä. Ehdotusta tulisi tarkentaa siltä osin, että selkeästi todetaan, että työsuojeluviranomaiset valvovat myös kerääjien työoloja työsuhteisten tukihenkilöiden työolojen ohella. Hyväksikäyttö on usein kokonaisvaltainen kokonaisuus, jossa työntekijöiden tietämättömyyttä ja riippuvuutta muista käytetään hyväksi. Näin ollen hyväksikäytön hahmottamiseksi on syytä tarkastella kerääjien tilannetta kokonaisvaltaisesti, johon kuuluu työnteon olosuhteiden ohella majoitus, ruokailu, kuljetus jne. Tämä edellyttää riittävää valvontaa myös muiden kuin työsuojeluviranomaisten toimesta. Koska ehdotettuun lakiin sisältyy myös muiden viranomaisten toimivaltaan kuuluvia valvontavelvollisuuksia, katsomme, että metsämarja-alalla tulisi jatkossa säännöllisesti harjoittaa vastaavanlaista moniviranomaisvalvontaa kuin Kuopion alueella on tehty peltomarjanviljelyssä. Tämä mahdollistaisi laaja-alaisen viranomaisvalvonnan, johon sisältyisi niin työsuojelu-, terveys-, palo-, vero- kuin maahanmuuttoviranomaisten yhteistoiminnan, ja jolla voitaisiin tehokkaasti ja ajantasaisesti puuttua mahdollisiin ongelmiin. Tämä voisi myös toimia ennaltaehkäisevästi, jos työperäisen hyväksikäytön liiketoimintamalliin syyllistyneillä yrittäjillä olisi suurempi riski ja todennäköisyys joutua edesvastuuseen toiminnastaan.
      • Maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseudulla -verkosto (TUUMA-verkosto)
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Maaseutupolitiikan neuvoston Osaaminen ja työllisyys -verkosto ja Harvaan asutun maaseudun verkosto ovat perehtyneet esitykseen ja toteavat lausuntonaan: Pidämme kannatettavana lain tavoitetta parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa sekä tasapuolistaa luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Laissa säädettävät luonnontuotteiden kerääjän oikeudet ja kerääjän maahan kutsuvien ostajien velvollisuudet vastaavat pitkälti aiemmin viranomaisten ja viisumikutsujayritysten välillä sovellettua aiesopimusmenettelyä, joka on osoittanut toimivuutensa parantaen kerääjien asemaa, keruukäytänteitä ja ansiomahdollisuuksia. Ulkomaalaisilla kerääjillä on keskeinen merkitys luonnontuotteiden talteenottoon, joten kestäviä ja sujuvia toimintatapoja on tärkeää vankistaa. Aiesopimuksen muuttaminen säädösperusteiseksi lisää hyvien käytänteiden velvoittavuutta, yhtenäistää alalla toimivien yritysten toimintatapoja sekä selkeyttää velvollisuuksien noudattamisen valvontaa ja mahdollisten laiminlyöntien seurauksia. Pidämme hyvänä, että aiempaan aiesopimusmenettelyyn verrattuna laki koskisi kerääjiä maahan kutsuvien yrityksien lisäksi muita poimijoille majoitusta tarjoavia yrityksiä, joilla on tarkoitus saada ostettua poimijoilta näiden keräämiä luonnontuotteita. Tämän osalta on tärkeä varmistaa, miten lain soveltaminen ulottuisi ja vaikuttaisi marjatilojen työntekijöihin, jotka voivat vapaa-aikanaan kerätä myös luonnontuotteita. Tämän keruutoiminnan tulisi olla edelleen sujuvaa. Lakiin esitettyä ostajan velvollisuutta perehdyttää kerääjä luonnontuotteiden poimintaan ja olosuhteisiin Suomessa pidämme tärkeänä. Hyvät toimintatavat tuntemalla vähennetään mahdollisia ristiriitatilanteita esimerkiksi maanomistajien ja maaseudun asukkaiden välillä. Tärkeää on myös se, että kerääjälle järjestetään vaatimusten mukaiset puitteet niin majoituksen, ruokahuollon kuin keruuvälineiden ja varusteiden osalta ilman kohtuuttomia veloituksia. Viranomaistehtävät näiden velvoitteiden täyttymisen ennakkoarvioinnista ja valvonnasta on lakiesityksessä kirjattu kohtuullisen selkeästi, mutta tarkemmin tulisi kuvata, miten yhteistyö ja tietojen vaihto saadaan sujumaan.
      • Arktiset Aromit ry, Partanen Birgitta
        Uppdaterad:
        5.2.2021
        • Lausuntopyyntö VN/28915/2020 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta Arktiset Aromit ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa. Yhdistys pitää hyvänä lain tavoitetta on parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa sekä tasapuolistaa luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Kestävyys- ja vastuullisuuskysymykset ovat yhä merkittävämmässä roolissa kansainvälisillä markkinoilla ja niiden huomioiminen on välttämätöntä. Kerääjien kohdalla keskusteluissa ollut työsuhdekäytäntö voisi aiheuttaa muita ongelmia, esimerkiksi palkka- ja työehtojen valvonnassa, joka olisi käytännössä mahdotonta. Nykyisen, jo toimivuutensa osoittaneen aiesopimuksen muuttaminen lakimuotoon on hyvä kompromissi. Yhdistys pitää tärkeänä lain saamista voimaan ennen tulevaa satokautta. Yhdistys korostaa, että kaikki marjankerääjät ovat tärkeitä, että sato saadaan kerättyä. Vuonna 2020 suomalaisten kasvaneesta keruuaktiivisuudesta huolimatta on ulkomaalaisten kerääjän panos ehdottoman tärkeä riittävän raaka-aineen saannin turvaamiseksi. Julkista vastakkainasettelua tulisikin välttää kotimaisten ja ulkomaisten kerääjien välillä. Turistiviisumien käytön kitkemiseen työskentelytarkoituksessa tulee kiinnittää huomiota. On tärkeää ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäytön torjumiseksi varmistaa, että kerääjät tulevat asiallisesti kutsuttuina ja puitteet ovat kunnossa. Kerääjien riittävä koulutus on tärkeää sekä raaka-aineen laadun varmistamiseksi että riskien minimoimiseksi. Esimerkiksi varomaton tulenteko voi aiheuttaa mittavat vahingot. Myös roskaaminen ja kerääjien meneminen liian lähelle asutusta on jo aiesopimusta noudattavien yritysten toiminnassa saatu hallintaan kerääjien koulutuksella. Nämä lieveilmiöt liitetään julkisessa keskustelussa ulkomaisiin kerääjiin, ja vaikka tapaukset olisivat niin kutsumismenettelyä tulleiden, niin sanottujen ”villien kerääjien” aiheuttamia, kohdistuu negatiivinen julkisuus myös keruutoiminnan asiallisesti hoitaviin yrityksiin. Yhdistys kannattaa myös D-viisumin käyttöönoton mahdollisuuksien selvittämistä. Valmistelussa tulee ottaa huomioon, että viisumissa pitäisi olla merkintä, missä tarkoituksessa henkilö tulee maahan, jotta se erottuisi turistiviisumista. Lain tavoitteena olevaa kieltoa veloittaa rekrytointikustannuksista ja perehdyttämisestä yhdistys pitää hyvänä. Muista veloitettavista kuluista, kuten keruuvälineiden ja -varusteiden käytöstä, yrityksillä on erilaisia käytäntöjä. Laki lisää läpinäkyvyyttä, mikä on hyvä sekä kerääjän kannalta, madaltaa kynnystä tulla kerääjäksi sekä helpottaa viranomaisvalvontaa. Lakiesitys jättää edelleen avoimia kysymyksiä. Miten huomioidaan iso joukko ulkomaalaisia, jotka tulevat työsuhteeseen mansikanpoimijoina, mutta jäävät keräämään myös luonnontuotteita? Ovatko he eri lainsäädännön piirissä? Heidän jäämistään Suomeen luonnonmarjankeruuseen ei pitäisi vaikeuttaa. 2 §. Soveltamisala -kohtaan liityen tulisi vielä pohtia, kuinka valvotaan siinä mainittuja kahdenlaisia ostajia. Samat velvollisuudet ja vaatimukset (6 ja 7 §.) koskevat kaikkia ostajia, ei vain kerääjiä maahan kutsuneita ostajia. Onko muille ostajille ennakkotarkastus ja riittävätkö valvonnan resurssit?
