• Kulttuuri kytkeytyy monin tavoin ihmisten elämään ja yhteiskuntaan, siksi myös kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt. Kulttuurin toimialan arvostus ei ole kaikin osin seurannut sen merkityksen kasvua.

        Toimialan toimijakenttä on monipuolistunut. Taiteen tekemisessä on lisääntynyt monitaiteisuus, ja on syntynyt uusia ilmaisun muotoja.

        Taiteilijoiden tulotaso on jäänyt jälkeen muun väestön tulotason kehityksestä useimmilla taiteenaloilla, ja työmarkkinoilla taiteilijoiden asema on epävakaa. Taiteilijoiden toimeentulo on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.

        Taiteenalat ja niiden organisoitumistavat poikkeavat toisistaan. Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastanneet riittävän hyvin eri taiteenaloilla tapahtuneeseen kehitykseen.

        Taiteilijat ovat Suomessa hyvin koulutettuja, mutta heidän ja muiden luovan työn tekijöiden osaamista ei hyödynnetä riittävästi muilla toimialoilla. Kulttuurin ja luovan talouden kehitys ei ole ollut odotusten mukaista. Taiteelliseen toimintaan perustuvien kulttuurin ydinalojen osuus kulttuurin toimialan arvonlisäyksestä on kasvanut, mutta koko toimialan BKT-osuus (3 %) on hieman laskenut parhaista vuosista.

        Kirjastopalveluja on saatavilla hyvin ja ne ovat edelleen maksuttomia. Valtionosuutta saavat teatterit, orkesterit ja museot toimivat vakiintuneen rakenteen puitteissa. Säästöjen myötä niiden toimintaedellytykset ovat vaikeutuneet, vaikka yleisömäärät ovat kasvaneet. Valmius tehdä yleisötyötä ja toimia myös omien tilojen ulkopuolella on lisääntynyt. Lastenkulttuurikeskukset kattavat Suomen nykyisistä kunnista noin puolet. Digitalisoitumiskehityksen myötä kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla myös tietoverkoissa.

        Kuntien väliset erot kulttuuripalveluissa ovat kasvaneet. Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalveluiden tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee alueittain. Aluehallinto on muutoksen tilassa.

        Kulttuurin rahoituskehitys oli suotuisa 2010-luvun taiteeseen saakka. Sen jälkeen toimialalle on kohdistunut säästöjä, ja on jouduttu turvautumaan henkilöstön ja toiminnan supistamisiin.

        Toimialan rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita. Rahoitusta on pyritty suuntaamaan uudelleen toimijakentän muutosten myötä, mutta esiintyy myös painetta uudistaa järjestelmiä voimakkaammin. Rakenteellisia uudistuksia on tehty virastokentässä.

        EU:n rakennerahastorahoitus on antanut lisärahoitusmahdollisuuden kulttuurin toimialalle Suomen EU-jäsenyyden aikana. Suomen rahoitusosuus kuitenkin väheni kuluvalla rahoituskaudella.

