• Lausunnonantajia: 27
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Peltokorpi Välikylä ms ry
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Lausunto koskien Kiimaneva–Iso Köyrisenneva sekä Iso Ristineva – Pikku Ristineva luonnonsuojelualueita. Peltokorven ja Välikylän metsästysseura ry esittää lausuntonaan seuraavaa. Kun alueet aikoinaan lunastettiin Natura 2000 suojelualueiksi, tekivät edellä mainituilla alueilla enin osa maanomistajista, vapaaehtoisia suojelualueita ja näillä alueilla on kaikki metsästys sallittua. Nämä suojeluesitykset koskevat siten pientä osaa koko suojelualueista. Metsästyksen salliminen näillä valtion omistamilla alueilla ei vaaranna suojelutarkoitusta. Kestävän metsästyksen ja kannanhoidon takia tiettyjä lajeja pitäisi pystyä metsästämään myös tulevaisuudessa. Tietyille lajeille metsästyksen salliminen on parasta suojelua. Peltokorven ja Välikylän metsästysseura esittää että asetuksella sallittujen metsästystä koskevien poikkeusten lisäksi olisi sallittava myös: Pienpedot. Kettu, näätä, supikoira ja minkki tulisi olla myös metsästettävien listalla. Ketun ja näädän metsästäminen mahdollistaa paremmat olosuhteet mm. metsäkanalinnuille esim. riekoille, joita kyseisiltä alueilta löytyy. Supikoira ja minkki kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, joiden metsästäminen olisi suotavaa. Suurpedot. Karhu, Ilves ja susi on viimeisen 10vuoden aikana lisääntynyt alueella huomattavasti ja sitä myöten myös susien tekemät vahingot ja pihakäynnit. Karhun, ilveksen ja suden metsästys vaatii aina Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan ja hyvät perusteet. Suurpetojen metsästys vaatii pinta-alaltaan isoja yhtenäisiä alueita, myönnettyjen lupien metsästystä ei tulisi hankaloittaa luonnonsuojelualueilla, joissa ei voida metsästää kyseisiä lajeja. Alueen metsäpeurakanta kärsii myös, jos suurpetokanta kasvaa liian suureksi. Vesilinnut ja metsähanhi. Alueeseen kuuluu myös avovettä ja kyseisillä alueilla tulisi voida metsästää vesilintuja. Metsästyksen kestävyyttä voidaan kyseisillä alueilla varmistaa mm. pyyntilupa määrillä. Perustettavilla alueilla sijaitsee laajoja suokokonaisuuksia ja perinteinen metsähanhen metsästys pitäisi kyseisillä alueilla olla mahdollista. Peltokorven ja Välikylän metsästysseuran jäsenet ovat vastuullisesti harrastaneet metsästystä ja hoitaneet riistakantoja kyseisillä alueilla jo useita vuosikymmeniä. Emme näe, että olisi mitään syytä rajoittaa asetuksilla minkään lajin metsästystä kyseisillä alueilla. Peltokorven ja Välikylän metsästysseura ry Olavi Ruokoja Antti Parpala Puheenjohtaja Sihteeri
      • Riistanhoitoyhdistys
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Toholammin Riistanhoitoyhdistyksen alueen metsästysseurojen lausunto valtioneuvoston muistioluonnokseen. Lausunto koskee Keskipohjanmaan maakunnan alueelle perustettavien luonnonsuojelualueiden käyttöä, metsästykseen ja riistakantojen hoitoon. 1. Rajaus Lausunnolla olevat perustettavat, toimintaamme vaikuttavat luonnonsuojelualueet sijoittuvat: Ritanevan – Vipusalonnevan – Märssynevan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 2306,0 hehtaaria (liite 6), Kannuksen ja Toholammin kunnissa ja Kokkolan kaupungissa;. (luonnonsuojelulaki 1096/1996/ 17 §:n1 ja 17a§:5 laki 58/2011:) Vaikutusta metsästettäviin riistaeläimiin. Pois rajatut, vieraslajit, metsäkanalinnut, jänis, rusakko, pienet hirvieläimet ja villisika. 2. Tausta Toholammin Riistanhoitoyhdistyksen jäsenseurat, lausunnossaan toteavat, että taustoituksessa mainitut tarkoitusperät ovat osittain ristiriidassa 3§ osalta koskien selkärankaisten riista ja vieraslajien kantojen hoitamisen, sekä suurpetojen vahinkoperusteisen-ja kannanhoidollisen metsästyksen kanssa. Ritanevan – Vipusalonnevan – Märssynevan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 2306,0 hehtaaria Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi lisäksi sallia, metsä, neva, kosteikko ja vesialueilla metsästettävinä lajeina: Vieraslajit Villiminkki ja Supikoira, Näätä Peruste, Minkin ja Supikoiran ja Näädän pyynnin osalta alueella pesivä, metsähanhi ja rauhoitettu nauru-lokkiyhdyskunnat, sekä neva-alueilla esiintyvä riekkokanta ja niiden lisääntymisen suojaaminen. Suurpedot Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtu-vaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla. Hirvieläimet3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia kaikkien hirvieläinten metsästys. Ritanevan – Vipusalonnevan – Märsynnevan alue on perinteistä hirvieläintein talvehtimis- ja muutto-aluetta, ja vaikuttaa oleellisesti koko Toholammin eteläisen hirvi-alueen kannan säätelyyn ja hoitoon Valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja metsäpeuran kantojen lisääntyessä alueella on iso merkitys kannanhoidollisessa metsästyksessä Rhy:n alueella. Leviävä laji Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto j a sen leviämisen estäminen. Viitajärven alue Kannuksen Eskolassa ja Toholammin kunnasa154,1 ha Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi lisäksi sallia, metsä, neva, kosteikko ja vesialueilla metsästettävinä lajeina: Vieraslajit Minkki supikoira ja valkohäntäpeura Peruste, Turvattava vesilinnuston pesimisalueen lajiston säilyttäminen. Suurpedot Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtu-vaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla, Pienet hirvieläimet Alueella tavataan, rauhoitus-säädöksellä pois rajatun metsäkauriin ohella, myös lisääntymiskykyinen valkohäntäpeura populaatio. Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia pienten hirvieläinten metsästys metsäkauris ja valkohäntäpeura. Peruste, nopeasti lisääntyvien pienten hirvieläinten aiheuttamat satovahingot ja niiden rajoittaminen. Leviävä laji Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto ja sen leviämisen estäminen 3. Suurpetojen metsästysoikeuden rajoitukset 3§ Rauhoitussäädöksellä rajataan perustettavilta luonnonsuojelualueilta pois suurpetojen metsästys. Perustettavat luonnonsuojelualueet tulee voida liittää tarpeen mukaan perustettaviin laajempiin yhteislupa-alueisiin Metsähallituksen alueluvilla. Lausumme Suden, karhun ja ilveksen kannanhoidollista ja vahinkoperusteista metsästystä ei tule rajoittaa perustettavilla luonnonsuojelualueilla. 3.1 Perusteet Susi Perustettava Ritanevan – Vipusalonnevan – Märssynevan suojelualue on keskeinen osa Toholammin kunnan eteläpuolen susireviiriä. Jälkiseurannan perusteella alueella elävät sudet, ovat käyneet usein pihoissa, sekä liikkuvat asutuksen läheisyydessä. Muodostuvalla reviirialueella on käynnissä Luonnonvarakeskuksen, Suomen Riistakeskuksen ja vapaaeh-toisten metsästäjien yhteishanke susien dna näytteiden keräämiseksi ja susikannan todellisen yksilömäärän selvittämiseksi. Muodostuvalta reviirialueelta on kolmella otannalla kerätty 25 suden ulostenäytettä ajalla 7.1-17.1. 2021 Jälkien perusteella alueella oleskelee vähintään 5 susiyksilöä, todellinen määrä varmistuu kevään 2021 aikana kun dna näytteet on analysoitu. Lausumme, Suurpetojen metsästys ja kantojen hoito, tulee olla mahdollista ja eri intressipiirien kanssa yhteen sovitettavissa. Suden aiheuttama lisääntyvä turvallisuusriski perustettavien luonnonsuojelualueiden ulkopuolella ihmisten terveydelle ja tuotantoeläimille sekä lemmikeille on otettava huomioon suojelupäätöstä tehtäessä. Toholammin alueella asuvat ovat esittäneet huolensa ihmisten ja etenkin lasten turvallisuudesta, esim. koulumatkojen järjestämisen suhteen. Luonnonsuojelualueiden perustamiskirjaukset ja lakien soveltaminen ei saa aiheuttaa kohtuuton haittaa käytännölliselle petokantojen säätelylle. Karhu susi ja ilves Karhu, susi ja ilves kantojen runsaus, elinvoimaisuus ja lisääntymiskyky, ovat seurannassa. Metsästäjien ja riistaviranomaisten yhteistyö on läpinäkyvää ja tuottaa alueen suurpetokannoista luotettavaa tietoa. Tarvittaessa petokantoja säätelevä metsästys on voitava suorittaa tehokkaasti, myönnettyjen lupaehtojen mukaan. Muodostettava yhteislupa-alue on järkevää muodostaa yhtenäisiksi helposti hallitavaksi, sekä turvalliseksi. Lausumme Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja niihin liittyvät päätökset eivät saa olla ristiriidassa, yhteiskunnan hyväksymän suurpetopolitiikan ja sääntelyn järkevässä toteuttamisessa. Kun petokantojen lajikohtainen suotuisa suojelutaso saavutetaan, on petokantojen säätelyn oltava toimi-vaa pyyntilupajärjestelmän ja metsästyksen näkökulmasta. Salamajärven metsäpeuralauman osat vaeltavat kesäksi suoalueiden ja hiekkakankaiden muodostamalle ravintokohteille (jäkäliköt ja sienimaastot). Havaintojen perusteella metsäpeurojen määrä kesälaidunalueilla on pienentynyt samassa suhteessa kuin petohavainnot ovat lisääntyneet, sekä vasatuotto on pudonnut ratkaisevasti. Karhu susi ja ilves metsästettävinä lajeina on lisättävä 3§ rauhoitussäädökseen. Metsähallituksen ja metsästys-seurojen kanssa solmitut metsästysvuokrasopimukset tulee päivittää suojelualueiden säädösten mukaisiksi. 4. Yleiset perusteet metsästyksen sallimiselle Edelleen lausumme, että metsästysvuokraoikeutta jatkettaisiin Toholammin metsästysseuralle kuten tähänkin asti, esitetyillä riistalajeilla, alueen haastavan metsästettävyyden ja turvallisen metsästyksen, alue-tuntemuksen näkökulmasta. Metsästäjäin käytössä on riistakolmiolaskennat, kolmiolaskennat tuottavat tietoa riistakantojen talvi- ja lisääntymisajan vaikutuksista, riistakantojen elinvoimaisuuteen. Seurantatuloksien perusteella, metsästys-seurat kiintiöivät metsästyksen kestävien periaatteiden mukaisesti. Metsästäjillä on mobiilipohjainen Omariista.fi havainnointi järjestelmä ja sähköinen saalisrekisteri joka tuottaa tietoa alueiden riistakantojen verotuksesta ja kehityksestä, reaaliaikaisesti riistaviranomaisille. Metsästys-seurat seuraavat riistakantojen kehitystä monin eri tavoin, ja välittävät tiedon riistakeskuksile Metsästyksellä on todettu olevan merkitystä, ihmisten hyvinvointiin arjessa, sekä luonnontuntemuksen lisääjänä ja virkistäytymiseen luonnossa. Unohtamatta metsästyksen sosiaalista merkitystä. Metsästyksen harjoittaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta, tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle (luonnonsuojelulaki (1096/1996/ 17 §:n1 ja 17a§:5 laki 58/2011:) Suojelupäätösten tekemisessä on otettava huomioon alueellisesti lausutut perustellut argumentit. Toholammin Riistanhoitoyhdistys Toholammin Metsästysseura Ry Sykäräisen Metsästysseura Ry Järvisalon Metsästysseura Ry Toholammin yhteismetsän osakaskunta Liite; 1 Järvisalon ms lisänä Toholammin Riistanhoitoyhdistyksen alueen metsästysseurojen lausunto valtioneuvoston asetus- ja muistioluonnokseen koskien Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista. Lausunto koskee Keskipohjanmaan maakunnan alueelle perustettavien luonnonsuojelualueiden käyttöä, metsästykseen ja riistakantojen hoitoon. Kohde: Katajakorven luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 182,6 hehtaaria, Toholammin kunnassa. Riistanhoitoyhdistys on tyytyväinen, että hirvenmetsästys on sallittu suunnitellulla suojelualueella. Muistiossa mainittu sallia hirvenajon metsästyksen yhteydessä vaati selvennystä, mitä tällä tarkoitetaan. Hirvenmetsästyksen yhteydessä tulee sallia saaliin pois kuljettamiseen pienimuotoisen (mönkijän) moottoriajoneuvon käyttö. Hirvimiehet ovat ikääntyvää porukkaa ja saaliin käsivoimin korjaaminen alkaa olla terveydellekin jo vaarallista. Riistanhoitoyhdistys on lisäksi tyytyväinen, että lain 15 §:n sisältävät luvanvaraiset poikkeukset 13 §:n rauhoituspykälistä sisältävät kohdan 2) vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa laissa tarkoitettujen vieraslajien ja haitallisten vieraslajien sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen, 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheutuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen haltuun ottamiseen. Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtuvaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla. Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto ja sen leviämisen estäminen. Suojelualue on keskellä Järvisalon metsästysaluetta. Suojelualueen lammet ovat olleet ja ovat lähes ainoita seuran sorsa- ja hanhilintujen pyyntialueita. Asetukseen tulee ottaa maininta näiden lintujen pyynnin sallimisen jatkossakin. Rajoitus vaikeuttaisi oleellisesti seuran jäsenten vesilintujen metsästysmahdollisuuksia. Järvisalon metsästysseura
      • Neulaniemi Olli
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Hötölamminnevan suojelualue – ehdotuksia ja perusteluita alueen laajentamiseen, noin 270ha:n osalta. Aluerajaus Esitän että aivan Hötölamminnevan suojelualueen Pohjois- ja koillisosaan rajautuvat Savilampi, Savilamminneva ja Pännärineva liitetään myös suojelualueeseen. Kyseiset alueet liittyvät luonnon- ja aluemaantieteellisesti, sekä biologisesti ja ekologisesti niin kiinteästi ja oleellisesti Hötölamminnevan suojelualueeseen, että on hankalaa löytää perusteita, miksi alueet jätettäisiin nyt rajauksen ulkopuolelle. Paikkatietoaineistojen perusteella mainitut alueet ovat myös jo valmiiksi merkittyjä "luontokohteita" ja sijainti on aivan Hötölamminnevan suojelualueen rajauksen välittömässä yhteydessä. Nykyinen Hötölamminnevan suojelualueen rajaus vaikuttaa paikoin kylmäkiskoiselta ja vanhahtavalta karttatyönä tehdyltä rajaukselta, missä suojelualueen rajanvetoa ei ole suunniteltu tarpeeksi hyvin edellä mainittujen seikkojen saati tuoreiden maastokäyntien pohjalta. Jo pelkästään Savilammen jättäminen rajauksen ulkopuolelle on arveluttavaa. Maastossa ja kartalla nykyinen rajaus ei vaikuta perustellulta. Luontaisempi rajaus olisi vähintäänkin Savilammen Länsipuolella rantavyöhykettä –ja lammen Pohjoispäästä lähtevää puroa mukaillen aina Savilammen- ja Pännärinnevan alueet mukaan lukien. Eräänä rajausvaihtoehtona olisi muodostaa Hötölamminnevan suojelulualue kartoissa"luontokohteina" näkyvien alueiden mukaan, eli rajaus ulottuisi läheiseen Porasen pikitiehen asti. Näin myös edustava Haarukkalamminnevan kokonaisuus olisi yhteydessä alueeseen, ainoastaan pikitie erottavana tekijänä. Maantieteelliset, biologiset ja ekologiset tekijät nivoutuvat useimmiten hyvin kiinteästi toisiinsa ja samoin on tämän aluerajauksenkin kanssa. Lähellä toisiaan olevat alueet liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa, niin luonnonolojen, luontotyyppien, lajiston ja lähialueiden vuorovaikutuksen kuin kulttuurihistoriankin näkökulmasta (alueella on esimerkiksi pitkä eräperinne, jossa karttunut tietotaito, tarinat ja paikat elävät jo yli sukupolvien). Huomioiden kuinka kiinteästi ehdottamani alueet liittyvät olemassa olevaan Hötölamminnevan suojelu-alueeseen ja kuinka merkittävää lajistoa alueella tavataan (Tiira, Laji.fi, MAALI–hanke ym. viralliset portaalit), niin Savilammen, Savilammennevan ja Pännärinevan alueiden liittäminen Hötölamminnevan suojelukokonaisuuteen olisi hyvin merkittävä ja yleishyödyllinen etu useastakin näkökulmasta katsottuna. Hötölamminnevan suojelualueen lounaisosaan rajautuvan Puukkoharjunnevan ja "Hirvensalmenkankaannevan" liittäminen osaksi Hötölamminnevan suojelualuetta olisi myös perusteltua osin samoista syistä kuin ehdottamani Pohjoiskoillisenkin alueet. Lisäksi Puukkoharjun- ja ”Hirvensalmenkankaannevan” liittäminen osaksi Hötölamminnevan suojelualuetta yhdistäisi kolme jo olemassa oleva suojelualuetta Etelä-Pohjoissuunnassa eli Pohjoisnevan (ja Haapinevan), Ahvenlamminnevan ja Ylimmäisennevan suojelualueet. Nämä alueet voitaisiin yhdistää marginaalisin lisätoimin Hötölamminnevan suojelualueeseen, eikä Pohjoisnevan Itäkaakkoispuolella sijaitseva Valkeisnevankaan suojelualue jäisi enää kuin noin 800 metrin päähän näistä. Karttaliitteet ehdotuksista on toimitettu kirjaamoon liitteinä, koska tähän yhteyteen en liitteitä saanut. Ehdottamani lisäalueet Hötölamminnevan suojelualueeseen ovat pinta-alaltaan verrattain hyvinkin pieniä. Toimittamistani karttaliitteistä käy hyvin ilmi, että puhutaan ainoastaan - rajauksista riippuen 150-300 hehtaarin lisäyksistä ja tästäkin pinta-alasta suurin maapinta-ala on ”kitukasvuista suorämettä”, jossa vanhat suo-ojat ovat suurilta osin liki umpeutuneita, tai niitä on paikoin jo ennallistamistoimin tukittu. Ehdottomani lisäalueet ovat siis metsätalouden näkökulmasta pääosin merkityksettömiä, eivätkä ne myöskään pienen pinta-alansa vuoksi aiheuttaisi mitään merkittäviä rajoituksia tai esteitä alueelle jatkossakaan. Lajiston ja luonnon vuorovaikutuksen näkökulmasta nämä ”kitukasvuiset rämeet” olisivat kuitenkin erittäin merkittäviä lisäalueita Hötölamminnevan suojelualueeseen. Nähdäkseni ehdottamillani aluelisäyksillä olisi erittäin pienillä kustannuksilla ja ponnistuksilla saavutettavissa aivan erinomainen ja yleishyödyllinen hyöty aikaan. Käsittääkseni Metsähallitus on jo vanhoja suo-ojia tukkimalla ennallistanutkin soita esim. Puukkoharjunnevan ja Savilammen vaikutuspiirissä, joten mainittujen alueiden liittäminen Hötölamminnevan suojelualueeseen olisi luontevaa jatkumoa näille toimille. Ennallistamistoimiin löytyy myös asiansa osaava talkooväkeä, joten jatkumoa asialle löytyisi sitäkin kautta. Mikäli ehdottamani lisäalueet liitettäisiin Hötölamminnevan suojelualueeseen, niin voitaisiin myös oikeasti puhua uusien suojelualueiden perustamisesta. Useiden eliölajien elinpiirit ja jopa reviirit ovat nyt suunnitellun rajauksen molemmin puolin. Johonkinhan se raja on vedettävä se on tietenkin selvä, mutta näillä verrattain pienillä aluelisäyksillä saataisiin aikaiseksi huomattavasti ”luontaisemmat” rajat, kun mitä suojelualueen rajaus nyt on (Ks. liitteet). Ehdotusteni jälkeen rajaus myötäilisi paremmin niin alueen luonnonoloja ja pinnanmuotoja (geomorfologiaa) kuin eliölajiston samankaltaisia elinympäristövaatimuksiakin. "Luontaiset" rajat olisivat myös Etelä-Pohjoissuunnassa maantiet. Pohjoiskoillisessa Porasen maantie ja Etelälounaassa Puukkoharjun tie. Virallisista laji-portaaleista löytyy myös tuoretta sensitiivistä lajitietoa, joka tulisi huomioida tässä rajauksessa. Samoin saattaisi olla merkityksellistä huomioida muutama pienialainen, mutta edustava vanhan metsän kuvio, joka nyt on jäämässä rajauksen ulkopuolelle. Koko tämä aluekokonaisuus kuuluu karuhkoon Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, missä elää lajistoa jonka uhkana on esimerkiksi ilmastonmuutos, rakentaminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Alueella tavataan myös Pohjoista lajistoa, joka elää elinalueensa Etelä-rajoilla. Laji- ja luontotyyppitietoja en tähän sisällytä, koska suurin osa tiedoista löytyy viranomaisportaaleista ja raporteista, joskin tuoretta tietoa saa ainoastaan maastokäynneillä ja siksi maastokäyntejä voisikin suositella rajauksen laajentamisen näkökulmasta. Ehdottamillani pienillä lisäalueilla varmistettaisiin myös yhtenäinen Etelä-Pohjoissuuntainen "viherkaistele". Ainakin avointen paikkatietoaineistojen perusteella kaikki tässä ehdottamani lisäalueet vaikuttavat olevan metsätalouskartoissa jo muutoinkin merkittyinä luontokohteiksi tms., joten tästäkin näkökulmasta ehdotukseni olisi varsin järkevä, eivätkä nämä lisäykset vaatisi keneltäkään kohtuuttomia kustannuksia tai ponnistuksia. Kiinteistötunnusten ja sijaintien perusteella ehdottamani lisäalueet ovat käsittääkseni jo Metsähallituksen omistuksessa, eikä näistä verrattain pienistä aluelisäyksistä pitäisi koitua mitään haittoja yksityisille maanomistajille -tai elinkeinonharjoittajille (mutta asia tulisi toki selvittää tarkemmin). Kohtuuton haitta ei olisi myöskään metsähallitukselle maanomistajana. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja edistämiseksi esimerkiksi ennallistamistoimilla uusien suojelualueiden virkistyskäyttöarvotkin todennäköisesti kasvaisivat ja lopulta poikisivat ehkä eurojakin. Metsästys Huomioiden Hötölamminnevan -ja läheisten muiden suojelualueiden lajitiedot ja alueiden potentiaalisuudet mahdollisina elinympäristöinä merkittävälle jo olemassa olevalle -tai kokonaan uudelle lajistolle, niin joko Hötölamminnevan suojelualueelta tai joltain läheiseltä suojelualueelta saattaisi olla perusteltua rauhoittaa jokin kohde kaikelta metsästykseltä kokonaan. Asialla olisi merkitystä alueella niin ympärivuotisesti esiintyvälle kuin aluetta säännöllisesti lisääntymisalueena käyttävän lajiston näkökulmasta. Samoin rauhoitus olisi merkittävää myös alueella levähtävän, laiduntavan ja vaeltavan lajiston kannalta. Jonkin alueen rauhoitus palvelisi hyvin yleishyödyllisenä toimena, lajitasolta laajemminkin. Rauhoitusalueita ei tietääkseni ole täällä ollenkaan näillä metsähallituksen mailla, joten yksittäinen rauhoitusalue toimisi myös hyvänä reservinä ja rauhoitusalue olisi kestävän metsästyksen mukaista toimintaa, samoin kuin yleisesti paikallisilla metsästysseuroillakin on joitain alueita rauhoitettuina aina vuosittain. Aktiivimetsästäjänä en näkisi pienen rauhoitusalueen muodostamista mitenkään uhkatekijänä oman harrastukseni näkökulmasta. Päinvastoin. Rauhoitusalue tyydyttäisi ja palvelisi nähdäkseni erinomaisesti aina lajitasolta alkaen niin luonnonsuojelun, virkistyskäytön kuin metsästyksenkin ’intressejä’. Toisaalta jonkin tietyn kohteen pysyvä rauhoitus voi siirtää ja kasvattaa pistemäisen metsästyspaineen jollekin toiselle kohteelle, joten rauhoitusalueiden sijainteja ja kokoja saattaisi olla hyvä vaihdella tietyin väliajoin. Asiaa tulisi tietenkin pohtia ja suunnitella Metsähallituksen ja alan asiantuntijoiden kanssa, sekä käyttää suunnittelun tukena tuoreita maastohavaintoja ja jo olemassa olevaa dataa. Mahdollista rauhoitusaluetta lukuun ottamatta pienpetojen ja hirven metsästys tulisi muutoin sallia koko alueella. Mahdollisesti muiden sorkkaeläinten metsästyksen kohdalla tulisi toimia kestävän metsästyksen periaatteiden mukaisesti. Samoin jos alueelle edelleen myydään kanalintujen metsästykseen lupia, niin lupien määrän myöntämisperusteet tulisi olla suhteutettuna kyseisen alueen kanalintukantoihin. Ainakin yksi teerien syyssoidinalue saattaisi olla hyvä rauhoittaa metsästykseltä ja tulisi pohtia, että löytyykö hämärässä/pimeässä tapahtuvaan vesilintujen metsästyksen sallimiseen tarvetta tai perusteita, koska lajintunnistus on tuolloin erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta ja haavakkoriski on suurempi kuin valoisaan aikaan. Mikäli metsähanhen metsästys tulevaisuudessa sallittaisiin alueella, niin metsästyksessä tulisi olla metsästäjäkohtainen kestävä kiintiö. Etenkin jos metsästys alkaa jo alkusyksystä paikallisten yksilöiden ollessa vielä paikalla. Suurpetojen ja tässä mainitsemattomien riistalajien metsästys tulisi myös sallia, mikäli siihen kestävästi mahdollisuuksia on. Muina huomioina tuotakoon esille se, että maastoliikenne suojelualueella (mönkijät ja moottorikelkat) olisi saatava vähenemään, koska ko. maastoliikenne tapahtuu paljolti eläinten lisääntymisaikaan keväällä ja kesällä. Suojelualueiden erämaisuus, eheys ja yhtenäisyys tulisi pyrkiä säilyttämään siten, että alueelle ei esimerkiksi rakennettaisi uusia teitä. Hötölamminnevan suojelualueeseen Pohjoisessa (Porasentie) rajautuva Haarukkalamminneva olisi merkittävä lisä suojelukokonaisuuteen. Lisätietoja ja perusteluita saa pyydettäessä. Olli Neulaniemi, Alajärvi
      • Keski-Rahkonen Esa, Ullavan Ylipään metsästysseura ry
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Lausunto luonnonsuojelualueiden säädösvalmistelua varten Ullavan Ylipään metsästysseura ry Luonnonsuojelualueiden säännösvalmistelussa on mukana Kokkolan kunnan alueella sijaitseva Ullavanjärveen kuuluva Hanhilahti. Säännösvalmistelua varten haluamme toimittaa lausunnon koskien Hanhilahden metsästyskäyttöä. Hanhilahti kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Hanhilahti kärsii pahasta rehevöitymisestä ja umpeen kasvusta. Hanhilahdelle ruopattiin linnustoselvityksessä tehdyn esityksen mukaisesti saraikkoisiin turvekerroksiin noin 1,5m syviä avovesiallikoita ja niitä yhdistäviä kapeita kanavia, tosin nämä allikot ja kanavat ovat kasvaneet uudelleen umpeen. Vesitilanne Hanhilahdella on hyvä keväällä ja alkukesästä, kunnes veden pinta laskee ja 2/3 alueesta jää käytännössä vesijättöalueeksi, jossa on todella vaikea liikkua. Näkyvin ja kuuluvin osa Hanhilahden linnustossa on monituhatpäinen naurulokkiyhdyskunta. Tuhannet lokit vaeltavat päivittäin turkistarhojen välimaastossa rehevöittäen lahtea omalta osaltaan. Kesähelteillä lahti haisee kuvottavalle. Sorsalinnuista yleisimmät ovat heinäsorsa, tavi, haapana ja telkkä. Jonkin verran alueella pesii lapa- ja jouhisorsaa, nokikanoja ja tukkasotkia. Erityistä valtakunnallista merkitystä Ullavanjärven linnustolla ei ole. Kevätmuuton aikaan alue kerää huomattavia massoja erilaisia vesilintuja mutta suojeluarvokin on melko vaatimaton valtakunnan parhaisiin lintuvesiin verrattuna. Tähän saakka metsästys ei ole aiheuttanut minkäänlaista haittaa alueen virkistyskäytölle, toisin kuin rehevöityminen ja umpeenkasvu. Metsästys ei myöskään ole millään tavoin heikentänyt alueen lintuvesien suojelutasoa. Sorsasaalis lahdelta koostuu pääasiassa taveista, heinäsorsista ja satunnaisista telkistä ja haapanoista. Lahdelta on poistettu vuosittain huomattavia määriä minkkejä, lisäksi sorsille on tehty keinopesiä ja telkille pönttöjä. Metsästyskielto tullessaan lopettaa käytännössä nämä toimenpiteet ja mielenkiinnon alueen linnustoon ja sen elinvoimaisuuteen. Hanhilahti on alueen metsästäjille perinteinen pyyntialue ja koko Ullavanjärven paras sorsastusalue. Alueen sorsakannoista huolehtiminen on aktiivisten metsästäjien harteilla. Suojelutoimet vievät pohjan tältä työltä. Ullavan Ylipään metsästysseura esittää, että alueen metsästyskäyttö kaiken riistan osalta jatkuu myös tulevaisuudessa. Ullavan Ylipään metsästysseuran puolesta Aulis Junkala , puheenjohtaja Esa Keski-Rahkonen
      • Perhon Yhteismetsä
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Asia: Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita koskevat valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetukset, diaarinumero VN/1967/2018 Perhon Yhteismetsä kiittää mahdollisuudesta lausua perustettavista luonnonsuojelualueista. Sijaintikartalla ehdotettu Kivinevan alue (Valtioneuvoston asetuksella perustettava kohde 22) rajoittuu Perhon Yhteismetsän omistamaan tilaan noin 1,2km pituiselta matkalta. Perhon Yhteismetsän mukaan aluerajauksessa ja kohdesuojelun toteutuksessa tulee kiinnittää huomiota luonnonsuojelualueeseen rajautuvien naapuritilojen talouskäytön varmistamiseen. Hankkeen toteutuksessa tulisi varmistaa, ettei esitetty hanke rajoita normaalia metsätaloutta eikä myöskään aiheuta vesitaloudelle ongelmia. Suojelualueen ennallistamistoimenpiteitä kohdennettaessa, tulisi huomioida, että Perhon Yhteismetsän omistama Vitsasaaren tila on kunnostusojitettu noin 5-vuotta sitten. Vetelissä 28.2.2021, Jouni Leppäniemi, Perhon Yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja
      • Metsästysseura kälviän itäveikot ry, Rahkola Samuli
        Päivitetty:
        28.2.2021
        • Lausunto koskien Etelänevan-Viitasalonnevan-Seljäsennevan luonnonsuojelualueita. Metsästysseura Kälviän Itäveikot ry kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa. Kun alueet aikoinaan lunastettiin Natura 2000 suojelualueiksi oli lähtökohtana maanomistajien kanssa, että metsästysoikeuksia ei tulla rajoittamaan. Kestävän metsästyksen ja kannanhoidon takia tiettyjä lajeja pitäisi pystyä metsästämään myös tulevaisuudessa. Tietyille lajeille metsästyksen salliminen on parasta suojelua. Kälviän itäveikot ry esittää että asetuksella sallittujen metsästystä koskevien poikkeusten lisäksi olisi sallittava myös: Pienpedot. Kettu, näätä, supikoira ja minkki tulisi olla myös metsästettävien listalla. Ketun ja näädän metsästäminen mahdollistaa paremmat olosuhteet mm. metsäkanalinnuille esim. riekoille, joita kyseisiltä alueilta löytyy. Supikoira ja minkki kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, joiden metsästäminen olisi suotavaa. Suurpedot. Karhu ja susi on viimeisen 10vuoden aikana lisääntynyt alueella huomattavasti ja sitä myöten myös susien tekemät vahingot ja pihakäynnit. Karhun ja suden metsästys vaatii aina Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan ja hyvät perusteet. Suurpetojen metsästys vaatii pinta-alaltaan isoja yhtenäisiä alueita, myönnettyjen lupien metsästystä ei tulisi hankaloittaa luonnonsuojelualueilla, joissa ei voida metsästää kyseisiä lajeja. Alueen metsäpeurakanta kärsii myös, jos suurpetokanta kasvaa liian suureksi. Vesilinnut ja metsähanhi. Alueeseen kuuluu myös avovettä ja kyseisillä alueilla tulisi voida metsästää vesilintuja. Metsästyksen kestävyyttä voidaan kyseisillä alueilla varmistaa mm. pyyntilupa määrillä. Perustettavilla alueilla sijaitsee laajoja suokokonaisuuksia ja perinteinen metsähanhen metsästys pitäisi kyseisillä alueilla olla mahdollista. Kälviän Itäveikot ovat vastuullisesti harrastaneet metsästystä ja hoitaneet riistakantoja kyseisillä alueilla jo useita vuosikymmeniä. Emme näe, että olisi mitään syytä rajoittaa asetuksilla minkään lajin metsästystä kyseisillä alueilla. Metsästysseura Kälviän Itäveikot ry puheenjohtaja: Samuli Rahkola
      • Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ry
        Päivitetty:
        27.2.2021
        • Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ry toteaa tyytyväisenä, että sen toimialueella sijaitseva linnustollisesti arvokas Hötölamminneva Perhossa on päätetty ottaa suojeltavaksi. Ehdotetun suojelualueen läheisyydessä on joitakin merkittäviä kohteita, jotka jäävät sen ulkopuolelle. Suojeltavan alueen laajennus olisi parhaiten toteuttavissa MAALI-alueen (maakunnallisesti arvokkaat lintualueet) rajausta noudattaen, sikäli kun kohteet sijoittuvat valtion maille Aluetta tulisi laajentaa erityisesti sen pohjoispuolella oleville Pännärin- ja Savilammennevalle, sekä Savilammelle ja sitä ympäröivälle neva-alueelle, jotta alueen erittäin edustava suolinnusto tulee kunnolla suojelluksi. Erityisesti Savilampi on tärkeä mm. metsähanhelle, koska siellä kokoontuu useita poikueita vanhojen lintujen ollessa sulkasadossa. MAALI- rajausta noudattaen olisi mietittävä myös Hötölamminnevan ja sen etelä-lounaispuolella olevan Ahvenlammennevan soidensuojelualueen yhdistämistä Puukkoharjunnevan kautta. MAALI-rajauksen alueista osa on ennallistettavissa, mikä edelleen nostaisi tämän alueen linnustollista arvoa. Kaikki em. kohteet ovat jo nyt Metsähallituksen luontokohteita. Hötölamminnevan alueen MAALI- rajaus on esitetty yhdistyksemme MAALI- raportin sivulla 85 (Suomenselän maakunnallisesti arvokkaat lintualueet, MAALI-hankkeen loppuraportti 2013, http://www.sslty.fi/tiedostopankki/SSLTY_MAALI_raportti_lopullinen_82.pdf). Alueella on vesilintujen metsästys oltava kokonaan kiellettyä. Alueella esiintyvät uhanalaiset jouhisorsa, tukkasotka ja haapana, ja nämä ovat vaarassa joutua saaliiksi yleisimpien lajien sinisorsa, tavi ja telkkä ohella hämärämetsästyksen ollessa edelleen sallittua. Merkittävimmät vesilintujen metsästyspaikat alueella ovat Savilampi, Hötölampi sekä Mittarinnevan kaakkoisosan rimmikot. Kanalintujen osalta teeren syyssoitimelta tapahtuvaa pyyntiä voisi harkita kiellettäväksi. Vieraslajien minkki ja supikoira pyynti voisi olla sallittua ja jopa toivottavaakin pesimälinnustolle aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi. Hirvestys lienee hyödyksi linnuille, jos kotkille jää suolet ruuaksi. Yksi erityinen ongelma Hötölamminnevan alueella on ollut kevättalvinen moottorikelkkailu, koska alueella on maakotkareviiri ja potentiaalisia pesäpaikkoja. Tähän luvattomaan moottorikelkkailuun tulee puuttua nykyistä tehokkaammalla valvonnalla ja tiedottamisella. Kuortaneella 27.2.2021 Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ry Unto Hakola puheenjohtaja
      • Natural Resources Institute Finland (Luke), Luonnonvarat -yksikkö
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • Lausuntopyyntö Asia: VN/1967/2018 Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita koskevat valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetukset Ympäristöministeriö on pyytänyt Luonnonvarakeskukselta (Luke) lausuntoa asetusluonnoksista, jotka koskevat Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita. Kaikki perustettavat alueet ovat valtion omistuksessa ja ne on varattu jo aiemmin luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueet kuuluvat pääosin eri suojeluohjelmiin ja Natura 2000 -verkostoon. Ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat kuulleet laajasti eri tahojen näkemyksiä perustamisasetuksia valmistellessa. Luonnonvarakeskus kiittää lausuntopyynnöstä ja pitää luonnonsuojelualueiden muodostamista hyvänä toimenpiteenä luonnon monimuotoisuuden ja alueiden luontoarvojen turvaamiseksi ja kannattaa ympäristöministeriön asetusluonnosta. Helsingissä 26.02.2021 Riikka Linnakoski Erikoistutkija (FT), ryhmäpäällikkö Metsien terveys ja biodiversiteetti / Luonnonvarat
      • Suomen Riistakeskus, Luoma Mikael
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • Suomen riistakeskuksen ja Pohjanmaan riistaneuvoston lausunto Suomen riistakeskuksen ja Pohjanmaan riistaneuvoston lausunto asetusluonnoksista, jotka koskevat Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita: luonnos valtioneuvoston asetukseksi Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista ja luonnos ympäristöministeriön asetukseksi Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista. Suomen riistakeskus ja Pohjanmaan riistaneuvosto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja toteaa asetusluonnoksista yhteisenä lausuntonaan seuraavaa. Suomen riistakeskus pitää kannatettavana, että luonnontilaisia elinympäristöjä suojellaan. Elinympäristöjen säilyminen on myös elinvoimaisten riistakantojen ja riistatalouden perusedellytys. Suomen riistakeskus pitää kuitenkin asetusluonnoksissa esitettyjä mahdollisuuksia metsästykseen, vieraslajien pyyntiin ja vahinkoa aiheuttavien eläinkantojen säätelyyn riittämättöminä. Asetusluonnoksissa on rajoitettu metsästystä alueellisesti tarpeettoman paljon. Suomen riistakeskus ja Pohjanmaan riistaneuvosto esittää seuraavassa lajikohtaisia huomioita asetusluonnoksiin liittyen. Minkki ja supikoira Lausunnolla olevassa asetusluonnoksessa esitetään minkin ja supikoiran pyyntiä kiellettäväksi kaikilla luonnonsuojelualueilla, jolloin niiden pyyntiin tarvittaisiin jatkossa luonnonsuojelulain 15 § mukainen poikkeuslupa. Suomen riistakeskus katsoo, että supikoiran ja minkin pyynti tulee sallia mahdollisimman kattavasti kaikilla perustettavilla luonnonsuojelualueilla suoraan valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksella. Erityisesti linnustollisesti arvokkailla kohteilla kuten Vattajaniemellä, Laajalahdella, Viitajärvellä, Vionnevalla ja Hanhilahdella supikoirien ja minkkien pyynti on tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja luonnonsuojelualueiden hoitamista. Lisäksi metsästäjien kynnys pyytää vieraspetoja kaikilla perustettavilla luonnonsuojelualueilla tulee pitää mahdollisimman matalana ja tämän vuoksi välttää Metsähallituksen myöntämien luonnonsuojelulain 15 § 1 momentin 2 kohdan mukaisten poikkeuslupien mukanaan tuomaa byrokratiaa. Perustettavista luonnonsuojelualueista Vattajaniemi ja Laajalahti kuuluvat lisäksi Suomen ympäristöministeriön Helmi -elinympäristöohjelmaan tärkeinä lintuvesinä. Elinympäristöohjelman yhtenä tavoitteena on lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen. Kunnostustoimenpiteenä kohteilla harjoitetaan pienpetopyyntiä, jonka toteuttaminen tehokkailla pyyntimenetelmillä tulee olla valtioneuvoston asetuksella mahdollista. Käytännön kokemus on osoittanut, että esimerkiksi aktiiviset koiraa apuna käyttäen tapahtuvat pyyntimuodot ovat ylivoimaisesti tehokkaimpia tapoja pyytää erityisesti supikoiraa. Kettu ja näätä Suomen riistakeskus kiinnitti valtioneuvoston asetusluonnoksessa huomiota siihen, ettei ketun ja näädän metsästystä ole sallittu useilla linnustollisesti arvokkailla kohteilla. Esimerkiksi Vattajaniemeen perustettavalla luonnonsuojelualueella ketun metsästys yhdessä vieraspetojen metsästyksen kanssa on tärkeä osa luonnonsuojelualueen hoitoa. Ketun metsästyksen salliminen ei ole ristiriidassa Vattajaniemen alueen virkistyskäytön kanssa, sillä perustettava luonnonsuojelualue sijaitsee Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella, jossa puolustusvoimien toiminta rajoittaa ulkopuolisten liikkumista. Vastaavasti myös Kåtölandetilla esiintyy kettuja ja niillä on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia alueen linnustolle, siten alueella tulisi sallia ketun metsästys. Ketun ja näädän metsästys myös valtioneuvoston asetuksella perustettavalla Hötölamminnevalla, jonka suojeluperusteena ovat useat erilaiset pääasiassa suoluontotyypit ja metsäpeura, tulisi sallia valtioneuvoston asetuksella. Ketun ja näädän metsästys on muun muassa alueen metsähanhi- ja riekkokanta huomioon ottaen perusteltua. Myös valtioneuvoston asetuksella perustettavalla Lähdenevan ja Ritaneva-Vipusalonnevan-Märssynevan luonnonsuojelualueilla lajien metsästys tulisi sallia valtioneuvoston asetuksella lintulajiston pesinnän turvaamiseksi. Lähdeneva on määritetty yhdeksi Keski-Pohjanmaan tärkeimmistä lintusoista ja Ritaneva-Vipusalonnevan-Märssynevan linnusto on myös runsas. