• Lausunnonantajia: 10
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Traficom
        Päivitetty:
        23.4.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esitysluonnoksesta merilain muuttamiseksi. Virasto on antanut kommentit ministeriölle asian valmistelun yhteydessä, ja toteaa, että sillä ei ole enää lausuttavaa luonnoksesta.
      • Suomen Asianajajaliitto, Jarkko Ruohola, Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
        Päivitetty:
        23.4.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriölle Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi merilain muuttamisesta merivahingonlaskijaa koskevan sääntelyn uudistamiseksi Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliiton lausuntoa koskien merilain muuttamista merivahingonlaskijaa koskevien määräysten osalta. Kuultuaan kuljetusoikeuden sekä vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden asiantuntijaryhmiä liittomme esittää kunnioittaen lausuntonaan seuraavaa. Merivahingonlaskija on erityisviranomainen, joka toimii merioikeuden ja -vakuutuksen parissa antaen, paitsi yhteisen ja yksityisen haverin selvityksiä sekä muita merilaissa mainittuja selvityksiä, myös korvausselvityksiä merivakuutusasioissa. Historiallisesti merivahingonlaskijan tehtäviä säänneltiin merilaissa, mutta korvausselvityksiä merivakuutusasioissa koskevien määräysten jäätyä pois vuoden 1939 merilaista niistä säädettiin vuonna 1953 oma lakinsa. Hallituksen esityksellä merivahingonlaskijaa koskevat määräykset sijoitettaisiin nyt merilakiin, mikä vastaa naapurimaamme Ruotsin sääntelyä sekä nykyistä liikenteen ja viestinnän lainsäädäntötekniikkaa, jossa lainsäädäntö pyritään kokoamaan suuremmiksi säädöskokonaisuuksiksi. Suomen Asianajajaliitto tukee merivahingonlaskijan aseman säilyttämistä ja kehittämistä. Kyse on erityisviranomaisesta, joka on perinteinen osa riitojenratkaisun järjestelmäämme mahdollistaen parhaimmillaan nopean ja asiantuntevan ratkaisun kiistakysymyksiin ja suorittaen muut laissa määritellyt asiantuntijatehtävät. Kyse on myös kansallisesti tärkeästä asiantuntijatehtävästä erityisalalla. Merivahingonlaskijan tehtävistä erityisesti merivahingonlaskijan korvausselvitykset merivakuutusasioissa ovat perinteisesti työllistäneet myös asianajajakuntaa. Merivakuutus on viimeksi määritelty vuoden 1933 vakuutussopimuslaissa, mutta perinteisesti sen on käsitetty sisältävän kauppa-alusten ja varustamoiden vakuutukset aluskaskosta vastuu- ja keskeytysvakuutuksiin, kalastusalusten vakuutukset, tavarankuljetusvakuutukset, joihin liittyy merikuljetus sekä venevakuutukset. Hallituksen esityksessä venevakuutukset on mainittu erikseen periaatesyistä, sillä ne ovat pääosin kuluttajavakuutuksia. Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely ei aina ole riitojenratkaisua vaan voi myös olla osapuolten yhteisymmärrykseen perustuva menettely. Menettelyn historiallinen tausta Suomessa ja monissa muissa maissa on juuri tällainen, mutta korvausselvitysasiat ovat enenevässä määrin muuttuneet riita-asioiksi. Ehdotukseen otetut säännökset lausuntojen antamismahdollisuudesta tukevat juuri tällaista konsensuaalista tapaa selvittää vahinkotapahtuman korvattavuus ennen varsinaisen riidan syntymistä. Suomen Asianajajaliitto tukee ehdotuksen pääpyrkimyksiä nykyaikaistaa lainsäädäntöä ja selkeyttää merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyä. Lainsäädännön iän takia alan säännöksiä ei aina edes ole ollut asianajajien tai osapuolten helposti saatavilla. Menettelyn pääpiirteiden ja -periaatteiden kuvaus määräaikoineen laissa helpottaa erityisesti vakuutuksenottajien ja muiden vakuutettujen asemaa. Myös menettelystä tiedottaminen merivahingonlaskijan kotisivuilla on hyödyksi. Hallituksen ehdotuksessa tulisi ehkä kuitenkin täsmentää, että osapuolilla on oikeus sopia välimiesmenettelystä tuomioistuinmenettelyn asemesta, jolloin merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely on poissuljettu. Ehdotuksessa olisi selvyyden vuoksi todeta, että ehdotuksen 5 §:n mukainen lausuntomenettely olisi käytettävissä myös silloin, kun osapuolet ovat sopineet välimiesmenettelystä. Tällöin ei asiaa kuitenkaan voisi enää saattaa korvausselvitysmenettelyn piiriin. Korvausselvitysmenettelyä on säännelty lakiehdotuksessa ja sen periaatteita kuvattu hallituksen esityksessä. Esitämme harkittavaksi, tulisiko hallituksen esityksessä mainita, että oikeudenkäymiskaaren, välimiesmenettelylain tai hallintolain periaatteita tulisi tapauksen mukaan soveltaa analogisesti. Keskeisintä