• Remissinstanser: 33
    Yleiset kommentit asetusluonnoksesta ja/tai muuta huomautettavaa
      • Tähän voitte kirjoittaa yleiset kommenttinne asetusluonnoksesta ja /tai muuta huomautettavaa
      • Tilastokeskus, Muukkonen Jukka
        Uppdaterad:
        11.1.2021
        • Materiaalinen tehokkaan käytön ja kiertotalouden edistämisen kannalta on tärkeää, että myös betonin kierrätystä edistetään. Jäte- ja materiaalivirtojen tilastoinnissa on pystyttävä tunnistamaan ne materiaalierät, mukaan lukien betonimurske, jotka määritelmien perusteella lakkaavat käsittelyn jälkeen olemasta jätettä. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että betonimursketta koskevat arviointiperusteet (4 §), vaatimustenmukaisuusilmoitukset (6 §) ja ilmoitusvelvollisuus (7 §) sekä niitä täydentävät liitteen 2 vastaanottokirjanpitoa ja laadunvarmistusta sekä liitteen 3 vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältövaatimuksia koskevat asiat on selkeästi kirjattu asetusluonnokseen. Vaatimustenmukaisuusilmoitusten olisi aina hyvä olla sähköisessä muodossa ja tarvittaessa saatavissa myös tilastoviranomaisten käyttöön.
      • SLL
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä. Liiton mielestä betonin hyödyntäminen on sinänsä kiertotaloutta ja hyväksi, koska sillä voidaan säästää myös neitseellisiä kallioita ja harjuja. Asetuksessa uutta on, että betonia voisi käyttää paremmin lopputuotteena ja varastoida. Näitäkin tavoitteita tulee kuitenkin voida tarkastella kriittisesti ja valita ensisijaisesti ympäristön kannalta kestävämmät vaihtoehdot. Neitseellisen kiviaineksen säästäminen ei toteudu, jos maarakennusta tehdään ylipaksuina kerroksina tai tarpeettomilla alueilla, jolloin tosiasiallinen liiketoiminta on jätteen loppusijoitus (“dumppaus”). Lisäksi kierrätys varsinaisena rakennusbetonina säästäisi uuteen betoniin tarvittavan hiekan ja kallion. Betonirakentaminen on ilmaston kannalta yksi haitallisimmista teollisuudenaloista. Yleistavoitteena tulee olla betonin käytön vähentäminen, mutta betonimurskeiden teko pitää osaltaan yllä suurta betonituotantoa päästöineen. Joskus tarpeetonta maarakentamista ohjaa osaltaan jopa pyrkimys maksimoida jätteen määrä ja sen dumppaamisesta saatava taloudellinen hyöty. Betonimurskeiden hiili- ja kokonaisympäristöjalanjälki tuleekin määritellä suhteessa niiden vaihtoehtoihin. Betonin käyttö murskeena maarakentamiseen on havaittu ongelmalliseksi ja riskialttiiksi jopa puutteellisista selvityksistä ja valvonnasta huolimatta. Sitä vastoin esimerkiksi turvalliseksi esitettyjä MARA-toimintaa on skaalattu erilaisissa ympäristöluvissa olettaen, että viranomaisen turvallisiksi määrittämät pitoisuudet pätisivät riippumatta jätteen määrästä. Lisäksi on esitetty, että kunnan ympäristölupaviranomaisella olisi MARA-normeja soveltaen oikeus sijoittaa jätteitä jopa pinta- ja pohjavesiin, kuten suohon. MARA-asetuksella aloitettu kontrolloimaton pienkaatopaikkatoiminta voi johtaa merkittävien maa-alueiden sekä pinta- ja pohjavesien pilaamiseen. Suunniteltu asetus voisi pahimmillaan nopeuttaa tätä kehitystä. Niiltä osin kuin betonirakentamista ei voida välttää, lähtökohtana pitää olla suurempi betonin hyötykäyttö kierrätyselementteinä tai toissijaisesti uusiobetonina. Uusiobetoniin voi toki liittyä neitseelliseen betoniin nähden suurempi sementin hiilipäästö. Kuitenkin tätä tulisi tarkastella suhteessa betonimurskeiden hiilipäästöihin ja muihin ympäristövaikutuksiin. Betonirakenteiden purku liittyy usein uuden rakennuksen rakentaminen. Jos betoni kierrätettäisiin paikalla, niin ympäristövaikutukset olisivat merkittävästi pienemmät. Betonin murskaus sekä jätteiden ja tuotteiden kuljetukset kuluttavat suuria määriä energiaa ja aiheuttavat taajamien läheisyydessä ympäristöhaittoja liikennehaittoina, meluna ja (pienhiukkas)pölynä. Tällaisen toiminnan haitoista olemme saaneet paljon palautetta asukkailla esimerkiksi Vantaan Kiilan alueelta. Ympäristöministeriön tulisi tarkastella näitäkin haittoja kokonaisuutena. Haitta-aineet ja niiden pitoisuudet Asetusluonnos on kemiallisesta lähtökohdista tehty puutteellisesti vesien ja maaperän suojelun kannalta. Näin on todettu myös esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskuksen ja Hämeen ELY-keskuksen lausunnoissa. Esitettyjen haitta-aineiden lukumäärä ei ole riittävä. Kyseessä on tavanomainen lista, mutta sen kattavuutta ei ole osoitettu. Asetuksen perusteluista puuttuvat lähes täysin viitetiedot. Erityisesti perustelut valituille haitta-aineille ja niiden raja-arvoille puuttuvat täysin. Lainsäädännön pitää perustua tieteellisiin tosiseikkoihin. Betonin haitat erityisesti vesille ja niiden eliöille pitää estää jatkossakin (esimerkiksi metallit ym. haitta-aineet ja kohonnut pH). On hyvä, että asetukseen tulee uusia raja-arvoja, mutta esitämme kuitenkin vielä alumiinin ja koboltin raja-arvon lisäämistä. Alumiinin, raudan, mangaanin, suolaionien, koboltin ja muiden haitta-aineiden raja-arvot tulisi määrittää kestävästi perustuen ekologisiin ympäristölaatunormeihin. Raja-arvoista Perustelumuistiossa esitettyjen liukoisuuden raja-arvot eivät ole riittävän tiukkoja. Esitetyt taikka vastaavat kaatopaikka- ja MARA-asetuksessa käytetyt normit eivät edes tiukennettuina takaa vesipuitedirektiivin tai pohjavesien suojelun toteutumista tilanteessa, jossa kohtalaisia määriä jätteitä sijoitetaan. Osa arvoista on jopa MARA-arvoja korkeampia, perusteluna betonista “luonnollisesti” tulevat pitoisuudet. Kaatopaikkalainsäädännössä lähtökohtana kuitenkin on, että kaatopaikasta vastaava taho vastaa suotovesien puhdistuksesta. Ellei tätä asetusta tiukenneta, se voi pahimmillaan aiheuttaa maa-alueiden, pohja- ja pintavesien hyvin pysyvänluontoista pilaamista. Materiaalin vapauttaminen edellyttää, että se on turvallista ilman rajoituksia. Yksittäisille tavallisille maarakentajille ei voi laittaa edellytyksiä pH:sta tai haitta-aineista johtuvien ympäristöriskien hallitsemiseksi tai ymmärtämiseksi. Haitta-aineiden suhteen turvallista tasoa lähellä ollaan, jos raja-arvoksi asetetaan pinta- ja pohjavesien ympäristölaatunormit ja niitä vastaavat ekotoksisuuden raja-arvot. Valitettavasti nyt esitetyt liukoisuusraja-arvot ovat joillekin aineille jopa tuhatkertaisia, kuten esimerkiksi kuparin kohdalla. Pintaveden laatunormeja ylitetään EU:n laatunormiaineilla: esimerkiksi kadmium 200 kertaa, elopean maksiminormi 143 kertaa sekä lyijy ja nikkeli monta kymmentä kertaa. Tällaiset ylitykset ovat ristiriidassa EU:n vesipuitedirektiivin kanssa pintavesien suhteen ja pidemmällä ainelistalla myös pohjavesien suhteen. On myös huomattava, että suotovesien sallittaisiin ylittää EU:n teollisuuden elohopean ja kadmiumin maksimipäästöpitoisuudet kaksinkertaisesti. Raaka-ainekohtaiset haitta-aineet Kalkkimineraalien yhteydessä esiintyy haitallisia mineraaleja kuten serpentiniittia, mustaliuskeita ja asbesteja. Betoniin käytettävä hiekka ja murske voivat sisältää haitallisia sulfidi- tai asbestimineraaleja. Näitä ei ilmeisesti säädellä betonin ja kiviaineksen tuotannossa. Tämä tarkoittaa, että kohonneita pitoisuuksia voi tulla käytännössä kaikista metallialkuaineista, suoloista ja epämetalleista. Asianmukainen selvitys kattaisi betonijätteiden laajat alkuainekoostumukset Terrafame-Talvivaaran vuoden 2014 ympäristöluvan mukaisesti. Mineraaleissa esiintyy myös harvinaisia ja yleisempiä suola-aineita, joiden ionikoostumus tulee selvittää. Esimerkiksi korkean magnesium- ja alhaisen kalkkipitoisuuden mineraalit voivat olla vesistöille haitallisia. Rakennusjätteissä voi esiintyä lukematon joukko vaarallsia haitta-aineita perustuen rakennuksen käyttöön. Selvityksiin tulee sisällyttää tiedot rakennuksessa käytetyistä kemikaaleista sekä niiden kontaminaatioista ja poistamisesta purettaessa. Esimerkiksi sahojen kloorifenolit voivat olla erityisen haitallisia. EU luokittelee pH:ta alentavan poltetun kalkin CaO:n ja CaOH:n vaaraominaisuutta aiheuttaviksi aineiksi, joilla on raja-arvot jätteen vaaralliseksi määrittelyssä. Nämä tulee selvittää ja asettaa vastaavat raja-arvot – sekä merkittävästi pienemmät raja-arvot turvalliseen sijoittamiseen. Jätteen syövyttävyys aiheuttaa myös työturvallisuusrajoitteita, jotka käyttäjän on välttämättä tiedettävä. Vesien pH Lausuntoaineisto sisältää harhaanjohtavia väitteitä siitä, että puskurikapasitettia käsittävä erittäin emäksinen betonimurskan suotovesi neutraloituisi maaperässä tai pohjavesissä. Tässä tulee kuitenkin huomioida kyseisen maaperän ja pohjaveden vastaava puskurikapasiteetti, joka pidemmässä kuormituksessa häviäisi. Esitetty pH ei ole betonimurskeen pH:na mitenkään korkea, esimerkiksi Ruduksen Länsisalmen pintavesien tarkkailun korkein pH on ollut 12.6. (Tätä tarkkailua tehdään kaksi kertaa vuodessa ja virtaustuloksista voidaan päätellä, ettei sitä tehdä sateiden tai korkeiden virtauksien ja suotautumisten aikana.) Lainlaatijan tulee esittää uskottava selvitys pH:n laskemisesta eri oloissa ja suotovesimäärillä pinta- ja pohjavesissä huomioiden jätteen ominaisuudet. Pohjavedet Asetuksessa esitetään liitteessä 3 suoja-etäisyyttä (luokitelluilla?) “vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tai muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella” kaksi metriä pohjaveden pinnasta. Perusteluissa sanotaan noudatetun direktiivin sovellusohjetta. On ilmeistä, että ilmoitetuilla suotovesien raja-arvoilla pohjaveden laatunormit voivat ylittyä jopa useilla kertaluokilla. Asetuksen perusteluissa ei esitetä laskelmia ja oletuksia. Oletukset ja laskelmat lähtisivät ilmeisesti hyvin pienistä määristä huomioimatta, että jäte vapautettaisiin kaikenlaiseen rakentamiseen. On hyvin vaikea kuvitella olosuhteita, joissa merkittävä määrä jätettä olisi 500 vuoden ajan turvallista pohjaveden päällä. Oletettaessa, että etäisyys kalliopohjaveteen 2 metriä ja välissä on avoin. kallioruhje, raja-arvopitoisuudet ylittävät haitta-aineet voisivat olla välittömästi pohjavedessä. Huomattakoon, että ekosysteemien vuoksi tärkeitä pohjavesialueita ei ole huomioitu lainkaan. Nämä E-alueet tulee ottaa mukaan. Muun pohjaveden osalta on liitteessä 3 esitetään ilmoitettavaksi, ettei jätettä saa sijoittaa pohjaveden pinnan alapuolelle. Kaikki maa- ja kallioperän vesi on pohjavettä. Menettely ei suojaisi näitä vesiä lainkaan. Kaivot ja pohjavedenottamot Asetuksessa ei ole mitään suojaetäisyyttä kaivoihin ja pohjavedenottamoihin. Pohjaveden vaarantuessa myös nämä vaarantuvat samoin kuin veden käyttäjien terveys. Pintavedet Annetuilla raja-arvoilla pintavesien laatunormien ylittyminen olisi läheisyydessä olevissa vesitöissä ilmeistä ja kyseiset käyttöalueet voisivat tarvita vesipuitedirektiivin mukaiset sekoittumisvyöykkeet, koska pH -arvot voivat olla 12.6 tai korkeampia ja aiheuttaa välitöntä toksisuutta. Vesien kannalta tarvittavat suojaetäisyydet Varovaisuussyistä tulisi säätää alueista, joissa joissa betonia ei sen jäteluonteen päättyäkään saa käyttää, kuten tärkeät tai E-luokan pohjavesialueet, pienvedet ja Natura-alueet (joiden selvityskynnys on pienikin tieteellinen epäilys). Lannoitekäytöt Hämeen ELY-keskus tuo lausunnossaan ansiokkaasti esille lannoitekäyttöön liittyvät riskit. Ilmeisesti liitteissä on rajoitettu betonituotteista tulevia ylimääräisiä materialeja raudoitusteräkseen, mutta myös radoitusteräksen soveltuvuus lannoituksessa on kyseenalista. Lannoitekäyttö on erittäin kyseenalaista lukuisten haitta-aineiden sekä selvittämättömien haitta-aineiden osalta. Betonin korkea pH ja liukenevat aineiden haitallisuus pelloilta pintavesiin päästettäessä olisi selvitettävä. Annetuilla raja-arvoilla pintavesien laatunormien ylittyminen olisi ilmeistä ja kyseiset pellot voisivat tarvita suoja- ja sekoittumisvyöykkeet vesistöjen rannoilla. Muu turvallisuus Betonijäte on syövyttävänä ja haitta-aineiden johdosta terveydelle vaarallista. MARA-asetus kieltää sijoittamisen lasten leikkipaikoille. Nyt maarakennus ja esimerkiksi lannoitekäyttö mahdollistettaisiin huomioimatta välittömiä terveysvaaroja. Myös Tukes huomauttaa metallisten rakenteiden syöpymisvaarasta maassa ja jätteen radioaktiivisuudesta, erityisesti jos jäte on monesta paikasta. Tätä tulee selvittää paremmin. Lopuksi Valvontaviranomaisten tehtäviä on syytä selkiyttää. Valvonnan resurssit ELYssä ja kunnissa tulee varmistaa. Jos säädös annetaan, sen vaikutuksia tulee seurata erityisen tarkasti. Lausunnon valmistelivat erityisasiantuntija Jari Natunen ja 6 §:n osalta liittohallituksen jäsen Pertti Sundqvist. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Toimeksi saaneena Tapani Veistola suojelupäällikkö
      • Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry, Somersalmi Mikko
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Pidämme asetuksen tavoitteita kiertotalouden edistämisestä erittäin tavoiteltavina. On tärkeää, että betonimursketta hyödyntämällä voidaan vähentää luonnon kiviainesten käyttöä rakentamisessa ja uusien betonituotteiden valmistuksessa. RAKLIn jäsenorganisaatiot ovat hyödyntäneet rakennushankkeissaan mahdollisuuksia betonimurskeen käytöstä osana vähähiilisemmän rakentamisen kehittämistä mm. jo voimassa olevan MARA - asetuksen perusteella. Näemmekin että eri tapoja betonimurskeen käytölle tulee edelleen kehittää käsittelyssä olevan asetusluonnoksen lisäksi, koska varsinkin kasvavissa kaupungeissa kiviaineksen tarpeet ovat suuret. Tarvitaan myös kelpoisuudeltaan ja laadultaan erityyppisiä uusiomateriaaleja, joten EOW – asetus edistää markkinoiden kehittymistä. Asetusluonnoksessa suurimmaksi haasteeksi näemme kiertotalouden ja vähähiilisemmän rakentamisen edistämisen kannalta, että asetusluonnoksessa ehdotetut raja-arvot ovat monin paikoin niin tiukat, että ne eivät todennäköisesti mahdollista laajasti esim. rakennusten purkamisesta syntyvän betonijätteen hyödyntämistä tämän asetuksen mukaisesti (esimerkiksi sulfaatti ja fluoridi). Asetettavissa vaatimuksissa tulisikin mielestämme kokonaisvaltaisemmin huomioida kiertotalouden edistämistavoitteet sekä vaihtoehtoisten materiaalien käytöstä aiheutuvat haitat.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ympäristöministeriö on valmistellut ehdotuksen betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaksi valtioneuvoston asetukseksi. Kyseessä on uusi asetus. Asetuksella säädettäisiin arviointiperusteista, joiden mukaisesti määriteltäisiin, milloin valikoidusta betonijätteestä valmistettu betonimurske lakkaa olemasta jätettä. Asetukseen sisältyisi säännökset betonijätteen käsittelyvaatimuksista sekä betonimurskeen hyväksytyistä käyttötarkoituksista ja käyttötarkoituskohtaisista laatuvaatimuksista. Asetus koskisi ympäristöluvanvaraista betonijätteen murskaustoimintaa ja sen soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin esimerkiksi rakennuksen purkupaikalla tapahtuva betonimurskeen valmistaminen. Suomen Kuntaliitto lausuu asetuksesta seuraavaa: Kuntaliitto pitää asetuksen tavoitteita erittäin kannatettavana, koska sillä pyritään edistämään jäteperäisten materiaalien käyttöä. Siten asetus tukisi kiertotalouden tavoitteita ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kuntaliitto pitää kuitenkin erikoisena, että lausuntoa pyydetään asetusluonnoksesta, johon sopivaa asetuksenantovaltuutta jätelain viitatussa 5 b § 2 mom ei vielä ole olemassa. Asetuksenantovaltuus viittaa uudistettavaan jätelakiin (646/2011), jota koskeva hallituksen esitys on määrä antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2021. Asetuksenantovaltuus jätteeksi luokittelun päättymisestä on voimassa olevan jätelain 5 §:n 4 momentissa tällä hetkellä, mutta EU:n jätedirektiivien arviointikriteerit ovat muuttuneet jonkin verran suhteessa nykyisessä jätelaissa oleviin. Asetusta ei voitane hyväksyä ennen kuin sen pohjana oleva jätelain asetuksenantovaltuus on hyväksytty. Asetusmuistion mukaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvan betonijätteen määrän arvioidaan olevan noin miljoona tonnia vuodessa. Tästä purkutoiminnasta peräisin olevan betonijätteen osuus on noin 50 %. Keskustelua voi herättää, pitäisikö soveltamisalan kattaa muutakin kuin ympäristöluvanvaraista betonijätteen murskaustoimintaa kuten esimerkiksi purkupaikalla tapahtuvaa murskaustoimintaa. Soveltamisalan rajausta vain luvanvaraiseen toimintaan on perusteltu muistiossa mm. sillä, että näin voitaisiin varmistua siitä, että asetusta soveltava toiminta jatkuvasti täyttää asetuksessa säädetyt vaatimukset. Kuntaliiton näkemyksen mukaan nykyhetkellä asetuksen soveltamisalan rajaus lienee tarpeellinen, vaikkakin työmailla tapahtuvan murskauksen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle toisaalta vähentää asetuksen hyödyntämispotentiaalia. Taustalla lienee lähtökohta, että jätteen ammattimainen ja laitosmainen käsittely vaatii aina ympäristöluvan ja nimenomaan ammattimaisilla toimijoilla voidaan katsoa olevan edellytykset toteuttaa sellaisia hyödyntämistoimia ja laadunvarmistuksia, joiden perusteella toimien jätteen jäteluonne voitaisiin asianmukaisesti kriteerien mukaisesti poistaa. Mikäli asetusta aletaan käytännössä soveltaa aktiivisesti, voitaisiin tulevaisuudessa koko jätteen käsittelyn lupaprosessia pohtia siten, voisiko esimerkiksi lupaa kevyempi rekisterimenettely joiltakin osin tietyissä säännellyissä tilanteissa korvata ympäristöluvan. MARA-asetushan muodostaa jo poikkeuksen ympäristölupamenettelystä tiettyjen jätteiden käytön osalta. Kuntaliitto toteaa, että kyseessä on tällöin laajempi prosessi kuin vain tähän asetukseen tehtävä muutos. Asetuksen sääntelyn ulkopuolelle jäisivät MARA-ilmoituksella tehtävät hyödyntämiset. Kuntaliitto toteaa, että edelleen jäisi epämääräiseksi sääntelyn nykyinen epäkohta - milloin betonijätteen käsittely ammattimaisena tai laitosmaisena toimintana edellyttää ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla ympäristölupaa. Myös MARA-ilmoitusta edellyttävien ja sitä pienempien jätemäärien maarakentamisessa hyödyntämistoiminnan rajaus on epäselvä. Tätä pienimuotoista hyödyntämistä on paljon ja sekin kaipaisi yhtenäisen menettelyn ohjeistusta ja myös viranomaiselle mahdollisuutta periä valvontamaksuja. Kuntaliitto pitää hyvänä, että asetuksella mahdollistettaisiin jäteperäisen betonimurskeen käyttö maarakentamisen ohella myös korkeamman jalostusarvon tarkoituksissa, esimerkiksi lannoitevalmisteissa. Asetuksessa hyväksytyt käyttötarkoitukset olisivat talonrakentaminen, maarakentaminen ja viherrakentaminen sekä käyttö valmisbetonin ja betonituotteiden valmistuksen raaka-aineena sekä lannoitevalmistelainsäädännössä tarkoitettuna lannoitevalmisteena. Kuntaliitto pitää kannatettavana myös sitä, että betonijätteen EOW-menettelyyn säädetään yhtenäiset arviointikriteerit koko maahan. Monissa kunnissa ympäristönsuojelun resurssit ovat pienet ja asetuksella säädetyt yhtenäiset menettelyt ja kriteerit auttavat osaltaan viranomaista työssään. Asetus voi vähentää siten tapauskohtaisen end of waste -arvioinnin tarvetta. Asetusmuistiossa esitetty viranomaistoiminnan vaikutusarvio on Kuntaliiton näkemyksen mukaan suppea ja puutteellinen. Asetus lisää kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tehtäviä ja velvollisuuksia. Betonijätteen käsittely ammattimaisena tai laitosmaisena toimintana edellyttää ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n nojalla ympäristölupaa, ja toiminnan kapasiteetista riippuen lupaviranomaisena on joko valtion lupaviranomainen tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Betonijätteen murskaustoimintaa harjoittavien laitosten murskauskapasiteetti on Suomessa pääasiassa alle 50 000 tonnia vuodessa, joten tällaisten laitostoimintojen ympäristölupaviranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Uusi 7 §:ssä esitetty valvonnallinen menettely ja siitä seuraavat mahdolliset ympäristöluvan muutostarpeen arviointi sekä lupamuutokset lisäävät kunnan valvontaviranomaisen työtä, mikä tulee ottaa huomioon resursoinnissa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan olisi myös varmistettava, että YSL 205 §:n mukaisen maksun voisi periä asetusluonnoksen 7 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelystä ja valvonnasta. Ilmoituksen käsittelyssä kyse ei ole suunnitelmallisesta valvonnasta, vaan lainsäädännön perusteella annettavasta erillisilmoituksesta, joka viranomaisen tulee aina tarkistaa. Viranomaisia tulisi lisäksi ohjeistaa uuden asetuksen valvontaan. Koska asetuksen käyttöönotto olisi betonimurskeen valmistajalle vapaaehtoista, on vaikea arvioida valvonnallisten ilmoitusten määrää ennalta. Koska betonimurskeen (ei enää jäte) jatkokäyttö ei edellyttäisi lupaa tai rekisteröinti-ilmoitusta, sääntely voisi siltä osin hieman vähentää viranomaisten työmäärää. Asetuksen sääntely saattaa myös helpottaa betonimurskeen käyttäjien toimintaa, koska niiden ei tarvitsisi hakea betonimursketuotteen käytölle ympäristölupaa tai laatia MARA-ilmoitusta. Siten asetus helpottaisi betonimurskeen käyttöä muita kiviaineksia korvaavina tuotteina tietyissä kohteissa. On muistettava, että jätelainsäädännön perusteella tuotteen käyttöä ei enää voida valvoa. Kuntaliitto pitää vaatimustenmukaisuusilmoitukseen sisällytettäviä käyttöä koskevia ohjeistuksia erittäin tärkeinä. Näitä ovat mm. vähimmäisetäisyys ylimmästä pohjaveden pinnantasosta silloin, kun mursketta käytetään vedenhankintaa varten tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella sekä materiaalin läpi suotautuvan veden korkea pH-arvo. Ohjeistuksilla voidaan ohjata käyttäjiä toimimaan asianmukaisesti ja ottamaan huomioon tuotteen luonteesta aiheutuvat rajoitukset, kuten syövyttävyyden. Käyttäjän tulee saada selkeää ja oikeaa tietoa materiaalista pystyäkseen arvioimaan kohteet, joihin materiaali ei sovellu. Koska betonimurske ei enää olisi jäte, kuuluisi se tuotelainsäädännön piiriin. Tällöin vastuu tuotteen asianmukaisuudesta on valmistajalla. Kuntaliitto toteaa lopuksi, että asetusehdotuksen soveltamisala suhteessa valtioneuvoston asetukseen (843/2017) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) näyttäytyy osin epäselvänä. On selvää, että molempien asetusten määräykset betonimurskeen osalta ovat jatkossakin tarpeellisia, mutta niiden keskinäisen soveltamisen tulee olla toimijoille selkää. Kuntaliitto ehdottaakin, että asetusmuistioon lisättäisiin selkeyttävä osio näiden kahden asetuksen suhteesta toisiinsa ja soveltamisesta rinnakkain. SUOMEN KUNTALIITTO Miira Riipinen Tuulia Innala Johtaja, Yhdyskunta ja ympäristö - yksikkö Erityisasiantuntija
      • Ramboll Finland Oy
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ramboll Finland Oy pitää asetusluonnosta erittäin tervetulleena työkaluna kiertotalouden edistämisessä, sekä aineiden ja jätteiden jäteluonteen lakkaamista sääntelevän End of Waste -mekanismin toteuttamisessa. Kansalliset EU:n EoW-säädöksiä täydentävät materiaali/tuotekohtaiset asetukset ovat lähestulkoon välttämättömiä mekanismin soveltamisessa, ja toteutuessaan sekä selkeyttävät toimintakenttää yritystoimijoiden osalta sekä todennäköisesti myös vähentävät ympäristöviranomaisten lupaharkinta- ja valvontatarvetta. Asetuksessa ja perustelumuistiossa ei ole otettu selkeästi kantaa nyt käsiteltävän, asetusluonnoksen mukaisen EoW-mekanismin ja ns. MARA-asetuksen (843/2017) väliseen suhteeseen. Menettelyjen erottamiksi tulisi selkeämmin selventää tämän asetuksen ja MARA-asetuksen välistä soveltamisjakoa. Lähtökohtaisesti eri menettelyjen välinen suhde on nähtävissä siten, että betonimurskeen EoW:n kautta materiaalin käyttö on mahdollista erilaisissa rakentamiskohteissa ja lannoitevalmisteena ilman lupamenettelyjä kaikkein tiukimpien laatuvaatimusten täyttyessä, ja tämän jälkeen erilaiset hyötykäyttömenettelyt ovat mahdollisia myös MARA-asetuksen mukaisesti ja viime kädessä kohdekohtaisen ympäristöluvan mukaisesti. Betonimursketta ei tule poistaa MARA-asetuksesta, vaan näiden kahden menettelyn rinnakkaista käyttöä voidaan jatkaa, mikäli ei nähdä tarkoituksenmukaiseksi yksien yhtenäisten laadullisten kriteerien asettamista betonimurskeelle siten, että se mahdollistaisi entistä laajamittaisemman hyötykäytön. Pidämme vahvasti kannatettavana mm. kestävän purkamisen edistämisen ja jatkossa mahdollisesti myös sen, että EoW- tai MARA-menettelyt mahdollistaisivat entistä paremmin purkukohteiden betonimurskeen hyödyntämisen myös kohteissa, jotka eivät ole betoninmurskauksen sallivan ympäristöluvan piirissä. Tämä laajentaisi huomattavasti betonin hyötykäyttömahdollisuuksia. Koska tämän asetuksen tavoite näyttää ensisijaisesti olevan erittäin korkealuokkaisten uusiobetonimateriaalien tuottaminen ympäristölupien piirissä olevissa tuotantolaitoksissa, voidaan tämänhetkistä rajausta pitää näistä lähtökohdista perusteltuna. Asetuksen liitteen laatukriteerit ovat erittäin tiukat ja siksi käytännössä myös ongelmalliset. Erityisesti sulfaatin, kloridin ja fluoridin osalta asetuksen mukainen enimmäisarvo on merkittävästi pienempi MARA-asetuksen betonimursketta koskeviin raja-arvoihin verrattaessa, ja haasteellinen myös siksi, että betonin valmistusprosessissa . Näkemyksemme mukaan juuri näiden kolmen enimmäisarvon osalta voi tulla haasteita. Arvot on YM:n muistiossa esitetyn mukaisesti asetettu "niin tiukoiksi, ettei murskeen käytöstä asetuksen mukaisissa käyttötarkoituksissa aiheutuisi ympäristön pilaantumiseen vaaraa eikä vesipuitedirektiivissä tarkoitettuja nousevia muutossuuntia 1- ja 2-luokan pohjavesimuodostumissa." Kyseisten haitta-aineiden esiintyminen betonimurskeessa ei lähtökohtaisesti johdu käytönaikaisesta pilaantumisesta tai betonimurskeen sekaan joutuvista muista rakennusmateriaaleista, vaan ne ovat ns. luontaisia ominaisuuksia itse betonissa, ja hyvin useissa tapauksissa asetuksessa esitetyt raja-arvot ylittyvät jo luontaisille pitoisuuksilla. Koska jo MARA-asetuksen mukaiset korkeammat pitoisuudet perustuvat riskinarvioihin, tulisi asetusluonnoksen mukaisia pitoisuuksia arvioida uudestaan ja mielellään myös avata perustelumuistion tasolla, mihin asetetut pitoisuusrajat perustuvat. Vaatimuksenmukaisuusilmoitusta koskevan liitteen 3 lopussa on todettu, että kiviaineksena maarakentamiseen, talonrakentamiseen tai viherrakentamiseen käytettäväksi tarkoitetun betonimurskeen vaatimustenmukaisuusilmoituksessa on lisäksi mainittava: 1) betonimursketta ei tule sijoittaa pohjaveden pinnan alapuolelle; 2) käytettäessä betonimursketta vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tai muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, etäisyyden pohjaveden pintaan on oltava pysyvästi vähintään 2 metriä; 3) arvioitaessa betonimurskeen soveltuvuutta suunniteltuun rakentamiskohteeseen, on käytön rajoituksena otettava huomioon, että murskeen läpi suotautuvan veden pH on noin 11. Nämä rajoitukset vaikuttavat huomattavasti tuotteen käyttömahdollisuuksiin erityisesti pH-vaatimuksen ja muutenkin pohjaveden sijainnin arvioinnin osalta. Ei ole tarkoituksenmukaista piilottaa näin olennaisesti asetuksen soveltamisalaan vaikuttavia asioita ainoastaan liitteen loppuun vaan tuoda nämä näkökohdat esille mielellään esimerkiki jo liitteessä 1. Suhtaudumme esitettyyn pH arvoon kuitenkin kriittisesti ja monessa muussa lausunnossa esitetyllä tavalla pyydämme arvioimaan sitä uudelleen. REACH-asetukseen liittyvien näkökohtien osalta viittaamme TUKESin lausunnossa esitettyyn.
