Visa utlåtanden som lämnats in i filformat
Remissinstans Sparad Utlåtande
KTM Ruut Pylvänäinen 3.12.2017
Lausunto Ruut Pylvänäinen.docx
Professori emeritus Markku Helin 29.11.2017
Helin Markku.pdf
Suomen Kuntaliitto 4.1.2018
Kuntaliitto.pdf
Lapsiasiavaltuutetun toimisto 1.12.2017
Lapsiasiavaltuutetun toimisto.pdf
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 24.11.2017
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos .pdf
Kristiina Alppivuori 29.11.2017
Alppivuori Kristiina.pdf
Lastensuojelujärjestö Uhkasakkojen Uhrit 3.12.2017
Tuomikoski Anne Lastensuojelujärjestö Uhkasakkojen Uhrit.pdf
Poliisihallitus 14.11.2017
Poliisihallitus.pdf
Anne Tuomikoski 3.12.2017
Tuomikoski.docx
Opetus- ja kulttuuriministeriö 1.12.2017
Opetus- ja kulttuuriministeriö.pdf
apulaisprofessori Suvianna Hakalehto ja yliopistonlehtori Sanna Koulu 8.12.2017
- SannaKoulu_SuviannaHakalehto.pdf
Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry 4.12.2017
Suomen Tuomariliitto.odt
Helsingin käräjäoikeus 7.12.2017
Helsingin käräjäoikeus.pdf
  • Remissinstanser: 69
    Yleistä
      • Onko teillä yleistä lausuttavaa työryhmän ehdotuksesta?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • Pidämme hyvänä esityksen keskeistä tavoitetta on parantaa lapsen edun toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Esitetty lapsen kuulemisen laajentaminen huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovitteluun on tärkeä uudistus ja linjassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. On hyvä, että esityksessä on huomioitu perhemuotojen muutokset, ja erityisesti että yleistyvää vuoroasumista on käsitelty esityksessä. Rajaus olla ulottamatta tapaamisoikeutta automaattisesti kaikkiin isovanhempiin on perusteltu, koska se vähentää käräjäoikeuksien taakkaa. Sen sijaan puollamme mahdollisuutta hakea tapaamisoikeutta lapsen elämässä käytännössä vanhemman roolissa toimineille henkilöille. Se myös sisältää ne isovanhemmat, jotka esimerkiksi ovat jakaneet aiemmin talouden yksinhuoltajan kanssa. On lapsen etu, että lapsella on mahdollisuus jatkuvuuteen suhteessa niihin aikuisiin, jotka käytännössä ovat aiemmin huolehtineet hänestä arjessa vanhemman roolissa Väkivalta NYTKIS ry kiittää siitä, että mietintöön on sisällytetty Istanbulin sopimuksen 31 artikla. Työryhmätyötä käynnistettäessä OM:n taustamuistiosta puuttuivat huolestuttavasti väkivaltakysymykset ja ihmisoikeussopimusvelvoitteet (Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistaminen -muistio). 31 artikla koskee huoltajuutta, tapaamisoikeuksia ja turvallisuutta. Ko. artikla on erityisen tärkeä käsillä olevassa lainsäädäntöuudistuksessa. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltion on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltion on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. Myös sopimuksen selitysmuistio vahvistaa, että on otettava huomioon väkivalta toista vanhempaa kohtaan: “In addition to other factors, incidents of violence against the non-abusive carer as much as against the child itself must be taken into account when decisions on custody and the extent of visitation rights or contact are taken.” Teija Hautasen väitöstutkimus osoittaa, että suomalaiset tuomioistuimet eivät kiinnitä huomiota huoltoriidan yhteydessä esitettyihin väkivaltaväitteisiin, ei välttämättä edes väkivaltatuomioihin. Hautasen tutkimuksessa kävi ilmi, että toisen vanhemman saamista väkivalta- ja lähestymiskieltotuomioista huolimatta oli määrätty yhteishuoltoja, lasten asumisia tuomion saaneen vanhemman luo ja tapaamisia ilman valvontaa. Oikeuskäytäntö on ollut kaiken kaikkiaan hyvin heittelehtivää ja epäloogista. (Teija Hautanen, ”Väkivalta ja huoltoriidat”, Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto 2010.) Artikla 31 on nyt mietinnössä huomioitu valvottujen tapaamisten ja ilmoittamatta toiselle paikkakunnalle muuttamisen kohdalla, mutta esim. käsiteltäessä lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa mietintö ei mainitse toiseen vanhempaan kohdistuvan väkivallan traumatisoivaa vaikutusta lapseen, vaikka kohdassa mainitaan henkisenä väkivaltana nk. vieraannuttaminen. Edelleen mietinnössä käsitellään siis yhden vanhemman toiseen kohdistamaa väkivaltaa pääosin vanhempien välisenä tapahtumana tai uhkana, lapsen hyvinvoinnista irrallisena ilmiönä. Nykytutkimus tunnustaa lapsen väkivallan kokijana siinäkin tapauksessa, ettei häneen itseensä ole kohdistunut suoraa fyysistä väkivaltaa. Läheiseen ihmiseen, kuten äitiin kohdistuvan väkivallan todistaminen on lapselle yhtä haitallista kuin väkivalta, joka kohdistuu häneen itseensä. (Ellonen, Noora & Piispa, Minna & Peltonen, Kirsi & Oranen, Mikko (2013) Exposure to Parental Violence and Outcomes of Child Psycho-Social Adjustment. Violence and Victims 28 (1), ss.7-9 sekä Hautanen, Teija (2017) Vain vanhempien parisuhdeasia? Teoksessa Niemi, Johanna, Kainulainen, Heini & Honkatukia, Päivi (toim.): Sukupuolistunut väkivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Tampere: Vastapaino. s. 126.) Erityisesti lapset, koska heidän kehityksensä on vielä kesken, ovat erityisen herkkiä väkivallan ja sen pelon aiheuttaman pitkittyneen stressin vaikutukselle. Lapsen kokeman kaltoinkohtelun välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset ovat laaja-alaisia. (Palu, Salli (2015) Lapsen vakava traumatisoituminen ja dissosiaation esiintyminen lapsella. Teoksessa Suokas -Cunliffe, Anne (toim.): Häpeästä myötätuntoon. Näkökulmia vakavaan traumatisoitumiseen. Helsinki: Kopio Niini Oy. s. 219.) Koetun henkisen tai fyysisen väkivallan aiheuttama pelko aiheuttaa ihmisen elimistössä kortisolivälitteisen reaktion. Toistuvan stressireaktion seurauksena kortisolipitoisuus pysyy elimistössä pitkään korkeana, mikä altistaa somaattisille ja psyykkisille sairauksille. (Pihko, Helena (2012) Kaltoinkohtelun vaikutus aivoihin. Teoksessa Kivitie-Kallio, Satu & Söderholm, Annlis (toim.): Lapsen kaltoinkohtelu.161-167. Helsinki: Duodecim. ss. 164-165.) Varhaisen, vauvaiän kaltoinkohtelun aiheuttamaa stressiä tutkitaan tällä hetkellä paljon ja on näyttöä siitä, että se vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen. (Suomalaisesta aineistosta tutkimuksia on mm. laajassa FinnBrain –tutkimushankkeessa/ Turun yliopisto, ks. http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/julkaisuja/Sivut/home.aspx) Näiltä osin mietintö ei täytä paitsi Istanbulin sopimuksen velvoitteita, myöskään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita, erityisesti 19 artiklan kohtaa 1: "Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa." On välttämätöntä, että lain perusteissa käsitellään toiseen vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa. Täsmennyksiä ja lisäyksiä tarvitaan sekä 2§:ään että 10§:ään. Haluamme lisäksi huomauttaa, että lakia uudistettaessa tulee seurata, kuinka etenevät v. 2016-2017 CEDAW-toimikunnalle tehdyt valitukset koskien naisten ja lasten turvallisuutta tapaamisten ja huollon järjestämisessä. Näistä äärimmäisimmässä tapauksessa valvotun tapaamisen puutteellisesti järjestäminen mahdollisti sen, että v. 2011 Vantaalla ex-mies teki kolme henkirikosta, kohteina ex-vaimo ja kaksi yhteistä lasta. Valitusten mukaan Suomi ei täytä velvollisuuttaan suojella naisia väkivallalta. Vieraannuttaminen Esityksessä painotetaan, että nk. vieraannuttaminen on jo nyt laissa kiellettyä henkistä väkivaltaa, eikä sitä ole tarpeen erikseen kriminalisoida, mitä linjausta pidämme hyvänä. Kuitenkaan vieraannuttamista ei maininnan yhteydessä määritellä lain perusteissa. Mietinnön alkupuolelta tosin löytyy kuvaus: Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään nk. vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan. (s.33) Edellä kuvatun vuoksi on välttämätöntä, että mikäli vieraannuttaminen halutaan pitää maininnan tasolla mukana lain perusteissa, siihen viitattaessa on todettava selvästi, että vieraannuttamisessa on kyse vakavasta, pitkäaikaisesta, johdonmukaisesta ja jatkuvasta toiminnasta. Vieraannuttamisen määrittely pitkäkestoiseksi ja johdonmukaiseksi on tärkeää, jotta siitä ei tule uutta asetta vaikeisiin tapaamis- huoltoriitakierteisiin, mikä pahimmillaan lisää näitä riitoja. Koska mietinnössä on katsottu ettei vieraannuttamisen käsitettä voi tarkasti muotoilla, on selvää ettei sillä silloin voi olla oikeusseuraamuksia. On lain perusteita laatiessa huolehdittava siitä, ettei muodostu toimintakulttuuria, jossa ”vieraannuttamisesta” muodostuu syytös, joka tuomioistuinsovittelussa ja tapaamis- ja huolto-oikeudenkäynnissä käytännössä vaientaa osapuolen, jolla on huoli lapseen kohdistuvasta väkivallasta (ml. seksuaalinen väkivalta), koska lapsen turvallisuutta ja mahdollisuutta saada oikeutta ei voi alistaa vanhempien oikeuksille. Palvelut Ennaltaehkäisevät palvelut ovat välttämättömiä. Tulevassa sote-uudistuksessa on huolehdittava siitä, että eroavien vanhempien ja heidän lastensa palvelut ovat riittävästi resurssoituja. On myös huolehdittava siitä, että lapsiperheiden kotipalvelu ja ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö ovat myös etävanhempien käytettävissä, varsinkin kun vuoroviikkoasumisen yleistyessä on lapsia, joille kirjattu etävanhempi vastaa itse asiassa käytännössä 50% ajasta lapsen huollosta ja asumisesta.
      • Ulkoministeriö
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • Ulkoasiainministeriö kiittää mahdollisuudesta saada lausua lapsenhuoltolain uudistusta koskevasta työryhmän mietinnöstä (OM Mietintöjä ja lausuntoja 47/2017). Ulkoasiainministeriö on ollut työryhmän työtä seuranneen seurantaryhmän jäsen. Ulkoasiainministeriö pitää työryhmän ehdotusta hyvin valmisteltuna ja esitettyjä ehdotuksia kannatettavana. Suomi on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain (361/1983) säätämisen jälkeen sitoutunut useisiin lapsen oikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Kansallisen lainsäädännön on oltava sopusoinnussa kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Näin ollen kansainväliset velvoitteet on tarkasti huomioitava. Keskeisistä kansainvälisistä sopimuksista, joita mietinnössä ei ole mainittu, muun muassa lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (SopS 87 ja 88/2011) on myös otettava huomioon.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Työryhmän mietinnössä on tuotu esiin, että yhteiskunta ja perhemuodot ovat muuttuneet lapsenhuoltolain säätämisen jälkeen. Lapsenhuoltolain uudistaminen ja ajanmukaistaminen on tämän vuoksi tarpeen.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Etelä-Savon käräjäoikeus pitää ehdotusta kokonaisuutena arvioiden perusteltuna ja toteaa, että uudistukseen on ollut tarvetta. Monelta osin ehdotukseen on kirjattu jo käytännössä noudatettuja periaatteita. On hyvä, että käytännöt kirjataan lakiin, jotta oikeuskäytäntö myös lapsen huoltoa ym koskevissa asioissa yhdenmukaistuu tuomioistuimissa. Joltain osin Etelä-Savon käräjäoikeus kiinnittää huomiota esityksessä muutettavaksi ehdotettaviin lainkohtiin esittäen niihin muutoksia ja uudelleen harkintaa. Etelä-Savon käräjäoikeus lausuu esityksestä vain edellä mainituilta osin.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja kannatettavina. Työryhmän ehdotukset toteutuessaan vahvistavat ihmisoikeussopimusten, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa. Työryhmä on huomioinut hyvin myös yhteiskunnan muutoksen, jossa perherakenteet ja perheiden tilanteet ovat aiempaa monimuotoisempia. On myös hyvä, että vallitseva oikeuskäytäntö tulee näkyviin lainsäädäntöön. Työryhmän ehdotukset edistävät lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklaan kirjatun periaatteen toteutumista, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja että lapsen edun on määrättävä vanhempien ja muiden huoltajien toimintaa. Ehdotukset vahvistavat myös lapsen osallisuutta ja siten edistävät lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklaan ja perustuslain 6 §:n 3 momenttiin kirjattua velvoitetta ottaa lapsen näkemykset huomioon lasta koskevassa asiassa. MLL kiittää myös työryhmän mietinnön valmistelutapaa. Varsinaisen valmistelutyöryhmän tueksi oli asetettu laajapohjainen seurantaryhmä, joka kokoontui useita kertoja ja jossa seurantaryhmän jäsenet saattoivat esittää näkemyksensä työryhmän linjauksista.
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Narsistien Uhrien Tuki ry:n asettama työryhmä on tutustunut lausuttavaan lakiehdotukseen. Esityksessä on todella tärkeitä muutosehdotuksia, joilla saataisiin turvattua lapsen etu lapsen huoltoa ja tapaamisoikeuksia koskevissa asioissa. Mielestämme pohdinnoissa on onnistuneesti pureuduttu niihin asioihin, jotka huoltoriidoissa usein aiheuttavat ongelmia. Lakiehdotuksessa on onnistuneesti pyritty vaikuttamaan juuri näihin ongelmakohtiin. Haluamme osaltamme saattaa oikeusministeriön tietoon sen kokemuksen ja näkemyksen, mitä tukiyhdistyksemme toiminta on meille osoittanut lapsenhuoltolain uudistamisen välttämättömyydestä ja ongelmakohdista. Vanhempien ero koskettaa vuosittain arviolta noin 30 000 lasta. Vuosittain tuomioistuimissa käsitellään noin 3 600 lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvää tapausta, joista riitaisiksi muodostuu keskimäärin 2 000. On arveltu, että näissä tapauksissa useimmiten toisena osapuolena on narsistisesti häiriintynyt henkilö. Tästä syystä viranomaisten pitää käyttää erityistä harkintaa pitkittyneissä huoltoriidoissa. Riitelyyn liittyy vakavia riskejä paitsi lapsen edun ja hyvinvoinnin, myös toisen vanhemman hyvinvoinnin kannalta. Eripuran pitäisi normaalitapauksissa eron jälkeen laantua kohtuullisessa ajassa. Vuosia kestäneet riidat kuormittavat osapuolten lisäksi kansantaloutta. Lapsi on aina näissä pitkittyneissä kiistoissa suurin kärsijä, koska kärsimys on psyykkistä ja toipuminen voi kestää pitkälle aikuisuuteenkin saakka. Lapsen hoitamattomien traumaattisten kokemusten seurauksia voivat olla masennus, syrjäytyminen, nuorena alkoholisoituminen ja jopa rikollisuuden poluille joutuminen. Traumatisoivan pitkissä huoltajuusriidoissa aiheutuvien psyykkisten vaurioiden hoitamiseen monet lapset ja vanhempi tarvitsee pitkäkestoista terapiaa. Uhri menettää helposti työtehonsa, on sairauslomilla ja pahimmillaan voi menettää työkykynsä. Hän voi menettää lisäksi myös työpaikkansa ja siten työstä saaman toimeentulonsa. Nämä tuhoavat kärsimykset ja niiden hoitaminen takaisin kuntoon lisäävät kansantaloudenkin kustannuksia. Lisäksi kansantaloutta kuormittavat pitkissä huoltajuusriidoissa mm. sosiaaliviranomaisten työllistäminen, tuomioistuinten, esim. käräjäoikeuden istunnot, hovioikeuden istunnot, käräjäoikeuden tuomarin kulut sekä tuomarin työparina tarvittavien asiantuntija-avustajien (psykologien tai sosiaalityöntekijöiden) kulut sekä valtion maksettavaksi jäävät asianajajapalvelut. Myös poliisin resursseja kuormitetaan täysin turhaan häiriöisen toimesta. Huoltoriitojen oikeudenkäynnit kestävät keskimäärin 8 kk. Kuudesosasta käräjäoikeuden päätöksiä valitetaan hovioikeuteen, jolloin kokonaiskäsittelyajaksi muodostuu keskimäärin 1,5 vuotta. Usein käsittelyaika on huomattavasti tuota pidempi. Suomessa on viime vuosina tapahtunut perhetragedioita, kuten Erikan tapaus ja Porvoon surma. Nämä tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, joka tulee julki, koska lapsi on menettänyt niissä henkensä. Näiden lisäksi pinnan alle jäävät monet muut tapaukset, jotka eivät tule viranomaisten tietoon ja joissa lapsen etu ei toteudu. Tapauksista voidaan päätellä, että lapsen turva Suomessa on riittämätön. Sosiaaliviranomaisten sekä tuomioistuinten kyky sekä vaikutusmahdollisuudet ottaa kantaa ja puuttua asioihin eivät tällä hetkellä ole lapsen etua ajatellen riittävät. Lainsäädännön uudistamisella tilannetta voidaan parantaa. Huoltajuus- ja tapaamisriidoissa sosiaalityöntekijöiden ja muiden viranomaisten ammattitaito (vastuu ja valta) nousee tärkeäksi. Väestöliiton mukaan vanhempien ero on yksi yleisimmistä lasten ja nuorten kokemista elämän stressitekijöistä. Väkisin läpi viety tasa-arvo vanhempien kesken (esim. vuoroviikkoasuminen) ei välttämättä ole lapsen edun kannalta paras vaihtoehto etenkään silloin, kun toinen vanhemmista on henkisesti häiriöinen. Henkisesti tasapainoiset vanhemmat näkevät lapsen edun ja hyvinvoinnin eron jälkeen. Kuitenkin haitalliset eroilmiöt, kuten huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen, vaarantavat lapsen kehityksen. Häiriöinen vanhempi sairastuttaa kiusaamisellaan koko lähipiirinsä. Otamme tässä lausunnossa kantaa mm. sosiaaliviranomaisten tärkeään rooliin huoltajuuskiistoissa, vanhemmuuden arviointiin, lapsen kuulemiseen, vieraannuttamiseen ja follo-sovitteluun. Lausuntomme on jaoteltu oikeusministeriön pyytämien väliotsikoiden mukaan. Lienee silti ymmärrettävää, että kannanottomme esim. lapsen kuulemisesta ja vanhemmuuden arvioinnista koskevat useita lain eri kohtia. Henkinen väkivalta on Suomessa kriminalisoitu 18 vuotta sitten. Henkisen väkivallan käytöstä ei kuitenkaan juuri ole langetettu tuomioita. Lakiehdotuksessa korostetaan, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta väkivallalta. Oleellista uudessa laissa olisikin, että puheet lapsen suojelusta eivät jäisi vain puheeksi tai tekstitasolle, vaan että väärin kohtelut johtaisivat konkreettisiin toimiin ja rangaistuksiin. Kokemuksemme mukaan esim. lapsen vieraannuttamiseen puututaan erittäin harvoin. Narsistisesti häiriintyneeltä henkilöltä puuttuu usein vanhemmuuteen tarvittavat emotionaaliset kyvyt. Häiriintyneen henkilön piirteitä ovat muun muassa manipulointikyky, valehtelu, ennakoimattomuus, tunnekylmyys ja kyvyttömyys empatiaan ja jopa julmuus. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi riski vieraannuttamiselle, henkiselle ja fyysiselle väkivallalle ja lapsikaappaukselle on selkeästi kohonnut. Käytämme lausunnossamme termiä narsistinen persoonallisuus/henkilö. Narsistiksi diagnosoituja ihmisiä Suomessa on noin 1 % väestöstä; voimakkaasti narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä sitä vastoin huomattavasti enemmän. Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosointi on vaikeaa, eikä sillä käytännön kannalta ole merkitystä. Kokemuksemme mukaan viranomaiset menevät usein sen taakse, ettei heillä ole oikeutta tai edellytyksiä tehdä diagnoosia. Mielestämme diagnoosin antaminen tai saaminen ei ole oleellista. Olennaista on henkilön toimintatavat – esimerkiksi toistuvat oikeudenkäynnit ja huoltajuuskiistat, vieraannuttaminen ym. muut haitalliset häiriökäyttäytymisen ilmentymät, joihin otamme tällä lausunnolla kantaa.
      • Väestöliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Työryhmä on perustanut mietintönsä Lapsen oikeuksien sopimukseen, mikä näkyy laajalti tehdyissä konkreettisissa ehdotuksessa. Väestöliitto pitää tätä hyvänä ja erittäin tärkeänä asiana, joka on luonut hyvän pohjan mietinnölle. Korostamme kuitenkin erityisesti sitä, että parisuhteen tuen ja erotilanteen varhaisen vaiheen neuvontaa ja sovittelua tulisi lisätä nykyisestään lapsen edun edistämiseksi. Lainsäädännön ja sitä täydentävien sosiaali- ja terveystoimen sekä kolmannen sektoreiden neuvonta- ja sovittelupalvelujen tulisi tukea vanhemmuuden jatkumista myös eron jälkeen. Niiden avulla tulee myös pyrkiä edistämään sekä vanhempien välistä että vanhempien ja muiden lapselle tärkeiden ja läheisten henkilöiden sovinnollisuutta erotilanteessa. Palvelujen resurssien tulee myös olla riittävät erityisesti lapsen näkökulman ja mielipiteen paremman ja johdonmukaisemman huomioon ottamiseksi.
      • Henell Petri, Isät lasten asialla ry/Oulu
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Laki on vanha ja kaipaa uudistamista. Suomessa vihdoinkin siirrytään nykyaikaan ja siihen, että isää pidetään tasavertaisena huoltajana, vanhempana ja aikuisena. Lapsen oikeutta tavata isäänsä pidetään tärkeämpänä ja ollaan lähempänä tasa-arvoista vanhemmuutta. Lähes poikkeuksetta äiti on lähihuoltaja ja isä tapaaja/etävanhempi. Kun asioita kaiveltaisiin hiukan syvemmältä ja tiedettäisiin todelliset lähtökohdat erolle, niin asioihin voisi tulla muutos mutta nyt näkökannaksi ei kelpaa kuin lähivanhemman sana. Osa isistä ei halua tavata lapsiaan. Mutta jos isä haluaisi tavata lapsiaan, voi olla että äiti ei anna siihen mahdollisuutta. En yleistä, mutta suurimmaksi osaksi kun lastenvalvojalle mennään ja isän istuessa vastaanottotuolissa hänellä ei ole minkäänlaista arvoa. Ei isänä, ei vanhempana, eikä huoltajana. On aivan sama mitä isä yrittää toiselle osapuolelle (äidille) ehdottaa. Äiti sanelee kaiken. On turha ehdottaa mitään, mikä liittyisi esimerkiksi tapaamisten pidentämiseen. Tai ainahan ehdottaa voi, mutta viime kädessä äiti sanelee täysin sen, miten mennään. Lastenvalvoja ei ota asiaan minkäänlaista kantaa. Lastenvalvojan tehtävä on vain kirjoittaa tapaamissopimukset puhtaiksi ja vahvistaa sopimukset ja kertoa millaiset suositukset heillä on. Ei minkäänlaista ehdotusta vanhempien suuntaan, että lapsi saisi tavata isäänsä useammin tai pidemmän aikaa. Täytyisi olla valmiina jonkinlaiset lähtökohdat esimerkiksi siihen kuinka paljon lapsi saa tavata isäänsä. Ei voida mennä enää niin, että valvoja kehoittaa sopimaan keskenään ja kirjoittaa vain sopimuksen allekirjoitukset. Katkera, jätetty avio- tai avopuoliso taikka seurustelukumppani saattaa olla niin kostonhaluinen, että ottaa lapsen aseeksi keneltäkään kyselemättä. Aloittaa huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen yhteiseen lapseen tai lapsiin. Tapaajavanhempi ja lapsi saavat kärsiä koston ilmapiiristä ja seurauksista. Pahimmillaan lähihuoltaja/vanhempi sepittää valheellisia juttuja ympäristöönsä ja mitätöi tapaajavanhemman huoltajuutta, huoltotaitoja ja muutenkin isänä (vanhempana) olemista. Esimerkkejä huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen välikappaleena käytetyistä lapsista on monia. Seurauksena on päihde- ja mielenterveysongelmaisia lapsia ja isiä. Jotkut saattavat toteuttaa sen viimeisimmän skenaarion ja lopettaa elämänsä tässä kärsimyksessä. Koskee sekä isiä ja lapsia. On tutkittu, että tapaajavanhempi kokee vieraannuttamisen omasta lapsestaan pahempana kuin kuoleman. Lapsi miettii, miksi äiti puhuu lapsestaan kaikille pahaa ja isää ei saa tavata. Isä yrittää kaikkensa jotta lapsi saisi tavata häntä ja petaa hyvää huomista lapselleen. Koneisto ei huolehdi tapaajavanhemmasta eikä hänen oikeuksistaan tai mielenterveydestään. Tapaajavanhempi on vailla oikeuksia. Onneksi laki uudistuu, koska me emme etene nykyisen lain puitteissa minnekään, vaan jyrräämme paikallamme ilman valoista ja parempaa tulevaisuutta lapsille. Laki tarvitsee uusimista. Jos lakia ei uudisteta, tulemme tulevaisuudessa näkemään enemmän päihde- ja mielenterveysongelmaisia nuoria ja tapaajavanhempia. Mahdollisia lisäyksiä tulevaan lakiin: 1. Isyyden vahvistus ja tunnustus jo raskausaikana. (Tällä hetkellä isä ei saa välttämättä tavata lastaan ennen isyyden vahvistamista ja tunnustamista) 2. Dna-testi pakolliseksi isyyden vahvistamista ja tunnustamista varten. 3. Vauvan ja pienen lapsen tapaamisoikeus. Selvät ja järkevät ajat normiksi, kuinka paljon lapsi saa tavata isäänsä. Yhden vuoden iässä kerran viikossa yöksi ja kahden vuoden iässä kaksi kertaa viikossa yökylään. Ikävuosien mukaan yökyläilyt. Pienten lapsien ja vauvojen tapaamisajat kuitenkin tuntimääräisiksi ja niin, että kun lapsi kasvaa, aikaa nostetaan kuukausittain. Alussa tapaamisia pitää olla tiheästi monta kertaa viikossa. Jotta tämä tapahtuisi, asia tarvitsee seurantaa. 4. Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen rangaistavaksi teoksi. Jos näyttöä löytyy niin rikoksentekijää täytyy rangaista esimerkisi sakkorangaistuksella. 5. Yhteishuoltajuus normiksi. Ellei taustalla ole mielenterveysongelma, päihdeongelma tms. 6. Vuoroasuminen normiksi 7. Juhlapyhät vuorovuosin. Tämän lisäksi lapsella on oikeus tavata tapaajavanhempaansa pidempiä jaksoja esimerksi lomillaan vähintään puolet loman pituudesta. 8. Lastenvalvojille, jotka käsittelevät tapaamissopimuksia, tulee järjestää koulutus vieraannuttamisen tunnistamiseksi. 9. Lapselle tulee voida merkitä kaksi kotia. Erotilanteessa lapsella on kaksi tasavertaista kotia, joissa hänellä on oikeus viettää yhtä paljon aikaa. Samalla poistetaan käsitteet lähivanhempi ja etävanhempi, sillä on vain kaksi tasavertaista lapsen vanhempaa. 10. Lapsilisän sekä muiden taloudellisten etuuksien tasapuolinen jako vanhempien kesken. 11. Lastenvalvojien täytyy osallistua enemmän sopimuksien syntyyn ja sovitella lain puitteissa tasavertaisesti lapsen etua ajatellen. 12. Lapsen kuljettaminen huoltajien välillä tasataan.
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lakimiesliitto pitää lapsenhuoltolainsäädännön uudistamista hyvin kannatettavana. Laki on ollut voimassa jo kolmekymmentä vuotta, jossa ajassa yhteiskunta ja perhekäsitys ovat muuttuneet. Myös tieto ja ymmärrys lapsen edusta avioerotilanteessa ja perheen arjessa on lisääntynyt. Työryhmän ehdotuksessa otetaan kiitettävästi huomioon yhteiskunnan muutokset, ja sitä voidaan pitää paikoin jopa edistyksellisenä. Lakimiesliitto pitää ehdotuksen pääkohtia kannatettavia ja tehtyjä valintoja hyvin perusteltuina. Seuraavassa lausutaan vain niistä kohdista, joihin Lakimiesliitto toivoo vielä kiinnitettävän erityistä huomiota.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen ja lakmies Anu Kangaste
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Opetusalan Ammattijärjestö OAJ toteaa, että opetusministeriön työryhmän ehdotukset uudistuksista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin ovat tarpeellisia. On hyvä, että lainsäädäntöä uudistetaan vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Perhehoitoliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua työryhmän mietinnöstä lapsenhuoltolain uudistamiseksi. Lausunnossa keskitytään erityisesti oheishuoltoon, jossa oheishuoltajan avulla voidaan tukea lapsen kasvuolosuhteita niin, että vältytään huostaanotolta. Oheishuoltoa arvioidaan sekä oheishuoltajan että lapsen huollon näkökulmasta. Toteamme näkökantamme myös lapsen oikeuteen tavata hänelle läheisiä henkilöitä. Perhehoitoliitto pitää erityisen hyvänä ja tärkeänä tavoitetta vahvistaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi, saada tietoa sekä ilmaista mielipiteensä ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn tarvittaessa asiantuntija-avustajan tukemana. Lapsilähtöisten menetelmien avulla myös alle 12 -vuotiaiden lasten, jopa hyvin nuortenkin kanssa työskentelemällä, voidaan selvittää lapsen mielipide ja hänen toiveensa. Lapsilähtöisiä menetelmiä käyttämällä myös lapsen tunteet tulevat esiin. Lapsen osallisuuden vahvistamiseen tarvitaan riittävät resurssit sekä työskentelyyn täydennyskoulutusta. Oheishuoltajuuden ja siitä perhehoitolaissa ja lastensuojelulaissa olevien säädösten osalta Perhehoitoliitto esittää lainsäädännön kehittämistä ja selkeyttämistä.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä Asianajajaliitto) pitää lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lakiin esitettyjä muutoksia sekä asiakokonaisuuteen liittyvien muiden lakien muutosesityksiä myönteisinä. Lapsenhuoltolaki modernisoituu muutosten myötä vastaamaan jo pitkään vallinneita käytäntöjä ja nykyistä yleistä ajattelutapaa lapsen edun huomioon ottamisesta. Mietinnössä korostetaan muun muassa lapsen henkilökohtaisen mielipiteen selvittämistä ja sen huomioon ottamista lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen mielipiteen selvittämismahdollisuuksia ja muotoja on ehdotettu täsmennettäväksi ja lisättäväksi. Lapselle tärkeiden ihmissuhteiden turvaamisen tarve on lakiehdotuksessa huomioitu monipuolisesti. Lakiehdotus sisältää myös useita keinoja nopeuttaa lapsenhuoltoriitojen oikeusprosessia. Asianajajaliitto esittää ehdotuksesta erityisesti seuraavat huomiot.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ää muutettiin 3.8.1992 annetulla lailla (736/1992) siten, että sosiaalilautakunnan nimike muutettiin sosiaalihuollon toimeenpanosta vastaavaksi toimielimeksi, mikä olisi syytä ottaa huomioon lapsenhuoltolain jatkovalmistelussa. Lähtökohtaisesti on perusteltua, että sopimusmahdollisuudet lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta sosiaalilautakunnan vahvistamilla sopimuksilla monipuolistuvat. Tämä vähentää tarvetta mahdollisesti raskaisiin ja sopimusosapuolille kustannuksia aiheuttaviin tuomioistuinkäsittelyihin. Prosessi siis kevenee, mikä on asiakkaan kannalta myönteinen muutos. Ehdotetut muutokset koskien sosiaalilautakunnan vahvistamien sopimusten moninaistumista ja sopimusosapuolten lisääntymistä muuttavat ja monipuolistavat sosiaalihuoltolain 27 a §:ssä tarkoitettujen henkilöiden, lastenvalvojien, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien ja elatussopimuksien valmistelijoiden, työnkuvaa. Tämä edellyttää riittävää koulutusta ja perehdyttämistä lain muutoksesta. Aivan uudenlaista ammattitaitoa edellyttää lapsen kanssa keskustelemiseen liittyvä sääntely. Lastensuojeluasetuksen 3 §:ssä (1010/1983) oli säännökset lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta käsittelevän tuomioistuimen pyytämän selvityksen valmistelusta. Asetus on sittemmin kumottu eikä muun muassa selvitystyöntekijän pätevyydestä ole voimassa olevia säännöksiä. Asiasta tulisi olla säännökset huoltolaissa tai myöhemmin annettavassa oikeusministeriön asetuksessa. Selvitystyöntekijän tulisi olla koulutukseltaan sosiaalityöntekijä tai henkilö, jolla on muu tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. Selvitys tulisi tehdä pääsääntöisesti parityönä. Sosiaalityöntekijä voisi kuitenkin valmistella asian yksin, jos asian kiireellisyys sitä edellyttää tai jos yhteistyö erityisestä syystä on ilmeisen tarpeetonta. Vuoroasumiseen liittyvien säännöksien tuominen lakiin ei sinänsä olennaisesti muuta tilannetta voimassa olevaan lakiin verrattuna – myös voimassa olevan lain perusteella on mahdollisuus vuoroasumisratkaisuihin. Vuoroasumiseen liittyväksi epäkohdaksi koetaan yleisesti, ettei sääntely mahdollista vanhempien tasavertaista asemaa, mikä tilanne ei tulisi lainmuutoksen myötä juuri muuttumaan. Päinvastoin – lain perusteluissa esitetään, että virallisen asumispaikan kirjaus vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla sen, kenelle on uskottu pääasiallinen vastuu lapsen tosiasiallisesta huollosta. Vanhempien välisessä vuoroasumisratkaisussa edellä mainittu ei edistä erovanhempien tasavertaisen aseman kehittymistä. Toisaalta se, että lapsen vuoroasumista koskevassa sopimuksessa ja tarvittaessa myös päätöksessä on oltava määräys, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi, selkiyttää tilannetta. Jos on esimerkiksi päätettävä, kumman yhteishuoltajan näkemys lapsen tosiasialliseen huoltoon sisältyvästä seikasta (esimerkiksi koulun tai päiväkodin valinta) on ratkaiseva, määräys virallisesta asuinpaikasta määrittää viime kädessä, mihin kouluun tai päiväkotiin lapsi menee. Lapsenhuoltolaissa ei ole mainintaa sovittelusta muutoin, kuin 3 a luvussa, jossa säännellään huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelua. Avioliittolain 5 luvussa on säännökset perheasioiden sovittelusta. Perheasioiden sovittelua voidaan käyttää pyrittäessä ratkaisemaan perheessä esiintyviä ristiriitoja ja auttaa vanhempia pääsemään sopimukseen lasta koskevissa asioissa. Sovittelijat voivat antaa pyynnöstä apua ja tukea myös silloin, kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai sopimuksen noudattamisessa ilmenee ristiriitoja. Perheasioiden sovittelu on käytettävissä myös avoliitossa tai muissa perhemuodoissa eläville vanhemmille. Koska sovinnollinen ratkaisu lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa on kaikkien asianosaisten edun mukaista, tulisi maininta erilaisista sovittelupalveluista olla lapsenhuoltolaissa tai vähintään viittaus perheasioiden sovittelua koskeviin säännöksiin.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Työryhmän ehdotus on hyvin perusteltu ja huomioi molemmat vanhemmat huomattavasti paremmin lapsen vanhempina. Enemmän pitäisi kuitenkin korostaa vanhempien tasaveroista oikeutta asua ja oleilla lastensa kanssa sekä myös EU direktiivien määräyksiä kummankin vanhemman oikdeudesta perhe-elämään. Joka tarkoittaa oikeutta olla lastensa kanssa. Lähtökohtana tulee olla lasten asuminen vuoroviikoin kummankin vanhempansa kanssa ja tämän huomioiminen elatusavuissa. Nykyinen järjestelmä on ollut jäykkä ja muualla asuva vanhempi on joutunut vastaamaan lasten elatuksesta kohtuuttomilla summilla, vaikka on vastannut lasten elatuksesta jo luonapidolla. Ministeriön ohjeistus ottaa hyvin huomioon ennakkoilmoitukset toiselle vanhemmalle jos toinen vanhempi muuttaa muulle paikkakunnalle.
      • Naisjärjestöjen keskusliitto
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 58 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua lapsenhuoltolain uudistamisesta. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää uudistusta tärkeänä sukupuolten tasa-arvon kysymyksenä. Uudella lainsäädännöllä on mahdollista edistää lapsen oikeuksien toteutumista, vanhemmuuden ja hoivan tasa-arvoisempaa jakautumista ja perheiden moninaisuuden huomioimista lapsen huolto- ja tapaamiskysymyksissä. Keskusliitto katsoo, että sukupuolten tasa-arvon toteutuminen lainsäädännön valmistelussa ja toimeenpanossa edellyttää naisjärjestöjen kuulemista ja osallistamista muutosprosessissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää ensisijaisen tärkeänä, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin sopimuksen 31. artikla on sisällytetty mietintöön. Artikla velvoittaa sopimusosapuolia huomioimaan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta määrittäessä. Teija Hautasen väitöstutkimus (2010) osoittaa, että Suomessa tuomioistuimet eivät ota perheväkivaltaa johdonmukaisesti huomioon huoltoriitojen käsittelyssä. Väkivaltaväitteiden puutteellisella huomioimisella on vaikutuksia erityisesti naisten ja lasten turvallisuuteen: vuoden 2016 Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 prosenttia oli naisia ja uhreista neljännes alaikäisiä. Työryhmän mietintö huomioi sopimusvelvoitteet valvottujen tapaamisten ja ilmoittamatta toiselle paikkakunnalle muuttamisen kohdalla. Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee, että Istanbulin sopimuksen mukaisesti myös vanhempaan kohdistuva perheväkivalta on lapselle vakavasti haitallista ja tulee ottaa huomioon huoltajuus- ja tapaamispäätöksissä. Naisjärjestöjen Keskusliitto kantaa huolta niin kutsutun vieraannuttamisen sisällyttämisestä lakiuudistukseen ja kannattaa linjausta siitä, että vieraannuttamista ei kriminalisoida. Kuten oikeusministeriön työryhmän muistio esittää, käsitteen määrittely ja siten sisällyttäminen lakiuudistukseen on ongelmallista, eikä käsitteellä ole vakiintunutta merkityssisältöä. Keskusliiton näkemyksen mukaan vaikeasti määriteltävää nk. vieraannuttamista ei tule voida käyttää tapaamis- ja huoltajuusriidoissa sitä osapuolta vastaan, jolla on syytä olla huolissaan lapseen tai itseensä kohdistuvasta väkivallasta. Lapsen turvallisuuden ja oikeuksien kannalta lähtökohtana tulee olla mahdollisten väkivaltaepäilyjen selvittäminen ja selvityksen huomioiminen lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä. Lakiehdotuksessa lapsen oikeuksiin viitataan kuitenkin myös tavalla, joka voidaan tulkita lapsen edun vastaiseksi. Oikeusvertailun ja yleisen oikeustieteen emeritaprofessori Kevät Nousiainen viittaa lausunnossaan lakiehdotuksen 10 §:n 2 momenttiin, jossa ”ehdotetaan lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioitavaksi vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Ehdotuksilla pyritään estämään ”vieraannuttamista”. Säännös suosii vanhempaa, joka ei esitä kielteisiä seikkoja toisen vanhemman huoltajuudesta. Niiden perusteella toisen vanhemman väkivaltaisuuteen viittaava vanhempi saatetaan tulkita kyvyttömäksi asettamaan lapsen tarpeet etusijalle”.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hyvä erovanhemmuus Ry (myöhemmin HYVE) kiittää mahdollisuudesta lausua oikeusministeriön (OM) mietinnöstä 47/2017 liittyen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamiseen. HYVE painottaa lainsäädännön uudistamisessa erityisesti paitsi riitaa ennaltaehkäiseviä asioita, niin myös lapsen oikeuksia vanhempiinsa: - Laissa tulisi tapaamisen sijaan käytetään määrettä luonaolo, kun kyse on vanhemman ja lapsen yhdessäolosta. Näin tuetaan tasavertaista vanhemmuutta ja vanhempien yhdenvertaista kohtelua sekä aidosti tuetaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. - Lapsella tulee olla lähtökohtaisesti yhtäläinen oikeus luonaoloon molempien vanhempiensa luona. - Laista tulee selkeästi ilmetä, että vanhempi, joka yrittää katkaista tai estää lapsen ja toisen vanhemman yhteyttä, toimii lapsen edun vastaisesti. - Laissa tulee erikseen todeta, että vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja sellaisenaan sanktioitua, kuten muukin henkinen ja fyysinen väkivalta. - Koska pitkittyneet huoltoriidat ovat erityisen haitallisia lapselle, tulee laki säätää siten, että se ennaltaehkäisee näiden syntymistä huomioiden sen, ettei toimimalla lapsen edun vastaisesti voi enää saavuttaa asemaa yksin- tai lähihuoltajana. - Vuoroasuminen tulee olla lähtökohta lapsen asumisratkaisulle. Vuoroasumisesta voidaan puhua, kun luonaoloaika on vähintään 35 % myös toisen vanhemman luona. - Vanhempien hyvien välien ei tarvitse olla edellytyksenä vuoroasumiselle. - Lapsella on oikeus käydä koulua molempien vanhempiensa luota, jos vuoroasumisesta on sovittu. Kaupungilla on velvollisuus järjestää koulumatka molempien vanhempien luota, edellyttäen, että perusopetuslaissa määritellyt kriteerit koulumatkan pituuden suhteen on mahdollista täyttää. Lähikoulua määrättäessä on huomioitava lapsen molempien kotien sijainti, jos vuoroasumisesta on sovittu. - Kaikkiin päätöksiin, mukaan lukien vuoroasumispäätöksiin, tulee liittää uhkasakko. - uhkasakon tulee koskea huoltokiusaamista (huollon velvoitteita, tapaamisia ja yhteydenpitoa) oletusarvoisesti kaikissa sopimuksissa. - Huoltokiusaaminen ja erityisesti vieraannuttaminen tulisivat olla peruste lapsen välittömälle asuinpaikan vaihtamiselle. - Lapsen kuulemisen on oltava asiaan tarvittava pätevyys, sekä perusteellinen koulutus siitä miten vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen tunnistetaan. - Muuton osalta on huomioitava myös sopimuksettomat tilanteet. - Ikäraja poistettava täytäntöönpanolaista tai nostettava ainakin viiteentoista ikävuoteen. - Lapsi tulee pystyä hyväksyä useampaan kuin yhteen ruokakuntaan, kun tämä on myös toisen vanhemman luona 35% ajasta tai enemmän. Tämä tulisi huomioida myös muissa laeissa, kuten laissa yleisestä asumistuesta (14.9.2014/938). - Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen lisättävä myös lastensuojelulakiin lapsen edun vastaisina. - Käräjäoikeudelle tulisi myöntää oikeus määrätä sekä vanhempi että lapsi oikeuspsykiatrisiin tutkimuksiin. Sellaiset voivat olla välttämättömiä todentamaan vieraannuttaminen. HYVE:n tarkoituksena on toimia ennen kaikkea niiden eroperheiden edunvalvojana, joista löytyy kaksi kunnollista ja lapsiinsa sitoutunutta vanhempaa, jotka haluavat jatkaa vanhempina siitä huolimatta, vaikka vanhempien parisuhde päättyikin. HYVE haluaa tuottaa yhteiskuntaan näkemyksen, jossa lapsi nähdään yksilönä, joilla on omat tarpeensa, ja he ovat ihmisinä tasavertaisia muiden kanssa. HYVE:n mielestä lasten mielipiteitä on kuunneltava, ja ne on otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Mielestämme lapset tulee nähdä yksilönä ja lapsen perustarpeet oikeuksina, joita meidän aikuisten maailman tulee kunnioittaa ja toteuttaa. HYVE tarjoaa vertaistukea, apua ja neuvoja huoltajuusasioissa sekä vaikuttaa lakien ja käytäntöjen muuttamiseksi siten, että aktiivinen ja tasavertainen yhteishuoltajuus on mahdollista ja lapsilla on todellinen mahdollisuus kahteen kotiin ja molempiin vanhempiinsa toteutuu sekä ennaltaehkäistä huoltoriitoja sekä epätasa-arvoisia tilanteita, joita yhteishuoltajuudessa edelleen esiintyy. - Hallitusohjelman mukaan lakiuudistuksen tulisi vahvistaa lapsen oikeutta sekä isään, että äitiin vahvistaen vanhemmuutta ja näin mm. puuttua kiusaamiseen. Nykytilanteen parantamiseen ei ole taikasauvaa. Ongelmat ovat usein monen asian summa, esimerkiksi piiloasenteet, lain porsaanreiät, ammattitaidottomuus, mielenterveysongelmat, väärät vakiintuneet käytännöt, lapsen edun ja edun vastaisuuksien vastakkain asettelun ongelmat, sekä pakotteiden, sanktioiden, seurannan ja oikeanlaisen selvittämisen puuttuminen. - Lähdemme lausunnossamme siitä, että hyvin toimiva vanhemmuus on lapsen etu. Olemme analysoineet, mitkä tekijät mahdollistavat lapsen edun vastaisen ristiriitatilanteen syntymisen sekä miten vallitsevat lait ja oikeus- ja viranomaiskäytännöt huomioivat kyseiset tekijät. Analyysin perusteella olemme päätyneet muutosehdotuksiin, joilla voidaan tukea vanhemmuutta ja ennaltaehkäistä riitatilanteiden syntyminen sekä auttaa oikeus- ja sosiaaliviranomaisia tekemään lapsen edun mukaisia päätöksiä. Emme voi luottaa lapsiasioissa pelkästään ihmisten hyvään tahtoon. Tarvitaan laki, joka kannustaa vanhempia toimimaan lapsen etua ja molempien vanhempien vanhemmuutta kunnioittaen. Huoltoriita syntyy, jos jompikumpi vanhemmista toimii toisen vanhemman tulkinnan mukaan olemassa olevien sopimusten vastaisesti, lainvastaisesti tai sopimuksettomassa tilanteessa pyrkii saamaan omalta kannaltaan edullisen sopimuksen käyttäen apunaan kyseenalaisia keinoja. Huoltoriitojen ennalta ehkäisyyn ja käsittelyyn tarvitaan neljää asiaa: 1. Selkeä tasavertaista vanhemmuutta ja lapsen etua korostava laki, joka ei ole tulkinnanvarainen vanhempien vastuun ja lapsen edun suhteen. Riitojen ennalta ehkäisijänä laki on yksi tärkeimmistä työkaluista. 2. Ennakoitavissa olevat käytännöt/sanktiot, joiden mukaan toimitaan, jos vanhemman vastuuta/velvollisuutta rikotaan tai toimitaan muuten lapsen edun vastaisesti On määriteltävä, mitä seuraamuksia vanhemmalle on vanhemman vastuun rikkomisesta tai lapsen edun vastaisesta toiminnasta. Nykytilanteessa seuraamuksia ei käytännössä ole tai seuraamukset voivat olla pahimmillaan hyvin toimivan vanhemman erottaminen lapsen huollosta ja lapsen oikeus luonaoloon vaarantuu. Tällöin helposti lapsen kasvusta ja kehityksestä jää vastaamaan vanhempi, jonka vanhemmuus sisältää lapsen edun vastaisia elementtejä. 3. Työnjakoa oikeustoimen ja sosiaalitoimen osalta ja välillä on selvennettävä. Esimerkiksi on selvennettävä mikä on lastensuojelun rooli, jos sopimuksia rikotaan tai toimitaan muuten lapsen edun vastaisesti. Puuttumisen kynnystä sopimusrikkomukseen tai muuhun lapsen edus vastaiseen toimintaan on madallettava. Tilanteeseen puuttumattomuus vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen antamalla hyväksynnän vanhemman vastuiden rikkomiselle. Jos laki itsessään ei ennalta ehkäise huoltoriidan syntymistä, on ensimmäisellä viranomaiskontaktilla suuri merkitys sille, jatkuuko tilanne. Kokemuksemme mukaan puuttumattomuuden signaalin antaminen vanhemmalle, joka toimii lapsen edun vastaisesti, johtaa tilanteen pahentumiseen kahdella tapaa: * Väärin toimija jatkaa toimintaansa ja todennäköisesti kokeilee rajoja vielä pidemmälle. * Toinen vanhempi pettyy viranomaistoimintaan ja pahimmillaan luopuu vanhemmuudestaan, vaikka todennäköisesti olisi lapsen kasvun ja kehityksen tukijana se parempi vanhempi. 4. Ongelmatilanteiden seuranta, sopimustekstien ja olosuhdeselvityksen standardointi ja vanhempien ohjaus. Pelkkä sopimuksen tekeminen, tuomitseminen tai sopiminen sovittelussa ei riitä. Pelkkä sopimusten tekeminen tai niistä sopiminen asiantuntijaavusteisessa sovittelussa ei riitä eikä myöskään tuomioistuimen päätös niistä. Sopimusten käytännön noudattamista on seurattava, ja vanhemmat on tarvittaessa ohjattava sopimusten noudattamiseen. Tulkinta siitä, mitä sopimuksessa mainitut asiat tarkoittavat käytännössä, tulee saada ilman oikeudenkäyntiä esimerkiksi lastenvalvojalta tai lastensuojelulta. Tarvittaessa lastenvalvoja tai -suojelu voisi konsultoida kunnan lakimiestä sopimusasioiden noudattamisjärjestyksestä. Mikäli kuntien välillä ilmenee ristiriitoja identtisten sopimuspykälien tulkinnoissa, voisi lastenvalvoja hakea asiasta päätöstä käräjäoikeudesta. Tueksi tähänkin problematiikkaan olisi mahdollista avata sähköinen palvelu, josta näitä tulkintoja voi pyytää ja jossa olisi avoin tietokanta, johon kerätään tulkintaerimielisyyksiä aiheuttavien kirjausten tulkinnat. Kantaa päivitettäisiin tarpeen mukaan. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen ratkaisuohjeet huoltoriitoihin tulee päivittää huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen osalta. Samalla vakiintuneiden olosuhteiden korostus ratkaisujen määräävänä periaatteena tulee poistaa. Vaikeneminen tai lapsen edun vastaisen toiminnan ”palkitseminen” eivät auta lasta, vaikka riita näennäisesti näillä toimilla saadaan pois omalta pöydältä ja täten “ratkaistua”. Vanhempi, joka saavuttaa tavoitteensa kyseenalaisilla keinolla ei kokemuksemme mukaan omaehtoisesti muuta vääriä toimintatapojaan. Pahojen tekojen hyväksyntä ja palkitseminen johtavat usein uusiin pahoihin tekoihin. Syntyy kierre, jossa toinen vanhempi ”demonisoidaan” lapselle, sukulaisille, viranomaisille ja lähipiirille, kun oma toiminta pitää ”oikeuttaa” itselle ja ympäristölle. Tuloksena ovat huoltokiusaaminen ja/tai vieraannuttaminen. Vieraannuttamisen kriminalisointi Mietinnössä pohditaan vieraannuttamista ja tapoja ehkäistä sitä. Se on ilahduttavaa ja arvostamme elettä. Erityisesti kiitämme sitä, että vieraannuttaminen mainitaan esimerkkinä lapseen kohdistuvasta henkisestä väkivallasta. Sen sijaan esitettyjä perusteita sille, ettei vieraannuttamista voi tai pitäisi kriminalisoida, pidämme pätemättöminä. Kriminalisoinnin sijaan ehdotettuja toimia pidämme riittämättöminä. Mietinnössä kuvataan toimia, joilla pyritään turvaamaan lapsen tapaamisoikeuden (luonaolo-oikeuden) toteutuminen: ”Lakiin ehdotetaan myös kirjattavaksi lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioon otettavia seikkoja, kuten vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös nykyistä täsmällisemmin se, että ratkaisua tehtäessä olisi kiinnitettävä huomiota muun ohella siihen, mikä ratkaisu voisi parhaiten turvata lapsen ja vanhemman välisen suhteen säilymisen. Näillä säännöksillä korostettaisiin tapaamisoikeuden ja lapselle läheisten ihmissuhteiden kunnioittamisen painoarvoa tuomioistuimen ratkaisuharkinnassa.” Toimet ovat riittämättömiä. Jo nykyisen lain kahdessa ensimmäisessä pykälässä todetaan mietinnössä korostettujen asioiden ensisijaisuus huollosta päätettäessä: ”Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. – – Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.” Lapsen tapaamisoikeuden tärkeyden korostaminen ei ole aina riittänyt nostamaan sitä oikeuskäytännössä lainsäätäjän tarkoittamaan asemaan eikä turvaamaan lasten suhteita molempiin vanhempiinsa, luonaolo-oikeudesta puhumattakaan. Konkreettisempi ele on mahdollisuus asettaa uhkasakko jo perustepäätöksen yhteydessä. Uhkasakko tulisi liittää kaikkiin perustepäätöksiin. Se olisi yhteiskunnalta lapsia tukeva viesti vanhemmille: Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Vieraannuttamisen kriminalisoinnin esteeksi esitetään, että se olisi vaikea määritellä ja näyttää toteen (sivut 33–35): ”Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan. – vieraannuttamista koskevaan rangaistussäädökseen liittyisi vaikeita näyttöongelmia.” Merkityssisällön puuttumisella lienee tarkoitus viitata erilaisiin vieraannuttamisen määritelmiin. Asioilla on erilaisia määritelmiä, eikä vaihtoehtoisten määritelmien olemassaoloa yleensä katsota keskeiseksi seikaksi. Esimerkiksi raiskaukselle on erilaisia ei-yhtäpitäviä määritelmiä. Vieraannuttaminen voidaan määritellä selkeästi ja yksinkertaisesti: Vieraannuttamisella pyritään perusteettomasti aikaansaamaan lapselle kielteisiä ajatuksia vanhemmasta, johon hänellä on ollut hyvä suhde tai estämään suhteen syntyminen. Näyttöä vieraannuttamisesta on usein saatavissa: Vieraannuttajan sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinkeskustelut voidaan monesti todentaa. Vieraannuttamista ei tapahdu ilman huoltokiusaamista jolloin ulkoisia merkkejä vieraannuttajan tavoitteesta estää kontaktit lapseen on nähtävissä. Mitä vähemmän kontakteja vanhemmalla on lapseen, sen helpompaa on vieraannuttamista tehdä. Vieraannutettujen lasten jyrkän mustavalkoinen näkemys vanhemmistaan on poikkeuksellinen. Muilla tavoin kaltoin kohdeltu lapsi kuvaa realistisemmin vanhempiaan ja kokemastaan huolimatta yleensä löytää myös hyvää hänelle pahaa tehneestä vanhemmasta. Määrittelyongelmat ja näytön vaikeus eivät ole estäneet lainsäätäjää sanktioimasta muita, vakavina pitämiään toimia: Mm. rikoksen suunnittelu, seksuaalinen ahdistelu, perheensisäinen raiskaus ja vainoaminen on kriminalisoitu. Mietinnössä arvioidaan, että kriminalisointi ei ennaltaehkäisisi vieraannuttamista (s. 35). Perusteeksi kannalle esitetään, että psyykkisesti sairas vanhempi ei välittäisi vieraannuttamisesta. Peruste ei päde: Tiettävästi rikoslainsäädäntö ehkäisee myös psyykkisesti sairaiden rikoksia. Vieraannuttamisen yhteydessä on syytä selventää, että vieraannuttajia ei pidetä suunnittelemattomasti toimivina. He monesti päin vastoin hyödyntävät taitavasti lain suomia mahdollisuuksia vieraannuttamiseen. Vanhemman mielenterveysongelmat todennäköisesti heikentävät ja jopa estävät vanhemman kykyä toimia vanhempana kuormittaen lasta, jolloin lapsen kasvu ja kehitys vaarantuvat. Lisäksi vanhemman mielenterveysongelmat lisäävät lapsen omaa riskiä sairastua psyykkisesti. Kun lasta tämän lisäksi vielä vieraannutetaan, on lapsen kehitys todellisessa vaarassa, etenkin silloin, jos laki suhtautuu asiaan epäselvän sallivasti. Kriminalisoinnin katsotaan mietinnössä kuormittavan lasta (s. 35). Lapsen suojaamatta jättäminen, jotta tämä ei kuormittuisi lisää, on loogisesti ristiriitainen peruste. Jos lasta pahoinpidellään, yleisesti katsotaan lapsen edun mukaiseksi, että pahoinpitelyyn puututaan rikosoikeudenkäynnillä. Myös vieraannuttamisen kohteena olevaa lasta tulee suojata. Lapsen kuormitus jatkuu, jos yhteiskunta jättää hänet vaille suojaa pahoinpitelijältään. Vieraannuttaminen henkisenä väkivaltana yhdessä muun henkisen väkivallan kanssa tulee yhtä lailla kriminalisoida lapsen kohdalla kuin fyysinenkin väkivalta on kriminalisoitu ja sanktioitu. Jos vieraannuttaminen onnistutaan saattamaan loppuun, ammattiapua lapsen ja vanhemman suhteen palauttamiseksi ei saa. Käytännössä yhteiskunta toteaa lapsen vieraantuneen ja hyväksyy tilanteen. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää ennalta estää ja puuttua ajoissa vieraannuttamiseen. Olisiko niin, että lakiesityksen laatijat eivät ole hahmottaneet kuinka syvälle käyvästä lasta raastavasta ja rikkovasta henkisestä väkivallasta vieraannuttamisessa on kyse? Tutkimuskirjallisuudessa toistuu kuvaus, kuinka vieraannuttamisessa lapsi opetetaan vihaamaan toista puolikasta itsestään. Lapsen kannalta ei ole eroa sille onko vieraannuttaminen aktiivista, passiivista, tietoista vai tiedotonta: Seuraukset ovat elämänmittaisia lapsille. Yhteiskunta ilmentää arvonsa lainsäädännössä. On tärkeätä, että yhteiskunta ilmaisee laeilla, että lapset ovat yhteiskunnan erityisessä suojelussa. Jollei vieraannuttamista kriminalisoida, yhteiskunta lähettää viestin, että vieraannuttaminen on sallittua ja ettei lapsia tarvitse suojella vieraannuttamiselta. Molemmat viestit olisivat vahingollisia lapsille. Huoltokiusaamisen sanktiointi Huoltokiusaaminen on toisen vanhemman alistamista ja hänen vanhemmuutensa mitätöintiä. Toiminta on omiaan aiheuttamaan riitaa. Vaikka toiminta näennäisesti kohdistuu vanhempaan, vaikuttaa se välillisesti myös lapseen, kun vanhemman voimavarat ja mahdollisuudet tukea lasta kasvatus ja kehitystyössä tehdään kiusaamalla hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Pahimmillaan toiminta voi johtaa paremman vanhemman luopumiseen vanhemmuudestaan. Esimerkkejä huoltokiusaamisesta: - Kommunikoimattomuus/Vanhemmuuden arvostelu. - Vanhemmuuden mitätöinti (esim. tiedottamatta jättäminen). - Yleensäkin toimiminen kuin yksinhuoltaja yhteishuoltotilanteessa - Vanhemmuutta estävän sopimuksen vaatiminen ilman perusteita. - Huonoon sopimukseen kiristäminen (esim. pelottelu yksinhuollolla). - Sopimuksien tulkinnat yhteyttä vähentävällä tavalla. - Vanhemman panettelu ja vanhemmasta valehtelu mm. viranomaisille - Sopimuksen toteutumista estävien asioiden tahallinen järjestäminen. - Muutto etäälle lapsen kanssa ilman sopimista. - Lapsen suulla puhuminen (vanhemman psyykkaus) esim. lapsi ei muka tahdo jne. - Sopimuksien noudattamatta jättäminen ilman perusteita. Koska huoltokiusaaminen yleensä nähdään vain vanhempien välisenä erimielisyytenä, ei huoltokiusaamisen kohteena oleva vanhempi saa apua esimerkiksi lastensuojelusta. Käytännössä ainoa mahdollisuus on asian vienti käräjille. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että huoltokiusattu menettää käräjillä esimerkiksi yhteishuollon lapsen edun nimissä. Uudistamistyöryhmä on mietinnössään ottanut kantaa esimerkiksi muuttoon sekä lisännyt säädöksen, jossa kehotetaan välttämään toimintaa, joka hankaloittaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Soveltuvampi ilmaisu "välttämisen" sijaan olisi "pidättyä". Suoraa sanktiota ei tästä toiminnasta ole kuitenkaan säädetty. Jää huoltokiusatun uskalluksen varaan viedä asia käräjille. Jos uskallusta ja varallisuutta riittää, hakee huoltokiusattu joko lähihuoltajan asemaa tai laajennettuja tapaamisia tai yksinhuoltajuutta itselleen, koska laki ei tunne muita vaihtoehtoja. Ikävä kyllä monelta on jo usko mennyt siihen, että tuomioistuin näkisi huoltokiusaamisen olevan huoltokiusaajan huonoa vanhemmuutta, joka johtaisi huolto- ja tapaamissopimuksen muuttamiseen varsinkaan nk. lähihuoltajan ”tappioksi”. Häviö huoltokiusaajalle oikeudessa tarkoittaa kiusaamisen jatkumista ja liki poikkeuksetta sen pahenemista. Huoltokiusaamisen motiivit voivat olla moninaiset, mutta niihin liittyvät olennaisesti vallankäyttö ja kiusaaminen. Huoltokiusaaminen toimii usein myös vieraannuttamisen työkaluna. Tällöin tarkoitus on: - provosoida toista vanhempaa, jotta saadaan ulkoista tukea väitteille uhasta ja kommunikointi vaikeuksista. - hankaloittaa ja estää yhteyttä lapseen, jotta lapsi saadaan riippuvaiseksi vieraannuttajasta. Jos riitaa halutaan ennalta estää, tulisi huoltokiusaaminen sanktioida paitsi uhkasakolla niin jatkuessaan, tulisi huoltokiusaamisen olla peruste muuttaa sopimuksia huoltokiusatun eduksi ja samalla siis lapsen edun mukaiseksi. Huoltokiusaamista ei voi irrottaa pelkästään vanhempien väliseksi riidaksi, koska toimet kohdistuvat nimenomaan lapsen huoltoa, luonaoloa ja yhteyttä koskeviin asioihin. Lastensuojelulain puute Uudistamistyöryhmä toteaa mietinnössään seuraavasti: ”Tapaamisten estämistilanteita tulisi työryhmän mielestä ennaltaehkäistä jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erilaisilla perhettä tukevilla sosiaalitoimen toimenpiteillä. Vaikeiden tapausten taustalla olevien syiden selvittäminen edellyttää moniammatillista asiantuntemusta. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (ns. LAPE) sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistushanke (SOTE) ovat keskeisellä sijalla siinä, että lasten ja perheiden palveluissa otetaan huomioon sekä näiden tilanteiden ennalta ehkäisy, että sosiaali- ja ter¬veystoimen moniammatillinen osaaminen. Tärkeää on myös viranomaisten kouluttaminen niin, että heillä olisi valmiuksia tunnistaa tällaiset tilanteet.” Käytännössä valitettavasti ennaltaehkäisyä ei kuitenkaan tapahdu. Esimerkiksi lastensuojelu ei osaa tunnistaa sen enempää vieraannuttamista kuin huoltokiusaamistakaan. Näiden katsotaan olevan vain ikävää, mutta ei kuitenkaan asia jonka selvittäminen tai johon puuttuminen kuulusi heille. Lastensuojelulain 4 § todetaan seuraavasti: "Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleen yhdistämisestä." Ennaltaehkäisy ennen tuomioistuinkäsittelyä toimii kahdessa tasossa: 1. Laki 2. Viranomaistoiminta Tällä hetkellä taso 2 ei toimi ennaltaehkäisevänä. Kokemamme mukaan taso 2 voi itse toimia jopa vieraannuttamista tukevana tahona. Jotta vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen selkeästi ymmärretään olevan lastensuojeluasia ja lapsen edun vastaista, on lasten suojelulain pykälää 4 § täydennettävä maininnoilla vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta Olosuhdeselvitys Nykytilanne Riitatilanteissa tuomioistuin pyytää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 § 1 mom. (LHL, 361/1983) perusteella sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta. Selvitystä ei kuitenkaan ole pyydettävä, jos on ilmeistä, että se ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. Olosuhdeselvitys on selkeästi tärkein yksittäinen prosessi, joka määrää erolapsen tulevaisuuden. Olosuhdeselvityksen painoarvo lapsen asioista päätettäessä on 80–90 % kokonaisratkaisusta. Ongelmat olosuhdeselvityksessä Tuomioistuimen selvityspyyntö ohjaa työskentelyn sisältöä ja selvityksessä keskitytään niihin seikkoihin, joista selvitystä pyydetään. Pyyntö voi koskea lapsen huoltoa, asumista, tapaamista tai näitä kaikkia. Selvityspyynnöt voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia tai avoimia. Pääperiaate on, että selvitys keskittyy asioihin, joihin vanhemmat hakevat ratkaisua, ellei selvitystyön aikana vanhempien taholta ilmene muuta. Tuomari ei kuitenkaan aina välttämättä määrittele selvitettäviä yksityiskohtia riittävällä tarkkuudella tai laajuudella. Tuomioistuimet toivovat sosiaalitoimelta tosiseikkojen raportointia ja havaintoja, eivät niinkään arvioita perheen tilanteesta. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja tulkintoja vanhempien tai lasten käyttäytymisestä ja puheista on syytä välttää. On tärkeää erottaa olosuhdeselvityksessä toisistaan: 1. vanhempien kertomukset ja mielipiteet 2. selvitetty tosiseikat 3. työntekijän arviot ja johtopäätökset perheen tilanteesta. Kokemamme mukaan olosuhdeselvityksissä esiintyy laadullista vaihtelua näiden kaikkien seikkojen suhteen. Erityisesti vanhempien kertomusten kirjauksissa näkyy puutteita tai merkkejä puolueellisuudesta. Selvittäjien ammattitaito tai osaaminen voi olla puutteellista. Esimerkki: Vaikeassa huoltoriitatilanteessa sosiaalityöntekijällä ei ole aina osaamista, koulutusta tai edes kiinnostusta vanhemman huoltokiusaamisen tai lapsen vieraannuttamisen selvittämisessä. Huonosti tehty olosuhdeselvitys johtaa lapsen kannalta virheelliseen ratkaisuun oikeudessa, mikä pahimmillaan tarkoittaa lapsen yhteyden katkeamiseen toisen vanhemman kanssa. Tämä taas voi johtaa lapsen mielenterveysongelmiin, kouluvaikeuksiin, syrjäytymiseen elämässä tai jopa joihinkin äärimmäisiin tekoihin. Olosuhdeselvityksen kesto voi ohjata olosuhteiden vakiintumiseen. Selvitys tehdään, kun siihen löytyy tekijä tai aikaa. Sinänsä pitkä aikataulu ei yleensä ole ongelma, jos lapsen luona olosta on sovittu vanhempien kanssa ja luonaolo toimii. Usein tosin on niin, että lapsen luonaolo ei toimi toisen vanhemman suuntaan, mikä aiheuttaa lapsen vieraantumista toisesta vanhemmasta. Aikataulu ei itsessään ole ongelma, jos selvitys on muuten laadukkaasti tehty. Kokemuksemme mukaan näin ei useinkaan ole. Laadulliset standardit ja kriteerit puuttuvat. Jos tuomari ei ole määrittänyt tarkasti, mitä lapsen vanhemmista ja lapsen olosuhteisesta tulee selvittää, niin selvittäjät tekevät, mitä heidän mielestään kuuluu selvitykseen. Selvitettyjä asioita ei analysoida oikein. Esimerkki: Toinen vanhempi kertoo toisen vanhemman väkivallasta ja kokemastaan väkivallan uhkasta. Olosuhdeselvittäjät selvittävät, millaista perheen elämä on ollut ennen eroa ja eron jälkeen, onko väkivaltaa ollut, onko tuomioista saatu tai onko poliisit joutuneet puuttumaan kotiväkivaltaan. Usein analyysi jää puuttumaan, jos kyseessä on ollut perätön väittämä (vanhempi ei ole ollut väkivaltainen vanhempaa tai lasta kohtaan ja koko tarina keksitty, jotta lapsen asuminen varmistuu tarinan kertoneelle vanhemmalle). Huoltoriidoissa käytetään usein turvakotia väärin, esitetään perusteetonta väkivallan uhkaa tai lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Kaikki nämä asiat tulee selvittää eli onko niissä perää ja sen jälkeen analysoida, onko kyseessä aito huoli vai onko kyseessä lapsen asumisen varmistaminen tarinan kertovalle vanhemmalle. Selvityksen dokumentointi on usein puutteellista. Selvitykseen kirjataan asiat jotka selvittäjät haluavat kirjata. Jos vanhempi pyytää heitä kirjaamaan jonkin epäkohdan, on selvittäjien tahdosta kiinni, tehdäänkö niin ja miten kirjaaminen tehdään. Muutoksia voi pyytää, mutta ne eivät välttämättä johda mihinkään. Videointia ja digitaalista tallentamista keskusteluista, vuorovaikutuksista ei juuri harrasteta, vaikka nimenomaan se olisi varmin tapa saada asiat kirjattua oikein. Selvittäjillä voi olla asenteellisuutta tai oletusta vanhemman sukupuolen osalta. Kokemamme mukaan vanhempien kohtelu ei aina ole ollut yhdenvertaista. Esimerkiksi toisen vanhemman tekemät asiat tai kommentit kirjataan negatiivisella tavalla, kun taas toisen tekemät asiat tai kommentit kirjataan positiivisella tavalla. Isät ovat tuoneet esille korostuneen äitimyytin kokemuksia: Erolapsella on vain yksi koti, joka on äidin luona, äiti on lapselle tärkeä — ei isä, isän menettäminen lapselle on normaalia elämää mutta ei menetys tai lapsen kiintymyssuhde voi olla vain äidin kanssa. Olosuhdeselvityksessä olleet vanhemmat ovat kertoneet, ettei selvittäjillä ole ollut osaamista asian selvittämiseen. Selvittäjän tulisi ymmärtää mitä on huoltokiusaaminen ja lapsen vieraannuttaminen, ja miksi ne ovat korostetussa asemassa huoltoriidoissa. Todellisuudessa selvittäjillä ei ole riittävää tietoa, kokemusta tai koulutusta tunnistaa näitä, jos tuomari edes pyytää selvittämään näitä. Muutostarpeet olosuhdeselvitykseen Olosuhdeselvitys tulisi saada valmiiksi tilaajan esittämässä aikataulussa, joka on kolme kuukautta tilaamisesta. On oletettavaa, ettei lisäaika tuo lisätietoa lapsen asuinolosuhteista tai vanhempien tilanteesta. Tilaajan tulisi määrittää tarkasti, mitä selvitys sisältää ja mihin kysymyksiin kaivataan vastauksia. Esimerkki: jos on tarpeen selvittää ainoastaan vanhempien kyky toimia vanhempina, niin silloin selvityksen tulee keskittyä vain siihen osakokonaisuuteen. Tilaajalla tulisi olla mahdollisuus tilata selvitys kokonaan tai osittain muultakin kuin kunnan sosiaalilautakunnalta. Perusteena tulisi olla laadullinen osaaminen, eli kuka osaa selvittää parhaiten, puolueettomimmin ja tehokkaimmin kyseisen asian. Selvittäjän osaaminen tulisi määritellä ja päivittää. On turha odottaa selvittäjältä asioita joihin hänen osaamisensa ei riitä. Esimerkiksi vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen tunnistaminen vaativat omanlaistansa osaamista. Selvityksen laatuun tulisi kiinnittää erityistä huomiota: Mitkä seikat ovat vanhemman kertomaa, mitkä ovat todistettuja tosiasioita, millä perusteella loppupäätelmään on päästy, millaisilla asioilla ja työkaluilla selvitys on tehty, miten kyseiset asiat on analysoitu. Tapa kirjata eri seikkoja tulisikin standardoida, jotta väärintulkinnoilta vältytään. Tuomarin tulee varmistua siitä, että olosuhdeselvitys arvioi vanhempia sukupuolen osalta yhdenvertaisesti. Tehdyn työ dokumentointi on myös tärkeää, olosuhdeselvityksessä tulisi käyttää videointia ja muuta digitalisointia, jotta lapsen ja vanhempien sanomiset ja mielipiteet tulisi kirjattua oikein. Niitä voitaisiin tarvittaessa katsoa/kuunnella oikeudessa, jos asiasta ei muutoin päästä käsitykseen. Lapsen asumista koskevan selvityksen tulisi pitää vuoroasumista lähtökohtana. Koska mikään muu kuin kuolema ei kuitenkaan ole pysyvää, ei vakiintuneita olosuhteita tulisi esittää minkään suosituksen perusteena. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke (2007) lapsen huollosta, tapaamisista ja elatuksesta Laatuhanke antaa tuomareille ohjeita siitä, miten huoltoriidat ratkaistaan. Kiinnitämme huomiota muutamaan seikkaan: - Laatuhankkeen työryhmän sukupuolijakauma herättää huomiota. Työryhmän 13:sta jäsenestä vain yksi on mies. - Vieraannuttaminen mainitaan vain kerran ja silloinkin vain laatuhankkeen kirjallisuusluettelossa. - Laatuhanke painottaa vakiintuneiden olosuhteiden merkitystä muutosoikeudenkäynneissä. Vakiintuneet olosuhteet ovatkin usean päätöksen perusteena, vaikka laista ei löydy mainintaa vakiintuneista olosuhteista. Meille on jäänyt kokema siitä, että vakiintuneita olosuhteita käytetään päätöksen perusteina silloin, kun tilanne on saatu näyttämään riitaisailta vieraannuttajan toimesta. On yleistä oikeudenkäynti strategiaa vieraannuttajan taholta luoda toisesta vanhemmasta riitaisa ja uhkaava mielikuva, jotta vieraannuttamista ei huomata. - Tuomarin puuttuminen asiamiesten toimintaan. On selvää, että asiamiehen on toimittava päämiehen etujen mukaisesti. Kuitenkin olemme havainneet asiamiesten joskus toimivan tavalla joka vie pohjaa tulevalta vanhempien väliseltä yhteistyöltä. Tämä ei voi olla lapsen edun mukaista. Tilanteissa, joissa vastapuolella ei ole esittää faktaperusteita vaateilleen, on tavallista, että asiamies pyrkii luomaan toisesta vanhemmasta ”epäkelvon” tunnetodistamalla esimerkiksi suurennellen ja vääristäen tapahtumia, jotta tuomari saa tilanteesta riitaisan kuvan. Yleensä tämä on sen vanhemman etu, jonka luona lapsi parhaillaan asuu. - Laatuhankkeessa todetaan esimerkiksi: ”Ratkaisun perusteena on ainoastaan lapsen etu eikä siihen saa vaikuttaa se, miten vanhemmat ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan, ellei se osoita heistä jotain kielteistä vanhempana. Lapsen huoltoa ja asumista koskeva ratkaisu ei saa olla ”syyllisen“ vanhemman rankaisemista tai hyvin käyttäytyneen vanhemman palkitsemista (Savolainen s.81)”. Tämä kohta näyttäytyy jopa huoltokiusaamisen sallimisena, jos tuomari ei ymmärrä huoltokiusaamisen olevan loppujen lopuksi huonoa vanhemmuutta, lapsen edun vastaista riidan aiheuttamista ja pahimmillaan vieraannuttamisen työkalu. Uusi laki varmasti vaatii uuden laatuhankkeen. Pyydämme huomioimaan osoittamamme seikat.
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry (myöhemmin YVPL) vaatii perhetuomioistuinten tai perheoikeuteen keskittyvien tuomioistuin osastojen perustamista. Riidan ratkaisutapa, jossa osapuolet tuovat esiin toistensa heikkouksia ei tue vanhempien yhteistyötä.
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Voimassa olevan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsi asuu yhdessä pai-kassa ja hänelle voidaan vahvistaa oikeus tavata vanhempaansa. Tapaamisoikeus voi olla niin laaja, että käytännössä lapsi on molempien vanhempiensa luona yhtä paljon tai lähes yhtä paljon. Ehdotetun lap-senhuoltolain uudistamisen myötä vaihtoehdot lisääntyvät ja ratkaisutoiminta monimutkaistuu. Lapsen asuminen voidaan vahvistaa yhden vanhemman asemesta molempien vanhempien luona tapahtuvaksi vuoroasumiseksi, johon voidaan myös liittää tapaamisoikeus. Lisäksi lapselle voidaan vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Edelleen lapselle voidaan määrätä oheis- tai sijaishuoltajaksi muu kuin hänen oma vanhempansa. Follo-sovittelu tulisi hahmottaa osaksi lapsen huolto- ja tapaamisoikeusasian prosessia. Oikeudenkäynnin alkuvaiheessa käyty Follo-sovittelu on omiaan ohjaamaan asiaa pois vanhempien välisistä, muihin kuin lapseen liittyvistä erimielisyyksistä kohti lapsen asioihin keskittymistä. Follo-sovittelu järjestetään nopeasti ja sen yhteydessä voidaan pyrkiä ainakin määräaikaisesti sopimaan sellaisista asioista, joista väliaikaismääräys olisi tarpeen. Käytännössä suuri osa myös oikeudenkäyntiin liittyvistä väliaikaismääräyksiä koskevista vaatimuksista ratkaistaan vanhempien oikeudenkäynnin yhteydessä saavuttaman sovinnon mukaisesti.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsen huoltoa koskeva lainsäädäntö on suhteellisen vanhaa. Työryhmän ehdotus käsittää osaksi jo tällä hetkellä vallitsevan käytännön kirjaamista, mutta myös joitakin uusia asioita. Työryhmän ehdotukset ovat pääosin kannatettavia. Hovioikeus lausuu jatkossa joistakin sellaisista seikoista, jotka antavat aihetta lausumiseen.
      • Vaskivuo Saku, YTM, Sosionomi amk
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Näen uudistuksen tarpeelliseksi siltä osin, kun se edistää huoltajien yh-teistoimintaa ja helpottaa lapsen asioista sopuun pääsemistä ilman, että huolto- ja tapaamisriidat pitkittyvät lapsen edun vastaisiksi. Lakiehdotus on sovitettava yhteen lastensuojelulain säädösten kanssa niin, että las-tensuojelun toimivaltaa selkeytetään vaikeissa huolto- ja tapaamisriidois-sa. Lain tarkoituksena on ehkäistä huolto- ja tapaamisriitojen pitkittymistä sekä mahdollistaa edelleen huoltajien tarvitsemien sosiaalipalveluiden keskittämisen yhdelle toimivaltaiselle viranomaiselle. Ehdotuksessa tar-peellisiksi uudistuksiksi näen myös vieraannuttamisen ehkäisemisen ja tapaamisoikeuden estämiseen liittyvät lainsäädäntötoimenpiteet. Lakiin olisi nostettava esille mahdollisuus vanhempien psyykkisentilan selvittä-miseen olosuhdeselvityksen yhteydessä hankalissa ja pitkittyneissä huol-toriidoissa.
      • Huhtamo-Rajakenttä Taina
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Arvoisa Oikeusministeriö, Kun lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta käsitellään, valtaosissa tapauksista on taustalla vanhempien yhteinen perhe-elämä. Riitaisuus ja aikuisten välien tulehtuminen on hyvin yleistä eroon liittyen. Eropäätös on vahva päätös siitä, että ainakin toisella eron osapuolella on halu lopettaa yhteiselämä. Eron jälkeen vanhemmuus jatkuu ja lapsen asiat yhdistävät eron osapuolia. Vallitseva näkökulma, jonka mukaan vanhempien riita on lapsen edun vastaista ja neuvottelemalla ja sovittelemalla ajetaan lapsen etua, olisi hyvä kyseenalaistaa. Vanhempien riitatilanne on lapsen edun vastaista vain siinä tapauksessa, että lapsi otetaan riitaan osalliseksi. Nykytilanne, jossa neuvotteleminen ja sovitteleminen vaikuttaa olevan jopa itseisarvo, ei välttämättä palvele tarkoitusta. On vanhempia, jotka käyttävät neuvotteluja omien tarkoitusperien ajamiseksi ja motiivina ei ole lapsen asiat, vaan kontakti eron toiseen osapuoleen ja omien käsittelemättömien tunteiden läpikäyminen.. Neuvottelemisen tulisi olla aidosti vapaaehtoista ja neuvotteluista kieltäytyvää osapuolta ei tulisi automaattisesti leimata riitaa ylläpitäväksi osapuoleksi, joka ilmeisesti on nykyisin laajalti vallalla oleva käsitys. Pelko tuomioistuimen silmissä ”riitaisaksi” leimaantumisesta on johtanut ilmeisesti tilanteisiin, jossa oma oikeusavustaja on leimaantumisen pelossa painostanut asiakastaan sovintoon. Nykykäytäntö, jossa ilmeisen usein vanhempien välinen riitaisuus nähdään esteeksi yhteishuoltajuudelle ja vuoroasumiselle, tulisi lainsäädännöllä estää. Nykytilanteessa väitettyä tai tahallaan lietsottua riitaisuutta käytetään liian usein väärin hyväksi työkaluna, jolla toinen vanhempi erotetaan lapsestaan. Parisuhteessa esiintynyt vallankäyttö ja henkinen väkivalta, josta toinen osapuoli on halunnut yhteiselämän lopettamisen myötä eroon, on tekijä, jonka johdosta kenenkään painostaminen kasvotusten tapahtuviin neuvotteluihin on kohtuuton ja usein jopa vahingollinen vaatimus. Sähköisen sovittelun ja sopimisen käytäntöjä tulisi kehittää vastaamaan valtaosaan neuvottelutarpeita. Lapsen arkeen, normaaliin kasvattamiseen ja tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvät asiat eivät ole pohjimmiltaan kovin monimutkaisia. Lapsen asioista sovittaessa nykytekniikan mahdollistamat kanavat olisi valjastettava käyttöön laajalti, kuten on tehty mm. koulujen Wilma jne. järjestelmien kanssa kouluissa. Myös tekstiviestitse lapsen asioista sopiminen ja tiedottaminen voi palvella hyvin lapsen tilannetta. Se vähentäisi tulkinnanvaraisuutta ja väärinymmärryksiä. Lapsen asioista sähköisesti sopiminen ja tiedottaminen olisi kiistatilanteissa myös varsin helppoa todentaa. Vanhempien välisestä sähköisestä dokumentaatiosta kertyisi myös kattavasti olosuhteita selventävää materiaalia lapsen huoltoon- ja tapaamisoikeuteen mahdollisesti liittyviin oikeuskäsittelyihin. Tämä palvelisi lapsen etua, ja myös nopeuttaisi mahdollista tuomioistuinmenettelyä.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Jari Pulkkinen ja Petri Honkanen ja lausunto 47/2017 liittyen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamiseen 1. Vieraannuttaminen on kriminalisoitava ja yhteiskunnan on lähetettävä selvä viesti vieraannuttamisen tuhoisuudesta 2. Lapsi tarvitsee onneen ja tasapainoon molemmat vanhemmat tämä toteutuu erotilanteessa parhaiten vuoroasumisella, josta on tehtävä yhteiskunnallinen normi. Vuoroasumisesta poikkeaminen vaatii erityisiä perusteluja ja tuomioistuinkäsittelyn. 3. Isän asemaa on laissa selkeäsi vahvistettava, koska isä on heikompi osapuoli, mutta välttämätön lapselle. LAPSEN HUOLTOA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN Lähtökohdat Voimassa oleva lainsäädäntö ja sen tulkinta tuomioistuimissa tuottavat lapsen edun kannalta vääriä ratkaisuja. Olemassa olevan kansainvälisen tutkimuksen perusteella lapsen etu on vuoroasuminen molempien vanhempien luona. Nykyinen lainsäädäntö ja sen tulkinta varmistavat, että lapsen ja isän suhde jää etäiseksi tai marginaalisiksi, koska tuomioistuimet pitävät normina lapsen asumista äidin luona ja isää tapaavana vanhempana. Nykyisen lainsäädännön ja oikeuden normiohjaus johtavat siihen, ettei isät katsovat, ettei heillä ole mahdollisuuksia menestyä lähtiessään puolustamaan lapsiensa oikeuksia molempiin vanhempiin. Erityisen vääristävää lapsen edun kannalta on sosiaalitoimessa tehdyt sopimukset, jotka lähes poikkeuksetta tehdään äidin, ei lasten, eduksi. Hallinto ja päätöksen tekijät tulkitsevat tietoa sosiaalitoimessa tehtyjen sopimusten sisällöistä ja oikeuden päätöksistä virheellisistä ja asenteellisista lähtökohdista. Se, että lapset päätyvät eron jälkeen elämään käytännössä ilman isää, ei ole lapsen edun mukaista ja aiheuttaa lapselle mittaamatonta kärsimystä, ongelmia ja haittaa koko elämän ajaksi. Oikeuslaitoksen ja kuntien sosiaalitointen kannat ovat pitkään määrittäneet yhteiskunnallisia normeja lapsen huollosta ja tapaamisesta eron jälkeen. Tämä normisto ohjaa edelleen äitejä vaatimaan lapsen edun kannalta täysin kohtuuttomia tapaamissopimuksia, mikä johtaa vaatimusten riitauttamiseen ja oikeusprosessiin. Puolustaessaan lapsiensa oikeutta molempiin vanhempiin ja äidin kohtuuttomia vaatimuksia vastaan, hakee isä muutosta oikeudesta, jolloin hänet leimataan riitaisaksi. Tämä on valitettavan yleinen käytäntö tuomioistuimessa. Keskeinen uuden lain sanoma yhteiskunnalle tulee olla se että, vuoroasuminen on yhteiskunnallinen normi, josta poikkeaminen vaatii erityisiä perusteita. Lapsen edun näkökulmasta uuden lain tulee tuottaa sellainen vanhemmuuden kuva ja yhteiskunnan käytännöt, jotka johtavat vuoroasumisen yleistymiseen ja siihen että tuomioistuimet ja sosiaalitoimi eivät toteuta äitien kohtuuttomia toiveita lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. On päästävä vihdoin yhteiskuntaan, jossa kummankin vanhemman merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille tunnustetaan myös teoissa. Vieraannuttamisen kriminalisointi Mietinnössä on ansiokkaasti tunnistettu ja tunnustettu toisesta vanhemmasta vieraannuttaminen lapseen kohdistuvana henkisenä väkivaltana. Se, että asiaa ei ole viety lakiehdotuksen tasolle kertoo lakia valmistelleen työryhmän sitoutumisesta niihin arvoihin sekä tuomioistuin- ja sosiaalihallintokäytäntöihin, jotka ovat tuottaneet menneiden vuosikymmenten ajan isättä kasvaneita lapsia, joiden elämä on usein ohjautunut syrjäytymiseen, rikollisuuteen ja lyhyeen elinikään. Mietintöä valmistelleen työryhmän keskeinen seuraus on nykyisen tilanteen jatkuminen. Vieraannuttaminen sallitaan eikä sen harjoittajilla ole minkäänlaista pelkoa seurauksista tai rangaistuksista. Lapset ovat lakiuudistuksen suurin häviäjä. Tämänkaltainen konservatiivinen sukupuolipolitiikka on Suomessa varsin yleistä. Usein sitä edustavat tahot uskovat ajavansa lapsen etua ja tasa-arvoa, vaikka heidän tarkoitusperänsä ovat täysin muut. Lakiuudistus ei myöskään parantaisi naisen asemaa työmarkkinoilla, koska lakiuudistus haluaa ylläpitää edelleen äidin ensisijaisena lapsen vanhempana, joka voi halutessaan vieraannuttaa lapset isästään. Vieraannuttaja ei yleensä tajua toimiensa vahingollisia seurauksia pitkällä tähtäimellä paitsi lapselle myös vieraannuttajalle itselleen. Lakiuudistus ei myöskään ole edesauttamassa vieraannuttamisen aiheuttamien yhteiskunnallisten kustannusten vähentämisessä. Sallimalla vieraannuttaminen tuhotaan tuhansien ja taas tuhansien isien elämä kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa satojen miljoonien eurojen kustannuksia menetettyinä työtunteina ja liian aikaisin päättyneitä työurina. Myös äitien vieraannuttamista tukevat verorahoista rahoitetut palvelut maksavat jatkossakin kymmeniä miljoonia vuosittain. Tämä ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti kestävä tie. Lakiuudistusta valmistelleella työryhmällä ei ole ollut riittäviä tietoja vieraannuttamisen seurauksista ja vaikutuksista eikä se ole pystynyt analysoimaan riittävällä asiantuntemuksella vieraannuttamisen näyttö- ja määrittelyproblematiikkaa. Näyttö- ja määrittelytematiikan liika pohtiminen taas osoittaa, että työryhmä on päätynyt nostamaan esiin vääriä asioita suuren yhteiskunnallisen ongelman sijaan. Vieraannuttamisen kaikkien muotojen määrittely voi olla haastavaa, jos halutaan a priori luetella kaikki mahdolliset vieraannuttamisen muodot. Ongelma on samankaltainen kuin, jos lainsäätäjä vaatisi lueteltavaksi kaikki mahdollisesti käytettävät aseet säädättäessä lakia henkirikoksista tai fyysisistä pahoinpitelyistä. Oleellista ovatkin seuraukset. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa ja lapsi tulee tutkia poliisin esitutkinnassa samalla tavoin kuin lapseen kohdistuvissa seksuaalirikosepäilyissä. Vieraannuttamisen seuraukset voivat olla lapselle yhtä vahingolliset kuin lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Työryhmän väite siitä, että psyykkisesti sairaat vanhemmat eivät tuomioista oppisi, on virheellinen ja luo väärän kuvan vieraannuttajien olemuksesta ja motiiveista sekä vieraannuttamisesta yhteiskunnallisena ongelmana. Työryhmän olisi pitänyt tulla siihen johtopäätökseen, että lapsia on suojeltava psyykkisesti sairailta vanhemmilta, joiden sairaus ilmenee juuri vieraannuttamisena, eikä jättää kriminalisointiehdotusta tekemättä vieraannuttavan vanhemman psyykkiseen sairauteen vetoamalla. Vieraannutetut lapset on saatava pahimmassa tapauksissa akuuttiin hoitoon ja lievemmissäkin tapauksissa heidän huoltonsa on uskottava toiselle vanhemmalle vieraannuttamisen lopettamiseksi ja sen haittojen ehkäisemiseksi. Joissain tapauksissa tehokkain rikostuomion ohella saattaisi olla lapsen huostaanotto hallinto-oikeuden päätöksellä. Mitä tulee työryhmän esittämiin vieraannuttamisen näytön ongelmiin, viime vuosina on kriminalisoitu näytön kannalta huomattavasti ongelmallisempia rikoksia kuin vieraannuttaminen: mm. vainoaminen ja perheen sisäinen raiskaus. Toisin kuin näissä, vieraannuttamisessa näyttö rikoksesta olisi lähes yhtä helposti hankittavissa kuin näyttö koskien pysäköintivirhemaksun määräämistä. Vieraannuttamisen kriminalisointia tuleekin lainsäädännön ja lain tulkinnan tasolla tarkastella seurauksista lähtien: riittävä peruste vieraannuttamisen todentamiselle tulee olla se, että lapsi ei tapaa toista vanhempaa. Jos vieraannuttaminen olisi kriminalisoitu ja mikäli lapsi ei tapaa toista vanhempaa vastoin tapaamissopimusta tai oikeuden päätöstä tapaamisesta ja vanhempi, jota lapsi ei tapaa epäilee toisen vanhemman vieraannuttavan lasta, tulisi jälkimmäisen toiminnasta käynnistää poikkeuksetta poliisin esitutkinta. Todisteeksi rikosilmoitukselle ja esitutkinnan käynnistämiselle tulisi riittää se, että lapsi ei tapaa toista vanhempaa tämän yrityksistä huolimatta. Vieraannuttamista tulee käsitellä rikoksena samalla tavoin kuin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä eli sen tulisi olla yleisen syyttäjän alainen rikos ja siviilioikeudellisen sopimuksen tai tuomioistuimen antaman tuomion vastaisen toiminnan tulee tässä tapauksessa olla riittävä peruste poliisin esitutkinnalle. Lähtökohtaisesti vieraannuttamisesta tulee langettaa vankeusrangaistus vieraannuttajalle kaikissa niissä tapauksissa, missä lapsi ei halua tavata toista vanhempaa, mikäli asiassa on tapaamissopimus tai tuomioistuimen päätös tapaamisista. Laissa, jolla vieraannuttamisesta tehdään rikos, tulee syyteoikeuden vanhenemispykälässä noudattaa saman tyyppistä vanhenemislogiikkaa kuin lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttöä säätelevissä rikoslain pykälissä. Koska vieraannuttaminen on usein psyykkisesti hankalasti työstettävä henkinen taakka siitä kärsineille, sen tunnistaminen vieraannutetulle itselleen saattaa kestää vuosikymmeniä. Tämän vuoksi syyteoikeuden tulisi vanhentua vasta, kun vieraannutettu täyttää 40 vuotta. Huoltokiusaaminen ja sen seuraukset Huoltokiusaaminen kohdistuu paitsi toiseen vanhempaan (yleensä isään), aina myös lapseen. Huoltokiusaaminen on tie vieraannuttamiseen. Huoltokiusaamisessa toinen vanhempi vähättelee, arvostelee, pelottelee ja alistaa heikommassa asemassa olevaa vanhempaa (yleensä isää) ja vieraannuttaa lapset tästä. Huoltokiusaaja on myös taipuvainen valehtelemaan ja jättämään sopimukset noudattamatta tuhotakseen toisen vanhemman vanhemmuuden. Esimerkkeinä huoltokiusaamisesta voidaan pitää mm. · Lapsen mielen manipulointia ja riippuvuussuhteen luomista lapsen ja huoltokiusaajan välille, mikä estää lasta tapaamasta toista vanhempaa · Muun ohjelman järjestäminen toisen vanhemman (yleensä isän) tapaamisten ajaksi · Lasten läheisten ja omien ystävien kytkeminen huoltokiusaamiseen mukaan · Muutto kauas toisesta vanhemmasta tai huoltajasta (yleensä isästä) lapsen kanssa ilman keskustelua isän kanssa · Huonoon sopimukseen kiristäminen (esim. pelottelu yksinhuollolla). Huoltokiusaamista torjutaan parhaiten vuoroasumista tukemalla ja siihen kannustamalla sekä sen muuttamisella yhteiskunnalliseksi normiksi. Myös vieraannuttamisen kriminalisointi toimii huoltokiusaamisen ehkäisijänä pelotevaikutuksen vuoksi. Muita huomioita Olosuhdeselvitys Koska vuoroasumisesta on tuleva yhteiskunnallinen normi, myöskään sosiaaliviranomaisilta pyydettyjä olosuhdeselvityksiä ei tarvita kuin erityisen painavien syiden valitessa. Vuoroasumisen muodostuminen lailla varmistetuksi normiksi tulee myös tehostamaan tuomioistuinten toimintaa, vähentää sosiaalitoimen kustannuksia ja korostaa lasten etua käräjäoikeuteen päätyvissä tapauksissa. Valvotut tapaamiset – vieraannuttajan tehokas työkalu Käräjäoikeudet määräävät vieraannuttajien tahdon mukaisesti lasten ja isän tapaamisia usein täysin perusteetta valvotuiksi. Lapsen ja isän joutuessa kahden neliön koppiin kahden tarkkailijan katsottavaksi, on tilanne lapsille ja isille täysin epäinhimillinen, koska he eivät pysty käsittämään, miksi tällainen tilanne on järjestetty. Valvottujen tapaamisten käyttäminen on lopetettava lähes kokonaisuudessaan. Myös tämän asian ympärille kehittyneestä liiketoiminnasta on päästävä eroon. Lapsilla tulee olla oikeus tavata isäänsä isän kotona, ja on olemassa vain erittäin harvoja tapauksia, joissa on perusteltua määrätä tapaamiset valvotuiksi. Lapsen kuuleminen, mielipide ja tahto Lapsia tulisi kuulla koskien tämän asuinpaikkaa ja tapaamisia vain erityistapauksissa eikä koskaan alle 15 vuotiaana. Lapsen ei tulisi saada myöskään päättää omasta asuinpaikasta eikä tapaamisista koskaan alle 15 vuotiaana, koska lasten manipuloinnilla ja vieraannuttamisella lapsi saadaan haluamaan sellainen päätös, jonka vieraannuttaja haluaa ja joka on lapsen edun vastainen. Nykyisin käytössä oleva 12 vuoden ikäraja ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Lapsen muuttaminen toiselle paikkakunnalle ilman sopimusta toisen vanhemman kanssa Nykyisen lain mukaan lapsen "lähihuoltaja" voi muuttaa lapsen kanssa Suomen sisällä ilman minkäänlaista keskustelua toisen huoltajan tai vanhemman kanssa. Nykyinen laki on saatettu voimaan joitain vuosia sitten ilman minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua. Laki on toiminut kädenojennuksena kaikille niille vanhemmille (yleensä äideille), jotka ovat halunneet vieraannuttaa lapset isästään saattamalla lapset asumaan täysin kohtuuttoman tapaamismatkan päähän. Kyseinen lain kohta tulee muuttaa vastaamaan niitä yhteiskunnallisia oloja, joissa vuoroasuminen on normi. Jos toinen vanhemmista haluaa muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille, tulee lasten asuminen siirtää automaattisesti vanhemmalle, joka jää asumaan lasten vakiintuneeseen sosiaaliseen ympäristöön (koulut, harrastukset, kaverit
      • Miesten tasa-arvo ry
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, jota Suomi on sitoutunut noudattamaan, velvoittaa sopimukset kunnioittamaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Lasta ei saa tahtonsa vastaisesti erottaa vanhemmistaan paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Nykyisin lapsen etu ei Suomessa aina toteudu erotilanteissa, vaan lapsi saatetaan erottaa kokonaan toisesta vanhemmastaan ja hänen suvustaan. Näissä tapauksissa lapsi asuu yleensä äitinsä luona ja menettää yhteyden isäänsä. Niinpä erotilanteiden huono hoitaminen on ongelmallista paitsi lapsen edun, niin myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta. Yhdenvertainen vanhemmuus, josta Suomessa usein puhutaan, unohtuu helposti eroriidoissa. Yhä edelleen ajatellaan, että äiti olisi automaattisesti, vain sukupuolensa vuoksi, ensisijainen ja parempi vanhempi lapselle. Uuden lain on korostettava tasa-arvoista vanhemmuutta. Sen on perustuttava lapsen edulle. Lapsen etu on lähtökohtaisesti se, että hän vanhempiensa eroamisesta huolimatta voi säilyttää, ylläpitää ja kehittää tasapainoisesti suhdettaan molempiin vanhempiinsa. Lapsi ei saa joutua sijaiskärsijäksi tai välikappaleeksi vanhempien keskinäisissä riidoissa. Vanhempien on vastuullisina aikuisina asetettava lapsen oikeudet ja hyvinvointi heidän omien mielihalujensa ja etujensa edelle. Vanhempien on eron jälkeen varmistettava, että lapsi saa jatkaa eron jälkeenkin elämäänsä mahdollisimman tuttuun ja turvalliseen mallin. Jos tämän toteutuminen edellyttää joustavia ratkaisuja, on vanhempien joustettava, ei lapsen.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Amnesty International on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu yksittäisten ihmisten tuelle. Tukijoita on yli 7 miljoonaa, 150 maassa eri puolilla maailmaa. Järjestö on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Amnestyn Suomen osasto on kampanjoinut yli kymmenen vuotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja sen puolesta, että naisiin kohdistuva väkivalta tunnistetaan ja tunnustetaan ihmisoikeusloukkaukseksi. Amnesty International kiittää mahdollisuudesta lausua otsikossa mainitusta asiasta. Lausunnossamme arvioimme mietintöä erityisesti Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen (jatkossa Istanbulin sopimus) velvoitteiden ja tavoitteiden näkökulmasta. Sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 1.8.2015, eli Suomen on harmonisoitava lainsäädäntönsä vastaamaan tämän yleissopimuksen velvoitteita. 1. Yleistä Amnesty pitää erityisen myönteisenä mietinnön esitystä siitä, että lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Työryhmän ehdotukseen sisältyy laajennettu mahdollisuus sopia huoltajuudesta ja tiedonsaantioikeudesta muiden lapsen tasapainoisen kasvun kannalta merkityksellisten aikuisten osalta. Tärkeää on perusteluiden huomio, että huolto- ja tapaamisoikeudesta päätettäessä on arvioitava, miten ratkaisu turvaa lapsen suhteet vanhempien lisäksi myös muihin tärkeisiin ihmisiin. Muiden lapsen tärkeiden ihmissuhteiden vaalimisen laiminlyönti voisi myös antaa aiheen huolto- ja tapaamisoikeusratkaisun muuttamiseen. Ehdotuksessa lapsen etu on otettu poikkeuksellisen hyvin huomioon moninaisissa perhetilanteissa. Myös muutokset, joilla vahvistetaan lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn, vahvistavat lapsen oikeuksien toteutumista. Myös oikeudenkäyntimenettelyyn ehdotetut, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien oikeudenkäyntien nopeuttamiseen ja tehostumiseen tähtäävät muutokset saattavat edistää oikeuksien toteutumista ja lapsen yksilöllisen edun parempaa huomioimista. Mietinnön ja lainsäädäntöehdotuksen keskeiset puutteet Istanbulin sopimuksen velvoitteiden näkökulmasta: Viime vuosikymmeninä on toteutettu lukuisia kansallisia tutkimuksia ja selvityksiä, jotka osoittavat, että tyypillisesti naisiin ja lapsiin kohdistuva parisuhde- ja perheväkivalta ovat Suomessa laaja-alainen ihmisoikeusongelma niin yleisyytensä kuin vaikutustensa suhteen. Tämän osoittaa myös vertaileva kansainvälinen tutkimus. Ilmiön tunnustaminen ihmisoikeusongelmaksi tarkoittaa, että sen ehkäiseminen ja torjuminen on erityisesti valtion vastuulla. Valtion on noudatettava erityistä huolellisuutta (due diligence) yksityishenkilöiden harjoittaman väkivallan estämisessä, uhrien suojelemisessa, väkivallan tunnistamisessa rikokseksi ja oikeuden toteuttamisessa syyte- ja rangaistusmenettelyllä. Lainsäädäntötyössä huolellisuusvelvoite tarkoittaa muun muassa, ettei mikään esitetty tai voimassa oleva säädös saa mahdollistaa väkivallan jatkumista. Huolellisuusvelvoite sitoo myös kaikkia valtion viranomaisia, viranhaltijoita, laitoksia ja muita valtiollisia toimijoita. Luonnollisesti valtio on vastuussa myös valtion tehtäviä täyttävien yksityisten tahojen teoista ja laiminlyönneistä. Valtio on siis vastuussa kaikkien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta määrittelevien ja valvovien valtion, kunnan ja yksityisten toimijoiden toimista ja mahdollisista laiminlyönneistä. Lakiehdotuksen perusteluissa viitataan Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin. Istanbulin sopimuksen artikla 31 velvoittaa sopimusvaltioita varmistamaan, ettei tapaamis- tai huolto-oikeuden täytäntöönpano vaaranna väkivallan aikuis- ja lapsiuhrien oikeuksia tai turvallisuutta. Lakiuudistuskokonaisuudessa, jonka mietintö esittelee, tämän periaatteen toteutumista ei ole varmistettu. Istanbulin sopimus kattaa fyysisen väkivallan lisäksi mm. seksuaalisen ja psykologisen väkivallan ja vainoamisen. Kaikki sopimuksen alaan kuuluva väkivalta tulee ottaa huomioon huolto- ja tapaamispäätöksiä tehtäessä. Väkivallan estämistä koskevan huolellisuusvelvoitteen toteutumista läpäisevästi – lainsäädännön tasolta käytännön viranomaistyöhön – ei lakimuutosehdotuksissa ole kylliksi huomioitu ja tähdennetty. Mietinnössä todetaan, että huolto- ja tapaamisoikeutta koskevissa kysymyksissä on otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Sopimuksen 19 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Myöskään tätä velvoitetta ehdotus ei kaikilta osin täytä. ”Vieraannuttamis”-käsitteen käyttö on ristiriidassa Istanbulin sopimuksen velvoitteiden kanssa: Työryhmän mietinnössä perustellaan lakimuutosesityksiä ”vieraannuttamisen” ehkäisemisellä. Kuten perusteluissakin todetaan, käsitteellä ei ole tarkkaa merkityssisältöä. ”Vieraannuttamis”-käsitettä ei kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa käytetä. Vuonna 2016 Kanadassa toteutettiin tutkimus, jossa kerättiin tietoja 30 turvakodin työntekijältä vieraannuttamisilmiöön liittyen. Turvakotityöntekijöiden mukaan palvelujen piiriin hakeutuneita naisia on kasvavassa määrin syytetty perusteettomasti vieraannuttamisesta, kun kyse on ollut naisten yrityksistä suojella lapsiaan ja itseään väkivallalta ja sen uhalta. Turvakotityöhön tällä oli merkittävä vaikutus. Lastensuojelu- ja oikeusviranomaiset toistivat tekijöiden väitteitä vieraannuttamisesta. Tutkimuksen tekijöiden mielestä kyse on taktiikasta, jolla naisten ja lasten ilmoituksia perheväkivallasta mitätöidään (Lapierre & Côte, 2016, Children and Youth Services Review). Sen sijaan vainon merkityssisältö on määritelty kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa, kuten Istanbulin sopimuksessa (artikla 34). Vainoaminen on määritelty myös Suomen rikoslaissa. Vuonna 2014 voimaan astuneen säännöksen mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta. Vaino ja ”vieraannuttaminen” asettuvat usein vastakkaisiksi väitteiksi huoltoriidoissa. Eron jälkeisen vainon uhri voi olla vastakkaisen osapuolen mielestä lasten ”vieraannuttaja”. Kyse voi olla siitä, että vainon uhri suojelee toiminnallaan lastaan väkivaltaiselta ex-puolisolta. Ex-puoliso ei näe toiminnassaan mitään moitittavaa, vaikka seuraisi entisen puolisonsa ja yhteisten lasten liikkeitä erilaisten jäljittimien avulla, lähettäisi jatkuvasti viestejä eri viestintävälineisiin ja esittäisi suoria ja/tai epäsuoria uhkauksia. (ks. esim. Kinnunen, 2016: Kun väkivalta ei päättynytkään eroon. Tutkimus lastenvalvojien työkäytännöistä eron jälkeisen väkivallan ja vainon tilanteissa. Lisensiaattityö, Lapin yliopisto). ”Vieraannuttamisesta” puhuminen on harhaanjohtavaa, jos lapsen vanhempi käyttäytyy väkivaltaisesti ja aiheuttaa käyttäytymisellään lapselle vaaraa ja/tai merkittävää haittaa. Vainoajan ja ”vieraannuttajan” erottaminen toisistaan vaatii ”vieraannuttamis”-käsitteen tarkkaa määrittelyä ja sen arvioimista, miten kyseinen käsite ymmärretään eri toimijoiden taholla. Lisäksi on luotava kriteeristö, jota viranomaiset voivat käyttää arvioidessaan, milloin kyse on vainosta, ja milloin itsekkäästä piittaamattomuudesta lapsen edun suhteen. Vaikka huoltoriidat ovat keskenään hyvin erilaisia, olisi varmistettava tällaisen yleisen kriteeristön saavutettavuus. Viranomaisille on järjestettävä koulutusta siitä, miten vainoajan ja lapsen edusta piittaamattoman ”vieraannuttajan” käyttäytyminen ja psyykkiset oireet ovat erotettavissa toisistaan. Vuoden 2017 lopulla ilmestyy kattava teos eron jälkeisestä vainosta, jossa dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm valottaa käyttäytymisen eroja. Sekä aiheesta tehty kansallinen tutkimus että käytännön työ väkivaltaa kokeneiden parissa on osoittanut, että väkivaltakokemuksia ei tällä hetkellä oteta vakavasti viranomaiskäytännöissä, esimerkiksi sovittaessa lapsen tapaamisoikeudesta tai -käytännöistä tai huoltajuudesta. Uhrien huolta lasten turvallisuudesta ei kuulla, väkivaltaa, väkivallan uhkaa tai sen seurauksia vähätellään. Lapsen pelko tavata etävanhempaa tulkitaan aivan liian usein perusteettomaksi. Pelko on otettava vakavasti. Lasta on suojeltava sen sijaan, että hänet pakotetaan tapaamaan vanhempaa, jota pelkää. Väkivallan vakavuus ja sen vaikutukset on arvioitava huomioiden kokonaistilanne, väkivallan kesto ja prosessiluonne: parisuhde- ja perheväkivalta ei useimmiten ole kertaluonteinen tapahtuma vaan siihen kietoutuu monimuotoista henkistä väkivaltaa, joilla on olennainen vaikutus uhrin ja lasten hyvinvoinnin alenemiseen kokonaisuudessaan.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lastenvalvojilla jotka käsittelevät tapaamissopimuksia, tulee järjestää koulutus vieraannuttamisen tunnistamiseksi. Lapsen kuuleminen tapaamisoikeuteen liittyvässä asiassa ei ole oikein. Lapselle tulee voida merkitä kaksi kotia. Erotilanteessa lapsella on kaksi tasavertaista kotia, joissa hänellä on oikeus viettää yhtä paljon aikaa. Samalla poistetaan käsitteet lähivanhempi ja etävanhempi, sillä on vain kaksi tasavertaista lapsen vanhempaa. Se seikka, että lasta kuullaan 12 vuotta täytettyään ja hänen mielipiteensä painaa yhä enemmän 15 vuotta täytettyään on hyvä, mutta on huomioitava se ettei lapsella ole kokonaiskäsitystä siitä mihin hänen mielipiteensä pitemmälle tulevaisuuteen katsottuna vaikuttaa. Siksi onkin tärkeää näissä tapauksissa tuomioistuimen kuulla myös asiantuntijaa lapsen mielipiteen analysoinnissa. Lapsen huollossa ja tapaamisoikeudessa vanhempien tasa-arvoinen kohtelu on ollut ongelma, joka tulee poistaa. Pääsääntöisesti lapsen lähivanhemmaksi oikeudessa nimetään lapsen äiti. Lapsen edusta puhuttaessa on puhuttukin äidin edusta. Se johtaa siihen, että lapsen todelliseen etuun ei päästä käsiksi. Pitää pohtia isän asemaa, äidin asemaa, lapsen asemaa ja lapsen sisarusten asemaa. Uuden lain tulee ottaa kantavaksi ohjenuoraksi, kumpi lapsen vanhemmista pystyy paremmin turvaamaan lapselle laissa määritetyt oikeudet, unohtamatta sitä kumpi vanhemmista pystyy turvaamaan ja takaamaan lapselle oikeuden tavata myös toista vanhempaansa.
      • Majlander Sini, Professori (emerita), OTT Kevät Nousiainen; OTT Merja Pentikäinen; OTM Sini Majlander; OTM, VTM Fanny Pihlström; ja OTM, HTK Anna Silventoinen
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Yleisiä huomioita On myönteistä, että – toisin kuin uudistusta pohjustaneessa oikeusministeriön muistiossa (OM 31/41/2015, 25.1.2016) – työryhmän mietinnössä on nostettu esiin Suomea sitovia tai muuten Suomelle merkityksellisiä ja lainsäädäntöuudistukseen liittyviä valtion kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ja kansainvälisten elinten linjauksia. Katsomme, että Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet olisi pitänyt ottaa oikeusministeriön työryhmän työssä huomioon vielä kattavammin ja konkreettisemmin. Mietinnössä noteerattujen kansainvälisten sopimusten huomioiminen on jäänyt pitkälti vain maininnan varaan, eikä Suomea sitovia sopimusvelvoitteita ole käytännössä viety päätöksentekoa ohjaaviin säännösehdotuksiin. Lainsäädännön uudistamistyössä Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet määrittelevät kansallisen lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen minimitason. Käsillä olevassa lainsäädäntöhankkeessa joudutaan punnitsemaan erilaisten ihmisoikeusvelvoitteiden (lapsen suojaaminen ja lapsen etu, vanhempien oikeudet, perhe-elämän ja perheen suoja jne.) keskinäissuhteita. Lapsenhuoltolain ja sen soveltamiseen liittyvien muiden lakien uudistamisessa huomioitavat keskeiset kansainväliset linjaukset liittyvät Suomea sitoviin YK:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Perhe-elämän ja perheen suojaan liittyviä velvoitteita on mm. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (nk. KP-sopimus, SopS7-8/1976) (17 ja 23 artiklat), YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 6/1976) (10 artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (SopS 18–19/1990) (8 artikla). Suomea sitovissa ihmisoikeusvelvoitteissa painotetaan myös lasten suojaamista ja lapsen oikeuksia. YK:n KP-sopimus velvoittaa sopimusvaltiota varmistamaan lapsen suojelun (24 artikla). Laajoja ja yksityiskohtaisia valtion velvoitteita turvata lapsen oikeuksia ja suojaa määritellään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59/1991). Lapsen oikeuksien sopimuksen sopimusvaltion keskeiset velvoitteet liittyvät lapsen kohteluun, suojeluun ja osallistumiseen (erityisesti lasta itseään koskevaan päätöksentekoon). Lapsen edun huomioiminen kulkee punaisena lankana läpi sopimuksen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisältää erityisen tärkeitä lapsenhuoltolainsäädännön uudistamiseen liittyviä velvoitteita. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (ns. CEDAW-sopimus; SopS 67–68/1986) velvoittaa sopimusvaltiota poistamaan kaikki naisten syrjinnän muodot laajasti eri alueilla (1 artikla) ja takaamaan naisten tasa-arvon miesten kanssa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien nauttimisessa (3 artikla). CEDAW-sopimus koskee myös tyttöjä. CEDAW-sopimuksen nimenomaisissa velvoitteissa käsitellään mm. vanhempien yhtäläisiä oikeuksia ja vastuita lapsiinsa nähden, ml. huoltokysymyksissä (16 artikla). Ko. sopimusvelvoitteet korostavat kaikissa tapauksissa lasten edun ensisijaisuutta. Naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta on saanut erityistä huomiota kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestelmässä. Ko. väkivaltaa koskevat Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet on otettava huomioon lapsenhuoltolain uudistuksessa. Täsmällisimmät velvoitteet löytyvät Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevasta yleissopimuksesta (ns. Istanbulin sopimus; SopS 53/2015). Haluamme esittää erityisen huolemme siitä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu poissulkevassa ja syrjivässä prosessissa. Valmistelutyöhön osallistuneessa seurantaryhmässä on ollut näkyvä edustus ns. miesjärjestöistä ja useista muista järjestöistä, jotka tosiasiallisesti edustavat miesten näkökulmia. Valmistelutyöstä ovat puuttuneet täysin mm. ns. naisjärjestöt. Seurantaryhmässä on ollut myös heikko edustus erilaisista vähemmistöryhmistä. Ryhmän kokoonpano on käytännössä marginalisoinut ääniä ja näkökulmia, jotka ovat tärkeitä käsillä olevalle lainsäädäntöhankkeelle. Poissulkeva ja syrjivä valmisteluprosessi on vastoin Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita (ks. mm. CEDAW-sopimuksen 7 artiklan vaatimukset). Oikeusministeriön työryhmän mietinnön painotukset ja puutteet viestivät siitä, että lainsäädännön valmistelutyössä ei ole ollut riittävästi myöskään Suomea sitovan kansainvälisen ihmisoikeusnormiston osaamista. Seuraavassa esitetään aluksi keskeisimpiä lapsenhuoltolain uudistamiseen liittyviä ihmisoikeusvelvoitteita ja peilataan niitä työryhmän mietintöön. Vieraannuttamisesta, sovittelusta, valvotuista tapaamisista ja lapsen kuulemisesta esitetään joitakin täsmähuomioita. Lopuksi esitämme konkreettisia suosituksia, jotka mielestämme tulisi ottaa huomioon seuraavassa lainvalmisteluvaiheessa. Naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ihmisoikeussopimuksissa Valtioiden neuvottelemissa ja Suomen hyväksymissä kansainvälissä ihmisoikeusnormeissa tunnistetaan ja tunnustetaan tutkimuksissakin osoitettu naisten erityinen riski joutua väkivallan uhriksi perhe- ja yksityiselämän piirissä. Toisin kuin miehille, naisten henkilökohtaisen turvallisuuden (ml. terveyden ja hengen) kannalta perhe- ja yksityiselämän piiri on yleensä naisille vaarallisempi kuin ns. julkinen tila. Perheväkivallan uhrit ovat pääsääntöisesti naisia tai lapsia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa koskevat Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet löytyvät erityisesti Istanbulin sopimuksesta. On erittäin huolestuttavaa, että oikeusministeriön työryhmän mietinnössä ei ole huomioitu Istanbulin sopimuksen useita lainsäädäntöhankkeelle merkityksellisiä velvoitteita. Mietinnöstä syntyy mielikuva, ettei ko. velvoitteiden merkitystä ole kunnolla mietitty, sillä Istanbulin sopimuksen velvoitteet eivät heijastu riittävästi esitetyissä säännöksissä. Istanbulin sopimus koskee laajasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, nimenomaisesti ko. väkivallan huomioimista myös lapsen huoltoa koskevissa päätöksissä. Koska Istanbulin sopimuksen kansallinen voimaansaattaminen vuonna 2015 tehtiin täysin riittämättömästi (mm. ei tehty sopimuksen edellyttämiä muutoksia lapsen huoltoa ja tapaamista koskevaan lainsäädäntöön), Istanbulin sopimuksen velvoitteet on huomioitava nyt (kaikissa) uudistettavan lapsenhuoltolain relevanteissa kohdissa. Riittämättömät lainsäädäntötoimet Istanbulin sopimuksen voimaansaattamiseksi Suomessa nousivat esiin sekä sopimuksen voimaansaattamista arvioineen ulkoministeriön työryhmän mietintöön liitetyissä eriävissä mielipiteissä että sopimuksen eduskuntakäsittelyssä. Mietintövaliokuntana toiminut työelämä- ja tasa-arvovaliokunta edellytti huomioissaan, että Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toteuttamiseen on kiinnitettävä huomiota sopimuksen soveltamisalaan liittyvissä tulevissa lainsäädäntöhankkeissa. Oikeusministeriön mietinnössä noteerataan Istanbulin sopimuksen artikla 31, joka koskee lapsen huoltoon liittyviä päätöksiä. Ehdotetuissa lapsenhuoltolain pykälissä ja lakia taustoittavassa HE:n muotoon kirjoitetussa tekstissä väkivaltakysymys on kuitenkin otettu huomioon liian kapeasti. Huomioon on otettava Istanbulin sopimuksen tarkoitus ja tavoitteet laajasti sekä muutkin Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet, erityisesti kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa ja normien soveltamiskäytännössä painottuva naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta. Oikeusministeriön mietinnössä viitataan tavoitteeseen suojata lasta väkivallalta, mutta esimerkiksi huollosta ja tapaamisista päättämiseen ja lapsen tapaamisjärjestelyihin liittyvissä pykälissä operationalisoidaan lähinnä vanhempien velvollisuus yhteistyöhön. Lakitekstissä tämä periaate on sisällytetty lakiehdotuksen 1 §:n 2 momenttiin. Huoltoa ja tapaamista koskevan asian ratkaisemista koskevassa 10 §:ssä ei kuitenkaan viitata väkivallan huomioon ottamiseen päätöstä tehtäessä, kuten Istanbulin sopimuksen 31 artikla edellyttää. Lakiehdotuksesta siis puuttuu kokonaan säännös, joka velvoittaisi ottamaan huomioon toiseen vanhempaan kohdistuneen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen. Lapselle vahingolliseen ihmissuhteeseen ei tule liittää myötävaikutusvelvoitetta. Haluamme kiinnittää huomiota myös edelleen olemassa olevaan epäsuhtaan sanktioinnissa: tapaamisen laiminlyönnistä ei seuraa mitään, tapaamiseen toimittamisen estyminen voi johtaa sanktioihin. CEDAW-sopimuksen täytäntöönpanoa sopimusvaltioissa kansainvälisesti valvova nk. CEDAW-komitea on tehnyt merkittäviä linjauksia väkivaltakysymyksestä tuoden naisiin kohdistuvan väkivallan osaksi CEDAW-sopimuksen soveltamisalaa. CEDAW-komitea on antanut naisiin kohdistuvasta väkivallasta kaksi tärkeää yleissuositusta. Vuonna 1992 komitean hyväksymä yleissuositus nro 19 linjasi merkittävällä tavalla naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen osana kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja väkivaltaan puuttumisen ja väkivallan huomioimisen tärkeänä osana naisten ihmisoikeuksien tasa-arvoista turvaamista. CEDAW-komitea hyväksyi kesällä 2017 tärkeän päivityksen 25 vuotta vanhaan yleissuositukseen hyväksymällä yleissuosituksen nro 35. Lasten huoltopäätökset, lapsen etu ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat nousseet esiin mm. CEDAW-komitean yksilövalituksiin tehdyissä huomioissa. Käsillä olevan suomalaisen lainsäädäntöhankkeen näkökulmasta tärkeitä CEDAW-komitean huomioita löytyy mm. tapauksesta González Carreño v. Spain (Communication No. 47/2012). YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää lapsiin kohdistuvan väkivallan huomioimista mm. lapsen huoltoon liittyvissä ratkaisuissa. (Ks. huomiot jäljempänä.) Yksityisten ihmisten väliseen väkivaltaan puuttuminen ja väkivallan huomioiminen viranomaistoiminnassa on noussut esiin myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä. Istanbulin sopimus Istanbulin sopimus koskee kaikkia perheväkivallan uhreja, mutta sen soveltamisessa tulee erityisesti ottaa huomioon sukupuolittuneen väkivallan naisuhrit (2 artikla). Istanbulin sopimuksen artiklan 3 mukaan naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa kaikkia sukupuolittuneen väkivallan tekoja jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa fyysistä, seksuaalista, psykologista tai taloudellista haittaa tai kärsimystä naisille, mukaan lukien tällaisia tekoja koskevat uhkaukset, pakottaminen tai mielivaltainen vapauden riistäminen. Perheväkivalta määritellään kaikiksi fyysisiksi, seksuaalisiksi, psykologisiksi tai taloudellisiksi teoiksi jotka tapahtuvat perheessä tai perheyksikössä tai aikaisempien tai nykyisten puolisoiden tai partnereiden välillä, olipa tekijällä uhrin kanssa sama asunto tai ei. Istanbulin sopimuksen artikla 6 edellyttää sopimusvaltion toimilta sukupuolisensitiivisyyttä ja sukupuolinäkökulman huomioimista. Sopimuksen artikla 7 korostaa sopimusvaltion velvoitetta toteuttaa tarvittavia lainsäädäntö- ja muita toimia sopimuksen velvoitteiden täytäntöön panemiseksi. Artikla myös velvoittaa sopimusvaltiota erityisesti huomioimaan väkivallan uhrien oikeudet kaikissa toimissaan. Sopimuksen artikla 18 sisältää sopimusvaltion yleisiä velvoitteita sopimusvelvoitteiden toteuttamiseksi kaikin tarvittavin lainsäädäntö- tai muin toimin väkivallan uhrien suojaamiseksi ja viranomaisten yhteistyön varmistamiseksi. Käsillä olevalle lainsäädäntöhankkeelle erityisen keskeinen on sopimuksen artikla 31, joka velvoittaa sopimusvaltion varmistamaan, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Artiklan 1 kohta velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään tarpeellisiin lainsäädäntö- ja muihin toimiin varmistaakseen, että kun lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta päätetään, kaikki Istanbulin sopimuksen kattamat väkivallan muodot otetaan huomioon. Artiklan selitysmuistion mukaan huomioon tulee ottaa sekä lapseen itseensä että lapsen huoltajaan (”non-abusive carer”) kohdistuvat väkivaltatapaukset. Artiklan 2 kohta velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään tarpeellisiin lainsäädäntö- ja muihin toimiin varmistaakseen, ettei tapaamista ja huoltoa koskevien oikeuksien käyttäminen aseta uhrin tai lasten turvallisuutta uhanalaiseksi. Artikla siis velvoittaa joko lainsäädännön avulla tai muilla keinoin varmistamaan, että naisiin kohdistuva sukupuolistunut väkivalta tai perheväkivalta otetaan aina huomioon huolto- ja tapaamispäätöksiä tehtäessä. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa lainsäädäntöhankkeessa on syytä noteerata myös artiklaan 46 kirjattu väkivaltarangaistusten määräämisessä huomioitavat raskauttavat seikat. Artiklan mukaan raskauttavana seikkana tulee huomioida mm. väkivaltarikoksen kohdistuminen entiseen tai nykyiseen kansallisessa laissa tunnustettuun puolisoon tai kumppaniin sekä lapseen kohdistettu tai lapsen läsnä ollessa tehty väkivalta. Tällaiset nimenomaiset kirjaukset Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa osaltaan alleviivaavat sitä, että viitattuihin väkivaltatilanteisiin tulee kiinnittää huomiota erilaisissa asiaan liittyvissä kansallisissa linjauksissa. Sovittelumenettely on toimiva useissa perheoikeudellisissa tapauksissa, mutta sovittelumenettelyn käyttämiseen perheväkivaltatapauksissa tulee suhtautua pidättyvästi. On tilanteita, joissa sovittelua ei tule lainkaan sallia. Istanbulin sopimuksen artikla 48 sisältää pakollista sovittelua koskevan kiellon. Istanbulin sopimuksen selitysmuistiossa todetaan, että väkivallan uhriksi joutunut yksilö ei koskaan ole tasavertaisessa asemassa väkivallan tekijän kanssa, ja siksi sovittelua ei näissä yhteyksissä tule sallia. Tämä kielto tulee ottaa huomioon lainvalmistelussa. Istanbulin sopimuksen voimaansaattamisen eduskuntakäsittelyssä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi mietinnössään, että on tärkeää varmistaa kaikissa olosuhteissa Istanbulin sopimuksen vaatimukset sovittelun tosiasiallisesta vapaaehtoisuudesta Istanbulin sopimuksen IV ja VI lukuihin sisältyy erityisiä viranomaisyhteistyötä koskevia velvoitteita, joiden nojalla valtioiden tulee luoda ja ylläpitää sellaista järjestelmää, joka mahdollistaa tehokkaan yhteistyön kaikkien asianomaisten viranomaisten kesken, myös yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja sekä muiden asianomaisten järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Nimenomaisia viranomaisyhteistyötä koskevia velvoitteita sisältyy myös EU:n rikosuhridirektiiviin. Olemassa oleva tutkimustieto osoittaa, etteivät suomalaiset tuomioistuimet usein kiinnitä huomiota huoltoriidan yhteydessä esitettyihin väkivaltaväitteisiin. Lasten huoltoon liittyviä kysymyksiä käsittelevät asianajajat kertovat käytännön edelleenkin olevan tämä. Jos perhepiirissä esiintyvä väkivalta ylipäänsä on otettu huomioon tuomioistuinkäsittelyssä, se on saanut myös vinoutuneita muotoja. Tämä on nähtävissä mm. lasten huostaanottotilanteissa. Suomessa lasten huostaanottoa on jopa perusteltu sillä, ettei äiti ole sopiva huoltajaksi, koska hän ei kykene suojelemaan lapsia väkivaltaiselta isältä. Ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että huolto- ja tapaamisriitoja soviteltaessa pyrittäisiin systemaattisesti varmistamaan, onko tapauksessa ilmennyt Istanbulin sopimuksen tarkoittamaa väkivaltaa. 4. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus Velvollisuus huomioida ja ottaa vakavasti perheväkivaltaa koskevat väitteet päätettäessä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta seuraa myös suoraan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Yleissopimuksen 3 (1) artiklan mukaan “kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”. Yleissopimuksen 19 (1) artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Henkinen väkivalta kattaa altistumisen väkivaltaiselle ilmapiirille. Tutkimustiedon mukaan väkivallan näkeminen vaikuttaa lapseen jopa yhtä paljon kuin henkilökohtainen väkivaltakokemus, ja aiheuttaa vakavan uhkan lapsen perusturvallisuudelle. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättävällä tuomioistuimella on siis velvollisuus huomioida ja ottaa vakavasti vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen tai sitä koskevat väitteet riippumatta siitä, onko väkivalta kohdistunut suoraan lapseen. Lapsen edun toteuttamisen varmistamiseksi huoltoriidat ovat ns. indispositiivisia riitoja, joissa sovittelu ei ole sallittu ja oikeusseuraamus vaatii tuomioistuimen tai jonkin muun viranomaisen vahvistamisen. Toisin sanoen, kun lapsen vanhempien välillä vallitsee ristiriita, lapsen edusta huolehtiminen kuuluu yhteiskunnalle. Lapsen oikeuksien sopimus sisältää tärkeitä sopimusvaltion velvoitteita lapsen kuulemisesta ja osallistamisesta. Vieraannuttaminen Tunnistamme vieraannuttamiskysymyksen ja siihen liittyvät argumentit osana käsillä olevan lainsäädäntöhankkeen problematiikkaa. Pyrkimys turvata molempien vanhempien yhtäläiset oikeudet osallistua lapsen huolenpitoon on perusteltu. Pidämme kuitenkin huolestuttavana vieraannuttamiskysymyksen käsittelyä OM:n työryhmän mietinnössä. Vieraannuttaminen on terminä hyvin kiistanalainen, eikä sille ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. OM:n mietinnössä vieraannuttaminen määritellään henkisen väkivallan muodoksi. Näin yleinen määritelmä on erittäin ongelmallinen. Vieraannuttamiskysymyksen yksipuolisesta käsittelystä OM:n muistiossa kertoo se, että muistiossa ei ole otettu huomioon vieraannuttamisen vastapainoksi muita teoreettisia näkökulmia. Lisäksi eduskunnan lakivaliokunnan aiemmin kuulemien asiantuntijoiden mukaan vieraannuttamiskielto sisältyy jo nykyiseen lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vaikka ihmisoikeussopimuksissa käsitellään myös vanhemmuuteen liittyviä vanhempien oikeuksia, on tärkeä huomata edelläkin viitattu ihmisoikeusvelvoitteiden painotus lapsen edun ensisijaisuudesta. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus yksiselitteisesti velvoittaa pitämään lapsen etua tärkeimpänä päätösperusteena. Ns. vieraannuttamisen vastaisen kiellon kirjaamista lainsäädäntöön ei edellytetä missään Suomea sitovassa ihmisoikeusnormissa. Vieraannuttaminen on kansainvälisesti miesliikkeen suosima termi. Ns. vieraannuttamisoireyhtymän nimesi psykiatri Richard Gardner parikymmentä vuotta sitten. Gardnerin mukaan vieraannuttaminen ilmenee lähinnä avioerojen yhteydessä ja ilmenee pääasiassa toisen vanhemman oikeudettomana toisen vanhemman vähättelykampanjana, jolla vanhempi pyrkii indoktrinoimaan lapsen toista vanhempaa vastaan. Maltillisemmat vieraannuttamisen tutkijat korostavat, että vieraannuttamisepäilyn yhteydessä on tarpeen selvittää lapsen käyttäytymisen syyt, etenkin mahdollinen väkivalta. Huoltopäätöksiä tehtäessä kiinnitetäänkin paljon huomiota vanhempien yhteistyökykyyn ja siihen, miten vanhempi tukee toisen vanhemman vanhemmuutta. Lapsen huoltajilta edellytetään yhteistyötä, joka kuitenkin on joissain tilanteissa erittäin vaikeaa. Ns. vieraannuttamisen yhteydessä väitetään, ettei huoltaja kykene tällaiseen yhteistyöhön. Suomessa käydyssä keskustelussa on kuitenkin unohtunut, ettei huoltajalta tietyissä tilanteissa pidä edes edellyttää yhteistyötä. Näin on erityisesti tilanteissa, joissa esiintyy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Vieraannuttaminen on erotettava erityisen selkeästi perustellusta yhteyksien rajoittamisesta lapsen vanhempaan (esim. väkivallan vuoksi). Istanbulin sopimus nimenomaisesti toteaa, että väkivalta tulee olla peruste rajoittaa lapsen huoltoa ja väkivaltaa käyttävän vanhemman tapaamisoikeutta. Mikäli lainsäädäntöhankkeessa päädytään lisäämään vieraannuttamista koskeva määräys uudistettavaan lapsenhuoltolakiin, ko. normi on valmisteltava erityisen huolellisesti. Määräyksen on oltava kaikin puolin sopusoinnussa Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa mm. lapsen edun ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa koskevien vaatimusten osalta. Pidämme oikeana työryhmän johtopäätöstä siitä, että ei ole perusteltua ehdottaa vieraannuttamisen tai muun tapaamisoikeuden estämisen kriminalisointia. Valvotut tapaamiset ja lapsen kuuleminen On myönteistä, että työryhmä ehdottaa valvottujen tapaamisten sääntelyä uudistettavassa laissa nykyisten maan eri osissa toteutettujen ja toisistaan poikkeavien menettelytapojen yhtenäistämiseksi. Väkivalta ja lapsen etu on noteerattava perusteltuina syinä rajoittaa tapaamisia. On tärkeää, että lakiin on ehdotettu myös lapsen kuulemisen ja näkemysten huomioon ottamisen vahvistamista. Em. kysymysten osalta Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet antavat tärkeät reunaehdot. Muita huomioita OM:n mietinnön sivuilla 26–27 viitataan havaittuihin epäkohtiin ja lain soveltumattomuuteen niihin puuttumiseksi. Tekstissä ei kuitenkaan lainkaan avata kyseisiä epäkohtia tai anneta niistä esimerkkejä. Viittausta olisi syytä tarkentaa. OM:n mietinnön sivulla 28 viitatuissa esityksen tavoitteissa ei mainita, että tavoitteena on ollut valmisteilla olevan lainsäädännön saattaminen sopusointuun Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Koska ko. velvoitteet määrittelevät kansallisen lainsäädännön minimitason, ko. tavoite pitäisi olla lainsäädäntöhankkeen ytimessä ja siten myös mainittuna. OM:n mietinnön sivulta 42 kohdasta ”Vaikutukset viranomaisten toimintaan” puuttuu kokonaan maininta viranomaisten velvoitteesta tehdä keskenään yhteistyötä ja mm. vaihtaa relevanttia tietoa. Tämä maininta tulisi lisätä. OM:n mietinnön sivulla 43 kohdassa ”Vaikutukset lapsiin” ei mainita lainkaan lapsen suojaamista myös väkivallalta, joka ei välittömästi kohdistu lapseen itseensä (vaan esimerkiksi toiseen vanhempaan). Tämä maininta tulisi lisätä. OM:n mietinnön sivulla 44 kohdassa ”Vaikutukset yhdenvertaisuuteen” esitetyt huomiot ovat puutteellisia. Vaikutusten arviointi tulisi tehdä kattavammin. Suosituksia Lapsenhuoltolain uudistuksen lähtökohtana on pidettävä Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Lainsäädäntöhankkeessa on huomioitava kaikki hankkeen kannalta merkitykselliset ihmisoikeusnormit ja analysoitava niiden keskinäissuhteet. Ihmisoikeusnormeissa painotettu lapsen etu on oltava punaisena lankana. Väkivalta tulee ottaa huomioon. Valvottujen tapaamisten sääntely ja lapsen kuulemisen lisääminen ovat tärkeitä lainsäädäntöhankkeessa täsmennettäviä kysymyksiä. Lainsäädännön muutosesityksen keskeiseksi tavoitteeksi tulee kirjata lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön saattaminen sopusointuun Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Esimerkiksi Istanbulin sopimuksen velvoitteet tulee huomioida paremmin kuin OM:n työryhmän mietinnössä on tehty, ja lakiin tulee sisällyttää selvästi ja läpileikkaavasti mm. edellä kuvatut sopimuksen 31 artiklan molempien kohtien mukaisesti muotoillut velvoitteet. Lainsäädäntöä tarkennettaessa tulisi huomioida myös ko. artiklaa taustoittavassa selitysmuistiossa olevat huomiot. Uudistettavassa lapsenhuoltolaissa ja lakia taustoittavassa HE:ssä tulee selkeästi linjata lapseen itseensä tai toiseen huoltajaan (carer) kohdistuva väkivalta (myös väkivallalla uhkaaminen) lastenhuoltopäätöksissä huomioitavaksi tärkeäksi seikaksi. Pidämme tärkeänä myös väkivallan kohdistumisen muuhun lähihenkilöön (esim. sisarukseen), mahdollisesti vanhemman muihinkin ihmisiin kohdistaman väkivaltaisuuden, huomioimista. Lakiin tulee kirjata huollosta ja tapaamisoikeudesta päättävän tuomioistuimen velvollisuus huomioida ja ottaa vakavasti vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen tai sitä koskevat väitteet riippumatta siitä, onko väkivalta kohdistunut suoraan lapseen. Edellä sanottu huomioiden, lainsäädännön muutosesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 46–48) tulisi huomioida mm. seuraavat asiat: Sivulla 47 viitataan lapselle haitallisten yhteyksien katkaisemisen hyväksyttävänä esimerkkinä lapselle läheisen henkilön syyllistymisen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Katsomme, että tässä yhteydessä olisi tärkeä mainita myös lapseen tai hänelle läheiseen henkilöön kohdistuva muu väkivalta. 1 §:n 2 momenttia koskevaan tekstiin tulisi lisätä nimenomainen viittaus myös Istanbulin sopimukseen. Sivuilla 74–75 väkivallasta puhuttaessa olisi syytä täsmentää mitä väkivalta voi sisältää. Näkemyksemme mukaan tulisi väkivaltana ottaa huomioon lapseen itseensä kohdistuvan väkivallan lisäksi lapsen näkemä väkivalta, perheenjäsenien väkivallalla uhkaaminen ja mahdollisesti myös muihin ihmisiin kohdistettu väkivalta. Sovittelumenettelyn käyttämiseen perheväkivaltatapauksissa tulee aina suhtautua pidättyvästi. Istanbulin sopimuksen 48 artikla sisältää pakollista sovittelua koskevan kiellon. Koska väkivallan uhriksi joutunut yksilö ei koskaan ole tasavertaisessa asemassa väkivallan tekijän kanssa, sovittelua ei näissä yhteyksissä tulisi lainkaan sallia. Vieraannuttamiskiellon nimenomaiseen sisällyttämiseen lainsäädäntöön tulee suhtautua varauksella. Nykyinen laki jo sisältää sääntelyä, joka kattaa tämän tarkoituksen. Vieraannuttamisteorian ristiriitaisuuden vuoksi kyseistä termiä ei tulisi käyttää lainsäädännössä, ainakaan ilman syvällisempää analysointia ja myös muita teoreettisia näkökulmia huomioon ottaen. Lainsäädännössä käytettävien käsitteiden mahdollisimman tarkka määrittely on myös olennaista. Viranomaisyhteistyön ja tietojenvaihdon varmistaminen: Lapsenhuoltolakiin olisi hyvä ottaa viranomaisia koskeva velvoite tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja ao. lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Viranomaisyhteistyön ja tietojenvaihdon varmistaminen on erityisen tärkeää, jotta esimerkiksi Istanbulin sopimuksen mukaiset viranomaisyhteistyötä koskevat velvoitteet toteutetaan erityisesti SOTE-uudistuksen, julkisen vallan ulkoistamisen ja palveluiden yksityistämisen yhteydessä.
      • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, 2. osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus kiinnittää jäljempänä annettavassa lausunnossa huomiota niihin seikkoihin, jotka työryhmän esityksessä ovat ongelmallisia.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Mietinnössä on otettu kantaa keskeisiin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Lisäykset ja muutokset ovat asianmukaisia ja vastaavat uudistustarpeisiin. Lakiteksti on selkeää. STM pitää tärkeänä sitä, että uudistus ottaa lähtökohdaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja sen edistämisen. STM pitää hyvänä suuntana sen, että ehdotetut muutokset vahvistavat lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia vanhempien erotilanteita/huolto ja tapaamisratkaisuja koskevassa päätöksenteossa. Tämä edellyttää alalla toimivien osaamisen lisäämistä sekä lapsen oikeuksien sopimuksesta että vuorovaikutuksesta eri ikäisten lasten kanssa ja heidän mielipiteidensä selvittämisestä. STM esittää hallituksen esityksen yleisperusteluihin kirjausta siitä, että lapsella on yleinen oikeus perhe-elämän suojaan, ystävyyssuhteisiin ja yhteydenpitoon läheisten henkilöiden kanssa ilman, että niistä tehdään sopimusta. Yhteydenpidosta sovitaan kirjallisesti käytännössä vain niissä tilanteissa, joissa se on kulloinkin perusteltua. Voi olla vaara, että sopimus- ja päätösmahdollisuuksia sisältävä laki luo virhekuvan siitä, että kaikesta tavanomaiseen elämään liittyvästä yhteydenpidosta pitäisi aina tehdä sopimus. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2016–2019 on linjattu, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamisessa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma. Keskiössä on tasa-arvo-ohjelman mukaan lapsen etu ja molempien vanhempien vanhemmuuden jatkuminen myös eron jälkeen. STM katsoo, että nämä tavoitteet ovat pitkälti toteutuneet esityksessä. STM pitää tärkeänä, että tasa-arvoisen vanhemmuuden lisäksi perhemuotojen moninaisuus ja lapsen nykyistä vahvempi osallisuus on otettu esityksen lähtökohdiksi. Tapaamisten estämistilanteiden ennaltaehkäiseminen on äärimmäisen tärkeää, mutta tavoitteena tulisi olla lapsen turvallisuus ja kaikkien erotilanteisiin liittyvien riitojen vähentäminen luottamuksen luomisella vanhempien välille. Ehdotuksen tavoite tukea lapsen tapaamisoikeuden toteutumista on tärkeä. Ehdotus sisältää lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään nk. vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. STM kuitenkin korostaa, että tämä ei saisi johtaa siihen, ettei lapseen kohdistuvia vakavia laiminlyöntejä uskalleta tuoda esiin siksi, että pelätään syytöstä vieraannuttamisesta. Muistiossa vieraannuttamisen käsite jää jossain määrin epämääräiseksi. STM pitää hyvänä sitä, että vieraannuttamista ei ehdoteta kriminalisoitavaksi. Yleisperusteluiden alla olevan luvun 2.2.2 loppuun (s. 35), kohtaan ”muuta”, sosiaali- ja terveysministeriö esittää seuraavaa: ”käynnissä olevan LAPE -kärkihankkeen kehittämistyössä lähtökohtana on molempien vanhempien tasa-arvoisuus kasvattajina. viedään eteenpäin sekä ammattilaisten osaamisen uudistamisen kautta että viestinä vanhemmille.” Olosuhdeselvityksen tekijän kuuleminen asiantuntija-asemassa nostaa selvityksen tekijän tai selvityksen teosta vastaavan henkilön asiantuntemuksen uudella tavalla esille. Sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut olosuhdeselvittäjien työn kehittämisen osana LAPE -hanketta. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa, otsikon 2.2.4. alla mainitaan toistuvat huolto- ja tapaamisoikeudenkäynnit sekä lasten että vanhempien näkökulmasta kuormittavina (s. 39). Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa tehdään laajasti eropalvelujen kehittämistyötä jossa lähtökohtana on sovinnollisuuden vahvistaminen ja eron jälkeinen yhteistyövanhemmuus. Tavoitteena on molempien vanhempien säilyminen lapsen elämässä erosta huolimatta. Tässä tarkoituksessa LAPE -työssä vahvistetaan sekä ammattilaisten osaamista eropalveluissa että edistetään vanhempien kykyä sovinnollisuuteen ja vanhemmuuden yhteistyöhön eron jälkeen. Palveluja ja osaamista vaikeissa huolto- ja tapaamisriidoissa vahvistetaan osana erityis- ja vaativan tason palveluiden kehittämistyötä. LAPE:ssa on tuotettu pilotointiin vanhemmuussuunnitelma, joka on vanhemmille ja ammattilaisille suunnattu työväline. Sen lisäksi on käynnistetty kansallisen tason kehittämisprosessi, joka koskee perheneuvoloita, lastenvalvojia ja olosuhdeselvittäjiä. Sosiaalihuoltolain 35 §:n 3 momentin mukaan jokainen viranomainen, joka on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, voi ohjata henkilön tarpeellisten palvelujen piiriin tai, henkilön antaessa suostumuksensa, ottaa yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta henkilön tuen tarve arvioitaisiin. Palveluihin ohjaaminen voi tapahtua esimerkiksi liittämällä niistä kertova esite päätöksen yhteyteen. Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnittää huomiota sivuilla 40 ja 42 mainittujen asiantuntija-avustajien saatavuuteen. Heitä tulee kouluttaa lisää, jotta esitettyyn lisätarpeeseen voidaan vastata.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ehdotetut muutokset ovat hyviä ja tervetulleita. Erityisen hyvänä asiana näemme sen, että lakiehdotuksessa on aiempaa paremmin tuotu esille lapsen oikeus saada äänensä kuuluviin ja lapsen osallistumisoikeuksien vahvistaminen.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Monimuotoiset perheet -verkosto kiittää mahdollisuudesta lausua lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uudistuksesta. Verkosto lausuu näkemyksenään seuraavaa: Käsillä olevan lain uudistus on erittäin tarpeellinen. Uudistus on onnistunut ja siinä on osattu ottaa huomioon nykylain olennaisia puutteita ja ongelmakohtia. Uudistuksen toteutuminen mietinnössä esitetyllä tavalla toisi merkittäviä parannuksia lapsen oikeuksien, yhteiskunnassa tapahtuneiden arvo- ja asennemuutosten sekä perheiden lisääntyvän monimuotoisuuden huomioimiseen. Erityisen kiitettävänä Monimuotoiset perheet -verkosto pitää sitä, että mietinnössä esitetään mahdollisuutta määrätä tapaamisoikeus lapsen erityisen läheiseen henkilöön nähden, sekä sitä, että sosiaalilautakunnan valtuuksia sopimusten vahvistamiseen laajennetaan. Tällöin perheet voisivat jatkossa riidattomissa tilanteissa sopia niin oheishuoltajuudesta kuin tapaamisista ja muista arjen järjestelyistä sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tarvitsematta kulkea käräjäoikeuden kautta. Kiitettävää on myös se, että vuoroasuminen tulee lainsäädännön tasolla mahdolliseksi ja että vuoroasumisesta voidaan saada kirjaus väestörekisteriin.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tullut voimaan 1.1.1984. Lakia on tämän jälkeen lähinnä täydennetty kansainvälisen normiston edellyttämällä tavalla sekä riitojen sovittelua koskevalla säännöstöllä. Koska yhteiskunta lain säätämisen jälkeen on muuttunut, on lain laajempi tarkastelu ollut perusteltua.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua lapsenhuoltolain uudistamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä ja ehdotuksesta hallituksen esitykseksi uudistetuksi lapsenhuoltolaiksi. Lastensuojelun Keskusliitto keskittyy lausunnossaan arvioimaan erityisesti esitysluonnoksessa ehdotettuja säännöksiä huoltajien velvollisuuksien täsmentämisestä, vuoroasumisesta, lapsen oikeudesta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa sekä säännöksiä tuetuista ja valvotuista tapaamisista. Lausunnossa arvioidaan lisäksi esitysluonnoksen ehdotuksia lainsäädäntötoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on lapsen osallisuuden parantaminen häntä koskevia asioita käsiteltäessä. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tarpeellisena erityisesti huoltolain uudistuksen tavoitetta vahvistaa lapsen osallisuutta häntä koskevien asioiden käsittelyssä. Lapsen oikeuksien sopimus korostaa erityisesti lapsen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa. Koska lapsen etua ei katsota voitavan täysipainoisesti selvittää, jollei lapsen mielipidettä ole kuultu, tukee osallisuuden vahvistaminen osaltaan myös lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteutumista. Osallisuus on otettu lapsenhuoltolain uudistuksessa hyvin huomioon kokonaisuutena, johon kuuluu keskeisenä osana myös lapsen oikeus saada tietoa itseään koskevista asioista. Tiedon saamista voidaan pitää keskeisenä edellytyksenä osallistumisoikeuden käyttämiselle. Yleisesti ottaen ehdotettu esitys uudeksi lapsenhuoltolaiksi vahvistaa lapsen oikeuksia ja asemaa perheympäristössä. Lastensuojelun Keskusliitto kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöiden hallinnonalat yhdistävää lainvalmistelua, jotta lapsen etu erilaisissa lapsen huoltolain soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa voitaisiin tosiasiallisesti saavuttaa. Lainvalmistelussa on nyt kokonaan jätetty arvioimatta, olisiko palveluja ja etuuksia koskevaa lainsäädäntöä mahdollista muuttaa siten, että etuuksien maksaminen puoliksi molemmille vanhemmille mahdollistuisi ja että palveluiden saamisessa voitaisiin huomioida lapsen tosiasiallinen asuminen kahdessa osoitteessa. Tarve asian arvioimiselle on tullut selvästi esiin lainvalmistelun kuluessa. Lastensuojelun Keskusliitto myös painottaa, että lapsen edun tosiasiallinen toteutuminen edellyttää lainsäädännöllisten toimien kehittämisen lisäksi viranomaisten koulutustarpeen tunnustamista sekä riittävää resursointia viranomaisten toimintaan. Perheoikeudellisissa asioissa keskeisessä asemassa on myös tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten välisen yhteistyön sujuvuus, jota tulee vahvistaa valtiojohtoisesti.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Työryhmä on laatinut esityksensä hallituksen esityksen muotoon. Työryhmä esittää säännösten muuttamista ja tarkentamista asioissa, joista moniin olen kiinnittänyt huomiota omassa laillisuusvalvontakäytännössäni tai joita olen pitänyt puutteena voimassa olevassa lainsäädännössä. Pidän työryhmän esityksiä pääosin perusteltuina ja lapsen edun mukaisina ja sitä edistävinä. Pidän välttämättöminä niitä säännöksiä, jotka korostavat huoltajien velvollisuutta suojella lasta väkivallalta ja toteuttaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä ja tavata hänelle läheisiä henkilöitä. Erityisen tervetulleita ovat ehdotukset säännöksiksi, joissa edellytetään huoltajilta ja lapsen vanhemmilta myötävaikutusvelvollisuutta lapsen tapaamisoikeuden tosiasialliseksi toteutumiseksi. Lukuisissa kanteluissa on arvosteltu sitä, ettei lainsäädännössä riittävästi turvata lapsen vuoroasumisjärjestelyitä, joista vanhemmat ovat yhteisesti sopineet. Lainsäädännössä on selkeitä puutteita siinä, miten vuoroasumistilanteessa voidaan järjestää palveluja lapselle ja hänen vanhemmalleen. Erityisesti tämä tulee esiin sosiaali- ja terveystoimessa sekä opetustoimessa. Pidän ymmärrettävänä sitä, että työryhmä ei ole tehnyt yksityiskohtaisia lainsäädännön muutosesityksiä. Pidän kuitenkin lapsen edun toteutumisen kannalta tärkeänä, että vuoroasumisen huomioivat lainsäädäntömuutokset valmistellaan pikaisesti eri hallinnon aloilla. Kun lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetulla lailla nyt hyväksytään lapsen vuoroasumisjärjestelyt, tulee samalla huolehtia muista lainsäädännön muutoksista siten, ettei palveluja tai etuuksia koskeva lainsäädäntö tosiasiallisesti estä tai vaikeuta lapsen edun mukaisia päätöksiä ja järjestelyjä. Työryhmän esitys sisältää säännökset, joiden mukaan lapselle voitaisiin sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Pidän säännöstä perusteltuna. Säännöstä soveltavan tuomioistuimen on viimekädessä arvioitava, missä laajuudessa tapaamiset voidaan toteuttaa, erityisesti silloin, jos lapselle on jo vahvistettu oikeus tavata toista vanhempaansa. Lisäksi on arvioitava, millainen ”etusijajärjestys” tapaamisilla on. Sijaishuollossa olevan huostaanotetun lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata hänelle läheisiä henkilöitä, muitakin kuin vanhempiaan tai sisaruksiaan, on turvattu nimenomaisella lastensuojelulain säännöksellä. Lastensuojelun viranomaisilla on lisäksi erityinen velvollisuus pyrkiä edistämään ja turvaamaan sijaishuollon aikana lapsen oikeutta tavata ja pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin. Laillisuusvalvontakäytännöstä ilmenee, että joissain tapauksissa vanhempien keskinäiset syvät ristiriitaisuudet ovat aiheuttaneet sen, että osapuolet tai toinen heistä pyrkii katkaisemaan peruuttamattomasti lapsen suhteet toiseen vanhempaansa tai tämän vanhempiin. Totean yleisesti, että lapsen elämän ja kasvun kannalta esimerkiksi suhteet isovanhempiin tai muihin lapsen elämään läheisesti liittyviin henkilöihin ovat tärkeitä. Niiden ylläpitäminen on useissa tapauksissa lapsen edun mukaista. Esityksen tarkoittamia tarpeita tapaamisoikeuden vahvistamiseen saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun lapsi on ollut sijoitettuna perhehoitoon ja huostaanottoa ollaan lakkauttamassa eli perhettä jälleenyhdistetään. Lapsen aikaisemmilla perhehoitajilla ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta tavata lasta ja pitää häneen yhteyttä sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen vanhemmat pyrkivät tämän yhteydenpidon estämään tai sen katkaisemaan. Käsitykseni mukaan ehdotetulla säännöksellä saattaa olla myös myönteistä vaikutusta ja merkitystä arvioitaessa lastensuojelussa perheen jälleenyhdistämisen edellytyksiä. Esityksen mukaisesti sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä ja sen alaisella viranhaltijalla olisi mahdollisuus huostaanottoa lopetettaessa tehdä viime kädessä hakemus tuomioistuimelle tapaamisoikeuksien vahvistamisesta. Mikäli lapsi on yksityisesti sijoitettu lastensuojelulain 81 §:n mukaisella tavalla, yksityisen sijoituksen päättyessä saattaa usein olla perusteltua pyrkiä siihen, että lapsen ja lapsen yksityisen hoitajan välinen suhde tapaamisoikeuksien muodossa voisi jatkua. Pidän perusteltuina työryhmän esityksiä, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen osallistumisoikeuksien vahvistamista sekä lapsen tiedollisten oikeuksien lisäämistä. Tässä tarkoituksessa lapsen kuulemisen vahvistamisen ja sen merkityksen huomioiminen eri tilanteissa on lapsen edun mukaista. Olen lukuisissa kanteluratkaisuissa sekä tekemilläni kuntatarkastuksillani kiinnittänyt huomiota lapsen huoltoa koskevien selvitysten laatimisen ja niiden valmistumisen hitauteen. Olen pitänyt selvitysten laadinnan pitkiä kestoja lapsen edun vastaisena menettelynä. Selvitysten laatimiseen kuluvalla pitkällä ajalla on tosiasiallista merkitystä lapsen edun toteutumisessa, varsinkin jos tilanne on osapuolten välillä riitainen. Lapsi ja hänen vanhempansa elävät selvityksen valmistumista odottaessaan epävarmuuden tilassa, joka vaikuttaa kaikkien osapuolten asemaan. Useissa tapauksissa lapsen elämään liittyviä ratkaisuja ei voida tehdä tai toinen vanhemmista tekee ne tosiasiassa kuulematta tai huomioimatta toisen lapsen vanhemman mielipidettä. Vaikka tällaiset ratkaisut olisivat lapsen edun vastaisia, niiden muuttaminen lapsen olosuhteiden vakiinnuttua saattaa olla hyvin vaikeaa. Tämän takia työryhmän esitykset oikeudenkäyntimenettelyn nopeuttamiseksi ja tarkentavat säännökset sosiaalilauta-kunnan selvitysten osalta ovat perusteltuja ja palvelevat lapsen edun toteutumista. Pidän myös hyvänä sitä, että sosiaalilautakunnan (sosiaalitoimesta vastaavan toimielimen) oikeutta vahvistaa sopimuksella aikaisemmin vain tuomioistuimen vahvistettavaksi kuuluvia asioita laajennetaan ehdotetussa lainsäädännössä. Tällaiset muutokset voivat osaltaan nopeuttaa menettelyä ja ovat joka tapauksessa lapsen vanhempien kannalta kustannustehokkaita. Pidän tärkeänä myös vanhempien osallistumisoikeuksien ja vanhempien välisten suhteiden avoimuuden edistämisen takia säännöstä vanhemmille asetetusta velvollisuudesta ilmoittaa muuttoaikeistaan toiselle osapuolelle. Pidän myös lapsen edun toteuttavana ratkaisuna säännöstä tapaamisoikeudesta aiheutuvien kustannusten jaosta vanhempien kesken. Olen tässä lausunnossani erityisesti lausunut niistä säännöksistä, joita olisi vielä täydennettävä, täsmennettävä tai selkeytettävä.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 1. YLEISTÄ 1.1. Erokonfliktin vaikutus lapseen Mietinnössä ei riittävästi nostettu esiin erokonfliktin vaikutusta lapseen. Useiden empiiristen lapsipsykologisten tutkimusten mukaan suurin riski lapsen hyvinvoinnille vanhempien eron jälkeen on vanhempien välinen riitely eli erokonflikti. Näin ollen lapsen etu tarkoittaa erokonfliktin lieventämistä, mutta mietin-nössä ei ole pohdittu keinoja erokonfliktin lieventämiseen ja toisaalta yhteistyövanhemmuuden tukemi-seen. Monesti erokonflikti pitkittyy, syvenee ja laajenee läheisiin (sukulaiset, uudet puolisot, naapurit, opettajat, sosiaalityöntekijät…), varsinkin jos konfliktia ei osata käsitellä rakentavasti. Kaikissa tapauksissa suurin häviäjä on lapsi. 1.2. Sovittelu ja oikeudenkäynnin välinen suhde Usein tai lähes aina erokonfliktiin joutuneiden vanhempien vuorovaikutus on olematonta tai negatiivista. Oikeudenkäynti on omiaan lisäämään vanhempien vastakkainasettelua. Käräjäoikeuden mielestä sovitte-lu on usein parempi tapa käsitellä erokonfliktia kuin oikeudenkäynti. Sovittelussa on suurempi mahdolli-suus siihen, että vanhempien keskinäinen viha lievenee, he alkavat kuunnella toista ja ymmärtää toisten-sa näkökulmia ja siten ottaa pieniä, mutta tärkeitä askeleita kohti yhteistyövanhemmuutta. Mietinnössä ei ole pohdittu sovittelun ja oikeudenkäynnin välistä suhdetta, vaikka sovittelu on jo usean vuoden ajan ollut erittäin tärkeä ja hyväksi koettu menettely huoltoriidoissa. Käräjäoikeuden mielestä nyt olisi hyvä aika säätää sovittelu ensisijaiseksi verrattuna oikeudenkäyntiin huoltoriidoissa. Monissa maissa (esimerkiksi USA:ssa Kalifornian osavaltiossa jo vuonna 1981) on säädetty pakollinen sovittelu ennen kuin vanhemmat pääsevät riitelemään oikeudenkäynnissä. 1.3. Huoltolaki ja eroauttaminen Käräjäoikeus toteaa, että monet huoltoriidat pystyttäisiin välttämään (tai konflikti ei olisi niin syvä), jos vanhemmille pystyttäisiin antamaan muuta apua hankalassa erotilanteessa. Myös huoltolaissa pitäisi mai-nita ja ottaa huomioon nykyaikainen eroauttamisjärjestelmä, jota tällä hetkellä koordinoidaan useilla paikkakunnilla esim. LAPE-hankkeessa. Nyt olisi hyvä aika pohtia vanhemmille pakollista eroluentoa tai vertaisryhmään osallistumista, joissa he saisivat puolueetonta tietoa esimerkiksi vanhempien välisen riite-lyn vaikutuksesta lapseen, ennen kuin vanhemmat pääsevät riitelemään oikeudenkäyntiin. 1.4. Termien korvaaminen Lain termit ”huolto”, ”tapaamisoikeus” ja ”elatus” ovat vakiintuneita, mutta ne ohjaavat vanhempien väli-seen vastakkainasetteluun. Esimerkiksi tapaamisoikeus on määritelty siten, että ”lapsi saa ajoittain olla toisen vanhemman luona”. Tämä määrittely ei varmasti tyydytä sellaista vanhempaa, joka haluaa olla pal-jon mukana lapsensa elämässä. Sanoilla on tunnetusti suuri merkitys ihmisten ajatuksiin ja yhteiskunnan asenteisiin. Monessa maassa vanhat termit on korvattu uusilla, kuten ”vanhempainvastuu”, ”oikeudellinen päätöksenteko”, ”lapsen luonapito” (tai lapsen oikeus olla vanhemman luona), ”vanhemmuussuunnitelma” ja ”taloudellinen suun-nitelma lapsesta”. Esimerkiksi sanaa ”yhteistyövanhemmuus”, joka on nykypäivänä kaiken eroauttamisen lähtökohta, ei mietinnöstä löydy. Käräjäoikeuden mielestä nyt on hyvä aika pohtia lain vanhojen termien korvaamista uusilla.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE), Sandt Milla
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon edistäminen, joten lausunto keskittyy siihen liittyviin näkökulmiin. Neuvottelukunnan näkökulmasta mietintö on kokonaisuudessaan kannatettava, sillä se vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa lisäämällä vanhemmuuden tasa-arvoisempaa jakautumista eron jälkeen. Vanhemmuuden tasa-arvoinen jakautuminen lisää myös hoivan tasa-arvoisempaa jakautumista. Esitys lisää selvästi myös erityyppisten perheiden tasa-arvoa. Mietinnössä on huomioitu hyvin perheiden moninaisuus ja se, että lapsella voi olla monenlaisia, vanhempiin verrattavissa olevia ihmissuhteita, joiden jatkuminen myös eron jälkeen on lapsen kannalta tärkeää. On hyvä, että mietinnössä on selkeänä lähtökohtana, että lapsella tulisi eronkin jälkeen olla mahdollisuus pitää yhteyttä kaikkiin vanhempiinsa riippumatta näiden keskinäisistä väleistä. Lähisuhdeväkivalta ja huoltajuuskysymykset: On tärkeää, että Istanbulin sopimuksen 31 artikla on sisällytetty mietintöön. Artiklassa 31 todetaan, että sopimusvaltion on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset, ja ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. Oikeusministeriön mietinnössä Istanbulin sopimuksen 31 artikla on tuotu esiin tuettujen ja valvottujen tapaamisten yhteydessä. Lisäksi mietinnön kohdassa, jossa lain yleisiä säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi säätämällä huoltajien velvollisuudeksi suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta, todetaan, että tämä vahvistaisi artiklan 31 velvoitetta ottaa perheväkivalta huomioon määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta. Istanbulin sopimuksen mukaisesti tulevassa lainsäädännössä pitää täsmentää, että myös puolisoiden välinen, lapseen suoraan kohdistumaton väkivalta on lapselle vakavasti haitallista. Siksi paitsi lapseen, myös vanhempaan kohdistuva väkivaltainen käytös on otettava huomioon huoltajuus- ja tapaamispäätöksissä. Tutkimustieto osoittaa, että Suomessa väkivallan arviointi osana huoltajuusprosesseja on ollut tähän asti epäsystemaattista. Oikeudessa on usein katsottu, että vanhempien välinen väkivalta, joka ei ole kohdistunut lapseen, ei suoraan liity huoltokysymyksiin, eikä parisuhdeväkivallan vaikutuksia vanhemmuuteen ja lapsen kasvuun ole osattu arvioida johdonmukaisesti. (Hautanen 2010, Väkivalta ja huoltoriidat.) Kuten lähiaikojenkin tapahtumat osoittavat, on selvää, että väkivallan uhan alla elävä eroperhe ei saa tällä hetkellä tarpeeksi suojaa, eikä väkivaltaan liittyviä riskejä tunnisteta riittävän hyvin oikeusjärjestelmässä. Suomessa tapahtuneissa, perheeseen tai lapsiin kohdistuneissa surmissa on usein ollut kyse eron jälkeisestä väkivallasta. Monissa tapauksissa väkivallasta tai sen uhasta on kertynyt tietoa eri viranomaisille jo ennen henkirikosta, mutta asiaan ei ole puututtu riittävän tehokkaasti ja ajoissa. Myös YK:n CEDAW -komitealla on parhaillaan käsittelyssä Suomea koskeva valitus, joka liittyy lasten ja naisten turvallisuuteen eron jälkeisten tapaamisten ja huollon järjestämisessä. Lapsen edun tulee olla etusijalla kaikissa huoltoon liittyvissä ratkaisuissa, ja siksi on tärkeää, että tulevassa lainsäädännössä myös lähisuhdeväkivalta otetaan täsmällisemmin huomioon. Suomella on ihmisoikeussopimuksiin, mm. Istanbulin sopimukseen liittyvä velvoite ja vastuu suojella väkivallan uhreja, ja tätä olisi käsiteltävä myös tulevan lain perusteissa tarkemmin. Vieraannuttaminen: Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään nk. vieraannuttamista. Toisaalta esityksessä todetaan, että vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä. Vieraannuttamisen määrittely jääkin esityksessä hyvin epämääräiseksi. Mikäli vieraannuttaminen halutaan pitää mukana esityksessä, se pitää määritellä tarkemmin. Määrittelyssä tulisi todeta selvästi, että vieraannuttamisessa on kyse vakavasta, pitkäaikaisesta, johdonmukaisesta ja jatkuvasta toiminnasta. Vieraannuttamisen tarkka määrittely on tärkeää, jotta asiasta ei tule uutta asetta muutenkin jo vaikeisiin ja pitkittyviin huoltoriitoihin ja myös siksi, että esimerkiksi huoli lapseen kohdistuvasta väkivallasta pitää voida tuoda esiin huoltajuusprosessin aikana ilman pelkoa siitä, että se voitaisiin leimata vieraannuttamisen yritykseksi. Lähtökohtana tulisi olla, että väkivaltaepäilyt selvitetään aina, ja että niiden selvittäminen on myös sen henkilön etu, joka on mielestään joutunut perättömien syytösten kohteeksi. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mielestä ratkaisu olla kriminalisoimatta vieraannuttamista on kannatettava.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö toteaa, että yksikkö pitää ehdotettuja muutoksia edellä mainittuun lainsäädäntöön perusteltuina. Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön lausunto on valmisteltu yhdessä maistraattien henkilö-, perhe- ja jäämistöoikeudellisten asioiden prosessinkehittämisryhmän kanssa, jossa on edustus kaikista maistraateista. Prosessiryhmä on kiinnittänyt huomioita ehdotuksessa oleviin maistraattien toimintaan vaikuttaviin seikkoihin. Niitä on kommentoitu pykäläkohtaisesti. Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö katsoo, että säännösten soveltamisen osalta paras käytännön tieto on nimenomaan maistraateilla ja maistraateilta tulleisiin kommentteihin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota.
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Oikeusministeriö on 29.9.2017 pyytänyt Rovaniemen hovioikeudelta lausuntoa lapsenhuoltolain uudistamistyöryhmän mietinnöstä 47/2017. Työryhmä on laatinut lainsäädäntöehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Oikeusministeriö oli jo aikaisemmin 26.1.2016 pyytänyt hovioikeudelta lausuntoa 25.1.2016 päivätystä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamista koskevasta lainvalmisteluosaston muistiosta. Määräpäivä lausuntojen toimittamiselle on ollut 15.2.2016. Hovioikeus on laatinut pyydetyn lausunnon ja se on toimitettu oikeusministeriöön sähköpostitse 12.2.2016. Hovioikeus on tätä lausuntoa valmistellessaan havainnut, että kyseinen lausunto puuttuu lausuntotiivistelmästä 25/2016 ja että lausuntotiivistelmän mukaan hovioikeudelta ei ole saatu lausuntoa. Hovioikeus on tämän havaittuaan toimittanut aikanaan laatimansa lausunnon oikeusministeriöön. Hovioikeus toteaa, että se lausuu mietinnöstä vain siltä osin kuin sillä on jotain erityistä lausuttavaa ehdotetuista säännöksistä.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lapsen huoltoon ja huoltajan tehtäviin liittyvät uudet säännökset ovat tervetulleita. On hyvä, että lakiesityksessä tuodaan nykyistä selkeämmin esille vanhemman velvollisuus huolehtia lapsen läheisistä ihmissuhteista sekä lapsen oman mielipiteen selvittämisen tärkeys.
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ehdotuksen tulisi selkeästi määrittää kaksi asiaa: lapsen etu ja puolison manipulointi lapsiin nähden. Lapsen etu on pitkällä tähtäimellä, että hänellä on kaksi vanhempaa. Manipuloinnin vuoksi, esim. väkivallan uhkaa liioittelemalla voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi ei tapaa juuri lähivanhempaankaan, joka estää etävanhemman tapaamisen manipuloimalla lapsia. Lasten manipulointi olisi laissa selkeästi todettava rankaistavaksi teoksi, jonka pystyy toteennäyttämään vanhempien todellisella kyvyllä järjestää tapaamisia.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lakiehdotus on monessa kohtaa parannus nykyiseen. Muutoksissa on paljon hyvää ja tutkimustiedon sekä lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa linjassa olevaa. Tekstissä on huomioitu huoltoriitoihin käytännössä liittyviä ongelmakohtia lapsen edun näkökulmasta. Vähemmälle huomiolle jää perherakenteiden monimuotoisuuden avaaminen ja pohtiminen erityisesti lapsen näkökulmaa ajatellen. Vuoroasumiseen liittyvien asioiden nostaminen esille laissa on hyvä asia, mutta vuoroasumista vaihtoehtona tulisi tarkastella lapsen tarpeista käsin ja lapsen etua ajatellen, lapsen ikätaso ja yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö pitää yleisesti työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja kannatettavina.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Käräjäoikeus pitää ehdotusta kokonaisuutena katsoen perusteltuna ja tavoitteisiinsa nähden johdonmukaisena. Osin kysymys on käytännössä jo noudatettavien periaatteiden ja käytäntöjen kirjaamisesta lakiin. Käräjäoikeus esittää kuitenkin muutoksia joihinkin ehdotuksiin.
      • Hämeenlinnan kaupunki, Kanta-Hämeen alueen ja Akaan kaupungin lastenvalvojat
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lausumme työryhmän ehdotuksesta niiden seikkojen osalta, jotka jäävät mietityttämään/huolettamaan, kun olemme lain soveltajia työssämme. Yleisellä tasolla voimme sanoa, että lakiuudistus on toivottu ja työryhmän ehdotuksessa on useita kohtia, jotka vievät lasten asiaa nykyistä parempaan suuntaan vanhempien erotessa. Lain suunniteltu voimaantulosäännös huolettaa, miten ohjelmantoimittajat ehtivät saada muutokset ohjelmiin ajoissa. (vrt. uuden isyyslain voimaantulo, olimme kentällä useamman kuukauden ilman toimivia ohjelmia)
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Työryhmän mietinnössä on käsitelty riittävässä määrin kaikki olennaiset muutostarpeet voimassa olevaan lapsenhuoltolakiin nähden, ja mietinnön henki on hyvä. Työryhmän ehdotus lakiin tehtävistä muutoksista ja tarkennuksista vastaa keskeisiltä osin nyky-yhteiskunnan tarpeita, ja ne ovat asianmukaisesti perusteltuja. Olennaisin ansio mietintökokonaisuudessa on se, että kaikkien eron osallisten hyvinvointia halutaan vaalia, ja että lasten suhde vanhempiin ja muihin olennaisiin läheisiin halutaan turvata. Merkityksellistä on myös se, että vanhemmat voivat edelleen sopimalla päättää käytännössä kaikesta lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvästä ilman erillisperusteluja valinnalleen.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lakiehdotus tulee lisäämään lastenvalvojien työtä ja tehtäviä, luo paineita lisäresurssointiin kunnille. Myös uudet tehtävät liittyen lapsen kuulemiseen lisää osaamisen vahvistamisen tarvetta lastenvalvojille. Ehdotamme, että mahdollisesta lakiuudistuksesta (kun se tulee voimaan) olisi hyvä tehdä esitteitä asiakkaille, ajatuksella lapsenhuoltolaki pähkinänkuorressa. Laki tuo eronneille lapsen vanhemmille uusia velvoitteita. Kaikki kansalaiset eivät ole niin valveutuneita, että kävisivät lukemassa lain läpi.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Esityksen keskeisenä tavoitteena on saattaa lapsenhuoltolaki vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja oikeuskäytäntöä. Tämä tavoite huomioon ottaen hovioikeus pitää ehdotuksessa esitettyä kannatettavana.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Kokonaisuudessaan Lapsenhuoltolain uudistamiseen työryhmän ehdottamat muutokset ovat positiivissuuntaisia siinä, että nostavat esiin niin lapsen oikeuden suojeluun kuin hänen näkemystensä ja mielipiteensä entistä paremman selvittämisen. Lisäksi ehdotus mahdollistaa lapselle tärkeiden ihmissuhteiden, muidenkin kuin huoltajien, turvaamisen eron jälkeen. Lakiehdotuksen perusteluissa mainitaan useamman pykälän kohdalla ns. Istanbulin sopimuksen velvoitteiden huomiointi, eli sen varmistaminen, ettei tapaamis- tai huolto-oikeuden täytäntöönpano vaaranna väkivallan uhrin tai lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Itse lakiehdotuksessa tämä periaate ja sen toteuttamisen käytännöt eivät kuitenkaan tule riittävästi esille. Väkivallan uhreilla on paljon kokemuksia siitä, että heidän kokemuksensa väkivallasta eivät tule vakavasti otetuiksi viranomaiskäytännöissä ja sovittaessa lapsen tapaamisista tai huoltajuudesta. Kokemusten mukaan väkivallan uhrien huoli lasten turvallisuudesta ei tule viranomaiskäytännöissä nyt kuulluksi, väkivaltaa tai sen uhkaa sekä seurauksia vähätellään. Myös lapsen pelko tavata etävanhempaa on otettava vakavasti – on vältyttävä tilanteilta, joissa lapsi on pakotettu tapaamaan vanhempaan, jota pelkää. Väkivallan vakavuutta ja sen vaikutuksia tapaamiskäytäntöihin arvioitaessa tulee huomioida myös väkivallan konteksti: perhe- ja lähisuhdeväkivalta ei useimmiten ole kertaluonteinen tapahtuma vaan siihen kietoutuu monimuotoista henkistä väkivaltaa, joilla on olennainen vaikutus uhrin ja lasten hyvinvoinnin alenemiseen kokonaisuudessaan.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Anne Korhonen, palvelupäällikkö Tutkimukselliset ja hoidolliset palvelut
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) on saanut oikeusministeriöltä lausuntopyynnön lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain uudistaminen on tärkeää ja valmistelutyötä on tehty laaja-alaisesti eri ryhmien kanssa. Lain valmistelussa on huomioitu lapsen osallisuuden vahvistaminen asioiden käsittelyssä ja yhteiskunnassa tapahtunut perheiden monimuotoistuminen. Lakiuudistuksessa on täsmennetty huoltajien velvollisuuksia. Lastenvalvojan toimivaltaa esitetään lisättäväksi sopimukseen liittyvissä riidattomissa tilanteissa esim. rajoitetun yhteishuollon sopimisen osalta. Perusteltuna pidetään myös sitä, että lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevalle muuttamiselle asetetaan nykyistä korkeampi kynnys.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Työryhmän mietinnössä on käsitelty merkittävimmät muutostarpeet voimassa olevaan lapsenhuoltolakiin nähden. Kiitettävää on, että lapsen suhde vanhempiin myös eron jälkeen nähdään tärkeäksi turvata, lakiin ehdotetaan lisättävän säännökset vuoroasumisesta, tapaamissopimuksen toteutumattomuutta ennaltaehkäistäisi uhkasakko-käytännöllä ja vieraannuttaminen huomioidaan lapseen kohdistuvaksi henkiseksi väkivallaksi. Miesjärjestöjen keskusliiton arvion mukaan vuoroasuminen tulisi kuitenkin säätää ensisijaiseksi vaihtoehdoksi lasten asumisesta päätettäessä sen riitoja ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi (muuhun ratkaisuun päätymisestä tulisi edellyttää vankat perustelut). Lisäksi näemme kyseenalaisena, riittävätkö vieraannuttamisen tai huoltokiusaamisen ehkäisemiseen liittyvät ehdotetut lisäykset turvaamaan mahdollisimman riidattomat erot. Erokriisien vakavimmat lapsen etua haittaavat tekijät kun yleensä liittyvät huolto- ja tapaamisoikeusriitoihin ja niiden ympärillä oman edun kyseenalaiseen ajamiseen käytettyihin keinoihin.
      • Kaapatut lapset ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Kaapatut Lapset ry toteaa olevansa erittäin tyytyväinen esitettyihin kirjauksiin. Esitys on pääsyt hyvin tavoitteisiinsa eli parantaa lapsen edun toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Tavoitteena on ollut myös saattaa lapsenhuoltolaki ajan tasalle siten, että se vastaa yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja oikeuskäytäntöä. Lisäksi ehdotuksella pyritään vahvistamaan lapsen osallisuutta häntä koskevien asioiden käsittelyssä ja tehostamaan lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvien asioiden oikeuskäsittelyä. Olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että lakiehdotuksessa huomioidaan niin lapsikaappaukset kuin niiden uhka useassa kohdassa. Lapsen suojeleminen ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta ei vahvista ainoastaan Istanbulin sopimuksen pykäliä vaan myös suojelee lasta lapsikaappaukselta, minkä toivomme mainittavan yleisperusteluissa.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Hallinto-oikeus on lapsenhuoltolain selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa 15.2.2016 antanut lausuntopyyntöön 26.1.2016, OM 31/41/2015 lausuntonsa ja viittaa edelleen siinä esittämäänsä. Hallinto-oikeus pitää hyvänä jo aiemmassa lausunnossaan mainitsemiensa, lapsen osallisuuden lisäämistä koskevien seikkojen huomioon ottamista sääntelyssä. Esimerkkeinä mainittakoon tarkemmat säännökset lapsen kuulemisesta sekä siitä, mitkä seikat on erityisesti otettava huomioon arvioitaessa lapsen etua lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisessa. Lisäksi todetaan, että ehdotetut pykälätarkennukset ja täysin uudet pykälät selkeyttävät nykyistä voimassa olevaa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia sekä sen liitelakeja. Säännökset ovat aiempaa helpommin ymmärrettäviä säännösten kohderyhmän eli perheiden kannalta, ja oikeustilaa on selvennetty tuomalla aiemmin oikeuskäytännön varaan jääneitä tilanteita lakiin. Ehdotetut muutokset oletettavasti myös vähentävät tuomioistuimen työtaakkaa, kun oheishuollosta ja tietojensaantioikeudesta voidaan sopia sosiaaliviranomaisessa, sopimuksen muuttamisen edellytyksenä erimieli-syystilanteissa tuomioistuimessa on olosuhteiden olennainen muutos ja tuomioistuin voi jo tapaamisoikeudesta päättäessään asettaa tapaamissopimuksen turvaamiseksi uhkasakon. Myös vanhempien velvollisuus myötävaikuttaa asiaan lapsen edun mukaisesti käy ehdotetuista säännöksistä nykyistä lakia selkeämmin ilmi.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Työryhmämietinnössä on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin ja niistä johtuvia lapsen oikeuksia koskevia velvoitteita on kirjattu esitykseen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta. Lakiehdotuksessa on ilmaistu yleinen velvoite suojella lasta väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsen oikeutta saada ilmaista mielipiteensä häntä koskevissa asioissa on tehostettu ottamalla lakiehdotukseen kuulemista koskevia uusia säännöksiä. Myös lapsen perhe-elämän suojaa on vahvistettu ottamalla ehdotukseen säännökset lapsen oikeudesta pitää yhteyttä vanhempiensa lisäksi myös muihin lapselle erityisen läheisiin henkilöihin. Lisäksi työryhmämietinnössä on otettu huomioon yhteiskunnassa ja perhekäsityksessä tapahtuneet muutokset. Vanhempien roolit ja osallistuminen lapsen elämään ovat muuttuneet, minkä seurauksena on syntynyt tarve ajanmukaistaa myös lainsäädäntöä. Esimerkiksi lapsen vuoroasumisesta on tullut yhä yleisempi vaihtoehto vanhempien muuttaessa erilleen. Lapsenhuoltolain muutosesitykseen on otettu vuoroasumista koskevat säännökset. Lapsen tapaamisoikeutta koskevia säännöksiä on ajanmukaistettu, jotta ne vastaisivat paremmin nykyisiä tarpeita. Lakiehdotukseen on otettu muun muassa säännökset tuetuista ja valvotuista tapaamisista, valvotuista vaihdoista sekä vastuun jakautumisesta lapsen tapaamisista aiheutuvista matkakuluista. Tapaamisoikeuden turvaamista on tehostettu mahdollisuudella asettaa uhkasakko jo tapaamisoikeuden vahvistamista koskevan päätöksen yhteydessä. Se oletettavasti nopeuttaa nykyistä tapaamispäätöksen täytäntöönpanoprosessia. Työryhmämietinnössä on kiinnitetty huomiota lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain keskeisiin uudistustarpeisiin. Ehdotetut muutokset täydentävät laissa olleita puutteita. Lakiin on kirjattu oikeuskäytännössä jo noudatettuja menettelytapoja sekä vahvistettu velvoitetta lapsen kuulemiseen sekä korostettu lapsen edun toteutumista asioista sovittaessa tai päätettäessä.
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Lastenhuoltolain uudistuksen peruslähtökohtana olivat vanhempien asettaminen tasa-arvoiseen asemaan eron jälkeen, vuoroviikkoisen asumisen asettaminen lähtökohdaksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa etävanhempi sitä vaatii, lapsilisän sekä muiden taloudellisten etuuksien tasapuolinen jako vanhempien kesken, vieraannuttamisen toimintaan puuttuminen sekä sen sanktioiminen ym. Mikään näistä ei lastenhuoltolain mietinnössä ole toteutettu, mikä on todella valitettavaa, koska kaikki mahdollisuudet lain kokonaisvaltaisen uudistamisen ja parantamisen osalta on tullut seurantaryhmässä esille siellä asiaan osallistuneiden kolmen lapsiasioiden huippuasiantuntijoiden toimesta. Valitettavasti työryhmä ei ole noteerannut näitä välttämättömiä uudistuksia ja tämä on ilmeisestikin johtunut siitä, että työryhmän kokoonpanosta puuttuivat lapsenhuoltolain asiantuntijat! Laki lapsen elatuksesta muuttaminen olisi pitänyt tehdä kokonaisuudessaan samassa yhteydessä lapsenhuoltolain muutoksen kanssa johtuen OM 2007:2 Lapsen elatuksesta annetun ohjeen lukuisista virheistä ja lainvastaisuuksista ja elatusapulakiin nyt lapsenhuoltolain yhteydessä esitetyt muutokset tulee jättää kokonaan pois johtuen siitä, että ne vääristävät Suomen perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia ja perustuslainmukainen tulkinta tulee aina olla lähtökohtana lainsäädännössä 106§:n mukaan.
      • Nousiainen Kevät, Lausunto on annetu yksityishenkilönä.
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Lausunnossa työryhmän mietintöä tarkastellaan lähinnä naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen ja väkivallan uhrien suojelemisen näkökulmasta, Suomea velvoittavien ihmisoikeusnormien pohjalta. Suomi on sitoutunut torjumaan naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ratifioimalla kansainvälisiä yleissopimuksia, mutta velvollisuus torjua tällaista väkivaltaa perustuu myös tavanomaiseen kansainväliseen oikeuteen. Osittain työryhmän lakiehdotus päivittää lainsäädäntöä nykyisen huoltokäytännön mukaiseksi. Pyrkimystä vahvistaa isien asemaa toteutetaan ehdotuksissa osin ongelmallisella tavalla, joka myötäilee miesliikkeen nykyiseen lainsäädäntöön kohdistuvaa kritiikkiä. Tämä ilmenee etenkin ’vieraannuttamiseen’ liittyvien ehdotusten yhteydessä. Lakiehdotus sivuuttaa tärkeitä ihmisoikeusvelvoitteita. Käytetyt käsitteet ovat osin epämääräisiä. Esitetyssä lakiehdotuksessa painottuu vanhempien muodollinen tasa-arvo tosiasiallisen tasa-arvon kustannuksella. Ongelmat saattavat olla seurausta siitä, että lainvalmistelussa on kuultu epäsuhtaisesti miesjärjestöjä, tai näennäisesti sukupuolineutraaleja mutta käytännössä yhden sukupuolen intressejä edustavia järjestöjä. Työryhmän seurantaryhmään kutsutuista järjestöistä esimerkiksi Elatusvelvollisten liitto ry:n ja Miessakit ry:n hallituksen kaikki varsinaiset jäsenet ovat miehiä. Monet seurantaryhmässä edustetut järjestöt pyrkivät nimenomaisesti vahvistamaan isien oikeuksia. Etävanhempien liitto ry:n tavoitteena on yhdistyksen sääntöjen 2 §:n mukaan erityisesti vaikuttaa siihen, ettei ’lapsen oikeutta vanhempiinsa vaaranneta kohtuuttomien elatusmaksujen muodossa, tapaamis- ja luonapito-oikeuksia häiritä ja että lapsen huoltajaa määrättäessä suoritetaan molempien vanhempien sopivuudesta huoltajaksi tasapuolinen ja riittävä selvitys’. Isät lasten asialla ry:n vuoden 2015 hallitusohjelmatavoitteena on ’vieraannuttamisen sanktiointi, huoltokiusaamisen estäminen, vanhempien yhdenvertainen kohtelu sekä tasavertainen vanhemmuus’. Työryhmälle asetetussa seurantaryhmässä miesliikkeen järjestöt saivat niin vahvan edustuksen, että lainvalmistelu saattoi tapahtua YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 68/1986, jäljempänä CEDAW) artikla 7:n vastaisesti. Kyseisen artiklan kohdassa (b) edellytetään, että naiset saavat ilman syrjintää osallistua hallituksen politiikan muodostamiseen ja täytäntöönpanoon. Lakiehdotuksessa ja sen perusteluissa jää ilman perusteluita sivuun kansainvälisen oikeuden velvoite poistaa naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Sen sijaan lakiehdotuksessa kiinnitetään paljon huomiota ’vieraannuttamisen’ ehkäisemiseen. Kuten lakiehdotuksen perusteluissakin todetaan, käsitteellä ei ole tarkkaa merkityssisältöä. Suuri osa eri maiden terveys- ja oikeusasiantuntijoista suhtautuu käsitteeseen kriittisesti. Alun perin käsite nousi esiin tutkimuksessa, jossa avioerovanhemman kielteisen käsityksen toisesta vanhemmasta oletettiin aiheuttavan lapsessa oireyhtymän, joka ilmenee lapsen kielteisenä suhtautumisena tähän toiseen vanhempaan. On kuitenkin selvää, että lapsella voi olla rationaalisia syitä suhtautua toiseen vanhempaan kielteisesti. Rationaalisina syinä voi pitää esimerkiksi kielteistä suhtautumista vanhempaan, joka on syyllistynyt lapsen tai toisen vanhemman pahoinpitelyyn, muihin väärinkäytöksiin tai esimerkiksi päihteiden käyttöön. Onkin kannatettavaa, että ehdotuksen mukaan lapsen kuulemista on tarkoitus lisätä. Se, mitä mietinnössä todetaan ’vieraannuttamisen’ kriminalisointiin liittyvistä vaikeuksista – että vieraannuttamisen tarkka määritteleminen on vaikeata – koskee myös muiden oikeudellisten seuraamusten liittämistä käsitteeseen. Suomen nykyinen lapsen huoltoa koskeva lainsäädäntö korostaa vanhemman velvollisuutta myötävaikuttaa lapsen toista vanhempaa koskevaan myönteiseen suhtautumiseen. Tämä ilmenee mm. yhteishuollon ensisijaisuuden olettamasta, joka on Suomen oikeudessa vahva. Yhteishuollon oletetaan olevan lapsen edun mukaista, vaikka vanhemmatkaan eivät olisi siitä yksimielisiä. Vanhempi, joka vastustaa yhteishuollon määräämistä hyvin perustein ottaa huomattavan riskin, että lapsen huolto määrätään toiselle vanhemmalle. Nykyisenkin lain perusteella on mahdollista määrätä uhkasakko vanhemmalle, jonka katsotaan ilman syytä estävän lasta tapaamasta toista vanhempaa. Uhkasakkoja tapaamisen estämisestä on tiettävästi määrätty jopa tapauksissa, joissa etävanhemmalle on määrätty lähestymiskielto. Lakiehdotuksessa sivuutetut keskeiset ihmisoikeusvelvoitteet Mietinnössä todetaan, että huolto- ja tapaamisoikeutta koskevissa kysymyksissä on otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 60/1991). Sopimuksen 19 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Tätä velvoitetta ehdotus ei täytä. Mietinnössä viitataan myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen artiklaan 8 (yksityis- ja perhe-elämän suoja), mutta artiklan tulkinta kytketään valtion velvollisuuteen olla puuttumatta perhe-elämään, pikemmin kuin yksityisyydessä tapahtuvan väkivallan torjumisen velvoitteeseen. Naisiin kohdistuvan väkivallan näkökulmasta myös ihmisoikeussopimuksen artiklat 2 (oikeus elämään), 3 (kidutuksen kielto) ja 5 (oikeus vapauteen ja turvallisuuteen) ovat relevantteja. Kidutuksen kielto on kansainvälisesti voimassa jus cogens -oikeutena, ja tiettyjä naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja pidetään kansainvälisessä oikeudessa kidutuksena. Näitä ihmisoikeuksia loukkaavan väkivallan jatkuminen huolto- ja tapaamisoikeuksien määräämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteidenkin vuoksi estettävä. Suomi on ratifioinut YK:n CEDAW -sopimuksen, jota tulee väkivallan osalta tulkita CEDAW -komitean yleissuositusten Nro 19 (1992) ja Nro 35 (2017) mukaisesti. Näistä edellinen määrittelee naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan naisiin kohdistuvaksi, yleissopimuksen kieltämäksi syrjinnäksi. Jälkimmäinen toteaa tämän kannan muuttuneen tavanomaiseksi kansainväliseksi oikeudeksi, joka siis koskee myös muitakin kuin sopimusvaltioita. Yleissuosituksessa Nro 19 todetaan, että CEDAW -sopimuksen artiklan 2 mukainen velvollisuus käyttää kaikkia asianmukaisia keinoja naisten syrjinnän poistamiseen kattaa myös velvollisuuden torjua naisiin kohdistuva väkivalta kaikin asianmukaisin keinoin. CEDAW -komitean yleissuosituksen Nro 35 osa III määrittelee tarkasti valtion velvollisuudet naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan suhteen. Valtion omat virkamiehet (agents) ovat velvollisia pidättymään väkivallasta. Valtiollisen toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan tulee myös huolehtia siitä, etteivät lainsäädäntö, politiikat, ohjelmat ja prosessit syrji naisia. Valtio on vastuussa myös valtion tehtäviä täyttävien yksityisten tahojen teoista ja laiminlyönneistä. Valtio on siis vastuussa kaikkien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta määrittelevien ja valvovien valtion, kunnan ja yksityiset toimijoiden toimista ja laiminlyönneistä, jotka mahdollistavat naisiin sukupuolen perusteella kohdistuvan väkivallan. Valtiolla on huolellisuusvelvollisuuksia (due diligence obligations) estää yksityishenkilöiden väkivalta. Käytännössä tämä tarkoittaa valtion velvollisuutta estää yksityishenkilöiden tekemä naisiin kohdistuva väkivalta. Jos valtio ei ole asianmukaisin toimin estänyt, tutkinut, syyttänyt, rangaissut ja korvannut naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, se rikkoo huolellisuusvelvollisuuttaan. Suomi on ratifioinut myös perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, ns. Istanbulin sopimuksen (SopS 53/2015). Yleissopimus määrittelee tarkasti valtion velvoitteet ja huolellisuusvelvoitteen. Sopimuksen 5 artiklan mukaan osapuolet varmistavat, että valtion viranomaiset, viranhaltijat, edustajat, laitokset ja muut valtion puolesta toimivat toimijat noudattavat huolellisuusvelvoitetta toteuttamalla tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joiden tarkoitus on ehkäistä, tutkia, rangaista ja hyvittää yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat valtiosta riippumattomien toimijoiden väkivallanteot. Työryhmän mietintö viittaa Istanbulin sopimuksen 31 artiklaan, mutta artiklan velvoitteita ei oteta riittävästi huomioon. Istanbulin sopimuksen alaan kuuluva väkivalta on hyvin monimuotoista. Fyysisen väkivallan lisäksi sopimus kattaa mm. seksuaalisen ja psykologisen väkivallan, vainoamisen ja seksuaalisen häirinnän. Kaikki sopimuksen alaan kuuluva väkivalta tulee ottaa huomioon huolto- ja tapaamispäätöksiä tehtäessä. Huomiota tulisi kiinnittää myös Istanbulin sopimuksen artikla 48:aan, joka asettaa rajoja sovittelumenettelyn käytölle silloin, kun käsitellään sopimuksen alaan kuuluvaa väkivaltaa.
      • Sateenkaariperheet ry, Jämsä Juha
        Uppdaterad:
        24.11.2017
        • Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksessa erityisen kannatettavaa ovat lapsen oikeus tavata tosiasiallista vanhempaansa sekä laajennettu mahdollisuus sopia huoltajuudesta, tapaamisesta ja tiedonsaantioikeudesta. Sateenkaariperheet ry on poikkeuksellisen tyytyväinen lain valmisteluun ja rohkeuteen ottaa huomioon lapsen etu moninaisissa perhetilanteissa.
      • Espoon kaupunki, OTK, Perheasioiden yksikön päällikkö, Karhuvaara Marjatta
        Uppdaterad:
        23.11.2017
        • Yleistä Lähtökohtaisesti ehdotetut muutokset ovat hyviä ja kannatettavia. Jäljempänä lausutaan ehdotuksista vain siltä osin kuin niihin ehdotetaan tarkennuksia tai muutoksia tai ne herättävät kysymyksiä. Pyynnön mukaisesti lausunnossa on noudatettu pääosin muistiossa noudatettua jäsentelyä.
      • Pullola Harri
        Uppdaterad:
        23.11.2017
        • Uusi tuleva lastenhuoltolaki Lähtökohtana laissa on turvata lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa eron jälkeen. Lakiin tulee lisätä esimerkiksi automaatiksi se, että vuoroasuminen on ilman oikeusteitse tapahtuvaa rankkaa ja yhteiskunnan sekä vanhempien kannalta erittäin kuluttavaa prosessia on sallittava automaattisesti lapsen edun mukaiseksi käytännöksi, silloin kun se on mahdollista. Jos tämä mikä kirjoitetaan uuteen lakiin se on lakiin kirjoitettu silloin ei tarvita kalliita oikeusprosesseja ja lasten ja vanhempien välistä vuosikausiaa jatkuvaa "välirikkoa" joka aiheuttaa vain lisää ongelmia ja kustannuksia kaikille osapuolille vuosiksi eteenpäin. Oikeusteitse taphtuvaa tuomitsemista pitää muutta sovittelun kautta tapahtuvaksi ja tasa-arvoisemmaksi kaikille eronneen perheen osapuolille. Uuteen lastenhuoltolakiin tarvitaan myös muutos siltä osin, kun toinen vanhempi estää eron jälkeen lapsien tapaamiset kokonaan toista vanhempaa kohtaan ja tilanne kärjistyy edelleen vaikeammaksi osapuolten välillä. Lapsia aletaan vieraannuttamaan toisesta vanhemmasta määrätietoisesti ja tapaamisia ei tule ollenkaan vaikka mitä on milloinkin määrätty oikeuden päätöksissä lasten tapaamisoikeuksista etävanhempaansa kohtaan. Suomessa tämän ei pitäisi olla lainkaan mahdollista toimia näin törkeästi lasten edun vastaisesti mutta näin vaan valitettavasti useat vanhemmat toimivat lapsen etua samalla loukaten. Lapsen vieraannuttaminen eli lapsen oikeus nähdä toista vanhempaansa on evätty lapselta toisen vanhemman toimesta. Lasten vieraannuttaminen ei siis ole vieläkään sanktioitua rikollisuutta Suomessa vaikka YK:n lasten oikeuksiin sitoutumisestamme huolimatta. Lapsiin kohdistuvat rikokset tapaamisoikeuden loukkaamisesta jatkuvat edelleen ja lasten huoltoon ja kestävään kasvuun vaikuttavat viranomaiset ovat edelleen tässä kärjistämässä tilanetta huonommaksi lasten edun toteutumisen kannalta. Kun tapaamiset eivät onnistu pyydetään apua viranomisilta. He eivät tee mitään asian eteen, neuvovat vaan ottamaan yhteyttä lakimieheen. Tämä ei ole oikea tie lapsen edun totutumisen kannalta. Lapsi jää yksin toisesta vanhemmastaan ja vieraantuu hänestä kenenkään siitä piittamatta. Miksi Suomi loukkaa tällä hetkellä näin törkeästi lasten oikeuden toteutumista ja viranomaisilla ei ole siihen keinoa puuttua? Tässä loukataan samalla sekä YK:n lasten oikeuksia, että Suomen lakia Suomessa ei ole tällä hetkellä sanktioitu lasten oikeuden määräämää tapaamisoikeuden rikkomista eli siitä ei rangaista sakolla tai muulla keinolla. Toisen vanhemman lasta kohtaan tekemiin rikoksiin ei kukaan puutu. Tästä kärsivät lukuisat lapselle ennen niin lähellä olleet osapuolet. Vastuuntunnoton ja häikäilemätön vanhempi voi tämän rikoksen tehdä niin halutessan lasten siitä kärsiessä ilman seurauksia ja voi loukata sitä loputtomiin oikeuden päätöksistä huolimatta. Vieraanuuttaminen on Suomessa valitettavasti sallittua ei sanktioitua toimintaa. Miksi oikeuden lapsen tapaamisoikeuden päätöksien rikkominen voi vain tapahtua Suomessa. Kukaan ei puolusta lasta tässä tilanteessa. Lastenhuoltolakiin on tehtäviä muutoksia näin hankalian tilanteiden vuoksi. Tilanne on kestämätön, oikeuslaitos ei vaan voi toimia sirkuksena missä sen päätöksille nauretaan niin jonkun halutessaan ja samalla lasten oikeuksia loukkaamalla. Näin emme voi jatkaa lapsiemme kaltoin kohtelua. Uusi laki, niin toteutuessaan lasten huollosta tarvittavineen muutoksineen turvaavat lapsien oikeuksien toteutumista paremmin tulevaisuudessa Suomessa. Nyt lapset ovat Suomessa vallitettavasti ilman lain suojaamaa turvaa erotilanteissa. Tämä on surullista ja häpellistä Suomessa 2017.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Lakiehdotus on selkeä ja riittävän yleisluontoinen. Kiitettävää on myös menettely, jolla lakiehdotusta on valmisteltu. Se, että jo ennen valmistelutyön aloittamista annettiin eri toimijoille tilaisuus lausua uudistuksessa esille otettavista kysymyksistä, näkyy Espoon käräjäoikeuden mielestä selvästi positiivisesti lakiesityksessä. Monet käytännön asiat, joihin käräjäoikeustasolla on toivottu lain tasoista sääntelyä ja parannusta, on esityksessä huomioitu. Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on useassa kohdassa tuotu esiin juuri niitä seikkoja, joihin oikeuskäytännössä ja alioikeuden käytännön työssä törmää, kuten vanhempien yhteistyökyvyn korostaminen, vanhemmuuden erottaminen parisuhteen ristiriidoista ja lapsen kehitysvaiheiden huomioon ottaminen ratkaisua tehtäessä. Jotkin perusteluihin kirjatut seikat kuten vuoroasumisen osalta esitetty 40 prosentin edellytys, olisi hyvä kirjata lakitekstiin. Monet ehdotuksessa esitettävät asiat on jo huomioitu tuomioistuinkäytännössä
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Lapsen läheisverkoston oikeuksien huomioiminen lapsen näkökulmasta on hyvä parannus. On tärkeää, että lapselle on mahdollista sopia oheishuolto myös muun lapselle läheisen henkilön kanssa. Päätöksentekoa ja lausuntorotokollaa on selkiytetty ja niissä on mahdollista asettaa aikarajat ja myös "katkaista" toistuvien riitaannuttamisten ketju. Myös asiantuntijoiden käyttöä hankalampien riitatilanteiden yhteydessä tuomioistuinkäsittelyssä on selkiytetty.
      • Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
        Uppdaterad:
        8.11.2017
        • Hallinto-oikeudella ei nykyisessä työtilanteessa ole mahdollisuutta antaa lausuntoa asiassa.
      • Nurmi Niklas
        Uppdaterad:
        22.10.2017
        • Förslaget är på finska med undantag av en kort sammanfattning och lagförslag som även finns på svenska. Det är olyckligt att man i ett tvåspråkigt land var av svenskan är det ena språket, inte kan tillgodo se sig informationen, som enspråkig, på sitt modersmål svenska
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • Kiitos, että Oikeusministeriö on tarttunut tähän asiaan. # Miesten syrjintä huoltajuusratkaisuissa on suurin epäkohta perhepolitiikassamme. # Jos vuoroasuminen toteutetaan oikeasti, niin huoltajuusriidat tuomioistuimissa vähenevät murto-osaan. # Työryhmä ei uskalla ehdottaa, että eron jälkeen lapsella voi olla kaksi kotia. Silloin 1. Lapsilisä jaetaan puoliksi. - Kela:n tietokoneille tämä ei ole mikään ongelma. - Toki tämä otetaan elatusmaksuissa huomioon, mutta asia on periaatteellinen: yhteiskunta tunnustaa kahden kodin olevan olemassa. 2. Yleinen asumistuki määräytyy sen mukaan, missä lapsi oikeasti asuu. 3. Kouluavustus (bussilippu) samoin. # Tämä kaikki on nollasummapeliä; valtion ja kuntien menot eivät lisäänny. - Voimakkaat naisjärjestöt tietenkin vastustavat. Tällä hetkellä lapset yleensä jäävät asumaan äidin kanssa. Nuo tulonsiirrot vähenevät äidiltä. # Oikeusministeriö joutuukin nyt ratkaisemaan, tarvitseeko tässä noudattaa perustuslain 6§:ää vai ei. # Lapsen täytyy nyt kuulua asuinkunnan koulu- terveydenhuolto- jne. järjestelmään. SoTe ratkaisee suuren osan ongelmista.
      • Ylinampa Ekaterina
        Uppdaterad:
        11.10.2017
        • Riita lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisjärjestelyistä yleensä kärjistyy eron yhteydessä. Tulee antamaan enemmän painoarvoa yleisesti eron syille ja siihen liittyville seikoille. Vaikka Lapsiasioiden päätösten on tähdättävä pääosin tulevaisuuteen, menneisyydestäkin voi löytyä hyvä pohja hyvän tulevaisuuden rakentamiselle. Tuntuu absurdilta jos fyysistä tai hengistä väkivaltaa suhteesta pakeneva aikuinen joutuu jättämään sinne lapsiaan vain sen takia, etä oikeusjärjestelmä kehottaa unohtamaan menneitä ja keskittyä tulevaan.
      • Puhakka Esa, Isä, joka on kokenut nykylainsäädännön toimimattomuuden
        Uppdaterad:
        4.10.2017
        • Kaiken lähtökohtana pitää olla tasa-arvo. Siten estetään parhaiten riitatilanteet, sillä riidoilta pitää viedä pohja pois. Tämä tarkoittaa, että erotilanteessa lapsella on kaksi tasavertaista kotia, joissa hänellä on oikeus viettää yhtä paljon aikaa. Samalla poistetaan käsitteet lähihuoltaja ja etähuoltaja, sillä on vain kaksi tasavertaista huoltajaa. Silloin myöskään toinen huoltaja ei voi viedä lasta mukanaan toiselle paikkakunnalle ilman toisen huoltajan suostumusta. Myös lapsen kuljettaminen huoltajien välillä tasataan. Elatusmaksut määrätään ensimmäisen kerran koskemaan vain sitä hetkeä ja ne korjataan jälkikäteen verotustietojen mukaan. Vieraannuttaminen kriminalisoidaan riittävän korkealla uhkasakolla ja riitapukarilla pitää olla taloudellinen riski, jos oma esitys ei mene läpi. "Riitelyyn riittää yksi, sopimiseen tarvitaan kaksi"
      • Lauronen Joona
        Uppdaterad:
        4.10.2017
        • Työryhmän ehdotuksessa on paljon hyvää, joskaan kaikkein suurimpiin epäkohtiin ei lausunnossa puututa. Tällä tarkoitan erityisesti elatusapuoikeudenkäynneissä tapahtuvaa oikeudenkäyntikuluriskiä. Lähivanhempi voi koska tahansa nostaa elatusapukanteen lapsen nimissä, käytännössä kuluttomasti ja riskittömästi, kun taas etävanhempi joutuu aina voittaessaankin maksamaan vähintään omat kulunsa (minimissään tuhansia euroja), ja hävitessään hän joutuu maksamaan myös lapsen oikeudenkäyntikulut, jolloin puhutaan helposti vähintään kymmenestä tuhannesta eurosta. Elatusavun määrää arvioitaessa käytetään oikeusministeriön ohjetta 2007:2 lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi. Kyseinen ohje on myös päivityksen tarpeessa. Nykykäytännön mukaisesti riitatilanteessa molemmat vanhemmat ottavat itselleen asianajajat ja erimielisyyttä lähdetään ratkaisemaan tuomioistuimeen. Mielestäni tässä kohdin olisi suotavaa jo pohtia, kutsuttakoon sitä nyt kevennetyksi malliksi, mallia jossa tuomioistuin voisi ratkaista elatusapuriidan pelkästään tuomarin avustuksella. Eli lähtökohtana olisi malli, jossa vanhemmat menisivät ratkaisemaan erimielisyyttään ilman asianajajia. Tuomari voisi keskustella vanhempien kanssa mahdollisesta sovinnosta, ja mikäli tähän ei päästäisi, tuomari laskisi lapsen elatuksen tarpeen oikeusministeriön ohjeen mukaisesti ja määrittäisi elatuksen määrän. Suomessa oikeudenkäyntien hinnat ovat erittäin kovia, ja nyt lapsen elatusta määritettäessä merkittävät oikeudenkäyntikulut lankeavat henkilölle, joka pääasiallisesti vastaa lapsen elatuksesta. Näin ollen kulujen pieneneminen olisi myös selvästi lapsen edun mukaista. Myöskään yhdenvertaisuudesta lain edessä ei voida nykyisessä tilanteessa puhua. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Oikeus varmasti teoriassa onkin, mutta se, onko siihen käytännössä mahdollisuutta oikeudenkäyntien kalleuden vuoksi, onkin taas aivan oma kysymyksensä. Tämä tosin koskettaa oikeudenkäyntejä myös laajemmin, ei ainoastaan lapsen huoltoon liittyen. On hyvä, että vieraannuttaminen on viimein noussut esille. Nykykäytännön mukaisesti etävanhemman kohdatessa ongelmia lapsensa tapaamisten kanssa, mikään viranomainen (lastenvalvoja/lastensuojelu/poliisi) ei tähän puutu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää asian vieminen oikeuteen, ja jälleen olemme tilanteessa, jossa erittäin kalliit oikeusprosessit aiheuttavat etenkin työssäkäyvälle etävanhemmalle suuria vaikeuksia puolustaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin. Monen työssäkäyvän etävanhemman talous tuhoutuu täydellisesti pitkissä oikeusprosesseissa. Lisäksi yhteiskunta tarjoaa kiusanteko- ja vieraannuttamishaluiselle vanhemmalle koko joukon tehokkaita (oikeissa tilanteissa varmasti tarpeellisiakin) välineitä kiusaamisen ja vieraannuttamisen harjoittamiseen. Etävanhempi on hyvin yksin tässä vaikeassa tilanteessaan. Tässä kohtaa korostan lastensuojelun ja muiden virannomaisten merkitystä: tämä on se tilanne, jolloin asiasta tulee saada koppi. Pitää löytyä välineet, joilla vieraannuttaminen pysäytetään mahdollisimman nopeasti ja vieraannuttavalle vanhemmalle annetaan signaali, että hänen toimintansa on tuomittavaa ja tarvittaessa asiaan puututaan riittävillä toimenpiteillä. Mikäli tätä tahtotilaa ei ole eikä sitä saavuteta, tilanne säilyy edelleen valitettavasti varsin hankalana etenkin sen vanhemman kannalta, joka pyrkii turvaamaan lapsen oikeuden molempiin vanhempiin.
      • Blomster Henri
        Uppdaterad:
        1.10.2017
        • Tavoite oikeudenkäyntien lukumäärän vähentämiseksi on hyvä, mutta voisi olla paljon tehokkaampiakin keinoja tähän pääsemiseksi. Näihin keinoihin päästään tutkimalla, mistä ristiriidat juurtavat juurensa ja hyväksymällä taloustieteestä niin sanotun agenttiongelman olemassaolo, eli se että isossa massassa päätökset tehdään omien etujen mukaisesti. Esimerkiksi taloudelliset motiivit ohjaavat massan toimintaa, vaikka harva yksilö tätä myöntääkään silloin kun se sisältää epäeettisen aspektin. 1) Tyypillisesti huoltajuusriita syntyy avioeron kautta. Tämä on se lähtökohta mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Isä ja äiti ovat tasapainoisesti lapsen elämässä. 2) Avioriitatilanteessa äiti muuttaa lapsen kanssa pois. Isä ei vastusta äidin poismuuttoa, mutta vastustaa sen negatiivista vaikutusta isän ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen. 3) Isä haluaa varmistaa tämän kiintymyssuhteen ylläpysymisen 50/50 tapaamisilla (mikä on lapsen etu). Äiti kokee lapsen omakseen järjestelyyn suostu (mikä on lapsen edun mukaista). Lähtökohtaisesti ainoa riitaisuuden kohde on siis se, että isä puolustaa kiintymyssuhdettaan lapseen. 4) Nyt äiti tapaa asianajajan. Todennäköisesi käy selväksi, että sitten 12-vuotiaana lapsi päättää missä asuu. Tämä pelottaa äitiä, ei hän halua lapsestaan ”luopua”. Äidille on sitä turvallisempaa, mitä enemmän lapsi asuu suhteessa äidillään. Asianajajan kautta käy todennäköisesti selväksi myös, että mitä pienempi lapsi on, sen paremmat mahdollisuudet äidillä on voittaa oikeudenkäynti. Selväksi käynee myös, että mitä enemmän lapsi on virallisesti äidillään, sen enemmän äiti tulee saamaan rahaa elatustuen muodossa. Lisäksi käy selväksi, että mitä enemmän lapsi harrastaa oikeudenkäynnin helkellä, sen enemmän tulee äiti saamaan rahaa elatuksen muodossa. 5) Niinpä järjestelmä tarjoaa äidille motiivin viedä asia samoin tein oikeuteen, kun lapsi on vielä pieni. Äiti-aikaa kannattaa maksimoida ja isä-tapaamisia minimoida, koska se tuo eniten rahaa. Riitoja kannattaa kärjistää, koska mitä oikeuden päätös perustuu riitaisuuden määrän. Mitä riitaisempi tilanne, sen vähemmän tapaamisia isälle. Nylkyisessäkin ehdotuksessa lähdetään siitä että vuoroasumista ei määrätä riitaisissa tapauksissa. 6) Kokonaisuutena meillä on oikeusjärjestelmä, joka kannustaa äitiä haastamaan riitaa. Käytännössä äiti voi esimerkiksi isää lainkaan kuulematta sopia lapselleen harrastuksen isä-ajan tapaamisen päälle. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa isän pitää viedä lapsi harrastukseen, johon lapsi ei halua itse mennä. Sekä isä, että lapsi haluaisivat ennemmin viettää laatuaikaa kahdestaan. Kuitenkin, jos isä ei suostu äidin määräämään harrastukseen saa äiti riitaisuusargumentin käyttöönsä ”isän kanssa on mahdotonta sopia harrastuksista”. Samalla harrastuksen kulut lisätään elatusvelvollisuuden piiriiin, joka on elatusta saavan äidin etu. Oikeus ei ehkä suhtaudu suopeasti määrättyihin harrastuksiin, mutta päättää tapaamisperustansa pohjana entisiä tapaamisia ja saa helposti kuvan yleisriitaisesta tilanteesta. Kaikista näistä ”tempuista” kärsii lapsi ja on sääli ettei näihin kannustusmekanismeihin olla ehdotuksessa paremmin puututtu. 7) Äidin asemasta katsoen oikeuden määräys ja tapaamiset ovat kaksi eri asiaa. Periaatteessa äidin kannattaa varmistaa selustansa hakemalla oikeudesta minimitapaamiset. Todellisuudet tapaamiset voivat olla eri asia. Jos aikaa on vähän, on kiva että isästä saa lastenhoitajan. Jos lapsi kiintyy isään niin paljon, että voisi kaksitoistavuotiaana muuttaa isälleen, voi tapaamiset poistaa ”perustasolle”, ketään kuulematta ja seurauksista välittämättä. Oikeudenkäyntiä harkitessa kuka tahansa miettii oikeudenkäynnin taloudellisia riskejä. Oikeudenkäynnin aloittamiseen on korkea kynnys, koska sen tuoma taloudellinen tappio voi olla merkittävä. Oikeusministeriön mietinnössä lapsenhuoltolain uudistamiseksi tuodaan esille miten toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta vahingollisia ja kuormittavat koko perhettä. Lähtökohdaksi sopimuksen tai päätöksen muuttamiselle, olisi olosuhteiden olennainen muutos. Kaikkia tapauksia ei siis otettaisi käsittelyyn. Oikeudenkäyntien vähentäminen hyvä päämäärä ja käsiteltävien tapausten rajoittaminen on varmastikin yksi keino päästä tähän päämäärään. Tosin tähän päämäärään päästäisin muutakin kautta, esimerkiksi tutkimalla nykyisen järjestelmän sisältämiä kannusteita viedä vaikkapa lapsen elatukseen liittyvä riita oikeuteen. Utopia Otetaanpa esimerkki siitä, miten elatusriitojen tulisi mennä siinä tapauksessa, että sopimusta ei synny heti. Äidin tai isän tilanne muuttuu ja sen seurauksena maksetun elatuksen tulisi muuttua. Mikäli päädytään vaikka 200 euroa kuukaudessa –suuruiseen eroon, jäisi kummallekin mahdollisuus oikeudenkäyntiin ja sen riski olisi 20 000 euroa. Kummankin oikeudenkäyntikulut olisivat 10 000€ ja hävinnyt osapuoli maksaa koko potin. Koska elatukseen liittyviltä oikeudenkäyntikuluja ei ole käytännössä mahdollista suojautua vakuutuksen kautta, olisi oikeudenkäynnin taloudellinen riski kummallekin osapuolelle ihan oikeastikin tuo 20 000€. Tässä tilanteessa jo oikeudenkäynnin mahdollisuus johtaisi siihen, että sovinnollinen ratkaisu löytyy. Riidan kohteena oleva summa suhteutettaisiin riskiin. Toisaalta kohtuuttomia ja perusteettomia vaatimuksia puolin ja toisin, ei kovin helposti uskallettaisi esittää. Perusteeton vaatimus voitaisiin korjata oikeudessa ja silloin päälle tulisi tuo 20 000€ maksettavaa. Todellisuus Jos isä joutuu työttömäksi, hän ei välttämättä saa elatusvelvollisuutta laskettua. Tämä ihan vaan sillä, että äiti kieltäytyy toimenpiteestä. Isän kohdalla tilanne on varsin ikävä. Ei ole mahdollista saada oikeusturvavakuutusta, joka kattaisi elatuskiistoihin liittyvät kulut. Vastapuoleksi oikeusjärjetelmä asettaa lapsen, ei äidin (lapsi on siis joka virallisesti äidin tilille tulevan etuuden saa). Jos isä voittaisi oikeudessa, tulisi hänen silti maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, koska lasta ei voida velvoittaa maksamaan vastapuolen kuluja. Nämä voittajan kulut ovat luokkaa 10 000€. Asiassa tulee myös huomioida, että oikeusprosessi voi kestää vuosia. Tällä aikajanalla on mahdollista, että isä saakin töitä. Silloin päädytään tilanteeseen, jossa oikeussalissa todetaan, että isällähän on nyt töitä ja elatuskykyä, joten isä on hävinnyt jutun. Silloin isä maksaa äidin oikeudenkäyntikulut omiensa päälle. Isän riski oikeuteen lähtimisestä elatusmaksujen osalta on siis 10 000€ -20 000€. Nyt jos äiti joutuu työttömäksi, niin hän voi vaatia elatuksen korottamista. Jos isä ei suostu, niin äiti harkitsee oikeusprosessia. Tässä tapauksessa kaikista pahin mahdollisuus on, että äiti häviää jutun syystä tai toisesta. Jos syy on, että äiti on saanut uudestaan töitä, on äidin saama taloudellinen seuraamus pieni. Jos äiti häviäisi itse nostamansa oikeuskanteen, maksaisi valtio äidin oikeudenkäyntikulut (äitihän edustaa valtion silmissä lastaan, ei itseään). Isän voittaessa isä joutuisi silti maksamaan omat kulut 10 000€. Äidin voittaessa, isä maksaisi hänen oikeudenkäyntikulunsa ja lisäksi hän saa takautuvasti korkeampaa elatusta. Tapauksissa, jossa elatusta lasketaan, ei takautuvaa käytäntöä ole koska rahat katsotaan jo käytetyn lapsen parhaaksi. Äidin riski on siis nolla euroa, valtion 10 000 euroa, ja isän 10 000 -20 000 euroa. Toisaalta äiti voi myös voittaa ja jos hän voittaa saa hän takautuvasti korkeampaa elatusta. Jos elatusta jostain syystä olisi äidin riski tässäkin tapauksessa pienempi, koska alennettua elatusta ei voi perisä takautuvasti takaisin. Syy on, että rahat on jo käytetty lapsen parhaaksi. Mielenkiintoista on, että lausunnossa mainitaan useampaankin otteeseen naisiin kohdistuva väkivälta, muttei kertaakaan sitä henkistä ja taloudellista väkivaltaa jonka nykyinen järjestelmä kohdistaa miehiin. Eikä kyse ole pelkästään miehistä, näillä miehillä kun on usein uudet perheet ja siellä uudet lapset. Järjestelmän miehille asetettu taloudellinen taakka voi realisoitua esimerkiksi niin, että sen toisen vaimon säästämä potti, joka oli tarjoitettu siihen ensimmäisen oman lapsen kanssa vietettyyn kotiäitiyslomaan, joudutaankin käyttämään miehen oikeudenkäyntikuluihin. Näin äiti vie tarhaan sen 3kuukautta vanhan lapsen ja palaa töihin. Onko yhteiskuntamme arvomaailma tosiaan sellainen, että yksi lapsi pakotetaan kolmekuukautisena tarhaan, jotta toisen lapsen äiti saisi satasen tai kaksi lisää kuussa? Kuinka hyvät edellytykset tilanne luo Nykyinen järjestelmä on pyrkimyksessään lapsen etuun päässut luomaan epätasa-arvoinen kokonaisuuden, joka sortaa miehiä ja josta lapset kärsiävät niin suoraan kuin epäsuorastikin. Lopuksi todettakoon, että mietinto sisältää myös paljon hyviä asioita ja sillä pyritään viemään asioita oikeaan suuntaan.
  • Remissinstanser: 55
    Lapsenhuoltolain yleiset säännökset (1. luku; 1-5 c §)
      • Lausuntonne ehdotetuista säännöksistä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • 1§ Lapsen huolto. Muotoilu ”Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä”, jolla on pyritty vastaamaan Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin, ei ole riittävä. Kirjaus on muotoilultaan epämääräinen ja se voidaan joissain tapauksissa tulkita niin, että ensisijaisesti huoltajalla on vastuu suojella lastaan toisen huoltajan väkivallalta - niissäkin tapauksissa, joissa hän on itse väkivallan ja esimerkiksi eron jälkeisen vainon kohde. Valtiolla on kuitenkin vastuu turvata lapsen tapaamis- ja huoltoratkaisut niin, että lasta suojellaan väkivallan eri muodoilta. Tämä on ilmaistava selkeämmin lain perusteluissa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja huoltajan tehtäviä koskeviin säännöksiin on ehdotettu muutoksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä. Uusia säännöksiä ovat velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta (5 a §), huoltajan esteellisyys (5 b §) ja edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi (5 c §). Näistä säännöksistä minulla ei ole lausuttavaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ehdotuksen mukaan lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi 5 a §, jossa säädettäisiin muuttoon liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Käräjäoikeus pitää sinänsä hyvänä, että vanhempien yhteistoimintavelvoitetta korostetaan lisäämällä säännös ilmoitusvelvollisuudesta. Työryhmän mietinnön sivulta 51 ilmenee, että ilmoitusvelvollisuus ei koskisi pelkästään vanhempien ilmoitusvelvollisuutta toiselle vanhemmalle vaan ilmoitusvelvollisuus olisi myös lain 9 c §:ssä tarkoitetulla henkilölle. Käräjäoikeus pyytää jatkovalmistelussa harkitsemaan sitä voitaisiinko ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jättää sellaiset henkilöt, joille on vahvistettu oikeus tapaamiseen lain 9 c §:n perusteella. Ehdotuksen mukaan lapselle voitaisiin määrätä edunvalvoja edustamaan huoltajan sijaista lasta tämän henkilöä koskevassa asiassa. Lainkohdan 2 momentissa viitattaisiin holhoustoimesta annettuun lakiin todeten, huoltajan sijaiseksi määrättävään edunvalvojaan sovellettaisiin muuten, mitä holhoustoimesta annetussa laissa säädetään edunvalvojan sijaisesti. Viittaussäännös koskisi näin ollen myös edunvalvojan sijaiselle maksettavaa palkkiota. Käräjäoikeus pitää tarpeellisena, että edunvalvojalle maksettavasta palkkiosta otettaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettavaan lakiin omat määräyksensä.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • MLL pitää hyvänä, että lakiin kirjataan (1 §) lapsen huollon yhdeksi tavoitteeksi lapsen ja hänen vanhempiensa välisten suhteiden lisäksi myös muiden lapselle tärkeiden ihmissuhteiden vaalimisen. Säännöksellä on asenteita ja käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Lapselle tärkeät läheiset ihmissuhteet, kuten suhteet sisaruksiin tai isovanhempiin tukevat lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Ihmissuhteiden merkitytä on arvioitava nimenomaan lapsen näkökulmasta. Lapsen asuessa erillään vanhemmistaan/vanhemmastaan, tulee vaalia sitä, että lapsella säilyy yhteydet ja suhteet vanhempiinsa ja perheeseensä (sisarukset, sukulaiset ja henkilöt, joihin lapsella on vahva henkilökohtainen suhde), ellei tämä ole vastoin lapsen etua. Lapsen oikeuksien sopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää sukulaissuhteensa. Perhesuhteiden monimuotoistuessa on tärkeää, että myös lainsäädäntö huomio vanhempien lisäksi muut lapselle tärkeät ihmissuhteet. MLL pitää tärkeänä, että pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta väkivallalta ja muulta kaltoinkohtelulta. Säännöksen perustana on lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleen määräys siitä, että sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. MLL pitää hyvänä, että lakiin ehdotetaan kirjattavaksi (2 §) tapaamisoikeuden yleinen määritelmä, jossa tapaamisen ja muun yhteydenpidon ohella ajoittainen luonapito sisältyy tapaamisoikeuden yleiseen käsitteeseen. MLL pitää hyvänä myös sitä, että lakiin ehdotetaan kirjattavaksi kummankin vanhemman velvoite myötävaikuttaa tapaamisen toteutumiseen ja että vanhemman tulee välttää kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman välille. Säännös ohjaa asenteita ja käyttäytymistä. Työryhmä esittää lisättäväksi huoltajan tehtäviin (4 §) päätöksenteko lapsen harrastuksista ja koulutuksesta, mikä selkeyttää huoltajan tehtäviin kuuluvia asioita. MLL pitää hyvänä, että lapsen osallistumisoikeutta vahvistetaan, kun lapsen henkilökohtaista asiaa koskevaa päätöstä tehdessään lapsen huoltajan on ”kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin” ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”otettava huomioon lapsen mielipide ja toivomukset”. Lapsen näkemysten kunnioittaminen on yksi lapsen oikeuksien sopimuksen neljästä yleisperiaatteesta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 1 kappaleen mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa ja lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Kysymys on siis lapsen oikeudesta saada vaikuttaa ja hänen näkemystensä kunnioittamisesta. On myös hyvä, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi huoltajan velvoite kertoa lapselle häntä koskevista päätöksistä ja muista hänen elämään vaikuttavista asioista lapsen ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla. MLL pitää hyvänä työryhmän ehdotusta siitä, että lapsen vanhemman on ilmoitettava lapsen muutosta toiselle vanhemmalle, jos muutolla olisi vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen (5 §) Säännös korostaa vanhempien yhteisen keskustelun tärkeyttä lapsen kannalta keskeisistä asioista muuttuvassa tilanteessa, ehkäisee riitaisuuksia yllätyksenä tulevasta muutosta ja edistää yhteistyövanhemmuutta. MLL pitää hyvinä ehdotettuja säännöksiä huoltaja esteellisyydestä ja edunvalvojan määräämisestä huoltajan sijaiseksi (5 b ja 5 c §).
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Riitaisissa ja pitkittyneissä huoltajuusriidoissa on todennetusti käytössä voimakkaasti tuhovoimaista henkistä väkivaltaa lasta ja häiriöisen koston kohteena olevaa vanhempaa kohtaan. Vaadimme valmisteilla olevaan lakiin muutoksen, jossa määritetään lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan rangaistusseuraamukset. Tietojemme mukaan henkisen väkivallan tekijälle langetetaan nykyisellään hyvin harvoin tuomioita. Nykyinen toimintatapa ei suojaa lasta riittävästi. Tämän näemme suurena epäkohtana. Kun lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa ilmenee, on sosiaaliviranomaisilla, päiväkotihenkilökunnalla ja muilla lasten kanssa työskentelevillä oltava velvollisuus ilmoittaa asiasta lastensuojeluun.
      • Väestöliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsi tarvitsee kasvunsa ja kehityksensä suojaksi ennen kaikkea turvaa. Mielestämme on erityisen kannatettavaa, että 4 pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Säännös pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleeseen. Suomenkin ratifioima Istanbulin sopimus (artikla 31) velvoittaa valtioita toimimaan siten, ettei huoltajuus- tai tapaamisoikeussopimus vaaranna väkivaltaa kokeneen naisen, tämän perheen tai yhteisten lasten turvallisuutta. Mietintö noudattaa Istanbulin sopimusta, kun siinä käsitellään myös perheväkivaltatilanteita pohdittaessa lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta. Erotilanteissa, joihin liittyy uhkaa, pelkoa ja väkivaltaa, täytyy myös lapsia kuulla ja heidän tarpeensa huomioida nykyistä paremmin. Tutkimukset osoittavat, että toteutunut väkivalta tai sen uhka ei välttämättä vaikuta riittävästi lasten huoltoa, tapaamisia ja sijoituksia koskeviin päätöksiin. Siksi myös sellaisia vanhempia, joiden tiedetään käyttäytyneen väkivaltaisesti, määrätään tapaamaan lapsiaan ilman tukea tai valvontaa. Valitettavan usein myös tapaamispaikkatoiminnan työntekijät todistavat tilanteita, joissa lapsi joutuu vasten tahtoaan tapaamaan vanhempaa, jota pelkää. Väkivalta vaikuttaa lapseen, vaikka se ei kohdistuisi suoraan häneen. Pelkän kuulemisen lisäksi on siksi tärkeää, että lapsen kertomalla on myös oikeasti vaikutusta. Lasta ei tulisi pakottaa tapaamaan psyykkisesti sairasta taikka lasta vakavasti kaltoin kohdellutta tai seksuaalisesti hyväksikäyttänyttä vanhempaa. Tällainen tapaaminen saattaa syvästi järkyttää lasta ja aiheuttaa traumoja, jotka mahdollisesti tulevat esille myöhemmin lapsen/nuoren psykiatrisessa hoidossa. Kannatamme myös esitettyä lisäystä, jonka mukaan kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Mietinnössä esitetään lapsen osallisuuden sekä mielipiteen ja näkökulman selvittämisen lisäämistä asettamalla huoltajille velvollisuus selvittää lapsen mielipide ja ottaa se huomioon lasta koskevia päätöksiä tehtäessä sekä velvoittamalla huoltajat informoimaan lasta häntä koskevista päätöksistä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla. Nämä ovat mielestämme lapsen edun mukaisia ja siksi erittäin kannatettavia esityksiä. Mielestämme lastenvalvojan ja tuomioistuimen olisi varmistettava myös riidattomissakin asioissa, että lapsi on saanut ilmaista näkemyksensä asioistaan. On kuitenkin muistettava, että lapsi ei saa joutua kokemaan olevansa vastuussa asiassa tehdyistä päätöksistä ja kantamaan psyykkistä vastuuta lapsen vanhempien erotilanteisiin liittyvistä käytännön asioista. Lapsen kuulemisen painottaminen tulee näkymään sosiaalitoimessa vahvana lisäresurssien, koulutuksen ja osaamisen kehittämistarpeena, mihin on myös voitava vastata. Kannatamme esitystä tukihenkilön nimeämisestä lapselle erotilanteessa. Tällöin on kuitenkin oleellista turvata lapsen etu siten, että tukihenkilö on riittävän asiantunteva ja tehtäväänsä erityisesti koulutettu. Kannatamme samoin esitystä edunvalvojan määräämisestä huoltajan sijaiseksi edustamaan tarvittaessa lapsen asioita, jos huoltaja on esteellisyyden, sairauden tai muun syyn vuoksi estynyt edustamaan lasta. Tällöinkin on muistettava, että edunvalvojan tulee olla ammatillisesti toimeen kykenevä edistämään lapsen asioita. Väestöliitto pitää tuomittavana sitä, että toinen vanhempi estää lasta tapaamasta toista vanhempaa, ellei kyse ole lapsen edun turvaamisesta. Emme kuitenkaan kannata vieraannuttamista koskevien säännöksien ottamista lapsenhuoltolakiin, koska vaarana on, että ne ovat omiaan lisäämään puolisoiden välisiä riitatilanteita. Tältä osin viittaamme lapsiasianvaltuutetun eduskunnan lakivaliokunnalle 18.4.2013 antamaan lausuntoon.
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 2 § - Tapaamisoikeuden sisältö. Pykälän sanamuodon mukaan tapaamisoikeus tarkoittaa joko vanhemman luonaoloa, tapaamista tai yhteydenpitoa muulla tavoin. Perusteluissa selitetään aivan oikein, että muusta yhteydenpidosta voidaan sopia tai päättää varsinaisten tapaamisten ohella. Lakimiesliitto esittää harkittavaksi, tulisiko lakipykälään laittaa ”tai” sanan sijaan ”ja” sana, jotta korostettaisiin, että kysymys ei ole vaihtoehdoista vaan mielellään yhtäaikaa toteutettavista tavoista, joilla lapsen ja etävanhemman välistä suhdetta ylläpidetään myös tapaamisten välissä tapahtuvan yhteydenpidon avulla. Yhteydenpidon tärkeys ei käytännössä aina ole ollut lähivanhemmalle selvää. Yhteydenpitoa on perusteetta yritetty rajoittaa sillä perusteella, että lapsen aika olisi jotenkin ”jaettu” vanhempien välille, eikä toinen vanhempi saa ”häiritä” lasta toisen ajalla. Ehdotettu sanamuoto ei poissulje sitä, että mahdolliset lapsen kuormitusriskit otetaan huomioon, kun ne tulevat esille lastenvalvojan luona, sovittelussa tai oikeudenkäynnissä.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 1§ Lapsen huolto Tampereen kaupunki pitää tervetulleina lapsen huoltoon ja huoltajan tehtäviin liittyviä uusia säännöksiä. On hyvä, että lakiesityksessä tuodaan nykyistä selkeämmin esille vanhemman velvollisuus huolehtia lapsen läheisistä ihmissuhteista sekä lapsen oman mielipiteen selvittämisen tärkeys. 5a § Velvollisuus ilmoittaa muutosta Tampereen kaupunki pitää hyvänä vanhemman velvollisuutta ilmoittaa muutosta. 5 b § Huoltajan esteellisyys Huoltajan esteellisyys on ilmaistu selkeästi. Tulisiko laissa kuitenkin ottaa selkeästi kantaa siihen, että lapsen asuessa toisen vanhempansa/huoltajansa luona, tällä vanhemmalla/huoltajalla on oikeus edustaa lasta lapsen elatukseen liittyvässä sopimusasiassa?
      • Itä-Suomen hallinto-oikeus, Eskola Riitta
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ehdotuksen 5 b § ja 5 c §. Huoltajan esteellisyys ja edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi tulisi vielä arvioida ja täsmentää suhteessa lastensuojeluasioihin. Lastensuojelulain 22 §:ssä säädetään edunvalvojan määräämisestä huoltajan sijaiseksi lastensuojeluasioissa. Lisäksi lastensuojelulain 24 §:n mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista. Esitetyssä 5 c §:ssä ja lastensuojelulain 22 §:ssä edellytykset edunvalvojan määräämiselle poikkeavat toisistaan. Tahdonvastaisissa lastensuojeluasioissa huoltajan ja lapsen edut saattavat usein joutua ristiriitaan (ehdotetun 5 b §:n mukainen esteellisyys). Toisaalta huoltajien sekä viranomaisen näkemykset lapsen edusta saattavat poiketa toisistaan. Tarkoituksenmukaista ei liene muuttaa edunvalvojan määräämisen edellytyksiä lastensuojeluasioissa viranomaisessa ja edelleen niiden käsittelyssä hallinto-oikeudessa.
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen ja lakmies Anu Kangaste
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • OAJ kannattaa työryhmän mietinnön ehdotusta siitä, että 4 §:n 1 momenttiin lisätään, että huoltajalla on oikeus päättää lapsen koulutuksesta. Ainakin lainkohdan perusteluissa on tarpeellista tuoda esille, miten erilaisissa lapsen koulutukseen liittyvissä tilanteissa tulisi menetellä, jos huoltajat eivät pysty yhteistyössä toimimaan lapsensa edun mukaisesti. Tällä hetkellä huoltajien väliset erimielisyydet mm. lapsen koulupaikasta, uskonnon opetuksesta (KHO:2004:99) ja muistakin lapsen opetukseen liittyvistä asioista heijastuvat niin, että koulussa ei pystytä täysin keskittymään koulun perustehtävään eli lapsen opetuksen järjestämiseen. Koulut joutuvat mm. antamaan aluehallintovirastolle lausuntoja liittyen oikaisuihin, jotka koskevat yhteishuoltajuudessa olevien lasten koulupaikkoja. Perusteluissa tulisi tuoda esille myös, että yhteishuoltajien tulisi yhdessä osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön mm. niin, että tapaamiset koulun ja huoltajien välillä lapsen opetukseen liittyvissä asioissa järjestetään samaan aikaan, eikä molemmille huoltajille järjestetä niitä erikseen. OAJ kannattaa myös uutta mietinnössä ehdotettua 5 a §:ää, jossa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa aiotusta muutosta. Tämä mahdollistaa ottamaan hyvissä ajoin huomioon myös sen, onko asialla merkitystä lapsen koulunkäyntiin esim. lapsen koulupaikan suhteen.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Pykälissä kodifioidaan erinomaisesti jo noudatettu oikeuskäytäntö. Esityksen keskeisten ehdotusten perusteluissa käsitellään vieraannuttamiseen liittyvää problematiikkaa ja todetaan, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi erityinen säännös siitä, että vanhemman tulee kasvatustehtävässään välttää kaikkea, mikä on omiaan aiheuttaman haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan vieraannuttamisen olevan yksi henkisen väkivallan muoto. Lakiehdotuksessa lapsen huoltoa koskevaan 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi määräys siitä, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Tapaamisoikeutta koskevaan 2 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi määräys siitä, että vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Työryhmämietinnössä vieraannuttaminen on käsitetty ennen kaikkea sellaisena ilmiönä, jossa ns. lähivanhempi vieraannuttaa lasta tapaavasta vanhemmasta. Vieraannuttamista tiedetään kuitenkin tapahtuvan myös tapaavan vanhemman toimesta. Tyypillinen esimerkki on tilanne, jossa tapaava vanhempi haluaa lapsen muuttavan asumaan hänen luokseen ja muokkaa tässä tarkoituksessa lapsen mielipidettä muun muassa mustamaalaamalla toista vanhempaa tai sallimalla lapsen jäädä luokseen pidempään kuin tapaamismääräys sallisi. Tulisi harkita, voitaisiinko 2.2 §:n viimeinen lause siirtää 1 §:n 3 momenttiin, jossa se saisi merkitystä muutoinkin kuin vain tapaamisoikeuden kohdalla. Asianajajaliitto esittää 5 a §:n osalta, että hallituksen esityksessä, ainakin perusteluissa, konkretisoitaisiin ne seikat, joilla katsottaisiin olevan vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Jos esimerkiksi vanhempi käytännössä vastaa jo kaikista tapaamisiin liittyvistä käytännön järjestelyistä, on lapsen muuton tosiasiallinen vaikutus toiselle vanhemmalle vähäisempi. Pykälässä on perustellusti viittaus 5 §:ään
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi olla enemmän ohjeistusta tapaamisten käytännön toteuttamiseen ja usein esille tuleviin käytännön kysymyksiin liittyen, esimerkiksi lapsen ja tapaajan mahdollisuus tavata vapaasti sukulaisia ja ystäviä sekä oikeus matkustaa kotimaassa ja ulkomaillakin, mikäli tätä ei ole nimenomaisesti kielletty. Toisaalta lähihuoltajalla on oikeus tietää esimerkiksi, missä tapaamiset toteutetaan.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 2§.1 poistetaan sana ajoittain. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla.... 5 b §. Tarkoitetaanko tässä yhteydessä elatusapuasioita ? Hallituksen esitykseen selvennys.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 1 § Huolto Kiitämme sitä, että 1 § ensimmäinen momentti edelleen pyrkii turvaaman myönteiset ja läheiset suhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Vieraannuttaminen on toimintaa, jolla pyritään tuhoamaan lapsen ja hänen vanhempansa välinen suhde lapseen vaikuttamalla. Tätä hyvin yleistä toimintaa on harjoitettu jo vuosia ilman, että se tunnustetaan laissa tai edes Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeessa nimeltä. Toiminnan nimeäminen ja määrittely laissa (kuten esimerkiksi vainoaminen) ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta sosiaaliviranomaiset ja oikeusviranomaiset kehittävät tarvittavat tunnistamistavat, sekä ennaltaehkäisymenetelmät. 1 § toisen momentin mukaan lasta on suojeltava henkiseltä väkivallalta. Uuden säännöksen mukaan vanhempien on suojeltava lasta tältä. Esimerkkinä henkisestä väkivallasta osoitetaan mm. vieraannuttaminen. Kuitenkaan ei kerrota miten tämä suojelu käytännössä tapahtuisi vieraannuttamistilanteessa. Onko tässä tilanteessa otettava yhteys poliisiin (vieraannuttamista ei ole kriminalisoitu), lastensuojeluun vai vietävä asia tuomioistuimeen? Tuomioistuimeen viemisestä jää kuluriski vanhemmalle jonka velvollisuus on suojella lasta! Mietinnössä viitataan säännöksen yhteydessä Istanbulin sopimukseen. Siinä puhutaan myös väkivallantekijöiden saattamisesta edesvastuuseen. Tätä edesvastuuseen saattamista ei tue se, että vieraannuttamista ei ole säädetty kriminalisoiduksi. 2 § Tapaamisoikeus 2 § määrittelee tapaamisoikeuden. Kiitämme lisäystä, jossa todetaan lapsen oikeus myös suhteen luomiseen pelkän säilyttämisen sijaan. Käsite tapaamisoikeus on kuitenkin omiaan tekemään toisen vanhemman vanhemmuudesta pelkkää tapaamista. Ehdotamme tapaamisoikeuskäsitteen muuttamista luonaoloksi, kun puhutaan vanhemmista. Kun kyseessä on muu kuin vanhempi, voidaan puhua tapaamisoikeudesta. Pykälässä toivotaan vanhempia välttämään kasvatustehtävässään kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Tulkintamme mukaan kyse voi siis olla huoltokiusaamisesta sekä vieraannuttamisesta. Pelkkä välttämiskehotus kuulostaa vähättelyltä, kun kyseessä on niin tärkeä asia kuin lapsen kasvu ja kehitys. Oikeampi termi olisi pidättäytyä. Ehdotamme, että huoltokiusaamista/vieraannuttamista ennalta ehkäisemään asetetaan uhkasakko jokaiseen sopimukseen. 4 § Huoltajan tehtävät Kiitämme tarkennusta, jossa huoltajan on otettava huomioon lapsen mielipide ja toivomukset. Kuitenkin kun huoltajia on enemmän kuin yksi olisi pykälässä teroitettava myös muiden huoltajien mielipiteen kuulemista ja tiedottamista, jotta vältytään riidalta tilanteissa, joissa huoltaja tekee päätöksiä toisten huoltajien tietämättä ja heidän kanssaan neuvottelematta. Tätäkin voitaisiin vahvistaa uhkasakolla. 5a § Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta Esityksen mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske lainkaan tilanteita, joissa toinen vanhempi ei ole lapsen huoltaja eikä asu lapsen kanssa eikä lapselle myöskään ole vahvistettu tapaamisoikeutta suhteessa häneen. Tämä tarkoittanee, että velvollisuuden ulkopuolelle jäävät hyvinkin yleiset tilanteet, joissa sopimuksia huollosta ja/tai tapaamisista ei vielä ole saatu aikaiseksi. Tämä on omiaan hankaloittamaan sopimukseen pääsemistä, jos vanhemmalla on taustalla muuttoaikeita. Myös tilanteet joissa sopimusta ei vielä ole saatu syntymään, tulisivat olla ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Lapsen muuttoa toiselle paikkakunnalle voidaan kokonaisuudessa pitää sen verran merkityksellisenä muutoksena lapsen elämässä, että muuttoaikeiden tarkoituksenmukaisuudesta on vanhempien syytä olla samoilla linjoilla. Mikäli vanhemmat eivät ole yhtä mieltä lapsen paikkakunnan vaihdon tarkoituksenmukaisuudesta, niin lapsen osoitetta ei pitäisi voida siirtää toiselle paikkakunnalle ilman tuomioistuimen päätöstä, jos muutto aiheuttaisi muutoksia lapsen luonaoloon tai yhteydenpitoon. Mikäli lähivanhempi kuitenkin muuttaa ennen kuin asiasta on päätös, siirretään lapsen asuinpaikka väliaikaisesti paikkakunnalle jäävän vanhemman osoitteeseen. Pykälän mukaan Ilmoituksen saa jättää tekemättä, jos se on välttämätöntä lapsen tai asuinpaikkaansa muuttavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhan torjumiseksi. Tämän uhan tulisi olla todennettua ja todistettua, muuten vaarana on riitojen kärjistyminen, kun jokainen ”salaa” muuttaja ilmoittaa kokevansa välitöntä ja vakavaa uhkaa, jotta voisi sanella lapsen asuinpaikan ja vakiinnuttaa olosuhteet. 5b § Huoltajan esteellisyys Kiitämme huoltajan esteellisyyden selkeyttämistä. 5c § Edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi Kiitämme edunvalvojan määräämisen selkeyttämistä.
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 1 § - 2 § YVPL kannattaa esitystä, jonka mukaan huoltajat eivät saa itse käyttää väkivaltaa kasvatuksessa ja tämän lisäksi heidän tulee huolehtia, ettei kukaan muukaan käytä. Kannatettavia esityksiä ovat myös kummankin vanhemman velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen, millä tarkoitetaan mm. vieraannuttamisen, tapaamissopimuksen/päätöksen laiminlyömisen ja lapsen manipuloinnin ja kielteisen vaikuttamisen lapsen toista vanhempaa vastaan kieltämistä ja että ne ovat seikkoja, jotka huomioidaan lapsen huolto- ja tapaamispäätöksen ratkaisussa. Liitto huomauttaa, että 1 § ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että esimerkiksi pitkään väkivallan uhrina ollut henkilö saa itsekin syytteen siitä, ettei ole tehnyt väkivallan harjoittajasta rikosilmoitusta. Tutkimusten mukaan yksikin pahoinpitely voi traumatisoida uhrin niin, ettei hän enää henkisesti kykene ilmoituksen tekemisiin. 5 a § Ilmoitus aiotusta muutosta Molempien vanhempien velvollisuus ilmoittaa toiselle vanhemmalle muutostaan silloin, kun lapsen tapaamisista on sovittu tai niistä on tuomioistuimen päätös, on hyväksyttävää. Kolme kuukautta on kuitenkin joissakin tilanteissa liian pitkä aika ennakoida omaa muuttoa. Tämän vuoksi YVPL esittääkin lisäyksen sivulle 52, toiseen kappaleeseen: ”Perusteltuna syynä voidaan pitää työ- tai opiskelupaikan tai työnantajan työpisteen vaihtumista, sillä TE -toimisto voi jopa velvoittaa tähän karenssin uhalla. Myös perhesuhteet voivat olla tällaisena perusteena, kuten omaishoitajana toimiminen toisella paikkakunnalla asuvalle omaiselle tai lapsen hoitoavun saaminen.”
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 7 – 7 b § Vuoroasuminen Ehdotetussa lakitekstissä ei ole määritelty vuoroasumiselta edellytetyn asumisen laajuutta. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan vuoroasumisesta voisi olla kysymys, kun lapsi asuu vanhempiensa luona yhtä paljon tai vähintään 40 prosenttia kummankin vanhempansa luona. Lakitekstiin olisi syytä lisätä määritelmä vuoroasumiselta edellytettävältä laajuudelta, esimerkiksi ”asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon”. Asumis- ja tapaamisjärjestelyjä selventäisi se, että vuoroasumisesta olisi aina kysymys, kun lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kummankin vanhemman luona, ja muulloin kysymys olisi siitä, että lapsi asuu toisen vanhemman luona ja toisen vanhemman luona ollessaan kysymys on tapaamisoikeudesta. Lakiehdotuksen perusteluissa on todettu, että vuoroasumisen vaihto voi tapahtua esimerkiksi muutaman päivän välein, vuoroviikoin tai vuorokuukausin. Yleensä vuoroasuminen tapahtuu viikon tai kahden viikon jaksoissa. Tästä olennaisesti poikkeavan vuoroasumisjakson vahvistamiseen tulisi olla erityinen syy. Vain harvoin lapsen etu voi edellyttää sitä, että vuoroasumisessa asumisjakso olisi vain muutaman päivän mittainen tai toisaalta kahta viikkoa pidempi. Vuoroasumisen edellytyksenä tulee olla ainakin toimiva vanhempien välinen vuorovaikutus lapsen asioissa ja vanhempien asuminen riittävään lähellä toisiaan, jolloin vältetään se, ettei lapselle muodostu kahta toisistaan erillistä elinpiiriä.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lakiehdotuksen 5 a §:ssä ollaan säätämässä lapsen vanhemmalle velvollisuus ilmoittaa toiselle vanhemmalle muuttoaikeesta, jos muutolla olisi vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteuttamiseen. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoitus on estää ennakolta lapsen asuinpaikan muuttamista koskevien riitojen syntymistä. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä niitä tilanteita, joissa muuttoaikeissa on yhteishuoltajana toimiva vanhempi kuin niitäkin, joissa muuttoaikeissa on yksinhuoltajana toimiva vanhempi. Hovioikeus puoltaa, että lakiin kirjataan velvollisuus ilmoittaa muuttoaikeista. Lakiehdotuksessa on ilmoitusvelvollisuutta koskevassa pykälässä samalla tuotu esille, että yhteishuoltajien tulisi saada aikaan yhteinen päätös lapsen asuinpaikan muuttamisesta. Selvää on, että yksinhuoltaja voi yksinään päättää lapsen asuinpaikan muuttamisesta. Lapsen kannalta hänen muuttonsa on usein täysin yhtä suuri olosuhdemuutos riippumatta siitä, onko hän vanhempiensa yhteisessä huollossa vai onko hän pelkästään toisen vanhempansa yksinhuollossa. Lapsi on voinut hyvinkin paljon tavata ja olla sen vanhempansa luona, jolla ei ole ollut huoltajan roolia. Lapsen koulu ja kaverit ja muut läheiset voivat olla lähellä sitä vanhempaa, joka ei ole huoltajana. Aina ei ole lainkaan selvää, mikä on lapsen etu, kun hänen yksinhuoltajansa on aikeissa muuttaa. Lapsen etu vaatii, että huoltomuodosta riippumatta hänen asiansa järjestään parhaalla mahdollisella tavalla tulossa olevaa olosuhdemuutosta silmällä pitäen. Riittääkö yksinhuoltajan ilmoitus riitojen ennalta estämisen ja lapsen edun turvaamiseen? Yksinhuoltajaa koskeva ilmoitusvelvollisuus johtaa siihen, että toiselle vanhemmalla jää aikaa laittaa vireille lapsen huollon muuttamista koskeva hakemus ja vaatia huoltoa muutettavaksi jopa väliaikaismääräyksellä. Lapsen edun ja riitojen estämisen kannalta parempi vaihtoehto saattaisi kuitenkin olla, että lakiin kirjattaisiin, että ”vaikka yksinhuoltaja voi päättää lapsen asuinpaikasta yksin, vanhempien tulisi etukäteen neuvotella lapsen asunpaikan muuttamisesta ja sen vaatimista muutoksista”. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, yhteishuolto on ylivoimaisesti tavallisen huoltomuoto. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan ole niin marginaalinen ilmiö, etteikö myös yksinhuollossa olevien lapsien asuinpaikkojen muutoksiin olisi kiinnitettävä huomiota lapsen edun näkökulmasta.
      • Vaskivuo Saku, YTM, Sosionomi amk
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Koskien 4§:ää. Huoltajan tehtävät. Miten lakiehdotuksessa varmistetaan huoltajien erimielisyystilanteissa päätöksenteko lapsen koulutuksesta ja harrastuksesta, jotta lapsi saa lapsen edun mukaisen mahdollisuuden harrastaa ja valita mieleisensä koulutuspaikan? Onko lähivanhemmalla käytännössä vahvempi oikeus päättää lapsen harrastuksesta ja koulutuksesta vai joutuvatko vanhem-mat hakemaan riitatilanteissa huoltotehtävien jakoa oikeudesta saakka? Pykälässä korostetaan, että huoltaja ei saa sälyttää päätöksentekoa lap-selle, mutta lapsen näkemys on otettava huomioon päätöstä tehdessä. Pykälässä on erinomaista, että lapsen osallisuutta vahvistetaan ottamalla lapsen mielipide huomioon ja tiedottamalla lasta koskevista päätöksistä. Jos vanhemmilla on velvollisuus kertoa lasta koskevista päätöksistä ja muista lapsen elämään vaikuttavista asioista, niin miten varmistetaan lapsen suojeleminen vanhempien ristiriitaisilta näkemyksiltä ja painos-tukselta. Koskien 5a§:ää. Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta. Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta on lähtökohtaisesti tarpeellinen säädös vanhempien yhteistoimintaa tukemassa lapsen näkökulmasta käsin, mutta ilmoituksen tekemiseen ehdotettu kolmen kuukauden mää-räaika jää epämääräiseksi ja hankalaksi käytännön elämässä toteuttaa. Muutto on harvoin tiedossa kolmea kuukautta aiemmin elämäntilanteen äkillisesti muuttuessa. Nähdäänkö vanhemmalla ilmoitusvelvollisuus toi-selle vanhemmalle työnhakutilanteessa toiselta paikkakunnalta, vaikka työnsaanti olisi epävarmaa. Pykälässä tulisi korostaa vanhempien yh-teistyövelvoitetta lapsen edun näkökulmasta mahdollista muuttoa suun-niteltaessa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 2. Lapsenhuoltolain yleiset säännökset (1.luku; 1-5 c §) Muutokset, joilla vanhemmille asetetaan velvoite vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita ja lasten tapaamisoikeuksien toteutumista ovat lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta merkittäviä edistysaskeleita. Työryhmän ehdotukset, jotka vahvistavat lapsen osallisuutta häntä koskevista asioista päätettäessä,kuten lapsen oikeus saada ikätason mukaisesti tietoa hänen elämäänsä koskevista muutoksista ja päätöksistä sekä huoltajien velvollisuus keskustella lapsen kanssa ja huomioida lapsen näkemys, vahvistavat lapsen oikeuksia. Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin mukaan ’Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä’. Toimiakseen laki edellyttää, että käytännön sopimus- ja tuomioistuintyöskentelyssä väkivallasta kysytään ja sen olemassaolo selvitetään. Amnesty jakaa Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen, jonka mukaan joko yleisiin säännöksiin tai tarvittaviin erillisiin pykäliin on välttämätöntä lisätä, että kaikki Istanbulin sopimuksen alaan kuuluva väkivalta tulee ottaa huomioon huolto- ja tapaamispäätöksiä tehdessä. Jos epäilys väkivallasta herää, on kiireellisesti arvioitava tilanteen sisältämät riskit ja niiden edellyttämät, välittömästi toteutettavat toimenpiteet. Jos perheessä on väkivaltaa, kaappausuhka, vainoa tai niiden uhkaa, se on nostettava keskeiseksi päätöksiä ohjaavaksi tekijäksi määriteltäessä tapaamisoikeutta, muuttoilmoitusvelvollisuutta, sopimusta lapsen huollosta, sopimusta lapsen tapaamisoikeudesta, tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja, lapsen oikeutta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa ja tapaamisoikeuden turvaamista. Viranomaiskohtaamisissa ja oikeudessa parisuhdeväkivalta saatetaan mitätöidä vanhempien väliseksi yksityisasiaksi, joka ei vaikuta vanhemmuuteen. Tämä oletus on virheellinen. Parisuhdeväkivalta vaikuttaa monin tavoin vanhemmuuteen, sekä uhrin että tekijän, ja se vaikuttaa lapsen ja vanhempien suhteeseen. Mitä enemmän perheissä on parisuhdeväkivaltaa, sitä enemmän on myös lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Lapsen altistuminen väkivallalle – mikä tarkoittaa väkivallan todistamista, väkivallan pelkäämistä (myös muuta kuin itseen kohdistuvaa) ja pelon ilmapiirissä kasvamista – vastaa seurauksiltaan tilannetta, jossa lasta on toistuvasti pahoinpidelty. Suomessa väkivaltaa ei huomioida systemaattisesti huolto- ja tapaamisoikeuksista päätettäessä, eikä väkivallan kohteeksi useinkaan tunnisteta lasta, jos väkivalta ei suoranaisesti ole kohdistunut häneen. Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita ennakoitavasti. Traumatisoituminen on yksilöllistä, mutta laaja tutkimusaineisto osoittaa, että lapset, jotka ovat olleet fyysisen väkivallan kohteina sekä ne, jotka ovat altistuneet väkivallalle – olivat traumakäyttäytymiseltään samankaltaisia. Yllämainittuihin väkivalta-, kaappausuhka- ja vainotilanteisiin liittyen on huolehdittava siitä, ettei väkivallan uhrina olevaa vanhempaa syyllistetä tai rangaista toisen vanhemman käyttämästä väkivallasta. Tiedossamme on tilanteita, joissa äiti, joka ei ole onnistunut estämään isää pahoinpitelemästä lasta, on saanut kuulla olevansa kykenemätön suojelemaan lastaan pahoinpitelyltä. Tämä on joissain tapauksissa johtanut huostaanottoon. Toisen vanhemman asettaminen vastuuseen toisen vanhemman väkivallan aiheuttamasta vaarasta on Istanbulin sopimuksen periaatteiden vastainen. Työryhmän mietinnössä viitataan Istanbulin sopimuksen 31(1) artiklaan, joka koskee lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta. Sopimuksen selitysmuistion mukaan säännöksen tavoite on varmistaa, etteivät oikeusviranomaiset myönnä tapaamisoikeutta ottamatta huomioon kaikkia sopimuksen alaan kuuluvia väkivaltailmiöitä. Säännös koskee oikeuden määräämiä kontakteja lasten ja heidän vanhempiensa tai muiden henkilöiden välillä, joilla on perhesuhteita lapsiin. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeuden laajuudesta päätettäessä on muiden seikkojen ohella otettava huomioon väkivalta sekä ei-pahoinpitelevää vanhempaa että lasta kohtaan. Istanbulin sopimuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaan tapaamisoikeudet ja muu yhteydenpito on pantava täytäntoon siten, että uhrin tai hänen lastensa turvallisuus ei vaarannu. Tämä on syytä erikseen vielä kirjata täytäntöönpanolakiin. Muun yhteydenpidon suhteen olisi asetettava kohtuullisuusvaatimus. Ilman kohtuullisuusvaatimusta yhteydenpitoa, vaikka se olisi viestintärauharikoksen tunnusmerkit täyttävää, voi olla vaikea rajoittaa.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 1§ Henkinen väkivalta määriteltävä tarkemmin. Lapsen mielen kääntäminen toista vanhempaa vastaan eli vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ja toisen vanhemman sukulaisista on henkistä väkivaltaa. On myös oikein, että tapaamisoikeuden käyttämättä jättämistä - mikäli siihen ei ole esteitä - voidaan pitää henkisenä väkivaltana. Edellä mainitut kohdat liittyvät lapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta. Miten vieraannuttaminen tunnistetaan luotettavasti, on Suomessakin olemassa tutkimustietoa (mm. Häkkänen-Nyholm) mistä voidaan päätellä vieraannuttamista tehtävän. Tätä tutkimustietoa tulee viranomaisten hyödyntää, ja epäselvissä tapauksissa käyttää tunnettuja asiantuntijoita jotka tunnistavat vieraannuttamisen. 2§ Vaikka mitään sanktiota toisesta vanhemmasta kielteisesti puhuvalle vanhemmalle ei voidakaan asettaa, silti on periaatteen tasolla tärkeää todeta tällainen menettely kielletyksi ja lasta psyykkisesti vahingoittavaksi, ja täten ottaa huomioon lapsen etua ratkaistaessa. Todettaessa vieraannuttamista tosiasiassa tapahtuneen, on vähintään sakkorangaistus tästä asetettava vieraannuttajalle. Lasten psykiatriaan perehtyneet asiantuntijat ovat todenneet vieraannuttamisen olevan lapselle erittäin vahingollista ja henkistä väkivaltaa. Tähän on Suomen laissa puututtava lasten oikeuksienkin vuoksi. 5b§ Huoltajan esteellisyys kun vastapuolena on lapsen toinen huoltaja. Tähän seikkaan tulee kiinnittää erityistä huomiota kaikkien viranomaisten jotka käsittelevät lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvää asiaa. Tapaamisoikeuksiin liittyvissä riidoissa lähivanhemman näkemystä lapsen mielipiteestä ei tule kuulla uskottavana mielipiteenä. Varsinkin vieraannuttamista tekevä lähivanhempi tuo valheellista tietoa esille lapsen kertomana. Toisin sanoen, esteellisen vanhemman kertomat lapsen mielipiteet tulee jättää huomiotta. Lapsen oman tahdon selvittämiseen tulee käyttää koulutettuja asiantuntijoita, joilla on asiantuntemus, koulutus ja kokemus strukturoitujen psykometristen menetelmien käyttöön.
      • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, 2. osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta (1 luku; 5 a §) Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta tulisi jättää abstraktiutta tavoittelevalla yleisellä lakitasolla sääntelemättä. Ilmoittamatta jättämiseen voidaan ilman tätäkin säännöstä kiinnittää huomiota lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua tehtäessä yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitulla tavalla arvioitaessa sitä, kykeneekö vanhempi asettamaan lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle tai sitä, kykeneekö vanhempi kantamaan vastuuta lasta koskevista asioista yhdessä toisen vanhemman kanssa. Laiminlyönti voidaan ilman velvollisuuden kirjaamista omaksi pykäläkseen ottaa yhtenä seikkana huomioon myös harkittaessa, onko syytä muuttaa lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevaa sopimusta tai päätöstä. Jos kuitenkin halutaan ilmoitusvelvollisuudesta säätää, olisi syytä pohtia, täytyykö vanhempi erikseen velvoittaa huolehtimaan toisen vanhemman pysymisestä ajan tasalla muistakin lapsen elämään vaikuttavista suunnitelluista muutoksista.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kyseessä on lapsen hyvää huoltoa ja hoitoa koskeva yleislaki, johon viitataan (esimerkiksi lastensuojelulaissa). Sen vuoksi tämän tyyppisessä laissa on hyvää hoitoa ja kasvatusta koskeva kuvaus ja kasvatukseen kuuluvia rajoja koskevat määrittelyt äärimmäisen tärkeitä. Edellinen laki laadittiin aivan erilaiseen yhteiskuntaan, huolto- ja kasvatuskäsityksiin. Olisi ollut suotavaa, että voimassaolevan lain 1 § olisi uudistettu, jotta olisi voitu avata sen tarkoitusta tähän aikaan sopivammaksi. Voimassaoleva sääntely on 1980-luvulta, joten niiden päivittäminen ja syventäminen tämän päivän lapsen maailmaan olisi tärkeää. Lakiesitys tehostaa Istanbulin sopimuksen 31 artiklan mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoa. STM pitää tätä kysymystä erittäin tärkeänä. Perusteluissa on tuotu esiin hyvin lapsiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja ja sitä, millaista henkistä väkivaltaa lapseen saattaa kohdistua. STM kiinnittää huomiota siihen, että Istanbulin sopimus velvoittaa ottamaan lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista määrättäessä huomioon kaikki yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset. Em. sopimuksen 18§ velvoittaa suojelemaan väkivallalta myös lapsia jotka ovat joutuneet väkivallan silminnäkijöiksi. Tämä kattaa myös sellaisen perheväkivallan, joka kohdistuu yksinomaan toiseen vanhempaan. Perusteluissa on syytä tuoda esiin myös tämä näkökulma lapsen turvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi vanhemman, tai muun henkilön jonka tapaamisoikeudesta sovitaan, väkivaltainen käytös on tekijä, jonka merkitystä tulee arvioida ja jonka tulee vaikuttaa huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin päätöksiin. Huoltoriitoja koskeva tutkimus (Hautanen 2011) osoitti että arviointi ei ole ollut kattavaa eikä systemaattista. Huolto- ja tapaamiskäytäntöjen tulee olla sellaisia, että ne eivät kasvata parisuhdeväkivallan riskiä jonka on todettu erotilanteissa olevan naisten kohdalla suurentunut. Mietinnön sivulla 37 todetaan, että ”selvityksen tekijän on ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisiin tukipalveluihin”. STM ehdottaa sanajärjestyksen muuttamista seuraavaksi: ”sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan selvityksen tekijän on ohjattava henkilö tarvittaviin tukipalveluihin”.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Muutosta ilmoittamiseen velvoittaminen on lähtökohtaisesti hyvä säännös. On kuitenkin säädettävä myös siitä, mikä viranomaistaho vastaa kysymyksiin ilmoittamatta jättämisestä. Esim. vainon tilanteissa tähän tultaneen törmäämään. Toisaalta ilmoittamatta jättämistä ei ole mitenkään sanktioitu. 5 c - uutena edunvalvojan määrääminen lapselle. Tämä on tarpeellinen lisäys lakiin.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • On hyvä, että jo heti lain ensimmäisissä pykälissä asetetaan lapselle tärkeiden ihmissuhteiden turvaaminen keskiöön. Pykälän perusteluissa mainittujen lähisukulaisten luetteloon tulisi lisätä myös lapsen elämään vakiintuneet sosiaaliset sisarukset, esimerkiksi, jos lapsi on asunut pitkään sijaisperheessä tai uusperheessä. On tärkeää, että 1§ 2 momentissa on maininta lapsen suojelemisesta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Monimuotoiset perheet -verkosto ei kuitenkaan pidä näitä kirjauksia riittävinä. Istanbulin sopimuksen 31 artiklan mukaan sopimusvaltion on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset sekä varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. Sekä 1§ 2 momenttiin että 10§:ään, jossa käsitellään tapaamisoikeuden määräämisen ehtoja, olisi tarpeen lisätä erillinen maininta erityisesti siitä, että lasta on suojeltava myös hänen toiseen vanhempaansa taikka 9c§:ssä tarkoitettuun erityisen läheiseen henkilöön kohdistuvalta väkivallalta. 10§:ssä maininnan tulisi olla konkreettinen ja sisältää nimenomaisen kehotuksen huomioida huollosta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä vanhemman väkivalta lasta, toista vanhempaa tai 9c§:ssä tarkoitettua lapselle erityisen läheistä henkilöä kohtaan. Tällöin uudistus täyttäisi selkeämmin Istanbulin sopimuksen asettamat vaatimukset lapsen suojelemisesta myös vanhempien välisen väkivallan seurauksilta. Suomessa on aivan vastikään ollut esillä useampia tapauksia, joissa näissä Istanbulin sopimuksessa asetetuissa velvoitteissa on epäonnistuttu ja seuraukset ovat olleet traagisia. Lapsen kuulemisen korostaminen huoltajan tehtävissä 4§:ssä on hyvä lisäys. Kaiken kaikkiaan mietintöä on kiitettävä lapsen kuulemisen merkityksen laajamittaisesta tunnistamisesta. 5§:ään lisätty vaatimus ilmoittaa aiotusta muutosta on hyvä, mutta on myös tärkeää, että pykälässä säilyy mahdollisuus olla ilmoittamatta muutosta, jos siitä aiheutuu vaaraa lapselle tai asuinpaikkaa muuttavalle henkilölle.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lakiehdotuksen 4 §:ssä säädetään huoltajan tehtävistä. Kuka tai ketkä ovat lapsen huoltaja/huoltajia ilmenee kuitenkin vasta myöhemmin lain 2 luvusta. Hovioikeus kiinnittää myös huomiota siihen, että ”huoltaja” käytetään 4 §:ssä yksikössä, vaikka lapsella saattaa olla useampi huoltaja. Pykälän kirjoitustavasta johtuen lukijalle syntyy käsitys siitä, että huoltajalla on yksin oikeus päättää pykälässä luetelluista asioista. Pykälän perusteluista tosin ilmenee, että huoltajien tulisi tehdä päätökset yhdessä, kun lapsella on kaksi tai useampi huoltaja. Tämä seikka tulee nostaa perustelujen tasolta lain tasolle. Ehdotuksen 5 b §:ssä säädetään huoltajan esteellisyydestä. Ehdotetun sanamuodon mukaan esteellisyys syntyy lapsen ”henkilöä koskevassa asiassa”. Mitä tällä tarkoitetaan ei lähemmin määritellä. Lapsen taloudellisten asioiden osalta perusteluissa kuitenkin viitataan holhoustoimesta annetun lain säännöksiin. Pykälän perusteluissa mainitaan esimerkkinä esteellisyystilanteesta lähestymiskiellon hakeminen lapsen suojaksi. Kun lähivanhempi tällä hetkellä voi hakea lähestymiskieltoa paitsi itselleen samalla myös samassa taloudessa asuville alaikäisille lapsilleen, merkitsee esteellisyyssäännös muutosta nykytilaan. Edunvalvojan määrääminen tulee hidastamaan asian käsittelyä ja myös lisäämään oikeudenkäyntikuluja ja oikeusapukustannuksia. Tämä koskee varsinkin tapauksia, jossa haetaan lapsen suojaksi laajennettua lähestymiskieltoa ja jossa kiellon vaikutuspiiri poikkeaa lähivanhemmalle myönnetystä. Kuten mietinnössä todetaan, säännös ei vaikuta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin oikeudenkäynteihin, jossa lapsi ei ole oikeudenkäynnin osapuoli. Lapsen elatusavun määräämistä tai muuttamista koskevissa riita-asioissa lapsi sen sijaan on joko kantaja tai vastaaja. Jos vanhemmilla on yhteishuolto, lähivanhempi ei pykälän sanamuodon mukaan voi edustaa lasta oikeudenkäynnissä. Elatusavun vahvistaminen tai mahdollinen muuttuminen vaikuttaa myös lapsen lähivanhemman taloudelliseen tilanteeseen. Sen vuoksi ei liene aihetta tulkita ehdotettua pykälää toisin tilanteissa, jossa lähivanhemmalla on yksinhuolto. Esteellisyyssäännös saattaa johtaa siihen, että oikeudenkäynnin jälkeen aiheettomiksi todettuja elatusavun korottamiskanteita nostetaan vähemmän ja korotuskysymykset ohjautuvat sosiaaliviranomaisten käsittelyyn. Toisaalta esteellisyyssäännös johtanee kuitenkin myös siihen, että asian käsittely hidastuu ja oikeusapukustannukset kohoavat.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin hyvänä sitä, että huoltajien velvollisuuksia on täsmennetty niin, että yleisiin säännöksiin on lisätty nimenomainen velvollisuus vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita ja erityisesti suhdetta toiseen vanhempaan sekä velvollisuus suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta. Vuonna 1984 voimaan astuneen lapsenhuoltolain 1 § 3 momentin kielto, jonka mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti, on osaltaan vaikuttanut siihen, että lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on Suomessa merkittävästi vähentynyt ja myös suomalaisten asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet kielteisimmiksi. Kuitenkin viimeisimmän Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2017 tekemän kyselyn perusteella 41% vanhemmista oli käyttänyt jotain kuritusväkivallan muotoa lasten kasvatuksessa. Väkivallan vastaiselle työlle on edelleen tarvetta ja on tärkeää, että tämä huomioidaan myös lainsäädännön tasolla. Sen lisäksi, että kaikelta väkivallalta suojaamisen velvoite koskee vanhempia, on tärkeää, että se ulottuu myös kaikkeen lasten asioissa tehtävään viranomaistyöhön. Lastensuojelulain 2 § säätää yhteiskunnan velvollisuudeksi tukea huoltajia lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa ja tässä tulee merkittävästi huomioida lapsen oikeus väkivallasta vapaaseen elämään lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaisesti. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että lapsenhuoltolain uudistuksessa on huomioitu Istanbulin sopimuksen 31 artikla siltä osin, kun se velvoittaa sopimusmaita varmistamaan, että tapahtunut väkivalta huomioidaan määrättäessä lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Käytännössä sopimus edellyttää sen varmistamista, ettei tapaamis- ja huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna lasten oikeuksia ja turvallisuutta. Lastensuojelun Keskusliitto puoltaa esitystä siitä, ettei lapsen vieraannuttamista kriminalisoida. On kannatettavaa, että tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteisiin pyritään puuttumaan muilla lainsäädännöllisillä keinoilla, kuten korostamalla vanhempien velvollisuutta huolehtia lapsen suhteen säilymisestä molempiin vanhempiin sekä edellyttämällä vanhempia välttämään kasvatuksessa kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Vieraannuttaminen on huomioitu esityksen perusteluissa myös useissa muissa kohdissa. LSKL haluaa kuitenkin painottaa, että vieraannuttamisen tunnistaminen ja siihen puuttuminen edellyttää viranomaisten osaamisen vahvistamista. Vieraannuttamisen estämiseksi ja ehkäisemiseksi onkin siten ensisijaisen tärkeää, että esitysluonnoksessa ehdotettujen toimenpiteiden lisäksi viranomaisten koulutukseen resursoidaan riittävästi ja että nykyisiä toimintoja systematisoidaan.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Esityksen 4 §:ssä on säädetty huoltajan tehtävistä. Huoltajilla on säännöksen mukaan oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilö-kohtaisista asioista. Pidän perusteltuna, että säännöksessä korostetaan lapsen mielipiteen ja toivomusten huomioon ottamista. Säännöksessä ei ole kuitenkaan varauduttu sellaiseen kanteluissakin usein esiin tulleeseen tilanteeseen, jossa huoltajat asuvat erillään ja ovat erimielisiä siitä, miten erityisesti lapsen palvelut ja koulunkäynti tulisi järjestää. Tällaisessa ristiriitatilanteessa lapselle toki voitaisiin esityksen 5 c §:n mukaisesti määrätä edunvalvoja, mutta käytännössä edunvalvojan määrääminen saattaa olla vaikeata ja joka tapauksessa hidasta. Lähetin vuonna 2012 ratkaisuni (28.6.2012, dnro 2420/4/11) päivähoitopaikan hakemista koskevassa asiassa oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tietoon lainvalmistelutyössä huomioon otettavaksi. Arvioin ratkaisussani lapsen toisen huoltajan asemaa päivähoitohakemuksen käsittelyssä. Totesin, että lapsen päivähoitoa koskevaa ratkaisua on oikeuskirjallisuudessa pidetty sellaisena lapsen jokapäiväiseen hoitoon liittyvänä ratkaisuna, jonka toinen huoltaja voi tehdä yksinkin. Päivähoitohakemuksen johdosta toista huoltajaa ei käytännössä yleensä kuulla eikä hänelle yleensä lähetetä päätöstä hallintolain mukaisesti tiedoksi. Päivähoitoa koskevalla ratkaisulla saattaa kuitenkin olla huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, jolloin huoltajien tulisi voimassa olevalla lapsen-huoltolain mukaisesti päättää siitä vain yhdessä. Kysymys on toisaalta myös huoltajien tiedonsaantioikeuksien turvaamisesta. Varsin tavallista on, että lapsen asuminen on järjestetty siten, että lapsi asuu pääasiallisesti toisen vanhemman luona, mutta laajan tapaamisoikeuden turvin tapaa lähes yhtä paljon toista vanhempaansa. Entistä yleisempää myös on, että lapsen asuminen on järjestetty vuoroviikon kummankin vanhemman luona. Varsinkin näissä tilanteissa lapsen pääasiallisesta asumisesta on voitu sopia esimerkiksi vain lapsen kotikunnan valinnan ja sen määräytymisen takia. Lapsen huoltajille voi näissä tilanteissa olla erityistä merkitystä sillä, missä ja miten lapsen palvelut, varhaiskasvatus ja koulunkäynti tosiasiassa järjestetään. Lapsen asumisen järjestelyillä voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, missä laajuudessa huoltajien tulee toimia lapsen huoltolain mukaisesti yhteistoiminnassa päätettäessä lapsen tarvitsemista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja niitä toimeenpantaessa. Vaikka em. ratkaisuni koski päivähoidon antamista, esiintyy sosiaalihuollossa säännönmukaisesti tilanteita, joissa on kysymys palvelujen järjestämisestä lapselle. Epäselvää on, missä laajuudessa huoltajien on yhteistoiminnassa ratkaistava asia ja missä tilanteissa toinen huoltajista voi hakea ja saada lapselleen hänen tarvitsemiaan sosiaalihuollon palveluja. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu (esimerkiksi Matti Savolainen, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus tai Eva Gottberg, Lapsen huoltoriidat ja pakkotäytäntöönpano), että kun kysymys on puhtaasti lapsen tosiasialliseen hoitoon kuuluvasta toiminnasta, ei yhteistoiminnan periaate ole sillä tavoin suoranaisesti velvoittavaa, että sen rikkomiseen saattaisi yleensä liittyä mitään seuraamuksia. Yhteistoiminnan periaate on tällöin nähty ennen kaikkea oikeudellista tehostetta vailla olevana ohjeena, jonka ensisijaisena tehtävänä on vaikuttaa lapsen vanhempien käyttäytymiseen siten, että molemmat vanhemmat yhtäläisesti osallistuisivat huoltovastuuseen lapsesta. Oikeuskirjallisuudessa (Markku Helin, Alaikäisen oikeudet potilaana, teoksessa Potilaan oikeudet ja potilasasiamiestoiminta, Kuntaliitto 1994) on edelleen katsottu, että ”valtuutuksen olemassa oloa harkittaessa on otettava huomioon myös asema-, tilanne- ja sallimisperusteista valtuutusta koskevat oikeudelliset periaatteet. Kun ratkaistavana on rutiiniluontoinen asia, voidaan huoltajalla yleensä katsoa olevan sellainen asema, että siihen liittyy vallitsevan tavan nojalla kelpoisuus yksin edustaa lasta. Asemavaltuuden ulottuvuuden rajat jäävät väistämättä epämääräisiksi. Kuitenkin voidaan pitää selvänä, että suostumuksen antaminen tavanomaiseen terveystarkastukseen tai vähäiseen hoitotoimenpiteeseen kuuluu asemavaltuuden piiriin. Toimenpiteen suorittaja ei tällöin ole velvollinen varmistumaan siitä, että lasta edustava huoltaja toimii toisen huoltajan suostumuksella, ellei asiassa ilmene seikkoja, jotka antavat aihetta epäillä suostumuksen olemassaoloa.” Jos toiminnalla on lasta sitovia tai muuta lapseen kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia, on yhteishuoltajilla edustusta koskevien yleisten perusteiden mukaisesti yleensä vain yhdessä pätevästi oikeus edustaa lasta ja toimia lapsen nimissä tai lapsen puolesta. Tällaisia lapsen elämään liittyviä tärkeitä asioita, joissa edellytetään molempien huoltajien myötävaikutusta tai suostumusta, ovat esimerkiksi asuinpaikan valinta, lapsen koulutuksen valinta tai päätös lapseen kohdistuvista sosiaalihuollon tai terveydenhoidollisista toimenpiteistä. Erikseen lainsäädännössä on joiltain osin säännöksiä siitä, millä tavoin voidaan toimia ilman toisen huoltajan myötävaikutusta (esimerkiksi potilaan asemasta ja oikeuksista annetuin lain 9 §:n 4 momentti ja lastensuojelulain 37 a §:n säännös avohuollon tukitoimenpiteiden järjestämisestä. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on ratkaisussaan (17.6.2011, dnro 4640/4/09) arvioinut terveyskeskuksen menettelyä sikainfluenssarokotusta koskevassa asiassa. Oikeusasiamies katsoi, että huoltajien yhteistoimintaa koskeva lapsenhuoltolain säännös kuuluu jakamattomasti lapsen huoltajille, säännönmukaisesti kummallekin vanhemmalle. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettava, jos muualla lainsäädännössä on toisin säädetty. Alaikäisten terveydenhuoltoa koskevissa ratkaisuissa lähtökohta potilaslain mukaan on alaikäisen hoitaminen yhteisymmärryksessä hänen kanssaan aina, kun hän on saavuttanut sellaisen iän ja kehitystason, että hän kykenee päättämään hoidostaan. Silloin kun näin ei ole, hoitoa koskevat päätökset kuuluvat hänen huoltajiensa yhteistoiminnan velvoitteeseen. Mikäli lapsi ei pysty itse päättämään terveydenhuollostaan ja ratkaistavana on rutiiniluontoinen asia, voidaan lähteä siitä, että toinen huoltaja voi asemansa perusteella edustaa yksin lasta ja siis päättää hoidosta ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta. Kun kysymys on esimerkiksi sikainfluenssarokotuksen antamisesta hoidostaan päättämään kykenemättömälle lapselle, voivat lähtökohtaisesti päättää siitä vain hänen huoltajansa yhdessä. Sikainfluenssarokotuksen antamisesta ei ole kysymys sellaisesta rutiiniluontoisesta toimenpiteestä, johon riittäisi vain toisen huoltajan suostumus. Oikeusasiamies piti puutteena sitä, että potilaslaista ei löytynyt ratkaisua siihen tilanteeseen, että hoidostaan päättämään kykenemättömän lapsen huoltajan näkemykset lapsen hoidosta eroavat toisistaan. Pidän siis välttämättömänä, että lapsen huoltolakiin tai asiaa koskeviin erityislakeihin sisällytetään säännökset siitä, millä tavoin huoltajien erimielisyystilanteessa lapsen edun huomioivalla tavalla voidaan ratkaista kysymykset lapsen välttämättöminä pidettävien palvelujen järjestämisestä ja niiden toimeenpanemisesta. Mielestäni asia tulisi sisällyttää hallituksen esitykseen lapsen huoltolain muuttamiseksi ja täsmentämiseksi. Pidän myös välttämättömänä sitä, että esityksen 4 §:ää täydennetään huoltajien yhteistoimintavelvoitetta korostaen. Esityksen 5 b §:ssä ehdotetaan säädettäväksi huoltajan esteellisyydestä. Ehdotuksen mukaan huoltaja on esteellinen edustamaan lasta, jos vastapuolena on huoltaja itse tai lapsen toinen huoltaja taikka jos huoltajan ja lapsen edut saattavat muusta syystä joutua ristiriitaan keskenään. Pidän tärkeänä sitä, että esityksen perusteluissa korostetaan vielä sitä, että pelkästään se, että viranomainen ja lapsen huoltaja ovat eri mieltä siitä, millä tavoin lapsen etu tulisi toteuttaa ja huomioida, ei vielä merkitse sitä, että huoltaja olisi säännöksen tarkoittamassa mielessä esteellinen edustamaan lastaan. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi vastentahtoisissa lastensuojeluasioissa.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 2. YLEISET SÄÄNNÖKSET 2.1. Yhteistyövanhemmuus Lain keskeinen tavoite pitäisi olla yhteistyövanhemmuuden tukeminen, mikä pitäisi kirjoittaa selvästi nä-kyviin. Ei riitä, että lapsen pitää säilyttää hyvä suhde molempiin vanhempiin, vaan lain tulee tukea myös vanhempien välistä asiallista suhdetta ja vuorovaikutusta eron jälkeen. Vanhemmat ovat lapsille ne kaik-kein rakkaimmat ihmiset, ja heidän välinen riitelynsä on tutkimusten mukaan suurin riskitekijä lapsen hy-vinvoinnille. 2.2. Ilmoitusvelvollisuus muutosta (5 a §) Ehdotuksen 5 a §:n ilmoitusvelvollisuus ohjaa ajattelemaan, että lapsen asuinpaikan muutto on pelkäs-tään ilmoitusasia toiselle vanhemmalle. Laissa pitäisi olla myös velvoite vanhemmille neuvotella keske-nään tai ulkopuolisen (esim. sovittelija) avustuksella aiotusta muutosta ja sen vaikutuksista. Tämä neuvot-teluvelvollisuus ilmenee kyllä yksityiskohtaisista perusteluista, mutta parempi olisi, jos se olisi kirjoitettu lakiin. Käräjäoikeus huomauttaa, että lapsi voi tosiasiassa tavata vanhempaansa vanhempien sopimalla tavalla, vaikka sopimusta ei olisi vahvistettu. Perustelujen (s. 51) ilmoitusvelvollisuus ei koskisi tällaista tilannetta. Käräjäoikeuden mielestä myös tosiasiallisen tapaamisen pitäisi riittää ilmoitus- ja neuvotteluvelvollisuu-den syntymiseen.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 5 a § (s. 29) ”Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta” ”Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lapsen vanhemmalle velvollisuus ilmoittaa etukäteen toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla on vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Säännöksellä toteutetaan Euroopan neuvoston ministerineuvoston vuonna 2015 hyväksymää suositusta. Ehdotuksella pyritään kannustamaan vanhempia pohtimaan jo etukäteen oman muuttonsa mahdollisia vaikutuksia lapsen huollon ja tapaamisoikeuden toteutumiseen ja järjestelemään tarvittaessa nämä asiat oikeudellisesti uudelleen. Ehdotuksella ei puututa lain säännöksiin siitä, että toinen yhteishuoltaja ei voi yksipuolisesti muuttaa lapsen asuinpaikkaa, vaikka lapsi asuisikin hänen luonaan. Alaikäisen lapsen puolesta tehtyyn muuttoilmoitukseen liittyvää rekisterimerkintämenettelyä on vastikään täsmennetty kotikuntalain (201/1994) 15 §:ään tehdyllä muutoksella (669/2016), jolla varmistetaan molempien huoltajien kuuleminen muuttotilanteessa.” Kun em. tekstiä vertaa kotikuntalain (KKL) 15 §:ään on havaittavissa ristiriita. KKL:ssa todetaan, että ”maistraatin on varattava tarvittaessa hänen huoltajilleen tilaisuus antaa määräajassa selvitys ilmoituksen johdosta”. KKL:n sanamuoto ei edellytä aina kuulemista, kuten em. ehdotuksen tekstissä väitetään (”15 §:ään tehdyllä muutoksella varmistetaan molempien huoltajien kuuleminen”) . Lisäksi terminologia on eri. KKL:ssa puhutaan huoltajista. Lähtökohtaisestihan huoltajat yhdessä tekevät ala-ikäistä koskevat päätökset. Ehdotuksen 5 a §:ssä säädetään velvollisuus ilmoittaa muutosta toiselle vanhemmalle. 5 b § (s. 52) : Huoltajan esteellisyys. ”Huoltaja ei saa edustaa lasta tämän henkilöä koskevassa asiassa, jossa vastapuolena on hän itse tai lapsen huoltaja taikka jossa huoltajan ja lapsen edut saattavat muusta syystä joutua ristiriitaan keskenään.” Lain perusteluissa mainitaan esimerkkinä tällaisesta tilanteesta lähestymiskiellon hakeminen lapsen suojaksi lapsen toista huoltajaa vastaan. Olisi hyvä, jos lain perusteluissa otettaisiin kantaa myös hyvin tavanomaiseen tilanteeseen maistraatissa eli turvakiellon hakemiseen toista huoltajaa vastaan. Tästä enemmän seuraavassa. 5 c § (s. 53) Edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi. ”Pykälän 1 momentin mukaan lapselle voitaisiin määrätä edunvalvoja huoltajan sijaiseksi, jos huoltaja on esteellisyyden, sairauden tai muun syyn vuoksi estynyt edustamaan lasta. Jotta edunvalvojaa ei jouduttaisi määräämään merkitykseltään vähäisiin asioihin, edellytetään lisäksi, että edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muuten lapsen edun turvaamiseksi. Säännös koskee edunvalvojan määräämistä huoltajan sijaiseksi lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Jos kysymys on lapsen edustamisesta tämän taloudellisessa asiassa, edunvalvojalle määrätään sijainen noudattaen holhoustoimesta annetun lain säännöksiä. Jos lapsella on kaksi huoltajaa ja vain toinen heistä on esimerkiksi sairauden vuoksi estynyt edustamasta lasta, edunvalvojan määrääminen ei yleensä ole tarpeen lapsen edun turvaamiseksi, koska toinen huoltaja voi 5 §:n 2 momentin nojalla tehdä yksinkin päätöksen kiireellisessä asiassa. Sitä vastoin tilanteessa, jossa huoltaja on esteellinen, ei toinen huoltaja voi yksin edustaa lasta. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että huoltajan sijaiseksi määrättävään edunvalvojaan sovelletaan muutoin holhoustoimesta annetun lain säännöksiä. Holhoustoimesta annetun lain 72 §:n mukaisesti alaikäistä lasta koskevassa asiassa hakemuksen voivat tehdä muun muassa holhousviranomaisena toimiva maistraatti, sosiaalilautakunta sekä lapsen vanhempi ja huoltaja. Mainitun lain 11 §:ssä ja 12 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti sijaisen voi määrätä tuomioistuin tai maistraatti.” Turvakiellon osalta voidaan kysyä, toisiko EV-sijainen mitä lisäarvoa? Parempi vaihtoehto voisi olla turvakieltopäätöksestä tiedottaminen toiselle huoltajalle oikaisuvaatimusosoituksin. Turvakieltoasiat ovat usein kiireellisiä ja siksi ratkaisut pitäisi voida tehdä ilman aiheettomia viiveitä. Lähestymiskielloissa tuomioistuin voi määrätä lähestymiskiellon yhteydessä tarvittaessa edunvalvojan sijaisen
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 2. Lapsenhuoltolain yleiset säännökset (1 luku 1–5 c §) Hovioikeus toteaa ehdotettujen 1, 2 ja 4 §:ien osalta, että huoltajan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä tehtäviä koskevien säännösten kirjaaminen lakiin on kannatettavaa. 5 a §. Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta. Hovioikeus ei ole aikaisemmin 12.2.2016 antamassaan lausunnossa kannattanut ehdotusta mainitun velvollisuuden kirjaamisesta lakiin. Hovioikeus on katsonut, että tällaisen velvollisuuden lisääminen voi käytännön arjessa monestakin syystä muotoutua hankalaksi toteuttaa. Hovioikeus edelleen katsoo, että kyseinen velvollisuus voi aiheuttaa käytännön ongelmia ja tulkintaongelmia sen suhteen, missä tilanteissa velvollisuus on olemassa ja missä tilanteissa ei. Muutosta ilmoittaminen on ehdotuksen perusteella sinänsä muotovapaata eikä sen rikkomista ole sanktioitu. Kun ehdotettu pykälä perustuu Euroopan neuvoston ministerineuvostossa vuonna 2015 hyväksyttyyn suositukseen lapsen asuinpaikan muuttamista koskevien riitojen ennaltaehkäisystä ja ratkaisemisesta, velvollisuuden kirjaaminen lakiin lienee kuitenkin tarpeen. 5 b §. Huoltajan esteellisyys. Tältä osin hovioikeus toteaa, että tähän saakka huoltaja on voinut hakea lähestymiskieltoa myös lapsen suojaksi. Ehdotettu säännös aiheuttanee sen, että kiireellisissä tapauksissa viranomaisen on haettava lähestymiskieltoa. Esityksessä ei ole pohdittu sitä, voiko tällainen tilanne aiheuttaa käytännön ongelmia.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 5a § Velvollisuus ilmoittaa muutosta Lastenvalvojat ry pitää kannatettavana lakiin kirjattavaa selkeää vanhemmille asetettavaa velvoitetta ilmoittaa muutosta. Vaikka velvoitteen laiminlyöntiä ei ole sanktioitu, se korostaa omalta osaltaan vanhempien yhteistyövelvoitetta ja ohjaa toivottavasti käytänteitä jatkossa.
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Säännökset ovat varsin onnistuneita, koska ne korostavat, että molempien vanhempien on myötävaikutettava lasten kehitykseen. Tärkeää olisi toteennäyttää myös tämä vaikuttaminen. Se on helppoa vanhemmalle, joka oikeasti haluaa edistää lastensa etua ja tapaamisia. Lasten tapaamisiin liittyvä toisen vanhemman haluttomuus johtaa lapsia ja kääntää heitä toista vanhempaansa vastaan olisi määriteltävä selkeästi rankaistavaksi teoksi. Sillä on pitkällä tähtäimellä erittäin kielteinen vaikutus lapsiin ja heidän kehitykseensä. Se ei ole heidän etunsa mukaista edes lyhyellä tähtäimellä.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Muiden tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen on hyvä lisäys lakiin. On tärkeää, että velvoite suojella lasta väkivallalta on jo tässä. Samoin suhteen luominen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu, olisi mahdollisuuksien mukaan tärkeää hänen kehityksensä kannalta. Velvoite myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen on sopivan yleinen, koska vieraannuttamisen toteen näyttäminen ja sen erottaminen tilanteesta, jossa lapsi aidosti pelkää vanhempaansa on vaikeaa. Samoin velvoite välttää kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle, on tärkeä. Velvoite ilmoittaa tapaamisoikeuden toteutumiseen vaikuttavasta asuinpaikan muutosta on hyvä, ja on tärkeä täsmennys, että turvallisuussyistä sen voi kuitenkin jättää tekemättä. Mahdollisuus määrätä lapselle edunvalvoja on myös hyvä. Epäselväksi kuitenkin jää, miten varmistutaan siitä, että huoltaja on kykenevä objektiivisesti selvittämään lapsen mielipiteen? Lain suunnitellun 4 § mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Käytännössä terveydenhuollon työssä törmätään usein tilanteisiin, jolloin riitaisat vanhemmat eivät ole yksimielisiä siitä, mihin he antavat luvan, koskien esimerkiksi lapsen potilastiedon luovuttamista/siirtoa tai psykologisten tutkimusten tekemistä. Lain tulisi ohjata, miten toimitaan, jos yksi huoltaja antaa luvan ja toinen kieltää. Mihin ratkaisu esimerkiksi potilastiedon luovuttamisesta/siirtämisestä tai tutkimus/hoitotoimenpiteen suorittamisesta silloin perustetaan (koskee tilanteita, jolloin ratkaisun tekemistä ei voida perustella lapsen ilmeisen edun näkökulmasta – verrattuna esim. tilanteeseen, kun lapsi on fyysisesti sairas ja tarvitsee välitöntä sairaanhoitoa)?
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö kannattaa ehdotettuja säännöksiä, joilla pyritään määrittelemään huollon sisältöä ja vanhempien velvollisuuksia tapaamisoikeuden ja muiden lapsen oikeuksien toteutumista tukevalla tavalla.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 1 § Lapsen huolto. Huollon periaatteet ovat väistämättä julistuksenomaiset. Ehdotetut täydennykset ovat perustellut ja antavat hyviä kriteerejä lapsen edun arviointiin. 2 § Tapaamisoikeus. Muutosehdotus on hyvä. Aikaisempaan sääntelyyn verrattuna ehdotettu säännös on informatiivisempi ja konkreettisempi. 2. momentissa on onnistuneesti asetettu kummallekin vanhemmalle velvollisuuksia. 4 § Huoltajan tehtävät. Muutosehdotus on perusteltu ja johdonmukainen ottaen huomioon tavoite vahvistaa lapsen osallistumisoikeutta. 5 a § Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta. Ehdotus noudattaa käräjäoikeuden 15.2.2016 lausumaa, ei huomautettavaa. 5 b – 5 c § Huoltajan esteellisyys ja edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi. Sääntely näyttäytyy tarpeellisena. Käräjäoikeudelle tulee uusi huoltajan sijaisen määrääminen – hakemustyyppi. Lisäksi esitöiden mukaan vanhempi ei enää voi hakea itselleen ja lapselle lähestymiskieltoa, vaan lapsella tulee olla huoltajan sijainen edustamassa häntä. Pykälä ei koske puhevallan käyttämistä huolto-oikeudenkäynnissä. Ehdotuksessa ei esitetä sääntelyä siitä, että lapselle voitaisiin määrätä edunvalvoja huolto-oikeudenkäyntiä varten, mutta on lausuttu, että lapselle voitaisiin nimetä sosiaalihuoltolain 28 §:n mukainen tukihenkilö.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan. Kommentteja: Merkittävänä ansiona pidämme lakiehdotuksessa korostettua huoltajien velvollisuutta myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen, ja sitä, miten kyseinen kokonaisuus on perusteluissa avattu ja perusteltu. Käytännön erotyössä tapaamisoikeuden toteutumattomuus näyttäytyy yhtenä keskeisimmistä kipukohdista erityisesti etävanhempien osalta. Asianmukaisesti sovitun tapaamisoikeuden toteutumattomuus on myös vakavalla tavalla lapsen edun vastaista. Sanamuodon lisäys velvollisuudesta suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä vakivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä, on tervetullut. Esimerkiksi tarkoituksellinen pyrkimys saada lapsi vieraantumaan vanhemmastaan on lapseen kohdistettua vakavaa henkistä väkivaltaa. On siksi tärkeätä, että asia nyt lakiehdotuksen perusteluissa seikkaperäisesti sanoitetaan haitalliset vaikutukset huomioiden.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • §5 b/c Huoltajan esteellisyys. Pykälä on hyvä uudistus, mutta tuo haasteita edunvalvojan määräämisprosessiin. Käytäntö on osoittanut, että edunvalvojan sijaisen hakemisessa saattaa mennä kuukausia, ainakin useita viikkoja. Voiko edunvalvojan sijaisen hakeminen viivästyttää lähestymiskiellon hakuprosesssia? Pykälästä jää epäselväksi kuka edunvalvojan sijaisen lapselle hakee missäkin asiassa? Ja kuka hakemisesta tulevat kulut on velvollinen maksamaan. Mitä jos molemmat huoltajat eivät suostu hakemaan edunvalvojan sijaista, miten toimitaan asiassa?
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 2 § Tapaamisoikeus Hovioikeus pitää kannatettavana ehdotuksessa esitettyä sanamuodon tarkistamista. Näillä ehdotetuilla tarkistuksilla voidaan myötävaikuttaa lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseen. Hovioikeus kiinnittää erityisesti huomiota pykälän 2 momentin ajantasaistettuun sanamuotoon. Momenttiin on kirjoitettu auki vanhempien kasvatustehtävä myös lapsen tapaamisoikeuden kannalta. Tämä on erityisen tärkeää lapsen edun toteutumisen kannalta. 5 a § Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta Hovioikeus pitää ehdotuksessa esitettyä hyvänä erityisesti riitojen ennaltaehkäisyn kannalta. Ilmoitusvelvollisuus on erityisen tärkeää lapsen ja vanhemman yhteydenpidon jatkuvuuden kannalta.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Vanhemmille asetetaan velvoite vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita (1§) ja vanhempien on myönteisesti edistettävä lapsen tapaamisoikeuden toteutumista (2§). Nämä muutokset vahvistavat lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lakiehdotus vahvistaa lapsen osallisuutta häntä koskevista asioista päätettäessä. Lapsen osallisuus on paitsi lapsen kuulemista myös oikeus saada tietoa lapsen omaa elämää koskevista muutoksista ja päätöksistä. Laki asettaa selkeästi huoltajille velvoitteen keskustella lapsen kanssa ennen kuin tehdään päätöksiä lapsen asioista ja huoltajille asetetaan velvoite myös huomioida lapsen näkemys asiasta aiempaa paremmin (4§). Joko yleisiin säännöksiin tai tarvittaviin erillisiin pykäliin on kirjattava, että kaikki Istanbulin sopimuksen alaan kuuluva väkivalta tulee ottaa huomioon huolto- ja tapaamispäätöksiä tehdessä. Jos epäilys väkivallasta herää, on tehtävä tilanne- ja riskienarviointi. Jos arviointi osoittaa, että perheessä on väkivaltaa, vainoa tai niiden uhkaa, on tämä huomioitava määriteltäessä tapaamisoikeutta, muuttoilmoitusvelvollisuutta, sopimusta lapsen huollosta, sopimusta lapsen tapaamisoikeudesta, tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja, lapsen oikeutta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa ja tapaamisoikeuden turvaamista. Lakiehdotus asettaa huoltajille velvoitteen suojella lasta sekä ruumiilliselta että henkiseltä väkivallalta (1§) Yllämainittuihin väkivalta- ja vainotilanteisiin liittyen on huolehdittava siitä, ettei väkivallan uhrina olevaa vanhempaa syyllistetä tai rangaista toisen vanhemman käyttämästä väkivallasta. Istanbulin sopimuksen valtioille asettama huolellisuusvelvoite edellyttää, että se tekee toimia ehkäistäkseen valtiosta riippumattomien toimijoiden väkivallanteot.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Anne Korhonen, palvelupäällikkö Tutkimukselliset ja hoidolliset palvelut
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Lastenvalvojan sopimuksiin liittyvän toimivallan laajentaminen työnjakomääräyksen ja oheishuoltajuuden osalta selkeyttää lastenvalvojan tehtävää riidattomissa ja selkeissä tilanteissa. Lastenvalvojan mahdollisuus vahvistaa tietojensaantioikeutta koskeva asia selkeytyy. Lapsenhuoltolaissa tärkeää on määrittely, mitä tehtäviä lapsen huoltajuuteen liittyy, millä perusteilla ja missä tilanteissa huoltajan tehtävät voidaan jakaa vanhempien kesken. Jossain määrin on esiintynyt epätietoisuutta, onko lastenvalvojilla toimivaltaa vahvistaa tiedonsaantioikeutta huollosta erotetulle vanhemmalle. Käytäntö on ollut kirjavaa ja oikeuskirjallisuudessa asiaa ei ole riittävän selkeästi määritelty. Perusteltua on, että käräjäoikeuteen viedään vain riitaiset asiat ja lastenvalvoja vahvistaa vanhempien väliset sopimukset, ellei ole aihetta olettaa että sopimus on vastoin lapsen etua. Lakiehdotuksessa ehdotetaan tapaamisoikeuden laajentamista lapselle läheisiin henkilöihin. Tämä on sinänsä perusteltua, mutta voi joissakin tilanteissa lisätä riskiä siihen, että tapaamisoikeus isovanhempiin, muihin sukulaisiin tai entisen uusperheen jäseniin nähden aiheuttaa jatkuvia tapaamisoikeuden täytäntöönpanoriitoja ja lapsi joutuu lojaliteettiristiriitaan. Usein riidattomissa erotilanteissa lapsella on luonnostaan mahdollisuus säilyttää suhteensa läheisiin ihmisiin ja erillistä säätelyä asiassa ei tarvita. Säännös tulisi sovellettavaksi tapaamisoikeuden vahvistamisessa lähinnä riitaisissa tilanteissa. Miten erityisesti entisen sijaisperheen kohdalla varmistetaan, että kyseessä on aidosti lapsen toive yhteydenpidosta? Ongelmaksi voi muodostua se, miten monelle lapselle läheiseen henkilöön tapaamisoikeus voidaan vuosien aikana vahvistaa ja kuinka toteutetaan lapsen edun mukaisesti lapsen ja usean eri henkilön välille vahvistettuja tapaamisoikeuksia. Riskinä voi olla lapsen tapaamisten pirstaloituminen. Jo nyt riitaisissa eroissa toimivan tapaamisoikeuden vahvistaminen pelkästään lapsen ja molempien vanhempien välille on haastavaa. Kun sopijaosapuolia on monia, on myös monia mielipiteitä. Onko mahdollista, että riitaisissa tilanteissa olisi vireillä samaan aikaan useita lapsen tapaamisoikeuteen liittyviä oikeudenkäyntejä? Lakiehdotuksessa on sisäänrakennettu velvollisuus huoltajalla vaikuttaa yhteydenpidon toteuttamiseen lapselle läheiseen henkilöön. Miten pitkälle lakiin perustuvaa säätelyä tarvitaan? Lakiehdotuksen 1:1.1§ asettaa huoltajalle velvollisuuden myötävaikuttaa lapselle tärkeiden ihmissuhteiden säilymiseen, mistä johtuen erillisen pykälän sisällyttäminen huoltolakiin ei liene tarkoituksenmukaista. Tapaamisoikeuden laajentaminen muihin kuin vanhempiin tulee olla poikkeuksellinen menettely, johon turvaudutaan lähinnä tilanteessa, jossa on aihetta olettaa, ettei lapsen oikeus ylläpitää läheisiä ihmissuhteita toteudu muulla tavalla. Normaalitilanteessa lapsen oikeus tavata läheisiä ihmisiä toteutuu vanhempien myötävaikutuksella. Miten käytännössä määritellään vanhempaan verrattu vakiintunut suhde? Lapsenhuoltolakiehdotukseen on kirjattu huoltajien oikeuksien ja velvollisuuksien täsmentämistä koskevia ehdotuksia. Olennaista on huomioida ja arvioida, mikä on lähivanhemman kyky ylläpitää lapselle tärkeiden ihmissuhteiden säilymistä (vieraannuttamisen estäminen). Tällä on merkitystä vanhempien välisestä huoltajuutta arvioitaessa, miten vanhempi turvaa tapaamisoikeuden toteutumisen. Huoltajalla on luonnollisesti vahva oikeus ja myös velvollisuus lapsensa edun valvomiseen Ratkaisevaa on, miten vieraannuttaminen tunnistetaan ja miten sen haitallisia vaikutuksia arvioidaan lapsen huoltoa- tapaamista ja asumista koskevissa ratkaisuissa ja millainen painoarvo asialle annetaan. Onko jatkossa mahdollisuus arvioida/toteuttaa lapsen asumisen siirto toiselle vanhemmalle, jos lapsen lähivanhempi ei tue eikä edistä lapsen yhteydenpitoa toiseen vanhempaan? Miten arvioida tilanteita, mihin sisältyy epäily lapsen vieraannuttamisesta? Mikä olisi toimiva arviointi-/ tukimekanismi, jos näin tapahtuu toistuvasti? Lastenvalvojan voi olla joissakin tilanteissa vaikea arvioida, missä tilanteessa on kysymys vieraannuttamisesta tai jostakin muusta asiasta (miten näyttö määritellään). Tapaamisoikeiden edistämiseksi ja toteuttamiseksi vanhemmalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta vastaanottaa ammattiapua vanhemmuuden tukemiseksi. Lakiin sisältyy vanhemman velvollisuus ilmoittaa muuttoaikeista. Nykytilanteessa muuttoon liittyvät ratkaisut voivat tulla nopealla aikataululla ja muuton ennakointi riittävän varhaisessa vaiheessa ei aina toteudu. Tämän vuoksi tarkkaa aikarajaa muuton ilmoittamiselle on vaikea asettaa. Muuton ilmoittaminen on perusteltuna niissä tilanteissa, missä muutolla on vaikutusta lapsen etävanhemman tapaamisoikeuden toteuttamiselle. On mahdollista, että yhteydenotot lastenvalvojaan lisääntyvät ja kiistaa käydään vanhempien kesken siitä, onko muutosta tiedotettu toista vanhempaa riittävän aikaisessa vaiheessa. Laissa tulisi määritellä tarkemmin, mitkä ovat ne asiat, joihin vaaditaan yhteishuollossa olevan lapsen osalta molempien vanhempien suostumus. Riitoja voitaisiin ehkäistä, mikäli vanhemmilla olisi selkeä käsitys siitä, mitä asioita yhteishuollon piiriin kuuluu. Lastensuojelulain 46 §:n muutos: Huostaanotosta vastaava on vastuussa lapsen yhteydenpidon toteuttamisesta. Vanhempien tekemä sopimus tapaamisista voi olla täysin ristiriidassa huostaanoton perusteiden tai sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen kanssa. Ääritilanteessa lisää yhteydenpidon rajoittamispäätösten tarvetta.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Miesjärjestöjen keskusliiton näkemyksen mukaan vanhemmuuden tahallinen horjuttaminen (esimerkiksi vieraannuttaminen ja tapaamisoikeuden noudattamattomuus) tulee lainsäädännön turvin estää. Mietinnössä käsitellään sekä vieraannuttamista että tapaamisoikeuden noudattamattomuutta, ja ne huomioidaan asioina, jotka horjuttavat vanhemmuutta ja ovat suoraan tai välillisesti lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. On hyvä, että nämä kysymykset on näin nostettu esille. Uhkasakko-menettely, jota nyt esitetään tapaamisoikeuden noudattamattomuuteen liitettäväksi, tulisi kuitenkin liittää kaikkeen huoltokiusaamiseen, ja vieraannuttamisen kriminalisoiminen saattaisi olla mietinnössä esitettyä selkeämpi tapa ennaltaehkäistä tätä ongelmaa.
      • Kaapatut lapset ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • 5 a §. Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta. ”Pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksen saa jättää tekemättä, jos se on välttämätöntä lap¬sen tai asuinpaikkaansa muuttavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan välittö¬män ja vakavan uhan torjumiseksi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi on kohdistanut toistuvasti väkivaltaa toiseen vanhempaan tai lapseen, väkivallan uhriksi joutuneen van¬hemman voi olla oman tai lapsen turvallisuuden kannalta välttämätöntä muuttaa ilmoitta¬matta siitä väkivaltaa käyttäneelle etukäteen. Tällaisessa tilanteessa. ” Esitämme, että esimerkissä mainitaan myös lapsikaappausuhka.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Lakiehdotuksen 1 luvun 1 §:ssä on määritelty huollon sisältö ja tarkoitus. Uutuutena huoltajalle on asetettu velvollisuus vaalia lapsen ja vanhempien välisten suhteiden lisäksi myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on tuotu esiin ihmissuhteiden tärkeyden arviointi lapsen näkökulmasta ja yleisimmin velvoite kohdistunee lapsen isovanhempiin, sisaruksiin ja henkilöön, joka on vanhempaan rinnastettavin tavoin tosiasiallisesti huolehtinut lapsesta. Lainkohdassa tarkoitetun tärkeän henkilön käsite lienee laajempi kuin tapaamisoikeutta koskevassa 9 c §:ssä tarkoitettu erityisen läheinen henkilö. Joissain tapauksissa voi olla ongelmallista määritellä, onko kyseinen ihmissuhde lapselle lain tarkoittamin tavoin tärkeä, miten suhdetta tulisi vaalia ja onko se yli-päänsä lapsen edun mukaista. Perusteluissa on asiaan kiinnitetty huomiota ja todettu, ettei yhteydenpidosta saa aiheutua lapselle haittaa. Herää kysymys, olisiko myös lakiin kirjattava yhteydenpidon haitallisuutta koskeva rajoitus. Velvoite suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta perustuu Suomea velvoittavaan Yhdistyneiden kansa-kuntien sopimukseen lapsen oikeuksista ja on perusteltua kirjata myös lapsenhuoltolakiin. Lakiehdotuksen 1 luvun 2 §:ssä on tuotu esiin lapsen ja vanhemman välisen tapaamisoikeuden tarkoitus ja toteuttamistavat. Vanhemman luona oleskelun ja tapaamisten lisäksi on mainittu muu yhteydenpito. Esityksen perustelujen mukaan muu yhteydenpito tarkoittaa puheluita ja erilaisia sähköisiä viestintä-menetelmiä. Tällainen muu yhteydenpito aiheuttaa aika ajoin erimielisyyksiä lapsen vanhempien välillä. Muun yhteydenpidon käsite voi olla tarpeen selventää lainkohdassa. Lakiehdotuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa sekä lapsen kanssa asuvalle että tapaavalle vanhemmalle on asetettu myötävaikutusvelvollisuus tapaamisten toteutumiseen. Tämä sekä lainkohdan toisessa virkkeessä ilmaistu kielto aiheuttaa haittaa toisen vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle on perusteltua kirjata nimenomaisesti näkyviin myös lakiin. Lakiehdotuksen 1 luvun 4 §:ssä on säädetty huoltajan tehtävistä lisäten niihin lapsen koulutus ja harrastukset. Lisäksi 2 momentissa on huoltajalle asetettu velvollisuus ottaa lapsen mielipide huomioon ja 3 momentissa on asetettu velvollisuus antaa lapselle tietoa tämän elämään vaikuttavista asioista. Tarkennukset selkeyttävät huoltajan velvoitteita ja tehtäviä keskeisiltä osin. Lakiehdotuksen 1 luvun 5 a § on uusi. Voimassaoleva laki asettaa lapsen huoltajille velvollisuuden päättää lapsen asuinpaikan muuttamisesta yhdessä. Uudistusehdotuksessa asetettu velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta koskee lapsen vanhempia vaikka he eivät olisi lapsen huoltajia, mikäli muutto vaikut-taisi lapsen huoltoon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Aika ajoin tulee esiin tapauksia, joissa lapsen vanhempi muuttaa jopa toiselle paikkakunnalle ilmoittamatta siitä lainkaan toiselle vanhemmalle ja muutosta seuraa ongelmia esimerkiksi lapsen tapaamisoikeuden toteutumiselle. Vaikka ilmoitusvelvol-lisuuden laiminlyönnille ei ole asetettu varsinaisia sanktioita, on nimenomainen säännös muuttoa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta hyvä ottaa lakiin. Se selkeyttää tilannetta ja ohjaa vanhempia keskus-telemaan lapsen asioista muuttuvissa olosuhteissa jo hyvissä ajoin ennen muuttoa. Lakiehdotuksen 1 luvun 5 b ja 5 c §:iin otetut uudet säännökset huoltajan esteellisyydestä ja edunvalvojan määräämisestä edustamaan lasta tämän henkilökohtaisissa asioissa ovat osoittautuneet mietinnössä esitetyin tavoin tarpeellisiksi.
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Lapsenhuoltolain 2§:n tulee ehdottomasti saattaa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan muotoon ja näin asettaa vuoroviikkoinen asuminen ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa etävanhempi sitä vaatii. Mietinnön 2§:stä tulee poistaa sana "ajoittain", koska se loukkaa perus- ja ihmisoikeuksia sekä antaa virheellisen kuva lapsen tasapuolisesta oikeudesta kumpaankin vanhempaansa. Lain uudistuksen tarkoituksena on ollut saattaa lastenvalvojien vahvistamat oikeudet huoltoon liittyvien sopimusten vahvistamisessa samaan asemaan tuomioistuinten ratkaisujen kanssa ja 2§:n s. 100 oleva esitys, ettei sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella ei saisi määrätä matkustusasiakirjoja luovutettavaksi valvottujen tapaamisten yhteydessä ja tämä ei ole missään tapauksessa perusteltua ja ehdottomasti asiassa tulisi sallia lastenvalvojan vahvistamassa sopimuksessa ko. matkustusasiakirjojen luovutuksen vahvistaminen. Vieraannuttamisen estäminen, sen sanktioiminen rikoslakiin sekä vieraannuttamistapauksissa lapsen asumisen määrääminen ei vieraannuttaja vanhemmalle hänen sitä vaatiessa tulee säätää laissa. 4§:stä tulee ehdottomasti poistaa huoltajan oikeus päättää lapsen harrastuksista, koska se on lasta vahingoittava, täysin perusteeton ja lapsen edun vastainen ja estäisi lapsen harrastukset useimmissa tapauksissa sekä lapsen halu harrastaa estyisi. 5a§:n muuttoilmoituksen laiminlyönti tulee saattaa lakiin negatiivisena seikkana, joka voi johtaa lapsen asumisen muutokseen.
      • Nousiainen Kevät, Lausunto on annetu yksityishenkilönä.
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • 1 § Lapsen huolto, 2 § Tapaamisoikeus ja 10 § Huoltoa ja tapaamista koskevan asian ratkaiseminen Voimassa oleva lapsenhuoltolaki ei sisällä mitään nimenomaista säännöstä lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi huoltajien velvollisuus suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin mukaan ’Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä’. Lapseen (kuten muihinkin henkilöihin) kohdistuva väkivalta on rikoslain perusteella kiellettyä, ja ehkä siksi lapsen huoltoa koskevassa laissa ei kielletä väkivaltaa. Ehdotettua lausuma lapsen suojelemisesta väkivallalta on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen voidaan tulkita velvoittavan väkivallatonta vanhempaa suojelemaan lasta toisen vanhemman harjoittamalta väkivallalta. Huoltajan velvollisuus suojella lasta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä esiintyy suomalaisessa oikeuskäytännössä hyvin vääristyneessä muodossa. Lastensuojelupäätösten yhteydessä on katsottu, että vanhempi on velvollinen estämään toista vanhempaa pahoinpitelemästä lasta. Äiti, joka ei ole onnistunut estämään isää pahoinpitelemästä lasta, on voitu katsoa kykenemättömäksi huoltajaksi, jonka lapsi tulee ottaa huostaan. Väkivallattoman vanhemman asettaminen vastuuseen toisen vanhemman väkivallasta on täysin Istanbulin sopimuksen periaatteiden vastaista. Säännös saattaa pahimmillaan toimia perusteena syyllistää väkivallaton vanhempi väkivallasta, jonka estämisen valtio on laiminlyönyt. Työryhmän mietinnössä viitataan Istanbulin sopimuksen 31(1) artiklaan, joka nimenomaisesti koskee lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta. Ilmeisesti edellä kuvattu lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin lausuman (lasta on suojeltava väkivallalta) oletetaan täyttävän artiklan velvoitteet. Näin ei ole. Istanbulin sopimuksen 31(1) artiklan mukaan ’sopimuksen osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset. Osapuolet myös toteuttavat tarpeelliset lainsäädäntö- ja muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huolto-oikeuden täytäntöönpano vaaranna väkivallan uhrin tai lasten oikeuksia tai turvallisuutta’. Sopimuksen selitysmuistion mukaan säännöksen tavoite on varmistaa, etteivät oikeusviranomaiset anna tapaamista koskevaa määräystä (contact orders) ottamatta huomioon sopimuksen alaan kuuluvia väkivaltatapauksia. Säännös koskee oikeuden määräämiä kontakteja lasten ja heidän vanhempiensa tai muiden henkilöiden välillä, joilla on perhesuhteita lapsiin. Lapsen huollosta, tapaamisoikeuden laajuudesta tai kontakteista päätettäessä on muiden seikkojen ohella otettava huomioon väkivalta sekä ei-pahoinpitelevää vanhempaa sekä lasta itseään kohtaan.
      • Sateenkaariperheet ry, Jämsä Juha
        Uppdaterad:
        24.11.2017
        • On erityisen kannatettavaa, että huollon tarkoitusta koskevassa pykälässä 1 huomioidaan myös lapsen muiden tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen. Perusteluissa nostetaan esimerkiksi sisarukset, isovanhemmat ja tosiasialliset vanhemmat. Perustelun tekstissä olisi tämän lisäksi tärkeä lausua ääneen lapsen tosiasialliset sisarukset, toisin sanoen muut lapset, joiden seurassa lapsi on varttunut, ja joihin hänellä on sisarussuhdetta vastaava läheinen suhde. Tärkeää on myös perusteluiden huomio, että huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua tehtäessä tulee arvioida myös se, miten ratkaisu kykenee turvamaan lapsen suhteet vanhempien lisäksi myös muihin tärkeisiin ihmisiin. Muiden lasten tärkeiden ihmissuhteiden vaalimisen laiminlyönti voisi myös antaa aiheen huolto- ja tapaamisoikeusratkaisun muuttamiseen. Yleisten säännösten täsmentäminen huoltajien yhteistyötä ja lapsen osallisuutta korostavilla uusilla säädöksillä esityksen mukaisesti on äärimmäisen tärkeää yleisenä ohjeistuksena kaikille lapsen vanhemmille ja huoltajille. Pykälässä 5a viitataan pykälään 5, jota mietinnöstä ei löydy.
      • Espoon kaupunki, OTK, Perheasioiden yksikön päällikkö, Karhuvaara Marjatta
        Uppdaterad:
        23.11.2017
        • Lapsenhuoltolain yleiset säännökset 1 luku 1-5 c § 1 § Lapsen huolto Ehdotetussa muodossaan laki velvoittaa selkeästi huomioimaan väkivallan osana huoltajuuskyvyn arviointia silloin, kun lapsen asioista sovitaan tai päätetään. Toimiakseen laki edellyttää, että käytännön sopimus- ja tuomioistuintyöskentelyssä väkivallasta kysytään ja sen olemassaolo selvitetään. Myös osaamisen ja ymmärryksen lisääminen väkivallasta ilmiönä on tärkeää. Tämä on syytä huomioita tulevissa koulutuksissa. Kansainväliset sopimukset velvoittavat huomioimaan väkivallan myös sopimusta tai päätöstä täytäntöönpantaessa. Istanbulin sopimuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaan tapaamisoikeudet ja muu yhteydenpito on pantava täytäntoon siten, että uhrin tai hänen lastensa turvallisuus ei vaarannu. Olisiko tämä syytä erikseen vielä kirjata täytäntöönpanolakiin ? 5 a § Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta Uudesta ehdotetusta pykälästä ilmenee aiempaa selkeämmin, että yhteishuoltajat päättävät yhdessä lapsen asuinpaikan muuttamisesta. Olisi hyvä, jos pykälä alkaisi tällä toteamuksella ja jatkuisi sen jälkeen toimenpiteillä, joita vanhempien tai muiden henkilöiden tulisi tehdä, jos heidän aikomillaan muutoksilla olisi vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Pykälässä voisi olla vielä viittaus 12 §:ään sopimuksen tai päätöksen muuttamisen mahdollisuudesta. Tämä kaikki jo pykälätekstissä ilmaistuna voisi selkiyttää vanhempien toimivaltuuksia sekä sitä, mitä uudella pykälällä tavoitellaan ja mitä toimintavaihtoehtoja vanhemmilla on omavaltaisten toimien sijaan. (Vaihtoehtoinen ehdotus: ”Lapsen asuinpaikan muuttamisesta on päätettävä 5 §:n mukaisesti, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia. Lapsen vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla olisi vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Jos lapsen huolto on uskottu muulle henkilölle kuin vanhemmalle, hänen on samoin edellytyksin tehtävä ilmoitus vanhemmille ja vanhempien on tehtävä ilmoitus hänelle. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ja, jos mahdollista, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa. Ilmoituksen saa jättää tekemättä, jos se on välttämätöntä lapsen tai asuinpaikkaansa muuttavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhkan torjumiseksi. Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta ja tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa 12 §:n mukaisesti.”)
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Positiivista on, että vanhempien velvoitteet vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita kirjataan lakiin. Yhteiskunnan ja ihmissuhdeverkostojen monimutkaistuessa on hyvä, että lakiuudistuksessa on huomioitu myös muut lapsille läheiset henkilöt kuin biologiset vanhemmat. Käytännön työssä tapaamisoikeutta hakevan lapselle läheiseksi itsensä määrittelevän henkilön hakemusta jouduttaneen useinkin täydennyttämään, jotta perusteet lain edellyttämälle läheisyydelle saadaan selvitettyä. Myös siitä on huolehdittava, kuten lakiesityksessä on tuotu esiin, että lapselle haitallinen yhteydenpito läheiseen henkilöön voidaan tietyissä tapauksissa katkaista. Täytyy myös muistaa, että yhteydenpito ja tapaamisoikeus eri ihmisiin ei saa muodostua lapselle raskaaksi aikataulutetuksi velvoitteeksi. Asenteiden ja yleisen suhtautumisen kannalta on merkitystä, että lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen tuodaan lain tasolla esille todeten, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta ja myös huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. On hyvä, että henkisen väkivallan haitallisuus nostetaan näkyviin ja että paitsi vieraannuttaminen myös tapaamisoikeuden käyttämättä jättäminen mainitaan esimerkkeinä. Juridiset käsitteet kuten tapaamisoikeus voivat olla vanhemmille tunnetasolla vaikea asia tilanteessa, jossa lapsella ja vanhemmalla on hyvin läheinen suhde ja vanhempi on yhteiselämän aikana osallistunut lapsen elämään tasaveroisesti toisen vanhemman kanssa. Se, että tapaamisoikeuden käsitettä on avattu todeten, että lapsi saa ajoittain olla toisen vanhempansa luona, antaa kielellisesti suppeaan ja kylmähköön termiin ”tapaamisoikeus” uutta, sitä paremmin kuvaavaa merkitystä. Vanhemmalle on usein tunnetasolla hyvin tärkeää, ettei häntä kutsuta etävanhemmaksi tai tapaavaksi vanhemmaksi. Tärkeää on, että tapaamisoikeuden osalta laissa on huomioitu myös tilanteet, joissa läheistä suhdetta toiseen vanhempaan ei vielä ole, vaan sitä ollaan vasta luomassa. Käsite huoltajuus on yhtäältä juridisena ja toisaalta yleiskielen terminä ymmärrettävistä syistä ollut vanhemmille epäselvä, minkä vuoksi on hyvä, että huoltajan tehtäviä on esimerkinomaisesti lueteltu. Käytännön työssä on joskus osoittautunut vaikeaksi arvioida, onko se, mitä ja miten vanhempi on lapselle kertonut vanhempien lasta koskevista erimielisyyksistä, tehty lapsen edun mukaisesti. Kun lapsen osallisuuden ja hänen kuulemisensa merkitys on kasvanut, on luonnollista, että myös vanhempien tiedottamisvelvollisuudesta on otettu lakiin maininta. Käytännössä vanhempien on kuitenkin usein vaikea tietää, miten se tulisi tehdä. Vaikeissa riitatapauksissa sama ongelma liittyy lapsen mielipiteen ja toivomusten huomioimiseen päätöstä tehtäessä. Joskus vanhemmilla on miltei vastakkaiset käsitykset lapsen toiveista ja mielipiteistä. Mutta lain säännöksiä arvioitaessa ei luonnollisesti voi pohtia vain vaikeimpia riitatapauksia, vaan muistettava, että lain on tarkoitus ohjata kaikkien eroavien vanhempien toimintaa ja ratkaisuja lastensa suhteen. Vaikka mitään sanktiota toisesta vanhemmasta kielteisesti puhuvalle vanhemmalle ei voidakaan asettaa, silti on periaatteen tasolla tärkeää todeta tällainen menettely kielletyksi ja lasta vahingoittavaksi. Vaikka lapsen asuinpaikan muuttaminen edellyttää yhteishuoltajina toimivien vanhempien yhteistä päätöstä, käytännön elämässä usein näin ei ole. On hyvä, että lakiehdotuksessa on esitetty velvollisuutta ilmoittaa aiotusta muutosta. Vaikka ilmoituksen laiminlyönnistä ei voi määrätä seuraamusta, lakiin kirjattuna tämä kuitenkin korostaa sitä, että lapsen kanssa asuvalla vanhemmalla ei ole oikeutta toimia asiassa omavaltaisesti, informoimatta toista vanhempaa muuttoaikeistaan. Vanhempien tasaveroisen aseman kannalta on hyvä, että perusteluissa on erikseen todettu ilmoitusvelvollisuuden koskevan molempia vanhempia.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Tapaamisoikeuden sisällön määrittelyssä ja laajuudessa on hyvä olla tapauskohtaista pelivaraa, kuten on esitetty mahdollisuudeksi sopia niin. Molempien vanhempien velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen on tärkeää todeta laissa. Täsmentäminen lapsen asuinpaikan muuttamista koskevassa asiassa toisen vanhemman ilmoitusvelvollisuudella, parantaa lapsen oikeutta pitää yllä tärkeitä ihmissuhteita. Perheväkivalta tilanteissa on hyvä ottaa säädöksessä huomioon mahdollisuus ilmoittamatta jättämiseen tilanteen turvaamiseksi.
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • 1§ 2. Mom. Henkinen perheväkivalta määriteltävä tarkemmin. - Lapsen mielen kääntäminen toista vanhempaa vastaan on perheväkivaltaa. - Lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ja toisen vanhemman sukulaisista on perheväkivaltaa.
      • Lauronen Joona
        Uppdaterad:
        4.10.2017
        • 1 § 1 momentin kohta, jossa korostetaan lapsen ja hänen vanhempiensa lisäksi muiden tärkeiden ihmissuhteiden vaalimista, on hyvä. 1 § 2 momentin kohta, jossa todetaan, että "Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä" on hyvä. Kuten perusteluissa tuodaan esiin, lasta on suojeltava myös henkiseltä väkivallalta. Yhtenä säännöksessä tarkoitettuna henkisenväkivallan muotona voidaan pitää vieraannuttamista, jossa toinen vanhempi omalla käytöksellään vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta. Tämä on nimenomaan vieraannuttamiseen puuttumisessa kriittinen kohta, eli tunnustetaan sen olevan henkisen väkivallan muoto. On myös oikein, että tapaamisoikeuden käyttämättä jättämistä voidaan pitää henkisenä väkivaltana. 2 § 2 momentti "Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen" on hyvä. "Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle". Erittäin tärkeä kohta. Kuten perusteluissa tuodaan esiin, yhtenä esimerkkinä asioista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle, voidaan mainita toista vanhempaa koskevien kielteisten tietojen tai mielikuvien välittäminen lapselle. Tämä on yksi olennainen vieraannuttamisen mekanismeista. 4 § 1 momenttiin sisältyy ongelma kohdassa, jossa ilmoitetaan, että huoltaja voi päättää lapsen harrastuksista. Tämä aiheuttaa lisää riitoja, etenkin lapsen elatukseen liittyen, koska nyt täysin tuloton lapsen huoltaja voi päättää lapselle kalliin harrastuksen (esimerkiksi jääkiekko) ilman, että hänen tarvitsee neuvotella asiasta mahdollisesti 100% elatusvastuussa olevan etävanhemman kanssa. Lisäksi yleisellä tasolla harrastusten kustannuksien tulisi olla paremmin niiden maksajan (jos etävanhempi ) todennettavissa. Nyt saatetaan määrätä maksettavaksi kallis harrastus aina 18 ikävuoteen saakka ilman, että on mitään varmuutta harrastaako lapsi kyseistä harrastusta kuin hetken aikaa. Tämä mahdollistaa lähivanhemmalle oman elintason noston lapsen harrastuksen varjolla.
  • Remissinstanser: 63
    Huoltajat ja tapaamisoikeus (2. luku; 6-12 §)
      • Lausuntonne ehdotetuista säännöksistä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • 9§ Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Puollamme mahdollisuutta hakea tapaamisoikeutta lapsen elämässä käytännössä vanhemman roolissa toimineille henkilöille. On lapsen etu, että lapsella on mahdollisuus jatkuvuuteen suhteessa niihin aikuisiin, jotka käytännössä ovat aiemmin huolehtineet hänestä arjessa vanhemman roolissa 9 d § Tapaamisoikeuden turvaaminen. Kohdassa eikä perusteluissa ei ole käsitelty sitä, mikä voi olla syynä tapaamisen peruuntumiseen. Kohtaan tulee lisätä, että ennen uhkasakon asettamista tulee selvittää, onko kyseessä perusteltu väkivallan uhka. 10§ Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen. Muotoilu ei ole riittävä. Esitämme lisättäväksi lainkohtaan, että huollosta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä on otettava huomioon toiseen vanhempaan ja lapseen kohdistuva väkivalta. Lain perusteluissa tulee todeta, että tämä koskee tekijänä ja kohteena myös 9§:n perusteella tapaamisoikeuden hakijaa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Säännös eräiden isyysratkaisujen vaikutuksesta lapsen huoltoon on uusi, ja sen sisältämät täsmennykset ja muutokset ovat asianmukaisia (6 a §). Ehdotetuissa säännöksissä esitetään myös sosiaalilautakunnan toimivallan laajentamista sopimusten vahvistamisessa niin, että sosiaalilautakunnan toimivalta olisi pääsääntöisesti yhtä laaja kuin tuomioistuimen toimivalta (7 §). Riidattomissa tilanteissa tehtävien jaosta huoltajien kesken ja oheishuoltajasta voitaisiin sopia myös sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Lapsen huolto voitaisiin uskoa vanhempien sijasta muulle henkilölle kuitenkin vain tuomioistuimen päätöksellä. Ehdotuksella selkeytetään myös sosiaalilautakunnan mahdollisuutta vahvistaa tietojensaantioikeutta koskeva sopimus. Tältä osin totean, että sosiaalilautakunnan vahvistamien sopimusten käyttöalan laajentuminen ja muutoinkin uusien sopimustyyppien (vuoroasuminen, lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa) mahdollistaminen edellyttää lastenvalvojien koulutusta sekä riittäviä resursseja, jotta asianmukaiset palvelut voidaan turvata viivytyksettä. Sinänsä pidän kannatettavana, että lapsen huoltoa ja tapaamista koskevat asiat voidaan entistä laajemmin ratkaista sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Tämä saattaa nopeuttaa ja joustavoittaa asioiden käsittelyä edellyttäen että lastenvalvojien palvelut voidaan edellä esitetyllä tavalla turvata. Ehdotetuissa säännöksissä mahdollistetaan myös ns. vuoroasuminen, joka merkittäisiin väestötietojärjestelmään huollon sisältöä koskevana tietona (7 b §, 9 a §). Vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjattaisiin ehto siitä, kumpi kodeista ilmoitettaisiin lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä myös tuomioistuimen olisi otettava asia omasta aloitteestaan esille ja annettava tästä määräys tarvittaessa. Monet yhteiskunnan palvelut ja etuudet määräytyvät virallisen asuinpaikan mukaan. Pidän tärkeänä etuuksia ja oikeuksia koskevan erityislainsäädännön muutostarpeen kartoittamista, mihin mietinnössä on viitattukin, koska esimerkiksi terveydenhuollon ja koululaiskuljetusten suhteen voi ilmetä ongelmallisia tilanteita. Lakiin esitetään otettavaksi uusi säännös lapsen oikeudesta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa (9 c §). Säännöksessä tarkoitettu lapselle erityisen läheinen henkilö voisi itse tehdä tuomioistuimelle hakemuksen, joka koskee lapsen oikeutta tavata häntä (14 §). Mietinnössä esitellyssä ulkomaisessa lainsäädännössä muun henkilön kuin vanhemman tapaamisoikeus ja sen vaatiminen näyttää olevan säädetty rajoitetummin. Pidän mahdollisena, että ehdotettu säännös saattaisi lisätä oikeudenkäyntejä, jotka ovat lapselle kuormittavia. Pidän tarpeellisena ehdotettua uutta säännöstä tuetuista ja valvotuista tapaamisista sekä valvotuista vaihdoista (9 b §). Mietinnön mukaan esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla on tarkoitus parantaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn. Ehdotuksissa on otettu huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden periaatteet sekä Euroopan neuvoston lapsen oikeuksien käyttöä koskeva sopimus. Lapsen mielipiteen selvittämisestä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmällä ja laajemmalla säännöksellä, mitä pidän asianmukaisena (11 §). Lapsen mielipiteen selvittämisestä säädettäisiin myös tuomioistuimen sosiaalilautakunnalta pyytämän selvityksen laatimisen yhteydessä (16 §) sekä kun kyse on sopimuksen vahvistamisesta sosiaalilautakunnassa (8 § 3 mom) ja lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa (15 a §). Mietinnön mukaan ehdotetuilla säännöksillä parannetaan lapsen oikeutta saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin perustuslain 6 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ehdotuksen mukaan lakiin ehdotetaan uutta 6 a §:ää, jossa säädettäisiin eräiden isyysratkaisujen vaikutuksesta lapsen huoltoon. Mietinnön sivulla 55 todetaan, että jos miehen huoltajuus on perustunut sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen, isyyden kumoaminen ei vaikuttaisi huoltajuuteen toisin kuin siinä tapauksessa, että miehen huoltajuus on perustunut avioliittoon lapsen äidin kanssa. Käräjäoikeus ei kannata ehdotusta tältä osin vaan katsoo, että isyyden kumoamisen vaikutus lapsen huoltoon tulisi kaikissa tilanteissa olla samanlainen. Ehdotuksen mukaan lakiin kirjattaisiin mahdollisuus sopia lapsen vuoroasumisesta. Vuoroasumista koskevan termin ottamista laintasoiseksi kirjaukseksi käräjäoikeus ei pidä tarpeellisena, koska niin sanottua vuoroasumista koskeva järjestely voidaan toteuttaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa laajan tapaamisoikeuden kautta siten, että lapsi käytännössä viettää yhtä suuren ajan kummankin vanhemman luona. Vuoroasumista koskevan kirjauksen ottaminen ei myöskään muuttaisi nykyistä tilannetta, koska mietinnön sivulta 61 ilmenevän mukaan lapsella voi kuitenkin olla vain virallinen asuinpaikka, jonka mukaan määräytyisivät oikeudet julkisten palvelujen saamiseen. Emme pidä uskottavana, että vuoroasumista koskeva mahdollisuus vähentäisi vanhempien välisiä riitaisuuksia, koska useimmissa tapauksissa riita vanhempien välillä kulminoituu viralliseen asuinpaikkaan. Lastenvalvojan toimivaltaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että lastenvalvojalla olisi mahdollisuus vahvistaa myös oheishuoltajuussopimuksia sekä vahvistaa myös 9 c §:n mukainen sopimus. Näiltä osin käräjäoikeus ehdottaa, että toimivalta säilytettäisiin edelleen yksinomaan tuomioistuimella. Ehdotuksen mukaan lakiin otettaisiin säännös lapsen oikeudesta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa. Lapselle läheisten ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaaminen on sinänsä hyvä asia mutta uhkana käräjäoikeus pitää sitä, että säännösehdotus on omiaan johtamaan riitaisimpiin oikeudenkäynteihin ja siihen, että oikeudenkäynnit entisestään lisääntyvät varsinkin kun hakemuksen vireillepanovaltaa ehdotetaan myös laajennettavaksi myös lapselle läheiselle henkilölle. Käräjäoikeus katsoo, että lakiin tulisi ottaa tarkka määrittely siitä mitä lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattavalla vakiintuneella suhteella tarkoitetaan tarpeettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi. Käräjäoikeus pitää myös ehdotuksen vaarana lasten elämän pirstaloistumista. Käräjäoikeus pitää hyvänä ehdotuksena sitä, että aikaisemmin solmitun sopimuksen tai päätöksen muuttamiskynnystä korotetaan (12 §)
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Työryhmä esittää, että miehestä tulisi äidin ohella lapsen huoltaja isyyden vahvistamisen jälkeen, jos hän on tunnustanut isyytensä ennen lapsen syntymää (6 a §). Esitys vähentää byrokratiaa avoliittoperheessä, kun lapsen huollosta ei tarvitse erikseen käydä sopimissa lastenvalvojan luona. Työryhmä esittää laajennettavaksi niiden asioiden piiriä, joista voidaan sopia lapsen huollon järjestämisestä sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella (7 §). Ehdotetut muutokset ovat perusteltuja. Ne ottavat huomioon perhetilanteiden monimuotoistumisen ja yleistyneet käytännöt lapsen huollon ja asumisen järjestämisessä, kuten lapsen vuoroasumisen. On tärkeää, että lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat ratkaisut arvioidaan kunkin lapsen osalta erikseen ottaen huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja tilanne. Lapsen oikeuksien komitea korostaa lapsen edun ensisijaisuudesta antamassaan yleiskommentissa (nro 14), että lapsen edun sisältö tulee määritellä tapauskohtaisesti kyseessä olevan lapsen erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon hänen henkilökohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet. Lapsen oikeuksien komitea katsoo, että ”jaettu vanhemmuus on yleensä lapsen etu. Vanhempien vastuita koskevissa päätöksissä ainoana perusteena tulee kuitenkin olla kyseessä olevan lapsen etu. Vanhemmuuden automaattinen luovuttaminen lain perusteella joko toiselle vanhemmalle tai molemmille vanhemmille on lapsen edun vastaista. Arvioidessaan lapsen etua tuomarin on otettava huomioon lapsen oikeus säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa sekä muut asian kannalta oleelliset tekijät” (yleiskommentin nro 14 kohta 67). Näin ollen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien säännösten tulee olla joustavia ja mahdollistaa kunkin lapsen kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun toteuttamisen. Esimerkiksi vuoroasuminen ei sovi kaikkien lasten ja vanhempien tilanteeseen, joten sen kirjaaminen ensisijaiseksi vaihtoehdoksi lapsen asumisen järjestämisessä vanhempien eron jälkeen ei olisi perusteltua, mutta vuoroasuminen on monen lapsen kohdalla toimiva järjestely, joten sen kirjaaminen lakiin parantaa ja selkeyttää näiden lasten asumisen järjestämistä. Vuoroasumisesta sovittaessa on samalla sovittava (7 b §) tai ratkaistava 9 a §), että kumpi lapsen kodeista ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Jatkossakin lapsella voi olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Kuten mietinnössä todetaan, lapsen virallisen asuinpaikan määräytyminen on perheille merkityksellinen asia, koska palvelut ja etuudet suoritetaan sen mukaan, kumman vanhemman luona lapsen väestötietojärjestelmän mukainen asuinpaikka on, kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Niin kauan kuin etuuksien ja palveluiden saaminen on sidottu vahvasti viralliseen asuinpaikkaan eikä etuuksien ja palveluiden jakaminen ole mahdollista, kysymys lapsen virallisesta asuinpaikasta on merkittävä potentiaalisen riidan aihe eroaville/eronneille vanhemmille. MLL pitää valitettavana, että työryhmän työ ei ole mahdollistanut sitä, että etuuksia ja palveluita koskevaan lainsäädäntöön olisi tehty vuoroasumisen edellyttämät muutosehdotukset. MLL pitääkin tärkeänä, että mahdollisimman pikaisesti valmistellaan muutokset etuuksia ja palveluita koskevaan lainsäädäntöön niin, että lapsen vuoroasumisesta sovittaessa voidaan samalla sopia lapsen kannalta etuuksien ja palveluiden joustavasta käytöstä. Lapsen huoltoon ja elatukseen vaikuttavia etuuksia ja palveluita tulee voida jakaa vanhempien kesken tilanteessa, jossa vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Näitä ovat esimerkiksi lapsilisä, asumistuki, koulukuljetukset ja sosiaali- ja terveyspalvelut. On hyvä, että lapsen näkemysten kuulemista ja huomioon ottamista vahvistetaan sopimuksen vahvistamismenettelyssä (8 §). Työryhmä esittää tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja koskevien säännösten lisäämistä lakiin (9 b §). Oikeuskäytännössä vakiintuneesti annetaan määräyksiä tuetuista ja valvotuista tapaamisista ja sosiaalihuoltolaissa on säännökset (14 ja 27 §) tuettuja ja valvottuja tapaamista koskevien palveluiden järjestämisestä. Lapsenhuoltolakiin ehdotettu säännös on tarpeellinen, sillä erityisesti tapaamisten valvonta on voimakas puuttuminen lapsen ja vanhemman väliseen perhe-elämään. Työryhmä esittää säännöstä (9 c §), jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Myös lapsen oikeuksien sopimus ja komitea korostavat lapselle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuden merkitystä. MLL korostaa läheisen määrittelyä nimenomaan lapsen näkökulmasta. Kun tapaamisoikeuden vahvistamisessa on kysymys oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisesta ratkaisusta, on selvää, että läheisten henkilöiden määrittely on pidettävä suppeana. Kuten työryhmä mietinnössään ehdottaa kysymys on lapselle erityisen läheisestä henkilöstä, jolla on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Työryhmän mietinnössä tuodaan esimerkkeinä lapsen kanssa samassa taloudessa asunut isovanhempi tai sijaisvanhempi tai vanhemman avio- tai avopuoliso, joka on sittemmin eronnut lapsen vanhemmasta. MLL pitää tärkeänä, että kun ollaan vahvistamassa tapaamisoikeus lapsen ja muun kuin vanhemman välille viranomainen kuulee henkilökohtaisesti lasta hänen näkemyksensä selvittämiseksi asiassa. Lapsen tavanomaisia läheissuhteita tuetaan työryhmän lakiin ehdottamalla 1 §:n säännöksellä, jonka mukaan lapsen huoltajien on vaalittava myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita kuin lapsen ja hänen vanhempiensa välisiä suhteita. Työryhmä ehdottaa, että tapaamisoikeuden turvaamiseksi uhkasakko voitaisiin asettaa tapaamisoikeuden toteutumisen tehosteeksi jo samassa päätöksessä, jossa tapaamisoikeus vahvistetaan (9 d §). MLL pitää ehdotusta perusteltuna. Lapsen oikeuksien sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltion on kunnioitettava vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Tämän lapsen oikeuden turvaamiseksi tarvitaan riittäviä täytäntöönpanotoimia, joista yksi on uhkasakon asettaminen tarvittaessa edistämään tapaamisoikeuden toteutumista. Työryhmän esitys siitä, että huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle (10 §), on hyvä. Säännös korostaa yhteistyövanhemmuuden tärkeyttä ja merkitystä lapselle. Myös samaan pykälään esitettävä lisäys seikoista, joihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen asumista ja tapaamisoikeutta ratkaistaessa, on hyvä ja tarpeellinen. Lapsen yksilöllinen tilanne ja tarpeet on aina huomioitava ratkaisuissa. Lapsen etu on arvioitava tapauskohtaisesti ja tämän tulee näkyä myös lainsäädännössä. Työryhmä esittää perustellusti lapsen mielipiteen selvittämisen vahvistamista. Myös säännös siitä, että lapselle on selostettava mielipiteen selvittämisen tarkoitus ja selvittämiseen liittyvä menettely, tukee lapsen mahdollisuutta, on tarpeellinen (11 §). Työryhmä esittää sopimuksen tai päätöksen muuttamisen kynnyksen korottamista oikeudenkäyntikierteen ehkäisemiseksi (12 §). Esitetty muutos on perusteltu pitkittyvien huoltoriitojen ehkäisemiseksi. Säännös on kuitenkin joustava, joten kun lapsen edun kannalta on tarve muuttaa vahvistettua sopimusta tai sopimusta, tämä on mahdollista.
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 8§ Tapaamisoikeudessa on kyse lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisjärjestelyissä tulee toteutua lapsen etu. Joissakin tapauksissa on mahdollista, että lapsen etu on, että tapaamisia ei toteuteta lainkaan tai ne toteutetaan valvotusti tai muuten hyvin rajatusti. Lapsen vieraannuttaminen ja manipuloiminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka traumatisoi lasta syvästi. Useat jäsenemme ovat kokeneet lapsensa manipulointia heitä vastaan. Ilmiö on yleisesti tunnettu ja siitä käytetään nimitystä vieraannuttaminen. Vieraannuttaminen nähdään yleensä lähivanhemman käyttämänä toimintatapana etävanhemman ja lapsen välisenä suhteen rikkomiseen. Vieraannuttaminen voi kohdistua myös lapselle tärkeiden sukulaissuhteiden rikkomiseen. Haluamme tuoda esille sen, että monet jäsenemme ovat myös lähivanhempana kokeneet lapsen manipuloimista heitä vastaan. Tässä lapsen manipuloinnissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta ja se on lapselle samalla tavalla vahingollista. Jatkossa tässä tekstissä käytämme sanaa vieraannuttaminen. Haluamme korostaa, että se voi kohdistua joko lähivanhempaan tai etävanhempaan ja sen kohteena voi olla sekä isä että äiti tai muu lapsen lähisukulainen. Vanhemmalla, jolla on voimakkaita narsistisia piirteitä, on vaikeuksia asettua lapsen asemaan sekä tuntea empatiaa tai syyllisyyttä. Tämän vuoksi näitä piirteitä omaavalla vanhemmalla on merkittävästi suurempi riski toimia vieraannuttajana. ”Kaikin puolin vieraannuttamisessa on kyse suuresta järjestelmällisestä operaatiosta, jossa pyritään saamaan kaikki, myös viranomaiset uskomaan vieroittajan versio. Vieroittaja itse on niin sisällä omassa "oireistossaan" että on olemuksessaan hyvinkin uskottava. Hänelle ei tuota vaikeuksia harhauttaa viranomaista, antaa vääristeltyä todistusta, pimittää tietoa, vaikuttaa todistajaan, lähes kaikki rikoslaissa mainitut rikkomukset liittyen viranomaisten ja oikeuksien harhauttamiseen ovat vieroittajalle täysin normaalia toimintaa.” Viranomaisten ja tuomioistuimien tulisi muistaa lapsen etu ja hyvin yksinkertainen psykologinen fakta. Lapsen minäkuvan kehitys perustuu mielikuvaan omasta vanhemmasta/omista vanhemmista. Jos lapsen minäkuvan perustaa vaurioitetaan, vaurioituu lapsen oma minäkuva. Hänen normaali kehityksensä vähintään vaarantuu ja käytännössä se poikkeuksetta heikentyy. Lapsen edun nimissä tulisi osata tunnistaa PAS (vieraannuttamisoireyhtymä) ja määrätä lapsi terveelle vanhemmalle asumaan. Lasten kanssa työskentelevän sosiaalivirkailijan, asianajajan ja tuomarin tulisi lisäkouluttautua ja oppia tunnistamaan vieroittamisen merkit työssään. Jokaisen viranomaisen, joka toimii lasten asioissa liittyen huoltoriitoihin, tulisi tarkoin harkita vieroittamisen mahdollisuus ja poissulkea se. Viranomaisilla on kaikki valtuudet pyytää asiaan tarvittavat dokumentit ja asiantuntijan lausunnot sekä määrätä tarvittaessa huoltoriidan osapuolet psykologisiin tutkimuksiin. ” (http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159800-mita-on-lapsen-vieraannuttaminen) Lasten huoltoa- ja tapaamisoikeutta pohdittaessa on erittäin tärkeätä tunnistaa vieraannuttaminen ja pyrkiä monin keinoin minimoimaan sen jatkuminen ja vaikutukset lapseen. Useiden tutkimusten mukaan vieraannuttaminen on lapselle hyvin vahingollista. Kokemustemme mukaan tämä jää liian usein huomiotta. ” Vieraannuttamistyyppinen käyttäytyminen on liitetty tutkimuksissa laajaan kirjoon erilaisia ongelmia lapsen hyvinvoinnissa: - Vihan tunne, ahdistuneisuus, turvattomuus, pelot, univaikeudet, stressi, itsesyytökset… - Joitakin viitteitä siitä, että lapsen ikä on yhteydessä oireisiin (mitä vanhempi lapsi on, sitä vakavampia oireita hänellä ilmenee) - Ongelmana tutkimustiedon keräämisen osalta vieraannuttamisen määrittelyn vaikeus ja pienet aineistot sekä kontrollisryhmien puute.” ( Mm. Saini, 2014, Baker, 2006) Bakerin (2005) tutkimuksen mukaan henkilöt jotka olivat (oman ilmoituksensa mukaan) lapsuudessaan altistuneet vieraannuttamiselle raportoivat aikuisiällä vieraannuttamisesta johtuvia oireita seuraavasti. 70 % heistä kärsi merkittävistä masennusoireista, yli puolella ilmeni itseen kohdistuvia arvottomuuden tunteita ja 42 % koki vaikeuksia luottaa itseensä ja muihin ihmisiin. Lisäksi joka kolmannella oli ongelmia alkoholin tai muiden päihteiden kanssa. Suomessa  (konservatiivisen) arvion mukaan on eroperheiden nuorista kokenut vieraannuttamista 5 % äidin ja 4 % isän taholta (Aleneff, 2015). Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että vanhemman persoonallisuushäiriöiden ja empatiakyvyttömyyden välillä on yhteys vieraannuttamiskäytökseen. (Gordon, 2008, Siegel & Langford, 1998; Ehrenberg ym. 1996;Lowenstein 2007; Hannuniemi, 2015) Vieraannuttaminen aiheuttaa merkittäviä haasteita myös lapsen kuulemisen kannalta. Tästä syystä kaikkien huoltoriidan keskellä olevia lapsia kohtaavien henkilöiden tulisi tunnistaa vieraannuttamisilmiö, sen psyykkiset vaikutukset lapseen sekä lapsen kuulemiseen liittyvät yleiset periaatteet, valemuistot, johdateltavuus sekä väkivaltaväitteiden arviointi. Vieraannuttamisen varjolla ei kuitenkaan voida ohittaa toisen vanhemman todellista ja asianmukaista huolta lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista. On tärkeää, että sosiaaliviranomaiset ja tuomioistuimet pystyvät erottamaan valheellisen mustamaalaamisen ja manipuloinnin oikeasta lapseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta. Nämä asiat selvitetään perusteellisesti. Vanhemmuuden arviointi on yksi hyvä työkalu näiden asioiden selvittämiseen. Tärkeää on myös se, että vanhemmat uskaltavat tuoda esille huolensa lapsesta silloin, kun sille on aihetta. Kokemustemme mukaan ”terveempi vanhempi” kokee usein pelkoa tuoda omaa näkemystään esiin pelätessään tulevansa määritellyksi vieraannuttavana vanhempana. Vieraannuttaminen on myös vieraannutettavalle vanhemmalle henkisesti äärimmäisen raskasta. Tämä vääjäämättä heijastuu vieraannutettavan vanhemman resursseihin vanhempana ja sitäkin kautta välillisesti lapseen. Kyselytutkimuksen mukaan 66 % vieraannuttamista kohdanneista vanhemmista oli saanut asian johdosta ammattiapua. Joka toinen vastaajista oli ollut asian johdosta työkyvytön ja/tai sairaslomalla. Reilu kolmannes oli käyttänyt lisääntyvässä määrin alkoholia. Samoin reilu kolmannes oli ajatellut tai suunnitellut itsemurhaa. Itsemurhaa oli yrittänyt 8 % vastaajista. Kyselytutkimukseen vastanneista 47 oli naisia ja 54 oli miehiä. Äideillä esiintyi tilastollisesti enemmän traumaperäisen stressihäiriön oireita (IES-mittari). (Häkkänen, Laajasalo, Tuuri, 2012) Vieraannuttamisen ja lapsen manipuloimisen tunnistamiseen ja todentamiseen on olemassa keinoja. Johtuen tämän ilmiön vahingollisuudesta, olemme sitä mieltä, että tämä tulisi huomioida lapsen huoltoa ja tapaamista koskevan lain uudistamisessa. Mielestämme lapsen vieraannuttamisen ja manipuloimisen tulee olla rangaistavaa. ”Viranomaisten ja tuomioistuimien tulisi muistaa lapsen etu ja hyvin yksinkertainen psykologinen fakta. Lapsen minäkuvan kehitys perustuu mielikuvaan omasta vanhemmasta/omista vanhemmista. Jos lapsen minäkuvan perustaa vaurioitetaan, vaurioituu lapsen oma minäkuva. Hänen normaali kehityksensä vähintään vaarantuu ja käytännössä se poikkeuksetta heikentyy. Lapsen edun nimissä tulisi osata tunnistaa PAS (vieraannuttamisoireyhtymä) ja määrätä lapsi terveelle vanhemmalle asumaan.” (http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159800-mita-on-lapsen-vieraannuttaminen) 9 § On ymmärrettävää, että sosiaaliviranomaiset eivät voi tehdä diagnooseja asiakkaistaan, eikä se ole heidän tehtävänsäkään. Mutta jos toisen vanhemman toimintatavat ovat toistuvasti hyvin narsistisia, on selvää, että tämä ilmiö aiheuttaa haittaa lapselle ja toiselle vanhemmalle. Sillä, täyttääkö tämä häiriöisen vanhemman käyttäytyminen kaikki narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit, ei ole merkitystä. Esimerkkejä tällaisesta erittäin narsistisesta käyttäytymisestä ovat lapsen manipulointi, vieraannuttaminen, mustamaalainen, toistuva valehtelu (esim. sosiaaliviranomaiselle), toistuvat lastensuojeluilmoitukset ja oikeudenkäynnit sekä monenlaiset muut teot, joilla mitätöidään toista vanhempaa ja lapsen tervettä kehitystä. Sosiaaliviranomaisten roolin tärkeyden vuoksi heidän ammattitaitoaan pitää valvoa ja sille pitää asettaa selkeät kriteerit, jotta viranomaiset voivat riittävällä tasolla arvioida vahvistamiensa päätösten lapsen edunmukaisuutta ja suojella lasta ja toista vanhempaa häiriintyneeltä käyttäytymiseltä. Sosiaaliviranomaisilla pitää olla myös nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua lapseen ja toiseen vanhempaan kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan. Kokemustemme mukaan on hyvin yleistä, ettei sosiaalityöntekijällä ole riittävää osaamista eikä ymmärrystä traumoista. Vanhempien ero on lapselle jo sinällään stressiä aiheuttava kokemus, samoin kuin väkivallan (fyysisen sekä henkisen) näkeminen ja kokeminen tai esimerkiksi vanhemman päihteiden käyttö. Yksittäisestä traumaattisesta tapahtumasta lapsi voi vielä selviytyä, mutta jo useamman kielteisen tapahtuman kasautuminen on vakava uhka lapsen terveydelle. Vuosien oikeustaistelut ja riitatilanteet vanhempien välillä ovat uuvuttavia, kuluttavia ja traumatisoivia sekä vanhemman että lapsen psyykelle. Tämä asia on tärkeä huomioida silloin, kun pohditaan esimerkiksi tarvetta valvotuille tai tuetuille tapaamisille. Lasta traumatisoineen vanhemman tapaaminen tai muunlainen yhteys voi aiheuttaa trauman uusiutumista. Sama koskee myös vuoroasumisen harkintaa. Vuoroasumista ei tule edelleenkään viedä läpi väkisin, pelkän vanhempien välisen tasa-arvon toteutumisen nimissä. Huoltajuus- ja tapaamisjärjestelyjen perusteena tulee olla lapsen edun kokonaisvaltainen arvio (vanhemmuuden arviointi). Edellä mainituista syistä sosiaalityöntekijöiden rinnalle lastensuojeluun tarvitaan muita asiantuntijoita työpareiksi arvioimaan perheiden tilanteita sekä ennen kaikkea lapsen etua. Esimerkiksi lasten – ja aikuisten - mielenterveyden asiantuntijat, kuten psykologit, psykiatrit, sosiaaliterapeutit ja tarvittaessa lääkärit olisivat lastensuojelulle yhteistyötaho, jonka resursseja olisi varattu tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi lastensuojelutyötä tekevä Pelastakaa lapset ry. käyttää mielenterveyden ammattilaisia yhteistyökumppaneina lastensuojelutoiminnassa. Kunnissa näin ei ole. Lisäksi on hyvin yleistä, että eri kunnissa lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on erilaiset toimintatavat. Toimintatapojen yhtenäistäminen takaisi kaikille osapuolille samanarvoisen kohtelun. 10 § Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisessa on erityisen tärkeää huomioida lapsikaappauksen uhka. Silloin kun toinen vanhempi on narsistisesti häiriintynyt, on lapsikaappauksen todennäköisyys suurempi. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, jos lapsi kaapataan ulkomaille. Tapaamissopimuksen rikkominen lapsen palauttamisen osalta tulee olla myös tuomittavaa ja tämä tulee huomioida lakimuutoksessa. Lapsikaappaustapauksessa ja lapsen palauttamattajättämisessä tulee viranomaisilla olla paremmat mahdollisuudet puuttua välittömästi. Myös näiden uhka on otettava vakavasti ja siihen tulee reagoida.
      • Kaarinan kaupunki, Lastenvalvoja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 7a §:ään tulisi lisätä "Vanhemmat tai vanhempi ja huoltaja". "Tai vanhempi ja huoltaja" -lisäys mahdollistaisi tapaamissopimuksen tekemisen lastenvalvojan luona tilanteessa, jossa on vain yksi vanhempi ja lapsi asuu oheishuoltajan luona ja halutaan sopia, miten lapsi tapaa erillään asuvaa vanhempaansa. Kela edellyttää vahvistettua sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä tapaamisista, jotta he maksavat tapaamisista aiheutuvia kuluja toimeentulotukiasiakkaille.
      • Väestöliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Isyydentunnustamismenettelyä on tarkoitus kehittää tarkoituksenmukaisemmaksi ja nopeammaksi tekemällä isyytensä odotusaikana tunnustaneesta miehestä automaattisesti lapsen yhteishuoltaja, jolloin erillistä huoltosopimusta ei enää tarvittaisi. Kannatamme tehtyä esitystä. Mietinnössä huomioidaan yhdenvertainen vanhemmuus ja siinä pyritään edistämään lapsen oikeutta ylläpitää myös muita hänelle tärkeitä ihmissuhteita tapaamisoikeuden ja tietojen-saantioikeuden laajentamisella. Vanhemmat ja muu lapselle erityisen läheinen henkilö voisivat sopia tapaamisoikeudesta tai se voitaisiin vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä. Sopimus tai päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen kuten lapsen ja vanhemman välistä tapaamisoikeutta koskeva päätös. Tämä on kannatettava asia erityisesti monimuotoisissa perhemuodoissa ja erotilanteissa. Lapsen etu on, että hänen kiintymyssuhteensa jatkuvat ja ovat ennakoitavissa. Esitetty uudistus aiheuttaa kuitenkin myös kysymyksiä. Mikä on lapselle erityisen läheisen henkilön asema, jos lapsen vanhempi on ajautunut tämän kanssa välirikkoon, eikä halua lapsensa tapaavan tätä? Entä, jos lapsi ei halua tavata läheistä aikuista, mutta tämä haluaa tavata lasta? Voiko esimerkiksi lapsen kanssa yhdessä asunut isovanhempi vaatia itselleen tapaamisoikeutta, vaikka lapsi itse ei haluaisi tavata häntä? Pohdintaa herättää myös, kuinka toteutuu lapsen etu, jos isovanhemmat ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa: a) isovanhempi on asunut yhdessä lapsenlapsen kanssa, mutta ei ole viettänyt lapsenlapsen kanssa aikaa eikä hoitanut tätä. Perheenjäsenten välit ovat tulehtuneet ja riitaisat eikä lapsenlapsi tunne erityistä läheisyyttä isovanhemman kanssa. Olisiko hänellä kuitenkin tapaamisoikeus yhteisen asumishistorian vuoksi? b) Isovanhempi on hoitanut lasta pienestä pitäen säännöllisesti monta kertaa viikossa useiden tuntien ajan ja lapsi on tottunut olemaan isovanhemmalla jopa useita vuorokausia myös yön yli kestäneitä hoitojaksoja. Lapsenlapsi ja isovanhempi ovat kiintyneet kovasti toisiinsa, mutta he eivät ole koskaan asuneet yhdessä. Tällöin ei kuitenkaan olisi tapaamisoikeutta, koska ei ole yhteistä asumishistoriaa. Tällä hetkellä moni isovanhempi, joka kokee tulleensa vieraannutetuksi lapsenlapsestaan välirikon tai eron vuoksi, odottaa lakia tai säännöstä, jolla hän saisi juridiset oikeudet lapsen tapaamiseen. Taustalla voi olla jopa vuosia kestänyt lapsen toisen vanhemman harjoittama systemaattinen vieraannuttaminen mustamaalaamalla isovanhempaa niin, ettei lapsenlapsi sitten enää edes halua nähdä tätä. Kun lasta kuullaan on uhkana, että tällä on isovanhemmastaan vain toisen vanhemman hänelle syöttämä totuus. Kun uudistettu laki tulee voimaan, ovat erilaisessa lähtökohdassa ne sukupolvien ketjut, jotka ovat olleet vuosikausia tulehtuneessa välirikkotilanteessa kuin ne, jotka tulevat vasta lain voimaantulon jälkeen tuoreeltaan tähän tilanteeseen. Näihin välirikkoihin olisi tärkeä saada sovittelua, jossa riitautuneet isovanhemmat ja heidän aikuiset lapsensa voisivat ulkopuolisen henkilön avulla puida tapahtumia ja saada korjattua välejään. Sovittelun onnistuttua aikuiset pystyisivät varmasti paremmin nostamaan keskiöön lapsen parhaan sen sijaan, että keskiössä ovat aikuisten väliset ristiriidat ja se, kuka saa oikeuden tavata lasta. Yhtä tärkeää on tuoreissa tapauksissa saada aikuisten välit mahdollisimman toimiviksi, jotta tapaamisiin ei kohdistuisi kohtuuttomia jännitteitä lapsen kannettavaksi. Jos vanhemmat ja isovanhemmat ovat riidoissa keskenään ja lapsella ja isovanhemmalla on oikeus tavata, syntyy hankalia tilanteita, jotka voivat johtaa monenlaiseen lasta haittaavaan toimintaan, kuten tapaamisten vaikeuttamiseen ja muuhun kiusantekoon. Tilanne voi kehittyä lapselle kohtuuttomaksi. Siksi näemme perheen ulkopuolisen ammattihenkilön tarjoaman osaavan sovittelun roolin oleellisena osana, kun tapaamisoikeutta uudistetaan koskemaan myös lapsen läheisiksi kokemia henkilöitä. Tämä edellyttää mielestämme osaavan ja koulutetun henkilöstön resurssien varmistamista. Väestöliitto haluaa korostaa sitä, että se kannattaa lapsen oikeutta tavata hänelle läheisiä ihmisiä ja pyrkimystä edistää lapsen oikeutta ylläpitää myös muita hänelle tärkeitä ihmissuhteita ja pidämme asian edistämistä hyvin tärkeänä. Katsomme kuitenkin, että edellä esitetyt huomiot mahdollisista ongelmatilanteista tulee ottaa huomioon ja pyrkiä ratkaisemaan lain säätämisen yhteydessä. Mietinnössä määritellään vuoroasumisen ehdoista. Kannatamme sinänsä mahdollisuutta vuoroasumiseen, mutta esitys herättää kuitenkin muutamia kysymyksiä. Vuoroasumisen käyttöön oton yhteydessä tulisi tarkkaan harkita, onko järjestely sovelias ottaen huomioon kyseessä olevan lapsen ikä ja kehitystaso, koska se voi myös vaarantaa lapsen tarpeen turvallisuuden takaavaan ennakoitavuuteen ja toistuvuuteen. Muutosten aiheuttama kuormitus saattaa johtaa lapsen liialliseen omien suojautumiskeinojen käyttöön, mikä voi vaikeuttaa lapsen omaa kasvua ja kehitystä sekä oppimista. Mielestämme on siksi tärkeää, että mietinnön perusteluissa on määritelty, mitä tulee ottaa huomioon tehtäessä ratkaisua siitä, määrätäänkö lapsi asumaan jommankumman vanhemman luona vai vuorotellen kummankin luona. Samat seikat on otettava huomioon myös harkittaessa, miten lapsen tapaamisoikeudesta on lapsen edun mukaista päättää. Työryhmä tuo esiin myös tutkimuksellisen tiedon, että lapsi tarvitsee pysyvää hoivaa erityisesti kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Ihmissuhteiden ja elinympäristön pysyvyys on pienen lapsen kehityksen kannalta tärkeää. Lapsen herkän kehitysvaiheen vuoksi ainakaan pitkäaikaista, esimerkiksi viikoittain vaihtuvaa vuoroasumista ei suositella aivan pienille lapsille, ei ainakaan alle kolmevuotiaille. On myös otettava huomioon, että kaikki lapset eivät kehity ikätasonsa mukaisesti. Asumis- ja tapaamisjärjestelyjä harkittaessa myös lapsen yksilölliset tarpeet ja taipumukset on otettava huomioon. Lakia säädettäessä on myös varmistettava, ettei lapsi missään tilanteessa joudu kahden koulun tai kahden päivähoidon loukkuun ja että tällä tulee olla samanlaiset oikeudet myös muihin sosiaali- ja terveystoimen ym. palveluihin, kuten esimerkiksi terveydenhuoltoon ja koulukuljetuksiin riippumatta asuinpaikastaan.
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 9 § - Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9 §:n 1 momentin 3 kohta; Oikeuskäytännössä vakiintuneesti määrättävä tiedonsaantioikeus sille vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja, on hyvä ottaa lakiin. Tässä yhteydessä tulisi varmistaa, ettei henkilötietolaki tai voimaan tuleva tietosuoja-asetus aseta käytännössä rajoituksia huollosta erotetun vanhemman tiedonsaantioikeuden käyttämiselle. 9 §:n 2 momentin 3 kohta antaa ymmärtää, että tuomioistuimen päätösvaihtoehtoihin riitaisessa lapsihuoltoasiassa kuuluu automaattisesti myös vuoroasuminen. Toisin sanoen, vaikka toinen osapuoli vastustaisi vuoroasumista, tuomioistuin voisi sen aina määrätä. Sanottu on nykytietämyksen ja oikeuskäytännön valossa ongelmallista. Mikäli vanhempien kommunikaatio ei ristiriitojen vuoksi lainkaan toimi (mistä asian saattamien tuomioistuimen ratkaistavaksi indikoi), vuoroasuminen on riski lapsen hyvinvoinnille. Tilanne aiheuttaa lapselle helposti ahdistusta paitsi lojaalisuusristiriidan vuoksi myös siksi, että kommunikaation toimimattomuus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kumpikaan vanhempi ei näe lapsen elämän kokokuvaa. Tällöin vastuu lapsen hyvinvoinnista voi jäädä lapselle itselleen. Toki saattaa (ja onkin) tilanteita, jossa vanhempi vastustaa kategorisesti vuoroasumista omien etujensa ja tunteidensa vuoksi, eikä lapsen edun vuoksi. Tämän vuoksi tuomioistuimen mahdollisuus määrätä vuoroasuminen vastustuksesta huolimatta on joissain tilanteissa perusteltua. Laissa tulisi kuitenkin ottaa selkeästi kantaa siihen, että tuomioistuin voi vain erityisestä syystä päättää vuoroasumisesta silloin kun vanhemmat eivät ole asiasta yksimielisiä. Näin esimerkiksi Norjan lainsäädännössä (mietintö s. 23). 9 a § - Lapsen vuoroasuminen ja virallinen kotipaikka Lakiehdotuksen mukaan vuoroasumisesta päätettäessä tai sovittaessa, samalla on vahvistettava mikä on lapsen virallinen asuinpaikka. Virallinen asuinpaikka vaikuttaa suuresti lapsen arkeen, koska oikeus palveluihin (esim. päivähoitopaikka) ja etuuksiin ovat siihen sidoksissa. Lakimiesliitto toivoo, että lainsäädäntötyö sanotusta syystä ulotetaan myös niitä koskeviin erityislakeihin niin pian kuin mahdollista. 12 § - Huollon ja tapaamisoikeuden muuttamiskynnys. Mietinnössä ehdotetaan muuttamiskynnyksen korottamista, mikä on erittäin kannatettavaa tuomioistuimen päättämien asioiden osalta. Jatkuva asioiden uudelleen vireillepano estää perheen ja sitä kautta lapsen elämän rauhoittumista eron jälkeen ja pitää yllä lapselle ahdistavaa konfliktitilaa vanhempien välillä. Lapsenvalvojan luona, tuomioistuinsovittelussa tai oikeudenkäynneissä vahvistettujen vanhempien vapaaehtoisten sopimusten osalta muuttamiskynnyksen nostaminen korkeaksi on kuitenkin ongelmallista. Riskinä on, että korkea muuttamiskynnys vähentäisi sovintojen määrää siitä syystä, ettei niihin enää uskalleta sitoutua. Kriisiytyneessä tilanteessa on hyvin tärkeää, että vanhemmat pystyvät niin pian kuin mahdollista sopimaan jonkinlaisesta järjestelystä, jolla puretaan konfliktia ja saadaan uudenlainen arki sujumaan eron jälkeen. Yleensä tilanne helpottuu ajan myötä, ja sovitun järjestelyn noudattaminen auttaa ymmärtämään uutta tilannetta ja sopeutumaan siihen. Tämän vuoksi sovittelussa ja sovinnon edistämisessä (myös lastenvalvojan luona) olisi hyvä, jos vanhemmat uskaltavat sitoutua epätäydelliseltäkin tuntuvaan järjestelyyn. Mikäli vanhemmilla olisi tieto siitä, että sopimusta olisi myöhemmin vaikea muuttaa, sopimuksen tekemisen kynnys voi nousta liian korkeaksi. Sanotun perusteella Lakimiesliitto ehdottaa, että muuttamiskynnystä korotetaan tuomioistuimen päättämien huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa, mutta ei sopimuksella vahvistettujen osalta.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 6a § Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon Tampereen kaupunki pitää tarkoituksenmukaisena ehdotusta, jonka mukaan isyytensä ennen lapsen syntymää tunnustanut mies saisi lapsen huoltajuuden automaattisesti. Tämä vähentäisi merkittävästi turhaa byrokratiaa isyysasioissa ja vahvistaisi isien tasavertaista asemaa eri elämäntilanteissa. 6 a§ 1 mom Lakimuutoksen toteutuessa on tärkeää informoida myös neuvolahenkilökuntaa huoltajuuden automaattisesta vahvistumisesta ja siitä, että vanhemmat eivät voi tunnustaa lapsen isyyttä neuvolassa, mikäli huoltajuus halutaan jättää äidille yksin. 6 a§ 3. mom. sulkee pois tilanteen, jossa isyys kumotaan ja miehen huoltajuus on perustunut sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen. Lain perusteluissa todetaan, että on kyse tilanteista, joissa miehen huoltajuus on nimenomaisesti harkittu lapsen edun mukaiseksi. Käytännössä nämä tilanteet ovat kuitenkin olleet isyyden tunnustamisen yhteydessä vahvistettuja yhteishuoltajuussopimuksia. Ratkaisuksi näissä tilanteissa esitetään, että niin kauan kuin isyys on voimassa, voisi mies tehdä huollon muuttamista koskevan sopimuksen. Tosiasiassa on usein ajauduttu pattitilanteeseen. Asianosaiset eivät ole olleet tietoisia eteen tulevasta ongelmasta, vaan ovat hakeneet käräjäoikeudelta vain päätöstä isyyden kumoamiseksi. Sen jälkeen asianosaiset ovat halunneet, lähes poikkeuksetta, sopia yhteishuollon purkamisesta. Se ei enää ole ollut sopimuksella mahdollista, koska toinen osapuoli ei enää ole ollut lapsen vanhempi. Tampereen kaupunki katsoo, että näissäkin tilanteissa isyyden kumoamista tulisi automaattisesti seurata miehen huoltajuuden purkaminen. Tällä päästäisiin osaltaan siihen, että kaikkien osapuolten asema olisi samanarvoinen, riippumatta siitä oliko kyseessä aviomiehen isyys, ennakollisesti tunnustettu isyys tai lapsen syntymän jälkeen tunnustettu isyys. Yhteishuoltosopimukset, jotka näissä tapauksissa on aikoinaan erikseen vahvistettu, ovat perustuneet sen hetkiseen tietoon, ja vanhempien yhteiseen sopimukseen, mutta isyyden kumoamisen yhteydessä tilanne on tietysti oleellisesti muuttunut. Toki sekä aviomiehen isyyden että tunnustetun lapsen isyyden kumoamisen kohdalla voi olla kyse tilanteesta, jossa lapsella voi tosiasiallisesti olla kiinteä, lapsen vanhempaan verrattava suhde lapseen. Näissä tilanteissa, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia, voisi mies hakea lapsen oheishuoltajuutta. Mikäli isyyden kumoaminen ei purkaisi miehen huoltajuutta automaattisesti kaikissa tapauksissa käräjäoikeudessa, ratkaisuksi esitetään, että isyyden kumoamisen tullessa vireille käräjäoikeudessa, käräjäoikeus velvoitettaisiin oma-aloitteisesti tiedustelemaan vanhemmilta, haluavatko he samassa yhteydessä purkaa yhteishuoltajuuden, mikäli se on perustunut sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen tai käräjäoikeuden päätökseen. 7§ Sopimus lapsen huollosta Tampereen kaupunki pitää hyvänä, että lakiin saadaan selkeyttävä säännös siitä, että vanhemmat voivat sopia tiedonsaantioikeuden antamisesta sille vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja. Tällä hetkellä osassa kunnista on näitä sopimuksia vahvistettu, osassa ei. On myös hyvä, että huoltajat voisivat jatkossa sopia vanhempien välisestä tehtävienjaosta sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Jos vanhemmilla on sopimusvaihtoehtona muutakin kuin pelkästään yksin- tai yhteishuolto, vähentää tämä osaltaan tarvetta viedä asioita käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tampereen kaupunki pitää erittäin ongelmallisena lakiehdotusta, jonka mukaan vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta, asumisesta, sekä tapaamisoikeudesta sopimuksella myös muun henkilön kanssa. Yleensä nämä ovat tilanteita, jotka vaativat tarkempaa selvittelyä kuin vanhempien väliset sopimukset. Lastenvalvojien vahva kokemus on, että on paljon perheitä, joissa vanhemmat sinänsä ovat yksimielisiä jonkun muun henkilön määräämisestä lapsen huoltajaksi. Vanhemmat hakevat näitä ratkaisuja hyvinkin nopeasti muuttuvissa elämäntilanteissa, jolloin esim. oheishuoltajaksi haettavan henkilön pysyvyydestä lapsen elämässä ei ole mitään varmuutta. Perheen tilanteen tulisi olla siinä määrin vakiintunut, että päätös olisi lapsen edun mukainen ja riittävän pysyvä. Jos sopimuskäytäntöön päädytään, tulisi lain perusteluissa olla selkeät kriteerit oheishuoltajuuden ja lapsen asumisen sopimiseksi muulle henkilölle. Tarvitaan esim. joku ohjeellinen aika, milloin tilanne voidaan katsoa lapsen kannalta riittävän vakiintuneeksi. Pitäisi myös määrittää, kuinka monta huoltajaa/lasta tapaavaa henkilöä/tiedonsaantioikeuden omaavaa henkilöä lapsella voi enimmillään olla. Nopeasti muuttuviin elämäntilanteisiin liittyy myös tarve oheishuoltajuuden purkuun. Voitaisiinko myös se vahvistaa osapuolten yksimielisellä sopimuksella ilman, että lapsen tilannetta selvitetään laajemmin? Mikäli oheishuoltajuus voitaisiin purkaa lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella, laissa tulisi selkeästi ilmaista, keitä pidetään asiassa asianosaisina ja keitä tulisi asian johdosta kuulla. Lastenvalvojien työssä tulee esille myös perheitä, joissa vanhemmat hakevat käräjäoikeudelta päätöstä oheishuoltajuudesta ja esim. lastensuojelussa on perheen tilanteesta ja lapsen edusta aivan toisenlainen käsitys. Lastensuojelun asiakkuus ja perheen tukitoimet eivät aina välity vanhempien kertomana lastenvalvojan luona. Pienissä kunnissa lastenvalvojan ja muun sosiaalityön yhteistyö on usein hyvin saumatonta ja konkreettista, mutta suurissa kaupungeissa perheoikeudelliset asiat hoidetaan omissa yksiköissään, jolloin yhteistyö lastensuojelun kanssa vaatii aikaa ja erityistä panostamista. Nykytilanteessakin oikeus pyytää usein oheishuoltajuudesta päättämistä varten olosuhdeselvityksen, vaikka hakijat ovat olleet yksimielisiä. Voiko lastenvalvoja selvittää tilannetta riittävästi ja tuleeko heistä jatkossa ”miniselvittäjiä”? Huolena on myös, että kynnys sopia oheishuoltajuudesta mataloituu liikaakin. Voiko tämä mahdollisuus lisätä myös isyyden selvittämisen keskeyttämisiä, kun huoltajaksi voidaan sopia ”sopivaksi katsottu henkilö” ilman elatusvelvollisuutta? On kuitenkin tilanteita, joissa nopea ja yksinkertainen menettely olisi tarkoituksenmukainen ja lapsen edun mukainen, esim. oheishuoltajan määrääminen lapselle estäisi huostaanoton. Tällöin voitaisiin toimia siten, että hakijana olisi sosiaalilautakunta/lastensuojeluviranomainen, jolloin olosuhdeselvitystä ei tarvittaisi. 1 mom. 4 kohta vuorotellen-sana tulee korvata sanoilla yhtä paljon tai lähes yhtä paljon. 2 mom. 2 kohdan mukaan vanhemmat voisivat sopia sopimuksella tiedonsaantioikeuden lasta koskevista, salassa pidettävistä asioista myös muulle henkilölle kuin huoltajalle. Näkemyksemme mukaan kyseiset tilanteet olisivat erittäin harvinaisia ja vaatisivat tarkkaan sen pohtimista olisiko tällainen ”kontrollioikeus” lapsen asioista lapsen edun mukaista. Jos tiedonsaantioikeuden nojalla ko. henkilöllä olisi tarve puuttua johonkin lapsen elämään liittyviin seikkoihin, hänellä ei kuitenkaan olisi ilman vanhemmuutta mahdollisuutta vaatia esim. lapsen asumiseen tai huoltajuuteen muutoksia. Tällaisessa tilanteessa ko. henkilö voisi ainoastaan tehdä lastensuojeluilmoituksen, joka oikeus ja velvollisuus hänellä muutoinkin on. 3 mom. 2 kohta voidaan ymmärtää, että lapsi voisi asua jopa kolmen henkilön luona, mikäli vanhemmat asuvat erillään ja lapsella on muu huoltaja. Mikäli näin ei ole tarkoitettu, kohdan sananmuotoa tulee selkiyttää. 7b § Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen Vuoroasuminen on käytännössä tänä päivänä yhä useamman vanhemman valitsema sopimusvaihtoehto ja sen kirjaaminen lakiin on tarpeellista. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan tulisi antaa väärää signaalia siitä, että vuoroasuminen olisi aina lapsen etu. Vuoroasuminen vaatii vanhemmilta keskimääräistä enemmän lapsen arjen jakamista ja yhteistyökykyä. Lakiehdotuksen 10§:ssä esitetyt vuoroviikkoasumisen perustelut ovat tämän takia tarpeellisia ja niitä tulisi jatkossa noudattaa valtakunnallisesti myös sopimuksia vahvistettaessa. Tampereen kaupunki haluaa kiinnittää huomiota siihen, että pykälän merkitys jää kuitenkin tässä vaiheessa kovin vaillinaiseksi. Niin kauan kuin vanhempien ei ole mahdollista jakaa lapselle tulevia etuuksia tai saada esim. koulukuljetusta molempien vanhempien luota, monet vuoroviikkoasumiseen liittyvät ongelmakohdat säilyvät ennallaan. Tämä tuo haasteita myös lapsen elatusavusta sopimiseen. (Tästä myös kohdassa Liitelait, Elatuslain muuttaminen). Lain perusteluteksteissä on esitetty, että vuoroviikkoasumisesta voi olla kyse silloin kun lapsi on vähintään 40 % ajasta vanhemman luona. Tiettyyn prosenttilukuun sidottu määritelmä ei mielestämme ole paras vaihtoehto lain perusteluissa. Tällöin vaarana on se, että vanhemmat rakentavat luonapitosopimusta tämän kriteerin perusteella, mm. motiivinaan turvata sosiaaliset etuudet. Perusteena pitäisi kuitenkin olla aina lapsen tilanne ja hänen hyvän arkensa rakentaminen. Jatkossa sen, määritelläänkö sopimuksessa vuoroviikkoasumisesta tai laajasta luonapidosta, ei pitäisi vaikuttaa vanhempien mahdollisuuksiin jakaa lapseen kohdistuvat etuudet keskenään tai määritellä elatusvastuuta. 1 mom. Lakiehdotuksen mukaan vuoroviikkoasumisesta päätettäessä tulee sopia myös luonapidon tarkemmista ehdoista. Tämä on hyvä lähtökohta, koska pelkästään vuoroasumisesta sopiminen ei aina ole riittävä. Samalla mietityttää, mihin laki jatkossa velvoittaa? Voidaanko toimia kuten tähänkin asti ja sopia ehtojen tarkkuudesta perhekohtaisesti? On huomioitava, että kaikki vanhemmat eivät voi, tai ole halukkaita sopimaan esim. loma-ajoista etukäteen. Myös vuorotyötä tekevien vanhempien kohdalla kovin tarkat sopimukset eivät useinkaan ole mahdollisia. Tuleeko vaatimus tarkkojen ehtojen kirjaamisesta sopimukseen lisäämään riitoja vanhempien välille? 3 mom. Pykälässä on ehdotettu, että kuljetuksista ja matkakustannuksista voidaan sopia tarvittaessa. Miten tämä suhteutuu 1 mom. luonapitoehtojen kirjaamisvelvoitteeseen? Mielestämme myös kuljetuksista ja matkakustannuksista tulisi tällöin sopia pääsääntöisesti eikä tarvittaessa, eli muotoilun pitäisi olla ”tulee sopia”. 8§ Sopimuksen vahvistaminen Tampereen kaupunki kiinnittää huomiota pykälän ensimmäiseen virkkeeseen ”esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle…” Nykykäytännössä sopimukset laaditaan ja vahvistetaan lastenvalvojan luona. Sopimusedellytysten ja lapsen edun huomioon ottaminen (kuulemiset, lapsen mielipide ym.) sulkee pois tilanteet, joissa sopimus laadittaisiin vanhempien/huoltajien/juristien kesken ja vain esitettäisiin vahvistettavaksi sosiaalitoimessa. Lain sananmuoto voisi johtaa siihen, että vanhemmat yhä enenevissä määrin haluavat asioida kirjallisesti. Lastenvalvojan tehtävänä on olla selvillä niistä seikoista, mihin sopimus perustuu sekä varmistua siitä, että sopimus on lapsen edun mukainen. Lisäksi uudessa laissa lastenvalvojille tulee velvoite selvittää lapsen mielipide joko vanhempien kertomana tai lapsen kanssa keskustellen. Tästä syystä on erittäin harvinaista, että sopimuksen vahvistaminen voisi olla mahdollista ilman vanhempien henkilökohtaista tapaamista. Ehdotetaan muutettavaksi: Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti ja vahvistettava sen kunnan sosiaalilautakunnassa, missä lapsella on asuinpaikka. 8 § 3 mom. ”jonkun muun, joka on määrätty valmistelemaan sopimuksen vahvistamista…” Tämä lause jää epäselväksi ja tarvitaan lisää tietoa kohdan sisällöstä. Pyytävätkö lastenvalvojat ”selvitystä” joltain muulta taholta? Lakiehdotuksen mukaan THL vahvistaa sopimuksissa käytettävien lomakkeiden kaavan. Tampereen kaupunki pitää tärkeänä, että kaikki sopimukset laaditaan yhtenäisillä lomakkeilla ja näin osaltaan varmistetaan, että sopimuksissa on mukana kaikki oleellinen tieto. Yhtenäiset lomakkeet omalta osaltaan ohjaavat lastenvalvojan työtä ja varmistavat työn laadun. Myös tietojärjestelmien osalta on tärkeää, että sopimukseen kirjattava tieto olisi yhtenevää ja yksiselitteisesti kirjattavaa. Suuri joukko lasten vanhemmista asuu eri paikkakunnilla ja lastenvalvojat hoitavat paljon sopimusasioita myös virka-apuna kuntien välillä. Tampereen kaupunki pitää tärkeänä, että lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä häntä koskevissa asioissa vahvistetaan. Näkemyksemme mukaan lapsen kanssa keskustelu ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, jos molemmat vanhemmat eivät sitä hyväksy. Vaikka vanhemmilla olisi neuvotteluun tullessaan erilaiset käsitykset lapsen mielipiteestä ja lapsen edusta, asiantuntijan avulla ja yhteisellä keskustelulla vanhemmat voivat kuitenkin päästä yhteisymmärrykseen ja sopimukseen ilman lapsen ottamista mukaan viranomaisneuvotteluun. Osa vanhemmista haluaisi myös yhteisymmärryksessä sopia asioista, mutta samalla ilmoittavat etteivät (vielä) ole keskustelleet erosta lapsen kanssa. Voidaanko vanhempien välinen sopimus tällöin vahvistaa, jos vanhempien näkemys lapsen edusta on yksimielinen? 9a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta Lain 7§:ssä todetaan, että sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. 9a§:ssä todetaan, että tarvittaessa tuomioistuimen tulee määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Tampereen kaupunki katsoo, että vuoroviikkoasumista koskevassa lastenvalvojan vahvistamassa sopimuksessa sekä tuomioistuimen päätöksessä tulisi aina olla merkintä siitä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi kotipaikaksi. Vanhempien yksimielisyys oikeudenkäynnin yhteydessä ei vielä takaa sitä, että asiasta ollaan jatkossakin yhtä mieltä. Tästä seuraa helposti se, että riita siirtyy maistraatin ratkaistavaksi. Maistraatti ei kuitenkaan ole oikea paikka jatkaa vanhempien välistä riitaa. 9b§ Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot Pykälän mukaan tuettuja tai valvottuja tapaamisia järjestetään ”lapsen edun kannalta perustellulla syyllä”. Tampereen kaupunki kysyy riittävätkö perustelluksi syyksi lähivanhemman esittämät perustelut tai vaatimukset vai jätetäänkö harkinta lastenvalvojalle? Tampereen kaupungin mielestä tuettujen ja valvottujen tapaamisten ja erityisesti valvottujen vaihtojen ja niitä seuraavien vapaiden tapaamisten kohdalla olisi perusteltua, että lapsen etu menisi tapaavan vanhemman perusoikeuksien edelle koskien esim. vanhemman päihteiden käytön valvontaa. Lastenvalvojien vahvistamiin sopimuksiin ja oikeuden päätöksiin pitäisi voida kirjata velvoite tapaavan vanhemman puhallutuksesta tai huumeseuloissa käymisestä ja päihteettömyydestä tapaamisen toteutumisen edellytyksenä. 9c§ Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Aikaisemman kannanottomme mukaisesti pääsääntö tulisi edelleen olla, että suhteet lähipiiriin hoidetaan vanhempien kautta. Lainsäädännön viestin tulee olla, että on kyse ensisijaisesti vanhempien vastuusta eikä oikeuslaitoksen tai viranomaisten päätöksistä. Lastenvalvojan tapaamisissa tulee harvoin esiin tarve tapaamissopimuksesta lapsen ja muun läheisen välillä. Näissä tilanteissa on ollut kyse paitsi isovanhemmista myös esim. lapsen sosiaalisena vanhempana toimineesta ex-kumppanista tai sisaruspuolesta. Tapaamisoikeuden vahvistaminen tulisi silloin tehdä aina harkiten ja erityisin perustein. Näkemyksemme on, että asia olisi hyvä saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja asiassa olisi hyvä tehdä jonkinasteinen olosuhteiden selvitys. Lapsen hyvä ja säännöllinen arki tulee turvata erityisesti, jos tapaamisoikeus vahvistetaan useammalle henkilölle. Vaikka lapsen muiden ihmissuhteiden vaaliminen on vanhempien tehtävänä ja vastuulla, on tietyissä tilanteissa tärkeää voida ratkaista asia tuomioistuimen päätöksellä. On hyvä, että lain perusteluihin on selkeästi määritelty, ketä henkilöitä päätös voi koskea. Lain perusteluissa olisi hyvä olla myös määrittelyä siitä kuinka monta sopimuksella tai oikeuden päätöksellä vahvistettua tapaavaa läheistä lapsella voi olla. Tämän tulisi koskea myös tiedonsaantioikeuden ja huoltajuuden määräämistä muulle kuin vanhemmalle. 9d§ Tapaamisoikeuden turvaaminen Tampereen kaupunki pitää tämän pykälän lisäämistä erittäin hyvänä ja tarpeellisena lapsen tapaamisoikeuden turvaamiseksi. 10§ Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen Pykälässä on esitetty perusteet lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemiseksi. Perusteet on muotoiltu hyvin ja ne on esitetty tarkemmin kuin tällä hetkellä voimassaolevassa laissa. 11§ Lapsen mielipiteen selvittäminen Tampereen kaupungin mielestä velvoite on hyvä sekä sopimuskäytänteissä että tuomioistuinkäsittelyssä. Miten turvataan se, että vanhemmat tulevat jatkossa riittävästi etukäteen informoiduiksi asiasta? Jotta tämän pykälän ajatus toteutuisi parhaiten, vanhempien tulisi riittävän ajoissa esim. ennen sopimusneuvottelua tai huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelua varautua selvittämään lapsen mielipide.
      • Itä-Suomen hallinto-oikeus, Eskola Riitta
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ehdotuksen 11 a §:n perustelujen kohdalla on todettu, että "jos lapsen huostaanottoa koskeva asia on vireillä hallintotuomioistuimessa samaan aikaan kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsitellään yleisessä tuomioistuimessa, näiden tuomioistuinten on tarkoituksenmukaista vaihtaa keskenään tietoja asian käsittelyn vaiheesta." Suorasta tietojen vaihtamisesta tarvittaessa olisi hyvä nimenomaisesti säätää ottaen huomioon myös, mitä oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa säädetään oikeudenkäyntiä koskevien tietojen julkisuudesta ja salassa pidettävistä tunnistetiedoista.
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen ja lakmies Anu Kangaste
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mietinnössä ehdotetaan, että 7 §:n mukaan vanhemmat voisivat sopia, että vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja, on sama oikeus kuin huoltajalla saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta joko kaikissa tai sopimuksessa määritellyissä asioissa. Vanhemmat voivat sopia tästä myös muun henkilön kanssa. Vastaavaa mahdollisuutta esitetään myös lain 9 §:ään. Tietojensaantioikeus voidaan siis esimerkiksi rajata koskemaan vain tiettyjä tahoja kuten päiväkotia tai koulua. OAJ toteaa, että näiden kohtien perusteluissa tulisi todeta, että salassa pidettävien tietojen saantia koskevien sopimusten tulee olla selkeitä, eikä sopimusten tarkoituksen selvittäminen voi jäädä koulun tehtäväksi. Tällä hetkellä koulut joutuvat näitä asioita selvittämään ilman riittävää ammattitaitoa. Edelleen OAJ toteaa, että näiden kohtien perusteluissa tulisi todeta myös selvästi, että koulu tiedottaa lapsen koulunkäyntiin liittyvissä asioissa pääsääntöisesti lapsen huoltajan koululle ilmoittamiin osoitteisiin. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi myös vuoroasumisesta. Mietinnön mukaan vuoroasumista koskevaan sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Virallisella asuinpaikalla tarkoitetaan ehdotuksen mukaan kotikuntalain perusteella määräytyvää lapsen asuinpaikkaa. Kuten mietinnössä todetaan, kotikuntalain mukaisella asuinpaikkamerkinnällä on vaikutusta lakisääteisten julkisten palveluiden kuten päivähoitopaikan ja koulun määräytymiseen. Myös monet yhteiskunnan tuet ja palvelut suoritetaan perheelle sen mukaan, missä lapsen kotikuntalain mukainen asuinpaikka on. OAJ:n mielestä on erittäin tärkeää, että mietinnössä ehdotetun mukaisesti vanhemmille selostetaan tarkasti mm. ennen vuoroasumista koskevan sopimuksen vahvistamista, mitä vaikutuksia kotikuntalain mukaisella asuinpaikkamerkinnällä on päivähoitopaikan ja koulun määräytymiseen. Asiasta ei voi jäädä epäselvyyttä huoltajien kesken. Lisäksi kuten ehdotuksessakin todetaan, vuoroasumisessa lapsen elinpiirin tulisi lähtökohtaisesti pysyä muuttumattomana niin, että hän voi käydä asuinpaikastaan riippumatta samassa päiväkodissa tai koulussa.
      • Pimenoff Ida
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Eräs esityksen keskeisiä tavoitteita on tapaamisoikeuden toteutumisen yhä parempi varmistaminen vastaisuudessa. Ratkaisuksi työryhmä esittää useita keinoja, joista keskeisimpänä on tapaamisoikeuden turvaaminen sakon uhalla. 