olisi, että kaikilla osapuolilla olisi riittävä oikeus asiansa esittämiseen. Yhteishaveriselvityksen osalta menettelyn kuvaaminen lainsäädännössä on ymmärrettävästi haastavaa, mutta menettely ilmenee York-Antwerpen-säännöistä sekä kansainvälisen merioikeusjärjestön vuonna 2016 julkaisemasta ohjeistuksesta. Korvausselvityshakemuksen esittäminen katkaisee vanhentumista koskevan lainsäädännön sanamuotoa koskevan tulkintamme perusteella saamisen vanhentumisen, mutta selvyyden vuoksi esitämme harkittavaksi tämän seikan sisällyttämistä lakiin tai mainintaa siitä hallituksen esityksessä. Katsomme keskeiseksi uudistukseksi korvausselvitysmenettelyn kustannusten sääntelyn. Sen lisäksi, että ehdotuksessa määritellään lakitasolla varsinaisten korvausselvitysmenettelykustannusten jakautuminen osapuolten kesken tavalla, joka vastaa pitkää yhteispohjoismaista käytäntöä, siinä ehdotetaan myös merivahingonlaskijalle oikeutta määrätä asianosaiskuluista, jotka pääsääntöisesti koskisivat korvauksen hakijaa. Tämä on merkityksellistä, sillä vuodelta 1982 peräisin olevan korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella merivahingonlaskijalla ei ole ollut oikeutta määrätä osapuolten kuluja korvattaviksi korvausselvitysmenettelyssä. Tämä on voinut vähentää asianajopalvelujen käyttöä korvausselvitysasioissa erityisesti tapauksissa, jossa vakuutusmäärät ovat olleet verraten alhaisia ja vakuutettu on joutunut käyttämää korvaussummaa tai omia varojaan asianajopalkkion maksamiseksi. Merivahingonlaskijan palkkion osalta on joskus soveltuvin osin tiettävästi noudatettu myös soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. Suomen Asianajajaliitto kiinnittää huomionsa merivahingonlaskijan kansainvälisen toimivallan sääntelytarpeeseen. Euroopan unionissa on säännelty tuomioistuinten toimivallasta kaupallisissa riita-asioissa ja tuomioiden tunnustamisesta Brysselin asetuksella . Euroopan talousalueella asetuksen säännöt ovat voimassa Luganon sopimuksen perusteella. Lakiehdotuksessa tulisi ottaa kantaa siihen, mikä on merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyn asema tapauksissa, joissa tuomioistuinten toimivalta perustuu EU-asetukseen. Tuon asetuksen perusteella korvaukseen oikeutetulla on oikeus nostaa korvauskanne kotivaltionsa tuomioistuimessa. Korvausselvitysmenettelyä voidaan tällöin tarkastella joko tuomioistuinmenettelyn pakollisena esimenettelynä tai varsinaisena menettelynä. Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely tuo tällöin asiantuntemusta korvausasian ratkaisuun. Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyä voitaisiin kenties tarkastella Brysselin asetuksen ja Luganon sopimuksen mukaisena kansallisena menettelynä, mikäli merivahingonlaskijan korvausselvitykset samoin kuin yhteishaveriselvitykset sisällytettäisiin ulosottokaaren 2 luvun mukaisten ulosottoperusteiden joukkoon. Myös kansallisesti tämä olisi tarkoituksenmukaista, sillä täytäntöönpanokelpoisuuden puuttuminen voi johtaa tarpeettomiin oikeudenkäynteihin ja viivytyksiin pelkän ulosottoperusteen saamiseksi, vaikka vakuutusyhtiöt ovat kiitettävästi noudattaneet korvausselvityksiä. On vertailun vuoksi huomattava, että vakuutusmaksut sellaisinaan ovat perittävissä ilman eri tuomiota. Kansainväliseen toimivaltaan liittyvä kysymys on se, että merivahingonlaskija voi joutua suorittamaan toimia kansainvälisesti, esimerkiksi katselmus voidaan joutua suorittamaan ulkomailla. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi tämä on ilmeistä, mutta saattaisi olla hyväksi todeta asia hallituksen esityksessäkin. Liittomme asiantuntija ovat tarvittaessa käytettävissä lainvalmistelun ja täytäntöönpanon myöhemmissä vaiheissa. Helsingissä 23. huhtikuuta 2020 SUOMEN ASIANAJAJALIITTO Jarkko Ruohola Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja LAATI Lauri Railas asianajaja
      • Finanssiala ry, Aalto Amanda
        Päivitetty:
        23.4.2020
