• Lausunnonantajia: 11
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Suomen elokuvasäätiö sr.
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suomen elokuvasäätiö kiittää mahdollisuudesta lausua kantansa Selvitykseen kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamisen uusista mahdollisuuksista. Suomen elokuvasäätiön kanta tähän asiaan on selkeä. Meidän mielestämme muihin jäsenvaltioihin asettuneet mutta Suomessa mediapalveluja tarjoavat tahot tulisi velvoittaa rahoittamaan kotimaista av-tuotantoa. Tähän ratkaisuun on jo nyt päätynyt tai päätyy ensi vuoden alusta Euroopassa noin 15 valtiota ja muuallakin tämä keskustelu on aktiivisesti meneillään. Paras malli tähän toimintaan olisi kansalliseen rahastoon suoritettava maksu. Perusteena tähän rahoitustapaan voi ottaa esimerkin: Palveluntarjoaja voisi olla selvityksessä esitetyn liikevaihtoon perustuvan mallin mukaisesti velvoitettu maksamaan vuosittain esimerkiksi yksi miljoona euroa rahastolle osuutena Suomesta perittyihin kuukausittaisiin katselumaksuihin tai vaihtoehtona olisi saman tahon vastaava sijoitus kotimaiseen sisältöön. Ensimmäisessä tapauksessa tämä vuotuinen maksu tulisi koko av-alan hyväksi jaettuina tuotantotukina. Jälkimmäisessä tapauksessa mediapalvelujen tarjoaja voisi sijoittaa yhteen 10-osaiseen tv-sarjaan vaikkapa neljä miljoonaa euroa ja siten kattaa yhdellä kertaa neljän vuoden maksunsa. Tällöin maksun hyöty tulisi vain yhdelle tuotannolle ja tuotantoyhtiölle eikä vastaavalla tavalla hyödyttäisi koko alaa. Vaikka nämä maksut kerättäisiin erilliseen rahastoon, on mielestämme seurattava useiden muiden eurooppalaisten maiden, kuten Ranskan ja Saksan esimerkkiä ja varmistaa näiden varojen tehokas käyttö av-alan tukitoimintaan Suomen elokuvasäätiön kautta. Suomen elokuvasäätiöllä on maan paras asiantuntemus tähän työhön ja lisäksi valmis organisaatio, joka vaatisi kohtuullisen pienen ja edullisen laajentamisen siinä tilanteessa, että näitä maksuja aletaan kerätä ja jakaa. Tällä mallilla suurin osa kerätyistä varoista tulisi käytetyksi av-alan tukiin eikä tukijärjestelmän organisaatioon. Uskoakseni myös varojen maksu- ja perintäjärjestelmän kulut voi mainiosti kattaa näillä tulevilla maksuilla, niin ettei valtiolle tule asiasta lisämenoja. Päätös maksun keräämisestä olisi myös siksi erittäin tärkeä, että tänä aikana, jolloin kulttuuri- ja taidealojen valtionrahoitus on veikkausvoittovarojen vähenemisen vuoksi vaarassa, olisi mahdollisuus saada av-alalle valtiontalouden ulkopuolelta merkittävä rahoitusparannus. Suomen elokuvasäätiö tarjoaa tarvittaessa asiantuntijaosaamistaan, kun tarkennetaan tehokkainta mallia kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamiseksi. Lasse Saarinen johtaja, Suomen elokuvasäätiö
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Ministeriö pitää hyvänä, että muiden maiden eurooppalaista tuotannon rahoittamista koskevasta, voimassa olevasta sääntelystä saadaan vertailutietoa sekä mahdollisista muiden maiden suunnitelmista AVMS-direktiivin 13.2 artiklan täytäntöön panemiseksi. Kuten selvityksestä käy ilmi, suunnitelmat jäsenmaissa ovat kuitenkin monelta osin vielä avoinna. Selvityksen mukaan artiklan implementointia tulisi vakavasti harkita. Sääntelymallia voisi hakea Tankasta, jossa valmistellaan investointivelvoitteen asettamista mediapalvelun tarjoajille. Mallin perusteella kotimaisille tv-toimijoille ei asetettaisi uusia velvoitteita, koska niiden voidaan katsoa investoivan jo muutenkin merkittävässä määrin eurooppalaiseen/kotimaisen tuotantoon. Investointivelvoite voitaisiin asettaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille mediapalvelun tarjoajille ja mahdollisille uusille kotimaisille mediapalveluntarjoajille. Velvoite määriteltäisiin pääsääntöisesti osuutena liikevaihdosta tai vaihtoehtoisesti osuutena tilausmaksuista. Velvoite voisi olla suora investointivelvoite sisältöihin tai rahastomaksu tai näiden yhdistelmä. Tietyt, muun muassa liikevaihdoltaan pienet toimijat, voitaisiin rajata velvoitteen ulkopuolelle. Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että selvityksessä ei ole riittävässä määrin arvioitu eri sääntelyvaihtoehtojen vaikutuksia. Tämän vuoksi se ei voi tässä vaiheessa kannattaa etenemistä selvityksessä esitettyjen suositusten mukaisesti. Sääntelyvaihtoehtoja tulisi arvioida monipuolisesti niin kuluttajien kuin alan yritystenkin kannalta. Keskeistä olisi arvioida sitä, millaisia vaikutuksia eri vaihtoehdoilla olisi katsojille ja mediapalvelujen tarjontaan. Vaikutusarvioinnissa tulisi kattavasti kartoittaa myös velvoitteen vaikutuksia media-alan kilpailulle, investoinneille sekä mediamarkkinoiden toimintaan kokonaisuudessaan. Sääntelyvaihtoehtoja arvioitaessa huomiota tulisi kiinnittää myös velvoitteen valvonnan käytännön toteuttamiseen. Muun muassa velvoitteen täysimääräiseksi arvioimiseksi tarvittavia yritysten investointitietoja eurooppalaiseen tuotantoon ei tällä hetkellä kerätä. Velvoite edellyttäisi uudenlaista tietojen keruuta ja toimivaltaisen viranomaisen nimeämistä. Velvoitteen mahdollista jatkoselvitystyötä harkittaessa tulisi huomioon ottaa myös se, että AVMS-direktiiviin sisältyvä sääntely on sisämarkkinasääntelyä, joka alaikäisten suojelua ja medialukutaitoa lukuun ottamatta kuuluu LVM:n toimialaan ja esittelyvastuulle. Koska suunnitelmat monissa jäsenvaltioissa ovat vasta alkutekijöissään, liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että velvoitetta tulisi arvioida vasta myöhemmässä vaiheessa muiden maiden kokemusten karttuessa.
