• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Taipalus Mika
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • LAUSUNTO Usean verkkoyhtiön alueella sähköä käyttävän asiakkaan lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta. Olen tutustunut lakiesitysluonnokseen, liitteinä tarjottuun materiaaliin ja totean seuraavaa: Työ- ja elinkeinoministeriön näkökulma sähkönjakelun hintojen nykyiseen tasoon ja odotettavissa oleviin hintojen korotuksiin on vahvasti siirtoyhtiöiden näkökulmaa, liiketoimintaa ja voiton muodostusta ymmärtävä. Näyttää, että monin keinoin halutaan selittää, kuinka 2013 hyväksytty lakimuutos ja päätökset, jotka johtivat muutamien suurimpien verkkoyhtiöiden päätymiseen ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen, olivat suomalaisten sähkönkäyttäjien kannalta jotenkin edullisia ja ainoita mahdollisia ratkaisuja vuoden 2011 ym. myrskyjen aiheuttamat pitkiä jakelukatkoja ajatellen. TEM:n laatima esitys on toisaalta historiaton, sillä se jättää huomioimatta, kuinka 2000-luvun alussa siirtoyhtiöt alkoivat ulkoistaa johtokatujen huoltopalveluja ja Suomessa siirryttiin laajasti ennakoivasta ylläpidosta vikatilanteiden jälkikäteiseen korjaamiseen. Lopputuloksena huollon laiminlyönneistä päädyttiin tilanteeseen, jossa tavallinen märkä talvimyrsky aiheutti päivien mittaisia sähkön jakelukatkoja ympäri maata. Lakiluonnoksen perusteluista puuttuvat aluepoliittiset näkökohdat. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn yksi rungoista on edullinen ja puhdas sähkö. Asumiskustannusten nousussa ja kiinteistöjen arvon heikossa kehittymisessä vähäväkisemmillä alueilla, on sähkön siirron kallistumisella suuri merkitys. Siirtoyhtiöille on kuitenkin tarkoitus tarjota edelleen erilaisia kannustimia ao. liiketoiminnan perustuotannontekijöistä huolehtimiseen, vaikka vanhaakin lakia noudattamalla on ollut mahdollista nostaa eräiden yhtiöiden, yrityskaupoilla todennettuja, arvoja jopa miljardilla eurolla kansainvälisten pääomamarkkinoiden mekanismeja käyttäen. Lakiluonnos jättää huomiotta, että siirtoyhtiöille on tehty erittäin kannattavaksi sellainenkin maakaapelointi, jonka ulottuvilla ei ole käytännöllisesti asiakkaita enää lainkaan. Maakaapeloinnin saavuttaessa 50 % ja 75 % tason, vähentyy myös siirtoyhtiöiden korvausvelvoitteet jakelukatkoksista. Samalla myös maakaapeloidun siirtoverkon huoltokustannukset laskevat, mutta kilpailun luonnollisessa monopolissa puuttuessa, siirtomaksut jäävät pysyvästi uudelle, korkeammalle tasolle. On odotettavissa, että väestörikkaimman Suomen kattavat siirtoyhtiöt tulevat seuraavien 5 - 10 vuoden aikana useiden erilaisten yritysjärjestelyiden kohteeksi, joiden seurauksena siirtomaksujen nousu tulee entisestään kiihtymään. Lainaus: ”Esityksellä pyritään hillitsemään sähkönjakelun hintojen nousua jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä.” Lainaus päättyy. Siirtoyhtiöt toimivat huoltovarmuuden kannalta kriittisen kansallisen omaisuuden omistajina, mutta tämä erikoinen tilanne ei oikeuta tai aiheuta, että näille yhtiöille syntyisi erityistehtävä, jonka suorittamisesta syrjäisemmillä seuduilla saisi oikeuden nostaa sähköistyvien ja kasvavien kaupunkiseutujen asukkaiden siirtomaksuja. Sähkömarkkinalain 26 a §:ään sisältyvää sähkönsiirron ja –jakelun maksujen korotuksen enimmäismäärää esitetään lakiesitysluonnoksessa laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Em. korotusten enimmäismäärän rajoitus on keinotekoinen, sillä toisaalla kerrotaan, kuinka yhtiöille on kertynyt niille kuuluvien tuottojen vajetta. Lainaus liitemateriaalista: *(435 M€ on toteutunut kohtuullinen tuotto, 670 M€ on laskennallinen kohtuullinen tuotto). Lainsäätäjä on siis tunkeutumassa monimutkaisten selvitysten avulla liiketoiminnan ja sellaisen omistamisen alueelle, joka on hallittavissa vain markkinakilpailulla. Lakiesitykseen olisi lisättävä erilaisia siirto- ja jakeluyhtiöitä keskinäiseen kilpailuun kannustavia elementtejä. Esimerkkejä: Kaikkien kiinteistöjen myyntiesitteisiin tulisi lisätä merkintä, joka kertoo, minkä siirtoyhtiön alueella kiinteistö sijaitsee ja mikä on tämän yhtiön tehokkuusluku kaikkien siirtoyhtiöiden keskiarvoon, halvimpaan ja kalleimpaan nähden. Kunnille tulisi antaa oikeus perustaa energian jakeluyhteisöjä, joiden sähköenergia tulisi suoraan valtakunnallisesta kantaverkosta. Sähköenergian siirto ja jakelu kaapeleita maahan kaivamalla on yksinkertaista, vanhaa ja kaikkialla koeteltua teknologiaa. Äly ja kehittämisen mahdollisuudet ovat päätelaitteissa. Lakiesitykseen tulisi lisätä uusi sähkönsiirtoyhtiömalli, joka perustuu vain päätelaitteiden omistamiseen ja älykkääseen ohjausteknologiaan, jolla kulutusjoustot, syöttötariffit ja energiayhteisöjen tarvitsema palvelutuotanto siirrettäisiin omiin yhtiöihinsä nykyisten siirtoyhtiöiden ulkopuolelle. Sähkönsiirron ja –jakelun maksujen korotuksen enimmäismäärän rajoittamisesta tulisi luopua. Enimmäismäärä tulisi korvata 3,5 % raja-arvolla, jonka ylittävä korotustarve tulisi ensisijaisesti kattaa suunnatulla osakeannilla jakeluverkon käyttäjille. Hallitus on päättänyt alentaa teollisuuden käyttämän sähköveron EU-lainsäädännön mahdollistamaan alimpaan tasoon. Lakiesitykseen olisi lisättävä mekanismi, joka estää siirtoyhtiöitä korottamasta omia hintojaan veron pienentymistä vastaavasti. Uskon, että Suomen sähkönsiirtomarkkina olisi erittäin kiinnostava ja myös ulkomaiseen omistamiseen kannustava myös hivenen suuremman poliittisen epävarmuuden tilanteessa. Helsingissä 14.2.2020 Mika Taipalus
      • Gasgrid Finland Oy
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Työ- ja Elinkeinoministeriö Viite: Lausuntopyyntö VN/6621/2019 Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta Gasgrid Finland Oy (Gasgrid Finland) kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntona seuraavaa: Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain muuttamisesta Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 14 §:ään ehdotetaan muutosta, jonka mukaan verkonhaltijalla olisi mahdollisuus tasoittaa valvontajaksolle vahvistettavaan kohtuulliseen tuottoon nähden syntyvä alijäämä kyseistä valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson kuluessa nykyisen yhden valvontajakson asemesta. Tasoitus toteutettaisiin yleisenä tasoituksena asiakkaille näitä koskevan hinnoittelun kautta. Kannatamme ehdotettua muutosta, sen parantaessa asiakkaan asemaa isojen hintamuutosten tarpeen vähentyessä. Gasgrid Finland katsoo tärkeänä, energiamarkkinoiden kokonaisedun ja kehittämisen näkökulmasta, että nyt lausuntokierroksella olevaan luonnokseen hallituksen esitykseksi ehdotetut tarkennukset ja mahdolliset selvennykset huomioidaan esityksen jatkovalmisteluissa. Kunnioittavin terveisin, Gasgrid Finland Oy Toimitusjohtaja, Olli Sipilä
      • PKS Sähkönsiirto Oy, Gylén Arto
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • • PKS Sähkönsiirto Oy kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto sähkömarkkinalakia koskevasta hallituksen esityksestä. Esitysluonnos on kokonaisuutena mielestämme onnistunut ja siinä on keskitytty olennaisiin asioihin, joilla voidaan vastata sähkönkäyttäjien odotuksiin. • Maaseudulla toimivien verkkoyhtiöiden toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkaminen kahdeksalla vuodella hillitsee siirtohinnan korotuspaineita ja sitä kautta siirtohintojen eriytymistä maaseudun ja kaupunkien välillä. • Sähkönsiirron maksujen korotuksen enimmäismäärää esitetään laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Korostuskaton kiristäminen on ymmärrettävä, ja on linjassa julkisuudessa esitettyjen vaatimusten kanssa. On tärkeätä huomioida, että korotuskaton alentaminen pidentää älyverkkotyöryhmän raportissa esitetyn hinnoittelurakenteen muutoksen toteutuksessa tarvittavia siirtymäaikoja. • Tasoitusjaksoa esitetään pidennettäväksi alituoton osalta. Jatkossa verkonhaltijalla olisi mahdollisuus tasoittaa valvontajaksolle vahvistettavaan kohtuulliseen tuottoon nähden syntyvä alijäämä kyseistä valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson aikana. Tasoitusjakson pidentäminen alituoton osalta kahdeksaan vuoteen on erittäin kannatettava, koska se pienentää hinnankorotustarvetta ja johtaa vakaampaan hinnoitteluun. • Kustannustehokkaiden ja tarkoituksenmukaisten toimintamallien käyttäminen on välttämätöntä erittäin harvaan asutuilla alueilla, joissa sähkönkäyttö on vähäistä ja autioituminen kiihtyvää. Näemme erittäin tärkeänä, että jatkossakin lait ja valvontamenetelmät kannustavat ja mahdollistavat uusien kustannustehokkaiden vaihtoehtojen testaamisen ja käyttöönoton. Kannustimien tulee toimia tasapuolisesti myös ns. vuokraverkkoyhtiöiden osalta. • Muilta osin yhdymme Energiateollisuuden lausuntoon.
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Kero Jukka
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Kiinteistöliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. On hyvä, että sähkönsiirron hintoja koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa haetaan joustavampia ja nykyistä kustannustehokkaampia tapoja toteuttaa toimitusvarmuus erityisesti haja-asutusalueilla, ja että kohtuullisen tuoton määrittelyä kohtuullistettiin ja maksimikorotusten ylärajaa laskettiin. Esitysluonnos oli Kiinteistöliiton mukaan oikean suuntainen. Kohtuullisen tuoton määrittelyssä olisi syytä varmistaa se, että rahoitus- ja sijoitusmarkkinoiden muutokset heijastuvat nyt uusittaviin säädöksiin. Näköpiirissä on mahdollisuus, että tuottovaatimukset sijoituksissa tulevat vielä entisestään laskemaan. LAKI SÄHKÖMARKKINALAIN MUUTTAMISESTA 19 § Verkon kehittämisvelvollisuus Kiinteistöliitto kannattaa jakeluverkkoyhtiöille säädettävää verkkoinvestointien kustannustehokkuusvelvoitetta. Energian loppukäyttäjän kannalta on olennaista tarkastella kullakin investoinnilla saavutettavaa hyötyä. Investointien tulee olla tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia. Maakaapeloinnin osuuden kasvattaminen on lisännyt sähkön toimitusvarmuutta ja se on monin paikoin edelleen perusteltua. Tulevia investointeja on kuitenkin tarkasteltava niin, että uusien teknisten ratkaisujen, kysyntäjouston sekä kaupungistumisen ja muuttoliikkeen vaikutukset tulevina vuosina ja vuosikymmeninä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. 26 a § Sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korottaminen Kiinteistöliitto pitää sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen ns. korotuskaton madaltamista oikean suuntaisena. Muutos 15 prosentista 12,5 prosenttiin on maltillinen ja saattaa siksi jäädä vaikutuksiltaan vähäiseksi 52 § Jakeluverkon kehittämissuunnitelma Kiinteistöliitto kannattaa muutosta tuoda kehityssuunnitelman osaksi kulutusjouston, sähkövarastojen, verkonhaltijan energiatehokkuustoimenpiteiden ja muiden resurssien käyttäminen vaihtoehtona jakeluverkon siirtokapasiteetin laajentamiselle. Energiavirastolle tulee taata riittävät resurssit ja toimivalta keskeisiin valvontatehtäviin. Kiinteistöliitto kannattaa asiakkaiden kuulemista osana kehityssuunnitelmaa (pykälän 3 momentti). Yhteistyön ja dialogin rakentaminen sähkönkäyttäjien kanssa parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja investointien kustannustehokkuutta. Parhaimmillaan turhilta investoinneilta voidaan välttyä kokonaan. 119 § Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös Kiinteistöliitto kannattaa pykälässä esitettyä muutosta, jossa jakeluverkon toimitusvarmuustavoitteiden täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin niiden jakeluverkonhaltijoiden osalta, joiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste on ollut vuoden 2018 lopussa enintään 60 prosenttia. Samalla poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin. Tämän muutoksen seurauksena voitaisiin välttää ennenaikaiset verkkoinvestoinnit. Lisäksi teknologia ennättäisi kehittyä ennen täytäntöönpanon takarajaa erityisesti älyverkkoteknologian ja muiden joustavien elementtien osalta. Tämä mahdollistaisi siten uusien ja kustannustehokkaampien ratkaisujen hyödyntämisen toimitusvarmuusinvestoinneissa. Kiinteistöliitto pitää siirtymäsäännöksen (3. momentti) muotoilua hyvänä. Helsingissä 14.2.2020 Kunnioittavasti, Jukka Kero Matts Almgrẻn Pääekonomisti Neuvontainsinööri
      • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB, kiittää mahdollisuudesta antaa lausunnon luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1§n muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on hillitä sähkönjakelun hintojen nousua jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä. Keskeiset esitykset tältä osin ovat alituottojen tasausjakson pidennys, sähkön jakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa jatkaminen pääsääntöisesti haja-asutusalueella toimiville jakeluverkonhaltijoille vuodesta 2028 vuoteen 2036 sekä sähkömarkkinalakiin sisältyvää sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korotuksen enimmäismäärää laskeminen 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Suomen Biokierto ja Biokaasu ry pitää ehdotuksia kannatettavana. Kansalliset hiilineutraalisuustavoitteet edellyttävät kaikkien päästövähennystoimenpiteiden käyttöönottoa. On tärkeää, että maakaasu on kilpailukykyinen vaihtoehto, sillä se on perusedellytys myös biokaasun käytön lisääntymiselle 2020-luvulla. Suomen kaasumarkkinat ovat avautuneet kilpailulle tammikuussa 2020. Tämä on edellyttänyt laajoja muutoksia maakaasumarkkinalainsäädäntöön. Pääosin säädökset ovat jo valmiina, ja avautuneet kaasumarkkinat ovat toimineet luotettavasti ja turvallisesti. Kun maakaasumarkkinalainsäädäntöä kehitetään jatkossa, niin siihen on hyvä hakea oppia sähkömarkkinalainsäädännöstä. Näin voidaan kaasuverkon kohdalla välttää ne virheet, esimerkiksi siirtomaksujen osalta, kuin mitä on tehty sähköverkon kohdalla.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Kilpailu- ja kuluttajavirasto Lausunto 14.2.2020 KKV/69/03.02/2020 Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) pitää kannatettavina hallituksen esitysluonnokseen sisältyviä ehdotuksia, joilla pyritään hillitsemään sähkönjakelun hin-tojen nousua ja tästä sähkönkäyttäjille aiheutuvaa maksurasitusta. Etenkin joillakin haja-asutusalueilla toimivilla verkkoyhtiöillä siirtohintojen nousu on ollut viime vuosina nopeaa, mikä on aiheuttanut sähkönkäyttäjissä laajaa tyytymättömyyttä. Se, että sähkön toimitusvarmuutta on saatu tehdyillä verkkoinvestoinneilla parannettua ja sähkökatkosten kestoaikoja lyhennettyä, on ollut sinänsä myönteistä, mutta joillakin verkkoalueilla järkevää nähtävästi myös on, että jakeluverkon toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöön-panoaikaa jonkin verran jatketaan ja että tämä viive kompensoidaan sähkönkäyttäjille sähkökatkosten vakiokorvaussäännöksiä tarkistamalla. Toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkaminen parantaa myös verkkoyhtiöiden mahdollisuuksia sopeuttaa investointitoimiaan pidemmän aikavälin kuluessa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös siihen, että verkkoinvestoinnit tehdään aina kustannustehokkaalla tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Jakeluverkonhaltijoiden tulee tällöin ehdotuksen mukaisesti huomioida maakaapeloinnin ohella nykyistä kattavammin kaikki käytössä olevat mahdolliset toimenpiteet, joilla verkkoa voidaan uudistaa, kapasiteettia laajentaa ja toimitusvarmuuden tasoa parantaa. Perusteltua lisäksi on, että kustannus-tehokkuudesta huolehtiminen on kytketty osaksi jakeluverkon kehittämis-suunnitelmaa. Sähköverkkoinvestointien kustannustehokkuutta tulee seurata ja sähkömarkkinaviranomainen voi tarvittaessa puuttua toimenpiteisiin, jotka eivät kokonaisuus huomioon ottaen täytä kustannustehokkuuden vaatimusta. Niiltä osin, kun kustannustehokkuusvaatimus jakeluverkon kehittämissuunnitelmassa muuttaa verkkoyhtiöiden kannustimia kasvattaa maa-kaapeloinnille vaihtoehtoisia verkon toimitusvarmuutta parantavia investointeja, voidaan ehdotusta pitää hyvänä. Se, että sähkönsiirron ja –jakelun maksujen korotuksen enimmäismäärää esitetään laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin, ei tulle juurikaan vaikut-tamaan kotitalouksille sähkönsiirtomaksuista aiheutuvaan maksurasitukseen vaan korotuskaton lasku jakaa kotitalouksien maksutaakkaa vain pidemmälle aikavälille. Jotta korotuskatolla olisi siirtohintojen korotuksiin käytännössä merkittävämpi vaikutus, olisi korotuskattoa tullut ehdotetusta tasosta vielä alentaa, mutta tämä ei ehdotuksen mukaan ole ollut mahdollista muun muassa perustuslakiin ja omaisuuden suojaan liittyvistä syistä johtuen. Ehdotuksen mukaan verkonhaltijalla olisi mahdollisuus tasoittaa valvontajaksolle vahvistettavaan kohtuulliseen tuottoon nähden syntyvä alijäämä kyseistä valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson kuluessa, kun tasoitus on nykyisin tehtävä seuraavan valvontajakson kuluessa. Ehdotus ei sinänsä vähennä sähkönkäyttäjille tulevia siirtomaksuja, mutta KKV ei näe ehdotukselle estettä siltä osin kuin sillä voidaan jakaa siirtomaksujen korotuksista sähkönkäyttäjälle aiheutuvia kustannuksia tasaisemmin pidemmälle aikavälille. Toisaalta voi olla ongelmallista se, jos verkonhaltijalle kertyy suuria ali-jäämiä myöhempänä aikana realisoitaviksi. Riskinä kotitalouksien kannalta saattaa tällöin olla jopa se, että tällaiset alijäämät muodostuvat asunnon ja kiinteistön arvoa rasittavaksi piilovelaksi. Hallituksen esitysluonnoksessa on arvioitu myös mahdollisuutta tarkistaa sähkömarkkinalaista ilmenevää sähkönsiirron ja -jakelun kohtuullisena pidettävän hinnoittelun määrittelytapaa. Ehdotuksessa on kuitenkin päädytty siihen, ettei nykyistä määrittelytapaa ole perustelua muuttaa lainsäädännön kautta ja perusteena tälle on ollut muun muassa sähkön sisämarkkinadirektiivin sääntelyviranomaiselle asiassa antama riippumaton asema. Myönteistä joka tapauksessa on, että kohtuullinen tuottoaste on viime vuosina alentunut ja että matalasta korkotasosta johtuen tuottotason arvioidaan laske-van selvästi myös 2020 alkavalla valvontajaksolla. Kirsi Leivo Jukka Kaakkola pääjohtaja johtava asiantuntija
      • Kainulainen Anssi, Anssi Kainulainen, energia-asiantuntija, ympäristö- ja maapolitiikkaryhmä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) ry
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • MTK lausunto esitysluonnoksesta sähkön siirtohintojen nousua hillitsevistä toimista MTK pitää esitettyjä lainsäädäntömuutoksia perusteltuina siirtohintojen nousun hillitsemisen näkökulmasta. Lainsäädäntömuutokset madaltavat osaltaan siirtohintojen nousupainetta, mutta eivät pitkälläkään aikavälillä johda kehitykseen, jossa siirtohinnat saataisiin käännettyä laskevalle uralle. MTK pitää perusteltuna, että haja-asutusalueiden hintakehityspaineeseen on etsitty keinoja. MTK haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota kahteen nyt toteutuvaan näkökulmaan. Etäisyysriippumattoman hinnoittelun takia asiakkaat maksavat jakeluverkossa yhtäläisiä hintoja siitä riippumatta, mikä toimitusvarmuuden taso heillä on. Tästä huolimatta viimeiset asiakkaat saavat edellytetyn toimitusvarmuuden vaatimustason 23 vuotta myöhemmin kuin ne, joilla taso täyttyi lain voimaantullessa. Käytännössä viimeisenä toimitusvarmuuden vaatimustaso täyttyy haja-asutusalueiden syrjäisimpien verkkojen varrella toimiville. Vakiokorvausmenettelyn parantaminen on tältä osin tervetullut uudistus. 2000€/asiakas/keskeytys leikkuria vakiokorvauksen enimmäismäärässä voidaan pitää varsin alhaisena tilanteessa, jossa sähkönjakelun keskeytyminen voi esimerkiksi vaarantaa maatilan eläinten veden saannin. Vakiokorvausmenettely ei siis miltään osin korvaa tarvetta huolehtia maatilojen sähkön saannista häiriötilanteissa varavoimanlähteiden avulla. MTK kiinnittää huomiota, että erityisesti vuodesta 2015 alkaen sähkön verottomat reaaliset siirtohinnat ovat nousseet merkittävästi. Kehitys on tapahtunut erittäin alhaisten ja laskevien markkinakorkojen aikana, joten siirtohintojen nousua ei voida perustella ainakaan rahoituskulujen kehityksellä, vaan hintakehityksen taustalla ovat muut syyt. MTK:n mukaan suoraviivainen tapa hillitä siirtohintojen nousua, olisi ollut madaltaa siirtohintojen valvonnassa käytettävän WACC-mallin sisältämän kohtuullisen tuoton korkokantaa vuosien 2020-2023 5,73%-4,76% tasolta matalammaksi. Sähkön siirto on yhteiskunnan eri toimijoiden kannalta välttämättömyyshyödykkeen siirtoa, jonka operoinnin järjestävät alueellisina monopoleina toimivat siirtoyhtiöt. Em. huomioon ottaen siirtoyhtiöiden harjoittama liiketoiminta sisältää merkittävästi keskimääräistä liiketoimintaa pienemmän markkinariskin. Nykyisin käytössä oleva kohtuullisen tuoton määrittävä korkokanta ei heijastele toiminnan markkinariskiprofiilia tai vallitsevaa markkinakorkotasoa. Mainittakoon että yleisesti rahoitusmarkkinoilla riskittömänä pidettävä USA:n kymmenen vuoden valtionlainan korko on tällä hetkellä noin +1,62% ja Saksan kymmenvuotisen valtionlainan korko noin -0,38%. Ruotsissa lainsäädäntö sallii vastaavassa toiminnassa kohtuullisen tuoton korkokannaksi 2020-2023 +3,92%, eli 1,28% Suomea alhaisemman kohtuullisen tuoton. MTK kuitenkin huomioi, että kohtuullisen tuoton korkokannan on oltava sellaisella tasolla, että rahoitus verkkojen siirtovarmuuden ylläpitämiseksi on järjestettävissä. Em. huomioiden MTK pitää ongelmallisena, että yksityiskohtaisen lainsäädännön antaminen kohtuullisen tuoton tasosta on katsottu johtavan rikkomusmenettelyyn jäsenvaltiota kohtaan ja siten se on rajattu tässä yhteydessä keinovalikoiman ulkopuolelle. MTK uskoo, että tarve tarkastella siirtohintojen kehitystä pidemmällä aikavälillä ja hintakehitykseen vaikuttavia syitä ei poistu, vaan valvontamallin pitkäjänteinen kehittäminen on tarpeen myös jatkossa, että sähkön toimitusvarmuus pystytään järjestämään kustannustehokkaasti kaikille suomalaisille asuinpaikasta ja elinkeinosta riippumatta.
