• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Varusmiesliitto ry.
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Varusmiesliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koskien sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamista. Varusmiesliitto keskittyy lausunnossaan kommentoimaan esiteltyjen uudistusten varusmiespalvelukseen liittyviä kohtia. Liitolla ei asevelvollisten edunvalvontajärjestönä ole intressejä eikä tarvittavaa osaamista ottaa kantaa muihin kohtiin. Varusmiesliitto on samaa mieltä ehdotuksen kanssa siitä, että asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat asiat on perusteltua siirtää tuomioistuinten tavallisten kokoonpanojen ratkaistavaksi. Näemme, että tällä saavutettavat hyödyt kustannusten ja prosessien tehostumisen valossa ovat merkittäviä ja muutos ei aiheuta oikeudellista heikennystä heille, jotka palveluksesta kieltäytyessään oikeudelliseen menettelyyn joutuvat. Haluamme muistuttaa siitä, että etenkin palvelustaan suorittavien oikeusturva ei saa uudistuksessa kärsiä, siitä on pidettävä ehdottomasti kiinni. Mietinnössä on korostettu sitä, että oikeusturva uudistuksella paranee, mutta Varusmiesliitto peräänkuuluttaa ehdottoman tarkkaa tarkastelua etenkin siinä kohdassa, kun tuomioistuinten käsittelyyn tulee rikoksia, joissa on pieninkin mahdollisuus sotilaallisen tiedon ja asiantuntijuuden tarpeelle ratkaisussa. Uskomme, että tämä on huomioitu jo nyt tarkasti. Mietinnössä esiin nostettu esimerkki räjähteiden varomattomasta käytöstä ja siitä seuranneesta törkeästä kuolemantuottamuksesta, joka herättää ajatuksen siitä, että joskus varusmiespalvelustaan suorittaville käy vakavia onnettomuuksia ja näissä tapauksissa tuomioistuinten asiantuntijuuden täytyy ehdottomasti olla riittävällä tasolla. Tulee vakavasti pohtia, onko erityisalojen asiantuntijoiden kuuleminen tässä kohtaa riittävä menettely. Kokonaisuudessaan on perusteltu uudistus siirtää monet sotilasrikosasiat, joissa ei vaadita sotilaan asiantuntemusta, siviilipuolen kevennetyn menettelyn ja koulutetun ammattituomarin ratkaistavaksi. Varusmiesliitto peräänkuuluttaa hyvin tarkkaa tarkastelua niissä tapauksissa, missä sotilaallinen asiantuntijuus on ehdottoman tärkeää oikeusturvan toteutumisen kannalta. Tässä tulee arvioida, onko pelkkä asiantuntijan kuuleminen riittävä keino.
      • Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Käräjätuomari Mika Illman ja laamanni Ilkka Lahtinen
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus kannattaa sotilasoikeudenkäyntilain muutosehdotuksia alla olevin lisähuomioin. Ensiksi käräjäoikeus yleisesti toteaa, että tietyissä ja erityisesti puolustusvoimien sotilaallisessa toiminnassa tapahtuneissa rikoksissa sotilaskokoonpanojen ja sotilaallisen asiantuntemuksen merkitys korostuu. Näin ollen työryhmän ehdotus siitä, että vain kaikkein vakavimmat rikokset rajattaisiin sotilasoikeudenkäyntiasioiden ulkopuolelle, on perusteltu. Muut sotilasrikokset on syytä edelleen käsitellä (aivan lievimpiä sotilasoikeudenkäyntiasioita lukuun ottamatta) sotilaskokoonpanossa, koska niissä tarvitaan tietoisuutta erityisistä harjoitus-, leiri- ym. oloista, harjoituskäytännöistä sekä tulkinnanvaraisista ohjeista ja käskyistä. Siviilikokoonpanoilla tätä tietoisuutta ei ole. Sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamista pohtinut työryhmä ehdottaa muun ohella, että rikoslain 45 luvussa säädetyistä sotilasrikosasioista luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevia rikosasioita ei enää pääsääntöisesti käsiteltäisi käräjäoikeuksissa sotilasjäsenkokoonpanossa. Työryhmä on katsonut, että nämä asiat voidaan siirtää alioikeuksissa tavanomaisissa ratkaisukokokoonpanoissa käsiteltäviksi ilman, että asianosaisten oikeusturva vaarantuu (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2021:5, s. 32). Työryhmän näkemykseen voidaan yhtyä. Vähintäänkin yhtä tärkeää olisi kuitenkin se, että sotilaskokoonpanoa tulisi alioikeudessa voida tarvittaessa vahvistaa lisäämällä siihen toinen oikeusoppinut jäsen. Tämä on tarpeen, koska toisinaan sotilasrikoksena käsiteltävä rikosasia saattaa olla hyvinkin vaativa ja aineistoltaan laaja. Näin onkin varsin usein, kun esimerkiksi harjoitustilanteessa on tapahtunut onnettomuus. Konkreettisina esimerkkeinä voidaan mainita tapaukset, jossa on ollut kysymys kranaatinheittimien kaksoislaukauksesta tai harhautuneiden luotien aiheuttamista loukkaantumisista, jopa kuolemantapauksista. Myös Uudenmaan prikaatin harjoituksessa hiljattain tapahtunut tasoristeysonnettomuus voidaan mainita tässä yhteydessä esimerkkinä. Näissä tapauksissa on jouduttu arvioimaan muun ohella sitä, onko yhden tai useamman esimiehen valvontavelvollisuutta laiminlyöty ja onko tällaisella laiminlyönnillä syy-yhteys varusmiesten (tai muiden henkilöiden) loukkaantumisiin tai menehtymisiin. Asiatyyppeinä tällaiset sotilasrikosasiat muistuttavat läheisesti esim. työturvallisuusrikoksia, koska arvioinnissa on tyypillisesti arvioitava lakia alemman asteisten normien merkitystä (vrt. käskyt ja määräykset / työsuojelumääräykset). Lisäksi on huomattava, että sotilasrikosasian yhteydessä käsiteltävä yksityisoikeudellinen korvausvaatimus voi tapauksesta riippuen olla oikeudellisesti erittäin vaativa (ks. esim. KKO 2002:56). Työturvallisuusrikosasioiden ja muiden käräjäoikeuden normaalikokoonpanossa käsiteltävien asioiden käsittelyssä käräjäoikeudella on mahdollisuus vahvistaa ratkaisukokoonpanoa oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 11 §:n nojalla. Säännöksen ensimmäisen virkkeen mukaan tuomioistuimen monijäsenistä ja käräjäoikeuden yhden tuomarin kokoonpanoa voidaan vahventaa yhdellä lainoppineella jäsenellä, jos se asian laadun, laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on perusteltua. Vastaavaa mahdollisuutta ei ole sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Tämä on selvä puute. Se, että myös sotilasjäsenkokoonpanoa voitaisiin tarvittaessa täydentää oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 11 §:n ensimmäisen virkkeen tarkoittamalla tavalla edistäisi tuomioistuimen mahdollisuuksia tutkia ja ratkaista asian parhaalla mahdollisella tavalla ja lisäisi siten asianosaisten oikeusturvaa.
      • Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö kannattaa esitystä, joka toteutuessaan tehostaa niiden sotilasrikosasioiden tuomioistuinkäsittelyä, joiden ratkaiseminen ei vaadi sotilaallista asiantuntemusta. Lakimiesliitto kiinnittää omassa lausunnossaan huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa ole selvitetty kysymystä kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luopumisesta myös muiden sotilasrikosten kuin rikoslain 45 luvussa mainittujen rikosten osalta. Lakimiesliitto kannattaa asian pikaista selvittämistä jatkovalmistelussa, jolloin asia voitaisiin käsitellä hallituksen esityksen antamisen yhteydessä. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö tukee Lakimiesliiton tätä koskevaa ehdotusta. Asevelvollisuudesta sekä siviilipalveluksesta kieltäytymistä koskevien asioiden siirtäminen sotilasjäsenkokoonpanosta tuomioistuimen normaalikokoonpanoon on perusteltu ja asiallinen. Tuomioistuimen ratkaisukokoonpano sotilasoikeudenkäyntiasioissa; esitetty muutos sotilasjäsenen toimikauden pidentämiseksi viiteen vuoteen on perusteltu. Upseerien verrattain tiheän siirtofrekvenssin johdosta sijaisuusjärjestelyihin on kiinnitettävä kuitenkin erityistä huomiota.
      • Aseistakieltäytyjäliitto ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Aseistakieltäytyjäliiton lausunto sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamisesta 1. Yleistä Ihmisoikeuslähtökohdista toimivana aseistakieltäytyjien edunvalvontajärjestönä Aseistakieltäytyjäliitto kyseenalaistaa koko sotilasrikosten käsittelyn erillissäätelyn tarpeen. Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät suoraan kielläkään sotilasrikosten erilliskäsittelyä, ihmisoikeuksen ja myös kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta siihen ja esimerkiksi sotilashenkilöiden määräysvaltaan tuomioistuimissa tulisi liittyä aina tarkkaa punnintaa. Kansainväliset esimerkit myös osoittavat, ettei sotilasrikosten käsittelyn erillisäätelystä luopumiselle ole käytännön esteitä. Sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamista selvittäneen työryhmän (jäljempänä: työryhmä) mietintöön sisältyvään maavertailuun (luku 5.2) viitaten Aseistakieltäytyjäliitto muistuttaa, ettei esimerkiksi luontevassa verrokkimaassamme Ruotsissa ole ollut sotilasrikosten käsittelyn erillissäätelyä vuoden 1986 jälkeen, vaan sotilaiden tekemät rikokset käsitellään samojen lakien perusteella, samoissa tuomioistuimissa ja samoissa kokoonpanoissa kuin siviilienkin. Työryhmän mietinnössä viitataan myös Oikeusministeriön kehitysyksikön perusselvitykseen Tuomioistuimet 2000-luvulle vuodelta 1998. Selvityksen mukaan “jutun ratkaisemiseksi tarvittava asiantuntemus on hankittavissa jokaiseen asiaan ilman, että tuomioistuimella itsellään on pysyviä asiantuntijoita.“ Lisäksi: “Selvityksessä pidettiin ongelmallisena sitä, että asiantuntijan ollessa tuomioistuimen jäsen asianosaisilla ei ole mahdollisuutta ottaa kantaa asiantuntijan mielipiteeseen. Oikeudenkäyttö saattaisi selvityksen mukaan olla avoimempaa, mikäli asianosaisella olisi mahdollisuus kommentoida asiantuntijan lausuntoa ja esittää halutessaan asiantuntijalle kysymyksiä.” Näistä syistä Aseistakieltäytyjäliitto katsoo, että pysyvistä asiantuntija- eli tässä tapauksesta sotilasjäsenistä olisi syytä luopua kokonaan ratkaisuja tekevissä kokoonpanoissa. Mikäli erillissäätelystä kuitenkin halutaan pitää kiinni, Aseistakieltäytyjäliitto pitää työryhmän mietinnössä esitettyjä linjauksia pääosin oikeansuuntaisina. Ihmisoikeusnäkökulmasta erityisen tervetullutta on, että ehdotuksen mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevia asioita ei enää käsiteltäisi sotilasoikeudenkäyntiasioina, vaan tavanomaisina rikosasioina. Liitto kannattaa myös ajatusta, että käräjäoikeus olisi päätösvaltainen yhden tuomarin kokoonpanossa poissaolorikosasioissa, jotka nykyisin käsitellään sotilasjäsenkokoonpanossa. Sen sijaan liitto on harmissaan siitä, ettei työryhmän mietintö puolla poissaolorikosten käsittelyä normaalikokoonpanossa myös korkeammissa oikeusasteissa. Erillistä sotilasrikoslainsäädäntöä kohtaan kriittisestä lähtökohdastaan käsin liitto myös ihmettelee työryhmän havaitsemaa tarvetta laajentaa sotilasoikeudenkäyntiasioiden piiriä tiettyjen edellytysten täyttyessä kaikkiin rikoslakirikoksiin. Työryhmän mietinnöstä löytyviä muutosehdotuksia on käsitelty alla tarkemmin kohta kohdalta. 2. Asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat rikosasiat Aseistakieltäytyjäliitto yhtyy mietinnön laatineen työryhmän näkemykseen, jonka mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat asiat eivät täytä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean kannanottojen kriteereitä sellaisista asioista, jotka on perusteltua käsitellä sotilasoikeudenkäyntiasioina sotilasjäsenkokoonpanoissa. Liiton mielestä näiden asioiden ratkaiseminen ei myöskään edellytä ratkaisijalta erityistä sotilaallista asiantuntemusta. Kuten työryhmän mietintökin toteaa (luku 2.5), YK:n ihmisoikeuskomitean vakiintuneen näkemyksen mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat asiat tulisi aina käsitellä riippumattomassa ja puolueettomassa yleisessä tuomioistuimessa. Siksi siviilipalveluksesta kieltäytymistä koskevien asioiden tavoin myös asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat rikosasiat olisi jo Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vuoksi syytä siirtää tuomioistuinten tavanomaisissa kokoonpanoissa ratkaistaviksi. 3. Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon keventäminen asioissa, joissa vahvempi kokoonpano ei ole tarpeen Aseistakieltäytyjäliitto yhtyy työryhmän kantaan, jonka mukaan kaikkien rikoslain 45 luvussa säädettyjen sotilasrikosasioiden käsitteleminen ei edellytä sellaista sotilaallista asiantuntemusta, jota sotilasrikosasioita käsittelevä ammattituomari ei kykenisi hankkimaan, ja että tällaisia asioita ovat erityisesti luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevat asiat. Liitto tervehtii ilolla ehdotusta, jonka mukaan rikoslain 45 luvussa säädetyistä sotilasrikosasioista luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevia rikosasioita ei enää käsiteltäisi käräjäoikeuksissa sotilasjäsenkokoonpanossa. Liitto kuitenkin ihmettelee työryhmän kantaa, jonka mukaan “Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa alioikeuksissa koskevista muutoksista ei aiheutuisi tarvetta muuttaa päätösvaltaista kokoonpanoa hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa koskevaa sääntelyä”. Liitto näkisi johdonmukaisimpana luopua poissaolorikosten käsittelystä sotilasjäsenkokoonpanossa myös korkeammissa oikeusasteissa. Työryhmän mietinnön mukaan “Mikäli hovioikeus myöntää asianosaiselle jatkokäsittelyluvan tai korkein oikeus myöntää asiassa valitusluvan, myös poissaolorikosasian käsittelemistä sotilasjäsenkokoonpanossa voidaan pitää perusteltuna.” Perusteluja tälle ei kuitenkaan avata tarkemmin. Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan asiantuntemusta tuomioistuimiin voitaisiin hankkia tarvittaessa tässä tilanteessa käyttämällä myös ratkaisukokoonpanon ulkopuolisia asiantuntijoita. 4. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden piirin laajentaminen säädettyjen edellytysten täyttyessä kaikkiin rikoslakirikoksiin Aseistakieltäytyjäliitto ei näe tarvetta työryhmän mietintöön sisältyvälle ehdotukselle laajentaa sotilasoikeudenkäyntiasioiden piiriä. Pikemminkin sitä tulisi liiton näkemyksen mukaan kaventaa, ja yhtenäistää näin sotilashenkilöiden ja siviilien oikeuskohtelua. Perusteluna lajentamiselle työryhmä mainitsee, että mikäli sitä ei tehdä, “tarve päivittää luetteloa taajaan myös vastaisuudessa on ilmeinen” (luku 5.1.1). Aseistakieltäytyjäliitto kuitenkin muistuttaa, että päivittämisen tarpeesta pääsisi eroon myös luopumalla kokonaan sotilasrikosten erillissäätelystä. Liitto on kuitenkin tyytyväinen siihen,että ehdotuksessa kaikkein vakavimmat muut kuin rikoslain 45 luvussa säädetyt sotilasrikosasiat jatkossakin käsiteltäisiin tuomioistuinten tavanomaisissa ratkaisukokoonpanoissa. Mietinnön mukaan sotilaallinen erityisasiantuntemus hankittaisiin näissä asioissa tarvittaessa kuulemalla oikeudenkäynnissä asiantuntijoita. Liitto ei näe syytä siihen, ettei näin voitaisi toimia myös lievimmissä rikostapauksissa. 5. Tuomioistuimen sotilasjäsenen toimikauden pidentäminen Työryhmä esittää mietinnössä tuomioistuinten sotilasjäsenten toimikauden pidentämistä nykyisestä kahdesta vuodesta viiteen. Taustalla on kansainvälisten ihmisoikeuselinten kritiikki sotilasjäsenten lyhyitä toimikausia kohtaan. Aseistakieltäytyjäliitto kannattaa sotilasjäsenten toimikauden pidentämistä, mikäli sotilasjäsenistä ylipäätään halutaan pitää kiinni. Liitto kuitenkin huomauttaa, että toimikausi saattaa pidennyksen jälkeenkin olla ihmisoikeuksien ja tuomioistuimen riippumattomuuden näkökulmasta liian lyhyt. Kuten työryhmän mietinnöstäkin käy ilmi, Euroopan “ihmisoikeustuomioistuin on jo vuonna 1998 erikseen todennut, että turkkilaisen sotilastuomioistuimen sotilasjäsenten uusittavissa oleva neljän vuoden virkakausi on tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kannalta ongelmallisen lyhyt” (luku 2.6.2.2). Koska viiden vuoden virkakausi ei ole olennaisesti neljää pidempi, Aseistakieltäytyjäliiton mielestä kannattaisi harkita saman tien vielä suurempaa pidennystä tuomioistuimen sotilasjäsenten lakiasiantuntemuksen ja riippumattomuuden vahvistamiseksi.. 6. Sotilasjäsenen palvelussuhdetta koskevia vaatimuksia muutettaisiin ja sotilasjäsenen asemaa koskeva sääntely siirrettäisiin kokonaisuudessaan lain tasolle Mikäli tuomioistuinten sotilasjäsenistä pidetään edelleen kiinni, Aseistakieltäytyjäliitto ei näe estettä sotilasjäsenten palvelussuhdetta koskevien vaatimuksien muuttamiselle eikä siirtämiselle lain tasolle. Liitto kuitenkin muistuttaa, että ihmisoikeusnäkökulmasta yksinkertaisinta ja ongelmattominta olisi luopua kokonaan sotilasjäsenistä ja hyödyntää niiden sijaan ratkaisukokoonpanojen ulkopuolisia asiantuntijoita.
      • Aliupseeriliitto ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Aliupseeriliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Olemme tutustuneet mietintöön ja haluamme kiinnittää erityisesti huomiota kaksoisrangaistavuuteen. Mielestämme asia tulisi selvittää tässä yhteydessä ja siitä tulisi uudistamisen yhteydessä luopua. Lisäksi kiinnätämme huomioin Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausuntoon. Yhdymme edellämainitussa lausunnossa tehtyihin huomioihin kohdassa 2. mainituissa asioissa.
      • Rovaniemen hovioikeus
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Hovioikeus pitää työryhmän mietintöä kattavana ja hyvin perusteltuna. Mietinnössä nykytilaa on arvioitu hyvin ja ongelmakohdat on nostettu selkeästi esille. Mietinnössä on ansiokkaasti pohdittu muutosten taustaa ja merkitystä eri näkökulmista sekä käyty monipuolisesti läpi kansainvälinen vertailu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä YK:n toimielinten kannanotot. Hovioikeus pitää esitettyjä sotilasoikeudenkäyntilain muutoksia tarpeellisina ja yksityiskohtaisesti perusteltuina. Vaikka suurin osa sotilasrikosasioista käsitellään nykyisin sotilaskurinpitomenettelyssä, on tärkeää, että sotilasoikeudenhoitoa säätelevä lainsäädäntö on kokonaisuutena ajantasainen ja täyttää kaikilta osin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. Työryhmän käsittelemien säännösten lisäksi valmiussuunnittelun näkökulmasta voisi olla tarve tarkistaa lain 6 luvun sotaoikeuksia koskevia säännöksiä. Pykälät ja niiden yksityiskohtaiset perustelut Sotilasoikeudenkäyntilaki 2 § 2 momentti Uudistus, jonka mukaan lainkohdassa luovuttaisiin kokonaan niin sanottujen epävarsinaisten sotilasrikosten luettelosta ja momentissa säädettäisiin siitä, että sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään syyte sotilasta vastaan teosta, josta säädetään rangaistus rikoslaissa, on hyvä ja kannatettava. Se selventää ja selkeyttää kyseistä lainkohtaa. Erityisen tärkeää ja kannatettavaa uudistuksessa on se, että asevelvollisuudesta kieltäytymistä (asevelvollisuuslaki 118 §) koskevia asioita ei enää käsiteltäisi sotilasoikeudenkäyntiasioina. Muutosehdotus kaikkinensa parantaa merkittävästi oikeusturvaa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. 2 § 3 momentti Esityksessä ehdotettu uusi momentti on johdonmukainen ja kannatettava asianosaisen oikeusturvan kannalta. Nähtäväksi jää, aiheuttaako rajoitus rajanveto-ongelmia tai vaikuttaa ohjaavasti rikosnimikettä harkittaessa, mutta joka tapauksessa ehdotus on mietinnössä esitetyin perustein hyvä. Myös muutoksenhakuvaihetta koskeva täsmennys, jonka mukaan asian käsittely etenee alkuperäisen kokoonpanon ja oikeudenkäyntimenettelysäännösten mukaisesti, on tarpeellinen. 3 § 1 momentti Hovioikeus toteaa, että esityksen mukainen muutos on kannatettava ja se sujuvoittaa asioiden käsittelyä merkittävästi. Toisaalta on tärkeää, että lainkohdan sanamuodon mukaisesti säilyy mahdollisuus käyttää sotilasjäsenkokoonpanoa edelleen tarpeen ja asian niin vaatiessa. 10 b § Ehdotus uudesta pykälästä, jossa osin voimassa olevan sotilasoikeudenkäyntiasetuksen 1 §:n 1 momentissa säädettyä vastaavasti säädettäisiin sotilasjäsenen palvelussuhteen edellytyksistä ja tarkennettaisiin sotilasjäsenen palvelussuhteen edellytyksen koskevan ainoastaan nimittämishetkeä, on hyvä ja kannatettava. Lisäksi on tärkeää, että sotilasjäseniltä edellytetään nimitettäessä tuomiopiirin joukko-osastojen ja toimintojen sotilaallista ja teknistä asiantuntemusta. 11 § 4 momentti Sotilasjäsenen toimikautta koskeva muutos on mietinnössä esitetyin perustein hyvä ja kannatettava. Varjopuolena toimikauden pidentyminen voi vähentää pätevien sotilasjäsenten halukkuutta hakeutua tehtävään. Muilta osin Rovaniemen hovioikeudella ei ole lausuttavaa mietinnöstä.
      • Suomen Asianajajaliitto
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Yleistä Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on pyydetty lausuntoa otsikossa mainitusta työryhmämietinnöstä 2021:5. Suomen Asianajajaliitto on pyrkinyt kiinnittämään huomiota ensisijaisesti muutosehdotuksiin liittyviin käytännön kysymyksiin sekä mahdollisiin oikeusturvakysymyksiin. Suomen Asianajajaliitto kannattaa sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamista erityisesti huomioiden sotilaskurinpitomenettelyyn ja rikosten ehkäisyyn puolustusvoimissa liittyvän sääntelyn päivityksen lailla 255/2014. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että työryhmämietinnössä ja työryhmän toimeksiannossa mainitun rajatun uudistamishankkeen sijaan olisi ollut mielekkäämpää päivittää koko säädös vastaamaan nykyolojen vaatimuksia. Suomen Asianajajaliitto toteaa omana kantanaan, että kahta sotilasjäsentä koskeva vaatimus sotilasoikeudenkäyntilain 3 §:ssä lienee nykyoloihin sopimaton. Sotilasjäsenten määrän voisi laskea yhteen. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että mietinnön muutosesityksen 2 §:ään sisältyvästä rajoituksesta rangaistuksen enimmäismäärään liittyen tulisi poiketa, jos kysymys on RL 11 luvun, RL 12 luvun tai RL 13 luvun tarkoittamista rikoksista, mikäli sotilasta epäillään syyllistymisestä sanottuihin rikoksiin. Asianajajaliitto katsoo, että sanotuista rikoksista nostettu syyte tulisi käsitellä kokoonpanossa, jossa mukana on sotilasjäsen. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että laki oikeudenkäynneistä sotilasasioissa on voimassa myös kriisitilanteen aikana ja kriisinhallintatehtäviä suoritettaessa. Arvioitaessa yksittäisen sotilashenkilön menettelyn suhdetta esimerkiksi annettuun käskyyn tai määräykseen tulisi tuomioistuimella itsellään olla riittävä osaaminen käskynalaisen ja käskynantajan keskinäisen suhteen arvioimiseen. Tässä tapauksessa syytetyn oikeusturva voi vakavasti vaarantua edellä esitetyn perusteella, mikäli teon vakavuuden ja vaikuttavuuden arviointi perustuu yksinomaan tai edes pääosin ulkopuolisen, useissa tapauksissa rikoksen asianomistajatahoa edustavan, asiantuntijan kuulemiseen. Tuomioistuimen sotilasjäseneltä voidaan edellyttää tarpeellista osaamista käskynalaisen mahdollisuudesta jättää käsky toteuttamatta ja toisaalta esimerkiksi syytetyn menettelyn aiheuttamasta vahingosta puolustusvoimille tai valtakunnalle. Suomen Asianajajaliitto toteaa työryhmämietinnössä esitetystä sotilasjäsenten korvaamisesta asiantuntijakuulemisilla laajemminkin, että sanottu muutos saattaa tietyissä tilanteissa vastoin työryhmän näkemystä pikemminkin heikentää kuin parantaa rikoksesta epäillyn oikeusturvaa. Näin etenkin, kun asiantuntijalausunnot annetaan OK 17:36:n pääsäännön mukaan kirjallisesti. Suomen Asianajajaliitto viittaa tältä osin myös annettujen asiantuntijalausuntojen tosiasialliseen merkitykseen oikeudenkäynneissä ja erityisesti siihen, että tuomioistuinkäytännössä asiantuntijalausuntojen haastaminen ei tosiasiassa toteudu. Esimerkkeinä oikeuskäytännöstä voidaan pitää muun muassa verotarkastuskertomuksen ja mielentilatutkimukseen liittyvän vaarallisuusarvion tosiasiallista merkitystä julkaistuissa ratkaisuissa KKO 2017:28 ja KKO 2010:89. Asiantuntijana kuullun sotilashenkilön lausuntoa eivät sido tuomarille asetetut objektiivisuus- ja riippumattomuusvaatimukset, eikä lausunnonantajalta tosiasiallisesti voida edes edellyttää oikeudellisen näkökulman hallitsemista. Suomen Asianajajaliitto katsoo tämän perusteella, että ehdotuksen 3 §:ää tulisi korjata siten, että RL 45:10:n mukaista karkaamisasiaa käsiteltäessä tuomioistuimen kokoonpanon tulisi sisältää sotilasjäseniä. Lausunto yksityiskohtaisten säädösmuutosesitysten osalta Suomen Asianajajaliitto toteaa työryhmämietintöön liittyvien, yksityiskohtaisten muutosesitysten osalta edellä esitettyyn perustuen, että säädösesityksessä kuvattuja pykälämuutoksia tulisi täydentää tai muuttaa seuraavasti: 2 § 2 momentti muutettaisiin kuuluvaksi seuraavasti: Edellä 2 momentissa tarkoitettuna sotilasoikeudenkäyntiasiana ei kuitenkaan käsitellä syytettä teosta, josta säädetty ankarin rangaistus on yli neljä vuotta vankeutta, paitsi milloin kyse on teosta, josta on säädetty rangaistus rikoslain 11, 12 tai 13 luvussa. 3 § viimeinen kappaleen loppuosa muutettaisiin muotoon: ”- - kurinpitovalitusasioita, sekä rikoslain (39/1889 45 luvun 9 § §:ssä säädettyä luvatonta poissaoloa käsitellessään tuomioistuin on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.” Suomen Asianajajaliitto kannattaa varauksettomasti työryhmän esitystä sotilasjäsenten määräämistä koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Suomen Asianajajaliitolla ei myöskään ole huomauttamista työryhmän esitykseen siltä osin, kuin asevelvollisuuslain rikkomista koskeva sääntely esitetään siirrettäväksi yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.  
