• Lausunnonantajia: 32
    Kysymykset
      • 1. Mitkä ovat mielestänne suurimmat jakamistalouteen liittyvät haasteet Suomessa?
      • Suomen Taksiliitto ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Jakamistalouden määritelmä on epäselvä ja on johtanut Suomessa siihen, että liiketoimintaa harjoitetaan jakamistalouden nimissä tulkiten, että kyseessä ei ole ammattimainen toiminta eikä näin ollen ole noudatettu ko. liiketoimintaan liittyvää sääntelyä miltään osin. Esimerkiksi monikansallinen suuryritys on harjoittanut täysin ammattimaisesti ja liikevoittoa tavoitellen kuljetuspalveluiden myyntiä ja markkinointia käyttäen palveluntuottajina toimijoita, joilla ei ole ko. toimintaan tarvittavia lupia eikä ammattipätevyyksiä. Näin toimittaessa on syntynyt laitonta liiketoimintaa, josta ei luonnollisestikaan ole voitu maksaa veroja tai muita yhteiskunnan edellyttämiä maksuja. Myös kaikki kuluttajansuojaan, sosiaaliturvaan, työttömyysturvaan jne. liittyvät kysymykset ovat jääneet hoitamatta. Kuitenkin nämä yksittäiset "jakamistalouden" toimijat ovat saaneet toiminnastaan kymmenientuhansien tulot. Jakamistalouden nimissä nämä välittäjinä toimivat "alustat" käytännössä keräävät suuret voitot tästä harmaasta taloudesta. Selvityksessäkin todetaan, että jakamistalous saattaa olla hyvinkin ammattimaista ja tulonhankintaan tähtäävää. Nykytulkinnan mukaan tätä toimintaa pidetään monilta osiltaan kannatettavan "puuhasteluna" tyyliin "hienoa, että yrittävät hankkia toimeentuloa". Samalla kuitenkin unohtuu, että samalla toimialalla toimii lukuisia yrityksiä ja yrittäjiä, joiden toiminnan lähtökohtana on liiketoiminnan kannattavaksi saaminen ja toimeentulon varmistaminen. Kun samoilla markkinoilla voidaan toimia ilman yhteisten pelisääntöjen, vastuiden ja velvoitteiden hoitamista, niin ammattimaisen toiminnan kilpailumahdollisuudet usein heikkenevät siten, että kannattavaa liiketoimintaa on vaikeata hoitaa, kun maksaa verot, sotu-maksut, eläkkeet sekä noudattaa työaikalainsäädäntö, työ- ja lepoaikalainsäädäntöä jne. Valvonta näitä erilaisia toimijoita kohtaan on kovin vaatimatonta ja varmasti myös vaikeata. Rahaliikenteen hoitaminen veroparatiisien ym. kautta vaikeuttaa omalta osaltaan tilannetta. Eräskin kansainvälinen toimija kerää yksittäisten toimijoiden työstä syntyneet korvaukset omalle tililleen, joka ei sijaitse Suomessa. Tämän jälkeen ulkomailta toimitetaan jakamistalouden Suomessa toimivalle henkilölle korvaukset siten, että niistä ei suoriteta sen paremmin arvonlisäveroa kuin muitakaan veroja. Tämä Suomessa toimiva taho voi myös halutessaan ottaa hänelle kuuluvat suoritukset omalle ulkomaalaiselle tililleen. Näin ollen työ suoritetaan Suomessa, veloitus tapahtuu luottokorttien kautta, rahat siirtyvät ulkomaille ja kaikki velvoitteet jäävät hoitamatta. Ammattilaiset vaaditaan lainsäädännössä yhtä ja toista, mutta jakamistalouden nimissä ei vaadita. Esim. ravintolan osalta tarvitaan terveystarkastuksia, hygieniapasseja, sosiaalitiloja jne. Jakamistalouden nimissä käytännössä samaa toimintaa voi tehdä vailla mitään vaatimuksia. Pitäisi varmistaa yhdet markkinat – yhdet pelisäännöt.
      • Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Suurimmat haasteet liittyvät riskiin kaksien markkinoiden syntymisestä. On yhtäältä kattavasti säännellyt markkinat esim. liikenteen palveluissa, jossa perinteiset palveluntarjoajat toimivat. Jakamistalouden toimijat puolestaan toimivat monesti näitä säädöksiä kiertäen. On huomattava, että säädösten tarkoitus ei ole lähtökohtaisesti suojella markkinoita uusilta tulijoilta, vaan turvata jotain oikeushyvää, kuten liikenneturvallisuus, yhteiskuntavelvoitteiden hoitaminen ja asiakkaiden turvallisuus. Yksi haaste on se oletus, että jakamistalous olisi lähtökohtaisesti satunnaista ja ei-ammattimaista toimintaa. Juuri näin se pitäisikin olla, jotta satunnainen resurssien jakaminen ja tosissaan tekeminen (ammattimainen toiminta) eivät keskenään mene sekaisin tai sekoita markkinoita. Jos jakamistaloutta ei tarkemmin määritellä, seurauksena voi olla koko markkinan sekoittuminen: jokainen palveluntarjoaja voi valita vuoropäivinä, missä roolissa haluaa markkinoilla olla ja toimia sen mukaan, eli eri ehdoilla, jos näin sallitaan. Tämä ei ole hyvä säädöskehys toiminnalle. SKAL:n kannan mukaan Liikennekaaressa ehdotettu 10 000 euron vuosittaisten korvausten raja on liian suuri arvo vapauttaa toiminta toimialaa koskevista yleisistä normeista. On vaikea perustella sitä, että varsin ymmärrettävää vaatimusta toimijan hyvämaineisuudesta ei sovellettaisi johonkin tiettyyn euromääräiseen rajaan saakka. Pelkkä itsesääntely ei ole riittävä keino huolehtia kattavasti epäterveiden ilmiöiden pitämisestä pois markkinoilta. Yksi haaste on sosiaaliturvan rahoittaminen jakamistaloudessa. Työsuhteessa yritystä koskevien välittömien sivukulujen määrä on noin 25 %. Lisäksi työntekijä maksaa ansiotasostaan riippuen huomattavan määrän veroja. Jakamistalouden lisääntymisessä on riski siitä, että sitä kautta elantonsa hankkivat ihmiset eivät osallistu oikealla määrällä sairasvakuutus- ja eläketurvan rahoittamiseen.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Asp Emil
        Päivitetty:
        17.8.2017
        • Yksittäisen kansalaisen ja palveluntarjoajan kannalta epäselvyys sovellettavista säädöksistä ja normeista. Muistiossa on käyty varsin kattavasti läpi jakamistalouden erilaisissa tilanteissa sovellettavaa lainsäädäntöä ja lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Tavallisen kansalaisen silmissä tilanne on eittämättä hyvin monimutkainen. Esimerkiksi muistion sivun 20-21 taulukossa on kuvattu velvollisuuksia, joita erilaisia jakamistalouden palveluita tarjoaville tai hankkiville henkilölle voi tulla. Tämä voi johtaa varovaisuuteen palveluiden tarjoamisessa ja hankkimisessa, mikä puolestaan voi hidastaa koko markkinan kehitystä merkittävästi. Kansalaisilla tulisi olla varmuus siitä, että kaikki laista tulevat velvoitteet on hoidettu ja että ne pystytään hoitamaan riittävän yksinkertaisesti. Erilaiset määritelmät ja kynnysarvot liittyen ammattimaiseen toimintaan ja työntekijän tai itsensätyöllistäjän/ yrittäjän asemaan tuovat palveluita tarjoaville haasteita. Ei-ammattimaisuuden ja ammattimaisuuden välinen rajanveto on noussut myös liikennesektorilla vahvasti esille, muun muassa liikennepalvelulain valmistelun yhteydessä. Ylipäätään sovellettaviin säännöksiin liittyvä epävarmuus myös alustojen tarjoajien sekä yritysten kannalta on suurimpia haasteita. Globaalissa taloudessa tämä on toki laajempi haaste myös kansainvälisesti ja esimerkiksi Euroopan Unionin tasolla.
      • Oikeusministeriö, Lainvalmisteluosasto, yksityisoikeuden yksikkö
        Päivitetty:
        16.8.2017
        • Oikeusministeriö katsoo, että jakamistalouteen liittyviä haasteita ja tarpeellisia toimia on kuvattu selvitysluonnoksessa monipuolisesti, eikä oikeusministeriöllä ole esitykseen hallinnonalaltaan lisättävää.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kuntaliiton mielestä hyvin keskeinen haaste liittyy siihen, miten verotus kyetään järjestämään siten, että varmistetaan oikeudenmukainen veronkanto, mutta samalla kyetään edistämään jakamistalouden myönteisiä tekijöitä, muun muassa yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä ja resurssien tehokkaampaa käyttöä. On mahdollista, että kasvavasta globaalista jakamistaloudesta uhkaa tulla muuta taloutta useammin ns. harmaata taloutta. Kuntaliitto yhtyy Jakamistalouden virkamiesverkoston käsitykseen siitä, että verotuksen osalta on hyvä seurata EU:n jäsenvaltioiden verolainsäädännöissä tapahtuvaa kehitystä jakamistalouden sääntelyssä.
      • Mäenpää Pasi, ja Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke, Helsingin yliopisto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalouteen liittyy paljon epäselvyyttä ja epätietoisuutta, jotka hidastavat sen myönteistä ja kotimaista kehittämistä. Kansalaiset kokevat sääntely-ympäristön ja viranomaistoiminnan vaativana ja kankeana, etenkin suhteessa uusien digitaalisten palvelujen helppouteen ja näppäryyteen. Jakamistaloudessa vallitsevan eetoksen mukaan ihmisten on voitava toimia keskenään ilman valtion häiritsevää väliintuloa. Verotuksessa ongelmia ovat silpputulojen käsittelyn työläys sekä verottajalle että veronmaksajille, jolloin syntynee harmaata taloutta. Ilmoittamisen työläys viestii byrokratiasta, mikä voi rapauttaa yleistä veromoraalia ja ehkäistä taloudellista toimeliaisuutta. Verkkopalveluja tarjoavat yritykset maksavat usein veronsa pääosin muualle kuin Suomeen. Nousevan digitalouden epäillään olevan muuta taloutta yleisemmin harmaata (Euractiv.com). Lohkoketjuteknologia saattaa tulevaisuudessa tuhota kokonaisia elinkeinoaloja alkaen finanssisektorista, jolloin valtion veropohja vaarantuu ja kansantalouden rakennemuutos vaikuttaa koko yhteiskuntaan.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry., Konttinen Jari
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Lainsäädäntö tuo monilta osin haasteita jakamistalouden liiketoimintamallien laajamittaiseen hyödyntämiseen. Näitä on kuvattu hyvin virkamiesselvityksessä. Määrittely ei-ammattimaisen ja ammattimaisen toiminnan välillä on usein haasteellista. Lupa-, ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyjä on yli kahdellakymmenellä toimialalla. Haasteita liittyy myös verotukseen, sosiaalivakuutukseen, vastuujärjestelyihin ja kuluttajansuojaan. Kaikkia näitä mahdollisia pullonkauloja lainsäätäjän tulee voida tarkastella strategisesti ja kokonaisvaltaisesti yli ministeriörajojen, jos digitalisaation mahdollistamia uusia liiketoimintamalleja halutaan Suomessa hyödyntää laajamittaisemmin. Itsensä työllistäminen, freelance-työt, kevytyrittäjyys ja internetin kautta tehtävät keikkatyöt ovat kansainvälisiä ilmiöitä. Yhä useammin työtä tehdään samanaikaisesti useille eri toimeksiantajille sen sijaan, että työtä tehtäisiin perinteisesti työsuhteessa yhdelle työantajalle. Digitalisaatio ja digitaaliset alustat vauhdittavat tätä kehitystä ja luovat samalla uusia työmahdollisuuksia. Tätä kehitystä silmällä pitäen itsensä työllistämisen tulee olla helppoa ja yksinkertaista. Tätä haastaa kuitenkin jäykkä työlainsäädäntö ja jäykät työmarkkinat.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Yksi haasteista on, että yleisessä kielenkäytössä jakamistalous- ja alustatalouskäsitteet sekoitetaan, jolloin eräitä alustatalouteen liittyviä ongelmia käsitellään myös jakamistalouden ongelmina. Ansiokkaassa virkamiesselvityksessä on kiitettävästi määritelty jakamistalous ja todettu sen olevan osa alustataloutta. Käsitteiden selventäminen on tärkeää, jotta ongelmat identifioidaan oikein ja ratkaisut pystytään kohdentamaan. Kuten selvitys osoittaa, perinteiseen työsuhdemalliin kehitettyä sääntelyä eri osa-alueilla on paljon ja sen oikea soveltaminen jakamistalouden toimintamalleissa ei ole selvää. Epäselvät säännökset, niiden vaihteleva soveltaminen ja oikeudellinen epävarmuus voivat merkittävästi hidastaa ja hankaloittaa jakamistalouden kehittymistä. Selvityksessä on kuitenkin tiedostettu vaara, että jakamistalouden hallitsemiseksi luodaan lisää monimutkaista sääntelyä sen sijaan että yksinkertaistettaisiin ja vähennettäisiin sääntelyä sekä jakamistalouden että ”perinteisen” talouden osalta. Varsinaisista jakamistalouteen liittyvistä haasteista olennaisin liittyy alustojen kautta työtä tekevien henkilöiden asemaan ja edelleen siihen säädäntöön, joka heitä koskee. Työntekijän lisäksi myös yksityishenkilönä palveluja hankkivan osapuolen on oltava tietoinen erityisesti P2P-jakamistalousmalliin liittyvistä velvoitteista. Monilla alustojen kautta työtä tekevillä tulot saattavat olla vähäiset ja satunnaiset. Tällainen tulonmuodostus on ongelmakohta sääntelyssä. Mikä on vaikutus esimerkiksi työntekijän saamiin sosiaalitukiin? Ongelmat eivät tältä osin koske ainoastaan jakamistaloutta vaan yleisemmin epätyypillisiä työsuhteita. Selvityksessä on mainittu ongelmana alustan määräävän markkina-aseman käyttö. Tällaisesta tilanteesta syntyvien ongelmien ratkaisu löytynee kuitenkin jo olemassa olevasta kilpailulainsäädännöstä. Kansalliseen kuluttajansuojasäädäntöön liittyvä säännös alustan vastuusta P2P-toiminnassa olisi kuitenkin muutettava. Kokonaisuutena jakamistalous voi merkittävästi kasvattaa taloutta. Samanaikaisesti se voi myös pienentää taloutta esimerkiksi kannibalisoimalla nykyistä omistamiseen perustuvaa liiketoimintaa.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Sinda Veli
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Monet vahvaan kasvuun pyrkivät pk-yritykset hyödyntävät EK:n tutkimustiedon mukaan melko tehokkaasti uusimpia liiketoimintamalleja ja näkevät jakamistalouden mahdollisuutena (tutkimus Pk- ja Startup-yritysten yhteistyö, EK, 6.7.2016). Jakamistalous näyttäytyy erityisen kiinnostavana niille suomalaisille yrityksille, jotka voivat rakentaa olemassa olevalle toiminnalleen lisäarvoa osallistumalla tai luomalla itse jakamistalouden ilmiöitä. Jakamistalouden uusia mahdollisuuksia tunnistavat myös tiettyjen alojen perinteisemmät toimijat, jotka löytävät markkinan jakamistalouden toimijoiden tukemisesta. Luontevia yhteyksiä jakamistalouteen tunnistetaan mm. teknologiateollisuuden alalla sekä rahoitus- sekä vakuutusalalla, jotka uusien toimintamallien kehittyessä voivat kehittää myös omia tuotteitaan jakamistalouden toimijoiden käyttöön. Monet yhteiskunnallisesti merkittävät elinkeinonharjoittajat näkevät toisaalta myös riskejä jakamistaloudessa. Jakamistalouden toimijoiden satunnaisuus sekä jatkuvasti uudistuvien toimintamallien elinkaarien lyhyys voi tarkoittaa kehityksen edetessä sitä, ettei lainsäädäntö pysy enää erässä. Hallitsemattomana ilmiönä jakamistalouden yleistyminen voi näin ollen merkitä esimerkiksi kuluttajansuojan heikkenemistä. Odotukset lainsäädännön tason ja toimivien oikeusturvakeinojen ylläpitämiselle jakamistaloudessa aiheuttavat painetta Suomalaiselle lainsäätäjälle sekä käytännön täytäntöönpano- ja valvontakoneistolle. Haastetta tuottaa myös jakamistalouden ylikansallinen luonne, joka tulee edellyttämään toimivaa ylikansallista viranomaisyhteistyötä. Jakamistalouden haasteet koetaan vahvimmin vahvasti säännellyillä ja kilpailluilla aloilla. Tilanne, jossa muuttuva kilpailu tuo uusia toimijoita jakamaan jo valmiiksi niukkaa suomalaista markkinaa ja vieläpä siten, että uudet toimijat eivät kilpaile samoilla säännöillä, aiheuttaa vakiintuneille yrityksille merkittäviä haasteita. Näitä haasteita on kuvattu hyvin virkamiesselvityksessä. Määrittely ei-ammattimaisen ja ammattimaisen toiminnan välillä on usein vaikeata. Samoin lupa-, ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyjä on yli kahdellakymmenellä toimialalla. Haasteita liittyy myös verotukseen, sosiaalivakuutukseen sekä vastuujärjestelyihin.
      • SAK ry, Työ ja turva -osasto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • SAK:n lausunto jakamistalouden haasteista ja kehittämistarpeista on liitteenä.
      • Uber Finland Oy
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Suomea pidetään usein teknologisten innovaatioiden kärkimaana. Kun Uber aloitti toimintansa Suomessa marraskuussa 2014, valmisteilla oli kokeilulaki, joka olisi ottanut askeleita eteenpäin jakamistalouden mahdollistamiseksi liikennesektorilla. Hallitus vaihtui ja lopulta ehdotus liikennekaareksi julkistettiin keväällä 2016. Nyt keväällä 2017 tuo ehdotus hyväksyttiin eduskunnassa muutoksin, ilman varsinaista jakamistalouselementtiä ja pitkän siirtymäajan kanssa. Uber suhtautuu positiivisesti liikennekaaren tuomiin mahdollisuuksiin ja markkinan avautumiseen. Tämä johtaa uusien palvelujen syntymiseen ja parempiin palveluihin kuluttajille. Silti, on valitettavaa, että pienimuotoinen toiminta jätettiin liikennekaaresta pois ja pitkä siirtymäaika lisättiin lakiin. Useat kunnat, maakunnat ja jopa Kuntaliitto ottivat positiivisesti kantaa jakamistalouden puolesta liikennesektorilla. Uberin näkökulmasta prosessi modernisoida liikennesektori on tähän mennessä vienyt kolme vuotta ja lain viimein astuessa voimaan on jo lähemmäs neljä vuotta kulunut toiminnan aloittamisesta. Vertailun vuoksi Virossa osin vastaava uudistus vietiin läpi puolessatoista vuodessa: prosessi alkoi 2016, laki hyväksyttiin kesällä 2017 ja astuu voimaan marraskuussa. Kun ottaa huomioon kuinka nopeasti teknologia, uudet innovaatiot ja liiketoimintamallit kehittyvät, Suomen tulisi pyrkiä nopeampaan päätöksentekoon ja päätösten täytöönpanoon. Tämä on tärkeää erityisesti jakamistalouden saralla kun otetaan huomioon, että Suomessa toiminta on vielä toistaiseksi pientä. Yleisesti ottaen on hyvä huomioida, että jakamistalouden palvelut toimivat pääsääntöisesti sitä paremmin mitä suurempi skaala niissä on. Jotta palveluiden skaala voi kasvaa, pitäisi erilaisten rajoitusten (esim. luvat) olla mahdollisimman kevyitä – jos niille on ylipäätään perusteltua tarvetta. Näin mahdollisimman moni voi osallistua jakamistalouteen, hyödyntää henkilökohtaista omaisuuttaan tehokkaammin ja saada lisätuloja joustavasti. Tämä näkökulma on raportissa ymmärretty hyvin.
      • STTK ry., Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kuten virkamiesselvityksessäkin todetaan, nykyään törmää monenlaiseen uuden liiketoiminnan määrittelyyn, kuten jakamistalous, vertaistalous, yhteistyötalous ja joukkoistaminen. Termistö on hämärtänyt kuluttajan ja asiakkaan, työn tarjoajan ja teknisen alustan tarjoajan, työntekijän ja yrittäjän, sekä satunnaisen ja ammattimaisen toiminnan vakiintuneita rajoja. Käsitteiden sekavuus kätkee näppärästi liiketoiminnan todellisen tarkoituksen, joka on liikevoiton maksimointi. Vaikka digitaalisten alustojen omistajat muuta väittäisivät, tosiasia on, että kyseessä on normaali elinkeinonharjoittaminen, jota pitäisi koskea samat lait ja säännöt kuin muitakin yrityksiä. Toimeksiannoista löytyvät usein myös selkeät työsuhteen merkit. Näin tuomitsi hiljattain muun muassa englantilainen tuomioistuin Uber-oikeudenkäynnissä, jossa yritys katsottiin ”kuljetuspalveluja tarjoavien itsensätyöllistäjien” työnantajaksi. Monilla keikkoja tekevillä voi olla hankalaa hahmottaa rooliaan yrittäjinä sekä yrittäjävelvollisuuksien ja maksujen hoitajina. Oman aseman epäselvyydestä on seurannut ikäviä taloudellisia yllätyksiä kun esimerkiksi työttömyysturva on evätty. Jos keikkapalkkioista jää maksamatta lakisääteiset verot, eläke-, sosiaali- ja sairausturva sekä vakuutukset, liikutaan jo hyvin heikoilla jäillä. Sitkeän työttömyyden ilmapiiriin on helppo ujuttaa ajatus digityöstä mahdollisuutena, jossa jopa työajoista ja työmäärästä saa päättää itse. Joissakin tapauksissa tämä joustavuus sopii täydellisesti, esimerkiksi opiskelijat, kotona omaisiaan hoitavat tai eläkeläiset, sekä pienipalkkaisissa vakinaisissa töissä työskentelevät, saavat näin lisäansioita. Joku voi kokea keikkahommat jopa hauskana harrastuksena tai oman brändin luomisena. Itse työtehtävät ja niihin liittyvä vapaus eivät olekaan ongelma, vaan voivat jopa parantaa omaa taloutta ja urakehitystä. Ongelmaksi nousee se, että uudenlaisista työmahdollisuuksista on tullut ensisijaisesti alustojen omistajien ansaintamalli, jossa digitaalista markkinapaikkaa tarjotaan epävarman silpputyön lisäämiseksi. Samalla kun alustoilla kerätään suuria tuottoja, veroja ei makseja juuri nimeksikään. Kansantaloutta rapauttava toiminta on pitkälti amerikkalaisille alustamonopolien käsissä, ja niiden toiminnan sääntely laahaa pahasti jäljessä. Esimerkiksi tasapuolinen kohtelu yrityksille, työntekijän suojelu ja tosiasiallisen aseman tunnustaminen, sekä veropohjan rapautuminen on teknologiaa ihmeteltäessä unohdettu. Seurauksena on ennen pitkää työntekijöiden epävarmaa toimeentuloa, ammatillisen osaamisen rapautumista ja tuottavuuden laskua, julkisten tulonsiirtojen ja terveysmenojen kasvua, verotulojen ja sosiaaliturvarahastojen pienenemistä, sekä harmaan talouden ujuttautumista työhön.
      • Helsingin Kotimajoitus Tmi, Koskela Tapani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Haasteita ovat - volyymin kasvaessa aidon jakamistalouden erottaminen sen varjolla ratsastavasta kovasta busineksesta sillä samat säännöt eivät varmaankaan päde molempiin: ammattimaisesti hallittu resurssi ei ole sama kuin yksityishenkilön vajaakäytöllä oleva vastaava - koti- ja ulkomaisten alustojen verotuksen epäneutraalisuus (ks. liite) - kuluttajansuoja (ks. liite) - se että myös resursseja, joista on huutava pula, siirtyy jakamistalouden nimissä erilaisten alustojen kautta muuhun kuin alkuperäiseen käyttöönsä ja siten tavallisen kansalaisen ulottumattomiin, hyvänä esimerkkinä kasvukeskusten vuokra-asunnot joille olisi tarvetta myös ihmisten koteina eikä voittoa maksimoiden jatkuvassa majoituskäytössä.
