Näytä liitetiedostona annetut lausunnot
Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Suomen luonnonsuojeluliitto ry 29.8.2018
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto.pdf
  • Lausunnonantajia: 21
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Verohallinto, Kautto Markus
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Verohallinto esittää lausuntonaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä seuraavaa: Esityksen mukaan hiilen käyttö sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena olisi kielletty 1 päivästä toukokuuta 2029. Kiellosta olisi kuitenkin poikkeuksia sähkön ja lämmön tuotannon huoltovarmuuden ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Kiellon vastaisesta hiilen käytöstä määrättäisiin seuraamusmaksu. Lakiluonnoksen 4 §:n 2 momentin mukaan Energiavirasto valvoisi tämän lain noudattamista ja hoitaisi muut laissa säädetyt tehtävät. 9 §:n 2 momentin mukaan Energiavirastolla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toisilta viranomaisilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja toiminnanharjoittajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista merkitystä toiminnanharjoittajan sähkön tai lämmön tuotannon polttoainekäytön arvioinnin kannalta. Verohallinnon käsityksen mukaan lakiluonnoksen 3 §:n 8 kohdan toiminnanharjoittajan määritelmää olisi Energiaviraston tiedonsaantioikeuden toteuttamisen näkökulmastakin syytä täsmentää määrittelemällä, millä kriteereillä todetaan se, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö määrää voima- tai lämpölaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti. 10 §:n 2 kohdan mukaan Energiavirastolla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja Verohallinnolle verotuksen toimittamista ja valvontaa varten. 11 §:n 1 momentin mukaan Energiavirastolla olisi oikeus päästä toiminnanharjoittajan hallinnassa oleviin tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia. Lakiluonnoksen perusteluiden mukaan kyseeseen tulisivat esimerkiksi Verohallinnon edustajat. Verohallinnon näkemyksen mukaan säännöksestä tulisi käydä selkeämmin ilmi se, että läsnäolon tulee muun viranomaisen toimivaltuuksien näkökulmasta liittyä sen lakisääteisiin tehtäviin. Pääjohtaja Markku Heikura Ylitarkastaja Markus Kautto
      • Energiavirasto
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Energiavirasto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä. Energiavirasto toteaa lausuntonaan seuraavaa: Aluksi Luonnosesityksen mukaan hiilen käyttö sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena olisi kielletty 1.5.2029 alkaen. Kiellon vastaisesta toiminnasta määrättäisiin seuraamusmaksu. Esityksen tavoitteena on varmistaa hiilen energiakäytön päättyminen ennen vuotta 2030 sekä samalla välillisesti edistää energiajärjestelmän vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa. Lisäksi tavoitteena olisi varmistaa, että hiilen energiakäyttöä edistäviä voimalaitos- tai lämpölaitosinvestointeja tai korvausinvestointeja ei enää ole perusteita tehdä. Luonnosesityksen mukaan kivihiilen käyttökiellosta olisi kuitenkin poikkeuksia sähkön ja lämmön tuotannon huoltovarmuuden ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Esityksen tavoitteena onkin huolehtia myös siitä, että energian tuotannon huoltovarmuuteen, toimitusvarmuuteen ja poikkeuksellisiin tilanteisiin varautuminen on edelleen mahdollista kustannustehokkaasti. Energiavirasto toteaa, että kivihiilen käyttökiellon voimaantuloajankohtaa koskevat vaikutusarvioinnit huomioon ottaen on perusteltua, että kivihiilen energiakäyttö kiellettäisiin lailla vasta 2020-luvun lopussa luonnosesityksen mukaisesti eikä toisena vaihtoehtona tarkastellun mukaisesti vuonna 2025. Myöhempi ajankohta on perusteltua taloudellisesti kiellosta johtuvien ylimääräisten investointien minimoimiseksi sekä valtiosääntöoikeudellista syistä kiellosta energialaitosten omistajiin kohdistuvien taloudellisten rasitusten rajaamiseksi. Taustaselvitysten mukaan kustannusvaikutusten erot hiilen energiakäytön kiellosta vuonna 2025 verrattuna kieltoon vuonna 2030 ovat huomattavat. Virasto kiinnittää huomiota myös siihen, että esityksen taustaselvityksessä on ollut tarkastelussa myös ns. nollavaihtoehto, jonka perusteena on oletus kivihiilen energiakäytön päättymisestä vuoteen 2035 mennessä ilman lakisääteistä kieltoa, kun nykyiset kivihiiltä käyttävät voimalaitokset ja lämpölaitokset tulevat käyttöikänsä päähän ja muun muassa päästöoikeuden hinnan nousun takia ei enää ole kannattavaa käyttää kivihiiltä polttoaineena. Tähän kehitykseen liittyvistä epävarmuuksista huolimattakin virasto toteaa, että kivihiilen käyttökieltoa hallitumpi nollavaihdon mukainen kehitys olisi jättänyt enemmän aikaa uusien kivihiiltä korvaavien, muihin kuin polttoon perustuvien ratkaisujen kehittämiselle ja käyttöönotolle. Se olisi markkinaehtoisempi ja kustannustehokkaampi tapa toteuttaa päästövähennystavoitteet. Lisäksi nollavaihtoehdossa olisi vähemmän haitallisia vaikutuksia sähkön toimitusvarmuuteen ja mahdollisuuksiin säätövoiman käyttöön. Valvonnan järjestäminen Luonnosesityksessä ehdotetun mukaisesti lain 2 §:n perusteella Energiavirasto valvoo hiilen kieltolain noudattamista sekä hoitaa muut tässä laissa säädetyt tehtävät. Energiavirasto pitää erittäin tärkeä, että hiilen kieltolain valvonta voidaan lakiluonnosesityksessä todetulla tavalla käytännössä toteuttaa osana päästökauppalain noudattamisen valvontaa. Näin voidaan hyödyntää kustannustehokkaasti olemassa olevia valvontajärjestelmiä, ja päällekkäiseltä valvonnalta vältytään. Vaikutus toimitusvarmuuteen ja huoltovarmuuteen sekä kiellosta poikkeaminen Energiavirasto pitää erittäin tärkeänä, että kivihiilenkäytöstä luopumisen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota toimitusvarmuuteen, huoltovarmuuteen ja poikkeusoloihin ja näihin verrattavissa oleviin poikkeuksellisiin olosuhteisiin varautumiseen liittyviin seikkoihin. Luonnosesityksessä ehdotetun mukaisesti lakia ei 2 §:n mukaan sovellettaisi, kun valmiuslain (1552/2011) 2 luvun nojalla viranomaisten poikkeusoloja koskevat toimivaltuudet ovat käytössä. Lakia ei myöskään sovellettaisi tehoreservilain (117/2011) mukaiseen tehoreservijärjestelmään hyväksytyissä laitoksissa. Tämä on perusteltua, koska hyvän varastoitavuuden ja edullisen hinnan vuoksi kivihiilen arvioidaan olevan tärkeä polttoaine joissakin tehoreservilaitoksissa myös nykyisen tehoreservikauden päätyttyä vuonna 2020. Esitysluonnoksessa ehdotetaan myös poikkeamismenettelyjä sähkön ja lämmön tuotannon turvaamiseksi vakavassa häiriötilanteessa (6 §) sekä lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi ylivoimaisen esteen vallitessa (7 §). Energiavirasto pitää poikkeamismenettelyjä välttämättöminä huolto- ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Valtioneuvosto voisi lakiesitysluonnoksen 6 §:n mukaan säätää käyttöönottoasetuksella oikeudesta poiketa hiilen energiakäyttöä koskevasta kiellosta, jos maassa vallitsisi huoltovarmuuslain 1 §:ssä tarkoitettu poikkeusoloihin verrattava vakava häiriö, joka vaarantaa sähkön tai lämmön tuotannon. Energiavirasto pitää sähköjärjestelmän toimintaan liittyvät mahdolliset riskit sekä huolto- ja toimitusvarmuusnäkökohdat huomioon ottaen perusteltuna, että valtioneuvoston toimivaltaan kuuluisi säätää kyseisestä poikkeuksesta joustavasti. Lakiesitysluonnoksen 7 §:n mukaan Energiavirasto voi myöntää hakemuksesta luvan poiketa hiilen energiakäyttöä koskevasta kiellosta lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi, jos lämmön toimitusvarmuus uhkaa vaarantua epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin lämmön tuottajan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia lämmön tuottaja ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta ja viipymättä vireille pannuista korjaavista toimenpiteistä huolimatta. Virasto toteaa, että 7 §:n 2 momentin edellytykset poikkeuksen myöntämiselle ovat tiukat ja säännös tulisi sovellettavaksi lähinnä force majeure -olosuhteiden vallitessa. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa onkin todettu, että säännös on tarkoitettu sovellettavaksi vain poikkeuksellisesti ja rajatusti. Perusteluissa edellytetään lisäksi, että lämmön tuottaja huolehtii lämmön toimitusvarmuuden turvaamisesta muutoin kuin turvautumalla hiileen erilaisissa ennakoitavissa olevissa olosuhteissa ja ryhtyy aina viipymättä korjaaviin toimiin. Turpeen ja puupolttoaineiden hankinta- ja toimitusketjujen tulisi esimerkiksi olla kunnossa. Perusteluissa on täsmennetty, että säännöksessä tarkoitettuna epätavallisena ja ennalta-arvaamattoman tilanteena ei pääsääntöisesti olisi polttoaineiden odottamatonta ja jyrkkää hinnannousua, koska tämä on mahdollista siirtää lämmön hintaan. Perusteluissa on todettu, ettei luvan myöntämisen edellytyksenä kuitenkaan olisi, että lämmön tuottaja ryhtyy käyttämään kuitupuuta tai muita metsäjakeita, jotka soveltuvat korkeamman jalostusasteen tuotannon raaka-aineeksi. Myöskään koneiden ja laitteiden rikkoontuminen ei lähtökohtaisesti olisi epätavallinen ja ennalta-arvaamaton tilanne. Pykälän esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, onko 2 momentissa tarkoitettuna epätavallisena ja ennalta-arvaamattomana tilanteena pidettävä poliittista ratkaisua jonkin toisen polttoaineen kieltämiseksi tai rajoittamiseksi. Virasto katsoo, että oikeusvarmuuden vuoksi esitöissä olisi syytä ottaa tähän kantaa. Edelleen virasto katsoo, että 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa viitattu käsite ”muu metsäjae, joka sopii korkeamman jalostusasteen tuotannon raaka-aineeksi” on jossain määrin epätarkka käsite eikä sitä tulisi jättää sellaisenaan viraston soveltamiskäytännön varaan ottaen huomioon toimitusvarmuuden turvaamisen merkityksen. Näin ollen lain esitöissä tulisi ottaa vähintään kantaa siihen millä kriteereillä ja perusteilla metsäjakeiden korkeampaa jalostusarvoa arvioidaan. Esitöissä olisi selvennettävä, tarkoitetaanko käsitteellä käytännössä kaikkea muuta metsäperäisen jakeen käyttöä kuin suoraa energiakäyttöä. Mikäli korkeamman jalostusasteen tuotannoksi katsottaisiin esimerkiksi liikenteen biopolttoaineiden tuotanto, antaisi se lämmön tuottajille mahdollisuuden luopua tavallisesti energiantuotannossa käytetyistä metsäenergiajakeista, jotka ovat myös biopolttoaineiden mahdollisia raaka-aineita. Seuraamusmaksu Esitysluonnoksessa ehdotetaan seuraamusmaksun määräämistä hiilen energiakäyttöä koskevan kiellon rikkomisesta. Lakiesitysluonnoksen 13 §:n 1 momentin mukaan jos toiminnanharjoittaja käyttää hiiltä polttoaineena kyseisen lain vastaisesti, Energiaviraston on määrättävä toiminnanharjoittajalle seuraamusmaksu. Seuraamusmaksu määrätään toiminnanharjoittajan käyttämän hiilen määrän perusteella. Virasto toteaa, että sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013) 17 §:n mukaan seuraamusmaksun määrää Energiaviraston kirjallisesta esityksestä markkinaoikeus. Valvontalain esitöissä (20/2017 vp) on todettu, että tämän menettelyn voidaan katsoa paremmin turvaavan valvottavien toiminnanharjoittajien oikeusturvan verrattuna tilanteeseen, jossa asian tutkinut Energiavirasto päättäisi myös seuraamusmaksun määräämisestä. Riippumatta siitä, että lakiesitysluonnoksessa esitetty seuraamusmaksun määrän määrittäminen on kaavamaisempi verrattuna valvontalain 18 §:n säännösten mukaiseen seuraamusmaksun suuruuden määrittämiseen, virasto toteaa, että seuraamusmaksun määräämismenettelyn olisi syytä olla Energiaviraston toimivaltaan kuuluvien säännösten osalta yhteneväinen. Virasto pyytää tältä osin kiinnittämään huomiota lakiesitysluonnoksessa esitettyyn seuraamusmaksun määräämisen menettelyyn. Lakiesitysluonnoksen 13 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksu määrätään 7 §:ssä tarkoitetusta lupahakemuksesta huolimatta. Jos Energiavirasto myöntää luvan poiketa hiilen energiakäyttöä koskevasta kiellosta lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi, Energiavirasto voi samalla päättää, että osa määräytyvästä seuraamusmaksusta jätetään määräämättä, jos täysimääräinen seuraamusmaksu on kohtuuton olosuhteisiin nähden. Virasto toteaa, että sanotun säännöksen mukaan virasto voi jättää määräämättä vain osan seuraamusmaksusta 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jossa virasto myöntää luvan poiketa hiilen käyttökiellosta lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Virasto toteaa, että 2 momentin soveltaminen edellyttää, että 7 §:ssä tarkoitetut edellytykset ovat olleet tosiasiassa käsillä. Hallinnollisen sanktion määrääminen tilanteessa, jossa suojeltavaa oikeushyvää ei tosiasiassa ole loukattu, ei viraston näkemyksen mukaan ole perusteltua. Virasto katsoo, että sille (tai markkinaoikeudelle) tulisi säätää oikeus olla määräämättä koko seuraamusmaksua 13 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Muutoksenhaku Lakiesitysluonnoksen 14 §:n perusteella Energiaviraston hiilen käyttökieltolain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Energiavirasto toteaa, että muissa viraston toimivaltaan kuuluvissa toimitusvarmuusasiassa, kuten tietyissä sähkömarkkinalain mukaisissa asioissa sekä tehoreservilain mukaisissa asioissa muutoksenhaku on säädetty markkinaoikeuteen. Virasto toteaa, että markkinaoikeudella lienee paremmat edellytykset arvioida myös hiilen kieltolain toimitusvarmuuteen liittyvien säännösten soveltamista kuin yleisillä hallinto-oikeuksilla. Näin ollen muutoksenhaku lain 7 §:n ja 13 §:n mukaisesta viraston päätöksestä tulisi viraston näkemyksen mukaan säätää markkinaoikeuteen.
      • Kepa ry, Biström Jonas
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • 16.8.18 Lausunto Kepa ry. Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä Kepa ry, yli 300 suomalaisen kehitys- ja ympäristöjärjestön kattojärjestö, kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Kepa kannattaa hiilen energiakäytön kieltävän lain säätämistä Kepa näkee hiilen energiakäytön kieltävän lain tapana kantaa Suomen globaalia vastuuta. Se vie osaltaan Suomea lähemmäs niitä päästönvähennyksiä, jotka tulee toteuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet saavuttaaksemme. Päätös antaa nopeasti kehittyville maille esimerkin siitä, että hyvinvointia voi parantaa ilman hiilen käyttöä. Laki toteuttaisi myös osaltaan Agenda 2030 sitoumusta, jonka toteutuminen Suomessa on osittain riippuvainen siitä, että vähennämme ilmastopäästöjämme nopeasti ja huomattavasti. Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavaksi tavoitteeksi on otettava päästöjen vähentäminen niin, että nettopäästöt ovat negatiivisia viimeistään vuonna 2030. Lain tulisi astua voimaan jo vuonna 2025 Ilmastonmuutoksen kannalta jokaisella vuodella ja jokaisella poltetulla hiilitonnilla on merkitystä. Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi jokainen eurooppalainen hiilivoimala tulisi sulkea 2020-luvun aikana . Hiilikielto ulotettava myös valtion omistamiin yhtiöihin Olisi johdonmukaista, että hiilen energiakäytön kieltävä laki ulottuisi myös valtion omistajaohjaukseen. Enimmäkseen valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum on juuri ostanut lähes puolet saksalaisesta energiayhtiö Uniperista. Pelkät Uniperin kivihiiliomistukset vastaavat päästöiltään noin puolta Suomen valtion vuosittaisista kokonaispäästöistä. Lain hengen kannalta on nurinkurista, että valtio-omisteiset yhtiöt osallistuvat hiilikapasiteetin ylläpitoon ulkomailla samaan aikaan kun rajojen sisällä hiilen energiakäyttö kielletään. Päästökauppaa vahvistettava entisestään ja hiilelle saatava lattiahinta Positiivista on, että lain perusteluissa otetaan kantaa myös kiellon ja päästökaupan suhteeseen. Vuonna 2019 käynnistyvä markkinavakausvaranto tekee hiilikiellon kaltaisista toimista entistäkin kannatettavampia. Brittiläinen ilmastopolitiikkaan keskittyvä ajatushautomo, Sandbag, on todennut, että markkinavakausvarannon ansiosta hiilikiellon kaltaiset päästökauppasektoria koskevat vapaaehtoiset päästövähennystoimet eivät ole koskaan ennen päästökaupan aikana olleet yhtä kannattavia . Lisäksi on erittäin hyvä, että päästökauppalakiin on tarkoitus lisätä säännös, jonka mukaan valtioneuvostolle annettaisiin valtuus päättää päästöoikeuksien mitätöinnistä hiilikiellon kaltaisissa tilanteissa, joissa sähköntuotantokapasiteettia suljetaan Suomen alueella kansallisten lisätoimien vuoksi. Samalla on kuitenkin tärkeää, että Suomi ajaa tiukennuksia EU:n päästökauppaan, sillä edes markkinavakausvaranto ja mitätöinti eivät korjaa kaikkia päästökaupan puutteita. Suomen tulisikin ajaa tiukkaa päästöoikeuksien lattiahintaa yhdessä muiden naapurivaltioiden kanssa. Positiivista on myös se, että kaasun verotusta suhteessa hiileen ollaan keventämässä. Näin hiilen ja kaasun välinen ajojärjestys mahdollisesti muuttuisi jo lähiaikoina. Korvaavat energialähteet: turpeesta eroon ja biomassan ilmastovaikutukset otettava huomioon Kivihiilen energiakäytön kieltävä laki ei nykyisellään lähtökohtaisesti edistä ympäristönsuojelullisia tavoitteita, mikäli samalla ei ratkaista myös siirtymävaiheen myötä tapahtuvaa teknologista korvautumista. Suurimpiin mutkiin matkalla lukeutuu kivihiilen korvaaminen turpeella, ylimitoitetulla puupohjaisen bioenergian poltolla tai pitkällä tähtäimellä maakaasulla. Lakiesityksen “tavoitteena olisi varmistaa hiilen energiakäytön päättyminen ennen vuotta 2030 sekä samalla välillisesti edistää energiajärjestelmän vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.” (s. 15). Vähähiilisen energiajärjestelmän edistämiseksi olisi johdonmukaista kieltää myös turpeen poltto energiantuotannossa. Turpeen kieltovuodeksi sopisi sama aikataulu kuin hiilellä. Näin varmistettaisiin, ettei hiili korvaudu turpeella. Myös turpeen verotuen poisto olisi syytä toteuttaa pikimmiten.
      • ALVA yhtiöt Oy
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • VIITE: TEM/1333/03.01.01/2018 Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä Työ- ja elinkeinoministeriö on varannut sidosryhmille mahdollisuuden lausunnon antamiseen hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä. Jyväskylän Energia Oy pitää hallituksen lakiesitystä tarpeettomana kivihiilen käytön vähetessä ja loppuessa muutenkin energiamarkkinoiden kehittyessä hiilineutraalimpaan suuntaan tehtyjen päätösten ja olemassa olevan ja kehittyvän lainsäädännön ansiosta. Koska hiilen käyttöön perustuvaa lauhdetuotanto on ajettu lähes kokonaisuudessaan lopullisesti alas (pl. tehoreservijärjestelmään hyväksytyt laitokset eli Naantali 1 ja MeriPori), kohdistuu ehdotettu laki pääasiassa yhdyskuntien lämpöhuoltoon ja sen yhteydessä toimiviin sähkön- ja lämmönyhteistuotantolaitoksiin (CHP). Yleistä Hallituksen esityksen nykytila-analyysissa todetaan: ”Kivihiilen energiakäytön pääosin markkinaehtoisesti tapahtuvasta vähenemisestä vuoteen 2030 mennessä seuraa, että vastaavasti vähenee kattilakapasiteetti, jossa kivihiilen poltto olisi mahdollista tai tätä mahdollisuutta ei enää pidetä yllä, ja laitosten yhteyteen ei enää myöskään varastoitaisi kivihiiltä. Kehityksestä seuraa tarve arvioida kivihiileen perustuvaa huoltovarmuutta uudelleen. Kivihiilen energiakäytön kieltäminen ei ratkaisevasti muuta jo tapahtumassa olevaa kehitystä.” Voimalaitokset on suunniteltu toimimaan tietyllä polttoaineella taikka polttoaineseoksella. Laitoksissa, joissa hiili on pääpolttoaine, polttoaineen muuttaminen toiseksi on usein teknisesti mahdotonta ilman merkittäviä lisäinvestointeja polttoainejärjestelmään, tulipesään ja/tai savukaasukanavistoihin. Tarvittavat lisäinvestoinnit ovat kokoluokaltaan useita kymmeniä miljoonia euroja ja niiden tekeminen kesken laitoksen taloudellisen käyttöiän on lähtökohtaisesti kannattamatonta. On muistettava, että laitosinvestoinnit ovat hyvin pitkävaikutteisia – niiden taloudelliset tuottoajan sekä myös poisto- ja kuoletusajat ovat kymmeniä vuosia. Kaikki ylimääräiset ja suunnittelemattomat lisäinvestoinnit pidentävät kuoletusaikoja ja/tai nostavat tuotettujen hyödykkeiden (sähkö ja lämpö) tuotantokustannuksia. Monipolttoainelaitoksissa turve on ollut yleisesti puupolttoaineiden käytön mahdollistaja. Tilanteissa, joissa huonojen turvetuotantokesien seurauksena turpeen saatavuus heikkenee, hiili on korvannut turpeen käyttöä ja siten mahdollistanut puupolttoaineiden käytön pysymisen muuttumattomana. Mikäli hiilen käyttöä rajoitetaan, on sillä poikkeustilanteissa negatiivinen kerrannaisvaikutus myös puupolttoaineiden käyttöön ja erityisesti sen käytön lisäämistavoitteisiin. Edelleen hiili ja sen käyttömahdollisuus on toiminut ”hintavipuna” muiden polttoaineiden hintoihin niiden pitäen tuotettujen sähkön ja lämmön hinnat kohtuullisella tasolla. Mikäli tämä hintavipu poistetaan, on todennäköistä, että turpeen ja puun hintatasot alkavat markkinoilla nousta kilpailun vähetessä nostaen samalla niillä tuotetun sähkön ja lämmön hintaa sekä heikentäen yhteistuotannon kilpailuasemaa vaihtoehtoisiin tuotantomuotoihin, kuten kiinteistökohtaisiin järjestelmiin nähden. EU:n energiapolitiikan mukaisesti energiamarkkinoita halutaan avata entistä laajemmin kilpailulle. Kaukolämmitys ja kaukolämmön yhteistuotanto kohtaa enenevässä määrin kilpailua kiinteistökohtaisia lämmitysjärjestelmiä vastaa, mistä merkittävin on sähköön perustuvat lämpöpumppuratkaisut. Pitkään edullisena pysynyt sähkön markkinahinta, sähkömarkkinoiden murros sekä uusiutuvan energiantuotannon määrä kasvaminen tukipolitiikasta johtuen on edesauttanut kilpailutilanteen muodostumista. Nykyisessä markkinatilanteessa kohoavia yhteistuotannonkustannuksia ei voida enää viedä sähkön ja erityisesti kaukolämmön hintaan ilman, että kaukolämpö menettää markkinaosuuttaan korvaaville lämmitysratkaisuille. Tämän seurauksena lämpökuormaa siirtyisi nopeutetusti kaukolämpöperustaisesta sähköperustaiseksi, mikä pienentää yhteistuotannon määrä muuttaen yhteistuotantolaitokset lopulta puhtaiksi lämpölaitoksiksi – mikä on ollut jo käytännössä havaittavissa. Kehitys tulee lisäämään painetta valtakunnan sähkönhuoltoa ja sähköjärjestelmän toimintavarmuutta kohtaan erityisesti kylmimpänä vuodenaikana. On lisäksi muistettava, että lämmityksen siirtyessä enenevässä määrin sähköperustaiseksi (lämpöpumppujärjestelmät), kiinteistöt ja niiden käyttäjät altistuvat sähkön hinnan muutoksille hintojen volatiliteetin kasvaessa. Tällä tulee todennäköisesti olemaan negatiivisia vaikutuksia yksittäisen kiinteistön lämmityskustannuksiin erityisesti, kun sähköjärjestelmän tasapainon kannalta pyrkimys on reaaliaikaisempaan hinnoitteluun sekä kysynnän ja tarjonnan parempaan tasapainoon. Muuttuvat hinnat voi aiheuttaa puolestaan energiaköyhyyttä, mistä esim. EU-tason lainsäädännöllä halutaan päästä eroon. Ehdotettu laki saattaa lämpömarkkinoilla olevat toimijat (perinteinen yhteistuotantoon perustuva lämmöntuotanto vs. kiinteistökohtaiset järjestelmät) avoimilla energiamarkkinoilla eriarvoiseen asemaan, koska hiilen käytön lopettaminen taikka sen korvaaminen toisilla polttoaineilla kesken laitoksen taloudellisen käyttöajan lisää perinteisen lämmöntuotannon kustannuksia ja siten heikentää sen kilpailumahdollisuuksia toisia lämmöntuotantomuotoja vastaan. Tilanne kärjistyy, mikä kaukolämpöverkkoja avataan kilpailulle lainsäädäntöön perustuen (direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä ”RED2”). Voidaankin todeta, että toteutuessa esitetyssä muodossa, laki toimisi EU:n kilpailulainsäädännön ja –politiikan tavoitteiden vastaisesti, missä tarkoituksena on taata markkinoilla toimiville yrityksille ja toimijoille oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuedellytykset. Energiajärjestelmän toiminnan ja huoltovarmuuden sekä toimijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta hallituksen esitys on täysin turha, jopa vahingollinen ja kilpailulakien vastainen. Se lisää tarpeettomasti kustannuksia osalle toimijoista, joita sen on kohtuudella ollut mahdotonta ottaa huomioon investointia päätettäessä. Energiantuotannon päästöjä tulisikin pienentää markkinaehtoisin toimin, kuten päästökauppajärjestelmää kehittämällä – ei käytettävissä olevia energialähteitä kieltämällä. Lämmön toimitusvarmuuden turvaaminen (7 §) Hallituksen esityksen 7 § säädettäisiin lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseen liittyvästä lupamenettelystä, kun kyse on ylivoimaisen esteen kaltaisesta tilanteesta. Poikkeusta haettaisiin Energiavirastolta kivihiilen enimmälle käyttömäärälle, joka olisi kalenterivuoden aikana enintään 10 prosenttia lämmön tuottajan viiden edellisen kalenterin vuoden perusteella lasketusta keskimääräisestä vuotuisesta polttoainekäytöstä. Hakemuksessa tulisi olla asian arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Poikkeus ja käyttölupa ei tulisi automaattisesti, vaan tiettyjen kriteerien tulee täyttyä siten, että (1) luvan myöntämisen edellytyksenä olisi uhka lämmön toimitusvarmuuden vaarantumisesta epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, (2) lämmön tuottajan ei olisi ollut mahdollista vaikuttaa kyseisiin olosuhteisiin sekä (3) lämmön tuottaja ei olisi voitu välttää lämmön toimitusvarmuutta uhkaavia olosuhteita kaikesta noudatetusta huolellisuudesta ja viipymättä vireille pannuista korjaavista toimenpiteistä huolimatta. Pykälässä mainittu poikkeus kohdistuisi käytännössä lämmityskauden aikana tilanteisiin, missä normaalisti käytettyjen polttoaineiden toimitukset häiriytyvät joko sääolosuhteista aiheutuvien teknisten ongelmista (koneiden tai laitteiden rikkoutuminen ääriolosuhteissa, kuten kovilla pakkasilla), toimituskalustoon kohdistuvista äkillisistä vaurioista (esim. liikenneonnettomuus ja siitä seurannut pitkäaikainen liikenteestä poissaolo) taikka kone- ja/tai kuljetushenkilöstön hetkellisestä saatavuuden heikkenemisestä (esim. pandemiat) johtuen. On muistettava ja huomioitava, että (1) polttoaineiden käsittely- ja toimituskalusto on erikoiskalustoa, mitä ei ole helposti saatavissa taikka korvattavissa täyden kapasiteetin ajotilanteissa lämmityskauden aikana sekä (2) toimitusketjut potevat jo nykyisin pulaa pätevästä työvoimasta, jolloin korvaavan henkilöstön rekrytointi ja työhön saanti nopeissa ja äkillisissä tilanteissa on erittäin vaikeaa. Lisäksi työaikalainsäädäntö maksimiajoaikoineen ei mahdollista käytettävissä olevan työvoiman joustavampaa käyttöä (pidempiä työ- ja ajoaikoja). Vallitseva käytäntö on, että lämmön tuottajat hankkivat käyttämänsä polttoaineet (biomassa ja turve) joko laitostoimituksina taikka suoraostoina polttoaineen myyjiltä. Laitostoimitusvaihtoehdossa polttoaineen toimittaja huolehtii sekä polttoaineen hankinnasta / tuotannosta että erien toimittamisesta voimalaitokselle. Suoraostoissa lämmön tuottajat urakoittavat sekä polttoaineenkäsittelyn että polttoaineenkuljetuksen tehtyihin sopimuksiin perustuen omilla aliurakoitsijoilla. Normaali käytäntö on ollut, että biopolttoaineen (ja turpeen) tuotanto- ja toimitusketjut ovat pääsääntöisesti kolmannen osapuolen hallinnassa ja operoinnissa (urakoitsijat) ja sopimusteitse lämmöntuottajan käytettävissä (alihankinta). Lainkohdan (7 §) perustelutekstissä todetaan esimerkiksi ”koneiden ja laitteiden rikkoon-tuminen ei lähtökohtaisesti olisi epätavallinen ja ennalta-arvaamaton tilanne, vaan lämmöntuottaja olisi velvollinen huolehtimaan koneiden ja laitteiden huollosta ja kunnossapidosta sekä viipymättä huolehtimaan rikkoontuneiden koneiden ja laitteiden korjaamisesta.” Vallitsevan käytännön mukaisesti lämmöntuottajalla ei siten ole käytännössä tosiallista valtaa taikka välitöntä mahdollisuutta vaikuttaa kolmannen osapuolen koneiden ja laitteiden huoltoihin ja kunnossapitoihin taikka saada ennalta arvaamattomissa tilanteissa korvaavaa kalustoa käyttönsä. Lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla välttämätöntä käyttää kivihiiltä varapolttoaineena välittömästi. Tällaisessa äkillisessä häiriötilanteessa ei käytännössä ole aikaa tai edes mahdollisuutta hakea Energiavirastolta perusteltua poikkeuslupaa sekä odottaa luvan asianmukaista käsittelyä (esim. yöaika ja viikonloput, lupaharkinta) ilman merkittäviä lämmöntuotannon rajoituksia tai suoranai-sia keskeytyksiä. Esitetty rajaus voi johtaa helposti korkeisiin redundanssikustannuksiin, mikä vähentää energiayhtiöiden kiinnostusta ylläpitää kivihiilivarastoa ja kivihiiltä käyttäviä lait-teistoja huoltovarmuustilanteita varten. Äkillisissä häiriötilanteissa energiantuottajan tulee voida lämmityskauden aikana käyttää kivihiiltä lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi ilmoittamalla siitä Energiavirastolle. Mikäli käyttötarve on suurempi, kuin esitetty 10 prosenttia lämmön tuottajan viiden edellisen kalenterin vuoden perusteella lasketusta keskimääräisestä vuotuisesta polttoainekäytöstä, tulisi lämmöntuottajan hakea sen ylimenevälle määrälle perusteltu lupa Energiavirastolta. Omaisuuden suojasta Lakiehdotusta on arvioitu myös perustuslain kannalta, koska hiilen käyttökielto sisältää elementtejä perustuslaissa turvattujen elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan kannalta. Arviossa toteaa mm: ”Omaisuudensuoja perusoikeutena ei koske kuntia, koska kuntien on valtion sekä julkisoikeudellisten yhteisöjen ja laitosten tapaan vakiintuneesti katsottu jäävän perusoikeussuojan ulkopuolelle. Siltä osin kuin kiellon piirissä olevien laitos-ten omistajina on yksityisiä energiayhtiöitä, joiden osakkeenomistajina voi myös olla yksityishenkilöitä, kielto kohdistuisi lähtökohtaisesti omaisuudensuojan perusoikeussuojan piirissä oleviin tahoihin.” Kuntalain (410/2015) 126 § perusteella ”Kunnan hoitaessa 7 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus).” Kuntalain perusteella kunnat ovat velvollisia yhtiöitettävä omistamansa energialaitokset, koska ne katsotaan toimi-vat lähtökohtaisesti avoimilla markkinoilla, ja koska ne ei voida katsoa kuuluvan kuntalain 127 § mainittujen yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeusten piiriin. Edellä kuvatun perusteella kunnat ovat velvoitettu siirtämään liiketoiminnot kuntien välittömästä hallin-nasta ja kontrollista niiden omistamiin osakeyhtiöihin, jotka toimivat kuntalain sijaan osakeyhtiölainsäädännön alaisuudessa. Näin ollen mainittu omaisuuden suoja koskisi suora-naisesti vain osakkeita – ei yhtiöiden omaisuutta, kuten voimalaitoksia. Lakiehdotuksen tulkinta ja esitetyt perustelut omaisuudensuojan kattavuudesta ja kiellon perusteella rajoittuvasta elinkeinovapaudesta (pakkolunastus) jakaisi osakeyhtiölainperusteella toimivat lämmön tuottajat kahteen kategoriaan ja siten tosiinsa nähden eriarvoiseen asemaan (kuntaomisteiset yhtiöt vs. yksityisesti omistetut yhtiöt). Kilpailuoikeuden ja –politiikan kannalta perustelut ovat täysin kestämättömiä varsinkin, kun molemman tyyppiset lämmöntuottajat toimivat avoimilla energiamarkkinoilla. Lopuksi Mikäli kivihiilen käyttöä halutaan lainsäädännön kautta vähentää, lainsäädännöllä tulisikin ensisijaisesti varmistaa, että uusia taikka nykyisiä laitoksia korvavia hiileen perustuvia voimalaitoksia ei enää tietyn vuoden jälkeen rakennettaisi. Kivihiilen poistaminen energiajärjestelmästä tulisi tapahtua markkinaehtoisin mekanismeihin perustuviin menetelmiin (päästökauppa) sekä ympäristölupien myötä asetettaviin päästörajoihin, joista molemmat kohtelevat kaikkia toimijoita tasapuolisesti.
      • Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, Mari Pantsar, Johtaja, Hiilineutraali kiertotalous
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Lausuntopyynnön diaarinumero: TEM/1333/03.01.01/2018 Hallituksen esitysluonnos laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä 1. Keskeiset huomiot Sitra kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esittämästä laista hiilen energiakäytön kieltämiseksi. Sitra kannattaa hallituksen esitystä. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii pikaista irrottautumista fossiilisista polttoaineista. Kivihiilen energiakäytöstä luopuminen on keskeinen osa Suomen energiatalouden uudistamista päästöttömäksi. Sitran lausunnon keskeiset suositukset on koottu alle. Ne huomioimalla lakiesitystä voi vahvistaa entisestään. Samalla Suomi voi nostaa rooliaan ilmastoratkaisuiden edistäjänä. • Hiilen energiakäytöstä tulee luopua jo vuonna 2025. • Kivihiiltä korvaavien energiamuotojen tulee tukea Suomen nopeaa siirtymää kohti päästötöntä energiataloutta. • Energiansäästön roolia kivihiilen korvaamisessa tulee korostaa nykyistä enemmän. • Säännös päästöoikeuksien mitätöimisestä on kannatettava. • Kivihiilen ohella tulee luopua turpeen energiakäytöstä. 2. Sitran lausunto Ilmastokriisi etenee huolestuttavaa vauhtia. Tiedämme hyvin, että Suomen ja EU:n päästötavoitteet ovat riittämättömiä Pariisin ilmastosopimuksessa asetetun ilmastotavoitteen saavuttamiseksi. Siksi päästötavoitteita tulee kiristää merkittävästi jo lähivuosina. Suomen energiatalouden tulee olla nollapäästöinen 2030-luvulla. Tämä tarkoittaa, että kaikesta fossiilienergiasta on luovuttava nopealla aikataululla. Suomen onnistunut päätös liittyä osaksi kansainvälistä Powering Past Coal -liittoumaa ansaitsee kiitoksen ja osoittaa, että kuljemme yhteiskuntana oikeaan suuntaan. Esitetty kivihiilen kielto on tärkeä askel siirtymässä nollapäästöiseen energiatalouteen ja edelleen negatiivisiin päästöihin. Sitra kuitenkin toteaa, että aikataulun tulisi olla ehdotettua kunnianhimoisempi. Hiilen energiakäytöstä tulisi luopua jo vuonna 2025. Kunnianhimoisempi aikataulu tarjoaa mahdollisuuden huomattavan nopeisiin päästövähenemiin, mikä toimisi rohkaisevana esimerkkinä sekä Euroopan unionissa että kansainvälisesti. Kuten lakiesityksessä todetaan, Iso-Britannia ilmoitti vuonna 2015 luopuvansa kivihiilestä. Lisäksi päästöille asetettiin vuonna 2013 lattiahinta. Näiden toimien ansiosta kivihiilen energiakäyttö on kääntynyt nopeaan laskuun. Vuonna 2012 [1] Isossa-Britanniassa tuotetusta sähköstä 39,5 prosenttia tuotettiin hiilellä. Vuonna 2017 [2] osuus oli pudonnut alle seitsemään prosenttiin. Nykyistä lakiesitystä tiukempi aikataulu kannustaisi suomalaisia toimijoita kehittämään vaihtoehtoisia tapoja tuottaa energiaa. Jos kivihiili pitää korvata jo vuoteen 2025 mennessä, suomalaisten toimijoiden on venyttävä toteuttamaan vaihtoehdot pikaisesti. Näin hankittu kokemus auttaa myymään samaa osaamista muille maille, jotka seuraavat vääjäämättä perässä. On arvioitu, että kivihiilen energiakäytön kiellon aikaistaminen vuoteen 2025 johtaisi noin 200 miljoonan euron taloudellisiin kokonaisvaikutuksiin. Kivihiilikiellon toteuttaminen vuonna 2029 puolestaan johtaisi arviolta 14–25 miljoonan euron kokonaiskustannuksiin. Kivihiilikiellon aikaistamisesta johtuvia taloudellisia vaikutuksia on mahdollista kompensoida esimerkiksi ympäristölle haitallisia tukia uudelleen kohdentamalla. Kaiken kaikkiaan on keskeistä, että hiiltä korvaavat energiamuodot tukevat Suomen aitoa siirtymää päästöttömään energiatalouteen. Ensinnäkin, energiatehokkuuden ja energiansäästön roolia Suomen energiapolitiikassa tulee kasvattaa, sillä säästetty energia on parasta energiaa. Toiseksi, korvaavaa energiaa voidaan jo tuottaa auringolla, tuulella, lämpöpumpuilla, geotermisellä energialla sekä kestävästi tuotetulla biomassalla, tulevaisuudessa vaihtoehtojen kehittyessä vielä entisestään. Poistuvan hiilikapasiteetin suunniteltu korvaaminen suurimmaksi osaksi biomassalla on ongelmallista. Kuten lakiesityksessä todetaan, biomassan polttaminen ei vähennä hiilidioksidipäästöjä lyhyellä aikavälillä ja merkittävä biomassan käytön kasvu lyhyellä aikavälillä johtaa huomattaviin haasteisiin polttoaineen toimitusketjussa Suomessa, jolloin polttoainetta saatetaan tuoda kasvavassa määrin ulkomailta. Biomassan kulutuksen lisääminen uhkaa myös Suomen luonnon monimuotoisuutta. Biomassa tulee pääosin ohjata korkean jalostusarvon tuotteisiin ja sen energiakäytön tulee painottua jätteisiin ja sivuvirtoihin. Kokonaisuudessaan Suomen metsien ja maan hiilinieluja ja -varastoja on vahvistettava ja mahdollinen bioenergian käyttö on mitoitettava tämän mukaisesti. Ulkomaisen biomassan kulutuksen lisääminen johtaisi hiilinielujen- ja varastojen sekä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen Suomen rajojen ulkopuolella, minkä vuoksi se ei ole kannatettavaa. Kivihiili on ensimmäinen fossiilinen polttoaine, jonka käytöstä luopumista Suomi valmistelee. Tämä on perusteltua, sillä hiilen polton päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat erityisen suuret. Kivihiilen ohella Suomen on kuitenkin luovuttava myös muista fossiilisista polttoaineista. Sitra kannustaakin Suomea luopumaan kivihiilen ohella myös turpeen energiakäytöstä ripeässä aikataulussa, sillä sen päästöt ovat kivihiilen veroiset. Kivihiilen korvaaminen turpeella ei ole kestävää energiapolitiikkaa. Sitra kannattaa lakiesitykseen kirjattua säännöstä päästöoikeuksien mitätöimisestä. Hiilikiellon ilmastohyödyn varmistamiseksi markkinoilta tulisi vetää pois vastaava määrä päästöoikeuksia kuin mitä kivihiilikiellon myötä jää käyttämättä. Päästökauppaa tulisi kehittää suuntaan, jossa päästöoikeuksien määrää vähennetään automaattisesti vastaavissa tapauksissa. Helsingissä 16.8.2018, Mari Pantsar Johtaja, Hiilineutraali kiertotalous, Sitra [1] Department of Energy & Climate Change. UK Energy Statistics. 28.3.2013. https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/172982/stats_press_release_mar_13.pdf [2] Department for Business, Energy & Industrial Strategy. UK Energy Statistics, 2017 & Q4 2017. 29.3.2018. https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/695626/Press_Notice_March_2018.pdf
      • Vaasan Sähkö Oy
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriö PL 32 00023 HELSINKI TEM/1333/03.01.01/2018 HALLITUKSEN ESITYSLUONNOS LAIKSI HIILEN ENERGIAKÄYTÖN KIELTÄMISESTÄ Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esityksestä laiksi hii-len energiakäytön kieltämisestä. Vaasan Sähkö pitää ilmastonmuutoksen torjumista tärkeänä globaalina ta-voitteena ja on vahvasti sitoutunut Energiateollisuus ry:n tavoitteeseen hiili-neutraalista sähkön ja kaukolämmön tuotannosta vuoteen 2050 mennes-sä. Suomen tulee aktiivisesti toimia EU:n yhteisten ilmasto- ja päästötavoittei-den kehittämiseksi. Päästökauppajärjestelmä ja sen kehittäminen on tässä työssä keskeinen kustannustehokas ja teknologianeutraali ohjauskeino. Vaasan Sähkön näkemyksen mukaan ilmastonmuutoksen torjumisesta tulisi aina säätää EU-tasolla silloin, kun tavoitteet kuuluvat EU:n päästökauppa-sektorille. EU-ohjauksen kanssa päällekkäisiä kansallisia erillisratkaisuja ei tulisi tehdä. Päästökauppajärjestelmä on EU:n laajuinen ja siksi Suomessa kivihiilen kiel-tämisestä käyttämättä jäävät päästöoikeudet voidaan käyttää muualla EU-alueella, mikäli ei samanaikaisesti tehdä muita toimia. Yhteispohjoismaiset sähköntukkumarkkinat ovat vuosien kuluessa laajentu-neet kattamaan Länsi-Euroopan, jolloin yhteisellä markkina-alueella ei tulisi tehdä muusta markkinasta erillistä kansallista ohjausta, joka vielä kohdentuu yhteen polttoaineeseen. Lakimuutoksella olisi erittäin merkittäviä haitallisia vaikutuksia Vaasan seudun aluetalouteen Konsulttiyhtiö Pöyryn työ- ja elinkeinoministeriölle tekemä Kivihiilen käytön kieltämisen vaikutusten arviointi -raportti osoittaa selvästi, että hiilikiellon vaikutukset Vaasassa ovat suhteellisesti suuremmat kuin muilla paikkakun-nilla. Tämä on seurausta mm. nykyisen Vaskiluodon voimalaitoksen ennen-aikaisesta käytöstä poistosta ja sen seurauksena tehtävistä korvausinves-toinneista, korkeammista tuotantokustannuksista ja menetetyistä sähkön-myyntituloista. Em. tekijöistä johtuen hiilen energiankäytön kieltämisellä on iso taloudellinen merkitys Vaasan Sähkölle ja sitä kautta Vaasan seudun aluetaloudelle – asiakkaille erityisesti Vaasan kaupungin ja Mustasaaren kunnan alueella se-kä Vaasan Sähkön omistajille - yksityishenkilöille ja Vaasan kaupungille. Vaasan Sähkön näkemyksen mukaan hiilen energiakäytön kiellossa on ky-symys sellaisesta omaisuuden käyttörajoituksesta, josta aiheutuneet talou-delliset menetykset ja sen vaativat uusinvestoinnit on korvattava täysimää-räisesti. Energiatuotantoinvestointien suunnittelu-, lupa- ja rakentamisprosessi vaatii aikaa useita vuosia Investoinnit energiantuotantolaitoksiin vaativat yleensä useita vuosia suun-nittelu- ja lupaprosessiin sekä varsinaisen laitoksen hankintaan ja rakenta-miseen. Mikäli laki hiilen energiakäytön kieltämisestä säädetään, tulisi eduskunnan samanaikaisesti päättää tukimekanismeista, joilla toiminnanharjoittajille kor-vataan kiellosta aiheutuneet menetykset ja kiellon vaatimien korvaavien in-vestointien tekeminen. Tukimekanismin valmistelun ja tukitason tulee perustua ministeri Tiilikaisen Suomen hallituksen edustajana keväällä 2018 esittämään malliin, jossa laa-dittaisiin vähintään 90 miljoonan euron kannuste- ja muutospaketti koh-dentaen niiden kaupunkien kaukolämpöyhtiöille, jotka sitoutuvat luo-pumaan kivihiilen käytöstä jo vuonna 2025. Hiilikiellon seurauksena Vaasan kaasutinlaitoksen hyödyntäminen jat-kossa on epävarmaa Vaskiluodon Voima Oy otti tuotantokäyttöön Vaasassa maailman suurimman biomassan kaasutuslaitoksen vuoden 2013 alussa. Laitoshankkeelle valtio myönsi merkittävän uuden teknologian investointituen. Kaasutuslaitos on vähentänyt Vaskiluodossa kivihiilen käyttöä vuosittain 25-40 %. Vaasan Sähkö Oy Vaskiluodon Voiman Vaasan laitoksen kaukolämpöasiakkaana oli osaltaan vahvasti edesauttamassa positiivisen investointipäätöksen synty-miseen Vaskiluodon Voimassa keväällä 2010. Mikäli nykyinen CHP-voimalaitos Vaasan Vaskiluodossa suljetaan, on myös biomassan kaasutinlaitoksen tulevaisuus vaakalaudalla. Puunkäyttö eri tarkoituksiin, mm. metsäteollisuuden tarpeisiin, on vahvassa kasvussa. Biopolttoaineisiin perustuvalle korvaavalle tuotantokapasiteetille ei löydy riittävästi polttoainetta Vaasan lähialueelta. Huomattava osa biopolt-toaineesta jouduttaisiin hankkimaan muualta kuin Vaasan seudulta - toden-näköisesti ulkomailta. Biopolttoaineiden laajamittaiseen käyttöön liittyy mer-kittäviä riskejä saatavuuteen, hintaan, hyväksyttävyyteen, toimitusvarmuu-teen ja myös valtakunnalliseen huoltovarmuuteen. Hiilen energiakäytön verotusta ei saisi kiristää – suurille kaukolämpöä tuottaville lämpöpumpuille matalampi sähkövero Hiilen käyttöä kaukolämmön tuotannossa rasittavat päästömaksut ja verot. Mikäli hiilen energiakäytön kieltävä laki säädetään, tulisi hiilen verotus säilyt-tää ennallaan, jotta ei tehdä päällekkäistä energiayhtiöiden investointikykyä heikentävää ohjausta. Osa hiiltä korvaavasta kaukolämmön tuotannosta voi perustua sähkön kulu-tusjoustoon kykeneviin suuriin kaukolämpöverkkoon kytkettyihin lämpö-pumppulaitoksiin, joiden sähköveroa tulisi tässä yhteydessä alentaa 2. säh-köveroluokkaan. Vaasan Sähkön tavoitteena on pitkällä aikavälillä siirtyä hiilineutraaliin säh-kön ja kaukolämmön tuotantoon. Vaasan Sähkö edellyttää, että hiilen energiakäytön kieltämisen yhdessä Pöyryn raportissa mainittujen kau-punkien kaukolämpöyhtiöille korvataan kiellosta aiheutuneet taloudel-liset menetykset ja sen vaativat uusinvestoinnit täysimääräisesti. Ystävällisin terveisin VAASAN SÄHKÖ OY Hannu Linna toimitusjohtaja (06) 324 5212 GSM 050 552 7120 hannu.linna@vaasansahko.fi
      • Huoltovarmuuskeskus, Energiahuolto-osasto
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Pyydettynä lausuntona Huoltovarmuuskeskus (HVK) esittää otsikkoasiassa kunnioittavasti seuraavaa: Esitysluonnoksen mukaan (s.9) ”kivihiilen voidaan vielä tällä hetkellä katsoa muodostavan merkityksellisen osan Suomen primäärienergiasta, ja sen osuus kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotannossa on olennainen. Kivihiilen kohtuullisena pidetty maailmanmarkkinahinta ja helppo saatavuus ovat merkinneet, että kivihiilellä on ollut tärkeä tehtävä yhtenä Suomen energiatuotannon lähteistä. Kivihiili on myös tärkeä huoltovarmuuspolttoaine. Se on varastoituvuudeltaan edullinen ja sillä voidaan korvata ainakin osa turpeesta lähes kaikissa turvekattiloissa.” Esityksessä todetaan (s.14) myös mm., että ”hyvän varastoitavuuden ja edullisen hinnan vuoksi kivihiili on keskeinen energian huoltovarmuuden ja sähkön toimitusvarmuutta turvaavan tehoreservijärjestelmän kannalta.” Huoltovarmuuskeskuksen käsityksen mukaan tämä tulee olemaan tilanne myös vuonna 2030 ja siitäkin eteenpäin. Erityisesti kivihiilen korvaaminen muulla varapolttoaineella olisi ongelmallista. Maakaasun velvoitevarastointi hoidetaan Suomessa nykyisin käytännössä korvaavalla polttoaineella, joka monilla toimijoilla on myös kivihiili. Tämä luonnollisesti tulee korvautumaan öljytuotteilla, jos nyt ehdotettu laki säädetään. Tämä olisi periaatteessa ristiriidassa energia- ja ilmastostrategian öljyn käyttöä koskevien vähennystavoitteiden kanssa. Käytännössä tämä tulee esiin ainakin öljylogistiikkaan häiriötilanteissa, koska öljyn käytön vähetessä öljyn kuljetuskalusto tulee vähenemään, mutta käyttö häiriötilanteissa yllä kuvatun mukaisesti kasvaa. Kuitenkin esitysluonnoksessa lähdetään siitä, että kivihiilen käytön kielto sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena kiellettäisiin 1.5.2029 alkaen, lukuun ottamatta valmiuslain soveltamistiulanteita ja tehoreservijärjestelmää sekä eräitä vakavia häiriötilanteita. Lukuisat selvitykset ovat osoittaneet, että sähkötehon riittävyys voi jo nyt olla Suomessa uhattuna paitsi poikkeusoloissa ja esimerkiksi kovilla talvipakkasilla, myös jopa keskellä kesää. Tuontiriippuvuuden voidaan olettaa pysyvän ainakin entisellään tulevaisuudessa. Tilanne ei puolla sitä, että kivihiilen käyttö kiellettäisiin kategorisesti. Huoltovarmuusnäkökulmasta olisi tärkeää, että olemassa olevaa kotimaista sähkötuotantokapasiteettia ei ajettaisi nopeutetusti alas erityisin valtion toimenpitein. Tämän vuoksi HVK katsoo, että hiilen energiakäyttöä ei tulisi kieltää nyt esitetyn kaltaisella lainsäädännöllä. Jos laki kuitenkin säädetään, tulisi lainsäädännön sallia kivihiilen käyttö energiantuotannossa varapolttoaineena ilman erillistä luvitusta tai erityisiä viittauksia poikkeusoloihin. Kuten hallituksen esityksessäkin (s.15) todetaan, ”kivihiileen perustuvan huoltovarmuuden turvaamisen kannalta saattaisi jokin kannustin tai velvoite olla tarpeen, jotta monipolttoainekattiloiden yhteydessä olisi kivihiilen syöttölaitteisto ja kivihiilen poltto olisi huoltovarmuuden sitä edellyttäessä mahdollinen. Huoltovarmuuskeskuksen kivihiilen varmuusvarasto sopeutetaan käytettyyn kivihiilimäärään viiveellä, ja varastoitavan kivihiilen määrä pienenisi hyvin vähäiseksi 2020-luvun loppuun mennessä. Huoltovarmuuden turvaamisen kannalta saattaisi olla tarpeen asettaa Huoltovarmuuskeskuksen varmuusvarastoitavan kivihiilen määrälle vähimmäistaso sekä varautua energian tuotannon biopolttoaineiden velvoitevarastointiin ja varmuusvarastointiin.” Huoltovarmuuskeskus pitää tällaisia järjestelyjä välttämättöminä jos kivihiilen käyttö kielletään normaalioloissa. Huoltovarmuuskeskus esittää myös harkittavaksi, voitaisiinko lainsäädäntöön sisällyttää menettelylliset määräykset määräaikaisen ylimenokauden sähkön kriisireservin perustamiselle. Kriisireservissä olisi kyse järjestelystä, jolla esimerkiksi Huoltovarmuuskeskukselle annettaisiin mahdollisuus tehdä sopimusjärjestelyt, joilla yksityinen palveluntarjoaja sitoutuisi ylläpitämään yhteiskunnallista kriisireserviä. Kriisireservi voisi perustua hiiltä käyttäviin lauhdelaitoksiin. Kriisireservin yhteiskunnalle tuottava taho voitaisiin valita kilpailutuksen perusteella. Kriisireservilaitos olisi sähkömarkkinoiden ulkopuolinen voimalaitos, joka käynnistettäisiin viranomaispäätöksellä Huoltovarmuuskeskuksen esityksestä. Kriisireservin käynnistäminen edellyttäisi poikkeuksellista sähkömarkkinoiden tuotannon ja kysynnän keskinäisen tasapainon pitkäkestoista häiriötilannetta, esimerkiksi kahta yhtäaikaista sähkömarkkinoiden toimivuutta vaarantavaa vakavaa häiriötä (N-2 tilanne). Huoltovarmuusrahastolle voitaisiin antaa oikeus korvata yksityiselle palveluntarjoajalle kriisireservipalvelun tuottamisesta aiheutuneet nettokustannukset, mukaan lukien kohtuullinen tuotto. Korvauksen maksaminen perustuisi Euroopan komission päätökseen 2012/21/EU, joka mahdollistaa tiettyjen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisen valtion varoista ilman erillistä valtiontuki-ilmoitusta. Toimitusjohtaja Raimo Luoma Johtaja Risto Leukkunen
      • EPV Energia Oy
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • TEM/1333/03.01.01/2018 EPV ENERGIA OY:N LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA HIILEN ENERGIAKÄYTÖN KIELTÄMISEKSI 1. ALUKSI EPV Energia Oy (EPV) harjoittaa energian tuotantoa mm. tytär- ja osakkuusyhtiöidensä omistamissa voimalaitoksissa Seinäjoella ja Vaasassa ja käyttää raaka-aineena hiiltä sille myönnettyjen lupien mukaisesti mainituissa voimalaitoksissa. Voimalaitosten tekniset käyttöiät jatkuvat 1.5.2029 jälkeen. EPV on sitoutunut ympäristönsuojelun edistämiseen parhain käytettävissään olevin mahdollisuuksin. EPV:n strategisena tavoitteena on johdonmukaisesti 2010-luvun alusta alkaen ollut panostaa kotimaisessa energiantuotannossa päästöttömyyteen. EPV:n sähkön- ja lämmöntuotannon vuoden 2018 CO2-ominaisuuspäätöt olivat < 125 g/kWh, joka on yli puolet vähemmän kuin EU-maiden keskitaso. Yhtiön uusiutuvan energian osuus vuonna 2018 oli 47,7 % ja päästöttömän energian osuus 84,6 %. EPV Energia Oy on tehnyt aikoinaan erittäin suuria investointeja hiiltä käyttäviin voimalaitoksiinsa. Laitosten käyttöikää on jäljellä yli 15 vuotta. Lisäksi EPV:n osakkuusyhtiö Vaskiluodon Voima Oy käynnisti 2010-luvun alussa Vaasan voimalaitoksen yhteyteen kaasutuslaitosprojektin, jonka tavoitteena oli voimalaitoksella uusiutuvan energian käytön lisääminen ja siirtyä kivihiilestä kotimaisiin biopolttoaineisiin. Samalla turvattaisiin Vaasan kaupungille kustannustehokas lämmitysratkaisu ja toiminta pysyisi yleisesti hyväksyttävänä sekä kilpailukykyisenä. Kaasutuslaitokselle saatiin ympäristölupa vuonna 2010 ja valtio teki investointitukipäätöksen vuonna 2011. Kaasutuslaitos otettiin käyttöön 2012 ja se vähentää kivihiilen käyttöä 25 – 40 %. Samalla pidennettiin Vaasan voimalaitoksen käyttöikää, koska kaasutinlaitos tarvitsee toimiakseen myös kivihiiltä. Kaasutettava biopolttoaine on lähialueilla tuotettua ja kotimaista; aluetalouteen siirtyy vuosittain noin 15 M€. Kaasutuslaitoksen aikaansaama suora pysyvä nettotyöllisyysvaikutus on noin 100 henkilötyövuotta. Mikäli esitetty kivihiilen kielto toteutuu, johtaa se reilut viisi vuotta sitten valtion avustuksella tehdyn kaasutuslaitosinvestoinnin en-ennenaikaiseen alasajoon. Lakiehdotuksessa ei ole käsitelty edellä esitettyä tilannetta, jossa biopohjainen polttoaine tarvitsee rinnalle myös kivihiiltä. Vaasan laitoksen ennenaikainen sulkeminen johtaisi taloudellisiin menetyksiin elinajan lyhentyessä merkittävästi, kuten ministeriön teettämässä Pöyryn selvityksessäkin todetaan. Laitos jouduttaisiin sulkemaan kymmenen vuotta suunniteltua aikaisemmin. Hiilen käytön kieltäminen johtaisi hiilivoimalan sulkemiseen, mistä seuraisi, että myös kaasutinlaitoksen käyttö loppuisi ennenaikaisesti. 2. KANNANOTOT HIILEN KIELTÄMISEKSI TEHDYSTÄ HALLITUKSEN ESITYS-LUONNOKSESTA EPV on tutustunut mm. Energiateollisuus r.y:n, Fortum Oyj:n ja Helsingin kaupungin sekä Suomen Kuntaliiton lausuntoihin, yhtyy niihin ja haluaa korostaa vielä seuraavaa: 2.1 Omaisuudensuojan toteutuminen 1. Hallituksen ehdotukseen tulisi sisällyttää säännökset, joilla turvataan osakeyhtiöidenkin perusoikeuksiin kuuluva omaisuudensuojan toteutuminen, toteamalla laitosten omistajien oikeus saada korvauksia. Kuten useissa muissa huomattavasti lievemmissä omaisuuden suojaan puuttuneissa lainsäädäntöhankkeissa on säädetty, tässäkin tapauksessa on tarpeen selkeä korvausoikeuden takaava säännös. Se, että siirtymäaikaa on ajateltu annettavaksi 1.5.2029 saakka, ei korvaa EPV:lle laitoksen ennenaikaisesta sulkemisesta johtuvia vahinkoja. Myöskään se, että alan yritykset olisivat jo vuosia voineet ennakoida hiilen käytön tulevan rajoitetuksi, ei ole peruste evätä oikeus korvauksiin. Voimalaitokset ovat erittäin suuria hankkeita, ja voimalaitoksilla on käyttöikää kymmeniä vuosia. Laitos on voinut olla rakennettu paljon varhaisemmin kuin joitakin vuosia sitten ja tarkoituksin käyttää si-tä koko teknisen käyttöikänsä ajan. Voimalaitoksen rakenteet ja tekniikka voivat olla sellaiset, ettei niiden muuntaminen muunlaista raaka-ainetta käyttäväksi ole teknisesti käytännössä mahdollista, vaikka rakentamisen jälkeen olisikin tullut tietoon suunnitelmia raaka-aineen käytön rajoittamisesta. Totaalisesta kiellosta ei myöskään ole ollut varhemmin kyse, vaan päästöjen rajoittamisesta. Päästöjen vähentämiseen EPV on myös investoinut paljon. 2. Hallituksen esityksessä esiintyy näkökanta, että koska julkisyhteisöt eivät ole korvaukseen oikeutettuja omaisuudensuojan perusteella, myöskään julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt eivät voi saada korvauksia, paitsi, jos niissä voi olla yksityishenkilöitä omistajina. Tämä näkemys on ongelmallinen. Ensinnäkin nyt käytännössä menetettäväksi joutumassa oleva omaisuus, energialaitos, ei ole selvästikään ole julkisyhteisön omaisuutta vaan kyseisen osakeyhtiön omaisuutta, vaikka yhtiön omistajina tai omistajien omistajina olisi julkisyhteisöjä. Osakeyhtiö toimii itsenäisesti ja käyttää omaa varallisuuttaan ja toiminnastaan kertyviä tuloja liiketoimintansa harjoittamiseen. Osakkeenomistajalla ei ole velvollisuutta vastata osakeyhtiön velvoitteista enemmällä kuin yhtiöön jo sijoittamallaan pääomalla. Päinvastoin kuin julkisyhteisön liikelaitoksilla, osakeyhtiöillä ei ole konkurssisuojaa tai muutoinkaan takeita siitä, että omaisuutensa menettäessään tai sen käyttöä voimakkaasti rajoitettaessa, yhtiö joka tapauksessa pystyisi hoitamaan velvoitteensa sopimuskumppaneilleen ja velkojilleen omistajansa avulla. Vahinko laitoksen menetyksestä tai rajoituksista sen käytössä aiheutuu nimenomaan laitoksen omistavalle yhtiölle. Toiseksi, se, että korvausoikeus olisi sellaisilla osakeyhtiöillä, joilla voi olla sellaisia yksityisiä omistajia, jotka ovat oikeutettuja omaisuuden perustusmukaiseen suojaan - tarkoittaen esitysluonnoksessa yksityisiä henkilöitä-, mutta ei yhtiöillä, joilla niitä ei ole, loukkaa markkinoilla keskinäisinä kilpailijoina toimivien osake-yhtiöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta perusoikeuden, omaisuudensuojan suhteen. Korvausoikeus yhdelle osakeyhtiölle, mutta toiselle ei, antaisi lainsäätäjän toimin perusteettoman kilpailuedun korvaukseen oikeutetulle yritykselle ja syrjisi muita yrityksiä. Se merkitsisi kiellettyä valtiontukea valikoiduille yrityksille, olisi omiaan vääristämään kilpailua ja voisi vaikuttaisi Euroopan unionin jäsenmaiden väliseen kauppaan. Oikeus korvauksiin omaisuuden suojaan puututtaessa tuleekin kuulua kaikille osakeyhtiöille niiden omistajasta riippumatta. Kolmanneksi, kuten muut lausunnonantajat ovat todenneet, julkisyhteisöjen omistamilta yrityksiltä puuttuva oikeus saada korvaus niiden omaisuuteen puuttumisesta on ristiriidassa kilpailuneutraliteettivaatimusten kanssa myös suhteessa täysin yksityisessä omistuksessa oleviin yrityksiin. Neljänneksi, käsitys energiaosakeyhtiöltä puuttuvasta omaisuudensuojasta näyttäsi menevän niin pitkälle, että jopa välillinen julkisomistus poistaisi osakeyhtiöille kuuluvan perustuslaissa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa jokaiselle eli myös osakeyhtiöille taatun omaisuudensuojan, jos yhtiössä ei voi olla yksityishenkilöitä omistajina. Käsitys on selvästi virheellinen ja tällaisen tulkinnan mahdollisuus on tarpeen poistaa esityksestä. 2.2 Hiilen käytön täyskielto on raju toimenpide, jota tulisi lieventää muilla samanaikaisilla toimenpiteillä Hiilen käytön olennainen vähentäminen energian raaka-aineena on Euroopan laajuisesti ja globaalisti tärkeää. Suomalaiset energiayhtiöt kilpailevat vähintään Euroopan laajuisilla markkinoilla. On tärkeää, että Suomi vaikuttaisi siihen, että eteneminen tapahtuisi samassa tahdissa muiden Euroopan maiden kanssa, jotta vältettäisiin haitat kilpailuedellytysten eroista eri maista tulevien yritysten välillä. Näillä näkymin hiilen käyttö saa jatkua useissa Euroopan maissa, esimerkiksi Suomen lähialueella Virossa. Tämä heikentää tiukkojen kieltojen maissa toimivien yritysten kilpailuasemaa muihin verrattuna: olemassa olevan omaisuuden käyttö rajoittuu tai estyy hiilivoimalaitoksissa kokonaan, jolloin osa maksetuista investointikustannuksista joutuu hukkaan ja lisäksi joudutaan investoimaan uusiin laitoksiin tai uuteen teknologiaan, mitä muut taas eivät joudu tekemään. Lisäksi raaka-ainelajien hinnat ja saatavuus ovat erilaisia. Tämän vuoksi täyskieltoa tulee lieventää muilla toimilla. Hiilen käytön täyskielto johtaisi todennäköisesti puuraaka-aineen hinnan nousuun ja EPV:n toiminta-alueella varmuudella saatavuusongelmiin. Merkittävä osa rannikkoseudun biopolttoaineesta pystytään nyt taloudellisesti järkevästi hankkimaan rajatulta Pohjanmaan rannikkoalueelta noin 100 kilometrin säteeltä voimalaitoksesta. Biopolttoaineiden käytön merkittävä nousu johtaa kilpailuun mm. liikenteen biopolttoaineiden kanssa ja raaka-aineelle on myös uusia metsäteollisuuden kehittämiä käyttökohteita. Valtion päättämä ns. Ranka-rajaus tulee myös vaikuttamaan merkittävästi vuoden 2019 alusta energiatuotannon biopolttoaineiden saantiin. Tämän vuoksi Pohjanmaan alueella ei ole saatavilla tarvittavaa korvaavaa poltto-ainetta riittävästi. Raaka-aineen puute näkyy jo vuoden 2020 raaka-aineiden hinta-tasossa ja toimitus- ja huoltovarmuudessa. Polttoaineen puute vaikeuttaa EPV:n teknistaloudellisia mahdollisuuksia korvata hiilen käyttö muilla polttoaineilla. Mikäli täyskielto esitetysti säädetään, samalla olisi erittäin tärkeää päättää ja tarpeen mukaan säätää myös riittävästä tukipaketista korvaavien investointien tekemiselle. Tällöin olisi paremmat mahdollisuudet kehittää biovoimalaitoksia ja uusia parempia kaukolämpöverkkoon kytkettyjä lämpöpumppulaitoksia, varsinkin jos niiden sähköveroluokkaa alennettaisiin. Lainsäätäjän tulisi nyt päättää ja sitoutua keinoihin, joilla edistetään energiantuotannon vähäpäästöisyyttä. Hallituksen esityksen tavoitteena mainitaankin taloudellisin kannustimin nopeuttaa kivihiilen käytön luopumista jo vuonna 2025. Suomen hallitus ja ministeri Tiilikainen ovat esittäneet, että vuosien 2018 – 2020 energiatukiohjelmaa täydennettäisiin myöhemmin kivihiilestä vapaaehtoisesti vuoteen 2025 mennessä irtautuvien suurten kaupunkien kannustepaketilla. Valtion talousarvioon tulisi jo nyt sisällyttää riittävät valtuudet kivihiilen alasajoon tai uuden lämmöntuotantoteknologioiden pilotointiin. Tällä ja hiilen verotuksen ennallaan säilyttämisellä turvattaisiin EPV:n päätöksenteko riittävän pitkällä investointien valmistelu-, lupamenettely- ja rakentamisajalla. Päätökset tuesta yksittäisille hankkeille pitäisi tehdä viimeistään vuonna 2020, sillä muussa tapauksessa kannustepaketilla ei ole käytännön merkitystä vuoden 2025 kannalta. On erittäin tärkeää, että kannustepaketeista päätetään samaan aikaan hiilenkieltolain käsittelyn kanssa, kuten uusiutuvan energian 1,4 TWh:n kilpailutuksen osalta päätettiin kesällä 2018. Kunnioittavasti, Rami Vuola Toimitusjohtaja EPV Energia Oy