      • Suomen Filmikamari ry, Koistinen Tero
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suomen Filmikamari ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Esitämme lausuntonamme audiovisuaalisen sisältötuotannon rahoituspohjan vahvistamista koskevasta selvityksestä seuraavaa: Uudistetun audiovisuaalisen mediapalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohta avaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laajentaa itsenäisten eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjaa. Suomen Filmikamari kannattaa rahoituspohjan laajentamista selvityksen ("Selvitys kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamisen uusista mahdollisuuksista") suositteleman "tanskalaisen mallin" mukaisesti. Suomalainen sääntelymalli voisi toimia tanskalaisen mallin tavoin niin, että olemassa oleville kotimaisille televisiotoimijoille ei asetettaisi uusia velvoitteita, koska niiden investoinnit eurooppalaiseen (ja kotimaiseen) tuotantoon ovat jo nyt mittavat. Samalla malli kuitenkin mahdollistaisi sen, että investointivelvoite voidaan ulottaa myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelun tarjoajiin, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat Suomessa, ja mahdollisiin uusiin kotimaisiin mediapalvelutoimijoihin. Selvityksessä mainitaan, että lisärahoitusta voitaisiin jakaa joko rahaston tai suorien investointien kautta. Kannatamme ensisijaisesti kansallista rahastoa ja toissijaisesti suorien investointien ja rahaston yhdistelmää. Rahastomallissa tulee hallinnointikulujen paisuttamisen välttämiseksi välittää lisärahoitus av-alalle jo toiminnassa olevien tukijärjestelmien kautta. Suomen elokuvasäätiö olisi luonteva paikka lisärahoituksen hallinnoimiseen ja jakamiseen av-alalle. Elokuvasäätiö tukee jo tällä hetkellä niin pitkiä fiktioelokuvia, sarjamuotoista draamaa, dokumenttielokuvia kuin lyhytelokuvia. Mikäli lisärahoituksen tavaksi päätetään suorat investoinnin, eikä rahasto, on pyrittävä turvaamaan, että tuotettujen av-teosten IPR säilyy kotimaassa. Suomen Filmikamari ry:stä Suomen Filmikamarin ry:llä on kaksi jäsenjärjestöä, Suomen elokuvatoimistojen liitto ry sekä Suomen elokuvateatteriliitto – SEOL ry. Järjestöt edustavat kattavasti Suomen elokuvateattereita sekä suomalaisia elokuvien levittäjiä ja maahantuojia.
      • Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry., + Audiovisuaalisen alan tekijät ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Seuraavassa kaksi samansisältöistä lausuntoa. Toinen Näyttelijäliiton ja toinen Audiovisuaalisen alan tekijöiltä (Käsikirjoittajat, elokuvaohjaajat ja näyttelijät). Pyydämme kirjaamaan ne kahtena erillisenä lausuntona. LAUSUNTO NRO 1 Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry:n vastaus lausuntopyyntöön VN/2178/2020 selvityksestä kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamisen uusista mahdollisuuksista. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa. AVMS-direktiivin mahdollistama rahoitusvelvoite tulee implementoida Suomessa Pidämme AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mahdollistamaa kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjan laajentamista erittäin hyvänä tavoitteena. Pienen kielialueen ja kulttuurin oman av-kulttuurin ylläpitäminen vaatii lisäresursseja tuotantoihin ja audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamista. Kannatamme rahoitusvelvoitetta mahdollisimman laajasti mediapalveluiden tarjoajille, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat Suomessa. Kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen jatkuvuuden turvaamiseksi on perusteltua, että ne mediapalveluiden tarjoajat, jotka toimivat Suomen markkinoilla, osallistuvat kotimaisten sisältöjen tuotantoon rahoitusvelvoitteen kautta. Myös kotimaisille toimijoille on hyvä asettaa vastaava rahoitusvelvollisuus kuin ulkomaisille, vaikkakin raportin perusteella vaikuttaa, että käytännössä kotimaiset toimijat jo nykyisellään todennäköisesti ylittävät suunniteltavana olevan rahoitusvelvoitteen tason. Rahoituspohjan laajentaminen on tärkeää, sillä monet suomalaiset av-tuotannot ovat tällä hetkellä hyvin aliresursoituja. Puuttuvat resurssit ja pienet budjetit näkyvät mm. av-alan taiteilijoiden huonoissa työskentelyoloissa: työtä tehdään liian kovassa kiireessä, osin jopa työturvallisuus vaarantaen. Palkkiot mahdollistavat hyvin harvoin uran luomisen freelancer-taiteilijana, mikä vie varsinkin kokeneempia tekijöitä pois alalta. Taiteilijoiden palkkioiden pienuus johtuu osittain budjettien pienuudesta, mutta myös rakenteellisista ongelmista: - alalla ei kollektiivisopimista, yksittäisten tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden heikko neuvotteluasema: viime vuosina kasvaneet budjetitkaan eivät ole kasvattaneet tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden palkkioita - av-tekijöille ja esiintyville taiteilijoille ei kerry tekijänoikeustuloja teosten käytöstä vastaavalla tavalla kuin esim. muissa Pohjoismaissa Taiteilijoiden mahdollisuus toimeentuloon ja asiallisiin työolosuhteisiin vaikuttaa suoraan suomalaisen av-tuotannon laatuun sekä