      • Oikeudet, ulossulkevuus ja sosiaalinen arvontuotanto uuden talouden malleissa -tutkimushanke
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Keskustelua jakamistaloudesta leimaa epäselvyys käsitteen käyttöalasta. Puhe jakamistaloudesta usein sivuuttaa kentän moninaisuuden ja monenlaiset tarpeet. Keikkatyön alustoihin perustuva kansainvälinen liiketoiminta ja paikallisyhteisöjen vahvistaminen eivät ole yhtä ja samaa “jakamistaloutta”, vaan edellyttävät erilaista suhtautumista. Jakamistaloutta myös lähestytään turhan usein konventionaalisen taloudellisen menestyksen kriteereillä. Tulisi ymmärtää, että taloudellisen toiminnan yhteiskunnallinen hyödyllisyys ei riipu yksinomaan siitä, tilastoituuko toiminta osaksi bruttokansantuotetta tai formaalia työllisyyttä. Samoin olisi huomioitava, että vireät jakamiskulttuurit myös tukevat paikallisyhteisöjen vahvistamista, luovat sosiaalista pääomaa ja sosiaalisia innovaatioita, sekä tarjoavat yksilöille mielekkäitä tapoja hyödyntää omaa osaamista myös palkkatyön ulkopuolella. Aivan keskeinen on myös jakamistalouden ekologinen ulottuvuus eli vähemmän luonnonvaroja kuluttavien toimintamallien kokeilu ja levittäminen. Vallalla oleva tuotantoprosessiin keskittyvä käsitys ekotehokkuudesta huomioi heikosti yhteiskäytön merkityksen, ja kaipaa siksi päivittämistä. Jakamistaloutta ei tulisi ymmärtää vain yhtenä taloudellisen toiminnan kenttänä, vaan myös merkkinä laajemmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, jossa perinteisen palkkatyön merkitys yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien toimeentulon ja hyvinvoinnin takaajana muuttuu. Työtä tehdään yhä useammin yrittäjämäisesti ja toimeentulo koostetaan yhdistelemällä erilaisia tulovirtoja sekä tulonsiirtoja. Työmarkkinoihin, sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyvä sääntely on kuitenkin edelleen rakennettu työn ja yritystoiminnan voimakkaan erottelun näkökulmasta. Tämä erottelu on erittäin ongelmallinen näiden kategorioiden väliin putoavien yksilöiden kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti, sillä uusia työn muotoja huonosti tunnistava sääntely toimii käytännössä negatiivisena kannustimena tällaiseen työhön ryhtymiseen.
      • Finpro Oy Visit Finland
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Puollamme MaRan jättämää lausuntoa. Haasteena on se, että varsinaiset ammattimaiset matkailupalvelujen tarjoajat eivät saisi kokea olevansa huonommassa kilpailullisessa tilanteessa kuin jakamistalouden yksityiset palveluntarjoajat. Jakamistalouden määrittelyn ja raja-arvojen puuttuessa tilanne on epäselvä.
      • Suomen Yrittäjät ry, Holopainen Petri
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalouden osalta tulisi kiinnittää huomiota markkinatoimijoi-den tasapuolisiin toimintaolosuhteisiin ja reiluun kilpailuun. Tällä hetkellä säädösympäristö voi vaikuttaa epäselvältä ja saattaa johtaa siihen, että samanlaista liiketoimintaa harjoittavien tahojen velvoitteet ja kustannukset eroavat monilta osin toisistaan. Jakamistalous nostaa esiin useita avoimia kysymyksiä esimerkiksi sen osalta, missä menee ammattimaisen ja satunnaisen ei-ammattimaisen toiminnan rajanveto, ja kuinka varmistetaan riittävä työntekijöiden ja kuluttajien suojelu sekä taataan yrittäjien tasapuoliset toimintaolosuhteet. Korostamme, että markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten (esim. toimilupa) ei tulisi olla riippuvaisia valitusta liiketoimintakonseptista tai liiketoiminnassa hyödynnettävästä teknologiasta. Kaikille toimijoille tulee lähtökohtaisesti olla samat säännöt ja velvoitteet. Emme voi olla kannattamassa kehitystä, joka johtaa kaksien markkinoiden syntymiseen. Tasapuoliset toimintaedellytykset tulee turvata ammattimaisesti ja satunnaisesti ei-ammattimaisesti toimiville.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Muistiossa on kuvattu jakamistalouteen liittyviä verotuksellisia ongelmia melko kattavasti. Muistiossa esille nostetun ohella Verohallinto tuo esille, että jakamistalouden ilmiöiden suurimmat haasteet liittyvät lähtökohtaisesti tietojen saantiin ja ilmoittamiseen sekä jakamistalouden pirstaleisuuteen. Jakamistalouden toimijoiden määrä on suuri, mutta esimerkiksi yksittäisen palvelun ostajan tai myyjän suoritusten määrä voi olla vähäinen. Verotuksen perustuessa nykyään laajalti sivullisilta saataviin tietoihin ja toisaalta elinkeinonharjoittajien laajaan ilmoittamisvelvollisuuteen, aiheuttaa suuri maksun saajien ja maksajien määrä haasteita. Jakamistaloudessa palvelun myyjä ei ole useinkaan perinteiseen yrittäjään rinnastettavassa asemassa ja toisaalta ostaja ei ole lähtökohtaisesti tavanomaisen työnantajan asemassa. Kun nykyinen verotuksen tiedonkeruu rakentuu lähtökohtaisesti joko laajaan oma-aloitteiseen ilmoittamiseen (yrittäjät) tai laajaan sivullisilmoittamiseen (palkansaajat), luo uudenlainen toimintatapa ja toimijaroolit, joissa esim. vähäisen palvelun myyjän tulisi oma-aloitteisesti ilmoittaa saamansa tulot tästä johtuen ongelmia. Ongelmia syntyy myös siitä, että alustojen tarjoajien velvollisuuksista viranomaisten suuntaan ei ole säädöksiä, vaan mahdollinen tietojen keruu perustuu tällä hetkellä mahdolliseen tapauskohtaiseen sopimiseen. Alustatoimijalla ei ole näin ollen nykyisellään esimerkiksi velvollisuutta ennakonpidätyksen toimittamiseen tai tulotietojen ilmoittamiseen. Alustatalouden pirstaleisuudesta ja yksittäisistä pienistä tulovirroista seuraa myös haasteita johtuen siitä, että mahdolliset maksajan tai myyjän velvollisuudet ovat pirstoutuneet usealle eri viranomaisille tehtäviin erilaisiin ilmoituksiin. Tämä on omiaan vähentämään toimijoiden halua toimia oikein ja toisaalta monimutkaisuus voi muodostua merkittäväksi hallinnolliseksi taakaksi suhteessa tuloihin myös niille, joilla halu oikein toimia on. Myös tiedottaminen ja kertominen eri velvollisuuksista on haastavaa varsinkin, jos toiminnan ja toimijoiden muodot vaihtelevat. Verotuksen näkökulmasta se, että verojen maksaminen ja ilmoittaminen voi olla haastavaa suhteessa toiminnan tulovirtaan, on omiaan vähentämään veronmaksumyönteisyyttä ja tietojen ilmoittamishalukkuutta. Haasteita voi aiheuttaa myös se, että jakamistalous muuttaa muotoaan jatkuvasti ja toimijajoukko on muutoinkin verrattain heterogeeninen. Näin ollen pysyvän, selkeän, kattavan säädöskehikon luominen jakamistalouden toimijoille voi muotoutua haasteelliseksi, jos toiminnan jatkuva kehittyminen ja uusien toiminnan muotojen käyttäminen halutaan joissain muodoissaan sallia. Haasteita alustataloudessa voi liittyä myös alustojen ylläpitäjien verotukseen sen osalta, missä maassa ylläpitäjää verotetaan ja toisaalta pitäisi verottaa.
      • Helsingin Taksiautoilijat ry, Roitto Anssi
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous on maailmanlaajuisesti leviävä megatrendi, jonka tarkoituksena on saattaa yksityisesti hankitut hyödykkeet tuotantoyksiköiksi silloin kun kuluttaja ei niitä itse tarvitse. Jakamistalous perustuu -nimensä mukaisesti- asioiden ja tavaroiden jakamiseen. Jakamistalouden nimissä tuotettu palvelu ja hyödykkeiden tai tavaroiden antaminen muiden käyttöön on kannatettava ja ympäristöä säästävä uudenlainen innovaatio jossa ympäristön kuormitus vähenee hyödykkeiden ollessa tehokkaammin käytössä ja näin ollen hyödykkeitä ja tavaroita tarvitsee valmistaa vähemmän niiden käyttöasteen kasvaessa. Ongelmalliseksi jakamistalouden Suomessa ja muualla maailmassa tekee se, että palveluita ja/tai hyödykkeitä ei jaeta pelkällä palvelun tuotantokustannuksella tai hyödykkeen arvon alenemisella vastaavalla euromääräisellä summalla. Jakamistalous määritteeseen ei tulisi liittyä minkäänlaista lisäarvoa palvelun tai hyödykkeen tuotossa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sekä palveluntuottajan, että eri-laisten digitaalisten alustojen valmistajien, jotka yhdistävät jakamistalous määritteellä toimivat palveluntuottajat loppukäyttäjään, liittyy aina pyrkimys palvelun tai hyödykkeen lisäarvon tuottoon. Näin ollen ajatus jakamistaloudesta, jossa hyödykkeitä tai palveluita jaetaan, ei toteudu, vaan kysymys on liiketoiminnasta. Suurimmat haasteet jakamistalous-megatrendissä liittyvät Helsingin Taksiautoilijat ry:n näkemyksen mukaan siihen, että perinteiset palveluntuottajat ja jakamistalousalustojen palveluntuottajina toimivat ovat eriarvoisessa asemassa. Jakamistalous nimikkeellä toimivia pidetään pienimuotoisina palveluntuottajina joiden ei oleteta vastaavan samanlaisista yhteiskunnallisista velvoitteista (verot, työnantajavelvoitteet, eläkekertymä, palveluntuottoon käytetyt laitteet tai tilat) kuin perinteisten toimijoiden edellytetään tekevän. Velvoitteita ei edellytetä toiminnan pienimuotoisuuden vuoksi, vaikka selvää on, että kyse on liiketoiminnasta, joka varsinkin jakamistalousalustojen kohdalla on maailmanlaajuista ja liikevaihdoltaan erittäin suurta (mm. airbnb, uber) Yrittämiseen ja liiketoiminnan harjoittamiseen Suomessa liittyy paljon velvoitteita jotka yrittäjät joutuvat täyttämään. Näiden velvoitteiden myötä syntyy liiketoimintaan kuluja, joiden loppumaksajana on luonnollisesti kuluttaja. Kuluttaja maksaa nämä yritystoimintaan liittyvät velvoitteet palveluntuottajalle tuotteen tai palvelun loppuhinnassa. Jos jakamistalous-nimikkeellä toimivilta palveluntuottajilta ei edellytetä lisäarvon tuotosta samoja yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttämistä kuin perinteisiltä alan toimijoilta, vaikuttaa tämä kilpailuneutraliteettiin ja yhteiskunnan verokertymään.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jakamistalouteen liittyvät haasteet ovat tulleet esille erityisesti sosiaalivakuutuksen ja työsuojelun alalla ja-kamistalouteen ja työhön liittyvissä kysymyksissä. Kuten selvityksestäkin käy ilmi, jakamistalouteen liittyvä työskentely eroaa perinteisestä työn teon mallista, jossa toimitaan joko palkkatyössä tai yrittäjänä vakituisesti ja päätoimisesti. Jakamistalouden käsite on täsmentymätön ja juridisesti vaikeasti määriteltävissä. Jakamistaloudelle on tyypillistä, että kokopäivätyön sijaan työura voi muodostua lyhyemmistä työpätkistä, joita tehdään vaihtelevasti välillä työntekijänä ja välillä yrittäjänä. Erilaisten kevytyrittäjiä koskevien selvitysten perusteella jakamistalouteen liittyvä työskentely on usein epäsäännöllistä, ja sitä voidaan tehdä sivutoimisesti muun työn tai esimerkiksi opiskelun ohella. Sosiaalivakuutuslainsäädäntö perustuu siihen, että työmarkkinoilla työskentely tapahtuu joko työ- tai virkasuhteessa eli työntekijänä tai henkilön omaan lukuun yritystoimintana. Yrittäjänä sosiaalivakuutusjärjestelmässä pidetään kaikkia niitä henkilöitä, joilla työn suorittaminen ei perustu työ- tai virkasuhteeseen, ja työn tekemiseen liittyy ansaintatarkoitus. Yrittäjänä pidetäänkin myös henkilöitä, joita kutsutaan itsensätyöllistäjiksi. Työntekijän ja yrittäjän välisen rajanvedon perusteella määräytyy, minkä järjestelmän piiriin henkilö kuuluu ja miten hänet pitää vakuuttaa. Rajanveto on toisinaan ongelmallista erityisesti tilanteissa, joissa henkilö toimii sekä yrittäjänä että työntekijänä joko rinnakkain tai vuorotellen. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmä saattaa osoittautua joustamattomaksi tilanteissa, joissa henkilö liikkuu eri työntekomuotojen välillä tai joissa yrittäjämuotoisesta toiminnasta saadut ansiot ovat epäsäännöllisiä. Kuten jakamistalousmuistiossakin todetaan, työn suorittajan oikeudellista asemaa koskevat kysymykset eivät kuitenkaan ole uusia, eivätkä ne koske pelkästään jakamistalouteen liittyvää työskentelyä. Yrittäjien monimuotoisesta ryhmästä erityisesti ns. itsensä työllistäjien ja kevytyrittäjien sosiaaliturvaan liittyviä haasteita on viime vuosina selvitetty laajasti, muun muassa vuonna 2013 sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistäjien sosiaaliturvasta. Erityisesti rinnakkain osittain työntekijänä ja osittain yrittäjänä työllistyvien sosiaaliturvan kertymisestä työttömyysturvan näkökulmasta on puolestaan joulukuussa 2016 tehty selvityshenkilöiden Löfgren ja Hellstén toimesta ehdotus ns. yhdistelmävakuutuksesta, johon muistiossakin viitataan. Sosiaaliturvan kehittäminen monimuotoistuvaan työelämään nykyistä paremmin sopivaksi on usein keskustelussa esiin nouseva tavoite. Uudet työnteon muodot, kuten jakamistalous, voivat lisätä yrittäjäasemassa työtä tekevien määrää ja vähentää työsuhteessa tekevien määrää. Tällä suuntauksella voi olla vaikutusta lainsäädäntöön ja sen kehittämiseen. Esimerkiksi työturvallisuus- ja työterveyshuoltolainsäädäntö nojaa viime kädessä perustuslakiin, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Suojelu on tähän saakka koskenut pääsääntöisesti vain työsuhteessa olevaa työntekijää. Jos jatkossa työsuhteisten työntekijöiden määrä vähenee, tulee pohdittavaksi, edellyttääkö tämä suuntaus muutoksia työturvallisuus- ja työterveyshuoltolainsäädäntöön joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Voimassa olevan lainsäädännön kannalta jakamistalouteen liittyviä muita yleisempiä haasteita ovat tapausten moninaisuus, eri toimijoiden vaihtelevat roolit, palvelujen tai hyödykkeiden tarjonnan mahdollinen lyhyt kesto sekä se, että joissain tapauksissa voimassa olevaa lainsäädäntöä voi olla käytännössä vaikea soveltaa jakamistalouden kaikissa tapauksissa esimerkiksi juuri palvelujen tai hyödykkeiden tarjonnan lyhyen keston kannalta. Kuten selvitysluonnoksen johtopäätöksissä on todettu, on myös käytännössä ongelmallista, että kutakin tapausta joudutaan arvioimaan tapaus kerrallaan, yksittäistapauksittain. Muun muassa edellä mainituista syistä kaikilla lainsäädäntöaloilla ei ole vielä kovin vakiintunutta soveltamiskäytäntöä voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta jakamistalouden toimijoihin, ja eri viranomaisilta saattaa puuttua ohjeistus lainsäädännön soveltamisesta jakamistalouteen. Jos lainsäädännön soveltaminen osoittautuu käytännössä vaikeaksi jakamistalouden tapauksissa, herää kysymys siitä, tulisiko voimassa olevaa lainsäädäntöä räätälöidä jakamistalouden tapauksiin. Esimerkiksi työsuojelun alalla arvioitavaksi voisi tulla sinänsä erilaisen, mutta vaikutuksiltaan samankaltaisen lainsäädännön laatiminen, kuten selvitysluonnoksessa sivulla 30 on todettu. Jakamistalouteen osallistuvan kannalta ongelmallista voi olla se, että joka lainsäädäntöalalla on omat erityispiirteensä. Esimerkiksi samat käsitteet voivat saada eri lainsäädäntöaloilla erilaisen sisällön tai tulkinnan. Myös jakamistalouden käsite voidaan ymmärtää eri tavoilla. Tällaisia ongelmia esiintyy toki perinteisemmissäkin tapauksissa kuin jakamistaloudessa. Säädösten soveltamisen epäselvyydestä johtuva käytännön epävarmuus voi aiheuttaa haasteita erityisesti henkilöille, jotka osallistuvat jakamistalouteen monissa eri rooleissa. Osallistuminen voi johtaa yllättäviin riskeihin ja seurauksiin, joita henkilö ei ole osannut ennakoida.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistaloutta koskevat suurimmat haasteet Suomessa liittyvät sääntelyn puuttumi-seen ja siihen, että jakamistalous muuntautuu usein ammattimaiseksi liiketoiminnaksi, jonka harjoittamisessa ei ole enää tosiasiallisesti kyse jakamistaloudesta. Näin syntyneeseen laajamittaiseen ammattimaiseen toimintaan ei käytännössä sovelleta toimialaa koskevaa lainsäädäntöä, minkä vuoksi eri toimijoiden vastuut, velvoitteet ja oikeudet jäävät epäselviksi tai ratkaisematta. Jakamistalous ei kuvaa ammattimaista toimintaa, vaan oikeampi termi on välitystalous. MaRa ottaa tässä lausunnossa kantaa pääasiassa ammattimaisessa välitystoiminnassa olevan majoituksen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Yksi jakamistalouden suurimpia ongelmia on siinä, että samanlaista toimintaa kohdellaan täysin eri säännöin – tai jopa ilman mitään sääntöjä. MaRa katsoo, että kaikki kilpailu on tervetullutta, mutta samanlaista toimintaa harjoitettaessa tulee kaikkien toimijoiden noudattaa samoja sääntöjä. Majoitukseen liittyvä sääntely on lisääntynyt koko ajan. Toimiala on tällä hetkellä raskaasti ylisäännelty. Tilannetta tulee parantaa sekä majoituksen sääntelyä vähentämällä että luomalla riittävät säännöt muuta ammattimaista toimintaa varten. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa liikennekaaren ensimmäisen vaiheen taksitoiminnan sääntely perinteisen ammattimaisen taksitoiminnan ja Uberin välillä. Toinen suuri ongelma on, että jakamistalous ja erityisesti sen kautta syntynyt ammattimainen liiketoiminta on suurelta osin harmaan talouden piirissä. Yhteiskunnallisten velvoitteiden välttäminen on pelisääntöjen puuttumisen takia helppoa. Hyvä esimerkki tästä on poliisien tutkinnassa olevat Uber-kuljettajien tuloverojen välttely. Ammattimainen liiketoiminta on muuttanut jakamistalouden luonnetta enemmän välitystalouden suuntaan. Välitysalustalle maksettavat komissiot virtaavat ulos palveluja tarjoavasta maasta ja suuri osa sijaintimaahan jäävistä tuloista pysyy harmaassa taloudessa. Välitystaloudessa toimivien työntekijöiden oikeudellinen asema on epäselvä ja heidän sosiaaliturvansa on usein tavanomaista heikompi. Myös asiakkaina oleville kuluttajille tarjottava suoja on puutteellinen. Mitä enemmän liiketoimintaa voidaan harjoittaa näin, sitä vaikeampaa on rahoittaa yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Siksi välitystaloutta varten tulee luoda säännöt, joilla turvataan yhteiskunnan intressit, luodaan tasapuolinen toimintaympäristö ammattimaisten toimijoiden välille ja varmistetaan kaikkien toimijoiden oikeusturva. Jakamistaloudesta laaditussa virkamiesselvityksessä mainitaan esimerkkinä yhdysvaltalainen vuonna 2008 perustettu Airbnb. Se on hyvä esimerkki toiminnasta, joka on muuntautunut muutamassa vuodessa jakamisesta ammattimaiseksi liiketoiminnaksi. Enemmistö Airbnb:n välittämästä majoituksesta on monissa suurkaupungeissa huoneistoja, jotka eivät ole kenenkään asuntoja. Näissä tapauksissa kyseessä ei ole jakamistalous, vaan uusi mahdollisuus investoida majoituksen ja matkailupalvelujen tarjoamiseen. Jokaisessa suuressa matkailukaupungissa on toimijoita, joilla on välityksessä yli 100 huoneistoa. Kyseessä on selkeästi vaihtoehto sääntelyn piirissä olevan majoituksen harjoittamiselle. Uusimpana aluevaltauksena Airbnb on ryhtynyt tarjoamaan palveluja yritysasiakkaille. Yhtiö on tehnyt sopimuksen jo 250 suuryrityksen kanssa. On selvää, että tällainen toiminta on täysin ammattimaista. Airbnb ilmoittaa, että huoneistossa on oltava vastaanottopalvelu, laajakaista, itsepalveluna tehtävä uloskirjautuminen ja tarvikkeita, joita on yleensä hotellissa (kuten ilmainen shampoo, hiustenkuivaaja ja silitystarvikkeet). Airbnb:tä koskeva esimerkki osoittaa hyvin virkamiesselvityksessä olevat puutteet. Siinä jakamistaloutta on käsitelty pääosin vain pienimuotoisena näpertelynä, jonka tarkoituksena on yhteisen hyvän jakaminen, resurssitehokkuus ja voittoa tavoittelemattomuus. Tästä huolimatta toiminnan ammattimaistumisesta on jo lukuisia esimerkkejä ympäri maailmaa. Esimerkiksi tuoreen, Hotelschool The Haguen ja Colliersin International Hotelsin tekemän tutkimuksen mukaan Reykjavikissa vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Airbnb:n kautta tehtävät majoitusvaraukset kasvoivat 90 prosenttia edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Reykjavikissa yli 51 prosenttia Airbnb-majoituskohteista tarjoaa majoittaja, jolla on majoituskäytössä useampia huoneistoja. Tämä osoittaa hyvin, miten nopeasti ilmiö kasvaa ja miten ammattimaiseksi se on lyhyessä ajassa muuttunut. Reykjavikissa on myös reagoitu tähän rajoittamalla Airbnb:n kautta vuokraamista 90 päivän ajaksi vuodessa. Lähes jokaisessa kerrostalossa Reykjavikin keskustassa on majoitusliiketoimintaa. Monissa muissakin kaupungeissa on ryhdytty vaatimaan rajoituksia Airbnb-majoitukselle. Joissakin niitä on jo toteutettu. Perusteena sääntöjen luomiselle on ollut asuntojen hintojen ja vuokrien jyrkkä nousu ja sitä kautta palvelualojen työvoimapulan pahentuminen asuntojen siirtyessä pois asumiskäytöstä majoitusliiketoimintaan. Myös lisääntyneet järjestyshäiriöt ja paikallisten asukkaiden kielteinen suhtautuminen matkailijoihin ovat olleet perusteena rajoituksille. Hyvä esimerkki tästä on Barcelona ja Amsterdam. Esimerkiksi Berliinissä asuntoa ei voi vuokrata kahta kuukautta lyhyemmäksi ajaksi. Puolet asunnosta saa edelleen vuokrata, jos on myös itse kotona. Amsterdamissa saa samaa asuntoa vuokrata vain 60 päivän ajan vuodessa ja lisäksi asuntoon saa majoittaa korkeintaan neljä ihmistä. Vastaavia rajoituksia on muitakin kuten esimerkiksi Lontoossa (enintään 90 päivää vuodessa), New Yorkissa (enintään 30 päivää vuodessa) ja Pariisissa (enintään 120 päivää vuodessa). Kohtuuhintaisten asuntojen puute suurten kaupunkien keskustoissa vaikeuttaa työvoiman saatavuutta myös Suomessa. Välitystalouden yleistyminen pahentaa ongelmaa entisestään. Edellä mainitut esimerkit osoittavat hyvin, että ammattimaiseen välitystalouteen on perusteltua luoda sääntely, joka mahdollistaa tasapuolisen kilpailun. Kilpailun vääristymiä koskevia näkökohtia ei ole virkamiesselvityksessä käsitelty lainkaan. Siinä ei ole myöskään käsitelty millään tavalla jakamistalouden vaikutuksia valtiontalouteen eikä työllisyyteen, kun liiketoimintaa siirtyy kireän verotuksen piiriin kuuluvista yrityksistä helposti harmaassa taloudessa toimiviin toimijoihin. Selvityksessä ei ole myöskään otettu huomioon sitä, että välitysalustoja tarjoavat yritykset ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisia yrityksiä, joiden liikevoitto ja komissiot tulevat verotettavaksi muualla kuin Suomessa. Matkailu kasvaa erittäin nopeasti ja myös perinteiset matkailuyritykset ovat kiinnostuneet uusista aikaisempaa nopeammista tavoista laajentaa toimintaansa. Investoijat kunnostavat kokonaisia asuintaloja tai ostavat kymmeniä asuntoja ja ryhtyvät harjoittamaan niissä lyhytaikaista asuntojen vuokrausta tai majoitusta. Suomessakin on useita esimerkkejä tällaisesta toiminnasta. Moni näistä toimijoista on MaRan jäsen. Heidän kyselynsä koskevat mahdollisuutta hankkia asuntoja matkailupalvelujen tarjoamiseen. Kyselyihin liittyy suuri ongelma: kukaan Suomessa ei osaa kertoa yhtenäistä, luotettavaa ja kysyjän oikeusturvan takaavaa keinoa palvelujen tarjoamiseksi. Muutamia esimerkkejä MaRaan tulleista kysymyksistä: Suojellussa talossa toimiva hotelli ei pysty rakentamaan lisää huoneita. Hotelli ostaa viereisestä taloyhtiöstä kuusi asuntoa ja ryhtyy majoittamaan asiakkaita niissä osana hotellin toimintaa. Taloyhtiön asukkaat valittavat tilanteesta ja kaupungin rakennusviranomaiset puuttuvat toimintaan. Neuvottelujen jälkeen toimintaa voidaan jatkaa, mutta hotelli ei saa tarjota asuntoihin majoittuville aamiaista tai muita hotellin majoitukseen liittyviä palveluja. Hotellin vieressä sijaitseva asuintalo saneerataan. Hotelli kiinnostuu mahdollisuudesta laajentua ja suunnittelee ostavansa talosta yhden porraskäytävän kaikki asunnot. Hotelli kysyy asiasta etukäteen rakennusviranomaisilta. Yhtiöltä evätään mahdollisuus laajentua viereiseen taloon. Matkailualueella toimiva ravintolayhtiö laajentaa toimintaansa ja ostaa läheisestä kerrostalosta 10 asuntoa. Asuntoja tarjotaan välitysalustalla matkailijoiden käyttöön. Vastaanottopalvelut ja siivous hoidetaan läheisestä ravintolasta. Kirjanpito hoidetaan ravintolayhtiössä ja yhtiö maksaa toiminnasta majoituksen arvonlisäveron. Yksi talon asukkaista reagoi tilanteeseen ja vaatii kaupunkia kieltämään toiminnan. Rakennusviranomaiset eivät ota selvää kantaa asiaan. Toimintaa on jatkettu pari vuotta alkuperäisen toiminta-ajatuksen mukaisesti. MaRan kokemusten mukaan rakennusviranomaisten kannat eri paikkakunnilla vaihtelevat suurestikin. Osa katsoo välitystalouden majoitukseksi, osa huoneenvuokraukseksi. Jotkut puuttuvat toimintaan ja asettavat ehtoja, toiset eivät ota kantaa eivätkä ryhdy toimenpiteisiin. Jos matkailupalveluja tarjoava yritys haluaa laajentaa toimintaansa välitystalouden avulla, paras keino on toimia, kuten välitystalouden periaatteisiin kuuluu. Toiminta aloitetaan ja mahdolliset erimielisyydet ratkotaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Tämä ei ole ammattimaisessa liiketoiminnassa kovin houkutteleva vaihtoehto, mutta moni ryhtyy siihen siitä huolimatta, koska toiminnan laajentaminen ammattimaista toimintaa koskevien säännösten mukaisesti voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Nykyinen sääntely kohtelee välitystoimintaa sattumanvaraisesti. Asunto-osakeyhtiössä huoneiston välittäminen voidaan estää vain yksimielisellä päätöksellä. Kaava-alueella sijaitsevassa talossa olevien huoneistojen välittämisen voi kieltää viranomainen. Euroopan komissio antoi kesäkuun 2016 alussa tiedonannon välitystaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta (KOM (2016) 356). Komissio julkaisi siinä näkemyksensä välitystaloudesta ja antoi jäsenvaltioille ohjeita, miten niiden pitäisi suhtautua välitystalouden synnyttämiin uusiin liiketoiminnan muotoihin. Välitystalouden alustoille ei komission mukaan pitäisi lähtökohtaisesti asettaa markkinoille pääsyn esteitä. Alustoilta ei pitäisi edellyttää lupia eikä lisenssejä, jos ne toimivat ainoastaan välittäjinä kuluttajien ja palveluja tarjoavien välillä. Toisaalta komissio piti riskinä sitä, että sääntelyn harmaata aluetta käytetään yhteiskunnan intressien mukaisen sääntelyn kiertämiseen. Komissio korosti, että välitystaloudessa toimivien palvelujen ja alustojen on maksettava veroja samalla tavoin kuin muiden talouteen osallistuvien. Komissio kehotti jäsenvaltioita kehittämään verojen keräämistä käyttämällä hyväksi jakamisalustojen harjoittajille jäävää tietoa. Jakamisalustojen tarjoajien tulisi suhtautua aktiivisesti kansallisten veroviranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön, jotta pystytään laatimaan kriteerit verovelvollisuutta koskevalle tietojenvaihdolle. Komissio kehotti jäsenvaltioita arvioimaan verolainsäädäntöä siten, että samaa palvelua ammattimaisesti harjoittavilla on samanlainen sääntely ja verotusympäristö. Komissio painotti tiedonannossaan myös, että Euroopan tulee ottaa hyöty digitalisaatiosta, mutta samalla on turvattava tasapuoliset työolosuhteet ja riittävä kuluttajansuoja.