      • Suomen Kuntaliitto ry., Alueet ja yhdyskunnat, Peltola Vesa
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua alla mainituista lainmuutoksista. Sähkömarkkinalaki Sähkön toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 2028 vuoteen 2036 niillä verkonhaltijoilla, joiden keskijänniteverkon kaapelointiaste on ollut enintään 60 % vuoden 2018 lopussa. Käytännössä vanha määräaika jää voimaan lähinnä kaupunkialuilla toimivilla verkonhaltijoilla. Pinta-alalla mitattuna jatkoaika koskee lähes koko Suomea. Muutos loiventaa nousuja ja alentaa kustannuksia, kun vältetään ennenaikaisia investointeja ja investointeja tyhjenevillä alueilla. Verkonhaltijaa koskeva ehdotus sähköverkon suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kustannustehokkuusvaatimuksesta (19 § muutos) on periaatteessa kannatettava asia, samoin vaatimus jakeluverkon kehittämissuunnitelmaan sisältyvästä kustannustehokkuuden valvontaosiosta (52 §). Näiden muutosesitysten hyöty riippuu kuitenkin siitä, missä määrin niillä tosiasiallisesti pystytään estämään yli-investointeja. Sähkönsiirron ja -jakelun maksujen korotuksen enimmäismäärän laskeminen 15 prosentista 12,5 prosenttiin on asiana myönteinen (26 a §). Sen vaikutus lienee tosin käytännössä olematon kuntaomisteisten verkonhaltijoiden toiminta-alueilla, joissa hinnoittelu on ollut yleensä maltillista. Korotuskatto ei myöskään estä jo alkanutta siirtohintojen alueellista eriytymistä, joka pahimmillaan haittaa alueellista ja paikallista elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Pienelle, suppealla alueella toimivalle verkonhaltijalle korotuskaton laskeminen voi tuoda rahoitusongelmia, jos esimerkiksi aiheutuu suuria myrskytuhoja. Monissa kuluttajatuotteissa ja palveluissa valmistaja ja vähittäismyyjä vastaavat yhdessä tuotteensa kelvollisesta toimittamisesta loppukäyttäjälle. Sähkön osalta tämä toteutuu vain kantaverkossa. Sähkönmyyjällä on myös intressi saada tuotteensa loppukäyttäjälle. Voisiko yhteisvastuuta laajentaa myös sähkönmyynnin ja sähkönjakelun kokonaisuuteen? Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettu laki Lain 14 §:ään ehdotettu muutos verkonhaltijalle syntyneen alijäämän kattamisesta nykyisen yhden valvontajakson sijasta kahden valvontajakson aikana on tervetullut muutos. Kuluvan valvontajakson jatkeeksi tuleva kahdeksan vuoden pituinen tasausjakso mitä ilmeisimmin auttaa pienentämään siirtomaksujen heilahtelua, koska alijäämää ei enää ole kiire kattaa hintoja korottamalla yhden nelivuotisen valvontajakson aikana. Asiakkaalle muutos näkynee tasaisempana kustannuskehityksenä, vaikka kokonaiskustannussäästöjä ei tällä muutoksella saadakaan, enemmänkin hintojen nousun loiventumista. Energiavirastosta annettu laki Kuntaliitolla ei ole lausuttavaa lain 1 §:n muutosesityksen johdosta.
      • Suomen Lähienergialiitto ry, Tuomi Tapio
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Suomen Lähienergialiitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta. Suomen Lähienergialiiton tavoite on tehdä hajautetun uusiutuvan energian tuottamisesta ja hyödyntämisestä mahdollisimman vaivatonta. Energiamurros kasvattaa ja laajentaa sähkön roolia puhtaana energialähteenä. Erittäin tärkeää energiamurroksen nopealle läpiviennille on mahdollisimman laaja ja yleinen hyväksyttävyys, jonka varmistamisessa oikeudenmukainen ja kohtuullinen sähkönhinta on tärkeää. Hallituksen esitys sisältää kannatettavia ja tarpeellisia muutoksia, joilla varmistetaan Suomen sähkönjakeluinfrastruktuurin kustannustehokas kehittyminen, erityisesti sähkön kuluttajien näkökulmasta. Toimitusvarmuusinvestointien toteutusajan pidentämien on kaikkien sähkönkäyttäjien etu Lähienergialiitto kannattaa täytäntöönpanoajan pidentämistä vuoteen 2036 ja pitää hyvänä ehdotuksena pidentämisen kohdentamista vain niille jakeluverkonhaltijoille, joiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste on ollut vuoden 2018 lopussa enintään 60 prosenttia. Professori Partasen selvityksen perusteluihin ja johtopäätöksiin on helppo yhtyä. Niistä on erityisesti nostettava esiin: laskelmat, joiden perusteella kokonaisinvestointien pienentyminen; ennenaikaisten korvausinvestointien vähentyminen sekä parempi mahdollisuus kehittyvien toimitusvarmuutta parantavien teknologioiden käyttöön. Älykäs sähköjärjestelmä tulee edellyttämään joustavan tuotannon rinnalle kulutuksen joustoa ja nykyistä parempia kyvykkyyksiä hyödyntää joustoa. Jakeluverkon vakiokorvausten korotus niille jakeluverkonhaltijoille - joille ehdotetaan toteutusajan pidennys - on riittävä ja kohtuullinen kompensaatio sähkönkuluttajille. Lähienergialiitto kannattaa ehdotusta pidentää alijäämän tasaus 8 vuodelle Lähienergialiitto kannattaa ehdotusta pidentää alijäämän tasausajanjakson 8 vuoteen , koska tämä pienentää sähkön siirtohintojen korotuspaineita. Lähienergialiitto kannattaa ehdotusta lisätä Energiaviraston valvontaa kehittämissuunnitelmien kustannustehokkuuden näkökulmasta. Tämä tarjoaa välineen, jolla kasvatetaan luottamusta siihen, että valitut toimitusvarmuutta parantavat keinot ovat sopivimmat kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista. Lähienergialiitto kannattaa hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa edistäviä toimenpiteitä, joita tämä hallituksen esitys edustaa. Energiajärjestelmän sähköistymisen edellytys on toimiva ja älykäs sähköverkko, jota on kehitettävä kustannustehokkailla investoinneilla. Lisätiedot Toiminnanjohtaja Tapio Tuomi, puh. 040 568 7351, tapio(at)lahienergia.org
      • Caruna Oy, Strategia- ja regulaatiojohtaja, Neilimo-Kontio Noora
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Työ- ja Elinkeinoministeriö Viite: Lausuntopyyntö VN/6621/2019 Carunan lausunto Luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta Caruna kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta. Yleistä Carunan näkemyksen mukaan luonnos on valmisteltu perusteellisesti ja perustuu laajaan analyysiin eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tehtävä on ollut haas-tava, koska sähkönjakeluyhtiöt ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa ja ta-voitteena on, että muutokset eivät aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia yhdelle-kään yhtiölle. Caruna pitää hyvänä lakimuutoksen tavoitetta tasata toimitusvarmuuden varmista-misesta aiheutuvien investointien kustannukset pidemmälle aikavälille. Siten yhti-öillä on mahdollisuus nykyistä paremmin huomioida erot alueellisessa kehityksessä, hyödyntää mahdollisia uusia teknologioita sekä mahdollisuus tarjota asiakkailleen tasaisempaa hintakehitystä. Ennustettavan ja toimintaedellytykset takaavan toi-mintaympäristön turvaamiseksi Caruna pitää hyvänä sitä, että hallitus on esitys-luonnoksessaan huomioinut myös perustuslaissa säädetyn omaisuuden suojan. Esitetyissä laskelmissa on pieniä lievästi harhaanjohtavia esitystapoja. Esimerkiksi kuvassa 5 (Keskimääräiset jakeluverkonhaltijoiden jakeluhinnat) vuonna 2011 to-teutettu sähköveron muutos voidaan tulkita jakeluverkonhaltijoiden hinnanmuu-tokseksi. Sähköverojen kaksinkertaistuminen olisi hyvä tuoda esiin kyseiseen asia-kohtaan liittyvässä tekstianalyysissä, ettei turhaan muodostu väärää kuvaa sähkön jakeluhintojen kehityksestä muutoinkin herkässä tilanteessa. 1 Alijäämän tasoitusjakson pidentäminen Luonnoksen mukaan kaikilla verkonhaltijoilla olisi jatkossa suoraan lakiin perustuva mahdollisuus huomioida aikaisemmalta valvontajaksolta kertynyt alijäämä kahden (2) seuraavan valvontajakson aikana. Caruna Oy:llä on valvontajakson 2016-2019 osalta Energiaviraston myöntämä ehdollinen päätös, joka käytännössä on samansi-sältöinen ja mahdollistaa alijäämän keräämisen seuraavien kahden valvontajakson aikana. Caruna pitää hyvänä, että asia kirjataan ehdotetussa muodossa lakiin, ja että tasausjakson pidennysmahdollisuus on suoraan ja tasapuolisesti tarjolla kaikille yhtiöille. Tasoitusjakson pidentäminen tukee myös valvontamenetelmien toimivuutta. Val-vontamenetelmien rakenteen vuoksi valvontajakson toteumaa kuvaava valvontapää-tös saavuttaa lainvoimaisuuden aikaisintaan noin vuoden kuluttua valvontajakson päättymisestä. Mikäli valvontapäätös viivästyy yhtiön oman tai toisen yhtiön muu-toksenhaun vuoksi, syntyy tilanne, jossa viranomaispäätösten sallimille hinnoittelu-muutoksille jää lyhyt aika. Tämä johtaa tarpeeseen tehdä nopeita hinnanmuutok-sia, mikä on paitsi turhaa, myös ei-toivottua niin asiakkaan kuin yhtiönkin kannal-ta. Muutoksenhaun tulosten mukaisille toimille jää nykymallin 2-3 vuoden sijaan 6-7 vuotta aikaa, joka tasoittaa toimenpiteiden asiakasvaikutuksia merkittävästi. 2 Hintakorotuskatto Luonnoksessa esitetään, että hinnankorotuskattoa lasketaan 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Caruna katsoo, että luonnoksessa esitetty korotuskaton lasku yhdessä tasausjakson pidennyksen kanssa mahdollistaa kokonaisuutena yhtiölle tarvittavien verkonparannustoimenpiteiden kustannusten jaksottamisen pidemmälle ajanjaksol-le. Caruna pitää lisäksi hyvänä, että luonnoksessa on tarkasteltu korotuskaton las-kun vaikutuksia laajalti toimialan kaikkien yhtiöiden osalta, koska yhtiöt ovat kes-kenään hyvin erilaisessa tilanteessa. Hinnankorotuskaton tasoa asetettaessa tulee muistaa, että suurimmat haasteet tu-levat lain velvoittaman yhtenäishinnoittelun tariffirakenteiden yhtenäistämisessä. Tyypillisesti tällöin vähän sähköä käyttäville tyyppikäyttäjille prosentuaalinen muu-tos nousee nopeasti, vaikka euromääräinen muutos on maltillinen. 3 Toimitusvarmuusvelvoitteiden takarajan jatkaminen vuoteen 2036 Luonnoksessa mainitaan, että vuoden 2018 alussa jo 74 prosenttia kaikista käyttö-paikoista täyttää toimitusvarmuusvaatimukset. Loppuneljänneksen mukaan saami-nen (haja-asutusalueilta) on käyttöpaikkaa kohden laskettuna huomattavasti kal-liimpi toteuttaa ja projektina pitkäkestoisempi kuin taajama-alueella. Luonnokses-sa on laajasti pohdittu seurauksia, mikäli toimitusvarmuustavoitteista osin luovut-taisiin ja päädytty siihen, että on tärkeää taata sähkömarkkinalain mukainen pal-velulupaus toimitusvarmasta sähköverkosta kaikille alueille. Tämä korostuu tulevai-suudessa, kun yhteiskunnan riippuvuus sähköstä kasvaa. Luonnoksessa esitetään, että kaikki lähes haja-asutusalueella toimivat yhtiöt (KJ-maakaapelointiaste 31.12.2018 <60%) saisivat pidennystä toimitusvarmuustoimen-piteille vuoteen 2036 asti. Myös Caruna Oy:llä olisi mahdollisuus jatkoaikaan. Caru-na näkee muutoksen perusteltuna, sillä jatkoaika antaa yhtiölle aikaa tutkia ja et-siä vaihtoehtoisia toimitusvarmuusvelvoitteet täyttäviä ratkaisutapoja. Caruna pi-tää muutosta hyvänä, koska jatkoajalla toimenpiteiden piirissä on suuri määrä va-paa-ajan asuntoja (Caruna oy n 70.000), joiden osalta sähkön toimitusvarmuuden turvaaminen usein on haasteellista ja kallista. Esitetty muutos loiventaa sähkön ja-keluhintojen nousupaineita asiakkaille. 4 Vakiokorvausten kiristäminen Luonnoksessa ehdotetaan, että vakiokorvausten prosenttiasteikkoa kiristetään niin, että jatkossa jo 48 tunnin katkosta kertyisi korvausta 50 %:ia vuotuisesta siirto-maksusta (sisältäen alv 24 %). [Aikaisemmin rajana on ollut 72 tuntia.] Vastaavasti myös tätä seuraavat vakiokorvausluokat kiristyisivät aikarajojen osalta. Caruna on samaa mieltä perusteluista, eli siitä, että sähkönjakelun katkon pitkittyessä asiak-kaan tulee saada siitä kompensaatiota. Carunan näkemys on laajemminkin, että laatusanktiokokonaisuutta tulisi kehittää eteenpäin niin, että päällekkäisyydet ja mahdolliset ristiriitaisuudet investoinneille esitetyn pidennysajan, laatukannusti-men ja vakiokorvausten välillä poistuvat ja kompensaatiot kohdistuisivat jatkossa ensisijaisesti vain niihin asiakkaisiin, jotka aidosti kärsivät huonosta laadusta – ei-vät kaikkiin asiakkaisiin. Samalla voitaisiin kehittää vakiokorvausten aikarajoja edelleen niin, että ne vähitellen lähestyvät toimitusvarmuustavoitteiden 6 ja 36 tuntia aikarajoja. 5 Kehittämissuunnitelmien parantaminen Luonnoksessa ehdotetut muutokset kehittämissuunnitelmien osalta merkitsevät si-tä, että verkonhaltija joutuu nykyistä laajemmin perustelemaan toimenpiteidensä kustannustehokkuuden lisäksi sen, miten hyvin niillä toteutetaan toimitusvarmuu-den parantuminen ja verkon kapasiteetin varmistaminen. Lisäksi kehittämissuunni-telmien osalta tulee järjestää asiakaskuulemiset. Caruna pitää muutosehdotuksia ymmärrettävinä ja läpinäkyvyyttä lisäävinä. Muutosehdotusten osalta tulee kuiten-kin huomioida, että kyseessä on varsin haastava kokonaisuus, johon sisältyy paljon teknistä osaamista vaativaa arviointia sekä riittävää näkemystä tulevaisuuden kehi-tyksestä (alueet, teknologia, erilaiset toimitusvarmuuden varmistamisen työkalut jne.). On tärkeää varmistaa, että kehityssuunnitelmiin vaadittavat laajennukset li-sätiedoista pysyvät järkevällä tasolla ja ovat aidosti toteutettavissa. Arvioinnin tuli-si kohdistua yleisiin verkon kehittämisen periaatteisiin ja yhtiötason ratkaisuvali-koimaan sekä kustannusanalyysiin ja näiden tarkoituksenmukaisuuteen. Tapauskoh-taista arviointia on mahdotonta tehdä ilman kyseisen investoinnin tarkempaa tun-temusta ja sen vaatima työmäärä on kohtuuton suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Asiakaskuulemisten osalta Caruna pitää järkevänä esimerkiksi jonkinlaista keskitet-tyä mallia, jolloin toimintapa on yhdenmukainen sekä tehokas. Tasapuolisen ja tehokkaan prosessin varmistamiseksi valvovan viranomaisen on syy-tä selkiyttää kaikille osapuolille mahdollisimman pian, miten edellä mainitut muu-tokset on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. Carunan mielestä on myös tärkeää, et-tä lakimuutoksesta huolimatta verkkoyhtiöillä, joilla on paras osaaminen ja ymmär-rys toimialueensa olosuhteista sekä myös viime kädessä vastuu laadukkaasta ja tur-vallisesta sähkönjakelusta, säilyy jatkossakin riittävä itsenäisyys kehittää verkkoa kustannustehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti juuri oman toimialueensa erityis-piirteet huomioiden. Tätä velvollisuutta ja siihen liittyvää mandaattia ei tule laki-muutoksenkaan myötä siirtää Energiavirastolle. Lisäksi on syytä huomata, että esimerkiksi Caruna on jo nykyisessä kehityssuunnitelmassa esittänyt erilaisia vaih-toehtoisia toimintatapoja toimitusvarmuuden varmistamiseksi erityyppisillä verk-koalueilla sekä aloittanut tutkimukset ja pilotoinnin uusien mahdollisuuksien (akut jne.) hyödyntämiseksi ja pyrkinyt siten kasvattamaan kustannustehokkuutta asiak-kaan näkökulmasta. Lopuksi todettakoon, että Carunan käsityksen mukaan kehityssuunnitelmiin liittyvät ehdotetut muutokset tarkoittavat varsin suurta työmäärän lisäystä valvovalle viran-omaiselle Energiavirastolle. Caruna esittää huolensa siitä, onko Energiavirastolla tarvittavat resurssit, mahdollisuudet sekä näkyvyys verkkoyhtiöiden paikallisiin eri-tyispiirteisiin lisääntyneiden velvoitteidensa hoitamiseen kokonaisuuden kannalta kustannustehokkaasti ja järkevästi. 6 Lopuksi Caruna katsoo, että nyt esitetty sähkömarkkinalain muutos ohjaa verkkoyhtiöitä entistä enemmän kehittämään verkon toimitusvarmuutta ja kapasiteettia monipuo-lisesti ja asiakaslähtöisesti. Alijäämän tasoitusjakson pidentäminen ja toimitusvar-muusinvestointien takarajan lykkääminen antavat mahdollisuuden toteuttaa tarvit-tavat toimenpiteet suunnitelmallisesti, pitkäjänteisesti ja kustannustehokkaasti se-kä niin, että kustannusten siirtyminen asiakashintoihin hidastuu ja hinnoittelumuu-tokset tasoittuvat. Jatkotyönä tulisi vielä tarkemmin arvioida, mitkä ovat lainsäädännön ja valvonta-mallin kannalta verkonhaltijan tosiasialliset mahdollisuudet toteuttaa kustannuste-hokasta verkon kehittämistä esimerkiksi sähkövarastojen, kulutusjouston, asiakas-kohtaisen toimitusvarmuuden tai muiden asiakassopimusten avulla. Näiden asioiden osalta on tärkeää, että valvontamalli kulkee käsikädessä lainsäädäntöuudistusten kanssa. CARUNA OY/CARUNA ESPOO OY Yrityspalvelut ja strategia Noora Neilimo-Kontio Johtaja, Strategia ja regulaatio
      • Suomen Sähkönkäyttäjät ry, Kuokkanen Pasi