      • Kysymys lausunnonantajille: Onko näkemys kulttuuripolitiikan tilasta perusteltu – jos ei, miltä osin se on virheellinen tai puutteellinen?
      • Audiovisual Finland, Karppinen Päivi
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu ja nykytilaa kuvaava. Kuvaukseen voisi kuitenkin lisätä huomioita kansainvälistymisestä, myös saavutuksista sen saralla, sekä yleisesti kansainvälisen viitekehyksestä jossa suomalainenkin kulttuuriala toimii, kehittyy ja kasvaa - ja toisaalta kilpailee. Digitalisaation tuomat monet muutokset esimerkiksi sisältöalojen toimintaan, ml ansaintalogiikkaan, olisi hyvä huomioida tässä yhteydesä.
      • Etelä-Karjalan liitto, Etelä-Karjalan liitto
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Strategialuonnos katsoo kulttuuripolitiikkaa ensisijaisesti niiden toimintojen kautta, joista opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto vastaa. Näkökulma ei tue strategian luonnetta valtion kulttuuripolitiikkaa koskevien yleisten linjausten esittäjänä, jos se on tavoitteena. Strategialuonnoksessa keskitytään edistämään taidetta ja kulttuuria, luovaa toimintaa ja taloutta, kulttuurista moninaisuutta, kulttuurin ja tiedon saatavuutta ja saavutettavuutta sekä vaalia kulttuuriperintöä. Kulttuuri-käsitteenä kattaa huomattavasti laajemman toiminta-alueen eli koko ihmiskunnan – tässä ehkä Suomen – henkisten ja aineellisten arvojen kokonaisuuden, jossa valtion rooli on huomattavasti käsittelyssä olevan strategian hahmottelemaa laajempi. Strategiassa pitäisi joko todeta linjanvedon olevan tietoinen eli tavoitteena on vain opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston vastuulla olevan kulttuuripolitiikan strategia tai sitten pohdintaa pitäisi laajentaa. Mikä on valtion tahtotila kulttuurin ja taiteen tulevaisuudessa? Mihin pyritään? Toki strategiassa asetetaan myöhemmin tavoitteet, mutta mikä on se laajempi viitekehys, johon nuo tavoitteet pyrkivät. Mikä on valtion käsitys Suomen kulttuurin tulevaisuudesta? Mikä on Suomen taiteen ja kulttuurin tulevaisuusnäky? Varsinkin taiteen rooli korostuu strategialuonnoksessa ja kansalaisten itse toteuttama kulttuuritoiminta ja sen merkitys jää huomioimatta. Samaten vaille linjauksia jää kulttuurin kytkeytyminen muuhun toimintaan, mikä ei ole vähäpätöinen asia, koska kulttuuri ei ole muusta yhteiskunnasta ja sen toiminnoista irrallinen osa vaan osa kaiken kattavaa kokonaisuutta. Mahdollisuudet lisätä kulttuurin ja taiteen merkitystä, vaikuttavuutta ja osallisuutta ovat monesti juuri eri alojen ja sektorien yhtymäpinnoilla. Valtion kulttuuripolitiikan pitäisi tukea niiden muodostumista. Kulttuuri on läpileikkaavaa ja siten mukana käytännössä kaikessa toiminnassa niin kansalaisten elämässä kuin elinkeinoelämässä. Strategian mukaisesti nähtynä kulttuurista tulee varsin pienen ammattilaisjoukon toimintaa, jossa kansalaiset on enempi vastaanottajina eikä kulttuurin tekijöinä, kun meneillään oleva kehitys on pikemminkin päinvastainen. Ihmiset ottavat aktiivista roolia ja haluavat olla kokonaisvaltaisia kulttuurintekijöitä pelkkien kulttuurin kokijoiden sijasta. Tämä korostuu varsinkin nuorten keskuudessa, jossa ns. perinteiset kulttuurin temppelit ovat menettäneet merkitystään. Siksi strategian ajattelua voisi kääntää ylhäältä alas -suunnan sijaan alhaalta ylöspäin rakentuvaksi. Pitäisi miettiä olemassa olevien rakenteiden tarpeellisuutta ja katsoa avarasti niiden uudistamisen suuntaan.
      • Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura, Lämsä Hanna
        Päivitetty:
        23.9.2016
        • Kiitos strategiasta – kulttuuripolitiikka tarvitsee sitä ehdottomasti. Toivomme strategialta enemmän selkeämpiä linjauksia sekä tavoitteiden että toimenpiteiden suhteen. Lisäksi toivomme, että tutkimustuloksia ja dataa, joihin päätelmät osin perustuvat, avataan enemmän. Kulttuuripolitiikka voisi toimia edelläkävijänä tutkimusperustaisesta politiikan linjauksesta. Strategian mukaan ”Julkinen valta luo edellytyksiä oikeuksien toteutumiselle ylläpitämällä ja tukemalla kirjastolaitosta ja kulttuurilaitoksia sekä avustamalla ja muulla tavoin mahdollistamalla taiteen harjoittamista ja kulttuuritoimintoja.” Ehdotamme, että tähän lisätään: (…) mahdollistamalla taiteen tekemistä, harjoittamista ja vastaanottamista sekä kulttuuri- ja kulttuuriperintötoimintoja. 1. KULTTUURIPOLITIIKAN ARVOT Strategiassa todetaan, että ”Taide ja kulttuuri vaikuttavat yksilöihin ja yhteisöihin ja vaikutukset säteilivät laajasti yhteiskuntaan” On olettavaa, että tässä tarkoitetut vaikutukset ovat positiivisia. Tämä tulisi kuitenkin kirjoittaa auki. Lisäksi strategiassa tulisi yksilöidä näitä vaikutuksia. Strategiassa tulisi täsmentää minkälaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen kulttuuripolitiikalla pyritään: avoin demokratia, kulttuurin ja taiteen tasa-arvoinen saatavuus, hyvinvointi, kestävä kehitys (näihin viitataan muun muassa kohdissa 2. Valtion tehtävät kulttuuripolitiikassa ja 4. Toimintaympäristön muutokset) Esimerkiksi strategian kohdassa 2. todetaan, että kulttuuripolitiikan tehtävät ja tavoitteet liittyvät luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseen yhteiskunnassa. Nämä tulisi nostaa jo arvoihin. Lisäksi tulisi määritellä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Esimerkiksi moninaisuutta käytetään strategiassa sekä puhuttaessa kulttuurituotantojen moninaisuudesta että kulttuurin moninaisuudesta. Strategiassa nostetaan esiin myös rahoituksen monipuolistuminen, yhteiskunnan monimuotoistuminen ja yleisörakenteen monimuotoistuminen. Strategiassa tulisi täsmentää, minkälaisia hyötyjä tavoitellaan ja miksi ja millä aikavälillä. Strategiaan on perusteltua sisällyttää toimintaympäristön kuvaus ja analyysi sekä määritellä tavoiteltu tilanne ja siten sitoa strategia sekä tähän hetkeen että vuoteen 2025. Strategiassa nostetaan esiin jokaisen kulttuuriset oikeudet ja velvollisuudet (ihmisoikeudet, Suomen perustuslain sivistykselliset oikeudet) ja todetaan, että ne valtion toimet, joilla näitä oikeuksia ja vastuita toteutetaan, liittyvät tiedon saatavuuteen, tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan, taiteesta nauttimiseen sekä kulttuuriperinnön vaalimiseen. Tähän tulisi tiedon saatavuuden lisäksi lisätä johdonmukaisuuden vuoksi myös taitojen ja osaamisen vahvistaminen. Esimerkiksi museolaki korostaa keskeisten kulttuuriperintöinstituutioiden eli museoiden opetus-tehtävää: ”Museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa.” (1§ Museolaki) Lisäksi tulisi täsmentää, että tässä viitataan valtion toimiin kulttuuripolitiikan osalta. 2. VALTION TEHTÄVÄT KULTTUURIPOLITIIKASSA Strategian mukaan kulttuuripolitiikan tehtävät ja tavoitteet liittyvät luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseen. Luovuuden edistämisen kannalta erityisasemassa ovat taiteilijat ja muut luovat työn tekijät. Kulttuurituotantojen moninaisuus pitää kulttuurielämän vireänä ja kartuttaa kulttuuriperintöä, jota voi hyödyntää eri tavoin yhteiskunnassa. Osallisuus lisää osallistumista yhteiskuntaan ja kulttuuriin, mikä vahvistaa demokratiaa. Taiteilijoiden luovan työn edellytysten turvaaminen on keskeinen osa kulttuuripolitiikkaa, mutta luovuus tulisi nähdä laajemmin. Erityisesti strategian tässä kohdassa, jossa taiteilijoiden luovuus on kytketty kulttuurituotantojen moninaisuuteen ja sitä kautta kulttuuriperinnön kartuttamiseen ja sitä kautta osallisuuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ajatusketju ei toimi. Kulttuuriperintöä kartuttavat kaikki kansalaiset, asukkaat, ihmiset – huolimatta ammatillisesta suuntautumisesta tai iästä. Osallistuminen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja kartuttamiseen, uusintamiseen ja välittämiseen on aktiivista toimintaa. Osallistumisessa ei ole kyse vain kulttuuriperinnön vastaanottaminen ja tulkinta. Ehdotamme, että kohta ”Osallisuus lisää osallistumista..” muutetaan muotoon: Kokemus osallisuudesta lisää osallistumista (…) Strategian mukaan valtion tehtävät liittyvät erityisesti seuraaviin asioihin: − Taiteen tekemisen vapaus sekä taiteellisen ja muuten luovan työn tekemisen edellystysten turvaaminen (…) − Edellytysten luominen kansalaisten osallisuudelle ja osallistumiselle kulttuuriin ja yhteiskuntaan, ml. Ehdotetaan että lisätään yhteiskuntaan − kulttuurin perustasta ja jatkuvuudesta huolehtiminen, ml. Kulttuuriperinnön vaaliminenk, kulttuurin toimialan riittävä rahoitus ja hallinnolliset rakenteet Tässä kohdassa kohta 3. on avattu vain osittain. Tämän perusteella kulttuuriperinnön vaaliminen kuuluisi enemmin kohtaan 2. (edellytysten luomiseen kansalaisten osallisuudelle ja osallistumiselle kulttuuriin) Erityisesti kohdassa 2 esiin nostettu kulttuuristen oikeuksien toteutuminen ja mahdollisuus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuria on keskeinen kulttuuriperintöpolitiikan tavoite, ja liittyy kulttuuriin perustaan ja jatkuvuuteen. Lisäksi tuomme esiin, että toimialan riittävä rahoitus ja hallinnolliset rakenteet ovat keskeisiä taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytysten turvaamisen kannalta eli ne liittyvät myös ensimmäiseen kohtaan. Strategian lopussa olevassa kaaviossa näitä tehtäväalueita on avattu tarkemmin. Siitä huolimatta ehdotamme, että jaottelua tulisi vielä uudelleen harkita. Tai vaihtoehtoisesti kohdat 1-3 avataan jo tässä kohdassa laajemmin selkeyden vuoksi. Strategiassa todetaan, että kulttuuripolitiikka kehittyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Ehdotamme, että tähän lisätään esimerkki myös kulttuuriperintöpolitiikan alalta, joka on huomattavan kansainvälistä. 3. KULTTUURIPOLITIIKAN TILA V. 2016 Strategiassa väitetään, että kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt. Lisäksi esitetään, että arvostus ei ole seurannut merkityksen kasvua. Ehdotamme, että väitteitä siitä, että kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt ja että arvostus ei ole seurannut merkityksen kasvua, täsmennetään. Miten merkityksen tai arvostuksen määrää on mitattu tai havainnoitu? Tästä osiosta puuttuu kokonaan kuvaus kulttuuriperintöpolitiikan tilasta 2016. Kuvaus kulttuuriperintöpolitiikan toimijoista, rahoituksesta, haasteista, palveluista ja tulisi ehdottomasti lisätä tähän.
      • Etelä-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        22.9.2016
        • Kyllä on.
      • Taike, Sirnö Minna
        Päivitetty:
        21.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tila vuonna 2016 Täydennyksenä luonnokseen: - Kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät oikeudet mielletään yhä useammin saavutetuiksi eduiksi, joiden perussyytä olla olemassa ei enää tiedosteta. Siksi kulttuuri-, taide- ja taiteilijapoliittisen julkisen keskustelun puute ja osin jopa taide- ja kulttuurivastaiset mielenilmaukset vaikuttavat siihen, miten legitiiminä kulttuurin ja taiteen rahoitusta kansalaisten keskuudessa pidetään. - Taiken erityissuunnittelija Kaija Rensujeffin "Taiteilijan asema 2010"-tutkimuksen tausta-aineisto antaa kuvan, ettei edes sosiaaliturva nosta taiteilijoiden toimeentuloa muiden väestöryhmien tasolle. Vasta muun (kuin taiteellisen) työn kautta saatu palkka / palkkio tekee tämän. Edelleen onkin tarvetta selkeyttää muun muassa valtion myöntämien apurahojen käyttötarkoitus ja tavoite suhteessa universaaliin sosiaaliturvaan - Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät vastaa riittävästi eri taiteenalojen välillä ja niiden sisällä tapahtuneisiin muutoksiin taiteilijoiden tuen tarpeissa. - Samalla, kun uudistetaan valtionosuus- ja valtionavustuskriteereitä ja määritellään uudelleen näiden tukien kansallisia vaikuttavuustavoitteita, tärkeätä huolehtia myös kasvukeskusten ulkopuolella asuvien ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta. Toteutuakseen kaikkien arjessa kulttuurin ja taiteen saatavuuden ja saavutettavuuden periaate edellyttää, että taide ja kulttuuri ovat aidosti fyysisesti saavutettavissa. Siksi esteettömyyden edistäminen, taloudellisesta asemasta riippumaton taide-ja kulttuuripalveluiden saatavuus sekä taiteen ja kulttuurin ammattilaisten kotimaan sisäisen liikkumisen mahdollistava kulttuuripolitiikka on edelleen keskeistä. - Vaikka valtionhallinnon sisällä virastokentässä on tehty rakenteellisia uudistuksia, edelleen virastojen tehtävänkuvien selkeyttämisessä ja keskinäisessä työnjaossa on asetettava selkeitä tavoitteita vuoteen 2025. Lisäksi kehittämistyön on selkiydyttävä myös asiakkaiden näkökulmasta, joka osin saattaa tarkoittaa yhtäällä monenluukun rahoitusväylistä luopumista (esim. kansainvälisyys, elinkeinon harjoittaminen) ja toisaalta uusiin tarpeisiin sopivien rahoitusmuotojen kehittämisen tarpeesta.
      • Tero Saarinen Company, Into liikkeessä ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta vastaa hyvin todellisuutta. Puheteatterin ja tanssin tarkastelu teatterin alla ei ole tanssialan erityispiirteiden näkökulmasta kaikilta osin perusteltua. Valtionosuuslain piirissä toimivien kulttuurilaitosten osalta huomiota tulisi kiinnittää tanssin muita taiteenaloja huonompaan rahoitusasemaan, joka on seurausta tanssin kuntarahoitusosuuden pienuudesta.
      • Suomen Biotaiteen Seura ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Osalla kulttuurin alan organisaatioista kansainvälisyys on jo arkipäivää, sitä ei ymmärretä tarpeeksi, vaikka se on oleellista näiden organisaatioiden kasvulle ja olemassaololle. On totta, että tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastanneet riittävän hyvin, etenkin kansainvälisesti, hyvin vahvaan trendiin tieteen ja taiteen ja yleisesti eri alojen välisen toiminnan tukemiseen. Tulevaisuudessa tämä tulee vain vahvistumaan ja siihen olisi suotavaa olla valmius myös ministeriössä.
      • Arkkitehtuurikeskus ry, Harris Hanna
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilan kuvauksesta puuttuu kansainvälistymisen merkitys. Yhä useammassa taiteen, kulttuurin ja luovan sektorin toiminnassa, kunkin toimialan ekosysteemin mukaisesti, korostuu kansainvälisen liikkuvuuden, vuorovaikutuksen ja viennin merkitys. Kansainvälistymisen vaikutukset heijastuvat sekä elinvoimaisiin rakenteisiin kotimaassa että toimijoiden mahdollisuuksiin olla vuorovaikutuksessa kansainvälisesti. Tämän huomioiminen on tärkeää kaikilla kolmella mainitulla kulttuuripolitiikan tavoitealueella (tuotanto ja jakelu, saavutettavuus ja osallisuus sekä vahva perusta). Esitys huomioi digitalisoitumisen ja sen vaikutukset kulttuuripolitiikkaan. Vaikka digitalisoitumiskehityksen myötä kulttuurisisällöt ja –palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla, seuraa tästä toimijoille myös monentyyppisiä haasteita. Ensiksi, kulttuuripalvelujen saanti ei digitalisoitumisesta huolimatta ole tasa-arvoistunut. Eroja on paitsi kuntien välillä myös kuntien ja kaupunkien sisällä. Nykyinen lastenkulttuurin saatavuuden kärkihanke on ansiokkaasti tarjonnut mahdollisuuksia tiettyjen toimintojen pilotointiin ja poikkialaiseen yhteistyön juurruttamiseen valtakunnallisella tasolla. Pitkän tähtäimen tavoitteeseen pitäisi sisällyttää kulttuuripalvelujen saannin erojen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä valtion ja kuntatason yhteistyöllä. Toiseksi, digitalisoitumisen näkyminen toisaalta kulttuurialan rakenteiden ja organisaatioiden omassa toiminnassa (esim. henkilöstön määrä ja digitalisaatiosta seuraava työtehtävien määrän lisääntyminen) ja toisaalta tuotettavien digitaalisten kulttuuripalveluiden (esim. uudet jakelukaavat, välittäjäportaan palvelut, yleisötyö, viestintä) tarjonnassa vaikuttaa alan rahoitusjärjestelmiin. Varsinkin kooltaan pienten kulttuuriorganisaatioiden on usein haasteellista vastata riittävällä kapasiteetilla digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin tai haasteeseen vastataan hankerahoituksella, mikä ei aina johda pitkäkestoisiin vaikutuksiin ylläpidon ja kehitystyön jäädessä kesken. Digitaalinen kehitys tulisikin entistä paremmin ottaa huomioon rahoitusjärjestelmien muutoksissa. Muutoksissa tulisi ottaa huomioon eri tyyppisten projektirahoitusten ja rahoituslähteiden joustava yhdistäminen kestävällä tavalla. Tähän sisältyy yhteistyön kehittäminen eri ministeriöiden välillä niin, että mahdollisimman hyvin voidaan vastata toimijakentän muutoksiin. Analyysissa puhutaan myös taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden osaamisen hyödyntämisestä muilla toimialoilla. Näkökulma esitetyssä muodosssaan on kapea ja taiteilijakeskeinen. Pelkän hyödyntämisen sijaan kyse on pikemminkin tasavertaisen vuoropuhelun ja yhteistyön luomisesta kunkin toimialan ydinosaamisen ehdoilla (esim. prosenttiperiaatteen edistäminen). Tämän poikkialaisen ymmärryksen ja näkyvyyden lisäämisessä on toimialoilla itsellään tietenkin myös tärkeä tehtävä.
      • Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry, Hirvonen Harri
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • - Toimialan toimijakentän monipuolistumisesta voisi ottaa esimerkkinä taiteilijalähtöiset/vetoiset osuuskunnat ja muut yhteisöt. - Kuntien välisiä eroja taide- ja kulttuuripalveluissa tulisi avata hieman laajemmin kuin vain taiteen tuottamien hyvinvointipalveluiden osalta.
      • FILI -- Kirjallisuuden vientikeskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys on pitkälti perusteltu, mutta muutamia huomioita ja avaamista / perusteluja vaativia kohtia: Kansainvälinen ulottuvuus puuttuu. Kansainvälinen yhteistyö, työskentely ja kouluttautuminen ulkomailla, yleisöt ja lukijat rajojemme ulkopuolella ovat taide- ja kulttuurikentällä tärkeitä, niillä on rooli myös tulonmuodostuksessa. Kirjallisuusvienti tästä yhtenä esimerkkinä. Millä mitataan kulttuurin toimialan arvostusta tai sen merkityksen kasvua? Perustuuko tämä aikaisempiin tavoitteisiin, joita ei ole saavutettu? Onko asiaa analysoitu? Mitkä odotukset ovat olleet kulttuurin ja luovan talouden kasvun suhteen ja kenen? Nämä vaatisivat avaamista ja perusteluja. Entä millä tavalla taiteilijoita ja luovan työn tekijöitä tulisi työllistää juuri muille toimialoille, väite on vaikea tällä tavalla ilman kontekstia, sillä ensisijaisesti tulee turvata taiteilijana toimiminen omalla alalla.
      • Mediakulttuuriyhdistys m-cult ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Paljon osuvia havaintoja, mutta taidekentän kansainvälisyyttä ei yllättävä kyllä huomioida – tämä on kuitenkin jo nykytilaa eikä tulevaa trendiä. EU:n tuomat lisärahoitusmahdollisuudet mainitaan, mutta ei sitä että kansallisen rahoituksen saaminen kansainvälisiin hankkeisiin on haasteellista. Vähintään olisi hyvä täydentää 4. kappaleen toinen lause muotoo “Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastaneet riittävän hyvin eri taiteenaloilla tapahtuneeseen kehitykseen ja kansainvälistymiseen.”
      • AGMA Luovan talouden agentit ja managerit ry, Uusi-Rauva Kati
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Luovien ja kulttuurialojen (liike-)toimintamallit ovat monipuolistuneet, ja monet alan tekijät hyödyntävät osaamistaan yritysmuotoisesti. Eri rahoitusmalleihin pitää löytää entistä monipuolisempia vaihtoehtoja (julkinen/sijoitus/joukkorahoitus) luovan toiminnan eri elinkaaren vaiheisiin. Mahdollisuuksia rahoittaa esim. verkostoista yhteistoimintaa eri yritysten kesken toteutettavissa tuotannoissa ja tuotekehityshankkeissa tulisi kehittää. Julkisen rahoituksen polutusta täytyy selkiyttää edelleen hakijan näkökulmasta, ja tarjota sellaisia rahoituskokonaisuuksia, jotka palvelevat pitkäjänteistä elinkeinon kehittämistä.
      • ICOM Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan strategian luonnosmaisuus on positiivista, siihen kommentoijan on hyvä tarttua. Välillä strategiassa maalataan suuria linjoja, välilllä korostetaan jotakin yksityiskohtaa. Teksti olisi hyvä laatia niin, että kaikkia asioita käsiteltäisiin samalla tasolla ja yhtä paljon. Mikäli jokin asia käsitellään yksityiskohtaisemmin tai rajataan pois, tarkaisulle pitäisi löytyä perustelut. Lopullisessa versiossa käytetty kieli ja terminologia tulisi pohtia ja määritellä, esim. käsitteet taide ja kulttuuri ovat välillä toistensa synonyymejä. Muoti-ilmausten, kuten ”luovat alat”, ”digitalisaatio” ja ”äly-”, käyttö tulee harkita tarkkaan, eikä niitä tulisi käyttää monitulkintaisina ohjaamaan lukijan huomiota itse asiasta. Kulttuurin myönteinen vaikutus ihmisille ja yhteiskunnalle nostetaan hyvin esille. Museot ovat tärkeitä organisaatioita kulttuuriperinnön tallentajina. Tallennetun kulttuuriperinnön tulisi säilyä satoja vuosia. Tätä tehtävää eivät muistiorganisaatioiden (museot, kirjastot, arkistot) lisäksi muut yhteiskunnassa hoida. Toiminnan rahoitus pitäisi turvata siten, toimintaa voidaan suunnitella pitkäjänteisesti, mikä mahdollistaisi myös ratkaisujen taloudellisuuden. Jos ydintoimintaa joudutaan hoitamaan lyhytjänteisellä projektirahoituksella on vaara että pitkällä tähtäimellä ratkaisut tulevat kalliiksi. Kansainvälisen toiminnan ja sen laajuuden voisi nostaa nykytilan kuvauksesssa esille paremmin. Varsinkin jos sitä aiotaan lisätä tulevaisuudessa. Taiteilijat ovat aina seuranneet kansainvälisiä virtauksia ja museotyökin muuttuu kaikilta osin yhä kansainvälisemmäksi.
      • Taideyliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kommentteja: Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Hienoa, että dokumentissa tunnistetaan myös taiteen itseisarvo (”Taide ja kulttuuri itsessään ovat arvokkaita”). Taiteilijat tunnistetaan hyvin koulutetuiksi. On tärkeää muistaa, että vain hyvin koulutettu taiteilija voi työllistyä globaaleilla markkinoilla. Koulutuksen laadusta ei siis pidä tinkiä. Pitäisikö suosia ”kahden alan” osaajia, siis kulttuurialan korkeasti koulutetulle toimijalle myös jokin toinen, toimintaa tukeva koulutus? Vai pitäisikö tukea yhteistyötä? Digitalisoituminen ei ole mahdollistanut kotimaisten muihin medioihin tehdyn sisällön leviämistä vaan sisällöt ovat usein monikansallisia. Rahoitus ei ole vastannut toimialojen muutokseen ja on voimakasta painetta uudistaa järjestelmää sekä rahoitusteknisesti että laadullisesti. Luonnoksesta puuttuu kestävän kehityksen näkökulma – pakolaiskriisin ohella ekologinen kriisi on ajassamme keskeinen: molemmat ovat vaikuttaneet kansalaisuuden ja yksilökäsitteen käynnissä olevaan uudelleen arvioimiseen. Taiteilijat, taiteen ja kulttuurintutkijat ovat keskeisesti tämän aiheen äärellä. Myös varsinainen analyysi ekologisen kriisin ja kansallisen kulttuurin murroksen vaikutuksista puuttuu.
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • -
      • Sirkuksen tiedotuskeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan nykytilasta on hyvin perusteltu ja vastaa melko hyvin todellisuutta. Strategiassa on pyritty huomioimaan yhteiskunnan yhä kiihtyvän muutoksen vaikutus moninaistuvaan, limittäiseen ja entistä sirpaleisempaan taide- ja kulttuurikenttään. Vanhat jaottelut vaikkapa esittävien taiteiden eri lajeihin eivät enää päde, eivätkä taiteilijat ja taide anna rakenteiden yhä ylläpitämien laatikoiden (kuten ”teatteri” tai ”tanssi”) rajoittaa ilmaisuaan. Taiteen laajaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta strategia ei kommentoi, eikä nosta esiin vanhentuneiden taiteen ja kulttuurin valtarakenteiden jähmeyttä tai jonkinasteista muutosvastaisuutta.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan 2025 strategialuonnoksen nykytilakuvaus on realistinen, joskin arvio aiemman strategian vaikuttavuudesta antaisi kuvaukselle syvyyttä.
      • Suomen elokuvasäätiö sr.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu ja se kuvaa tilannetta vuonna 2016. Haluamme kuitenkin korostaa, että valtiovallan myötämielisellä avustuksella Suomen elokuvateatteriverkosto on digitoitu, joka on osaltaan lisännyt alueellista tasa-arvoa sekä kulttuuripalvelujen saatavuutta, kun digitointikehitys on osaltaan kasvattanut elokuvateattereiden määrää myös pienillä paikkakunnilla. Kulttuuripolitiikan tila –näkemyksen kirjauksista herää kysymys pitäisikö määritellä, miten kulttuuri nähdään tänä päivänä? Mikä on kulttuuripolitiikan reviiriä? Mikä on kulttuuripolitiikan merkitys yleisestikin? Kulttuurin rajapinta on digitalisaation vaikutuksesta häviämässä, jolloin käsitteet taiteilija – kokija – kuluttaja – tuottaja ovat murroksessa. Missä vaiheessa esimerkiksi verkkoon ladattu klippi on lyhytelokuva? Entä pitkä elokuva, joka ei ehkä ole mitattavissa elokuvakriteeristöllä, mutta kuvataiteena? Mikä on tavaroiden prässimurskausvideoita verkkoon tuottava henkilö, joka ei itse koe itseään taiteilijana, mutta voidaan tulkita ite-käsitetaiteilijaksi? Valtiollisen toimijan strategian ja rahoituksen tulisi näkemyksemme mukaan kohdentua luovan talouden osalta ammatilliseen toimintaan ruohonjuuritason sijasta, jotta kulttuurin kuluttajille ja harrastajille voidaan luoda uutta koettavaa ja katseltavaa. Strategialuonnoksessa mainitaan kuriositeetinomaisesti EU-rakennerahastot kulttuurin toimialan lisärahoitusmahdollisuutena. Rakennerahastot eivät lähtökohtaisesti ole sisältö-rahoitusta. Muodon vuoksi olisi hyvä kirjata vastaavia Eurooppa-tasoisia ohjelmia, esim. Luova Eurooppa.
      • Nuoren Voiman Liitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Huomiot ovat oikeansuuntaisia, mutta vielä vähän jäsentymättömiä. Tekstissä ei esimerkiksi kerrota, että mitä kulttuurin toimialalta oikeastaan on odotettu. BKT-suhdeluku on vaikea mittari, sillä se on riippuvainen siitä, miten muut alat pärjäävät. Etenkin välillistä kulttuurin tuottavuutta on vaikea mitata euroissa. Tämä pitää tunnustaa ja sitä pitää puolustaa. Strategian tilannekuva esim. toimeentulosta ihan oikea. Mutta miten toimeentulo-ongelmat korjataan? Taiteilijat koulutetaan hyvin ja kalliisti, heille pitäisi ennen kaikkea löytää keinot työskennellä omalla alallaan, ei muilla toimialoilla.
      • Valokuvataitelijoiden liitto ry, Pimenoff Ida
        Päivitetty:
        16.9.2016
      • Koulukino - Skolbio ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on hyvin perusteltu.
      • Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Muotoilualan asiantuntijajärjestö Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida ministeriön kulttuuripolitiikan strategiaa vuoteen 2025. Strategiatyö on tärkeää ja strategialuonnos on mielestämme varsin kattava ja onnistunut. Visuaalinen taide vaikuttaa monin tavoin ympäristömme laatuun ja koko elinpiiriimme ja taiteilijoiden mahdollisuus itseisarvoiseen taiteelliseen työskentelyyn on syytä tulevaisuudessakin turvata. Samalla kuitenkin on syytä luovan alan tekijöiden toimeentulomahdollisuuksien monipuolistamiseksi siirtää katsetta myös yksityisen sektorin tarjoamiin toiminta- ja ansaintamahdollisuuksiin. Taiteen läsnäolo yhteiskunnassa mahdollisimman laajalti lisää taiteen vaikuttavuutta, koettua merkitystä ja saavutettavuutta. Haluamme myös kiinnittää huomiota luovan talouden vähäiseen rooliin stategialuonnoksessa. Luova talous ja muotoilu ovat aineettoman talouden eturintamassa ja alat on otettu tärkeään rooliin myös Team Finland -työssä. Luovan talouden ja sen tuottaman aineettoman arvon tulisikin olla keskeinen teema strategiassa ja luovan talouden kehittämisessä. Aineettoman arvon juridiseen suojaamisen ja hyödyntämiseen tulisi olla tarjolla riittävästi instrumentteja ja tukea niin tekijänoikeuslainsäädäntöä kehittäen kuin muidenkin suojamuotojen ja käytäntöjen osalta. Muotoilulla ja taiteella osana rakentamista on merkittävä rooli, kun tavoitellaan parempaa arkea ihmisille. Muotoiluosaamista sovelletaan kansainvälisesti yhä enemmän yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, kuten väestön ikääntymisen tai ilmaston lämpenemisen tuottamiin haasteisiin ja muotoilulla voisi olla Suomessakin yhteiskunnan kehittämisessä keskeisempi sija.
      • Satakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Satakuntaliitto toteaa, että Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan 2025 strategialuonnos antaa realistisen kuvan kulttuuripolitiikan tilannekuvasta. Monimuotoinen ja laadukas kulttuuri on tärkeä asukkaiden henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lähde. Kulttuurin ja luovien alojen kehittyminen ja osaaminen tulisi strategiassakin vahvemmin huomioida myös muiden kuin taiteilijoiden osalta. Koulutus kaikilla koulutusasteilla on merkittävää alan kehittymisen kannalta tulevaisuudessa. Kulttuuripalvelut ovat vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat ja juurruttavat uusia ihmisiä ja yrityksiä alueelle. Haasteena on löytää sellaisia toimintamalleja ja toimi- ja hallintoalat ylittäviä verkostoitumisen ja kumppanuuden muotoja, joilla palveluja tulevaisuudessa tuotetaan. Maakuntauudistus tulee muuttamaan toimintakenttää ja siihen tulee valmistautua alueilla.
      • Lukukeskus-Läscentrum ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tila on pääosin hyvin perusteltu. Tästä ei kuitenkaan käy ilmi, miten tila on muuttunut aikaisempiin strategisiin tavoiteasetteluihin nähden. Onko joitain tavoitteita jo saavutettu? Onko tilassa jotain ratkaisevia muutoksia, mitä pitäisi ottaa huomioon? Kulttuuripolitiikan tila näyttäytyy melkoisen surkealta tuossa kuvauksessa. Yksityiskohtaisemmin haluaisin lisätä kulttuurin tilaan enemmän osallisuudesta ja saavutettavuudesta. Siinä puhutaan paljon taiteilijoiden tilanteesta ja rahoituksesta mutta vähemmän siitä, miten kulttuurin palvelujen käyttöä on lisätty. Monet toimijat ovat kuitenkin tehneet vuosia töitä sen eteen. BKT-osuus ei kerro kaikkea taiteen kysynnästä. Varsinkin lastenkulttuuriin ja kirjastoihin liittyvät palvelut ovat monimuotoistuneet ja saaneet uusia yleisöjä. Toimialoilla on syntynyt uusia yhteistyömuotoja ja kumppanuuksia, joita voi tulevaisuudessakin hyödyntää. On toisaalta ymmärrettävää että kulttuuripolitiikan tilaa kuvatessa tuodaan esille enemmän epäkohtia kuin saavutuksia. Esimerkiksi kirjastopalvelujakin on toistaiseksi hyvin saatavilla mutta täytyy ottaa huomioon, että myös kirjastoihin on kohdistunut merkittäviä säästöjä. Kun kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla tietoverkoissa., voi syntyä uusia tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa. Digitaalinen kehitys ja EU:n sisämarkkinakehitys heijastuvat erityisesti audiovisuaaliseen politiikkaan sekä tekijänoikeusjärjestelmään ja sen kehittämistarpeisiin. Sisämarkkinakehitys voi olla myös uhka vapaalle tiedonsaannille
      • Suomen Säveltäjät ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan nykyisestä tilasta on varsin perusteltu. Nykyään maassamme on enemmän taiteilijoita kuin koskaan. Eri taiteenlajeja on myös helpompi käyttää kuin milloinkaan aikaisemmin, sillä erilaiset digitaaliset verkkopalvelut mahdollistavat kaikenlaisten taide- ja kulttuurituotteiden hyödyntämisen nopeasti ja vaivattomasti. Samaan aikaan taiteilijoiden toimeentulo on jatkuvasti heikentynyt. Katsomme, että on huolellisesti mietittävä, missä määrin luovan työn tekijöiden osaamista pitäisi tai kannattaisi hyödyntää muilla toimialoilla. Taiteen ja taiteilijan olemassaolon oikeutusta joudutaan nykyään usein hakemaan muualta kuin itse taiteesta. Taiteella on kuitenkin itseisarvonsa, eikä sitä tulisi unohtaa, kyseenalaistaa tai vähätellä. Tämä tulisi pitää mielessä mietittäessä luovan työn tekijöiden osaamisen välineellisen hyödyntämisen tarvetta ja merkitystä muilla toimialoilla. Kulttuurin ja taiteen toimialalla esiintyy painetta uudistaa rahoitusjärjestelmiä voimakkaammin kuin nyt on tehty. Tämä tarkoittanee sitä, että raha siirtyy vain osoitteesta toiseen. Se, mikä siirretään johonkin uuteen kohteeseen, on pois alkuperäisestä kohteestaan. On hyvin vaikea nähdä, mistä raha voitaisiin ottaa pois ilman, että se vahingoittaisi monia, nyt hyvin toimivia rakenteita.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Oikeusministeriö katsoo että strategiassa esitetty näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Taiteen ja kulttuurin merkitys monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee nähdä myös identiteettipoliittisesta näkökulmasta. Kulttuuripolitiikassa on tärkeä ottaa huomioon eri väestöryhmien yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä ja nauttia taiteesta ja kulttuurista. Uusi yhdenvertaisuuslaki edellyttää yhdenvertaisuuden edistämistä kaikessa viranomaistoiminnassa ja myös taide- ja kulttuurialalla on tärkeä kiinnittää huomioita siihen, miten eri väestöryhmien mahdollisuudet osallistua eri toiminnan muotoihin toteutuu. Digitalisoitumisen merkitystä voisi nostaa jopa enemmän esiin kulttuuripolitiikan tilannearvioissa. Uudet teknologiat mahdollistavat uudenlaisia toimintatapoja mutta voivat myös muodostua esteiksi joidenkin osallistumiselle.
      • Taiteen perusopetusliitto TPO ry, Hietala Anumari
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Taiteen perusopetusliitto ehdottaa täydentävää näkökulmaa kohtaan ”Kulttuuri kytkeytyy monin tavoin ihmisten elämään ja yhteiskuntaan, siksi myös kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt. Kulttuurin toimialan arvostus ei ole kaikin osin seurannut sen merkityksen kasvua. ” Tässä kohdassa voisi selvemmin tuoda esille kulttuurin kytkeytymisen kestävän kehityksen arvoihin ja edistämiseen. Kulttuurin merkityksessä ihmisten elämässä korostuu henkisen hyvinvointi ja aineettomat arvot, jolloin aineellisten ja materiaalisten hyödykkeiden kuluttamisen tarve vastaavasti pienenee. Kohtaa ”Kulttuuripolitiikan tila vuonna 2016” voisi täydentää lasten ja nuorten kulttuurin tuottajien yhteistyömuotojen merkittävällä lisääntymisellä ja monipuolistumisella. Kunnat, lastenkulttuurin toimijat, taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä tuottaessaan osallistavia kulttuuripalveluita koko lasten ja nuorten ikäluokalle. Tästä ovat esimerkkinä kuntien kulttuuripolut ja kulttuurikasvatussuunnitelmien soveltamisen muodot.
      • Music Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Esitetty näkemys on perusteltu, mutta kauttaaltaan hieman negatiivisessa tilannekuvassa voisi nostaa esiin myös onnistumisia ja mahdollisuuksia. Kansainvälinen konteksti puuttuu tilannekuvauksesta kokonaan. Kansainvälistymiseen ja esimerkiksi kulttuurivientiin tehtyjen panostusten aikaansaama kehitys tulisi huomioida. Lisäksi kansainvälinen vuorovaikutus on enenevissä määrin edellytys sekä taiteen että siihen liittyvien kansantaloudellisten vaikutusten kehittymiselle. Teknologinen kehitys ja yhteiskunnan digitalisoituminen on jo muuttanut ja tulee muuttamaan useita taiteenaloja ja niiden toimintalogiikoita taiteen tekemisestä sen jakeluun, saatavuuteen ja käyttöliittymiin. Tämä näkökulma olisi myös hyvä huomioida tilannekuvassa.
      • Turun kaupunki, Vapaa-aikatoimiala
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta keskittyy melko perinteisiin taiteen ja taideinstituutioiden muotoihin. Strategiassa olisi syytä kiinnittää vahvemmin huomiota kentän monimuotoistumiseen. Tarvitaan visio, miten toimialaa kehitetään kulttuuripolitiikka ohjausmenetelmänä siten että vahvat instituutiot kykenevät kehittymään, mutta uusille toimijoille ja toimintamuodoille löytyy sijaa rahoitusrakenteessa. Suomessa on vahva 3. sektori myös kulttuurin kentällä, sen merkitys, kehittäminen ja rahoitusrakenteen kehittäminen pitäisi tuoda strategiassa vahvemmin esiin. Vapaan taidekentän toimintaedellytysten kehittäminen ja turvaaminen on olennainen kuntien tehtävä, ja tähän tulisi kiinnittää huomiota valtion kulttuuripoliittisessa ohjauksessa. Valtion kulttuuripolitiikan on taattava kunnille riittävät edellytykset kulttuurin tukemiseen, edistämiseen ja mahdollistamiseen.
      • Suomen Benelux-instituutti
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on monipuolinen ja perusteltu. Suomen Benelux-instituutti haluaisi kiinnittää huomion kolmeen asiaan: 1. Kulttuuripolitiikan tilaa Suomessa arvioidessa olisi tärkeää nostaa esiin myös sen kansainvälinen konteksti, ja että kansainvälistä vaihtoa tukevilla rakenteilla on tässä keskeinen rooli. Yhä useampi taiteilija kouluttautuu tai saa osan elannostaan Suomen rajojen ulkopuolelta. 2. On syytä kiinnittää huomiota Suomessa asuviin vähemmistöihin. Ruotsinkielisen kielivähemmistön lisäksi myös esimerkiksi saamelaisten, romanien, viittomakielisten ja nopeasti nousseen ulkomaalaistaustaisen väestönosan äänen pääseminen esiin on kriittinen asia myös tämän hetken kulttuuripoliittista tilannetta arvioitaessa, ei vain tulevaisuudessa. 3. Tekstissä todetaan, ettei kulttuurin ja luovan talouden kehitys ole ollut odotusten mukaista, ja että alan osuus BKT:sta on n. 3%. Prosenttiluku on todennäköisesti peritty kulttuurin satelliittikirjanpidosta vuodelta 2013 ja antanee perustellun kuvan tilanteesta – toisaalta samalla jää mainitsematta alan eri sektoreiden viennin kasvu, jonka esiintuominen antaisi uskoaksemme monipuolisemman kuvan tilanteesta. Myös eduskunnassa on aihetta käsitelleissä selvityksissä ollut esillä erilaisia ja keskenään ristiriitaisia lukuja. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä käsillä oleva tieto on hajanaistaa ja osin vanhentunutta. Uskomme, että kulttuurin ja luovien alojen tilastoinnin kehittäminen ja yhä ajantasaisemman tiedon saaminen alan tunnusluvuista kokonaisuudesta olisi tärkeää.
      • Käsityö verkossa ry, Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Erja Syrjäläinen (käsityön didaktiikan professori, Helsingin yliopisto), Syrjäläinen Erja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. On syytä korostaa digitalisoitumisen myötä tapahtunutta kentän ja kulttuuritoiminnan muutosta ja sen kautta tapahtuvaa toiminnan monipuolistumista sekä omaehtoisuuden ja yhteisöllisyyden lisääntymistä. (Asia todetaan hyvin toimintaympäristön kuvauksessa)
      • Pohjois-Savon liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialuonnoksessa ei tunnisteta riittävästi ja laaja-alaisesti kulttuurin merkittäviä vaikutuksia kansalaisten arkeen ja elinympäristöön. Tutkimuksin on osoitettu, että kulttuuri- ja taideprojektien avulla voidaan lisätä ja parantaa merkittävästi esimerkiksi nuorten integroitumista yhteiskuntaan ja yhteisöön. Kulttuurin harrastamisesta on tutkimusten mukaan hyötyä yksilön lisäksi myös yhteisölle laajemminkin, sillä kulttuurin keinoin voidaan lisätä sosiaalista ja kulttuurista pääomaa yhteisössä. On myös osoitettu, että omakohtainen luomistyö ja osallistumisen aste vaikuttavat kokemuksiin terveydestä ja hyvinvoinnista. Kulttuuriharrastuksista on löydettävissä ainakin neljä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa elementtiä. Ensinnäkin siitä saa elämyksiä sekä voi tyydyttää inhimillisiä tarpeitaan, virkistää aistejaan ja rikastuttaa elämismaailmaansa. Toiseksi kulttuuritoiminnalla on todettu yhteys parempaan koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin. Kolmanneksi kulttuuritoiminta synnyttää yhteisöllisyyttä ja verkostoja, jotka auttavat hallitsemaan elämää paremmin. Neljänneksi kulttuuritoiminta lisää viihtyvyyttä ja kauneutta elin- ja työympäristöissä. Kulttuuri tuottaa hyvinvointia ja terveyttä eli toteuttaa kunnan lakisääteisiä tehtäviä. Näin ollen on aidosti tärkeää todeta, että kulttuuriharrastuksia tukemalla voidaan vaikuttaa alentavasti hyvinvointi- ja terveyskuluja. Kulttuurin keinoin voidaan siis lisätä ihmisten onnellisuuden ja merkityksellisyyden tunteita, aktivoida ihmisiä etsimään uusia kokemuksia sekä pitämään mielensä virkeänä, tukea ihmisten elämänhallintaa sekä mahdollisuuksia luoda uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Siis kaiken kaikkiaan parantaa koettua fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja viime kädessä myös pidentää elinikää. Sosiaalinen osallistuminen ja kokeminen osana kulttuuriyleisöä on nähty erityisen vaikuttavaksi.
      • Etelä-Savon ELY-keskus, YO-yksikkö, Toivakainen Tuija
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Itä-Suomessa on pieniä toimijoita, jotka eivät pysty osallistumaan hankkeisiin eikä hakemaan hankkeita hallinnoitaviksi. Rahoitusjärjestelmässä kannattaa ottaa huomioon nuorten ja vapaiden toimijoiden luomat uudistuvat tavat osallistua ja tehdä uutta. Kulttuuripolitiikassa on sekä välineellisiä että itseisarvoon liittyviä tavoitteita.
      • Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta, Paqvalen Rita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tässä nousee kolme keskeistä kysymystä, joita toivomme että voisi lisätä tähän. 1. Digitalisoitumisesta puhuttaessa ei voida vetää johtopäätöstä että aineistot ja palvelut ovat oikeasti kattavasti saatavilla, sillä digitaalisten palveluiden esteettömyydestä huolehtimisessa on vielä suuria eroja ja merkittäviä puutteita. Tähän täytyy ehdottomasti lisätä esiin se, että esteettömyydessä on vielä runsaasti kehitettävää. Muuten voi jäädä virheellinen käsitys että digitalisoituminen ja saatavuus riittää. 2. Tässä tekstissä kulttuuripolitiikan tilasta korostuu taiteen tekemisen vapaus ja luovuuden edistäminen. Toisaalta myös osallisuus ja taidesisältöjen monimuotoisuus. Tämä ei riitä, vaan on nostettava esiin se, että taiteilijana toimimisen ja taiteilijaksi päätymisen (koulutuspolun yms. ) yhdenvertaisuudessa on vielä paljon kehitettävää. Tämä on todella tärkeää kirjoittaa auki. 3. Yllämainittujen lisäksi toivomme että myös monikielisyyttä lisättään moninaisuuden sanapariksi. Yhdenvertaisuuden kannalta on oleellista että huomioidaan se että Suomi on monikielinen maa ja että esim. esittävää taidetta ja kirjallisuutta tuotetaan hyvin monilla kielillä, ja että taiteilijoiden (mutta myös taideyleisöjen) kielellisiin oikeuksiin on kiinnitettävä huomiota.
      • Teatteri Totti, Teatteri totti ry, Saunamäki-Barber Marita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilassa 2016 on melko hyvin arvioitu muutokset ja tapahtunut kehitys. Kielivähemmistöjen kulttuuripalvelujen ja -teatterin tilasta ei ole mainintaa. Eikö arvojen tulisi ohjata arviointia ja toimintaa? Kulttuuripolitiikan arvoissa mainitaan oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin osana sivistyksellisiä oikeuksia. Teatteri Totti on maamme ainoa valtakunnallinen viittomakielinen teatteri. Verrattuna muihin paikallisiin puheella toteutettuihin teattereihin, viittomakielisen teatterin tehtävä on valtava. Koko maan kattavaa palvelua on ollut vaikea toteuttaa pienten resurssien ja tukien turvin. Eri paikkakuntien mahdollisuudet tukea viittomakielisiä asiakkaitaan Teatteri Totin produktioiden muodossa on ollut vähäistä. Arvoissa on melko kattavasti huomioitu ihmisoikeuksien takaamat velvoitteet. Arvoihin sopisi lisäyksenä vielä tänä vuonna Suomen valtion ratifioima Vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka artiklassa 30. velvoitetaan valtioita huomioimaan yhdenvertaisesti vammaiset henkilöt kulttuurielämään liittyen. Artiklassa mainitaan oikeus yhdenvertaisesti omaan kulttuuri- ja kieli-identiteettiin, kuten viittomakielten ja kuurojen kulttuurin tunnustamiseen ja tukeen.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilannearvio on tiivis ja kiteyttää hyvän kuvan nykyisestä tilanteesta ja toimintaympäristöstä. Sekä taiteen ja kulttuurin itseisarvo että niiden merkitys yksikölle ja yhteiskunnalle tuodaan esille ja todetaan, että kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskunnassa on lisääntynyt. Tilakuvauksessa todetaan myös kuntien välisten erojen kasvaneen kulttuuripalveluissa, mutta lisäksi myös väestöryhmien polarisaatio on kasvanut ja vaikuttaa kulttuuripalvelujen käyttämiseen. Tilannekuvauksessa ei ole huomioitu väestön ikääntymisestä johtuvaa kulttuurista muutosta.
      • Tanssioppilaitosten liitto STOPP r.y., toiminnanjohtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • ”Taide ja kulttuuri itsessään ovat arvokkaita, monimuotoisten sisältöjen tuottaminen tärkeää ja taiteen ja kulttuurin myönteisten vaikutusten saattaminen ihmisten, yhteiskunnan ja talouden hyväksi hyödyllistä.” Strategiassa voisi kuvata tarkemmin taiteen ja kulttuurin syvän tason aineettomia arvoja, kuten elämyksellisyyttä, inhimillisyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Ne liittyvät keskeisesti taiteen ja kulttuurin myönteisiin vaikutuksiin ja taiteen harjoittamisen ja seuraamisen tuottamaan hyvinvointiin, mikä on arvo jo itsessään. Toki tällä on myös hyvinvointi-arvoa. ”Kulttuuripolitiikan tehtävät ja tavoitteet liittyvät luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseen yhteiskunnassa.” Tanssin taiteen ja yleisesti taiteen perusopetuksen näkökulmasta toivomme tyttöjen ja poikien tasa-arvon huomioimista kulttuuripolitiikan arvoissa. Jos valtion tehtäviin "[liittyy] luovan työn tekemisen edellytysten turvaaminen" on paikallaan myös lisätä taiteen perusopetus yhtenä keskeisimmistä toimijoista strategian arvoihin. Merkittävä osa 2025 taiteilijoista ja taiteen alan toimijoista kerää oppiaan juuri taiteen perusopetuksessa. Taiteen perusopetus turvaa ja takaa laadukkaan ja jatkuvan taiteen opetuksen ja on merkittävä ja vakaa toimija taiteen kentällä.
      • Suomen Työväen Musiikkiliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Kulttuuripolitiikassa tulee toimintaa tukea kahdella dimensiolla: laaja-alaisesti kaikki tavoittaen unohtamatta tukea kulttuurin tasollista kehitystä, jolloin harrastustoimintakin on tavoitteellista.
      • Grafia ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Esitetty näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Visuaalisen viestinnän muotoilun ja graafisen suunnittelun alalla on erittäin selvästi nähtävissä, että alan arvostus ei ole seurannut sen merkityksen kasvua yhteiskunnassa. Digitalisoitumiskehityksen myötä visuaalisen viestinnän muotoilusta on tullut yhä merkittävämpi ja keskeisempi osa uusia palveluita ja taloutta. Tämä näkyy kuitenkin huonosti alan arvostuksessa ja luovan työn tekijöiden toimeentulossa. Muotoilu nähdään usein vieläkin suppeasti fyysisten tuotteiden muotoilun kautta. Esitetyssä muodossa kulttuuripolitiikan strategia keskittyy lähinnä taide- ja taiteilijapolitiikkaan. Strategian näkökulmaa tulisi laajentaa ja ottaa muotoilun merkitys näkyvämmin esiin.
      • Teatterikeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialuonnoksessa ei eritellä taidetta ja kulttuuria. Kuitenkin niiden tavoitteet ovat merkittävästi erilaiset. Kulttuuri osallistaa ja lisää osallistumista, mutta taiteen ensisijaiset tehtävät liittyvät pikemminkin yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ilmiöiden paljastamiseen, kyseenalaistamiseen ja uuden kokeilemiseen. Taiteen ns. vapaan kentän olemassaolo ei näy millään tavalla ehdotuksessa. Kuitenkin merkittävä osa rahoituslain ulkopuolisen taidekentän toimijoista tuottaa taidetta ammattiyhteisöissä. Näitä yhteisöjä ei voida kehittää ja tarkastella taiteilijapolitiikan, vos-järjestelmän tai kulttuuriyrittäjyyden näkökulmasta. Rahoituslain ulkopuolinen kenttä tarvitsee oman taidepoliittisen linjauksensa. Strategiassa tulisikin selkeästi esittää rahoituslain ulkopuolisten ammattiyhteisöjen toimintaolosuhteiden kehittämistä lisäämällä niille suunnattuja määrärahoja. Toimialan rahoituslähteiden monipuolisuuden kehittäminen ei ratkaise kentän ongelmia. Kun avustukset perustuvat myös aina isoon omarahoitusosuuteen, suurin osa toimijoista jää täysin niiden ulkopuolelle (toimintaresurssit eivät riitä). Lisäksi kentälle olisi suunnttava kehittämisavustuksia uusien työpaikkojen luomiseksi sekä tuottajaportaan pitkäjänteisen työllistymisen turvaamista. Esittävien taiteiden kohdalla toivomme erityistä kehittämisohjelmaa, joka vastaisi yritysten saamaa toimintasparrausta ja starttirahoitusta. Tämä edellyttää yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Myös soveltavan taiteen asemaa on vahvistettava käynnistämällä aktiiviset neuvottelut sosiaali- ja terveysministeriön kanssa yhteisöjen avustusten kehittämisestä. Lisäksi on kehitettävä yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden taiteen ostamiseen ja hankkeiden hallinnointiin liittyvää osaamista. Strategiassa tulisi myös huomioida, että työ taidekentällä on murroksessa. Yhä useampi taiteilija tekee työorganisaatioiden ulkopuolella palkatonta työtä, jota ei tunnisteta työksi. Taidekentän toiminnan tarkasteleminen vain palkkatyön tai yritystoiminnan näkökulmista jättää huomioimatta kehittyvän ja kenttää uudistavan monimuotoisen työkulttuurin. Sen näkyväksi tekeminen olisi ensiarvoisen tärkeää myös taiteen arvon kirkastamiseksi. Merkittävä osahan tätä uutta työtä on erilaisille uusille yleisölle ja taiteen asiakkaille räätälöitävä työ, jolla pyritään lisäämään erilaisten väestöryhmien hyvinvointia.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Luova talous on yksi Pohjois-Pohjanmaan alueen menestyvistä klustereista. Alan liikevaihto on yksi eniten kasvavista maakunnassa. Myös alan henkilöstömäärä on nousussa, toisin kuin useilla muilla liikevaihdoltaan kasvavilla aloilla. Alalla on edelleen potentiaalia kasvaa, ja samalla tarjota toimeentuloa kulttuurin parissa työskenteleville. Elinkeinoelämän kehittämisen kentässä kulttuurialan yrittäjyys ja työn tekemisen mahdollisuudet ovat jääneet muiden alojen varjoon. Kulttuurialan toimijoiden verkostoituminen ja toimijoiden / verkostojen kytkeytyminen muihin toimialoihin tarvitsee konkreettisia toimia. Näkemykseen voisi lisätä elinkeinoelämän näkökulmaa luovien alojen osalta.
      • Suomen Kirjailijaliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys nykytilasta on sinänsä perusteltu ja oikeansuuntainen. Analyysi kaipaisi kuitenkin jäsentämistä, sillä nyt se on varsin sekava kokoelma eritasoisia asioita peräkkäin. Analyysi voitaisiin ryhmitellä esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin: kulttuurin toimialan yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema, luovan työn tekijöiden ja taitelijoiden asema, kulttuurilaitokset, kulttuurihallinto (EU-taso, valtiotaso ja kuntataso). Käsitteiden määrittely strategiassa olisi paikallaan, taiteilija, luovan työn tekijä, kulttuuri jne. Monet ilmaisut jäävät epäselviksi ja epätäsmällisiksi. Tässä joitakin nostoja: ”Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa” vaatii täsmennystä. Mitä ovat taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut? Mitä tarkoitetaan sillä, että ”kulttuurin toimialan arvostus ei ole seurannut sen merkityksen kasvua”. Tarkoitetaanko sillä kenties sitä, että kulttuurin toimialan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt, mutta kulttuurin toimialalle ei anneta riittäviä taloudellisia resursseja tai, että toimialaa aliarvostetaan, kun yhteiskunnallisten resurssien jakamista eri aloille ratkaistaan. Huomio sinänsä toimialan arvostuksesta tai pikemminkin aliarvostuksesta on tärkeä ja oikea, mutta vaatisi tarkempaa auki kirjoittamista, etenkin jos ajatellaan arvostuksen puutteen näkyvän nimenomaan taloudellisissa panostuksissa. Lisäksi todetaan, että ”kulttuurin ja luovan talouden kehitys ei ole ollut odotusten mukaista”. Mikä on ollut odotus ja paljonko tuosta odotuksesta on jääty? Taitelijoiden ja luovan työn tekijöiden koulutustasosta todetaan, että se on ”korkea, mutta että heidän osaamistaan ei hyödynnetä riittävästi muilla toimialoilla”. Jää avoimeksi missä kaikkialla muualla osaamista tulisi hyödyntää, missä on potentiaali. Eikö se, että taitelijat ja muut luovan alan tekijät toimivat juuri kulttuurin toimialalla riitä? Tässä kohdin tulisikin ottaa kantaa siihen kuinka tämä koulutettu väki on omalle toimialalleen työllistynyt ja onko osaamisesta hyötyä muilla aloilla kuin suoraan kulttuurin toimialalla, ja mikä on mahdollinen työllistymispotentiaali, joka on hyödyntämättä. Valtionosuutta saavat laitokset sekä kirjasto mainitaan analyysissä, lastenkulttuurikeskusten mainitseminen tuntuu tässä kohtaa irralliselta vaikka lastenkulttuuri onkin erittäin tärkeä asia. Onko kulttuurilaitoksia joiden asemaa tulisi tässä kohtaa vielä tarkastella? EU:n rakennerahastorahoituksesta mainitaan, että rahoitusosuus on vähentynyt. Syy tälle jää avoimeksi. Onko syynä suomalaisten hakemusten vähäisyys, rahojen vähentyminen yleisesti vai Suomen saaman osuuden pieneneminen? Tämä tärkeä huomio vaatisi avaamista. Analyysissa viitataan siihen, että ”taiteenaloilla on tapahtunut kehitystä, joihin tuki - ja rahoitusrakenteet eivät ole riittävän hyvin vastanneet”. Tämäkin vaatisi täsmentämistä. Millaista kehitystä, millä taiteenaloilla ja missä kohtaa ei ole vastattu kehitykseen. Nykytila-analyysiin voisi myös lisätä eri kulttuurin alojen kansainvälisen viennin näkökulman, tämänhetkisen tilanteen ja mahdollisen vientipotentiaalin.
      • Cultura-säätiö, Anna-Maria Liukko, johtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Suomi on monimuotoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Maassamme asui vuoden 2015 lopussa lähes 330 000 vieraskielistä. Selvästi yleisin vieras kieli Suomessa on venäjä. Venäjänkielisiä asui vuoden 2015 lopulla Suomessa 72 436 henkilöä eli 1,3 % väestöstä. Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus kuuluvat kaikille - maahanmuuttajataustaisen kotoutumisen edellytyksenä on tarjota heille tasa-arvoiset ja tasavertaiset mahdollisuudet osallistua aktiivisesti kulttuurielämään ja nauttia taiteesta. Kulttuuripolitiikka on myös identiteettipolitiikkaa - maahanmuuttaja tarvitsee tukea kasvaakseen niin suomalaisen kuin oman kieli- ja kulttuuriyhteisönsä tasapainoiseksi jäseneksi. Perusrahoituksella tuotettujen taide- ja kulttuuripalveluiden tulee huomioida eri käyttäjäryhmät ja monimuotoistunut toimintaympäristö. Muutokset taloudellisessa ympäristössä luovat tarpeen kehittää eri sektoreiden – kansalaisyhteiskunta, kolmas sektori jne. - välisiä yhteisöllisiä toimintatapoja ja verkkopalveluita. Maahanmuuttajataustaiset luovan työn tekijät tarvitsevat malleja itsensä työllistämiseen ja yrittäjyyteen. Heille tulee taata mahdollisuuksia osallistua ja saada äänensä kuuluviin oman alansa järjestöissä ja seuroissa
      • Maa- ja metsätalousministeriö, Hallinto- ja suunnitteluosasto/Ohjaus- ja tietohallintoyksikkö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kun tila-analyysia vertaa edellä esiteltyihin kuvauksiin kulttuuripolitiikan tavoitteista ja tehtävistä, on valittu lähestymistapa suhteessa em. asioihin toteava ja ytimekäs. Moni tarkasteltu seikka, kuten esimerkiksi taiteenalojen organisoitumistavat voitaisiin selkeyttää kuvauksin ja esimerkein ; nyt ne jäävät usein liian yleiseksi ja epätarkoiksi. Jotkut lauseet, kuten ”kulttuurin ja luovan talouden kehitys ei ole ollut odotusten mukaista” ovat paitsi ylimalkaisia niin epätarkkoja. Osa käsitteistä kuten ”vakiintunut rakenne” olisi ollut syytä avata ja tarkentaa millaisista rakenteista puhutaan jne. Tämä koskee myös lausetta ”rakenteellisia uudistuksia on tehty virastokentässä”, mitä voidaan pitää yliolkaisena. Kaiken kaikkiaan kulttuuripolitiikan tilan analyysin tulisi mielestämme nykyistä selkeämmin sekä sisällöllisesti että tyylillisesti perustua sitä edeltävään kulttuuripolitiikan esittelyyn. Tässä luonnoksessa kulttuuripolitiikan tilan esittely jää kovin kapeaksi ja kevyeksi verrattuna em. kulttuuripolitiikan tehtävien ja tavoitteiden esittelyyn. Esimerkiksi digitaalisen kehityksen vaikutukset ovat jo tällä hetkellä nähtävissä, mutta ne puuttuvat kulttuuripolitiikan tila-analyysista kokonaan.
      • Teatterin tiedotuskeskus ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikassa on yhä enemmän otettu käyttöön New Public Managementin toimintatapa. Kulttuuripolitiikkaan on sekoittuneena markkinamekanismeja ja liike-elämän tapaa toimia. Julkinen sektori tekee yhä enemmän yhteistyötä yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja solmii niiden kanssa erilaisia kumppanuuksia. Kulttuuripolitiikka on osittain välineellistynyt.
      • Celia, Celia, Ryömä Marketta
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kuvaus kulttuuripolitiikan tilasta pitää ylätasolla paikkansa, mutta koska se on kirjoitettu tiiviiseen muotoon, kaikki osa-alueet ja niiden tilanne eivät ole näkyvissä. Lastenkulttuuri on mainittu, samoin viittaus ikääntyneiden henkilöiden taide- ja kulttuurilähtöisiin hyvinvointipalveluihin. Myös erityisryhmät kulttuurin kuluttajina ja heille suunnattujen kulttuuripalveluiden tila olisi hyvä mainita. Kulttuurin kuluttamista olisi voinut avata enemmänkin varsinkin, kun käyttäjäryhmät ovat kasvussa.
      • Finlandsinstitutet
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Finlandsinstitutet anser att kulturpolitikens status är väl motiverade, men vill göra följande små tillägg; Finlandsinstitutet anser att statens stödsystem till kultursektorn också bör utformas så att de stimulerar till ökad kulturexport. Detta gäller inte minst Sverige där det finns en stor finskspråkig minoritet och numera en offentligt stödd minoritetspolitik. Institutet vill också särskilt påpeka digitaliseringens betydelse för att bredda kulturutbudet för språkliga minoriteter, bland annat för den finskspråkiga minoriteten i Sverige.
      • Keski-Suomen liitto, Raija Partanen
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Keski-Suomen liitto katsoo, että Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan 2025 strategialuonnos antaa realistisen kuvan kulttuuripolitiikan nykytilasta.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, aluekehityspäällikkö Raimo Turunen, Turunen Raimo
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Pääpiirteissään näkemys on perusteltu. Täsmennystä kaipaisi kohta, jossa todetaan: "Taiteelliseen toimintaan perustuvien kulttuurin ydinalojen osuus kulttuurin toimialan arvonlisäyksestä on kasvanut, mutta koko toimialan BKT-osuus (3%) on hieman laskenut parhaista vuosista." Tarkoittaako tämä, että kulttuuritoiminnan perinteiset alat taiteen tekeminen, taidelaitokset, kirjallisuus, kulttuuriperintö, museot, kirjastot jne. ovat pitäneet pintansa ja petranneet mutta toimialaan liitetyt uudet alat (luovat alat) vetävät kokonaisuutta alas? Myös luovat alat vaatisivat yhteismitallisen määrittelyn. Nykyisillä mielivaltaisilla määritelmillä esim. kehitystrendit saadaan näyttämään, miltä halutaan, mikä vaikeuttaa muun muassa päätöksentekoa. Erityisesti tulisi huolehtia siitä, että kulttuurin ydinalojen rahoitus ei käänny luovien alojen tappiollisen yritystoiminnan rahoitukseksi.
      • AV-arkki ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • “Toimialan toimijakenttä on monipuolistunut” Visuaalisen taiteen tuottamisen rakenteet eivät ole lähivuosikymmeninä juurikaan käytännössä muuttuneet, koska taiteilijoiden koulutus, alan kritiikki, taidetta esittävien tahojen (esim. museot) toimintamallit sekä ammattilaisten järjestäytyminen ovat pysyneet samankaltaisena hyvin pitkään, erityisesti visuaalisen taiteen kentällä. Paljon muutoksia on tosin valmistelussa, joten toivottavasti tilanteeseen tulee pian kehitystä. “Toimialan rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita. Rahoitusta on pyritty suuntaamaan uudelleen toimijakentän muutosten myötä, mutta esiintyy myös painetta uudistaa järjestelmiä voimakkaammin” Kulttuuripoliittisena toimijana säätiöt (Koneen säätiö, Kulttuurirahasto) ovat hyvin merkittäviä ja näkemyksellisiä toimijoita tällä hetkellä. Uudistamispaine on täysin totta: Taiken haasteena on vertaisarvioinnin toteuttaminen niin että arvioijat saisivat tekemästään työstä palkan. Vertaisarviointi tulisi nähdä parhaana tapana seurata kentän muutoksia (esim monitaiteellisuuden lisääntyminen). Audiovisuaalisen taiteen kentälle elintärkeän AVEKin tilanne ei ole ollut vakiintunut vaan heitellyt paljonkin vime vuosina hyvitysmaksun kurjan tilanteen vuoksi. Tällä on ollut iso kerrannaisvaikutus esim. mediataiteen tuotantomahdollisuuksiin. Kulttuurista ja taiteesta puhutaan kuvauksessa yhtäaikaa ja ristiin. Kulttuuri sisältää paljon muutakin kuin nykytaiteenkentän ja toimijat. Useillä taiteiljoilla ei esim. ole mahdollista saada eläkettä kun taas kulttuurituottajilla sekä taideopettajilla on. Tästä kuvauksesta puuttuu kokonaan kansainvälinen konteksti: suomalaiset taiteilijat tekevät jo nyt todella paljon kansainvälisiä yhteistöitä ja se tulisi kuvata myös osana rahoitusjärjestelmän kehittämistarvetta.
      • Sanasto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry, Sanasto rf (jäljempänä Sanasto) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025 –luonnoksesta. Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö, joka valvoo kirjallisuuden tekijöiden oikeuksia ja etuja. Sanasto edustaa suoraan lähes 7000 suomalaista kirjallisuuden tekijää. Lausuntomme pääviestit - Tekijänoikeudet ovat tärkeä osa kulttuuripolitiikkaa. Tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisen tavoitteena pitää myös tulevaisuudessa olla luovan työn edellytysten helpottaminen ja kulttuurin aseman vahvistaminen. - Luova ala on tulevaisuuden kasvuala. Luovan työn toimintaedellytysten turvaamisen ja kulttuurin aseman vahvistamisen tulee olla kulttuuripoliittisten strategialinjausten keskiössä. - Strategiassa käytetyt käsitteet olisi hyvä määritellä tarkemmin. On tärkeää tietää, milloin luonnoksessa esitetty koskee luovaa alaa, kulttuuria ja luovan työn tekijöitä kokonaisuudessaan, ja milloin kyse on taiteilijoista, taiteesta ja taidepolitiikasta. Sanasto kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä aktiivisuudesta kotimaisen luovan alan toimintaedellytysten parantamiseksi. Luova ala on tulevaisuuden kasvuala ja pidämme tärkeänä, että kulttuuripolitiikkaa linjataan pitkäjänteisellä, laaja-alaisella strategialla. Kulttuurialalla on myös merkittävä vientipotentiaali. Kulttuuripolitiikkaa linjattaessa tulee huomioida, että luovaa alaa ja työtä koskevat kysymykset ovat usein poikkihallinnollisia. Menestyäkseen ja saavuttaakseen täyden kasvupotentiaalinsa luova ala tarvitsee laajaa ministeriöiden ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Luonnoksessa käytetyt käsitteet jättävät osittain varaa tulkinnoille, sillä siinä ei ole selkeästi määritelty, mitä kulttuurilla tarkoitetaan, milloin strategialuonnoksessa esitetty koskee luovaa alaa, kulttuuria ja luovan työn tekijöitä yleisemmin sekä milloin kyse on taiteilijoista, taiteesta ja taidepolitiikasta. Kulttuuripolitiikan arvot Strategialuonnoksessa tuodaan esiin kulttuuripolitiikkaa ohjaavat perusoikeudet, kulttuuriset ja sivistykselliset oikeudet sekä arvot. Pidämme tärkeänä, että opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon perusoikeuksien asettamat vaatimukset ja kulttuuripolitiikan arvot, ja että strategialuonnoksessa mainitut arvot ohjaavat asetettuja tavoitteita ja toimintasuunnitelmia. Erityisesti haluamme korostaa tiedon saatavuuteen, tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan sekä kirjastolaitoksen ja kulttuuriperinnön ylläpitämiseen liittyvien toimien tärkeyttä. Suomen kaltaisella pienellä kielialueella omaleimaisen, omankielisen kulttuurin toimintaedellytysten turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Valtiovallan julkilausumat arvot heijastuvat usein myös laajemmin yhteiskuntaan. On hienoa ja tärkeää, että kulttuurin arvo tunnustetaan myös strategiatasolla. Valtion tehtävät kulttuuripolitiikassa Valtiolla on merkittävä rooli kulttuuripolitiikan edistämisessä ja toteuttamisessa. Tekijänoikeudet ovat merkittävä osa paitsi kulttuuripolitiikkaa myös luovan työn tekijöiden toimeentuloa. Yhdymme strategialuonnoksessa esitettyihin näkemyksiin, ja toteamme, että tekijänoikeuksien näkökulmasta valtiolla on keskeinen rooli digitaalisten sisältöjen tekijöiden oikeuksien puolustamisessa. Tätä toteutetaan mm. helpottamalla niiden laillista levittämistä ja rajoittamalla laitonta levittämistä. Tekijänoikeudellisten markkinoiden toimivuus on luovan talouden toiminnan edellytys. Vaikka luovan työn tekijät myyvät työnsä tuloksia, ei luovan työn pohjaa saa jättää riippuvaiseksi ainoastaan markkinavoimista. Luova ala tarvitsee valtiovallan toimia kasvaakseen ja kehittyäkseen, on kyse sitten lainsäädännöstä, verotusratkaisuista tai julkisin varoin rahoitettavista eristä, kuten lainauskorvauksen ja hyvitysmaksun kaltaisista tekijänoikeuskorvauksista. Kulttuuripolitiikan tila v. 2016 Kulttuuri kytkeytyy monin tavoin yhteiskuntaan. Luovan työn tekijöiden toimeentulon turvaaminen ei ainoastaan mahdollista tekijöiden elämisen työllään vaan se luo laajoja arvoketjuja: esimerkiksi kirjailijoiden työ luo pohjan kustantamojen, kääntäjien, kirjapainojen, jakelun, kirjakauppojen, kirjastojen, av-tuottajien ja teatterien työlle. Kulttuurilla on siis suuri merkitys paitsi suomalaiselle yhteiskunnalle myös taloudelle ja työllisyydelle. Strategiatasolla olisi hyödyllistä laajentaa tietoa erityisesti luovasta taloudesta sekä luovan työn tekijöiden toimeentulosta ja tulonmuodostukseen liittyvistä seikoista. Osalla suomalaisista luovan työn tekijöistä on työhönsä liittyvää yritystoimintaa. Tekijän tulisi voida halutessaan ohjata tekijänoikeusjärjestöltä saamansa henkilökohtaiset korvaukset määräysvallassaan olevan yhtiön elinkeinotuloksi kuten Ruotsissa. Tällä hetkellä tekijänoikeuskorvaukset ovat tekijän ansiotuloa, eikä tulouttaminen tekijän omalle yhtiölle ole mahdollista. Korvausten maksaminen tekijän omistamalle yritykselle mahdollistaisi investoinnit ja yritystoiminnan laajentamisen. Verokäytännön muuttaminen myös vauhdittaisi luovan alan kasvua ja loisi maahamme uutta työtä. On kuitenkin huomattava, että luovaan yrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen liittyy monenlaisia haasteita. Itsensä työllistävien kulttuuriyrittäjien asemaa on tuettava tarvittavin lainsäädäntömuutoksin. Kulttuuriyrittäjyyden ja työpaikkojen syntyminen on koko yhteiskunnan etu. Strategialuonnoksessa todetaan, että kirjastopalveluja on Suomessa saatavilla hyvin ja ne ovat edelleen maksuttomia. Kirjastolaitoksen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja kansansivistykselle on merkittävä, ja kirjastojen toimintaedellytyksistä tulee huolehtia myös tulevaisuudessa. Digitalisaation myötä kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla myös tietoverkoissa. Luovia sisältöjä kaupallisesti hyödyntävien palvelujen arvonnoususta tulee palautua asianmukainen korvaus myös sisällöt luoneille tekijöille. Piratismi on suurin este toimivan digitaalisen sisältömarkkinan kehittymiselle. Lainsäätäjän tulee turvata oikeudenhaltijoille keinoja, joiden avulla piratismia voidaan torjua onnistuneesti. Strategialuonnoksen mukaan tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastanneet riittävän hyvin eri taiteenaloilla tapahtuneeseen kehitykseen. Yhdymme tähän näkemykseen. Luova talous kasvaa voimakkaasti ympäri maailmaa, mutta luovan alan toimintalogiikka on erilainen kuin muilla aloilla. Tuki- ja rahoitusrakenteiden tulee kyetä vastaamaan myös perinteisen teollisuuden ulkopuolisten toimijoiden tarpeisiin. Konkreettisena toimenpiteenä tulisi mm. miettiä miten TEKESin kaltaisten rahoittajien maksamia tukia voisi kohdentaa myös luoville aloille.
      • Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on mielestämme kohtalaisen hyvin perusteltu. Haluamme kuitenkin korostaa kulttuurin merkityksen kasvua yhteiskuntapolitiikassa. Kulttuuripolitiikka mm. lisää aktiivista kansalaisuutta, epävirallista oppimista sekä vuoropuhelua ihmisten välillä. Kulttuuripuolella on myös merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
      • Museoalan ammattiliitto MAL ry, Lausunto on hyväksytty sähköpostitse 16.9.2016
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Museot ovat tärkeitä organisaatioita kulttuuriperinnön tallentajina, tehtävä jota muut eivät yhteiskunnassa tee, ja siksi niiden toiminnan rahoitus on turvattava. Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu, mutta valtionosuuksiin tulevat leikkaukset ovat ristiriidassa monien strategiatavoitteiden kanssa. On hienoa, että taiteen ja kulttuurin myönteinen merkitys ihmisten, koko yhteiskunnan ja talouden hyväksi tuodaan heti alussa esille. On tärkeätä turvata jokaisen kansalaisen perusoikeus ottaa osaa kulttuurielämään. Kulttuuritoimialan vaikuttavuuden mitattavuus BKT-osuuteen perustuen on vaikeasti määriteltävissä eikä tuloksia voi odottaa lyhyellä aikavälillä. Jatkuvien säästöjen myötä museoiden toimintaedellytykset ovat vaikeutuneet, vaikka kävijä- ja yleisömäärät ovat kasvaneet. Museoilla on valtaisa yhteiskunnallinen tehtävä, mutta alan elinvoimaisuudella on samalla merkittävä vaikutus myös elinkeinoelämälle. Siksi Valtionvarainministeriön tulisi nähdä kulttuuri (ja museot) kohteina, joihin on investoitava leikkausten sijaan. Museoalan ammattiliitto MAL ry on erittäin huolestunut museoiden tulevaisuudesta myös sote-uudistuksen yhteydessä. Kulttuuritoimen rahoitus on turvattava muuttuvassa kuntakentässä. Henkilöstön ja toiminnan supistaminen ei ole oikea suunta tilanteessa, jossa Suomessa tulisi kehittää uusia työllistymismahdollisuuksia ja -muotoja. Museoiden ja kiinnostavien kulttuurinähtävyyksien rooli matkailunedistämisessä on suuri.
      • Suomen Kotiseutuliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilannearvio on oikeansuuntainen. Kulttuurin merkitys ja vaikutukset on tunnistettu yhteiskunnassa, mutta arvostus ei ole kasvanut. Arvostus tai sen puute näkyy siinä, miten helposti juuri kulttuurin määrärahoja ja toimintaedellytyksiä voidaan vähentää, kun priorisoidaan. Kuntien tarjoamista kulttuuripalveluista kirjasto on kattavin, muutoin kuntien väliset erot kulttuuripalveluissa ovat kasvaneet. Kulttuuripalvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat heikentyneet. Kuntien tuki myös kulttuurin toimijoille, esim. kotiseutu- ja kulttuuriyhdistyksille on vähentynyt huomattavasti. Samaan aikaan kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet vastuuta entistä enemmän esim. kulttuuritapahtumien tuotannosta ja muista kulttuuripalveluista. Toimijakenttä on monipuolistunut ja laajentunut, mutta rahoitus samaan aikaan vähentynyt.
      • Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Taiteilijoiden toimeentulon osalta tekisimme vielä lisähuomion: Taiteilijoiden tekijänoikeudellinen asema (neuvotteluasema, tekijänoikeustulot) on monella taiteenalalla Suomessa edelleen heikompi verrattuna muihin Pohjoismaihin tai läntiseen Eurooppaan.
      • Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kaakkois-Suomen ELY-keskus katsoo, että strategialuonnoksen näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu. Kulttuuripolitiikan perustana on perustuslaki ja kulttuuri nähdään perusoikeutena. Lisäksi keskeistä on YK:n kansainvälinen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus, joka on ratifioitu Suomessa vuonna 1975. Monialaista verkostoyhteistyötä tarvitaan lisää muiden toimialojen kanssa. Luovan työn tekijöiden osaamista ei hyödynnetä riittävästi muilla toimialoilla. Tärkeää on huomioida monialaista yhteistyötä edistävien rahoitusmuotojen edelleen kehittäminen ja hyödyntäminen. Kuntien väliset erot kulttuuripalveluissa ovat kasvaneet. Tilanne riippuu resursseista ja kuntien arvovalinnoista palvelujen järjestämisessä. Kulttuuri on hyvä nähdä myös vetovoimatekijänä; kulttuurimatkailu, kulttuurivienti, Suomen suuntautuminen kansainvälisesti ulospäin. Luovien alojen arvostus on hyvä nähdä suhteessa niiden merkityksellisyyteen yhteiskunnallisesti ja kansainvälisesti. Suomi nousuun aineettomalla arvonluonnilla edellyttää konseptin jalostamista, avaamista sekä hyvien käytäntöjen levittämistä (esimerkiksi Aineettomat oikeudet yritysten voimavaraksi – hanke, Cursor Oy). Johtopäätösten tekemiseen strategialuonnos kaipaa konkretiaa ja tilastotietoja. Yhdenvertaiset mahdollisuudet digitaalisten valmiuksien hankkimiseen ja käyttämiseen varmistavat uudenlaisen toimintaympäristön hallinnan.
      • Aalto yliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu ja vastaa Aalto-yliopiston käsitystä taiteiden asemasta, taiteen tekemisen muodoista ja kulttuuripalveluiden tilasta maassamme. Näkemystä vahvistaisivat taiteilijoiden toimeentuloon, eri taiteenalojen kehitykseen ja kulttuuripalveluiden eroihin liittyvät esimerkit, lyhyet kuvaukset tai tilastot. Esimerkiksi seuraavista kysymyksistä olisi tärkeää saada vahvistettua tietoa: Kuinka maamme taitelijoiden toimeentulo eroaa muiden Pohjoismaiden taiteilijoiden toimeentulosta? Kuinka taiteilijoiden lukumäärät vaihtelevat eri Pohjoismaissa? Minkälaisia eroja kulttuuripalveluissa on eri kuntien välillä? Nykyisessä muodossaan kulttuuripolitiikan nykytilan kuvaus on Aalto-yliopiston näkökulmasta keskittynyt liiaksi taide- ja kulttuurialan kielteiseen kehityskulkuun. Samalla kuitenkin esimerkiksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu (ARTS) on menestynyt erinomaisesti omien alojensa kansainvälisissä vertailuissa, festivaaleilla, näyttelyissä ja kilpailuissa, kuten viimeaikaiset saavutukset muodin, muotoilun, arkkitehtuurin, median ja elokuvan aloilla osoittavat. Onnistumisten ja menestymisen tunnistaminen osoittaa suuntaa tulevalle kulttuuripolitiikalle. Strategiassa kuvattu kulttuuripolitiikan merkityksen lisääntyminen osana yhteiskuntapolitiikkaa samalla kun kulttuurin toimialan arvostus ei ole vastaavalla tavalla vahvistunut edellyttää lisäanalyysiä ja kuvausta: mihin tämä arvio ja ristiriita perustuu, missä arvostuksen puutteen voi erityisesti havaita, miten kulttuuripolitiikan vahvistuminen näkyy yhteiskuntapolitiikassa? Myös tässä esimerkit siitä, miten kulttuuripolitiikka on ollut aidosti osa kuntien tai maakuntien poliittista ja hallinnollista päätöksentekoa vahvistaisivat esitettyä näkemystä kulttuuripolitiikan tilasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Työ- ja elinkeinoministeriö ovat toteuttaneet 1990-luvun lopulta alkaen useita kulttuurin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen vahvistamiseen liittyviä hankkeita ja ohjelmia. Aalto-yliopisto pitää tärkeänä, että näiden hankkeiden ja ohjelmien vaikutukset arvioidaan ennen kuin uusia ohjelmia ja toimenpiteitä käynnistetään.
      • Suomen museoliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategian kulttuuripolitiikan tilaa koskevassa osuudessa korostuu poikkeuksellisen paljon taiteilijoiden toimentuloon liittyvät näkökulmat. Kysymys on luonnollisesti tärkeä ja taiteilijoiden toimeentulon ongelmat on kaikkialla tunnistettu. On kuitenkin niin, että opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollisuudet tilanteen korjaamiseen ovat vähäiset. Taiteilijoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden toimentulon koheneminen edellyttää ennen muuta muutoksia suomalaisten valmiuksissa ostaa taidetta, käyttää kulttuuria ja maksaa siitä käypä hinta. Digitaalisuus ja tarve digitaalisten palveluiden laventamiseen näyttäytyy jo tällä hetkellä muutokselta, johon kulttuuripolitiikan tilaa koskevassa analyysissä voisi kiinnittää enemmänkin huomiota. Digitaalisuus kaikkine seurausvaikutuksineen ja uusine vaatimuksineen on jo nyt nostanut esiin huomattavan tarpeen uudenlaiselle tekemiselle ja ajattelulle. Myös uudenlaisen tekemisen rajoitteet ovat tulleet hyvin esiin, liittyen mm. tekijänoikeus- ja henkilötietolakeihin. Digitaalisuus on myös viemässä toimintaa entistä enemmän ”seinättömään” suuntaan ja luonnollisesti talouden näkymät rohkaisevat rakennuksista ja tiloista luopumiseen. Museoalalla kasvava haaste on löytää sekä taloudelliset että hallinnolliset ratkaisut rakennetun kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Kulttuuripolitiikan tilaa tarkastelevassa osuudessa on kuvattu hyvin rahoituksen kapenemisen vaikutukset. Samassa yhteydessä voisi nostaa esiin sen, että kulttuurin välineellinen arvo on korostumassa. Tämä näkyy mm. kulttuuri-investointien yhteydessä käytävässä keskustelussa.
      • Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tila on hahmoteltu hyvin, mutta sitä voisi myöhemmässä esityksessä huomattavasti vielä tarkentaa. Jo kulttuuri ja taide ovat laajoja käsitteitä. Tekstissä on paljon käsitteitä, joita voisi yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi avata? On totta, kun esityksessä todetaan, että kulttuurin toimialan arvostus ei ole seurannut sen merkityksen kasvua. Tämä on tärkeä havainto. Mistä arvostuksen puute johtuu ja miten sitä voi lisätä? Auttaisiko tekstin selkeyttämistä, jos kulttuurin eri näkökulmia käsiteltäisiin erikseen ja silloin vähän syvemmällä analyysillä: esim. ammattimainen taiteen tekeminen, taiteen harrastamisen kenttä, yleisön kulttuuriin osallistuminen, taidekasvatus jne.? Jo nämä osa-alueet poikkeavat toisistaan melko paljon ja mm. rahoituksen logiikka on kaikilla omanlaisensa. Liian usein, jopa päättäjien keskuudessa, esitetään, että taiteen tulisi maksaa itsensä takaisin. Tämä lähestymistapa ei huomioi sitä, että taiteen tehtävä on myös esittää kysymyksiä ja ajatuksia, tunteita, jopa ärsyttää. Kulttuuri ei ole vain viihdyttävää, mukavaa ja helppoa eikä voi perustua pelkästään ajatukseen yleisön toiveisiin vastaamisesta. Tekstissä mietitään paljon sitä, miten eri yleisöt saavutetaan, mikä toisaalta sekin on pohtimisen arvoinen tärkeä asia eikä sulje pois taiteen ehdottomuutta. Kulttuurialalla on vuosi vuodelta yhä enemmän itsensätyöllistäjiä. Hyvin usein itsensätyöllistäjiksi joudutaan. Kyse ei ole omasta valinnasta, vaan siitä, että työnantajat/toimeksiantajat haluavat välttää työnantajavelvoitteet. Itsensä työllistäjät tekevät toisinaan täysin samaa työtä yrittäjäomaisesti, mikä ennen tehtiin työsuhteessa. Itsensätyöllistäjien sosiaaliturva on monissa kohdin epäselvä ja puutteellinen. Freelancereiden työn tekemisen uudenlaisia muotoja voisi esityksessä korostaa nykyistä enemmän. Kulttuurin alalla on paljon henkilöitä, jotka työskentelevät hyvin sirpaleisesti ja toimeentulo on satunnainen ja niukka. Viime vuodet ovat kulttuurin rahoituksessa olleet niukkuuden vuosia. Rahoitus on junnannut paikoillaan tai pienentynyt aikaisemmasta. Lisäresursseja kulttuurin alueelle ei juuri ole tullut. Jos on tullut jotain uutta, sen kustannukset on jaettu alalla jo toimivien kesken. Liian paljon työenergiaa on kulunut olemassaolon varmistamiseen, säästämiseen. Luovuutta, innovatiivisuutta juhlistetaan puheissa, mutta se ei heijastu käytäntöön. Kulttuurialallakin olisi voinut satsata enemmän erilaisten yhteistyömallien kartoittamiseen, uusien rakenteiden ja toimintamallien kehittämiseen. Av-alalla vuoden 2016 lopulla vaikuttaa todennäköiseltä, että uusi kannustinjärjestelmä astuisi voimaan. Tämä on positiivinen tieto ja reflektoi ymmärrystä kulttuurialan tuottavuuden oivaltamisesta.
      • Suomen kirjastoseura ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkemys keskittyy vahvasti taide- ja taiteilijapolitiikkaan, jotka sinänsä ovat tärkeitä osa-alueita. Kirjastojen osalta on huomioitava, että kirjastot eivät ole pelkästään osa kulttuuripolitiikkaa, vaan kytkeytyvät keskeisesti opetukseen ja varhaiskasvatukseen, kouluihin ja päiväkoteihin sekä uudistuneisiin opetussuunnitelmiin. Kirjastoja koskeva lause ”kirjastopalveluja on saatavilla hyvin ja ne ovat edelleen maksuttomia” pitää pääosin paikkansa ja pidämme uudistuvan kirjastolain tavoitetta maksuttomuuden vahvistamiseen erittäin tärkeänä. Kulttuuripolitiikan tilan kuvaukseen kannattaisi lisätä toimialojen välinen yhteistyö, kumppanuudet ja uudet palvelun tuottamisen mallit. Kirjastoissa yhteistyö kunnan eri toimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa on lisääntynyt. Tämä näkyy myös tiloissa, kirjastopalveluja tuotetaan ja rakennetaan lisääntyvässä määrin myös monipalvelukeskuksissa, joissa kirjastopalvelut yhdistyvät muihin kunnan palveluihin.
      • Suomen Arkkitehtiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on perusteltu, mutta siitä puuttuvat rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön näkökulmat. Niitä on hankala yrittää sovittaa pelkästään luovuuden, taiteen tekemisen ja osallistumisen teemojen alle, joita strategiassa käsitellään. Esitetyssä muodossa valtion kulttuuripolitiikan strategia keskittyy lähinnä taide- ja taiteilijapolitiikkaan. Kulttuuripolitiikkaan kuuluu kuitenkin myös se, kuinka kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön suhtaudutaan, kuinka sitä vaalitaan ja millaisia resursseja sen luomiseen ja ylläpitoon varataan. Rakennettu ympäristö on tärkeä osa kansallisvarallisuuttamme ja kansallista identiteettiämme. Esitetyssä muodossa kulttuuripolitiikan tilan kuvaus on liian suppea. Tekstiin voisi lisätä maininnan kulttuuriympäristöstä esimerkiksi seuraavasti: ”Julkinen valta luo edellytyksiä oikeuksien toteutumiselle ylläpitämällä ja tukemalla kirjastolaitosta ja kulttuurilaitoksia sekä avustamalla ja muulla tavoin mahdollistamalla taiteen harjoittamista, ja kulttuuritoimintoja ja kulttuuriperinnön/ympäristön ylläpitoa.
      • Ystävyysseurojen Liitto ry, Kalliokoski Seppo
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Ystävyysseurojen Liitto ry:n puheenjohtajana huoleni on ollut useita vuosia Ystävyysseuratyön unohtuminen valtiohallinnossa. Monikulttuurista paljon puhutaan, mutta liian vähän panostetaan vieraiden kulttuurien arkielämän tuntemiseen. Ensimmäinen asia joka unohtuu on: kieli, kun muutetaan englanniksi puhe, silloin jo tippuu tosi paljon omasta kulttuurista pois. Kuinka ilmaistaan ihan tervehdyksistä. lähtien. Ei sanota päivää vaaan esim oletko viettänyt päivää ja jatketaan rauhan kanssa. ei niin sanota englanniksi vaan kaikkialla niin kuin englannin oppikirjoissa neuvotaan
      • Frame Finland, Koli Raija
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • "Toimialan rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita...": Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät vielä riittävästi ota huomioon taiteenalojen erilaisia organisoitumismuotoja. Vaikka rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita, monen kulttuurin alalla toimivan organisaation tulot tulevat monista eri lähteistä ja rahoitus on usein projektiperusteista. Rahoitusta haetaan yhä enemmän yksityisiltä tahoilta ja sponsoriyhteistyöstä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yrityssponsoinnin määrä kulttuurille on kuitenkin laskenut.  Taiteen kentällä on paljon pieniä toimijoita, joiden päämäärät ja toiminnan sisällöt ovat usein yhteneväiset. On järkevää jatkaa pohdintaa, miten sirpaleiset toimijat voivat yhdistää resurssejaan ja näin saada toiminnallaan aikaan nykyistä suurempia vaikutuksia. Analyysistä puuttuu koko kansainvälinen konteksti. Taiteilijat työskentelevät monilla taiteenaloilla (erityisesti nykytaide, musiikki, nykysirkus) hyvin kansainvälisesti, ja kansainvälisellä työskentelyllä on yhä suurempi merkitys suomalaisille taiteenalojen ammattilaisille. Kansainvälinen toiminta tuo taiteilijoille työtilaisuuksia ja työtuloja sekä vaikuttaa taiteellisen työskentelyn sisältöihin. 
      • Suomen Kuvanveistäjäliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • • Näkemys on suurelta osaltaan oikeansuuntainen ja hyvin perusteltu. • Materiaaliperustaiset ja kohtaamiseen sekä kokemiseen perustuvat taiteenalat eivät kuitenkaan koskaan tule tapahtumaan täytenä ja totena digitaalisessa ympäristössä. Tästä huolimatta tietoverkoilla on tärkeä tehtävä tiedon ja tapahtumien välittäjänä, näidenkin taiteenalojen hyväksi. • Taiteen itseisarvoa ei voi koskaan korostaa liikaa, taide on arvokasta itsessään. Tämä pitäisi kirjoittaa selkeästi auki tässäkin strategiassa. Tietysti on hyvä, että uusia sovelluksia sekä mahdollisuuksia taiteilijoille ja heidän työlleen yhteiskunnassa avautuu, kunhan muistetaan taiteen itsellinen arvo ja vapaus. • Taiteen perusluonteeseen kuulu uuden luominen ja ennakoimattomuus ja sen puristaminen tiukkoihin kärkihankemuotteihin voi olla ristiriidassa taiteen vapauden kanssa • Taiteilijoiden muusta väestöstä jälkeen jäänyt toimeentulo mm. kuvataiteen alueella vaatii eritystoimenpiteitä • Taiteilijoiden asiantuntijuuttaa tulisi hyödyntää laajemmin muilla aloilla, mm. yhdyskuntasuunnittelussa • ”Yk:n kansainväinen taloudellisia sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koekevassa yleissopimuksessa sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan taiteen vapautta.” Miten taidelaitokset, yksittäiset taiteilijat käyttävät itsesensuuria tavoitellessaan toimeentuloa. Millä kriteereillä museot ja galleriat arvioivat esittämänsä taiteen tavoitellessaan omaa rahoitustaan. Häviääkö kulttuurista taiteilijan persoonallinen refleksointi ympäristöön taiteen keinoin eli vapaa taide kun sitä ei saa paketoitua esim. hyvinvointiin, taidekasvatukseen tai johonkin tuottaavuutta ja hyötyä lisäävään mitattavissa olevaan asiaa. Taide voi näivettyä tyhjäksi ja mitäänsanomattomaksi. Keskustelu sensuurista/itsesensuurista on tärkeää. • Taiteen koulutuksella on suuri merkitys siihen minkälaista taidetta tehdään. Taiteen korkein koulutus määrittää mikä ajassa on arvostettavaa. Tällä hetkellä esimerkiksi perinteiset kuvanveiston menetelmät, kädentaidot ovat häviämässä. Uudet tekniikat, materiaalit, 3-d tulostus, digitaalinen tekniikka ovat ajassa.Ei kuitenkaan tulisi irrottautua taiteen pitkästä perinnöstä. Kuvataiteen koulutuksen tila voi olla myös uhkakuva. • Taiteilijoiden toimeentulo pitkän työrupeaman jälkeen eläkeiässä on olematon. Taiteilijalla ei ole mahdollisuutta jäädä eläkkeelle kuten yleensä työtätekevillä ihmisillä.
      • Suomen Kansanmusiikkiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • ”Taiteen tekemisessä on lisääntynyt monitaiteisuus, ja on syntynyt uusia ilmaisun muotoja.” Pitää paikkaansa, mutta isolta osin on kyse siitä, että taiteen tekijät on ajettu kohti monitaiteisuutta. Ilman sitä ei olisi taloudellisia edellytyksiä toimia. Monitaiteisuus nähdään tässä positiivisena asiana: … ”on syntynyt uusia ilmaisun muotoja”. On kuitenkin todennäköistä, että tämä monitaiteisuus myös johtaa siihen, että oman alan huippuja ei enää nouse. Jos pitää tehdä vähän sitä ja tätä, eikä ehditä keskittymään omaan vahvuusalueeseen. "Kulttuurin rahoituskehitys oli suotuisa 2010-luvun taiteeseen saakka." Mitä on tämä 2010-luvun taide? Vai onko kirjoitusvirhe, p.o. "taitteeseen"? Rahoitus heikkoa jo aikaisemmin, jouduttu yhdistelemään kulttuuritoimen virkoja jo ennen 2000-lukua. Paljolta jätetty ns. kolmannen sektorin vapaaehtoistyön varaan.
      • Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkemys on perusteltu, mutta kirjastoista voisi sanoa hiukan enemmän. Lisäysehdotuksemme: Kirjastojen tarjoamat palvelut ovat monipuolistuneet ja kuntien välinen yhteistyö on lisääntynyt.
      • Taidemaalariliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kuva kulttuurin nykytilasta on pääpiirteissään perusteltu ja vastaa huomioitamme. Koska strategia on yleisluontoinen, taiteenalojen tekijöiden hyvin erilainen asema ei näy siinä. Tekstissä puhutaan pääasiassa kulttuurin toimialasta erittelemättä eri toimialojen erilaisia luonteita (esim. kirjastot, orkesterit, kuvataiteilijat tai muut yksittäiset taiteilijat). Kulttuurialalla on monia toimijoita, toivomme ammattitaiteilijoiden työn erottamista esim. taidekasvattajien ja kulttuurituottajien työstä. Samoin rahoituskehityksen muutosten yhteydessä puhutaan vain organisaatioista, vaikka muutokset ovat heikentäneet myös yksittäisten taiteilijoiden asemaa ja työskentelymahdollisuuksia. Katsomme, että on äärimmäisen tärkeää vaalia ja tukea kulttuuria itsessään, vaikka se ei mitään suoraa taloudellista hyötyä tuottaisikaan. Kulttuurin vaikutukset ovat niin monimuotoiset, ettei kaikkia kyetä mittaamaan. Taiteen ja yhteiskunnan monimuotoistuminen sekä taiteelle asetettavien, osittain kulttuurille vieraiden arvojen ja vaatimusten (kuten tuottavuus) lisääntyminen sotivat esimerkiksi taideopetuksen vähenemisen ja taiteilijoiden kehnon toimeentulon kanssa. Teatterien, orkesterien ja museoiden lisäksi myös valtion tukea saavat taiteilijoiden valtakunnalliset järjestöt toimivat vakiintuneissa puitteissa ja tekevät yksittäisten taiteilijoiden työn ja tulonmuodostuksen kannalta korvaamatonta työtä. Taiteen saavutettavuuteen liittyen on jo yksi olemassa oleva taiteenkuluttajille ilmainen kanava: taidegalleriat. Niitä ja myös muita näyttelytiloja keskeisillä paikoilla (esim. virastoissa, hoivalaitoksissa) tulisi myös tukea.
      • Tanssin Tiedotuskeskus, Sanna Rekola
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Strategiassa todetaan, että ”Kulttuurin toimialan arvostus ei ole kaikin osin seurannut sen merkityksen kasvua”. Olisi hyvä analysoida miksi näin on ja linjata toimia tilanteen muuttamiseksi. ”Taiteenalat ja niiden organisoitumistavat poikkeavat toisistaan. Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastanneet riittävän hyvin eri taiteenaloilla tapahtuneeseen kehitykseen”. Tätä olisi syytä hiukan laventaa, varsinkin kun tilanne ja muutokset eri taiteenaloilla ovat erilaiset. Tuki- ja rahoitusrakenteet jättävät monet uudenlaiset taiteen tekemisen ja organisoitumisen tavat paitsioon: taiteen ja sen toteuttamisen ja esittämisen tapojen ei pitäisi olla pakotettu seuraamaan tuki- ja rahoitusrakenteita, vaan päinvastoin. Esimerkkinä voi mainita Loikka-tanssielokuvafestivaalin ja sen taustaorganisaation tekemän laaja-alaisen tanssielokuvan, sen tuotannon ja levityksen kehittämistyön, joka jää tanssitaiteen ja elokuvataiteen tukirakenteiden ja rahoitusinstrumenttien väliin. Loikan tekemää taidealoja yhdistävää, pitkäjänteistä edistämistyötä on mahdotonta toteuttaa lyhytaikaisilla projektirahoituksilla. ”Toimialan rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita. Rahoitusta on pyritty suuntaamaan uudelleen toimijakentän muutosten myötä, mutta esiintyy myös painetta uudistaa järjestelmää voimakkaammin”. Rahoituksen uudelleen suuntaaminen ei ole ollut riittävää, sikäli kuin sitä on lainkaan tapahtunut. Taiteen ja kulttuurin rahoituksen joustava reagoiminen muutoksiin on nostettu aiemmin esille myös hallitusohjelmatasolla, mutta muutosta tai muutoksiin reagoimista ei ole havaittavissa.
      • Valtiovarainministeriö
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • On perusteltu, ei lausuttavaa.
      • Keski-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilannekuva on perusteltu. Luovuuden edistämisen kannalta erityisasemassa ovat taiteilijoiden lisäksi myös esimerkiksi koulut, tutkimus ja elinkeinoelämä. On huolestuttavaa, että kuntien väliset erot kulttuuripalveluissa ovat kasvaneet. Resurssien entisestään kaventuessa mahdollisuudet tarjota tasavertaisia kulttuuri- ja hyvinvointipalvelut niukkenevat. Luovan talouden ja kulttuurimatkailun kasvupotentiaali puuttuu.
      • Forum Artis ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Strategiassa esitetyt elementit pitävät paikkansa, mutta koska taiteen kenttä muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, tarvitaan jatkossa entistä tarkempaa ja määrätietoisempaa seurantaa. Mikäli rahoitusta ei voi lisätä, tulee panostaa entistä enemmän erilaisten yhteistyömahdollisuuksien kartoittamiseen sekä uusien rakenteiden ja toimintamallien kehittämiseen. Mitä paremmin olemassa oleva tilanne tunnetaan, sitä todennäköisemmin löytyy uusia, toimivia ratkaisumalleja.
      • Neogames Finland ry, Suomen pelialan keskus Neogames Finland ry, Hiltunen Kari-Pekka
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Esitetty näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on valtaosin perusteltu. Kulttuurin ja luovan talouden kansantaloudellisen merkityksen ja tilan arvioimista hankaloittaa merkittävästi se, että Suomen nykyinen tilastointijärjestelmä tekee heikosti näkyväksi digitaalisten kulttuurisisältöjen tuottajien merkittävän panoksen Suomen talouskasvun kiihdyttämiseen. Pelialalle soveltuvien tilastoluokkien puuttuessa alan yritykset ovat jakaantuneet usean eri tilastoluokan alle. Digitaalisten kulttuurisisältöjen osalta Euroopan unionin vaikutus kulttuurituotteiden ja -palveluiden luomiseen ja jakeluun on tässä esitettyä huomattavasti laajempi. Tekijänoikeus- ja valtioapulainsäädännön lisäksi myös seuraavilla politiikkalohkoilla on oma merkittävä vaikutuksensa: • Digitaalinen arvonlisäverotus: Digitaalisten kulttuurituotteiden fyysisiä kulttuurituotteita korkeampi arvonlisäverokanta (esim. lehdet), vääristää kulttuurituotteiden markkinoita. Lisäksi velvollisuus tilittää arvonlisävero myyjän kotimaan sijaan taiteellisen yleisön jäsenten kotimaiden mukaan lisää merkittävästi suomalaisten digitaalisten kulttuurisisältöjen tuottajien riippuvuutta ylikansallisista digitaalisista jakelukanavista. Nykyisellään jo yhden musiikkitiedoston myyminen taiteilijan www-sivujen kautta toiseen EU-maahan edellyttää arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumista. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että velvollisuudelle rekisteröityä uuteen arvonlisäverojärjestelmään saadaan luotua alaraja. • Tietosuoja: Digitaalisten kulttuurisisältöjen tuotantoprosessit nojaavat yhä enemmän yleisöltä keräävään suoraan palautteeseen ja dataan heidän tavoistaan kuluttaa kulttuurituotteita ja -palveluita. Käytännössä unioni tietosuojalainsäädäntö asettaa reunaehdot siihen, miten tämä kommunikaatio taiteilijan ja hänen yleisönsä välillä toteutetaan. • Kuluttajansuoja: Euroopan unionin kuluttajansuojalainsäädäntö asettaa puitteet mm. digitaalisista kulttuurituotteista ja -palveluista kuluttajille annettavalle etukäteisinformaatiolle. Valitettavasti nykyinen kuluttajansuojaympäristö ei ota huomioon kulttuuristen tuotteiden tuotannon erityispiirteitä. Kuluttajansuojaehtojen mukaan esim. myyjän fyysinen osoite on aina toimitettava asiakkaan tietoon. Pelialan osaaminen lepää nuorten intohimoisten harrastajien varassa, jotka julkaisevat ensimmäiset pelinsä useimmiten alaikäisenä kotitalonsa kellarista. Tällöin velvollisuus kotiosoitteen julkaisemiseen muuttuu äärimmäisen ongelmalliseksi kysymykseksi. • Tietoverkkojen säätely: Tietoverkot muodostavat sen keskeisen perusinfrastruktuurin, jonka kautta digitaalisten kulttuurituotteiden jakelu tapahtuu. Tietoverkkojen nopeus sääteleekin merkittävästi sitä, millaisia kulttuurituotteita kuluttajille on mahdollista tarjota. Kun Etelä-Korea pyrkii jo tarjoamaan 1GB yhteyttä jokaiseen kotiin, Suomessa on vaikeuksia tarjota edes 100MB yhteyttä. Lisäksi on huomattava, että jatkossa esimerkiksi kulttuuritapahtumien streamauksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että yhteys kulttuuritapahtumasta verkkoon on yhtä nopea ellei nopeampikin kuin verkosta kulttuuritapahtumaan. Jos ja kun kulttuuripolitiikka nojaa jatkossa yhä enemmän tietoverkkojen kautta tapahtuvaan taiteen ja kulttuuriin saavutettavuuteen, tietoverkkoyhteyksien rajoitteista ja saatavuudesta tulee keskeisempi kulttuurin saavutettavuutta määrittävä tekijä. Näin ollen digitaalisten kulttuurisisältöjen jakelun kannalta on entistä tärkeämpää kiinnittää laaja-alaisesti huomiota myös kulttuuripolitiikan perinteisen ydinalueiden ulkopuolelle. Toimivan kulttuurituotteiden jakeluympäristön luominen edellyttää tiukkaa ministeriörajat ylittävää yhteistyötä, jossa Opetus- ja kulttuuriministeriön toivoisi ottavan johtavan roolin. Digitaalisten kulttuurituotteiden jakelua koskeva regulaatioympäristö on hyvää vauhtia pirstaloitumassa ja mitä pirstaloituneempi siitä muodostuu sitä merkittävämpi este siitä tulee taiteen ja muiden kulttuurisisältöjen luomiselle ja saavutettavuudelle. Kolmanneksi, nykytilan analyysista puuttuu lähes kokonaan digitaalisen jakelun mukanaan tuoma kehitys, jossa suomalaisten kulttuurituotteiden jakelu on kasvavassa määrin ylikansallisten digitaalisten jakelualustojen hallussa. Useimmiten kyseisten alustojen asettamat rajoitteet kulttuurisisällöille eivät noudata täysin suomalaista käsitystä hyväksyttävistä rajoitteista Neljänneksi, vaikka kirjastopalveluita on saatavilla hyvin, kuntien väliset erot kirjasto ja kulttuuripalveluiden tarjoamisessa ovat merkittävä haaste digitaalisten kulttuurisisältöjen saavutettavuuden kannalta. Samoin olisi äärimmäisen tärkeää tarkastella tässä yhteydessä laajemmin myös kulttuuriharrastusmahdollisuuksien kehittymistä kunnittain. Esim. Suomessa nopeasti kasvanut peliala nojaa alan ammattilaisten kasvattamisessa harrastuneisuuden tukemiseen. Valitettavasti pelikehitysharrastusmahdollisuudet eroavat merkittävästi kunnittain ja ovat toistaiseksi keskittyneet korkeakoulukaupunkeihin.
      • Suomen Kulttuurirahasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • [ei kommentoitavaa]
      • Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Strategiassa ei ole määritelty tai kuvailtu, mitä kulttuurilla tarkoitetaan ja mitä siihen sisältyy. Strategian tekstissä painottuvat kautta linjan taiteeseen liittyvät kysymykset ja näkökulmat. Esimerkiksi kulttuuriperintö tai kulttuuriympäristö mainitaan muutamissa kohdin, mutta tuolloinkin marginaalisessa asemassa. Strategian alussa olisi hyvä avata, mitä kulttuurilla strategiassa tarkoitetaan. Vastaavasti myös kulttuurialan toimijakenttä kuvaillaan suppeasti, vaikka kulttuurin todetaankin kytkeytyvät monin tavoin ihmisten elämään ja yhteiskuntaan. Näin ollen kulttuuripolitiikan tilan kuvaus on yksipuolinen ja vaatisi tasapainotusta eri osa-alueiden kesken. Kulttuuriympäristöstrategia (2014-2020) mainitaan lähivuosien kehittämistoimien yhteydessä, mutta se olisi hyvä mainita myös kulttuuripolitiikkaan vaikuttavina strategioiden joukossa kohdassa Valtion tehtävät kulttuuripolitiikassa.
      • Kettuki ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Taiteen ja kulttuurin kentällä ja apurahajärjestelmissä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden taiteilijuutta ei usein tunnisteta koska Suomessa on totuttu arvostamaan korkeakoulutusta myös taiteen alalla. Koulutustasa-arvo ei toteudu tältä osin.
      • Oulun kaupunki
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kyllä on. Olennaista on taiteen ja kulttuurin saavutettavuus siten, että sisällöt kohtaavat ihmisiä. Tuleva maakuntajako on otettava huomioon ja kulttuurin aluekeskusajattelua pitäisi terävöittää ja päivittää. Pitkäjänteinen toiminnan kehittäminen yhdessä kuntien kanssa mahdollistaa pysyviä muutoksia, lyhytkestoinen projektirahoitus ei ole panos-tuotos näkökulmasta tehokasta.
      • Kopiosto ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilaa esittelevässä strategiassa sivutaan tekijänoikeutta vain hyvin keveästi. Kopioston mielestä strategiassa olisi mainittava, että tekijänoikeusjärjestelmään kohdistuu merkittäviä muutospaineita niin kansallisesti kuin Euroopan yhteisöstä ja että pohjoismaiset ratkaisut ovat toistaiseksi tarjonneet hyvän kehitysympäristön Suomen tekijänoikeusjärjestelmän kehittämiselle.
      • Österbottens förbund - Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Näkemys kuvastaa todellisuutta hyvin. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä taide- ja kulttuurilähtöisten palvelujen tarjonnan välille on jo joissain kunnissa syntynyt luontevia ja hedelmällisiä yhteistyörakenteita. Kuvauksesta puuttuu, että näiden rakenteiden säilymiseen ja edelleen kehittymiseen aluehallintouudistuksessa ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Myös eri toimijoiden välisen verkostoitumisen merkitys on kasvanut, mikä tulisi strategiassa ottaa huomioon.
      • Varsinais-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on kirjoitettu hyvin julkisen sektorin näkökulmasta. Näkemykseen tulisi lisätä muutamia ilmiöitä ja havaintoja erityisesti luovan talouden vaikutuksesta Suomessa. Samoin tähän voisi liittää muutamia esimerkkejä siitä miten luovan alan osaajat tekevät saumatonta yhteistyötä ns. perinteisten toimialojen yritysten kanssa. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on hyviä esimerkkejä siitä miten perinteinen laivanrakennusteollisuus on hyödyntänyt luovan alan osaajia.
      • Finland Festivals ry
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kokonaistilanteen hahmotus on varsin hyvin muotoiltu. Haluamme silti korostaa, että näkemyksemme mukaan kulttuuri- ja taidefestivaalien rooli kulttuuripolitiikan kokonaisuudessa on nykyään niin keskeinen ja merkittävä, että se on syytä mainita strategiassa erikseen. Festivaalialan osalta ei enää ole kysymys tilapäisistä projekteista vaan pitkän historian ja tradition muovaamista pysyvistä rakenteista, joiden toiminnan vaikutus on vahva niin kulttuurisesti kuin elinkeinopoliittisestikin läpi vuoden, ei vain itse festivaalin aikana. Pidämme myös tärkeänä, että kun todetaan ”taiteen tekemisessä on lisääntynyt monitaiteisuus, ja on syntynyt uusia ilmaisun muotoja” todetaan lisäksi, että myös uusia rakenteellisia kulttuurituotannon muotoja on kehitetty ja erityisesti festivaalialalla ns. hybridit toimintamallit, joissa kaupallinen ja ei-kaupallinen toimintakulttuuri toimivat sujuvasti yhteistyössä, ovat yleistyneet.
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Toiminnanjohtaja Riitta Rissanen
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kulttuurialan koulutuksen moninaisuus voisi tulla esille tilannekuvassa vahvemmin, tällä hetkellä eri koulutuksen asteilla kulttuurikoulutuksen merkitys ja panostukset vaihtelevat. Muun muassa kulttuurialan ammattikorkeakoulutus on ollut vahvasti luomassa myös uutta työtä, liiketoiminta-alueita ja innovaatioita. Mm. peliteollisuus, viestinnän uudet ansaintalogiikat, palvelumuotoilun ratkaisut yms. Yrittäjyyden lisääntyminen kulttuuritoimijoiden parissa on nähtävissä mm. alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden joukossa. Eli työmarkkinoiden kokonaiskuvaa voisi hieman täydentää, muidenkin kuin taiteilijoiden osalta. Se on totta, että kulttuurialan rahoituskehitys myös koulutuksessa on ollut laskeva. Jossain määrin tähän syynä on ollut se, että kulttuurin koulutuksen ja osaamisen merkitystä ei olla nähty yhteiskuntaa eheytettävänä ja uudistavana voimana. Kulttuurialan osaamiselle on yhä enemmän kysyntää ns. perinteisten taide- ja kulttuuriammattien ulkopuolella. Ja tähän tulevaisuuden kuvaan myös kulttuuripolitiikkaa on vahvemmin myös suunnattava - myös koulutuksessa.
      • Suomen arvostelijain liitto ry, Lausunto laadittu yhteistyössä SARVin hallituksen ja puheenjohtaja Maria Säkön kanssa.
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Strategiassa on pyritty huomioimaan muuttuva yhteiskunta ja sen vaikutukset taiteelle ja kulttuurille. Samaan aikaan strategia pyrkii huomioimaan haasteet: nykyisen rahoituksen riittämättömyys on haasteena tulevaisuudessakin. Taiteen ja kulttuurin rahoituksessa tulee huomioida tulevaisuudessa paremmin taiteen ja kulttuurin laaja yhteiskunnallinen vaikutus. Jo olemassa olevien instituutioiden toiminta tulee turvata samalla, kun uusia toimijoita saatetaan valtiontuen piiriin. Yhtenä tärkeänä muuttujana on perustulo, joka voi kohentaa onnistuessaan kaikkea kulttuurin ja taiteen alalla tapahtuvan toiminnan edellytyksiä. Kulttuuriset rakenteet eivät ole kaikilta osin tasa-arvoisia. Valtarakenteet ovat vahvasti hierarkisia, eivätkä tarpeeksi läpinäkyviä. Tilanne vaatii yksittäiseltä taiteilijalta ja kriitikolta sopeutumista vallitseviin rakenteisiin, eikä kannusta omaehtoisuuteen.
      • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kokonaisnäkemys on kattava ja monipuolinen. Tekijänoikeusjärjestelmä takaa taiteilijoille ja heidän teoksilleen suojaa vää-rinkäytöksiltä teosta kohtaan ja piratismilta; asian toinen puoli on se, että valtion tulisi pyrkiä huolehtimaan esimerkiksi sopimuksin siitä, ettei tekijänoikeus rajoittaisi kokonaan teosten (ei-kaupallista) kulttuurista ja kasvatuksellista käyttöä (katselu/kuuntelu/kokeminen). Tekijänoikeusjärjestelmä koskee massakulttuurin aikakauden teoksia ja koko kulttuuriteollisuutta. Sen tekijänoikeuksia vapautuu suuressa määrin, mistä koituu mahdollisuuksia ja vastuita. Analogisen ajan kansainvälinen tekijänoikeussäädäntö tulee päivittää digitaalisen aikakauden todellisuuteen. Kulttuuriperinnön osalta todetaan, että valtion on huolehdittava toimialan riittävästä rahoituksesta ja hallinnollisista rakenteista: rahoituksessa olisi huolehdittava erityisesti vanhemman aineiston digitalisoinnin nopeuttamisesta; tarvitaan lisää resursseja että aineistot saataisiin lähitulevaisuudessa kansalaisten laajaan käyttöön netin kautta. Digitalisaation osalta ei riitä, että sisällöt ovat digitaalisia. Kansalaisilla on oltava mahdollisuus päästä sisältöihin käsiksi. Tämä edellyttää digitaalisia kompetensseja ja kriittistä medialukutaitoa.
      • Pirkanmaan liitto, Suojanen-Laine Elina
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Strategiassa esitetty näkemys kulttuuripolitiikasta on perusteltu. Kulttuuri kytkeytyy monin tavoin ihmisten elämään ja yhteiskuntaan. Se nähdään vetovoima- ja kilpailutekijätekijä, joka tukee eri taustoja ja kansallisuuksia edustavien osaajien asettautumista alueelle ja ylläpitää asukkaiden hyvinvointia ja työkykyä. Kulttuuria tuotetaan näyttävästi tuotteistettuna sekä alan isojen toimijoiden yhteistyönä että pienten toimijoiden verkostoissa.
      • Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Taiteen ja kulttuurin käsitteet ja sisältömerkitykset voisi määritellä tarkemmin. Yhteiskunnallisiin muutoksiin kuuluu yhä vahvemmin työn ja vapaa-ajan käsitteiden muuttuminen sekä ihmisten ajankäytössä tapahtuvat muutokset, mikä vaikuttaa voimakkaasti myös taide- ja kulttuurialoihin. Tämän voisi mainita.
      • Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mielestä strategiassa esitetty kuvaus kulttuuripolitiikan tilasta vuonna 2016 on kattava ja osuva. Aluehallintoviraston toiminnan ja informaatio-ohjauksen kannalta tärkeistä kirjastopalveluissa ja taide- ja kulttuurilähtöisissä hyvinvointipalveluissa tapahtuneista muutoksista on nostettu esiin oleellisimmat.
      • Hämeen ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Juusti Kristiina
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Hämeen ELY-keskuksen näkemyksen mukaan strategialuonnoksessa esitetty näkemys kulttuuripolitiikan tilasta on sinänsä perusteltu ja kuvaa nykytilaa. Johtopäätösten tekoa varten strategialuonnos kaipaa nykytilan taustoittamista ja laajentamista, historiallista perspektiiviä sekä myös kansainvälistä ulottuvuutta.
      • Hanaholmen -kulturcentrum för Sverige och Finland, Programchef
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Ja. Uppgivenheten sprider sig i samhället p.g.a. hatretorik och en dålig samhällsdialog. Hanaholmen vill som kontaktverkstad uppmuntra till en sektoröverskridande samhällsdebatt där tongivande kultur- och samhällsaktörer ges en möjlighet till dialog. Vi vill driva diskussionen så att den förs med sakargument. Staten har stora förhoppningar på kulturen och de kreativa näringarna, men samtidigt lider kulturfältet av minskade offentliga anslag. Exemplen från Danmark (tv-serierna) och Sverige (musik och litteratur) visar att internationella genombrott på kulturens område är möjliga genom målmedvetna satsningar. Hanaholmen anser att beslutsfattandet om det lokala kulturutbudet bör hållas så nära medborgarna som möjligt.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Svenska enheten för bildningsväsendet
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Regionförvaltningsverkets svenska enhet för bildningsväsendet håller med om påståendet gällande kulturpolitikens status att kultursektorns anseende inte till alla delar har följt utvecklingen av kulturpolitikens betydelse. I synnerhet borde kulturens betydelse för medborgarnas välmående starkare lyftas fram bl.a. i samband med diskussioner om finansieringen av kulturen. Svenska enheten anser också att de välutbildade konstnärernas kompetens inte utnyttjas i tillräcklig omfattning inom andra sektorer. En av orsakerna är att sektorer inom den kommunala förvaltningen endast har små möjligheter att ersätta konstnärers arbete. Det finns oftast inga budgeterade medel och sparåtgärder inom kommunerna har ytterligare minskat på dessa. Till exempel biblioteken kunde i mycket högre grad utgöra arena för olika konstprogram och verksamheter, ifall de kunde betala konstnärerna arvode. Biblioteken har vilja till detta, men ofta inga ekonomiska möjligheter. Biblioteken lyfter fram det småskaliga, lokala, ”aus Liebe zur Kunst”, vilket har ett värde i sig. På finlandssvenskt håll har man försökt lösa problemet genom projekt finansierade av olika fonder. Som exempel kan nämnas Svenska kulturfondens program för Kultur i skolan, Kultur på dagis och Kultur i bibban. Svenska enheten ser det som synnerligen viktigt att bibliotekstjänster förblir väl tillgängliga och avgiftsfria. Närheten till bibliotek utgör för många, speciellt på små orter men också i större städers förorter, den enda möjligheten till avgiftsfri information och kultur. Många bibliotek och bokbussar har dessvärre lagts ner under de senaste åren eller övergått till öppethållning utan personal. Biblioteks- och kulturpolitiken bör värna om de små biblioteken och bokbusstjänsterna, så att de är lätt tillgängliga för medborgare oberoende av ålder eller hemort. Vidare kunde skola och bibliotek samarbeta över sektorsgränserna i högre grad, dels vid anskaffningar men också i anställningar. Ifall en skola och ett bibliotek ligger långt ifrån varandra kunde skolan vara ett närbibliotek för barn- och ungdomslitteratur. Det här skulle gynna tillgängligheten och samtidigt höja skolbibliotekens status. Som så riktigt konstateras i strategin har skillnaderna mellan kommunerna i fråga om kulturtjänster ökat. Det finns uppenbara risker att skillnaderna mellan kommunerna ökar ännu mera ifall de är tvungna att ytterligare spara och prioritera i sin service. Insikterna om och tilltron till kulturtjänsternas betydelse för invånarnas välbefinnande och kommunens dragningskraft är inte heller tillräckligt stora. Det behövs fortfarande statliga understöd till kommunerna och en regionförvaltning med kunskap om de regionala och lokala behoven och insyn i nationella kulturpolitiska strävanden för att trygga en jämlik tillgång till kulturtjänsterna. Svenska enheten föreslår att mediernas inverkan på kulturpolitikens status tas med i strategin. Kulturpolitikens status i massmedia har minskat då tidningar läggs ned eller redaktioner minskar med följden att omvärldsbevakningen också minskar. Sammanslagning av tidningar har gjort att innehållet blivit mera likriktat och ”smala” och lokala ämnen har allt svårare att få synlighet. Det drabbar speciellt hårt kulturbevakningen som ofta får mindre utrymme eller helt läggs ner och i förlängningen bevakningen av barn- och minoritetskulturer. Litteratur-, konst- och musikkritiken har lidit. ”Kulturbevakningen” har flyttat till bloggar och sociala medier men får inte den bredd som via dagstidningar. Kvaliteten, mångsidigheten och tillförlitligheten lider. Vidare saknar svenska enheten också samarbetet mellan föreningslivet och kulturen i strategin. Man talar visserligen vagt om tredje sektorn men kunde gärna lyfta fram föreningsverksamheten med kulturella målsättningar. Dessa föreningar berikar kulturutbudet i hög grad.
      • Suomen Teatterit ry, Suomen Teatterit ry, Saarikivi Tommi
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Strategiaesityksessä todetaan, että 24/7-yhteiskunnassa syntyy muun muassa painetta monipuolistaa esitys- ja aukioloaikoja. Tämä on seikka, josta esittävän taiteen alalla ollaan tietoisia. Ammattimaisen näyttämötaiteen mahdollisuuksia nykyisen vuosikalenterin ohella painotetummin myös kesäkauden potentiaalisille yleisöille tutkitaan. Vakiintuneet iltaesitysajat on pyritty jo nykyisellään sijoittamaan pääosin päivätyössä käyvän työväestön aikataulujen mukaisesti, mutta jo nykyään esitetään mahdollisuuksien mukaan paitsi lapsille, myös esimerkiksi ikääntyneille yleisöille välillä päivänäytöksiä. Lisäksi on syytä tuoda esille, että jos yhteiskunta jossakin kohtaa siirtyy vähemmän kustannusraskaaseen sunnuntaityön korvaamiseen, esimerkiksi mahdollistamalla alemman kuin 100 % lisäpalkan paikallisesti sopimalla tai pienentämällä lain takaamaa minimisunnuntailisää, olisivat sunnuntait teatterialan yleisöjen kannalta erinomaista esitysaikaa. Esityksessä puhutaan myös uusista tavoista järjestää ja levittää kulttuuripalveluja. Esittävän taiteen alalla ei ole odotettavissa, että yleisölle tarjottava elävään ihmiskontaktiin perustuva elämys korvautuisi nopeassa tahdissa tai toivottavasti koskaan täysin verkon välityksellä erilaisin streaming-tekniikoin tapahtuvalla sähköisellä tuotteella, mutta eri asia on, että teatteritaide on aina hyvin paikallista, ja esitysmääristä ja salin istumapaikoista johtuen rajallinen tuote: Loppuunmyytyyn esitykseen ei voi myydä lisää lippuja vaikka kysyntää olisi kuinka, ja yhä voimakkaammin freelancer-pohjaiseen tuotantomalliin nojautuvan alan on vaikea pidentää menestyneimmänkään näytelmän tuotantokautta silloin, jos sen tekijät ovat kiinnittäneet työkalenterinsa jo seuraavaksi kahdeksi vuodeksi muihin töihin. Tällaisessa tilanteessa on syytä tutkia potentiaalia elävän esitystoiminnan tukemiseen tulevaisuudessa mahdollisuudella nähdä kiinnostavia teatterisisältöjä esimerkiksi live-lähetyksenä esityksen tapahtuessa toisaalla. Tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi verkon välityksellä elokuva- tai teatterisalissa toisessa kaupungissa. Tällainen on kestävän kehityksen kannaltakin ilmastotehokasta yleisöpalvelua, mikäli merkittävimpiä teatteritapauksia on mahdollista tulevaisuudessa tarjota nykyistä suuremmille yleisöille ympäri maata. Kohdassa puhutaan myös kulttuurin uusista rahoitusmuodoista. On syytä painottaa sitä tosiseikkaa, että 2010-luvulla trendikkääksi noussut termi joukkorahoitus soveltuu erinomaisen hyvin uusien kokeilevien innovaatioiden ja nousuvien uusien kykyjen sekä tilapäisten ilmiöiden, tekojen ja tapahtumien tukemiseen, mutta ei sellaisenaan voi korvata osaakaan vakituisesta minkään kulttuurinalan ammattitoiminnan rahoituksesta, koska ammattimainen organisoitu toiminta perustuu aina pitkälle toimintajänteelle, lukuisten tuotantojen tuottamiseen ja kokonaisbudjetointiin, jota ei ole mahdollista laskea sattumanvaraisten tulolähteiden varaan. Lippuriskissä on jo aivan riittävästi hallittavaa ammattiteatteritoiminnassa. Yksittäisten, varsinkin kokeilevampien tuotantojen rahoituksessa joukkorahoitus voi toki näytellä tulevaisuudessa jonkinlaista osaa. Rahoitusrakenteeseen liittyen on syytä todeta vielä, että kuntien kulttuuripalvelujen tuottamiseksi osoittamien määrärahojen niukentuminen ja budjetointi vuodeksi kerrallaan vaikeuttavat teattereiden ja monien kulttuurilaitosten pitkäjänteistä suunnittelua. OKM voisi strategiassaan kehottaa kuntia ottamaan käyttöön nettobudjetoinnin, jolloin mahdolliset ylijäämät olisivat paremmin käytettävissä keskimääräistä kalliimpien ja/tai riskialttiimpien tuotantojen rahoittamiseksi.
      • Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Työllisyys ja osaaminen -yksikkö, Ruuska Sanna
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • - kulttuurin toimialan arvostus ei ole kaikin osin seurannut sen merkityksen kasvua - > myöskään ns. luovien alojen arvostus ei ole tasavertaista ns. perinteisiin aloihin verrattuna. - taiteen tekijöiden toimijakenttä on monipuolistunut ja samoin luovien alojen yrityskenttä on monipuolistunut - > tätä toimintaa tulisi tuoda esille ja tehdä näkyvämmäksi - > esim. TEM:in julkaisussa Aineeton arvo – talouden uusi menestystekijä esitellään luovan talouden ja aineettoman tuotannon merkitystä kasvuun ja kilpailukykyyn myös alueellisen kehittämisen kannalta - > tämän tyyppisiä julkaisuja tarvitaan jatkossa enemmän jotta aihepiiri tulee tutummaksi laajemmaltikin - luovilla aloilla työskentelevien korkean osaamisen hyödyntämiseen tulisi etsiä tehokkaampia keinoja; esim. Joensuun seudun kasvustrategian kolmesta ”pilarista” yksi on luovat alat - > kasvun kannalta tarvitaan yritysten ja muiden toimijoiden mm. tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden verkosto, jotka kukin tuottavat lisäarvoa kokonaisuuteen - rakennerahastojen rooli kulttuuri ja luovien alojen hankkeiden rahoittamisessa on jäänyt melko vähäiseksi - > hakijoina usein pienet toimijat, joilla resursseista ym. johtuen vaikeuksia toteuttaa hankkeita
      • Suomen tietokirjailijat ry
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan strategialuonnoksessa esitetyt näkemykset kulttuuripolitiikan tämänhetkisestä tilasta ovat oikeasuuntaisia, mutta eivät täysin riittävällä tavalla hahmota kulttuuripolitiikan kokonaistilaa. Yhdistys toivookin, että näkemystä kulttuuripolitiikan tilasta täydennetään ja täsmennetään lopulliseen strategiaan. Tulotasosta esitetyt näkemykset ovat hyvin yleisluontoisia ja rajoittuvat vain taiteilijoihin. Näkemyksemme mukaan olisi tarpeellista lisätä laajemminkin tietoa luovan työn tekijöiden toimeentulosta ja tulonmuodostukseen liittyvistä tämänhetkisistä kysymyksistä. Sama koskee koulutustasosta ja osaamisesta strategialuonnoksessa esitettyä. Digitalisoitumiskehityksen osalta yhdymme strategialuonnoksessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla myös tietoverkoissa. Esitämme kuitenkin huolemme siitä, että lisääntynyt saatavuus ei ole lisännyt tekijöiden, teosten ja tekijänoikeuden arvostusta eikä useimmissa tapauksissa myöskään tekijöiden tuloja. Tieto- ja oppikirjailijoiden osalta tämä näkyy muun muassa siten, että perinteisestä valokopioinnista saatavat kopiointikorvaukset laskevat huomattavasti eivätkä digitaalisesta kopioinnista saatavat uudet tulot kompensoi tätä tulonmenetystä. Luovan työn tekijöiden toimeentulon takaaminen ei ainoastaan mahdollista tekijöiden elämisen omalla työllään vaan se myös luo pidempiä arvoketjuja: esimerkiksi kirjailijoiden työ toimii pohjana arvoketjuissa, joihin kuuluvat muun muassa kustantamot, kääntäjät, kirjapainot, jakelijat, kirjakaupat, kirjastot, tv- ja elokuvatuottajat sekä teatterit. Kulttuurin tukemisella on siten laajempikin työllisyyttä ja taloudellista aktiviteettia edistävä vaikutus. Kulttuuripolitiikan tilaa arvioitaessa ei Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan pitäisi sivuuttaa tietoyhteiskuntaa. Yhteiskuntamme on enenevissä määrin tietoyhteiskunta, kehitys pohjautuu pitkälti sivistykseen. Tällaisessa yhteiskunnassa tieto- ja oppikirjallisuuden merkitys on huomattavan suuri, mikä entisestään tukee sitä, ettei kulttuuripolitiikkaa pidä supistaa vain taidepolitiikaksi.
      • Lapin aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • -Kyllä on.
      • Sulasol, Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Kolmas sektori on vahvasti mukana myös kulttuuritoimijana (musiikki- ja kuoro-organisaatiot), jolloin esim. kuorolaulun terveysvaikutukset tulee huomioida. Nykyisin on saatavilla tieteellistä näyttöä siitä, että kuorolaulu tekee hyvää niin henkiselle kuin fyysisellekin hyvinvoinnille. Lisäki kuorolaulu ja musiikki HARRASTUKSINA kasvattavat yleisöä ammattimuusikoiden konsertteihin. On häpeällistä, että Suomessa ei ole todellista ammattikuoroa. Tällainen ammattikuoro tulee saada VOS-järjestelmän piiriin.
      • Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tilan kuvaus vastaa hyvin todellisuutta. Taiteen tekemisessä on lisääntynyt monitaiteisuus, ja lisäksi usein siihen liittyy myös uuden teknologian käyttö ja hyödyntäminen. Puuttuvaa rahoitusta ja toimintaresursseja pyritään paikkaamaan verkostoitumisella, uusilla yhteistyökumppanuuksilla ja sektoreiden ylimenevällä yhteistyöllä.
      • Suomen Pietarin instituutti
        Päivitetty:
        17.8.2016
        • Näkemys on varmasti perusteltu, mutta johtopäätösten tekeminen edellyttää täydentämistä numerotiedoin. Miten rahoitus on kehittynyt ja jakaantunut esim. 20 v. aikana? Tämä kpl heijastaa nykytilaa ilman vertailutietoja Suomen kehitykseen ja toisaalta verrokkimaihin.
      • Yleiset muutokset