      • Suomen ympäristökeskus SYKE, SYKE/KTK, Silvo Kimmo
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Suomen ympäristökeskus pitää ehdotusta valtioneuvoston asetukseksi yleisesti hyvin valmisteltuna ja perusteltuna, mutta esittää luonnokseen täsmennystä EU:n POP-asetuksen (EU 2019/1021) jätteiden käsittelyä koskevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi ja huomioita pohjavesiriskeistä. Vaikka asetusluonnoksessa on lähtökohtana se, ettei POP-yhdisteitä sisältävää (POP-asetuksen mukaisesti määriteltynä) betonimurskemateriaalia saa käyttää hyödyntämistoimessa, sitä ei ole kuitenkaan asetuksen tekstiin ja perustelumuistioon selkeästi kirjattu näkyviin. Suomen ympäristökeskus katsoo, että syöttöpanoksen laatuvaatimusten osalta ainakin asetuksen muistiossa tulisi selkeästi todeta, että POP-yhdisteitä sisältäviä jakeita ei saa ohjata hyötykäyttöön, ja kuvata miten tämä asia tulee hoidettua eri säädösten ja käytäntöjen kautta EU:n POP-asetuksen mukaisesti. On huomattava, että betonimurskemateriaalin käyttäminen pohjavesialueilla ja herkkien vesiekosysteemien lähistöllä voi aiheuttaa riskiä vesien tilaan. Betoniaines muuttaa maaperän raekokoa ja voi siten vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen. Perustelumuistiossa mainittu oletus, että ”betonimurskeesta tehdyn rakenteen läpisuotautuva vesi neutraloituu nopeasti luontaisesti lievästi happamassa maaperä- ja pohjavesiympäristössä” kaipaa myös lisäperusteluita, koska kyse on hyvin emäksisestä pH 11 aineksesta. pH-muutokset maaperä- ja vesiympäristössä voivat vaikuttavat välillisesti esim. metallien liukoisuuksiin ja saostumiseen sekä maaperä- ja vesieliöiden elinolosuhteisiin. Pohjaveden laadun muutokset asettavat lisähaasteita pohjavettä raakavetenään käyttävien vesihuoltolaitosten vedenkäsittelyyn ja raakaveden tarkkailuun. Riskiperusteisten viitearvojen määrittelyssä on tarkasteltu laskennallisesti nousevien muutossuuntien muodostumista pohjaveteen ”kuvitteellisella pohjavesialueella”, jolla asetuksessa tarkoitettua betonimursketta käytettäisiin sitomattomana kiviaineksena. Kuvitteellinen pohjavesialue olisi tärkeä kuvata tarkemmin, jotta sen käyttöä tässä yhteydessä voitaisiin arvioida. Suomen pohjavesialueet ovat hyvin heterogeenisiä ja arvioinnin teko yhden pohjavesialueen perusteella yksinkertaistaa asiaa liikaa. Tarkasteluja olisi parempi tehdä esimerkiksi pohjaveden tyyppimallien pohjalta (https://www.syke.fi/pohjavesityyppimallit).
      • Insinööritoimisto Gradientti Oy, Määttä Kirsti
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Perustelumuistiossa olisi hyvä mainita MARA-asetus (843/2017) ja selkeästi ohjeistaa tämän asetuksen ja MARA-asetuksen välistä soveltamisjakoa. Betonimursketta ei ole missään tapauksessa kannatettavaa poistaa MARA-asetuksesta, vaan näiden kahden asetuksen rinnakkaiseloa on syytä korostaa kiertotalouden edistämiseksi. Tämän asetusluonnoksen rajaamalla soveltamisalalla ja vaatimuksilla jätetään edelleen paljon sijaa MARA-asetuksen mukaiselle hyötykäytölle. Tämän asetuksen kohdalla on vaarana, että lainsäätäjien hyvää tarkoittava ja kiertotaloutta edistävä ajatus muuttuu toimeenpanossa ja käytännön tulkintatilanteissa jopa betonimurskeen hyötykäyttöä hankaloittavaksi asiaksi. On olemassa myös riski, että jatkossa käytännössä vaaditaankin kaikelta betonimurskeen hyödyntämiseltä EoW:n mukaisia vaatimuksia, jolloin kokonaisuudessaan betonimurskeen hyötykäyttö tuleekin vähentymään. Lisäksi hyötykäytön positiiviset ilmastovaikutukset voivat muuttua negatiivisiksi, jos kuljetukset lisääntyvät merkittävästi, kun betoni kuljetetaan ympäristöluvanvaraiseen kohteeseen käsiteltäväksi. Asetusluonnoksen raja-arvot on määritetty riskiperusteisesti, mutta raja-arvojen määritysperusteita ei ole tarkemmin avattu lausunnolle tulleissa materiaaleissa. Olisi hyvä päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta, että myös raja-arvojen määritysperusteisiin liittyvistä tekijöistä voisi tarvittaessa lausua. Lisäksi asetusluonnoksesta jää epäselväksi, onko tämän asetuksen mukaisella betonimurskeella oltava CE-merkki, joka on toteutettu AVCP-luokan 2+ mukaisesti ja sen lisäksi asetuksen mukainen laadunvalmistusjärjestelmä ulkopuolisen auditoimana. Nämä molemmat lisäävät laadunvalvonnan kuluja, kun käytetään ulkopuolisia arviointilaitoksia. Voisi olla selkeämpää, jos rakennuskäyttökohteisiin vaadittaisiin CE-merkki ihan harmonisoitujen standardien mukaisesti, koska tässä tulee nyt päällekäisyyksiä sekä osin myös ristiriitaisia vaatimuksia CE-merkin suhteen. Ja jos CE-merkki on tarkoitus vaatia, niin on syytä kysyä, tuoko asetuksen mukaisen laadunvarmistusjärjestelmän erillinen auditointi enää merkittävää lisäarvoa.
      • Väylävirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Yleistä • Asetusluonnos ja sen tavoitteet ovat kannatettavia. Kiertotalous- ja ilmastotavoitteiden kannalta on tärkeää, että uusiomateriaalien, kuten betonimurskeesta valmistettujen tuotteiden, hyödyntämismahdollisuuksia edistetään lainsäädännön tasolla. • Asetusluonnoksen mukaisen betonimurskeen sijoittamisesta ei automaattisesti jää paikkatietoa, sillä asetusluonnoksessa betonimurskeen sijaintitietoa ei edellytetä toimitettavaksi rekistereihin tai vastaaviin. Tämä on ymmärrettävää, koska betonimurske ei ole enää jätettä. Sijaintitiedon puuttumisesta saattaa kuitenkin aiheutua myöhemmin haasteita rakenteen purun yhteydessä esimerkiksi silloin, jos materiaalia halutaan uudelleenkäyttää. Rakenteita omistavissa organisaatioissa tulisikin kiinnittää huomiota rakenteen aukikaivuun tms. liittyvien tietotarpeiden ratkaisemiseen, jotta tieto betonimurskeen "luonteesta" ja siihen liittyvistä asetukseen perustuvista käyttörajoituksista (esim. etäisyys pohjaveteen) eivät jää pimentoon. Jatkovalmistelussa asetuksen perustelumuistiota olisi hyvä täydentää siten, että siinä nostettaisiin esille betonimurskeen sijaintitiedon dokumentoinnin tarve ja rakenteen omistajan vastuu dokumentoinnissa.
      • Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • HSY pitää asetuksen tavoitteita erittäin kannatettavana. Asetus edistäisi jäteperäisten materiaalien käyttöä ja tukisi siten kiertotalouden tavoitteita ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. HSY pitää tärkeänä, että betonimurskeen käytöllä voitaisiin korvata luonnon kiviaineksia rakentamisessa ja uusien betonituotteiden valmistamisessa. Myös betonimurskeen käyttö lannoitevalmistelainsäädännössä tarkoitettuna lannoitteena, kalkitusaineena, maanparannusaineena tai kasvualustana voisi korvata vastaavia muita primäärisiä lannoitevalmisteita. Siten asetuksella mahdollistettaisiin jäteperäisen betonimurskeen käyttö myös tarkoituksissa, joissa jalostusarvo on maarakentamista korkeampi. Myös asetuksen tavoitteet sujuvammasta sääntelystä sekä toiminnanharjoittajien tasapuolisesta kohtelusta ovat toteutuessaan tärkeitä osia toimivan kiertotalouden aikaan saamisessa. HSY kuitenkin huomauttaa, että asetusluonnoksessa ehdotetut vaatimukset ovat monin paikoin niin tiukat, että ne saattavat käytännössä estää asetuksen laajamittaisen soveltamisen. Kierrätysmateriaaleille asetettavissa vaatimuksissa tulisi HSY:n näkemyksen mukaan vahvasti huomioida kiertotalouden edistämistavoite sekä jätelain mukaisen etusijajärjestyksen toteutuminen, eikä etenkään neitseellistä materiaalia tiukempaa vaatimustasoa voi pitää perusteltuna. Lisäksi HSY toteaa, että asetusehdotuksen soveltamisala suhteessa valtioneuvoston asetukseen (843/2017) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) jää osin epäselväksi. Asetuksen perusteluihin olisikin syytä lisätä selkeyttävä osio näiden kahden asetuksen soveltamisesta rinnakkain. HSY:n näkemyksen mukaan on selvää, että molempien asetusten määräykset betonimurskeen osalta ovat jatkossakin tarpeellisia, mutta niiden soveltamisalojen tulee olla selkeät. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Raimo Inkinen toimitusjohtaja
      • Fortum Waste Solutions Oy, Koivisto Janne
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Fortum Waste Solutions kiittää lausuntopyynnöstä. Yleisenä kommenttina todettakoon valitusta sääntelytavasta, että aineellisten vaatimusten sijoittaminen lähes yksinomaan liitteisiin varsinaisen asetustekstin sijaan tekee säädöksestä jossain määrin vaikeasti ymmärrettävän.
      • Ruokavirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ruokavirasto katsoo, että asetus edistää betonijätteen turvallista käyttöä ja tukee kiertotalouden tavoitteita. Asetuksessa määritetään jätesääntelyn edellyttämät ehdot betonijätteen käytölle lannoitevalmisteena. Ruokaviraston tehtäviin kuuluu lannoitevalmisteiden valmistusta ja markkinoille saattamista koskevan lainsäädännön toimeenpano ja valvonta. Lannoitevalmisteiden tyyppinimiluetteloon sisältyy tällä hetkellä eräitä betonijätteen lannoitevalmistekäyttöön soveltuvia tyyppinimiä. Näiden tyyppinimien vaatimukset liittyvät ensisijassa lannoitevalmisteiden laatuun ja turvallisuuteen viljelymaalle ja viljeltäville kasveille. Ruokavirasto näkee tärkeänä, että tällä asetuksella selkeytetään jäte- ja tuotesäätelyn rajapintaa ja luodaan tarvittava reitti myös uusien lannoitevalmistekäyttöön soveltuvien tuotteiden valmistamiseksi betonijätteestä.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnos on näkemyksemme mukaan yleisiltä linjoiltaan kannatettava. Betonimursketta on käytetty rakentamisessa vuosikymmeniä ja sen avulla voidaan korvata neitseellisiä kiviaineksia. Betonijäte ei ole ongelma vaan siitä pystytään valmistamaan korkealuokkaisia CE-merkittyjä kiviainestuotetteita. EoW-sääntelystä tehdyn selvityksen mukaan (9/2018) betonimurske hyötyy EoW-statuksesta, vaikka sen käyttöä maarakentamisessa on jo helpotettu ns. MARA-asetuksella. EoW-sääntelyllä luodaan nykyistä selvempi erottelu parempilaatuisen ja heikompilaatuisen murskeen välillä, mikä johtaa kokonaisuutena tehokkaampaan hyödyntämiseen. Merkittävin haaste liittyy asetettuihin haitta-aineiden enimmäisarvoihin. Asetuksen mukaiset haitta-aineiden enimmäisarvot on asetettu niin tiukoiksi, että merkittävä osa betonimurskeesta käytetään muuta kautta (mm. mara-asetus). Osa arvoista on nykyisten MARA-asetuksen mukaiset testien määritysrajojen alapuolella, joten tarkkaa kuvaa asetuksen vaikuttavuudesta ei voida saada vielä tässä vaiheessa. Enimmäisarvot tulisikin tarkastella uudelleen 1–2 vuoden jälkeen asetuksen voimaantulosta, jolloin on muodostunut tarkempi kuva asetuksen vaikuttavuudesta. Asetuksen vaatimukset rajaavat asetusta soveltavia yrityksiä ja toisaalta kriteerit täyttävän murskeen osuutta merkittävästi. Tämän takia on ensiarvoisen tärkeää kehittää myös olemassa olevia hyödyntämiskeinoja (MARA-asetus). Myös tulevaisuudessa betonimursketta tullaan hyödyntämään MARA-asetuksen mukaisesti ja se tarjoaa kevyemmän menettelyn myös asetusta soveltaville yrityksille EoW-murskeeksi kelpaamattoman betonimurskeen osalta.
      • Espoon kaupunki kaupunkitekniikan keskus
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskus näkee hyvänä asiana EoW-sääntelyn etenemisen Suomessa etenkin nyt, kun jätelaki sen mahdollistaa. Betonijätteen EoW- asetus ollessaan toiminnassa helpottaa sääntelyn piiriin kuuluvan murskeen käyttöä myös parantaa ja yhtenäistää saataville tarjottavan tuotteen laatua. Toisaalta mikäli purkutyömaat eivät saa mahdollisuutta valmistaa EoW-luokiteltua mursketta suoraan materiaalin syntypaikalla, vaikka materiaali sinänsä laadullisesti täyttäisikin vaatimukset, seuraa tästä varmastikin ylimääräisiä kuljetuksia, kustannuksia ja kaupungin oman purkubetonin kierrätys ja käyttö infrarakentamisessa voi vaikeutua. Asetus asettaa maaomaisuuden omistajalle/haltijalle ja rakentamisen tilaajalle vaateita nykytilanteessa, jossa markkinoilla ja rakentamisessa on käytetty ja saatavilla myös EoW-asetuksen piiriin kuulumatonta betonimursketta (MARA-mursketta). Tällöin rakentamiskohteeseen voi tulla eri jätestatuksen tavaraa. Lisäksi maaomaisuuden hallinnan kannalta EoW-murskeen status rakenteen aukikaivuun jälkeen aiheuttaa kysymyksen, onko materiaali tällöin jätettä? Voiko esiin kaivettua EoW-mursketta edelleen käyttää ilman ilmoituksia samassa tai toisessa kohteessa? Maaomaisuuden haltijan tulisi tulevaisuudessa rakennetta auki kaivettaessa pystyä osoittamaan materiaalin vaatimustenmukaisuus ja toteutuuko se kokonaisuudessaan auki kaivettavalla alueella. Mara-asetukseen on vasta vuoden 2017 uudistuksessa tullut loppuraportointi. Sitä ennen tehtyjen Mara-ilmoitusten toteutumatiedot ovat osoittautuneet hyötykäyttökohteissa puutteellisiksi. Kaivettavia betonimurskeita tulee vastaan enenevissä määrin ja voi tulla epäselviä tapauksia, onko kaivun yhteydessä löytynyt betonimurske Mara-ilmoituksella hyväksyttyä (jos hyödyntämispaikkaa ei ole loppuraportoitu) vai EoW-betonimursketta (jos toteutumatietoja ei tarvitsisi ilmoittaa). Ja kuinka tämä todennetaan, jos EoW-betonimurskeen hyödyntämispaikkaa ei tarvitse dokumentoida? Lisäksi kysymyksen herättää vaatimuksenmukaisuusilmoituksessa betonimursketuotteelle asetettu käyttörajoitus huomioiden pohjavesi ja betonimurskeen läpi suotautuvan veden pH 11. Tulisiko tällä perusteella vaatimuksenmukaisuusilmoituksessa esittää myös enimmäisetäisyys lähimpään talousvesikäytössä olevaan kaivoon tai muuhun ympäristöltään herkkään kohteeseen (esim. arvokkaat virtavesikohteet) tai listata kohteet, joissa betonimursketta ei saa käyttää edes sen jäteluonteen päätyttyä?
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) näkemyksen mukaan kierrätysmateriaalien jalostamista, tuotekehitystä ja asi-anmukaista käyttöä on tarpeen edistää ja materiaalien käytön kriteerejä kehittää. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että asetuksen valmistelussa kiinnitetään huomiota vielä erityisesti kolmeen seikkaan: selkeytetään valvontavi-ranomaisten rooleja ja vastuita tuotesääntelyn ja ympäristönsuojelu- ja jätelainsäädännön rajapinnoissa, pyritään ehkäisemään betonimurskeen korkean pH-arvon haitallisia vaikutuksia ympäristöön sekä arvioidaan uudelleen betonimurskeen sisältämien epäpuhtauksien kriteerit. Asetusluonnoksen ja sen perustelumuistion perusteella jää epäselväksi, miten sovitetaan yhteen ympäristönsuojelulain (527/2014) ja jätelain (646/2011) mukaisen valvonnan ja tuotelainsäädännön edellyttämä valvonta, ja miten valvontaviranomaisten roolit ja vastuut jakautuvat eri viranomaisten kesken. Asetusluonnoksesta voi saada käsityksen, että ympäristönsuojelulain mukainen viranomainen tekisi asetuksen ja sen mukaisten tuotteiden valmistuksen ja näin ollen myös tuotelainsäädäntöön kuuluvien kriteerien valvontaa. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että asetuksen mukaisen toiminnan valvontaviranomaisten rooleja ja vastuita vielä selkeytetään ja tuote-säännösten, kuten tuotteen valmistuksen, laadunvalvonnan ja oikeanlaisen käytön valvonnasta vastaavat viranomaiset määritellään. Asetusluonnoksen perustelumuistion perusteella asetuksen ympäristövaikutuksia on arvioitu puutteellisesti vesistöjen ja pohjavesien suojelun näkökulmasta. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lainvalmistelussa tulee arvioida lainmuutoksen vaikutukset tilanteissa, joissa tuotteeksi muodostunutta betonimursketta käytetään maarakennuskäyttöön vesistökohteiden läheisyydessä tai laajamittaisesti siten, että betonimurskeen kanssa kosketuksissa olevat vedet pääsevät kulkeutumaan pohjavesiin tai luonnon- tai kalastoarvoiltaan herkkiin pintavesiin. Tarvittaessa betonimurskeen jalostamista ja tuotekehittelyä on jatkettava siten, että tuotteena markkinoille saatettavaa betonimursketta voisi käyttää maarakentamisessa ilman rajoitteita ympäristö- tai terveysvaaraa tai -haittaa aiheuttamatta. Asetusluonnoksen perustelumuistion mukaan ympäristönsuojelun valvontaviranomaisen työmäärä vähenisi, kun betonimurskeen jatkokäyttöön ei so-vellettaisi ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Uudenmaan ELY-keskuksen käsitys on, että ympäristönsuojelulainsäädäntöä sovelletaan mihin tahansa toimintaan, jos toiminnan seurauksena aiheutuu ympäristön pilaantumista. Asetusluonnoksen mukaan jätteeksi luokittelun päättymisen jälkeen beto-nimurskeen käytölle ei olisi sitovia rajoituksia esimerkiksi herkkien vesistökohteiden läheisyydessä tai suurina määrinä alueilla, joiden hulevedet johdetaan pintavesiin. Betonimurskeen rajoittamattomalla käytöllä on ylipäätään riski lisätä tarpeettoman betonimurskerakentamisen määrää sellaisilla alueilla, joilla betonijätettä muodostuu enemmän kuin sille on todellisia käyttökohteita. Uudenmaan ELY-keskus arvioi, että tällainen tilanne on etenkin Uudellamaalla. Tarpeeton rakentaminen voi aiheuttaa ympäristön pilaantumista, minkä merkitys tulisi arvioida asetuksen valmistelun yhteydessä. Uudenmaan ELY-keskuksen MARA-asetuksen (VNA 843/2017) valvonnan yhteydessä on tullut ilmi pitkäkestoisia haitallisia vaikutuksia alueilla, joiden maarakentamisessa on käytetty suuria määriä betonimursketta MARA-asetuksen reunaehtojen mukaisesti, mutta jotka sijaitsevat herkän vastaanottavan vesistön valuma-alueella. Vesistön seurannassa on havaittu veden pH-arvon pysyvän koholla (9–10) useita vuosia toteutettujen hyödyntämisten jälkeenkin. Kohonnut pH voi myös vaikuttaa muiden haitta-aineiden, mm. metallien käyttäytymiseen ja liukoisuuteen, jolloin murskeen käytössä tulisi osata ottaa huomioon käytön olosuhteet kattavasti ja erityistä ammattiosaamista hyödyntäen. Haitta-aineilla ja kohonneella pH-arvolla voi olla haitallisia vaikutuksia vesieliöstöön, kuten kalastoon, pohjaeläimiin, planktoniin ja kas-villisuuteen. Vaikutukset voivat olla erityisen haitallisia esimerkiksi kalastoarvoiltaan tärkeissä ja kunnostetuissa puroissa. Myöskään valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 mukaiset haitallisten aineiden ympäristölaatunormit eivät saa ylittyä vesistöissä. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lähtökohtana ei voi olla, että murskeen käytön aiheuttamat vaikutukset neutraloituisivat luonnossa tai muuttuisivat haitattomiksi, vaan murskeen läpi suotautuvan veden tulisi olla jo lähtökohtaisesti haitatonta sen päätyessä ympäristöön. Pohjaveden laadussa muutokset tapahtuvat hitaasti ja muutos todetaan todennäköisimmin vedenkäyttäjän havaintojen tai tarkkailun perusteella. Vedenlaadun muutoksen takia pohjavesi voi olla pitkään tai lopullisesti käyttötarkoitukseen sopimatonta. Muutokset veden happamuudessa voivat aiheuttaa maaperässä sitoutuneiden yhdisteiden liukoisuuden lisääntymistä, joten esimerkiksi arseenivyöhykkeillä betonimurskeen käytön ei tulisi olla mahdollista. Alueellisten käyttörajoitteiden valvominen ei kuitenkaan sovellu ympäristönsuojelun jälkivalvontaan. Asetusehdotuksen perustelumuistioluonnoksessa on esitetty, että pohjavedet ovat maassamme luontaisesti jonkin verran happamia. Siten betonimurskeesta tehdyn rakenteen läpi suotautuva vesi neutraloituu nopeasti luontaisesti lievästi happamassa maaperä- ja pohjavesiympäristössä. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan betonimurskeen läpi suotautuvan veden haitallisten vaikutusten poistaminen ei voi perustua luontaisesti happaman ympäristön puskuroivaan ominaisuuteen. Happamuuden muutoksen pitkäaikaisvaikutus pohjaveden laatuun tulisi arvioida tapauskohtaisesti aina, kun vaikutukset kohdistuvat vedenhankintaan soveltuvaan pohjavesimuodostumaan. Asetusehdotuksen mukaisesti toimittuna riskinä on, että vaikutukset herkkiin vesistökohteisiin ja pohjavesiin havaitaan vasta vahinkojen tapahduttua ja työmäärä suunnitelmallisesta ja ennakoitavasta ennakkovalvonnasta siirtyy hankalasti ennakoitavaan ja resursoitavaan ympäristönsuojelun jälkivalvontaan sekä poliisille. Ympäristölle haitallisia vaikutuksia ei voida enää jälkikäteen estää ja vaikutukset voivat olla hallitsemattomia. Vaikutuksia voi olla myös vaikea havaita, koska ympäristön tilan seurantaa ja tarkkailua ei tehdä riittävän kattavasti mahdollisten vaikutusten havaitsemiseksi. Vaasan hallinto-oikeus on 27.11.2020 antamassa päätöksessään nro 20/0167/3 ratkaissut ympäristöluvan ja sen muutoksenhaun yhteydessä esille tulleen tapauskohtaisen betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan asian. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään muun muassa, että valmiin betonimurskeen laadusta sekä sen käyttökohteista asiassa saatu selvitys huomioon ottaen kyse ei ole aineesta tai esineestä, joka vastaisi laadultaan neitseellistä luonnonmateriaalia. Erityisesti betonimurskeen pH on korkea. Hakemuksen perusteella betonimurskeen hyödyntämisessä maarakentamisessa on murskeen laadusta johtuvia rajoituksia. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei siten voida varmistua siitä, että betonimurskeen käyttö ei kokonaisuutena arvioiden voisi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle sen tulevissa mahdollisissa käyttökohteissa. Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että mikäli jonkin aineen tai esineen katsottaisiin lakanneen olemasta jätettä, ei sitä koskien tällöin voitaisi antaa käyttöä koskevia rajoituksia. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan jätteeksi luokittelun päät-tymistä koskevassa asetusehdotuksessa ehdotetut murskeen käyttökriteeritkään eivät riittävästi varmista, että murskeen käyttö ei voisi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle sen tulevissa mahdollisissa käyttökohteissa. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että murskeen tuotekehitystä jatketaan selvittämällä, onko materiaali mahdollista esimerkiksi käsitellä jo valmistusvaiheessa siten, että se vastaa ympäristövaikutuksiltaan enemmän neitseellistä kiviainesta.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • RIL ry kiittää mahdollisuudesta saada lausua. Lausunto on koottuu RILin asiantuntijoiden näkemyksistä ja sitä on koordinoinut RIL kiertotalousryhmän puolesta Ella Lahtinen ja Hannu Aurinko. EoW, ympäristönsuojelulaki ja uusi jätelaki olisi hyvä tehdä yhdessä, ettei jäisi ristiriitaisuuksia. Olisi tärkeää, että jätelaki hyväksyttäisiin ennen EoW:tä. Yleisesti Betonimurskeen EoW-asetus vaikuttaa lähes kopiolta MARA-asetuksesta. Vanhojen rakenteiden purkamisessa haitta-ainetestaukset ovat perusteltuja, mutta käyttämättömän betonin tai käyttämättömien betonituotteiden testaaminen on mielestämme turhaa ja lisää byrokratiaa. Lisäksi se ei poista lainsäädännön asettamia esteitä betonimurskeen uusiokäyttöön, näin asetus tällaisenaan edistä Suomen valtion kiertotaloustavoitteita. Purettujen rakenteiden osalta toivottuja täsmennyksiä on esitetty pykälän 4 kommenteissa.
      • Rudus Oy, Rauhamäki Terhi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Rudus Oy on Suomen johtava kivipohjaisia rakennusmateriaaleja valmistava yhtiö. Rudus toimii laaja-alaisesti ympäri Suomea ja sillä on kattava verkosto betoniasemia, kiviainespisteitä sekä kierrätettävien rakennusmateriaalien vastaanottopisteitä. Rudus on merkittävä kierrätyskiviainesten toimittaja, joka jalostaa ja kierrättää lentotuhkaa, betonia ja tiiltä monenlaiseen hyötykäyttöön. Rudus on kehittänyt ja tuonut markkinoille uusia, korkealaatuisia ja edullisia tuotteita sekä ratkaisuja. Asetus on erittäin tarpeellinen ja hyödyllinen, ja se edistää kiertotaloutta. Asetuksessa on kuitenkin asetettu hyvin tiukat vaatimukset epäpuhtauksien raja-arvojen osalta. Rudus Oy haluaa esittää huolensa siitä, saavuttaako asetus tavoitteitaan, jos kierrätettävälle betonille asetetut raja-arvot estävät hyödyntämisen joissain tapauksissa vaikka todellista ympäristön pilaantumisen vaaraa ei ole. Lisäksi tiukat raja-arvot tulevat todennäköisesti aiheuttamaan tilanteita, joissa tuore betoni ei täytä vaatimuksia, jolloin asia muodostuu ongelmaksi vasta betonin käytön jälkeen.
      • Koneyrittäjät ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Koneyrittäjät toteaa lausuntonaan ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin betonimurske lakkaa olemasta jätettä seuraavan. Asetusluonnos on hyvä työväline toteuttamaan Euroopan komission vuonna 2015 hyväksymää toimin-tasuunnitelmaa, jolla pyritään vauhdittamaan Euroopan siirtymistä kiertotalouteen. Uudistuvan jätelain ehdotetun 5 b §:n mukaan laaditun asetuksen tavoitteiksi määritetyt sääntelyn sujuvoittaminen sekä jäteperäisen materiaalin uudelleen käytön edistäminen ovat tavoiteltavia asioita. Koneyrittäjät katsoo, että asetusta olisi kuitenkin pitänyt valmistella siitä lähtökohdasta, että myös pienemmillä yrityksillä ja myös työmaakohtaisesti olisi tosiasialliset mahdollisuudet valmistaa ja tuottaa nykyisin jätteeksi luokiteltavista betonijakeista betonimurskaa, joka ei olisi enää jätteeksi luokiteltua. Nyt se on ehdotuksen mukaan käytännössä mahdotonta ja toiminta on betonoitu isojen toimijoiden markkinoiksi. Nykyisessä muodossaan asetus käytännössä estää työmaakohtaisen betonijakeen tuotannon, koska harvat työmaat ovat niin pitkäaikaisia tai suuria, että niille kannattaisi hakea ympäristölupaa, joka huomioisi purkubetonin tuotteistamisen kiviainekseksi. Eli purkubetonijaetta kuljetetaan tulevaisuudessa suhteellisen suuria määriä työmailta muualle käsiteltäväksi sen sijaan, että jae tuotettaisiin ja myytäisiin kiviaineksena muille toimijoille suoraan työmaalta tai käytettäisiin työmaalla, jolloin kuljetuksista aiheutuvat päästöt pienentyisivät. Työmaakohtainen betonijakeen tuotanto olisi edellyttänyt sitä, että asetusvalmistelussa olisi esimerkiksi tutkittu mahdollisuutta alentaa tällaisen betonimurskan luokittelua eurooppalaisen rakennustuoteasetuksen AVCP 4 -menettelyksi ja ympäristösyistä edelleen vaadittu murskeen täyttävän vähintään MARA-asetuksen raja-arvot. Tällöin olisi mielestämme mahdollista työmaakohtaisesti käsitellä betonijae kiviainesta korvaavaksi rakennustuotteeksi, jonka pitäisi saavuttaa tietyt tuotevaatimukset sekä täyttää tietyt ympäristövaatimukset, ilman raskasta ja kallista laadunhallintajärjestelmän ulkopuolista auditointia. Yritysten doku-mentoitu omavalvonta yhdessä dokumentoidun laadunhallintajärjestelmän kanssa riittäisi.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ehdotettu asetus tulee tarpeeseen, koska se antaa yhdenvertaiset perusteet kaikille toimijoille siitä, milloin käsitellyn betonimurskeen jäteluokitus päättyy. Asetus on tärkeä päänavaus kansallisille asetuksille, jotka sääntelevät jäteluokituksen päättymisestä materiaalikohtaisesti. Mahdolliset seuraavat asetukset jäteluokituksen päättymisestä tulevat todennäköisesti noudattamaan nyt ehdotetun asetuksen rakennetta ja henkeä. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että ehdotettu asetus tosiasiallisesti edistäisi kierrätysmateriaalien käyttöä, vähentäisi jätteen määrää ja neitseellisten materiaalien käyttöä sekä vähentäisi kasvihuonepäästöjä. Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP:n näkemyksen mukaan ehdotettu asetus ei esitetyssä muodossa täytä kaikkia sille asetettuja tavoitteita, ja asetusta tulee vielä kehittää. Vaikka ehdotus selkeyttää ja yhtenäistää vaatimuksia betonimurskeen jäteluokituksen päättymiselle, se ei riittävästi edistä kierrätysbetonin tuotteistamista. Asetuksen käyttöä rajoittaa se, että jäteluokituksen päättymiselle asetetaan tiukempia vaatimuksia kuin ensimmäistä kertaa käyttöön tuleville betonituotteille. Uusiomateriaalien valmistukselle ja käytölle ei ole syytä kohdistaa tiukempia laatuvaatimuksia kuin neitseellisen materiaalien käytölle. Ehdotuksessa olevia raja-arvoja ei ole perusteltu riittävästi ja niitä tulisi tarkastella uudelleen ottaen huomioon käyttämättömän betonin perusominaisuudet, asetuksen sallitut käyttötarkoitukset ja käytössä olevien analyysien määritystarkkuus. Kierrätysmateriaalin kestävän käytön näkökulmasta ehdotuksen toinen heikkous se, että se käytännössä rajaa purkamisessa syntyvän betonin tuotteistamisen ja hyödyntämisen suoraan purkukohteessa soveltamisalan ulkopuolelle. Päästö- ja kustannusvaikutuksia kasvattavat kuljetukset purkukohteista ympäristöluvanvaraisiin käsittelylaitoksiin ja takaisin hyödyntämiskohteeseen tulisivat edelleen jatkumaan tai jopa lisääntymään. Pääsääntöisesti ei ole mahdollista hakea ympäristölupaa purkukohteessa tapahtuvalle murskaamiselle, ja esimerkiksi betoniasemat kuuluvat rekisteröintimenettelyn piiriin. Ehdotetun asetuksen käytettävyyttä ja sille asetettujen tavoitteiden saavutettavuutta edistäisi soveltamisalan laajentaminen kattamaan myös menettelyt, joita sovelletaan siirrettävien murskauslaitteiden käyttöön tai esimerkiksi betoniasemiin. Tämä edellyttäisi sitä, että siirrettäviltä murskaimilta vaadittuja menettelyjä yhtenäistetään ja samalla ympäristönsuojelulakia päivitetään soveltuvin osin. Koska ympäristönsuojelulakia ollaan päivittämässä vuoden 2021 aikana mm. rakentamisen maa-aineksiin (ns. MASA-asetus) liittyvän ilmoitusmenettelyn lainsäädäntömuutostarpeiden takia, olisi liikkuvalta murskaustoiminnalta vaadittava menettely mahdollista päivittää lakiin samassa yhteydessä. Jos ehdotettua asetusta ei muokata mahdollistamaan betonijätteen tuotteistaminen myös suoraan purkukohteissa, arvioiden mukaan yli 80 % purkubetonista hyödynnetään jatkossakin MARA-asetuksen mukaisesti. MARA-asetuksella on näin ollen tärkeä itsenäinen asema, ja se tulee säilyttää jätteiden hyötykäyttöä edistävän lainsäädännön välineenä. Rakenteellisesti asetuksen, sen liitteiden ja perustelumuistion keskinäinen suhde, niiden sisältöjen eroavaisuudet ja joltain osin puutteellisuudet hankaloittavat asetuksen ymmärtämistä. Esimerkiksi aineelliset vaatimukset on sijoitettu lähes yksinomaan liitteisiin eikä varsinaisen asetustekstiin. Samoin esimerkiksi liitteen 2 mukaan vastaanottotarkastusta varten on laadittava kirjalliset ohjeet, joihin tulee sisältyä tiedot mm. vastaanotetun betonijäte-erän osa-aineiden määrien arvioinnista. Osa-aineita ei kuitenkaan määritellä liitteessä, vaan ainoastaan muistiossa. Asetusta olisi muokattava siten, että pääasiat olisivat jo itse asetustekstissä ja liitteissä vain tarkennettaisiin ja täydennettäisiin esitettyjä vaatimuksia. Asetusta olisi lisäksi pystyttävä riittävästi ymmärtämään ja noudattamaan ilman perustelumuistiota.