      • Lahti Vesa
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Sääntely, erityisesti verotus.
      • SuoraTyö Oy, Laatikainen Jani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous käsitteenä on erittäin laaja ja siksi lainsäädännön kehittämistarpeita tulisi tarkastella kokonaisuuden lisäksi myös sektorikohtaisesti. Kiinteään omaisuuteen (asunto, loma-asunto jne.) liittyvät haasteet ovat varsin erilaisia, kuin esim. osaamisen (työn) jakamiseen liittyvät haasteet. Keskitymme omissa vastauksissamme ainoastaan työhön liittyviin jakamistalouden kysymyksiin. Suomalaisessa lainsäädännössä on hyvin selkeästi määritelty kaksi eri kehikkoa, työsuhteessa tehtävä työ ja yrittäjänä tehtävä työ. Mielestämme tämä jako on selkeä. Keskeisimpänä haasteena näemme työelämän rakenteeseen liittyvän perusolettaman, jonka mukaan työ tehdään yhdessä, toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Sen päättyessä alkaa toinen pitkä työsuhde. Nykyinen työlainsäädäntö perustuu tähän perusolettamaan, mikä on synnyttänyt työmarkkinoillemme jäykkyyttä, joka on omiaan ehkäisemään osaamisen jakamista jo markkinoilla olevien alustojen avulla. Pitkän työsuhteen perusolettama käy hyvin ilmi myös selvityksen kohdasta 3.5, jossa mainitaan esimerkkinä ”pitkäaikainen sopimussuhde, kuten työsuhde”. Nykyisellään pienimuotoinen osaamisen jakaminen tapahtuukin siis harmaan talouden piirissä, joko kokonaan tai osittain. Erityisesti kotitalouksien ja mikroyritysten tarjoamassa työsuhteisessa työssä on vähintään kohtalainen riski, että jokin työn suorittajan sosiaali- tai vakuutusturvan kannalta olennainen asia jää hoitamatta tietämättömyyden tai hallinnollisen työläyden vuoksi.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on jäsenenä jakamistalouden virkamiesverkostossa, joka on myös laatinut lausuttavana olevan selvitysluonnoksen. KKV viittaa tältä osin verkostotyöskentelyn yhteydessä esittämiinsä huomioihin. KKV on myös esittänyt jakamis- talouteen ja alustoihin liittyviä huomioita muun muassa kesäkuussa 2017 julkaisemassaan selvityksessä ja siihen liittyvässä blogikirjoituksessa sekä kuluttaja-asiamiehen uutiskirjeen artikkelissa (ks. jäljempänä kohta ”Liitteet”). Tällä hetkellä suuri osa jakamistaloudesta on luonteeltaan paikallista, pienimuotoista ja yhteisöllistä, joten KKV pitää tärkeänä, ettei jakamistaloutta ylisäännellä. Haasteena on myös vakiintuneiden toimijoiden voimakas lobbaus, jonka kautta nämä voivat pyrkiä vaikuttamaan jakamistalouden sääntelyyn. Lobbauksella voidaan pyrkiä estämään markkinoiden disruptio, jonka seurauksena sekä hinnat että vakiintuneiden toimijoiden kysyntä laskisivat. Jakamistalouden ennustetaan voimakkaasti kasvavan. Kaikkien toimijoiden osalta keskeisenä haasteena on roolien moninaisuus. Toimijoiden vastuusuhteet ja niiden väliset relaatiot voivat olla hyvin erityyppisiä. Epäselvyys säännösten soveltumisesta ja tulkinnoista luo epävarmuutta eikä synnytä luottamusta jakamistalouden edistämiseksi.
      • Akava ry
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • Digitaalinen murros tekee työn jakamisesta helppoa, kun työtä voidaan tehdä, tarjota, jakaa ja välittää erilaisten alustojen kautta. Tästä johtuen olisi paikoin parempi puhua alustataloudesta ja pilvityöstä. Jakamistalous muuttaa työmarkkinoita ja työtehtävien luonnetta. Työtehtävissä painotetaan analyyttisyyttä, vuorovaikutuksellisuutta sekä edellytetään korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Rutiinitehtävät vähenevät. Digitalisaatio voimistaa tätä trendiä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että siirretään jotain digitaaliselle alustalle. Digitaaliset alustat muuttavat sitä muotoa, jolla ihmiset jakavat työpanosta. Työntekijän rooli muuttuu ja toimeksiannosta tehtävä työ lisääntyy. Alustatalous tuo mukanaan paitsi ansaintamahdollisuuksia myös ongelmia. On eroteltava alustat, jotka luovat uutta työtä ja alustat, joiden kautta tehty työ on pois työsuhteisesta työstä. Toimeksiantojen kautta työskenteleminen voi johtaa tilanteisiin, joissa työsuhteen määritelmä saattaa hämärtyä. Tällä hetkellä alustatyönantaja ei ole työsopimuslain mukainen työnantaja eli kysymyksessä ei ole työsuhde eikä vuokratyö. Työsuhteen puuttuminen saattaa aiheuttaa sen, että oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei ole, kun ei ole työlainsäädännön mukaista työsuhdetta, työaikaa ei seurata, osaamisen päivittämiseen ei saa tukea, työterveyshuolto ja työsuojelu puuttuvat. Alustan ja työntekijän välinen neuvotteluaseman epätasapaino on myös syytä huomioida. Tässä on syytä pohtia, syntyykö työn hinnasta tarjouskilpailu, joka heikentää ostovoimaa.
      • Barking Oy, Suomi, Jousi Tero
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • - Uuden toimintatavan oppiminen on suuri haaste mukana oleville tahoille. - Tiedon puute sekä lainsäädännön epäselvyydestä johtuva epävarmuus on haitta. - Monesti pitää omaksua uusi tapa ajatella ja päästä epäluuloista. - Jakamistalous voi olla uhka perinteiselle liiketoiminnalle. - Asunto-osakeyhtiölaki saattaa olla este. - Veroviranomainen ei itsekään tiedä, miten jakamistalouden verotus toimii. - Kilpailu markkinoilla voi vääristyä parillakin tavalla.
      • Eezy Osk, Hellstén Saija
        Päivitetty:
        9.8.2017
        • Yleisellä tasolla jakamistalouteen liittyvistä haasteista keskeisimpiä ovat nähdäksemme nykyiseen toimintaympäristöön soveltumaton, vanhanaikainen ja jäykkä lainsäädäntö, markkinoille pääsyä vaikeuttava byrokratia ja harmaaseen talouteen liittyvät ongelmat. Itsensätyöllistäjille laskutuspalvelua tarjoavat yritykset auttavat ehkäisemään ja poistamaan harmaan talouden ongelmaa kasvavassa jakamistaloudessa huolehtimalla mm. verojen maksamisesta palveluntarjoajan ja käyttäjän puolesta. Huolehtiessaan monista byrokratiaan liittyvistä velvoitteista itsensätyöllistäjien puolesta laskutuspalvelut myös helpottavat markkinoillepääsyä, työmahdollisuuksien hyödyntämistä ja jakamistalouden kasvua. Itsensätyöllistäjille laskutuspalvelua tarjoavan yrityksen näkökulmasta suurimmat haasteet lainsäädännön osalta liittyvät itsensätyöllistäjien epäselvään asemaan työmarkkinoilla: työttömyysturvalain tulkinnanvaraisuuteen, eläkevakuuttamiseen, tapaturma- ja henkivakuuttamiseen sekä työssäoloehdon kertymiseen. Monille itsensätyöllistäjille sovitellun päivärahan saaminen on ehdoton edellytys satunnaisen työn kannattavuudelle ja päätösten ennustettavuus on siten ratkaisevan tärkeää työllistymisen kannalta. Työttömyysturvalakia tulkitaan kuitenkin eri TE-toimistoissa eri tavoin, ja jopa saman TE-toimiston sisällä virkailijoiden tulkinnat voivat erota toisistaan merkittävästi. Työttömyysturvalain tulkinnasta johtuvat haasteet näkyvät erityisesti siinä, katsotaanko itsensätyöllistäjän yrittäjämäinen toiminta pää- vai sivutoimiseksi. Tällä on ratkaiseva merkitys työttömyysturvan kannalta sekä mahdollisen sovitellun päivärahan että esimerkiksi työssäoloehdon voimassaolon kannalta. Ennakkopäätöksiä TE-toimistoista ei anneta, joten henkilö, jonka toimeentulo on riippuvainen työttömyyspäivärahasta, päätyy liian usein tilanteeseen, jossa työtä ei uskalla ottaa vastaan, kun ei voi etukäteen tietää, miten se TE-toimistossa tulkitaan. Vastaan on tullut jopa tilanteita, joissa henkilön pelkkä hypoteettinen tiedustelu siitä, miten mahdollisen työn vastaanottaminen vaikuttaisi työttömyysturvaan, on johtanut selvitykseen – eli käytännössä tilanteeseen, jossa henkilö joutuu viikkoja, joskus jopa kuukausia odottamaan ratkaisua, mikä on monesti taloudellisesti erittäin haastava tilanne. Viimeaikaiset muutokset laintulkinnassa ovat heikentäneet laskutuspalveluita käyttävien palveluntarjoajien asemaa mm. poistamalla heiltä oikeuden TyEL-vakuutukseen, lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen ja työntekijän ryhmähenkivakuutukseen. Erityisesti laskutuspalveluita käyttävien palveluntarjoajien eläketurva on TyEL-vakuuttamismahdollisuuden poistuttua keväällä 2017 säännelty erittäin epäonnistuneesti. Nykyisen kaltainen ennalta määriteltävään työtuloon perustuva YEL-vakuutus ei sovellu etenkään epäsäännöllisille palveluntarjoajille. Itsensätyöllistäjien siirtyminen YEL-vakuutuksen piiriin on myös lisännyt heidän omaa byrokraattista taakkaansa ja siten vaikeuttanut markkinoille pääsyä aikaisempaan oikeustilaan verrattuna. Vuoden 2017 alusta tuli voimaan niin sanotun lyhytaikaisen yrittäjyyden käsite, joka ajatuksena on erinomainen, mutta käytännössä tässäkin rajanveto siitä, kuinka monta lyhytkestoista toimeksiantoa henkilö voi ottaa vastaan menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen, on jätetty TE-toimistojen virkailijoiden tulkittavaksi. Se johtaa siihen, että henkilö ei voi varmuudella ottaa vastaan kuin korkeintaan yhden enintään 14 vuorokauden mittaisen työn ilman pelkoa siitä, että menettää oikeutensa työttömyysetuuteen.
      • Forenom Oy
        Päivitetty:
        7.8.2017
        • Jakamistalous on Suomessa toistaiseksi pienimuotoista toimintaa, jonka potentiaali on valtava. Suomessa tähän potentiaaliin ei vielä olla herätty, joka on mielestämme suurin haaste. Suomella ei ole varaa olla tukematta jakamistalouden innovatiivisia liiketoimintamalleja. Meidän pitää myös pystyä hyödyntämään paremmin vajaakäytöllä olevia resursseja sekä jakamistalouden että muiden toimijoiden kautta. Pidämme TEM:n selvitystä erittäin hyvänä askeleena oikeaan suuntaan. Osa vakiintuneita toimijoista näkevät lisääntyneen kilpailun usein uhkana ja yrittävät suojella olemassa olevaa toimintaa. On tärkeää ettei säätelyllä tai rajoituksilla estetä jakamistalouden uusien liiketoimintamallien kehittymistä. Samalla on tärkeää arvioida ja purkaa mahdollista tarpeetonta säätelyä nykyisten toimijoiden osalta. Yhtenä haasteena jakamistaloudessa on, että toiminta on monille yksityishenkilöille uutta ja siksi tietoa tulee jakaa aktiivisesti. Kuten TEM:n selvityksessäkin todetaan, esimerkiksi tietyt verolainsäädännön, pelastuslain ja terveydensuojelulain säännökset koskevan myös satunnaista kotimajoitusta tarjoavaa. Epävarmuutta aiheutuu myös siitä, että nykyinen lainsäädäntö- ja sääntely ei pysty asemoimaan jakamistalouden toimijoita.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        18.7.2017
        • Suomen markkinat ovat pienet, joten alustat, toimintamallit tai innovaatiot, jotka edellyttävät suurta joukkoa käyttäjiä eivät välttämättä leviä tai toimi Suomessa. Toisaalta meillä on esimerkkejä jakamistaloutta tukevista innovaatioista, jotka ovat levinneet maailmalle (mm. Netcycler, Sharetribe) tai joilla on potentiaalia levitä (mm. PiggyBaggy, ResQ, NappiNaapuri). Suomi voi myös tarjota sopivan kokeilualusta uusille ratkaisuille, koska oppimisympäristö, teknologia ja kulttuuri tukevat uusia ratkaisuja. Suomessa on perinteitä yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä sekä uudet innovaatiot omaksutaan suhteellisen nopeasti, joten meillä jakamistalouden ratkaisuja voi olla helpompi jalkaut-taa. Jakamistalous parhaassa tapauksessa voimaannuttaa kansalaisia toimimaan arvonmuodostuksen verkostoissa, lisää toimeentulomahdollisuuksia ja tukee yritystoiminnan monimuotoisuutta, mutta se voi myös heikentää työntekijöiden asemaa. Pahimmassa tapauksessa jakamistalouden alustat sekoittavat negatiivisella tavalla kokonaisten elinkeinoalojen toimintaa ja ylikansallisten yhtiöiden alustat maksavat verot ulkomaille. Verotuksen kehittämisessä onkin toisaalta jakamiseen kannustava verotus ja verokertymän turvaaminen tärkeää. Jakamistalouden leviämistä hidastavat epävarmuudet, joita jakamistalouden selvityksessä on nostettu esiin eli mm. vastuisiin ja verotukseen liittyvät epäselvyydet. Jakamistaloudessa roolit ja vastuusuhteet voivat olla hyvin erityyppisiä. Jakamistalous hämärtää kuluttajan ja tarjoajan, työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan tai ammattimaisen ja muun palveluntarjonnan välille vakiintuneita rajoja. Tämä johtaa epävarmuuteen sovellettavista säännöistä. Verotuksen osalta keskeisiä kysymyksiä ovat, mitä veroja eri jakamistalouden toimijoiden kuuluu missäkin tilanteessa maksaa ja mitä tietoja verottajalle tulee ilmoittaa. Monet verotettavien tulojen ilmoittamiseen ja verojen maksamiseen liittyvät säännökset on rakennettu perinteisten työsuhteen ja yritystoiminnan harjoittamisen ympärille.
      • Valtioneuvoston kanslia, Politiikka-analyysiyksikkö
        Päivitetty:
        12.7.2017
        • Järjestelmän ja yhteiskunnan turvaverkkojen vajavaisuudet perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden ulkopuolella oleville ihmisille.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Niemi Timo
        Päivitetty:
        26.6.2017
        • Kuluttajaliitto pitää keskeisimpänä ongelmana oikeudellista epävarmuutta. Rajat jakamistalouden ja perinteisten toimintatapojen välillä ovat epäselvät. Lisäksi jakamistalouden eri osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole juurikaan määritelty. Myöskään tilanteista, joissa yksityinen ihminen tarjoaa hyödykkeitä elinkeinonharjoittajille, ei ole säännelty. Toinen ongelma on riitojen ratkaiseminen. Jakamistaloudessa on usein kyse ainakin osittain yksityishenkilöiden välisestä kaupankäynnistä, jolloin riitaisuuksia ei voida ratkaista Kuluttajariitalautakunnassa, vaan pitäisi turvautua tuomioistuimiin. Tuomioistuinprosessi on kuitenkin niin kallis, että siihen ei kannata turvautua.
      • Kotiranta Fedu, Veronmaksaja
        Päivitetty:
        23.6.2017
        • Tästä on puhuttu jo yli 10 vuotta sitten viimeeksi ja silloin vaihdonvälineeksi mietittiin jotain "oravannahan" tyylistä asiaa, joka vaihtaisi omistajaa ja siitä saisi kuitin. Silloin asia kaatui verotukseen ja sopimustekniseen toteutukseen osapuolten välillä. Nyt mielestäni tähän löytyisi helppoja ratkaisuja (ainakin yksityiselle sektorille) nykyteknologiasta.
      • Sharetribe Oy, Makkonen Juho
        Päivitetty:
        9.6.2017
        • - Palkan maksaminen työsuorituksesta yksityishenkilölle on turhan hankalaa, jos haluaa varmistua siitä, että työnantajamaksut ja muut vastaavat maksut on hoidettu lain kirjaimen mukaisesti. - Kannustinloukut vähentävät useista pienistä työsuorituksista muodostuvien tulovirtojen houkuttelevuutta ja vähentävät näin ihmisten intoa osallistua jakamistalouteen.
      • 2. Millaisia sääntelyratkaisuja tai muita viranomaistoimia pidätte tarpeellisena näiden haasteiden ratkaisemiseksi?
      • Suomen Taksiliitto ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Sääntelyn tulee olla tasapuolista ja oikeudenmukaista. Yrittäjiä ja yrityksiä ei pidä laittaa eriarvoiseen asemaan yritystoiminnan koon, keston, työntekijöiden tms. perusteella. Esimerkiksi ammattipätevyydet, lupavaatimukset, kirjanpitoon, terveyteen, sosiaalilainsäädäntöön ym. liittyvät kysymykset eivät voi suosia jakamistalouden yrittäjiä muiden yrittäjien kustannuksella. Kilpailuneutraliteetti on syytä säilyttää. Yrittämisen ja yrittäjyyden perusedellytykset eivät Suomessa ole kovinkaan vaativat, joten ei ole tarvetta jonkun erityisen yritystoimintatavan edellytysten keventämiseen. Jos byrokratiassa on keventämisen mahdollisuus, niin tehtäköön se kaikille yrityksille ja yrittäjille tasapuolisesti.
      • Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Sääntelyn pitää tukea kilpailuneutraliteettia eli sitä, että samaa liiketoimintaa harjoittavia koskee lähtökohtaisesti samat säädökset. Palvelun tarjoamisen alustan kautta ei tule olla peruste jättää säädöksiä soveltamatta.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Asp Emil
        Päivitetty:
        17.8.2017
        • Jakamistalouden palveluiden toimintaympäristöä tulisi selkeyttää. Alustayritysten kanssa tulisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi verojen ilmoittamisen osalta, kuten muistion sivulla 13 on pohdittu. Itsensätyöllistäjän ja työntekijän roolien välillä liikkuminen tulisi olla mahdollista helpommin. Tältä osin mm. jatkotoimilistassa mainittu toimi 7 on tarpeellinen. Jakamistalouden toimijoille suunnatulla neuvonnalla ja ohjeistuksilla voidaan osin vähentää epävarmuutta. Selkeän tiedon sovellettavista säädöksistä ja niiden tulkinnasta tulisi olla helposti saatavilla. Muistiossa esitetty jakamistaloussivusto, johon koottaisiin keskeinen jakamistaloutta koskeva sisältö, voisi osaltaan auttaa tiedontarpeessa. Haasteena on joka tapauksessa jakamistalouteen osallistuvien henkilöiden tavoittaminen riittävässä määrin.
      • Oikeusministeriö, Lainvalmisteluosasto, yksityisoikeuden yksikkö
        Päivitetty:
        16.8.2017
        • Ks. edellä
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kuntaliitto korostaa, että koko julkisen talouden kannalta on tärkeää, että lainsäädännön tulee tehdä mahdolliseksi jakamistalouden kehittyminen siten, että se ei vaaranna julkisen talouden veropohjaa. Lainsäädäntöä ei pidä kuitenkaan lähteä muuttamaan ennen kuin käytössä on riittävä tietopohja laajan ja hyvin heterogeenisen jakamistaloussektorin lainsäädännöllisistä tarpeista.