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan ketun ja näädän metsästyksen sallimista valtioneuvoston asetuksella tulisi tarkastella uudestaan muillakin kuin vesilinnustollisesti arvokkailla lintukohteilla. Riistavesilinnut Suomen riistakeskus suhtautuu positiivisesti siihen, että tavin, telkän ja sinisorsan metsästys sallittaisiin Vattajaniemen suojelualueella, koska kyseisellä alueella toimivan metsästysseuran vesilintumetsästys muutoin estyisi kokonaan. Syysaikainen pyyntimahdollisuus on myös tärkeä sallia myös Kåtölandetilla, jotta metsästäjillä jatkossakin olisi kiinnostusta vähentää haitallisten vieraslajien yksilöiden määrää linnustollisesti arvokkailla kohteilla. Metsäkanalinnut Metson ja teeren metsästys esitetään sallittavaksi useilla valtioneuvoston asetuksella perustettavista luonnonsuojelualueista, mitä Suomen riistakeskus pitää positiivisena. Pyyn metsästys esitetään kaikilla kohteilla kuitenkin kiellettäväksi. Viimeisimmässä vuonna 2019 ilmestyneessä Suomen lajien uhanalaisuuden arvioinnissa pyy on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Kuitenkaan metsästys ei ole lajin uhanalaisuuteen johtanut tekijä, vaan tekijöinä ovat muutokset puulajisuhteissa ja satunnaistekijät, jotka ovat listattuna myös tulevaisuuden uhkatekijöiksi. Vuonna 2015 pyy on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Pyyn luokittelu vaarantuneeksi on seurausta tarkasteluajanjakson (2004–2017) kohdentumisesta pyyn kannan laskevaan kehitysvaiheeseen. Pyylle, kuten muillekin metsäkanalinnuille, on ominaista kannan jaksottainen vaihtelu, eikä lyhytaikaista kannantilaa pidä käyttää uhanalaisuuden perusteena. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna (1990–2020) pyykannan kehitys koko maan osalta on vakaa. Myös Keski-Pohjanmaalla kannankehitys on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vakaa ja pyykannat ovat elpyneet vuodesta 2015, jolloin pyyn kannantiheys oli laskentahistorian yksi heikoimmista. Suomen riistakeskus katsoo, ettei pyyn metsästyksen kieltäminen ole tarpeen alueilla, joilla se ei kuulu alueen suojeluperusteisiin ja joilla metson ja teeren metsästys on valtioneuvoston asetuksella sallittua. Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä on mallinnettu metsäkanalintujen kannantila. Keski-Pohjanmaan maakunnan osalta pyykannan kehitys on esitetty kuvassa 1. Kuvassa on havaittavissa kannanvaihteluiden syklisyys ja voimakas kannan kasvu vuodesta 2015 vuoteen 2019. (kuvaa ei pysty lausuntopalvelussa liittämään, joten se toimitetaan ympäristöministeriön kirjaamoon erikseen) Kuva 1. Pyyn kannanvaihteluiden mallinnus Keski-Pohjanmaan maakunnan alueelle riistakolmiolaskenta-aineistojen perusteella. Pyyn pitkäaikainen kannantila on alueella vakaa. Kanadanmajava Kanadanmajavan metsästys asetusluonnoksissa on kaikilla perustettavilla luonnonsuojelualueilla kiellettyä. Kanadanmajavan metsästykseen tulisi jatkossa olla luonnonsuojelulain 15 § mukainen poikkeuslupa. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan kanadanmajavan aiheuttamien vahinkojen hallintaan täytyy olla nopea ja joustava mahdollisuus puuttua, mikä ei poikkeusluvan mukanaan tuoman byrokratian takia toteudu. Mahdollisuutta kanadanmajavan metsästykseen suoraan valtioneuvoston asetuksella pitäisi tarkastella erityisesti vesistöjen varteen perustettavilla luonnonsuojelualueilla, joilla purojen, jokien tai ojien patoamisesta voi aiheutua haittaa ympäröivälle metsätaloudelle tai viljelmille. Luonnonvarakeskus on varmistanut DNA-analyysillä kudos- ja lastunäytteistä kanadanmajavaa esiintyvän ainakin Toholammilla (https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/riista/majavat/). Myös valtioneuvoston asetuksella perustettavista luonnonsuojelualueista Natura 2000 tietolomakkeen perusteella Viitajärven laskuojassa esiintyy majavaa, jonka lajista ei ole tietoa, mutta laji on todennäköisesti kanadanmajava. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan mahdollisuutta kanadanmajavan metsästykseen suoraan valtioneuvoston asetuksella pitäisi tarkastella myös perustettavilla luonnonsuojelualueilla, joille lajin vakiintuminen vaikuttaa mahdolliselta. Kanadanmajava on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Suomessa esiintyvää toista majavalajia, euroopanmajavaa, esiintyy jo Seinäjoen korkeudella, Etelä-Pohjanmaan eteläosien ja Satakunnan ollessa sen päälevinneisyysaluetta. Euroopanmajavan levinneisyys Etelä-Pohjanmaan maakuntaan ja Suomen riistakeskus Rannikko-Pohjanmaan alueelle on ollut verrattain nopeaa. Kanadanmajavan ja euroopanmajavan ekolokeroiden ollessa samanlaisia, lajit kilpailevat samoista elinympäristöistä, jolloin jompikumpi ennen pitkää syrjäyttää toisen. Valmisteilla olevassa Suomen majavakantojen hoito- ja hallintaohjelmassa yhtenä tavoitteena on kanadanmajavan levinneisyyden hallinta. Kanadanmajavien leviämistä euroopanmajava-alueille pyritään estämään metsästyksellä. Luomalla Keski-Pohjanmaalle alueita, joista kanadanmajavien poistaminen ei ole mahdollista ilman Metsähallituksen tekemää poikkeuslupaharkintaa, ei edesauta euroopanmajavan leviämistä alueelle. Valkohäntäpeura Valkohäntäpeura on levittäytymässä Keski-Pohjanmaalle. Vaikka Keski-Pohjanmaa on valkohäntäpeuran levinneisyysalueen reunalla, mahdollisuus valkohäntäpeuran kannanhoitoon ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn tulee pystyä huomioimaan perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Valkohäntäpeuran metsästykseen vaadittavan metsästyslain 27 § edellytysten täyttävän luvan myöntämiseen tarvitaan yli 500 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue. Metsästyksen käytännönjärjestelyjen takia luonnonsuojelualueiden ei tulisi lähtökohtaisesti pirstoa yhtenäisiä alueita. Tulee myös huomioida, ettei valkohäntäpeuralle voida myöntää lupaa hirven tapaan pelkkään ajoon, jonka perusteella alue voitaisiin lukea mukaan lupa-alueeseen myönnettäessä valkohäntäpeuran pyyntilupia. Oikeus valkohäntäpeuran metsästämiseen on siis tärkeä jo alueiden yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Suomen riistakeskus katsoo, että valkohäntäpeuran metsästys tulisi sallia valtioneuvoston asetuksella perustettavilla alueilla siitä huolimatta, että metsästys on mahdollista Metsähallituksen myöntämällä luonnonsuojelulain 15 § mukaisella poikkeusluvalla. Metsähallitukselle ja valkohäntäpeuran metsästyslupaa hakevalle ei ole tarkoituksenmukaista aiheuttaa turhaa byrokratiaa, joka valtioneuvoston asetuksella voidaan välttää. Lisäksi valkohäntäpeuran metsästyksellä ei voida katsoa aiheutuvan haittaa luonnonsuojelualueiden perustamistarkoitusten mukaiselle suojelulle. Suurimpana perusteena Suomen riistakeskus esittää valkohäntäpeuran metsästyksen sallimista lajin aiheuttamalla näennäiskilpailulla metsäpeuralle. Viimeaikaisten Pohjois-Amerikkalaisten tutkimusten mukaan valkohäntäpeuralla on kaikkein suurin vaikutus näennäiskilpailun kautta sikäläisen karibun selviytymiselle. Valkohäntäpeura on optimaalisen kokoinen saaliseläin monelle suurpetolajille ja lisää näiden lajien tiheyttä alueelle. Erityisesti susien määrän lisääntyessä vahingot koituvat hitaasti lisääntyvälle metsäpeuralle, joka on erityisen altis suden saalistukselle. Tästä syystä metsäpeuran suojelemiseksi valkohäntäpeuran menestymistä ja sen metsästyksen vaikeutumista ei tule edistää millään toimilla metsäpeura-alueella. Tästä syystä valkohäntäpeuran metsästys tulisi sallia kaikilla suojelualueilla. Metsäkauris Metsäkauris esiintyy yleisenä Keski-Pohjanmaalla ja sen kannankehitys on nousujohteinen. Kannan kasvun myötä myös metsäkauriiden aiheuttamat liikennevahingot ovat Keski-Pohjanmaalla viimeisen viiden vuoden aikana moninkertaistuneet, mikä näkyy metsäkauriista johtuvien suurriistavirka-aputehtävien lisääntymisenä. Metsäkauris aiheuttaa myös maa- ja metsätalousvahinkoja, mutta toisin kuin pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja, metsäkaurisvahinkoja ei korvata. Metsästystä koskevien poikkeusten osalta metsäkauris on väliinputoaja pyyntiluvanvaraisiin hirvieläimiin nähden, koska Metsähallituksen ei ole mahdollista tehdä sen pyynnin osalta poikkeusta suojelualueen ulkopuolella tapahtuvien vahinkojen perusteella. Koska metsäkauris viihtyy pienipiirteisillä alueilla, haittaavat pienialaisetkin metsästyskieltoalueet sen metsästystä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi hirvenmetsästystä. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan metsäkauriin metsästys tulisi sallia valtioneuvoston asetuksella samoilla alueilla kuin hirven metsästys metsäkauriin kannanhallinnan ja vahinkojen ennaltaehkäisemisen turvaamiseksi. Villisika Villisikakannan painopistealueita ovat Kaakkois-Suomi ja itäinen Uusimaa. Suomen riistakeskus Pohjanmaan alueella villisikoja esiintyy Suupohjan alueella, jonka lisäksi villisikayksilöitä on havaittu muun muassa Kokkolan, Toholammin, Lohtajan ja Himangan alueilla. Villisikakantaa pyritään rajoittamaan erityisesti afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen ehkäisemiseksi. ASF on lakisääteisesti vastustettava ja helposti leviävä eläintauti. ASF voi levitä villisikojen välityksellä ja se on sekä villi- että tuotantosioille tappava virustauti. Afrikkalaisen sikaruton leviäminen ja asettuminen Suomeen aiheuttaisi erittäin suuria ja todella merkittäviä suoria ja välillistä taloudellisia menetyksiä elintarviketuotannossa ja sianlihan viennissä. Suomen riistakeskus Pohjanmaan ja Rannikko-Pohjanmaan alueille villisikaa ei tule päästää vakiintumaan. Valtakunnallisesti tavoitteeksi on asetettu, että villisikakanta pidetään pienenä, noin 600 yksilöä, ja kanta rajataan Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan alueelle. Villisikakannan tehokas rajoittaminen edellyttää riittävän tehokkaita pyyntimenetelmiä ja mahdollisimman kattavia metsästysalueita. Suomen riistakeskus katsoo, että villisian metsästyksen mahdollistaminen valtioneuvoston asetuksella on tarpeen edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suurpedot Keski-Pohjanmaan maakunnan alue on keskeisin aluekokonaisuus Suomenselän metsäpeurakannan elinalueena. Tuoreen laskentatuloksen (Luonnonvarakeskus helmikuu 2021) Suomenselän metsäpeurapopulaation koko oli 2000 yksilöä, kun alalajin koko maailmankanta on noin 5000 yksilöä. Tämä kuvastaa alueen erityisyyttä metsäpeurakannan suojelussa. Suurin uhka metsäpeuran suojelussa on suurpetojen, karhun ja suden aiheuttama kuolleisuus. Suomessa susi ja karhu ovat metsästyslaissa aina rauhoitettuja eläimiä, ja niiden pyytäminen vaatii aina Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan. Kuten yleisesti on tiedossa, poikkeuslupien myöntämiseksi vaaditaan täsmälliset ja laajat perusteet. Yksityiskohtaisilla ja riittävän painavilla perusteilla sekä ellei ongelmaan löydetä muuta tyydyttävää ratkaisua, eikä poikkeus haittaa suotuisan suojelun säilyttämistä tai saavuttamista poikkeuslupa voidaan myöntää suurpedon tappamiseen. Näkemyksemme poikkeuslupamenettely ja sen perusteena oleva Eu:n säädökset, kansallinen lainsäädäntö ja sen tulkinnasta oleva oikeuskäytäntö edistävät tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti suurpetojen suojelua. Kuitenkin niissä tilanteissa, kun poikkeuslupa on myönnetty ja on tarkoituksena tietyn yksilön pyydystäminen, pyyntiä ei tulisi hankaloittaa kieltämällä suojelualueilla pyynti. Tietyissä tapauksissa poikkeuslupia voidaan myöntää myös metsästyslain 41 a § 1 momentin 1 kohdan perusteella luonnonvaraisen eläimistön suojelemiseksi. Tällöin saattaisi joissakin tilanteissa tulla kyseeseen myös metsäpeuran suojelemiseksi myönnettävät poikkeusluvat, jotka edistävät samaa tavoitetta kuin tiettyjen suojelualueiden perustaminen. Siten Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan valtioneuvoston asetuksella perustettavilla Hötölamminnevan, Kotkanneva–Metsolamminnevan, Isonevan, Ritaneva–Vipusalonneva–Märsynnevan alueilla tulisi sallia karhun ja suden metsästys. Mikael Luoma riistapäällikkö Suomen riistakeskus Pohjanmaa
      • Suomen Metsästäjäliitto, Grenfors Ere
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • Lausuntopyyntö 12.1.2021 (Dnro VN/1967/2018) Lausunto Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueita koskevasta asetusvalmistelusta Suomen Metsästäjäliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa esityksen kohteena olevista asetusluonnoksista seuraavaa: Lausunnon kohteena olevat asetusluonnokset koskevat Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita, jotka ovat valtion omistuksessa. Suojeltavien alueiden yhteispinta-ala on reilut 15 000 hehtaaria, mikä on suuruudeltaan merkittävä pinta-ala maakuntatasoa ajatellen. Suojeltavien alueiden lukumäärä on yhteensä 38 kappaletta, kun lasketaan yhteen valtioneuvoston asetuksella ja ympäristöministeriön asetuksella perustettavat suojelualueet. Nykytila Esityksen kohteena olevilla alueilla niistä suurimmalla osalla on voitu aiemmin metsästää. Metsästäjäliiton mielestä metsästyksen mahdollisimman laaja jatkuminen nyt perustettavilla alueilla on välttämätöntä muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja runsastuessaan mahdollista vahinkoa tuottavien lajien hallinnan näkökulmasta. Kestävä metsästys on muiden luonnonkäyttömuotojen kanssa yhdenvertaisena tärkeä osa virkistystä ja maakunnan kulttuuriperintöä. On olemassa lukuisia hyviä esimerkkejä siitä, miten metsästys ja muu virkistyskäyttö ovat hyvin yhteensovitettavissa. Muu virkistyskäyttö luonnonsuojelualueilla tapahtuu pääsääntöisesti alkukesästä alkusyksyyn, etupäässä viikonloppuisin. Lisäksi suurin osa esitetyistä suojelualueista ei ole maantieteellisen sijaintinsa vuoksi vilkkaan virkistyskäytön piirissä, joten ristiriitoja metsästyksen sovittamisessa muiden käyttömuotojen kanssa ei käytännössä ole. Esityksen vaikutukset metsästykseen Monet nyt suojeltavat alueet ovat olleet aiemmin paikallisten metsästysseurojen metsästysvuokramaita mahdollisen yksityisomistuksensa aikana sekä myöhemmin valtiolle lunastamisen myötä metsästysoikeus Metsähallitukselta vuokrattuna. Kun alueet lunastettiin Natura 2000 -verkoston suojelualueiksi, yksityisten maanomistajien peruslähtökohta oli, ettei metsästysoikeutta tule rajoittaa kyseisillä alueilla. Tästä lupauksesta Metsästäjäliiton mielestä tulee pitää kiinni. Metsästys on luonnonsuojelulain nykysäädösten mukaan lähtökohtaisesti Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavilla suojelualueilla kielletty. Poikkeuksia metsästyskiellon suhteen on mahdollista kuitenkin tehdä. Valtioneuvoston asetuksella perustettavilla luonnonsuojelualueilla luonnonsuojelulain 17 a §:n 3 momentin mukaan metsästys voidaan sallia, jos se ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Suurimmalla osalla Keski-Pohjanmaalle perustettavia suojelualueista tilanne onkin juuri kuvatun kaltainen, eli metsästyksen salliminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta eikä haittaa alueen muuta käyttöä. Perustettavilla alueilla suojelun päätarkoituksena on säilyttää nämä alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön kehitys, tarvittaessa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä tai hoitamalla luonnonhoitoa vaativia kohteita. Metsästyksen ei siten voida katsoa millään muotoa haittaavan edellä mainittujen luontotyyppien eikä elinympäristöjen suojelua. Metsästys sijoittuu tyypillisesti syrjäisemmille osille alueita ja ajankohdallisesti syksyyn ja talveen siten, että se ei haittaa muuta virkistyskäyttöä. Metsästäjäliitto yhtyy esimerkiksi BirdLife Suomen jo aiemmin suojelualuevalmisteluissa esittämään näkemykseen, jonka mukaan metsästyksen salliminen tekee suojelun hyväksyttävämmäksi paikallisen yhteisön keskuudessa. Keski-Pohjanmaalle valtioneuvoston asetuksella perustettavien suojelualueiden rauhoitussäännöksissä on asetusluonnoksessa lueteltuna nyt jonkin verran metsästyksen mahdollistavia poikkeuksia, mitä Metsästäjäliitto pitää myönteisenä kehityksenä. Sallittujen riistalajien suhteen asetusesityksessä ei ole tehty tarpeettomia metsästysaikarajauksia, kuten joissakin aiemmissa suojelualuevalmisteluprosesseissa, vaan metsästystä säädellään kunkin lajin yleisten metsästysaikojen mukaisesti. Tämä on Metsästäjäliiton mielestä hyvä asia. Sallittujen riistalajien luettelo tulisi olla Metsästäjäliiton ja alueen metsästysseurojen mielestä kattavampi. Luonnonsuojelualueprosessin valmistelun alkuvaiheessa alueilla pidetyissä kuulemistilaisuuksissa nousee tyypillisesti esille metsästys, kuten myös Keski-Pohjanmaalla. Yleensä metsästäjät nostavat esille erityisesti hirven, jäniseläimet, metsäkanalinnut, pienpedot, kanadanmajavan, villisian sekä etenkin suurpetojen metsästyksen jatkumisen. Metsästysseuroja ja heidän näkemyksiään tuleekin näissä tilaisuuksissa aidosti kuunnella eikä vain kuulla nimellisesti. Laji- ja lajiryhmäkohtainen tarkastelu Minkki ja supikoira Lausunnolla olevassa asetuksessa esitetään minkin ja supikoiran pyynti kiellettäväksi, jolloin niiden yksilöiden poistoon tarvittaisiin jatkossa luonnonsuoje-lulain 15 § mukainen poikkeuslupa. Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että minkin ja supikoiran pyynti tulee sallia valtioneuvoston perustamisasetuksessa luon-nonsuojelulain 17a § nojalla, jolloin kullekin alueelle ei tarvittaisi erillistä luonnonsuojelulain 15 §:n mukaista poikkeuslupaa. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan erillinen poikkeuslupa näiden lajien pyyntiä varten lisää tarpeettomasti lupabyrokratiaa ja käytännössä lopettaisi haitallisten vieraspetojen metsästyksen ainakin osalla alueista. Minkki ja supikoira ovat haitallisia vieraslajeja ja ne ovat erityisen haitallisia linnustolle merkittävillä luonnonsuojelualueilla, joilla niiden saalistus aiheuttaa merkittäviä pesimätappioita. Minkin ja supikoiran haitallisuus alkuperäislajistolle on osoitettu useissa eri tutkimuksissa. Haitallisten vieraslajien mahdollisimman tehokkaaseen poistamiseen on yhteiskunnassa nykyisin olemassa varsin kattava ja yhtenäinen tahtotila, mitä osoittaa EU- ja kansallisille tasoille laaditut vieraslajistrategiat ja supikoiran sekä minkin poistaminen riistaeläinluettelosta niiden pyynnin merkittäväksi tehostamiseksi. Metso ja teeri Metson ja teeren metsästyksen salliminen yli puolella valtioneuvoston asetuksella perustettavista suojelualueista on Metsästäjäliiton mielestä hyvää kehitystä. Kuitenkin metson, teeren ja pyyn metsästys pitää lisäksi sallia Perhon pienriistanmetsästysalueella sijaitsevalla Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueen uudella osalla. Kuten Metsähallituskin lausunnossaan toteaa, kuuluu alue Metsähallituksen lupametsästysalueeseen ja on ollut aiemmin kaiken metsästyksen piirissä. Metsähallituksen Eräpalvelujen arvion mukaan metsäkanalintujen metsästys kyseisellä alueella ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Metsähallituksen mukaan metsäkanalintujen pyynnin kestävyys alueella voidaan varmistaa metsästyslain mukaisin keinoin sekä lupamäärän mitoituksella. Metsästäjäliitto yhtyy Metsähallituksen näkemykseen asiassa ja lisää, että kanalintujen pyynti tulee sallia myös Lähdenevan ja Kiimaneva - Iso Köyrisennevan luonnonsuojelualueilla Kokkolassa. Pyy Valtioneuvoston asetusluonnoksen mukaan metsäkanalinnuista pyyn metsästystä ei sallittaisi, eikä asiaa taustamuistiossa perustella mitenkään. Metsästäjäliitto ei pidä pyyn metsästyskieltoa tarpeellisena ja oikeutettuna. Syy metsästyksen kieltämisesityksessä lienee se, että tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuutta käsittelevässä Punaisessa kirjassa pyy on yllättäen luokiteltu vuonna 2019 vaarantuneeksi (VU), muutoksena koko 2000-luvun alun ajan kestäneen katkeamattomaan jaksoon, jossa se on luokiteltu maassamme elinvoimaiseksi (LC). Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan valtakunnallisen uhanalaisluokitusmuutoksen muuttumisen käyttäminen perusteena sille, että pyy rauhoitetaan Keski-Pohjanmaan suojelualueilla ei ole tässä tapauksessa oikea. Kattava ja kansainvälisestikin tunnustettu pitkäaikaisriistatieto eli riistakolmioaineisto osoittaa, että pyy voi hyvin Keski-Pohjanmaalla ja sen kannat ovat vahvat. Riistakolmioilta kerätystä aineistoista 2000-luvun osalta voidaan todeta, että pyykannat ovat toipuneet hyvin vuosien 2015 - 2016 tilapäisestä aallonpohjasta ja pyytiheydet ovat viime vuosina olleet paikoin riistakolmioiden monikym-menvuotisen laskentahistorian huippulukemia. Tämän kehityksen ja Keski-Pohjanmaan tiheyslukujen valossa pyyn jättäminen metsästyksen ulkopuolelle tässä suojelualuevalmistelussa on perusteetonta. Metsästäjäliitto muistuttaa, että metsäkanalinnuilla esiintyvä voimakas syklinen kannanvaihtelu ja sen aallonpohjan epäsuotuisa ajoittuminen Punaisen kirjan viimeisimmälle tarkastelu-jaksolle on todennäköisin syy siihen, että elinvoimaisuusluokitusta on tarpeettomasti maassamme muutettu. Keski-Pohjanmaan pyykanta kestää kuitenkin hyvin oikein mitoitettua metsästysverotusta. Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että tarkasteltaessa pyyn metsästystä Keski-Pohjanmaalla suojelupäätökset tehdään nimenomaan kyseisen maakunnan pyykannan tilanteen pohjalta, mikä on todistetusti hyvä ja elinvoimainen. Liiton mielestä tulee muistaa, että suojelualueen perustamisasetuksen muuttaminen jälkeenpäin on erittäin työläs prosessi, joten metsästettävien riistalajien luettelo tulee olla heti alusta alkaen todelliseen alueelliseen tilanteeseen perustuva ja riittävän laaja. Metsäjänis ja rusakko Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan olisi tarpeellista jäniseläinten osalta valtioneuvoston asetuksella sallia sekä metsäjäniksen että rusakon pyynti siellä missä muidenkin riistalajien metsästystä sallitaan, sillä molemmat ovat elinvoimaisia ja maakunnan alueella esiintyviä lajeja. Tämä olisi myös käytännön metsästyksen toteuttamisen kannalta järkevää ja perusteltua. Jäniseläinten pyynti tulee sallia myös Lähdenevan luonnonsuojelualueella Kokkolassa, sillä se on ensisijaisesti linnustonsuojelukohde (SPA/SAC). Asetusesityksen virheellinen sanamuoto ”jänis” tulee lisäksi korjata muotoon ”metsäjänis”. Vesilinnut ja metsähanhi Keski-Pohjanmaalle perustettavilla suojelualueilla harrastetaan jonkin verran myös vesilintujen pyyntiä. Metsästys pääasiassa kohdistuu yleisimpiin saalislintuihin eli heinäsorsaan, taviin ja telkkään. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavilla luonnonsuojelualueilla on perusteltua sallia heinäsorsan, tavin ja telkän metsästystä laajemmin kuin pelkästään asetusluonnoksessa esitetyllä Vattajaniemen suojelualueella. Liiton mielestä vesilintuja tulisi voida lisäksi metsästää kaikilla niillä valtioneuvoston asetusluonnoksessa mainituilla alueilla, jotka eivät ole lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA) ja lisäksi Natura 2000 -ohjelmaan kuulumattomilla alueilla. Tämä on myös Metsähallituksen Eräpalvelujen näkemys vesilinnustusasiasta, mitä Metsästäjäliitto tukee. Heidän arvionsa mukaan metsästys ei vaaranna alueiden perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueiden muulle käytölle. Metsästyksen kestävyys kyseisillä alueilla voidaan varmistaa metsästyslain mukaisin keinoin sekä pyyntilupamäärän mitoituksella. Edellä mainittu käsittää myös metsähanhen, jonka pyynti on tunnustetusti tärkeä osa Keski-Pohjanmaan metsästyskulttuuria ja historiaa. Metsähanhi on keskeinen riistalaji tässä suojelualuevalmistelussa etenkin siinä valossa, että perustettavilla suojelualueilla on laajoja suokokonaisuuksia, joilla esiintyy taigametsähanhea ja jossa lajia on aiemmin myös metsästetty. Nyttemmin metsähanhen kestävä metsästys on turvattu kansainvälisen populaatiotason kannanhoidon sekä metsästyslain 38 §:n mukaisin säätelykeinoin (yhden hanhen metsästäjäkohtainen kausikiintiö), huomioiden kannan alueellinen tila ja metsästyspaine. Näätä ja kettu Alueella metsästävät metsästysseurat ovat esittäneet suojelualueille muidenkin pienpetojen eli ketun ja näädän metsästysmahdollisuutta vieraspetojen (supikoira ja minkki) pyynnin lisäksi. Nämä metsästysseurojen näkemykset ja toiveet olisi Metsästäjäliiton mielestä perusteltua huomioida suoraan alueiden perustamisasetuksessa. Lajit voivat yhdessä vieraspetojen kanssa aiheuttaa merkittävää vahinkoa linnustollisesti arvokkailla kohteilla. Metsästäjäliiton mie-lestä näädän ja ketun metsästys pitää sallia asetusluonnoksessa mainittujen alueiden lisäksi vähintään myös Natura 2000 -ohjelman mukaisilla SPA-alueilla sekä Vattajaniemen alueella. Kanadanmajava Lausunnolla olevan esityksen mukaisesti kanadanmajavan metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla kuin ainoastaan luonnonsuojelulain 15 § mukaisella poikkeusluvalla. Asiantuntijoiden arvion mukaan kyseinen menettely ei ole kuitenkaan riittävän joustava ja nopea tehokkaaseen vahinkojen ehkäisemiseen tai majavakannan hallintaan. Metsästäjäliitto esittää kanadanmajavan metsästyksen sallimista metsästysasetuksen mukaisen metsästysajan mukaisesti vahinkojen ehkäisemiseksi niillä alueilla, joilla kanadanmajava voi aiheuttaa uhan suojelutavoitteiden toteutumiselle. Näitä voivat olla esimerkiksi kohteet, joissa esiintyy runsaasti luonnon monimuotoisuudelle tärkeää haapaa. Myös suojelualueen ympärillä oleviin talousmetsiin voi syntyä merkittäviä taloudellisia vahinkoja veden noustessa suojelualueelta sinne nopeasti. Villisika Asetusesityksen mukaisesti villisian metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Vaikka Keski-Pohjanmaan maakunta ei ole toistaiseksi tiheän villisikakannan aluetta, on todennäköistä, että ilmastonmuutoksen edetessä villisikakanta vahvistuu myös Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella. Metsästäjäliiton mielestä tähän on perusteltua siten varautua myös säädöstasolla, sillä jälkeenpäin se on työlästä. Euroopasta saatujen kokemusten valossa villisikojen pyynti pitää olla mahdollisimman tehokasta, että afrikkalaisen sikarutto voidaan pitää poissa Suomesta sen aiheuttaminen erittäin merkittävien kansantaloudellisten vaikutusten vuoksi. Tiedetään, että alueet, joilla villisikaa ei saa metsästää, voivat toimia merkittävinä sikareservaatteina, vaikka muualla kantaa pyrittäisiin pienentämään suurillakin panostuksilla. Metsästäjäliito esittää, että villisian metsästys sallittaisiin Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavilla suojelualueilla muiden säädösvalmistelukohteiden tapaan (sallittu laajasti Etelä-Savon sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojelualueilla) Valkohäntäpeura ja metsäkauris Lausunnolla olevan esityksen mukaisesti valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Metsästäjäliitto haluaa muistuttaa, että sekä pienten että isojen hirvieläinten kannansäätelyn näkökulmasta riittävän yhtenäiset ja laajat metsästysalueet ovat tärkeitä. Metsästysalueiden pirstoutuminen yksiselitteisesti vaikeuttaa metsästyksen järjestämistä. On oleellista, että pienten hirvieläinten kantoja hoidetaan suunnitelmallisesti, siten että arvokasta riistaresurssia pystytään hyödyntämään kuitenkin niin, että haitat saadaan minimoitua. On myös nähtävissä, että tulevaisuudessa leudontuvien talvien myötä metsäkauris- ja val-kohäntäpeurakanta tulee selvästi kasvamaan myös Keski-Pohjanmaalla. Tähän on järkevää ja perusteltua varautua säädöksissä jo etukäteen. Tilastojen mukaan metsäkauriin ja valkohäntäpeuran liikennevahingot ovat korkeimmillaan rannikkoalueilla. Runsaiden liikennesuoritemäärien välittömässä läheisyydessä on tarpeen säädellä hirvieläinkantoja. Paikallisten tietojen mukaan pienten hirvieläimien eläinkannat ovat viime vuosina runsastuneet Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rannikkoalueilla eli valtatie 8:n vaikutuspiirissä. Metsästäjäliiton tukee paikallista näkemystä, jonka mukaan isojen liikenneväylien läheisyydessä sijaitsevilla Kåtölandetin, Laajalahden ja Vattajaniemen luonnonsuojelualueilla valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys tulee sallia. Suurpedot Asetusluonnoksessa esitetään suurpetojen metsästystä kiellettäväksi. Metsästäjäliitto näkee asiassa merkittävän ongelman ja muutostarpeen. Koska Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavat suojelualueet ovat pinta-alaltaan suuria ja ne sijaitsevat harvaan asutuilla seuduilla, ovat ne keskeisiä suurpetojen elinalueita. On yleisesti tiedossa, että suurpetojen metsästys vaatii pinta-alaltaan mittavia ja yhtenäisiä alueita, koska suurpetojen elinpiirit ovat laajoja. Tästä seurauksena on, että metsästyksen toteuttaminen vaikeutuu käytännössä, jos metsästysalueet pirstoutuvat. Metsästäjäliiton mielestä suurpetojen metsästys tulee sallia perustettavilla suojelualueilla. Näin Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan varsin tärkeä ja lajien kannanhoitosuunnitelmiin (karhu, ilves, susi) kuuluva suurpetojen kannanhoidollinen metsästys ei tarpeettomasti hankaloituisi Keski-Pohjanmaan alueella. Erityistarpeen suurpetokantojen säätelylle Keski-Pohjanmaalla antaa ainutlaatuinen metsäpeurakanta, jonka lisääntymiskyvyn ylläpidosta ja lajin hyvinvoinnista meillä on suorastaan kansallinen velvollisuus huolehtia. Rauhoittamattomat linnut Metsästysseurat ovat myös nostaneet esille tarpeen rauhoittamattomien lintujen metsästyksen sallimisesta alueella, mikä tukisi myös luonnonsuojelualueen suojelutarkoitusta erityisesti linnustollisesti arvokkailla suojelualueilla. Rauhoittamattomia lintujen (varis, harakka, naakka, harmaalokki, merilokki) vähentäminen alueelta vähentäisi osaltaan muiden, myös rauhoitettujen lintujen pesä- ja poikastuhoja. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan asia tuleekin huomioida asetustyössä. Metsästäjäliitto on metsästyksen ja luonnonhoidon asialla Metsästäjäliitto on metsästäjien ja metsästysseurojen edunvalvoja. Keski-Pohjanmaan metsästysseurat ovat ilmaisseet huolensa suunniteltujen suojelualueiden käytännön vaikutuksista. Esimerkiksi metsästysalueiden pirstoutuminen vaikeuttaa etenkin suurriistajahtia tilanteissa, joissa suojelualueen pieni kaistale halkaisee muuten yhtenäisen metsästysalueen. Tällainen tapaus Keski-Pohjanmaalla on esimerkiksi ympäristöministeriön asetuksella perustettavalla Iso-Ruonasen luonnonsuojelualueella, joka jakaa Metsähallituksen Porraslammen hirvialueen kahteen osaan ja uhkaa jättää merkittävän osan alueesta hirvijahdin ulkopuolelle. Metsästäjien näkökulmasta riistan- ja luonnonhoitotöiden rajoittamineen tai kieltäminen nähdään epätoivottuna kehityksenä. Luonnon monimuotoisuutta palvelevat riistapellot ja lukuisat kosteikot ovat syntyneet maahamme metsästäjien tekeminä. Riistanhoitotöihin kuuluva vesilintujen pönttöjen ja muiden pesälaitteiden rakentaminen, vieminen maastoon ja huoltaminen on tutkitusti todettu keino edistää vesilintujen poikastuottoa. Tätä ei Metsästäjäliiton nä-kemyksen mukaan tule jatkossakaan tarpeettomasti rajoittaa suojeltavilla alueilla. Lopuksi Kuten ylläolevista metsästysseurojen esille tuomista huolenaiheista voi huomata, metsästäjät ovat aidosti huolissaan harrastuksensa jatkosta ja säilymisestä jälkipolville, aivan kuten oman kotiseutunsa luonnon hyvinvoinnista. Metsästäjäliito haluaa muistuttaa, että on erittäin tärkeää, että paikallisten metsästäjien kanssa keskustellaan ja kerrotaan jo mahdollisimman varhain suojelun yksityiskohtaisista vaikutuksista metsästyksen järjestelyihin alueella. Näin parhaiten vältytään epätietoisuuden ja epävarmuuden aiheuttamalta negatiivisuudelta ja luonnonsuojelualueiden hyväksyttävyys saadaan yhteiskunnallisesti paremmalle tasolle. Se on kaikkien osapuolten etu. Riihimäellä 26.2.2021 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO – FINLANDS JÄGARFÖRBUND R.Y. Toimeksi saaneena: Ere Grenfors Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö
      • Kokkolan- ja Vaasanseudun Sotilasmetsästäjät ry, Kokkolan- ja Vaasaseudun sotilasmetsästäjät ry, Nyman Kai
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • LUONNONSUOJELUALUEEN PERUSTAMINEN VATTAJANNIEMEN NATURA-2000 ALUEELLE 1. Asetusluonnoksen sisältö ja alueen metsästysoikeus Luonnoksessa on sallittu Vattajanniemen suojelualueella metsästys pääosin yhdistyksen (metsästysseuran) esittämien lajien osalta, mikä on oikeansuuntainen ja valmisteluvaiheessa käsiteltyjen linjauksien sekä lausuntojen mukainen ratkaisu. Luonnoksen perusteella yhdistyksen toiminta voi rajoitetusti jatkua ja jäsenistölle mahdollistetaan edelleen tiettyjen lajien osalta metsästysoikeus. Luonnoksessa on metsästyksen ulkopuolelle jätetty tärkeitä alueellisia metsästettäviä lajeja kuten metsäkauris, valkohäntäpeura, kettu ja villisika. Edellä mainitut lajit ovat alueelliselta kannalta runsaita ja viime vuosina kiihtyvästi kasvavia. Kannanhoidon ulkopuolelle jätetyt lajit ovat myös hoitamattomina ominaisia aiheuttamaan turvallisuus- tai vahinkouhkien lisääntymistä. Nämä vaikutukset kohdistuisivat alueellisesti myös luonnonsuojelualueen ulkopuolelle sekä puolustusvoimien ampuma- ja harjoitustoimintaan. Yhdistys edellyttää, että alueella säilytetään metsästysoikeus luonnoksessa mainittujen lisäksi myös seuraaville lajeille: - metsäkauris - valkohäntäpeura - kettu ja - villisika. 2. Perustelut Vattajanniemi on liitetty suojelualueverkostoon SCI- alueena eli luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettujen ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien suojelemiseksi. Alueen suojelutavoite ei näin ollen ole ristiriidassa metsästyksen kanssa, koska dyyniluontotyypit ovat alueen pääasiallinen suojelukohde. Asetuksen valmistelu- ja kuulemisvaiheessa on varsin kattavasti todettu eri toimijoiden näkemyksenä, että alueen suojelutavoitteet eivät Vattajanniemen luonnonsuojelualueella ole metsästyksestä johtuen millään tavalla uhattuna. Hirvieläinten ja pienpetojen kannanhoidolla Vattajanniemen alueella on taas alueellisestikin huomattavaa vaikutusta. Liian suuret ja hoitamattomat kannat vaikuttavat ympäröivillä alueilla laajastikin turvallisuuteen ja vahinkouhkiin sekä myös puolustusvoimien toimintaan. Vattajanniemen alue on kesälaidun aluetta ja toisin kuin esim. vesilinnut ja monet muut pienriistalajit, hirvieläimet hyötyvät alueen hoitamattomista rehevöityvistä alueista. Hirvien, valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden määrä on alueella keväästä alkusyksyyn saakka erittäin runsas, kunnes ne alkavat siirtyä talvilaitumille. Hirvikanta on vuosittain hyvä, mutta erityisesti metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen määrä on lisääntynyt muutamina viime vuosina lähes räjähdysmäisesti ja lajit ovat alkaneet myös talvehtia alueella. Huolimatta oman ja lähialueen seurojen pyynnistä, kannat ovat olleet koko ajan merkittävässä kasvussa. Ketun kannanhoidollisella pyynnillä ja yhteistyöllä alueen muiden seurojen kanssa on kettukanta saatu pidettyä kohtuullisella tasolla ja niiden aiheuttamia haittoja pienennettyä. Erityisesti ketun puolustusvoimien toiminalle aiheuttamia hygienia ja turvallisuus riskejä on saatu pienennettyä kohdennetulla ja valikoivalla pyynnillä. Ketun ja supikoiran pyynnissä yhdistys on tehnyt yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Puolustusvoimien esitykset ja tarpeet vahinkojen ja turvallisuusriskien osalta on huomioitu mahdollisuuksien mukaan ja sen perusteella on valikoivalla kannanhoidolla pidetty kantaa kurissa ja vähennetty harjoituksien majoitus ja elintarviketurvallisuudelle aiheutuneita haittoja. Pienpetojen kannanhoito on aina myös osa luonnonhoitoa ja tasapainolla turvataan mm. linnuston kantoja. 3. Yhteenveto Rauhoitettaviksi tai poikkeuslupa menettelyyn on asetusluonnoksessa esitetty lajeja, joiden kannat ovat runsaat ja lisääntyvät räjähdysmäisesti. Kyseessä olevat lajit ovat omiaan aiheuttamaan hoitamattomina merkittäviä vahinko- ja turvallisuusriskejä Vattajanniemen alueen lisäksi puolustusvoimien harjoitustoiminnalle sekä koko lähialueelle. Yhdistyksen näkemyksen ja vaatimuksen mukaan edellytetään, että edellä mainittujen (kohta 2) perusteluiden johdosta ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa Vattajanniemen suojelualueella asetusluonnoksessa rauhoitettaviksi esitettyjen lajien pyyntiä. Käytännössä lisärajoitukset estäisivät kantojen hoidon kyseisten lajien osalta lähes kokonaan ja vaikeuttaisivat merkittävästi kantojen säätelyä myös suojelualueen ulkopuolella. Todetaan lisäksi, että metsästys ei ole ristiriidassa SCI- alueena suojelualueeksi määritetyllä Vattajanniemen suojelualueella. Päätöksiä esitetään tehtäväksi aluekohtaisesti, eikä kollektiivisesti yhteismitallisesti koko Keski-Pohjanmaan suojelualueiden yhteisinä päätöksinä, kuten luonnoksessa on osan lajien osalta toimittu. Lopullisissa ratkaisuissa tulee ottaa huomioon myös Puolustusvoimien, Suomen riistakeskuksen sekä muiden paikallisten riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen kannanotot. Ratkaisuissa tulee huomioida myös suojelualueen ulkopuolelle aiheutuvat todennäköiset vahingolliset vaikutukset. Kokkolan- ja Vaasanseudun Sotilasmetsästäjät ry:n Puheenjohtaja Kai Nyman
      • MTK Keski-Pohjanmaa, Nyman Jan-Ove
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • MTK Keski-Pohjanmaa kiittää mahdollisuudesta lausua ja todetaan: Lunnonsuojelualueilla ei saa rajoittaa naapuritilojen maa- ja metsätaloutta. Luonnonsuojelualue ei myöskään saa aiheuttaa haittaa naapurikiinteistöille esimekriksi valumavesien hallitsimsessa. Luonnonsuojelualueilla tulee hirvenmetsästyksen lisäksi sallia pienpeto- ja vieraslajimetsästys. Lisäksi esitämme että kannanhoidollinen sekä poikkeusluvalla tapahtuva suurpetojen metsästys tulisi olla mahdollista kyseisillä alueilla.