      • Betoniteollisuus ry, Mattila Jussi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Betoniteollisuus ry pitää erittäin hyödyllisenä sitä, että betonimurskeelle saadaan vihdoin arviointiperusteet sen jäteluonteen päättymiselle. Asetus on merkittävä askel siihen suuntaan, että rakennusmateriaalienkin kohdalla kiertotalous alkaa toimia merkittävällä volyymillä, eikä kerran käytössä ollutta materiaalia enää pidettäisi nykyiseen tapaan lähtökohtaisesti ja perusteetta neitseellistä raaka-ainetta huonompana. Asetus lienee päänavaus suurelle joukolle muiden jäte- ja ylijäämämateriaalien vastaavia asetuksia. Siksi asetusta viimeisteltäessä on syytä ottaa huomioon myös se, että nyt lausunnolla oleva asetus linjaa jatkossa myös sitä, millaisia tulevat ”ei-enää-jätettä-asetukset” ovat. Yleisellä tasolla voi todeta, että asetuksessa esitettävät vaatimukset betonijätteen prosessoinnille ja lopputuotteen koostumukselle ovat kovin tiukat siihen nähden, miten vähäriskisestä materiaalista on kyse varsinkin käyttämättömän betonin ja käyttämättömien betonituotteet osalta. Näiden materiaalien koostumus tunnetaan tarkoin: yhtä suurella tarkkuudella kuin asiakkaille toimitettavien ns. priimatuotteidenkin koostumus. Siksi näihin syötemateriaaleihin voitaisiin suhtautua huomattavasti asetuksen nykyistä tekstiä sallivammin. Käyttämättömien betonituotteiden sisältämät vähäiset määrät muuta materiaalia (lähinnä terästä, PE- ja PP-muoveja sekä puuta) eivät todellisuudessa aiheuta ympäristön pilaantumisen riskiä niissä käyttötarkoituksissa, joihin betonimursketta käytetään. On huomattava, että näitä ”oheismateriaaleja” runsaastikin sisältäviä neitseellisiä betonituotteita voidaan käyttää rajoituksetta esim. pohjaveden pinnan alle rakennettaessa. Betonia on käytetty lähes vuosisadan ajan laajasti mm. juomavesikaivojen rakenteissa ja edelleen nykyään kaikessa yhteiskunnan talousvedentuotannossa. Tämä kuvaa sitä, miten kemiallisesti ja fysikaalisesti turvallisesta materiaalista on kysymys. Mikäli tällaiselle lähtökohtaisesti selkeälle ja turvalliselle materiaalin käsittelylle asetetaan perusteettoman tiukkoja vaatimuksia, se paitsi heikentää kiertotalouden toimintaedellytyksiä, myös vaikeuttaa "ei-enää-jätettä"-asetusten laatimista jatkossa, kun kohteeksi tulee huomattavasti riskillisempiä materiaaleja.
      • Hämeen ELY
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Valvonta Muistioluonnoksessa todetaan, että asetuksessa tarkoitettuja arviointiperusteita ei voitaisi soveltaa toiminnassa, jolla ei ole ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n nojalla myönnettyä ympäristölupaa ja edelleen, että asetuksen mukaisen toiminnan valvonta tapahtuisi toimintaa koskevan ympäristöluvan mukaisesti. Asetuksen mukainen toiminta voi tulla edellyttämään olemassa olevien betonijätteen käsittelylaitosten ympäristöluvan muuttamista sekä mahdollisesti uusia ko. toimintaa koskevia ympäristölupamääräyksiä. Ympäristölupamääräykset betonijätteen käsittelylle asetusta noudattaen tulisi olla valtakunnallisesti yhteneväisiä ja selkeitä, joka edelleen mahdollistaa toiminnan valvottavuuden. Viranomaisten työmäärää asetus ei vähennä, sillä toiminnan ympäristöluvan kautta tapahtuva valvonta lisääntyy. Asetusluonnoksen 7 §:ssä todetaan arviointiperusteiden käyttöön ottamisen ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle. Pykälään tulisi lisätä valvontaviranomaiselta edellytettävät toimenpiteet ko. ilmoituksen osalta. Muistiossa esitettynä toimenpiteet ovat vain ohjeellisena. Käyttö lannoitevalmisteena Käyttämättömistä betonituotteista valmistettua mursketta saisi myös käyttää lannoitteena, kalkitusaineena, maanparannusaineen tai kasvualustana kun se täyttää lannoitevalmistelainsäädännön vaatimukset; miten varmistutaan, että ei aiheuteta maaperän roskaantumista, nuhraantumista haitta-aineilla tai maaperän kunnon muuta heikkenemistä. Asetuksen mukaisen betonimurskeen käyttöön lannoitevalmisteena tulee suhtautua hyvin kriittisesti. Asetuksessa ei ole rajattu betonimurskeen käytölle lannoitevalmisteena mitään määrä- tai kerrospaksuusrajoja. Onko kaikki valmistettu betoni ja siten myös asetuksessa tarkoitettu betonijäte ja betonituotejäte tasalaatuista ja valmistusprosessi niin säädelty, että varmasti lannoitekäytöstä ei aiheutuisi haitallisia ympäristövaikutuksia pintavesiin ja pohjavesiin? Betonijätteen syöttöpanos saisi sisältää betonimassan valmistuksessa käytettävät materiaalit, raudoitusterästä ja asetusluonnoksen taulukon 3 mukaisesti 5 cm3/ kg kelluvia epäpuhtauksia ja 10 paino-% erilaisia poltettuja tiiliä sekä kellumatonta vaahtobetonia, joista pääosa olisi tarkoitus poistaa esikäsittelyllä. Onko nämä mahdolliset kelluvat epäpuhtaudet sellaisia, joista ei missään olosuhteissa aiheudu ympäristön roskaantumista tai muita haitallisia vaikutuksia? Onko 10 paino-% poltettuja tiiliä murskeen seassa turvallista levittää pelloille? Voiko olla haitallisia yhdisteitä? Onko mahdollista, että betonijäte tai betonituotejäte sisältäisi muutakin kuin perusraaka-aineita esim. keinotekoisia side-/kovetinaineita, joilla voisi olla haitallisia vaikutuksia? Asetusluonnoksessa on todettu vaikutus suotautuvien vesien pH-arvoon. Pintavesivaikutusten kohdalla tämä tulee ottaa lannoitekäytössä huomioon. Onko lannoitteiden käyttö-/levitysmääriä säädelty mitenkään vai voidaanko ajautua tilanteeseen, jossa pelloille tulee levitettyä selvästi varsinaista maanparannustarvetta enemmän betonijäteperäistä lannoitevalmistetta? Tällöin on mahdollista aiheutua haitallisia pintavesivaikutuksia. Määritysmenetelmät Asetusluonnoksen taulukossa 4 on esitetty betonimurskeen sisältämien haitta-aineiden muiden epäpuhtauksien ja materiaalijakauman määrittämiseksi käytettävät määritysstandardit tai tekniset spesifikaatiot. Asetuksen liitteen 1 kohdan D mukaan haitta-aineiden määrityksessä voidaan käyttää myös muita kuin taulukossa 4 mainittuja standardeja ja teknisiä spesifikaatioita. Tämän myös muiden menetelmien käyttö asettaa valvontaviranomaiselle lisähaasteita sen selvittämiseksi, että jokainen käytetty menetelmä on asetuksen tarkoittama hyväksytty menetelmä. Valvontaviranomaisia tulee kouluttaa eri menetelmästandardien vastaavuuksista. Haitta-ainepitoisuuksien määrityksen osalta tulee asetukseen lisätä, että määritysmenetelmien mittausepävarmuutta ei huomioida verrattaessa analyysinäytteistä saatuja tuloksia raja-arvoihin. Laadunvarmistus Olennaiseen osaan nousee syöttöpanoksen laadun tarkkailu eli kuinka varmistutaan, että murskaukseen päätyy vain kuhunkin käyttötarkoitukseen sopivaa betonijätettä? Jätettä vastaanotettaessa on jäte tarkastettava; tästä tulisi olla tarkempi määrittely; riittääkö pintapuolinen silmämääräinen tarkastelu vai onko koko kuorma tarkastettava niin, että epäpuhtaudet saadaan jo vastaanotettaessa minimoitua. Esikäsittelylle on määriteltävä saavutettava laatutaso. Betonijäte on esikäsiteltävä; tarkemmin määriteltävä, mikä on esikäsittelyn tavoitetaso, esim. kuinka monta prosenttia saa jäädä epäpuhtauksia. Esikäsittely on kriittinen käsittelyvaihe. Jos tässä kohtaa betoniin jää paljon epäpuhtauksia, ne tulee murskattua betonin joukkoon. Kun betonimurskasta otetaan näytteitä, näytteenottaja voi valikoida koomanäytteeseen vain ’puhtaita’ betonipaloja. Betonimurskeen varastoinnin osalta tulisi todeta, että sen varastoinnista ei saa aiheutua maaperään tai pinta- ja pohjavesiin haitallisia muutoksia. Näytteenotto Näytteenottajan pätevyys ja riippumattomuus tulee varmistaa. Näytteenotto tulee olla todella hyvin kuvattu laadunhallintajärjestelmässä ja näytteenotto tulisi myös dokumentoida luotettavalla tavalla. Näytteenottajalla tulee olla riittävä pätevyys (sertifiointi) ja kokemus – tähänkin pitäisi vaatia koulutus ja ulkopuolisen riippumattoman todentajan hyväksyntä. Usein näytteenottaja on varmastikin laitoksen omaan henkilökuntaan kuuluva – voidaanko näytteenottoa tällöin pitää luotettavana? Asetuksessa tulisi todeta, voiko laitoksen oma henkilökunta ottaa näytteet. pH Asetuksessa on todettu, että murskeen läpi suotautuvan veden pH on noin 11 ja se on otettava huomioon käytön rajoituksena. Tulisi olla tarkempi tieto, mitä vaikutuksia tällä pH:lla voi olla ja missä tilanteissa asia on huomioitava. Tuleeko betonimurskeen korkea pH vaikuttamaan pysyvästi maaperän happamuuteen. Mursketta saisi käyttää myös pohjavesialueilla – onko olemassa riittävät tiedot siitä, miten korkea pH vaikuttaa maaperän mikrobeihin ja miten se mahdollisesti vaikuttaa haitallisten aineiden kulkeutumiseen pohjaveteen? pH muutokset pintavesissä voivat vaikuttaa muiden aineiden haitallisuuteen eliöille. Kun pH-arvo nousee yli 9 vedessä, alkaa kaloille aiheutua haitallisia vaikutuksia ja etenkin poikasvaiheet keväällä ovat alttiita lyhytaikaisillekin ph-vaihteluille. pH-arvon ollessa 11 tai sen yli on emäksisyys tappavaa kaikille kalalajeille. Kalojen lisäksi vaikutuksia voi aiheutua muille vesieliöille. Liukoisuudelle annetut raja-arvot perustuvat tehtyyn riskinarviointiin. Riskinarviointia ei kuitenkaan perusteluissa ole juurikaan avattu eikä siitä muualtakaan aineistoa löytynyt. Määräytyykö esim. kromin MARA-asetusta korkeampi viitearvo huokosveden vai pohjaveden laadun laskennan perusteella?
      • Pielisen Betoni Oy, Kolehmainen Leena
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Asetuksen soveltamisalasta. Ehdotettua asetusta sovellettaisiin vain betonimurskeen valmistajiin, joilla olisi ympäristösuojelulain 27 §:ssä tarkoitettu ympäristölupa. Soveltamisalaa koskevissa perusteluissa on todettu, että rajaus on tarpeen, jotta voitaisiin varmistua siitä, että asetusta soveltava toiminta täyttää jatkuvasti asetuksessa säädetyt vaatimukset. Asetuksen soveltamisalaa tulisi laajentaa siten, että asetusta sovellettaisiin myös toimintaan, jota harjoitetaan YSL 116 §:n mukaisen rekisteröinnin nojalla. Ympäristöluvanvarainen betoninmurskaus ei ole ainoa toiminta, jossa muodostuu hyödynnettäväksi kelpaavaa betonijätettä. Kiinteiden betoniasemien ja betonituotetehtaiden toiminta tulee rekisteröidä YSL 116 §:n mukaisesti. Betoniasemien ja betonituotetehtaiden ympäristönsuojeluvaatimuksista on säädetty erillisellä asetuksella (858/2018). Kyseistä asetusta sovelletaan rekisteröitävien betoniasemien ja -tehtaiden lisäksi ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksena niiden betoniasemien ja -tehtaiden osalta, johon tarvitaan ympäristölupa YSL:n nojalla. Ehdotetun asetuksen soveltamisalan rajaamista koskevaan perusteluun on sisäänrakennettuna ajatus siitä, että luvan nojalla toimintaa harjoittavat toimijat noudattavat aina tai ainakin todennäköisemmin jatkuvatoimisemmin asetuksen määräyksiä. Vastaavasti muiden hallinnollisten instrumenttien nojalla toimintaansa harjoittavat toimijat eivät siis noudattaisi asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Rekisteröitäviltä kiinteillä betoniasemilla ja -tehtailla muodostuu ylijäämäbetonia. Muodostuva ylijäämäbetoni ei välttämättä eroa ominaisuuksiltaan valmistetusta valmisbetonista. Näin ollen laadultaan toisiaan vastaavia jätteitä kohdeltaisiin eri tavoin riippuen siitä, onko toiminnalla ympäristölupa vai ei. Soveltamisalan rajoitusta koskevissa perusteluissa ei käy ilmi, miten asetusehdotuksen mukaisien kriteerien käyttöönottoa muiden kuin luvanvaraisten toimintojen osalta on arvioitu. Näinollen ehdotetun asetuksen soveltamisalaa ei tulisi rajoittaa pelkästään ympäristöluvan varaiseen toimintaan, vaan kriteeristöä tulisi voida soveltaa myös rekisteröidyssä toiminnassa. Betonimursketta koskevat arviointiperusteet Asetusehdotuksen 4 §:ssä on tarkoitus säännellä betonimurskeen arviointiperusteista, joiden perusteella betonimurske lakkaa olemasta jätettä. Säännöksessä on lueteltu neljä kriteeriä, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta betonimurske lakkaa olemasta jätettä. Betonimurskeen syöttöpanoksen laatuvaatimusten, syöttöpanoksen käsittelyn ja betonimurskeen käyttötarkoituksen osalta ehdotusta voidaan pitää perusteltuna ja kannatettavana. Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen laatuvaatimukset ja raja-arvot haitta-aineiden liukoisuudelle ja pitoisuudelle silloin, kun betonimursketta on tarkoitus käyttää liitteen 1 jakson C kohdan 2 mukaisesti talonrakentamisessa, maarakentamisessa ja viherrakentamisessa sen sijaan ovat suhteettoman tiukat, ottaen huomioon valmisbetonille asetetut laatuvaatimukset. Riippuen valmistettavan betonin käyttökohteesta ja -tarkoituksesta betonin valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden ominaispitoisuudet voivat ylittää nyt ehdotuksen kohteena olevan hyödyntämistoimen läpikäyneeltä betonimurskeelta edellytetyt haitta-ainepitoisuudet ja liukoisuudet, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että edes valmisbetoni itsessään ei täytä nyt ehdotetun asetuksen mukaisia laatuvaatimuksia. Asetusehdotuksessa ei ole huomioitu sitä, mistä tai miten eri haitta-ainepitoisuudet esimerkiksi betoniin tulevat tai mitkä ovat niiden todelliset pitoisuudet eri luonnon raaka-ainelähteissä, joita käytetään betonin valmistuksessa. Lisäksi ehdotetut pitoisuus- ja liukoisuusrajat ovat huomattavasti tiukemmat, kuin voimassa olevan MARA-asetuksessa säädetyt (843/2017) betonijätettä koskevat raja-arvot. Asetusehdotuksen mukaiset betonimurskeen haitta-aineiden raja-arvot ovat käytännössä niin tiukat, ettei betonimursketta ole mahdollista hyödyntää uusiokäytössä. Ehdotuksen mukainen asetus heikentää asetuksella tavoitellun kiertotalouden edistämisen päämäärän toteutumista rajoittamalla resurssien kiertomahdollisuuksia ja estämällä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Näin ollen hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen haitta-aineita koskevia raja-arvoja tulisi tarkastella uudestaan. Raja-arvot tulisi asettaa sellaiselle tasolle, että niiden soveltaminen olisi mahdollista käytännössä. Raja-arvojen tulisi vastata vastaavaa betonituotetta, joka on valmistettu neitseellisesti tai vähintään raja-arvot tulisi asettaa samalle tasolle voimassa olevan MARA-asetuksen kanssa.
      • Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Lausunnon kokoamiseen ovat osallistuneet myös Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Johdanto Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys (KVVY) edistää vesiensuojelua Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöalueilla. Vesiensuojeluyhdistys neuvoo, tutkii ja ohjaa hyvän vesien ja ympäristön tilan saavuttamiseksi. Yhdistys kokoaa yhteen alueen vesienhoidon toimijat, ylläpitää alueellista vesistökunnostajien verkostoa ja toteuttaa erilaisia yleishyödyllisiä hankkeita. Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry edustaa alueellisia vesiensuojeluyhdistyksiä yhteisissä asioissa suhteessa valtionvaltaan ja muihin julkisiin yhteisöihin. Alueellisen vesiensuojeluyhdistys-toiminnan tavoitteena on saada kunnat, kaupungit, kansalaisjärjestöt ja toiminnanharjoittajat toimimaan yhteisen tavoitteen eteen, suomalaisten puhtaiden vesien puolesta. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (VHVSY) on toiminut vuodesta 1963 ja sen perustehtävä on vesiensuojelun edistäminen toimialueellaan Vantaanjoen valuma-alueella. Tätä toteutetaan tutkimalla alueen pintavesien ja jätevesien laatua yhteistarkkailuna, selvittämällä pohjavesien tilaa, kehittämällä lähes miljoonan ihmisen lähivesistön virkistyskäyttöä ja osallistumalla tutkimus- ja valistustoimintaan. Yhdistys tekee vesistö-, pohjavesi- ja kalataloudellisia selvityksiä ja tarkkailua myös erillisinä projekteina ja edistää vesistöalueen toimijoiden yhteistyötä. Tämän lausunnon tekemiseen ovat osallistuneet PhD Anna-Liisa Kivimäki ja MMM Anu Oksanen (VHVSY), FM Marika Kaasalainen (KVVY) ja DI Risto Saarinen (Liitto). Yleiset kommentit asetusluonnoksesta ja/tai muuta huomautettavaa Näemme, että End of Waste -menettelyjen edistäminen on pääsääntöisesti hyvä asia, jotta pääsemme aitoon kiertotalouteen. Tärkeää betonin osalta on erityisesti dumppaamisen estäminen ja kiertotalouden ohjaaminen haluttuun suuntaan sekä negatiivisten pohjavesi- ja pintavesivaikutusten hallinta. Tässä asetusluonnoksessa on asetettu hyvin tiukat vaatimukset niin epäpuhtauksien raja-arvojen kuin itse prosessin eri vaiheiden osalta. Tältä osin emme näe, miten asetusteksti täyttää kansalliselle asetustason sääntelylle "Jätteeksi luokittelun päättymisen hyödyt ja haitat" -raportin (Kauppila ym., Ympäristöministeriön raportteja 8/2018) suositusta materiaalin sääntelytaakan oleellisesta keventämisestä. Näemme myös, että jos kiertotalous halutaan saada toimivaksi, ei kierrätystuotteille voi asettaa neitseellisiä tuotteita tiukempia vaatimuksia esim. eri aineiden liukoisuuksien suhteen. Toisaalta asetusluonnoksen tekstissä ei mainita lainkaan pienvesiä ja määräykset pohjavesialueiden osalta ovat hyvin suurpiirteiset ja käytännössä täysin riittämättömät. Suuret betonimäärät voivat yksinomaan pH:n nousun kautta tuhota tärkeiden pienvesien eliöstöä ja haitata voimakkaasti esim. uhanalaisten vaelluskalakantojen lisääntymistä. Pohjavesien osalta käsittelemme asiaa lisää lausunnossa jäljempänä. Näemme asetusluonnoksen kokonaisuutena nykymuodossaan toimimattomana; sen määräykset eivät tee betonijätteen End of Waste -menettelyä sujuvaksi, vaan sangen raskaaksi prosessiksi alan toimijoille, ja toisaalta samaan aikaan pohjavesien ja pintavesien suojelunäkökohdat on lähes unohdettu. Kokemuksemme mukaan asetuksessa esitetyn prosessin noudattaminen on hyvin haastavaa alan toimijoille, ja koska käsityksemme mukaan asetusluonnoksen valvominen olisi lähes mahdotonta nykyisillä viranomaisresursseilla, on alan toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja asetuksen noudattamisen valvonta käytännössä lähes mahdotonta. Tästä syystä pyydämmekin kohteliaasti pohtimaan vaihtoehtoa, että asetuksessa betonin End of Waste -menettelyä sujuvoitettaisiin ja yksinkertaistettaisiin huomattavasti, mutta pääpaino laitettaisiin käyttökohteiden rajaamiseen / valvontaan. Materiaalia ei tulisi käyttää lainkaan vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla tai pienvesistöjen valuma-alueilla, mikäli vesistössä elää uhanalaisia lajeja tai se on muuten arvokkaaksi todettu. Lisäksi näemme asetuksessa puutteena, että tällä hetkellä voimassa olevaan Valioneuvoston asetukseen (843/2017) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa ei viitata asetusluonnoksessa. Ehdotamme, että asetuksen tulee myös viittaus MARA-asetukseen VNA 843/2017 ja selvitys asetusten rinnakkain soveltamisesta.
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Asia on käsitelty Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen yksiköissä.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • ELY-keskuksen näkemyksen mukaan asetusluonnos on hyödyllinen ja edistää omalta osaltaan kiertotaloustavoitteiden ja jätelain mukaisen etusijajärjestyksen toteutumista. ELY-keskus pitää myös hyvänä, että jätteeksi luokittelun päättymiselle annetaan nykyistä selkeämpää sääntelyä yhtenäisemmän tulkintakäytännön ja toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. ELY-keskus haluaa kuitenkin tuoda ilmi, että asetusluonnoksessa ehdotetut vaatimukset ovat monin paikoin tiukat, ja on mahdollista, ettei asetusta voida soveltaa kovin laajaan joukkoon rakennus- ja purkujätteen käsittelijöiden laitosmaisia toimijoita. Tiukoilla vaatimuksilla saavutetaan toisaalta parempi tuotteen laatu. Betonituotetehtaiden sekä esimerkiksi valmisbetonien käsittelijät sen sijaan kuuluvat siihen joukkoon, jonka toimintaan asetusta tultaneen soveltamaan laajemmin. ELY-keskus haluaa tuoda esille, että asetustekstiin kirjatut betonimursketta koskevat arviointiperusteet ovat tekstinä vaikealukuiset. Liitteissä asia on selkeämpi, mutta asiassa olisi hyvä arvioida, ovatko arviointiperusteet ym-märrettävissä jokaiselle jo itse asetustekstistä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Karhula Mervi
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole lausuttavaa asetusluonnoksesta.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Materiaalin lakatessa olemasta jätettä, sitä yleensä koskee REACH-asetuksen vaatimukset. Ympäristöministeriön muistiossa 30.8.2019 ”Jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva tapauskohtainen päätöksenteko” on kuitenkin tuotu esille, että rakennusjätteistä valmistettu tuote on REACH-asetuksen mukaisesti esine, jos se täyttää ko. materiaaleille asetetut stan-dardien mukaiset fysikaaliset ja tekniset vaatimukset, eikä esinettä koske tällöin REACH-rekisteröintivelvoite. REACH-rekisteröintivelvoitteiden soveltaminen olisi syytä avata muistioon.
      • Lujabetoni Oy
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Lujabetoni Oy toimii Suomessa lähes 30 betonitehtaan voimin ja on alan 3. suurin valmistaja. Yleinen tavoite betonijätteen laajemmaksi hyödyntämiseksi on erittäin hyvä ja Lujabetoni Oy kannattaa sitä. Tämän toteutuminen vaatii kuitenkin nähdäksemme muutoksia lain edellyttämään ympäristölupaan. Alalle leimallista on tehtaiden suuri määrä ja pieni yksikkökoko. Koko Suomessa on käsityksemme mukaan yli 300 betonitehdasta, mikä kertoo toimialan fragmentoituneisuudesta ja tarvittavasta lupamäärästä, mikäli asetus hyväksyttäisiin sellaisenaan. Samoin on todettava, että asetuksen vaatimat raja-arvot vaikuttavat erittäin tiukilta, joskaan emme ole pystyneet perehtymään asiaan kovinkaan tarkasti koronapandemian aiheuttaman resurssikuormituksen johdosta.