kansainvälistymismahdollisuuksiin. Jakelijoiden rajaaminen ulos investointivelvollisuudesta Suomessa jätetty raportissa perustelematta Raportissa todetaan, että monessa maassa esim. Tanskassa ja Hollannissa pelkästään toisten sisältöjä jakelevat tahot on rajattu investointivelvoitteen ulkopuolelle. Ehkä hieman harhaanjohtavasti raportissa ei kuitenkaan mitenkään tuoda esille sitä, että Suomen markkina on eurooppalaisittain poikkeuksellinen. Käytännössä kaikkialla muualla Euroopassa toisten sisältöjä jakelevat operaattorit ja kaapelitv-sisältöjä jakelevat tahot maksavat tekijänoikeuskorvauksena edelleenlähetyskorvauksia sekä tekijöille että tuottajille. Nämä korvaukset ovat merkittävä osa taiteilijoiden jatkuvaa ja suoraa toimeentuloa ja tekijänoikeuskorvausta heidän teostensa käytöstä. Tuottajien saama edelleenlähetyskorvauksen osuus on merkittävä lisärahoitus tuotantoyhtiöille ja mahdollistaa tuotantoyhtiöiden investointeja uusiin tuotantoihin. Suomessa toisten sisältöjä jakelevat tahot (mm. operaattorit, kuten Telia, Elisa jne.) eivät maksa kotimaisten kanavien edelleenlähettämisestä tekijänoikeuskorvauksia, koska Suomen lainsäädännössä tätä velvoitetta ei EU-lainsäädännön vastaisesti ollut ennen kuin vasta 2015. Sen jälkeenkin operaattorit ovat kieltäytyneet maksamasta ja vaatineet edelleenlähetysoikeudet tekijöiltä ilman korvausta. Asiaa koskeva oikeusprosessi on kesken. Ulkomaisten tv-kanavien edelleenlähettämisestä kuitenkin maksetaan Suomesta korvauksia ulkomaisille tv-yhtiöille, tuotantoyhtiöille ja tekijöille. Mielestämme lainsäätäjän tulisi ensisijaisesti selkeästi taata kotimaisille av-tekijöille oikeus tekijänoikeuskorvaukseen edelleenlähettämisestä, kuten muualla Euroopassa. Nykyisellään operaattorit eivät osallistu kotimaisen sisällöntuotannon rahoittamiseen samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, mikä on hyvä huomata nyt käytävässä keskustelussa rahoitusmalleista. Jakelijat kuitenkin hyötyvät taloudellisesti siitä, että niiden verkossa jaetaan tekijänoikeudellista sisältöä. Lainsäätäjän taattava, ettei investointivelvollisuutta rahoiteta tekijöiden pussista Rahoitusvelvoitteen implementoinnissa Suomen lainsäädäntöön on ehdottomasti todettava, että rahoitusvelvoitteen edellyttämän rahoituksen maksaminen ei ole korvaus tekijöille tekijänoikeuksien luovutuksesta. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa siihen, että velvoitteen piirissä olevat audiovisuaalisten mediapalveluiden tarjoajat tai muut alan toimijat alkavat vaatia tekijöiltä aiempaa laajemmin tekijänoikeuksien luovutusta vastineena rahoitusvelvoitteen nojalla suorittamistaan maksuista. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa myöskään siihen, että valtion varoista suoraan tai välillisesti tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille maksettavien tekijänoikeuskorvausten tai muiden kulttuuria tukevien rahoitusmuotojen määrä pienenee. Hybridimalli Kannatamme rahoitusvelvoitteen implementointia Suomen lainsäädäntöön toteuttamalla sen yhdistelmämallilla, jossa suorat sijoitukset kotimaisiin tuotantoihin ovat ensisijainen vaihtoehto ja jossa maksujen suorittaminen rahastoon, josta sijoitukset kanavoidaan kotimaisten tuotantojen rahoitukseen, olisi toissijainen vaihtoehto sellaisille mediapalveluiden tarjoajille, jotka eivät voi tai halua tehdä suoria sijoituksia tuotantoihin. Suomen Näyttelijäliitto – Finlands Skådespelarförbund ry. Elina Kuusikko toiminnanjohtaja LAUSUNTO NRO 2 Audiovisuaalisen alan tekijät ry:n vastaus lausuntopyyntöön VN/2178/2020 selvityksestä kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamisen uusista mahdollisuuksista. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa. Audiovisuaalisen alan tekijät ry:stä Audiovisuaalisen alan tekijät ry. on Suomen elokuvaohjaajaliiton, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry.n ja Suomen Näyttelijäliiton vuonna 2019 muodostama ammattiliitto, jonka jäseniä ovat ammattimaisesti audiovisuaalisen fiktion ja dokumentin alalla työskentelevät ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät. Yhdistys edistää av-alan tekijänoikeuksia luovien tekijöiden ja esiintyvien taiteilijoiden etuja heidän ammatillisissa, taiteellisissa ja tekijänoikeudellisissa asioissaan. Yhdistys edustaa jäsenjärjestöjensä kautta n. 2500 tekijää tai esiintyvää taiteilijaa ja on siten Suomen suurin av-alan taiteilijajärjestö. AVMS-direktiivin mahdollistama rahoitusvelvoite tulee implementoida Suomessa Pidämme AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mahdollistamaa kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjan laajentamista erittäin hyvänä tavoitteena. Pienen kielialueen ja kulttuurin oman av-kulttuurin ylläpitäminen vaatii lisäresursseja tuotantoihin ja audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamista. Kannatamme rahoitusvelvoitetta mahdollisimman laajasti mediapalveluiden tarjoajille, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat Suomessa. Kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen jatkuvuuden turvaamiseksi on perusteltua, että ne mediapalveluiden tarjoajat, jotka toimivat Suomen markkinoilla, osallistuvat