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO VN/6621/2019 Suomen sähkönkäyttäjät ry:n lausunto hallituksen esityksestä laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamiseksi Suomen Sähkönkäyttäjät ry (ELFI) kiittää mahdollisuudesta lausua mielipiteensä hallituksen esityksestä laeiksi sähkömarkkinalain, sähkömarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamiseksi. ELFI edustaa yli 1 GWh vuodessa kuluttavia sähkön netto-ostajia. Jäsenyritystemme edustavat laajasti eri teollisuuden, palveluiden ja kaupan alan yrityksiä, ja niiden osuus Suomen vuotuisesta sähkönkäytöstä on lähes 20 %. ELFIn näkökulmasta on tärkeää turvata sähkömarkkinoiden kustannustehokas toiminta sekä huomioida eri liiketoiminnoista tulevien ja eri kokoisten asiakkaiden mahdollisuudet osallistua vapaaehtoisesti ja vaikuttaa sähkömarkkinan eri osille. Hyvin toimiva ja läpinäkyvä sähkömarkkina mahdollistaa aktiivisille yrityksille taloudellisen lisäarvon sekä tuo etua Suomen taloudelle ja sähkömarkkinalle. ELFIn jäsenille sähkön kokonaiskustannuksilla on hyvin suuri merkitys. Osa kustannuksista syntyy kilpailtujen toimintojen markkinoilla ja osa monopoliliiketoimintojen palveluina. Hallituksen ehdotus sähkönjakelun hintojen hillitsemiseksi jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä on hyvä ja oikeansuuntainen alku. 19§ Verkon kehittämisvelvollisuus ELFI pitää erinomaisena muutosehdotuksena sitä, että asiakkaiden loppujen lopuksi maksamassa sähköverkossa myös lainsäädännössä kiinnitetään aiheellisesti jatkossa huomioita kustannustehokkuuteen. Siirtoverkon omistajissa on tapahtunut muutoksia, ja uusilla omistajilla ei välttämättä ole muuta kosketusta Suomen talouselämään ja yhteiskuntaan kuin osakeomistus yhtiössään. Vaarana on monopoliliiketoiminnassa taloudellisen optimoinnin ylikorostuminen yhteiskunnan kokonaisedun, -tehokkuuden ja verotuksen kustannuksella. Hallitus on myös oikeassa ehdottaessaan energiavirastolle toimivaltaa ja tarpeellisia lisäresursseja kustannustehokkuuden valvonnan suhteen. Energiavirastolla on tähän asiaan liittyvä osaaminen ja jo ennalta asiaan läheisesti liittyvät vastuut. 26 a § Sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korottaminen Hallituksen ehdotus sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen vuosikorotuksen rajoittaminen 12,5%:iin on oikeansuuntainen toimenpide. On hyvä ymmärtää, että korotusten taustalla ovat usein tehdyt investoinnit ja niistä saatavat tuotot, korotukset ovat vain seurausta näistä. Tehokkaimmat hinnan korotuksiin liittyvät toimenpiteet ovat niitä, jotka kohdistuvat suoraan syihin, eli investointien kustannustehokkuuteen, pääoman tuottoprosenttiin tai tuoton kohdistaminen todellisiin eikä laskennallisiin investointeihin. Jarmo Partasen aikeisemmin tehdyn selvityksen mukaan maakaapeli-investointien todelliset kustannukset ovat yli 20% pienempiä kuin energiaviraston laskennalliset investoinnit. Nykymallin mukaan asiakkaat maksavat tyhjästä korkoa, aiheettomasti. Sähkönsiirrossa Suomessa on kolme verkkotasoa: kanta-, alue- ja jakeluverkko. Nykyisessä lainsäädännössä ja erityisesti hinnoitteluun, sen kohtuullisuuteen ja korotuksiin, liittyvissä asioissa lain kohdentuminen alueverkkoon on epäselvä ja riittämätön. ELFIn monet jäsenyritykset ovat liittyneinä alueverkkoihin. Ne ovat tärkeitä alustoja Suomen palveluille, kaupalle ja pk-teollisuudelle. Alueverkot ovat oma kokonaisuus, jolle tulisi laskea erikseen vastaavat taloudelliset tunnusluvut kuin kanta- ja jakeluverkoille ja niihin tulisi suoraan pystyä läpinäkyvästi ja syrjimättömästi kohdistaa nykyinen regulaatio. 52§ Jakeluverkon kehittämissuunnitelma Hallituksen esitys jakeluverkon kehittämissuunnitelmaa koskevan säännöstön muuttamiseksi siten, että suunnitelman avulla voitaisiin jatkossa valvoa, että verkonhaltija suunnittelisi, rakentaisi ja ylläpitäisi sähköverkkoaan siten, että sähköverkkopalvelujen tarjonta verkon käyttäjille olisi kustannustehokasta, on tärkeä. ELFIn näkökulmasta se pureutuu erääseen oleellisimmista verkkoliiketoimintaan liittyvistä ongelmista maksajien, eli asiakkaiden kannalta. Kannatamme myös kehittämissuunnitelman sisällön kehittämiseen liittyviä muiden resurssien käyttämistä vaihtoehtoina jakeluverkon siirtokapasiteetin laajentamiselle. Kallein investointi ei voi olla ainut vaihtoehto, vaan maakaapeloinnin ohella tulee huomioida myös muut toimitusvarmuuden parantamisen vaihtoehdot. Energiavirasto on ELFIn mielestä oikea viranomainen valvomaan sähköverkkojen kustannustehokkuuden toteutumista. Virastolle tulee taata riittävä toimivaltaa määrätä jakeluverkonhaltijaa muuttamaan jakeluverkon kehittämissuunnitelmaansa, mikäli toimenpiteet eivät ole kustannustehokkaita vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna. Energiaviraston resursseja tulee vahvistaa, jotta valvonta olisi mahdollista suorittaa ja valvonnasta pystytään riittävän avoimesti viestiä markkinoille ja asiakkaille. Kyseinen viestintä lisää asiakkaiden luottamusta jakeluverkkoliiketoimintaan, joka nyt on maineeltaan heikohkoa. Sähkömarkkinalain 76§ säännöksen mukaan olevan rajoituksen tulisi olla mahdollisimman vähäinen. Kyse on suojatusta liiketoiminnasta, jota tehdään täysin asiakkaiden varoilla. Toiminnan ja suunnitelmien läpinäkyvyys suojaa asiakkaiden oikeuksia. Asiakkaiden kuuleminen tulisi saada todelliseksi toiminnaksi ja sillä pitäisi olla vaikutusta verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmiin. Lakiehdotuksessa myös velvoitetaan jakeluverkonhaltijan toimittamaan ensimmäinen uuden lain mukainen kehittämissuunnitelma Energiavirastolle 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä. Tämä on erinomainen päätösehdotus, sillä yrityksillä on jo ennestään kehittämissuunnitelmat valmiina, ja vastuulliset yritykset ovat varmasti verranneet eri vaihtoehtojen kustannustehokkuutta. Kyse ei ole verkkoyhtiöille uudesta tai lisää kustannuksia tuovasta uudistuksesta vaan osasta normaalia verkonrakennuksen suunnittelutoimintaa. 100§ Vakiokorvaus sähkönjakelun tai sähköntoimituksenkeskeytymisen vuoksi ELFI kannattaa Professori Partasen raportin mukaista uutta vakiokorvauskäytäntöä. 109§ Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös ELFI kannattaa ehdotettua uuttaa siirtymäsäännöstä. Professori Partasen selvityksen perusteella verkkoinvestointien kokonaismäärä jää pidemmällä aikataululla hieman alemmaksi lyhyempään aikatauluun verrattuna. Tämä tuo säästöjä asiakkaille. Partasen tekemissä esimerkkilaskelmissa, jotka liittyvät jo vuoteen 2036 ulottuvan jatkoajan saaneeseen verkkoyhtiöön, nykykäyttöarvon ja kohtuullisen tuoton ero on 20-25 % vuonna 2028. Vuonna 2036 nykykäyttöarvojen ja kohtuullisen tuoton erot ovat kaventuneet, mutta jäävät kuitenkin alemmalle tasolle kuin lyhyemmällä toteutusaikataululla. Asiakkaalle tuleva taloudellinen hyöty, eli ero nykykäyttöarvoissa arvioidaan vuonna 2036 olevat 5-7 %. Kyse on Suomen kansantaloudessa useista sadoista miljoonista euroista, eli hyvin merkittävästä summasta. Laki sähkö- ja maakaasumarkkinan valvonnasta 14§ Energiaviraston päätös valvontajakson päätyttyä Hallituksen esityksessä ehdotetaan valvontajakson alijäämän laskuttamista asiakkailta kahden seuraavan valvontajakson aikana. Muutoksen perusteluina on käytetty verkkomaksujen tasaisempi korottaminen sekä se, että muuten osa verkonhaltijoista hinnoittelisi siirtomaksunsa varmuuden vuoksi yli energiaviraston määräämän sallitun tuoton. ELFI pitää ehdotusta yritystaloudellisesti ja yksityisoikeudellisesti hyvin ongelmallisena ja toivoo, että hallituksen lopullisessa esityksessä asiaa tarkasteltaisiin laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään teknistaloudellisena asiana verkkoyhtiön maksimituoton takaajana. Jo olemassa oleva, nykyiseen säädäntöön perustuva jälkikäteinen laskutusoikeus on hyvin poikkeuksellista Suomen lainsäädännössä. Se synnyttää asiakkaille velan luonteisen velvoitteen, jonka suuruudesta he eivät ole tietoisia, sillä se ei tule mitenkään esille asiakkaiden ja verkkoyhtiöiden välisissä asioinneissa. Kyseinen piilovelka voi kasvaa hyvinkin suureksi. Jos oletamme ensimmäisen valvontajakson sisältävän vuodet 1-4, toisen 5-8 ja kolmannen 9-12, on mahdollista, että vuonna 11 perittävänä olisi 10 vuoden alijäämät. Erityisesti verkkoyhtiöihin liittyvien yrityskauppojen osalta tämä on hyvinkin realistinen todellisuus. Ajatellaan esimerkinomaisesti tilannetta, jossa kuntaomisteinen verkkoyhtiö haluaa pitää alueen yritystoiminnan elinvoimaisena ja asumiskustannukset kurissa. Heidän strategiansa siirtoliiketoiminnan hinnoitteluun on kyseisen jakelualueen kokonaistaloudellinen hyvinvointi. Siirtoliiketoiminnan ostaa ulkomainen pääomasijoittaja, jolla ei ole strategisia kytköksiä kyseisen alueen elinkeinotoimintaan tai asukkaisiin, eikä poliittista vastuuta. Heille aikaisemmat alijäämät ovat sallittu tuotto, jonka he keräävät kaikilla lain sallimilla keinoilla eri verkkotasoilta. ELFIn tekemät laskelmat osoittavat, että kyse on merkittävistä summista. Energiaviraston julkaisuiden 2016-2018 perusteella asiakkaille kertyvät 10-vuoden velat olisivat kymmenen suurimman ”velkojan” osalta keskimäärin 200 miljoonaan euroa siirtoyhtiötä kohden. ELFI toivoo hallituksen tarkastelevan tätä asiaa myös asiakkaan oikeusturvan näkökulmasta. Olisiko siirtoyhtiöiden syytä esimerkiksi siirtolaskuissaan ilmaista asiakkaille aktuelli laskennallisen piilovelan määrä. Yrityskauppojen osalta vastuut veloista, rasitteista ja piiloveloista ovat transaktioon liittyvillä yrityksillä. Niistä sovitaan kaupan yhteydessä. Mahdollisen siirtoliiketoimintaan liittyvän lisämaksun arviointi on hankalaa ja vaikeuttaa merkittävästi lopullista arvonmääritystä erityisesti runsaasti sähköenergiaa käyttävien yritysten osalta. Yksityishenkilöiden tekemien kiinteistökauppojen osalta kyse lienee kuluttajansuojasta. Kiinteistökaupan yhteydessä tulee kaikki tiedossa oleva merkityksellinen tieto tuoda ostajan tietoon. Aikaisemmin mainittujen energiaviraston julkaisuiden mukaan 25000kWh vuodessa kuluttavan kiinteistön lisäkustannukset (10-vuoden kertymällä) olisivat kymmenen kalleimman (sentti/ siirretty kWh) osalta keskimäärin 6750€. Näiden siirtoyhtiöiden jakelualueet ovat pääosin haja-asutusalueella ja on luultavaa, että kiinteistöjen arvon hintakehitys on siellä pääosin negatiivinen. Kyseinen summa 6750€ voi muodostaa hyvin merkittävän osan ostettavan kiinteistön kokonaisarvosta tai pahimmillaan tehdä kiinteistön arvosta negatiivisen. Edellä olevin esimerkein ELFI on koittanut avata kyseessä olevan lakiehdotuksen muodostaman ongelman laajuutta. Mielestämme kyse ei tulisi olla pelkästään siitä, miten siirtoyhtiö saisi riskivapaasti maksimituottonsa, vaan hyvin paljon merkityksellisemmästä asiasta yhteiskunnassa ja Suomen taloudessa. ELFI ihmettelee muutenkin muutosehdotusta, sillä kyseinen oikeus jakson pidentämiseen on jo olemassa lain 14§ 3. pykälässä. Onko energiavirasto toiminut väärin tai onko nykylaki muuten osoittautunut lainsäätäjän toimesta virheelliseksi? ”Energiavirasto voi painavasta syystä verkonhaltijan hakemuksesta pidentää 1 momentissa tarkoitettua tasoitusjaksoa enintään neljällä vuodella. Pidennys on aina myönnettävä sille osuudelle alijäämästä, jota verkonhaltija ei ole voinut kattaa 1 momentin mukaisesti sähkömarkkinalain 26 a §:ssä tai maakaasumarkkinalain 24 §:ssä säädetyn siirto- ja jakelumaksujen korotusten rajoittamisen vuoksi”. Pidämme hyvin erikoisena ja vastustamme sitä, että 14 §:n säännöstä hallituksen ehdotuksessa sovellettaisiin lakia taannehtivasti koskemaan 2019 päättynyttä valvontajaksoa. Kun kyseinen muutos liittyy sähkömittarin takana oleviin kiinteistöihin ja niiden arvoa alentaviin piilovelkoihin, niin onko kyse tällöin omaisuudensuojaa koskevista säännöksistä. Yhteenvetona tasausjakson pidentämiseen liittyen lausumme, että ELFIn mielestä tarvetta esitetylle muutokselle ei ole ja se toisi toteutuessaan mukanaan uusia sekä pahentaisi entisiä ongelmia. Positiivista ehdotuksessa on se, että se toivottavasti nostaa esille ongelman piilovelan läpinäkymättömyydestä asiakkaille, tämä asia tulisi pystyä korjaamaan välittömästi. Laki Energiavirastosta ELFI kannattaa ehdotettua 1§ tehtävää muutosta sekä Energiaviraston uusia tehtäviä. Yleistä hallituksen esityksestä Tässä lakiehdotuksessa esitetyt toimenpiteet ovat ELFIn mielestä vasta puolet kasvavien jakelusiirtokustannusten hallinnasta. Toisin kun hallituksen esityksen sivulla 25 mainitaan, on ELFIn mielestä monopoliliiketoimintojen tuottojen kohtuullistaminen ja kohdistaminen todellisiin investointeihin asia, joka olisi pikaisesti saatava jatkokäsittelyyn ja kohdistettua alalle. ”Sähkönsiirron ja -jakelun hintojen nousun hillitsemiseen voidaan ajatella lainsäädäntöteitse vaikutettavan periaatteessa kahdella vaihtoehtoisella tavalla: joko muuttamalla kohtuullisena pidettävän hinnoittelun määrittelytapaa siten, että siirron ja jakelun sallittu tuotto pienenee tai muuttamalla sähköverkkojen sääntelyä siten, että siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustaso pienenee.” (hallituksen esitys s.25) Hallituksen esityksessä sallittu tuotto ja kustannustehokkaat investoinnit esitetään vaihtoehtoina, joista nyt on valittu kustannustehokkuus. Tuottoon ei siis tarvitsisi puuttua, vaikka sekin ratkaisisi ongelmaa. Jos hallituksen ehdotuksessa olisi päädytty tuoton pienentämiseen, niin olisiko silloin oltu piittaamatta kustannuksista? Kokonaisuus ei ole looginen ja molempia toimenpiteitä tarvitaan. Siirtoliiketoiminnan maksimituotosta, joka laissa on nimeltään kohtuullinen tuotto, keskustellaan paljon. Tämän vuosittain määriteltävän WACC-perusteisen tuoton perustana on riskitön korkokanta, jona käytetään Suomen Pankin kymmenen vuoden obligaation korkoa kymmeneltä vuodelta tai yhden vuoden keskiarvoa. Kyseinen tuotto on ollut 6,87% vuosina 2016-2019. Hallituksen esityksessä sen on arvioitu tulevaisuudessa hieman alenevan. Todellisuus, eli siirtoyhtiöiden tuotto on ollut aivan muuta. Energiaviraston julkaiseman raportin (Sähköverkkoyhtiöiden eriytetyt tilinpäätöstiedot ja taloudelliset tunnusluvut 2018 (excel)) mukaan vuonna 2018 kuudenkymmenen parhaiten tuottaneen siirtoyhtiön verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuottoprosentti on esitetty seuraavassa kuvassa. (kyseinen kuva ei näy lausuntopalvelussa) Yllä oleva kuva kertoo, että vasta 60. siirtoyhtiön verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuottoprosentti (6,94 %) oli lähellä kohtuullista tuottoa, sen kuitenkin ylittäen. Maksajan näkökulmasta voidaan perustellusti kysyä, mikä on tämä kohtuullisen tuoton raja? Miksi siirtoyhtiöiden todellinen tuotto on jotain aivan muuta? Monopoliliiketoiminta on luontainen kohden institutionaalisille sijoittajille, jotka hakevat vakaata turvallista tuottoa. Tällöin myös pääoman tuottovaatimukset ovat alhaisia. Jos alalle ovat tulossa pääomarahastot, voidaan liiketoiminnan tuoton olevan monopolitoiminnaksi liian suuri. Tämä on todellisuus Suomessa. Siirtoyhtiöiden tuottomallia tulisi vakavasti pohtia uudelleen ja ehkäpä luopua monopolitoimialalla markkinaehtoisesta WACC-mallista ja sitoa tuotto esimerkiksi Suomen peruskorkoon, varmistaen kuitenkin se, että kohtuullinen tuottotaso ei voi olla negatiivinen. Tällöin kyseisen siirtoliiketoiminnan tuottoon liittyvä yleinen ymmärrys, hyväksyttävyys ja läpinäkyvyys paranisivat merkittävästi. Kunnioittavasti Suomen Sähkönkäyttäjät ry Pasi Kuokkanen
      • Kuluttajaliitto ry, Konsumentförbundet rf
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Sähkön siirtohintojen korotukset ovat olleet viime aikoina runsaan huomion kohteena. Sähkön siirto on luonnollinen monopoli eikä kuluttaja voi kilpailuttaa sen hintaa. Sähkön hinnan muodostuminen kokonaisuudessaan on kuluttajan kannalta vaikeasti hahmotettava. Sähkönsiirron erilaisten hinnoittelumallien osalta erilaisten kuluttajaryhmien edut voivat olla ristiriidassa keskenään ja on vaikeaa löytää kaikkia tyydyttävää oikeudenmukaista hinnoittelumallia. Sähkö on kuluttajille välttämättömyyshyödyke, jota ilman on käytännössä mahdotonta tulla toimeen. Kuluttajaliitto pitää erittäin tärkeänä sähkön toimitusvarmuuden turvaamista ja pitää hyväksyttävänä sitä, että siitä aiheutuu toimijoille kustannuksia. Kuluttajaliitosta on kuitenkin tärkeää se, että kustannukset pysyvät kohtuullisina ja jakautuvat oikeudenmukaisesti eri toimijoiden kesken. Kuluttajaliitto pitää esitystä oikeansuuntaisena. Esitetyt muutokset eivät kuitenkaan yksin riitä hillitsemään riittävästi sähkön siirtohintojen nousua. Kuluttajaliitosta esityksessä olisi pitänyt lisäksi arvioida perusteellisemmin kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia. Luonnollisella monopolilla ei ole kilpailun tuomaa painetta minimoida toimintansa kustannuksia. Siksi on perusteltua asettaa kustannustehokkuutta koskeva velvoite lainsäädäntöön. Ehdotetut lakimuutokset voivat omalta osaltaan hillitä sähkönsiirrosta kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. Sähkönsiirron ja -jakelun maksujen korotuskaton laskeminen sekä alijäämän tasoitusjakson pidentäminen pitävät hintojen mahdollisen nousun nykyistä tasaisempana ja estävät kohtuuttoman suuria hintojen kertakorotuksia. Kuluttajaliiton mielestä maksujen korotuskaton osalta pitää kuitenkin selvittää mahdollisuudet ehdotettua suurempaan alennukseen. Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkaminen alentaa jossakin määrin kustannuksia ja jakaa niitä pidemmälle ajalle, joka alentaa myös kuluttajien sähkönsiirrosta maksamia hintoja ja loiventaa korotuksia. Samalla osa kuluttajista joutuu kuitenkin sietämään tavoiteltua alempaa sähkön toimitusvarmuutta suunniteltua pidemmän ajan. Toisaalta esitetty sähkönjakelun ja -toimituksen keskeytymisen johdosta maksettavien vakiokorvauksiin oikeuttavien aikarajojen laskeminen kompensoi toimintavarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan lykkäämistä. Kuluttajaliitto pitää esitettyä muutosta oikeansuuntaisena, mutta toivoo sitä, että vakiokorvaukseen oikeutettua aikarajaa laskettaisiin ehdotettua enemmän siten, että oikeus 10 prosentin alennukseen olisi jo 6 tunnin keskeytyksestä. Sallitun tuottoasteen kohdalla Kuluttajaliitto pitää perusteltuna, että myös sähkön jakelusta vastaavien yhtiöiden omistajat kantaisivat oman osansa sähkön toimitusvarmuuden parantamisen aiheuttamista kustannuksista. Sen vuoksi on syytä selvittää, missä määrin lainsäätäjä voi EU-lainsäädännön ja perustuslain asettamissa rajoissa puuttua kohtuullisen tuottoasteen määrittelyyn ja tehdä sellaiset muutokset, jotka alentavat tuottoastetta. Sallittua tuottoastetta määriteltäessä tulee myös huomioida se, että välttämättömyyshyödykettä myyvällä monopoliyhtiöllä on muita yrityksiä pienempi yrittäjäriski.