      • Ulkoministeriö
        Uppdaterad:
        4.2.2021
        • 1. Ulkomaalaisten luonnontuotteiden kerääjien asemasta Suomessa Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki niiden ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta, jotka tulevat Suomeen keräämään luonnontuotteita. Lakia sovellettaisiin metsämarjojen, sienten ynnä muiden luonnontuotteiden keräämiseen, joita jokamiehenoikeuden nojalla Suomessa saa vapaasti kerätä. Ulkoministeriö toteaa, että lakiesitys on tarpeellinen ja toivottu muutos. Ulkoministeriö pitää kannatettavana hallituksen esitysluonnoksessa todettuja tavoitteita parantaa luonnontuotteita keräävien oikeudellista asemaa ja pienentää hyväksikäytön riskiä. Ulkoministeriö pitää kannatettavana myös ehdotettua tarkempaa ja velvoittavampaa sääntelyä luonnontuotteiden kerääjiä kutsuvien yritysten velvollisuuksien osalta. Suomessa työvoiman hyväksikäyttöä ja väärinkäytöksiä on havaittu esiintyvän usein aloilla, joilla käytetään laajasti ulkomaalaista työvoimaa. Ongelmia on havaittu muun muassa luonnontuotteiden kerääjien kohdalla. (Ks. esim. HEUNI: Ehdoilla millä hyvänsä – Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa: http://old.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnGVcTn/HEUNI_report_no.67.pdf). Luonnontuotteiden kerääjien oikeusaseman turvattomuus on tuotu esiin myös hallituksen esitysluonnoksessa. Ehdotettu laki olisi myös signaali muiden maiden viranomaisille, että Suomi haluaa kehittää yhteistyötä luonnontuotteiden keräämisen alalla. Ulkomaiden viranomaiset seuraavat aktiivisesti kansalaistensa olosuhteita Suomessa ja muualla Euroopassa, sekä pyrkivät parantamaan omien kansalaistensa juridista ja sosiaalista asemaa. 2. Lakiehdotuksen ja aiesopimukseen suhde Kuten hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, luonnontuotteiden kerääjien keruutyöstä, olosuhteista Suomessa tai luonnontuotteiden kerääjien ja ostajien välisistä oikeussuhteista ei nykytilanteessa ole nimenomaisia säännöksiä missään laissa. Sen vuoksi on tarpeen, että ulkoministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja luonnontuotteiden kerääjiä Suomeen kutsuvien yritysten välistä aiesopimusta vastaavat säännökset saataisiin lain tasolle yleisesti velvoittaviksi säännöksiksi. Tähän nyt luonnosvaiheessa oleva hallituksen esitys vastaisi hyvin. Ulkoministeriö pitää hyvänä sitä, että ehdotettu laki vaikuttaisi luonnontuotteiden kerääjien nettoansioita parantavasti, kun rekrytointimaksujen ja välityspalkkioiden kerääminen luonnontuotteita kerääviltä ulkomaalaisilta olisi kielletty. Lisäksi olisi hyvä, että luonnontuotteiden kerääjien ansiot tulee maksaa heille ennen maasta poistumista, kuten lakiluonnoksessa ehdotetaan. Toisin kuin nykyisin aiesopimuksessa, ei lakiesityksessä ole suoraa mainintaa kutsujayritysten velvollisuudesta huolehtia, että luonnontuotteiden kerääjillä pitää olla mahdollisuus ansaita vähintään 30 euroa/poimintapäivä. Ulkoministeriö ehdottaa, että tästä mainittaisiin selkeästi lakitekstissä. On myönteistä, että lakiesityksessä todetaan työsuojeluviranomaisten valvontavastuun laajeneminen koskemaan myös luonnontuotteita kerääviä, kun se nykyisellään kattaa vain keräämiseen liittyvien työsuhteisten tukihenkilöstön oikeuksien valvonnan. Lain toimeenpanoa ja seurantaa koskien uudesta laista tiedottaminen mahdollisimman laajasti on tärkeää. Viranomaistiedottamisen osalta vastuu tulisi olla suomalaisilla viranomaisilla yhteisesti, ei yksin ulkoasiainhallinnolla. 3. Nykytilan arvioinnista hallituksen esityksessä Ulkoministeriö viittaa hallituksen esityksen laatimisohjeeseen (HELO), jonka mukaan hallituksen esityksen jaksossa ”Nykytila ja sen arviointi” on tehtävä selkoa myös EU-oikeuden ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden vaikutuksista nykytilaan. Ulkoministeriö ehdottaa, että esitysluonnoksen jaksoa ”2 Nykytila ja sen arviointi” täydennetään siten, että siihen lisätään kappale koskien Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Keskeisiä Suomea velvoittavia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia nyt kyseessä olevan esitysluonnoksen kannalta voidaan arvioida olevan YK:n osalta muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus (SopS 7 ja 8/1976); taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976); kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (SopS 67 ja 68/1986); kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 37/1970); sekä ILO:n pakollista työtä koskeva sopimus (SopS 44/1935). Vastaavasti Euroopan neuvoston osalta keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia voidaan arvioida olevan muun muassa yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus; SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994, SopS 85 ja 86/1998, SopS 8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010); ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (SopS 43 ja 44/2012); sekä uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (SopS 78 ja 80/2002). YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on antanut yleiskommentin nro 18 koskien oikeutta työhön (E/C.12/GC/18). Yleiskommentissa todetaan muun muassa, että yleissopimuksen 6 artikla kattaa kaikki työnteon muodot, oli sitten kyse palkkatyöstä tai itsenäisestä työstä. Yleiskommentin mukaan työn tulee kunnioittaa työntekijöiden oikeuksia liittyen työturvallisuuteen sekä korvaukseen tehdystä työstä. Työntekijöiden tulee voida elättää itsensä ja perheensä työstä saaduilla tuloilla. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä (Group of Experts on Action against Trafficking in Human Beings, GRETA) on vuonna 2019 ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa koskevan toisen arviointikierroksen raportissaan (GRETA(2019)06) suosittanut, että Suomen viranomaisten olisi jatkettava toimiaan työvoiman hyväksikäyttöön tarkoitetun ihmiskaupan ehkäisemiseksi erityisesti lisäämällä edelleen asianomaisten virkamiesten, kuten työsuojelutarkastajien, poliisien, syyttäjien ja tuomarien tietoa työvoiman hyväksikäyttöä varten käytävästä ihmiskaupasta ja uhrien oikeuksista sekä varmistamalla, että työsuojelutarkastajia koulutetaan jatkuvasti, jotta he pystyvät ennakoivasti tunnistamaan ihmiskauppatapaukset, ja että työsuojelutarkastuksia tehdään asianmukaisilla resursseilla, usein ja kohdennettuina sellaisille aloille, joilla ihmiskaupan riski on tavallista suurempi, keskittyen työntekijöiden oikeuksiin pikemminkin kuin heidän maahanmuuttaja-asemaansa (63. kohta). GRETA on antanut myös useita muita, kaikkia ihmiskaupan muotoja koskevia, erityisesti uhrin tunnistamista ja auttamista koskevia, yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia suosituksia. 4. Yksittäisiä huomioita Ulkoministeriö ehdottaa lisäksi seuraavia yksittäisiä täsmennyksiä hallituksen esityksen luonnokseen: Sivulla 13 viitataan viisumisäännöstöön, mutta relevantin artiklaviittauksen numeroinnissa on kirjoitusvirhe. Oikea viittaus olisi viisumisäännöstön 21 artiklan 3 kohdan b alakohta. Tässä artiklakohdassa säädetään, että edustuston on tarkistettava, onko viisuminhakijalla toimeentuloon tarvittavat varat. Sivulla 16 toiseksi viimeisessä kappaleessa mainitaan viisumihakemuksen käsittelyajan varaaminen. Selvyyden vuoksi olisi parempi, että käsittelyajan varaamisen sijaan puhuttaisiin ajan varaamisesta viisumihakemuksen jättämistä varten. Sivulla 16 viimeisessä kappaleessa mainitaan ”viisumihakemusten käsittelyyn liittyvät käsittely- ja palvelumaksut”. Terminologian yhdenmukaisuuden ja selkeyden vuoksi lakiehdotuksessa olisi parempi käyttää käsittelymaksun asemesta viisumisäännöstöön perustuvaa termiä viisumimaksu. Viisumimaksun lisäksi viisuminhakijalta veloitetaan palvelumaksu, kun hän asioi ulkoisen palveluntarjoajan toimipisteessä. Edellä esitettyä lukuun ottamatta ulkoministeriöllä ei ole huomautettavaa luonnoksen sisältöön.
      • Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto
        Uppdaterad:
        4.2.2021
        • Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalla laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt asiantuntijalausuntoa Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimistolta (TE-toimisto) liittyen luonnokseen hallituksen esityksestä eduskunnalle jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta. Nykytila ja sen arviointi Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on vastannut työ- ja elinkeinoministeriön määräämän valtakunnallisen erikoistumistehtävän (työ- ja elinkeinoministeriön 25.2.2015 antama päätös, TEM/405/00.03.05.02/2015) nojalla luonnonmarjankerääjien neuvonnasta sekä antanut Suomen edustustolle lausunnon kerääjiä maahan kutsuvan yrityksen taloudellisista toimintaedellytyksistä. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on usean vuoden ajan tehnyt tiivistä yhteistyötä niiden yritysten kanssa, jotka ovat kutsuneet luonnontuotteita kerääviä henkilöitä ulkomailta Suomeen. Eri viranomaiset ovat tehneet myös yritysten kanssa tiivistä yhteistyötä, josta on osoituksena yhteisesti laadittu sekä sovittu aiesopimus. Toimintaa on kehitetty aiesopimusmenettelyn kautta ja yhteisesti sovittuja tavoitteita on osin saavutettu. Aiesopimusmenettelyn ongelmana on kuitenkin ollut aiesopimuksen heikko oikeudellinen velvoittavuus sekä se, että aiesopimusmenettely on hidas reagoimaan mahdollisiin epäkohtiin. Tavoitteet Ehdotetun lain tavoitteena on parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa ja oikeusturvaa sekä tasapuolistaa luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Aikaisemmin vastaavaa lainsäädäntöä ei ole ollut, joten ehdotettu laki olisi uusi. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto katsoo usean vuoden kokemukseen ja eri toimijoiden kanssa tehtyyn yhteistyöhön pohjautuen, että luonnontuotteiden kerääjien oikeuksista, kerääjän maahan kutsuvien ostajien velvollisuuksista, velvollisuuksien noudattamisen valvonnasta sekä velvollisuuksien laiminlyönnin seuraamuksista on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista säätää lailla. Lakiluonnoksessa esitetyt TE-toimiston tehtävät Lausuntojen antaminen ja tässä työssä tarvittavat asiakirjat /tiedot: Lakiluonnoksen 8 §:n 1 momentissa säädettävän lausunnon antamiseen liittyvän tehtävän osalta tulisi täsmentää sitä seikkaa, millä tavoin varmistetaan, että yhteistyö ja tietojen vaihto eri viranomaisten kanssa on mahdollisimman sujuvaa. TE-toimisto toteaa, että tietojen oikealaatuisuus ja oikea-aikaisuus ovat ehdottomia edellytyksiä kyseisen lausuntojen antamiseen liittyvän tehtävän hoitamiseen. Lakiluonnoksen 8 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto seuraa ja arvioi ko. momentissa säädettyjen edellytysten täyttymistä ja antaa niistä tarvittaessa lausunnon edustustolle tai työsuojeluviranomaisille. Lausuntojen antamisen tehtävässä TE- toimisto arvioi kokemuksensa perusteella, että se tarvitsee seuraavia asiakirjoja sujuvan toiminnan takaamiseen: 1. Elintarvikealan toimijoiden luotettavuuden arviointi TE-toimisto seuraa lain 5 §:n 1 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttymistä. TE-toimisto ei siis sovella elintarvikelain 16 a §:ää, eikä TE-toimiston tehtäviin sisällytetä elintarvikelain mukaista luotettavuuden arviointia. Elintarvikealan toimijoiden luotettavuuden arvioinnin osalta toimivalta on jatkossakin Ruokavirastolla ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaisilla. Luotettavuuden selvittämisestä elintarvikealan toimija saa em. viranomaisilta valituskelpoisen päätöksen. Välttämätöntä on, että TE-toimisto saa ostajayritykseltä tarvittaessa tiedon em. elintarvikevalvontaviranomaisen antamasta päätöksestä. Tähän tehtävään kytkeytyy lain 11 §, jossa säädetään TE-toimiston tiedonsaantioikeudesta ostajalta lain 5 §:n toimeenpanossa välttämättömien tietojen osalta. TE-toimisto arvioi 5 §:n 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttymisen. Myös tähän tehtävään kytkeytyy lain 11 §, jossa säädetään TE-toimiston tiedonsaantioikeudesta ostajalta lain 5 §:n toimeenpanossa välttämättömien tietojen osalta. Lakiluonnoksen 8 §:n 1 momentissa säädettävän lausunnon antamiseen liittyvän tehtävän osalta tulisi säätää esim. lakiin liittyvässä asetuksessa tarkemmin siitä, millä tavoin varmistetaan, että TE-toimisto saa tiedon em. elintarvikevalvontaviranomaisen antamasta päätöksestä (luotettavuuden arviointi), jos ostaja ei sitä toimita. 2. Velvoitteidenhoitoselvityksen tarpeellisuus (VHS-palvelu) Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto esittää harkittavaksi sitä, että TE-toimistolle myönnetään käyttöoikeus verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityksien VHS-palveluun luonnontuotekeräämiseen liittyvien tehtävien hoidossa. VHS-palvelun käytöstä olisi merkittävää hyötyä kerääjän viisumikutsujayrityksen edellytysten arvioinnissa ja tämä tulisi lisätä lakiin tai asetukseen myös Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston toimivallan osalta. Mikäli VHS-palvelun käyttöoikeutta ei TE-toimistolle tulisi, vaihtoehtona on se, että lain 11 §:n perusteella TE-toimisto voinee pyytää toimijasta Harmaan talouden selvitysyksiköltä annetun lain (1207/2010) 5 §:ssä tarkoitetun velvoitteidenhoitoselvityksen. 3. Työsuojeluviranomaisten valvontakäyntien raportit Lakiluonnoksen 8 §:n 1 momentissa säädettävän lausunnon antamiseen liittyvän tehtävän osalta tulisi säätää esim. lakiin liittyvässä asetuksessa tarkemmin siitä, millä tavoin esim. työsuojeluviranomaisen valvonnassa mahdollisesti esille tulleet rikkeet ja laiminlyönnit tai lain 6 ja 7 §:ssä säädetyn velvollisuuden laiminlyönnistä (tahallisuus tai huolimattomuus) tuomittava 9 §:n mukainen seuraamus vaikuttaa asiassa annettaviin lausuntoihin. 4. Edustustolle annettava lausunto TE-toimisto toteaa lisäksi, että laista tulisi myös ilmetä mahdolliset edustustolle annettavan lausunnon muutoksenhakuun liittyvät seikat. Olennaista on todeta, että TE-toimiston edustustolle antama lausunto ei ole laki oikeudenkäynneistä hallintoasioissa 6 §:n (808/2019) tarkoittama päätös, eikä siitä näin ollen voi valittaa. Muutoksenhausta edustuston tekemään viisumipäätökseen säädetään ulkomaalaislain 190a §:ssä (301/2004). TE-toimisto arvioi 7 §:ssä säädetyn edellytyksen täyttymisen. Ansioiden maksamisen ja maksukieltojen noudattamisen valvonta tehdään ostajan TE-toimistoon toimittaminen asiakirjojen perusteella jälkikäteen. Lain soveltamisen neuvonta Lain soveltamisen neuvontaa lakiesityksen mukaan antaisivat Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto ja työsuojeluviranomaiset yhdessä. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto esittää, että laissa tai asetuksessa määritellään tarkemmin sen lakiluonnoksen 8 §:n 2 momentin neuvontatehtävän sisältö. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistolle esitetään esitetyn lain osalta koordinointitehtävää. Luonnontuotteita kerääviä henkilöitä ulkomailta Suomen alueelle kutsuvien yritysten päätoimipaikat sijaitsevat pääsääntöisesti Pohjois-Suomen alueella. Yritysten kanssa tehtävän yhteistyön ja viranomaisyhteistyön sujuvuuden sekä laissa tarkoitetun opastuksen ja neuvonnan toteuttamisen näkökulmasta Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto esittää, että Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tulisi ko. viraston tehtävän osalta erikoistumistehtävä. Henkilöresurssit Lakiesityksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistolle esitetään kohdennettavaksi nykyisen 1 henkilötyövuoden lisäksi 1-2 henkilötyövuoden lisäresurssi. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto esittää 2 henkilötyövuoden lisäystä. Ainoastaan riittävällä resurssoinnilla TE-toimistolla on mahdollisuus toteuttaa pääministeri Marinin hallitusohjelmassa toiminnalle asetetut tavoitteet ja lakiluonnoksessa esitetyt tehtävä sekä tuottaa palvelut yrityksille, luonnontuotteiden kerääjille sekä jatkokehittää toimintaa. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on tehnyt tiivistä yhteistyötä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kanssa lausunnon valmistelun yhteydessä. Johtaja Maire Mäki Palvelujohtaja Pirjo Juntunen Lisätiedot Toimiston lausunnosta lisätietoja antavat asiantuntija, OTM Kari Pikkarainen ja asiantuntija Tuomas Komulainen.