      • Pohjolan Voima Oyj
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta kivihiilen käytön kieltämiseksi Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut hallituksen esitysluonnoksen kivi-hiilen käytön kieltämiseksi. Omaehtoisena lausuntonaan Pohjolan Voima toteaa seuraavaa: Lausunnolla olevan hallituksen esitysluonnoksen mukaan kivihiilen käyttö kiellettäisiin lailla 1.5.2029 alkaen. Poikkeuksena olisi poikkeusoloja vastaavat tilanteet sekä tehoreservijärjestelmään kuuluvat laitokset. Lisäksi lakiesitys mahdollistaisi kivihiilen käytön energiaviraston luvalla lämmön toimi-tusvarmuuden turvaamiseksi. Kivihiiltä käytetään useissa varakattiloissa, joita käytetään vain pakon edessä varmistamaan lämmöntuotanto silloin, kun pääkattiloita korjataan. Hiilen käytön kieltäminen tarkoittaisi sitä, että varakattiloissa jouduttaisiin tekemään merkittäviä investointeja korvaaviin ratkaisuihin tai rakentamaan täysin uudet varakattilat. Muutoskustannukset olisivat laitosten käyttöön nähden kohtuuttoman suuria. Vielä tätäkin kustannustehottomampaa olisi rakentaa täysin uudet varakattilat. Pohjolan Voima esittää, että lausunnolla olevaa hallituksen esitysluonnosta muutetaan siten, että hiilen käyttö on mahdollista vähän käyvissä varakatti-loissa niiden teknisen käyttöiän loppuun asti. Nykyisten varakattiloiden käyttömahdollisuus olisi kustannustehokas ratkaisu, joka tulisi myös huolto-varmuutta. Tärkeä on myös huomata, että varakattilat täyttävät niiltä vaaditut päästövaatimukset. Muilta osin viittaamme Energiateollisuus ry:n antamaan lausuntoon. Kunnioittavasti POHJOLAN VOIMA OYJ Petri Hurri Riitta Larnimaa Johtaja, lämpövoima Johtaja, viestintä ja yhteiskuntasuhteet
      • Kainulainen Anssi, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) ry
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä MTK kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä. MTK:n näkemyksen mukaan esitys on jatkumoa Suomen pitkäjänteiselle ilmasto- ja energiapolitiikalle, jonka tavoitteena on mm. toimeenpanna Suomen kansainväliset ilmastopoliittiset sitoumukset. Kivihiili fossiilisena polttoaineena ei voi soveltua energiantuotannon lähteeksi, jos tavoitteena on, että Suomi tekee oman osansa kansainvälisestä ilmastotyöstä. Kivihiilen käyttöä ei puolla myöskään kotimaisuusargumentaatio. Esimerkkinä pitkäjänteisestä linjasta on esimerkiksi se, että suurin osa kotimaisesta sähkön ja lämmön tuotannosta on luopunut kivihiilen käytöstä jo aikaisemmin ja korvaavia tuotantotapoja on löydetty hyvin. Jäljellä olevat kivihiilen käyttäjät ovat varsin rajattu joukko. MTK kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä erityisesti lainsäädännön laatimisessa perustavaa laatua olevien oikeudellisten arvioiden teettämisestä. Oikeusvaltiossa lainsäädännön valmistelussa tällaisten arvioiden rooli on suuri ja on merkillepantavan tärkeää, että selvitykset tulevat tehdyiksi huolellisesti. MTK puoltaa esitystä.
      • Helen Oy
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Helen Oy kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Työ- ja elinkeinoministeriölle ja toteaa lausunnossaan seuraavaa: Kivihiilen käyttö tulee lopettaa, haasteena aikataulu Ilmastonmuutos on yksi tämän hetken suurimpia haasteita. Myös Helen Oy uudistaa tuotantoaan, tavoitteena on ilmastoneutraali energiantuotanto ja yhtenä osatavoitteena on kivihiilen energiakäytön lopettaminen 2030-luvun aikana. Hallituksen esitysluonnoksen haasteena on kivihiilikiellon aikataulu. Käytännössä korvaavan tuotannon investoimiseen ja rakentamiseen on aikaa alle kymmenen vuotta, sillä korvaavan kapasiteetin tulee olla tuotantokäytössä jo ennen viimeistä lämmityskautta, kesällä 2028. Tämä tarkoittaa, että kaikki investointipäätökset tulee tehdä seuraavan kahden – kolmen vuoden aikana, jolloin ei ole mahdollisuuksia huomioida teknologian kehittymistä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Helen Oy:llä on kolme kivihiiltä käyttävää tuotantolaitosta: Hanasaaren yhteistuotantolaitos (236 MW sähköä ja 400 MW lämpöä), Salmisaaren yhteistuotantolaitos (170 MW sähköä ja 300 MW lämpöä) ja Salmisaaren lämpökattila (170 MW lämpöä). Ensisijaisesti Helen tulee korvaamaan muilla vaihtoehdoilla kivihiilellä tuotettua kaukolämpöä, sillä Helen on kaukolämmön toimitusvelvollinen helsinkiläisille kaukolämpöasiakkailleen. Korvattava kaukolämpökapasiteetti on 870 MW. Sähkötuotantokapasiteetin korvaaminen (406 MW) riippuu merkittävästi sähkön markkinahinnan kehittymisestä. Mikäli kivihiili kielletään, tulisi toiminnanharjoittajille antaa riittävä siirtymäaika Helenin selvitysten perusteella nopeimmat ja Helsingin mittakaavaan soveltuvimmat ratkaisut korvata kivihiili on lisätä biopolttoaineiden energiakäyttöä sekä hukka- ja kierrätyslämpöjen hyödyntämistä lämpöpumppujen avulla. Biopolttoaineiden päästöttömyyteen, kestävyyteen ja hyväksyttävyyteen liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Lisäksi Helsingin koko aiheuttaa logistisia ja kaavoituksellisia haasteita, jotka ovat jo osin realisoituneet käynnissä olevien kivihiiltä korvaavien biolämpölaitosten luvitus- ja ympäristövaikutusten arviointiprosesseissa. Myös teknologia ja markkinat kehittyvät parhaillaan kovaa vauhtia ja Helen ennakoi, että uusia kaupallisia energiaratkaisuja tulee markkinoille 5–15 vuoden sisällä. Mielenkiintoisia lähiajan teknologioita erikokoisten lämpöpumppuratkaisujen lisäksi ovat mm. geoterminen energia, modulaariset pienydinvoimalat sekä power to gas -ratkaisut. Mikäli kivihiilen energiakäyttö kielletään vuonna 2029, tehdään seuraavien vuosikymmenien energiaratkaisut nykyisillä, jo pian vanhenevilla tekniikoilla. Helen näkee, että olisi järkevämpää odottaa jo näköpiirissä olevien uusien teknologisten ratkaisujen tuloa markkinoille. Näin toimien päästöt vähenevät varmemmin ja pysyvämmin myös Helsingissä. Jotta Helen voi vähentää hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti ja kestävästi, on lakiin kirjattava mahdollisuus, että Energiavirasto voi hakemuksesta myöntää lisäaikaa kivihiilestä luopumiseen perustelluista syistä. Hallituksen esitysluonnos on ristiriidassa perustuslain kanssa Helen Oy:n näkemyksen mukaan kivihiilen energiakäytön kieltäminen toiminnassa olevassa voimalaitoksessa merkitsee erittäin voimakasta puuttumista kilpailluilla energiamarkkinoilla toimivan osakeyhtiön perustuslain mukaiseen omaisuudensuojaan (perustuslain 15 §) sekä perustuslain mukaiseen elinkeinonvapauteen (perustuslaki 18 §). Kysymys on pakkolunastukseen verrattavasta tilanteesta, ja esitys on siten Helen Oy:n näkemyksen mukaan ristiriidassa perustuslain kanssa. Kyseessä oleva lakiesitys edellyttää joka tapauksessa vähintään perustuslain säätämisjärjestystä. Helen Oy viittaa oheen liitettyyn (läh. erikseen sähköpostilla) professori Seppo Villan lausuntoon osakkeen ja osakeyhtiön oikeudellisesta luonteesta sekä osakeyhtiön perusoikeussuojasta. Professori Seppo Villa toteaa lausuntonsa yhteenvedossa, että ”Osakeyhtiön omaisuuteen puuttuminen on suoraa puuttumisesta osakeyhtiön omaisuuteen siitä riippumatta, mikä on yhtiön rahoitusasema, miten yhtiön omaisuus on rahoitettu tai kuka taikka ketkä omistavat osakeyhtiön osakkeet. Institutionaalisen ulottuvuuden perusteella osakeyhtiö saa perusoikeussuojaa sellaisenaan. Siten asiassa ei ole merkitystä sillä, että Helen Oy:n osakkeet omistaa Helsingin kaupunki, koska nyt ei ole kysymys lainkaan Helsingin kaupungin nauttimasta omaisuudensuojasta – eli Helsingin kaupungin omistukseen (omistamiin osakkeisiin) liittyvästä omaisuudensuojasta, vaan itsenäisen osakeyhtiön omaisuuteen – voimalaitoksen käyttämisestä sen teknis-taloudellisen käyttöaikana – liittyvästä suojasta.” Helen Oy painottaa lisäksi, että esitysluonnoksesta puuttuu kilpailuoikeudellisten näkökulmien arviointi. Helen Oy toimii erittäin kilpaillulla energiamarkkinalla, tuottaa ja myy sähköä yli 400 000 asiakkaalle Suomessa, sekä kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä Helsingissä. Helen kehittää jatkuvasti asiakkailleen uusia energiaratkaisuja. Kilpailulailla suojataan terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä markkinoilla. Kilpailuneutraliteettisääntely edellyttää, että hiilen energiakäytön mahdollisesta kieltämisestä on kompensaatiota joka tapauksessa maksettava yhtäläisin perustein kaikille voimalaitosten omistajille. Hallituksen esityksen vaikutusarviossa kivihiilen korvaamisen kustannukset ovat selvästi liian alhaiset Hallituksen esityksen taloudelliset vaikutukset perustuvat Pöyryllä teetettyyn selvitykseen, jossa on laskettu kivihiilen kieltämisen taloudellisia vaikutuksia. Laskennassa on tehty kaksi vaihtoehtoista skenaariota, joista perusskenaario pohjautuu Energia- ja ilmastostrategian lähtötietoihin (vuodelta 2016) ja toinen perustuu alhaiseen sähkön markkinahintaan. Laskennan tulokset ovat voimakkaasti riippuvaisia tehdyistä lähtöoletuksista ja laskennan lähtöarvoista. Selvityksen perusskenaario-tarkasteluissa on käytetty yhtä biopolttoaineiden hintaa koskemaan koko Suomea ja matalassa sähkön hintaskenaariossa biomassan on oletettu olevan perusskenaariota halvempaa. Helenin näkemyksen mukaan käytetyt biopolttoaineiden hinnat ovat liian alhaiset huomioiden Helsingin sijainti, pitkät kuljetusetäisyydet sekä Etelä-Suomen kasvava käyttö ja kilpailu biopolttoaineista. Biomassan kysyntä on kasvanut selvästi myös Itämeren alueella. Helenin mielestä oletus, että matala sähkönhinta vaikuttaisi biopolttoaineiden hintaan laskevasti, on virheellinen. Selvityksessä valittujen lähtöoletusten seurauksena kivihiilen korvaamisen kustannukset ovat molemmissa skenaariossa selvästi liian alhaiset. Selvityksessä oletetaan, että kivihiiltä käyttävät sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset korvataan biopolttoaineita käyttävillä yhteistuotantolaitoksilla. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, sillä sähkön markkinahinta on alhaalla ja biomassan hinta nousee, jolloin korvaava tuotanto on lämmön erillistuotantoa joko hakkeella, pelletillä tai turpeella. Tästä johtuen lämmön muuttuva tuotantokustannus ei selvitykseen valitussa perushintaskenaariossa juuri laskekaan, ja matalien sähkön markkinahintojen skenaariossa päinvastoin nousee selvästi. Lopputuloksena, toisin kuin mihin selvityksessä on päädytty, hiilen korvaaminen biopolttoaineilla nostaa lämmön tuotantokustannuksia selvästi. Selvityksessä hiilen oletetaan korvautuvan biopolttoaineilla, ja jos korvaaminen tehdään markkinaehtoista aikaisemmin, kustannusvaikutuksen on selvityksessä laskettu tulevan vain aikaisemmin maksetusta pääomakustannuksesta. Helen näkee, että myöhemmin markkinaehtoisesti tehty korvaaminen avaisi kustannustehokkaampia mahdollisuuksia, jolloin kivihiiltä voidaan korvata enemmän myös muilla tuotantomuodoilla kuin biopolttoaineilla. Helen ylläpitää tuotantolaitoksiaan siten, että niiden jäljellä oleva tekninen käyttöikä on 20 vuotta. Modernisointi- ja kunnossapitoinvestointeja tehdään jatkuvasti 20 vuoden jäljellä olevaa käyttöikää vastaavasti. Esimerkiksi Salmisaaren voimalaitokseen on muutaman viime vuoden aikana investoitu noin 60 miljoonaa euroa. Voimalaitosten ennenaikainen alasajo aiheuttaa Helen Oy:lle merkittäviä kariutuneita kustannuksia, jotka valtion tulee korvata. Kivihiilen kieltäminen lisää turpeen ja biopolttoaineiden kysyntää, haasteena saatavuus, hinta ja hyväksyttävyys Valtion ohjaamana kivihiilen energiakäytön kieltäminen lisää turpeen ja biopolttoaineiden kysyntää merkittävästi. Mikäli merkittävä osa kysynnästä ohjautuu turpeeseen, eivät ilmastopäästöt Suomessa vähene, sillä turpeen hiilidioksidipäästöt ovat kivihiiltä suuremmat. Kestävyyskriteerit täyttävät biopolttoaineet ovat laskennallisesti hiilidioksidipäästöttömiä, mutta on hyvin todennäköistä, että biopolttoaineiden kestävyyskriteerien päivityksen yhteydessä laskennallinen päästöttömyys tulee uudelleen harkintaan. Biopolttoaineiden nykyisestä laskennallisesta nollapäästöisyydestä huolimatta lyhyellä aikavälillä kivihiilen korvautuminen biomassalla voi nostaa välillisesti päästöjä, sillä biomassan käyttö tulee lisääntymään merkittävästi nykytasosta ja sillä on vaikutuksia Suomen hiilinielutaseeseen. Biopolttoaineiden saatavuus tulee olemaan yksi keskeisistä kysymyksistä siirryttäessä pois kivihiilestä. Saatavuus vaikuttaa merkittävästi toimitusvarmuuteen sekä edellyttää hyvän ja varman biopolttoaineiden logistiikkajärjestelmän rakentamisen pääkaupunkiseudulle. Saatavuuden ja hinnan näkökulmasta selvää on, että iso osuus biopolttoaineista tuodaan ulkomailta. Keskityttävä päästöjen vähentämiseen, alueelliset ohjauskeinot eivät ole tehokkaita Vain globaalien päästöjen vähentämisellä on aito vaikutus ilmastonmuutoksen hillinnässä. EU, Suomi yhtenä EU:n jäsenvaltiona, toteuttaa Pariisin ilmastosopimusta päästökaupan sekä uusiutuvan energian ja energiatehokkuusdirektiivin kautta. Poliittisessa ohjauksessa olisi keskityttävä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, erityisesti tulee parantaa päästökaupan toimivuutta ja tiukentaa sitä kautta hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita. Päästökauppasektorille kohdistettu kansallinen lisätoimi ei nykyisellään vähennä päästöjä EU-alueella. Hallitus esittää päästökauppalain uudistuksen yhteydessä mahdollisuutta mitätöidä päästöoikeuksia, jotta kansallisilla lisätoimilla kuten kivihiilikiellolla voitaisiin aidosti vähentää päästöjä. Mitätöinnistä ei kuitenkaan ole mitään varmuutta, koska sitä ei ole sidottu suoraan kivihiilen energiakäytön kieltävään lakiin. Mikäli mitätöinti jätetään myöhemmin tekemättä, niin perustuslain 20§:n peruste eli ympäristöperuste jää kivihiilikiellolta puuttumaan. Ei lisäveroja lämmön tuotannolle Kaukolämpöjärjestelmä mahdollistaa lämmityssektorin siirtymisen vähäpäästöiseksi energia- ja kustannustehokkaasti. Kaukolämpöjärjestelmä myös on edellytys sille, että hukkalämpöjä tai geotermistä lämpöä voidaan hyödyntää isossa mittakaavassa. Kaukolämpö kilpailee markkinoilla muiden lämmitysmuotojen kanssa ja verotuksella on suuri vaikutus kaukolämmön kilpailukykyyn. Tällä hetkellä fossiilisilla polttoaineilla tuotettu kaukolämpö on raskaasti verotettua: noin puolet tuotantokustannuksista on veroa, minkä lisäksi siihen kohdistuu päästökaupan kustannus. Mikäli kivihiili kielletään, vaaditaan sen korvaamiseen merkittäviä investointeja. On kestämätöntä kaukolämmön kilpailukyvylle, jos merkittävien investointien lisäksi myös verotusta kiristetään. On tärkeää, että kaukolämmön asemaa ei lähdetä rapauttamaan uusilla veronkorotuksilla, jotta energiayhtiöille jää mahdollisuuksia investoida kivihiiltä korvaaviin tuotantolaitoksiin. Viime kädessä asiakkaat maksavat sekä veronkorotukset että uudet investoinnit. Yhteenveto Hallituksen esitykseen haluamme tuoda seuraavat keskeiset näkökulmat: • Kivihiilen energiakäytöstä tulee luopua, mutta hallituksen esitysluonnoksen haasteena on kivihiilen energiakäytön kiellon aikataulu. Korvaavan tuotannon investoimiseen ja rakentamiseen on aikaa alle kymmenen vuotta ja päätökset tuotantoratkaisuista tehtävä jo lähivuosina. Lakiin on kirjattava mahdollisuus, että Energiavirasto voi hakemuksesta myöntää lisäaikaa kivihiilestä luopumiseen perustelluista syistä. • Kivihiilen energiakäytön kieltäminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, jotka valtion tulee korvata. • Esitys on ristiriidassa perustuslain kanssa. Kivihiilen energiakäytön kieltäminen toiminnassa olevassa voimalaitoksessa merkitsee erittäin voimakasta puuttumista kilpailluilla energiamarkkinoilla toimivan osakeyhtiön perustuslain mukaiseen omaisuudensuojaan (perustuslain 15 §) sekä perustuslain mukaiseen elinkeinonvapauteen (perustuslaki 18 §). Helen Oy Pekka Manninen toimitusjohtaja Lisätietoja Maiju Westergren johtaja, vastuullisuus ja yhteiskuntasuhteet
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrittäjyys ja elinkeinopolitiikka, Ruohomäki Kati
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Lausunto lakiesitysluonnoksesta hiilen energian käytön kieltämisestä, TE/1333/03.01.01/2018 Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki hiilen energiakäytön kieltämisestä. Hiilen käyttö olisi kiellettyä sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena 1.5.2029 alkaen. Huoltovarmuuden ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi kieltoon on esitetty tiettyjä poikkeuksia. Kiellon vastaisesta hiilen käytöstä määrättäisiin seuraamusmaksu. Taustana luonnosesitykselle on perustelumuistiossa mainittu hallitusohjelma ja kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030. Tavoitteena on varmistaa kivihiilen energiakäytön päättyminen ennen vuotta 2030 ja samalla välillisesti edistää energiajärjestelmän vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on huolissaan ilmastomuutoksesta, ja pitää tärkeänä, että tarvittavia hillintätoimia edistetään pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti. Kivihiilen käyttö vähenee selvästi ilman lainsäädäntöäkin jo tehtyjen investointisuunnitelmien myötä Ilmastonmuutoksen hillinnässä energiatuotantotapojen uudistaminen on keskeisessä roolissa. EU:ssa päästökauppa on valittu ohjauskeinoksi kasvihuonekaasujen vähentämiseen energiantuotannossa ja teollisuudessa. Se kattaa siis myös kivihiilen energiakäytöstä syntyvät ilmastopäästöt. Vähähiilisten energiainvestointien asema on myös vahvistunut selvästi, kun päästöoikeuden hinta on yli kolminkertaistunut viime vuodesta. Ehdotettu lainsäädäntö olisi päällekkäistä päästökaupan kanssa, mikä osaltaan heikentäisi päästökaupan toimivuutta. Kivihiilen käyttö vähenisi ilman lainsäädäntöäkin jo tehtyjen investointisuunnitelmien myötä selvästi, joten vuonna 2030 jäljelle olevien laitosten kannalta kustannustehokasta olisi pitää ne tuotannossa teknisen ja taloudellisen käyttöiän loppuun. Kyseisten laitosten ilmastopäästöt olisivat pienet, joten niillä ei olisi Suomen tai varsinkaan EU:n päästökauppasektorin päästövähennysten kannalta merkitystä. Käyttökiellolla merkittävä vaikutus huoltovarmuuteen ja omaisuuden suojaan Esitysluonnoksessa on erityisen ongelmallista sen vaikutus huoltovarmuuden toteutumiseen. Sekä talvikauden kaukolämmön tuotannon varmistaminen että sähkön toimitusvarmuus tehoreservissä perustuvat tällä hetkellä kivihiilen hyvään varastointimahdollisuuteen ja käytettävyyteen kiinteän polttoaineen voimalaitoksissa. Olisikin perusteellisesti selvitettävä, miten katkeamaton lämmön ja sähkön tuotanto taataan myös jatkossa. Kivihiilen käytön kieltämisellä on selvä vaikutus yritysten omaisuuden suojaan, jos muutoin kaikki lainsäädännön vaatimukset täyttävä laitos joudutaan poistamaan tuotannosta ennen teknis-taloudellisen käyttöikänsä päättymistä. Kivihiilen energiakäytön kielto ja sen perusteet ovat suhteellisuusperiaatteen kannalta varsin ongelmallisia. Säätämisjärjestyksen kannalta on kiellon ajallisella voimaantulolla suuri merkitys. Näitä edellä mainittuja seikkoja on syytä pohtia hyvin huolellisesti suhteessa saavutettuun päästövähennykseen. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto EK Yrittäjyys ja elinkeinopolitiikka Jouni Hakala Johtaja
      • Oikeusministeriö, Lainvalmisteluosasto/Julkisoikeuden yksikkö, Heikkonen Johannes
        Päivitetty:
        16.8.2018