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        14.2.2020
        • Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Suomen Omakotiliitto on maamme pientaloasukkaiden ja vapaa-ajan asunnon omistajien valtakunnallinen edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Omakotiliittoon kuuluu 250 vapaaehtoisvoimin toimivaa omakotiyhdistystä ja vapaa-ajan asukkaiden yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on 74.000 jäsentä. Omakotiliitto on maamme 1,1 miljoonan pienkiinteistön omistajien ja 2,7 miljoonan asukkaan asialla. Lisäksi liitto ajaa maamme lähes 500.000 vapaa-ajan asunnon omistajien etua. Yleistä Asiakkaiden sähkönsiirtomaksut, verkkoyhtiöiden liikevaihto ja liikevoitto, annetut konserniavustukset sekä osingot ovat kasvaneet merkittävästi 2010-luvulla, mutta erityisesti vuoden 2015 jälkeen. Tämä on seurausta 2010-luvun alun myrskyjen ja sähkökatkosten jälkeen vuonna 2013 sähkömarkkinalakiin säädetyistä toimitusvarmuustavoitteista. Vuoden 2016 verkkoyhtiöiden suurten siirtomaksukorotusten ja asiakkaiden laajan ja kriittisen palautteen pohjalta hinnoitteluun säädettiin vuonna 2017 15 prosentin vuotuinen korotuskatto. Omakotiliitto pitää nyt lausunnolla olevaa esitystä oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä. Liitto pitää tärkeänä, että sääntelyssä puututaan verkkoinvestointien kustannustehokkuuteen, sen valvontaan ja täytäntöönpanoaikaa jatketaan pääasiassa haja-asutusalueilla toimivien jakeluverkonhaltijoiden osalta. Hallituksen esitysluonnoksessa toteuttamisvaihtoehdoissa (s. 25) todetaan: ”Sähkönsiirron ja -jakelun hintojen nousun hillitsemiseen voidaan ajatella lainsäädäntöteitse vaikutettavan periaatteessa kahdella vaihtoehtoisella tavalla: joko muuttamalla kohtuullisena pidettävän hinnoittelun määrittelytapaa siten, että siirron ja jakelun sallittu tuotto pienenee tai muuttamalla sähköverkkojen sääntelyä siten, että siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustaso pienenee.” Siirtomaksuja tulee hillitä molemmilla keinoilla eikä vain pelkästään toisella. Nyt esitetyn verkkoinvestointien kustannustehokkuusvaatimuksen lisäksi sääntelyn tulee puuttua verkkoyhtiöiden sallittuun tuottoon, joka vuosina 2016 - 2019 on ollut keskimäärin 6,87 % (Energiavirasto). Sähköverkkoyhtiöiden noin 6 prosentin takuutuotto ei ole missään nimessä hyväksyttävä, kun muualla yhteiskunnassa korkotaso on nollassa tai jopa negatiivinen. Sääntelyyn tulee määrittää verkkoyhtiöiden ydintehtävä: sähkön toimittaminen asiakkaille eikä voiton tuottaminen pääomasijoittajille tai omistajatahoille. Omakotiliitto esittää, että myös hallituksen esitysluonnoksen toteuttamisvaihtoehtokohtaa tarkistetaan tältä osin. Lisäksi Omakotiliitto edellyttää, että sähkö-/kaasualan monopoliyhtiöiden kohtuullisen tuoton käsite otetaan laajempaan käsittelyyn. On hyväksyttävää, että monopolitoimijakin voi periä investoinneista ja määrättyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia asiakkailtaan. Yhteiskunta ja talous ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi sähkömarkkinoiden avautumisesta, jolloin verkkoyhtiöille haluttiin taata mm. omaisuuden suojaa. Esimerkiksi monopoliasemassa olevien jakeluverkkoyhtiöiden taattu voitto, noin 6 prosenttia, on kohtuuttoman suuri nollakorkomaailmassa elävään ympäröivään yhteiskuntaan nähden. Kolmantena keskeisenä keinona puuttua kalliisiin siirtomaksuihin ovat tasearvot. Professori Jarmo Partasen (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 43/2018) mukaan mm. verkkokomponenttien todelliset kustannukset ovat yli 20 prosenttia alhaisemmat verrattuna siihen, miten ne (laskennallinen käyttöarvo) voidaan jakeluverkkoyhtiöiden taseessa arvostaa. Näin ollen tosiasiallinen verkkoyhtiöiden tuotto ei ole em. 6 prosenttia vaan merkittävästi suurempi. Kun sähköverkkojen käyttöikä on keskimäärin 40 vuotta, mahdollistaa tämä huomattavien ylituottojen laskuttamisen asiakkailta. Kuluttajien näkökulmasta on erittäin kohtuutonta maksaa ilmasta. Omakotiliitto vaatiikin, että komponenttien arvostuksen määrittelyyn puututaan välittömästi. Energiaviraston mukaan toimitusvarmuus on parantunut merkittävästi tehtyjen investointien perusteella. On hyvä, että toimitusvarmuusinvestointien täytäntöönpanoaikaa esitetään jatkettavaksi tässä hallituksen esitysluonnoksessa. Omakotiliitto haluaa nostaa toimitusvarmuuden määrittelyn nyt laajempaan käsittelyyn. Ovatko esimerkiksi aikarajat 6 ja 36 tuntia toimivat nyt, kun toimitusvarmuus on kehittynyt. Yhteiskuntamme on sähköriippuvainen ja sähköistyminen vain lisääntyy. Keskeistä on käydä laaja yhteiskunnallinen keskustelu toimitusvarmuuden tasosta. Esityksen vaikutukset Edellä esitetyt toimenpiteet (verkkoyhtiöiden sallittu tuotto, tasearvot ja toimitusvarmuuskäsitteen tarkastelu) ovat erittäin tärkeitä toteuttaa, koska esityksen vaikutustenarvioinnissa (s. 36) todetaan etteivät ne vaikuttaisi siirtohintojen tasoon (”Sähkön siirto- ja jakelumaksujen korottamista koskeva rajoitus ei lähtökohtaisesti vaikuttaisi sähkönsiirron ja -jakelun hintatasoon valvontajakson mittaisella tarkasteluvälillä ja sääntelyjärjestelmän mukaisilla tasoitusjaksoilla tarkasteltuna”). Lakiehdotukset LAKI SÄHKÖMARKKINALAIN MUUTTAMISESTA 19 § Verkon kehittämisvelvollisuus Omakotiliitto kannattaa vahvasti jakeluverkkoyhtiöille säädettävää verkkoinvestointien kustannustehokkuusvelvoitetta. Jakeluverkkoyhtiöiden nykyisten kehittämissuunnitelmien perusteella on havaittu, että eräät verkkoyhtiöt ovat investoineet vain maakaapelointiin kaikissa verkon osissa, vaikka missään ei näin edellytetä. Tämä on asiakkaille sekä yhteiskunnalle kaikkein kalleinta ja toisaalta verkkoyhtiöille kaikkein kannattavinta sekä tuottavinta. Lisäksi osa verkkoinvestoinneista on ennenaikaisia ja ehkä jopa turhia tuoden ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Näin ollen on erittäin perusteltua säätää verkkoyhtiöille investointien kustannustehokkuusvelvoite sekä osoittaa Energiavirastolle lisäresursseja valvontaan ja toimivalta määrätä jakeluverkkoyhtiö muuttamaan kehittämissuunnitelmaa tarvittaessa. 26 a § Sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korottaminen Sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen ns. korotuskaton madaltaminen 15 prosentista 12,5 prosenttiin on oikea toimenpide, mutta riittämätön. Verkkoyhtiöt pystyvät kalenterivuosittaisin, aina 12 kuukauden jälkeen, nostamaan yhä uudelleen siirtomaksuja. Tämä tarkoittaa sähkölämmitteisessä omakotitalossa jopa satojen eurojen kertakorotusta. Korotuskatto tulee asettaa matalalle, noin 4 prosenttiin, että se tosiasiallisesti puuttuisi korkeisiin ja perättäisiin siirtomaksujen korotuksiin. 52 § Jakeluverkon kehittämissuunnitelma Pykälän sääntelyn kehittäminen ja täydentäminen sisältämään verkkoinvestointien kustannustehokkuuden, älykkään sähköverkon elementtien (kulutusjousto, sähkövarastot, jakeluverkonhaltijan energiatehokkuustoi-met ja muut resurssit) käytön ja erityisesti investointien kustannustehokkuuden vertailun ovat erittäin kannatettavia. Omakotiliitto pitää erittäin tärkeänä, että kehittämissuunnitelmia täydennetään ja että niitä voidaan tosiasiallisesti valvoa Energiaviraston toimesta. Energiavirastolle tuleekin taata riittävät resurssit ja toimivalta keskeisiin valvontatehtäviin. Omakotiliitto kannattaa vahvasti myös asiakkaiden kuulemista (pykälän 3 momentti). Osa asiakkaista on varautunut sähkökatkoksiin jo nyt itse (mm. aggregaatit, aurinkopaneelit ja vakuutukset). Yhteistyön ja dialogin rakentaminen sähkönkäyttäjien kanssa parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja investointien kustannustehokkuutta. Asiakkaiden kuulemisen tulee tosiasiallisesti vaikuttaa kehittämissuunnitelmiin. Sääntely edellyttää, että verkkoyhtiöt laativat kehittämissuunnitelmat kahden vuoden välein. Omakotiliitto pitää erittäin tärkeänä, että siirtymäsäännös (119 pykälän 3 momentti) velvoittaa verkkoyhtiöt tekemään uuden lain mukaiset kehittämissuunnitelmat jo 30.6.2021 mennessä, jotta korkeisiin siirtomaksuihin ja verkkoinvestointien kustannustehokkuuteen voidaan puuttua välittömästi. 100 § Vakiokorvaus sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeytymisen vuoksi Pykälässä esitetään, että vakiokorvauksiin oikeuttavia aikarajoja lyhennettäisiin kompensaationa sille, että toimitusvarmuuden täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin. Omakotiliitto pitää esitystä hyvänä. Tämä muutos tulisi kuitenkin voimaan vasta 1.1.2024. 119 § Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös Omakotiliitto kannattaa pykälässä esitettyä muutosta, jossa jakeluverkon toimitusvarmuustavoitteiden täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin niiden jakeluverkonhaltijoiden osalta, joiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste on ollut vuoden 2018 lopussa enintään 60 prosenttia. Samalla poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin. Tämän muutoksen seurauksena voitaisiin välttää ennenaikaiset verkkoinvestoinnit. Lisäksi teknologia ennättäisi kehittyä ennen täytäntöönpanon takarajaa erityisesti älyverkkoteknologian ja muiden joustavien elementtien osalta. Tämä mahdollistaisi siten uusien ja kustannustehokkaampien ratkaisujen hyödyntämisen toimitusvarmuusinvestoinneissa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan vielä, että ”Ranta-alueet ja niillä oleva vapaa-ajanasutus ovat jakeluverkoille tyypillisesti vaikeimpien ja kalleimpien kohteiden joukossa toteuttaa ehdotetut toimitusvarmuustavoitteet. Tämän vuoksi välitavoitteesta ehdotetaan rajattavaksi ulkopuolelle vapaa-ajan asunnot. Näin verkonhaltija voisi tarkastella näillä alueilla toteutettavia toimenpiteitä tärkeysjärjestykseltään viimeisenä.” Omakotiliiton mielestä on olennaista, että erityisesti näiden alueiden osalta jakeluverkkoyhtiöt tosiasiallisesti kuulevat ja keskustelevat alueen asiakkaiden, asukkaiden ja mökkiläisten kanssa vaihtoehtoisista kustannustehokkaista tavoista parantaa toimitusvarmuutta. Omakotiliitto vastustaa pykälän esitystä, jonka mukaan 12,5 prosentin korotuskatto otettaisiin käyttöön vasta vuonna 2024 niiden yhtiöiden osalta, joille on kertynyt ns. alijäämää 31.12.2019 päättyneeltä valvontajaksolta. On kuitenkin huomioitava, että tällä valvontajaksolla tuottoaste on ollut erittäin korkea, yli 6 prosenttia, ja kuten aiemmin on todettu, verkkokomponentit ovat taseessa yliarvotettuja. Liitto kannattaa vahvasti, että siirtymäsäännös (119 pykälän 3 momentti) velvoittaa verkkoyhtiöt tekemään uuden lain mukaiset kehittämissuunnitelmat jo 30.6.2021 mennessä, jotta korkeisiin siirtomaksuihin, verkkoinvestointien kustannustehokkuuteen, voidaan puuttua välittömästi. LAKI SÄHKÖ- JA MAAKAASUMARKKINOIDEN VALVONNASTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA 2 § Soveltamisala Omakotiliitolla ei ole huomautettavaa. 12 § Vahvistuspäätöksen aineellisoikeudellinen perusta Omakotiliitolla ei ole huomautettavaa. 14 § Energiaviraston päätös valvontajakson päätyttyä Omakotiliitto vastustaa jyrkästi esitystä, jonka mukaan verkkoyhtiön ns. alituoton laskutuskautta pidennettäisiin 4 vuodesta 8 vuoteen. Lisäksi Energiavirastolla säilyisi edelleen mahdollisuus erityisestä syystä pidentää tasoitusjaksoa tuon 8 vuoden päälle vielä 4 lisävuodella. Näin ollen verkkoyhtiö pystyisi laskuttamaan alituottoa jopa 12 vuotta eteenpäin maksimoiden näin korkeimman mahdollisen voiton. Kuten aiemmin todettua, Energiaviraston valvonnan mukaan (Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2018, s. 14-15 ja 29-30) verkkoyhtiöiden liikevaihto, voitto ja konserniavustukset ovat kasvaneet merkittävästi erityisesti vuodesta 2015 alkaen. Alituoton tasausjakson pidennyksenä käytetty perustelu hintojen tasaisemmasta korottamisesta tavoittelee ensisijaisesti vain verkkoyhtiön voiton maksimointia Alituotto on kuluttajansuojan kannalta hyvin epäselvä. Kiinteistökaupassa myyjällä on tiedonantovelvollisuus. Hänen tulee tuoda ostajan tietoon mm. kaikki kiinteistöön kohdistuvat rasitteet. Alituoton kautta kotitaloudelle on muodostunut uusi rasite, siirtomaksuvelka verkkoyhtiölle. Tämä siirtomaksuvelka ei tosiasiallisesti ole kuluttajan tiedossa, eikä se ilmene esimerkiksi laskusta. Karkeiden laskelmien perusteella 77 verkkoyhtiön osalta 20.000 kWh energiaa vuodessa kuluttavan pientalon siirtomaksuvelka on merkittävä, keskimäärin yli 1.400 € (8 vuoden valvontajaksolla). Suurimmillaan summa on jopa useita tuhansia euroja. Omakotiliitto kyseenalaistaakin koko alituoton käsitteen. Miten yhtiö voi jälkikäteen muuttaa laskutusperustetta? Millään muulla markkinalla tämä ei ole mahdollista. Omakotiliitto vaatiikin, että alituotto-käsite otetaan välittömästi uudelleentarkasteluun, eikä alituoton tasausjakson pidennystä tule missään tapauksessa hyväksyä. Lisäksi Omakotiliitto vastustaa jyrkästi sitä, että pykälää sovellettaisiin taantuvasti koskemaan myös 31. päivänä joulukuuta 2019 päättynyttä valvontajaksoa. Tämä mahdollistaisi räikeän ylituoton keräämisen. 16 § Seuraamusmaksu Omakotiliitolla ei ole huomautettavaa. 30 § Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus Omakotiliitolla ei ole huomautettavaa. LAKI ENERGIAVIRASTOSTA ANNETUN LAIN 1 §:N MUUTTAMISESTA 1 § Tehtävät Omakotiliitto kannattaa esitystä. kunnioittavasti Suomen Omakotiliitto ry Ari Rehnfors Kaija Savolainen puheenjohtaja toiminnanjohtaja
      • Paikallisvoima ry, Hurme Toivo
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Paikallisvoima ry:n lausunto sähkön siirtohintoja koskevasta hallituksen esityksestä (VN/6621/2019) Paikallisvoima kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ehdotuksesta sähkömarkkinalain muuttamiseksi. Paikallisvoima yhtyy Energiateollisuus ry:n hallituksen esityksestä antamaan lausuntoon. Ehdotuksen päätavoite on hillitä sähkön siirtohintojen korotuspaineita. Tämän taustalla on nähdäksemme julkisen keskustelun ja sosiaalisen median keskustelun myötä syntynyt paine tehdä jotakin sähkön siirtohintojen nousun hillitsemiseksi erityisesti kuluttajien osalta. Suomessa sähkön siirtohinnat kuluttajille ovat Energiaviraston tilastojen mukaan hieman eurooppalaisen keskitason yläpuolella, mutta kaukana eurooppalaisesta huipputasosta. Sähkön kokonaishinta kuluttajille on Suomessa eurooppalaisittain verrattuna edullinen. Verkkoyhtiöiden tuottotaso ei ole Suomessa mitenkään poikkeuksellinen, ja Energiavirasto ennustaa sen laskevan alkaneella valvontajaksolla. Sähkön siirtoyhteyksien vahvistamiseksi tehdyt investoinnit ovat selvästi vähentäneet sähkönjakelun keskeytysten määrää päättyneen vuosikymmenen aikana. Keskeytykset ovat laskeneet alle puoleen sekä kappalemääräisesti että aikana mitattuina. Sähkön toimitusvarmuus on siis huomattavasti parantunut ja asiakkaat ovat saaneet siirtomaksuilleen vastinetta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että sähkön siirtohintojen vuosittainen korotusraja lasketaan 12,5%:iin asiakasryhmäkohtaisesta viimeisen 12 kk:n keskiarvosta. Korotusraja on tähän saakka ollut 15%. Korotusraja ei vaikuta verkkoyhtiön sallitun tuoton laskentaan. Sellaiset yhtiöt, joille Energiavirasto on 2019 päättyneeltä valvontakaudelta vahvistanut alijäämän, voivat soveltaa vanhaa 15% korotusrajaa vuoden 2023 loppuun saakka. Pidämme ehdotusta ymmärrettävänä ja voimme sen hyväksyä, mutta korostamme sitä Energiateollisuus ry:nkin esiin nostamaa seikkaa, ettei korotusrajan soveltaminen saa estää kaikkien verkkoyhtiöiden mahdollisuutta kerätä valvontamallin mukainen sallittu tuotto, kuten Perustuslakivaliokunta on linjannut. Toiseksi esityksessä ehdotetaan toimitusvarmuusvaatimusten toteuttamiseen kahdeksan vuoden lisäaikaa sellaisille yhtiöille, joiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste oli enintään 60% vuoden 2018 lopussa. Nykyinen lainmukaisten toimitusvarmuusvaatimusten takaraja siis siirtyisi vuodesta 2028 vuoteen 2036. Pidämme tätä ehdotusta kannatettavana ja vaikutuksiltaan hintojen nousupaineita ajatellen merkittävämpänä kuin korotuskaton laskemista. Kolmas pääelementti esityksessä on alijäämän tasoitusjakson piteneminen kahden valvontajakson mittaiseksi, eli nykyisestä neljästä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Tämä ehdotus on erittäin kannatettava ja osaltaan vähentää asiakashintojen kertakorotusten jyrkkyyttä. Emme pidä perusteltuina ehdotuksen 52§ sisältyvää velvoitteita, jonka mukaan jakeluverkkoyhtiöiden tulisi laatia kehittämissuunnitelmien yhteydessä joka toinen vuosi suunnitelma kulutusjouston, sähkövarastojen, jakeluverkonhaltijan energiatehokkuustoimenpiteiden ja muiden resurssien mahdollisesta käyttämisestä vaihtoehtona jakeluverkon siirtokapasiteetin laajentamiselle. Tällaisen suunnitelman tekeminen olisi työlästä ja sen tekeminen joka toinen vuosi epäsuhteessa siihen, että tosiasiassa jakeluverkkoja kehitetään huomattavasti pidemmällä perspektiivillä. Koska viranomaisen mahdollisuus arvioida tällaisten suunnitelmien lainmukaisuutta olisi hyvin rajallinen, jäisi velvoite todennäköisesti vain turhaa työtä ja byrokratiaa aiheuttavaksi kirjaukseksi. Vielä ongelmallisempana pidämme 52§ 3 kohdan vaatimusta julkisen kuulemisen järjestämisestä verkon kehittämissuunnitelmista ja verkkoyhtiön velvollisuutta julkistaa tällaisen kuulemisen tulokset. Ottaen huomioon asiakkaiden mahdollisuudet arvioida sähkönjakeluverkkojen teknisten toteutusvaihtoehtojen kustannustehokkuutta, soveltuvuutta paikallisiin olosuhteisiin ja merkitystä toimitusvarmuuden kannalta, johtaisi julkinen kuuleminen hyvin helposti väärinymmärryksiin ja vastakkainasettelun lisääntymiseen yhtiöiden ja asiakkaiden välillä. Kuulemisten toteutukseen syntyisi myös todennäköisesti suurta vaihtelua eri yhtiöiden välillä ja viranomaiselle lisätyötä tämän valvonnasta. Ymmärrämme, että vaatimuksen taustalla on direktiivi, mutta ehdotamme, että direktiivin velvoite toteutettaisiin esimerkiksi viranomaisen ylläpitämällä sähköisellä alustalla, jossa kaikkien verkkoyhtiöiden suunnitelmat olisivat julkisesti saatavilla ja kommentoitavina. Tämä keventäisi työmäärää ja olisi tasapuolinen menettely myös eri yhtiöiden asiakkaiden näkökulmasta. Kunnioittavasti, Toivo Hurme Toiminnanjohtaja Paikallisvoima Ry
      • Järvi-Suomen Energia Oy
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Viite: Lausuntopyyntönne VN/6621/2019 SÄHKÖNSIIRRON HINTOJA KOSKEVA HALLITUKSEN ESITYSLUONNOS Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa sähkönsiirron hintoja koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Kiitämme mahdollisuudesta lausua em. luonnoksesta ja toteamme lausuntonamme seuraavaa. Esityksen arviointia Pidämme esitysluonnosta kokonaisuutena arvioiden onnistuneena ja sellaisena, että tämän muutosesityksen toteuttaminen vastaa sähkönkäyttäjien odotuksiin. Toimitusvarmuustavoitteiden täytäntöönpanon ja alituottojen tasausjakson pidentäminen esitetyssä muodossa vähentää hintojen korotuspaineita haja-asutusalueella. Esityksen yksityiskohtiin liittyy mm. esitys valvonnan ulottamisesta verkkoyhtiöiden käyttämiin teknisiin ratkaisuihin. Verkkotoimintaan liittyvät investoinnit ovat pitoajoiltaan pitkiä. Pelkkään investointivaiheen kustannusten arviointi ei välttämättä tuota asiakkaiden kannalta pitkän aikavälin tarkastelussa optimaalisinta tulosta. Suomen eri alueilla parhaat rakenneratkaisut poikkeavat toisistaan, joten esitetty teknisiin ratkaisuihin liittyvä valvonta tulisi esityksestä jättää pois. Mielestämme verkkoyhtiöt itse ovat paras taho arvioimaan kullakin alueella käyttökelpoisimmat tekniset ratkaisut ottaen huomioon myös pitoajan aikaiset käyttö- ja kunnossapitokulut. Vakiokorvaussäännösten kiristämisellä on verkkoyhtiöiden kustannuksia nostava vaikutus. Verkkotoiminnan hinnoittelun kannalta parempi tulos saavutettaisiin, jos kustannuksia kasvattavia tekijöitä ei lisättäisi, vaan tältäkin osin taloudelliset resurssit voitaisiin ohja verkon uudistamiseen, joka toisi asiakkaiden sähkön laatuun kaivattua parannusta. Lainsäädännön kehittämisen näkökulma tuleville vuosille Sähkömarkkinalain uudistamisessa tulee myös jatkossa ottaa huomioon yhteiskunnassa tapahtuvat pidemmän ajan muutostrendit, koska sähköverkko on perusinfraa, jonka uusimisen jälkeen tulisi palvella kymmeniä vuosia. Meneillään oleva väestön keskittyminen lähinnä kolmelle alueelle; PK-seutu, Tampere ja Turku, sekä samaan aikaan tapahtuva väestön väheneminen ja ikääntyminen muilla alueilla, tulee ottaa huomioon, kun sähköverkon uudistamisen aikatauluja pohditaan sähkömarkkinalain tulevissa uudistuksissa. Esimerkiksi Järvi-Suomen Energian alueella väestön väheneminen on jo ollut ja tulee olemaan merkittävä tulevina vuosina. Esim. Etelä-Savon alueella väestön väheneminen alueen ympäryskunnissa on ollut 5 vuoden aikana 5 – 15 %. Jotta tässä tilanteessa sähköverkkojen uusiminen voidaan tehdä asiakkaiden kannalta kustannustehokkaasti pitkällä aikavälillä, olisi sähkömarkkinalain toimitusvarmuustavoitteita tarkasteltava edelleen myös jatkossa. Yksittäisten asiakkaiden tai vaikka asiakasryhmien laatuvaatimusten höllentäminen ei tuo oleellisia säästöjä verkon uusimisessa. Toimitusvarmuuskriteerien rajaaminen vain runkoverkkoihin (yli 20 kV verkot) vähentäisi oleellisesti verkkojen uusimistarvetta. Haja-asutusalueella näiden verkkojen luotettavuus käytännössä määrää lähes kokonaan niin lyhyiden kuin pidempien keskeytysten määrän. Yhteenveto Esitysluonnos on kokonaisuutena tasapainoinen kokonaisuus. Siinä on verkkotekniikkaan ja vakiokorvauksiin liittyviä kohtia, joiden tarkoituksenmukaisuutta on mielestämme vielä syytä arvioida uudelleen. Sähkömarkkinalain uudistuksia on hyvä jatkaa ja tarkemmin arvioida sitä, mille jakeluverkon osille on tarkoituksenmukaista asettaa velvoittavia uudistamisvaatimuksia ja jättää sähkön laadun kannalta vähemmän tärkeät osat sääntelyn ulkopuolelle. Tulevissa lain uudistuksissa on edelleen syytä pohtia, myös väestön vähenemisen aiheuttamaa muutosta sähköverkon vaatimuksille. Merkittävin keino on väljentää edelleen vielä toimivien ja sähkön laadun kannalta vähempimerkityksellisten verkon osien (alle 20 kV) toimitusvarmuusvaateita ja täten hyväksyä vain pientä asiakasryhmää kerrallaan koskevien katkojen esiintyminen, vaikka niiden kesto oikeuttaisi asiakkaat vakiokorvausten saamiseen. Ystävällisin terveisin Järvi-Suomen Energia Oy Arto Pajunen toimitusjohtaja