        • Merivahingonlaskijan toimenkuvaa tulee supistaa • Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että merivahingonlaskijan toimenkuvasta poistetaan kokonaisuudessaan venevakuutussopimusten pohjalta tehtävät korvausselvitykset, ja merivakuutussopimusten pohjalta tehtävät korvausselvitykset muutetaan vapaaehtoisuuteen perustuviksi. Merivahingonlaskijan antamien ratkaisujen määrän keinotekoiseen lisäämiseen tai edes ylläpitämiseen ei tule ryhtyä. • Merivahingonlaskijalle hallituksen esitysluonnoksessa annettava oikeus periä sen suorittamista toimenpiteistä kohtuullinen korvaus, on perustuslain vastainen. • On hyvää lainvalmistelua koskevien periaatteiden vastaista määrätä vakuutuksenantaja maksamaan merivahingonlaskijan palkkio, sillä se on poikkeus maksuvelvollisuutta koskevista yleislaeista, eikä poikkeamista ole perusteltu erityisillä ja painavilla syillä. Finanssiala ry (FA) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta laiksi merilain muuttamiseksi. FA on pettynyt siihen tapaan, jolla hallituksen esitysluonnos on valmisteltu. Hallituksen esitysluonnosta ei voida pitää neutraalina. Hallituksen esitysluonnoksen keskeisenä tavoitteena on merivahingonlaskijan viran ylläpitäminen ilman hyviä perusteluja. 1 Merivahingonlaskijan antamien ratkaisujen määrää ei tule lisätä keinotekoisesti Suomalaisten vakuutusyhtiöiden myöntämissä alusvakuutuksissa käytetään paljon pohjoismaisia merivakuutusehtoja, joten on tärkeää, että alusvahinkoihin liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yhdenmukaisella tavalla Pohjoismaissa. Norjan merilain mukaan merivahingonlaskijan tehtäviin kuuluu lain perusteella ainoastaan yhteisen haverin selvitys. Rahoitus- ja vakuutusneuvonta FINE on yksinään vuonna 2019 antanut venevakuutuksiin liittyvää neuvontaa 59 tapauksessa, ja ratkaissut 13 niihin liittyvää erimielisyysasiaa. Merivahingonlaskija on Suomessa puolestaan vuosina 2015–2019 antanut yhteensä 16 korvausselvitystä, joista valtaosa on ollut venevakuutukseen liittyviä korvausselvityksiä. Nämä seikat huomioon ottaen merivahingonlaskijan korvausselvitystä ei voida pitää tarpeellisena venevakuutusten osalta. Merivakuutuksiin liittyviä asioita hoidetaan nykyisin täysin eri tavalla kuin vuonna 1953, jolloin nykyisin voimassa oleva laki merivahingonlaskijan korvausselvityksestä merivakuutusasioissa on annettu. Suomen lainsäädännössä ei tällä hetkellä ole merivakuutuksen määritelmää, eikä venevakuutuksen voida katsoa täyttävän kumotun vuoden 1933 vakuutussopimuslain merivakuutusta koskevaa määritelmää. Venevakuutusta ei rinnasteta merivakuutukseen myöskään merivakuutusmarkkinoilla vallitsevan yleisen käsityksen mukaan. Meri- ja venevakuutukset ovat luonteeltaan hyvin erityyppiset. Meri- ja venevakuutuksissa korvausvastuut eivät ole yhdenmukaiset ja merivakuutuksissa vakuutusarvot ovat huomattavasti korkeammat kuin venevakuutuksissa, samoin vakuutusmaksut. Venevakuutuksissa vakuutuksenottajana on yleensä kuluttaja, tai sellaiseen verrattavissa oleva yritys, toisin kuin merivakuutuksissa. Venevakuutuksiin liittyvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi ei tarvita merilain erityisosaamista, eikä merivahingonlaskijalle kehity venevahinkojen vähyyden vuoksi myöskään sellaista erityisosaamista veneiden teknisistä ominaisuuksista, joista venevahinkoihin liittyvissä erimielisyyksissä on useimmiten kysymys. Venevakuutuksiin liittyvissä riidoissa on veneiden teknisten ominaisuuksien lisäksi useimmiten kyse saman tyyppisistä asioista kuin muissakin kuluttajien vakuutusasioissa, kuten tapahtumien kulusta tai vahingon syystä, omaisuuden käyvästä arvosta, vakuutetun myötävaikutuksesta vahinkoon ynnä muista vakuutussopimuksen tulkintaan liittyvistä asioista. Venevakuutusriidat eivät asiallisesti merkittävästi poikkea esimerkiksi autoja, rakennusvirheitä, lääketieteellisiä kysymyksiä tai niihin liittyviä vakuutuskysymyksiä koskevista prosesseista. Venevakuutuksiin liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisen sisällyttämistä merivahingonlaskijan tehtäviin ei siten pidetä perusteltuna. Kun otetaan vielä huomioon se, että venevakuutusasioissa vakuutuksenottajilla on mahdollisuus pyytää maksuton ratkaisusuositus rahoitus- ja vakuutusneuvonta FINEltä ja kuluttaja-asiakkailla myös kuluttajariitalautakunnalta, ei venevahinkojen osalta nähdä lainkaan tarvetta merivahingonlaskijan tekemille korvausselvityksille. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan, mikäli merivahingonlaskijan korvausselvitystä ei asetettaisi edellytykseksi sekä meri- että venevakuutusasioissa asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaan merivahingonlaskijalta voisi Norjan tapaan pyytää ei-sitovia lausuntoja, vähenisi merivahingonlaskijan käsiteltäväksi tulevien tapausten määrä nykyiseen verrattuna. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan tapausten määrä vähenisi, koska venevakuutusasioissa ei enää tällöin käännyttäisi merivahingonlaskijan puoleen ja koska voimassa olevan merilain mukaisia tapauksia on harvakseltaan ja ne ratkaistaan jo nyt usein ulkomaisissa haveriselvityksissä myös silloin, kun osapuolena on Suomeen rekisteröity alus. Ennen pitkää tämä johtaisi siihen, että koko merivahingonlaskijan instituutiosta jouduttaisiin luopumaan. FA:n näkemyksen mukaan merivahingonlaskijan ratkaistavaksi tulevien asioiden lukumäärää ei tule keinotekoisesti ylläpitää säätämällä merivahingonlaskijan korvausselvitys tuomioistuinkäsittelyn edellytykseksi meri- ja venevakuutusasioissa. Venevakuutuksiin liittyvät korvausselvitykset tulee poistaa merivahingonlaskijan tehtävistä kokonaisuudessaan, sillä venevakuutusasioiden sisällyttäminen merivahingonlaskijan toimenkuvaan ei lisää merivahingonlaskijan osaamista niissä merilaissa määritellyissä asioissa (kuten merilain 17 luvun 2 §:n mukainen yhteisen haverin selvitys), joissa merivahingonlaskijan puolueetonta osaamista pidetään tärkeänä. Venevakuutusasioiden käsittelyssä ei tarvita merilain erityisosaamista. Merivahingonlaskijan tehtävää ei myöskään voida pitää tärkeänä yksityisasiakkaan oikeusturvan kannalta, sillä yksityisasiakkailla on mahdollisuus maksuttomaan muutoksenhakuun sekä FINEn vakuutuslautakunnassa, että kuluttajariitalautakunnassa. Merivahingonlaskijan tehtäväkentän tulee perustua tarpeeseen, eikä lainsäädännöllä asetettuun pakkoon. Yhteistä haveria koskevia selvityksiä tulee Suomen merivahingonlaskijan laadittavaksi harvoin, mutta niiden, samoin kuin muiden nykyisessä merilaissa merivahingonlaskijan tehtäviksi asetettujen toimien, kuten osamatkarahtia koskevaan rahtaussopimukseen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisen, osalta merivahingonlaskijan puolueettomia ja syvälliseen merilain osaamiseen perustuvia selvityksiä pidetään tärkeinä ja virkaa sen vuoksi säilyttämisen arvoisena. Merilain 17 lukuun tuleekin jättää merivahingonlaskijaa koskevat säännökset yhteisten havereiden osalta samaan tapaan kuin esimerkiksi Norjan merilaissa on tehty. Lisäksi merilaissa oleva viittaus vuoden 1974 York-Antwerpenin sääntöihin tulee muuttaa viitaukseksi vuoden 1994 sääntöihin, kuten Norjan ja Ruotsin merilain vastaavissa säännöksissä on tehty. Muista merivakuutusasioista mahdollisesti syntyvät erimielisyydet voitaisiin jatkossa ohjata esimerkiksi Helsingin merioikeuteen oikeudenkäymiskaareen sisältyvän tahdonvaltaisen säännöksen perusteella. FA katsoo, että lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että merivahingonlaskijan toimenkuvaa supistetaan merkittävästi. Merivahingonlaskijan tekemän korvausselvityksen ei tule enää olla edellytys asian viemiseksi tuomioistuimeen meri- eikä venevakuutusasioiden osalta. Merivahingonlaskijan tekemän korvausselvityksen asettaminen edellytykseksi asian viemiseksi tuomioistuimeen on omiaan aiheuttamaan turhia lisäkustannuksia ja pitkittämään prosessia. Merivahingonlaskijan virkaa pidetään kuitenkin tärkeänä yhteisen haverin selvityksen osalta, ja sen osalta asia tulisi ratkaista Norjan lainsäädäntöä vastaavasti. 2 Merivahingonlaskijan palkkion määräytymisperusteet ovat perustuslain vastaisia Hallituksen esitysluonnoksen mukaan merivahingonlaskijalle säädettäisiin merilain 12 a luvun 8 §:n mukaan oikeus periä kohtuullinen korvaus tämän suorittamista toimenpiteistä, kuten korvausselvityksen laatimisesta. Merivahingonlaskijalle säädettäisiin siten oikeus täysin vapaasti määrätä oman palkkionsa suuruus kohtuuden rajoissa. Tämä on ristiriidassa perustuslain 81 §:n 2 momentin kanssa, jonka mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Merivahingonlaskijan korjausselvitys on hallituksen esitysluonnoksen mukaan edellytys asian viemiseksi tuomioistuimeen. Merivahingonlaskijan kohdalla ei ole kysymys vapaaehtoisuuteen tai osapuolten valintaan perustuvasta välitystuomioistuimesta, vaan valtion viranomaisesta. Valtion viranomaisten toimintakustannukset tulee lähtökohtaisesti kattaa valtion varoista sekä sellaisilla osapuolilta perittävillä käsittelymaksuilla, joiden suuruuden perusteista säädetään lailla. Merivahingonlaskijan virkaa pidetään tärkeänä, jotta kansallinen osaaminen merivahinkoasioissa säilyy. Kysymys on viranomaistehtävästä, joten valtion tulee maksaa sen ylläpito. Tällöin merivahingonlaskijan toimintaan liittyvistä käsittelymaksuista tulee säätää lailla eikä niiden suuruutta saa jättää asian ratkaisevan viranomaisen, tässä tapauksessa käytännössä yhden henkilön, ratkaistaviksi. 