Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys ry 18.3.2019
Lausunto Lapin luonnonvarasuunnitelmasta Pelk LSY korjattu.docx
Lausunto lähetetty Metsäahhlituksen kirjaamoon.
Lapin matkailuelinkeinon liitto 15.3.2019
Matkailuelinkeinon liitto.pdf
Lausunto toimitettu Metsähallituksen kirjaamoon 19.2.2019
Hallituksen jäsenet LME.pdf
Pyydän lisäämään lausuntoon oheisen luettelon hallituksen jäsenistä, jotka ovat hallituksena käsitelleet lausunnon.
Itä-Lapin kuntayhtymä 15.3.2019
Itä-Lapin kuntayhtymä.pdf
Lausunto toimitettu kirjaamoon 19.2.2019
Lapin ELY-keskus 15.3.2019
Lapin Ely.pdf
Lausunto toimitettu Metsähallituksen kirjaamoon 19.2.2019
Lapin kauppakamari 15.3.2019
Lapin kauppakamari.pdf
Lausunto toimitettu Metsähallituksen kirjaamoon 19.2.2019
Suomen Riistakeskus 15.3.2019
Lapin riistakeskus.pdf
Lausunto toimitettu Metsähallituksen kirjaamoon 19.2.2019.
Kaivosteollisuus ry 15.3.2019
Faktoja Lapin kaivoksista 2019_Lappi on Suomen kaivostoiminnan veturi.pdf
Kaivosteollisuus ry:n Lausuntopalvelussa jätettyyn lausuntoon kuva liitteeksi.
Kemin-Sompion paliskunta 15.3.2019
Lapin_LVS_lausunto_Kemin-Sompio.pdf
Lausunto toimitettu ajallaan Metsähallituksen kirjaamoon.
Suomen Luonnonsuojeluliitto Lapin piiri 15.3.2019
Lausunto Lapin luonnonvarasuunnitelma_SLL_Lappi.pdf
Lausunto toimitettu Metsähallituksen kirjaamoon.
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Kittilän kunta, Kunnanhallitus
        Päivitetty:
        26.2.2019
        • Kunnanhallitus toteaa lausuntonaan Metsähallitukselle Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmasta vuosille 2019–2024 seuraavaa: Metsähallituksen liiketoiminnalle asetetut aiempaa huomattavasti korkeammat tulos- ja tuloutustavoitteet aiheuttavat merkittäviä haasteita eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiselle. Eri sidosryhmien yhteistyöhön tulee panostaa aiempaa enemmän voimavaroja ja maankäytön suunnittelun tulee tapahtua yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa huomioiden poro- ja luontaiselinkeinojen edustus. Yhtenä konkreettisena toimena Kittilän kunta ehdottaa uuden paikallisen yhteistyöryhmän perustamista Kittilään matkailukeskusten ja niiden lähialueiden maankäytön yhteensovittamisen kehittämiseen sekä uusien luontomatkailukohteiden suunnitteluun. Lapin luonnonvarasuunnitelmassa Levin oikeusvaikutteisen osa-yleiskaavan (KV 25.2.2008 ja KHO 5.10.201) mukaisia loma-asuntoalueita (RA), matkailupalvelujen alueita (RM), retkeily- ja ulkoilualuei-ta (VR-1), suojaviheralueita (EV-1), lähivirkistysalueita (VA) ja maa- ja metsätalousalueita, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY) on merkitty monikäyttömetsäalueiksi tai rajoitetun metsänkäytön erityis-alueiksi. Kyseiset merkinnät koskevat ainakin kiinteistöjä 261-893-101-1, 261-893-13-1, 261-893-13-2 ja 261-893-12-2. Näiden alueiden merkinnät tulee muuttaa virkistysalueeksi, metsä- ja retkeilyalueeksi, jotta luonnonvarasuunnitelman mukaisilla toimilla ei vaaranneta oikeus-vaikutteisen kaavan toteutumista. Lisäksi Levin osayleiskaavan mukaiset luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet tulee huomioida alueen maankäyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Kyseisellä merkinnällä osoitetulla alueella on luonnonsuojelu- ja metsälain mukaisia erityisen herkkiä alueita. Ympäristön tilaan vaikuttavia toimenpiteitä suoritettaessa on varmistettava, ettei alueen luonnonsuojelu- ja metsälain mukaisia arvoja vaaranneta tai heikennetä. Kittilän kunta muistuttaa, että Lapin luonnonvarasuunnitelman laadinnassa ja suunnitelman mukaisen maankäytön toteuttamisessa tulee aina huomioida suunnittelualueella olevat asemakaavat ja oikeusvaikutteiset osayleiskaavat, jotta luonnonvarasuunnitelman mukaisilla toimilla ei vaaranneta kaavojen toteutumista. Luontaiselinkeinojen ja kantatilojen erityisperusteisten oikeuksien säilyminen valtionmailla tulee turvata. Metsähallituksen toimia valtionmailla rajoittavat perustuslailliset, erityisperusteiset oikeudet, muun muassa metsästys, kalastus, poronhoito ja pienimuotoinen tarvepuun otto. Nämä maarekisterikylien kantatiloille kuuluvat ja edelleen voimassa olevat oikeudet tulee huomioida valtion kiinteistökauppojen yhteydessä. Metsähallituksen tulee panostaa enemmän olemassa olevien ja mahdollisten uusien matkailun ja virkistyskäytön kannalta tärkeiden retkeilyreittien ja luontopolkujen rakenteiden (mm. opasteet, laavut, pitkospuut, paikoitusalueet) rakentamiseen ja ylläpitoon. Olemassa olevien retkeilyalueiden rakenteiden kunto tulee selvittää ja rakenteet tulee tarpeen mukaan kunnostaa. Alueille, joilla ei ole riittävästi olemassa olevia rakenteita tai rakenteiden sijainti ei ole sopiva, tulee tehdä uusia rakenteita. Retkeilyreittien ja luontopolkujen käyttömäärien odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Matkailu tulee huomioida metsänhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa ja kaiken kaikkiaan matkailukohteiden ja matkailutoimintojen sekä retkeilyreittien alueella ja niiden läheisyydessä olevat metsäalueet tulisi jättää metsätalouskäytön ulkopuolelle. Olemassa olevia retkeilyalueita, joilla lisäpanostuksille on erityisesti tarvetta, ovat esimerkiksi Ruoppaköngäs, Taatsin seita, Totovaara, Sätkenän luontopolku ja Kumputunturi. Totovaara on harvoja Kittilän alueella sijaitsevia vanhoja metsäalueita. Totovaaran alueella mahdollisia metsätaloudellisia toimenpiteitä ei tule tehdä matkailun painopistealueeksi merkityllä alueella, eikä alueen tuloreitin varrella. Paikallisten asukkaiden vapaa metsästysoikeus valtion mailla on säilytettävä jatkossakin. Myös vanhat kalastusoikeudet valtion vesialueilla on turvattava. Olemassa olevien kunnostettavien ja ylläpidettävien retkeilykohteiden joukkoon lisätään Ylläs-Pallas -vaellusreitti, joka kulkee Kittilässä Rauhalan kylän kautta. Myös vanha ratsutie Sirkasta Rauhalan kautta Muonioon voitaisiin kunnostaa maastopyöräilyyn ja vaeltamiseen sopivaksi. Kittilän kunnnan alueella olevia valtion vesistöalueita (mm. Aakenusjoki, Lainionjoki ja Kapsajoki) pitää kehittää kesämatkailun lisäämiseksi ja paikallisväestön tarpeisiin. Kittilän kunnan alueella on tarvetta myös uusille luontoretkikohteille ja vähällä käytöllä olevien kohteiden kehittämiselle mm. alueen voimakkaasti kasvavan kansainvälisen matkailun tarpeisiin. Tämä kehitystyö tulisi olemaan uuden yhteistyöryhmän eräitä päätehtäviä Levin matkailukeskuksen vaikutusalueen kehittämisen ohella. Tässä suunnittelu- ja kehitystyössä voisi osittain hyödyntää Länsi-Lappiin valtion maille nyt perustettavia uusia luonnonsuojelualueita. Alustavan kartoituksen mukaan varsinaisen Levin matkailukeskuksen ulkopuolella Levin alueen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston välittömän vaikutusalueen ulkopuolella on kolme aluetta, joissa on merkittävää kehittämispotentiaalia: Pokan alue pohjoisessa, Kumputunturi-Kelontekemä -alue Kittilän ja Sodankylän rajalla sekä Etelä-Kittilän kylät (keskuspaikkana Kaukonen). Nämä kaikki alueet tarjoavat sekä luontokohteittensa että alueiden erityispiirteiden vuoksi mahdollisuuden omaleimaisten matkailupalvelualueiden kehittämiseen. Pokan alueella korostuu luonnon erämaisuus sekä tärkeät vanhaan saamelaiskulttuuriin liittyvät kulttuuriperintökohteet Taatsin seita ja Sammalselän historiallinen ja edelleen käytössä oleva poroerotuspaikka. Nämä kohteet vaativat pikaista panostusta, kuten opasteiden ja muun infran rakentamista, jotta kohteet saadaan säilymään tuleville polville ja kestämään myös lisääntyviä matkailijamääriä. Näille alueille tulisi luoda rakenteet, jotka mahdollistavat alueilla vierailun niitä vaarantamatta. Kumputunturin alue on monipuolinen luontokohde sekä geologian että eliöstönsä puolesta. Kumputunturin ja Pitsloma-Heurespään vanhan metsän kohteet maisemineen ja lukuisia arvokkaat lehtokohteet muodostavat alueen, joka rajautuu Pomokairan suojelualuekokonaisuuteen. Alueella on luontokohteiden lisäksi sekä historiallista että nykyistä malminetsintätoimintaa, tuulivoimapuisto sekä kauniita lappilaisia kyläyhteisöjä. Etelä-Kittilä on pääasiassa alavaa metsäistä aluetta, jota hallitsee Ounasjoki ja laajat suoalueet sekä kylien kulttuurimaisemat. Alueen suojelualueet ovat soidensuojelualueita. Alueen suurin kylä, Kaukonen on valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue ja perinnebiotooppien suojelukohde. Kylän läheisyydessä sijaitsee myös Särestön taide- ja kulttuurikeskus. Erityisesti Kaukosen kylää on kehitetty maatila- ja perinnekulttuuriin painottuvana matkailualueena, jota tukemaan olisi tarvetta perustaa erityisiä luontoretkikohteita. Myös muissa Etelä-Kittilän kylissä on potentiaalia vastaavanlaiseen matkailun kehittämiseen. Etelä-Kittilän alueella on tilaa myös muiden tyyppisten matkailupalvelujen kehittämiselle. Kittilän alueella on tarvetta myös vaellus- ja hiihtoreitistön kehittämiselle sekä kesä- että talvikäyttöön. Tavoitteena on saada Kittilän kiertävä Ylläksen ja Levin hiihtokeskusten reitistöjä täydentävä, kylästä kylään kulkeva retkeilyreitistö, joka hyödyntää kylien vanhoja kulkureittejä ja postipolkuja. Retkeilyreitistö tukisi Kittilän kylien matkailupalveluiden ja muiden palvelujen kehittymistä ja siten kylien elinvoimaisuutta. Metsähallituksen metsästyslupien myynnissä tulee huomioida, ettei paikallisten metsästysmahdollisuuksia kavenneta. Metsästyksen haitat porotaloudelle tulee minimoida. Kittilän kunta pitää hyvänä aloitettua Lapin luontopalveluiden kehitystyötä metsästäjien ja porotalouden välisen vuoropuhelun lisäämiseksi ja metsästyskoirien aiheuttamien häiriöiden vähentämiseksi, mutta tätä tulee tehostaa entisestään. Porotalouden kannalta on oleellista, että metsänhoitotoimenpiteet toteutetaan niin, etteivät metsäalueet heikkene porojen laidunmaina. Erityisesti luppometsät tulee säästää ja kangasmetsien jäkälämailla ei tule tehdä maan pintaa rikkovia toimenpiteitä. Puiden poistossa tulee huomioida sienet, jotka ovat tärkeää ravintoa porojen valmistautuessa talveen. Metsähakkuiden yhteydessä hakkuualueille tulee aina jättää riittävästi puustoa, jotta turvataan mykorritsasienten elinvoimaisuus. Näin avohakkuita ei tule tehdä lainkaan porojen laidunalueilla. Yhteistyö metsähallituksen metsänhoidon suunnittelijoiden ja paliskuntien välillä tulee säilyä tiiviinä myös jatkossa.
      • Kemijärven kaupunki, Kemijärven kaupunginhallitus
        Päivitetty:
        26.2.2019
        • Kemijärven kaupunginhallitus 25.2.2019 § 62; Kemijärven kaupungilla ei ole huomautettavaa Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmasta.
      • Keitele Forest Oy
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Metsähallituksen rooli puutavaran toimittajana on Pohjois-Suomessa keskeinen siellä toimiville sahoille. Metsähallituksen vuotuiset toimitusmäärät ovat vakaat ja ovat selkäranka Pohjoisen Suomen metsäteollisuuslaitosten puuhuollolle. Keitele Groupin Kemijärven saha sijaitsee keskellä Metsähallituksen talousmetsiä. Sahan toimintaedellytysten kannalta on välttämätöntä, että Metsähallituksen tukkitoimitukset ovat tasolla, joka turvaa laitoksen puuhuollon myös tulevaisuudessa puunkäytön edelleen kasvaessa. Viimeisten 70- vuoden aikana Metsähallituksen mailla on uudistettu vajaatuottoiset metsät ja tehty mittavat satsaukset metsänhoitoon, minkä ansiosta metsien kasvu on saatu kaksinkertaistumaan. Metsien hoidon kaikissa vaiheissa on tähdättävä mahdollisimman suureen tukkipuun tuotantoon. Tämä takaa suuren hiilinielun, metsätalouden tulon sekä turvaa parhaiten metsien ekologisia arvoja ja virkistysarvoja. Sahatavara ja siitä tehtävät jalosteet ovat ilmaston kannalta kiistattomasti parasta puun hyödyntämistä. Kemijärven sahalla ja liimapuutehtaalla valmistettavat tuotteet korvaavat ekologisesti epäedullisempia materiaaleja rakentamisessa. Valtaosa tuotannostamme päätyy talotehtaille ja hiili on sitoutuneena lopputuotteissamme aina 2080- ja 2090- luvuille saakka. Lapissa tiukasti suojeltuja metsiä on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Käytännössä suojelualueiden reunametsissäkin on hakkuurajoituksia. Näin ollen hakkuutoiminnan ulkopuolella on valtion maista enemmän kuin joka neljäs metsähehtaari. Siksikään ei ole mitään perusteita rajoittaa Metsähallituksen hakkuutoimintaa nyt esitetystä, vallankin kun kestävä hakkuusuunnite on edelleenkin kasvussa. Metsähallitus on viime vuosina lisännyt entisestään niin monimuotoisuuden, matkailun, porotalouden, riistatalouden kuin maisemanhoidon huomioimista hakkuutoiminnassaan. Tätä työtä on syytä jatkaa ja ehkä on mahdollista asettaa vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita hakkuumäärien kuitenkaan siitä pienentymättä. Nyt valmistelty Lapin valtion maiden luonnonvarasuunnitelma ja siinä esitetty talousmetsien vuotuinen hakkuusuunnite 1,9 milj.m3 on oikealla tasolla.