      • Puolustusministeriö, Tuurihalme Timo
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Puolustusministeriö on antanut virallisen lausuntonsa liitteineen VAHVAn kautta (VN/7198/2018-PLM-24). Oikeusministeriö on pyytänyt puolustusministeriöltä lausuntoa sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamista koskevasta mietinnöstä. Mietinnön keskeisimpänä muutoksena voidaan puolustusministeriön toimialan näkökulmasta pitää sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävien rikostunnusmerkistöjen laajentumista. Mietinnön mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltäisiin kaikki syytteet sotilasta vastaan teosta, josta säädetään rangaistus rikoslaissa, mikäli teosta säädetty ankarin rangaistus ei ole yli neljää vuotta vankeutta. Mietinnön mukaan edellytyksenä asian käsittelemiselle sotilasoikeudenkäyntiasiana olisi edelleen, että kysymyksessä oleva teko on kohdistunut Puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen. Lisäksi palvelustehtävää suoritettaessa tehdyt rikokset käsiteltäisiin sotilasoikeudenkäyntiasioina, mikäli teko ei ole kohdistunut siviilihenkilöön. Ehdotus merkitsisi toteutuessaan laajennusta Puolustusvoimien esitutkintatehtävään. Puolustusvoimien esitutkintatehtävä on edellä todetusti rajattu asianosaispiirin laajuuden, tutkittavien rikostunnusmerkistöjen sekä alueellisen ulottuvuuden perusteella. Puolustusministeriö katsoo, että työryhmän esittämä muutos merkitsisi Puolustusvoimien esitutkintatehtävän laajentumista koskemaan sellaisia tunnusmerkistöjä, joiden tutkimiseen sillä ei aikaisemmin ole ollut toimivaltaa. Vaikka esitutkintatehtävä laajenisi kattamaan kokonaan uusia tunnusmerkistöjä, Puolustusvoimat on katsonut, että jatkossakaan sen tutkittavaksi tulevien asioiden luonne ei merkittävästi muuttuisi. Puolustusministeriö pitää esitystä perusteltuna, kun otetaan huomioon Puolustusvoimien esitutkintatoimivaltuuksien tausta. Puolustusvoimien esitutkintatoimivaltuudet perustuvat tarpeeseen varmistaa kaikkien rikosepäilyjen selvittäminen normaali- ja poikkeusoloissa. Kaikkien, myös vähäisempien, rikosten selvittämisellä voidaan nähdä olevan erityistä merkitystä sotilaallisen kurin ja järjestyksen ylläpitämisen näkökulmasta. Puolustusvoimissa on mietinnön perusteella laajentuvan tunnusmerkistökirjon osalta pidetty selvänä, että koska ammattimaisen ja laadukkaan esitutkinnan suorittaminen on yksi merkittävimmistä asianosaisten oikeusturvan ja samalla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen takeista, tulee Puolustusvoimat tarkastelemaan uudistuksen vaikutuksia esitutkintaa suorittavien henkilöiden mahdolliseen lisäkoulutuksen tarpeeseen. Myös puolustusministeriö pitää riittävästä koulutuksesta huolehtimista tärkeänä asiana. Puolustusvoimat tulee vielä erikseen tarkastelemaan uudistuksen mahdollisia vaikutuksia myös henkilöresurssi riittävyyden näkökulmasta. Jo tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että muutos aiheuttaisi Puolustusvoimien arvion mukaan todennäköisimmin mahdollisia lisäresursoinnin tarpeita lähinnä Pääesikuntaan, jonka tutkintavastuulle kuuluvat vaativimmat rikostutkinnat. Puolustusvoimat on katsonut, että olisi luontevaa, että Pääesikunnan tutkintavastuulle tulisivat jatkossa myös sellaiset ehdotuksen mukaiset uudentyyppiset asiat, joita joukko-osastoissa ei esimerkiksi niiden edellyttämän erityisosaamisen vuoksi ole tarkoituksenmukaista tutkia. Puolustusvoimat on katsonut, että esitutkintatehtävän laajentuminen merkitsisi käytännössä myös esitutkintaroolien päällekkäisyyttä muiden esitutkintaviranomaisten kanssa ja varsinkin yleistoimivallan omaavan poliisin suhteen. Vaikka asiantila ei yleistoimivaltuuden olemassaolon osalta tältä osin tulisi muuttumaan ehdotuksen myötä, on Puolustusvoimat pitänyt tärkeänä, että poliisin rooli yleistoimivallan omaavana esitutkintaviranomaisena on mahdollisimman selkeä. Lisäksi Puolustusvoimat on pitänyt välttämättömänä, että esitutkintaviranomaisten kesken esimerkiksi yhteistyösopimusten muodossa sovitaan tarkemmin esitutkintavastuiden määrittymisestä, jotta toimintavelvoitteet ja -vastuut eri toimijoiden välillä ovat mahdollisimman selvät. Puolustusvoimat on myös toivonut, että jatkovalmistelussa tarkasteltaisiin myös sitä, olisiko Puolustusvoimien esitutkintatehtävä tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan myös muissa laeissa kuin vain rikoslaissa säädetyt teot. Ehdotetun säännöksen ulkopuolelle vaikuttaisi rajautuvan muualla kuin rikoslaissa säädetyt rikkomusluonteiset tunnusmerkistöt, jotka kuitenkin jo rangaistusmaksiminsa puolesta olisivat sinällään loogista sisällyttää Puolustusvoimien esitutkintatehtävän piiriin. Puolustusministeriö katsoo mietinnössä esitetyin perusteluin, että asevelvollisuuslain 118 §:n mukaisen asevelvollisuudesta kieltäytymisen rajaaminen pois sotilasoikeudenkäyntiasioina käsiteltävistä rikoksista on perusteltua. Puolustusministeriö kuitenkin katsoo, että muutos edellyttäisi myös asevelvollisuuslain 118 §:n 2 momentin muuttamista, koska nykyisen säännöksen mukaan varusmiehen kotiuttaminen asevelvollisuudesta kieltäytymisen jälkeen on kytketty joukko-osaston komentajan päätöksen lähettää rikosta koskeva esitutkinta-aineisto syyttäjälle syyteharkintaan. Uudistuksen jälkeen joukko-osaston komentajalla ei enää olisi toimivaltaa asiassa. Puolustusvoimat on esittänyt, että menettelytapa näissä tilanteissa voisi jatkossa olla vastaavanlainen kuin siviilipalveluslain 78 §:n mukaisessa menettelyssä, jossa asevelvollinen kotiutetaan sen jälkeen, kun hänen menettelystään on tehty joukko-osasto komentajan toimesta rikosilmoitus poliisiviranomaiselle. Työryhmän esityksessä ei ennalta tehdyn rajauksen mukaisesti käsitelty poikkeusolojen sotilasoikeudenkäyntijärjestelmään liittyviä uudistustarpeita. Puolustusvoimat on esittänyt, että oikeusministeriölle esitettäisiin harkittavaksi myös poikkeusolojen sotilasoikeudenkäyntijärjestelmän uudistamista kokonaisuudessaan. Kokonaisuudistuksessa olisi tarkoituksenmukaista arvioida tuomioistuinten toimintakykyä ja organisointia erilaisissa poikkeusoloissa alkaen valmiuden kohottamisen alkuvaiheista päätyen puolustustilalain mukaisiin olosuhteisiin. Puolustusministeriö pitää esitystä kannatettavana. Puolustusministeriö pitää mietinnön esityksiä muutenkin kannatettavina. Puolustusministeriö antaa lausunnon koko toimialansa puolesta.
      • Päällystöliitto ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Päällystöliitto ry on saanut lausuttavakseen 23.2.2021 Oikeusministeriön 1.3.2019 asettaman työryhmän mietinnön, joka sisältää ehdotuksen sotilasoikeudenkäyntilain muuttamisesta. Päällystöliitto ry:n näkemyksen mukaan työryhmän mietinnössä esitetyt sotilasoikeudenkäyntilain uudistukset ovat perusteltuja ja asiallisia. Päällystöliitto ry:llä ei muita huomioita mietintöön liittyen.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry (jäljempänä Demla) haluaa lausua työryhmän mietinnöstä seuraavaa: Demla kannattaa työryhmän mietintöä, mutta pitää myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunnossaan esille nostamia seikkoja tärkeinä. Demla näkeekin perusoikeuksien ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta ehdottomana vähimmäisvaatimuksena, että asevelvollisuuslain 118 §:n tunnusmerkistön täyttävät asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa ilman sotilasjäseniä. Työryhmän mietinnön sivulla 22 esitellyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa nykyinen sotilasoikeudenkäyntilain soveltaminen asepalveluksesta kieltäytyvään siviiliin vaikuttaisi olevan ilmeisen kestämätön. On myös perusteltua otaksua, etteivät ratkaisukokoonpanoon kuuluvat sotilasjäsenet luo mahdollisesti ideologisista syistä asepalveluksesta kieltäytyvälle nuorelle aikuiselle kansalaisyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta olennaista vaikutelmaa riippumattomasta tuomioistuimesta. Ottaen huomioon apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa tuodut seikat sotilasjäsenten ongelmakohdista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta sekä työryhmän mietinnön luvussa 5.2.1. esitetyt muiden Pohjoismaiden ja Saksan oikeuskehityksen sotilasrikosasioiden käsittelyssä, tulee Demlan näkemyksen mukaan sotilasoikeudenkäynnin tarkoituksenmukaisuutta arvioida perustellun kriittisesti. Sotilasjäsenkokoonpano tuomioistuimissa vaikuttaa menneeltä maailmalta eikä työryhmän mietinnössä Demlan käsityksen mukaan vaaditulla tavalla tuoda esille mitä oikeuspoliittisesti perusteltuja hyötyjä ehdotettavassa mallissa olisi suhteessa siihen, että Suomessa siirryttäisiin Tanskan tai jopa Ruotsin malliin sotilasrikosasioiden käsittelyssä. Apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa esille tuodut ongelmakohdat liittyvät oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta keskeisiin seikkoihin kuten kontradiktorisuuteen, rikosprosessin akkusatorisuuteen sekä menettelyn yleisöjulkisuuteen. Demla esittää erityisen huolensa siitä miten käytännössä oikeudenmukainen oikeudenkäynti voidaan turvata tilanteessa, jossa asianosaisella, kuten varusmiehellä tai tämän lähiomaisella, ei olisi kokoonpanon tavoin erityisosaamista sotilasasioista. On hyvin vahvasti otaksuttavaa, ettei myöskään oikeudellisilla avustajilla ole sotilasjäsenten “hiljaista tietoa” käytettävissään. Demla näkee, että sotilaallista asiantuntemusta tarvitaan lähinnä käsiteltäessä kovapanosammunnoissa tai räjäytysharjoituksissa tapahtuneita epäiltyjä kuolemantuottamus- ja vammantuottamusrikoksia. Yhtäältä