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • SÄHKÖNSIIRRON HINTOJA KOSKEVA HALLITUKSEN ESITYSLUONNOS Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Energiateollisuus ry:ltä lausuntoa sähkönsiirron hintoja koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Kiitämme mahdollisuudesta lausua em. luonnoksesta ja toteamme lausuntonamme seuraavaa: TIIVISTELMÄ Esityksen tavoitteena on hillitä sähkönjakelun hintojen nousua jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä. Esitysluonnoksessa todetaan, että Sähkönsiirron ja -jakelun hintojen nousun hillitsemiseen voidaan ajatella lainsäädäntöteitse vaikutettavan periaatteessa kahdella vaihtoehtoisella tavalla: joko muuttamalla kohtuullisena pidettävän hinnoittelun määrittelytapaa siten, että siir-ron ja jakelun sallittu tuotto pienenee tai muuttamalla sähköverkkojen sääntelyä siten, että siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustaso pienenee. Näitä kahta vaihtoehtoa vertailtaessa esitysluonnoksessa päädytään perustellusti miettimään, miten siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustasoa voidaan pienentää. Kolmas vaihtoehto olisi lisäksi arvioida mahdollisuuksia alentaa verkkopalvelulaskun yhteydessä perittävää sähköveroa. Sähköveron osuus verkkoyhtiön laskussa on noin 30 %. Sähkövero on noussut kymmenessä vuodessa yli 2,5 kertaiseksi. Suurin yksittäinen korotus sähköveroon tehtiin vuoden 2011 alussa, jolloin sähköveroa korotettiin kerralla 1,02 snt/kWh. Sähköveron väliaikainen lasku olisi mielestämme tehokas keino hillitä sähkönsiirron ja -jakelun hintojen nousua. Pidämme esitysluonnosta kuitenkin kokonaisuudessaan varsin onnistuneena. Esitysluonnos on taitavasti laadittu ja hyvin perusteltu. Se muodostaa kokonaisuuden, jossa eri osat tukevat toisiaan. Esitystä on myös arvioitava kokonaisuutena. Esityksen yksittäistä pykälää ei voi muuttaa ilman, että arvioidaan mahdollisen muutoksen vaikutuksia kokonaisuuteen. Tämä koskee erityisesti hinnankorotuskattoon esitettyä kiristystä. Korotuskaton laskeminen 15 %:sta 12,5 %:iin ei ole mahdollista ilman, että tasoitusjaksoa pidennetään esitetyllä tavalla. Vastaavasti vakiokorvauksen kiristäminen muodostaa parin siirtymäajan pidentämisen kanssa. Esitysluonnoksen hankalin yksityiskohta on kehittämissuunnitelmia koskevat lisävaatimukset, jotka aiheuttavat toteutuessaan merkittävästi lisätöitä sekä verkkoyhtiöille että Energiavirastolle. Tähän toivomme täsmennyksiä olkoonkin, että se perustuu osin kesällä 2019 hyväksyttyyn direktiiviin. YLEISTÄ Esitysluonnoksen mukaan verkon kehittämisvelvollisuutta tarkennettaisiin lisäämällä lakiin säännös, jonka mukaan verkonhaltijan olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä sähköverkkoa siten, että verkonhaltija tuottaisi siirto- ja jakelupalvelun verkkonsa käyttäjille kustannustehokkaalla tavalla. Tämän toteutumista myös valvottaisiin. Energiavirastolle esitetään toimivaltaa määrätä jakeluverkonhaltijaa muuttamaan jakeluverkon kehittämissuunnitelmaansa, mikäli kehittämissuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet eivät ole kokonaisuutena arvioiden kustannustehokkaita vaatimukset täyttäviin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna. Valvonta edellyttää lisäresursseja. Esitysluonnoksen mukaan tästä aiheutuva lisätarve on alkuvaiheessa neljä henkilötyövuotta. On ilmeistä, että vaatimus edellyttää lisäresursseja myös kaikissa Suomen jakeluverkkoyhtiöissä. Tätä lisätarvetta esitysluonnoksessa ei ole arvioitu. Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa esitetään jatkettavaksi kahdeksalla vuodella niillä jakeluverkonhaltijoilla, joilla toimitusvarmuusvaatimukset edellyttävät merkittäviä verkkoinvestointeja. Nykyisestä poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin. Vastaavasti vakiokorvauspykälää esitetään kiristettäväksi kompensaationa sille, että toimintavarmuusvaatimusten täyttäminen viivästyy osalla verkon käyttäjistä. Mielestämme esitysluonnos on tältä osin tasapainoinen. Pidämme tärkeänä, että lain selkeänä tavoitteena on sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantaminen sähkönkäytön lisääntyessä ja sähkön merkityksen korostuessa. Vakiokorvaukset ja keskeytyksestä aiheutuvasta haitasta syntyvä KAH-kustannus kannustavat verkkoyhtiöitä parantamaan toimitusvarmuutta nopeasti. Esitys ei saa velvoittaa verkkoyhtiöitä poikkeamaan kehittämissuunnitelmistaan ja lykkäämään perusteettomasti investointiaikatauluaan. Sähkönsiirron maksujen korotuksen enimmäismäärää esitetään laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Samalla tasoitusjaksoa esitetään pidennettäväksi alituoton osalta. Jatkossa verkonhaltijalla olisi mahdollisuus tasoittaa valvontajaksolle vahvistettavaan kohtuulliseen tuottoon nähden syntyvä alijäämä kyseistä valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson aikana. Tasoitusjakson pidentäminen kompensoi osaltaan korotuskaton kiristämisen. Korostuskaton kiristäminen voi kuitenkin vaikeuttaa hinnoittelurakenteen kehittämistä, mitä mm. ministeriön älyverkkotyöryhmän raportissa esitetään. Lain yksityiskohtiin liittyy kysymyksiä, joista osaan vastaukset löytyvät perusteluista. Osa kysymyksistä vaatii kuitenkin lisätarkennuksia. Seuraavassa näitä tarkastellaan tarkemmin: - Verkon uusimisen ja rakentamisen kustannustehokkuuden lisääminen - Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkaminen - Vakiokorvauksiin oikeuttavien aikarajojen laskeminen - Sähkönsiirron ja -jakelun maksujen korotuskaton laskeminen - Tasoitusjakson pidentäminen alituoton osalta - Siirtymäsäännös - Esityksen vaikutukset MINISTERIÖN ESITYSLUONNOKSEN ARVIOINTIA Verkon uusimisen ja rakentamisen kustannustehokkuuden lisääminen Kuten esitysluonnoksessa todetaan sähkönjakelun toimitusvarmuuden tason nostaminen ja siitä aiheutuvat investoinnit ovat olleet keskeinen syy sähkönjakelun hintojen nousulle. Tämä on johtanut vilkkaaseen julkiseen keskusteluun ja synnyttänyt poliittisen paineen puuttua asiaan. Esityksen tavoitteena on hillitä sähkönjakelun hintojen nousua jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä. Toinen vaihtoehto olisi ollut luopua vuonna 2013 säädetystä sähkönjakelun toimitusvarmuuden vaatimustason yksilöidystä sääntelystä. Pidämme esitettyä ratkaisua oikeana. Ratkaisu on linjassa Sanna Marinin hallitusohjelman kanssa, jonka mukaan hallitus ottaa päätöksenteossaan huomioon elintärkeän infrastruktuurin toimivuuden. Hallitusohjelman mukaan huolehditaan lisäksi elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko Suomessa alueiden ja kaupunkien tarpeet huomioon ottaen ja turvataan harvaan asutuilla alueilla ja saaristossa ihmisten oikeudet peruspalveluihin. Sähkön käyttö lisääntyy ja toimitusvarman sähkönsaannin merkitys kasvaa. Onkin välttämätöntä, että sähkönjakelun toimitusvarmuutta parannetaan aiemmin säädetyllä tavalla. Emme hyväksy julkisuudessa esitettyjä väitteitä, että jakeluverkonhaltijat verkkoja uusiessaan ja rakentaessaan investoisivat tarpeettomasti maakaapeleihin eivätkä käyttäisi vaihtoehtoisia halvempia tapoja varmistaa toimitusvarmuusvaatimusten toteutuminen. Näkemyksemme mukaan väite perustuu tietämättömyyteen, joka korostuu erityisesti sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa. Tätä taas ruokkii epäluotta-mus, jota asiakkaat tuntevat verkkoyhtiöitä ja valvovaa viranomaista kohtaan. To-dellisuudessa verkkoyhtiöt soveltavat vastuualueellaan asiakkaidensa kannalta parhaita ratkaisuja ottaen huomioon alueen olosuhteet, kuten toimintaympäristö ja asiakkaiden tarpeet. Ensivaiheessa toimitusvarmuutta on parannettu taajamissa, joissa lainmukainen sähkökatkon enimmäispituus on kuusi tuntia. Kuuden tunnin rajan saavuttamiseen ainut tekninen ratkaisu on maakaapelointi. Taajamissa asiakastiheys on myös suuri, ja siksi siellä maakaapelointi on ehdottomasti elinkaarikustannuksiltaan tehokkain ratkaisu. Samanaikaisesti verkkoyhtiöt ovat taajamien ulkopuolella hyödyntäneet muita ratkaisuja, joista näkyvimpiä ovat ilmajohtojen siirtäminen tienvarsille ja metsässä olevien johtokatujen leventäminen ja vierimetsien tehokkaampi hoitaminen. Näkymättömiä, mutta paljon käytettyjä keinoja ovat verkostoautomaation lisääminen ja järjestelmien kehittäminen. Maakaapelointi korostuu, koska sitä tehdään paljon juuri siellä, missä ihmiset liikkuvat. Jatkossa, kun toimitusvarmuusinvestoinnit siirtyvät haja-asutusalueelle, muiden vaihtoehtojen merkitys korostuu. Tilastot osoittavat, että valittu strategia on ollut oikea. Esitysluonnoksessa viitataan Energiaviraston tilastoihin, joiden mukaan ilmastosta aiheutuvien keskeytysten haitat ja vahingot ovat vähentyneet oleellisesti. Pidämme perusteltuna, että kehittämisvelvollisuutta täydennetään niin, että verkkoa tulee kehittää kustannustehokkaalla tavalla. Näin tehdään jo tällä hetkellä. Elinkaarikustannusten optimoinnin tulee olla kaiken toiminnan lähtökohta. Emme kuitenkaan ymmärrä, miten viranomainen voisi tämän varmistaa. Virastolle esitetään uutta toimivaltaa määrätä jakeluverkonhaltijaa muuttamaan ja-keluverkon kehittämissuunnitelmaansa, mikäli kehittämissuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet eivät ole kokonaisuutena arvioiden kustannustehokkaita vaatimukset täyttäviin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna. Tämä arviointi on vaikeaa yritykselle itselleen, saati viranomaiselle. Esitysluonnoksen perusteella tämä onnistuisi palkkaamalla Energiavirastoon pysyvästi kolme uutta asiantuntijaa. Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisäksi, että jakeluverkon kehittämissuunnitelman tulisi jatkossa sisältää myös suunnitelma kulutusjouston, sähkövarastojen, verkonhaltijan energiatehokkuustoimenpiteiden ja muiden resurssien mahdollisesta käyttämisestä vaihtoehtona jakeluverkon siirtokapasiteetin laajentamiselle. Tässä on tärkeä muistaa, että Suomessa jakeluverkkoinvestointien taustalla ovat verkon ikääntyminen ja toimitusvarmuuden parantaminen. Verkon ikääntyminen vaatii verkon uusimista joka tapauksessa lähivuosina ja samassa yhteydessä toimi-tusvarmuutta parannetaan sähkömarkkinalain tavoitteiden mukaisesti. Verkkoa ei pääsääntöisesti uusita siirtokapasiteetin takia. Suomen jakeluverkko on tunnetusti vahva. Taustalla ovat laajasti käytössä oleva sähkölämmitys ja sähkökiukaat. Lisäksi verkon suunnittelukriteerit ovat turvanneet riittävän siirtokapasiteetin. Kapasiteetti riittää yleisesti myös jatkossa, vaikka sähkönkäyttö jakeluverkoissa kasvaa. Verkkoyhtiöillä on tunnetusti erilaisia keinoja toteuttaa toimitusvarmuusvaatimusten edellyttämät investoinnit. Yhtiöt soveltavat vastuualueellaan asiakkaidensa kannalta parhaita ratkaisuja ottaen huomioon alueen olosuhteet. Viranomaisen on erittäin vaikea arvioida kehittämissuunnitelmien oikeellisuutta. Lisäksi investointien pitkä pitoaika asettaa omat haasteensa. Esitysluonnoksen mukaan kehittämistoimien kustannustehokkuutta tulisi tarkastella laajempina kokonaisuuksina ja toimenpiteiden koko elinkaaren ajalta. On mahdoton ennakoida, miten asiat kehittyvät 40 vuoden aikana. Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkaminen Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa esitetään jatkettavaksi kahdeksalla vuodella vuoden 2036 loppuun saakka sellaisille pääasiassa haja-asutusalueella toimiville jakeluverkonhaltijoille, jotka joutuvat tekemään isoja verkkorakenteen muutoksia verkoissaan toimitusvarmuusvaatimukset täyttääkseen. Toimitusvarmuusvarmuustavoitteiden täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin niiden jakeluverkonhaltijoiden osalta, joiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste on vuoden 2018 lopussa ollut enintään 60 prosenttia. Poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin. Pidämme perusteltuna, että poikkeuslupamenettelystä luovutaan. Käytännössä se on osoittautunut erittäin työlääksi ja johtanut oikeusprosesseihin. Muutos säästää sekä verkkoyhtiöiden että viranomaisen resursseja. Vakiokorvauksiin oikeuttavien aikarajojen laskeminen Vastinparina edelliselle vakiokorvauksiin oikeuttavia aikarajoja esitetään laskettavaksi kompensaationa sille, että toimintavarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa esitetään lykättäväksi. Ymmärrämme esityksen taustan. Tässä on kuitenkin muistettava, että valvontamenetelmiin sisältyy hyvin voimakas kannuste lyhentää keskeytyksiä. KAH-kustannus yhdessä vakiokorvausten kiristämisen kanssa kannustaa verkkoyhtiöitä parantamaan toimitusvarmuutta. Täten jokaiselle verkkoyhtiölle tulee jättää vapaus arvioida oman toimintaympäristönsä liiketoimintariskit ja tämän pohjalta määrittää riittävät kehittämistoimenpiteet aikatauluineen. Vakiokorvausten osalta on lisäksi muistettava, että keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan (36/2017) todennut, että sähkömarkkinalain 100 §:n mukainen va-kiokorvaus ei ole arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu oikai-suerä, jonka yhtiö saisi vähentää veron perusteesta. Käytännössä tämä verottajan tulkinta kasvatti vakiokorvausriskiä arvonlisäveron verran eli 24 %. Tämä koskee luonnollisesti kaikkia aikarajoja. Yhdessä nyt esitetyn muutoksen kanssa vakiokorvausriski kasvaa entisestään. Sähkönsiirron ja -jakelun maksujen korotuskaton laskeminen Sähkön siirtohintojen korotuksiin puututtiin säädöksillä vuonna 2017, kun sähkönsiirto- ja jakelumaksujen vuotuiseksi korotuskatoksi säädettiin 15 prosenttia. Tilastojen perusteella laki toiminut tarkoitetulla tavalla ja rajoittanut suurimpia korotuksia. Keskimääräisiin hinnankorotuksiin korotuskatolla ei ole ollut vaikutusta. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin säännöllisesti vaadittu korotuskaton ylärajan laskemista, minkä vuoksi ymmärrämme nyt tehdyn esityksen. Esitysluonnoksessa asiaa on arvioitu varsin kattavasti. Pidämme tärkeänä, ettei korotuskatto jatkossakaan leikkaa Energiaviraston määrittämää kohtuullista tuottoa. Tämä on esitysluonnoksessa otettu hyvin huomioon. Pidämme lisäksi hyvänä, että ehdotuksen mukaan verkonhaltijaan sovelletaan vanhan lain mukaista rajaa nyt voimassa olevan valvontajakson loppuun saakka, jos Energiavirasto on vahvistanut vuonna 2019 päättyneeltä verkkopalvelumaksujen valvontajaksolta verkonhaltijalle valvontalain 14 §:ssä tarkoitetun alijäämän. Ehdotettuun 12,5 prosentin korotuskattoon on päädytty arvioimalla, miten se vaikuttaa eri verkkoyhtiöiden mahdollisuuteen saavuttaa viranomaisen sallima liikevaihto. Esitysluonnoksen perusteella jo nykyinen 15 prosentin korotusraja leikkaa 15 verkonhaltijalta mahdollisuuden kerätä kertyneen alijäämänsä kahden seuraavan jakson aikana. Esitetty 12,5 prosentin raja tulisi leikkaamaan kohtuullisen tuoton keräämistä 18 yhtiöltä. Näin siitä huolimatta, että tasoitusjaksoa pidennettäisiin nykyisestä neljästä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Muutos ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävä. Pidämme kuitenkin välttämättömänä, että kaikilla yhtiöillä on mahdollisuus kerätä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valvontamallin mukainen kohtuullinen tuotto. Näkemyksemme mukaan tämä toteutuu, kun muutos rajataan siten, ettei säännös leikkaisi lain 24 §:ssä säädettyä verkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullista tuottoa. Kohtuullisen tuoton lisäksi korotuskatto vaikuttaa hinnoittelurakenteen kehittämiseen. Voimassa olevan lain mukaan korotuksen hyväksyttävä enimmäismäärä lasketaan verkonhaltijan sähköverkon käyttäjiä edustavan kunkin asiakasryhmän 12 kuukauden pituisen tarkastelujakson keskimääräisen kokonaismaksun perusteella. Energiavirasto on juuri uudistanut asiakasryhmiä koskevan määrittelyn. Virasto antoi 20.12.2019 määräyksen uusien asiakasryhmien eli niin kutsuttujen tyyppikäyttäjäryhmien soveltamisesta sähkömarkkinalain 26 a §:n mukaisessa korotuskattovalvonnassa. Määräyksessä on uusia asiakasryhmiä, jotka saattavat yhdessä korotuskaton kanssa vaikeuttaa hinnoittelurakenteen kehittämistä. Tämä tuotiin esiin määräyksen valmisteluvaiheessa, mutta tuolloin korotuskaton mahdollinen kiristäminen ei ollut tiedossa. Hinnoittelurakenteesta keskusteltiin myös ministeriön älyverkkotyöryhmässä. Loppuraportin mukaan työryhmä suhtautuu positiivisesti kiinteän maksun korvaamiseen sellaisella tehokomponentilla, jonka avulla asiakkaalla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siirtolaskuunsa. Työryhmä katsoo lisäksi, että jakeluverkkojen siirtohinnoittelun yleiset rakenteet ja muutosten siirtymäajat tulee harmonisoida lainsäädännössä tai viranomaisen määräyksin. Katsomme, että korotuskatto ei saa perusteettomasti vaikeuttaa hinnoittelurakenteen kehittämistä, eikä se saa estää uuden rakenteen käyttöönoton edellyttämiä lainmuutoksia tai viranomaismääräyksiä. Tasoitusjakson pidentäminen alituoton osalta Sähkömarkkinalain lisäksi valvontalakiin esitetään muutosta, jonka mukaan verkonhaltijalla olisi mahdollisuus tasoittaa valvontajaksolle vahvistettavaan kohtuulliseen tuottoon nähden syntyvä alijäämä kyseistä valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson kuluessa. Katsomme, että muutos on välttämätön. Ilman sitä osalla verkkoyhtiöitä ei olisi käytännössä mahdollisuutta kerätä perustuslakivaliokunnan edellyttämää valvontamallin mukaista kohtuullista tuottoa. Asiakkaan kannalta muutos vähentää hinnankorotustarvetta ja johtaa nykyistä vakaampaan verkkopalvelujen hinnoitteluun. Kuten esitysluonnoksessa todetaan, muutos ei vaikuta verkonhaltijan asiakkailtaan palveluistaan keräämien maksujen koko-naismäärään, mutta ajoittaa maksujen korotukset pitemmälle ajanjaksolle. Siirtymäsäännös Esitysluonnoksen perusteella jakeluverkonhaltijan olisi toimitettava ensimmäinen uuden lain mukainen jakeluverkon kehittämissuunnitelmansa Energiavirastolle 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä ja toinen 30 päivään kesäkuuta 2022 mennessä. Tämän jälkeen siirryttäisiin pääsäännön mukaisiin kahden vuoden jaksoihin. Seuraavat voimassaolevan lain mukaiset kehittämissuunnitelmat toimitetaan Energiavirastolle tämän vuoden kesäkuussa. Tämän jälkeen uuden lain mukaiset kehittämissuunnitelmat pitäisi laatia vuosittain vuonna 2021 ja 2022. Emme pidä tätä perusteltuna, kun otetaan huomioon viranomaisen vaatimien määrämuotoisten kehittämissuunnitelmien edellyttämä