• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Animalia ry
        Uppdaterad:
        12.3.2019
        • Animalia kiittää lausuntopyynnöstä. Kaikkiaan pidämme lausuntopyyntöä epäselvänä lausuttavana, sillä siinä tehdään lisäyksiä asetusehdotukseen, jota ei ole vielä saatettu voimaan. Selvempää olisi ollut, että koko käsittelyssä ollut asetus olisi annettu lausuttavaksi tai edes kokonaisuutena nähtäväksi. Haluamme kommentoida esitystä seuraavilta osin. 3 § Kielletyt pyyntivälineet Kannatamme esitettyä myrkkyjen ja myrkytettyjen tai tainnuttavia aineita sisältävien syöttien sekä tainnuttavien ja tappavien elektronisten laitteiden ja sähkölaitteiden kieltoa. Samoin kannatamme ilma-aseen käyttökieltoa sekä rautojen käytön kieltoa supikoirien, pesukarhujen ja muiden kooltaan niihin verrattavien vieraslajien pyynnissä. Mielestämme kielletyksi tulisi kuitenkin määrittää kaikkien hetitappavien rautojen käyttö lajista riippumatta. Vaikka käytetään ns. hetitappavia rautoja, ei rautojen aiheuttamasta nopeasta kuolemasta voida olla varmoja. Samoin rautoihin voi joutua eläimiä, jotka eivät ole metsästettävää lajia. Erityisen ongelmallista on vedenalaisten rautojen käyttö rämemajavien ja muiden vedessä elävien nisäkkäiden metsästämisessä. Tämä aiheuttaa merkittävän riskin siitä, että vedenalaisiin rautoihin joutunut eläin kuolee hukkumalla. Lisäksi vedenalaisetkaan raudat eivät valikoi uhrejaan, vaan niihin voi joutua esimerkiksi saukkoja. Mielestämme ei ole tarpeen sallia myöskään yöammuntaa varten tarkoitettuja tähtäinlaitteita, keinotekoisia valonlähteitä, peilejä tai muita häikäiseviä laitteita tai ääntä synnyttäviä koneellisia laitteita metsästyksen apuvälineinä näiden lajien metsästyksessä. Asetukseen tulee myös lisätä pykälä, johon kirjataan eettisistä syistä pesimäaikaiset rauhoitusajat myös vieraslajeille. On täysin eettisesti kestämätöntä sallia, että emo voidaan tappaa silloin, kun se vielä imettää poikasiaan. Tämä johtaa väistämättä poikasten kuolemiseen nääntymällä ja aiheuttaa niille vältettävissä olevaa kärsimystä. Myös piisamin pesä tulee rauhoittaa, sillä pesän tuhoaminen vaarantaa paitsi piisamin poikaset, myös aiheuttaa riskin alueen vesilintujen pesien tuhoutumisesta ja pesinnän häiritsemisestä. Mielestämme myös ravintohoukuttimien käyttö tulee kieltää mm. supikoirien metsästyksessä. Tällä ehkäistään sitä, ettei supikoirille tehtyä haaskaa voida käyttää tekosyynä muiden eläinten, kuten suurpetojen, salametsästyksessä.
      • Luonto-Liitto ry
        Uppdaterad:
        12.3.2019
        • Lausunnon aihe: Tarkemmat säännökset vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyyntivälineistä ja menetelmistä Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa, Supikoira ja minkki ovat vakiintuneet osaksi Suomen luonnon eläimistöä, eikä lajeja nykyisellään enää saa poistettua luonnosta. Lajien säätäminen rauhoittamattomiksi, ilman pyyntiä rajoittavaa rauhoitusaikaa ei vaikuta pelkästään kohdelajeihin, vaan kaikkiin pienpetoihin ja myös muihin petoeläimiin. Jopa petolinnut voivat pesintäaikana joutua elävänä pyytäviin loukkuihin, mikä vaikuttaa poikasten selviytymiseen. On hyvä että metsästyslain (615/1993) 33§ 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja pyyntivälineitä ei saa käyttää eläinten tappamiseen. Myrkky ja myrkytetyt sekä tainnuttavaa ainetta sisältävät syötit aiheuttaisivat luonnossa mittavaa vahinkoa joka vaikuttaisi koko ravintoketjuun ja aiheuttaisi vaaraa myös ihmisille. Tainnuttavat ja tappavat elektroniset laitteet ja sähkölaitteet eivät myöskään sovellu isokokoisten nisäkkäiden lopetukseen. On hyvä ettei rautojen käyttöä sallita supikoiran ja pesukarhun pyyntiin. Läpimitaltaan 20cm olevia rautoja saa kuitenkin yhä käyttää maalla uhanalaisen hillerin, kärpän, näädän, oravan ja minkin pyydystämiseen. Rautojen käyttö veden alla on sallittu majavan, piisamin ja minkin metsästyksessä ja esityksen mukaisesti myös rämemajavan pyynnissä. Isokokoiset läpimitaltaan 30cm olevat majavanraudat aiheuttavat merkittävän vaaraan esimerkiksi saukoille, jotka voivat kuolla pyydyksiin. Isokokoisten rautojen avulla tapahtuvaa pyyntiä veden alla tulee kieltää. Myös maalla käytettävien hetitappavien rautojen käyttö on kyseenalaista, sillä raudat eivät valikoi saalista. Rautoihin kuolee siten myös rauhoitettuja eläimiä. Hilleri on luokiteltu uhanalaiseksi (VU) lajiksi, jota kuitenkin yhä saa metsästää vuoden ympäri, poikkeuksena naaras jota poikaset seuraavat. Norjassa hillerillä on sama uhanalaisuusluokitus kuin Suomessa, ja laji on kokonaan rauhoitettu. Hilleri tulee rauhoittaa metsästykseltä myös Suomessa viipymättä. Esityksen mukaan rauhoittamattomien eläinten pyyntivälineitä ja menetelmiä voitaisiin käyttää myös vieraslajien kohdalla. Nämä käsittäisivät yöammuntaa varten tarkoitettuja tähtäyslaitteita, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa, keinotekoisia valonlähteitä ja kohteita valaisevia laitteita sekä peilejä ja muita häikäiseviä laitteita sekä ääntä synnyttäviä koneellisia laitteita ja lehtipuhaltimia. Kyseisten menetelmien käytön salliminen nisäkkäiden metsästyksessä lisäisi merkittävästi laittoman metsästyksen mahdollisuuksia Suomessa missä metsästysharrastuksen valvonta on olematonta. Koska vieraslajeilla ei olisi rauhoitusaikaa, saisi näitä kyseenalaisia pyyntivälineitä käyttää vuoden ympäri. Lehtipuhaltimen käyttö metsästysasetuksessa tulee kieltää kokonaan. Eläinten pakottaminen pois pesistään ja piilopaikoistaan voimakasta ääntä käyttämällä lisää eläimen stressiä. Jos lehtipuhallinta saisi käyttää supikoiran ja minkin pyyntiin vuoden ympäri, kohdistuisi kyseinen pyyntitapa lisääntymisaikana myös esimerkiksi mäyriin ja kettuihin, jotka elävät luolastoissa. Tällöin kohteeksi joutuisi myös niiden pentuja. Luonto-Liitto huomauttaa jalkanarun käytöstä talviaikaan ketunmetsästyksessä, joka tulee kieltää. Pyyntitapa aiheuttaa stressiä ja kärsimystä eläimelle, joka lumipeitteisessä maastossa joutuu kuluttamaan paljon energiaa päästääkseen liikkumaan eteenpäin jalkaan takertuneen painon ja jalkanarun vuoksi. Eläin joutuu lopulta uuvuttavaan koetukseen takerruttuaan jalkanarusta kasvillisuuteen, jossa eläin joutuu kärsimään pitkään, sillä laki velvoittaa tarkistamaan vain kerran vuorokaudessa jos jalkanaru on hävinnyt paikasta johon se on viritetty. Myös jalkanaruun takertuneen eläimen löytäminen voi olla vaikeaa. Lisäksi myös isokokoisemmat petoeläimet voivat jäädä jalkanaruun kiinni. Luonto-Liitto huomauttaa näädänpyyntiin liittyvästä epäkohdasta. Metsästysasetuksen mukaisesti raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa muille kuin pyydystettäville eläimille. Kuitenkin näädänpyynnissä käytetään yleisesti telkänpönttöjä ja linnunpönttöjä muistuttavia loukkuja, joihin hetitappavat raudat on sijoitettu. Linnunpönttöjen ja niitä muistuttavien loukkujen käyttö metsästyksessä pitää kieltää viipymättä. Kyseinen pyyntimenetelmä aiheuttaa mittavan vaaran kaikille koloissa yöpyville ja pesiville linnuille. Esityksen mukaisesti minkkiä ja piisamia saisi ampua ilma-aseella, vaikka esityksessä todetaan, ettei ilma-ase sovellu isokokoisten nisäkkäiden tappamiseen. Metsästyslain 25 §:n mukaisesti eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä asuinrakennusta, ellei rakennuksen omistaja tai haltija anna tähän nimenomaista lupaa. Luonto-Liitto ei hyväksy esitystä, jossa metsästyslain 25§ ei sovellettaisi vieraslajeihin, joita ammuttaisiin elävänä pyytäviin loukkuihin esim. taajamissa. Esityksen voi katsoa olevan perustuslain vastainen. Perustuslain 10§ yksityiselämän suojasta säädetään, että jokaisen kotirauha on turvattu. Eläinten ampuminen talojen läheisyydessä, ilman rakennuksen tai haltijan suostumusta aiheuttaa vaaratilanteita, ristiriitoja ja turvattomuuden tunnetta. Aseiden käyttöä ja metsästysharrastusta ei tule sallia taajamissa tai asutuksen läheisyydessä. Ina Rosberg, puheenjohtaja, Luonto-Liitto ry Lisätiedot: Christa Granroth, Luonto-Liiton susiryhmä, c.granroth@gmail.com
      • Lehtimäki Ari
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt lausuntoja luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, jolla säädettäisiin tarkemmin vieraslajeihin kuuluvien lintujen ja nisäkkäiden pyytämisestä. Sääntelyn tarkoituksena on, että vieraslajilintuja ja –-nisäkkäitä voidaan torjua tehokkaasti varmistaen samalle, ettei eläimille aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Pyydän saaristosta minkkejä ja supikoiria aktiivisesti haukkuvalla lintukoiralla vapaa-ajallani, työni puolesta sekä Metsähallituksen vapaaehtoisena luonnonsuojelualueilla. Olemme todenneet, että minkin ja supikoiran pyynti koiralla on usein paljon tehokkaampaa kuin metsästys/pyynti heti tappavilla raudoilla tai elävänä pyytävillä loukuilla. Usein vanhat ja viisaat vieraspedot karttavat loukkuja. Tällä hetkellä Metsästyslain 51. pykälä kieltää koiran vapaana pitämisen maaliskuun ensimmäisestä päivästä elokuun kahdenteenkymmenenteen päivään saakka. Pykälä koiran kiinnipitovelvollisuudesta on koskenut ajavia koria. Muita koiria on voitu käyttää metsästyksessä edellyttäen, että ne eivät häiritse rauhoitettuja riistaeläimiä. Näin esimerkiksi näädänpyynti suomenpystykorvilla on ollut mahdollista aina maaliskuun loppuun asti. Samoin supikoiran ja minkin metsästys aina toukokuun ensimmäiseen päivään saakka on ollut mahdollista siihen koulutetulla koiralla. Tällä hetkellä supikoira ei lukeudu enää riistaeläimiin. Myös minkki ollaan poistamassa riistaeläinluettelosta. Näin ollen metsästyslain pykälä koiran irtipidosta (ML § 2) ei enää koskisi niitä:” Metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan RIISTAELÄIMEN pyytämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva RIISTAELÄIMEN houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen RIISTAELÄIMEN etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon.” Maa- ja metsätalousministeriön luonnoksen pyyntimenetelmistä puuttuu kokonaan koirapyynti. Uhkakuvana on, että supikoiran ja minkin koirapyynti loppuu helmikuun viimeisenä päivänä, jolloin tehokkain vieraspetojen pyyntiaika vasta alkaa. Metsästyslain 51 §:ssa säädetty koiran käytön mahdollistava lauseke”…edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään METSÄSTYKSEEN. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja RIISTAELÄIMIÄ niiden lisääntymisaikana häiritsemättä” tulisi olla mahdollinen myös rauhoittamattomien nisäkkäiden eli vieraslajilain 16 §:ssa mainittujen eläinten pyynnissä. Ehdotan, että nyt lausunnolla olevaan esitykseen lisättäisiin pykälä, jossa ML 51 estämättä irtiolevaa koiraa voisi käyttää vieraslajilain 16 mainittujen eläinten pyydystämisessä. Näin parhaiten varmistutaan, että koirapyynti jatkuu edelleen nykymuodossaan, koska se on kiistatta tehokkain tapa poistaa vieraspetoja juuri tärkeimpänä aikana eli ennen lintujen lisääntymiskautta. Ari Lehtimäki, aktiivinen vieraspetometsästäjä Helsingistä
      • Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Veistola Tapani
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • Suomen luonnonsuojeluliitossa tämän lausunnon antaa sen Uudenmaan piiri. Yleisesti ottaen asetusmuutoksiin tulee lisätä rinnakkaisteksti. Tässä tapauksessa se ei tosin ole niin tärkeää, koska kyse oli kahdesta uudesta pykälästä. Asia liittyy eräiden haitallisten vieraslajien aseman muutoksiin metsästys- ja vieraslajisäädöksissä. Tehdyt muutokset kahden lain ja kahden asetuksen välillä ovat viittauksineen erittäin sekavia. Nyt ei asetuksessa eikä asetusmuistiossakaan sanota suoraan mitä lajeja muutos koskee. Näin tavalliselle kansalaiselle jää tämän jälkeen helposti epäselväksi mitä otusta saa tappaa kuka, missä, miten ja milloin. Asian jalkauttaminen tarvitsee aikanaan erillisen viestintähankkeen. Iso ongelma on, että näitä lajeja voisi jatkossa pyytää kuka vaan ilman metsästäjätutkintoa. Kyseessä olevien lajien pyynti tulee palauttaa metsästäjätutkinnon tehneille ja metsästyskortin saaneille. Sinänsä asetukseen esitetyt 3 – 4 §:t ovat tarpeen asettaessaan rajoituksia eräille tappokeinoille ja vähimmäisvaatimuksia ampuma-aseille. 3 § Pykälässä on aivan oikein kielletty myrkyt ja sähkö. Niihin voi kuolla muitakin eläimiä. Myrkyt voivat levitä niitä syöneiden eläinten kautta rauhoitetuttuihin niitä syöviin eläimiin. Pykälässä on epäsuorasti sallittu yötähtäimet ja valaisimet (metsästyslain 33.1 §:n kohdat 4 – 5). Tämä on näille lajeille hyväksyttävää. Selvyyden vuoksi tulee kieltää yhdessä paikassa kaikki metsästyslain 33.1 §:n momentin näille lajeille epäeettiset pyyntimuodot eli kohdat 1–3 ja 6 ­– 15. (Huomattakoon vieraslajilain eduskunnassa menossa oleva muutos, jolla nyt voimassa olevassa lainsäädännössä kielletyt kohdat 1 ja 15 tulisivat nyt – ilmeisesti vahingossa – sallituksi?) Kaikkein selvintä olisi kirjoittaa koko kiellettyjen metsästystapojen luettelo suoraan vieraslajiasetukseen. Lehtipuhallin kannattaa kuitenkin sallia minkin pyynnissä. Siitä on hyviä kokemuksia ulkosaaristosta. Korostamme, että erittäin tärkeää olisi kieltää kaikkien rautojen käyttö ulkotiloissa. Raudat ovat valikoimaton pyyntimuoto, niihin pääsee myös rauhoitettuja ja uhanalaisiakin lajeja (kuten hilleri ja vedenalaisissa raudoissa saukko). Lisäksi heti tappavaksi tarkoitetutkaan raudat eivät aina tapa heti. Lisäksi asetukseen tulee lisätä eettisistä syistä pesimäaikaiset rauhoitusajat näillekin lajeille. Sivistysvaltiossa ei voi sallia, että emon tappaminen johtaa poikastenkin kuolemiseen nääntymällä. Myös piisamin pesä tulee rauhoittaa. Lisäksi ravintohoukuttimet tulee kieltää näilläkin lajeilla – myös siksi, ettei kukaan voisi käyttää supikoirahaaskaa tekosyynä muun riistan salametsästyksessä. Sitä vastoin nykyisiä metsästyslain koirasäädöksiä ei näiden lajien takia ole syytä muuttaa. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY Laura Räsänen Tapani Veistola puheenjohtaja erityisasiantuntija
      • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • MTK:lla ei ole huomautettavaa tehtyyn esitykseen.
      • Luonnonvarakeskus, Eläinten hyvinvointikeskus, Eläinten hyvinvointikeskus EHK, Raussi Satu
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • Lausunnon antaja Eläinten hyvinvointikeskus EHK, Luonnonvarakeskus Luke Satu Raussi ja Tiina Kauppinen, etunimi.sukunimi@luke.fi Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) (www.elaintieto.fi) on kansallinen asiantuntijaverkosto, jonka tehtävänä on edistää eläinten hyvinvointia tutkitun tiedon avulla. Kiinnostuksen kohteena ovat kaikki eläimet - myös vieraslajisiksi määritellyt - silloin, kun ne ovat kosketuksissa ihmisen kanssa. Eläimen hyvinvointi on eläinyksilön kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Ihmisen eläinlajille määrittämä haitallisen vieraslajin status ei muuta lajin eläinyksilöiden kykyä kokea ja tuntea. Pyydystämiseen ja tappamiseen käytetyt välineet ja menetelmät aiheuttavat eläimille eriasteista hyvinvointihaittaa. Hyvinvointihaittaa voi aiheutua myös muille kuin pyynnin kohteena oleville eläimille. Eläinten hyvinvointikeskus toteaa, että vieraslajisia eläimiä koskevat pyydystämisen ja tappamisen säädökset ovat epäselvät. Nyt esitetään säädettäväksi tarkemmin kielletyistä menetelmistä, kun selkeät säädökset sallituista pyynti- ja tappomenetelmistä tarvittaisiin. Menetelmiä tulee arvioida aina myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Haitallinen vieraseläinlaji voi aiheuttaa ekologista, terveydellistä, taloudellista tai sosiaalista haittaa. Vieraseläinlajien aiheuttamia haittoja voidaan torjua erilaisin toimenpitein. Supikoirat aiheuttavat tuhoa linnustolle erityisesti kosteikkoalueilla. Siksi supikoiria kannattaisi pyytää erityisesti saaristoalueilla kevättalvella ennen poikasten syntymää, todetaan ehdotuksessa haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi (Huusela-Veistola ym., 2019). Supikoiran tehopyynti imee lähialueita lisää supikoiria alueelle, ja tehopyynnin alla supikoirakanta pyrkii nostamaan lisääntymistehoaan (Huusela-Veistola ym., 2019). Merkittävää on myös supikoiran aiheuttama riski rabieksen ja loisten, eritoten myyräekinokokin, mahdollisena levittäjänä. Rabieksen torjunnassa ainoa tehokas keino on syöttirokotteiden käyttäminen (Huusela-Veistola ym., 2019). Syöttirokotteiden käyttö on linjassa EU:n vieraslajiasetuksen kanssa, sillä niiden käyttö ei aiheuta eläimille kipua, tuskaa tai kärsimystä. Olemme todenneet lausunnoissamme eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle (28.1.2019) sekä maa- ja metsätalousministeriölle (15.2.2019), että vieraslajisia eläimiä koskeviin säädösluonnoksiin sisältyy eläinten hyvinvoinnin heikkenemisen riskejä. Hyvinvointiriski aiheutuu esimerkiksi siitä, että jatkossa myös metsästyskortittomat henkilöt voisivat pyydystää ja tappaa haitallisen vieraslajin yksilöitä. Hyvinvointiriskin aiheuttaa myös pyynnin ja tappamisen kiellettyjen ja sallittujen menetelmien vaikeaselkoisuus. 3 § Kielletyt pyyntivälineet (MMM 70/01.02/2018) Olemme tyytyväisiä siihen, että nyt lausuttavana olevassa valtioneuvoston asetusluonnoksessa (MMM 70/01.02/2018) kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista kiellettäisiin myrkkyjen ja myrkytettyjen tai tainnuttavaa ainetta sisältävien syöttien sekä tainnuttavien ja tappavien elektronisten laitteiden ja sähkölaitteiden käyttö vieraslajisen eläimen pyydystämiseen ja tappamiseen. Pidämme myös eläinten hyvinvoinnin kannalta hyvänä sitä, että pesukarhun, supikoiran tai rämemajavan tappamiseen ei saisi käyttää ilma-asetta. Suomen Riistakeskuksen lausunnon (8.11.2018) mukaan rautojen heikon tappotehon sekä muille lajeille aiheuttaman uhan vuoksi rautojen salliminen pyyntimenetelmänä supikoiralle ja pesukarhulle ei ole perusteltua. Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta heikkotehoinen ja muillekin kuin pyydettäville lajeille vaaraa aiheuttava pyynti- tai tappomenetelmä ei ole hyväksyttävä, kun parempia menetelmiä on olemassa. Esimerkiksi eläimen pitkittynyt kuolema rautaan, joka ei vastoin odotuksia olekaan tappanut eläintä heti, ei ole eläimen hyvinvoinnin kannalta eikä eettisesti hyväksyttävää. On myös mahdollista, että rautaan joutuu sellaisen lajin yksilö, joka ei ole pyynnin kohteena. Eläinten hyvinvointikeskus suhtautuu siksi kielteisesti rautojen käyttöön pyyntimenetelmänä. Haitallisen vieraslajin pyynti vain metsästyskortin suorittaneille Suomen Riistakeskuksen lausunnossa vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain ja metsästyslain muuttamisesta (8.11.2018) todetaan, että nisäkkäisiin ja lintuihin liittyvissä toimenpiteissä käytettävät menetelmät vaativat lähes poikkeuksetta metsästyksen asiantuntemusta. Olemme Eläinten hyvinvointikeskuksessa huolissamme siitä, että haitallisten vieraseläinlajien yksilöiden pyynti tulisi mahdolliseksi metsästyskortittomille henkilöille. Riskinä on, että pyydettävälle eläimelle aiheutetaan tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Metsästyskortin suorittamiseen kuuluu eläinten lajintunnistus, lopetusmenetelmien tuntemus ja metsästyksen eettisiin sääntöihin tutustuminen. Haitallisten vieraseläinlajien pyynnissä tulisi myös vaatia metsästyskortin suorittamista. Pesintäaikainen ja pesän rauhoittaminen tulisi säilyttää myös haitallisilla vieraslajeilla Metsästyslaissa annetaan mahdollisuus säätää asetuksella riistaeläinten rauhoitusajoista. Supikoira-, pesukarhu-, rämemajava- ja minkkinaaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, ovat nyt metsästysasetuksen nojalla rauhoitettuja touko-, kesä- ja heinäkuun ajan. Mikäli lajit muutetaan rauhoittamattomiksi, poistuu mahdollisuus niin kutsuttuun pesintäaikaiseen rauhoitukseen. Poikasten emon tappaminen aiheuttaa poikasille tarpeetonta kärsimystä ja voi esimerkiksi johtaa poikasten nääntymiseen. Yksi keino välttää edellä mainittu hyvinvointihaitta on supikoirien pyynnin ajoittaminen kevättalvelle ennen poikasten syntymää, kuten todetaan ehdotuksessa haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi (Huusela-Veistola ym., 2019). Myös piisamin pesän rauhoittaminen on syytä pitää edelleen mahdollisena, sillä pesän tuhoaminen voi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä piisamin poikasille. Ehdotuksessa haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi (Huusela-Veistola ym., 2019) todetaan, että piisamin pyyntiä suositellaan jatkettavaksi edelleen, mutta Suomessa ei tällä hetkellä ole tiedossa sellaisia alueita, joissa piisamikannan todettaisiin aiheuttavan niin suurta haittaa, että kannan rajoittamisen toimia tulisi alueille erityisesti kohdistaa. Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 16 §:n muutoksesta puuttuu asetuksenantovaltuus vieraslajeihin kuuluvien eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi Pidämme puutteena sitä, että vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 16 §:n pyydystämis- ja tappomenetelmiä koskeva asetuksenantovaltuus ei mahdollista menetelmien rajoittamista itse vieraslajeihin kuuluvien eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Asetuksenantovaltuus koskee esityksen mukaan ainoastaan muita kuin pyydystämisen ja tappamisen kohteena olevia lajeja. Asetuksenantovaltuus tulee olla myös vieraslajeihin kuuluvien eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Helsingissä 6.3.2019 Eläinten hyvinvointikeskus EHK Satu Raussi ja Tiina Kauppinen Lähteet Eläinten hyvinvointikeskuksen lausunto maa- ja metsätalousministeriölle valtioneuvoston asetukseen metsästysasetuksen muuttamisesta, 15.2.2019. https://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2019/02/Lausunto_Mets%C3%A4stysasetuksen-muutos_El%C3%A4inten-hyvinvointikeskus.pdf Eläinten hyvinvointikeskuksen lausunto maa- ja metsätalousvaliokunnalle hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16:n § ja metsästyslain muuttamisesta (HE 286/2018 vp), 28.1.2019. https://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2019/01/Lausunto_Vieraslaji-ja-mets%C3%A4styslaki-HE-286-2018-vp_MMValiokunta_El%C3%A4inten-hyvinvointikeskus_28.1.2019-1.pdf Huusela-Veistola, E., Holmala, K., Hyvönen, T., Kauhala, K., Ryttäri, T., Tuhkanen, E-M. & Urho, L. 2019. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2019. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161270 Suomen riistakeskuksen lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain ja metsästyslain muuttamisesta, 8.11.2018. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2cdbd322-4d82-4822-a053-65631b2adc54/abdea603-dfa0-40ce-95c0-7632c34408f5/LAUSUNTO_20181112082848.pdf
      • Suomen Metsästäjäliitto, Grenfors Ere
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • Lausuntopyyntö 22.1.2019 (Dnro 70/01.02/2018) LAUSUNTO LUONNOKSESTA TARKEMMIKSI SÄÄNNÖKSIKSI VIERASLINTULAJIEN JA -NISÄKKÄIDEN PYYNTIVÄLINEISTÄ JA PYYNTIMENETELMISTÄ Suomen Metsästäjäliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa esityksen kohteena olevasta asetusluonnoksesta seuraavaa: Yleistä: Erityisesti vieraspetonisäkkäiden, kuten supikoiran ja minkin pyyntiä tulee Metsästäjäliiton mielestä tehostaa merkittävästi. On tutkimuksellisesti pystytty toteamaan, että vieraspetojen runsastumisesta saaristossa ja lintuvesillä kärsivät lähes kaikki saaristo- ja kosteikkolintulajit. Minkki on todettu merkittäväksi verottajaksi esimerkiksi kahlaajien osalta. Supikoira, jonka kannat ovat kasvaneet erityisesti saaristossa ja lintuvesillä, on lisännyt erityisesti maassa pesiviin lintuihin kohdistuvaa saalistuspainetta. Sujuvasti myös vedessä liikkuva ja kestävänä uimarina tunnettu supikoira ryöstää tehokkaasti munapesiä lintuvesillä. Kommentit: 3 § Vieraslajilain 16 §:n mukaan vieraslajilinnun ja -nisäkkään pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan yleisesti, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla sääde-tään rauhoittamattomasta eläimestä. Lausunnon kohteena olevalla valtioneuvoston säädöksellä voidaan antaa asiasta tarkempia säädöksiä. Asetuksen 3 §:ssä kiellettäisiin myrkkyjen, tainnuttavia aineita sisältävien syöttien käyttö ja tappavien sekä elektronisten laitteiden ja sähkölaitteiden käyttö. Tämä on Metsästäjäliiton mielestä perusteltua, sillä ne aiheuttaisivat helposti vaaraa sivullisille tai muille eläimille. Sen lisäksi ne sisältävät merkittäviä eetti-siä haasteita etenkin isompien nisäkkäiden osalta. 2 momentin osalta kiellettäisiin rautojen ja ilma-aseen käyttö isompien nisäkkäiden kuten pesukarhun ja supikoiran tai muiden vastaavankokoisten tai suurempien vieraslajinisäkkäiden osalta, mikä on myös perusteltua edellä mainituista syistä. Sen sijaan muita metsästyslainsäädännössä sallittuja rauhoittamattomien eläinten pyyntivälineitä ja -menetelmiä voitaisiin käyttää myös vieraslintuihin ja -nisäkkäisiin. Näitä ovat yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäimet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa, keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet sekä peilit ja muut häikäisevät laitteet. Lisäksi sallittuja olisivat esimerkiksi luolassa, louhikossa tai rakennuksen alla olevan eläimen pyydystämiseksi tai karkottamiseksi ääntä synnyttävä koneellinen laite sekä lehtipuhallin esimerkiksi luolassa, louhikossa tai rakennuksen alla olevan eläi-men pyydystämiseksi tai karkottamiseksi. Edellä kuvatut pyyntivälineet ja -menetelmät ovat Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan tarpeellisia vieraslajien poistamisen tehostamiseksi. Ne tukevat myönteisellä tavalla tavoitetta alkuperäisluontomme monimuotoisuuden turvaamiseksi. 4 § Esityksen mukaan vieraslajinisäkkäiden ampumiseen käytettäisiin edelleen riittävän tehokasta jousiasetta eli jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähin-tään 180 newtonia. Se on Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan riittävä teho varmistamaan eettisen lopetuksen vieraslajinisäkkäille. Myös muut asetusesi-tyksen sisältämät ampuma-aseeseen liittyvät tehovaatimukset ovat liiton mielestä hyvin linjassa ja perusteltuja. 5 § Lausunnon kohteena oleva asetusesitys sisältää esityksen metsästyslain 25 §:n asettamaan 150 metrin vähimmäisvaatimukseen eläimen ampumiseen liit-tyen. Esityksen mukaan loukkuun pyydystetyn vieraslajin ampuminen olisi mahdollista myös kyseistä vähimmäisetäisyysvaatimusta lähempänä. Ampuma-asetta voitaisiin silloin käyttää vain rajatussa kohdassa ja eläimen ollessa paikallaan, mikä osaltaan vähentäisi ampumisesta aiheutuvaa häiriötä. Liitto esittää, että sallittua lisäksi olisi ampuma-aseen käyttö vieraslajin yksilön ollessa luolassa tai rakennuksen alla. Metsästyskoira voi työskennellä ja pidä-tellä saaliseläintä paikallaan joko luolassa tai rakennuksen alla olosuhteissa, joissa eläimen liikkuminen on hyvin rajattua. Tilanne vastaa tällöin pitkälti käy-tännössä loukkuun lopettamistilannetta, jolloin lopetuslaukaus voidaan suunnata turvallisesti maata kohti. Tämä mahdollistaisi asetusesityksen nykyistä sanamuotoa paremmin taajama-alueella tapahtuvan vieraspetojen poiston ja antaisi myönteisellä tavalla lisää mahdollisuuksia puuttua nykyisiin taajama-alueiden vieraspetoreservaatteihin. Koiran käytöstä: Lisäksi Metsästäjäliitto haluaa kiinnittää huomiota siihen, että asetuksen tulisi sisältää selkeä kirjaus koiran käytön sallimisesta haitallisten vieraslajien pyyn-nin osalta koirien kiinnipitoaikana. Metsästyslain 51 §:ssä säädetään koiran käytöstä seuraavasti: ”Koiran kiinnipitovelvollisuus Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske: 1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa; 2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa; 3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa; 4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä 5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään. Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.” Liitto esittää, että kyseistä metsästyslain 51 §:n sisältämää kirjausta sovelletaan myös vieraslajinisäkkäiden pyynnissä koiralla ja asia kirjataan myös ase-tukseen. Lisäksi myös metsästyslain 53 §:n sisältämän niin sanotun ”puolen tunnin säännön” huomioiminen ja kirjaaminen asetukseen on liiton mielestä tarpeen vieraslajinisäkkäiden koira-avusteisen pyynnin jatkamisen osalta. Metsästäjäliiton mielestä on erittäin tärkeää, että vieraspetojen tehokas poistaminen pysäyttävän koiran avulla on jatkossakin mahdollista erityisesti juuri ennen lisääntymiskautta keväällä, jolloin vieraspetopyynnin vaikutus maassa pesivien lintujen lisääntymismenestyksen parantamiseen on suurin. Riihimäellä 5.3.2019 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO – FINLANDS JÄGARFÖRBUND R.Y. Heli Siitari Ere Grenfors Toiminnanjohtaja Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö
      • Suomen Riistakeskus
        Uppdaterad:
        6.3.2019