      • BirdLife Suomi ry
        Päivitetty:
        26.2.2021
        • BirdLife Suomi ry kiittää ympäristöministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu asetuksista seuraavaa. Kaikki perustettavat alueet ovat valtion omistuksessa ja ne on varattu jo aiemmin luonnonsuojelutarkoituksiin. Suojelun toimeenpano täydentää erityisesti Keski-Pohjanmaan harvaa suojeltujen luonnontilaisten soiden verkostoa. Kannatamme kaikkia esitettyjä suojelualueita. Luonnonsuojelualueiden määrä ja pinta-ala jäävät täydennyksestä huolimatta alueella edelleen liian alhaisiksi luontokadon pysäyttämiseksi ja kehotamme ministeriötä jatkamaan alueen luonnonsuojelualueverkoston kehittämistyötä. Kannatamme ympäristöministeriön asetusluonnosta uusista luonnonsuojelualueista. Valtioneuvoston asetusluonnosta kannatamme alla yksilöidyin muutosesityksin. Alueiden rajaukset Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi maakunnan alueelta tulisi suojella huomattavasti lisää alueita, erityisesti arvokkaita metsäalueita ja soita. Suojeluun kannattaisi rajata mahdollisimman laajoja, yhtenäisiä alueita, mikä onnistuisi monin paikoin laajentamalla nyt perustettavia suojelualueita. Olisi perusteltua yhdistää erillisiä, pienempiä suojelualueita laajemmiksi kokonaisuuksiksi: tämä turvaisi monimuotoisuuden säilymisen lisäksi myös ekologisten yhteyksien säilymistä. Monet uusista suojelualueista sijoittuvat kokonaan tai osittain maakunnallisesti tärkeiksi lintualueiksi (MAALI-alueet) todetuille alueille. Ne ovat siis pesimä- tai levähdysalueina erittäin tärkeitä linnustolle. Suojelualueiden laajentaminen MAALI-alueiden rajauksia vastaaviksi toisi niille merkittävää lisäarvoa linnuston ja sitä kautta koko luonnon suojeluun. Laajentaminen olisi erityisen perusteltua alla mainituilla kohteilla, mutta edellytyksiä on runsaasti myös muilla alueilla. Hötölamminnevan uusi suojelualue sijoittuu kokonaan MAALI-alueelle (710157, Pohjoisneva-Ahvenlamminneva-Hötölamminneva-Haarukkalamminneva), jolla on kokonaisuutena erittäin suuri merkitys alueen suolinnuston säilymisessä. Jo monin osin suojellun avosoiden ketjun suojeleminen kokonaan MAALI-rajauksen mukaisesti turvaisi arvokkaan luontokokonaisuuden. Aluetta olisi perusteltua laajentaa myös soiden välisiin metsäisiin osiin. Esitämme suojelualueen laajentamista nykyisestä kattamaan Savilamminnevan, Savilammen, Pännärinnevan, Haarukkalamminnevan ja kaikki metsäiset välialueet Valkeisnevalta Patanajärvenkankaalle asti. Hanhilahden osalta esitämme alueen laajentamista vastamaan alueen (Hanhilahti-Vareslahti) MAALI-rajausta. Vareslahden suojelu lisäisi merkittävästi tämän edustavan vesilintukohteen luonnonsuojelullista arvoa. Rauhoitusmääräykset Pidämme esitetyistä metsästyksen sallivista poikkeuksista vieraslajien pyyntiä perusteltuna. Vieraslajeilla voi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Luonnonsuojelualueiden ensisijainen tehtävä on luonnonsuojelu. Metsästysharrastus on lähtökohtaisesti ristiriidassa luonnonsuojelualueen ensisijaisen tehtävän kanssa. Metsästyksen rajoittaminen luonnonsuojelualueilla on todennäköisesti myös metsästysharrastuksen etu, kun asiaa tarkastellaan kutakin yksittäistä luonnonsuojelualuetta laajemmalla mittakaavalla. Luonnonsuojelualueiden populaatiot, joita ei metsästetä, ovat elinvoimaisempia ja toimivat lähdepopulaatioina niitä ympäröiville alueille. Päätöksessä on mukana useita EU:n lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alue). SPA-alueilla ja muilla linnustollisesti poikkeuksellisen tärkeillä alueilla ei lähtökohtaisesti tule sallia lintujen metsästämistä. Erityisen tärkeänä pidämme alla yksilöityjen alueiden metsästyksen sallivien poikkeusten muuttamista: Asetusluonnos mahdollistaisi teeren ja metson pyynnin myös Ritaneva-Vipusalonneva-Märsynevan alueella (SPA-alue). Tämä laaja aapasuoalue on myös MAALI-alue (740090). Alueen arvoa lisäävät sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat kaksi muuta MAALI-kohdetta (Höyläsalonneva ja Kopsaneva). Esitämme metsästyksen sallivien poikkeusten kiristämistä poistamalla teeren ja metson metsästyksen salliminen. Asetusluonnos mahdollistaisi sinisorsan, telkän ja tavin metsästämisen Vattajanniemen alueella. Vesilintujen metsästys aiheuttaa häiriötä myös muille kuin tavoitelluille lajeille, kuten kahlaajille. Vattajanniemen alue on todettu MAALI-alueeksi etenkin muutonaikaisen ja pesivän kahlaajalinnuston vuoksi. Armeijan intensiivisten käyttöjaksojen ulkopuolella huomattavan rauhallisena matalana merialueena Vattajanniemessä on potentiaalia nousta merkittäväksi vesilintujen syyslevähdysalueeksi. Vaikka Keski-Pohjanmaan rannikko on tärkeän muuttoreitin varrella, ei alueella ole juurikaan häirintävapaita syyslevähdysalueita. Esitämme Vattajanniemen osalta metsästyksen sallivan poikkeuksen kiristämistä siten, että kaikkien vesilintujen metsästys on kielletty. Pyydämme ympäristöministeriötä ottamaan asian jatkovalmistelussa huomioon edellä esittämämme. BirdLife Suomen puolesta Helsingissä 26.2.2021 Aki Arkiomaa, toiminnanjohtaja
      • Leukun Eräveikot ry, Salo Jussi
        Päivitetty:
        25.2.2021
        • Leukun Eräveikot ry LAUSUNTO METSÄSTYSOIKEUDESTA LUONNONSUOJELUALUEILLA Lausunto koskee kahta metsästysyhdistyksemme alueille perustettavaa luonnonsuojelualuetta:Vionnevan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin743,3ha, Kaustisen kunnassa ja Kokkolan kaupungissa, sekä:Kiimanevan-Ison Köyrisennevan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 681,2ha, Kokkolan kaupungissa ja Kruunupyyn kunnassa. Leukun eräveikot ry:n hallitus lausuu seuraavaa: Metsästyksen osalta luonnonsuojelulain 17 a §:n 3 momentissa säädetään, että muissa kuin metsästyslain 8 §:n tarkoittamissa kunnissa sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella on kiellettyä pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä. Valtioneuvosto voi kyseisen momentin nojalla kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja tai kohdistua tiettyyn eläinlajiin. Esitämme, että Leukun Eräveikot ry;n vuokraamilla valtion alueilla ei metsästystä rajoiteta seuraavilta osin tulevaisuudessa, vaan jo sukupolvien ajan jatkunut riistanhoitotyö saa esteettä jatkua. Esitykseemme kuuluu, että Valtioneuvoston asetusehdotukseen Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista 3§ rauhoitussäännöksiin lisätään kohtiin 2 ja 4: Kiimanevan- Ison Köyrisennevan luonnonsuojelualue, sekä kohtiin 3 ja4 Vionnevan luonnonsuojelualue. Lisäksi esitämme että kannanhoidollinen sekä poikkeusluvalla tapahtuva suurpetojen metsästys tulisi olla mahdollista kyseisillä alueilla. Lausuntomme keskeinen sanoma on, ettei kummallakaan perustettavalla luonnonsuojelualueella tapahtuva metsästys vaaranna suojelutarkoitusta. Leukun Eräveikot ry: puolesta Jussi Salo Puheenjohtaja
      • Ympäristöyhdistys Kotikontu ry, Karvinen Juha
        Päivitetty:
        25.2.2021
        • Kotikontu ry pitää hyvänä toimenpiteenä yhtenäisen luonnonsuojelualueen muodostamista Hötölamminevasta ja läheisistä muista nevoista, kuten Juurikkalamminnevasta, Mittarinevasta ja Kortenevasta. Alue on hyvin edustavaa ja monipuolista suoluontoa ja siellä elää useita uhanalaisia ja harvinaisia eliölajeja. Alue on mm. merkittävä metsäpeuran ja maakotkan elinalue.
      • Heikkilä Merja, Merja ja Esa Heikkilä, Viisteentie 257, 69820 Räyrinki
        Päivitetty:
        25.2.2021
        • Lausunto Viisteennevan liittämisestä luonnonsuojelualueisiin Viisteennevan lähistöllä asuvina maanomistajina toteamme, että pidämme Viisteennevan suojelua on tarpeellisena. Alue sijaitsee kylien asutuksen välittömässä läheisyydessä ja on säilynyt luonnontilaisena. Alue on kyläläisten runsaassa virkistyskäytössä. Neva on monipuolinen suo-luontokohde, alueella sijaitsee mm. lampi ja rimpialuetta. Pidämme myös tärkeänä, että alueen liittäminen luonnonsuojelualueisiin ei vaikeuta rajanaapureina olevien maanomistajien elinkeinotoimintaa.
      • Keski-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        24.2.2021
        • Keski-Pohjanmaan liiton yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda maakunnan aluesuunnittelulle mahdollisuuden edistää alueiden kehittämistä alueen erityispiirteiden ja tarpeiden mukaisesti, maakunnan luontoarvot ja niiden suojelutarpeet huomioiden (132/1999 4§, 5§, 22§ ja 27§). Keski-Pohjanmaan liitto pitää hyvänä, että luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisten suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden luontoarvojen säilyminen. Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella on merkittäviä nähtävyysarvoja ja tavoite mahdollistaa luonto- ja kulttuuriarvot huomioiva virkistyskäyttö on tärkeää. Myös asumisen ja vapaa-ajan asumisen näkökulmasta luonnonsuojelualueet ja niiden turvaaminen nähdään tärkeänä. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella oleville rajakiinteistöille ei kuitenkaan saa aiheutua luonnonsuojelun takia talousmetsähoidollisia haittoja ja rajoituksia. Keski-Pohjanmaan liitto pyytää tarkentamaa asetusluonnoksien osalta myös metsästysoikeuksiin liittyviä reunaehtoja. Asetuksiin on lisättävä metsästystä koskevat ehdot, sallittavuudet ja poikkeukset lajikohtaisesti. Lisäksi asetuksia on tarkennettava siltä osin, etteivät ne rajoita luonnonsuojelualueella luonnollisesti kuolleiden eläinten ruhojen pois siirtämistä asianmukaisella tavalla. Keski-Pohjanmaan liitto toteaa, että perustettavat luonnonsuojelualueet aiheuttavat päivitystarpeen maakuntakaavassa tarkoitettuihin suojelualueisiin. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavaan kohdistuvat päivitystarpeet luonnonsuojelualueiden osalta tullaan huomioimaan maakuntakaavan tai vaihemaakuntakaavan seuraavassa vaiheessa (132/1999 27§).