      • Kauppinen Heikki
        Uppdaterad:
        4.2.2021
        • Tunturi-Lapin Yhteistoiminta-alue, maaseutuhallinto Yhtyen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n kirjalliseen lausuntoon 2.2.2021 esitämme seuraavat lisähuomiot lausunnon kohteena olevan lakiehdotuksen osalta: • On tärkeätä että työlainsäädäntöä kehitetään lain perusteluissa mainituilta ihmiskaupan kitkemisen ja tasa-arvoisen kohtelun lähtökohdiltaan. Nämä tavoitteet ja toimenpiteet ovat varmasti meidän kaikkien hyväksymiä eettisiä ja moraalisia arvoja. Kehittäminen ei kuitenkaan saa perustua lain taustaselvityksissä voimakkaasti esitetyillä tavoitteilla ja lähtökohdilla, joissa useissa kohdin on virheellisyyksiä ja jopa niin että tietyn kohdemaan viranomaisten vaatimuksista luotaisiin suomalaiseen järjestelmään ”ohituskaistoja”, ja ohessa suomalaisten oikeuksia määrätä omaisuuden ja luonnon tuottokyvyn hyödyntämisestä hämärretään. Samalla heikennettäisiin myös kotimaisen luonnontuotealan yrittäjyyden kilpailukykyä. • Lain perusteluissa ”nykytilan arviointi” on virheellinen kuvaus syistä miksi suomalaisten keräämien luonnontuotteiden myynti teollisuudelle oli hiipunut, ja ettei teollisuuden tarpeisiin tarvittavaa keruutoimintaa voida tyydyttää suomalaisten kerääjien voimin. Selvästikään tekstin kirjoittajat eivät ole eläneet ja kokeneet niitä vaiheita jolloin kotimaisten kerääjien tuotantoa ryhdyttiin korvaamaan ulkomaisella marjantuonnilla, ostotoiminta suurimassa osassa haja-asutusalueita tyrehdytettiin, ja luonnonmarjojen (kuten kaikkien luonnontuotteiden mukaan luettuna turkisriista etc.) sisäänostohinnat laskivat nopeasti. Sitä vastoin juurikin kesällä 2020 toteutui mittava luonnonmarjojen keruu- ja myyntitoiminta suomalaisten voimin, ja ulkomaalaisenten kerääjien oikeusaseman vahvistamisen yhteydessä tulisikin kaikin keinoin edistää kotimaista keruutoimintaa ja työllisyyttä näiden ”ei ole mahdollista” julistusten sijasta. • Tämän lakiesityksen tavoin ei saa laajentaa Suomessa olevan jokamiehenoikeuden tulkintaa niin kuin lakiesityksen tarkoituksena selvästi on. Jokamiehenoikeus ei ole lainsäädännössä määritelty, kansainvälinen oikeus. Se on vain Suomessa vanha kansallinen menettely ja oikeus, joka on syntynyt tarpeesta sallia paikallisen väestön marjankeruutoiminnan mahdollistamisen omaan lukuun, myös marjankeruutuotteiden myyntiin; ja sellaisenaan suomalaisten hyväksymä . Oikeuden laajentamista koskemaan kaikkia luonnontuotealan keruutoimintaa, laajentamista koskemaan organisoitua, järjestelmällistä, massiivista liiketoimintaa, jota harjoitetaan suurina ryhminä valtion ja yksityisten mailla, kaikkien kansallisuuksien toimesta, ilman asianmukaisia lupia, ilman minkäänlaista maanomistajille tulevaa korvausta alueiden tuottokyvyn hyödyntämisestä, ei ole oikein. Näiltä osin lain perusteluosassa esitetyt väitteet ettei lailla ole vaikutuksia olemassaoleviin oikeuksiin on virheellinen, ja siksi lakiehdotus on näiltä osin korjattava ja poistettava alkuperäiseen tarkoitukseen kuulumattomat määritelmät ja -väitteet. Ne eivät kuulu tämän lain piiriin. • Lain otsikon sanamuoto ”esitys laiksi jokamiehen oikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta” tulee muuttaa muotoon ”esitys laiksi ulkomaalaisten maahan kutsuttujen työntekijöiden oikeudellisesta asemasta”, koska kysymys on nimenomaan tästä. Laajennettu termi ”luonnontuotteita keräävien” sisältää ajatuksen että alun perin jokamiehen oikeuksin tapahtuvan marjankeruun lisäksi kaikki kasvillisuuden tuotteet, mahdollisesti myös muut maaperän tuotteet kuten maassa olevat korukivet etc., käpyjen ja muiden maanomistukseen ja metsänhoitoon olennaisesti liittyvät arvo-osat ovat järjestelmällisesti kansainvälisen liiketoiminnan vapaasti käytettävissä. Näinhän ei voi olla, ei valtionmaiden eikä yksityis- ja yhteisöjen maiden osalta. Suomen tuloverolaissa olevaa suomalaisia koskevaa keräilytuotteiden verovapaus- määritelmää ei saa sekoittaa nyt käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen, ei kuulu lain tarkoitukseen ja viittaukset tuloverolain (1535/1992) 89 §:ään tulee poistaa. • Lakiehdotuksen sisältö on korjattava kuten MTK ry lausunnossaan esittää; poistettava kirjaukset, joiden mukaan Suomeen tullaan jokamiehenoikeuksiin perustuen. Lain alkuperäisen tarkoituksen mukaan riittää että laissa selkeästi määritellään marjankerääjiä kutsuvien yritysten ja kutsun perusteella maahan tulevien työntekijöiden (sisältäen tukihenkilöammatit) keskinäisestä työsuhteesta ja siihen liittyvistä velvoitteista po. yrityksille. • Lain noudattamisen valvontaan Työsuojeluviranomainen on oikea taho ”siltä osin kuin tehtävä ei kuulu muulle viranomaiselle”. Muiden viranomaisten tehtävävelvoitteissa tulee myös yksiselitteisesti määrittää marjanpoimintaan ja –tukihenkilöinä saapuneiden työolojen ja alueilla liikkumisen valvonnan tarpeet. • Työlainsäädännön, työhön saapuvien turvallisuuden sekä toimialan yrittäjien asemaa, oikeuksia ja velvollisuuksia täsmentävänä lakiehdotus muutoin on tarpeellinen. Se voisi olla kuten Sosiaali- ja terveysministeriö lausunnossaan toteaa: ”Ulkomaisen työvoiman oikeudellisen aseman parantamisessa tulisi pyrkiä sellaiseen yhdenmukaiseen sääntelyyn, jolla voitaisiin parantaa kaiken ulkomaisen työvoiman asemaa ja olosuhteita. Tämä on tärkeää myös sen johdosta, että kaikkia toimialoja kohdeltaisiin lainsäädännössä yhdenmukaisesti.”
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        4.2.2021
        • Lakiluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi kerääjän Suomeen kutsuvaa ostajaa koskevista edellytyksistä (5 §). Pykälän mukaan ostajalta edellytetään, että ostajaa ei ole elintarvikelain 16 a §:n mukaisessa menettelyssä lainvoimaisella päätöksellä todettu ei-luotettavaksi (1-kohta) ja että ostaja on vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen nyt säädettävässä laissa olevien velvollisuuksien täyttämiseksi (2-kohta). Em. edellytysten seuranta kuuluisi työ- ja elinkeinotoimistolle. Ykköskohdan osalta työ- ja elinkeinotoimisto saisi ostajalta tarvittaessa tiedon elintarvikevalvontaviranomaisen 16 a §:n nojalla antamasta päätöksestä. Elintarvikelakia muutettiin joulukuussa 2019 siten, että elintarvikealalla toimivien tulee olla luotettavia. Em. elintarvikelain muutos tuli sovellettavaksi 1.6.2020 lähtien. Elintarvikealan toimijaa ei elintarvikelain mukaan pidetä luotettavana, jos hän on 1) kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana elinkeinotoiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta elintarviketurvallisuuden varmistamista tai kuluttajien turvallisuutta kohtaan; 2) kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksien hoitamisen; tai 3) ulosmittauksen tai muun selvityksen mukaan kykenemätön vastaamaan veloistaan. Luotettavuuden selvittämiseksi Ruokavirasto ja kunnan elintarvikevalvontaviranomainen voivat pyytää toimijasta Harmaan talouden selvitysyksiköltä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun velvoitteidenhoitoselvityksen (VHS). Rajapintaa velvoitteidenhoitoselvitysten saamiseksi ei vielä ole. Rajapinta on tarkoitus saada käyttöön v. 2022. Elintarvikealalla toimiminen edellyttää harvoin elinkeinolupaa, ja elintarvikealan toimija voi useimmiten aloittaa toiminnan tehtyään ilmoituksen toiminnan aloittamisesta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Toimijan luotettavuus on yksi elintarvikevalvonnassa huomioitava seikka, monien muiden vaatimusten ohella, eivätkä elintarvikevalvontaviranomaiset tule tekemään luotettavuusarviointia kaikista elintarvikealan toimijoista. Valvontaviranomainen ei myöskään tee luotettavuusarvioinnista toimijaa koskevaa valituskelpoista päätöstä. Ruokavirasto ei pidä tarkoituksenmukaisena eikä edellä esitetyistä syistä johtuen edes mahdollisena, että elintarvikevalvontaviranomaiset olisivat ehdotetulla tavalla mukana kerääjiä Suomeen kutsuvien ostajien taloudellisten edellytysten arvioinnissa. Ruokavirasto esittääkin harkittavaksi, että lakiin lisättäisiin tarvittaessa säännökset, joiden nojalla työ- ja elinkeinotoimistot voisivat tehdä toimijan luotettavuusarvioinnin Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityksiä hyödyntäen. Työ- ja elinkeinotoimistot arvioisivat ehdotuksen mukaan muutenkin ostajan vakavaraisuutta ja taloudellista toimintakykyä.