esimerkiksi törkeä kuolemantuottamus on esityksessä rajattu sotilasjäsenkokoonpanossa tapahtuvan oikeudenkäynnin ulkopuolelle. Toisaalta, kuten aiemmissa lausumissa on tuotu esiin, kun tarvitaan erityistä asiantuntemusta, asiantuntijatodistajan käyttö voisi olla perustellumpaa kuin asiantuntemuksen rajaaminen tuomareihin. Ei ole mitenkään yksiselitteistä, milloin ammunnan johto- ja varohenkilöstö on noudattanut sellaista huolellisuutta ja varovaisuutta, jota heiltä olisi voinut edellyttää. Todistajalle voi esittää kysymyksiä pääkäsittelyssä ja asianosaiset voivat ”haastaa” hänen mielipiteensä, kun taas tuomarille ei voi näin tehdä. Kritiikki huomioiden Demla toivookin, että asian valmistelussa tultaisiin esittämään selkeitä perusteita erityistuomioistuimen säilyttämiselle. Toisaalta Demla toivoo kiinnitettävä huomiota myös siihen miltä osin mietinnössä ehdotettava säännösmuutos tulisi mahdollisesti laajentamaan säädöksen soveltamisalaa. Työryhmän ehdotusta voi tulkita niin, että esimerkiksi epäiltäessä varusmiestä näpistyksestä tai huumausaineen käyttörikoksesta, sovellettaisiin prosessina sotilasoikeudenkäyntilakia. Mainitut rikosnimikkeet eivät kuulu voimassaolevan sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n 2 momentin luetteloon. Demla ei pidä tällaista erityistuomioistuimen toimivallan laajentamista tarkoituksenmukaisena ja kehottaa jatkovalmistelussa tarkasti yksilöimään millaisia rikoksia nimenomaan sotilasoikeudenkäynnissä halutaan käsitellä ja millaisia rikosnimikkeitä tavoitellaan käsiteltävän sotilasjäsenet sisältävällä kokoonpanolla alioikeuden ohella myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Vertailukohtana Demla kiinnittää huomion esimerkiksi eläinsuojelurikoksiin, joissa kunnaneläinlääkäri on alansa asiantuntemusta tarvittaessa oikeudessa kuultavana todistajana eikä osana kokoonpanoa. Demla korostaa yhtyvänsä myös apulaisoikeusasiamiehen lausuntoon sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n 2 momentin täsmentämisestä. Demla pitää tulkittavissa olevaa joukko-osaston komentajan asian selvittämiseen liittyvää harkintavaltaa oikeusvaltion näkökulmasta kummallisena ja siten tämäntyyppisen kuriositeetin poistamista tarpeellisena. Ei myöskään voida pitää perusteltavana, että hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena ylempiin upseereihin kohdistuvat syytteet. Demla kyseenalaistaa ajatuksen, etteikö myös tälläiset asiat voisi käsitellä alioikeuksissa. Viimeiseksi Demla lausuu kuitenkin myös sotilasjäsenten valintakriteerien ehdotettavasta muuttamisesta seuraavaa: On pelkästään hyväksi, jos laajennetaan aluetta, jolta tuomiopiirin sotilasjäsenet tulevat. Ammattisotilaat ovat varsin pieni piiri, jossa kaikki samalla alueella palvelevat lähtökohtaisesti tuntevat toisensa. Kun ammattisotilas on sotilasoikeudenkäynnin asianosaisena, törmätään tälläisissä tilanteissa helposti esteellisyyskysymyksiin.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        14.4.2021
        • Sotilasrikoslainsäädännön uudistaminen Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Tuomariliitto ry:ltä lausuntoa sotilasrikoslainsäädännön uudistamista koskevasta työryhmän mietinnöstä (VN/7198/2018 OM). Tuomariliitto pitää mietinnössä esitettyjä, keskeisiä uudistuksia perusteltuina. Mietintö ei sisällä sotilasrikoslainkäytön perusteisiin käyvää, laajempaa tarkastelua. Mietinnön keskeisiä ehdotuksia ovat sotilasjäsenten toimikauden pidentäminen kahdesta vuodesta viiteen vuoteen sekä aseista kieltäytyjien rikosasioiden käsitteleminen tavallisessa kokoonpanossa ilman sotilasjäseniä. Lisäksi tavallisessa kokoonpanossa käsiteltäisiin jatkossa luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevat rikosasiat, jotka edustavat määrällisesti enemmistöä sotilaita koskevista rikosasioista. Sotilasjäsenten toimikauden pidentäminen on perusteltua, koska tuomioistuimen jäsenten riippumattomuudella ja toimikauden pituudella on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä keskeinen merkitys tuomiovallan käyttämisen kannalta. Koska aseistakieltäytyjien rikosasioissa ei ole kysymys varsinaisista sotilasrikoksista, joihin olisi syyllistytty puolustusvoimien palveluksessa tai suoritettaessa asevelvollisuutta, käsittely tavallisessa kokoonpanossa ilman sotilasjäseniä on perusteltavissa periaatteellisista syistä. Luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien asioiden käsitteleminen tavallisessa kokoonpanossa on pitkälti tarkoituksenmukaisuuskysymys, mutta tältä osin mietinnön perustelut ovat asianmukaiset. Mietinnössä on myös esitetty niin sanottujen epävarsinaisten sotilasrikosasioiden käsittelemistä kokoonpanossa, johon kuuluvat sotilasjäsenet. Muutos merkitsee sotilasrikosasioiden käsittelyn laajentamista jossakin määrin. Muutosta voitaneen pitää perusteltuna, koska teot on rajattu lain 2 §:ssä henkilöllisesti eikä sotilasoikeudenkäyntiasiana voida käsitellä vakavimpia rikoksia, joista säädetty ankarin rangaistus on yli neljä vuotta vankeutta. Sotilasrikosasiana käsitteleminen ei myöskään ole mahdollista, jos teko on kohdistunut siviilihenkilöön. Tampereella 14. huhtikuuta 2021 Antti Tapanila Tuomariliiton puheenjohtaja
      • Ammattiliitto Pro ry
        Päivitetty:
        13.4.2021
        • Ammattiliitto Pro ry kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen mutta ei koe erillistä tarvetta lausua esitetystä asiasta.
      • Syyttäjälaitos, Valtakunnansyyttäjän toimisto
        Päivitetty:
        13.4.2021
        • Syyttäjälaitos katsoo, että sotilasjäsenen asemaa koskevat muutosehdotukset ja sääntelytason korottaminen vahvistavat tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Ehdotetut muutokset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Kaksoisrangaistavuusvaatimuksesta luopumisesta myös muiden sotilasrikosten kuin rikoslain 45 luvussa mainittujen osalta on työryhmässä keskusteltu, mutta asia on jätetty myöhemmän valmistelun varaan. Asia tulisi käsitellä kiireellisesti ja olisi toivottavaa, että se käsiteltäisiin jo tämän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. Mietinnön kohdassa 5 ”Muut toteuttamisvaihtoehdot” todetaan, että ”kokonaisuutena arvioiden sotilaskokoonpanon säilyttämistä puoltavat seikat ovat kysymyksessä olevan asiantuntijakokoonpanon poistamista painavampia. Sotilasjäsenistä ei siten ole syytä kokonaan luopua.” Mietinnössä on perusteellisesti käsitelty useita aiempia lainvalmisteluvaiheita ja mietintöjä, joissa pääsääntöisesti on nostettu esiin ongelmia sotilaskokoonpanoon liittyen. Vertailuun otetuissa muissa maissa on pääasiassa luovuttu tuomioistuimen sotilaskokoonpanojen käytöstä. Asiassa olisi toivottavaa tehdä kattavampi vertailu myös siitä vaihtoehdosta, että sotilaskokoonpanoista luovuttaisiin myös Suomessa kokonaan niiden tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ulkopuolisen tarkastelijan silmissä mahdollisesti heikentävän vaikutuksen vuoksi, tai että niiden käyttäminen ainakin rajoitettaisiin asioihin, joiden käsitteleminen perustellusti edellyttää tuomioistuimelta erityistä sotilaallista asiantuntemusta. Syyttäjälaitoksella ei ole tässä vaiheessa muuta lausuttavaa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        12.4.2021
        • Asevelvollisuudesta kieltäytymisestä koskevien asioiden siirtäminen käsiteltäväksi tavanomaisiin rikosasioiden kokoonpanoihin: Käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Kyseiset asiat eivät edellytä sotilaallista asiantuntemusta. Asioiden siirtäminen pois sotilasoikeudenkäyntiasioiden piiristä on perusteltua ihmisoikeusnäkökulmasta ja myös se huomioon ottaen, että siviilipalveluksesta kieltäytymisestä koskevat asiat käsitellään tavanomaisessa kokoonpanossa. Epävarsinaisten sotilasrikosten piirin laajentaminen ja erillisestä luettelosta luopuminen: Käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Muutos täsmentää ja selkeyttää nykyistä säätelyä. Poissaolorikosten (luvaton poissalo ja karkaaminen) siirtäminen tavanomaiseen kokoonpanoon: Käräjäoikeus katsoo, että sotilasjäsenten käyttö on perusteltua myös poissaolorikoksissa. Sotilasjäsenten asiantuntemuksesta on hyötyä arvioitaessa esimerkiksi, onko poissaolosta aiheutunut olennaista haittaa palvelulle. Sotilasjäsenillä on myös tietoa eri joukko-osastoissa noudatetuista käytännöistä. Sotilasjäsenten avulla voidaan esitettyä vaihtoehtoa paremmin turvata ratkaisutoiminnan laatu puheena olevissa asioissa. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden määrä on suhteellisen vähäinen. Poissaolorikosten käsittelystä sotilasjäsenet saavat hyödyllistä istuntokokemusta myös palvelusrikosten käsittelyyn. Ehdotettua muutosta on perusteltu käsittelyaikojen lyhentämisellä ja kustannussäästöillä. Esitetyllä muutoksella ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ole saavutettavissa merkityksellistä käsittelyaikojen lyhentämistä tai merkittäviä kustannussäästöjä. Käräjäoikeus toteaa, että sotilasjäsenten käyttämisestä aiheutuvista lisäkustannuksista ei esityksessä ole laskelmia. Sotilasjäsenten toimikauden jatkaminen viiteen vuoteen: Käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Se turvaa osaltaan jatkuvuutta. Sotilasjäsenen tehtävän kytkeminen voimassa olevaan palvelussuhteeseen tai palvelukseen tietyllä alueella olevassa joukko-osastossa: Käräjäoikeus toteaa, että palvelussuhde tuo mukanaan tuomiopiirin alueella olevia joukko-osastoja koskevan sotilaallisen ja teknisen asiantuntemuksen. Muuten käräjäoikeudella ei ole huomauttamista esityksestä tältä osin.