3 Merivahingonlaskijan palkkiota ei tule säätää vakuutuksenantajan maksettavaksi Hallituksen esitysluonnoksessa merivahingonlaskijaa luonnehditaan tuomioistuimeen rinnastettavaksi viranomaiseksi. Tuomioistuinten maksuista säädetään tuomioistuinmaksulaissa (1455/2015), jonka 6 §:n mukaan maksuvelvollinen on asian vireillepanija tai hänen sijaansa tullut. Oikeudenkäyntikuluista puolestaan säädetään oikeudenkäymiskaaressa (OKK 4/1734), jonka 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. OKK 21 luvun 4 §:n mukaan voittanut asianosainen on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Näitä lakeja pidetään tuomioistuinmaksujen ja oikeudenkäyntikulujen osalta yleislakeina. Lakiehdotukset on laadittava perustuslain mukaisiksi, jonka lisäksi lakiehdotukset tulee lainkirjoittajan oppaan mukaan laatia myös yleislakien mukaisiksi. Yleislaista poikkeamiseen tarvitaan aina erityinen, painava syy. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan merilain 12 a luvun 8 §:n mukaan korvauksen merivahingonlaskijalle maksaa vakuutuksenantaja, jollei korvausselvitystä koskeva hakemus ole ollut ilmeisen perusteeton. Tämä poikkeaa sekä tuomioistuinmaksulaissa säädetystä pääsäännöstä, jonka mukaan asian vireillepanija on maksuvelvollinen, että OKK:ssa säädetystä pääsäännöstä, jonka mukaan asian hävinnyt on velvollinen korvaamaan vastapuolensa kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Poikkeamista ei perustella hallituksen esitysluonnoksessa merilain 12 a luvun 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa lainkaan. Hallituksen esitysluonnoksessa asiaa perustellaan yleisesti sillä, että merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelystä aiheutuvien kulujen korvaaminen vakuutuksenantajan toimesta on yhteispohjoismainen käytäntö, ja sillä, että eräät meri- ja erityisesti venevakuutusta harjoittavat yhtiöt olivat vuonna 1980 alan järjestön puitteissa tehdyllä päätöksellä sopineet korvaavansa merivahingonlaskijan kulut ja palkkion venevakuutusasioissa, joissa vakuutuksenottajana tai muuna vakuutettuna on yksityishenkilö, jollei korvausselvitystä koskeva hakemus ole ollut ilmeisen perusteeton. Edellä mainittu vuonna 1980 annettu Merivakuutusyhdistyksen suositus merivahingonlaskijan palkkion maksamisesta ei ole enää voimassa, eikä sellaisen tekeminen olisi nykypäivänä kilpailuoikeudellisista syistä edes mahdollista. Vakuutuksenantajat voivat niin halutessaan päättää, että ne maksavat merivahingonlaskijan palkkion venevakuutusasioissa, mutta se ei ole peruste säätää asiasta laissa. 40 vuotta sitten tehtyä suositusta, jonka osapuolia kaikki nykyiset meri- ja venevakuutuksia tarjoavat vakuutuksenantajat eivät edes ole olleet, ei voida pitää sellaisena erityisenä ja painavana syynä, jonka perusteella voitaisiin yleislaeista poiketen säätää laki, jolla velvoitetaan pääsääntönä vakuutuksenantaja maksamaan merivahingonlaskijan palkkio. Vakuutuksenantajat eivät ole kaikissa tilanteissa maksaneet merivahingonlaskijan ratkaisusta syntyviä kustannuksia tähänkään mennessä. Venevakuutusasioissa vakuutuksenottajilla on jo nyt mahdollisuus pyytää ratkaisusuositus FINEn vakuutuslautakunnalta. Yleisen käytännön mukaan vakuutusyhtiöt ovat noudattaneet hyvin FINEn antamia ratkaisusuosituksia (vuonna 2019 palveluntarjoajat noudattivat FINEn antamia ratkaisusuosituksia yhtä vakuutustapausta lukuun ottamatta. Noudattamisprosentti oli 99 %). FA:n näkemyksen mukaan vakuutuksenottajat voisivat myös jatkossa pyytää ratkaisusuosituksen FINEltä, ja mikäli osapuolet eivät tyydy FINEn antamaan ratkaisuun, voitaisiin asia viedä yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kulkematta merivahingonlaskijan kautta. Kuluttajilla on lisäksi mahdollisuus saattaa venevakuutuksiin liittyvät riidat Kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Nämä molemmat menettelyt ovat riippumattomia ja vakuutuksenottajalle maksuttomia. FINANSSIALA RY Lea Mäntyniemi
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        22.4.2020
        • Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei ole lausuttavaa asiassa.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        22.4.2020
        • Ympäristöministeriöllä ei ole lausuttavaa hallituksen esitysluonnokseen merivahingonlaskijaa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi.
      • Suomen Satamat ry
        Päivitetty:
        22.4.2020
        • Suomen Satamaliitto ry on perehtynyt Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntöön esitykseksi merivahingonlaskijaa koskevan sääntelyn uudistamisesta. Esityksessä merivahinkolaskennan koskevat säädökset ehdotetaan tuotavaksi merilakiin, sen menettelyjä selkiytetään sekä osin uudistetaan. Suomen Satamaliitto ry pitää esitystä myönteisenä ja kannatettavana.