Esityksen mukainen, aiempaan sääntelyyn verrattuna kevyimmin tuomioistuinmenettelyin asetettu uhkasakko kuitenkin koskisi vain tuomioistuimen vahvistaman tapaamissoikeuden toista osapuolta, eli sitä vanhempaa joka asuu lapsen kanssa. Tapaajavanhemman sopimusrikkomuksia, eli tilannetta jossa tapaajavanhempi kieltäytyy tapaamasta lasta, tai noudattaa tapaamisoikeutta mielivaltaisesti, uhkasakko ei koske. 

Ehdotus on niin lapsen edun, kuin laadittujen sopimusten ja päätösten pitkäjänteisen toteutumisen kannalta ongelmallinen. Perustelu 1: Lapsen etu 

Lapsen etu käsittää tapaamisoikeuden puitteissa lapselle mahdollisuuden luoda ja säilyttää merkityksellinen ja turvallinen suhde molempiin vanhempiinsa. Voidaan todeta, että tapaajavanhemman kieltäytyminen tapaamisista on lapsen kannalta aivan yhtä haitallista kuin se, että vanhempi, jonka kanssa lapsi asuu, syystä tai toisesta estää tapaamisia. 

Lisäksi voidaan todeta, että tilanne, jossa tapaajavanhempi jättää noudattamatta tapaamisoikeutta, koskettaa lukumäärällisesti huomattavasti useampaa suomalaista lasta kuin se, että vanhempi jonka luona lapsi asuu, estää tapaamisten toteutumisen.

 Niin nykyisen, kuin ehdotetun lainsäädännön puitteissa kuitenkin vain tapaamisten estäminen on sanktioitavaa, ja uhkasakon asettamisen kynnystä on jopa pyritty madaltamaan. 

Onko lainsäätäjien viesti siis se, että tapaamisten estäminen on lapselle vahingollisempaa kuin tapaamisten laiminlyönti? Näin on mahdollista ehdotettua lakia tulkita. 

Perusteena sille, ettei tapaamisoikeuden noudattamatta jättämisestä ole asetettu tapaajavanhemmalle sanktiota, on jo pitkään käytetty sitä, ettei vanhemman pakottamista tapaamisiin pidetä lapsen edun mukaisena. 

Perustelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Lakia kun ei voi tarkastella ilman sen toimeenpanoon liittyvää prosessia – tässä tapauksessa tapaamisoikeuden täytäntöönpanomenettelyä. 

 Jo nykyisen sääntelyn puitteissa, kun tapaajavanhempi nostaa tapaamisoikeuden täytäntöönpanokanteen, molemmille vanhemmille tarjotaan ensisijaisesti täytäntöönpanosovittelua. Sovittelu sisältää 2-3 tapamista vastuullisen sosiaalityöntekijän kanssa, ja lisäksi tarvittaessa ns olosuhdeselvityksen. Sosiaalityöntekijä pyrkii prosessin aikana saamaan vanhempien välille sovinnon, ja vastaa siitä, että laadittu sopimus on lapsen edun mukainen. 

Jos sovintoa ei synny, tai jos osapuolet kieltäytyvät sovittelusta, täytäntöönpanokanteen käsittelee tuomioistuin. Silloin päätöstä laativan tuomarin tehtävänä on vastata lapsen edun toteutumisesta. Lisäksi tuomaria tulee huomioida menettelyssä se, mitä säädetään laissa uhkasakosta. Uhkasakkolain 2. luku §7 kirjataan mm. ”uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta”. 

 Toisin sanoen, jo nykyinen täytäntöönpanomenettely takaa sen, että uhkasakko tuomitaan vain, jos se todella on lapsen edun mukainen, ja jos vanhemmalla on tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa velvoitettaan. 

Jos myös tapaamisoikeutta lainminlyövää vanhempaa vastaan olisi mahdollista ryhtyä täytäntöönpanotoimiin, ei se siis millään muotoa suoraan johtaisi tilanteeseen jossa lapsen tapaamiseen haluton vanhempi määrättäisiin sakon uhalla tapaamaan lasta. Sen sijaan se tarjoaisi täytäntöönpanosovittelun muodossa sosiaaliviranomaisille mahdollisuuden käydä molempien vanhempien kanssa läpi heidän tosiasiallinen valmiutensa huoltajuuteen, ja muun muassa tiedottaa tapaamisista kieltäytyvälle vanhemmalle millaisia seuraumuksia lapsen hyvinvoinnille voi hänen valinnoistaan olla. Tapaamisten aikana molempien vanhempien realistinen halukkuus ja kyky toimia huoltajina ja tavata lasta tulisi niin ikään arvioiduksi. 

Jos täytäntöönpanokanne etenisi tuomioistuinkäsittelyyn asti, tuomaria sitoisi päätöksessään ensisijaisesti lapsen etu. Jos siis tapaajavanhempi tosiasiallisesti olisi kyvytön tapaamaan lastaan, uhkasakkoa ei olisi välttämätöntä tuomita. Lisäksi, jos tapaajavanhemman kyvyttömyys tavata lasta olisi tosiasiallinen, voitaisiin samassa yhteydessä uusia tapaamisoikeus vastaamaan todellisuutta, eikä vanhemman jonka luona lapsi asuu tarvitsisi hakea tapaamissopimukseen erikseen muutosta – säästyttäisiin yhdeltä tuomioistuinkäsittelyltä.
 Perustelu 2: Laadittujen tapaamissopimusten toteutuminen
 Lainsäätäjien intresseissä lienee luoda sääntelyä, joka mahdollistaa vahvistettujen sopimusten ja päätösten mahdollisimman täydellisen toteutumisen myös pidemmän aikavälin tarkastelussa. Sillä eihän sopimuksilla ja päätöksillä, jotka eivät toteudu, ole lainsäädännön näkökulmasta minkäänlaista arvoa. 

 Tapaamisoikeudesta tehty sopimus tai tuomioistuimen päätös ei sido sopimusosapuolia tasapuolisesti, sillä vain toiseen osapuoleen on mahdollisten sopimusrikkomusten tapahtuessa kohdistaa täytäntöönpanotoimia.

 Asetelma asettaa vanhemmat eriarvoiseen asemaan, ja on omiaan vähentämään motivaatiota sitoutua tapaamisoikeuden noudattamiseen. Lisäksi asetelma mahdollistaa tilanteet, jossa tapaamisoikeutta ei alun alkaenkaan laadita vanhempien realistisen tapaamisvalmiuden mukaisesti, sillä toisen vanhemman ei ole välttämätöntä sopimusta laadittaessa pohtia realistisesti kykeneekö hän aidosti sitoutumaan sen noudattamiseen. 

 Myös lapsen edun toteutumisen kannalta on keskeistä, että tapaamisoikeutta koskevat sopimukset ja päätökset ovat mahdollisimman realistisia ja toteutuvat käytännössä, sillä pitkäjänteiset merkitykselliset ihmissuhteet ja arjen ennakoitavuus ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä tekijöitä. 

Jotta lapsen edun mukainen tapaamisoikeus toteutuisi myös pitkällä aikavälillä, siinä laajuudessa kun on päätetty, olisi välttämätöntä pohtia millaisilla keinoilla molemmat vanhemmat sitoutetaan tapaamisten toteutumiseen. 

Lisäksi on tärkeää uudellen arvioida onko uhkasakko, kummallekaan vanhemmalle asetettuna, aidosti lapsen edun mukainen, vai tulisiko ongelmatilanteissa tapaamisten toteutumista sittenkin tukea viranomaistoimin muilla tavoin? 

 Yhtä lailla tulisi arvioida, olisiko eräänlainen sanktio-symmetria, eli se, että täytäntöönpanotoimet olisi mahdollista ulottaa myös tapaajavanhempaan, toimiva keino lisätä tapaamisten toteutumista. Kuten yllä on kuvattu, täytäntöönpanomenettely ei suoraan johda tilanteeseen jossa haluton vanhempi on sakon uhalla pakotettu tapaamaan lastaan. 

Lainsäädännön ohjaavaa vaikutusta ei pidä tapaamisoikeutta koskevaa sääntelyä laatiessakaan unohtaa. 