      • Lapin liitto
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelma 2019-2024 valmisteluprosessi oli moderni; avoin ja osallistava. Toimintaohjelman laatimistyöstä tiedotettiin hyvin ja osallistumismahdollisuuksia oli runsaasti tarjolla. Lopputulos on uudenlainen ja aikaan sopiva. Ohjelma on monipuolinen ja huomioi sekä metsien käyttäjien tarpeet että luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen hyvin. Tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tehtävät toimet ovat kunnianhimoisia; muutoksia nykyiseen täytyy tapahtua konkreettisten toimenpiteiden lisäksi myös asennetasolla. Olisikin toivottavaa, että myös ohjelman seurantaa tehtäisiin osallistavalla prosessilla ja siitä viestittäisiin jatkuvasti. Numeroiduista kohdista toteamme seuraavaa Ensimmäisen tavoitteen ensimmäisessä kohdassa (1.1) todetaan metsähallituksen tehtäväksi sovittaa yhteen valtion maiden päällekkäiset käyttömuodot. On hyvä ja tärkeää, että metsähallitus tässä yhteydessä ottaa huomioon maakuntakaavojen linjaukset, joissa puolestaan on huomioitu valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet. Lapissa on perinteisesti useita intressitahoja, joilla on toisinaan ristiriidassa olevia alueiden- ja metsienkäyttötavoitteita ja -tarpeita. Näitä tahoja ovat mm. metsäteollisuus, porotalous, luonnonsuojelu, matkailu, luonontuotevalmistus, kaivostoiminta, paikalliset asukkaat. Saamelaisten kotiseutualueella on huomioitava erityisesti saamelaiskäräjien tavoitteet. Olisi hyvä, jos keskeisimmät tahot olisi toimeenpano-ohjelmassa selkeästi tunnistettu ja otettu systemaattisesti huomioon. On ensiarvoisen tärkeää, että metsähallitus onnistuu yhteensovittamistehtävässään parhaalla mahdollisella tavalla. Metsätalouden mitoitus perustuu suunnitelmassa metsävarojen kestävään käyttöön, kohta 1.3. Metsien vuosittainen kasvu on Lapin talousmetsissä lisääntynyt hyvän metsänhoidon ja ilmaston lämpenemisen ansiosta selvästi. Toimintaohjelmasta ei käy ilmi, tai ei ainakaan ole helposti luettavissa, mitä "ilmastoviisas metsätalous" tarkoittaa hakkuumahdollisuuksien lisääntymisen kannalta - tullaanko lisääntyneet hakkumahdollisuudet käyttämään täysimääräisesti, mikä suunnitteilla olevien jalostamoiden raaka-ainetarpeen kannalta olisi toivottavaa. Kohdassa 1.14 kerrotaan metsähallituksen osallistumisesta suunnitteluprosesseihin lausunnonantajana. Luetteloon voisi lisätä lausunnot maakuntakaavoista ja osallistuminen viranomaisneuvotteluihin sekä poronhoitolain 53§:n mukaisiin neuvotteluihin. Kohta 1.19 käsittelee meritaimen elinolosuhteiden parantamista Tornionjoella. Esitämme, että tässä kohtaan huomioitaisiin myös vaellusesteiden poistaminen kaikissa vaelluskalavesistöissä. Kohta 2.10 ja 6.8 liittyvät toisiinsa. Kehittyvälle luomuun perustuvalle luonnontuotealle on tärkeää, oikeastaan elinehto, että metsähallitus toimittaa tiedot sertifiointialueista ja käyttää Lapissa maillaan vain sellaisia metsänhoitomenetelmiä / lannoitusta, jotka eivät johda luomustatuksen menetykseen, aina kun se on mahdollista. 2.17 kohdassa sitoudutaan turvaamaan sekä kaupallisen että vapaa-ajan kalastuksen mahdollisuuksia. Tämän tulisi näkyä myös rantojen käytössä niin, että ns. yhteiskäyttöalueita kalastuksenharrastajille ja muille vesillä liikkujille olisi riittävästi eri vesistöissä valtion omistamilla ranta-alueilla. Kohdassa 4.22 luvataan avata paikkatietoa digitaalisten palvelujen kehittäjille. Valtion maita ja vesiä koskeva digitaalinen paikkatieto olisi erittäin hyödyllistä myös maakuntakaavoittajalle. Esitämme että tähän kohtaan lisätään palvelujen kehittäjien rinnalle alueidenkäytön suunnittelijat. 5.1. Luonnon virkistyskäytön palveluvarustuksen ja infrastruktuurin ylläpitäminen ja kehittämien on tärkeää paitsi matkailulle myös paikallisille ihmisille. On huolestuttavaa, että metsähallitus/luontopalvelut ei enää kykene korjaamaan kaikkia kunnostusta kaipaavia rakenteita tai huoltamaan kaikkia wc- ja tulistelupaikkoja. Ilmeisesti tästä syystä toimintaa keskitetään matkailun painopistealueilla ja kansallispuistoihin ja samalla haetaan yhteistyömahdollisuuksia kuntien ja yritysten kanssa. Onko niin, ettei metsähallitus voi sitoutua ylläpitämään nykyisiä rakenteita ja palveluja? 6.14 Metsätieverkosto on metsätalouden lisäksi äärimmäisen tärkeä myös muille metsien käyttäjille ja metsissä liikkuville. On toivottavaa, että teiden ylläpito voidaan pitää sellaisella tasolla, ettei korjausvelkaa synny / korjausvelkaa voidaan tehokkaasti lyhentää.
      • Luonnonvarakeskus
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Luonnonvarakeskus kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen. Metsähallitus on luonnoksessa asettanut selkeän tavoitteen: Valtion maiden ja vesien monipuolinen kestävä hyöty. Tavoitteeseen pyritään kuuden erillisen teemakokonaisuuden puitteissa. Nämä teemakokonaisuudet ovat: 1. Edistämme Lapin elinvoimaisuutta ja hyvinvointia sekä yhteen sovitamme luonnonvarojen monipuolista käyttöä ja suojelua 2. Olemme aktiivisesti mukana kehittämässä innovatiivista, monipuolista ja kestävää biotaloutta 3. Turvaamme Lapin maiden ja vesien biologisen monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön säilymisen 4. Lisäämme vastuullisuutta, vuorovaikutteisuutta ja yhteissuunnittelua alueellisella ja paikallisella tasolla 5. Luomme edellytyksiä luonnon virkistyskäytön ja luonto- ja erämatkailun kestävälle kasvulle 6. Toimimme ilmastoviisaasti ennakoiden Yllä kuvattuihin teemakokonaisuuksiin kuuluu vaihteleva määrä (15–27 kpl) yksityiskohtaisempia toimenpiteitä, jotka kuvataan asiakirjassa vaihtelevalla tarkkuudella. Suunnitelma osoittaa hyvin Metsähallituksen laaja-alaisuuden sekä aktiivisuuden monilla eri aloilla. Seikkaperäisyyden vaihtelevuus teemakokonaisuuksien välillä vaikeuttaa luettavuutta, mikä puolestaan vaikeuttaa arviointia teemakokonaisuuksien substanssitaustoista. Myös pyrkimys hyvin tiiviiseen ilmaisuun haittaa paikoin ymmärtämistä. Harkittavana voisi olla määrän vähentäminen muun muassa toistoa poistamalla ja sisältöä syventämällä. Monessa kohtaa herää kysymys, miten jokin ilmoitettu toimi toteutetaan: esimerkiksi 3.5:ssä todetaan, että suojelu- ja retkeilyalueiden palveluja kehitetään, vaikka yleisessä tiedossa on, että rahoituksen saaminen tähän on jatkuvasti vaikeaa. Myös esimerkiksi perustelut eräiden alueiden nimeämiseksi uusiksi matkailun painopistealueiksi (1.7.) olisivat kiinnostavia. Pääosin teemakokonaisuudet tukevat toisiaan ja muodostavat selkeähkön kokonaisuuden tavoitteen saavuttamiselle. Tosin hieman epäselvyyttä aiheuttaa teemakokonaisuuksien 1., 2. ja 6. keskinäinen suhde, eritoten metsien hoidon näkökulmasta. Nykykeskusteluja ajatellen ilmastonäkökulma olisi voinut tulla dokumentissa aiemmin esiin ja sen olisi voinut sitoa paremmin kokonaisuuksiin 1. Ja 2. Nyt herää kysymys, onko Metsähallituksen ensisijaisena tavoitteena taata mahdollisimman hyvä taloustulos vai ylläpitää (ja kenties kasvattaa) puuston sitoutuneen hiilen määrää? Toisin sanoen, ohjaako hakkuulaskelmia primaarisesti metsien taloustulos vai hiilensidonta – vai otetaanko molemmat jollakin tavalla yhtä aikaa huomioon? Toistaiseksihan puuston kasvuun sidotusta hiilestä ei makseta Metsähallitukselle, joten hiilinieluilla ja -varastoilla ei ole aitoa taloudellista merkitystä. Hakkuupinta-alojen yhteydessä korostetaan ”peitteellisyyttä ylläpitävien” menetelmien osuutta. (esim. sivu 2, kohta 3). Alan terminologia on vakiintumatonta, joten tarkkojen pinta-alojen tai pinta-alaosuuksien esittely edellyttäisi käsitteiden määrittelyä. Ehdotammekin, että tässä yhteydessä ilmoitettaisiin esimerkiksi niiden uudistuskohteiden osuus, joissa muut kuin puuntuotannolliset seikat ovat olleet tärkein peruste hakkuumenetelmän valinnalle. Teemakokonaisuuteen 5. liittyen: ympärivuotista matkailua kehitetään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa luomalla uudentyyppisiä palvelurakenteita eritoten alueille, joiden kävijämäärät ovat suuret ja missä luonto- ja erämatkailusta saadaan aluetaloudelle paras kokonaishyöty (toimenpide nro 5, sivu 22). Mitä tällä ”parhaalla kokonaishyödyllä” lopulta tarkoitetaan? Onko sille mittareita (kriteeristöä) olemassa? Teemakokonaisuuden 6. toimenpide nro 7. (sivu 25) korostaa jalostetun siemen- ja taimimateriaalin käyttöä, vaikka tosiasiassa jalostettua metsänviljelymateriaalia (siemenet ja taimet) on todella rajoitetusti käytettävissä Lapin alueella. Tämän kohdan erikseen korostamista emme näe tarpeelliseksi. Suunnitelmassa luetellaan nyt pääasiassa asioita, joita Metsähallitus toteuttaa ja joissa se on onnistunut. Mielenkiintoista olisi myös saada näkemystä kysymyksistä, jotka vaativat lisää panostusta ja uusia ratkaisuja. Lausunnon valmisteluun ovat Luonnonvarakeskuksesta osallistuneet erikoistutkija Seija Tuulentie, johtava tutkija Anssi Ahtikoski ja erikoistutkija Hannu Salminen.