        Yhteiskunnalliseen kehitykseen Suomessa ja EU:ssa liittyy epävarmuustekijöitä.  Kansainvälistyminen ja globalisoituminen jatkuvat. Toisaalta nationalistiset virtaukset voivat ylikorostua myös Suomessa.

        Taloustilanne säilyy ainakin lähivuodet hyvin vaikeana, mikä lisää painetta uudistaa rahoitusrakenteita ja -järjestelmiä eri toimialoilla. Uudenlaisen hallinnonalojen välisen yhteistyö tarve korostuu hallinnon eri tasoilla. Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävän kehityksen vaatimus voimistuvat entisestään.

        Yhteiskunnan monimuotoistuminen jatkuu. Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä suosivat kehitystrendit toteutuvat samanaikaisesti. Erityisesti hyvinvoivien ryhmissä palveluodotukset yksilöllistyvät. Myös ikääntyneempien väestöryhmien kulutus-, palveluodotus- ja elämäntyylikäyttäytyminen muuttuu ja monipuolistuu. Elämäntyylien kirjo lisääntyy ja yhteisöllisyys toteutuu erityisesti pienyhteisöissä. Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy.

        Väestö monimuotoistuu ja keskittyy suurimpiin kasvukeskuksiin – Suomi urbanisoituu. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kasvaa, Helsingissä se on ennusteiden mukaan 20 % v. 2025, alle 16-vuotiaissa vielä suurempi. Maan kaksikielisyys pysyy kulttuurisena rikkautena, vaikka ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä vähenisi. Lapsia ja nuoria tulee olemaan valtaosassa Suomen nykyisiä kuntia selvästi vähemmän kuin aiemmin. Maan eri alueilla taloudelliset voimavarat ja muut kehitysmahdollisuudet poikkeavat toisistaan.
         
        Digitaalinen kehitys tuottaa innovaatioita, joista osa on jo nähtävissä, osa tulee eteen yllättäen. Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen tuotanto-, elinkeino- ja työrakenteita mutta myös kysyntää, kuluttamista ja elämäntapoja. Uudet kasvualat hyötyvät digitalisaatiosta. Luovuuteen ja aineettomaan arvoon perustuvien toimintojen merkitys elinkeinoelämässä ja taloudessa kasvaa. EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehitykseltä poistetaan esteitä.

        Nuorimmat sukupolvet ovat uudenlaisen mediakulttuurin kasvatteja. Media- ja kulttuurisia sisältöjä tuotetaan itse ja jaetaan verkossa. Ns. vakava ja populaari kulttuuri sekoittuvat.

        Pitemmällä aikavälillä on mahdollista, että elämme älytaidekodeissa, puemme päällemme älytaidevaatteita ja kuljemme kaupunkitaidetiloissa. Syntyy nykyistä moniaistisempia taide- ja kulttuurikokemuksia, ja taidetta sovelletaan aiempaa monipuolisemmin…[1]
         
        Toimintaympäristömuutokset kulttuurin toimialalla

        Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistuminen lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta. Joudutaan muistuttamaan kulttuurin merkityksestä ja kulttuuripolitiikan tavoitteista sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä demokratian merkityksestä yhteiskunnallisen toiminnan arvoperustana. Kulttuurin moninaisuus on sen kehittymisen edellytys.

        Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä. Samalla toimialan toimijoiden tulee kehittää omaa toimintaansa kestävän elämäntavan vaatimusten mukaisesti.

        Yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille. Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien taide- ja kulttuuripalvelujen ja -tuotteiden kysyntä lisääntyy – suhteellisesti eniten ikääntyneemmissä väestöryhmissä. Kulttuurialan toimijoille avautuu uusia mahdollisuuksia saavuttaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin sekä yksilöinä että yhteisöinä.Toisaalta yleisörakenne monimuotoistuu ja osa yleisöistä tulee vaativammiksi.  24/7 -yhteiskunnassa syntyy mm. painetta monipuolistaa esitys- ja aukioloaikoja.

        Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista ja osaamista. Kaikkien ikäryhmien kohdalla tarvitaan rakenteita, jotka varmistavat hallinnonalarajojen yli menevän panostuksen palvelujen tuottamiseen ja rahoittamiseen.

        Eriarvoistumiskehityksen vuoksi kulttuurin julkisen tuen sosioekonomista kohdentumista kyseenalaistetaan. Kulttuuriin vähän osallistuvien osallistaminen sekä taide- ja kulttuuriharrastamisen ja -osallistumisen kustannusten kurissa pitäminen pysyvät tärkeinä tavoitteina.  

        Syntyy painetta siihen, että monikulttuuristumisen tulee näkyä nykyistä vahvemmin taide- ja kulttuurilaitosten ja muiden toimialan toimijoiden toimintatavoissa sekä ohjelma- ja palvelutarjonnassa. Ruotsinkielisen kulttuurielämän tarpeet voivat vaatia uutta huomiota.
         
        Väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja urbanisoituminen luovat pohjaa luovuuskeskittymille. Toisaalta on aiempaa vaikeampaa pitää kiinni tavoitteesta turvata tasa-arvoiset kulttuuripalvelut kaikkialla maassa, minkä vuoksi joudutaan etsimään uusia tapoja järjestää ja levittää palveluja. Alueellisten kulttuuripalvelujen turvaamisessa digitalisaation avulla voidaan monipuolistaa tarjontaa ja palveluja, mutta digitaaliset palvelut eivät voi korvata esitysten ja yleisöjen välistä elävää vuorovaikutusta.

        Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.

        Digitalisaatiokehitys avaa uusia mahdollisuuksia kulttuurin toimialalle. Aineetonta arvoa syntyy kulttuuriin perustuvien tuotteiden tuotannosta ja levittämisestä sekä tekijänoikeuksista. Talouteen ja elinkeinoelämään saadaan enemmän dynaamisuutta, jos teollisen tavaratuotannon tukemiseen luodut järjestelmät monipuolistuvat ja ottavat paremmin huomioon luovuuteen ja kulttuuriin sisältyvät mahdollisuudet ja niitä edustavien toimialojen kehittämistarpeet.

        Pelialan menestystarinat Suomessa innostavat, mutta elinkeinorakenteen muutostarpeen näkökulmasta tarvittaisiin vielä voimakkaampaa kehitystä luovilla aloilla. Matkailussa kulttuurikohteiden ja -kulutuksen merkitys lisääntyy entisestään. Syntyy keskustelua, tulisiko matkailun tuloista osa ohjata taiteen ja kulttuurin rahoitukseen.

        Kun kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla tietoverkoissa., voi syntyä uusia tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa. Digitaalinen kehitys ja EU:n sisämarkkinakehitys heijastuvat erityisesti audiovisuaaliseen politiikkaan sekä tekijänoikeusjärjestelmään ja sen kehittämistarpeisiin.

        Taidetta tehdään ja kulttuuria tuotetaan yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta, mutta taiteen tuotoksia tulkitaan edelleen myös kansallisessa kehyksessä.

        Kulttuuriperintömme karttuu yhä moninaisemmassa ja monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa. Toimintatapojen ja arvostusten muuttuminen vaikuttavat myös kulttuuriperinnön sisältöihin. Aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön osuudet kasvavat.

        Kulttuuri popularisoituu entistä enemmän. Vastapainona voi syntyä vahvempi tarve erottaa ammatillisesti tuotettu taide erimuotoisista mediasisällöistä ja viihteestä. Keskustelujännitteet ns. vakavan kulttuurin ja viihteen sekä taiteen itseisarvoisuuden ja sen välineellisen käytön välillä eivät katoa. Siihen vaikuttaa osaltaan kulttuurirahoituksen rajallisuus.

        Pitemmän aikavälin tulevaisuuskuvien valossa kulttuuripoliittiset kysymyksenasettelut voivat muuttua, mutta lähitulevaisuudessa kulttuuripolitiikan perinteiset kysymykset pysyvät tärkeinä. Taiteilijoiden työn arvostuksen ja työmarkkina-aseman parantamiseen ei ole nopeita ratkaisuja, mutta työelämän muuttuminen itsensä työllistämistä edellyttävään suuntaan voi edesauttaa ongelmien ratkaisemista. Laajamittaisesti toteutuessaan esimerkiksi perustulo voisi osaltaan vahvistaa taiteilijoiden työmarkkina-asemaa.

        Taide- ja kulttuurikasvatuksen, -opetuksen ja -koulutuksen merkitys korostuu – tarvitaan taiteellista ja kulttuurista osaamista mutta myös valistuneita palvelujen käyttäjiä ja kuluttajia. Eri alojen taiteilijoiden – samoin kuin taide- ja muiden alojen – välinen vuorovaikutus sekä taide- ja kulttuurialan koulutuksessa että käytännön taiteellisessa työssä voi tuottaa uusia taiteellisia innovaatioita. Tämä voi edesauttaa osaltaan myös uusien rahoitusmuotojen kehittymistä.

        Yleisen taloustilanteen vuoksi myös kulttuurin toimialan rahoitustilanne kiristyy.  Toimialan rahoitusjärjestelmät uudistuvat. Yksityinen rahoitus ja rahoituksen uudet muodot (joukkorahoitus, vaihto- ja jakamistalous jne.) lisääntyvät. EU:n rakennerahoitusosuus Suomeen vähenee edelleen v:n 2020 jälkeen.

        Hallinnonalojen yhteistyön  lisääntyessä taiteen ja kulttuurin myönteiset vaikutukset saadaan leviämään aiempaa laajemmin yhteiskuntaan. Taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävässä kärkihankkeessa syntyy hyviä yhteistyömalleja kulttuuri-, koulutus- ja sosiaali- ja terveyspolitiikan alueille.

        Oheistaulukko 1: Kulttuuripolitiikan SWOT
        Vahvuudet
        • Kulttuurin kasvanut merkitys
        • Kulttuurin vahva infrastruktuuri (mm. julkinen rahoitus, rakenteet, palvelujen alueellinen saatavuus)
        • Kulttuuripalveluiden kysyntä ja käyttö
        • Digitaalisten kulttuuri- ja tietoaineistojen saatavuus ja käyttö
        • Taiteilijoiden koulutus- ja osaamistaso
        • Uudet ilmaisun muodot
        Heikkoudet
        • Taiteilijoiden heikko työmarkkina-asema
        • Välittäjä- ym. tuotannollisuutta edistävä toiminta puutteellisesti kehittynyt
        • Kannattava yritystoiminta alalla vähäistä
        • Kulttuuripalvelujen käyttö epätasaista eri väestöryhmissä
        • Maahanmuuttajat näkyvät heikosti kulttuurielämässä
        • Alueellinen toimijarakenne hajanainen tai epäselvä
        Mahdollisuudet
        • Uudet tuote- ja palveluinnovaatiot (vrt. museokortti, kulttuuripassi)
        • Lisääntyvät palveluodotukset ja yleisöjen moninaistuminen kannustaa/pakottaa uudistumaan
        • Onnistuminen osallistamisessa -> yleisöpohja laajenee
        • Elämys- ja hyvinvointipalvelujen kasvava kysyntä
        • Kulttuuria harrastavat lapset ja nuoret mediaosaajat
        • Laitosten ja vapaiden ryhmien yhteistyö
        • Taide sovelluksineen osaksi arkea
        • Uusien kasvualojen tarve -> luova talous/kulttuurin toimiala tarjoavat mahdollisuuksia
        • Urbanisoituminen -> syntyy luovuuskeskittymiä
        • Uusia digitaalisia tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa
        • EU:n digitaaliset sisämarkkinat
        • Kulttuurimatkailu
        • Perustulosta tms. ratkaisu taiteilijoiden asemaan
        • Rahoituksen hallittu uudistaminen ja rahoituksen uudet muodot
        • Osaamisen jakaminen muille toimialan toimijoille
        • Kulttuurin vahvempi rooli maakunta- ja kuntapolitiikassa
         Uhat
        • Nationalismi -> kulttuurin moninaisuuden kyseenalaistaminen
        • Ymmärrys kulttuurin merkityksestä heikkenee
        • Pieni kieli- ja kulttuurialue globalisaation puristuksessa
        • Rahoituksen vähentyminen
        • Taiteilijoiden asema pysyy heikkona
        • Väestön keskittyminen -> eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa
        • Rakenteet ja tukijärjestelmät eivät tue luovien alojen kehitystä -> luovat alat eivät kehity riittävän merkittäviksi
        • Ristiriidat toimialan sisällä (mm. suhtautuminen itseisarvoisuus/välineellisyys, taide/viihde; resurssikilpailu)
         