työmäärä. Mielestämme tavoitteena tulisi olla, että uuden lain mukaiset kehittämissuunnitelmat laaditaan alusta lähtien kahden vuoden välein. Mikäli ensimmäinen uuden lain mukainen jakeluverkon kehittämissuunnitelma toimitetaan Energiavirastolle 30.6.2021, tulisi toinen kehittämissuunnitelma toimittaa vasta 30.6.2023 mennessä. Tämän jälkeen jatkettaisiin kahden vuoden välein. Toisaalta esitysluonnoksessa mainittu kustannustehokkuustarkastelu konkretisoituu vasta siirryttäessä harvaan asutulle alueelle. Laajasti tämä tapahtuu vasta muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi uudet älyverkkoon perustuvat ratkaisut ovat vasta kehittymässä. Edellisen perusteella ensimmäinen uuden lain mukainen jakeluverkon kehittämissuunnitelma voitaisiin toimittaa Energiavirastolle ensimmäisen kerran 30.6.2022 mennessä. Tämän jälkeen suunnitelmat toimitettaisiin kahden vuoden välein säilyttäen nykyinen jaksotus. Esityksen vaikutukset Esitysluonnoksessa arvioidaan, miten ehdotukset vaikuttavat eri osapuoliin. Sähköalan yritysten osalta arvioidaan, että: Pidempi toteutusaikataulu tarjoaa paremmat mahdollisuudet kehittyvien, mutta vielä kokeiluvaiheessa olevien, älyverkkotekniikoiden hyödyntämisille 2020-luvun lop-pupuolella ja 2030-luvulla yhteistyössä verkkoyhtiöiden ja palveluntuottajien kesken. Sähkönkäyttäjien ja palveluntuottajien energiavarastojen, paikallisen sähköntuotannon ja kulutusjoustojen hyödyntäminen voi tarjota kustannustehokkaita ratkaisuja etenkin alueilla, joissa verkkopituus per asiakas on suuri. Toteamus pitää paikkansa erityisesti siirryttäessä vastuualueen laitamille taajamien ulkopuolelle. Täällä energiavarastot ja paikallinen tuotanto voivat tarjota vaihtoehdon investoinneille. Kulutusjousto auttaa etenkin tilanteissa, joissa verkon siirtokapasiteetti ei riitä. Toimitusvarmuuden kannalta vaihtoehtoisiin ratkaisuihin liittyy kaksi perustavaa laatua olevaa seikkaa: 1. Sähköverkon toimitusvarmuutta ei voi räätälöidä asiakaskohtaisesti 2. Operatiivisia kustannuksia aiheuttava palvelu ei ole tällä hetkellä verkkoyhtiölle taloudellinen vaihtoehto Sähköverkossa toimitusvarmuuden eriyttäminen on mahdollista vain muuntopiiritasolla ja käytännössä vain pienjänniteverkoissa. Pienjänniteverkoissa saavutettava kustannussäästö on teoriassakin marginaalinen. Asiakaslähtöinen toimitusvarmuuden eriyttäminen ei ole mahdollista, sillä naapureilla on aina sama toimitusvarmuus. Vain rajoitetuissa poikkeustapauksissa verkkoyhtiö voisi sopia asiakkaan tai asiakasryhmän kanssa lain vaatimuksia heikommasta toimitusvarmuudesta. Näissäkin tapauksissa on odotettavissa ongelmia asiakkaan vaihtuessa ja asiakastarpeiden muuttues-sa. Uusien älyverkkoon perustuvien ratkaisujen hyödyntäminen tulee ottaa huomioon regulaatiossa. Lähtökohtaisesti edellä esitetyt ratkaisut perustuvat ostopalveluun, mikä kasvattaa verkkoyhtiön kustannuksia. Tämä puolestaan heikentää tehokkuutta ja alentaa sitä kautta kohtuullista tuottoa. Tällä hetkellä kustannuksia aiheuttavat vaihtoehdot eivät ole todellinen vaihtoehto verkkoinvestoinnille. Mielestämme joustojen ja varastojen käytön mahdollistaminen tulisi ottaa huomioon pikaisesti. Olemme esittäneet Energiavirastolle, että valvontamenetelmiä muutettaisiin ensi vaiheessa niin, että edellä kuvatut ostopalvelut tulkittaisiin regulaatiossa läpilaskutuseräksi, jolloin ne eivät heikentäisi yhtiön laskennallista tehokkuutta. Seuraavassa vaiheessa valvontamenetelmiin lisättäisiin palvelujen ostoon kannustava elementti, mitä uusi direktiivikin edellyttää. Em. muutoksen rinnalla tulisi sähkövarastosta tehdä aito vaihtoehto verkkoinvestoinnille. Tämä edellyttää, että verkkoyhtiölle annetaan mahdollisuus omistaa ja hallita pieniä toimitusvarmuuden kannalta hyödyllisiä varastoja. Tietyissä tilanteissa nämä varastot voivat olla myös kustannustehokas vaihtoehto verkon vahvistamiselle. Sähkönsiirron ja -jakelun hinnoittelun valvontaan liittyen esitysluonnoksessa todetaan perustellusti, että kustannustehokkuuden korostaminen kehittämissuunnitelmissa tulee lisäämään sähköverkkoyhtiöiden työmäärää suunnitelman laadinnassa ja asiakkaiden kuulemisessa suunnitelman laadinnan aikana. Lisätyön määrään vaikuttaa oleellisesti se, miten asiakkaiden kuuleminen järjestetään. Esitämme, että 52 §:ssä todettaisiin, että Energiavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kehittämissuunnitelmassa annettavista tiedoista, suunnitelman toimitta-misesta Energiavirastolle sekä siitä, miten kuuleminen järjestetään. Toivomme, että kuuleminen olisi mahdollista järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja käytännön läheisellä tavalla esim. sähköisissä viestintäkanavissa. Olemme luonnollisesti valmiita osallistumaan kuulemisprosessin määrittämiseen. Yhteenveto Esityksen tavoitteena on hillitä sähkönjakelun hintojen nousua. Pidämme hyvänä, että poliittisesta paineesta huolimatta esitysluonnoksessa on päädytty perustellusti sallitun tuoton sijaan miettimään, miten siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustasoa voidaan pienentää. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä arvioida myös mahdollisuuksia alentaa verkkopalvelulaskussa perittävää sähköveroa. Pidämme esitysluonnosta kuitenkin varsin onnistuneena. Esitysluonnos on taitavasti laadittu ja hyvin perusteltu. Se muodostaa kokonaisuuden, jossa eri osat tukevat toisiaan. Esitystä on myös arvioitava kokonaisuutena. Esityksen yksittäistä pykälää ei voi muuttaa ilman, että arvioidaan mahdollisen muutoksen vaikutuksia kokonaisuuteen. Tämä koskee erityisesti hinnankorotuskattoon esitettyä kiristystä. Korotuskaton laskeminen 15 %:sta 12,5 %:iin ei ole mahdollista ilman, että tasoitusjaksoa pidennetään esitetyllä tavalla. Vastaavasti vakiokorvauksen kiristäminen muodostaa parin siirtymäajan pidentämisen kanssa. Korotuskaton osalta tulee varmistaa, ettei se toteutuessaan perusteettomasti vaikeutta verkkopalvelujen hinnoittelurakenteen kehittämistä eikä se saa estää uuden rakenteen käyttöönoton edellyttämiä lainmuutoksia tai viranomaismääräyksiä. Vakiokorvauksen osalta muistutamme, että verottajan vuonna 2017 tekemä tulkinta kasvatti vakiokorvausriskiä arvonlisäveron verran eli 24 %. Yhdessä nyt esitetyn muutoksen kanssa vakiokorvausriski kasvaa entisestään. Esitysluonnoksen hankalin yksityiskohta on kehittämissuunnitelmia koskevat lisävaatimukset, jotka aiheuttavat toteutuessaan merkittävästi lisätöitä sekä verkkoyhtiöille että Energiavirastolle. Esitämme, että Energiavirastolle annetaan oikeus antaa tarkempia määräyksiä kehittämissuunnitelmassa annettavista tiedoista, suunnitelman toimittamisesta Energiavirastolle sekä siitä, miten asiakkaiden kuuleminen järjestetään. Lisäksi esitämme, että uuden lain mukainen jakeluverkon kehittämissuunnitelma toimitettaisiin Energiavirastolle heti alusta alkaen kahden vuoden välein. Ystävällisin terveisin Kenneth Hänninen Energiateollisuus ry Verkot
      • Elenia Oy, Varatoimitusjohtaja Jorma Myllymäki, Myllymäki Jorma
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • ELENIA OY:N LAUSUNTO Kiitämme mahdollisuudesta lausua sähkömarkkinalakia koskevasta hallituksen esityksestä. Esityksen tavoitteena on hillitä sähkönjakelun hintojen nousua jakeluverkonhaltijoiden kustannustasoa alentavilla ja kustannustason nousua loiventavilla toimenpiteillä. Ymmärrämme tavoitteen hyvin, kun huomioimme käytävän julkisen keskustelun. Mielestämme on hyvä, että jakeluverkonhaltijoilla on mahdollisuus aikatauluttaa toimitusvarmuustoimenpiteitä pidemmälle ajanjaksolle. Jokaiselle verkkoyhtiölle tulee kuitenkin jättää vapaus arvioida oman toimintaympäristönsä liiketoimintariskit sekä näiden pohjalta määrittää riittävät kehittämistoimenpiteet ja niiden toteutusaikataulut vuosien 2028 ja 2036 välillä. Esitysluonnoksen hankalin ja täsmennystä vaativa kohta on kehittämissuunnitelmia koskevat lisävaatimukset. Pidämme perusteltuna, että kehittämisvelvollisuutta täydennetään niin, että verkkoa tulee kehittää kustannustehokkaalla tavalla. Kustannustehokkuuden arvioinnissa tulee kuitenkin huomioida kokonaiskustannukset koko verkon elinkaaren ajalta. Perinteisten verkostoinvestointien ja kunnossapitokustannusten arviointi on suhteellisen helppoa. Uusien vaihtoehtoisten teknologioiden elinkaarikustannusten arviointi on sen sijaan erittäin haastavaa johtuen vähäisistä käyttökokemuksista ja teknologian jatkuvasta kehityksestä. Uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja kehitetään ja hyödynnetään onnistuneesti jo nykyisin. Elenialla hyödynnämme muun muassa erittäin laajamittaisesti verkostoautomaatiota ja tähän kokonaisuuteen integroituja tietojärjestelmiä. Lisäksi olemme yhteistyössä markkinatoimijoiden kanssa kehittäneet sähkövarastokonseptia toimitusvarmuuden parantamiseksi. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että suurin osa kehittämissuunnitelmien mukaisista investoinneista tehdään ilmajohtoverkon ikääntymisen vuoksi ja nykyisin hyödynnettävissä olevat vaihtoehtoiset ratkaisut eivät korvaa ilmajohtoverkkoa, vaan ovat toimitusvarmuushyötyjen kannalta paikallisia väliaikaisia toimenpiteitä. Lisäksi mm. kysyntäjoustoon liittyvät teknologiset ratkaisut palvelevat paremmin verkon kapasiteetin hallintaa kuin toimitusvarmuuden kehittämistä. Toivoisimmekin, että valvontamenetelmät tukisivat nykyistä paremmin ostopalveluita sekä digitalisaation hyödyntämistä. Lisäksi esitysluonnoksessa todetaan, että jakeluverkonhaltijoiden tulee kuulla verkon käyttäjiä kehittämissuunnitelmasta. Ymmärrämme, että tämä on direktiivin vaatimus. Toivoisimme, että kuuleminen olisi mahdollista järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja käytännönläheisellä tavalla esim. sähköisiä viestintäkanavia hyödyntäen. Näemme vakiokorvausten aikarajojen muuttamisen ja sitä kautta sähkönjakelun keskeytysten sanktioiden kasvattamisen loogisena asiana, huomioiden mahdollisuus hyödyntää toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoajan jatkumista vuoden 2036 loppuun asti. Esitetyn 48 tunnin rajan sijaan 36 tunnin raja 50%:n vakiokorvauksille olisi kuitenkin mielestämme loogisempi lainsäädännön vaatimusten kanssa. Ymmärrämme yleisen huolen yli-investoinneista haja-asutusalueille. Tämä huoli yhdessä toimitusvarmuuden kehittämisen ja verkostoinfran ikääntymisen kanssa on jo nykyisin huomioitu osana Elenian kehittämissuunnitelmaa. Olemme yli kymmenen vuoden ajan hyödyntäneet monipuolista tietoa eri lähteistä investointikohteiden valinnassa ja verkostokomponenttien mitoittamisessa muun muassa sähkönkulutuksen ja asiakastiheyden kehittymisen osalta. Kehitämme sähköverkkoamme jatkossakin pitkäjänteisesti ja vastuullisesti asiakastarpeet huomioiden. Annamme mielellämme lisätietoja edellä esitettyihin kohtiin.
      • Teknologiateollisuus ry, Kätkä Martti
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Talvimyrskyt ovat aiheuttaneet Suomessa 2000-luvun alkupuolella laajoja ja pitkäaikaisia sähkökatkoja erityisesti haja-asutusalueilla ja maaseututaajamissa. Sähkökatkot aiheuttivat mittavia taloudellisia vahinkoja ja erityisesti viestintäyhteyksien häiriöiden vuoksi myös riskejä yhteiskunnan toiminnoille. Uuteen, vuonna 2013 voimaan tulleeseen, sähkömarkkinalakiin otettiin tiukennetut säädökset jakeluverkon haltijoille sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi. Asemakaava-alueella ei saisi myrskyjen tai lumikuormien vuoksi esiintyä yli kuuden tunnin sähkönjakelun keskeytystä eikä muualla yli 36 tunnin keskeytystä. Jakeluverkon haltijoiden on täytettävä toimitusvarmuusvaatimukset vuoden 2028 loppuun mennessä. Uusien toimitusvarmuusvaatimusten vuoksi jakeluverkkoyhtiöt aloittivat investoinnit ja siirsivät niistä aiheutuneet kustannukset sähkön siirtohintaan. Suuria kustannuksia aiheutui erityisesti kaapeloinnista vaikka sähkömarkkinalaki ei kaapelointia vaadikaan. Seurauksena oli, että vuonna 2016 eräät jakeluverkkoyhtiöt nostivat siirtohintojaan poikkeuksellisen paljon, kymmeniä prosentteja. Hallitus reagoi hintojen korotukseen säätämällä 2017 hintojen korotukselle 15 prosentin vuotuisen ylärajan. Hallituksen lausuntokierroksella olevalla esityksellä pyritään edelleen hillitsemään sähkönjakelun hintojen nousua alentamalla jakeluverkkoyhtiöiden kustannuksia. Verkonhaltijan on jatkossa suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä sähköverkkoa siten, että siirto- ja jakelupalvelut tuotetaan kustannustehokkaalla tavalla. Kustannustehokkuutta valvotaan tarkastelemalla jakeluverkon kehittämissuunnitelmaa, jonka jokaisen verkkoyhtiön on laadittava sähkömarkkinalain mukaisesti. Suunnitelmassa on otettava maakaapeloinnin lisäksi huomioon nykyistä kattavammin kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot verkon uusimiseksi, kapasiteetin laajentamiseksi ja toimitusvarmuuden parantamiseksi. Energiavirastolle esitetään toimivaltaa määrätä jakeluverkonhaltijaa muuttamaan kehittämissuunnitelmaansa, jos kehittämissuunnitelman toimenpiteet eivät ole kustannustehokkaita vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna. Sähkönjakelun toimitusvarmuusvaatimusten määräaikaa jatketaan vuodesta 2028 vuoteen 2036 isoja verkkoinvestointeja tekemään joutuville jakeluverkkoyhtiöille. Lisäksi sähkönsiirron ja -jakelun maksujen korotuksen enimmäismäärää ehdotetaan laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Teknologiateollisuuden mielestä lakiesityksen tavoitteet ovat kannatettavia. On tärkeää pitää sähkönsiirron ja -jakelun kustannukset mahdollisimman alhaisina. Sähkö on tärkeä tuotantopanos yrityksille ja perushyödykkeisiin kuuluva välttämättömyys kotitalouksille. Sähkön siirto- ja jakelutoiminta ovat luonnollista monopolitoimintaa, koska kansantalouden kannalta ei ole järkevää rakentaa keskenään kilpailevia rinnakkaisia verkkoja. Monopoliluonteensa takia sähköverkon käyttöä ja kehittämistä on valvottava erityisen tarkasti. Tästä syystä on perusteltua, että Energiaviraston valtuuksia lisätään jakeluverkkojen kehittämissuunnitelmien arvioinnissa. Tärkeintä on varmistaa, että jakeluverkkoinvestoinnit ovat kustannustehokkaita. Toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa esitetään jatkettavaksi aina vuoteen 2036 saakka. Lisäksi sähkönsiirto- ja jakelumaksujen vuotuista korotuskattoa alennetaan 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Kuluttajien siirtomaksuja voidaan alentaa näillä keinoilla vain rajallisesti. Paljon suuremmat säästöt saadaan aikaan turhista kaapeloinneista luopumalla ja verkkotoiminnan kehittämisellä, mihin kysyntäjoustojen, energian varastoinnin ja energiapalvelujen digitalisoinnin hyödyntäminen antaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia. Kunnioittavasti Helena Soimakallio johtaja, Kestävä kehitys Teknologiateollisuus ry
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Viite: Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö VN/6621/2019 Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta Liikenne- ja viestintäministeriö on tutustunut työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemaan luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan hallitusohjelman mukaisesti lisätoimia sähkön siirtohintojen hillitsemiseksi. Esityksessä toteutettaisiin sähkönsiirron kustannusselvityksen johtopäätösten mukaisesti alituottojen tasausjakson pidennys sekä kehitettäisiin sähköverkon joustavuutta ja vaihtoehtoisia tapoja varmistaa sähkön toimitusvarmuus erityisesti haja-asutusalueilla. Lisäksi sähkön jakelun toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin pääsääntöisesti haja-asutusalueella toimiville jakeluverkonhaltijoille vuodesta 2028 vuoteen 2036. Esityksessä ehdotetaan lisäksi sähkömarkkinalakiin sisältyvää sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korotuksen enimmäismäärää laskettavaksi 15 prosentista 12,5 prosenttiin. Liikenne- ja viestintäministeriö suhtautuu myönteisesti esityksen keskeisiin ehdotuksiin. Sähköverkon toimintavarmuus on edellytys myös matkapuhelin- ja viestintäverkkojen toiminnalle. Liikenne- ja viestintäministeriö korostaa jakeluverkon kehittämissuunnitelman tarpeellisuutta, ja kannattaa jakeluverkon kehittämissuunnitelmaa koskevan sähkömarkkinalain 52 §:n 2 momentin muotoilua, jonka mukaan kehittämissuunnitelmassa olisi verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti kiinnitettävä huomiota sellaisten sähkönkäyttöpaikkojen sähkönsaannin varmistamiseen, joihin on sijoittunut yhteiskunnan johtamisen tai turvallisuuden, väestön toimeentulon taikka elinkeinoelämän toimintakyvyn varmistamisen kannalta tärkeitä toimintoja ja palveluita. Kuten esityksessä mainitaan, tällaisia tärkeitä toimintoja voivat olla muun muassa viestintäverkkojen kriittiset tukiasemat. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää myös tärkeänä, että kehittämissuunnitelmaan sisältyvien sähköjohtojen sijoittelussa olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä yhteisiä reittejä muiden yhdyskuntateknisten verkkojen, kuten viestintäverkkojen kanssa ja, että kehittämissuunnitelmassa pyrittäisiin tehostamaaan kaapeloinnin suunnitelmallisuutta ja yhteistyötä viestintäverkkojen kanssa. Liikenteen osalta liikenne- ja viestintäministeriö kannattaa esityksessä ehdotettua sähkömarkkinalain 52 §:n 1 momenttia, jonka mukaan jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kehittämisen olisi perustuttava avoimeen jakeluverkon kehittämissuunnitelmaan, johon olisi sisällytettävä ainakin 1) suunnitelma keskeisistä jakeluverkkoinvestoinneista, jotka ovat tarpeen jakeluverkon siirtokapasiteetin ylläpitämiseksi sekä uuden sähköntuotantokapasiteetin ja uusien kuormien liittämiseksi jakeluverkkoon seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, sähköajoneuvojen latauspisteet mukaan lukien. Liikenteen ilmastotavoitteet edellyttävät, että vähä- ja nollapäästöisten ajoneuvojen, mukaan lukien sähköajoneuvojen, osuutta ajoneuvokannassa kasvatetaan. Sähköajoneuvojen lisääntyminen edellyttää lisää latausvalmiuksia sekä latauspisteitä niin asuinrakennusten ja työpaikkojen pysäköintipaikoille kuin julkiseen latausverkkoon. Tästä syystä on keskeistä, että sähköajoneuvojen latauspisteet huomioidaan myös jakeluverkonhaltijoiden kehittämissuunnitelmissa. Liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa, että jakeluverkon kehittämissuunnitelmissa huomioitaisiin pitkällä aikavälillä myös satamien maasähkö. Maasähköä hyödyntämällä satamassa olevat alukset voivat pitää laivan sähköjärjestelmän ja laitteet käynnissä ilman aluksen omia apukoneita. Maasähkön käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä merkittävästi edellyttäen, että sähkö on kestävästi tuotettua ja että maasähköä käyttävä alus viipyy satamassa suhteellisen pitkään. Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että maasähkön syöttötarve sisävesi- tai merialuksia varten meri- ja sisävesisatamissa arvioidaan niiden kansallisissa toimintakehyksissä. Maasähkön syöttö on asennettava ensisijaisesti TEN-T-ydinverkon satamiin ja muihin satamiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025, paitsi jos kysyntää ei ole tai kustannukset ovat suhteettomia hyötyihin nähden, ympäristöhyödyt mukaan luettuina. Direktiivin johdanto-osan 34 kappaleen mukaan maasähkölaitteet voivat palvella meri- ja sisävesiliikennettä puhtaan energian lähteenä erityisesti meri- ja sisävesiliikenteen satamissa, joissa ilmanlaatu tai melutasot ovat huonot. Maasähkö voi vähentää meri- ja sisävesialusten aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Komissio on antanut suosituksen maasähkön käytön edistämisestä unionin satamissa laiturissa olevissa aluksissa (2006/339/EY). Myös komission suosituksen mukaan jäsenvaltioiden olisi harkittava maasähköyhteyden rakentamista satamissa laiturissa olevien alusten käyttöön erityisesti niissä satamissa, joissa ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät tai joissa väestö on ilmaissut huolta meluhaittojen korkeasta tasosta, sekä laitureissa, jotka sijaitsevat asuinalueiden lähellä. Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden olisi lisäksi harkittava laivaliikenteen harjoittajille tarjottavia taloudellisia kannustimia käyttää maasähköä aluksissa ja hyödynnettävä tässä yhteisön lainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että muilta osin sillä ei ole huomautettavaa.
      • Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry, Suomen Omakotiliiton Uudenmaan piiri ry
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri Suomen Omakotiliiton Uudenmaan piiri Lausuntomme luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/6621/2019 Suomen Omakotiliiton Helsingin piirin kuuluu kaikkiaan 13 lähinnä kaupunginosakohtaista jäsenyhdistystä, joissa on yhteensä noin 4500 jäsentä. Suomen Omakotiliiton Uudenmaan piirin 50 kunta- tai aluepohjaisissa yhdistyksissä on yhteensä noin 24000 jäsentä. Alueillamme on suuri joukko erityisiä sähköntarpeita omaavia pientaloja ja taloyhtiöitä, joissa on aurinkokennoja ja lämpöpumppuja sekä etenkin erilaisia sähkölämmityksiä, joiden toiminnan kannattavuudelle ja lisäämiselle sähköverkon siirtomaksujen rakenteella ja korkeudella on suuri merkitys. Yleistä Sähkön jakeluverkostot ovat yhteiskunnan tärkeimpiä verkostoja. Ne ovat julkista peruspalvelua niiden omistajasta riippumatta. Ne ovat niin sanottuja ”Yhteisiä hyviä” (Common Good). Yleensä ne ovat myös luonnollisia tai yhteiskunnan päätöksillä luotuja monopoleja. Näihin verkkoihin liittymisestä maksetaan asiakkaan tulevan energian käytön huipputarpeen mukaan arvioitu liittymismaksu. Se on kertaluontoinen. Sähköenergian myyjien ja etenkin sähköverkkoyhtiöiden nykyiset tariffirakenteet ovat säilyneet samanmuotoisina, joiksi ne aikanaan 1970- ja 1980-luvulla kehitettiin. On outoa, että nuo samat rakenteet ovat edelleen käytössä, vaikka sähkön myynti ja mittaus tapahtuu kaukoluettavien tuntikohtaisten mittausten kautta ja verkkotoiminta sekä energian myynti on eriytetty toisistaan riippumattomiksi toiminnoiksi eikä IVO:n tukkutariffikaan ole enää dominoimassa ja sähköpörssi on olemassa. Nykyiset rakenteet sortavat erityisesti pieniä asumiskuluttajia ja satunnaisia sähkön käyttäjiä. Yhteistä hyvää ja oikeudenmukaisuutta tavoitteleva sähkön ja sen siirron hinnoittelu perustuu rajakustannushinnoitteluun. Se on yrityksen edun mukainen hinnoittelutapa, vieläpä turvallisin. Se johtaa kapasiteetin hyväksikäyttöasteen maksimointiin, eli investointitarpeen minimointiin. Siinä otetaan huomioon tulevat tarpeet ja muutokset ja se kannustaa energian ja kapasiteetin säästöön. Kiinteät maksut eivät kuulu yhteiskunnan hyvinvointiin tähtäävään hinnoitteluun. Aihetta on käsitellyt esimerkiksi vuoden 2014 talousnobelisti kirjassaan: Jean Tirole: Economics for the Common Good, Princeton University Press 2017, ISBN 978-0-691-17516-4 Sähköverkkoyhtiön tuote ja olemassaolon tarkoitus ei liittymisjohtoja lukuun ottamatta ole myydä kuluttajille sähköverkkoa, vaan periä maksuja kuluttajille myytävien tai heiltä ostettavien kilowattituntien perille toimittamisesta. Toimitus mitataan tunneittain etäluettavilla energiamittareilla ja niinpä tuo sähkön toimitusmaksu voidaan periä c/kWh-muotoisella toimitusmaksulla. Koska nuo tuntikohtaiset energialukemat ilmaisevat samalla kyseisen tunnin keskitehon, ovat ne samalla lähes reaaliaikaisia maksuja asiakkaan käyttöönsä sähköverkosta varaamasta sähkötehosta. Mitoittamalla tuo c/kWh sähköntoimitusmaksu oikein voidaan sen avulla periä kaikki hyväksyttävät sähköverkkoyhtiön kustannukset ja tuotot. Nykyisten sähkönsiirtotariffien hintatasot ja hintavalvonta on luku sinänsä. Hintatason korkeutta on ihmetelty ja suuria hinnankorotuksia, joiden sanotaan johtuvan sähköverkostojen vaaditusta kaapelointiasteen nostamisesta. Ihmettelylle on mm. seuraavia perusteita: • Kaapelointiasteen huomattavakin lisääminen ei kuitenkaan ole kovin suuri tekijä koko yhtiön taloudelliseen volyymiin verrattuna. • Kaapelien pitoaika on luokkaa 30 vuotta. Kun niiden pitoaika jaksotetaan tuolle ajalle, ei siitä voi syntyä julkisuudessa esiintyneitä suuria hinnankorotustarpeita ja kun niiden lisäämisen pitäisi toisaalta pienentää verkon ylläpitokustannuksia ja lisäksi lainarahoitus on jo vuosia ollut erityisen halpaa. • Ns. riskitön yli 6 prosentin sallittu tuotto investoinneille on merkittävän korkea. Lisäksi näyttää siltä, ettei tuota tuottoa lasketa todella sijoitetulle pääomalle ja viralliselle kirjanpidolle, vaan se voidaan erikseen konstruoida, eli ”oikaista”. Sen voi jollakin tavalla päätellä oheisesta Energiaviraston hintavalvontasivulta kopioidusta lainauksesta: ”Energiavirasto julkaisee vuoden 2018 alustavat kohtuullisen hinnoittelun laskelmat ja oheisessa liitteessä vuonna 2018 verkonhaltijoille lasketut seuraavat tiedot: sähköverkko-omaisuuden oikaistu jälleenhankinta-arvo sähköverkko-omaisuuden oikaistu nykykäyttöarvo sähköverkko-omaisuuden oikaistut tasapoistot sähköverkkotoimintaan...” Vaikuttaa siis siltä, että rakennettaessa uutta kallista kaapeliverkkoa myös vanhojen kaapeleiden ”nykykäyttöarvo” nousee. Hinnankorotuspaineet ovat siis kovia, kun pitää kerätä kova tuotto yhä kasvavalle nykykäyttöarvolle ja lisäksi uudet kaapeloinnit näytetään rahoitettavan suoraan kuluttajilta perittävin maksuin eli ilman lainapääomin suoritettavia jaksotuksia kaapeleiden pitoajalle. Pitäisi siis voida tehdä noin 15 prosentin hinnankorotuksia kerran vuodessa! Yhteenveto Edellä esitellyin perustein esitämme, että • lausunnon kohteena olevan lakiesityksen sijasta sähkömarkkinalakia ja sähkön hintavalvontaa koskevia säännöksiä muutetaan siten, että sähkön toimittamisesta verkkoyhtiön alueella peritään kaikilta sähkön käyttäjiltä c/kWh-muotoisia samansuuruisia toimitusmaksuja ja että • sähkön siirron hinnoittelu vaaditaan suoritettavaksi siirtoverkoston todellisten kirjanpitoon perustuvien kustannusten mukaan ja • asiakkaiden jako minkäänlaisiin kuluttajaryhmiin ei ole tarpeen silloin, kun jokaisesta perille toimitetusta kilowattitunnista peritään kaikilta kuluttajilta samansuuruinen toimitusmaksu. Suomen Omakotiliiton Helsingin piirin hallituksen puolesta Eero Pere Aimo Ollikainen puheenjohtaja sihteeri Suomen Omakotiliiton Uudenmaan piirin hallituksen puolesta Lasse Laaksonen Eero Niemelä puheenjohtaja sihteeri
      • Kymenlaakson Sähköverkko Oy
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Lausunto sähkömarkkinalain, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Ener-giavirastosta annetun lain muuttamista koskevaan hallituksen esitysluonnokseen Kymenlaakson Sähköverkko Oy (KSOY) kiittää mahdollisuudesta lausua edellä mainitusta hallituksen esityksestä. Alla lausuntomme pykäläkohtaisesti eriteltynä: Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta 26 a § Esitetty suurimman sallitun hinnankorotuksen muuttaminen 15%:sta 12,5%:iin mahdollistaa verkonhaltijan tavanomaiset hinnoittelumuutokset, mutta voi hankaloittaa tariffirakenteiden rakenteellisia päivityksiä. Hinnankorotusten vaikutusta asiakkaille/asiakasryhmille arvioitaessa tulisi huomioida se, ettei ylemmän verkonhaltijan (kantaverkko, suurjännitteiden jakeluverkko) hinnankorotus tai hinnoittelurakenteen muutos saisi aiheuttaa alemman verkonhaltijan yksittäisillekään asiakkaille yli 12,5% korotusta. Pyydämme tarkentamaan 26 § a pykälää tältä osin. Vaihtoehtoisesti mikäli ylemmän verkonhaltijan ei edellytetä ottavan huomioon hinnankorotuksissaan alemman verkonhaltijan asiakkaiden hintavaikutuksia, tulisi kyseisten hinnankorotusten vaikutus jättää huomioimatta silloin, kun alempi verkonhaltija siirtää ylemmän verkon korotuksen vaikutukset omien asi-akkaidensa hintoihin. 52 § Hallituksen esityksen mukaan kehittämissuunnitelmaan on tulossa useita uusia vaatimuksia: Jakeluverkonhaltijan olisi jatkossa esitettävä vertailut kehittämistoimien kustannustehokkuudesta. Esi-tämme, että vertailuksi riittäisi yhtiön yleiset periaatteet verkon kehittämiseen käytettävistä ratkaisuista ja niiden kustannuksista. Lisäksi toteamme, että kustannustehokkuus on jo nykyisellään keskeinen tekijä, jonka me verkkoyhtiönä huomioimme kehittämistoimenpiteitä vertailtaessa. Verkonhaltijan olisi toimitettava suunnitelma kulutusjouston, sähkövarastojen, jakeluverkonhaltijan ener-giatehokkuustoimenpiteiden ja muiden resurssien mahdollisesta käyttämisestä vaihtoehtona jakeluverkon siirtokapasiteetin laajentamiselle. Pidämme tärkeänä, että suunnitelman rinnalla sallitaan uusien vaihtoeh-tojen kokeilut etenkin lain voimaanastumisen alkuvaiheessa. Esimerkiksi kysyntäjoustoon ja sähkövaras-toihin liittyvät teknologiat eivät ole vielä nykyisin valmiita ratkaisuja kustannustehokkuuden ja luotettavuu-den osalta, mutta nyt olisi oikea aika aloittaa eri vaihtoehtojen testaus. KSOY suhtautuukin uusien tekno-logioiden hyödyntämiseen ja toimintatapojen kehittämiseen myönteisesti ja olemme valmiita kokeilemaan uusia ratkaisuita, kunhan valvontamenetelmät ja lainsäädäntö mahdollistavat tämän. Esityksen mukaan kehittämissuunnitelmassa tulisi olla mukana suunnitelma investoinneista, jotka ovat tarpeen jakeluverkon siirtokapasiteetin ylläpitämiseksi sekä uuden sähköntuotantokapasiteetin ja uusien kuormien liittämiseksi jakeluverkkoon seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, sähköajoneuvojen lataus-pisteet mukaan lukien. Pidämme suunnitelmaa tarpeellisena, mutta on tärkeä huomata, että sähkönkäytön muutoksiin liittyy paljon epävarmuuksia, ja investointipäätökset tehdään sen tiedon mukaan, mitä on saa-tavilla. KSOY:n verkkoalueella merkittäviä epävarmuuksia liittyy esimerkiksi tuulivoimaan. Itä- ja Kaakkois-Suomen alueella tuulivoiman rakentaminen on ollut Puolustusvoimien tutkajärjestelmistä johtuen vä-häistä. Jos tutkahaasteisiin löydetään ratkaisu, voi tuulivoimarakentaminen kasvaa nopeasti KSOY:n verkkoalueella, mikä edellyttää investointeja verkkoon. Investointien suunnittelun kannalta epävarmuus aiheuttaa haasteita. Jakeluverkonhaltijan olisi kuultava asiaankuuluvia verkon käyttäjiä ja siirtoverkonhaltijoita verkon kehittä-missuunnitelmasta. Pidämme tärkeänä, että kuulemismenettely on riittävän selkeä ja yksinkertainen, ja samalla kaikille avoin. Yleisesti kustannustehokkaiden verkon kehittämistoimenpiteiden vertailuun liittyen haluamme huomauttaa, että maakaapeloinnille vaihtoehtoisten ratkaisuiden hyödyntäminen voi usein jäädä kiinni lupaongelmista. KSOY:n osalta luvitukseen liittyviä ongelmia on ollut esimerkiksi ilmajohtojen sijoittamisessa sekä leven-netyn johtokadun ja vierimetsän hoidon projekteissa. Taustalla on maankäyttö- ja rakennuslaki. Sähköjohtojen sijoittamista koskevien lupamenettelyiden kehittäminen tulisi huomioida siinä yhteydessä, kun maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen valmistelu etenee. 119 § Esityksen mukaan: Jos jakeluverkonhaltijan vastuualueen keskijänniteverkon maakaapelointiaste on ollut 31 päivänä joulukuuta 2018 enintään 60 prosenttia, on jakeluverkonhaltijan täytettävä 51 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2036. KSOY:llä on paljon vanhaa verkkoa, joka on välttämätöntä uusia vuosikymmenen loppuun mennessä. Näiden verkon osien uusimisessa jatkoaikaa ei voida hyödyntää. Tästä syystä jatkoaika ei saisi olla pakot-tava vaade verkon kehittämisessä. Pidämme muutosta kuitenkin hyvänä ja tarpeellisena. Muutoksen myötä verkonhaltijat saavat lisää joustavuutta toimitusvarmuustoimenpiteiden toteuttamiselle ja kustannustehokkaiden ratkaisuiden hakemiselle. KSOY:n osalta muutos vaikuttaa etenkin pienjänniteverkon toimitusvarmuuden parantamiseen. KSOY:n toimitusvarmuustoimenpiteiden painopiste on 2020-luvulla keskijänniteverkossa ja sen jälkeen siirrytään pienjänniteverkkoon. Vuoteen 2036 asti ulottuva siirtymäaika mahdollistaa maakaapeloinnille vaihtoehtoisten ratkaisujen selvittämisen kohdekohtaisesti. Siirtymäaika antaa myös lisäaikaa teknologian kehittymiselle. Esimerkiksi verkkoakut ja kysyntäjoustopalvelut eivät ole vielä valmista teknologiaa laajemmin hyö-dynnettäväksi, mutta siirtymäaika antaa aikaa kehittymiselle. Siirtymäsäännöksen mukaan ensimmäinen uuden lain mukainen kehittämissuunnitelma olisi toimitettava Energiavirastolle kesäkuussa 2021 ja toinen kesäkuussa 2022. Voimassa olevan lain mukainen kehittämissuunnitelma on toimitettava kesäkuussa 2020. Esitämme, että vanhan lain mukaista suunnitelmaa ei tarvitse toimittaa kesäkuussa 2020 ja ensimmäinen uuden lain mukainen suunnitelma toimitettaisiin kesäkuussa 2021. Tällä tavalla verkonhaltijoille jää riittävästi aikaa laatia tarvittavat selvitykset ja suunnitelmat, jotka uuden lain mukainen kehittämissuunnitelma edellyttää. Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain muuttamisesta 14 § Esityksen mukaan Energiaviraston tulee oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan pää-töksen kohteena olevaa valvontajaksoa seuraavan kahden valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän. Pi-dämme esitettyä muutosta hyvänä asiakkaiden kannalta. Muutos mahdollistaa vakaamman hinnoittelun, kun tarve nopeille hinnanmuutoksille vähenee. Suhtaudumme positiivisesti myös siihen, että 14 §:n säännöstä sovellettaisiin 2019 päättynyttä valvontajaksoa koskevaan päätökseenkin. Tämä mahdollistaa vakaamman hinnoittelun heti lain voimaanastumisesta lähtien. Muita huomioita: Korostamme kohtuullisen siirtymäajan tarvetta. Esitetyt lakimuutokset edellyttävät verkonhaltijoilta paljon toimenpiteitä, joiden toteuttamiselle on varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Arviomme mukaan uudet kehittämissuunnitelmaan tulevat vaatimukset edellyttävät henkilöresursseja noin 3-6 kk riippuen siitä, millä tasolla uudet selvitykset ja suunnitelmat vaaditaan. Ystävällisin terveisin Jouni Pylvänäinen toimitusjohtaja Kymenlaakson Sähköverkko Oy
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Päivitetty:
        13.2.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto pitää kannatettavana sähkömarkkinalain 19 §:ään esitettävää muutosta, jonka mukaan verkonhaltijan olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä sähköverkkoa siten, että verkonhaltija tuottaisi siirto- ja jakelupalvelun verkkonsa käyttäjille kustannustehokkaalla tavalla. Myös 52 §:ään ehdotettavat muutokset jakeluverkon kehittämissuunnitelmaan sisällytettävistä tiedoista ja kehittämistoiminnan kustannustehokkuuden valvonnasta ovat kannatettavia. Sekä voimassa olevan että ehdotettavan sähkömarkkinalain 52 §:n 2 momentin mukaan kehittämissuunnitelmaan sisältyvien sähköjohtojen sijoittelussa olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä yhteisiä reittejä muiden yhdyskuntateknisten verkkojen kanssa. Hallituksen esitysluonnoksen perustelujen mukaan kaapeloinnin suunnitelmallisuutta ja yhteistyötä viestintäverkkojen kanssa pyritään tehostamaan. Liikenne- ja viestintävirasto katsoo, että yksi olennainen tekijä sähköverkkojen rakentamisen kustannustehokkuuden parantamiseksi olisi verkkojen yhteisrakentaminen, josta säädetään verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetussa laissa (276/2016, jäljempänä yhteisrakentamislaki). Liikenne- ja viestintäviraston näkemyksen mukaan sekä yhteisrakentamislain asettamat velvollisuudet että yhteisrakentamisen mahdollisuudet tulisi ottaa paremmin huomioon esitettävissä muutoksissa. Yhteisrakentamislain 7 §:n mukaan verkkotoimijan on laissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta annettava keskitetyn tietopisteen kautta saataville tiedot muun muassa verkkojen fyysisestä infrastruktuurista ja suunnitelluista rakennustöistä. Lain 4 §:n mukaan verkkotoimijan on myös suostuttava toisen verkkotoimijan fyysisen infrastruktuurin yhteisrakentamista ja verkkojen yhteisrakentamista koskevaan pyyntöön oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin, ellei kieltäytymiselle ole lain mukaista perustetta. Yhteisrakentamisen osapuolet voivat saada huomattaviakin kustannussäästöjä erityisesti maanrakentamisen suoritteiden osalta, kun kustannukset jaetaan kahden tai useamman tahon kesken. Yhteisrakentamisen osapuolet voivat sopia kustannustenjaosta haluamallaan tavalla, mutta esimerkiksi sähkö- ja teleyhtiöiden yhteisrakentamisen kustannusten jakosuosituksen mukaisessa kustannustenjakomallissa sähköverkonrakentaja voi säästää maanrakentamisen suoritteiden osalta jopa 30-60 % erillisrakentamiseen verrattuna. Yhteisrakentamisen merkitys on olennainen nimenomaan alueilla, joilla tehdään sähköverkon maakaapelointia, sillä valtaosa Suomessa vielä valokuituverkon ulkopuolella olevista kotitalouksista on samoilla alueilla.