      • Sallan kunta, Parkkinen Erkki
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • 19.2.2019 LAUSUNTO Metsähallitus Sallan kunnan lausunto Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaksi 2019-2024 Metsähallitus on pyytänyt 30.1.2019 sähköpostitse Sallan kunnalta lausuntoa Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmasta vuosille 2019-2024. Sallan kunta toteaa, että luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmassa vuosille 2019-2024 on monia positiivisia uusia avauksia alueen elinvoiman vahvistamiseen kokonaisuutena. Konkreettisena esimerkkinä ovat Matkailun ja retkeilyn päivitetyt painopistealueet (Sallatunturin matkailualue ja UKK-reitin alue) ja uusina alueina Sallassa Naruskajoki ja Sorsatunturi. Joustavuuden lisääminen moninaiskäytössä on hyvä lähtökohta. Haluamme kiinnittää tästä huolimatta erityistä huomiota seuraaviin keskeisiin, metsähallituksen toimintaan liittyviin alueen elinvoiman edellytyksiin liittyviin asioihin ja edellyttää niiden ottamista huomioon luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelman loppuunsaattamisessa ja toteutuksessa. Metsähallituksen toiminnassa tulee ottaa huomioon alueen kaikki elinkeinot. Metsien hakkuut tulee suorittaa niin, etteivät hakkuut vaaranna matkailun, porotalouden ja luonnon moninaiskäytön toimintaedellytyksiä. Erityisesti matkailualueiden läheisyydessä olevien sekä matkailulle ja porotaloudelle muutoin tärkeiden metsämaiden kohdalla tulee vertailla hakkuiden tuottamaa nettohyötyä muiden elinkeinojen kansantaloudelle tuottamiin kokonaishyötyihin. Näin määriteltynä hakkaamatta jätetty metsä voi tuottaa moninkertaisesti esim. matkailun tuottamien kokonaisvero- ja muiden tuottojen kautta. Tämä vastaava kokonaisvertailu tulee tehdä myös metsähallituksen toimintojen sisällä. Lopputuloksena voi olla luontomatkailun ja kiinteistökehityksen toiminnan ja kokonaisvaikuttavuuden kautta syntyvät monikertaiset hyödyt jopa suoraan metsähallitukselle mutta erityisesti kunnille, valtiolle ja koko kansantaloudelle. Metsätalous kokonaisuutena on sinänsä myös erittäin tärkeä elinkeino Sallan kunnalle, näin ovat myös valtion metsämaat. Valtion mailla suoritettavista kestävistä hakkuista saatavasta taloudellisesta hyödystä tulee kuitenkin tavalla taikka toisella turvata kohtuullinen hyöty metsämaiden sijaintikunnalle. Tämä voi tapahtua mm. työllistämisen ja yhteisöveron metsäerän tuoton kautta. Viimemainittua tuottoa tulee selvästi enemmän lainsäädännöllä ohjata Lapin ja Itä-Suomen metsävaltaisille kunnille, erityisesti niille, missä on paljon valtion maita. Vastaavasti Sallassa ja monissa Lapin kunnissa on merkittävä osa myös metsätalousmaasta saatettu suojelun piiriin. Myös tältä osin tulee yhteisöverotuksen jako-osuuksien muutoksilla turvata suojelualueiden sijaintikunnille oikeudenmukainen korvaus. Yhteisöverotuksen muutosta on tältä osin vuosia valmisteltu. Asian korjaavat päätökset tulee tehdä ja metsähallituksen osaltaan myötävaikuttaa päätösten myönteiseen lopputulokseen Sallan tyyppisten kuntien näkökulmasta. Sallan kunnan matkailu kasvoi tilastoiduilla yöpymisillä v. 2018 yli 11 % ja jo toisena vuonna peräkkäin eniten Suomessa (vuoden 2017 kasvu 21,3 %). Sallan matkailu perustuu vahvasti luontoon ja erämaihin vaikka Sallatunturin matkailukeskus käsittää sinänsä kaikki matkailijalle tarvittavat laadukkaat palvelut. Luonto ja sen helppo ja turvallinen saavutettavuus ovat kaiken perustana. Erityisesti tämä korostuu ympärivuotisen matkailun kehittämisessä. Metsähallituksen Luontopalvelut on keskeinen toimija kunnan ja yritysten lisäksi sekä luontomatkailuinfran kehittämisessä, investoinneissa että ylläpidossa. Luontomatkailuinfraa ei pystytä riittävästi kehittämään. Edes ylläpitoon eivät varat aina riitä, puhumattakaan matkailun kasvupotentiaalin edellyttämistä uusinvestoinneista. Asian tekee vielä haastavammaksi se, että infran tulee olla kestävän kehityksen mukaista ja ekologista. Tämä nostaa investointien kustannuksia ja erityisesti elinkaaren mukaisia kustannuksia. Ympärivuotisen matkailun kehittäminen ja luontomatkailun toteuttaminen kestävästi edellyttää toimivaa luontopalvelujen infrastruktuuria ja kunnossa olevia reittejä. Tämä on merkittävä asia koko Lapin matkailun imagolle. Metsähallituksen Luontopalvelujen tuleekin saada riittävät resurssit joko valtion (YM, MMM) budjetin kautta taikka metsähallituksen sisäisen tuottojen (metsätalous, kiinteistökehitys) tuottojen allakointina tähän tarkoitukseen. Metsähallituksen kiinteistökehityksen tulee hinnoitella tonttivarallisuus kohtuullisesti sekä myynti että vuokraustilanteissa. Näin mahdollistuu matkailuelinkeinon kasvu, työllisyyden vahvistuminen sekä kuntien ja valtion kokonaisvero- ja muiden tulojen kasvu kokonaisuutena. Kunnilla ja yrityksillä on vahva kehittämisvastuu, mikä sitoo merkittäviä pääomia. Metsähallituksen ei saa omalla lyhytaikaisia tuottoja / tuottovaatimuksia korostavalla maapolitiikalla olla estämässä näiden kansantalouden myönteisten kokonaisvaikutusten syntymistä. Metsähallituksen tulee omalta osaltaan säilyttää ja luoda toimintaedellytyksiä kannattavan kotimaisen puhtaan ruoan (mm. riista, kalastus, porotalous) sekä luonnontuotteiden (yrtit yms.) saamiselle sekä paikalliselle tuotannolle ja aina elintarviketeollisuudelle. Kohdan 5.4. ”Mahdollistamme liikunta- ja kulttuuritapahtumien järjestämisen sekä monikäyttömetsissä että suojelualueilla” tulee liittyä myös mahdollisuus kelkkailukisojen ja tapahtumien järjestäminen niin, että reitti kulkee kohtuullisilta osilta suojelualueella. Tässä on Sallatunturin alueella ollut ongelmia, mistä on seurannut huomattavaa lisätyötä ja kustannuksia kisojen järjestäjille. Sallan kunta esittää metsähallitukselle yhteistä edunvalvontaa erityisesti rahoitukseen liittyvissä asioissa liittyen metsähallituksen, kuntien ja yritysten yhteneviin intresseihin alueen elinvoiman vahvistamisessa. Metsähallituksen (metsätalous, luontopalvelut ja kiinteistökehitys) sisäisen sekä metsähallituksen ja muiden elinkeinojen ja organisaatioiden toiminnan yhteensovittamisen onnistumisen edellytyksenä ovat riittävät selvitykset ja vuoropuhelu sekä oman organisaation sisällä että kuntien, eri elinkeinojen, paikallisen väestön ja muiden toimijoiden kanssa. Sallan kunta Erkki Parkkinen kunnanjohtaja
      • Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöterveyslautakunta, Kemijärven, Sallan, Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien ympäristönsuojeluviranomainen
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Luonnoksessa Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaksi 2019-2014 on pyritty huomioimaan valtion maille kohdistuvat erilaiset intressit sekä tavoitteet. Toimintaohjelman aikana tulee kiinnittää erityistä huomiota eri tavoitekohtien toteuttamiseen, jotta ne eivät jää yleisluontoisiksi kirjauksiksi. Maa-ainespaikat Tavoitteissa mainitaan maa-ainespaikkojen ylläpitäminen kansalaisten kotitarvekäyttöön. Maa-aineslain mukainen kotitarvekäyttö on käyttöä, jossa ainesta otetaan omalta maalta tai yhteisalueelta tavanomaiseen kotitarvekäyttöön. Tästä lähtökohdasta katsottuna maa-ainesten ottaminen valtion maalta ei ole kotitarveottoa. Maa-ainesten ottamistoiminnassa tulisi suunnitelmallisesti maisemoida vanhoja ottoalueita ja pyrkiä estämään maa-ainesten luvaton ottaminen jo maisemoiduilta alueilta. Kalastus ja metsästys sekä kala- ja riistakannat Tavoite kalastuspaineen hajauttamisesta ja luontaisen lisääntymisen edistämisestä on hyvä asia. Kalastuspainetta tulisi kohdistaa erityisesti puronieriään, jotta puronieriäkannat eivät uhkaisi enempää Suomen alkuperäisiä kalakantoja. Pitkällä aikajaksolla tulisi olla tavoitteena puronieriän poistaminen taimenen kutuun sopivilta alueilta. Kaikkien metsäautoteiden kunnostusten yhteydessä tulisi huolehtia siltarummuista johtuvista kalojen vaellusesteiden poistamisesta. Metsäautoteiden kunnostusten yhteydessä tulisi kunnostaa/poistaa myös lähialueiden vaellusesteet. Metsänhakkuiden ja muiden metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä tulisi huolehtia että kiintoaine- ja muut päästöt eivät heikennä pienvesien tilaa esimerkiksi sorakoita tukkimalla. Kalastusoikeuksien vuokrasopimuksiin tulisi kirjata selkeät ehdot muustakin toiminnasta kuin käytettävistä pyydyksistä. Mikäli ehdot eivät ole selvät, niin vuokramiehille voi tulla houkutus tuoda alueelle muun muassa kota- ja savustusrakennelmia. Epäselvät vuokraehdot voivat vaikeuttaa jätelain mukaista valvontaa ja rakennelmat voivat tosiasiallisesti rajoittaa muiden käyttäjien kalastusta ja virkistystä. Vuokraehtojen tulisi ensisijaisesti olla sellaisia, etteivät ne haittaa jokamiehenoikeuksien toteutumista. Kaupallisten metsästyslupien varaamista paikallisten erämatkailuyritysten käyttöön voidaan katsoa positiiviseksi asiaksi, koska se todennäköisesti parantaisi tiedonkulkua porotalouden kanssa ja edistäisi paikallisviranomaisten tuntumaa käytettävistä metsästystavoista ja metsästyksen mahdollisista ongelmatilanteista. Vieraslajit Vieraslajien torjunnasta tulee huolehtia konkreettisesti. Erityisesti tulee huolehtia että maanrakennus- ja teiden kunnossapitourakat eivät levitä vieraslajeja, kuten lupiineita. Vieraslajien torjunnan kannalta tarpeelliset ehdot tulee kirjata urakkasopimuksiin. Myös muiden vieraslajien torjunnasta tulee huolehtia ja vieraslajihavainnoista tulee tehdä ilmoitukset myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Luonnon- ja ympäristönsuojelu Hakkuita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös lintujen merkitykselliset lisääntymis- ja levähtämisalueet. Hakkuut tulee suunnitella siten että uhanalaiset lintukannat eivät vaarannu. Tekopökkelöiden teossa ja muussa luonnonsuojelua edistäväksi tarkoitetuissa toimenpiteissä tulee huolehtia että toimenpiteet tosiasiallisesti edistävät monimuotoisuutta esimerkiksi riittävän suurilla paikallisilla lahopuukeskittymillä. Metsänhakkuiden ja muiden metsätaloustoimenpiteiden tulee olla kestäviä luonnon- ja ilmastonsuojelun näkökulmasta. Toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee arvioida lainsäädännön ja uusimman tieteellisen tiedon perusteella. Roskaantumisen ja ympäristövahinkojen ehkäisy Retkeilyrakennelmilla ja valistuksella tulee pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen roskaantumisen ehkäisyyn. Metsänhakkuu- ja muihin urakkasopimuksiin tulee kirjata ehdot/toimenpiteet öljy- ja muiden ympäristövahinkojen ennaltaehkäisemiseksi sekä toimenpiteiksi onnettomuustilanteissa. Mobiililuvat ja muut uudet käytännöt Helppokäyttöiset ja laajaan tietoisuuteen saatetut lupakäytännöt ovat kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen näkökulmasta positiivinen uudistus. Toimivat lupakäytännöt voivat vähentää neuvonnan tarvetta ja ne kohdistavat toimintaa lailliseen ja haluttuun suuntaan.
      • Posion kunta, Kunnanhallitus
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Posion kunta yhtyy Itä-Lapin kuntayhtymän samasta aiheesta antamaan lausuntoon.
      • Lapin ELY-keskus
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (myöh. Lapin ELY-keskus) katsoo Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelman 2019-2024 sisältävän varsin moninaisia ja kannatettavia toimia Lapin maiden ja vesien biologisen monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Luonnonvarojen käyttöä ja suojelua edistetään suunnitelmassa monipuolisesti. Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat-vastuualue haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota muutaman suunnitelmassa esitettyyn kirjaukseen. Sivulla neljä kohdassa 11 on käsitelty asemakaavoitusta ja kohtaan liitetyssä case-tapauksessa on esimerkkinä alueen vuokraaminen matkailuyrittäjälle. Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat-vastuualue toteaa, että tapauksesta ja alueesta riippuen voitaneen laatia myös asemakaava. Yleis- tai asemakaavoja ei enää vahvisteta, vaan oikeampi tapa on viitata joko kaavan hyväksymiseen tai kaavan voimaantuloon riippuen siitä, mitä on sovittu. Ilmeisesti tässä tarkoitetaan kaavan voimaantuloa. Sivulla 22 kohdassa seitsemän on esitetty, että maankäytön suunnittelulla ja kaavoituksella luodaan toimintaedellytyksiä matkailualueiden yrityksille. Tähän kohtaan liittyen Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat-vastuualue haluaa nostaa esiin seuraavaa. Alueidenkäytön kannalta keskeisiä suunnitelmia valmistellaan ja päätöksiä tehdään eri tahoilla valtionhallinnossa. Tässä suunnittelussa ovat tärkeässä osassa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ensisijaisena tarkoituksena on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Valtion viranomaisten on siten arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kannalta, sekä tukea ja edistää tavoitteiden toteutumista. Suunnitelmassa tulisi kuvata, miten sillä tuetaan ja edistetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Uudet valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat tulleet voimaan 1.4.2018. Päätöksellä valtioneuvosto korvasi valtioneuvoston 30.11.2000 tekemän ja 13.11.2008 tarkistaman päätöksen valtakunnallisista alueiden-käyttötavoitteista. Lapin ELY-keskuksen maaseutu- ja energia yksikkö pitää tärkeänä, että Metsähallitus ottaisi tavoitteissa huomioon jäkälikön elpymisen edistämisen. Metsänhoidollisilla toimilla on merkitystä jäkälikön elpymisessä, mm. hakkuukierron, valoisuuden lisäyksen (harvennukset) ja maanmuokkauksen kautta. Metsähallitus toimii porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetukilain sekä kolttalain mukaisten erityisten etuuksien luvittajana. Tämä tehtävä tulisi ottaa huomioon myös luonnonvarasuunnitelman tavoitteissa. Peitteellisen metsänkäsittelyn tavoiteosuus tulisi kirjata myös tavoitteeseen 2.3. Tavoitteessa 3.3. tulisi esittää myös riistatiheiköiden määrällinen tavoite sekä esittää kaikki tavoitteet samassa mittakaavassa (m3/ha). Lapin maaseutu- ja energiayksikkö esittää harkittavaksi indikaattoreiden luomista luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisen seurantaan.
      • Muonion kunta, Muonion kunnanhallitus 18.2.2019 § 53
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • - Kohdan 1.5. Case: Ylimuonion valtionmaiden käyttösuunnitelma oli hyvä ja koko Länsi-Lapin alueelle positiivinen prosessi. Neuvottelumenettely oli kehittynyt ja sidosryhmäedustajien kuuleminen kattavaa. Pienaluesuunnittelussa suojelutavoitteet ovat sittemmin toteutuneet juuri luvatulla tavalla. Näin on voitu merkittävällä tavalla edistää moninaiskäytön mahdollisuuksia sekä suojelutavoitteiden toteutumista sekä uskottavuutta Metsähallituksen ja paikallisten yhteistyön toimivuuteen. Tähän samaan hyvien case:ien sarjaan lukeutuvat keväällä 2018 läpi-käytyjen eräiden luontokohteiden suojelualuesuunnittelut; ne etenivät ripeästi ja paikallisten kanssa neuvotellulla tavalla. - Kohdat 1.11. ja 1.12.: Eräissä tapauksissa uusinvestointikohteissa on kysyntää myös kaavoittamattomille maa-alueille, joihin yritystaho on valmistautunut laatimaan tarvittavan kaavan. Näihinkin tapauksiin tulisi vastata positiivisessa hengessä ja mahdollistaa ne. - Kohta 1.16.: On äärimmäisen tärkeää, että vesistöalueittain on ns. yhteiskäyttöalueita, kalastuksenharjoittajille sekä kaikille muille vesillä liikkujille, vastapainona käytöltään rajattujen yksityismaiden ja vaikeiden pääsymahdollisuuksien alueille. Tässä mielessä valtion rantamaat ovat kansallinen rikkaus ja ne tulee entistä selvemmin mieltää myös sellaisiksi, eikä kaikkia saa kaavoittaa yksityiseen tai kaupalliseen käyttöön. - Kohdan 1.18. Case: Lupakiintiöitä määritettäessä paikalliset (esimerkiksi riistanhoitoyhdistysten) kannat tulisi paremmin selvittää; nyt niillä ei ole käytännössä minkäänlaista painoarvoa. Metsästysoikeuksien laajamittaisesta vuokraustoiminnasta Pohjois-Suomen valtionmailla tulee pidättäytyä; riistakannat eivät kestä reviirimetsästystä, eikä valtion maiden metsästysalueiden vuokraustoiminnan lisäämiselle ole suomalaisessa metsästyslupamenettelyssä tarvetta. - Kohta 2.2.: Tapahtuvien hakkuiden yhteydessä tiedotetaan netissä alueista, joilta paikalliset asukkaat voisivat kerätä hakkuutähteitä polttopuiksi. - Kohta 2.9.: Tutkittaisiin paljonko kustannukset lisääntyisivät, jos latvat juoksutettaisiin motossa läpi, ja tällaisen alueen polttopuu joko kerättäisiin tienvarteen energiapuuksi tai markkinoitaisiin paikallisille asukkaille metsästä kerättäväksi. - Kohta 3.2.: Hakkuiden kiinnitettäisiin huomiota maisemien avaushakkuisiin maisemallisesti merkittävien paikkojen kohdalla (esim. Särkijärven postikorttimaisema). Hakkuiden yhteydessä säilytetään kulttuurihistoriallisesti tärkeitä maisemia (esim. Muonio Salmijärvi / Salmivaaran rinne). - Kohdan 3.21. Case: Esimerkiksi luvaton moottorikelkkailu reittien ulkopuolisilla erämaa-alueilla (matkailukeskusten lähietäisyyksillä), samoin kuin maastoautojen käyttö metsästyskohteisiin on käytännössä valvonnan ulkopuolella. Ja on kuultu sellaisiakin valvoja-arvioita, että kun ne ovat "bisnestä" niin sen vuoksi niihin on vaikea puuttua. Näinhän ei tietenkään voi olla, vaan suunnitelmissa juhlallisten lauseidenvastapainoksi tarvitaan käytännön toimenpiteitä asioiden pitämiseksi laillisuuden rajoissa. - Kohdan 3.25. Case: Meillä on Länsi-Lapin alueella pelkästään yhden pienen kunnan alueella kaksi merkittävää kohdetta, Lapin Helvetti eli Pakasaivon rotkojärvi sekä Muonionjoen Äijäkosken alue, jotka tosin eroavat arkeologisista kulttuurikohteista, mutta muutoin täyttävät kaikki suojelun ja kunnossapidon kriteerit. Lapissa on lukuisia samanlaisia kohteita, jotka sijaitsevat valtion maalla, ja joiden kunnossapidosta, turvallisuudesta ja suojelusta jälkipolville tulisi valtion eli Metsähallituksen vastata, vaikka yhteistyössä paikallisten kuntien kanssa. Tällä hetkellä tämänkaltaisten kohteiden tulevaisuus on hahmottumatta ja pelkona on niiden jääminen "isännättöminä" hoitamatta ja niiden kulttuuriset, luontoarvoihin perustuvat ja matkailulliset vahvuudet hyödyntämättä. Tähän asiaan olisi hyvä saada vähän lisää tavoitteita ja toteutusformaattien kuvausta toimenpideohjelmassa. Kohta 3.25.: Pakasaivossa runsaasti kävijöitä kesäisin. Alueen rakenteiden kehittämiseksi hanke, jolla paikasta tehtäisiin turvallinen elämyspaikka yhdessä yrittäjien kanssa.