        • Tarkastelun lähtökohtia Esitykseen sisältyvät korkeatasoiset säätämisjärjestysperustelut, joissa voidaan katsoa esitetyn selkeät valtiosääntöiset perustelut kaikille esityksen kannalta keskeisille tulkintakysymyksille. Tästä johtuen oikeusministeriön lausunnossa on rajoituttu tarkastelemaan näitä perusteluja vain siltä osin kuin nämä edelleen oikeusministeriön arvion mukaan antavat aihetta huomioihin jatkovalmistelussa. Omaisuudensuoja Esityksen 5 §:ssä säädettäväksi ehdotettu kivihiilen käytön kielto energiantuotannossa vuonna 2029 merkitsee perustuslain kannalta omaisuudensuojaan perusoikeutena kohdistuvaa rajoitusta. Tämän rajoituksen tavoitteet kiinnittyvät esityksen mukaan niin hallitusohjelman energiapoliittisiin tavoitteisiin kuin Pariisin ilmastosopimukseen sekä Euroopan unionin ilmastopolitiikkaan. Rajoitukselle on oikeusministeriön arvion mukaan esitetty perustuslain 20 §:ssä suojattuun ympäristöperusoikeuteen kiinnittyvät perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja yhteiskunnallisesti painavat perusteet. Esityksessä on laajasti arvioitu myös rajoituksen oikeasuhtaisuutta (s.33-34). Oikeusministeriö yhtyy yleisellä tasolla esityksessä esitettyyn arvioon siitä, että ottaen huomioon esityksen voimaantuloajankohta ja esityksen tavoitteet, voidaan esitettyä hiilen energiakäytön kieltoa kokonaisuudessaan pitää oikeasuhtaisena kiellolla tavoiteltaviin päämääriin nähden. Käyttörajoitus- vai pakkolunastus Perustuslain 15 §:n omaisuudensuojasäännöksen 1 momenttiin sisältyy omaisuudensuojan yleislauseke, jonka perusteella arvioidaan muun muassa omistajan käyttövapauden erilaisten rajoitusten sallittavuutta. Perustuslain 15 §:n 2 momentti taas koskee pakkolunastustilanteita, joissa pääsääntöisesti varallisuusoikeudellinen etuus siirtyy subjektilta toiselle. Tiettyjen lähtökohtaisesti käyttörajoituksen muodossa säädettyjen omaisuudensuojan rajoitusten kohdalla perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt omaisuuden käyttörajoitusta niin merkittävänä, että se on katsonut sen tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastuvan pakkolunastukseen (esim. PeVL 8/2017 vp, PeVL 32/2010 vp ja PeVL 38/1998 vp). Tätä kysymystä voidaan pitää keskeisenä myös nyt käsillä olevan esityksen arvioinnin kannalta. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa katsotaan, että esityksen 5 §:ssä säädettäväksi ehdotettavassa hiilen energiakäytön kieltämisessä on kokonaisuutena tarkasteltuna kysymys perustuslain 15 §:n kannalta omaisuuden käyttörajoituksesta, joka ei tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastu pykälän 2 momentissa säädettyyn pakkolunastukseen ainakaan niissä tapauksissa, joissa laitoksen omistaja ei menetä kiellon johdosta kokonaan mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan normaalilla käyttötavalla (s.31). Tulkintaa on edelleen perusteltu perustuslakivaliokunnan tulkinnan muutoksella entistä enemmän käyttörajoituksia tukevaan suuntaan. Kuten esityksessäkin kuitenkin tuodaan esiin, ei rajanvetoa tämän tulkintakäytännönkään perusteella voida pitää siinä mielessä yksiselitteisenä, että kiellon katsominen perustuslain 15 §:n 2 momentin mukaiseksi pakkolunastukseksi olisi täysin poissuljettavissa. Näin ennen kaikkea siksi, että lunastuksen ja käyttörajoituksen välistä suhdetta koskeva tulkintakäytäntö on muuttunut merkittävästi perusoikeusuudistuksen jälkeisenä aikana. Asiaan liittyvää epäselvyyttä voidaan katsoa kuvaavan myös asian valmistelun yhteydessä hankituissa asiantuntijalausunnoissa omaksutut toisistaan poikkeavat kannat rajanvedon suhteen. Oikeusministeriön arvion mukaan esitys perustuu vakuuttavasti perustellulle valtionsääntöiselle tulkinnalle perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan suhteesta esitettyihin rajoituksiin ja perustuslain 20 §:n merkityksestä. Samalla ministeriö kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei esityksessä ole muutamia säätämisjärjestysperusteluissa esiin nostettuja huomioita lukuun ottamatta käsitelty sen tilanteen konkreettisia vaikutuksia, jossa esitykseen sisältyvien rajoitusten katsottaisiinkin merkitsevän perustuslain 15 § 2 momentissa tarkoitettua lunastusta. Lähtökohtaisesti voitaisiin pitää suotavana, että esitysten vaikutusarvioihin sisällytettäisiin käytössä olevien tietojen pohjalta arvio tämän tyyppisten tulkintaratkaisujen vaikutuksista lain täytäntöönpanoon. Korvaussääntely Esitykseen ei sisälly ehdotusta sääntelystä koskien energiantuottajille maksettavia korvauksia. Esityksessä katsotaan, että kivihiilen energiakäytön kiellossa on kyse käyttörajoituksesta, joihin liittyvän korvausvelvollisuuden osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei perustuslain 15 §:n 1 momentin säännöksestä johdu vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä myöskään täyden korvauksen vaatimusta korvauksia myönnettäessä. Valiokunnan tulkintakäytännön mukaan omaisuuden käyttörajoituksen korvaaminen on vain yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä, joka otetaan huomioon valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa siitä, onko käyttöoikeuden rajoitus omaisuuden perustuslainsuojan kannalta sallittua (esim. PeVL 10/2014 vp, PeVL 24/2012 vp, PeVL 20/2010 vp, ja PeVL 6/2010 vp). Edelleen esityksessä myös katsotaan perustuslakivaliokunnan lausunnossaan 10/2014 vp omaksumaan kantaan nojaten, että perustuslain 20 §:stä johtuvista syistä laitoksen omistajalle ei voi muodostua oikeutta saada korvausta siitä, ettei laitosta voi käyttää sellaiseen toimintaan, joka ei täyty laissa ilmastonmuutoksen ja yleisemmin ympäristön turmeltumisen estämiseksi säädettyjä energiantuotannon rajoituksia ja vaatimuksia. Tämän ohella esityksen korvauksiin liittyvien ratkaisujen kannalta keskeisenä näyttäytyy niin esitetyn lain voimaantulon ajoittaminen vuoteen 2029, jolloin valmistelun yhteydessä tehtyjen selvitysten mukaan suuri osa voimaloista on jo poistunut käytöstä, sekä rajoituksen kohdistuminen käytännössä ennen kaikkea sellaisiin julkiseen valtaan luettaviin toimijoihin, jotka eivät nauti lainkaan omaisuudensuojaa. Tämän lisäksi esityksessä on perusteltu omaksuttavan ratkaisun oikeasuhtaisuutta sillä, että käytännössä sellaisia voimaloita, joiden käyttäminen estyisi täysin kiellon seurauksena, on vain muutamia. Oikeusministeriö pitää korvausten osalta omaksuttua kantaa lähtökohdiltaan perusteltuna, mutta katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi tarkastella ja perustella yksityiskohtaisemmin sitä, miksi juuri nyt käsillä olevassa sääntelytilanteessa ei katsota syntyvän valtiolle sellaista korvausvelvollisuutta, josta olisi perusteltua säätää ehdotetussa laissa.
      • Maan ystävät ry, Hiilivapaa Suomi -kampanja, kampanjakoordinaattori
        Päivitetty:
        15.8.2018
        • Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä 15.8.2018 Maan ystävät ry Kivihiilen kielto toimii hyvänä esimerkkinä kansainvälisesti Hallituksen esitys kieltää hiilen energiakäyttö on hyvä, ja Maan ystävät ry kannattaa lain säätämistä. Suomi on mukana Powering Past Coal -liittoutumassa ajamassa kivihiilen maailmanlaajuista alasajoa. Kivihiilen kieltäminen tuo uskottavuutta Suomen kansainvälisille toimille sekä toimii esimerkkinä ja kirittimenä muille maille. Professori Tuomas Ojasen lausunnon perusteella hiilen kieltämiselle ei ole perustuslaista johtuvia esteitä. Kielto aikaistettava vuoteen 2025 Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta fossiilisten polttoaineiden alasajossa ja energiajärjestelmän muuttamisessa ollaan jo nyt runsaasti myöhässä, minkä vuoksi hiilen kieltäminen jo aiemmin kuin toukokuussa 2029, esimerkiksi vuoteen 2025 mennessä, olisi perusteltua. Kiellon kireämmällä aikataululla on myös suomalaisten enemmistön tuki: Greenpeacen Taloustutkimukselta tilaaman kyselyn mukaan miltei kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa kieltää hiilenpolton jo vuodesta 2025 [1]. Fossiiliset polttoaineet korvattava kestävästi Yhtä tärkeää fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen kanssa on se, että ne korvataan kestävästi. Talvien lämmöntarpeen kattamiseksi erilaisilla kestävillä biomassajakeilla voi olla osuutensa kokonaisuudessa, mutta kaiken fossiilisen energian korvaamiseen ne eivät ole ilmaston tai luonnon kannalta kestävä ratkaisu. Valtion pitää omilla politiikkatoimillaan rajoittaa bioenergian käyttöä ja ohjata sen sijaan etenkin ei-polttoon perustuvien teknologioiden käyttöönottoon. Tämän vuoksi suunnitelma antaa kannusterahaa biomassan polttoon perustuvaan CHP-tuotantoon on kyseenalainen ja kannusterahat pitäisi ohjata kokonaisuudessaan ei polttoon perustuviin teknologioihi. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kannusteisiin käytettäviä varoja ei oteta uusiutuvan sähkön tarjouskilpailuun kohdennetuista varoista vaan ympäristölle haitallisista tuista. Muuten tuki ei ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta lisäistä vaan ainoastaan pienentää puhtaan sähkön tuotannon tukea. Kiellon oheen tarvitaan lattiahinta hiilidioksiditonnille On tärkeää, että hallituksen esityksessä on käsitelty kansallisten päästövähennystoimien suhdetta Euroopan unionin päästökauppaan. Esityksessä on tuotu esiin vuonna 2019 käyttöön otettava markkinavakausmekanismi. Suomen on edistettävä EU:ssa sitä, että markkinavakausmekanismi toimeenpannaan riittävän kireällä, todella päästökaupan ohjausvaikutusta voimistavalla tavalla. Suomen on myös ajettava päästökaupan kiristämistä ylipäänsä. Markkinavakausmekanismin käyttöönotosta ja muista päästökaupan viimeaikaisista korjauksista huolimatta arvio nimittäin on, että päästöoikeuden hinta ei nouse riittävän korkeaksi, jotta päästökauppa ohjaisi Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin päästövähennyksiin[2]. On erittäin hyvä, että hallitus suunnittelee muuttavansa päästökauppalakia niin, että Suomi pystyisi mitätöimään päästöoikeuksia myös kansallisin toimin. Näin voidaan varmistaa, että lailla saavutetaan halutut päästövähennystavoitteet. Päästökaupan puutteita voidaan korjata myös alueellisesti. Suomen tulisikin ajaa Pohjoismaiden ja Baltian laajuista hiilen lattiahintaa. Alueellinen lattiahinta takaisi päästöoikeuden riittävän korkean hinnan, mikäli päästökauppa ei toimi jatkossakaan tavalla, joka nostaa päästöoikeuden hinnan tarpeeksi korkeaksi. Turve kiellettävä yhdessä kivihiilen kanssa Vaikka perustuslain mukainen yhdenvertaisuusvaatimus ei koske oikeushenkilöitä, hallituksen olisi syytä toteuttaa johdonmukaista ja energiayhtiöitä tasavertaisesti kohtelevaa energiapolitiikkaa. Turpeella on kivihiiltäkin suuremmat hiilidioksidipäästöt, minkä vuoksi on yhtä tärkeää kieltää myös turve. Turpeen kieltoa puoltavat myös turpeen nostamisen luontovaikutukset: turpeen kaivaminen hävittää suoluonnon kaivettavalta alueelta kokonaan ja turpeen nostolla on kielteiset vaikutukset vesistöihin. Turvetta käytetään sekä pääpolttoaineena että apupolttoaineena biomassaa pääpolttoaineena käyttävissä polttokattiloissa. Biomassan polttaminen ilman turvetta on kuitenkin teknisesti mahdollista. Mikäli turve kiellettäisiin esimerkiksi vuonna 2029, olisi energiayhtiöillä 10 vuoden siirtymäaika tehdä tarpeelliset investoinnit ja muutokset turpeen käytön lopettamiseksi. Turpeen kieltämisellä ehkäistään myös se, että energiayhtiöt korvaisivat kivihiilen turpeella. Tällä hetkellä turvetta ei veroteta samalla tavalla kuin muita fossiilisia polttoaineita vaan sen polttoa tuetaan huomattavin verohelpotuksin. Turpeen verotuki on poistettava mitä pikimmiten. On muistettava, että myöskään maakaasu ei ole kestävä vaihtoehto kivihiilelle vaan sekin on fossiilinen polttoaine. Myös maakaasu on kiellettävä nopealla aikataululla. Kivihiilikielto ulottumaan omistajaohjauspolitiikkaan Suomi on kieltämässä kivihiiltä, ja lisäksi Powering Past Coal -liittouman julistuksessa todetaan, että kivihiili on ajettava EU:n alueella alas vuoteen 2030 mennessä, mikäli Pariisin sopimuksen sitoumukset halutaan täyttää. Valtion kivihiilipolitiikan on heijastuttava myös valtion omistajaohjauspolitiikkaan. Keskeisin kysymys liittyy tällä hetkellä valtioyhtiö Fortumiin ja sen toimiin Saksassa. Fortumin vaikutuspiiriin on tänä vuonna tulleet saksalaisen Uniperin lukuisat kivihiililaitokset, joiden päästöt vastaavat arviolta puolta Suomen vuosipäästöistä. Olisi kivihiilikieltoon nähden ristiriitaista mikäli valtio-omisteinen energiayhtiö samalla ylläpitäisi ulkomailla. Tämän vuoksi kivihiilen kieltävä laki tulee ulottaa Suomen valtion varallisuudenhoitoon, jotta laki olisi tarpeeksi kattava ja läpileikkaava kaiken valtiollisen toiminnan kanssa. Eija Kärkkäinen Kampanjakoordinaattori, Hiilivapaa Suomi -kampanja 044-5769999 [1] Helsingin Sanomat 15.2.2018. Greenpeacen kysely: Enemmistö suomalaisista kieltäisi kivihiilen energiatuotannossa vuodesta 2025 https://www.hs.fi/talous/art-2000005568449.html [2] Sandbag 2018. An agenda for strategic reform of the ETS https://sandbag.org.uk/wp-content/uploads/2017/12/Strategic-Reform-of-the-ETS-2017-Sandbag-1.pdf
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.8.2018
        • Fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamisen merkitys Helsingin kaupunki pitää ehdotusta kivihiilen energiakäytöstä luopumisesta ilmastonmuutoksen torjumisen vuoksi merkittävänä ja tarpeellisena. Ilmastonmuutos aiheutuu pääosin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kivihiilen käytöstä luopuminen varmistaisi energiantuotannon kehittymisen Suomessa nykyistä parempaan suuntaan. Kivihiili on turpeen ohella Suomessa käytettävistä polttoaineista suuripäästöisin; kivihiili ja turve aiheuttavat yhdessä valtaosan maamme energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä. Maakaasu on myös fossiilinen polttoaine, mutta sen ominaispäästöt ovat merkittävästi kivihiiltä ja turvetta pienemmät. Kivihiilen lisäksi energiakäytöstä luopuminen tulisi ulottaa myös toiseen eniten päästöjä aiheuttavaan polttoaineeseen eli turpeeseen. Lisäksi on syytä huomata, että kieltojen sijaan siirtymistä päästöttömiin ja vähäpäästöisiin polttoaineisiin energiantuotannossa voitaisiin tukea myös esimerkiksi hiilidioksidin verotuksella, mikä tukisi päästöttömien ja vähäpäästöisten polttoaineiden kilpailukykyä energiantuotannossa. Edellä todetun ohella Helsingin kaupunki, Helen Oy:n osakkeiden omistajana, keskittyy tässä lausunnossaan kivihiilen kieltämisen aikatauluun ja siitä Helen Oy:lle mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten seurausten kompensoimiseen ja sen juridiseen arviointiin. Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään kivihiilen energiakäytön kieltämistä 1.5.2029 lukien. Kivihiilen kieltämisen merkittävimmät taloudelliset vaikutukset energialaitosten omistajille muodostuvat energialaitosten ennenaikaisista korvausinvestoinneista, ennenaikaisista laitteistojen käytöstä poistoista ja lisäinvestoinneista nykyisiin laitteistoihin. Helsingin kaupunki haluaa kiinnittää huomiota siihen, että esitetyn aikataulun vuoksi kiellon taloudelliset vaikutukset vaihtelisivat energialaitoksittain riippuen siitä, milloin niiden kivihiiltä käyttävät laitokset ja niihin tehdyt investoinnit ovat käyttöikänsä päässä. Tämän vuoksi kielto asettaa energialaitosten omistajat eriarvoiseen asemaan. Energialaitosten omistajille osoitettu kompensaatio olisi yksi keino tasata kiellon taloudellisia vaikutuksia markkinatoimijoille ja asettaa markkinatoimijat yhdenvertaiseen asemaan. Helsingissä kivihiiltä energiantuotannossa käyttävät Helen Oy:n Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitokset. Esitysluonnoksessa esitetyn kiellon taloudelliset vaikutukset Helsingissä kohdistuisivat erityisesti Helen Oy:n Salmisaaren voimalaitokseen, missä kustannuksia syntyisi sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksen (CHP) ennenaikaisesta korvaamisesta. Kivihiilen kieltäminen tarkoittaisi Helen Oy:lle muita markkinatoimijoita painavampia taloudellisia vaikutuksia. Helsingin kaupunki toteaa, että kivihiiltä käyttävät voimalaitokset ovat Helen Oy:n omistuksessa, eivät Helsingin kaupungin omistuksessa, kuten esitysluonnokseen on kirjattu. Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan Helen Oy nauttii perustuslain mukaista omaisuudensuojaa omistajastaan erillisenä oikeushenkilönä riippumatta siitä, että sen osakekannan omistaa Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota lisäksi kilpailuneutraliteettia koskeviin näkökohtiin sekä valtiontukisääntelyn asettamiin reunaehtoihin kompensaation maksamiselle siinäkin tapauksessa, että Helen Oy:n ei kaupungin näkemyksestä poiketen katsottaisi julkisomisteisuuden vuoksi nauttivan perusoikeussuojaa. Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan kompensaatio on kohdistettava yhdenvertaisin perustein kaikille voimalaitosten omistajille niiden omistustaustasta riippumatta. Helen Oy:n omaisuudensuoja ja asema energianlaitosten omistajana Esitysluonnoksessa on todettu, että kysymys kiellon takia maksettavista korvauksista voi perustuslain omaisuudensuojasäännöksen kannalta ylipäätään nousta vain siltä osin kuin käytöstä poistettavien laitosten omistajina on sellaisia yksityisiä tahoja, joiden omaisuus tuotantolaitoksen muodossa nauttii perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa. Esitysluonnoksessa on perustellusti huomioitu, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Niin ikään esitysluonnoksessa on todettu, että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden muodostaessa suojan vähimmäistason, ulottuu perustuslain 15 §:n mukainen omaisuudensuoja luonnollisten henkilöiden ohella myös oikeushenkilöihin kuten osakeyhtiöihin. Edellä kirjatusta oikeushenkilön omaisuudensuojan tunnustamisesta poiketen esitysluonnoksessa on päädytty kuitenkin johtopäätökseen, ettei Helen Oy muista osakeyhtiöistä poiketen nauttisi perustuslaillista omaisuudensuojaa. Se seikka, että Helen Oy:n osakekannan omistaa Helsingin kaupunki, aiheuttaisi esitysluonnoksen mukaan sen, ettei hiilen energiakäytön kiellon vaikutuksia olisi tarpeen tarkastella Helen Oy:n omaisuudensuojan kannalta, koska kunnan omaisuus ei nauti omaisuudensuojaa. Helsingin Energia -liikelaitos on yhtiöitetty Helen Oy:ksi muun muassa kuntalain yhtiöittämisvelvoitteen vuoksi vuonna 2015. Kun kivihiiltä käyttäviä voimalaitoksia ei omista Helsingin kaupunki, vaan Helen Oy, joka on markkinoilla toimiva osakeyhtiö, on kaupungin näkemyksen mukaan asiaa arvioitava toisin. Helen Oy tuottaa ja tarjoaa palvelujaan ympäri Suomen markkinaehtoisesti erittäin kilpaillulla energiamarkkinalla. Helen Oy:tä ei voida pitää julkisoikeudellisena yhteisönä, sillä sen toiminnassa ei ole kyse kaupungin palvelujen tuottamisesta yhtiömuodossa, eikä Helen Oy hoida julkisoikeudellisia tehtäviä tai muuten käytä julkista valtaa. Esitysluonnoksessa esitettyä kantaa siitä, ettei Helen Oy nauttisi perustuslaillista omaisuudensuojaa, ei esityksessä perustella tarkemmin, mutta oletettavasti kanta perustuu niin kutsuttuun välilliseen perusoikeussuojaoppiin, jossa oikeushenkilön omaisuudensuoja rakentuu oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden omaisuudensuojan kautta. Esitysluonnoksessa kaupungin osakeomistuksen vuoksi voimalaitokset on rinnastettu suoraan kuntaomisteisiksi ja omistajien lisäksi myös muiden osakeyhtiön sidosryhmien kuten velkojien suojantarve ja oikeudet suhteessa yhtiöön ja sen omaisuuteen on jätetty täysin vaille huomiota. Yhtiön omaisuus koostuu tavanomaisesti paitsi yhtiön toiminnan tuottamasta voitosta, myös yhtiöön vieraan ja oman pääoman ehdoin tehdyistä sijoituksista. Mikäli osakeyhtiön perusoikeussuojan arvioimisessa pitäydytään välillisessä perusoikeussuojaopissa, tulisi suojaa arvioida osakkeenomistajien lisäksi myös muiden osakeyhtiön sidosryhmien kuten velkojien näkökulmasta. Kaikki osakeyhtiöön liittyvät varallisuusoikeudelliset sidosryhmät huomioiden muodostuu välillisen oikeussuojan oppi epäselväksi ja riittämättömäksi erityisesti se huomioiden, millaisia taloudellisia oikeuksia osakeyhtiön sidosryhmillä on. Välillisen suojan opissa sivuutetaan täysin osakeyhtiön omaisuuden itsenäisyys sekä sen toiminnallinen itsenäisyys ja erillisyys omistajistaan. Osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n mukaisesti osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Osakkeenomistaja ei ole vastuussa yhtiön velvoitteista. Osakeyhtiö omistaa itsenäisesti oman omaisuutensa. Osakkeen omistaminen ei tuota osakkeenomistajalle suoraan määräysvaltaa yhtiön omaisuuteen, vaan määräysvalta on yhtiön toimielimillä. Osakeyhtiön oikeudet ja velvollisuudet ovat erillisiä osakkeenomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista. Välillisen suojan oppi ei johda tyydyttävään lopputulokseen, minkä vuoksi osakeyhtiön tulee katsoa nauttivan omaisuudensuojasta suoraan oikeushenkilöön kohdistuvana perusoikeutena. Tätä puoltaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja -tuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksuttu kanta, jossa nimenomaisesti oikeushenkilön tulee itse valittaa siihen kohdistuneesta perusoikeusloukkauksesta. Myös perustuslakivaliokunnan lausuntojen perusteella omaisuudensuojaa on arvioitu välittömästi oikeushenkilöä suojaavana, minkä lisäksi oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Länsineva 2002 s. 196) omaisuudensuojan on katsottu suojaavan oikeushenkilöitä yleisenä oikeusperiaatteena, joka velvoittaa julkista valtaa kunnioittamaan omaisuutta. Niin ikään esitysluonnokseen liitetyn OTT Guimaraes-Purokosken esittämän näkemyksen mukaan omaisuudensuojan välittömänä subjektina voi olla oikeushenkilö. Näiden ohella se seikka, ettei perustuslain säännöstä tule tulkita kapea-alaisemmin kuin Euroopan ihmisoikeussopimusta, puoltaa näkemystä, että oikeushenkilöt, Helen Oy mukaan luettuna, nauttivat välitöntä omaisuudensuojaa. Edellä mainituista seikoista johtuen on arvioitava, kuinka voimakkaana omaisuudensuojan puuttumisena kivihiilen kielto nähdään ja täyttääkö se mahdollisesti pakkolunastukseen rinnastettavan käyttöoikeuden rajoituksen kriteerit. Pöyryn työ- ja elinkeinoministeriölle laatimassa raportissa on todettu, että yksinomaan kivihiiltä käyttäviä voimaloita ei olisi kivihiilen käytölle lailla asetettavan kiellon johdosta mahdollista käyttää niiden teknis-taloudellisen käyttöajan loppuun saakka, vaan niitä jouduttaisiin poistamaan käytöstä. Helsingin kaupunki viittaa tältä osin Guimaraes-Purokosken esittämään näkökantaan, jonka mukaan jo toiminnassa olevissa laitoksissa, joissa kivihiiltä ei ole mahdollista teknistaloudellisesti järkevällä tavalla korvata muualla polttoaineella, on kysymys niin voimakkaasta puuttumisesta laitoksen omistajan omaisuudensuojaan, että toimenpiteen voi tosiasiallisilta vaikutuksilta katsoa rinnastuvan omaisuuden pakkolunastukseen, jolloin omistajalle on maksettava täysi korvaus. Mikäli kivihiili voidaan teknis taloudellisesti järkevällä tavalla korvata muulla polttoaineella, ei kyse ole pakkolunastukseen rinnastettavasta käyttöoikeuden rajoituksesta, jolloin korvaus voi koskea välttämättömiä ja teknis-taloudellisesti järkeviä investointeja tarpeellisten muutosten aikaansaamiseksi. Kilpailuneutraliteettia ja valtiontukia koskevat näkökohdat Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksessa ei ole huomioitu kilpailuoikeudellisia näkökulmia. Kilpailuneutraliteettia koskevien edellytysten huomioiminen johtaa lopputulokseen, jonka mukaan kompensaatiota hiilen kieltämisestä on joka tapauksessa maksettava yhtäläisin perustein kaikille voimalaitosten omistajille riippumatta siitä, katsotaanko Helen Oy:n nauttivan perustuslaillista omaisuudensuojaa vaiko ei. Helen Oy:n poissulkeminen kompensaation edunsaajista vääristäisi markkinaa ja olisi markkinatoimijoiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta ongelmallista. Energiantuotantomarkkinoilla Helen Oy:n asema rinnastuu yksityisten energiayhtiöiden asemaan ja se kilpailee niiden kanssa. Kuntalaki edellyttää kuntia yhtiöittämään kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan toiminnan. Helsingin kaupunki korostaa esitysluonnokseen liitetyn Guimaraes-Purokosken lausuntoonsa kirjaamaa huomioita siitä, että asian jatkovalmistelussa on otettava huomioon, että yhtiöitettyjen aiempien kunnallisten laitosten kilpailullinen asema rinnastuu yksityisten omistamien voimalaitosten asemaan. Guimaraes-Purokoski on edelleen todennut, että yhtiöitettyjen julkisomisteisten yhtiöiden asettaminen korvausten saamisen suhteen yksityisomisteisista yhtiöstä poikkeavaan asemaan on ongelmallista. Kilpailuneutraliteetti määritellään kilpailulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 40/2013 vp, s. 1.) julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisiksi toimintaedellytyksiksi. Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan myös kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tasapuolisia toimintaedellytyksiä pyritään edistämään. Lainsäädännön ja viranomaistoiminnan tulee taata tasapuoliset kilpailuolosuhteet sekä julkis- että yksityisomisteiselle yhtiölle. Kilpailuneutraliteettivaatimuksen on katsottu suojaavan myös julkisomisteisia yhtiöitä, eikä julkisomisteista yhtiötä voida syrjiä yksityisiin toimijoihin nähden (HE 32/2013 s. 28). Tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamiseksi mahdollista korvausta arvioitaessa kompensaatio on kohdennettava yhdenvertaisin perustein kaikille energialaitosten omistajille. Mikäli Helen Oy suljetaan korvauksensaajien ulkopuolelle muiden energialaitoksen omistajien saadessa korvausta, on kyse kielletystä valtiontuesta. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan mukaisesti jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kielletyksi valtiontueksi katsottavan taloudelliseen toimintaan kohdistuvan tuen tulee täyttää kaikki seuraavat kriteerit: sen on oltava myönnetty julkisista varoista, tuen on oltava kohdistettu valikoivasti, sen tulee vääristää tai uhata vääristää kilpailua sekä sillä tulee olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaa. Kahden ensimmäisen kriteerin täyttymisen arviointi olisi tässä tapauksessa selvää ja tuen kohdistuessa vain osalle markkinatoimijoista täyttyisivät molemmat kriteerit. Kilpailun vääristymisen mahdollisuus riittää kolmannen kriteerin täyttymiseen, eikä kilpailun tosiallista vääristymistä ole velvollisuutta osoittaa. Edellytyksen voidaan katsoa näin täyttyvän aina, kun jokin taloudellinen toimija saa valtion varoista myönnetyn tuen muodossa etua, jota muut toimijat eivät saa, ja tukea saaneen asema markkinoilla paranee tuen myötä muihin verrattuna. Neljännen kriteerin voidaan katsoa täyttyvän, koska kyse on nimenomaisesti energiamarkkinasta. Edellä kirjatuin perustein Helsingin kaupunki katsoo, että esityksen valmistelun lähtökohtana tulee olla kompensaation maksaminen kaikille energialaitosten omistajille. Helen Oy:tä ei voida sulkea pois mahdollisen korvauksen edunsaajista sillä perusteella, että sen osakekannan omistaa Helsingin kaupunki.