      • Helsingin hovioikeus
        Päivitetty:
        12.4.2021
        • 1. YLEISTÄ Helsingin hovioikeus pääosin kannattaa sotilasoikeudenkäyntilain keskeisiä muutosehdotuksia mietinnön mukaisesti. Mietinnössä ehdotetaan asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevien syytteiden käsittelemistä tavanomaisina rikosasioina. Mietinnössä selostettuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean kannanottoihin nähden asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevan syytteen käsittelyn siirtäminen ehdotuksen mukaisesti ratkaistavaksi muussa kuin sotilasrikosasioiden lainkäyttökokoonpanossa on perusteltua kaikissa oikeusasteissa. Mietinnössä esitettyjen perustelujen lisäksi tämä on omiaan lisäämään asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytymisestä syytettyjen yhdenvertaisuutta, prosessisääntelyn johdonmukaisuutta ja tuomioistuinten tehokkuutta ilman, että muutos heikentäisi lainkäytön laatua. Mietinnössä ehdotetaan luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien rikossyytteiden käsittelyn siirtämistä käräjäoikeuksissa yksin puheenjohtajan muodostamaan kokoonpanoon. Näitä syyteasioita koskevat valitukset ratkaistaisiin kuitenkin hovioikeudessa edelleen sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa jatkokäsittelyluvan myöntämisen jälkeen. Helsingin hovioikeuden tilastojen mukaan näissä asiaryhmissä on vuosina 2018–2020 haettu muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun vain muutamia kertoja vuodessa. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen myös jatkokäsittelylupaa koskeva sääntely merkittäviä kustannussäästöjä tai tehokkuuden lisäämistä kokoonpanon keventämisellä hovioikeudessa ei olisi saavutettavissa. Hovioikeudessa käsiteltävissä luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevissa asioissa vaaditaan sotilaallista erityisasiantuntemusta kuitenkin siinä määrin harvoin, ettei tämä näkökohta yksin puolla sotilasoikeudenkäyntikokoonpanon säilyttämistä ainoana tuomionvoipana kokoonpanona hovioikeudessa, kun siitä käräjäoikeuksissa pääsääntönä luovutaan. Sotilaallisen erityisasiantuntemuksen turvaisi hovioikeudessakin mahdollisuus tarvittaessa käsitellä tällainen asia sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa, kuten esitetään käräjäoikeuksienkin kohdalla. Mietinnössä ehdotettu muutos lisäksi heikentäisi oikeudenkäyntisääntelyn johdonmukaisuutta. Hovioikeus ehdottaa tämän vuoksi, että näissä asioissa sotilasoikeudenkäyntikokoonpanosta luovuttaisiin pääsääntönä myös hovioikeudessa. Hovioikeus pitää sotilasjäsenten toimikauden pidentämistä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen kannatettavana. Toimikauden pidentäminen lisää sotilasjäsenten perehtyneisyyttä ja riippumattomuutta vaikuttaen siten myönteisesti lainkäytön laatuun. Mietinnössä mainituin perusteluin hovioikeus pitää myös sotilasjäsenen asemaa ja palveluspaikkaa sekä palvelussuhteen päättymistä koskevia muutosehdotuksia kannatettavina. Samoin hovioikeus pitää kannatettavana mietinnössä ehdotetusti sotilasjäsenen asemaa koskevan sääntelyn siirtämistä asetuksesta sotilasoikeudenkäyntilakiin. Hovioikeus pitää sinänsä perusteltuna yli neljän vuoden maksimirangaistusta koskevien rikosten siirtämistä pois sotilasoikeudenkäyntikokoonpanosta katsoen kuitenkin jo mietinnössä esitetyin ja jäljempänä ilmenevin lisäperustein, että siviilikokoonpanossa tulisi käsitellä myös ne rikokset, joiden maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Muutoksen toteutettavassa sääntelyssä olisi myös määritettävä, ratkaistaanko myös samoista syytteeseen johtaneista tapahtumista nostettu palvelusrikossyyte samassa kokoonpanossa. On varmistettava, ettei muutos johda samoista tapahtumista nostetun palvelusrikossyytteen ja epävarsinaisen sotilasrikossyytteen käsittelyn eriytymiseen. Hovioikeus ehdottaa jäljempänä kerrotuin perustein pääsäännöksi, että myös palvelusrikossyyte käsitellään näissä tapauksissa hovioikeuden siviilikokoonpanossa. Sotilasoikeudenkäyntilain 3 §:n 1 momentin mukaisesti sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa on käräjäoikeudessa puheenjohtaja ja kaksi sotilasjäsentä. Sotilasoikeudenkäyntikokoonpano ei siten mahdollista kolmen tai kahden lainoppineen jäsenen kokoonpanoa käräjäoikeudessa, vaikka erityisen vakavissa rikoksissa näille vahvemmille kokoonpanoille saattaisi olla erityistä aihetta. Vakavien rikosasioiden käsitteleminen siviilikokoonpanossa voi siten parantaa lainkäytön laatua käräjäoikeuksissa. 2. SÄÄNNÖSKOHTAISIA HUOMIOITA Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n muutos Sotilasoikeudenkäyntilakiin ehdotettu uusi 2 §:n 3 momentti siirtää syytteet teoista, joista säädetty enimmäisrangaistus on yli neljä vuotta vankeutta, käsiteltäväksi muussa kuin sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa. Sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n sotilasrikossyytteen ja muun rikossyytteen kumulaatiosäännöstä ei ehdoteta mietinnössä muutettavaksi. Hovioikeus toteaa, että ehdotettu edellytys yli neljän vuoden enimmäisrangaistuksesta merkitsisi käytännössä, että säännöstä sovellettaisiin ainoastaan vähintään kuuden vuoden rangaistusuhan käsittävien rikosten käsittelyssä. Rikoslaki ei nimittäin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tunne viiden vuoden enimmäisrangaistusta. Kuitenkin rikoslain systematiikassa törkeän tekomuodon enimmäisrangaistus on perinteisesti ollut neljä vuotta vankeutta, ja kyseisen enimmäisrangaistusuhan sisältävissä tunnusmerkistöissä on jo kysymys vakavista rikoksista. Hovioikeus ehdottaa siksi, että 2 §:n 3 momentin muutos säädettäisiin koskemaan syytteitä teoista, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että sotilaaseen kohdistuvan vakavankin rikossyytteen yhteydessä on oletettavaa ja joka tapauksessa ainakin mahdollista, että sotilasta syytetään samalla myös rikoslain 45 luvun mukaisesta palvelusrikoksesta. Yleensä syytteeseen johtavissa tapahtumissa on osaltaan kysymys siitä, onko sotilas rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. On hyvin todennäköistä, että syyttäjä katsoo syyttäessään vastaajaa esimerkiksi törkeästä kuolemantuottamuksesta taikka vakavasta seksuaalirikoksesta, että kysymys on myös rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta palvelusrikoksesta. Mietinnössä ei ole arvioitu tuomioistuimen toimivaltaa, kun käsillä on sekä syyte rikoksesta, josta on säädetty enimmäisrangaistukseksi yli neljä vuotta vankeutta, että palvelusrikossyyte samoista tapahtumista. Ehdotetun uuden 2 §:n 3 momentin sanamuodon perusteella mitään syytettä rikoksesta, josta säädetty enimmäisrangaistus on yli neljä vuotta, ei käsiteltäisi sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa. Näin ollen palvelusrikosta koskeva syyte samoista tapahtumista tulisi käsiteltäväksi joko erillisessä sotilasoikeudenkäynnissä tai jäisi kokonaan syyttämättä, joista kumpaakaan vaihtoehtoa ei voida pitää tavoiteltavana. Tämä ei liene ollut mietinnössä ehdotettujen muutosten tarkoituksenakaan. Vaihtoehto, jossa myös syyte palvelusrikoksesta käsiteltäisiin vakavan rikossyytteen yhteydessä siviilikokoonpanossa sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin nojalla, tarkoittaisi sitä, että sotilasjäsenten asiantuntemus esimerkiksi sotilaan velvollisuuksista tai sovellettavasta ohjesäännöstä ei koskaan olisi käytettävissä. Sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentissa on säädetty siitä, milloin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan sekä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävää että muuta rikosta koskevan syytteen. Kysymys 8 §:n 1 momentin ja 2 §:n yhteisestä tulkinnasta jää ehdotuksessa yksinomaan oikeuskäytännön varaan, mikä saattaa muodostua mietinnön tavoitteiden kannalta ongelmalliseksi. Siten 2 §:ä muutettaessa olisi perusteltua täsmentää myös 8 §:ä siten, että toimivalta olisi ennalta yhteensovittaen määritetty. Ehdotetun 2 §:n 3 momentin tarkoittamissa törkeissä rikoksissa ei usein ole päärikoksen vakavuuden valossa olennaista, että vastaajaa syytetään samalla palvelusrikoksesta. Kysymys ei siten ole ensisijaisesti sotilasrikosasiasta. Hovioikeus pitäisikin perusteltuna, että ehdotetun 2 §:n 3 momentin tarkoittamissa tapauksissa myös palvelusrikossyyte käsiteltäisiin siviilikokoonpanossa. On silti kuviteltavissa myös vakavia rikosasioita, joita voidaan luonnehtia sotilasrikosasioiksi ja joissa sotilasjäsenten asiantuntemus on tarpeen asian käsittelyssä. Hovioikeus ehdottaakin asian jatkovalmistelussa selvitettäväksi sitä vaihtoehtoa, että hovioikeuden edellä ehdottamasta pääsäännöstä huolimatta 2 §:n 3 momentin tarkoittama asia voitaisiin tarvittaessa tuomioistuimen harkinnan mukaan käsitellä myös sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa. Kokoonpanoa voitaisiin vahventaa sotilasjäsenillä, jos se asian laadun vuoksi olisi perusteltua. (Ks. esim. OK 2:11.) Mietinnössä ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti ja siirrettäväksi nykyinen 3 ja 4 momentti 4 ja 5 momenteiksi. Tulee huomata, että nykyisessä 4 momentissa viitataan 2 ja 3 momentteihin. Jotta 4 momentin viittaus nykyiseen 3 momenttiin pysyy juridisteknisesti voimassa, on sitäkin muutettava. Mietinnöstä ei ilmene, että 4 momentin asiasisältöä oli tarkoitettu ehdottaa muutettavaksi. Sotilasoikeudenkäyntilain 3 §:n 1 momentin muutos Säännöksen viimeisessä virkkeessä käytetään ehdotuksessa kuten voimassa olevassa laissakin sanaa tuomioistuin, vaikka säännös koskee yksinomaan käräjäoikeuden kokoonpanoa. Selvyyden vuoksi hovioikeus ehdottaa, että sana tuomioistuin muutetaan käräjäoikeudeksi. Edellä jaksossa 1 kerrotuin perustein hovioikeus ehdottaa, että esitetty muutos karkaamista ja luvatonta poissaoloa koskevien asioiden käsittelykokoonpanoon ulotetaan koskemaan myös hovioikeutta. Muutos voitaisiin toteuttaa lisäämällä 3 §:n 2 momenttiin esitettyä 3 §:n 1 momentin viimeistä virkettä vastaava virke maininnoin hovioikeuden säännönmukaisesta kokoonpanosta. Lausunnon valmistelu Lausuntoa on valmisteltu Helsingin hovioikeuden 2. osastolla. Presidentti Asko Välimaa
      • Kymenlaakson käräjäoikeus
        Päivitetty:
        10.4.2021
        • Kymenlaakson käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Se on asiallisesti ja muutenkin hyvin perusteltu. Esimerkiksi näissä asioissa tarvittava sotilasammatillinen näkemys tulee, esityksen mukaisesti toteutettuna, riittävästi huomioon otetuksi myös vastaisuudessa. Uudistuksessa myös eri joukko-osastojen sekä aselajien ja toimintojen ammatillinen tuntemus on edelleen turvattu. Erittäin hyvää on, että uudistus tulee tehostamaan sotilasoikeudenkäyntiä käräjäoikeuksissa. On perusteltua, että poissaolorikokset voidaan käsitellä sotilasrikosasioihin perehtyneen käräjäoikeuden puheenjohtajan toimesta. Käytännön kokemuksen perusteella on eräänä yksityiskohtana tässä yhteydessä todettava, että palvelukseenastumismääräys todisteena on jatkossa oltava yksiselitteinen. Nykyisin käytössä on sisällöltään vajaa, lähinnä päivämääristä ja nimistä koostuva asiakirja. Esim. palvelukseenastumismääräys -termiä ei ole asiakirjasta luettavissa. Sotilasjäsenet ovat kuitenkin asiakirjan palveluksenastumismääräykseksi tunnistaneet, joten asiantuntemus on sitä kautta tuonut sisältöä tähän todisteeseen, mutta uudistuksen myötä tämä asia tulee korjata. Ehdotuksessa sotilasjäsenten osallistuminen oikeudenkäyntiin ns. epävarsinaisten sotilasrikosten osalta ei ole aivan johdonmukainen. Ehdotuksen mukaan epävarsinaisiksi sotilasrikoksiksi tulisivat kaikki rikoslakirikokset, joissa voidaan tuomita enintään neljä vuotta vankeutta. Yleisesti ottaen sotilasoikeudenkäyntimenettelyä pidetään hyväksyttävänä silloin, kun asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen on sotilaallisesta erityisasiantuntemuksesta johtuvia painavia syitä. Tästä johtuen mm. asepalveluksesta kieltäytymistä ei enää käsiteltäisi sotilasoikeudenkäynnissä. Tämä huomioiden ei ole johdonmukaista, että rangaistusmaksimin ollessa alle neljä vuotta, olisi olemassa sotilaallisesta erityisasiantuntemuksesta johtuvia painavia syitä, mutta kun rangaistusmaksimi ylittyy, niin näitä syitä ei enää olisi. Kun huomioidaan vaikka puolustusvoimien taisteluvälineiden ominaisuudet, esim. sarjatuliaseet, voidaan ajatella, että tällaisella aseella toteutettu henkirikos nimenomaan puoltaisi sitä, että olisi olemassa sotilaallisesta erityisasiantuntemuksesta johtuvia painavia syitä käsitellä asia siviilikokoonpanon sijasta ns. sotilaskokoonpanossa. Perustuslain 6 § on tietysti ehdotuksen mukaisesti huomioitava. Näin ollen tuomioistuimen kokoonpanoa alioikeudessa voitaisiin vahventaa vielä ammattituomarilla rikosoikeudellisen osaamisen ja asiantuntemuksen lisäämiseksi. Toinen vaihtoehto olisi, että epävarsinaisista sotilasrikoksista luovutaan kokonaan, jolloin käsittely tapahtuisi näissä aina siviilikokoonpanossa ja asiantuntemus turvattaisiin todistelun kautta. Satakunnan käräjäoikeuden tavoin Kymenlaakson käräjäoikeus esittää harkittavaksi sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n kumoamista. Voimassa olevat säädökset maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja avustajasta sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säädökset puolustajan määräyksestä takaavat riittävästi oikeuden avustajaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin myös sotilasrikosasioissa. Lausunnon ovat laatineet laamanni Markku Almgrén ja käräjätuomari Juha-Pekka Heikkilä