      • Mäenpää Pasi, ja Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke, Helsingin yliopisto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädäntöä on uudistettava luomalla vertaistyöntekijän asema työntekijän ja yrittäjän ”väliin”. Vertaiskaupan ja -palvelujen toimijoiden oikeusturvaa varten tulisi luoda ”vertaissuojalautakunta”. Se voisi toimia mainejärjestelmän ja itsesääntelyn periaatteilla joukkoistamalla. Tarvitaan automatisoitu ja helppokäyttöinen verkkopalvelu, joka ohjaa jakamispalvelujen ja -kaupan maksutiedot viranomaisille ja eläkeyhtiöille. Kansallista tulorekisteriä ja vapaaehtoistyön portaalia voisi kehittää tähän suuntaan. Suomen tulisi vaikuttaa EU:iin, jotta se velvoittaisi palveluja ja niiden maksuja välittävät alustatoimijat ilmoittamaan niiden kautta välitetyistä palveluista viranomaisille ja työeläkelaitoksille. Sääntelyssä on tärkeä huomata alustatoimijoiden moninaisuus. Esimerkiksi ilmoitusvelvollisuuden soveltamista ja vaikutuksia on tarkasteltava paitsi isojen alustayritysten myös pienten voittoa tavoittelemattomien alustatoimijoiden kannalta.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry., Konttinen Jari
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous haastaa vakiintuneiden yritysten liiketoiminnan monilla toimialoilla. Vakiintuneille yrityksille tai ammattimaista toimintaa harjoittaville yrittäjille kohdistuu lukuisia velvoitteita, joita jakamistalouden toimijat pystyvät välttämään. Jotta lainsäädännöllä ei jatkossa luotaisi uusia esteitä digitaalisten liiketoimintamallien syntymiselle erillissääntelyllä, tulee keskittyä ensi sijassa olemassa olevan sääntelyn purkuun ja keventämiseen. Tällöin voidaan luoda tasavertaisemmat kilpailuolosuhteet vakiintuneiden toimijoiden ja jakamistaloustoimijoiden välille. Sujuva yhteistyö viranomaisten ja jakamistalouden toimijoiden välillä on keskeistä. Epäselvissä kysymyksissä – esimerkiksi palveluntarjoajan verotettavien tulojen ilmoittamisessa – tulisi viranomaisten ja palvelua välittävän alustan voida toimia yhteistyössä, jotta tarvittavat velvoitteet pystytään hoitamaan.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kaikkien talouden toimijoiden kannalta on tärkeää, että sääntely on selkeää ja oikeudenmukaista. Samalla kun luodaan jakamistaloutta edistävää sääntelyä, on tarpeen selvittää ja yksinkertaistaa myös perinteistä liiketoimintaa koskevaa sääntelyä. Selvityksen kohdassa 7.1. (sivu 29) on perustellusti esitetty jakamistalouteen liittyviä kilpailun edistämiseen liittyviä sääntelyperiaatteita, joihin täysin yhdymme. Jakamistaloudelle tyypillinen itsesääntely mainejärjestelmien kautta on osoittautunut varsin toimivaksi. Ylimitoitettua ja liian varhaista sääntelyä on vältettävä, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa ”markkinoiden voittajat määrittääkin sääntelijä”. Sääntelyneutraliteetti on kannatettava periaate ja sen soisi vaikuttavan myös sääntelytaakan vähentymiseen perinteisessä liiketoiminnassa. Sääntelyn keventämistä tulee jatkaa muun muassa siirtymällä luvanvaraisuudesta ilmoitusmenettelyyn ja itsesääntelyyn, varmistamalla yhtenäiset lain tulkinnat, helpottamalla yritysten velvoitteisiin kuuluvaa raportointia sekä purkamalla sektorikohtaista lainsäädäntöä, joka on päällekkäistä yleissääntelyn kanssa. Julkisia hankintoja tulee mielestämme hyödyntää elinkeinopoliittiseen ohjaukseen. Innovatiiviset julkiset hankinnat voivat strategisesti kohdistettuina tuottaa uusia toimintamalleja myös jakamistalouteen. Myös innovaatiopolitiikan toimia, ml. julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta sekä korkeakoulujen opetus- ja tutkimustoimintaa tulee ohjata vahvemmin edistämään digitaalisten palveluiden ja alustojen syntymistä Suomeen. Alustojen kautta työtätekevän tai muutoin satunnaisesti työskentelevän kannalta tulojen ja etujen hallinnassa tulee olemaan hyötyä valmisteilla olevasta tulorekisteristä. Negatiivinen tulovero voi myös olla yksi harkinnanarvoinen ratkaisu.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Sinda Veli
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • EK:n näkemyksen mukaan lainsäätäjän tulee tarkastella kaikkia edellä viitattuja haasteita strategisesti ja kokonaisvaltaisesti yli ministeriörajojen, mikäli digitalisaation mahdollistamia uusia liiketoimintamalleja halutaan Suomessa hyödyntää laajamittaisemmin. Jakamistalouden toimijoiden valvontaan ja neuvontaan tulee järjestää riittävät resurssit. Sujuva yhteistyö viranomaisten ja jakamistalouden toimijoiden välillä on myös keskeistä. Epäselvissä kysymyksissä – esimerkiksi palveluntarjoajan verotettavien tulojen ilmoittamisessa – tulisi viranomaisten ja palvelua välittävän alustan voida toimia yhteistyössä, jotta tarvittavat velvoitteet pystytään hoitamaan. Lainsäädäntötoimenpiteiden yhteydessä on huomattava, että vakiintuneille (ja usein työintensiivisien alojen) yrityksille tai ammattimaista toimintaa harjoittaville yrittäjille kohdistuu lukuisia velvoitteita, joita jakamistalouden toimijat pystyvät välttämään. Jotta lainsäädännöllä ei jatkossa luotaisi uusia esteitä digitaalisten liiketoimintamallien syntymiselle, tasaista kilpailuympäristöä luotaessa tulee ensi sijassa keskittyä olemassa olevan sääntelyn purkuun ja keventämiseen. Lainsäätäjän tulee erityisen tarkasti huomioida se, että sen tehtävänä ei ole valikoida markkinoiden voittajia ja häviäjiä vaan sen tulee luoda lainsäädännöllä tasainen kilpailuympäristö, jossa markkinat ratkaisevat.
      • Uber Finland Oy
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Uberin näkökulmasta keskeistä on hoitaa liikennekaaren toimeenpano niin, että se huomioi lain teknologianeutraaliuden ja tavoitteet modernisoida ja keventää sääntelyä, mikä on tärkeää jakamistalouden hyötyjen saavuttamiseksi.
      • STTK ry., Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous-termin käyttö hämärtää toiminnan todellisen tarkoituksen, ja komission käyttämä yhteistyötalous tekee sen vielä pahemmin. Vain osa toiminnasta on sanan tarkoittamaa jakamistaloutta (oma-aloitteista, voittoa tavoittelematonta tai pientä korvausta vastaan, satunnaista) ja suurin osa on normaalia elinkeinonharjoittamista, jossa tavoitellaan liikevoittoa. Komission/Suomen tulisi käyttää termiä ”alustatalous” joka kertoo välittömästi mihin uusi liiketoimintamalli perustuu, eikä ota kantaa toiminnan luonteeseen (vertaistoimijoille jakamista vai liikevoittojen hakemista). Komissio on nostanut yhteistyötalous tiedonannossaan esiin viisi aihetta, joissa suurimmat ongelmat jo nostettu esiin. Esitetyt toimet jäävät kuitenkin toivomus-tasolle. Virkamiesselvityksessä ehdotetaan pääasiassa ohjauksen ja neuvonnan lisäämistä, sekä keskustelun jatkamista. Konkreettiset toimenpiteet aikatauluineen puuttuvat. Jäykkä lainsäädäntökoneisto toimii valitettavan hitaasti vaikka kysymyksessä on merkittävä työelämän ja liiketoiminnan murros, joka etenee nopeasti, ja josta on jo riittävästi käytännön ongelma-esimerkkejä korjausten perusteeksi. Alustojen, erityisesti Uberin, kohtelu sisämarkkinoilla on parhaillaan EU tuomioistuimen käsittelyssä. Toukokuun 11. julkilausumassa tuomioistuin totesi, että Uber ei ole niin sanottua tietoyhteiskuntapalvelua (information society service), vaan kuljetusliikennettä, eikä siten voi nauttia palveludirektiivin mukaista kohtelua. Eli tämän mukaan jäsenmaat voivat vapaasti säädellä sen toimintaa ilmoittamatta asiasta Euroopan komissiolle etukäteen. Tämä näkemys eroaa komission kannasta, joka esitettiin yhteistyötaloutta (collaborative economy) koskevassa tiedonannossa. Suomen tulisi toimenpiteissään ja kannoissaan nojautua EU:n tuomioistuimen kantaan. Alustojen, erityisesti suurten amerikkalaisten, verotuksessa on suuria ongelmia, joita ei voida lakaista toivomusten alle. Kun Euroopan jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna, pyrkivät profiloitumaan veronkierron estäjänä, niin samaan aikaa ei saa päästää syntymään toisenlaista harmaata taloutta EU:n sisämarkkinoille. Vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjeet ja toimet eivät ole riittäviä, sillä niillä ei tule olemaan vaikutusta esimerkiksi tähtitieteellisisä liikevoittoja takovien alustojen omistajiin. Esimerkiksi Komission kaunis toivomus siitä, että alustojen omistajat suhtautuisivat aktiivisesti veroviranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön ovat naiiviudessaan jopa huvittavia (vrt. Uber oikeusjutut). Suomen tulisi profiloitua alustatalouden ongelmien aktiivisena ratkaisijana, ei maton alle lakaisijana, ja vaatia komissiota ja neuvostoa ottamaan ongelmat esille myös kansainvälisissä neuvotteluissa. Nykyisen lainsäädännön tulkintoja ja soveltamista selkeyttämällä ja joissakin osin tiukentamalla voitaisiin ratkaista monet alustatalouden ongelmat. Eri lainsäädännössä olevat toisistaan poikkeavat määritelmät, kuten esimerkiksi työntekijän määritelmä, on korjattava yhteneväisiksi. Viestinnässä olisi selkeästi tuotava esiin, että myös itsensätyöllistäjä ja ”kevytyrittäjä” ovat lain silmissä yrittäjiä. Suhde mm. free-lancereihin ja osuuskuntamuotoiseen palvelujen tarjoamiseen on selkiytettävä. Alustojen omistajilta on edellytettävä, että ne omassa viestinnässään ovat tämän suhteen yksiselitteisiä. Yritysten yhteiskuntavastuu on laajennettava koskemaan myös uudenlaista, digitalisaation käyttöön rakentuvaa liiketoimintaa. Lainsäädäntö laahaa aina arkielämän kehitystä jäljessä. Selkeän sääntelyn puuttuessa harmaita alueita on selvästi jo nyt käytetty yleisen edun säilyttämiseen tarkoitettujen sääntöjen kiertämisessä (mm. työnantajamaksujen ja –velvoitteiden laiminlyönti). Mikäli keskeisten työelämää ja työntekijöiden suojelua, kuluttajasuojaa ja tervettä kilpailua edistävien lakien kiertäminen saa jatkua ja luotetaan sokeasti alustojen itsesäätelyyn, digitalisaation tuomat mahdollisuudet kääntyvät eriarvoisuuden kasvuksi ja kestävien ratkaisujen hakeminen hylätään. Suomen hallitus, eduskunta sekä elinkeino-, työmarkkina- ja kansalaisjärjestöt ovat sitoutuneet edistämään kestävää kehitystä omilla toimenpiteillään ja tämän pitäisi näkyä myös säädösten tarkoituksessa, sisällöissä ja toimeenpanossa.
      • Helsingin Kotimajoitus Tmi, Koskela Tapani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Ei kai siinä auta kuin normaali lainsäädäntötyö alan toimijoita ja asiakaskuntaa laajalti kuunnellen. Ammattimainen materiaalisten resurssien jakaminen tulisi nähdä normaalina vuokraustoimintana (työkaluvuokraamot, taksit, nykyään yhä enemmän myös airbnb, wimdu, yms.), ei osana jakamistaloutta kuten dokumentti Jakamistalouden säädösympäristö_haasteet ja kehittämistarpeet.pdf (s.3, 2.mom) viisaasti toteaa.
      • Oikeudet, ulossulkevuus ja sosiaalinen arvontuotanto uuden talouden malleissa -tutkimushanke
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kun jakamistalouden ja keikkatalouden kaltaiset uudet toimeentulon lähteet yleistyvät, työn ja yrittäjyyden erottelun purkaminen läpi sääntelyjärjestelmän tulee entistä ajankohtaisemmaksi. Sääntelyjärjestelmän pitäisi joustaa ja tukea ihmisten omaehtoista tulonhankintaa nopeastikin muuttuvissa olosuhteissa. Sääntelyn pitäisi tukea viranomaistoiminnan ennakoitavuutta esimerkiksi sosiaalietuuksiin ja verotukseen liittyvissä ratkaisuissa. Kapeasti ymmärretyn talouden ja työn ulkopuolelle jäävään yhteistoimintaan tulisi suhtautua vähintään yhtä suopeasti tai sallivamminkin kuin kaupallisten alustojen varaan rakennettuun jakamistalouteen. Sääntelyä ei pitäisi kehittää pelkästään voittoa tavoittelevan liiketoiminnan ja markkinoiden luomisen näkökulmasta, vaan sääntelyn pitäisi tunnistaa ja tunnustaa myös ihmisten omaehtoinen yhteistoiminta, joka usein sijoittuu formaalien markkinoiden ulkopuolelle. Ei-kaupallisen jakamistalouden kohdalla tulisi varmistaa sääntelyn kautta, että pelko esimerkiksi työttömyysetuuden menettämisestä ei estäisi ihmisiä ryhtymästä omaehtoiseen yhteistoimintaan.
      • Finpro Oy Visit Finland
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Puollamme MaRan jättämää lausuntoa. Jakamistalouden käsitteen ja sisällön määrittely ja raja-arvojen luominen edesauttaisi siihen, että jakamistalous loisi ajan myötä uutta yritystoimintaa.
      • Suomen Yrittäjät ry, Holopainen Petri
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Suomen Yrittäjät yhtyy mietinnön sivun 34 toteamukseen, jonka mukaan jakamistalouden tarpeetonta sääntelyä tulee välttää ja sääntelyn ei tulisi olla protektionistista. Vaihtoehtoisia sääntelyratkaisuja tulisi suosia ensisijaisesti, kuten antaa ohjeistusta ja neuvontaa jakamistaloudesta ja yrittäjyydestä.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Lähtökohtaisesti jakamistaloutta on EU:n mukaisesti tuettava tekemällä asiointi viranomaisten suuntaan mahdollisimman helpoksi, tasapuoliseksi ja yksinkertaiseksi. Toisaalta jakamistaloudessa toimimisen pitäisi johtaa lähtökohtaisesti esim. samoihin velvoitteisiin viranomaisten suuntaan kuin ns. perinteinen toiminta, jotta yhdenvertaisuus ei vaarantuisi (esim. kirjanpito, ilmoittaminen ja maksaminen). Käytännössä tämä tarkoittaisi yksinkertaista säädöskehikkoa, yksityiskohtaista ohjeistusta/tiedottamista siitä, mitkä ilmoittamis- ja maksuvelvollisuudet eri osapuolille kuuluvat. Paras ratkaisutapa olisi se, että maksaja voisi esimerkiksi yhdellä suorituksella hoitaa kaikki viranomaisilmoitukset ja - maksut niin, että tieto menisi kaikille viranomaisille ja esim. vakuutusyhtiöille kerralla. Tällä pystyttäisiin lisäämään esimerkiksi veronmaksu- ja ilmoittamismyönteisyyttä resurssitehokkaalla tavalla. Samassa yhteydessä ilmoittamisen ja maksamisen yksinkertaistamisen ja asioiden laajemman tiedottamisen kanssa voi olla tarkoituksenmukaista pohtia jakamistalouden toimijoiden maksaja- ja ilmoittamisrooleja. Kuten muistiossa ja edellä on todettu, eivät jakamistalouden toimijat yleensä asetu perinteisiin palkansaajan tai - maksajan taikka yrittäjän rooleihin. Uusien toimijoiden osalta maksu- ja ilmoittamisvastuut voisivat mahdollisesti myös jakautua aiemmasta poiketen maksajan ja maksun saajan välillä. Ilmoittamis- ja veronmaksuvelvollisuuksien täyttämiseksi parhaana ja kattavimpana tapana voisi olla muistiossakin esitetyllä tavalla tietojen kerääminen alustapalveluiden tarjoajilta riippumatta siitä, kulkeeko maksu palveluntarjoajan kautta vai ei. Tähän liittyen voi kuitenkin olla ongelmallista esimerkiksi se, että suuri osa merkittävimmistä alustatoimijoista toimii ulkomailta käsin, jonne sääntelyä ei voida käytännössä ulottaa. Toisaalta myös alustatoimijoiden ja palveluntarjoajien heterogeenisyys voi aiheuttaa sen, että samanlaisia vastuita ei pystyttäisi kaikille toimijoille säätämään. Joka tapauksessa säännökset tarvittaisiin ainakin alustatoimijoiden raportointivelvollisuuden, tiedonkeruuvelvollisuuden kuin rekisterien ylläpitovelvollisuuden osalta, jotta tietojen saanti verotuksen toimittamista varten pystyttäisiin turvaamaan. Koska ulkomaisten toimijoiden osalta tietojensaannin sääntely ei luultavasti ole mahdollista, tulisi tarpeellista selvittää mahdollisuuksia solmia sopimuksia tietojen saamiseksi alustatoimijoilta. Lähtökohtaisesti sopimusten osalta tulisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä siten, että sopimukset alustatoimijoiden kanssa tehtäisiin eri valtioiden yhteistyönä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa on lehtitietojen mukaan ainakin selvitetty mahdollisuutta solmia suoraan sopimuksia tietojen saamisesta alustojen ylläpitäjien kanssa. Yksittäisten sopimusten solmiminen voi kuitenkin sisältää ongelmia toteutuksen raskauden ja neutraalisuuden näkökulmasta varsinkin, jos sopimusneuvotteluja joudutaan käymään yksittäisten valtioiden toimesta. Myös EU:n tietosuoja-asetuksen tuomat muutokset olisi hyvä huomioida viranomaisvalvonnan mahdollistamiseksi. Uuden asetuksen mukaan toimijat eivät lähtökohtaisesti saa säilyttää tietoja, jotka eivät ole tarpeellisia toimijan omassa toiminnassa ja mikäli henkilö pyytää tietojen poistamista, ne on poistettava edellytysten täyttyessä. Kuitenkin lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseksi tarpeelliset tiedot voi säilyttää. Mikäli alustan ylläpitäjällä ei ole velvollisuutta ilmoittaa esimerkiksi vuosi-ilmoituksella suorituksen saajien tietoja, tietosuoja-asetuksen mukainen tietojen poisto henkilön toimesta voi tuoda haasteita viranomaisten tietojensaannille.