      • Greenpeace
        Päivitetty:
        15.8.2018
        • Greenpeacen lausunto koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä 15.8.2018 Greenpeace kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esittämästä hiilikieltolaista. Greenpeace kannattaa hiilen energiakäytön kieltävän lain säätämistä Hallituksen esitys kieltää hiilen energiakäyttö on hyvä ja Greenpeace kannattaa hiilen energiakäytön kieltävän lain säätämistä. Suomi on osa kansainvälistä Powering Past Coal -liittoumaa. Kieltämällä hiilenpolton energiantuotannossa Suomi näyttää esimerkkiä ja toimii kirittäjänä muille hiilestä riippuvaisille maille. Erityisesti se, että Suomessa kielto koskee ennen kaikkea yhdistettyä lämmön- ja sähköntuotantoa, toimii hienona esimerkkinä. Lämmityksen dekarbonisaatio on valtava haaste ja Suomi voi ottaa johtoaseman tässä kamppailussa. Suomen energia-ja ilmastopolitiikkaa ohjaavaksi tavoitteeksi on otettava kaikista fossiilisista polttoaineista luopuminen energiantuotannossa ja liikenteessä kireässä aikataulussa, viimeistään vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi hiiltä ja muita fossiilisia korvattaessa tulee keskittyä ensisijaisesti energiansäästön ja energiatehokkuuden potentiaalin täysimittaiseen hyödyntämiseen sekä aidosti päästöttömään uusiutuvaan energiantuotantoon. Fossiilisia ei tule korvata biomassan polttamisella. Ilmaston ja biodiversiteetin kannalta aidosti kestäviä biomassajakeita on rajallinen määrä. Pariisin sopimuksen mukainen puolentoista asteen tavoite vaatii pikaisia päästövähennyksiä seuraavina vuosikymmeninä eikä biomassan massiivinen polttaminen vastaa tähän tarpeeseen. Lain tulisi astua voimaan jo vuonna 2025 Ilmastonmuutoksen kannalta jokaisella vuodella ja jokaisella poltetulla hiilitonnilla on väliä. Hiilestä olisi pitänyt luopua jo eilen. Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi joka ikinen eurooppalainen hiilivoimala tulisi sulkea 2020-luvun aikana. [1] Siksi Greenpeace esittääkin, että hiilikiellon tulisi tulla voimaan jo vuonna 2025. Myös enemmistö suomalaisista tukee tiukempaa aikataulua. Greenpeacen taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa kieltää hiilenpolton jo vuodesta 2025. [2] Lisäksi, kuten esityksen sivulla neljä todetaan, yleinen poliittinen linjaus on jo vuodesta 2001 asti ollut hiilen vähentäminen tai jopa kieltäminen. Hiilestä luopuminen ja luopumisen kiireellisyys on siis ollut tiedossa jo pitkään. Turve mukaan lakiin Toisena merkittävänä puutteena lakiesityksessä on se, ettei lakiesitys koske lainkaan ilmastopäästöiltään yhtä pahaa tai jopa pahempaa turvetta. Lakiesityksen tavoitteena “tavoitteena olisi varmistaa hiilen energiakäytön päättyminen ennen vuotta 2030 sekä samalla välillisesti edistää energiajärjestelmän vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.” (s. 15). Vähähiilisen energiajärjestelmän edistämiseksi olisi johdonmukaista kieltää myös turpeen poltto energiantuotannossa. Turpeen kieltovuodeksi sopisi sama aikataulu kuin hiilellä. Näin varmistettaisiin, ettei hiili korvaudu turpeella. Myös turpeen verotuen poisto olisi syytä toteuttaa pikimmiten, jotta turpeesta luopuminen vauhdittuisi jo ennen kieltoa. Hiilikielto ulotettava myös valtion omistamiin yhtiöihin Olisi johdonmukaista, että hiilen energiakäytön kieltävä laki ulottuisi myös valtion omistajaohjaukseen. Enimmäkseen valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum on juuri ostanut lähes puolet saksalaisesta energiayhtiö Uniperista. Pelkät Uniperin kivihiiliomistukset vastaavat päästöiltään noin puolta Suomen valtion vuosittaisista kokonaispäästöistä. Lain hengen kannalta on nurinkurista, että valtio-omisteiset yhtiöt osallistuvat hiilikapasiteetin ylläpitoon ulkomailla samaan aikaan kun rajojen sisällä hiilen energiakäyttö kielletään. Päästökauppaa vahvistettava entisestään ja hiilelle on saatava lattiahinta Positiivista on, että lain perusteluissa otetaan kantaa myös kiellon ja päästökaupan suhteeseen. Vuonna 2019 käynnistyvä markkinavakausvaranto tekee hiilikiellon kaltaisista toimista entistäkin kannatettavampia. Brittiläinen ilmastopolitiikkaan keskittyvä think tank, Sandbag, on todennut, että markkinavakausvarannon ansiosta hiilikiellon kaltaiset päästökauppasektoria koskevat vapaaehtoiset päästövähennystoimet eivät ole koskaan ennen päästökaupan aikana olleet yhtä kannattavia. [3] Lisäksi on erittäin hyvä, että päästökauppalakiin on tarkoitus lisätä säännös, jonka mukaan valtioneuvostolle annettaisiin valtuus päättää päästöoikeuksien mitätöinnistä hiilikiellon kaltaisisissa tilanteissa, joissa sähköntuotantokapasiteettia suljetaan Suomen alueella kansallisten lisätoimien vuoksi. Samalla on kuitenkin tärkeää, että Suomi ajaa tiukennuksia EU:n päästökauppaan, sillä edes markkinavakausvaranto ja mitätöinti eivät korjaa kaikkia päästökaupan puutteita. Suomen tulisikin ajaa tiukkaa päästöoikeuksien lattiahintaa yhdessä muiden naapurivaltioiden kanssa. Positiivista on myös se, että kaasun verotusta suhteessa hiileen ollaan keventämässä. Näin hiilen ja kaasun välinen ajojärjestys mahdollisesti muuttuisi jo lähiaikoina. Mahdolliset tukirahat ohjattava vain muuhun kuin polttoon perustuviin teknologioihin Esityksen mukaan energiatukiohjelman tukipanoksia olisi tarkoitus kohdentaa suurten kaupunkien kaukolämpöjärjestelmien vähähiilisyyttä edistäviin ja erityisesti muuhun kuin polttoon perustuviin uuden teknologian pilotointi- ja kokeiluhankkeisiin. Myöhemmin energiatukiohjelmaa täydennettäisiin siten, että kivihiilestä vapaaehtoisesti jo vuonna 2025 luopuvat voisivat saada lisätukea hiiltä korvaavien investointien rahoittamiseen. Tukirahoja ei missään nimessä tule ottaa uusiutuvan sähkön tarjouskilpailuun kohdennetuista varoista esimerkiksi tuulivoiman tuesta. Mahdollisia tukirahoja ei tulisi myöskään kohdentaa puun polttamiseen yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Käytännössä ehdotetun kaltainen tukipaketti johtaisi ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle haitallisen energiantuotannon tukemiseen tuulivoiman kustannuksella. Kuten esityksen sivulla 21 on todettu, biomassan polttaminen ei johda päästövähennyksiin lyhyellä aikavälillä. Pariisin sopimuksen mukaisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii toimia nimenomaan lähivuosikymmeninä. Näin ollen hiilen korvaamista pelkällä biomassan polttamisella ei tule missään nimessä tukea. Mahdolliset tukirahat tulisikin ottaa ympäristölle haitallisia tukia kumoamalla. Lisäksi tuki on suunnattava ainoastaan polttoon perustumattomiin teknologioihin. Lämmityksen dekarbonisaatio on maailmanlaajuinen haaste. Kohdistamalla tuki uusiin puhtaisiin teknologioihin Suomi voi entisestään vahvistaa asemaansa päästöttömän lämmityksen globaalina suunnanäyttäjänä. Samalla myös mahdollisuudet puhtaan teknologian vientiin kasvavat. Poikkeuslupamenettely ei saa ohjata polttamaan turvetta hiilen sijaan Lakiesityksen pykälässä 7 määrättäisiin lämmön toimitusvarmuuden turvaamisesta ja siihen liittyvästä lupamenettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan lämmön tuottaja voisi hakea Energiavirastolta lupaa poiketa hiilen energiakäyttöä koskevasta kiellosta lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Luvan myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin pykälän toisessa momentissa. Esityksen mukaisesti luvan edellytyksenä olisi uhka lämmön toimitusvarmuuden vaarantumisesta epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista. Luvan myöntäminen edellyttäisi myös, että luvanhakijan ei olisi ollut mahdollista vaikuttaa kyseisiin olosuhteisiin. Käytännössä säännös edellyttää, että lämmön tuottaja huolehtii lämmön toimitusvarmuuden turvaamisesta muutoin kuin turvautumalla hiileen. Erikseen on mainittu, että esimerkiksi “turpeen ja puun hankintaketjujen” tulisi olla kunnossa. Tällaisenaan säännös siis kannustaa lämmöntuottajia varautumaan turpeen polttoon hiilen ohella tai hiilen sijaan. Tältä osin poikkeuslupamenettelyä tulisikin muuttaa niin, että minkäänlaista kannustetta turpeen polttoon ei synny. Olli Tiainen Ilmasto- ja energiavastaava, Greenpeace Nordic olli.tiainen@greenpeace.org +358 40 164 8606 Viitteet: [1] Climate Analytics 2/2017: A Stress Test For Coal In Europe Under The Paris Agreement ; http://climateanalytics.org/publications/2017/stress-test-for-coal-in-the-eu.html [2] HS 15.2.2018: Greenpeacen kysely: Enemmistö suomalaisista kieltäisi kivihiilen energiatuotannossa vuodesta 2025 ; https://www.hs.fi/talous/art-2000005568449.html [3] The case for additional actions under the EUETS has never been stronger https://sandbag.org.uk/2017/11/23/no-waterbed-effect/
      • Energiateollisuus ry, Kostama Jari
        Päivitetty:
        15.8.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriölle Viite TEM/1333/03.01.01/2018 Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kiel-tämisestä Työ- ja elinkeinoministeriö on varannut sidosryhmille mahdollisuuden lausunnon antamiseen hal-lituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä. Energiateollisuus ry (ET) kiittää tästä mahdollisuudesta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Yleistä ET:n mielestä hiilen energiakäytön kieltäminen lailla on kalliista ja tarpeetonta. Kivihiilen käyttö vähentyy joka tapauksessa marginaaliin noin kymmenen vuoden kuluessa energiayhtiöiden te-kemillä ratkaisuilla ja suunnitelluilla investoinneilla. Toteutuessaan lailla on lukuisia negatiivisia seuraamuksia: - Perustuslain omaisuudensuoja murtuu ja sähkömarkkinoilla toimivien yritysten kilpailuneutra-liteettia rikotaan. - Vaikutukset polttoainemarkkinoihin ovat merkittäviä. Todennäköisesti puupolttoaineen ja tur-peen hinnat nousevat kysynnän kasvaessa, puupolttoaineen tuonti kasvaa merkittävästi. Biomassan saatavuus ja hinta on hyvin epävarmaa erityisesti pääkaupunkiseudulla. - Kivihiilen käytöstä nopeutetusti luopuvien energiayritysten polttoaineen vaihtokustannukset on arvioitu alakanttiin. - Kieltolaki ja nopeutettu aikataulu nostavat energiantuotannon kustannuksia, rajoittavat energiayhtiöiden mahdollisuuksia kehittää ja ottaa käyttöön uutta teknologiaa, sekä heiken-tävät niiden kannattavuutta. Lopputuloksena energiayritysten asiakkaiden tai veronmaksa-jien syliin lankeaa huomattava lasku. Omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus Hallituksen esitysluonnoksessa on perustuslain 15 §:n turvaamaa omaisuudensuojaa tulkittu pro-fessori Ojasen lausunnon pohjalta hiilen energiakäyttäjien kannalta ongelmallisesti: ”Hiilen ener-giakäytön kiellossa olisi valtiosääntöoikeudellisesti kysymys omaisuuden käyttörajoituksesta, jo-ka ei tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastu pakkolunastukseen. Perustuslakivaliokunnan lausun-tokäytännössä on vakiintuneesti todettu omaisuuden käyttörajoituksiin liittyvistä korvauksista, että perustuslain 15 §:n 1 momentin säännöksestä ei johdu vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä täyden korvauksen vaatimusta korvauksia myönnettäessä.” Perustuslain 18 §;n mukaan Suomessa on elinkeinovapaus. Kivihiilen energiakäytön käyttökielto-laki on mitä ilmeisimmin ristiriidassa ko. perustuslain kohdan kanssa. ET ei pidä em. lausuntoluonnokseen valittuja perustuslain omaisuudensuojan tulkintoja oikeina, vaan viittaa lausuntopyynnön liitteenä olleen Alice Guimaraes-Purokosken 2016 antamaan asian-tuntijalausuntoon, jossa omaisuudensuojaa on käsitelty kattavasti ja päädytty erilaiseen loppu-tulokseen kuin hallituksen esitysluonnoksessa on esitetty. Lausunnon mukaan perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuudensuojan subjektina voi olla oikeus-henkilö, kuten kivihiiltä energialähteenä käyttävän voimalaitoksen omistajataho. Omaisuuden-suojaan puuttuminen pitää olla myös välttämätöntä ja oikeasuhtaista hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Kivihiilikieltokysymyksessä voi hyvällä syyllä kysyä, onko kielto välttämätön ja oikeasuhtainen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi? Omaisuudensuojaa tarkasteltaessa on säädettävä tarkasti minkälaisia kivihiiltä käyttäviä laitok-sia kielto koskisi. Voimalaitokset voidaan esimerkiksi jakaa kivihiiltä pääpolttoaineena käyttäviin laitoksiin sekä monipolttoainelaitoksiin, joissa kivihiili on vain yksi mahdollisista laitoksen käyttä-mistä polttoaineista. Samoin omaisuudensuojaa arvioitaessa merkitystä tulee antaa voimalaitok-sen jäljellä olevalle käyttöiälle. 1. Uusi tai suunnitteilla oleva kivihiiltä käyttävä voimalaitos Uusien tai suunnitteilla olevien kivihiiltä käyttävien laitosten perustamista koskevia rajoituk-sia ei voitane pitää yllätyksellisinä tai ennalta arvaamattomina. Tällöin perustuslakivaliokun-nan käytännössä toiminnan aloittamista suunnitteleville toimijoille ei ole vastaavaa perustus-lain tasoista suojaa kuin sellaisille toimijoille, jotka jo harjoittavat toimintaa. Tosin, jos toimi-jan suunnitelmat ovat jo edenneet konkreettisen toimeenpanon asteelle esimerkiksi siten, että kiinteistö ja rakennuslupa on hankittu tai sopimuksia on solmittu kolmansien tahojen kanssa, omaisuudensuoja on jo vahvempi kuin investoinnin esiselvitysvaiheessa. 2. Toiminnassa oleva kivihiiltä käyttävä voimalaitos, joka ei voi teknistaloudellisesti järkevällä tavalla korvata kivihiiltä muilla polttoaineilla Toiminnassa olevien kivihiiltä käyttävien voimalaitosten omistajat eivät kivihiilen käytön kiel-tämistä tai rajoittamista koskevien kannanottojen perusteella ole voineet riittävällä tavalla varautua siihen, että tällainen toiminta tultaisiin lainsäädännöllä kieltämään. Saattaa myös olla, että kivihiiltä käyttävien voimalaitosten omistajat ovat laitoksensa toiminnan varmista-miseksi sitoutuneet monenlaisiin sopimussuhteisiin, joiden täyttämien voi käydä ongelmal-liseksi tai estyä kokonaan, mikäli kivihiilen käyttö kielletään lailla. Tällöin on kysymys voimalaitosten omistajien omaisuudensuojaan olennaisella tavalla puut-tumisesta. Koska omistajalla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin sulkea laitoksen-sa, omaisuudensuojaan puuttuminen voidaan tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastaa omai-suuden pakkolunastukseen. Tällaisessa tilanteessa sovellettavaksi tulee perustuslain pakko-lunastussäädös, jonka nojalla toiminnanharjoittaja on oikeutettu saamaan täyden korvauk-sen. Tätä tukee myös Saksan perustuslakituomioistuimen ydinvoimakieltoa koskeva ratkaisu (http://www.bundesverfassungsgericht.de/SharedDocs/Entscheidungen/EN/2016/12/rs20161206_1bvr282111en.html), jonka mukaan lainsäätäjän pitää laatia korvausten maksamista koskeva säännös tai säännöksiä. 3. Toiminnassa oleva kivihiiltä käyttävä voimalaitos, joka voi teknistaloudellisesti järkevällä ta-valla korvata kivihiiltä muilla polttoaineilla Sikäli kuin kivihiiltä käyttävä voimalaitos voi teknis-taloudellisesti järkevällä tavalla korvata kivihiilen muulla polttoaineella ja näin kivihiilikiellosta huolimatta jatkaa toimintaansa, on kiel-lon vaikutus voimalaitoksen omistajan omaisuudensuojaan vähäisempi kuin kohdassa 2 ku-vatulla laitoksella. Joissakin tapauksissa kiellon kohteena olevalla yritykselle syntyvät yli-määräiset kustannukset on ainakin osin mahdollista siirtää yrityksen myymien tuotteiden hintoihin ja siten asiakkaidensa maksettavaksi. Monipolttoainevoimalaitoksessa voi polttoai-neen vaihtaminen toiseksi olla joka tapauksessa tavanomaista liiketoimintaa eikä kivihiilikiel-to välttämättä merkitse toiminnanharjoittajan omaisuudensuojaan puuttumista. Mikäli voimalaitoksen omistajan on mahdollista teknis-taloudellisesti järkevällä tavalla korva-ta kivihiili muulla polttoaineella, ei kysymys ole pakkolunastukseen rinnastettavissa olevasta käyttöoikeuden rajoituksesta. Valtion korvausvastuu ei olisi täyden korvauksen suuruinen, vaan koskisi välttämättömiä ja teknis-taloudellisesti järkeviä investointeja tarpeellisten muu-tosten aikaansaamiseksi. Sekä Guimaraes-Purokoski että Ojanen nostavat esiin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuk-sen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan, jonka mukaan ”jokaisella luonnollisella tai oikeus-henkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omai-suuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeu-den yleisten periaatteiden mukaisesti.” Ojanen toteaa, että ”koska Suomen kansainväliset ih-misoikeudet asettavat vastaavien perusoikeuksien vähimmäistason, myös perustuslain 15 §:n mukainen omaisuudensuoja ulottuu luonnollisten henkilöiden ohella (yksityisiin) oikeushenkilöihin, kuten osakeyhtiöihin.” Guimaraes-Purokosken mukaan ”…omaisuuden poisottamisen (riiston) tu-lee perustua kansainvälisen oikeuden yleisiin periaatteisiin, on katsottu merkitsevän sitä, että ul-komaisen omaisuuden pakkolunastustilanteessa maksettavan korvauksen tulisi vastata täyttä korvausta.” Hallituksen esitysluonnokseen otettuun perustuslain 15 §:n tulkintaan, että hiilen energiakäytön kiellossa olisi kysymys omaisuuden käyttörajoituksesta eikä pakkolunastuksesta liittyy myös professori Ojasen mielestä epävarmuutta. Hänen mukaansa ”On kuitenkin huomautettava, että rajanveto omaisuuden käyttörajoituksen ja pakkolunastuksen välillä ei ole selvä ja yksiselittei-nen…”. Edelleen ”…ei ole täysin suljettu pois, etteikö perustuslakivaliokunta voisi katsoa kivihiilen käytön täyttävän pakkolunastuksen tunnusmerkistön ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa kielto kokonaan estäisi laitoksen käytön energiantuotannossa sen takia, ettei laitoksessa voida tuottaa energiaa muilla käyttötavoilla.” Omaisuudensuoja kuuluu niihin perusoikeuksiin, jotka suojaavat myös oikeushenkilöiden varalli-suusoikeuksia. Sitä voidaan pitää myös yleisenä oikeusperiaatteena, joka velvoittaa julkista val-taa kunnioittamaan omaisuutta ainakin keskeisimpien vaatimusten osalta. Ajatusta siitä, että pe-rusoikeuksien ydintehtävä on turvata yksilöiden oikeuksia, ei tule pyrkiä toteuttamaan rajaamal-la oikeushenkilöiden omaisuus omaisuudensuojan soveltamispiirin ulkopuolelle. Hallituksen esi-tysluonnoksen mukaisen kivihiilen käytön kiellon hyväksyttävyys ja oikeasuhtaisuus voidaan ky-seenalaistaa myös sillä perusteella, että kivihiilen käyttäminen ei rajoita yksilöiden perusoikeuk-sia, joten omaisuudensuojan rajoittaminen ehdotetulla tavalla ei ole välttämätöntä eikä oikea-suhtaista yksilöiden perusoikeuksien turvaamiseksi. Varallisuusoikeuksien siirtojen ohella pakkolunastussäännös voi tulla sovellettavaksi myös sellais-ten merkittävien rajoitustyyppisten toimenpiteiden yhteydessä, jotka tosiasiallisilta vaikutuksil-taan rinnastuvat omaisuuden pakkolunastukseen (ks. esim. PeVL 38/1998 vp). Tällainen ajatus omaisuudensuojasta myös ns. tosiasiallista eli de facto -pakkolunastusta vastaan tunnustetaan niin kotimaisen perustuslain kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin tulkinnassa. Omaisuudensuojaa koskevan määräyksen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä katsottu antavan suojaa paitsi muodollista pakkolunastusta, myös tosiasiallista omaisuuden pak-ko-ottoa vastaan. Tuomioistuin on tällaisissa tapauksissa antanut merkitystä sille, että omistajaa on estetty määräämästä omaisuutensa käytöstä. Kyse on ollut tuomioistuimen mukaan siitä, et-tä omistajaa on estetty nauttimasta rauhassa omaisuudestaan (Papamichalopoulos ym. v. Kreikka (1993), kohdat 43—45, Vasilescu v. Romania (1998), kohdat 51—53). EIT on oikeus-käytännössään purkanut 1. pöytäkirjan 1 artiklan osiin ja eriyttänyt siitä kolme eri sääntöä: 1) oikeus nauttia omaisuudesta rauhassa, 2) kielto riistää omaisuutta, ja 3) valtion oikeus valvoa omaisuuden käyttöä. Omaisuuden käyttämisen kiellon on perustuslakivaliokunnan käytännössä tulkittu rinnastuvan pakkolunastukseen esimerkiksi tapauksissa, joissa lailla kiellettiin käyttämästä vesivoimaa tai myöntämästä vesivoimalaitokselle rakentamislupaa. Viimeaikaisessa perustuslakivaliokunnan käytännössä ei ole pääsääntöisesti jouduttu ottamaan kantaa näin pitkälle menevään kieltoon. Perusoikeusuudistusta edeltäneillä lausunnoilla on merkitystä perustuslain 15 §:n tulkinnassa, sil-lä esitöiden mukaan säännöstekstin vähäisillä muutoksilla ei pyritty saamaan aikaan muutoksia säännöksen tulkintakäytännössä. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan toiminnassa olevaa voimalaitosta, joka täyttää kaikki lais-sa ilmastonsuojelemiseksi ja ympäristön turmeltumisen estämiseksi säädetyt energiantuotannon varsin yksityiskohtaiset rajoitukset ja vaatimukset, kielletään näiden vaatimusten täyttämisestä huolimatta käyttämästä kivihiiltä polttoaineena. Tällöin kielto voi kokonaan estää voimalaitoksen käytön energian tuotannossa tai aiheuttaa joka tapauksessa huomattavaa haittaa omistajalle, eikä omistaja voi käyttää omaisuutta taloudellisesti mielekkäällä tavalla. Omistajalla ei ole mah-dollisuutta saada kieltoon muutosta. Omistajalta puuttuu siis Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukainen tehokas oikeussuojakeino. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan yksi tekijä kiellon arvioinnissa perustuslain 15 §:n kannalta on kiellon kohteena olevien toimijoiden varallisuusmassan suuruus. Rajoitus ei kuitenkaan saa olla kohtuuttoman raskas tällaisen yrityksen näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan postialan, telealan ja maakaasualan sääntelyä koskevissa lausunnoissa on korostettu, etteivät varalli-suusmassaltaan tai markkinavoimaltaan huomattaviin oikeushenkilöihin kohdistuvat perusoikeus-rajoitukset saa olla näiden yritysten kannalta kohtuuttoman raskaita. Hallituksen esitysluonnok-sessa on kyse kiellosta käyttää omaisuutta, ei esim. säännöksestä käyttää omaisuutta tietyllä tavalla tai kohdella muita markkinoilla toimivia tietyllä tavalla. Energia-alan toimijoiden varalli-suusmassat ovat yleensä ottaen suuria sen takia, että ala on erittäin pääomaintensiivinen. Jos varallisuusmassaan kuuluvan laitoksen toiminta kielletään, energia-alan toimija ei voi hyödyntää laitosta taloudellisesti mielekkäällä tavalla eikä saa sen käyttämisestä saatavia tuloja korvaavien investointien tekemiseen. Kuten Pöyryn selvityksestä käy ilmi, korvaavien investointien tekemi-nen vaatii paljon aikaa ja rahoitusta. Erityisesti korvaavien investointien rahoitus voi kiellon seu-rauksena vaarantua. Kivihiilen käyttämisen kielto aiheuttaa huomattavaa haittaa voimalaitoksen omistajan mahdolli-suudelle käyttää voimalaitosta, eli omaisuuttaan, jos kyse on voimalaitoksesta, joka ei voi tek-nistaloudellisesti järkevällä tavalla korvata kivihiiltä muilla polttoaineilla. Kiellon voidaan katsoa estävän voimalaitoksen omistajaa käyttämästä omaisuuttaan. Tällainen huomattavaa haittaa omaisuuden käytölle aiheuttava rajoitus on katsottava vaikutuksiltaan pakkolunastukseen rin-nastuvaksi käytönrajoitukseksi (esim. PeVL 8/2017 vp). Kokonaisuutena arvioiden hallituksen esitysluonnos on erittäin poikkeuksellinen puuttuminen omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen, eikä sitä voida pitää välttämättömän ja suhteelli-suusperiaatteen mukaisena. Hallituksen esitysluonnoksessa ja professori Ojasen lausunnossa viitatuissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa valiokunta on arvioinut lakiesityksiä, joiden vai-kutukset omaisuuden suojaan ovat olleet merkittävästi lievempiä kuin hallituksen esitysluonnos ja niissä on myös annettu tehokkaat oikeussuojakeinot oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilöl-le, jonka omaisuuden käyttöä rajoitetaan. Alla on esitetty tiivistetysti valiokunnan lausuntojen sisältöjä ja kursiivilla eräitä johtopäätöksiä. PeVL 8/2017 vp: Kyse on vesilainsäädännön käyttöoikeussääntelyn uudistamisesta (HE 262/2016 vp). ''Vesilain 2 luvun 13 §:n mukaan hakijalle voidaan myöntää käyttöoikeus toiselle kuuluvaan alueeseen sillä olevine rakennuksineen tai muine rakennelmineen, jos alue on to-teutettavan vesitaloushankkeen vuoksi tarpeen säännöksessä erikseen mainittua tarkoitusta varten. Edellytyksenä käyttöoikeuden myöntämiselle on yleisten vesitaloushankkeiden edelly-tysten täyttymisen lisäksi myös, että käyttöoikeuden hakija hallitsee omistusoikeuden tai py-syvän käyttöoikeuden perusteella vähintään puolta tarvittavasta alueesta tai, jos kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi kuin hakijan osuus yhteisestä alueesta. Pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi esteistä käyttöoikeuden myöntämiselle. Vesialueilla on kuitenkin muitakin käyt-tömuotoja. Lakiehdotuksen mukaan käyttöoikeutta ei voida myöntää jos oikeus kohdistuu vä-häistä laajempaan alueeseen ja siitä aiheutuu huomattavaa haittaa alueen omistajan mahdolli-suudelle käyttää oikeuden kohteena olevaa aluetta hyväkseen tai oikeuden perustaminen es-tää alueen omistajaa käyttämästä oikeuden kohteena olevaa aluetta hyväkseen ja tästä aiheu-tuu huomattavaa haittaa alueen omistajan muun alueen tai omaisuuden käyttämiselle.'' Edel-leen valiokunta toteaa sääntelyn tarkoituksesta seuraavaa: ''Esteitä koskevan sääntelyn tarkoi-tuksena on rajata käyttöoikeuden myöntämistä niin, ettei 2 luvun 13 §:n nojalla ole mahdollis-ta perustaa vaikutuksiltaan pakkolunastukseen rinnastuvaa käyttöoikeutta toisen omaisuu-teen.'' PeVL 10/2014 vp: Kyseessä on hallituksen esitys ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 104/2012 vp). ''Turvetuotannon sijoittamisesta ei saa ympäristönsuojelulakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin mukaan aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista.'' Edelleen ''ehdotettu sääntely mah-dollistaa esityksen perustelujen mukaan (HE s. 66) turvetuotantoa koskevassa ympäristölu-paharkinnassa pilaantumisen ohella myös toiminta-alueen fyysisestä muuttamisesta luonnon-arvoihin aiheutuvien vaikutusten kattavan huomioon ottamisen. Säännös ei kuitenkaan muo-dosta pykälän 2 momentin poikkeussäännöksen vuoksi ehdotonta luvanmyöntämisestettä. Lisäksi pykälän 3 momentin perusteella epäämisperustetta ei sovelleta, jos luonnonarvot on otettu jo huomioon maakunta- tai yleiskaavassa.'' Kyseisessä PeV:n lausunnossa kyse on siis ympäristöluvan epäämisestä yksittäisissä tapauksissa, eikä kategorinen kielto koko turvetuotan-non lopettamiseksi. Sääntely eroaa siis hallituksen esitysluonnoksesta, jossa kyse on hiilen ener-giakäytön kieltämisestä. PeVL 32/2004 vp: Kyseessä on HE 74/2004 vp. ''Esityksessä ehdotetaan viestintämarkkina-lakiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan Viestintävirastolla on oikeus asettaa kiinteässä ver-kossa toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle euromääräinen hintakatto teleyri-tysten välisessä käyttöoikeushinnoittelussa.'' ''Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tode-taan voimassa olevan lain tulleen säädetyksi perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella.'' Pe-rustuslakivaliokunta on esittänyt sääntelystä seuraavia huomioita: ''ehdotus merkitsee viran-omaisen mahdollisuutta rajoittaa omistajan oikeutta määrätä omaisuutensa käytöstä perittä-vän vastikkeen suuruudesta.'' ''Perusoikeuskytkentäiseen sääntelyyn liittyvän täsmällisyysvaa-timuksen näkökulmasta on ongelmallista, että säännös viranomaisen toimivallasta on täysin avoin. Säännös ei ohjaa millään tavalla viranomaisen harkintavallan käyttöä hintakattoa asetet-taessa tai enimmäishinnan suuruutta määritettäessä. Näin avoin sääntely ei ole riittävän täs-mällistä eikä merkitse säädösperusteisia takeita sille, että viranomaisen toimet olisivat omis-tajien kannalta kohtuullisia.'' ''Hintakaton asettamismahdollisuus on perustelujen mukaan tar-koitettu käytettäväksi vain poikkeustilanteissa. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan yleisen hintatason selvästi ylittävä hinnoittelu tapauksissa, joissa palveluiden todellisia kustannuksia ei voida todentaa. Perusteluista ilmenee myös, ettei hintakaton tulisi ainakaan merkittävästi poi-keta samankaltaisten verkkojen keskimääräisestä kustannustasosta ja ettei hintakattoa tule asettaa tätä kustannustasoa huomattavasti alemmalle tai korkeammalle tasolle. Lisäksi har-kinnassa on perustelujen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota aluekohtaisiin eroavaisuuk-siin teleyhtiöiden tuotantokustannuksissa. Lakia on täydennettävä näitä perustelumainintoja vastaavilla säännöksillä hintakaton asettamistarkoituksesta ja sen asemasta viimesijaisena tai poikkeuksellisena sekä tähän liittyen määräaikaisena markkinoiden ohjauskeinona.'' Kyse on siis poikkeuksellisesta ja määräaikaisesta kiellosta, joka on vaikutuksiltaan selvästi lievempi, kuin nyt käsillä oleva esitys, joka merkitsee huomattavasti pidemmälle menevää omistusoikeuteen ka-joamista. PeVL 24/2012 vp: Kyseessä on HE 104/2012 vp. ''Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kasvinterveyden suojelemisesta annettua lakia.'' ''Ehdotettu sääntely merkitsee sitä, että toi-mijalla ei enää jatkossa ole hävitettävien kasvintuhoojien osalta subjektiivista oikeutta saada korvausta torjuntapäätöksen edellyttämistä kustannuksista ja vahingoista, vaan taloudelliset menetykset kuuluisivat lähtökohtaisesti toimijan normaalin liiketoimintariskin piiriin. Valtion korvausvastuu rajataan poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja se koskee vain torjuntapäätöksen täy-täntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia. Torjuttavien kasvintuhoojien osalta torjuntakustan-nukset jäävät jatkossa kaikissa tapauksissa toimijoiden vastattaviksi.'' ''Torjuntapäätös anne-taan tilanteessa, jossa on tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin kasvintuhoojien torjumiseksi tai nii-den leviämisen estämiseksi. Torjuntapäätöksen taustalla on kasvinterveyden turvaaminen, jo-ka palautuu perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyyn väestön terveyden ylläpitämisvel-voitteeseen ja perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen.'' ''Lisäksi torjuntapäätöksessä ei ole kysymys pelkästään yleisen edun vuoksi tehtävästä toimenpiteestä, vaan kasvintuhoojien torjunta ja leviämisen estäminen koituu viime kädessä yleensä myös toimijan omaksi eduksi pienentämällä kasvintuhoojien haitallisia vaikutuksia omaisuuden arvoon ja käyttöön sekä elin-keinonharjoittamiseen.'' ''Perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuuden kannalta on sinänsä pe-rusteltua, että torjuntapäätöksen täytäntöönpanosta aiheutuneet kustannukset voidaan kor-vata toimijalle osittain tai kokonaan, jos vahingot ovat poikkeuksellisen suuria.'' Kyseisessä ta-pauksessa omaisuuden käyttörajoitus on siis melko lievä ja mahdollisuus korvaukseen on olemas-sa. Kyseinen toiminta koituu lisäksi toimijan omaksi eduksi, toisin kuin kivihiilen energiakäytön kieltämisen tapauksessa. PeVL 6/2010 vp: Kyseessä on HE 101/2009 vp. ''Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki rakennusperinnön suojelemisesta ja kumottavaksi vuoden 1985 rakennussuojelulaki.'' Perus-tuslakivaliokunnan mukaan ''lakiehdotuksessa on valtiosääntöoikeudelliselta kannalta huomi-onarvoista rakennusten suojeluun liittyvää sääntelyä omaisuuden käyttörajoituksista ja vahin-kojen korvaamisesta.'' ''Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyy useita suojeltavan rakennuksen omistajaan kohdistuvia kieltoja, rajoituksia ja velvoitteita.'' ''Ehdotetussa sääntelyssä on ky-symys omaisuuden käyttörajoituksista, jotka eivät tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastu pak-kolunastukseen.'' Edelleen ''rakennuksen omistajalla on 1. lakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada valtiolta täysi korvaus, jos suojelusta tai vaarantamiskiellosta aiheutuu hänelle merkityksellistä vahinkoa tai haittaa. Sama oikeus on pykälän 3 momentin nojalla myös rakennuksen omistajan vertaisella haltijalla sekä rakennukseen kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden taikka muun näihin verrattavan erityisen oikeuden haltijalla.'' ''Lakiehdotuksen 21 §:n säännökset muutoksenhausta ja 7 §:n säännökset asianosaisten kuulemisesta turvaa-vat riittävät oikeusturvajärjestelyt.'' Laissa siis määritellään laajat oikeussuojakeinot sille, jonka omaisuuteen käyttörajoitus kohdistuu. Omistaja voi hakea päätökseen muutosta ja on tietyin edellytyksin oikeutettu korvaukseen. Kivihiilen energiakäytön kieltämistä koskevassa esityksessä tällaisia oikeuksia ei ole asetettu. PeVL 36/2013 vp: Kyseessä on HE 75/2013 vp. ''Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi metsälakia ja rikoslakia.'' ''Lakiin ehdotetaan muun muassa lisättäviksi tiettyjä uusia metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja tarkennettavaksi mainittujen kohteiden ja niiden ominaispiirteiden määrittelyä. Alemmanasteisista säädöksistä siirrettäisiin lain tasolle edellä mainittujen elinympäristöjen käsittely sekä niihin liittyvää mahdollista poikkeuslupaa koskeva vähäisen taloudellisen menetyksen raja.'' Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt valtiosääntöoi-keudellisen arvioinnin kannalta huomiota seuraavaan: ''esityksen valtiosääntöoikeudellisesti merkitykselliset muutosehdotukset sisältyvät metsälain puunkorjuuta ja metsän uudistamista koskevaan 2 lukuun ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista koskevaan 3 lukuun. Kysymys on näissä metsänomistajaan kohdistettavista huolehtimisvelvoitteista ja omaisuu-den käyttörajoituksista. Rajoitusten taustalla on muun muassa metsäluonnon monimuotoi-suuden turvaamiseen liittyviä perusteita.'' ''Perustuslakivaliokunta on katsonut, että metsälain 10 §:ssä tarkoitetut elinympäristöt eivät ole keskeisiä metsätalouden harjoittamisessa (PeVL 22/1996 vp). Tämä koskee myös nyt ehdotettuja uusia määritelmällisestikin pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksisiä elinympäristöjä. Omistajan kannalta rajoitukset ovat si-ten suhteellisen vähäisiä. Lakiehdotuksen 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitetut rajoitukset eivät ole luonteeltaan ehdottomia kieltoja, minkä lisäksi säännöksissä tarkoitettujen velvoitteiden täyt-tämisestä tai rajoitteiden noudattamisesta voidaan 11 §:n perusteella myöntää tietyin edelly-tyksin poikkeuslupa.'' HE 75/2013 puuttuu omaisuudensuojaan huomattavasti lievemmin kuin esitys kivihiilikiellon energiakäytön kieltämiseksi. Rajoitukset eivät kohdistu harjoitetun toiminnan ytimeen. Metsälain 10 §:n mukaan ''Edellä 2 momentissa tarkoitetut erityisen tärkeät elinympä-ristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä''. Lisäksi lain 11 §:ssä on sää-detty poikkeusluvasta seuraavasti: ''Jos 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden täyttämi-sestä tai rajoitteiden noudattamisesta aiheutuu maanomistajalle taikka hallintaoikeuden tai muun sellaisen erityisen oikeuden haltijalle metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetys-tä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan tai erityisen oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää poikkeuslupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi. PeVL 32/2010 vp: Kyseessä on HE 273/2009 vp. ''Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi kaivoslaki.'' Perustuslakivaliokunta lausui omaisuuden suojaan liittyvistä rajoituksista seu-raavaa: ''Esityksen merkittävimmät vaikutukset kiinteistön omistajan omaisuuden suojaan liit-tyvät sellaisiin omistajan maa-alueeseen kohdistettaviin käyttö- ja muihin rajoituksiin, jotka ai-heutuvat malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta. Näitä lähinnä erilaisiin lupiin perustuvia rajoi-tuksia on tarkasteltava sääntelyn vaikutukset huomioon ottaen joko perustuslain 15 §:n 1 momentin omaisuuden suojan yleislausekkeen tai — siltä osin kuin kysymys on omaisuuden pakkolunastuksesta tai siihen rinnastettavasta toimenpiteestä — perustuslain 15 §:n 2 mo-mentin pakkolunastuslausekkeen valossa.'' ''Lupajärjestelmäsääntely on kiinteistön omistajan näkökulmasta hyvin kattavaa. Luvanhaltijan velvollisuuksia, lupahakemusta, lupaharkintaa ja päätöksentekoa koskevat säännökset (erit. lakiehdotuksen 11, 34, 45, 46, 51, 60 ja 61 §) tur-vaavat sen, että puuttuminen omistajan oikeusasemaan on rajattava oikeasuhtaisuusvaati-muksen edellyttämällä tavalla malminetsinnän kannalta välttämättömään. Olennaista on, että kiinteistön omistaja voi vaatia muun muassa luvan raukeamista (67 §), muuttamista (69 §) tai rikkomuksen ja laiminlyönnin oikaisemista (156 §). Omistajan oikeuden rajoituksen ongelmal-lisuutta vähentävät myös aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaus (103 §) samoin kuin velvollisuus huolehtia malminetsintäalueen jälkitoimenpiteistä (15 §). Toiminnan harjoittami-sen aikana maksettavalla vuosittaisella malminetsintäkorvauksella (99 §) on korvaustason al-haisuudesta huolimatta merkitystä kokonaisarvion kannalta. Oikeusturvajärjestelyistä ei liiemmin ole huomautettavaa." Oikeusturvan osalta PeV on todennut muun muassa seuraavaa: "Kaivosviranomaisen päätök-seen haetaan kaivoslakiehdotuksen 162 §:n pääsäännön mukaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhakuun oikeutettujen piiri on kuitenkin muun muassa malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevien päätösten osalta ehdotetun 165 §:n perusteella merkittävästi laajempi kuin se on hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla. Tämä on asianmukaista kaivoslainsäädännön kaltaisen sääntelyn yhteydessä." Sääntelyssä on siis kyse lupajärjestelmään liittyvistä omaisuuden suojan rajoituksista, eikä katego-risesta kiellosta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan myös painottanut oikeusturvakeinojen riittävyyttä ja asianmukaisuutta. PeVL 20/2010 vp: Kalastuslakiin ehdotetaan esityksessä (HE 29/2010 vp) lisättäväksi sään-nös, jonka nojalla valtioneuvosto voi antaa uhanalaisten eläinlajien suojelemiseksi tarpeellisia asetuksia kalastuksen rajoittamisesta. ''Kalastuslakiin ehdotetaan hallituksen esityksessä lisät-täväksi uusi 37 a §, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan enintään viiden vuoden määräajaksi kieltää tietyn pyydyksen tai kalastustavan käyttäminen tietyllä vesialueella sään-nöksessä mainituin edellytyksin.'' ''Ehdotusten taustalla on ensisijaisesti saimaannorpan uhanalainen tilanne. Valtiosääntöoikeudellisesti kalastusrajoituksia koskevan lakiehdotuksen perustana on viime kädessä perustuslain 20 §:n 1 momentti, jonka mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.'' ''Ehdotetun 37 b §:n mukaan vesialueen omistajalla tai erityisen oikeuden haltijalla on oikeus saada 37 a §:n mukaisesta kiellosta valtiolta täysi korvaus, jos kielto aiheuttaa hänelle merkityksellistä haittaa.'' ''Kiellon kohteena olevan vesialueen omistajalla tai erityisen oikeuden haltijalla on ka-lastuslain 37 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mahdollisuus hakea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta tietyn vesialueen kattava poikkeuslupa kielletyn pyydyksen tai kalastus-tavan käyttämiseen. Kielteisestä päätöksestä voi valittaa tuomioistuimeen, jolloin myös ase-tuksen perustuslain tai muun lain mukaisuus voi perustuslain 107 §:n nojalla tulla vielä erik-seen arvioitavaksi.'' Ehdotuksessa on varmistettu keinot kielteisestä päätöksestä valittamiseksi. Lisäksi siinä taataan täysi korvaus mikäli kielto aiheuttaa omistajalle tai erityisen oikeuden haltijal-le erityistä haittaa. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan perustuslain 15 §:stä ei johdu vaatimusta korvata omista-jalle mitä tahansa käyttörajoitusta. Omaisuuden käyttörajoituksen korvaaminen on perustusla-kivaliokunnan käytännön mukaan vain yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä, joka ote-taan huomioon arvioitaessa, onko käyttöoikeuden rajoitus omaisuuden perustuslainsuojan kan-nalta sallittua. Hallituksen esitysluonnoksessa viitattujen perustuslakivaliokuntien lausuntojen (mm. PeVL 24/2012 vp, PeVL 20/2010 vp ja PeVL 6/2010 vp) osalta voidaan todeta, että niissä kaikissa arvioitujen omaisuuden käyttörajoituksen johdosta aiheutuvat haitat ovat olleet myös korvattavia. Lisäksi voidaan todeta, että hallituksen esitysluonnoksen mukaisen kiellon aiheut-tamat rasitukset toiminnanharjoittajille ovat taloudellisesti huomattavan paljon suurempia kuin kyseiset perustuslakivaliokunnan arvioitavana olleet lakiesitykset. Korvausmenettely on ollut johdonmukaisesti käytössä vaikutuksiltaan huomattavasti lievempien rajoitusten osalta kuin hal-lituksen esitysluonnoksen mukaisen pakkolunastukseen rinnastuvan käyttörajoituksen osalta. Jos korvausmenettelyä ei olisi hallituksen esityksessä kivihiilen käytön kieltämiseksi, olisi ky-seessä merkittävä poikkeus aiemmin noudatetusta linjasta. Tällaista toimintaa ei voida pitää johdonmukaisena ja ennakoitavana. Hallituksen esitysluonnoksessa on lisäksi vedottu siihen, että perustuslain 20 §:stä johtuvista syistä laitoksen omistajalle ei voi muodostua oikeutta saada korvausta siitä, ettei laitosta voi käyttää sellaiseen toimintaan, joka ei täytä laissa ilmastonmuutoksen ja yleisemmin ympäristön turmeltumisen estämiseksi säädettyjä energiantuotannon rajoituksia ja vaatimuksia (esim. PeVL 10/2014). Perustelu on useasta syystä kyseenalainen. Ensinnäkin, toiminnassa olevat kivihiiltä käyttävät laitokset, joilla on ympäristölupa ja päästölupa ja joiden omistajat noudattavat päästökauppasääntelyä, täyttävät laissa ilmastonmuutoksen ja ympäristön turmeltumisen estämiseksi säädetyt energiantuotannon rajoitukset ja vaatimukset. Toiseksi, PeVL 10/2014 kannanotto koski sitä, että perustuslakivaliokunnan näkemyksen mu-kaan on perusteltua, että ympäristöluvan epäämisestä ei makseta korvauksia (PeVL 10/2014, s. 5). Perustuslakivaliokunnan kanta ei sellaisenaan ole suoraan sovellettavissa ohjeeksi kivihiilen, eli tietyn polttoaineen, käytön kieltämisen arvioimiseen. Kolmanneksi, hallituksen esitysluonnok-sessa on arvioitu, että kivihiilen kieltäminen ei vähentäisi pienhiukkaspäästöjä, koska korvaava-na polttoaineena käytettävän biomassan polttaminen tuottaa pienhiukkasia. Biomassan polttami-nen ei myöskään lyhyellä aikavälillä vähennä hiilidioksidipäästöjä. Edelleen pitkällä tähtäimellä biomassan tai ainakin tiettyjen biomassakomponenttien päästöttömyys saatetaan kyseenalais-taa. Kiellolla ei siis saavuteta ilmastonsuojelullisia tavoitteita. Neljänneksi, kivihiilen käyttäminen nykyisten rajoitusten mukaisesti ei rajoita yksilöiden perusoikeuksia, joten sen käytön rajoitta-minen ehdotetulla tavalla on kyseenalaista rajoituksen hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. Ympäristölupaharkinta on tapauskohtaista ja riippuu hankkeen ympäristövaikutuksista. Ympäris-töluvan tarkoituksena ei ole estää tai kieltää ympäristöön vaikuttavaa toimintaa, vaan ennak-koon varmistaa lain aineellisten vaatimusten toteutuminen laitoksen toiminnassa ja suojata ym-päristöä ja terveyttä yleisenä etuna. Lupapäätös on yleensä oikeusharkintaa. Toiminnanharjoit-tajalla on oikeussuojakeinona mahdollisuus hakea muutosta ympäristölupapäätöksen ehtoihin tai ympäristöluvan epäämistä koskevaan päätökseen. Tämä eroaa vaikutuksiltaan ja oikeussuoja-keinoiltaan ratkaisevasti hallituksen esitysluonnoksen kategorisesta kiellosta. Kiellon vaikutusten tapauskohtaisuudesta ja hallituksen esitysluonnoksessa esitettyjen arvioiden epävarmuudesta johtuen selkein keino turvata toiminnanharjoittajan omaisuuden suojan ja elin-keinonharjoittamisen vapauden toteutuminen, sikäli kuin kielto astuu voimaan esitysluonnoksen mukaisesti toukokuussa 2029 tai sitä ennen, on säätää kivihiiltä sähkön tai lämmön tuotannossa käyttävälle toiminnanharjoittajalle oikeus saada niin vaatiessaan valtion varoista (täysi) korvaus. Korvauksen oikea suuruus kunkin sitä hakevan oikeushenkilön osalta voidaan arvioida tapaus-kohtaisesti vasta lähempänä kiellon ajankohtaa. Ei ole omaisuudensuojan kannalta hyväksyttä-vää eikä oikeasuhtaista, että oikeus korvauksiin evätään noin kymmenen vuotta ennen rajoituk-sen voimaantuloa käyttäen perusteena viime kädessä epävarmoja ennusteita. Toisaalta jos ar-vioiden mukaan kivihiiltä käyttäisi enää muutama voimalaitos vuonna 2029, olisi korvauksia tosi-asiassa hakemassa vain muutama taho, minkä voidaan katsoa aiheuttavan valtiolle riskin koh-tuullisesta maksuvelvoitteesta eikä sen voida katsoa heikentävän perustuslain 20 §:n toteutta-mista. On myös mahdollista, että ulkomaalainen yhtiö Sappi vetoaa Suomen ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen (SopS 7-8/2001) artiklaan 5, jonka mukaan pakkolunastusta ja siihen rinnastettavia toimenpiteitä ei saa suorittaa, jollei toimenpiteisiin ryhdytä yleisen edun vuoksi syrjimättömyyden pohjalta. Toi-menpiteet tulee suorittaa asianmukaisen oikeudellisen menettelyn mukaisesti ja niihin tulee liit-tää nopea, riittävä ja tosiasiallinen korvaus. Korvaus on suoritettava myös silloin, kun pakkolu-nastus olisi sopimuksen mukaan sallittu. Asia ratkaistaan viime kädessä välimiesmenettelyssä. On lisäksi huomattava, että perustuslaki tai Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ja tavoit-teiden toteutuminen tai yksilöiden perusoikeudet eivät vaadi hallituksen esitysluonnoksen mu-kaista kivihiilen käytön kieltoa. Ehdotus poikkeuslupamenettelystä Hallituksen esitysluonnoksen tavoitteet voidaan saavuttaa myös siten, että lakiesitystä täyden-netään korvausmenettelyn lisäksi poikkeuslupamenettelyllä jo siihen otettujen huoltovarmuuden turvaamista koskevien lainkohtien lisäksi. Poikkeuslupamenettelyssä voimalaitos, joka ei voi teknis-taloudellisesti järkevällä tavalla korvata kivihiiltä tai ei voi korvata sitä ilman huomattavia kustannuksia 2029, voisi hakea määräaikaista poikkeuslupaa johonkin tiettyyn vuoteen asti. Omistaja voisi valittaa päätöksestä. Niin kauan kuin asiassa ei olisi lainvoimaista ratkaisua, kiel-toa ei saisi panna täytäntöön poikkeuslupaa hakeneen voimalaitoksen osalta. Poikkeuslupa mah-dollistaisi korvausinvestointien ajoittamisen järkevämmin ja asiassa voitaisiin myös ottaa huomi-oon muun muassa päästöoikeuden hinnan, teknologian ja kivihiilen käytössä tosiasiassa vuoteen 2029 mennessä tapahtuneet muutokset. Poikkeuslupamenettelyn, toki sen yksityiskohdista riip-puen, voitaisiin mahdollisesti katsoa tekevän hallituksen esitysluonnoksesta suhteellisuusperiaat-teen mukaisen ja puuttuvan lievemmin omaisuudensuojaan sekä tarjoavan toiminnanharjoittajil-le tehokkaita oikeussuojakeinoja. Samalla voitaisiin myös mahdollisesti välttää ennenaikaisesta sulkemisesta aiheutuvat kustannukset ja niistä mahdollisesti aiheutuva merkittävä hintojen ko-hoaminen. Julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt voimalaitosten omistajina Omaisuudensuojan periaate suojaa myös oikeushenkilöiden varallisuusoikeuksia, kuten edellä on todettu. Hallituksen esitysluonnoksessa korostetaan sitä, että omaisuudensuoja perusoikeutena ei koske julkisyhteisöjä (mm. valtio, kunnat, kuntayhtymät, kunnalliset liikelaitokset). Julkisyhteisöjen omaisuus ei lähtökohtaisesti nauti perustuslain takaamaa omaisuudensuojaa. Tämä ei sinänsä ole käytännössä muodostanut ehdotonta estettä korvauksen maksamiselle julkisyhteisön omis-tamalle osakeyhtiölle, vaan esimerkiksi koskiensuojelulain mukaisessa korvausmenettelyssä oli mukana myös julkisyhteisöjen omistamia yhtiöitä, esim. Kemijoki Oy. Hallituksen esitysluonnoksen mukainen kielto vaikuttaa kaikkien sellaisten osakeyhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden omaisuuden käyttämiseen, jotka omistavat kivihiiltä käyttäviä laitok-sia. Kaikki Pöyryn raportin sivulla 8 luetelluista kivihiilen merkittävimmistä käyttökohteista ovat laitoksia, jotka omistaa osakeyhtiö. Osakeyhtiöt ovat oikeushenkilöitä. Euroopan ihmisoikeusso-pimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan "jokaisella luonnollisella ja oikeushen-kilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan." Oikeushenkilöllä on tämä oikeus riippumatta sen omistajasta. Osakeyhtiön omaisuudensuojaan puuttuminen vaikuttaa myös muihin sen in-tressitahoihin kuin omistajiin, kuten velkojiin, työntekijöihin ja asiakkaisiin, ja mahdollisesti teh-tyihin sopimuksiin. Oikeushenkilöiden omaisuuteen soveltuu myös Suomen perustuslain mukai-nen omaisuuden suoja. Omaisuudensuojan ja elinkeinon harjoittamisen vapauden periaatteilla on tärkeä merkitys oikeushenkilöiden kannalta ja niitä tulee kunnioittaa mahdollisimman suures-sa määrin kuitenkaan yksilöiden perusoikeuksia vaarantamatta. Euroopan unionin oikeuden sisältämät perusvapaudet ja perusoikeudet ulottuvat oikeushenkilöi-hin ja myös kuntien liikelaitoksiin. Esimerkiksi kuntien omaisuus niiden omistamissa liikelaitoksis-sa voidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan 1. lauseen samoin kuin perustamissopimuksen 6 artiklan 2. kappaleen nojalla katsoa olevan suojattu. Tul-kinnan tueksi voidaan viitata myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jonka 17 artiklassa määrätään omistusoikeuden suojasta. Viitattuihin säännöksiin nojaten on katsottava myös jul-kisyhteisöjen omistamien yritysten nauttivan omaisuuden suojaa. Perusoikeuskirjan säännök-set ovat sellaisenaan sitovia ja suoraan sovellettavaa oikeutta, mikä on vahvistettu useilla unio-nin tuomioistuimen tuomioilla. EIT:n käytännössä on katsottu, että myös valtion omistama yh-tiö voi saada suojaa ihmisoikeussopimuksen alla. Voidaan myös katsoa, että välilliseenkin jul-kishallintoon kuuluvien varallisuusarvoiset etuudet kuuluvat omaisuudensuojan piiriin. Osakeyhtiönä toimivat energiantuottajat eivät ole osa julkishallintoa eivätkä ne hoida julkisoi-keudellisia tehtäviä tai muuten käytä julkista valtaa, joten niitä ei millään tavalla voi pitää julkis-oikeudellisina yhteisöinä tai edes välillisen julkishallinnon osina. Osakeyhtiönä toimivien energian-tuottajien tulee noudattaa osakeyhtiölakia ja ne ovat yksityisiä, kaupallisia toimijoita. Osakeyhtiöinä toimivat energiantuottajat ovat liiketaloudellisia toimijoita ja käyttävät omistami-aan laitoksia kaupalliseen tarkoitukseen liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla, myös jos julkis-yhteisö käyttää niissä määräysvaltaa tai omistaa osan niissä. Jos tällaisen oikeushenkilön omai-suus ei nauti omaisuudensuojaa, sillä ei ole mitään suojaa valtion puuttumista vastaan. Tätä ei voida pitää omaisuudensuojan periaatteen, perustuslain eikä Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisena. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytössään te-hokas oikeussuojakeino. Ainakin sellaisten kuntalain 126 §:n 1. momentin nojalla toimintansa yhtiöittäneiden aiempien kunnallisten laitosten kilpailullinen asema energiantuotantomarkkinoilla rinnastuu yhtiöittämisen jälkeen oikeuksine ja velvollisuuksineen muiden, yksityisten tahojen omistamien voimalaitosten asemaan. Tällöin näiden voimalaitosten omistajin kohtelun tulee olla yhdenvertaista yksityisessä omistuksessa olevien voimalaitosten omistajien kanssa. Julkisyhteisöjen omistamien osakeyhtiöiden toimintaedellytysten takaamisen kannalta on olen-naista varmistaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen myös kivihiilen energiakäytön kieltämisen yhteydessä. Kilpailuneutraliteettisäännöksillä pyritään turvaamaan tasapuolisten kilpailuedellytys-ten toteutuminen markkinoilla, joilla julkinen sektori ja yksityiset yritykset toimivat tai voivat toimia samanaikaisesti mutta niitä saatettaisiin kohdella eri tavoin. Kilpailuneutraliteettisääntelyn taustalla on kilpailulainsäädännön perustavanlaatuinen tavoite ylläpitää tehokasta kilpailua mark-kinoilla. Mikäli julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt asetetaan esimerkiksi korvaussääntelyn osalta epäedullisempaan asemaan kuin yksityiset toimijat, johtaa tämä väistämättä kilpailun va-kavaan ja mahdollisesti pitkäkestoiseen vääristymiseen markkinoilla. Kilpailuneutraliteettisääntely Suomessa keskittyy varmistamaan, että julkisen sektorin elin-keinotoiminta ei nauttisi etulyöntiasemasta yksityisen tai kolmannen sektorin toimintaedellytyk-siin verrattuna lainsäädännöstä, muusta sääntelystä, omistussuhteista, rahoituksesta tai muista sellaisista institutionaalisista seikoista johtuen. Kilpailuneutraliteetin toteutuminen kuitenkin edel-lyttää tasapuolisuutta myös sellaisessa tilanteessa, jossa julkisen sektorin elinkeinotoiminnan edellytykset kilpailla markkinoilla tasapuolisesti yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa vääristyvät tai estyvät edellä mainittujen seikkojen johdosta. On selvää, että mikäli julkisyhteisöjen omistamien osakeyhtiöiden ei ole mahdollista hakea kor-vausta voimalaitostensa käytön kieltämisestä, mutta yksityisillä toimijoilla tämä oikeus on, teho-kas kilpailu markkinoilla näiden tahojen välillä vääristyy merkittävästi tai jopa kokonaan estyy. Julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt joutuisivat tällöin yksin kattamaan kaikki sellaisten lai-tosten, joiden teknis-taloudellista käyttöikää olisi vielä jäljellä, ennenaikaisiin alasajoihin sekä lii-ketoiminnan jatkamiseen muulla tavoin liittyvät kustannukset saamatta lainkaan korvausta ar-vonsa menettäneestä laitosomaisuudesta, samalla yksityisten toimijoiden saadessa korvausta omaisuuteensa kohdistuvasta, pakkolunastukseen verrattavasta merkittävästä käyttörajoituk-sesta. Tällainen tilanne johtaisi kilpailulle haitallisiin vaikutuksiin kun julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt eivät pystyisi tuottamaan kilpailupainetta yksityisille toimijoille mahdollisesti hyvinkin pitkän ajanjakson ajan. Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan EU:n perustamissopimuksen mukainen vääristymä-tön kilpailu voidaan taata ainoastaan varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet taloudellisten toi-mijoiden välillä. Useimmiten EU-oikeudessa kilpailuneutraliteettivaje on ilmennyt julkisen sektorin elinkeinotoiminnan kilpailua vääristävien ominaispiirteiden vuoksi. Tilanteet, joissa yksityinen elinkeinotoiminta saa etua julkiseen elinkeinotoimintaan verrattuna ovat harvinaisempia. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön lähtökohtana kuitenkin on, että yhtäläisiä kilpailumahdollisuuk-sia suojataan kaikkien taloudellisten toimijoiden osalta. Euroopan komissio on vaatinut suoma-laisten kunnallisten laitosten toiminnan yhtiöittämistä tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaa-miseksi markkinoilla. Komissio on kyseenalaistanut EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta sekä valtion että kuntien mahdollisuuden harjoittaa taloudellista toimintaa sekä kilpailla markkinoilla, silloin kun toimintaa ei harjoiteta yhtiömuodossa. Kuntalain yhtiöittämisvelvollisuus velvoittaakin kunnat antamaan tehtävänsä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi silloin kun se harjoittaa kuntalain 7 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla. Näin ollen kunnalliset toimijat on lain nojalla velvoitettu kilpailemaan markkinoilla tasapuolisesti yksityisten toimijoiden kanssa. Kilpailu yksityisten toimijoiden kanssa ei ole tasapuolista, mikäli yksityisillä toimijoilla on oikeus hakea korvausta kivihiilen energiakäytön kieltämisen aiheutta-masta pakkolunastukseen verrattavasta merkittävästä omaisuuden käyttörajoituksesta ja jul-kisyhteisöjen omistamilla osakeyhtiöillä ei vastaavaa oikeutta ole. Toimitus- ja huoltovarmuuteen ja poikkeuksellisiin tilanteisiin liittyvät seikat Kivihiili on tärkeä, helposti varastoitava ja energiasisältönsä säilyttävä huolto- ja toimitusvar-muuspolttoaine, joka sopii varapolttoaineeksi käytännössä kaikille kotimaisia polttoaineita (puu, turve, jätteet) käyttäville voimalaitoksille. Kivihiilen käyttö tuleekin mahdollistaa toimitus- ja huoltovarmuus- sekä poikkeustilanteissa. Vain valtion tason kriisiä (valmiuslain käyttöönotto, huoltovarmuustilanne) varten yritykset eivät ylläpidä polttoainevarastoa ja laitteistoja – pitää ol-la toimitusvarmuushyöty arkeen. Jotta kivihiili on käytettävissä normaaliajan pidempiaikaisessa häiriössä, sitä pitää saada käyttää toimitusvarmuuspolttoaineena lyhytkestoisessakin häiriössä kattaen haasteet kotimaisen poltto-aineen saatavuudessa tai laadussa tai laiterikot laitoksella, jolloin tarvitaan korvaava polttoai-neen syöttölinja käyttöön (kivihiilen kuljettimet ja syöttölaitteet). Samalla laitteet pysyvät käyt-tökunnossa, kun tulee käytettyä, ja henkilöstön osaaminen säilyy. Kaikkia laitteita on testattava säännöllisesti. Jos kivihiili ei ole yllä mainittuihin, mahdollisesti vain tuntien tai muutaman vuorokauden häiriöihin käytettävissä, kivihiilivarastoa ja sen vaatimaa laitteistoa ei ylläpidetä myöskään huoltovar-muustilanteita varten. Yritykset miettivät kilpailutilanteessa toisia vaihtoehtoja peilaten viime kä-dessä öljyn käytön kustannuksiin. Muut kivihiiltä korvaavat ratkaisut vaativat käytännössä li-säinvestointeja eli aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia, jotka vaikuttavat negatiivisesti kauko-lämmön hintaan ja siten kilpailukykyyn. Selviä, helppoja korvaavia vaihtoehtoja ei yrityksillä ole valmiina. Selvittelyä vaaditaan esimerkiksi, soveltuvatko olemassa olevan voimalaitoksen oheis-laitteistot sekä kattila edes osittain pelleteille. Pellettien saatavuus ja erityisesti säilyvyys ei myöskään ole samaa luokkaa kuin kivihiilen. Öljy on lopulta se viimeinen vaihtoehto, jos ei muu-ta mahdollisuutta ole. ET:n käsityksen mukaan huolto- ja toimitusvarmuustilanteet on hallituksen esitysluonnoksessa pääosin otettu huomioon varsin hyvin. Lämmöntuottaja voisi hakea poikkeusta kivihiilen käyttö-kiellosta Energiavirastolta. Poikkeuksen eli käyttöluvan perusteella kivihiilen sallittu käyttömäärä voi kalenterivuoden aikana olla enintään 10 prosenttia lämmön tuottajan viiden edellisen kalen-terin vuoden perusteella lasketusta keskimääräisestä vuotuisesta polttoainekäytöstä. Poikkeus ja käyttölupa ei tulisi automaattisesti, vaan tiettyjen kriteerien tulee täyttyä: 1. luvan myöntämisen edellytyksenä olisi uhka lämmön toimitusvarmuuden vaarantumisesta epätavallisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista 2. luvan myöntäminen edellyttäisi myös, että lämmön tuottajan ei olisi ollut mahdollista vai-kuttaa kyseisiin olosuhteisiin 3. luvan myöntäminen edellytettäisi, että lämmön tuottaja ei olisi voitu välttää lämmön toi-mitusvarmuutta uhkaavia olosuhteita kaikesta noudatetusta huolellisuudesta ja viipymät-tä vireille pannuista korjaavista toimenpiteistä huolimatta Esitetyistä kriteereistä 1 ja 2 ovat loogisia ja hyväksyttäviä. Sen sijaan kriteeri 3 on liian tiukka eikä se kaikin osin ole looginen ja hyväksyttävä. Perustelutekstissä todetaan esimerkiksi ”konei-den ja laitteiden rikkoontuminen ei lähtökohtaisesti olisi epätavallinen ja ennalta-arvaamaton ti-lanne, vaan lämmön tuottaja olisi velvollinen huolehtimaan koneiden ja laitteiden huollosta ja kunnossapidosta sekä viipymättä huolehtimaan rikkoontuneiden koneiden ja laitteiden korjaami-sesta.” Normaali käytäntö on, että biopolttoaineen (ja turpeen) tuotanto- ja toimitusketjut ovat pääsääntöisesti kolmannen osapuolen hallinnassa ja operoinnissa (urakoitsijat) ja sopimus-teitse lämmöntuottajan käytettävissä (alihankinta). Lämmöntuottajalla ei siten ole käytännössä to-siallista valtaa taikka välitöntä mahdollisuutta vaikuttaa kolmannen osapuolen koneiden ja laittei-den huoltoihin ja kunnossapitoihin taikka saada ennalta arvaamattomissa tilanteissa korvaavaa kalustoa käyttönsä. Lämmön toimitusvarmuuden turvaamiseksi voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla välttämätöntä käyttää kivihiiltä varapolttoaineena välittömästi. Tällaisessa äkillisissä tilan-teessa ei ole aikaa tai edes mahdollisuutta hakea Energiavirastolta lupaa poiketa hiilen käyttö-kiellosta (esim. yöaika ja viikonloput). Lisäksi em. rajaus johtaa helposti korkeisiin redundanssi-kustannuksiin ja vähentää energiayhtiöiden kiinnostusta ylläpitää kivihiilivarastoa ja kivihiiltä käyttäviä laitteistoja huoltovarmuustilanteita varten. Äkillisissä häiriötilanteissa lupamenettelyn sijaan tulisi säätää ilmoitusmenettelystä. Hallituksen esitysluonnoksen 8 §:ssä mainittu lämmön toimitus- ja huoltovarmuuden turvaami-seen liittyvä sallittu koekäyttöaika on liian lyhyt. Aika tulisi nostaa vähintään 100 tuntiin. Turve Turpeella on edelleen merkittävä rooli biomassan tukipolttoaineena yhdyskuntien ja teollisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella on myös aluepoliittista merkitystä ja tärkeä rooli huoltovarmuuden turvaamisessa. Turpeen tuotanto ja käyttö tuo työ-paikkoja, vahvistaa kauppatasetta ja parantaa energiaomavaraisuutta. Turpeen energiakäyttöä voi em. seikkojen ohella perustella kotimaisten energialähteiden hyväk-syttävyydellä sähkön sisämarkkinadirektiivin ajojärjestystä koskevassa säätelyssä. Sähkön toi-mitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä an-netun direktiivin 2005/89/EU 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdissa säädetään direktiivin tavoit-teena olevan riittävän tuotantokapasiteetin ja kysynnän ja tarjonnan riittävä tasapaino. Turvetuotannolla ja turpeen käytöllä on kiistämättömät ympäristövaikutuksensa. Erityisesti tur-peen poltosta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, joten sen energiakäyttö ilman hiilidioksidin tal-teenottoa ja varastointia (CCS) ei pitkällä aikavälillä ole sopusoinnussa päästövähennystavoittei-den kanssa. Tästä huolimatta turpeen hyötyjen vuoksi on parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean vuonna 2014 antaman mietinnön mukaisesti tärkeä varmistaa, että siitä luovutaan vasta viimei-senä fossiilisista polttoaineista luopumisen jälkeen. Myös Sipilän hallituksen ohjelmassa turpeella on katsottu olevan roolia energian omavaraisuustavoitteen 55 % täyttämisessä. Hallituksen esitysluonnoksessa turpeen energiakäyttöä perusteellaan lähinnä huolto- ja toimitus-varmuuteen liittyvillä syillä. ET:n mielestä turpeen erityisasemaa tulisi perustella vahvemmin. Perustelujen tulisi olla niin vahvat, että lakia ei voi esimerkiksi seuraavan hallituksen toimesta soveltaa turpeen tai minkään muunkaan polttoaineen kieltämiseen. Kannustinjärjestelmään liittyvät kysymykset Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa viitataan taloudellisiin kannustimiin nopeuttaa suurten kaupunkien 2020-luvun puolivälin jälkeen ajoittuvien kivihiiltä korvaavien investointien toteutta-mista siten, että kivihiilen käytöstä luovuttaisiin jo vuonna 2025. Kannustinjärjestelmän osalta ET toteaa, että sen vieminen käytäntöön on mutkallista, koska käytännössä tukijärjestelmän valmistelu tapahtuu seuraavan hallituksen toimesta. On epäselvää, mikä on seuraavan hallituk-sen tahtotila tukijärjestelmän osalta. Kannustinjärjestelmään liittyvien epävarmuuksienkin takia kivihiilen kieltoa ei voida pitää oikeasuhtaisena. Nykyiset valtiontukisäännöt ovat voimassa vuoden 2020 loppuun asti. On ilmeistä, että valtaosa kivihiilen korvaamisinvestoinneista sijoittuu 2020 jälkeiseen aikaan eli uusien valtiontukisäännös-ten ajalle. On myös todennäköistä, että uudet valtiontukisäännöt ovat aiempia tiukempia. Uuden energiateknologian tukeminen onnistunee jatkossakin. Sen sijaan lämmön ja sähkön yhteistuo-tantoon (CHP) liittyvien investointien tukikelpoisuus on hämärän peitossa. CHP-laitoksiin varattu tukimäärä on myös liian pieni varmistamaan korvaavan sähköntuotantokapasiteetin rakentami-sen. Nopeutetun kivihiilikiellon aikatauluksi sopisi vuoden 2025 lopun sijasta paremmin maalis-kuun 2026 loppu eli 2025 - 2026 lämmityskauden loppu. Kysymys on kolmesta kuukaudesta, jotka kuitenkin tekisivät aikaistetusta aikataulusta toimijoille realistisemman vaihtoehdon. Ystävällisin terveisin Jari Kostama Johtaja Energiateollisuus ry
      • WWF Suomi, Ekologinen jalanjälki, Kolle Kaarina
        Päivitetty:
        15.8.2018
        • Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä 15.8.2018 WWF kiittää Suomea onnistuneesta ja kansainvälistä huomiota saaneesta poliittisesta päätöksestä ja käynnissä olevasta valmistelutyöstä. Samalla Suomen tulee kuitenkin varmistaa, että kivihiilestä luopuminen tapahtuu uskottavalla tavalla sekä Suomessa että rajojemme ulkopuolella. Suomi on ansiokkaasti asemoitunut nyt eturintamaan kivihiilen käytön lopettamisessa. Tältä putoaa nopeasti pohja, mikäli suomalaisten energiaratkaisut eivät johda hiilidioksidipäästöjen laskuun ilmakehässä ja eivät ole kattavuudeltaan tarpeeksi laajat. Siksi WWF haluaa ehdottaa seuraavia parannusehdotuksia ja tukevia toimia: Kiellon tulee kattaa myös päästöiltään kivihiilen veroinen turve Lakiin tulee tehdä tarvittavat rajaukset ja turvamekanismit, jotka eivät rohkaise biopohjaisten energiaratkaisujen polttoon Asetetaan kiellon ohella hiilelle lattiahinta Suomen naapurimaiden kesken Kivihiilen (ja turpeen) kielto aikaistetaan vuoteen 2025 Kannustepaketin hyötyjien tulee nauttia rahoituksesta vain, mikäli tuki kohdistetaan polttoon perustumattomiin teknologioihin Kaukolämpöyrityksille suunniteltu kannustepaketin rahoitus otetaan kumoamalla ympäristölle haitallisia tukia VNK:n omistajaohjauspolitiikka altistetaan myös lain vaikutuksille, mikä johtaa tiukkaan yhteiskuntavastuun kantoon VNK:n hallinnoimassa sijoitussalkussa Korvaavat energialähteet: turpeesta vihdoin eroon ja biomassan ilmastovaikutukset otettava huomioon Kivihiilen energiakäytön kieltävä laki ei nykyisellään lähtökohtaisesti edistä ympäristönsuojelullisia tavoitteita, mikäli samalla ei ratkaista myös siirtymävaiheen myötä tapahtuvaa teknologista korvautumista. Suurimpiin mutkiin matkalla lukeutuu kivihiilen korvaaminen turpeella, ylimitoitetulla puupohjaisen bioenergian poltolla tai pitkällä tähtäimellä maakaasulla. Lakiesityksen “tavoitteena olisi varmistaa hiilen energiakäytön päättyminen ennen vuotta 2030 sekä samalla välillisesti edistää energiajärjestelmän vähähiilisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.” (s. 15). Vähähiilisen energiajärjestelmän edistämiseksi olisi johdonmukaista kieltää myös turpeen poltto energiantuotannossa. Turpeen kieltovuodeksi sopisi sama aikataulu kuin hiilellä. Näin varmistettaisiin, ettei hiili korvaudu turpeella. Myös turpeen verotuen poisto olisi syytä toteuttaa pikimmiten. WWF:n suositus: kiellon tulee kattaa myös päästöiltään kivihiilen veroinen turve Valtaosa laitosten korvaussuunnitelmista perustuu investointeihin biomassaa hyödyntäviin erillislämmön tuotantolaitoksiin, mikä tarkoittaa käytännössä sekä energiapuun käytön oleellista lisäämistä Suomessa että ulkomaisen tuonnin lisäämistä. Tämä todetaan myös Pöyryn työ-ja elinkeinoministeriölle tekemässä vaikutusten arvioinnissa. Energiapuun lisääminen tarkoittaa suomalaisen ja mahdollisesti ulkomaalaisen metsäluonnon köyhtymistä ja ilmakehään pääsevien nettopäästöjen pysymistä ennallaan – varsinkin, mikäli tuontibiomassa tulee alueelta, jossa ei ole LULUCF-lainsäädäntöä ja uskottavia bioenergian kestävyyskriteerejä. WWF:n suositus: lakiin tulee tehdä tarvittavat rajaukset ja turvamekanismit, jotka eivät rohkaise biopohjaisten energiaratkaisujen polttoon Hiilelle alueellinen lattiahinta tarpeellista yhdistää kivihiilen kieltoon Mitä korkeampi hiilitonnin hinta on, sitä suurempi on myös kannustin vähähiilisille teknologioille. Vaikka päästökaupan maltillinen uudistus on juuri saatu viimeisteltyä EU-tasolla ja päästökaupassa on näkynyt piristystä useiden vuosien hälyttävän alhaisen hintatason jälkeen, arviot osoittavat silti siihen suuntaan, että tuntuvaa hintaa hiilelle ei nähdä välittömästi. Päästökaupan ylitarjontaa säätelevä markkinavakausvaranto poistaa ylimääräisiä päästöoikeuksia keskipitkällä aikavälillä, mutta ei vielä lähivuosina. https://sandbag.org.uk/wp-content/uploads/2017/12/Strategic-Reform-of-the-ETS-2017-Sandbag-1.pdf Näin ollen EU:n päästökauppa ei ole edelleenkään tarpeeksi vahva tuodakseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennykset varsinkin energiantuotannossa. Siksi on tärkeää korjata EU:n päästökauppa asettamalla päästöoikeuksille lattiahinta yhdessä muiden naapurivaltioiden kanssa, esimerkiksi Pohjoismaiden ja Baltian maiden laajuudella. Toisin sanoen, hiilen lattiahinta on keskeinen turvaverkko sille, jos päästökauppa ei toimi jatkossakaan tavalla, joka vähentäisi kustannustehokkaasti päästöjä Euroopassa. Lattiahinnasta on jo olemassa positiivisia kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Iso-Britanniasta ja Hollannista, ja esimerkiksi Ranskassa on selvää kiinnostusta sitä kohtaan. Mikäli Euroopassa hiilen lattiahinnalle on poliittista kysyntää, se voisi vahvistaa hiiliriippuvaisten naapurimaiden, etenkin hiilestä suuresti riippuvaisen Saksan, omaa ja kipeästi kaivattua lattiahintaa. Mikäli lattiahinta saataisiin laajamittaiseen käyttöön, se auttaisi myös Iso-Britannian lattiahinnan nykyisen tehokkuuden säilyttämistä (uusien siirtoyhteyksien tullessa käyttöön on mahdollista, että järjestelmä haparoituu Iso-Britanniassa). Hinnan vakauttaminen lattiahinnan avulla olisi myös vakaa signaali markkinoille. Lisäksi hiilen lattiahinta toisi uutta kassavirtaa valtion käyttöön. Nämä varat tulisi käyttää täysimääräisesti vähähiilisiin projekteihin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Lattiahinnan etuihin kuuluu myös se, että tämän avulla hallitus voi mahdollisesti välttää energiantuottajiin kohdistuvat taloudelliset kompensaatiot omaisuudensuojaan littyen. WWF:n suositus: asetetaan kiellon ohella hiilelle lattiahinta Suomen naapurimaiden kesken Paluu alkuperäiseen suunnitelmaan: aikaistetaan laki vuodelle 2025 Mikäli kompensointiin liittyvä pelote saadaan poistettua, on hallituksella paremmat edellytykset havitella myös aikaisempaa päivämäärää kivihiilen kieltämiseksi. Kivihiilen kieltäminen jo vuonna 2025 nauttii kansan kansan tukea. Greenpeacen taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa kieltää hiilenpolton jo vuodesta 2025 *. Presidentti Sauli Niinistö julisti alunperin vuoden 2025 osana YK:n huippukokousta vuonna 2014**. Tämän toimenpiteen onnistuminen ilmakehän hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta on tosin yhtäaikainen biomassan käytön rajoittaminen kestävälle tasolle. Toisin sanoen polttoon perustumattomien ratkaisujen skaalaus on välttämätön osa aikaisemman päivämäärän käyttöönotossa. WWF:n suositus: kivihiilen (ja turpeen) kielto aikaistetaan vuoteen 2025 Kannustepaketti Lunnoksessa ehdotetaan, että kivihiilen kieltämisen lisäksi käynnistetään energiatukiohjelma, jonka puitteissa vapaaehtoisesti ja nopeutetussa aikataulussa vuoteen 2025 mennessä hiilestä irtaantuvat toimijat saisivat rahallisen kannusteen. Tällä hetkellä 90 miljoonan arvoinen tukipaketti on budjettivaikutukseltaan epätarkoituksenmukainen. Tuki ei ole nykymuodossaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta lisäistä, syö päästöiltään vähäisemmän teknologian eli tuulivoiman tukea ja lisää päästöjä ilmakehään. Ensimmäinen osa tuesta on kohdistettu puupohjaiseen polttoaineeseen. Hakukelpoiset energiantuottajat, jotka korvaavat kivihiiltä puuperäisillä polttoaineilla yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, lisäävät painetta hakkuiden lisäämiseksi ja pitämiseksi ekologisen kestävyyden kannalta liian korkealla tasolla tarvittavan raaka-aineen takaamiseksi. Tämä johtaa käytännössä ilmastolle ja monimuotoisuudelle haitallisen energiamuodon tukemiseen tuulivoiman kustannuksella. Tukirahoja ei tulisi lainkaan kohdentaa puun polttamiseen yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Toinen puoli potista suunnataan uusien teknologioiden edistämiseen, ja tämä on pääasiallisesti kannatettava esitys. Tuki on tarkoitus kohdistaa muuhun kuin polttoon perustuviin uuden teknologian pilotointi- ja kokeiluhankkeisiin. Tukipaketin rahoitusta ei tule kuitenkaan ohjata pois uusiutuvan sähkön tarjouskilpailuun kohdennetuista varoista. WWF:n suositus: kannustepaketin hyötyjien tulee nauttia rahoituksesta vain, mikäli tuki kohdistetaan polttoon perustumattomiin teknologioihin Rahoituksen lähteen tuleekin tulla lähtökohtaisesti ympäristölle haitallisten tukien kumoamisen kautta. WWF:n suositus: kaukolämpöyrityksille suunniteltu kannustepaketin rahoitus otetaan kumoamalla ympäristölle haitallisia tukia Suomen omistajaohjauspolitiikka tukemaan kivihiilen kieltoa Suomen valtiolla on nykyisellään varsin kattava sijoitussalkku, jota valvoo VNK:n omistajaohjausosasto. Salkussa on on useita listattuja yrityksiä, joista osassa valtiolla on enemmistöomistajuus. Jotta kivihiilen kieltävä laki olisi aidosti kattava, Suomessa tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman edistykselliset salkunhoidolliset keinot ja varmistaa, että valtio-omisteisten yritysten ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttäminen on tiiviisti osana vastuullisuusvaatimuksia (myös arvoketjussa eli ns. scope 3 päästöt). Nykyinen yhteiskuntavastuullinen ohjeistus sisältää jo alustavia mainintoja ympäristövastuusta ***: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-linjasi-valtion-omistajaohjauspolitiikkaa-yhteiskuntavastuu-perusarvoksi?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616 Omistajaohjauspolitiikan tärkeyttä heijastaa hyvin enimmäkseen valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum, jonka vaikutuspiiriin saksalaisen Uniperin lukuisat kivihiililaitokset ovat juuri tulleet. Uniperin pelkät kivihiiliomistukset vastaavat, ottamatta huomioon vielä kokonaispäästöjä, ovat arviolta puolet Suomen valtion vuosipäästöistä. On lain hengen kannalta nurinkurista ja maineen kannalta kyseenalaista, mikäli valtio-omisteinen energiayhtiö samalla edistää kivihiilen polttoa Euroopassa tavalla, joka vastaa koko Suomen päästökauppasektorin päästöjä. Siksi kivihiilen kieltävä laki tulee ulottaa Suomen valtion varallisuudenhoitoon, jotta laki olisi tarpeeksi kattava ja hengeltään läpileikkaava kaiken valtiollisen toiminnan kanssa. WWF:n suositus: VNK:n omistajaohjauspolitiikka altistetaan myös lain vaikutuksille, mikä johtaa tiukkaan yhteiskuntavastuunkantoon VNK:n hallinnoimassa sijoitussalkussa * HS 15.2.2018: Greenpeacen kysely: Enemmistö suomalaisista kieltäisi kivihiilen energiatuotannossa vuodesta 2025 ; https://www.hs.fi/talous/art-2000005568449.html ** http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/YKn_huippukokous_onnistui_aktivoimaan_uu%2831256%29 *** ”10. Yhteiskuntavastuu Valtio-omistaja haluaa omistajan keinoin edistää vastuullista yritystoimintaa, koska se tukee yhtiöiden maineen rakentamista ja omistaja-arvon kasvua pitkällä aikavälillä. Kannanotto yhteiskuntavastuusta sisältyy tähän omistajapoliittiseen periaatepäätökseen ja se esitetään liitteessä 3.” ”Yrityksen tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset. Henkilöstön edustus yhtiön hallintoelimissä pitää turvata tavalla, joka mahdollistaa paikallisen sopimisen. Kestävän kehityksen pohjalta määriteltyjen toimintaperiaatteiden noudattamista valvotaan ja tarpeen vaatiessa ryhdytään korvaaviin toimenpiteisiin. Yritysten täytyy kyetä toimimaan hyvinä yrityskansalaisina kaikissa toimintamaissaan.”