      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mietinnön 7 §:n perusteluissa esimerkkinä oheishuollon sopimista muulle kuin vanhemmalle mainitaan tilanne, jossa tällaisella huoltojärjestelyllä voidaan välttää huostaanotto. Tällainen järjestely on ehdottomasti lapsen edun mukainen, mutta haaste on se, että tällä hetkellä lastensuojelun kentällä käytännöt oheishuoltajuuden määräämisen tilanteissa ovat hyvin kirjavat. Lastensuojelullisessa tilanteessa oheishuoltajuutta vahvistettaessa on aina syytä varmistaa tehdäänkö huoltajuuspäätös siten, että siinä huomioidaan, mitä Perhehoitolain (263/2015) 16 §:ssä sanotaan lähiverkostokartoituksesta ja sen yhteydestä oheishuoltajalle maksettaviin korvauksiin ja muuhun tukeen. Perhehoitolain 16 § 3 momentti kuuluu ”Kun lapsen hoito ja huolenpito on järjestetty kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta läheisverkoston kartoituksen perusteella huoltajuus- tai oheishuoltajuusmääräyksellä muun kuin biologisen vanhemman luona, tulee lasta hoitavalle henkilölle maksaa tämän lain mukainen hoitopalkkio, 17 §:n mukainen kulukorvaus ja 18 §:n mukainen käynnistämiskorvaus. Lasta hoitavalle henkilölle on tarvittaessa järjestettävä myös 10 §:ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia” Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on ottanut läheisensä lapsen hoidettavaksi oheishuoltajuuden kautta ilman virallisen lähiverkostokartoituksen tekemistä, ei ole oikeutettu perhehoitolain mukaiseen hoitopalkkioon, kulukorvaukseen eikä käynnistämiskorvaukseen. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa esimerkiksi isovanhempi on määrätty lapsenlapsensa oheishuoltajaksi ja tällä on vältetty lapsen huostaanotto, mutta koska kunnollista läheisverkoston kartoitusta ei ole tehty, isovanhempi oheishuoltajana ei ole oikeutettu perhehoitolain mukaisiin palkkioihin ja korvauksiin. Lainsäädännöstä tulisi selkeästi ilmetä, minkälaiset sen vaikutukset ovat missäkin tilanteessa. Lain perusteluissa tulee näkyä, että tilanteessa, jossa sosiaalilautakunta on vahvistamassa oheishuoltajuutta, jolla vältetään lapsen huostaanotto, sopijaosapuolet ovat tietoisia läheisverkostokartoituksen tekemisen tai tekemättä jättämisen vaikutukset oheishuoltajan saamiin perhehoitolain mukaisiin korvauksiin ja tukeen. Lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi harkita oheishuoltajuuden rinnalle em. tilanteisiin soveltuva oma huoltajuuskäsite ja sen oikeusvaikutukset, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta. Mikäli oheishuoltajuusjärjestelyllä vältetään lapsen huostaanotto, on lapsi todennäköisesti elänyt kriisiytyneessä elämäntilanteessa. Perhehoitolain 16 §:n mukaisten oheishuoltajan korvausten ja tuen lisäksi lapsenhuoltolaissa tulisi tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve. Jo pelkästään muutokset arjessa, kuten asuinpaikan ja lähivanhemman vaihdos ovat lapselle seikkoja, joihin sopeutumiseen hän tarvitsee yksilöllistä tukea. Myös oheishuoltajan tarvitsema tuki oheishuoltajan tehtävässä ja yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa saattaa käytännössä jäädä riittämättömäksi, koska hänellä ja lapsella ei välttämättä ole tosiasiallista kontaktia sosiaaliviranomaiseen. Tuen tarpeiden tunnistaminen ja hakeminen jää yksin oheishuoltajalle. Aina ei ole myöskään selvää, ettei oheishuoltaja ole elatusvelvollinen. Tämä on tullut esiin mm. siten, että oheishuoltajalta on peritty hänen tuloihinsa perustuen päivähoitomaksuja. Hänelle voi langeta moniakin lapsen elatukseen ja huoltoon liittyviä kustannuksia mm. lapsen harrastuksista. Lapsen aseman huomioiminen oheishuoltajansa luona edellyttää sekä resursseja että sosiaaliviranomaisen erityisosaamista, joka tulisi varmistaa koulutuksella. Perhehoitoliitto korostaa, että oheishuoltajuuden ollessa laissa säädetty mahdollisuus huostaanoton välttämiseksi, tulee lainsäädännön huolehtia myös siitä, ettei lapsen asema ole heikompi verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi huostaanotettu ja sijoitettu. Perhehoitajalla ei ole lainsäädännössä tunnustettua laillisen edustajan asemaa suhteessa huostaanotetun lapsen jokapäiväiseen arkielämään liittyvien yhteistyökumppaneiden kuten koulun, terveydenhuollon tai harrastusmahdollisuuksia tarjoavien tahojen kanssa. Sosiaalityön käytännöissä yhteistyö on mahdollistettu delegoimalla vastuuta sopimalla siitä asiakassuunnitelmaneuvottelussa. Tilanne on pulmallinen, koska lainsäädännössä ei ole otettu kantaa sosiaalityöntekijän delegointivaltuuksiin. Perhehoitoliitto ehdottaa, että julkisen huoltajan tehtävien delegointi otettaisiin myös tarkasteluun lapsenhuoltolakia tarkasteltaessa, siten että lainsäädäntö antaisi sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden delegoida julkisen huoltajan tehtäviä perhehoitajalle lapsen etuun ja tilanteen yksilölliseen harkintaan perustuen. Oheishuollon määräämisestä perhehoitajalle Lastensuojelulaki 46 § 2 mom. todetaan ”Jos lapsen huolto on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla uskottu vanhempien sijasta perhehoitajalain mukaisen toimeksiantosopimuksen tehneille henkilöille, voi sosiaalihuollosta vastaava toimielin edelleen maksaa näille lapsen ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvaa korvausta sekä tarvittaessa palkkiota ja tukea lapsen hoitoa ja kasvatusta muutoinkin. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee, ennen kuin se tekee hakemuksen tai antaa tuomioistuimelle selvityksen lapsen huollon siirtämisestä toimeksiantosopimuksen tehneille henkilöille, sopia heidän kanssaan tässä momentissa tarkoitetuista tukitoimista sekä palkkiosta ja korvauksesta. Samalla tulee arvioida, onko lapselle tarpeen määrätä erillinen edunvalvoja. Lapsenhuoltolaissa on tärkeä tunnistaa perhehoitajille uskottu huoltajuus ja sen tosiasialliset oikeusvaikutukset sekä perhehoitajille että lapselle. Tosiasiallisten oikeusvaikutusten työstäminen erityisesti huostaanotetun ja sijaisperheeseen sijoitetun lapsen kanssa sekä lapsen mielipiteen selvittäminen asiassa vaatii sosiaaliviranomaiselta erityisosaamista, joka tulisi varmentaa tehtävään sopivalla koulutuksella. Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Perhehoitoliitto pitää tärkeänä, että lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Perhehoitoon sijoitetun lapsen kotiuttamisen jälkeen lapsen ja hänen sijaisvanhempiensa ja sijaissisarustensa ihmissuhteen ja yhteydenpidon jatkuminen on merkittävä asia. Käytännössä tämä kuitenkaan ei ole ollut aina mahdollista, mikäli lapsen huoltaja on estänyt yhteydenpidon ja suhteen jatkumisen. Näissä tilanteissa myöskään sosiaaliviranomaisella ei ole ollut juridisia mahdollisuuksia turvata lapselle yhteydenpitoa. Lapsen tulee saada tieto tästä oikeudestaan. Tapaamisoikeuden tulee aina perustua lapsen mielipiteeseen ja haluun. Tämä edellyttää lapsen kuulemista ja hänen mielipiteensä selvittämistä lapsen iästä riippumatta ammattitaitoisen työntekijän selvittämänä, lapsilähtöisiä menetelmiä ja välineitä käyttäen.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsen vanhempien sopimusmahdollisuuksien lisääminen on tavoiteltavaa ja tässä mielessä sosiaalilautakunnan toimivalta vanhempien sopimusten vahvistamisessa on kannatettavaa. Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan vanhempien sopimat huoltajien työnjakomääräykset, oheishuoltajuus ja tietojensaantioikeus voitaisiin vahvistaa sosiaalilautakunnan toimesta. Mietinnössä on myös arvioitu, että tämä toimivallan laajennus vähentäisi tarvetta tuoda riitoja tuomioistuimeen. Näistä kaikista seikoista on voitu sopia jo jutun valmisteluvaiheessa tai myöhemmin prosessin aikana voimassaolevan lain mukaan. Käytännössä näistä kysymyksistä, erityisesti työnjakomääräyksistä ja tietojensaantioikeudesta on kuitenkin erittäin vaikea sopia. Lähtökohtaisesti se vanhempi, jonka huoltajuutta halutaan rajata, haluaa pitää viimeiseen saakka kiinni ”huoltajan oikeuksistaan”. Riitojen väheneminen olennaisessa määrin tämän toimivallan laajennuksen vuoksi on optimistinen arvio. Väestötietolain 13 §:ään olisi hyvä ottaa viittaus, jossa määrättäisiin, että huollon osalta kirjataan ne seikat, joista vanhemmat ovat lakiehdotuksen 7 §:n nojalla sopineet tai joista vastaavasti oikeus on määrännyt. Vanhempi ei aina syystä tai toisesta halua kertoa eri viranomaisissa tai esimerkiksi päiväkodissa sopimuksen tarkempaa sisältöä. Koko sopimuksen, päätöksen tai lyhennysjäljennöksenkin mukana pitäminen on epäkäytännöllistä, eivätkä viranomaiset välttämättä aina luota jo ehkä rypistyneen paperin oikeellisuuteen. Lakiehdotuksen perusteluissa 7 §:n kohdalla lapsen asumisesta todetaan, että vuoroasumisessa voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että lapsi on vähintään 40 % kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien. Toisaalta vastaavan laajuinen luonapito voidaan vahvistaa tapaamisoikeutena. Perusteluissa ei 7 §:n tai 9 a §:n perusteluissa todeta mitään siitä, miksi on perusteltua pysyttää kaksi käytäntöä. Vanhemmuuden tukemisen ja vahvistamisen kannalta olisi perusteltua, että aina silloin, kun lapsi viettää ajastaan vähintään 40 % ns. tapaavan vanhemman luona, vahvistettaisiin vuoroasuminen eikä tapaamisoikeutta. Tällainen vahvistamiskäytäntö ja terminologinen yhtenäisyys tekisivät asian ymmärrettävämmäksi myös vanhemmille. Ehdotuksen 9 a §:n perusteluissa todetaan, että vuoroasumistilanteessa tuomioistuimen tulee määrätä lapsen kotikuntalain mukainen asuinpaikka. Jos vanhemmat ovat kuitenkin päätöksestä yksimielisiä, ei määräystä tarvittaisi. Selvyyden vuoksi ja tulevien erimielisyyksien välttämiseksi, on päätökseen kirjattava näkyviin, mitä vanhemmat ovat sopineet kotikunnasta. Saman kirjaamiskäytännön tulee koskea kaikkia vanhempien sopimia luonapidon ehtoja. Käytännössä käräjäoikeus ei useinkaan voisi vastoin vanhempien tahtoa määrätä vuoroasumisesta, sillä vuoroasuminen kuitenkin pääsääntöisesti edellyttää vanhemmilta yhteistyökykyä. Kuten esityksessä on jo todettu, olisi syytä erittäin kiireisesti saada aikaan kaikkiin niihin lakeihin, joihin lapsen konkreettinen asuminen vaikuttaa, muutokset niin, että mahdolliset taloudelliset edut voidaan jakaa vuoroasumistilanteessa. Myös oikeusministeriön ohjetta (2007:2) lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi tulisi pikaisesti uudistaa siten, että siinä otetaan huomioon ehdotetut lapsenhuoltolain muutokset. Asianajajaliitto esittää lakiehdotuksen 8 §:n osalta harkittavaksi, että sopimuksessa käytettävien lomakkeiden kaavat vahvistettaisiin oikeusministeriössä, ei siis terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Lastenvalvojan luona tehtävään sopimukseen olisi syytä merkitä selvästi, onko lasta kuultu, ja jos ei, niin miksi ei. Sopimusta ei tulisi vahvistaa, mikäli kuulematta jättäminen ei olisi perusteltua. Käytännössä kansainvälisesti jo pienenkin lapsen kuuleminen on useissa maissa välttämättömyys. Vasta, kun lasta on kuultu, on mahdollista arvioida, onko kuulemiselle ja lapsen mahdolliselle mielipiteelle annettava painoarvoa. Lastenvalvojan luona näistä asioista keskusteltaessa tulisi välttää kaikkea sellaista toimintaa ja keskustelua, jonka vanhempi voisi kokea painostamiseksi. Jos sopiminen ei ole toiselle vanhemmalle selvää, tulisi vanhemmat herkästi ohjata hoitamaan asia tuomioistuimessa. Jos vanhempi katuu myöhemmin suostumustaan esimerkiksi huoltajan tehtäviensä rajaamiseen, on hänen jälkikäteen erittäin vaikea saada sopimusta muutettua, etenkin kun lakiehdotuksen 12 §:n mukaan muutoskynnystä on olennaisesti nostettu. Lapsenhuoltolain 10 §:n mukaan huoltoratkaisuun vaikuttaa muun muassa se, miten lapsen tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen ja tapaamisoikeus etävanhempaan vastaisuudessa parhaiten toteutuu. Tämä määräys pitää sisällään myös vanhemman kyvyn ylläpitää lapsen suhdetta sellaiseen henkilöön, jolla on muodostunut lapseen vanhemman kaltainen suhde. Lapsen ihmissuhteiden turvaaminen on sinällään tärkeää, mutta sen pitäisi ensisijaisesti tapahtua tavanomaisena yhteydenpitona, jota vanhempi omilla toimillaan tukee. Mahdollisuutta vahvistaa lakiehdotuksen 9 c §:n tarkoittama tapaamisoikeus lapselle läheiseen henkilöön, tulisi käyttää hyvin harkiten. Perusteltua tapaamisoikeuden vahvistaminen voi olla esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa lapsella ei ole toista vanhempaa, jota hän tapaa. Toisen vanhemman puolelta olevien isovanhempien tapaaminen voi johtaa lapsen lojaliteettiristiriitaan, jos tämä vanhempi ei itse tapaamista hyväksy. Tapaamista vahvistettaessa on otettava myös huomioon lapsen arjen ja ajankäytön pirstoutuminen, kun hän joutuu jakamaan aikaansa usealle taholle. Tapaamisoikeuden vahvistamisen tarpeellisuutta tulisi punnita lapsen edun turvaamiseksi monelta näkökannalta. Käytännössä ei liene mahdollista vahvistaa tapaamisoikeutta yhtä aikaa useaan ihmiseen. Asianajajaliitto suhtautuu lähtökohtaisesti kriittisesti mahdollisuuteen asettaa jo perusteasian yhteydessä uhkasakko tapaamisoikeuden turvaamiseksi (ehdotuksen 9 d §). Käytännön asianajotyössä on useinkin havaittu, ettei vanhempien käytöksestä ns. ensimmäisen huoltoriidan yhteydessä ole ennakoitavissa tulevaisuuden menettelyä. Joskus aiemmin riitainen tilanne rauhoittuu ja tuomioistuimen ratkaisu on auktoriteetti, jonka mukaan toimitaan. Joskus tapaamiset hankaloituvat ja riitaantuvat vasta vuosienkin kuluttua. Perustellumpaa olisi uudistaa täytäntöönpanomenettely kokonaan. Olennaista tapaajavanhemman kannalta olisi saada nopea ratkaisu akuuttiin tilanteeseen, jossa lähivanhempi perusteetta estää tapaamisia.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon 6 a § Lapsenhuoltolain 6 a §:ssä on uudet säännökset eräiden isyysratkaisujen vaikutuksesta lapsen huoltoon. Vanhemman huoltajuus päättyy pykälässä mainituissa tilanteissa, kun isyys kumotaan. Toimiala katsoo, että isyyden kumoamisen tulee poistaa huoltajuus kaikissa tilanteissa, myös silloin, kun huoltajuus on vahvistettu sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Näissä tilanteissa huolto on päätösvaiheessa perustunut vanhemmuuteen. Lapsen vanhempien yhteishuolto on pääperiaate ja vanhempien yhteishuolto voidaan vahvistaa helpommin kuin oheishuolto. Lapsenhuoltolain mukaan asia, joka koskee lapsen huollon uskomista molemmille vanhemmille tai toiselle vanhemmalle taikka tapaamisoikeutta, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Oheishuoltajan määräämisen perusteet ovat tiukemmat. Se, että henkilö on vanhempana voinut olla sopiva yhteishuoltajaksi, ei välttämättä merkitse sitä, että hän olisi sopiva myös oheishuoltajaksi. Sopimus lapsen huollosta 7 § 7 § 1 momentti 2 kohta: Tiedonsaantioikeuden saaminen sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella selkeyttää oikeustilaa ja helpottaa kuntarajoja ylittäviä, virka-avulla hoidettavia sopimustilanteita. Tällä hetkellä kunnissa on tulkittu eri tavoin voimassa olevaa lakia; toisissa kunnissa sosiaalilautakunta on vahvistanut sopimuksia tiedonsaantioikeudesta ja toisissa ei, mikä on aiheuttanut ongelmia niissä tilanteissa, joissa sopimus laaditaan eri kunnassa kuin se vahvistetaan. Asiakkaiden kannalta ehdotettu sääntely on tarkoituksenmukaista, ettei ainoastaan tiedonsaantioikeuden takia tarvita tuomioistuinprosessia. Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen 7 b § 7 b 1 momentti §: Nyt voimassa olevan lain perusteella sopimusosapuolet ovat voineet tehdä hyvin avoimia sopimuksia. Osapuolille on kerrottu täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat. Tästä huolimatta osapuolet haluavat sopimuksen vahvistamista, koska kokevat sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen olevan velvoittavampi kuin osapuolten keskinäinen sopimus. Ehdotuksen mukaan sosiaalilautakunta ei voi tällaisia sopimuksia enää vahvistaa, joten toimintatavat muuttuvat. On perusteltua, että sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus on täytäntöön pantavissa, joten lähtökohtaisesti ehdotettu sääntely on hyvä. Sopimuksen vahvistaminen 8 § 8 § 3 momentti: Lapsen mielipiteen huomioiminen on hyvä tavoite. Voi kuitenkin pohtia, onko tarkoituksenmukaista, että edes poikkeustapauksissa lapsen mielipiteen selvittämisestä lapsen kanssa keskusteluin vastaa sosiaalihuoltolain 27 a §:ssä tarkoitettu henkilö. Tapauksissa, joissa vanhemmat eivät itse pysty selvittämään lapsen mielipidettä, on todennäköisesti sellaisia seikkoja (erityisesti riitaisuutta), joiden takia asia olisi syytä ratkaista tuomioistuimessa. Koska ehdotetun säännöksen mukaisesti lapsen mielipiteen selvittäminen sosiaalihuoltolain 27 a §:n tarkoittaman henkilön toimesta on tarkoitettu eritystilanteita varten, ei asiaan liittyvää osaamista juuri kerry. Varsinkin pienen lapsen mielipiteen selvittäminen hänen kanssaan keskustelemalla edellyttää sellaista erityistä osaamista, jota ei välttämättä kaikissa kunnissa lastenvalvojilla ja sopimusten valmistelijoiksi määrätyillä ole. Tällaisia tilanteita varten saattaisi olla tarkoituksenmukaista muuttaa säännöstä siten, että lastenvalvojien ja sopimuksia valmistelevien työntekijöiden lisäksi keskustelun lapsen kanssa voisi käydä henkilö, jolla on asiassa tarvittavaa erityisosaamista. Tällainen voisi olla esimerkiksi psykologi. Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa 9 c § Erityisen läheisen henkilön suppea ja tiukka määritelmä, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde, on perusteltu – ei voitane ajatella olevan lapsen edun mukaista, jos lapselle voitaisiin vahvistaa kovin monia tapaamisoikeuksia. Tapaamisoikeuden turvaaminen 9 d § Uhkasakon asettaminen jo tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessä todennäköisesti tehostaa sen noudattamista. Muutos on perusteltu. Lapsen mielipiteen selvittäminen 11 § Työryhmän mietinnössä on lapsenhuoltolain 11 § otsikoitu uudelleen siten, että lapsen toivomukset-sana on jätetty otsikosta pois. Pykälässä mainitaan kuitenkin niin lapsen toivomusten kuin mielipiteen selvittäminen. Toivomus-sanan tulisi olla myös säännöksen otsikossa. Lapsella saattaa olla toivomuksia huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden suhteen, ja ne tulisi huomioida asiaa ratkaistaessa. Toivomusten selvittäminen saattaa olla huoltoprosessissa helpompaa kuin varsinaisen mielipiteen selvittäminen. Huoltoriitaprosessissa lapsen mielipiteen selvittäminen on usein mahdotonta eikä lapsella tarvitse olla mielipidettä asiassa. Lapsen tilanne on usein hyvin ristiriitainen ja hän haluaa olla lojaali kummallekin vanhemmalleen. Parempi vaihtoehto olisi, että lapsen asioista sovittaessa tai päätettäessä pyritään selvittämään mielipiteen sijasta lapsen ajatuksia huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyen. Mikäli lapsella kuitenkin on asiasta mielipide, hänellä on mahdollisuus se ilmaista esimerkiksi selvitystyöntekijälle tai tuomioistuimelle. Säännöksen 2 momentin mukaan lapsen mielipide on selvitettävä muun muassa siten, että tästä ei aiheudu haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välisille suhteille. Tähän olisi syytä lisätä, samoin kuin lastensuojelulain 20 §:n asiallisesti saman sisältöisessä 1 momentissa, maininnat, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Jos lapsi kykenee ja haluaa kertoa mielipiteensä, sen selvittämistä ei saisi estää mahdollisesti aiheutuva haitta lapsen ja hänen vanhempiensa ja muiden läheisten henkilöiden suhteille. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun on kysymys keskeisesti huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevaan ratkaisuun vaikuttavista seikoista. Lapselle läheisten ihmisten merkitys kasvaa huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa sopimuksissa ja päätöksissä ja myös lapsen ja heidän välinen suhde tulisi huomioida lapsen mielipidettä selvitettäessä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättäminen huostassapidon aikana 11 a § Ehdotettu säännös selkiyttää oikeuskäytäntöä siten, että huostaanotto ei estä lapsen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden ratkaisemista, vaikka lapsi on sijoitettu sijaishuoltoon. Kun sijaishuollon aikana ilmenee, että vanhempi, jonka luona lapsi ei asunut häntä sijoitettaessa, kykenee ottamaan vastuun lapsen huolenpidosta, on tarkoituksenmukaista jo sijaishuollon kestäessä saada päätös lapsen huollosta ja asumisesta vanhemmalle, jolle lapsen kotiutusta suunnitellaan. Jos taas lapsen huostassapidon lopettamiselle ei ole selvästikään vielä edellytyksiä, tuomioistuin voi hylätä ennen aikaisen hakemuksen lapsen edun kannalta tarpeettomana.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 7§ 2) Vanhemmat voivat sopia, että ..........tietoja viranomaisilta, yksityisiltä palveluntuottajilta tai muilta tahoilta. 7§ 5) Vanhemmat voivat sopi muun henkilön kanssa .........tietoja viranomaisilta, yksityisiltä palveluntuottajilta tai muilta tahoilta Lisätään teksti: " Lapsella saa olla enintään kaksi aikuista, joiden luona lapsi asuu". 9§ 2) Tuomioistuin voi päättää, että: 2) poistetaan sanat " tai useammalle henkilölle" 9 a§ Lisätään teksti: "Sosiaalisia tukien jakamista tulee tarkastella vuoroasumistilanteessa. Tukien saaminen tulee olla mahdollista myös vanhemmalle, jonka luona lapsi ei asu. Tuomioistuin voi tarvittaessa päättää asiasta." 9 b§ Tapaamiset voidaan määrätä valvotuiksi tai tuetuiksi enintään kuuden kuukauden ajaksi. Tästä voidaan poiketa vain, jos se on välttämätöntä lapsen turvallisuuden varmistamiseksi." 9 c§ Lisätään teksti : "Tällaista tapaamisoikeutta vahvistettaessa tulee ottaa huomioon, että tapaamiset eivät heikennä lapsen ja muualla asuvan vanhemman suhdetta.." 10.3 Lisätään teksti: "....sekä vanhempien psyykkinen terveydentila ". 11 § Lisätään teksti: " Lapsen mielipiden on selvitettävä ammattimaisesti ja ilman kummankaan vanhemman vaikutusta asiaan."
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lainsäädännön uudistamishankkeen yhteydessä on syytä miettiä tarkasti sitä, liittyykö vanhempien siviilisääty millään lailla lapsen edun toteutumiseen. Näin ollen voisi olla aiheellista miettiä uudistettavaan lain kannalta sitä, tuleeko avioliitolla, tai sen puuttumisella, olla minkäänlaista säätelymerkitystä lapsen tulevaisuuden osalta. Perusteltua olisi, että vanhempien siviilisääty ei enää mitenkään vaikuttaisi siihen, miten lapsen huoltajuus määritellään. Lapsen etu toteutuu varmasti aivan yhtä hyvin siten, että isästäkin tulee lapsen huoltaja kaikissa tapauksissa mahdollisimman nopeasti lapsen syntymän jälkeen. Käsite tapaamisoikeus on omiaan sekoittamaan huolto-ongelmien selvittämistä, ja siitä syntyy jopa vääriä käsityksiä. Hyvänä esimerkkinä on Työryhmän mietinnön sivulla 92 oleva maininta. Sivun keskivaiheella lukee: ”Jos lapsen tulee sopimuksen tai päätöksen mukaan asua vanhempansa luona ja toisella vanhemmalla on tapaamisoikeus, viimeksi mainittu vanhempi voidaan määrätä suorittamaan lapselle elatusapua”. Lause on siis virheellinen, koska Suomen lainsäädäntö ei (toistaiseksi) tunne vanhemman tapaamisoikeutta. Vanhemman ja lapsen välisen lämpimän suhteen kuvaaminen tapaamiseksi on vähättelevä. Koska kyseessä on yhteisesti vietetystä ajasta, yhdessä ja luonaolosta, kuvaa termi luonaolo-oikeus paremmin sitä, mistä on kyse. Lapsella on yhtäläinen oikeus olla yhdessä ja viettää aikaa molempien vanhempiensa luona. Luonaolon lisäksi lapsella ja vanhemmalla tulee olla oikeus yhteydenpitoon. 6 § Huoltajat lapsen syntymän perusteella ”Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti lapsensa huoltaja.” Aikaisemmin mainitun perusteella tulee pykälän toista lausetta laajentaa seuraavasti: ”Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti yksin lapsensa huoltaja siihen asti, kunnes isyys saadaan selvitettyä. Kun isyys on vahvistettu, tulee myös isästä lapsen huoltaja.” Lisäksi edellä mainitun perusteella seuraavan pykälän 6 a § ”Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon” keskimmäistä kappaletta ei tarvita (Jos äiti on yksin lapsensa huoltaja ja hän menee avioliittoon miehen kanssa, jonka tämän jälkeen vahvistetaan olevan lapsen isä, isästä tulee äidin ohella lapsen huoltaja, kun isyys on vahvistettu). 7 a §. Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta. Pykälän otsikko tulisi olla ”Sopimus lapsen luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta”. Mikäli jompikumpi vanhemmista edellyttää, on vanhempien tehtävä sopimus lapsen yhtäläisestä oikeudesta olla yhdessä sen vanhemman kanssa (luonaolo-oikeus) ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka osoitteessa lapsi ei asu. Lapselle vanhempien erosta johtuvaa haittaa ja ahdistusta saadaan vähennettyä sillä, että vanhemmuus on tasavertaisena, jolloin valta-asemaa ei käytetä aiheuttamaan riitaa. Näin ollen tulee luonaoloa kummankin vanhemman kanssa olla yhtä paljon, mikäli se vain olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista. Mikäli vanhemmat eivät saa luonaolosopimusta aikaiseksi, tulee tuomioistuimen antaa määräys sellaisesta. 7 b §. Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen Osuvampi otsikko olisi ” Vuoroasumisen, luonaolon ja yhteydenpidon ehdoista sopiminen” Kun sovitaan vuoroasumisesta tai luonaolo-oikeudesta, sopimuksesta tulee ilmetä vuoroasumisen tai luonaolon ja yhteydenpidon tarkemmat ehdot. Silloin, kun lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä tulee vanhempien tehdä vuoroasumissopimus, mikäli jompikumpi vanhemmista näin edellyttää. Vuoroasumisen tulee olla jokaisen asumisratkaisun lähtökohta. Sopimus jakaa lähtökohtaisesti lapsen asumisen puoliksi vanhempiensa luona, ellei ole painavia syitä tehdä muunlaista sopimusta. Lapsen luonaoloa tulee pitää vuoroasumisena, kun lapsi on toisen vanhemman luona vähintään 35 %. Mikäli vanhemmat eivät saa tällaista sopimusta aikaiseksi, antaa tuomioistuin määräyksen sellaisesta. 8 § Sopimuksen vahvistaminen Koska termi ”luonaolo” kuvaa paremmin lapsen oikeutta, kirjataan lakitekstiksi ”Sopimus lapsen huollosta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta on tehtävä kirjallisesti ja se on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan tai kuntien sosiaalilautakunnalle tai sosiaalilautakunnille, missä lapsella on asuinpaikka tai kotipaikat.” 9 § Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta Otsikko on paremmin muodossa ”Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta” Yhteishuolto tukee paremmin tasavertaista vanhemmuutta kuin yksinhuolto. Tämän johdosta tulee yhteishuolto olla huollon lähtökohta. Kohdan 1) tekstin olisi näin ollen: "Tuomioistuin voi päättää, että: Lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle, mikäli siihen on painavat syyt. Muutoin huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti; Mikäli yhteishuolto osoittautuu toimimattomaksi, ja toinen vanhempi kykenee perustellusti tämän todentamaan, voidaan yhteishuolto purkaa, jolloin yksinhuolto määrätään." Koska vuoroasuminen on lähtökohtana, niin ”Lisäksi” kohdan teksti pitää olla muotoa: "Lisäksi tuomioistuin voi päättää, että: Lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä ja jos on painavia perusteita sille, että vuoroasumista ei voi toteuttaa. – – Lapsella on oikeus luonaoloon sen vanhemman kanssa ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu." 9 a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta Paremmin soveltuvasta termistä johtuen otsikoksi ”Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta” Vuoroasumisesta tai luonaolo-oikeudesta päättäessään tuomioistuimen tulee antaa tarkemmat määräykset vuoroasumisen tai luonaolon sekä yhteydenpidon. Sama termimuutos viimeiseen kappaleeseen Luonaolosta johtuvien liikkumisen kustannusten tulee jakautua tasapuolisesti. Se asianosallinen, jonka toimenpiteiden johdosta kustannukset nousevat, vastaa noususta johtuvista kustannusten lisäyksestä. ”Tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä, miten vastuu vuoroasumisen tai luonaolo-oikeuden toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista tai matkakuluista jakautuu asiaan osallisten kesken.” – tasapuolisuus- ja lisäkustannusten aiheuttamisperusteen mukaisesti. 9 b § Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot Termi ”tapaaminen” on muutettava termiksi ”luonaolo” kun kyseessä on vanhempi. On erittäin hyvä, että valvottuja luonaoloja määrätään ainoastaan erittäin painavista syistä. 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Saattaa olla hyvinkin perusteltua, että lapsella on oikeus tavata itselleen tärkeää henkilöä, esim. sisarpuolta. Tällaisten tapausten yhteydessä voidaan hyvin käyttää tilannetta kuvaavaa termiä ”tapaamisoikeus”. 9 d § Tapaamisoikeuden turvaaminen Termien täsmennys: ”Luonaolon ja yhteydenpidon turvaaminen” Lapsen oikeuden tulee olla ns. vahvaa oikeutta. Tämän periaatteen mukaan epäily -olettamaa ei laissa tarvita. Pykälästä tulee toimivampi, kun olettama jätetään siitä pois. Toimivampi sanamuoto on: ”Tuomioistuimen tulee huollosta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta päättäessään velvoittaa vanhemman tai huoltajan, jonka luona lapsi asuu, sakon uhalla noudattamaan huollon velvoitteita, sallimaan luonaolo ja yhteydenpito sekä ryhtymään muihin luonaolon ja yhteydenpidon toteuttamiseksi tarvittaviin toimiin siten kuin päätöksessä määrätään.” Juoksevaksi asetettuun uhkasakkoon voitaisiin soveltaa epäily –olettamaa: ”Uhkasakko asetetaan juoksevaksi, mikäli on aihetta epäillä, että vanhempi tai huoltaja ei noudata päätöstä”. Pykälän loppuosan viittaus toimii sellaisenaan, vaikka täytäntöönpanolain termejä ei muutettaisikaan. 10 § Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen Kuvaavimmin termein: ”Huoltoa, luonaolo-oikeutta ja yhteydenpitoa koskevan asian ratkaiseminen” Lähtökohtana pitää olla tasavertainen vanhemmuus, eli yhteishuolto on pääsääntöisesti lapsen edun mukaista. Ainoastaan perustelluista syistä voidaan määrätä yksinhuolto. Tekstin olisi näin ollen: ”Lapsen huoltoa, luonaolo-oikeutta ja yhteydenpitoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon, luonaolo-oikeuden ja yhteydenpidon tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa.” Lähtökohtana on, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti. Tehtäessä ratkaisua siitä, onko lapsen huolto uskottava vain toiselle vanhemmista, on 1 momentissa säädetyn lisäksi kiinnitettävä huomiota erityisesti vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Tehtäessä ratkaisua lapsen asumisesta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta on otettava 1 momentissa säädetyn lisäksi huomioon erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista. Lähtökohtaisesti molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen kyky ottaa vastuu lasta koskevissa asioissa. Asia, joka koskee lapsen huollon uskomista molemmille vanhemmille yhteisesti tai toiselle heistä taikka lapsen asumista tai luonaolo-oikeutta, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole vahvoja perusteita olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. ”Riitaisuus” ei välttämättä olisi yksinhuoltajuuden peruste varsinkaan silloin kuin on viitteitä siitä, että riitaisuuden taustalla on juuri yksinhuoltajuuden saaminen. 11 § Lapsen mielipiteen selvittäminen Lapsen todellisen mielipiteen selvittäminen on sensitiivinen asia. Mielipiteen selvittäminen ei koskaan saisi olla itseisarvo. Tällaiseen ei myöskään lakitekstissä saisi määrätä. Lapsen mielipiteen voi kirjata, jos lapsi vapaaehtoisesti (spontaanisti) tuo mielipiteensä julki. Vapaaehtoisesti ilmennyt mielipide voidaan ottaa lapsen asioita ratkaistaessa huomioon. Mikäli lapsi ei tuo mielipidettään omaehtoisesti julki, ei sitä saa pakottamalla yrittää selvittää. Lasta kuultaessa tulisi erityisesti huomioida mahdollisuus siihen, että lapsen tahtoon ja mielipiteeseen on vaikutettu epäsopivalla tavalla. 11 a § Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättäminen huostassapidon aikana Tulisi olla ”Lapsen huollosta, luonaolosta ja yhteydenpidosta päättäminen huostassapidon aikana. Muuten lakiteksti vaikuttaa toimivalta sellaisenaan. 12 § Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta ja tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta, luonaolo-oikeudesta ja yhteydenpidosta voidaan muuttaa uudella sopimuksella tai päätöksellä, jos: 1) asiaan osalliset ovat muutostarpeesta samaa mieltä; 2) olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen olennaisesti muuttuneet; taikka 3) tähän muuten on lapsen edun kannalta perusteltu syy, kuten huollon velvoitteiden, luonaolon tai yhteydenpidon tarkoituksen rikkominen. Lausuntokohtia/Täytettyjä kohtia: 1/0
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 7 § Liitto kannattaa vuoroasumisen kirjaamista lakiin yhdeksi uudeksi lapsen asumisvaihtoehdoksi, mikä merkitään Väestörekisteriin. Lapsi ei vielä saa toiseen osoitteeseen palveluja eikä etuuksia, mutta niille kuitenkin luodaan tällä lakiuudistuksella edellytyksiä. 7 b § Vastuu tapaamiskustannuksista on määriteltävä elatusapua päätettäessä Esityksen mukaan tapaamiskustannukset voitaisiin tulevaisuudessa määritellä tapaamissopimuksessa elatuspäätöksestä irrallaan. Lapsen tapaamiskulut kuitenkin huomioidaan jo lapsen elatusapulaskelmassa kummankin vanhemman elatuskykyä vähentävänä tekijänä: 1) 120 euroa ylittävistä tapaamisten matkakuluista huomioidaan korkeintaan 120 euroa. 2) Lisäksi lopullisesta elatusavusta vähennetään lapsesta aiheutuvia elinkustannuksia ns. luonapitovähennyksenä. Jos tapaamiskulut on jo määrätty elatussopimuksessa, tuleeko ne huomioida vielä tapaamissopimuksessakin? On huomioitava myös, ettei lähivanhemmalle makseta toimeentulotukea lapsen tapaamiskuluihin, vaan ainoastaan etävanhemmalle. (http://www.kela.fi/toimeentulotuki-lapsen-tapaamisesta-aiheutuvat-menot). YVPL esittää, että sen sijaan, että tapaamissopimukseen lisätään matkakulujen maksamista, laskelman matkakulujen ylärajaa korotetaan vastaamaan todellisia matkakuluja. Mikäli kuitenkin myös tapaamissopimukseen ryhdytään lisäämään tapaamiskuluja, ne tulee arvioida yhdessä elatusapupäätöksen tai sopimuksen laatimisen kanssa. 9 b§ Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot YVPL esittää, että valvottuihin tapaamisiin ja vaihtoihin lisätään mahdollisuus päihdetestaukseen. Perusteluna on se, että joskus tapaamisen haasteet esiintyvät vain tapaajan päihtymyksen aikana, kun taas muulloin tapaamiset onnistuvat hyvin. 9c§ Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Liitto kannttaa esitystä, jonka mukaan vanhemman tulee vaalia suhdetta lapselle läheisiin henkilöihin. Lisäksi kannatetaan esitystä, jonka mukaan joskus voi olla myös hyvä, että suhde myös katkaistaan esimerkiksi henkilöön, jonka rikoksen uhrina lapsi on ollut. 10 § Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen YVPL kannattaa esitystä, jonka mukaan ratkaisussa tehtäessä on huomioitava 1 § huoltajien velvoitteiden toteutuminen. Liitto vaatii lisäämään § 10 pykälän ensimmäiseen momentin loppuun Ruotsin vastaavassa laissa olevan lauseen: ”Tuomioistuimen on varmistettava, ettei lapsi tule kohtamaan väkivaltaa itseään eikä toista perheenjäsentä kohtaan”. YVPL esittää myös, että tuomioistuin käyttää ratkaisua tehdessään tarkoitukseen suunniteltuja väkivallan uhka-analyysejä arvioidessaan vanhemman mahdollisuutta käyttää väkivaltaa puolisoaan ja lastaan kohtaan. Liitto kannattaa sosiaalilautakunnan toimivallan laajentamista vanhempien riidattomien työnjakomääräysten ja oheishuoltajuuksien vahvistamiseen.
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 9 b § Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot Lakiehdotuksen perusteluista ilmenee, että tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot on tarkoitettu viimesijaiseksi vaihtoehdoksi. Tähän nähden tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja koskevaan 9 b §:ään saattaisi olla tarpeen lisätä lakitekstiin perusteluissa oleva maininta siitä, ettei niitä saa jatkaa pidempään kuin on välttämätöntä. 9 b §:n lakitekstiin olisi syytä lisätä maininta siitä, että tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot on määrättävä olemaan voimassa joko tietyn ajanjakson tai että niitä määrätään tapahtuvaksi tietty lukumäärä, jotta varmistetaan se, ettei tuettuja tai valvottuja tapaamisia taikka valvottuja vaihtoja jatketa ilman aihetta. Näinhän saattaa käydä, jos loppumisajankohtaa ei ole määritelty eivätkä vanhemmat aktiivisesti ryhdy toimenpiteisiin valvotuiksi tai tuetuiksi määrättyjen tapaamisten tai valvottujen vaihtojen muuttamiseksi joko sopimalla toisin tai oikeusteitse. Sen ennakointi, koska tuen tai valvonnan tarve päättyy, on usein käytännössä vaikeaa. Kun näistä määrätään määräaikaisesti – oikeudenkäynnissä väliaikaismääräyksellä ja follosovittelussa koesopimuksella - vältytään sopimusten tai päätösten muuttamisilta. 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lakitekstiin olisi syytä kirjata perusteluissa oleva maininta siitä, että tapaamisoikeuden vahvistamisen edellytyksenä on, että lapsella on tämän henkilön kanssa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Sanottu määritelmä selventää hyvin sitä, mitä erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä, eikä sitä ole syytä jättää vain perustelujen varaan. Näin vähennetään riskiä siitä, että lain voimaantultua ryhdyttäisiin hakemaan tapaamisoikeuksia sellaisia henkilöitä kohtaan, joita laissa ei ole tarkoitettu. 12 § Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen Sopimuksen tai päätöksen muuttamista olosuhteiden muuttumisen perusteella ehdotetaan tiukennettavaksi niin, että olosuhteiden muutoksen tulee olla olennainen. Niissä tapauksissa, joissa on kysymys vanhempien tekemän sopimuksen tai sellaisen oikeuden päätöksen muuttamisesta, jossa lopputulos on ollut vanhempien sopimuksen mukainen, ei ehkä ole tarpeen vaatia olosuhteiden muuttumiselta olennaisuutta. Olennaisuuden vaatimus saattaa muodostua sovinnon esteeksi, kun sovintoon ei uskalleta sitoutua siinä pelossa, että sopimuksen muuttaminen ei välttämättä olekaan mahdollista.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeuden lausunto 9 c §:stä Perhesuhteiden muututtua yhä monimuotoisemmaksi, hovioikeus pitää kannatettavana ja lapsen edun mukaisena säätää mahdollisuudesta sitovasti vahvistaa tapaamisoikeus muuhun lapselle erityisen läheiseen henkilöön kuin lapsen vanhempaan. Hovioikeus pitää kuitenkin ehdotuksessa asetettua korkeaa kynnystä tapaamisoikeuden sitovalle vahvistamiselle perusteltuna, sillä muutoin vaarana on lapsen edun vastaisesti oikeusprosessien lisääntyminen sekä käytännön vaikeudet useiden tapaamisoikeuksien toteuttamisessa. Käytännössä pykälä tullee sovellettavaksi vain riitatilanteissa. Perusteettomien prosessien välttämiseksi hovioikeus pitääkin perusteltuna, että ehdotuksen perusteluissa on nimenomaisesti otettu kantaa tilanteisiin, joissa pykälä ei voisi tulla sovellettavaksi. Hovioikeuden lausunto 12 §:stä Lapsenhuoltolain säätämisen ajankohdasta tähän päivään tultaessa erojen määrät ovat kasvaneet, mikä koskee paitsi ydinperheitä myös uusperheitä. Vanhempien työhön liittyvät tilanteet muuttuvat entistä useammin. Lasten harrastusten merkitys on kasvanut ja niissä tapahtuu muutoksia. Lapsen ja vanhempien kannalta merkittävissä olosuhteissa tapahtuu nykyisin huomattavasti useammin muutoksia kuin lapsenhuoltolain säätämisen aikoihin. Lasten asioita käsiteltäessä entistä useammin tunnustetaan se tosiasia, että tulevaisuus voi tuoda tarpeen muuttaa lasta koskevaa järjestelyä. Eli sovittaessa tai päätöstä annettaessa ei enää oleteta, että lasta koskeva asia tulisi yhdellä kerralla ratkaistuksi aina siihen saakka, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Lakiehdotuksen 12 §:n 2 kohtaan on kuitenkin kirjattu muutoskynnykseksi olosuhteiden olennainen muutos. Lasta koskevat olosuhteet muuttuvat nykyisin huomattavasti useammin kuin mikä oli tilanne silloin, kun lapsenhuoltolaki on säädetty. Muutoskynnyksen kirjoittaminen lakiin ei ole yhteensopiva lain säätämisen jälkeen tapahtuneisiin perheiden tilanteita koskeviin muutoksiin. Ei siis ole nähtävissä aitoa tarvetta muutoskynnyksen kirjaamiselle lakiin. Hovioikeus pitää ehdotetun uuden 14 a §:n säännöksiä kannatettavampana keinona toistuvien huoltoriitojen ehkäisemiseksi. Vaarana on, että muutoskynnyksen kirjaaminen lakiin saattaa johtaa siihen, että vanhemmat tulevat varovaisiksi tekemään lasta koskevia sopimuksia, jos he joutuvat kiinnittämään huomionsa siihen, että riitaisuuden vallitessa vain olennainen olosuhdemuutos voi johtaa järjestelyn muuttamiseen. Lakiehdotuksen 2 luvun 12 §:n 1 ja 3 kohdat ovat jo tällä hetkellä vallitsevia sääntöjä. Näissä kohdissa kuvattujen seikkojen johdosta ei sinänsä ole tarvetta lapsenhuoltolain 12 §:n muuttamiseen.
      • Vaskivuo Saku, YTM, Sosionomi amk
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Koskien 9§:ää. Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoi-keudesta. Pykälässä ehdotetaan, että huolto voidaan uskoa vanhempien ohella myös kolmannelle henkilölle. Pykälässä on otettava huomioon vaikutukset lastensuojelutilanteisiin. Onko lakiehdotuksen tarkoituksena mahdollistaa paremmin lapsen siirtyminen oheishuoltajalle tilanteissa, jossa vanhemmat eivät ole kykeneväisiä vastaamaan lapsesta. Lapsen siirtyminen sijoitusuhan alla oheishuoltajalle voi toisaalta edesauttaa lapsen tilanteen selviämistä ilman sijoitusta tai huostaanottoa, mutta toisaalta pitkittää ja vaikeuttaa lastensuojelun prosessia. Koskien 9a§:ää. Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamis-oikeudesta. Lapsen vuoroviikkoasumisjärjestelyissä on otettava riittävästi huomioon järjestelyn vaikutus palveluiden järjestämiseen? On varmistettava, että lapsi saa riittävät palvelut kummallakin asumispaikkakunnalla. Miten lapsen asuessa kahdella eri paikkakunnalla järjestämis- ja kustannusvastuu jakaantuu kuntien sosiaalipalveluiden kesken etenkin tilanteissa, joissa lapsella on lastensuojelun asiakkuus? Koskien 9b§:ää. Tuetut ja valvotut tapaamiset ja valvotut vaihdot. Pykälässä tulisi vahvistaa lapsen oikeutta säännöllisiin tapaamisiin, korostaen tapaajavanhemman velvollisuutta sitoutua tapaamisiin lapsen edun mukaisesti. Tapaamisten ollessa epäsäännöllisiä, tulisi arvioida uudelleen tapaamisten tarkoituksenmukaisuus lapsen näkökulmasta.
      • Huhtamo-Rajakenttä Taina
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 2.1 Vuoroasumisjärjestelyt Lapsen jaettu huoltajuus ja asuminen (ja elatus) tulisi kirjata oletusarvoisesti lakiin koskien kaikkia lapsia. Vasta tilanne, jossa tämä ei ole mahdollista, vaatisi lastenvalvojan vahvistamaa vanhempien tekemää sopimusta tai tuomioistuinmenettelyä. Kaikki vuoroasumisesta poikkeavat sopimukset (lastenvalvojalla tai tuomioistuimessa) tulisi sopia määräaikaisiksi, ja sellaisiksi, että se pyrkii aina kohti täysin jaettua vahemmuutta ja vuoroasumista. Lapsen asuinpaikka ja lapseen liittyvät sosiaalietuudet tulee jakaa lähtökohtaisesti puoliksi vanhempien kesken. Vanhempien sopiessa muusta kuin yhteisasumisesta, etuudet tulisi sovittaa vastaamaan vanhemman ja lapsen yhdessäoloaikaa. Arjessa lapsen vuoroasuminen on usein haasteellista järjestää ja se vaatii resursseja. Kuitenkin lähtökohtaisena olosuhteena ja oikeutena: kahden tasaveroisen vanhemman vanhemmuutena, se kannustaisi vanhempia etsimään lapsen edun mukaisia järjestelyjä. 2.2. Säännökset tuetuista ja valvotuista tapaamisista Tuettujen ja valvottujen tapaamisten määräämisen edellytykset tulee selkeästi tuoda esiin lainsäädännössä. Valvottujen ja tuettujen tapaamisten määrääminen tulisi perustua ainoastaan lapsen hyvinvointiin tai turvallisuuteen, ei lapsen vanhempien välisiin ristiriitoihin, perustettomiin uhkakuviin, luottamuspulaan tai erilaisiin näkemyksiin lapsen hoidosta. Valvottujen tapaamisten ja tuettujen tapaamisten määrääminen vaikuttaa aina lapsen ja tämän vanhemman luonnolliseen kanssakäymiseen ja puuttuu perusoikeuksiin: perhe-elämään. Valvottujen ja tuettujen tapaamisten määrääminen tulisi aina olla määräaikaista ja tapaava vanhempi tulisi aina oikeuttaa saamaan halutessaan tukea vanhemmuuteen, jotta lapsen ja vanhemman tapaamiset normalisoituisivat. Niin ikään tapaamispaikka tulisi velvoittaa lainsäädännöllä raportoimaan suoraan tuomioistuimelle mikäli tulee vaikutelma siitä, että tapaamisten määrääminen tuetuiksi tai valvotuiksi ei ole ollut tarpeellista. Tapaamispaikka tulisi velvoittaa ilmoittamaan lastensuojeluun ja syyttäjälle (jos vieraannuttaminen kriminalisoidaan) mikäli herää epäilys siitä, että lapsen oikeutta normaaliin perhe-elämään on loukattu hakemalla tapaamisia valvotuiksi peruteettömasti ja pyrkimyksenä puuttua lapsen ja tapaavan vanhemman normaaliin kanssakäymiseen (vieraannuttamistarkoituksessa). Kunnat tulisi velvoittaa järjestämään valvotut ja tuetut tapaamiset niin kuin tuomioistuin on ne määrännyt. Lastensuojelu tulisi velvoittaa, tarvittaessa muun viranomaisen avustuksella, turvaamaan lapsen oikeus tavata tapaavaa vanhempaa tilanteissa, joissa toinen vanhempi ei ole halukas luovuttamaan lasta tapaamispaikkaan määrätysti. Valvotut vaihdot tulisi olla nykykäytännöstä poiketen hyvin kevyesti määrättävissä ja myös tapaavan vanhemmman puolelta vapaaehtoisesti haettavissa oleva maksuton palvelu. Huoltokiusaamiseen liittyy usein perusteettomia väitteitä esimerkiksi lasta tapaavan vanhemman väkivaltaisuudesta, päihteiden vaikutuksena olemisesta, haettavan lapsen itkuisuudesta tms. Valvotuilla vaihdoilla yhteiskunta voi edesauttaa tapaavan vanhemman ja lapsen suhdetta. 2.3. Muiden kuin vanhempien tapaamisoikeus Lainsäädännössä lapsen oikeuksien ja edun tulisi olla ensisijaisessa asemassa. Lapsen oikeutta tavata muita kuin biologista vanhempaansa on syytä täsmentää. Ensisijaisesti lapsen oikeus tavata sisarpuoliaan tulisi turvata. Vanhempien velvollisuus edesauttaa lapsen oikeutta tuntea sukunsa tulisi kirjata lakiin. 2.4. Tapaamisoikeuden toteutuminen a) Vieraannuttaminen ja muut tapaamisen toteutumiseen liittyvät vaikeudet Vieraannuttamisen kriminalisointi on tarpeen. Vieraannuttaminen on usein hyvin selkeät toimintamallit täyttävää toimintaa, jossa on toimeenpantu prosesseja, joiden päämäärä on rikkoa lapsen ja tämän toisen vanhemman suhde. On selvää, että lainsäädäntöön ei voida kirjoittaa täysin auki kaikkia vieraannuttamisen tunnusmerkkejä (vrt.vainoaminen, työpaikkakiusaaminen jne.), mutta se ei kuitenkaan voi olla este vieraannuttamisen kriminalisoinnissa. Usein vakavaan vieraannuttamiseen liittyy kohdevanhempaan kohdistetut syytökset mm. lapsen heitteillejätöstä, lapsen pahoinpitelystä, lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta jne. Vieraannuttaminen ei ole vanhempien välistä ristiriitaa, vaan lapsi joutuu vieraanuttavan vanhemman, omien päämäärien välikappaleeksi. Esitetty huoli siitä, että lapsen huolto- ja elatusoikeudenkäynnit viivästyisivät lapsen mahdollisen vieraannuttamisoikeudenkäynnin ja tutkimusten johdosta on, vieraannuttamisen vakavuuteen nähden täysin ylimitoitettu. Vieraannuttamisen kriminalisointi on henkisen väkivallan uhrina elävän lapsen oikeuksien suojaamista. Vieraannuttaminen on tunnistettavaa toimintaa, jonka on otettava huomioon käsiteltäessä lapsiasioita. Sillä, onko vieraannuttaminen diagnosoitavaa tai tieteellisesti todistettu toimintamalli, ei sinällään pitäisi olla niin suurta merkitystä. Lainsäädännössä on myös kriminalisoitu muitakin toimintatapoja, joiden tieteellinen näyttö voi olla puutteellista esim. vainoaminen, seksuaalinen ahdistelu, kunnianloukkaaminen jne. Vieraannuttamisen todistaminen lienee yhtä haastavaa kuin työpaikkakiusaamisen, vainoamisen tai muun vihamielisen toiminnan. Se, että vieraanuttamista ei voida yksiselitteisesti määritellä, tai että sen todentaminen voi olla haastavaa, ei voi olla esteenä sen kriminalisoimiselle. Vieraannuttaminen vaarantaa vakavasti lapsen psyykkisen kehityksen ja on yhteiskunnalle hyvin kallista: ”Tutkimusten mukaan yleisimpiä vieraannuttamiselle altistuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyviä oireita ovat muun muassa (usein jäsentymätön) vihan tunne kohdevanhempaa kohtaan, lisääntynyt hermostuneisuus ja ahdistuneisuus, itseluottamuksen puute, turvattomuuden tunne, perusteettomien pelkojen herääminen, psykosomaattiset oireet, uni- ja nukahtamisvaikeudet, lisääntynyt stressi, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset, syömishäiriöt, kouluvaikeudet, päihteiden lisääntynyt käyttö, pakko-oireet, toistuvat itsesyytökset sekä ahdistus- ja paniikkihäiriöiden lisääntynyt riski (Waldron ja Joanis 1996, Baker 2005a). ”, (Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa, Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010;126(5):499-505). Vieraannuttaminen on yhteiskunnalle hyvin kallista. Vieraanuttamiseen läheisesti liittyvän huoltokiusaamiseen käytetään usein paljon yhteiskunnan resursseja mm. perusteettomien lastensuojeluilmoitusten, rikosilmoitusten jne. muodossa. Lainsäädäntöä uudistettaessa etusijalla tulisi olla lapsen etu. Vieraannuttamiseen puuttumiseen on määriteltävä keinot ja viranomaisvastuut, joilla turvattaisiin lasta. Ilman lainsäädäntöä, ilman lapsiasiantuntijoiden kouluttamista ja vastuunjakamista, joka velvoittaisi puuttumaan lapsen vieraannuttamiseen (nykytilanne) lapsi jää käytännössä lähes aina ilman apua. Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpano Nykyinen malli, jossa tapaavan vanhemman viimeinen keino pyrkiä tapaamaan lastaan on hakea oikeusteitse uhkasakkoa tapaamisten toteutumisen varmistamiseksi, ei ole toimiva ja vaatii ehdottomasti uudistamista. Uhkasakon hakeminen on hyvin kallis prosessi lapsensa tapaamista hakevalle vanhemmalle. Kustannukset pyrkimyksistä saada tavata omaa lastaan (ja turvata lapsen oikeus perhe-elämään mm. sisarusten ja isovanhempien tapaamiseen) voivat kohota useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Uhkasakon hakeminen on myös prosessi, joka jo lähtökohtaisesti asetelmaltaan ei edesauta vanhempien välistä sopua. Uhkasakon hakeminen saattaa myös johtaa vahvaan lapseen kohdistuvaan painostus lähivanhemman toimesta saattaa olla vahvasti lapsen edun vastaista. Lapsen turvallisuus tilanteessa, jossa vanhempi on pakotettu hakemaan uhkasakkoa lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseksi, tulisi valtion taholta turvata. Uhkasakon hakemista on usein edeltänyt jo pidempi aika, jolloin lapsen tapaamisoikeus ei ole toteutunut. Uhkasakon hakemisen vireillelaitosta siihen, että uhkasakko tuomitaan, voi kulua kaikkinen valituksineen ja selvituksineen käytännössä jopa vuosikausia. Pienen lapsen ollessa kyseessä, lapsi ei välttämättä ajan kuluessa edes tunne omaa vanhempaansa, jolloin alkuperäisen tapaamissopimuksen mukaiset tapaamiset eivät välttämättä ole enää suoraan lapsen edun mukaisia. Ja isomman lapsen ollessa kyseessä, saattaa käsittelyt venyä 12-vuoden rajapyykin ohitse, jolloin tapaamissopimusta ei käytännössä toimeenpanna lapsen sitä vastustaessa (mm. vieraannuttamisen ollessa kyseessä). Lapsen luovuttamatta jättäminen lasta noutavalle vanhemmalle tapaamissopimuksen mukaiseen tapaamiseen, jonka käyttämisestä tapaava vanhempi on ilmoittanut vähintään kahta viikkoa ennnen tapaamisen alkamista, tulisi johtaa välittömään mahdollisuuteen saada viranomaisapua poliisilta tai sosiaalipäivystykseltä.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Erotilanteissa pitää ottaa lähtökohdaksi vuoroasuminen. Kun lapsi viettää vähintään 35 % ajastaan myös toisen vanhemman luona, voidaan puhua vuoroasumisesta. Jaottelusta lähi- ja etävanhempiin on luovuttava. Vuoroasumisen edellytyksenä ei tarvitse pitää vanhempien hyviä välejä tai heidän valmiuttaan solmia keskinäistä sopimusta vuoroasumisesta, vaan vuoroasumisen pitää automaattisesti olla aina ensisijainen ratkaisu erotilanteissa. Poikkeaminen vuoroasumisesta on sallittava vain molempien vanhempien yhteisellä ja vapaaehtoisella päätöksellä tai silloin kun käytännön syistä sen toteuttaminen olisi selvästi mahdotonta tai kiistatta lapsen edun vastaista. Vuoroasumisen piirissä olevalla lapsella on oltava mahdollisuus kahteen viralliseen osoitteeseen, jotta lapsella ja hänen perheellään olisi kummassakin osoitteessa oikeus mm. koulukuljetuksiin ja asumistukeen. Mikäli vuoroasuminen ei ole mahdollista, on varmistettava, että lapsella on oikeus viettää aikaa sen vanhempaansa, jonka luona hän ei vakituisesti asu, kanssa mahdollisimman usein ja vaivattomasti. Suotavaa toki olisi, että molempien vanhemmat voisivat asua niin lähellä toisiaan, ettei lapsen sosiaalinen piiri missään vaiheessa kärsisi. Tapaamisen sijasta laissa tulisi käyttää määrettä luonaolo, kun kyse on vanhemman ja lapsen yhdessäolosta. Terminologia tukisi tasavertaista vanhemmuutta ja vanhempien yhdenvertaista kohtelua. Tapaamisoikeus on voitava laajentaa koskemaan myös muita lapselle läheisiä sukulaisia, kuten isovanhempia. Tapaamiskustannuksista on molempien vanhempien vastattava yhdessä. Vanhemmat on lailla velvoitettava huolehtimaan siitä, että lapselle tärkeitä ihmissuhteita vaalitaan ja että lapsen oikeus tavata näitä läheisiään toteutuu. Vanhempien on informoitava toisiaan muutoistaan ja vanhemmilla on oltava oikeus tietää asioista, jotka ovat lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta olennaisia. Esimerkiksi koulujen ja neuvoloiden on kaikissa tilanteissa varmistettava, että yhteydenpito molempiin vanhempiin toimii. Huoltajuudesta ja vuoroasumisesta tehtyjen sopimusten noudattamista on seurattava viranomaisten toimesta. Huoltokiusaamisesta tai vuoroasumissopimuksen rikkomisesta tulee seurata uhkasakko. Vieraannuttaminen on kriminalisoitava. Jos yksi vanhempi estää lasta tapaamasta toista vanhempaansa tai yrittää manipuloida lapsen kieltäytymään näistä tapaamisista, on viranomaisten puututtava asiaan lapsen edun nimissä. Laissa on selvästi ilmaistava, ettei vieraannuttamista hyväksytä. Laissa on myös selvästi linjattava, kenelle vastuu vieraannuttamiseen puuttumisesta kuuluu ja miten puuttuminen toteutetaan. Vaikka vanhempien välillä olisi riitoja, on lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa turvattava. Vieraannuttaminen on lapseen ja toiseen vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa. Työryhmän väitteet siitä, että vieraannuttaminen olisi jotenkin poikkeuksellisen hankala rikos määriteltäväksi tai että näyttökysymykset olisivat vieraannuttamistapauksissa poikkeuksellisen vaikeita, eivät ole vakuuttavia. Vieraannuttamisen määrittely ja sen todistaminen onnistuvat siinä missä ne ovat onnistuneet vainoamisenkin kohdalla. Kriminalisointi ei tietenkään estäisi ennalta kaikkia vieraannuttamistapauksia, mutta rikoslain tarkoitus ei ole olla ainoastaan ennaltaehkäisevä, vaan se tarjoaa myös keinot lopettaa rikollinen toiminta. Työryhmän näkemys, jonka mukaan vieraannuttamisen syyllistyisivät vain mielenterveysongelmista kärsivät, on pelkkää spekulaatiota. Pelkkiin sopimuksiin ja vanhemmille asetettaviin velvoitteisiin luottamalla ei saavuteta samaa tehoa. Laissa on varauduttava ennalta siihen, että vanhemmat, joiden välit erotilanteessa saattavat olla varsin kireät, eivät välttämättä kykene aina ajattelemaan ensisijaisesti lapsen etua tai pitämään kiinni yhdessä sovituista sopimuksista tai edes kunnioittamaan tuomioistuimen päätöksiä. Lainsäädännössä on varauduttava näihin tilanteisiin jo ennalta. Nykyään sopimusten rikkomisesta tai muusta huoltokiusaamisesta ja jopa vieraannuttamisesta voi selvitä ilman seuraamuksia. Pahimmassa tapauksessa huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen voivat jopa johtaa niitä harjoittavan vanhemman palkitsemiseen, kun viranomaiset siunaavat hänen toimillaan aikaansaamaansa tilanteen. Vakiintuneiden olosuhteiden turvaamisen muutoksilta katsotaan nyt olevan lapsen edun mukaisia, vaikka nuo olosuhteet olisi saatu aikaan estämällä lasta viettämästä aikaa toisen vanhempansa luona tai manipuloimalla lapsi noita tapaamisia vastustamaan. Tähän täytyy tulla muutos. Vieraannuttamiseen kriminalisointi, vaikka se oikeustapauksiin johtaisikin, on nimenomaan lapsen edun mukainen ratkaisu, sillä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa taatut oikeudet on turvattava jokaiselle lapselle. Oikeudenkäynti on lapselle pienempi paha, kuin vanhemman menettäminen.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 3. Huoltajat ja tapaamisoikeus (2.luku; 6-12 §) Lakiehdotuksen 10 §:ään on sisällytettävä lisäys, jossa täsmennetään, että lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista päätettäessä on otettava huomioon vanhemman väkivalta toista puolisoa tai lapsia kohtaan. Lakiluonnos velvoittaa huoltajia suojelemaan lasta väkivallalta ja viranomaisia ottamaan väkivallan huomioon, kun tehdään ratkaisuja lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta mutta tekstissä on tuotava esiin myös se, että laissa viitataan sekä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan että parisuhdeväkivaltaan. Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momenttiin ehdotetaan toisaalta kirjattavaksi lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioon otettavana seikkana vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Ehdotuksilla estetään ”vieraannuttamista”. Nämä ehdotukset voivat ohjata viranomaista sivuuttamaan aiemmin tapahtuneet väkivaltatapaukset. Yhteistyövanhemmuuden painotus voi johtaa siihen, että väkivallasta avautuva vanhempi saatetaan tulkita kyvyttömäksi asettamaan lapsen tarpeet etusijalle. Säännökset vaikeuttavat Istanbulin sopimuksen 31 (2) artiklan mainitsemaa väkivallan uhrin ja heidän lapsensa turvallisuuteen kohdistuvan uhan esiin nostamista huolto- ja tapaamisoikeuksista päätettäessä. Monille väkivaltaa kokeneille ja heidän lapsilleen tapaamiseen velvoittavat määräykset voivat olla turvallisuusuhka, koska tapaaminen merkitsee tekijän kohtaamista. Siksi sopimusvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että uhrit ja heidän lapsensa ovat turvassa (Istanbulin sopimuksen selitysmuistion kohdat 175-176). Uhkasakon määrääminen ilman tilannekohtaista riskinarviointia, voi olla vastoin valtion velvollisuutta varmistaa väkivallan uhrien ja heidän lastensa turvallisuus. Valtio on velvoitettu huolehtimaan väkivallan uhrin ja lasten turvallisuudesta myös täytäntöönpanovaiheessa. Tämä velvoittaa viranomaiset tutkimaan väkivallan riskin aina, kun tietoon saatetaan epäilyjä tai muita väkivaltaan viittaavia seikkoja. Oikeuskäsittelyyn menevissä huoltoriidoissa tuomioistuin pyytää usein sosiaalitoimelta olosuhdeselvityksen. Tällä hetkellä ei ole yhtenäistä ohjeistusta siitä, miten olosuhdeselvityksissä väkivaltaa on selvitettävä ja arvioitava suhteessa vanhemmuuteen. Lakimuutosten lisäksi on huolehdittava siitä, että eri puolilla Suomea olosuhdeselvityksiä tehdään samoilla periaatteilla. Tämä on tasa-arvoisen kohtelun kannalta tärkeää. Lapsen tapaamisoikeutta määriteltäessä tulee ottaa huomioon sekä lapsen oikeus ylläpitää suhdetta hänestä erossa asuvaan vanhempaan että oikeus kieltäytyä tapaamisista. Tuetun tai valvotun tapaamisen tarvetta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon paitsi lapsen etu myös pahoinpitelyn uhriksi joutuneen vanhemman suojelemisen tarve. Amnesty tukee Ensi- ja turvakotienliiton vaatimusta: valtion on turvattava laadukas tapaamispaikkatoiminta. Keskeistä on henkilöstön osaaminen, joka korostuu etenkin valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa. Lailla tulisi turvata lapsen oikeus saada psykososiaalista tukea ja terapiaa tilanteissa, joissa perheessä on ollut todennettua väkivaltaa tai sen uhkaa. Ehdotus (9b§) matkustusasiakirjojen luovuttamisesta valvottujen tapaamisten ajaksi valvojalle, jos on perustellusti syytä epäillä luvatonta maasta poistumista lapsen kanssa, on sellaisenaan hyvä. Amnesty kannattaa ehdotettua muutosta läheisten ihmissuhteiden turvaamisesta niin isovanhempiin kuin esim. uusperheissä ja sateenkaariperheissä (9c§). Myös apilaperheeseen (useampi kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa) syntyvän lapsen syntymän aikaan vallinnut perhetilanne tulee voida vakiinnuttaa alusta asti vanhempien välisellä sopimuksella tapaamisoikeuksista.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 7a§ Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta Pykälästä poistettava; Vanhemmat voivat sopia, että Pykälä muutettava; Lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Perustelu: Ei voida lapsen oikeutta rikkoen kirjata lakiin, että vanhemmat sopivat siitä tapaako lapsi toista vanhempaansa vai ei. Lapsella on lasten oikeuksien mukaan oikeus tavata ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. 7b§ Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen Vuoroasumista ja tapaamisoikeutta koskevaan sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen ensisijaiseksi asuinpaikaksi ja kumpi koti toissijaiseksi. Perustelu: Eroperheen lapsella on hyvän tavan mukaan ”kaksi kotia”. Tämä seikka tulee lakia uudistettaessa kirjata näkyviin, sekä ottaa huomioon väestörekisteriin merkittävissä tiedoissa. Väestörekisteritiedoston ylläpidon hankaluus ei voi olla este tämän seikan huomioimisessa, vaan järjestelmää tulee uudistaa toimivaksi. 8§ Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tulee sisältää sanktiot sille osapuolelle, joka tahallisesti sopimusta rikkoo. Uhkasakon kirjaaminen em. sopimukseen tulee olla lastenvalvojan toimivaltaan kuuluva asia, ja sen tulee olla luonnollinen osa sopimuksen sisältöä. Sakon tulee olla juokseva. Ennen sakon määräämistä lastenvalvoja ja poliisi kuulee rikkonutta osapuolta. Perustelu: Lapsen vieraannuttamiseen pyrkivissä tapauksissa sanktion kirjaaminen em. sopimukseen vähentää merkittävästi vieraannuttamisen mahdollisuutta. Se seikka, että sanktiota olisi haettava käräjäoikeudelta sopimusrikkomustapauksissa kestää niin kauan (toteen näyttämiseen tarvittavan ajan lisäksi oikeuteen haastamisaika ja käsittelyyn ottamisen viive), että vieraannuttaminen lapsen toisesta vanhemmasta on jo toteutunut. Tämä ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen edun mukaista on, että hänellä säilyy suhde molempiin vanhempiinsa. Se, että uhkasakko voitaisiin asettaa tapaamisoikeuden toteutumisen tehosteeksi vain, jos sen vanhemman tai huoltajan jonka luona lapsi asuu, aikaisemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä, lisää vieraannuttamiseen käytettävää aikaa, joka ei ole lapsen etu millään muotoa. 9c§ Tapaamisoikeus muille kuin lapsen huoltajille tulee vahvistaa vain silloin, kun lapsen asumis- ja tapaamisratkaisut ovat riidattomat. 10§ Pykälän 1. mom. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Pykälää sovellettaessa käytäntöön tulee tapaamisoikeutta koskevissa riidoissa joissa tapaamiset eivät ole toteutuneet ensisijaisesti tutkia sitä seikkaa, kumpi vanhemmista pystyy mahdollistamaan lapselle oikeuden tavata myös toista vanhempaansa. Pitkittyneessä vieraannuttamisessa tulee käyttää tarvittaessa psykiatrista apua, jolla lapsen suhteet varsinkin vieraannutettuun vanhempaansa saadaan palaamaan luonnolliseen muotoon. 11 § Lapsen mielipiteen selvittämisessä tulee ottaa erityisesti huomioon vieraannuttamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saattaa esittää vieraannuttajan mielipiteen omanaan. Selvittäminen vaatii siis erityistä ammattitaitoa ja vieraannuttamisen mekanismien tuntemusta. Käytännön toteutuksessa vaaditaankin resursseja (koulutusta) ja erityisasiantuntijoiden apua, mikäli jompikumpi huoltajuusosapuolista niin vaatii sen varmistamiseksi, että lapsen todellinen mielipide saadaan selville.
      • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, 2. osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsen huoltoon liittyvien sopimusten alan laajentaminen (2 luku; 7-8 §) Sopimisen alan laajentaminen on lähtökohtaisesti kannatettava asia. Sopimisen alan laajeneminen tehtävänjakomääräyksiin ja oheishuoltoon ei kuitenkaan merkittävästi vähennä tuomioistuinten työtaakkaa. Sopimisen alaa voitaisiin pyrkiä lisäämään säätämällä tuomioistuinprosessin ”esivaiheeksi” pakollinen yritys sopia huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta lastenvalvojan avustamana. Tällöin lastenvalvoja voisi informoida huoltajien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yleisemmin vanhemmuuteen liittyvistä seikoista. Toisaalta lastenvalvojalta saamansa informaation valossa osapuolilla olisi edellytykset arvioida, onko tarpeellista viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vuoroasuminen (2 luku; 7 § ja 9 §) Niin kauan kuin etuuksia ja oikeuksia koskevat erityislait pysyvät muuttumattomina, on muutos lähinnä periaatteellinen ja terminologinen. Olisikin harkittava, onko vuoroasuminen järkevämpää toteuttaa siinä yhteydessä kun mainittujen erityislakien muuttamista mahdollisesti harkitaan. Silloin lapsenhuoltolain muutokselle tältä osin tulisi konkreettisempi sisältö. Siihen asti selkeämpää olisi säilyttää sääntely nykyisellään. Vuoroasumisen vahvistamisen edellytykseksi ehdotetun kalenterivuosittaisen vähintään 40 prosentin asumisosuuden laskeminen saattaa käräjäoikeudessa olla ongelmallista esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa sovitaan tai määrätään osa tapaamisista vuorokautta lyhyemmiksi ajanjaksoiksi (ilta- tai yönylitapaamiset). Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa (2 luku; 9 c §) Säännösehdotus on omiaan johtamaan entistä vaikeampiin ja riitaisempiin oikeudenkäynteihin ja siihen, että oikeudenkäynnit lisääntyvät. Riittävää ja suositeltavaa on lisätä ehdotetulla tavalla 1 §:ään maininta velvollisuudesta vaalia myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Vanhemman laiminlyönti voidaan tältäkin osin ottaa ilman uutta 9 c §:ää ottaa huomioon kiinnittää huomiota lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua tehtäessä tai lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen muutostarvetta harkittaessa. Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot (2 luku; 9 b §) Tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja koskevia määräyksiä on Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa annettu jo nykyisen lain puitteissa. Ehdotetun säännöksen 3 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisen edellytysten selvittäminen on omiaan kärjistämään oikeudenkäyntiä ja pitkittämään sen kestoa. Uhkasakko tapaamisoikeuden turvaamiseksi (2 luku; 9 d §) Uhkasakon asettamisen mahdollisuus perusteriidan yhteydessä on omiaan kärjistämään riitaisuutta ja siten vaikeuttamaan oikeudenkäynnin sujuvuutta. Lisäksi oikeudenkäynteihin tulee yksi ratkaistava asia lisää, mikä ei ole omiaan jouduttamaan niitä. Henkilön aiemman käyttäytymisen merkitys asiassa saattaa olla hyvinkin vaikea ratkaista ja se saattaa edellyttää laajaa näytön esittämistä. Pakkokeinon kaltaisen uhkasakkomääräyksen harkinta sopii huonosti perusteriita-asian käsittelyn yhteyteen. Täytäntöönpanoriitaa edeltää pääsääntöisesti täytäntöönpanolain 7 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen tähtäävä täytäntöönpanosovittelu. Vielä täytäntöönpanoriidan yhteydessä tuomarilla on velvollisuus kartoittaa sovinnollisen ratkaisun mahdollisuutta. Nyt ehdotetulla säännöksellä vesitettäisiin laissa muuten korostettua sopimisen tärkeyttä asianosaisten välillä ja sitä vastoin provosoitaisiin riitaisuutta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • STM pitää sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista myönteisenä esityksiä, jotka ovat omiaan tukemaan moninaisten perheiden toimivia järjestelyjä ja vahvistamaan tasa-arvoista vanhemmuutta eron jälkeenkin. Tällaisia esityksiä ovat esimerkiksi vuoroasumisesta säätäminen ja mahdollisuus sopia oheishuoltajuudesta. Tapaamisoikeuden turvaaminen (9d§) velvoittaa, uhkasakon voimalla, vain sitä vanhempaa, jonka luona lapsi on kirjoilla. Sovittujen tapaamisten raukeamista voidaan kuitenkin, kuten mietinnössäkin todetaan (mm. s. 47), pitää henkisenä väkivaltana joka kohdistuu lapseen. Lapsella tulee olla oikeus ennakoitavaan ja turvalliseen suhteeseen vanhempiinsa. STM ehdottaa että tapaamisoikeuden turvaamista tarkastellaan lapsen kannalta, symmetrisenä: tunnistetaan se että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, ja että myös ns. tapaajavanhemman tulee sitoutua sovittuihin tapaamisaikatauluihin. Kunnan sosiaaliviranomaisten toimivallaan laajentaminen on hyvä asia ja sillä nopeutetaan asioiden hoitamista tilanteessa, jossa osapuolet ovat yhtä mieltä. Tiedonsaantioikeuden omaavan ei-huoltajan osalta tulee huomioida mm. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (22.9.2000/812), jonka 11 §:n 3. mom. mukaan alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista. Jos alaikäinen tai hänen laillinen edustajansa ovat asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, laillisella edustajalla on kuitenkin oikeus tiedonsaantiin siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:ssä säädetään. Tiedonsaantioikeuden tulee ylipäätänsä toimia lapsen edun mukaisesti. Vanhemmat saavat tietoja, jotta voivat toimia lapsen edun mukaisesti. Jos katsotaan, ettei tiedon luovuttaminen ole lapsen edun mukaista, ei sitä sosiaalihuollon palveluissa luovuteta. Lapsenhuoltolain 9 § 1 mom 2 -kohtaa koskeviin perusteluihin esitetään lisäystä, jossa todettaisiin, ettei huollon uskomista vanhempien sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle tule käyttää lastensuojelulain mukaisen sijoituksen vaihtoehtona silloin kun viimeksi mainittu olisi lapsen etu. Lapsenhuoltolaissa mainittua lapsen huollon uskomista vanhempien sijasta ei muutoinkaan pidä sekoittaa lastensuojelulain mukaiseen sijaishuoltoon, josta on erikseen tarkemmin lailla säädetty. Sen vuoksi lain perusteluissa (s. 65) esitetään käytettäväksi sijaishuoltaja -termin sijasta kuvausta vanhempien sijasta ja heidän ohellaan lapsen huoltajina toimivista henkilöistä. Sosiaali- ja terveysministeriö toivoo, että lain perusteluihin kirjattaisiin hieman tarkemmin eri tapaamismuodot eritellen, millaisissa tilanteissa tuettujen tapaamisten, valvottujen tapaamisten ja valvottujen vaihtojen järjestäminen (9b § s. 67) tulee kysymykseen. Edellä mainittujen tapaamisjärjestelyiden ominaispiirteiden, tavoitteiden ja luonteiden eron avaaminen helpottaisi tuomioistuimen päätöksentekoa. Tapaamiset tulisi toteuttaa valvottuina - eli siten, että valvoja on paitsi näkö- myös kuuloyhteydessä tapaajiin - myös silloin, kun on vaarana, että lapsen psyykkinen turvallisuus on uhattuna vanhemman puheiden (esimerkiksi manipulointiyritysten) vuoksi. Tapaamisten valvojan tai tapaajien tukena olevan henkilön koulutus ja soveltuvuus tehtävään on tärkeää, sillä tapaamisten sujumisesta saatetaan tarvita tietoa oikeuden päätöksenteon pohjaksi ja tehtävä on muutoinkin merkityksellinen lapsen kannalta. Lapsenhuoltolain 9 b §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s.69) todetaan, että tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa tapaamisoikeutta ei ole voitu vahvistaa lainkaan. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää harkittavaksi, että ko. tapaamisoikeuden epäämistä koskevaa oikeuskäytäntöä kuvattaisiin hallituksen esityksen perusteluissa. 9 b §:n perusteluista (s. 69) esitetään poistettavaksi toteamus siitä, ettei valvottu tapaaminen voi olla kovin pitkä. Mietinnöstä ei käy ilmi, mitä pitkällä tapaamisella tarkoitetaan ja miten mainittu kannanotto on perusteltavissa. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan lapsen edun mukainen tapaamisten kesto riippuu mm. monesta tilanteeseen, lapseen ja tapaajaan liittyvästä asiasta eikä tapaamisen pituuteen siten voi yksiselitteisesti ottaa kantaa.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 6a§ - jos äiti haluaa säilyttää lapsen huoltajuuden yksin, hän ei saisi yhdessä miehen kanssa tunnustaa lapsen isyyttä ennakollisesti. - Monelle äidille voi olla yllätys, että isä saakin huoltajuuden isyyden vahvistuttua, ellei asiasta ole osattu neuvolassa kertoa selvästi. Poikiiko pykälä vain lisää huoltajuusriitoja käräjäoikeudelle? 7§ - jos mahdollista, tietojensaantioikeuden sisällön olisi hyvä näkyä väestötietojärjestelmässä, jotta viranomaiset näkisivät asiakkaan asioidessa, että onko hänellä oikeus saada lasta koskevia tietoja - samoin tehtävienjakosopimuksen sisällön olisi hyvä näkyä väestötietojärjestelmässä 8§ - kuulemisvelvoite, jonka lainkohta asettaa lastenvalvojalle, edellyttää, että lastenvalvojille annetaan koulutusta lapsen kuulemisesta. - Jos lapsen mielipide eroaa vanhempien mielipiteistä, miten sopimusta tehtäessä toimitaan? - Mikä asema lapsella on sopimusta tehtäessä? - Tätä pykälää olisi hyvä tarkentaa, että minkäikäistä lasta voidaan kuulla ja milloin lapsen kuuleminen on tarpeen sekä miten kuuleminen tulee suorittaa? - Tämä lainkohta ei saisi olla kovin väljä ja tulkinnanvarainen, koska muutoin siitä voi aiheutua vain lisää riitoja vanhempien kesken. Lastenvalvojan oikeusturvan kannalta olisi hyvä, että pykälässä selkeästi linjattaisiin, että milloin lapsen kuuleminen ja miten se tulee suorittaa, on tarpeen 9d Uhkasakon asettamismahdollisuus saattaa nopeuttaa prosessia ja edistää tapaamisoikeuden toteutumista.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • On erinomaista, että vanhempien ja muiden lapselle läheisten henkilöiden sekä lapsen huoltajien keskinäisen sopimisen mahdollisuuksia parannetaan, kuten 7§ sekä 9§ b ja c kohdissa tehdään. Tämä auttaa huomioimaan perheiden erilaiset elämäntilanteet ja vähentää käräjäoikeuksien taakkaa tilanteessa, jossa erilaiset vanhempien ja muiden läheisten ihmisten välisten sopimusten tarve lisääntyy jatkuvasti. 7§:n perusteluissa on muutamia hankalia kohtia, joissa olisi syytä huomioida, kuinka näiden sopimuskäytäntöjen avaaminen vaikuttaa eri tilanteissa olevien lasten ja perheiden oikeusasemaan ja minkälaisissa tilanteissa niitä voidaan soveltaa. Ensinnäkin perusteluissa todetaan, että sosiaalilautakunnan on harkittava, onko useamman kuin kahden huoltajan vahvistaminen lapsen edun mukaista. Tässä kohdassa kehotetaan erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, voiko lapselle olla haittaa siitä, että hänen asioistaan on päättämässä useita henkilöitä. Kirjauksen sävy ei tällaisena rohkaise sosiaalilautakuntia vahvistamaan vanhempien tekemiä sopimuksia huoltajuuksista, ja saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että käytäntöjä lähdetään hakemaan käräjäoikeuksista asti. Perusteluissa tulisi nostaa esiin yhtä lailla myönteisiä kuin kielteisiä potentiaalisia seurauksia useamman huoltajan vahvistamiselle. Esimerkiksi kun lapsella on useampia tosiasiallisia vanhempia sateenkaariperheessä tai uusperheessä, on usein lapsen edun mukaista, että kaikki hänen tosiasialliset hoivaajansa ovat myös hänen juridisia huoltajiaan. On kannatettavaa, että lapsen kuuleminen ja tämän mielipiteen selvittäminen on kirjattu 8§ään, 11§ään sekä oikeudenkäyntiä koskevaan lukuun selvästi ja velvoittavasti. Oheishuoltajuuden määräytymisestä ja perhehoitolaista Mietinnön 7§:n perusteluissa esimerkkinä huollon sopimista muulle kuin vanhemmalle mainitaan tilanne, jossa tällaisella huoltojärjestelyllä voidaan välttää huostaanotto. Tällainen järjestely on ehdottomasti lapsen edun mukainen, mutta haaste on se, että tällä hetkellä lastensuojelun kentällä käytännöt oheishuoltajuuden määräämisen tilanteissa ovat hyvin kirjavat. Lastensuojelullisessa tilanteessa oheishuoltajuutta vahvistettaessa on aina syytä varmistaa, että huoltajuuspäätös tehdään siten, että niissä huomioidaan, mitä Perhehoitolain (263/2015) 16§:ssä sanotaan lähiverkostokartoituksesta ja sen yhteydestä perhehoitajan korvauksiin. Perhehoitolain 16§ 3 momentti kuuluu ”Kun lapsen hoito ja huolenpito on järjestetty kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta läheisverkoston kartoituksen perusteella huoltajuus- tai oheishuoltajuusmääräyksellä muun kuin biologisen vanhemman luona, tulee lasta hoitavalle henkilölle maksaa tämän lain mukainen hoitopalkkio, 17 §:n mukainen kulukorvaus ja 18 §:n mukainen käynnistämiskorvaus.” Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on ottanut läheisensä lapsen hoidettavaksi oheishuoltajuuden kautta ilman virallisen lähiverkostokartoituksen tekemistä, ei ole oikeutettu perhehoitolain mukaiseen hoitopalkkioon, kulukorvaukseen eikä käynnistämiskorvaukseen. Tämä on jo nyt johtanut tilanteisiin, joissa esimerkiksi isovanhempi on määrätty lapsenlapsensa oheishuoltajaksi ja tällä on vältetty lapsen huostaanotto, mutta koska kunnollista läheisverkoston kartoitusta ei ole tehty, isovanhempi ei ole oikeutettu perhehoitolain mukaisiin palkkioihin ja korvauksiin. Lainsäädännön tulisi kaikissa kohdissa olla selkeä sen osalta, minkälaiset sen vaikutukset ovat missäkin tilanteessa. Siksi olisi syytä kirjata lain perusteluihin, että tilanteessa, jossa sosiaalilautakunta on vahvistamassa oheishuoltajuutta, jolla vältetään lapsen huostaanotto, tulisi lautakunnan varmistaa, että sopijaosapuolet ovat tietoisia siitä, mikä on läheisverkostokartoituksen tekemisen tai sen tekemättä jättämisen vaikutus oheishuoltajan saamiin perhehoitolain mukaisiin kulukorvauksiin, sekä siitä, että tarvittaessa läheisverkostokartoitus tehdään ennen oheishuoltajuuden vahvistamista. Selkeintä olisi jatkossa kehittää lainsäädäntöä siten, että oheishuoltajuuden rinnalle tuotaisiin erityisesti perhehoitotilanteisiin soveltuva oma huoltajuuskäsite, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta ja ihmiset tietäisivät, mitä ovat sopimassa ja mitkä heidän sopimustensa oikeusvaikutukset ovat. Tällöin vältettäisiin myös sekaannukset toiseen suuntaan: uusperheissä tai sateenkaariperheiden apilaperheissä ei useinkaan ole tarkoituksenmukaista, että oheishuoltajaksi määrättävälle lapsen tosiasialliselle vanhemmalle alettaisiin maksaa perhehoitolain mukaisia palkkioita tai kulukorvauksia. Lapsen oikeus tavata muita kuin juridisia vanhempiaan (§9c) Se, että lapselle voidaan määrätä tai sopia tapaamisoikeus muuhun kuin juridiseen vanhempaansa nähden on erinomainen uudistus, joka huomioi nyky-yhteiskunnassa kasvavien lasten perhesuhteiden monimuotoisuuden sekä lapsen oikeuden pitää yhteyttä itselleen merkittäviin henkilöihin myös silloin, kun aikuiset eivät pääse asiasta sopuun. Pykälän perusteluiden osalta jää kuitenkin epäselväksi, minkälaisissa tilanteissa mahdollisuus sopia tapaamisoikeuksista voi toteutua. Perusteluissa määritellään ”erityisen läheinen henkilö” suppeasti ja edellytetään tilannetta, jossa henkilön ja lapsen välille on jo muodostunut vakiintunut lapsen ja vanhemman suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Suppea määritelmä on perusteltu ja hyvä useissa tilanteissa, kuten esimerkiksi uusperheen bonusvanhemman kohdalla tai kun kyseessä on lapsen isovanhempi. Suppea määritelmä on kuitenkin haastava tilanteessa, jossa tämä erityisen läheinen henkilö on lapsen syntymästä asti lapsen tosiasiallinen vanhempi, mutta jossa lapsen nuoren iän vuoksi ei ole vielä ehtinyt muodostua lapseen vakiintunutta suhdetta. Näin esimerkiksi sateenkaariperheiden nk. apilaperhetilateissa. Näissä tilanteissa olisi suotavaa, että lainsäädäntö ei erikseen estäisi tapaamisoikeuden sopimista tai määräämistä erityisen läheiselle henkilölle samalla periaatteella kuin lain 2§:ssä esitetään. Tapaamisoikeudella tulisi voida myös näissä tilanteissa paitsi turvata jo olemassa oleva suhde, myös tukea lapsen ja erityisen läheisen henkilön välisen suhteen muodostumista, vaikka vaatimus vakiintuneesta suhteesta ei ole vielä ehtinyt toteutua. §9c:n perusteluissa tulisi tarkentaa, että etenkin jos vanhemmat ovat yhtä mieltä sopimuksen sisällöstä, sopimus lapsen tapaamisoikeudesta voidaan vahvistaa myös, jos henkilö on muodostanut erityisen läheisen suhteen lapseen jo raskausaikana ja jos katsotaan, että on lapsen edun mukaista, että lapselle muodostuu suhde tähän henkilöön vastaavasti kuin biologiseen/juridiseen vanhempaansa. Poikkeustilanteissa myös tapaamisoikeuden määrääminen oikeudessa tulisi mahdollistaa näissä tapauksissa. Uhkasakon käytöstä Mietinnössä ehdotetaan uhkasakon määräämisen mahdollistamista jo ensimmäisessä käsittelyssä, mikäli vanhemman tai huoltajan, jonka luona lapsi asuu, aikaisemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. Vanhempien välisissä konfliktitilanteissa sanktiointi on usein omiaan lisäämään tilanteen tulehtuneisuutta ja toimii siten lapsen etua vastaan. Monimuotoiset perheet -verkosto katsoo, että uhkasakon tulisi olla viimeinen keino ja että sakon määräämistä tulisi aina kun mahdollista edeltää sovittelumenttely. Vuoroasumisen määräytymisestä 10§:n perusteluissa on hivenen kummallinen kohta, jossa kiintymyssuhdeteoriaan vedoten todetaan, että pääsääntöisesti alle 3-vuotiaan lapsen vuoroasuminen ei ole lapsen edun mukaista. Viitatut tutkimukset ovat kuitenkin otannaltaan suppeita ja tieteellisesti ohuita. Toisaalta Uppsalan yliopiston tutkimuksessa (Bergström et. al. 2017, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/apa.14004/full) on todettu, että myös pienet lapset voivat paremmin vuoroasuessaan kuin asuessaan vain yhden vanhemman luona. Monimuotoiset perheet -verkosto pitää huonona kategorista tietyn mallin nimeämistä lapsen edun vastaiseksi. Sovellettu ikätasoinen vuoroasuminen voi olla myös alle 3-vuotiaan lapsen kohdalla lapsen edun mukainen ratkaisu, jos se perustuu lapsilähtöisyyteen sekä lapsen yksilöllisten tarpeiden ja kehitystason huomioimiseen. Vuoroasumista voi toteuttaa viikko-viikko-mallin ohella monilla muillakin malleilla, jotka huomioivat paremmin pienen lapsen kiintymyssuhteet kaikkiin vanhempiinsa.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Hovioikeus pitää mietintöä vuoroasumisen osalta kannatettavana. Hovioikeuden käsityksen mukaan vuoroasuminen on vuosien mittaan yleistynyt. Ehdotetun 7 b §:n 2 momentin ja 9 a §:n 2 momentin mukaan, lapsella tulee kuitenkin olla yksi virallinen asuinpaikka. On kuitenkin huomattava, että vuoroasumismallissa lapsi tosiasiallisesti asuu molempien vanhempien luona. Nyt valittu ratkaisu antaa jo käytössä olevalle laajalle tapaamisoikeusmallille siten vain uuden muodon. Työryhmän olisi sen sijaan tullut lähemmin pohtia, mitä muutoksia muualle lainsäädäntöön tarvitaan, kun siirrytään vuoroasumismalliin. Ehdotus jää tältä osin puolitiehen. Lapsen asumista koskevissa asioissa riitaa on tällä hetkellä siitä, kumpi vanhempi laajan tapaamisoikeuden mallissa on lähivanhempi. Vastaisuudessa riitakysymykseksi saattaa sen sijaan tulla kysymys siitä, kumman vanhemman luona lapsella on virallinen asuinpaikka. Nyt käytössä olevassa mallissa lähivanhemman roolilla on merkitystä esimerkiksi sen suhteen, kummalle vanhemmista maksetaan lapsilisä. Tästä yksityiskohdasta on käytännössä aiheutunut riitoja, joita on jouduttu puimaan tuomioistuimissa. Jotta näistä ja vastaavanlaisista riidoista vältyttäisiin tulevaisuudessa, olisi jaetun asumismallin seurauksia esimerkiksi sosiaalilainsäädännön osalta tullut laajemmin selvittää ja esittää lainsäädäntöön tarvittavat muutokset. Ehdotuksen 8 §:n 3 momentissa käsitellään lapsen kuulemista. Hovioikeus pitää myönteisenä, että lapsen mielipiteen selvittämiseen on kiinnitetty mietinnössä erityistä huomiota. Ehdotettu 8 §:n 3 momentin toinen virke on kuitenkin kirjoitettu muotoon, joka antaa lukijalle käsityksen siitä, että lapsen henkilökohtainen kuuleminen lastenvalvojan toimesta olisi pääsääntö. Perusteluissa kuitenkin todetaan, että lapsen mielipiteen selvittäminen ensisijaisesti kuuluu lapsen vanhemmille. Hovioikeus pitää tämän vuoksi parempana muotoilua ”Jos lapsi tähän suostuu ja tämä on tarpeen lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi, lastenvalvojan tai …. henkilökohtaisesti”. Hovioikeus haluaa kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun 9 b §:n 3 momentissa mainittu passin luovutusvelvollisuus on ehdotettu koskemaan vain valvottuja tapaamisia. Passin luovuttamisvelvollisuudella voi kuitenkin olla suurempi merkitys asioissa, joissa tapaaminen ei ole määrätty valvottavaksi. Hovioikeus suhtautuu sinänsä myönteisesti siihen, että lapsella on oikeus tavata myös muita lapselle läheisiä henkilöitä kuin vanhempiaan. Erillistä määräystä tästä ei kuitenkaan tarvita, jos välit lapsen huoltajan/huoltajien ja tällaisen muun lapselle läheisen henkilön välillä ovat kunnossa. Jos näin ei ole, ehdotettu järjestelmä tuo tuomioistuimiin uusia, esimerkiksi lapsen isovanhempien ja lapsen lähivanhemman välisiä riitoja, varsinkin jos tällaiselle läheiseksi itseään väittämälle henkilölle annetaan itsenäinen oikeus hakea tapaamisoikeuden vahvistamista ehdotuksen 14 §:n 3 momentissa ehdotetulla tavalla. Hovioikeus lausuu tarkemmin viimeksi mainitusta seikasta 14 §:n yhteydessä. Ehdotetusta 9 d §:n sanamuodosta ei käy ilmi sitä perusteluissa mainittua seikkaa, että väliaikaismääräyksessä ei voisi asettaa uhkasakkoa. Hovioikeus pitää kannatettavana, että vahvistetun sopimuksen ja tuomioistuimen antaman päätöksen muuttamista koskevia edellytyksiä tiukennetaan. Hovioikeus suhtautuu kuitenkin epäillen siihen, että muutoksella olisi vaikutusta käräjäoikeuksissa vireille pantujen hakemusten määrään.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Säännökset vuoroasumisesta Esitysluonnoksessa ehdotetaan säännöksiä, jotka mahdollistaisivat yhtenä laissa tarkoitettuna lapsen asumisjärjestelynä sen, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa, että lain tasolla tehdään näkyväksi järjestely, jota toteutetaan jo nyt tapaamisoikeutta koskevia säännöksiä soveltaen. LSKL kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota siihen, että ehdotukseen sisältyvät täsmennykset koskien asumisratkaisun perusteita (10.3 §) perustuvat lapsen tarpeisiin ja ohjaavat harkintaa nimenomaan lapsen näkökulman huomioimiseen ensisijaisena ratkaisuperusteena. Tätä voidaan pitää erityisen kannatettavana. Vanhempien vastuita koskevissa päätöksissä ainoana perusteena tulee aina olla kyseessä olevan lapsen etu. Perustelut on nähdäksemme myös muotoiltu siten, että ne mahdollistavat joustavasti lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimisen. Vuoroasuminen voi monissa tilanteissa olla lapsen kannalta hyvä asia, mutta se ei ole siltikään kaikille perheille ja eri-ikäisille lapsille yleispätevä ratkaisu. Lastensuojelun Keskusliitto pitää kuitenkin valitettavana, ettei osana uudistustyötä ole arvioitu erityislainsäädännössä määrättyjen sosiaalietuuksien ja oikeuksien määräytymisperusteita valmistelussa esille tulleista selvistä muutostarpeista huolimatta. Lapsenhuoltolain uudistaminen vastaamaan perheiden arjen haasteita olisi edellyttänyt hallinnonalat ylittävää yhteistyötä, minkä vuoksi voi pitää valitettavana, että uudistus on kohdentunut vain oikeusministeriön alaiseen toimintaan. Säännökset koskien lapsen oikeutta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että lapsella on mahdollisuus ylläpitää yhteyttä kaikkiin hänelle läheisiin ihmisiin. Joissain tilanteissa voi lapsen ja ns. sosiaalisen vanhemman, kuten entisen sijaisvanhemman, isovanhemman tai vanhemman ex-puolison välille muodostua erityisen vahva kiintymyssuhde, jota voi joissain erityistilanteissa olla tarpeen suojata myös vahvistamalla tapaamisoikeus lapsen ja tällaisen henkilön välille. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että uudistus koskien lapsen oikeutta tavata entisiä sijaisvanhempia on erittäin merkittävä sijaishuollossa olleita lapsia koskien. Pysyvien ihmissuhteiden vaaliminen on erittäin tärkeää sijaishuollossa olevien ja sieltä takaisin kotiin palanneiden lasten kannalta. On erittäin hyvä, että lasten oikeutta pitää yllä näitä ihmissuhteita vahvistetaan, mutta on tarkkaan arvioita, millaisia käytännön vaikutuksia uudistuksella tulee olemaan myös muun lainsäädännön, erityisesti lastensuojelulain näkökulmasta. Uudistus on sijaishuollossa asuvien lasten kannalta erittäin merkittävä ja on erittäin tärkeää, että sen vaikutukset arvioidaan valmistelussa huolellisesti lapsen edun näkökulmasta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää ensisijaisen tärkeänä, että perusteluissa on korostettu erityisen läheisen henkilön määritelmän suppeutta. Perusteluiden mukaan säännöksessä tarkoitetun suhteen syntyminen edellyttää pitkäaikaista ja läheistä kanssakäymistä, tyypillisesti asumista samassa taloudessa lapsen kanssa ja päivittäistä osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen tuona aikana. Määritelmä rajaa nähdäksemme merkittävästi tilanteita, joissa tapaamisoikeutta voidaan harkita vahvistettavaksi muun kuin lapsen ja vanhemman välille. Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että harkintaa tulisi kuitenkin vielä rajata siten, että tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa ainoastaan tilanteissa, joissa olisi painavia perusteita olettaa, etteivät tapaamiset lapsen ja tällaisen erityisen läheisen henkilön välillä muuten toteutuisi. Lisäksi lain perusteluista tulisi ilmetä esitettyä selkeämmin, miten lapsen edun toteutumista tulee arvioida harkittaessa tapaamisoikeuden vahvistamista lapsen ja muun kuin vanhemman, erityisesti entisen sijaisvanhemman välille. Jotta voidaan varmistaa, että säännöksen soveltamisala pysyy kapeana, olisi perusteltua, että tällainen tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä. Mikäli sosiaalitoimelle kuitenkin annetaan mahdollisuus vahvistaa tällaisia sopimuksia, tulee sosiaalitoimen henkilöstön koulutukseen resursoida tältä osin, jotta heillä on ammattitaitoa arvioida lapsen ja kolmannen henkilön suhdetta lain tarkoittamassa suppeassa mielessä. Tätä voidaan pitää ehdottoman tärkeänä myös lain yhdenvertaisen soveltamisen näkökulmasta. Koska kyse on poikkeuksellisesta ja lapsen elämään merkittävästi vaikuttavasta asiasta, tulisi harkittaessa tapaamisoikeuden vahvistamista lapsen ja muun kuin vanhemman välille lähtökohtana olla, että viranomainen kuulee lasta henkilökohtaisesti lapsen mielipiteen selvittämiseksi. Poikkeaminen lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta tulisi näin erikseen perustella. LSKL korostaa vielä, että kyse on nimenomaan lapsen oikeudesta pitää yhteyttä hänelle merkityksellisiin ja läheisiin ihmisiin, joten lähtökohtana tulee aina olla lapsen oma näkemys siitä, pitääkö hän itse kyseistä henkilöä erityisen läheisenä ja haluaako hän tavata tätä säännöllisesti. Tuettuja ja valvottuja tapaamisia koskevat säännökset LSKL pitää perusteltuna, että lakiin sisällytettäisiin nimenomaiset säännökset tapaamisten toteuttamisesta tuettuna ja valvottuna. Säännökset vahvistaisivat myös Istanbulin sopimuksen 31 artiklan toteutumista varmistaen osaltaan, ettei tapaamisoikeuksien käyttäminen vaaranna lapsen oikeuksia tai turvallisuutta. On hyvä, että valvotut tapaamiset on säädetty viimesijaiseksi tavaksi järjestää tapaamiset ja että kaikkien erityisjärjestelyjen pitää olla lapsen edun mukaisia. Tapaamisiin tehtyjen poikkeusjärjestelyiden pitää juontua aina vain lapsen tarpeista. Lapseen kohdistuvan väkivaltariskin arvioimiseksi on erittäin tärkeää, että erityisjärjestelyistä päättävä taho kerää tietoa laajasti asiassa työskenteleviltä tahoilta, esimerkiksi lastensuojelulta tai poliisilta. Arvioitaessa tapaamisten vaikutusta lapseen on erityisen tärkeää huomioida lapsen oma näkemys asiasta. Esimerkiksi lapsen ilmaistessa pelkäävänsä tavattavaa vanhempaa on tarkkaan harkittava, voidaanko tapaamisia järjestää edes valvottuina. Lapsen näkemyksen painoarvon merkityksen arviointi vaatii ammattitaitoa ja sitä tulee arvioida osana kokonaisuutta muun muassa sen selvittämiseksi, onko lapsen mielipiteeseen pyritty aktiivisesti vaikuttamaan. Säännökset lapsen mielipiteen selvittämisestä riidattomissa asioissa Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että viranomaisen on selvitettävä lapsen mielipide riitaisten asioiden ohella riidattomissa asioissa. Perusteluiden mukaan tarkoituksena on, ettei viranomainen kuitenkaan lähtökohtaisesti keskustele lapsen kanssa henkilökohtaisesti lapsen vanhempien sopiessa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, vaan vanhemmat välittävät tiedon lapsen mielipiteestä sopimuksen vahvistavalle sosiaalilautakunnalle tai tuomioistuimelle. Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää huomiota siihen, että tällöin ei lapselle tarjota mahdollisuutta tulla kuulluksi suoraan viranomaisen – sopimuksen vahvistavan tuomioistuimen tai sosiaalilautakunnan – taholta (vrt. kuuleminen riitaisissa asioissa, joissa lapsi voi esittää pyynnön tulla henkilökohtaisesti kuultavaksi tuomioistuimessa, esitysluonnoksen s. 83). Lähtökohtaisesti lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artikla mahdollistaa lapsen kuulemisen sekä välillisesti että suoraan. Lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin 12 artiklaa koskevassa yleiskommentissaan todennut että, lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi suoraan kaikissa menettelyissä aina, kun se on mahdollista. Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että tämän periaatteen tulisi ilmetä lain perusteluista vielä vahvemmin myös niiden tilanteiden osalta, joissa vanhemmat sopivat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja viranomaisella on lähtökohtaisesti ``vain`` velvollisuus varmistua siitä, että vanhemmat ovat selvittäneet lapsen mielipiteen. Viranomaisen tulisikin tiedustella vanhemmilta muun ohella, haluaako lapsi henkilökohtaisesti keskustella sopimuksen vahvistavan viranomaisen kanssa. Keskusliitto huomauttaa tässä yhteydessä vielä, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei tee eroa lapsen juridismuodollisen kuulemisen ja muun mielipiteen selvittämisen välillä toisin kuin kansallinen lainsäädäntömme. On lapsen osallisuus sitten säädetty muodollisena kuulemisena taikka mielipiteen selvittämistä koskevien säännösten kautta, kuten lapsenhuoltolaissa on tehty, on sopimusvaltion taattava lapselle tosiasiallisesti oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä itseään koskevassa asiassa, minkä lisäksi lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Esityksen 9 c §:ssä ehdotetaan säädettäväksi lapsen oikeudesta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa. Säännöksen mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, jonka kanssa lapsella on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että ”läheisen henkilön” määritelmä on suppea. Määritelmä kattaisi ainoastaan tilanteet, joissa on kyse tosiasiallisesti vanhemmuussuhteeseen verrattavassa suhteesta. Säännöksen soveltamisen ulkopuolelle jäisi esimerkiksi sukulaissuhteeseen perustuvat tilanteet. Pidän rajausta perusteltuna lähinnä sen takia, että mikäli vireillepano-oikeus (14 §) koskisi myös tilanteita, joissa pelkkään sukulaissuhteeseen perustuen voitaisiin saada asia vireille, merkitsisi se lapsen alistamista toistuviin prosesseihin. Mielestäni liialliset prosessit eivät ole lapsen edun mukaisia. Lisäksi useiden eri henkilöiden tapaamisoikeuksien yhteensovittaminen lapsen edun toteuttavalla tavalla saattaa olla vaikeaa. Esityksen 11 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättämisestä huostassapidon aikana. Säännöksen 2 momentin mukaan sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ei vaikuta huostaanottoon eikä sen sisältöön. Totean, että vakiintuneesti on katsottu, että tuomioistuimen päätös tai sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus lapsen tapaamisoikeuksista ei vaikuta siihen, millä tavoin sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpitoa toteutetaan. Lastensuojelulain säännös lapsen oikeudesta tavata ja pitää yhteyttä vanhempaansa ja muihin hänelle läheisiin ihmisiin on nykyisellään laaja. Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on velvollisuus edistää ja ylläpitää lapsen tärkeitä ihmissuhteita sijaishuollon aikana. Päätösvalta on kuitenkin sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä ja sen alaisella toimivaltaisella viranhaltijalla, joiden on arvioitava koko sijaishuollon keston ajan, mikä vaikutus lapsen yhteydenpidolla ja sen toteuttamisella on sijaishuollon järjestämiseen ja lapsen edun toteutumiseen. Edellä sanotun johdosta säännöstä voitaisiin täydentää (tai ainakin perusteluissa selventää) siten, että säännöksestä ilmenisi, että sijaishuollon aikana lapsen yhteydenpidosta, sen toteuttamisesta ja edistämisestä päättää sosiaalihuollosta vastaava toimielin.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 3. HUOLTAJAT JA TAPAAMISOIKEUS 3.1. Vuoroasuminen Vuoroasumisen nostaminen esiin on käräjäoikeuden mielestä hyvä asia, koska se tukee yhteistyövan-hemmuutta. Sitä, missä tilanteissa vuoroasuminen on lapsen kannalta hyvä (tai vähiten huono) ratkaisu, on melko lyhyesti pohdittu yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 74-76). Laajempaa tutkimustietoa tästä on kuitenkin jo nyt saatavilla. Suuri puute ehdotuksessa on se, että eräitä vuoroasumiseen liittyviä seikkoja (lapsen virallinen asuinpaik-ka ja siihen liittyvät tuet ja etuudet) ei ole riittävästi mietitty. Käräjäoikeus toteaa, että monet riidat johtu-vat nimenomaan lapsen virallisesta asuinpaikasta ja sitä kautta vanhempien saamista etuuksista. Käytän-nössä on myös riitoja pelkästään virallisesta asuinpaikasta eli vanhemmat sopivat kaikesta muusta mutta eivät siitä. Käräjäoikeuden mielestä tulisi pian asettaa uusi työryhmä tekemään ehdotus etuuksien jaka-misesta, koska se vähentäisi vanhempien välistä riitelyä ja olisi siten lapsen edun mukaista. Jos lapsi oike-asti asuu vuorotellen molempien vanhempien luona, hänellä tulisi olla kaksi virallista asuinpaikkaa. 3.2. Oheishuoltajuus ja tiedonsaantioikeus Käräjäoikeus pitää hyvänä, että sosiaalitoimen toimivaltaa laajennetaan samanlaiseksi tuomioistuimen kanssa (esim. huollon tehtävienjako, oheishuollot, tiedonsaantioikeus). Käräjäoikeus pitää ongelmallisena perusteluja siitä, että oheishuollon avulla voisi välttyä lapsen huostaan-otolta (s. 57). Kuitenkin vanhemman epäluottamus lastensuojeluviranomaisiin ei voi olla riittävä peruste oheishuoltajan määräämiselle. Huostaanotto, jossa lapsi sijoitetaan tälle vieraaseen paikkaan, on viimesi-jainen ja ilmeisesti hyvin harvinainen toimenpide lastensuojelussa. Lain tulisi tukea nimenomaan van-hempia ja heidän rooliaan, jolloin oheishuoltajan (esim. uuden puolison) määrääminen pitäisi vaatia erityi-sen painavia syitä lapsen kannalta. Keski-Suomen käräjäoikeudessa on havaittu oheishuoltohakemusten määrän kasvua. 3.3. Tapaamiskustannusten jako (9 a § 3 mom.) Tapaamiskustannusten jako on hyvä asennemuutos. 3.4. Tuetut ja valvotut tapaamiset (9 b §) Valvottujen tapaamisten määräämisen kriteerit on lueteltu yksityiskohtaisissa perusteluissa, mikä on hyvä ratkaisu. Valvotut tapaamiset on tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi erokonfliktissa. Tällä hetkellä niiden yksityiskohtaiset ehdot, kuten aika ja paikka, kuuluvat sosiaalitoimen määrättäväksi, ei käräjäoikeuden (vrt. mietinnön s. 69). Onko tätä tarkoitus oikeasti muuttaa, kun otetaan huomioon sosiaalitoimen resurs-sit ja realiteetit? Käräjäoikeus kiinnittää huomiota siihen, että tuettu tapaaminen vanhemman kotona, jota mietinnössä ei mainita, on myös yksi vaihtoehto. Perusteluissa (s. 70) on mainittu, että ennen valvottujen tapaamisten määräämistä tulisi hankkia olosuh-deselvitys. Kuitenkin lapsen edun mukaista on yleensä säilyttää suhde vanhempaan myös oikeudenkäyn-nin aikana esimerkiksi valvottujen tapaamisten avulla. Käytännössä valvottuja ja tuettuja tapaamisia mää-rätään ja sovitaan usein jo ennen selvityksen pyytämistä. 3.5. Tapaamisoikeuden laajentaminen (9 c §) Ehdotusta tapaamisoikeuden laajentamisesta (muu lapselle erityisen läheinen henkilö kuin vanhempi) on tulkittava suppeasti, kuten mietinnössä todetaankin. Termi ”erityisen läheinen henkilö” voisi olla jo pykä-län otsikossa. Ensisijainen vastuu lapsen suhteiden ylläpidosta muihin läheisiin (esim. isovanhempiin) on vanhemmilla. Ehdotettu vireillepano-oikeuden laajentaminen (14 § 3 mom.) aiheuttaa vaaran riitelyn ja oikeudenkäyntien lisääntymisestä ja siten erokonfliktien laajentumisesta. Nämä riidat, kuten muutkin lapsia koskevat riidat, pitäisi käsitellä ensisijaisesti sovittelussa. Koskeeko pykälä myös alaikäisten sisarusten keskinäistä tapaamisoikeutta, jos lapset asuvat eri vanhem-milla? 3.6. Uhkasakko (9 d §) Uhkasakon asettamisen mahdollisuus jo perustepäätöksessä on hyvä uudistus. Käräjäoikeuden mielestä tämä mahdollisuus pitäisi olla myös väliaikaismääräyksessä (vrt. mietinnön s. 74, jossa tämä suljetaan pois). Erokonflikti voi olla hyvin tulehtunut jo oikeudenkäynnin alussa, jolloin todennäköisyys siihen, että vanhempi ei noudata käräjäoikeuden määräystä, voi olla suuri. Uhkasakon asettaminen poistaa siten yh-den oikeudenkäyntivaiheen ja on siten lapsen edun mukaista.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE), Sandt Milla
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Istanbulin sopimuksen mukaisesti tulevassa lainsäädännössä pitää täsmentää, että myös puolisoiden välinen, lapseen suoraan kohdistumaton väkivalta on lapselle vakavasti haitallista. Siksi paitsi lapseen, myös vanhempaan kohdistuva väkivaltainen käytös on otettava huomioon huoltajuus- ja tapaamispäätöksissä. Tämä tulisi sisällyttää lakiehdotuksen 10 §:ään, jossa säädetään huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisen perusteista.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 6 a § (s 54) Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi isyyden vahvistamisen ja isyyden kumoamisen vaikutuksesta huoltajuuteen eräissä tilanteissa. Selvempää olisi, jos isyyden kumoaminen aina päättäisi huoltajuuden. Kansalaisten on hyvin vaikea ymmärtää, miksi isyyden kumoaminen ei kaikissa tapauksissa päätäkään huoltajuutta. Niin sanotulle normaalille elämälle on vierasta, että isyyden kumoamisen jälkeenkin isä säilyy edelleen huoltajana. Tämä tilanne on ongelmallinen myös tuomio-istuimissa. Käytännössä useimmissa lakiin nyt esitetyissä tilanteissa, joissa huoltajuus olisi pitänyt erikseen päättää, huoltajuus on jäänyt voimaan eikä asiaa ole tuomioistuimessa huomattu ottaa käsittelyyn. 7 b § (s 61) Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen. ”Kun sovitaan vuoroasumisesta tai tapaamisoikeudesta, sopimuksesta tulee ilmetä vuoroasumisen taikka tapaamisen ja luonapidon tarkemmat ehdot. (2 mom.) Vuoroasumista koskevaan sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. ” Vuoroasumisesta huolimatta lapsella voi siis olla vain yksi kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen sisältyvä määräys lapsen asumisesta merkitään väestötietojärjestelmään lapsen huollon sisältöä koskevana tietona. Muutoin toista osoitetta ei väestötietojärjestelmään lapselle merkitä. Säännös vaikuttaa riittävän selkeältä lapsen asumistietojen rekisteröinnin kannalta. 9 a § (s 66) Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta. (Yksityiskohtaisisten perusteluiden 3. kpl) ”Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan tuomioistuimen on vuoroasumista koskevaa päätöstä harkitessaan otettava omasta aloitteestaan esille päätöksen vaikutus lapsen kotikuntalain mukaiseen asuinpaikkaan. Perustelujen osalta viitataan edellä 7 b §:n 2 momentin perusteluihin. Lopullisen päätöksen kotikuntalain mukaisesta asuinpaikasta tekee maistraatti, mutta kotikuntalaissa annetaan merkitystä myös henkilön omalle näkemykselle. Tämän vuoksi momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että vuoroasumista koskevassa päätöksessä tuomioistuimen tulisi tarvittaessa määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Jos huoltajien välillä ei olisi järjestelmän selostamisen jälkeen tästä erimielisyyttä, erillistä määräystä ei tarvittaisi.” Maistraatin ehdotus: ”Vuoroasumista koskevassa päätöksessä tuomioistuimen tulisi määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi.” Ehdottomasti parempi olisi, että virallisesta asuinpaikasta aina määrätään tuomioistuimen päätöksellä tai sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Erimielisyys syntyy herkästi, eikä maistraatti ole oikea paikka ratkaista riitaa vuoroasumistilanteessa.
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 3. Huoltajat ja tapaamisoikeus (2 luku 6–12 §) 7 §. Sopimus lapsen huollosta. Hovioikeus pitää kannatettavana jo aiemmin noudatetun tietojensaantioikeuden vahvistamista koskevan käytännön kirjaamista lakiin sekä vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja, että myös muulle kuin lapsen vanhemmalle. Hovioikeus kannattaa myös vuoroasumista koskevien säännösten kirjaamista lakiin. Vuoroasumisessa voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia ajasta toisen vanhemman luona. Estettä ei olisi sopia edelleenkään laajasta tapaamisoikeudesta, jonka nojalla lapsi voi asua puolet ajasta toisen ja puolet ajasta toisen vanhemman luona. 7 b §. Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen. Hovioikeus pitää hyvänä ja kannatettavana sitä, että lapselle määrätään vuoroasumisessa vain yksi koti viralliseksi asuinpaikaksi ja että lainsäädäntö vahvistetaan vastaamaan oikeuskäytäntöä tapaamiskustannusten osalta. Lähtökohta, jonka mukaan vastuu kustannuksista jaetaan molempien tapaavien osapuolten kesken, on kannatettava. Lisäksi on hyvä, että tapaamiskustannuksia jaettaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon ne syyt, joista lisäkustannukset ovat aiheutuneet. 8 §. Sopimuksen vahvistaminen. Hovioikeus pitää kannatettavana sosiaalilautakunnan toimivallan laajentamista sopimusten vahvistamisessa. 9 a §. Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta. Hovioikeus viittaa tältä osin edellä 7 b §:n osalta lausuttuun. 9 b §. Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot. Hovioikeus pitää kannatettavana säännösten kirjaamista lakiin. Myös asteittaisen järjestyksen kirjaaminen on hyvä asia. Hovioikeus kuitenkin toteaa, että valmistelussa ja täytäntöönpanossa tulee varmistaa, että kunnilla on tuettujen ja valvottujen tapaamisten sekä valvottujen vaihtojen järjestämistä ja toteuttamista varten riittävät resurssit. 9 c §. Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa. Hovioikeus toteaa tältä osin, ettei se ole aikaisemmin 12.2.2016 päivätyssä lausunnossaan pitänyt kovin kannatettavana tapaamisoikeuden vahvistamista lapsen ja muun kuin vanhemman välille. Tämän esityksen perusteella hovioikeus kuitenkin katsoo, että ehdotetun mukainen tapaamisoikeuden vahvistaminen myös muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle on kannatettavaa etenkin, kun otetaan huomioon, että edellytyksenä sille on se, että lapsella on tämän henkilön kanssa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Hovioikeus pitää hyvänä sitä, että jollekulle muullekin kuin lapsen vanhemmalle voidaan tällaisessa tilanteessa vahvistaa tapaamisoikeus. 9 d §. Tapaamisoikeuden turvaaminen. Uhkasakon asettamisen mahdollisuus jo perustepäätöksessä voi nopeuttaa prosessia ja edistää tapaamisten toteutumista. Uhkasakon asettaminen jo tuossa vaiheessa prosessia voi edesauttaa vanhempia huolehtimaan omalta osaltaan tapaamisten toteutumisesta ja ehkäistä myöhempiä oikeudenkäyntejä. Uhkasakkoa ei tulisi kuitenkaan asettaa kovin vähäisillä perusteilla. 12 §. Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen. Hovioikeus pitää kannatettavana muutoskynnyksen korottamista siten, että sopimuksen tai päätöksen muuttamiselta edellytetään olosuhteiden muuttumisen sijasta olosuhteiden olennaista muutosta. Yleisesti ottaen on tärkeää, että toistuvat lapsiasioiden oikeudenkäynnit saadaan loppumaan. Olosuhteiden muutoskynnyksen korottaminen voi tosin hakemuksen hylkäämiseen johtaneissa tapauksissa ainakin aluksi ennen oikeuskäytännön vakiintumista olla omiaan lisäämään muutoksenhakua. Muutoksenhakutilanteissa joudutaan ottamaan kantaa siihen, mitä on pidettävä olennaisena muutoksena. Joka tapauksessa olosuhteiden muutoskynnyksen korottamisella voidaan estää pahimmat vuodesta toiseen jatkuvat lapsiriidat.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 6a § Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon. Säännöksen 2 momentin mukainen vanhempien yhteinen lapsen huolto toteutetaan väestötietojärjestelmään automaattipäättelyllä, kun säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Säännöksen 3 momentissa kuvatuissa tapauksissa huollon päättyminen isyyden tultua kumotuksi toteutetaan väestötietojärjestelmään automaattipäättelyllä. 7 § : Sopimus lapsen huollosta Säännöksen 2 momentin mukaan vanhemmat voivat sopia muun henkilön kanssa: 1) että lapsen huolto uskotaan vanhempien tai toisen vanhemman ohella kyseiselle henkilölle; tai 2) että kyseisellä henkilöllä on sama oikeus kuin huoltajalla saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta joko kaikissa tai sopimuksessa määritellyissä asioissa. Säännöksen 3 momentin mukaan vanhemmat voivat sopia 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun huoltajan kanssa: 1) että lapsen tulee asua kyseisen huoltajan luona; tai 2) että lapsen tulee asua vuorotellen yhtäältä vanhempiensa tai toisen vanhempansa ja toisaalta kyseisen huoltajan luona. Säännöksen 5 momentin mukaan, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, he voivat sopia tehtävien jaosta huoltajien kesken. Yllä sanotun säännöksen perusteella sosiaalilautakuntien vahvistamista huoltosopimuksista on jatkossa merkittävä huomattavasti enemmän tietoja väestötietojärjestelmään kuin nykyään. Tämä aiheuttaa sekä väestötietojärjestelmään että kuntien tietojärjestelmiin muutoksia. Jos kuntien tietojärjestelmiä ei pystytä muuttamaan, joutuvat kunnat lähettämään tiedot paperilla maistraateille tallennettaviksi, mikä lisäisi maistraattien työmäärää. Tietojensaantioikeutta koskevat sopimusmääräykset pyritään mahdollisuuksien mukaan merkitsemään koodattuina väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmän tietopalveluasiakkaista erityisesti Kelalla on tarvetta saada tarkkaa tietoa lapsen vuoroasumisesta, mistä syystä myös lapsen vuoroasumista koskevat vaihtoehdot toteutetaan merkittäviksi väestötietojärjestelmään koodattuina. Koska uutena asumisvaihtoehtona mahdollistuu asuminen muun huoltajan luona, joudutaan väestötietojärjestelmän lapsen asumista koskeviin tietoihin luomaan uusi henkilölaji tätä varten. 9 § Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta Säännöksen mukaan tuomioistuin voi määrätä, että lapsen tulee asua vanhempiensa ohella tai sijasta huoltajaksi määrätyn henkilön luona. Tuomioistuin voi määrätä myös lapsen vuoroasumisesta joko molempien vanhempien luona tai vanhempien taikka toisen vanhemman sekä muun huoltajan luona. Yllä sanottujen tietojen välittämiseksi oikeuslaitoksen Tuomas -järjestelmästä väestötietojärjestelmään, on tehtävä muutoksia sekä väestötietojärjestelmään että Tuomas-järjestelmään. Väestötietojärjestelmän tietopalveluasiakkaista erityisesti Kelalla on tarvetta saada tarkkaa tietoa lapsen vuoroasumisesta, mistä syystä vuoroasumista koskevat vaihtoehdot toteutetaan merkittäviksi väestötietojärjestelmään koodattuina. Koska uutena asumisvaihtoehtona mahdollistuu asuminen muun huoltajan luona, joudutaan väestötietojärjestelmän lapsen asumista koskeviin tietoihin luomaan uusi henkilölaji tätä varten. 9a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta Säännöksen 2 momentin mukaan ”Ennen vuoroasumista koskevan päätöksen tekemistä tuomioistuimen on otettava omasta aloitteestaan käsiteltäväksi päätöksen vaikutus lapsen koti-kuntalain (201/1994) mukaiseen asuinpaikkaan. Tarvittaessa tuomioistuimen tulee määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi.” Vaikka tuomioistuin ei voi maistraattia sitovasti määritellä lapsen kotikuntalain mukaista asuinpaikkaa, voi olettaa, että näillä tuomioistuimien määräyksillä on hyvin painava ohjaava merkitys, kun maistraatti joutuu ratkaisemaan kysymyksen lapsen asuinpaikasta. Tästä syystä voi pitää tavoiteltavana, että myös nämä määräykset saadaan sähköisessä muodossa maistraattien tiedoksi. Tämä vähentäisi sekä asianosaisten että viranomaisten vaivaa asian hoitamisessa.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 6a § Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon Lastenvalvojat ry pitää tarkoituksenmukaisena ehdotusta, jonka mukaan isyytensä ennen lapsen syntymää tunnustanut mies saisi lapsen huoltajuuden automaattisesti. Tämä vähentäisi merkittävästi turhaa byrokratiaa isyysasioissa ja vahvistaisi isien tasavertaista asemaa eri elämäntilanteissa. Tuoko pykälän ensimmäinen mom. tulkintaongelman yhteishuollon osalta tilanteessa, jossa isyys on tunnustettu ennen lapsen syntymää ja tunnustaminen peruttu (30pv)? Jos ja kun isyys vahvistetaan lapsen syntymän jälkeen, voi syntyä käsitys että huolto tulee voimaan pelkästään ennakollisen tunnustamisen perusteella eikä ennakollisen tunnustamisen vahvistamisen perusteella. Lain sanamuotoa voisi korjata, esim. …isästä tulee äidin ohella lapsen huoltaja, kun isyys on vahvistettu ennakollisen tunnustamisen perusteella Pykälän 3. mom. sulkee pois tilanteen, jossa isyys kumotaan ja miehen huoltajuus on perustunut sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen. Lain perusteluissa todetaan, että kyse on tilanteista, joissa miehen huoltajuus on nimenomaisesti harkittu lapsen edun mukaiseksi. Ratkaisuksi näissä tilanteissa esitetään, että niin kauan kuin isyys on voimassa, voisi mies tehdä huollon muuttamista koskevan sopimuksen. Asianosaiset eivät useinkaan ole olleet tietoisia eteen tulevasta ongelmasta, vaan ovat suoraan hakeneet käräjäoikeudelta päätöstä isyyden kumoamiseksi. Sen jälkeen asianosaiset ovat halunneet, lähes poikkeuksetta, sopia huollon purkamisesta. Se ei enää ole ollut mahdollista, koska toinen osapuoli ei enää ole ollut lapsen vanhempi. Lastenvalvojat ry katsoo, että näissäkin tilanteissa isyyden kumoamisesta tulisi automaattisesti seurata huoltajuuden purkaminen. Tällä päästäisiin osaltaan siihen, että kaikkien osapuolten asema olisi samanarvoinen, riippumatta siitä oliko kyseessä aviomiehen isyys, ennakollisesti tunnustettu isyys tai lapsen syntymän jälkeen tunnustettu isyys. Sopimukset, jotka näissä tapauksissa on aikoinaan erikseen harkittu ja sovittu, ovat perustuneet sen hetkiseen tietoon, mutta isyyden kumoamisen yhteydessä tilanne on tietysti oleellisesti muuttunut. Toki sekä aviomiehen isyyden että tunnustetun lapsen isyyden kumoamisen kohdalla voi olla kyse tilanteesta, jossa lapsella tosiasiallisesti on kiinteä suhde tähän henkilöön. Näissä tilanteissa, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia, voisi mies hakea lapsen oheishuoltajuutta. 7a§ Sopimus lapsen huollosta Lastenvalvojat ry pitää hyvänä, että lakiin saadaan selkeyttävä säännös siitä, että vanhemmat voivat sopia tiedonsaantioikeuden antamisesta sille vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja. Tällä hetkellä osa lastenvalvojista on näitä sopimuksia vahvistanut, osa ei. On myös hyvä, että huoltajat voisivat jatkossa sopia vanhempien välisestä tehtävänjaosta sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Jos vanhemmilla on sopimusvaihtoehtona muukin kuin pelkästään yksin- tai yhteishuolto, on tämä osaltaan vähentämässä tarvetta viedä asioita käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Aikaisemman kannanottomme mukaisesti pääsääntö tulisi edelleen olla, että suhteet lähipiiriin hoidetaan vanhempien kautta. Lainsäädännön viesti tulee olla, että on kyse ensisijaisesti vanhempien vastuusta eikä oikeuslaitoksen tai viranomaisten päätöksistä Lastenvalvojat pitävät erittäin ongelmallisena lakiehdotusta, jonka mukaisesti vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta tai tiedonsaantioikeudesta myös muun henkilön kanssa. Yleensä nämä ovat tilanteita, jotka vaativat huomattavasti tarkempaa selvittelyä kuin vanhempien välisiä sopimuksia tehtäessä. Lastenvalvojien vahva kokemus on, että meillä on paljon perheitä, joissa vanhemmat sinänsä ovat yksimielisiä jonkun muun henkilön määräämisestä lapsen huoltajaksi. Usein kuitenkin vanhemmat hakevat näitä ratkaisuja hyvinkin nopeasti muuttuvissa elämäntilanteissa, jolloin esim. oheishuoltajaksi haettavan henkilön pysyvyydestä lapsen elämässä ei ole mitään takeita. Lastenvalvojien työssä tulee eteen myös perheitä, joissa vanhemmat hakevat käräjäoikeudelta näitä päätöksiä ja esim. lastensuojelussa on perheen tilanteesta ja lapsen edusta aivan toisenlainen käsitys. Miten lastenvalvoja voisi jatkossa riittävästi selvittää tilannetta ja toimia ohi vanhempien yhteisen tahtotilan? Lastenvalvojilla ei ole tällä hetkellä samassa määrin kuin olosuhdeselvittäjillä oikeutta saada lasta tai vanhempia koskevaa tietoa eri viranomaisilta. Huolena on myös, että kynnys hakea oheishuoltajuutta mataloituu liikaakin. Perheen tilanteen tulisi olla siinä määrin vakiintunut, että päätös olisi lapsen edun mukainen ja riittävän pysyvä. Jos sopimuskäytäntöön päädytään, tulee lain perusteluissa olla selkeät kriteerit oheishuoltajuuden ja lapsen asumisen määräämiseen muulle henkilölle. Tarvitaan esim. joku ohjeellinen aika, milloin tilanne voidaan katsoa lapsen kannalta riittävän vakiintuneeksi. Lastenvalvojan tapaamisissa tulee harvoin esiin tarve tapaamissopimuksesta lapsen ja muun läheisen välillä. Esillä olleissa tapauksissa on ollut kyse paitsi isovanhemmista myös esim. lapsen sosiaalisena vanhempana toimineesta ex-kumppanista tai sisarpuolesta. Tapaamisoikeuden vahvistaminen näissä tilanteissa tulee tehdä aina harkiten ja erityisin perustein. Tällöin asia olisi hyvä saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja asiassa olisi hyvä tehdä jonkinasteinen olosuhteiden selvitys. Lapsen hyvä ja säännöllinen arki tulee turvata erityisesti silloin jos tapaamisoikeus vahvistetaan useammalle henkilölle. Jollakin tasolla pitäisi määrittää, kuinka monta huoltajaa/lasta tapaavaa henkilöä/ tiedonsaantioikeuden omaavaa henkilöä lapsella voi olla. Tuoko 3 mom.2 kohta mahdolliseksi sen, että lapsi voisi asua kolmen eri henkilön luona? Pykälä on mielestämme epäselvästi muotoiltu. On kuitenkin tilanteita, joissa nopea ja yksinkertainen menettely olisi tarpeen ja lapsen edun mukainen, esim. silloin oheishuoltajan määrääminen lapselle estäisi huostaanoton. Näissä tilanteissa voitaisiin paljon nykyistä enemmän toimia siten, että hakijana olisi sosiaalilautakunta/ lastensuojeluviranomainen, jolloin olosuhdeselvitystä ei tarvittaisi ja asian käsittely nopeutuisi huomattavasti. Edellä esitetystä poiketen olisi tarkoituksenmukaista, että lastenvalvoja voisi vahvistaa sopimuksen silloin kun lapsella on vain yksi vanhempi ja lapsen elämässä on mukana henkilö, jolla on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. 7b § Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen Vuoroviikkoasuminen on käytännössä tänä päivänä yhä useamman vanhemman valitsema sopimusvaihtoehto ja sen kirjaaminen lakiin on tarpeellista. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan tulisi antaa väärää signaalia siitä, että vuoroasuminen olisi aina lapsen etu tai että se olisi jatkossa ensisijainen vaihtoehto erolasten kohdalla. Vuoroviikkoasuminen vaatii vanhemmilta keskimääräistä enemmän lapsen arjen jakamista ja yhteistyökykyä. Lakiehdotuksen 10§:ssä esitetyt vuoroviikkoasumisen perustelut ovat tämän takia tarpeellisia ja niitä tulisi jatkossa valtakunnallisesti noudattaa myös sopimuksia vahvistettaessa. Lastenvalvojat ry haluaa kiinnittää huomiota siihen, että pykälän merkitys jää kuitenkin tässä vaiheessa kovin vaillinaiseksi. Niin kauan kun vanhempien ei ole mahdollista jakaa lapselle tulevia etuuksia tai saada esim. koulukuljetusta molempien vanhempien kotoa, monet vuoroviikkoasumiseen liittyvät ongelmakohdat säilyvät ennallaan. Tämä tuo haasteita myös lapsen elatusavusta sopimiseen. Tästä tarkemmin kohdassa Liitelait, Elatuslain muuttaminen. Lain perusteluteksteissä on esitetty, että vuoroviikkoasumisesta voi olla lähtökohtaisesti kyse silloin kun lapsi on vähintään 40 % ajasta vanhemman luona. Tiettyyn prosenttilukuun sidottu määritelmä lain perusteluissa ei ole paras vaihtoehto. Tällöin vaarana on se, että vanhemmat rakentavat luonapitosopimusta tämän kriteerin perusteella, mm. motiivinaan turvata sosiaaliset etuudet. Perusteena pitäisi kuitenkin olla aina lapsen tilanne ja hänen hyvän arjen rakentaminen. Jatkossa se, määritelläänkö sopimuksessa vuoroviikkoasumisesta tai laajasta luonapidosta, ei pitäisi vaikuttaa vanhempien mahdollisuuksiin jakaa lapseen kohdistuvat etuudet keskenään tai määritellä elatusvastuuta. Lakiehdotuksen mukaan vuoroviikkoasumisesta päätettäessä tulee sopia myös luonapidon tarkemmista ehdoista. Tämä on hyvä lähtökohta, koska pelkästään vuoroasumisesta sopiminen ei aina ole riittävä. Samalla olisi hyvä selventää, mitä tarkoitetaan tarkemmilla ehdoilla. Voidaanko toimia kuten tähänkin asti ja sopia ehtojen tarkkuudesta perhekohtaisesti? On huomioitavaa, että kaikki vanhemmat eivät ole halukkaita sopimaan esim. loma-ajoista etukäteen tai esim. vuorotyötä tekevien vanhempien kohdalla kovin tarkat säännökset ovat usein mahdottomuus. 8§ Sopimuksen vahvistaminen Lakiehdotuksen mukaan THL vahvistaa sopimuksissa käytettävien lomakkeiden kaavan. Yhtenäisiä lomakkeita tarvitaan, koska ne omalta osaltaan ohjaavat lastenvalvojan työtä ja varmistavat työn laadun. Lastenvalvojat ry pitää tärkeänä, että kaikki sopimukset laaditaan yhtenäisillä lomakkeilla ja näin osaltaan varmistetaan, että sopimuksissa on mukana kaikki oleellinen tieto. Jos sopimukset tulee hyväksyä myös kaavaa vastaavilla lomakkeilla, se voi johtaa siihen, että vanhemmat yhä enenevissä määrin haluavat asioida kirjallisesti. Lastenvalvojan tehtävänä on olla selvillä niistä perusteista mihin sopimus perustuu sekä varmistua siitä, että sopimus on lapsen edun mukainen. Lisäksi uudessa laissa lastenvalvojan velvoite selvittää lapsen mielipide, joko vanhempien kertomana tai lapsen kanssa keskustellen, tulee velvoittavaksi. Tästä syystä on erittäin harvinaista, että sopimuksen vahvistaminen voisi olla mahdollista ilman vanhempien henkilökohtaista tapaamista. Jos sopimuksia vahvistettaisiin ilman yhtenäistä sopimuspohjaa, toisi se myös tietojärjestelmien osalta haasteita. Olisiko kaikki tieto yhtenevää ja yksiselitteisesti kirjattavaa? Lisäksi tietojen kirjaaminen tietojärjestelmiin erillisiltä sopimuksilta toisi turhaa lisätyötä lastenvalvojille. On myös huomattava, että suuri joukko lasten vanhemmista asuu eri paikkakunnilla ja joudumme hoitamana ison osan asioita ns. virka-apuina. Jos näissä tilanteissa hyväksyttäisiin monenkirjavia sopimuspohjia, mutkistuisi työ näissä tilanteissa oleellisesti. Lastenvalvojat ry pitää tärkeänä, että lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa vahvistetaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen kanssa keskustelu ei ole tarkoituksenmukaista, jos molemmat vanhemmat eivät halua siihen sitoutua. Lastenvalvojia mietityttää mm. ne tilanteet, jossa vanhemmat haluaisivat yhteisymmärryksessä sopia asioista, mutta samalla ilmoittavat etteivät (vielä) ole keskustelleet lapsen kanssa. Johtaako tämä siihen, että sopimusta ei voida vahvistaa ja kuinka paljon tällaisia tilanteita tulee mahdollisesti lisää? 9a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta Lain 7§:ssä todetaan, että sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. 9a§:ssä todetaan, että tarvittaessa tuomioistuimen tulee määrätä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Lastenvalvojat ry katsoo, että vuoroviikkoasumista koskevassa lastenvalvojan vahvistamassa sopimuksessa sekä tuomioistuimen päätöksessä tulisi aina olla merkintä siitä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi kotipaikaksi. Vanhempien yksimielisyys oikeudenkäynnin yhteydessä ei vielä takaa sitä, että asiasta ollaan jatkossakin yhtä mieltä. Tästä seuraa helposti se, että riita siirtyy maistraatin ratkaistavaksi. Maistraatti ei kuitenkaan ole oikea paikka jatkaa vanhempien välistä riitaa. 9c§ Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Vaikka lapsen muiden ihmissuhteiden vaaliminen on vanhempien tehtävänä ja vastuulla, on tietyissä tilanteissa tärkeää voida ratkaista asia tuomioistuimen päätöksellä. On hyvä, että lain perusteluihin on selkeästi määritelty ketä henkilöitä päätös voi koskea. Lain perusteluissa olisi hyvä olla myös sääntelyä siitä kuinka monta sopimuksella tai oikeuden päätöksellä vahvistettua tapaavaa läheistä lapsella voi olla. Kuten 7a§:n kohdalla olemme todenneet, tämän tulisi koskea myös tiedonsaantioikeuden huoltajuuden määräämistä muulle kuin lapsen vanhemmalle sekä lapsen asumista. 9d§ Tapaamisoikeuden turvaaminen Lastenvalvojat ry pitää tämän pykälän lisäämistä erittäin hyvänä ja tarpeellisena lapsen tapaamisoikeuden turvaamiseksi. 10§ Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen Pykälässä on esitetty perusteet lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemiseksi. Perusteet on muotoiltu hyvin ja ne on esitetty tarkemmin kuin tällä hetkellä voimassaolevassa laissa. 11§ Lapsen mielipiteen selvittäminen Velvoite on hyvä, sekä sopimuskäytänteissä että tuomioistuinkäsittelyssä. Lastenvalvojia mietityttää, miten vanhemmat tulevat jatkossa riittävästi etukäteen informoitua asiasta. Jotta tämän pykälän ajatus tulisi parhaiten toteutumaan, vanhempien tulisi riittävän ajoissa esim. ennen sopimusneuvottelua tai huolto/tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelua varautua selvittämään lapsen mielipide. Tämäkin kohta vaatii lastenvalvojan työprosessien sekä resursoinnin uudelleen tarkastelua. Lastenvalvojat ry haluaa kiinnittää huomiota laissa käytettäviin käsitteisiin. Tässä pykälässä puhutaan lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämisestä. Lastenvalvojien ja huoltajien kohdalla näiden käsitteiden lisäksi puhutaan lapsen kanssa keskustelusta. Selvitystyöntekijät keskustelevat lapsen kanssa ja käräjäoikeus kuulee lasta. Ovatko käsitteet riittävän selkeitä ja johdonmukaisia? 12§ Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen Pykälä on hyvä ja selkeyttää muutossopimuksen vahvistamisen edellytyksiä vanhempien ollessa muutostarpeesta yhtä mieltä. Muiden henkilöiden mukaantulo sopimuksen osapuoliksi tulisi väistämättä lisäämään muutettavien sopimusten määrää. Jatkossa sopimusten muuttaminen edellyttäisi monen eri henkilön kuulemista /suostumusta asiassa lisäten lastenvalvojien työmäärää oleellisesti. Lomakeuudistusta tehtäessä ja tietojärjestelmiä päivitettäessä tulee riittävästi huomioida monet hyvinkin erilaiset tilanteet ja sopijaosapuolet mm. muutettaessa tehtävänjakosopimusta tai tapaamisoikeutta.
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Käytännössä tuomioistuimet ovat olleet liian arkoja hyödyntämään uhkasakkoja. Pitäisi kytkeä tiiviimmin yleisiin säädöksiin. Jos tapaamiset eivät toteudu sovitusti, asiaan pitäisi puuttua heti madalletulla oikeudenkäyntiprosessilla. Jos oikeuden päätös asiassa on jo tehty, uhkasakko pitäisi määrätä tapaamisien estyessä nopeasti ilman erillistä uutta oikeudenkäyntiä. Tällöin tunnusmerkiksi riittäisi, että toinen vanhemmista ei pysty (esim manipuloinnin vuoksi tai esim lasten "kuulemista" ja "pehmeitä keinoja" käyttäen tosiasiallisesti manipuloiden käännettyä lapsia tapaamisia vastaan) itse kantamaan vastuutaan yleisissä säännöksissä esitetyllä tavalla. Lapsen mielipiteen selvittämisessä tärkeää ei ole niinkään "herkkyys" vaan lapsen edun kokonaisvaltainen ja pitkän aikavälin tilanteen arviointi. Tilanteen arviointi ei saisi olla yksittäinen tilanne, joka on manipuloinnille altis, vaan pitäisi ottaa huomioon pitkä linja ja aiemmat asiakirjat ja käsittelyvaiheet, eri viranomaisissa, tyypillisesti pitkittyneissä riitatapauksissa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tapauksiin, joissa toinen vanhempi pyrkii leimaamaan toista ja pyritään salaamaan tietoja, jotka ovat toiselle epäedullisia. Laki ei tarpeeksi tunnista isä tai äitipuolen roolia tapaamiskiistoissa. Heillä voi olla myös varsinaisia vanhempia rakentavampi rooli, koska he yleensä näkevät kokonaisuuden ja haluavat aidosti sitoutua tapaamisten toimivuuteen. He ovat alttiita manipulatiiviselle mustamaalaukselle helposti.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Huoltajuuskysymyksen yksinkertaistaminen sekä oheis- tai sijaishuoltajan määräämisen mahdollisuus ovat tärkeitä. On hyvä, että vuoroasuminen tulee kirjattua lakiin. Vuoroasumista ei kuitenkaan tule vahvistaa, jos se vaarantaa lapsen kiintymyssuhteen kehityksen. Toisin sanoen alle neljävuotiaiden tapaamisoikeutta tulisi arvioida lapsen kiintymyssuhteen kehittymisen turvaamisen näkökulmasta. Erittäin hyvä että valvotuista vaihdoista sekä tuetuista ja valvotuista tapaamisista on tässä laissa säädetty. Samoin on hyvä, että voidaan vahvistaa oikeus tavata muutakin lapselle läheistä henkilöä kuin vanhempaa. Kun lapsen oikeutta tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa arvioidaan, viitataan lakiuudistuksessa vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen verrattavaa vakiintuneeseen suhteeseen. Lapsen ja muun läheisen vakiintumisen ja suhteen laadun arvioimisessa tulisi kuulla lasta, kuten lapsen subjektiivista kokemusta suhteesta ja sen laadusta. Tämän selvittämiseksi on suositeltavaa käyttää psykologia. Tässä on tärkeä myös varmistaa, että se ei tarpeettomasti hankaloita lapsen ja vanhemman suhdetta, esimerkiksi tilanteessa, jossa kyseisen henkilön ja vanhemman kasvatusnäkemykset poikkeavat huomattavasti. Lapsen mielipiteen selvittäminen myös riidattomissa asioissa saattaa aiheuttaa tarpeetonta painetta viranomaisille, vai jääkö se pelkäksi kirjaimeksi? Lakitekstissä oleva kohta, jonka mukaan tehtäessä ratkaisua huollosta on kiinnitettävä huomiota vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle antaa sinänsä selkeän arvioitikriteerin, ja on erittäin hyvä, että tämä on nostettu lakiehdotuksessa esiin. On kuitenkin tärkeä varmistaa, että myös tämän arvioinnissa käytetään riittävää osaamista. Joskus lasta voi myös olla tärkeä kuulla, vaikka siitä aiheutuisi haittaa hänen ja vanhempien suhteelle, mutta se tulee toteuttaa joka tapauksessa niin, että haitta minimoidaan. Lapsen kuulemisessa ja mielipiteen selvittämisessä tulee käyttää lapsen kasvuun- ja kehitykseen sekä huoltajuuskysymyksiin perehtynyttä asiantuntijaa, kuten psykologia. Asiantuntijalla tulisi olla kokemusta myös esimerkiksi sovittelutyöstä huoltajien välillä. Lapsen mielipiteen selvittämisessä asiantuntijan käyttäminen on erityisen perusteltua, mikäli lapsi on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa esim. huoltajien tulehtuneiden välien tai kiireellisen sijoituksen/huostaanoton vuoksi. Lapsen kuulemisessa on tärkeä tuntea lapsen kehitystä ja ymmärtää, että lapsen mielipide on hyvin tilannesidonnainen. Olennaista on, miten lapsi mielipiteensä perustelee. Lapsi ei pysty hahmottamaan kokonaisuuksia, vaan juuri sen hetkinen tunnetila vaikuttaa. Kuulemiseen tarvitaan useampi tapaaminen, lasta on tavattava molempien vanhempien tuomana ja/tai molempien vanhempien kanssa, ja siinä on olennaista luoda kuvaa lapsen arjesta kummankin vanhemman luona, mihin lapsen mielipide on suhteutettava. Pieni lapsi ei pysty luomaan kokonaiskuvaa itsestään ja ihmissuhteistaan. Lapsen tarpeiden kuulemiselle on annettava enemmän painoa kuin lapsen mielipiteen kuulemiselle. Tärkeintä on selvittää lapsen kokemus suhteista vanhempiinsa ja saamastaan huolenpidosta, miten hänen tarpeisiinsa vastataan. Lapsi ei voi valita eikä häntä tule laittaa valitsemaan vanhempiensa välillä, hän on hyvin riippuvainen vanhemmistaan, ja muodostaa mielipiteensä varsinkin ristiriitatilanteessa yrittäen tasapainotella vanhempiensa välissä. Lapsella tulee olla myös oikeus olla ilmaisematta mielipidettään. Tämä vaihtoehto on myös kerrottava lapselle. Päätös ja vastuu on aina aikuisen. Lapsen iästä riippumatta on aikuisten tehtävä sopia tapaamiset tai ainakin varmistaa niiden säännöllisyys, varsinkin jos vanhempien välit ovat riitaiset ja keskusteluyhteys vähäinen, koska lapsen ja vanhemman suhteen ylläpitäminen on liian iso vastuu lapselle.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö kannattaa ehdotettua huoltajuuden toteamisen yksinkertaistamista muun muassa tavanomaisissa avoliittotilanteissa. Avoliitossa syntyvän lapsen isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää merkitsisi samalla vanhempien yhteishuoltajuuden vahvistamista suoraan lain nojalla. Näissä tilanteissa nykyinen vaatimus erillisestä huoltajuussopimuksen vahvistamisesta sosiaaliviranomaisessa on tarpeeton. Riidanalaisissa tilanteissa osapuolten on mahdollista viedä asia erikseen ratkaistavaksi. Laissa ehdotetaan säädettäväksi lapsen huollon yhtenä vaihtoehtona lapsen asumisesta vuorotellen vanhempiensa luona (7, 7 b, 9 a §). Valtiovarainministeriö kannattaa ehdotettua sääntelytapaa, jonka mukaan vuoroasumista koskevasta sopimuksesta tai päätöksestä voidaan tehdä lapsen huoltoa koskeva merkintä väestötietojärjestelmään, mutta lapsella voi kuitenkin edelleen olla vain yksi kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Vuoroasumista koskevassa sopimuksessa tai päätöksessä tulee ehdotuksen mukaan aina ottaa huomioon, kumpi koti ilmoitetaan väestötietojärjestelmään talletettavaksi lapsen kotikunnaksi ja siellä olevaksi asuinpaikaksi. Sääntelytapa ei siten suoraan muuta lapsen ja perheen oikeuksia saada asuinpaikkaan sidottuja palveluita ja etuuksia ainoastaan kotikunnasta. Se mahdollistaa kuitenkin palveluja ja etuuksia koskevan lainsäädännön kehittämisen jatkossa siten, että vuoroasumiseen liittyvät tilanteet otetaan erikseen tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon. Mietinnössä (s. 31) viitataan valtiovarainministeriössä osana Tulevaisuuden kunta -hanketta vireillä olevaan selvitykseen kaksoiskuntalaisuuden mahdollistamisesta. Selvityksen määräaika päättyy vuoden 2017 lopussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että selvityksen perusteella ei nähtäisi tarkoituksenmukaisena säätää mahdollisuudesta, että henkilöllä voisi olla kaksi virallista kotikuntaa. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan myös tämä puoltaisi edellä mainittua, mietinnössä ehdotettua sääntelytapaa vuoroasumisesta. Valtiovarainministeriö kannattaa lisäksi ehdotettua sääntelyä, jolla määritellään tuettujen ja valvottelujen tapaamisten määräämisen edellytykset nykyistä tarkemmin painottaen erityisesti lapsen etua. Valvottujen tapaamisten järjestämisen kannalta valtiovarainministeriö näkee myös perusteltuna vaatimuksen siitä, että vanhempi velvoitetaan kunkin yksittäisen tapaamiskerran osalta ennalta ilmoittamaan, aikooko hän käyttää oikeuttaan tapaamiseen.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 6 § Huoltajat lapsen syntymän perusteella. Kysymys kielellisestä tarkennuksesta. 6 a § Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon. Käräjäoikeus on 15.2.2016 antamassaan lausunnossa todennut, että epäselvien tilanteiden selkiyttäminen on perusteltua. Ei huomautettavaa. 7 § - 7 b § Sopimus lapsen huollosta. Säännös koskee lastenvalvojan toimivaltaa, jonka laajentaminen on perusteltua. Lain esitöissä olisi hyvä olla pohdintaa siitä, millä kriteereillä oheishuoltajuussopimuksia voidaan vahvistaa, jotta niitä ei käytettäisi sopimattomiin tarkoitusperiin eikä määrättäisi liian löyhin kriteerein, koska purkamistilanteet ovat hankalia. 8 § Sopimuksen vahvistaminen. On hyvä että sopimukselle on (edelleen) lomake, jos se ohjaa sopimuskäytäntöä oikeasuhtaiseen täsmällisyyteen. 9 §- 9 a § Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta. On hyvä että tietojensaantioikeus kirjataan lakiin ja että asuminen voidaan määrätä oheishuoltajan luo, jolloin sitä ei tarvitse enää toteuttaa tehtävienjakomääräyksellä. Vuoroasumisen osalta olemme aiemmin 15.2.2016 esittäneet, että vuoroasumisjärjestely voitaisiin jatkossakin rakentaa asumisen ja tapaamisoikeuden varaan. Käräjäoikeus ei vastusta esitystä, mutta toteaa, että vaikka vuoroasumisen käsite saadaan lakiin, niin käytännössä vuoroasuminen kirjauksineen lapsen virallisesta asuinpaikasta ei juurikaan muuta tilannetta. Vuoroasumisen kriteerinä oleva vähintään 40 prosenttia voi aiheuttaa pahimmillaan sen, että tapaamisoikeutta venytetään lapsen edusta välittämättä pelkästään siksi, että kriteeri saadaan täyttymään. Käytännössäkään ei liene eroa sillä, että lapsi asuu toisen luona ja tapaa toista laajasti verrattuna siihen, että toinen koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi ja lapsi tapaa toista vuoroasumisen nojalla, ainakaan niin kauan, kun julkisten palveluiden saatavuus ja yhteiskunnan tukien mukaiset etuudet määräytyvät kotikuntalain mukaisen asuinpaikan mukaan. 9 b § Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot. On hyvä että laissa muistutetaan, että valvotut tapaamiset on viimesijainen tapaamismuoto. Perustelujen mukaan näitä tapaamisia määrättäessä tulisi määrätä riittävän yksityiskohtaisesti tapaamisten ajankohdasta, kestosta ja muista ehdoista. Nykyisin käräjäoikeus on sosiaalihuoltolain ja sen esitöiden nojalla määrännyt sen, tuleeko sosiaalitoimen toteuttaa valvottu tai tuettu tapaaminen tai valvottu vaihto, ja sen, kuinka usein tapaamisia tulee olla, viimeksi mainitunkin jäädessä yleensä riippumaan sosiaalitoimen resursseista. Joissain tilanteissa on ilmennyt epäselvyyttä siitä, missä laajuudessa tuomioistuin voi tätä laajemmin antaa määräyksiä sosiaalitoimelle tapaamisten käytännön toteuttamisesta. Olisi hyvä selventää, antaako 9 a § tai muu säännös käräjäoikeudelle toimivallan velvoittaa kunta järjestämään tapaamiset tai vaihdot tiettynä päivänä, tiettyinä kellonaikoina, ottamaan päihdeseuloja, hankkimaan vartijaa tapaamisiin, jne. Perusteluiden maininta siitä, että näissä tapaamisissa tulisi pääsääntöisesti hankkia olosuhdeselvitys, on hyvä siinä mielessä, että tämä korostaa kyseisen tapaamisjärjestelyn poikkeuksellisuutta, mutta käräjäoikeuden käsityksen mukaan normaali selvityksen ”tarvittaessa” hankkiminen on riittävää. Joskus vanhempi voi vaatia selvityksen tehtäväksi vain viivyttääkseen asian ratkaisemista. 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa. Henkilöpiiri on hyvin määritelty. Lain sanamuoto ja perustelut ovat hyvät. Varttuneen lapsen hyväksymisestä ks. 11 §. 9 d § Tapaamisoikeuden turvaaminen. Mahdollistaa uhkasakon määräämisen jo perustepäätöksessä. Ei huomautettavaa. 10 § Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen. Ei huomautettavaa. 11 § Lapsen mielipiteen selvittäminen. Ehdotus on periaatteessa johdonmukainen muutos lapsen osallistumisoikeuden vahvistamisen kannalta. Kun perusteluiden s. 36 mukaan mielipide pitää selvittää myös riidattomissa asioissa ja ainakaan nykyisin vanhemmat eivät tästä mainitse hakemuksissaan, herää kysymys, tuleeko vanhempiin tämän selvittämiseksi aina ottaa yhteys, vaikka he ovat yksimielisiä tai toinen ei vastusta hakemusta. Pitääkö tuomioistuimen ottaa yhteyttä kumpaankin vanhempaan, ja jos vanhemmat ovat ulkomaalaisia, tuleeko hankkia tulkki keskustelua varten? Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että vanhemmat ovat usein erimielisiä siitä, tuleeko lapsille puhua eroon liittyvistä asioista ja miten sen tulisi tehdä: vanhemmilla on usein huoli, että toinen pyrkii keskusteluissa asiattomasti vaikuttamaan lapseen. Lapsen kanssa käytyjä keskusteluja koskevan kysymyksen esille ottaminen voi lietsoa riitaisuutta vanhempien välille. Asioista merkittävä määrä on riidattomia. Herää kysymys, onko muutos riidattomia asioita koskien tarpeellinen. Ajatus on hyvä, mutta haitat saattavat ylittää hyödyt. 11 a §. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättäminen huostassa pidon aikana. Hyvä että asiasta säädetään huoltolaissa. Tämä on omiaan karsimaan pois joitakin hakemuksia, joissa ei ole ymmärretty yleisen tuomioistuimen toimivallan laajuutta huostaanottotilanteessa. 12 §. Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen. 1-kohta on ongelmallinen: onko aina sallittava riiteleminen jos vanhemmat haluavat riidellä, kun kysymys voi olla hyvin pienistäkin asioista? Eikö tämän tilanteen hallintaan riitä kohta, jonka mukaan muuttamiselle on lapsen edun kannalta perusteltu syy. Ks. 14 a § alla. Toiseksi kriteeri ”on muuten lapsen edun kannalta perusteltu syy” ei juurikaan poikkea aiemmasta ”tai muuttamiseen on muutoin aihetta” Muutosta haluava vanhempi argumentoi aina lapsen edulla.
      • Hämeenlinnan kaupunki, Kanta-Hämeen alueen ja Akaan kaupungin lastenvalvojat
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 7 b § Huolta aiheuttaa, että vuoroasumisessa vanhemmat pystyvät edelleen riitelemään nimenomaan kirjoilla olosta. Ratkaisuna voisi olla kirjoilla molemmilla ja Kelan etuuksien jako, vuoroasumisen osalta myös Lakiin lapsen elatuksesta selkeä säännös elatusavun määräytymisestä tai vähintään ohjeistukseen yhdenmukainen toimintaohje. Vanhemmat ovat esittäneet toiveita, että lapsi/lapset voisivat olla kirjoilla molempien luona ja on iso puute, ettei sitä uudistuksessa toteuteta siihen liittyvistä vaikeuksista huolimatta. Vuoroasumisessa lapsen iän maininta (3 v) perusteluissa suuntaa vanhempien ajattelua huomioimaan pelkästään lapsen ikä miettiessään sopiiko vuoroasumisen lapselle vai ei. Kyseessä on aina lapsen edun mukainen kokonaisharkinta, vanhemmatkaan lapset eivät välttämättä sovellu persoonaltaan vuoroasumiseen. 9b§ Passiiviset vanhemmat jäävät tässä lakiuudistuksessa vieraannuttajavanhempien varjoon, vaikka ilmiö on lapselle käsittääksemme yhtä haitallinen. Lapsi joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään, kun tapaamiset eivät toteudu. Esim. Sosiaalihuoltolain pykälä valvotuista ja tuetuista tapaamisista sisältää vain keskeyttämismahdollisuuden, jos yksittäinen tapaaminen ei onnistu. Pitäisi voida tehdä myös lopettamispäätös, esimerkiksi kolmen valvotun/tuetun tapaamisen jäätyä väliin. Lapsen etu ei ole, että hän kerta toisensa jälkeen pettyy, kun tapaamiset eivät toteudu ja menettely olisi myös yhteiskunnan varojen säästöä. Nyt yksityiset palvelutuottajat laskuttavat kuntia toteutumatta jääneistä tapaamisista. Harvoin kuitenkin oikeudenkäynnissä tehdään päätös, että tapaamisia ei olisi lainkaan silläkään perusteella, että valvottuja tapaamisia on jäänyt toteutumatta. Tapaajavanhempaa tulisi vastuuttaa enemmän kuin mitä työryhmän ehdotuksessa esitetään. 9 c §: Huolta aiheuttaa lapselle tärkeiden henkilöiden sopimusten teko käytännössä. Sopijapuolia saattaa olla paljon, esim. jos uusperheessäkin on tapahtunut ero. Myös elämänkumppanit vaihtunut, mutta silti saatetaan elää useampia vuosia saman katon alla ja lapsi on kiintynyt uusiin kumppaniin. Miten erilaiset tapaamisjärjestelyt sovitetaan lapsen arkeen, niin ettei hän vaihda jatkuvasti aikuiselta toiselle ja vaarana on, että biologinen vanhempi voi tapaamisjärjestelyissä jäädä toissijaiseksi ja lapsen arki on rauhatonta tapaamiskodista toiseen siirtymistä. 11 a§: Huostassapidon aika ja sopiminen sinä aikana/ Lastensuojelulain 46 § hämmentää. Jäimme miettimään, aiheuttaako se asian käsittelyä monessa paikassa, mikä tuottaa kustannuksia? Lastensuojelutyöntekijät ja selvitystyöntekijät selvittävät samaa asiaa, kummalla vanhemmalla lapsi voi asua, samoin käräjäoikeus ja mahdollisesti hallinto-oikeus. Tuntuu ennenaikaiselta antaa päätöstä asumisesta, silloin kun ei ole tiedossa huostaanoton kesto, lapsen ja aikuisten tilanne ehtii muuttua. Mitä lisäarvoa antaa lapselle, että asia käsitellään myös käräjäoikeudessa lastensuojelun lisäksi? Huostaanoton purun hakeminen olisi myös sille huoltajalle mahdollista, joka haluaa lapsen luokseen. Haittaako tämä myös vanhempien sitoutumista lastensuojelun työskentelyyn, kun rinnalla voi asiasta riidellä oikeudessa? 8§ ja 11 §: Pohdimme, miten lapsen kuuleminen käytännössä tapahtuu, esim. vanhempien ollessa erimielisiä lapsen mielipiteen kuulemisesta ja tilanteissa, että lapsi suostuisi keskustelemaan, mutta toinen vanhempi/huoltaja kieltää. Onko lastenvalvojalla oikeus silloin keskustella lapsen kanssa? Miten lastenvalvojien kuulemismahdollisuus taataan? Vanhemmat voivat myös sopiessaan ohittaa lapsen mielipiteen, mikä painoarvo ja vaikutus mielipiteelle annetaan ja voiko lastenvalvoja vahvistaa lapsen mielipiteen vastaisesti vanhempien sopiman?