      • Helsingin Taksiautoilijat ry, Roitto Anssi
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Helsingin Taksiautoilijat ry katsoo, että jakamistalous tulisi suomalaisessa lainsäädännössä määritellä erittäin tarkasti. Määritelmän tulisi olla sellainen, että jakamistalous olisi nimensä mukaisesti tavaroiden, hyödykkeiden ja palveluiden jakamista ilman lisäarvon tuottoa. Jos lisäarvoa syntyy, tulisi jakamistalous- nimikkeellä toimivia palveluntuottajia kohdella lainsäädännön näkökulmasta samoilla säännöillä ja velvoitteilla kuin perinteisiä toimijoita jotka toimivat liiketalous periaatteen mukaisesti. Nykyisessä lainsäädännössä ei jakamistalouteen ole selkeää määritelmää ja tämä aiheuttaa sen, että maailmanlaajuisen megatrendin siivittämänä harmaa talous defacto on mahdollista. Kilpaillut markkinat voivat toimia terveellä tavalla vain silloin kun kaikilta samalla liiketoiminta alan toimijoilla on samat pelisäännöt.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalouteen liittyvien käsitteiden määrittelyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta kaikilla tahoilla olisi mahdollisimman samanlainen käsitteistö tai ainakin ymmärrys siitä, mitä eri käsitteet tarkoittavat. Selvitykseen tai myöhemmin mahdollisesti tehtävään ohjeistukseen olisi tarpeen lisätä eri alojen lainsäädännössä voimassa olevat määritelmät kuten yrittäjä tai elinkeinotoiminnan harjoittaminen. Selvitysluonnoksessa ehdotettujen jatkotoimien mukaisesti voitaisiin myös pohtia eri lainsäädäntörajat ylittäen sitä, voitaisiinko määrittää kategorisesti ei-ammattimaisen vertaistoiminnan ja ammattimaisen toiminnan raja. Rajaa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan soveltaa eri lainsäädäntöaloilla, vaikka niillä on edelleen omat erityispiirteensä ja käsitteensä. Muutoinkin tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä yhtenäistämään eri lainsäädäntöalojen käsitteitä. Tämä edesauttaisi kaikkien osapuolien velvollisuuksien hoitamista ja estäisi osaltaan jakamistalouden muodostumista epäviralliseksi ja harmaalla alueella olevaksi kokonaisuudeksi. Yhteistyössä eri lainsäädäntöalojen kesken on tuotettava tietoa jakamistalouden kannalta olennaisen lainsäädännön soveltamisesta. Tiedon tulisi olla sekä viranomaisten että asiakkaiden käytettävissä ja se voitaisiin tarjota esimerkiksi selvityksen jatkotoimissa ehdotetusti yhdellä jakamistalous -sivustolla. Muun informaation lisäksi tulisi laatia myös tapausesimerkkejä, jotka antaisivat suuntaa-antavaa selkänojaa kunkin lainsäädäntöalan lakien käytännön soveltamiseen. Tapausesimerkkien myötä voisi nousta esille eri lainsäädäntöalojen eroavaisuuksia tai muita ongelmakohtia, joiden pohjalta voitaisiin arvioida mahdollisia lainmuutostarpeita. Perustellusta syystä ja harkitusti voitaisiin myös selvittää, onko tarpeen ja mahdollista laatia esimerkiksi työsuojeluun liittyen uudenlaista lainsäädäntöä yrittäjien määrän suhteellisen osuuden lisääntymisen johdosta. Koska jakamistaloudessa toimii paljon yksityishenkilöitä, voitaisiin harkita myös sellaisen viranomaispalvelun perustamista, josta henkilö voisi etukäteen pyytää lausunnon asemastaan jakamistaloudessa tietyssä tapauksessa. Näin henkilö saisi alusta asti oikeaa tietoa asemastaan jakamistalouden toimijana ja voisi turvallisin mielin osallistua jakamistalouteen ja täyttää velvollisuutensa viranomaisia kohtaan. Sosiaalivakuutuksen osalta sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että tulisi sel-vittää, voitaisiinko nykyistä työsuhteiseen työhön ja yrittäjyyteen perustuvaa lainsäädäntöä kehittää joustavammaksi siten, että se nykyistä paremmin soveltuisi uusiin työnteon muotoihin ja mahdollistaisi joustavan liikkumisen eri työntekomuotojen välillä. Työsuhteessa olevan työntekijän ja yrittäjän välimaastoon ei tule kuitenkaan luoda uutta ryhmää, koska tämä toisi uuden määrittelyrajan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen, mikä vain vaikeuttaisi lakien toimeenpanoa ja ymmärrettävyyttä. Koska jakamistalous käsitteenä ja ilmiönä ovat vielä melko vakiintumattomia, tulee jakamistalouteen liittyviä lainsäädäntömuutoksia harkita tarkoin. Lainsäädännön joustavuutta tavoitellaan muun muassa muistiossakin mainitussa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka selvittää vakuuttamisen joustavoittamista yrittäjän eläkevakuutuksen osalta. Myös yhdistelmävakuutusta koskeva selvitystyö on käynnissä. Keskeistä näiden hankkeiden etenemisen näkökulmasta on se, että myös muu lainsäädäntö tukee selkeiden tulkintojen muodostumista ja muodostamista uusien työnteon muotojen kuten jakamistalouden kohdalla. Jotta sosiaaliturvaa voidaan kehittää niin, että sen hyväksyttävyys ja taloudellinen kestävyys säilyvät, on tärkeää, että rajanveto aidon vertaisperiaatteelta toimivan jakamistalouden ja ansaintatarkoituksessa jakamistaloutena harjoitetun toiminnan kesken on selkeä.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • MaRan eurooppalainen matkailu- ja ravintola-alaa edustava yhteistyöjärjestö Hotrec on laatinut suuntaviivat pelisäännöistä, joiden avulla voidaan vaikuttaa vastuullisen ja reilusti toimivan välitystalouden luomiseen Euroopassa. Hotrec on tunnistanut viisi ongelma-aluetta ja ehdottaa niiden korjaamiseksi toimenpiteitä. Hotrecin mukaan tärkeimmät välitystalouteen liittyvät ongelmat ovat: Välitystaloudesta ei ole riittävästi tietoa • Paikallisilla viranomaisilla ei ole käsitystä välitettävien asuntojen määristä, vuokra-ajoista eikä asiakkaista. • Välitysalustat eivät tarjoa viranomaisille informaatiota, jota tarvittaisiin esimerkiksi verotuksessa, turvallisuusjärjestelyissä tai asiakkaiden tunnistamisessa. • Välitystalous on niin laajaa, että se vaikuttaa monissa kaupungeissa asunto-markkinoihin ja vähentää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää. Yksityistä ja ammattimaista toimintaa ei pystytä erottamaan toisistaan • Sijoittajat ja yhtiöt voivat hallinnoida suurta määrää asuntoja, joiden ainoa käyttötarkoitus on palvelujen tarjoaminen matkailijoille. Toiminta vastaa perinteistä majoitusta, mutta sitä voi harjoittaa selvästi keveämmin säänneltynä. • Useimmissa maissa ei ole määritelty selkeästi sitä, milloin on kyse lyhytaikaisesta yksityisestä huoneenvuokrauksesta ja milloin säännöllisestä ammattimaisesta majoitusliiketoiminnasta. Verosäännökset ovat epäselviä • Verottaja ei saa tietoja välitystalouden harjoittajista eikä toiminnasta kertyvistä tuloista. Toimintaa koskevat verosäännökset ovat tulkinnanvaraisia, eikä säännösten noudattamista valvota. Verojen kiertäminen on tämän vuoksi helppoa. Toimintaan ei sovelleta terveydensuojelua, rakentamista tai turvallisuutta koskevia määräyksiä • Välitystalouteen ei sovelleta muuta ammattimaista toimintaa koskevia säännöksiä, koska toimintaa ei ole määritelty eikä toiminnanharjoittajia pystytä tunnistamaan. • Välitystaloudessa ei tarvitse huolehtia esimerkiksi terveydensuojelumääräyksistä, elintarviketurvallisuudesta, paloturvallisuudesta, rakentamismääräyksistä tai tekijänoikeuksista. • Majoittujia ei pystytä tunnistamaan eurooppalaisten säännösten mukaisesti. Välitystaloutta koskevat vastuut ovat epäselviä • Välitysalustojen, asuntojen omistajien, vuokrausta hallinnoivien yhtiöiden, vieraiden ja paikallisten viranomaisten väliset vastuut ovat epäselviä ja huonosti määriteltyjä. • Välitystoimintaan liittyvä vakuutusturva on puutteellista, eikä toimintaa varten räätälöityä vakuutusta ole välttämättä saatavilla. • Välitysyhtiöt, majoituksen tarjoajat ja asiakkaat eivät tiedä, mitä vastuita ja velvollisuuksia majoituksen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyy. Hotrecin eurooppalaisesta tilanteesta tekemä analyysi pitää pääosin paikkansa myös Suomessa. Esimerkit lyhytaikaisesta majoitustoiminnasta osoittavat hyvin tilanteen tulkinnanvaraisuuden. Esimerkit osoittavat myös, että suuri osa lyhytaikaisesta majoituksesta on Suomenkin lain mukaan majoitusta. Käytännössä toimintaan ei kuitenkaan miltään osin sovelleta majoitusta koskevaa lainsäädäntöä. Suomessa ongelmia aiheuttaa myös asunto-osakeyhtiöihin liittyvä lainsäädäntö. Asunto-osakeyhtiölaki perustuu osakkeenomistajien vastuiden määrittelyyn ja yhdenvertaisuuden takaamiseen. Laki sopii erittäin huonosti tilanteeseen, jossa jotkut osakkeenomistajat harjoittavat asunnoissa ammattimaista liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa tavallinen kotivakuutus ei korvaa ammattimaisessa majoitustoiminnassa aiheutunutta vahinkoa, jolloin vahinko voi päätyä asunto-osakeyhtiön eli viime kädessä osakkeenomistajien vastattavaksi. Ammattimainen toiminta tuo myös muut majoitukseen liittyvät ongelmat kuten järjestyshäiriöt asunto-osakeyhtiöihin. Hotrec on ehdottanut seuraavia toimenpiteitä vastuullisen ja reilusti toimivan välitystalouden luomiseksi: Rekisteröinti Majoittajien on rekisteröidyttävä. Tätä varten on luotava yksinkertainen ja helposti käytettävä järjestelmä. Välitysalustat eivät saa ottaa rekisteröimätöntä toimijaa välitysalustan asiakkaaksi. Välitysalustojen on annettava viranomaisille tietoja, joiden avulla majoitustoimintaa voidaan valvoa. Rajojen asettaminen Välitysalustojen kautta tapahtuvassa majoituksessa on määriteltävä ammattimainen toiminta, joka on saatettava sääntelyn piiriin. Huoneistossa majoittuvien asiakkaiden määrälle on asetettava enimmäismäärä, joka vastaa kohdemaan turvallisuus- ja rakentamismääräyksiä. Verotus Välitysalustat on velvoitettava antamaan verottajalle riittävät tiedot verotuksen perusteeksi. Terveydensuojelu, turvallisuus ja rakentaminen Majoituksen tarjoajat on saatettava normaalien terveydensuojelua, turvallisuutta ja rakentamista koskevien määräysten piiriin. Määräysten noudattamista on myös valvottava. Majoittujat on tunnistettava EU:n säännösten mukaisesti. Toimintaan liittyvät vastuut Kuluttajansuojasta on luotava säännöt, jotka ovat selviä kaikille osapuolille. Toimintaa varten on kehitettävä riittävä vakuutusturva, jonka olemassaolosta on kerrottava myös asiakkaille. Välitysalustojen on tehtävä aktiivista yhteistyötä viranomaisten kanssa, koska niillä on paras toimintaa koskeva tietopohja.
      • Lahti Vesa
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Viranomaisten tulisi pohtia enemmän jakamistalousalustojen verotusta ja vähemmän alustojen käyttäjien verotusta. Siis jakamistaloustoimintaa pitäisi verottaa vain, jos sitä voi pitää suht päätoimisena, mutta alustojen keräämiä voittoja pitäisi voida verottaa nykyistä tehokkaammin. Toki tämä pätee lähes kaikkeen monikansalliseen yritystoimintaan. Tärkeää olisi toimia niin, etteivät monikansalliset yritykset (alustoihin liittyvät tai muutkaan) veroparatiisien kautta pystyisi kiertämään veroja ainakaan niin helposti kuin nykyään.
      • SuoraTyö Oy, Laatikainen Jani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kansalliseen tulorekisteriin liittyvän lainsäädäntötyön ollessa käynnissä tulisi ottaa kattavasti huomioon eri työehtosopimusten alaisten töiden tekeminen useassa työsuhteessa samanaikaisesti. Nykyinen lainsäädäntö antaa tähän jo suhteellisen kattavan mahdollisuuden, mutta monilta osin sääntely useita yhtäaikaisia työsuhteita tekevien kohdalla on hyvin epäselvää ja aiheuttaa tehottomuutta. Kohtaamme omassa toiminnassamme nopeasti kasvavissa määrin ihmisiä, jotka tekevät työsuhteista työtä jopa yli kymmenelle eri työnantajalle yhden kalenterikuukauden aikana. Sosiaalisen suojelun rakenteet olisi säädettävä joustaviksi myös liikuttaessa työttömyyden, työllisyyden ja yrittäjätyön välillä. Puhuttaessa työn jakamisesta on äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että tulevaisuudessa yhä useammin erilaisista keikkatöistä, yrittäjätyöstä ja toimeksiannoista, koostuu henkilön koko tulopohja. Emme siis puhu enää pelkästään selvityksen kohdassa 4 mainituista ”lisäansioista esimerkiksi vapaa-ajalla”. Työlainsäädännön sekä työstä sopimisen sääntelyn tulisi olla sellaista, ettei työsuhteen kestolla tai satunnaisuudella ole merkitystä, vaan järjestelmien tulisi olla rajapinnoiltaan sellaisia, että työtä välittävät palvelut voivat kytkeytyä niihin helposti (esim. Työmarkkinatori-hanke). Asunnon jakamisessa vahingot ovat pahimmassakin tapauksessa lähinnä aineellisia. Henkilön työhistorian koostuessa valtaosin pirstaleisista keikkatöistä voi asioiden laiminlyönti aiheuttaa pahimmassa tapauksessa inhimillisen tragedian. Saatetaan havaita vasta vuosien päästä, ettei henkilölle ei ole kertynyt lainkaan eläke- tai sosiaaliturvaa. Erityisesti ulkomailta käsin toimivien työn jakamisen alustojen sääntely on tulevaisuudessa avainroolissa. Mikäli tätä sääntelyä ei tehokkaasti hoideta, voi markkinoille syntyä epäterve kilpailuasetelma, jossa ulkomaisten alustojen kautta ostettu työ on huomattavasti työsuhteista työtä halvempaa, kun työtä suorittavan henkilön eläke- ja/tai sosiaaliturvasta tingitään. Olemme myös vahvasti eri mieltä selvityksen kohdassa 3.5. mainitusta haasteesta asettaa velvollisuuksia myös alustapalvelujen tarjoajille, toimivatpa ne mistä päin hyvänsä (esim. case Uber ja Viron valtio). Kansallisen tulorekisterin kehitystyössä on äärimmäisen tärkeä ottaa huomioon, että voimme tarjota myös ulkomailta operoiville alustoille helpon ja joustavan tavan tuloista ilmoittamiseen. Ilman toimivaa infrastruktuuria, velvoitteiden asettaminen on haasteellista, aivan kuten selvityksessä todetaan.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • KKV:n näkemyksen mukaan haasteiden ratkaisemiseksi tulisi harkita vaihtoehtoisia sääntelykeinoja, kuten itsesääntelyä. Se voisi toimia hyvänä ensi askeleena kun jakamistalousilmiötä seurataan, siitä kerätään kokemuksia ja pohditaan sääntelyn tarvetta tulevaisuudessa. Selvityksessä esitetyin tavoin KKV pitää tärkeänä, että viranomaisten tulisi lisätä neuvontaa ja ohjeistusta olemassa oleviin säännöksiin ja hoidettaviin velvoitteisiin liittyen kaikilla lainsäädäntöaloilla. Viranomaisohjeistuksen antamisen osalta on kuitenkin otettava huomioon, että esimerkiksi kuluttajansuojalain palveluita koskeva sääntely on puutteellista eikä välittäjän asemaa käsittelevä säännös sovellu kaikilta osin sellaisenaan nykypäivään. Epäkohdaksi voi näin myös muodostua epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin päätyminen yksittäisissä riitatapauksissa. Kuten selvitysluonnoksessa todetaan, osa jakamistalouden yhteydessä esiin nousevista haasteista on samoja, jotka liittyvät yleisemminkin alustatalouteen ja sen kehitykseen. Koska asiat ovat laajasti pohdittavana kansainvälisellä tasolla (EU, OECD) ja koska kyse on vahvasti kehittymässä olevasta ilmiöstä, kotimaisia ratkaisuja ei tulisi tehdä hätiköidysti. Mikäli tulevaisuudessa päädytään sääntelyratkaisuihin, sääntelyn tulisi olla hyödyke- ja teknologianeutraalisuuden periaatteille perustuvaa aikaa kestävää yleissääntelyä.
      • Akava ry
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • Jakamistaloudessa toimivan alustatyöntekijän sekä alustatyönantajan asema, oikeudet ja velvollisuudet tulee olla selkeät. Jakamistaloudessa toimiville itsensätyöllistäjille on luotava kilpailulainsäädännöllisesti selkeä oikeus ammatilliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen edunvalvontaan. Työsuhteen tarjoamaa suojaa on laajennettava koskemaan myös toimeksiantona tehtyä työtä, joka ei ole yrittäjätyötä. Tällä hetkellä ”Pilvityönantaja” ei ole työsopimuslain mukainen työnantaja eli kysymyksessä ei ole työsuhde eikä vuokratyö. Sosiaaliturva on ulotettava koskemaan myös sellaisia itsensätyöllistäjiä, jotka eivät ole yrittäjiä tai palkansaajia. Akava on esittänyt oman mallin yhdistelmävakuutuksesta työttömyysturvan kehittämiseksi. Maan hallitus päätti puolivälitarkastelussa viedä asiaa eteenpäin ja sen valmistelua tulee jatkaa määrätietoisesti. Samoin sivutoimista yrittäjyyttä on edelleen helpotettava. Kilpailulainsäädännön osalta on selvitettävä, miten se kohtelee itsensätyöllistäjien oikeutta saada neuvontaa ammattijärjestöiltä mm. palkkiosuositusten osalta (tulkitaanko suositukset elinkeinonharjoittajien välisiksi kartellisopimuksiksi).
      • Barking Oy, Suomi, Jousi Tero
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • - Viranomainen voi tiedottaa tehokkaasti jakamistalouden hyödyistä. - Jakamistaloutta ei saa sopimuksellisesti estää. - Lainsäädännössä pitäisi olla selkeä lupa ihmisille jakaa resursseja ja saada siitä hyötyä. - Jakamistaloutta voidaan peilata ympäristölainsäädäntöön. - Vapaa kilpailu tulee sallia.
      • Eezy Osk, Hellstén Saija
        Päivitetty:
        9.8.2017
        • YEL-vakuuttamisen osalta lainsäädäntöä pitäisi pikaisesti joustavoittaa ja muuttaa mahdollistamalla esim. laskutuspalveluiden toimesta tapahtuva suoritusperusteisen eli automaattisesti yrittäjämäisen toiminnan liikevaihdon mukaan määräytyvän YEL-maksun maksaminen. Samalla olisi tärkeää myös säätää työssäoloehdon kertyminen ja voimassaolo paremmin nykyistä toimintaympäristöä vastaavaksi ja tukemaan sitä, että työn tekeminen olisi aina kannattavaa, toiminnan muodosta riippumatta. Selvityksen kohdassa 4.4 sanotaan: ”Lisäksi selvityksessä ehdotetaan, että työttömänä aloitettua yritystoimintaa pidettäisiin sivutoimisena ja työttömällä säilyisi oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen ensimmäisen neljän kuukauden ajan.” Tämä olisi mielestämme selkeästi askel parempaan suuntaan. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä koko sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi päivittää nykyiseen toimintaympäristöön sopivaksi; siis yhteiskuntaan, jossa työtä tehdään muutenkin kuin perinteissä työntekijän tai yrittäjän roolissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että päätöksiä ja lakimuutoksia tehdään yksitellen ilman kunnollista kuvaa kokonaisuudesta ja siitä, miten päätökset vaikuttavat yksilön sosiaaliturvaan ja mahdollisuuksiin työllistää itsensä. Sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi olla työhön kannustava ja mahdollisimman tasapuolinen. Lisäksi sen pitäisi olla riittävän yksiselitteinen, jotta tulkinnanvaraa ja -tarvetta jäisi mahdollisimman vähän.
      • Forenom Oy
        Päivitetty:
        7.8.2017
        • Me Forenomilla näemme että jo olemassa oleva sääntely vastaa moniin jakamistaloudesta esitettyihin kysymyksiin. Avainasemassa on jakaa tietoa pelisäännöistä. Yhteistyö jakamistalouden alustojen ja julkisten tahojen välillä olisi kannatettavaa läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Näin saataisiin jakamistalous osaksi matkailutilastointia ja parhaimmillaan helpotettaisiin myös mm. yksityishenkilöiden verotukseen liittyvää raportointia. Majoituspuolen keskusteluissa noustetaan usein esiin suurten matkailukaupunkien kuten Barcelonan ja Amsterdamin yritykset rajoittaa turismin kasvuun liittyviä haasteita. On kuitenkin huomioitava, että matkailu on näissä kaupungeissa aivan eri mittakaavassa kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Barcelonassa kävi viime vuonne 32 miljoonaa matkailijaa verrattuna 1,6 kaupungin miljoonaan asukkaaseen. Suomessa pääkaupunkiseudulla kävi viime vuonna 3,9 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa verrattuna alueen noin 1,1 miljoonaan asukkaaseen. Lisäksi uudet rajoitukset Barcelonassa koskee asuntojen lisäksi perinteistä hotelliliiketoimintaa. Suomi on matkailumaana vertailukelpoisempi Norjan kanssa. Norjan hallituksen nimittämän työryhmän selvitys jakamistaloudesta valmistui alkuvuodesta. Raportissa todetaan mm. että jakamisalustoiden kautta myytävän majoituksen kasvu toimii puskurina korkean kysynnän kausina ja houkuttelee Norjaan myös uusia matkailijoita. Massaturismia ei nähdä Norjassa ongelmana. Norjassa ei nähty tarvetta muuttaa olemassa olevaa matkailun säädösympäristöä.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        18.7.2017
        • Sopimus- ja vastuujärjestelmät ovat epäselviä, ja yksi mahdollisuus selventää tilannetta on laatia ohjeistus pelisäännöistä jakamistalouden piirissä toimiville. Ohjeistus voisi pitää sisällään tietoa mm. verotuksesta, oikeusturvasta, kuluttajan- ja tuottajanvastuusta sekä riidanratkaisukeinoista. Lisäksi on tarpeen arvioida tarvitaanko uusia toimintamalleja tai lisäkeinoja mahdollisten ongelmatilanteiden hoitamiseksi. Lisäksi on tarpeen luoda käyttäjälähtöinen tiedonhallintaratkaisu, joka helpottaa verojen keräämistä ja maksamista jakamistalouden palveluiden osalta. Tämä estäisi sen, että jakamistalouden ratkaisut ja ns. ei-ammattimainen toiminta ei päädy harmaan talouden piiriin. Esimerkiksi Virossa vastaavanlainen kokeilu on menossa. Muutamissa kotimaisissa kokeiluissa on havaittu, että arvoltaan maksujen, jotka ovat usein pieniä, mutta toistuvia, ilmoittamiselle ei ole käyttäjäystävällisiä ratkaisuja. Lisäksi pienistä maksuista kertyy helposti suurehko verotaakka, joka ei kuitenkaan tuo samoja hyötyjä kuin esim. tuloverojen maksu. Jakamistalouden veroratkaisuja pitäisi arvioida laajemmassa selvityksessä, jossa arvioidaan kokonaisvaltaisesti verotuksen tulevaisuutta tai osana suunnittelussa olevaa kansallista tulorekisteriä.
      • Valtioneuvoston kanslia, Politiikka-analyysiyksikkö
        Päivitetty:
        12.7.2017
        • Sosiaaliturvan kokonaisuudistus tullee olemaan keskeisiä toimia, joissa pitää jakamistalouden kehitys huomioida tarkkaan.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Niemi Timo
        Päivitetty:
        26.6.2017
        • Kuluttajaliiton mielestä edellä kuvattujen haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan sääntelyä. Jotta ei estettäisi eikä vaikeutettaisi kohtuuttomasti uusien toimintatapojen kehittämistä, sääntelyn tulee olla yleispiirteistä: pitää säätää vain vastuun kohdentumisen yleisistä periaatteista sekä eri toimintamuotojen rajanvedon suuntaviivoista. Toisaalta saattaa olla myös sellaisia kehityssuuntia, jotka halutaan estää. Ensisijaisesti sääntelyn tulisi olla horisontaalista, sektorikohtaiseen sääntelyyn tulisi turvautua vain kun se on välttämätöntä. On muistettava, että sääntely ei ole pelkästään taakka, vaan se lisää toiminnan ennustettavuutta ja siten helpottaa sitä. Tulee myös kehittää keinot kohtuuhintaiseen riidanratkaisuun. Keinoina voisivat olla joko Kuluttajariitalautakunnan kaltaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen perustaminen tai nykyistä kevyemmän ja huomattavasti halvemman tuomioistuinprosessin kehittäminen taloudelliselta arvoltaan vähäisten riitojen ratkaisemiseksi. Pelkästään jakamistalousalustojen omat sovittelupalvelut eivät ole riittäviä.
      • Kotiranta Fedu, Veronmaksaja
        Päivitetty:
        23.6.2017
        • Yksityishenkilöiden satunnaisen pienten (alle 1500e arvoisten) palveluiden vaihtopalvelun voisi toteuttaa yksinkertaisella huutonet -tyylisellä idealla. Palvelussa kansalaiset voisivat ilmoittaa asioita, joihin he toivoisivat apua ja muut ihmiset voisivat nähdä muiden palveluun ilmoittautuneiden henkilöiden anonyymistä profiilista, että minkälaista apua kyseinen henkilö voisi vastavuoroisesti toteuttaa (ja millä postinumeroalueilla). Palvelun voisi toteuttaa sillä erolla, että siihen kirjaudutaan verkkopankki-tunnuksilla (henkilötunnus) ja käyttäjille voi antaa plussan tai miinuksen heidän suorittamistaan pienistä palveluista. Jos vastapalvelu jää toiselta osapuolelta suorittamatta, käyttäjä saa miinuspisteen, jolloin muut käyttäjät näkevät sen (kommentteineen) ja voivat ottaa sen huomioon tehdessään valintaa avunpyyntöönsä vastainneiden kesken. Kolme miinuspisteitä saanut lentää ulos palvelusta kokonaan (ei auta vaikka joku kaveri kävisi "nollaamassa" miinukset). Plussapisteitä voi maksimissaan olla kolme, jolloin laaduntarkkailu myös pysyy hanskassa.
      • Sharetribe Oy, Makkonen Juho
        Päivitetty:
        9.6.2017
        • - Helppo rajapinta, jonka kautta alusta voisi hoitaa työnantajamaksut automaattisesti, jos yksityishenkilö hankkii palvelun toiselta yksityishenkilöltä - Kannustinloukkujen vähentäminen sosiaaliturvaa uudistamalla. Perustulo olisi jakamistalouden edistämisen kannalta ihanteellinen ratkaisu.
      • 3. Millaisia sääntelyratkaisuja tai muita viranomaistoimia pidätte tarpeellisena jakamistalouden edistämiseksi Suomessa?
      • Suomen Taksiliitto ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Rahaliikenteen digitalisointi, kirjanpitoon liittyvät vaatimukset, kuitinantoon liittyvät vaatimukset sekä näiden kehittäminen mahdollistaisivat todennäköisesti tasapuolisemman toiminnan. Jakamistalous ei sinänsä vaadi mitään muuta sääntelyä kuin sen sääntely, jota ko. toimintaa kohdistuu kaikkiin muihinkin. Yhdet markkinat - yhdet pelisäännöt! Jos tästä pidetään kiinni, niin toiminta on tasapuolista, reilua ja oikeudenmukaista. Erilaisten palvelun välittäjien / alustoiden osalta on syytä edellyttää, kuten esim. laki liikenteen palveluista edellyttää, että he kertovat välittämien palveluiden määrät, arvot jne. jokaisen välityksen / alustan piirissä olevan toimijan osalta suoraan verottajalle ja mahdollisesti myös muille toimijoille. Tämän tulee ehdottomasti koskea myös monikansallisia toimijoita, jotka harjoittavat välitys / alusta toimintaa Suomessa.
      • Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Lähtökohtaisesti ei ole perusteltua suosia erikseen jakamistaloutta vaan pohtia koko elinkeinon harjoittamisen edistämistä. Mikäli säädöksistä löydetään epätarkoituksenmukaisia alalletulon esteitä, tulee niiden poistamista arvioida niin, että sama normin purku koskee myös ns. perinteisiä palvelun tarjoajia.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Asp Emil
        Päivitetty:
        17.8.2017
        • Jakamistalouden tarpeetonta uutta sääntelyä tulisi välttää myös huomioiden hallitusohjelman norminpurun kärkihanke. Siltä osin kuin sitä on tarpeen säädellä, sääntelyn tulisi olla joustavaa ja mahdollistavaa. Lisäksi tulisi tarkastella jakamistalouteen liittyviä esteitä lainsäädännössä. Mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi tulisi uuden lainsäädännön sijaan ensisijaisesti harkita vaihtoehtoisia sääntelykeinoja. Joissain tilanteissa haluttu ohjausvaikutus voidaan saavuttaa nopeammin esimerkiksi itsesääntelyn kuin perinteisen sääntelyn kautta ja samalla vältytään ylisääntelyltä, joka muodostaa uhan jakamistalouden kehittymiselle.