      • Polarica Marjahankinta Oy
        Uppdaterad:
        4.2.2021
        • Lausuntopyyntö VN/28915/2020 Polarica Marjahankinta Oy (jäljempänä ’’Yhtiö’’) näkee ulkomaalaisten luonnontuotteiden kerääjien oikeudellista asemaa parantavan ja luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia tasapuolistaman luonnontuotekeruulain säätämistä ja antamista hyvänä sekä kannatettavana. Yhtiö pitää hyvänä ja kerääjien oikeusasemaa merkittävästi turvaavana asiana sitä, että ehdotetussa laissa varmistetaan kerääjiä maahan kutsuvien yritysten ja toimijoiden kyky ja taloudelliset edellytykset tarjota sellaiset olosuhteet, joissa poimijoiden oikeusasema ja ansaintamahdollisuudet voidaan asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti turvata. Nämä säädettävät edellytykset ja velvoitteet luovat myös yrityksille ja toimijoille osaltaan pohjaa alan elinkeinotoiminnan yhdenmukaisille toimintatavoille ja harjoittamisen edellytyksille. Ehdotetun lain 5 §:n mukaisia edellytyksiä ei kuitenkaan ole nyt ehdotetussa muodossa ulotettu niihin kerääjiltä luonnontuotteita ostaviin toimijoihin, jotka eivät ole kutsuneet kerääjiä maahan, mutta jotka itse tai jonka lukuun muu taho järjestää kerääjälle majoituksen, keruuvälineet ja -varusteet tai ajoneuvot pääasiallisena tarkoituksenaan saada ostetuksi kerääjältä tämän keräämiä luonnontuotteita. Myös tällaiset toimijat tulevat maahan kerääjiä kutsuvien ostajien lisäksi ostamaan luonnontuotteita mahdollisesti suureltakin kerääjämäärältä päivittäin, yrityksen on myös oltava riittävän vakavarainen ja taloudellisesti toimintakykyinen. Yhtiö katsookin, että ehdotetun lain 5 §:n mukaiset edellytykset, ainakin 2 kohdan mukainen ostajan vakavaraisuutta ja taloudellista toimintakykyä koskeva edellytys, tulisi säädettävässä laissa ulottaa myös näihin muihin ostajiin, jotka eivät ole kutsuneet kerääjiä maahan, mutta joiden pääasiallisena tarkoituksena on ostaa luonnontuotteita kerääjiltä. Ehdotetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto seuraa 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa, arvioi 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa sekä 7 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymisen ja antaa niistä tarvittaessa lausunnon edustustolle tai työsuojeluviranomaisille. Lain sanamuoto viittaa ehdotetussa muodossa siihen, että lain 5 §:n mukaisista edellytyksistä annetaan edustustolle lausunto vain tarvittaessa. Ehdotuksessa on kuitenkin todettu, että työ- ja elinkeinotoimiston tehtäväksi säädettäisiin lausunnon antaminen luonnontuotteiden kerääjiä Suomeen kutsuvan ostajayrityksen luotettavuudesta ja taloudellisesta toimintakyvystä. Yhtiö kiinnittää huomioita siihen, että mikäli kyseinen kohta on työ- ja elinkeinotoimistoja velvoittava, ei lausunnon antaminen tältä osin voi lain sanamuodon mukaan tapahtua ’’tarvittaessa’’. Mikäli kerääjä poistuu maasta mahdollisesti aiottua aiemmin, ei luonnontuotteita kerääjältä ostavilla tahoilla välttämättä ole tästä tietoa. Tällöin esimerkiksi keruuansioiden maksaminen ennen kerääjän maasta poistumista voi vaarantua ehdotetun lain 7 §:n 1 momentin vastaisesti. Yhtiö ehdottaa, että laissa varmistettaisiin ostajan tiedonsaanti kerääjän maasta poistumisesta. Yhtiö kiinnittää huomiota ehdotetun lain 10 §:n mukaisen valvonnan osalta siihen, miten varmistetaan se, että käytäntö valvonnan osalta on kaikissa työsuojelupiireissä sama ja yhdenvertainen kaikille kutsujayrityksille ja muille alan toimijoille. Ehdotetun lain sanamuodoissa oli paikoitellen käytetty vielä termejä ’’poimija’’ sekä ’’poiminta’’. Sanamuodot tulisi yhdenmukaistaa säädettävään lakiin ja sen tekstiin siten kuin Kotimaisten kielten keskus on ohjeistanut. Polarica Marjahankinta Oy Jukka Kristo, toimitusjohtaja
      • Oikeusministeriö
        Uppdaterad:
        3.2.2021
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikkoasiassa. Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki, jonka tavoitteena on parantaa maahan luonnontuotteita keräämään tulleiden ulkomaalaisten oikeudellista asemaa ja ansaintamahdollisuuksia, pienentää hyväksikäytön riskiä sekä yhdenmukaistaa luonnontuotealan elinkeinotoiminnan edellytyksiä ja kilpailumahdollisuuksia. Oikeusministeriö esittää lausuntonaan seuraavan Sääntelyn lähtökohdista Luonnoksen perusteluista käy ilmi, että ehdotetun sääntelyn taustalla on alan yritysten, ulkoministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kesken solmitut aiesopimukset, joista ensimmäinen solmittiin vuonna 2014. Ongelmana perusteluiden mukaan on ollut aiesopimuksen heikko oikeudellinen velvoittavuus sekä se, että epäkohtiin on ollut mahdollista puuttua yleensä vasta seuraavalla keruukaudella. Perusteluissa todetaankin, että luonnontuotteita ostavien yritysten velvollisuudet olisivat suurelta osin samat kuin nykyisin noudatettavassa aiesopimuksessa, mutta näistä säädettäisiin tarkemmin ja velvoittavammin. Aiesopimuksen sisältö ja toisaalta sopimusosapuolien muuttaminen lain soveltamisalaksi ei vaikuta olevan täysin ongelmattomasti muutettavaksi sitovaksi lainsäädännöksi. On huomioitava, että ehdotetun muutoksen myötä tapahtuu siirtyminen sopimusvapaudesta elinkeinotoiminnan ja sopimusvapauden rajoittamiseen. Uuteen lakiin ehdotettavat velvollisuudet ovat hyvin yksityiskohtaisia ja ne vaikuttavat monin paikoin hyvin haastavilta valvoa. Laissa säädettäisiin esimerkiksi kerääjän Suomeen kutsuneen ostajan velvollisuudesta varmistaa, että kerääjällä on mahdollisuus antaa palautetta ostajalle sekä toimivaltaisille viranomaisille. Lisäksi velvollisuuksien rikkomiseen on kiinnitetty rangaistussäännös, jolloin sääntely on ongelmallista paikoin myös rikosoikeuden kannalta (ks. kommentit 9 §:stä). Oikeusministeriö korostaa, että lain soveltamisalan on oltava selvä. Esimerkiksi 2 §:n 1 ja 2 momenteissa oleva ostajaa koskeva soveltamisalan rajaus ei ole selkeä, etenkin kuin esimerkiksi 2 §:n 2 momentissa viitataan 7 §:n 1 momenttiin, jossa käytetään käsitettä ”kerääjän Suomeen kutsuneella ostajalla”, vaikka 2 §:n 2 momentti viittaa ostajaan, joka ei ole kutsunut kerääjää Suomeen. Myös 7 §:n 3 momentin muotoilu on epäselvä sen suhteen, ketä se velvoittaa. Perusteluissa (s. 8) esimerkiksi todetaan melko yksinkertaistetusti, että koska maksun periminen rekrytoinnista sekä Suomeen ja Suomesta pois matkustamiseen liittyvistä palveluista kiellettäisiin, kerääjän nettoansiot kasvaisivat nykytilaan verrattuna ja kerääjien riski joutua hyväksikäytön kohteeksi pienenisi. Perusteluiden valossa jää epäselväksi, kuinka tehokkaasti tällaista on mahdollista valvoa tai siirtyisikö vastaava kustannus mahdollisesti esimerkiksi muunlaisiksi kuluiksi tai matalammaksi ansioksi sekä se, onko hyväksikäyttö kiinnittynyt nimenomaan tähän vai myös poimijan kokonaistilanteeseen (mm. majoitus ja muut työehdot). Vaikutusarviointi-jakso näyttäisi kaipaavan jatkovalmistelussa täydentämistä. Luonnontuotekeruulain rikkomus (9 §) Lakiehdotukseen sisältyy rangaistussäännös 9 § Luonnontuotekeruulain rikkomus. Sen mukaan lain 2 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ostajan vastuuhenkilö tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tämän lain 6 tai 7 §:ssä säädetyn velvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luonnontuotekeruulain rikkomuksesta sakkoon. Lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan kerääjät Suomeen kutsuneiden ostajien keskinäisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin (jota jäljempänä tässä tekstissä kutsutaan kerääjät Suomeen kutsunut ostaja). Pykälän 2 momentin mukaan lain 6 ja 7 §:n 1 momentissa säädettyä sovelletaan myös ostajaan, joka ei ole kutsunut kerääjää maahan, mutta joka itse tai jonka lukuun muu taho järjestää kerääjälle majoituksen, keruuvälineet ja -varusteet tai ajoneuvot pääasiallisena tarkoituksenaan saada ostetuksi kerääjältä tämän keräämiä luonnontuotteita (jäljempänä tässä tekstissä ostaja tai muu ostaja). Rikkomussäännöksen perustelut ovat hyvin suppeat ja niissä vain toistetaan pykälän sisältö (vrt. Lainkirjoittajan opas 12.9.6). Viitatuissa 6 ja 7 §:ssä säädetyt velvollisuudet ovat osin varsin täsmentymättömiä ja siten saattavat olla rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämän täsmällisyysvaatimuksen kannalta arvioituina ongelmallisia. Jatkovalmistelussa on arvioitava, ovatko kaikki 6 ja 7 §:ssä säädetyt velvollisuudet moitittavuudeltaan sellaisia, että ne on perusteltua yleisten kriminalisointiperiaatteiden valossa säätää ehdotetussa 9 §:ssä rangaistaviksi. (ks. Lainkirjoittajan opas, jakso 4.2.3) Ehdotettu rangaistussäännös on myös varsin avoin rangaistussäännös, jota täsmentää vain viittaus lain pykäliin. Rangaistussäännöksessä tuleekin pykäläviittausten ohella luonnehtia viitatuissa pykälissä rangaistavaksi ehdotettavia tekoja (ks. Lainkirjoittajan opas, jakso 4.2.3 Blankorangaistussäännös ja 12.9.6 Tunnusmerkistö). Koska 6 ja 7 §:ssä säädettäviä velvollisuuksia on varsin rajallinen määrä, niiden rikkomistapojen lyhyt luonnehdinta ja toistaminen ehdotetussa 9 §:n rikkomussäännöksessä on mahdollista ja sääntelyä selkeyttävää. Rikkomus ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi tahallaan tai huolimattomuudesta tehtynä. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikos on rangaistavaa vain tahallisena, jollei toisin säädetä. Yhdenmukaisesti tämän kanssa lakivaliokunta on vakiintuneesti edellyttänyt, että teon säätäminen rangaistavaksi huolimattomuudesta tehtynä tulee esityksessä myös erikseen perustella. Esityksen perusteluihin tulee siten lisätä perusteet, jotka puoltavat ehdotetun rikkomuksen säätämistä rangaistavaksi huolimattomuudesta tehtynä. (Ks. Lainkirjoittajan opas, jakso 12.9.7 Syyksiluettavuus) Ehdotetun 6 §:n 7 kohdan mukaan kerääjän Suomeen kutsuneella ostajalla on velvollisuus varmistaa, että kerääjällä on mahdollisuus antaa palautetta ostajalle sekä toimivaltaisille viranomaisille. Perusteluista ei ilmene, miten palautemahdollisuuden varmistaminen käytännössä tapahtuisi. Jos kyseisen velvollisuuden rikkomisen säätäminen rangaistavaksi nähdään ylipäänsä jatkossa perustelluksi, oikeusministeriö ehdottaa harkittavaksi, olisiko mahdollista ehdotetun säännöksen sijaan säätää esimerkiksi velvollisuudesta jakaa tai asettaa nähtäville viranomaisten yhteystiedot palautteen antamista varten, mikä olisi selkeämpi velvoite rikosoikeuden kannalta. Ehdotetun 7 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kerääjän Suomeen kutsuneella ostajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että ostaja tai ostajan edustaja ei peri kerääjältä kohtuutonta kulua ”mistään muustakaan suoranaisesti keruun järjestämiseen liittyvästä palvelusta”. Säännös on palvelujen luonteen osalta varsin avoin kriminalisoitavaksi. Täsmällisyysvaatimuksen kanssa ristiriidassa saattavat olla tunnusmerkistöt, joissa tekotapa jää avoimeksi nyt ehdotettavalla tai esimerkiksi ”muulla näihin rinnastettavalla tavalla” tai joissa rangaistavan teon määrittelyyn liittyy epäselviä tai puutteellisia viittausketjuja (Lainkirjoittajan opas. 4.2.3 jakso Rikoslain tarkkuus). Oikeusministeriö katsoo ensisijaisesti, että mainittu kohta tulisi poistaa 9 §:n rangaistavuuden alasta, jollei säännöstä 7 ja 9 §:ssä ole mahdollista täsmentää nyt ehdotetusta. Lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että ostajalla on lisäksi velvollisuus huolehtia siitä, että ostaja tai ostajan lukuun toimiva taho ei peri kerääjältä maksua rekrytoinnista eikä Suomeen ja Suomesta pois matkustamiseen liittyvistä palveluista tai (kerääjältä) korkoa mahdollisesta kerääjän matkakulujen rahoittamisesta. Lain 2 §:n soveltamisalasäännöksen samoin kuin 7 §:n perustelujen mukaan 7 §:n 3 momentissa säädetyt velvollisuudet koskevat vain kerääjän Suomeen kutsunutta ostajaa. Jotta taho, jota velvollisuus koskee, kävisi 9 §:ssä säädettävän rangaistavuuden kannalta selkeämmin 7 §:n 3 momentista ilmi (ilman viittauksen lukemista), 7 §:n 3 momentissa tai 9 §:ssä olisi syytä toistaa tekijänä eli huolellisuusvelvollisena (ostajan sijasta) kerääjän Suomeen kutsunut ostaja. Perusteluissa todetaan, että poiminnan järjestämiseen ja Suomeen ja Suomesta matkustamiseen liittyvä veloitusten kielto koskisi ostajaa ja hänen lukuunsa toimivaa tahoa. Säännös ei koskisi muiden palveluja tarjoavien tahojen ja elinkeinonharjoittajien elinkeinotoimintaan kuuluvia säännönmukaisia veloituksia. Tällaisia ovat esimerkiksi viisumihakemusten käsittelyyn liittyvä palvelu- ja käsittelymaksut, lääkärintarkastuksen palkkio tai lentoyhtiön matkalippuveloitus. Perusteluissa viitataan myös siihen, että säännös ulottaisi kulujen (ja koron) veloittamiskiellon myös Suomen rajojen ulkopuolelle, kun on kyse ostajan lukuun toimivasta tahosta. Perustelut ovat sinänsä asianmukaiset ja selventävät, mutta 7 §:n säännöksen sanamuoto ei ehdotetussa muodossa perusta ostajalle kieltoa periä maksuja, vaan Suomeen kerääjän kutsuneelle ostajalle huolellisuusvelvollisuuden valvoa ko. muun ostajan toimia. Tällä on 9 §:n rikkomussäännöksen soveltamisen kannalta olennainen ero, koska 9 §:n rikkomukseen syyllistyy nyt ehdotetun sanamuodon mukaan valvontavelvollisuutensa laiminlyövä kerääjän maahan tuova ostaja eikä maksun mahdollisesti perinyt (muu) ostaja tai tämän edustaja. Rangaistavuuden kannalta olisi tärkeää erottaa ostajaa ja tämän edustajaa koskeva kulujen perimiskielto ja toisaalta kerääjän Suomeen tuoneen ostajan huolellisuusvelvollisuus näiden toimien valvonnassa 7 §:n (ja 9 §:n) säännöksessä toisistaan. Erottelun tulisi myös heijastua esityksen perusteluihin (s. 18) siltä osin kun (eri) tekojen katsotaan tapahtuvan Suomessa tai ulkomailla. Perusteluissa todetaan, että maksujen perimisen kiellosta voidaan rikoslain 1 luvun edellytyksin tuomita. Maininta rikoslain 1 luvusta on yleisyydessään sinänsä asianmukainen. Kuitenkin myös rikoslain 1 luvun soveltamisen kannalta olisi tärkeää edellä mainituin tavoin erotella, kohdistuuko rangaistavuus Suomessa (rikos tehty Suomessa) tai ulkomailla toimivaan suomalaiseen ostajaan (Suomen kansalaisen tekemä rikos) vai hänen toimeksiannostaan ulkomailla tehtyyn ulkomaisen toimesta tapahtuvaan värväykseen, josta peritään kielletty maksu. Ulkomaisen värvääjän ulkomailla tapahtuvaan toimintaan voi käytännössä olla vaikea löytää sellaista rikoslain 1 luvun edellyttämää liittymää Suomeen, että Suomen rikoslaki tulisi sovellettavaksi häneen. Koska kerääjän Suomeen kutsuneen ostajan huolellisuusvelvoitteen rikkominen tapahtuu oletettavasti Suomessa, hänen rikoksensa voitaisiin katsoa Suomessa tehdyksi rikoslain 1 luvun 1 §:n mukaisesti. Kun kyseinen velvollisuus kuitenkin säädettäisiin rangaistavaksi myös huolimattomuudesta tehtynä, kerääjän maahan tuovan ostajan vastuu jonkin toisen henkilön/tahon edustajan toiminnasta ulkomailla olisi varsin pitkälle ulottuvaa ja vaatisi siten erillisiä perusteluja. Rikkomussäännöksen perusteluissa voisi olla syytä selventää, miten kerääjän maahan tuova ostaja voi käytännössä toteuttaa huolellisuusvelvollisuuttaan muun ostajan lukuun ulkomailla toimivan palveluja tuottavan toimintaan nähden. Rikoslain 47 luvun 6 §:ssä viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain (916/2012) 12 luvun 5 §:n 1 momentissa säädettyyn kieltoon, ja kielto ja rangaistavuus koskevat maksun perimistä kyseisessä laissa tarkoitetulta henkilöasiakkaalla. Henkilöasiakkaalla tarkoitetaan kyseisen lain mukaisia palveluita, tukia tai korvauksia hakevaa tai saavaa yksityistä henkilöä. Perusteluissa todetaan, että ehdotettu kielto vastaisi kyseistä rikoslain säännöstä. Kun rikoslain 47 luvun säännöksen jälkeen perusteluissa heti mainitaan, että rangaistus voidaan tuomita rikoslain 1 luvun nojalla, voi syntyä virheellinen vaikutelma, että rikoslain 47 luvun 6 §:ää voitaisiin soveltaa nyt käsillä oleviin tapauksiin. Perusteluja olisi aiheellista selkeyttää tältä osin. Esityksen perustuslakia ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa tulee selostaa nyt ehdotettua laajemmin rikkomussäännöksen hyväksyttävyyttä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen valossa. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävät (8 §) Vaikuttaa siltä, että pykälän 1 momentin muotoilu lausunnon antamisesta ”tarvittaessa” tulisi kuulua pikemminkin ”pyydettäessä”.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Uppdaterad:
        3.2.2021
        • Sosiaali- ja terveysministeriöllä on ollut mahdollisuus vaikuttaa hallituksen esityksen luonnokseen sen valmisteluvaiheessa, jolloin ministeriö on antanut asiaan liittyvät yksityiskohtaiset kommenttinsa. Hallituksen esityksen luonnoksen mukaan lain tavoitteena on parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa ja tasapuolistaa luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan esitys todennäköisesti käytännössä vahvistaisi jonkin verran luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeuksien toteutumista, vaikka laissa ehdotetut sanktiot säännösten rikkomisesta ovatkin sangen lieviä. Esitysluonnoksen 6 ja 7 §:ssä on useita kohtia, joiden valvominen on vaikeaa, mikä voi käytännössä heikentää lain toivottuja vaikutuksia. Luonnontuotteiden poimintaan muodostuneista, muusta ulkomaisen työvoiman käytöstä poikkeavista järjestelyistä huolimatta, sosiaali- ja terveysministeriö suhtautuu pidättyvästi vain joidenkin hyvin tarkkaan rajattujen toimialojen tai yrittäjä- tai työntekijäryhmien erillissääntelyyn. Ulkomaisen työvoiman oikeudellisen aseman parantamisessa tulisi pyrkiä sellaiseen yhdenmukaiseen sääntelyyn, jolla voitaisiin parantaa kaiken ulkomaisen työvoiman asemaa ja olosuhteita. Tämä on tärkeää myös sen johdosta, että kaikkia toimialoja kohdeltaisiin lainsäädännössä yhdenmukaisesti. Mikäli asiassa kuitenkin päädytään erillislainsäädäntöön hallituksen esityksen luonnoksen mukaisesti, kiinnittää sosiaali- ja terveysministeriö huomiota seuraaviin seikkoihin. Luonnoksen mukaan lain noudattamisen valvonta kuuluisi työsuojeluviranomaiselle, siltä osin kuin se ei kuulu muun toimivaltaisen viranomaisen vastuulle. Luonnontuotteiden kerääjien ansioiden maksamisen valvonta soveltuisi sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan paremmin työ- ja elinkeinotoimiston tehtäväksi. Toimivalta- ja tulkintaongelmien välttämiseksi olisi esityksen perusteluissa hyvä kuvata tarkemmin eri viranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet. Lain toimeenpanossa on myös huomioitava eri viranomaisten tietojenvaihtosäännökset ja viranomaisyhteistyön toteuttaminen. Esitykseen sisältyvien säännösten tehokas toimeenpano vaatii myös työsuojeluviranomaisen tietojensaantioikeuksien tarkistamista.