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        8.4.2021
        • Suomen Lakimiesliitto kiittää oikeusministeriötä lausuntopyynnöstä. Lakimiesliitto kannattaa esitystä, joka on sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti omiaan tehostamaan, nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan sellaisten sotilasrikosasioiden tuomioistuinkäsittelyä, joiden ratkaiseminen ei vaadi sotilaallista asiantuntemusta. Lakimiesliitto kiinnittää huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa ole selvitetty kysymystä kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luopumisesta myös muiden sotilasrikosten kuin rikoslain 45 luvussa mainittujen rikosten osalta. Lakimiesliitto kannattaa asian pikaista selvittämistä jatkovalmistelussa, jolloin asia voitaisiin käsitellä hallituksen esityksen antamisen yhteydessä.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        7.4.2021
        • Itä-Suomen hovioikeus esittää pyydettynä lausuntona seuraavan. Sotilasoikeudenkäyntilain 1 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimena sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien alioikeuksien tekemistä päätöksistä on Helsingin hovioikeus. Itä-Suomen hovioikeus antaa lausunnon ehdotetusta työryhmämietinnöstä siltä osin kuin se koskee sen käsiteltäväksi tulevia asioita, eli toimikunnan sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ään ehdottamien muutosten osalta. Näiltä osin Itä-Suomen hovioikeus katsoo, että asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevien asioiden ja kaikkein vakavimpien rikosasioiden käsittelyyn ehdotetut muutokset vahvistavat tuomioistuinten riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja ovat kannatettavia sekä kansalaisten oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuja. Hovioikeus yhtyy eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa esitettyihin sotilasoikeudenkäyntijärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta koskeviin näkökohtiin. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja myös Saksassa sotilaiden tekemät rikokset käsitellään rauhan aikana yleisissä tuomioistuimissa ilman sotilasjäseniä. Jatkokäsittelyssä olisikin vielä hyvä pohtia erityisesti sitä, onko oikeudenkäynneissä tarvittava sotilaallinen erityisasiantuntemus saatavissa sotilasjäsenten sijasta asiantuntijoita kuulemalla.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijänä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        31.3.2021
        • SOTILASOIKEUDENKÄYNTILAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN Pyydettynä lausuntonani totean seuraavan. 1 YLEISTÄ Työryhmä ehdottaa mietinnössään, että tuomioistuimen sotilasjäsenen toimikausi muutettaisiin viiden vuoden mittaiseksi. Lisäksi sotilasjäsenen palvelussuhdetta koskevia vaatimuksia muutettaisiin ja sotilasjäsenen asemaa koskeva sääntely siirrettäisiin kokonaisuudessaan lain tasolle. Tuomioistuimen päätösvaltaista ratkaisukokoonpanoa kevennettäisiin sellaisissa sotilasoikeudenkäyntiasioissa, joissa vahvempi kokoonpano ei ole tarpeen, eikä asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevia rikosasioita enää käsiteltäisi sotilasoikeudenkäyntiasioina. Lisäksi sotilasoikeudenkäyntiasioiden piiriä laajennettaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä kaikkiin rikoslakirikoksiin. Kaikkein vakavimmat muut kuin rikoslain 45 luvussa säädetyt sotilasrikosasiat käsiteltäisiin kuitenkin tuomioistuinten tavanomaisissa ratkaisukokoonpanoissa. Lisäksi sotilasjäsenen palvelussuhdetta koskevia vaatimuksia muutettaisiin koskemaan koko toimikauden asemesta vain tehtävään nimittämishetkeä. Työryhmän ehdotukset ovat osin välttämättömiä, kuten säädöstason korottaminen. Osin ehdotukset ovat sinänsä hyvin perusteluja, mutta tarpeettoman pieniä askeleita oikeaan suuntaan. Työryhmän tuli sille annetun toimeksiannon perusteella selvittää sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön ja tuomioistuinten sotilasjäseniä koskevien säännösten muutostarpeita. Työryhmän tuli arvioida sotilasoikeudenkäyntijärjestelmää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kannalta sekä järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaamisen kannalta. Toimeksiannon laajuudesta huolimatta työryhmä on tyytynyt varsin suppeaan tarkastelunäkökulmaan ja on päätynyt konservatiiviseen lopputulokseen. Toimeksiannossa mainittua nykyisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta, eli siis sotilasjäsenten käyttämisen hyviä ja huonoja puolia, työryhmä on arvioinut vain suhteellisen pintapuolisesti. Työryhmä on mietinnössään sivuuttanut kokonaan kysymyksen siitä, onko edelleen perusteltua, että osa sotilasoikeudenkäyntiasioista käsitellään ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeudessa. Myöskään sitä ei ole arvioitu, miksi sotilasjäsenten tulee hovioikeuksissa olla vähintään majurin arvoisia upseereja ja korkeimmassa oikeudessa vähintään everstejä. Keskityn lausunnossani lähinnä sellaisiin seikkoihin, joihin työryhmä ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota ja joihin asian jatkovalmistelussa tulisi nähdäkseni keskittyä. 2 SOTILASASIOIDEN ERITYISKOKOONPANON HYVÄT JA HUONOT PUOLET 2.1 Sotilasjäsenten asiantuntemuksen tarpeellisuus Nykyistä sotilasoikeudenkäyntilakia säädettäessä 1980-luvun alussa arvioitiin muun ohella sitä, oliko sotilasjäsenten kuuluminen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon enää tarpeellista. Eritystä sotilaskokoonpanoa perusteltiin nykyisen lain esitöissä lähinnä sotilaallisen asiantuntemuksen tarpeella muun muassa sotilasmerenkulkua ja -ilmailua, taisteluvälineiden käytöstä annettujen varomääräysten rikkomista sekä sotaharjoituksissa sattuneita palvelusrikoksia koskevissa asioissa. Lisäksi sotilaallisella asiantuntemuksella katsottiin olevan tärkeä merkitys puolustusvoimia koskevien erityismääräysten soveltamisessa ja sotilaallisten ”miljöönäkökohtien” valottamisessa (HE 86/1981 vp s. 6). Työryhmä näyttää hyväksyneen 40 vuotta vanhassa hallituksen esityksessä esitetyt näkökohdat päätyessään siihen, että sotilasjäsenten asiantuntemusta tarvitaan (s. 36) tuomioistuimissa edelleen. Toisaalta kaikkein vakavimmissa jutuissa kuten henkirikoksissa tai törkeissä seksuaalirikoksissa tällaista erityisasiantuntemusta ei sitten kuitenkaan työryhmän ehdotuksen mukaan tarvittaisi vaan sotilasjäsenten osallistumisen asian ratkaisemiseen voisi työryhmän näkemyksen mukaan pikemminkin loukata yhdenvertaisuutta ja aiheuttaa hankaluuksia ratkaisukokoonpanon sukupuolijakauman tasapuolisuuden suhteen (s. 42). Vanhassa hallituksen esityksessä mainitut miljöönäkökohdat, jos niillä ylipäätänsä voi olla merkitystä, saattaisivat kuitenkin olla relevantteja tällaisissakin jutuissa. Työryhmän ehdotuksen mukaan kaikkein vakavimmat muut kuin rikoslain 45 luvussa säädetyt sotilasrikosasiat, joista tuomittava ankarin rangaistus on vankeutta yli neljä vuotta, käsiteltäisiin tuomioistuinten tavanomaisissa ratkaisukokoonpanoissa. Sotilaallinen erityisasiantuntemus hankittaisiin näissä asioissa tarvittaessa kuulemalla oikeudenkäynnissä asiantuntijoita. Työryhmä on perustellut (s. 7) ehdotustaan sillä, että näin vahvistettaisiin sotilasoikeudenkäyntiasioiden asianosaisten oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä. Työryhmän ehdotus, jonka mukaan sotilasjäseniä ei käytettäisi helpoimmissa jutuissa kuten karkaamista tai luvatonta poissaoloa koskevissa jutuissa eikä myöskään kaikkein vakavimpia rikoksia koskevissa jutuissa vaan ainoastaan näiden ääripäiden väliin sijoittuvissa jutuissa, ei tunnu täysin johdonmukaiselta. Johdonmukaiselta ei tunnu sekään, että karkaamista tai luvatonta poissaoloakin koskevissa jutuissa sotilasjäseniä kuitenkin käytettäisiin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa, jossa he olisivat näitä asioita käsiteltäessä edelleen mukana kokoonpanossa toisin kuin käräjäoikeudessa. Juridiselta osaamiseltaan sotilasjäsenet voitaneen rinnastaa lautamiehiin. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on lausunnossaan (19.6.2013 Dnro 1892/5/13) oikeusministeriölle oikeudenhoidon uudistamisohjelmasta vuosille 2013–2025 (OMML 16/2013) katsonut, ettei lautamiesten käyttö ole perusteltua oikeudellisesti tai näytöllisesti vaikeissa asioissa. Kysymyksessä olevan rikoksen rangaistusmaksimi ei välttämättä kerro paljoakaan jutun vaikeudesta. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2006:37 oli kysymys lahjusrikkomuksesta, jonka rangaistusmaksimi on kuusi kuukautta vankeutta ja josta tuomittiin kyseisessä tapauksessa 40 päiväsakkoa. Ratkaisusta äänestettiin. Jutussa oli useita vaikeita rikoslain yleisiin oppeihin ja sovellettuun rangaistussäännökseen sekä menettelyn yksiköintiin liittyneitä ratkaistavia kysymyksiä. Korkeimman oikeuden kannanottoja käsiteltiin sittemmin oikeuskirjallisuudessa kriittisesti (ks. Jussi Tapani – Matti Tolvanen, Lakimies 2006/5 s. 838: ”KKO 2006:37 ja rikosoikeuden yleisten oppien ihmemaa”). Mikäli sotilasjäsenet olisivat ratkaisuun KKO 2006:37 johtaneessa tapauksessa asettuneet vähemmistöön jääneiden oikeusneuvosten kannalle, ratkaisun lopputulos olisi ollut toinen. Tosin vähemmistöön jääneet oikeusneuvoksetkin olivat keskenään erimielisiä, mutta silti lievemmällä kannalla kuin enemmistö. Sotilasjäsenten mielipide vaikeista juridisista kysymyksistä oli siis lopputuloksen kannalta ratkaiseva. Nähdäkseni maallikoita, joita myös kenraalit ja amiraalit juridisissa kysymyksissä ovat, ei pitäisi asettaa asemaan, jossa he saattavat kannanotoillaan joutua ratkaisemaan prejudikaattina annettavan ratkaisun sisällön. Jos sotilasjäsenistä kuitenkin katsotaan olevan hyötyä, heistä täytynee olla hyötyä myös kaikkein vakavimmissa jutuissa kuten vaikkapa jutuissa, joissa kysymys on sotilaan tekemästä vakoilusta (ks. KKO:n 20.5.2002 antama tuomio nro 1185 asiassa R2001/778). Jos sotilasjäsenten kuuluminen ratkaisukokoonpanoon ei oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta ole kaikissa jutuissa varauksettomasti hyvä asia, kuten työryhmän mietinnössä paikka paikoin ilmeisesti katsotaan (s. 7, 34 ja 42), mahdolliset epäilykset, joihin sinänsä siis yhdyn, koskevat nähdäkseni kaikkia sotilasjuttuja käsiteltävien rikosten rangaistusmaksimeista riippumatta. Työryhmä ei ole mietinnössään ottanut riittävästi huomioon sitä, että nykyinen sotilasoikeudenkäyntilaki on säädetty ennen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain voimaantuloa. Vanha inkvisitorinen rikosprosessi poikkesi olennaisesti nykyisestä. Prosessia käynnistettäessä kaiken ei ennen oletettu olevan valmiiksi tutkittua ja mietittyä. Syyttäjä luki syytteen, mutta ei pitänyt asiaesittelyä, jossa syytteeseen liittyviä sotilaallisia ja teknisiä näkökohtia olisi tullut nykyiseen tapaan selostaa tuomioistuimelle. Laajoja loppulausuntoja ei annettu ja syyttäjän rooli oli muutenkin nykyiseen prosessiin verrattuna passiivinen. Tuomioistuin vastasi pääosin itse asian selvittämisestä. Vanhassa rikosprosessissa tilanne eli ja muuttui prosessin kuluessa, juttuja lykkäiltiin, todistelua lisättiin ja muokattiin jutun edetessä eikä nykyisiä väittämis- ja vetoamistaakkasäännöksiä tunnettu. Toisin kuin nykyisessä prosessissa, ennen ei voitu lähteä siitä, että erityisasiantuntemusta vaativat seikat olisi selvitetty jo esitutkinnassa tai viimeistään syyteharkinnassa. Prosessi oli tuomioistuinvetoista ja inkvisitorista. Kirjallisia todisteita ei nimetty kootusti vaan tuomioistuin sai vapaasti kiinnittää huomiota mihin asiakirjaan tahansa ja tarvittaessa perustella ratkaisuaan seikoilla, joihin kukaan ei