      • Kälviän-Ullavan riistanhoitoyhdistys, Muuraiskangas Ari
        Päivitetty:
        23.2.2021
        • Kälviän-Ullavan riistanhoitoyhdistys LAUSUNTOPYYNTÖ METSÄSTYSOIKEUDESTA LUONNONSUOJELUALUEILLA Lausunto annetaan Ympäristöministeriön pyynnöstä, joka koskee Kälviän-Ullavan riistanhoitoyhdistyksen alueelle suunniteltujen luonnonsuojelualueiden perustamista ja niitä koskevaa metsästyksen rajoittamista. Kälviän-Ullavan rhy:n alueella on seitsemän metsästysseuraa, joissa on yhteensä n. 1.000 jäsentä. Alueella seurat ovat harjoittaneet vastuullista metsästystä ja riistanhoitoa yli 70 vuoden ajan. Metsästys on alueella merkittävä ja yleishyödyllinen harrastus, jolla on pitkät perinteet. Metsästyksen rajoittaminen kaventaa paikallisten asukkaiden kulttuuria, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä mahdollisuutta hyödyntää luonnonmukaista ravintoa ja vaikeuttaa vieras- ja haittaeläinten poistamista. Metsästäjät ja muut luonnossa viihtyvät ovat tottuneet toimimaan niin, että molempien osapuolten kesken on säilynyt hyvä rinnakkaiselo. Metsästyksen salliminen suunnitteilla olevilla luonnonsuojelu alueilla ei näkemyksemme mukaan vaaranna luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä, luonnonvarojen tai luonnonympäristön kestävää käyttöä. Metsästys sitä vastoin lisää luonnontuntemusta sekä yleistä luonnonharrastusta, kuten alueen lajien tuntemusta. (LuonnonsuojeluL 1996/1096) Nykyisin metsästys tapahtuu pääsääntöisesti nk. koirapyyntinä, jolloin mahdollistetaan koiran luontaisten viettien oikeanlaista ja luonnonmukaista käyttöä. Koiraahan on käytetty metsästyksessä apuna vuosisatoja. Koiran käyttö metsästyksessä apuna ei vaaranna uhanalaisia eläin- tai kasvilajeja eikä aiheuta muutakaan luontovahinkoa. Metsästysaika on myös vuoden aikana rajallinen ja metsästysseurat asettavat omia kiintiöitä riistalle. Riistakantojen seurantaa pidetään yllä riistakolmio laskennalla. Asuminen ja kesämökkien leviäminen ranta-alueilla ja mahdolliset tuulivoimalat ovat pienentämässä metsästysalueita jo entisestään. Ehdotetut suojelualueet rikkovat yhtenäisen metsästysalueen ja tuo tullessaan turhia tulkintoja ns.”rajaloukkauksista”. Näkemyksemme mukaan metsästysoikeuden rajoittaminen tällä alueella on perusteetonta ja tarpeetonta. Vaadimme pyynti oikeutta kaikelle riistalle lupien sallimissa rajoissa sekä poikkeusluvallisen metsästyksen. Kälviän-Ullavan riistanhoitoyhdistys, Kokkola 21.02.2021 Ari Muuraiskangas puheenjohtaja
      • Metsähallitus
        Päivitetty:
        23.2.2021
        • Ympäristöministeriö on 12.1.2021 päivätyllä sähköpostilla pyytänyt Metsähallitukselta lausuntoa asetusluonnoksista, jotka koskevat valtion maille perustettavia luonnonsuojelualueita Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Metsähallitus kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa: Metsähallitus toteaa, että lausunnolla olevat asetusluonnokset ja niiden rauhoitusmääräykset ovat luonnonsuojelulain mukaisia ja turvaavat hyvin perustettavien alueiden luontoarvot ja Natura 2000 -ohjelman suojelutavoitteet. Perustamissäädösten mukaan alueiden luontoa voidaan hoitaa ja ennallistaa luonnonsuojelulain tarkoittamalla tavalla, ja lisäksi virkistyskäyttöä on mahdollista kehittää. Perustamisasetuksia valmisteltaessa on kuultu riittävästi alueiden käyttäjiä ja sidosryhmiä ja eri näkemykset on otettu valmistelutyössä huomioon hyvin. Osallistamisessa pääpaino on annettu alueita vuokraaville metsästysseuroille. Metsähallituksen mielestä seurojen esitykset on huomioitu hyvin, varsinkin hirven metsästyksen jatkuminen kaikilla valtioneuvoston asetuksen mukaisilla alueilla on merkittävä linjaus, joka osaltaan lisää alueiden hyväksyttävyyttä ja merkitystä paikallisyhteisöjen näkökulmasta. Valtioneuvoston asetuksen mukaan hirvenmetsästys olisi sallittua lukuun ottamatta yhtä poikkeusta eli Linjalamminkankaan vanhaa osaa. Metsähallitus esittää vielä harkittavaksi voitaisiinko hirvenmetsästys sallia myös tällä alueella. Jos tämä ei ole mahdollista, niin tällöin muistion kohdassa 4.1. tulisi kuvata tarkemmin mitä ovat ja mistä aiheutuvat ne ”mahdolliset vaaratilanteet”, joihin tekstissä viitataan. Metsähallitus toteaa, että Metsähallituksen tekemän ja Ympäristöministeriön 22.12.2006 hyväksymän Salamajärven suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelman 2006-2015 mukaan suunnittelualue ja sen ympärillä olevat metsäalueet (ml. Linjalamminkankaan luonnonsuojelualue) muodostavat ainoan laajan ja erämaisen kokonaisuuden pohjoisessa Keski-Suomessa, joten metsästyksellä on tärkeä virkistyskäytöllinen merkitys. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueella ei ole retkeilyn palveluvarustusta, lisäksi leiriytyminen on kiellettyä (Salamajärven suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma 2006-2015). Tämä on osaltaan ristiriidassa asetusmuistioluonnoksessa kerrotun kanssa, joka antaa ymmärtää, että alueella olisi merkittävästi muuta virkistyskäyttöä. Hoito- ja käyttösuunnitelman perusteella voidaan olettaa, että muu virkistyskäyttö kuten retkeily on vähäistä Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueella. Minkki ja supikoira ovat haitallisia vieraslajeja. Erityisen haitallisia ne ovat linnustolle merkittävillä luonnonsuojelualueilla, joilla niiden saalistus aiheuttaa merkittäviä pesimätappioita. Vieraslajit minkki ja supikoira ovat runsaslukuisia ja niiden kannat ovat lisääntymään päin. Minkin ja supikoiran haitallisuus luontaiselle lajistolle on osoitettu useissa eri yhteyksissä. Kansainvälisen vieraslajistrategian mukaisesti minkin ja supikoiran kantoja tulisi pyrkiä hallitsemaan ja haittoja estämään. Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annettua lakia ja metsästyslakia uudistettiin 1.6.2019 tarkoituksena tehostaa haitallisten vieraslajien pyyntiä. Uudistuksen jälkeen minkki ja supikoira eivät ole riistalajeja vaan haitallisia vieraslajeja. Niiden pyydystäminen ei ole enää metsästyslain mukaista metsästystä, vaan poistamista eli hävittämistä. Minkin ja supikoiran pyyntiin tulee jatkossakin olla maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa. Oikeus minkin ja supikoiran pyyntiin sisältyy myös metsästysvuokrasopimuksiin ja metsästyslupiin, mikäli näiden ehdoissa tätä ole erikseen kielletty. Lausunnolla olevassa asetuksessa esitetään minkin ja supikoiran pyynti kiellettäväksi, jolloin niiden yksilöiden poistoon tarvittaisiin jatkossa luonnonsuojelulain 15 § mukainen poikkeuslupa. Vaikka Metsähallituksen myöntämä luonnonsuojelulain 15 § mukainen poikkeuslupa minkin ja supikoiran yksilöiden poistoon on ilmainen, niin kynnys poikkeusluvan hakemiseen voi varsinkin pienillä metsästysvuokra-alueilla olla korkea. Tämä edelleen vaikeuttaa lainmukaista haitallisten vieraslajikantojen vähentämistä. Metsähallitus on kannustanut hirvenmetsästäjiä poistamaan supikoiria pyyntialueiltaan myöntämällä niiden pyyntioikeuden osana hirvenmetsästyksen aluelupia. Supikoiria joutuukin tällä tavoin usein saaliiksi, koska hirven suolista syntyvät haaskat houkuttavat niitä pyyntialueille. Esitetyn asetusluonnoksen mukaisesti supikoiran pyynti ei olisi jatkossa enää mahdollista osalla perustettavia suojelualueita ilman erillistä luonnonsuojelulain 15 § mukaista poikkeuslupaa. Minkin ja supikoiran pyynti on tehokkainta kevättalvella ennen lisääntymisaikaa, koska silloin voidaan poistaa talven yli selvinneet, vahvimmat yksilöt. Siksi on perusteltua sallia minkin ja supikoiran pyynti metsästysasetuksessa säädetyn metsästysajan mukaisesti myös keväällä, jotta voidaan tehostaa pienpetojen pyyntiä ja vähentää linnustolle aiheutuvia vahinkoja. Metsähallituksen mielestä olisi perusteltua, että minkin ja supikoiran pyynti perustettavilla suojelualueilla toteutettaisiin mahdollisimman kevyellä lupaprosessilla. Metsähallitus esittää vielä harkittavaksi, olisiko minkin ja supikoiran metsästys mahdollista sallia valtioneuvoston perustamisasetuksessa luonnonsuojelulain 17a § nojalla, jolloin kullekin alueelle ei tarvittaisi erillistä LSL 15 §:n mukaista poikkeuslupaa. Erillinen poikkeuslupa näiden lajien pyyntiä varten on omiaan lisäämään lupabyrokratiaa ja mahdollisesti lopettaisi haitallisten vieraspetojen metsästyksen ainakin osalla alueista. Erityisen tärkeää minkin ja supikoiran metsästyksen salliminen 17a §:n nojalla olisi niillä tässä valtioneuvoston asetuksessa perustettavilla suojelualueilla (Hötölamminnevan, Taskunevan, Isonevan, Lehtosenjärven, Lestijoen yläjuoksun luonnonsuojelualueilla sekä Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueen uudella osalla), jotka kuuluvat osittain tai kokonaan pienriistan lupametsästysalueisiin. Kuten asetusluonnoksessa esitetään, useimmilla näistä suojelualueista sallittaisiin melko kattavasti muuta metsästyslain mukaista metsästystä (esim. metsäjänis, metso ja teeri). Niiden metsästys voisi esityksen mukaisesti jatkossakin tapahtua Metsähallituksen myöntämillä henkilökohtaisilla metsästysluvilla, joilla tulisi voida metsästää samalla myös minkkiä ja supikoiraa. Perustettaviin luonnonsuojelualueisiin sisältyy Metsähallituksen metsästysvuokra-alueita ja pienriistan lupametsästysalueita, joiden metsästyskäyttö muuttuu suojelualueiden perustamisen myötä. Metsähallitus katsoo, että sekä muutosten hallinnollisten vaikutusten että metsästäjien oikeusturvan näkökulmasta tulisi valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetusten 4 §:ssä sisällyttää siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys sekä lupametsästys voisivat rauhoitusmääräysten estämättä jatkua metsästysvuoden 2022-2023 loppuun eli 31.7.2023 saakka. Metsästysvuokrasopimuksien muuttaminen rauhoitussäännöksiä vastaavaksi aiheuttavat Metsähallituksessa merkittävästi hallinnollisia töitä. Metsästysvuokrasopimuksia tulee päivittää 32 kpl ja metsästysalueiden lupaehtoja on muokattava säädösten mukaisiksi. Metsähallituksen asiakkaiden oikeusturvan toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että siirtymäaika koskee myös lupametsästysalueilla sijaitsevia suojelualueita. Mikäli siirtymäaika päättyy kesken metsästysvuoden, voivat metsästäjät tietämättään rikkoa luonnonsuojelualueiden perustamissäädöksiä. Edellisen perusteella Eräpalvelut esittää seuraavaa sanamuotoa Valtioneuvoston sekä Ympäristöministeriön asetusluonnoksen 4 §:ään: Asetuksen voimaantullessa luonnonsuojelualueiden nykyiset metsästysjärjestelyt voivat jatkua 3 §:n estämättä heinäkuun 31. päivään 2023. Edellä mainitun lisäksi Metsähallituksen Luontopalvelut on esittänyt seuraavaa: Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion kohdan 4.1. toiseksi viimeiseen kappaleeseen tulisi tehdä vielä seuraavat tekniset tarkennukset: Neljännessä virkkeessä ”Kanalintujen…” tulee tarkentaa muotoon ”Metson ja teeren”, koska ao. poikkeama ei kata mm. pyytä. Kappaleen loppupuolen ”Vesilintujen metsästys…” tulee tarkentaa muotoon ”Eräiden vesilintujen metsästys…” tai ”Sinisorsan, tavin ja telkän metsästys”. Samaisen kohdan 4.1. viimeisen kappaleen lopussa viitataan mahdolliseen ”Natura-alueen rajauksen tarkistamiseen”. Tämä tarkistaminen aiheuttaisi tällöin varmaan myös tarpeen tarkistaa perustettavan luonnonsuojelualueen rajausta, minkä takia tämä kohta tulisi tarkentaa muotoon ”...Natura-alueen ja luonnonsuojelualueen rajauksen tarkistamiseen”. Rauhoitussäännöksiin on kirjattu Vattajanniemeä koskien puolustusvoimien harjoitus- ja koulutustoimintaa koskeva poikkeus. Asetuksessa tai sen perusteluissa tulisi tarkentaa sitä koskeeko tämä poikkeus myös muita mahdollisia toimijoita, esimerkkinä Patria, joka on alueella harjoittanut alueella tähän asti vastaavaa toimintaa Metsähallituksen myöntämällä maanomistajaluvalla. Valtioneuvoston asetuksella perustettaviin luonnonsuojelualueisiin Kåtölandet ja Lestijoen yläjuoksu (2 pykälän 1 momentin kohdat 11 ja 17) sisältyy valtiolle siirtyneitä yksityisiä luonnonsuojelualueita. Niiden rauhoituspäätösten lakkauttamisesta olisi hyvä olla näkyvillä selkeä kirjaus, esimerkiksi taustamuistiossa. Valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin 14 kohdassa perustettavan luonnonsuojelualueen nimeksi tulisi asetuksessa ja perustelumuistiossa korjata Vattajanniemi vastaavasti kuin Natura 2000 -alueen nimessä ja peruskartan nimistössä. Edellä mainitun lisäksi Metsähallituksen Eräpalvelut esittää metsästyksestä seuraavaa: Suurimmalla osalla Keski-Pohjanmaan maakuntaan Valtioneuvoston ja Ympäristöministeriön asetuksella perustettavista luonnonsuojelualueista metsästetään nykyisin metsästyslainsäädännön mukaisesti. Metsästysvuokrasopimuksia Keski-Pohjanmaan säädösvalmistelualueella on kaikkiaan 32 kappaletta. Perustettavista luonnonsuojelualueista 3343 ha (22 %) sijaitsee Metsähallituksen kolmella eri pienriistan lupametsästysalueella, ja 3741 ha (25 %) sijaitsee Metsähallituksen seitsemällä eri hirvenmetsästyksen lupa-alueella. Lestijärven ja Linkkilän pienriista-alueiden pinta-alasta noin 10 % koostuu perusteilla olevista luonnonsuojelualueista. Lupametsästysalueet tarjoavat metsästysmahdollisuuksia ensisijaisesti muita metsästysmahdollisuuksia vailla oleville metsästäjille. Lupa-alueiden merkitys metsästysmahdollisuuksien tarjoajana on merkittävä. Edellä mainituille kolmelle pienriistan metsästysalueelle myytiin esimerkiksi metsästyskaudelle 2019-2020 yhteensä 931 lyhytaikaista- ja 52 kausilupaa. Metsästyslupavuorokausia lyhytaikaisilla luvilla kertyi yli 1600. Metsähallituksen selvityksen mukaan Keski-Pohjanmaan lupa-alueiden metsästäjien rahankäyttö synnyttää n. 200 000 - 300 000 euron aluetaloudelliset vaikutukset vuodessa. Metsäkanalinnut ovat tärkein riistalajiryhmä lupametsästäjille. Myös vesilintujen pyynti on suosittua kohteilla, joilla on vesistöjä tai vetisiä soita. Metsästys kohdistuu yleisimpiin vesilintulajeihin. Myös metsäjäniksen, kanadanmajavan sekä pienpedoista ketun, minkin, näädän ja supikoiran pyynti on Metsähallituksen lupa-alueilla yleistä. Lupametsästysalueilla metsästyksen kestävyys varmistetaan mitoittamalla myytävien lupien määrä riistakantojen vaihtelun mukaisesti ja tarvittaessa asettamalla lupiin lajikohtaisia saaliskiintiöitä tai muita tarpeellisia rajoituksia. Metsästyksen kestävyyttä varmistetaan myös metsästyslain 38 § mukaisilla maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla (metsästysajat, kiellot) ja ne rajoittavat myös lupa-alueiden metsästystä. Esimerkkinä mainittakoon riekon ja metsähanhen metsästyksen kiellot ja metsäkanalintujen metsästyksen ajallinen säätely kannanvaihtelun mukaisesti. Asetusluonnoksessa viitataan ympäristövaliokunnan mietintöön (YmV 11/2010 vp). Mietinnössä todetaan, että ”metsästyksen sallittavuutta harkittaessa voidaan suojelualueen perustamistarkoituksen lisäksi ottaa huomioon luonnonsuojelualueen laajuus ja syrjäinen sijainti sekä pieni virkistyskäyttöpaine metsästyksen sallivuutta lisäävinä tekijöinä”. Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavien luonnonsuojelualueiden laajuudella, syrjäisellä sijainnilla sekä vähäisellä muulla virkistyskäytöllä ei asetusluonnoksen mukaisesti esitettynä näytä olleen juurikaan merkitystä metsästyksen laajempaan sallimiseen. Pääasialliset alueiden käyttäjät kesäkauden ulkopuolella ovat metsästäjiä ja joissain määrin marjastajat. Eräpalvelut toteaa, että edellä mainittu kirjaus tulisi ottaa paremmin huomioon metsästyksen sallivuutta lisäävänä seikkana. Metso ja teeri Eräpalvelut pitää hyvänä esityksenä metson ja teeren metsästyksen sallimista yli puolella valtioneuvoston asetuksella perustettavista suojelualueista. Näiden lisäksi metson, teeren ja pyyn metsästys pitää sallia Perhon pienriistanmetsästysalueella sijaitsevalla Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueen uudella osalla. Alue kuuluu lupametsästysalueeseen ja on ollut aiemmin kaiken metsästyksen piirissä. Eräpalvelujen arvion mukaan metsäkanalintujen metsästys em. alueella ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Metsäkanalintujen pyynnin kestävyys ko. alueella voidaan varmistaa metsästyslain mukaisin keinoin sekä lupamäärän mitoituksella. Pyy Asetusluonnoksen mukaan metsäkanalinnuista pyyn metsästystä ei sallittaisi. Asetusmuistioluonnoksessa mainitaan, että ”kanalintujen sekä jäniksen ja rusakon metsästys sallittaisiin sellaisilla alueilla, joissa niitä on aiemminkin metsästetty, ja joissa siihen on paikallisesti esitetty olevan hyvät edellytykset ilman, että metsästys olisi ristiriidassa alueiden suojelutavoitteiden tai muiden käyttötarkoitusten kuten luontoretkeilyn kanssa”. Muistiossa ei ole perusteltu, miksi pyyn metsästystä ei sallita metson ja teeren tapaan. Asetusluonnoksen mukaan metson ja teeren metsästys tultaisiin sallimaan sellaisilla alueilla, joissa niitä on aiemminkin metsästetty kuten Metsähallituksen pienriista-alueilla. Pyy on kuulunut myös metsästettäviin riistalajeihin em. pienriista-alueilla. Riistakolmiolaskentatulosten perusteella pyykanta ei ole juurikaan muuttunut alueella pitkän aikavälin tarkastelulla (v. 1990-2020). Pyykannan kehitystä kuvaava trendiviiva on käytännössä pysynyt tasaisena. Metsäkanalintujen, kuten pyiden, elinkiertoon kuuluu kannoille ominainen jaksottainen vaihtelu eli syklisyys. Riistakolmiolaskentojen mukaan pyykannat ovat vaihdelleet pääosassa maata noin 6-7 vuoden jaksoissa. Pyykanta on riistakolmioiden laskentahistorian aikana voinut muutaman vuoden aikana runsastua liki 80 % aallonpohjasta, alueellisesti tarkastellen vieläkin voimakkaammin. Riistakolmioiden laskentahistoria osoittaa kuitenkin, että pyykannan pitkäaikainen kehitys vuosina 1990-2020 koko maan ja Pohjanmaan osalta on tasainen. Eräpalvelujen arvion mukaan pyyn metsästyksen kieltäminen perustettavilla luonnonsuojelualueilla ei ole perusteltua ja sen metsästys tulisi sallia samoilla alueilla kuin teeren ja metson pyynti. Pyyn metsästyksen kestävyys perustettavilla suojelualueilla voidaan varmistaa metsästyslainsäädännön ja metsästyksen suunnittelun keinoin eikä näin ollen alueiden suojelutavoitteet vaarannu. Eräpalvelut arvioi, ettei alueiden muu käyttö kuten luontoretkeily tule todennäköisesti muuttumaan alueiden suojelualueiksi perustamisen jälkeen eikä näin ollen metsästys tule olemaan ristiriidassa alueen muiden käyttötarkoitusten kanssa. Metsäjänis ja rusakko Eräpalvelut esittää metsäjäniksen ja rusakon metsästyksen sallimista Perhon metsästyslupa-alueeseen kuuluvalla Linjalamminkankaan luonnonsuojelualueen uudella osalla. Metsäjäniksen ja rusakon metsästys ei vaaranna suojelualueiden perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueiden muulle käytölle. Metsäjäniksen ja rusakon pyynnin kestävyys ko. alueilla voidaan varmistaa metsästyslain mukaisin keinoin sekä lupamäärän mitoituksella. Eräpalvelut huomauttaa yleiskielisen sanan jänis käytöstä asetusluonnoksessa ja muistiossa. Luonnoksissa lienee tarkoitettu metsäjänistä. Vesilinnut Perustettavilla suojelualueilla harrastetaan jonkin verran vesilintujen pyyntiä. Metsästys kohdistuu yleisimpiin saalislintuihin heinäsorsaan, taviin ja telkkään. Vuonna 2017 Valtioneuvoston asetuksella