      • Rikosuhripäivystys, Marttila Pia
        Uppdaterad:
        3.2.2021
        • Rikosuhripäivystys kiittää pyynnöstä lausua esityksestä eduskunnalle laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta. Rikosuhripäivystykseen on viime vuosina tullut useita yhteydenottoja ulkomaalaisilta luonnonmarjankerääjiltä, jotka ovat joutuneet Suomessa vaikeaan tilanteeseen. Yhteydenotoissa on yleensä kerrottu luvattua huomattavasti alemmista ansiosta, joskus niin, että kerääjä ei ole saanut katettua ansiollaan häneltä vaadittuja ylläpitokuluja. Yhteydenotoissa on kerrottu myös esimerkiksi erittäin heikkolaatuisesta majoituksesta sekä kuljetuksista ja/tai työvälineistä veloitetuista korkeista maksuista. Osa yhteyttä ottaneista on tullut töihin maatilalle viljeltyjen marjojen kerääjäksi ja on ohjattu maatilalla tehdyn työpäivän päätteeksi keräämään luonnonmarjoja. Näissä tapauksissa ei ole aina ollut selvää, että kun luonnonmarjankeräyskin tehdään samalle työnantajalle, sovelletaan siinä samaa työehtosopimusta kuin päätoimessa. Pidämme lakiesitystä ja sen tavoitetta luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeusaseman parantamisesta tärkeinä. Erityisen hyvänä pidämme säädöksiä ansion maksamisesta ennen kerääjän poistumista maasta sekä kohtuuttomien kulujen veloittamiskiellosta. Huolemme liittyvät pääasiassa siihen, miten valvonta käytännössä toimii, miten hyvin maahan tulevat kerääjät saavat tietoa oikeuksistaan ja mikä mahdollisuus hyväksikäyttötilanteeseen joutuneella kerääjällä on käytännössä ottaa yhteyttä auttavaan tahoon tai saada oikeutta esimerkiksi vahingonkorvausten muodossa. Kuten esityksen perusteluosassakin todetaan, ulkomaalaisen luonnonmarjankerääjän käytännön mahdollisuus saada oikeutta rikos- tai siviilioikeusprosessin kautta on rajoitettu. Esitystekstissä (s. 6) todetaan, että kun kerääjällä ei ole kotikuntaa Suomessa tai EU/ETA-alueella, hänellä ei ole oikeutta oikeusapuun. Oikeusapulaissa kuitenkin säädetään, että ”Lisäksi oikeusapua annetaan 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä riippumatta, jos henkilön asia käsitellään Suomen tuomioistuimessa tai jos oikeusapuun on erityistä syytä.” Tämän perusteella kerääjällä voisi olla oikeus oikeusapuun asuinmaasta riippumatta. Oikeusavun kattavuudesta huolimatta oikeusprosessiin voi kuitenkin liittyä kerääjän osalta kuluriski, mikä nostaa kynnystä hakea palkkasaatavia oikeusteitse. Avustajan löytäminen ja oikeusavun hakeminen voi myös käytännössä muodostua haasteelliseksi, kun kerääjä on jo palannut kotimaahansa. Rikosprosessin käynnistäminen voi tällöin olla vaikeaa myös sen vuoksi, että poliisi ei pääsääntöisesti voi kuulla EU:n ulkopuolella oleskelevaa henkilöä. Lakiesitys ei helpota kerääjien mahdollisuutta käytännössä saada oikeutta hyväksikäyttötilanteessa eikä tältä osin tosiasiassa paranna kerääjien oikeudellista asemaa. HE:ssä esitetään myös uudeksi mahdolliseksi ostajan velvoitteiden laiminlyönnin seuraukseksi luonnontuotelain rikkomusta. Rikosuhripäivystyksen näkemyksen mukaan lain esitöissä tulee erikseen lausua, että luonnontuotteiden kerääjä, jonka oikeuksia menettelyllä on loukattu, olisi tässä rikkomuksessa asianomistajan asemassa ja siten oikeutettu vaatimaan korvauksia rikosprosessissa. Hyväksikäytön ennaltaehkäisyn kannalta pidämme hyvänä, että kerääjän Suomeen kutsuvan ostajan taloudelliset ja luotettavuuteen liittyvät edellytykset arvioidaan. Esityksestä ei kuitenkaan käy suoraan ilmi, johtaako nyt säädettävän lain rikkominen siihen, että tällaisen ostajan palvelukseen ei myönnettäisi lupia seuraavalla satokaudella vastaavalla tavalla, kuin elintarvikelain rikkomisesta. Esityksessä todetaan, että työoloja valvoisi työsuojeluviranomainen siltä osin, kun tehtävä ei kuulu muulle viranomaiselle. Esimerkkinä muun viranomaisen valvontavastuuseen kuuluvasta osasta mainitaan majoitus, jota valvoo kunnan terveydensuojeluviranomainen, rakennusvalvontaviranomainen tai pelastusviranomainen. Rikosuhripäivystyksen kokemuksen mukaan heikot asumisolot liittyvät kuitenkin useissa tapauksissa hyväksikäytön kokonaisuuteen tavalla, jota ei voi erottaa muista laiminlyönneistä. Huolemme onkin, että voidaanko mahdollisen hyväksikäytön uhrin kokonaistilannetta arvioida asianmukaisesti, jos valvonnasta vastaavalla taholla ei ole oikeutta valvoa olosuhteita tavalla, jonka perusteella tälle muodostuisi niistä riittävän kattava kokonaiskäsitys. Mikäli valvonta pilkotaan eri viranomaisten vastuulle, tulee varmistua siitä, että eri viranomaiset vaihtavat tietoa ja toimivat valvontatehtävässä yhteistyössä. Laissa määritellään ostajan velvollisuudeksi myös perehdyttää kerääjä mm. poimintaan ja olosuhteisiin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ostajan ja kerääjän keskinäisiin oikeudellisiin suhteisiin sekä neuvoviin ja oikeusturvaa antaviin tahoihin Suomessa. Ostajalle muodostuu myös ns. yhteistyövelvollisuus, eli velvollisuus seurata satotilannetta ja myötävaikuttaa keräämiseen siten, että kerääjällä on mahdollisuus mahdollisimman suureen poimintatuloon. Esityksestä ei kuitenkaan ilmene, millä tavalla toimivaltaisen viranomaisen on mahdollista valvoa näiden toteutumista kerääjän ollessa vielä maassa tai jälkikäteen asiakirjojen perusteella. Selvästi ei ilmene myöskään, mitä keinoja valvovilla viranomaisilla on velvoittaa ostaja korjaamaan havaitut puutteet ja korvaamaan mahdolliset laiminlyönneistä aiheutuneet vahingot kerääjälle. Esityksessä ei myöskään eritellä, miten varmistetaan, että kerääjä saa tarvittavan tiedon oikeuksistaan sekä mahdollisuuden ottaa yhteyttä neuvoviin ja oikeusturvaa antaviin tahoihin ymmärtämällään kielellä. EU:n ulkopuolelta tuleva ja usein suomen ja esim. englannin kieltä osaamaton kerääjä on yleensä riippuvaisessa asemassa suhteessa ostajaan, joka vastaa tämän asunnosta, ruuasta sekä ansioista. Näin on etenkin silloin, kun paluulippu kotimaahan on ostettu tietylle päivälle eikä sitä voi aikaistaa. Monissa tapauksissa kerääjällä on maksettavanaan matkajärjestelyistä koituneet kulut, jotka voivat olla paikalliseen tulotasoon nähden mittavat. Tällaisessa tilanteessa lain vaatima mahdollisuus palautteen antamiseen ostajalle sekä toimivaltaisille viranomaisille voi jäädä teoreettiseksi, mikäli sille ei luoda kohderyhmän kannalta saavutettavaa mallia. Rikosuhripäivystys pitää hyvänä, että kohtuuttomat veloitukset kielletään. Epäselvyyksien välttämiseksi lain tulkintatilanteessa pidämme kuitenkin tärkeänä, että veloituksen kohtuuttomuus määritellään selvästi lain esitöissä. Esimerkiksi kohtuuton autovuokra voi olla vaikea määritellä ilman selvää linjausta esitöissä. Pidämme myös tärkeänä parannuksena sitä, että ostajalle syntyy lain myötä velvollisuus maksaa kerääjälle kaikki keruuansiot ennen tämän maasta poistumista. Käytännössä kerääjän on vaikea enää tehdä tilanteelle mitään, mikäli keruuansiot maksetaan hänelle juuri ennen kotimaahan paluuta ja hän havaitsee niissä puutteita tai epäilee niiden olevan puutteellisia ja tarvitsisi tilanteen selvittämiseen ulkopuolisen neuvoja. Tällaisessa tilanteessa asian eteenpäin vieminen rikosasiana voi osoittautua mahdottomaksi, koska Suomen poliisi ei voi esitutkinnassa kuulla EU:n ulkopuolella oleskelevaa asianomistajaa teknisiä apuvälineitä hyväksikäyttäen tämän kotimaasta käsin. Pitäisimmekin tärkeänä, että kerääjällä olisi mahdollisuus seurata ansiokertymää reaaliaikaisesti ja mahdollisuus saada apua sen asianmukaisuuden arviointiin.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Mäki-Hakola Marko
        Uppdaterad:
        2.2.2021
        • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. kiittää mahdollisuudesta lausuntoon ja toteaa seuraavaa: MTK on tyytyväinen, että Suomessa halutaan varmistaa tänne saapuvien henkilöiden oikeudet ja asiallinen kohtelu. Jokaisen maassamme olevan on oltava oikeutettuja oikeudenmukaiseen kohteluun ja vastuu marjanpoimijoiden kohtelusta on ennen kaikkea heidät kutsuneella yrityksellä. MTK:n mielestä marjanpoimijoiden asema olisi uudistuksenkin jälkeen osin epäselvä sijoittuen yrittäjyyden ja työntekijyyden välimaastoon. MTK esittää tämän lakimuutoksen lisäksi nopeaa pohdintaa työsopimusten ulottamista luonnontuotteiden kerääjiin. Esimerkiksi viime kaudella Thaimaan viime vuonna marjanpoimijoille vaatima minimipalkka entisestään hämärsi marjanpoimijoiden asemaa. MTK kiinnittää huomiota jo esityksen otsikkoon, jossa viitataan jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeudet ovat käytännössä maanomistajien maksutta tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää heidän metsiään. MTK:n mielestä se, että jokamiehenoikeuksien nojalla tehtäisiin järjestelmällistä liiketoimintaa toisen omistamissa metsissä ei ole oikein. Esimerkiksi 2§ soveltamisalasta sana jokamie-hen oikeus on poistettava. Jos halutaan, keräämistä voidaan harjoittaa myös maanomistajan luvalla, osoitetuilla paikoilla ja silloinkin tämän lain tulee soveltua tilanteeseen. Koko esityksessä ei pidä tuoda jokamiehenoikeuksia esiin, se on täysin tarpeetonta. MTK vaatii, että lain nimeksi muutetaan Laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta. Samaten MTK esittää, että kirjaukset, jonka mukaan Suomeen tullaan jokamiehenoikeuksiin perustuen, poistetaan. MTK:n mielestä on syytä pohtia täyttääkö nykyinen toiminta esityksen kirjauksen: ” Jokamiehenoikeuteen ei kuulu se, mitä perinteisesti ei ole pidetty kohtuullisena tai mikä on laissa kielletty”. MTK muistuttaa, että organisoitu massiivinen ulkomaisten marjanpoimijoiden tulo Suomen metsiin herättää myös vastustusta. Jokamiehenoikeudella toimiminen ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle Jokamiehenoikeudet eivät myöskään ole käytössä erityiseen käyttöön otetuilla alueilla. MTK kiinnittää huomiota nykytilan arviontiin, jossa todetaan jokamiehenoikeuksien sisältävän myös oikeuksien kaupallisen käytön. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Haitan ja häiriön määritteleminen on tulkinnanvaraista. Esimerkki jokamiehenoikeuksien kaupallisesta käytöstä on luonnontuotteiden keruu myytäväksi. Yllä mainittu kirjaus on harhaanjohtava, eikä tunnista jokamiehenoikeuksien lähtökohtaista tarkoitusta. MTK esittää tekstiä muutettavaksi seuraavasti: ”Jokamiehenoikeudet eivät ole riippuvaisia oikeuden käyttötarkoituksesta, vaan oleellista on se, ettei toiminnasta aiheudu vähäistä suurempaa haittaa. Kaupallinen toiminta ei automaattisesti tarkoita sitä, että vähäistä suuremman haitan kynnys ylittyy. Toiminnan tosiasialliset vaikutukset ratkaisevat, voiko toimintaa harjoittaa jokamiehenoikeudella vai tarvitaanko siihen maanomistajan suostumus. Toiminnan tosiasialliset vaikutukset johtuvat muun muassa ryhmän koosta, paikallisista luonnonolosuhteista, toiminnan luonteesta, luonnontuotteiden keräämisen menetelmistä, toiminnan säännöllisyydestä ja kestosta. Silloin, kun liiketoiminta toisen omistamalla maalla on järjestelmällistä ja organisoituja, voidaan perustellusti kysyä, onko jokamiehenoikeudet ylitetty. Toiminnan järjestelmällisyys selviää hyvin luonnoksen nykytilan kuvauksesta, jossa todetaan: ” Luonnontuotteiden keruun tukihenkilöt, kuten kokit, sadonetsijät, talonmiehet, autonkorjaajat, koordinaattorit eivät tee jokamiehenoikeu-den piiriin kuuluvaa työtä.” MTK peräänkuuluttaakin kohtuullisuutta siinä, miten suomalaisille tärkeitä jokamiehen oikeuksia hyödynnetään. Luonnoksen teksti on osin puutteellinen, esimerkiksi 6§ perehdyttämisessä on huomioitava, että kerääjät tulee perehdyttää poimintakulttuuriin, liikennesääntöihin, poimintatapoihin, luonnon arvostamiseen, maanomistajien kohtaamiseen, pysäköintietikettiin, miten lähelle asumuksia saa mennä, mitä jos alue on aidattu tai suljettu portilla, mikä on erityiseen käyttöön otettu alue ja niin edelleen. MTK huomauttaa, että huolellinen perehdytys vähentää ristiriitoja ulkomaisten poimijoiden ja suomalaisten välillä. Vain poimijoiden kumppanina oleva yritys eli ostaja voi hoitaa perehdytyksen. On myös turvallisuusasia tuntea maanomistajien oikeudet ja velvollisuudet poimijoita kohtaan. Myös marjojen haravointi, varpujen katkaisu, roskaaminen on huomioitava. Nämä on selkeästi kerrottava perehdytyksessä. Pelkkä perehdyttäminen poimintaan ei kerro kokonaisuuden sisällöstä mitään. MTK pitää hyvänä, että ulkomailta tulevien oikeudellista asemaa parannetaan ja ihmiskaupan piirteitä estetään. MTK pitää haastavana nyt käytännössä lakitasolla vahvistettava ulkomaisten ”kausityöntekijöiden” kategoriaa, jossa tulijat ovat lähempänä työsuhdetta kuin omatoimisesti maastossa liikkuvia marjanpoimijoita. Mikäli tulijat olisivat työsuhteisia yksinkertaistaisi se suomalaista järjestelmää. MTK tiedostaa ulkomaisten marjanpoimijoiden välttämättömyyden kotimaiselle jalostukselle, mutta haluaa myös tuoda esille, että koronavuonna 2020 ulkomaisten poimijoiden maantulon ollessa uhattuna, osoittivat suomalaiset kykynsä marjanpoimintaan. Suomalaisilla tulisikin olla nykyistä paremmat mahdollisuudet myydä esimerkiksi omista metsistään poimimaan marjoja jalostettavaksi. Nykykäytännöt eivät edistä kotimaisen marjanpoiminnan yleistymistä, eikä luonnonmarjan markkinoiden kehittymistä poimijoille kannattavaksi. MTK esittääkin, että ulkomaisten luonnonmarjanpoimijoiden saamisen ohella etsitään keinoja, joilla suomalaiset voisivat tarjota entistä enemmän keräämiään marjoja myyntiin. Tässä paras kannustin lienee markkinoilta saatava kunnon korvaus tehdystä työstä. Samalla voidaan turvata luonnonmarjoja käyttävän teollisuuden raaka-aineen saanti.
      • Maahanmuuttovirasto
        Uppdaterad:
        29.1.2021
        • Maahanmuuttovirasto kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa koskevan hallituksen esitysluonnoksen johdosta. Kuten luonnoksessa todetaan, se koskee erityisesti luonnontuotteiden kerääjän oikeuksia, sekä kerääjiä maahan kutsuvien ostajien velvollisuuksia. Luonnoksesta myös ilmenee, ettei esitettävä laki suoranaisesti koskisi luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten maahantuloa, maassa oleskelua eikä työnteko-oikeutta, eli asioita, jotka kuuluvat Maahanmuuttoviraston toimivaltaan. Virasto ei myöskään ole osallistunut hallituksen esitysluonnoksen valmisteluun. Maahanmmuuttovirasto näkee luonnoksen mukaisen lain sinänsä hyvänä ja tarpeellisena, vaikka se ei suoranaisesti viraston tehtäviä ja toimintaa koskisikaan. Maahanmuuttovirasto ei tunnistanut myöskään merkittäviä välillisiä vaikutuksia oman toimintansa kannalta. Näin ollen Maahanmuuttovirastolla ei ole aihetta lausua asiassa enempää.
      • Keski-Suomen TE-toimisto
        Uppdaterad:
        26.1.2021
        • Yleistä: Lakiesityksen antamista tässä vaiheessa, ennen hallituskauden loppuun mennessä luvattua työsopimuslain uudistamista, voisi harkita uudelleen. Lakiehdotuksessa ei ole kuitenkaan niin merkittäviä eroja verrattuna voimassa olevaan aiesopimusmenettelyyn, että lainmuutos olisi nyt tarpeellinen. Ehdotetun lain toteuttaminen ja tulkinta tulee olemaan haastavaa sen vuoksi, että lakiehdotuksessa sekoittuvat kerääjien yrittäjätyyppisesti toimiminen ja työsuhteessa työskentely. Yhtäältä kerääjälle tulee nykyistä laajemmat oikeudet vaikuttaa ja päättää mm. työskentelynsä ajasta, paikasta ja keräämiensä luonnontuotteiden myynnistä. Toisaalta kerääjän Suomeen kutsuneen yrityksen velvollisuudet voidaan tulkita työnantajan direktio-oikeuteen kuuluviksi seikoiksi. Jos laki tulee voimaan, tulee lain perusteluista ja itse laista tiedottaa tehokkaasti sekä suomalaisille alan yrityksille että lähtömaissa. Tiedottamisessa lähtömaissa tulee Suomen edustustoilla olla merkittävä rooli ja luonnollisesti tiedottamisen tulee tapahtua lähtömaiden kielillä. 2 § Soveltamisala Laki koskisi sekä kerääjän Suomeen kutsunutta ostajaa että ostajaa, joka myöhemmin Suomessa järjestää kerääjälle majoituksen ja ruokahuollon tarkoituksena ostaa häneltä kerättyjä luonnon-tuotteita. Lain tarkoitus on tässä kohden hyvä, mutta pykälä lisää lain toteutumisen vaikeutta. Käytännössä kerääjän tulee olla hyvin tietoinen tästä pykälästä, jotta hän voi tiedottaa uusia yrityksiä, joille hän mahdollisesti siirtyy toimittamaan keräyspalvelua kesken kauden Suomessa ollessaan. 7 § Ansioiden maksaminen ja kulujen veloittamista koskevat kiellot Ehdotettu jälkikäteistarkastus ei lisäisi lainkaan epäkohtiin reagoinnin nopeutta. Lakia rikkovien ostajayritysten toimintaan voidaan puuttua käytännössä vasta seuraavalla satokaudella. Lisäksi lain noudattamisen valvonta lähtömaissa on haastavaa. Erityisesti kielto periä rekrytointiin ja perehdyttämiseen sekä matkustamiseen liittyviä kuluja kerääjiltä on vaikeasti valvottava silloin kun kyseessä on ulkomainen lähtömaassa toimiva yritys. Käytännössä tieto perityistä kuluista ja sopimusten sisällöistä pitäisi saada luotettavuuden varmistamiseksi kerääjiltä, ja tässäkin tiedottamisen onnistumisella on suuri merkitys. On hyvin todennäköistä, että kerääjät eivät uskalla kertoa lähtömaissa sijaitsevien yritysten väärinkäytöksistä pelätessään työpaikkojensa puolesta tulevaisuudessa. 8 § Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävät ja 10 § Valvonta Neuvontatehtävän suorittaminen yhteistyössä työsuojeluviranomaisten kanssa ei tuottane vaikeuksia työ- ja elinkeinotoimistoissa. Tulisi harkita olisiko työ- ja elinkeinotoimistoille mahdollista kohdistaa ehdotusta enemmän resurssia siten, että jokaisella TE-toimistolla olisi mahdollisuus suorittaa myös valvontatehtävää yhteistyössä työsuojeluviranomaisten kanssa omalla toimialueellaan (työsuojeluviranomaisella olisi lakiehdotuksen mukaan edelleen oikeus päästä alan tiloihin ja poimijaleireihin). Tämä lisäisi alueen toimijayritysten tuntemusta, tietoa alueelle tulleista kerääjistä, paikallista yhteistyötä työsuojeluviranomaisen kanssa sekä edesauttaisi neuvontavelvollisuuden suorittamista. Lisäksi työsuojeluviranomaisen resurssoinnissa tulisi varmistaa, että valvontatehtävää suorittaisivat ns. ulkomaalaistarkastajat, jotka ovat saaneet perehdytyksen mm. ulkomaalaislakiin ja ulkomaalaisten oleskelulupiin. Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston keskitetyn neuvontatehtävän jatkuminen on kannatettava ehdotus, mutta TE-toimistojen alueelliseen neuvonta- ja valvontatehtävään kannattaa panostaa myös.