      • Venealan Keskusliitto Finnboat, Pajusalo Jarkko
        Päivitetty:
        21.4.2020
        • Venealan Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. Hallituksen esityksellä uudistettaisiin merivahingonlaskijan nimeämistä ja tehtäviä koskevia säännöksiä. Hallituksen esityksellä uudistettaisiin ja selkiytettäisiin sitä, miten merivahingonlaskijalle tehdyt selvitys- ja lausuntopyynnöt saatetaan vireille eli mitä tietoja ja mahdollisia liiteasiakirjoja merivahingonlaskijalle on normaalisti toimitettava. Meri- ja venevakuutuksen nojalla laadittavan sitovan ja valituskelpoisen korvausselvityksen sijasta merivahingonlaskija voisi jatkossa antaa lausunnon, jos sitä vakuutuksenottaja tai -antaja merivahingonlaskijalta pyytää. Korvausselvitys olisi kuitenkin jatkossakin edellytys sille, että meri- tai venevakuutusta koskeva erimielisyysasia vakuutuksenantajan ja -ottajan välillä voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Myös merivahingonlaskijan selvitysten, lausuntojen ja päätösten valmistelua koskevia menettelytapoja kuulemisineen tarkennettaisiin ja asetettaisiin näiden valmistelulle määräajat sekä tarkistetaan niihin liittyviä kulu- ja palkkiokorvauskäytäntöjä. Lisäksi esityksen mukaisella sääntelyllä ehdotetaan ajantasaistettavaksi sitä, miten merivahingonlaskijan antamiin korvausselvityksiin ja muihin päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla. Puollamme hallituksen esitystä ja pidämme erityisen hyvänä sitä, että merivahingonlaskijan toimi säilyy pohjoismaisena instituutiona ja takaa myös venevakuutuksen ottajille mahdollisuuden puolueettoman merilain asiantuntijan lausuntoon, jonka perusteella voi tehdä päätöksen mahdollisista. jatkotoimista. Koska tämä reitti on ollut ilmeisen huonosti tunnettu venevakuutusten ottajien parissa, niin kannustamme aktiiviseen tiedottamiseen lain uudistamisen yhteydessä. Jarkko Pajusalo toimitusjohtaja Venealan Keskusliitto Finnboat
      • FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Siirala Tuomas
        Päivitetty:
        21.4.2020
        • 21.4.2020 Liikenne- ja viestintäministeriölle Asia: Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta merilain muuttamista koskevaksi hallituksen esitykseksi LAUSUNTOPYYNTÖ Liikenneministeriö on pyytänyt FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalta (jäljempänä FINE) lausuntoa merilain muuttamista koskevan hallituksen esityksen luonnoksesta (jäljempänä luonnos). FINE kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa. FINEN LAUSUNTO YLEISTÄ FINE pitää luonnoksessa kuvattua lainsäädäntöhanketta tarpeellisena ja lainsäädännön selkeyttämisen sekä ajantasaistamisen kannalta välttämättömänä. Merivahingonlaskijaa koskevan sääntelyn siirtäminen lain tasolle ja muun muassa merivahingonlaskijan korvausselvityksiin liittyvien menettelysäännösten selkeyttäminen ovat kannatettavia ratkaisuja. Kaupallisen merenkulun kannalta tärkeän merivahingonlaskijainstituution säilyttäminen Suomessa ja merivahingonlaskijan toiminnan taloudellisten edellytysten turvaaminen ovat nekin kannatettavia päämääriä. Esityksen mukaan merivahingonlaskijan osuutta kuluttajien ottamia venevakuutuksia koskevien riita-asioiden käsittelyssä pyritään lisäämään merivahingonlaskijan toiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Nämä riidat on tähän saakka valtaosin käsitelty asiantuntevasti ja merivahingonlaskijan korvausselvitystä vähäisemmillä kustannuksilla vakiintuneissa tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisissa kuluttajariitojen ratkai-sumenettelyissä. Vaikka vakuutuksenantajat vastaisivat ehdotettujen säännösten mukaan lähes poikkeuksetta merivahingonlaskijan palkkioiden maksamisesta, merivahingonlaskijan venevakuutusasioissa antamien korvausselvitysten ja ehdotettujen lausuntojen lukumäärän lisääminen johtaisi siihen, että nimenomaan kauppamerenkulun intressissä tarpeellisen merivahingonlaskijan kustannukset vyörytettäisiin venevakuutusten hintoihin. Kustannukset kanavoituisivat tämän johdosta ensisijaisesti kuluttajan asemassa olevien venevakuutuksenottajien maksettavaksi. Sitä, että kuluttajavakuutuksenottajat tällä tavoin päätyisivät merivahingonlaskijan toiminnan rahoittajiksi, ei voida pitää merivahingonlaskijan toiminnan painopiste huomioon ottaen lainkaan perusteltuna. Kuluttajien venevakuutuksiin liittyvät riita-asiat ratkeavat nykyisin ongelmitta tuomioistuimen ulkopuolisissa riidanratkaisuelimissä, mikä ilmenee jäljempänä olevista tilastotiedoista. Vakuutuksenottajien ja vakuutettujen oikeusturva ei nykyisessä joustavassa menettelyssä vaarannu. Tämän vuoksi FINE katsoo, että kuluttajien ottamiin venevakuutuksiin liittyvät riita-asiat tulisi luonnoksessa esitetystä poiketen kokonaan rajata merivahingonlaskijan toimivallan ulkopuolelle merivahingonlaskijan korvausselvitysten osalta. Siltä osin kuin kuluttajavenevakuutuksiin