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Lausuntopalvelu.fi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa luonnoksesta, joka koskee Valtioneuvoston asetusta: Arviointiperusteista sen määrittämiseksi milloin betonimurske lakkaa olemasta jätettä, seuraavan lausunnon. Voimaan tullessa asetusta sovelletaan vai valmistajaan, jolla on ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:ssä tarkoitettu ympäristölupa betonijätteen murskaustoimintaan, ja joka ottaa käyttöön tässä asetuksessa tarkoitetut arviointiperusteet. Valvonnan kannalta on hyvä, että asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ovat jäämässä lukuisat rakennusten purkupaikalla syntyvät ja pulveroitavat betonijätteet. Asetuksessa mainitut ilmoitukset tulee toimittaa kirjallisesti toiminnan valvonnasta vastaavalle ympäristönsuojelulain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulle valvontaviranomaiselle. ELY -keskuksen arvion mukaan sen toiminta-alueella betonijätteen murskaustoimintaa harjoittavien laitosten murskauskapasiteetti on pääasiassa alle 50 000 tonnia vuodessa. Tällaisten laitostoimintojen ympäristölupaviranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Asetus tulee lisäämään valvontaviranomaisen työtä ja tähän on osoitettava riittävät henkilöresurssit sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille että ELY-keskuksille. Asetusta tulisi selkeyttää, jotta siitä käy tarkemmin ilmi mitä hallintomenettelyyn liittyviä toimenpiteitä 7 §:ssä tarkoitettu kirjallinen ilmoitus arviointiperusteiden käyttöönotosta valvontaviranomaisessa aiheuttaa, perusteluissa mainitun ympäristöluvan muutostarpeen arvioinnin lisäksi. Esimerkiksi, onko valvontaviranomaisen ilmoitettava kirjallisesti (päätös, lausunto) mikäli katsotaan, että asetuksen vaatimukset eivät täyty ko. toiminnan osalta ja hylkääkö hän toiminnan harjoittajan esittämät arviointiperusteet asetuksen vastaisena. Ja miten tulee toimia, mikäli laitos täyttää asetuksen vaatimukset ja löytyykö jostain ajantasainen rekisteri laitoksista, jotka täyttävät asetuksen vaatimukset. Arviointiperusteiden käsittelymenettelyn selkeyttäminen on ehdottoman tärkeätä, jotta maahamme on mahdollista saada yhtenäinen menettely ainakin arviointiperusteiden käsittelystä riippumatta siitä, minkä kunnan tai ELY -keskuksen alueella toiminnanharjoittaja toimii. Asetuksen 4 §:ssä on lueteltu menettely, jota tarvitaan, jotta betonijäte lakkaa olemasta jätettä. Epäselväksi jää, kuka valvoo, että valmistaja noudattaa asetuksessa mainittuja menettelyjä. Ei riitä, että valmistaja velvoitetaan 6 §:n mukaisesti esittämään tarkoituksenmukaisuusilmoitus pyydettäessä valvontaviranomaiselle. Asetuksesta on käytävä ilmi kohteet, joissa betonia ei, sen jäteluonteen päättyäkään, saa käyttää. Betonia ei saa käyttää valtioneuvoston asetuksen (843/2017) 2 § 2 momentissa luetelluilla alueilla (1- ja 2 luokan pohjavesialueet, lasten leikkipaikat, jne). Tällaisen käyttökiellon tarkoituksena on varmistaa, ettei betonista pitkänkään ajan kuluessa aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tämän asetuksen mukaan ei ole tulossa rajoituksia, kun se täyttää asetetut vaatimukset. Eli tuotteena voidaan käyttää, kun on liite 1 mukaista tasoa, missä vaan. Asetusluonnoksen liitteen 1 taulukon 2 mukaisesti betonissa saa olla öljyhiilivetyjä 200 mg/kg. Luonnoksen raja-arvo voi siis koskea betonia, jossa raja-arvopitoisuus muodostuu esimerkiksi öljyhiilivedyistä, jotka luokitellaan veteen liukeneviksi yhdisteiksi. Raja-arvoa on alennettava. Uudeksi raja-arvoksi on asetettava puhtaan betonin raja-arvo 20 mg/kg, joka noudattaa yleensä laboratorion analyysimenetelmän määritystarkkuutta. Muussa tapauksessa on vaarana, että betonin öljyhiilivedyistä voi aiheutua vaara sijoitusalueen alapuoliselle pohjavedelle. Taulukossa 2 on mainittu aineet fluoridi (F-), kloridi (Cl-), sulfaatti (SO42-), PAH-yhdisteet, PCB -yhdisteet ja öljyhiilivedyt ≥ C10–C40, jota ei tarvitse määrittää betonista, joka on peräsin 3 § 1 kohdissa 1-d ja 2 kohdan a ja b mainituista toiminnoista. Asetusta on tältä osin muutettava. Fluoridin, kloridin ja sulfaatin pitoisuudet on oltava selvillä joka tapauksessa. PAH-ja PCB -yhdisteet voidaan jättää analysoimatta, jos toiminnanharjoittaja pystyy luotettavasti esittämään, että ko. aineiden pitoisuudet betonissa alittavat asetuksessa aineille asetetut raja-arvot pysyvästi. Valtioneuvoston ns. mara-asetuksen soveltamisohjeessa 2.7.2019 todetaan, että kloridia ja/tai sulfaattia sisältävä jäte ei välttämättä sovellu hyödynnettäväksi kaikissa kohteissa, vaikka asetuksen raja-arvot alittuisivat. Nyt kyseessä olevasta asetuksesta ei käy ilmi, miten kyseinen soveltumattomuus on otettu ase-tusta laadittaessa huomioon. Betonin korkeasta pH-arvosta on todettu aiheutuvan vaikutuksia sijoitusalueen ympäristössä. Eräässä hyötykäyttökohteessa todettiin sijoitusalueen viereisen pintaojaveden laadun huonontuneen merkittävästi. Bentonin pH-arvon vaikutuksia pintavesiojien laatuun ja metallien liukoisuuteen on arvioitava kokonaan uudelleen, jotta muistioluonnoksen sivulla 20/24 esitystä voidaan muuttaa. Betonin luovuttajan tulee pyydettäessä esittää valvontaviranomaiselle, kenelle tuotetta on luovutettu. Vaihtoehtoisesti sijoitusalueen haltijaa ja viimekädessä omistajaa on velvoitettava esittämään pyydettäessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tiedot betonin sijoitusalueesta ja määrästä. Menettelyn tarkoituksena on mahdollistaa tietoisuus betonin sijoitusalueista esimerkiksi sijoitusalueen myöhempää maankäyttöä varten, tai tilanteessa, jossa ympäristöntilan muutoksia epäillään aiheutuneen betonin sijoittamisesta.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Yleistä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) toimii Euroopan unionin rakennustuoteasetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011 rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta) mukaisena markkinavalvojana. Valtioneuvoston asetusehdotus arviointiperusteista sen määrittämiseksi milloin betonimurske lakkaa olemasta jätettä (jäljempänä asetusehdotus) on tärkeä Tukesin suorittaman markkinavalvonnan kannalta, erityisesti silloin kun betonimursketta käytettään markkinoille saatettavien rakennustuotteiden raaka-aineena. Kun betonimurske lakkaa olemasta jätettä ja tuote saatetaan markkinoille talonrakentamisessa tai maanrakentamisessa käytettävänä kiviaineksena, kivimurskeen valmistajasta tulee EU:n rakennustuoteasetuksen mukainen rakennustuotteen valmistaja. Tällöin EU:n rakennustuoteasetus ja sen nojalla annetut harmonisoidut tuotestandardit ovat kaikilta osiltaan velvoittavia. Lisäksi Tukes toteaa, että heinäkuussa 2021 astuu voimaan EU:n markkinavalvonta-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020 markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta), joka osaltaan tuo velvoitteita talouden toimijoille. Betonimurskeen alkuperä Betonimurskeen laatu voi olla hyvinkin vaihtelevaa, koska sitä saadaan uusiokäyttöön monista eri kohteista, mm. pien- ja teollisuusrakennuksista, ylijäämäbetonista sekä yksittäisistä betonista valmistetuista tuotteista. Sen lisäksi tämä avaa mahdollisuuden laajamittaiseen toimintaan, jossa jätettä tuodaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Tukesin käsityksen mukaan lähes kaikki betonimurske tullaan tulevaisuudessa käyttämään rakentamiseen sekä sitomattomissa kerroksissa että betonirakentamisessa. Tämän vuoksi on hyvä, että betonimurskeen vaatimukset yhdenmukaistetaan rakentamiseen käytettävien kiviainesten AVCP-luokitusten (vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely) kanssa. Vaaralliset aineet betonimurskeessa Erityisesti useista eri kohteista kerätystä betonijätteestä voi aiheutua säteilyvaaraa ja säteilevän aineen määrä saattaa konsentroitua ihmiselle syöpävaaralliseksi. Tämä tulisi ottaa huomioon jätteen arviointikriteereissä. Betonimurskeen kestävyys ja käyttö Betonimurskeen kestävyys vaihtelee sen laadun mukaan. Betonimurskeen käyttäminen mm. kevyen liikenteen väylien sitomattomissa rakenteissa valaisinpylväiden ja vesiputkien ympäröivinä voi syövyttää esim. venttiilien kohdat. Lisäksi rakennusten ja sähkölinjojen maadoituksessa käytettävät paljaat kuparijohdot voivat betonin vaikutuksesta aikojen saatossa syöpyä kokonaan, mikä heikentää tai jopa poistaa rakennuksen maadoituksen. Tämä voi lisätä mm. sähkötapaturmien vaaraa. Betonimursketta ei tulisi käyttää sellaisissa kohteissa, joissa se on suorassa kosketuksessa metallista valmistettujen infra-rakenteiden kanssa. Rajapinnat kemikaalilainsäädäntöön Tukes pyytää kiinnittämään huomiota rajapintoihin kemikaalilainsäädännön kanssa. Asetusluonnoksen perustelumuistiossa viitataan tuotelainsäädäntöön (luku 3.3. Keskeinen sisältö, toiseksi viimeinen kappale), jonka osalta Tukes toteaa, että vaikkakaan REACH-asetusta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista) ei ole erikseen mainittu perustelumuistiossa, se kuuluu siinä mainittuun tuotelainsäädäntöön. Tukes ehdottaakin, että perustelumuistiossa kirjoitettaisiin selkeästi auki, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan tuotelainsäädännöllä. Näin voitaisiin välttää väärinkäsityksiä eikä tulkinta tuotelainsäädännöstä jäisi lukijan oman asiantuntemuksen varaan. Lisäksi asetusluonnoksen liitteessä I, kohdassa c) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen sallitut käyttötarkoitukset ja niitä koskevat arviointiperusteet, todetaan, että betonimursketta voidaan edellytysten täyttyessä käyttää lannoitekäytössä. Näin ollen myös EU:n lannoitevalmisteasetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1009, EU-lannoitevalmisteiden asettamista saataville markkinoilla koskevien sääntöjen vahvistamisesta) kuuluu edellä mainitun tuotelainsäädännön piiriin. Lisäksi Tukes haluaa tuoda myös tietoon eräitä REACH-asetuksen velvoitteita, jotka voivat tulla sovellettaviksi betonimurskeen kohdalla, jos se lakkaa olemasta jätettä. REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdan mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei ole sallittua sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen. (REACH 67 artikla 1 kohta) Mikäli betonimurske sisältää esimerkiksi asbestia, tulee sovellettavaksi REACH-asetuksen liitteen XVII asbestikuituja koskeva rajoitus 6, jonka mukaan rajoituksessa lueteltujen asbestikuitujen sekä esineiden ja seosten, joihin niitä on tarkoituksella lisätty, valmistaminen, saattaminen markkinoille ja käyttö on kielletty. (REACH-asetus) Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) Jätettä ja hyödynnettäviä aineita koskevat toimintaohjeen (Versio 2 – toukokuu) luvussa 1.4. Hyödynnetyt kiviainekset (s. 23) todetaan, että hyödynnetyt kiviainekset on ko. ohjeessa ymmärrettävä kiviaineksiksi, jotka ovat peräisin rakentamisessa käytetyn epäorgaanisen materiaalin (esimerkiksi betonin, kivien) työstämisestä, eli vastaavaa ainesta kuin asetusluonnoksessa määritelty betonimurske. ECHAn ohjeessa on arvoitu, että REACH-asetuksessa annetun esineen määritelmän mukaisesti betonista/betonimurskeesta peräisin olevat hiukkaset katsotaan esineiksi. REACH-asetuksen mukaan esineisiin kohdistuu tiettyjä erityistä huolta aiheuttaviin eli SVHC-aineisiin liittyviä vaatimuksia, mm.: • REACH-asetuksen 33 artiklan 1 ja 2 kohtien mukaan esineen toimittajalla on tiedottamis- ja ilmoitusvelvoitteita, jos esine sisältää SVHC-ainetta yli 0,1 painoprosenttia (p/p) esineen painosta. • REACH-asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan esineen tuottajan on ilmoitettava Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) esineen sisältämistä SVHC-aineista, jos kyseiset esineet sisältävät SVHC-ainetta yhteensä enemmän kuin yhden tonnin vuodessa tuottajaa tai maahantuojaa kohden ja aineen pitoisuus esineissä on enemmän kuin 0,1 painoprosenttia (p/p). • EU:n jätesäädöspaketin toimeenpanon yhteydessä jätedirektiivin 9 artiklan 1 (i) kohdan mukaan esineiden toimittajien on toimitettava REACH-asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaiset tiedot Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) ylläpitämään SCIP-tietokantaan tammikuusta 2021 alkaen. Tällä varmistetaan, että tieto erityistä huolta aiheuttavia aineita sisältävistä esineistä on saatavilla tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren ajan, myös jätevaiheessa ja kierrätyksessä. SCIP-tietokantaa koskeva säädös on Suomessa tulossa kemikaalilakiin ensi kevään aikana. Erityistä huolta aiheuttavia aineita on tällä hetkellä yli kaksisataa ja uusia SVHC-aineita tunnistetaan ja lisätään listalle kaksi kertaa vuodessa. Lista löytyy ECHAn sivulta. Lisäksi nyt lausunnolla olevan asetusluonnoksen mukaisen lannoitusvalmisteen kohdalla voi tulla tarkasteltavaksi REACH-asetuksen mukainen aineen rekisteröintivaatimus ja poikkeus rekisteröintivaatimuksesta.
      • Ahosen Palvelut Oy, Ahonen Joona
        Uppdaterad:
        22.12.2020
        • Tässä asetuksessa haetaan hyvää, mutta näyttää siltä että ei tulla saavuttamaan todellista hyötyä, koska laatuvaatimus raja-arvot ovat niin tiukat, edes uuden betonin tuottajilta ei vaadita ko. raja-arvoja. Miten on mahdollista että hyötykäytöltä vaaditaan???????
      • Vaasan hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        16.12.2020
        • Vaasan hallinto-oikeus kannattaa jätesääntelyn kehittämistä asetusluonnoksessa esitetyllä tavalla. Hallinto-oikeuden käsiteltäväksi tulleissa jätteen käyttöä maarakentamisessa koskevissa asioissa on huomattavan usein ollut kysymys siitä, että jätteen käyttö maarakentamisessa on ainakin osittain ollut enemmän kaatopaikkasijoittamisen välttämistä kuin jätteen hyödyntämistä ja kiertotalouden edistämistä. Muun muassa betonimurskeesta on suunniteltu rakennettavan kulku-uria tai kenttiä, joille ei ole ollut osoitettavissa järkevää käyttötarkoitusta ja joissa jätettä ”hyödyntänyt” taho ei ole maksanut materiaalin vastaanotosta. Tämäntapainen toiminta ei nyt annettavaksi suunnitellun asetuksen johdosta esty, mutta on arvioitavissa, että asetus auttaisi valtion ja kuntien viranomaisia sekä toiminnanharjoittajia tunnistamaan näennäiskiertotaloushankkeet aikaisempaa paremmin. Hallinto-oikeus katsoo, että asetusluonnos asettaa sekä käsiteltävälle betonijätteelle että saavutettavalle lopputuotteelle riittävät laatuvaatimukset. Näin ollen asetuksenmukaisesti tuotettuun betonimurskeeseen ei ole enää tarpeen soveltaa jätesääntelyä. On kuitenkin välttämätöntä, että materiaalin käyttäjä on tietoinen suotoveden korkeasta emäksisyydestä (pH 11) ja valitsee käyttökohteet sen mukaan. Hallinto-oikeus pitää betonijätteen hyödyntämisen sääntelyn selkiyttämiseksi tarpeellisena, että betonijäte poistettaisiin eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen (VNa 843/2017, ns. MARA-asetus) soveltamisalasta. Sillä olisi nyt annettavaksi suunnitellun asetuksen täytäntöönpanoa tukeva ja kiertotaloutta edistävä vaikutus. Tämä olisi perusteltua myös sen johdosta, että betonijätteen hyödyntämisen lainmukaisuus olisi mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi kaikissa tilanteissa. Koska lausuntopyynnön kohteena olevaa asetusta sovellettaisiin sellaiseen betonijätteen käsittelijään, jolla on ympäristölupa, lupapäätöksen lainmukaisuutta ja tarvittaessa luvan noudattamista voitaisiin arvioida valitusasiana hallinto-oikeudessa. Myös betonijätteen hyödyntämistä koskevan ympäristöluvan lainmukaisuuden voi saattaa tutkittavaksi hallinto-oikeudessa. Sen sijaan silloin kun betonijätteen käyttö maarakentamisessa perustuu yllä mainittuun niin sanottuun MARA-asetukseen käytön lainmukaisuutta ei voida saattaa suoraan tuomioistuimen ratkaistavaksi.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        11.12.2020
        • Korkein hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.
      • Oikeusministeriö, Lainsäädännön kehittäminen ja laintarkastus, Riihinen Taina
        Uppdaterad:
        4.12.2020
        • Oikeusministeriö huomauttaa, että lausuntoa pyydetään asetusluonnoksesta, johon kirjoitettua asetuksenantovaltuutta ei ole. Lausuntopyynnön mukaan asetuksenantovaltuus viittaa uudistettavaan jätelakiin (646/2011), jota koskeva hallituksen esitys on määrä antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2021. Oikeusministeriö pitää lausuntopyyntöä ennenaikaisena.
      • Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry, Saarinen Risto
        Uppdaterad:
        24.11.2020
        • Vesiensuojeluyhdistysten Liitolla ei ole lausuttavaa asiassa.
  • Remissinstanser: 18
    Kommentit pykäliin
      • 1 § Tarkoitus
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetuksen tarkoituksena on edistää materiaalien kiertotaloutta, jossa yhtenä esteenä on tunnistettu jät-teeksi päätyneiden materiaalien jäteluonteesta johtuva sääntelytaakka sekä hyödyntämiseen liittyvät lu-pa- ja ilmoitusmenettelyt. Asetuksella on tarkoitus poistaa betonimurskeen jäteluonne silloin, kun murs-ke ja murskeen valmistajan toiminta täyttävät asetuksessa määritellyt vaatimukset. Tavoite on erittäin hy-vä etenkin, kun betonijäte on määrällisesti merkittävin purkamisessa syntyvä materiaali ja siitä valmistet-tua betonimursketta on hyödynnetty Suomessa jo 90-luvulta lähtien. Laadukkaan betonimurskeen jäte-luonteen päättyminen mahdollistaisi jatkossa sen hyödyntämisen laajemmin myös kaupunkirakentami-sessa erilaisissa käyttökohteissa. Tämä asetusluonnos on pääosin hyvin valmisteltu, mutta haluan lausua joistakin epäkohdista tai muu-tostarpeista tässä lausunnossa. Etenkin purkamisessa syntyvälle betonimurskeelle (käytetystä betonista valmistettu) asetetut erittäin tiukat raja-arvot sulfaatin ja fluoridin sekä joidenkin raskasmetallien osalta aiheuttavat käytännössä sen, että purkamisesta syntyvä betonimurske ei tule täyttämään näitä vaatimuk-sia läheskään aina, vaikka kyseisen kohteen betoni ei olisikaan millään tavalla pilaantunut tai kontaminoi-tunut käytöstä johtuen ja purkutyötkin olisi suoritettu huolellisesti lajittelevana purkamisena. Sulfaatti, fluoridi ja eräät raskasmetallit ovat usein betonissa siinä käytetystä sementistä ja seosaineista sekä luon-non kiviaineksista peräisin olevia ns. luonnollisia ominaisuuksia, kuten on jo asetuksen perustelumuis-tiossakin todettu. Asetuksen mukaisesti arviointi tapahtuisi aina yksittäisen tuloksen perusteella, joka käytännössä johtaisi koko valmistuserän osalta aina siihen, että materiaali säilyy jätteenä.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • 2 § Soveltamisala
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Kuntaliitto pitää soveltamisalan rajausta ympäristöluvanvaraiseen toimintaan tässä vaiheessa asianmukaisena.
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Soveltamisala rajaa asetuksen ulkopuolelle purkutyömailla valmistettavan betonimurskeen, koska sille ei ehditä juuri koskaan hakemaan ympäristölupaa rakennuksen purkutarpeen aikataulusyistä johtuen. So-veltamisen perusteena oleva ympäristölupa on toki oleellinen asia valvonnan kannalta sekä lainsäädän-töteknisesti että hyödyntämistoimenpiteen määritelmän kannalta, mutta samalla tämä jättää suuren osan laadukkaista betonimurskeista asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Ymmärrän, että nykytilan-teessa tämän asetuksen ja siten jätteeksi luokittelun päättymisen arviointiperusteiden säätäminen edel-lyttää, että valmistaminen tapahtuu laitoksessa, jolla on jätteen ammattimaiseen hyödyntämiseen myön-netty ympäristölupa. Lainsäädännön kehittämisen kannalta ympäristöministeriön tulisi kuitenkin toteuttaa toimenpiteet, joilla purkutyömailla tapahtuvna betonijätteen murskaustoiminnan kohtelulle saataisiin selkeä menettely lain-säädännöllisesti. Nykyisin betonijätteen murskaus voidaan sallia, ja useissa kunnissa sallitaankin, me-luilmoituksella (YSL 118 § ja kuntakohtaisesti annetuilla ympäristönsuojelumääräyksillä, vaikka kyseessä on kuitenkin aina ammattimainen jätteenkäsittely, jota ei ole lainsäädännössä vapautettu ympäristölupa-velvollisuudesta. Tämän toiminnan siirtäminen esimerkiksi rekisteröintimenettelyyn mahdollistaisi sille myös valtioneuvoston asetuksella annettavat ympäristönsuojelun kannalta tarpeelliset vähimmäisvaati-mukset ja yhtenäisen kohtelun koko Suomessa. Tulevaisuudessa tämä voisi mahdollistaa myös sen, että tällä tavalla myös purkutyömailla valmistettava betonimurske voisi saada eow -statuksen, jos tätä nyt lausunnolla olevaa asetusta sen voimaantulon jälkeen muutettaisiin silloin myös niin, että jätteeksi luo-kittelun päättyminen mahdollistuisi myös rekisteröitävässä toiminnassa. Tällä olisi iso merkitys esimer-kiksi isommissa kaupungeissa, jossa ympäristöluvalliset betonijätteen käsittelylaitokset ovat tyypillisesti kaupunkirakenteesta ja kaavoituksesta johtuen kaukana purettavista rakennuksista ja myös betonimurs-keen käyttökohteista. Betonijätteen kuljettamisesta murskattavaksi ja sen jälkeen murskeen kuljettami-sesta takaisin käyttökohteeseen aiheutuu merkittävästi päästöjä ja samalla betonimurskeen hintakilpai-lukyky heikentyy, josta syystä betonimurskeen laadukas ja mahdollisimman täysimääräinen hyödyntämi-nen ei täysin edisty tällä lausuntokierroksella olevalla asetuksella.
      • Lapin ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Luonnoksen 2 §:n mukaan asetusta sovellettaisiin vain betonimurskeen valmistajiin, joilla on ympäristösuojelulain (527/2014) 27 §:ssä tarkoitettu ympäristölupa betonijätteen murskaustoimintaan. Olisiko mahdollista selvittää, millä keinoin tätä rajausta olisi mahdollista laajentaa siten, että asetusta voitaisiin soveltaa myös ympäristönsuojelulain 116 §:n mukaisesti rekisteröityjen kiinteiden betoniasemien ja betonituotetehtaiden toiminnassa. Tällaisia toimijoita lienee Suomessa pari-kolmesataa, Lapissakin nykyisellään reilu kymmenkunta. Ympäristöluvallisia betonijätteen murskauslaitoksia on Lapissa vain muutama. Betoniasemilla muodostuvan käyttämättömän ylijäämäbetonin voidaan olettaa olevan yleisesti ottaen puhtaampaa kuin rakennusten ja rakenteiden purkamisesta saatavat betonimurskeet, joissa saattaa usein olla epäpuhtauksina muita rakennusmateriaaleja (metallit, puu, kumi, muovi, eristeet, tiili, kaakelit ym.). Valtioneuvoston asetus kiinteän betoniaseman ja betonituotetehtaan ympäristönsuojeluvaatimuksista (Vna 858/2018, 6 §) mahdollistaa ylijäämäbetonin tilapäisen murskauksen laitosalueella. Murskaus edellyttää pääsääntöisesti meluilmoituksen tekemistä, josta säädetään ympäristönsuojelulain 118 §:ssä tai kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Näiden kiinteiden laitosten rekisteröintimenettelyä voisi täydentää asetuksen soveltamisen mahdollistavalla tavalla. Tällä menettelyllä voitaisiin vähentää jätekuljetuksia ympäristövaikutuksineen, mahdollisesti hyvinkin pitkän matkan päässä sijaitseviin ympäristöluvallisiin murskauslaitoksiin.
      • Pohjois-Karjalan ELY
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusta sovelletaan valmistajaan, jolla on ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:ssä tarkoitettu ympäristölupa betonijätteen murskaustoimintaan. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät mm. betonituotetehtaat ja kiinteät betoniasemat, jotka ovat ympäristönsuojelulain mukaan rekisteröitäviä laitoksia. On siis huomioitava, että näiden laitosten tulee jatkossa hakea ympäristölupaa, mikäli ne haluavat tehdä ylijäämäbetonista tuotetta. Lisäksi asetuksen soveltaminen voi edellyttää jo olemassa olevien betonijätteen käsittelylaitosten ympäristölupien muuttamista. Asetus ei siis vähentäne ympäristönsuojeluviranomaisten työmäärää vaan voi jopa lisätä sitä ympäristölupien valvonnan myötä.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Lähtökohtaisesti rajaus asetuksen soveltamisesta vain luvanvaraiseen toimintaan on tarpeen, jotta voidaan varmistua siitä, että asetusta soveltava toiminta jatkuvasti täyttää asetuksessa säädetyt vaatimukset. Betoniasemilla ja betonituotetehtailla syntyy ylijäämäbetonia, jonka osalta asetuksen arviointiperusteita voidaan soveltaa. Asetuksen soveltamisalan osalta tulisi harkita asetuksen 858/2018 mukaisen rekisteröinnin huomioimista. Betoniasemat ja betonituotetehtaat siirrettiin rekisteröintimenettelyyn ympäristöluvanvaraisten toimintojen karsimisen yhteydessä. Ympäristösuojeluvaatimuksista on säädetty asetuksella 858/2018 ja asetuksen 6 §:n mukaisesti tilapäinen ylijäämäbetonin murskaus on mahdollista ympäristösuojelulain 118 §:n mukaisella meluilmoituksella. Asetuksen mukainen rekisteröinti on riittävä varmistus, että EoW-asetusta soveltava toiminta täyttää sille säädetyt vaatimukset. Ympäristölupavaatimus rekisteröinnin lisäksi on näkemyksemme mukaan tarpeeton ja estää arviointiperusteiden käyttöönoton betoniasemilla ja betonituotetehtailla. Arviointiperusteiden teon yhteydessä on eri yhteyksissä tullut vastaan epäselvyys purkutyömailla tapahtuvan murskauksen ympäristöluvanvaraisuudesta ja epätietoisuudesta niin urakoitsijoiden, kuin viranomaisten kesken. Toiminnanharjoittajan näkökulmasta ennakoitavuus on ensisijaisen tärkeää ja purkutyömailla tapahtuvan murskauksen sääntelyä tulisi selkeyttää.
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Uudenmaan ELY-keskus esittää, että lainvalmistelussa pohditaan ja huomioidaan, ohjaako säädöksen sanamuoto “jolla on ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:ssä tarkoitettu ympäristölupa betonijätteen murskaustoimintaan” riittävällä tavalla siihen, että asetusta sovelletaan toimijaan, joka valmistaa betonimursketta asianmukaisella murskaus- ja seulontalaitteistolla laitosmaisissa olosuhteissa. Uudenmaan ELY-keskus katsoo, että asetusta ei tulisi voida soveltaa toimintaan, jossa betonimursketta valmistetaan esimerkiksi rakennusten purkupaikoilla käytettävillä kauhamurskaimilla. Säädöksen sanamuoto ei saisi aiheuttaa tulkintaepäselvyyttä sen suhteen, pidetäänkö purkujätteen paloittelua ja pienennystä kauhamurskaimilla asetuksen tarkoittamana murskaamisena. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että säädöksen sanamuotoa tarkennetaan siten, että säädöksessä edellytetään betonimursketta valmistettavan laitosmaisissa olosuhteissa asianmukaisella murskaus- ja seulontalaitteistolla. Betoniasemien ja betonituotetehtaiden ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevan asetuksen (VNA 858/2018) mukaan kyseisillä, ympäristönsuojelulain mukaiseen rekisteröintimenettelyyn kuuluvilla laitoksilla voisi murskata ylijäämäbetonia meluilmoitusmenettelyn nojalla. Tällaisilla laitoksilla beto-nimurskeen valmistaminen ei kuuluisi siten tämän asetuksen soveltamisalaan.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n viittaus on ristiriidassa MARA-asetuksen (843/2017) 1 §:n kanssa, jonka mukaan ei tarvita ympäristölupaa. Tässä asetuksessa tulisi erottaa MARA-asetuksen mukainen hyödyntäminen ja tämän asetuksen mukainen hyödyntäminen selkeästi toisistaan. Vaihtoehtoisesti tulisi soveltaa MARA-asetuksen mukaista perustetta ympäristöluvasta.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Pykälässä todetaan asetusta sovellettavan betonimurskeen valmistajaan, jolla on ympäristösuojelulain (527/2014) 27§:n mukainen ympäristölupa. Ympäristölupavaatimus on ollut esillä koko asetuksen valmistelun ajan ja se on herättänyt kommentteja puolesta ja vastaan. Vaatimukset ympäristön, maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämisestä ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että betonin murskaus tehdään siihen soveltuvalla ja tarkoituksenmukaisella laitteistolla sekä pilaantumista estävillä tai vähentävillä toimenpiteillä. Samoin ympäristöluvan mahdollistamat vaatimukset esimerkiksi pöly- ja melupäästöistä tai toiminta-ajoista ovat tarpeelliset. Nykyinen ympäristölupaprosessi on kuitenkin hidas eikä ympäristöluvan hakeminen ole mahdollista kuin tietyllä, lupahakemuksessa yksilöidyllä paikalla toimiville murskauslaitoksille, jolloin ehdotettua asetusta ei voi soveltaa purkupaikalla tehtävään murskaukseen ja siinä syntyvään betonimurskeeseen. Purkukohteet tai murskausajankohta ei ole tiedossa kovin montaa kuukautta etukäteen, jolloin ympäristölupaa ei ole mahdollista hakea kyseisiin kohteisiin. Jäteluokituksen päättyminen edellyttäisi, että betoni kuljetettaisiin erilliseen murskauslaitokseen ja myös takaisin, jos betonimurske käytettäisiin samassa kohteessa. Kuljettamisesta aiheutuvat päästöt ja kustannukset olisivat vältettävissä tai voitaisiin optimoida paremmin, jos asetusta voitaisiin soveltaa suoraan purkukohteessa. Ympäristöluvan rinnalle vaihtoehtoisena menettelynä olisi harkittava esimerkiksi soveltuvaa ilmoitusmenettelyä, jolloin ehdotettua asetusta olisi mahdollista soveltaa myös betonin murskaukseen purkukohteessa. Oleellista olisi, että viranomainen voisi antaa päästöjä, valvontaa ja raportointia koskevia määräyksiä kuten ympäristöluvassakin, ja toiminnanharjoittajalla olisi mahdollisuus soveltaa jäteluokituksen päättymistä myös suoraan purkukohteessa tuotteistettuun betonijätteeseen. Ehdotetun asetuksen soveltamisalaan olisi mahdollista lisätä myös rekisteröinnin piirissä olevia toimintoja, kuten betoniasemat. Ympäristöluvanvaraisilla kiinteillä laitoksilla ja purkupaikoilla käytetään pääsääntöisesti samanlaista betonin murskauskalustoa, joten ympäristöllisten, laadullisten tai muiden vaatimusten vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista asettaa niitä keskenään eriarvoiseen asemaan. Ympäristölupa ei myöskään tuo lisävarmuutta lopputuotteen laatuun. Asetuksessa voidaan antaa samat kriteerit purkutyömaille ja laitoksille. Avainasemassa on tuottajan oma, kolmannen osapuolen hyväksymä, laadunhallintajärjestelmä, jota voi ja tulee käyttää niin purkutyömailla kuin laitosmaisessa tuotannossa.
      • Betoniteollisuus ry, Mattila Jussi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Vaatimus ympäristöluvasta betonijätteen murskaamiselle on ylimitoitettu ainakin silloin, kun betonin valmistuspaikalla (betonitehtaalla) syntynyttä ylijäämäbetonia murskataan kyseisen betonitehtaan tontilla. Betonitehtaan alueella tapahtuva betonijätteen pienimuotoinen ja harvoin toteutettava murskaaminen ei ole sen luonteista toimintaa, että se voisi aiheuttaa sellaista riskiä ympäristön pilaantumiselle, että ympäristölupaa tulisi edellyttää. Murskattava betonijäte, joka on varastoitu tehtaan alueella, on koostumukseltaan täsmälleen samaa, kuin asiakkaille toimitettavat betonituotteetkin (valmisbetoni, erilaiset rakennuselementit). Ympäristöluvan edellyttäminen ylijäämäbetonin murskaamiselta tarkoittaa sitä, että ylijäämäbetonia joudutaan tarpeettomasti kuljettammaan, kun materiaali jouduttaisiin käytännössä kuljettamaan syntypaikalta keskitetyille, ympäristöluvitetuille murskausasemille. Asetukseen pitäisi kirjata vaihtoehdoksi ympäristöluvalle, että murskaamisen voi toteuttaa ao. asetuksen mukaan rekisteröidyllä betoni- tai betonituotetehtaalla. Samalla rekisteröintiasetusta tulisi muuttaa siten, että sen piiriin sisällytettäisiin myös ylijäämäbetonin murskaaminen. Purkutyömaillahan murskaaminen ei edellytä ympäristölupaa, vaan pelkän meluilmoituksen, vaikka murskaaminen tehdään ei-teollisympäristössä, esimerkiksi asuntoalueella. Eli tässä vaatimukset menevät todellisen tarpeen kanssa nyt ristiin.