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan. Kommentteja: Aiemmassa lausunnossaan oikeusministeriölle (2016) Miessakit ry esitti, että lainvalmistelussa tulee harkita tapaamisoikeuden tahallisen estämisen kriminalisointia sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Näkemyksemme mukaan työryhmä on pohtinut kysymystä riittävästi ja yhdymme työryhmän perusteluihin siitä, ettei erillinen kriminalisointi ole tarpeen. Pidämme ongelman ratkaisemiseksi esitettyä uhkasakko-rakennetta tässä vaiheessa oikeana. Sen toimivuutta on tärkeä seurata ja tarvittaessa kriminalisointi on otettava uudelleen harkintaan. On varsin tervetullutta, että lapsen asuminen vuorotellen vanhempien luona sanoitetaan selkeästi ja sen ehdot ja sisältö kirjataan. Vuoroasumisratkaisun tueksi on jatkossa tärkeä arvioida myös mahdollisuutta asuinpaikan vahvistamiseen molempien vanhempien luokse, ja myös etuuksien ja palvelujen jakoa/saatavuutta. Siksi on hyvä, että työryhmän mietinnössä muuta yhteiskunnallista lainvalmistelua rohkaistaan arvioimaan edellä mainittuihin asioihin liittyvää erityislainsäädäntöä. Huoltajuusratkaisuihin kirjattu laajennettu sanamuoto, joka mainitsee vanhempien kyvyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle, on erityisen onnistunut. Valitettavan usein käy niin, että vanhemmat purkavat parisuhteen pettymyksiä yhteistyövanhemmuuden kehykseen, mikä on lapsen kehityksen ja kasvun kannalta vahingollista.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • §7 Lapsen huolto sopimus. Pidämme hyvänä uudistuksena, että mahdollisuus sopia lapsen asioiden tiedonsaannista. On kuitenkin huomattava, että sopimuksessa tulee tarkasti sopia, mistä asioista on tiedonsaantioikeus ja miten sitä toteutetaan. Esimerkkinä: nnko toinen vanhempi velvollinen aina tiedottamaan lapsen asioista toiselle vanhemmalle vai onko toisella vanhemma oikeus saada viranomaisilta tietoa hänen sitä pyytäessä? / b. Miten vuoroasumisen kirjaaminen muuttaa jo voimassaolevaa lakia, vanhempien mahdollisuudesta sopia vuoroasumisesta. Tällä kirjauksellan ei edelleenkää sosiaalijärjestelmämme tule tuntemaan käsitettä vuoroasuminen. Tämä aiheuttaa paljon vanhempien välisiä kiistoja taloudellisiin asioihin liittyen. Lapsella tosiasiallisesti vain yksi asuinpaikka tämänkin lakiehdotuksen mukaan. § 8 Lapsen kuuleminen. Laki ehdotuksessa sosiaalilautakunnan on otettava huomioon lapsen mielipiteet. Mikä tosiasiallinen merkitys lapsen kuulemisella on? Laki ei määrittele mikä painoarvo lapsen mielipiteellä on. Tosiasiallisesti lapsen mielipide selvitetään ja tuodaan vanhemmille tiedoksi? Lakiehdotuksen määrittely lapsen kuulemisesta epäselvä. Onko lastenvalvojalalla velvollisuus aina ennen sopimuksen tekemistä informoida vanhemmille mahdollisuudesta kuulla lasta? Pykälä tulee lisäämään resurssipainetta perheoikeudellisiin yksiköihin. § 9c Määritelmä lapselle läheisestä henkilöstä on suppea. Laki ehdotus ei tässä muodossa tue lapsen oikeutta pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin henkilöihin kuten isovanhempiin, jos vanhemmat eivät pääse asiasta keskinäisesti sopimukseen.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Hovioikeus pitää ehdotuksessa esitettyä lähtökohtaisesti kannatettavana. Hovioikeus kuitenkin kiinnittää huomiota pykälän soveltamiseen käytännössä. Määritelmä erityisen läheisestä henkilöstä voi aiheuttaa tulkintaongelmia siitäkin huolimatta, että ehdotuksessa erityisen läheisen henkilön määritelmä on suppea. Hovioikeus pitää myös jonkinasteisena riskinä muutoksen johtavan sukujen välisiin riitoihin, joissa lapsen etu voi unohtua. Tapaamisoikeus on nimenomaan lapselle kuuluva oikeus. 9 d § Tapaamisoikeuden turvaaminen Hovioikeus pitää ehdotuksessa esitettyä hyvänä. Tuomioistuimen mahdollisuus asettaa uhkasakko jo tapaamisoikeudesta päättäessään on omiaan estämään täytäntöönpanoriitoja. 11 § Lapsen mielipiteen selvittäminen Hovioikeus kiinnittää huomiota erityisesti ehdotuksen sivulla 76 todettuun seikkaan, ettei päätöksenteko asiassa koskaan ole lapsen vastuulla, vaikka asiaa ratkaistaessa hänen toivomuksensa ja mielipiteensä selvitettäisiin ja otettaisiin huomioon. 12 § Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen Hovioikeus pitää hyvänä ehdotuksessa esitettyä sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamisen edellytysten tiukennusta. Tiukennus on omiaan vähentämään tuomioistuimessa käsiteltävien riitojen määrää.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Laki ottaa kantaa, miten lapsesta koituvat tapaamisista koituvat matkakulut jaetaan, jolloin edistetään lapsen tapaamisoikeuden toteutumista yhteisvastuullisesti (7§). Lapsen kuuleminen ja näkemysten huomioonottaminen (11§) tulee pitää sisällään myös lapsen oikeuden olla ottamatta kantaa häntä koskeviin asioihin. Lapsen kuuleminen tarkoittaa myös lapsen oikeutta saada tietoa hänen elämäänsä koskevista muutoksista ja vastuuta tiedottamisesta asetetaan vanhemmille. Lapsen kuulemiskäytännöt nousevat vahvasti esiin myös huolto- ja tapaamisoikeuteen liittyvissä oikeuskäytännöissä ja lapsen kuulemisen toteuttamisessa, johon lain perusteluosiossa otetaan kantaa. Lapsen tapaamisoikeuden määriteltäessä tulee ottaa huomioon sekä lapsen oikeus ylläpitää suhdetta hänestä erossa asuvaan vanhempaan että oikeus kieltäytyä tapaamisista. Lailla tulisi turvata lapsen oikeus saada psykososiaalista tukea ja terapiaa tilanteissa, joissa perheessä on ollut todennettua väkivaltaa tai sen uhkaa. Lain perusteluissa ehdotetaan ikärajojen poistamista: lapsen omat toivomukset ja mielipide tulisi aina selvittä huomioiden lapsen ikä- ja kehitystaso. Lain perusteluissa myös todetaan, että lapselle tulee aina myös kertoa mihin käyty keskustelu voi vaikuttaa sekä käynnissä olevasta menettelystä, ja ettei päätöksen teko ole lapsen vastuulla. Nämä asiat on selkeästi todettava lasta kokevista asioista päätettäessä myös lapsen huoltajille (huoltajien tehtävät), ettei lapseen kohdistuu vanhempien taholta painostusta tai etteivät vanhemmat etukäteen määrittele, mitä lapsi saa tai ei saa kertoa. On hyvä, että valvotusta tapaamisesta ehdotetaan viimesijaista vaihtoehtoa ja ensin pohditaan valvotun vaihdon tai tuetun tapaamisen mahdollisuus. Hyvä on myös se, että tuen ja valvonnan tarve tulee aina perustella lapsen oikeuden ja lapsen edun toteutumisen perusteella. Lisäksi laissa tulisi määrätä, että tapaamispaikkapalveluissa olisi käytössä tulkki, jos työntekijällä ja vanhemmalla ei ole yhteistä kieltä ja ottaa kantaa tulkin käytöstä koituviin kuluihin. Lain tulisi myös turvata ja taata lapselle ja vanhemmille laadukas tapaamispaikkatoiminta, jossa kilpailutuksen kriteerinä ei saa yksinomaan tapaamisten hinta, vaan ensisijaisena kilpailutuksen kriteerinä tulee olla tapaamispaikkatoimintaa tuottavan tahon laadukkaasti tuottama ja lapsen edun turvaava palvelu. Oleellinen laatuun liittyvä tekijä on henkilöstön osaaminen, joka korostuu etenkin valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa merkittävänä lapsen ja tapaamisen turvallisuuden näkökulmasta. Laissa esitetty ehdotus (9b§) matkustusasiakirjojen luovuttamisesta valvottujen tapaamisten ajaksi valvojalle, jos on perustellusti epäillä luvatonta maasta poistumista lapsen kanssa, on hyvä. Ehdotettu muutos läheisten ihmissuhteiden turvaamisesta niin isovanhempiin kuin esim. uusperheissä ja sateenkaariperheissä (9c§) on erittäin kannatettava ja vahvistaa lapsen oikeutta läheisiin ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin eron jälkeen. Tapaamisoikeuden turvaaminen (9d§, 10§) Työryhmä ehdottaa vahvistettavaksi lapsen tapaamisoikeuden toteutumista uhkasakon nojalla tuomioistuimen päätöksellä. Uhkasakon asettaminen tulisi aina olla viimesijainen vaihtoehto, ja tuomioistuimen päätöksen on aina perustuttava tarkkaan selvitykseen, mistä syistä tapaamisoikeus lapsen ja toisen huoltajan välillä ei toteudu. Jos taustalla on lapseen tai lähivanhempaan kohdistuva vaino tai väkivalta, uhkasakkoa ei voi asettaa. Lisäksi tulisi määritellä selkeästi perusteet sille, milloin vanhemman toiminta luo syyn epäillä, että hän tahallisesti pyrkii estämään toisen huoltajan ja lapsen välisen suhteen toteutumista. Niissä tilanteissa, joissa asianmukaiseen riskienarviointiin perustuen ei ole kysymys väkivallasta tai sen uhasta, tulisi vanhemmille ennen uhkasakkoa tarjota muita sovinnollisuuteen tähtääviä tapoja ratkaista tilanne, kuten perheasioiden sovittelu tai tuomioistuinsovittelu. Suositeltavaa voisi olla myös uhkasakon sijasta taata vanhemmalle ja lapselle valvottu tai tuettu tapaaminen sekä auttaa tapaamisia estävää vanhempaa luomaan luottamusta toiseen vanhempaan. Kannatamme 7§ esitystä nostaa yhdeksi viralliseksi asumismuodoksi mahdollisuuden lapsen vuorottelevaan asumiseen. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan vuoroviikkoasuminen on yleisintä tilanteissa, joissa molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molemmilla vanhemmilla on korkea tulotaso (SCB, Demografiska rapporter 2014:1). Lain tulisi turvata kaikille eroon päätyville vanhemmille mahdollisuus vuorotellen toteutuvaan asumisratkaisuun yhteiskuntaluokasta, tulotasosta tai muusta elämäntilanteesta riippumatta. Vuoroviikkoasumisen virallisen aseman tunnustamisen lisäksi tarvitaan muutoksia lapseen kohdistuvien etuuksien (kuten lapsilisä, asumistuki, hoitorahat) osalta. Erityislasten perheissä vuorotellen asumisen tulisi turvata myös lapsen oikeus mm. koulukuljetuksiin ja tarvittavaan apuvälineistöön molempien vanhempien luona. Osa vanhemmista hakee vuoroasumista sillä perusteella, ettei kumpikaan maksa elatusapua lapsesta. Asumismuotoa ratkaistaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että mahdollinen elatusapu otetaan aina tarkasteluun ja huomioidaan molempien vanhempien mahdollisuus vastata lapsen elatuksesta. Vuoroasumisratkaisun ei tulisi heikentää lapsen oikeutta saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan eron jälkeen. Ehdotus vahvistaa lapsen oikeutta elatukseen myös vuorotteluasumiseen liittyvissä ratkaisuissa (laki elatuksesta annetun lain muuttamisesta 4§)
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Anne Korhonen, palvelupäällikkö Tutkimukselliset ja hoidolliset palvelut
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ehdotettu 6 a § selkeyttää ja vähentää lastenvalvojan työtä, kun erillistä sopimusta lapsen yhteishuollosta ei tarvitse tehdä tilanteessa, missä isä on tunnustanut isyytensä ennen lapsen syntymää. Ehdotettu muutos vähentää byrokratiaa ja nopeutta huoltajauuskysymyksen käsittelyä edellyttäen, että asiaan liittyvät merkinnät tapahtuvat maistraatin toimesta. Nykyisin laissa ei ole mainintaa vuoroasumisjärjestelyistä ja uuteen lakiin on otettu mukaan tätä koskeva säännös. Vanhemmat voivat sopia tai tuomioistuin voi päättää, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Lakiehdotus jättää edelleen etuisuuksiin ja palvelujen saamiseen liittyvät asiat avoimeksi ja mahdollistaa vanhempien keskinäisen riidan näissä asioissa. Tärkeämpää olisi kirjata lakiin tällä hetkellä vallitseva käytäntö ja puhua edelleen laajennetusta tapaamisoikeudesta, sillä ehdotuksen mukaan lapsella voisi jatkossakin olla vain yksi asuinosoite. Vuoroasumisen ja laajan tapaamisoikeuden raja on häilyvä ja saattaa aiheuttaa riitoja vanhempien välillä lapsiin kohdistuvista etuuksista. Tällä hetkellä vuoroasumisen motiivit ja siihen liittyvät riitaisuudet liittynevät lähinnä siihen, että lapsilisä, yksinhuoltajakorotus sekä asumistuki maksetaan vanhemmalle, jonka luokse lapsi on kirjattu asumaan. Ehdotettu sääntely ei toisi muutosta vallitseviin ongelmiin. Oikeusministeriön ohjeistusta tulisi täsmentää ja tarkentaa elatusavun määräytymisen perusteista vuoroasumisen tilanteissa. Elatusavun määrittäminen vuoroasumistilanteissa on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi. Vallitseva käytäntö on ollut epäyhtenäinen ja asiasta on muutamia Korkeimman oikeuden ratkaisuja. Elatuslaki on tärkeä osa kokonaisuutta ja tähän liittyy selkeitä muutospaineita. Lapsen oikeuteen tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ehdotetaan parannuksia. Lastenvalvojan tai muun henkilön tulee keskustella lapsen kanssa henkilökohtaisesti lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi. Lastensuojelun näkemyksen mukaan lapsen oma mielipide pitäisi selvittää myös silloin, kun vanhemmat ovat asiasta yksimielisiä. Olennaista on huomioida, että lapsen mielipide ei välttämättä ole lapsen etu. Tilanteessa, jossa lapsi tai vanhemmat vastustavat lapsen mielipiteen ja toivomusten selvittämistä (lähivanhempi ei tuo lasta lastenvalvojan tapaamiselle) tarvitaan kannanottoa, voidaanko lasta kuulla vastoin huoltajan suostumusta lastenvalvojan luona. Tapaamiskustannusten osalta on ehdotettu, että vanhemmat vastaavat kustannuksista yhteisvastuullisesti. Tapaamiskustannusten jakaminen vanhempien kesken on perusteltua ottaen huomioon, että lähivanhemmalla on velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen. Etenkin silloin, kun etävanhemman taloudellinen tilanne on heikko, olisi tärkeää varmistua siitä, ettei tapaamisten toteutuminen estyisi taloudellisista syistä. Säännös selkeyttää tilannetta tilanteessa, jossa etävanhemman maksukyky on heikompi. Tapaamiskustannusten korvaamisesta olisi tarkoituksenmukaisempaa säätää elatuslaissa. Lapsenhuoltolaissa voisi olla viittaussäännös elatuslakiin. Oikeusministeriön tulisi antaa asiaan tarkempaa ohjeistusta. Tärkeänä pidetään, että tuettujen ja valvottujen tapaamisten perusteista sekä keskeyttämisen kriteereistä määritellään lain tasolla mahdollisimman tyhjentävästi. Koska menettelyllä rajoitetaan perusoikeuksia, edellyttää legaliteettipeiaate, että valvottujen ja tuettujen tapaamisten edellytyksistä säädetään mahdollisimman tyhjentävästi lain tasolla. Olennaista on tiedostaa, miten lapsen etu toteutuu missäkin tapaamiseen liittyvissä vaihtoehdoissa. Mikäli vanhempi estää ilman perusteltua syytä lapsen tapaamiset, uhkasakon asettaminen nähdään tässä tilanteessa perusteltuna. Lain esityössä tulee määritellä tarkemmin, milloin kysymys on tilanteesta, että lapsen luovuttaminen ei ole lapsen edun mukaista, jolloin perusteita uhkasakon asettamiselle ei ole.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Vuoroasuminen tulisi säätää ensisijaiseksi vaihtoehdoksi lasten asumisesta päätettäessä. Tämä helpottaisi riitaistenkin huoltajuuskiistojen käsittelyä, koska osapuolten ei tarvitsisi ensisijaisesti pelätä menettävänsä suhdettaan lapsiinsa. Tätä vahvistaisi säädös siitä, että muuhun ratkaisuun päätyminen edellyttäisi vankkoja perusteluja. On myös olemassa merkittäviä käytännön toteutumiseen pohjaavia tutkimuksia vuoroasumisen toimivuudesta muun muassa juuri lapsen edun näkökulmasta. Vuoroasumiseen päädyttäessä tuet, etuudet ja kulut tulisi jakaa tasavertaisesti vanhempien kesken näiden henkilökohtaisiin tuloihin suhteutettuna. Mietinnössä huomioidaan kyllä, että em. asioihin liittyvän erityislainsäädännön toivotaan kehittyvän tähän suuntaan, ja myös esimerkiksi huoltosopimusten laadinnassa tätä ohjeistetaan huomioitavan. Vain lakiin selkeästi kirjaamalla tämän toteutuminen kuitenkin varmistetaan. Vuoroasumisratkaisua (ja tarkemmin tapaamisfrekvenssejä) tulee kuitenkin tarkoin pohtia silloin, kun lapsi on alle kolme vuotias (sillä perusteella, joka työryhmän ehdotuksessakin mainitaan). Tähän liittyen tulisikin sopimusten tekoa ohjata siten, että tapaamisoikeus muuttuu lähtökohtaisesti vuoroasumiseksi nuorimman lapsen täyttäessä kolme vuotta.
      • Kaapatut lapset ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • 9 d §. Tapaamisoikeuden turvaaminen. Uhkasakko tapaamisoikeuden turvaamiseksi Esitämme, että tällainen uhkasakko määrättäisiin aina tapaamisoikeuksien myötä, mikäli asia käsitellään oikeusistuimessa. Näin vanhemmilla ei ole velvollisuutta todistella miksi tapaamisoikeutta tultaisiin todennäköisesti rikkomaan. tämä voisi osaltaan vähentää vanhempien vastakkainasettelua. Oletettavasti siinä vaiheessa, kun asioisa täytyy päättää oikeusistunnossa vanhemmilla on niin paljonristiriitoja, että tapaamisten epääminen on todennäköistä. 10 §. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen. ” Momentin loppuosaa ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että ratkaisua tehtäessä on erityi¬sesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Tällä on tarkoitus korostaa sitä, että ratkai¬sua tehtäessä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin niihin huollon ja tapaamisoikeuden ta¬voitteisiin, joista säädetään 1 ja 2 §:ssä, ja arvioitava, millainen ratkaisu kokonaisuutena ar¬vioiden turvaa parhaiten niiden toteutumisen vastaisuudessa. Ratkaisua tehtäessä on siten edellä 1 §:n perusteluissa selostetun mukaisesti otettava muun ohella huomioon 1 §:n 2 momentissa säädetty velvoite suojella lasta väkivallalta. ” Esitämme, että tähän lisätään lapsikaappausuhka. 11 §. Lapsen mielipiteen selvittäminen. Esitämme, että tässä ei mainita mitään ikää (12 v), koska siitä tulee helposti normi.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • 11 a § Hallinto-oikeus viittaa aiemmassa lausunnossaan esittämäänsä koskien lapsen huoltoa ja huostaanottoa koskevien prosessien päällekkäisyyttä ja tuomioistuinten tiedonvaihtoa ja edelleen toteaa, että tuomioistuinten välisen tiedonvaihdon parantamista ja sitä koskevien säännösten ja menettelyiden selkeyttämistä olisi aihetta edelleen selvittää. Lakiehdotuksen perusteluissa (s. 78) on ainoastaan todettu, että ”Jos lapsen huostaanottoa koskeva asia on vireillä hallintotuomioistuimessa samaan aikaan kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsitellään yleisessä tuomioistuimessa, näiden tuomioistuinten on tarkoituksenmukaista vaihtaa keskenään tietoja asian käsittelyn vaiheesta.” Hallinto-oikeus esittää pohdittavaksi, tulisiko lapsenhuoltolain 16 b §:ssä koskien tuomioistuimen tiedonsaantioikeutta säätää, että tuomioistuimella on muiden pykälässä mainittujen tahojen ohella oikeus saada salassapitosäännösten estämättä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkai-semiseksi välttämättömiä tietoja myös hallintotuomioistuimelta. Tässä yhteydessä olisi arvioitava, edellyttääkö asia muutoksia muihin salassapitoa ja tietojen luovuttamista koskeviin säännöksiin.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ehdotuksen 2 luvun 6a §:n 1 momentissa on isyyslain 16 §:n mukaiseen isyyden tunnustamiseen ennen lapsen syntymää liitetty myös lapsen huoltajuus isyyden tultua vahvistetuksi. Nykytilanteesta poiketen erillistä sopimusta huoltajuudesta ei enää tarvittaisi vaan isyyden tunnustajasta tulee lain nojalla myös huoltaja. Uudistus palvelee varmasti pääosaa ennakkoon isyytensä tunnustavista henkilöistä. Isyytensä ennakkoon tunnustavissa voi kuitenkin olla henkilöitä, jotka eivät elämäntilanteensa tai muiden seikkojen vuoksi halua huoltajuutta lapseensa. Esimerkiksi muussa maassa asuva isä, joka haluaa tunnustaa lapsensa, ei ehkä haluakaan huoltajuutta erilaisista käytännöllisistä syistä. Lainkohdan 2 momentissa tarkoitetaan huoltajuuden saamista tilanteissa, joissa avioliitto jatkuu ajan-kohtana, jolloin isyys tunnustetaan ja miehestä tulee myös lapsensa huoltaja. Menettelytavan yksinkertaistuessa poikkeuksen voivat muodostaa tilanteet, jolloin isyysratkaisu saa lainvoiman avioliiton jo päätyttyä. Lakia saattaisi olla tarpeen selventää ilmaisemalla myöskin se, ettei isyyden kumoaminen vaikuta lapsen huoltajuuteen, mikäli huoltajuus perustuu sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen. Ehdotuksen 2 luvun 7 § koskee sopimusta lapsen huollosta. Lainkohdan 1 momentin 2 kohtaan sisältyy uusi säännös tietojensaantioikeuden antamisesta vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja. Säännös vastaa nykyistä oikeuskäytäntöä ja on tarpeen kirjata myös lakiin. Lainkohdan 1 momentin 4 kohtaan sisältyy myös uusi säännös, jossa vahvistetaan vanhempien mahdollisuus sopia siitä, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Vuoroasumisen yleistyttyä säännös on tarpeen. Nykyisin vuoroasuminen on voitu toteuttaa vain vahvistamalla lapsen ja vanhemman välille niin laaja tapaamisoikeus, että se tosiasiassa vastaa vuoroasumista. Ehdotuksen perusteluista ilmenee, että vuoroasuminen tarkoittaa lähtökohtaisesti lapsen oleskelua noin 40 prosenttia kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona. Lakia voisi olla syytä täydentää myös vuoroasumista koskevalla määritelmällä sekä että lapsi lähtökohtaisesti määrätään asumaan huoltaja-asemassa olevan henkilön luona. Lainkohdan 2 momentissa annetaan vanhemmille mahdollisuus sopia myös muun henkilön kanssa sosiaalilautakunnan vahvistamin sopimuksin, että huolto uskotaan vanhempien ohella jollekin muulle henkilölle tai tällaiselle henkilölle annetaan huoltajan tavoin tietojensaantioikeus lasta koskevissa asioissa. Uutuutena on myös mahdollisuus sopia, että lapsi asuu edellä mainitun huoltajan luona tai asuu vuorotellen vanhempiensa/vanhempansa ja kyseisen huoltajan luona. Tähän saakka vain tuomioistuin on voinut päättää oheishuollosta. Silloin tällöin ilmenee tapauksia, joissa vanhempien ehdottaman oheishuoltojärjestelyn ei voida katsoa olevan lapsen edun mukainen. Tällaisissa tapauksissa hankitaan yleensä taustaselvitystä, jotta voidaan varmistua, onko oheishuoltajan määräämisellä myönteinen vaikutus lapsen hoidon ja huolenpidon ym. olosuhteiden kannalta. Lakia muutettaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että myös sopimuksen vahvistavalla sosiaaliviranomaisella on tarvittaessa mahdollisuus hankkia tilanteen vaatimaa taustatietoa ennen sopimuksen vahvistamista etenkin, jos on kyse myös lapsen asumista koskevasta sopimuksesta. Kiinnitettäneen huomiota myös siihen, olisiko lakiin otettava säännös huoltajien lukumäärän rajoittamisesta pääsääntöisesti kahteen henkilöön sekä olisiko 7 §:n 2 momentin sanamuotoa asumisesta selkeytettävä lapsen asumisen rajoittumiseen kahteen kotiin (esitys s. 58). Mahdollisuus sopia tietojensaantioikeuden antamisesta jollekulle muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle myötävaikuttaa lapsen edun toteutumiseen edellyttäen, että järjestelyn voidaan todeta tosiasi-allisesti tukevan lapsen hyvää hoitoa ja kasvatusta. Kyseiseltä henkilöltä lienee edellytettävä, että hän on säännöllisesti mukana lapsen elämässä. Ehdotuksen 7 b §:n 1 momentissa säädetään vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehtojen ottamisesta sopimukseen. Lainkohdassa ei nimenomaisesti mainita asumisen, tapaamisten ja luonapidon lisäksi muulla tavoin tapahtuvaa yhteydenpitoa lapsen ja vanhemman välillä. Perusteluista kuitenkin ilmenee, että säännös koskee myös muuta, esimerkiksi videopuhelun välityksellä tapahtuvaa yhteydenpitoa. Harkittaneen olisiko tarpeen täsmentää, että tarvittaessa sopimuksesta tulee ilmetä myös muut yhteydenpitoa koskevat ehdot. Lainkohdan 2 momentissa edellytetään, että vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjataan kumpi koti on lapsen virallinen asuinpaikka. Tämä on selkeä epäkohta sillä lasta koskevat asumiseen liittyvät erimielisyydet keskittyvät yleensä siihen, kenen luokse lapsi määrätään asumaan vaikka vanhemmat olisivat yksimielisiä siitä, että lapsi voi tavata 50 prosenttia ajasta toista vanhempaansa olemalla tämän kodissa. Laissa tulisi olla yksiselitteinen määräys siitä, että lapsi voidaan määrätä asumaan vuoroin kummankin vanhempansa/muun huoltajan luona liittämättä siihen 2 momentissa edellytettyä erillistä ilmoitusta virallisesta asuinpaikasta. Muuta lainsäädäntöä tulisi päivittää siten, että lapsen vuoroasumista koskeva määräys ei johtaisi epäkohtiin liitännäislakien seurauksena muissa lasta ja perhettä koskevissa asioissa. Lainkohdan 3 momenttiin sisältyvä säännös mahdollisuudesta sopia tapaamisoikeuteen liittyvien kuljetusten tai matkakuluja koskevan vastuun jakautumisesta on tarpeen vahvistaa myös lainsäädännössä. Ehdotuksen 8 §:n 3 momentin säännös velvollisuudesta kuulla lasta tarvittaessa henkilökohtaisesti on varsin yleisluonteinen ja jättää harkintavallan sopimuksen vahvistajalle. Harkittaneen olisiko lainkohtaa täsmennettävä lapsen henkilökohtaisen kuulemisen osalta. Esimerkiksi sopimuksen poikkeuksellinen luonne voi aiheuttaa tarpeen kuulla lasta henkilökohtaisesti sen sijaan, että tyydyttäisiin vanhempien ilmoitukseen lapsen mielipiteen selvittämisestä. Ehdotuksen 9 § koskee tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Uutta on lain-kohdan 1 momentin 3 kohdassa on säädetty mahdollisuus tietojensaantioikeuden vahvistamiseen paitsi vanhemmalle, joka ei ole lapsensa huoltaja myös muulle henkilölle, joka antaa tähän suostumuksensa. Tietojensaantioikeuden vahvistaminen huoltaja-asemaa vailla olevalle vanhemmalle vastaa nykyistä oikeuskäytäntöä. Myös muulle henkilölle annettava tietojensaantioikeus voi olla edellä 7 §:n kohdalla mainituin tavoin ja edellytyksin lapsen edun kannalta tärkeä ja vaikuttaa myönteisesti lapsen hyvinvointiin. Lainkohdan 2 momentin 2 kohdassa on vahvistettu, että lapsi voidaan määrätä asumaan myös oheis- ja sijaishuoltajan luokse. Muun huoltajan kuin vanhemman luona asumista koskeva määräys on uusi ja laajentaa tuomioistuimen mahdollisuuksia löytää lapsen edun kannalta mahdollisimman hyvä, lapsen edun mukainen ratkaisu. Lainkohdan 2 momentin 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta määrätä lapsi asumaan vuorotellen vanhempiensa luona. Lisäksi 4 kohdassa mahdollistetaan lapsen vuoroasuminen vuorotellen vanhempiensa/vanhempansa ja oheis- tai sijaishuoltajan luona. Myöskään tässä yhteydessä laissa ei ole mainintaa lapsen kotien määrästä, mitä koskeva säännös voi olla tarpeen riippumatta siitä, että lakitekstin perusteella on pääteltävissä, että asuminen rajoittuisi kahteen kotiin. Oikeuskäytännössä on vahvistettu vuoroasumista vastaava laaja tapaamisoikeus toiselle vanhemmalle lähinnä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat olleet samaa mieltä asiasta. Vuoroasumisen kirjaaminen lakiin antanee tuomioistuimelle aikaisempaa enemmän harkintavaltaa lapsen asumisratkaisua tehtäessä, joskaan lapsen edun mukaista ei voine olla asuminen vanhemman tai muun huoltajan luona vastoin tämän tahtoa. Ehdotuksen 9 a §:n 1 momentissa edellytetään, että myös tuomioistuimen päätöksessä on tarkemmat määräykset vuoroasumisen, tapaamisen ja luonapidon ehdoista. Ehdotuksen 7 b §:n 1 momentin osalta lausuttu koskee myös 9 a §:n 1 momenttia. Olisiko syytä tarkentaa lainkohtaa siten, että tarvittaessa myös muun yhteydenpidon ehdoista tulisi antaa tarkemmat määräykset tuomioistuimen päätöksessä. Lainkohdan 2 momentissa tuomioistuin velvoitetaan omasta aloitteestaan käsittelemään myös vuoroasumisen vaikutus lapsen kotikuntalain mukaiseen asuinpaikkaan ja tarvittaessa määräämään, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Ehdotuksen 7 b §:n 2 momentin osalta esitetyin tavoin velvollisuus päättää samalla lapsen virallisesta asuinpaikasta lisää vanhempien erimielisyyksiä oikeudenkäynnissä. Suurelta osin tämä johtuu liitännäislakien vaikutuksesta. Lain tulisi mahdollistaa vuoroasumisen vahvistaminen sellaisenaan eikä edellyttää mahdollisesti lisämääräyksiä virallisen asuinpaikan suhteen. Vanhempien olisi siinä tapauksessa helpompi saavuttaa sovinto myös tuomioistuimen ratkaistavaksi edenneessä asiassa. Joka tapauksessa lainkohdan sanamuoto on epäselvä verrattuna 7 b §:n säännökseen. Vanhempien ollessa erimielisiä lapsen virallisesta asuinpaikasta, käräjäoikeus joutunee päättämään asiasta. Lainkohdan 3 momentissa on 7 b §:n 3 momenttia vastaava säännös tapaamisoikeuteen liittyvien kuljetusten tai matkakuluja koskevan vastuun jakamista koskevan päätöksen antamisesta tarvittaessa. Säännöksen ulottaminen koskemaan asiaan osallisia on tarpeen, jotta myös muu lasta tapaava henkilö kuin vanhempi voidaan tarvittaessa velvoittaa myötävaikuttamaan tapaamisiin ja osallistumaan tapaamisesta aiheutuviin matkakuluihin vaikka hän ei olekaan lasta kohtaan elatusvelvollinen. Ehdotuksen 9 b § koskee lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten toteuttamista valvottuina, tuettuina tai valvottujen vaihtojen avulla. Tällaisia lapsen ja vanhemman välisiä tapaamisten tukikeinoja on vakiintuneesti käytetty tilanteissa, joissa lapsen turvallisuus saattaa olla uhattuna tai uhka esimerkiksi maastaviennistä on olemassa. Vanhempien välien ollessa kiristyneet valvottu vaihto mahdollistaa vaihtotilanteen turvallisuuden. Lakiehdotuksessa valvottu tapaaminen on asetettu toissijaiseksi tuettuun tapaamiseen ja valvottuun vaihtoon nähden. Tätä on pidettävä perusteltuna jo siitä syystä, että tapaamisen valvonta edellyttää valvojan jatkuvaa läsnäoloa. Ehdotuksessa päätös velvoitteesta luovuttaa passi ym. matkustusasiakirjat valvojan haltuun tapaamisen ajaksi näyttäisi liittyvän vain valvottuun tapaamiseen. Harkittaneen olisiko passin luovuttaminen tapaamisen ajaksi joissakin tapauksissa käyttökelpoinen myös tuettujen tapaamisten ohessa sekä valvotuin vaihdoin toteutettavien tapaamisten yhteydessä. Tapaamispaikkojen toimintaa helpottaisi, mikäli lainsäädäntö mahdollistaisi, että tapaaja voitaisiin päihtymystä epäiltäessä esimerkiksi puhalluttaa. Ehdotuksen 9 c § koskee lapsen ja muun henkilön kuin vanhemman välistä tapaamisoikeutta. Lapselle voidaan lainkohdan 1 momentin mukaan vahvistaa tapaamisoikeus hänelle erityisen läheiseen henkilöön, johon lapsella on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lain-kohdassa on pyritty asettamaan varsin korkeat kriteerit sille, ketä voidaan pitää erityisen läheisenä henkilönä. Ehdotuksen perusteluista ilmenee, että soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi koskien vain tilanteita, joissa on tosiasiallisesti kyse vanhemmuussuhteeseen verrattavasta suhteesta. Se edellyttää pitkä-aikaista, läheistä kanssakäymistä ja tyypillisesti asumista samassa taloudessa osallistuen lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Harkittavaksi jää, olisiko lainkohtaa täsmennettävä lisämäärein. Ehdotettu 9 c §:n 1 momentin sanamuoto sellaisenaan jättää vielä runsaasti tulkinnanvaraa erityisen läheisenä pidettävän henkilön suhteen. Se voi johtaa turhiin oikeudenkäynteihin esimerkiksi isovanhempien taholta heidän lapsensa avioeron jälkeisessä tilanteessa isovanhempien halutessa turvata mahdollisuutensa yhteyden-pidon jatkumiseen lastenlasten kanssa. Toisaalta asiassa täytynee kiinnittää huomiota myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan ja sen tulkintaan, mikä saattaa vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan laajentamalla läheisten henkilöiden piiriä verrattuna ehdotuksessa määriteltyyn erityisen läheisenä pidettävään henkilöön. Ehdotuksen 3 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan myös lain 9 c §:ssä tarkoitetulla erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus panna vireille hakemus koskien lapsen oikeutta tavata häntä. Tuossa yhteydessä jouduttanee ensiksi harkitsemaan, täyttääkö hakemuksen tekijä ne edellytykset, jotka oikeuttavat hänet esiintymään asiassa hakijana. Myös sosiaalilautakunnalla tulee olla käytettävissään selkeät edellytykset, joiden vallitessa vanhempien ja lapselle erityisen läheisen henkilön välinen tapaamisoikeutta koskeva sopimus voidaan vahvistaa. Ehdotuksen 9 d §:n mukaan tuomioistuin voi tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessään asettaa uhka-sakon sen varalta, ettei vanhempi tai huoltaja, jonka luona lapsi asuu, salli päätöksessä vahvistettuja tapaamisia. Uhkasakon asettaminen edellyttää, että henkilön aikaisemman käyttäytymisen perusteella on aihetta epäillä, ettei hän noudata päätöstä. Ehdotuksen perusteluista ilmenee, että sakon asettaminen edellyttää sitä koskevaa vaatimusta, mikä selvyyden vuoksi on hyvä ilmaista myös lakitekstissä. Perusteluista ilmenee, että uhkasakon asettamismahdollisuus ei koske väliaikaismääräystä. Myös tämä olisi syytä selvyyden vuoksi ilmaista lakitekstissä. Esityksen perusteluissa ei ole myöskään tuotu esiin, mistä syystä sakon uhkaa ei tule asettaa väliaikaismääräyksen yhteydessä. Mahdollisuus asettaa uhkasakko jo tapaamisoikeuden vahvistavan päätöksen yhteydessä lainkohdassa mainituin edellytyksin on tarpeellinen uudistus, ottaen huomioon täytäntöönpanon hitaus nykyisin voimassa olevan täytäntöönpanolain nojalla. Ehdotuksen 10 § koskee lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisuperusteita. Ehdotuksessa on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota huollon ja tapaamisoikeuden toteutumiseen vastaisuudessa sekä vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Myös 3 momentissa on asianmukaisesti tuotu esiin seikkoja, jotka keskeisesti vaikuttavat päätöksenteossa mutta niitä ei ole aikaisemmin ilmaistu laissa. Ehdotuksen 11 § koskee lapsen mielipiteen selvittämistä. Selvittämisvelvoitetta on uudistuksen tavoitteiden mukaisesti syytä tehostaa. Joissain tapauksissa lapsen mielipiteen selvittäminen ensisijaisesti vanhempien toimesta voi vaarantaa lapsen todellisten toiveiden esiintuomisen esimerkiksi lojaliteetti- ym. syistä. Ehdotuksen 11 a §:ään otettu uusi säännös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättämisestä aikana, jolloin lapsi on huostaanotettuna. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia hakemuksia pannaan vireille melko usein myös aikana, jolloin lapsi on huostaanotettuna. Lainkohta selventää hakemuksen tutkimisen tarkoituksenmukaisuusharkintaa ja ratkaisemisvelvoitetta tuomioistuimessa. Ehdotuksen 12 § tiukentaa edellytyksiä voimassa olevan sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiselle, elleivät vanhemmat ole muutostarpeesta yksimielisiä. Ehdotettu lainkohta selventää tilannetta muutosedellytysten osalta tapauksissa, joissa vanhemmat ovat muutostarpeesta samaa mieltä.
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • 6.1§ tulee saattaa seuraavaan muotoon, jotta perus- ja ihmisoikeudet sekä lapsen etu toteutuisivat lainsäädännössä: Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avio- tai avoliitossa keskenään ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avio- tai avoliitossa keskenään on äiti lapsensa huoltaja. 9§:stä puuttuvat perusteet valvottujen tai tuettujen tapaamisten tai niiden vaihdon järjestämiselle. Lakiin tai vähintäänkin sen esitöihin on kirjattava ehdottomasti, että tapaamisia ei saa lähtökohtaisesti määrätä valvotuiksi tai tuetuiksi esim. sellaisissa tilanteissa, joissa tapaava vanhempi ei ole pitkään aikaan nähnyt lasta, eikä myöskään tilanteissa, joissa lähivanhempi esittää vailla näyttöä etävanhemmasta perusteettomia syytöksiä. Tämä ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
      • Nousiainen Kevät, Lausunto on annetu yksityishenkilönä.
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Ehdotetussa lain 10 §:ssä ei mitenkään viitata sen selvittämiseen, onko vanhempi pahoinpidellyt lasta tai toista vanhempaa. Säännösehdotuksen mukaan on ’erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa’. Päätettäessä onko huolto uskottava molemmille vanhemmille vai toiselle heistä, on lisäksi kiinnitettävä huomiota ’erityisesti vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle’. Ehdotettu huollon ja tapaamisoikeuden keskeinen päätöspremissi on lapsen etu, mutta lapsen etua koskevassa päätöksenteossa ei kiinnitetä huomiota väkivallan esiintymiseen. Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentti koskee yleisesti lapsen suojelemista väkivallalta, eikä sen perusteella voida päätellä, miten toiseen vanhempaan kohdistunut väkivalta vaikuttaa huolto- ja tapaamispäätökseen. Artiklan velvoitteen täyttämiseksi tulisikin lakiehdotuksen 10 §:ään sisällyttää nimenomainen säännös siitä, että lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista päätettäessä otetaan huomioon vanhemman väkivalta toista puolisoa tai lapsia kohtaan, esimerkiksi niin että ’on otettava huomioon erityisesti vanhemman väkivaltainen käytös lasta tai toista vanhempaa vastaan’. Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momenttiin ehdotetaan toisaalta kirjattavaksi lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioon otettavana seikkana vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Ratkaisua tehtäessä olisi kiinnitettävä huomiota muun ohella siihen, mikä ratkaisu voisi parhaiten turvata lapsen ja vanhemman välisen suhteen säilymisen. Näillä säännöksillä korostettaisiin perustelujen mukaan tapaamisoikeuden ja lapselle läheisten ihmissuhteiden kunnioittamisen painoarvoa tuomioistuimen ratkaisuharkinnassa. Ehdotuksilla pyritään estämään ’vieraannuttamista’. Nämä ehdotetut säännökset suuntaavat päätöksentekijän huomion nimenomaisesti pois menneisyydessä tapahtuneiden väkivaltatapausten selvittämisestä ja huomioon ottamisesta. Säännös suosii vanhempaa, joka ei esitä kielteisiä seikkoja toisen vanhemman huoltajuudesta. Niiden perusteella toisen vanhemman väkivaltaisuuteen viittaava vanhempi saatetaan tulkita kyvyttömäksi asettamaan lapsen tarpeet etusijalle. Säännökset vaikeuttaisivat Istanbulin sopimuksen 31 (2) artiklan mainitsemaa väkivallan uhrin ja heidän lapsensa turvallisuuteen kohdistuvan uhan esiin nostamista huolto- ja tapaamisoikeuksista päätettäessä. 9 a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta Ehdotetun säännöksen mukaan tuomioistuin antaa vuoroasumisesta tai tapaamisoikeudesta päättäessään tarkemmat määräykset vuoroasumisen taikka tapaamisen ja luonapidon ehdoista. Samalla tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä, miten vastuu vuoroasumisen tai tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista tai matkakuluista jakautuu asiaan osallisten kesken. Ehdotuksen mukaan vastuun jakamista harkittaessa on otettava huomioon ’heidän kykynsä vastata kuljettamisesta tai kustannuksista sekä muut olosuhteet’. Ehdotuksella pyritään vahvistamaan erillään asuvien vanhempien muodollista yhdenvertaisuutta. Laissa lapsen elatuksesta (704/1975). § 2 (1) määrätään, että vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Lakiehdotuksen perusteluissa muutosta perustellaan oikeuskäytännöllä (KKO:2003:66). Kyseisessä oikeustapauksessa KKO katsoi, että tapaamiskustannusten osalta on sovellettava lapsen elatuksesta annetun lain säännöksistä ilmeneviä periaatteita. Tapaamiseen liittyvät matkat kuuluvat päätöksen mukaan lapsen elatukseen, ja ne voidaan ottaa huomioon elatusavun määrää vahvistettaessa muuttamatta lapsen elatuksesta annetun lain periaatetta elatusvastuun jakaantumisesta. Ehdotus tosiasiallisesti muuttaisi elatuslain mukaista elatusvastuun määräytymisperustetta. Lapsen elatuksesta aiheutuvien kulujen jakaantuminen tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, eikä säätää joistakin siihen sisältyvistä kustannuseristä erillisinä lapsenhuoltolain yhteydessä. 9 b § Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot Nykyisessä lapsenhuoltolaissa ei säädetä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten määräämisestä tuetuiksi tai valvotuiksi. Mietinnössä katsotaan, että tapaamisia on esimerkiksi saatettu tarpeettomasti määrätä valvotuiksi tilanteissa, joissa tapaamisten tukeminen olisi riittänyt turvaamaan lapsen edun toteutumisen. Valvotun tapaamisen tarvetta tarkastellaan mietinnössä vain yksityis- ja perhe-elämän suojan varjelemisen näkökulmasta. Pääsäännöksi ehdotetaan tuettu valvonta. Pääsäännöstä voitaisiin poiketa vain, jos tapaamisen tukeminen tai valvotut vaihdot eivät riitä turvaamaan lapsen etua. Istanbulin sopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta valvotun tapaamisen tarvetta tulee arvioida väkivallan riskin näkökulmasta. Istanbulin sopimuksen 31 artiklan lähtökohtana on, että väkivalta tulee aina ottaa huomioon lapsen huollosta ja tapaamisesta päätettäessä. Tuetun tai valvotun tapaamisen tarvetta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon paitsi lapsen etu myös pahoinpitelyn uhriksi joutuneen vanhemman suojelemisen tarve. Tapauksissa, joissa on esiintynyt väkivaltaa, valvotun tapaamisen tulisi olla ensisijainen vaihtoehto. Parisuhteen päättymisen jälkeen esiintyy varsin usein aikaisemman partnerin vainoamista, joka heijastuu myös lasten kokemuksiin. Tällaisissa tilanteissa tapaamisoikeuden toteuttaminen edellyttää erityisiä järjestelyjä ja jatkuvan uhriutumisen estämistä. 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Tämän uudistuksen yhteydessä tulee ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksen 31(1) artiklan mukainen velvollisuus varmistaa lainsäädännöllä tai muuten ettei tapaamis- tai huolto-oikeuden täytäntöönpano vaaranna väkivallan uhrin tai lasten oikeuksia tai turvallisuutta koskee, paitsi kontakteja lasten ja heidän vanhempiensa välillä, myös kontakteja lasten ja muiden henkilöiden välillä, joilla on perhesuhteita lapsiin. Tämä on otettava huomioon, kun vahvistetaan esimerkiksi lasten ja heidän isovanhempiensa tai muiden sukulaisten välisiä tapaamisoikeuksia. 9 d § Tapaamisoikeuden turvaaminen Lakiin ehdotetaan mahdollisuutta määrätä tapaamisoikeuden toteutumatta jäämisen varalle uhkasakko tapaamisoikeudesta tuomioistuimessa päätettäessä, jos ’lapsen kanssa asuvan henkilön aiemman käyttäytymisen perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä’. Säännöksen tarkoituksena olisi turvata tapaamisoikeuden toteutuminen nykyistä tehokkaammin. Uhkasakon määräämisen edellytys liitetään tässä lähivanhemman aiempaan käyttäytymiseen, eikä siihen kytketä mitään velvollisuutta selvittää kieltäytymisen syytä. Istanbulin sopimuksen artiklan 31(2) mukaan sopimukseen osalliset valtiot toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- ja huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Säännös koskee selitysmuistion mukaan uhrien ja todistajien oikeuksien ja turvallisuuden takaamista, samalla kun otetaan huomioon väkivallantekijän vanhemmuusoikeudet. Erityisesti perheväkivaltatapauksissa yhteisiä lapsia koskevat kysymykset ovat usein ainoat uhrin ja tekijän välille jäävät siteet. Monille uhreille ja heidän lapsilleen tapaamiseen velvoittavat määräykset voivat olla vakava turvallisuusuhka, koska tapaaminen merkitsee tekijän kohtaamista kasvokkain. Siksi sopimusvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että uhrit ja heidän lapsensa ovat turvassa (Selitysmuistion kohdat 175-176). Säännös velvoittaa huolehtimaan väkivallan uhrin ja lasten turvallisuudesta myös sen jälkeen, kun huolto- ja tapaamisoikeuksista on määrätty – käytännössä silloin, kun päätöksiä pannaan täytäntöön. Tämä merkinnee sitä, että väkivallan riski tulisi aina tutkia, jos siitä on tehty väite tai ilmennyt muita väkivaltaan viittaavia seikkoja. Uhkasakon määrääminen automaattisesti, ilman tilannekohtaista riskinarviointia, voi loukata valtion velvollisuutta varmistaa väkivallan uhrien ja heidän lastensa turvallisuuden.
      • Hautanen Teija, Yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä
        Uppdaterad:
        24.11.2017
        • Keskityn lausunnossani siihen, miten lakiesitykseen ja mietintötekstiin on nostettu perhesuhteissa tapahtuvan väkivallan arviointi lapsen etua punnittaessa. Olen taustaltani tutkija ja vuonna 2010 väittelin otsikolla ”Väkivalta ja huoltoriidat”. Väitöskirjassa tarkastelin, miten tuomarit ja sosiaalityöntekijät arvioivat mahdollista väkivaltaa ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä oikeuteen menneissä huoltoriidoissa. Lisäksi olen työskennellyt lastenvalvojana ja sosiaalityöntekijänä. Perhesuhteissa tapahtuva väkivalta eri muodoissaan on kohtuullisen yleinen kysymys lapsen huolto- ja tapaamisasioista päätettäessä tai niistä sovittaessa. Vanhempien eron taustalla voi olla parisuhdeväkivaltaa tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka tulisi ottaa huomioon, kun lapsen asumista, huoltoa ja tapaamisoikeutta järjestetään. Huoltoriita voi myös itsessäänkin olla osa väkivallan jatkumoa, ex-puolison rankaisua ja taloudellista vahingoittamista. Oikeuskäytännössä ja sosiaalitoimessa väkivaltaa voidaan silti sivuuttaa, arvioida epäsystemaattisesti tai jättää kirjaamatta asiakirjoihin. Asumisen ratkaisut, yksinhuolto ja valvotut tapaamiset ovat uhrien suojaamisen keinoja, joita olisi mahdollista käyttää väkivaltataustaisissa tapauksissa. Lakiluonnos velvoittaa huoltajia suojelemaan lasta väkivallalta ja viranomaisia ottamaan väkivallan huomioon, kun tehdään ratkaisuja lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Nämä ovat ehdottomasti kannatettavia asoita ja tarpeellisia muutoksia lainsäädäntöön. Toisaalta itse lakitekstissä ja/tai lain esitöissä voisi vielä selkeämmin ja laajemmin perustellen tuoda esiin, että laissa tarkoitetaan nyt sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa (ja seksuaalista hyväksikäyttöä) että myös parisuhdeväkivaltaa. Ammattikäytännöissä niin sosiaalitoimessa kuin tuomioistuimissakin tunnistetaan jo melko hyvin lapseen kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön lasta vaurioittavia seurauksia. Toistuva ongelma on silti edelleen se, miten arvioida parisuhdeväkivaltaa suhteessa vanhemmuuteen. Parisuhdeväkivalta saatetaan sivuuttaa sillä kyseenalaisella perusteella, että se määritetään vanhempien väliseksi asiaksi, joka ei liity vanhemmuuteen. Lukuisat kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin parisuhdeväkivallalle altistumisen olevan lapselle erittäin haitallista ja yksi lapsen kaltoinkohtelun muodoista. Parisuhdeväkivalta myös lisää lapseen kohdistuvan väkivallan riskiä. Mitä enemmän perheissä on parisuhdeväkivaltaa, sitä enemmän on myös suoraan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Parisuhdeväkivalta traumatisoi lapsia. Se on myös vakava rasite uhrin vanhemmuudelle. Parisuhdeväkivaltaan syyllistynyt ei useinkaan ymmärrä sen merkitystä omalle vanhemmuudelleen ja kokonaisvaltaisia seurauksia lapsen tunne-elämän ja muun kehityksen kannalta. On siis selkeästi tarvetta sille, että huolto- ja tapaamiskäytännöissä toimivia viranomaisia velvoitetaan arvioimaan systemaattisesti väkivallan aiheuttamia fyysisiä ja psyykkisiä riskejä niin lapsille kuin lapsista huolta pitäville aikuisillekin. Mahdollisen väkivallan ja sen aiheuttamien riskien arviointi ei ole ammattilaisille kuitenkaan yksinkertainen tehtävä, ja se edellyttää lakimuutosten lisäksi myös koulutusta ja ohjausta. Oikeuteen menneissä huoltoriidoissa tuomioistuin pyytää usein sosiaalitoimelta olosuhdeselvityksen. Tällä hetkellä ei ole ajantasaista ja valtakunnallisesti kattavaa ohjeistusta siitä, miten olosuhdeselvityksissä mahdollista väkivaltaa tulisi selvittää ja arvioida suhteessa vanhemmuuteen. Lakimuutosten lisäksi tulisi huolehtia siitä, että eri puolilla Suomea olosuhdeselvityksiä tehtäisiin samoilla periaatteilla ja että väkivallan lapsi- ja aikuisuhrit eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan tässä suhteessa.
      • Sateenkaariperheet ry, Jämsä Juha
        Uppdaterad:
        24.11.2017
        • On äärimmäisen hienoa, että mietintö lisäisi sopimusvapautta vanhempien kesken silloin, kun on kyse riidattomasta lapsen huoltoa ja tapaamista koskevasta asiasta. Tulevaisuudessa perhelainsäädäntöä tulee kehittää vielä lisää tähän suuntaan. Lapsen huollosta sopiminen muulle kuin vanhemmalle vanhempien ohella (7§): On selvää, että lapsen huollosta sovittaessa, sosiaalilautakunnan on harkittava, onko sopimus lapsen edun mukainen, jos huoltajiksi ollaan sopimassa useampi kuin kaksi. Tämän harkinnan tukena lautakunta ja lautakunnan päätöstä valmisteleva viranhaltija käyttää hallituksen esityksen perusteluita. Perusteluiden olisi hyvä antaa eväitä useammanlaisiin tilanteisiin kuin mitä mietinnössä mainitut perustelut nyt tekevät. Perustelut ohjeistavat harkitsemaan, voiko sovitusta huoltojärjestelystä olla haittaa lapselle. Yhtä tärkeää on harkita järjestelyn hyödyt ja vahvuudet lapsen edun toteutumisen kannalta. Mietinnön 7§:n perusteluissa esimerkkinä huollon sopimista muulle kuin vanhemmalle mainitaan tilanne, jossa tällaisella huoltojärjestelyllä voidaan välttää huostaanotto. Mukaan tulisi nostaa myös esimerkkejä positiivisemmista tilanteista, joissa lapsen elämässä toimii useampia aikuisia, jotka vastaavat lapsen hoivasta ja huollosta käytännössä, ja joihin lapsella on lapsen ja vanhemman suhteeseen vertautuva läheinen suhde. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi vakiintuneessa uusperhetilanteessa. Sateenkaariperheissä järjestelyyn, jossa lapsella on kahta useampia huoltajia, on usein tarve perheissä, jossa lapsen tosiasiallisina vanhempina toimii lapsen syntymästä saakka kolme tai neljä aikuista (ns. apilaperheet). Kun lapsella on useampia tosiasiallisia vanhempia ja kun hän asuu useammassa kodissa, on usein lapsen edun mukaista, että kaikki hänen tosiasialliset hoivaajansa ovat myös hänen juridisia huoltajiaan. Tätä näkemystä tukee myös apilaperheiden oheishuoltajuutta koskeva oikeuskäytäntö, jossa lapselle on järjestelmällisesti määrätty kahta useampia huoltajia. Olisi tuomioistuinten työn ja perheiden vaivan säästämistä, jos sosiaalilautakunnat ohjeistettaisiin niin, että he uskaltaisivat vahvistaa useamman huoltajan sopimukset tämän tyyppisissä tilanteissa suoraan ilman tarvetta tuomioistuinkäsittelyyn. Myöhemmin saman pykälän perusteluissa viitataan 9c§:ään ja todetaan, että sen mukaisen tapaamisoikeuden yhteydessä voi olla perusteltua, että henkilöllä on myös vahvistettu tiedonsaantioikeus lapsen asioista. Samoin voisi ohjeistaa, että usein on olemassa perustelut myös oheishuoltajuudelle, jos kyseessä on lapsen elämässä erityisen läheinen henkilö, johon lapsella on lapsen ja vanhemman suhteeseen vertautuva suhde. Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa (9c§): Pykälän 9c mukaan lapselle voidaan sopia tai määrätä tapaamisoikeus erityisen läheiseen henkilöön, käytännössä tosiasialliseen vanhempaan. Tämä on lapsen ihmisoikeuksien kannalta keskeisen tärkeä ratkaisu. Pykälän perusteluissa tunnistetaan muutamia esimerkkitapauksia tilanteista, joissa pykälä voisi tulla sovelletuksi (sijaisvanhemmuus, uusperhetilanteet, isovanhempi huoltajana/hoivaajana). Näissä kaikissa tapauksissa on kyse lapsen elämän aikana tapahtuneen muutoksen (ero, huostaannotto) jälkeisten ihmissuhteiden vakiinnuttamisesta. Sateenkaariperheissä on kuitenkin usein tilanne, jossa lapsen hoivasta vastaa suunnitelmallisesti lapsen syntymästä lähtien useampi kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa (ns. apilaperheet). Näissä tilanteissa on lapsen edun mukaista vakiinnuttaa lapsen syntymässä vallinneet olosuhteet niin, että lapselle voitaisiin sopia jo hänen syntymänsä aikoihin tapaamisoikeus henkilöön, jonka on tarkoitus toimia hänen elämässään vanhempaan verrattavassa roolissa. Mietinnön 9c§:n perustelut eivät huomioi tällaista tilannetta lainkaan. Ehdotetun sääntelyn perusteella ei ole täysin selvää voisiko sosiaalilautakunta vahvistaa tällaista vanhempien välistä sopimusta vielä lapsen syntymän aikoihin, vai edellyttääkö sopimuksen vahvistaminen kaikissa tilanteissa vakiintuneen ihmissuhteen syntymistä. Yhtäältä tapaamisoikeuden yleisessä määritelmässä 2§:n 1 momentissa ja sen perusteluissa todetaan, että olemassa olevan suhteen ylläpitämisen lisäksi ”tapaamisoikeus voidaan kuitenkin vahvistaa myös tilanteessa, jossa tällaista läheistä suhdetta ei tapaamisoikeutta vahvistettaessa vielä ole, vaan se vasta pyritään luomaan”. Jos tätä periaatetta sovelletaan myös apilaperheeseen syntyneen lapsen oikeuksiin, pitäisi hänellekin voida vahvistaa tapaamisoikeus tosiasialliseen vanhempaansa suhteen ”luomiseksi” jo syntymästä lukien. Toisaalta pykälä 9c tuntuu asettavan tapaamisoikeuden vahvistamiselle tässä tilanteessa ehdot, jotka käytännössä tarkoittaisivat, että sopimus tapaamisoikeudesta voidaan vahvistaa vasta kun aikaa on kulunut ja vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen vertautuva suhde on jo päässyt syntymään. Kolmannen näkökulman antaa 10§ viimeinen momentti, jonka mukaan asia, joka koskee lapsen tapaamisoikeutta, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, ellei se ole lapsen edun vastainen. Sateenkaariperheet ry vaatii, että myös apilaperheeseen syntyvän lapsen syntymän aikaan vallinnut perhetilanne voidaan vakiinnuttaa alusta asti vanhempien välisellä sopimuksella tapaamisoikeuksista. Asian selkeyttäminen vaatinee vähintään pykälän 9c perusteluiden tarkentamista. Perusteluissa on tunnistettava ja ääneen lausuttava se tosiasia, että joskus lapsen elämässä on pykälässä tarkoitettuja erityisen läheisiä henkilöitä jo syntymästä lähtien. Näihin tilanteisiin tulee voida soveltaa toisenlaisia periaatteita kuin tilanteisiin, joissa tarkoituksena on vakiinnuttaa myöhemmässä elämänvaiheessa syntynyt elämäntilanne. Uusperhetilanteessa ei esimerkiksi ole tarkoituksenmukaista vahvistaa lapselle tapaamisoikeutta vanhemman uuteen puolisoon välittömästi, vaan ainoastaan sitten, jos lapsen ja hänen bonusvanhempansa välille on syntynyt vakiintunut ja läheinen vanhemmuussuhteeseen verrattava suhde. Tästä huolimatta apilaperhetilanteessa lapselle olisi voitava sopia tapaamisoikeus välittömästi lapsen syntymän yhteydessä, koska tämän sopimuksen on tarkoitus tukea läheisen ihmissuhteen syntymistä, samalla tavalla kuin 2§ 1 momentissa tarkoitetaan.
      • Espoon kaupunki, OTK, Perheasioiden yksikön päällikkö, Karhuvaara Marjatta
        Uppdaterad:
        23.11.2017
        • Huoltajat ja tapaamisoikeus 2 luku 6-12 § 6 a § Eräiden isyysratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että isyytensä ennakollisesti tunnustanut mies saisi lapsensa yhteishuoltajuuden automaattisesti, kun isyys on vahvistettu. Ehdotus on omiaan vahvistamaan tasa-arvoista vanhemmuutta. Ehdotus on myös käytännön kannalta järkevä. Nykytilanteessa ennakollisiin isyydentunnustamisiin liittyvät huoltosopimukset vahvistaa lastenvalvoja. Tästä aiheutuva työmäärä ei ole vähäinen, ja prosessiin liittyy myös eettisiä ja teknisiä ongelmia. Lähtökohtaisesti lastenvalvoja joutuu näissä tilanteissa vahvistamaan lapsen huoltoa koskevan sopimuksen ”lapsen edun mukaisuuden” ilman mitään edellytyksiä tällaisen arvioinnin tekemiseen, koska lastenvalvoja ei tapaa vanhempia eikä lastenvalvojalla ole vanhemmista mitään tietoja. Neuvolassa allekirjoitettujen yhteishuoltosopimusten vahvistamiseen ei myöskään ole olemassa niitä varten laadittuja oikeusministeriön vahvistamia lomakkeita. Espoossa edellä kerrotut ongelmat on ratkaistu siten, että sopimuslomakkeelle kirjataan lapsen, äidin ja isän nimi- ja henkilötiedot sekä lisätietoja-kohtaan klausuuli: ”Vanhemmat ovat sopineet yhteishuollosta neuvolassa raskausaikaisen isyyden tunnustamisen yhteydessä x.x.20xx. Tähän sopimusasiakirjaan ei tule vanhempien allekirjoituksia, vaan neuvolassa allekirjoitettu sopimus liitetään osaksi tätä sopimusasiakirjaa. Tiedossani ei ole seikkoja, joiden nojalla olisi syytä epäillä, että sopimuksen vahvistaminen olisi vastoin lapsen etua” Lomakkeen loppuosa sopimuksen vahvistamisesta päivätään päätöspäivälle. Sopimus tulostetaan ja lastenvalvoja allekirjoittaa sen 3 kappaleena, lastenvalvojan kappaleeseen liitetään alkuperäinen vanhempien neuvolassa allekirjoittama sopimus ja vanhempien kappaleisiin kopiot siitä. Kokonaisuudessaan sopimus ei arkistoidu sähköisesti mihinkään. Siinä tapauksessa, että ehdotettu muutos ei toteudu, on tarpeen laatia asianmukainen lomake näitä tilanteita varten. Tässä yhteydessä olisi syytä pohtia uudelleen myös sitä, onko ylipäätään enää tarpeen kuljettaa ennakollisen isyyden tunnustamisen prosessia lastenvalvojien kautta vai hoituisiko prosessi suoraan neuvolan ja maistraatin välisenä. Uuden isyyslain säätämisen yhteydessähän asiakirjojen kulkua lastenvalvojien kautta maistraattiin perusteltiin nimenomaan sillä, että huoltosopimusten vahvistaminen oli lastenvalvojille kuuluva tehtävä. 7 § Sopimus lapsen huollosta 7 a § Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta 7 b § Vuoroasumisen ja tapaamisoikeuden ehdoista sopiminen 8 § Sopimuksen vahvistaminen 9 § Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9 a § Tarkemmat määräykset vuoroasumisesta ja tapaamisoikeudesta 9 b § Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot 9 c § Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Yllä olevissa pykäläehdotuksissa on käsitelty eri vaihtoehtoja lapsen huollon,asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämiseksi. Sekä sopimusvalikko että sosiaalilautakunnan toimivalta laajenisi merkittävästi. Säännökset on hajautettu moniin eri pykäliin ehkä hiukan hankalastikin hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Eri pykälät eri tarkoituksiin on tärkeää tunnistaa ja huomioida, kun sopimuslomakkeistoa ja tietojärjestelmien fraasipohjia uudistetaan. Ehdotuksen mukaan vanhemmat voisivat sopia keskenään yhteishuollosta, yksinhuollosta, tiedonsaantioikeudesta, työnjakoyhteishuollosta, asumisesta toisen vanhemman luona, asumisesta vuorotellen molempien vanhempien luona, lapsen oikeudesta pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu, tapaamisten toteuttamisesta tuettuina tai valvottuina tai valvottujen vaihtojen käyttämisestä. Vanhemmat voisivat sopia myös tapaamisoikeuden ja luonapidon ehdoista sekä kuljetuksista ja matkakustannuksista tapaamisiin liittyen. Vuoroasumisesta sovittaessa vanhempien tulisi sopia myös vuoroasumisen tarkemmista ehdoista, tapaamisen ja luonapidon ehdoista vuoroasumisjakson sisällä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi sekä miten vastuu kuljetuksista tai matkakustannuksista jakautuu. Lisäksi vanhemmat voisivat sopia muun henkilön kanssa oheishuollosta, tiedonsaantioikeudesta, työnjakoyhteishuollosta, asumisesta oheishuoltajan luona, asumisesta vuorotellen toisen vanhemman ja oheishuoltajan luona, lapsen oikeudesta tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, jonka kanssa hänellä on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Vanhemmat voisivat sopia muun henkilön kanssa myös tapaamisoikeuden ja luonapidon ehdoista sekä kuljetuksista ja matkakustannuksista tapaamisiin liittyen. Vuoroasumisesta sovittaessa vanhempien tulisi sopia muun henkilön kanssa myös vuoroasumisen tarkemmista ehdoista, tapaamisen ja luonapidon ehdoista vuoroasumisjakson sisällä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi sekä miten vastuu kuljetuksista tai matkakustannuksista jakautuu. 9 c §:n mukaan muun henkilön tapaamisoikeuteen sovelletaan, mitä lapsen ja vanhemman välisestä tapaamisoikeudesta säädetään. Tältä osin keskusteluun on noussut kysymys siitä, asetetaanko tämän pykälän mukaiselle muulle henkilölle ”erityisvaatimuksia”verrattuna lapsen vanhempiin. Kysymys on konkretisoitunut siihen, olisiko lapsen edun mukaista määrätä tällaisia tapaamisia, jos ne jouduttaisiin määräämään valvottuina tai tuettuina ? Tai valvottuina vaihtoina osapuolten riitaisten välien vuoksi ? Tästä näkökulmasta asiaa ei ole käsitelty työryhmämietinnössä. Oikea tieto voimassa olevista sopimuksista ja päätöksistä Muutosehdotusten myötä erilaisten sopimusten/päätösten ja sopimusosapuolien/asiaan osallisten määrä kasvaa. Muutoksiin tarvittaisiin kaikkien osallisten suostumus. Käytännön työn näkökulmasta askarruttaa, miten varmistetaan ajantasainen tieto voimassaolevista sopimuksista/päätöksistä ja asiaan osallisista. Mikä tieto tulisi näkymään väestötietojärjestelmässä ja miltä osin oltaisiin vanhempien ja asiaan osallisten tuottaman tiedon varassa ? Toki kaikki ilmoitettu tieto tulisi tarkistaa, mutta ilmoittamaton tieto voisi jäädä huomiotta, jos sopimukset/päätökset ovat eri viranomaisissa laadittuja. Vuoroasumisen määrittely Mikäli vuoroasuminen otetaan uutena käsitteenä lapsenhuoltolakiin, tulisi selkeästi määritellä, milloin on kyse vuoroasumisesta ja milloin tavallista laajemmasta tapaamisoikeudesta. Riittääkö se, että määrittelyä on tehty vain työryhmämietinnössä ? Rajanvedolla tulee varmuudella myöhemmässä vaiheessa olemaan merkitystä, kun ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan elatusavun laskemisen ja suorittamisen, päivähoitomaksujen määräytymisen,elatustukioikeuden ja muiden sosiaalietuuksien kannalta. Määrittelyllä on merkitystä myös tilastoinnin kannalta. Vanhempien yksimielisyys lapsen virallisesta asuinpaikasta On välttämätöntä, että vuoroasumisen yhteydessä sovitaan myös lapsen virallisesta asuinpaikasta, muutoin sopimusta ei voida vahvistaa vuoroasumisenkaan osalta. Virallisen asuinpaikan merkitys lapsen elatusavusta sovittaessa/päätettäessä Nykytilanteessa elatusavun saajana voi olla vain se vanhempi, jonka luona lapsi asuu. Tämä asetelma on sinänsä selkeä myös ns. vuoroasumisjärjestelyissä, vaikkakin luonapidon laajuus ja arjen kustannusten poikkeava jakaantuminen tuottavatkin elatusavun arvioinnissa jo nyt omat hankaluutensa. Nykytilanteessa myös elatustukijärjestelmä on kytketty siihen rakenteeseen, että elatusavun ja -tuen saaja on se vanhempi, jonka luona lapsi asuu. Elatustukea ei voi saada, jos lapsi asuu elatusvelvollisen luona. Elatuslakiin on ehdotettu muutosta, jonka perusteella vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhemman tai muun huoltajan luona. Työryhmämietinnön mukaan vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Elatusavun suorittajana voisi siten olla myös se vanhempi, jonka luona lapsi virallisesti asuu. Virallisen asuinpaikan ei tarvitsisi myöskään olla se, jossa lapsi oleskelee suuremman osan ajasta. Työryhmämietinnössä todetaan, että oikeusministeriön ohje ei sellaisenaan tule soveltumaan kaikkiin vuoroasumistilanteisiin. Elatuslaki kuitenkin asettaa elatusavun vahvistamisen edellytykseksi, että sen voidaan katsoa olevan kohtuullinen ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat siten kuin1–3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty. Elatusavun laskemiseksi on siten välttämätöntä selvittää lapsen tarve, vanhempien elatuskyky ja vanhempien välisen elatuskyvyn suhde. Jos elatusavun suorittaja voi jatkossa olla kumpi vanhempi hyvänsä virallisesta asuinpaikasta ja oleskelun kestosta riippumatta, niin mistä asetelmasta elatusavun arviointi tehdään ja minkä olosuhteiden pohjalta lapsen tarve määritellään ? Myös hyvinkin sopuisat vanhemmat toivovat ja odottavat viranomaisilta selkeitä ohjeita ja malleja elatusavun ”oikean” määrän laskemiseksi. Olisi toivottavaa, että elatusapuohjeen päivittämiseen ryhdyttäisiin mahdollisimman ennakoivasti, jotta elatusavun määrittämisen hankaluudesta ei tulisi este vuoroasumisesta sopimiselle. Myös elatustukilakia tulisi tarkastella elatuslain muutoksen myötä. Jos vuoroasumisessa molemmat vanhemmat ovat pienituloisia ja elatusvelvolliseksi sovitaan vanhempi, jonka luona lapsi on kirjoilla, koska hän ansaitsee jonkun verran toista vanhempaan enemmän, niin elatusavun saajalla ei olisi elatustukilain 8 §:n nojalla oikeutta elatustukeen, koska lapsi asuu elatusvelvollisen luona. Elatustukilain ilmaisua ”asuminen” olisi myös syytä tarkentaa suhteessa lapsenhuoltolain ”vuorotellen asumisen” ilmaisuun. Muiden kuin vanhempien olosuhteista varmistuminen Lastenvalvojatyön näkökulmasta kolmansien osapuolten mukaantulo sopimuskumppaneiksi on iso muutos. Tähän koetaan liittyvän suurempia epävarmuustekijöitä ja riskejä kuin pelkästään vanhempien kanssa työskenneltäessä. Lastenvalvojilla ei ole lähtökohtaisesti riittävästi valtuuksia ja mahdollisuuksia selvittää täysin ulkopuolisten, entuudestaan heille tuntemattomien henkilöiden olosuhteita. Vanhempien toiveet näissä tilanteissa liittyvät usein akuutin lastensuojelullisen tilanteen ratkaisemiseen tai vielä varsin vakiintumattoman uusperhesuhteen vahvistamiseen oheishuoltajuus- tai tiedonsaantisopimuksen. Nykytilanteessa tuomioistuin pyytää sosiaalitoimelta olosuhdeselvityksen oheishuoltoasiassa aina silloinkin, kun kaikki osapuolet ovat asiasta yhtä mieltä, eikä selvitystyö ole aina tukenut hakemuksessa toivottua järjestelyä. Mikäli sopimusosapuoliksi tulevat myös muut kuin lapsen omat vanhemmat, lastenvalvojatyössä tarvitaan välttämättä laajempaa tiedonhankintaa ja osapuolten suostumukseen perustuvaa monialaista yhteistyötä. Näissä tilanteissa lastenvalvojilla voidaan katsoa olevan korostunut velvollisuus varmistua siitä, että sopimuksin tavoitellaan ensisijaisesti lapsen etua eikä sopimuksilla missään tilanteessa vaaranneta lapsen tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia eikä turvallisuutta. Huoltajat ja tapaamisoikeus 2 luku 6-12 § / Oikeudenkäynti 3 luku 14-17 § 11 § Lapsen mielipiteen selvittäminen 4.2 ja 4.3 § Huoltajat: keskustelu lapsen kanssa 8.3. § Lastenvalvoja: keskustelu lapsen kanssa 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa 16.3 § Sosiaalilautakunnan selvitys: keskustelu lapsen kanssa Yllä kootut pykäläehdotukset koskevat lapsen osallisuuden vahvistamista kuulluksi tulemisen ja osallistumisen kautta. Pykäläehdotuksissa ja työryhmämietinnössä tämän teeman käsittelyyn liittyvä terminologia on osin epätarkkaa ja epäjohdonmukaista. Ensinnäkin toisissa kohdin puhutaan huoltajista ja toisissa vanhemmista. Toisekseen termejä kuuleminen, keskusteleminen ja toiveiden ja mielipiteen selvittäminen esiintyy teksteissä sekavasti ja jopa tekemisen tavoitetta hämärtävästi. Lapsen kanssa voidaan ”keskustella”, kertaluontoisesti tilanteen mukaan lapsen omista tunteista, arkipäivästä, hyvinvoinnista, ajatuksista ja elämäntilanteesta. Lapsen ”kuulemisessa” ja ”mielipiteen selvittämisessä” on sen sijaan kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta, joka edellyttää useita tapaamisia ja myös muun selvityksen hankkimista. 11 §:ssä edellytetään, että lapselle selostetaan mielipiteen selvittämisen tarkoitus ja selvittämiseen liittyvä menettely. On syytä pohtia, onko tarkoitus ja menettely eri instansseissa prosessin eri vaiheissa tämän aineiston pohjalta riittävän selkeä ja yhteisesti ymmärrettävissä ? Jatkossa olisi hyvä pohtia myös lastenvalvojatyön prosesseja uudelleen, jos sopimustyöskentelyssä toivotaan vanhempien ensin itse keskustelevan lastensa kanssa. Jotkut vanhemmat voisivat hyötyä lastensa kohtaamiseen valmistavasta tapaamisesta. Tämä voisi olla keino edistää lapsen osallisuuden lisäämistä lapsilähtöisesti. 8 § Sopimuksen vahvistaminen - THL vahvistaa sopimuksessa käytettävien lomakkeiden kaavan Tältä osin toivotaan, että lomakkeiden suunnittelu aloitettaisiin hyvissä ajoin, jotta lomakkeet ehdittäisiin siirtää tietojärjestelmiin niin hyvissä ajoin, että ne olisivat käyttövalmiina muutosten voimaan tullessa. Isyyslain muutoksessa lomakkeet saatiin käyttöön vasta useiden kuukausien kuluttua lain voimaantulosta, mikä aiheutti runsaasti käytännön hankaluuksia ja ylimääräistä työtä. Lomakkeiden osalta toiveena on lisäksi, että niissä olisi painettuna valmiiksi keskeisimmät lapsenhuoltolain periaatteet ja joitakin erityisiä pykäliä kuten ilmoitusvelvollisuus muutosta. Isyyslomakkeisiin painettu informaatio on koettu hyvänä, se auttaa ja ohjaa sekä työntekijöitä että vanhempia. Lapsenhuoltolain osalta painettu teksti voisi toimi myös hyvänä asennevaikuttamisen välineenä.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • On hyvä, että lakiehdotuksessa on kirjattu isyyden kumoamisen vaikutukset eri tilanteissa. On kuitenkin huomioitava, että isä, jonka isyys on kumottu, on saattanut olla lapsen sosiaalinen vanhempi, jolloin saattaa ilmetä tarve pohtia tapaamisoikeuden vahvistamista lapselle häneen. Myös tietojensaantioikeus on käytännön työssä todettu yhdeksi hyväksi keinoksi säilyttää huollosta erotetun vanhemman mahdollisuus pysyä mukana lapsensa elämässä ja saada siitä tietoja. Tietojensaantioikeus tulisi käräjäoikeuden käsityksen mukaan kirjata muotoon ”huoltajalle kuuluva oikeus saada salassa pidettäviä lasta koskevia tietoja”. Oikeuskäytännössä tietojensaantioikeus pääsääntöisesti annetaankin huollosta erotetulle vanhemmalle. Tietojensaantioikeuden nimenomainen kirjaaminen lakiin on hyvä asia. On ymmärrettävää, että vanhemmalle on psykologisesti tärkeää säilyä lapsensa juridisena huoltajana. Tehtävänjakomääräys on osoittautunut käytännössä tärkeäksi välineeksi asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi. Tapauksissa, joissa lapsen edun mukaista on, että toinen huoltaja päättää mahdollisesti suurimmasta osasta huoltoon liittyviä asioita, huolto voi kuitenkin säilyä yhteisenä joiltakin osin. On perusteltua, että myös sosiaalitoimi voi jatkossa vahvistaa tehtävänjakomääräyksin jaetun huoltosopimuksen. Käytännön työssä on koettu ongelmalliseksi, että lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona, vaikka vanhemmat eivät halua määritellä toista lähivanhemmaksi ja toista tapaavaksi vanhemmaksi. Joskus kirjoilla oloa koskeva kysymys muodostuu sovittelussa kaikkein vaikeimmaksi asiaksi sopia, vaikka lapsen luonapidosta ja sen rytmistä on päästy yksimielisyyteen. Käräjäoikeus pitää vuoroasumisen ja sen määrittelyn sääntelemistä laissa hyvänä ratkaisuna. Toivottavaa kuitenkin on, ettei vuoroasumisen määrittelystä tule joissakin tapauksissa erilaisin laskutoimituksin oikeudenkäynnissä ratkottavaa asiaa. Vuoroasumisen edellytyksenä lienee edelleen vanhempien kyky ja halu hyvään yhteistyövanhemmuuteen. Koska kirjoilla olo jää edelleen mahdolliseksi vain toisen vanhemman luo, siihen liittyvät riitaisuudet valitettavasti toistaiseksi säilyvät. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa myös tämä ongelma saataisiin ratkaistuksi muualla lainsäädännössä, ilmeisesti kotikuntalain mahdollisessa uudistuksessa. Koska lapsiasiassa tuomioistuin ei ole sidottu asianosaisten esittämiin vaatimuksiin, vuoroasumisenkin voinee määrätä viran puolesta, jos edellytykset siihen täyttyvät. Se, että lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on tuotu esiin pienen lapsen kehitysvaiheiden erityinen huomioiminen ja myös kunkin lapsen yksilöllisten taipumusten ja tarpeiden huomioiminen erityisesti vuoroasumisratkaisua pohdittaessa, on hyvä. Erityisesti kun kysymys on vanhemmista, jotka kumpikin kykenevät hyvään lähivanhemmuuteen, oikeudenkäynnissä nousee usein esille kysymys vanhempien tasa-arvosta ja tasapuolisesta kohtelusta. Lapsen oikeus turvalliseen ja vakaaseen henkiseen kasvuun on kuitenkin aina ensisijainen arvo asian ratkaisua harkittaessa. Vanhempien hyvän yhteistyökyvyn merkitystä vuoroasumisratkaisuissa on lakiesityksen perusteluissa asianmukaisesti korostettu. Lapsen edun mukaista on, että tapaamisoikeus on mahdollinen myös vuoroasumisen sisällä. Teknisesti tällaisista päätöslauselmista voi kuitenkin olla vaikea saada selkeitä ja helposti ymmärrettäviä siten, että lapsi itsekin hahmottaa elämäänsä. Vaikka voimassa olevassa laissa ei ole ollut säännöksiä tapaamiseen liittyvien kuljettamiskulujen korvaamisesta, käytännössä niistä on kuitenkin joskus määrätty päätöksissä. Joskus kulut voivat olla huomattavat ja voi olla tarpeen jakaa kuluja vanhempien kesken. Käräjäoikeus pitää hyvänä, että esityksessä on lähdetty siitä, että esimerkiksi tilanteissa, joissa lähivanhempi on toisen vastustuksesta huolimatta muuttanut niin kauas, että tapaamiskustannukset muodostuvat suuriksi, lähivanhempi voidaan velvoittaa vastaamaan niistä kokonaan tai osaksi. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, miten vanhemmat toimivat vastaisuudessa muuttoon liittyvissä tilanteissa.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Tietojensaantioikeudesta lapsen vanhemmalle, joka ei ole huoltaja, on ollut hyvä säätää erikseen siten, että siitä voidaan myös erikseen sopia koska tietojensaantiin liittyvät kiista ja epäselvyydet ovat monimutakisia ja vaikeasti tulkittavia useiden eri lakien päällekkäisyyden vuoksi ja niihin on ollut myös vaikea saada yksiselitteisiä tulkintoja valtakunnallisilta asiantuntijoilta. Oheishuolto voi joissakin tilanteissa toimia huostaanoton vaihtoehtona ja se on asiana tärkeä, mutta todennäköisimmin aika harvinainen ja poikkeuksellinen tilanne. On kuitenkin tärkeää säätää se mahdollisuutena. On tarpeellista tuoda yksityiskohtaissa perusteluissa esille yleisimpien tapaamisoikeuden toteutumatta jäämiseen liittyvien kiistatilanteiden sosiaalisia linjauksia (sivu 62) vaikka nyanssit voivatkin olle kiistatilanteissa mitä moninaisimpia. Normisäätelyllä ja sen tulkinnalla estetään kuitenkin monien kiistojen jatkuminen. Lapsen asumisesta ja tapaamisesta sopiminen erikseen huostaanoton aikana voi olla joissakin tilanteissa aika haasteellinen mutta oikeuskäytäntö näyttänee miten tämä toteutuu ja missä laajuudessa?
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • 11§ Lasten manipulointi toista vanhempaa vastaan on helppoa. Kyllä siihen jokainen pystyy. - Tässä on oltava tarkkana huoltajuuspäätöksiä tehtäessä. - Kuntien on järjestettävä seuranta turvakotien käytöstä. Halutaanko turvakotiin karkaamisella osoittaa toinen vanhemmista väkivaltaiseksi tai muuten sopimattomaksi. Ilman seurantaa emme tiedä, halutaanko turvakotiasumisella saada etua huoltajuusratkaisussa.
      • Ylinampa Ekaterina
        Uppdaterad:
        11.10.2017
        • Tapaamisoikeus muille kuin lapsen huoltajille tulee vahvistamaan vain silloin kun lapsen asumis-ja tapaamisratkaisu on täysin riidaton. Muuten olemme tilanteissa missä kokonaiset suvut asettuvat vastakkain todistaessa, että juuri kyseisen suvun edustajille muodostunut läheinen ja lämmin suhde lapseen. Tämä tulee kuormittamaan tuomioistuimia entistä enemmän ja on suuri vaara, että lapsen etukin unohtuu matkan varrella jos jokaisen lapsen sukulaisen käsitykseen lämpimästä ja läheisestä suhteesta aletaan perehtymään. Tilanteissa joissa toisella huoltajalla ei ole tarjota lapselle muita sukulaisia ymmärrettävistä syistä (esim. orpo, maahanmuuttajataustaisten ja suku on kaukana) kyseinen huoltaja jo valmiiksi asettuu huonompaan valoon tuomioistuimien silmissä jos lähisuvun merkitystä asian ratkaistaessa aletaan entistä enemmän korostamaan.
      • Lauronen Joona
        Uppdaterad:
        4.10.2017
        • 9 c § lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa on hyvä. 10 § 1 momentin lisäys siitä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa ratkaistaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, "miten 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa" on hyvä. Kohdassa 11 § Lapsen mielipiteen selvittäminen tulee ottaa huomioon vieraannuttamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saattaa esittää vieraannuttajan mielipiteen omanaan. Selvittäminen vaatii siis ammattitaitoa ja vieraannuttamisen mekanismien tuntemusta. Käytännön toteutuksessa vaaditaankin resursseja sen varmistamiseksi, että lapsen todellinen mielipide saadaan selville.
  • Remissinstanser: 54
    Oikeudenkäynti (3. luku; 14-17 §)
      • Lausuntonne ehdotetuista säännöksistä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Ehdotuksessa pyritään oikeudenkäyntien nopeuttamiseen ja tarpeettomien uusintakäsittelyjen karsimiseen. Oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa ilmenee usein tyytymättömyyttä sosiaalilautakunnalta pyydettävien selvitysten viipymiseen. Selvityksen toimittamiselle on saatettu asettaa pitkähkö määräaika ja mahdollisesti vielä pyydetään lisäaikaa. Näin oikeudenkäynnin kokonaiskesto kasvaa kohtuuttomaksi. Pidän kannatettavana ehdotettuja säännöksiä siitä, että tuomioistuimen on asetettava määräaika selvityksen laatimiselle ja että tuomioistuimen on selvitystä pyytäessään yksilöitävä, mistä kysymyksistä selvitystä erityisesti tarvitaan (16 §). Lisäksi lakiin tulisi nimenomainen säännös käsittelyn joutuisuudesta sekä määräaika istunnon toimittamiselle, jos asiassa on pyydetty väliaikaista määräystä (14 b §). Oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi on välttämätöntä, että sosiaaliviranomaisilla on riittävät resurssit tuomioistuimen pyytämien selvitysten laatimiseen viivytyksettä. Uusi säännös väliaikaisen määräyksen antamisesta elatusavusta on tarpeellinen ja turvaa lapsen oikeutta elatukseen (17 § 2 mom). Myös uusi säännös mahdollisuudesta määrätä sakon uhka jo niin sanotussa perustepäätöksessä eli tapaamisoikeudesta tuomioistuimesta päätettäessä on kannatettava nopeuttaessaan menettelyä ja vähentäessään oikeudenkäyntejä (9 d §). Toistuvien huoltoriitojen ehkäisemiseksi esityksessä ehdotetaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiselle asetetun kynnyksen korottamista. Uuden ehdotetun säännöksen mukaan tuomioistuimen tulisi hylätä sopimuksen tai päätöksen muuttamista koskeva hakemus jo kirjallisessa menettelyssä, jos hakemuksen perusteet ja asian aiemmat käsittelyt huomioon ottaen on selvää, että hakemus ei ylitä muutoskynnystä (14 a §). Toistuvat huoltoriidat ovat haitallisia lapselle ja rasittavat tuomioistuinjärjestelmää, joten niiden vähentämiseen tähtäävät toimet ovat kannatettavia. Lapsen kuuleminen oikeudenkäynnissä voi mietinnön mukaan tapahtua joko sosiaaliviranomaisen selvityksen yhteydessä tai tuomioistuimessa. Lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti molemmissa yhteyksissä. Esitykseen sisältyy uusi säännös lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa (15 a §). Nähdäkseni ehdotettu säännös mahdollistaa lapsen edun huomioon ottamisen lapsen kuulemisessa. Säännöksessä on muun muassa todettu, että tuomioistuin voi käyttää lapsen kuulemisessa apuna 17 b §:ssä tarkoitettua asiantuntija-avustajaa ja että lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti myös siten, että hänen lisäkseen läsnä on vain yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Käräjäoikeus pitää hyvänä ehdotuksen 14 a §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan hakemuksessa tulee yksilöidysti ilmoittaa perusteen aikaisemman sopimuksen tai päätöksen muuttamiselle. Ehdotuksen 14 b §:n mukaan väliaikaismääräystä koskevaa pyyntöä tulisi käräjäoikeudessa käsiteltäessä järjestää istunto kuuden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Käräjäoikeus pitää kuuden viikon määräaikaa epärealistisena ja tarpeettomana. Riittää on, että myös väliaikaismääräyksen osalta käräjäoikeudelle asetetaan velvollisuus käsitellä asia ilman aiheetonta viivytystä. Jos määräaika kuitenkin halutaan asettaa tulee sen olla vähintään 8 viikkoa. Käräjäoikeus ei vastusta sitä, että mahdollisuuksia kuulla lasta tuomioistuimessa laajennetaan. Erityisen hyvänä käräjäoikeus pitää sitä, että kuulemistilaisuuteen voitaisiin ottaa mukaan asiantuntija-avustaja.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Vireillepanoa ja puhevaltaa koskevat säännökset ovat perusteltuja (14 §). On kuitenkin syytä mahdollistaa, että tapaamisoikeutta koskeva hakemus voidaan hylätä jo kirjallisessa menettelyssä, jos hakemuksesta selvästi ilmenee, ettei hakija täytä lainkohdassa tarkoitettua lapselle erityisen läheisen määritelmää. Työryhmän ehdottama säännös käsittelyn joutuisuudesta on erittäin tarpeellinen (14 b §). Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lasta koskevan asian päätöksenteon viivytyksillä ja pitkittymisellä on erityisen haitallisia vaikutuksia lapsiin näiden kehittyessä. Tästä syystä on suositeltavaa, että lapsia koskeville tai heihin vaikuttaville menettelyille ja prosesseille annetaan etusija ja ne saatetaan päätökseen mahdollisimman lyhyessä ajassa (komitean yleiskommentti nro 14, kohta 93). Säännösehdotus asiaan osallisten kuulemisesta on perustelu (15 §). Työryhmä esittää perustellusti omaa säännöstä lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa (15 a §). Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle, että sopimusvaltio poistaa ikärajat kansallisesta lainsäädännöstään ja varmistaa, että lapsia kuullaan asianmukaisesti, heidän kehitystasonsa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä. Lapsia olisi kuultava lapsiystävällisesti, ottaen huomioon lapsen edun periaate. Lakiehdotuksessa alle 12-vuotiaan lapsen kuulemiselle tuomioistuimessa asetetaan varsin korkea kynnys, jolloin siitä käytännössä voi tulla ikäraja, jonka alittavia lapsia ei tuomioistuimissa kuulla. Lapsen kuuleminen sosiaalitoimen tekemän selvityksen yhteydessä olisi edelleen pääsääntönä. Tämä on perustelua, koska käytännössä sosiaalitoimen yhteydessä lapsiystävällinen kuulemismenettely on käytännössä helpompi toteuttaa. Tarvittaessa lasta on kuitenkin voitava kuulla myös tuomioistuimessa, jos lapsi haluaa tulla kuulluksi siellä, eikä kynnystä tule asettaa kuulemiselle liian korkeaksi. Sosiaalilautakunnalta hankittavan selvitystä koskevan säännöksen (16 §) täsmentäminen on perusteltua ja jäsentää selvityksen laatimista. Myös säännös (16 a §) selvityksen tekijän kuulemismahdollisuudesta on perusteltu. Tuomioistuimen tiedonsaantioikeuden laajentaminen on myös perusteltu ehdotus (17 b §).
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Luvussa 3 ehdotettu uusi pykälä 14 a § ”Hakemus sopimuksen tai päätöksen muuttamiseksi” on mielestämme erittäin tärkeä. Voimassa oleva lastensuojelulaki säätää lapsen ja nuoren mielipiteen ja toivomusten kuuntelemisesta seuraavasti: ”Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.” (Lastensuojelulaki 5§). Lapsen virallinen kuuntelu koskee 12 vuotta täyttänyttä, mutta alle 12-vuotiaiden mielipide on selvitettävä ikään katsomatta. Se on lapsen oikeus. Mielestämme lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn tulee parantaa, kuten Lapsenhuoltolain uudistaminen -työryhmän mietinnön ehdotuksessa todetaan. Lapsen kuulemisessa hienovaraisuus ja luottamus ovat avainasemassa. Lastensuojelun käsikirja toteaa asiasta seuraavaa: ”Perussääntönä on, että lapselle selvitetään aina kuulemisen tai mielipiteen selvittämisen tarkoitus. Lapsella on aina oikeus olla vastaamatta kysymyksiin, oikeus olla ymmärtämättä kysymyksiä ja oikeus olla tietämättä jotain asiaa.” Vaikka lapsen kuuleminen ja hänen toiveidensa huomioonottaminen huoltoriidoissa on mielestämme erittäin tärkeä asia, olemme huolissamme siitä, miten lapsen todellinen oma mielipide ja toive tulee kuulluksi. Samoin meitä huolestuttaa se, miten näissä tilanteissa tulee huomioiduksi lapsen todellinen etu. Lapsi ei kykene arvioimaan saamaansa vanhemmuutta. Huoltamme näistä asioista lisää se, että yleensä pitkittyneen ja vaikean huoltoriidan takana on narsistisesti häiriintynyt vanhempi. Huoltajuuskiistatilanteissa, joissa toinen vanhemmista on narsistisesti häiriintynyt, on lapsen kuuntelun suhteen oltava erityisen tarkka. Sillä vakavasti häiriöinen vanhempi omaa pakonomaisen tarpeen voittaa kiista keinoja kaihtamatta mm. manipuloiden. Lapsi on erityisen altis manipuloinnin kohde. Tällöin lapsen todellisen ja onnistuneen kuuntelun voi luotettavimmin tehdä vain lapsipsykiatri ja/ tai - psykologi. Manipuloidun ja vieraannutettavan lapsen erottaminen pelokkaasta tai kaltoinkohdellusta lapsesta on erittäin vaikeaa. Tätä erottamista ei kykene tekemään esim. tuomari tai lastenvalvoja, joilla on hyvin lyhyt suhde lapseen. Mielestämme on erittäin tärkeää, että laissa määritellään myös se, kuka lapsen kuulemisen saa tehdä. Mietinnön esityksessä ehdotetaan, että ”uuden sääntelyn mukaan tuomioistuimella olisi lasta kuullessaan mahdollisuus käyttää apunaan asiantuntija-avustajaa, jota nykyään käytetään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien riitojen sovittelussa.” Mielestämme asiantuntija-avustajien käyttäminen tuomioistuimissa lapsen kuulemista varten ei ole toimiva menetelmä. Vieraannutettavan lapsen tunnistaminen vaatii pitkäkestoista selvittämistä. Tuomioistuimissa, lyhyissä keskusteluissa ei tämänlainen kuuntelu ole mahdollista. Korostamme, että lapsen vieraannuttaminen ja manipuloiminen on erittäin yleinen ja vaikeasti tunnistettavissa oleva ilmiö, jonka selvittämiseen tarvitaan juuri tähän erikoistuneet erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrit tai –psykologit. Näiden asiantuntijoiden havainnot lasta kuunneltuaan tulee ottaa huomioon tuomioistuinten päätöksissä. Mietinnön ehdotuksessa ei suositella lapselle edunvalvojaa etenkään kärjistyneissä kiistatilanteissa, koska tällöin lapsella saattaa olla jo useita sosiaalihuollon asiakkuuksia. Mielekkäänä ei nähdä edunvalvojan tuomista vain oikeudenkäyntiin. Mielestämme mielekkäämpää olisi määrätä lapselle kokonaisvaltainen edunvalvoja etenkin vakavissa kiistatilanteissa. Tällöin hän pystyisi paremmin keskittymään lapsen etuun ja käyttämään apunaan muita asiantuntijoita, etenkin lastenpsykiatreja ja -psykologeja. Kun lapsi saa olla tekemisissä koko prosessin ajan saman edunvalvojan kanssa, se vahvistaa luottamussuhdetta ja edistää lapsen kuulemista.
      • Väestöliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Esityksen mukaan tuomioistuimelle säädettäisiin velvollisuus käsitellä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat joutuisasti ja siten, että pyritään vähentämään toistuvia oikeudenkäyntejä. Nämä ovat erityisen kannatettavia ehdotuksia. Toistuvat ja pitkittyneet ristiriidat ja oikeudenkäyntiselvittelyt eivät tue lapsen etua, vaan voivat ovat tämän kannalta hyvinkin vahingollisia. Työryhmä ehdottaa parannuksia lapsen oikeuteen osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ja että laissa säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa ja sosiaaliviranomaisen luona. Kannatamme esityksiä, mutta mielestämme oleellista on lisäresurssien ja sosiaalitoimen henkilöstön osaamisen turvaaminen lapsen kuulemisessa sekä se, että ehkäistään tilanne, että lasta kuullaan liian monessa paikassa. Jatkossa tuomioistuin voisi käyttää lapsen kuulemisessa apuna asiantuntija-avustajaa, jonka tehtävänä olisi ennen kaikkea varmistaa se, että kuuleminen tapahtuu lapsiystävällisellä tavalla. Asiantuntija-avun käyttäminen tuomioistuimessa riita-asioissa poikkeaisi ilmeisesti jonkin verran jo käytössä olevasta asiantuntija-avusteisesta huoltoriitojen sovittelusta. Mikäli ehdotus toteutuu, edellyttää se mielestämme toimiakseen tuomioistuimen tuomarien ja uusien asiantuntija-avustajien riittävää kouluttamista lasten kuulemiseen ja/tai jo tällä hetkellä tuomioistuimen käyttämien asiantuntija-avustajien lisäkouluttamista asiassa.
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 15 a § - Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa. Lakimiesliitto pitää hyvänä että tuomioistuimen (käytännössä tuomarin) edellytyksiä kuulla lasta lisätään. Lapsella on oikeus tulla sen henkilön kuulemaksi, joka päättää hänen asioistaan. Asiantuntijakokemukset ovat myös osoittaneet, että lapsen kanssa keskusteleminen on lapsen edun mukaisen ja viisaan ratkaisun löytämiselle hyvin hyödyllistä. Lakipykälässä tulisi kuitenkin tuoda selkeämmin esille, että pääsääntöisesti lapsen kanssa tulee keskustella muualla kuin pääkäsittelyssä. Pääkäsittelytilanne on siihen ensi kertaa osallistuville aikuisillekin pelottava ja hämmentävä, eikä lapsen altistaminen sellaiselle kokemukselle tuo mitään lisäarvoa asiassa. Päinvastoin riskinä on, ettei lapsi kykene keskustelemaan avoimesti ja vapaasti ajatuksistaan ja tunteistaan pääkäsittely-ympäristössä. Tuomarin tulisi tavata lasta istuntosalia kodikkaimmissa ja pienemmissä tiloissa, esimerkiksi työhuoneessaan tai kokonaan tuomioistuimen ulkopuolella, esim. perheneuvolassa, mikäli lapsella on siellä asiakassuhde. Lapsen kuuleminen tulisi myös ajoittaa siten, että se tapahtuu valmistelun aikana, ennen varsinaista pääkäsittelyä. Lapsi ei ole asiassa todistaja, eikä mitään syytä hänen kuulemiselleen vasta pääkäsittelyvaiheessa ole. Kun vanhemmat saavat tiedoksi lapsen tuomarille kertomat ajatukset ja käsitykset, on mahdollista, ettei riita koskaan mene pääkäsittelyyn asti, tai ainakin vanhempien vaatimukset muuttuvat enemmän lapsen edun huomioon ottavaksi.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 14 a ja b§:ssä esitetyt kohdat sekä koskien mahdollisuutta hylätä hakemus että käsittelyn joutuisuuden vaatimus ovat tervetulleita ehdotuksia. Ne toivottavasti jatkossa estävät ns. turhia oikeudenkäyntejä ja toisaalta nopeuttavat prosesseja. 15a§ Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa Lakiehdotuksessa pyritään vahvistamaan lapsen oikeutta ilmaista oma näkemyksensä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen mielipiteen selvittäminen sekä lapsen kuuleminen tuodaan nykyistä vahvemmin velvoitteeksi eri toimijoille. Lähtökohtana tämä periaate on hyvä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että lasta ei rasiteta kohtuuttomasti prosessien eri vaiheissa. Lakiin tulisi saada velvoite huomioida mahdolliset aiemmissa prosesseissa toteutetut lapsen mielipiteen selvittämiset. Oikeusprosessin aikana tulisi aktiivisesti hyödyntää niitä tahoja, jotka ovat jo lasta kuulleet. Lapsen henkilökohtaista kuulemista tuomioistuimessa harkittaessa tulee huomioida se, että lapsen mielipidettä täytyy aina tarkastella suhteessa kokonaistilanteeseen. Hyvin harvoin tilanne on se, että ainoastaan lapsen kuulemisella pystytään selvittämään hänen etunsa. Joskus lähes täysi-ikäisten nuorten kohdalla yksinomaan kuulemisella oikeudessa voidaan saada riittävää tietoa asian ratkaisemiseksi. Käräjäoikeudessa tapahtuva kuuleminen tulisi olla erityinen poikkeus, minkä sijaan tulee kehittää muita työtapoja. On hyvä, että perusteluteksteissä todetaan, että lapsen kuuleminen selvityksen yhteydessä säilyisi pääsääntönä. Sen lisäksi voisi kehittää muitakin työtapoja. Esim. joissakin käräjäoikeuspiireissä tuomari on ollut mukana selvitystyöntekijöiden tavatessa lasta. Asiantuntija-avustajien käyttö lapsen kuulemisessa ei voi olla irrallinen prosessi, vaan vaatisi asiantuntija-avustajan mukanaolon pidempään oikeudenkäyntiprosessissa. Tämä tulisi huomioida jatkossa asiantuntija-avustajien määrää ja resursseja mietittäessä. Lakiehdotuksessa on mainittu 12 vuoden ikäraja ja perusteluissa todetaan, että alle 12-vuotiasta voidaan kuulla, jos siitä ei arvioida aiheutuvan hänelle merkittävää haittaa. Sen sijaan todetaan, että yli 12–vuotiaalle ei voida lähtökohtaisesti katsoa aiheutuvan tästä haittaa. Perustelu tässä muodossa esitettynä on erikoinen. Kuulemisen tarkoituksenmukaisuutta tulisi ennemminkin harkita tapauskohtaisesti, huomioiden lapsen kehitystaso ja elämäntilanne. Lapsen mielipide pitäisi myös voida jättää selvittämättä, jos selvittäminen katsotaan lapsen edun vastaiseksi. (vrt. 11§) 16§ Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta Tampereen kaupunki pitää hyvänä, että voimassaolevaa pykälää on selkeytetty ja siihen on ehdotettu lisättäväksi nykyisen käytännön mukaiset käytännöt. 1 mom. ehdotetaan säännöstä tuomioistuimen yksilöidyistä selvityspyynnöistä, jolloin käytännössä kyseeseen voi tulla ns. suppea selvitys. Tampereen kaupungin kokemusten mukaan valtaosa oikeuteen päätyvistä huoltoriidoista tehtävistä selvityksistä on hyvin haastavia ja vaativia. Ehdotetun säännöksen vaarana voidaan nähdä, että jatkossa pyydetään pääosin suppeita selvityksiä, joiden oletetaan valmistuvan hyvinkin nopeasti. Tähän liittyen on kysyttävä, ovatko suppeat selvitykset lasten etu niissä tilanteissa, kun heidän vanhempansa käyvät vakavaa huoltoriitaa. 16a§ Selvityksen tekijän kuuleminen Selvityksen tekijän rooliin esitetään muutoksia. Tampereen kaupunki katsoo, että selvityksen tekijän uudesta roolista olisi tärkeää saada lakiin maininta, ettei selvityksen tekijä voi toimia kummankaan vanhemman todistajana, vaan ainoastaan lapsen edun ajajana. Jos esityksen taustalla on ajatus, että selvityksen tekijä toimisi myös lapsen tukihenkilönä, työntekijän rooli muodostuisi kovin monitahoiseksi ja ristiriitaiseksi. Säilyisikö työntekijöiden puolueettomuus vanhempien silmissä? Pykälän 1 mom. 2 kohdan mukaan asianosainen voisi esittää pyynnön tuomioistuimelle selvityksen tekijän kutsumisesta kuultavaksi, mikäli hänen kutsumisensa ei ole selvästi tarpeetonta. Tämän mukaisesti pyyntö voitaisiin esittää hyvinkin pienin perusteluin, mikä ei liene prosessin kannalta kovin tarkoituksenmukaista. Ehdotamme, että tekstissä voisi olla muoto: 2) mikäli asianosainen sitä pyytää ja kuuleminen katsotaan tarpeelliseksi.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsenhuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 b § oikeudenkäynnin joutuisuudesta. On tärkeää, että lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat riidat pystytään käsittelemään ilman tarpeetonta viivytystä. Suurin viivytys asian lopulliselle päättämiselle johtuu tavallisesti olosuhdeselvityksen hankkimisesta. Suurimmilla paikkakunnilla selvityksen saaminen kestää yli kuusi kuukautta. Pienemmillä paikkakunnilla selvitys voidaan saada muutamassa kuukaudessa. Sinällään 14 b §:n tarkoittama joutuisuus ja siinä asetettu määräaika ovat omiaan nopeuttamaan käsittelyä ja yleensä väliaikaismääräyksen saaminen poistaakin kiireisimmän tarpeen saada asiaan jonkinlainen ratkaisu. Lakiehdotuksessa oleva joutuisuuden vaatimus on jo nyt aiheuttanut joissakin tuomioistuimissa tilanteen, jossa oikeus ei pyydä olosuhdeselvitystä vedoten muun muassa siihen, että sen saaminen vie niin paljon aikaa, että jutun käsittely ei ole enää joutuisaa. Lakiehdotuksen 16 §:n mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa pyytää olosuhdeselvityksen. Voimassa olevan pykälän sanamuodon mukaan selvitystä ei kuitenkaan ole hankittava, jos on ilmeistä, että se ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. Joissakin tuomioistuimissa olosuhdeselvitysten pyytämiskynnys on varsin korkea ja selvityksen pyytäminen vaatii aivan erityiset perustelut. Toisinaan lähes koko istuntoaika menee sen käsittelemiseen, onko olosuhdeselityksen pyytämiselle riittävästi perusteita. Koska olosuhdeselvityksen pyytäminen on hyvin epävarmaa siinäkin tapauksessa, että molemmat osapuolet sitä vaativat, on asianosaisten ja heidän avustajiensa hankittava itse kaikki saatavilla oleva selvitys. Tästä seuraa asianosaisen valmistelutyön lisääntyminen ja oikeudenkäyntikulujen kasvaminen, koska asianosainen ei voi luottaa siihen, että sosiaalilautakunta hankkii selvitystä. Jos olosuhdeselvitystä ei hankita, lisää se myös henkilötodistelun tarvetta pääkäsittelyssä, mikä aiheuttaa usein myös käsittelyn lykkääntymisen. Jos olosuhdeselvitystä ei pyydetä, voi jotain olennaista tietoa jäädä saamatta, koska asianosaisten selvittämismahdollisuudet ovat rajatut. Ehdotuksen 16 b §:ssä säädettävä tuomioistuimen oikeus pyytää asiakirjoja suoraan poliisilta, terveydenhuoltoviranomaisilta ja vastaavilta yksityisiltä toimijoilta ja sosiaaliviranomaisilta antaa mahdollisuuden nopeuttaa oikeudenkäyntiä. Myös ehdotuksen 15 §:ssä säädettävä mahdollisuus lapsen kuulemiseen tuomioistuimessa voi nopeuttaa oikeudenkäyntiä. Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus tai lapsen kuuleminen oikeudessa eivät kuitenkaan ole sellaisia keinoja, jotka voisivat pääasiassa korvata olosuhdeselvityksen. Olosuhdeselvityksen olennainen osa on lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen selvittäminen sekä vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteistoimintakyvyn selvittäminen. Tuomioistuimen itse hankkimilla selvityksillä ei saada valaistusta näihin kysymyksiin. Lapsen edun kannalta on olennaisen tärkeää, että olosuhdeselvityksiä pyydetään. Lakiehdotuksen 16 §:n tarkoittama mahdollisuus selvityspyyntöjen yksilöintiin tehostaa selvitysten laatimista ja mahdollistaa selvitysten hyödyntämisen nykyistä laajemmin. Jos kuitenkin sosiaalitoimen puolella ei pystytä lainkaan lisäämään resursseja selvitysten tekemiseen tuomioistuimille, on vaara, että selvitykset tulevat vähitellen jäämään marginaaliin ja niitä pyydetään vain poikkeuksellisesti. Tämä ei voi olla suotava kehitys lapsen etua ajatellen. On hyvä, että asian käsittelylle on 14 b §:ssä ehdotettu asetettavaksi vähimmäisaika, kun pyydetään väliaikaismääräystä. Olisi harkittava, voitaisiinko säätää myös itse pääprosessin aloittamiselle vähimmäisaika siitä, kun asia on tullut tuomioistuimessa vireille eli aika, jonka kuluessa asiassa on järjestettävä vähintään valmisteluistunto, siitä riippumatta, onko pyydetty väliaikaismääräystä. Pelkästään valmisteluistunnon järjestäminen ja siellä käytävä keskustelu voi usein supistaa riitaisten seikkojen määrää.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Vireillepano ja puhevalta 14 § Voimassa olevan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun asetuksen 11 §:n 1 momentti velvoittaa sosiaalilautakuntaa tekemään tarvittaessa tuomioistuimelle hakemuksen huoltajan määräämisestä lapselle, kun se on saanut tiedon siitä, että lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa. Mikäli lapsi jäisi ehdotuksen 6 a §:n johdosta isyyden kumoamisen ja huoltajuuden päättymisen vuoksi ilman huoltajaa, tulisi toimielimelle säätää velvollisuus huolehtia viran puolesta tarvittaessa huoltajuuden hakemisesta tuomioistuimesta. Lapsenhuoltolain 14 §:ää tulisi lisäksi muuttaa siten, että mikäli lapsi jää ilman vanhempaa ja myös huoltajaa isyyden kumoamisen ja huoltajuuden päättymisen vuoksi, voisi hakemuksen lapsen huollosta tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö. Selvityksen tekijän kuuleminen 16 a § Ehdotetussa 16 a §:ssä on uudet säännökset selvityksen tekijän kuulemisesta. On tärkeää, että selvityksen tekijän asema huoltoprosessissa muuttuu, ja selvitystyöntekijän rooli on olla asiassa asiantuntija lapsen edun näkökulmasta. Kuulemista koskevilla säännöksillä on myös tärkeä merkitys siihen, että muutos saadaan aikaan. Lain 16 a §:n 1 kohdan mukaan selvityksentekijä on kutsuttava tuomioistuimeen kuultavaksi, mikäli tuomioistuin katsoo sen lapsen edun tai mielipiteen selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeelliseksi. Aikaisempiin ehdotuksiin viitaten, pitäisi pykälässä puhua lapsen ajatusten selvittämisestä. Säännöksen toisessa kohdassa edellytetään, että selvityksen tekijä kutsutaan tuomioistuimeen, jos asiaan osallinen sitä pyytää eikä kuuleminen ole selvästi tarpeetonta. Olisi tärkeää, että myös asiaan osallisen pyynnön perusteena tulisi olla lapsen edun tai ajatusten selvittäminen. Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus 16 b § Ehdotuksen mukaan tuomioistuimella on oikeus saada lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä muun muassa poliisilta ja terveydenhuollon toimintayksiköltä. Sosiaalihuollon viranomaisten osalta säännöksessä on viittaus sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 18 §:än. Sen mukaan sosiaalihuollon järjestäjä ja toteuttaja saa, jos se on välttämätöntä lapsen edun tai erittäin tärkeän yksityisen tai julkisen edun vuoksi, antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta muun muassa tuomioistuimelle. Tiedon luovuttamisen edellytykset arvioi sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja, ei tuomioistuin. Tämä ei aiheuttane käytännössä ongelmia, kun tuomioistuin pyytää tietoja, koska lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa tietojen antaminen asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle palvelee säännönmukaisesti lapsen etua.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 14 a§ Lisätään teksti: " Hakijalla on oikeus saattaa asia tuomioistuimen kolmen tuomarin käsittelyssä ratkaistavaksi." 16 § Lisätään teksti: "Tuomioistuin voi pyytää vanhemmuuden selvittämistä sekä mielentilatutkimusta vanhemmista." 17 § Lisätään teksti: " Jos elatusavun määrästä ei päästä sopimukseen, niin elatusavun suuruudeksi tulee vahvistaa enintään elatustuen suuruinen summa.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 14 a § Hakemus sopimuksen tai päätöksen muuttamiseksi: ”Jos hakemuksen, sen johdosta mahdollisesti annetun kirjallisen lausuman sekä aikaisempien ratkaisujen perusteella on ilmeistä, että edellytyksiä sopimuksen tai päätöksen muuttamiseen ei ole, hakemus on hylättävä kirjallisessa menettelyssä.” Huoltoriidat ovat moninaisia ja -mutkaisia. Mikään on niissä harvoin ilmeistä. Hakemuksen hylkäämiseen kirjaamisella menettelyllä ei tulisi siksi mennä lainkaan. Jos hylkääminen kirjallisella menettelyllä päätyy lakiin, lakiehdotuksen muotoilu "on ilmeistä" on epämääräinen ja antaa oikeuskäytännölle ehkä tarkoitettua suuremman tulkintavaran. Pykälää selventäisi "on ilmeistä" -ilmaisun korvaaminen "täysin selvää" -ilmaisulla. Se osoittaisi, että kirjallisella menettelyllä hylkäämistä ei tulisi tehdä kuin poikkeuksellisesti. ”Edelleen 2 momentin mukaan tuomioistuimen on arvioidessaan, onko ilmeistä, että sopimuksen tai päätöksen muuttamiseen ei ole edellytyksiä, otettava hakemuksen ja sen johdosta mahdollisesti annetun lausuman lisäksi viran puolesta huomioon lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät aikaisemmat ratkaisut.” Ehdotuksen mukaan hakemus ei saisi aiemmista päätöksistä riippumatonta käsittelyä. Se olisi suuri poikkeus muusta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä eikä ole tässäkään yhteydessä asianmukainen. Jos riippumattomuudesta haluttaisiin luopua, tulisi siirtyä järjestelmään, jossa sama tuomari käsittelisi saman lapsen asiat aina. Tuomarille muodostuisi näin kokonaisvaltaisempi ja syvällisempi näkemys lapsen asioista. Esitys poimii huonot puolet vaihtuvien tuomarien ja yhden tuomarin järjestelmistä: Hakemus ei saisi riippumatonta käsittelyä eikä tuomarilla olisi syvällisempää käsitystä lapsen asioista. 14 b § Käsittelyn joutuisuus Mietinnössä esitetään, että väliaikaismääräyksen antamisen jälkeen voidaan jonkin aikaa seurata, sopeutuuko lapsi vuoroasumisjärjestelyyn ja että lopullinen päätös annetaan vasta muutaman kuukauden seuranta-ajan jälkeen. Esimerkki ohjaa ajatukset väärälle uralle. Onko ajatus, että tällaista väliaikaisjärjestelyä sovellettaisiin myös tarkistamaan, sopeutuuko lapsi yhden kodin asumisjärjestelyyn? Ei varmaankaan. Mietintö implisiittisesti asettaa yhden kodin mallin ensisijaiseksi asumisjärjestelyksi ja vuoroasumisen toissijaiseksi. Tällaista kielenkäyttöä tulisi välttää lain esitöissä, ellei tarkoitus todella ole asettaa jokin asumisjärjestely muiden edelle. Jos jokin asumisjärjestely asetetaan lainsäädännössä ensisijaiseksi, se tulee olla vuoroasuminen. 15 § Asiaan osallisten kuuleminen ”Lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsiteltäessä tuomioistuimen on varattava lapsen vanhemmille ja huoltajalle tilaisuus tulla kuulluiksi.” Miksi "huoltajalle" on yksikössä?! 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ”15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa – – Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi häntä voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, jos se on asian ratkaisemisen kannalta tarpeen ja lapsi sitä pyytää tai siihen suostuu. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi ja siitä ei arvioida aiheutuvan lapselle merkittävää haittaa. – – Jos lasta kuullaan ilman, että asiaan osalliset ovat läsnä, asiaan osallisille on varattava tilaisuus kuunnella lapsen kuulemisesta tehty äänitallenne tai heille on selostettava lapsen kuulemisessa esiin tulleet seikat niiltä osin kuin niillä voi olla vaikutusta asian ratkaisemiseen.” Ehdotuksen mukaan lasta kuullut tuomioistuin, joka myös päättää lapsen asioista, voisi vain selostaa kuulemisen sisällön vanhemmille. Tuomioistuimella voi olla näkemys sopivasta päätöksestä, joten se ei saata haluta kertoa vanhemmille asioita, joilla he voisivat arvostella tuomioistuimen päätöstä. Ehdotus ei ole siksi hyvä. Ajatus äänitallenteen kuulemismahdollisuudesta on paljon parempi. Vielä parempi olisi, että laissa todettaisiin, että vanhemmat ovat oikeutettuja saamaan äänitallenne lapsen kuulemisesta. Ikäraja 12 vuotta on mielivaltainen. Tämän ikäiset lapset ovat erityisen alttiita manipuloinnille. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa epäilemättä myös jännittää ja rasittaa lapsia suuresti. Tuomioistuimilta puuttuu sekä taitoa että aikaa kuulla lasta aidosti. Ikäraja tulisi poistaa — lapsia ei siis tulisi kuulla tuomioistuimessa. Laissa tulisi säätää, että lapsia kuullaan sosiaalitoimessa. Tuomioistuimessa kuuleminen tulisi järjestää vain aivan poikkeuksellisessa tilanteessa. Kynnystä lapsen kuulemiseen ei tulisi missään nimessä alentaa kuten nyt ollaan ehdottamassa. Jos ikärajaa kuulemiselle pidetään välttämättömänä, tulisi se nostaa 15 vuoteen. Mietinnössä arvioidaan, että yli 12-vuotiaalle henkilökohtaisesta kuulemisesta ei voida lähtökohtaisesti katsoa aiheutuvan merkittävää haittaa. Ihmettelemme näkemystä suuresti. Tuomioistuinkuulemisessa lapsi lähtökohtaisesti asetetaan ottamaan kantaa vanhempiensa välillä. Lähtökohtaisesti se on haitallista — myös yli 12-vuotiaalle lapselle. 16 § Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta ”16 §. Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta. – – Lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa tuomioistuimen on tarvittaessa hankittava selvitys sen kunnan sosiaalilautakunnalta, missä lapsella taikka lapsen vanhemmilla tai muulla asiaan osallisella on asuinpaikka.” Olisi suotavaa, että lapsen kuuleminen ja yleisemmin huoltoriitojen selvittely ohjattaisiin niihin erikoistuneisiin yksiköihin. Vastaava ajatus on yleisemmällä tasolla tavoitteena kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden SOTE-uudistuksessa. Lain ei tulisi estää tällaista laadun kohottamista. Vaatimus selvityksen tekopaikan yhteydestä asuinpaikkakuntaan tulisi poistaa. 16 b § Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus ”16 b § Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus Tuomioistuimella on oikeus saada poliisilta ja terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittavalta toimintayksiköltä sekä terveydenhuollon ammattihenkilöltä ja yksityiseltä palveluntuottajalta salassapitosäännösten estämättä ja maksutta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja”. Pykälä on tervetullut uudistus. Tuomioistuimen oikeutta tiedonsaantiin ei tulisi kuitenkaan rajata "välttämättömiin tietoihin": Kuka määrittelee välttämättömän? Riittää, että tuomioistuimen oikeus tietoihin todetaan. Käräjäoikeudelle tulisi myöntää oikeus määrätä sekä vanhempi että lapsi oikeuspsykiatrisiin tutkimuksiin vanhemman hakemuksesta riippumatta lapsen tai toisen vanhemman vastustamisesta. Molempien oikeuspsykiatriset tutkimukset voivat olla välttämättömiä todentamaan vieraannuttaminen. Nykyisin hallintaoikeus voi määrätä lapsen tällaisiin tutkimuksiin viranomaisen hakemuksesta. Menettely on liian hidas, kun lapsi on vieraannuttamisen kohteena. Jos käräjäoikeus voisi määrätä asiasta, vältyttäisiin ylimääräisiltä oikeusprosesseilta ja voitaisiin auttaa lasta nopeammin. 17 § Väliaikaiset määräykset ”Tuomioistuimen antamaan väliaikaiseen määräykseen ei saa hakea muutosta”. Pykälässä olisi hyvä todeta, miten väliaikaismääräys voidaan peruuttaa tai miten toimia, jos tuomioistuin on toiminut virheellisesti väliaikaismääräyksen antaessaan (esim. tuomioistuin ei ole noudattanut prosessisääntöjä).
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 14 § Hakemuksen tai päätöksen muuttaminen Toistuvat huoltokiistat ovat rajatuissa tapauksissa raskas haaste, jonka vuoksi on tärkeää, että sopimuksen tai päätöksen muuttamisen kynnystä tuomioistuimessa korotetaan. 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa YVPL kannattaa lapsen kuulemismahdollisuuksien laajentamisesitystä, jonka mukaan käräjäoikeus tai sosiaalitoimi varmistavat, että lapsi tulee kuulluksi myös riidattomissa eroissa ja että lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ei enää vaatisi erityisen painavia perusteita. Mikäli lapsi ilmaisee olosuhdeselvitystä laadittaessa, että haluaa tulla kuulluksi, se on esityksen mukaan merkittävä selvitykseen. Lapsi voi myös pyytää tulla kuulluksi käräjäoikeudessa vanhempiensa kautta tai suoraan käräjäoikeudelta. Lisäksi YVPL kannattaa esitystä sitä, että tuomioistuimelle annetaan mahdollisuus käyttää lapsen kuulemiseen asiantuntija-avustajaa, joka voi tarvittaessa olla oikeudenkäynnissä läsnä jo varhaisemmasta vaiheesta alkaen, jotta hän voisi perehtyä tilanteeseen, tavata lapsen vanhemmat ja valmistautua kuulemiseen. Liitto haluaa laajentaa asiantuntijan käyttömahdollisuuttaa kaikkiin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta tuomioistuinkiistoihin. YVPL esittää lisäyksen: Lapsen kuulemisen yhteydessä pitää olla mahdollisuus käyttää myös videointia äänitallenteiden lisäksi kuten Lapsen oikeuksien komiteakin suosittelee Suomelle v. 2011 (http://formin.finland.fi/). Mietinnön esityksessä mainitaan kuitenkin vain äänitallenteet. Lapsi voi kuitenkin ilmaista itseään myös eleillään esimerkiksi voimakasta vastustusta tai myöntämistä ja olla kuitenkin ääneti. 16 § Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus YVPL kannattaa Tuomioistuimen tiedonsaantioikeuden laajentamista poliisilta, terveydenhoitoviranomaisilta yms., mikä varmasti osaltaan nopeuttaisi tuomioistuinkäsittelyä.
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 14 a § Hakemus sopimuksen tai päätöksen muuttamiseksi On kyseenalaista, onko tarpeen säätää pykälän 2 momenttiin ehdotettua mahdollisuutta hakemuksen hylkäämiseen kirjallisessa menettelyssä. On poikkeuksellista, että lapsen huolto- tai tapaamisasiassa kirjallisen aineiston perusteella voitaisiin riittävällä varmuudella tehdä se johtopäätös, ettei edellytyksiä sopimuksen tai päätöksen muuttamiseen ole. Lisäksi säännös poikkeaa oikeudenkäymiskaaressa säädetystä menettelystä. 14 b Käsittelyn joutuisuus Pykälän ensimmäinen virke, jonka mukaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia on käsiteltävä joutuisasti, riittää kattamaan myös ne asiat, joissa on pyydetty väliaikaista määräystä. Erityisen kuuden viikon määräajan asettaminen asioille, joissa on pyydetty väliaikaista määräystä, ei ole tarpeen. Väliaikaisia määräyksiä pyydetään varsin erilaisissa tilanteissa, eikä pyynnön esittäminen välttämättä merkitse sitä, että tällaisen määräyksen antamiselle on olemassa peruste. Vaatimus käsittelemisestä joutuisasti merkitsee sitä, että kiireellisen väliaikaisen määräyksen ollessa tarpeen – esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi on muuttamassa kauas nykyisestä asuinpaikastaan – istunto pyritään järjestämään nopeasti niin, että väliaikainen määräys voidaan antaa käsillä olevaan tilanteeseen nähden ajoissa. Lapsiasioihin erikoistuneiden avustajien kalenterit ovat usein täynnä ja asiassa osapuolena oleva päämies voi siitä huolimatta haluta juuri valitsemansa avustajan hoitavan asiaansa. Tällöin joutuisuudesta tinkimisen tulee olla ainakin siitä yksimielisten asianosaisten määräysvallassa. 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa Tuomioistuimessa tapahtuvan lapsen kuulemisen tulisi pääsääntöisesti tapahtua muualla kuin pääkäsittelysalissa, lapsen kuulemiseen soveltuvassa tilassa kuten esimerkiksi sovitteluhuoneessa tai kokonaan tuomioistuimen ulkopuolella. Kynnyksen sille, että lasta kuullaan ilman asiaan osallisten eli käytännössä yleensä vanhempien ja näiden avustajien läsnäoloa, tulisi olla matalalla. Mahdollisuus asiantuntijan käyttämiseen tuomarin apuna lapsen kanssa keskusteltaessa tukee onnistunutta lapsen kohtaamista.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeuden lausunto 14 a §:stä Oikeudenkäymiskaarta koskevista yleisistä säännöksistä sellaisenaan ilmenee, että hakijan tulee ilmoittaa perusteet hakemukselleen (oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentti 1 kohta). Tämä tarkoittaa lapsenhuoltolain mukaista hakemusta tehtäessä sitä, että hakijan tulee pelkästään mainitun oikeudenkäymiskaaren säännöksen perusteella ilmoittaa perusteet aikaisemman sopimuksen tai päätöksen muuttamiselle. Hovioikeudella ei ole kuitenkaan huomautettavaa, jos lapsenhuoltolain 3 luvun 14 §:n 3 momentissa halutaan erikseen vielä korostaa muutoshakemuksen laatuvaatimuksia. Lakiehdotuksen 14 a § 2 momenttiin ei ole huomautettavaa. Lakiehdotus tässä muodossaan riittää vastaamaan toistuviin ja tarpeettomilta vaikuttaviin lapsenhuoltolain mukaisiin muutoshakemuksiin. Tällaisten asioiden määrä lienee kuitenkin verrattain vähäinen. Lasta koskevan asiassa kynnys asian viemiseen suulliseen valmisteluun ei saa muodostua korkeaksi. Hovioikeuden lausunto 14 b §:stä Lapsenhuoltolain mukaiset asiat ovat luonteestaan johtuen kiireellisiä. Hovioikeudella ei ole huomautettavaa siihen, vaikka asiat säädetään kiireellisesti käsiteltäviksi. Nykyisin voimassan olevan 17 §:n ja siihen nyt ehdotettavaksi tehtävän muutoksen jälkeenkin väliaikaismääräyksen antamisen tarpeellisuus jää edelleen tuomioistuimen harkintaan. Eli laki ei pakota tuomioistuinta antamaan väliaikaista määräystä tai ratkaisemaan väliaikaismääräyksen sisältöä koskevaa riitaisuutta. Käytännössä tuomioistuin toki asianmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten johdosta ratkaisee väliaikaismääräystä koskevan vaatimuksen. Eri tilanteissa väliaikaismääräystä koskeva vaatimus voi koskea mitä erilaisimpia vaatimuksia eivätkä kaikki tilanteet vaadi erityistä kiirettä. Väliaikaisvaatimuksen esittäminen ei saa johtaa siihen, että se automaattisesti muodostaa ohituskaistan käsittelyjonossa odottaviin muihin lapsiasioihin. Asia, jossa väliaikaismääräys on esitetty, on tavallisesti muita lapsenhuoltolain mukaisia asioita kiireellisempi. Hovioikeus ei kuitenkaan puolla sitä, että väliaikaismääräysten käsittelylle säädetään erityinen määräaika. Tuomioistuimelle tulee jättää laajempi harkintavalta arvioida, onko käsillä oleva väliaikaisvaatimus vietävä suulliseen käsittelyyn ja missä ajassa. Jos väliaikaismääräyksen käsittelyn erityiselle kiireellisyydelle tarvitaan erityinen sääntö, lakiehdotuksen 14 b §:n viimeinen virke voisi kuulua esimerkiksi näin: Asiassa esitetty väliaikaisvaatimus voi vaatia muita asioita kiireellisempää käsittelyä. Hovioikeuden lausunto 15 a §:stä Lapsen kuuleminen voi vaatia sellaista erityisosaamista, jota tuomioistuimella itsellään ei ole, vaikka lapsiasioita käsittelevät tuomarit ovatkin pitkälti erikoistuneita niiden käsittelyyn. Hovioikeudella ei ole huomautettavaa siihen, että tuomioistuin voi käyttää asiantuntija-avustajaa, kun lasta kuullaan tuomioistuimessa. Sovitteluiden yhteydessä käräjäoikeuksiin on kertynyt etupäässä myönteisiä kokemuksia kaksiammatillisesta työparityöskentelystä. Sovittelussa toimitaan toki eri tavalla kuin riitaista lapsia-asiaa ratkaistaessa, mutta sovittelussakin tavoitellaan, että lapsi-asia ratkeaa. Sovitteluiden myötä asiantuntija-avustajien voidaan katsoa saaneen valmiuksia osallistua riitaisten asioidenkin ratkaisemiseen. Asiantuntija-avustaja pystyisi aivan hyvin antamaan oman panoksensa myös riitaisen lapsiasian ratkaisemiseen samalla, kun toimii apuna lapsen kuulemisen yhteydessä. Ei olisi siis estettä sille, että tuomioistuimen kokoonpanossa voisi olla myös asiantuntijajäsen. Asiantuntija-avustajien käyttöalan laajentaminen olisi ainakin aiheellista selvittää myöhemmin erikseen. Hovioikeuden lausunto 16 a §:stä Uudessa 16 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sosiaalilautakunnan selvityksen tekijän kuulemisesta tuomioistuimessa kuultavana. Muutoksen on tarkoitettu korostavan sitä, että selvityksen laatija ei edusta jompaakumpaa osapuolta. Hovioikeus toteaa, että sosiaalilautakunnan selvitys hankitaan tuomioistuimen aloitteesta ja selvityksen laatijalla on jo nyt tehtävänsä puolesta velvollisuus toimia asiassa puolueettomasti ja lapsen etua silmällä pitäen. Oikeudenkäynnissä laatijaa voidaan puolestaan kuulla todistajana tai asiantuntijana, jota sitoo oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetty velvollisuus pysyä totuudessa. Hovioikeuden näkemyksen mukaan voimassa oleva sääntely ilmentää riittävällä tavalla selvityksen laatijan puolueettomuutta. Hovioikeus ei myöskään pidä todistelua oikeudenkäynnissä koskevien säännösten systematiikan ja selvyyden kannalta johdonmukaisena, että erityislainsäädäntöön perustettaisiin erillinen kuultavien ryhmä ottaen huomioon, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksen yhteydessä kuultavista on juuri luovuttu (HE 46/2014, s. 33). Käytännössä selvityksen laatijan asema oikeudenkäynnissä voi vaihdella sen mukaan, mistä häntä kulloinkin kyseessä olevassa tapauksessa kuullaan. Jos laatijaa esimerkiksi kuullaan siitä, mitä lapsi on selvityksen aikana kertonut, on hänen roolinsa enemmänkin todistajan, kun taas asiantuntijan asema korostuu, kun selvityksen laatijaa kuullaan kirjallisen selvityksen sisällön selvittämiseksi. Hovioikeus katsoo, että selvityksen laatijan aseman arvioiminen oikeudenkäynnissä kuuluu viime kädessä tuomioistuimelle, jolla on siihen riittävät mahdollisuudet nykyisen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännösten puitteissa. Hovioikeus katsoo, ettei selvityksen laatijan asemasta oikeudenkäynnissä ole tarpeen säätää lapsenhuoltolaissa erikseen.
      • Vaskivuo Saku, YTM, Sosionomi amk
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Koskien 11§:ää Lapsen mielipiteen selvittäminen ja 15a§:ää Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ja 16§:ää Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa jää kokonaisuudessaan epäsel-väksi ja hajautetuksi sekä mahdollisesti vähäiseksi painoarvoltaan. Onko sosiaalilautakunnan selvityksen tekijällä tosiasiallisesti aikaa tavata lasta riittävästi vaikeissa huoltoriidoissa niin, että kyetään poissulkemaan mahdollinen vieraannuttaminen. Millaiseksi muodostuu lastensuojelun lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli lapsen edun valvojana ja lapsen mielipiteen selvittäjänä vaikeissa huolto- ja tapaamisriidoissa suhteessa olosuhdeselvittäjiin? Lakiehdotuksessa tulisi ottaa kantaa konkreettisemmin lapsen mielipiteen selvittämisen tavoista esimerkiksi lapselle tukihenkilön hakemiseksi vaikeissa huoltoriidoissa tai edunvalvojan määräämisestä. Lapsen mielipiteen selvittäjällä tulisi olla aikaa läsnä-olemiseen erityisesti pienen lapsen vaihtotilanteissa, jossa havainnoimalla lapsen ja vanhempien käytöstä, saadaan selville lapsen mielipidettä tapaamisista. Koskien 17§:ää. Väliaikaiset määräykset. Lakiehdotuksen kuuden viikon aikamääre väliaikaismäärityksen antami-seen on pääasiassa toimiva tavanomaisissa erotilanteissa, mutta miten lapsen etu huomioidaan akuuteissa ristiriitaisissa erilleen muuttamistilan-teissa, joissa toinen huoltaja ottaa lapset mukaansa yhteisestä kodista? Miten näissä tilanteissa varmistetaan lapsen oikeus tavata ja pitää yh-teyttä toiseen vanhempaan ennen väliaikaismääräyksen antamista?
      • Huhtamo-Rajakenttä Taina
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 3.2. Sosiaaliviranomaisen selvityksen hankkinen Vaikuttaa siltä, että usea tuomioistuimen päätös perustuu hyvin suurelta osin olosuhdeselvitykseen, jonka toteuttaminen ei perustu mihinkään yhtenäiseen menetelmään, sääntöön tai ohjeeseen. Vakiintuneet olosuhteet vaikuttavat saaneen suhteettoman kovan painoarvon lapsen etua arvioitaessa. Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on muuttanut juuri ennen tai on muuttamassa olosuhdeselvityksen jälkeen olosuhteisiin, jotka ovat lapsen tapaamisen kannalta sekä lapselle että vanhemmalle edullisemmat, on tämä järjenvastaisesti tulkittu muuttuneeksi olosuhteeksi ja lapsen edun vastaiseksi. Lakiin tulee joko kirjata tarkat menettelysäädökset olosuhdeselvitysten tekemiseksi (tai Oikeusministeriön tulee antaa siihen ohjeet) tai olosuhdeselvityksistä tulee täysin luopua. Nykykäytäntö ei takaa lapsen tai lapsen vanhempien oikeusturvaa Olosuhdeselvitykset tulisi säilyttää viranomaistyönä eikä niitä tulisi hyväksyä ostopalveluina. 3.3. Lapsen kuuleminen ja osallistuminen oikeudenkäyntiin Lapsen kuuleminen tulisi olla aina osa lapsen tapaamis- ja huolto-oikeudenkäyntiä, josta voitaisiin kuitenkin luopua ellei kumpikaan vanhemmista sitä vaadi. Lapsen kuulemiseen tulisi käyttää aina lapsiasiantuntijaa, joka on perehtynyt tunnistamaan lapsen mielipiteeseen asiattoman vaikuttamisen. Lapsen kuuleminen tulee erottaa olosuhdeselvityksestä. Nykykäytäntö, jossa lapsen lähivanhempi tuo ja vie lapsen kuulemiseen ja mahdollisesti istuu kuulemisen ajan oven takana, ei takaa lapselle mahdollisuutta tulla aidosti kuulluksi. Lapsen kuuleminen ilman, että lapsella on aito mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin ei palvele tarkoitusta. Lapsen kuuleminen tulisi voida suorittaa ennalta ilmoittamatta lapsen luonnollisessa ympäristössä esimerkiksi koulussa tai päivähoidossa, jolloin lapsen on helpompi tuoda esiin mielipiteensä vapaammin. Muutoin lapsen kuulemiseen voitaisiin käyttää tapaamispaikkoja tai muuta ympäristöä, jonne vanhempi jättäisin lapsen kuulemista varten ja lapselle olisi selkeää, että vanhempi ei ole paikalla. Mitään ikärajaa siitä, minkä ikäistä lasta kuullaan, ei tulisi kirjata lakiin. Nykykäytäntö, jossa 12-vuotta täyttäneen lapsen mielipidettä kuullaan, on käytännössä johtanut tilanteeseen, jossa 12-vuotta täyttäneen mielipide määrää hänen asuinpaikkansa. Kuitenkin tämän ikäisen lapsen mielipiteeseen vaikuttaminen on helppoa ja voi johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ”tuomitsee itsensä” oman etunsa vastaiseen tilanteeseen. Suomen tulisi kunnioittaa alaikäisen oikeutta erityiseen huolenpitoon ja suojeluun, myös lapsen oman mielipiteen vastaisesti.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 4. Oikeudenkäynti (3.luku; 14-17 §) Amnestyn kanta on, että kuulemista koskeva 15a§ on kannatettava. Merkittävää on, että tuomioistuin voi myös jatkossa käyttää apuna lapsen kuulemisessa erityistä asiantuntija-avustajaa. Tämä yhdistettynä 3 a. luvun 17b§:n edellytykseen, että kunta varmistaa riittävän asiantuntija-avustajien määrän, on merkittävä parannus nykytilanteeseen. Amnesty kannattaa lämpimästi ehdotusta lapselle nimettävästä sosiaalihuoltolain mukaisesta tukihenkilöstä, joka tukee lasta oikeudenkäyntiprosessin aikana ja erotilanteessa kokonaisvaltaisesti. Ulkopuolisen ammattilaisen tuki on lapsen edun arvioinnin kannalta merkityksellistä, ja palvelee lapsen hyvinvointia. Amnesty pitää myös tärkeänä ehdotusta määräajan asettamisesta huolto- ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelylle ja asian käsittelyä ilman aiheetonta viivytystä Tämä on myös Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten mukainen muutos. Erityisesti silloin, kun eroperheessä on koettu väkivaltaa tai sen uhkaa, voi pitkä oikeusprosessi mahdollistaa väkivallan jatkumisen tai jopa lisätä väkivaltaa.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 15§ Tuomioistuinkäsittelyissä tulee antaa enemmän arvoa kirjallisille todisteille kuin vanhempien henkilökohtaisille näkemyksille asiasta. Asiat, joita vanhemmat tuovat esille oikeudessa eivät välttämättä ole todenmukaisia. 16 §. Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta Pykälään 1.mom lisättäväksi; Selvitystä pyytäessään tulee tuomioistuimen varmistaa, että selvityksen tekijällä on koulutuksen ja työkokemuksen perusteella riittävä ammattitaito toteuttaa pyydetty selvitys. Perustelu: Suuren työmäärän vuoksi merkittävän osan tuomioistuimen pyytämistä selvityksistä sosiaalilautakunta ostaa ulkopuolisilta toimijoilta, joiden koulutus ja kokemus vaihtelee suuresti. Tuomioistuimen tulee varmistaa varsinkin lapsen oman tahdon selvittämiseen liittyvissä pyynnöissä, että selvityksen tekijöillä on asiantuntemus, koulutus ja kokemus strukturoitujen psykometristen menetelmien käyttöön. 16§ Tuomioistuimen tulee varmistaa varsinkin lapsen oman tahdon selvittämiseen liittyvissä pyynnöissä, että selvityksen tekijöillä on asiantuntemus, koulutus ja kokemus strukturoitujen psykometristen menetelmien käyttöön. Perustelu: Normaalisti lapsi ei tiedä mitä tehdä, ja missä asua ja keitä tavata koska kaikki ovat hänelle lähtökohtaisesti yhtä rakkaita. Tämän johdosta lapsi on viimeisin, kenen arviota voidaan käyttää etuansa ratkaistaessa. Lisäksi Lapsilla esiintyy monenlaisia poikkeavuuksia kehityksessä. Nämä vaikeuttavat muutenkin haastavia lastenkuulemisprosesseja, eikä lapsen kuulemisesta tule koskaan informatiivista siihen nähden kuinka suuri on vaara toteuttaa koko kuulemista väärin tai lapselle haitallisella tavalla.
      • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, 2. osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Tuomioistuimen tehtävät (2 luku; 11 § ja 3 luku; 15 a §) Kysymykseksi nousee, millä tavoin tuomioistuimen on tarkoitus varmistua siitä, että huoltajat ovat selvittäneet lapsen mielipiteen. Johtaako se, että vanhemmat eivät ole selvittäneet lapsen mielipidettä riidattomissa asioissa siihen, että sovintoa ei voida vahvistaa tai riidatonta asiaa muuten ratkaista, vai selvittääkö käräjäoikeus viran puolesta lapsen mielipiteen kuulemalla tätä tai hankkimalla olosuhdeselvityksen? Joka tapauksessa näissä tilanteissa aiheutuu muuten joutuisaan oikeudenkäyntiin huomattava viivästys. Lapsen kuulemisen tuomioistuimessa (15 a §) tulisi olla oikeudenkäynnin joutuisuuden tavoitteen takia olla poikkeuksellista. Samaan johtopäätökseen johtaa se, että lapsen etu edellyttää hänen varjelemistaan riitaisen oikeusprosessin osalliseksi joutumiselta. Lapsen kuuleminen oikeudenkäynnissä monimutkaistaa ja hidastaa prosessia. Näin ollen kuulemisen tulisi jatkossakin tapahtua enimmäkseen olosuhdeselvittäjien toimesta. Sosiaalilautakunnan selvityksen hankkiminen (3 luku; 16 §) Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on tähänkin mennessä yksilöinyt kysymykset, joihin erityisesti tarvitaan selvitystä sekä määrännyt selvityksen toimittamiselle määräajan. Jotta aidosti saavutettaisiin oikeudenkäyntien jouduttamisen tavoite, olisi asetettavan määräajan oltava lyhyt. Selvityksen tekemiselle varattava aika kuitenkin käytännössä riippuu sosiaalitoimen resursseista, joihin käräjäoikeus ei voi vaikuttaa. Jos käräjäoikeus asettaa määräajan sanottuihin resursseihin nähden liian lyhyeksi, johtaa se selvittäjän lisäaikapyyntöön. Esitetty säännös ei sen takia tältä osin saavuta tavoitettaan. Määräaika istunnolle (3 luku; 14 b §) Kuuden viikon määräaikaa koskeva säännös saattaa provosoida tarpeettomien väliaikaismääräyspyyntöjen jättämiseen. Kokonaiskäsittelyn joutuisuutta on tähänkin mennessä rajoittanut pääasiassa olosuhdeselvitysten viipyminen eikä tuomioistuimen menettely. Toistuvat oikeudenkäynnit (3 luku; 14 a §) Ehdotetussa 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettu mahdollisuus hylätä hakemus jopa ilman siitä pyydettävää lausumaa voi koskea vain hyvin poikkeuksellisia tilanteita, joissa asianosainen on jättänyt hakemuksen toisensa jälkeen. Huomionarvoista on, että asian ratkaiseva tuomari käytännössä joutuu viran puolesta hankkimaan hakemuksen hylkäävään ratkaisuun johtavan selvityksen (aikaisemmat ratkaisut). Väliaikaiset määräykset (3 luku; 17 §) Ehdotetussa 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu väliaikaismääräys oikeudesta saada lasta koskevia salassapidettäviä tietoja on tarpeeton. Käytännössä ei voine olla lapsen edun kannalta pakottavaa tarvetta antaa turvaamistoimen kaltaista määräystä tietojensaantioikeudesta. Ehdotettu säännös on omiaan provosoimaan tarpeettomia väliaikaismääräyspyyntöjä, eikä se siksi ole sopusoinnussa oikeudenkäyntien joutuisuuden lisäämisen tavoitteen kanssa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsen kuulemista koskevat säännökset ovat tervetulleita. 16 a § :ssä säädetään olosuhdeselvittäjän kuulemisesta. Selvityksen tekijän kuulemiseen sovelletaan mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 41 ja 42 §:ssä säädetään asiantuntijan kutsumisesta. Käytännössä säännös ja sitä avaavat yleisperustelut merkitsevät sitä, etteivät kunnat enää voisi kokonaisulkoistaa olosuhdeselvitysten tekemistä yksityisille palvelun tarjoajille. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää säännöstä hyvänä ja tervetulleena täsmennyksenä siihen, mikä on virkavastuulla tehtävää toimintaa.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 15 §: ssä on mainittu, että lapsen kuuleminen on tallennettava, jos vanhemmat eivät ole paikalla. Miten lastenvalvojan tulee toimia ko. tapauksessa, eli olisiko lapsen kuuleminen aina tallennettava ja tulisiko lasta aina kuulla ilman vanhemman läsnäoloa? Lapsen kuuleminen prosessin eri vaiheissa on hyvä ajatus. On kuitenkin varmistettava se , ettei lasta liikaa rasiteta prosessin eri vaiheissa yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsen mielipiteen selville saaminen, huomiointi ja lapsen osallisuus on tietenkin varmistettava. Lapsen kuulemisissa on oltava sensitiivinen ja oltava ammattitaitoa lapsen kanssa työskentelyssä ja lapsen kuulemisessa ympäristön on oltava myös lapselle turvallinen. 11 a § lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättäminen huostassapidon aikana.: Pykälä on tarpeellinen ja selkeyttää päätöksentekoa. 14 b käsittelyn joutuisuus. Kuuden viikon määräaika. : Määräajan asettaminen nopeuttaa asioiden käsittelyä ja on siten lapsen edun mukaista. 16 b tuomioistuimen tiedonsaantioikeuden laajentaminen: Tämä on hyvä uudistus ja nopeuttaa tuomioistuimelle tarpeellisten tietojen saamista osaksi prosessia.us 17§ väliaikaiset määräykset : Pykälän laajentaminen koskemaan mm. elatusapua on hyvä uudistus