kotimaisten sisältöjen tuotantoon rahoitusvelvoitteen kautta. Myös kotimaisille toimijoille on hyvä asettaa vastaava rahoitusvelvollisuus kuin ulkomaisille, vaikkakin raportin perusteella vaikuttaa, että käytännössä kotimaiset toimijat jo nykyisellään todennäköisesti ylittävät suunniteltavana olevan rahoitusvelvoitteen tason. Rahoituspohjan laajentaminen on tärkeää, sillä monet suomalaiset av-tuotannot ovat tällä hetkellä hyvin aliresursoituja. Puuttuvat resurssit ja pienet budjetit näkyvät mm. av-alan taiteilijoiden huonoissa työskentelyoloissa: työtä tehdään liian kovassa kiireessä, osin jopa työturvallisuus vaarantaen. Palkkiot mahdollistavat hyvin harvoin uran luomisen freelancer-taiteilijana, mikä vie varsinkin kokeneempia tekijöitä pois alalta. Taiteilijoiden palkkioiden pienuus johtuu osittain budjettien pienuudesta, mutta myös rakenteellisista ongelmista: - alalla ei kollektiivisopimista, yksittäisten tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden heikko neuvotteluasema: viime vuosina kasvaneet budjetitkaan eivät ole kasvattaneet tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden palkkioita - av-tekijöille ja esiintyville taiteilijoille ei kerry tekijänoikeustuloja teosten käytöstä vastaavalla tavalla kuin esim. muissa Pohjoismaissa Taiteilijoiden mahdollisuus toimeentuloon ja asiallisiin työolosuhteisiin vaikuttaa suoraan suomalaisen av-tuotannon laatuun sekä kansainvälistymismahdollisuuksiin. Jakelijoiden rajaaminen ulos investointivelvollisuudesta Suomessa jätetty raportissa perustelematta Raportissa todetaan, että monessa maassa esim. Tanskassa ja Hollannissa pelkästään toisten sisältöjä jakelevat tahot on rajattu investointivelvoitteen ulkopuolelle. Ehkä hieman harhaanjohtavasti raportissa ei kuitenkaan mitenkään tuoda esille sitä, että Suomen markkina on eurooppalaisittain poikkeuksellinen. Käytännössä kaikkialla muualla Euroopassa toisten sisältöjä jakelevat operaattorit ja kaapelitv-sisältöjä jakelevat tahot maksavat tekijänoikeuskorvauksena edelleenlähetyskorvauksia sekä tekijöille että tuottajille. Nämä korvaukset ovat merkittävä osa taiteilijoiden jatkuvaa ja suoraa toimeentuloa ja tekijänoikeuskorvausta heidän teostensa käytöstä. Tuottajien saama edelleenlähetyskorvauksen osuus on merkittävä lisärahoitus tuotantoyhtiöille ja mahdollistaa tuotantoyhtiöiden investointeja uusiin tuotantoihin. Suomessa toisten sisältöjä jakelevat tahot (mm. operaattorit, kuten Telia, Elisa jne.) eivät maksa kotimaisten kanavien edelleenlähettämisestä tekijänoikeuskorvauksia, koska Suomen lainsäädännössä tätä velvoitetta ei EU-lainsäädännön vastaisesti ollut ennen kuin vasta 2015. Sen jälkeenkin operaattorit ovat kieltäytyneet maksamasta ja vaatineet edelleenlähetysoikeudet tekijöiltä ilman korvausta. Asiaa koskeva oikeusprosessi on kesken. Ulkomaisten tv-kanavien edelleenlähettämisestä kuitenkin maksetaan Suomesta korvauksia ulkomaisille tv-yhtiöille, tuotantoyhtiöille ja tekijöille. Mielestämme lainsäätäjän tulisi ensisijaisesti selkeästi taata kotimaisille av-tekijöille oikeus tekijänoikeuskorvaukseen edelleenlähettämisestä, kuten muualla Euroopassa. Nykyisellään operaattorit eivät osallistu kotimaisen sisällöntuotannon rahoittamiseen samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, mikä on hyvä huomata nyt käytävässä keskustelussa rahoitusmalleista. Jakelijat kuitenkin hyötyvät taloudellisesti siitä, että niiden verkossa jaetaan tekijänoikeudellista sisältöä. Lainsäätäjän taattava, ettei investointivelvollisuutta rahoiteta tekijöiden pussista Rahoitusvelvoitteen implementoinnissa Suomen lainsäädäntöön on ehdottomasti todettava, että rahoitusvelvoitteen edellyttämän rahoituksen maksaminen ei ole korvaus tekijöille tekijänoikeuksien luovutuksesta. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa siihen, että velvoitteen piirissä olevat audiovisuaalisten mediapalveluiden tarjoajat tai muut alan toimijat alkavat vaatia tekijöiltä aiempaa laajemmin tekijänoikeuksien luovutusta vastineena rahoitusvelvoitteen nojalla suorittamistaan maksuista. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa myöskään siihen, että valtion varoista suoraan tai välillisesti tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille maksettavien tekijänoikeuskorvausten tai muiden kulttuuria tukevien rahoitusmuotojen määrä pienenee. Hybridimalli Kannatamme rahoitusvelvoitteen implementointia Suomen lainsäädäntöön toteuttamalla sen yhdistelmämallilla, jossa suorat sijoitukset kotimaisiin tuotantoihin ovat ensisijainen vaihtoehto ja jossa maksujen suorittaminen rahastoon, josta sijoitukset kanavoidaan kotimaisten tuotantojen rahoitukseen, olisi toissijainen vaihtoehto sellaisille mediapalveluiden tarjoajille, jotka eivät voi tai halua tehdä suoria sijoituksia tuotantoihin. Audiovisuaalisen alan tekijät ry:n puolesta Sonia Meltti, toiminnanjohtaja, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat – Finlands Dramatiker och Manusförfattare ry. Kaarina Silvennoinen, toiminnanjohtaja, Suomen elokuvaohjaajien liitto ry. Elina Kuusikko, toiminnanjohtaja, Suomen Näyttelijäliitto – Finlands Skådespelarförbund ry.
      • Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry, Baran Karola
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Uudistetun audiovisuaalisen mediapalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat eurooppalaisen sisällön edistämiseksi halutessaan velvoittaa lainkäyttövaltaansa kuuluvat mediapalvelun tarjoajat osallistumaan eurooppalaisten teosten tuotannon rahoitukseen esimerkiksi sisältöön tehtävien suorien sijoitusten ja kansallisiin rahastoihin suoritettavien osuuksien avulla. Direktiivi avaa jäsenvaltioille siis mahdollisuuden laajentaa itsenäisten eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjaa. Rahoitusvelvoite voidaan asettaa mediapalveluiden tarjoajille, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin (esim. Netflix, Amazon, HBO yms.), mutta joiden kohdeyleisöt sijaitsevat jäsenvaltion alueella. Monissa maissa pohditaan direktiivin hyödyntämistä audiovisuaalisten tuotantojen rahoituksen ja oman maan sisällöntuottajien vahvistamiseksi ja se on jo käytössä joissain maissa (esim. Ranska). On ehdottomasti järkevää käyttää tämä mahdollisuus saada lisää varoja suunnattavaksi kotimaisiin av-tuotantoihin. Se olisi hyvä kotimaisen av-kulttuurin (määrä, laatu, sivistys) takia ja se toisi suomalaisille av-alan tekijöille lisää työtä. Työn lisääntyminen ei valitettavasti ole kuitenkaan itsestäänselvyys nykytilanteessa. Kuten raportissakin Suomen toimijat ovat maininneet, iso osa tuotannoista tehdään nykyisin Baltiassa: "Vastauksissa tulee esiin myös pula tekijöistä ja tuotantoresursseista sekä niiden vaikutus laatuun. Tilanne on hyvin samanlainen myös muissa naapurimaissa ja seurausta erityisesti televisiodraamatuotantojen määrän huimasta kasvusta viime vuosina. Vastauksissa todetaan se, että kotimaisia tuotantoja on jo siirtynyt Baltian maihin, osittain pienempien kulujen ja tarjolla olevien kannustimien vuoksi." Kielellisesti ja kulttuurisesti omaleimaisen kansallisen elokuvatuotannon tuet kanavoituvat useimmiten säätiöiden tai elokuvainstituuttien kautta (Suomessa SES, AVEK). Näitä rahoitetaan eri tavoin joko suoraan valtion budjetista tai eri toimijoille asetettujen veroluonteisten maksujen kautta. Julkisen tuen lisäksi esimerkiksi perinteisten televisiokanavien suorat investoinnit elokuviin ja erityisesti draamatuotantoon ovat tärkeitä. Selvityksen mukaan suomalainen sääntelymalli voisi toimia tanskalaisen mallin mukaan, joka ei asettaisi uusia velvoitteita olemassa oleville kotimaisille televisiotoimijoille, mutta mahdollistaisi sen, että rahoitusvelvoite voidaan ulottaa myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelun tarjoajiin sekä mahdollisiin uusiin kotimaisiin toimijoihin. Selvitys ei kovin tarkasti avaa maailmalla käytössä/suunnitteilla olevia malleja. Teme toteaa, että ns. tanskalainen malli kuulostaa toimivalta ratkaisulta. Liikevaihdoltaan pienet toimijat, direktiivin 13 artiklan 6 kohdan tarkoittamat toimijat ja pelkästään toisten sisältöjen jakeluun keskittyvät toimijat vapautettaisiin investointivelvoitteesta. Tanskan malli ei siten toisi velvoitteita esim. nykyisille kotimaisille televisiotoimijoille (esim. kanavat), mikä varmaan on hyvä, koska ne jo tuottavat kotimaisia tuotantoja. Sen sijaan maksun piiriin voitaisiin ottaa sellaisia ulkomaisia palveluita, jotka toimivat Suomessa ja joiden liikevaihdosta osa näin ollen tulee suomalaisilta kuluttajilta. Luontevimmin maksu olisi säädetty prosenttiosuus Suomesta tulevasta liikevaihdosta. Yksi niin ikään mielenkiintoinen malli oli tuloillaan Belgiassa. "Ranskankielisessä yhteisössä investointivelvollisuus on tällä hetkellä vain kotimaisilla palveluilla, mutta myös toisessa maassa toimivat, ranskankieliselle yhteisölle tarjontansa suuntaavat palvelut tulevat sen piiriin, kun AVMS-direktiivi implementoidaan. Palvelu voi valita joko suoran investoinnin (yhteistuotanto, ennakko-osto) tai Film and Audiovisual Centrelle suoritettavan maksun välillä. Raportti toteaa, että valinta suoran investointivelvollisuuden ja rahastomaksun välillä (tai niiden yhdistelmä) on poliittinen kysymys. Toimijat tekevät jo nyt suoria investointeja, kun esim. tilaavat suomalaisen sarjan palvelussaan esitettäväksi. Suora investointivelvollisuus vaatisi vähemmän hallinnointia ja jättäisi palvelun tarjoajalle vapauden valita omat sijoituksensa. Näin se epäilemättä olisi palvelun tarjoajille mielekkäämpi vaihtoehto. Toisiko se mukanaan lisää laatua, monimuotoisuutta tuotantoon tai olisiko se uhka kansallisen kulttuurin omaleimaisuudelle, on vaikea varmasti sanoa. Rahastomaksun