      • Purkupiha Oy
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Asetuksella ei tulla saavuttamaan haluttuja kiertotaloustavoitteita, mikäli soveltamisalaa ei laajenneta koskemaan myös purkutyömaalla tuotettavaa betonimursketta. Betonimurske tuotetaan suurimmalla osalla Suomen ympäristöluvallisista käsittelylaitoksista samanlaisella mobiilimurskaimella, kuin millä se tuotetaan purkutyömailla. Esimerkiksi Purkupiha Oy:llä on omat kierrätyslaitokset Vantaalla, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Vääksyssä, joissa betonimurskeen tuotantoprosessi on täsmälleen sama kuin purkutyömailla. Tuotantoprosessi perustuu siis yhteen ja samaan murskauslinjaan, jota siirretään purkutyömaalta toiselle ja kierrätyslaitoksille. Todellisuudessa purkutyömailla prosessin laatu on paremmin hallittavissa, koska tiedetään täsmälleen mitä rakenteita murskaimeen syötetään ja syötteen laatua pystytään paremmin hallitsemaan ja valvomaan. Lopputuotteen valvonta tapahtuu samalla lailla niin purkutyömailla kuin kierrätyslaitoksilla. Ei ole järkevää perustetta sille, että samasta syöttöpanoksesta voi tehdä ympäristöluvallisella laitoksella tuotetta, mutta purkutyömaalla ei, etenkin kun tuotantoprosessi on täsmälleen sama. Taloudellisesta ja ympäristönäkökulmasta purkuyrityksille ei ole järkevää toimittaa betonijätteitä kierrätyslaitoksille käsiteltäväksi, vaan betonimurske pyritään aina toimittamaan purkukohteesta suoraan hyötykäyttökohteeseen. Hyötykäyttökohde pyritään löytämään aina mahdollisimman läheltä purkutyömaata, jolloin se on luonnollisesti taloudellisesti järkevintä ja rasittaa vähiten ympäristöä. Ympäristöministeriön muistiossa (Luonnos 11.9.2020) sanotaan: ”Sääntely voi myös alentaa betonimurskeen käyttäjille hallinnollisesta taakasta aiheutuvia kustannuksia, koska murskeen jatkokäyttö tuotteena ei edellyttäisi ympäristölupaa tai muita hallinnollisia menettelyjä. Toisaalta asetuksen vaatimukset täyttävän betonimurskeen valmistaminen jätteenkäsittelylaitoksessa edellyttää ympäristölupaa sekä asetuksen mukaista laadunhallintaa, josta aiheutuu kuluja toiminnanharjoittajalle. Näiden kulujen ei kuitenkaan arvioida sääntelyn vuoksi kasvavan merkittävästi siitä, mitä ympäristöluvanvaraiselta toiminnalta joka tapauksessa edellytettäisiin." Ympäristölupa ja asetuksen mukainen laadunhallinta eivät kasvata merkittävästi toiminnanharjoittajan kuluja, mutta betonijätteiden ajattaminen kierrätyslaitokselle kasvattaisi purkuyrityksille aiheutuvia kuluja 1,5–2 kertaa suuremmiksi kuin tällä hetkellä ja kaksinkertaistaisi betonijätteestä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Esimerkiksi vuonna 2019 Purkupiha Oy:llä syntyi pääkaupunkiseudulla noin 131 500 tn betonijätettä, jotka murskattiin purkutyömaalla ja toimitettiin suoraan hyötykäyttökohteeseen. Betonimurskeen suurimaan kustannuksen ja ympäristökuormituksen aiheuttavat kuljetukset. Mikäli kaikki Purkupiha Oy:n pääkaupunkiseudulla syntyvä purkubetonijäte toimitettaisiin ensin yrityksen omalle Vantaan laitokselle ja sieltä vasta hyötykäyttökohteeseen, nousee betonijätteestä aiheutuvat kustannukset noin 1,5 kertaisiksi. Mikäli betonijäte toimitetaan toisen yrityksen käsiteltäväksi, kustannus vähintään kaksinkertaistuu. Toimitettaessa betonijäte kierrätyslaitokselle käsiteltäväksi, kuljetuksen ja lastauksen tarve kaksinkertaistuu. Jos laitokselle toimitettava ja siellä käsiteltävä määrä olisi 131 500 tn, syntyy ylimääräisiä päästöjä vuodessa noin 150 tn (CO2-ekv.). Kyseisellä päästömäärällä lentää 510 edestakaista lentoa Helsingistä Müncheniin. Ja mainittu luku koskee ainoastaan Purkupiha Oy:n pääkaupunkiseudun toimintaa, yhteensä Purkupihalla tuotetaan noin 400 000 tn betonimursketta vuodessa ja Suomessa syntyy arviolta 1 000 000 tonnia purkubetonijätettä vuodessa. Mikäli kaikki Suomen purkutyömailla syntyvä purkubetonijäte kierrätettäisiin ympäristöluvallisten laitosten kautta, on hiilijalanjälki suhteellisen suuri. EoW-betonimurskeen tekeminen ei näin ollen ole talouden eikä ympäristön näkökulmasta kannattavaa purkuyrityksille ja ohjaa purkuyrityksiä yhä edelleen toimittamaan betonimurskeen MARA-asetuksen mukaisesti, ellei nosteta roimasti purkukustannuksia. Suuri osa purkukustannusten noususta katettaisiin veronmaksajilta, koska iso osa purku-urakoista maksetaan julkisin varoin. Tällä hetkellä purkajien valmistama betonimurske toimitetaan asiakkaalle lähtökohtaisesti hintaan 0 €/tn, eikä luonnollisestikaan ole takuuta, että tuotestatus nostaisi hinnan positiiviseksi. Todennäköisesti jatkossakin ainoa kannattava malli purkuyritykselle on toimittaa betonimurske suoraan purkutyömaalta hyötykäyttökohteeseen. Ympäristölle olisi tietenkin suotuisinta, että materiaali voitaisiin hyötykäyttää syntypaikalla, jolloin kuljetuksia ei tarvittaisi lainkaan. Useimmiten purettavien rakennusten tilalle rakennetaan jotain uutta, etenkin kasvukeskuksissa, jolloin rakennustyömaalle tarvitaan kiviaineksia niin työnaikaisiin, kuin lopullisiin maarakenteisiin. Nykyisellä lainsäädännöllä betonimursketta harvemmin pystyy tällaisissa tilanteissa käyttämään, vaan tilalle tuodaan neitseellisiä kiviaineksia. Betonimurskeen hyötykäytöllä syntypaikalla on kiistaton päästövähennyspotentiaali, ja sen mahdollistaisi nimenomaan se, että asetuksen soveltamisala laajennetaan koskemaan myös purkutyömailla tuotettavaa betonimursketta. Tällaisenaan asetus voi johtaa siihen, että purkutyömaalta toimitetaan betonijäte laitokselle murskattavaksi, ja sieltä takaisin samaiselle työmaalle, jossa se käytetään maanrakentamiseen. Murskaaminen olisi voitu tehdä purkutyömaalla samalla mobiilimurskaimella, kuin millä se tehtäisiin kierrätyslaitoksella. Purkutyömaalla syöttöpanokseksi hyväksyttävälle betonijätteelle voidaan tehdä asetuksessa yhtä lailla vastaanotto/hyväksyntäkriteerit, kuin mitkä löytyvät jo nyt kierrätyslaitoksilta. YM:n muistiossa on perusteltu asetuksen rajaamista ympäristöluvallisille laitoksille mm. seuraavasti: ” Betonijätteen vastaanottoa koskevien vaatimusten tarkoituksena olisi varmistaa osaltaan, että hyödyntämistoimen syöttöpanoksena käytettäisiin ainoastaan sellaisia betonijätteitä, joista valmistettu betonimurske täyttäisi asetuksen liitteessä 1 asetetut laatuvaatimukset. Valmistajan olisi määriteltävä vastaanottoehdot betonijätteelle, jota sille toimitetaan. Tämä koskisi niitä jätteen luovuttajia, joiden kanssa ei olisi tehty erillistä sopimusta. Vastaanottotarkastus olisi keskeisessä osassa sen varmistamiseksi, että hyödyntämistoimeen kelpaavat ja siihen kelpaamattomat jäte-erät eroteltaisiin. Vastaanotettava betonierä olisi tarkastettava. Tarkastuksella varmistettaisiin, että purkutoiminnasta peräisin oleva betonijäte on peräisin kohteesta, jossa purku on tehty lajittelevana, jolloin betonijätteen seassa ei ole muita jätteitä, lukuun ottamatta tavanomaisia betonijätteessä esiintyviä epäpuhtauksia. Mikäli purkamisesta peräisin oleva betonijäte sisältäisi merkittäviä määriä kipsilevyä, puuta, tiiltä, maa-ainesta, muovia, eristeitä tai muita vastaavia materiaaleja, purkamista ei voitaisi katsoa tehdyn lajittelevana ja jäte-erä olisi hylättävä.” Paras paikka lajittelevan purun ja syötteen laadun varmistamiselle on kiistämättä itse purkutyömaa. Ei ole perustetta sille, etteikö vaatimuksia syöttöpanokselle voisi asettaa myös purkutyömaille. Ja mikäli asetus menee tällaisenaan läpi, vaatii se paljon lisäluvitusta, niin uusia lupahakemuksia kuin olemassa olevien laitosten lupamäärien korotusta. Ympäristölupaprosessi on hidas ja raskas, eikä ole taetta, että lupamääriä saisi edes korotettua. Laitosmaiselle toiminnalle soveltuvia alueita on hyvin harvassa ja esimerkiksi kaavoituksella jätehuollolle määrätyt alueet ovat jo kaikki pääosin toiminnassa. Laitokset sijaitsevat suhteellisen lähellä asutusta, laitosten toiminnasta aiheutuva jatkuva liikenne aiheuttaa jo nyt huolta lähialueen asukkaille. Mahdolliset uudet laitokset tullevat sijoittumaan paljon esimerkiksi teollisuusalueille tai maa- ja metsätalousvaltaisille alueille, joissa ei ole aikaisemmin ollut samankaltaista toimintaa. Suurin tarve ja kysyntä betonimurskeelle kohdistuu kasvukeskuksiin, ja etenkin pääkaupunkiseudulle, johon luonnonkiviaineksetkin joudutaan tuomaan jo kauempaa, kuten esim. Vihdistä, Mäntsälästä ja Porvoosta. Sama koskee esim. Tamperetta ja Turkua. Isoissa kasvukeskuksissa toimii useita eri purkajia, joilla kaikilla ei tietenkään ole paikallisesti omia ympäristöluvallisia laitoksia. Jotta purkaminen on purkuyritykselle taloudellisesti kannattavaa, on betonimurske valmistettava aina mahdollisuuksien mukaan purkutyömaalla, ja toissijaisesti vietävä omalle laitokselle jalostettavaksi. Vaikka oma laitos olisi järkevän ajomatkan päässä purkukohteesta, ei se missään nimessä ole se kannattavin vaihtoehto. Näin ollen betonimurske tullaan jatkossakin valmistamaan purkutyömaalla aina kun mahdollista. Mikäli EoW -asetus menee tällaisenaan läpi, ohjaa lainsäädäntö purkajia toimimaan yhä edelleen MARA-asetuksen mukaisesti. Kokonaisuudessaan tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suurin osa Suomessa syntyvästä betonimurskeesta jää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Ylioptimistisen arvion mukaan maksimissaan 20 % purkamisessa syntyvästä betonijätteestä voitaisiin sisällyttää EoW-asetuksen piiriin, mikäli asetuksen soveltamisalaa ei laajenneta koskemaan purkutyömaita. Tällöin asetuksen ei voida sanoa sujuvoittavan sääntelyä. Muistiossa on mainittu, että ”rajaus asetuksen soveltamisesta vain luvanvaraiseen toimintaan olisi tarpeen, jotta voitaisiin varmistua siitä, että asetusta soveltava toiminta jatkuvasti täyttää asetuksessa säädetyt vaatimukset”. Varmempi tapa toiminnan vaatimusten täyttämisen varmistamiselle on asetuksessa mainittu AVCP luokka 2+, jolloin tuotteen valmistajan on suoritettava tuotteen alustava testaus, otettava käyttöön tuotannon sisäinen laadunvalvonta ja testattava tuotetta laatujärjestelmän mukaisesti. Tuottajan on myös valtuutettava ilmoitettu laitos (kolmas puolueeton osapuoli, esim. Kiwa Inspecta) suorittamaan alustava tarkastus niin tuotannolle kuin sisäiselle laadunvalvonnalle ja arvioimaan tuotannon sisäinen laadunvalvonta säännöllisin väliajoin. Ilmoitetulta laitokselta saa todistuksen laatuvaatimusten täyttymisestä, joka on ehdottomasti vaadittava EoW-murskeen tuottajilta. Oletuksena ei voi olla se, että ympäristöluvallisella laitoksella voidaan olla varmempia niin syötteen, kuin lopputuotteen laadusta purkutyömaihin verrattuna, koska asia voi olla myös päinvastoin. Kuten aiemmin mainittu, purkutyömaalla ollaan usein paremmin tietoisia syötteen laadusta. Kierrätyslaitoksilla eri toimituskohteiden massat pääsevät sekoittumaan keskenään, toisin sanoen murskatessa massaan sekoittuu eri kohteista erilaisia betonijätelaatuja, jolloin murskeen rakennusteknisten ominaisuuksien vaihteluväli voi kasvaa. Purkutyömailla tiedetään varmemmin, mitä purettuja rakennusosia murskaimeen syötetään ja voidaan näin ollen olla myös varmempia siitä, että syötteenä käytettävä materiaali ei sisällä epäpuhtauksia. Kiviaineksen tuottajan laadunhallintajärjestelmä on kiistämättä suuressa roolissa, mikäli tuotetaan EoW -betonimursketta purkutyömaalla. Vaatimus AVCP 2+ luokasta tarkoittaa sitä, että kiviainesvalmistajan on rakennettava laatujärjestelmä rakennustuoteasetuksen mukaisen yhdenmukaistetun standardin vaatimukset täyttäväksi. Tämä on varmin tapa estää laadultaan vaihtelevien materiaalien päätyminen markkinoille. Asetuksen tarkoitus ei toteudu, mikäli markkinoille pääsee laadultaan hyvin vaihtelevia materiaaleja, mutta se ei toteudu myöskään silloin, jos purkutyömailla ei voida tuottaa EoW -betonimursketta. Kaikki laadunhallinnalliset toimenpiteet ovat tehtävissä niin purkutyömailla kuin kierrätyslaitoksilla. Näin ollen ei ole perusteltua olettaa, että vain ympäristöluvallisella laitoksella voidaan tehdä tuotetta, mutta purkutyömaalla ei ole. Purkutyömaalla suoritettava betonin murskaus on tällä hetkellä mahdollista kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehtävällä meluilmoituksella, joten sen ei voida katsoa olevan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Vaikka työmaalla murskaaminen ei lähtökohtaisesti vaadi ympäristölupaa, on toiminta hyvinkin ammattimaista. Mikäli käsitys on se, että vain ympäristöluvallinen murskaus voidaan katsoa ammattimaiseksi jätteenkäsittelyksi, ja vain ammattimaisen jätteenkäsittelyn lopputuloksena voidaan tehdä EoW-mursketta, on asiaan saatava muutos siten, että myös purkutyömaalla tehtävä murskaus voidaan katsoa ammattimaiseksi. Ympäristöluvan hakeminen purkutyömaille ei luonnollisestikaan ole järkevä vaihtoehto, joten betonin työmaamurskaukselle voisi harkita esimerkiksi kevyttä ilmoitus-/rekisteröintimenettelyä, jonka yhteydessä olisi esitettävä tarvittavat tiedot, kuten syöttöpanoksen ja lopputuotteen laadunhallinta ja ilmoitetun laitoksen todistus sekä selvitys murskaamisen ympäristövaikutuksista ja ympäristöhaittojen ehkäisystä. Ilmoitusmenettelyssä viranomaisella on mahdollisuus ottaa huomioon kohteiden erityispiirteet ja vaikuttaa murskauksen ympäristövaikutuksiin kohdekohtaisesti, kuten purkuluvassa. Huomioitavaa on, että murskauksen kesto on tyypillisesti esimerkiksi 10 työpäivää neljä kuukautta kestävästä purku-urakasta. Mobiilimurskaimella toteutettu murskaus on melutasoltaan alle 80dB ja pölynhallinta hoidetaan prosessin aikaisella vesisumutuksella (kiinteät, murskauslinjastoon kuuluvat vesisumutuspisteet + käsikastelu). Huomioitavaa on että, tällä hetkellä esim. pilaantuneita maita voidaan kunnostaa ilmoitusmenettelyllä, joka aiheuttaa huomattavasti paljon suurempaa ympäristön pilaantumisen vaaraa, kuin betonin murskaus. Ilmoituksessa voidaan ottaa huomioon samoja asioita kuin esim. PIMA-ilmoituksessa: - Käsiteltävän betonijätteen määrä ja käsittelyn kesto - Murskauksen ajankohdat (päivät ja kellonajat) - Murskauspaikat (kiinteistörekisterinumero(t) ja mahdollisesti sijainti kiinteistöllä) - Pölyn- ja melunhallinta ja niiden seuranta - Polttoaineiden säilytys - Työmaavesien käsittely - Selvitys laadunvalvonnasta (Esim. Liitteeksi laitettava vaatimustenmukaisuusvakuutus ja ilmoitetun laitoksen antama todistus AVCP 2+ -luokan täyttymisestä tuotettaessa EoW-mursketta) Tämä asetus määrittää menettelytavat vuosiksi eteenpäin, ja tämä kyseinen pykälä on tällaisenaan kiertotalouden edistämisen suurin jarru. Mikäli asetus koskee ainoastaan ympäristöluvallisia laitoksia, eikä asetusta sovelleta purkutyömaille, on sillä päinvastainen vaikutus Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteisiin, jossa kiertotalouden lisäämisen avulla on tarkoitus hillitä luonnonvarojen ylikulutusta ja ilmastonmuutosta, suojella luonnon monimuotoisuutta, luoda uudenlaista työtä sekä vahvistaa talouden kilpailukykyä.
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Asia on käsitelty Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen yksiköissä.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • ELY-keskus pitää kannatettavana, että asetusta sovelletaan vain betonimurskeen valmistajaan/tuottajaan, jolla on ympäristölupa betonijätteen murskaustoimintaan ja joka ottaa käyttöön tässä asetuksessa tarkoitetut arviointiperusteet, sillä näin varmistetaan se, että toiminnassa syntyvä betonimurske olisi laadultaan mahdollisimman tasalaatuista. On hyvä, että soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu suoraan purkupaikoilla muodostuva betonimurske ja sen hyödyntämisen, sillä kyseisen betonijätteen laatu on valvontaviranomaisen kokemuksen mukaan usein laadultaan vaihtelevampaa kuin laitosmaisessa toiminnassa syntyvä betonimurske.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Asetusluonnoksen mukaan asetusta sovelletaan ympäristöluvanmukaisiin laitoksiin. Ympäristönsuojelulain mukaan kiinteät betoniasemat ja betonituotetehtaat ovat rekisteröitäviä laitoksia, eli laitoksilla ei ole välttämättä ympäristölupaa. Tässä on hyvä huomioida, että kiinteiden betoniasemien ja betonituotetehtaiden tulee jatkossa hakea ympäristölupaa jätteen ammattimaiseen tai laitosmaiseen käsittelyyn, mikäli haluavat tehdä ylijäämäbetonista EoW tuotetta. Betonituotetehtaissa ylijäämäbetoni voidaan luokitella tietyissä tapauksissa myös sivutuotteeksi, mikäli jätelain 5.2 §:n mukaiset kriteerit täyttyvät, muutoin ylijäämäbetoni on jätettä.
      • Lujabetoni Oy
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • On pidettävä kohtuuttomana, että betonijätteen hyödyntäminen uusiokäyttöön vaatii ympäristöluvan. Samaan aikaan betonitehtaiden velvoitetta hakea toimintaansa varten ympäristölupia on kevennetty merkittävästi ns. rekisteröintimenettelyllä (Valtioneuvoston asetus kiinteän betoniaseman ja betonituotetehtaan ympäristönsuojeluvaatimuksista). Uusi laki johtaa täysin tarpeettomaan byrokratiaan ja lisäkustannuksiin arviomme mukaan jopa >200 betonitehtaan osalta ja vesittää itsessään lakia rekisteröintimenettelystä. Lujabetoni Oy ehdottaa, että rekisteröintimenettelylakia täydennetään pienen mittakaavan betonijätteen murskaustoiminnasta siten, että ko. laki sisältää normaalin betonitehtaan vuosittaisen murskaustarpeen ja määrityksen sen vaatimuksille. Vaihtoehtoisesti käsiteltävänä olevaa lakia tulisi muuttaa niin, että toiminta ei vaadi ympäristölupaa, mikäli se tapahtuu vain rekisteröintimenettelyn alaisen betonitehtaan omille jätebetoneille ja lain vaatimuksia muuten noudatetaan. Tämän toiminnan raportointi tulisi olla osa normaalia tehtaan ympäristövuosiraportointia. On huomioitava, että pieni osa betoniteollisuuden valmistajista tekee liiketoimintaa betonijätteen käsittelyllä. Tämän johdosta alan sisäiset näkemykset voivat erota merkittävästi sen osalta, edellytetäänkö toiminnalta ympäristölupaa, mikä käsityksemme mukaan jarruttaisi voimakkaasti käsittelytoiminnan yleistymistä. Lujabetoni Oy ei harjoita liiketoimintaa betonijätteen käsittelyllä.
      • Trifami3D Oy, Tolonen-Salo Reetta-Maria
        Uppdaterad:
        31.12.2020
        • End-of-waste betonimursketta pitää saada tehdä myös purkutyömailla ympäristölainsäädännön säädösten mukaisesti, eikä vain ympäristöluvallisilla jätteenkäsittelylaitoksilla. On tärkeää, että purkubetonista voidaan jo purkutyömaalla tehdä tuotetta ei jätettä. Ehdotus: Purkubetonin murskaukseen ja murskeen käyttämiseen uusiobetonin valmistuksessa mobiilissa betoniasemassa työmaalla pitäisi saada määräaikaisia ympäristölupia. Näin voidaan samalla ”tontilla” tuotteistaa vanhan purkamisesta syntynyt betoni uuden rakennuksen tai sekundääristen rakennusosien tekemiseen. Ympäristön näkökulmasta tämä on parempi, koska tarvittavien kuljetusten tarve vähenee, joka vähentää myös huomattavasti hiilipäästöjä. Jos betonimursketta saa jatkossa tehdä vain jätteenkäsittelylaitoksilla se voi pahimmillaan kaksin-kolminkertaistaa päästöt, koska tarvitaan kolme kuljetusta: Purkutyömaa-> kierrätyslaitos/jätteenkäsittelylaitos->betoniasema->rakennustyömaa (tämä voi siis olla myös sama paikka kuin purkutyömaa).
      • 3 § Määritelmät
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetus koskee murskaamalla valmistettavaa betonimursketta, mutta murskauksen määritelmä puuttuu kokonaan. Ehdotamme, että se lisätään tähän kohtaan alla esitetyn mukaisesti. Betonijätteen murskaus ymmärretään eri tahoilla eri lailla ja siksi asetuksessa olisi tärkeää se määritellä, jotta murskauksen mää-ritelmä olisi löydettävissä lainsäädännöstä. Näin selkeytetään sitä, että murskausta ei ole jätteen esikäsit-telytoimena tehtävä pulverointi eikä murskaus myöskään edellytä kiinteästi jollekin paikalle sijoitettavaa murskauslaitosta. Betonijätteen murskaus tapahtuu niin laitosmaisessa, ympäristöluvitetussa toimipis-teessä kuin purkutyömaillakin samoilla mobiileilla eli siirrettävillä murskauslaitoksilla, joka on siis käy-tännössä tela-alustainen työkone. x) betonijätteen murskauksella jätteen käsittelyä murskauslaitoksella tai kauhamurskaimella niin, että valmistettava murske on tasalaatuista. Murskaukseen tai murskauslaitokseen voi liittyä myös magneet-tierotin, muiden epäpuhtauksien erottelu sekä seulasto
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Määritelmiin tulee lisätä, mitä tarkoitetaan asetusluonnoksen liitteen 1 taulu-kon 1 huomautuksessa mainitulla neitseellisellä betonilla tai kemialliselta laadultaan neitseellisellä betonilla sekä neitseelliseen betoniin kuulumattomilla kemikaaleilla.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Syöttöpanos-termi ei ole suomea. Parempi olisi ”raaka-aine-erä”. Toisaalta ymmärrämme sanan käytön, sillä samaa termiä on käytetty mm. EU-neuvoston asetuksessa romumetallien EoW:stä. Määritelmiin ehdotetaan lisättäväksi EoW-betonimurske, jotta termi ei sekoitu MARA-asetuksessa käytettyyn betonimurske-termiin. Ehdotus EoW-betonimurskeen määritelmäksi: EoW-betonimurske täyttää tämän asetuksen mukaiset arviointiperusteet ja laadunvarmistuksen.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Pykälässä määritellään kolme erillistä betonijätetyyppiä (käyttämätön betoni, käyttämätön betonituote ja käytetty betoni). Jaottelu on sinänsä selkeä, mutta jättää kahden viimeisen tyypin tapauksessa tulkinnanvaraa siitä, kuinka kauan rakennustyömaalla betonielementti voi olla paikallaan ennen kuin se muuttuu rakentamisvaiheen jätteestä purkamisvaiheen jätteeksi. Asetuksesta puuttuu määritelmä sille, mitä betonin murskauksella tarkoitetaan.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Rakennustuoteasetuksen mukainen AVCP 2+ luokan tarkempi määrittely olisi myös hyvä avata liitteeseen tai muistioon, jotta sen mukaiset vaatimukset tulisivat selkeästi esille.
      • 4 § Betonimursketta koskevat arviointiperusteet
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei huomautettavaa.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Säädöksen mukaan hyödyntämistoimen läpikäynyt betonimurske lakkaa olemasta jätettä, kun luovutettaessa se valmistajalta markkinoille kaikki säädöksessä mainitut vaatimukset täyttyvät. Nykyisessä tilanteessa esimerkiksi maarakennustarkoitukseen valmistettavan betonimurskeen valmistajat ovat usein myös murskeen jatkokäyttäjiä ja monet purkualan toiminnanharjoittajat hankkivat alueita käsittelemänsä purkujätteen sijoituspaikoiksi. Mursketta siten valmistetaan usein myös toiminnanharjoittajan omaan käyttöön tai luovutetaan toiselle osapuolelle ilmaiseksi, eikä sitä aina luovuteta markkinoille. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että lainvalmistelussa pohditaan ja huomioidaan, voiko säädöksen muotoilu aiheuttaa tulkintaepäselvyyksiä betonimurskeen valmistajan/käyttäjän ja ympäristönsuojeluviranomaisen sekä tuotteen käyttöä valvovan viranomaisen välillä. Epäselvyys voisi aiheutua vaikkapa siitä, katsotaanko asetusta sovellettavan betonimurskeeseen, jota ei luovuteta markkinoille tai tuleeko säädöksen vaatimuksia noudattaa tällaiseen käyttöön valmistettavan murskeen osalta.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen 1 jaksojen A…D arviointiperusteet ovat käyttämättömälle betonille ja käyttämättömille betonituotteille liian raskaita. Kohtaan 3 ehdotetaan lisättäväksi aikarajausta käytetystä betonista peräisin olevalle betonijätteelle siten, että vuosien 1976 ja 1994 (asbestin kieltäminen betonissa ja rakentamisessa) jälkeen rakennetuista rakenteista peräisin olevalle betonijätteelle voidaan toteuttaa kevennetty menettely, jonka jälkeen betonimurske ei ole enää jätettä. Jos vuosien 1976/1994 jälkeen rakennetuissa rakenteissa käytetystä betonista peräisin oleva betonijäte on ollut käyttöpaikassaan altistuneena taulukon 2 mukaisille haitta-aineille, tehdään tämän asetusluonnoksen mukaiset koemenettelyt. Muussa tapauksessa koemenettelyjä ei tehdä vuosien 1976/1994 jälkeen rakennetuissa rakenteissa käytetystä betonista peräisin olevalle betonijätteelle. Kohta 4: Ks. liitteen 1 kommentit.
      • Rudus Oy, Rauhamäki Terhi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetuksessa mainitut kriteerit ovat pääosin huomattavasti tiukempia kuin nykyisessä MARA-asetuksessa. On hyvin tärkeää, että betonimurskeen hyödyntämismahdollisuus MARA-asetuksen mukaisesti jatkuu edelleen. Ne betonimurskeet, jotka eivät täytä ko. asetuksen vaatimuksia, tulee voida hyödyntää rakentamisessa MARA-asetuksen mukaisesti jatkossakin. Rudus Oy:n arvion mukaan, nykyisen kierrätettävän betonin ominaisuuksilla, yksittäisiä raja-arvojen ylityksiä tulee tapahtumaan. Rudus arvioi karkeasti, että noin 10 % tuotettavasta betonimurskeesta tulisi jonkin analysoitavan aineen vuoksi jäämään asetuksen soveltamisen ulkopuolelle. Käytännössä laitosmaisestikin toimittaessa epätietoisuus tai riski materiaalin puhtaudesta aiheuttaa sen, että tuotteista pitää valmistaa eriä, jotka ovat tulosten valmistuessa eroteltavissa ympäristökelpoisuuden mukaisesti (YL/Mara peitetty/Mara päällystetty/EoW). Rudus Oy:n näkemyksen mukaan purkumateriaalia sisältävän betonijätteen soveltuvuutta viherrakentamiseen tulisi tutkia. Purkumateriaalin haitta-aineista, kuten mikromuoveista, ei ole riittävästi näyttöä.
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Asia on käsitelty Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen yksiköissä.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • ELY-keskus pitää esitettyjä raja-arvoja riittävinä ja perusteltuina. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti on hyvä, että betonimurskeen käyttökohteiden määrittelyssä on huomioitu tuotetun betonimurskeen alkuperä.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Asetuksessa mainitut kriteerit ovat pääosin huomattavasti tiukempia kuin nykyisessä mara-asetuksessa, joten pidämme tärkeänä, että betonimurskeen hyödyntämismahdollisuus mara-asetuksen mukaisesti jatkuu edelleen. Tässä on hyvä huomioida, että purkutyömaiden yhteydessä tehdään myös betonijätteen murskausta ja betonijätettä hyödynnetään murskauskohteessa tai lähistöllä mara-asetuksen mukaisesti. Tämä hyödyntäminen tulee jatkossakin mahdollistaa mara-asetuksella, jotta betonia ei välttämättä tarvitse kuljettaa kauemmas murskattavaksi. Hyödynnettävän materiaalin haitta-aineiden raja-arvot tulee olla riittävän tiukat, jotta hyödyntäminen voidaan tehdä ilman valvontaa. Raja-arvot tulisi olla kuitenkin sellaiset, että hyödyntäminen olisi ylipäätään mahdollista aiheuttamatta kuitenkaan pilaantumisen vaaraa. Onko asetuksen valmistelussa selvitetty nykyisin hyödynnettävien betonimurskeiden liukoisuusarvoja, joka olisi antanut tietoa asetuksen käytettävyydestä?
      • 5 § Laadunhallinta
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Tähän tulisi lisätä, että valmistajan tulee toimittaa kolmannen osapuolen myöntämä voimassa oleva varmennustodistus betonimurskeen käyttäjälle pyydettäessä tai sen tulee olla valmistajan nettisivuilla saatavilla. Jos asetuksessa edellytettäisiin, että valmistajille myönnetyt kolmannen osapuolen varmennustodistuk-set tulisi olla julkisesti saatavilla yrityksen verkkosivuilla, tämä edistäisi myös valvontaa, jota tulisi tehdä sekä ympäristönsuojeluviranomaisten että TUKES:n toimesta.
      • Pohjois-Karjalan ELY
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ehdotus ei rajaa tuotteistetun betonimurskeen käyttökohteita. Tästä syystä asetusluonnoksen mukainen laadunhallintajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden osoittaminen riippumattoman osapuolen toimesta, jolla on FINAS-akkreditointipalvelun myöntämä pätevyys, on ehdottoman tärkeää. Tämän lisäksi myös betonimurskeen näytteenotolle tulisi asettaa tarkat vaatimukset, että varmistetaan näytteen edustavuus määritettäessä haitta-ainepitoisuuksia ja materiaalijakaumaa kokoomanäytteistä. Näytteenottajalla tulee olla riittävä pätevyys (sertifiointi) ja kokemus näytteenotosta ja myös tämä tulisi varmistaa ulkopuolisen riippumattoman todentajan hyväksynnällä.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnoksen perusteella on epäselvää, kenelle betonimurskeen valmistaja vastaa siitä, että valmistajan laadunvarmistusjärjestelmän vaatimus-tenmukaisuus on vahvistettu säädöksen mukaisesti riippumattoman osapuolen toimesta. Tieto laadunvarmistusjärjestelmän vahvistamisesta tai vahvistamatta jättämisestä tulee saattaa tuotesääntelyn valvontaa tekeville viranomaisille sekä ympäristönsuojeluviranomaiselle.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Lisätään loppuun ”… tai jolla on todennettavissa vastaava pätevyys” Liite 2 ok, huomioiden edellä mainitut muutokset.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Ehdotuksen mukainen laadunhallinta, missä laadunvarmistusjärjestelmä tulee vahvistaa akkreditointiyksikön pätevyyden omaavalla riippumattomalla osapuolella, on ehdottoman tärkeää laadukkaan ja asetuksenmukaisen toiminnan takaamiseksi.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Pykälässä esitettään laadunvarmistusjärjestelmää, joka liittyy hyödyntämistoimiin. Lopputuotteen valmistuksen laadunvalvontaan ja sen varmentamiseen annetaan vaatimukset EU:n rakennustuoteasetuksessa ja harmonisoiduissa tuotestandardeissa. Esimerkiksi AVCP 2+ luokassa tarvitaan ilmoitetun laadunvalvonnan sertifioinnista vastaavan sertifiointilaitoksen antama vaatimustenmukaisuustodistus.