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsen kuulemista koskeva 15a§ on kokonaisuudessaan hyvä. Erityisen merkittävää on, että tuomioistuin voi myös jatkossa käyttää apuna lapsen kuulemisessa erityistä asiantuntija-avustajaa. Tämä yhdistettynä 3 a. luvun 17b§:n edellytykseen, että kunta varmistaa riittävän asiantuntija-avustajien määrän, on merkittävä parannus nykytilanteeseen, jossa asiantuntija-avustajien löytäminen on ollut välillä haastavaa ja asiassa on ollut merkittäviä alueellisia eroja.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Hovioikeus suhtautuu varauksellisesti siihen, että ehdotetun 9 c §:ssä tarkoitetulle läheiseksi itse väittävälle henkilölle annetaan itsenäinen oikeus tapaamisoikeutta koskevan hakemuksen vireille panemiseksi. Hovioikeus esittää harkittavaksi, että vain sosiaaliviranomaiset voisivat jättää tällaisen hakemuksen käräjäoikeuteen. Tämä antaisi ehdotusta paremmat mahdollisuudet suunnata tuomioistuinten rajalliset resurssit aiheellisten hakemusten käsittelyyn. Lapsen edun mukaista voi perustellusti olla, että lapselle vahvistetaan oikeus tavata esimerkiksi sellaista henkilöä, jonka kanssa hän yhteisessä kodissa on viettänyt pitkään lapsuuttaan, vaikka henkilö ei ole hänen biologinen vanhempansa. Tällainen hakija voi kuitenkin helposti jo hakemuksessaan esittää selvitystä käsitykselleen läheisasemasta, ja sen vuoksi hakemusedellytykseksi ei tulisi asettaa pelkkä väite läheisasemasta. Esitys toisi tuomioistuimiin aivan uuden riita-tyyppiin, jossa oikeutta tullaan käymään paitsi vanhempien välillä myös esimerkiksi etävanhemman vanhempien ja lähivanhemman välillä. Riitakysymyksenä olisi tosin lapsen oikeus yhteydenpitoon, mutta lapsen oikeus saattaa tällaisessa prosessiasetelmassa jäädä sivuosaan. Työryhmä ei myöskään ole pohtinut viimeksi mainitun prosessiasetelman vaikutusta esimerkiksi oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumisen kannalta. Kysymyksessä on hakemusasia, jossa asianosaiset lähtökohtaisesti itse vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan. Tässä yhteydessä olisi tarkemmin pitänyt pohtia, minkälaisissa tilanteissa on perusteltua katsoa, että oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle on erityisiä syitä. Hovioikeus pitää myönteisenä, että työryhmä on ehdotetussa 14 a §:ssä pyrkinyt laajentamaan käräjäoikeuksien mahdollisuuksia jo kirjallisessa menettelyssä hylätä perusteettomia lapsen huollon ja tapaamisoikeuden muutoshakemuksia. Valittu sanamuoto ”ilmeistä” saattaa kuitenkin olla liian tiukka. Sanamuoto voi jopa johtaa tiukempaan tulkintaan kuin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin osalta, jossa käytetty sanamuoto ”selvästi perusteeton” on oikeuskäytännössä antanut säännökselle melko suppean käyttöalan. Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat pyritään jo nyt käsittelemään joutuisasti. Tämä on lähtökohtaisesti myös lapsen edun mukaista. Käytännössä erilaiset tapaamista koskevat kokeilujaksot oikeudenkäynnin ollessa vireillä ovat kuitenkin osoittautuneet hyödyllisiksi. Kokeilujaksot ovat myöskin edesauttanet sovinnollisen ratkaisun löytämistä vanhempien kesken, mikä yleensä myös on lapsen edun mukainen ratkaisu. Asian liiallisella kiireellä tapahtuva ratkaiseminen tilanteessa, jossa vanhempien välinen kriisi on syvimmillään, ei siten välttämättä johda lapsen kannalta parhaaseen mahdolliseen ja kestävään ratkaisuun. Väliaikaismääräyksen käsitteleminen istunnossa kuudessa viikossa ehdotuksen 14 b §:ssä tarkoitetulla tavalla ei muodostane tuomioistuinten osalta ongelmaa. Sen sijaan osapuolten lainopillisten avustajien osalta määräaika saattaa olla ongelmallinen. Hakemuksen tiedoksianto ulkomailla ei myöskään usein onnistu siten, että istunto olisi järjestettävissä kuuden viikon kuluessa. Ehdotuksen 15 a §:ssä on alle 12-vuotiaan lapsen henkilökohtaisen kuulemisen osalta asetettu edellytykseksi, että lasta voidaan kuulla vain, jos tämä on välttämätöntä. Kynnys on asetettu hyvin korkealle. Kun lapset kehittyvät eri tahdissa, tiukan ikärajan asettaminen on myös ongelmallinen. Jos ikäraja halutaan asettaa, tulisi pykälä muotoilla suositukseksi. Pykälän 2 momentin mukaan lapsen kuulemista voidaan tallentaa. Kuuleminen on kuitenkin usein aiheellista suorittaa muualla kuin istuntosalissa, jolloin tallentamismahdollisuudet ovat rajalliset. Jos kuuleminen tallennetaan tulisi samalla myös pohtia tallenteen julkisuutta. Tallenteella saattaa olla vaikutuksia lapsen läheissuhteisiin ja tallentamiseen liittyy riski siitä, että tallennetta myöhemmin epäasiallisesti käytetään lapsen syyllistämiseen, mikäli oikeudenkäynnin lopputulos ei ole tyydyttänyt jompaakumpaa vanhempaa, isovanhempaa tai muuta läheistä henkilöä. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa CM/Rec(2012)2, section I, para. 8 on kiinnitetty tähän seikkaan huomiota. Hovioikeuden käsityksen mukaan pääsäännöksi tulisikin asettaa, ettei kuulemista tallenneta, vaan kuulemisen sisältö selostetaan pääpiirteissään oikeudenkäynnin osapuolille. Lasta kuullaan tällä hetkellä ensisijaisesti sosiaalilautakunnan selvityksen yhteydessä. On melko poikkeuksellista, että selvityksen tekijöitä kuullaan henkilökohtaisesti tuomioistuimen istunnossa. Lainmuutos ei saisi johtaa siihen, että selvityksen tekijöitä kuultaisiin nykyistä enemmän, vaan kynnys selvityksen tekijän kutsumisesta henkilökohtaisesti kuultavaksi tulee olla korkea. Ehdotetun 16 a §:n perustelujen mukaan, selvittäjän saapuminen kuultavaksi kuuluisi selvittäjän virkatyöhön. Hovioikeuden käsityksen mukaan on kuitenkin kuntia, jossa ainakin osa selvityksistä tehdään ostopalveluina. Selvyyden vuoksi olisi hyvä myös tältä osin todeta, että kustannus kuultavan saapumisesta tuomioistuimeen kuuluu kunnan vastattaviin. Elatusavun väliaikaismääräyksestä ehdotettu säännös 17 §:n 2 momentissa on kannatettava. Ehdotettu säännös on omiaan selkeyttämään oikeustilaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa Ehdotuksen mukaan riitaisassa asiassa lapsen henkilökohtainen kuuleminen tapahtuisi edelleen ensisijaisesti sosiaalilautakunnalta pyydettävän selvityksen yhteydessä. Perusteluna olosuhdeselvityksen yhteydessä tapahtuvan kuulemisen pääsääntöisyydelle on muistiossa esitetty, että sosiaalitoimella on mahdollisuus puhuttaa lasta useammin kuin kerran sekä nähdä lapsi tämän luonnollisessa ympäristössä. Esitysluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan, että kynnystä lapsen henkilökohtaiselle kuulemiselle tuomioistuimessa alennettaisiin nykyisestä. Muistiossa todetaan lisäksi, ettei estettä ole sille, että lasta kuultaisiin tarvittaessa näissä molemmissa yhteyksissä. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa lapsen tuomioistuimessa kuulemisen edellytysten keventämistä. Esitysluonnoksessa ehdotettu mahdollistaa nykyistä paremmin tapauskohtaisen punninnan välillisen ja suoran kuulemisen välillä. Keskusliitto ei näkisi lapsen kannalta ongelmallisena sitäkään, että lasta kuultaisiin pääsääntöisesti suoraan tuomioistuimen ja asiantuntija-avustajan yhteiskokoonpanolla, jolloin lapsen kuuleminen olosuhdeselvityksen yhteydessä jäisi poikkeukseksi. Tällä hetkellä lapsenhuoltolaki asettaa erittäin tiukat edellytykset lapsen kuulemiselle tuomioistuimessa, ja Keskusliiton käsityksen mukaan lapsen kuuleminen suoraan tuomioistuimessa huoltoriita-asioita käsiteltäessä on tosiasiallisesti melko harvinaista. Samaan aikaan hallinto-oikeuksien käsittelemissä huostaanottoasioiden oikeudenkäynneissä 12 vuotta täyttäneiden lasten suora osallisuus on varsin tavanomaista. Lastensuojelulain ja lapsenhuoltolain sääntelyn eroavaisuuksien selitetään usein olevan seurausta asioiden oikeudellisesta luonteesta; yksityisoikeudellisissa perheasioissa keskiössä on vanhempien riitainen erotilanne, jonka pyörteisiin joutumiselta lasta pyritään suojaamaan. Lastensuojelussa katsotaan taas korostetusti olevan kyse lapseen itseensä kohdistuvasta päätöksenteosta, johon liittyy tahdonvastaisten toimenpiteiden mahdollisuus. Tosiasiassa asioiden luonteeseen liittyvät erot eivät ole näin suuria etenkään lapsen näkökulmasta . Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa liittyen lapsen osallisuuteen huolto-oikeudenkäynneissä on tuotu esille, että osallisuus on lapsille tärkeää ja usein lapset nimenomaisesti haluavat tulla kuulluiksi. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus mahdollistaa lapsen kuulemisen sekä suoraan että välillisesti edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä, on lapsen oikeuksien komitea kuitenkin Suomen määräaikaisraportteja kommentoidessaan kiinnittänyt huomioita kuulemisen välillisyyteen. Komitea onkin suosittanut mm. vuonna 2005 Suomea ryhtymään lainsäädäntötoimiin, jotta lapsi saisi esittää mielipiteensä suoraan päätöksen tekevälle tuomarille tai muulle viranomaiselle. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, että välittömän osallisuuden mahdollisuuksien lisäämistä koskevista suosituksista huolimatta, ei yleisesti komiteankaan ensisijaisena valintana ole katsottu olevan mahdollisimman kattavan välittömän istuntoon osallistumisen ulottaminen lapseen. Esitysluonnokseen sisältyvän 12 vuoden ikärajan osalta Lastensuojelun Keskusliitto haluaa tuoda esille, että suurena riskinä lakiin kirjatuissa ikärajoissa on se, että ne asettuvat normiksi. Biologiseen ikään perustuvat ohjeelliset ikärajat lainsäädännössä muodostuvat valitettavan usein käytännön toiminnassa ehdottomiksi ikärajoiksi, jolloin aito yksilöllinen pohdinta siitä, tulisiko lasta kuulla tuomioistuimessa vai ei, jää vähäiselle. Näin on käynyt juurikin esitysluonnoksen perusteluissakin viitatun lastensuojelulain kohdalla. Kuulemisen lapsiystävällisyyden takaamisen kannalta Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että tuomioistuimessa kuulemisen tavasta säädetään aiempaa yksityiskohtaisemmin. Keskusliitto tervehtiikin ilolla esitysluonnokseen sisältyviä lisäyksiä lapsen kuulemisen tavasta ja paikasta sekä mahdollisuudesta käyttää asiantuntija-avustajaa apuna lapsen kuulemisessa. Asiantuntija-avustajien tosiasiallisen saatavuuden turvaamiseksi on huolehdittava sitä, että tuomioistuinten käytettävissä on riittävä määrä asiantuntija-avustajia. Rikosprosessissa asianomistajana olevaa lasta kuullaan aina videotallenteelle ja ilman vanhemman läsnäoloa, jos vanhemmalla ajatellaan olevan asiassa erityinen intressi. Riitaisassa lapsen huoltoon tai tapaamiseen liittyvässä asiassa vanhemmilla on käytännössä aina toisistaan poikkeavat intressit ja tästä syystä olisi perusteltua kuulla lasta pääsääntöisesti aina ilman kummankaan vanhemman läsnäoloa. Samoin pääsääntö tulisi tällöin olla lapsen tapaamisen tallentaminen. Sen lisäksi, että lakiin kirjattu ikäraja saattaa muodostua vallitsevaksi lapsen suoran kuulemisen alaikärajaksi, se saattaa myös asettaa yli 12-vuotiaan lapsen mielipiteelle kohtuutonta painoarvoa. Aivotutkimuksesta tiedetään, että otsalohkon etuosa, joka vastaa päättelykyvystä ja johdonmukaisesta ajattelusta, kehittyy keskimäärin aina noin 25 ikävuoteen asti . Lapsen mielipiteen vaikutusta päätökseen tulisi aina arvioida kokonaisuutena sekä myös arvioida lapsen mielipiteen muodostumisen kehityshistoriaa. Lapsen kertoman merkityksen ja siihen mahdollisen ulkopuolisen vaikuttamisen arviointi edellyttää erityistä osaamista, joka edelleen perustelee niin tuomioistuin käsittelyssä kuin olosuhdeselvityksessä työskenteleville ammattilaisille vaadittavan lisäkoulutuksen tarvetta. Koulutuksen tarve on niin suuri, että siitä tulisi mainita esimerkiksi lakiesityksen yleisperusteluissa. Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa sitä, että lapsen kuulemisesta osana olosuhdeselvitystä säädetään aiempaa yksityiskohtaisemmin. Voimassa olevien lapsenhuoltolain säännösten on katsottu tarjoavan selvityksentekijälle melko ylimalkaisen ohjeistuksen lapsen mielipiteen selvittämisen toteuttamiselle. Esitysluonnoksessa ehdotettava sääntelytapa vaatii kuitenkin lainsoveltajalta, tässä tapauksessa usein yksittäiseltä sosiaalityöntekijältä, edelleen varsin hyvää lainlukutaitoa: lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään useammassa kuin yhdessä pykälässä, minkä lisäksi keskeistä ohjeistusta löytyy esitysluonnoksen erityis- ja yleisperusteluista. Olosuhdeselvityksille ei ole tällä hetkellä tarjolla valtakunnallista, ajantasaista ja perusteellista ohjeistusta taikka koulutusta siihen vaadittavaan erityisosaamiseen, erityisesti lapsen kuulemiseen. Tämän vuoksi esimerkiksi selvitysten muoto vaihtelee huomattavasti eri paikkakuntien välillä. Lapsen osallisuuden osalta olosuhdeselvityksissä on havaittu myös selviä puutteita. Maija Auvinen havaitsi sosiaalitoimen selvitystyötä käsittelevää väitöskirjaansa varten tarkastelemissaan selvityksissä mm., että tiedot lapsen kuulemisesta olivat monissa tapaukissa niin ylimalkaisia, ettei ulkopuolinen olisi voinut vakuuttua kuulemismenettelyssä noudatetuista periaatteista. Samantyyppisiin ongelmiin törmäsi myös Hannele Tolonen omassa lähdeaineistossaan. Aineistossa tyypillisessä selvityksessä ei mainittu, mitä lapselta oli tarkkaan ottaen kysytty, minkä lisäksi suorat lainaukset lapsen puheesta olivat vähäisiä. Auvisen ja Tolosen tutkimusaineistot antoivat myös viitteitä siitä, että lapsen näkemysten selvittäminen on sivuutettu alle kouluikäisten lasten kohdalla. Kun lapsen osallisuuden ``pääväyläksi`` on riitaisissa huoltoasioissa haluttu säilyttää kuuleminen osana olosuhdeselvitystä ja lapsen välitön kuuleminen tuomioistuimessa on edelleen säädetty poikkeukseksi, on lapsen oikeusaseman kannalta välttämätöntä, että nykyiset olosuhdeselvitysten tekemiseen liittyvät ongelmat saadaan korjatuksi. Olosuhdeselvityksen laatijoille tulee järjestää vaadittavaa lisäkoulutusta, minkä lisäksi valtionhallinnon taholta tulee laatia valtakunnalliset menettelytapaohjeet lapsen kuulemiseen. Ohjeiden noudattamista tulee myös valvoa. Lapsen autenttisen mielipiteen välittymisen varmistamiseksi lakitekstiin tulisi sisällyttää selvityksentekijälle velvollisuus kirjata lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö olosuhdeselvitykseen . Tällä voitaisiin osaltaan viestittää selvityksentekijän keskeisestä roolista lapsen näkemysten välittäjänä. Lastensuojelun Keskusliitto myös korostaa, ettei lapsen ikä saa lähtökohtaisesti vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen tulla kuulluksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa tarkoitettu lapsen ikään ja kehitykseen sidottu arviointi koskee vain lapsen mielipiteelle annettavaa painoarvoa, ei osallisuutta kokonaisuudessaan . Lapsen kuulemista koskeva harkinta ei voi siten lähteä lapsen iän tai kehitystason arvioinnista. Näille seikoille voidaan antaa merkitystä vasta harkittaessa lapsen ilmaiseman näkemyksen painoarvoa lopullisessa asiaratkaisussa, jonka tekee tuomioistuin. Tämän periaatteen tulisi ilmetä lain perusteluista vielä tätä esitystä selkeämmin. Lopuksi Lastensuojelun Keskusliitto haluaa painottaa, että sosiaalitoimelle on turvattava riittävät toimintaresurssit, jotta sillä on tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa tuomioistuimen selvityksen tekemiselle asettamia määräaikoja ja jotta lainuudistuksen tavoite huolto-oikeudenkäyntien nopeuttamisesta voitaisiin tältä osin saavuttaa.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Esityksen 14 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi vireillepanosta ja puhevallasta. Säännöksen 1 momentin mukaan sosiaalilautakunnalla on oikeus panna vireille lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia. Pidän selvänä, että vireillepano-oikeus koskee myös 9 §:ssä säädettyä tiedonsaantioikeutta. Esityksen perustelut ovat tältä osin jossain määrin epäselviä, kun siellä on maininnat ”henkilöistä” ja heidän vireillepano-oikeudestaan. Esityksen 14 b §:ssä ja 16 §:ssä on säännökset asian käsittelyn joutuisuudesta ja määräajan asettamisesta selvityksen hankkimiseksi sosiaalilautakunnalta. Pidän säännöksiä tarpeellisina, koska lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat prosessit ovat pitkittyneet usein lapsen edun vastaisella tavalla selvitysten valmistumisen viivästymisen johdosta. Esityksen 16 §:ssä on säännökset selvityksen hankkimisesta sosiaalilautakunnalta. Säännöksen 1 momentin mukaan tuomioistuimen on yksilöitävä, mistä kysymyksestä selvitystä erityisesti tarvitaan. Säännöksen mukaan selvityksen tarkoituksena on antaa tuomioistuimelle tietoja perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteesta ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista. Säännöksen mukaan selvityksessä ja asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä saisi ilmaista myös salassa pidettäviä tietoja siten kuin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 18 §:n 1 momentissa, 19 §:ssä sekä 27 §:n 2–4 momenteissa säädetään. Sosiaalihuollon asiakaslain 18 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä tietoja voidaan antaa, jos se on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta tuomioistuimille tai muille viranomaisille, joissa sosiaalihuollon viranomaisille on laissa säädetty oikeus tai velvollisuus panna asia vireille taikka osallistua vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimenpanon antamaan lausunto tai selvitys taikka muulla vastaavalla tavalla. Selvitykseen ei voida siten sisällyttää mitä tahansa tietoja, vaan niiden tulee olla asiaan vaikuttavia asian ratkaisemisen kannalta välttämättömiä tietoja. Erityisesti silloin, kun tuomioistuin ei ole selvityspyynnössään ohjannut tai rajannut menettelyä, on harkinta tietojen luovutuksen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden osalta korostetusti sosiaalihuollon toimivaltaisilla viranhaltijoilla. Tämän takia olosuhdeselvitykseen sisällytettävät salassa pidettävät tiedot asianosaisista edellyttävät aina yksilökohtaista harkintaa kussakin tilanteessa. Harkinnan tulee lähteä lapsen edun mukaisesta harkinnasta eli siitä, mitä tietoja kulloinkin kyseessä olevan lapsen osalta on pidettävä asian ratkaisemisen tai asian selvittämisen kannalta tarpeellisina ja välttämättöminä tietoina. Olen kantelukäytännössäni ja tekemilläni tarkastuksilla havainnut, että asiasta vallitsee jossain määrin epäselvyyttä. Tämän takia pidän välttämättömänä, että ainakin yksityiskohtaisissa perusteluissa lopullisessa hallituksen esityksessä asiaa arvioidaan tarkemmin. Esityksen 16 b §:ssä on säädetty tuomioistuimen tiedonsaantioikeudesta. Säännöksen sanamuodon mukaan tiedonsaantioikeus ei koskisi suoraan sosiaalihuollon viranomaista, vaan tuomioistuimen tulisi pyytää selvitystä sosiaalilautakunnalta, yksilöitävä selvityspyyntönsä ja tämän jälkeen sosiaalihuollon viranomainen voisi antaa tuomioistuimelle sen tarvitsemat tiedot. Tiedonhankinta voisi tapahtua myös kuulemalla selvityksen tekijää siten kuin esityksen 16 a §:ssä on säädetty. Estettä nähdäkseni ei kuitenkaan ole sille, että selvityksen antamisen jälkeen tuomioistuin voisi pyytää myös tarkentavia tietoja sosiaalihuollon viranomaiselta ilman, että asiasta tulisi tehdä uusi (lisä) selvityspyyntö.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 4. OIKEUDENKÄYNTI 4.1. Toistuvien oikeudenkäyntien estäminen (14 a §) Ehdotus on oikeansuuntainen, mutta käräjäoikeus ei pidä sitä riittävänä eikä realistisena. Käräjäoikeus ehdottaa selvää aikarajaa (esim. yksi vuosi lainvoimaisesta päätöksestä), jonka aikana samaa riitaa ei voi panna uudestaan vireille (vaan hakemus jätetään heti tutkimatta). Tämä ”rauhoitusaika” antaisi vanhem-mille ja lapselle todellisen mahdollisuuden sopeutua päätökseen. Uusi hakemus voitaisiin vuoden aikana tutkia vain erityisen painavasta, lapsen edun mukaisesta syystä. Myös rauhoitusajan jälkeen tehty hake-mus edellyttäisi painavia syitä eli muutoskynnys olisi korkea. Jos mietinnön ehdotus hyväksytään, vanhempi voi aina löytää (tai jopa ”keksiä”) uusia muutosperusteita. Lisäksi säätely jättää sen mahdollisuuden, että vanhempi (tai välillä toinen vanhempi) hakee ensin asumis-ta itselleen, myöhemmin yksinhuoltoa, sen jälkeen elatusavun muuttamista ja vielä sen jälkeen tiedon-saantioikeuden poistamista tai oheishuoltajaa. Lisäksi vanhempien välillä voi olla tapaamisoikeusriita ja sen täytäntöönpanoriita. Kaikissa on kysymys eri asioista, joten kuinka ehdotettu sääntely todellisuudessa toimii, jää nähtäväksi. Hyvin usein toistuvissa oikeudenkäynneissä molemmille vanhemmille on myönnetty oikeusapu ilman omavastuuosuutta. Käräjäoikeuden mielestä tämä valitettavasti lisää riitelyä, koska valtio maksaa kaikki avustajien kulut, vuodesta toiseen. Mietinnössä tätä ongelmaa ei ole pohdittu. Käräjäoikeus ehdottaa, että jo tässä yhteydessä muutetaan oikeusapulakia siten, että toistuvissa oikeudenkäynneissä oikeus-avun saamista rajoitetaan. Oikeusapua ei esimerkiksi myönnetä eron jälkeen kuin yhteen oikeudenkäyn-tiin tai tiettynä aikana edellisen käsittelyn jälkeen. Perusteluissa (s. 80) on ehdotuksia, joihin käräjäoikeus suhtautuu kriittisesti. Ensinnäkin tuomioistuin ”voi viran puolesta hankkia käyttöönsä aiemmat ratkaisut”. Käräjäoikeus toteaa, että aiempien päätösten toi-mittamisen täytyy olla osapuolten vastuulla, eikä käräjäoikeutta voida velvoittaa selvittämään niitä. Tällä hetkellä tai tulevaisuudessa ei ole olemassa sellaista rekisteriä, josta päätökset ja niiden perustelut löytyi-sivät. Päätökset voivat olla toisesta käräjäoikeudesta tai hovioikeudesta. Toiseksi perustelujen mukaan hakemusta ei välttämättä voisi heti hylätä, vaan vasta lausuman ja lisälau-suman jälkeen. Näiden pyytäminen ja niihin perehtyminen lisäävät käräjäoikeuden työmäärää, vaikka tarkoituksena pitäisi olla työmäärän säästäminen näissä ”selvissä” tapauksissa. Ehdotuksessa ei mainita, kuinka laajasti tällaiset hylkäämispäätökset pitäisi perustella. Jotta työmäärän säästö olisi todellista, hyvin lyhyet perustelut pitäisi riittää, ja tämän pitäisi ilmetä suoraan laista. Mahdollista on myös se, että ylemmät oikeusasteet tulkitsevat muutoskynnystä eri tavoin kuin käräjäoi-keus. Odotettavissa on enemmän valituksia ja mahdollisesti myös palautuspäätöksiä käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus pitää huoltoriitakierrettä hyvin suurena riskinä lapsen hyvinvoinnille. Pitkittynyt erokonflikti ja vanhempien jatkuva riitely voisi olla nimenomainen peruste lastensuojelun toimenpiteille ja viime kä-dessä lapsen huostaanoton peruste. 4.2. Määräaika istunnolle (14 b §) Kuuden viikon määräaika ei ole realistinen tavoite. Käytännössä hakemuksen tiedoksianto vastapuolelle voi kestää 1-3 viikkoa, minkä jälkeen vastapuolelle on annettava 2-3 viikon määräaika vastata hakemuk-seen. Tuossa ajassa vastapuoli ei aina saa hankittua lakimiestä eikä neuvotella tämän kanssa, jolloin vas-tausaikaa on mahdollista pidentää. Vastauksen antaminen saattaa aiheuttaa uuden lausuman pyytämisen hakijalta, koska muutoin riski istunnon lykkäämisestä voi kasvaa. Istunnon ajankohdan sopiminen erityi-sesti lakimiesten kanssa on aina haastavaa. Perusteltua ei kuitenkaan ole, että lakimiehen pitäisi luopua jutusta ja antaa se sijaiselle. Avustajan merkitys, varsinkin jos hänellä on hyvä luottamussuhde päämie-heensä, voi olla hyvin merkittävä konfliktin käsittelyssä (vrt. mietinnön s. 81). Käräjäoikeus huomauttaa, että tällä hetkellä väliaikaismääräyksen antaminen on aina käräjäoikeuden har-kinnassa, samoin ehdotuksessa (17 §: ”voi antaa”). Uusi 14 b § on kuitenkin ristiriidassa tämän kanssa, koska istunto olisi aina pyydettäessä järjestettävä. Ehdotuksesta todennäköisesti seuraa se, että väliai-kaismääräyksiä tullaan pyytämään yhä useammin. Väliaikaismääräyksen tarpeellisuusharkinta, kuten myös istunnon tarpeellisuus, pitää jättää kuitenkin käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus haluaa nostaa esille myös kokeilusopimusten merkityksen oikeudenkäynneissä. Monissa sovitteluissa vanhemmat pääsevät eteenpäin kokeilusopimusten kautta. Ne lisäävät vanhempien välistä luottamusta, mahdollistavat vuorovaikutuksen parantumisen ja lieventävät konfliktia, joten ne ovat usein lasten edun mukaisia. Myös oikeudenkäynneissä kokeilusopimukset/määräykset ovat olleet toimivia. Niiden haittapuoli on työmäärän lisääntyminen. 4.3. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa (15 a §) Lapsen osallisuuden vahvistamisen osalta ei ole riittävästi huomioitu lapsipsykologisten tutkimusten tulos-ta siitä, että toistuvat kuulemiset ovat konfliktin keskellä olevalle lapselle kuormittavia. Lasta ei tulisi kos-kaan pakottaa valitsemaan vanhempien välillä (lojaliteettiristisriita), vaan lasta tulisi suojata vanhempien väliseltä konfliktilta. Käräjäoikeuden kokemuksen mukaan lapsen kuormittaminen tuomioistuimessa ta-pahtuvalla kuulemisella ei ole yleensä lapsen edun mukaista. Kyseessä on aina poikkeuksellinen tilanne lapsen elämässä. Lapsen ”kuuleminen” ja ”mielipiteen selvittäminen” ovat ongelmallisia juridisia käsitteitä. Kuulemisen sijasta pitäisi puhua ”lapsen kanssa keskustelusta ja kuuntelemisesta” (ks. esim. Asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun seurantaryhmän loppuraportti. Oikeusministeriön selvityksiä ja oh-jeita 12/2016 s. 61-78). Lisäksi olennaista on selvittää lapsen todelliset tarpeet ja toiveet oman elämänsä suhteen, ei pelkästään ”mielipidettä”, jolloin on vaara lapsen asettamisesta ratkaisijaksi. Käräjäoikeus toteaa, että tuomareilla ei ole lapsen kanssa keskustelemiseen tarvittavaa koulutusta eikä kokemusta. Jos tavoitteena oikeasti on, että tuomari keskustelee lapsen kanssa, tuomareille on annetta-va tähän lapsen kehityspsykologiaan liittyvää koulutusta. Kuinka eri ikäisille lapsille kerrotaan esimerkiksi ”keskustelun tarkoituksesta ja käynnissä olevasta menettelystä” (s. 76)? Asiantuntija-avustajan käyttö lapsen kanssa keskustelussa tuomioistuimen apuna oikeudenkäynnissä on erittäin ongelmallista. Vastaavaa järjestelyä, jossa joku ulkopuolinen osallistuu oikeudenkäyntiin tällä ta-valla, ei Suomessa liene olemassa. Tätä periaatteellista ongelmaa ei ole kuitenkaan mietinnössä pohdittu. Lapsen kanssa keskustelu sinänsä voi olla asiantuntijan perustyön (esim. lastenvalvoja) kannalta vierasta. Sovittelukoulutus ja -kokemus eivät anna pätevyyttä lapsen kanssa keskusteluun. Sovitteluissa lasten kanssa keskustellaan hyvin harvoin. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan hallinto-oikeuksissa on enemmän kokemusta keskusteluista lasten kanssa. Jos laissa päädytään siihen, että tuomioistuimet tarvitsevat apua lapsen kanssa keskusteluissa, niin voisiko sitä saada hallinto-oikeuksista tai hyödyntää heidän kokemuksi-aan? Tosin hallinto-oikeuksissa lasten kanssa keskustelun tarkoitus on eri kuin huoltoriidoissa. Jos lapsen kanssa keskustellaan, niin tärkeintä olisi saada luottamuksellinen suhde lapseen, muutoin lap-sen keskustelu jää pinnalliseksi. Kuinka mahdollinen keskustelun tallentaminen ja sen ilmoittaminen lap-selle lisää luottamusta? Käräjäoikeuden käsityksen mukaan lapsen kanssa on keskusteltava tällöin useasti, mikä puolestaan aiheuttaa lykkäyksiä sekä oikeudenkäynnissä että sovittelussa. Mahdollista on myös se, että keskellä vanhempien välistä konfliktia oleva lapsi on altis manipuloinnille, jolloin lapsen ääni ei ole hänen omansa. Kuinka viranomainen osaa tunnistaa tällaiset tilanteet? Myös vanhempien olisi suostuttava siihen, että tuomioistuin keskustelee lapsen kanssa. Tätä ei mietin-nössä mainita. Käräjäoikeuksissa ei ole sopivia tiloja, joissa voisi keskustella lapsen kanssa. Mietinnössä ei ole mainittu, missä keskustelut oikeasti tapahtuisivat (koulussa, leikkipuistossa?). Keski-Suomessa välimatkat lapseen voivat olla todella pitkät, yli 100 km. Lapsen iällä on vaikutusta siihen, onko järkeä keskustella hänen kanssaan. Mietinnössä ikäkysymystä ei kuitenkaan pohdita. ”Mielipiteen” esittäminen edellyttää selviä kognitiivisia kykyjä, joita pienillä lapsilla ei ole. Perustelut (s. 76) viittaavat jopa ehkä 3-vuotiaan kuulemiseen tuomioistuimessa (”leluja, leikin ohes-sa”). Vielä ongelmallinen kohta on se, miten lapsen kanssa käyty keskustelu, jos sitä ei tallenneta, tiedotetaan vanhemmille. Mitä tapahtuu, jos lapsi ei halua, että hänen kertomansa seikat tai osa niistä kerrotaan van-hemmille? Voiko tuomioistuimelle jäädä ns. salaista tietoa, joka on tuomioistuimen mutta ei asianosaisten tiedossa? Vai onko niin, että lapsi ei voi kieltää kertomiensa seikkojen välittymistä vanhemmille? Tämän pitäisi selvästi käydä laista ilmi. 4.4. Olosuhdeselvitys (16 §) Käräjäoikeus asettaa jo nyt määräajan olosuhdeselvitykselle. Samoin käräjäoikeus pyrkii yksilöimään selvi-tettävät asiat jo valmisteluistunnossa. Suuri ongelma on Keski-Suomessa se, että selvitystyö ei sosiaali-toimen resurssipulan vuoksi ala moneen kuukauteen ja sen teko yleensä 6-9 kuukautta, pahimmillaan yli vuoden. Sosiaalitoimen resurssit pitäisi varmistaa. Ilman sitä lain mukainen tavoite ei tule toteutumaan. Käräjäoikeus toteaa, että selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa paitsi tuomioistuimelle, niin myös vanhemmille, jotka voivat selvityksen jälkeen harkita (uudestaan) sovinnon mahdollisuutta. 4.5. Selvityksen tekijän kuuleminen (16 a §) Käräjäoikeus toteaa, että tällä hetkellä olosuhdeselvityksen tekijää kuullaan istunnossa, jos se on jostain syystä tarpeen. Tavoitteena luonnollisesti on, että selvitys on niin huolellisesti tehty, että kuuleminen ei ole tarpeen. Pelkästään se, että vanhempi on eri mieltä selvityksen sisällöstä tai johtopäätöksestä, ei voi johtaa kuulemiseen. Selvityksen tekijä on tällä hetkellä todistaja, eikä todistajakaan edusta osapuolia (vrt. ”kuultava”). Käräjäoikeus ei pidä perusteltuna, että rooli muutetaan kuultavaksi. 4.6. Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus (16 b §) Ehdotus voi jossain tapauksissa olla hyvä, mutta siitä voi aiheutua työmäärän lisäystä käräjäoikeuksille. Pääsääntö pitää edelleen olla se, että tietojen kerääminen (jos niillä on olennaista merkitystä päätöksen-teossa) tapahtuu olosuhdeselvityksessä. Perustelujen (s. 86) mukaan käräjäoikeuden pitäisi perustella ja yksilöidä pyyntönsä. Käräjäoikeus vastustaa perusteluvelvollisuutta, koska viranomaisen pyynnön, jossa on pelkkä viittaus pykälään, täytyy riittää. Mitä yksilöintivaatimus käytännössä tarkoittaa? 4.7. Muuta oikeudenkäynteihin liittyvää Konfliktien laajentaminen sukulaisiin, uusiin puolisoihin, naapureihin, opettajiin ja sosiaalityöntekijöiden ei ole lasten edun mukaista. Monesti vanhemmat haluavat oikeudenkäynnissä kuulla todistajina em. hen-kilöitä, erityisesti osoittaakseen toisen vanhemman puutteita vanhemmuudessa ym. negatiivisia seikkoja. Seurauksena on paitsi oikeudenkäyntien viipyminen ja kustannusten kohoaminen (pääkäsittelyt voivat kestää päiviä ja jopa viikkoja), myös uudet vastakkainasettelut eri ihmisten välillä eli konfliktin eskaloitu-minen. Mietinnössä ei ole pohdittu keinoja, kuinka oikeudenkäynnin ”sisällä” konfliktin eskaloitumista voisi estää ja konfliktia lieventää. Käräjäoikeuden mielestä monesti riittää vain vanhempien kuuleminen, mutta todistelun karsiminen on käytännössä osoittautunut hyvin vaikeaksi. Käräjäoikeus ehdottaa selvää pykälää, jossa tuomarin velvollisuutena on lapsen edun vuoksi tarvittaessa rajoittaa todistelua. Tämä ko-rostaisi nimenomaan vanhempien roolia käsittelyssä ja edesauttaisi sitä, että he pystyisivät kuuntelemaan toisiaan. Mietinnön mukaan ”toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta vahingollisia”. Käräjäoikeus toteaa, että jo ensimmäinen oikeudenkäynti voi pahentaa ja laajentaa konfliktia. Oikeudenkäynnissä vanhemmat eivät useinkaan kohtaa aidosti, koska oikeudenkäynti ei perustu keskusteluun. Kuitenkin tärkeää olisi, että ni-menomaan vanhemmat olisivat pääroolissa. Ellei asiaa oikeudenkäynnissä jollain tavalla sovita, yleensä toinen voittaa ja toinen häviää. Häviäjällä on suuri riski katkeroitua ja hakea oikeutta uudestaan. Jo en-simmäinen oikeudenkäynti voi herättää huoltoriitakierteen. Voisiko oikeudenkäyntimenettelyä kehittää enemmän lapsen edun mukaiseksi ja konfliktia lieventäväksi? Millä keinoin tuomari voi tukea kestävän sovinnon mahdollisuutta oikeudenkäynnissä? Miten vanhempia voidaan tukea siinä, että he myös tule-vaisuudessa pystyisivät keskustelemaan hankalista, lasta koskevista asioista ilman että ne pitäisi jättää tuomarin ratkaistavaksi? Näitä seikkoja ei mietinnössä pohdita, vaikka niiden käytännön merkitys on erit-täin suuri.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 4. Oikeudenkäynti (3 luku 14–17 §) 14 a §. Hakemus sopimuksen tai päätöksen muuttamiseksi. Ehdotettu 2 momentti mahdollistaa hakemuksen hylkäämisen kirjallisessa menettelyssä jopa ilman lausuman pyytämistä asiaan osalliselta. Hakemuksen hylkääminen ilman vastapuolen kuulemista lienee poikkeuksellista. Kysymyksessä on lapsiasioiden osalta uusi säännös. Tämä tarkoittanee sitä, että ennen oikeuskäytännön vakiintumista niistä hakemuksista, jotka tullaan hylkäämään kirjallisessa menettelyssä, tullaan todennäköisesti hakemaan muutosta. Tämä lisää valitusten määrää hovioikeuksissa ja voi johtaa asioiden palauttamisiin käräjäoikeuksiin, mikä puolestaan merkitsee oikeudenkäyntien pitkittymistä. Sinänsä mahdollisuus hylätä hakemus kirjallisessa menettelyssä voi olla tarpeellinen keino pysäyttää turhia tai toistuvia oikeudenkäyntejä. Siltä osin kuin esityksessä on todettu, että tuomioistuimen olisi viran puolesta otettava huomioon lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät aikaisemmat ratkaisut, hovioikeus toteaa seuraavan. Tähänkin asti tuomioistuimella on ollut mahdollisuus hankkia aikaisemmat päätökset käyttöönsä. Lähtökohtaisesti on kuitenkin syytä edelleen lähteä siitä, että aineiston toimittaminen on hakijan velvollisuus eikä selvitysvelvollisuutta tule siirtää tuomioistuimille. 14 b §. Käsittelyn joutuisuus. Hovioikeus toteaa, että joutuisaa ja samanaikaisesti laadukasta lapsiasioiden käsittelyä ei turvata pelkillä laissa säädetyillä määräajoilla, vaan asioiden käsittelylle on oltava riittävät resurssit. Tähän saakka käsittelyjen keston pitkittyminen on hovioikeuden käsityksen mukaan johtunut kuitenkin useimmiten sosiaalitoimen selvitysten viipymisestä. 15 a §. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa. Hovioikeuden käsityksen mukaan lähtökohtaisesti on riittävää, että lasta on kuultu sosiaalitoimessa. Hovioikeus katsoo, että jatkossakin lapsen kuulemiseen tuomioistuimessa tulee suhtautua pidättyvästi ja pysyä nykyisessä oikeuskäytännössä. Joka tapauksessa, kun lasta kuullaan tuomioistuimessa, sen pitäisi pääsääntöisesti tapahtua muissa tiloissa kuin tuomioistuimen tiloissa, mieluiten lapsen luonnollisessa ympäristössä. Esityksen mukaan tuomioistuimella olisi mahdollisuus käyttää lapsen kuulemisessa apuna asiantuntija-avustajaa. Sosiaalilautakunnalla on käytännössä tuomioistuinta paremmat mahdollisuudet tavata lasta useammin ja myös esimerkiksi tämän kotiympäristössä ja tätä kautta saavuttaa paremmin luottamuksellinen suhde lapseen. Lapsen kuuleminen tapahtuu muutoinkin parhaiten sosiaalitoimen selvityksen laatimisen yhteydessä. Esityksessä ei ole lainkaan perusteltu sitä, miksi tuomioistuin olisi pätevämpi kuulemaan lasta kuin ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät. 16 §. Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta. Siltä osin kuin esityksessä on täsmennetty tuomioistuimen harkintavaltaa selvityksen pyytämisessä ja toisaalta asetettu tuomioistuimille velvollisuus yksilöidä selvityspyyntönsä hovioikeus pitää esitystä kannatettavana. Hovioikeus pitää kannatettavana myös yleisemmin selvityksen tekijän velvollisuuksien täsmentämistä lapsen mielipiteen selvittämisessä. Siltä osin kuin esityksessä on ehdotettu pykälään lisättäväksi säännös määräajan asettamisesta selvityksen laatimiselle hovioikeus toteaa, että tuomioistuimet ovat ainakin Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiirissä tähänkin saakka asettaneet selvityksen laatimiselle määräajan, jota on tarvittaessa jatkettu. Ongelman taustalla on selvityksen laatijoiden työtilanne eikä tuomioistuimella tällaisessa tilanteessa ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa määräaikaa. Vallitseva tilanne ei muutu eikä ole oletettavaa, että prosessi nopeutuisi määräajan asettamista koskevan säännöksen lisäämisellä lakiin. Kysymys on tältä osin sosiaalitoimen resursseista ja todettakoon, että liiallinen kiirehtiminen voi myös heikentää selvitysten laatua. Kun esityksessä ei käsitellä aihetta resurssien näkökulmasta eikä toisaalta sosiaalitoimen selvityksen viipymistä ole sanktioitu, esitys ei käytännössä muuta vallitsevaa tilaa miksikään. 16 a §. Selvityksen tekijän kuuleminen. Hovioikeus pitää esitystä sosiaalitoimen selvityksen tekijän kuulemisesta tuomioistuimessa tässä laissa erityisesti säännellyn kuultavan asemassa kannatettavana. 16 b §. Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus. Hovioikeus ei sinänsä vastusta ehdotetun säännöksen lisäämistä lakiin, mutta katsoo, ettei säännös saa merkitä sosiaalilautakunnan tehtävien siirtymistä tuomioistuimelle. Tuomioistuimen oikeus saada tietoja on hyväksyttävää, mutta siitä, että tiedon hankkii tuomioistuin, ei saisi muodostua vakiintunutta käytäntöä. Asian selvittämisen tulee edelleen olla pääsääntöisesti sosiaaliviranomaisen tehtävä ja ammattimaisen selvitystyön tulee tapahtua sosiaalilautakunnassa. Selvitystyön siirtämisellä tuomioistuimille, kuten suorat yhteydenotot poliisiin, ei korjata sitä, että sosiaaliviranomaisella ei ole tarvittavia resursseja selvittää asiaa riittävästi. Toisaalta tuomioistuimillakaan ei ole resursseja tällaiseen selvitystyöhön.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 14§:ssä esitetyt kohdat sekä koskien mahdollisuutta hylätä hakemus että käsittelyn joutuisuuden vaatimus ovat tervetulleita ehdotuksia. Ne toivottavasti jatkossa estävät ns. turhia oikeudenkäyntejä ja toisaalta nopeuttavat prosesseja. 15§ Lapsen kuuleminen Lakiehdotuksessa pyritään vahvistamaan lapsen oikeutta ilmaista oma näkemyksensä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen mielipiteen selvittäminen tuodaan nykyistä vahvemmin velvoittavaksi eri toimijoille. Lähtökohtana tämä periaate on hyvä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että lasta ei rasiteta kohtuuttomasti prosessien eri vaiheissa. Lakiin tulisi saada velvoite huomioida mahdolliset aiemmissa prosesseissa toteutettu lapsen mielipiteen selvittäminen. Oikeusprosessin aikana tulisi aktiivisesti hyödyntää niitä tahoja, jotka ovat jo lasta kuulleet. Käräjäoikeudessa tapahtuva kuuleminen tulisi olla erityinen poikkeus, sen sijaan tulee kehittää muita työtapoja. On hyvä, että perusteluteksteissä todetaan, että lapsen kuuleminen selvityksen yhteydessä säilyisi pääsääntönä. Sen lisäksi voisi kehittää muitakin työtapoja. Esim. joissakin käräjäoikeuspiireissä tuomari on ollut mukana selvitystyöntekijöiden tavatessa lasta. Asiantuntija-avustajien käyttö lapsen kuulemisessa ei voi irrallinen prosessi vaan vaatisi asiantuntija-avustajan mukanaolon pidempään oikeudenkäyntiprosessissa. Tämä tulisi huomioida jatkossa asiantuntija-avustajien määrää ja resursseja mietittäessä. Lakiehdotuksessa on mainittu 12-vuoden ikäraja ja perusteluissa todetaan, että alle 12-vuotiasta voidaan kuulla jos siitä ei arvioida aiheutuvan hänelle merkittävää haittaa. Sen sijaan todetaan, että yli 12–vuotiaalle ei voida lähtökohtaisesti katsoa aiheutuvan tästä haittaa. Perustelu tässä muodossa esitettynä on vähintäänkin outo. Kuulemisen tarkoituksenmukaisuutta tulisi enemminkin harkita tapauskohtaisesti, huomioiden lapsen kehitystaso ja tilanne, missä lapsi on. (vrt. 11§) 16§ Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta Lastenvalvojat ry pitää hyvänä, että voimassaolevaa pykälää on selkeytetty ja siihen on ehdotettu lisättäväksi nykyisen mukaiset käytännöt. 16a§ Selvityksen tekijän kuuleminen Pykälän 1 mom. 2 kohdan mukaan asianosainen voisi esittää pyynnön tuomioistuimelle selvityksen tekijän kutsumisesta kuultavaksi, mikäli hänen kutsumisensa ei ole selvästi tarpeetonta. Tämän mukaisesti pyyntö voitaisiin esittää hyvinkin pienin perusteluin, mikä ei liene prosessin kannalta kovin tarkoituksenmukaista. Ehdotamme, että tekstissä voisi olla muoto 2) mikäli asianosainen sitä pyytää ja kuuleminen katsotaan tarpeelliseksi
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Isä tai äitipuolta tulisi kuulla 15 § mukaisessa kuulemisessa.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Sosiaalilautakunnan selvityksen tulee aina olla riittävän laaja käsiteltävään asiaan nähden. On huolehdittava, että kunnissa on näihin riittävät resurssit, jotta lain vaatimus joutuisuudesta voidaan toteuttaa. On hyvä, että selvityksen tekijää ei kumpikaan osapuolista voi kutsua oikeuteen, vaan hänellä/heillä on oma erillinen roolinsa. Kuulemistilanne on aina lapselle kuormittava tilanne ja tuleekin varmistaa, ettei lapselle muodostu kehityksellistä haittaa kuulemisesta oikeudenkäynnin yhteydessä. Miten varmistetaan ja kuka arvioi, ettei lapselle muodostu haittaa? Suositeltavaa olisi, että myös oikeudenkäynnissä käytettäisiin lapsen kasvuun- ja kehitykseen sekä huoltajuuskysymyksiin perehtynyttä asiantuntijaa. Lapsen kuulemisen pitäisi olla lapsen kehitystason mukaista. Olisi syytä varmistaa, että lasta kuulee siihen erikoistunut henkilö, noudattaen näyttöön perustuvia menetelmiä / periaatteita, seuraavasti: a) Kuuleminen ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on lapselle mahdollisuus, ei velvollisuus. On erinomaisen tärkeä välttää lapselle sen käsityksen välittämistä, että päätösvalta siirtyisi hänelle. Usein jo pienet lapset voivat olla varsin sensitiivisiä huoltoriitaan liittyviin jännitteisiin ja heidän kertomuksiinsa kohdistettuihin odotuksiin. Riidattomissa tilanteissa lapsen mielipiteen selvittäminen on kirjattu vanhempien tehtävänä, mikä varmasti on järkevää, mutta lakiin voisi olla hyvä kirjata esimerkiksi, että selvittäessään lapsen mielipidettä vanhemmat eivät saa painostaa lastaa kertomaan mielipidettään ja vanhempienkin tulee kertoa lapselle, että päätösvalta ei siirry lapselle, vaikka lapsen ajatuksia kuullaankin. b) Riita-asiassa lapsen mielipidettä selvittävän henkilön tulee olla perehtynyt lapsen kuulemisen menetelmiin ja niihin liittyviin riskeihin, esimerkiksi omien ennakkoasenteiden vaikutukseen ja erilaisten kysymystyyppien käyttöön. Jotta lapsen kuuleminen tapahtuisi mahdollisimman ammattitaitoisesti ja aidosti tarjoaisi kuulluksi tulemisen mahdollisuuden, kuulemiseen pitäisi laatia selkeä ohjeistus/runko. Tähän on olemassa tutkimukseen pohjautuvia malleja kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Esimerkiksi samaa näyttöön perustuvaa lasten kuulemismenetelmää, jota Suomessa sovelletaan rikosasioissa, on Ruotsissa muokattu käytettäväksi sosiaalipuolen tehtävissä. Ellei yhdenmukaista ohjeistusta ole, jää sattumanvaraiseksi tuleeko lapsi kuulluksi vai vahvistaako kuuleminen vain aikuisten ennakkokäsityksiä asiasta. On runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että lasten kuuleminen vaatii erikoistumista ja kuulemiseen soveltavaa menetelmää. c) Sivulla 76 (11 §. Lapsen mielipiteen selvittäminen), mainitaan, että lasta voitaisiin kuulla esimerkiksi leikkimisen ohessa. Tämä ei ole kannatettava ehdotus, mistä on myös tutkimusnäyttöä. Kuulemista ei tulisi tehdä leikin lomassa vaan mielellään rauhallisessa ympäristössä ilman liikaa virikkeitä. d) Lisäksi ehdotuksessa tuodaan esille, että vammaisten lasten kuulemisessa olisi tarvittaessa huolehdittava tulkkauksesta tai apuvälineistä. Tällaisten apuvälineiden tulee olla näyttöön perustuvia; esimerkiksi fasilitointia ei suositella käytettäväksi missään oikeudellisessa kontekstissa e) Haluamme myös nostaa esille psykologisen asiantuntijuuden käyttämisen tarpeen lapsen kuulemisessa ja eroperheiden asioiden käsittelyssä oikeudessa. Lapsen kuuleminen on asiantuntijuutta vaativa tehtävä, johon kuitenkin työntekijät esimerkiksi sosiaalihuollossa saavat nykyään hyvin vähän koulutusta. Koulutuksen ja ohjeiden suunnittelussa olisi syytä hyödyntää sitä laajaa kokemusta, jota on olemassa rikosasioihin liittyen (Lasten haastatteleminen rikosselvittelyissä-koulutus, Poliisihallitus). Kansainvälisestä kirjallisuudessa löytyy mm. seuraavat 10 periaatetta lasten kuulemiseen liittyen (Alkuperäislähde: Saywitz ym. (2010). Interviewing Children in Custody Cases: Implications of Research and Policy for Practice. Behavioral Sciences and the Law, 28, 542-562. • Rauhallinen, häiriötön kahdenkeskinen tilanne. Ei liikaa virikkeitä. • Lapselle selitetään haastattelun/tutkimuksen tarkoitus ikätasoon sopivalla tavalla. • Luodaan objektiivinen, lapsen ajatuksia kunnioittava ilmapiiri. Ei painosteta. Tuodaan esille halu kuulla kaikenlaiset, niin hyvät kuin huonotkin puolet asioista. • Panostetaan kontaktin luomiseen johdattelematta: kuuntele, anna aikaa vastata. Jos lapsen on vaikea puhua, pysähdy sen äärelle ennen kuin etenet. • Luodaan tukeva, ei uhkaava ilmapiiri. • Vaatimustaso asetetaan ikätasolle sopivaksi. Mahdollisimman yksinkertaiset kysymykset ja konkreettiset käsitteet. • Käydään läpi perussäännöt ja odotukset sekä annetaan lapsen harjoitella kertomista. (Esimerkkejä ks. NICHD –haastattelurunko) • Kysytään laajasti päätöksenteon kannalta oleellisia asioita. Esim. ”kerro ihan kaikki mitä muistat siitä tapahtumasta, kun tämä mustelma tuli” • Käytetään avoimia kysymyksiä, kysymyksiä jotka rohkaisevat monisanaiseen kerrontaan. ”Kerro lisää?” ”Kerro tarkemmin?” • Vältetään johdattelevia kysymyksiä, ennakkokäsitysten esille tuomista, stereotypioita, sosiaalista painostusta ja monivalintakysymyksiä.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö kannattaa ehdotuksia, joiden tavoitteena on oikeudenkäyntimenettelyiden nopeuttaminen ja uusintaoikeudenkäyntien ehkäiseminen. Valtiovarainministeriö kiinnittää huomiota siihen, että sosiaaliviranomaisen tekemille olosuhdeselvitykselle ehdotetaan asetettavaksi määräaika (16 §:n 4 momentti). Säännöksessä tai sen perusteluissa tulisi tuoda esille, että asetettava määräaika ei saisi olla kohtuuttoman lyhyt. Myös ehdotuksen vaikutuksia sosiaaliviranomaisten toimintaan tulisi arvioida tarkemmin (ks. jäljempänä kohta Vaikutukset).
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 14 §. Vireillepano ja puhevalta. Ei huomautettavaa. 14 a § Hakemus sopimuksen tai päätöksen muuttamiseksi. Pyrkimys toistuvien huoltoriitojen ehkäisyyn on selkeä ja mahdollisuus hylkäämiseen kirjallisessa menettelyssä on hyvä. Perusteluvelvollisuus hakemuksessa lisääntyy. Käytännössä muutoskynnyksen mataluus (ks. 12 §) johtaa siihen, että kirjallista menettelyä ei kovin usein voida käyttää. Hakija argumentoi aina lapsen edulla, ja sitä on vaikea arvioida ennen kuin asia on tutkittu. Lisäksi nyt esitetyn mukaan asia täytyy aina tutkia, jos vanhemmat ovat muutostarpeesta samaa mieltä. Jos tuomioistuin esimeriksi muutosvaatimusten vähäisyyden vuoksi tai muusta syystä katsoo, että muutostarpeesta yksimieliset vanhemmat vain haluavat jatkaa lapsen edun kannalta vahingollista riitelyä, tuomioistuimen pitäisi silloinkin voida hylätä hakemus kirjallisessa menettelyssä. Tämäkin puoltaa sitä, että 12 §:n 1 -kohta jäisi pois. 14 b §. Käsittelyn joutuisuus. Käräjäoikeus käsittelee lapsiasiat niiden edellyttämällä kiireellisyystasolla. Käräjäoikeus vastustaa lakiin kirjattua kuuden viikon määräaikaa. Väliaikaismääräys on luonteeltaan turvaamistoimenpide, mutta hakijat eivät sitä aina ymmärrä tai eivät väliaikaismääräysvaatimuksellaan sellaista edes tarkoita. Jos tilanne on sellainen, että on todella kiire, käräjäoikeus on ottanut asian esille muutamassa arkipäivässä, silloin kuusi viikkoa on aivan liian pitkä aika. Usein väliaikaismääräysvaatimus esitetään vain siinä tarkoituksessa, että jos asia valmisteluistunnossa lähetetään olosuhdeselvitykselle, siinä vaiheessa halutaan annettavan määräys selvityksen tekoajalle. Joskus väliaikaismääräysvaatimukselle ei ole mitään varsinaista syytä, vaan vanhempi haluaa sellaisen esittämällä vaan osoittaa, kuinka tosissaan hän ajaa asiaa. Kuuden viikon määräaika näissä kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa tarkoittaa vain tarpeetonta tiedoksiantomenettelyn kiirehtimistä, toisen vanhemman ongelmia avustajan saamisessa ja avustajien ja tuomioistuimen ongelmia istuntoajankohdan suhteen. Pirkanmaan käräjäoikeudessa lapsiasioiden käsittely on nyt järjestetty siten, että jos hakemuksessa on vaadittu väliaikaismääräystä, osastonjohtaja tai päivystävä käräjätuomari päättää, onko vaatimus niin kiireellinen, että asia on jaettava heti käräjätuomarille. Jos asia ei ole niin kiireellinen, käräjänotaari valmistelee asian, antaa riidattomaksi jääneessä asiassa päätöksen tai jos asia riitautuu, pyytää sovittelusuostumukset. Käytännössä on ollut tilanteita, joissa väliaikaismääräystä on vaadittu asioissa, joissa vastapuoli ei ole edes vastustanut hakemusta, tai asia on sovittu ennen mitään käsittelyä tai follosovittelussa. Tällaisissa tilanteissa sitä ei ole missään vaiheessa jaettu käräjätuomarille oikeudenkäyntiasiana, vaan sen on em. tavalla ratkaissut käräjänotaari tai asiaa follosovittelussa sovitellut käräjätuomari. Käräjäoikeus voi organisoida tarvittaessa toimintansa toisinkin, mutta ottaen huomioon niukat resurssit ja käräjäoikeuksien tulosvastuu, käräjäoikeuden pitäisi voida itse määritellä se, kuinka moni käräjätuomari yhteen huoltoriitaan perehtyy. Sama tuomari ei voi käsitellä asiaa sovittelussa ja oikeudenkäynnissä. Jos yhdelle eropalveluja tarjoavalle toimijalle asetetaan lakisääteisiä määräaikoja asioiden esille ottamiselle, tulisi niitä asettaa myös muille, esimerkiksi olosuhdeselvityksen laatimiselle voitaisiin asettaa 4 kuukauden määräaika ja lastenvalvojan tapaamiselle tai avioliittolain mukaiselle perheasioiden sovittelulle kuukauden määräaika. Tämä ohjaisi erovanhemmat siihen palveluun, joka heille parhaiten sopii, eikä sinne, missä laki määrää asian esilleottoajankohdan. On mahdollista, että määräajan asettaminen entuudestaan lisäisi tarpeettomia väliaikaismääräysvaatimuksia. Käräjäoikeus siis esittää, että määräaikaa ei laissa säädetä. Todella kiireellisissä tilanteissa kuuden viikon määräaika on auttamattomasti liian pitkä, ja joissakin tilanteissa se aiheuttaa turhaa kiirehtimistä tilanteessa, jossa kiirettä ei ole ja on enemmän eduksi, että asianosaiset saavat valmistautua asianmukaisesti käsittelyyn. Käräjäoikeudet kykenevät itse arvioimaan tilanteen. Käräjäoikeudella on oltava myös mahdollisuus itse määritellä resurssiensa käyttö. Mitä tulee ajatukseen, että käräjäoikeus voisi laissa olevan määräajan nojalla velvoittaa asiamiehen saapumaan istuntoon, katsomme, että kiireellisen asian hoidettavakseen ottaneen asiamiehen tulee olla valmiudessa tulla istuntoon muutamassa päivässä, jos tilanne sitä edellyttää. 15 § Asiaan osallisten kuuleminen. Ei huomautettavaa. 15 a § Lapsen kuuleminen. Muutosehdotus on johdonmukainen lapsen osallistumisoikeuden vahvistamiseksi. Olemme 15.2.2016 lausunnossa todenneet: ”Esitetyt tavoitteet ovat hyvää tarkoittavia, mutta kysymys on hyvin monitahoinen. Lapsiasioissa lapsi joutuu usein erokriisissään kapeakatseistuneen vanhemman tiedostamattoman tai tiedostetun vaikuttamisen kohteeksi ja lapsi voi joutua kestämättömään tilanteeseen, kun lapsen omaan mielipiteeseen vetoavat vanhemmat asettavat toivonsa siihen, että lapsi itse oikeudessa kertoo tuomarille mielipiteensä (joka vanhemman käsityksen mukaan tietysti on yhteneväinen hänen mielipiteensä kanssa). - - Jos kuitenkin lapsen kuulemista oikeudessa lisätään, on olennaista varmistaa, että lapsen kuulemisen edellyttämä ammattitaito on olemassa, joko tuomarilla tai muulla henkilöllä, joka lasta oikeudessa kuulee.” Käräjäoikeus on edelleen tätä mieltä. Käytännössä ongelmana ei niinkään ole ollut lapsen kuuleminen vaan se, miten lapsen kuulemisessa ilmi tulleet seikat ilmaistaan vanhemmalle siten, että siitä ei ole haittaa lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle. Ehdotuksessa on esitetty, että lapsen kuuleminen voidaan tallentaa äänitallenteeseen ja tällöin esityksen mukaan vanhemmat voivat halutessaan kuunnella tallenteen. Oletettavaa on, että lapsen tietoisuus siitä, että vanhemmat sellaisenaan kuulevat hänen kertomansa, vaikuttaa siihen, mitä lapsi kertoo. Sama koskee tilannetta, jossa lapsen kertomat seikat selostetaan vanhemmille. Tavoitteena tulisi olla lapsen aito kuuleminen ja siinä esiin tulleiden seikkojen kertominen vanhemmille siten, että siitä ei ole haittaa lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle. Kysymys ei ole helppo, mutta käräjäoikeus ehdottaa 15a§ 3 momentin tekstin momentin puolivälistä eteenpäin muotoiltavaksi ”… tai heille on selostettava pääkohdittain lapsen kuulemisessa esiin tulleet seikat niiltä osin kun niillä on vaikutusta asian ratkaisemiseen…” Lisäksi pykälästä olisi hyvä ilmetä, että lapselle on ennen kuulemista selostettava, miten hänen kertomansa seikat välitetään vanhemmille. Muutosehdotus ei ole suuri, mutta tuo paremmin esiin sen, että lapsen kuuleminen on tärkeämpää kuin esiin tulleiden seikkojen pilkuntarkka selvittäminen vanhemmille. Ehdotus mahdollisuudesta käyttää asiantuntija-avustajaa apuna on hyvä ja hänen kanssaan tuomari voinee myös keskustella siitä, miten lapsen kertomus vanhemmille välitetään. 16 § Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta. Muutosehdotus, että selvitys on pyydettävä vain tarvittaessa, on hyvä. Käytännössä nykyisinkin tarpeesta ja selvitettävistä seikoista keskustellaan eikä selvitystä suinkaan aina riitaisessa asiassa hankita. Nytkin käräjäoikeus yksilöi pyynnöt, mutta olosuhdeselvityksissä asioita usein selvitetään kaavamaisen oloisesti kaikissa tapauksissa samalla tavalla. Nytkin käräjäoikeus asettaa määräajan selvitykselle, mutta käytännössä määräajan pituus on sovittu sosiaalitoimen kanssa sosiaalitoimen resurssien mukaisesti. Olosuhdeselvitysten tekemiselle voisi olla eduksi, että sosiaalitoimet ohjeistettaisiin siitä, mitä nykypäivänä olosuhdeselvityksellä tavoitellaan ja miten selvitys tulee tehdä, sekä miten käräjäoikeuden yksilöimät pyynnöt tulisi ottaa huomioon niin sisällöllisesti kuin ajankäytöllisesti työtä suunniteltaessa. Joistakin kunnista tulee ilmoituksia, että selvityspyynnön sisällöstä riippumatta se menee aina työjonoon viimeiseksi. Ohjeistusten voidaan olettaa helpottavan myös kuntien välistä yhteistyötä selvitysten laadinnassa. 16 a § Selvityksen tekijän kuuleminen. Ei huomautettavaa. 16 b § Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus. Hyvä ehdotus. 17 § Väliaikaiset määräykset. Hyvä ehdotus. Elatusavusta on tähänkin asti annettu väliaikaisia määräyksiä.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan. Kommentteja: Asiaan liittyvien muutoshakemusten tekemiseen tai sopimusten muuttamiseen liittyen on hyvä, että lakiehdotukseen on otettu mukaan mainintoja ”kynnyksistä” milloin muutosta voisi hakea ja milloin ne otetaan käsittelyyn. Nykytilanne on ollut, että perusteettomat, jatkuvat vireille laitettavat muutokset rasittavat yhteistyövanhemmuutta ja ne saattavat ovat olla jopa yksi huoltokiusaamisen muodoista. Myös ehdotettu uusi pykälä käsittelyn joutuisuudesta on tärkeä ja muodoltaan hyvä. Pitkäaikainen ratkaisematon tilanne kärjistää huoltoriitoja ja vaarantaa osallisten hyvinvointia.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • §16Tuomioistuimen tiedonsaantioikeus. Tuomioistuimelle on esitetty laajaa tiedonsaantioikeutta perheen asioissa. Olosuhdeselvittäjien tiedonsaantioikeudestä ei ole määritelty mitään. Jäimme pohtimaan asiaa Kotkan näkökulmasta. Tällä hetkellä Kotkassa olosuhdeselvityksessä vastaavana selvittäjänä on lastensuojelun työntekijä, joka on tiedonsaannin näkökulmasta hyvässä asemassa. Monessa kunnassa selvityksen tekemisestä ei vastaa lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaan esimerkiksi lastenvalvoja. Onko olosuhdeselvittäjille tarpeellista määritellä tiedonsaatioikeutta? Auttaako tämä selvityksen tekemisessä?
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 14 b § Käsittelyn joutuisuus Hovioikeus pitää säännöstä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian joutuisasta käsittelystä hyvänä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Sosiaalilautakunnan selvityksen tekijän tehtävä ja tukihenkilö lapselle Kannatamme sosiaalilautakunnan selvitystä tekevälle virkamiehelle asetettua velvoitetta ohjata perhe ja lapsi sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, samoin kuin ehdotusta lapselle nimettävästä sosiaalihuoltolain mukaisesta tukihenkilöstä, joka tukee lasta oikeudenkäyntiprosessin aikana ja erotilanteessa kokonaisvaltaisesti. Lapselle on merkityksellistä saada apua vanhempien eroprosessissa ulkopuoliselta, neutraalilta, ammattiselta. Lapsi hyötyy tuesta, joka auttaa häntä näkemään itsensä erillisenä vanhempien välisestä kiistasta ja jossa hänellä on mahdollisuus käsitellä omia, eron aiheuttamia kokemuksiaan ja tunteitaan. Oikeudenkäynti 14b§ Pidämme tärkeänä ehdotusta määräajan asettamisesta huolto- ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelylle ja asian käsittelyä ilman aiheetonta viivytystä – tämä on myös Lapsen oikeuksien komitean huomautusten mukainen muutos. Pitkittyneiden huoltoriitojen ja perhettä kuormittavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi on huolto- ja tapaamisoikeutta koskeva riita saatava viivytyksettä käsittelyyn. Kannatamme myös esitettyä tiukennusta toistuviin oikeudenkäynteihin ja asian käsittelyn hylkäämistä ilman riittäviä perusteita. Lasta ei tulisi asettaa ilman perustetta toistuvasti huoltoriitatilanteisiin. Nopea asiain käsittely on olennaista turvallisuuden, lapsen tärkeiden ihmissuhteiden säilymisen ja oikeusturvan kannalta. Erityisesti silloin, kun on kyse väkivallasta ja/ tai sen uhasta, oikeusprosessin kesto saattaa mahdollistaa tai jopa lisätä väkivaltaa.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Anne Korhonen, palvelupäällikkö Tutkimukselliset ja hoidolliset palvelut
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Lastenvalvojien työtä olosuhdeselvityksessä selkeyttää tuomioistuimen etukäteen määritellyt kysymykset, joihin olosuhdeselvityksessä tulee ottaa kantaa. Tuomioistuimen mahdollisuus pyytää suoraan viranomaisilta asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot saattaa joissakin tilanteissa vähentää olosuhdeselvitysten tarvetta. Mikäli tuomioistuin on pyytänyt viranomaistietoja suoraan, tieto tästä tulee ilmetä lastenvalvojalle toimitettavan olosuhdeselvityspyynnön yhteydessä. Toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta vahingollisia. Niiden ehkäisemiseksi on tärkeää ehdottaa kynnyksen korottamista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiselle. Sopimusten harkitsematonta muuttamista voitaisiin pyrkiä vähentämään säätämällä palvelut kokonaan tai osittain maksullisiksi. Olisiko mahdollista, että ensimmäiset sopimukset lastenvalvojan luona olisivat maksuttomia ja myöhemmistä sopimusten tarkistamisista peritään kohtuullinen maksu, mikäli olosuhteissa, kuten lapsen asumisessa, ei ole tapahtunut muutoksia? Tämä olisi omiaan sitouttamaan vanhempia sopimuksiin sekä harkitsemaan sopimusehtojen toimivuutta sopimuksen tekohetkellä.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Kaapatut lapset ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • 15 a §. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa. Tuomioistuimella ei pitäisi olla vain mahdollisuus käyttää asiantuntija-avustajaa lasta kuultaessa, vaan velvollisuus.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • 15 a § ja 17 b § Pykälästä alkaa viittausketju lapsenhuoltolain 17 b §:ään, josta edelleen viitataan eteenpäin lakiin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa. Viittausketju tekee erityisesti 17 b §:stä hankalasti hahmotettavan. 16 b § Hallinto-oikeus viittaa edellä 11 a §:n kohdalla tuomioistuinten tietojenvaihto-oikeudesta lausumaansa ja esittää pohdittavaksi, tulisiko lapsenhuoltolain 16 b §:ssä koskien tuomioistuimen tiedonsaantioikeutta säätää, että tuomioistuimella on muiden pykälässä mainittujen tahojen ohella oikeus saada salassapitosäännösten estämättä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja myös hallintotuomioistuimelta. Tässä yhteydessä olisi arvioitava, edellyttääkö asia muutoksia muihin salassapitoa ja tietojen luovuttamista koskeviin säännöksiin.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ehdotuksen 3 luvun 14 § koskee oikeudenkäynnin vireillepanoa ja puhevaltaa. Uutta on 14 §:n 3 momenttiin otettu säännös koskien henkilön, jolle on vahvistettu lain 7 §:n 2 momentin 2 kohdan tai 9 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen tietojensaantioikeus, oikeutta panna vireille tietojensaantioikeuden muuttamista tai poistamista koskeva hakemus. Ehdotettu säännös on tarkoituksenmukainen. Saman lainkohdan jälkimmäisessä lauseessa 9 c §:ssä tarkoitetulle, lapselle erityisen läheiselle henkilölle on annettu oikeus panna vireille hakemus, jossa hän vaatii, että lapsi saa tavata häntä. Ero edellä mainittuun tietojensaantioikeutta koskevaan hakemukseen on, että kyse on uudesta tapaamisoikeuden vahvistamishakemuksesta. Lakiehdotuksen perusteluista ilmenee, hakijan tulee esittää hakemuksessaan perusteet läheisasemalleen lapseen. Tällaisen hakemuksen osalta joudutaan ensin tekemään arvio siitä, onko hakija sellainen lapselle erityisen läheinen henkilö kuin lain 9 c §:ssä tarkoitetaan. Tältä osin viitataan 9 c §:n kohdalla lausuttuun ehdotetun 9 c §:n 1 momentin säännöstekstin tulkinnanvaraisuudesta. Jos hakemuksesta tai sen johdosta annetusta kirjallisesta lausumasta selvästi ilmenee, että kyse ei ole lainkohdan tarkoittamasta erityisen läheisenä pidettävästä henkilöstä on syytä harkita, olisiko tarpeen mahdollistaa hakemuksen hylkääminen kirjallisessa menettelyssä (vrt. 14 a § 2 momentti). Ehdotuksen 14 a § koskee voimassaolevan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamista liittyen 12 §:ssä säädettyihin muutosedellytyksiin. Lainkohdan 1 momentissa on asianmukaisesti korostettu muutosvaatimuksen perustelemista. Lainkohdan 2 momentissa annetaan tuomioistuimelle mahdollisuus hylätä hakemus jopa vastapuolta kuulematta, mikäli muutoshakemus osoittautuu ilmeisen perusteettomaksi. Tuomioistuimella on velvoite viran puolesta ottaa huomioon myös asiassa tehdyt aikaisemmat ratkaisut. Selvissä tapauksissa hakemus voidaan myös vastapuolen riitautuksesta huolimatta hylätä suullista käsittelyä järjestämättä kirjallisessa menettelyssä. Kyseinen säännös antaa tuomioistuimelle mahdollisuudet välttää täysimittaiset oikeudenkäynnit sellaisten asianosaisten välillä, jotka toistuvasti hakevat sopimuksen tai päätöksen muuttamista perusteilla, joilla heidän esittämänsä vaatimukset eivät voi myös asianosaisten aikaisempi historia huomioon ottaen menestyä. Lainkohta antaa tuomioistuimelle paljon harkintavaltaa. Säännös on kuitenkin tarpeellinen samojen asianosaisten välillä toistuvien selvästi turhien oikeudenkäyntien varalta. Ehdotuksen 14 b § koskee oikeuskäsittelyn joutuisuutta. Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat aikaisemminkin kuuluneet kiireellisinä käsiteltäviin asiaryhmiin. Lainkohta täsmentää vaatimuksia joutuisasta käsittelystä. Ehdotuksen 15 § koskee asianosaisten kuulemista oikeudenkäynnissä. Uutta on 2 momentissa asetettu velvollisuus varata tilaisuus tulla kuulluksi henkilölle, jolle on vahvistettu tietojensaantioikeus, mikäli hakemus koskee tämän oikeuden muuttamista. Lisäksi 9 c §:ssä tarkoitetulle lapselle erityisen läheiselle henkilölle, tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi, jos hakemuksessa on kyse tapaamisoikeuden vahvistamisesta tai annettava ratkaisu voi muuten vaikuttaa tapaamisoikeuteen. Kyse voi olla esimerkiksi lapsen asumiseen tehtävistä muutoksista, joilla on vaikutusta myös erityisen läheisen henkilön ja lapsen välille vahvistetun tapaamisoikeuden kannalta. Säännös on tarpeen turvaamaan lainkohdan 2 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuulemisen . Ehdotuksen 15 a § koskee lapsen kuulemista tuomioistuimessa ja se on kokonaan uusi. Vanhan lain mukaan lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa edellyttäen, että se on painavista syistä välttämätöntä asian ratkaisemiseksi. Lapsen kuulemiskynnystä on 15 a §:ssä alennettu aikaisempaan verrattuna. Perustelujen mukaan lapsen henkilökohtainen kuuleminen kuitenkin pääsääntöisesti toteutuisi edelleen sosiaalilautakunnan selvityksen yhteydessä. Lainkohdan 2 momentissa on säädetty lapsen kuulemisen käytännön toteutuksesta. Säännös antaa tuomioistuimelle riittävät mahdollisuudet toteuttaa lapsen kuuleminen asian laatu ja kunkin lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla. Myös mahdollisuus käyttää asiantuntija-avustajaa apuna lapsen kuulemisessa laajentaa kuulemiskeinoja ja myötävaikuttaa siten kunkin lapsen ajatusten ja mielipiteen selvittämiseen. Lainkohdan 3 momentti on nykyisen käytännön mukainen. Ehdotuksen 16 §:n sanamuotoa on tarkennettu ja siihen on sisällytetty selvityksen pyytämistä ja toteuttamista koskevia ohjeita. Ehdotus vastaa jo nykyisin noudatettua käytäntöä ja on hyvä kirjata myös lakiin. Ehdotuksen 16 a § on säädetty selvityksen tekijän kuulemisesta oikeudessa. Lainkohdan 2 momentin mukaan selvityksen tekijän kutsumiseen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 41 ja 42 §:ien säännöksiä. Esityksen perustelujen mukaan kyse ei ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa tarkoitetusta asiantuntijasta eikä todistajasta vaan erityisesti säännellystä kuultavasta. Tähän saakka selvityksen teki-jöitä lienee yleensä kuultu tuomioistuimessa todistajina. Oikeudenkäymiskaaren 17 lukua uudistettaessa yksi tavoitteista oli, että jokaista muuta kuin asianosaista voitaisiin kuulla todistajana ja niin sano-tuista kuultavista luovuttaisiin. Uudistuksen yhteydessä pohdittiin myös rajanvetoa todistajan ja asian-tuntijan välillä. Ehdotetussa muodossaan kuultavan asema oikeudenkäynnissä jää epäselväksi. Harkittaneen onko riittäviä perusteita erkaannuttaa kuultava todistajasta tai asiantuntijasta poikkeavaan ase-maan. Ehdotuksen 16 b § on uusi ja antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden hankkia suoraan eri viranomaisilta asiaan vaikuttavia tarpeellisia tietoja. Tämä yksinkertaistaa tietojen hankkimismahdollisuutta ja nopeuttaa asian selvittämistä tuomioistuimessa. Ehdotuksen 17 § koskee väliaikaisia määräyksiä. Lainkohdassa säädetään mahdollisuudesta antaa väli-aikainen määräys tietojensaantioikeudesta. Väliaikaismääräys voidaan lainkohdan mukaan antaa myös elatusavun osalta huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelyn yhteydessä, mitä säännöstä ei ole aikaisemmin ollut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa. Oikeuskäytännössä väli-aikaismääräyksiä on nykyisinkin annettu myös elatusavun osalta. Säännös selkiyttää oikeustilaa.
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • 16§ Tulee kokonaisuudessaan poistaa laista, koska olosuhdeselvityksen tulee antaa tuomioistuimelle lisätietoja, jonka perusteella se kykenee ratkaisemaan jutun. Käytännössä kuitenkin olosuhdeselvitykset sisältävät kummankin vanhemman kertomukset, jotka asiat tulevat ilmi heitä todistelutarkoituksessa kuultaessa tuomioistuimessa tai avustajan esille tuomina. Olosuhdeselvityksillä ei näinollen ole mitään painoarvoa ja niiden vaikutus onkin vaan asian käsittelyn pitkittyminen sekä valitettavasti erittäin usein ja useimmiten olosuhdeselvityksen tekijän ollessa sosiaaliviranomainen hän kirjaa selvitykseen äidistä kaiken positiivisen ja isästä vain negatiivisen. Lisäksi selvityksissä on usein esitetty tahallaan totuutta vastaamatonta tietoa, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa tuomioistuinten ratkaisuihin. Lapsen kuuleminen on myöskin useimmiten järjestetty erittäin huonosti, eikä se 99%:sti ole ollut lapsen todellinen mielipide. Lopputulokseen ovat vaikuttaneet selvityksen tekijöiden ammattitaidon puute sekä puolueelliset mielipiteet ja kuuleminen tulisikin järjestää ammattilaisten taholta esim. lapsen edunvalvojakoulutuksen läpikäyneiden henkilöiden tai lähi- tai etävanhempia edustavien yhdistysten esittämien henkilöiden avuilla. Tällöin saataisiin lapsen todellinen mielipide selvitettyä eikä lastenhuoltoriidat nykyiseen tapaan pitkittyisi ja lopputulokseksi tulisi lapsen edun huomioonottaminen. Yleisessä tietoudessa on, että sosiaaliviranomaiset ovat suuri ongelmaryhmä heidän ammattitaidon puuttumisen lapsiasioissa vuoksi sekä puolueellisuuden vuoksi. Vielä suurempi ongelmaryhmä käytännössä lapsiasioissa on kuitenkin psykologit, jotka ovat aiheuttaneet täysin perusteetta lapsille suunnatonta vahinkoa. Onkin erityisen tärkeää, että kaikkiin lapsia koskeviin erillislainsäädäntöihin saadaan HETI muutos, joka oikeuttaa muut eli todelliset lapsiasiantuntijat eli muut asiantuntijat toimimaan viranomaisissa ja tuomioistuimissa, kun lapsia koskevia asioita käsitellään, näin lapsen etu toteutuisi käytännössä, eikä nykyisen kaltaisia suunnatonta kärsimystä lapsille aiheuttavia ratkaisuja tehtäisi tulevaisuudessa.
      • Espoon kaupunki, OTK, Perheasioiden yksikön päällikkö, Karhuvaara Marjatta
        Uppdaterad:
        23.11.2017
        • 14 § Vireillepano ja puhevalta Ehdotuksen mukaan 9 c §:n mukaisen tapaamisoikeiden osalta vireillepano-oikeus olisi myös sillä, joka pitää itseään lapselle erityisen läheisenä henkilönä. Pelkästään aikuislähtöisten prosessien välttämiseksi voisi olla hyvä, että näissä tilanteissa vireillepano-oikeus olisi vain sosiaalilautakunnalla, joka voisi selvittää asiaa ja kuulla lasta jo etukäteen. 14 b § Käsittelyn joutuisuus Ehdotukset käsittelyn joutuisuudesta tuomioistuimessa ovat kannatettavia. Lisäksi olisi syytä vakavasti pohtia määräajan asettamista sille, kuinka nopeasti vanhemmille tulisi tarjota aika ensikäynnille lastenvalvojan luokse. Joissakin kunnissa jonot ovat useita kuukausia, yli puolikin vuotta. Jonotilanne voi johtaa myös turhiin oikeudenkäynteihin tilanteissa, joissa sosiaalitoimen palvelut olisivat sinänsä riittäviä. Lastenvalvojan luoksi tulisi saada aika ensikäynnille kuukauden sisällä. Mikäli määräikaa ei voida kirjata lapsenhuoltolakiin, se voitaisiin sijoittaa sosiaalihuoltolakiin. 16 § Selvityksen hankkiminen sosiaalilautakunnalta Selvityksentekijän pätevyysvaatimukset poistuivat laista vuonna 2008 kumotun lastensuojeluasetuksen myötä. Tehtävä on erittäin vaativa, työskentelyn kohteena ovat kaikkein haastavimmat, usein moniongelmaiset eroperheet. Tehtävästä suoriutuminen laadukkaasti edellyttäisi ehdottomasti sosiaalityöntekijän pätevyyttä, ja työ tulisi tehdä parityönä. Lastenvalvojan ja tapaamispaikan työntekijöiden pätevyysvaatimukset on kirjattu sosiaalihuoltolakiin (27 ja 27 a §). Olisi toivottavaa, että selvityksentekijän pätevyysvaatimukset kirjattaisiin lakiin lapsenhuoltolain muutosten yhteydessä, vaikkakin ne sijoitettaisiin sosiaalihuoltolakiin. Samaan yhteyteen tulisi kirjata myös edellytys/suositus parityöskentelystä. LAPE-kehittämisessä pohditaan paraikaa uusia keinoja ehkäistä huoltoriitojen kärjistymistä ja katkaista pitkittyneitä huoltoriitakierteitä. Pelkästään sosiaalityön keinoin ei kyetä laatimaan riittävän kattavia selvityksiä kaikkein vaativimmissa huoltoriidoissa. Erityisesti tarvetta olisi psykologian, lastenpsykiatrian ja aikuispsykiatrian asiantuntemukselle. Jatkossa tällaista asiantuntemusta voisi olla saatavissa maakunnallisten erityisosaamiskeskusten kautta. Olisiko mahdollista kirjata lakiin tuomioistuimen mahdollisuus pyytää selvityksen laatimista moniammatillisesti, tiettyä erityisasiantuntijuutta hyödyntäen ? LAPE-kehittämisen yhteydessä merkittävänä puutteena on noussut esiin myös se, että huoltoriitaprosessin päätyttyä vanhemmat jäävät usein yksin ratkaisun kanssa, jota he eivät kykene noudattamaan. Tarvittaisiin seurantaa ja räätälöityä tukea, jonka vähimmäistavoitteena olisi saada vanhemmat noudattamaan tehtyjä ratkaisuja. Olisi hyvä, jos olosuhdeselvityksiin olisi kirjattuna ne konkreettiset paikalliset palvelut, joista perheet voisivat hyötyä ja joita tuomioistuin voisi mahdollisesti suositusluontoisesti ratkaisuun kirjata. 16 b § Tuomiostuimen tiedonsaantioikeus On tarkoituksenmukaista, että tuomioistuimella on mahdollisuus hankkia poliisi- ja terveystietoja myös suoraan ilman pyyntöä sosiaalitoimelle. Käytännössä ongelmaksi saattaa muodostua se, että tietoja ei pyydetä riittävän yksilöidysti tai että niitä pyynnöstä huolimatta toimitetaan pyydettyä laajemmin. Ratkaisussa EOAK/2831/2016 otettiin kantaa selvityksentekijän velvollisuuteen valikoida tuomioistuimelle toimitettavat tiedot ”välttämättömyys” -arvioinnin perusteella. Onko tuomioistuimella oikeus tällaiseen valikoimiseen vai onko saatu aineisto liitettävä sellaisenaan osaksi asiakirja-aineistoa, jolloin arkaluontoiset tarpeettomatkin tiedot välittyisivät myös muille asiaan osallisille ? Pykäläehdotuksen viimeinen lause on ehkä vaikeasti ilmaistu. Tarkoitetaanko sillä, että tuomioistuin voi pyytää sosiaalitoimelta pikaselvityksenä sosiaalihuollon tietoja, esim. akuuttitiedon suoraan lastensuojelusta ?
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • 14 § 4 momenttiin tulisi nähdäksemme lisätä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian yhteydessä on mahdollista esittää vaatimus paitsi elatusavusta myös koulutusavustuksesta. Se, että sopimuksen tai päätöksen muuttamiskynnystä on korotettu, on positiivinen asia. Erittäin hyvä ratkaisu on se, että tuomioistuin voi hylätä hakemuksen kirjallisessa menettelyssä mahdollisesti jo varaamatta toiselle osapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Tämä menettely tulisi koskemaan vain niitä yksittäistapauksia, joissa sama asia laitetaan vireille yhä uudelleen ja uudelleen. Nämä tapaukset kuormittavat yleensä huomattavasti toista vanhempaa ja vaativat viranomaisilta paljon resursseja. Lapsi, jota menettely koskee, joutuu pahimmassa tapauksessa elämään vuosia kuormittavassa tilanteessa ja häneltä mahdollisesti jää saamatta tarvitsemansa terapia- tai muu erityistuki. Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat on jo nyt laissa määrätty kiireellisesti käsiteltäviksi. Se, ettei asia tästä huolimatta tule riittävän nopeasti istuntokäsittelyyn, voi johtua joko tuomarin ruuhkautuneesta työtilanteesta tai lapsiasioihin erikoistuneiden asianajajien aikatauluista. Ehdotettu määräajan asettaminen väliaikaismääräysvaatimuksen sisältävien hakemusten osalta muodostaa riskin siitä, että väliaikaismääräysvaatimuksia aletaan esittää vielä nykyistäkin enemmän eli käytännössä säännönmukaisesti. Toisaalta määräaika saattaa aiheuttaa sen, että lain kirjaimen täyttämiseksi järjestetään ”pakollinen” valmisteluistunto, jossa asia ei kuitenkaan todellisuudessa vielä etene. Jotta lapsia koskevien asioiden käsittelyn joutuisuus voidaan varmistaa, tulee huolehtia siitä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita käsitteleviä tuomareita on tarpeeksi ja että he ovat riittävästi kouluttautuneita ja motivoituneita. Lapsen osallisuuden lisääminen on käräjäoikeuden näkemyksen mukaan huomioitu lakiesityksessä hyvin. Nykyisen lainsäädännön perusteella Suomi ei nähdäksemme kaikilta osin täytä YK:n lapsikonvention suosituksia. Lapsen kuuleminen ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia. Kuten lakiesityksessäkin on katsottu, lapsen kuuleminen istunnossa vanhempien ja näiden avustajien läsnä ollessa ei ole lapsen edun mukaista, koska lapset ovat usein vaikeassa lojaliteettiristiriidassa vanhempiensa välissä. Asiantuntija-avustajan käyttäminen mukana lapsen kanssa keskusteltaessa joissakin tapauksissa on mielestämme hyvä ajatus. Asiantuntija-avusteisessa tuomioistuinsovitteluissa asiantuntijan panos on osoittautunut merkittäväksi. Asiantuntijan osallistuminen mahdollistaa lapsen laadukkaamman kuulemisen ja tämän lisäksi lisää oikeusturvaa, kun tuomari kuulisi lasta yhdessä työparin kanssa. Kuten perusteluissa on todettukin, lapselle tulee kuulemisen yhteydessä kertoa, että hänen kertomuksensa sisältö kerrotaan vanhemmille. Lapsen kannalta voi olla hankalaa, jos hänen kuulemisensa tallennettaisiin ja vanhemmat saisivat sen kuultavakseen. Joka tapauksessa lapsen tulee saada tieto siitä, ettei päätöksenteko asiassa ole hänen vastuullaan. Espoon käräjäoikeus asettaa olosuhdeselvityspyynnössä jo nykyisinkin aina määräajan, joka noudattaa sosiaalitoimen kanssa yhdessä sovittua aikataulutusta. Kyse on pitkälti sosiaalitoimen resursseista, joihin tuomioistuin ei voi vaikuttaa. Täysimittaisen laadukkaan olosuhdeselvityksen laatiminen edellyttää riittävästi aikaa. Perheiden kannalta kuitenkin olisi tärkeää, että selvitystyö alkaisi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun olosuhdeselvitystä on pyydetty. Näin ollen voisi olla perusteltua määrätä aika, jonka kuluessa selvitystyöhön tulee ryhtyä. Olosuhdeselvitystyötä tulisi lisäksi kehittää siten, että koko maassa olisi yhtenäinen rakenne olosuhdeselvitystyölle, selvityksen rakenteelle ja selvittäjät olisivat koulutettuja. Käräjäoikeudessa on herättänyt jonkin verran hämmennystä selvityksentekijän erityinen asema kuultavana häntä kuultaessa tuomioistuimessa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaan tuomioistuimessa voidaan kuulla vain asianosaista todistelutarkoituksessa, todistajaa tai asiantuntijaa. Mikäli tarkoituksena on, että kuultavan ominaisuudessa selvityksentekijä on paikalla koko oikeudenkäynnin ajan ja saa siten tietoonsa koko oikeudenkäyntimateriaalin, hänen näkökantansa lapsen edun esiintuojana voi olla tärkeä. Oikeudenkäynteihin laajasti osallistuminen vie selvityksentekijöiltä resursseja, mikä tulee huomioida kunnissa, etteivät selvitysten valmistumisajat ja sen myötä oikeudenkäynnit pitene. Asioiden hoitoa nopeuttaa, jos käräjäoikeus voi jatkossa pyytää tietoja myös suoraan poliisilta tai terveydenhoitoviranomaisilta. Sosiaalitoimen mukaan joskus on ollut ongelmana hitaus tietojen saannissa poliisilta. Tämä ongelma poistunee, kun käräjäoikeus voi kiireellisissä tapauksissa kääntyä itse suoraan poliisin tai terveystoimen puoleen.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Kuuden viikon määräaika tuomioistuimessa kiireellisissä tilanteissa väliaikaismääräyksen antamiseksi on hyvä uudistus lapsen edun kannalta.
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • 15§ Lapsen kuuleminen oikeudessa on hänelle traumaattinen kokemus. - Lapset ovat lojaaleja kumpaakin vanhempaa kohtaan. - Lapsia ei saa panna tekemään ratkaisuja asumisestaan. # Vuoroasumisen tulee voida alkaa heti eron jälkeen. Isät ovat todenneet, että olosuhdeselvitykset ym. vievät aikaa. Tällöin lapset asuvat äidin luona. Pian oikeus sitten päättääkin, että "lasten asuminen äidin luona on vakiintunut".
      • Ylinampa Ekaterina
        Uppdaterad:
        11.10.2017
        • Tuomareilla tulee olemaan enemmän koulutusta ja yhtenäisiä käytäntöjä ja ohjeita mikä on lapsen etu ja mitä tämä käsite sisältää. Nykyään tämä on erittäin määrittelemätön käsite ja jokainen tuomari tahtoo tulkita sitä jopa mielenvaltaisesti. Tulee entistä tarkemmin seurata, että tuomareiden henkilökohtaiset näkemykset perheiden tekemistä ratkaisuista liittyen lasten asuin-ja kasvatusolosuhteisiin eivät vaikuta asiaan lopputulokseen. Tuomareiden tulee hyväksyä perheiden tekemiä ratkaisuja (ellei ne selvästi ole lapsen kasvua-ja terveyttä uhkaavia) riippumatta siitä mitä mieltä asiasta itse tuomari on. Jos riiteleviä vanhemmilla on tarjota lapselle täysin erilaisia mutta omalla tavalla yhtä hyviä olosuhteita tuomarin tulee hakea sellaisia neutraaleja seikkoja joihin päätöstään voidaan perustella. Jos tuomari ratkaisussaan tekee oletuksia hänen on käytettävä ratkaisujen tueksi virallisia tutkimuksia lähteineen, näin tuomari välttyy omien mielipiteiden käyttämisestä mikä voi ehkäistä uuden riidan syntymistä jatkossa ja parantaa oikeusjärjestelmän yleistä luotetavuutta. Ajan kanssa perhemuodot tulevat muuttumaan ja perinteiset näkemykset isä-äiti perherakenteesta eivät välttämättä tulevaisuudessa pidä paikkansa. Tämä tilanne jakaa yhteiskunnassa mielipiteitä mutta lähtökohdaksi tulee ottaa, että näin tulee suurella todennäköisyydellä tapahtumaan. Asiaan liittyvät ennakkoluulot ja asenteet eivät saa heijastua asioiden loppuratkasuihin. Lapsiasioiden käsittelyissä tulee antaa enemmän arvoa kirjallisilla todisteilla kuin vanhempien henkilökohtaisille todisteluille. Asiat, joista riitelevät vanhemmat vakuuttavat oikeussaleilla eivät välttämättä toteudu salin ulkopuolella. Vanhemmuudenarviointi menetelmiä tulee käyttämään enemmän varsinkin pitkittyneistä riidoissa. Lasten kuulemiselle päinvastoin tulee antamaan vähemmän arvoa. Lapset sen takia ovatkin lapset eivätkä ole pääosin oikeustoimikelpoisia koska heidän kehitys on vielä vaiheessa, näkemykset ja arvomaailma elää ja muuttuu sekä kasvun että ulkopuolisten tekijöiden vaikutusten alla. Se ratkaisu mikä lapsesta saattaa tuntuu hyvältä kuulemisen hetkellä ei enää päde jonkun ajan päästä ja aiheuttaa lapselle entistä enemmän kärsimystä. Vaara, että lapsi kokee olevansa koko riidan ratkaisijana on varsin suuri jos lasten mielipiteille tullaan antamaan enemmän arvoa. Jokaisen lapsen kehitys on yksilöllinen eikä kukaan varmuudella voi sanoa mikä on sopiva ikä lapselle tekemään päänsä sisällä näin merkittäviä päätöksiä. Normaali tilanne on kun lapsi ei tiedä mitä tehdä ja missä asua ja ketä tavata koska kaikki ovat hänelle lähtökohtaisesti yhtä rakkaita. Kaikki muut lasten esittämät mielipiteet kertovat vain siitä että perheen tilanne on haastava ja tämän johdosta lapsi on viimeisin koko porukasta kenen arviota voidaan käyttää etuansa ratkaistaessa. Lisäksi Lapsilla esiintyy monenlaisia poikkeavuuksia kehityksessä. Tutkimukset ja hoito oikeudenkäyntien aikana voivat olla kesken, kehityksen häiriöiden diagnosointi ja hoito ovat monesti pitkiä määrittelemättömiä prosesseja, vanhempien mielipiteet asiasta voivat olla eriäviä. Nämä kaikki asiat vaikeuttavat muutenkin haastavia lastenkuulemisprosesseja eikä lapsen kuulemisesta tule koskaan informatiivista siihen nähden kuinka suuri on vaara toteuttaa koko kuulemista väärin tai lapselle haitallisella tavalla.
      • Lauronen Joona
        Uppdaterad:
        4.10.2017
        • 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa. On luonnollisesti tärkeää, että lapsen mielipide otetaan huomioon häntä koskevissa asioissa mahdollisuuksien mukaan. Mielipiteen selvittämisessä ja kuulemisessa on hyvä ottaa huomioon vieraannuttamisen mahdollisuus, jolloin lapsi ei enää uskalla tuoda esiin omaa mielipidettään, vaan tuo esiin vieraannuttavan vanhemman hänelle luoman mielipiteen. Vieraannuttamistilanteissa lapsen kuuleminen vaatii osaamista ja vieraannuttamisen mekanismit on syytä tuntea erittäin tarkasti. Kuten 2 momentissa tuodaan esille "tuomioistuin voi käyttää lapsen kuulemisessa apuna 17 b §:ssä tarkoitettua asiantuntija-avustajaa".
  • Remissinstanser: 42
    Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelu (3 a. luku; 17 b ja 17 d §)
      • Lausuntonne ehdotetuista säännöksistä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • Kohtaan on lisättävä velvollisuus lähisuhdeväkivallan selvittämiseksi ennen sovitteluprosessin aloittamista. Tähän velvoittaa Istanbulin sopimus ja sen selvitysmuistio, jotka tuovat selkeästi esiin epäsymmetrisen tilanteen väkivaltaa kokeneen ja sitä tehneen välillä sovittelutilanteessa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelun, vieraassa valtiossa annetun päätöksen ja lapsen palauttamisen, asetuksenantovaltuuden ja liitelakien osalta minulla ei ole lausuttavaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Tältä osin ei ole lausuttavaa
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Säännös asiantuntiaja-avustaja käyttömahdollisuudesta lapsen kuulemisen yhteydessä on kannatettava ja tarpeellinen ehdotus (17 b §).
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Noin 30 000 lasta Suomessa kokee vuosittain vanhempien avio- tai avoeroneron. Lapsen huolto- ja tapaamisriidoissa sovittelumenettelyä pidetään nykyään inhimillisempänä ja asianosaisten tarpeita paremmin huomioivana kuin riitaisaa ja pitkää tuomioistuinprosessia. (http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71801/Nurmio_Oili_Toykkala_Elina.pdf) Käsityksemme mukaan narsistisia piirteitä omaavat henkilöt kykenevät omalla toiminnallaan pitkittämään huoltajuuskiistoja useissa tuomioistuimissa kohtuuttoman pitkään. Nämä tilanteet kuormittavat niin ”tervettä” vanhempaa kuin lapsiakin sekä henkisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin. Asiantuntija-avusteista sovittelua eli FOLLOa on kokeiltu Suomessa vuodesta 2011 lähtien, ja sitä on laajennettu useampaan käräjäoikeuteen tarkoituksena saada sovittelumenettely koko maata kattavaksi kevään 2014 aikana. Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, luottamuksellista sekä maksutonta ja sovitteluun tullaan vanhempien aloitteesta. Tavoitteena on ristiriitojen ratkaiseminen ja lapsen aseman turvaaminen. Vaikka palautteiden tulokset ovat olleet kannustavia, eivät tutkimuksen mukaan kaikki palautteet Follosta ole olleet kuitenkaan positiivisia. (http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71801/Nurmio_Oili_Toykkala_Elina.pdf) Sovittelumenettelyssä, jossa toisena osapuolena on narsistisia piirteitä omaava vanhempi, edellytykset aitoon sovintoon ovat kokemustemme mukaan kehnot. Narsistisesti käyttäytyvä vanhempi harvoin kykenee minkäänlaiseen joustoon vaatimuksissaan, mikä saattaa johtaa pakotettuun sovintoon, jossa vain toinen vanhemmista joustaa ja lopulta lapsen etu ei toteudu. Koska narsistinen henkilö ei kykene joustamiseen eikä sovitteluun, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että toinen vanhempi lopulta joutuu taipumaan kaikkiin narsistisen vanhemman vaatimuksiin. Nämä vaatimukset ovat usein kohtuuttomia ja jopa lapsen edun vastaisia Kertomusten mukaan uhrit ovat kokeneet, että heitä on painostettu tekemään sopimus, ilman, että kukaan on arvioinut kykyä vanhemmuuteen tai lapsen toiveita tai tarpeita. Tämä paikalla oleva lapsi-asiantuntija ei useinkaan kovin hyvin tunne tapausta ja ohjaa sopimuksen sisältöä siitä lähtökohdasta, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläiset kyvyt vanhemmuuteen. Näin ollen korostamme edelleen tässä - sekä tuomioistuinkäsittelyissä - vanhemmuuden arvioinnin tärkeyttä. Jos toinen vanhemmista on jo parisuhteessa ollut alistettu ja traumatisoitunut häiriintyneen perhedynamiikan takia, eivät edellytykset eron jälkeenkään sovitteluun ole hyvät. Sovittelusta kieltäytymisestä ei saa seurata sanktioita tulevassa oikeudenkäyntiprosessissa. Lapsen huoltoa ja tapaamista koskevassa laissa tulee olla mahdollisuus sille, että lapsen ei tarvitse tavata toista vanhempaansa lainkaan. Tämänlaiselle ratkaisulle on oltava erittäin selkeät perusteet ja vahva näyttö. Tämänlaisen päätöksen perusteluja ovat kiistattomasti asiantuntijan arvioima lapseen kohdistunut henkinen tai fyysinen pahoinpitely tai lapsen kehitystä muutoin vakavasti vaurioittava vanhemman toiminta, joka on jatkunut: 1) pitkään tai toistuvasti tai 2) turvaamistoimista huolimatta (turvakielto, valvotut tapaamiset tms) tai 3) vanhemman saamasta hoidosta huolimatta Tapaamisoikeus voidaan jättää täyttämättä myös, jos vanhempi on tuomittu jostakin seuraavista rikoksista: - lapseen kohdistunut pahoinpitely/törkeä pahoinpitely - muu henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos - seksuaalirikos - lapsikaappaus Tapaamisoikeus pitää jättää täyttämättä myös, jos edellä mainittujen lisäksi asiantuntijan antama arvio toteaa, että tapaaminen vahingoittaisi lasta.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • -
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 17 c § Pykälä puuttuu kokonaan.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mietinnön sivulla 94 todetaan: ”Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa 10 §. Lapsen asemaa ja oikeutta koskevat asiat. – – kaikissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa ja siis myös sovintoon päättyvissä asioissa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Vanhempien ollessa yhtä mieltä lapsensa asioiden järjestämisestä lapsen ääni välittyy ensisijaisesti vanhempien välityksellä. Vanhempien tulee keskustella asiasta lapsen kanssa ja ottaa sovinnosta neuvotellessaan huomioon lapsen mielipide ja toivomukset. Tuomioistuimen on puolestaan varmistuttava siitä, että vanhemmat ovat selvittäneet lapsen mielipiteen.” Teksti velvoittaa vanhemmat selvittämään lapsen mielipiteen. Lapsella ei kuitenkaan ole välttämättä mielipidettä. Vaikka olisi, se voi perustua täysin lapsen edun vastaisiin käsityksiin, koska lapsi ei välttämättä pysty ymmärtämään, mitä vaihtoehtoja on tai mitä ne merkitsevät hänelle. Hänellä ei ole kokemusta niistä eikä välttämättä objektiivista tietoa vaihtoehdoista. Lapsilta ei kysytäkään, tahtovatko he käydä koulua. Teksti kuulostaa siltä kuin lapsi pakotettaisiin ottamaan kantaa toisen vanhemman puolesta. Lapsella tulee olla oikeus olla ottamatta kantaa kummankaan vanhemman puolesta.
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 15 a § Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ja 17 § Asiantuntijapalveluiden järjestäminen YVPL:n mukaan käräjätuomarille pitää antaa oikeus käyttää asiantuntija-avustajaa harkintansa mukaan myös varsinaisissa tuomioistuinkäsittelyissä tuomioistuinsovittelujen lisäksi. Esityksen mukaan asiantuntija-avustajaa voitaisiinkin käyttää tuomioistuinkäsittelyssä, mutta vain lapsen kuulemiseen tuomioistuinkäsittelyn aikana. Pettymyksenä on se, ettei asiantuntijan pätevyysvaatimuksia esitetty tiukennettavaksi näissä huolto- ja tapaamiskiistojen varsinaisissa tuomioistuinkäsittelyissä. Asiantuntija-avustajan käyttö lyhentäisi tuomioistuinkäsittelyä ratkaisevasti eikä tuomioistuin ehkä tarvitsisikaan esitettyä oikeutta asetta määräaikoja selvitykselle. Olosuhdeselvityksen saaminen sosiaalitoimelta kestää Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan keskimäärin kuusi kuukautta ja enimmillään jopa kaksi vuotta (Litmala, Marjukka, Valkama, Elisa Lapsen huoltoriidat käräjäoikeudessa, Optula 2006). Asiantuntija-avustaja sen sijaan voisi aloittaa selvityksen tekemisen jo valmistelevassa käsittelyssä ja työskennellä koko väliaikaismääräyksen ajan, jolloin käräjätuomarilla olisi käytettävissä oleellista tietoa perheen tilanteesta jo viimeistään kolmessa kuukaudessa. Menettely ei kuitenkaan maksaisi veronmaksajille nykyistä enempää, koska samalla säästyisi sosiaalitoimen selvitystyö. Jos asiantuntija-avustajia käytetään vain haastavimmissa kiistoissa, ei väitetty psykologien vähäisyyskään liene peruste olla heitä käyttämättä. YVPL on havainnut, että usein pitkittyneissä tuomioistuinkiistoissa kummatkin vanhemmat esittävät väitteitä, joiden mukaan toinen vanhempi estää lapsen kehitystä. Vain psykologilla on oikeus tehdä varsinaisia lapsen kehitysarvioita (Psykologilaki) ja he tekevät myös vanhemmuuden arviointeja. YVPL:n huoltokiistaa käyneet vanhemmat pitävät keskeisinä psykologipalvelujen merkitystä huoltokiistan ratkeamiselle. Tuomioistuinsovittelukokeilun raportissa (Ei niin suurta riitaa, ettei sopu sitä sovita. Asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun seurantaryhmän loppuraportti, Selvityksiä ja ohjeita 12/ 2016, Oikeusministeriö) nousi esiin, että tuomioistuinsovitteluissa mukana olleet asiantuntija-avustajat nimenomaan kokivat puutteita lapsen kasvun ja kehityksen tuntemuksessaan.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeudella ei ole lausuttavaa lakiehdotuksen 3a luvun säännöksistä ja niitä koskevista perusteluista.
      • Huhtamo-Rajakenttä Taina
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Tuomioistuimen valvomaa sähköistä sovittelua tulisi kehittää ja ottaa huomioon laissa.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 5. Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelu (3 a. luku; 17 b ja 17, lausuntokohtia; 1 d §) Istanbulin sopimuksen artikla 48 kieltää pakolliset vaihtoehtoiset ratkaisumenettelyt, mukaan lukien välitys- ja sovittelumenettely, kaikkien yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen osalta. Amnesty vastustaa sovittelua silloin, kun parisuhteessa tai perheessä on koettu väkivaltaa. Etenkin, kun kyse on pitkään jatkuneesta väkivallasta tai vainosta, väkivallan tekijä ja uhri eivät ole sovittelussa tasavertaisia. Sovittelu ei saa olla vaihtoehto rikosprosessille silloin, kun kyse on toistuvasta väkivallasta.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, 2. osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun seurantaryhmä nosti vuonna 2016 esille järjestäjäkuntien vaikeudet tarjota riittävästi koulutuksen käyneitä asiantuntija-avustajia. Seurantaryhmä esitti loppuraportissaan, ”että tulisi harkita lapsenhuoltolain muuttamista siten, että käräjäoikeuden olisi mahdollista yksittäistapauksessa käyttää asiantuntija-avustajana myös muuta kuin kunnan nimeämää avustajaa siten, että korvaus tällaisen avustajan käyttämisestä maksetaan valtion varoista. Tällaisen avustajan tulisi olla oikeusministeriön sovittelukoulutuksen käynyt ja lain edellyttämällä tavalla pätevä.”
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei kommentoitavaa
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Mietinnön kirjaukset näiltä osin ovat kannatettavia. Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja oikeuden mahdollisuus käyttää asiantuntija-avustajaa silloin, kun niin tarvitaan, ei saa olla riippuvainen siitä, missä kunnassa asia on tullut vireille.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Tältä osin hovioikeudella ei ole lausuttavaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 5. TUOMIOISTUINSOVITTELU Sovittelu pitäisi säätää ensisijaiseksi menettelyksi huoltoriidoissa (ks. edellä kohta 1.2.). Eräässä pitkäai-kaistutkimuksessa sovittelussa olleet vanhemmat raportoivat 12 vuotta myöhemmin selvästi vähemmän lapsiin liittyviä konflikteja kuin oikeudenkäynnissä olleet vanhemmat (ks. Kimberly C. Emery & Robert E. Emery: Who knows what is best for children? Honoring agreements and contracts between parents who live apart. Law And Contemporary Problems 2014 s. 157-158). Lapsen edun mukaista on lieventää van-hempien välistä konfliktia kaikin keinoin. Sen vuoksi myös Suomessa olisi syytä säätää sovittelu ensisi-jaiseksi menettelyksi. Kalifornian osavaltiossa pakollinen sovittelu säädettiin jo vuonna 1981, ja monet muut osavaltiot sekä maat ovat tehneet saman.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lapsen etävanhemman, joka pyrkii saamaan lapsensa tapaamisiin säännöllisyyttä, tulisi saada puolisonsa tuloista riippumaton oikeus saada asia käsittelyyn.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Tuomioistuinsovittelusta on hyviä kokemuksia. On tärkeää, että tekstissä on velvoite huolehtia sovittelijoiden riittävästä määrästä. Tekstissä tulisi määritellä tarkemmin, miten ja kuka määrittelee lapsen saavuttaman kypsyyden tuoda esille oma näkökulmansa.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Mietinnössä ehdotetaan laajennettavaksi kunnan tehtävää järjestää asiantuntija-avustajia tuomioistuimeen siten, että asiantuntija-avustajia tulisi osoittaa myös avustamaan lapsen kuulemisessa tuomioistuimessa. Kunnille aiheutuneet kustannukset korvataan myös tältä osin valtion varoista oikeusministeriön hallinnonalan määrärahoista. Valtiovarainministeriöllä ei ole huomautettavaa ehdotuksesta.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 17 b § ja 17 d § Asiantuntijapalveluiden järjestäminen ja korvaaminen. Käräjäoikeuteen voi jatkossa asiantuntija-avustajien laskutusta avustamisesta lapsen kuulemisessa. Ei huomautettavaa.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Istanbulin sopimuksen artikla 48 kieltää pakolliset vaihtoehtoiset ratkaisumenettelyt, mukaan lukien välitys- ja sovittelumenettely, kaikkien yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen osalta. Sovittelu on kyseenalainen käytäntö silloin, kun parisuhteessa on tapahtunut väkivaltaa. Etenkään pitkään jatkuneessa väkivallassa tai vainossa väkivallan tekijä ja uhri eivät ole sovittelussa tasavertaisia, jolloin on suuri riski, että väkivalta tulee mitätöidyksi, ja tilanne voi olla pahimmillaan turvallisuusuhka väkivallan uhrille ja hänen lapsilleen.
      • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Anne Korhonen, palvelupäällikkö Tutkimukselliset ja hoidolliset palvelut
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Lakiehdotuksessa esitetään, että tuomioistuin voi käyttää lapsen kuulemisessa apuna asiantuntija-avustajaa, jonka tehtävänä olisi ennen kaikkea varmistaa se, että kuuleminen tapahtuu lapsiystävällisellä tavalla. Laissa esitetään, että kunnan, jonka alueella käräjäoikeuden kanslia sijaitsee, sosiaalihuollosta vastaava toimielin on velvollinen huolehtimaan riittävien asiantuntija-avustajien saatavuudesta. Tämä on sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle uusi tehtävä ja ratkaisevaa on, miten kunnat pystyvät turvaamaan vaadittavan asiantuntijaresurssin. Asiantuntija-avusteisen sovittelun tarve lisääntyy ja työntekijöiltä vaaditaan moniammatillisuusuutta. Miten ja millä tavoin tarvittava henkilöstö koulutetaan tehtävään yhtenäisen osaamisen varmistamiseksi?
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Lakia tulee muuttaa aiemmassa kohdassa esittämiemme perusteiden vuoksi siten, että lapsiasioita käsittelevien asiantuntijoiden joukkoa laajennettaisiin aiemman lainsäädännön mukaiseksi tai ainakin siten, että todelliset lapsiasioiden asiantuntijat, jotka toimivat yleensä kolmannen sektorin eli Yhden vanhemman perheen jäsenjärjestöissä, Isät lapsen asialla ry:ssä tai Etavanhempien liitto ry:ssä saisivat todellisina käytännön ammattilaisina toimia lapsiasioissa viranomaisissa ja tuomioistuimissa.
      • Nousiainen Kevät, Lausunto on annetu yksityishenkilönä.
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Mietinnön mukaan käräjäoikeudet ratkaisevat noin 3200 tapausta vuodessa, ja näistä riitaisia on noin 2500. Riitaisista tapauksista noin kolmasosa ratkaistaan sovittelussa. Tämä tarkoittaa, että vuosittain noin 800 huolto- ja tapaamisriitaa käsitellään tuomioistuinsovittelussa. Tuomioistuinsovittelua koskeviin pykäläehdotuksiin ei sisälly mitään viitettä siitä, mitä näkökohtia sovittelussa tulee ottaa huomioon. Lakiehdotukset koskevat vain sovittelun asiantuntija-avustajien saatavuutta tuomioistuimissa. Istanbulin sopimuksen artikla 48 kieltää pakolliset vaihtoehtoiset ratkaisumenettelyt, mukaan lukien välitys- ja sovittelumenettely, kaikkien yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen osalta. Selitysmuistion mukaan vaihtoehtoisella riidanratkaisulla on kiistattomia etuja monien riita- ja rikosasioiden ratkaisemisessa, mutta sillä voi olla vahingollisia vaikutuksia sopimuksen alaan liittyvien asioiden ratkaisemisessa. Sopimuksen kattaman väkivallan uhrit eivät koskaan voi osallistua vaihtoehtoiseen riidanratkaisun yhdenvertaisesti väkivallantekijän kanssa. Uhrit kokevat häpeää, avuttomuutta ja haavoittuvuutta, kun taas tekijä kokee valtaa ja hallintaa. Kun väkivallan uhri hakee oikeutta, on vältettävä väkivallan toistuva yksityistäminen, ja siksi pääsy puolueettoman tuomarin ja kaksiasianosaisperusteella toimivan tuomioistuinmenettelyn piiriin on tärkeää (Selitysmuistion kohdat 251-252). Istanbulin sopimuksen artikla 48 ei siis estä vapaaehtoista sovittelun käyttöä huolto- ja tapaamisoikeudesta päätettäessä edes väkivaltatapauksissa. Silti artiklan tavoitteet tulisi ottaa huomioon, kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa nousee esiin naisiin kohdistuvaan tai perheväkivaltaan viittaavia seikkoja. Istanbulin sopimus velvoittaa estämään tällaisen väkivallan, ja siksi on selvitettävä, onko väkivaltaväitteessä perää. Jos väkivallasta on näyttöä, se on otettava ratkaisussa huomioon. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että väkivaltaväitteitä ei ole otettu Suomessa huomioon edes varsinaisessa tuomioistuinmenettelyssä. On erityisen suuri tarve varmistaa, ettei mahdollista väkivaltaa jätetä selvittämättä tuomioistuinsovittelussa, jonka tavoitteiden mukaista ei ole selvittää menneisyyden tapahtumia. Sovittelua harjoittavat järjestöt painottavat usein, että sopu on löydettävä tulevaisuuteen katsoen eikä menneitä tapahtumia tutkien. Esimerkiksi mietinnön seurantaryhmään kutsuttu Suomen sovittelufoorumi ry korostaa sovittelun eroavan radikaalisti oikeudenkäynnistä, koska tuomioistuinsovittelussakaan ei haeta lainmukaista ratkaisua riitaan vaan ratkaisua, ’jonka asianosaiset synnyttävät ja kokevat oikeaksi ja kohtuulliseksi’. Oikeudenkäynti perustuu ’menneen ajan tapahtumiin’, kun taas tuomioistuinsovittelussa katsotaan tulevaisuuteen. Yhdistyksen verkkosivuilla viitataan myös (Nils) Christien lausumaan, että ’totuus on suhteellista’. Väkivaltaväitteiden käsittely tältä pohjalta ei täytä Istanbulin sopimuksen (tai yleisemmin kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän) mukaista valtion huolellisuusvelvoitetta väkivallan torjumiseksi. Väkivallan selvittämistä koskeva viittaus tulisi sisällyttää sekä lakiin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta että riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:ään.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Käräjäoikeus pitää hyvänä, että asiantuntija-avustajia voitaisiin käyttää apuna lapsen kuulemisessa. Heidän asiantuntemuksellaan on sovitteluissa ollut suuri merkitys vanhemmille ja se on edesauttanut lapsen edun mukaisten sopimusten syntymistä. Koska tehtävä oikeudenkäyntien yhteydessä tulee todennäköisesti lisäämään asiantuntija-avustajien tehtäviä, on samalla varmistuttava siitä, että koulutettuja asiantuntija-avustajia on riittävästi tarjolla tuomioistuinsovitteluun.
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Asiantuntija-avustajina on tärkeää käyttää laillistettujen sosiaalialan asiantuntijoiden (ammattihenkilölaki 817/2015) ammattitaitoa, joilla on erikoistuminen lapsen huoltoa ja tapaamista koskevien riitojen selvittelyyn ja sovitteluun. On hyvä, että lapsen kuuleminen ja varsinainen valmisteleva työ tuomioistuimen ulkopuolella huomioidaan laissa.
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • Joissakin kunnissa lastenvalvojalla on puolueellinen asenne. Silloin ratkaisu on parasta viedä tuomioistuimeen. - Ei siinä tarvita oikeuden käsittelyä, vaan käräjätuomari ratkaisee asian ennen istuntoa kuulemalla vanhempia ja mahdollista sovittelijaa. - Jos ratkaisu ei kelpaa, niin sitten kumpikin maksaa oikeuskulunsa.
      • Ylinampa Ekaterina
        Uppdaterad:
        11.10.2017
        • Kahdesti käyneenä en ole ymmärtänyt koko tapahtuman ideaa. Jos asia ei ratkeaa lastenvalvojan luona tai vaikkapa kahvilassa yhteisen lounaan yhteydessä kuinka sovittelu voi auttaa? omaisuusasioissa sovittelun tarkoitus on ymmärrettävä: sillä pyritään välttymään ylimääräisistä taloudellisista kustannuksista mikä oikeudenkäynti voi mahdollisesti aiheuttaa. Lapsiasioissa ei ole rahasta kyse ja harvemmin riidan osapuolet ovat täysin tuntemattomia toisille sillä koko sovittelun idea on tällä hetkellä hyvin raaka ja kehittymätön. Lisäksi hädissä olevat vanhemmat käsittävät monesti väärin että sovittelutuomari ei tee ratkaisuja ja keskittyvät osoittamaan tuomarille että juuri kyseinen vanhempi on oikeassa sen sijaan että rakentaa dialogia toiseen vanhempaan.
  • Remissinstanser: 30
    Vieraassa valtiossa annettu päätös ja lapsen palauttaminen (6. luku; 39 ja 41 §)
      • Lausuntonne ehdotetuista säännöksistä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelun, vieraassa valtiossa annetun päätöksen ja lapsen palauttamisen, asetuksenantovaltuuden ja liitelakien osalta minulla ei ole lausuttavaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Tältä osin ei ole lausuttavaa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Käytännössä kansainvälisesti jo pienenkin lapsen kuuleminen on useissa maissa välttämättömyys. Vasta, kun lasta on kuultu, on mahdollista arvioida, onko kuulemiselle ja lapsen mahdolliselle mielipiteelle annettava painoarvoa. Siten varsinkin kansainvälisluontoisissa tapauksissa kuulemisen tulisi olla pääsääntö.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 39 § Lapsen kuuleminen Lapsen kuulemisessa on noudatettava sensitiivisyyttä. Periaatteessa lapsen on lausuttava kaikki mitä lausuu omasta vapaasta tahdostaan. Lisäksi lasta kuulevan on, ennen kuin kirjaa mitään lausutuksi, varmistettava, että lapsi puhuu omalla suullaan eikä kenenkään muun.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeudella ei ole lausuttavaa lakiehdotuksen 6 luvun säännöksistä ja niitä koskevista perusteluista.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei kommentoitavaa
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Tältä osin hovioikeudella ei ole lausuttavaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 6. LAPSEN PALAUTTAMINEN Ei huomauttamista.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • -
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Luku 6: Vieraassa valtiossa annetun päätöksen vahvistamista ja lapsen palauttamista koskeva menettely. Ei huomautettavaa.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Näissä pykälissä on lähinnä ajantasaistettu tekstiä suhteessa muihin lakeihin. Kiitämme kuitenkin koko uudistusta siitä, että se huomioi lapsikaappaukset ja niiden uhat aiempaa paremmin.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Ehdotamme, että 41§:n viimeinen virke muutettaisiin seuraavanlaiseksi: Korvaus voidaan jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa jos korvausvelvollisuus muodostuisi asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden tai muusta syystä kohtuuttomaksi.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Ei lausuttavaa
  • Remissinstanser: 29
    Asetuksenantovaltuus (7. luku; 49 §)
      • Lausuntonne ehdotetusta säännöksestä?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelun, vieraassa valtiossa annetun päätöksen ja lapsen palauttamisen, asetuksenantovaltuuden ja liitelakien osalta minulla ei ole lausuttavaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Tältä osin ei ole lausuttavaa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • -
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Vaikka asetuksenantovaltuutuksen ulkopuolelle jää mahdollisuus soveltaa tätä lakia Haagin sopimuksen ulkopuolisiin maihin, on muistettava, että lapsen oikeudet eivät tämän takia saa vaarantua.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeudella ei ole lausuttavaa lakiehdotuksen 7 luvun säännöksestä ja sitä koskevista perusteluista.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei kommentoitavaa
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Tältä osin hovioikeudella ei ole lausuttavaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 7. ASETUKSENANTOVALTUUS Ei huomauttamista.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Sosiaalilautakunnan tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi laissa ja tehtäviä voitavan tarkentaa valtioneuvoston asetuksella. Kuntien tehtävistä on säädettävä lailla (PL 121 §), mutta tehtävien teknisluonteinen tarkentaminen asetuksella on mahdollista. Asetuksenantovaltuus koskisi perustelujen mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen vahvistamista sekä selvityksen tekemistä oikeudenkäyntiä varten. Tarkempaa sääntelyä voidaan näiden osalta perustella tarpeella yhdenmukaistaa viranomaiskäytäntöjä.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Vuoroasumisratkaisun ei tulisi heikentää lapsen oikeutta saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan eron jälkeen. Ehdotus vahvistaa lapsen oikeutta elatukseen myös vuorotteluasumiseen liittyvissä ratkaisuissa (laki elatuksesta annetun lain muuttamisesta 4§)
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Ei lausuttavaa tämän säännöksen osalta.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Ei lausuttavaa
  • Remissinstanser: 38
    Liitelait
      • Onko teillä lausuttavaa liitelakeihin ehdotetuista muutoksista?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • -
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Huolto- ja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelun, vieraassa valtiossa annetun päätöksen ja lapsen palauttamisen, asetuksenantovaltuuden ja liitelakien osalta minulla ei ole lausuttavaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsen elatuksesta annettuun lakiin liittyvä ohje lapsen elatuksen vahvistamisesta tulee päivittää mikäli vuoroasumista koskevat säännökset tulevat ehdotuksen mukaisesti voimaan.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Huomioita lapsen elatuksen järjestämisestä. Lapsen vuoroasuminen aiheuttaa muutospaineita lapsen elatuksen järjestämiseen. Nykyisellään lapsen laajakaan tapaamisoikeus ei välttämättä poista vanhemman velvollisuutta maksaa elatusapua ja myös uuteen lakiin ehdotetaan selvennystä siitä, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Elatusavun maksaminen voikin olla perusteltua silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky tai jos vuoroasumisesta huolimatta vain toinen vanhemmista vastaa pääasiassa lapsen kuluista. Elatusapua laskettaessa etävanhempi on oikeutettu luonapitovähennykseen elatusavun määrästä sen mukaan, minkä ikäinen lapsi on ja kuinka paljon tämä viettää aikaa toisen vanhemman luona. Luonapitovähennys vähennetään vanhemmalle lasketusta elatusavun osuudesta, joten luonapitovähennys ottaa suoraan huomioon vanhemman osallistumisen lapsen elatukseen. Toisaalta, kun on kyse vuoroasumisesta, jossa lapsi osallistuu molempien vanhempien kotitalouksien kulutukseen täysipainoisesti, luonapitovähennys ei vastaa tästä aiheutuvia kuluja. Luonapitovähennys on tarkoitettu korvaamaan vain lapsen oleskelemisesta välittömästi aiheutuvia kuluja. Nykyiset elatusapuohjeet eivät siis sellaisenaan sovellu vuoroasumiseen, sillä usein myös toinen vanhempi joutuu usein vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista. Vuoroasuminen voi vaikuttaa vanhempien talouteen muutenkin kuin elatusapujen kautta. Esimerkiksi lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista ja vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää toisen vanhemman kannalta yksipuolisena. Molemmat vanhemmat tarvitsevat asunnon, jossa lapsi voi asua osana perhettä, joten vuoroasuminen on usein kalliimpi ratkaisu kuin lapsen asuminen pääasiassa vain toisen vanhemman luona. Tätä ei kuitenkaan huomioida esimerkiksi laskettaessa toisen vanhemman asumistukea, koska lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä kotitaloudessa. Myöskin elatustuki on käytännössä sidottu elatusapuun, jonka maksamiseen voidaan velvoittaa vain toinen vanhemmista, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa elatustukea voidaan maksaa tarvittaessa lapsen molemmille vanhemmille. MLL pitää välttämättömänä, että oikeusministeriön ohje lapsen elatusavusta uudistetaan mahdollisimman pian.
      • Narsistien uhrien tuki ry., Narsistien Uhrien Tuki ry:n hallituksen nimeämä työryhmä, Malinen Tanja
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Sosiaaliviranomaisten valvonta Voimassa oleva lastensuojelulaki säätää lapsen ja nuoren mielipiteen ja toivomusten kuuntelemisesta seuraavasti: ”Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.” (Lastensuojelulaki 5§). Lapsen virallinen kuuntelu koskee 12 vuotta täyttänyttä, mutta alle 12-vuotiaiden mielipide on selvitettävä ikään katsomatta. Se on lapsen oikeus. Mielestämme lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn tulee parantaa, kuten Lapsenhuoltolain uudistaminen -työryhmän mietinnön ehdotuksessa todetaan. Lapsen kuulemisessa hienovaraisuus ja luottamus ovat avainasemassa. Lastensuojelun käsikirja toteaa asiasta seuraavaa: ”Perussääntönä on, että lapselle selvitetään aina kuulemisen tai mielipiteen selvittämisen tarkoitus. Lapsella on aina oikeus olla vastaamatta kysymyksiin, oikeus olla ymmärtämättä kysymyksiä ja oikeus olla tietämättä jotain asiaa.” Vaikka lapsen kuuleminen ja hänen toiveidensa huomioonottaminen huoltoriidoissa on mielestämme erittäin tärkeä asia, olemme huolissamme siitä, miten lapsen todellinen oma mielipide ja toive tulee kuulluksi. Samoin meitä huolestuttaa se, miten näissä tilanteissa tulee huomioiduksi lapsen todellinen etu. Lapsi ei kykene arvioimaan saamaansa vanhemmuutta. Huoltamme näistä asioista lisää se, että yleensä pitkittyneen ja vaikean huoltoriidan takana on narsistisesti häiriintynyt vanhempi. Huoltajuuskiistatilanteissa, joissa toinen vanhemmista on narsistisesti häiriintynyt, on lapsen kuuntelun suhteen oltava erityisen tarkka. Sillä vakavasti häiriöinen vanhempi omaa pakonomaisen tarpeen voittaa kiista keinoja kaihtamatta mm. manipuloiden. Lapsi on erityisen altis manipuloinnin kohde. Tällöin lapsen todellisen ja onnistuneen kuuntelun voi luotettavimmin tehdä vain lapsipsykiatri ja/ tai - psykologi. Manipuloidun ja vieraannutettavan lapsen erottaminen pelokkaasta tai kaltoinkohdellusta lapsesta on erittäin vaikeaa. Tätä erottamista ei kykene tekemään esim. tuomari tai lastenvalvoja, joilla on hyvin lyhyt suhde lapseen. Mielestämme on erittäin tärkeää, että laissa määritellään myös se, kuka lapsen kuulemisen saa tehdä. Mietinnön esityksessä ehdotetaan, että ”uuden sääntelyn mukaan tuomioistuimella olisi lasta kuullessaan mahdollisuus käyttää apunaan asiantuntija-avustajaa, jota nykyään käytetään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien riitojen sovittelussa.” Mielestämme asiantuntija-avustajien käyttäminen tuomioistuimissa lapsen kuulemista varten ei ole toimiva menetelmä. Vieraannutettavan lapsen tunnistaminen vaatii pitkäkestoista selvittämistä. Tuomioistuimissa, lyhyissä keskusteluissa ei tämänlainen kuuntelu ole mahdollista. Korostamme, että lapsen vieraannuttaminen ja manipuloiminen on erittäin yleinen ja vaikeasti tunnistettavissa oleva ilmiö, jonka selvittämiseen tarvitaan juuri tähän erikoistuneet erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrit tai –psykologit. Näiden asiantuntijoiden havainnot lasta kuunneltuaan tulee ottaa huomioon tuomioistuinten päätöksissä. Mietinnön ehdotuksessa ei suositella lapselle edunvalvojaa etenkään kärjistyneissä kiistatilanteissa, koska tällöin lapsella saattaa olla jo useita sosiaalihuollon asiakkuuksia. Mielekkäänä ei nähdä edunvalvojan tuomista vain oikeudenkäyntiin. Mielestämme mielekkäämpää olisi määrätä lapselle kokonaisvaltainen edunvalvoja etenkin vakavissa kiistatilanteissa. Tällöin hän pystyisi paremmin keskittymään lapsen etuun ja käyttämään apunaan muita asiantuntijoita, etenkin lastenpsykiatreja ja -psykologeja. Kun lapsi saa olla tekemisissä koko prosessin ajan saman edunvalvojan kanssa, se vahvistaa luottamussuhdetta ja edistää lapsen kuulemista. Lähestymiskielto Pitkittyneisiin huoltoriitoihin liittyy usein vainoamista, väkivallan uhkaa tai sillä uhkaamista sekä fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Edellä mainittujen uhkien torjumiseksi on rikoslakiin tehty vuona 2014 lakimuutos, jolla kriminalisoitiin vainoaminen. Vainoamisesta tuomitun rangaistukset ovat olleet mm. sakko ja / tai lähestymiskielto. Kokemustemme mukaan lähestymiskielto tai sakonuhka eivät kuitenkaan aina ole taanneet uhrin turvaa tai suojaa. Käytäntöön on saatava tehokkaampia keinoja valvoa lähestymiskiellon noudattamista sekä turvata uhrin henkinen ja fyysinen koskemattomuus. Ehdotamme lähestymiskiellon rikkojille seurantalaitetta (esim. jalkapanta) ja uhrille parempaa suojaa (esim. turvanappi).
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Elatusapulain 14 a § - Väliaikaismääräys elatusapuasiassa Vaikka voimassaoleva laki ei sitä tunne, tuomioistuimet ovat antaneet väliaikaismääräyksiä elatusavusta. Kun väliaikaismääräys annetaan sen johdosta, että vanhemmat ovat oikeassa vastavuoroisessa oikeudenkäynnissä joko pelkän elatusavun tai lasta koskevien muiden asioiden johdosta, ehdotetun pykälän sisältö on kokonaisuudessaan perusteltu. Lakimiesliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että elatusavun vahvistamista koskevaa kannetta joudutaan käytännössä hyvinkin usein käyttämään myös siksi, että lapsi tarvitsee Kansaneläkelaitoksen myöntämää elatustukea elatuksensa turvaamiseen, eikä Kansaneläkelaitos myönnä sitä ilman tuomioistuimen tuomiota asiassa. Näissä tapauksissa elatusvelvollinen on yleensä maksukyvytön ja täysin passiivinen, usein myös ”kadoksissa” tai ulkomailla. Oikeuskäytännössä väliaikaismääräys on elatustuen saamiseksi näissä tapauksissa pyynnöstä annettu heti jutun tultua vireille elatusapuvelvollista kuulematta, koska haastaminen voi kestää hyvinkin kauan, ja sinä aikana lapsi on vailla elatusta. Lisäksi elatustukea on mahdollista saada takautuvasti vain kolmen kuukauden ajalta. Väliaikaismääräyksessä on tällöin todettu, että tuomiossa määrättävässä maksuvelvollisuudessa otetaan huomioon mahdollisesti jo maksetut määrät elatusvelvollisen osoittaman elatuskyvyn mukaisesti, eikä väliaikaismääräyksestä siten aiheudu menetyksiä elatusvelvolliselle. Käytännössä elatusavun määränä on näissä tapauksissa haettu elatustuen määrää, ja peruste elatustuen hakemiselle Kansaneläkelaitoksesta väliaikaismääräyksen jälkeen on ollut, ettei elatusvelvollista tavoiteta. Kysymyksessä on sääntelemätön menettely, joka ei ole prosessioikeudellisesti tyydyttävä, koska vastaajaa ei ennen väliaikaisen määräyksen antamista kuulla. Toisaalta kysymyksessä ei varsinaisesti ole riitainen asia, joka kuuluisi yleisiin tuomioistuimiin, vaan lapsen sosiaalietuuksia koskeva asia. Sosiaalijärjestelmän puutteet ovat kuitenkin pakottaneet tuomioistuimet miettimään asiaa lapsen riittävän elatuksen näkökulmasta. Lakimiesliitto toivoo, että kun elatusapulakiin ollaan säätämässä mahdollisuus väliaikaismääräyksen antamiseen, pohditaan samalla elatusapusäännösten tarkoituksenmukaista yhteensovittamista elatustukea koskevien säännösten kanssa.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Elatuslain muuttaminen 4§ 3 kohta Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kohta, jonka mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan elatusapua, jos lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Pidämme hyvänä, että laki ilmaisee selvästi elatusapumahdollisuuden myös näissä tilanteissa, koska vanhemmilla on usein se käsitys, että vuoroasumisen johdosta erillistä elatusapua ei tarvitse enää suorittaa. Samalla on noussut pohdittavaksi monta kysymystä uuden pykälän käytännön toteutuksesta. Elatusvastuun jakautuminen on pitkälle vanhempien välinen asia ja elatus voi toteutua monella eri tavalla. Nykyinen elatusapuohjeistus onkin soveltunut huonosti näiden erityistilanteiden arvioimiseen. Vanhemmalla, jonka luokse lapsen virallinen asuinosoite merkitään, saattaa olla huomattavasti suurempi elatuskyky kuin toisella vanhemmalla. Tulisiko tällöin vahvistaa elatussopimus myös hänen osaltaan? Tampereen kaupunki katsookin, että tarvittaisiin valtakunnallisesti mitä pikemmin uusi, päivitetty versio elatusapuohjeistuksesta. Molemmilla vanhemmilla saattaa olla työttömyyden, päätoimisen opiskelun tai muun syyn johdosta puutteellinen elatuskyky. Lastenvalvojien mukaan tulisi laissa ottaa selkeästi kantaa siihen, pitäisikö vuoroasumistilanteessa mahdollisesti molemmille vanhemmille tulla vahvistettujen elatussopimusten kautta oikeus elatustukeen puutteellisen maksukyvyn perusteella? Viimesijaisen etuuden, toimeentulotuen, myöntämisessä huomioidaan KELAn päätöksissä lapsen tapaamisista ja luonapidosta aiheutuvat kustannukset. Nykykäytännön mukaan KELA vaatii vanhemmilta vahvistetut elatussopimukset ja tapaamissopimukset etuuden myöntämistä varten. Voiko vuoroasuminen johtaa siihen, että yhteiskunta maksaa sekä elatustukea että toimeentulotukea molemmille vanhemmille, mikäli he ovat vähävaraisia? Nykyisellään elatussopimuksessa puhutaan elatusvelvollisesta sekä lapsen edustajasta. Ovatko käsitteet edelleen relevantteja, mikäli elatussopimuksia voidaan vahvistaa molempien vanhempien osalta vuoroasumistilanteessa? Pääsääntöisestihän huoltaja ei voi edustaa lasta silloin kun vastapuolena on lapsen toinen huoltaja. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa lähihuoltaja voi edustaa lasta elatussopimuksessa silloin, kun elatusapu tulee lähihuoltajan talouteen. Voivatko vanhemmat vuoroasumistilanteessa toimia vuoroin lapsen edustajana ja vuoroin elatusvelvollisena? Nämä tilanteet ja tulkinnat vaativat selkeyttämistä.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lsl 46 § 2 mom.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • -
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Laki lapsen elatuksesta 4 § Ehdotettujen muutosten perusteella vuoroasumiseen liittyen voitaisiin jatkossa vahvistaa elatussopimus/antaa tuomioistuimessa päätös, jonka mukaan elatusapua maksaa myös se vanhempi, jonka luona lapsella on virallinen asuinpaikkaa. Ehdotettujen muutosten perusteella jää hieman epäselväksi seuraava tilanne: Voidaanko jatkossa vuoroasumistilanteessa toimia siten, että lapsen kanssa virallisesti asuva elatuskykyinen vanhempi maksaisi elatusapua. Toiselle, puutteellisen elatuskyvyn omaavalle, vanhemmalle vahvistettaisiin sopimus tai annettaisiin tuomioistuimen päätös, jonka perusteella voisi saada Kansaneläkelaitokselta elatustukea? Jos sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi virallisesti asuu, on puutteellinen elatuskyky, elatustukea tällä perusteella ei kuitenkaan voida elatustukilaki huomioiden myöntää. Jos edellä mainittu on lainsäätäjän tarkoitus, asiassa voidaan nähdä yhdenvertaisuusongelma.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Laki lapsen elatuksesta annetun lain muuttamisesta: 4§ Lisätään teksti: " vanhempien osallistumisesta lapsen menoihin ei ole käräjäoikeudessa erikseen ratkaistu" 14 § a Lisätään teksti: " Jos elatusavun määrästä ei ole päästy sopimukseen, elatusapu voidaan määrätä enintään elatustuen suuruiseksi".
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta Edelleen ehdotamme lain nimen muutosta, jossa tapaamisoikeus korvataan termillä luona olo-oikeus ja täydennetään täytäntöönpanoa sisältämään myös yhteydenpito. 1 § Soveltamisala Kiitämme vuoroasumisen huomioimista ko. laissa. 2 § Lapsen tahdon huomioon ottaminen Moitimme vanhaa toisen pykälän ensimmäisessä momentissa olevaa 12 vuoden ikärajan säilyttämistä laissa. Ehdotamme ikärajan poistamista. Tämä ikäraja on muodostunut jo "legendaariseksi" vieraannuttajan työkaluksi: "Sitten kun täytät 12 saat itse päättää, menetkö tapaamiseen". Kokemuksemme mukaan vieraannuttajan painostus lasta kohtaan lisääntyy lähestyttäessä tuota 12 vuoden rajaa. Tämä on ikä, jolloin lapsi on kuitenkin erityisen herkässä iässä ja helposti manipuloitavissa toista vanhempaa vastaan. Jokainen, jolla on 12-vuotias lapsi, voi itse miettiä onko oikein, että lapselle annetaan kannettavaksi tämän kaltainen vastuu. Kun tahto on ilmaistu, on vaikea kuvitella sitä, että lapsen ja vanhemman välit koskaan enää normalisoituisivat. Ikärajan nostaminen saattaa vain lykätä ikärajan käyttöä vieraannuttajan työkaluna, mutta jos ikäraja on oltava olisi se oltava ainakin 15 vuotta. Kiitämme uuden momentin lapsen tahtoon vaikuttamisen selvittämisen velvollisuutta. Tämän selvittäminen kuitenkaan ole helppo tehtävä. Asia ei välttämättä selviä ainoastaan lasta kuulemalla vaan on selvitettävä, miten vanhemmat ovat toimineet. Tilanne, jossa lapsi kieltäytyy tapaamasta toista vanhempaansa vieraannuttamisen tuloksena, vaatii muutakin kuin kertaluonteista täytäntöönpanoa Ehdotamme uutta kolmatta momenttia, jossa määritellään selkeästi, mitä osaamista vaaditaan taholta, joka selvittää lapsen mielipiteen. Erityisesti tämän tahon tulisi olla perehtynyt vieraannuttamiseen. Laki lapsen elatuksesta On ajantasaista, että vuoroasumisratkaisu otetaan tässäkin laissa huomioon. Vuoroasumisesta muodostuvat korkeammat luonapitokustannukset, on paikallaan tuoda myös lakitekstiin (lisäysehdotus [korostettuna]): “4 § Vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos: – – lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhemman tai muun huoltajan luona. Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla. [Vuoroasumisen vaikutukset otetaan huomioon elatusavun määrää pienentävänä tekijänä. Lähtökohtana elatusavussa tulee olla se, että kun vuoroasumisen osuus toisen vanhemman luona lähenee 50%:a on elatusavun lähtökohtaisesti oltava 0€ pl. vanhempien yhdessä hyväksymät kulut, kuten harrastuskulut].” 14§ Termi "tapaamisoikeus" tulisi edelleen korvata termillä "luonaolo-oikeus" Muutoin ehdotuksen lakiteksti on toimiva. Avioliittolaki 23 a § Ehdotuksen mukaan sovittelijalla ei olisi oikeutta hankkia tietoja viranomaisilta. Sovittelijalle tulisi antaa tämä oikeus. Esimerkki: Vanhemmalla on dokumentoituja mielenterveysongelmia tai rikosrekisteri. Lapsen edun mukainen sovittelu edellyttää, että tällainen olisi tiedossa ja olisi yksi lähtökohta sovittelussa. Lastensuojelulaki 4 § Vieraannuttamien ja huoltokiusaaminen on lisättävä asioihin, jotka on huomioitava toimenpide- ja ratkaisuvaihtoehtoja arvioitaessa. Termi "tapaamisoikeus" on tässäkin laissa korvattava termillä "luonaolo-oikeus". Laki yleisestä asumistuesta 4 § Ruokakunta Jos vanhemmat ovat sopineet vuoroasumisesta, tulee lapsi lukea osallisiksi molempien vanhempien ruokakuntiin. Näin voidaan varmistua, että lapsen etu toteutuu, kun vanhemmilla on yhtäläinen mahdollisuus asua tarkoituksenmukaisesti. Nykyisen lain mukaan se vanhemmista, joka tapaa lapsia tulkitaan yksin asuvaksi, vaikka luonaoloa olisi saman verran kuin sillä vanhemmalla, jonka luona lapset ensisijaisesti asuvat. Perusopetuslaki 6 § Oppilaan koulupaikan määräytyminen Lähikoulua osoitettaessa on huomiotava lapsen molempien kotien sijainti, jos vuoroasumisesta on sovittu. Pykälän toisen momentin muotoilu voisi olla (lisäys [korostettuna]): “Kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. [Opetuspaikkaa osoitettaessa on huomioitava lapsen molempien kotien sijainti, jos vuoroasumisesta on sovittu]. Esiopetusta saavalle oppilaalle voidaan opetuksen järjestämispaikaksi osoittaa myös vastaavat edellytykset täyttävä 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu päivähoitopaikka tai muu soveltuva esiopetuksen järjestämispaikka. Kunta voi perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä opetuskieltä muuttamatta vaihtaa opetuksen järjestämispaikkaa. (23.12.1999/1288)” 32 § Koulumatkat Jos vuoroasumisesta on sovittu, on kunnalla velvollisuus järjestää koulumatka molempien vanhempien luota, mikäli se on muuten lain asettamissa rajoissa mahdollista. Nykyinen käytäntö, jossa koulumatka on järjestettävä sen vanhemman luota, jonka luona lapsi asuu ensisjaisesti, on kohtuuton erityisesti siinä tilanteessa, että lapsi tarvitsee erityistä tukea. Moni lastaan myös arkisin luona pitävä vanhempi joutuu nykyisin kuljettamaan lastaan toisen vanhemman kotiin, josta esimerkiksi vammaisen lapsen koulukyyti on järjestetty. Pykälän ensimmäinen momentti voisi olla (lisäys [korostettuna]): “Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. [Jos lapsen vuoroasumisesta on sovittu, lapsella on oikeus maksuttomaan kuljetukseen molemmista kodeistaan.] Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitetusta päivähoidosta esiopetukseen on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. (19.12.2003/1139)”
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Hovioikeudella ei ole lausuttavaa liitelakeihin ehdotetuista muutoksista.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Laissa lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (16.8.1996/619) 8 § 4 momentissa on säädetty (täytäntöönpano)sovittelijan salassapitovelvoitteista. Tätä lainkohtaa ei mietinnössä esitetä muutettavaksi. Sen sijaan avioliittolain 23 a §:ään on ehdotettu muutos koskien (perheasiain) sovittelijan salassapitovelvollisuutta. Tämä esitettävä muutos ja täytäntöönpanolain 8.4 § ovat keskenään erilaiset ja omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Sosiaalihuoltolaissa (30.12.2014/1301/14 §) lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien päätösten täytäntöönpanosovitteluun ja avioliittolakiin liittyvät palvelut on kirjattu omina palveluinaan. Avioliittolain 23 § käsittelee luvan myöntämistä ammattimaiseen perheasioiden sovittelutoimintaan. Lupa perheasioiden sovittelutoimintaan voidaan myöntää hakemuksesta yhteisölle, yhtymälle tai säätiölle, jonka harkitaan antavan perheasioiden sovittelua ammattitaitoisesti. Lupa voidaan myöntää hakemuksesta myös henkilölle, joka on perehtynyt lastensuojelu- tai perheneuvontatyöhön taikka perheoikeuteen ja jolla on aikaisemman kokemuksen sekä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella riittävät edellytykset toimia sovittelijana. Tällainen sovittelija voi pyynnöstä toimia myös täytäntöönpanosovittelijana. Tässä kohtaa jääkin epäselväksi se, miksi avioliittolain 23 § a kohtaa esitetään muutettavaksi, mutta ei vastaavaa säännöstä täytäntöönpanolain osalta. Tässä kohdassa esitetään vaihtoehtoisesti harkittavaksi viittausta sosiaalihuollon asiakaslain sijasta julkisuuslakiin kirjattuihin salassapitopykäliin,. STM kiinnittää huomiota myös siihen, että sovittelijoilla on velvollisuus tehdä lastensuojelulain (417/2007) 25 §:n mukainen lastensuojeluilmoitus salassapitovelvollisuuden sitä estämättä.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Elatusapulaissa tulisi huomioida vuoroasumisen tilanteet konkreettisemmin esim. määritellä vuoroasuminen tarkemmin ja päivittää oikeusministeriön elatusapuohje. Lapsenhuoltoasioissa- ja prosesseissa turvakiellon huomioiminen on ongelmallista ja tulisi tarkemmin miettiä, miten näissä tilanteissa tulisi toimia niin että turvallisuus säilyisi.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • On hyvä, että Lain lapsen elatuksesta 4§:ssä täsmennetään vuoroasumistilanteisiin liittyvää sääntelyä. On tärkeää, että myös vuoroasuvan lapsen osalta voidaan vahvistaa elatusmaksu, jos toisen vanhemman elatuskyky on olennaisesti suurempi kuin toisen tai kun toinen maksaa suuremman osan lapsen elatuksesta koituvista kustannuksista.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 8. LIITELAIT 8.1. Elatusapu Elatusapuohje pitäisi päivittää erityisesti vuoroasumisen osalta, mutta ehkä myös muutoinkin (s. 93). Väli-aikaismääräys elatusavusta on hyvä uudistus, sitä on käytetty jo ilman lain säännöstäkin. 8.2. Olosuhdeselvitys ja sovittelu Sovittelussa ei tule pyytää olosuhdeselvitystä, vaan se kuuluu vain oikeudenkäyntiin (vrt. s. 94). Muutoin menettelyt menevät liikaa sekaisin. 8.3. Oikeuspaikka vuoroasumisessa Oikeuspaikka vuoroasumisessa pitäisi olla virallisen asuinpaikan mukainen, muutoin voi tulla sekaannuksia (s. 95). Tosin on varmaan harvinaista, että vanhemmat vuoroasumistilanteissa asuisivat eri tuomiopiireis-sä.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Elatuslain muuttaminen 4§ 3 koht. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kohta, jonka mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan elatusapua, jos lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Lastenvalvoja ry:llä on noussut monta kysymystä tuon uuden pykälän käytännön toteutuksesta. Nykyinen voimassa oleva elatusapulaskelma soveltuu erittäin huonosti vuoroviikkoasumiseen ja vielä vaikeampaa sitä on soveltaa tilanteessa, jossa se vanhempi, jonka luona lapsi on kirjoilla, maksaisi elatusapua. Lastenvalvojat ry katsoo, että tarvittaisiin mitä pikemmin uusi, päivitetty versio elatusapuohjeistuksesta. Elatusavun määräytyminen ei ole aina vain vanhempien välinen asia. Osalla vanhemmista on puutteellinen elatuskyky, jolloin oikeuden Kelan maksamaan elatustukeen määrittävät lastenvalvoja tai tuomioistuin. Tällä hetkellä tuen on voinut saada vain lähivanhempi. Miten toimitaan jatkossa esim. tilanteessa, jossa toisella, tai kenties molemmilla vanhemmilla, ei ole maksukykyä? Etenkin näissä tilanteissa kaivataan elatustuen osalta uusia ohjeistuksia ja lakimuutoksia. Sosiaalietuuksia koskeva lainsäädäntö (mm. lapsilisä, elatustuki, asumistuki ja toimeentulotuki) tulisi muiltakin osin saattaa vastaamaan uutta huoltolakia. Tilanne on myös ongelmallinen, jos se vanhemmista, joka asuu lapsen kanssa samassa osoitteessa, maksaa elatusapua toiselle vanhemmalle ja toinen vanhemmista ei käytännössä pidä lasta vuoroviikoin. Lastenvalvojia mietityttää myös nykyiset elatusavun sopimisessa käytettävät käsitteet ja tulkinnat lapsen edustajasta. Elatussopimuksessa puhutaan elatusvelvollisesta sekä lapsen edustajasta, ne eivät liene jatkossa tarkoituksenmukaisia. Lisäksi nykyisin on muotoutunut valtakunnallinen tulkinta, jonka mukaan huoltaja ei voi edustaa lasta silloin kun vastapuolena on lapsen toinen huoltaja. Poikkeuksena on katsottu kuitenkin tilanne, jossa lähihuoltaja voi edustaa lasta silloin kun elatusapu tulee lähihuoltajan talouteen. Nämä tilanteet ja tulkinnat vaativat selkeyttämistä.
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Erillinen edunvalvoja on kannatettava ehdotus.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • -
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Täytäntöönpanolain 2 §. Lapsen tahdon huomioon ottaminen. Hyvä täydennys. Käytännössä lapsen vastustusta on oikeudessa arvioitu näin, mutta on hyvä, että se kirjataan lakiin. Selvyyden vuoksi voisi vielä perusteluissa todeta, että lisättävä momentti koskee kaikkia alaikäisiä lapsia eli myös 12 vuotta täyttäneitä. Nyt perustelut on mahdollista lukea niin, että lisätty momentti on tarkoitettu vain koskemaan 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja alle 12-vuotiaita lapsia. Asia on periaatteellisesti tärkeä, koska tähän pykälään perustunee yleisesti vallalla oleva liian yleistävä käsitys, että 12 vuotta täyttänyt lapsi saa itse päättää asumisestaan ja tapaamisista toisen vanhempansa kanssa. Oikeudenkäymiskaari 10 luku 13 §. Sisaruksia koskevien asioiden käsittely samassa oikeuspaikassa on hyvä uudistus, koska ongelma ilmenee käytännössä. Muutoin ehdotetuista muutoksista ei ole huomautettavaa, mutta käräjäoikeus kiinnittää vielä huomiota kahteen seikkaan, joita ehdotuksessa ei ole käsitelty. Täytäntöönpanosovittelu: Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa on säädetty kriteerit, milloin täytäntöönpanosovittelu voidaan jättää toimittamatta. Kriteerit ovat hyvin tiukat. Sovittelusta aiheutuu kustannuksia ja ajanhukkaa, joten perusteettomien sovittelujen määrääminen ei ole järkevää. Käytännössä sovittelua ei määrätä heti asian tultua käräjäoikeuteen (sovittelu järjestetään arviolta noin 25 prosentissa asioista, muut sovitaan tai asiassa annetaan uusi täytäntöönpanoperuste tms.), vaan täytäntöönpanoasiatkin otetaan vastauksen saavuttua esille valmisteluistunnossa, jolloin käräjäoikeus pystyy tapauskohtaisesti arvioimaan, onko sovittelusta saatavissa hyötyä asian ratkaisemiseen. Sovittelun määräämättä jättämisen kriteerejä tulisi keventää ja jättää asia enemmän tuomioistuimen harkittavaksi. Uudistus sopisi tehtäväksi tässä yhteydessä. Turvakielto: Käräjäoikeudessa yhä useammin vanhempi lapsioikeudenkäynnissä vetoaa siihen, että hänellä ja joskus lapsellakin on turvakielto, jonka perusteella kotikuntatietoa ei saa antaa toiselle vanhemmalle. Kotikuntatiedon salaaminen toiselta vanhemmalta on vaikeaa asioissa, joissa on hankittava olosuhdeselvityksiä, kun jo olosuhdeselvittäjän nimen perusteella vanhempi saa helposti selvitettyä missä kunnassa selvitys on tehty. Kotikuntatiedon salaaminen aiheuttaa hankaluutta myös mm. tuettujen/valvottujen tapaamisten järjestämisessä. Turvakiellon olemassaolo hankaloittaa tai jopa estää myös vanhemman oikeuttamista tiedonsaantiin viranomaisilta lapsen asioista. Joskus tarve kotikuntatiedon salaamisesta vaikuttaa ylimitoitetulta ja syntyy epäily, että turvakielto on haettu ja saatu tarpeettomasti. Käräjäoikeus pitäisi toivottavana, että selvennettäisiin sitä, miten lapsiasioissa oikeudenkäyntimenettelyssä ja ratkaisujen sisällöissä turvakielto kotikuntatiedon osalta tulee ottaa huomioon.
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei huomautettavaa – tuemme mietinnön sisältöä sellaisenaan.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Laki lapsen elatuksesta Oikeusministeriön ohjetta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2) tultaneen päivittämään vastaamaan lakimuutosta.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Hallinto-oikeus pitää tärkeänä, että virheellisten tulkintojen välttämiseksi lastensuojelulain 46 §:ään lisätään ehdotettuun lapsenhuoltolain 11 a §:n 2 momenttiin kirjattu: ”Sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ei vaikuta huostaanottoon eikä sen sisältöön.” Muilta osin lastensuojelulain 46 §:n ja hallinto-lainkäyttölain 19 a §:n muutokset ovat linjassa muiden ehdotettujen muutosten kanssa.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Lapsen elatuksesta annetun lain muuttamista koskeva esitys Ehdotuksen 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa on säädetty, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös lapsen asuessa vuorotellen kummankin vanhempansa tai muun huoltajan luona. Lainkohta selventää myös elatusvelvollisuuden jakautumista vanhempien kesken vuoroasumistilanteissa. Elatusvastuu jakautuu vanhempien välillä myös vuoroasumisessa heidän elatuskykynsä mukaisesti. Ehdotuksen perusteluissa on todettu, ettei oikeusministeriön ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (v. 2007) sovellu vuoroasumiseen luonapitovähennyksen osalta. Ehdotuksen 14 a §:ssä on säädetty mahdollisuus antaa elatusavusta väliaikaismääräys edellyttäen, että se on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi. Säännös on uusi ja oikeuskäytännössä väliaikaismääräyksiä on yleisesti annettu myöskin pelkän elatusapukanteen yhteydessä nimenomaisen säännöksen puuttumisesta huolimatta. Esityksen perustelujen mukaan väliaikaismääräystä ei kuitenkaan saisi antaa vastapuolta kuulematta. Oikeuskäytännössä esiintyy aika usein tapauksissa, joissa elatusvelvollisen vanhemman haastaminen vastaajaksi kestää kauan esimerkiksi ulkomailla asumisen vuoksi ja on tarve saada lapsen elatusapu vahvistetuksi nopeasti. Väliaikaismääräyksen antaminen nopeuttaa elatustuen saamista ja turvaa siten lapsen mahdollisuutta riittävään elatukseen. Näin ollen ehdoton kuulemisvelvoite ennen väliaikaismääräyksen antamista ei vastaa käytännön tarpeita saada väliaikaismääräys nopeasti. Kielto antaa väliaikaismääräystä vastapuolta kuulematta olisi syytä kirjata myös lakiin, jos sellainen rajoitus asetetaan.
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Muutokset lapsen elatusapulakiin ehdottomasti poistettava perusteettomina sekä 4§;n vuoroviikkoista asumista koskevilta osin perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavina ja selvästikin lapsen edun vastaisena. Ehdotettu säännös tarkoittaisi, että etävanhempi maksaisi perusteetta lähivanhemmalle elatusapua, eikä kyse olisi missään tapauksessa käytännössä elatusavusta lapselle, varsinkin kun otetaan huomioon se tosiseikka, että lähivanhempi saa lapsesta lapsilisän ja mahdollisesti jopa yksinhuoltajakorotuksenkin, jotka kumpikin ovat eriä, jotka pitäisi jakaa kummankin vanhemman kesken. Lapsenhuoltolain muuttamisen yhteydessä oli alunperin tarkoituksenakin muuttaa uudistamisen yhteydessä lapsilisälakia näiltä osin, mutta asia ei ole veilä edistynyt mihinkään ja tähän vaadimme muutosta. Avioliittolain 23a§:n osalta esitämme poistettavaksi mietinnössä esitetty viimeistä virkettä, jossa estetään sovittelijan oikeus saada perhettä koskevia tietoja muilta viranomaisilta ilman asianosaisten suostumusta ja tämä kielto on selvästikin lapsen edun vastainen ja perusteeton sekä estää sovittelijan tehtävien täysimääräisen ja tehokkaan toiminnan.
      • Espoon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut lapsiasioiden vastuutuomari Pia Hansson-Anttonen yhteistyössä lapsiasioita käsittelevien muiden tuomareiden kanssa., Saunanoja Olli
        Uppdaterad:
        22.11.2017
        • Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta Tulevaisuudessa tehtäviä uudistuksia silmällä pitäen käräjäoikeus haluaa tuoda esiin täytäntöönpanoasioihin liittyviä uudistustarpeita. Käräjäoikeudessa tulee toistuvasti esille ongelmat sen suhteen, että samaan aikaan on vireillä perusteriita ja täytäntöönpanoriita. Lain nimenomaisen säännöksen perusteella asiat on pidettävä erillään. Vaikka prosesseissa on kysymys eri asioista, niiden jakamista eri käsittelijöille ei aina voi pitää perheen kannalta järkevänä. Tarvittaessa tulisi olla mahdollista yhdistää asioiden käsittely samalle tuomarille. Lapsen tahdon huomioon ottamisen osalta lakiesityksessä on avattu sitä, kuinka mielipiteen merkitystä tulisi arvioida. On hyvä, että täytäntöönpanoasioissa lapsen mielipiteen painoarvoa punnitaan samoin kriteerein kuin perusteasioiden kohdalla. Lakiesityksessä on lapsen perustellun mielipiteen osalta todettu samat edellytykset, jotka alan kirjallisuudessa on esitetty ja jotka ovat vakiintuneet oikeuskäytäntöön. Laki lapsen elatuksesta Käytännön työssä myös elatusavusta on annettu väliaikaismääräyksiä, vaikka asiaa ei ole lain-säädännössä suoranaisesti säännelty. On hyvä, että tämäkin asia korjaantuu ja lakiin lisätään säännös väliaikaismääräyksestä myös elatusavusta. Käräjäoikeus pitää oikeana ratkaisuna sitä, että vastapuolta kuulematta elatusavusta ei olisi mahdollista antaa väliaikaista määräystä. Laissa, eikä ainoastaan esitöissä, tulisi todeta, että myös elatusapuvaatimus käsitellään hakemusasioiden käsittelystä säädetyssä järjestyksessä ja on siten elatusavunkin osalta ratkaistavissa päätöksellä, eikä yksipuolisella tuomiolla. Koska elatusapua koskeva oikeusministeriön ohje ei ole lain tasoinen tuomioistuimia velvoittava säädös, siihen viittaaminen lain esitöissä ei tunnu luontevalta. Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa Viittaus lapsen mielipiteen huomioimiseen selkeyttää ja korostaa sitä, että kaikissa, myös sovintoon päättyvissä asioissa lapsen omat toivomukset ja mielipide tulee selvittää, mikäli mahdollista. Tuomioistuimen tulee osaltaan viran puolesta varmistua siitä, että sovinnollisessa tilanteessa vanhemmat ovat näin toimineet. Oikeudenkäymiskaari Ehdotus siitä, että oikeuspaikka kaikkien sisarusten osalta riippumatta heidän asuinpaikastaan, on sama, on tärkeä muutos. Käytännön työssä on ollut tilanteita, joissa lapset ovat olleet kirjoilla siten, että saman perheen asioita olisi tullut käsitellä kahdessa eri tuomioistuimessa, mikä ei missään mielessä ole tarkoituksenmukainen ratkaisu.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Lapsen mielipiteen ja itsemääräämisoikeuden huomioiminen täytäntöönpanotilanteissa on ihmisoikeuksien näkökulmasta erityisen tärkeää. On kehitetävä käytäntöjä ja tehtävä näkyväksi niitä tilanteita, joissa lapsi on ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti kykenevä arvioimaan itsenäisesti omaa tahtoaan. Tahdonilmaisustamon varmistuttava menetelmällisesti. Olisiko tässä mahdollisuutta vielä enemmän tarkentaa lakia ja lisätä selvittämisvelvoittavuutta siten, ettei synny väittelyä ja erimielisyyttä siitä, onko tahdonilmaisua ollut ja miten sitä on käsitelty ja kenellä on ollut velvollisuus selvittää? (liitelaki 2 §)
      • Nurmi Niklas
        Uppdaterad:
        22.10.2017
        • Lag om ändring av lagen om underhåll för barn : 4 § En förälder kan förpliktas att betala underhållsbidrag till barnet, om 1) föräldern inte på annat sätt sörjer för barnets underhåll, 2) barnet inte bor varaktigt tillsammans med föräldern, eller 3) barnet bor växelvis med föräldern och växelvis med den andra föräldern eller någon annan vårdnadshavare. Underhållsbidragets belopp och sättet för betalning av det fastställs genom avtal eller dom. Om det inte är felöversatt fortsätter detta lagförslag att premiera den ena föräldern och diskriminera den andra, då man använder Justitieministeriets “Anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn”. Barnens mantalsskrivning får oproportionellt stor betydelse för vilken förälder som har rätt till underhåll. Rätten till underhåll styrs inte av vilken förälder som skulle vara bättre lämpad att tillgodose barnens behov. Jag menar att man måste omformulera punkt 3. Det finns ingen anledning att den ena föräldern blir underhållsskyldig om växelvis boende tillämpas enligt 50% hos vardera vårdnadshavare. Barnen har samma behov på båda adresser och rätten till underhåll bör endast ges om det finns dokumenterat att det ena hushållet inte tillgodoser barnens underhållsbehov. Punkt 1 i förslaget säger att “om en förälder inte på annat sätt sörjer för barnets underhåll.” i DOM 16/1263, bestraffas umgängesföräldern för att hen på annat sätt sörjt för barnens underhåll (Tingsrätten kan också konstatera att parterna är ense om att samtliga kostnader för barnen inte gått från barnbidragskontot, varför kontots saldo inte ger någon utredning över vad barnens egentliga kostnader uppgår till i jämförelse med barnbidragen.Sida 10 iDOM 16/1263) Det framgår inte ur lagförslaget vad förmånstagarens skyldighet mot barnen är. Om en underhållsskyldig inte uppfyller sin skyldighet att betala underhåll, kan förmånstagaren utkräva underhåll dels via FPA och dels via kronofogden. Men om en förmånstagare inte finansierar barnens behov, står den underhållsskyldige slät och bör betala dels underhåll plus finansiera barnens behov under sina veckor. Det bör därför tydlig framkomma i lagtexten att förmånstagaren har skyldighet att finansiera barnens behov (det somräknas till allmänna kostnader för ett barns underhåll i Justitieministeriets “Anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn”) oberoende av umgängesvecka. Innan undertecknande blev underhållsskyldig, levde vi som skilda med 50% växelvis umgängesrätt. Umgängesrätten reglerades i samband med skilsmässan hos kommunens socialselshef och barnen skrevs hos hos modern då vi föräldrar var överens om att barnen skulle ha rätt att gå kvar i samma skola/dagis. Trots att undertecknande bor 500 meter från kommungränsen och 2 km från barnens adress, hade barnen om de skrivit hos mig inte rätt till sin skola/dagis. Vi var även överens om att var och en ansvarade för underhållet under respectives umgängesvecka och att inget underhåll skulle utkrävas. Barnbidraget betalades till ett för föräldrarna gemensamt konto och genererade ett överskott efter utgifter relaterade till barnens allmänna kostnader. Med tiden började det komma hot om krav på underhåll, om boföräldern inte fick igenom sina krav i byte av umgänges perioder. Det handlade alltså inte om att undertecknande inte skulle deltagit i försörjningen, utan det var utpressning för att få till sina krav om byten i överenskommet umgänge. Efter domen har boföräldern fortsatt med sina “mindgames” och försakar försörjningen av barnens behov av det som i justitieministeriets anvisningar går under allmänna kostnader. Exempel ur verkligheten: From: xxxxx [mailto:xxxxx@gmail.com] Sent: den 27 oktober 2016 22:11 To: yyyyy Subject: SMS 2 Svar på ditt sms nedan Skickar du med pengar/simkort till Mariebad. Killarna ska simma i helgen: aktiviteter du gör med barnen står för din räkning Och present till Albin W.: ingår i din ansvarsvecka Plus regnkläder: barnen har inga regnkläder förutom ppppp som har sitt på dagis stövlar: stövlarna är hos dig handskar: vantar har dom på sig mössor: har dom på sig byxor: har dom på sig tröjor: har dom på sig kalsonger: har dom på sig underställ: vinter? strumpor: har dom på sig cyklar: finns i boden xxxxx (xxxxx har ersatt avsändarens namn) (yyyyy har ersatt mottagaren namn) (ppppp har ersatt ett av barnens namn) Detta mail fick undertecknande som svar från barnens styvfar den 27e oktober 2016, efter att hen varit underhållsskyldig från den 1a februari samma år och umgänge enligt 50 % växelvis boende. Kan även notera att årets första snö kom veckan efter. Och ett annat exempel på mail från barnens mor skickat 12 oktober 2017, som svar på barnens behov av underställ: “Det är allt för tidigt på säsongen för underställ i ylle på barnen och jag har inte sådana att sända med imorgon. “ (resten av mailet är exluderat då det inte är relaterat till ämnet). Notera datum och att vi vaknade till minusgrader idag, samt att hösten anlänt med regn och ruskväder. Det ges mig som underhållsskyldig inte något annat alternativ än att handla underställ till barnen trots att jag betalar underhåll. Det finns ingen myndighet som övervakar att boendeföräldern står för barnens allmänna kostnader, och Socialchefen i kommunen där barnen är skrivna hänvisar mig till Tingsrätten. Som umgängesförälder har jag redan bekostat både barnens och mina egna rättegångskostnader, och för rättssäkerhetens skull borde inte den ena föräldern kunna sitta på trumf och processa utan ekonomisk risk. Jag har påtalat problemen med tillämpningen av Justitieministeriets “Anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn” för Justitieministeriet svarar “...Om dessa beräkningsformler tillämpas mekaniskt utan att beakta de särskilda omständigheterna i varje enskilt fall, kan de leda till lagstrigigt slutreslutat (OM 179/911/2016) Problemen är att Justitieministeriets “Anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn” används mekaniskt och att praxis därefter är diskriminerande. Det borde inte få vara möjligt resultatet av beräkningarna enligt anvisningarna leder till ett lagstridigt slut resultat, utan vid särskilda fall borde rätten ha rätt att diskriminera. Men som rättspraxis är idag, är normal fallen vid 50% umgängesrätt lagstridig, och inte särskilda fall. Jag har även påtalat ovanstående problematik för diskrimineringsombudsmannen som svarar: “Det stämmer att den nuvarande lagstiftningen inte i tillräcklig mån tar i beaktande olika familjesituationer. Speciellt situationer där barnet har två eller fler hem och bor växelvis hos de olika föräldrarna faller alltför ofta utanför den verklighet som lagstiftningen känner igen.” (VVTDno-2016-413) Både Justitieministeriet och Diskrimineringsombudsmannen hänvisar till “Revidering av lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt”, men jag ser inte att detta lagförslag skulle göra någon skillnad från dagens lagstiftning när det kommer till underhållsskyldighet vid 50% växelvis boende. Det behöver även framgå hur redan underhållsskyldiga ska gå till väga för att få till ett jämlikt förhållande gällande underhåll då det är både dyrt och inte är ändamålsenligt att processa via domstol. Slutligen: Lagen behövs för att skydda barnens behov. Men vid 50% växelvis boende handlar sällan underhållet om barnens behov. Som lagen tillämpas och förslaget är skrivet, uppmuntras inte bägge vårdnadshavarna till att samarbeta för barnens bästa. Det leder till onödiga processer i domstolar som kostar skattebetalarna pengar, på samma gång som barnen far illa. Det enda sättet att få slut på processande av ren djävulskap, är att ta bort fördelen med att vara boendeförälder. I många familjer är mantalsskrivningen bara en formalitet som saknar relation till barnens kostnader, men lagen och praxis har inte hängt med samhällsutvecklingen. De som inte vill ha en förändring är boendeförälder i familjer med 50% växelvis boenden och juridiska ombud som tappar case att processa. Som lagen tillämpas och som lagförslaget är skrivet är det diskriminerade mot umgängesföräldern då de strider mot 6§ i grundlagen och 14 art. Europarådets människorättskonvention, när man jämför boendekostnadsavdrag och umgängesavdrag då barnen bor 50% hos umgängesföräldern.
  • Remissinstanser: 40
    Vaikutukset
      • Onko ehdotuksen vaikutukset mielestänne arvioitu asianmukaisesti?
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Uppdaterad:
        8.12.2017
        • Parisuhdeväkivallan riskejä huoltajuudesta ja tapaamisesta päätettäessä ei ole selvitetty riittävästi. Toiseen vanhempaan kohdistuvan väkivallan sijaistraumatisoivaa vaikutusta lapseen ei ole lainkaan käsitelty eikä otettu huomioon lakiuudistuksessa. Haluamme tuoda esiin myös huolemme valmistelun tasapuolisuudesta, kun lakiehdotusta työstettäessä seurantatyöryhmään kutsuttiin miesliikettä lähellä olevien isien oikeuksia ajavia järjestöjä, mutta ei lainkaan naisjärjestöjen edustajia. Seurantatyöryhmän temaattisissa kokonaisuuksissa ei käsitelty lähisuhdeväkivaltaa omana teemanaan eikä seurantatyöryhmä kutsunut asiassa asiantuntijoita kuultavaksi.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri
        Uppdaterad:
        4.12.2017
        • Vaikutusarvioinnin osalta viittaan edellä lastenvalvojien ja tuomioistuimen pyytämää selvitystä laativien sosiaaliviranomaisten resursseista ja koulutuksesta lausumaani.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut yhdessä laamannin kanssa käräjätuomari Eeva Hyötylä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin ja "liitännäislakeihin ehdotetut muutokset ovat niin merkittäviä, että muutoksen yhteydessä tulee huolehtia riittävästä koulutuksesta niin tuomioistuimissa kuin sosiaaliviranomaisissa työskenteleville unohtamatta muita sidosryhmiä kuten asianajajia, lupalakimiehiä ja julkisia oikeusavustajia.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsivaikutusten arviointia koskeva osuus on varsin suppea (noin puoli sivua). Myönteistä kuitenkin on, että lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset on muutoin otettu varsin hyvin huomioon lakiesityksessä.
      • Juristiliitto - Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry)
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Kyllä on. Lapsen edun mukaista on, että lapsenhuoltolain alaiset asiat entistä suuremmassa määrin käsitellään kunnan lapsenvalvojan luona välittömästi eron jälkeen. Silloinkin kun vanhemmat vievät asian tuomioistuimeen, sovittelumenettelyn ensisijaisuutta on korostettava.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mikäli laki toteutuu nyt esitetyssä muodossa, se tulee lisäämään suuressa määrin lastenvalvojien työmäärää sekä muuttamaan lastenvalvojien työkäytäntöjä oleellisesti. Mikäli yhteishuoltosopimusten vahvistaminen ennakollisten isyyden tunnustamisten yhteydessä jää lastenvalvojilta pois, vähentää se osaltaan lastenvalvojien töitä, mutta tällöin puhutaan kuitenkin hyvin rutiininomaisesta, vähän aikaa vievästä, vahvistusprosessista. Se ei mitenkään riitä kompensoimaan nyt suunniteltujen uusien tehtävien tuomaa työmäärää. Jos sopimuksen laatiminen lapsen asiassa on mahdollista muidenkin kuin lapsen vanhempien kanssa, ei riittävä asiaan perehtyminen onnistu yhdellä tapaamiskerralla kuten nyt pääsääntöisesti tehdään. Jonot lastenvalvojille ovat monissa kunnissa pitkät. Lasten mielipiteen selvittäminen erityistilanteissa tulee lisäämään yhteistyön tarvetta eri viranomaistahojen, erityisesti lastensuojelun kanssa. Jatkossa tulee kiinnittää huomiota erityisesti työn resursoimiseen siten, että lisätehtävät eivät pitkitä akuutissa erokriisissä olevien vanhempien jonotusaikoja. Lastenvalvojilla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista valtakunnallista ohjausta työhönsä ja moni lastenvalvoja työskentelee yksin ilman työyhteisön tukea. Lain käytännön toteuttamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että lastenvalvojat saavat riittävän kattavan koulutuksen uusiin tehtäviin. Se tarkoittaa mm. nykyistä parempaa valmiutta lapsen kuulemiseen. Lastenvalvojien työn onnistumisen kannalta on myös oleellista, että heillä on heti lain voimaantullessa käytössään lain edellyttämät lomakepohjat ja toimivat tietojärjestelmät niiden käyttöön. Lomakkeisiin olisi jatkossa hyvä saada myös sisällöllistä ohjeistusta. Tästä syystä toivomme, että lomakeuudistuksen käytännön toteutuksessa olisi mukana käytännön lastenvalvojatyötä tekeviä henkilöitä. Tällä hetkellä lasta koskevia sopimuksia vahvistetaan sosiaalitoimessa ja päätöksiä tehdään tuomioistuimissa. Lasten tapaamisoikeuteen liittyen tehdään yhä enenevässä määrin määräaikaisia sopimuksia. Tällä hetkellä ei ole käytössä mitään yhteistä järjestelmää siitä, mitä päätöksiä lapsen asiassa on tehty. Lastenvalvojien vahva kokemus on, että vanhemmat ovat myös usein kovin epätietoisia siitä, mitä heidän lastensa asiassa on päätetty tai mikä päätös on voimassa ja missä se on laadittu/vahvistettu. Lastenvalvojien käsityksen mukaan käräjäoikeudella ei ole ollut työkäytäntönään kovinkaan paljon tarkistaa, mitä sopimuksia lapsen osalta on sosiaalitoimessa vahvistettu. Jos jatkossa myös muille henkilöille tullaan vahvistamaan mm. oikeus lapsen asumiseen, tiedonsaantiin tai tapaamisoikeuteen, vaatii tämä ehdottomasti nykyistä kattavamman valtakunnallisen järjestelmän. Miten muuten voidaan varmistaa mm. se, että tarvittavia henkilöitä kuullaan lasta koskevaa asiaa muutettaessa? Nyt osa tiedoista on maistraatin kautta saatavissa, osa on vain sopimuspapereissa. Lisäksi sekä lastenvalvojien että käräjäoikeuden työkäytänteissä tulee olla velvoite selvittää voimassaolevat päätökset.
      • Pimenoff Ida
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Keinoja, jolla molemmat vanhemmat sitoutetaan tapaamisoikeuden toteutumiseen, olisi pohdittava laajemmin. Tämänhetkinen tilanne on, että yhä edelleen aivan liian monet lapset vanhempien eron myötä menettävät mahdollisuuden rakentaa merkityksellistä suhdetta toiseen vanhempaansa, ja se voi vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa jopa aikuisuuteen saakka. Ehdotetut lakiuudistukset eivät ole tuomassa parannusta niissä tapauksissa joissa tapaamisoikeus ei toteudu tapaajavanhemman valinnoista johtuen. Lainsäätäjien intresseissä lienee luoda sääntelyä, joka mahdollistaa vahvistettujen sopimusten ja päätösten mahdollisimman täydellisen toteutumisen myös pidemmän aikavälin tarkastelussa. Eihän sopimuksilla ja päätöksillä, jotka eivät toteudu, ole lainsäädännön näkökulmasta arvoa. 
Tämä näkökulma on olennainen kun tapaamisoikeutta koskeville sopimuksiille ja päätöksille luodaan lainsäädännön keinoin puitteet. Eikä lainsäädännön ohjaavaa vaikutusta ei pidä tapaamisoikeutta koskevaa sääntelyä laatiessa unohtaa. 