      • Puolustusvoimat, Jääkäriprikaati
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Vajaailmoitus.
      • Pyhä-Luosto Matkailuyhdistys ry, Pyhä-Luosto Matkailuyhdistys ry on alueorganisaatio, joka edustaa Pyhä-Luosto matkailualueen yrityksiä.
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Pyhä-Luosto Matkailuyhdistys ry esittää karttamerkinnöissä Matkailun painopistealueiden laajentamista sekä Monikäyttömetsä-merkinnän muuttamista Rajoitetun metsänkäsittelyn ulkopuoliseksi erityisalueeksi kahdelta alueelta Lapin luonnonvarasuunnitelman maankäyttökartassa. Molemmat muutokset koskevat Pyhä-Luosto matkailualuetta keskeisesti palvelevia poro- ja koiratilojen ympäristöä. Matkailu Pyhä-Luosto alueella on kasvanut ja kansainvälistynyt voimakkaasti viimeisimpin kolmen vuoden aikana, vuotuiset kasvuluvut esim. rekisteröidyissä yöpymisissä ovat olleet vajaasta 10%-16%. Luonto, maisema ja rauha ovat argumentteja, joita erityisesti kansainväliset asiakkaat alueella kiittävät ja arvostavat ja ne ovat selkeästi syy tulla alueelle. Poro- ja koiratilojen talvireitit kulkevat halki lumisten metsien ja molemmat kuuluvat suosituimpien aktiviteettien joukkoon Pyhä-Luosto matkailualueen palvelutarjonnassa. Näin ollen tilojen ja niiden lähiympäristössä olevien metsien turvaaminen mm. hakkuilta on ensiarvoisen tärkeää koko matkailualueen menestyksen kannalta. Esitämme, että matkailun painopistealueeksi laajennetaan koko kansallispuiston alue, myös sen kärki ns. Yli-Luosto alueella. Alakitisen tien varrella sijaitsevan Jaakkolan Porotilan tilan läheisyydessä, kansallispuiston reunamilla ja kärjessä olevat valtion maat sisällytetään matkailun painopistealueeksi ml. Koivikkomaan kuusikko ja Monikäyttömetsä ko. alueilta muutetaan Rajoitetun metsänkäytön erityisalueeksi. Vastaavasti esitämme, että Poropuisto Koparan ja Arctic Husky Farmin alueella matkailun painopistealue laajenee Rykimäselästä Liikamaan suuntaan ja sieltä kulkemaan lohkon rajaa Honkaselän kautta Pikkuvaaraan ja edelleen Pikkuvaarasta Vitsaselän pohjoispuolta kunnanrajaan. Ja myös ko. alueella Monikäyttömetsäalue muutetaan Rajoiten metsänkäsittelyn erityisalueeksi.
      • Kaivosteollisuus ry, Pekka Suomela, Suomela Pekka
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Kaivosteollisuuden ja malminetsinnän yritykset työllistävät tuhansia lappilaisia ammattilaisia. Lappi on vahvan kaivososaamisen aluetta. Kiertotalous ja energiamurros tarvitsevat raaka-aineita ja niiden jalosteita - Lappi on vahva toimija tällä alueella. Suomen tulisi ottaa selkeä kanta ja tukea valtion mailla tuotettavien tärkeiden raaka-ainevarantojen löytämistä ja hyödyntämistä. Näin siksi, että lausuttavana olevassa suunnitelmissa muun muassa mainittua vihreämpää ja puhtaampaa energiaa voidaan tuottaa ja varastoida. Puuvarojen rinnalla kallioperän mineraalivarat ansaitsevat yksilöidymmän käsittelyn suunnitelmassa. Fossiilisten polttoaineiden vähentäminen edellyttää kestävän kaivostoiminnan edistämistä. Hiilijalanjäljen pienentämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa tulee tehdä ruohonjuuritasolta (raaka-ainehankinta) lähtien, ei vaan lopputuotteiden osalta. Metsähallitus tukee matkailua ja sen kehittämistä alueillaan. Matkailu tulee jatkossakin tarvitsemaan kaivosteollisuuden tuotteita, jolloin sen tukeminen, että nämä toiminnan toteuttamiseen tarvittavat raaka-aineet olisi hyvää tuottaa mahdollisimman kestävästi kotimaassa. Kansalliset ja aluetaloudelliset vaikutukset ovat kaivosalan osalta niin suuret, että toimiala ansaitsee selkeämmän kirjauksen suunnitelmaan. Vastuullisuuden kannalta suunnitelmassa olisi hyvä tuoda esiin, että Lapissa Kestävän kaivostoiminnan verkoston toiminta on ollut erityisen aktiivista ja verkoston lappilaiset toimijat ovat olleet kehittämässä verkoston toimintaa.
      • Kross Guido
        Päivitetty:
        19.2.2019
        • Poliittisesti etuoikeudettuja yhteiskuntaryhmiä ei ole enää olemassa , - Suomi on täysivaltainen tasavalta. OSALLISTUMINEN POISSULKEMINEN Ensinnäkin henkilön tai ryhmän kulttuurisen syrjäytymisen voi joskus olla sellainen, että hän ei salli tämän henkilön tai ryhmän osallistua yhteiskuntaan tavalla, jolla muille sallitaan ja kannustetaan tekemään. Tätä voidaan kutsua "osallistumisen poissulkemiseksi". ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948. Sen 22 artiklassa säädetään: "Kullakin henkilöllä on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen, ja hänellä on valta saada nauttia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat välttämättömiä hänen ihmisarvolleen ja hänen henkilöytensä kehittymiselle" Joissakin tapauksissa syrjinnän vastaisessa politiikassa käytetyt tunnusmerkit viittaavat suoraan kulttuurisiin ominaisuuksiin. Tämä koskee erityisesti uskonnollisten yhteisöjen syrjintää, mutta sitä voidaan soveltaa myös ryhmiin, jotka määritellään kielellä, sosiaalisella alkuperällä tai muulla tunnistusominaisuudella. Ilman ihmisten osallistumista osallistumiseen voi liittyä eri henkilöiden ominaisuuksia, kuten sukupuoli, etnisyys tai uskonto. Syrjinnän ensisijainen perusta monissa tapauksissa osallistumisen poissulkemisessa on asianomaisten ihmisten kulttuuriyhteys, mikä johtaa heidän syrjäytymisestään osallistumiseen koulutukseen tai työllisyyteen tai poliittiseen päätöksentekoon. Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä (7. tuomarinohje). Yhdenvertaisuusloukkaukset ilmenevät usein ns. omien suosimisena. Järjestäytynyt rikollisuus, kuten rikollisuus yleensä, ei leviä sattumanvaraisesti. Kansojen alistaminen vieraalle alistumiselle, ylivaltiolle ja hyväksikäytölle on perusihmisoikeuksien kieltäminen, on vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja estää sen edistämisen maailmanrauhaa ja yhteistyötä Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat vähimmäisstandardeja. HE92+2002 __ Paliskuntain yhdistys: Yhteistyöryhmässä ei avattu minkäänlaista keskustelua hakkuutavoitteista, eikä tavoitteita annettu edes tietoon ryhmän jäsenille ennakkoon. Tavoitteet esiteltiin ryhmälle sen viimeisessä kokouksessa ilmoitusluontoisesti. Voikin todeta, että Metsätalouden tavoitteet laadittiin puhtaasti Metsähallituksen intressien mukaisesti, eikä poronhoidolla tai luonnonsuojelulla ole käytännössä vaikuttamismahdollisuuksia esimerkiksi alueellisiin hakkuutavoitteisiin luonnonvarasuunnittelutyössä. Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun prosessien nykykäytäntö ei ole asianmukaista sidosryhmien tarpeiden huomiointia, eikä ota riittävästi huomioon metsätaloustoimista haittaa kärsiviä tahoja. ¨ Metsähallituksen alueelliset luonnonvarasuunnitelmat vahvistetaan liikelaitoksen hallituksessa (12 §). Suunnitelma on Metsähallituksen sisäinen asiakirja, jolloin se ei ole hallintopäätös, eikä siitä voi valittaa. Tämä tarkoittaa, että Luonnonvarasuunnitelmien laadinnassa heikkoon osaan jäävän asianosaistahon ainoaksi todelliseksi vaikuttamismahdollisuudeksi jää kansalaisaktivismi. Tästä onkin jo nähty vahvoja signaaleja, kun muun muassa valtion maita koskeva Avohakkuut historiaan-kansalaisaloite keräsi riittävän määrän allekirjoituksia edetäkseen eduskunnan käsittelyyn. __ Esitän ilmeisyysvaatimuksen! TÄLLÄINEN MENETELMÄ EI OLE TASA-ARVOISTA KUULEMISTA, JA ON SELVÄSTI TSSn sekä KPn SOPIMUSTEN VASTAISTA MENETTELYÄ! Viivytyksettä on oetettava mukaan kaikki kansalaiset, ja jokaista henkilöä pitää tosiasialliseti kuulla, myös ulkomalaisa. Ikääntyneitä (65 vuotta täyttäneitä) on Suomessa 1,2 miljoonaa, joista n. 500 000 ei ole käyttänyt verkkopalveluita (Tilastokeskus 2015).  Kielimuurin taakse jäävät esimerkiksi maahanmuuttajat TYÖRYHMÄ EI OLE OTTANUT MUKAAN SÄÄTÄMISVAIHESSA KANSALAISIA! TYÖRYHMÄ ON JÄTTÄNYT HUOMIOTTA KANSLAISTEN ITSEMÄÄRÄMISOIKEUDET, KANSAINVÄLISET IHMISOIKEUSSOPIMUKSET SEKÄ MAAN PERUSTUSLAIN. Valtion keskeisenä tehtävänä on turvata ihmisarvon loukkaamattomuus yhteiskunnassa. Tämä on kaikkien perus- ja ihmisoikeuksien lähtökohta. Ihmisarvon vastainen kielto koskee sekä fyysistä että henkistä kohtelua. Se on tarkoitettu kattamaan kaikki julmat, epäinhimilliset tai halventavat rangaistuksen tai muun kohtelun muodot. "Eriarvoistuminen on Suomessa keskeinen turvattomuustekijä" SM Julkinen toiminta on perimmiltään toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi. (VM virkamieseetiikka 8/2000) "Suomalaisen demokratian suurimpana haasteena voidaan pitää äänestysaktiivisuuden laskemista ja osallistumisen eriarvoistumista." Eriarvoistuminen on Suomessa keskeinen turvattomuustekijä SM Yleisö tarvitse oikeusturvaa kaikissa häntä koskevissa ratkasussa, olipa kysymys yksityisten henkilöiden tai yhtesöjen päätöksistä ja toimenpiteistä. Oikeusturva tarve on erityisen suuri hallinnon alalla. Julkisoikeudellinen lainsäädäntö koskee kaikkia kansalaisia. Esimerekkeinä voidaan mainita veroitus, sosiaaliturva, kaavoitus ja seutusuunnittelu, ympäristösuojelu, terveydenhuolto, opetustoimi, julkisen yhteisöjen keskeiset sekä niiden ja yksityisen kansalaisen väliset suhteet. Kehitys on samalla lisännyt ristiriitojen syntymisen mahdollisuutta. Seurauksena on vastaavasti tarve kehittää sitä menettelyä, jossa julkisoikeudelliset ristiriidat ratkaistaan. OM ”Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. On kuitenkin ihmisryhmiä, joiden kohdalla oikeudet eivät toteudu, ellei niihin kiinnitetä erityistä huomiota ja toteuteta erityisiä toimia oikeuksien varmistamiseksi. Vammaiset ihmiset ovat yksi tällainen ihmisryhmä. Tämän vuoksi on tarvittu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus ja tämän vuoksi tarvitaan myös erityisiä kansallisia toimia”, totesi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila toimintaohjelman julkistustilaisuudessa 13.3. (STM 13.3.2018 13.00 Tiedote 33/2018) Katson, että on laiminlyöty kansalaisten itsemäärämisoikeutta kun kuulemiset on osoitettu suroraan vain tietyille tahoille, muttei esim. kansalaisjärjestöille eikä edes ulkomaalaisryhmille jotka eivät osaa suomea. Eduskunta pitää antaa välittömästi epäluottamuslauseen tai saattaa oikeudelliseen vastuuseen valtioneuvoston, joka toimii TSS-sopimuksen vastaisella tavalla. Viiytyksettä, heti on siis ryhdyttävä täyttämä kansalais- sekä virkavelvollisuuksia! Heti pitää ottaa mukaan lakien sekä asetusten säätämiseen kaikki kansalaiset, mm. ulkomaalaiset! TSS sopimuksen sekä KP-sopimuksen laiminlyönti DECLARATION OF PRINCIPLES ON EQUALITY -laiminöyönti Jokainen laki sekä asetus koskee siis jokaista kansalaista, mutta heitä ei ole edes kuultuu eikä heitä ole otettu asian valmisteluun. On kuultava ainakin kaikkia niitä ryhmiä, joiden alalla suunniteltu hanke/lainsäädäntö vaikuttaa. Tälläinen toimintaa on maan perustuslain sekä ihmisoikeussopimusten mm. KP:n sekä TSS vastainen, ja on räikeä rikkomus kansalaisten kohtiin kansalaisten näkökulmasta, asiaan kohdistuu siis syrjintää, sananvapuden estäämistä, vainoa sekä korruptioa. (Sosiologisessa merkityksessä korruptio on liidetty myös intressikonflikteihin. Näin siksi, että konflikteja voidaan ratkaista lahjonalla tai muulla tavoin tukemalla päätöksentekijöitä tietun intressantin etujen turvaamiseksi. Tälläistä toimintaa on pidetty korruptiivisena silloinkin, kun lakeja ei ole rikottu.) Lakien ja asetuksien laatimisessa/säätämisessä haluttaan rikkoa (rikotaan systemaattisesti) perustuslakia sekä kansainvälisiä ihmioikeussopimuksia! ESITTÄN KAIKKIEN KANSALAISTEN SEKÄ NÄKEMÄTTÖMIEN KANSALAISRYHMIEN PUOLESTA ilmeisyysvaatimuksen, intressikonfliktin poistamisvaatimuksen, kaikkien kansalaisten osallistumista ja kuulemista koskevan vaatimuksen, - tasapuolisuusvaatimuksen “equality of arms" sekä oikeutettujen odotusten suojan vaatimuksen. Lainsäädäntö on oikeusjärjestyksen kesikeinen osa, ja ihmisoikeudet ovat yksilön oikeuksia, joita valtio ei voi pidättää itselleen. Viiytyksettä, heti on ryhdyttävä täyttämä virkavelvollisuuksia! KAIKKIA KANSALAISIA PITÄÄ ASIASSA AIDOSTI KUULLA , EI VAAN TIETYJÄ ETURYHMIÄ!!! Lisäperusteluja: Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös. PL 2.3 §:stä johdettu lakisidonnaisuus luo yksilölle oikeuden vaatia ja edellyttää, että viranomaiset toteuttavat laissa määritellyt oikeudet ja edut. Perusoikeussuojan alkamis- ja päättymisajankohta Ehdotuksen lähtökohtana on, että perusoikeudet kuuluvat luonnollisille henkilöille heidän elinaikanaan. Ihminen tulee siten perusoikeuksien haltijaksi täysimääräisesti syntymänsä hetkellä ja on niiden suojan piirissä kuolemaansa asti. (HE 309/1993) Eduskunnan perustuslakivaliokunta on eri yhteksissä korostuanut hallituksen velvollisuutta huolehtia ihmisoikeusnormien asianmukasesta huomioon ottamisesta lainvalmistelussa (ks. PeVM 3/1988 vp. ja PeVL 2/1990 vp.) Perusoikeusnormit sitovat yleisesti kaikkia lainsäädämisprosessiin osallistuvia valtioelimiä (Hiden 1971, 18-19) Eduskunnan on tehtävä hallituksen budjettiesitykseen sellaiset muutokset että sopimuksen määräys kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen keskittämisestä sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen tulee toteutetuksi. Samoin eduskunnalla on velvollisuus käyttää poliittista ja oikeudellista kontrollivaltaansa sopimuksen toteuttamiseksi esim. niin, että eduskunta antaa epäluottamuslauseen tai saattaa oikeudelliseen vastuuseen valtioneuvoston, joka toimii TSS-sopimuksen vastaisella tavalla’’ (Kansainväliset ihmisoikeudet, 1988, Heikki Karapuu s. 84). KP- sopimuksen 26 artiklan mukaan kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Sopimuksen