perustetuilla Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueilla heinäsorsan, tavin ja telkän metsästys on sallittu kuudella SAC-alueella (644/2017). Vuonna 2019 Valtioneuvoston asetuksella perustetuilla Etelä-Karjalan maakunnan luonnonsuojelualueilla, sinisorsan, tavin ja telkän metsästys on sallittu 10.9 - 31.10. välisenä aikana kahdella Natura 2000 -ohjelmaan kuulumattomalla alueella (1076/2019). Myös Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavilla luonnonsuojelualueilla on perusteltua sallia heinäsorsan, tavin ja telkän metsästys Vattajaniemen suojelualueen lisäksi niillä valtioneuvoston asetusluonnoksessa mainituilla alueilla, jotka eivät ole lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA) ja Natura 2000 -ohjelmaan kuulumattomilla alueilla. Eräpalvelujen arvion mukaan tämä ei vaaranna niiden perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueiden muulle käytölle. Metsästyksen kestävyys ko. alueilla voidaan varmistaa metsästyslain mukaisin keinoin sekä lupamäärän mitoituksella. Metsähanhi Valtioneuvoston asetuksella perustettavilla suojelualueilla on laajoja suokokonaisuuksia, joilla esiintyy taigametsähanhea ja jossa lajia on aiemmin myös metsästetty. Lajin pyynti on keskeinen osa Keski-Pohjanmaan metsästyskulttuuria ja historiaa. Suomessa taigametsähanhen suojelu ja kannanhoito toteutetaan kansainvälisen hoitosuunnitelman (2015) puitteissa, jonka toimeenpanoa ohjaa kansallinen hoitosuunnitelma. Kansainvälisten laskentatietojen valossa taigametsähanhen keskisen kannanhoitoalueen kanta, johon valtaosa Suomen taigametsähanhista kuuluu, on kasvussa. Kannan kehityksen muutoksen taustalla ovat muuttoreitin maiden toteuttama metsästyksen säätely. Suomessa taigametsähanhen metsästys pesimäalueilla on ollut maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kiellettyä vuodesta 2014. Vuonna 2020 metsästys sallittiin viikon kestävänä aikajaksona 20.8. - 27.8. Lapin maakunnassa lukuun ottamatta Tornion, Kemin, Keminmaan ja Simon kuntia. Metsästys oli rajattu yhden (1) metsähanhen metsästäjäkohtaiseen kausikiintiöön. Metsästyksen uudelleen salliminen perustuu runsastuneeseen taigametsähanhipopulaatioon, joka on saavuttanut metsästyksen mahdollistaman tavoitetiheyden. Eräpalvelut esittää, että metsähanhen metsästys sallitaan heinäsorsan, tavin ja telkän tapaan niillä valtioneuvoston asetusluonnoksessa mainituilla alueilla, jotka eivät ole lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA) ja Natura 2000 -ohjelmaan kuulumattomilla alueilla. Metsähanhen metsästyksen kestävyys voidaan turvata kansainvälisen populaatiotason kannanhoidon sekä metsästyslain 38 §:n mukaisin säätelykeinoin huomioiden kannan alueellinen tila ja metsästyspaine. Kanadanmajava Lausunnolla olevan valtioneuvoston asetuksen mukaisesti kanadanmajavan metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Sen yksilöiden vähentäminen on kuitenkin jatkossa mahdollista luonnonsuojelulain 15 § mukaisella poikkeusluvalla. Eräpalvelujen arvion mukaan ko. menettely ei ole riittävän joustava ja nopea vahinkojen ehkäisemisessä tai majavakannan hallinnassa. Kanadanmajava aiheuttaa taloudellisia haittoja. Ne voivat syntyä suojelualueen ympärillä oleviin talousmetsiin sekä alueen tiestölle (oja- ja tierumpujen patoamiset). Vahingot syntyvät nopeasti ja voivat olla huomattavia, mikäli esimerkiksi tie katkeaa tulvimisen seurauksena. Kanadanmajava aiheuttaa ravinnonkäytöllään myös uhan suojelutavoitteiden saavuttamiselle kohteilla, joissa esiintyy runsaasti monimuotoisuudelle tärkeää haapaa. Toisaalta kanadanmajavalla on monimuotoisuuden kannalta myös positiivisia vaikutuksia, sillä sen rakentamat padot ovat hyödyllisiä kosteikojen kannalta. Metsästyksellisesti majava ovat varsin haluttu riistalaji ja erityisesti kevätaikaan majavanpyynti on suosittu metsästysmuoto Metsähallituksen pienriista-alueilla. Eräpalvelut esittää kanadanmajavan metsästyksen sallimista metsästysasetuksen mukaisen metsästysajan mukaisesti 20.8. - 30.4. välisenä aikana vahinkojen ehkäisemiseksi Lestijoen yläjuoksun luonnonsuojelualueella sekä lisäksi niillä alueilla, joilla kanadanmajava voi aiheuttaa uhan suojelutavoitteiden toteutumiselle. Kettu Eräpalvelut pitää hyvänä asiana ketun metsästyksen sallimista lintujen suojelualueilla. Opportunistisena lajina se voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa linnustollisesti arvokkailla kohteilla. Eräpalvelut esittää, että ketun metsästys sallittaisiin asetusluonnoksessa mainittujen alueiden lisäksi myös Natura 2000 -ohjelman mukaisilla SPA-alueilla. Tutkimuksissa on osoitettu, että ketulla voi olla merkittävä vaikutus lintujen pesien tuhoutumiseen ja näin ollen pesintämenestykseen. Yhdessä vierasperäisten pienpetolajien kanssa kotoperäisten lajien, kuten ketun, aiheuttama predaatiopaine voi nousta niin voimakkaaksi, että lintulajien pesintämahdollisuudet heikkenevät ja kannat taantuvat. Näätä Eräpalvelut esittää, että näädän metsästys sallittaisiin samoilla alueilla kuin ketun metsästys. Tutkimuksissa on osoitettu, että yhtä lailla näädällä voi olla merkittävä vaikutus lintujen pesien tuhoutumiseen ja näin ollen pesintämenestykseen. Yhdessä vierasperäisten pienpetolajien kanssa kotoperäisten lajien aiheuttama predaatiopaine voi nousta niin voimakkaaksi, että lintulajien pesintämahdollisuudet heikkenevät ja kannat taantuvat. Valkohäntäpeura ja metsäkauris Lausunnolla olevan Valtioneuvoston asetuksen mukaisesti valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Laajat metsästyskäytöltään yhtenäiset metsästysalueet ovat hyvinkin keskeiset hirvieläinten kannan säätelyn näkökulmasta. Yhtenäisten metsästysalueiden pois jättäminen metsästyksen piiristä vaikeuttaa myös metsästyksen järjestämistä. On tärkeää, että valkohäntäpeura- ja metsäkauriskannat hoidetaan suunnitelmallisesti hyötyjen ja haittojen tasapainottamiseksi. Pienten hirvieläinten liikennevahingot ovat korkeimmillaan rannikkoalueilla, ja tiheän liikenteen läheisyydessä on tärkeää ylläpitää mahdollisuutta säädellä sorkkaeläinkantoja. Kannat ovat viime vuosina runsastuneet Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rannikkoalueilla, joiden välittömässä läheisyydessä valtatie 8 kulkee. Eräpalvelut esittää, että isojen liikenneväylien läheisyydessä sijaitsevilla Kåtölandetin, Laajalahden ja Vattajaniemen luonnonsuojelualueilla tulisi sallia valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys edellä mainittujen tarpeiden takia. Suurpedot Lausunnolla olevassa Valtioneuvoston asetuksessa esitetään suurpetojen metsästystä kiellettäväksi. Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavat suojelualueet ovat laajoja ja sijaitsevat syrjäisillä seuduilla. Alueet kuuluvat suurpetojen elinalueisiin. Suurpetojen metsästys vaatii laajoja ja yhtenäisiä alueita, koska niiden elinpiirit ovat laajoja. Käytännön metsästys vaikeutuu metsästysalueen pirstoutuessa metsästysrajoitusten vuoksi. Eräpalvelut esittää, että suurpetojen, erityisesti karhun ja ilveksen, metsästys sallittaisiin perustettavilla suojelualueilla, jotta kannanhoidollinen metsästys ei vaikeutuisi Keski-Pohjanmaan alueella. Villisika Lausunnolla olevan Valtioneuvoston asetuksen mukaisesti villisian metsästys ei olisi sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. Keski-Pohjanmaan maakunta ei ole villisian merkittävintä esiintymisaluetta, mutta alueella on havaittu merkkejä villisikayksilöiden levittäytymisestä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueelta. On mahdollista, että villisikakanta vahvistuu myös Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella. Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntien luonnonsuojelualueiden perustamissäädöksissä villisian metsästys on sallittu valtaosalla suojelualueista 1.9. - 28.2. välisenä aikana. Villisikojen metsästys tulisi olla mahdollisimman tehokasta afrikkalaisen sikaruton takia. Alueet, joilla villisikaa ei saa metsästää, voivat ylläpitää alueen kantaa, vaikka muualla kantaa pyrittäisiin pienentämään. Eräpalvelut esittää, että villisian metsästys sallittaisiin Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavilla suojelualueilla muiden säädösvalmistelukohteiden tapaan. Iso-Ruonasen luonnonsuojelualue Ympäristöministeriön asetuksella perustettava Iso-Ruonasen luonnonsuojelualue jakaa Metsähallituksen Porraslammen hirvialueen kahteen osaan. Tämän seurauksena Porraslammen hirvialue tulee pienenemään luonnonsuojelualueen perustamisen jälkeen noin 370 hehtaarilla. Tämä alue saattaa jäädä kokonaan hirvenmetsästyksen ulkopuolelle, koska se ei muodosta metsästyslain (616/1993) edellyttämää yhtenäistä 1000 hehtaarin aluetta. Kuulemisvaiheen jälkeen Keski-Pohjanmaan maakunnan säädösvalmisteluun on otettu mukaan uusia alueita kuten Kivinevan luonnonsuojelualue. Lisäksi alueiden koko on saattanut muuttua huomattavasti. Näiden alueiden osalta valmistelutyö ei välttämättä toteudu yhdenvertaisesti ja näin ollen alueiden aiempi metsästyskäyttö ja merkitys metsästysalueena saattaa jäädä selvittämättä asianmukaisesti. Edellä mainitun lisäksi Metsähallituksen Eräpalvelut esittää kalastuksesta seuraavaa: Kalastuslain 45 § mukaan valtiolle kuuluvalla vesialueella kalastuksen järjestää Metsähallitus. Metsähallituksen pyydyslupa-alueisiin kuuluvia vesialueita on Valtioneuvoston asetuksella perustettavaksi suunnitelluilla luonnonsuojelualueilla kaksi (Suomenselkä 6003 ja Keski-Pohja 4009) ja Ympäristöministeriön asetuksella suunnitelluilla luonnonsuojelualueilla yksi (Keski-Pohja 4009). Em. vesialueet kuuluvat myös Etelä-Suomen vapalupa-alueeseen (7413). Lisäksi Valtioneuvoston asetuksella yhdellä suunnitelluilla kohteilla osa vesialueista kuuluu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vapalupa-alueeseen 5411 ja yhdellä Lestijoen yläosan lupa-alueeseen. Asetusluonnosten mukaan näillä vesialueilla olisi voimassa kalastuslain 7 §:ssä säädetyt yleiskalastusoikeudet. Asetusluonnosten mukaan kalastaminen muutoinkin kuin kalastuslain 7 §:ssä mainituilla tavoilla, kuten pyydyskalastus ja kalastus useammalla vavalla (vapalupa), olisi sallittu ainoastaan luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisella haltijaviranomaisen erityisluvalla. Metsähallituksen Eräpalveluiden mielestä ko. erityislupa on tarpeeton myönnettäessä kalastusoikeuksia vapaa-ajan kalastajien pyydys- ja vapaluvalla tapahtuvaan kalastukseen. Asetuksella Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista pyydys- ja vapakalastus tulisikin sallia Metsähallituksen Eräpalveluiden myöntämillä luvilla. Lisätietoja asiasta antavat erätalouspäällikkö Jussi Viitanen (jussi.viitanen@metsa.fi, 020 639 4584) ja erikoissuunnittelija Ari Meriruoko (ari.meriruoko@metsa.fi, 020 639 6371). Juha S. Niemelä pääjohtaja
      • Perhon Ylipään metsästysyhdistys ry, Kytölä Ville
        Päivitetty:
        23.2.2021
        • Perhon Ylipään metsästysyhdistys ry.n lausunto valtioneuvostonasetuksella Hötölamminnevalle perustettavalle luonnonsuojelu alueelle. Alueella esiintyvien riekon ja metsähanhen elinvoimaisuuden kannalta alueella tulee sallia esitettyjen poikkeusten lisäksi ketun ja näädän pyynti. Suojeltava alue on metsäpeurojen vasomisaluetta, jonka vuoksi alueella tulee sallia karhun metsästys. Alueen virkistyskäyttö on vähäistä sijainnista ja maastosta johtuen, jonka johdosta metsästys ei ole ristiriidassa virkistyskäytön kanssa. Perhon Ylipään metsästysyhdistys ry Ville Kytölä puheenjohtaja
      • Ruotsalon metsästysyhdistys ry, Johtokunta, Kauppi Pekka
        Päivitetty:
        21.2.2021
        • Ruotsalon metsästysyhdistys ry LAUSUNTO METSÄSTYSOIKEUDESTA LUONNONSUOJELUALUEILLA Ruotsalon metsästysyhdistys on vuodesta 1949 asti toiminut vastuullisen metsästyksen ja riistanhoidon puolesta. Lausunto koskee kahta metsästysyhdistyksemme alueille perustettavaa luonnonsuojelualuetta: Vähäjärven lehdon ja Ruotsalon lettojen luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 89,0 hehtaaria, Kokkolan kaupungissa; sekä Lähdenevan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 609,1 hehtaaria, Kokkolan kaupungissa. Ruotsalon metsästysyhdistys ry:n johtokunta lausuu seuraavaa: Metsästyksen osalta luonnonsuojelulain 17 a §:n 3 momentissa säädetään, että muissa kuin metsästyslain 8 §:n tarkoittamissa kunnissa sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella on kiellettyä pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä. Valtioneuvosto voi kyseisen momentin nojalla kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja tai kohdistua tiettyyn eläinlajiin. Esitämme, että Ruotsalon metsästysyhdistyksen vuokraamilla valtion mailla ei metsästystä rajoiteta seuraavilta osin tulevaisuudessa, vaan jo sukupolvien ajan jatkunut riistanhoitotyö saa esteettä jatkua. Esitykseemme kuuluu, että Valtioneuvoston asetusehdotukseen Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista 3§ rauhoitussäännöksiin lisätään kohtiin 2,3 ja 4 Lähdenevan luonnonsuojelualue, ja näin kanalintujen, jäniksen ja rusakon sekä tavin, sinisorsan ja telkän metsästys sallittaisiin sellaisilla alueilla, joissa niitä on metsästetty jo vuosisatoja. Valtioneuvoston asetusluonnoksessa on jo saman kaltaisille luonnonsuojelualueille (Etelänevan – Viitasalonnevan – Seljäsennevan, Hötölamminnevan, Isonevan, Kiimanevan – Ison Köyrisennevan, Kotkannevan – Metsolanlamminnevan, Lehtosenjärven, Lestijoen yläjuoksun, Ritanevan – Vipusalonnevan – Märssynevan, Taskunevan ja Vattajaniemen) myönnetty metsästysoikeus, joten saman arvoinen kohtelu on perusteltua. Mainittavaa on lisäksi muun muassa, että alue sopii erinomaisesti suomalaiseen eränkävijäperinteeseen kuuluvaan pystykorvapyyntiin. Ruotsalon metsästysyhdistys ei näe minkäänlaista ristiriitaa kyseisten riistalajien metsästyksen yhteensovittamisessa luonnonsuojelutavoitteiden ja muiden luonnonsuojelualueen käyttötarkoitusten kanssa. Esitämme myös, että asetusehdotuksessa huomioidaan se tosiasia, että perustettavan Lähdenevän luonnonsuojelualueen sisälle on jäämässä yksityinen ja merkittävän kokoinen luonnonsuojelualue, jossa kaikki metsästyslain mukainen metsästys on sallittu. On perusteltua esittää, että aluetta katsotaan tässä suhteessa kokonaisuutena eikä metsästystä lähdetä rajoittamaan. Esitämme myös, että Ympäristöministeriön asetusehdotusta Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista muutetaan siten, että perustettava Vähäjärven lehdon ja Ruotsalon lettojen luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 89,0 hehtaaria, siirretään ympäristöministeriön asetusehdotuksen alta valtioneuvoston asetusehdotuksen alle ja kyseinen luonnonsuojelualue lisätään asetusehdotuksen 3§ rauhoitussäännöksiin kohtiin 2,3 ja 4. Perustettava luonnonsuojelualue kuuluu tiiviisti osaksi Ruotsalon kyläasutusta, ja Ruotsalon kylän liepeillä tapahtuma metsästys on keskeinen osa kylämme kulttuuriperintöä ja historiaa. Sen lisäksi, että turvaamme tieliikennettä pyytämällä sorkkaeläimiä, niin suojelemme alueen linnustoa aktiivisella pienpetopyynnillä. Lausuntomme keskeinen sanoma on, ettei kummallakaan perustettavalla luonnonsuojelualueella tapahtuma metsästys vaaranna suojelutarkoitusta. Ruotsalon metsästysyhdistyksen johtokunnan puolesta, Ruotsalon metsästysyhdistyksen puheenjohtaja, Pekka Kauppi 0405093276 kauppi.pekka@gmail.com
      • Lestijärven riistanhoitoyhdistys
        Päivitetty:
        21.2.2021
        • Lestijärven riistanhoitoyhdistys Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen lausunto koskien Keskipohjanmaan maakunnan alueelle perustettavien luonnonsuojelualueiden käyttöä metsästykseen ja riistakantojen hoitoon. Lestijärvelle perustettavien alueiden pinta-ala on yhteensä n.3000ha. Alueisiin sisältyy paljon kosteikkoalueita, joilla pesii ja lisääntyy vesilintuja. (mm. Lehtosenjärvi ranta-alueineen, Iso-Ruonanen, Isoneva, Lestijoen yläjuoksu ja Lestijärven saaret. Lausunto; Kaikille Lestijärven luonnonsuojelualueille tulisi sallia pienpetojen pyynti ja ilman erillistä poikkeuslupaa. Pienpetolupa sisältää villisian, jonka leviämisen estäminen on erittäin tärkeää (afrikkalainen sikarutto) Alueet pitäisi olla mahdollista liittää kannanhoidollisella ja vahinkoperusteisella yhteisluvalla suden, karhun ja ilveksen metsästykseen. Alueilla on kuitenkin sallittua tehdä koneellisia ennallistamistöitä, tähän verrattuna metsästys ei haittaa alkuperäisen suojelun tarkoitusta. Lestijärven riistanhoitoyhdistys Jorma Tuikka toiminnanohjaaja lestijarvi@rhy.riista.fi
      • Ullavan urheilumetsästäjät ry, Mikkola Toni
        Päivitetty:
        18.2.2021