      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • -
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Esityksessä tuodaan esiin, että sosiaalilautakunnan toimivallan laajentamisesta aiheutuvaa lisätyötä on vaikea arvioida. Näin mitä todennäköisimmin on, mutta on oletettavaa, että aiheutuva lisätyö uudenlaisten sopimusmahdollisuuksien, vuoroasumis- ja tapaamissopimusten tarkempien ehtojen, uusien sopijatahojen, suostumusmenettelyjen ja mahdollisten lasten kuulemisten myötä on huomattava. Lainmuutoksen myötä tulevaa lisätyötä ei kompensoisi se, että oikeudenkäyntien yhteydessä tehtävien laajojen selvitysten määrä muutosten johdosta todennäköisesti vähenisi, sillä tuomioistuimissa ratkaistavien lasten huoltoa ja tapaamista koskevien asioiden määrä on erittäin pieni verrattuna sosiaalilautakunnan vahvistamiin sopimuksiin. Myöskään se, että ennen lapsen syntymää tehtyjen huoltosopimusten vahvistaminen lainmuutoksen myötä poistuisi, ei kompensoi lainmuutoksen myötä tulevaa lisätyötä. Edellä todettu huomioituna on mahdollista, että ilman lisäresursseja pääsy lastenvalvojan tai sosiaalihuoltolain 27 a §:n 2 momentin tarkoitetun henkilön vastaanotolle pitkittyy verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen.
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mielestäni ehdotuksen vaikutukseet on arvioitu asianmukaisesti. Elatusvelvollisten Liitto katsoo, että mietinnön sisällön mukainen lakimuutos vähentää oikeudenkäyntejä ja riitoja vanhempien välillä. Korostamme vielä sitä, että uuden lastensuojelulain tulee korostaa lähtökohtaisesti vuoroasumista lasten tapaamisten osalta. Vuoroasuminen tulee näkylä myös elatusavun määrässä siten, että jos molempien vanhempien maksukyvyt ovat lähes samansuuruiset tai heillä on mahdollisuudet edellytystensä puitteissa siihen niin elatusapua ei tule vahvistaa ollenkaan. Korostamme vielä sitä, että kyseiset lakimuutokset edesauttavat tapaamattomia vanhempia tapaamaan lapsiaan säännöllisesti ja mahdollisimman paljon. Lastesuojelulain muutokset palvelevat kumpaankin vanhempaa sekä tietenkin lapsia.
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mielestämme vaikutukset on arvioitu asianmukaisesti.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsenhuoltolain uudessa 9 c §:ssä ehdotetaan säädettäväksi lapsen oikeudesta tavata ja pitää yhteyttä muuhun henkilöön kuin vanhempaansa. Kyse on merkittävästä muutoksesta nykyiseen oikeustilaan, vaikkakin ehdotettu muutos on tarkoitettu tulevan sovellettavaksi vain erityisten edellytysten täyttyessä. Useammassa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamistarpeita koskevassa lausunnossa on suhtauduttu jokseenkin varauksellisesti mahdollisuuteen sitovasti vahvistaa lapsen tapaamisoikeus muuhun henkilöön kuin lapsen vanhempaan. Edellä mainittuun nähden ehdotuksen vaikutuksia koskevassa osiossa tulisi hovioikeuden näkemyksen mukaan edelleen arvioida ja selvittää muutoksen mahdollisia ongelmakohtia sen nykyisessä muodossa ja punnita niitä suhteessa ehdotuksesta ilmi käyviin muutoksesta koituviin hyötyihin.
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 8. Vaikutukset Istanbulin sopimuksen lisäksi Suomea sitovat lukuisat muut ihmisoikeussopimukset ja niissä mainitut velvoitteet. Osa näistä on myös mainittu työryhmän mietinnön perusteluissa. Väkivallan ehkäiseminen, tunnistaminen, syyllisten vastuuseen saattaminen ja uhrien suojelu ovat kansainvälisen oikeuden velvoitteita, jotka sitovat kaikkia valtioita. Lakiehdotuksessa ja sen perusteluissa jää ilman perusteluita sivuun kansainvälisen oikeuden velvoite poistaa naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Vaikutusarvioinneissa ihmisoikeusvaikutusten arviointi Suomea sitovien sopimusten ja normien toteutumisen näkökulmasta puuttuu.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Miksi työryhmä ei ole ehdottanut lasten huoltoon tehtyjen ratkaisujen seurantajärjestelmää? - Tällä hetkellä lastenvalvojien ja tuomioistuimien ratkaisujen vaikutuksia ei seurata mitenkään. - Meillä on suuri joukko koulupudokkaita ja syrjäytyneitä nuoria. Heillä on alkoholin käyttöä, elämän hallintaongelmia, mielenterveyshäiriöitä ym. Heidän auttamisensa on kallista ja lopputulos epävarmaa. Lastenvalvojien ja tuomioistuimien ratkaisujen seurantajärjestelmällä voitaisiin seurata, miltä osin ja miten nämä tehdyt päätökset vaikuttavat lapsien tulevaisuuteen. Se ohjaisi pitkällä tähtäimellä viranomaiset ja tuomioistuimet tekemään lapsen edun mukaisia ratkaisuja.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsivaikutusten, sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuuden arviointia sisältyy mietintöön varsin niukasti. Vanhempien yhdenvertaisuutta lisäisi merkittävästi se, jos kahdessa kodissa asuva lapsi olisi oikeutettu palveluihin ja etuuksiin kummankin vanhemman luona. Näitä koskevaan erityislainsäädäntöön käsiteltävä ehdotus ei kuitenkaan ulotu. Tämän voisi todeta vaikutusarvioinnissa. Vaikutukset sosiaalitoimen tehtäviin ovat esitettyä laajemmat. Lastenvalvojien ja olosuhdeselvittäjien kouluttaminen on tärkeää. Myös esimerkiksi isyyden tunnustamisia vastaanottavat terveydenhoitajat tulee kouluttaa, jotta he osaavat antaa tietoa isyyden vahvistamisen mukanaan tuoman huoltajuuden oikeudellisista vaikutuksista. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaakin, että lain muutoksen aiheuttama koulutuksen tarve on laaja (tuomarit, olosuhdeselvittäjät, lastenvalvojat, tapaamispaikkojen henkilöstö, terveydenhoitajat) ja siihen tulee varautua hyvin. Asiantuntija-avustajat ovat usein psykologeja tai sosiaalityöntekijöitä. Uudistus lisää heidän käyttöään tuomioistuimissa. Koska molemmista ammattikunnista on jo nyt pulaa, on uudistuksen toteuttamisessa huomioitava heidän ammatillisen työpanoksensa jakautuminen kuntatyön ja avustajatyön välillä.
      • Oulun kaupunki / Hyvinvointipalvelut, Marja Salonen, perheoikeudellisten palveluiden palveluesimies , Salo Marja
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Resurssien tarve tulee tarkastella suhteessa lakimuutoksiin sekä sosiaalipuolella että oikeuslaitoksessa.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsivaikutusten arviointi on toteutettu tämän erittäin keskeisen lain osalta hiukan suppeasti.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Huoltajan esteellisyydestä ehdotettu säännöstö tulee jonkin verran hidastamaan asioiden käsittelyä sekä lisäämään oikeusavusta valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Ehdotus lapselle läheisen henkilön oikeudesta tehdä hakemus tapaamisoikeuden vahvistamisesta tuo tuomioistuimiin uuden juttutyypin, joka on omiaan lisäämään lapsen vanhempien oikeudenkäyntikuluja ja ainakin osaksi oikeusavusta valtiolle aiheutuvia kustannuksia.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää huomiota siihen, että esityksen varsinainen lapsivaikutusten arviointi on melko suppea. Kuitenkin esitys on tehty hyvin lapsilähtöisesti ja lapsivaikutuksia arvioitu kattavasti erikseen käsiteltäessä kutakin muutosehdotusta, eikä siksi laajemmalle itsenäiselle lapsivaikutusten arviolle välttämättä ole.
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 9. VAIKUTUKSET 9.1. Vaikutukset käräjäoikeuteen Uudistus aiheuttaa merkittävää koulutustarvetta tuomareille, varsinkin jos lasten kanssa keskusteluja käräjäoikeuksissa lisätään. Koulutus vaatii huomattavia kustannuksia. Käräjäoikeus ei usko, että oikeudenkäynnit ja tuomarin tehtävät niissä olennaisesti vähenevät. Päinvas-toin juttuja tulee lisää tapaamisoikeuden laajentamisesta muihin kuin vanhempiin. Eräiden riidattomien asioiden siirtäminen sosiaalitoimeen ei aiheuta säästöjä kuin hyvin vähän, koska riidattomien asioiden työmäärä on vähäinen. Käräjäoikeus toteaa, että monessa kohtaa mietintöä tuomarin rooli huoltoriidoissa on tehty aktiivisem-maksi kuin ennen. Tuomioistuimen tulee esimerkiksi viran puolesta selvittää aiemmat päätökset (14 a §) ja hankkia tietoja muualta (16 b §). Tämä on ristiriidassa yleisen prosessioikeudellisen kehityksen kanssa (vrt. syyttäjän rooli rikosasioissa, asianosaisten rooli riita-asioissa, itsemääräämisoikeus sovittelussa). Eri-tyisesti erokonfliktissa olisi hyvä kaikin keinoin tukea vanhempia ottamaan vastuuta vanhemmuudestaan sekä omien ongelmien ratkaisemisesta. Vanhempien tekemä sopimus, joka lopettaa riitelyn, on periaat-teessa lapsen edun mukainen, ja tätä periaatetta pitäisi kunnioittaa. Mietinnössä on kehotettu tuomioistuimia organisoimaan menettelynsä nykyistä tarkoituksenmukaisem-miksi (s. 42). Keski-Suomen käräjäoikeus toteaa, että sen hakemusyksikön toiminta on organisoitu uudes-taan vuoden 2017 alusta. Osa tuomareista hoitaa vain huoltoriitoja ja osa vain insolvenssiasioita. Näin ollen käräjäoikeus ei ymmärrä, mitä mietinnössä odotetaan käräjäoikeudelta. Mietinnön mukaan lasten kuu-leminen ”mahdollistaa uudenlaisten toimintatapojen käyttöönoton”. Käräjäoikeus ei suhtaudu asiaan noin positiivisesti (ks. edellä kohta 4.4.). Keski-Suomen käräjäoikeudessa merkittävä seikka on myös pian alkava laaja oikeustalon remontti, joka vähentää merkittävästi istuntosalien määrää. Jo nyt istuntojen sopiminen on hankalaa salipulan vuoksi. Istuntojen keston rajoittaminen ja todistelun karsiminen auttavat tässä merkittävästi. 9.2. Muut vaikutukset Käräjäoikeuden käsityksen mukaan esityksen vaikutukset lapsiin eivät ole niin positiivisia kuin mietinnössä esitetään. Kokonaissäästöt eivät välttämättä tule olemaan suurempia kuin kustannukset. Mietinnössä ei ole riittävästi pohdittu keinoja lieventää vanhempien välistä konfliktia, mikä viime kädessä on lasten edun mukaista. Kotitalouksien säästöjä käräjäoikeus pitää erittäin vähäisinä.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ehdotuksen vaikutukset on mielestämme arvioitu asianmukaisesti.
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 9. Ehdotuksen vaikutusten arvioinnin asianmukaisuus Hovioikeudella ei ole erityistä huomauttamista esityksen taloudellisista tai yhteiskunnallisista vaikutuksista taikka vaikutuksista viranomaistoimintaan. Hovioikeus ei kuitenkaan pidä kannatettavana sitä, että selvitystyön tekemiseen kuuluvia tehtäviä kuten tietojen pyytämistä ja selvittämistä siirretään tuomioistuimille. Samoin käsitys selvitysten laatimiselle tai istunnon järjestämiselle asetettavien määräaikojen vaikutuksista käsittelyn joutuisuuteen on epärealistinen ilman lisäresurssien tarpeen arviointia.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ehdotuksesta puuttuvat kokonaan arvio vaikutuksista väestötietojärjestelmään sekä kuntien ja oikeushallinnon tietojärjestelmiin tulevista muutoksista, jotka mahdollistavat uusien säännösten mukaisten tietojen välittämisen väestötietojärjestelmään.
      • Lastenvalvojat ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Mikäli laki toteutuu nyt esitetyssä muodossa, se tulee suuressa määrin lisäämään lastenvalvojien työmäärää sekä muuttamaan lastenvalvojien työkäytänteitä oleellisesti. Mikäli huoltosopimusten vahvistaminen ennakollisten isyyden tunnustamisten yhteydessä jää lastenvalvojilta pois, vähentää se osaltaan lastenvalvojien töitä. Se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan nyt suunniteltujen uusien tehtävien tuomaa työmäärää. Jos sopimuksen laatiminen lapsen asiassa on mahdollista muidenkin kuin lapsen vanhempien kanssa, ei riittävä asiaan perehtyminen onnistu yhdellä asiakastapaamisella kuten nyt pääsääntöisesti tehdään. Tällä hetkellä kovin monessa kunnassa eroperheet joutuvat jonottamaan aikaa lastenvalvojalle monta kuukautta. Työt tulee jatkossa resursoida siten, että mahdolliset lisätehtävät eivät pitkitä akuutissa erokriisissä olevien vanhempien jonotusaikoja. Se, että lastenvalvojille ei saa aikaa, pahentaa tilannetta usein lisää ja voi johtaa esim. lastensuojelun asiakkuuteen tai oikeustaisteluun lapsen asioissa. Lastenvalvojilla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista valtakunnallista ohjausta työhönsä ja moni lastenvalvoja työskentelee yksin ilman työyhteisön tukea. Lain onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että lastenvalvojat saavat kattavan koulutuksen uusiin tehtäviin ja ohjeistusta riittävän yhtenäisiin työkäytänteisiin. Se tarkoittaa mm. nykyistä parempaa valmiutta lapsen kuulemiseen. Lastenvalvojien työn onnistumisen kannalta on myös oleellista, että heillä on heti lain voimaantullessa käytössään lain edellyttämät lomakepohjat ja toimivat tietojärjestelmät niiden käyttöön. Lomakkeisiin olisi hyvä saada myös riittävässä määrin mukaan informaatiota lain keskeisistä periaatteista ja esim. tietoa vanhempien ilmoitusvelvollisuudesta muuton yhteydessä. Toivomme, että lomakeuudistusten toteutuksessa olisi mukana käytännön lastenvalvojatyötä tekeviä henkilöitä. Tällä hetkellä lapsia koskevia sopimuksia vahvistetaan sosiaalitoimessa ja päätöksiä tehdään tuomioistuimissa. Lasten tapaamisoikeuteen liittyen tehdään yhä enenevissä määrin määräaikaisia sopimuksia. Tällä hetkellä ei ole käytössä mitään yhteistä järjestelmää, mistä selviäisi kaikki lasta koskevat päätökset ja niihin osalliset henkilöt. Nyt osa tiedoista on maistraatin kautta saatavissa, osa on vain sopimuspapereissa tai oikeudenpäätöksissä.
      • Mölläri Markku
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Tärkeää olisi käydä läpi lapseen liittyvän manipulatiivisen vaikuttamisen kokonaisuus kansainvälisiä esimerkkejä myöten.
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö yhtyy mietinnössä todettuun tarpeeseen arvioida väestötietojärjestelmän muuttamisesta aiheutuvat kustannukset esityksen jatkovalmistelussa. Esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että väestötietojärjestelmän muuttamisesta aiheutuu kertaluonteinen kustannus (merkintä lapsen vuoroasumisesta koskevasta sopimuksesta tai päätöksestä, isyysratkaisujen vaikutukset lapsen huoltajuuteen). Lisäksi tulisi varmistaa, että esityksen voimaantuloaikataulu mahdollistaa ehdotettujen muutosten huomioon ottamisen viranomaisten tietojärjestelmissä. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan mietinnössä todettujen vaikutusten lisäksi olisi tarpeen vielä arvioida tarkemmin niitä tuomioistuinkäsittelyihin ja sosiaaliviranomaisten sopimusten vahvistamiseen liittyviä kustannus- ja muita vaikutuksia, jotka aiheutuvat uudesta lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudesta hakea tapaamisoikeuden vahvistamista. Sääntelyssä ja sitä koskevassa tiedottamisessa on tarpeen korostaa näissä tilanteissa tapaamisoikeuden vahvistamisen korkeaa kynnystä - edellytyksenä on lähtökohtaisesti vanhemmuutta vastaava suhde. Muutoin erityisesti isovanhempien hakemusten määrä saattaa olla ennakoitua suurempi ja aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä. Vaikutusarvioinnissa arvioidaan yleisellä tasolla kuntien sosiaalitoimen kustannuksia lisääviä ja toisaalta vähentäviä ehdotuksia. Vaikutuksia tulisi pyrkiä arvioimaan yksityiskohtaisemmin, kuten sosiaalilautakunnan olosuhdeselvityksille asetettavan määräajan vaikutusta henkilöstötarpeeseen. Ottaen huomioon sosiaalitoimea koskevat ehdotukset kokonaisuutena, esimerkiksi menettelyjen osin huomattavankin yksinkertaistamisen, valtiovarainministeriö pitää kuitenkin mahdollisena, ettei ehdotuksista aiheudu ainakaan merkittäviä lisäkustannuksia kunnan sosiaalitoimelle.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ks. ed. kohta
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Viranomaisvastuu ja ammatillisen erityisosaamisen vaateet kasvavat säännösten myötä merkittävästi. Siksi on huolehdittava asioiden ratkaisua tukevien ja asioista päättävien viranomaisten koulutuksesta ja työnohjauksesta. Tämä mainitaan lyhyesti vaikutuksissa, mutta haaste tulee olemaan kuvattua suurempi. On hyvä, että työryhmän ehdotuksessa on käsitelty kattavasti kaikki olennaiset haasteet, joita asian ympärille on nykyaikana noussut. On myös hyvä, että säännöksistä ja perusteluista löytyvät seikkaperäiset vastaukset kaikkiin oletettavasti esiin nouseviin kysymyksiin. Haasteena näemme sen, että näin seikkaperäisesti eri ongelmista säädettäessä väärinkäytösyritysten määrä saattaa vastaavasti kasvaa, eli eri pykäliä saatetaan hyödyntää ei-rakentavassa oman edun tavoittelussa. Erityisesti lakimies- ja käräjäoikeuskäsittelyt saattavat tästä syystä monimutkaistua ja käsittelyjen venyminen voi johtaa myös eron osallisten hyvinvoinnin vähenemiseen. Tämä voidaan välttää ennakkopäätösvalmistelulla ja ennen kaikkea niihin (ja uuden lain myötä tehtyihin päätöksiin) määrätietoisesti tukeutumalla.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Kiitämme sitä, että lapsivaikutusten arviointi on huomioitu valmistelussa. Edellä mainittujen Istanbulin sopimuksen mukaiset täydennykset lakiehdotukseen vaikuttavat myös siihen, että laki huomioi osapuolten turvallisuuden aikaisempaa paremmin, millä on vaikutuksia sekä lapsiin että tasa-arvokysymyksiin.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Lakia muutettaessa esitetyn mukaiseksi tulee varmistaa viranomaisten riittävä täydennyskoulutus erityisesti vieraannuttamisen, huoltokiusaamisen ja olosuhdeselvitysten tekemisen osalta. Lastensuojelun tulee kyetä tunnistaa vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen. Ja olosuhdeselvitysten laatu tulee olla laadukasta ja tasavahvaa valtakunnallisesti. Näemme myös haasteena sen, että näin seikkaperäisesti eri ongelmista säädettäessä väärinkäytösyritysten määrä saattaa vastaavasti kasvaa, eli eri pykäliä saatetaan hyödyntää ei-rakentavassa oman edun tavoittelussa. Erityisesti lakimies- ja käräjäoikeuskäsittelyt saattavat tästä syystä monimutkaistua ja käsittelyjen venyminen voi johtaa myös eron osallisten hyvinvoinnin vähenemiseen. Tämä voidaan välttää ennakkopäätösvalmistelulla ja ennen kaikkea niihin määrätietoisesti tukeutumalla.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota lausunnossaan 15.2.2016 lapsen vuoroasumisen osalta esiin nostamaansa seikkaan mahdollisista vaikutuksista toimeentulotuesta annetun lain soveltamiseen. Myös nyt ehdotetussa 9 c §:ssä tapaamisoikeuden vahvistamisella erityisen läheiseen henkilöön saattaa olla heijastusvaikutuksia toimeentulotukiasioihin. Pääsääntöisesti toimeentulotukeen lapsen tapaamisesta aiheutuneisiin elanto- tai muihin menoihin on tähän saakka voinut olla oikeus lapsen vanhemmalla, joka on tavannut muualla asuvaa lastaan.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Valitettavasti ei! Viittaamme lausumassamme aiemmin esittämiimme perusteluihin.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Sosiaalilautakunnalle asetettava määräaika selvityksen toimittamisessa edellyttää resurssien vahvistamista huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien kysymysten viranomaiskäsittelyssä kuntien sosiaalitoimessa. Selvitysten viipymisen pääasiallinen syy on ollut sosiaalilautakuntien virkaresurssien riittämättömyys ja alimitoitus. Lain valmistelun ja hyväksymisen yhteydessä tämä muutos on suotavaa tuoda selkeästi esille asianomaisille vastuuministeröille kuten sosiaali- ja terveysministeriö sekä lainkäytön laatua asiakastyössä yleisesti valvoville tahoille kuten Valvira. Sopimusmahdollisuuksien laajentaminen lastenvalvojien luona edellyttää selkeän systemaattisen valtakunnallisen erikoistumiskoulutuskokonaisuuden luomista lastenvalvojan tehtävään ja sen varmistamista, että valtakunnallisesti on saatavissa riittävästi lastenvalvojan tehtäviin koulutettuja sosiaalialan laillistettuja kelpoisuuskriteerit täyttäviä lastenvalvojia. Tuomioistuimen yksilöidyt selvityspyynnöt eivät vähennä työmäärää lastenvalvojalla vaikkain selkiyttävät tilannetta. Muutos on otettava huomioon myös mahdollisen Soten maakuntamuutoksen yhteydessä.
      • Nurmi Niklas
        Uppdaterad:
        22.10.2017
        • nej
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • Työryhmä ei ole ehdottanut seurantajärjestelmää. # Tällä hetkellä lastenvalvojien ratkaisujen vaikutuksia ei seurata mitenkään. # Meillä on suuri joukko koulupudokkaita ja syrjäytyneitä nuoria. Heillä on alkoholin käyttöä, elämän hallintaongelmia, mielenterveyshäiriöitä ym. Heidän auttamisensa on kallista ja lopputulos epävarmaa. - Kaikki eivät ole yksinhuoltajaäitien lapsia, mutta jos yksi syy ei ole isien eliminointi lasten elämästä, niin mikä se sitten on. # Jatkuva seurantajärjestelmä on luotava. Se ohjaa viranomaiset ja tuomioistuimet tekemään lapsen edun mukaisia ratkaisuja.
  • Remissinstanser: 43
    Muuta
      • Onko teillä muuta lausuttavaa työryhmän ehdotukseen liittyen?
      • Ulkoministeriö
        Uppdaterad:
        8.12.2017
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • MLL korostaa tiedotuksen ja koulutuksen merkitystä lapsen oikeuksien edistämisessä. Lapsen huollosta, asumisisesta ja tapaamisoikeudesta tulisi tehdä eri viranomaisten yhteystyönä opaskirjanen, jota lain soveltajat mukaan lukien lasten vanhemmat voisivat hyödyntää. Lapsenhuoltolaista tulisi kerätä tietopaketti myös nettiin. Lapsille on kerrottava lapsiystävällisellä tavalla lapsen oikeuksista niin kirjallisessa muodossa kuin netissä. MLL pitää välttämättömänä, että vuoroasumisen yleistymisen myötä etuuksien ja palveluiden jakamisen lapsen kahden kodin kesken mahdollistavan lainsäädännön valmistelu aloitetaan mahdollisimman pian.
      • Tampereen kaupunki
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mikäli lakiehdotus hyväksytään nyt esitetyn kaltaisena, siirtyy käräjäoikeuksilta useita tehtäviä lastenvalvojille (oheishuoltajuus, tehtävien jako, tiedonsaantioikeus, lapselle läheisten ihmisten tapaamisoikeuden vahvistaminen ilman olosuhdeselvityksellä saatavaa tietoa, lasten kuuleminen) ja lastenvalvojien työn vaativuuden arviointia tulee tarkastella kuntatasolla, mutta myös valtakunnallisesti. Tehtäväkuvan laajentuessa näin merkittävästi katsomme, että lastenvalvojien palkkausta tulee tarkistaa ja asettaa se työn vaatimalle tasolle.
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen ja lakmies Anu Kangaste
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lisäksi OAJ esittää, että lapsen huoltajalla pitää olla oikeus tarvittaessa tilapäisesti olla poissa töistä esim. keskusteltaessa lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista.
      • Perhehoitoliitto ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Ei kommentoitavaa.
      • Suomen Asianajajaliitto, Asianajajat Eija Karimaa, Hilkka Salmenkylä ja Otto Ääri, Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmä
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • -
      • Elatusvelvollisten Liitto ry, Hurmalainen Ahti
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Mielestäni seurantaryhmän mukanaolo on edesauttanut näinkin hyvän mietinnön syntymisen ja osaltaan työryhmä on saanut epäkohdat tietoonsa ja myös lain seuraamukset on tuotu seurantaryhmän toimesta esiin. Elatusvelvollisten Liitto on esittänyt, että elatusavun määräytymisen laskentaperusteet sekä oikeudenkäyntikulujen määräytyminen määriteltäisiin kumpikin omalla asetuksella ".
      • Naisjärjestöjen keskusliitto
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että lakiuudistuksessa tulee myös seurata vuosina 2016–2017 CEDAW-toimikunnalle tehtyjen valitusten etenemistä koskien naisten ja lasten turvallisuutta tapaamisten ja huollon järjestämisessä. Lakiuudistuksessa tulee lisäksi huomioida lapsiperheille saatavilla olevien sosiaalitoimen palvelujen riittävä resursointi. Ennaltaehkäisevät sekä erotilanteessa tarvittavat palvelut tulee turvata myös tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa.
      • Naisjärjestöjen keskusliitto
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • NJKL lausunto lapsenhuoltolain uudistamisesta 1.12.2017.pdf
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • 2017-11-30 HYVE-LAPSEN-HUOLTOA-JA-TAPAAMISOIKEUTTA-KOSKEVAN-LAINSÄÄDÄNNÖN-UUDISTAMINEN.pdf
      • Hyvä erovanhemmuus ry
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Haluamme korostaa, että termin "tapaamisoikeus" käyttö laissa on toisen vanhemman roolia väheksyvää ja hänen vanhemmuuttan halventavaa. Parempi termi olisi "luonaolo-oikeus" kautta lakikokoelman.
      • Vaasan hovioikeus
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Työryhmä on 14 a §:ää koskevissa perusteluissaan aivan oikein kiinnittänyt huomion siihen, että väliaikaismääräystä koskeneessa käsittelyssä syntyneen sovinnon tai päätöksen suhteen voi olla hyvä kokeilla, miten järjestely toimii. Asiallisesti väliaikaismääräys tällöin rinnastuu lapsiasioita koskevassa sovittelussa varsin yleisesti käytettäviin ns. kokeilusopimuksiin. Kokeilun epäonnistuessa tuomari voi riitaista asiaa käsitellessään antaa toisen asianosaisen vastustaessakin uuden väliaikaismääräyksen esimerkiksi olosuhdeselvityksen hankkimisen vaatimaksi ajaksi. Vastaavasti taas kokeilusopimuksen epäonnistuessa sovittelija ei voi muutoin kuin osapuolten yhteisestä sopimuksesta vahvistaa, miten lapsen asiat järjestyvät sen väliajan, mikä sovittelun päättymisestä kestää siihen, kunnes riitaisena asiaa käsittelevä tuomari käsittelee asiaa. Kokeilusopimus tai -sopimukset ovat voineet olla voimassa yli vuodenkin ja järjestely on voinut olla hyvinkin erilainen verrattuna siihen, millaisessa tilassa lasta koskevat järjestelyt olivat ennen sovittelun alkamista. Lapsen edun kannalta kestämätöntä voi olla, jos lopullisen sopimuksen kariutuessa äkillisesti palataan tilaan, jota kokeilusopimuksilla on jo lähdetty muuttamaan. Sovittelulla on nykyisin tärkeä rooli lapsiasioiden käsittelyssä. Sovittelun päätymiseen liittyvien ongelmien suhteen olisi syytä kartoittaa, tulisiko sallia, että sovittelun epäonnistuessa sovittelija voisi tarvittaessa antaa väliaikaismääräykseen, vaikka jompikumpi sovittelun osapuoli sitä vastustaisikin. Jos vallitsevan tilan korjaamiselle on tarvetta, se voisi tapahtua nyt käsillä olevan lainmuutoksen yhteydessä. Muutetaanhan nyt myös lapsen elatuksesta annettu lakia väliaikaismääräyksen antamisen suhteen.
      • Huhtamo-Rajakenttä Taina
        Uppdaterad:
        1.12.2017
        • Lapsen elatuksesta huolehtiminen tulisi olla lapsen molempien vanhempien ensisijaisia vastuita muun lapsen tarpeista huolehtimisen rinnalla. Lapsen elatuksen irroittaminen erilliseksi asiaksi lapsen huoltolain uudistuksen yhteydestä ei ole kauaskantoista. Taloudelliset vastuut ja niiden jakaminen liittyvät monesti kiinteästi lapsen huoltoon. Vanhemman tosiasialliset toimet ja pyrkimys (tulotasosta riippumatta) vastata omalta osaltaan lapsensa sen hetkisestä elatuksesta tulisi olla jo lähtökohtaisesti yksi tekijä kun kykyä toimia huoltajana arvioidaan. Oikeusministeriön ohjeen (OMJU 2007:2 Lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi) soveltaminen on monissa tapauksissa ajanut etävanhemman kohtuuttomaan elatusvastuuseen. Vanhemman, jolla ei ole tuloja, tulisi olla velvoitettu järjestämään mahdollinen omaisuutensa tavalla, jossa varallisuus on ensisijaisesti realisoitava lapsen elatuksen turvaamiseksi (samoin edellytyksin kuin toimeentulotuen myöntäminen edellyttää). Nykytilanteessa perheen käytössä olevaa omistusasuntoa ei lasketa vanhemman elatuskykyyn. Tämä voi johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa lapsista erossa asuva vanhempi on tuomittu maksamaan 100%:sta elatusta lapsilleen, samaan aikaan kun elatuskyvyttömäksi todettu vanhempi asuu lasten kanssa asunnossa, jonka arvo riittäisi kattamaan lapsen elatuksen ja asumisen. Myös tilanne, jossa vanhempi on elatuskyvytön uuden liiton lapsen syntymän johdosta (äitiys- ja vanhempainvapaa) ja elatusvelvollisuus lankeaa tämän johdosta yksin aikaisempien lasten vanhemmalle, tulisi erikseen käsitellä lainsäädännössä. Nykyinen käytäntö voi johtaa inhimillisesti hyvin kohtuuttomiin tilanteisiin mm.sellaiseen, että samanikäisten vauvojen äideistä toinen voi hoitaa vauvaa kotonaan ja toisella on taloudellinen pakko laittaa vauva hoitoon ja mennä töihin. Tällainen tilanne saattaa syntyä kun miehelle kaatuu yllättäen yksin täysi vastuu entisen liiton lasten elatuksesta, entisen vaimonsa saatua lapsen uuden kumppaninsa kanssa ja jäädessä äitiysvapaalle. Etä-vanhemman elatusmaksut voivat siis tuplaantua ilman minkäänlaista omaa toimintaa, heikentäen etävanhemman uuden perheen toimeentuloa. Nykytilanteessa elatusvelvollisen etä-vanhemman ollessa elatuskyvytön, lapselle (lähivanhemmalle) maksetaan elatustukea Kelan kautta, jota Kela mahdollisesti perii elatusvelvolliselta. Lähivanhemman ollessa elatuskyvytön, on elatusvastuu 100%:sti etä-vanhemmalla. Vastaavasti olisi oikeudenmukaista, että lähivanhemman ollessa elatuskyvytön, hän olisi vähintään elatustuen verran vastuussa lapsensa elatuksesta, joka vähentäisi etä-vanhemman raskasta vastuuta ja tasaisi nykytilannetta tasa-arvoisemmaksi. Myös kantajana ja vastaajana lapsen elatukseen liittyvässä asiassa tulisi aina olla toinen vanhempi, ei koskaan lapsi. Taina Huhtamo-Rajakenttä, aktivisti
      • Pulkkinen Jari
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kuvattu kohdassa yleistä lausuttavaa.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsen kuuleminen ja lapsen oman mielipiteen kunnioittaminen on olennaista. On kuitenkin huomioitava mahdollisuus, että vanhemmat saattavat manipuloida ja painostaa lapsia. Lapsen kuulemisessa on erityisesti löydyttävä asiantuntijuutta tunnistamaan vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta kertovat merkit. Huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevia oikeudenkäyntejä on nopeutettava, istunnot on järjestettävä viivytyksettä ja toistuvista oikeudenkäynneistä on päästävä eroon. Tehokkaimmin turhia oikeusprosesseja karsitaan sillä, että oikeudenkäyntikuluista kantaa riskin jokainen itse. Vuoroasumisen ottaminen lähtökohdaksi johtaa siihen, että lapsilisät on maksettava puoliksi molemmille vanhemmille. Elatusmaksuissa tämä on tietenkin myös otettava huomioon, ja niiden poistamista kokonaan tulee harkita. Vuoroasumisen myötä riitely elatusmaksuista vähenisi todennäköisesti selvästi. Huoltoriitatilanteiden selvittäminen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti edellyttää viranomaisilta asiantuntemusta ja puolueetonta asennetta. Erityisesti tämä korostuu ratkaisujen perusteena olevaa olosuhdeselvitystä laadittaessa. Olosuhdeselvitysten on oltava nykyistä parempilaatuisia ja perusteellisempia. Huomiota on kiinnitettävä etenkin siihen, pyritäänkö riitatilanteessa käyttämään perusteettomia perheväkivaltasyytöksiä lyömäaseena toisen vanhemman leimaamiseksi ja vieraannuttamiseksi lapsestaan. Syytösten totuudenmukaisuus on selvitettävä. Vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen tallentaminen (esim. äänitallenne) ja käyttäminen mahdollisissa oikeudenkäynneissä on sallittava lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyvissä asioissa manipuloinnin ja väärien syytösten ehkäisemiseksi.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • MTA ryn lausunto lapsenhuoltolain uudistamisesta.pdf
      • Amnesty International Suomen osasto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kiitämme lausuntomahdollisuudesta. Lisätietoja lausunnosta antaa: Pia Puu Oksanen, asiantuntija, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuva syrjintä, pia.oksanen@amnesty.fi.
      • Karhunen Pertti, Lapsesta vieraannutettu isä
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Kärjistyneissä huoltajuusriidoissa väärät ilmiannot ja perättömät lausumat toisesta lapsen vanhemmasta ovat yleistyneet. Nämä tulevat kalliiksi yhteiskunnalle lisäten virkavallan työtä tarpeettomasti. Jos lapseen kohdistuvasta teosta tehdään ilmeisen tahallaan perätön ilmianto, siitä on tuomittava sakkorangaistus.
      • Majlander Sini, Professori (emerita), OTT Kevät Nousiainen; OTT Merja Pentikäinen; OTM Sini Majlander; OTM, VTM Fanny Pihlström; ja OTM, HTK Anna Silventoinen
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lausunto koskien lapsenhuoltolain uudistusta.pdf
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirsi Kaikko HPO/LANU
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Sukupuolten tasa-arvoa koskevassa osiossa olisi perusteltua avata sitä, että tasa-arvoisempi vanhemmuus tarkoittaa käytännössä ennen muuta isien vanhemmuuden vahvistumista. Tasa-arvoisemmalla vanhemmuudella voi olla laajempaa merkitystä sukupuolten tasa-arvon vahvistumiseen, sillä hoivavastuun tasaisempi jakaminen vahvistaa myös naisten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti koulutukseen ja työelämään. Koska kyseessä on iso uudistus, tulee lain täytäntöönpanoon varata eri ministeriöihin riittävät resurssit. Koulutettavia ammattiryhmiä/eri tehtävissä toimivia henkilöitä on useita sekä oikeusministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Lain muutos tulee kytkeä yhteen sekä oikeusministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalojen toiminnan sisällön kehittämistyön kanssa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä lapsi- ja perhepalvelujen kehittämisen kansallisen kärkihankkeen (LAPE) kanssa.
      • Turun hovioikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Turku HO_lausunto_lapsenhuoltolain uudistaminen.pdf
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Siitä huolimatta, että ehdotetun esityksen perusteluissa on useassa kohdassa täsmennetty lapsen kuulemisen järjestämistä, olisi syytä pohtia myös valtakunnallisten menettelyohjeiden laatimista lapsen kuulemisen järjestämisestä ottaen huomioon, että lapsen oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta keskeisessä roolissa on tuomioistuinten ohella sosiaalialan viranomaisia. LSKL myös painottaa, että lapsen kuulemisen suorittavan henkilön tulee olla aina lapsen kuulemiseen erotilanteissa koulutettu ja perehtynyt. Ehdotetuilla uudistuksilla tulee ehdottomasti nykyistä kattavammin varmistaa, että kaikilla lapsia kuulevilla tuomareilla, asiantuntija-avustajilla ja olosuhdeselvityksiä tekevillä ammattilaisilla on siihen riittävä osaaminen. Vastaava koulutus ei tällä hetkellä kuulu minkään ammattiryhmän (esim. tuomarit, sosiaalityöntekijät, psykologit) pääsääntöiseen peruskoulutukseen, vaan se tulee järjestää lisäkoulutuksena.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Totean lopuksi, että oikeusministeriön työryhmän mietintö ja sen sisältämä esitys on perusteellisesti laadittu ja siinä käsitellään, kuten olen kohdassa ”Yleistä” todennut, useita sellaisia asioita, joihin olen omassa ratkaisukäytännössäni ottanut kantaa.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Räty Tapio
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • EOAK-5799-2017-2 Lausuntopyyntö lapsenhuoltolain uudistamisesta 411629_9_0.docx
      • Keski-Suomen käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • 10. LOPUKSI Onneksi yli 95 % eronneista vanhemmista pystyy järjestämään lasten asiat oikeuslaitoksen ulkopuolella. Valtaosa ehdotetun lain säännöksistä tuntuu kuitenkin koskevan niitä suhteellisen harvoja vanhempia, jotka joutuvat tulemaan käräjäoikeuteen riitelemään. Lakien selkeys ei välttämättä vähennä vanhempien välistä riitelyä. Pitäisikö laissa huomioida enemmän ne ns. tavalliset vanhemmat, jotka toivottavasti eivät päädy koskaan oikeudenkäynteihin? Tämä lausunto on valmisteltu käräjäoikeuden hakemusyksikön ja huoltoriitasovitteluja tekevien tuoma-reiden palavereissa. Valmisteluun ovat osallistuneet käräjätuomarit Ritva Hiltunen, Ritva Naskali, Topi Kilpeläinen, Pia Porkka, Kaisa Korhonen ja Paula Kohtanen.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE), Sandt Milla
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota myös ennaltaehkäisevään työhön ja esimerkiksi erilasten vanhempien yhteistä sopimista edistävien työkalujen kehittämiseen. Esimerkiksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on kehitetty vanhemmuussuunnitelmaa, joka on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen. On tärkeää varmistaa, että kunnissa ja tulevissa maakunnissa on riittävästi resursseja ja osaamista lapsiperheiden tukemiseen sekä ennaltaehkäisevästi että erotilanteissa.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, Kanerva Tuija
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Rovaniemen hovioikeus, Lausunnon ovat valmistelleet presidentti Marianne Wagner-Prenner, hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen ja määräaikainen käräjätuomari Salla Erola
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Hovioikeudella ei ole muuta lausuttavaa mietinnöstä.
      • Väestörekisterikeskus
        Uppdaterad:
        30.11.2017
        • Lapsenhuoltolain muuttamisesta väestötietojärjestelmään aiheutuvien muutosten kustannusarvio: Edellä mietinnön 6a, 7 ja 9 §:ien johdosta vaadittavat muutokset väestötietojärjestelmään aiheuttavat seuraavia kustannusvaikutuksia 1. Väestötietojärjestelmän ylläpitoon arviolta 150 henkilötyöpäivää 2. VTJ -kyselyyn 10 henkilötyöpäivää ja 3. muutostietopalveluun 60 henkilötyöpäivää eli yhteensä 220 henkilötyöpäivää, joista aiheutuu 185 000 euron kustannukset Väestörekisterikeskukselle. Väestötietojärjestelmän henkilötietojen ja tietopalvelun uudistamishanke tapahtuu vuosina 2018-2021, jonka yhteydessä nykyiset henkilötietojen ylläpidon ja massamuotoisen tietopalvelun toteutukset siirretään uuteen ajanmukaiseen teknologiaan. Sen ohella myös nimilain muuttamisen myötä käyttöön tulevaa nimipalvelua joudutaan toteuttamaan vuonna 2018. Väestörekisterikeskus esittääkin toivomuksen, että lapsenhuoltolain muutos säädettäisiin tulemaan voimaan aikaisintaan kesäkuun alussa 2019. Sitä ennen ei ole mahdollista saada toteutettua edellä sanottuja lapsenhuoltolaista aiheutuvia muutoksia väestötietojärjestelmään.
      • Isät lasten asialla ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • ILA_lausunto_271117.pdf
      • Suomen Psykologiliitto
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Yleisellä tasolla herättää kysymyksen, että kun sosiaalilautakunnalta hankittavalla selvityksellä on varsin suuri rooli tuomioistuinkäsittelyssä, niin miten tällaisen selvityksen tekemistä säännellään ja varmistetaan riittävä asiantuntijuus sen laatimisessa?
      • Valtiovarainministeriö, Kunta- ja aluehallinto-osasto, Mäenpää Eeva
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Valtiovarainministeriö toteaa, että lakiehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon valmisteilla oleva maakunta- ja sote-uudistus, jonka myötä myös kunnan sosiaalitoimen lapsenhuoltolain mukaiset tehtävät siirtyvät maakunnan viranomaisille. Esitys tulee tuoda ennen sen antamista käsiteltäväksi Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukuntaan.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Valmisteltu Pirkanmaan käräjäoikeuden lapsioasiat käsittelevällä osastolla 1, Nuotto Antero
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ks. ed.kohta
      • Miessakit ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Lapsenhuoltolain nykyaikaistamisella on inhimillisesti ajatellen kiire. Lainvalmistelun taustaprosessit ovat olleet asianmukaiset; eri näkemykset on hyvällä tavalla huomioitu, yhteiskunnan toimijoiden kuuleminen on ollut laaja-alaista, ja tehty synteesi hyvä. Työryhmän mietinnön esitykset on siksi tärkeä saattaa lainvoimaisiksi sellaisenaan mahdollisimman pian.
      • Kotkan kaupunki
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • 3.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan Mielestämme lain vaikutuksissa ei ole tarpeeksi huomioitu sosiaalitoimen tehtävien lisääntymistä. Mielestämme lakiuudistus tuo osaamisen vahvistamisen ja laki uudistuksen sisällön perhetymisen lisäksi myös tosiasiallisesti lisää tehtäviä lastenvalvojille. Tämä tuottaa resurssien lisäämisen paineita kuntien sosiaalitoimeen.
      • Nikupeteri Anna, Lapin yliopisto / CAPS-hanke, VIOLA -väkivallasta vapaaksi ry
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Huolto- ja tapaamislaki 291117.pdf
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Uppdaterad:
        29.11.2017
        • Ei lausuttavaa.
      • Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Hallitus
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Ei huomautettavaa.
      • Kaapatut lapset ry
        Uppdaterad:
        28.11.2017
        • Toivomme, että uudistus- ja parannustyötä jatketaan niin, että Suomeen joko luodaan perheoikeudellisia yksiköitä tai ainakin perheoikeudelliset asiat keskitetään muutamaan suureen käräjäoikeuteen, jossa on näihin kysymyksiin perehtyneitä tuomareita ja asiantuntijoita. Pienissä käräjäoikeuksissa ei välttämättä ole tarpeellista osaamista Lisäksi osa yhteydenottajistamme on tuonut esiin epäilynsä tasavertaisesta kohtelusta, kun toinen vanhempi on lähiyhteisössä arvostetussa asemassa ja omaa hyvät verkostot. Ehdotamme myös, että erikoislainsäädäntöä koskien lapsen osoitetta ja siihen liittyviä etuuksia tarkistetaan paremmin vastaamaan lapsen tilannetta silloin, kun on tehty päätös vuoroasumisesta.
      • Helsingin hallinto-oikeus, Ylituomari Liisa Heikkilä
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Hallinto-oikeus esittää lastensuojelulain mahdollisen laajemman tarkistamisen yhteydessä pohdittavaksi, olisiko tässä mietinnössä lapsenhuoltolain 15 §:ään esitetty täsmennys asiaan osallisten kuulemisessa otettavissa myös lastensuojeluasioiden käsittelyä hallintotuomioistuimessa koskevaan sääntelyyn (15 §:n 3 momentin mukaan Tilaisuutta tulla kuulluksi ei kuitenkaan tarvitse varata, jos kuulemistilaisuuden varaamista koskeva tiedoksianto olisi toimitettava oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tuomioistuimen kuulutuksella.). Samassa yhteydessä olisi aiheellista muiltakin osin arvioida, millaisissa tilanteissa kuulematta jättäminen voi tulla kyseeseen hallinto-oikeudessa vireillä olevissa lastensuojeluasioissa siten, että menettely kuitenkin täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
      • Vantaan käräjäoikeus
        Uppdaterad:
        27.11.2017
        • Ei lausuttavaa
      • Etävanhempien liitto ry
        Uppdaterad:
        25.11.2017
        • Lapsenhuoltolain uudistamisen osalta mietinnössä ei valitettavasti ole lakia ehdotettu muutettavaksi niiltä käytännössä erityisen usein esiintyvien ongelmien osalta, joihin olemme lausunnossamme viitanneet ja näinollen lapsen etu, vanhempien tasa-arvo sekä lapsen oikeus kumpaankin vanhempaansa ei mietinnössä esitettyjen uudistusten osalta tule edelleenkään toteutumaan.
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
        • LAUSUNTO_OM_47_2017_TOLONEN_PDF.pdf
      • Tolonen Hannele, tutkijatohtori
        Uppdaterad:
        20.11.2017
      • Talentia, Alpo Heikkinen, Heikkinen Alpo
        Uppdaterad:
        9.11.2017
        • Ei muuta lausuttavaa.
      • Hakola Heikki, Eroisien tukihenkilö
        Uppdaterad:
        14.10.2017
        • Kärjistyneissä huoltajuusriidoissa on kyllästyttävä lieveilmiö väärät ilmiannot ja perättömät lausumat viranomaismenettelyssä. - Niistä tulee kallista työtä terveydenhuollossa ja poliisitoimessa, kun vanhemmat keksivät näitä vuorotellen. - Lapset joutuvat alistumaan tutkimuksiin, jotka ovat heille vaurioittavia. # Jos lapseen kohdistuvasta teosta tehdään ilmeisen tahallaan perätön ilmianto, niin kyllä siitä täytyy tulla seuraamus.
      • Ylinampa Ekaterina
        Uppdaterad:
        11.10.2017
        • Kun pohditte ratkaisuja ja vaihtoehtoja muistakaa, että jos joku asia ei ole koskaan tapahtunut teille tai teidän tutuille/naapureille/sukulaisille se ei tarkoita, että sellainen asia tai tilanne ei voi tapahtua ylipäätään.
      • Blomster Henri
        Uppdaterad:
        1.10.2017
        • Kannattaa miettiä sitä miten olemassaoleva laki ja sen käytäntö vaikuttavat ihmisten toimintaan. Nyt lähtökohtana on, ettei ole oikeusjärjestelmän vika, että vanhemmilla on riitoja. Asiaa tarkastellaan siltä kannalta, että riidat ovat mitä ne ovat. Järjestelmässä on kuitenkin monia kohtia, jotka antavat motiivin riitaisuuden lisäämisen. Yksi kohta on, että viikko-viikko tapaamisia ei riitatilanteissa haluta määrätä. Isä haluaa viikko-viikon, äiti ei. Miten äidin kannattaa toimia saadakseen oman tahtonsa läpi? Vastaus on lisätä riitaisuutta, tekemällä temppuja. ärsyttämällä, kiusaamalla. Ja ikävintä on, että maksimiteho saadaan tekemällä tämä kiusaaminen lapsen kautta. Vastaavasti kannattaa poistaa kokonaisuudesta taloudellinen motiivi aloittaa oikeudenkäynti. Jos oikeudenkäynnin uusimisen kustannukset ja riskit ovat lähihuoltajalle nolla, niin silloin kynnys lähteä oikeuteen on minimaalinen. Samalla tarjoutuu työkalu etävanhemman perheen "taloudelliseen tuhoamiseen". Tämä on tietysti voimakkaasti sanottu, mutta ymmärtänette pointin. Ja täältä voi käydä lukemassa miten nämä asiat koetaan https://www.facebook.com/elatusvelvollisuus/ Lopuksi kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kyllä tässä asiassa pitää puhua myös tasa-arvosta. Tasa-arvo on tässä kohti ongelma. Tottakai lapsen etu pitää ottaa huomioon, mutta tällä hetkellä kokonaisuus on tekopyhä. Äidin edusta puhutaan lapsen etuna. Se johtaa siihen, että lapsen todelliseen etuun ei päästä käsiksi. Pitäisi rehdisti pohtia isän asemaa, äidin asemaa, lapsen asemaa ja puolisisarusten asemaa. Lähihuoltaja voi tällä hetkellä kiusata ja vahingoittaa lapsen sisaruksia, mutta heidän asemaa ei saa oikeudessa puolustaa, eikä heidän etuaan tuoda esille, koska he eivät ole asianosaisia. Onko oikein, että aikuinen saa tahallaan kiusata lasta. Ei ole. Onko väärin, että yhteiskunta ei asiaan puutu (toteamalla ettei lapsi ole asianosainen). Kyllä on.