joka tapauksessa voi katsoa varmemmin takaavan juuri sen, että kulttuuripoliittiset tavoitteet toteutuvat. Temellä ei ole vahvaa kantaa siihen, kumpi malli olisi parempi. Myös yhdistelmämalli on mahdollinen. Sikäli kuin sovellettaisiin rahastomallia, rahan hallinnointi voisi tapahtua lähinnä Elokuvasäätiön tai AVEK:n toimesta. Säätiöllä on vahva kokemus kotimaisen av-tuotannon tukitoiminnasta, mutta voisiko vähenevien veikkausvoittovarojen tilanne heijastua uuteen rahaan ja vaikuttaa kokonaisrahoitusta vähentävästi? AVEK:n oma toiminta on kohdistunut mm. lyhytelokuvien ja dokkareiden sekä mediataiteen hankkeiden tukemiseen. Tämä olisi sille uusi alue. Toisaalta AVEK:lla Kopioston piirissä olevana on vahva osaaminen lisensiointitoiminnasta. Temellä ei ole vahvaa kantaa, mikä (kumpi) taho olisi parempi hallinnoimaan tätä uutta rahaa ja koska tämä kysymys ei kuulunut selvityksen piiriin, ei siinäkään oteta tähän asiaan kantaa. Tässä kohtaa pitäisi joka tapauksessa ehdottomasti tarkastella myös tuotantojen kotimaisuusastetta: julkisesta rahasta tietyn prosenttiosuuden tulee jäädä Suomeen. On nimittäin niin, että myös julkisesti rahoitettuja hankkeita toteutetaan nykyisin enenevästi halvemman työvoiman maissa, lähinnä Baltiassa, kuten edellä jo mainittiin. Tuotantojen määrä varmasti kasvaisi. Selvityksessä todetaan, että kansainvälisessä vertailussa (mm. Saksa, Tanska, Ruotsi) näyttäisi siltä, että uusien sisältöinvestoijien tulo olisi lisännyt sisältöjen määrää ja parantanut myös niiden laatua. Samalla myös tuotantojen hintojen nousu on ollut nähtävissä. Tämä kaikki on temeläisille tekijöille tervetullutta tietoa. Ammattiliittona toteamme, että on huomioitava, että sisällön tuottaja sitoutuu sisällön kestävään tuottamiseen, ja soveltaa toiminnassaan vähintään Elokuva- ja tv-tuotantoja koskevan työehtosopimuksen ehtoja. Selvityksessä mainitaan myös, että yksi kansainvälisen rahoituksen lisäyksen seuraus voi myös olla tuotantojen oikeuksien siirtyminen tuotantoyhtiöiltä isommille toimijoille, kauemmaksi kotimaasta, jolloin toivottujen kulttuuripoliittisten vaikutustenkin toteutuminen on epävarmaa. Tämä kohta koskettaa erityisesti kotimaisia tuotantoyhtiöitä ja rahoittajia, mutta todettakoon, että tekijöiltäkään ei tule vaatia siirrettäväksi kollektiivihallinnoinnin piiriin kuuluvia oikeuksia, jotka eivät ole tuottajan primääritoiminnan kannalta tarpeen.
      • Audiovisual Producers Finland - APFI ry, Kalliala Teemu
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Audiovisual Producers Finland – APFI ry on kotimaisten av-tuotantoyhtiöiden etujärjestö. Esitämme lausuntonamme audiovisuaalisen sisältötuotannon rahoituspohjan vahvistamista koskevasta selvityksestä seuraavaa: AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mahdollistaa itsenäisten av-tuotantojen rahoituspohjan vahvistamisen niin, että mediapalvelun tarjoajat velvoitettaisiin osallistumaan tuotannon rahoitukseen suomalaiseen sisältöön tehtävien suorien sijoitusten ja/tai kansalliseen rahastoon suoritettavien osuuksien avulla. APFI pitää tärkeänä, että av-alan rahoituspohjaa vahvistetaan direktiivin mahdollistamalla tavalla. OKM:n toimeksiannosta toteutetun selvityksen mukaan rahoituspohjan vahvistamisen suomalainen toteuttamismalli voisi olla saman tyyppinen kuin mitä Tanskassa on suunniteltu. Investointivelvoite asetettaisiin niin Suomeen kuin muihinkin jäsenvaltioihin sijoittautuneille palveluntarjoajille kuitenkin niin, että kotimaiset televisiotoimijat olisi rajattu velvoitteen ulkopuolelle. Myös APFI:n näkemyksen mukaan kansallista toteuttamismallia voisi suunnitella näistä lähtökohdista. Siinä missä sisältöön tehtävät suorat sijoitukset ohjautuisivat joillekin sisällöntuottajille, olisi kansallisen rahaston perustaminen omiaan tukemaan ja kasvattamaan av-alaa kokonaisuutena ja sisältötyypistä riippumatta. Rahastoa voisi käyttää esimerkiksi tukemaan tuotantoyhtiöitä tuotannon kriittisessä kehittelyvaiheessa niin, että paine hankkia ulkopuolista rahoitusta liian aikaisessa vaiheessa helpottaisi. Näistä kahdesta toteuttamisvaihtoehdosta tuemme siis ensisijaisesti kansallista rahastoa, ja toissijaisesti suorien sijoitusten ja rahaston yhdistelmää. Rahoituspohjan vahvistamisessa on kyse sisällön tuottajien, eli suomalaisten av-tuotantoyhtiöiden aseman vahvistamisesta. Siksi kansallisen rahaston hallinnointia ei voi uskoa millekään muulle toimijalle kuin sellaiselle, jonka ensisijaisena pyrkimyksenä on tukea suomalaisia itsenäisiä av-tuotantoyhtiöitä ja sitä kautta koko av-alaa.