      • 6 § Vaatimustenmukaisuusilmoitus
      • SLL
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Viranomaisilla pitäisi olla rekisteri, johon ilmoitukset tallennetaan automaattisesti ja pysyvästi. Rekisteriin pitäisi merkitä myös betonin vastaanottaja. Tavoitteena olisi säilyttää tiedossa betonin jäljitysketju, jos joskus ilmenisi ongelmia betonin päästöistä tms. Nyt esitetty kuuden vuoden säilytysvelvollisuus saattaa katketa esimerkiksi konkurssitapauksessa, yrityksen muutoin lopettaessa tai jos se myydään ulkomaiselle yritykselle, joka ei tiedä säilyttämisvelvollisuudesta. On erittäin tärkeää ympäristönsuojelun kannalta, että jälkikäteen tiedetään kuka pisti mitä, milloin ja minne.
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei huomautettavaa.
      • Väylävirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnos 6 § Vaatimustenmukaisuusilmoitus Vaatimustenmukaisuusilmoitusta koskevan 6 §:n mukaan "Vaatimustenmukaisuusilmoitus on annettava betonimurskeen vastaanottajalle jokaisen betonimurskelähetyksen mukana. Vaatimustenmukaisuusilmoitus voi olla myös sähköisessä muodossa." Menettelyjen sähköistäminen on kannatettavaa. Asetuksen jatkovalmistelussa olisi kuitenkin hyvä pohtia ja varmistaa se, että vaatimuksenmukaisuusilmoituksen antaminen sähköisessä muodossa toimii käytännössä toimitusketjussa työmaalle saakka siten, että jokaisesta työmaalle saapuvasta murskelähetyksestä on helposti pääsy sähköisessä muodossa olevaan vaatimuksenmukaisuusilmoitukseen. Tarvittaessa sähköisen dokumentin tulisi olla myös helposti tulostettavissa työmaalla.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Vaatimustenmukaisuusilmoituksen ja sen sisältövaatimusten valvominen kuuluvat kaiketi tuotesääntelyn valvontaan, jota koskevia viranomaisrooleja ja vastuita on selvennettävä asetuksessa. Säädöksestä saa käsityksen, että ympäristönsuojelun valvontaviranomainen tekisi vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältövaatimusten ja siten myös tuotelainsäädännön valvontaa.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Vaatimustenmukaisuusilmoitusta ei voida korvata suoritustasoilmoituksella, koska suoritustasoilmoitus koskee yksinomaan CE-merkinnän piirissä olevia tuotteita. EoW-asetushan ei mahdollista betonimurskeen CE-merkintää. Jos EU:n rakennustuoteasetusta on tarkoitus uudistaa siten että uudelleen käytettävät ja kierrätettävät rakennustuotteet tulevat eurooppalaisten harmonisoitujen standardien tai eurooppalaisten arviointiasiakirjojen soveltamisalaan ja sitä kautta CE-merkinnän piiriin, voidaan terminologiaa miettiä uudestaan tämän jälkeen. Betonimurskeen vaatimustenmukaisuusilmoituksen kohta 5 ”liitteessä 1 olevan C jakson 1–3 kohdan mukainen käyttötarkoitus” poistetaan.
      • Lujabetoni Oy
        Uppdaterad:
        4.1.2021
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Jos betonimursketta käytetään rakentamiseen, niin sen perusominaisuuksien suoritustasot tulee osoittaa harmonisoidun tuotestandardin ja rakennustuoteasetuksen mukaisesti. Betonimurskeen asiakirjojen vanhenemisaika tulisi olla kymmenen vuotta asetuksessa esitetyn kuuden vuoden sijaan. Tällöin se olisi yhteneväinen mm. tierakenteissa käytettävien sitomattomien kerrosten kiviainesten asiakirjojen kanssa. Asiasta on tarkemmin säädetty EU:n rakennustuoteasetuksen 11 artiklassa.
      • 7 § Ilmoitusvelvollisuus
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusmuistiosta ei selviä, minkälaisia toimenpiteitä valvonnallinen ilmoitus edellyttää valvontaviranomaiselta tai valmistajalta. Valmistaja on velvollinen ilmoittamaan kirjallisesti arviointikriteerien käyttöönotosta toiminnan valvonnasta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Asetuksessa ja sen muistiossa ei oteta kantaa siihen, mitä tietoja ilmoituksessa pitää olla ja missä muodossa se on lähetettävä viranomaiselle. Viranomaisen on mitä ilmeisimmin ilmoitus tarkistettava ja arvioitava, mutta perustelumuistiosta ei selviä, tuleeko ilmoitus esimerkiksi kirjata viranomaisen valvontajärjestelmään ja edellyttääkö ilmoituksen käsittely jonkinlaista kuittaamista ilmoittajalle. Pykälässä ja muistiossa ei myöskään oteta kantaa siihen, tuleeko ilmoitus tehdä ennen toimien käyttöönottoa (kuinka paljon?) ja miten valvontaviranomaisen on tarkoitus käytännössä valvoa arviointiperusteiden käyttöä tai ilmoittajan toimintaa. Kuntaliitto ehdottaa pykälää ja sen perusteluita tarkennettavaksi ja pykälään lisättäväksi, että ilmoitus tulee tehdä ennen arviointiperusteiden suunniteltua käyttöönottoa. Lisäksi Kuntaliitto esittää, että viranomaismaksun periminen ilmoituksen käsittelystä ja valvonnasta mahdollistetaan. Perustelumuistioon olisi myös muutoin hyvä täsmentää valvonnalliseen ilmoitukseen liittyviä tehtäviä.
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ilmoitus arviointiperusteiden käyttöönotosta toiminnan valvonnasta vastaavalle viranomaiselle on tärkeä tieto valvonnallisesti. Perustelumuistiossa todetaan, että valvontaviranomainen voisi ilmoituksen saatu-aan harkita ympäristönsuojelulain mukaisesti, onko toiminnan ympäristölupaa tarpeen muuttaa. Luvan muuttaminen voisi muistion mukaan tulla kyseeseen, kun toiminnan lupamääräyksiä olisi tarpeen muut-taa esimerkiksi jätteiden laadun tai määrän muutoksen vuoksi tai tarpeellisten prosessimuutosten takia. Tämä muotoilu saattaa jälleen lisätä hallinnollista taakkaa lupaviranomaille ja lisäksi kustannuksia ja toimintaa koskevia epävarmuustekijöitä toiminnanharjoittajille. Pienetkin lupamuutokset edellyttävät käytännössä uuden ympäristölupahakemuksen tekemistä, sen kuuluttamista, annettuihin lausuntoihin vastaamista sekä mahdollisesti taas uutta valituskierrosta eri oikeusasteissa, jotka Suomessa valitetta-vasti kestävät vuosia. Jos toiminnanharjoittaja ottaa käyttöön pelkästään nämä arviointiperusteet, eli il-moittaa vain käytännössä ainoastaan alkavansa tuottaa mahdollisuuksien mukaan myös betonimursket-ta, jonka jäteluonne on päättynyt, sen ei tulisi mahdollistaa lupaviranomaiselle mahdollisuutta vaatia ympäristöluvan muuttamista. Toki, jos toiminnanharjoittaja haluaa kasvattaa vastaanottomääriä tai halu-aa tehdä muita olennaisia muutoksia ympäristöluvalliseen toimintaan, tällöin luonnollisesti halutaan tehdä myös ympäristöluvan muutoshakemus. Yleisenä kommenttina jäteluonteen päättämistä koskevaan asiakokonaisuuteen, että jäteluonteen ta-pauskohtainen harkinta ja siihen liittyvät hallinnolliset menettelyt tulee Suomessa erottaa ympäristölu-paprosessista muutoinkin, jos kyseessä on ainoastaan joko laitoksella raaka-aineena käytettävän jätteen tai jäteperäisistä raaka-aineista valmistettavan tuotteen jäteluonteen arviointi. Tällaisissa tapauksissa pelkkä jäteluonteen päättyminen ei mitenkään lisää kyseisen laitoksen ympäristövaikutuksia ja lisäksi ympäristölupaviranomaisen tulisi osata ottaa huomioon myös muusta kuin jäte- ja ympäristönsuojelu-lainsäädännöstä johtuvat asiat. Esimerkiksi tuotelainsäädäntö, markkinat ja kysyntä sekä tuotteen käytön positiiviset ympäristövaikutukset korvaamassa muutoin käytettävää neitseellistä tai muuta tuotetta ovat asioita, joita alueellisen tai kunnallisen ympäristölupaviranomaisen tulisi tässä yhteydessä pystyä harkit-semaan, mutta johon heillä ei luonnollisestikaan ole osaamista ja siten on sekä kyseisten viranomaisten että toiminnanharjoittajien kannalta kohtuutonta saattaa näitä asioita laitoksen ympäristöluvassa ratkais-tavaksi. Kun jonkin jäteperäisen raaka-aineen tai tuotteen jäteluonteen arviointiasiat eriytettäisiin ympä-ristölupaprosessista, mahdollistettaisiin jäteluonteen päättyminen myös esimerkiksi jo nyt rekisteröinti-menettelyn piiriin kuuluviin toimintoihin ja tuotteisiin, jossa se ei siis ole nyt ollenkaan mahdollista. Tämä kokonaisuudessaan edistäisi juuri niitä kiertotalouden ja hallitusohjelman periaatteita, jotka tämänkin asetuksen perustelumuistiossa on selkeästi tuotu esille tavoitteina. Jäteluonne on valitettavasti merkit-tävä este ja hidaste kiertotalouden toteutumiselle ja Suomessa valitettavasti etenkin ympäristölupaviran-omaiset jossain määrin pelkäävät tehdä näinkin merkittävältä tuntuvia päätöksiä.
      • Pohjois-Karjalan ELY
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnoksen mukaan valmistajan, joka ottaa käyttöön tässä asetuksessa tarkoitetut arviointiperusteet, on ilmoitettava siitä kirjallisesti toiminnan valvonnasta vastaavalle ympäristönsuojelulain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulle valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen voi olla joko kunnan tai valtion valvontaviranomainen toimivaltarajojen perusteella. Asetusluonnoksesta ei käy ilmi mitä toimenpiteitä ilmoitus edellyttää valvontaviranomaiselta ja tätä tulisi täsmentää pykälään.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ilmoitus arviointiperusteiden käyttöönotosta toiminnan valvonnasta vastaavalle viranomaiselle on tärkeä tieto valvonnallisesti. Perustelumuistiossa todetaan, että valvontaviranomainen voisi ilmoituksen saatuaan harkita ympäristönsuojelulain mukaisesti, onko toiminnan ympäristölupaa tarpeen muuttaa. Luvan muuttaminen voisi muistion mukaan tulla kyseeseen, kun toiminnan lupamääräyksiä olisi tarpeen muuttaa esimerkiksi jätteiden laadun tai määrän muutoksen vuoksi tai tarpeellisten prosessimuutosten takia. Näkemyksemme mukaan perustelumuistion kohdasta tulisi poistaa maininta ympäristöluvan muuttamisen harkinnasta. Mikäli betonijätteen vastaanotolle ja käsittelylle on saatu ympäristösuojelulain mukainen lupa, arviointiperusteiden käyttöönotto ei voi missään tapauksessa edellyttää luvan muuttamista. Pahimmillaan pelko luvan muuttamisesta voi nostaa kynnystä ottaa arviointiperusteet käyttöön, vaikka asetuksen edellytykset täyttyisivätkin.
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetuksen vaatimukset täyttävää betonimursketta ei enää pidettäisi jätteenä, jolloin sen vastaavasti tulisi täyttää kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen käytettävää tuotetta koskevat tuotelainsäännön ja standardien vaatimukset. Asetusluonnoksen perustelumuistion mukaan vaatimusten mukaisen betonimurskeen jatkokäyttöön ei sovellettaisi ympäristönsuojelulainsäädäntöä, vaan siihen sovellettaisiin sovellettavaa tuotesääntelyä. Tämä vähentäisi ympäristönsuojelun valvontaviranomaisten työmäärää betonimurskeen käytön osalta, mutta vastaavasti siirtäisi valvonnan painopistettä tuotevalvontaan. Säännöksessä (7 §) kuitenkin esitetään, että valmistaja ilmoittaisi tuotesäännösten piiriin siirtymisestään ympäristönsuojeluviranomaiselle. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään, että valvontaviranomainen voisi ilmoituksen saatuaan harkita ympäristönsuojelulain mukaisesti, onko toiminnan ympäristölupaa tarpeen muuttaa. Yleisesti ottaen jätteen käsittelyn ympäristöluvissa ei ole tuotteiden valmistamista tai esimerkiksi varastointia koskevia lupamääräyksiä. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan betonimurskeen valmistajan siirtyessä noudattamaan tuotesäännöksiä, tulee valmistajan ilmoittaa asiasta myös tuotesäännösten valvontaa tekevälle viranomaiselle. Lisäksi asetukseen on selkeytettävä, mitkä asiat kuuluvat ympäristönsuojelun valvontaviranomaisen valvottavaksi ja mitä seikkoja tuotteiden valmistukseen liittyen on ajateltu otettavaksi huomioon ympäristöluvassa. Lainvalmistelussa on hyvä ottaa myös huomioon, että jos betonimurske muuttuu lainmuutoksen myötä jätteestä tuotteeksi, sen varastointia koskevia lupamääräyksiä ei välttämättä enää sovellettaisi, vaikka materiaalin haitalliset ominaisuudet eivät olisi muuttuneet olennaisesti, koska jätteen käsittelyn ympäristöluvissa ei tyypillisesti ole annettu lupamääräyksiä tai säädelty muutoin esimerkiksi tuotteiden varastoinnin määriä tai muita edellytyksiä. Asetusluonnoksen mukaan, jos vaaditut arviointiperusteet eivät täyttyisi kaikilta osin, betonimursketta olisi edelleen pidettävä jätteenä. Ympäristönsuojelun valvontaviranomaisen vastuulle kuuluisi kaiketi edelleen valvontakohteessa muodostuvien jätteiden jätelain (646/2011) mukaisten velvoitteiden valvonta. Uudenmaan ELY-keskukselle on epäselvää, minkä viranomaisen valvontavastuulle kuuluu sen valvominen ja mahdollinen selvittäminen, ovatko valmistetut murskeet laitoksella tuotteita vai jätteitä. Lisäksi ELY-keskukselle on epäselvää, minkä viranomaisen valvontavastuulle kuuluu selvittää epäselviä tilanteita, jolloin ei tiedetä, onko maarakennuskohteessa käytetty tuotteena vai jätteenä markkinoille tai hyödyntämiskohteeseen saatettua betonimursketta. Minkälainen rooli tuotesäännösten valvontaa tekevällä viranomaisella on edellä mainituissa tilanteissa? Entä minkälainen osoittamisvelvollisuus betonimurskeen valmistajalla on ympäristönsuojeluviranomaisille siitä, kumpaan kategoriaan valmistettu murske kuuluu? Ympäristönsuojelulain- ja jätelain valvominen edellyttää, että ympäristönsuojeluviranomaisella on tieto ja mahdollisuudet varmistua siitä, mikä materiaali ympäristöluvan valvontakohteessa ja toisaalta materiaalin käyttökohteessa on jätettä.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Pykälä 7 poistetaan perusteettomana ja vedoten edellä mainittuihin kommentteihin, sillä tämän asetusluonnoksen arviointiperusteet käyttöönottavalla valmistajalla on jo ympäristölupa. Ympäristöluvassa on jo määritetty laitoksen valvontavelvoitteet, joten ilmoitusvelvollisuus aiheuttaa tuplatyötä.
      • Rudus Oy, Rauhamäki Terhi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ilmoitusvelvollisuuden perusteluissa on kirjattu: ”Valvontaviranomainen voisi ilmoituksen saatuaan harkita ympäristönsuojelulain mukaisesti, onko toiminnan ympäristölupaa tarpeen muuttaa.” Tämä voi Rudus Oy:n näkemyksen mukaan johtaa siihen, että lupaa vaaditaan muutettavaksi vaikka EoW-menettely ei sitä edellyttäisi. Lupamuutostarpeiden tulisi perustua aina ko. lupaa määräävään lainsäädäntöön.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Pykälässä viitataan valmistajan velvollisuuteen ilmoittaa kirjallisesti toiminnan valvonnasta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Asetuksessa tai muistioluonnoksessa ei kuitenkaan avata tarkemmin, mitä kirjallisella ilmoituksella tässä tarkoitetaan, missä muodossa ilmoitus on lähetettävä tai mitä tietoja ilmoituksessa pitää olla.
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Asia on käsitelty Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen yksiköissä.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Asetusehdotuksen mukaan valmistajan, joka ottaa käyttöön tässä asetuksessa tarkoitetut arviointiperusteet, on ilmoitettava siitä kirjallisesti toimin-nasta vastaavalle ympäristönsuojelulain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulle valvontaviranomaiselle. Kyse voi siten olla joko kunnan tai valtion valvonta-viranomaisesta, ja hyvin usein kyse olisi nimenomaan kunnan viranomaisesta toimivaltarajojen perusteella. Monissa kunnissa resurssien kanssa on jo nyt haasteita ympäristövalvonnan suhteen eikä pienimmissä kunnissa ole tähän asti ollut aina riittävää osaamista end of waste -arvioinnin toteuttamiseen. ELY-keskus haluaakin tuoda esille, että toimijoiden tasapuolisuus ja ympäristönsuojelu eivät välttämättä toteudu täysimääräisesti ehdotuksen mukaisella toimintatavalla. Esitöistä ei käy ilmi, minkälaisia toimenpiteitä tämä ilmoitus edellyttää valvontaviranomaiselta. Epäselväksi jää, tuleeko ilmoitus hyväksyä tai muuten saattaa viranomaisen valvontajärjestelmään. Esitöiden perusteella ei myöskään ole selvää, miten valvontaviranomaisen on tarkoitus käytännössä valvoa arviointiperusteiden käyttöä tai siihen liittyvää toimintaa. Asiassa olisi tarpeen täsmentää ilmoitusmenettelyä prosessina valvontaviranomaisessa sekä mahdollisesti toimivaltaista viranomaista erityyppisissä tilanteissa.
      • 8 § Voimaantulo
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetuksen voimaatulon osalta ei ole otettu minkäänlaista kantaa siirtymäajan tilanteeseen. Tämä muo-dostui ongelmaksi myös MARA-asetuksen muuttamisessa. Betonimurskeen valmistajat, joilla asetuksen voimaantullessa olisi mahdollista ilmoittaa tuottavansa eow -betonimursketta, on todennäköisesti aina-kin murskaamatonta betonijätettä ja todennäköisesti myös valmista betonimursketta varastossa. Nämä varastossa olevat betonimurskeet tulisi huomioida niin, että myös niiden osalta on mahdollista saada jä-teluonne päättymään, jos asetuksen arviointiperusteet sen osalta täyttyvät. Selvyyden vuoksi tämä tulisi mainita asetuksessa.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Vaikka nyt lausunnolla on uusi asetus, niin siirtymäaika tulisi huomioida asetuksessa. Lausunnolla olevia arviointiperusteita voidaan jo nyt soveltaa useilla eri tuotantoalueilla. Näissä tapauksissa asetuksen astuessa voimaan voi toiminnanharjoittajilla olla jo varastossa arviointiperusteet täyttävää betonimursketta, joka tulisi voida hyödyntää EoW-murskeena.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • -
      • Rudus Oy, Rauhamäki Terhi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Rudus Oy:n näkemyksen mukaan ko. asetuksen vaatimusten mukaisesti valmistettu betonimurske voidaan tulkita asetuksen voimaantulosta EoW-tuotteeksi vaikka sen valmistus olisi tapahtunut ennen asetuksen voimaantuloa.
  • Remissinstanser: 22
    Kommentit liitteisiin
      • Liite 1. Betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat arviointiperusteet
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Kuntaliitto ymmärtää tarpeen säätää jätteeksi luokittelun päättymiselle tiukat raja-arvot, mutta nyt esitettyjen raja-arvojen asianmukaisuutta emme pysty arvioimaan. Raja-arvot vaikuttavat kuitenkin melko tiukoilta esimerkiksi suhteessa MARA-asetuksen raja-arvoihin. Kiinnitämme huomiota esimerkiksi siihen, että esimerkiksi liitteen 1 D kohdan taulukon 3 kelluville epäpuhtauksille asetettua enimmäispitoisuutta ei ollut perusteltu. Muistiossa oli todettu vain, että arvo olisi puolet vastaavasta vaatimuksesta betonimurskeelle, jota hyödynnetään jätteenä maarakentamisessa eräiden jätteiden hyödyntämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (843/2017) nojalla.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lausunto on annettu yhteistyössä Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueiden kanssa, Vilenius Päivi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • 1. Betonielementtien saumausaineissa esiintyy SCCP ja MCCP-yhdisteitä (kloorattuja parafiineja), jotka voivat olla imeytyneinä betoniin, vaikka purkubetonista olisi saumamassat poistettu. SCCP-yhdisteet (C10-13) luokitellaan sekä ympäristölle vaarallisiksi että terveydelle haitallisiksi aineiksi. Ne hajoavat hitaasti ympäristössä ja kertyvät mm. kaloihin ja simpukoihin. SCCP-yhdisteet ovat EU:n vesipuitedirektiivin prioriteettiainelistalla ja ne ovat myös karsinogeenisia. MCCP-yhdisteet (C14-17) luokitellaan ympäristölle vaarallisiksi, mutta ei terveydelle haitallisiksi. Ne hajoavat hitaasti ympäristössä, biokertyvät ravintoketjussa ja ovat toksisia joillekin vesieläimille. Em. haitalliset aineet tulee sisällyttää betonimurskeen seurantaan. 2. Asetusluonnoksen mukaan betonimurskeen sisältämien haitallisten aineiden liukoisuuksien määrityksessä on käytettävä joko standardin CEN/TS 14405 mukaista läpivirtaustestiä tai standardin SFS-EN 12457-3 mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä tai vastaavaa menetelmää. Murskeen karakterisointi ja haitta-aineiden liukoisuus on selvitettävä läpivirtaustestillä ja kaksivaiheisella ravistelutestillä, jolloin kyseessä on ns. murskeen laadun perusmäärittely. Murskeen haitta-aineiden liukoisuuksien seuranta eli vastaavuustestaus voidaan tehdä kaksivaiheisella ravistelutestillä. Prosessin raaka-aineiden eli syötteen laadun muuttuessa on betonimurskeen karakterisointiin käytettävä läpivirtaustestiä.
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen A jakson taulukossa 1 on kohdassa 2 mainittuna ainoana jäteluokkana 16 03 04. Tätä jätekoodia ei todennäköisesti ole mainittu yhdenkään betonijätteen ammattimaisen jätteenkäsittelijän ympäristölu-vassa, koska hyvin harvoin tällä edes on ymmärretty tarkoitettavan betonijätettä, koska nimike kuuluu ”muut kuin nimikkeessä 16 03 03 mainitut epäorgaaniset jätteet”. 16 03 pääluokan nimi ”epäkurantit tuotteiden valmistuserät ja käyttämättömät tuotteet” sinällään soveltuu kyllä tähän, mutta vähintään ky-seiseen kohtaan tulee lisätä myös 17 01 01 ja 17 01 07, jolloin joku näistä todennäköisesti mainitaan vas-taanottavan laitoksen ympäristöluvassa ja siten tällaisen asian vuoksi ei tarvitse lähteä muuttamaan lai-toksen ympäristölupaa, joka on aina hyvin raskas prosessi. 17 01 07 on myös tarpeellinen, koska tulee ymmärtää, että tähän ryhmään kuuluvat myös esim. erilaiset julkisivuelementit, jotka voivat koostua esim. betonikuoresta ja siihen kiinnitetystä tiiliverhouksesta tai laatoista. Liitteen C jakson osalta tulisi sallia myös käytetystä betonista peräisin olevan betonimurskeen käyttämi-nen viherrakentamisessa ja lannoitevalmisteena (eli kasvualustoissa) silloin, kun se täyttää asetuksessa mainitut laatuvaatimukset. Tässä asetusluonnoksessa tässä kohdassa ja muissakin laatuvaatimuksia koskevissa kohdissa on ongelmana se lähtökohtainen olettamus, että käytetystä betonista, eli siis pur-kamisessa syntyvästä betonijätteestä ei voitaisi valmistaa laadukasta betonimursketta. Näinhän asia ei ole, mutta toki purkamisessa syntyvien jätteiden osalta lajitteleva purkaminen ja huolellisesti tehdyt hait-ta-ainekartoitukset ja tutkimukset sekä purkutöiden riittävä valvonta ovat edellytys sille, että sieltä saa-daan hyvää raaka-ainetta betonimurskeen valmistamiselle. Ne eivät suoranaisesti kuulu tämän setuksen soveltamisalaan, mutta tulevat automaattisesti huomioitua jo sillä, että tästä raaka-aineesta valmistetta-van betonimurskeen tulee täyttää asetetut laatuvaatimukset ja siten murskeen valmistaja valvoo luonnol-lisesti vastaanottoprosessin yhteydessä, että purkutoiminnastakin peräisin oleva betonijäte on sellaista, josta voidaan valmistaa laadukasta betonimursketta. Tätä kohtaa tulisi siis muuttaa poistamalla rajaus käytetyn betonijätteen käyttömahdollisuuksien osalta. On myös käyttäjän, kuten Helsingin kaupungin, näkökulmasta sekavaa ja hankalasti valvottavaa, että be-tonimurskeen osalta pitäisi vielä osata vaatia sen alkuperän selvittämistä. Markkinoilla tulee olemaan asetuksen voimaantulon jälkeen sekä jätestatuksella että eow-statuksella olevaa betonimursketta ja sel-vyyden vuoksi tulisi eow-betonimurskeen käyttökohteet olla selkeät ilman tässä liitteessä tehtyjä rajauk-sia. Asetuksen tiukat laatuvaatimukset varmistavat sen, että jätteen alkuperästä huolimatta betonimurs-ke tulee olemaan laadukasta, jos se eow -statuksen saa. Jaksossa D on vaatimukset betonimurskeen ympäristökelpoisuudelle ja tämän osalta asetusluonnokses-sa on jo yleisissä kommenteissa mainitsemamme merkittävä epäkohta, joka tässä muodossa tulee to-dennäköisesti aiheuttamaan sen, että eow-betonimursketta ei käytännössä saada markkinoille merkittä-viä määriä ja siten koko tämän asetuksen tarkoitus ja vaikuttavuus jää saavuttamatta. Asetuksen taulukon 2 haitta-aineiden pitoisuudet ja liukoisuudet ovat ensinnäkin erittäin tiukat ja useiden aineiden ja etenkin sulfaatin ja fluoridin osalta raja-arvot ovat niin alhaiset, että ne tulevat aina ylittymään ainakin joissakin laadunvalvontanäytteissä, vaikka raaka-aine olisi ”puhdasta” ja sen valvonta toteutettai-siinkin laadukkaasti. Myös molybdeeni, kromi ja myös vanadiini ovat raja-arvojen alhaisuudesta johtuen kriittisiä, kuten asetukseen liittyvässä muistiossa on todettu. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ovat beto-nin luonnolliset ominaisuudet, jotka johtuvat betonin valmistuksessa käytettävästä sementistä, seosai-neista ja myös luonnon kiviaineksista. Tämä onkin asetuksen perustelumuistiossa tunnistettu ja siitä syystä sulfaattia, kloridia ja fluoridia ei tarvitse tutkia käyttämättömästä betonista. Tämä johtaa siihen epäkohtaan, että jos ja kun nämä ominaisuudet tulevat betoniin jo luonnostaan, niiden johdosta purku-betonista valmistettu betonimurske ei voi saada eow-luonnetta eikä sitä voida ottaa eow-betonimurskeen raaka-aineeksi, vaikka se ei olisikaan käytön aikana mitenkään kontaminoitunut tai pilaantunut muilla ai-neilla ja purkutyötkin olisi suoritettu lajittelevana purkuna laadukkaasti. Tämä ei ole missään määrin loo-gista ja tulee siis johtamaan siihen, että asetuksen vaikuttavuus jää hyvin pieneksi. Raja-arvoja tulisikin nostaa ainakin seuraavien yhdisteiden osalta - sulfaatti 700 mg/kg (luonnoksessa 300) Perustelut: - kyseessä on betonin luontainen ominaisuus, ei siis pilaantuma tai haitta-aine. Asetusta koskevassa muistiossa jää hyvin epäselväksi, mihin perustuu näin tiukaksi asetettu raja-arvo, vaikka selvästi on muistiossakin tunnistettu, että sulfaattia on betonissa aina - Tämä 700 mg on usein analyysilaboratorion määritysraja, joka on asetettu sen perusteella, että sil-loin määritysrajan alhaisuudesta mahdollisesti aiheutuvat virheet eivät vaikuta mittaustarkkuuteen ja tuloksiin - On tärkeää ymmärtää myös se, että ravistelutestissä, jolla tutkimukset tehdään, betonijäte murs-kataan < 4 mm raekokoon, jolloin liukoisuudet todennäköisesti ovat maksimaaliset johtuen suu-resta ominaispinta-alasta. Esimerkiksi 0/90 mm:n betonimurskeissa < 4 mm raekoon materiaalia on tyypillisesti 20-30 % koko massasta, joten todelliset liukoisuudet ovat varmaankin jo siksi yleensä vähäisemmät. Betonimurske myös sitoutuu rakenteessa, jolloin vedenläpäisevyys entises-tään pienenee aika murskekerroksen läpi suotautuva vesimäärä tule olemaan kovinkaan suuri. jää epäselväksi, miten tämän osalta raja-arvo on laskettu - fluoridi 10 mg/kg (luonnoksessa 5 mg/kg) Perustelut - jää epäselväksi, millä perusteella fluorin katsotaan olevan käytetyssä betonijätteessä konta-minantti. Suomessa fluoridia esiintyy varmasti maaperässä ja siten myös betonin valmistuksessa käytettävissä kiviaineksissa sekä mahdollisesti myös vesijohtovedessä, jota käytetään betonin valmistuksessa. Jää myös epäselväksi, mihin perustuen fluorista aiheutuisi edes < 10 mg:n pitoi-suuksissa vaaraa pohjaveden pilaantumiselle - fluorin osalta määritystarkkuuden osalta on useinkin ollut haasteita, koska fluoridin ja sulfaatin ”piikit” analyysituloksessa ovat osittain päällekkäiset - onko raja-arvon nostaminen 5 -> 10 mg/kg niin suuri riski pohjavedelle, että sen johdosta on tavoi-teltavampaa, että vain pieni osa betonimurskeesta tulee saavuttamaan eow-statuksen - kloridi 500 mg/kg (asetusluonnoksessa 200 mg/kg) Perustelut - nykyisissä ympäristökelpoisuustestauksissa 500 mg/kg on ollut analyysilaboratorion määritysraja-na. Tämä on alittunut kaikissa muissa paitsi merestä puretusta betonilaiturista tehdyssä beto-nimurskeessa - kloridia ei tyypillisesti haluta betoniin, joten tämän osalta betonin luonnolliset kloridi liukoisuudet voivat jäädä asetusluonnoksen raja-arvon alle - kloridia voi betonijätteessä esiintyä esim. siltabetoneissa (tiesuola) tai merestä puretuissa laiturira-kenteissa (meren suolaisuudesta johtuen) - jos betonimurske valmistetaan näistä yksittäisien kohteiden betoneista, kloridin raja-arvo todennä-köisesti ylittyy. Tästä syystä näitä betonijätteitä ei siis voida hyväksyä eow-betonimurskeen raaka-aineeksi, vaikka näiden rakenteiden betonit tyypillisesti ovat tekniseltä laadultaan ja kovuudeltaan erittäin hyviä raaka-aineita - toki kloridista voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, mutta tämänkään asetusluonnoksen raja-arvon osalta ei selviä, millä olettamuksilla näin tiukkaan raja-arvoon on päädytty. Yksittäisessä tutkimuksessa voi jostain syystä olla yksittäisiä ylityksiä, mutta välttämättä se ei siis kuvaa koko erän laatua. Öljyhiilivedyt 400 mg/kg (asetusluonnoksessa 200mg/kg) Perustelut - öljyhiilivetyjä esiintyy silloin tällöin betonimurskeessa. Toki ne ovat aina kontaminantteja, mutta tässäkin esim. nykyistä MARA-asetuksen mukaista raja-arvoa hieman tiukempi raja-arvo olisi riittä-vä, jolla estettäisiin varsinaisesti öljyllä pilaantuneiden betoneiden päätyminen hyödynnettäväksi. Samalla asetusluonnoksen ehdotusta korkeampi arvo sallisi yksittäiset ylitykset, jotka voivat johtua eri syistä, kuten pesuvesistä, muottiöljyistä tai työkoneista Raja-arvojen asettaminen näin tiukoiksi ja betonijätteen ympäristökelpoisuuden arviointi niiden perusteel-la on täysin yksittäiseen tulokseen perustuva on/off-menettely. Eli yhdenkin metallin tai anionin yksittäi-nen ylitys jossakin näytteessä johtaisi nyt siihen, että koko murskauserä ei voi saada eow -statusta. Raja-arvojen nostaminen tämän esityksen mukaisesti poistaisi pitkälti tämän ongelman, koska tällöin huomi-oidaan betonin luonnolliset ominaisuudet. Esitämme, että näiden osalta raja-arvot muutetaan. Lisäksi esitämme, että tarkastelu ympäristökelpoi-suuden osalta voidaan tehdä murskauseräkohtaisesti, jolloin voitaisiin laskea tutkimustulosten keskiar-vot ja tällöin voidaan sallia yksittäisten aineiden yksittäiset ylitykset, jos keskiarvo alittaa raja-arvot. Täl-löin valmistajan intressissä on tehdä mahdollisesti useampia näytteenottoja ja tutkimuksia murskattavas-ta erästä ja siten saadaan muutoinkin luotettavampia, koko murskauserää kuvaavia tuloksia.