        • Suomen riistakeskus kiittää maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto esitykseen tarkemmat säännökset vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyyntivälineistä ja menetelmistä. Merkittävimmät käytännön muutokset supikoiran, minkin ja piisamin pyynnissä on niiden poistumi-nen metsästyslain 20 § kestävän käytön vaatimuksen piiristä, keinovalon ja yötähtäinten käytön salliminen sekä pyynnin mahdollistaminen myös henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet metsästäjätutkintoa. Edellä mainittujen lajien osalta käytetty terminologia muuttuu, kun haitallisten vieraslajien poistaminen ei ole enää metsästystä vaan niihin sovelletaan rauhoittamattomien eläinten pyydystämisestä ja tappamisesta annettuja säädöksiä. Lajien muuttunut asema lainsäädännössä sekä muuttunut terminologia vaikuttaa moniulotteisesti useaan eri lakiin ja asetukseen ja niiden käytännön sovel-tamiseen. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan on edelleen tarpeen tarkemmin säädellä mitä metsästyslain ja asetuksen pykäliä sovelletaan haitallisten vieraslajien pyyntiin. Metsästyslainsäädäntöä sovelletaan myös EU:n ja kansallisella haitallisten vieraslajien listalla säädet-tyihin lajeihin, joita ei toistaiseksi Suomessa esiinny tai ole havaittu. Näiden lajien osalta on Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan oltava jatkossa selvästi säädetty ilmoitusvelvollisuudesta, jonka nojalla on lakisääteinen mahdollisuus saada tieto lajin leviämisestä Suomeen sekä hankkia tarvittavat näytteet eläimen lajin ja alkuperän varmistamiseksi. Nopea tiedonsaanti ja lajintunnistus luo edellytykset viipymättä käynnistää tarvittavat torjunta- ja hävittämistoimet. Suomen riistakeskuksen ehdottamat muutokset ja täydennykset sekä tulevissa laintarkistuksissa harkittavat asiat on kuvattu ja perusteltu seuraavissa kappaleissa. Keskeisiä huomioon otettavia asioita valtioneuvoston asetuksen viimeistelyssä sekä vieraslajilakiin ja -asetukseen liittyvässä viestinnässä. Lainvastaisen toiminnan seuraamukset Supikoira ja minkki ovat laajasti pyydettyjä lajeja. Lajien siirtyminen rauhoittamattomien lajien (hiirien, myyrien ja rottien) rinnalle avaa uudella tavalla tarkasteluun sen, kuinka metsästyslain 10 luvun säädöksiä lainvastaisen toiminnan seuraamuksista sovelletaan. Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain sekä sen nojalla annettavan valtioneuvoston asetuksen viimeistelyn yhteydessä tulee huolellisesti tarkistaa, että metsästyslain 10 luvun säädökset ovat voimassa myös supikoiran, minkin ja piisamin pyynnissä aiempaan käytäntöön verrattavalla tavalla. Rauhoitusaika Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain yhteydessä on noussut esiin vaatimus säätää pesimäaikainen rauhoitusaika supikoiran, minkin ja piisamin naaraalle, kuten metsästyslaissa ja -asetuksessa on aiemmin säädetty. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan erillistä rauhoitusaikaa ei tule säätää. Pentueellisen naaraan tappaminen johtaa tilanteeseen, joka on eläinsuojelulain tarkoituksen vastainen ja estettävissä oikeilla pyyntikäytännöillä. Suomen riistakeskus suosittelee nykyisen rauhoituksen jatkamista eettisenä ohjenuorana ilman lakisääteistä velvoitetta. Suo-men riistakeskus tukee viestinnässä, neuvonnassa ja koulutuksessa pienpetojen eettistä metsästystä ja pyyntiä säädösmuutosten luomassa uudessa tilanteessa. Nahkojen ja tuotteiden myynti ja hallussapito Kansallisessa vieraslajilaissa ja -asetuksessa ei yksiselitteisesti tule ilmi koskeeko haitallisten vieraslajien kaupan ja hallussapidon kielto myös kuolleita yksilöitä, niiden osia tai niistä valmistettuja tuotteita kuten turkiksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1143/2014 (vierasla-jiasetus) tarkoitetaan ’vieraslajilla’ eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä. Kansallisen vieraslajilain tulevien tarkistusten yhteydessä tulisi harkita onko lainsäädännön selkeyden vuoksi tarpeen erikseen lakiin kirjata, että säätely ei koske kuolleita yksilöitä, niiden osia tai niis-tä valmistettuja tuotteita. Tiedotuksessa on selvästi tuotava esiin, että säädösmuutoksella ei ole vaikutusta nahkojen myyntiin ja muuhun siihen rinnastettavaan toimintaan. Oikeus pyydystää ja tappaa rauhoittamaton laji Aiempien riistalajien supikoiran, minkin ja piisamin siirtyminen rauhoittamattomien lajien (hiirien, myyrien ja rottien) rinnalle avaa uudella tavalla tarkasteluun metsästyslain, erityisesti lain 48 § 2 momentin, määritelmät oikeudesta pyydystää ja tappaa rauhoittamattomien lajien yksilöitä. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan on ensiarvoisen tärkeää selvästi ja mahdollisimman yksiselitteisesti linjata miten metsästyslainsäädäntöä tältä osin tulkitaan ottaen huomioon EU vie-raslajiasetuksen sekä kansallisen vieraslajilainsäädännön lähtökohdat ja tavoitteet. Suomen riistakeskuksen käsityksen mukaan supikoiraa, minkkiä ja muita vieraslajilain 16 § mukaisia lajeja voidaan pyydystää ilman, että voimassa olevia metsästysvuokrasopimuksia tarvitsisi pääsääntöisesti muuttaa. Olettaen, että eduskunta hyväksyy vieraslajilain ja metsästyslain ehdotetut muutokset, oikeus pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä tarkoittaa käytännössä seuraavaa: Metsästyslain 48 § 2 mom. mukaan metsästysvuokraoikeuden haltijalla on oikeus pyydystää ja tappaa rauhoittamaton eläin, jollei vuokrasopimuksesta muuta johdu. Sama koskee metsästysluvan haltijaa, jollei metsästysluvasta muuta johdu. Metsästyslain 48 § 2 mom. tarkoittaa, että metsästysvuokraoikeuteen sisältyy suoraan lain nojalla oikeus pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa vain ottamalla asiasta vuokrasopimukseen nimenomainen sopimusmääräys. Vieraslajilain 16 §:n mukaisesti supikoiran, minkin ja piisamin pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan, mitä metsästyslaissa säädetään rauhoittamattomista eläimistä. Metsäs-tyslain 48 § 2 mom. koskee siten myös oikeutta pyydystää ja tappaa supikoiria, minkkejä ja piisameja. Jos voimassa olevassa vuokrasopimuksessa ei ole erikseen määrätty, että metsästysvuokraoikeuteen ei sisälly oikeutta pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä, vuokralainen voi tämän sopimuksen perusteella pyydystää ja tappaa supikoiria ja minkkejä. Sama oikeus sisältyy vastaavasti metsästyslupaan, jollei oikeutta ole luvassa erikseen suljettu pois. Tilanteessa missä vuokranantaja on vuokrannut metsästysoikeuden tiettyjen riistalajien osalta eri vuokralaisille (esimerkiksi sama alue vuokrattu eri seuroille suurriistalle ja pienriis-talle), jokainen sopimus on muista sopimuksista riippumaton itsenäinen vuokrasopimus. Tulkintamallia sovelletaan siksi itsenäisesti jokaiseen niistä. Toisin sanoen oikeus pyydystää supikoiria, minkkejä ja piisameja sisältyisi tulkintaehtojen täyttyessä jokaiseen sopimukseen, muista sopimuksista riippumatta. Vuokranantaja voi kuitenkin katsoa, ettei sopimuksessa ole tarkoitettu oikeutta supikoirien ja minkkien pyydystämiseen. Vuokranantajan pitää silloin ilmoittaa tulkinnastaan vuokralaisille. Kyse on tavanomaisesta sopimusneuvottelusta vuokranantajan ja vuokralaisen kesken. Ehdotukset muutoksiksi ja uusiksi täydentäviksi pykäliksi valtioneuvoston asetukseen. Suomen riistakeskuksen ehdottaa seuraavia tarkennuksia ja muutoksia asetusluonnoksen pykäliin: 4 § Ampuma-aseita koskevat vaatimukset Ehdotetaan lisättäväksi punaisella korostettu tarkennus 5 momenttiin: Vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun eläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10–20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyt-tää minkin, ja piisamin sekä kooltaan niihin verrattavan tai pienemmän vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun eläimen ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36. Keskeiset perustelut: Esitetty laajennus pienempikaliiperisen haulikon sallimisesta kooltaan nimettyjä lajeja vastaaville tai niitä pienemmille 16 § mukaisille lajeille on tarpeen, jotta tulevaisuudessa ei tule käytännössä vastaan tilannetta missä minkkiä saa ampua pienikaliiperisella haulikolla, mutta sitä merkittävästi pienempää harmaaoravaa tai siperianmaaoravaa ei saa ampua. Tämä kirjaus kattaisi myös mahdolliset Suomeen leviävät vieraslajilinnut, joista todennäköisin ja suurin on afrikanhanhi, joka on kooltaan piisamiin verrattava. 5 § Loukkuun pyydystetyn eläimen ampuminen Ehdotetaan muutettavaksi seuraavalla tavalla: 5 § Loukkuun Pyydystetyn eläimen ampuminen Vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun eläimen saa ampua sen pyydystämisessä käytettyyn loukkuun tai poikkeusluvalla sallittuun pyyntivälineeseen sovelta-matta, mitä metsästyslain 25 §:n 1 momentissa säädetään. Keskeiset perustelut: Lähtökohtainen rajaus pelkkään loukkuun niin otsikossa kuin pykälässä on varsin tiukka, eikä anna mahdollisuutta lopettaa muulla pyyntivälineellä pyydettyä eläintä metsästyslain 25 § 1 momentin estämättä tilanteessa, missä kyseisen pyyntimenetelmän käyttö on Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla sallittu. Käytännössä muillakin pyyntivälineillä pyydettyä eläintä lopetettaessa ampuma-asetta käytettäisiin vain rajatussa kohdassa ja eläimen ollessa paikallaan, mikä osaltaan vähentäisi ampumisesta aiheutuvaa häiriötä. UUSI 6 § Pihasta, puutarhasta ja viljelyksistä johtuvat rajoitukset Ehdotetaan lisättäväksi seuraava pykälä: 6 § Pihasta, puutarhasta ja viljelyksistä johtuvat rajoitukset Supikoiraan, minkkiin ja piisamiin sovelletaan mitä metsästyslain 25 § 2 mo-mentissa säädetään. Keskeiset perustelut: Metsästyslain 25 § 2 momentti koskee vain riistaeläintä ja metsästystarkoitusta, joten ilman esitettyä pykälää on jatkossa mahdollista etsiä supikoiraa, minkkiä ja piisamia pihasta ja puutarhasta sekä pyytää viljelyksiltä ennen kuin sato on korjattu ilman nimenomaista lupaa. Entisten riistalajien osalta on tarkoituksenmukaista, että vakiintunut käytäntö ja tulkinta jat-kuu, ja säädös olisi linjassa metsästyslain 49 § 3 momentin kanssa: Rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen tai tappamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 25 §:n 3 momentissa säädetään riistaeläimestä. UUSI 7 § Ravintohoukuttimen käyttö Ehdotetaan lisättäväksi seuraava pykälä: 7 § Ravintohoukuttimen käyttö Vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun eläimen pyynnissä sovelletaan mitä metsästyslain 34 a §:ssä ja sen nojalla säädetään. Keskeiset perustelut: Metsästyslain 34 a §:n nojalla voidaan valtioneuvoston asetuksella alueellisesti kieltää riistaeläinten tarkoituksellinen houkuttelu haaskalla. Supikoira ei ole jatkossa riistaeläin, joten pykälää ei lakimuutoksen jälkeen sovelleta supikoirahaaskoihin. Metsästyslain 34 a §:n pykälän käytännön toimivuuden vuoksi on tarpeen soveltaa sitä yleisesti vieraslajeihin, jotta valtioneuvoston asetuksella säädettyä riistaeläimen houkuttelukieltoa ei kierretä pitämällä haasko-ja haitallisen vieraslajin ja rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseksi. Ongelmallinen asia voi olla esimerkiksi karhunmetsästykseen liittyen. UUSI 8 § Koiran käyttö Ehdotetaan lisättäväksi seuraava pykälä: 8 § Koiran käyttö Vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun eläimen pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan mitä metsästyslain 51 § 2 momentissa ja 53 § säädetään. Keskeiset perustelut: Metsästyslain 51 §:n 2 momentissa ja 53 §:ssä viitataan nimenomaisesti metsästykseen. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan on tarpeellista erikseen säätää näiden sovel-tamisesta vieraslajilain alaisten lajien pyynnissä. Ehdotettu pykälä vähentää tulkinnanvaraisuutta ja luo yksiselitteisen perustan sille, että nykyisin laajalti käytetty ja erittäin tehokas supikoirien metsästys pysäyttävillä koirilla sekä muut pyyntimuodot, joita harjoitetaan muulla kuin ajavalla koiralla, voivat nykymuodossaan jatkua. Metsästyslain 51 § soveltamisesta on mainittu vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain lausuntoyhteenvedoissa. Huomioon otettavaksi jatkovalmistelussa on kirjattu: Metsästyslain vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan lain 51.2 §:n sääntely koskee myös lain 5 §:ssä tarkoitettujen rauhoittamattomien eläinten pyytämistä ja tappamista. Säännöstä on tosin käytännössä sovellettu vain rauhoittamattomien lintujen pyytämiseen, koska nykyisten rauhoittamattomien nisäkäslajien pyytämiseksi tarvetta koiran käyttämisel-le ei ole. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan vieraslajeihin sovellettavien rauhoittamattomien eläinten pyynnin säädöksien laajentuminen supikoiraan ja sen monipuoliseen aktiiviseen pyyntiin koirilla muuttaa merkittävästi rauhoittamattomien lajien osalta tapahtuvaa koiran käyttöä. Rauhoittamattomien lintujen osalta koiran käyttö on käytännössä ollut noutavan koiran käyttöä lintujen pyynnissä. Vakiintuneen soveltamiskäytännön laajentaminen supikoiraan ja muihin vieraslajilain 16 § alaisiin lajeihin luo riskin lajeja koiralla pyytävien henkilöiden oikeusturvalle. On olemassa teo-reettinen mahdollisuus sille, että koiran käytöstä supikoiran pyynnissä koiran kiinnipitoaikana nousee oikeustoimia, joiden lopputulos on merkittävä käytännön pyynnille voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Tämän riskin ja tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi on tarpeen asiasta valtioneuvoston asetuksella säätää. Ehdotuksia harkittavaksi vieraslajilain seuraavan muutoksen yhteydessä Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan edellä esiin nostettujen täydentävien pykälien lisäksi on kaksi merkittävää asiakokonaisuutta, joista tulisi vieraslajilain 16 § alaisten lajien osalta tarkemmin säädellä. Näiden asiakokonaisuuksia osalta ei vieraslajilain 16 § 3 momentin asetuksenantovaltuus ole riittävä. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan seuraavassa vieraslajilain muutoksessa tulisi säätää lain tasolla tarvittavat valtuudet ilmoitusvelvollisuuden säätämiselle sekä poikkeuslupien myöntämiselle, joiden nojalla voidaan valtioneuvoston asetuksella saattaa voimaan seuraavat täydentävät momentit ja pykälät. UUSI 2 momentti 5 § Pyydystetyn eläimen ampuminen Ehdotetaan harkittavaksi seuraava momentti: Suomen riistakeskus voi myöntää metsästyslain 49 a § nojalla luvan 1 momen-tissa tarkoitetun eläimen ampumiseen metsästyslain 25 §:n 1 momentin estä-mättä metsästysasetuksen 11 § ja 19 § mukaisissa tilanteissa. Keskeiset perustelut: Nykytilanteessa millään viranomaisella ei ole valtuutta sallia ajallista ja alueellista poikkeusta eläimen ampumiseen alle 150 m säteellä asutusta rakennuksesta, lukuun ottamatta poliisin valtuuksia yksittäistapauksissa. Esimerkiksi taajama-alueelle ilmestyvän pesukarhun poistamisessa käytännönläheinen tapa olisi hakea kiireellisesti poikkeuslupaa. Poikkeusluvan nojalla nimetty henkilö voisi ampua pyyntivälineessä tai siihen verrattavassa avuttomassa tilassa olevan eläimen, esimerkiksi rakennuksen tai kiven alla, ilman että lupaa tulisi kysyä kaikilta alle 150 m etäisyydellä olevien asuttujen rakennusten omistajilta tai haltijoilta, mikä tietyissä tapauksissa voi olla kymmeninä taloyhtiöitä ja tuhansia ihmisiä. Poikkeusluvan osalta olisi selkeintä soveltaa, kuten metsästyslain 49 a §:ssä on säädetty. UUSI 9 § Ilmoitusvelvollisuus Ehdotetaan harkittavaksi seuraava pykälä: 9 § Ilmoitusvelvollisuus Saaliiksi saadusta vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetusta eläimestä, lukuun ottamatta vakiintuneita lajeja, minkkiä, supikoiraa ja piisamia, tulee tehdä saali-silmoitus kuten metsästyslain 38 a § ja sen nojalla säädetään. Saaliiksi saatu eläin on viipymättä toimitettava luonnonvarakeskukselle sen kustannuksella. Saalisilmoitukseen sovelletaan mitä metsästyslain 38 b § säädetään. Kuolleena löydetystä vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetusta eläimestä, lukuun ottamatta vakiintuneita lajeja, minkkiä, supikoiraa ja piisamia, on viipymättä il-moitettava kuten metsästyslain 83 c §:ssä riistaeläimestä säädetään. Kuollut eläin on viipymättä toimitettava luonnonvarakeskukselle sen kustannuksella. Keskeiset perustelut: Suomeen mahdollisesti leviävien haitallisten vieraslajien osalta on ensiarvoisen tärkeää reagoida ensimmäisiin havaintoihin ja saaliisiin. Ilman ilmoitusvelvollisuutta tiedon saaminen havaituista tai saaliiksi saaduista eläimistä jää vapaaehtoisuuden varaan, ja pahimmillaan tieto eläimestä saadaan pitkällä viiveellä ja perustuu toisen käden tietoon. Tässä tapauksessa on vaikea lähteä selvittämään asian todellista tilaa sekä havainnon tekijää tai saaliin saajaa. Viiveen vuoksi on riski menettää tilaisuus hävittää vieraslajin ensimmäiset yksilöt ennen lisääntyvän kannan muodostumista. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan ainoa virallinen keino saada 1) tietoa saaliista tai kuolleena löytyneestä eläimestä ja 2) luoda edellytykset saada vieraslajiyksilö tarkempaan tutkimukseen lajin ja alkuperän selvittämistä varten, on säätää ilmoitusvelvollisuus. Eräiden Suomessa esiintyvien lajien ja niiden värityksen tai muun ominaisuuden osalta poikkeuksellisen yksilön osalta on mahdollista, että eläimen kuolleena löytänyt tai sen saaliiksi saanut henkilö erehtyy luulemaan eläintä haitallisen vieraslajin yksilöksi. Näiden tapausten selvittämiseksi ja Suomen todellisen vieraslajitilanteen tuntemiseksi ilmoitusvelvollisuus on tarpeen. Ilmoitusvelvollisuus myös nostaa vieraslajisaaliit ja havainnot paremmin tietoisuuteen, jolloin niistä myös saadaan tieto paremmin ja tarkempana. Ilmoitusvelvollisuuden kautta on mahdollista ottaa suoraan yhteys ilmoituksen tekijään tarkemman selvityksen tekemiseksi. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan on suuri todennäköisyys sille, että haitallisen vieraslajin yksilön saa saaliiksi metsästäjä muun metsästyksen tai pyynnin yhteydessä. Suomen riistakeskuksen Oma riista -palvelu on laajasti metsästäjien käytössä, ja havaintojen sekä saaliiden ilmoittaminen palvelun kautta on helppoa ja riistaeläinten saalisilmoitusvelvollisuuden osalta jo käytössä. Suomeen leviävien uusien haitallisten vieraslajien osalta Oma riista olisi yksi luonteva kanava saaliiden ja kuolleena löydettyjen eläinten ilmoittamiseen. Nämä lajit eivät kuitenkaan ole Suomessa entisiä vakiintuneita riistalajeja, kuten supikoira, minkki ja piisami, joten Oma riista palvelun kehittämisen ja ylläpidon kulut tulee rahoittaa muista kuin riistanhoitomaksuvaroista. Erillisrahoitus mahdollistaa sen, että uudet toiminnallisuudet Oma riistaan saadaan toteu-tettua, jos ilmoitusvelvollisuus säädetään ja Oma riista nähdään tarkoituksenmukaiseksi ka-navaksi. Saaliiksi saatu tai kuolleena löydetty haitallisen vieraslajin yksilö kuuluu pyytäjälle tai löytäjäl-le. Yksilöllä voi olla merkittävä muisto arvo, ja pyytäjällä tai löytäjällä tulee olla mahdollisuus esimerkiksi täytättää eläin. Jos ilmoitusvelvollisuus säädetään, tulee perusteluihin kirjata, että luonnonvarakeskukselle toimitettu ilmoitusvelvollisuuden piirissä oleva vieraslajin yksilö palautetaan pyytäjälle tai löytäjälle tämän kustannuksella. On pyytäjän tai löytäjän vastuulla toimittaa eläin tutkimukseen sellaisessa kunnossa, että sen jatko hyödyntäminen on sen puolesta mahdollista. UUSI 10 § Lupa poiketa pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevasta kiellosta ja rauhoitusajasta Ehdotetaan harkittavaksi seuraava pykälä: 10 § Lupa poiketa pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevasta kiellosta ja rau-hoitusajasta Suomen riistakeskus voi myöntää luvan käyttää vieraslajilain 16 §:ssä tarkoite-tun linnun ja nisäkkään pyydystämiseen tai tappamiseen sellaista pyyntiväli-nettä tai pyyntimenetelmää, joka on metsästyslain ja asetuksen tai vieraslajilain tai sen nojalla annetun asetuksen nojalla kielletty sekä luvan poiketa vie-raslajilain 16 § nojalla säädetystä rauhoitusajasta soveltaen mitä metsästyslain 49 a § säädetään. Keskeiset perustelut: Kansalaisten ja Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien näkökulmasta olisi johdonmukaista, että kaikkiin vieraslajilain alaisiin lajeihin sovellettaisiin ML 49 a§ mukaista poik-keuslupaa. Nykymuodossaan metsästyslainsäädännössä sovelletaan eri poikkeuslupapykäliä vieraslaji-linnuille ja nisäkkäille. Vieraslajinisäkkäiden osalta poikkeusluvat myönnetään 49 a §:n perusteella. Vieraslajilintujen osalta poikkeusluvat myönnetään 41 b § perusteella. Metsästyslain 41 b § mukainen poikkeuslupa koskee lähtökohtaisesti nimenomaan lintudirektiivin alaisia luontaisia lajeja, joten se ei periaatteessa ole tarkoituksenmukainen haitallisten vieraslajien poikkeuslupien myöntämiseen, koska näihin lajeihin ei tarvitse soveltaa lintudirektiivistä tulevia vaatimuksia. Haitallisten vieraslajien torjuminen ja hävittäminen on erittäin tärkeää yleisen edun kannalta, mikä olisi vieraslajilain 16 § mukaisten lajien osalta pääasiallinen peruste metsästyslain 49 a § perusteella myönnettävässä luvassa kiellettyjen menetelmien käyttöön. Lupa voitaisiin tarvittaessa myöntää nopealla aikataululla. Tässä yhteydessä on tarpeen varautua siihen, että jollekin vieraslajille säädetään lisääntymis-aikainen rauhoitusaika. Esimerkiksi saariston linnustonsuojelualueilla tai muissa erityiskohteissa voi olla tarpeen poiketa rauhoituksesta luontaisen lajiston suojelemiseksi. Tästä syytä tulee säätää mahdollisuus metsästyslain 49 a § nojalla poiketa myös mahdollisesta rauhoitus-ajasta.