      • Kopiosto ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa. Kopiostosta ja AVEKista - Kopiosto ry on esittävien taiteilijoiden, tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö, jonka jäseniä ovat 45 luovan alan järjestöä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on hyväksynyt Kopioston tekijänoikeuslain (404/1961) 26 §:ssä tarkoitetuksi sopimuslisenssijärjestöksi useilla tekijänoikeuslain määrittelemillä lisensiointialueilla (voimassa olevat hyväksymispäätökset löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta: https://minedu.fi/sopimuslisenssit.). Kopiosto myöntää käyttölupia audiovisuaalisten ja graafisten teosten käyttöön ja kerää korvaukset teosten käytöstä. Kopiosto tilittää käyttöluvista keräämänsä korvaukset luovan alan oikeudenhaltijoille. Radio- ja tv-ohjelmien korvaukset maksetaan pääosin henkilökohtaisina korvauksina ohjelmien tekijöille ja esittäjille, kuten ohjaajille, käsikirjoittajille ja näyttelijöille. Kirjojen, lehtien ja internetissä julkaistujen teosten käyttökorvaukset maksetaan pääsääntöisesti jäsenjärjestöille, jotka jakavat ne edelleen tekijöille ja kustantajille muun muassa erilaisina apurahoina ja palkintoina. - Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK toimii osana Kopiostoa. AVEK on edistänyt tekijänoikeusvaroilla audiovisuaalista kulttuuria tukemalla alan ammattilaisten teoksia, tuotantoja ja hankkeita jo vuodesta 1987. AVEK kanavoi tekijöiden yhteisiin käyttötarkoituksiin tekijänoikeudellisia korvausvaroja audiovisuaalisen kulttuurin alueella ja jakaa tukea lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvien sekä mediataideteosten tuotantoon. - Kopioston oikeudenhaltijoille jakamat tekijänoikeus- ja kopiointikorvaukset olivat vuonna 2019 yhteensä 43,7 MEUR, josta AVEKin kautta jaettiin erilaisina tukina ja apurahoina 3,4 MEUR. AVMS-direktiivin mahdollistama rahoitusvelvoite tulee implementoida Suomessa - Pidämme AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mahdollistamaa kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjan laajentamista hyvänä tavoitteena. Puollamme muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille mediapalveluiden tarjoajille, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat Suomessa, asetettavan rahoitusvelvoitteen implementointia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen jatkuvuuden turvaamiseksi on perusteltua, että ne kansainväliset mediapalveluiden tarjoajat, jotka toimivat Suomen markkinoilla, osallistuvat kotimaisten sisältöjen tuotantoon rahoitusvelvoitteen kautta. Kopiostolla on valmius ryhtyä hallinnoimaan rahastoa - Kannatamme rahoitusvelvoitteen implementointia Suomen lainsäädäntöön toteuttamalla sen yhdistelmämallilla, jossa suorat sijoitukset kotimaisiin tuotantoihin ovat ensisijainen vaihtoehto ja jossa maksujen suorittaminen rahastoon, josta sijoitukset kanavoidaan kotimaisten tuotantojen rahoitukseen, olisi toissijainen vaihtoehto sellaisille mediapalveluiden tarjoajille, jotka eivät voi tai halua tehdä suoria sijoituksia tuotantoihin. - Haluamme ilmaista valmiutemme ryhtyä hallinnoimaan rahastoa Kopioston ja sen osana toimivan AVEKin toimesta, mikäli implementoinnissa päädytään joko pelkkään rahastomalliin tai rahaston ja suorien sijoitusten yhdistelmämalliin. Kopiostolla on hyvä valmius ryhtyä keräämään rahastoon sijoitettavia maksuja. Jaamme nykyisin keräämiämme tekijänoikeuskorvauksia oikeudenhaltijoille, ja jaamme AVEKin kautta varoja audiovisuaalisten tuotantojen edistämiseen. Kopiostolla on olemassa toimivat mallit varojen keräämiseen, laskemiseen, hallinnointiin ja jakamiseen. Näiden mallien pohjalta yhteistyössä varoja hallinnoivien viranomaisten kanssa Kopiostossa voidaan kehittää kustannustehokas ja toimiva malli varojen keräämiseen rahastoon ja sieltä varojen jakamiseen kotimaisiin sisältöihin. Sijoitukset tuotantoihin eivät ole korvaus tekijänoikeuden luovutuksesta - AVMS-direktiivin mahdollistaman rahoitusvelvoitteen tavoitteena on eurooppalaisten teosten edistäminen. Rahoitusvelvoitteen implementoinnissa Suomen lainsäädäntöön on kiinnitettävä huomiota siihen, että rahoitusvelvoitteen edellyttämän rahoituksen maksaminen ei ole korvaus tekijänoikeuksien luovutuksesta pois tekijöiltä. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa siihen, että velvoitteen piirissä olevat audiovisuaalisten mediapalveluiden tarjoajat tai muut alan toimijat alkavat vaatia tekijöiltä aiempaa laajemmin tekijänoikeuksien luovutusta vastineena rahoitusvelvoitteen nojalla suorittamistaan maksuista. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa myöskään siihen, että valtion varoista suoraan tai välillisesti tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille maksettavien tekijänoikeuskorvausten tai muiden kulttuuria tukevien rahoitusmuotojen määrä pienenee. Tekijöiden taloudellisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tekijänoikeuskorvausten ja kulttuuria tukevien rahoitusmuotojen taso pidetään ennallaan rahoitusvelvoitteen implementoinnista riippumatta. 4.9.2020 Valtteri Niiranen Kopiosto ry:n toimitusjohtaja Ulla Simonen Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin johtaja
      • Suomen Journalistiliitto ry, Savolainen Petri
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suomen Journalistiliitto ry kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa. Uudistetun audiovisuaalisen mediapalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat eurooppalaisen sisällön edistämiseksi halutessaan velvoittaa lainkäyttövaltaansa kuuluvat mediapalvelun tarjoajat osallistumaan eurooppalaisten teosten tuotannon rahoitukseen esimerkiksi sisältöön tehtävien suorien sijoitusten ja kansallisiin rahastoihin suoritettavien osuuksien avulla. Ministeriön teettämässä selvityksessä esitetään suomalaista sääntelyä, joka vastaisi tanskalaista mallia. Siinä uusia velvoitteita ei asettaisi jo olemassa oleville televisiotoimijoille, mutta rahoitusvelvoite voitaisiin ulottaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelujen tarjoajiin ja mahdollisiin uusiin kotimaisiin toimijoihin ja jo olemassa oleville toimijoille, jos ne laajentavat toimintaansa muihin jäsenvaltioihin. Journalistiliitto kannattaa selvityksessä esitettyä mallia huomioon ottaen yritysten tasapuolisen kohtelun. Selvityksessä arvioidaan, että Tanskan (ja Hollannin) mallin tavoin laskettuna lisäinvestoinnit Suomeen olisivat 6-20 miljoonaa euroa. Journalistiliiton mielestä tämä olisi erittäin merkittävä ja tervetullut lisä kotimaisen sisällöntuotannon rahoitukseen. Rahoituksen lisääminen mahdollistaa myös tuotantojen laadun parantamisen. Selvityksen ulkopuolella on rahoitusmallin valinta. Mahdollisina malleina voisivat olla suora investointimalli, rahastomaksu tai näiden yhdistelmä. Journalistiliitolla ei ole ehdotonta kantaa malliin. Suora investointimalli voisi sitouttaa erityisesti rajat ylittävien palveluiden tarjoajat kotimaiseen sisältöön. Tällöin on tärkeää, että toimijat sitoutuvat alan suomalaisiin työehtoihin ja kunnioittavat tekijänoikeuksia. Toimijan on sitouduttava siihen, että työtä teetetään elokuva- ja tv-tuotannon työehtosopimuksen mukaisilla ehdoilla. Etenkin suorien investointien kohdalla olisi turvattava, että ohjelmien tekijänoikeudet ja tekijänoikeuksien hyödyntämisestä syntyvät tulot säilyvät kotimaisilla tekijöillä ja tuotantoyhtiöillä. Rahoitus ei saa johtaa siihen, että rahoittaja rahoituksen edellytyksenä vaatii oikeudet itselleen. Jos rahastomaksumalli valitaan, voisi rahastomaksun kerääjänä ja jakajana mielestämme olla Kopiosto/AVEK. Myös rahastomaksumallissa on tärkeää, että sen kautta rahoitusta saavat sitoutuvat alan suomalaisiin työehtoihin ja kunnioittavat tekijänoikeuksia sekä tekijän oikeutta tekijänoikeuksiensa kollektiiviseen hallinnointiin. Journalistiliitto pitää myös mahdollisena, että rahoitusmalli olisi edellisten yhdistelmä. Yhdistelmä tai rahastomaksu voisivat suoraa investointimallia paremmin turvata sisällön monimuotoisuutta.