      • Lapin ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Hyvä linjaus on tehty siitä, ettei käytetystä betonista peräisin olevaa betonimursketta voida käyttää lannoitteena. Olisiko asetuksessa tarpeen määrittää maksimipalakoko lannoite- tai kalkituskäyttöön menevälle materiaalille? MARA-asetuksen vaatimuksia noudattava 90 mm tuntuu näitä käyttötarkoituksia ajatellen kovin suurelta. Pienemmällä palakoolla päästäneen myös tehokkaampaan tulokseen, liukenevan pinnan lisääntyessä.
      • Insinööritoimisto Gradientti Oy, Määttä Kirsti
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen 1 kohdassa C 2) c) on listattu betonimurskeen lannoite- tai muun vastaavan käytön vaatimukset, jossa on mainittu, että on täytettävä myös taulukon 3 mukaiset vaatimukset. Taulukossa 3 ei kuitenkaan ole kellumattomien materiaalien ja epäpuhtauksien kohdalla merkintää, mitä raja-arvoa käytetään lannoitekäytössä käytettävälle betonimurskeelle.
      • Väylävirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnoksen liite 1 Jakso D: Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen näytteenottoa, ympäristökelpoisuutta ja teknisiä ominaisuuksia sekä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset • D jakson otsikon mukaan mainittu jakso koskee muun ohella hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen teknisiä ominaisuuksia. D jaksossa käsitellään betonimurskeen haitta-aineiden ja epäpuhtauksien määrittelyä ja suurimpia sallittuja pitoisuuksia. Sen lisäksi, että epäpuhtauksien määrä on yksi ympäristökelpoisuuden kriteeri, se voitaneen nähdä myös yhtenä betonimurskeen teknisenä ominaisuutena. Betonimurskeen käytölle on kuitenkin myös muita käyttötarkoituskohtaisia laatuvaatimuksia ja teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Tämän vuoksi tulisi harkita, voisiko jakson D otsikosta poistaa viittauksen betonimurskeen teknisiin ominaisuuksiin tai muokata otsikkoa siten, että siitä käy ilmi se, ettei asetuksessa määritellä kaikkia käyttötarkoituskohtaisia laatuvaatimuksia/teknisiä vaatimuksia. Vastaavat tarkennukset tulisi tehdä muistioon (ainakin sivut 1 (esityksen pääasiallinen sisältö), s. 10 (3.3 Keskeinen sisältö) ja s. 13 (1 §:ää koskevat perustelut). • Muistion (s. 19) mukaan "… muilla aineilla tai kemikaaleilla pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn betonijätteen käyttäminen hyödyntämistoimen syöttöpanoksena olisi kiellettyä A jaksossa säädettyjen syöttöpanosta koskevien vaatimusten mukaisesti." Olisi perusteltua, että tämä seikka kävisi ilmi myös itse asetuksesta/sen liitteestä. Muistiosta ei käy ilmi, mitä muilla haitta-aineilla tarkoitetaan ja miten betonin vastaanoton yhteydessä varmistetaan se, ettei syöttöpanokseksi joudu muilla haitta-aineilla pilaantunutta betonia? Tarkoitetaanko muilla haitta-aineella pilaantuneella betonijätteellä betonijätettä, jossa ylipäätään on muita kuin taulukossa 2 mainittuja haitta-aineita vai arvioidaanko pilaantuneisuutta viitearvojen perusteella?
      • Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • AVCP-luokittelu koskee laitoksen suoritustason varmennusmenettelyn laajuutta ulkopuolisen valvojan toimesta, ei itse materiaalia. Asetusehdotuksesta saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että betonijätteellä pitää olla AVCP-luokitus 2+ ja lisäksi on täytettävä taulukoiden laatuvaatimukset. Oletettavasti kuitenkin tarkoituksena on ollut, että laitoksen suoritustason pysyvyys on arvioitava ja varmennettava AVCP 2+ -tasoisesti. HSY huomauttaa, että asetusehdotuksen muotoilua olisi tältä osin syytä tarkentaa. HSY pitää hyvänä ratkaisuna, että kokoomanäytteen minimi- ja maksimimäärät ovat määritetty. Haitta-aineiden raja-arvot taulukossa 2. ovat hyvin matalat verrattuna MARA-asetuksen raja-arvoihin. Kriittisin haitta-aine HSY:n betonimurskissa on sulfaatti, mutta ylityksiä oli myös kromin, vanadiinin, fluoridin ja öljyhiilivetyjen osalta. Sulfaatin raja-arvo on neljäsosa MARAn pienimmästä raja-arvosta (1200 mg/kg) ja öljyhiilivetyjen raja-arvo on vain 2/3 Pima-asetuksen kynnysarvosta (300 mg/kg), jolloin maa luokitellaan edelleen puhtaaksi. Näiden raja-arvojen perusteella yksikään HSY:n vuonna 2020 käsittelemä betonierä ei täyttäisi kelpoisuusvaatimuksia. Taulukossa 3. edellytetään puhtausvaatimusta maarakentamisessa, jossa koheesiomaata (+ muita jakeita) ei saisi olla yli 1 paino-%. HSY:n puhtaimmassa betonimurskeessa kiviaineeksi on luokiteltu 4,4 % massasta. HSY katsoo, että maa- ja viherrakentamisessa ei ole perusteltua edellyttää koheesiomaalle 1 paino-%:n enimmäispitoisuutta. Metallin, muovin ja kumin osalta raja-arvo on sen sijaan perusteltu. HSY ehdottaa, että koheesiomaalle käytettäisiin maa- ja viherrakentamisessa eri enimmäispitoisuutta (esim. 30 paino-%) kuin muille epäpuhtauksille. Perusteltua olisi sekin, ettei koheesiomaalle ei olisi lainkaan enimmäispitoisuutta maa- ja viherrakentamisessa. Maasta puretuissa betonirakenteissa on aina maata mukana. MARA-asetuksessa on rajoitettu ainoastaan puun, kumin ja metallin määrä (korkeintaan yht. 1 p-%), kelluvat epäpuhtaudet 10 cm3/kg sekä tiili- ja kaakelijätteen määrä (korkeintaan 30 p-%). Taulukossa 4. on mainittu liukoinen orgaaninen hiili, jota ei mainita missään muualla. Puhtauskriteerien perusteella tämä on turha analyysi. Taulukkoon 4 voisi lisätä myös aiemmin kohdassa D mainitut testausmenetelmien standardit, jotta ne kaikki on löydettävissä yhdestä paikasta. Tämä selkeyttäisi asetuksen luettavuutta.
      • Fortum Waste Solutions Oy, Koivisto Janne
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • A) Jätemateriaalit, joita on sallittua käyttää hyödyntämistoimessa (syöttöpanos) Käsitellyn betonin Ewc-koodi puuttuu ja se tulisi lisätä s. 4 taulukoihin (19 12 12, muut kuin nimikkeessä 19 12 11 mainitut, jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvät jätteet.) B) Hyödyntämistoimea koskevat arviointiperusteet Liitteen kohdassa todetaan, että käyttämättömistä betonituotteista tai käytetystä betonista peräisin oleva betonijäte on tarkastettava jäte-erittäin jätettä vastaanotettaessa ja ennen sen esikäsittelyä. Kohtaa tulisi selventää, sillä sanamuodon mukaan jää epäselväksi, tarvitseeko käyttämättömästä betonista peräisin olevaa betonijätettä tarkastaa. Viitaten kohtaa koskevaan muistiotekstiin olisi tällainen tulkinta ristiriidassa taustamuistion kanssa, jossa nimenomaisesti todetaan säännöksen tarkoituksena olevan pilaantuneiden erien tai haitallisten materiaalien pääsyn estäminen hyödyntämistoimeen. Liitteessä mainitaan, että betonijäte-erää, jossa tarkastuksen perusteella epäillään tai havaitaan olevan epäpuhtauksia, jotka voivat heikentää betonimurskeen laatua, ei saa käyttää syöttöpanoksena. Kuitenkin seuraavassa kohdassa todetaan, että esikäsittelyssä voidaan poistaa epäpuhtauksia. Tämä on hieman epäselvästi ilmaistu. Asetusluonnoksen muistiossa asiaa on avattu paremmin, mutta keskeisten vaatimusten tulisi ilmetä selkeämmin itse asetustekstistäkin. Pidämme myös tärkeänä, että epäpuhtauksien määrän arviointi perustuu todellisin analyyseihin. D) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen näytteenottoa, ympäristökelpoisuutta ja teknisiä ominaisuuksia sekä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset Liitteen mukaan kokoomanäytteet haitta-ainepitoisuuksista on otettava säännöllisesti jatkuvasta betonimurskevirrasta. Toisin sanoen näytteenotto kasalta ei ole sallittua. Pidämme esitettyä vaatimusta erittäin kannatettavana. Esitetyllä näytteenottomenetelmällä voidaan tehokkaasti estää mahdolliset pyrkimykset jätelaissa kiellettyyn jätteen sekoittamiseen ja laimentamiseen. Muistioluonnoksen liitettä 1 käsittelevän kohdan mukaan metallien liukoisuudet tulee määrittää kaikista betonimurskeista riippumatta niiden valmistukseen käytettyjen jätteiden alkuperästä. Tämä vaatimus jää hieman epäselväksi itse liitteen kohdan D tekstissä. Esitämme, että vaatimus avataan selvemmin myös liitteessä. Lisäksi esitämme seuraavat liitekohtaa koskeva kysymykset ja huomiot asetuksen jatkovalmistelussa selvennettäviksi: • Kromin ja molybdeenin liukoisuusraja-arvoja on nostettu luontaisesti korkeampien pitoisuuksien vuoksi. Onko tutkimus ollut riittävän kattava ja raja-arvo nostettu riittävän korkeaksi ettei nämä nyt muodostu ongelmaksi? • Onko asetuksessa annettuja raja-arvoja peilattu esim. tehtaalta tuleviin puhtaan betonin tuloksiin? Arviomme mukaan varsinkin sulfaatin liukoisuus saattaa luoda haasteita. • Onko varmistettu, että laboratoriot pääsevät haitta-aineiden liukoisuuksien osalta riittävän alhaisiin määritysrajoihin (esim. vanadiini)? • Liukoiselle orgaaniselle hiilelle (DOC) on annettu taulukossa 4 määritysmenetelmä, mutta sille ei ole annettu asetuksessa raja-arvoa. Tämä tulisi selventää.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • A) Jätemateriaalit, joita on sallittua käyttää hyödyntämistoimessa (syöttöpanos) Taulukosta 1. puuttuu tiilijäte (170102). Betonimurskeelle asetetut tekniset vaatimukset ja liitteen 1. taulukon 3 mukaisesti käyttö on mahdollista. Taulukon 1. alaviitteessä on maininta neitseellisestä betonista, jota ei ole missään määritelty. Termi ei ole alalla yleisesti käytössä ja se tulisi tarkemmin määritellä esimerkiksi 3 §:n määritelmiin. Ero termien käyttämättömän ja neitseellinen betoni jää myös epäselväksi. B) Hyödyntämistoimea koskevat arviointiperusteet Käsittelyä koskevan kappaleessa viitataan epäpuhtauksien poiston osalta ainoastaan käytetystä betonista peräisin olevaan betonijätteeseen. Esikäsittely-kappaleen tavoin tulisi viitata myös käyttämättömiin betonituotteisiin, joiden käsittelyn yhteydessä mahdolliset epäpuhtaudet poistetaan. C) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen sallitut käyttötarkoitukset ja niitä koskevat arviointiperusteet Kohta 1a on ristiriidassa liitteen D kanssa. Kun käyttämättömästä betonista valmistettu betonimurske käytetään kiviaineksena, niin AVCP 2+-vaatimuksen lisäksi sen on täytettävä taulukon 2 laatuvaatimuksen. Kohdissa 2–3 on viitattu taulukkoihin 2–3 mutta käyttämättömän betonin (kohta 1) osalta viittaus puuttuu. D) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen näytteenottoa, ympäristökelpoisuutta ja teknisiä ominaisuuksia sekä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset Taulukossa 2 määritetyt haitta-ainepitoisuudet on asetettu tiukoiksi. Perusteet tiukoille enimmäisarvoille on olemassa mm. ympäristön pilaantumisen ja toisaalta vesipuitedirektiivin mukaisten nousevien muutossuuntien estämiseksi. Näkemyksemme mukaan enimmäisarvot ovat kuitenkin niin tiukat, että merkittävä osa betonimurskeesta käytetään muuta kautta (mm. mara-asetus). Esimerkiksi sulfaatin, kloridin ja fluoridin osalta asetuksen mukainen enimmäisarvo on 97–98 % pienempi MARA-asetuksen betonimursketta koskeviin raja-arvoihin verrattaessa. Näkemyksemme mukaan juuri näiden kolmen enimmäisarvon osalta voi tulla haasteita. Taulukon mukaiset enimmäisarvot ovat osittain nykyisten MARA-asetuksen mukaisten haitta-ainetestien määritysrajan alapuolella, joten kattavaa selvitystä asetuksen vaikuttavuudesta ei voida tehdä. Enimmäisarvot tulisikin tarkastella uudelleen 1–2 vuoden jälkeen asetuksen voimaantulosta, jolloin on muodostunut tarkempi kuva asetuksen vaikuttavuudesta.
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • B) Uudenmaan ELY-keskus esittää, että asetuksen kriteerit betonijätteen vastaanotolle, esikäsittelylle ja käsittelylle määritetään siten, että kriteerien mukaisesti laitosmaisessa käsittelyssä betonimurskeesta on mahdollista valmistaa ehdotettuja kriteerejä puhtaampaa ja muita maarakennusmateriaaleja lähemmin vastaavaa mursketta. C) Jakson 1 kohdassa säädettäisiin käyttötarkoituksista betonimurskeelle, jon-ka syöttöpanoksena olisi käytetty ainoastaan käyttämättömästä betonista peräisin olevaa betonijätettä. Sitä voitaisiin käyttää 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kiviaineksena talonrakentamisessa, maarakentamisessa ja viherrakentamisessa ja valmisbetonin ja betonituotteiden valmistuksessa. Asetusluonnoksen mukaan käyttämättömästä betonista valmistetun betonimurskeen ei tarvitsisi maa- tai viherrakentamiskäytössä täyttää asetuksen taulukon 2 mukaisia haitallisten aineiden liukoisuus- ja pitoisuuskriteerejä, vaikka asetuksen perustelumuistion mukaan haitta-ainekriteerit on asetettu riskiperusteisiin viitearvoihin ja pohjaveden suojeluun perustuen. Perustelumuistion mukaan lisäksi näyttäisi tarkoituksena olleen, että metallien liukoisuudet tulisi määrittää kaikista betonimurskeista riippumatta niiden valmistukseen käytettyjen jätteiden alkuperästä. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan liitteen 1 kohtaa C on korjattava ja muutettava siten, että kaikesta maa- ja viherrakentamisessa käytettävästä betonimurskeesta alkuperästä riippumatta tulee määrittää kaikki taulukossa 2 mainitut metallit, anionit ja orgaaniset yhdisteet ja murskeen tulee täyttää niille annetut raja-arvot. Jakson C kohdan 3 alakohdan a mukaan käytetystä betonista peräisin olevaa betonijätettä saisi käyttää talon- ja maarakentamiseen, mutta ei viherra-kentamiseen. Perustelumuistioluonnoksessa todetaan, että tällainen murske soveltuisi talonrakentamiseen tai maarakentamiseen, jossa mursketta käytetään lähes poikkeuksetta peitettävässä tai päällystettävässä rakenteessa. Tällaisen betonimurskeen käyttöä suojaamattomissa rakenteissa ei kuitenkaan rajoiteta asetusluonnoksessa. Uudenmaan ELY-keskuksen valvontakokemuksen mukaan betonimurskeen tarjonta suojaamattomaksi ajateltuihin maarakennuskohteisiin on tavallista ja runsasta. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan käytetystä betonista valmistetun beto-nimurskeen epäpuhtauskriteerit tulee ensisijaisesti harkita uudelleen. Jos epäpuhtauskriteerit pidetään nyt ehdotetun mukaisina, betonimurskeen käyttö tulee rajoittaa vain suojattuihin rakenteisiin. Taulukko 3 Asetusehdotuksen kriteerien mukaan valmistettava betonimurske voisi sisäl-tää yhden painoprosentin purkujätteistä peräisin olevia kellumattomia epä-puhtauksia, mikä tarkoittaa esimerkiksi 100 tonnia puu-, metalli- ja muovi-kappaleita 10 000 tonnin murske-erää kohden. Uudenmaan ELY-keskuksen ns. MARA-asetuksen (VNA 843/2017) noudattamisen jälkivalvonnassa on havaittu, että MARA-asetuksen mukaisesti sallitun määrän epäpuhtauksia sisältävän betonimurskeen hyödyntäminen maarakentamisessa on usein herättänyt alueiden käyttäjien epäilyksiä luvattomasta jätteen sijoittamisesta, kun hyödyntämisessä on laiminlyöty MARA-asetuksen mukaiset peittämis- tai päällystämisvaatimukset. Jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan ase-tusluonnoksen mukaisesti roskia sisältävää mursketta voisi käyttää maarakentamisessa ilman vastaavia suojaamisedellytyksiä ja vaikkapa pienvesikohteiden välittömässä läheisyydessä. Asetusehdotuksen kriteerien mukaan toimittuna tuotteena markkinoille saatettava betonimurske ei olisi kohtuullisin menetelmin erotettavissa rakennusten purkupaikalla valmistettavasta epäpuhtauksia sisältävästä betonimurskeesta. Viranomaisilla ja betonimursketuotteen ostajalla tulee olla kohtuulliset keinot varmistua siitä, että maarakentamiseen on toimitettu tuotteen lainsäädännölliset vaatimukset täyttävää materiaalia. Jo nykyisin purkubetonin käsittelijät markkinoivat valmistamaansa betonimursketta tuotteena. Käytännössä sekä materiaalin ostajan että viranomaisten luotettava keino erottaa tuotteen vaatimukset täyttävä murske jätteenä pidettävästä murskeesta olisi vain edustava näytteenotto käytetystä materiaalista. ELY-keskus arvioi, että ennakkovalvonnallisen prosessin poistaminen betonimurskeen maarakennuskäytöstä lisää betonimurskeen käytön jälkivalvontaa ja selvitystarvetta sille, onko maarakennuskohteessa käytetty tuotteena vai jätteenä pidettävää betonimursketta. Asetusehdotuksen voi arvioida täten vaikeuttavan jätteen käytön valvontaa, mikä kuuluisi kuitenkin ympäristönsuojeluviranomaisen valvontavastuulle. Lisäksi tällöin ympäristönsuojeluviranomainen joutuisi tosiasiassa tekemään myös tuotesääntelyn valvontaa. Uudenmaan ELY-keskuksen MARA-asetuksen valvonnan yhteydessä on havaittu, että purkupaikoilla betonimursketta maarakennuskäyttöön valmistavilla toimijoilla on paine saada siirrettyä valmistettu murske mahdollisimman nopeasti purkupaikalta suoraan lopulliseen maarakennuskohteeseen. Valvonnassa eniten laiminlyöntejä MARA-asetuksen noudattamisessa on havaittu tapauksissa, joissa hyödynnettävänä materiaalina on ollut purkupaikalla valmistettu betonimurske, ja maarakentajana hyödyntämiskohteessa on toiminut jätteen tuottaja. Ympäristönsuojelun yleisen edun näkökulmasta voi olla riskialtista, jos purkupaikoilla valmistettua mahdollisesti merkittäviä määriä haitallisia aineita sisältävää betonimursketta ei erota kohtuullisin yksinkertaisin menetelmin tuotteena markkinoille saatettavasta betonimurskeesta. Tuotteena markkinoille saatettavan betonimurskeen epäpuhtauskriteeriä asetettaessa tulisi verrata materiaalia maarakennuskäyttöön tuotettavan neitseellisen kiviaineksen sisältämiin epäpuhtauksiin. Uudenmaan ELY-keskus on valvonnassaan havainnut, että rakennusten purkubetonista on tavanomaisilla laitosmaisilla käsittelymenetelmillä mahdollista valmistaa hyvin vähän tai lähes ei ollenkaan epäpuhtauksia sisältävää betonimursketta, joka on myös silminnähden erotettavissa rakennusten purkupaikoilla valmistettavasta epäpuhtauksia sisältävästä betonimurskeesta. Edellä esitettyihin seikkoihin viitaten Uudenmaan ELY-keskus esittää, että tuotteena markkinoille saatettavan betonimurskeen epäpuhtauskriteerit harkitaan uudelleen siten, että valmiissa betonimursketuotteessa ei ole silmin nähden helposti erotettavia ja lajittuvia epäpuhtauksia. Jos epäpuhtauskriteerejä ei muuteta edellä esitetyn mukaisesti, ELY-keskuksen näkemyksen mukaan betonimursketta tulisi sallitaan käytettäväksi maarakentamiskäyttötarkoituksessa vain suojatuissa (peitetty/päällystetty) rakenteissa. Taulukko 4 Asetuksen liitteen 1 taulukossa 4 on annettu menetelmä liukoisen orgaanisen hiilen (DOC) määrittämiseksi, mutta asetuksessa ei velvoiteta liukoista orgaanista hiiltä määritettäväksi valmistettavasta betonimurskeesta.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Jakso B: Poistetaan sanat ”Käyttämättömistä betonituotteista tai”. Pykälän 4 kohdan 3 kommentit liittyvät myös tähän. Jakso B: Vastaanotto-kohdassa epäpuhtautta ei ole määritelty. Määritellään epäpuhtaudet taulukoiden 2 ja 4 mukaisiksi epäpuhtauksiksi. Muita epäpuhtauksia (eristeet, puu, muovi jne.) voidaan kutsua vieraiksi aineiksi, kuten EU:n neuvoston romumetallien EoW-asetuksessa. Jakso B: Esikäsittelyssä ja käsittelyssä viitataan samoihin toimiin. Jakso B: poistetaan ”kuitenkin enintään 90 millimetrin ” Jakso C: rajoittaa EoW-betonimurskeen käyttöä turhaan. Kohta C voidaan poistaa tai korvata viittauksella ”EoW-betonimurskeen on täytettävä kyseessä olevaa käyttötarkoitusta koskevat tuotelainsäännön ja standardien vaatimukset” kuten perustelumuistioluonnokseen on kirjattu. Jakso D: näytteenottomäärät suhteessa betonin määrään ovat liian suuret. Korvataan esim. 1 näyte/ 100 000 tonnia betonia.
      • Rudus Oy, Rauhamäki Terhi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Taulukossa 1 ei ole mainittu tiilijätekoodia 170102, vaikka betonimurskeen normit sen käytön sallivat, ja tiili on luonnoksen Liitteen 1 Taulukossa 3 myös mahdollistettu. Taulukossa 2 esitetyt raja-arvot asettavat hyvin tiukkoja vaatimuksia epäpuhtauksien osalta. Saavuttaako asetus tavoitteitaan, jos kierrätettävän betonin raja-arvot estävät hyödyntämisen joissain tapauksissa vaikka todellista ympäristön pilaantumisen vaaraa ei ole? Lisäksi tiukat raja-arvot tulevat todennäköisesti aiheuttamaan tilanteita, joissa tuore betoni ei täytä vaatimuksia, jolloin asia muodostuu ongelmaksi vasta betonin käytön jälkeen. Tosin betonirakenteiden käyttöiän mitoitus on minimissään 50 vuotta, eli ongelma ei suuressa mittakaavassa ole lähiaikoina toteutumassa. Palautus-/hukkabetonia kuitenkin kiertää jonkin verran ja sekoittuu purkubetonin kanssa ja tulee näin testatuksi nopeastikin. Lisäksi betonin valmistajat etsivät jatkuvasti erilaisia sivutuotteita/jätteitä, joilla korvattaisiin betonin perinteisiä raaka-aineita sekä betonin lisäaineita ilmastosyistä, joten on hyvin vaikea arvioida mitkä tulevaisuuden betonin ”luonnolliset pitoisuudet” tulevat olemaan. Kuuluuko kuitu Liitteen 1 Taulukon kohdassa 2 mainittuun betonimassaan vai raudoitusteräkseen? Kuitujen osuus betonissa on vähäistä. Palautusbetonit sekoittuvat muuhun kuiduttomaan betonimassaan ja jätteen käsittelyssä saadaan pieni osa rautaa pois, jolloin periaatteessa kuidut alittavat aina lopputuotteessa sallitun < 1 % epäpuhtauden. Liitteessä 1 on käytetty termiä neitseellinen betoni, kun aiemmin puhutaan käyttämättömästä betonista.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • A) Jätemateriaalit, joita on sallittua käyttää hyödyntämistoimessa (syöttöpanos) Käsittelemättömästä betonituotteesta peräisin olevan betonin jätekoodi puuttuu ja se tulisi lisätä s. 4 taulukoihin (19 12 12, muut kuin nimikkeessä 19 12 11 mainitut, jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvät jätteet.) B) Hyödyntämistoimea koskevat arviointiperusteet Liitteen kohdassa todetaan, että käyttämättömistä betonituotteista tai käytetystä betonista peräisin oleva betonijäte on tarkastettava jäte-erittäin jätettä vastaanotettaessa ja ennen sen esikäsittelyä. Kohtaa tulisi selventää, sillä sanamuodon mukaan jää epäselväksi, tarvitseeko käyttämättömästä betonista peräisin olevaa betonijätettä tarkastaa. Taustamuistion perusteella tarkastaminen olisi perusteltua, sillä säännöksen nimenomaisena tarkoituksena muistion mukaan on pilaantuneiden erien tai haitallisten materiaalien pääsyn estäminen hyödyntämistoimeen. Liitteessä mainitaan, että betonijäte-erää, jossa tarkastuksen perusteella epäillään tai havaitaan olevan epäpuhtauksia, jotka voivat heikentää betonimurskeen laatua, ei saa käyttää syöttöpanoksena. Kuitenkin seuraavassa kohdassa todetaan, että esikäsittelyssä voidaan poistaa epäpuhtauksia. Tämä on hieman epäselvästi ilmaistu. Asetusluonnoksen muistiossa asiaa on avattu paremmin, mutta keskeisten vaatimusten tulisi ilmetä selkeämmin itse asetustekstistä. C) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen sallitut käyttötarkoitukset ja niitä koskevat arviointiperusteet Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen käyttötarkoituksia ei ole tarpeen rajata sen alkuperän mukaan. Mikäli betonimurske täyttää asetuksessa asetut vaatimukset, on sitä voitava käyttää kaikissa käyttötarkoituksissa. Mikäli käytetystä ns. purkubetonista tehdyn betonimurskeen käyttöä halutaan rajoittaa vain käyttöön, jossa se ei ole välittömästi kosketuksissa maaperän kanssa eikä sallita käyttöä lannoitteena, kalkitusaineena, maanparannusaineena tai kasvualustana, on sille asetettava vastaavasti myös väljemmät raja-arvot. Nyt eräiden haitta-aineiden osalta testaamatonta ja siis mahdollisesti haitta-ainepitoisuudeltaan suurempaa, käyttämätöntä betonia voidaan käyttää laajemmin ja vapaammin kuin analysoitua kierrätysbetonia. D) Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen näytteenottoa, ympäristökelpoisuutta ja teknisiä ominaisuuksia sekä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset Muistioluonnoksen liitettä 1 käsittelevän kohdan mukaan metallien liukoisuudet tulee määrittää kaikista betonimurskeista riippumatta niiden valmistukseen käytettyjen jätteiden alkuperästä. Tämä vaatimus jää hieman epäselväksi itse liitteen kohdan D tekstissä. Vaatimus on hyvä avata selvemmin myös liitteessä. Liitteessä 1 taulukossa 2 on listattu betonin haitta-aineiden suurimmat sallitut liukoisuudet ja pitoisuudet. Ympäristön pilaantumisen estämiseksi haitta-aineille on annettava asetuksessa tarkoituksenmukaiset raja-arvot, mutta nämä annetut voivat olla eräiden aineiden osalta liian tiukat. Osa haitta-ainepitoisuuksista on betonissa ja sen raaka-aineissa jo luonnollisesti, jolloin kyseessä ei ole käytön aikana tapahtuva pilaantuminen vaan tuotteen perusominaisuus. Aikaisemmin tehtyjen analyysien avulla on todettu, että jopa puolet betonijäte-eristä voi jäädä esitettyjen raja-arvojen ulkopuolelle. Analysoidut ylitykset koskevat yleensä vain yhtä tai kahta raja-arvoa per näyte ja ovat suuruusluokaltaan kuitenkin alle MARA-materiaalille sallitun. Fluoridin, kloridin ja sulfaatin raja-arvoja ei tarvitse asetuksen mukaan mitata ollenkaan käyttämättömästä betonista, jolloin betonin raaka-aineissa mahdollisesti luonnollisesti esiintyvät haitta-aineet aiheuttavat ongelmia vasta purkamisvaiheessa. Lisäksi kun huomioidaan, että ilmastosyistä etsitään uusia sivutuotteita ja materiaaleja, joilla korvattaisiin sementin perinteisiä raaka-aineita ja betonin lisäaineita, on vaikeaa arvioida, millaiset tulevaisuuden betonin ”luonnolliset pitoisuudet” tulevat olemaan. Lisäksi tieto betonin haitta-ainepitoisuuksista on tällä hetkellä jossain määrin puutteellista, koska nykyisten analyysien määritysrajat voivat olla suurempia kuin asetuksessa esitetyt raja-arvot. Edellä mainituista syistä raja-arvoja ja niiden sitovuutta on syytä tarkastella uudestaan. Nyt esitetyssä muodossa yhdenkin yksittäisen haitta-aineen pienikin ylitys poistaa mahdollisuuden jäteluokituksen poistoon. Asetuksessa annettuja raja-arvoja tulisi myös verrata MARA-asetuksen ja mahdollisen tulevan MASA-asetuksen raja-arvoihin. Liitteen 1 taulukossa 4 on annettu liukoiselle orgaaniselle hiilelle (DOC) määritysmenetelmä, mutta sille ei ole annettu asetuksessa raja-arvoa. Tämän vaatimuksen osalta tekstiin tarvitaan korjausta. Mikäli raja-arvo liukoiselle orgaaniselle hiilelle on jäänyt pois asetuksesta valmisteluvaiheessa, ei sille ole tarpeen esittää määritysmenetelmiä. Tai mikäli raja-arvo on jäänyt pois asetustekstistä, on se lisättävä taulukkoon 2 ja asetus laitettava uudelleen lausunnolle korjattuna versiona.