      • , Biodiversiteettikeskus, Mikkola-Roos Markku
        Uppdaterad:
        5.3.2019
        • Lausuntopyynnön diaarinumero: MMM 70/01.02/2018 Lausunto luonnoksesta tarkemmiksi säännöksiksi vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä Maa- ja metsätalousministeriö pyytää Suomen ympäristökeskukselta lausuntoa luonnoksesta tarkemmiksi säännöksiksi vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä Suomen ympäristökeskus lausuu asiasta seuraavaa: Supikoiran ja minkin pyyntiä tulisi tehostaa merkittävästi sekä saaristossa että lintuvesillä. Vierasnisäkäspetojen runsastumisesta saaristossa ja lintuvesillä kärsivät lähes kaikki saaristo- ja kosteikkolinnut. Ruokkilinnut kuuluvat minkin kaikkein pahimmin rasittamiin lajeihin, mutta myös esimerkiksi kahlaajat ja tiirat kärsivät sen saalistuksesta merkittävästi. Viime vuosina saaristossa ja lintuvesillä runsastunut supikoira on lisännyt entisestään lintuihin kohdistuvaa saalistuspainetta. Kestäväksi uimariksi osoittautunut supikoira on myös tehokas munarosvo. Ehdotetut säännökset vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä ovat tärkeitä ja kannatettavia. Kiellettyjen pyyntivälineiden käytön kieltäminen vieraslintujen ja -nisäkkäiden pyydystämisessä on hyvin perusteltu sekä eläinsuojelullisilla syillä että menetelmien soveltuvuuden perusteella. Nykyisen Metsästyslain mukaan rauhoittamattomien eläimien pyydystämiseen ja tappamiseen voidaan käyttää mm. myrkkyjä, myrkkysyöttejä ja tappavia sähkölaitteita. Näiden välineiden käyttö vieraslintujen ja -nisäkkäiden pyydystämisessä kiellettäisiin. Rautojen ja ilma-aseiden käyttö kiellettäisiin pesukarhun ja supikoiran sekä niiden kokoisten tai isompien nisäkkäiden pyynnissä. Metsästyslain 25 §:n mukaan eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä asuinrakennusta, ellei rakennuksen omistaja tai haltija anna tähän nimenomaista lupaa. Tämä kohta ei koskisi vieraslajinisäkkäitä, koska esimerkiksi supikoiria joudutaan pyydystämään myös taajamissa, missä laissa säädettyä vähimmäisetäisyyttä asuinrakennuksista on vaikea täyttää. Lopetettavien eläinten kuljettaminen taajamien ulkopuolelle aiheuttaisi eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Kuljettamisesta aiheutuva ajanhukka ja kustannukset voisivat myös vähentää metsästäjien kiinnostusta osallistua vieraslajieläinten torjuntaan. Asetuksen 5 §:ssä säädettäisiin tämän vuoksi, että metsästyslain 25 §:n 1 momentin säännöstä ei sovellettaisi silloin, kun vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitettu eläin ammuttaisiin sen pyydystämisessä käytettyyn loukkuun. Lausunnon valmisteluun on allekirjoittaneiden lisäksi osallistunut vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko Biodiversiteettikeskuksesta. Keskuksen johtajan sijaisena Jukka-Pekka Jäppinen Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos
      • SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
        Uppdaterad:
        21.2.2019
        • Kiitämme lausuntopyynnöstä. Pidämme hyvänä sitä, että ministeriö esittää kiellettäväksi myrkkyjen ja myrkytettyjen tai tainnuttavaa ainetta sisältävien syöttien sekä tappavien elektronisten laitteiden ja sähkölaitteiden käyttöä supikoiran, piisamin, rämemajavan, pesukarhun ja minkin lopettamistarkoituksissa. Kielto tulisi kuitenkin kirjata lakitasolle epäselvyyksien välttämiseksi, sillä metsästyslaki ei mahdollista kyseisten keinojen kieltämistä asetuksella kohde-eläimen hyvinvoinnin perusteella. Pidämme hyvänä, että supikoiran ja pesukarhun kohdalla esitetään kiellettäväksi myös rautapyynti ja ilma-aseella tappaminen. Rautapyynti tulisi kieltää myös muiden lajien osalta, sillä vaikka rautojen tarkoituksena on tappaa eläin välittömästi, ne eivät aina sitä tee. Raudat eivät myöskään valikoi pyydettävänä olevaa eläinlajia riittävällä tarkkuudella. Haluamme tässä yhteydessä tuoda esiin myös sen, että kyseessä olevat haitallisiin vieraslajeihin luokiteltavat eläinlajit tulisi poistaa rauhoittamattomien lajien joukosta, mikäli ne sinne on siirretty. EU ei edellytä Suomelta kyseisten lajien kohdalla nykyistä tehokkaampaa kannanhoitoa eikä etenkään maallikoiden tekemää pyyntiä. Sitä vastoin EU vaatii kannanhoidollisista toimenpiteistä päätettäessä riskin- ja tehokkuuden arviointia sekä eläimille tuotettavan kärsimyksen minimoimista. Siirtoa riistalajeista rauhoittamattomiin lajeihin voidaan siten pitää EU:n vieraslajilainsäädännön vastaisena toimenpiteenä. Liitteenä (alla) maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamamme lausunto hallituksen esityksestä koskien näiden lajien siirtoa rauhoittamattomiksi lajeiksi. Helsingissä 25.1.2019 Asia: HE 286/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16 §:n ja metsästyslain muuttamisesta Kiitämme pyynnöstä tulla kuultavaksi. SEYn mielestä vieraslajeista aiheutuvat haitat tulisi aina pyrkiä ensisijaisesti ennaltaehkäisemään. Nyt käsittelyssä olevat lakimuutokset pyrkivät estämään haitallisten vieraslajien leviämistä sekä hallitsemaan vieraslajiriskejä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. SEYn mielestä nämä tavoitteet ovat tärkeät. SEY pitää ehdotettua lakimuutosta kuitenkin tietyiltä osin erittäin ongelmallisena. Ehdotetut lakimuutokset vaarantavat eläinten hyvinvoinnin monilta osin tarpeettomasti ja lakiesityksen perusteluista puuttuu olennaisia asioita päätösten perusteiksi. EU ei edellytä Suomelta nykyistä vahvempaa haitallisten vieraslajien kannanhoitoa, eikä asialla ole aikataulullista kiirettä. Lakimuutokset tulisikin valmistella perusteellisesti uudelleen. Pyynnin luvanvaraisuus Suunniteltu lainsäädäntömuutos siirtäisi supikoiran, minkin, pesukarhun, piisamin ja rämemajavan riistalajeista rauhoittamattomiin lajeihin. Tämä johtaisi pyytämisen ja tappamisen luvanvaraisuuden poistumiseen. Metsästyskorttia ja sen edellytyksenä olevaa koulutusta ei enää vaadittaisi, jolloin pyyntiin osallistuvan henkilön osaamista esimerkiksi asianmukaiseen pyytämiseen ja kivuttomaan lopettamiseen ei olisi mitenkään ennalta varmistettu. SEYn mielestä onkin epätodennäköistä, että kaikilla pyyntiin osallistuvilla ihmisillä olisi jatkossa riittävät taidot lopettaa eläin eettisesti. Tämä huoli nostetaan esille myös Suomen riistakeskuksen tuottamassa supikoiran kannanhoitosuunnitelmassa. Siinä pyynnin salliminen ilman metsästyskorttia koetaan ongelmalliseksi, koska läheskään kaikilla osallistujilla ei ole tarvitta¬vaa tietotaitoa ja välineitä supikoirien lopettamiseksi eläinsuojelulainsäädän¬nön mukaisesti. Kannanhoitosuunnitelmassa esitetäänkin toimivampana vaihtoehtona metsästyslain uutta luokitusta (esim. haitallinen vieraslaji), jolloin vieraslajeja ei enää koskisi metsästyslain 20 pykälän kestävän käytön velvoitteet, mutta edellytys metsäs¬täjätutkinnon suorittamisesta voitaisiin säilyttää vieraslajienkin pyydystämisen ehtona. SEY puoltaa tätä riistakeskuksen ehdotusta nyt käsiteltävänä olevaa esitystä parempana toimintatapana. Toinen vaihtoehto voisi olla erillinen tarkennus siitä, että kestävän käytön velvoite ei koskisi haitallisiin vieraslajeihin luettavia lajeja. EU vaatii vieraslajiasetuksessaan, että kannanhoidollisiin toimenpiteisiin ryhdyttäessä ja niitä valitessa jäsenmaiden on varmistettava, että eläimet säästetään vältettävissä olevalta kivulta, stressiltä ja kärsimykseltä kuitenkaan haittaamatta toimenpiteiden toimivuutta. Samalla EU vaatii, että toimenpiteiden tulee olla suhteessa niiden vaikuttavuuteen ja toimenpiteet tulee priorisoida riskinarvion ja tehokkuuden perusteella. EU on aloittamassa kuluvana vuonna pilottiprojektin, jolla on tarkoitus löytää käyttöön eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaat keinot. Suomen on myös hyvä seurata tätä kehitystä. Suomella on jo käytössä esimerkiksi tehokas supikoirien kannanhoito. Lajin leviäminen laajemmalle Skandinaviaan on pitkälti saatu näillä toimin estettyä, eikä EU velvoita Suomea nykyistä voimakkaampiin toimiin etenkään eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. EU:n vieraslajilistauksen käyttäminen ehdotuksen perusteena on monin tavoin huono. Uusien pyyntimenetelmien tuoma lisäteho vieraslajien hallinnassa pitäisi pystyä todentamaan, etenkin silloin kun seurauksena on eläinten hyvinvoinnin ja pyynnin eettisyyden kannalta huonommat käytännöt. Lakimuutoksen perusteluissa tällaista näyttöä ei