kansallista noudattamista valvova YK:n ihmisoikeuskomitea on katsonut tämän sopimusmääräyksen edellyttävän, että suojan syrjintää vastaan tulee kattaa viranomaistoiminta kokonaisuudessaan sekä yksityisten väliset oikeussuhteet keskeisillä elämänaloilla kuten työ ja asuminen. Syrjityksi tulleella on sopimuksen 2 artiklan perusteella oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot. Oikeusministeriö 6.10.2017 12.26 Tiedote Oikeusvaltioperiaatetta kunnioitettava Oikeusministeri Häkkänen esitti puheessa myös huolensa siitä, että EU-maissa on ilmennyt lipsumista oikeusvaltioperiaatteesta Useat oikeudellisesti sitovat kansainväliset velvoitteet asettavat Suomelle täsmälliset vaatimukset siitä, millä tasolla oikeusturvan tulee maassamme olla. Näiden vaatimusten voimassaolo ei riipu siitä, millaiset taloudelliset tai poliittiset suhdanteet maassamme tai ympärillämme kulloinkin vallitsevat. Tätä seikkaa ei voi sivuuttaa, vaan oikeuslaitoksen toimintaan tehtävien taloudellisten panostusten tulee olla linjassa sen kanssa, mitä oikeusjärjestelmän toiminnalta kansainvälisten velvoitteiden ja oman prosessilainsäädäntömme puolesta vaaditaan. ( lml_oikeusturvaohjelma ) Julkisen vallan sekä kansalais- ja järjestötoiminnan herkkä suhde Laajamittaisempana käytännön toiminnan muutosprosessina kumppanuustyötä voidaan käynnistää vasta siinä vaiheessa, kun tulevat maakunnat ja uudistuvat kunnat pääsevät vauhtiin käytännön toiminnan rakentamisessa. Kumppanuudessa toimittaessa tärkeimpiä lähtökohtia ovat yhdenvertaisuus, luottamus, avoin vuorovaikutus sekä toisen osapuolen lähtökohtien tunteminen ja niiden kunnioittaminen. Julkinen valta – valtio ja kunnat – eivät myöskään voi eivätkä saa määritellä kansalaisyhteis-kunnalle rooleja ja tehtäviä, jotka esimerkiksi kansalais- ja järjestötoimijoiden tulisi ottaa vastaan. Kansalais- ja järjestötoiminta perustuu aina ihmisten omaan haluun osallistua ja vaikuttaa. Kansalais- ja järjestötoiminnan eetos lähtee aina alhaalta ylöspäin, eikä julkinen valta voi koskaan yksipuolisesti määritellä kumppanuudenkaan agendaa. TEM UM: Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille Merkittävin ja tunnetuin ihmisoikeuksia koskeva asiakirja on YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948. Julistuksen pohjalta on solmittu joukko kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Julistuksen ydinsanoma on, että ihmisoikeudet ovat kaikkien ihmisten synnynnäisiä oikeuksia eikä valtio tai kukaan muukaan voi niitä yksilöltä riistää. Ihmisoikeudet ovat samat kaikille ihmisille riippumatta rodusta, ihonväristä, sukupuolesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, omaisuudesta, syntyperästä tai muista vastaavista seikoista. Ihmisoikeuksien julistus kattaa keskeiset ihmisoikeudet: sekä niin sanotut kansalais- ja poliittiset oikeudet (KP-oikeudet) että niin sanotut taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet (TSS-oikeudet). Kansalaisoikeudet turvaavat jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen vapauspiirin, johon julkinen valta ei saa puuttua. Poliittiset oikeudet suojaavat yksilön osallistumista vapaaseen yhteiskunnalliseen toimintaan. TSSoikeudet eroavat sikäli KP-oikeuksista, että niiden toteutuminen edellyttää yleensä julkiselta vallalta aktiivista toimintaa eikä pelkästään pidättäytymistä puuttumasta yksilön vapauspiiriin. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaate vahvistettiin ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Wienissä vuonna 1993. KP- ja TSS-oikeudet ovat yhtä tärkeitä ja niiden toteutuminen liittyy toisiinsa. Sananvapaudella on merkitystä vain silloin kun ihmiset osaavat lukea. Tiedotusvälineet, sananvapaus ja demokratia Vapaiden ja eri näkökantoja edustavien tiedotusvälineiden olemassaolo on ensiarvoinen tärkeää sekä hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen että tasa-arvon ja demokratian kehityksen kannalta. Demokratian tunnuspiirteisiin kuuluu oikeus ilmaista myös hallituksen linjasta poikkeavia ja kriittisiä näkemyksiä. UM Vähemmistöt ja alkuperäiskansat Vähemmistöihin kuuluvat joutuvat usein muita helpommin ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi. Siksi esimerkiksi etnisiin, uskonnollisiin, kielellisiin tai seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaaminen on erityisen tärkeää. Vähemmistöjen eduista huolehtiminen palvelee myös konfliktien ehkäisyä: konfliktien taustalla on monesti etnisten ryhmien välisiä ristiriitoja ja vähemmistöoikeuksien loukkauksia. Alkuperäiskansojen ongelmat ovat usein samankaltaisia kuin vähemmistöjen. Alkuperäiskansoihin kuuluvat ovat usein vähemmistönä maassaan ja heidän ihmisoikeutensa ovat alttiita loukkauksille. TSS-oikeuksien toteutuminen on erityisen tärkeää alkuperäiskansoille, joiden kulttuurit ovat monin paikoin vaarassa tuhoutua syrjäytymisen tai taloudellisen muutoksen vuoksi. Eduskunta ei saa edes perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää lakeja, jotka ovat TSS-sopimuksen vastaisia. Sopimuksella on siis sen alhaisesta voimaansaattamismuodosta riippumatta osittain jopa suurempi normatiivinen voima kuin perustuslailla. TSS-sopimus sitoo lainsäädäntötoiminnan ohella myös eduskunnan budjettivaltaa. Eduskunnan on tehtävä hallituksen budjettiesitykseen sellaiset muutokset että sopimuksen määräys kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen keskittämisestä sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen tulee toteutetuksi. Samoin eduskunnalla on velvollisuus käyttää poliittista ja oikeudellista kontrollivaltaansa sopimuksen toteuttamiseksi esim. niin, että eduskunta antaa epäluottamuslauseen tai saattaa oikeudelliseen vastuuseen valtioneuvoston, joka toimii TSS-sopimuksen vastaisella tavalla’’(Kansainväliset ihmisoikeudet, 1988, Heikki Karapuu s. 84). ’’Perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan eduskunta päättää valtiontaloudesta. Tällä viitataan erityisesti perustuslain 83 §:n 1 momentin säädökseen eduskunnan toimivaltaan päättää talousarviosta vuodeksi kerrallaan. Eduskunta käyttää pääsääntöisesti budjettivaltaansa lainsäädäntötyön muodossa. Kuitenkin budjetin tosiasiallinen käyttö ja varojen hyödyntäminen kanavoituu hallituksen ja ministeriöiden sekä virkamiehistön kautta. Varojen kohdentamisella onkin erityinen merkitys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisella. Perusoikeudet saattavat, paitsi velvoittaa määrärahan osoittamista tiettyjen perusoikeuksien toteuttamista turvaaviin tai edistäviin käyttötarkoituksiin, myös kieltää määrärahan osoittamisen perusoikeuksia loukkaaviin tarkoituksiin. On nimittäin huomattava, ettei resurssipulaan viittaaminen poista valtion vastuuta huolehtia perusoikeuksien asianmukaisesta toteuttamisesta’’. (Perusoikeudet Veli-Pekka Viljanen, OTL, Turun yliopiston valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professori) Edustuksellinen demokratia on edelleen tehokkain tapa päättää yhteisistä asioista ja suurista linjoista jäsenmäärältään suurissa yhteisöissä. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjät valitsevat itselleen edustajat, jotka kansalaisten valtuuttamina tekevät päätökset yhdessä muiden edustajien kanssa. Ongelmana on, että osallistuminen ja osallistumattomuus ovat jakautuneet epätasaisesti eri sosioekonomisten ryhmien kesken. Suomessakin edustuksellisen järjestelmän tarjoamia vaikutuskanavia hyödyntävät eniten politiikasta paljon tietävät, korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset (tästä lisää julkaisun ensimmäisessä luvussa). Siten poliittiset ratkaisutkin edustavat enemmän näiden ryhmien tahtoa, mikä vahvistaa heikosti osallistuvien käsitystä siitä, että järjestelmä ei ole heitä tai heidän tarpeitaan varten. Ongelma ei poistu monipuolistamalla osallistumistapoja ja vaikutuskanavia, sillä myös niitä hyödyntävät ahkerimmin politiikasta paljon tietävät, korkeasti koulutetut ja hyväpalkkaiset. Kun demokratiaa pyritään vahvistamaan, huomion tulisi olla siihen osallistumattomien aktivoinnissa. Vain siten on mahdollista korjata osallistumisen väärentymää. Osallistuminen epätasaistuu ja vaikutusvalta kaventuu Nykyisellä yleisödemokratian aikakaudella kansalaiset ovat ikään kuin yleisön asemassa. Kansalaisten ja poliittisen eliitin välinen etäisyys on kasvanut, median ja mielipidemittausten rooli korostunut ja poliittisten toimijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet painottuneet sisältökysymysten sijaan.7 Päätöksentekijät eivät enää tavoita kansalaisia puolueiden, vaan median kautta. ! Suomessa järjestelmä kuitenkin on monimutkaisempi kuin muualla. Äänestäjä ei voi etukäteen tietää puolueiden mahdollisia hallituskumppaneita, eikä yksittäisen puolueen linja näyttäydy erityisen selkeänä, kun puolueiden ehdokkaat kilpailevat vaalipiirissä keskenään. Siten äänestyspäätöksellä on Suomessa epäsuorempi vaikutus maassa harjoitettuun politiikkaan kuin esimerkiksi Ruotsissa. Osallistumisen ja tiedon polarisaatio Suomessa on muodostunut ongelmaksi, että yhä useampi kansalainen jättää käyttämättä perustuslain takaaman oikeutensa osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon yhteisistä ja itseä koskevista asioista. Osallistuminen on jakautunut vahvasti eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Korkeasti koulutetuilla on korkein tietotaso ja vahvin poliittinen lukutaito, ja he myös osallistuvat koulutusalasta riippumatta. Korkeasti koulutetut kokevat muita useammin, että he voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon,29 ja he myös hyödyntävät eri vaikuttamistapoja muita yleisemmin. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista yli puolet koki kykenevänsä vaikuttamaan poliittiseen järjestelmään, kun taas alle neljännes niistä, joilla ei ollut minkäänlaista ammattikoulutusta, ajatteli samoin. 29 Elo & Rapeli 2012, 275 Demokraattisen järjestelmän perusajatus on kansalaisten yhtäläinen osallistuminen päätöksentekoon. Kun suuri osa kansalaisista järjestelmällisesti jättää osallistumasta, järjestelmän oikeutus kärsii. Edustuksellisen demokratian ei myöskään voida antaa kaventua politiikasta paljon tietävien ja hyvin menestyvien ja korkeasti koulutettujen lajiksi, vaan se kuuluu kaikille. Sen vuoksi edustuksellista järjestelmää tulisi pyrkiä uudistamaan siten, että se pystyisi vastaamaan kansalaisten odotuksiin paremmin. Myös yhtiöittämällä ja ulkoistamalla julkisia palveluita päätösvaltaa siirretään demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Päätösvaltaa siirtyy kansalaisten valitsemilta valtuutetuilta yhtiöiden hallituksille ja lisäksi päätöksenteon avoimuus kärsii, kun päätöksistä ja niiden taustoista tulee liikesalaisuuksia. Myös oikeusturva heikkenee, sillä yksityisiltä toimijoilta ei edellytetä samalla lailla suhteellisuus-, yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden noudattamista. Lisäksi vastuut hämärtyvät, kun esimerkiksi palvelun tuottaja ei ole vastuussa palvelun käyttäjälle vaan sen maksajalle, jolla on vain rajattua vaikutusvaltaa palvelun sisältöön.57 57 Kuusela & Ylönen 2015. Vallalla oleva yksilöllisyyden painottaminen voi myös heikentää ihmisten kykyä vaikuttaa asioihin yhdessä muiden kanssa. Vaarana on myös ristiriita kunkin kynnelle kykenevän omien intressien ja yhteisen hyvän välillä.98 Lisäksi ”ihmiset ovat mitä suuremmassa määrin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kuinka he osaavat kommunikoida oikeiden tahojen kanssa.”99 Korkeasti koulutettujen, politiikasta paljon tietävien vaikutusmahdollisuudet verrattuna politiikkaa vähemmän aktiivisesti seuraavien suhteen. 97 Häyhtiö & Rinne 2007, 12. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matteus 7:12) 955 Raamattu: 5. Moos. 16:1 Tuomarien velvollisuudet 18 "Asettakaa heimojanne varten tuomareita ja kirjureita kaikkiin kaupunkeihin, jotka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa. Heidän tulee tuomita kansaa oikeudenmukaisesti. 19 Älkää vääristäkö oikeutta älkääkä olko puolueellisia. Älkää ottako lahjuksia, sillä lahjus sokaisee viisaankin ja vääristää niiden asian, jotka ovat oikeassa. 20 Olkaa rehellisiä, noudattakaa oikeudenmukaisuutta, niin saatte elää ja pitää omananne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. JESAJA 10 1. Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat, Yleinen yhdeenvertaisuuslauseke Yleisellä yhdenvertaisuuslausekkeella ilmaistaan yhdenvertaisuutta ja tasaarvoa koskeva pääperiaate. 