        [1] Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti syksyllä 2015 ’Taiteen ja kulttuurin tulevaisuusverstaan’, jossa visioitiin tulevaisuudentutkimuksen menetelmin kulttuurin ja kulttuuripolitiikan kehitystä vuoteen 2050. Jatkoksi järjestettiin myös alueellisia tulevaisuusverstaita.  Keväällä 2016 ministeriö käynnisti yhteistyössä Sitran kanssa kulttuurin rahoitusjärjestelmän kehittämistyön – sen aloitustilaisuudessa tarkasteltiin myös tulevaisuuden muutostrendejä ja niiden vaikutusta kulttuurin toimialaan. Näiden tilaisuuksien aineistot ovat olleet kulttuuripolitiikan strategian valmisteluryhmän käytössä.
      • Kysymys lausunnonantajille: Onko näkemys kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutoksista perusteltu – jos ei, miltä osin se on virheellinen tai puutteellinen?
      • Audiovisual Finland, Karppinen Päivi
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Digitalisaation myötä tapahtuva, monta alana koskeva toiminta- ja ansaintalogiikan muutos ansaitsee syvällisemmän käsittelyn. Kansainvälinen viitekehtys, yhteistyökumppaneiden ja verkostojen korotustuva merkitys tulisi huomioida syvällisemmin. On hyvä, että hallinnonalojen välisen yhteistyön tarve tunnistetaan. Aineettomiin oikeuksiin liittyvät omistajuus- ja hallinnointikysymykset tulevan kasvamaan tulevaisuudessa, ja sisältöalan terveen ekosysteemin ylläpitoon tulee satsata. Vuonna 2017 lanseerattavan AV-alan tuotantokannustimen voidaan olettaa lisäävän keskipitkällä aikavälillä satsaustarpeita alan koulutukseen ja infrastruktuuriin.
      • Etelä-Karjalan liitto, Etelä-Karjalan liitto
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Toimintaympäristöanalyysi muodostuu havainnoista – ajassamme liikkuvista isommista ja pienemmistä sekä havaituista ja havaitsemattomista muutosajureista. Mielenkiintoinen kysymys on se, että muodostuuko noista sirpaleista jonkinlainen tulevaisuuden kuva vai sirpaloituuko tulevaisuus. Kansallinen kulttuuri on ollut Suomessa maata rakennettaessa jo ennen itsenäisyyden aikaa keskeinen ajuri. Strategiassa olisi voitu maalata tulevaisuuden kuvaa vaikka muutamana vaihtoehtoisena skenaarioina eikä havaintojen luettelona, joista yllättävän monet näkevät taiteen ja kulttuurin kehityksen huolestuttavana tai heikkenevänä. Tulevaisuus näyttäytyy uhkien näyttämönä, vaikka SWOT-analyysissa onkin eniten mahdollisuuksia. Kulttuuripolitiikan strategiassa ja siinä kuvatuissa toimintaympäristömuutoksissa sivutaan vain kevyesti käynnissä olevaa maakuntauudistusta. Maakuntien tehtävinä on tulevaisuudessa muun muassa maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan edistäminen. Kunnilla on jatkossa vastuu muun muassa osaamisen ja sivistyksen edistämisestä ja kulttuuri- ja muista vapaa-ajanpalveluista. Olisi hyvä pohtia, miten nämä asiat linkittyvät valtion toimiin sekä nyt valmisteilla olevaan strategiaan. Maakunnat ja kunnat ovat olennainen osa kulttuuripolitiikan toimintaympäristöä, joka on nyt siis muuttumassa. Miten tästä saadaan paras mahdollinen toimintatapamuutos irti? Miten muutos saadaan tukemaan kulttuurin ja taiteen kehittymistä toivottuun suuntaan?
      • Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura, Lämsä Hanna
        Päivitetty:
        23.9.2016
        • 4. TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET 2025 Yleiset muutokset: Strategian mukaan ”Yhteiskunnalliseen kehitykseen Suomessa ja EU:ssa liittyy epävarmuustekijöitä. Kansainvälistyminen ja globalisoituminen jatkuvat. Toisaalta nationalistiset virtaukset voivat ylikorostua myös Suomessa.” Ehdotamme, että tätä kohtaa muutetaan niin, että kansainvälisyydessä ja globalisaatiossa nähdään mahdollisuuksia. Tässä osiossa nostetaan esiin asioita, joita olisi syytä nostaa esiin jo ensimmäisessä kappaleessa. Lisäksi ne tulisi kytkeä aktiivisesti kulttuuripolitiikan arvoihin ja tavoitteisiin. Näitä ovat muun muassa eriarvoistuminen, nationalistiset virtaukset, monimuotoisuus, digitaalinen kehitys, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos. Näihin kehityskulkuihin voidaan ja tulee vaikuttaa aktiivisella ja näkemyksellisellä kulttuuripolitiikalla. Strategiasta tulisi käydä ilmi mihin lopputulokseen kulttuuripolitiikalla pyritään. Olisi hyvä, jos strategiassa voitaisiin esittää jotain perusteita, lukuja tai tutkimuksia, esitettyjen väitteiden tueksi. Toimintaympäristömuutokset kulttuurin toimialalla: Strategian mukaan ”Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistuminen lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta. Joudutaan muistuttamaan kulttuurin merkityksestä ja kulttuuripolitiikan tavoitteista sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä demokratian merkityksestä yhteiskunnallisen toiminnan arvoperustana. Kulttuurin monimuotoisuus on sen kehittymisen edellytys.” Ehdotamme, että muistuttaa verbi korvataan toisella, positiivisemmalla, aktiivisemmalla ja inklusiivisemmalla verbillä. Kyseessä on keskeinen ja jatkuva kulttuuripolitiikan tehtävä. Asiat joihin tässä viitataan eivät enää ole itsestään selviä, vaan niihin tuleekin vaikuttaa aktiivisesti kulttuuripolitiikalla. Erityisesti tulisi huomioida nykyinen demokratiaa uhkaava kehitys eri puolilla maailmaa, joka kaventaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia yhteisten asioiden hoitamiseen, myös Euroopassa. Kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa kavennetaan. Ehdotamme, että strategia tuo selvästi esiin mitä edellä mainittu toimintaympäristön kuvaus vaatii kulttuuripolitiikalta. Terve demokratia ja kulttuurinen moninaisuus sallii erilaisten mielipiteiden ilmaisun ja pyrkii avoimella vuoropuhelulla kehittämään yhteiskuntaa kaikkien sen jäsenten parhaaksi. Miten kulttuuripolitiikka ylläpitää tätä ja synnyttää lisää keskustelua ja vuoropuhelua? Näkemyksemme mukaan kulttuuripolitiikalla on keskeinen merkitys kulttuurisen vuoropuhelun lisäämisessä. Kulttuuripolitiikalla voidaan ja tulee vaikuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan kiristyneisiin asenteisiin. Kulttuuriset ennakkoluulot voivat ja ovat usein myös työllistymisen ja taloudellisen kehityksen tiellä ja sitä kautta yhteiskunnallisen kehityksen. Lausumme, että kulttuuripolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi yhteistyössä koulutuspolitiikan kanssa nostetaan kulttuurisen kompetenssin vahvistaminen. Tämä on edellytys rakentavalle kulttuurisen vuoropuhelulle sekä luovuudelle, kulttuurin moninaisuudelle ja osallisuudelle. Kulttuurinen kompetenssi on keskeinen osa aktiivista kansalaisuutta ja liittyy näin myös Agenda 2030:n toimeenpanoon Suomessa (tavoite / SDG 4.7. ) Strategian mukaan kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä. Samalla toimialan toimijoiden tulee kehittää omaa toimintaansa kestävä elämäntavan vaatimusten mukaisesti. Tämä on keskeinen ja uusi avaus kulttuuripolitiikassa, joka tässä jää irralliseksi. Asia vaatii lisää työstämistä ja konkreettisia tekoja. Ehdotamme, että kestävä kehitys lisätään kohtaan 7., jossa listataan lähivuosien kehittämistoimia. Suomi on sitoutunut YK:n Agenda 2030aan ja kulttuuripolitiikalla on sekä globaali että kansallinen vastuu osallistua aktiivisesti sen toimeenpanoon. Lausumme, että kulttuurisen kompetenssin vahvistaminen osana aktiivisen kansalaisuuden edistämistä on keskeinen kulttuuripolitiikan tehtävä yhteistyössä koulutussektorin kanssa. Strategiassa tulisi mainita selkeästi kulttuuri-, ja kulttuuriperintökasvatuksen tarve osana sekä formaalia, informaalia koulutusta sekä nuorisotyötä. Lausumme, että strategiassa ja lähivuosien kehittämistyössä tulisi huomioida keskeisinä toimijakentän toimijoina kansalaisjärjestöt. Erityisesti tulisi huomioida ja vahvistaa niiden tekemää kulttuurisesti kestävää kehitystä tukevaa työtä, kuten esimerkiksi kulttuurisen moninaisuuden ja vuoropuhelun edistämiseksi tehtävää työtä. Tämä on linjassa kohdan 7. Lähivuosien kehittämistoimia strategian tavoitteiden toteuttamiseksi, kanssa, jossa todetaan, että "Hallinnonalojen yhteistyötä tehostetaan kulttuuriin liittyvissä asioissa. Erityisen tärkeitä ovat koulutus-, elinkeino-, työllisyys-, vero-, sosiaaliturva-, terveys-, hyvinvointi-, sekä ympäristöpolitiikkaan liittyvä yhteistyö." Tämä vastaa tavoitteeseen ”Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen”. Lausumme, että luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden perusta on yksilöissä ja heidän kompetensseissaan ja osallisuudessaan. Globaalien ja yhteiskunnallisten tilanteiden muutokset ovat arvaamattomia. Kasvatuksen ja koulutuksen avulla voidaan varmistaa pitkällä tähtäimellä, että nämä tavoitteet toteutuvat. Voisi suoraan todeta, että yhteistyötä tulee lisätä kulttuuri- ja opetus, nuoriso- ja sosiaali- ja terveysalan kanssa kulttuuriperintöasioissa ja kestävä kehityksen asioissa myös ympäristö- ja muiden sektoreiden välillä. Formaalin koulutuksen lisäksi on tuettava myös informaalia ja nonformaalia oppimista eli virallisen opetuksen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista, joka ei tähtää tutkintoon. Kulttuuripolitiikalla on mahdollisuuksia lisätä virallisen koulutuksen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Tämä täydentää muodollisen koulutuksen tarjoamia valmiuksia. Koulutus ja kasvatus tulee nähdä elinikäisen oppimisen jatkumona. Kulttuurisen kompetenssin vahvistaminen liittyy myös strategian kohtaan: ”Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia, mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista ja osaamista.” Strategiassa todetaan myös, että "taide- ja kulttuurikasvatuksen, -opetuksen ja –koulutuksen merkitys korostuu – tarvitaan taiteellista ja kulttuurista osaamista mutta myös valistuneita palvelujen käyttäjiä ja kuluttajia.” Ehdotamme, että yllä olevaan lisätään: taide-, kulttuuri- ja kulttuuriperintökasvatuksen, -opetuksen ja -koulutuksen merkitys korostuu (…) Lausumme, että taide, kulttuuri ja kulttuuriperintö eivät tällä hetkellä ole tasa-arvoisesti lasten ja nuorten saatavilla. Haluamme tuoda esiin, että välineitä tämän tavoitteen edistämiseksi on jo on olemassa. Kulttuuripolitiikan toimijakentän ( Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Lastenkulttuurikeskusten verkoston, myöhemmin liiton) toimesta on kehitetty hanketyönä kulttuurikasvatussuunnitelmatyötä, jota edelleen kehittämällä sekä viemällä rakenteisiin tavoite tasa-arvoisesta taide-, kulttuuri- ja kulttuuriperintökasvatuksesta on mahdollista saavuttaa. Strategiassa todetaan, että eriarvoistumiskehityksen vuoksi kulttuurin julkisen tuen sosioekonomista kohdentumista kyseenalaistetaan. Tästä puuttuu subjekti eikä siitä näin ollen käy selkeästi ilmi kuka kyseenalaistaa?
      • Etelä-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        22.9.2016
        • Kyllä on.
      • Taike, Sirnö Minna
        Päivitetty:
        21.9.2016
        • Toimintaympäristömuutokset vuoteen 2025 mennessä Täydennyksenä luonnokseen: Kulttuuripolitiikkaan vaikuttavat toimintaympäristön muutokset voidaan kiteyttää seuraaviin asioihin: • Maapallon väestöstä alle 25-vuotiaden määrä merkittävästi kasvamassa • Globalisaatio lisää ylikansallisia kulttuuri- ja taideyhteisöjä ja samalla pirstaloi käsitystä yhtenäiskulttuurista tai valtakulttuurista • Urbanisaatio ja valtioiden rajat ylittävä muuttoliike vahvistuvat ja haastavat asunto- ja elinkeinopolitiikan lisäksi erityisesti juuri kulttuuri- ja taidepolitiikan tavoitteiden asettelua. On tärkeätä, että harjoitettu kulttuuripolitiikka jo nyt tunnistaa, että kahden kielen ja yhden kulttuurin –asetelma ei vastaa ihmisten arjen tarpeita • Sisältöjen merkitys kasvaa entisestään teknologian kehittyessä ja sen käytön arkipäiväistyessä • Julkisen ja yksityisen rahoituksen roolitus on jatkuvassa muutoksessa • Puhtaan individualismin korostumisesta siirrytään uuden teknologian myötä kollektiiviseen individualismiin, asioita koetaan ja jaetaan yhdessä, muttei välttämättä samassa paikassa samaan aikaan läsnä ollen • Digitalisaation aikaansaamat muutokset voivat olla myös ennakoimattomia. Samalla, kun taiteen ja kulttuurin saavutettavuus kasvaa, uhkana on taiteen ja kulttuurin trivialisoituminen. • Digitalisoituminen ja rajat ylittävä sisällön levitysliiketoiminta edellyttävät, että julkinen valta valitsee puolensa joko sisällön tekijöiden oikeuksien vahvistajana tai näiden oikeuksien heikentäjänä • Kansalaisten rooli passiivisesta vastaanottajana muuttuu pysyvästi itse sisältöjä tuottavaksi ja jatkuvaa dialogia muiden kanssa käyväksi aktiiviseksi kansalaiseksi. Pelkona on kuitenkin niiden syrjäytymiskierteen lisääntyminen, joiden elämäntilanne ei kannusta tähän • Taidetta ja kulttuuria toteutetaan entistä enemmän perinteisten kulttuuritilojen ulkopuolella, siellä, missä ihmisetkin ovat • Kulttuurin polarisoitumisessa on huolehdittava myös taiteen ja kulttuurin ammattilaisuuden edellytyksistä • Taide- ja kulttuurikasvatuksessa korostuu tarve tavoittaa kokonaisia ikäluokkia. Siksi perusopetuksen sisältö- ja tavoitepäätökset heijastuvat sellaisenaan lasten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien edistämiseen. • SWOT – Vahvuudet: -taide/kulttuuripolitiikan toimijoiden ja muiden politiikka-alojen toimijoiden lisääntyvä yhteistyö • SWOT – Heikkoudet: -palveluiden yhden luukun toteutumattomuus, -palveluiden toteutuksen jälkeen jääminen digitaalisesta kehityksestä, -koko valtionhallintoa koskeva toimintojen päällekkäisyys ja toisaalta sirpaleisuus • SWOT – Mahdollisuudet: -osaamisen jakaminen muille sekä osaamisen vastaanottaminen muilta
      • Tero Saarinen Company, Into liikkeessä ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys on pääosin perusteltu ja kattava. Kulttuurivienti ja kansainvälisyys sekä niiden mukanaan tuomat tulot ja työllistäminen tulisi kuitenkin nähdä selkeämmin mahdollisuutena toimialalle. Toisaalta vientiin ja kansainvälistymiseen liittyvä heikkous on tukijärjestelmän jähmeys ja investointien puute vientiin tähtäävien sisältöjen tuotantoon, liikkuvuuteen ja tuotekehitykseen.
      • Arkkitehtuurikeskus ry, Harris Hanna
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Väestö moninaistuu ja liikkuu monin tavoin, mutta myös eriarvoistuu. Analyysi huomioi, kuinka yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistumien lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta. Taiteella, kulttuurilla ja luovilla aloilla onkin olennainen rooli itsenäisen, uteliaan ja eri väestöryhmien välistä ymmärrystä lisäävän ajattelun ja toiminnan kehittämisessä. Erot ovat myös ikäryhmä- ja paikkakuntakohtaisia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lasten ja nuorten osuus väestöstä on jatkuvassa kasvussa, puhutaan urbaanista lapsuudesta, kun taas toisilla paikkakunnilla lasten ja nuorten osuus väestöstä vähenee. Taide, kulttuuri ja luovat toimialat ovat avainasemassa näiden erojen välisten jännitteiden vähentämisessä sekä ymmärryksen lisäämisessä niin kulttuurista monimuotoisuuden kuin muuttuvien ympäristöjen suhteen. Digitalisaatio ja medioituminen ovat yksi merkittävimmistä toimialaan kohdentuvista muutoksista. Tämä näkyy niin kulttuuritoimijoiden nopeana ja ajan hetkessä kiinni oleviin keskusteluihin ja ilmiöihin tarttumisena, mitä digitaalinen kehitys tukee, että tärkeästi myös syvemmän ja hitaamman ymmärryksen tärkeytenä. Jälkimmäisessä kulttuurilla on erityisen tärkeä rooli. Kyse ei niinkään ole ”vakavan” ja ”populaarin” erottelusta kuin monimuotoisista tavoista tuottaa, kuluttaa ja jakaa taiteen ja kulttuurin sisältöjä. Strategiassa ei huomioida riittävästi, kuinka tämä näkyy kansalaisten lisääntyneenä haluna paitsi tuottaa esimerkiksi kulttuuritapahtumia myös osallistua kulttuuriympäristöjensä tuottamiseen ja tätä kautta paikalliskulttuurien vaalimiseen. Tämä on mahdollisuus ja voimavara kulttuurikentän elinvoimaisuudelle ja uusien yleisöpohjien kasvattamiselle. Digitaalisuuden rinnalla korostuukin ”live”-tilanteen ja kokemuksen merkitys niin tilallisuuden, materiaalisuuden kuin kohtaamisten osalta. Kansainvälistymien (vrt. edellinen kohta) tulisi ottaa toimintakentän muutoksissa paremmin huomioon. Tämä koskee niin kentän toimintatapoja kuin kansainvälisen liikkuvuuden ja vuorovaikutuksen tärkeyttä elinvoimaiselle kulttuurikentälle ja yhteiskunnalle laajemmin, ja tämän huomioimista rahoitusjärjestelmissä. Analyysi myös huomioi ilmastonmuutoksen torjunnan ja kestävän kehityksen vaatimukset. Arkkitehtuurilla ja rakennetun ympäristön toimijoilla on suuri merkitys ja potentiaali näiden kysymysten ratkaisemisessa. Lopuksi, vaikka toisaalta kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa, tulee tämän olla tasapainossa toimialan pysyvämpien rakenteiden, tilojen ja toimintatapojen kehittämisen kanssa. Näihin kuuluu myös yhteistyö paitsi eri sektoreiden välillä myös esim. matkailupalvelujen kanssa, missä on vielä runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia usealla toimialalla (esim. arkkitehtuuri- ja designmatkailun tuotteistaminen).
      • Suomen Viro-yhdistysten liitto ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys on sinänsä perusteltu, mutta huolettaa, ettei kentän monipuolisuus ja -muotoisuus tule kunnolla esille. Kansalaisyhteiskunnan, erilaisten yhdistysten ääni on kovin heikko. Ystävyysseurojen merkitys kulttuurienvälisen vuoropuhelun mahdollistajana on merkittävä. Moni ystävyysseura tekee myös pienellä budjetillaan huomattavaa kotouttamistyötä. Ystävyysseurojen verkosto on valtakunnallinen ja ystävyysseurat vievät kulttuuria sellaisillekin paikkakunnille, joilla ei suuria kulttuuri-instituutioita ole. Näin ystävyysseurojen työ tukee mitä suurimmassa määrin saavutettavuuden kärkitavoitetta. Ystävyysseurat osallistavat toiminnallaan kulttuurin piiriin hyvin erilaisia ryhmiä maahanmuuttajalapsista ja -nuorista kantasuomalaisiin eläkeläisiin. Molemmat ryhmät ovat Suomessa kasvavia ja harva organisaatio huomioi molemmat yhtä hyvin kuin ystävyysseurat.
      • Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry, Hirvonen Harri
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • - Kulttuurin merkityksestä keskustelu ja vuoropuhelu ovat oleellista riippumatta yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisestä tai vastaavista ilmiöistä. - Elämyksellisen ja hyvinvointia lisäävän kulttuurituotannon korostaminen liikaa. - Taiteilijoiden työnkuvan moninaisuus – ei vain itsensä työllistävänä yrittäjänä – ei välity tulevaisuuskuvasta. - Miten esimerkiksi koulutusleikkaukset on huomioitu tulevaisuuden uhkana?
      • FILI -- Kirjallisuuden vientikeskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Korostamme jälleen kansainvälisyyden merkitystä niin taiteen sisällön kehityksessä kuin tulonmuodostuksessakin. Mahdollisuuksiksi voi luovassa taloudessa nähdä ulkomaiset, laajemmat yleisöt ja tulot. Olemme samaa mieltä välittäjäportaan toiminnasta heikkoutena -- tämäkin rahoitusta mietittäessä tärkeä asia. Kirjallisuusviennissä ja sen kehittämisessä välittäjäporras on keskeisessä asemassa. Heikkous kulttuurialalla liittyy myös rahoitukseen: jatkuvan toiminnan turvaaminen on monille hankalaa, koska alalla painottuu projektirahoitus toiminta-avustusten sijaan. On tärkeää, että kun rahoitusmalleja uudistetaan, se ei saa uhata jo olemassa olevia instituutioita ja niiden toimintaa. Mainittu maahanmuuttajien "heikko näkyminen kulttuurielämässä" liittyy myös rahoitusmekanismeihin ja niiden puutteellisuuteen ei-kansalliskieliä puhuvien taiteilijoiden kohdalla. Kahtiajako "vakavan ja populaarin" kulttuurin välillä on käsitteellisesti hankala ja sillä operoiva diskurssi samaten. Lasten ja nuorten kohdalla myös eriarvoistumisen ja lukutaidon väliseen yhteyteen hyvä ja tärkeä kiinnittää huomiota ja miettiä keinoja.
      • Mediakulttuuriyhdistys m-cult ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Osio on kooste havaintoja ja väittämiä, ja kokonaisuutta leimaa melko välineellinen näkökulma taiteeseen ja kulttuuriin: toivotaan sote-yhteistyötä, kasvatusta, luovaa taloutta sekä välitettäviä sisältöjä, palveluja ja tuotteita. Samalla digitalisaatiosta puhutaan kulttuurille ulkoisena ilmiönä, kanavana sisällöille unohtaen esimerkiksi digitaalisen taiteen piirissä luodut innovaatiot sekä sen, että diginatiivit ovat keskuudessamme ja koodausta opitaan jo koulunpenkillä. Sisältöjen ja kanavien erottelu tulee siis hämärtymään (ja on monin osin jo hämärtynyt), kuten rajat taidealojen välillä.
      • AGMA Luovan talouden agentit ja managerit ry, Uusi-Rauva Kati
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • SWOT-analyysiin lisäykset/kommentit: - Vahvuudet: Kansainväliset verkostot ovat luovien ja kulttuurialojen elinehto. Ne ovat luonteeltaan kansainvälisiä kollegaverkostoja. Heikkoudet: - Välittäjätoiminnan kehitys: usealla luovalla alalla on pioneeritoimijoita, jotka ovat löytäneet markkinansa, mutta välittäjätoiminnan kansainväliset verkostot sekä kotimainen tunnettuus vaativat lisätoimenpiteitä. Uhat: - Pieni kieli- ja kulttuurialue, joka on uniikki ja eksottiinenkin, on myös mahdollisuus - Luovien alojen kaupallisen potentiaalin väheksyminen: ei nähdä luovien ja kulttuurialojen työllistämisen ja kasvun mahdollisuuksia tärkeinä muun elinkeino- ja kehittämistoiminnan osana
      • ICOM Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Muutosanalyysiin tulisi sisällyttää useampien tekijöiden tarkastelua, esim. PESTEL-mallin mukaan (political, economical, social, technical, ecological, legal). Lausunnolla oleva strategia käyt läpi lähinnä taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä. Teknologian kehittymisen mahdollisuuksiin kannattaisi pureutua digitalisaatio-mainintoja syvällisemmin. Miksi kuvauksessa on mainittu vain ruotsin kielen asema mutta saamen kieltä ei mainita? Suomen jatkuvasti kasvava monikielisyys kannattaisi käsitellä samassa yhteydessä. Seuraavan kahdeksan vuoden aikana, milloin strategian on tarkoitus olla voimassa, Suomi ja Eurooppa elävät yhä moninaisemmassa ja kansainvälisemmässä maailmassa. Maahanmuuttoa, diversiteettiä ja vähemmistökulttuurien tilannetta voisi käsitellä enemmän. Tiedon eksponentiaalinen lisääntyminen, kaiken visuaalistuminen ja toisaalta kansalaisten osallistumismahdollisuudet lisäävät tarvetta tiedon jäsentämiseen. Taide- ja kulttuurialan ammattilaiset ovat tässä paikallaan. Poliittinen analyysi on vähäistä. Kulttuuripolitiikka kietoutuu yhä enemmän muihin osa-alueisiin: koulutuskseen, sote-politiikkaan, , kaupunki- ja aluesuunnitteluun. Kulttuuria voi rahoittaa tulevaisuudesta myös näistä lähteistä, ei ainoastaan matkailutuloista. Kulttuuri palvelee jo nykyisin mainittuja yhteiskunnan osa.alueita. Suomalaisten museoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden resurssien pitää olla riittävät hyvät. Kulttuuripolitiikan pitää olla pitkäjänteistä. Osaamis- ja koulutustarpeiden muutoksiin pitää ottaa kantaa sekä tulevaisuuden visioissa että toimintasuunnitelmissa. Teknistyvässä ja monialaisessa toimintaympäristössä ei pärjää pelkillä museoaineilla. Toisaalta suomalainen museoalan osaaminen on käypä vientituote. Museoiden näkökulmasta kaivataan etenkin tekijänoikeus- ja tietosuojalainsäädännön pohdintaa. Museoalan toimijoita koskee myös valtava kirjo kansainvälisiä sopimuksia kansallisen ja EU-tason lainsäädännön lisäksi. Lisääntyykö vai vähentyykö lainsäädänto ja sopiminen? Kulttuuripolitiikkaan voi ensi yrittämällä olla vaikea keksiä ”kestävää kehitystä” syvällisempää sanottavaa ekologisesta ympäristöstä. Kulttuurin kuluttajat kiinnittävät niihin kuitenkin tulevaisuudessa yhä enemmän huomioita. Ympäristökysymykset vaikuttavat paitsi yhteiskunnan poliittisiin ja taloudellisiin realiteetteihin, myös käytännön tasolla museoihin, jotka tallentavat esim. luonnonperintöä ja rakennettua kullttuuriperintöä. Huomioita SWOT –analyysistä. Kaikkien SWOT- analyysissä mainittujen tekijöiden tulisi näkyä nykytila-analyysissä, missä kukin kohta pitäisi kuvata tarkemmin. SWOT-taulukossahan niistä esiintyy usein vain avainsanoja. Vahvuuksiin kuuluu myös museo- ja kirjastoammattilaisten korkea koulutustaso. Julkisen rahoituksen vähenemisen tulisi löytyä heikkouksien joukosta (nyt se on "vain" uhka) samoin kuin museoalan palkkataso. Mahdollisuuksiin myös sektorien ja alojen sisäisen yhteistyön lisääminen sen lisäksi että yhteistyö ylittäää eri alojen väliset rajat. Sellainen on myös kansalaisten ja eri sidosryhmien osallistuminen, jota erilaiset tekniset ratkaisut helpottavat käytännön tasolla. Uhka: vanhoihin kaavoihin juuttuminen, monialaisen osaamisen puute.
      • Taideyliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kommentteja: Kulttuuripalveluiden saatavuus Lähtökohdaksi tulisi ottaa se, että kulttuuriin ja taiteisiin osallistuminen sekä mahdollisuus ilmaista itseään vapaasti ovat kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen ja Suomen perustuslain turvaamia yksilön perusoikeuksia. Yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum on todennut, että "hyvän poliittisen järjestelmän tehtävänä on antaa kaikille ihmisille, mitä he tarvitsevat tullakseen kyvykkäiksi elämään rikasta ja kukoistavaa inhimillistä elämää." Se, että kaikille ihmisille – iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperäisyydestä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta – turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia, osallistua kulttuuriin ja ilmaista itseä, voidaan ymmärtää osaksi tällaista oikeudenmukaista politiikkaa. Taiteilijoiden työn arvostuksen ja työmarkkina-aseman parantamiseen ei ole nopeita ratkaisuja. Tulevaisuudessa yhä useammat taiteilijat työskentelevät taiteellisen toimintansa lisäksi erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joista osa sijoittuu erilaisille rajapinnoille ja hybrideihin ympäristöihin perinteisten taidealojen ulkopuolelle. Jotkut taiteilijat ovatkin nähneet tällaisissa hybrideissä asiantuntijatehtävissä kiinnostavia taiteen tekemisen ja itsensä työllistämisen mahdollisuuksia. Taiteen kentällä ja taidealan koulutuksissa vaikuttavat osittain vanhentuneet käsitykset taiteilijuudesta ylläpitävät asenneilmapiiriä, joka hankaloittaa uudenlaisten taidealan asiantuntijatehtävien (esim. taiteilija-kehittäjän ja kulttuurisen hyvinvointityön) kehittymistä. Taiteilijan ammatti-identiteetti on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuva konstruktio, jossa vaikuttavat muun muassa "taideyhteisön arvot, käyttäytymisnormit ja käsitykset taiteesta ja taiteilijuudesta, jotka ovat aina jonkinlaisessa suhteessa taiteen perinteisiin" (Lehikoinen 2014, 33). Taiteilijan työn uudet muodot voivat saada osakseen kovaa kritiikkiä, koska ne eivät välttämättä asetu myötäkarvaa taiteilijuutta koskevien historiallisten ja poliittisten käsitysten kanssa. Suomalaisen taidemaailman melko kapeassa ideologisessa ilmapiirissä ei ole yllättävää, että esimerkiksi yrittäjyydestä ei ole muodostunut "keskeistä taiteilijoiden työllistymisen muotoa" (Roiha, Rautiainen & Rensujeff 2015, 41). Taidealojen yhteisenä haasteena ehkä onkin opettaa nykyiset ja tulevat taiteilijat ymmärtämään meneillään olevaa taiteilijantyön murrosta sekä myös tarkastelemaan kriittisesti "taide- ja taiteilijakäsityksissä vaikuttavien katsomusten merkityksellisyyttä, ajankohtaisuutta ja relevanssia 2020-lukua lähestyvässä maailmassa" (Lehikoinen & Pässilä 2016, 23.). Työelämän muuttuminen itsensä työllistämistä edellyttävään suuntaan voi luoda taiteilijoista uuden paarialuokan, sillä taiteella on usein negatiiviset katteet, koska tuotteiden volyymit ovat niin pieniä ja niiden tuottamisen laadulliset vaatimukset vain kasvavat. Eri alojen yhteistyö voi edesauttaa uusien rahoitusmuotojen kehittymistä erityisesti markkinoinnin ja myynninedistämisen alueilla kaupallisella sektorilla. Taidealat tarvitsevat julkista ja yksityistä rahoitusta siksi, että taiteissa, kuten tieteissä, merkittävät uudet oivallukset syntyvät usein pitkäjänteisen kehittelyn myötä, riskejä kaihtamatta ja myös erehdysten kautta. Tällaiset luovat prosessit eivät ole mahdollisia ilman kestävää perusrahoitusta ja toimivaa infrastruktuuria. Rakentamisen, pukeutumisen ja kaupungin liikennesuunnittelun perusta ei juuri muutu, vaikka digisovelluksia ja -sisältöjä kehitetään. Sen sijaan uudet digisovellukset, -sisällöt ja –käyttöliittymät voivat radikaalisti ja nopeasti muuttaa kaupunkitilojen käyttöä (vrt. jo nyt flashmobi ja muut sosiaalisten medioiden kautta rekrytoidut tapahtumat; ravintolapäivä ja muut pop-up –tilaisuudet, geokätköilyn ja Pokemon Go:n aiheuttama uudenlainen kaupunkikäyttäytyminen jne.). On mitä ilmeisintä, että jotkut vielä tällä hetkellä varsin yksiaistiset taidekokemukset kääntyvät tulevaisuudessa useammilla aisteilla koettaviksi – esim. musiikkia voidaan jo nyt "kääntää" videoprojisointina näkyviksi väri-impulsseiksi. Vastaavasti kehollista liikettä voidaan muuntaa liikesensoreiden avulla ääni-impulsseiksi ja tämän idean ympärille on kehitetty yleisöjä osallistavia laitteita (sellainen löytyy esim. Musiikkitalosta Portossa, Portugalissa). Moniaistisuuden sijaan kannattaisi varmaan kuitenkin puhua monimediaisuudesta tai medioiden välisestä "kääntämisestä." Älykotien vastarintana on analogiset palvelut, joiden arvostus noussee uudestaan, esim. kahviautomaateista siirrytään uudestaan kohti ihmisen valmistamaa kahvia. Vaikka yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille, synnyttää se myös pirstaleista kysyntää, johon on taloudellisesti vaikeampaa vastata. Kulttuuri popularisoituu, mutta myös populaari pirstoutuu - enää ei synny Beatlesin kaltaisia kaikkia koskettavia elämysalueita. Näin taide ja populaari vaativat molemmat asiantuntijuutta. Erityisten osakulttuurien menestyminen on suurelta osin kiinni rahoituksesta, joka hyväksyy pienet erityiset tarpeet laadulliseksi menestystekijäksi. Pirstaleisessa kuluttamisen kulttuurissa yksittäisen tapahtuman taloudellinen menestys vaikeutuu. Taiteen tuen täytyy muuttua määrällisistä mittareista kohti laadullista arviointia. Vaikka taidetta tehdään ja kulttuuria tuotetaan yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta, sen tuotoksia tulkitaan edelleen monissa erilaisissa kansallisissa ja kulttuurisissa kehyksissä. Suomalainen taide voi ihastuttaa omaleimaisuudellaan. Eriarvoistuminen voi synnyttää taide-/elitismivihaa. Kyse ei ole vain eriarvoistumisesta tai edellä mainitusta kulttuuri- ja taidetarjonnan pirstaloitumisesta vaan paljon laajemmasta meneillään olevasta kulttuuriromahduksesta. Yhdysvaltalaisen kulttuuritutkijan Scott TImbergin (2016) mukaan USA:ssa eletään keskellä monimutkaista yhteiskunnallista murrosta, jossa nivoutuvat yhteen informaatioteknologian ja globaalin markkinatalouden synnyttämät muutokset, modernismin päättyminen, kulttuurin demystifisointi ja taidekritiikin alennustila. Tämä kaikki yhdessä on rapauttanut yhtenäisen keskiluokkaisen maun (ns. middlebrow), johon on liittynyt halu oppia uutta sivistyksen itsensä vuoksi. Julkkispalvonta, itsetehostus, kuluttaminen ja kilpailumentaliteetti (ns. winner-takes-all) ovat korvanneet suuren keskiluokan kiinnostuksen taiteisiin samalla kun taistelu pärjäämisestä on korvannut halun sivistää itseä. (Timberg 2016.) Onkin vaan ajan kysymys, milloin myös Suomessa käy näin, jos nykyinen politiikka saa jatkua. Kansakunnan taide- ja kulttuuriosaamisen rapautuminen on keskeinen haaste, koska ilman ymmärrystä ei ole arvostusta ja ilman arvostusta taiteen ja kulttuurin julkinen rahoitus on uhattuna. Kun ymmärrys taiteen merkityksellisyydestä unohtuu, uhkana myös on, että taiteisiin aletaan kohdistaa yhä enemmän taiteen ulkopuolisia tehokkuus- ja tulosvaatimuksia. Taiteisiin kohdistuva elitismiviha on ymmärrettävää, jos taide näyttäytyy sosiaalisesta todellisuudesta irrallaan olevana saarekkeena eikä asetu aidosti vuorovaikutteiseen dialogisuhteeseen muun maailman kanssa. Koulun taidekasvatuksen ja taiteen perusopetuksen rooleja taiteisiin ja kulttuuriin liittyvän yleissivistyksen antajina pitää vahvistaa, jotta ymmärrys taiteen ja kulttuurin merkityksestä ja arvosta säilyy vahvana kansalaisilla. Kuitenkin myös taidealalla tarvitaan asianmukaista itsekritiikkiä ja uutta osaamista ja kaikkien demografisten ryhmien taiteisiin ja kulttuuriin osallistumisen vahvistamiseksi.
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • -
      • Sirkuksen tiedotuskeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kansainvälisyys jää näkemyksessä vähäiselle huomiolle. Liikkuvuuden ja kansainvälisen yhteistyön merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään. Verkostomainen toiminta ja osaamisen kehittäminen ovat entistä merkittävämmässä roolissa esimerkiksi kulttuuriviennissä, jonka keskeisinä toimijoina pienten esittävän taiteen ryhmittymien (kuten nykysirkus on jo osoittanut) kulttuuriviennillä on taloudellisessakin mielessä merkitystä. SWOT-analyysi on kiinnostava mutta puutteellinen. Yhä kiihtyvässä tahdissa kansainvälistyvä taidekenttämme ja liikkuvuuden eri tasot on nähtävä vahvoina mahdollisuuksina. Toisaalta tämänhetkiset liikkuvuuden ja kansainväliset vuorovaikutuksen rakenteelliset heikkoudet puuttuvat analyysistä. Lisäksi nykyisenkaltainen hankkeisiin pakottava rahoitusrakenne on heikkous, joka synnyttää lyhytjänteistä toimintaa ja estää hyvien toimintatapojen juurruttamisen.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Valtion tehtävät ja tavoitteet kulttuuripolitiikassa liittyvät luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseen yhteiskunnassa. Kulttuuripolitiikan strategiassa ja siinä kuvatuissa toimintaympäristömuutoksissa sivutaan vain kevyesti käynnissä olevaa aluehallintouudistusta. Sen myötä itsehallintomaakuntien tehtävinä on tulevaisuudessa muun muassa maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan edistäminen. Kulttuuripolitiikan strategian täytäntöönpanossa maakunnilla tulee olemaan suuri rooli yhteistyössä ja kumppaneina valtion ja kuntien kanssa. Kunnilla on jatkossa vastuu muun muassa osaamisen ja sivistyksen edistämisestä ja kulttuuri- ja muista vapaa-ajanpalveluista. Erityisesti Etelä-Savossa, vapaa-ajan asutuksen ykkösmaakunnassa, kulttuuri ja sen saatavuus on vahva vetovoima- ja viihtyvyystekijä. Kulttuurin ja taiteen saatavuus ja saavutettavuus ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä maakuntien elinvoimaa ja hyvinvointia. Maakuntauudistuksen ja maakuntien aseman vahvistamisen mukaisesti kulttuuripolitiikan strategian ja sen tulevaisuudenkuvan tulisi olla mahdollistava, alueiden tasapuoliseen kohteluun pyrkivä ja alueelliset eroavuudet huomioiva. Kulttuuripolitiikan strategian täytäntöönpanossa maakunnilla tulee olemaan merkittävä rooli yhteistyössä ja kumppaneina valtion ja kuntien kanssa. Maakunnille tuleekin antaa itsenäisen toiminnan mahdollisuus ja mm. taidehallinnon keskittäminen on purettava.
      • Suomen elokuvasäätiö sr.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Hallinnonalojen välisen yhteistyön tarve korostuu jatkossa hallinnonalojen eri tasoilla, mutta tämä ei johdu yksinomaan vaikeasta taloustilanteesta, vaan myös uusiutuvista toimintakulttuureista ja tavoista organisoitua globalisoituvassa maailmassa – jälleen kerran digitalisaatio toimii tässä yhtenä kirittäjistä. Digitaalisen kehityksen myötä on helpompaa sekä taloudellisesti mahdollista huomioida erityisryhmien tarpeet paremmin taiteessa ja sen tavoitettavuudessa. Sama koskee myös kielivähemmistöjä yleisesti, ei vain ruotsinkielisiä. Kansalaiset tuottavat ja jakavat itse tuottamiaan mediasisältöjä; erilaisten media- ja kulttuuristen sisältöjen helpon saatavuuden vuoksi sisältöä on saatavilla ”liikaa” pelkästään jo ammattimaisten sisällön tuottajien toimesta maailmanlaajuisesti. Tällöin sisällön kokijan näkökulmasta on vaikea löytää kuluttajalle relevantteja teoksia ja tarve erilaisille sisällön ”portinvartijoille” (so. sisällön valinta tai toimittaminen) säilyy. Vertaissuosittelu yksittäisenä löytämisen keinona vahvistaa ”yhdenmielisten yhteisöjen” syntymistä sekä yhteiskunnallisen keskustelun polarisointia. Ajatus siitä, että ”kaikki tuottavat sisältöjä” johtaa helposti siihen, ettei sisällöistä tarvitse maksaa kenellekään. Kuitenkin talouden näkökulmasta katsottuna luovan työn tekemiselle on oleellista, että tekijänoikeudet ovat turvassa; kaikessa taiteessa tekijänoikeus on se, mikä syntyy. Uhkatekijä on se, että tekijänoikeuksien myynti ja siirto eivät systeeminä toimi tai että ne vuotavat ulkomaille. Tekijänoikeuden tulee olla vahva ja oikeuksista sopiminen selkeää. Tämän tukeminen on keskeistä sille, miten luovaan talouteen syntyy terve ekonomia. Tekijänoikeudet ja ansaintamahdollisuudet tulee turvata lainsäädäntöä kehittämällä sekä tukemalla laillisen saatavuuden mekanismien kehittämistä ja toimimalla aktiivisesti piratismin vastaisessa työssä. On hyvä, että taiteen tekeminen on otettu strategialuonnoksessa esiin ammattina ja koulutuksena. Taiteen ja kulttuurin arvostuksen perusta on laajassa sekä valistuneessa harrastajapohjassa, joka sekä luo pohjaa uusille ammattimaisille osaajille että osaltaan luo kysyntää ammattimaiselle osaamiselle. Tätäkin taustaa vasten on tärkeää, että taide- ja kulttuurikasvatus edistyy ja että valtiovalta panostaa koulujen resursseihin riittävästi ko. kasvatuksen mahdollistamiseksi.
      • Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kansallisen kulttuuritarjontamme monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen edellyttää vahvaa kulttuurituotannon klusteria. Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden tulee olla ylivoimaisia kotimarkkinoillaan ja kilpailukykyisiä eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Kansallisesti tulisi vahvistaa kotimaisten luovien ja kulttuurialojen toiminnan ja kasvun edellytyksiä mm. helpottamalla rahoitusta, järkeistämällä verotusta ja lisäämällä ammattimaisuuden astetta. EU-tasolla Suomen tulee korostaa kulttuuridiversiteetin merkitystä ja tavoitella siihen tukeutuvia kotimarkkinoitamme vahvistavia toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi suomalaisten luovien ja kulttuurialojen mahdollisuus hyödyntää EU:n rahoitusohjelmia, yritysten verkostoitumisen edistäminen, Suomeen suuntautuvien investointien lisääminen sekä erilaiset vienninedistämistoimet. Vahvat ja innovatiiviset kotimarkkinat luovat vientipotentiaalia, jonka hyödyntämisessä julkisen vallan toimet, kuten Team Finland -hanke, ovat ensiarvoisen tärkeitä. EU:n komission 14.9.2016 julkaiseman direktiiviehdotuksen yhtenä tavoitteena on oikaista digitaalisten markkinoiden vääristymä, joka suosii internetin alustapalveluita (ns. value gap). Monet alustapalvelut houkuttelevat kuluttajia ja hankkivat tuloja tarjoamalla pääsyn luoviin sisältöihin. Tällöin ne kilpailevat samoista kuluttajista ja tuotoista sellaisten palveluiden kanssa, jotka ovat sopineet aineistojen käytöstä tekijänoikeuden haltijoiden kanssa. Toisin kuin lisensioidut palvelut, alustapalvelut eivät maksa hyödyntämiensä teosten tekijöille mitään tai maksavat heille liian vähän. Direktiiviehdotus pyrkii korjaamaan tämän ongelman. Kansallisen etumme mukaista on, että suomalaisia luovien alojen tuotteita ei käytetä internetin palveluissa ilman asianmukaisia korvauksia. Suomen tulee tukea komission ehdotusta, jonka tavoitteena on edistää reilun kaupankäynnin edellytyksiä internet-ympäristössä sekä turvata teosten tekijöille oikeudenmukaiset korvaukset heidän teostensa käytöstä.
      • Nuoren Voiman Liitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tässä huonoksi koetussa taloustilanteessa ei kannata leikata kulttuuripalveluista. Kulttuurista ja taiteesta ei ole leikattavissa ilman että vahingoitetaan joko kulttuuriperintöä tai kulttuurin ja taiteen kehitystä. Kenellekään toiselle maalle suomalainen taide ei ole yhtä tärkeää kuin Suomelle. Tekstissä mainittu korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin sekoittuminen on tapahtunut jo. Kuka tahansa voi jatkossakin tuottaa itse esimerkiksi mediasisältöjä erilaisille alustoille, mutta se vain korostaa ammattimaisen kulttuurintuotannon ja taiteen tekemisen merkitystä. Koulutuksella on jatkossakin suuri merkitys, vaikka itseoppineet tekijät saisivatkin entistä enemmän jalansijaa. Erityisen merkittävää olisi Nuoren Voiman Liiton mielestä nostaa kirjoittamisen opiskelu tasavertaiseksi muiden taidemuotojen rinnalle. Perustulon mahdollinen toteutuminen tulevaisuudessa on liian epävarmaa, jotta sitä relevantisti voisi ottaa osaksi taiteilijan toimeentulo-ongelmiin. Niihin pitää puuttua nyt. Ja jos rahoituksen vähetessä pääsylippujen ja taideteosten hintaa on korotettava, niin miten turvataan strategian seuraava tavoite: Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet. Miltei kaikki taiteilijoista ovat jo itsensä työllistäjiä, mutta kulttuurialan yrittäjyyden pitää olla vapaaehtoista, ei pakon sanelemaa. Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien kulttuuripalveluiden kysyntä kasvaa: Kulttuuriharrastukset lisäävät tunnetusti hyvinvointia, mutta sisältöjä ei pitäisi rajoittaa sen kautta. Kulttuurin hyvinvointia tuottavia vaikutuksia edistetään parhaiten siten, että taataan kulttuurikentälle edellytykset toimia sekä kaikkien väestöryhmien pääsy sekä kokemaan että harrastamaan kulttuuria. Mitä tarkoittaa elämyksellinen kulttuuripalvelu, eikö kulttuurin ytimessä ole aina elämyksellisyys? Pelialan menestys on nykyhetkeä, kymmenen vuoden aikajänteellä menestyjä voi olla aivan joku toinen. Tärkeintä tulevaisuudessa on taata korkeakouluille hyvät mahdollisuudet tehdä tiedettä ja muodostaa yhteisöjä, jotta innovaatiot voivat syntyä. Jotta kulttuuri-innovaatioita voi syntyä, täytyy myös kenttää tukea ja rahoittaa – ja huomioitava on myös se, että vanhatkin toimijat voivat synnyttää uutta.
      • Valokuvataitelijoiden liitto ry, Pimenoff Ida
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristömuutoksiset kulttuurin toimialalla -otsikoidun osan ensimmäisessä kappaleessa olisi syytä korostaa kulttuurisen vuoropuhelun lisäksi myös kasvavaa tarvetta taiteen ja ilmaisunvapauden turvaamiseen. Taiteen ja ilmaisunvapaus on yksi terveen, demokraattisen yhteiskunnan peruskiviä. Niinliioin kulttuuripolitiikan SWOT-analyysissa ei luonnoksessa lainkaan mainita uhkien joukossa taiteen, sanan- ja ilmaisunvapauden kaventumista kasvavan poliittisen ohjauksen seurauksena. Kuitenkin yhteiskunnassamme, ja muissa EU-maissa, näyttäisi (mm. Migri -uutisointi HS 4.9.2016.) olevan vallalla tendenssi, jonka mukaan virkamiehiin kohdistuva poliittinen ohjaus on lisääntymässä – ei vähenemässä. Äärimmilleen vietynä tämä kehitys uhkaa kansalaisten perusoikeuksia. Kulttuuripolitiikan tapauksessa aivan erityisesti taiteen ja ilmaisun vapautta. Koemme tärkeäksi että taiteen ja ilmaisun vapauden turvaaminen kirjataan kulttuuripolitiikan strategiaan, samoin kuin kasvavan poliittisen ohjauksen näille vapauksille muodostama uhka.
      • Koulukino - Skolbio ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • On.
      • Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys on perusteltu, mutta näemme tarvetta täydentää näkemystä muutamien keskeisiksi hahmottamiemme toimintaympäristön muutosten teemojen osalta: 1) Taiteelle saavutettavuutta myös yksityiseltä sektorilta Vastakkainasettelu vakavaan kulttuuriin ja viihteeseen tuntuu vanhanaikaiselta ja vakavan kulttuurin käsite vieraalta. Tärkeämpää olisi mahdollistaa laadukkaan sisällön luominen sellaisissakin tilanteissa, joissa sisältöä ei pystytä kaupallistamaan kannattavalla tavalla, mutta sille nähdään aito tarve ja paikka osana suomalaista kulttuuria. Taiteen saavutettavuutta lisätään tarjoamalla taiteilijoille työtilaisuuksia sekä julkisella että myös yksityisellä sektorilla. Taide ja muotoilu rakentavat ja tukevat toimivaa arkea. Monialainen yhteistyö ja taiteen välinearvojen hyödyntäminen on erinomainen asia kunhan se ei samalla syö itseisarvoisen taiteen tekemisen mahdollisuuksia tai julkista rahoitusta. Taiteen rahoitusjärjestelmä tulee uudistaa niin että se mahdollistaa luovien tekijöiden ja taiteilijoiden kestävän ja kannattavan ansaintalogiikan myös yksityisillä markkinoilla. 2) Perustulo ei yksin ratkaise taiteilijoiden työmarkkina-aseman haasteita Taide- ja muotoilualoilla niin kutsutut epätyypilliset työsuhteet ovat jo pitkään olleet hyvinkin tyypillisiä. Ilmiö yleistyy muillakin toimialoilla, mutta yksinyrittäjillä on haasteensa sosiaaliturvajärjestelmässä. Itsensä työllistäjien ja freelancereiden sosiaaliturva ja verotus on saatettava tasa-arvoiseksi palkkatyötä tekeviin verrattuna. Taiteilijan tulokertymän vuosittaisen vaihtelevuus tulee ottaa huomioon ja luoda verotusta ja sosiaaliturvaa koskeva tasausjärjestelmä kuten urheilijoilla. Perustulo ratkaisisi onnistuneessa muodossa toteutuessaan varmasti osan haasteista, mutta taiteilijoiden työmarkkina-aseman kokonaisvaltaiseksi pelastajaksi se ei näkemyksemme mukaan yksin riitä. Lisäksi luovan alan tekijöiden toimintaedellytyksiä yksityisillä markkinoilla tulee parantaa. Taideammattilaisen asema työmarkkinoilla voi vaihdella työntekijästä yrittäjäksi eri toimeksiantosuhteissa. Tätä tilannetta nykyinen järjestelmä ei täysin tunnista ja tue. Työelämän eri roolien vaihtelevuus ei saa aiheuttaa kannustinloukkuja tai esteitä työllistymiselle. Luovan alan tekijöiden osaamista on syytä pyrkiä syventämään esimerkiksi yrittäjä- ja täydennyskoulutuksen muodossa ja haastaa ammatti-identiteettiä laajemmaksi esimerkiksi taidealan konsultti- tai koulutustehtäviin, alan ammattimaisten pelisääntöjen, kohtuullisten palkkiotasojen ja sopimuskäytäntöjen haltuunottoa ja paremman laadullisen työllisyysprosentin takaavaa koulutuspolitiikkaa. Koulutettujen taiteilijoiden ja muotoilijoiden ammattitaito on jo pitkään ollut taidetta ja muotoilua harrastavien kulmakivi mm. kansalaisopistojen kursseilla. Osaaminen valuu ammattilaisilta harrastajille. Alueellinen eriarvoistuminen kulttuuripalveluiden suhteen saattaa johtaa myös taiteilijoiden eri arvoiseen kohteluun. Olisi tärkeää pystyä luomaan esimerkiksi näyttelypalkkiokäytäntöjen osalta yhtenäiset ja tasapuoliset pelisäännöt. 3) Luovan talouden kehityssuunnat: digitalisaatio ja palveluistuminen Luovat alat ovat globaalin arvonmuodostuksen keskiössä, ja luovaa alaa kehittämällä saadaan tulevaisuudessa suurempi osuus arvoketjusta Suomeen. Luovan talouden digitalisoituminen ja palveluistuminen on syytä huomioida ilmiönä ja mahdollisuutena. Taiteilija voi myydä teosten lisäksi vaikka konsultti- tai koulutuspalveluita sekä muotoilutuotteiden lisäksi monenlaisia muotoiluajattelua vaativia suunnittelupalveluita. Taidemarkkinoiden avaaminen yksityiselle sektorille lisää samalla taiteen saavutettavuutta. Osaamisintensiivisten alojen tarjoamilla palveluilla on merkittävä potentiaali aineettoman arvon muodostajina asiakasyrityksille muillakin toimialoilla. Näkökulmanvaihdokseen tuotteista ja teoksista palveluihin tarvittaisiinkin useilla luovilla aloilla tukea. Digitalisaatiokehitys ja palvelujen tuottaminen avaavat monia mahdollisuuksia, mutta niihin sisältyy myös eriarvoistumisen uhka erityisesti immateriaalioikeudellisen suojan näkökulmasta. Nykypäivänä muotoilu on yhä enemmän sidoksissa digitaaliseen ympäristöön ja palvelukonsepteihin, joiden suunnittelu voi tarkoittaa hyvinkin pitkälle menevää luovuutta ja monimuotoisten resurssien käyttöä. Tekijänoikeuslain lähtökohtana on oikeus määrätä teoksensa hyväksikäytöstä, minkä katsotaan kannustavan luovaan toimintaa. Yleisesti ottaen katsotaan, että kulttuurihyödykkeiden tuotannon ja saatavuuden edellytysten turvaaminen luo pohjaa kansalliselle kulttuurille ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Immateriaalioikeudelliset suojamuodot eivät nykymuodossaan tarjoa aina riittävää suojaa luovalle tekijälle, kun kyseessä on esimerkiksi palvelutuotanto, vaan kilpailijat pääsevät perusteettomasti hyötymään tehdyn työn tuloksista. 4) Luovat alat julkisen sektorin palveluksessa Muotoilun ja taiteen hyödyntäminen kunnissa ja julkisten palvelujentarjoajien piirissä on Suomessa vielä alkutekijöissään. Julkinen taide on tärkeä keino tuoda kulttuuria saavutettavasti kaupunkiympäristöön. Muotoilun yhteissuunnittelun menetelmien avulla voidaan osallistaa ja sitouttaa kansalaisia ja kuntalaisia mukaan suunnittelemaan heitä koskevia palveluita ja tiloja. Visualisointi on hyvä keino tehdä vaikeasti hahmotettavaa tietoa ymmärrettäväksi. Luovia aloja hyödynnetään kansainvälisesti laajasti julkisen sektorin ja esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen uudistamisessa käyttäjä- ja tarvelähtöisemmiksi. Erityisesti Iso-Britannia ja Tanska hyödyntävät muotoilun käyttäjälähtöisen kehittämisen menetelmiä uudistamistyössä. Taiteen prosenttiperiaatetta rakennetussa ympäristössä on syytä edistää niin, että kunnat ohjaavat julkisten rakennushankkeidensa investointikuluista yhden prosentin taidehankintoihin rakennetun ympäristön laadun parantamiseksi. Taiteen ja hyvin suunnitellun ympäristön vaikutuksia ja hyötyä pitää arvioida myös pitkällä aikajanalla. On pohdittava mitä hyötyjä taiteesta koituu nyt ja mikä vaikutus on vaikkapa sadan vuoden päästä. Nykyiset taiteen kustannukset eivät heijasta taiteen arvoa ja hyötyjä pitkällä tähtäimellä. Julkisten hankintojen on mahdollistettava pienempien toimijoiden ja luovien tekijöiden osallistuminen kilpailutuksiin. Neuvottelulliset hankintamenettelyt soveltuvat muotoilualalle, sillä ne tukee vuorovaikutusta tilaajan ja luovan tekijän välillä. Vuorovaikutus osana hankintoja tukee uuden tiedon ja toimintamallien saamista julkiselle sektorille. Luovien alojen tekijöiden työmahdollisuuksia julkisen sektorin muotoilu- ja taidehankinnoissa on syytä tukea. Heidän ammattiosaamistaan voidaan käyttää hankintojen ja projektien johtamisessa ja konsultoimisessa. Alan tekijöiden verkostoituminen tilaajien kanssa on tärkeää. Muotoilu- ja taidehankintojen erityispiirteisiin liittyvää osaamista tulee lisätä, jotta hankinnat ovat tehokkaita, tuloksellisia sekä vastaavat niille asetettuihin tavoitteisiin sekä ovat hyvien hankintakäytäntöjen mukaan toteutettuja. Muotoilu- ja taidehankinnoissa usein ongelmana on ilmaisen työn vaatiminen tai hankintamenettelyjen soveltumattomuus kyseiseen hankinnan kohteeseen.
      • Satakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Satakuntaliitto korostaa sitä, että strategian tulee vielä vahvemmin ennakoida tulevan maakuntauudistuksen vaikutuksia kulttuuripolitiikan osalta. Tässä vaiheessa ei ole vielä täysin selvillä maakuntien tehtäväkokonaisuus kulttuuria koskevassa työssä. Kuntien tehtäväkenttä muuttuu ja parhaimmillaan antaa tilaa uudenlaiselle alueensa hyvinvoinnin edistämiselle, jossa kulttuuri voi muodostaa tärkeän osan. Tämä haastaa pohtimaan uudenlaisia paikallisia kumppanuuksia ja yhteistyötä, sillä kunnille ei kuitenkaan suunnattane lisäresursseja palvelujen tuottamiseen. Yritysten ja kolmannen sektorin osaaminen ja toiminta tulee vahvemmin tunnistaa osana kulttuuripalvelujen kokonaisuutta. Tärkeää on se, että kulttuuripalvelut nähdään laajemmin asukkaiden osallisuutta ja hyvinvointia lisäävinä palveluina. Yhteistyön tulee ulottua siis uusissa maakunnissa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen puolelle. Kulttuuripalvelujen tulee lisäksi tulevaisuudessakin olla saavutettavissa myös maaseudulla, ei vain kaupungeissa. Kulttuurialoille uusia mahdollisuuksia tuo mm. digitalisaatiokehitys sekä monikulttuurisuus sekä uudenlaiset yhteistyömuodot toimijoiden ja hallinnonalojen välillä. Kulttuuripalvelujen tuottajien tulee myös huomioida toimintaympäristön muutokset työssään ja tuottamissaan sisällöissä. Myös kulttuurimatkailussa on kasvupotentiaalia. Satakuntaliitto korostaa toimintaympäristön muutoksiin liittyen myös kulttuuri- ja luovien alojen laadukkaan ja aikaa seuraavan koulutuksen merkitystä eri koulutusasteilla. Satakuntaliitto toteaa, että ”nationalismi”-käsitteen käyttäminen strategialuonnoksessa näin vahvasti ja negatiivisessa merkityksessä on hämmentävää. Kulttuurin mahdollisuudet tulisikin nähdä lähinnä yhteen sovittavina monikulttuuristuvassa ja kansainvälistyvässä yhteiskunnassa ilman vastakkainasetteluja.
      • Lukukeskus-Läscentrum ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristön muutoksia on kuvattu kattavasti mutta siinä voisi olla enemmän johdonmukaisuutta ja kokonaisnäkemystä. Epäselväksi jäi seuraava kappale: "Eriarvoistumiskehityksen vuoksi kulttuurin julkisen tuen sosioekonomista kohdentumista kyseenalaistetaan. Kulttuuriin vähän osallistuvien osallistaminen sekä taide- ja kulttuuriharrastamisen ja -osallistumisen kustannusten kurissa pitäminen pysyvät tärkeinä tavoitteina." On selvää, että eriarvoistuminen yhteiskunnassa lisääntyy varsinkin nuorempien sukupolvien kohdalla. Tilannetta voi perustella monella tavalla mutta varsinkin kulttuuriin liittyen pitäisi kiinnittää huomiota Pisa-tutkimuksen tuloksiin, jossa lukutaidon ja osaamisen väliset erot ovat kasvaneet eri sosio-ekonomisesta taustoista tulevien lasten ja nuorten välillä huomattavasti viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana. Samalla motivaatio ja mahdollisuuden kulttuuripalvelujen (esim. kirjastojen ) käyttämiseksi vähenevät jatkuvasti. Heikkoja lukijoita ei kiinnosta tarinat, olivatpa ne tekstin, kuvan tai puheen muodossa. On kasvamassa kokonaisia sukupolvia, joiden kiinnostus kulttuuria kohtaan vähenee. Samalla juuri kulttuurin avulla heidät voisi saada osallistuviksi ja luoviksi ihmisiksi riippumatta heidän taustastaan. Tämä tuottaa ilman muuta kustannuksia mutta todennäköisesti hyödyt, mitä siitä saadaan ovat moninkertaisesti suuremmat. Viimeinen PISA-huippuikäluokka jätti peruskoulun 2000-luvun alussa. Tasa-arvoinen kehitys näyttää katkenneen 1987 syntyneisiin. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutki asiaa, ilmeni että heistä 53 prosentilla on ollut mielenterveysongelmia. Aiemmilla ikäluokilla luku on 29. Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu heistä 10 000:lta. Tutkimusten mukaan huono-osaisuudesta on tullut periytyvää, ja 1990-luvun laman lapsista kadotettu sukupolvi, joka elää kurjuuden kierteessä. Tätä kehitystä ei voi jättää huomiotta myöskään kulttuuripolitiikassa.
      • Suomen Säveltäjät ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • On tärkeää, että kulttuurin keinoin tuetaan kaikenlaista kestävää kehitystä, niin ympäristö- kuin kulttuuripoliittista. Suomessa olevat järjestelmät tukevat hyvin ulkomailta tulevia taiteilijoita tai taiteen opiskelijoita, joilla on samat mahdollisuudet toimia omalla alallaan kuin kantaväestöllä. Apuraha- ja tukijärjestelmät on tarkoitettu kaikille, samoin koulutusmahdollisuudet. Tätä pidämme tärkeänä myös jatkossa. Emme jaa täysin tehdyn SWOT-analyysin näkemystä siitä, että maahanmuuttajat näkyvät heikosti kulttuurielämässä. Suomessa on kaikilla taiteen aloilla merkittäviä eturivin taiteilijoita, jotka ovat maahanmuuttajia. Jännitteet ns. korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välillä varmasti säilyvät ja mahdollisesti polarisoituvatkin. Jännitteet eivät kuitenkaan johdu pelkästään rahoituksesta. Kulttuurin eri alueilla on erilaisia tarpeita ja erilaisia arvostuksen mittareita, joiden yhteensovittaminen on lähtökohtaisesti hankalaa. Eri ilmaisumuotojen välinen jännite on luonnollinen osa tervettä ja moniäänistä kulttuurielämää. Taidemuotojen välistä vastakkainasettelua ei pidä kärjistää, mutta sen merkitystä kulttuurielämälle ei kannata liioitellakaan. Rahoituksen rajallisuus on aina ollut ongelma eikä se poistune. Nykyinen toimintamalli, jossa karkeasti jakaen TEM ja/tai TEKES tukevat potentiaalisia kaupallisia menestyjiä ja OKM valtion taidepääomaa ei ole huono. Taiteilijoiden koulutus- ja osaamistaso on sekä vahvuus että heikkous. Koulutusta on paljon, mutta se ei kaikilta osin johda sellaiseen osaamistasoon, joka tarjoaisi työtilaisuuksia tai mahdollistaisi edes kohtuullisen toimeentulon.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Myös kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutokset ovat perusteltuja ja nostavat esiin tärkeitä teemoja, kuten monimuotoisuus, eriarvoistuminen, kaupungistuminen, digitalisaatio jne. Demografista kehitystä, erityisesti väestön ikääntymistä ja sen merkitystä taidekentän näkökulmasta, olisi voinut käsitellä laajemmin tässä yhteydessä. Taide ja kulttuuri ovat myös merkittävä eri väestöryhmien välistä vuorovaikutusta lisäävä kenttä jota voidaan hyödyntää hyviä väestösuhteista edistävässä politiikassa. Taiteen merkitystä yhteiskunnalliseen ilmapiirin (asenteet, vuorovaikutus jne.) voisi tarkastella toimintaympäristömuutoksia koskevassa osiossa.
      • Taiteen perusopetusliitto TPO ry, Hietala Anumari
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Taiteen perusopetusliitto katsoo, että toimintaympäristömuutoksista vuoteen 2025 on perusteltu. Ehdotamme kuitenkin lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten kohdalla palvelun laadukkuuden sekä taiteiden välisen tasa-arvon esiin tuomista: ”Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista ja osaamista. Kaikkien ikäryhmien kohdalla tarvitaan rakenteita, jotka varmistavat hallinnonalarajojen yli menevän panostuksen [täydennys:] laadukkaiden palveluiden tuottamiseen ja rahoittamiseen. [täydennys:] Rakenteita tulee vahvistaa erityisesti niillä taiteenaloilla, joilla harrastamisen ja opetuksen tukijärjestelmät ovat kehittymättömät.”