      • Oikeusministeriö, Lainvalmisteluosasto, yksityisoikeuden yksikkö
        Päivitetty:
        16.8.2017
        • Ks. edellä
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kuntaliitto yhtyy Jakamistalouden virkamiesverkoston kantaan siinä, että viranomaisten tulisi lisätä neuvontaa ja ohjeistusta olemassa olevista säädöksistä, mutta korostaa, että näitä neuvontatehtäviä ei tulisi lisätä kuntien tehtäviin ilman tarvittavaa resursointia. Lähtökohtana tulee pitää sitä, että lainsäädännöllä ei ilman hyviä perusteluita rajoiteta jakamistalouden etenemistä. Elinkeinojen ja työllisyyden näkökulmasta keskeistä olisi tukea jakamis- ja alustatalouteen liittyvän yritystoiminnan syntymistä ja tunnistaa tällainen toiminta yhtenä uutena tärkeänä yrittäjyyden ja työllistymisen muotona.
      • Mäenpää Pasi, ja Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke, Helsingin yliopisto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Tavaroiden ja palvelujen pienimuotoinen myynti voitaisiin vapauttaa veroista esimerkiksi 3 000 euroon vuodessa asti. Tällä kannustettaisiin pienituloisia etsimään uusia toimeentulolähteitä, jolloin vertaistalous kehittyisi ruohonjuuritasolla. Verotuksessa tulisi joustaa yksinkertaisuuden ja neutraaliuden periaatteesta ryhtymällä kannustamaan kansalaisia jakamistalouteen joillakin aloilla, esimerkiksi tavaroiden korjaustoiminnassa kuten Ruotsissa. Jakamistalouden yritystoimintaa voidaan pyrkiä edistämään verohelpotuksilla tai muilla kannustimilla myös yrityksille, jotka laajentavat toimintaansa jakamistalouden suuntaan. Viranomaisia voidaan ohjata sisällyttämään jakamistaloutta edistäviä ratkaisuja julkisiin hankintoihin ja sopimuksiin. Jakamistalouden kansalaistoimijoiden ehdotuksia tulisi sisällyttää hallituksen kokeiluohjelmaan, esimerkkinä aikapankkitoiminnan verovapaus ja ns. tovivero tai paikallis- eli rinnakkaisvaluutta. Hallituksen ”normienpurkutalkoiden” jatkoksi tulisi käynnistää Salliva Suomi -ohjelma, jolla purettaisiin byrokratian pelkoa ja kannustettaisiin kansalaisia vertaistalouteen. Sääntelyn kehittäminen kytkettäisiin osaksi ohjelmaa.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry., Konttinen Jari
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Virkamiesraportissa korostetaan, että viranomaisohjeistusta ja -neuvontaa tulisi lisätä. Samoin korostetaan, että tarpeetonta erillissääntelyä tulisi välttää. Palta ry tukee tätä lähestymistapaa. Samalla on jatkettava määrätietoisesti sääntelyn keventämistä, muun muassa siirtymällä luvanvaraisuudesta ilmoitusmenettelyyn ja itsesääntelyyn, varmistamalla yhtenäiset lain tulkinnat, helpottamalla yritysten velvoitteisiin kuuluvaa raportointia sekä purkamalla sektorikohtaista lainsäädäntöä, joka on päällekkäistä yleissääntelyn kanssa. Yrittäjämuotoista työn tekemistä tulee tukea ja yritystoiminnan aloittaminen tulee tehdä helpoksi ja yksinkertaiseksi, jotta jakamistalouden potentiaalia voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää. Käytännön ongelmaksi on muodostunut yksinyrittäjien vaikeus saada tietoa vallitsevan lainsäädännön sisällöstä sekä viranomaisten erilaiset tulkinnat yrittäjästatuksesta. Tässä yhteydessä on eri lainsäädäntöjen määritelmät käytävät läpi ja tarvittaessa on tehtävä muutosesitykset lainsäädäntöjen käsitteiden yhtenäistämiseksi. Jakamistalouden kehitykseen helpotusta toisi selkeä "yhden luukun ja yhden tulkinnan -periaate". Kaikkien viranomaisten yhteinen ja selkeä ohje yrittäjänä toimimisesta sekä ”yksi viranomaisen luukku”, josta saa neuvontaa niin työsuhde-, työttömyysturva- ja verolainsäädännön tulkinnoista sekä yrittäjästatukseen vaikuttavista asioista ja sopimuskäytännöistä. Lainsäädännön kehittämisen lisäksi innovaatiopolitiikan toimia, ml. julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta sekä korkeakoulujen opetus- ja tutkimustoimintaa tulee ohjata vahvemmin edistämään digitaalisten palveluiden ja alustojen syntymistä Suomeen.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Lausunnolla oleva selvitys on hyvä esimerkki virkamiestyöryhmän positiivisesta asenteesta jakamistalouden mahdollisuuksien suhteen. Jakamistaloudelle on hyviä perusteluja mm. resurssitehokkuuden, talouden vireyttämisen, työllisyyden ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Ongelmakohtiakin on monia ja ne on tuotu selvityksessä hyvin esiin, mutta myös periaatteita ja toimenpiteitä ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Voimme yhtyä kaikkiin esitettyihin johtopäätöksiin ja jatkotoimenpide-ehdotuksiin. Jakamistalous on mahdollisuus Suomelle toimia, jälleen kerran, ketteränä kokeilijana ja houkuttelevana R&D-paikkana myös kansainvälisille yrityksille.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto, Sinda Veli
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Virkamiesraportissa korostetaan viranomaisohjeistuksen ja -neuvonnan lisäämisen tarvetta. Samoin raportissa korostetaan tarpeettoman erillissääntelyn välttämistä. Elinkeinoelämä tukee raportin lähestymistapaa todeten kuitenkin, että niiden lisäksi sääntelyn keventämistä tulee jatkaa, muun muassa siirtymällä luvanvaraisuudesta ilmoitusmenettelyyn ja itsesääntelyyn, varmistamalla yhtenäiset lain tulkinnat, helpottamalla yritysten velvoitteisiin kuuluvaa raportointia sekä purkamalla sektorikohtaista lainsäädäntöä, joka on päällekkäistä yleissääntelyn kanssa. Elinkeinoelämän näkemyksen mukaan julkisia hankintoja tulee hyödyntää elinkeinopoliittiseen ohjaukseen. Esimerkiksi innovatiiviset julkiset hankinnat voivat strategisesti kohdistettuina tuottaa uusia toimintamalleja myös jakamistalouteen. Yrittäjämuotoista työn tekemistä tulee tukea ja yritystoiminnan aloittaminen tulee tehdä helpoksi ja yksinkertaiseksi, jotta jakamistalouden potentiaalia voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää. Käytännön ongelmaksi on muodostunut yksinyrittäjien vaikeus saada tietoa vallitsevan lainsäädännön sisällöstä sekä viranomaisten erilaiset tulkinnat yrittäjästatuksesta. Tässä yhteydessä on eri lainsäädäntöjen määritelmät käytävät läpi ja tarvittaessa on tehtävä muutosesitykset lainsäädäntöjen käsitteiden yhtenäistämiseksi. Jakamistalouden kehitykseen helpotusta toisi selkeä "yhden luukun ja yhden tulkinnan -periaate". Kaikkien viranomaisten yhteinen ja selkeä ohje yrittäjänä toimimisesta sekä ”yksi viranomaisen luukku”, josta saa neuvontaa niin työsuhde-, työttömyysturva- ja verolainsäädännön tulkinnoista sekä yrittäjästatukseen vaikuttavista asioista ja sopimuskäytännöistä toisi merkittävää hyötyä. Lisäksi innovaatiopolitiikan toimia, ml. julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta sekä korkeakoulujen opetus- ja tutkimustoimintaa tulee ohjata vahvemmin edistämään digitaalisten palveluiden ja alustojen syntymistä Suomeen.
      • Uber Finland Oy
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Raportti kuvaa hyvin jakamistalouden hyötyjä: lisää uusia ja joustavia työskentelymahdollisuuksia, uusia palveluita ja alhaisempia hintoja sekä resurssien tehokkaampaa ja jaettua käyttöä. Raportissa keskustellaan myös verotukseen liittyvistä näkökulmista. Uber ottaa verosääntöjen noudattamisen erittäin vakavasti. Uber myös korostaa sopimuksissaan Uber-sovellusta käyttävien kuljettajien velvollisuutta noudattaa paikallista verolainsäädäntöä. Kehitämme myös jatkuvasti tietoa, joka tukee kuljettajiamme heidän täyttäessään verojen ilmoittamiseen liittyviä velvollisuuksiaan. Uber on tukenut ja tukee edelleen liikennepalvelulain vaatimusta välityspalvelun tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa asianomaisille viranomaisille vuosittain kokonaissummat korvauksista, jotka kuljetuspalvelun tarjoajat ovat saaneet sen välittämistä kuljetuksista. Tämä tuo kuljettajille selkeän kannustimen, helpottaa veroilmoitusten yhdenmukaista laatimista ja myös osaltaan keventää viranomaisten taakkaa tiedon keräämisessä. Ideaalitilanteessa voimme tehdä yhteistyötä verohallinnon kanssa niin, että kuljettajat voivat ilmoittaa heidän tulonsa suoraan verottajalle Uberin sovelluksen kautta. Askeleita tähän on jo otettu Ruotsissa ja Virossa.
      • STTK ry., Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Globaalien alustojen toisistaan poikkeavat omat säännöt poikkeavat valtioiden omasta lainsäädännöstä, esimerkiksi työntekijöiden suojelu ja kuluttajavastuu, sekä omat institutionaaliset riidanratkaisumenetelmät, jotka ovat kyllä nopeita, mutta eivät kykene takaamaan voimassa olevan lainsäädännön mukaista oikeudenmukaista kohtelua. Alustojen omistajat on saatava selkeästi tilivelvollisiksi sen maan kansalaisia kohtaan, jossa ne toimivat. Säädösympäristöä ajatellen on eroteltava selkeästi toisistaan voittoa tavoitteleva (alustatalous) elinkeinotoiminta, sekä voittoa tavoittelematon ja satunnaisia pieniä ansioita tuova toiminta (jakamista, yhteistyötä, kierrätystä). Voittoa tuottavat ja järjestäytynyttä liiketoimintaa pyörittävien alustojen omistajat on rinnastettava elinkeinonharjoittajiin. Alustat ja eri transaktiot on normitettava. Alustat on saatava verotuksen piiriin ja niiden operaattoreilta on edellytettävä yhteiskunnan pelisääntöjen noudattamista ja vastuullista liiketoimintaa. Suuri haaste on tietoturva, jota ei ratkaista nykyisellä tietosuojalainsäädännöllä. Asiakkailta saatavien tietojen turvallinen säilytys ja käytön korkea eettisyys on varmistettava säädöksin. Lainsäädäntöä on korjattava siten, että alustoilla liiketoimintaa tekevät velvoitetaan vastuuseen muiden yritysten tavoin tallentamastaan tiedosta. Alustojen omistajiin ja palvelujen tarjoajiin tulisi ehdottomasti soveltaa EU lainsäädännön markkinoille pääsyn vaatimuksia. Todelliseen jakamistalouteen eli ei-ammattimaiseen vertaistalouteen voisi soveltaa kynnysarvoja. Kuluttajasuoja paranisi jo siten, että alustatalouden liiketoiminnasta aletaan käyttää oikeaa nimitystä eikä hämärretä rajaa perinteiseen jakamistalouteen. Alustan omistaja ja alustan kautta palvelujaan tarjoavan selkeä määrittely elinkeinonharjoittajiksi (ammattimaista voittoa tuottavaa liiketoimintaa) on kiireellinen tehtävä. Samalla on myös määriteltävä että samat työnantajavelvollisuudet kuin yrityksiäkin koskevat myös alustojen kautta liiketoimintaa tekeviä. Epäselvä säädösympäristö on omiaan estämään tai hidastamaan alustatalouden palvelujen kysyntää ja tarjontaa sekä vaikeuttamaan julkisen vallan mahdollisuuksia kerätä veroja alustatalouden piiristä. Suomi on tukenut komission näkemystä siitä, että EU:n ja jäsenmaiden on tärkeää taata myös alustatalouden piirissä oikeudenmukaiset työolot ja työehdot sekä riittävä ja vakaa kuluttajasuoja ja sosiaalinen suojelu. Näiden periaatteiden tulee olla selvät myös suomalaisille lainsäädännön kehittäjille, ei pelkästään sosiaalisen pilarin asiantuntijoille.
      • Helsingin Kotimajoitus Tmi, Koskela Tapani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Alan negatiivisiin ilmiöihin on puututtava ennenkuin yleinen mielipide saa niistä liikaa energiaa, kuten monissa muissa maissa on käynyt (vrt. terveitä näkemyksiä http://bit.ly/2vELVgM ja ongelmia vaikkapa Barcelonassa http://bit.ly/2t0dVu9 ja http://bit.ly/2uZYrc0).
      • Oikeudet, ulossulkevuus ja sosiaalinen arvontuotanto uuden talouden malleissa -tutkimushanke
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Julkista keskustelua on hallinnut huomattava fokusoituminen sääntelyyn. Keskusteluun näin liittyy implisiittinen ajatus, jonka mukaan julkisen vallan tehtävä on ainoastaan luoda sääntöjä muuten spontaanisti syntyville toiminnoille. Tämä tarkoittaa, että kysymys alustojen hallinnasta sivuutetaan epäpoliittisena ja jakamistalouden alustojen oletetaan syntyvän markkinoilla. Pelkän sääntelyn sijaan olisi kuitenkin myös kysyttävä, miten julkinen valta voisi aktiivisesti tukea ja luoda jakamisen alustoja. Alustoissa ei ole kyse vain markkinoiden tuottamista palveluista, vaan jossain mielessä myös tämän vuosituhannen moninaistuvan ja digitalisoituvan talouden infrastruktuurista. Vertaistuotettujen palveluiden laajentamiseen voisi kehittää myös positiivisia kannustimia, erityisesti silloin, kun näiden palveluiden laajeneminen tukee ekologista kestävyyttä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Esimerkiksi liikenteen osalta ei pitäisi keskittyä pelkästään kaupallisen yhteiskäyttöautoilun mahdollisuuksiin vaan tukea myös yksityishenkilöiden järjestämiä kimppakyytejä esimerkiksi antamalla porrastamalla autoilun verotusta auton keskimääräisen täyttöasteen mukaan tai – jos Suomessa otetettaisiin käyttöön tietulleja – määrittämällä tietullien taksat sen mukaan, kuinka monta henkilöä autossa on. Ei-rahavälitteiseen jakamistalouteen (kuten palvelusten vaihto tuntikirjanpidon perusteella aikapankeissa) tulisi sääntelyssä suhtautua nykyistä sallivammin. Sitä ei lähtökohtaisesti tulisi rinnastaa ansiotyöhön verotuksessa eikä sosiaaliturvalainsäädännössä, sillä erilainen toimintalogiikka rahatalouden ulkopuolella tarkoittaa myös laajempialaisia hyötyjä, jotka eivät ole mitattavissa rahassa tai rinnastettavissa euromääräiseen verotukseen. Pienten sivutulojen hankkimiseen jakamistalouden kautta tulisi suhtautua sallivasti mutta myös luoda selkeät, ennakoitaviin ratkaisuihin johtavat periaatteet, jotta epäselvä oikeustila tai alueellisesti vaihtelevat viranomaiskäytännöt eivät lannistaisi jakamistaloudesta kiinnostuneita. Suomessa jakamistalouden kehitystä pitäisi tarkastella suhteessa hyvinvointivaltiolliseen perinteeseen ja pohtia jokaisessa sääntelyratkaisussa, miten jakamistalouden kaltaiset uudet työn ja talouden muodot voisivat tukea ihmisten itsenäistä tulonhankintaa ja yhteisöjen omaehtoista yhteistoimintaa niin, että tämä toiminta täydentää mutta ei korvaa julkisvallan takaamien universaalien palvelujen toteutumista.
      • Finpro Oy Visit Finland
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Puollamme MaRan jättämää lausuntoa. Lisäämme tähän, että näkemyksemme mukaan jakamistalouteen perustuvalla toiminnalla on vaikutusta Suomen houkuttelevuuteen modernina ja aikaansa seuraavana matkakohteena ja palveluja käyttävät matkailijat ovat myös tärkeä kohderyhmä Visit Finlandille. Näemme, että mahdollisen sääntelyn ei tule olla niin rajoittavaa, että toiminta tulisi huomattavasti hankalammaksi ja tarjonta alkaisi typistyä. Jakamistalouteen perustuva majoitustoiminta on mm. sesonkihuippujen lisäkapasiteettina tärkeä. Lisäksi toiminnan laajuuden ja tulosten mittaaminen ja seuranta ovat tärkeä huomioitava asia, joka vakiinnuttaisi ja perustelisi toimintaa matkailukentässä.
      • Suomen Yrittäjät ry, Holopainen Petri
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Suomen Yrittäjien mielestä lähtökohta on, että nykylainsäädäntö antaa pelisäännöt jakamistaloutta koskeviin kysymyksiin. Ohjeistuksella ja neuvonnalla tulisi lisätä lainsäädännöstä tietoisuutta jakamistaloudessa toimiville tahoille. Keskustelua ja pohdintaa tulisi kuitenkin jatkaa rajanvetotilanteista ja kynnysarvoista esimerkiksi ammattimaisesti ja satunnaisesti ei-ammattimaisesti toimiville. Viime kädessä, jos toimivaa ratkaisua ei löydetä, se tulee tehdä lainsäädännön kautta. Tämä tulisi tällöin tehdä kuitenkin mahdollisimman pienillä muutoksilla ja siten ettei kohtuuttomasti lisätä toimijoiden velvollisuuksia ja byrokratiaa.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Sekä muistiossa että jakamistaloudesta yleisesti puhuttaessa on käytetty vaihtelevia käsitteitä työnsuorittajasta: itsensä työllistäjä, kevytyrittäjä, itsenäinen ammatinharjoittaja, palveluntarjoaja, yksin yrittäjä, freelancer jne. Monilla käsitteillä ei ole lainsäädännöllistä pohjaa ja käsitteillä voi olla eri tilanteissa eri merkitys. Terminologiaan tulisi siten kiinnittää erityistä huomiota ja käsitteet tulisi avata ja tarpeen mukaan ottaa osaksi lainsäädäntöä. Verotuksen näkökulmasta jakamistalous asettaa haasteita erityisesti tulojen ilmoittamiselle. Kuinka turvataan tietojen saaminen jakamistalouden tuloista ja varmistetaan verojen maksu ja näin estetään harmaan talouden syntymistä. Lisäksi tulisi miettiä, millaisia hallinnollisia kustannuksia syntyy pienten tulojen ilmoittamisesta. Tulojen ilmoittamiseen voi liittyä myös erilaisia teknisiä haasteita. Jakamistalous on laaja kokonaisuus, jonka verotuksellisten haasteiden pohtiminen ja ratkaiseminen vaatisi erillistä työryhmää.
      • Helsingin Taksiautoilijat ry, Roitto Anssi
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalouden ja perinteisten toimijoiden ero tulisi selvittää lainsäädännössä mahdollisimman tarkasti kohdassa 3 kuvatulla tavalla. Tällöin jakamistalouden toimijat voisivat jakaa hyödykkeitään ja palveluitaan ilman pelkoa siitä, että lakia rikotaan tai yhteiskunnallisia velvoitteita ei täytetä. Johtoajatuksena Helsingin Taksiautoilijat ry:n mielestä tässä on, että jakamistalous nimikkeellä tuotettu palvelu, hyödykkeiden tai tavaroiden jakaminen muuttuu liiketoimintaperiaatteella toimimiseksi, jos lisäarvoa syntyy
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Edellä mainittujen toimien lisäksi kannattaisi viranomaisvelvoitteiden hoitamisesta tehdä mahdollisimman helppoa jakamistaloudessa toimiville henkilöille. Esimerkiksi pienimuotoista yritystoimintaa tekevät henkilöt hyötyvät, jos heillä on käytössään sähköinen, helppokäyttöinen palvelu viranomaisvelvoitteiden hoitamista varten. Näin lyhyetkin palvelujen ja hyödykkeiden tarjonnat tulevat todennäköisemmin viranomaisten tietoon ja velvoitteet tulevat hoidetuiksi. Jo olemassa olevista palveluista tulisi tiedottaa kattavasti. Jakamistaloutta edistää myös se, että helpotetaan käytännössä palvelujen tai hyödykkeiden tarjoajan, niiden vastaanottajan ja välittäjän sekä tarvittaessa rahoittajan kohtaamista. Sosiaaliturvan osalta sosiaaliturvajärjestelmien kehittämisen ja kehittymisen taustalla oleva perinteinen jako työntekijäasemassa ja yrittäjänä harjoitettuun toimintaan tulee säilyttää. Jakamistalouden edistämisen näkökulmasta yksittäisen henkilön ja toisaalta sosiaaliturvaa toimeenpanevien toimijoiden kannalta tärkeää on, että tulkinta ansaintatoiminnaksi katsottavasta jakamistalouden harjoittamisesta olisi mahdollisimman yhdenmukainen työoikeudellisen säätelyn, sosiaaliturvajärjestelmän ja verotuksen näkökulmista. Säätelyä tulisi kehittää näiden järjestelmien kesken yhteistyössä, ja myös tulkinnoista ja kehityssuunnista viestiminen hyötyisi yhteisistä kannanotoista.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalouden ja perinteisten ammattimaisten toimijoiden välisen kilpailuneutraliteetin takaamiseksi on olennaista määritellä jakamistalouden ja ammattimaisen liiketoiminnan välinen ero. Ammattimainen toiminta on saatettava kutakin toimialaa koskevan sääntelyn piiriin. Samoista asiakkaista kilpailevien yritysten liiketoiminnan sääntelyn tasapuolisuus on turvattava. Välitysalustoille on asetettava velvollisuuksia tietojen antamiseen ja toimimiseen yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa. Lainsäätäjän on selvitettävä ammattimaisen majoitusliiketoiminnan vaikutukset asunto- ja työvoimapulaan suurissa kaupungeissa. Sosiaalivakuutusjärjestelmää on kehitettävä niin, että se tarjoaa turvaa myös itsensä työllistäjille. Vakuutusturvaa on kehitettävä niin, että lyhytaikaisessa majoituksessa turvataan asunto-osakeyhtiöiden osakkeenomistajien ja asiakkaiden asema. Tämä ei välttämättä ole sääntelyyn liittyvä asia, mikäli vakuutusyhtiöt voivat jo nyt kehittää tällaisia tuotteita.
      • Lahti Vesa
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Viranomaisten tulisi pohtia enemmän jakamistalousalustojen verotusta ja vähemmän alustojen käyttäjien verotusta. Siis jakamistaloustoimintaa pitäisi verottaa vain, jos sitä voi pitää suht päätoimisena, mutta alustojen keräämiä voittoja pitäisi voida verottaa nykyistä tehokkaammin. Toki tämä pätee lähes kaikkeen monikansalliseen yritystoimintaan. Tärkeää olisi toimia niin, etteivät monikansalliset yritykset (alustoihin liittyvät tai muutkaan) veroparatiisien kautta pystyisi kiertämään veroja ainakaan niin helposti kuin nykyään.
      • SuoraTyö Oy, Laatikainen Jani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Mikäli työn tekemistä ja tarjoamista halutaan tehokkaasti edistää jakamistalouden keinoin, tulisi työstä sopimiseen, työn tekemiseen sekä työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyvää lainsäädäntöä katsoa yhtenä kokonaisuutena (vrt. Liikennepalvelulaki) ja uudistaa tarvittavilta osin edistämään uusien palvelumallien syntymistä sekä uuden teknologian, digitalisaation ja uusien liiketoimintakonseptien käyttöönottoa (Liikennepalvelulain uudistuksen keskeiset tavoitteet). Työn suorittajan statukseen liittyvät ongelmat on kuvattu selvityksessä hyvin. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että työnvälitykseen liittyvien alustojen ylläpitäjät velvoitetaan ilmaisemaan palvelun yhteydessä selkeästi, millä statuksella työtä tehdään, yrittäjänä vai työntekijänä, sekä miten vaikutuksia sillä on työn suorittajan asemaan suhteessa eläke-, sosiaali- ja työttömyysturvaan. Sääntelyn pohjana tulee olla työntekijäkokemus, sillä työ on keskeinen osatekijä yksilön identiteetin ja turvallisuuden kokemusta. Suomalaisia erinomaisia työntekijän turvaverkkoja ei tule jakamistalouden paineen alla purkaa, vaan luoda järjestelmiin joustavuutta, jolla monimuotoinen uusi työ on mahdollista samalla, kun sosiaalisen suojelun rakenteet ovat täysimittaisesti toiminnassa. Työn suorittajan henkilökohtainen riskinotto tulee olla aina tietoista, mikä yleensä kanavoituu yleensä yrittäjyyteen.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • KKV pitää tärkeänä, ettei lainsäädännöllä perusteetta lähdettäisi rajaamaan tulevaa kehitystä. Jakamistalouteen liittyy keskeisesti kiertotalous. Tuotteiden käyttöiän pidentämisellä edistetään myös jakamistalouden kehittymistä. Euroopan parlamentti on antanut 9.6.2017 mietinnön, jossa se vaatii toimia, joilla pidennetään tuotteiden käyttöikää.