2Yleinen yhdenvertaisuuslauseke kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. "Syrjintä ei ole uhka vain yhteiskunnalle, vaan tietenkin myös sille yksilölle joka sen kohteeksi joutuu. Syrjintä merkitsee uhrin yhtäläisen ihmisarvon kiistämistä, ja syrjivällä käytöksellä on aina kaksinkertainen kielteinen vaikutus; teolla riistetään jokin uhrille kuuluva oikeus, palvelu tai muu oikeushyvä, samalla kun hänen identiteettiään loukataan perustavanlaatuisella tavalla. Syrjinnästä tekee erityisen vakavan ilmiön se, että se tavallisesti perustuu sellaisiin henkilön ominaisuuksiin joihin hän ei voi vaikuttaa, kuten etniseen tai rodulliseen2 alkuperään, sukupuoleen, ikään, sukupuoliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Syrjintä kohdistuu siten henkilön identiteetin kannalta olennaisen tärkeisiin alueisiin. Syrjinnän seuraukset ovat sen mukaisia: syrjinnän on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi vieraantumiseen, syrjäytymiseen, radikalisoitumiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin." Kun valtio loukkaa ihmisoikeuksia, loukkauksessa on kyse paitsi yksittäistä loukkauksen kohdetta, myös koko yhteiskuntajärjestystä vastaan kohdistuvasta teosta, oikeusvaltion perusteiden loukkaamisesta. Koskaihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia moraalisia oikeuksia, niiden loukkaamista on pidettävä erityisen vakavana. (Suvianna Hakalehto-Wainio) II.2 IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS (Universal Declaration of Human Rights; Déclaration universelle des Droits de l’Homme) Eduskunnan perustuslakivaliokunta on eri yhteksissä korostuanut hallituksen velvollisuutta huolehtia ihmisoikeusnormien asianmukasesta huomioon ottamisesta lainvalmistelussa (ks. PeVM 3/1988 vp. ja PeVL 2/1990 vp.) Valtionneuvoston selonteko: Wienin ihmisoikeuskonferenssi vahvisti ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja niiden riippuvuuden toisistaan. Suomen lähtökohtana on kaikkien ihmisoikeuksien - niin kansalais- ja poliittisten kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellistenkin - samanarvoisuus. Kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä eikä yksi oikeus voi käytännössä toteutua ilman toista. Wienin ihmisoikeuskonferenssi vahvisti ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja niiden riippuvuuden toisistaan. Suomen lähtökohtana on kaikkien ihmisoikeuksien - niin kansalais- ja poliittisten kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellistenkin - samanarvoisuus. Kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä eikä yksi oikeus voi käytännössä toteutua ilman toista. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osalta on tärkeää korostaa ja vahvistaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (TSS-oikeuksien) velvoittavuutta. Globalisaatio ja maailmanlaajuiset kehityskysymykset sekä ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat luonnonkatastrofit ovat korostaneet TSS-oikeuksien merkitystä. kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta, oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan, kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojenvälille, kun Yhdistyneiden KKansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa, kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja, kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,.. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto on yksi keskeisimmistä yhteisöoikeudellisista periaatteista he_265+2002.pdf. Valtio ei voi vedota kansalliseen oikeuteensa, ei edes perustuslakiinsa, perusteena kansainvälisten velvoitteidensa loukkauksille. Tämä tiedonato sekä vaatimukset jää voimaan ikuisesti jokaisen lain sekä asetuksen säätmisessä. Jokaisen lausunnonpyynnön vastaukseksi. Velvoittan siitä vaatimuksesta tiedotamaan myös jokaista lainsäätäjä kaikissa ministeriöissä, hallintoviranomaista sekä kansanedustaa, persidentti. Lisävaatimukset: KAIKKINAISEN ROTUSYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMISEN VAATIMUS YHDISTYNEIDEN KANSANKUNTIEN PERUSKIRJAN SISÄLTÄMÄN VELVOITUKSIEN NOUDATTAMISEN VAATIMUS Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi noudattamisen vaatimus sekä siihen liittyvien lisäpytäkirjojen noudattamisen vaatimus (1. Yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen sisältö 1 artikla velvoittaa sopimusvaltioita takaamaan jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalle henkilölle yleissopimuksen 1 osassa määritellyt oikeudet ja vapaudet.) WIENIN YLEISSOPIMUS JA SEN 18 ARTIKLA - PACTA SUNT SERVANDA -velvoiten noudattamisen vaatimus TSS:n sekä KP:n sopimuksien noudattamisen vaatimus Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus Itergiteettiperiaaten noudattamisen vaatimus Luottamuksensuojan periaaten vaatimus Oikeutettujen odotusten suojan vaatimus Perustuslain noudattamisen vaatimus Korostettu asiantuntemusvaatimus. Yleinen yhdeenvertaisuuslauseke Syrjintä on ihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävää kohtelua. Oikeus olla joutumatta syrjityksi on yksi kaikkein keskeisimmistä ihmisoikeuksista, koska syrjintä loukkaa ihmisarvon ydintä, ihmisen omaa identiteettiä. Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös. Lisäksi PL 2.3 §:stä johdettu lakisidonnaisuus luo yksilölle oikeuden vaatia ja edellyttää, että viranomaiset toteuttavat laissa määritellyt oikeudet ja edut. Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen OECD:n maa-arvion mukaan kansalaisten kuulemista koskeva toimintapolitiikka on pysynyt Suomessa heikkona hyvästä tahdosta ja monista eri puolilla hallintoa tehdyistä parannuksista riippumatta. Ydinkysymys hallinnon ja kansalaisten välisessä etäisyydessä on kansalaisten kuulemisen vähyys poliittisessa valmistelussa ja valtionhallinnossa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ongelmia on aiheuttanut toimintaympäristön hidas muuttuminen asetettuihin tavoitteisiin nähden. Hallinnon avoimuutta ja osallistumista kehittävät hankkeet ovat usein olleet projektimaisia, mikä on hankaloittanut pysyvien tulosten aikaansaamista. Ministeriöiltä vaadittava uudenlainen proaktiivinen ote sekä hallinnon sisälle että ulkomaailmaan ja toisaalta ehtyvistä resursseista syntyvät paineet tehostaa toimintaa ovat osittain ristiriitaisia. s.44 Myös maahanmuuttajat ovat edelleen selkeästi aliedustettuja sekä ehdokkaina että luottamushenkilöinä. Tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen Suomen muuttuvan väestörakenteen tulisi näkyä myös demokraattisissa päätöksentekoelimissä. Ilman maahanmuuttajien edustusta on hankala löytää toimivia keinoja monikulttuurisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Avoin ja vastavuoroinen poliittinen järjestelmä on myös keino estää poliittista radikalisoitumista. Suomalaisen demokratian ongelmat näyttäisivät olevan säädösten sijaan toiminnan sekä asenteiden ja osallistumisen tasolla. Suomen etuna on lainsäädännöllisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna vahva edustuksellinen järjestelmä ja yleisesti kattava ja osallistumista tukeva lainsäädäntö. Demokratiapolitiikan tulee tähdätä aidosti vuorovaikutukselliseen päätöksentekokulttuuriin, jossa kaikki väestöryhmät voisivat osallistua kykyjensä ja halujensa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. s.35 Linjaus 21: Suomi korostaa erityisesti naisten sekä heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien oikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia Suomi painottaa syrjinnän poistamiseen liittyviä kysymyksiä niin kansainvälisissä politiikkalinjauksissaan kuin antamallaan kehitysyhteistyö- ja muulla taloudellisella tuellaan. Demokratiaan kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ilman syrjintää. s.64 "Tuottamuksellinen teko. Jos tekijä rikkoo huolellisuusvelvoitettaan vaikka hän olisi voinut noudatta sitä. Tuottamuus voi olla törkeää, mikäli se kokoinaisuudena arvioidaan törkeäksi. Mitä korkemmaksi tuottamuus arvioidaan, stiä kovempi on myös rangasitus. Oleellista tuottamuksellisuudessa on se, mitä henkilö tiesi tai olisi pitänyt tietää vallitsevista olosuhteista ja tapahtumaan vaikuttavista tekijöistä. Nämä tekijät määrittelevät huolellisuusvelvoitteita , jota tekijän tulisi noudattaa. Voidaan oletta, että mikäli vahingonaiheuttaja on asiantuntija vahingontapahtumiseen liittyvissä asioissa, hänen oli pitänyt tietää tekonsa riskit. Asiantuntialta voidaan siis odottaa tiettyä tietämystä, vaikka hän ei tietäisi, hänen olisi pitänyt tietää. Henkilö ei siis voi vedota tiedon puutteensa. Henkilöltä voidaan odottaa sitä, että hän käyttää kaiken asiantuntemuksensa vahinkojen synnyn minimoimiseksi. " STATUS NEGATIVUS
      • Stora Enso Oyj, Metsä
        Päivitetty:
        18.2.2019
        • Stora Enso Metsän lausunto Metsähallituksen Lapin luonnonvarasuunnitelmaan 2019-2024 Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto valmisteilla olevaan Lapin luonnonvarasuunnitelmaan 2019-2024, josta lausumme seuraavaa: Metsähallituksen maa- ja vesiomaisuuden hoidossa ja käyttösuunnitelmissa on tärkeää huomioida ja sovittaa yhteen metsien ja vesien eri käyttömuodot. Suunnitelmaa valmisteltaessa on kuultu laajapohjaisesti eri käyttömuotojen edustajia ja sidosryhmiä sekä kehitetty kuulemismenettelyjä ennakkoluulottomasti, mikä omalta osaltaan on ollut parantamassa kansalaisten, toimijoiden ja sidosryhmien osallistumismahdollisuuksia. Avoin kansalaisia kuuleva luonnonvarasuunnittelu on toimiva menetelmä metsien käytön, hoidon ja luontoarvojen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa. Metsien metsätalouskäytön ja metsien hyödyntämisen lisäksi toimenpiteiden suunnittelussa huomioidaan luontoarvot, metsien monimuotoisuuden ylläpito sekä eri käyttömuodot ja käyttäjäkunnat. Tavoitteet ovat hyvät ja kaikki metsien ja vesien käyttömuodot huomioon ottavat. Metsien vuosittainen kasvu on Lapin talousmetsissä kohonnut jo pitkään. Metsätalouden mitoitus perustuu suunnitelmassa metsävarojen kestävään käyttöön metsätalouteen varatuilla alueilla. Katsommekin, että toimenpiteiden suunnittelu, tavoiteasetanta ja mitoitukset tulee päättää ja säilyttää hyödyntäen metsien hakkuumahdollisuuksien kasvu täysimääräisesti, kestävän käytön mukaisesti. Hakkuusuunnitetta voitaisiin täten kasvattaakin esitetystä 1,9 miljoonasta kuutiosta. Tähän metsävarat ja niiden kasvu antaisi täysin mahdollisuuden. On hyvä, että tienrakennukseen ja kunnossapitoon satsataan korkealla prioriteetillä. On kannatettavaa, että tiepanostuksen tavoitteena on turvata ympärivuotiset, tasaiset puutoimitukset asiakkaille. Metsähallituksellahan on koko maassa, mutta etenkin Lapissa merkittävä rooli ns. alemman tieverkoston kunnossapidossa ja kehittämisessä. Ympärivuotisten kulkemisyhteyksien turvaaminen on tärkeää myös muille käyttömuodoille kuten virkistyskäyttö ja matkailu. Metsähallituksen tieyhteydet vaikuttavat hyvin usein myös yksityismetsien korjuu- ja kuljetusyhteyksiin, joten sitäkin kautta satsaus tienrakennukseen on kannatettavaa ja perusteltua. On myös perusteltua, että tehokkaalla metsänhoidolla metsätalouteen kohdistetuilla alueilla lisätään puun myyntimahdollisuuksia, sillä puulla on tulevaisuudessa nykyistä enemmän käyttöä. Stora Ensolla on esimerkiksi tällä hetkellä menossa kannattavuusselvitys Oulun tehtaiden muuttamisesta paperitehtaasta kartonkitehtaaksi. Mikäli hanke toteutuu, lisääntyy Oulun tehtailla puunkäyttö yli 1 miljoonalla kuutiolla havukuitua. Lisääntyvistä työmahdollisuuksista ja rahavirroista hyötyy koko Lapin maakunta ja sen kuntataloudet. Monipuoliset metsänkäsittelymenetelmät ja niiden kehittäminen on toimenpidevalikoimassa mukana, hyvä niin. Yhteistyö porotalouden, paliskuntien ja Saamelaiskäräjien kanssa on ensiarvoisen tärkeää, kun tavoitellaan metsien eri käyttömuotojen ristiriidatonta yhteensovittamista. Metsien monimuotoisuuden säilyttäminen monipuolisilla hakkuutavoilla, mm. 10-30 prosentin lehtipuusekoitusta tavoitellen, kuollutta puuta säilyttäen ja sen muodostumista edistäen sekä säästöpuuryhmiä ja riistatiheikköjä jättäen on hyvä tavoite ja toimenpide. Vastuullisuus on myös tavoitteissa ja toimenpiteissä mukana riittävällä painoarvolla ja käytössä on osallistava suunnittelu. Toisaalta Metsähallituksen kannattaisi näkemyksemme mukaan kuitenkin edelleen selvittää ja harkita PEFC:n lisäksi myös metsien FSC-sertifiointia. FSC-sertifioidun puun kysyntä on maailmalla voimakkaassa kasvussa ja toisaalta FSC-kriteerit vaikuttavat alkuperäketjun seurannan (FSC CoC) kontrolloidun puun vaatimusten kautta joka tapauksessa metsien käsittelyyn. Ilmastoviisas metsätalous on tullut suunnitelmaan uutena tavoitteena mukaan, mikä on positiivinen asia ilmastonmuutoksen ja hiilensidonnan näkökulmasta. Myös korjuun ja kuljetuksen kehittäminen yhdessä muiden toimijoiden kanssa on kannatettavaa. Kokonaisuutena suunnitelma toimenpide-ehdotuksineen on mielestämme hyvä ja kaikki metsien ja vesien käyttömuodot hyvin huomioiva. Tärkeää puunkäyttäjien taholta on, että talousmetsiksi luokiteltuja metsiä hyödynnetään Lapissakin täysimääräisesti. Esa Ojala Aluejohtaja Stora Enso Metsä Pohjois-Suomen hankinta-alue
      • Sodankylän kunta, Kunnanhallitus
        Päivitetty:
        18.2.2019
        • Sodankylän kunta toteaa lausuntonaan, että Lapin luonnonvarasuunnitelmassa toimikaudelle 2019 - 2024 tulee kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmäyhteistyön edistämiseen ja pyrkiä sovittamaan yhteen eri toimijoiden sekä paikallisten asukkaiden tarpeet. Lisäksi luonnonvarasuunnitelmassa tulee huomioida Lapin alueiden erityispiirteitä ja pyrkiä huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden sekä maisema-arvojen säilymisestä. Alueiden käytön suunnittelussa tulee pyrkiä huomiomaan alueen luontoarvot ja maankäyttöön liittyvät erityispiirteet. Hakkuumäärät ja hakkuutavat tulee suunnitella siten, että ne eivät heikennä porotalouden ja matkailun toimintaedellytyksiä. Hakkuusuunnitelmia ja –menetelmiä tulee kehittää sellaisiksi, että ne edesauttavat porolaitumien palautumista. Talousmetsäalueilla olevien vanhojen metsien ja luppokuusikoiden säästäminen porolaitumiksi ja riistaympäristöiksi on tärkeää. Luonto- ja erämaamatkailun kehittämiselle on Lapissa jo olemassa olevat metsäautotiet, jotka on rakennettu metsätalouden käyttöön. Sodankylän Peurasuvannosta Kittilä-Inari maantiehen ulottuva metsäautotie tulee kunnostaa luonto- ja erämatkailukäyttöön. Sodankylän kunta kiirehtii revontulikodan rakentamisen kiirehtimistä Luoston alueelle.