      • Aalto-yliopisto
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Uudistetun audiovisuaalisen mediapalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohta avaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laajentaa itsenäisten eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjaa. Jäsenvaltioiden on annettava direktiivin 13 artiklan 2 kohdan toimeenpanosta kertomus komissiolle joulukuussa 2021 ja sen jälkeen tilannetta on seurattava kahden vuoden välein. Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti kartoittaa kyseisen kohdan soveltamiseen liittyvät suunnitelmat muissa EU:n jäsenvaltioissa ja selvittää keskeisten kotimaisten mediapalvelujen tarjoajien näkemykset velvoitteen ulottamisesta Suomeen. Selvityksessä on tarkasteltu laajasti eurooppalainen tilanne ja eri maiden käytännöt sekä otettu huomioon keskeisten alan toimijoiden haastatteluissa esille nostamat näkemykset. Aalto-yliopisto näkee mahdollisuutena selvityksessä esitetyn tanskalaisen mallin toteuttamisen myös Suomen oloissa. Tällöin olemassa oleville televisiotoimijoille ei tulisi uusia velvoitteita näiden jo nykyisellään investoivan kotimaiseen ja eurooppalaisen tuotantoon merkittävästi. Selvityksessä esitetyn mallin mukainen toiminta mahdollistaisi kuitenkin sen, että investointivelvoite voidaan ulottaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelun tarjoajiin, joiden kohdeyleisöt ovat Suomessa. Näiden ohella investointivelvoite voitaisiin ulottaa uusiin kotimaisiin mediapalvelutoimijoihin. Selvityksessä pohdittu velvoite kohdistuisi vain sisältökokonaisuuksia tuottaville toimijoille tai vastaaville palveluille, jotka toimivat joko itsenäisesti tai jakelijapalvelun liiketoiminnan osana. Suomen kohdalla tällaisia toimijoita olisivat esimerkiksi Netflix, HBO Nordic, Viaplay ja Amazon Prime. Liikevaihdoltaan pienet toimijat, direktiivin 13 artiklan 6 kohdan tarkoittamat toimijat ja pelkästään toiset sisältöjen jakeluun keskittyvät toimijat vapautettaisiin velvoitteesta. Aalto-yliopisto katsoo velvoitteen säätämistä puoltavan mahdollisuus kasvattaa kotimaisten itsenäisten tuotantojen rahoitusta. Selvitykseen haastatellut toimijat nostavat esiin juuri tämän näkökulman: suomalaisten tuotantojen rahoituspohjan kasvu nähdään laadun kasvattamisessa keskeisenä. Haastatellut toimijat korostavat kotimaisen tuotannon tärkeänä kilpailutekijänä – suomalaiset haluavat katsoa suomalaista sisältöä. Tuotantoyhtiöiden mahdollisuudet vastata jatkuvasti kasvaviin tuotantokustannuksiin ei ole vahva. Erityisesti tämä tulee esiin draamasarjojen tuotannoissa, joiden kysyntä, vientipotentiaali ja rahoituksen tarve ovat kasvussa. Televisiodraamojen kysynnän kasvu näkyy paikoin myös tekijäpulana ja kilpailuna osaavista tekijöistä. Aalto-yliopiston näkemyksen ja selvityksessä esitettyjen argumenttien pohjalta Suomessa on mahdollista harkita direktiivin 13 artiklan 2 kohtaan perustuvan investointivelvoitteen toteuttamista. Velvoitteen säätämisessä on perusteltua seurata muita eurooppalaisia ratkaisuja.
      • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla ei ole lausuttavaa asiaan liittyen.
      • Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, Business Subsidies, Laajarinne Harri
        Päivitetty:
        24.8.2020
        • AVMS-Direktiivin 13 artiklan 2 kohta avaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laajentaa itsenäisten eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjaa. Business Finlandin palvelut ja rahoitus pyrkivät edistämään suomalaisten yritysten kansainvälistä verkottumista, osaamisen kehittymistä ja kansainvälisestä myynnistä syntyvää liikevaihdon kasvua. Esimerkiksi audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen yksi tavoite on edistää suomalaisten tuotantojen rahoituspohjien uudistumista niiden tuotantojen osalta, jotka tavoittelevat kansainvälisiä markkinoita. Business Finland puoltaa Opetus-ja kulttuuriministeriön selvityksen tekemistä niin, että selvityksessä otetaan huomioon muun muassa seuraavat näkökohdat velvoittavuuden mahdollisista vaikutuksista: 1) muutokset markkinaehtoisessa kilpailussa 2) IP-oikeuksien kehittyminen, johtaminen ja kasvu suomalaisissa yhtiöissä 3) tarkasteltavaksi mahdollisen perustettavan rahaston: • hallinnoinnin läpinäkyvyys • rahoituksen status; yksityinen riskirahoitus, valtionavustukseen verrattava avustus tai muu vaihtoehto