      • Lapin ELY, Ristioja Anne
        Uppdaterad:
        21.1.2021
        • Lapin ELY-keskus kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa ja toteaa seuraavaa: Luonnontuoteala Suomessa on kasvussa ja luonnontuotteille on myös kasvavaa kansainvälistä kysyntää. On tärkeää, että Suomessa toimivilla luonnontuotealan yrityksillä on hyvä kilpailukyky muihin maihin verrattuna ja että kerääjien asema voisi jatkossa parantaa myös suomalaisten yritysten kilpailuasemaa sekä taata yrityksille pitkäjänteiset toimintamahdollisuudet. Yhtenä alan ongelmana on ollut se, että toiminta on yritysten näkökulmasta katsoen lyhytjänteistä ja kerääjien saatavuus voi varmistua vasta keruukauden kynnyksellä. Koska alaan liittyy myös monia muita epävarmuustekijöitä (satotilanne ja maailmanmarkkinat), alan toimintaedellytyksiä varmistaisi se, että vahvistetaan kerääjien lähtömaiden viranomaisten luottamusta suomalaisten toimintatapaan ja siihen, että kerääjiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja hyvin riippumatta kutsujatahosta. Mikäli poimijoita kutsutaan jatkossa myös täysin uusista kumppanimaista, olisi jo alussa pyrittävä saamaan suorat ja luottamukselliset yhteydet maan viranomaisiin sekä kertomaan suomalaisten toimintatavoista ja keinoista estää ihmiskauppaa. Suomessa kutsumenettelyyn ja ulkomaalaispoimijoihin kohdistunut kritiikki on liittynyt usein poimijoiden kohteluun, heidän ottamaansa kohtuuttomaan riskiin, majoitusolosuhteisiin tai esimerkiksi ympäristön roskaamiseen. Uusi laki vähentäisi ainakin osin tätä kritiikkiä ja osoittaisi, että kritiikki on huomioitu. Samalla laki edesauttaisi sitä, että hyviä toimintatapoja noudattavilla yrityksillä olisi parempi työrauha. Hyvin organisoitu ja ohjattu poimijatoiminta aiheuttaa hyvin harvoin näkyvää haittaa ympäristölle, koska kyseessä on lyhytaikainen oleskelu alueella ja tutkimuksin on osoitettu, että kasvustot toipuvat nopeasti haravapoiminnan jäljiltä. Tosiasia on, että Suomessa kasvavien marjojen sadosta kerätään edelleen talteen vain murto-osa ja vaikka kotimaisetkin poimijat ovat aktivoituneet, satoa kerätään pääosin omaan tai lähipiirin tarpeisiin eikä se riitä teollisuuden tarpeisiin. Luonnontuotealalla käytössä oleva poiminnan aiesopimusmenettely on ollut hyvä ja onnistunut, sillä useimmat alan vakituiset toimijat noudattavat sitä hyvin. Se on kuitenkin ollut riittämätön tilanteissa, jolloin jokin menee vikaan. Sopimuksen rikkominen ei ole aiheuttanut suoraa sanktiota, jolla voitaisiin puuttua väärinkäytöksiin tai selviin puutteisiin. Tämän takia nyt valmistelussa oleva laki on erittäin tervetullut ja parantaa merkittävästi ulkomaalaispoimijoiden, mutta myös alalla jo hyvien toimintatapojen puitteissa toimivien yritysten asemaa. Hyvää esitetyssä laissa on myös se, että kerääjiltä ei saa periä maksua rekrytoinnista ja kielto ulottuu ulkomaille saakka. Käytännössä tämän valvominen voi olla hankalaa: yritysten ennakkoinformoinnilla ja kerääjien kauden aikaisella informoinnilla on tärkeä asema torjuttaessa tämän kohdan rikkomuksia. Olisi tärkeää saada rekrytointiin läpinäkyvät ja luotettavat menettelyt, koska Ruotsin esimerkki osoittaa, että ketjuun tulee helposti välikäsiä, joita on vaikea valvoa. Myös kohtuuttomien veloitusten kielto poimijalle tarjottavista muista palveluista on paikallaan ja uuden lain nojalla voidaan näin ollen puuttua tapauksiin, joissa palvelu ei selvästikään vastaa siitä pyydettyä hintaa. Luonnontuotealalla tulee lähes vuosittain esiin tapauksia, joissa on ns. villejä poimijoita, jotka ovat tulleet maahan ilman ennalta määriteltyä ostoyritystä. Näitä poimijoita on houkuteltu ja välitetty Suomeen valheellisilla lupauksilla varsinkin EU-alueelta tai maista, joista ei tarvita erillistä viisumia. Poimijoiden olosuhteiden ja oikeusturvan varmistamiseksi pitäisi tavalla tai toisella pystyä puuttumaan väärinkäytöksiin myös tapauksissa, joissa joku vastuuttomasti kutsuu tai houkuttelee poimijoita maahan ilman, että olisi etukäteen tiedossa ostajaa tai edes majoitusta. Lakia pitäisi siis pystyä soveltamaan myös pelkästään kutsujaan, vaikka kyseessä olisi tapaus, jossa kutsuja antaa poimijoiden ymmärtää ostajia kyllä löytyvän. Tällaisissa tapauksissa voi olla vaikeaa löytää tai nimetä sellaista vakituista ostajatahoa, jota voisi asettaa vastuuseen eikä se ole edes tarkoituksenmukaista. Kun kyse on tapauksista, joissa ei edellytetä viisumia, yritysten selvittäminen ennalta ei onnistu eikä ole tiedossa, minkälaisella budjetilla ne kulloinkin toimivat - usein kyse voi olla vain rahastamisesta välittämällä poimijaryhmiä eri puolille Suomea. Jos tällaiseen poimijoiden kutsumiseen voidaan soveltaa jotain muuta lainkohtaa, sitä ei ole siinä tapauksessa tarpeen huomioida tässä.
      • Joutsenon vastaanottokeskus, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä
        Uppdaterad:
        14.1.2021
        • Lausuntopyyntönne VN/28915/2020 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Ehdotetun lain myötä ulkomaalaisten, jotka ovat tulleet Suomeen keräämään luonnontuotteita, asema vahvistuisi merkittävästi. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä pitää lain tavoitetta tärkeänä ja tervetulleena. Auttamisjärjestelmä on törmännyt toiminnassaan viime vuosien aikana lukuisia kertoja erilaisiin lievempiin tai vakavampiin ongelmiin luonnonmarjoja poimimaan Suomeen tulleiden ulkomaalaisten asemassa. Auttamisjärjestelmälle on tullut erilaisia yhteydenottoja ja tietoa kesäisin ja syksyisin tilanteista, joissa luonnonmarjoja poimimaan Suomeen saapuneet ulkomaalaiset ovat joutuneet erilaisiin ongelmiin. Esiin tulleet haasteet ovat olleet juuri niitä, joita esitysluonnoksessa on nykytilanteen arvioinnin osalta ja taustana tuotu esiin. Auttamisjärjestelmälle on tullut vuosien saatossa tietoon myös tapauksia, joissa on ollut viitteitä jopa ihmiskauppaan ja muutama tapaus, joissa asiaa on tutkittu myös ihmiskauppana. Kuten tiedetään, Suomessa on yksi tapaus, jossa marjayrittäjä on tuomittu ihmiskaupasta. Koska näyttää siltä, ettei luonnontuotteiden poiminnan aiesopimusmenettelyllä ole saavutettu kokonaisuudessaan sille asetettuja tavoitteita mm. kerääjien olosuhteiden ja ansiomahdollisuuksien parantamisesta, on hyvä, että kerääjien oikeudellista asemaa esitetään vahvistettavan lainsäädännöllä. Vaikka kerääjät eivät jatkossakaan olisi työsuhteisia, asettaisi esitetty lainsäädäntö nykyistä selkeämmät raamit luonnontuotteiden ostajien toiminnalle ja kerääjien asemalle. Auttamisjärjestelmä katsoo, että esitetyillä säädöksillä on kerääjien eritasoista hyväksikäyttöä ja sen riskiä – jopa ihmiskauppaa – ennaltaehkäisevä vaikutus. Vaikka on tietysti selvää, ettei lainsäädäntö sinällään itsessään estä esimerkiksi ihmiskaupan toteuttamista tai toteutumista. Auttamisjärjestelmä pitää hyvänä esitettyä säännöstä ansioiden maksamisesta ennen kerääjän maasta poistumista. Tosin auttamisjärjestelmä toteaa, ettei tämä poista sitä tosiseikkaa, että ansioita on mahdollista maksaa edelleen juuri ennen kuin kerääjä poistuu maasta paluulennon/lipun turvin. Tällöin on edelleen mahdollista, että kerääjälle jää hyvin vähän tai ei lainkaan aikaa reagoida tai selvittää mahdollisesti virheellisesti viime tipassa maksettuja ansioita vielä Suomessa ollessaan. Auttamisjärjestelmä on havainnut, että ainakin työsuhteisessa työskentelyssä tämä on ollut joskus ilmeisen tarkoituksellinen keino vilpillisesti toimivan työnantajan taholta. Kun palkka on lopulta maksettu juuri ennen työntekijän suunniteltua Suomesta poistumista, työntekijän on ollut hyvin vaikeaa tai käytännössä mahdotonta selvittää palkkakiistaa kotimaahan palattuaan. Auttamisjärjestelmä pitää niin ikään hyvänä esitettyä sääntelyä koskien kulujen ja kohtuuttomien kulujen veloittamisen kieltoa. Lain soveltamisen näkökulmasta on tärkeää, että sääntelyn perusteluissa on avattu sitä, mitä kohtuuttomilla veloituksilla tarkoitetaan. Ihmiskaupan näkökulmasta juuri esimerkiksi velkaannuttaminen tai velkaantuminen Suomeen saapumisen tai rekrytoinnin kuluista on yksi riskitekijä. Koska lakimuutos koskisi kaikkia alan toimijoita, ei sillä pitäisi myöskään olla negatiivisia vaikutuksia kilpailuun alalla. Auttamisjärjestelmä toteaa vielä lopuksi, että viranomaiselle on tärkeää ohjata valvontatehtävää varten riittävät resurssit. Apulaisjohtaja Katri Lyijynen
      • Keski-Suomen ELY
        Uppdaterad:
        13.1.2021
        • Lausuntopyyntö dnro. VN/28915/2020 Keski-Suomen Ely-keskuksen, maaseutuyksikön lausunto / kommentti hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi jokamiehenoikeuden nojalla luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta. Ely-keskuksilla ei ole varsinaista roolia tässä esityksessä, mutta toteamme, että on hyvä asia, että marjat saadaan metsistä markkinoille ja että säädöksiä tiukennetaan ulkomaisen työvoiman olosuhteiden ja oikeuksien näkökulmasta sekä tasapuolistetaan luonnontuotealan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Kääntöpuolena pidämme kuitenkin maanomistajien ja lähialueiden ihmisten negatiivisia kokemuksia kaupallisesta jokamiehenoikeudella tapahtuvasta toiminnasta. Kukaan ei käytännössä valvo tarkemmin, miten työ maastossa tehdään tai on tehty? Poiminnasta ei saisi aiheutua häiriötä paikalliselle asutukselle, ympäristölle, metsänhoidolle eikä myöskään tulevien vuosien marjasadoille. Jokamiehenoikeus ei tulisi olla nykyiseen malliin venytettävissä ja monella tavalla tulkittavissa, varsinkaan kun on kysymys kaupallisesta toiminnasta.
      • Lapin työ- ja elinkeinotoimisto, Hyttinen Tero
        Uppdaterad:
        12.1.2021
        • Luonnontuotteiden kerääminen kaupallisesti hyödynnettäväksi on nykyisellään täysin riippuvaista ulkomailta tulevista kerääjistä, jotka viime vuosina ovat tulleet mm. Thaimaan sekä jossain määrin myös mm. Ukrainasta. Lapissa keskeisiä yrityksiä, jotka hyödyntävät luonnontuotteita ts. ensisijaisesti marjaa jatkojalosteissaan, ovat Polarica Oy / Polarica Marjanhankinta Oy ja Korvatunturin Marja Oy. Kerääjiä näillä yrityksillä on ollut noin 600 - 800 henkilöä viime vuosina yrityskohtaisesti. Näin ollen lakiesitys koskisi Lapissa jopa lähes 1 500 ulkomailta tulevaa poimijaa. Lapissa ei ole tullut TE-hallinnon tietoon tapauksia, missä olisi rikottu ulkomailta tulleiden luonnonmarjojen poimijoiden oikeuksien tai sopimusten rikkomuksia. Lakiehdotuksessa ulkomailta tulevien luonnontuotteiden kerääjien asema vahvistuisi merkittävästi. Olennaista näkemyksemme mukaan on se, että lakimuutos koskee kaikkia alan toimijoita, jolloin lakimuutoksen kilpailuvaikutus on neutraali ts. se ei luo toimijoille sen enempää kilpailuetua kuin - haittaakaan. Ymmärtääksemme esim. Ruotsin puolella luonnontuotteiden keruu on ollut lainsäädännöllisesti jo aiemmin tiukemmin säänneltyä mm. poiminnasta saatavan minimipalkan osalta, koska heidät katsotaan työsuhteisiksi työntekijöiksi. Lakiehdotuksessa Suomen osalta kerääjät eivät edelleenkään olisi työsuhteisia toisin kuin keruun tukihenkilöt ovat jo nyt olleet. Tämä on tärkeää mm. luonnontuotteiden keruun säilymisestä jokamiehen oikeuteen kuuluvana asiana. Tärkeää on, että luonnontuotteiden ostajan edellytykset ja velvollisuudet ovat kunnossa suhteessa liiketoiminnan laajuuteen ja kerääjien oikeuksien toteutumiseen. Valvontatehtävään kohdennettava lisäresurssointi Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston osalta on kohtuullinen ja tarpeellinen 1-2 henkilötyövuoden resurssin lisäyksen näkökulmasta, koska se hoitaa tehtävää valtakunnallisena erikoistumistehtävänä.