      • Music Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kansainvälinen konteksti jää vähälle huomiolle. Maantieteellisten rajojen merkitys pienenee digitalisoituvassa maailmassa, mikä avaa mahdollisuuksia suomalaisille kulttuuritoimijoille. Samalla on huomioitava, että liikkuvuuden ja kansainvälisen vuorovaikutuksen merkitys tuskin tulee pienenemään. Sekä taiteilijoiden että taustavaikuttajien on edelleen luotava ja ylläpidettävä verkostojaan, liikuttava maailmalla ja oltava aktiivisessa dialogissa verkostonsa kanssa. Aineettomien oikeuksien omistamisen ja hallinnoinnin merkitys kasvaa. Kotimaisen kulttuurialan infrastruktuurin kehittämiseen panostaminen on tärkeää, jotta suomalaisilla toimijoilla on mahdollisuudet investoida luovien sisältöjen kehittämiseen ja levittämiseen luovuttamatta oikeuksia ulkomaille. Investointikyky, osaaminen ja kansainväliset verkostot yhdessä ovat edellytys sille, että suomalaisen kulttuurialan ekosysteemi kehittyy ja voi nousta merkittäväksi osaksi eurooppalaista ja kansainvälistä kulttuurikenttää ja -taloutta.
      • Turun kaupunki, Vapaa-aikatoimiala
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuurin alueellinen ja sosioekonominen saatavuus ja saavutettavuus tulisi ottaa merkittävämmin osaksi strategiaa. Miten kulttuuri on maantieteellisesti, taloudellisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti saatavilla ja saavutettavaa Suomessa vuonna 2025, ja miten tähän tavoitteeseen päästään? Millä tavoin tunnistetaan esteitä ja miten niihin puututaan. Miten varmistaa esimerkiksi kulttuurin saavutettavuus toisaalta maan haja-asutusalueilla, toisaalta kaupunkien eriytyvillä asuinalueilla? Mikä rooli esimerkiksi julkisrahoitteisilla kulttuuri-instituutioilla voisi olla siinä, että kulttuurityötä tehtäisiin tulevaisuudessa entistä enemmän ja syvemmin uusissa ja erilaisissa paikoissa, erilaiset yleisökohderyhmät ja kokijat huomioon ottaen? Strategiassa puhutaan nationalismista kielteiseen sävyyn. Sen sijaan voisi puhua enemminkin laajemmin yhteiskunnan polarisoitumisesta. Kansakunta polarisoituu sekä hyvinvoinnin että osaamisen ja sivistyksen kannalta, ja tämän vuoksi tulisi ottaa voimakkaammin kantaa kulttuurisen osaamisen näkökulmasta, esim. medialukutaito.
      • Suomen Benelux-instituutti
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys toimintaympäristön muutoksista vuoteen 2025 mennessä on monilta osin perusteltu ja kattava, mutta joidenkin jo nähtävillä olevien muutossuuntien parempi huomioiminen olisi tärkeää kokonaiskuvan hahmottamisessa. 1. Visiossa mainitaan globalisoituva maailma, mutta muutoin kansainvälisen vuorovaikutuksen yhä kiihtyvä lisääntyminen on jäänyt vahingossa pois. Pidämme kansainvälisyysnäkökulman ja eurooppalaisen kontekstin esiintuomista tässä kohden ensiarvoisena. Talouden näkövinkkelistä asiaa tarkastellessa, isojen vientiyritysten ohella yhä suurempi osa viennistä tulee olemaan pienten ja keskisuurten toimijoiden suoraa, leveällä rintamalla ei-keskitetysti toteuttamaa vientiä. Näin myös taiteen ja kulttuurin saralla. Tämä muuttuva, pirstaloituva globaali toimintakenttä tarvitsee uudenlaisia rakenteita ja taustatukea suomalaiselta yhteiskunnalta ja taidepolitiikalta. 2. Sumuisen tulevaisuuden hahmottamisessa älyvaatteiden tai kaupunkitilan muutosten ohella ja jopa niitä keskeisempänä muutoksena on teknologisen kehityksen aikaansaama useiden tuotantotekijöiden muutos, joka tullee vaikuttamaan työelämän rakenteisiin. 3D-tulostuksen vaikutus tuotantomallien uudelleenrakentumiseen ja kehittyvä tekoäly niin liikenteessä kuin muillakin yhteiskunnan aloilla vaikuttavat keskeisesti tulevaisuuden työmarkkinoihin. On useiden perusteltujen arvioiden mukaan odotettavissa, että tämä muutos on nähtävillä jo vuoteen 2025 mennessä. Uskoaksemme tämä tuottavan ja toteuttavan funktion siirtyminen teknologialle tulee lisäämään taiteen ja luovien alojen, esimerkiksi palvelumuotoilun, merkitystä työmarkkinoilla. 3. SWOT-analyysia voisi mahdollisuudet-kohdan osalta niinikään täydentää. Nyt uhissa mainitaan ”pieni kieli- ja kulttuurialue globalisaation puristuksessa”, mutta uskoaksemme globalisoituva taidekenttä tulee korkean ja laadukkaan taidekoulutuksen luovassa Suomessa nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Tämä onkin jo monilta osin toteutunut, kun katsotaan esimerkiksi kansainvälisesti huomattavan menestyneitä klassisen musiikin, nykytanssin ja uuden sirkuksen kenttiä.
      • Käsityö verkossa ry, Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Erja Syrjäläinen (käsityön didaktiikan professori, Helsingin yliopisto), Syrjäläinen Erja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • On perusteltu.
      • Pohjois-Savon liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Digitalisoitumisen ja globalisoitumisen johdosta kulttuurin eri alueiden tarjonta on monipuolista ja laadukasta, miten pärjätä virtuaalisessa maailmankylässä? Matkailijat käyttävät kulttuuripalveluja, jolloin syntyy matkailuelinkeinoon panostettaessa luontevasti kysyntää myös kulttuuripalveluille. Matkailun tulo ohjautuu jo nykyisin hyvin laajalle (vähittäiskauppa, huoltoasemat jne.) ,joten on epärealistista ehdottaa matkailutulon itsensä jakamista kulttuuritoimijoille.
      • Etelä-Savon ELY-keskus, YO-yksikkö, Toivakainen Tuija
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Hyvin perusteltu! Siihen voisi lisätä vielä sen, että eri puolilla Suomea ja syrjäseuduilla asuvat ovat eri asemassa kulttuurin saavutettavuuden kannalta. Voi tuoda myös sen esiin, että vieraskielisten osuus kulttuurin rikastamisessa on merkittävää.
      • Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta, Paqvalen Rita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tähän kohtaan toivotaan että aikaisemmin mainitut kysymykset liittyen digitaalisten aineistojen esteettömyyteen, taiteen tekemisen yhdenvertaisuuteen sekä monikielisyyden huomioimista lisätään tekstiin. Myös monikielisyyden huomioimista rekrytoinnissa tulisi lisätä tekstin sisään. SWOT taulukkoon toivotaan seuraavia lisäyksiä/korjauksia: Heikkoudet: • KORJAUS: Maahanmuuttajataustaiset näkyvät heikosti taide- ja kulttuurielämässä rekrytoinneissa sekä taiteen tekijöinä • LISÄYS: Digitaaliset aineistot eivät ole saavutettavia kaikille, ellei tietoisesti huolehdita niiden esteettömyydestä Mahdollisuudet • KORJAUS: Uudet tuote- ja palveluinnovaatiot (vrt. museokortti, Kaikukortti) • KORJAUS: Lisääntyvät palveluodotukset ja yleisöjen moninaistuminen kannustaa uudistumaan Uhat • LISÄYS: Monikielisyyden tuomat mahdollisuudet eivät hyödynnetä • LISÄYS: Taiteilijoiden asema pysyy heikkona ja yhdenvertaisuus eri taiteilijoiden välillä ei toteudu • LISÄYS: Väestön keskittyminen -> eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa • LISÄYS: Rakenteet ja tukijärjestelmät eivät tunnista yhteiskunnan moninaistumista ja monikielistymistä >>>> Nykyisen toimintaympäristön kuvatessa on tärkeä tuoda esiin että yhdenvertaisuuden toteutumisessa on tärkeä nostaa esiin että yhdenvertaisuudessa on vielä paljon kehitettävää niin taiteen tekijän, tuottajan kun kokijan näkökulmasta
      • Teatteri Totti, Teatteri totti ry, Saunamäki-Barber Marita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys toimintaympäristömuutoksista on suurelta osin osunut oikeaan, mutta ei riittävän kattava huomioimaan laajemmin kulttuuria tuottavia ja käyttäviä tahoja. Muutokset voivat olla myös uhkana joidenkin ryhmien syrjäytymiselle. Myönteisenä kehityksenä on ollut kun ooppera ja muutamat teatterit ovat alkaneet tekstittää tuotantoaan. Tästä ovat hyötyneet huonokuuloiset, jotka eivät käytä viittomakieltä. Muutamat teatterit ovat järjestäneet näytäntöihinsä viittomakielen tulkkauksen. Näin on haluttu parantaa kulttuuripalvelujen saatavuutta. Viittomakielen tulkkien koulutukseen ei sisälly teatteritulkkausta, joten kulttuuritulkkauksen tasossa olisi paljon parantamisen varaa ennen kuin viittomakielinen katsoja voi hyötyä ja nauttia esim. teatteritulkkauksesta. Tulkatut näytökset eivät kuitenkaan korvaa viittomakielisiä esityksiä; näytelmiä, joissa kaikki näyttelijät viittovat ja ovat äidinkieleltään viittomakielisiä. Tällöin teatterinautinto on viittomakielisille aivan omaa luokkaansa. Viittomakieliset näytökset tulkataan usein puheelle kuulevia katsojia varten Yhteiskunnassamme on alettu siirtyä enemmän tulkattuihin palveluihin lähes kaikilla alueilla, kuten myös on ajateltu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa. Sama pätee myös perusopetuksen piiriin. Tulkattua palvelua voi kuitenkin saada vain rajoitetun määrän. Viittomakielisiä toimintaympäristöjä pyritään vähentämään. Tämä on lisännyt viittomakielisten yksinäisyyttä, kun omankieliseen vuorovaikutukseen ei ole mahdollisuutta. Oma haasteensa on viittomakielisten huomioiminen digitalisoinnissa, etteivät he jäisi kokonaan yhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle. Digitalisoinnin avulla olisi mahdollisuus levittää viittomakielistä teatteria kaikkialle maahamme. Aivan ensimmäiseksi maassamme tarvitaan kuitenkin paljon koulutettuja viittomakielisiä kuuroja IT-osaajia, teatteri-alan ammattilaisia ja eri toimialojen työntekijöitä.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutosten kuvaus on kokonaisuutena suhteellisen kattava. Kuvauksessa korostuvat kuitenkin ensisijaisesti kasvukeskuksissa tapahtuvat muutokset jättäen maaseutumaisten alueiden toimintaympäristömuutosten kuvauksen vähemmälle. Kieliryhmistä erikseen esille on nostettu ruotsinkieliset, kun kuitenkin toimintaympäristö monikulttuuristuu koko ajan. Toivottavasti strategiassa mainittu lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten tärkeyden kasvu toteutuu, mutta sitä näkemystä ei valitettavasti tue yhteiskunnallinen muutos, jota tapahtuu taloudellisten mahdollisuuksien eriytymiskehityksessä. Kulttuurin roolin toivotaan vahvistuvan kunta- ja maakuntauudistuksessa. Mahdollisesti rooli muuttuu, mutta ei välttämättä vahvistu. Kirjastopolitiikan tilaa tarkasteluvuotena ei ole kuvattu yhtään.
      • Tanssioppilaitosten liitto STOPP r.y., toiminnanjohtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien taide- ja kulttuuripalveluiden ja –tuotteiden kysyntä lisääntyy” minkä vuoksi taide ei saa olla liikaa riippuvainen taiteellista toimintaa tukevista mesenaateista. Kun ”taiteen moninaisuus on sen kehittymisen edellytys … ja kaikkien ikäryhmien kohdalla tarvitaan rakenteita, jotka varmistavat hallinnonalarajojen yli menevän panostuksen palveluiden tuottamiseen ja rahoittamiseen”, toivotaan, että olemassa olevat rakenteet, joihin taiteen perusopetus lukeutuu vankkana ja ammattitaitoista opetusta tarjoavana tahona turvataan, ja niitä käytetään ja hyödynnetään. Erityisesti tanssin alan kannalta on tärkeää, miten rahoitus jakautuu, kun rahoitusta uudistetaan. Kaivataan uusia kriteereitä rahoituksen kohdistamiselle laaja oppimäärä -kriteerin rinnalle. Avustukset tulisi saada jakautumaan oikeudenmukaisemmin eri taiteen alojen välillä. Konkreettisena esimerkkinä taiteen perusopetuksen näkökulmasta toisimme esille taiteen ja kulttuurin saavutettavuuteen liittyvän kärkihankkeen. (Osaaminen ja koulutus: kärkihanke 4). Taiteen perusopetus saisi tulla näkyvämmin esille kärkihankkeessa ja myös kulttuuripolitiikan strategiassa, jotta seistäisiin kärkihankkeen luovuuden tärkeyttä korostavien teemojen takana. Kuten strategia-luonnos ilmaisee, ”Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista ja osaamista.”.
      • Suomen Työväen Musiikkiliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Vaikkakin toimintaympäristö on monipuolistunut ja tulee monipuolistumaan, olemassa olevia rakenteita tulee/kannattaa hyödyntää strategian toteuttamisessa. Yhteistyö eri harrastajamusiikkijärjestöjen välillä on jo nyt aktiivista. Suomen Musiikkijärjestöt - Finlands Musikorganisationer, (johon kuuluvat Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ry, SULASOL; Suomen Työväen Musiikkiliitto ry, STM; Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry, SKML; Finlands Svenska Sång- och Musikförbund rf, FSSMF; Suomen Puhallinorkesteriliitto ry, SPOL; Suomen Kuoronjohtajayhdistys ry, SKJ; Finnish Association of Barbershop Singers, FABS ja Finlands svenska kyrkosångsförbund rf, FSKSF) vaikuttaa laaja-alaisesti ympäri Suomen ja pitää huolta osaltaan musiikinharrastajista tarjoten säännöllistä harrastusmahdollisuutta.
      • Grafia ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan toimintaympäristön muutoksista on oikean suuntainen. Jako taiteeseen ja kulttuuriin on hyvin perinteinen ja visuaalisen viestinnän muotoilun näkökulma puuttuu mm. SWOT-analyysista. Graafiset muotoilijat tekevät luovaa työtä toimeksiannosta, jolloin näkökulma on eri kuin taiteen tekemisessä. Graafisen muotoilun alalla mediamurros ja digitalisaatio on aikaansaanut merkittäviä muutoksia suunnittelijoiden työllistymisessä ja toimeentulossa. Yhä useampi toimii itsensä työllistäjänä yhden hengen mikroyrityksessä. Toisaalta luovuuteen ja aineettomaan arvoon perustuvien toimintojen merkitys elinkeinoelämässä ja taloudessa kasvaa. Itsensä työllistäjä onkin usein heikossa asemassa neuvotellessaan vaikkapa mediatalon kanssa myytävistä oikeuksista. Tekijänoikeusjärjestelmää tulisi kehittää osana kulttuuripolitiikkaa, jotta myös luovan työn tekijät pääsevät osalliseksi tästä arvonnoususta. Strategialuonnoksessa annetaan ymmärtää, että työelämän muuttuminen itsensä työllistämisen suuntaan parantaisi luovan työn tekijöiden asemaa. Itsensä työllistäjien asemaan liittyy kuitenkin vielä paljon haasteita ja heidän asemansa esimerkiksi sosiaaliturvan suhteen on epäselvä. Pakkoyrittäjyys vastoin henkilön omaa tahtoa ei edistä luovan työn tekijän asemaa. Positiivisena kehityksenä voidaan nähdä, että esimerkiksi informaatiomuotoilun ja datavisualisoinnin tarve ja merkitys on kasvanut. Graafisia muotoilijoita tarvitaan visualisoimaan yhä monimutkaistuvaa yhteiskunta ja kasvavia tietomassoja. Muotoilijoiden osaamista ja muotoilun menetelmiä hyödynnetään kasvavassa määrin myös kansalaisten osallistamisessa vaikkapa digitalisoitaessa julkishallinnon palveluita. Suuri osa visuaalisen viestinnän muotoilusta on digitaalista, joten se on jo lähtökohtaisesti kansainvälistä. Verkko avaa globaalit työmahdollisuudet sekä globaalin kilpailun.
      • Teatterikeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Yhteiskuntaan kehittynyt paine monipuolistaa esitys- ja aukioloaikoja edellyttää yhteisöjen rahoituksen vahvistamista. Tällä hetkellä esimerkiksi sunnuntaiesityksiin ei ole varaa, koska niistä pitäisi maksaa työehtosopimusten mukaiset ylimääräiset korvaukset. Myös lisätyövoiman hankkiminen edellyttää kasvavaa julkista rahoitusta. Strategialuonnoksessa nähdään, että yksityinen rahoitus ja rahoituksen uudet muodot ovat lisääntymässä. Tämä ei tilastollisesti tarkasteltuna pidä paikkaansa. Yksityisen rahoituksen määrä vähenee koko ajan. Merkittävä osa taidekentän valtion rahoituksesta on projekti- ja hankekohtaista. Tämä rahoitusmalli ei synnytä pysyviä rakenteita. Se on ideoiden kertakäyttöä, jossa onnistuneet kokeilut päättyvät kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Pysyvien rakenteiden luominen edellyttää sekä pitkäjänteisempää kehitystyötä että tukea uusien rahoittajien löytämiseen. Valtion kulttuuripolitiikka perustuu ohjaukseen, jossa kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin vastataan edellyttämällä samanlaista toimintaa kaikilta valtion rahoitusta saavalta toimijalta. Näin syntyy avustuksiin erilaisia muoti-ilmiöitä, joita taiteilijat ja yhteisöt toteuttavat selviytyäkseen taiteen tuottajina. Tällöin taiteen ja toiminnan laatu jää pinnalliseksi ja toiminta lyhytaikaiseksi. Pitkäjänteistä, laadukasta ja erikoistunutta toimintaa ei tueta. Kuitenkin esimerkiksi kiertuetoiminnan kehittäminen olisi taiteen saavutettavuuden kannalta tärkeää. Strategialuonnoksessa halutaan myös vahvistaa Taiteen edistämiskeskuksen roolia. Sen toimintaan kohdistuu taidekentällä paljon kritiikkiä, eikä sen lakia koeta onnistuneeksi. Ennen Taiteen edistämiskeskuksen aseman vahvistamista olisi lakia uudistettava, toimintaa kehitettävä asiakasystävällisemmäksi ja asiantuntijuutta vahvistettava. Valtion tulisi myös selkeästi määritellä mitä taiteen edistämisellä tarkoitetaan, eikä vain sen edistämisen keinoja. Organisaation pitäisi olla muutostarpeiden tiennäyttäjä ja kehityssignaalien välittäjä. Onkin tärkeää pohtia sen roolia uudelleen ja määrittää selkeät tavoitteet.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • • Toimintaympäristön muutosten ennakointi on yleisellä tasolla, mutta kattavaa ja perusteltua. • SWOT / Mahdollisuuksien kentässä on mainittu taiteilijoiden asemaan ratkaisuksi perustulo tms. Laajemmin, elinkeinoelämän kehittäminen mm. taiteilijoiden työn muotojen monipuolistumisen kautta – kevytyrittäjyys, muut uudet avaukset – monipuolistavat työn tekemisen mahdollisuuksia ja toimeentuloa. • SWOT -kentässä on mainittu uhka: ”Rakenteet ja tukijärjestelmät eivät tue luovien alojen kehitystä -> luovat alat eivät kehity riittävän merkittäviksi”. Luovan talouden kehittäminen tarjoaa mahdollisuuksia kulttuurialan toimijoiden parempaan toimeentuloon tulevaisuudessa. Poikkihallinnollinen ja –sektorinen yhteistyö voitaisiin nähdä myös mahdollisuutena alan kasvulle ja kehittymiselle? • Tekstissä tehdään katsausta toimintaympäristömuutoksiin vuoteen 2025 saakka. Millainen on maakuntauudistuksen merkitys kulttuurin toimialalla tällä aikajaksolla? Uudistus kaipaisi syvempää pohdintaa.
      • Suomen Kirjailijaliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristön muutosanalyysissä on paljon hyvää ja oikeita asioita. Näkemyksen jäsentämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Analysoitaessa kulttuuripolitiikan nykytilaa sekoittuvat keskenään taiteen ja kulttuurin harrastaminen, taiteen ja kulttuurin kuluttaminen, ammattimainen taiteen tekeminen sekä erilaiset instituutiorakenteet. Ehdotamme, että analyysit käytäisiin kertaalleen läpi ja jäsennettäisiin. Monet ilmaisut ovat epätarkkoja ja lukija joutuu käyttämään mielikuvitusta arvaillakseen mitä asiakirjan eri kohdissa oikein halutaan sanoa. Alla muutamia esimerkkejä ja poimintoja: Analyysissä todetaan, että ”Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.” Ilmaisu on epätarkka, oletettavasti tällä tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat siirtymään pois kuntien vastuulta ja tämän muutoksen seurauksena muut palvelut kuten kulttuuripalvelut nousevat kunnissa aiempaa keskeisempään rooliin. ”Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä.” Mitä tämä tarkoittaa? ”Yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille.” Tarkoitetaanko tällä sitä, että entistä heterogeenisempi väestö kuluttaa myös entistä heterogeenisempää kulttuuria, eli että kulttuuripalvelut ja tuotannot lisääntyvät, kun kuluttajakunta on entistä monimuotoisempaa? Vai pitäisikö tätä tulkita jotenkin toisin? ”Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien taide- ja kulttuuripalvelujen ja -tuotteiden kysyntä lisääntyy – suhteellisesti eniten ikääntyneemmissä väestöryhmissä.” Mitä ovat elämykselliset taide- ja kulttuuripalvelut? Entä hyvinvointia lisäävät? ”Kulttuurialan toimijoille avautuu uusia mahdollisuuksia saavuttaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin sekä yksilöinä että yhteisöinä. ” Miten avautuu mahdollisuuksia? Miten niin yksilöinä ja miten yhteisöinä? Tämän sisältö jää aivan arvoitukseksi. Koska strategia toimii ohjaavana, pidempiaikasena työkaluna yli hallituskausien on erittäin tärkeää, että asiat on esitetty selkeästi. Poliittisten päättäjien ja myös uusien virkamiesten tai kentän toimijoiden tulee päästä asiakirjan kautta sisälle kulttuuripolitiikan kentän asioihin.
      • Cultura-säätiö, Anna-Maria Liukko, johtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuurin toimintatapojen tulee rohkaista maahanmuuttajia tasavertaiseen osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kehittämällä palveluiden, sisältöjen ja tuotantojen saavutettavuutta ja saatavuutta. Ajasta sekä paikasta riippumattomat kulttuuripalvelut luovat arvokkaita osallistumismahdollisuuksia alueiden ja kuntien erilaistumiskehityksessä, mutta eivät korvaa maahanmuuttajan kokemusta elävään vuorovaikutukseen ja kokemuspohjaiseen kohtaamiseen. Kulttuurinen moninaisuus ja monimuotoinen yhteiskunta edellyttävät osaamista ymmärtää erilaisten käyttäjäryhmien tarpeita ja jatkuvaa toiminnan arviointia. Maahanmuuttajien kulttuuriperimä voi lisätä suomalaisen luovan toiminnan kehyksen elinvoimaisuutta ja uudistumiskykyä – toimintaympäristön on mietittävä tapoja hyödyntää tätä mahdollisuutta. Riittävä täydentävä rahoitus julkisen rahoituksen vähentyessä edellyttää taitoa aktiivisiin yhteiskuntasuhteisiin ja kannanottoa maksullisten palveluiden kehittämiseen.
      • Maa- ja metsätalousministeriö, Hallinto- ja suunnitteluosasto/Ohjaus- ja tietohallintoyksikkö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristöön vaikuttavien tekijöiden ja niiden aiheuttamien muutosvaikutusten analyysi on monipuolista, kattavaa ja kokonaisvaltaista. Toimintaympäristömuutoksista kulttuurin toimialalla esitellyt kehityssuunnat vaikutuksineen on samoin asiantuntevaa ja loogista analyysia, joka toimii selkeänä jatkumona alussa esitellyille kulttuuripolitiikan tavoitteille ja tehtäville. Joissain kohdin olisi syytä sanoa asiat selkeämmin ja tarkemmin kuten ”syntyy keskustelua, tulisiko matkailun tuloista osa ohjata taiteen ja kulttuurin rahoitukseen”. Koska digitaalisuus tulee vaikuttamaan myös kulttuuriimme ja harjoitettavaan valtion politiikkaan kiihtyvän voimakkaasti, voisi olla järkevää antaa sille vielä nykyanalyysiäkin enemmän painoarvoa toimintaympäristön kuvauksessa. Esityksessä on erinomaisesti käsitelty kulttuuripolitiikan monipuolisia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja sen vaikuttavuutta tulevaisuuden Suomen kehittämisessä. SWOT-analyysia voisi olla vielä syytä nykyisestä versiosta kehittää, mm. yhteismitallisuuden ja ilmaisutarkkuuden suhteen.
      • Puolustusministeriö, puolustusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kansainväliset jännitteet ovat kasvaneet ja tiettyjen kulttuurialueiden välit ovat viilentyneet. Tämä heijastuu kielteisesti myös kulttuurivaihtoon ja - moninaisuuteen.
      • Teatterin tiedotuskeskus ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialuonnoksen tämä osio kärsii hajanaisista huomioista. Toimintaympäristön muutosten hahmottelussa liikutaan toisaalta yksityiskohtien tasolla, toisaalta ylimalkaisten abstraktioiden tai itsestäänselvyyksien. Kulttuuripolitiikan strategian on kyettävä artikuloimaan substanssialaansa paljon nykyistä paremmin. Strategia ei riittävästi tavoita suurta murrosta ja maailman monimutkaisuutta, populistisen liikehdinnän ja ääriliikkeiden ja -ilmiöiden, konfliktien nousua, eriarvoistumista, ekologista ja taloudellista kriisiä. Kulttuuri ylirajaistuu myös Suomessa. Kulttuuripolitiikan strategiassa ei mainita maahanmuuttoa, eipä juuri monikulttuurisuuttakaan. Strategiassa ei myöskään ole mainintaa perinteisten vähemmistökulttuuriemme heikkenevästä asemasta. Silti tämä on se maailma, jossa kulttuuripolitiikkaa tehdään. Toimintaympäristön luonnehdinnasta eivät käy ilmi ne uhat, joita kulttuuripolitiikkaan kohdistuu: esimerkiksi kysymys rahoituksen oikeutuksesta ja vastikkeettomuudesta tai markkinaehtoisuudesta. Meillähän jo nyt elävät rinnan hyvinvointivaltio- ja kilpailukykyvaltion kulttuuripolitiikan paradigmat. Taiteen itseisarvo ja toisaalta taiteen taloudellisen ja kilpailuvaltiollinen merkitys elävät rinta rinnan. Kulttuuripolitiikka on perinteisesti nähty yhtenä keskeisenä hyvinvointivaltion ydinpalveluna, jonka perusta on nyt järkkynyt, ja puheeksi nousee yhä useammin ajatus hyvinvointipalveluiden markkinaehtoisuudesta. Strategiassa ei nouse esiin tämä murros, joka edellyttää uusia toimintatapoja, parempaa yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä yhteistyössä toimijoiden ja palvelujen käyttäjien kanssa. Keskeinen kysymys on EU:n tulevaisuus. Valtion kulttuuripolitiikka joutuu asemoimaan itseään osittain uudelleen. Sen haasteena on tunnistaa ja tunnustaa uusien ilmiöiden, toimintatapojen ja -mallien kulttuuripoliittinen merkitys, rahoituksen monikanavaisuus ja erilaiset uudenlaiset kumppanuudet. Kaikki ei voi perustua markkinalogiikkaan. Vahvaa valtion kulttuuripolitiikkaa tarvitaan. Toimintaympäristöanalyysissa ei myöskään korosteta aineettoman tuotannon merkitystä. Kulttuuripolitiikalla voidaan edistää moninaisia, monikulttuurisia, ylirajaisia ja kulttuurienvälisiä kohtaamisia. Tämä kulttuuripolitiikan ulottuvuus ei strategiassa nyt nouse esiin. Suomi on maantieteellisesti laaja. Kuntien ja alueiden erityispiirteet tulee huomioida. Kulttuuripolitiikan keinoin voidaan estää eriarvoistumisen kehitystä tilanteessa, jossa sivistyksellinen yhdenvertaisuus on uhattuna. Kulttuuripolitiikkaa tehdään myös yhä enemmän sidoksissa muihin politiikan osa-alueisiin: sillä on linkkinsä koulutuspolitiikkaan, aluepolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan, innovaatiopolitiikkaan, kaupunkisuunnitteluun. Taiteen ja kulttuurin asema ovat riippuvaisia yhteiskunta- ja kulttuuripoliittista toimenpiteistä ja ilmapiiristä. Kulttuuripolitiikka on yhä enemmän välineellistynyt tehden taiteen arvosta ja merkityksestä puhumisen yhä vaikeammaksi, kun on samaan aikaan pyrittävä osoittamaan taiteen ja kulttuurin taloudellista ja sosiaalista vaikuttavuutta. SWOT-ANALYYSI Sinänsä kiinnostava ja hyvä SWOT on vielä raakileasteella. Se kärsii jo aiemmin mainitusta eritasoisten ilmiöiden rinnakkaisuudesta. SWOT-analyysi ei tunnista taiteen ja taitelijoiden kansainvälisen liikkuvuuden potentiaalia mahdollisuutena eikä sen edistämisen puutteellisia rakenteita heikkoutena. Hyvä, että SWOT tunnistaa välittäjäportaan heikkouden. Sen sijaan esimerkiksi rahoituslain ulkopuolisen kentän rahoituksen ja rakenteiden kehittymättömyys puuttuu. Monikulttuurisuus puuttuu. Vahva kansallinen kulttuuri ja identiteetti ei ole monikulttuurisuuden vastakohta.
      • Celia, Celia, Ryömä Marketta
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Yleiset megatrendit ovat havaittavissa myös kulttuuripolitiikassa ja ne on tuotu hyvin esiin. Integraatiokehitys suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistuu, mikä kulttuurin puolella tulee tarkoittamaan saavutettavien (esteettömien) kirjasto- ja kulttuuripalveluiden kysynnän kasvua, jota myös EU:n esteettömyysdirektiivi ja direktiivi saavutettavista verkkopalveluista tulevat edistämään. Nämä direktiivit olisi syytä mainita SWOT-analyysin mahdollisuus-osiossa, sillä toteutuessaan ne lisäisivät kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta.
      • Finlandsinstitutet
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Med anledning av att strategin betonar de nationalistiska tendenserna i Finland, vill institutet understryka betydelsen av ett fortsatt omfattande internationellt kulturutbyte. Det gäller såväl finländsk kulturutövares möjligheter att nå en internationell publik, som kulturella impulser från andra länder och kulturer. Vi vill också peka på kulturens roll när det gäller integrering av nyanlända och för att minska segregationen i samhället och att det offentliga stödet till kulturen tar hänsyn till denna aspekt.
      • Keski-Suomen liitto, Raija Partanen
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Keski-Suomen liiton näkökulmasta olisi tarpeen selventää, mikä on kulttuurin merkitys ja asema uudessa aluehallinnossa. Esimerkiksi kulttuurin ja taiteen positiivisista hyvinvointivaikutuksista on olemassa paljon tutkimustietoa ja myös empiirisiä kokemuksia. Aluehallinnon uudistaminen tarjoaa mahdollisuuksia kulttuurin ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä nuorisopalvelujen yhteensovittamiselle ja tätä näkökulmaa strategiassa olisi hyvä nostaa vahvemmin esille. Taiteen ja kulttuurin soveltavalla käytöllä on merkitystä myös luovien alojen ja erityisesti taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta. Luovien alojen merkitys taloudelle ja yhteiskunnan hyvinvoinnille laajemminkin tulisi tunnistaa vahvemmin myös elinvoimapolitiikassa.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, aluekehityspäällikkö Raimo Turunen, Turunen Raimo
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Digitalisaatio on voimakas ja ajankohtainen trendi, joka muuttaa merkittävästi kulttuurialan toimintaympäristöä. Silti siihen tulisi suhtautua maltillisesti kuten uusiin teknologioihin ylipäätään: ne eivät tule aikaisempien teknologioiden tilalle vaan niiden rinnalle ja hakevat ajan myötä asemansa. Ylilyöntejä tulisi välttää vahinkojen ehkäisemiseksi. (Vrt. vinyyliäänitteiden uusi tuleminen ja elokuvanesitykstekniikoiden säilyminen digitaalisen kehityksen rinnalla tai videoteknologian lähes totaalinen häviäminen käytöstä vaikka sen aikanaan ennustettiin valtaavan koko mediamaailman.) Digiteknologian käyttöönottoon, leviämiseen ja toimivuuteen vaikuttaa myös ns. tekninen kynnys toisaalta laitehankintojen, kunnossapidon ja ajantasaisuuden kannalta toisaalta käytön oppimisen ja digitaitojen ylläpidon kannalta. (Esimerkiksi tämä lausunto oli sisällön osalta valmis jo toissapäivänä, mutta teknisten kynnysten ylittäminen on viivästyttänyt sen toimittamista parilla vuorokaudella.) Korostamisen arvoinen seikka on, että digituotteet eivät voi korvata taiteen tekijöiden sekä taiteilijoiden ja taiteenkuluttajien välineettömiä kohtaamisia. "Äly"-määreestä on tullut muoti-ilmaus, jonka merkitys on hämärtynyt. Ministeriötason ohjaavissa asiakirjoissa tuollaisia ilmauksia tulisi välttää, koska niistä ne leviävät ja legitimoituvat laajempaan käyttöön. Älykkyys erityisesti määrällisenä ilmiönä on melko harvinainen resurssi, johon tulisi suhtautua viisaudella. Sanan runsas viljely nykyisessä virkakielessä johtunee käännösvirheestä. Esim. englannin sana "smart" viittaa pikemmin neuvokkuuteen ja selviytymiseen kuin intelligenssiin. Maakuntauudistuksen myötä syntyy myös uusia rakenteita kansalaisten identiteetin perustaksi, mihin viittasi Suomen kotiseutuliiton julkilausuma. Syntyy myös uusia organisoitumisen tasoja valtion ja kuntien lisäksi. Näiden tasojen tehtävien määrittely ja työnjaosta sopiminen selkeyttäisi alueellista toimijarakennetta. Ammatillisesti tuotetun taiteen erottaminen harrastustoiminnasta on tärkeää erityisesti taiteilijoiden ammatillisen aseman sekä laite- ja infrastruktuuri-investointien kannalta. Tämä ei kuitenkaan saa estää vaan pikemmin innostaa ammattilaisten ja harrastajien yhteistyötä. Taidekoulutuksen painopistettä tulisi siirtää taiteilijatavoitteesta valistuneen kuluttajan suuntaa. Toteutumattomat taiteilijatavoitteet ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen suurta pettymystä ja turhautumista nuorissa ihmisissä. Samalla on pidettävä huoli, että mahdollisuus korkeatasoiseen taiteilijakoulutukseen säilyy. Pienellä kieli- ja kulttuurialueella kulttuurituotanto ja sen vastaanotto eivät ole mahdollisia ilman julkista rahoitusta. Tarvitaan poliittisia päätöksiä kulttuurin merkityksestä valtakunnalle ja rahoitusresurssit on määriteltävä sen mukaisiksi. Uhkiin: - Rakenteet ja tukijärjestelmät eivät tue lähinnä elinkeinoelämän ja ryitystoiminnan piiriin kuluvia luovia aloja. Kulttuurin toimialaan kuuluvina ne heikentävät alan kokonaistuottavuutta. - Liian rajoittuneet kulttuurin määritelmät johtavat ristiriitoihin toimialan sisällä.
      • AV-arkki ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • “Kulttuuri popularisoituu entistä enemmän. Vastapainona voi syntyä vahvempi tarve erottaa ammatillisesti tuotettu taide erimuotoisista mediasisällöistä ja viihteestä” Taide/viihde -jaottelu tuntuu keinotekoiselta, emme näe viihdettä tai popularisointia uhkana taiteelle. “Nuorimmat sukupolvet ovat uudenlaisen mediakulttuurin kasvatteja. Media- ja kulttuurisia sisältöjä tuotetaan itse ja jaetaan verkossa. Ns. vakava ja populaari kulttuuri sekoittuvat.” Ammattimainen taiteen tekeminen kyseenalaistuu kun digitaaliset itseilmaisun ja jakamisen välineet ovat kaikkien saatavilla ja kulttuuriamme määrittävät itseoppineet tekijät taiteilijoiden lisäksi. “Laajamittaisesti toteutuessaan esimerkiksi perustulo voisi osaltaan vahvistaa taiteilijoiden työmarkkina-asemaa.” Tätä ehdottomasti kannatamme. “Digitaalinen kehitys tuottaa innovaatioita, joista osa on jo nähtävissä, osa tulee eteen yllättäen.” Digitaalisuus ei ole ratkaisu, vaan tallennus- ja jakelumuoto. Taiteen kenttää tulee tukea uusien (digitaalisten) jakelumallien ja ratkaisujen löytämiseksi ja tässä tulee huomata että esim. appsien elinikä on todella lyhyt ja digitaalisten sisältöjen kv-jakelua ylläpitävien yritysten (esim. Applen App Store) kauppapaikat kalliita käyttää. Tiedon saatavuuden parantuessa sen suodattamiseen ja ryhmittämiseen tarvitaan lisää voimavaroja – tässä työssä ammattimaisesti toimivalla välittäjäportaalla (galleriat, agentit, taiteilijoiden luomat jakelujärjestelmät ja järjestöt, tiedotuskeskukset…) tulee olemaan kasvava merkitys. Välittäjäportaan kehittämiselle ja lisäresurssoinnille on todellinen tarve.
      • Sanasto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialuonnoksen mukaan digitaalinen kehitys ja EU:n sisämarkkinakehitys heijastuvat erityisesti audiovisuaaliseen politiikkaan sekä tekijänoikeusjärjestelmään ja sen kehittämistarpeisiin. EU:n digitaalinen sisämarkkina on merkittävä mahdollisuus myös suomalaisille luoville aloille. Jo nyt tekijänoikeusintensiiviset alat työllistävät Suomessa toiseksi eniten EU:ssa (4,3 %) ja tuottavat kolmanneksi eniten (4,8 %) BKT:stä (Industry Level Analysis Report, 2013, European Patent Office). Kun kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla tietoverkoissa, voi syntyä uusia tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa sekä sitä myötä myös talouskasvua ja työpaikkoja. Julkisella vallalla tulee olla aktiivinen rooli luovan työn edellytysten edistämisessä ja tekijänoikeuksien puolustamisessa myös digitalisoituvassa maailmassa.       Toimiva tekijänoikeusjärjestelmä on kulttuurin, talouskasvun ja innovaatioiden edellytys myös tulevaisuudessa. Kotimaisen ja EU-tason sääntelyn ja verotusratkaisujen tulee turvata myös suomalaisten sisältötuottajien kilpailukyky. On tärkeää, että Suomen kanta kuuluu EU-tasoisessa lainsäädäntötyössä, jolla on suuri merkitys digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymisessä, tekijänoikeuksien suojaamisessa ja hyödyntämisessä sekä kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Luovan alan tekijöiden tulonmuodostuksen ja verotuksen tulee olla kilpailukykyistä ja kannustavaa ja mahdollistaa tekijän keskittyminen luovaan työhön. Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole palkkatuloa vaan käyttökorvausta, mutta niitä verotetaan henkilökohtaisen ansiotuloverotuksen mukaan. Ne kuitenkin vaikuttavat etuuksia pienentävästi esimerkiksi työttömyys- ja sairauspäivärahoihin sekä asumistukeen. Itsensä työllistävien luovan työn tekijöiden määrä kasvaa voimakkaasti. On tärkeää, että tekijänoikeustulon kohtelu sosiaaliturvan ja etuuksien määrittelyssä säädetään yhdenvertaiseksi pääomatulon ja yrittäjän elinkeinotulon kanssa. Sivistyksen ja elinvoimaisen kulttuurin säilymisen kannalta on tärkeää, että lukemiseen tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia ja saatavilla on monipuolisesti erilaisia aineistoja. Myös uudenlaisiin lukemisen ja lukutaidon haasteisiin tulee pystyä vastaamaan. Muuttuvassa toimintaympäristössä olennaisia kansalaistaitoja ovat erityisesti monilukutaito ja medialukutaito, sillä yksilön on kyettävä tulkitsemaan ja tuottamaan erilaisia viestejä erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Lisäksi on opittava lukemaan, ymmärtämään, suodattamaan ja arvioimaan eri medioissa esitettyä. Sekä kirjastoilla että erilaisilla oppilaitoksilla on olennainen rooli näiden taitojen opettamisessa.
      • Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategiaesityksessä todetaan oikeansuuntaisesti, että ”yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistuminen lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta” ja että ”Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä”. - Kestävä kehitys edellyttää myös aktiivista kansalaisuutta, mikä on nostettu esille Agenda 2030:n tavoitteessa 4.7. Tätä voidaan edistää Suomessa jatkamalla mm. kansalaisjärjestöjen tekemän rauhan-, ympäristö-, media- ja globaalikasvatuksen yms. kestävää kehitystä edistävän toiminnan tukemista sekä vahvistamalla entisestään yhteistyötä koulutus-, kulttuuri- ja kasvatussektorien kanssa. - Formaalin koulutuksen lisäksi on tuettava myös informaalia ja nonformaalia oppimista eli virallisen opetuksen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista, joka ei tähtää tutkintoon. Tämä täydentää muodollisen koulutuksen tarjoamia valmiuksia. Koulutus ja kasvatus tulee nähdä elinikäisen oppimisen jatkumona elämänhallinnan taitoja sekä eettistä ja sosiaalista kasvatusta edistäen. Kulttuuri tulee siten nähdä mahdollisuutena lisätä virallisen koulutuksen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. - Nykyinen kehitys eri puolilla maailmaa kaventaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia yhteisten asioiden hoitamiseen. Tämä on valitettava trendi, joka ei näy ainoastaan vähemmän kehittyneissä maissa, vaan jo Euroopassakin. Kansalaisyhteiskunnan toimintatilan kaventumista vastaan täytyy käydä kaikin mahdollisin keinoin. Terve demokratia sallii erilaisten mielipiteiden ilmaisun ja pyrkii avoimella vuoropuhelulla kehittämään yhteiskuntaa kaikkien sen jäsenten parhaaksi. Kulttuurinen keskustelu tarjoaa kansalaisille erinomaisen väylän lisätä vuoropuhelua eri ryhmien välillä ja siten muuttaa yhteiskunnan kiristyneitä asenteita.
      • Museoalan ammattiliitto MAL ry, Lausunto on hyväksytty sähköpostitse 16.9.2016
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Globalisaation rinnalla tarvitsemme lokalisaatiota, jota pienet kulttuuritoimijat voivat hyvin tuottaa. Kulttuuripolitiikassa kansallisten toimijoiden rooli on tärkeä ja niiden resurssien on oltava riittävät. Kulttuuripolitiikan on oltava pitkäjänteistä, kestävää ja yli hallituskausien menevää. Digitalisaation avulla voidaan monipuolistaa kulttuuripalveluiden tarjontaa ja palveluita, mutta se ei voi korvata tai syrjäyttää yleisöjen välistä vuorovaikutusta. Uudenlaisia elinkeinoelämään luotuja järjestelmiä voidaan käyttää kulttuuripalveluissakin monipuolistamaan kulttuurin tarjoamia mahdollisuuksia, mutta niiden avulla ei voi olla tarkoitus saavuttaa kustannussäästöjä. Matkailun tuloista osan voisi ohjata taiteen ja kulttuurin rahoitukseen, synergiaetu laadukkaiden museoiden ja matkailukohteen kiinnostavuuden välillä on ilmeinen. Havaintojen mukaan museokävijät käyttävät museossa tapahtuvaan kulutukseen verrattuna moninkertaisen rahasumman museon ulkopuolella. Lähialueen ravintolat, hotellit, liikennepalvelut ja vähittäiskauppa ovat ensisijaisia hyötyjiä, mutta välillisesti osansa saavat myös kunnat. (Museoiden taloudellinen vaikuttavuus. Vaasan yliopisto 2013, http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-503-9.pdf). Museoammattilaisten rooli on tärkeä kulttuurin saavutettavuutta edistävässä kärkihankkeessa, kun kehitetään hyviä yhteistyömalleja kulttuuri-, koulutus- ja sosiaali- ja terveyspolitiikan alueilla. Museoissa työskentelee paljon korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden palkkakehitys on jäänyt lähes paikoilleen. Alalla vaaditaan usein maisteritason tutkintoa, mutta palkkataso on verrattain alhainen. Museoalan palkkatason tarkistaminen ja ajantasaistaminen muiden vastaavien koulutettujen ammattiryhmien tasolle tulee huomioida myös alan rahoitussuunnittelussa. Uhkakuvana on museoalan työvoiman siirtyminen muille aloille. Miten silloin kävisi museoiden lakisääteisille tehtäville tai miten kansakunta tulee toimeen, jos yhteiskunnalle hyvinvointia ja elinvoimaa tuottanut ala jää vaille ammattitaitoisia tekijöitä?
      • Suomen Kotiseutuliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Suomen Kotiseutuliitto kommentoi paria esitettyä näkemystä toimintaympäristömuutoksesta: Luonnoksessa todetaan: ”Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.” Kommentti: Tämä näkemys ei ole ristiriidaton. Kulttuurin rooli voi kasvaa kunnissa, mutta resurssien samalla vähentyessä on huoli, että se edelleen voi menettää resursseja suhteessa muihin kunnissa jatkaviin toimialoihin nähden. Se, että kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana, on kulttuuritoimijoiden ja esim. Kotiseutuliiton vahva näkemys, mutta ei yhteisesti jaettu. Kotiseutuliitto näkee oheisen luonnehdinnan mielellään tavoitetilana, johon pyritään ja jonka mukaisesti maakuntien ja kuntien uudistuessa pyritään vaikuttamaan. Luonnoksessa todetaan: ”Kulttuuriperintömme karttuu yhä moninaisemmassa ja monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa. Toimintatapojen ja arvostusten muuttuminen vaikuttavat myös kulttuuriperinnön sisältöihin. Aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön osuudet kasvavat.” Kommentti: Tämä arvio on myös valtavan iso muutos. Kysymys, kenen kulttuuriperintö ja millainen kulttuuriperintö karttuu, on äärimmäisen tärkeä ja olennainen. Kotiseutuliitto näkee tärkeänä myös siitä käytävän keskustelun merkityksen.
      • Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutoksista sisältää paljon eritasoisia havaintoja, osa on suuria asioita ja osa melko pieniä yksityiskohtia ja niitä on lähinnä lueteltu. Kysymykseen onkin melko hankala vastata, mutta otamme esille muutaman havainnon. Taloustilanne Taloustilanteen heikkenemisen osalta ei todeta selkeästi sitä itsestään selvää seikkaa, että rahoituksen väheneminen vähentää taiteen ja kulttuurin määrää, saatavuutta ja saavutettavuutta. Lisäksi toteaisimme selkeämmin myös sen, että ellei nykyistä taiteen rahoituksen heikkenemistä saada pysäytettyä ja kasvuun, niin ammattitaiteilijoiden toimeentulomahdollisuudet heikkenevät entisestään. Toimintaympäristön muutoksina on todettu talouden kiristyminen ja mahdollisesti monipuolistuminen (yksityinen rahoitus, joukkorahoitus, vaihto- ja jakamistalous jne.) Lisäksi rahoituksesta todetaan, että heikko taloustilanne lisää paineita uudistaa rahoitusrakenteita ja järjestelmiä eri toimialoilla. Ainakaan kovin suoraan ei ilmaista, että prosenttitaide tai muiden hallinnonalojen ministeriöiden kuin kuin OKM:n toisi tai voisi tuoda taide- ja kulttuuripuolelle rahaa. Mielestämme tätä asiaa voitaisiin pitää vuoteen 2025 mennessä toimintaympäristömuutoksena eikä vain tavoitteena.
      • Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristömuutokset ovat perusteltuja yleisellä tasolla. Lisäksi ELY-keskus korostaa sote- ja maakuntauudistuksen huomioimista kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutoksia tarkasteltaessa. Yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyömallien kehittäminen mahdollistaa kokeilujen myötä uusien innovatiivisten mallien syntymistä. Kansainvälistyminen ja monikulttuurinen yhteistyö tuo uusia mahdollisuuksia. Digitalisaation ja immateriaalioikeukisen (mm. tekijänoikeudet) yhteys luovien alojen työntekijöiden toimeentuloon on tärkeä huomioida. SWOT-analyysi on varsin monipuolinen. Suomen kulttuurihistoriaa ja geopoliittista sijaintia olisi mahdollista tuoda esille enemmän mahdollisuutena (esimerkiksi Kaakkois-Suomi idän ja lännen porttina). Uhkana on yhteiskuntamme liiallinen polarisoituminen, sosiaalinen eriarvoistuminen, esimerkiksi urbanisoituminen versus maaseudun kulttuurimahdollisuuksien mahdolliset muutokset. Keskeistä on yhdenvertaisuus ja osallisuus sekä tasa-arvoiset mahdollisuudet kulttuuripalvelujen saatavuuteen liittyen.
      • Aalto yliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Aalto-yliopisto pitää tärkeänä, että toimintaympäristön muutosten osalta kiinnitetään huomiota myös taide- ja kulttuurialojen koulutuksen muutokseen, jossa yhtenä tavoitteena on ollut vahvistaa taiteita ja luovia käytäntöjä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa. Kulttuuripolitiikan strategiassa esitetyt toimintaympäristön haasteet, kuten kulttuurinen moninaistuminen ja osallisuuden vahvistaminen, digitalisaation tukeminen sekä laajemmin terveyden ja hyvän elämän vaaliminen eri ikävaiheissa edellyttävät monialaista osaamista, tiivistä yhteistyötä eri alojen verkostoissa sekä käyttäjien kokemusten ymmärtämistä. Näihin tarpeisiin Aalto-yliopisto on omassa koulutus- ja tutkimustoiminnassaan jo nyt tarttunut. Aalto-yliopiston edustamilla aloilla, kuten arkkitehtuurin, muotoilun ja median koulutuksessa ja tutkimuksessa on otettu vahva yhteiskunnallinen vastuu entistä elinvoimaisemman ja kilpailukykyisemmän Suomen rakentamiseksi. Taiteen, arkkitehtuurin, muotoilun ja median osaajat tuottavat kokonaisvaltaisia elämisen ratkaisuja kestävän kehityksen perustalle, ymmärtävät käyttäjien ja asiakkaiden tarpeita sekä kehittävät uusia, arvoa luovia toimintamalleja yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden eri sektoreille. Kulttuuripolitiikan strategisena tavoitteena tulisi olla Suomen kansainvälisessäkin katsannossa erittäin tasokkaan taidealojen yliopistokoulutuksen parempi huomioiminen yliopistojen rahoituksessa ja ohjauksessa. Rahoitusmekanismien pitäisi kannustaa korkeampaan laatuun ja vaikuttavuuteen. Tällä hetkellä esimerkiksi tutkimuksen rahoituskriteerit eivät tunnusta taiteellisen tutkimuksen toimintatapoja, vaikka juuri nämä tavat ovat niitä, joiden turvin synnytetään uutta luovaa taidetta sekä laajempaa osaamista ja integraatiota, joita myös elinkeinoelämä kaipaa. Taiteen ja kulttuurin toimintaympäristö ei siis tulisi rajoittua yksinomaan eri taidemuotojen alueille ja taiteilijapolitiikaksi. Sen sijaan taiteet ja luovuus tulisi nähdä keskeisinä uudistajina kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja kehittämisessä. Siksi Aalto-yliopisto korostaa, että kulttuuripolitiikka tulee nähdä aktiivisena vaikuttajana paitsi taiteilijoiden työn arvostuksen ja työmarkkina-aseman parantamisessa myös yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uudistamisessa. Jo nyt nähtävissä olevat muutokset tuotanto- ja elinkeinorakenteissa korostavat käyttäjälähtöisyyttä ja elämyksellisyyttä, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden taiteiden ja luovien käytäntöjen leviämiselle laajasti osaksi ihmisten arkea. Samalla tämä kehitys parantaa perustavalla tavalla taiteilijoiden työmarkkina-asemaa. Edellä esitettyjen näkökohtien lisäksi kulttuuripolitiikan toimintaympäristössä korostuu entistä enemmän laadun merkitys taiteen ja kulttuurin kulutuksessa. Kotimainen taide- ja kulttuuritarjonta vertautuu kansainväliseen viitekehykseen ja lähipalveluilta edellytetään yhä enemmän monipuolisuutta ja omaperäisyyttä, jotta kyettäisiin vastaamaan eri kohderyhmien erilaisiin ja vaativiin tarpeisiin. Myös tässä aktiivinen kulttuuripolitiikka ja uudenlaiset rahoitusmallit lisäisivät toiminnan laatua ja vaikuttavuutta eri aloilla ja samalla vahvistaisivat toimialan arvostusta.
      • Suomen museoliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristömuutosten analyysissa painottuu taloudellisen, sosiaalisen ja teknologisen toimintaympäristön muutokset. Näiden osalta strategiassa on nostettu esiin keskeisimmät asiat, joskin digitalisaation mukanaan tuomia mahdollisuuksia voisi kuvata laajemminkin. Lisäksi sosiaalisen toimintaympäristön kuvauksessa kansakunnan ikääntymisen vaikutuksia voisi syventää. Tärkeä havainto on kulttuurin kulutuksen ja asiakastarpeiden muuttuminen, kun ollaan siirtymässä 24/7 –yhteiskuntaan. Hieman silmiinpistävästi toimintaympäristön yleisissä muutoksissa nostetaan esiin kaksikielisyyden ja ruotsin kielen asema, kun samassa yhteydessä saamen kieli ja lisääntyvä monikielisyys jäävät vaille mainintaa. Toimintaympäristökuvaus ohittaa käytännössä kokonaan poliittisen, lainsäädännöllisen ja ekologisen toimintaympäristön analysoinnin. On ymmärrettävää, että ministeriölle on hankalaa poliittisen toimintaympäristön muutosten analysointi, mutta silti analyysissa voisi ottaa kantaa ennusteisiin, mihin suuntaan yhteiskunnalliset arvot näyttävät Suomessa ja Euroopassa tulevalla strategiakaudella painottuvan. Vaikeammin perusteltavissa, miksi analyysissä ei oteta kantaa lainsäädännöllisen toimintaympäristön muutoksiin. Strategiassa olisi perusteltua nostaa esiin, miltä osin nykyiset lait ovat vanhenemassa ja millaista uutta lainsäädäntöä tullaan tarvitsemaan esimerkiksi tekijänoikeuksiin ja henkilötietoihin liittyvissä asioissa. Myös ekologisen toimintaympäristön kuvaus jää ”kestävä kehitys” –maininnan tasolle. Ekologinen toimintaympäristöön liittyvät kysymykset tulevat vääjäämättä olemaan entistä painavammassa roolissa, kun yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Tämä näkyy myös kulttuuripolitiikassa etenkin, jos välinearvot korostuvat aikaisempaa enemmän. Entistä useammin kulttuurin tuottaminen ja kuluttaminen on kestettävä arviointi myös ympäristöarvojen näkökulmasta. Jos toimintaympäristöanalyysiä laajennetaan, se edellyttää myös kulttuuripolitiikan SWOT –analyysin (oheistaulukko 1) täydentämistä. Nykyisessä muodossa vahvuuksien ja heikkouksien analyysi ei kaikilta osin perustu aikaisempaan kuvaukseen kulttuuripolitiikan tilasta. Esimerkiksi nykyistä rahoitusrakennetta ei ole nostettu sen enempää heikkouksien kuin vahvuuksienkaan luetteloon. Erityinen puute heikkoudet -luettelossa on, että siinä ei mainita julkisen rahoituksen vähentymistä. Vahvuuksissa nostetaan esiin taiteilijoiden koulutus- ja osaamistaso, mikä sinällään pitää paikkaansa, mutta samalla jää mainitsematta, että koulutus- ja osaamistaso on korkea myös muilla kulttuurialan toimijoilla, esim. kirjasto- ja museoalalla työskentelevillä korkeakoulututkinto on perustutkinnon asemassa. On myös niin, ettei museo- ja kirjastoalojen palkkoja voi näiden alojen vahvuuksina pitää, pikemmin päinvastoin. Lisäksi on häiritsevää, että luovuus nostetaan esiin vain taiteisiin ja taiteilijoiden työhön liittyen. Nykymuodossaan se näyttäytyy museoiden luovan työn väheksyntänä ja samalla jää huomioimatta, että luovantalouden toimijoiden määrittelyssä museot ovat käytännössä aina mukana. Myöskään mahdollisuus- ja uhkaluetteloon nostetut asiat eivät kaikilta osin ole johdettavissa strategiassa esitetystä toimintaympäristömuutoksista. Tästä esimerkkinä mahdollisuudeksi nostettu laitosten ja vapaiden ryhmien yhteistyö tai uhkana mainitut ristiriidat toimialan sisällä. Nämä epäilemättä ovat mahdollisuuksia ja uhkia, mutta niiden perusteet olisi hyvä avata toimintaympäristön muutosten kuvauksessa. Lisäksi mahdollisuudeksi on nostettava digitaalisuuden mukanaan tuoma kansalaisten kasvava aktiivisuus kulttuuriaineistojen jakamisessa ja hyödyntämisessä.
      • Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Luvussa on kuvattu kulttuurin ja taiteen tilaa vuoden 2025 Suomessa. Visiossa on paljon asiaa, mutta se on melko yleisluonteinen. Pari asiaa on ylitse muiden: - Jotta kulttuurin ja taiteen alueelle asetetut visiot voisivat toteutua, on takana oltava kulttuuri- ja taidemyönteinen päättäjäkulttuuri, joka arvostaa kulttuuria ja luovuutta. - Taiteella ja kulttuurilla on perustavaa laatua oleva sivistävä tarkoitusperänsä (arvo sinänsä). Sen tehtävänä on myös kyseenalaistaa, ärsyttää ja kokeilla. - Taide vaatii aina yhteiskunnan systemaattisen ja pitkäjänteisen tuen. - Taiteilijoiden on tultava toimeen omalla työllään. Tämä vaatii sen, että taiteen ammattimaisessa tekemisessä työehdot ovat asianmukaiset. Julkisen tuen piirissä olevien toimijoiden työehtojen etiikan osalta oltava erityisen vastuullisia. Luovan työn freelancereiden, itsensätyöllistäjien, sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että heillä on samanlainen sosiaaliturva kuin muillakin työssäkävijöillä. - Taiken toimintoja, erityisesti apurahajärjestelmää, on kehitettävä edelleen, jotta se parhaalla tavalla voi toteuttaa omaa rooliaan taiteilijoiden toimeentulon turvaamisessa.
      • Suomen kirjastoseura ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkemyksestä puuttuu väestön ikääntyminen ja sen vaikutukset kulttuuri- ja kirjastopalveluihin. Väestön ikääntyminen on iso muutos, joka koskee kaikkia aloja. Esteettömyyttä ja saavutettavuutta (huom. saavutettavuus on tässä yhteydessä eri asia kuin saatavuus) tulee kehittää, jotta myös ikääntyvät ja eri tavoin toimintaesteiset asiakkaat pystyvät käyttämään palveluja. Digitaalisen kehityksen osalta kulttuuripoliittisessa ohjelmassa tulisi huomioida kansalaisten tasa-arvon vahvistaminen. Tällä hetkellä osaaminen ja lukutaidot eriytyvät paremmin ja huonommin pärjääviin. Tästä kertoo mm. OECD-maissa tehty PIAAC-tutkimus (2012), jonka mukaan 11 % Suomen aikuisväestöstä on perustaidoiltaan (luku-, kirjoitus- ja numerotaidot) heikolla tasolla. Kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia tulisi vahvistaa luomalla kansallinen strategia digitalisoituvassa maailmassa tarvittavien kansalaistaitojen kehittämiseksi. Tässä avaintekijänä voivat toimia kirjastot.
      • Suomen Taiteilijaseura
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • 1. Kulttuurijournalismi on vähentynyt rajusti median muutoksen seurauksena. 2. Taiteilijoiden heikosta työmarkkina-asemasta seuraa taiteilijoiden heikko asema yhteiskunnassa (sosiaali- ja eläketurva). 3. Kansainvälisyys mahdollisuutena
      • Suomen Arkkitehtiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Sote-, aluehallinto- ja kuntauudistusten vaikutukset kulttuurille eivät ole välttämättä vain positiivisia. Rakennusperinnön kannalta on huolestuttavaa, että kuntien yhdistyessä monilla paikkakunnilla kulttuuriperinnön kannalta merkittäviä julkisia rakennuksia jää ilman käyttöä. Kulttuuriympäristön vaikutus osana paikallista elinvoimaa ja identiteettiä sekä asukkaiden hyvinvointia vahvistavana tekijänä tulee tuoda esille. SWOT-analyysissä uhkana voi mainita myös osaamisen heikkenemisen, kun esimerkiksi rakennusperintöön liittyvää koulutusta on vähennetty. Epävarmuutta kulttuuriperintöalalla aiheuttaa myös aluehallinto- ja kuntauudistuksen vaikutus käytettävissä oleviin paikallisiin ja alueellisiin resursseihin. Kaikkien on ymmärrettävä olemassa olevan kulttuuriperinnön ja sen vaalimisen merkitys. Tämä ei koske vain ammattilaisia vaan myös asukkaita, kiinteistönomistajia ja päättäjiä. Kulttuuriympäristöstä ja rakennusperinnöstä on pidettävä huolta. Uusi kulttuuri nousee olemassa olevan pohjalle ja on tulevaisuuden kulttuuriperintöä. Muutamia tarkennuksia tekstiin: ”Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista, ja osaamista ja osallisuutta.” ”Matkailussa kulttuuriympäristön, -kohteiden ja -kulutuksen merkitys lisääntyy entisestään. ”
      • Ystävyysseurojen Liitto ry, Kalliokoski Seppo
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkemyksiin voi pitkälti yhtyä. Mutta tyypillisen suomalaisesti vähän liian uhka kuvina. Monikulttuurisuus on myös mahdollisuus ja me voimme myös rikastuttaa muiden maiden kulttuuria. Liikaa pelätään esim vieraita uskontoja. Onhan esimerkkejä missä Suomesta on viety meidän uskontoa positiivisesti, niin että Namibia alkaa olla enemmän luterilainen kuin Suomi. Sitä namibialaiset pitävät voimavarana. Erilaisuus on rikkaus ei uhka. Ystävyysseurat voivat olla kulttuurivaihdossa mukana. Ei tuoda eikä viedä vaan vaidetaan. Se tuo rikkautta eikä ole keneltäkään pois
      • Frame Finland, Koli Raija
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Analyysi digitalisaatiosta hyvä. Sen merkitys on maailmanpoliittisen tilanteen ja taloustilanteen ohella tärkein kulttuuripolitiikkaan vaikuttava asia.  Kansainvälisen työskentelyn merkitys tulee kasvamaan eri taiteenalojen ammattilaisten työskentelyssä. Se tuo taiteilijoille verkostoja, työtilaisuuksia ja tuloja ja vaikuttaa taiteellisen työskentelyn tasoon myönteisesti.  Ruotsin ja monien muiden Länsi-Euroopan maiden esimerkit osoittavat, että luovat alat tuottavat maille kulttuurista pääomaa, joilla on merkittävä myönteinen vaikutus myös kansantaloudelle mm. matkailutulojen muodossa. Luovien alojen osaaminen vaatii tulevaisuudessa (ja jo nyt) luovan työskentelyn lisäksi yhä enemmän tuotekehitys-, markkinointi- ja myyntiosaamista. Taiteenalojen menestys ja erityisesti taiteilijoiden aseman parantaminen edellyttää panostuksia tämän osaamisen kehittämiseen ja resurssointiin. Taiteen välittäjien osaamisen kehittäminen kansainväliselle tasolle on tässä avainasemassa.