liittyviä riita-asioita on tarpeen käsitellä yleisessä alioikeudessa, vaihtoehtona oikeuskäsittelylle tulisi olla osapuolten mahdollisuus harkintansa mukaan pyytää suositusluonteista lausuntoa merivahingonlaskijalta, kuten luonnoksessa on esitettykin. Muutoksenhaun lisääntyvien kustannusten kanavoituminen venevakuutusmaksuihin päinvastoin heikentäisi erityisesti kuluttajavakuutuksenottajien asemaa. Venevakuutuksen korvauspäätöksiin liittyvän muutoksenhakujärjestelmän tulee olla kuluttajavakuutuksissa selkeä, yksinkertainen ja perustua mahdollisimman suurelta osin vakuutussopimuslain säännöksiin. Tästä näkökulmasta vaatimus merivahingonlaskijan erillisestä korvausselvityksestä on jo nykyisellään poikkeuksellinen, toiminnan sisällön ja kustannusten puolesta lähinnä välimiesmenettelyä muistuttava muutoksenhakukeino. FINEn riidanratkaisussa kauppamerenkulkukäytössä olevien alusten ja niiden lastin vakuutuksiin ja vahinkoihin liittyviä merilain soveltamista käsittäviä riitoja ei käytännössä ole esiintynyt. Onkin tärkeää, että tällaiset kauppamerenkulun riidat voidaan myös jatkossa käsitellä merivahingonlaskijan toimesta. VENEVAKUUTUKSEEN LIITTYVIEN RIITA-ASIOIDEN KÄSITTELYSTÄ FINESSÄ JA MUISSA RIIDANRATKAISUELIMISSÄ FINE neuvoo asiakkaita vakuutus-, pankki- ja arvopaperiasioihin liittyvissä ongelmatilanteissa. FINEn tehtävänä on siten antaa muun muassa venevakuutusasiakkaille maksutonta ja puolueetonta neuvontaa vakuutusyhtiöiden käsittelemiin vakuutus- ja vahinkoasioihin liittyvissä riitatilanteissa. FINEssä on käsitelty vuosina 2017–2019 venevakuutusasioita seuraavasti: • vuonna 2019 FINElle saapui 59 venevakuutukseen liittynyttä yhteydenottoa ja 12 venevahinkoja koskenutta riita-asiaa • vuonna 2018 FINElle saapui 41 yhteydenottoa ja 10 riita-asiaa • vuonna 2017 FINElle 62 yhteydenottoa ja 14 riita-asiaa Luonnoksen sivulla 3 on todettu, että kuluttajariitalautakunnassa on ollut vuosina 2015 vireillä keskimäärin 4 venevakuutusasiaa. Merivahingonlaskija on antanut vuosina 2015 – 2019 yhteensä 16 korvausselvitystä mukaan lukien venevakuutusta koskevat korvausselvitykset (keskimäärin 3-4 tapausta vuodessa). Tilastoista ilmenee selvästi, että venevakuutusta koskevat riita-asiat käsitellään Suomessa pääosin FINEssä tai kuluttajariitalautakunnassa. Venevakuutusriitojen ohjautumista pääosin tuomioistuimen ulkopuoliseen riidanratkaisumenettelyyn on pidettävä vakuutuksenottajien ja vakuutusyhtiöiden kannalta tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana tapana järjestää muutoksenhaku. Koska FINEn riidanratkaisumenettelyssä ratkaistaan kaikkia muitakin vapaaehtoisia vakuutuslajeja koskevia riita-asioita, järjestelmä on kustannustehokas ja sen kustannustaso ratkaistua asiaa kohti jää olennaisesti merivahingonlaskijan korvausselvityksiä alhaisemmaksi. Asiakkaalle FINEn käsittely on kaikissa tapauksissa maksutonta. Vaikka FINE käsittelee suurimman osan venevakuutusta koskevista riita-asioista, nämä riita-asiat muodostavat lukumääräisesti vain pienen osan FINEssä vuosittain vireille tulevista vakuutusasioista. (Vuonna 2019 FINElle saapui yhteensä noin 5600 vakuutusta koskevaa yhteydenottoa, joista riita-asioita oli noin 800 ja venevahinkoihin liittyviä riita-asioita 12). FINE ja sen yhteydessä toimiva Vakuutuslautakunta ratkaisevat vuosittain satoja vahinkovakuutukseen liittyviä korvausriitoja, joissa on kyse vakuutussopimuslain säännösten soveltamisesta ja vakuutusehtojen tulkinnasta venevakuutusta vastaavissa tulkintatilanteissa. On syytä huomata, että venevakuutusta ei ole vakuutusmuotona määritelty erikseen vakuutussopimuslaissa, vaan kyse on vahinkovakuutuksesta, jonka kohteena on vene sekä muita vakuutusehdoissa mainittuja irtaimia esineitä. Vakuutussopimuslaki on kuluttajavakuutuksissa pakottavana sovellettavaa oikeutta, ja Vakuutuslautakunnan vuosikymmeniä jatkuneessa toiminnassa on muodostunut pitkäaikainen tulkintakäytäntö kaikenlaisista vakuutussopimuslakiin liittyvistä soveltamiskysymyksistä. Vakuutuslautakuntaa voidaankin perustellusti pitää vakuutusasioissa asiantuntemukseltaan maamme johtavana riidanratkaisuelimenä. Lautakunnan ratkaisut julkaistaan FINEn internet-sivuilla olevassa tietokannassa, josta ne ovat helposti kuluttajien saatavissa. FINEn neuvontapalvelussa keskeistä on sen selvittäminen, onko muutoksenhaku vakuutusyhtiön ratkaisun johdosta todennäköisesti perusteltua, ja mitkä ovat asiakkaan käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot. FINEn ja kuluttajariitalautakunnan riita-asioiden ratkaisumenettely on luotu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että asiakas voi itse ajaa omaa asiaansa ilman lakimiesapua. FINEn ohjesäännön mukaan riidanratkaisuun kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti muun muassa osapuolten kuuleminen. FINEn toimintaa koskevat muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen ratkaisemisesta annetun lain (1696/2015) säännökset, joihin kuuluvat määräykset muun muassa riidanratkaisuun osallisten riippumattomuudesta, ammattitaidosta, esteellisyydestä ja käsittelyn määräajoista. FINEn ratkaisu on kuluttajan asemassa olevien asiakkaiden osalta annettava kirjallisesti 90 päivän kuluessa asian ratkaisemiseksi tarpeellisen aineiston vastaanottamisesta. FINEssä ja Vakuutuslautakunnassa käsitellyt venevakuutusta koskevat riita-asiat eivät ole olleet käytännössä erityisen monimutkaisia siten, että niiden ratkaiseminen olisi edellyttänyt venetekniikkaan tai merenkulun sääntöihin liittyvää erityisasiantuntemusta. Riita-asioissa on ollut keskeisimmin kysymys vakuutussopimuslain säännösten, vakuutussopimuksen ehtojen ja näyttötaakkasääntöjen soveltamisesta vastaavista lähtökohdista kuin kaikissa muissakin FINEssä ja Vakuutuslautakunnassa käsitellyissä vakuutusriita-asioissa on asianlaita. FINE ja Vakuutuslautakunta voivat riita-asian käsittelyn yhteydessä tarvittaessa hankkia teknisten kokemussääntöjen selvittämiseksi esimerkiksi venetekniikan alan erityisasiantuntijalausuntoja, mutta tämä on ollut ve-nevahinkoja koskevien riita-asioiden käsittelyssä verraten harvoin tarpeellista. ASIA- JA SÄÄNNÖSKOHTAISET FINEN KANNANOTOT JA EHDOTUKSET Ehdotamme, että ehdotetun merilain 12a luvun 2 §:n 2 momenttiin lisättäisiin lause, jonka mukaan tässä pykälässä säädetty koskisi venevakuutuksen osalta vain elinkeinonharjoittajan kaupallisessa käytössä olevalle veneelle ottamaa vakuutusta. Tällöin kuluttajavenevakuutusten riita-asiat rajautuisivat merivahingonlaskijan korvausselvitysten ulkopuolelle. Tämän lisäyksen seurauksena merivahingonlaskijan pakollisen korvausselvityksen piiriin jäisivät kuitenkin edelleen sellaiset venevakuutukset, joiden vakuutuksenottaja on vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuluttajaan rinnastettava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Muiden kuin elinkeinonharjoittajan kaupallisessa käytössä olevien veneiden vakuutusten osalta ehdotettuun 12a luvun 5 §:ään tulisi ottaa selventävä maininta siitä, että myös tällaisten venevakuutusten (käytännössä kuluttajan asemassa olevilla) vakuutuksenottajilla ja muilla vakuutetuilla olisi halutessaan oikeus pyytää merivahingonlaskijalta 5 §:ssä tarkoitettua lausuntoa. Ehdotetun 12a luvun 8 §:n mukaan korvauksen merivahingonlaskijalle maksaa vakuutuksenantaja, jollei korvausselvitystä koskeva hakemus ole ilmeisen perusteeton. Luonnoksesta ilmenee, että vakuutusalan vakiintuneena käytäntönä (perustuen alan vakuutusyhtiöiden yhteistyöelimen päätökseen vuodelta 1980) on jo aiemmin ollut, että vakuutusyhtiö maksaa korvausselvitystä koskevan merivahingonlaskijan palkkion ja kulut vakuutuksenottajana tai vakuutettuna olevan yksityishenkilön osalta, mikäli korvausselvitystä koskeva hakemus ei ole ollut ilmeisen perusteeton. Pidämme nykytilan säilyttävää säännöstä perusteltuna ja asianmukaisena. Kustannusvastuusäännöksen tulisi kuitenkin oikeusvarmuussyistä olla mahdollisimman selkeä. Ehdotetussa lainkohdassa tai ainakin sen perusteluissa tulisikin vakuutuksenantajan kuluvastuuta koskevasta pääsäännöstä huolimatta jollakin tavoin kuvata sitä, minkälaisissa tilanteissa ja millä edellytyksin korvausselvitystä koskevaa hakemusta olisi pidettävä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen perusteettomana. 8 §:ssä olisi selvyyden vuoksi myös perusteltua nimenomaisesti mainita, että korvausselvityksen hakija on velvollinen maksamaan merivahingonlaskijan palkkion, jos hakemusta on pidettävä ilmeisen perusteettomana. Ehdotetun 12a luvun 8 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella vakuutuksenantaja vastaisi kaikissa tapauksissa 5 §:ssä tarkoitetun lausunnon laatimisesta aiheutuneista kustannuksista, mitä pidämme perusteltuna. FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Elli Reunanen toimitusjohtaja
      • Väylävirasto, Eronen Matti
        Päivitetty:
        16.4.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Väyläviraston lausuntoa ehdotuksesta merivahingonlaskijaa koskevan sääntelyn uudistamisesta. Sääntely ehdotetaan nostettavaksi lain tasolle ja koottavaksi kokonaisuudessaan merilakiin. Korvaus-käytäntöjä ehdotetaan selkiytettäväksi, valitusmenettely uudistettavaksi ja erityi-nen lausuntomenettely lisättäväksi. Samalla ehdotetaan kumottavaksi merivahin-gonlaskijan korvausselvityksestä merivakuutusasioissa annettu laki ja merivahin-gonlaskijan toimesta annettu asetus. Väylävirasto kannattaa ehdotusta ja pitää myönteisenä merivahingonlaskijaa kos-kevan sääntelyn uudistamista ja menettelyjen selkeyttämistä. Väylävirastolla ei ole toimialansa kannalta muuta erityistä lausuttavaa asiassa.
      • Ulkoministeriö, OIK-20, OIK-10, TUO-10
        Päivitetty:
        26.3.2020
        • Ulkoministeriöllä ei ole lausuttavaa asiassa.