kuitenkaan ole osoitettu. Herääkin huoli siitä, että pyyntimenetelmien laajennus ei johda kannan tehokkaampaan hallintaan. Vaikka vieraslajien saalismäärät hieman nousisivatkin, niin sillä ei välttämättä ole todennettavaa vaikutusta vieraslajien kannankoon kehitykseen taikka levinneisyyden rajoittamiseen. Laajennukset voivat johtaa vain lisääntyneeseen eläinten kärsimykseen, ilman todellisia vaikutuksia vieraslajeista aiheutuviin haittoihin luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille. SEY ei pidä eettisesti hyväksyttävänä eläinten hyvinvoinnin kannalta huonompia pyyntitapoja, etenkin kun niiden käyttöä ei ole osoitettu välttämättömäksi kannan tehokkaamman rajoittamisen kannalta. IUCN:n on valmistellut lajikohtaiset raportit Euroopan komissiolle, missä on arvioitu vieraslajikantojen hallintaan käytettäviä menetelmiä ja niiden tehokkuutta. Raportit korostavat kautta linjan pyyntiin osallistuvien metsästäjien ammattitaitoa ja osaamista eettisen pyynnin turvaamiseksi [1, 2]. Metsästyskortittomilla kansalaisilla nähdään rooli havaintojen ilmoittamisessa kansallisiin vieraslajijärjestelmiin levinneisyyden rajoittamisessa (havainnot tulee tosin vielä varmistaa asiantuntijoilla). Supikoiralle tehty raportti on valmistunut Pohjoismaissa tehtyjen tutkimusten ja tietotaidon pohjalta, ja sen mukaan Suomen kantaa hallittaisiin tehokkaimmin ammattimetsästäjien ja harrastemetsästäjien yhteistyöllä. Supikoiran kohdalla halutaan lisäksi estää lajin leviäminen ja vakinaistuminen Skandinaviaan, missä riistakameroilla tehdyt ensihavainnot dispersoivista yksilöistä ovat myös keskeisessä osassa. Toiseksi, pyynnin luvanvaraisuuden poistuminen johtaisi myös siihen, että pyyntiin osallistuvan henkilön lajintunnistustaidoista ei ole ennalta varmistuttu. Siten on hyvin todennäköistä, että pyynti tulee kohdistumaan tahattomasti myös muiden lajien yksilöihin. Tätä tukee Ruotsista saadut tiedot. Siellä kansalaisten vieraslajihavaintoja keräävä palvelu saa vuosittain 600-1000 supikoira- ja pesukarhuhavaintoa kattavasti koko maasta, joista valtaosa on virheellisiä. Esimerkiksi vuonna 2016 saaduista 633 havainnosta 260 todennettiin muiden lajien yksilöiksi (mm. mäyrä, kettu, ilves ja ahma) ja vain 27 ilmoitetun kansalaishavainnon kohdalla lajintunnistus voitiin varmistaa oikein tehdyksi [1]. Ei ole syytä olettaa, että Suomessa kansalaisten lajintunnistustaidot nisäkkäiden suhteen olisivat paremmat. Pyynnin luvanvaraisuuden poistaminen on lisäksi johtanut kärsimyksen lisääntymiseen vieraslajien pyynnin yhteydessä muualla Euroopassa. Esimerkiksi Italiassa rämemajavan pyynnin luvanvaraisuuden poistaminen on mahdollistanut loukkupyynnin kaikille halukkaille ja eläinten on havaittu säännöllisesti kuolevan nälkään tai janoon elävänä pyytävissä loukuissa. Lisäksi loukkuihin on kuollut muitakin lajeja. On tärkeää huomioida, että myös EU:n vieraslajiasetus edellyttää jäsenvaltiot ottamaan huomioon erityisesti muut kuin torjunnan kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt haitallisten vieraslajien hallintatoimenpiteitä toteuttaessaan. Lainsäädännöllä on lisäksi keskeinen sija mielipidevaikuttamisessa ja suunnitellut muutokset haitallisiksi luokiteltujen vieraslajien pyyntiin vaikuttavat ihmisten asenteisiin näitä eläimiä kohtaan. Haitalliset vieraslajit saavat herkästi statuksestaan johtuen negatiivisen leiman ihmisten silmissä, mikä voi johtaa siihen, että niiden kärsimyksen välttämistä pyynnin yhteydessä ei koeta yhtä arvokkaaksi kuin muilla metsästettävillä lajeilla. Sallittujen lopetusmenetelmien tulee aina lähteä kunkin lajin kyvystä kokea kipua ja kärsimystä. Lajin saama status ei ole hyväksyttävä syy poiketa tästä edellytyksestä, mikäli pyynti halutaan pitää eettisesti hyväksyttävänä ja eläinsuojelulain edellytysten mukaisena. Pyyntimenetelmät SEY ei vastusta pyyntimenetelmien laajentamista, kun uudet sallitut pyyntimenetelmät eivät lisää kohteena olevien eläinten kärsimystä. Nyt käsittelyssä olevissa lakimuutoksissa on kuitenkin merkittävä riski sille, että supikoiran, piisamin, minkin, pesukarhun ja rämemajavan pyyntiin sallitaan keinoja, jotka ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta täysin kestämättömiä. Ehdotuksen mukaan muutetaan vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) 8 ja 16 § seuraavasti: ”Ympäristöön päässyt lintu- tai nisäkäslaji, joka on unionin luetteloon kuuluva tai kansallisesti merkityksellinen haitallinen vieraslaji, saadaan pyydystää ja tappaa soveltaen, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään rauhoittamattoman linnun ja nisäkkään pyydystämisestä ja tappamisesta.” ja “Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin, mitä 1 momentissa tarkoitettuja metsästyslain ja sen nojalla annettuja säännöksiä sovelletaan tässä pykälässä tarkoitettujen lintu- tai nisäkäslajien pyydystämiseen ja tappamiseen, jos se on tarpeen näiden lajien leviämisen estämiseksi, muun kuin pyydystämisen ja tappamisen kohteena olevan lajin tai sen elinympäristön suojelemiseksi taikka metsästyslain tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi.” Metsästyslain mukaan rauhoittamattoman nisäkkään tappamisessa saa käyttää esimerkiksi myrkkyjä ja tappavia sähkölaitteita. Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle asetuksen, jolla nämä keinot kiellettäisi. On kuitenkin kyseenalaista, voiko näitä keinoja kieltää asetuksella, kun nyt käsittelyssä oleva lakimuutos ei anna tällaista asetuksenantomahdollisuutta kohteena olevien eläinten hyvinvointisyiden perusteella. Kielto esimerkiksi edellä mainittujen keinojen käytölle tulisi tehdä jo lakitasolla. Vähintään tulisi lisätä vastaava asetuksenantomahdollisuus myös pyynnin kohteena olevien eläinten hyvinvointisyistä, kuin nyt ehdotetaan annettavaksi muista syistä. Rauhoitusajat Myös haitallisten vieraslajien kohdalla lisääntymiskauden aikainen rauhoittaminen tulee taata jatkossakin siten, että pentueelliset naaraat ovat rauhoitettuja toukokuun alusta heinäkuun loppuun piisamia lukuunottamatta, jonka rauhoitusaika on 20.5 – 30.9. Tämä olisi linjassa sen kanssa, että metsästys on kielletty pesintäaikaan myös rauhoittamattomien lintujen kohdalla. Pennullisten emojen tappaminen johtaa suurella todennäköisyydellä emoistaan riippuvaisten pentujen nääntymiseen hengiltä, mitä ei mitenkään voi pitää hyväksyttävänä ja EU:n tavoitteiden kanssa linjassa olevana toimintatapana. Rauhoitusaikojen poistaminen ei vaikuta myöskään perustellulta pyynnin tehokkuuden kannalta, sillä esimerkiksi supikoiran kohdalla tehokkain pyyntiaika olisi kevättalvella ennen kuin pentueet ovat syntyneet. Kesällä tapahtuvassa pyynnissä on riski myös häiritä muiden lajien lisääntymistä. Esimerkiksi supikoiran ja minkin haitat on havaittu suurimmiksi saaristoalueilla, missä lisääntymiskauden aikainen tehopyynti voi vaarantaa myös lintujen häiriötöntä pesintää. Samasta syystä myös piisamin pesärauha tulee säilyttää. Nyt ehdotettu lakimuutos ja siihen liittyvä asetusmuutos ovat poistamassa tämän. Pykälää 37 a § ei tule muuttaa ehdotuksen mukaan. Pesän rauhoittamisesta tulisi säätää lakitasolla. Muuta SEY kritisoi hallintotapaa, jolla lakiesitys on tehty. Lakiesitystä ei ole lähetetty lausunnolle yhdellekään eläinsuojelujärjestölle pyynnöistä huolimatta, vaikka sillä on merkittäviä seurauksia eläinten hyvinvoinnille. Edes saman ministeriön (MMM) eläinten hyvinvointiasiantuntijat eivät ole olleet tietoisia näistä ehdotetuista muutoksista. Lakiesitys on valmisteltu ennen kuin ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi valmistui supikoirien ja piisamin osalta. Hyviä perusteita sille, että toimintasuunnitelman valmistumista ei ole odotettu, ei ole olemassa. Toimintasuunnitelmien perusteella on selvää, että lakiesityksessä kaavaillut toimet ovat erittäin liioiteltuja. Esimerkiksi piisamin osalta kannanhoitosuunnitelma toteaa: ”Meillä piisamista ei ole havaittu merkittävää haittaa”. Esityksen muistiosta on jätetty pois merkittävää tietoa EU:n lainsäädännöstä koskien vieraslajikantojen hallintaa. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa ei ole käsitelty millään tavoin eläinten hyvinvoinnille koituvia haittoja ja riskejä. Hallintatoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon haitallisesta vieraslajista aiheutuvat vahingot ja niiden todennäköisyys. Samaa vaatii myös EU. Tämä on lakiesityksessä erittäin heikosti käsitelty ja lisäksi esityksestä puuttuu olennaista tietoa jo olemassa olevasta Suomen Riistakeskuksen laatimasta supikoiran kannanhoitosuunnitelmasta. [1] Dahl, F. & Åhlén, P.A. 2017. Information on measures and related costs in relation to species included on the Union list: Nyctereutes procyonoides. Technical note prepared by IUCN for the European Comission. [2] Roy, S. 2017. Information on measures and related costs in relation to species included on the Union list: Neovison vison. Technical note prepared by IUCN for the European Comission. Kati Pulli Toiminnanjohtaja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto Suvi Ponnikas Varapuheenjohtaja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto Helsingissä 30.1.2019 Asia: Lisäys lausuntoon HE 286/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16 §:n ja metsästyslain muuttamisesta Alla esitämme keskeisimpiä syitä siihen, miksi pyynnin mahdollistaminen maallikoille voi johtaa hyötyjen sijaan haittavaikutuksiin sekä kannan hallinnalle, että maallikoille itselleen. Nämä seikat tulivat suullisesti käsitellyksi 29.1.2019 kuulemistilaisuudessa ja haluamme esittää ne vielä kirjallisesti. Jotta kannanhallinta on tehokasta, on siinä käytettävien keinojen vaikuttavuudesta oltava todennettua tietoa. Maallikoiden osallistuessa pyyntiin, riittämättömällä taustatiedolla toteutetun metsästyksen osuus tulee kasvamaan huomattavasti. Tämä voi johtaa täysin päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä tavoitellaan - kannan kasvuun ja leviämiseen uusille alueille sekä lisääntyneeseen tautiriskiin Itärajalla. Harvennetussa supikoirakannassa nuorten vaellusmatkat voivat olla entistä pitempiä, johtaen lajin levinneisyysalueen laajenemiseen. Vastaavasti myös silloin, kun supikoiraparin toinen osapuoli metsästetään, jäljelle jäänyt yksilö saattaa vaeltaa pitkiäkin matkoja pois aikaisemmalta elinpiiriltään uusille levinneisyysalueille etsiessään uutta kumppania. Lisäksi, jos metsästyksellä luodaan vapaita reviirejä, ne vetävät puoleensa vaeltavia yksilöitä. Esimerkiksi Itärajalla eläinten kasvava liikkuvuus muodostaa myös kasvavan tautiriskin. Mahdollisia tauteja ovat lähinnä loiset ja raivotauti. Raivotautia torjutaan itärajalla ylläpitämällä syöttirokotteilla rokotekattavuutta, mikä ehkäisee raivotautiepidemioita. Yksittäiset tapaukset ovat silti mahdollisia. Mikäli eläimiä käsittelevät maallikot, kasvaa myös riski ihmiseen välittyvälle tartunnalle. Pyynnin vaikutus alueelliseen populaatiokoon voi puolestaan jäädä olemattomaksi, sillä yksilöt korvautuvat uusilla ja yhden lajin poisto vaikuttaa myös muihin petoihin (kuten kettuun ja näätään), jotka voivat runsastua (hyöty linnustolle jää tavoittamatta). Tehopyynnin alaisen supikoirakannan tiedetään myös nostavan lisääntymistehon huippuunsa, mikä voi johtaa kannan vähenemisen sijaan sen kasvuun alueellisesti. Hallintasuunnitelman mukaan supikoirakannan pienentäminen yhtenäisillä manneralueilla ei ole mahdollinen. Siten supikoiran kohdalla pyynti tulisi kohdentaa herkille saaristoalueille (vieraslajihaittojen minimoimiseksi) sekä Lappiin, jolla pyritään estämään lajin leviäminen laajemmalle Skandinaviaan. Vieraslajikantojen hallinnan onnistumiseksi tehopyynnin tulee olla huolellisesti suunniteltu ja toteutettu, mihin ammatti- ja harrastemetsästäjillä on parhaat ja riittävät resurssit sitoutua. Vieraslajikantojen hallintaan osallistuminen vaatii monipuolista osaamista sekä koordinoitua käytännön toteutusta. Metsästäjillä on tähän hyvät olemassa olevat verkostot ja kanavat, jotka tavoittavat jäsenet laajasti. Maallikot muodostavat huomattavasti laajemman ja taustatiedoiltaan vaihtelevamman ihmisjoukon, minkä tavoittaminen, tiedottaminen ja koordinointi kattavasti on tällä hetkellä epärealistista. Kati Pulli Toiminnanjohtaja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto Suvi Ponnikas Varapuheenjohtaja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
      • Nylander Susanna-Maarit
        Uppdaterad:
        14.2.2019
        • olen, erittäin järkyttynyt supikoirien ja muiden ns vieraslajien tappamisesta / metsästyksestä. täällä suomessa minä rakastan eläimiä. minua ei häiritse eläimet . minä pelkään ihmisten väkivaltaista , ja raakaa käytöstä toisia ihmisiä kohtaan täällä suomessa tälläinen käytös on vain lisääntynyt koko ajan koen olevani turvaton en ainoastaan illalla ulkona ollessani . vaan myös aamulla, päivällä, ja iltapäivällä . minä vastustan ihmisten julmaa, ja raakaa käytöstä eläimiä kohtaan. kuulun eläinsuojelujärjestöön. teen. vapaaehtoistyötä eläinten, ja vanhusten hyväksi . kaikenlainen julmuus, ja raakuus eläimiä kohtaan pitää saada loppumaan täällä suomessa . olen todella järkyttynyt tästä supikoirien yms eläinten tappamisen, ja metsästyksen sallimisesta . Suomi on sivistysvaltio .
      • Lapin ELY-keskus, Ympäristö ja luonnonvaratvastuualue / Luontoympäristöyksikkö, Kojola Taina
        Uppdaterad:
        13.2.2019
        • VALTIONEVOSTON ASETUSLUONNOS TARKEMMISTA SÄÄNNÖKSISTÄ VIERASLAJILINTUJEN JA –NISÄKKÄIDEN PYYNTIVÄINEISTÄ JA MENETELMISTÄ Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella (myöh. Lapin ELY-keskus) ei ole muuta huomautettavaa lausunnolla olevaan vieraslajilintujen ja – nisäkkäiden pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien tarkempia säännöksiä koskevaa valtioneuvoston asetusluonnokseen kuin tarkennusesitys ko. luonnoksen 3 §:n rämemajavan pyyntiä koskevan kohtaan. Lapin ELY-keskus esittää, että lausunnolla olevan valtioneuvoston asetusluonnoksessa tuotaisiin esiin, että 3 §:n mom. 3 sallima rautojen käyttö rämemajavien pyyntiin vedessä noudattaa metsästyslain 33 §:n kohdan 11 tarkoittamia heti tappavia rautoja. Heti tappavia rautoja käytettäessä pyydystettävät eläimet kuolevat eläinsuojelulain 32 §:n mukaisesti mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti kärsimättä hukkumiskuoleman aiheuttamaa viivytystä ja tuskaa.
      • Lastula Sari
        Uppdaterad:
        10.2.2019
        • EU-lainsäädäntö ei edellytä vieraslaji-nimikkeen saaneiden eläinten tappamista. Ihminen on hyvin lyhyessä ajassa muuttanut voimakkaasti luonnonvaraisten eläinten elinolosuhteita ottamalla käyttöön entistä enemmän maapinta-alaa muokkaamalla sitä omaan käyttöönsä. Luonnonvaraiset eläimet ovat joutuneet sopeutumaan elinolosuhteidensa muutoksiin tai kuolleet sukupuuttoon. Tämä, metsästyksen ohella, vinouttaa eläinten ekologiaa. Esimerkiksi suurpetoja tappamalla ihminen luo hyvät edellytykset pienempien petojen menestymiselle. Paljon puhutaan nyt supikoirasta, sen kantaa rajoittaa merkittävimmin talvi ja ruoan puute. Tähän auttaa, jos eläinten ruokinta pellon laidoilla ja metsissä kiellettäisiin. Asuinpaikkakunnallani on ruokintapaikkoja tiheästi ja niistä löytyy herkkuja jyvistä porkkanoihin ja leipiin, nuolukivet on asetettu kepinnokkaan ja heinille tehty oma teline. Metsästyksestä jäljellejääneet eläinten ruumiinosat löytyvät erään maatalon ladon takaa, joita eläimet ovat siellä levitelleet. Kaikkien luonnonvaraisten eläinten metsästys ja tappaminen on sallittava vain metsästystutkinnon ja ampumakokeen suorittaneille, eikä eläimiä saa tappaa pesimäaikaan. Eläinsuojelurikokset tulevat lisääntymään, jos jokamiehet alkavat tappaa eläimiä erilaisilla keinoilla. Mökkipaikkakunnallamme minulle suositeltiin eläimen heittämistä loukussa veteen, kun harmittelin minkin liikuskelleen lähirantoja pitkin. Minkki tunkeutui rantakivikossa sijainneen piisamin pesään ja tappoi pennut. Näköhavainto tehtiin, kun se roikotti yhtä pentua mennessään. EU:n vieraslajiluettelon lajeja ei saa kasvattaa, myydä tai markkinoida ja lajin päästäminen ympäristöön on kielletty. Suomi neuvotteli poikkeuksen tähän sääntöön ja jatkaa supikoirien ja minkkien tarhausta, jolloin tarhoilta tulee jatkossakin pääsemään eläimiä karkuun. Laki tulee asettamaan luonnonvaraiset eläimet yhä enemmän alttiiksi tarpeettomalle kärsimykselle ja jopa julmuuksille eikä hallinto ole pystynyt varmistamaan metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten varalta riittävää valvontaa, tutkimusta ja sanktioita, joten en kannata esitystä.
      • MTK - Pohjois-Karjala, Pasanen Vilho
        Uppdaterad:
        31.1.2019
        • MTK - Pohjois-Karjala kannattaa tehtyä lakimuutosehdotusta.