      • Suomen Kuvanveistäjäliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • • Näkemyksessä on hyviä perusteluja • Taiteilijoiden itsensä työllistämisen edellytys työllistymisen ongelman ratkaisuna on ainakin tällä hetkellä vailla tukevaa pohjaa esim. kuvataiteissa. • Samalla kun älytekniikka ja mediakeskeisyys voimistuu syntyy helposti myös vastaliike: taiteilijat jotka irtisanoutuvat tekniikasta ja korostavat käsityöpohjaista itsetekemistä. Ite-taiteen merkitys voi kasvaa.
      • Suomen Kansanmusiikkiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • ”Ns. vakava ja populaari kulttuuri sekoittuvat.” Globalisoituminen ja digitalisoituminen eivät välttämättä johda tähän. Globalisoituminen saattaa jopa toimia päinvastoin. Ollaan entistä tietoisempia kulttuurin nyansseista ja halutaankin pitää kiinni esim. kansallisista kulttuurin muodoista. Aivan kuten myöhemmin samassa kappaleessa todetaan: ”Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.” "Ruotsinkielisen kulttuurielämän tarpeet voivat vaatia uutta huomiota." Miksi vain ruotsinkielinen kulttuurielämä. Myös muut vähemmistöt (saamelaiset, romanit, muut etniset vähemmistöt) tulee ottaa huomioon kulttuurielämää kehitettäessä.
      • Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Monet esillä olevista toimintaympäristömuutoksista vaikuttavat myös kirjastopalveluihin, mutta kirjastonäkökulma ei näy tekstissä lainkaan. Tämä on suuri puute, koska kirjastot ovat kansalaisten kannalta merkittävä lähikulttuuripalvelu. Kirjastopalvelujen osalta toimintaympäristön muutoksen tarkastelua on tehty viimeksi kirjastolakiehdotuksen valmistelun yhteydessä. Esimerkiksi digitalisaation myötä kirjastoille on tullut merkittäväksi tehtäväksi kaventaa digikuilua ohjaamalla ja tukemalla kansalaisia digitaalisessa ympäristössä toimimisessa.
      • Taidemaalariliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Vaikka kannatamme ehdottomasti taiteen saattamista kaikkien yhteiskunnan jäsenten saataville, taiteen popularisoinnin pitäminen itsestään selvänä ja hyväksyttävänä asiana ei saa tarkoittaa sitä, että ammatillinen taiteen tekeminen ja taiteen itseisarvon kunnioittaminen jää liian vähälle huomiolle ja tuelle. Taide ei myöskään voi eikä saa olla pelkkä hyvinvoinnin väline. On toki tärkeää, että taiteesta nostetaan esille muitakin arvoja (kuten sen hyvinvointivaikutukset) kuin sen kaupallinen arvo. Se ei saa kuitenkaan johtaa taiteen ”tuotteistamiseen”. Taiteen itseisarvo pitää tunnustaa, jos halutaan että meillä on tulevaisuudessakin uutta, kehittyvää kulttuuria. Välineeksi tehty taide ei välttämättä synnytä mitään uutta, eikä voi toimia kulttuurin kehityksen edistäjänä. Hyvinvointitaiteessa on myös tärkeää miettiä, mikä on oikea tarve ja mikä keinotekoisesti luotua. Myös esim. vanhukset haluavat laadukkaita, aitoja taide-elämyksiä, ei välttämättä pelkästään ”hyvinvointia luovaa” taidetta. Vaikka digitalisaatio tulee varmasti lisääntymään, strategiassa ei huomioida sitä, että sen rinnalla tulee edelleen säilymään myös perinteisiä tapoja tehdä ja tuottaa kulttuuria. Alueellisia(kaan) kulttuuripalveluita ei voi kokonaan korvata digitaalisilla palveluilla. Tavoitteena tulisi olla maaseutualueiden kulttuuri- ja kuvataidepalveluiden ylläpitäminen siten, että tuetaan elävää vuorovaikutusta ihmisten kesken. Taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kirjaaminen strategiaan tällä tavalla faktaksi saattaa synnyttää itseään toteuttavan ennustuksen. Taiteilijat ovat korkeasti koulutettuja, mutta heidän osaamistaan ei hyödynnetä riittävästi yhteiskunnassa. Kuvataiteilijat ovat huonoimmin toimeentuleva taiteilijaryhmä, ja itsensä työllistäminen on heille erittäin hankalaa. Yrittäjyyden leiman lyöminen väkisin taiteilijaan ei hyödytä yhteiskuntaa eikä taiteilijaa itseään. Hyvin harvat (kuva)taiteilijat kykenevät työllistämään itsensä siten, että tulevat toimeen kokonaan taiteellaan. Yrittäjyyden tai itsensä työllistämisen sijaan pitäisi puhua "toimeentulosta" tai "elinkeinosta", jossa taiteilija saa työstään tuloa, oli se sitten perustulo, myyntitulo, asiantuntijapalkkio tai työkorvaus, palkkio. Yhteistyöllä muiden hallinnonalojen kanssa pitää pyrkiä ratkaisemaan taiteilijan työtä vaikeuttavia ongelmia yrittäjyydessä, verotuksessa, eläkkeissä ja sosiaaliturvassa. Perustulo mainitaan tekstissä yhtenä mahdollisuutena. Pitäisikö keksiä myös muita keinoja taata taiteentekijöiden ruohonjuuritason toimintaedellytykset? Perustulo on poliittisesti niin hankala kysymys, että sen toteutuminen voi viedä pitkään, ellei jopa olla mahdotonta. Esimerkiksi kuvataidekenttä on niin pieni, että sille voisi keksiä erillisratkaisuja.
      • Tanssin Tiedotuskeskus, Sanna Rekola
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • ”Taloustilanne säilyy ainakin lähivuodet hyvin vaikeana, mikä lisää painetta uudistaa rahoitusrakennetta ja –järjestelmiä eri toimialoilla. Uudenlaisen hallinalojen välisen yhteistyön tarve korostuu hallinnon eri tasoilla. Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävän kehityksen vaatimus voimistuvat entisestään”. Kestävän kehityksen retoriikka kulttuuripolitiikassa on kestävän kehityksen käsitteen yleistymisestä lähtien ollut kulttuuripolitiikassa epämääräistä ja konkretisoitumatonta. Kuitenkin kulttuuripolitiikan tutkimus, keskustelu taiteen kentän kehittämisestä ja jopa taiteellinen sisältö tarjoavat eväitä sekä ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen että kulttuurisen kestävyyden konkretisoimiseen tämänkin tyyppisissä strategiateksteissä. ”Nuorimmat sukupolvet ovat uudenlaisen mediakulttuurin kasvatteja. Media- ja kulttuurisia sisältöjä tuotetaan itse ja jaetaan verkossa. Ns. vakava ja populaari kulttuuri sekoittuvat.” Käsitepari vakava ja populaari kulttuuri tuntuvat aikansa eläneiltä. Sekoittumista, puhutaanpa sitten taiteesta ja viihteestä tai joillain muilla käsitteillä, on tapahtunut jo pitemmän aikaa. Tämä tuottaa ja on jo tuottanut sekä mahdollisuuksia, uudenlaista tekemistä, innovaatioita että haasteita. ”Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä. Samalla toimialan toimijoiden tulee kehittää omaa toimintaansa kestävän elämäntavan vaatimusten mukaisesti”. Kulttuurin kestävän kehityksen kytkeminen ensisijaisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan kapea ja vanhentunut käsitys kulttuurisesti kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen käsitteen kautta taide- ja kulttuurialaa, niiden toimintaa ja rahoitusta voidaan tarkastella tavalla, joka synnyttää impulsseja toiminnan uudenlaiseen organisoitumiseen ja rahoituksen kohdentamiseen sekä toiminnan vaikuttavuuden kehittämiseen. Tällöin ei enää puhuta ”kestävän elämäntavan vaatimuksista” vaan nähdään kestävässä kehityksessä myös mahdollisuuksia ja strategisia välineitä toiminnan kehittämiseen. ”Eriarvoistumisen vuoksi kulttuurin julkisen tuen sosioekonomista kohdentumista kyseenalaistetaan”. Epäselvästi ilmaistu, joten jää arvailujen varaan mitä tästä voisi seurata. ”Väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja urbanisoituminen luovat pohjaa luovuuskeskittymille. Toisaalta on aiempaa vaikeampaa pitää kiinni tavoitteesta turvata tasa-arvoiset kulttuuripalvelut kaikkialla maassa, minkä vuoksi joudutaan etsimään uusia tapoja järjestää ja levittää palveluja. Alueellisten kulttuuripalvelujen turvaamisessa digitalisaation avulla voidaan monipuolistaa tarjontaa ja palveluja, mutta digitaaliset palvelut eivät voi korvata esitysten ja yleisöjen välistä elävää vuorovaikutusta.” Edellä esitetty pitää varmasti paikkansa. Kuitenkin jos digitalisaatio nähdään yhtenä konkreettisena keinona turvata alueelliset kulttuuripalvelut, pitäisi yhtä lailla elävän vuorovaikutuksen turvaamiseksi esittää konkreettisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi kiertuetoiminnan kehittäminen, residenssit, vierailut, yhteistuotannot jne. ”Taidetta tehdään ja kulttuuria tuotetaan yhä enemmän ajasta paikasta riippumatta, mutta taiteen tuotoksia tulkitaan edelleen myös kansallisessa kehyksessä.” Epäselvää ja ehkä kyseenalaistettavaa: Tarkoitetaanko: Taiteen tekeminen ja kulttuurin tuottaminen eivät ole enää aikaan ja paikkaan sidottua? Tarkoitetaanko tässä todella tulkitsemista kansallisessa kehyksessä? Vai olisiko paikallinen asianmukaisempi ilmaisu? ”Kulttuuri popularisoituu entistä enemmän. Vastapainona voi syntyä vahvempi tarve erottaa ammatillisesti tuotettu taide erimuotoisista mediasisällöistä ja viihteestä. Keskustelujännitteet ns. vakavan kulttuurin ja viihteen sekä taiteen itseisarvoisuuden ja sen välineellisyyden käytön välillä eivät katoa. Siihen vaikuttaa osaltaan kulttuurirahoituksen rajallisuus”. Popularisoituminen, kulttuurin rahoituksen rajallisuus ja siihen liittyvä keskustelujännite, ovat varmasti oikeita huomioita. Käsite vakava kulttuuri viihteen vastakohtana ei kuitenkaan edistä analyyttista keskustelua, jota varmasti tarvitaan. Taide, populaarikulttuuri, viihde ja kulttuuriteollisuus kytkeytyvät toisiinsa moniulotteisella tavalla eikä nykypäivänä ole syytä arvottaa yhtä arvokkaammaksi kuin toista. Julkisen, rajallisen rahoituksen kohdentaminen on yksi syy käydä tätä keskustelua. Siksi tässä strategiassakin olisi syytä pureutua asiaan perusteellisemmin ja käsitteellisesti selkeämmin. SWOT Mahdollisuudet ”Laitosten ja vapaiden ryhmien yhteistyö” tulisi nähdä laajemmin laitosten ja vapaan kentän tai laitosten ja koko muun taidekentän, ei ainoastaan ryhmien, välisenä yhteistyönä
      • Valtiovarainministeriö
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • On perusteltu, ei lausuttavaa.
      • Keski-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • s. 10 Tekstissä todetaan, että on vaikeampaa turvata tasa-arvoiset kulttuuripalvelut kaikkialla maassa. Tasavertainen palvelusaatavuus on turvattava myös maaseutumaisilla harvaanasutuilla alueilla, ei vain kasvukeskuksissa. Tekstissä todetaan, että maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Toisaalta valtionosuudet ovat laskusuuntaisia ja monessa kunnassa nykyisellään kulttuurityön resurssit ovat heikot. Kulttuurin roolin resursoimaton vahvistuminen ei ole itsestään selvää. s. 11 todetaan, että EU:n rakennerahoitusosuus Suomeen vähenee edelleen v. 2020 jälkeen. Kuitenkaan osuus ei ole tiedossa vielä, joten siihen ei tulisi faktana viitata.
      • Forum Artis ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Analyysi kulttuurialan nykytilasta on oikeansuuntainen, ja oletetut muutokset vaikuttavat todennäköisiltä. Visioidut ansaintalogiikat tarjoavat taiteilijoille toki uusia mahdollisuuksia, mutta on syytä muistaa, ettei taide ole pelkkää palvelua tai viihdetarjontaa, vaan myös subjektiivista ja uutta etsivää itseisarvoista toimintaa. Ei voida olettaa, että taiteesta tulee koskaan pelkästään kannattavaa liiketoimintaa, vaan se vaatii aina yhteiskunnan tukirakenteita. Jotta taiteilijoiden olisi mahdollista tulla toimeen taiteellisella työllään, täytyy työstä saada asianmukainen palkkio. Lisäksi tulee itsensätyöllistäjillä ja freelancereilla olla samanlaiset oikeudet sosiaali- ja eläketurvaan kuin muillakin kansalaisilla. Vaikka digitalisaatio lisää taiteen saavutettavuutta ja edistää teosten jakelua tietyiltä osin, ovat siitä kertyvät tekijänoikeustulot ja muut korvaukset edelleenkin liian pienet suhteessa teosten valmistamisesta aiheutuvaan työmäärään. Tämä epäsuhta tulee korjata, jotta työskentelystä tulisi kannattavaa muillekin kuin vain pienelle osalle tekijöistä. Strategiassa esitetty näkemys taide- ja kulttuurikasvatuksen merkityksestä on oikeansuuntainen, mutta on syytä muistaa, että kulttuurialalta laaja-alaisemman koulutuksen kautta toivotut uudet innovaatiot vaativat myös vahvaa yritysvetoista tuotteistamista ennen kuin niistä on odotettavissa merkittäviä taloudellisia hyötyjä.
      • Neogames Finland ry, Suomen pelialan keskus Neogames Finland ry, Hiltunen Kari-Pekka
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Esitetty näkemys on valtaosin perusteltu. Suomalaisen kulttuuripolitiikan ehdottomaksi vahvuudeksi tulisi laskea myös vahvat kansainväliset digitaaliset kulttuurituotteet, joista tunnetuimmat lienevät Angry Birds ja Clash of Clans. Suomalaisen pelialan globaali menestystarina digitaalisen murroksen eturintamassa tarjoaa loistavat puitteet niin muiden kulttuurialojen digitaalisen murroksen fasilitoimiseen kuin vahvan etulyöntiaseman globaalin digitaalisen murroksen tienraivaajana toimimiseen. Luovien ja kulttuurialojen rooli yhteiskunnan digitaalisessa muutoksessa ei ole vain taloudellinen. Kuten Suomen pelialan nopea kehitys osoittaa, taide ja kulttuuri toimivat merkittävänä yhteiskunnallisena tienraivaajana siinä valtavassa yhteiskunnallisessa murroksessa teolliselta aikakaudelta digitaaliselle aikakaudelle, jota kansakuntamme parhaillaan käy läpi. Useimmiten digitaaliset kulttuurisisällöt ovat kansalaisten ensikosketus uusiin teknologisiin ratkaisuihin, jotka nopeasti mullistavat heidän elämänsä. Mobiilipelit olivat kansalaisten ensikosketus kännyköiden ja älypuhelimien suomiin uusiin mahdollisuuksiin. Nyt sama toistumassa lisätyn todellisuuden (esim. Pokémon-ilmiö) ja virtuaalitodellisuuden (esim. 360° videot) kanssa. Lisäksi teknologian rajoja haastavat ja eteenpäin puskevat digitaaliset kulttuurisisällöt toimivat teknologisen kehityksen moottorina. Ne pakottavat laitevalmistajat ja digitaalisen kulttuuri-ilmaisun mahdollistavien työkalujen kehittäjät etsimään jatkuvasti ratkaisuja taiteellista ilmaisua rajoittaviin teknologisiin haasteisiin. Myös kulttuurisisältöjen itsensä parissa tehdyt sisältöinnovaatiot näyttelevät keskeistä roolia uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien muuttamisessa entistä lähestyttävämmiksi. Kuten tekstissä tuodaan ilmi, suomalainen kulttuuripolitiikka on ollut pitkään perustaltaan kaksikielistä. Uusien vähemmistöryhmien myötä kielten kirjo kulttuuripolitiikassa on hiljalleen vahvistunut. Tätä kehitystä on syytä jatkossakin vahvistaa ja tunnustaa maan kasvava monikielisyys. Se, että kulttuuriset sisällöt on luotu suomen tai ruotsin sijaan vaikkapa ranskaksi tai saameksi ei vähennä niiden kansallista kulttuurista arvoa tai merkitystä. Erityisesti kansainvälisille markkinoille tähtäävien kulttuurisisältöjen osalta esim. englanti ja kiina ovat vuosi vuodelta merkittävämmässä roolissa. Taide- ja kulttuurikasvatuksen, -opetuksen ja -koulutuksen merkitys korostuu ja erityisesti lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset ovat se pohja, jonka varaan kulttuuri- ja luovien alojen menestys valtaosin rakentuu. Hallinnonrajojen yli menevät panostusten ovatkin tässä erityisessä avainasemassa. Erityisesti digitaalisten kulttuurituotteiden saralla on erityisen oleellista rakentaa saumattomia potkuja harrastustoiminnasta, puoliammattilaisuuteen ja omaan yritystoimintaan. Näin ollen yhteistyötä ei pidä tehdä vain perinteisten kulttuuritoimijoiden kesken vaan laaja-alaisesti kaikkien tietyn kulttuurialan ekosysteemin kannalta relevanttien tukitoimintojen tarjoajien välillä. Erityisen tärkeää on löytää synergiaetuja ja uusi yhteistyömuotoja taideharrastustoiminnan tukemisen ja formaalin koulutuksen väliltä. Valitettavasti hallinnolliset raja-aidat, joita ei tekstissä ole nostettu erikseen uhaksi, ovat Suomessa yhä suuria ja ne muodostavat merkittävän esteen eri taide- ja kulttuurialojen kehittämiselle ekosysteemitasolla. Digitaalisaatiokehityksen mahdollistaminen ja aineettoman arvonluonnin mahdollisuuksien täysimittainen hyödyntäminen edellyttää Opetus ja kulttuuriministeriöltä aivan uudenlaista ennakoimiskykyä erityisesti tekijänoikeusjärjestelmän kehittämisen osalta. Ennakoinnin kehittäminen nykyisessä taloudellisessa viitekehyksessä voi osoittautua haasteelliseksi. Lisätyn todellisuuden (eng. Augmented reality) tekijänoikeusjärjestelmälle asettamat haasteet, ovat hyvä esimerkki ennakoinnin vaikeudesta. Tällä hetkellä Pokémon pelin kaltaiset lisätyn todellisuuden kulttuurisisällöt perustuvat pitkälti sijaintitietoon. Lähitulevaisuudessa ne kuitenkin rakentuvat ympäristöstä luodon digitaalisen 3D-mallin päälle, jonka varaan lisätyn todellisuuden digitaaliset kulttuurisisällöt generoidaan. Valitettavasti Euroopan unionin niin kutsuttu panorama-poikkeama ei ota huomioon tarvetta luoda laajamittaisia 3D-malleja julkisesta tilasta, jotta lisätyn todellisuuden kulttuuripalveluiden tarjoaminen olisi mahdollista. Seuraavan sukupolven lisätyn todellisuuden teknologian yleistyessä tämä saattaa merkittävästi hidastaa kyseisen teknologian käyttöönottoa Euroopassa. Samalla yhteiskuntamme nopea digitaalinen murros asettaa aivan erityisiä haasteita kulttuuristen oikeuksien toteutumiselle. • Teknologian nopean kehityksen myötä kuilu niiden kansalaisten välillä, joilla on pääsy uusimpiin laadukkaisiin digitaalisiin kulttuurisisältöihin (esim. virtuaalitodellisuus) ja heidän, joilla ei tätä pääsyä ole, syvenee. Aina kyse ei ole pelkästään taloudellisista resursseista vaan myös kyvystä pysyä nopean teknologisen kehityksen mukana. Olisikin tärkeää, että ministeriö rahoittaisi digibarometrin, joka selvittäisi kansalaisten sosioekonomisen taustan vaikutusta heidän pääsyynsä digitaaliseen kulttuuriin. • Ei-Eurooppalaisten jakelualustojen saavuttaessa vuosi vuodelta merkittävämmän roolin digitaalisen jakelun arvoketjussa, niiden taiteen vapaudelle asettamista rajoitteista tulee yhä merkittävämpo haaste, johon vastaaminen edellyttää laajaa Eurooppalaista yhteistyötä. • Vastuu suomalaisen kulttuuriperinnön säilymisestä koskee myös suomen digitaalista kulttuuriperintöä. Teknologian nopeasta kehityksestä johtuen digitaalisten kulttuuriaineistojen pitkäaikaissäilytys on vuosi vuodelta haastavampaa. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että Opetus- ja kulttuuriministeriö kykenee tunnistamaan uusien nousevien taidemuotojen arvon taiteen kentän perinteisten ydinalueiden marginaalissa ja ulkopuolella. Esimerkiksi taloudellisen menestyksensä ja merkittävien verotuottojensa vuoksi viihteelliseksi moititulla pelialallakin on oma taidetta taiteen vuoksi kenttänsä. Vastaavasti elokuvateollisuuden puolella virtuaalitodellisuuselokuvat laajentavat perinteisen elokuvataiteen ilmaisuvoimaa täysin uusille alustoille ja jakelukanaville. Täten tekstissä kuvattua taiteellisuuden arviointia ei tule koskaan tehdä kokonaisten kulttuurialojen välillä tuomiten jotkin alat kokonaisuudessaan viihteeksi ja toiset kokonaisuudessaan taiteeksi. Vastaavasti taidetuen ei tule jämähtää jo vakiintuneisiin kulttuuristen sisältöjen välityskanaviin vaan sen on kyettävä tukemaan taiteen jatkuvaa kokonaisvaltaista uudistumista.
      • Suomen Kulttuurirahasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Strategialuonnoksessa nostetaan ansiokkaasti esille monia lähitulevaisuuden kulttuuripolitiikkaa ohjaavia ulkoisia tekijöitä. Yleiset tulevaisuudennäkymät ja varsinaiset strategiset tavoitteet eivät kuitenkaan erotu kovin selkeästi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin roolin oletetaan kunnissa vahvistuvan. Onko kyseessä optimistinen oletus vai määrätietoisia toimia vaativa tavoite? Voisiko merkittävä hallinnonuudistus myös johtaa tilanteeseen, jossa kulttuurin asema kunnissa heikkenee sen tullessa irrotetuksi suuremmasta peruspalvelukokonaisuudesta? Etenkin, kun väestön keskittyminen on muutostrendinä tunnistettu. Toimialan rahoitusjärjestelmien uudistumista koskevassa kappaleessa esiintyy termi ”yksityinen”. Yksityisten säätiöiden tukirahoituksen suhteellinen merkitys on viime vuosikymmeninä kasvanut. Yksityistä on myös lipunmyyntiin tms. perustuva markkinaehtoinen rahoitus. Toisaalta julkisista varoista rahoitettuja, julkisyhteisön omistamia, mutta itsenäisen oikeushenkilöllisyyden omaavia laitoksia kutsutaan usein yksityisiksi. Olisiko käsitteen ”yksityinen” merkityssisältöä syytä avata ja tarkentaa? Nationalismi mainitaan luonnoksessa ainakin kolmesti negatiivisessa sävyssä. Voisi harkita, onko se niin merkittävä uhkakuva, että se on syytä nostaa esiin kulttuuristrategiassa. On selvää, että nationalismin käsite on erimerkityksinen kuin se oli vaikkapa kansallisromantiikan aikaan. Tästä huolimatta kysymys taiteen kansallisesta omaleimaisuudesta vs. kosmopoliittisuudesta on ikivanha teema, joka kuuluu normaalin kulttuurikeskustelun piiriin eikä pelkisty karikatyyrimaiseen ”nationalismiin” (vrt. Guggenheim-kiista). Monet Suomen taiteen merkkiteokset on luotu nimenomaan vahvan nationalismin kaudella, ja näillä taiteilijoilla oli samaan aikaan kiinteät yhteydet ulkomaailmaan. Luonnoksen sanamuodot voivat synnyttää lukijalle mielikuvan, että kulttuuristrategialla on yhteiskuntapoliittisia tai jopa puoluepoliittisia päämääriä, toisin sanoen kulttuuri ja taide eivät olisi kaikille kansalaisille yhtäläisesti kuuluvia asioita heidän poliittisesta kannastaan riippumatta. Tämä saattaisi vaikuttaa kielteisesti taidepolitiikan demokraattiseen legitimiteettiin ja sitä kautta sen toimintaedellytyksiin. Oheistaulukossa 1 on kartoitettu suomalaisen kulttuuripolitiikan kannalta keskeisiä vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Seuraavassa joitakin lisähuomioita: Vahvuudet: • Vahvojen instituutioiden tuottama vakaus • Alueellinen ja sosio-ekonominen yhdenvertaisuus ja saavutettavuus • Pitkälle menevä konsensus siitä, että kulttuuria tulee rahoittaa julkisista varoista (ks. SKR:n kulttuuritutkimus 2013) Heikkoudet: • Taidealan fragmentoitunut ääni, ryhmäkohtainen tarkastelu, defensiivinen asenne, keskusteluyhteyttä heikentävät eri taiteenalojen erilaiset toimintakulttuurit • Rahoitusrakenteet, jotka tuottavat raja-aitoja esim. julkisesti ja yksityisesti tuotetutun taiteen sekä tuetun ja markkinaehtoisen taiteen välille. • Vakauden ja dynaamisuuden epätasainen jakautuminen taiteilijoiden, taideinstituutioiden ja taiteenalojen välillä • Joustamattomat rakenteet (kääntöpuolena vahvojen instituutioiden tuottama vakaus, ks. edellä) • Institutionaalisen säätykierron hitaus Mahdollisuudet: • Hallitusti uudistuvat rakenteet • Vakauden ja dynaamisuuden uusi tasapaino vanhaa tuhoamatta [Suomen Kultutuurirahaston näkemys on, että tämän seikan tulisi olla yksi kansallista kulttuuripolitiikkaa ohjaavista strategisista tavoitteista.] • Tuetun ja markkinaehtoisen kulttuurin välisen juovan madaltaminen • Hallittu lähentyminen kansainvälisesti yleisiin käytäntöihin (esim. rahoitus ja verotus) rajat ylittävän vuorovaikutuksen edistämiseksi • Epäjatkuvuuksia, kynnyksiä ja kielteisiä kannustimia tuottavien rakenteiden purkaminen Uhat: • Kulttuurialan oman äänen kuulumattomuus rakenteita uudistettaessa. • Instituutioiden vähittäinen näivettyminen rahoituksen reaalitason laskiessa • Kulttuurin polarisoituminen suurten joukkojen markkinaehtoiseksi elämysviihteeksi ja pienen piirin apurahataiteeksi [Suomen Kulttuurirahasto korostaa, että samalla kun taiteen on oltava laadukasta ja kunnianhimoista, sen tulee säilyttää merkityksellisyytensä laajemmalle yleisölle. Päinvastainen kehitys heikentää kulttuuripolitiikan ja kulttuurin julkisen tuen legitimiteettiä.] • Yhteiskunnan polarisoituminen; kulttuuriin liittyvien erimielisyyksien käyttö sosiaalisen distinktion keinona ja ryhmäidentiteetin rakentajana. Ilman yhteiskuntaa läpäisevää tahtoa ei tavoitteellinen kulttuuripolitiikka ole mahdollista.
      • Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Toimintaympäristömuutoksia on kuvailtu monipuolisesti, mutta esimerkiksi mahdollisia yllätyksiä tai ennakoimattomia muutoksia ei ole huomioitu tulevaisuuden hahmottamisessa. Viittaus älytaidekotiin värittää tulevaisuuden kuvaa, mutta yksittäisenä esimerkkinä se kuitenkin vahvistaa strategialuonnoksen muutoinkin taidekeskeistä painottumista. Kestävän kehityksen vaatimus huomioidaan yleisissä muutoksissa, mutta strategiassa ei ole tarkennettu, miten kestävän kehityksen huomioiminen liittyy kulttuuriin ja sen eri osa-alueisiin. Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisen kuvailun yhteydessä on hyvä muistaa, että kulttuuriperintömme juuret ovat monikulttuurisia. Toimialan muutosten yhteydessä todetaan osuvasti kestävän kehityksen olevan yhteydessä kulttuuriympäristöpolitiikkaan, vaikka kulttuuriympäristöä ei ole muualla strategiassa juurikaan avattu eikä sen yhteyttä strategian kentässä ole selvennetty. Sinänsä ympäristöministeriö pitää hyvänä kulttuuriympäristönäkökulman sisällyttämistä kulttuuripolitiikkastrategiaan. Väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja sen vastapainona maaseudun väestökato vaikuttavat merkittävästi myös kulttuuriperinnön säilymiseen ja kehittymiseen. Maakuntauudistukseen liittyen on hyvä huomioida myös maakunnalliseen identiteettiin ja muut kulttuuriperintöön ja -ympäristöön liittyvät tavoitteet. Kulttuuriperinnön kartuttamiseen liittyvät myös olemassa olevan kulttuuriperinnön vaaliminen ja säilyttäminen mm. voimavarana ja uuden syntymisen lähteenä. Yleisesti tarkasteltuna toimintaympäristömuutoksissa kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö näkyvät vain vähäisessä määrin ja niiden merkitys toimintakentässä jää hämäräksi. SWOT-analyysi keskittyy taiteen kentän analysointiin, eikä siten anna kattavaa kuvaa kulttuurin kentästä. Analyysia olisi hyvä täydentää kattamaan myös muita kulttuurin osa-alueita. Vahvuuksissa olisi hyvä tuoda esille vahva kolmas sektori ja erilaisten tilaisuuksien tuomat mahdollisuudet. Mahdollisuuksissa on viimeisenä mainittu kulttuurin vahvempi rooli, mitä ympäristöministeriökin pitää tärkeänä mahdollisuutena. Mikäli kulttuurin käsitteeseen ei automaattisesti sisälly kulttuuriperintö, tulisi tämä mainita erikseen tässä yhteydessä.
      • Kettuki ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Toimintaympäristömuutoksissa ei ole riittävästi huomioitu eri väestöryhmien oikeutta osallisuuteen taiteen ja kulttuurin tuottamisessa. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös uusien rahoitusmuotojen kehittämisessä.
      • Oulun kaupunki
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kyllä on, mutta pelkästään rahoitusrakenteiden ja -järjestelmien uudistaminen ei riitä. Aivan ratkaisevaa on, että kulttuurin ja taiteen toimintamalleja uudistetaan yhdessä kuntien kanssa. Keskeisiä muutostekijöitä ovat yrittäjämäisyys, nettobudjetointi, pop-up toiminta, museoiden ja kirjastojen virtuaalikokoelmat ja -aineistot, asiakkaiden omatoimisuus, kolmannen sektorin lisääntyvä rooli, jakamiskulttuuri jne. Kuntien kanssa tehtävä pitkäjänteinen yhteistyö on erittäin tärkeää myös tulevaisuudessa. Se antaa näkymiä myös eri hallinnonalojen yhteistyölle ja parantaa alueellista tasa-arvoa. Näkemyksestä puuttuu joitain keskeisiä elementtejä kuten tapahtumien merkitys, kaupunkikulttuuri ja alueiden/paikkakuntien vetovoimaisuus ja elinvoimaisuus, joissa kulttuurilla ja taiteella voi olla ja on aivan ratkaiseva merkitys. Strategiassa pitäisi selkeästi ottaa kantaa uuden kunnan, ns. sivistyskunnan, tehtäviin. Voiko isona päämääränä olla ihmisten henkinen kehittyminen.
      • Kopiosto ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Näkemyksessä otetaan asianmukaisesti huomioon digitaalinen kehitys. Näkemys jää kuitenkin Kopioston mielestä kovin kapeaksi, koska nykyisessä toimintaympäristössä tekijänoikeuksien merkitys on korostunut. Nyt on kysyttävä, pitäisikö kulttuuripolitiikasta seurata myös tekijänoikeuspoliittisia seurauksia. Niitä ei strategiassa juuri näy. Arviossa otetaan vain vähäisessä määrin esiin yhä syvenevän digitalisaation vaikutus taiteilijoiden toimeentuloon. Samalla kun teosten käyttö lisääntyy, niiden tuottama tulovirta ainakin joillekin oikeudenhaltijaryhmille saattaa pienentyä radikaalistikin. Tämä on selvästi havaittavissa nk. Spotify-ilmiössä, jossa suuretkaan käyttäjämäärät ja teosten käyttötapahtumat eivät lisää olennaisesti tekijöille tuloutuvia tekijänoikeuskorvauksia. Jännite liittyy myös teknisiä teosten välityspalveluja (alustoja) tarjoavien yritysten menestymiseen tavalla, joka ei hyödytä kulttuurin tuotantoa, eli itse perustoimintaa.
      • Österbottens förbund - Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Toisaalta Suomi kyllä urbanisoituu mutta samaan aikaan on meneillään downshifting-trendi ja digitalisaation mahdolliseksi tekemää etätyöskentelyä suositaan. Tämä saattaa vaikuttaa urbanisoitumiskehitykseen. Osa väestöstä, usein juuri taitelijat ja luovan alan työntekijät, pyrkivät muuttamaan maalle kasvukeskuksien sijaan. Yhteiskunnasta tulee kulttuurisesti moninainen ennemmin kuin monikulttuurinen, mikä haastaa erityisesti taide- ja kulttuurialan ammateissa työskentelevät sisällöntuottajat. Tämä kehitys tulee huomioida alan perus- ja täydennyskoulutusohjelmien sisällöissä. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin %-osuus kuntien talousarvioissa kyllä kasvaa mutta euromääräistä kasvua ei tapahdu. Jotta kuntien kulttuuritoiminta voisi täyttää siihen kohdistuvat paineet elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana, monissa kunnissa edellytyksenä on kulttuurin roolia koskeva asennemuutos. Kulttuuritoiminnan vaikuttavuus on nähtävä laajemmin kuin vain mukavana vapaa-ajan viettomahdollisuutena. Myös muiden toimijoiden tulee pyrkiä verkostoitumaan ja aitoon yhteistyöhön kulttuuritoimijoiden kanssa. Verkostoituminen ja yhteistyö on toistaiseksi ollut pitkälti kulttuuritoimijalähtöistä. Myöskään sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä ei saa unohtaa kulttuuritoiminnan yhteyttä ja yhteistyön kehittämistä maakuntahallintoon siirtyvän sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Kiristyneen taloustilanteen vuoksi kulttuurin toimialalla keskustelu julkisen ja yksityisen rahoituksen "työnjaosta" muodostuu entistä jännitteisemmäksi. Kulttuurin peruspalvelut kuuluvat julkisen sektorin rahoitettaviksi, jotta palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta on mahdollista ohjata.
      • Varsinais-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan SWOT-analyysi on varsin kattava. Tosin toivoisimme, että luovan talouden nousu Suomessa huomioitaisiin vahvuutena. Vahvuuksista voisi myös ottaa pois julkisen sektorin rahoituksen, sillä sen suunta on näillä näkymin laskeva vielä seuraavat vuodet. Mahdollisuuksiin voisi vielä lisätä kirjauksen kulttuurin liittymisestä yhä voimakkaammin positiiviseen väestöä yhdistävään kansalliseen identiteettiin, lähidemokratian toteutumiseen sekä maahanmuuttajien kotoutumiseen. Heikkouksina on nostettu esille mm. kannattavan yritystoiminnan vähyyden ja maahanmuuttajien aseman kulttuurin kuluttajina. Nämä nostot ovat erittäin merkittäviä ja niiden tiimoilta tulisi jossakin toisessa foorumissa käydä laajempaa keskustelua miten nämä asiat saadaan nostettua vahvuuksiksi maassamme. Esimerkiksi uusien liiketoimintamallien tuominen kulttuuritoimijoiden keskuuteen olisi erittäin kannatettavaa. Myös uusien kansainvälisten avausten tekemisessä Suomen tulisi olla edelläkävijä. Näiden avausten kautta suomalainen kulttuurielämä ja yhteiskunta hyötyvät merkittävästi.
      • Finland Festivals ry
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Toimintaympäristön muutokset on kokonaisuutena ilmaistu hyvin, mutta toivomme muutamia täsmennyksiä: Strategiassa todetaan useassa kohdassa monikulttuurisuuden merkityksen kasvu ja erityisesti mainitaan, että Helsingin alueella 20 % väestöstä on vuonna 2025 kotoisin muualta kuin Suomesta ja siis puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Tästä syystä olisi johdonmukaista ilmaista strategiassa selkeämmin se, miten kielelliseen monimuotoisuuteen varaudutaan ja miten se heijastuu kulttuuripolitiikan tekemiseen. Kulttuurimatkailun merkitystä yhtenä uutena rahoituslähteenä ja laajemminkin uusien toimintamuotojen synnyttäjänä on syytä korostaa ja sen systemaattista kehittämistä on edistettävä. Tuleva sote-uudistus muokkaa voimakkaasti alueellisia toimintatapoja ja parhaimmillaan sote-ratkaisu voi mahdollistaa uudentyyppisten kulttuuripalvelujen syntymisen sote-kentän tarpeisiin. Näkemyksemme mukaan OKM voisi tässä asiassa olla aloitteellinen ja ottaa voimakkaammin kantaa sen puolesta, että kulttuuripalvelujen ostoon sote-sektorin toimesta lisätään resursseja. Vaikka puhe populaarikulttuurin ja ns. vakavan taiteen rajan hämärtymisestä on nykyään yleistä, olisi strategiassa syytä myös selkeästi todeta, että monien taiteenalojen valtavirtojen ulkopuolella esiintyy suhteellisen pieniä yleisöjä tavoittavia ilmenemismuotoja, joiden merkitys on kuitenkin taiteen sisäiselle kehitykselle valtava. Siksi pitää avoimesti todeta, että edelleen vuonna 2025 ns. vakavan taiteen ja sitä tuottavien taiteilijoiden hyvinvointi on kulttuuripolitiikan onnistumisen kannalta täysin keskeistä, vaikka ei ole oletettavissa että tuotteista tulee ”populaareja” ainakaan laajassa mittakaavassa. Sanan ”sivistys” käyttöä ei tässäkään yhteydessä pidä pelätä. SWOT-analyysiin ehdotamme seuraavat lisäykset: - Heikkouksia: Kulttuurin harrastamismahdollisuuksien jyrkentyneet alueelliset erot - Uhka: Veikkauksen monopolin häviäminen ja kulttuuritoimintojen rahoittaminen vain valtionbudjetista, jolloin taloustaantumien suorat vaikutukset kohdistuvat enemmän kulttuurin rahoitukseen - Mahdollisuus: Yksityisrahoituksen tuen kasvu kulttuurille ja mahdollisuus veroetuihin
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Toiminnanjohtaja Riitta Rissanen
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • SWOT- analyysissä on tuotu hyvin esiin keskeiset piirteet toimintaympäristön muutoksesta erityisesti yhteiskunnan rakenteiden ja palvelujen kannalta. Ehkä toimintaympäristön muutoksessa voisi pohtia vielä lisää suomalaisen /pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion mallia ja sitä mikä rooli kulttuurilla on tässä murroksessa. Onko niin, että kun ympäröivä maailma monimutkaistuu, tarvitaan myös uudenlaisia tiedon, osaamisen ja uuden luomisen menetelmiä. Tässä kulttuuriosaajilla on varmaan paljonkin annettavaa. Tästä syystä kulttuurikoulutuksen ja - osaamisen merkitystä tulisi käsitellä laajemmin, ei vain taitelijan työn kautta. Tulevaisuudessa varmaan uusia kulttuuripolitiikan mahdollisuuksia löytyy eri kulttuurialojen yhteistyöstä esim. uusilla palvelualoilla (hyvinvointi, koulutus, korkean teknologian tuotteet, jossa kulttuuriosaaminen on osa brändiä yms., rakentaminen, kaupunkisuunnittelu yms.).
      • Suomen arvostelijain liitto ry, Lausunto laadittu yhteistyössä SARVin hallituksen ja puheenjohtaja Maria Säkön kanssa.
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Strategia ei huomioi kulttuurijournalismin tilaa. Erityisesti taidekritiikki on olennainen osa kulttuurin ja taiteen kenttää. Ilman kritiikkiä kulttuuri ja taide ei tule osaksi yhteiskunnallista keskustelua, taiteen sisältöjä ja suuntaviivoja ei sanoiteta yleisölle ja taiteen saavutettavuus kärsii. Kritiikillä on merkitystä myös taiteen kehittymisessä: taiteen ja kritiikin vuoropuhelu on olennainen osa taidemaailmaa. Suomen arvostelijain liiton tekemän selvityksen mukaan yhä useampi kriitikko elää epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Valtion tulisi varmistaa kritiikin toimintaedellytys ja kriitikoiden toimeentulo sekä taiteesta käytävä vapaa keskustelu tuomalla taidekritiikkiä ja journalismia vahvemmin valtionrahoituksen piiriin. Perustulo voi kohentaa myös kriitikon tilannetta. On huomattava, että erityisesti itsensätyöllistävät kriitikot ja taidejournalistit ovat tulevaisuudessa yhä useammin apurahasta riippuvaisia. Myös maahanmuuttajakriitikoiden kouluttaminen ja monikielisen kritiikin tarve korostuu. Niin ikään monikulttuurisessa Suomessa kriitikon rooli eri identiteettien ja monipuolistuvan taide- ja kulttuurikentän sanoittajana korostuu. Selkeä ajatusvirhe nykyisessä tilanteessa on se, että taiteilijat ja taiteesta kirjoittavat kriitikot rinnastetaan yrittäjiin. Ajattelutapa on kestämätön ja on vastoin taiteilijan ja kriitikon työn tarkoitusta.
      • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kulttuuriperinnön säilyttäminen, jakaminen ja kontekstualisoiminen luo tervettä kansallisen omaperäisyyden ymmärrystä. ”Nationalismin vaara” toistuu useasti tekstissä. Taiteen ja kulttuurin yhteydessä sormen heristely vaikuttaa yliampuvalta (onko näkyvissä taiteessa/kulttuurissa yltiönationalismia tai ylipäänsä nationalismia?). Audiovisuaalinen ilmaisu on ollut jo noin vuosisadan ajan merkittävä ja alati kasvava osa elämismaailmaamme – kulttuurissa yleensä, taiteissa ja kom-munikaatiossa/viestinnässä erityisesti. Audiovisuaalisuus on läpäisevä piirre kaikessa itseilmaisussa, viestinnässä ja taiteessa. Digitaalisuus teknisenä alustana vain korostaa tätä. - Toimintaympäristön kuvauksessa tulisi huomioida audiovisuaalisuuden merkitys kulttuurissa. SWOT - Vahvuudet: • kulttuuriperinnön säilyttämisessä on onnistuttu varsin hyvin: Suomen historiallinen kulttuuriprojekti – mm. lukutaidon edis-täminen, kansalaisille avoin kirjastolaitos, taiteiden kansan-omaisuus ovat saavutettuja arvoja, joita ei tule hukata. • Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen huomioitu hyvin opetussuunnitelmauudistuksissa varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. - Mahdollisuudet: • Kulttuurinen osaaminen – mahdollisuuksia suomalaisen taiteen kansainväliseen menestykseen on, kun vain opitaan toimimaan oikein; omaehtoinen tuotanto – jopa pitkien elokuvien tasolla joukkorahoituksella on saatu suuria aikaan; monikulttuurisuus on mahdollisuus. • Keitä ovat ”nuoret mediaosaajat” ja mitä tämä mahdollisuus tarkoittaa? Kaikkien kansalaisten osaaminen suhteessa mediaan on tärkeää. On myös tärkeää, että KUPO ei ylläpidä myyttiä ”diginatiiveista”, jotka kuin itsestään hallitsevat mediankäytön. - Heikkoudet: • Kulttuuriperinnön digitoinnin hitaus, saatavuus ei edisty (esim. av-materiaalien digitointi, joka vaatii laitteistoja, järjestelmiä, osaavia työntekijöitä, on kaiken kaikkiaan kallista ja hidasta). • Kehittämistoiminnan hankevetoisuus, vaikka toivottaisiin kes-tävämpää rahoituspohjaa. - Uhat: • Sosiaalinen eriarvoisuus estää taiteen ja kulttuurin tasapuolista saatavuutta sekä osallisuutta ja itseilmaisua kulttuurissa. • Digitaalistumiskehitys korostaa digitaalisten kompetenssien ja kriittisen medialukutaidon merkitystä sekä yhdenvertaisuuden huomioimista.
      • Pirkanmaan liitto, Suojanen-Laine Elina
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Tulevan maakuntahallinnon kulttuuritehtävät uudistuvat, mikä mahdollistaa uusien toimintamallien käyttöönoton. Maakunnan tuotantorakenteen uskotaan uusiutuvan todennäköisimmin siten, että perinteiset vahvuusalat luovat nahkansa. Menestyksekäs uusiutuminen edellyttää kulttuurin ja luovien toimialojen fuusioitumista perinteisiin osaamisalueisiin ja teknologioihin. Fuusiosta seuraa sellaisen lisäarvon syntyminen, joka vetää pääomia puoleensa jatkossakin. Kipinöitä syntyy ”pehmeän” ja ”kovan” törmäyttämisestä: palvelu&kone, software&hardware, elämys&laite. Strategian SWOT-analyysissä tulee huomioida: - Heikkouksia: Kulttuurin harrastamismahdollisuuksien jyrkentyneet alueelliset erot - Uhka: Veikkauksen monopolin häviäminen ja kulttuuritoimintojen rahoittaminen vain valtionbudjetista, jolloin taloustaantumien suorat vaikutukset kohdistuvat enemmän kulttuurin rahoitukseen - Mahdollisuus: Yksityisrahoituksen tuen kasvu kulttuurille ja mahdollisuus veroetuihin
      • Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Strategiassa puhutaan ns. vakavan ja populaarikulttuurin sekä viihteen termeistä – ovatko termit loppuun asti ajateltuja? Tulisi miettiä selkeämmiksi tai avata termejä. Toimintaympäristömuutokset kulttuurin toimialalla -kohdan alussa puhutaan tarpeesta muistuttaa kulttuurin merkityksestä . Tulisiko puhua myös kulttuurin käsitteen jatkuvasta uudelleen määrittelyn tarpeesta? Itseiarvoisen taiteen tuottamisen resurssit pienenevät jatkuvasti, tämä tulisi huomioida strategiassa ja korostaa, että taiteen edistämisestä on erityisesti huolehdittava koko maassa. Saamelaisista ei ole lainkaan mainintaa toimintaympäristössä.
      • Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Toimintaympäristön muutosten ennakointi on perusteltua ja oikeaan osuvaa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ei tunnista kuvauksesta puutteita, mutta toivoisi urbanisoitumisen aiheuttamien muutosten kuvauksen yhteyteen laajempaa kuvausta maaseudun kulttuurimahdollisuuksien oletetuista muutoksista. Myös maailmanlaajuisiin, kulttuurista monimuotoisuutta lisääviin muutosvoimiin ja niiden moninaisuuteen on kiinnitettävä huomiota.
      • Hämeen ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Juusti Kristiina
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Toimintaympäristömuutokset ovat perusteltuja ja laajasti kuvattu ja kartoitettu yleisellä tasolla. Hämeen ELY-keskus korostaa sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen merkitystä kulttuurin toimialalla. Uudistus kaipaisi syvempää pohdintaa. Nyt se on sivuutettu pelkästään toteamuksella, että kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu näiden muutosten myötä. ELY-keskus korostaa myös luovan talouden ja poikkihallinnollisten toimijoiden merkitystä kulttuuripolitiikan osalta nimenomaan uusina mahdollisuuksina tulevaisuudessa. Näiltä osin toimintaympäristömuutoksia tulisi täydentää.
      • Hanaholmen -kulturcentrum för Sverige och Finland, Programchef
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Ja. Hanaholmen har lagt upp strategiska målsättningar för åren 2017-2020 och det är slående att se att se likheterna ifråga om omvärldsanalysen. I båda strategierna uppfattas polariseringen och den allt negativare samhällsandan inom samhället som ett hot mot samhällsutvecklingen. Digitaliseringens omvälvande betydelse och de möjligheter som detta för med sig betonas i båda strategierna. Hanaholmen ser kultur som en gemensam bas och drivkraft för engagemang och förståelse. Vi vill utveckla och revitalisera de bilaterala relationerna och främja bruket av svenska och finska. I en tid som präglas av en ökad personfixering, vill Hanaholmen även lyfta fram det konstnärliga innehållet. Konsten berör emotionellt och utgör därför ett starkt redskap för affärssyften, men det har också ett egenvärde. Hanaholmen delar statsmaktens förhoppning om att kulturproduktionen och de kreativa näringarna får en större betydelse i ekonomin. Vi håller med om att kulturell mångfald är en förutsättning för kulturens utveckling. Landets tvåspråkighet är en kulturell tillgång som knyter Finland till övriga Norden. Hanaholmen har ett mångårigt samarbete med Unesco kring pressfrihet. Mot den bakgrunden är vi oroliga över avsaknaden av en analytisk journalistik i Finland. Statsmakten bör värna om att medborgarna har en jämlik tillgång till bildning och oberoende faktabaserad journalistik. Mediabranschen befinner sig i en djup kris och det behövs mera nordiskt samarbete för att hitta modeller för framtiden. Mot den bakgrunden är det problematiskt att media-frågorna ligger under trafik- och kommunikationsministeriet och inte under kulturministeriet, som i de andra nordiska länderna. Av detta följer att media-innehållet får en underordnad roll i beredningen av mediapolitiken.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Svenska enheten för bildningsväsendet
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Regionförvaltningsverkens svenska enhet ser med oro på det allt strängare samhällsklimatet och de starkare nationalistiska tendenserna. Ur minoriteters synvinkel är det ytterst viktigt att den nationella kulturpolitiken har en genomgående strävan att stöda å ena sidan yttrandefrihet och kulturell och språklig mångfald, å andra sidan skydda allas medborgerliga och mänskliga rättigheter. Minoriteter har en berikande inverkan på kultur och ekonomi men behöver ett uttalat stöd och skydd i nationella program och beslut. Svenska enheten är glad över att man i strategin lyfter fram landets tvåspråkighet som en kulturell tillgång. Däremot ställer sig enheten frågande till vad som avses med påståendet ”Det svenskspråkiga kulturlivets växlande behov kan kräva ny uppmärksamhet”. Syftar man på ett behov av en större uppmärksamhet inom den statliga kulturpolitiken? Det svenskspråkiga kulturlivet byggs till stora delar upp med stöd av privata fonder och finansiärer samt tredje sektorn. Tendensen har uppkommit då de svenskspråkiga behoven inte upplevs få tillräcklig synlighet och respons inom den statliga kulturpolitiken. Detta kan leda till att kulturtjänster inte utvecklas jämbördigt på de båda nationalspråken. Privata finansiärer ska inte kompensera det som den offentliga sektorn borde stå för. Ett klargörande av påståendet kunde vara på sin plats. I strategin ges digitaliseringen stor tilltro i fråga om tillgängligheten. Svenska enheten konstaterar att digitaliseringen av kulturutbudet förvisso kan öppna nya möjligheter men då bör den gynna alla befolkningsgruppers behov oavsett språk, ålder eller ekonomi. När digitala tjänster och program utvecklas tenderar svenskspråkiga tjänster och versioner drabbas av eftersläpning eller bara förverkligas på en miniminivå. Den äldre befolkningens och barnens särskilda behov och möjligheter att ta del av det digitala innehållet måste också uppmärksammas i en mycket större omfattning. Överlag ställer digitaliseringen krav på ”kulturkonsumenten”, hen behöver kunskaper i hur hen ska ta till sig kulturinnehållet och kunna vara delaktig i kulturupplevelsen. För kulturproducenten innebär digitaliseringen nya arbetssätt och möjligheter men också utmaningar. Å andra sidan konstateras också i strategin att de digitala tjänsterna inte kan ersätta den levande interaktionen med publiken under en föreställning. Här vill svenska enheten poängtera att den gemensamma upplevelsen ofta är en stor del av kulturupplevelsen som helhet. Svenska enheten anser att de kreativa branscherna bör utvecklas, på så sätt höjs kulturarbetarnas anseende och möjligheter till en dräglig inkomstnivå. Inte minst är det viktigt att satsa på kulturarbetarnas företagarkompetenser. Gällande SWOT-analysen konstaterar svenska enheten följande: - Konstnärernas svaga arbetsmarknadsställning: Byråkratin kring anställandet av en kulturidkare borde lättas upp så att också föreningar i större utsträckning hade möjlighet att anställa konstnärer. - Koncentration av befolkningen -> ojämlik tillgång av tjänster: Den tredje sektorn är ofta en stark kulturproducent i glesbygden. Reglementen för dessa föreningar borde lättas upp så att små föreningar kan fokusera på innehållet i verksamheten och inte sätta sin energi på byråkrati.
      • Suomen Teatterit ry, Suomen Teatterit ry, Saarikivi Tommi
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Toimintaympäristössä keskeinen haaste kulttuurialalle on edistää strategiaesityksessäkin esiintuotuja yhteistyömalleja kulttuuri-, koulutus- ja sosiaali- ja terveyspolitiikan alueille. Tosiasiassa näyttämötaiteen alallakin tehdään jo valtavasti erilaisia yleisötyöprojekteja, tuotantoja ja hankkeita, joiden kohderyhmissä on aivan ilmeisiä yhtymäkohtia koulutus- ja sote-sektorin intressien näkökulmasta, mutta joiden rahoitusrakenteessa tämä ei vielä juurikaan näy. Uusien rahoitusmuotojen löytäminen tukemaan kulttuurisektorin toimintaa näillä alueilla edistäisi valtavasti kulttuuritoimijoiden mahdollisuuksia tehdä satsauksia yleisö- ja hyvinvointityöhön. Nykyisessä rahoitustilanteessa pääosin kulttuuribudjetista saadut julkiset resurssit on kuitenkin ohjattava ensisijaisesti keskeiseen tulonlähteeseen ja toiminnan pääfokukseen eli näyttämöteoksiin. Uudenlaisilla rahoitusratkaisuilla ammattiteattereidenkin mahdollisuuksia palvella monipuolisemmin erilaisia yleisöjä olisi mahdollista edistää tuntuvasti tulevaisuudessa. Taiteen ja kulttuurin kiistattomasti osoitettuihin hyvinvointivaikutuksiin liittyen OKM voisikin esittää, että uusissa Sote-rakenteissa kulttuuripalvelujen ostoon ja yhteistyöprojekteihin varattaisiin erillisiä resursseja.
      • Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Työllisyys ja osaaminen -yksikkö, Ruuska Sanna
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • - luovuuteen ja aineettomaan arvoon perustuvien toimintojen merkitys kasvaa elinkeinoelämässä ja taloudessa - > näihin tulisi suunnata enemmän tukea sekä kehittää uusia, joustavampia rahoitusmuotoja - merkityksen arviointia on haitannut määritelmien epäselvyys - > perinteinen toimialalähtöinen tarkastelu ei toimi, kuten nähdään esim. vientitilastoissa kun ne perustuvat pääosin tavaroiden tullitilastoihin - > toimintaympäristömuutoksen vuoksi tarvittaisiin uudet määritelmät ja mittarit - yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille - > luova tai aineeton tuotanto voi olla fyysisen tuotteen osana tai myös omana aineettomana tuotteenaan (mm.ohjelmistot) - sosiaali- ja terveyspalvelujen koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu - > strategiassa ei avata asiaa tarkemmin eli miten tämä toteutetaan käytännössä? - onko OKM:lla roolia maakuntahallinnon ohjauksessa ? - > OKM:n tulosohjaama kulttuurin toimiala on tällä hetkellä ELYissä hyvin pienessä roolissa eikä ns. perinteisen kulttuuritoimen edistäminen kuulu ELYjen prioriteetteihin - > keskeisempää edistää luovien alojen yrittäjyyttä ja elinkeinotoimintaa sekä kehittää luovien aloja muiden toimialojen kilpailukyvyn edistäjänä - > tämä tulisi ottaa huomioon ja konkretisoida uutta maakuntahallintoa luotaessa - pelialan menestystarinat ylittävät herkästi uutiskynnyksen - > myös muut luovien alojen menestystarinat olisi tuotava kattavammin julkisuuteen - elinkeinorakenteen muutostarpeet ja monipuolistaminen luovien alojen kautta vaativat myös luovien alojen toimijoiden neuvontaa ja ohjausta, joilla luodaan edellytyksiä luovalle taloudelle - > uuden maakuntahallinnon olisi myös vastattava näihin tarpeisiin - SWOT - > kannattava yritystoiminta vähäistä, mutta monessa yrityksessä on nähtävissä kasvun mahdollisuudet - > ns.prosenttitaide voidaan nähdä mahdollisuutena - > samoin maahanmuuttajien kotouttaminen kulttuurin avulla on nähtävä mahdollisuutena
      • Suomen tietokirjailijat ry
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan strategialuonnoksessa on esitetty oikeasuuntaisia näkemyksiä toimintaympäristön muutoksista. Joiltain osin näkemyksiä on kuitenkin syytä tarkentaa. Suomen tietokirjailijat ry yhtyy strategialuonnoksessa esitettyyn näkemykseen siitä, että digitaalinen kehitys vaikuttaa toimintaympäristöön monin tavoin. Digitalisaatiokehitys ja 24/7-yhteiskunnan vaatimuksiin vastaaminen eivät kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, että luovan työn tekijöiden asema, arvostus ja toimeentulo kehittyisivät. Yhteiskunnassa, jossa kaiken pitäisi olla saatavilla koko ajan netissä, helposti ja mieluiten ilmaiseksi, ei välttämättä arvosteta laadukkaita kulttuurisisältöjä ja niiden tekijöitä. Saattaa käydä juuri päinvastoin. Pidämme tärkeänä, ettei digitalisoitumiskehityksessä keskitytä ainoastaan saatavilla oleviin laitteisiin ja sovelluksiin vaan myös niissä jaettavien aineistojen sisältöön. Digitalisoitumiskehitys luo monenlaisia uusia mahdollisuuksia, mutta pitää sisällään myös riskejä, joita ei tulisi sivuuttaa myöskään käsillä olevassa strategiatyössä. Esimerkiksi laittoman verkkojakelun ja -käytön sekä tekijänoikeuksien kunnioituksen yleisen rapautumisen riskit tulisi ottaa huomioon. Suomen tietokirjailijat ry painottaa aktiivista osallistumista ja vaikuttamista myös EU-tasoiseen lainsäädäntötyöhön, jolla on suuri vaikutus digitaalisten sisämarkkinoiden kehit-tymisessä, tekijänoikeuksien suojaamisessa ja hyödyntämisessä sekä kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Näkemys lapsista ja nuorista uudenlaisen mediakulttuurin kasvatteina pitää mielestämme paikkansa. Lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten osalta Suomen tietokirjailijat ry esittää kuitenkin huolensa siitä, kuinka kulttuuri tulee pärjäämään kilpailussa lasten, nuorten ja perheiden ajankäytöstä. Ei riitä pelkästään se, että kulttuuria on saatavilla, täytyy myös määrätietoisesti korostaa kulttuurin merkitystä elämälle, kasvulle ja kehitykselle niin perheissä, opetustoimessa, kirjastotoimessa kuin yleisemminkin yhteiskunnassa. Sivistyksen ja elinvoimaisen kulttuurin säilymisen kannalta pidämme erittäin tärkeänä sitä, että lukemiseen tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia ja saatavilla on monipuolisesti erilaisia aineistoja. Ensisijaisen tärkeää on myös se, että uudenlaisiin lukemisen ja lukutaidon haasteisiin pystytään vastaamaan. Muuttuvassa toimintaympäristössä keskiöön nousevat monilukutaito ja medialukutaito. Perinteinen lukutaito ei enää riitä, on kyettävä tulkitsemaan ja tuottamaan erilaisia viestejä erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Lisäksi on opittava lukemaan, ymmärtämään, suodattamaan ja arvioimaan eri medioissa esitettyä. Monilukutaitoa ja medialukutaitoa tarvitsevat niin lapset kuin aikuisetkin. Sekä yleisillä kirjastoilla että erilaisilla oppilaitoksilla on tärkeä rooli näiden taitojen opettamisessa. Suomen tietokirjailijat ry yhtyy näkemykseen, ettei taiteilijoiden työn arvostuksen ja työmarkkina-aseman parantamiseen ole nopeita ratkaisuja. Tämä koskee laajemminkin luovan työn tekijöitä. Strategialuonnoksessa esitetään, että työelämän muuttuminen itsensä työllistämistä edellyttävän suuntaan voi edesauttaa ongelmien ratkaisemista. Itsensä työllistämiseen liittyy ainakin tällä hetkellä vielä runsaasti erilaisia haasteita. Kehityssuunta, jossa ihmisiä vastoin omaa tahtoaan ohjataan työn tekemiseen muutoin kuin työsuhteissa, ei ole toivottava. Osalle luovan työn tekijöistä itsensä työllistäminen ja toimeksiantojen pirstaleisuus sopii, mutta ei kaikille. Itsensä työllistävien asemaa on tuettava lainsäädäntömuutoksin. Suomen tietokirjailijat ry esittää huolensa kulttuurin toimialan rahoitustilanteen kiristymisestä. Kulttuurin tekeminen ei saa jäädä joukkorahoitushankkeiden tai muunlaisten uusien rahoitusmallien varaan, vaikka tällaisten uusien toimintamallien kehittäminen onkin kannatettavaa. Tieto- ja oppikirjallisuutta ei voida tuottaa pelkästään markkinavetoisesti. Valtiolla tulee tulevaisuudessakin olla rooli tieto- ja oppikirjallisuuden taloudellisena tukijana, jotta varmistetaan monipuolisen ja laadukkaan sisällön tekeminen jatkossakin.
      • Lapin aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • Toimintaympäristön muutoksissa on koottuna hyvin olennaisia asioita. Asiat on listattu varsin yleisellä tasolla, ja tästä syystä syntyy halu avata niitä edes vähän enemmän, jotta strategia tuntuisi konkreettisemmalta. Siinä voisi kiinnittää enemmän huomiota erityisesti ”vapaiden” taiteen- ja kulttuurintekijöiden työskentelymahdollisuuksiin ja ansaintalogiikkaan. Esimerkiksi kunnissa luovutaan omista tiloista ulkoistamalla ne vapaille markkinoille, jolloin sekä työskentely- että tapahtumatuotannon tilat kallistuvat toimijoiden ulottumattomiin. Nämä tulisi huomioida tiloja suunniteltaessa, jotta erilaisia monitoimi- ja työskentelytiloja on tarjolla kohtuulliseen hintaan. Uhka: Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on vaarassa johtaa vähempiosaisten sekä henkiseen että aineelliseen niukkuuteen, ja tämän väestönosan osallistumismahdollisuuksista tulisi erityisesti huolehtia. Mahdollisuus/ Uhka: Väestön keskittymisen toinen puoli on, että väestökatoalueilla asutus entisestään harvenee. Näillä alueilla tulisi pikaisesti pyrkiä eri hallinnonalojen yhteistyön lisäämiseen, jotta pienillä resursseilla saadaan enemmän aikaan. Esityksen kohta ”Tulisiko matkailun tuloista osa ohjata taiteen ja kulttuurin rahoitukseen” ei tunnu realistiselta, koska matkailu on pääsääntöisesti yksityisen sektorin käsissä.
      • Sulasol, Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Strategiasta puuttuu näkemys musiikin harrastustoiminnasta, sen kehittämisestä ja toiminnan tuottamista hyödyistä. Suomessa on monta valtakunnallista musiikkialan harrastusjärjestöä (esim. Sulasol, STM, SKML, FSSMF), joiden merkitystä ei pidä vähätellä. Nämä järjestöt tekevät keskenään kiinteää yhteistyötä, tukevat harrastustoiminnassa mukana olevia kuoroja ja orkestereita ja tätä kautta edistävät kulttuurin saavutettavuutta, yhdenvertaisuutta ja tarjoavat ihmisille ilon ja onnistumsien elämyksiä.
      • Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Näkemys kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutoksista on perusteltu. Vapaiden ryhmien ja yksilöiden merkitys taiteen ja kulttuurin kentässä tulee luultavasti korostumaan. Taidekasvatuksessa laadun ylläpitäminen ja lahjakkuuksien huomioiminen on haasteellisempaa tulevaisuudessa. Keskiöön taidekasvatuksessa nousee yhteistyö taidekasvatusta tarjoavien tahojen kesken ja erilaisten oppimispolkujen luominen. Lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksen lisääntyminen ja siihen liittyvä taidekasvatuksen merkityksen korostuminen on perusteltua. Ottaen huomioon digitalisoitumisen arkipäiväistymisen.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa ja toteuttaa valtion kulttuuripolitiikkaa. Myös muiden ministeriöiden vastuulla on kulttuuripolitiikkaan liittyviä asioita.