      • Akava ry
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • Alustojen kautta työskentely vaatii mm. seuraavien asioiden selventämistä ja ratkaisua: - Tarjoaako alusta mahdollisuuden kiertää työnantajavelvoitteita ja veroja - Milloin alusta on työantaja ja onko työn suorittaja yrittäjä vai palkkasuhteessa - Mikä on kuluttajansuoja alustataloudessa - Miten turvataan alustatyöntekijälle ja toimeksiantosuhteessa olevalle sosiaaliturva ja työterveyshuolto - Kuka määrittelee työn hinnan - Miten on huomioitu työsuoritukseen liittyvät konsultti- ja tuotevastuun piiriin kuuluvat vastuut - Kierretäänkö tekijänoikeuksia?
      • Barking Oy, Suomi, Jousi Tero
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • - Sääntelyn lisääminen ei ole ratkaisu ja se tekisi toiminnasta todennäköisesti vieläkin haastavampaa. - Asunto-osakeyhtiöissä esim. pysäköintipaikkojen jonojärjestelmät ei saa estää jakamistalouden toteutumista. - Palveluntarjoajiin liittyvän lainsäädännön tulee olla yksinkertaista ja selkeää. - Suurina tilojen haltijoina kaupunkien tulisi edistää jakamistalouden toteutumista.
      • Eezy Osk, Hellstén Saija
        Päivitetty:
        9.8.2017
        • Viittaamme edelliseen vastaukseen.
      • Forenom Oy
        Päivitetty:
        7.8.2017
        • Norjassa yksi jakamistalouden komitean tärkeimmistä johtopäätöksistä oli että tieto jakamistalouden oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyen pitää olla helposti saatavissa yhdessä paikassa. Jakamistaloudelle ei tulisi asettaa lisää säätelyä nykyisten intressien suojelemiseksi. Sääntelyä tulee lisätä vain kun sille on selkeä tarve, eikä ongelmia pystytä ratkaisemaan yhteistyöllä tai paremmalla tiedon jakamisella. Kilpailun edistämiseksi ja tasapuolistamiseksi on lisäksi hyödyllistä arvioida ja purkaa vähän lisarvoa tuottavaa säätelyä toimialoilla, joita jakamistalous erityisesti koskee. Esimerkiksi majoitusalalla majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain (308/2006) 6 §:ssä tarkoitetetun matkustajailmoituksen tarpeellisuus nykymuodossaan ja -laajudessaan on kyseenalainen eikä se sovellu hyvin digitaaliseen palveluntuotantoon.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        18.7.2017
        • Julkinen sektori voi myös näyttää esimerkkiä. Julkisissa organisaatioissa (mm. kunnat) on mahdollisuuksia jakaa tiloja ja esim. ajoneuvoja. Muutamissa kunnissa on mm. kokeiltu kunnan autojen tarjoamista yhteiskäyttöön ajankohtina, jolloin niillä ei ole käyttötarvetta omassa organisaatiossa. Jakaminen ja yhteiskäyttö säästäisivät julkisten organisaatioiden resursseja, mutta mahdollistaisivat myös kuluttajille ja yrityksille säästöjä. Tätä mahdollisuutta ja siihen mahdollisesti liittyviä esteitä olisi tarpeen selvittää sekä viestiä mahdollisuuksista, joita kuntasektorille jakaminen ja yhteiskäyttö tuovat. Jakamistalouden mahdollisuuksien edistämiseksi on tarpeen myös kerätä hyviä kokemuksia eri puolilta maailmaa.
      • Valtioneuvoston kanslia, Politiikka-analyysiyksikkö
        Päivitetty:
        12.7.2017
        • Erilaiset globaalit alustat ja niillä toimivat palvelut salliva sääntely ja niille toimivat verotusratkaisut (esim. Uber). Perustulo jossain muodossa.
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Niemi Timo
        Päivitetty:
        26.6.2017
        • Jakamistalous on monimuotoinen ilmiö, johon nykyinen sopimusoikeudellinen sääntely ei kaikin osin sovellu kovin hyvin. Sinänsä kuitenkin sopimusoikeuden perusperiaatteita ole tarpeen muuttaa, vaan soveltaa niitä muuttuvissa olosuhteissa. Muutoksen nopeus vaatii sääntelytavan muuttamista: yksityiskohtaisesta sektorikohtaisesta sääntelystä pitää siirtyä yleispiirteisempään ja kattavampaan sääntelyyn. Nykyinen jakamistalous perustuu pitkälti verkkoalustoihin, jotka saattavat palvelun tai muun hyödykkeen tarjoajan ja käyttäjän yhteen. Alustan ylläpitäjän toimintatapa ja asema vaihtelevat, jolloin myöskin tämän vastuu vaihtelee. Yksinkertaisimmillaan alusta vain saattaa palvelun tarjoajan ja käyttäjän yhteen, jonka jälkeen tarjoaja ja käyttäjä tekevät keskenään sopimuksen, tällöin alustan ylläpitäjä ei ole välttämättä mitenkään vastuussa palvelun tarjoajan ja käyttäjän välisestä sopimussuhteesta. Usein jakamistaloudessa on kuitenkin mukana ammattimaisesti toimiva välittäjä, joka saattaa palvelun tarjoajan ja ostajan yhteen sekä hoitaa maksuliikenteen ja markkinoinnin. Tällaisessa tilanteessa on usein kyse kolmesta sopimussuhteesta, joissa sekä palvelun tarjoaja että käyttäjä ovat heikommassa asemassa suhteessa välittäjään. Palveluntarjoajan ja palvelua käyttävän kuluttajan välisen suhteen luonne riippuu siitä, onko palveluntarjoaja elinkeinonharjoittaja vai ei. Jos palveluntarjoaja on elinkeinonharjoittaja, tilanne on selkeä ja noudatetaan kuluttajansuojalainsäädäntöä. Toisaalta kyse voi olla myös kahden tasavertaisen yksityishenkilön välisestä sopimussuhteesta, johon sovelletaan sopimusoikeuden yleisiä periaatteita ja joka ei välttämättä tarvitse lisäsääntelyä. Kuluttajaliitto pitää tärkeänä, että elinkeinonharjoittajan ja ei-ammattimaisen palveluntarjoajan välistä rajaa selkeytetään, jotta vältyttäisiin sopimussuhteen luonnetta koskevilta epäselvyyksiltä. On myöskin tilanteita, joissa palveluntarjoajan ja käyttäjän välillä katsotaan olevan työsuhde. Kuluttajaliiton mielestä on syytä selvittää millaisen esteen jakamistaloudelle tämä muodostaa. Myös palvelun välittäjän ja tarjoajan väliseen suhteeseen voi liittyä ongelmia. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan sääntelyä, jolla määritellään selkeästi eri osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä suojataan suhteen heikompia osapuolia.
      • Kotiranta Fedu, Veronmaksaja
        Päivitetty:
        23.6.2017
        • Verottajalle ja muille tahoille voitaisiin vaihtopalvelussa pitää kirjaa tunneista ja asettaa vaihtopalvelun tunneille joku staattinen hinta, jolloin saadaan myös kuitti tehdystä työstä päivämäärinen ja sille voidaan keksiä joku pieni vero (laskutus palvelun kautta).
      • Sharetribe Oy, Makkonen Juho
        Päivitetty:
        9.6.2017
        • - Nykyinen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä on suunniteltu sellaista maailmaa ajatellen, jossa kansalaiset ovat joko työntekijöitä tai yrittäjiä. Jakamistaloudessa nämä rajat hämärtyvät. Järjestelmä pitäisi uudistaa siten, että yhteiskunnan turvaverkko kattaa myös ne ihmiset, joiden tulot muodostuvat useista pienistä tulovirroista esimerkiksi keikkatyön tai auton tai asunnon vuokrauksen kautta, mutta jotka silti eivät koe itseään yrittäjiksi.
      • 4. Mahdolliset muut kommenttinne aiheesta voitte esittää vapaamuotoisesti tässä.
      • Suomen Taksiliitto ry
        Päivitetty:
        18.8.2017
        • Yrittäjä vai työntekijä. Suomalainen lainsäädäntö ei taida välimuotoa tuntea. Raportissa mainitaan kuitenkin "itsensä työllistäjä", viitaten myös EU-komission raportin termiin. Termi lienee käytössä osassa EU-aluetta. Onko meidän sääntelyä purettaessa syytä ryhtyä määrittelemään työlainsäädännöllisesti uutta termiä Suomeen. Emmekö pärjäisi edelleenkin termeillä yrittäjä ja työntekijä. Miksi meillä pitäisi olla kahdenlaisia yrittäjiä. Jos yrittäjän velvoitteista voidaan poiketa, niin eikö olisi tasapuolisempaa ja järkevämpää luopua näistä velvoitteista kaikkien yrittäjien osalta eikä luoda erilaisia "yrittäjä-luokkia". Henkilöliikenteen osalta jakamistaloutena voidaan hyvin pitää toimintaa, jossa auton omistaja / haltija on menossa johonkin ja ottaa kyytiinsä jonkun, esim. kimppakyydit töihin jne. Ajatus on siis oltava niin päin, että kuljetuspalvelun tuottaja kertoo milloin ja mihin on tulossa ja mahdollisesti "pientä korvausta" vastaan ottaa jonkun kyytiin. Sen sijaan, jos joku tarjoaa kuljetuspalvelua siten, että matkustaja kertoo milloin ja/tai mihin, niin kyseessä ei ole jakamistalous vaan liiketoiminta. Ylipäätään yrittäjän asemaa osana keskustelua jakamistaloudesta on syytä arvioida. Yrittäjän ja yrityksen velvollisuudet ovat varsin monelta osiltaan kovin vanhaan lainsäädäntöön perustuvaa, lähinnä aikaan "patruuna ja paperitehdas", jolloin yrittäjän asema työntekijään ja työhön nähden oli totaalisen toinen kuin nykyisin. Tällä hetkellä tuntuu usein siltä, että yrittäjä, erityisesti työllistäessään, joutuu sellaiseen asemaan eri vaatimusten ja velvoitteiden suhteen, että häntä voida pitää kovinkaan itsenäisenä toimijana. Tältäkään osin ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä toimenpiteisiin vain tietynlaisten yritysten ja yrittäjien suhteen vaan toimia kaikkia kohtaan tasapuolisesti.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Asp Emil
        Päivitetty:
        17.8.2017
        • Yleisesti ottaen liian tiukka uusiin palveluihin kohdistuva sääntely voi hidastaa jakamistalouden kehittymistä Suomessa. Jakamistalouden tarkka määritteleminen on hankalaa ja erilaisia määritelmiä käytetään varsin usein ristikkäin, kuten muistiossa on kuvattu. On kuitenkin hyvä erotella alustojen kautta tapahtuva, usein globaali liiketoiminta (alustatalous) sekä paikallinen, jakamiseen ilman suurta ansaintaodotusta perustuva, ei-ammattimainen kansalaistoiminta. On selvää, että jälkimmäisenä mainitun tulisi olla mahdollisimman helppoa. Jakamistalouden sääntelyssä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kansalaistoimintaa ei epähuomiossa vaikeuteta. Jakamistalous on yksi tulevaisuuden liikkumisen suurimmista muutostekijöistä. Työ- ja elinkeinoministeriön PwC:ltä tilaaman selvityksen mukaan liikenne on yksi potentiaalisimmista jakamistalouden kasvualoista. Transaktioiden arvolla mitattuna liikenteen ennustetaan olevan vuoteen 2020 mennessä toiseksi suurin jakamistalouden markkinoiden sektori. Tutkimustietoa ja tilastointia jakamistaloudesta tulisi yhä saada lisää. Jakamistalouden toimintamallit ja markkinat kehittyvät Euroopassa ja maailmalla vauhdilla. On tärkeää, että Suomessa pysytään tässä kehityksessä tiiviisti mukana. Selvityksessä esiin tulleisiin haasteisiin ja pullonkauloihin on tärkeää löytää ratkaisuja. Liikenne- ja viestintäministeriö toivookin täsmällisiä ja selkeitä, jakamistalouden toimintaedellytyksiä selkeästi parantavia jatkotoimenpiteitä selvitysten ohella.
      • Oikeusministeriö, Lainvalmisteluosasto, yksityisoikeuden yksikkö
        Päivitetty:
        16.8.2017
        • Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että selvityksessä on kuvattu oikeustilaa tietyiltä osin epätäsmällisesti. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita alustan asemaa ja vastuun kohdentamista koskevan jakson 2 kohta (Alustan vastuu kaupankohteesta, s.24), jossa todetaan välittäjän toimivan myyjän puolesta tämän lukuun, minkä jälkeen selostetaan edustusta koskevaa sääntelyä. On toki mahdollista, että välittäjä toimii myyjän edustajana, mutta myös toisenlaiset järjestelyt ovat mahdollisia. Toisena esimerkkinä voidaan mainita kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n 1 momentin kuvaus sivulla 27 (välittäjien vastuu kuluttajankaupassa). Jaksossa selostetaan mainitun momentin sisältöä ja merkitystä melko yksioikoisesti jättäen mm. mainitsematta, että momentin mukaan elinkeinonharjoittaja, joka välittää kulutushyödykettä koskevan sopimuksen hyödykkeen tarjoajan lukuun, vastaa hyödykkeen hankkivalle kuluttajalle sopimuksen täyttämisestä "kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvun sekä kauppalain 41 §:n mukaisesti". Kuluttajansuojalain 5 luku koskee tavaran kauppaa ja 8 luku puolestaan eräitä kuluttajapalvelussopimuksia. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että jakamistaloudessa on usein kyse sellaisista palveluista, jotka eivät kuulu 8 luvun soveltamisalaan. Toinen asia on, että vakiintuneita kuluttajansuojalain säännöksiä on voitu soveltaa soveltuvin osin myös puhtaisiin palveluihin yleisinä sopimusoikeudellisina periaatteina.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Kuntaliitto pitää erittäin hyödyllisenä sitä, että jakamistalouteen liittyvää säädösympäristöä on ryhdytty kartoittamaan. Kuntaliitto on halukas osallistumaan tämän teeman jatkotyöstämiseen.
      • Mäenpää Pasi, ja Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke, Helsingin yliopisto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous on moninainen ilmiö ja kehityksensä alkuvaiheessa. Jakamistaloudessa kansalaiset omaksuvat uusia toimijuuksia, vertaiskaupan, -palvelujen ja -tuotannon piirissä. He valtaistuvat taloudellisina toimijoina verrattuna perinteiseen kapitalistiseen talousjärjestelmään, jolloin periaatteessa kuljetaan kohti tasa-arvoisempaa tai ainakin laajapohjaisempaa markkinataloutta. Toisaalta iso alustabisnes uhkaa kansalaisten asemaa työntekijöinä ja uudistaa kamppailun kansalaisten asemasta työn ja toimeentulon markkinoilla. Valtiovallan kannattaa edistää jakamistalouden markkinoiden kehittymistä ruohonjuuritasolla mahdollistamalla uusia vertaistoiminnan ja liiketoiminnan malleja. Näin lisätään kansalaisten toimeentulomahdollisuuksia ja kannustetaan kehittämään kotimaisia jakamistalousalustoja, jolloin saadaan paras hyvinvoinnillinen ja kansantaloudellinen hyöty. Sääntelyssä tulee panostaa sääntöjen järkevään soveltamiseen ja kannustaa itsesääntelyyn. Rohkeat ja monimuotoiset kokeilut ovat tarpeen. Jakamistalouden tutkimukseen ja ennakointiin tulee osoittaa merkittävää kansallista rahoitusta esimerkiksi perustamalla monitieteinen jakamistalouden tutkimusyksikkö, joka vastaa myös alan tilastoinnista. Jakamistalouden yhteys muihin samanaikaisiin taloudellisiin murroksiin, kuten teolliseen internetiin, robotisaatioon, 3D-tulostukseen ja tekoälyyn, tulee ottaa käsittelyyn. Tämä liittyy ennen kaikkea keskusteluun perustulosta sekä huoleen valtiontalouden veropohjasta tulevaisuudessa. Jakamistalous on nostettava poliittiseen keskusteluun, jotta syntyy laajaa kansalaiskeskustelua sen eri ulottuvuuksien toivottavuudesta. Tarvitsemme kansallisen vision siitä, millaista jakamistaloutta haluamme. Suomen kannattaa tehdä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa tavoitellen jakamistalouden pohjoismaista mallia hyvinvointivaltion ja vahvan kansalaisyhteiskunnan pohjalta.
      • Palvelualojen työnantajat Palta ry., Konttinen Jari
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Palta ry katsoo, että digitalisaation mahdollistamia uusia liiketoimintamalleja ei tule suitsia erillissääntelyä luomalla. Päinvastoin, Suomen tulisi pyrkiä olemaan edelläkävijä ja lainsäädännön kehittämistä tulisi voida tarkastella strategisesti valtioneuvoston tasolla. Neuvonnan ja ohjeistuksen tulee olla ajan tasalla ja helposti saatavilla. Samalla tulee huolehtia olemassa olevien yritysten ja ammattimaisesti toimivien yrittäjien tasavertaisista kilpailuolosuhteista. Tätä voidaan parhaiten edistää purkamalla eri toimialoihin kohdistuvaa erillissääntelyä sekä uudistamalla yleistä työelämään kohdistuvaa sääntelyä.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Viranomaisten tarjoama lisäohjeistus ja neuvonta (esim. jakamistaloussivusto) on kannatettava. "Yhden luukun ja yhden tulkinnan -periaate” työsuhde-, työttömyysturva- ja verolainsäädännön tulkinnoissa sekä yrittäjästatukseen vaikuttavissa asioissa ja sopimuskäytännöissä toisi merkittävää hyötyä. Lisäksi myös alustojen tarjoajia voitaisiin kehottaa alustan käyttäjien rekisteröitymisen yhteydessä informoimaan näitä mahdollisista työntekijän/työntarjoajan velvoitteista ja siitä mistä on saatavissa lisätietoa. Etenkin EU-tasolla tapahtuvaa kehitystä on tärkeä seurata ja myös tarjota omia ratkaisuja EU:hun. Jakamistalous on joiltain osin kansainvälistä ja harmonisointi voi olla tältäkin osin tärkeää.
      • SAK ry, Työ ja turva -osasto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • SAK:n lausunto jakamistalouden haasteista ja kehittämistarpeista on liitteenä.
      • Uber Finland Oy
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Raportti alkaa kuvailemalla jakamistalouden hyötyjä. Samassa yhteydessä pohditaan silti, pitäisikö jakamistalouden toiminta rinnastaa harmaaseen talouteen. Tällaiset kommentit eivät ole erityisen perusteltuja – päinvastoin. Esimerkiksi Norjan veroviranomainen on nähnyt sähköiset alustat, kuten Uberin ja Airbnb:n loistavina mahdollisuuksina kitkeä harmaata taloutta ja laajentaa veropohjaa. Kaiken kaikkiaan raportti on kuitenkin hyvä ensimmäinen askel kohti jakamistalouden parempaa hyödyntämistä Suomessa. Haluamme nostaa vielä tähän loppuun muutamia näkökulmia jakamistalouden hyödyistä. Liikennekaaren ensimmäisessä vaiheen alkuperäisessä esityksessä oli mukana pienimuotoista toimintaa käsittelevä osio. Me uskomme, että mahdollisimman matalan kynnyksen kyydinjakaminen on tehokkain tapa lisätä henkilöautojen täyttöastetta, mikä osaltaan voi vähentää liikenteen päästöjä. Samalla uusien liikennepalveluiden yleistyminen voi edesauttaa ihmisten siirtymistä yksityisauton omistamisesta ja käytöstä kohti joukkoliikenteen, pyöräilyn, kävelyn ja liikennepalveluiden nykyistä suurempaa hyödyntämistä. Suhtaudumme positiivisesti uusiin liikkumispalveluihin, jotka tuovat ihmisille uusia vaihtoehtoja yksityisauton omistamisen ja käytön sijaan. Liikenteen kahdesta murroksesta – automaatiosta ja sähköistymisestä – puhutaan paljon, mutta usein keskustelusta unohtuun liikenteen kolmas murros. Kolmas murros – jakaminen – vaikuttaa merkittävästi jo yksin ja toimii lisäksi tehokkaana vipuvartena kahdelle muulle murrokselle. Kyydinjakoalustat voivat tarjota esimerkiksi uusia markkinaehtoisia työkaluja sähköautojen yleistymiseen. Poliittiset päättäjät, autovalmistajat, sähköntuottajat ja kansalaisjärjestöt ympäri maailman ovat käyttäneet miljoonia kuluttajien kouluttamiseen ja markkinatoimijoiden sääntelyyn vauhdittaakseen sähköautojen ja latausinfrastruktuurin kehittymistä. Tästä huolimatta vuonna 2017 sähköautot ovat alle 1 prosenttia globaalista markkinasta ja osuus Suomessa on tätäkin pienempi. Kyydinjakaminen voi lisätä sähköautojen käyttöastetta ja laajentaa puhtaiden kyytipalveluiden saatavuutta uusiin käyttäjäryhmiin riippumatta siitä onko näillä ryhmillä mahdollisuuksia ostaa vielä verrattain kalliita sähköautoja. Uberin alusta avulla pienikin määrä sähköautoja voi liikuttaa aiempaa suurempia joukkoja. Lontoossa vain 60 sähköauton voimin pystyimme tarjoamaan kyytejä yli 35000 matkustajalle neljän kuukauden aikana. Perinteisesti sähköautoilua on pyritty edistämään tapahtumien ja kokeilutilaisuuksien kautta. Vertailun vuoksi tällaisissa tilaisuuksissa hyvänä määränä on pidetty 100–1000 matkustajan saamista auton kyytiin. Suomalaiset ymmärtävät kyydinjakamisen mahdollisuudet. Mielipidetoimisto Novus on tehnyt tutkimuksen, jossa tutkittiin ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia jakamistaloudesta Pohjoismaissa. Tutkimuksen mukaan kaikista Pohjoismaista, suomalaiset olivat positiivisimpia jakamistaloutta kohtaan (68 % suomalaisista vs. noin puolet muissa Pohjoismaissa) ja vain 43 % suomalaisista ei ollut koskaan osallistuneet jakamistalouteen lainaamalla, jakamalla tai vuokraamalla jotakin vastiketta vasten. 69 % suomalaisista sallisi autojen yhteiskäytön, kuten kimppakyydit ja kyydinjakamisen, maksua vastaan ja lisäksi 21 % sallisi sen jonkin sääntelyn puitteissa. Pääsyy autojen yhteiskäytölle ja kyydinjakamiselle Pohjoismaissa oli ympäristönäkökulmat ja edullisuus. Tutkimuksen mukaan ihmiset haluavat kasvattaa omaa tuloaan ja parantaa omaa henkilökohtaista taloutta jakamistalouden avulla. Tämä tarjoaa ihmisille joustavan ja helpon tavan liikkuvuuteen sekä itsensä työllistämiseen. Copenhagen Economics -konsulttitoimisto havainnoi Tukholmaa koskevassa taloustieteellisessä selvityksessään, että kyydinjakaminen voi tuoda alueelle yli 100 miljoonan euron vuosittaisen hyödyn. Copenhagen Economicsin selvitys osoittaa, että hyvin toimivat jakamistalouteen perustuvat liikennepalvelut luovat uusia työmahdollisuuksia. Tukholmassa nämä palvelut voivat synnyttää lyhyellä aikavälillä työtä 3000 työpaikan verran, kun autoilevat kaupunkilaiset siirtyvät kyydinjakopalveluiden käyttäjiksi. Työn määrä lisääntyy pitkällä aikavälillä myös työntekijöiden parissa kahdesta syystä. Ensinnäkin täysiaikaisessa työssä olevat henkilöt voivat tarjota kyydinjakopalveluita vapaa-ajallaan, jolloin heidän kokonaistyömääränsä lisääntyy. Toiseksi ihmiset viettävät vähemmän aikaa liikenneruuhkissa, minkä ansiosta aikaa vapautuu muuhun, josta osan voi käyttää työntekoon. Copenhagen Economicsin mukaan toimiva kyydinjakojärjestelmä vähentäisi Tukholman kokoisessa kaupungissa automatkojen määrää 37 000 matkalla päivittäin, mikä vähentäisi työmatkalaisten vuosittaista matkustusaikaa seitsemällä tunnilla. Tämä vastaa miltei yhtä työpäivää. Uudet työmahdollisuudet vähentävät työttömyyttä, jos työttömät henkilöt tarttuvat näihin mahdollisuuksiin. Selvityksen mukaan myös muut pohjoismaiset pääkaupungit kuten Helsinki, Oslo ja Kööpenhamina voisivat saada samankaltaisia hyötyjä oman väestömääränsä mukaisessa suhteessa.