      • Metsä Group
        Päivitetty:
        18.2.2019
        • LAUSUNTO METSÄHALLITUKSEN LAPIN LUONNONVARASUUNNITELMASTA Metsähallitus on pyytänyt lausuntoa Lapin alueen luonnonvarasuunnitelmasta vuosille 2019-2024. Metsä Group kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiasta ja esittää seuraavaa: Luonnonvarasuunnitelman laatiminen Luonnonvarasuunnitelma on laadittu laajapohjaisesti ja ottaen huomioon metsien sekä muiden alueiden monipuolinen käyttö ja suojelu. Metsähallitus tunnetaan luotettavana toimijana niin metsätalouden kuin luontopalvelujenkin osalta. Metsätalous monikäyttömetsissä 2019-2024 Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on puun käytön lisääminen 15 miljoonalla kuutiometrillä. Puun käyttöä lisäävistä investoinneista päätettäessä Metsähallituksen kaltaisen varman ja ennustettavasti toimivan puun toimittajan rooli on erittäin tärkeä. Suunnitelmassa Lapin alueen Metsähallituksen metsien hakkuusuunnitteeksi on määritelty 1,9 miljoonaa m3. Luonnonvarasuunnitelmassa esitetty hakkuusuunnite vastaa Metsähallituksen toteutuneiden hakkuiden tasoa. Alueen metsien kasvu ja pinta-ala olisivat kuitenkin mahdollistaneet esitettyä huomattavasti korkeamman vuotuisen hakkuumäärän kestävästi. Esitämmekin, että Lapin vuotuista hakkuusuunnitetta nostettaisiin nyt esitetystä 1,9 milj.m3:sta. Hakkuutapojen osalta toimenpideohjelman esitykset ovat erittäin maltillisia. Pohjois-Suomessa hehtaarikohtaiset hakkuukertymät ovat selvästi Etelä-Suomea alhaisempia, mikä vaikuttaa korjuuresurssien tuottavuuteen ja lisää kustannuspainetta. Lapin metsien hakkuukertymien, resurssien riittävyyden sekä kustannusten hallinnan kannalta on tärkeää, että uudistushakkuiden osuus säilytetään vähintään ohjelmassa esitetyllä tasolla. Pidämme ohjelman esityksiä panostuksista Lapin metsätieverkoston ja siltojen investointeihin ja kunnossapitoon perusteltuina ja välttämättöminä alueen puutavarakuljetusten turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Metsä Groupin teollisuus ja investointisuunnitelmat Lapin alueella Metsä Groupilla on Kemissä sellutehdas, jonka nykyinen puun käyttö on noin 3 milj. m3 vuodessa. Metsä Group on parhaillaan tekemässä esiselvitystä mahdollisuudesta rakentaa Kemiin uusi sellutehdas ja nostaa samalla tehtaan tuotantokapasiteettia merkittävästi. Esiselvityksessä keskeinen kysymys on mahdollisen uuden tehtaan puuhuollon varmuus sekä puun riittävyys. Metsähallitus on erittäin merkittävä ja luotettava kuitupuun toimittaja Kemin sellutehtaalle ja yhteistyö perustuu pitkäaikaiseen puutoimitusten runkosopimukseen. Kemin sellutehtaan investointimahdollisuuksia arvioitaessa tulevat Metsähallituksen Pohjois-Suomen ja erityisesti Lapin alueen metsien pitkän aikavälin hakkuumahdollisuuksien kehittyminen olemaan yksi keskeinen arviointiperuste. Tämän vuoksi pidämme erittäin tärkeänä, että Metsähallitus pystyisi nostamaan pidemmällä aikavälillä hakkuumääriä Lapissa. Metsä Group Juha Mäntylä Toimialajohtaja
      • Sallan kunta, Sallan matkailu / Matkalle Sallaan ry.
        Päivitetty:
        15.2.2019
        • Sallan matkailun lausunto Metsähallituksen luonnokseen Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaksi 2019–2024 Sallan matkailu ja Matkalle Sallaan ry. kiittävät mahdollisuudesta lausua näkemyksensä Metsähallituksen luonnokseen Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaksi 2019–2024. Sallan matkailu haluaa tuoda esiin muutamia asioita luonnokseen liittyen ja toivoo, että ne otetaan huomioon luonnosta päivitettäessä. Luonnoksen sivulla 2 käsitellään metsien käsittelymenetelmiä ja hakkuutapoja. Sallan matkailun näkemys on, että uudistushakkuut ja etenkin avohakkuut on lopetettava matkailullisesti tärkeillä alueilla ja niiden lähellä sekä ulkoilu- ja aktiviteettireittien varsilla. Sallassa ja koko Lapissa ympärivuotinen matkailu perustuu luontoon ja sen tarjoamiin elämyksiin. Sallaa markkinoidaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti luontoa kunnioittavana, ekologisena matkailukohteena ja hakkuut lähellä matkailijoiden käyttämiä alueita tekevät vahinkoa tälle imagolle ja huonontavat asiakaskokemuksia. Hakkuita tulisi suunnitella ja niistä neuvotella etukäteen esimerkiksi paikallisessa yhteistyöryhmässä, jossa matkailukin on edustettuna. Myös vanhoja metsiä on suojeltava ja niiden arvo paikallisille ja matkailijoille tunnustettava. Luonnoksen sivulla 17 luetellaan Metsähallituksen arvoja ja nostetaan esiin tasapuolinen kohtelu. Tähän liittyen Sallan matkailu haluaa painottaa, että kansallispuistojen ulkopuoliset merkittävät matkailualueet on jatkossa huomioitava entistä paremmin Metsähallituksen suunnitelmissa ja myös niille on osoitettava määrärahoja esimerkiksi reitistöjen kunnostamiseen. Tällä hetkellä kansallispuistojen ja muiden alueiden kohtelu ei ole tasapuolista. Jo ekologisten syidenkin takia luontomatkailu Suomessa ei saa olla vain kansallispuistojen varassa vaan kasvaville matkailijamäärille on tarjottava laadukkaita kohteita myös kansallispuistojen ulkopuolella. Metsästysmatkailun edistämiseksi olisi erittäin tärkeää, että niitä järjestäville yrityksille myönnettäisiin lupakiintiöt. Tämä edistäisi myös "villin" metsästyksen siirtymistä ohjattuun, joka vähentäisi konflikteja metsästäjien ja poronhoidon välillä, sillä paikallisilla oppailla on tarkka tieto poronhoitotöiden tilanteesta. Ilmastonmuutos on huomioitu luonnoksessa, mutta sille tulisi antaa vielä enemmän huomiota toimintaohjelmassa. Ohjelman toteutusvuosina 2019–2024 maailmanlaajuisesti tehdyt toimenpiteet voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka paljon ilmasto lämpenee seuraavina vuosikymmeninä ja mikä on yhteisen arktisen luontomme tulevaisuus. Metsähallituksen pitää olla tässä työssä suunnannäyttäjä ja Lapin luonnon puolestapuhuja. Sallan matkailu kiittää, että matkailu on huomioitu monin paikoin luonnoksessa. Yhteistyötä Metsähallituksen kanssa tulee kuitenkin tiivistää ja matkailu katsoo, että vasta perustettu yhteistyöryhmä on tässä tärkeässä asemassa. Sen toiminnalta odotetaan paljon.
      • Savukosken kunta, Savukosken kunnanhallitus, kokous 11.2.2019, Rautiainen Esko
        Päivitetty:
        15.2.2019
        • Kunnanhallitus päättää antaa Savukosken kunnan puolesta seuraavan lausunnon: Metsähallitus on onnistunut kiteyttämään hyvin tavoitteensa ”Valtion maiden ja vesien monipuolinen kestävä hyöty” Kunta pitää tärkeänä seuraavia asioita: Metsien hakkuiden osalta Metsähallituksen tulee sovittaa yhteen talousmetsistä saatava hyöty, ansaintamahdollisuudet paikallisille metsäalan ja niihin liittyville yrityksille ja ihmisille kuitenkin siten, etteivät hakkuut saa vaarantaa porotalouden, kulttuuriperinnön eikä matkailupalvelujen toimintaedellytyksiä. Yhteensovittamisen onnistumisen edellytyksinä nähdään riittävät selvitykset ja vuoropuhelu paikallisen väestön ja muiden toimijoiden kanssa. Savukosken opastuskeskuksen markkinointia tulee tehostaa ja saada se näin paitsi kannattavaksi niin myös matkailua palvelevaksi keskukseksi. Kunta katsoo, että opastuskeskuksen potentiaalia voidaan merkittävästi kasvattaa esimerkiksi kulttuuriperintökohteiden suojelussa sekä niiden kaupallisessa hyödyntämisessä. Kunta katsoo, ettei opastuskeskusta voida sulkea. Metsähallituksen tulee yhdessä voimayhtiöiden kanssa edistää ja tehostaa vaelluskalojen palauttamista Kemijoen latvavesistöön ja siten koko Itä-Lapin alueelle. Onnistuessaan se loisi valtavasti uusia mahdollisuuksia etenkin matkailupalveluille ja paikallisille ihmisille ja olisi merkittävä ympäristöteko. Luontomatkailu on kovassa kasvussa Itä-Lapissa. Esimerkiksi Pyhä-Luoston kansallispuistoon tehtiin viime vuona 174 400 käyntiä, yli 25 300 käyntiä edellisvuotta enemmän. Myös mm. Urho Kekkosen, Riisitunturin, Oulangan ja Korouoman kävijämäärät ovat vahvassa kasvussa. Korjausvelkaa on kertynyt Lapin Luontopalvelujen hoitamilla kohteilla 14,3 M€ ja Pohjanmaan-Kainuun Luontopalvelujen hoitamilla kohteilla yhteensä 12,5 M€. Itä-Lapin kunnat pitävät välttämättömänä, että luontomatkailuinfrastruktuuria saadaan korjatuksi ja ylläpidettyä. Ympärivuotisen matkailun kehittäminen ja luontomatkailun toteuttaminen kestävästi edellyttää toimivaa luontopalvelujen infrastruktuuria ja kunnossa olevia reittejä. Tämä on merkittävä asia koko Lapin imagolle. Metsähallituksen tulee omalta osaltaan luoda toimintaedellytyksiä kannattavan kotimaisen ja puhtaan ruoan (mm. riista, kalastus, porotalous) saamiselle sekä paikalliselle elintarviketeollisuudelle.