        Ottaen huomioon oman roolinsa, kulttuuripolitiikan kehitystilan ja toimintaympäristömuutokset opetus- ja kulttuuriministeriön hahmottama näkymä, määrittämät kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja niihin liittyvät strategiset tavoitteet vuoteen 2025 ovat:

         
        Näkymä kulttuuripolitiikasta v. 2025
         
        Kulttuurielämä Suomessa on monimuotoista, ja se kehittyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.

        Luovaa työtä ja kulttuuriperintöä arvostetaan ja sitä hyödynnetään monin eri tavoin. Ilmaisun vapaus ja kulttuuriset oikeudet toteutuvat. Sisällöntuotanto on laadukasta.

        Osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin on aktiivista. Sekä perinteiset että uudet – erityisesti digitaaliset – välineet, alustat ja toimintamuodot ovat käytössä.

        Toimialan rahoituslähteet ovat monipuolisia. Taiteen ja kulttuurin vaikutukset säteilevät laajasti elämään, yhteiskuntaan ja talouteen. 

        Kulttuuripolitiikka on tasavertainen muiden politiikka-alojen kanssa. Yhteistyö on aktiivista muiden hallinnonalojen ja toimialojen kanssa.
         
        Kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025
         
        Luova työ ja tuotanto
         
        • Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytykset ovat parantuneet ja tuotannon ja jakelun muodot monipuolistuneet

        Osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin
         
        • Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet

        Kulttuurin perusta ja jatkuvuus
         
        • Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen
      • Kysymys lausunnonantajille: Ovatko valtion kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet sellaisia, että ne edesauttavat toimialan toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa – jos ei, niin miltä osin tavoiteasettelu on virheellistä tai puutteellista?
      • Audiovisual Finland, Karppinen Päivi
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Tavoitealueet ovat aiheina hyvät mutta asetettu ympäripyöreästi ja siksi vaikuttavat hivenen summittaiselta. Lähtötilan ja tavoitteen välinen muutos olisi hyvä olla jotenkin mitattavissa.
      • Etelä-Karjalan liitto, Etelä-Karjalan liitto
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat hyviä ja tavoiteltavia, mutta toimijoiden välistä työnjakoa voitaisiin selventää samaten sitä, mitä tavoitteiden taakse konkreettisesti asemoituu huomioiden se, että toimijakenttä on moninainen eikä sellaisenaan ole suinkaan kaikin osin valtion ohjailtavissa. Millä kannustetaan esimerkiksi valtiosta ja sen kautta kulkevasta rahoituksesta riippumattomat kansalaisjärjestöt toimimaan näiden tavoitteiden eteen? Maakuntauudistuksen ja maakuntien aseman vahvistamisen mukaisesti kulttuuripolitiikan strategian ja sen tulevaisuudenkuvan tulisi olla mahdollistava, alueelliset eroavuudet huomioiva ja alueiden tasapuoliseen kohteluun pyrkivä. Tämän asian toteaminen osana vuoden 2025 kulttuurinäkymää olisi perusteltua. Kulttuurin ja taiteen saatavuus ja saavutettavuus ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä maakuntien elinvoimaa ja hyvinvointia. Maakunnille tulee antaa itsenäisen toiminnan mahdollisuus ja esimerkiksi taidehallinnon keskittäminen on purettava. Kunnat ja maakunnat voisivat kantaa soveltuvin osin resurssoituna vastuun tavoitteiden saavuttamisen tukemisen konkreettisesta osuudesta, koska ne tuntevat oman alueensa. Kulttuurin ja taiteen vahvuus nousee sen tekijöistä, joiden tekemisen merkitystä voi olla vaikea hahmottaa, kun asiaa ei katso toiminnan ympärille asemoituvasta yhteisöstä käsin.
      • Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura, Lämsä Hanna
        Päivitetty:
        23.9.2016
        • OK. Tähän liittyvä kommentti sisältyy kohtaan 3.
      • Etelä-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        22.9.2016
        • Kyllä.
      • Taike, Sirnö Minna
        Päivitetty:
        21.9.2016
        • Näkymä, tavoitealueet ja tavoitteet kulttuuripolitiikalle vuoteen 2025 Täydennyksenä luonnokseen: • tavoitetila 2025: o Kulttuuri ja taide osa kaikkien suomalaisten arkea (saatavuus ja saavutettavuus, yhdenvertaisuus, kulttuuristen oikeuksien toteutuminen) o Taiteilija- ja taidepolitiikkaa mahdollistaa taiteilijoiden köyhyyden poistamisen ja tukee taiteen ja kulttuurin moninaisuutta ja kanavariippumattomuutta (koulutus, ammattilaisuus, interkulttuurisuus, taiteellisen toiminnan puitteiden tarkoituksenmukaisuus) o Kuntien, maakuntien ja valtion keskinäinen ja sisäinen työnjako taide- ja kulttuuripolitiikassa selkeä ja yleisesti hyväksytty o Kulttuuripolitiikan tavoitteet ja kehittämisvastuut selkeästi määriteltyjä
      • Tero Saarinen Company, Into liikkeessä ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealueet ovat niin laajoja ja yleisiä, että niiden ohjausvaikutusta on vaikea hahmottaa. Näkymää kulttuuripolitiikasta v. 2025 tulisi täydentää seuraavasti: Sisällöntuotanto on laadukasta. Suomalaiset kulttuurisisällöt menestyvät myös kansainvälisesti. Kulttuurituotannon arvoketju tunnistetaan ja kansainvälisille markkinoille tähtääviä toimijoita tuetaan arvoketjun eri vaiheissa.
      • Arkkitehtuurikeskus ry, Harris Hanna
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuurin perustan vahvuuteen ja monimuotoisuuteen kuuluvat myös kulttuuri- ja rakennettujen ympäristöjen vaaliminen, tuottaminen ja ylläpito. Tämä pitää sisällään niin kulttuuriperinnön kuin arjen ympäristöt sekä kansalaisten mahdollisuuden ja kiinnostuksen osallistua omien ympäristöjensä tuotantoon, vaalimiseen ja kehittämiseen (kuten vaikka arkkitehtuurikasvatuksessa tavoitellaan). Nämä ovat ensisijaisia tavoitteita myös muualla mainittujen kestävän kehityksen periaatteiden näkökulmasta. Perusteltua on, että tässä on mainittu kansainvälinen vuorovaikutus (vrt. edelliset kohdat). Kansainvälistymisen tukemisen tulisi näkyä toimenpidetasolla myös tavoitealueissa ja tavoitteissa (etenkin kohta Luova yö ja tuotanto koskien sekä työn tekemisen edellytyksiä että jakelumuotoja).
      • Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry, Hirvonen Harri
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • - Monimuotoisuus ja kansainvälisyys näkyvät jo nyt kentällä. - Kulttuuripolitiikan tasavertaisuus muiden yhteiskunnan tukea saavien osa-alueiden/sektoreiden kanssa ei toteudu välttämättä näin lyhyellä aikavälillä. Yhteiskunnan ja politiikan yrittäjähenkisyys vallitsee edelleen. - Taiteellisen työn edellytysten parantaminen vaatii taiteilijoiden työn arvostuksen ja tukemisen selkeää lisääntymistä sekä panostamista taiteilijan perus- ja jatkokoulutukseen.
      • FILI -- Kirjallisuuden vientikeskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Nämä ovat hyvin yleisluontoisia. Toki kaikki tavoitteet ovat hyviä, hyvä että kansainvälisyys ja ilmaisun vapaus, kulttuuriset oikeudet tunnustetaan, samoin kuin kulttuuripolitiikan arvo ja asema. Nämä eivät kuitenkaan kovin vahvasti ohjaa toimintaa mihinkään suuntaan, mikäli se on tarkoitus.
      • Mediakulttuuriyhdistys m-cult ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Yleisenä visiotekstinä osioon on vaikea puuttua. Hieno tavoite saada kulttuuripolitiikka tasa-arvoiseksi muiden politiikan alojen kanssa! Ehkä tähän pitäisi lisätä tavoite taidealojen tasa-arvoistamisesta valtionavustusten ja taiteilijoille maksettavien korvausten osalta?
      • AGMA Luovan talouden agentit ja managerit ry, Uusi-Rauva Kati
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tärkeää on nähdä luova ja kulttuurialan työ yhä useammalle kannattavana, pitkäaikaisena uramahdollisuutena, joka luo lisäarvoa yhteiskunnassa ja muilla toimialoilla. Kansainvälistyminen laventaa entisestään mahdollisuuksia.
      • ICOM Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitteet ovat hyvin yleisluontoisia. Millä mittaamme, onko tavoitteisiin päästy, elleivät ne ole yksityiskohtaisemmin määriteltyjä? Tavoitteiden pitäisi auttaa lukijaa näkemään mikä ero on nykytilan ja tavoitetilan välillä, jotta hän voisi miettiä keinoja saavuttaa tavoitteet. Kaikkien strategiassa esiintyvien kehittämiskohteiden tulisi näkyä myös tavoitteissa. Rahoitus ja sen riittävyys ovat ratkaisevassa asemassa. Sen tulisi nostaa esiin konkreettisemmin ja selkeämmin kuin ” Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen” Toinen strategiaan kirjattu mutta tavoitteissa näkymätön maali on kulttuurin ja muiden yhteiskunnan alueiden (sote, matkailu, innovaatiot jne) yhteistoiminta.
      • Taideyliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kommentteja: Sisällöntuotannon sijasta tulisi käyttää termiä taide: Taide on laadukasta ja kulttuurielämä monimuotoinen.
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • -
      • Sirkuksen tiedotuskeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealueet jäävät ylätason käsitteinä melko epämääräisiksi ja kaipaavat selkeytystä, jonkinlaista kultuuripolitiikan konkretiaa. Tavoitealueet eivät kuvaa toimenpiteitä, vaan enemmänkin lopputulemaa. Toimenpiteiden tasolle voisi siirtyä esimerkiksi painottamalla, että luovan työn ja tuotannon osalta kansainvälisen liikkuvuuden tukeminen on keskeistä. Että kansainvälisen toiminnan tukijärjestelmää lisäresurssoimalla luodaan mahdollisuuksia suomalaisen taiteen maailmanlaajuiselle menestymiselle, joka taas osaltaan kasvattaa koko Suomen hyvinvointia.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tavoitteena on edistää taidetta ja kulttuuria, luovaa toimintaa ja taloutta, kulttuurista moninaisuutta, kulttuurin ja tiedon saatavuutta ja saavutettavuutta sekä vaalia kulttuuriperintöä. Ko. strategia koskee ensisijaisesti toiminnan alueita, joista vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto. Näin ollen näkökulma on suppea eikä tue strategian luonnetta valtion kulttuuripolitiikkaa koskevien yleisten linjausten esittäjänä. Lisäksi strategialuonnoksessa olisi toivottavaa ottaa kantaa siihen, miten opetus- ja kulttuuriministeriö valtion taidehallintoa ohjaavana ministeriönä voi vaikuttaa alueellisen tasapainoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen, sillä alueellinen tasa-arvo on heikentynyt mm. valtion taidehallinnon ja sen aluetoimipisteiden vähentämisen seurauksena.
      • Suomen elokuvasäätiö sr.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitteet on asetettu melko yleiselle tasolle ja osin heijastelevat jo nykytilaa. Miten näiden muutos on mitattavissa? Tavoitteissa viitataan siihen, että rahoituslähteet ovat monipuolisia. Kulttuurin rahoituksen muutoksella ei kuitenkaan toivottavasti tavoitella sitä, että voidaan vähentää perinteisiä valtiovallan tukia sieltä, mistä ulkopuolisten rahoittajien oletetaan voivan kattavan puuttuvan osan. Yksityisen rahan tulisi täydentää, ei korvata, kulttuurin rahoitusta. Kulttuurin kannalta olisi myös hyvä, että rahoituslähteet olisivat monipuolisia ja moniovisempia myös ministeriön sisältä. Yksittäisen hakijan kannalta ei ole toivottava suuntaus, että ovia suljetaan.
      • Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Yksi luovan työn tekemisen edellytyksistä on tekijöiden elinkeinotoiminnan kannalta järkevä verotus. Tällä hetkellä tekijänoikeustulot ovat tuloverolain perusteella tekijän henkilökohtaista ansiotuloa. Vaikka luovan työn tekeminen täyttäisi elinkeinotoiminnan tunnusmerkit, siitä saatuja tekijänoikeustuloja ei voida verottaa elinkeinoverolain mukaisesti. Henkilökohtaisia tekijänoikeustuloja ei voida myöskään tulouttaa tekijän yritykselle. Keskeisin ongelma musiikin tekijänoikeuskorvausten verotuksessa on Suomen ja Ruotsin välinen ero, joka houkuttelee yhä enemmän menestyviä tekijöitä ruotsalaisen tekijänoikeusjärjestön STIMin asiakkaiksi. Suomessa järjestö ei voi tilittää korvauksia tekijän yhtiölle elinkeino- tai muunakaan tulona, kun taas Ruotsissa suora tilitys järjestöltä yhtiölle on tekijän halutessa mahdollinen. Ruotsin verotusmalli ottaa laajemmin huomioon sen, että myös luovan alan toiminta voi olla elinkeinotoimintaa, sillä Ruotsissa itsenäisesti kulttuurityötä tekevien tuloja käsitellään elinkeinotoiminnasta saatuina tuloina. Malli kannustaa luovan alan toimijoita yrittäjyyteen ja samalla turvaa myös valtion fiskaalisten tavoitteiden toteutumisen. Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan tekijänoikeustulojen ohjaamisen tekeminen yritykseen verotuksellisesti kannustavammaksi selvitetään. Suomalaisen luovan alan menestyksen kannalta on erittäin tärkeää, että edellä selostettu verotusongelma ratkaistaan mahdollisimman pian. Nykyinen tilanne heikentää suomalaisten tekijänoikeuspalveluiden kansainvälistä kilpailukykyä ja siirtää tulovirtoja, investointeja ja luovan alan kasvupotentiaalia pois Suomesta.
      • Nuoren Voiman Liitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Rahoituslähteet ovat jo nykyisellään melko monipuolisia. Suomessa yritykset lahjoittavat vielä melko vähän rahaa kulttuurille, ja varainkeruu vaatii myös ammattimaiset resurssit, joita monen toimijan on vaikea hankkia. Joukkorahoitus puolestaan on ihan hyvä rahoituslähde projekteille ja uusille tuotteille. Jos joukkorahoituksesta ollaan riippuvaisia, tämä myös alkaa nopeasti näkyä toiminnan lyhytjänteisyytenä ja epävarmuutena.
      • Koulukino - Skolbio ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Koulukinon puolesta, kyllä ovat.
      • Satakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Satakuntaliitto toteaa, että kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat kirjattuna melko yleiselle tasolle, eivätkä ne siten ehkä riittävän vahvasti auta toimialan toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa. Näkymään ja tavoitteisiin tulisi lisäksi tuoda vahvemmin kulttuuri- ja luovien alojen koulutusta ja osaamista koskevia linjauksia. Alueellisen tasa-arvoisuuden osalta Satakuntaliitto haluaa tuoda esille huolen valtion taidehallinnon aluetoimipisteiden vähentämisistä sekä mm. apurahojen jaon alueellinen tasapuolisuudesta huolehtimisesta. Kulttuuripolitiikan linjauksissa voisi olla vahvempi kanta siitä, miten opetus- ja kulttuuriministeriö voisi vaikuttaa alueellisen tasapainoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Satakuntaliitto korostaa, että myös kulttuurin ja taiteen yhdenvertainen saavutettavuus tulee olla vahvasti esillä strategisissa linjauksissa. Lisäksi tulisi edelleen huomioida maakuntauudistuksen myötä tulevat muutokset kulttuurialan toimintakenttään. Tulisi korostaa sitä, että kulttuuriasiat näkyvät valtion, maakuntien ja kuntien tason strategia- ja ohjelmatyössä.
      • Lukukeskus-Läscentrum ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitteista puuttuu yleinen tasa-arvo. Tasa-arvoa kannattaa tavoittaa sekä taiteen tekemisessä että sen tuotteiden käyttämisessä. Yhteiskunnan eriarvoistuminen ei saisi näkyä kulttuurissa.
      • Suomen Säveltäjät ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Luovilla aloilla on toimialoja, jotka voivat kehittyä taloudellisesti merkittäviksi. Usein nämä ovat aloja, joilla tuote tai tuotekonsepti voidaan monistaa, kuten peliala, erilaiset mobiilisovellukset jne. Taiteen luonteeseen kuuluu usein ainutkertaisuus, joka ei samalla tavalla ole monistettavissa tai tuotteistettavissa. Tämän vuoksi korkeakulttuurin alueella on vaikea hahmottaa, kuinka tuotannon ja jakelun muotojen monipuolistumisesta voisi olla taiteentekijöille taloudellisesta hyötyä. Konkretian tasolla: musiikin siirtyminen verkkoon suoratoistopalveluihin ja muille uusille verkkoalustoille on monipuolistanut musiikin jakelua, mutta surkastuttanut äänilevyteollisuuden, romahduttanut musiikin käytöstä maksettavat korvaukset, viestittänyt väärää signaalia säveltäjien ja musiikintekijöiden työn arvosta ja sitä kautta vakavasti vahingoittanut luovan työn tekijöiden taloudellisia toimintaedellytyksiä. Alalle syntynyt arvokuilu on huolestuttava ja siihen tulee suhtautua suurella vakavuudella.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä ovat. Kulttuuripolitiikan näkymän suhde tavoitealueisiin jää osittain kuitenkin epäselväksi. Tätä voisi avata tekstissä.
      • Taiteen perusopetusliitto TPO ry, Hietala Anumari
        Päivitetty:
        16.9.2016
      • Music Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealueet ja tavoitteet on kirjattu varsin ylätasolla, ja ne jäävät tästä syystä osin epämääräisiksi. Tavoitteenasetannasta puuttuvat selkeät määreet, mikä johtaa siihen, että ne eivät näyttäydy kovin kunnianhimoisina.
      • Turun kaupunki, Vapaa-aikatoimiala
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tekijänoikeuslainsäädäntöä on uudistettava siten, että se vastaa digitalisaation asettamiin haasteisiin liittyen uusiin jakelukanaviin sekä yhteisöllisesti tuotettujen sisältöjen asettamiin vaatimuksiin. Miten vastataan digitaalisten jakelukanavien mukanaan tuomaan kehitykseen ja mahdollisuuksiin? Kehittymissuuntia ja niiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia tuskin osataan kattavasti vielä edes ennustaa, mutta täysin uusiin kulttuurin muotoihin ja nykyisten monimuotoistumiseen tulee varautua olemalla avoin ja ennakkoluuloton ja toisaalta varmistamalla nopea ja joustava reagointikyky. Myös monikulttuurisuuden mukanaan tuomat uudet näkökulmat tulisi kyetä huomioimaan kulttuurimme monimuotoistumisena. Miten näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää?
      • Suomen Benelux-instituutti
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä ovat. Tavoitealueita olisi kuitenkin paikallaan tarkentaa ja avata hieman syvemmin. - Luovan työn ja tuotannon osalta pidämme keskeisenä taiteen kansainvälisen vaihdon ja kansainvälistymisen tukemisen nostamista esiin. - Kulttuurin osallisuus –kohta on kattava. Erityisesti lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien kehittäminen entisestään olisi nähdäksemme pitkällä tähtäimellä keskeistä, ja tavoitekohtaa tarkennettaessa sen nostaminen esiin perusteltua.
      • Käsityö verkossa ry, Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Erja Syrjäläinen (käsityön didaktiikan professori, Helsingin yliopisto), Syrjäläinen Erja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat hyvät. Viimeiseen päätavoitealueeseen tulisi kuitenkin lisätä viittaus monimuotoisuudesta – siis: Kulttuurin perusta, jatkuvuus ja monimuotoisuus.
      • Pohjois-Savon liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tavoitteet ovat liian omaehtoiset. TAvoitteena voisi olla: Kulttuuripalveluiden ja -tuotteiden tuoma lisäarvo on tunnistettu sosiaali-, terveys- ,ympäristö- ja elinkeinopolitiikassa. Lisäarvon tuottamisen näkökulma suuntaa kulttuurin tuottajia.
      • Etelä-Savon ELY-keskus, YO-yksikkö, Toivakainen Tuija
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tähän kannattaisi lisätä maininta alueellisesta eriarvoistumisesta, kun puhutaan osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuriin.
      • Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta, Paqvalen Rita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • KORJAUKSET/LISÄYKSET: "Luovaa työtä ja kulttuuriperintöä arvostetaan ja sitä hyödynnetään monin eri tavoin. Ilmaisun vapaus, kielelliset ja kulttuuriset oikeudet toteutuvat. Sisällöntuotanto on laadukasta ja palvelutuotanto on eri käyttäjien kannalta esteetöntä. Osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin on aktiivista. Sekä perinteiset että uudet – erityisesti digitaaliset – välineet, alustat ja toimintamuodot ovat käytettävyydeltä hyviä ja esteettömiä." "• Taiteellisen ja muun luovan työn yhdenvertaisen tekemisen edellytykset ovat parantuneet ja tuotannon ja jakelun muodot monipuolistuneet"
      • Teatteri Totti, Teatteri totti ry, Saunamäki-Barber Marita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kaikki tavoitealueet ovat tärkeitä myös viittomakielisille. Viittomakielisiä luovan työn tekijöitä tarvitaan muuttuvassa yhteiskunnassa. Viittomakieliset kuurot ovat joutuneet opiskelemaan teatteri-alaa ulkomailla, koska koulutukseen pääsy on Suomessa ollut hyvin vaikeaa. Viittomakielisiä lapsia enenevässä määrin integroidaan muun kielisiin kouluihin, joissa heillä ei ole kontakteja muihin viittomakieltä käyttäviin henkilöihin. Vammaisten oikeuksien yleissopimuksen opetusta koskevassa artiklassa kehotetaan helpottamaan viittomakielen oppimista ja kuurojen yhteisön kielellisen identiteetin edistämistä. Ihminen ilman identiteettiä on voimaton ihminen. Tässä tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta edeltä mainitut oikeudet toteutuisivat. Näin lisääntyisi viittomakielisten lasten osallisuus ja osallistuminen yhteiskunnassa. Teatteri Totin lasten teatterikerhot ja ilmaisutaitoharjoitukset ovat olleet erittäin suosittuja. Niitä on tähän mennessä voitu toteuttaa vain kolmella paikkakunnalla. Sama tilanne on viittomakielisillä vanhuksilla; viittomakieliseen teatteritoimintaan osallistumisen on ollut harvojen mahdollisuus. Teatteri Totin vahvuutena on ollut vankka kansainvälinen viittomakielinen teatteriverkosto sekä pohjoismainen yhteistyö. Esimerkkinä tästä mm. yhteisproduktio Totin, Ruotsin valtionteatterin viittomakielisen yksikön ja Norjan viittomakielisen teatterin kanssa. Viittomakielisten teatterien yhteistyö on tärkeä kehittämisen alue tulevaisuudessakin. Vertailun vuoksi: Norjan viittomakielinen teatteri Manu saa valtionavustusta viisi kertaa sen verran kuin Teatteri Totti, samoin myös Ruotsin valtionteatterin yhteydessä toimiva Tyst Teater. Lisäksi Tyst Teater pystyy hyödyntämään valtionteatterin tilojen, välineiden, henkilöstön yms. käyttöä. Näiden etujen vuoksi Ruotsin ja Norjan viittomakieliset teatterit pystyvät myös luonnollisesti tuottamaan enemmän produktioita kuin Teatteri Totti.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitteet ovat yleisiä, mutta hyväksyttäviä. Tavoitteet ovat yleisiä myös siinä mielessä, että niiden toteutuminen on vaikeasti todennettavissa, koska vaikuttavuus- ja tuloksellisuusmittareita ja -tavoitteita ei ole asetettu. Väestöryhmien erojen kaventumisen lisäksi tulisi myös tavoitella alueellisten erojen pienemistä.
      • Tanssioppilaitosten liitto STOPP r.y., toiminnanjohtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategia-luonnoksen teksti on niin yleisellä tasolla, ettei se välttämättä avaudu kaikille, joiden kanssa käytävään keskusteluun se on tarkoitettu. Parhaimmillaan kulttuuripoliittinen strategia voisi vahvistaa kulttuurin merkitystä yhteiskunnan keskeisenä arvona ja ihmisten voimavarana. Haasteena on tietysti myös taiteen ja kulttuurin monialaisuus ja monimuotoisuus, mutta tarkemmilla ja konkreettisimmilla kuvauksilla autettaisiin myös strategian kanssa tekemisissä olevia päättäjiä ja poliitikkoja. Kun puhutaan strategiasta, puhutaan tavoitteista. Sanat luovat todellisuutta; selkeydellä saadaan selkeää tulosta. Taiteen perusopetuksen verkostoituneisuus on nähty haasteena rahoitusnäkökulmasta. Taiteelle on kuitenkin luonteenomaista olla verkostoitunutta, kehittävää ja innovoivaa. Toivotaan byrokratisoinnin sijaan jouhevuutta, sekä huomio pois toimijoiden rakenteesta. Huomiota enemmän taiteen perusopetuksen toimijoiden valmiisiin toimiviin opetuksen käytäntöihin, toiminnan jatkuvuuteen ja toimintaan sitoutuneisuuteen.
      • Suomen Työväen Musiikkiliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealueet ja tavoitteet on tiivistetty turhankin yleisluontoisiksi tavoitteiksi.
      • Grafia ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat kannatettavia. Ne ovat kuitenkin hyvin yleisellä tasolla ja siksi oman toiminnan hahmottaminen pelkästään niiden valossa on hankalaa.
      • Teatterikeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025 on katsaus nykyhetken ongelmiin ja tavoitteisiin. Se ei sisällä vetovoimaista visiota taidekentän tai yhteiskunnan muutoksista, eikä uudista taidekenttää. Sisältö kuvaa kulttuurin toimintaa laajoja kokonaisuuksia yhdistäen ja menettää samalla kaiken kosketuspintansa edustamaansa taidekentän monimuotoisuuteen ja merkitykseen. Strategia ei myöskään selkeästi tarjoa strategisia linjauksia jo olemassa olevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Taidekenttä kuitenkin tarvitsee tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa selkeät strategiat taiteen aseman turvaamiseksi. Suomalainen taide on merkittävä mahdollisuus kansallisen kulttuuri-ilmapiirin ja identiteetin vahvistamiseksi. Se voi toimia vahvana vetovoimatekijänä turismille ja kaupankäynnille. Nykytaiteen osaamisemme on maailman huippuluokkaa. Tämä kansallinen voimavara tulisi ottaa käyttöön ja saada näkyväksi monipuolisena, ihmisten arkeen ja juhlaan sitoutuvana toimintana. Tämän vision toteutuminen edellyttää strategisia linjauksia, joissa luodaan erilaisia kehittämisohjelmia mm. maisema-arkkitehtuurin, liike-elämän, kaupunkisuunnittelun, työelämän ja hyvinvointipalvelujen yhteistyölle taiteen kentän kanssa. Tällä hetkellä muutoksia yritetään puristaa irti yksittäisistä taiteilijoista tai taideyhteisöistä. Kuitenkin juuri Opetus- ja kulttuuriministeriön oman yhteistyön kehittäminen olisi tärkeintä muutosten aikaansaamiseksi. Taidekenttä on valmis, mutta missä ovat vastaanottajat? Mihin strategisiin linjauksiin perustuu yhteistyö muiden hallinnonalojen ja toimialojen kanssa? Miten hallinnonalojen välisiä raja-aitoja kaadetaan? Strategia ei myöskään tuo ilmi, miten ministeriö aikoo vahvistaa taiteen ja kulttuurin merkitystä yhteiskunnassa. Toivomme, että strategia sitouttaisi entistä paremmin myös opetus- ja kulttuuriministerin hoitamaan tätä tehtävää ja luomaan henkilökohtaisia tavoitteita merkityksen vahvistamiselle mediassa.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkymä on kirjattu hyvin yleisellä, tavoiteltavan ihanteen tasolla. Näkymä on ehkä osittain kapeahko, toivoisimme lisää näkymiä aineettoman talouden ja luovien alojen merkityksestä yhtenä elinkeinoelämän tärkeänä klusterina ja kulttuurialan toimijoiden työllistäjinä ja toimeentulon turvaajina. Toimijakentän kannalta tarpeellisia olisivat tarkemmat toimeenpanosuunnitelmat ja konkretia, kuinka tavoitteisiin päästään.
      • Suomen Kirjailijaliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealueet ja tavoitteet ovat hyvin yleisiä, mutta hyväksyttäviä ja kiinnitettävissä ainakin meidän toimintaamme. Sekava toimintaympäristöanalyysi on kiteytynyt selkeämmiksi kokonaisuuksiksi ja tavoitealueiksi. Luovan työn ja tuotannon nostaminen tavoitealueeksi ja tavoitemuotoilu itsessään on onnistunut. Näkymässä kulttuuripolitiikasta v 2025 nousee esille hiukan korostuneesti luovan työn hyödyntäminen sekä taiteen vaikutusten säteily laajasti eri yhteiskunnan alueille. Ilmaisun vapauden ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen rinnalle tulisikin lisätä taiteen vapauden toteutuminen.
      • Cultura-säätiö, Anna-Maria Liukko, johtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikkaa tulee tehdä rinnan muiden politiikan lohkojen kanssa, vuoropuhelu synnyttää yhteisen kulttuurisen arvoperustan sekä elinvoimaisen yhteiskunnan ja auttaa palveluiden kohdentamisessa. Maahanmuuttajilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet vaikuttaa luoviin ratkaisumalleihin ja suomalaiseen kulttuuripolitiikkaan samalla, kun heille tarjotaan kanavia tehdä omaa kulttuuriaan näkyväksi. Kulttuuripalveluiden välineitä, alustoja ja toimintamuotoja tulee kehittää ihmisten arkikulttuurin lähtökohdista, työssä tulee kuulua monikulttuurisen yhteiskunnan ääni.
      • Maa- ja metsätalousministeriö, Hallinto- ja suunnitteluosasto/Ohjaus- ja tietohallintoyksikkö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Olennainen heikkous sinänsä varsin hyvässä analyysissä on vuorovaikutteisuuden puute. Onhan toki niin, että yhteiskunta ja talous vaikuttavat myös kulttuuriin ja kulttuuripolitiikkaan ja heijastuvat mm. rahoitukseen. Näkymä kulttuuripolitiikasta on lähestymis- ja vaikutustavaltaan yksisuuntainen, kun sen tulisi olla vuorovaikutteinen, mikä tulee ilmi esim. toimintaympäristöanalyysissä. Mielestämme kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet - kehikko on liian yleinen, jotta toimijat voisivat hahmottaa omaa toimintaansa riittävässä määrin. Sen jatkotyöstäminen toisi siihen varmasti lisää konkreettisuutta, mitä se tällä hetkellä kaipaa.
      • Puolustusministeriö, puolustusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Puolustushallinnolla on liittymäkohtia kulttuuripolitiikkaan mm. kulttuurihistoriallisten alueiden, rakennusten ja muun infrastruktuurin sekä sotilasmusiikin osalta. Kulttuurihistoriallisten rakennusten käyttöön ja ylläpitoon liittyy käyttäjälle lankeavia taloudellisia rasitteita, mikä tulisi tunnistaa. Poikkeusoloihin varautumisesta olisi hyvä olla lyhyt maininta, esimerkiksi viittauksena kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden merkitsemisestä ja suojaamisesta poikkeusoloissa sekä muusta valmiuslain 3:12 §:n mukaisen varautumisvelvollisuuden täyttämisestä myös kulttuuripolitiikan alalla.
      • Teatterin tiedotuskeskus ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tavoitealueet luova työ ja tuotanto, osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin sekä kulttuurin perusta ja jatkuvuus ovat ymmärrettävästi eräänlaisia kehyksiä, ideaalityyppisiä abstraktioita, joiden sisään sitten kulttuurin moninainen konkretia voidaan mahduttaa. Meistä nämä toimivat, niiden puitteissa on mahdollista operoida ja ne helpottavat hahmotusta. Metsät näkyvät puilta paremmin. Näkymä kulttuuripolitiikasta vuonna 2025 on hyvin yleisellä tasolla. Seuraavassa joitain mahdollisia tarkennusehdotuksia: • Julkinen sektori tulee varmasti tekemään yhä enemmän yhteistyötä ja solmii kumppanuuksia yksityissektorin ja kansalaisyhteiskuntasektorin kanssa. Tämä ei kuitenkaan korvaa julkista rahoitusta. • Näkymään kulttuuripolitiikasta tulisi sisällyttää myös se, että kansainvälisyys kasvattaa kestävyyttä, uudistaa ja kehittää sisältöjä, tuo toiminnallisia mahdollisuuksia sekä laajentaa osaamista. Se myös täydentää kansallista rahoituspohjaa. • Alueelliset ja kielelliset yhdenvertaisuuskysymykset tulee ottaa huomioon.
      • Celia, Celia, Ryömä Marketta
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Hahmotamme oman toimintamme tavoitealueiden valossa.
      • Finlandsinstitutet
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Inga tillägg.
      • Keski-Suomen liitto, Raija Partanen
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Alueellinen tasa-arvo on viime vuosina heikentynyt mm. valtion taidehallinnon ja sen aluetoimipisteiden vähentämisen seurauksena. Strategialuonnoksessa olisi toivottavaa ottaa kantaa siihen, miten opetus- ja kulttuuriministeriö valtion taidehallintoa ohjaavana ministeriönä voi vaikuttaa alueellisen tasapainoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Kaiken kaikkiaan strategian keskeisenä tavoitteena tulisi kansalaisten näkökulmasta olla taiteen ja kulttuurin yhdenvertainen saavutettavuus.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, aluekehityspäällikkö Raimo Turunen, Turunen Raimo
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat sopivan yleisluonteisia ja riittävän konkreettisia ministeriötason strategiaan.
      • AV-arkki ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkymä on kaunis, joskin yleisluontoinen. Hienoa että kansainvälisyys ja digitaalinen kehitys on huomioitu, ne ovat molemmat ovat tekijöitä jotka kaipaavat myös lisäresurssointia.
      • Sanasto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Sanasto katsoo, että strategialuonnoksessa esitetty näkemys kulttuuripolitiikasta vuonna 2025 ja ehdotetut tavoitteet ovat kannatettavia. Ehdotamme, että näkemystä tarkennetaan ja siihen sisällytetään kiinteämmin myös tiede ja sivistys, tietoyhteiskunta sekä luova talous. Toteamme myös, että vaikka on kannatettavaa, että kulttuurialan rahoituslähteet ovat monipuolisia, on tärkeää turvata myös julkisen rahoituksen rooli luovalla alalla. Tekijänoikeuksien merkitys kulttuurialalle tulee ottaa huomioon toteutettaessa ja organisoitaessa tekijänoikeusasioiden valmistelua.
      • Museoalan ammattiliitto MAL ry, Lausunto on hyväksytty sähköpostitse 16.9.2016
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Julkinen rahoitus on edelleen toiminnan tärkein rahoituksen muoto, perustoiminnan rahoitus ei voi olla riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta. Strategiset painopisteet korostavat tärkeitä alueita, kuten sisällöntuotantojen laadukkuutta, osallisuutta, kulttuuripolitiikan merkityksen kasvua muiden politiikka-alojen rinnalle. Erilaisille hankkeille ja projekteille voi yrittää kehittää laajempaa rahoituspohjaa, mutta ne eivät voi viedä rahoitusta perustoiminnalta.
      • Suomen Kotiseutuliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kotiseutuliitto katsoo, että samalla kun tavoitealueet ovat laajoja ja huomioivat taiteen, kulttuuriperinnön sekä kulttuuriympäristöt ja osallisuuden, varsinainen kulttuurityö ja kulttuuripalvelut jäävät huomiotta.
      • Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Osallisuus kulttuuriin kuulostaa hankalalta määritelmältä hahmottaa. Osallisuuden ja osallistumisen rinnalle voitaisiin nostaa kansalaisten oikeus kulttuuriin. Siitäkin huolimatta, että osallisuus ehkä sisältää kansalaisten mahdollisuuden ihan vain käydä teatterissa, konserteissa tai taidenäyttelyissä yleisönä ja kokijana eikä osallistua sen kummemmin. Sanana osallisuus tarkoittaa osallisena olemista ja osuutta kun taas sana oikeus on yksilölle (oikeusjärjestyksen mukaan) kuuluva etu ja valta tehdä jotakin.
      • Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialuonnoksen näkymä kulttuuripolitiikasta v. 2025 on positiivinen ja tavoiteltava. Strategiset tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025 ovat oikeansuuntaisia, mutta kaipaavat lisää avaamista ja konkretiaa. Konkretian myötä toimijoiden on helpompi hahmottaa oma tuloksellinen toiminta suhteessa tavoitteisiin. Kaakkois-Suomen ELY-keskus korostaa varhaiskasvatuksen, koulutuksen, elämänhallintataitojen tärkeyttä osallisuuden ja kulttuurin hyvinvoinnin mahdollistajina. Vapaa-aika lisääntyy, palvelualat kasvavat, kulttuurille tulee lisää tilaa ja sen merkitys kasvaa. Keskeistä on nähdä kulttuuri sosiaalisen integraation myötä yksilöitä ja yhteiskuntaa eheyttävänä, vahvistavana perustana. Arvovalinnat ovat merkityksellisiä kulttuurisesti vahvan, turvallisen oikeusvaltiomme perustana. Tarvitaan luovan työn, tuotannon ja talouden konkreettisten tavoitteiden avaamista strategiatasolla.
      • Aalto yliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Aalto-yliopiston näkökulmasta kulttuuripolitiikalle asetetut strategisia tavoitteita on syytä vahvistaa ja monipuolistaa. Kulttuuripolitiikan tulee edistää luovan työn ja tuotannon, osallisuuden ja kulttuurisen perustan lisäksi taiteiden ja luovien käytäntöjen osuutta yhteiskunnan eri toiminta-alueilla. Taide, muotoilu, arkkitehtuuri tai media eivät ole muusta yhteiskunnallisesta toiminnassa erillisiä saarekkeita vaan perusta, josta ponnistaa kohti uudenlaisia, luovia ratkaisuja esimerkiksi koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon, liike-elämän ja vientiteollisuuden alueilla. Aalto-yliopisto kouluttaa kulttuurialan toimijoita arkkitehtuurin, elokuvan, muotoilun, median, taiteen ja taidekasvatuksen aloille. Mutta ennen kaikkea Aalto-yliopisto kouluttaa tulevaisuuden asiantuntijoita, joiden avulla rakennetaan innovaatio- ja yrittäjyysvetoista yhteiskuntaa, eli entistä toimivampaa ja kilpailukykyisempää Suomea. Elinkeinoelämän seuraavaa vaihetta on kutsuttu ”elämystaloudeksi” tai ”tarinayhteiskunnaksi”. Tällä viitataan yhteiskunnan ja talouden kultturalisaatioon, jossa tuotteet ovat vahvasti merkityksillä latautuneita ja jossa palvelun laatu määrittyy ennen muuta sosiaalisesta tai fyysisestä ympäristöstä. Kuluttajat tai kansalaiset odottavat myönteistä palvelukokemusta myös yhteiskunnan ja julkisten palveluiden toiminnalta. Taide ja luova osaaminen on mielekästä yhdistää niihin toimintoihin, joissa se tukee yhteisöjen ja yksilöiden elämää ja toimintaa. Palvelumuotoilu on hyvä esimerkki uudenlaisesta tavasta hahmottaa julkisia palveluita ja niiden asiakaslähtöisyyttä. Taloudellisesti merkittäviä kokonaisuuksia ovat esimerkiksi terveydenhuollon toimintatapojen muotoilu, ihmiskeskeiset ja toimivat fyysiset ympäristöt, sekä täysin uudenlaiset palveluratkaisut. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat hyödyntäneet taidetta myös itse potilas- tai asiakastyössä hyvin tuloksin. Julkisten palveluiden digitalisointi ei tule myöskään onnistumaan ilman, että siihen kytketään kiinteästi käytettävyyden ja käyttäjäkokemuksen suunnittelu. Yksi merkittävä yhteiskunnallisen vastuu on Aalto-yliopiston taidekasvatuksen koulutuksella. Taidekasvatuksen menetelmät ovat peruskoulussa pohja laaja-alaisen osaamisen kehitykselle, yhteisölliselle osallistumiselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Sen turvin varmistetaan, että kaikki koululaiset saavat välineet hahmottaa entistä monipuolistuvampaa visuaalista kulttuuriympäristöä ja uusiin medioihin perustuvaa viestintää ja vuorovaikutusta. Siten jokainen koulunsa päättävä on mediataitoinen. Edellä esitetyt näkökulmat täydentävät nyt esitettyä kulttuuripolitiikan strategiaa ottamalla huomioon globaalin ja digitalisoituvan maailman yhteiskunnalliset haasteet.
      • Suomen museoliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategisten tavoitteiden määrittelyssä erityisen tavoiteltavaa on se, että ne eivät olisi itsestäänselvyyksiä ja että ne olisi määritelty niin, että toteuttajat voivat mitata ollaanko matkalla kohti tavoitetta. Tältä osin ”Näkymiä kulttuuripolitiikasta” ja ”Kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet” -laatikoihin tehdyt nostot voisivat olla selkeämminkin muotoiltuja. Näkymiä kulttuuripolitiikasta –nostojen muotoilua voisi terävöittää kysymällä ”miltä osin asia ei ole kuvatunlainen jo nyt” (vrt. esim. kulttuurielämä Suomessa on monimuotoista ja se kehittyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa). Kulttuuripolitiikan tavoitealueita ja tavoitteita voisi puolestaan terävöittää antamalla vastauksen, mitä esiin nostetut tavoitteet tarkoittavat (vrt. esim. kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen – mitä tämä tarkoittaa ja mistä tiedämme, että tätä kohden ollaan menossa?) Riippumatta siitä, miten näkymät tai tavoitteet on muotoiltu, strategiassa esiin nostettu rahoituslähteiden monipuolistaminen ja kulttuuripolitiikan roolin vahvistaminen tasavertaiseksi muiden politiikka-alojen kanssa on alan tulevaisuuden kannalta avainasemassa. Näiden näkymien toteuttaminen olisi hyvä näkyä myös konkreettisina tavoitteina ja jopa tavoitesloganeina, jotka nostavat esiin esimerkiksi kulttuuripolitiikan roolin Suomen ja sen paikkakuntien elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Tavoitteeksi voisi asettaa sen, että aktiivinen kulttuuripolitiikka on tulevalla strategiakaudella Suomen keskeisimpiä kilpailutekijöitä.
      • Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Valtion kulttuuripolitiikan strategiset tavoitealueet ja tavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Tavoitteet ovat visionkaltaisia ja vaativat strategista ja systemaattista työtä toteutuakseen. Sitä, miten tavoitteisiin päästään, olisi hyvä konkretisoida ja täsmentää. Ehkä tässä on tarkoitettukin antaa yleinen kuva toivotusta kehityssuunnasta. Tavoitealueet olisi hyvä kirjoittaa auki, pohtia, miten tavoitteisiin päästään, kuka tekee, mitä tekee, missä aikataulussa, minkälaista yhteistyötä tavoitteeseen pääseminen vaatii. Strategialuonnoksessa on paljon yhteistä Temen lähivuosille uudistetun strategian kanssa.
      • Suomen kirjastoseura ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Tavoitealueet ja tavoitteet jäävät tässä yhteydessä liian epämääräisiksi. Tavoitteet kaipaisivat selkeämpää ja konkreettisempaa määrittelyä.
      • Suomen Arkkitehtiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön näkökulmat puuttuvat strategian tavoitteista, vaikka ne liittyvät kaikkiin kolmeen valittuun teemaan. Lyhyesti avattuihin sisältöihin niitä on kuitenkin hankala yrittää sovittaa. ”Kulttuurin perusta” -käsite on jäänyt täsmentämättä, vaikka ilmeisesti se pitää sisällään rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön. Ehdotus tekstin tarkennukseksi: Luovaa työtä ja kulttuuriperintöä arvostetaan, siitä pidetään huolta ja sitä hyödynnetään monin eri tavoin.
      • Ystävyysseurojen Liitto ry, Kalliokoski Seppo
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Pitkään Namibiassa asuneena ja toisilta niin tehneiltä olen havainnut ja kuullut; Oman kulttuurin arvostus kasvaa. Kun huomaa sen jota kuvitteli olevan kaikkialla olevan väärä luulo. Siksi kulttuurivaihto oikein ymmärrettynä vahvistaa omaa kulttuuria
      • Frame Finland, Koli Raija
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kyllä. Hyvä, että kansainvälinen vuorovaikutus mainittu. Nostaisin näkymässä kulttuuripolitiikasta v. 2025 vielä enemmän kulttuurin merkitystä koko Suomen menestykselle. Korkeatasoinen, elinvoimainen kulttuurielämä antaa koko Suomelle hyvinvointia, jolla on laajoja vaikutuksia talouteen ja yhteiskuntaan.
      • Suomen Kuvanveistäjäliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • • Tavoiteasettelu on sinänsä kohdallaan, jääden kuitenkin varsin abstraktille tai yleiselle tasolle. • Vapaan taiteen tekijät ovat osa yhteiskuntaa arvostettuina oman alansa ammattilaisina • Tavoite: Taiteen ja kulttuurin merkitys nähdään positiivisena tekijänä yhteiskunnassa • Taiteilijan työmarkkina-asema sekä eläke- ja sosiaaliturva vaativat parannustoimenpiteitä
      • Suomen Kansanmusiikkiliitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • ”Kulttuuripolitiikka on tasavertainen muiden politiikka-alojen kanssa.” Tähän on vaikea uskoa. Toisaalta kulttuuripolitiikan pitäisi olla muiden politiikka-alojen yläpuolella. Ihminen on ensin, sen jälkeen muut asiat. Kulttuuripolitiikan keskiössä on ihminen.
      • Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kirjastopalvelujen kannalta tavoitealueet ja tavoitteet ovat hyvin yleisluontoisia, mutta niitä voidaan täsmentää erillisellä kirjastopolitiikalla. Osallisuudessa ja osallistumisessa kulttuuriin voisi eri väestöryhmien erojen osallistumisen kaventumisen lisäksi tavoitteena olla alueellisten erojen kaventuminen.
      • Taidemaalariliitto ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Tavoitteet ovat hyviä ja kirkastavat omaa toimintaamme. Toteutuessaan ne olisivat hyödyllisiä taiteilijoille ja taiteelle yleisesti, mutta vaativat toki konkretisoivia suunnitelmia ja toimenpiteitä. Toivomme, että tavoitteisiin lisätään seuraavaa: ”2025 taiteilijoiden eläketurva on kohonnut perustoimeentulon mahdollistavalle tasolle ja taiteilijaeläkkeiden määrä on noussut viisinkertaiseksi” sekä "Valtio tunnustaa ruohonjuuritason taiteellisen työskentelyn merkityksen, ja tukee sitä aktiivisesti, satsaten sekä suoraan siihen että sen mahdollistaviin rakenteisiin tarpeellisen määrän taloudellisia resursseja".
      • Tanssin Tiedotuskeskus, Sanna Rekola
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Tavoitealueet ja tavoitteet on ilmaistu niin yleisellä tasolla, että ilman selityksiä ja erityistä asioihin perehtyneisyyttä ei toimijakenttä välttämättä osaa hahmottaa itseään ja toimintaansa suhteessa niihin. Oletettavasti näin on myös muiden strategiatekstin kohderyhmien, kuten poliittisten päättäjien, kohdalla. Tämä pätee strategiatekstiin yleisemminkin, teksti ei avaudu riittävällä tavalla kaikille, joiden kanssa käytävään keskusteluun se oletettavasti on tarkoitettu. Näkymä kulttuuripolitiikasta v. 2025 Tässä kuvataan visio eli kuva siitä, mihin kulttuuripolitiikalla ollaan päästy vuonna 2025, mutta ei niitä toimenpiteitä, keinoja, linjauksia miten siihen on päästy. Ei siis kuvata kulttuuripolitiikkaa vaan sen tulosta. Konkreettisempaan eli itse politiikkaa ja sen toimenpiteitä kuvaavaan suuntaan tekstiä voisi kehittää esimerkiksi seuraavasti: ”Kulttuurielämä Suomessa on monimuotoista ja sisällöntuotanto laadukasta. Suomalainen taide ja kulttuuri kehittyvät kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Suomalaiset kulttuurisisällöt menestyvät myös maailmanlaajuisesti. Kansainvälisen toiminnan tukijärjestelmä ja riittävä resursointi luovat mahdollisuuksia kansainväistymiselle ja kulttuurisisältöjen menestymiselle maailmanlaajuisesti.
      • Valtiovarainministeriö
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Tavoiteasettelu ok.
      • Keski-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • s. 13 Osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin -kohdan tavoitteen voisi muotoilla kattavammin 'Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien sekä alueiden väliset erot osallistumisessa ovat kaventuneet.' s.14 kulttuurin perusta -määre vaatii selitteen. 'Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen' -lause on irrallisena monitulkintainen.
      • Forum Artis ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Strategiassa on nostettu esille hyviä ja tavoiteltavia elementtejä, ja visio on kaunis. Seuraavaksi on syytä konkretisoida ja määritellä tarkemmin, miten tavoitteisiin voidaan päästä. Taiteilijoiden kannalta oleellisimpia ovat toimeentuloa edistävät toimenpiteet.
      • Neogames Finland ry, Suomen pelialan keskus Neogames Finland ry, Hiltunen Kari-Pekka
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Sekä ehdotetut näkymät että tavoitealueet ja tavoitteet ovat onnistuneita.
      • Suomen Kulttuurirahasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Kirjatut tavoitteet ovat yleispäteviä ja saavat varmasti laajan kannatuksen. Kukaan ei liene eri mieltä tavoitteesta, että ”kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen”. Ohjausvaikutus saattaisi kasvaa, jos tavoitealueiden muotoilussa olisi mahdollista päästä täsmällisempään ja määrätietoisempaan ilmaisuun, joka näyttää suuntaa strategisille valinnoille. Toisin sanoen strategiasta voisi myös ainakin epäsuorasti päätellä, mitkä alueet ja/tai tavoitteet ovat tässä yhteydessä vähemmän tärkeitä, varsinkin jos kaiken tasapuoliseen tukemiseen ei ole varaa. Suomen Kulttuurirahasto katsoo, että myös seuraavien aihealueiden olisi mahdollista ilmetä strategisessa tavoitteenasettelussa: 1) Kulttuurin alueellinen ja sosioekonominen saatavuus ja saavutettavuus Alueellisuuteen ja asukkaiden yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat ohjanneet vahvasti maamme kulttuuripolitiikan ja laitosrakenteen muotoutumista. Lähivuosina väestön keskittyessä on odotettavissa, että kysymys kulttuurista alueellisena peruspalveluna tulee ajankohtaistumaan. Aihekokonaisuus sisältyy toki jo määriteltyihin strategisiin tavoitealueisiin. Asian tärkeyden huomioon ottaen olisi kuitenkin mahdollista, että se nostettaisiin vahvemmin esille. 2) Taiteen yleisen merkityksellisyyden vahvistaminen Viimeisen sadan vuoden aikana suuren yleisön kulttuuri on yhä vahvemmin erottautunut sellaisesta taiteesta, jonka arvostus syntyy taideinstituution sisältä käsin. Tällainen kahtiajako heikentää taiteen elinvoimaisuutta ja muodostaa uhan julkisista varoista maksettavan taidetuen legitimiteetille. Kaikkien ei tarvitse arvostaa taidetta, mutta riittävän suuren osan väestöstä on voitava tuntea taide itselleen merkitykselliseksi. (Ks. ed. Oheistaulukko 1: Uhat) 3) Vakauden ja dynaamisuuden polarisaation vähentäminen Taiteen eri tukimuodoilla on pyritty mahdollistamaan taiteenteon riittävä pitkäjänteisyys. Suurinta vakautta tuottavat rakenteet on varattu vain tietyille. Vakauden kääntöpuolena on se, että sen ulkopuolelle jääville on tarjolla vain korostettua epävakautta. Uuden on hyvin vaikea tulla vanhan sijaan. Kulttuuripolitiikan tulisi pyrkiä kohti vakauden ja dynaamisuuden nykyistä tehokkaampaa tasapainoa. Tämä koskee niin yksittäisiä taiteilijoita, taidelaitoksia kuin eri taiteenaloja. Mustavalkoisuuden sijaan järjestelmän tulisi tuottaa enemmän harmaasävyjä. (Ks. ed. Oheistaulukko 1: Mahdollisuudet)
      • Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Näkymää ja tavoitteita kulttuuripolitiikasta v. 2025 ympäristöministeriö pitää oikeansuuntaisina. Näkymien lisäksi myös tavoitealueissa ja tavoitteissa olisi hyvä nyt esitettyjen seikkojen lisäksi nostaa esille myös kulttuuriperintöön liittyviä tavoitteita. Tavoitealueiksi on valittu kolme teemaa: - luova työ ja tuotanto - osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin - kulttuurin perusta ja jatkuvuus. Tavoitealueiden valinta ja sisältö ovat strategian keskeistä ydintä, jota olisi hyvä avata tavoitteellisemmaksi ja yksilöidä tarkemmin. Strategiatekstissä tämä osio on muotoiltu hyvin yleisellä tasolla. Erityisesti kulttuurin perusta jää täsmentämättä eikä se selviä myöskään tilan kuvauksessa. Strategialuonnoksen pohjalta toimialan toimijoiden on vaikea tunnistaa keskeiset kysymykset omassa toiminnassaan.
      • Kettuki ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kyllä nämä tavoitteet auttavat oman toiminnan hahmottamisessa. Erityisen tärkeänä pidämme kaikkien yhdenvertaista oikeutta osallisuuteen taiteen tuottamisessa. Marginaaliryhmien taide rikastuttaa yhteistä kulttuuriperintöä ja kulttuuriympäristöä.
      • Oulun kaupunki
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kriteereistä puuttuu kulttuuripolitiikan näkökulma yleisesti tunnettuihin megatrendeihin: kiihtyvällä tahdilla kehittyvää teknologiaa, keskinäisriippuvaista ja jännitteistä maailmaa sekä globaalia luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen liittyvää kestävyyskriisiä, joihin kaikkiin kulttuurilla ja taiteella voisi ja tulisi olla suuri vaikutus.
      • Kopiosto ry
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Kopiosto ehdottaa, että tekijänoikeus otettaisiin strategiaan mukaan omana itsenäisenä tavoitealueenaan. Tekijänoikeus on merkittävä ja tärkeä kulttuuripolitiikan alue digitaalisessa ympäristössä. Nyt arvioitavana olevassa strategiassa tekijänoikeus katsotaan ennemminkin välineeksi, ei omaksi tavoitealueekseen. Digitaalitekniikan tarjoamien teosten käyttö- ja hyödyntämiskeinojen ja oikeudenhaltijoiden oikeutettujen intressien yhteensovittaminen siten, että kotimaisen kulttuurituotannon ehdot säilyvät mahdollisimman hyvinä, voisi olla yksi tärkeimmistä tekijänoikeuksien kehittämisen kulttuuripoliittisista päämääristä. Hyvitysmaksu ja sopimuslisenssijärjestelmä ovat eräitä tekijänoikeudellisia keinoja tasapainottaa teknologian tarjoamien mahdollisuuksien ja tekijänoikeuden haltijoiden intressien välistä jännitettä.
      • Österbottens förbund - Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Tavoitteet ja tavoitealueet on kirjoitettu yleisellä tasolla varsin abstraktisti, minkä vuoksi toimijoiden voi olla vaikea hahmottaa niiden todellista sisältöä ja omaa toimintaansa niiden puitteissa. Monet toimijat tulkitsevat parantuneet taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytykset parempana julkisena rahoituksena, apurahoina yms. Tämä lienee epärealistinen toive. Taiteen ja luovan työn rahoitus tullee entistä enemmän tukeutumaan muihin kuin julkisiin rahoituslähteisiin. Jotta kulttuuripolitiikasta tulisi tasavertainen muiden politiikka-alojen kanssa, tulisi sen saavuttamiseksi esittää myös toimivat menetelmät.
      • Varsinais-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        14.9.2016
        • Mielestämme luova talous, jonka moottorina ovat pienet alan innovatiiviset yritykset, tulisi nostaa keskeisempään asemaan. Näkymien kohdalle asian voisi kirjata jotenkin näin: ”Luovat alan yritykset talouden innostajina ja uudistajina”.
      • Finland Festivals ry
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Tavoitteet on kirjattu kirkkaasti mutta hyvin niukasti. Toivomme että niitä edelleen työstetään, jotta toimialan eri tahot pystyvät hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa. Pidämme myös tärkeänä, että lasten- ja nuorten taidesuhteen edistäminen mainitaan erikseen, koska vain sitä kautta erilaisia pitkän aikavälin kulttuuripoliittisia tavoitteita voidaan saavuttaa.
      • Svenska litteratursällskapet i Finland
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Tillägg under punkten Kulturens grund och kontinuitet: Nationella kulturarvets betydelse bör betonas som en del av ett större gemensamt kulturarv utanför landets gränser.
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Toiminnanjohtaja Riitta Rissanen
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tavoitteissa olisi hyvä näkyä myös koulutuksen merkitys ja tavoiteasetanta suomalaiselle kulttuurialan koulutukselle.
      • Suomen arvostelijain liitto ry, Lausunto laadittu yhteistyössä SARVin hallituksen ja puheenjohtaja Maria Säkön kanssa.
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025 -kohta kaipaisi lisää konkretiaa ja tarkkuutta termien käytössä. Strategia vaatisi termien arvojen avaamista ja kohdat tulisi viedä suoraan poliittiselle tasolle. Vuosi 2025 ei ole niin kaukana tulevaisuudessa, etteikö asioita voisi viedä konkreettisemmalle tasolle ja avata kulttuuripolitiikka on ja mitä sillä halutaan.
      • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Tavoitteenasettelu on hyvin muotoiltu ja kattava: pyrkimys parempaan yhteiskuntaan, jossa kulttuurilla on entistä vahvempi asema ja jossa demokratia sekä alueellinen tasa-arvo toteutuvat, tulee hyvin esille. Tavoitteenasettelua tuskin kukaan voi osoittaa ”virheelliseksi”; puutteelliseksi ja laveaksi ehkä jostain näkökulmasta.
      • Pirkanmaan liitto, Suojanen-Laine Elina
        Päivitetty:
        13.9.2016
        • Kaikki tuotantotoiminta vaatii tulevaisuudessa ajattelutapaa, jota nyt nimitämme luovaksi tai liitämme kulttuurialoihin. Menestyminen edellyttää ajattelultaan avointa ilmapiiriä ja monitieteisyydeksi kutsuttua yhdistelykykyä. Luovuus vaatii tilaa kokeilla ja epäonnistua, ennakkoluulottomuutta sekä pelottomuutta esteiden edessä. Kulttuuripolitiikan näkymät v. 2025 eivät tuo kovin paljon uutta. Kirjatut asiat toteutunevat jo nyt, visiona onkin kulttuuripolitiikka tasavertaisena muiden politiikka-alojen kanssa. Kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitteet ja tavoitealueet voisivat paremmin edesauttaa toimialan toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa. Listan täydentäminen vaatisi lisäpohdintaa. Taiteen tekeminen, arvottaminen ja tunteminen edellyttää korkeatasoista opetusta myös jatkossa eripuolilla Suomea. Tämän tulee näkyä myös strategiassa.
      • Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Kulttuuripolitikaan tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025 ovat hyvin niukasti avatut. Kulttuurin perusta ja jatkuvuus -kohtaan voisi lisätä, että Kulttuurin perusta on vahva, elinvoimainen ja JATKUVASTI UUDELLEEN MÄÄRITTYVÄ/KEHITTYVÄ.
      • Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto pitää hyvänä, että kulttuuripolitiikan tavoitteet on koottu kolmeen tavoitealueiseen. Tavoitealueet on määritelty selkeämmin kuin edeltävässä kulttuuripolitiikan strategiassa. Kirjastotoimen osalta tavoitteen määrittely on hyvin yleinen (”kirjastoja kehitetään uuden kirjastolain tavoitteiden mukaisesti”) eikä tällaisenaan täsmennä aluehallinnon informaatio-ohjauksen suuntaamista. Hyvänä aluehallintovirasto pitää tavoitetta alueellisen kulttuurin toimijarakenteen selkeyttämisestä ja kulttuurin merkityksen korostamista eri hallinnon ja toimialojen strategia-, ohjelma- yms. työssä. On hyvä, että strategiassa on otettu esiin lastenkulttuurin saatavuus. Lapsilla ja nuorilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua taiteen ja kulttuurin harrastamiseen. Pelkkä kärkihanke ei riitä vaan tarvitaan laajaa perustyötä, jotta varmistetaan lastenkulttuurin saatavuus koko maassa tulevaisuudessa.
      • Hämeen ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Juusti Kristiina
        Päivitetty:
        12.9.2016
        • Strategialuonnoksen näkymä kulttuuripolitiikasta v. 2025 on kaunis ja tavoiteltava, mutta onko se realistinen vai kuvaus ihannetilasta, johon toivotaan päästävän? Näkymä-sanan tilalle sopisi paremmin sana tavoiteltava tila. Tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025 kaipaavat konkretiaa ja täsmentämistä, jotta niihin olisi mahdollista päästä. Strategialuonnoksessa ne esitetään abstraktilla tasolla, jolloin ne eivät auta toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa suhteessa tavoitteisiin. Hämeen ELY-keskus korostaa erityisesti luovan työn ja tuotannon tavoitteiden konkretisoimista strategiatasolla.
      • Hanaholmen -kulturcentrum för Sverige och Finland, Programchef
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Nej. De strategiska målområdena är så allmänt hållna att de näppeligen styr utvecklingen. Hanaholmen uppmanar statsmakten att fästa uppmärksamhet vid internationell växelverkan som ger oss nya intryck och möjliggör att den finländska kulturproduktionen blir känd utomlands. Norden är en viktig referensram för oss i detta sammanhang. Fortsatta satsningar på mångfalden behövs. Den finländska kulturens mångfald och mångsidighet kan lyftas fram som en drivkraft för aktivitet, växelverkan och nytänkande. Att stöda minoritetskultur är livsviktigt, både som ett egenvärde i den nationella paletten och som redskap för samhällsfred och integration. Nya och etablerade minoriteter har ofta en förhöjd potential att agera tillsammans med andra.
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Svenska enheten för bildningsväsendet
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Regionförvaltningsverkens svenska enhet föreslår att tillgängligheten tas med som ett av kulturpolitikens strategiska målområden och mål 2025. Målet är motiverat med tanke på den pågående landskapsreformen. För att den regionala tillgängligheten till kultur ska vara jämlik bör också kulturpolitiken beaktas i reformarbetet.
      • Suomen Teatterit ry, Suomen Teatterit ry, Saarikivi Tommi
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • Strategian tavoitteista ja tavoitealueista voidaan todeta, että ne on kirjattu strategiaan sangen yleisellä tasolla, ja että niitä voidaan keskeisiltä osiltaan pitää suomalaista kulttuuripolitiikkaa ohjaavina hyvinä tavoitteina seuraavalle kymmenelle vuodelle.
      • Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Työllisyys ja osaaminen -yksikkö, Ruuska Sanna
        Päivitetty:
        9.9.2016
        • - luovat alat ovat tasavertaisia muiden toimialojen kanssa ja luovan työn tekemisen edellytykset ovat parantuneet - > luovalla työllä on samat aluetaloudelliset merkitykset kuin millä muulla tahansa alalla - kulttuuritoimiala saa yhteiskunnallista merkitystään vastaavan aseman maakuntauudistuksessa ja luovan työn merkitys tunnustetaan yhdeksi yritystoiminnan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvun tekijäksi
      • Suomen tietokirjailijat ry
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • Näkymä kulttuuripolitiikasta v. 2025 Suomen tietokirjailijat ry pitää strategialuonnoksessa esitettyä näkemystä kulttuuripolitiikasta vuonna 2025 sinänsä kannatettavana, mutta melko abstraktiksi jäävänä. Yhdistys toivoo, että näkymää tarkennettaisiin vielä ja että siihen sisällytettäisiin selkeämmin mukaan sivistys, tietoyhteiskunta ja luova talous. Kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet v. 2025 Näkemyksemme mukaan strategialuonnoksessa esitellyt kolme tavoitealuetta ja niihin liittyvät tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta niin yleisellä tasolla, että toimialan toimijoiden on hankalaa hahmottaa omaa toimintaansa pelkästään niiden valossa. Tavoitealueet ja tavoitteet täsmentyvät jonkin verran lähivuosien kehittämistoimia eriteltäessä, mutta eivät riittävästi.
      • Lapin aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
        Päivitetty:
        8.9.2016
        • Tähän kaipaisi tarkempaa johtotähteä, mihin pyritään: mikä on konkreettinen tavoite? Onko tavoite demokratian lisääntyminen vai mikä? Entä miten tavoitteen toteutumista mitataan/arvioidaan? Tavoitteet tuntuvat tässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa tilanteessa utopistisilta ja kaipaisivat tuekseen toimenpidesuunnitelman. Parantuneet taiteellisen työn edellytykset ja lisääntynyt osallisuus kulttuuriin vaativat hyvin aktiivisia ja useiden eri tahojen samansuuntaisia ponnistuksia. Esimerkiksi pienissä kunnissa osallisuus on jo hyvin kyseenalaista vuosia kestäneiden säästöleikkausten seurauksena. Jatkuvasti kasvaneet sote-kustannukset ovat saaneet kunnat leikkaamaan kaikesta muusta. Vuosittaiset muutamien tuhansien leikkaukset ovat kutistaneet kulttuuritoimen nimelliseksi toiminnaksi useissa kunnissa. On vaikea nähdä, millä resursseilla kulttuuritoimi nostettaisiin aidosti vaikuttavaksi toiminnaksi.
      • Sulasol, Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Suomessa on tuhansia ja tuhansia kuorolaulajia. Yksin Sulasolin jäsenmäärä on n. 12.000. Musiikin harrastaminen tuottaa todistetusti hyvinvointia, työssä jaksamista, elinikäsitä oppimista ja myönteisiä sosiaalisia suhteita. Musiikin avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä, kotouttaa maahanmuuttajia ja edistää myös paranemsita / toipumista esim. aivoinfarktista. Musiikin harrastustoiminta jää mielestäni tässäkin strategiassa liian vähälle huomiolle.
      • Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry
        Päivitetty:
        6.9.2016
        • Ajatus siitä, että kulttuuripolitiikka on tasavertainen muiden politiikka-alojen kanssa, on kaunis, mutta lienee melko epärealistinen. Toive taiteen ja kulttuurin uusista rahoitusmahdollisuuksista on perusteltu, mutta todellisuudessa odotettavissa ei lienee ole kuin korkeintaan kohtuullista lisärahoitusta esim. hallintorajatrajat ylittävästä yhteistyöstä. Taiteen ja kulttuurin sponsoroinnin tekeminen verovähennyskelpoiseksi edesauttaisi yksityisen rahoituksen lisääntymistä. Yksityisen rahoituksen mukaan tuleminen on ottanut v. 2025 ensimmäisiä merkittäviä avauksia. Tätä edesauttaa erilaisten säätiöiden ja rahastojen vakavaraisuus ja niiden kautta rahoitettavat suurhankkeet.
      • Suomen Pietarin instituutti
        Päivitetty:
        17.8.2016
        • Omalla alueellani tavoiteasettelu on oikeansuuntaista. Tuki ministeriöltä on ok, vertaisryhmästä jopa erittäin antoisaa parhaimmillaan. Kulttuuripolitiikka on kuitenkin väheksyttyä. Tärkeitä päätöksiä voivat tehdä kentän ulkopuoliset.
      •  
        Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytykset ovat parantuneet sekä tuotannon ja jakelun muodot monipuolistuneet