      • STTK ry., Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Virkamiesselvitys on hyvä yhteenveto nykyisen lainsäädännön tilasta. Se havainnollistaa alustataloutta monimutkaisena ilmiönä ja sen vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan ja yksilöihin. Selvityksestä käy myös ilmi eri säädösten antajien toisistaan poikkeavat tulkinnat, esim. työntekijän määritelmä verolainsäädännössä on eri kuin työlainsäädännössä, jotka byrokratisoivat jo nyt yksilöiden toimintaa ja aiheuttavat turhia selvityksiä ja jopa tulonmenetyksiä yksilöille. Selvityksen painotus on lähinnä juridisissa ongelmissa ja lähtökohdaksi nähdään markkinoiden mahdollisimman vapaa toiminta. Selvityksen tekijöillä näyttää olevan suuri usko alustojen omistajien itsesäätelyn toimivuuteen, mikä on yllättävää ottaen huomioon erityisesti globaalien voittoa tuottavien alustojen toiminnan tarkoituksen. Työelämän digitalisaatio vie suuntaan, jossa kaikki työ pilkotaan yhä pienemmiksi osiksi, joita automatisoidaan, myydään, ostetaan ja vuokrataan. Seurauksena on joukko mikrosilppuyrittäjiä, jotka kilpailevat keskenään työkeikoista ilman kattavaa oikeus- ja sosiaaliturvaa. Viimeisin askel on työn teettäminen digitaalisilla alustoilla, joilla sekä alustan että työn teettäjän bisnes perustuu työn halpuuttamiselle. Työntekijöiden suojelu tai yhteisen hyvän eteen toimiminen ei kuulu alustatalousoppiin, vaan periaatteena on “humans-as-a-service”. Tutkimuksia alustatyöstä on vasta vähän, vaikka alustatyötä tehdään jo kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Ajatushautomo CEPS arvioi, että eurooppalaisista noin 100,000 (eli 0.005% työvoimasta) työskentelee aktiivisesti alustoilla. Ilmiö kuitenkin laajenee nopeasti. Euroopan komission mukaan alustatalous toi vuonna 2015 noin 28 miljardin euron bruttotulot, ja se voi tulevaisuudessa kasvattaa EU:n taloutta jopa 160–572 miljardilla eurolla. Tämä on hyvä asia, mikäli nuo tulot hyödyttävät myös EU:n kansalaisten hyvinvointia ja jäsenmaiden valtiontaloutta. Foundation for European Progressive Studies FEPS tutkimuksen mukaan (UK, Ruotsi, Saksa, Itävalta ja Alankomaat) alustojen käyttö työnteossa näyttää leviävän hyvin monenlaiseen työhön kuten terveydenhuolto, opetus, lakipalvelut ja monet manuaaliset tehtävät. Tutkimuksen mukaan alustatalouden töitä tekevät valitsevat keikat enemmänkin epätoivosta kuin aktiivisena uravaihtona, satunnaisesti täydentääkseen pieniä tulojaan vakinaisen työnhaun ohessa. Kansainvälinen työjärjestö ILO:n arvioi, että maailmassa alustoilla työtä tekee noin 21 miljoonaa ihmistä. Eniten alustatyötä (45 %) tekevät pienipalkkaiset työntekijät hankkiakseen lisäansioita. Työn hauskuuden tärkeimmäksi syyksi sanoo 15 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Bruttoansiot jäävät pieniksi ja työkeikoista käydään kovaa kilpailua. Vain alle 10 prosenttia vastaajista maksaa palkkioistaan eläkekassaan tai omaa sosiaaliturvaa, eikä sairauden tai loukkaantumisen varalle ole säästöjä. Tutkijat totesivat loppupäätelmänä, että alustatyön nykyinen organisointitapa ei tarjoa säällistä työtä missään.
      • Helsingin Kotimajoitus Tmi, Koskela Tapani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Alustojen verotuskysymykset ehkä kaipaisivat lisäpohdintaa dokumentin Jakamistalouden säädösympäristö_haasteet ja kehittämistarpeet.pdf luvussa 3. Kiitos joka tapauksessa ponnistuksistanne kun työskentelette tämän tärkeän asian parissa.
      • Finpro Oy Visit Finland
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Jakamistalous on näkemyksemme mukaan matkailualalle pysyvästi rantautunut uusi tapa toimia ja uusia vastaavia palveluita tullaan varmasti näkemään varsinaisten ammattimaisten matkailupalveluiden täydentäjänä. Aitojen elämysten ja paikallisuuden kokeminen on matkailijoille yhä tärkeämpää ja jakamistalous mahdollistaa sen. Kasvava kysyntä ko palvelulle osoittaa matkailijoiden haluavan tällaista majoitusmuotoa. Asiakaskunta käyttää rahaa muihin matkailupalveluihin ja hyödyttää siten kokonaisuudessaan myös ammattimaisesti toimivia matkailuyrityksiä. Siten haluamme tukea palvelun kehittymistä. Näemme kuitenkin, kuten MaRa lausunnossaan toteaa, että sekä rajojen tarkempi määrittely matkailupalveluiden ammattimaisen välitystoiminnan ja jakamistalouden välillä sekä erilaiset vastuiden, velvollisuuksien ja turvallisuutta koskevien säännösten jalkauttaminen toimintaan ovat tärkeitä.
      • Suomen Yrittäjät ry, Holopainen Petri
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Suomen Yrittäjät on suhtautunut jakamistalouteen myönteisesti, sillä se mahdollistaa aivan uudenlaiset palvelut, liiketoimintamahdollisuudet ja tulolähteet. Suomen Yrittäjät yhtyy selvitysluonnokseen, jonka mukaan jakamistalouden on arvioitu tuovan uusia mahdollisuuksia kuluttajille, yrittäjille ja yrityksille.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Verohallinto tuo myös esille, että muistiossa ei ole juuri tuotu esille jakamistalouden mukanaan tuomia mahdollisuuksia harmaan talouden toimijoille eikä siten myöskään sen mukanaan tuomia haasteita harmaan talouden torjunnalle. Tältä osin asiaa tulisi tarkastella lähtökohtaisesti kokonaisuutena koko viranomaistoiminnan näkökulmasta. Alustatalous mahdollistaa usein toimimisen esimerkiksi ilman rekisteröitymisvelvoitetta eri rekistereihin, jonka johdosta on mahdollista, että toiminta jää kokonaan viranomaisvalvonnan ulkopuolelle. Rekisteröitymisvelvoitteen puuttuminen voi johtaa myös epäneutraalisuuteen suhteessa perinteisiin toimijoihin. Vastaavantyyppisiä kysymyksiä on noussut aiemmin esille mm. ulkomaisten toimijoiden osalta. Jakamistalous voi mahdollistaa myös laajahkon ja ammattimaisen toiminnan harjoittamisen pilkkomalla toimintaa siten, että se vaikuttaa satunnaiselta ja pienimuotoiselta. Jakamistalous voi mahdollistaa myös esim. sosiaalietuuksien väärinkäytökset, jos toimijoiden tulotietoja ei saada kattavasti kerättyä. Huomionarvoista on myös se, että muistiossakin esille nostetut laskutuspalveluyritykset saattavat mahdollistaa esim. liiketoimintakiellossa olevan henkilön toiminnan jatkumisen, kun laskutus kierrätetään laskutuspalveluyrityksen kautta.
      • Helsingin Taksiautoilijat ry, Roitto Anssi
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Helsingin Taksiautoilijat ry suhtautuu jakamistalouteen myönteisesti silloin kun lainsäädäntö selvärajaisesti määrittelee liiketoiminnan ja jakamistalouden nimissä tuotetun palvelun eron. Helsingin Taksiautoilijat ry katsoo, että esimerkiksi henkilöliikennesektorilla toimivat palveluntuottajat voivat toimia ilman liikennelupaa tai muita yhteiskunnallisia velvoitteita, mutta vain siinä tapauksessa, että palvelusta peritty korvaus ei ylitä palvelun tuotantokustannuksia. Lainsäädäntö ei tälle aseta tälläkään hetkellä rajoituksia ja täten mahdollistaa esim. ajoneuvon jakamisen työmatkaliikenteessä tai lasten harrastekuljetukset siten, että palvelun tarjoajalle maksetaan tästä korvaus. Helsingin Taksiautoilijoiden mielestä jakamistalouden nimissä tehtävästä palveluntuotosta syntyvä lisäarvo ei kuitenkaan voi olla eri tavalla kohdeltua tulonhankkimista kuin perinteisillä alan toimijoilla.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Luku ”1.1 Jakamistalouden markkinat”: Luvussa on todettu, että Suomen jakamistalousmarkkinoita koskevan selvityksen perusteella suurin jakamistalouden sektori on joukkorahoitus. Selvityksessä ei kuitenkaan käsitellä myöhemmin lainkaan joukkorahoitusta. Luvut ”4. Työ jakamistaloudessa” ja ”4.1 Työntekijä työlainsäädännössä”: Kun luvuissa 4. ja 4.1 mainitaan jakamistalousalustojen kautta työtä tekevien henkilöiden asema, tulisi mainita myös työtä tekevän henkilön suhde työsuorituksen vastaanottajaan. Henkilö voi olla tapauksen yksityiskohdista riippuen työsuhteessa jakamistalousalusta sijasta työsuorituksen vastaanottajaan. Yleisesti ottaen selvityksen tulisi ohjata lukijaa arvioimaan tapauksia kokonaisuutena, joten myös jakamistalousalustan suhde työsuorituksen vastaanottajaan tulee käytännössä arvioitavaksi, kun pohditaan työtä tekevän henkilön työoikeudellista asemaa. Luvuista puuttuu myös selvityksen s. 23 tyyppinen maininta siitä, että jakamistalouden toimijat voivat olla sijoittautuneet myös eri valtioihin. Jos tällaisessa tapauksessa on kyse työsuhteessa tehtävästä työstä, tällöin myös työoikeuden alalla on selvitettävä, minkä valtion työlainsäädäntöä tapaukseen sovelletaan (työsopimuslain 11 luku). Luku ”4. Työ jakamistaloudessa”: Luvusta puuttuu alaluku työturvallisuuslainsäädännön ja työterveyshuoltolainsäädännön soveltamisesta jakamistalouden tapauksissa. Lähtökohtaisesti myös työturvallisuuslain ja sitä kautta työterveyshuoltolain soveltamisala perustuu työsuhteen tunnusmerkkien täyttymiseen. Työturvallisuuslain soveltamisalaa on kuitenkin laajennettu kattamaan myös monet muut kuin työsuhteisen työn teon tilanteet. Taustalla on viime kädessä perustuslain vaatimus siitä, että julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Työvoima voidaan ymmärtää laajempana joukkona kuin vain työsuhteessa olevat työntekijät. Pelkästään yrittäjien tekemää työtä työturvallisuuslakikaan ei kuitenkaan koske. Yrittäjän tekemää työtä koskeva työturvallisuuslain sääntely rajoittuu ns. yhteisiin työpaikkoihin, joilla työskentelee yrittäjien lisäksi aina myös työsuhteessa työskenteleviä työntekijöitä. Luku ”4.1 Työntekijä työlainsäädännössä”: Kun luvussa käydään läpi työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit, tulisi mainita myös työsopimuslain 1:1.2 §:n ja 1:1.3 § säännökset, jotka vai-kuttavat työsuhteen tunnusmerkkien täyttymiseen. Lisäksi luvussa voitaisiin kertoa, että työoikeudellinen kirjallisuus ja oikeustapaukset helpottavat työsuhteen tunnusmerkkien ymmärtämistä ja soveltamista käytännössä. Tulisi mainita, että ”johdon ja valvonnan alaisuutta” on käytännössä pidetty keskeisimpänä työsuhteen tunnusmerkkinä, mutta toisaalta pelkkä työnantajan oikeus ”johtoon ja valvontaan” riittää. ”Johdon ja valvonnan alaisuus” lienee usein käytännössä tärkein kriteeri myös jakamistalouden tapauksissa. Vaikka työlainsäädännössä ei olekaan yrittäjyyden määritelmää, tulisi selvityksessä kertoa, että työoikeudellisessa kirjallisuudessa ja oikeustapauksissa on kuitenkin mainittu yrittäjän asemalle tunnusomaisia piirteitä. Yrittäjän asemalle tunnusomaista on mm. ansiotarkoitus, toimintaan liittyvä taloudellinen riski sekä toiminnan laajuus, yleisyys, julkisuus ja itsenäisyys. Työoikeudellisesta kirjallisuudesta löytyy tarkempiakin yrittäjä -aseman tunnusmerkkejä. Kun työtä tekevän henkilön asemaa arvioidaan työoikeuden näkökulmasta, karkeita suuntaviivoja saadaan jo, kun tarkastellaan työn teon ansiotarkoitusta versus ei-ansiotarkoitusta sekä työn suorittamisen itsenäisyyttä versus epäitsenäisyyttä. Sen sijaan vain satunnaisesti tapahtuva työn teko (mikä mainittiin selvityksessä yhtenä mahdollisena kriteerinä ei-ammattimaiselle vertaispalvelulle) voi olla työoikeuden näkökulmasta sekä työsuhteessa että yrittäjänä tehtävää työtä, tapauksen yksityiskohdista riippuen. Lisäksi työoikeuden näkökulmasta pelkkä yksityishenkilönä (henkilöllä ei edes toiminimeä) suoritettu työ voidaan katsoa tehdyksi sekä työsuhteessa että yrittäjänä, tapauksen yksityiskohdista riippuen. Luvussa 4.1. mainitaan termi ”freelancer”. Koska kyse on työoikeudellisesta luvusta, tulisi tuoda esiin, että työlainsäädäntö tai työoikeus ei tunne tätä käsitettä, vaan henkilö luokitellaan joko työntekijäksi tai yrittäjäksi. Itseään freelanceriksi kutsuva henkilö voi tehdä työtä myös työsuhteessa, tapauksen yksityiskohdista riippuen. Luku ”4.3 Työskentely laskutusosuuskuntien kautta”: Muistiossa sivulla 18 on kirjoitusvirhe. Yrittäjän työssäoloehtoon luetaan sellaiset kuukaudet, jolloin YEL-vakuutuksen työtulo on vähintään 1047 euroa kuukaudessa (luku on vuoden 2017 tasossa). Luku ”7.1. Jakamistalous kilpailun edistämisen kannalta”: Luvussa tuodaan esiin itsesääntelyn hyviä puolia. Luvussa tulisi selittää tar-kemmin, miten jakamistalouden itsesääntely käytännössä tapahtuisi ja antaa esimerkkejä. Luvussa perinteinen sääntely esitetään negatiivisessa valossa. Vastapainoksi tulisi tuoda esiin perinteisen sääntelyn hyviä puolia, kuten esimerkiksi sääntelyn mahdollinen välttämättömyys tai tarpeellisuus. Perustuslaki edellyttää, että tietyistä asioista, kuten yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista, säädetään laintasoisesti. Perinteinen sääntely voi olla tarpeen myös toimijoiden yhdenvertaisen ja puolueettoman kohtelun turvaamiseksi.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • MaRa toteaa, että selvityksessä esitetyt jatkotoimet, muun muassa neuvontaa ja ohjeistusta lisäämällä, ovat kaikilta osin riittämättömiä keinoja. Selvityksessä tulee ottaa vahvemmin esille oikeudenmukaisten työolojen ja työehtojen, kuluttajansuojan ja sosiaalisen suojelun rinnalla kilpailuneutraliteetin saavuttaminen samoista asiakkaista kilpailevien toimijoiden kesken. MaRa toteaa, että selvityksessä on jäänyt käsittelemättä ammattimaisen välitystalouden lisääntymisen vaikutukset verokertymään, työolosuhteisiin, eläkkeisiin, sosiaaliturvaan ja asumisen hintaan. MaRa esittää, että Suomessa selvitetään Euroopan komission esittämällä tavalla välitystalouden taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Ammattimaiselle liiketoiminnalle on luotava pelisäännöt, joiden avulla toiminnanharjoittajien, kuluttajien ja työntekijöiden oikeusturva saatetaan muuta lainsäädäntöä vastaavalle tasolle. Samalla on varmistettava, että kaikki toimijat maksavat liiketoiminnastaan veroja myös Suomeen.
      • SuoraTyö Oy, Laatikainen Jani
        Päivitetty:
        15.8.2017
        • Nykyisessä lainsäädännössä lähdetään siitä, että työtä tehdään joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Ottamatta kantaa termien oikeellisuuteen, mielestämme tämä kahtiajako on selkeä ja toimiva. Näin tulisi olla myös jatkossa, koska tämän kahtiajaon päälle on rakennettu hyvinvointiyhteiskuntamme perusta sekä yksilön kaikkinainen sosiaaliturva. Mielestämme uutta työn tekemisen statusta, kuten kevytyrittäjyyttä ei tarvitse luoda, mikäli julkishallinnon järjestelmät ja niiden rajapinnat ovat riittävän helpot palveluntarjoajille liittyä ja rakentaa omat palvelunsa niitä hyödyntäen. Suomi.fi-palvelu on hyvä esimerkki tällaisesta rajapinnasta, joka on avoin myös yksityisen sektorin toimijoille. Nykyinen jäykkä kehikko aiheuttaa varsin usein tilanteita, jossa tekemätöntä työtä on kannattamatonta tarjota tehtäväksi tai tarjolla olevaa työtä ei kannata tai ei tulopohjan vaarantumisen vuoksi uskalleta ottaa vastaan. Tekemämme tutkimuksen mukaan 27 % työssäkäyvistä suomalaisista on sitä mieltä, että heidän työpaikallaan tai yrityksessään on palkkaamisen kynnysten vuoksi tekemätöntä keikkatyötä. Toisaalta 53 % suomalaisista olisi valmis tekemään keikkatöitä, mikäli sen löytäminen ja työstä sopiminen olisi helppoa (Duueri-tutkimus, T-Media, 04/2017).
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • -
      • Akava ry
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • 2000-luvun puolivälin jälkeen työn jakamistalous on kiihtynyt ja itsensätyöllistäjien määrä kasvanut. Vuonna 2015 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 157 000 itsensätyöllistäjää. Määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla ja vastaa nyt lähes 7 %:a kaikista työllisistä. Suomessa ei ole saatavissa tutkimusta tai selkeää tilastotietoa jakamistaloudessa työskentelevien määrästä. Tätä tutkimusta tarvitaan.
      • Barking Oy, Suomi, Jousi Tero
        Päivitetty:
        14.8.2017
        • Katso lisää aiheesta oheisesta pdf-dokumentista.
      • Eezy Osk, Hellstén Saija
        Päivitetty:
        9.8.2017
        • Selvityksen kohdassa 4.3. on vanhentunutta tietoa laskutuspalveluyritysten toiminnasta: 1.5.2017 lähtien laskutuspalveluiden kautta itsensätyöllistävät kuuluvat YELin piiriin eli TyEL-maksuja ei ole kyseisen päivämäärän jälkeen enää pidätetty palkoista eikä ilmoitettu palkkoja työeläkevakuutusyhtiöille. Vastuu YEL-vakuuttamisesta on itsensätyöllistäjällä itsellään, mutta Eezyn tavoin moni laskutuspalveluyritys auttaa vakuutuksen järjestämisessä. Toinen virhe selvityksen samaisessa kohdassa liittyy yrittäjän työssäoloehdon kertymiseen: yrittäjän työoloehtoa kertyy niiltä kuukausilta, jolloin voimassa olleen eläkevakuutuksen työtulo on ollut vähintään 12 564 euroa (ei siis 10 euroa, kuten selvityksessä sanotaan).
      • Forenom Oy
        Päivitetty:
        7.8.2017
        • Forenom suhtautuu erittäin positiivisesti jakamistalouteen sekä yleisesti että majoitusliiketoiminnassa. Matkailualalla jakamistalouden tarjonnalla tasoitetaan kysyntä- ja hintapiikkejä ja tarjotaan uusia vaihtoehtoja asiakkaille. Lisääntynyt kilpailu pakottaa nykyiset majoitusalan toimijat muuttamaan toimintaansa tehokkaammaksi ja asiakasystävällisemmäksi sekä luo mahdollisuuksia uudenlaiselle liiketoiminnalle. Kasvavalla majoitustarjonnalla mahdollistetaan myös kausi- ja tapahtumaluonteisen toiminta myös alueilla, joilla perinteisen majoitusliiketoiminnan kapasiteetin kasvattaminen ei olisi järkevää (esim. Savonlinnan Oopperajuhlat tai Pori Jazz). Tärkeimpänä Suomen kilpailukyvyn kannalta näemme kasvavan kohtuuhintaisen majoitustarjonnan mahdollistaman paremman työvoiman liikkuvuuden maan sisällä ja Suomeen. Esimerksi rakennus, ja matkailualoilla on paljon projektiluontoista työtä. Yritykset houkuttelevat koko ajan enemmän pysyvää osaavaa työvoimaa Suomeen. Useimmille ei ole realismia maksaa hotelleiden hintaa pidempää aikaa tai heti aloittaa vuoden minimipituista vuokrasopimusta. Tähän kysyntään vastaamme myös omalla 5 500 asunnon ja huoneen tarjonnallamme Pohjoismaissa. Jakamistalouden edistämiseksi toivomme päättäjiltä jatkossakin ennakkoluulottomuutta sekä avointa vuoropuhelua alan toimijoiden kanssa.
      • Valtioneuvoston kanslia, Politiikka-analyysiyksikkö
        Päivitetty:
        12.7.2017
        • - Luonnoksessa puhutaan kansainvälisistä esimerkeistä, mutta ei täsmennetä mitä käytetyt esimerkit ovat - lisätieto näistä olisi hyödyllistä. - Jakamistalouden ja alustatalouden suhdetta ja yhteneväisyyttä voisi käsitellä lisää. Monessa casessa, esim. Uber, voisi olla parempi puhuaki alustataloudesta jakamistalouden sijaan. Määritelmät ja rajanvedot eivät toki ole vielä missään vakiintuneita. - Arviot jakamistalouden arvosta ja koosta ovat aika epämääräisiä; esim. sanotaan, että jakamistalous on Suomessa hyvin pientä - kuinka pientä?
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf, Niemi Timo
        Päivitetty:
        26.6.2017
        • Kuluttajaliitto yhtyy näkemykseen, jonka mukaan jakamistalous tarjoaa kuluttajille, yrittäjille ja yrityksille uudenlaisia mahdollisuuksia. Se voi synnyttää uusia palveluja ja liikeideoita, uusia työtilaisuuksia ja tulonlähteitä. Se kannustaa myös omaisuuden jakamiseen ja tehokkaampaan resurssien käyttöön, mikä puolestaan edistää kestävää kehitystä ja kiertotaloutta. Jakamistalouteen liittyy myös suuria haasteita ja uhkia. Perinteisiin taloudellisen toiminnan muotoihin liittyy paljon sääntelyä, jolla turvataan eri osapuolten asemaa (esimerkiksi kuluttajansuoja- tai työlainsäädäntö). On huolehdittava, että jakamistaloudesta ei muodostu keinoa tämän sääntelyn kiertämiseksi: kuluttajille suoraan aiheutuvien ongelmien ohella tällainen kehitys heikentää perinteisesti toimivien elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia kilpailla, mikä heikentää myös osaltaan kuluttajien asemaa. Käsillä oleva muutos voi olla vaikeasti hallittavissa eikä sitä välttämättä ole edes kaikin osin tarpeen yrittääkään hallita – sääntelyllä tulee vain huolehtia, että lopputulos on oikeudenmukainen. Muutoksiin liittyy sekä mahdollisuuksia että uhkia. Kuluttajaliitto suhtautuu muutokseen ennakkoluulottomasti ja pyrkii vaikuttamaan asioihin siten, että kuluttajan edut turvataan maailman muuttuessa. Jakamistalous ei ole muusta yhteiskunnan kehityksestä tai ideologioista irrallinen ilmiö. Viime kädessä on kysymys siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Siksi on tärkeää pohtia, mikä merkitys jakamistaloudella on yhteiskunnassa. Mikä rooli julkiselle vallalle ja sääntelylle halutaan antaa, miten ja keneltä varat yhteiskunnan toimintaan kerätään, kenen ja minkälaisesta vapaudesta on kysymys? Näihin kysymyksiin annetuista vastauksista riippuu se, millaisen jakamistalouden me haluamme.
      • Kotiranta Fedu, Veronmaksaja
        Päivitetty:
        23.6.2017
        • Tällä hetkellähän pienissä kunnissa on jo muutama vuosi tälläistä harrastettu, mutta huomattavasti yksinkertaisemmalla toteutuksella. Voihan se tietysti olla, että en ole ottanut jotain asiaa tässä ajattelussa huomioon, mutta ongelmilla on usein tapana ratketa, jos tarpeeksi monta päätä asiaa miettii.
  • Lausunnonantajia: 8
    Liitteet