ollut vedonnut. Rikosprosessuaalinen ympäristö, johon sotilasjäsenten erityisasiantuntemuksen tarpeellisuus aikanaan 1980-luvun alussa kiinnitettiin, on siis muuttunut täysin. Vanhalla inkvisitorisella rikosprosessilla oli yhtymäkohtia nykyiseen virallistoimintoiseen hallintoprosessiin, jossa eri aloja edustavia asiantuntijajäseniä edelleen käytetään ratkaisukokoonpanoissa. Rikos- ja siviiliprosessissa kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Asunto-oikeudet, joissa oli asiantuntijajäseniä, on lakkautettu eikä patenttijuttujakaan asiantuntijoineen enää käsitellä yleisissä tuomioistuimissa. Tässä suhteessa sotilasoikeudenkäyntiä koskevat kokoonpanojärjestelyt edustavat mennyttä maailmaa. On sinänsä selvää, että sotilasrikosasioissa tarvitaan usein sotilaallista ja teknistä asiantuntemusta esimerkiksi aseisiin ja ampumatarvikkeisiin liittyen. Samoissa jutuissa tarvitaan kuitenkin usein myös lääketieteellistä asiantuntemusta. Kun jutussa tarvitaan minkä tahansa erityisalan asiantuntemusta, sitä tarvitaan rikosprosessin alusta loppuun saakka – siis esitutkinnasta korkeimpaan oikeuteen saakka. Ajatus siitä, että asiantuntijuutta tarvittaisiin vasta tuomioistuimessa, on nykyisessä rikosprosessissa vanhentunut. Nykyisen rikosprosessin keskeisin toimija on syyttäjä. Hänen roolinsa alkaa esitutkintayhteistyöstä ja päättyy korkeimpaan oikeuteen. Suomessa ei enää ole erityisiä sotilassyyttäjiä vaan nykyisin aluesyyttäjät, erikoissyytäjät tai valtionsyyttäjät toimivat syyttäjinä myös sotilasrikosasioissa. Syyttäjälaitoksessa ei ole tuomioistuimen sotilasjäseniin rinnastuvia avustajia tai asiantuntijoita, joilta olisi tarvittaessa saatavissa tietoa sotilaallisista ”miljöönäkökohdista” tai muuta ”hiljaista tietoa”. Erityistä sotilaallista tai teknistä asiantuntemusta vaativat kysymykset on siis selvitettävä avoimesti jo esitutkinnassa niin, että selvitystä voidaan kommentoida esitutkinnassa annetuissa loppulausunnoissa ja siihen voidaan tukeutua syyteharkinnassa. Jotta syyteharkinta voitaisiin tehdä riittävän kattavan materiaalin pohjalta, sotilasjutuissa tarvittava asiantuntijaselvitys on siis hankittava jo esitutkinnassa. Mahdollisen tulevan prosessin ratkaisukokoonpano ei vaikuta asiaan millään tavalla. Syyttäjä ei voi lähteä prosessiin ilman, että erityisasiantuntemusta vaativat kysymykset on selvitetty syytekynnyksen ylittävällä tavalla jo ennen oikeudenkäyntiä. Hänen on pystyttävä esittelemään nämäkin kysymykset oikeudelle. Jos asiantuntijoita on kuultava, heitä on kuultava ensimmäisen kerran jo esitutkinnassa. Nykyprosessin lähtökohtien valossa työryhmän mietinnön sivulla 36 oleva toteamus vaikuttaakin melko oudolta: ”Sotilasjäsenkokoonpanon säilyttämisen ohella tarvittava asiantuntemus sotilasoikeudenkäyntiasioissa olisi mahdollista turvata kutsumalla sotilasoikeudenkäyntiasioita käsiteltäessä tapauskohtaisesti tuomioistuimen harkinnan mukaan kuultavaksi esimerkiksi tietyn aselajin asiantuntijoita. Myönteistä tässä vaihtoehdossa olisi se, että erityisasiantuntemus olisi avointa ja kaikilta osin keskustelun kohteena. Toisaalta vaarana olisi se, että kynnys kutsua juttuun asiantuntija nousisi käytännössä korkeaksi, mikä saattaisi vähentää tuomioistuinten asiakohtaista asiantuntemusta sotilasoikeudenkäyntiasioissa ja vaikuttaa siten alentavasti ratkaisujen laatuun.” Nykyprosessissa lähtökohta on, että syyttäjä esittää esimerkiksi räjähteisiin ja aseisiin liittyvää asiantuntijaselvitystä, jos sen esittäminen on tarpeen. Edellä siteerattu työryhmän mietinnön lausuma sopii nykyistä toimintaympäristöä paremmin vanhaan inkvisitoriseen rikosprosessiin ja siihen liittyviin kannanottoihin nykyisen sotilasoikeudenkäyntilain esitöissä. Mahdollinen lisäarvo, joka sotilasjäsenistä voi tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa olla, ei nykyisin enää välttämättä liity asetekniikkaan tai varomääräyksien sisältöön vaan abstraktimpiin ja oikeudellisempiin kysymyksiin kuten siihen, kuinka huolellisesti tietyissä tilanteissa tulee toimia (KKO 1990:27 ja KKO 2010:75) taikka siihen, mitkä ovat hyväksyttäviä tapoja hoitaa sidosryhmäyhteistyötä (KKO 2006:37). Vaikka huolellisuuden tai sidosryhmäyhteistyössä sallitun kestityksen oikean tason arviointiin liittyvät seikat olisivat sotilasjutussa myös avoimen todistelun ja argumentoinnin kohteena, on luonnollista, että sotilasjäsenet perustavat tuomioistuimen salaisissa päätösneuvotteluissa esittämänsä näkemykset ja kannanotot myös omiin käytännön kokemuksiinsa ja mahdollisesti omaan toimintaansa vastaavissa tilanteissa. Läpinäkyvämpää ja avoimempaa kuitenkin olisi, jos tällaiset arviot tehtäisiin yksinomaan todistelun pohjalta niin, että asianosaiset voisivat kommentoida kaikkia asiaan vaikuttavia kokemussääntöjä kuulemisperiaatteen edellyttämällä tavalla. Nykyisen rikosprosessin peruslähtökohdat ja erityisesti kuulemisperiaate puoltaisivat sotilasasioiden erityiskokoonpanosta luopumista kaikilta osin. 2.2 Sotilasjäsenten subjektiivinen ja objektiivinen puolueettomuus Kuten työryhmä on todennut, myös tuomioistuimen sotilasjäsenen esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset ja niiden perusteella kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Sen valossa tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen osapuolen etua (subjektiivinen puolueettomuus). Lisäksi on voitava lähteä siitä, että oikeutetut epäilyt tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Arvosteltaessa puolueettomuutta viimeksi mainitulta kannalta on muun ohella otettava huomioon, antaako tuomarin aikaisempi toiminta, hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen tai tuomioistuimen kokoonpano muuten objektiivisesti katsoen asianosaiselle aiheen pelätä puolueettomuuden vaarantuvan. Sotilasoikeudenkäyntilain 10 §:n 1 momentin mukaan alioikeuden sotilasjäsenistä toisen tulee olla upseeri ja toisen opistoupseeri, aliupseeri tai sotilasammattihenkilö taikka miehistöön kuuluva sotilas. Saman pykälän 2 ja 3 momenttien mukaan hovioikeuden sotilasjäsenen tulee olla vähintään majurin arvoinen upseeri. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenen tulee olla vähintään everstin arvoinen upseeri. Varusmiesten tai reserviläisten piiristä sotilasjäseniä ei valita, vaikka määrällisesti heitä on enemmän kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia ja vaikka suurin osa jutuista koskee varusmiehiä tai reserviläisiä. Objektiivisen puolueettomuuden kannalta herkin tilanne ei kuitenkaan välttämättä ole se, että varusmieheen tai reserviläiseen kohdistettuja syytteitä käsittelevät kantahenkilökuntaan kuuluvat sotilasjäsenet vaan se, että varusmiehen kuolemaan tai vammautumiseen liittyvää juttua, jossa kantahenkilökuntaan kuuluvia sotilaita syytetään, käsittelevät tuomareina syytettyjen kollegat. Objektiivisen puolueettomuuden kannalta sotilasjäsenten nimitysmenettely tai toimikauden pituus eivät välttämättä ole olennaisia seikkoja vaan se vaikutelma, joka asianosaisille syntyy siitä, että he istuntosaliin saapuessaan näkevät tuomarinpöydän takana syytettyjen kollegoita sotilaspuvuissaan tilanteessa, jossa käsitellään asianomistajien kannalta äärimmäisen herkkiä asioita. Kuten työryhmä on todennut (s. 21), korkeimman oikeuden sotilasjäsenet ovat käytännössä kenraaleja tai amiraaleja. He ovat sotilaallisen linjaorganisaation huipulla ja siksi usein esteellisiä. Sotilasjäsenten joukkoon saattavat kuulua esimerkiksi sekä merivoimien että ilmavoimien komentajat kuten edellä mainittua ratkaisua KKO 2006:37 annettaessa. Asiantuntemuksen hyödyntämisen kannalta ei ole ihanteellista, että puolustushaarojen komentajat eivät käytännössä voi käsitellä oman aselajinsa asioita, koska he viime kädessä vastaavat aselajinsa toiminnasta. Kenraalikuntaan kuuluu noin 30 kenraalia ja amiraalia, jotka oletettavasti tuntevat toisensa. Luultavasti he ovat vähintäänkin virkatehtäviensä puitteissa tekemisissä toistensa kanssa. Heidän välillään saattaa olla paitsi ystävyys- ja tuttavuussuhteita myös tuleviin nimityksiin liittyviä kilpailuasetelmia. Tästä huolimatta kenraalit saattavat korkeimmassa oikeudessa joutua arvioimaan myös toistensa tekemisiä tai laiminlyöntejä (KKO 2020:53), mikä ei tuomioistuimen objektiivisen puolueettomuuden näkökulmasta näytä hyvältä. Sotilaskokoonpanoihin liittyvät esteellisyysnäkökohdat puoltaisivat nykyisestä järjestelmästä luopumista kaikilta osin. 2.3 Todisteluun liittyvät näkökohdat Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 5 §:n mukaan yleisesti tunnetusta seikasta näyttö ei ole tarpeen. Tuomareiden erikoistuminen ja asiantuntijajäsenten käyttö johtaa yleensä siihen, että tietyn erikoistumisalan oikeudenkäynneissä yleisesti tunnetuksi katsotun eli notorisen tiedon taso nousee tavanomaista korkeammalle. Esimerkiksi huumausaine- ja sotilasrikosasioissa prosessi perustuu käytännössä suurelta osin tiettyyn tuomioistuinnotorisuuteen, joka tasoltaan poikkeaa siitä, mitä keskivertokansalaisen näkökulmasta yleisesti tiedetään. Huumausaineiden tai sotilasympäristön tuntemus ei kuulu sellaiseen yleissivistykseen, jota varsinainen notorisuus eli yleisesti tunnettavuus tarkoittaa. Tuomioistuinnotorisuuden ansiosta esimerkiksi kokaiinin tai MDPV:n vaikutuksista ja vaarallisuudesta ei tarvitse esittää selvitystä jokaisessa huumejutussa eikä rynnäkkökiväärin normaaleja ominaisuuksia selostaa sotilasrikosasioissa. Tuomioistuinnotorisuus ei kuitenkaan sellaisenaan edellytä asiantuntijajäsenten käyttöä. Muutoinhan huumausainerikosjutuissakin tarvittaisiin kemisti- tai lääkärijäseniä taikka kokemusasiantuntijoita. Oikeudenkäyntien julkisuuden kannalta pitkälle viety tuomareiden erikoistuminen yhdistettynä asiantuntijajäsenten käyttöön saattaa pitää sisällään myös haittoja. Mikäli kaikki asianosaiset ja tuomari hallitsevat aihealueen ja siihen liittyvän terminologian ja käsitteet perinpohjaisesti, asian käsittely saattaa julkisessa pääkäsittelyssä heti kohota tasolle, jota samaan aihealueeseen erikoistumattoman toimittajan tai muun yleisön on vaikea seurata. Oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta olisi tällaisessa tilanteessa parempi, että yleisen notorisuuden ja tuomioistuinnotorisuuden tasot olisivat lähellä toisiaan. Sotilasjäsenten kuulumista ratkaisukokoonpanoihin ei voida tältä kannalta vakuuttavasti perustella edes todisteluun liittyvillä seikoilla. 3 FORUM PRIVILEGIUM (the principle of trial by one's peers) Työryhmä on mietintönsä jaksossa 2.3.1 käynyt läpi asiaan vaikuttavia aikaisempia lainsäädäntöhankkeita ja arviointeja. Virkasyytefoorumien yleiseen uudistamiseen liittyneitä hankkeita ei ole kuitenkaan jostain syystä mainittu. Nyt kysymyksessä olevassa asiayhteydessä olisi nähdäkseni ollut aiheellista arvioida myös sitä, onko edelleen perusteltua, että joukko-osaston komentajaa tai vähintään majurin arvoista upseeria koskevat syytteet käsitellään ensimmäisenä oikeusasteena käräjäoikeuden sijasta hovioikeudessa. Korkeiden siviilivirkamiesten virkarikosten erityistä oikeuspaikkaa (forum privilegium) koskevat vastaavat säännöksethän kumottiin jo yli 20 vuotta sitten. Korkea-arvoisia upseereita koskevan poikkeuksellisen instanssijärjestyksen taustalla vaikuttanee edelleen roomalaisesta ja kanonisesta oikeudesta periytyvä etuoikeus päästä tuomioistuimessa vertaistensa arvioitavaksi. Kyseessä oleva forum privilegium -ajattelu oli vuosituhannen vaihteeseen tultaessa saanut Suomessa kansainvälisesti arvioiden poikkeuksellisen vahvan jalansijan. Hovioikeuksissa syytettävien virkamiesten lukumäärä oli virkanimikkeittäin laskettuna yli sata. Tilanne muuttui vasta, kun hallituksen esityksen HE 57/2000 vp mukaiset lainmuutokset toteutettiin ja forum privilegium -tyyppiset erityisäännökset pääosin kumottiin. Mainitussa hallituksen esityksessä todettiin seuraavaa: ”Virkasyytteiden oikeuspaikkaa koskevien säännösten muutostarpeet on jo pitkään nähty ilmeisinä. Vuosien kuluessa hovioikeudet on vanhaan käytäntöön perustuen säädetty ylimpien virkamiesten virkasyyteasian oikeuspaikaksi, järjestelyn tarkoituksenmukaisuutta sen enempää pohtimatta. Erityissäännöksissä tarkoitettujen virkamiesten ryhmä on varsin kirjava, ja sääntelyn perusteet ja johdonmukaisuus ovat useissa tapauksissa epäselviä. Tämä selittynee osittain sillä, että säännökset ovat eri-ikäisiä ja valmisteltu eri ministeriöissä. Kysymys virkasyytteen oikeuspaikasta on virkakoneistossa vanhastaan nähty seikkana, joka liittyy viran ja viraston asemaan ja arvovaltaan. Virkakoneiston kasvaessa on katsottu, että uusien korkeiden virkojen täytyy tässä suhteessa olla yhdenvertaisessa asemassa vanhojen virkojen kanssa. Vasta viime vuosina kehitys on kääntynyt toiseen suuntaan ja esimerkiksi uudessa yliopistolaissa (645/1997) ei enää ole erityissäännöstä professorien virkasyytteen oikeuspaikasta. Virkasyytteiden oikeuspaikkaa koskevien säännösten uudistamistarvetta on käsitelty vuonna 1979 jätetyssä julkishenkilöstön oikeusasemakomitean mietinnössä (komiteanmietintö 1979:26), vuonna 1988 annetussa hallituksen esityksessä uudeksi virkarikoslainsäädännöksi (HE 58/1988 vp), vuodelta 1992 olevassa hovioikeustoimikunnan loppumietinnössä (1992:20) ja vuonna 1995 jätetyssä syyttäjälaitostoimikunnan mietinnössä (1995:7). Kansainvälinen vertailu osoittaa, että järjestelmä, jossa muutoksenhakutuomioistuin toimii laajassa mitassa virkarikosasioissa ensimmäisenä oikeusasteena, on varsin poikkeuksellinen. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta järjestelmää ei myöskään enää voida pitää asianmukaisena.” Hallituksen esityksessä todettiin erikseen (s. 15) sotilaiden osalta seuraavaa: ”Sotilaiden erityisasema on myös ollut valmistelussa esillä. Sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitetut sotilasrikosasiat käsitellään yleensä joukko-osaston mukaan määräytyvässä käräjäoikeudessa. Helsingin hovioikeus on kuitenkin ensimmäinen oikeusaste, milloin vastaajana on joukko-osaston komentaja tai majurin arvoinen upseeri. Sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden kokoonpanoon kuuluu sotilasjäsenet; käräjäoikeudessa jäseniä ovat käytännössä upseeri ja opistoupseeri ja hovioikeudessa jäsenten tulee olla vähintään majurin arvoisia upseereita. Kun sotilasoikeudenkäyntilain 6 §:n erityisen oikeuspaikkasäännöksen kumoaminen edellyttäisi myös muutosta sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien tuomioistuinten kokoonpanoon, uudistuksen toteuttaminen upseerien virkasyytteiden osalta tullaan toteuttamaan myöhemmin erikseen.” Hallituksen esityksen laatimisesta on kulunut yli 20 vuotta eikä upseereita koskevaa erillisuudistusta ole vieläkään toteutettu. Aika ei ilmeisesti edelleenkään jostain syystä ole kypsä muutoksen toteuttamiselle upseerien osalta. Ainakaan työryhmä ei ole asiaa mietinnössään käsitellyt. Käsitellessään mainittua hallituksen esitystä lakivaliokunta on todennut mietinnössään (LaVM 7/2000 vp, s. 2) seuraavaa: ”Voimassa olevan lainsäädännön virkasyytteiden oikeuspaikkaa koskevat säännökset muodostavat epäyhtenäisen kokonaisuuden ja ovat sanamuodoltaan kirjavia. Ne heijastelevat osaksi sääty-yhteiskunnasta peräisin olevia ajatuksia. Ihmisten tasavertaisuuden periaatteen kehittyminen ja voimistuminen edellyttävät virkasyytteiden oikeuspaikkaa koskevan säännöstön modernisoimista.” Forum privilegium -ajattelu selittänee osaltaan myös sen, että hovioikeuden sotilaskokoonpanoon kuuluu vähintään majurin arvoisia upseereita. Muutoinhan ”trial by one's peers” -vaatimus ei toteutuisi. Majuria tai majuria korkeampaa upseeria vastaajana koskeva prosessihan alkaa hovioikeustasolta. Ilmeisesti tietynlainen hierarkkinen johdonmukaisuus on johtanut aikanaan siihen, että korkeimmassa oikeudessa sotilasjäsenten on oltava vähintään everstejä, ja käytännössä jopa kenraaleja. Näin on turvattu se, että ”trial by one's peers” toteutuu everstien ja kenraalienkin osalta viimeistään korkeimmassa oikeudessa, jonne päästääkseen he eivät tarvitse edes valituslupaa. Pidän forum privilegium -taustaista sääntelyä paitsi vanhanaikaisena myös yhdenvertaisuutta loukkaavana kuten lakivaliokuntakin on jo yli 20 vuotta sitten todennut. Nyt kysymyksessä olevan uudistuksen yhteydessä olisi korkea aika päästä tällaisesta lainsäädännöstä upseerienkin osalta eroon. 4 SOTILASOIKEUDENKÄYNTILAIN MUUTTAMINEN 4.1 Sotilasoikeudenkäyntilaki 2 § Pykälän 2 momenttia muutettaisiin työryhmän ehdotuksen mukaan siten, että niin sanottujen epävarsinaisten sotilasrikosten luettelosta luovuttaisiin ja momentissa säädettäisiin, että sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään syyte sotilasta vastaan kaikista teoista, josta säädetään rangaistus rikoslaissa. Edelleen edellytyksenä olisi, että teko on kohdistunut puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen taikka tehty palvelustehtävää suoritettaessa. Pykälän 3 momentin mukaan vakavimmat rikosasiat (mahdollinen ankarin rangaistus neljä vuotta) eivät kuitenkaan olisi sotilasoikeudenkäyntiasioita ja ne käsiteltäisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisesti tuomioistuinten tavanomaisissa ratkaisukokoonpanoissa myös silloin, kun teko on kohdistunut toiseen sotilaaseen tai puolustusvoimiin. Työryhmän ehdotuksen perusteella jää epäselväksi, miten käsittelyjärjestys määräytyisi tapauksessa, jossa sotilasta syytetään samanaikaisesti esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta ja palvelusrikoksesta. Tällainen tilanne oli aikanaan käsillä, kun ilmavoimien luutnantti 1973 ampui lennoston komentajana toimineen esimiehensä tämän virkahuoneessa. Vastaava asia käsiteltäisiin ilmeisesti sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n nojalla siviilikokoonpanossa, mikäli työryhmän ehdotus hyväksyttäisiin. Olen jo edellä kiinnittänyt huomiota ehdotetun järjestelyn epäjohdonmukaisuuteen: Jos sotilasjäseniä ei tarvita vuoden 1973 tapauksen kaltaisissa vakavimmissa jutuissa, heitä ei varmaankaan tarvita muissakaan jutuissa. Totean tässä yhteydessä myös sen, että käytännössä on joskus aiheutunut epäselvyyttä siitä, milloin teon voidaan katsoa kohdistuneen puolustusvoimiin. Puolustusvoimat ei ole erillinen oikeushenkilö vaan osa valtiota. Kun teon kohteena on tieto, asiakirja tai data, se voi olla esimerkiksi puolustusministeriön tai YK:n organisaatioiden tuottamaa ja liittyä vaikkapa kansainvälisiin rauhanturvaamisoperaatioihin ja niiden organisaatioon. Mikäli sotilas esimerkiksi turvallisuussalaisuuden paljastamisen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla luovuttaa tällaisia tietoja, ei teko välttämättä ainakaan suoraan kohdistu puolustusvoimiin eikä se välttämättä myöskään liity rikoksentekijän omiin palvelustehtäviin. 4.2 Sotilasoikeudenkäyntilaki 14 § 2 mom. Otsikossa mainitun lainkohdan mukaan joukko-osaston komentaja saa jättää toimittamatta esitutkinta-aineiston syyttäjälle, jos esitutkinnassa on käynyt selville, ettei ketään voida panna syytteeseen taikka jos teko on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä taikka tekoa muutoin on pidettävä kurin ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta vähäisenä. Käytännössä (ks. apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin 6.6.2016 antama ratkaisu asiassa Dnro 3485/4/15) on osoittautunut epäselväksi, jättääkö edellä mainittu säännös (”…on käynyt selville, ettei ketään voida panna syytteeseen…”) komentajalle esitutkinnan käynnistämiskynnyksen (syytä epäillä) tai syytekynnyksen (todennäköiset syyt) väliin jäävää harkintavaltaa taikka muunlaista näyttöön liittyvää harkintavaltaa vai onko komentajan aina jätettävä näytön arviointi syyttäjän ja tuomioistuimen tehtäväksi. Edellä mainitussa ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies Sakslin on todennut, ettei kyseinen sääntely rakenteeltaan vastaa uudempaa rikosprosessilainsäädäntöä, minkä vuoksi sääntely on soveltajan kannalta vaikeatulkintaista. Kun sotilasoikeudenkäyntilakia nyt joka tapauksessa ollaan muuttamassa, olisi sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n 2 momentin täsmentäminen samassa yhteydessä perusteltua. 5 LOPUKSI Työryhmälle annettu toimeksianto olisi mahdollistanut nyt suoritettua laajemman sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön muutostarpeiden arvioinnin. Asian jatkovalmistelussa varsinkaan forumkysymyksiä ei tulisi sivuuttaa. Joka tapauksessa asian jatkovalmistelussa tulisi edellä todetuin tavoin kiinnittää huomiota myös sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n ongelmalliseksi osoittautuneeseen sisältöön. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen Esittelijäneuvos Jarmo Hirvonen
      • Turun hovioikeus
        Päivitetty:
        31.3.2021
        • Turun hovioikeus ilmoittaa kohteliaammin, ettei hovioikeus anna lausuntoa mietinnöstä.
      • Satakunnan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        31.3.2021
        • Satakunnan käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Sotilasjäsen tuo asiantuntemusta. Viiden vuoden määräaika on myös sopiva. Ongelmaksi voi tulla sotilasjäsenen palveluspaikan muuttuminen, jolloin välimatka tuomioistuimeen voi tuoda ongelmia sotilasjäsenten saatavuudessa. Näin ollen sotilasjäseniä tulee olla riittävä määrä. Kokoonpanovaihtoehtoina tulisi harkita kolmen ammattituomarin ja kahden sotilasjäsenen ja/tai kahden ammattituomarin ja kahden sotilasjäsenen kokoonpanoa. Tämä takaisi lainkäytön laadukkuuden myös laajemmissa jutuissa. Vielä harkittavaksi tulisi ottaa sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n kumoaminen. Oikeusapulain säädökset maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja avustajasta sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säädökset puolustajan määräyksestä takaavat riittävästi oikeuden avustajaan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myös sotilasrikosasioissa. Jorma Väyrynen
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Palomäki Petteri
        Päivitetty:
        31.3.2021
        • Kanta-Hämeen käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Ehdotetut muutokset vahvistavat mietinnöstä ilmenevin tavoin ja perusteluin tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa. Alioikeusprosessin keventämisestä huolimatta tarvittava sotilaallinen asiantuntemus (sotilaskokoonpanon säilyttäminen) näyttäisi tulevan turvatuksi niissä asioissa, joissa se on tarpeen. Se, että asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskevat asiat eivät enää ole sotilasrikosasioita, vaan ne ratkaistaan tavanomaisessa kokoonpanossa vastaa siviilipalveluksesta kieltäytymistä koskevien asioiden käsittelyjärjestystä, mihin nähden muutosesitys on perusteltu. Epävarsinaisten sotilasrikosasioiden piirin laajentaminen kaikkiin rikoslakirikoksiin, joista voidaan tuomita enintään neljän vuoden vankeusrangaistus on perusteltu ratkaisu. Sotilasjäsenten toimikauden pidentämistä viiteen vuoteen ja heidän palvelussuhdettaan koskeviin vaatimuksiin esitettyjä muutoksia kannatetaan. Luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien asioiden siirtäminen käsiteltäväksi käräjäoikeuden tavanomaisessa kokoonpanossa on järkevä muutosesitys.
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.3.2021
        • Esityksen keskeiset ehdotukset ovat kannatettavia. Sotilasjäsenten säilyttäminen ratkaisukokoonpanossa tuo tarvittavaa sotilaallista asiantuntemusta, jota ammattituomarilla ei perehdytyksestä tai koulutuksesta huolimatta välttämättä ole. Lausunnon antaja on samaa mieltä esityksen kanssa siitä, että joukko-osastojen sekä eri aselajien ja toimintojen tuntemus on tärkeää. Esityksen mukaisesti kurinpitovalitusta, luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevissa rikosasioissa sotilasjäsenkokoonpano ei ole tyypillisesti tarpeen vaan asiat ovat yhden tuomarin ratkaistavissa. Esitys keventäisi oikeudenkäyntiä käräjäoikeuksissa sanottujen asiaryhmien osalta. Tuomioistuimen voi olla vaikea varmistua sotilasjäsenen puolueettomuudesta suhteessa käsiteltävään rikosasiaan ja sotilasjäsenen palveluspaikkaan. Käytännössä sotilasjäsenet ovat ilmoittaneet itse etukäteen esteellisyydestään esimerkiksi osallisuudestaan käsiteltävän asian vireille tuloon, esitutkintaan tai kurinpitoketjuun. Käytännössä ongelma esiintyy harvoin, mutta periaatteessa on mahdollista, ettei yksittäisen jäsenen esteellisyys tule käsittelyn yhteydessä esille.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry
        Päivitetty:
        19.3.2021
        • Suomen Syyttäjäyhdistys kannattaa esitystä. Muutosehdotukset sujuvoittavat sotilasoikeudenkäyntejä. Esityksestä kuitenkin ilmenee, että työryhmä jätti ottamatta kantaa siihen, että kaksoisrangaistavuus vaatimuksesta tulisi luopua myös muiden sotilasrikosten kuin rikoslain 45 luvussa mainittujen osalta. Työryhmä toteaa, ettei asiaa ole katsottu nyt voitavan ratkaista, vaan siihen tulisi palata muussa yhteydessä. Katsomme, että kun kyseiselle muutokselle on ilmeinen tarve, on asia selvitettävä kiireellisesti, jotta asia voidaan käsitellä samassa hallituksen esityksessä työryhmän tämän esityksen kanssa. Mitään perustetta ei asian selvittämistä ole siirtää edelleen.