      • Metsäteollisuus ry, Fagerblom Ahti
        Päivitetty:
        14.8.2018
        • Lausuntopyynnön diaarinumero: TEM/1333/03.01.01/2018 Hallituksen esitysluonnos laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä Pyydettynä lausuntona kivihiilikieltolaista Metsäteollisuus ry toteaa seuraavaa: Metsäteollisuus pitää ilmastonmuutoksen torjuntaa tärkeänä tavoitteena ja ymmärtää, että kivihiilen käyttöön perustuvan energiantuotannon alasajo on väistämätön asia päästöjen vähentämisessä. Metsäteollisuuden mielestä alasajo pitää toteuttaa hallitusti ja välttää muun muassa sellaisia ei-toivottuja vaikutuksia, jotka voivat heikentää puunjalostuksen edellytyksiä. Metsäteollisuudella ja sen ilmastomyönteisillä tuotteilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi Suomen uusiutuvasta energiasta noin kaksikolmasosaa on metsäteollisuussidonnaista. Valtaosa tästä tuotetaan tehtailla sellaisesta puuaineksesta, joka ei kelpaa jalostukseen. Puunjalostus on ratkaiseva tekijä sille, että käytettävissä on myös energiakäyttöön ohjautuvaa puuta (mm. hakkuutähteitä, kuorta ja purua). Kotimaisen puun tarve on metsäteollisuuden investointien myötä noussut ennätystasolle, mikä on kansantalouden näkökulmasta myönteinen asia. Lisääntyvän puunkäytön myötä kilpailu puumarkkinoilla kiristyy merkittävästi. Kivihiilikielto lisää kiinnostusta puun käyttöön energiantuotannossa. Tämän vuoksi kivihiilikielto on syytä toteuttaa hallitusti, riittävillä taustaselvityksillä ja tarkoin valikoiduilla ohjauskeinoilla, jotta jalostukseen kelpaavaa puuta ei käytetä kivihiiltä korvaavana polttoaineena. Ainespuuta koskeva erityiskysymys on Suomelle tärkeä myös kansainvälisen maineen ja puunkäytön hyväksyttävyyden näkökulmasta. Jalostuskelpoisen puun ohjautuminen energiantuotantolaitoksiin on jo pitkään ollut voimakkaan kritiikin kohteena mm. biomassan kestävyyttä sekä metsänieluja koskevissa prosesseissa ja julkisessa keskustelussa. Suomen ei ole syytä vaarantaa biotalouden mainetta ruokkimalla edellä mainittua kritiikkiä edelleen. Puumarkkinanäkökulma - kivihiilikiellon kielteisiä vaikutuksia on vältettävä Puunkäyttö eri tarkoituksiin on kasvussa ja kivihiilikielto todennäköisesti osaltaan vahvistaa tätä kehitystä. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että puun tuloa markkinoille vahvistetaan ja huolehditaan ainespuun ohjautumisesta jalostukseen. Lisäksi on tärkeää, että ei rajoiteta ainespuuksi kelpaamattomien puujakeiden käyttöä energiantuotannossa, jotta ei kavenneta kestävän puunkäytön potentiaalia. Kansantaloudellisten vahinkojen välttämiseksi on tärkeää analysoida kuinka kivihiilikielto voi vaikuttaa puupolttoaineiden hintaan ja kuitupuumarkkinaan. Metsäteollisuuden mielestä on syytä tehdä huolellinen vaikutusarvio kivihiilikiellon aiheuttamista puumarkkinavaikutuksista sekä yleisemmin puun saatavuudesta näköpiirissä oleviin käyttötarkoituksiin. Olemassa olevan TEM:n ja Pöyryn puumarkkinavaikutusten seurantajärjestelmän käyttöä on jatkettava ja laajennettava kivihiilikieltolaista seuraaviin vaikutusten seurantaan, jotta mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista. Nykyinen Kemera-laki on voimassa 2020 asti. Kemeraa uudistettaessa on varmistettava, että järjestelmä lisää puun markkinoille tuloa käyttökohdeneutraalisti. Tämä palvelee sekä puunjalostusta että energiantuotantoa esimerkiksi korvattaessa kivihiilen käyttöä puupolttoaineilla. Metsäteollisuuden mielestä on tarpeen pohtia, voidaanko kivihiiltä korvaavaan energiapuuhun mahdollisesti soveltaa vastaavaa läpimittarajausta, joka tulee voimaan metsähakesähköä koskevaan syöttötariffiin vuonna 2019. Polttoaineita ja kaavailtujen tukien suuntaamista koskevia näkökulmia Metsäteollisuuden mielestä on hyvä, että lakiluonnoksessa ei ehdoteta uusia bioenergian tuotantotukia. Kivihiilen kieltäminen tulee johtamaan muiden polttoaineiden käytön kasvuun, vaikka esimerkiksi asumista koskevilla energiatehokkuustoimilla saavutetaan toivottavasti hyviä tuloksia. Metsäteollisuuden mielestä on myönteistä ja tärkeää, mikäli energiantuottajia ei velvoiteta käyttämään jalostukseen soveltuvia puujakeita toimitusvarmuutta koskevissa tilanteissa. Puunjalostuksen ja Suomen maineen näkökulmasta ei olisi hyvä asia, mikäli energiantuottajat rakentaisivat ainespuuhun ulottuvia puunhankintajärjestelmiä esimerkiksi kaukolämpöä varten. Ainespuun energiakäyttöön kohdistuvan paineen vähentämiseksi on tärkeää, että valtio edistäisi sellaisia infrastruktuuri- ja logistiikkaratkaisuja, jotka helpottaisivat rannikolla toimivien energialaitosten siirtymistä tuontibiomassan käyttöön. Muiden polttoaineiden (esimerkiksi, maakaasu, LNG, turve, pelletit, kuori, puru) saatavuudesta on syytä huolehtia. Polttoainekysymysten ohella on tärkeää, että edistetään uusien teknologioiden (esimerkiksi energian varastointi, maalämpö, geoterminen lämpö, ydinvoiman hyödyntäminen kaukolämmössä) käyttöönottoa. Metsäteollisuus ry Timo Jaatinen toimitusjohtaja
      • Suomen Kuntaliitto ry, Taipale Paavo
        Päivitetty:
        14.8.2018
        • Yleisenä huomiona Kuntaliitto toteaa, että luonnoksesta hallituksen esitykseksi ei ole pyydetty lausuntoa niiltä kunnilta, joita esitys koskee eikä Kuntaliitolta, mitä Kuntaliitto pitää erittäin valitettavana. Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua lakiluonnoksesta oma-aloitteisesti. Esitysluonnokseen sisältyvät arviot lain vaikutuksista kuntiin ja yrityksiin ovat osin erittäin suppeat ja ylimalkaiset. Kivihiilen energiakäyttö on tunnustettu, merkittävä fossiilisen kasvihuonekaasun lähde. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritään rajoittamaan EU- jäsenmaissa eri tavoin. Energiantuotannossa on tavoite siirtyä uusiutuviin tai päästöttömiin energialähteisiin. Myös monet energian käyttäjät suosivat ja vaativat uusiutuvia ja päästöttömiä ratkaisuja. Päästökauppa on EU-maiden yhteinen ja hiilidioksidiverot tai valtion tuet siirtymiseksi uusiutuviin tai päästöttömiin ratkaisuihin ovat yleisiä. Vaihtoehto hiilen energiakäytön kieltämiselle lailla Kivihiilen energiakäytön kieltoa koskeva lakiesitys on täysin kansallinen. Huomionarvoista on, että kivihiiltä käyttäviä toiminnanharjoittajia on suhteellisen vähän ja vain muutama toiminnanharjoittaja joutuisi lopettamaan kivihiilen käytön etuajassa. Tässä mielessä lakiesitys tuntuu ylimitoitetulta. Täyskieltoa merkitsevää lakiesitystä joustavampia toteutusmahdollisuuksia on myös käytettävissä. Tällainen voisi olla neuvottelumenettely valtion ja toiminnanharjoittajien kesken. Neuvottelumenettelyn soveltaminen lain säätämisen sijasta olisi linjassa myös hallituksen säädösten vähentämiseen tähtäävän tavoitteen kanssa. Pidempi siirtymäaika ja täysi korvaus muutoskustannuksista Ympäristölupa takaa yleensä toiminnanharjoittajalle kohtuullisen varmuuden sekä energian tuotantoinvestointiin, että sen pitkäjänteiseen käyttöön. Ympäristönsuojelun tiukentamiseen kohdistuvissa ja kustannuksiltaan merkittävissä kansallisissa lainsäädäntömuutoksissa on yleensä otettu huomioon laitosten jäljellä oleva teknistaloudellinen käyttöaika. Tämä on toteutettu joko riittävän pitkällä yleisellä siirtymäkaudella tai laitoskohtaisilla ratkaisulla esimerkiksi käyttötarkoituksesta riippuen (esim. vara- ja huippuvoimalaitokset). Myös EU-tason lainsäädännössä on siirtymäaikojen pituudella kohtuullistettu muutoskustannuksia (esim. keskisuurten polttolaitosten päästödirektiivi). Kuntaliiton näkemyksen mukaan luonnoksessa esitettyä lain voimaantulon siirtymäaikaa tulee pidentää. Lakiesityksen yhteydessä on esitetty mahdollisuutta myöntää yhteensä noin 90 M€ kannustinta tai muutostukea toiminnanharjoittajille. Siirtymäaikoja pidentämällä tarve muutostukeen oletettavasti pienenee. Mikäli muutokset joudutaan tekemään teknistaloudellista käyttöikää aiemmin, tulee toiminnanharjoittajien saada näihin täysi korvaus. Energiantuotantolaitos on pitkäaikainen ja kallis investointi. Energian myynti on kaupallista ja kilpailtua toimintaa. Tuotetun sähkön hinta määräytyy pohjoismaisilla markkinoilla. Merkittävät kaukolämpölaitokset ovat tyypillisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia, mutta lämpöä tuotetaan myös erillislaitoksissa. Kaukolämmön osalta paikallinen kilpailutilanne kiinteistökohtaisten järjestelmien kanssa on todellinen kuntaomisteisten yhtiöiden osalta. Merkittävä lämmönhinnan korotus voi heikentää kaukolämpötoiminnan edellytyksiä. Lakiesityksessä on otettu huomioon kivihiilen käyttö huoltovarmuuden kannalta ja suhteellisen helposti varastoitavana polttoaineena. Poikkeustilanteissa hiilen käyttö olisi siten mahdollista. Toimivissa laitoksissa tulisi kuitenkin voida jatkuvasti ylläpitää myös hiilenkäyttövalmiutta niin teknisesti kuin henkilöstön osaamisen ja muiden polttoaineiden saatavuushäiriöiden kannalta. Kunnat ja omaisuudensuoja Lakiesitysluonnoksen yhteydessä on tarkasteltu omaisuudensuojaa ja sen suhdetta perustuslakiin. Energian tuotantolaitoksia omistavat kunnat, yritykset, valtio, yksityishenkilöt ja institutionaaliset sijoittajat ja näiden erilaiset yhdistelmät. Kilpailuneutraliteetin takia aiemmat kunnalliset energialiikelaitokset on yhtiöitetty ja siten täysin osakeyhtiölain piirissä. Omistuspohjan muutokset ovat myös mahdollisia. Esityksessä korostetaan voimakkaasti sitä, että kunnat eivät nauti perustuslain 15 §:ssä säädettyä omaisuudensuojaa, eikä hiilen käyttöä koskeva kielto olisi perustuslain näkökulmasta relevantti kuntien energiayhtiöiden näkökulmasta. Perusteluista voi saada käsityksen, että kunnallisia yhtiöitä ja yksityisten tahojen omistuksessa olevia yhtiöitä voitaisiin käsitellä eri tavalla esimerkiksi mahdollisten yhtiöille maksettavien korvausten osalta. Kuntaliitto toteaa yleisesti, että vaikka kunnat eivät lähtökohtaisesti nautikaan perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuudensuojaa, kunnat nauttivat välillisesti omaisuudensuojaa perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon kautta. Kuntaliitto on eduskunnan perustuslakivaliokunnalle vireillä olevasta maakuntauudistuksesta antamassaan lausunnossa todennut mm. seuraavaa: ”Vakiintunut tulkintakäytäntö on ollut, että kunnat eivät julkisyhteisöinä nauti perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuuden suojaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuntien omaisuus olisi omaisuudensuojan ulkopuolella. Kuntien omaisuudensuojaa tuleekin arvioida suhteessa perustuslain 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon. Kuntien omaisuudensuoja perustuu tällöin rahoitusperiaatteeseen ja verotusoikeuteen eli kuntien perustuslailla turvatun verotusoikeuden perusteella hankkiman omaisuuden suojaan. Lähtökohta myös aikaisemmissa valtion ja kuntien välisissä omaisuuden siirroissa on ollut, että omaisuutta luovuttanut taho on saanut korvauksen.” Kunnat ovat yhtiöittämisvelvollisuuteen perustuen yhtiöittäneet kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan toimintansa, kuten energian tuotannon. On selvää, että jo kilpailu- ja valtiontukioikeudellisesta näkökulmasta markkinoilla toimivia energiayhtiöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti omistuspohjasta riippumatta. Jos hiilen käytöstä luopumisen vuoksi yrityksille päätettäisiin esimerkiksi maksaa korvauksia, tulisi korvauksia maksaa yhdenmukaisin perustein kaikille markkinatoimijoille yritysten omistuspohjasta riippumatta. Energiayhtiöiden kuntaomistajat ovat tehneet ilmastolinjauksia ja sitoumuksia yhtiöidensä polttoainemuutoksista ja aikatauluista. Myös näitä kuntaomistajien tekemiä päätöksiä tulisi kunnioittaa. Lopuksi Kuntaliitto katsoo, että lakiesitys hiilen energiakäytön kieltämiseksi on esitetyssä muodossaan raju. Mikäli lakiesityksen kautta halutaan kuitenkin edetä, siirtymäkautta tulee jatkaa vähintään viidellä vuodella ja varmistaa se, että markkinoilla toimivia energiayhtiöitä kohdellaan yhdenvertaisesti omistuspohjasta riippumatta. Vaihtoehtoisena menettelynä laille valtio voisi pyrkiä neuvottelumenettelyllä toiminnanharjoittajien kanssa sopimukseen kivihiilestä luopumiseksi.
      • Fortum Power and Heat Oy, City Solutions, Heating and Cooling, Finland
        Päivitetty:
        14.8.2018
        • FORTUMIN KOMMENTIT HALLITUKSEN ESITYKSEEN HIILIKIELTOLAIKSI Fortum kiittää mahdollisuudesta kommentoida hallituksen esitystä laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä (TEM/1333/03.01.01/2018). Yleisenä huomiona toteamme, että Fortum pitää ilmastonmuutosta vakavana haasteena, jonka hillitseminen edellyttää vahvaa poliittista sitoutumista ja kunnianhimoisia toimia mm. energian-tuotannon päästöjen vähentämiseen. Tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi päästövä-hennystavoitteista ja muista toimista pitäisi lähtökohtaisesti sopia EU-tasolla erityisesti silloin, kun toimenpiteet kohdistuvat päästökauppasektoriin - kuten energiantuotantoon. Päästökaupan kanssa päällekkäinen kansallinen ohjaus - kuten päätös kivihiilen käytön kieltämisestä - ei täysi-määräisesti vähennä päästöjä EU:n tasolla vaan saattaa päinvastoin heikentää EU:n päästökaupan ohjausvaikutusta käyttämättömien päästöoikeuksien seurauksena. Katsommekin, että päästökauppalain meneillään olevan uudistamisen yhteydessä hallituksen tulee sitoutua ostamaan markkinoilta ja mitätöimään hiilen energiakäytön kieltävän lain myötä käyttä-mättä jäävät päästöoikeudet, jotta lailla tavoiteltava päästövähennys saadaan kokonaisuudessaan toteutettua. Ylipäätään hiilenkieltolain kaltaisia kansallisia erillisratkaisuja ja joihinkin polttoaineisiin koh-distuvien kieltojen käyttöä pitäisi välttää. Sen sijaan Suomen tulisi toimia aktiivisesti EU:n ilmas-topolitiikan ja CO2-päästötavoitteiden tiukentamiseksi ja päästökauppajärjestelmän edelleen ke-hittämiseksi. Päästökauppajärjestelmä on kokonaisuuden kannalta kansallisia erillisratkaisuja vaikuttavampi, joustavampi ja kustannustehokkaampi sekä teknologianeutraali tapa saavuttaa ta-voitellut CO2-päästövähennystavoitteet. Fortumin hiilenkäyttö Suomessa Fortum käyttää kivihiiltä Espoossa Suomenoja 1 CHP-yksikössä ja Suomenoja 3 lämpökattilassa. Tämän lisäksi hiiltä käytetään Meri-Porin voimalaitoksessa. Vuonna 2017 hiilen osuus Espoon kaukolämmöntuotannosta oli noin 56 % ja 1,25 TWh. Fortum on sitoutunut siirtymään hiilineut-raaliin kaukolämmöntuotantoon 2020-luvulla. Hallituksen esitys hiilenkieltolaiksi Hallituksen esitykseen laiksi hiilen energiakäytön kieltämiseksi haluamme lausua seuraavaa: Kivihiiltä käytettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2017 kaukolämmöntuotantoon noin 5,2 TWh. Hallituksen esityksen mukaan, mikä vastaa myös Fortumin näkemystä, osa tästä tuotannosta kor-vataan biopolttoaineisiin perustuvilla erillislämmöntuotantolaitoksilla. Merkittävä osa tästä bio-polttoaineinemäärästä tullaan hankkimaan Suomen ulkopuolelta. Biopolttoaineiden käytön mer-kittävä nousu todennäköisesti lisää riskejä koskien biomassan saatavuutta, hintaa, hyväksyttävyyt-tä sekä toimitus- ja huoltovarmuutta. Kilpailu biomassasta tullee myös lisääntymään biomassan uusien käyttötarkoitusten myötä (liikenteen biopolttoaineet, muovia korvaavat materiaalit ym.). Biopolttoaineet saattavatkin jäädä ylimenokauden ratkaisuksi energiantuotannossa. Hiilenkäytön kieltämisen yhteydessä tulisi päättää keinoista, joilla edistetään energiajärjestelmän vähäpäästöisyyttä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa: • Tuki uusien, polttoon perustumattomien lämmöntuotantoteknologioiden kehittämiseen ja pilo-tointiin. • Suurten kaukolämpöverkkoon kytkettyjen ja sähköverkon kulutusjoustoon osallistuvien läm-pöpumppulaitosten sähköveron alentaminen sähköveroluokkaan 2. Hallituksen esityksen tavoitteena on taloudellisin kannustimin nopeuttaa suurten kaupunkien 2020-luvun puolivälin jälkeen ajoittuviakivihiiltä korvaavia investointeja siten, että kivihiilen käytöstä luovuttaisiin jo vuonna 2025. Hallitus esittää, että vuosien 2018 - 2020 energiatukioh-jelmaa täydennettäisiin myöhemmin kivihiilestä vapaaehtoisesti vuoteen 2025 mennessä irtautu-vien suurten kaupunkien kannustepaketilla. Mielestämme • Kivihiilen käytöstä vapaaehtoisesti luopumisen ajankohta tulisi siirtää alkamaan 1.4.2026, jotta lopettaminen voitaisiin ajoittaa (2025 - 2026) lämmityskauden loppuun ja siten lisätä mahdollisuuksia aikaisempaan siirtymiseen. • Vuosien 2018 - 2020 energiatukiohjelmalle pitäisi turvata riittävät valtuudet uuden teknologi-an pilotointi- ja kokeiluhankkeisiin. • Kannustepaketin suunniteltu käyttöönottoaika vuoden 2023 alusta on aivan liian myöhäinen ottaen huomioon suurten energiatuotantohankkeiden pitkä valmistelu-, luvitus- ja rakentamis-aika. Kannustepaketti pitäisikin saada voimaan huomattavasti aikaisemmin, jotta päätökset tu-esta voitaisiin tehdä jo vuoden 2021 aikana. Muussa tapauksessa kannustepaketti voi jäädä vä-hämerkitykselliseksi. • Nopeutetussa aikataulussa irtautuvien suurten kaupunkien kannustepaketin pitäisi koskea myös erillislämmöntuotantoa CHP-tuotannon rinnalla. • Kannustepaketeista pitäisi päättää samaan aikaan hiilenkieltolain käsittelyn kanssa, jotta hii-lenkäytöstä luopuminen voitaisiin perustaa tukevalle pohjalle. Hiilenkäytön korvaaminen muilla tuotantomuodoilla vaatii merkittäviä investointeja sekä korvaa-viin tuotantolaitoksiin että uusien teknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Nämä kustan-nukset rasittavat merkittävästi kaukolämpöyhtiöiden kilpailukykyä. Olisikin tärkeää, ettei siirty-mäaikana kaukolämpöyhtiöiden investointikykyä ja kaukolämmön kilpailukykyä rasiteta enää uusilla polttoaineverojen korotuksilla. Haluamme muistuttaa, että koska kaukolämpö kuuluu Suomessa päästökaupan piiriin, kaukolämpöasiakkaat maksavat jo nyt lämmön päästöistä kahteen kertaan, ensin päästökaupan, sitten verojen muodossa. Tällainen kaksinkertainen rasitus heikentää energiatehokkaan kaukolämmön kilpailukykyä suhteessa muihin lämmitysmuotoihin. Katsomme-kin, että sen jälkeen kun kivihiilen käyttö on päätetty lailla kieltää, ei verotuksen kautta tapahtu-valle politiikkaohjaukselle ole enää perusteita. Päästöoikeuden hintakehitys on jo muutenkin nos-tanut lämmöntuotannon hintoja mikä aikaa myöten tulee näkymään myös loppuasiakkaiden hin-noissa. Hiilipohjaisen lämmön tuotantokustannuksesta 63% on jo tällä hetkellä veroja ja päästö-kauppamaksuja, minkä lisäksi kuluttaja maksaa 24% alvin. Hiililauhdevoimantuotantoa koskien haluamme vielä tuoda esiin seuraavat näkökohdat: • Laitosten ennenaikainen sulkeminen johtaa taloudellisiin menetyksiin elinaikaodotuk-sen lyhentyessä merkittävästi. Voidaan sanoa lakiesityksen seurauksena laitoksen sul-kemisen tapahtuvan 10-15 vuotta suunniteltua aikaisemmin. Meri-Porin laitos on edel-leen yksi Euroopan parhaimmista laitoksista niin hyötysuhteen kuin päästöjensä osalta. Laitosta on käytetty esim. IED-valmistelussa ns. BREF referenssilaitoksena. • Hiilenkäytön lopettava päätös v.2029 aikana johtaa käytännössä siihen, että toimijat harkitsevat tarvittavia ylläpitoinvestointeja huolella. Tämä erittäin todennäköisesti johtaa laitosten käytettävyyden heikkenemiseen. Tällä on vaikutusta sekä markkinaeh-toisessa energiantuotannossa että mahdollisessa tehoreservikäytössä. • Olisi järkevää pohtia hiilidioksidin päästöjen rajoitusta esim. lauhdesähkötuotannolle kohdistetun päästörajoitusmekanismin kautta tai sallimalla rajoitettu tuotantomahdol-lisuus esim. tuotantotuntirajoitusten kautta. Tällä olisi myös huoltovarmuuden kannal-ta positiivinen vaikutus. • Hiililauhteen kytkemistä huoltovarmuusreserviin on järkevää harkita. Keinojen osalta on kuitenkin valittava mekanismit, joilla ei häiritä markkinaehtoista toimintaa. Lisätietoja: Ilkka Toijala, City Solution (ilkka.toijala@fortum.com, puhelin 040 8202336) Merja Paavola, Public Affairs (merja.paavola@fortum.com, puhelin 050 3961161)