      • Betoniteollisuus ry, Mattila Jussi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Taulukossa 2 esitetyt Betonimurskeen sisältämät haitta-aineiden suurimmat sallitut liukoisuudet ja pitoisuudet ovat perusteettoman alhaiset. Asetusta valmisteltaessa tehdyissä betonimurskeen liukoisuustesteissä havaitut haitta-aineet ovat peräisin betoniin käytetystä kiviaineksesta. Tämä tarkoittaa, että jos vastaavat vaatimukset asetettaisiin betoniin käytettävälle neitseelliselle kiviainekselle, sekään ei läpäisisi betonimurskeelle nyt asetettavia vaatimuksia. Siitä huolimatta kiviainesta voi vapaasti käyttää kaikessa maarakentamisessa, myös pohjaveden pinnan alla. Taulukossa 2 esitettyjä haitta-ainepitoisuuksia on tarpeetonta mitata käyttämättömästä betonista ja käyttämättömistä betonituotteista valmistetusta betonimurskeesta, koska niiden valmistamisessa ei käytetä kyseisiä haitta-aineita sisältäviä raaka-aineita, pois lukien luonnon kiviaines, joka saattaa edellä kuvatusti sisältää vähäisiä määriä kyseisiä aineita sen olematta luonnon kiviaineksen käytön este ympäristömielessä missään betonimurskeen käyttökohteessa. On syytä huomata, että myös luonto on aina murskannut betonia (pakkasrasituksessa olevien betonien hidas rapautuminen), mikä johtaa materiaalin mekaanisen koostumuksen suhteen samaan lopputulokseen kuin teollinen murskaaminenkin. Joissain tapauksissa huonolaatuinen betoni on voinut rapautua aikojen saatossa hyvinkin hienojakoiseksi ainekseksi. Tämän ei ole kuitenkaan missään havaittu aiheuttaneen ympäristön pilaantumista siitä liukenevien haitta-aineiden muodossa.
      • Purkupiha Oy
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Asetusluonnoksen liitteen 1 taulukossa 2 annetut haitta-aineiden raja-arvot ovat erittäin tiukat. Noin 50 % purkubetonista, joka täyttää laatuvaatimuksiltaan valtioneuvoston asetuksen 843/2017 mukaiset raja-arvot, ylittää jonkin haitta-aineen osalta EoW-asetuksessa esitetyt raja-arvot. YM:n muistiossa on sanottu, että "enimmäisarvot asetettaisiin niin tiukoiksi, ettei murskeen käytöstä asetuksen mukaisissa käyttötarkoituksissa aiheutuisi ympäristön pilaantumiseen vaaraa eikä vesipuitedirektiivissä tarkoitettuja nousevia muutossuuntia 1- ja 2-luokan pohjavesimuodostumissa." Valtioneuvoston asetuksessa 843/2017, eli nk. MARA-asetuksessa tiukimmat raja-arvot on annettu peitetyissä kenttärakenteissa käytettävälle betonimurskeelle, jonka pitäisi olla riittävä myös EoW-betonimurskeelle. MARA-asetuksen mukaiset raja-arvot on laskettu riskiperusteisesti SYKE:n toimesta. MARA-asetuksen perustelumuistion mukaan raja-arvojen lähtökohtana ovat yhtäältä tyypilliset maarakenteet, joissa jätteitä hyödynnetään ja toisaalta pohjaveden suojelu ja käyttö talousvetenä. Pohjavesivaikutusten sallittu enimmäistaso on kytketty talousveden laatuvaatimuksiin ja -suosituksiin sekä joidenkin haitta-aineiden osin Maailman terveysjärjestön tuoreisiin terveysriskin arviointeihin. Asetuksen rakennetyyppikohtaiset raja-arvot eri haitta-aineille on muodostettu laskennallisen tarkastelun pohjalta. EoW-asetus tulisi laatia siten, että vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella on eri raja-arvot, kuin pohjavesialueiden ulkopuolella, tai jättää vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet kokonaan asetuksen ulkopuolelle. Luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella tulisi EoW-asetuksessa sallia MARA-asetuksen mukaiset raja-arvot peitetylle kenttärakenteelle. Asetusluonnosta laatiessa on ilmeisesti oletettu, että fluoridi, kloridi ja sulfaatti ovat oleellisia haitta-aineita ainoastaan purkubetonissa. Kyseisten haitta-aineiden esiintyminen betonimurskeessa ei lähtökohtaisesti johdu käytönaikaisesta pilaantumisesta tai betonimurskeen sekaan joutuvista muista rakennusmateriaaleista, vaan ne ovat ns. luontaisia ominaisuuksia itse betonissa, eli ko. haitta-aineet ovat oleellisia kaikissa betonijätteissä, ei ainoastaan purkubetonissa. Myös liitteen 1 taulukossa 3 esitetty kelluvien epäpuhtauksien raja-arvo on tarpeettoman tiukka (5 cm3/kg). YM:n muistiossa on sanottu, että taulukon 3 vaatimukset olisivat yhteneviä kiviaineksia koskevien standardien vaatimusten kanssa ja niillä varmistettaisiin osaltaan, että kiviaineksena käytettävä betonimurske olisi tekniseltä kelpoisuudeltaan asianmukaista eikä sen käytöstä maarakentamisessa aiheutuisi merkityksellistä ympäristön roskaantumisen riskiä. Yhdessäkään kiviainesstandardissa ei vaadita maanrakentamisessa käytettävälle purkubetonimurskeelle kyseistä raja-arvoa. MARA-asetuksen mukainen raja-arvo 10 cm3/kg on riittävä varmistamaan, että betonimurske on teknisiltä ominaisuuksiltaan kelpoista, eikä aiheuta merkityksellistä ympäristön roskaantumisen riskiä. Samainen vaatimustaso (10 cm3/kg) on myös standardissa SFS 5884:2018 (Betonimurskeen maanrakennuskäytön laadunvalvontajärjestelmä). Kyseinen standardi määrittelee mm., miten purkamisessa syntyvä betonijäte jalostetaan maarakentamisen asettamat tekniset ja ympäristökelpoisuusvaatimukset täyttäväksi betonimurskeeksi. Maanrakentamisessa käytettävälle betonimurskeelle ei ole syytä asettaa samoja laatuvaatimuksia kuin betonin valmistukseen käytettävälle betonimurskeelle. Kelluvien epäpuhtauksien määrittämisessä on otettava huomioon, että purkamisesta peräisin olevan betonijätteen seassa voi olla kevytbetonia ja kevytsoraa, jotka ovat kelluvia materiaaleja. Ne tulisi luokitella Rb-komponentiksi, kuten tälläkin hetkellä toimittaessa Vna:n 843/2017 mukaisesti.
      • Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Lausunnon kokoamiseen ovat osallistuneet myös Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Kohta C. Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen sallitut käyttötarkoitukset ja niitä koskevat arviointiperusteet. Viitaukset betonin hyötykäyttöön lannoitteena Mielestämme kansallisesti jo valmiiksi säädelty lannoitehyötykäyttö ei kuulu tähän asetukseen tällä tavalla, miten se on asetusluonnoksessa esitetty. Betonin käyttö lannoitteena on jo nyt mahdollista, kunhan MMMa 24/2011 mukaiset ja lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelossa esitetyt vaatimukset täyttyvät. MMMa 24/2011:ssä, tai asetukseen kiinteästi liittyvässä tyyppinimiluettelossa EI OLE esitetty liukoisuusvaatimuksia lannoitteena käytettävälle materiaalille. Kalkitusnäkökulmasta betonin hyötykäyttö lannoitetarkoituksessa tällä tapaa hankaloituu, jos betonin pitää ensin täyttää End of Waste -kriteerit ja samanaikaisesti MMMa 24/2011 mukaiset vaatimukset. Mikä on täten uuden End of Waste-asetuksen ja MMMa 24/2011:n välinen riippuvuus? Asetuksessa tulee selkeästi mainita, että miten näitä asetuksia tulee rinnakkain tulkita. Betonin ja betonijätteen hyötykäyttö lannoitteena on jo tällä hetkellä mahdollista, ja säädeltyä. Tämä uusi asetus ei voi korvata MMMa 24/2011:ta. Esim. kalkkipitoinen kiviaines, lannoitteiden tyyppinimiluettelon mukaisen tyyppinimen 2A9 ”Kivi- ja betoniteollisuudesta saatava tuote” mukaisesta materiaalista on määritettävä standardoiduin menetelmin vähintään seuraavat: neutraloiva kyky 10 % (Ca) neutraloiva kyky, kalsium (Ca), hienousaste, kosteus, haitallisten metallien pitoisuudet ja neutraaliin ammoniumsitraattiin ja veteen liukoinen fosfori. Säädösluonnoksen mukaisesti tulisi määrittää ja täyttää em. lisäksi asetuksen taulukon 3 mukaiset kriteerit. Asetusluonnoksen mukaisella menettelyllä betonin lannoitehyötykäyttö vaikeutuu. Lannoitehyötykäytön osalta tulee ottaa huomioon myös merkittävässä muutoksessa oleva EU:n lannoitelainsäädäntö, johon perustelumuistiossa ei ole viitattu. Kohta D Hyödyntämistoimen läpikäyneen betonimurskeen näytteenottoa, ympäristökelpoisuutta ja teknisiä ominaisuuksia sekä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset. Määritysmenetelmät Kolmannessa kappaleessa todetaan: ”Haitallisten aineiden määritykset on teetettävä akkreditoidussa laboratoriossa, jonka akkreditoitu pätevyysalue kattaa käytettävät analyysimenetelmät”. Tämä asetusluonnoksen lause tarkoittaa, että kaikkien käytettävien menetelmien tulee olla akkreditoituja. Esim. raekokomääritys ja kelluvat epäpuhtaudet -määrityksille ei ole pätevyyskoetta. Ehdotamme tähän korvaavaa lausetta: ”Haitallisten aineiden määritykset on teetettävä akkreditoidussa laboratoriossa, ja mahdollisuuksien mukaan akkreditoiduilla menetelmillä”. Tällä tavalla asiantuntemus ja osaaminen betoninäytteiden esikäsittelystä ja niiden testaamisesta on joka tapauksessa varmistettu. Mielestämme on hyvä, että mahdollisuus menetelmävalintaan annetaan. Tämä asetusluonnoksen muotoilu pitää sisällään myös standardien päivitykseen ja kumoamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat. Kolmanteen kappaleeseen toivomme lisättävän maininnan mittausepävarmuudesta. Jos jätteen jätestatus päättyy, tulee myös laatuvaatimusten olla yksiselitteiset. Ehdotamme, että mittausepävarmuudesta tulee merkintä ja ohjeistus asetukseen, esim. vastaavasti kuten MARA-asetuksessa (VNA 843/2017): ”Määritysmenetelmien mittausepävarmuutta ei huomioida verrattaessa analyysinäytteistä saatuja tuloksia raja-arvoihin”. Maininta mittausepävarmuudesta helpottaa myös tulosten tulkintaa ja poistaa ns. harmaan vyöhykkeen. Kun puhutaan tilanteesta, missä betonin jätestatus poistuu, tulee luokituksen olla yksiselitteinen. Ympäristökelpoisuus ja tekniset ominaisuudet Perustelumuistiossa mainitaan, että ”Siten betonimurskeesta tehdyn rakenteen läpisuotautuva vesi neutraloituu nopeasti luontaisesti lievästi happamassa maaperä- ja pohjavesiympäristössä”. Mihin tämä olettama perustuu? pH 11 ei neutraloidu maakerroksissa nopeasti neutraalin tasolle. Lisäksi pienetkin pH-muutokset vesiympäristössä vaikuttavat välillisesti esim. metallien liukoisuuksiin ja saostumiseen sekä pieneliöiden elinolosuhteisiin vesiympäristössä. Maarakentamisen rakennekerroksiin ajettu betonimateriaali ”korppuuntuu” kemiallisen rapautumisen ja uusien saostumien muodostumisen myötä, eikä betonimurskeen läpäisevyys säily alkuperäisen raekoon mukaisena. Onko tämä huomioitu käyttörajoituksia pohdittaessa? Taulukko 2 Miksi koboltille ei ole annettu taulukossa 2 liukoisuusraja-arvoa? Taulukko 4 Kohta Sb, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Se, V, Zn, F-, Cl-, SO42-: Uuttoliuosstandardit SFS-EN 12506 ja SFS-EN 13370 on kumottu v. 2012 ja ne eivät ole voimassa, vaan ne on korvattu standardilla, mikä yhdistää em. kaksi standardia. Kuten SFS:n sivuilla sanotaan: SFS-EN 16192:en (2012) korvaa julkaisun SFS-EN 12506:en ja SFS-EN 16192:en (2012) korvaa julkaisun SFS-EN 13370:en. Eli uuttoliuosstandardi SFS-EN 16192 on se, mikä asetuksessa tulee ainoastaan mainita, ei kahdeksan vuotta sitten kumottuja standardeja. Kokoomastandardi SFS-EN 16192 pitää sisällään kaikkien liukoisuustestisuodoksista tehtävien määritysten sovellettavat standardit. Kohta liukoinen orgaaninen hiili (DOC): Tämä liittyy myös edelliseen. SFS-EN 16192 standardissa on mainittu myös liukoisuustestiuutteesta tehtävä DOC-määritys (mikä on EN 1484:1997 ja sen mahd. myöhemmät versiot). Kuitenkin asetusluonnoksen viittaus liukoiseen orgaaniseen hiileen ”Liukoinen orgaaninen hiili (DOC) on määritettävä standardin tai teknisen spesifikaation CEN/TS 14429 tai CEN/TS 14997 mukaisesti” koskee DOC-määritystä pH-staattisesta uutosta tai sellaisesta uutosta, missä pH on säädetty tiettyyn arvoon (sovelletusta standardista riippuen). Koska pH-staattinen uutto tai uuttoliuoksen pH:n säätö esim. pH-arvoon 4 ei kuulu tämän asetuksen piiriin, eikä sitä ole missään asetuksen kohdassa edellytetty tai ehdotettu tehtäväksi, voi tämän rivin ottaa kokonaan pois. Liukoisuustestiuutteen DOC-määritysstandardi sisältyy jo SFS-EN 16192:een, kuten edellä mainittiin. Täten ehdotamme, että taulukon 4 rivi ”liukoinen orgaaninen hiili (DOC)” otetaan kokonaan pois ja taulukossa olisi täten rivi: Sb, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Se, V, Zn, F-, Cl-, SO42-, liukoinen orgaaninen hiili (DOC). Standardi tai tekninen spesifikaatio -kohtaan tulee laittaa pelkästään merkitä SFS-EN 16192. Kumottuja standardeja ei tule sisällyttää uuteen asetukseen. Jos asetuksessa halutaan pitää mahdollisuus pH:n säätöön/pH-staattiseen uuttoon, voidaan taulukon alaviitteeksi lisätä seuraava teksti: ”liuennut orgaaninen hiili (DOC) määritetyssä pH:ssa on määritettävä teknisen spesifikaation CEN/TS 14429 tai CEN/TS 14997 mukaisesti”. Asia on mainittu juuri tällä tavalla myös VNA 331/2013:n liitteessä 2. Ilmaus ”määritetyssä pH:ssa” tulee olla mukana, jos em. standardeihin viitataan.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        5.1.2021
        • Liitteen 1 C alakohtien 1 a ja b sekä 2 b kohtien mukaiseen käyttötarkoitukseen hyödynnetyn betonimurskeen, joka on valmistettu käyttämättömästä betonista tai betonituotteista, ei tarvitse kyseisten kohtien mukaisesti soveltaa taulukon 2 mukaisia liukoisuuden raja-arvoja. Sen sijaan muistion sivulla 18, missä selitetään liitteen 1 C) jakson 2 kohtaa, on mainittu, että myös b alakohdan valmisbetonin ja betonituotteiden valmistuksessa käytettävän betonimurskeen olisi täytettävä taulukon 2 mukaiset liukoisuusvaatimukset. Tämä on ristiriidassa asetusluonnoksen kanssa. Mikäli käyttämättömästä betonista tai betonituotteista ei tarvitse yllä mainituissa käyttötarkoituksissa soveltaa liukoisuusraja-arvoja, onko tällöin asetusluonnoksen taulukon 2 alaviite tarpeen? Eikö käyttämättömän betonin hyödyntäminen olisi mahdollista ilman liukoisuusraja-arvoja? Eli käyttämättömän betonin ja betonituotteiden osalta on epäselvää, tarvitaanko liukoisuustutkimuksia. Joka tapauksessa voi siis tulla ristiriitaa mm. purkubetonin ja käyttämättömän betonin hyödyntämismahdollisuuksien kanssa. Yhtenä käytännön esimerkkinä voidaan ottaa esim. fluoridin liukoisuus, joka voi olla käyttämättömästä betonista tehdyssä betonimurskeessa esim. 12 mg/kg ja purkubetonista tehdyssä murskeessa 6 mg/kg. Asetusehdotuksen mukaisesti, mikäli molemmat murskeet täyttäisivät rakennustuoteasetuksen mukaisen luokituksen, ylläolevasta esimerkistä vain käyttämättömästä betonista tehtyä betonimursketta voitaisiin hyödyntää tämä asetuksen mukaan. Kyseistä mursketta ei voitaisi kuitenkaan hyödyntää mara-asetuksella päällystämättömään kenttärakenteeseen korkeamman fluoridipitoisuuden vuoksi, mutta purkubetonista tehtyä mursketta voitaisiin hyödyntää mara-asetuksen mukaisesti myös päällystämättömään rakenteeseen. Olisiko asetuksen taulukon 2 mukaisissa liukoisuusvaatimuksissa pitänyt ottaa paremmin huomioon käyttä-mättömän betonin nykyiset liukoisuusominaisuudet, jotta muut betonilaadut olisivat paremmin verrannollisia?
      • Ahosen Palvelut Oy, Ahonen Joona
        Uppdaterad:
        22.12.2020
        • Olen käyttänyt maailman laajuisesti toimivaa asiantuntijayritystä tutkimassa tätä asiaa. Saadun tiedon mukaan liukoisuudet ovat ihan liian pieneksi määritelty, eli niihin ei ole helppo käytännössä päästä. Uudessa betonissakin/ sementissä on liukoisuuksia, jotka voivat ylittyä. Elikkä ei ole mitään järkeä että uuden betonin tuotannossa jo betoniin tulee erilaisia aineita, joita ei käsittääkseni valvota ja sitten ne muodostuu ongelmaksi kun materiaalia jatko jalostetaan ja hyötykäytettäisiin. Raja-arvoja pitäsi mielestäni muuttaa, jotta tämä laki todellisuudessa mahdollistaa kiertotalouden edistyksen!!! Tästä herääkin kysymyksiä.... Materiaalia voidaan mara-luvalla hyödyntää jossain kohteessa, mutta tämän asetuksen mukaan ei voida. Eikö mara-asetuksen raja arvot ole riittävät, vai miksi ko. liukoisuuksiin on päädytty? Päästäänkö asetuksella haluttuun lopputulokseen eli siihen että kiertotalous saadaan oikeasti toimimaan.
      • Liite 2. Laadunvarmistusjärjestelmän sisältövaatimukset
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei huomautettavaa
      • Väylävirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnoksen liite 2, Laadunvarmistusjärjestelmän sisältövaatimukset • liitteessä 2 (s. 10) dokumenttien säilyttämistä koskeva 10 vuoden määräaika näyttäsi koskevan vain kohdassa 3 lueteltuja hyödyntämistoimesta saadun betonimurskeen laadunvarmistusta koskevia vaatimuksia, sillä säilyttämisaikaa koskeva määrittely, "Edellä mainitut laadunvarmistusta koskevat dokumentit on säilytettävä 10 vuotta dokumentin laatimisajankohdasta lukien", sijaitsee kohdan 3 perässä. Käsityksemme mukaan kymmenen vuoden säilytysajan tulisi koskea kaikkia liitteen 2 laadunvarmistuksen dokumentteja eli myös liitteen kohtia 1 ja 2 dokumenttien muodosta ja säilytystavasta riippumatta (paperi, sähköinen). • Näytteenottajan pätevyyttä ja koulutusta koskevien vaatimusten määräytymistä olisi hyvä selventää. Laadunvarmistusjärjestelmän sisältövaatimuksia koskevan liitteen 2 kohdan 3 mukaan laadunvarmistusta koskevassa dokumentissa on oltava tiedot mm. näytteenottajasta ja tämän pätevyydestä. Asetusluonnoksessa/sen liitteissä ei kuitenkaan määritellä pätevyyksiä. Asetusluonnoksen muistion (s. 23) mukaan "Keskeisiä valvonnan kohteita tulisi olla näytteenotto ja sen suorittaminen sekä henkilöstön vastuut ja pätevyys laadunvarmistusjärjestelmässä yksilöidyn mukaisesti." Muistion lausuman perusteella henkilöstön vastuut ja pätevyys määriteltäisiin laadunvarmistusjärjestelmässä. Muistiossa olisi hyvä selventää sitä, ovatko näytteenottoon liittyvät pätevyydet valmistajan itsensä määriteltävissä vai määräytyvätkö ne esimerkiksi liitteen 1 jaksossa D viitatun standardin SFS-EN 932-1 mukaisesti.
      • Fortum Waste Solutions Oy, Koivisto Janne
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen 2 mukaan vastaanottotarkastusta varten on laadittava kirjalliset ohjeet, joihin tulee sisältyä tiedot mm. vastaanotetun betonijäte-erän osa-aineiden määrien arvioinnista. Osa-aineita ei kuitenkaan määritellä liitteessä, vaan ainoastaan muistiossa. Muistiossa osa-aineita ja epäpuhtauksia käsitellään samassa asiayhteydessä ja jääkin epäselväksi, tarkoitetaanko niillä tässä kontekstissa samaa asiaa. Liitteen kohtaa tulisi tältä osin selventää.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • ok, huomioiden pykälän 3 ja liitteen 1 muutokset.
      • Koneyrittäjät ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Laadunvarmistusjärjestelmän ulkopuolinen auditointi FINAS-akkreditoidulla yrityksellä on kallista ja epätarkoituksenmukaista, mikäli toiminta halutaan toteuttaa työmaakohtaisesti. Työmaakohtaiselle toiminnalle dokumentoitu omavalvontajärjestelmä olisi katsottava riittäväksi ja vasta asetettavan raja-arvon ylittävältä toiminnalta vaadittaisiin sertifioitu järjestelmä.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen 2 mukaan vastaanottotarkastusta varten on laadittava kirjalliset ohjeet, joihin tulee sisältyä tiedot vastaanotetun betonijäte-erän osa-aineiden määrien arvioinnista. Osa-aineita ei kuitenkaan määritellä liitteessä, vaan ainoastaan muistiossa. Muistiossa osa-aineita ja epäpuhtauksia käsitellään samassa asiayhteydessä ja jääkin epäselväksi, tarkoitetaanko niillä tässä kontekstissa samaa asiaa. Liitteen kohtaa tulisi tältä osin selventää.
      • Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Lausunnon kokoamiseen ovat osallistuneet myös Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Asetusluonnoksessa sanotaan, että ”Esikäsitellyn betonijätteen laatua on seurattava jatkuvasti aistinvaraisesti ja havaittavat epäpuhtaudet, jotka voivat oleellisesti heikentää valmistettavan betonimurskeen laatua, on poistettava. Poistettujen epäpuhtauksien määrästä, käsittelytavasta ja toimituskohteesta on pidettävä kirjaa.” Tämä määräys on asetustekstinä hyvin epämääräinen. Miten käytännössä seurataan aistinvaraisesti jatkuvasti? Ja voiko kaikki tarkoitetut epäpuhtaudet havaita aistinvaraisesti, mihin epäpuhtauksiin tässä viitataan?
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Lopputuotetta (kiviaines) koskevat valmistuksen laadunvalvonnan vaatimukset on esitetty standardeissa.
      • Liite 3. Vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältövaatimukset
      • SLL
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteen käyttörajoitukset ovat mielestämme puutteellisia. Niitä tulee tiukentaa ja jätteiden käyttörajoitukset kirjoittaa suoraan asetuksen tekstiin koskemaan selvästi ja sitovasti tuotteiden käyttöä.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lausunto on annettu yhteistyössä Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueiden kanssa, Vilenius Päivi
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • 1. Vaatimuksenmukaisuusilmoitukseen tulee lisätä ohjeet betonimurskeen sijoittamisesta suhteessa pintaveteen. Betonimursketta ei saa käyttää rakentamiskohteissa, jotka ovat jatkuvassa kosketuksessa pintaveden kuten sijoittamispaikan ulkopuolelta virtaavan veden kanssa. Tiedossa on betonimurskeen hyödyntäminen tierakenteessa (Suikkilantie, Turku), joka on aiheuttanut viereisen ojan pH:n nousun arvoon 12-13. Oja on jouduttu suojaamaan aitaamalla eläinten pääsyn estämiseksi. Asetusluonnoksessa on todettu, että täyttökerroksen läpi suotautuvan veden pH voi olla 11. Yleisesti ympäristöluvissa on määrätty betonimurskealueelta johdettavan suotoveden pH:n säätäminen alhaisemmaksi ennen johtamista alapuoliseen ojastoon. Tällöin vedet on johdettava ensin altaaseen pH:n säätämistä varten. Varsinkin luonnonvarainen taimen on herkkä veden pH:n muutoksille. 2. Tarvittaessa betonimursketäyttö on peitettävä roskaantumisen estämiseksi. Maininta on lisättävä vaatimuksenmukaisuusilmoitukseen.
      • Ytekki Oy, Lehtonen Katja
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei huomatettavaa
      • Lapin ELY, Ympäristönsuojeluyksikkö
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Luonnoksen mukaan käytettäessä betonimursketta vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tai muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, etäisyyden pohjaveden pintaan on oltava pysyvästi vähintään 2 metriä. Pohjavedenpinnan ylimmän tason määrittäminen voi usein edellyttää pitempiaikaista seurantaa, jollaista ei useinkaan rakennuskohteessa ole käytettävissä. Betonimurskeen käyttöä ei tulisi sallia vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella.
      • Väylävirasto
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Asetusluonnoksen liite 3, Vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältövaatimukset • Asetusluonnoksen ja muistion perusteella jää epäselväksi, liittyykö betonimurskeen käyttöön pintavesien suojeluun liittyviä vaatimuksia/rajoitteita. Asetusluonnoksessa ei ole mainintaa pintavesistä. Myöskään muistiossa ei käsitellä pintavesien suojelua/siihen liittyvää riskinarviota. Muistiossa kuitenkin todetaan (s. 24), että tiedot (viittaa mm. tietoon murskeen läpi suotautuvan veden pH:sta) antamalla saatettaisiin tuotteen käyttäjän tietoon tuotteen ympäristöominaisuuksiin liittyviä oleellisia seikkoja ja varmistettaisiin pohjaveden ja pienten pintavesimuodostumien suojelun huomioiminen tuotetta käytettäessä. • Liitteen 3 mukaan "käytettäessä betonimursketta vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tai muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, etäisyyden pohjaveden pintaan on oltava pysyvästi vähintään 2 metriä". Muistiossa olisi hyvä ottaa kantaa siihen, miten asetusluonnoksessa mainittu pohjaveden pintatieto voidaan luotettavasti selvittää.
      • Fortum Waste Solutions Oy, Koivisto Janne
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteessä 3 on asetettu vaateita kiviaineksena maarakentamiseen, talonrakentamiseen tai viherrakentamiseen käytettävälle betonimurskeelle (esim. ei saa sijoittaa pohjaveden pinnan alapuolelle). Ovatko kyseessä vastaavat vaatimukset, joita on asetettu myös neitseelliselle materiaalille?
      • Rakennusteollisuus RT ry, Laurila Juha
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Ei lausuttavaa
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Uudenmaan ELY-keskukselle on epäselvää, mikä taho valvoo, että tuotteeksi valmistettua betonimursketta käytetään vaatimustenmukaisuusilmoituksessa mainittuja edellytyksiä noudattaen, ja minkälaisia vastuita tuotteen käyttäjän pitäisi ymmärtää liittyvän siihen, että tuotteen läpi suotautuvan veden pH on noin 11. Tuotteena käytettävän betonimurskeen tulisi olla ominaisuuksiltaan neitseellistä maarakentamiseen käytettävää kiviainesta vastaavaa haitatonta mate-riaalia, jota voi käyttää maarakentamisessa ilman erityisiä rajoitteita. Murske tulisi siten jo valmistusvaiheessa saattaa sellaiseksi, ettei siitä aiheudu käytössä haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Laadultaan asetusehdotuksen mukaisen betonimurskeen käyttöä ei tule Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan sallia liitteessä 3 ehdotetun lisäksi arseenivyöhykkeillä, eikä vesistöjen tai vesiuomien rannoilla ja veden kanssa kosketuksissa olevissa rakenteissa, kuten laiturirakenteissa ja tiepenkereissä. Lisäksi asetusehdotuksen mukaisen murskeen käyttöä ei tule sallia suojaamattomissa maa-rakenteissa. Vastuut pH-vaikutusten huomioon ottamisesta tulee kirjata vaatimustenmukaisuusilmoitukseen. Uudenmaan ELY-keskus katsoo, että vaatimustenmukaisuusilmoitukseen on lisättävä tieto siitä, onko betonimurskeen valmistajan laadunvarmistusjär-jestelmän vaatimustenmukaisuus vahvistettu riippumattoman osapuolen toimesta, kuten asetuksen 5 §:ssä ehdotetaan.
      • Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Hannu Aurinko, Ella Lahtinen, Miimu Airaksinen, Airaksinen Miimu
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Kun liitteen 1 jakson C kohtien 1–3 mukainen käyttötarkoitus poistetaan, poistetaan viittaus siihen.
      • Kierrätysteollisuus ry
        Uppdaterad:
        8.1.2021
        • Liitteessä 3 on asetettu vaateita kiviaineksena maarakentamiseen, talonrakentamiseen tai viherrakentamiseen käytettävälle betonimurskeelle (esim. ei saa sijoittaa pohjaveden pinnan alapuolelle). Betonimurskeesta tuotteistettua kiviainesta on kohdeltava samalla tavalla kuin neitseellistä kiviainesta. Mikäli materiaalin, oli se sitten neitseellistä tai kierrätettyä, käyttö voi aiheuttaa esimerkiksi muutoksia pohjavedessä, on näihin molempiin sovellettava ympäristönsuojelulain 527/2014 tai vesilain 587/2011 vaatimuksia eikä materiaaleja ole syytä asettaa oletusarvoisesti eriarvoiseen asemaan.
      • Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Lausunnon kokoamiseen ovat osallistuneet myös Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • Vaatimuksenmukaisuusilmoituksessa pitäisi olla tiukemmat ja selkeämmät rajoitukset käyttökohteista. Esitetty suojaetäisyys (2 m) pohjaveden pintaan on riittämätön. Pohjaveden suojelun kannalta toimivampi ratkaisu olisi, että rajoitettaisiin betonimurskeen käyttöä vedenottamoiden suoja-alueilla sekä yksityisten vedenottokaivojen, lähteiden ja pienvesien läheisyydessä (vrt. MARA-asetuksen suojaetäisyydet). Asetusmuistiossa mainitaan, että vaatimustenmukaisuusilmoitukset tiedot antamalla varmistettaisiin pohjaveden ja pienten pintavesimuodostumien suojelun huomioiminen tuotetta käytettäessä. Itse asetuksessa ei kuitenkaan mainita pienvesiä laisinkaan. Miten on tarkoitus valvoa sitä, että betonimurskeen vastaanottaja huomioi riittävästi betonimurskeen ympäristöominaisuudet ja noudattaa turvaetäisyyksiä?
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Asia on käsitelty Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen yksiköissä.
        Uppdaterad:
        7.1.2021
        • ELY-keskuksen näkemyksen mukaan liitettä tulisi täsmentää vielä valvonnan osalta. Liitteestä ei käy ilmi, mikä taho käytännössä valvoo betonimurskeen hyödyntämistä pohjavesialueella. Mikäli toimivalta toteutetaan ehdotetun 7 § mukaisesti, olisi asian selkeyden vuoksi hyvä viitata tähän myös liitteessä. Asetuksen liitteestä on tällä hetkellä myös mahdollista tulkita, että vaatimusten noudattaminen jäisi jätteen hyödyntäjän kontolle. Tätä tulisi myös täsmentää, mikäli näin ei ole ollut lainsäätäjän tarkoitus.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Uppdaterad:
        4.1.2021
        • Lisäksi rakennustuotteille vaaditaan myös suoritustasoilmoitus ja valmistajalla tulee olla myös ilmoitetun laadunvalvonnasta vastaavan sertifiointilaitoksen antama sisäisen laadunvalvonnan vaatimustenmukaisuustodistus, jos tuote on kuulunut AVCP-luokkaan 2+.