        • Ullavan Urheilumetsästäjien lausunto asetusluonnoksista, jotka koskevat Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita. Lausunnon kohdentaminen Asetusluonnoksessa mainituista perustettavista luonnosuojelualueista Ullavan Urheilumetsästäjät ry:n toimintaan vaikuttaa Vionnevan luonnonsuojelualue. Tämän vuoksi lausuntomme koskee pääasiassa kyseistä perusteilla olevaa luonnonsuojelualuetta, mutta yleisellä tasolla lausuntoamme voi soveltaa myös muihin perusteilla oleviin luonnonsuojelualueisiin. Yleistä asetusluonnoksesta Perustettavien luonnonsuojelualueiden tavoitteena asetusluonnoksen mukaan on muun muassa ekosysteemien, luontotyyppien ja lajiston suojelu sekä palvella opetustarkoitusta, omatoimista retkeilyä, luonnon harrastusta ja tutkimusta. Alueiden perustaminen tukee myös luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kuten luontomatkailua. (Suvantola: Muistioluonnos, Liite 1, 8.1.2021). Asetusluonnoksessa käy - jälleen kerran - hyvin ilmi metsästyksen arvottaminen eri tavalla kuin muiden luonnonkäyttömuotojen. Tämän vuoksi tahdomme ilmoittaa tyytymättömyytemme luonnonsuojelulakiin ja sen tulkintaan, jonka mukaan eteläisen Suomen luonnonsuojelualueilla metsästys on pääsääntöisesti kielletty. Tämä keinotekoinen ja asenteellinen rajaus asettaa metsästyksen muiden luonnonkäyttömuotojen rinnalla epätasa-arvoiseen asemaan. Jos metsästystä verrataan vaikkapa kalastukseen, molemmissa luonnonkäyttömuodoissa tavoite on sama: saalistaa eläin, tappaa se ja käyttää ravinnoksi tai muutoin hyödyksi. Kuitenkin perusteilla olevilla luonnonsuojelualueilla vain kalastus olisi sallittua asetusluonnoksen mukaan. Tätä epäkohtaa on hyvin vaikea perustella järkiperäisesti. Metsästys tulisikin nähdä tasavertaisena luonnonvarojen hyödyntämisenä muiden käyttömuotojen rinnalla. Mikään muu luonnonkäyttömuoto ei ole yhtä tarkasti säädeltyä ja seurattua kuin metsästys. Lisäksi Suomessa metsästys on hyvin kestävällä pohjalla, eikä yksinään uhkaa minkään eläinlajin olemassaoloa. Lisäksi nykyinen luonnonsuojelulaki asettaa eri puolilla asuvat suomalaiset eriarvoiseen asemaan, salliessaan metsästyksen pohjoisilla luonnonsuojelualueilla ja kieltäessään sen eteläisen Suomen suojelualueilla. Toivommekin, että nämä luonnonsuojelulain epäkohdat nostettaisiin vahvasti esille Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueiden asetuksia laadittaessa. Vionnevan luonnonsuojelualue Vionnevan luonnonsuojelualue on määritelty asetuksessa linnustonsuojelualueeksi, jolla olisi asetusluonnoksen mukaan jatkossa mahdollista metsästää hirveä sekä kettua. Alueen haltijan luvalla voitaisiin käsittääksemme metsästää jatkossa lisäksi vieraslajeja ja muita vahingollisiksi osoittautuvia lajeja. Asetusluonnoksen sanamuodon säilyessä ennallaan varsinaisessa asetuksessa, tämä käytännössä lopettaisi metsästyksen alueella kokonaan hirven metsästystä lukuun ottamatta. Kukaan metsästäjä ei jatkossa lähde yksistään ketun perään laajalle suoalueelle. Tällöin myös haitallisten vieraslajien ja muiden vahingollisten lajien metsästys alueella loppuu kokonaan. Vieraslajien pyynti alueella vaikeutuu, mikäli pienriistan pyynti kielletään. Alueella elää jonkin verran haitallisia vieraslajeja (mm. supikoira, minkki). Näiden pyynti alueella käytännössä loppuu, mikäli pienriistan metsästys alueella kielletään. Tällainen päätös sotisi voimakkaasti EU:n vieraslajistrategian henkeä vastaan, sekä haittaisi alueella pesivien vesilintujen elinmahdollisuuksia. Esimerkiksi tästä syystä metsästyskieltojen mielekkyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta on pohdittava kriittisesti. Suomessa on liian monta linnustonsuojelualuetta suojeltu kuoliaaksi metsästyskieltojen avulla. Ymmärrämme, että Vionneva on linnustoltaan arvokas elinympäristö monille kahlaajalajeille sekä vesilinnuille. Alueen linnusto ei kuitenkaan sisällä erityisen uhanalaisia lintulajeja, joiden vuoksi metsästystä alueella olisi erityisesti vältettävä. Lisäksi lähes kaikki kahlaajalajit lähtevät syysmuutolle hyvissa ajoin ennen metsästyskauden alkua, joten kahlaajalajeille metsästys ei aiheuttaisi häiriötä. Vionnevalla vesilintujen metsästys on perinteisesti keskittynyt telkän, sinisorsan, tavin ja metsäshanhen metsästykseen. Näistä ainoastaan metsähanhen metsästystä on jouduttu kuluneina vuosina rajoittamaan kannan taantumisen vuoksi. Viime vuosien rauhoitus näyttää tepsineen siten, että metsähanhikanta olisi kääntynyt kasvuun, joten senkin rajoitettu metsästys jatkossa voi olla sallittua. Lisäksi Vionnevalla vierailee silloin tällöin merihanhia ja kanadanhanhia, joiden molempien kannat ovat elinvoimaisia. Esitämmekin, että näiden kuuden (kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, sinisorsa, tavi, telkkä) vesilinnun metsästys voitaisiin Vionnevan alueella sallia jatkossakin valtakunnallisten suositusten ja rajoitusten puitteissa. Emme myöskään näe perusteita kieltää Vionnevan alueella metsäkanalintujen metsästystä, koska niiden kannat ovat hyvin elinvoimaisia alueella, eikä niiden metsästys vaarantaisi alueen suojelutarkoitusta. Riekon metsästys on ollut useita vuosia kiellettyä eteläisessä Suomessa, mutta on mahdollista, että sen kanta tulevina vuosina elpyy. Tämän vuoksi riekko voidaan ennakoivasti lisätä metsästettävien lajien listaan, jotta sen lisääminen metsästettävien lajien joukkoon ei jatkossa vaatisi asetusmuutosta. Esitämmekin, että Vionnevan alueella sallitaan teeren, metson, pyyn ja riekon metsästys valtakunnallisten suositusten ja rajoitusten puitteissa. Lisäksi esitämme, että kaikkien riistanisäkkäiden metsästys olisi sallittua Vionnevan suojelualueella, koska niiden metsästyskielloille ei ole mitään järjellistä perustetta linnuston- / soidensuojelualueella. Esitämme myös, että rauhoittamattomien eläinten metsästys alueella sallittaisiin. Tämä tukisi myös luonnonsuojelualueen suojelutarkoitusta, kun rauhoittamattomia lintuja (varis, harakka, naakka, harmaalokki, merilokki) voitaisiin vähentää alueelta pesätuhoja tekemästä. Lisäksi huomautamme, että Vionneva on alueen metsästäjille perinteinen pyyntialue. Tältä alueelta monella metsästäjällä on jo vuosikymmenten metsästyskokemus, ja Vionnevan paikkoihin liittyy monia metsästys ja eräelämään liittyviä muistoja. Paikkoihin liittyy myös tarinoita, joita kerrotaan esimerkiksi hirvenpyynnin yhteydessä yhteisillä nuotiotulilla. Uskomme vahvasti, että nämä perinteet ja kertomukset ovat paikalliselle yhteisölle tärkeää kulttuuriperinnön vaalimista, joiden arvoa ei voi aineellisesti mitata. Tätä suomalaiseen eräperinteeseen kuuluvaa ketjua ei saa katkaista perusteettomilla ja keinotekoisilla metsästyskielloilla. Ullavassa (n. 800 asukasta, metsästysseuran jäsenistö n. 100 hlöä) asumme kaukana suurista asutuskeskuksista ja monet palvelut joudumme hakemaan muualta. Onkin perusteltua toivoa, että alueen ihmisille tärkeän metsästysharrastuksen mahdollisuuksia ei heikennetä, etenkään kun metsästys ei haittaa alkuperäisen suojelun tarkoitusta. Ullavan Urheilumetsästäjät ry:n puolesta Ari Kankkonen, puheenjohtaja Toni Mikkola, sihteeri
      • Kaustisen kunta hallinto- ja kehittämispalvelut, Kaustisen kunta / Kunnanhallitus
        Päivitetty:
        18.2.2021
        • Lausuntopyynnön drno: VN/1967/2018 Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja asetusluonnoksista, jotka koskevat Keski-Pohjanmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita. Kaikki perustettavat alueet ovat valtion omistuksessa ja ne on varattu jo aiemmin luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueet kuuluvat pääosin eri suojeluohjelmiin ja Natura 2000 -verkostoon. Lausunto tulee antaa lausuntopalvelu.fi -sivustolla viimeistään 28.2.2021. Suojeltavat alueet säilytetään luonnontilaisina. Niiden häiriötön kehitys turvataan tarvittaessa ennallistamalla muuttuneita luonnon- ja perinneympäristöjä. Alueet palvelevat jokamiehenoikeuksien puitteissa myös retkeilyä, luontoharrastusta, tutkimusta ja opetusta. Luonnonsuojelualueiden perustamista ovat valmistelleet ympäristöministeriö ja Metsähallitus, jotka ovat kuulleet laajasti eri tahojen näkemyksiä paikallisissa tilaisuuksissa ja keskusteluissa. Lausunnolla olevat asetusluonnokset ovat osa laajempaa säädösvalmistelua, jossa perustetaan eri puolille Suomea kaikkiaan noin 670 000 hehtaaria luonnonsuojelualueita. Kaikki alueet ovat valtion omistuksessa. Keski-Pohjanmaalle on tarkoitus perustaa yhteensä 38 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 15 027 hehtaaria. Näistä valtioneuvoston asetuksella perustettaisiin 22 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 14 520 hehtaaria. Luonnonsuojelualueista 16 perustettaisiin ympäristöministeriön asetuksella. Näiden alueiden yhteispinta-ala on noin 507 hehtaaria. Perustettavat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Alajärven, Halsuan, Kannuksen, Kaustisen, Kokkolan, Kruunupyyn, Lestijärven, Perhon, Toholammin ja Vetelin kuntien tai kaupunkien alueella. Luonnonsuojelualueet perustettaisiin monipuolisesti Keski-Pohjanmaan maakuntaa edustavien dyynien, hiekkarantojen, lehtojen, vanhojen metsien, soiden, lintukosteikkojen ja merenrantaluonnon suojelemiseksi. Luonnonsuojelualueet turvaisivat myös rakennetun kulttuuriperinnön ja perinnemaisemien ylläpitämistä ja tukisivat retkeilyä, opetusta ja tutkimusta. Valtioneuvoston astus Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelusta, Kaustisen kunnan alueelle olemassa olevat ja uudet perustettavat luonnonsuojelualueet (numero vastaa asetuksen viitenumeroa): 8) Vionnevan luonnonsuojelualue, pinta-ala noin 684,2 ha, Kokkolan kaupungin ja Kaustisen kunnan alueella. Ympäristöministeriön lausunnossa Vionnevasta on lausuttu:” Perustettavista luonnonsuojelualueista lähes kaikki sisältyvät Natura 2000 –verkostoon Soiden laaja-alaisimmat Natura 2000 -verkoston valintaperusteena olevat luontotyypit ovat aapasuot, keidassuot ja puustoiset suot. Linnustoltaan merkittävimpiin suoalueisiin kuuluvat Vionnevan keidassoista muodostuva alue Kokkolassa ja Kaustisilla sekä aapasuovaltainen Eteläneva – Viitasalonneva – Seljäsenneva Kokkolassa ja Kannuksessa. ” Asetuksen rauhoitussäännöt (§ 3) sallii hirven metsästyksen. Ympäristöministeriön asetus Keski-Pohjanmaan maakunnan luonnonsuojelualueista 2 §:ssä on määritetty seuraavat luonnonsuojelualueet Kaustisen kunnan alueelle (numerot asetuksessa olevat viitenumerot): 3) Mäntylän luonnonsuojelualue, noin 5,9 ha, Kaustisen kunnassa. Lausuntopyyntö ja siihen liittyvät kartta-aineistot ovat nähtävinä sähköisessä kokoushallinnassa. Kaustisen kunnan lausunto: Kunnanhallitus suhtautuu myönteisesti uusien luonnonsuojelualueiden muodostamiseen. Kunnanhallitus huomauttaa, että uusien luonnonsuojelualueiden muodostaminen ei saa hankaloittaa tai aiheuttaa haittaa luonnonsuojelualueen naapurikiinteistön talousmetsän hoitoon. Esimerkkeinä naapuritontin kuivatus ja metsänhakkuu, jotka eivät saa luonnonsuojelualueen vuoksi estyä.
      • 0930814-0
        Päivitetty:
        16.2.2021
        • Perhon rhy:n lausunto valtioneuvostonasetuksella Hötölamminnevalle perustettavalle luonnonsuojelu alueelle. Perhon riistanhoitoyhdistys esittää, että asetuksella sallittujen metsästystä koskevien poikkeusten lisäksi on sallittava ketun ja näädän metsästys. Alueella on saatu aiempien suojelutoimien ansiosta kasvava metsähanhi ja riekkokanta, jonka vuoksi tehokas pienpetojen pyynti on sallittava. Suojeltava alue on ollut perinteisesti suosittu kohde metsäkanalintujen metsästäjille, jota ei tule rajoittaa myöskään pyyn osalta, koska pyyn kanta on alueella vakaa. Suojeltava alue on metsäpeurojen vasomisaluetta, jonka vuoksi alueella tulee sallia karhun metsästys. Alueen virkistyskäyttö on vähäistä sijainnista ja maastosta johtuen, jonka johdosta metsästys ei ole ristiriidassa virkistyskäytön kanssa. Perhon riistanhoitoyhdistyksen puolesta: Sami Kortelainen toiminnanohjaaja
      • Vetelin kunta, Tekninen lautakunta
        Päivitetty:
        11.2.2021
        • Vetelin tekninen lautakunta suhtautuu myönteisesti esitettyihin luonnonsuojelu alueisiin mutta huomauttaa, että luonnonsuojelualueiden ulkopuolella oleville rajakiinteistöille ei saa aiheutua luonnonsuojelusta johtuen talousmetsähoidollisia haittoja ja rajoituksia.
      • Kannuksen Riistanhoitoyhdistys
        Päivitetty:
        9.2.2021
        • Kannuksen Riistanhoitoyhdistyksen alueen metsästysseurojen lausunto valtioneuvoston muistioluonnokseen. Lausunto koskee Keskipohjanmaan maakunnan alueelle perustettavien luonnonsuojelualueiden käyttöä, met-sästykseen ja riistakantojen hoitoon. 1. Rajaus Lausunnolla olevat perustettavat, toimintaamme vaikuttavat luonnonsuojelualueet sijoittuvat: Viitajärven alue Eskolassa154,1 ha, Kannuksen kaupungin ja Toholammin kunnan alueelle. (luonnonsuojelulaki 1096/1996/ 17 §:n1 ja 17a§:5 laki 58/2011:) Vaikutusta metsästettäviin riistaeläimiin. Pois rajatut, suurpedot, vieraslajit, metsäkanalinnut, jänis, rusakko, pienet hirvieläimet ja villisika. Etelänevan – Viitasalonnevan – Seljäsennevan alue 2306,0 ha, Kannuksen ja Kokkolan kaupunkien alueelle, perustetaan valtioneuvoston asetuksella. (luonnonsuojelulaki 1096/1996/ 17 §:n1 ja 17a§:5 laki 58/2011:) Vaikutusta metsästettäviin riistaeläimiin. Pois rajatut, pienpedot, suurpedot, vieraslajit ja pienet hirvieläimet ja villisika. Huminakankaan alue Kannuksen Märsylän kylässä 36.4ha, Kannuksen kaupungin alueelle. (perustetaan Ympäristöministeriön asetuksella, muu luonnonsuojelualue) 17a§ = Kielletään kaikki metsästys 2. Tausta Kannuksen Riistanhoitoyhdistyksen jäsenseurat, lausunnossaan toteavat, että taustoituksessa mainitut tarkoi-tusperät ovat osittain ristiriidassa 3§ osalta koskien selkärankaisten riista ja vieraslajien kantojen hoitamisen, sekä suurpetojen vahinkoperusteisen-ja kannanhoidollisen metsästyksen kanssa. Etelänevan - Viitasalonnevan ja Seljäsennevan alue Kannuksen ja Kokkolan kaupungeissa 2306,0 ha Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi lisäksi sallia, metsä, neva, kosteikko ja vesialueilla metsästettävinä lajeina: Vieraslajit Villiminkki ja Supikoira, Valkohäntäpeura Peruste, Minkin ja Supikoiran pyynnin osalta alueella pesivä, metsähanhi ja rauhoitettu naurulokkikolonia, sekä neva-alueilla esiintyvä riekkokanta ja niiden lisääntymisen suojaaminen. Suurpedot Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtuvaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla. Pienet hirvieläimet3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia pienten hirvieläinten metsästys. Etelänevan - Viita-salonnevan ja Seljäsennevan alue rajoittuu läheisesti paikallisten maatalousyritysten karjarehun tuotantoalu-eisiin. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin lisääntyvä kanta tulee aiheuttamaan satovahinkoja maatilataloudelle lähi-vuosina, ellei tehokasta kannan seurantaa ja metsästystä esteettömästi ylläpide. Leviävä laji Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto j a sen leviämisen estäminen. Viitajärven alue Kannuksen Eskolassa ja Toholammin kunnasa154,1 ha Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi lisäksi sallia, metsä, neva, kosteikko ja vesialueilla metsästettävinä lajeina: Vieraslajit Minkki supikoira ja valkohäntäpeura Peruste, Turvattava vesilinnuston pesimisalueen lajiston säilyttäminen. Suurpedot Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtuvaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla, Pienet hirvieläimet Alueella tavataan, rauhoitus-säädöksellä pois rajatun metsäkauriin ohella, myös lisääntymiskykyinen valko-häntäpeura populaatio. Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia pienten hirvieläinten metsästys metsäkauris ja valkohäntäpeura. Peruste, nopeasti lisääntyvien pienten hirvieläinten aiheuttamat satovahingot ja niiden rajoittaminen. Leviävä laji Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto ja sen leviämisen estäminen Huminakankaan alue Kannuksen Märsylän kylässä 36.4ha Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia pienten hirvieläinten metsästys, sekä alueella tavat-tu villisika. Vieraslajit villiminkki supikoira ja valkohäntäpeura Peruste, alkuperäisten nisäkäslajien ja linnuston suojaaminen Pienet hirvieläimet Alueella tavataan, rauhoitus-säädöksellä pois rajatun metsäkauriin ohella, myös lisääntymiskykyinen valko-häntäpeura populaatio. Lausumme 3§ Rauhoitussäännöksessä tullisi sallia pienten hirvieläinten metsästys metsäkauris ja valkohäntäpeura. Peruste, nopeasti lisääntyvien pienten hirvieläinten aiheuttamat satovahingot ja niiden rajoittaminen. Suurpedot Suurpedot susi, ilves Ja karhu tulee lisätä perustettavaan luonnonsuojelualueen metsästettävään lajistoon. Alue on oltava lisättävissä suurpetojen kannanhoidollisella ja vahinkoperustaisella yhteisluvalla tapahtuvaan metsästykseen, metsähallituksen hallinnoimalla alueluvalla. Leviävä laji Villisika joka on rauhoittamaton riistalaji, peruste afrikkalainen sikarutto ja sen leviämisen estäminen. 3. Suurpetojen metsästysoikeuden rajoitukset 3§ Rauhoitussäädöksellä rajataan perustettavilta luonnonsuojelualueilta pois suurpetojen metsästys. Perustettavat luonnonsuojelualueet tulee voida liittää tarpeen mukaan perustettaviin laajempiin yhteislupa-alueisiin Metsähallituksen alueluvilla. Lausumme Suden, karhun ja ilveksen kannanhoidollista ja vahinkoperusteista metsästystä ei rajoiteta perustettavilla luonnonsuojelualueilla. 3.1 Perusteet Susi Perustettava Etelänevan - Viitasalonnevan ja Seljäsennevan suojelualue on keskeinen osa Kannuksen kaupun-gin eteläpuolen susireviiriä. Jälkiseurannan perusteella alueella elävät sudet, ovat käyneet usein karjasuojien pihoissa ja karja-aitauksissa, sekä liikkuvat asutuksen läheisyydessä. Muodostuvalla reviirialueella on käynnissä Luonnonvarakeskuksen, Suomen Riistakeskuksen ja vapaaehtoisten metsästäjien yhteishanke susien dna näytteiden keräämiseksi ja susikannan todellisen yksilömäärän selvittä-miseksi. Muodostuvalta reviirialueelta on kolmella otannalla kerätty 25 suden ulostenäytettä ajalla 7.1-17.1. 2021 Jälkien perusteella alueella oleskelee vähintään 5 susiyksilöä, todellinen määrä varmistuu kevään 2021 aikana kun dna näytteet on analysoitu. Lausumme, Suurpetojen metsästys ja kantojen hoito, tulee olla mahdollista ja eri intressipiirien kanssa yhteen sovitettavissa. Suden aiheuttama lisääntyvä turvallisuusriski perustettavien luonnonsuojelualueiden ulkopuo-lella ihmisten terveydelle ja tuotantoeläimille sekä lemmikeille on otettava huomioon suojelupäätöstä tehtä-essä. Kannuksen reuna-alueilla asuvat ovat esittäneet huolensa ihmisten ja etenkin lasten turvallisuudesta, esim. koulumatkojen järjestämisen suhteen. Luonnonsuojelualueiden perustamiskirjaukset ja lakien soveltaminen ei saa aiheuttaa kohtuuton haittaa käy-tännölliselle petokantojen säätelylle. Karhu susi ja ilves Karhu, susi ja ilves kantojen runsaus, elinvoimaisuus ja lisääntymiskyky, ovat seurannassa. Metsästäjien ja riistaviranomaisten yhteistyö on läpinäkyvää ja tuottaa alueen suurpetokannoista luotettavaa tietoa. Tarvittaessa petokantoja säätelevä metsästys on voitava suorittaa tehokkaasti, myönnettyjen lupaehtojen mukaan. Muodostettava yhteislupa-alue on järkevää muodostaa yhtenäisiksi helposti hallitavaksi, sekä turvalliseksi. Lausumme Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja niihin liittyvät päätökset eivät saa olla ristiriidassa, yhteiskunnan hyväksymän suurpetopolitiikan ja sääntelyn järkevässä toteuttamisessa. Kun petokantojen lajikohtainen suotuisa suojelutaso saavutetaan, on petokantojen säätelyn oltava toimivaa pyyntilupajärjestelmän ja metsästyksen näkökulmasta. Salamajärven metsäpeuralauman osat vaeltavat kesäksi suoalueiden ja hiekkakankaiden muodostamalle ra-vintokohteille (jäkäliköt ja sienimaastot). Havaintojen perusteella metsäpeurojen määrä kesälaidunalueilla on pienentynyt samassa suhteessa kuin petohavainnot ovat lisääntyneet, sekä vasatuotto on pudonnut ratkai-sevasti. Karhu susi ja ilves metsästettävinä lajeina on lisättävä 3§ rauhoitussäädökseen. Metsähallituksen ja metsästys-seurojen kanssa solmitut metsästysvuokrasopimukset tulee päivittää suojelu-alueiden säädösten mukaisiksi. 4. Yleiset perusteet metsästyksen sallimiselle Metsästäjäin käytössä on riistakolmiolaskennat, kolmiolaskennat tuottavat tietoa riistakantojen talvi- ja li-sääntymisajan vaikutuksista, riistakantojen elinvoimaisuuteen. Seurantatuloksien perusteella, metsästys-seurat kiintiöivät metsästyksen kestävien periaatteiden mukaisesti. Metsästäjillä on mobiilipohjainen Omariista.fi havainnointi järjestelmä ja sähköinen saalisrekisteri joka tuottaa tietoa alueiden riistakantojen verotuksesta ja kehityksestä, reaaliaikaisesti riistaviranomaisille. Metsästys-seurat seuraavat riistakantojen kehitystä monin eri tavoin, ja välittävät tiedon riistakeskuksile Metsästyksellä on todettu olevan merkitystä, ihmisten hyvinvointiin arjessa, sekä luonnontuntemuksen lisää-jänä ja virkistäytymiseen luonnossa. Unohtamatta metsästyksen sosiaalista merkitystä. Metsästyksen harjoittaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta, tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle (luonnonsuojelulaki (1096/1996/ 17 §:n1 ja 17a§:5 laki 58/2011:) Suojelupäätösten tekemisessä on otettava huomioon alueellisesti lausutut perustellut argumentit. Kannuksen Riistanhoitoyhdistys -Kannuksen Metsästysseura Ry -Mutkalammin Metsästysseura Ry -Eskolan Metsästysseura Ry -Yli-Viirteen Metsästysseura Ry -Välikannuksen Metsästysseura Ry -Kannuksen Eräveikot Ry Kannuksen Riistanhoitoyhdistys Toiminnanohjaaja Reijo Karppinen kannus@rhy.riista.fi