      • Pelkosenniemen kunta, Pelkosenniemen kunta
        Päivitetty:
        15.2.2019
        • Pelkosenniemen kunta toteaa lausuntonaan, että Lapin luonnonvarasuunnitelmassa toimikaudelle 2019 - 2024 tulee kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmäyhteistyön edistämiseen ja pyrkiä sovittamaan yhteen eri toimijoiden sekä paikallisten asukkaiden tarpeet. Lisäksi luonnonvarasuunnitelmassa tulee huomioida Lapin alueiden erityispiirteitä ja pyrkiä huolehtimaanluonnon monimuotoisuuden sekä maisema-arvojen säilymisestä. Alueiden käytön suunnittelussa tulee pyrkiä huomiomaan alueen luontoarvot ja maankäyttöön liittyvät erityispiirteet. Muilta osin Pelkosenniemen kunta yhtyy Itä-Lapin kuntayhtymän lausuntoon. Itä-Lapin kuntayhtymän (Kemijärvi, Salla, Posio, Savukoski ja Pelkosenniemi) lausunto aiheesta: luonnos Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaksi 2019-2024 Metsähallitus on pyytänyt 30.1.2019 sähköpostitse Itä-Lapin kuntayhtymältä lausuntoa Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmasta vuosille 2019-2024. Suunnittelualue kattaa valtion maa- ja vesialueet Lapin maakunnassa, lukuun ottamatta saamelaisten kotiseutualuetta. Luonnonvarasuunnittelu on valtion omistamien maa- ja vesialueiden pitkän aikavälin kestävän käytön suunnittelua. Metsähallitus on esitellyt Lapin luonnonvarasuunnitelman toimintaohjelmaluonnosta 2019-2024 Itä-Lapin kuntien johdolle Itä-Lapin kuntayhtymän ja Metsähallituksen yhteiskokouksessa Kemijärvellä 15.1.2019. Lisäksi Itä-Lapin kuntien edustajia on osallistunut Lapin luonnonvarasuunnitelman valmistelun kuntien ja kuntayhtymien teemaryhmän työpajaan 1.10.2018 Itä-Lapin kunnat pitävä tärkeänä, että Metsähallituksen toiminnassa otetaan huomioon alueen kaikki elinkeinot. Metsien hakkuiden osalta Metsähallituksen tulee sovittaa yhteen talousmetsistä saatava hyöty, ansaintamahdollisuudet paikallisille metsäalan ja niihin liittyville yrityksille ja ihmisille kuitenkin siten, etteivät hakkuut saa vaarantaa porotalouden, kulttuuriperinnön eikä matkailupalvelujen toimintaedellytyksiä. Yhteensovittamisen onnistumisen edellytyksinä nähdään riittävät selvitykset ja vuoropuhelu kuntien, paikallisen väestön ja muiden toimijoiden kanssa. Metsähallituksen tulee omalta osaltaan luoda toimintaedellytyksiä kannattavan kotimaisen ja puhtaan ruoan (mm. riista, kalastus, porotalous) saamiselle sekä paikalliselle elintarviketeollisuudelle. Luontomatkailu on kovassa kasvussa Itä-Lapissa. Esimerkiksi Pyhä-Luoston kansallispuistoon tehtiin viime vuona 174 400 käyntiä, yli 25 300 käyntiä edellisvuotta enemmän. Myös mm. Urho Kekkosen, Riisitunturin, Oulangan ja Korouoman kävijämäärät ovat vahvassa kasvussa. Korjausvelkaa on kertynyt Lapin Luontopalvelujen hoitamilla kohteilla 14,3 M€ ja Pohjanmaan-Kainuun Luontopalvelujen hoitamilla kohteilla yhteensä 12,5 M€. Itä-Lapin kunnat pitävät välttämättömänä, että luontomatkailuinfrastruktuuria saadaan korjatuksi ja ylläpidettyä. Ympärivuotisen matkailun kehittäminen ja luontomatkailun toteuttaminen kestävästi edellyttää toimivaa luontopalvelujen infrastruktuuria ja kunnossa olevia reittejä. Tämä on merkittävä asia koko Lapin imagolle. Luonto- Ja opastuskeskukset ovat tärkeitä matkailukohteita Itä-Lapissa. Savukosken opastuskeskuksen markkinointia tulee tehostaa ja saada se näin paitsi kannattavaksi niin myös matkailua palvelevaksi keskukseksi. Itä-Lapin kuntayhtymä katsoo, että opastuskeskuksen potentiaalia voidaan merkittävästi kasvattaa esimerkiksi kulttuuriperintökohteiden suojelussa sekä niiden kaupallisessa hyödyntämisessä. Opastuskeskusta ei tule sulkea. Itä-Lapin kunnat pitävä tärkeänä myös, että metsähallitus laittaa parhaan mahdollisen tietotaidon töihin vaelluskalojen palauttamiseksi, myös Kemijoen latvavesistöön ja siten koko Itä-Lapin alueelle. Vaelluskalojen palauttaminen palvelee parhaiten erämatkailun kehittymistä, ja tukee kestävästi alueen luonnon läheisyyteen nojaavan identiteetin vahvistumista. Vaelluskalojen paluu on vahva piristysruiske ja parantaa Itä-Lapin imagoa valtavasti.
      • Paliskuntain yhdistys
        Päivitetty:
        14.2.2019
        • Luonnonvarasuunnittelu valtion maiden eri intressien yhteensovittamistyökaluna Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelu (LVS) vuosille 2019−2024 saamelaisten kotiseutualueen eteläpuoleisessa Lapissa on valmistunut. Luonnonvarasuunnittelun kerrotaan olevan ”valtion omistamien maa- ja vesialueiden pitkän aikavälin kestävän käytön suunnittelua. Käytännössä tavoitteena suunnittelussa on toteuttaa Metsähallitukselle ylemmällä tasolla asetettua strategiaa”. Lapin luonnonvarasuunnitelman työryhmä kokoontui kolmesti. Yhteistyöryhmän lisäksi Metsähallitus järjesti yhden erillisen porotalouden työpajan, joka oli kaikille avoin. Työpajaan osallistui toistakymmentä poroihmistä ja saman verran Metsähallituksen työntekijöitä. Poronhoidon tavoitteena suunnittelussa olivat Metsähallituksen tulostavoitteen laskeminen poronhoidon huomioon ottavalle tasolle, hakkuutavoitteiden laskeminen sekä porolaitumien elvyttäminen, mikä tarkoittaisi oikea-aikaisten harvennusten lisäämistä tiheissä nuorissa metsissä, peitteisen metsänkasvatuksen menetelmiä ja pidennettyä kiertoaikaa vanhoissa ja varttuneissa metsissä, metsän uudistamistapojen ”pehmentämistä” edelleen, hakkuutähteiden keräämistä tärkeimmillä laidunalueilla sekä jäkälän ja lupon kylvökokeiluja. Porolaidunten muussa käytössä tulisi soveltaa ”no net loss” periaatetta: kun jostain menetetään laidunta, niin yhtä aikaa sitä tulee elvyttää saman verran. Tämä koskee paitsi metsätaloustoimia myös esimerkiksi maanluovutuksia muuhun maankäyttöön, kuten tuulivoimatuotantoon. Mikäli valtio luovuttaa tuulipuistoalueeksi porolaitumia, tulee menettävän paliskunnan alueelta osoittaa laidunten elvytystoimia ja metsätaloudelta ja muulta toiminnalta rauhoitettuja alueita menetettyjen laidunmaiden tilalle. LVS-työn tavoitteiksi kirjattiin myös poronhoidon parempi huomiointi valtion mailla tapahtuvan metsästyksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä muutenkin maankäytön suunnittelussa. Koska poromäärät asetetaan laidunten tilaan peilaten paliskuntakohtaisesti, tulee myös valtion metsien ja maiden käytössä tarkastella tehtyjen toimien aikaansaannoksia paliskuntakohtaisesti. Valtion maiden ja metsien hoidossa on aika ryhtyä korjaamaan jo tehtyjä tuhoja porolaidunten osalta. Jäkälämaisen elvytys on asetettava metsätalouden tavoitteeksi tuleville vuosikymmenille Työpaja jätti osallistujien mieleen paljon kysymyksiä, eikä suotta. Osallistujat esittivät tilaisuuden jälkeen seuraavia kysymyksiä: - Miten etukäteen jaetut työparit (Metsähallituksen työntekijä ja poromies) ja ryhmätyöryhmät vaikuttavat lopputulokseen? - Menevätkö Metsähallituksen työntekijöiden esittämät mielipiteet porotalouden tavoitteisiin poronhoidon mielipiteinä? - Miten poronhoitajien esittämät tavoitteet vaikuttavat jatkosuunnitteluun? - Miten pääsemme vaikuttamaan konkreettisiin hakkuutavoitteisiin tai muihin tavoitteisiin, joita suunnitelmaan kirjataan? - Vanhastaan tiedämme, että tulevien viiden vuoden ajan tässä suunnittelussa on linjattu hakkuutaso ja muu valtionmaiden käyttö. Sitä emme tiedä, pääsemmekö vaikuttamaan siihen vai olemmeko mukana vain siksi, että päätöksenteossa saadaan sanoa meidän olleen mukana? - Poronhoidon näkemys laidunten elvyttämisestä tai palauttamisesta oli asia, jonka osalta jo asian ylös kirjaamisessa tuntui Metsähallituksella olevan haluttomuutta. Kysymykset osoittautuivat aiheellisiksi, sillä teemaryhmän valmistelemat esitykset eivät näy Luonnonvarasuunnitelman lopputuloksessa. Porotalouden esittämiä tarpeita ja kehittämistoimenpiteitä ei ole huomioitu Lapin luonnonvarasuunnitelmatyössä. Varsinaisessa Luonnonvarasuunnitelman yhteistyöryhmässä oli mukana ainoastaan yksi porotalouden edustaja noin 30 muun eri sidosryhmiä edustavan tahon joukossa. Luonnonsuojelutahoa edusti niin ikään yksi henkilö. Loput sidosryhmään kutsutuista tahoista edustivat metsätalousalan yrityksiä ja muuta teollisuutta. Jo yhteistyöryhmän kokoonpano sanelee sen, että metsätalouden taloudelliset intressit yksiselitteisesti linjaavat luonnonvarasuunnittelun ehdot. Muiden tahojen vaikutusmahdollisuudet on rajattu käytännössä olemattomiksi. Tilanne saadaan näyttämään todellisuutta kauniimmalta käyttämällä yleistasoista, metsätaloutta todellisuudessa mihinkään sitomatonta kieltä. Ei ihme, että metsätalouden edustajat olivat ryhmän aikaansaannoksiin ja luonnonvarasuunnittelun prosessiin tyytyväisiä. Yhteistyöryhmässä ei avattu minkäänlaista keskustelua hakkuutavoitteista, eikä tavoitteita annettu edes tietoon ryhmän jäsenille ennakkoon. Tavoitteet esiteltiin ryhmälle sen viimeisessä kokouksessa ilmoitusluontoisesti. Voikin todeta, että Metsätalouden tavoitteet laadittiin puhtaasti Metsähallituksen intressien mukaisesti, eikä poronhoidolla tai luonnonsuojelulla ole käytännössä vaikuttamismahdollisuuksia esimerkiksi alueellisiin hakkuutavoitteisiin luonnonvarasuunnittelutyössä. Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun prosessien nykykäytäntö ei ole asianmukaista sidosryhmien tarpeiden huomiointia, eikä ota riittävästi huomioon metsätaloustoimista haittaa kärsiviä tahoja. ¨ Metsähallituksen alueelliset luonnonvarasuunnitelmat vahvistetaan liikelaitoksen hallituksessa (12 §). Suunnitelma on Metsähallituksen sisäinen asiakirja, jolloin se ei ole hallintopäätös, eikä siitä voi valittaa. Tämä tarkoittaa, että Luonnonvarasuunnitelmien laadinnassa heikkoon osaan jäävän asianosaistahon ainoaksi todelliseksi vaikuttamismahdollisuudeksi jää kansalaisaktivismi. Tästä onkin jo nähty vahvoja signaaleja, kun muun muassa valtion maita koskeva Avohakkuut historiaan-kansalaisaloite keräsi riittävän määrän allekirjoituksia edetäkseen eduskunnan käsittelyyn. Hakkuutavoitteet Hakkuutavoitteet lisääntyvät huomattavasti ja korotukset kohdistuvat kokonaisuudessaan Länsi- ja Etelä-Lapin alueelle. Näillä alueilla tavoitetta esitettiin nostettavaksi huomattavasti sekä kuutioina että hehtaareina. Toteutus tehdään uudistushakkuina. Harvennushakkuiden tavoite sen sijaan on jopa pienempi kuin edellisen kauden toteutus. Länsi-Lapin ja Etelä-Lapin alueella on eletty ja laidunnettu (=lisäruokittu) poroja viimeiset vuosikymmenet Osaran aukeilla. Metsätalouden tavoitteet vaarantavat näiden hitaasti elpyvien aukeiden palautumisen käyttökuntoisiksi poronlaidunmaiksi. Metsähallitukselle asetetussa tulostavoitteissa ei ole huomioitu riittävästi muiden elinkeinojen tarpeita. Tavoite tarkoittaa käytännössä jo nykyisellään kohtuuttomien hakkuiden lisäämistä poronhoitoalueella entisestään. Metsien hakkuut, maanmuokkaus ja niitä seuraavat metsien rakenteelliset muutokset heikentävät erityisesti porojen talvilaitumia, koska poronhoidon kannalta yhtenäiset varttuneet ja vanhat mänty- ja kuusimetsät ovat parhaita jäkälä- ja luppolaitumia. Varttuneiden ja vanhojen metsien määrät ovat viimeisten vuosikymmenien saatossa voimakkaasti vähentyneet metsänhakkuiden seurauksena. Ne ovat korvautuneet taimikoilla ja nuorilla kasvatusmetsillä. Nuorissa metsissä puolestaan on akuutti tarve taimikonhoidoille ja ensiharvennuksille, mutta ne tuottavat vain vähän tai eivät lainkaan rahaa, joten ne on jätetty huonolle hoidolle. Tämän seurauksena ne eivät kasva tai järeydy oletettua vauhtia eivätkä myöskään ole porolaitumina hyviä, sillä jäkälä ja muu poron ravintokasvillisuus ei pääse uusiutumaan ylitiheissä metsissä. Luonnonvarasuunnittelun prosessissa opimme, että harvennukset hoidetaan tulevaisuudessa vielä entistä huonommin. Lopuksi Metsänhakkuu- ja muokkaustapoja valittaessa on huomioitava paremmin porotalous. Poronhoitoalueella hakkuut tulee kohdentaa nuorten metsien harvennuksiin. Mikäli varttuneita tai vanhojen metsiä hakataan, tulee niiden kiertoaikaa ehdottomasti pidentää. Peitteisyyttä ylläpitäviä hakkuita tulee ottaa käyttöön nykyistä yleisemmin sekä hoitaa metsää pitkäjänteisemmin nopeiden hakkuiden ja voiton maksimoinnin sijaan. Tärkeimmillä porolaidunalueilla tulee hakkuutähteet koota tai läjittää ajourille, sillä ne peittävät merkittävästi maa-alaa. Poronhoidon osalta suunnitelmassa on yksi mainitsemisen arvoinen lause: ”Valitsemme metsien käsittelymenetelmät kasvupaikkaperusteisesti. Käytämme erilaisia hakkuutapoja ja muita metsänkäsittelymenetelmiä monipuolisesti turvaamaan … porotalouden toimintaympäristöt ja arvokkaat laidunalueet.” Tämän toteuttamiseksi aiotaan tehdä seuraavaa: ”Teemme tiivistä yhteistyötä paliskuntien kanssa porotalouden edellytysten turvaamiseksi muun muassa hyödyntämällä saatavilla olevaa porotalouden paikkatietoa. Määritämme tärkeimmät porolaidunalueet yhteistyössä kunkin paliskunnan kanssa TOKAT-aineistoja hyödyntäen.” Tulevat viisi vuotta näyttävät, onko tällä kirjauksella käytännössä mitään merkitystä poronhoidon edellytysten kehittämisessä.
      • Boreal Bioref Oy, Nivala Heikki
        Päivitetty:
        11.2.2019
        • Hei. Luonnonvarasuunnittelu on toimiva menetelmä metsien käytön, hoidon ja luontoarvojen suunnittelussa. Metsien perinteisen käytön ja hyödyntämisen lisäksi prosessissa huomioidaan luontoarvot ja monimuotoisuus sekä eri käyttäjäkunnat ja -muodot. Koko Lapin alueelle metsien kasvu on jo pitkää ylittänyt käytön ja sen vuoksi suunnittelussa tulee erityisesti huomioida metsien kasvava käyttö ja puuraaka-aineen hyödyntäminen. Kasvun lisäys johtuu suuresta nuorten kasvatusmetsien määrästä ja keskimääräistä selvästi nopeammasta ilmaston lämpeämisestä yleensä pohjoisessa ja erityisesti Lapissa. Eritysitä huomiota on kiinnitettävä nuorten kasvatusmetsien oikea-aikaiseen hoitoon ja harvennushakkuisiin. Koska nuorten metsien osuus suuri, harvennushakkuiden merkitys puuston järeytymisen ja sitä kautta hiilen pitkäaikaisen sitoutumisen osalta korostuu. Metsien kasvupotentiaalia on hyödynnettävä nykyistä paremmin ja metsien käytössä voidaan entistä paremmin huomioida lisääntynyt puuraaka-aineen tarve. Lisääntyvistä hakkuista huolimatta hyvällä suunnittelulla ja metsien hoidolla voidaan turvata edelleen lisääntyvä kasvu ja metsien monimuotoisuus.