      • Huoltovarmuuskeskus
        Päivitetty:
        12.2.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt usealta taholta lausuntoa otsikon asiasta. Huoltovarmuuskeskus on tutustunut esitettyihin keinoihin sähkönjakelun hintojen nousun hillitsemiseksi, ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Huoltovarmuuskeskus pitää hyvänä kaikkia toimia, joilla sähköverkkoasiakkaiden kustannustason nousua saadaan hillittyä toimitus- ja huoltovarmuutta vaarantamatta. Sähkön toimitusvarmuusvaatimuksiin (6h & 36h), siirtohintojen korotuskattoon sekä keskeytyksien vakiokorvauksiin esitetyt muutokset eivät vaaranna toimitus- ja huoltovarmuutta. Jakeluverkon kehittämissuunnitelman keinovalikoiman laajentamiseen kohdistuva muutosesitys on myös kannatettava. Sillä tavoitellaan jakeluverkonhaltijoita huomioimaan nykyistä kattavammin maakaapeloinnin lisäksi kaikki muutkin keinot toimitusvarmuuden tason nostamiseksi. Esityksellä alituottojen tasoitusjakson pidentämiseksi pyritään samaan tavoitteeseen. Tähän liittyen Energiaviraston valvontamenetelmiin sisältyvien kannustimien määrittämistavoissa ja soveltamismenetelmissä Huoltovarmuuskeskus haluaa painottaa jakeluverkonhaltijoiden häiriönhallinnan ja -selvityksen mahdollistavien ja niitä nopeuttavien työkalujen sisällyttämistä tarpeellisiin kannustimiin. Tällä viitataan erityisesti Suomen Erillisverkot Oy:n tarjoamaan KoVa (Korkean varautumisen) -palvelupakettiin, jonka nopea käyttöönotto jakeluverkonhaltijoilla edistäisi merkittävästi toimitus- ja huoltovarmuutta.
      • Saastamoinen Arto
        Päivitetty:
        12.2.2020
        • Keskeinen muutosvaatimus Lain käsittelyn yhteydessä tulee varmistaa kuluttajien tasapuolinen, syrjimätön ja oikeudenmukainen kohtelu tulevaisuudessa niin, että sähköverkkoyhtiöiden laatiessa veloitusperusteita sähkönsiirtomaksuihin, siirtomaksut perustuvat yksiselitteisesti kustannusrakenteen eli aiheutumisperiaatteen mukaisesti. Nykytilanteessa ei näin ole ja tämä vääryys on poistettava mahdollisimman nopeasti. On varmasti perusteltua kuitenkin jatkossakin pitää siitä kiinni, että sähkönjakeluverkon haltijan verkossa kuluttaja on yhdenvertainen riippumatta siitä, missä kohdin jakeluverkkoa kuluttaja on liitetty sähköverkkoon. Tämän voi katsoa olevan Sähkömarkkinalain 24 §:n mukainen erityinen syy, joka oikeuttaa tähän poikkeukseen. Muilta osin ei ole perusteltua poiketa kustannusrakenteesta ja siihen pohjautuvista siirtotariffeista sähkönsiirtotariffeja määriteltäessä. Mistä perustelut muutosvaatimukselle syntyvät Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen sekä –ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä On ilmeistä, että myös voimassa olevien muiden lakien ja nykyisin kovasti korostettujen oikeudenmukaisuusvaatimustenkin mukaan myyntihintojen määrittely pitää perustua oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja kustannusvastaavuuteen, eri kuluttajaryhmien välillä. Nykytilanne Myyntihintojen määräytymisperusteet ja hinnoittelu eivät ole tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille, vaan hyvinkin voimakkaasti epätasapuolisia ja syrjiviä kuluttajasta riippuen. Jotkut puolestaan ovat vapaamatkustajia, toisten maksaessa perusteettomasti heidänkin osuutensa. Perustelut väitteille syrjivyydelle ja epätasapuolisuudelle Tutkittua tietoa Lappeenrannan yliopiston vuonna 2012 tekemä selvitys jakeluverkkoyhtiöiden tariffirakenteiden kehitysmahdollisuuksista tuo asian esille varsin yksiselitteisesti. Selvityksessä on tutkittu mm. jakeluverkkoyhtiöiden kustannuksien muodostumista. Seuraavassa alla on esitetty suora lainaus selvityksestä : Lainaus alkaa ”Kantaverkon kustannukset samoin kuin jakeluverkonkin, ovat pääosin riippuvaisia tehosta, mutta kantaverkon laskutus perustuu energiamääriin. Pääosin energiasta riippuva kustannuskomponentti on siten ainoastaan verkostohäviöt. Häviöt jakautuvat verkon häviöihin sekä muuntajien häviöihin, joista jälkimmäiset voidaan jakaa kuormitus- ja tyhjäkäyntihäviöihin. Näistä ainoastaan muuntajan tyhjäkäyntihäviöt ovat riippumattomia verkossa siirrettävästä tehosta. Siten energiaperusteisia kustannuksia on alle 6 % kaikista kustannuksista. ”Lainaus päättyy. Jakeluverkon suunnittelun perusteena on siinä arvioitu maksimi tehontarve laajennusmahdollisuuksineen. Kiinteistöissä pääsulake määrittelee, minkälaiset liittymät kullekin kiinteistölle rakennetaan ja samalla se määrittelee kuinka paljon hetkellistä tehoa voi kiinteistö käyttää, sekä minkälaisen tehokuormituksen se voi jakeluverkolle aiheuttaa. Pientalojen ehdottomasti tyypillisin pääsulakekoko on 3 x 25A ja siksi jäljempänä tarkastellaan sitä. Tyypillinen tapa vertailtaessa jakeluverkkoyhtiöiden sähköverkkomaksuja on jakaa kuluttajat kolmeen kategoriaan. 1) alle 2000 kWh/v 2) alle 5000 kWh/v 3) alle 18000 kWh/v kuluttaviin kohteisiin. Tässä on tärkeää huomioida se, että kaikki eri kategorian kohteet vaativat, mutta myös selviävät 3 x 25A pääsulakkeilla. Siksi kaikki eri kohteet ovat jakeluverkkomitoituksessa samanarvoisia ja niille tulee rakentaa yhdenmukainen jakeluverkko. Nykytilanteen tarkastelua euromääräisinä lukuina eri verkkoyhtiöiden välillä Seuraavana tarkastellaan muutamien sähköverkkoyhtiöiden kuluttajalta vuositasolla perittäviä sähköverkkomaksujen euromääräisiä hintoja MTV:n vuoden 2019 sivulta saatujen tietojen perusteella. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sahkon-siirtohinnoissa-on-huimia-eroja-vertaa-paljonko-itse-maksat-tasta-lystista-muihin-verrattuna/7333132#gs.ua9km2 Seuraavassa laskelmassa on ko. sivuilta ilmenevistä hinnoista vähennetty sähkövero ja huoltovarmuusmaksu veroineen, koska tarkoitus on verrata yksin siirtoverkkomaksuja. Alle 2000 kWh/v kuluttavat kohteet Pienin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Valkeakosken Energia Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 105,73 €/v ja suurin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Loiste Sähköverkko Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 323,13 €/v. Alle 5000 kWh/v kuluttavat kohteet Pienin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Turku Energia Sähköverkot Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 206,81 €/v ja suurin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Loiste Sähköverkko Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 591,81 €/v. Alle 18000 kWh/v kuluttavat kohteet Pienin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Rovaniemen Verkko Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 501,53 €/v ja suurin vuotuinen veloituskustannus tässä ryhmässä oli Lankosken Sähkö Oy:llä, vuosikustannuksen verollisena ollessa 1145,93 €/v. Lisää epäselvyyksiä aiheuttavia tekijöitä Jotta asia olisi vielä monimuotoisempi, on syytä tiedostaa myös seuraava asia. Eri sähköverkkoyhtiöillä on käytössä erilaisia hinnanmääräytymisratkaisuja esillä olleille kuluttajaryhmille, Näitä ovat yleissähkön siirto, kausisähkön siirto ja yösähkön siirto. Vertailua eri kuluttajaryhmien välillä eri verkkoyhtiöissä Kaikki listassa olevien verkkoyhtiöiden hintoja vertailtaessa käy ilmi, että verrattaessa 2000 kWh/v kuluttavia kohteita 18000 kWh/v kuluttaviin kohteisiin, ne maksavat verkkomaksuja verkkoyhtiöstä riippuen vain 16 – 44 % isomman kuluttajan verkkomaksuihin verrattuna. Verrattaessa 5000 kWh/v kuluttavia kohteita 18000 kWh/v kuluttaviin kohteisiin, ne maksavat verkkomaksuja verkkoyhtiöstä riippuen vain 33 – 54 % isomman kuluttajan verkkomaksuihin verrattuna. Esimerkki kuluttajakohtaisista tilanteista eri sähköverkkoyhtiöiden välillä Esimerkissä sähköverkkoyhtiöt on vain numeroitu numeroilla 1, 2 ja 3, sillä verkkoyhtiöiden nimeämisillä tässä yhteydessä ei tuota lisäarvoa esimerkkiin. Tilanteet vaihtelevat samantyyppisesti sähköverkkoyhtiöistä riippumatta vaihtelun ollessa joskus suurempi ja joskus pienempi. Esimerkissä on kolme pientalokohdetta joiden kohteiden taustatiedoista seuraavassa: Kohde A Pientalo, jonka sähköenergian kulutus on vuodessa 2000 kWh. Kohteessa on öljylämmitys ja kohde pidetään peruslämmössä ympäri vuoden. Kohdetta käytetään kuitenkin vain satunnaisesti vapaa-ajan asuntona lähinnä lomien ja juhlapyhien aikaan. Kohteen vuoden aikana ottama huipputehopiikki on 12 kW ja kohteen pääsulakkeet ovat siksi 3 x 25 A. Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 1 = 178 € (16 %) Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 2 = 234 € (23 %) Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 3 = 86 € (15 %) Kohde B Pientalo, jonka sähköenergian kulutus on vuodessa 5000 kWh. Kohteessa on öljylämmitys ja kohde on ympärivuotisessa käytössä. Kohteen vuoden aikana ottama huipputehopiikki on 12 kW ja kohteen pääsulakkeet ovat siksi 3 x 25 A. Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 1 = 488 € (43 %) Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 2 = 512 € (51 %) Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 3 = 238 € (40 %) Kohde C Pientalo, jonka sähköenergian kulutus on vuodessa 18000 kWh. Kohteessa on sähkölämmitys ja kohde on ympärivuotisessa käytössä. Kohteen vuoden aikana ottama huipputehopiikki on 12 kW ja kohteen pääsulakkeet ovat siksi 3 x 25 A. Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 1 = 1146 € Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 2 = 1013 € Vuosikustannukset sähköverkkoyhtiössä 3 = 595 € Kohteiden siirtoverkkomaksut vuositasolla arvonlisäveroineen on kuvassa näkyvillä kolmen vaihtoehtoisen sähköverkkoyhtiön alueilla. Siirtoverkkomaksut muodostuvat LUT:n selvityksen mukaan n. 94 %:sti tehoperusteisista syistä johtuvina, ei siis energiaperusteisina. Saman sähköverkkoyhtiön alueella maksujen erotus eri kulutuskohteiden välillä voisi siis maksimillaan olla n. 6 %, jos hinnoittelu perustuisi kuluttajien tasapuoliseen, oikeudenmukaiseen ja kustannusten aiheutumisperiaatteen mukaisesti. Tässä esimerkissä se tarkoittaisi, että kohteiden A ja B vuosikustannusten jälkeinen prosenttiluku tulisi olla n. 94 %. Esimerkistä käykin selkeästi ilmi, miten eri tavoin eri sähköverkkoyhtiöt kohtelevat eri kuluttajaryhmiä, vaikka kohtelun pitäisi olla yhtenevää jo perustuslainkin mukaan. Yhteenvetoa ja huomioita edellisiin tietoihin pohjautuen Päätäntävalta veloitustariffeista on itsenäisesti jokaisella sähköverkkoyhtiöllä. Energiavirasto valvoo ainoastaan kokonaisuutta eli että verkkoyhtiön voitto ei nouse yli sallitun rajan. Valvomatta jää kokonaan se, miten tasapuolisesti, syrjimättömästi, oikeudenmukaisesti ja kustannusperusteisesti sähkönsiirtotariffit kohtelevat eri kuluttajaryhmiä eri sähköverkkoyhtiöiden alueilla ja miten veloitusperusteet on muodostettu. Nyt toteutuneista veloitusperusteista voi hyvin todeta, että eri verkkoyhtiöillä perusteet siirtotariffeja määriteltäessä vaihtelevat merkittävästi. Lisäksi selkeänä yhteispiirteenä on näkyvissä, että kustannusvastaavuutta hinnoitteluperusteissa ei ole yhdelläkään verkkoyhtiöllä. Todellisiin aiheutumiskustannuksiin perustuen eri kuluttajaryhmien välinen ero voisi olla maksimissaan 6 % luokkaan yksittäisen verkkoyhtiön sisällä, nyt erot ovat 46 – 84 %. Voiko tällainen päätäntävalta olla monopolina toimivilla sähköverkkoyhtiöillä. Voivatko he asettaa eri kuluttajat ja näiden tariffimaksuperusteet näin eriarvoisilla tavoilla toisiinsa verrattuina ilman mitään perusteita. Ihmetystä herättää myös se, että eri ajankohtina siirtotariffit ovat hyvinkin erilaisia. Kun tällaisia siirtotariffeja on rakennettu, tulee verkkoyhtiön pystyä osoittamaan tavalliselle kuluttajallekin ymmärrettävässä muodossa, mihin ne todellisuudessa perustuvat. Yksi perustelu lienee, että näin selvästi enemmän vuodessa energiaa kuluttavia mutta käytännössä lähes saman verran kustannuksia pienempien kohteiden kanssa aiheuttavien kohteiden sähkönsiirtomaksut saadaan hieman alemmaksi. Tällainen hinnoittelu vain valitettavasti tuo selvästi esille sen tosiasian, että kustannusvastaavuutta ei nykyisillä laadituilla siirtotariffeilla juurikaan ole ja se on sähköverkkoyhtiöillä tiedossa. Aitoa halua Sähkömarkkinalain 24 §:n toteuttamiseen ei kuitenkaan näyttäisi olevan kellään. On mielestäni selvää, ettei monopolina toimiville verkkoyhtiöille voida antaa päätäntävaltaa, jossa eri asiakkaat tulevat kohdelluiksi hyvin monin eri tavoin verkkoyhtiöiden päätöksistä riippuen. Jos toisessa yhtiössä kustannusvastaavuus on aivan toisenlainen kuin toisessa yhtiössä eri kuluttajat huomioiden ja joille ratkaisuille ei ole mitään tieteellistä tai vastaavaa perustetta, tuntuu toiminta lähinnä mielivallalta. Siksi asiaan on puututtava kiireellisenä tässä yhteydessä lainsäätäjänkin toimesta. Ratkaisumalleja Ratkaisumalleja on selvitelty ja tutkittu, niitä vain ei ole haluttu ottaa käyttöön. Lappeenrannan yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä tehty raportti 18.8.2017 ” Jakeluverkon tariffirakenteen kehitysmahdollisuudet ja vaikutukset” käsittelee laajasti aihetta ratkaisuvaihtoehtoineen https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/143710/Tariffirakennetutkimus_LUT_TUT_raportti_final.pdf?sequence=2&isAllowed=y Muuta kommentoitavaa Tilanne tästä hyvinkin epäoikeudenmukaisesta ja täysin vastoin sähkömarkkinalain 24 § vaatimusta tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kuluttajia kohtaan on ollut sähköverkkoyhtiöillä tiedossa todistettavasti ainakin vuodesta 2012 lähtien. Siksi vaihtoehtoisia ratkaisuja lienee tutkittukin määrätietoisesti. Mahdollisuudet asian korjaamiseksi ovat nykyhetkellä jo olemassa. Mikään ei ole käytännön tasolla kuitenkaan juuri muuttunut. Ei siis voida olettaa, että ilman lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja voimakasta alkuajan ohjeistusta, tilanteeseen saataisiin nopeasti tarvittavia muutoksia. Lainsäädäntöön tarvittavat muutokset on tehtävä mahdollisimman pikaisesti, ettei tällainen jopa perustuslain vastainen kohtelu eri kuluttajien välillä pääse edelleen jatkumaan. Nyt osa kuluttajista maksaa toisten aiheuttamia kustannuksia ja osa kuluttajista on puolestaan vapaamatkustajia. Samassa yhteydessä on myös kriittisesti tarkasteltava, miten voimakasta ohjausta tulee toteuttaa ja missä laajuudessa sähköverkkoyhtiöt voivat itse laatia veloitustariffejaan. Ainakin tällä hetkellä eri kuluttajat joutuvat hyvin eriarvoisesti kohdelluiksi eri sähköverkkoyhtiöiden alueilla ja tilanteen nykymuotoisena ei voida missään tapauksessa sallia jatkuvan niin sähkömarkkinalain kuin perustuslainkin vastaisina. On selvää, että tarvittavat muutokset aiheuttavat osissa kuluttajista voimakastakin vastarintaa. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka ovat tähän asti olleet ikään kuin vapaamatkustajina, toisten kuluttajien maksaessa heidänkin osuutensa. Se ei voi olla kuitenkaan pienimmässäkään määrin esteenä niin sähkömarkkinalain 24 §:n vaatimusten ja toisaalta kuluttajien perustuslaillistenkin oikeuksien toteuttamiseksi. Muutosten toteuttamisella on kiire ja siksi toimeen on tartuttava välittömästi. Yhtäkkisenä muutoksena toteutus ei liene mahdollista, mutta 3 – 5 vuoden siirtymäajalla tilanne on varmasti hoidettavissa asianmukaiseen kuntoon.
      • 505702719
        Päivitetty:
        10.2.2020
        • Kemira Oyj:llä on Suomessa seitsemän merkittävää tuotannollista toimipaikkaa, yhtiö työllistää maassamme yli 900 henkilöä (ja lisäksi epäsuorasti useita tuhansia). Yhtiön sähkönkulutus maassamme on vuosittain yli 1,3 TWh/a (tämä on 1 ... 2 % koko Suomen sähkönkulutuksesta). Kiitämme mahdollisuudesta lausua mielipiteemme hallituksen esityksestä laeiksi sähkömarkkinalain, sähkömarkkinoiden valvonnasta annetun lain ja Energiavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamiseksi. Kemiran kaltaisten energiavaltaisten teollisuusyritysten näkökulmasta on tärkeää turvata sähkömarkkinoiden kustannustehokas ja läpinäkyvä toiminta, osana kilpailukyvyn ylläpitoa ja edistämistä kovassa kansainvälisessä markkinatilanteessa. Hallituksen ehdotus sähkönjakeluyhtiöiden kustannusten ja siirtotuottojen kohtuullistamiseksi on mielestämme hyvä ja vie asiaa oikeaan suuntaan. Kemira haluaa vielä erikseen lausua hallituksen esityksestä seuraavaa: Käytännössä monopoliasemassa toimivien siirtoyhtiöiden ylisuuret siirtotuotot tulee kohtuullistaa, nykylainsäädännön sallima tuoto on tehtyjen selvitysten perusteella aivan liian korkea (rasittaa kovassa kilpailussa toimivien teollisuusyritysten kilpailukykyä verrattua kilpailijamaihin). Lisäksi alkuperäinen lainsäädäntö on joiltain osin epäselvä ja läpinäkymätön. Etenkin 1. kohtuullisena pidettävän hinnoittelun määrittelytapaa on muutettava siten, että siirron ja jakelun sallittu tuotto on aidosti kohtuullinen (ts määritellyn maksimituoton on oltava kohtuullinen, nythän se on esim Energiaviraston julkaisemien tutkimusten mukaan useilla siirtoyhtiöillä 10 ... 20 %, jopa yli) 2. sähköverkkojen sääntelyä on lisäksi muutettava siten, että siirto- ja jakelupalvelun tuottamisen kustannustaso aidosti pienenee/tehostuu (verkkoyhtiöiden toimitusvarmuutta parantavia investointivaihtoehtoja on useita, ja näistä tulisikin valita kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, ts ei välttämättä se kallein). Ystävällisin terveisin Jyrki V. Mattila Manager Energy Kemira Oyj