        -           Taide- ja taiteilijapolitiikkaa kehitetään ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, tulevaisuuden kehityssuunnat sekä taiteen alojen erilaisuus. Valtio tukee toimivien rakenteiden kehittymistä taiteen eri aloille ja luoville aloille. Taiteellisen ja muun luovan työn edellytyksiä tuetaan sekä yhteiskunnan ja kulttuuripolitiikan yleinen kehitys että taiteenalakohtaiset erityispiirteet huomioiden. Vuosina 2017-2018 laaditaan suuntaviivat taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämiselle. 
         
        -           Kulttuurisisältöjen tuotekehitystä, välittäjätoimintaa, vientiä ja kansainvälistymistä vahvistetaan ja monipuolistetaan. Näitä toimintoja tukevia rahoitusjärjestelmiä kehitetään ja muiden hallinnonalojen kulttuuria tukeviin toimenpiteisiin vaikutetaan siten, että ne hyödyttävät kulttuurin toimialan elinvoimaisuutta. Hallinnonalojen välistä yhteistyötä tehostetaan tavoitteen toteuttamiseksi.
         
        -           Audiovisuaalisen kulttuurin elinvoimaisuutta vahvistetaan lisäksi uudistamalla elokuvataiteen edistämisestä annettua lakia ja edistämällä kansallisen kannustinjärjestelmän toteutumista. Lainuudistuksen tavoitteena on mm. uudistaa nykyinen kansallinen tukijärjestelmä siten, että se mahdollistaisi osin takaisinmaksettavan tuen myöntämisen. Kannustimen tavoitteena on tehdä Suomesta kilpailukykyinen kuvauspaikka kansainvälisille ja kotimaisille audiovisuaalisille tuotannoille sekä edistää vientipyrkimyksiä.
         
        -           Tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään mahdollistamaan ja kannustamaan luovaa työtä ja tuotantoa sekä talouden kasvua.
         
         
        Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet
         
        -           Taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävä kärkihanke, jossa parannetaan taiteen perusopetuksen ja lastenkulttuurin saatavuutta sekä laajennetaan taiteen prosenttiperiaatetta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, toteutetaan vuosina 2016 - 2019.

        -              Kaikkien osallistumismahdollisuuksia kulttuuriin lisätään ja esteitä vähän osallistuvilta poistetaan. Toimialan rahoitusjärjestelmiä kehitettäessä otetaan tämä tavoite huomioon. Toimialan uusia toimintamuotoja tuetaan ja tarvittaessa pilotoidaan tai muutoin aktivoidaan (vrt. museokortti ja kulttuuripassi). Digitaalisia palveluja kehitetään perinteisten palvelujen rinnalla. Valmistellaan linjaukset kulttuurisen moninaisuuden huomioimisesta kulttuuripolitiikassa, ml. maahanmuuttajien osallistuminen kulttuurielämään ja kotoutumisen edistäminen taiteen ja kulttuurin avulla.

        -           Tiedon ja kulttuurin saatavuutta edistetään, kansalaisyhteiskuntaa ja yhteiskunnan demokraattista kehitystä tuetaan. Yleisiä kirjastoja kehitetään uuden kirjastolain tavoitteiden mukaisesti.
         
        -           Valtion kulttuuripolitiikan alueelliset linjaukset valmistellaan ottaen huomioon valtion kulttuuripolitiikan tavoitteet sekä valtion aluehallintoa ja maakuntahallintoa koskevat uudistukset ja kuntarakenteen muutosten myötä muuttuva kuntien rooli. Tavoitteena on, että kulttuurin toimialan alueellinen toimijarakenne selkeytyy ja vahvistuu ja että kulttuuri näkyy ja vaikuttaa nykyistä vahvemmin eri hallinnon- ja toimialojen strategia-, ohjelma- ym. työssä. Varaudutaan lisääntyvään uudenlaiseen verkostomaiseen ja sopimuksiin perustuvaan toimintamalliin. Kuntien kulttuuritoiminnasta annettu laki uudistetaan ottaen huomioon em. uudistukset ja muutokset.


        Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen

         
        -           Kulttuuriperintöä ja kulttuuriympäristöä kehitetään toimeenpantaessa kulttuuriympäristö- ja maailmanperintöstrategioita sekä kansainvälisiä kulttuuriperintösopimuksia. Kulttuuriperinnön välittämisen ja hyödyntämisen tapoja monipuolistetaan.

        -            Otetaan käyttöön toimintamalli, jolla edistetään suunnitelmallisesti digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen yhteentoimivuutta ja monipuolista hyödyntämistä sekä käyttö- ja pitkäaikaissäilytyspalveluiden kehittämistä.
         
        -           Museoalaa, sen rahoitusta ja organisointia kehitetään vuoden 2016 lopussa valmistuvan museopoliittisen ohjelman linjausten mukaisesti. Museolaki uudistetaan.
         
        -           Museoita, teattereita ja orkestereita koskevaa valtionosuusjärjestelmää uudistetaan siten, että järjestelmä ottaisi paremmin huomioon toimialan ja yhteiskunnan muutokset. Tarkoituksena on, että järjestelmä olisi joustava, kannustava ja loisi mahdollisuuksia myös uudelle kulttuuritoiminnalle.  Kehittämisvaihtoehtoja selvitetään yhdessä toimialan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on toteuttaa uudistus nykyisen hallituskauden aikana.
         
        -           Kulttuurin toimialan valtionavustusuudistus toteutetaan v. 2017 alkaen. Valtionavustusjärjestelmä on strateginen, ennakoitava mutta joustava, väline kohdistaa taloudellisia voimavaroja toimialan kehittämiseen. Valtionavustuspolitiikkaa kehitetään mm. yhdistämällä hakuja vaikuttavampiin kokonaisuuksiin, uudistamalla hakuilmoitukset, ottamalla käyttöön kokeilu- ja kehittämisavustus sekä arvioimalla rahoitettuja hankkeita ja hyödyntämällä niiden tuloksia kulttuuripolitiikan kehittämisessä. Valtionavustuspolitiikassa otetaan huomioon toimialan rakenteet ja toimintamallit sekä niiden toimivuus.

        - Luodaan edellytyksiä toimialan rahoitsumahdollisuuksien monipuolistamiselle ja siten vahvistumiselle. Lisätään vuorovaikutusta ja koordinaatiota eri rahoittajatahojen (julkinen, yksityinen) ja hallinnonalojen kesken. Vahvistetaan Taiteen edistämiskeskuksen roolia taiteilijoiden työdkentelyn tukijana myös muutoin kuin apurahoituksen myöntäjänä.

        -           Toimialan tietoperustaa ja arviointitoimintaa vahvistetaan.
         
        -           Hallinnonalojen välistä yhteistyötä tehostetaan kulttuuriin liittyvissä asioissa. Erityisen tärkeitä ovat koulutus-, elinkeino-, työllisyys-, vero-, sosiaaliturva-, terveys- ja hyvinvointi- sekä ympäristöpolitiikkaan liittyvä yhteistyö. Hyödynnetään kärkihankkeiden toteuttamisesta saatavia yhteistyökokemuksia.
      • Kysymys lausunnonantajille: Vastaavatko lähivuosien kehittämistoimet strategiassa hahmotettuja kulttuuripolitiikan kehittämisen pitkän linjan näköalaa ja strategisia tavoitteita?
      • Audiovisual Finland, Karppinen Päivi
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • On hyvä ja tärkeää että tuotekehitys, välittäjätoiminta, vienti ja kansainvälistyminen ovat nostettu strategiseksi painopisteeksi. Tuotantokannustimen toteutuminen on ollut pitkäaikainen alan tavoite, ja sen ylläpitoon ja kehittämiseen tarvitaan usean ministeriön yhteistyötä. Kulttuurin ja taiteen toimialojen edustajia olisi tärkeää sekä kuulla ja osallistaa rahoitus- ja tuki-instrumenttien kehityksessä jotta niiden soveltuvuus kunkin alan erityispiirteisiin ja tarpeisiin tulisi mahdollisimman hyvin huomioitua.
      • Etelä-Karjalan liitto, Etelä-Karjalan liitto
        Päivitetty:
        26.9.2016
        • Lähivuosien kehittämistoimet tuovat keskusteluun edellä kaipaamani konkreettiset asiat, joista joudutaan osana strategista ajattelua valitsemaan ne, joiden perusteella valitut tavoitteet tulisivat todennäköisimmiksi saavuttaa käynnistyvänä strategiakautena. Kehittämistoimien vaikuttavuuden arvioinnissa strategiaan sisällytetty muutama skenaario voisi toimia silmienavaajana. Isona tavoitteena on hyvinvoinnin ja elinvoiman lisääminen koko Suomessa. Tässä kulttuuri ja taide ovat keskeisessä asemassa, mitä strategialuonnoksessa voisi vielä korostaa. Miten sitten saadaan eri toimijat mukaan strategian toteuttamiseen ja esille nostettujen toimenpiteiden tekemiseen? Onnistuminen ei tapahdu vain ministeriön toimenpitein vaan strategian taakse pitäisi saada mahdollisimman laaja joukko suomalaisia organisaatioita ja kansalaisia. Tätä kannattaa miettiä ehkä erityisesti tässä toimenpiteiden kirjaamisen kohdassa. Miten toimenpideluettelo saadaan sellaisiksi, että se osallistaa toteuttamiseen? Mitä sijoittuu listan ministeriöjohtoisten toimenpiteiden taakse? Mitä mikrotoimintaa tarvitaan, jotta isoissa tavoitteissa päästään eteenpäin? Mikä on työnjako valtion, maakuntien ja kuntien kesken? Kulttuuripolitiikan strategiassa yhtenä lähivuosien kehittämistoimena on esitetty valtion kulttuuripolitiikan alueellisten linjausten valmistelu ottaen huomioon valtion kulttuuripolitiikan tavoitteet sekä valtion aluehallintoa ja maakuntahallintoa koskevat uudistukset ja kuntarakenteen muutosten myötä muuttuva kuntien rooli. Ongelmana tässä lienee se, että alueet ovat varsin erilaisia, joten yhtäläisten linjausten ja rakenteiden toteuttaminen on erittäin vaativa prosessi, kun valmistelua viedään valtiovetoisesti. Miten saadaan alueiden ääni kuulumaan ja alueet tehtyjen linjausten taakse? Tavoitteena tähän on kirjattu, että kulttuurin toimialan alueellinen toimijarakenne selkeytyy ja vahvistuu ja että kulttuuri näkyy ja vaikuttaa nykyistä vahvemmin eri hallinnon- ja toimialojen strategia-, ohjelma- ym. työssä. Onko yleensäkään ottaen mahdollista ja tavoiteltavaa, että koko Suomen läpi menisi yhtäläinen toimijarakenne vai pitäisikö edetä enempi kokeilevan kehittämisen hengessä.
      • Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura, Lämsä Hanna
        Päivitetty:
        23.9.2016
        • Lausumme, että on tärkeää, että Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että vuoropuhelu toimialan kanssa on entistä merkittävämpää. Olemme kiinnostuneita osallistumaan myös mahdollisiin vuoropuhelun lisäämisen tähtäviin uusiin kokeiluihin. Näemme, että järjestökentän ja valtionhallinnon vuorovaikutusta voidaan sujuvoittaa. Strategiassa kohdassa OSALLISUUS KULTTUURIIN ON LISÄÄNTYNYT JA ERI VÄESTÖRYHMIEN EROT OSALLISTUMISESSA OVAT KAVENTUNEET todetaan, että ”Tiedon ja kulttuurin saatavuutta edistetään (..)” Ehdotamme että lisätään tiedon, taitojen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön saatavuutta edistetään. Strategiassa kohdassa KULTTUURIN PERUSTA ON VAHVA JA ELINVOIMAINEN todetaan, että - Kulttuuriperintöä ja kulttuuriympäristöä kehitetään toimeenpantaessa kulttuuriympäristö- ja maailmanperintöstrategioita sekä kansainvälisiä kulttuuriperintösopimuksia. Ehdotamme, että tässä mainitaan myös sopimus aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Lausunnossamme toteamme myös, että Faron sopimuksen ratifiointi tarjoaisi hyvän pohjan kulttuuriperintötyön kehittämiselle kansallisesti. Lisäksi todetaan, että "kulttuuriperinnön välittämisen ja hyödyntämisen tapoja monipuolistetaan." Ehdotamme, että tätä muokataan: osallisuutta kulttuuriperintöön edistetään ja sen välittämisen ja hyödyntämisen tapoja monipuolistetaan. Ehdotamme, että tähän kohtaan lisätään kestävän kehityksen edistäminen: − Vahvistetaan kulttuurista kestävyyttä edistämällä kulttuurista moninaisuutta ja rikkautta, osallisuutta sekä kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä kestävän kehityksen edellyttämiä taitoja ja kompetensseja. Huomiona esitämme, että esimerkiksi kulttuuriperintö on myös jatkuvassa muutoksessa, kun sille antamamme merkitykset muuttuvat. Tämä on keskeinen kulttuurisen kestävyyden ulottuvuus, jossa valtion kulttuuripolitiikalla on rooli: mitä tulee vaalia ja mitä muuttaa. Tähän muutokseen voimme vastata varmistamalla sen, että rakenteet tukevat haluttua kehitystä ja että yksilöiden sivistyksellisistä oikeuksista pidetään huolta kaikilla politiikan aloilla. Ilman yksilöillä olevia tietoja ja taitoja sekä mahdollisuuksia toimia luovuus että demokratia eivät ole mahdollisia.
      • Etelä-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        22.9.2016
        • Kyllä.
      • Taike, Sirnö Minna
        Päivitetty:
        21.9.2016
        • Lähivuosien kehittämistoimia strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi Täydennyksenä luonnokseen: • esitetyt toimet jo joko käyttöönotettu tai niistä jo päätetty – luonnoksessa jää epäselväksi, mitä työvälineitä strategia antaa vuosien 2019 ja 2025 välisille kulttuuripoliittisille linjauksille ja kulttuuripolitiikan toimeenpanolle
      • Tero Saarinen Company, Into liikkeessä ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Näkisimme tärkeänä tarkentaa valtionosuusjärjestelmää koskevaa kohtaa: Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan siten, että järjestelmä ottaisi paremmin huomioon eri taiteenalat sekä toimialan ja yhteiskunnan muutokset. Tarkoituksena on, että järjestelmä olisi joustava, taiteelliseen ja toiminnalliseen laatuun kannustava ja että se loisi mahdollisuuksia myös muulle kulttuuritoiminnalle.
      • Arkkitehtuurikeskus ry, Harris Hanna
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kehittämistoimissa on huomioitu välittäjätoiminnan, viennin ja kansainvälistymisen vahvistaminen ja monipuolistaminen. Tämän tulee pitää sisällään hallinnonalojen välisen yhteistyön kehittämisen. Huomioitavaa on, että kansainvälistymisen vahvistamiseen on tärkeä kohdistaa toimenpiteitä niin kotimaassa (esim. vaihto-ohjelmat, näyttely- ja esitysnäyttelytilojen monimuotoisuus, avoimuus ja kansainvälinen taso sekä kansainväliset tapahtumat) kuin liikkuvuutta ja vientiä. Digitaalisten palveluiden kehittäminen vaatii pitkäjänteisen toiminnan mahdollistamista kokeiluhankkeiden rinnalla. Tämä tarkoittaa sekä pitkällä ajalla kehittyvien, toimialojen tietopohjan ja saavutettavuuden lisäämistä tarjoavien digitaalisten palvelujen kehittämistä (mikä tarkoittaa jatkuvaa työpanosta) että toimijoiden omien rakenteiden kehittämistä vastaamaan muuttuvaa toimintakenttää. Uusien merkittävien ja vaikuttavien kulttuuritoiminnan avausten huomioiminen rahoitusjärjestelmissä tulisi tehdä mahdolliseksi.
      • Suomen Viro-yhdistysten liitto ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kun korostetaan pitkää linjaa, täytyy muistaa, että toimintaa voi kehittää parhaiten pysyvämmällä rahoituksella. Yhteiskunnan muuttuminen projektimaisemmaksi uhkaa strategioiden viemistä käytäntöön.
      • Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry, Hirvonen Harri
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • - Kehittämistoimista puuttuu konkretiaa eli miten taiteellisen työn tekemisen edellytyksiä aiotaan parantaa? Selkeitä kehittämisehdotuksia? Valtio tukee toimivien rakenteiden kehittymistä, mutta miten ja mihin suuntaan? - Muiden hallinnonalojen tehokkaampi käyttö yhteistyössä vahvistamaan/rahoittamaan kulttuurialaa on yksi mahdollisuus lisätä kulttuurikentän elinvoimaisuutta läpäisemällä kulttuuriala omaa piiriään laajemmaksi/vaikuttavammaksi yhteiskunnan rakenteisiin – säilyttämällä silti taiteen ja kulttuurin vapaus. - Kulttuurialan valtionavustusuudistuksen mittareiden puute! Miten kulttuurin vaikuttavuutta mitataan määrällisesti ja laadullisesti? Miten uusia mittareita sovelletaan taiteen alojen sisällä ja niiden välillä? - Taiteen edistämiskeskuksen merkityksen vahvistaminen taiteilijoiden työskentelyn tukijana muutenkin kuin apurahoin on kannatettavaa. - Museoalan rahoituksessa tulisi huomioida seinien ja henkilöstön lisäksi oleellisen tärkeä museoiden sisällöntuottajaryhmä eli taiteilijat ja heille maksettavat korvaukset museonäyttelyistä.
      • FILI -- Kirjallisuuden vientikeskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Osittain vastaavat, vaikka monet liikkuvat keskenään eri tasoilla. Myös audiovisuaalisen kulttuurin esiinnostaminen saa miettimään, missä muiden alojen nostot. Hyvä että kansainvälisyys on tässä vahvemmin läsnä ja kehittämisenkin kohteena, samoin kuin välittäjäporras ja kulttuurisisältöjen tuotekehitys, joista voi syntyä kaupallista menestystä. On myös tärkeää, että nämä on eroteltu taiteesta sinänsä, että myös sen itseisarvo ja rahoitus turvataan eikä välineellistetä. Mikäli lisärahoitusta ei ole luvassa, mitä rahoitusuudistuksesta seuraa etabloituneille toimijoille? Monikultuurisuus ja -kielisyys voisivat olla selvemmin ja tavoitteellisemmin näissä esillä, ne tulee muistaa myös rahoitusmalleja suunniteltaessa.
      • Mediakulttuuriyhdistys m-cult ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Toimintaympäristön muutosanalyysin tavoin kehittämistoimia tuntuu leimaavan välineellisyys ja poliittinen ohjaus. Esimerkiksi osallisuus taiteeseen ja kulttuuriin on tärkeä tavoite, mutta siihen liittyvien toimenpiteiden kirjon soisi olevan laajempi kuin mainitut kasvatukseen ja soteen liittyvät kärkihankkeet. Avustusrakenteiden ja VOS-uudistuksen yhteydessä tulisi turvata taiteen jatkuvasti uusiutuva kärki. Ehdottomasti tulee korjata tilanne, jossa VOS-laitokset eivät luo taiteilijoille toimeentuloa (esim. museoiden puutteelliset korvaukset taiteilijoille). Elinvoimainen audiovisuaalinen kulttuuri on kuin elokuvataidetta ja uudistaessa lakia elokuvataiteen edistämisestä tulisi huomioida koko audiovisuaalisen kulttuurin kenttä. Tästä aiheesta Suomen Mediataideverkosto toimitti OKM:lle kannanoton 2015. Hienoa, että toimenpiteissä korostetaan digitaalisen kulttuuriperimän yhteentoimivuutta ja hyödyntämistä – digitointivaiheen jälkeen pääosassa tuleekin olla perimän moninaiset käyttötavat ja saatavuus!
      • ICOM Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kehittämistoimet tarkentavat ja konkretisoivat hyvin strategian linjauksia. Museoiden osalta on hiukan hämmentävää, että useat kehittämistoimet tapahtuvat samanaikaisesti ja rinnakkain (kulttuuripolitiikan strategia, museopolitiikka ja VOS-uudistus). Tarkoituksenmukaisempaa olisi saada ensin kulttuuripolitiikan strategiset linjaukset valmiiksi ja sitten täsmentää niitä museopolitiikassa. Kehittämistoimissa, kuten tavoitteissakin, talous- ja rahoituskysymykset olisi tärkeä käsitellä. Kansainvälisen yhteistyön edistäminen tulisi näkyä tavoitteissa. Myös teknologian kehittymisen tuomiin haasteisiin ”digitalisaatioon” tulisi ottaa kantaa lyhyitä mainintoja tarkemmin. Haasteisiin lukeutuu mm. teknologioiden kehittymisen vaatima osaaminen, kulttuuriperintötiedon sisällön, tiedon ja järjestelmien yhteentoimivuus sekä tiedon käytettävyys ja jalostettavuus. Museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden edellytyksiä tallentaa ja säilyttää kulttuuriperintöä tulee kehittää pitkäjänteisesti.
      • Taideyliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kommentteja: Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä taiteilijatuki ei perustu vertaisarviointiin, vaan vaihtuviin ammattiarvioihin. Eli vertaisarvioinnista luovutaan ja luodaan järjestelmä vaihtuvien asiantuntijoiden palkkaamiseksi. Toimialan laadullinen arviointi vaatii korkeinta asiantuntemusta, jota saadaan taiteellisesta tutkimuksesta tai taiteen tutkimuksesta. Taiteen sisältöjä, välittäjätoimintaa, vientiä ja kansainvälistymistä vahvistetaan ja monipuolistetaan. Oikeudellisen toimintaympäristön tulee turvata yliopistojen opetus, tutkimus ja avoimen tieteen tavoitteet. Tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee kehittää yliopistojen opetusta, tutkimusta ja tiedonlouhintaa koskevien poikkeussäännösten avulla. Tutkimusaineistojen ja digitaalisten opetusmateriaalien osalta tulee kannustaa ja kehottaa tekijänoikeudesta sopimiseen yliopistoissa. Henkilötietojen käytöstä tulee säätää kansallisesti akateemisen sanavapauden turvaavalla tavalla, eurooppalaisen tietosuoja-asutuksen 85 artiklan mukaisesti.
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • -
      • Sirkuksen tiedotuskeskus ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä. Hienoa, että kansainvälistymiseen, vientiin ja välittäjätoimintaan linjataan panostettavan. Kulttuuriviennin tukirakenteiden vahvistamista voisi vielä konkreettisten toimenpiteiden (esim.kulttuuriviennin tukirakenteen lisäresurssointi) kautta syventää. Myös taiteen alueellinen saatavuus olisi konkretisoitunut esimerkiksi kotimaan kiertuetoiminnan kehittämisen ja kiertueverkoston synnyttämisen toimenpiteiden myötä. Esittäville taiteille alueellista saatavuutta edistäviä toimenpiteitä kiertuejärjestelmän lisäksi ovat vaikkapa residenssitoimintaan panostaminen ja erilaisten toimijoiden (esim. Vos-laitokset ja vapaat ryhmät) yhteistuotantomallien tukeminen.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikan strategiassa yhtenä lähivuosien kehittämistoimena on esitetty valtion kulttuuripolitiikan alueellisten linjausten valmistelu ottaen huomioon valtion kulttuuripolitiikan tavoitteet sekä valtion aluehallintoa ja maakuntahallintoa koskevat uudistukset ja kuntarakenteen muutosten myötä muuttuva kuntien rooli. Tavoitteena tähän on kirjattu, että kulttuurin toimialan alueellinen toimijarakenne selkeytyy ja vahvistuu ja että kulttuuri näkyy ja vaikuttaa nykyistä vahvemmin eri hallinnon- ja toimialojen strategia-, ohjelma- ym. työssä. Kyseinen tavoite on epäilemättä oikea, mutta välineenä siinä ei tule käyttää valtion ohjausta eikä valtion kulttuuripolitiikan alueellisille linjauksille ole tarvetta. Etelä-Savon maakuntaliitto katsoo, että oleellisempaa olisi valtion sitoutuminen tukemaan jo olemassa olevia keskittymiä tai vahvuuksia. Yhtenä esimerkiksi tällaisesta voidaan pitää Mikkelin roolia kulttuuriperinnön digitalisoinnissa sekä digitaalisen tiedon saatavuuden ja käytön edistämisessä.
      • Suomen elokuvasäätiö sr.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Lähivuosien toimenpiteistä elokuvataiteen edistämisen lain uudistaminen sekä kansallisen kannustinjärjestelmän toteutuminen ovat av-alalla odotettuja ja toivottuja toimenpiteitä. Erityisesti ns. takaisinmaksettava tuotantotuki sekä parantaisi julkisen tuen oikeutusta että houkuttelisi muita yksityisiä rahoittajia: ko. tuki toimisi signaalina siitä, että hankkeessa nähdään menestymisen mahdollisuuksia. Keskeisten audiovisuaalisten toimijoiden kuten Yle suhteen saattaisi olla kokonaisedullista, että eri hallinnonalojen välillä yhteistyötä ei pelkästään tiivistettäisi vaan että valtion kulttuuripolitiikkaa toteuttavat yksiköt siirrettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön alle. On periaatteellisesti hyvä, että kulttuurin toimialan valtionavustusjärjestelmää uusitaan ja selkeytetään. Toimialan toimijoiden kannalta on keskeistä, että avustukset ovat ennakoitavia myös vuotta pidemmällä tähtäimellä. Toimialan rahoitusmahdollisuuksien monipuolistaminen ja vuorovaikutus rahoittajatahojen sekä eri hallinnonalojen välillä on suotavaa, mikäli ko. rahoitusmalleja ei käytetä korvaamaan toisiaan. Voisiko prosenttitaiteen käyttöä laajentaa koskemaan yleisemminkin, ei vain sosiaali- ja terveydenhuoltoon? Olisi yhteiskunnalle kokonaisedullisempaa, mikäli esim. julkisessa rakentamisessa yleisesti huomioitaisiin tarve saada pienimuotoisia kulttuurin esittämisen tiloja. Tämä voisi myös laajentaa sitä taiteen kirjoa, mitä voidaan tuoda esiin yleisölle. Elokuvat ovat ikuisesti koettavissa ja katsottavissa oleva taidemuoto. Kotimaisten arkistoitujen elokuvien digitalisointia tulisi vauhdittaa, jotta kyseiset sisällöt olisivat yleisön saatavilla. Samoin kulttuuriperinnön osalta on huolehdittava, että av-alaa koskevat digitaalista kulttuuria sisältävät erityispiirteet otetaan huomioon.
      • Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Luovien alojen sosiaaliturva on tällä hetkellä puutteellinen. Näiden alojen työntekijöille ja yrittäjille on tyypillistä tulojen suuri vaihtelu sekä tulojen koostuminen monista eri lähteistä. Tekijänoikeuskorvauksista ei nykyisin pääsääntöisesti makseta työttömyys-, sosiaaliturva- ja eläkemaksuja, eivätkä ne siten kerrytä ansioperusteista sosiaaliturvaa. Tekijänoikeustulojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle alentaa tekijöiden sosiaalietuuksia ja asettaa heidät eriarvoiseen asemaan muiden suomalaisten kanssa. Sosiaaliturvan ongelmat vaikuttavat osaltaan siihen, ettei luovien alojen toimintaa koeta riittävän houkuttelevaksi eikä moni siksi uskalla lähteä alalle. Tästä syystä olisi käynnistettävä tarvittavat muutokset luovien alojen tekijöiden sosiaaliturvan korjaamiseksi. Mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen ovat tekijänoikeustulojen vakuuttaminen MyEL-järjestelmässä, YEL-järjestelmän kehittäminen sekä erilaiset perusturvan parantamisen vaihtoehdot. Tärkeää on katsoa kokonaisuutta: ratkaisua pitää etsiä eri vaihtoehdoista ja niiden yhdistelmistä.
      • Nuoren Voiman Liitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • On hyvä, että kulttuurin tukemisessa otetaan huomioon saavutettavuus ja matala kynnys. Kaipaamme kuitenkin konkretiaa siihen mitä yhteistyökukuvioilla ja uusilla rahoitusmuodoilla tarkoitetaan ja haetaan. Mitä taiteilijoilta ja järjestöiltä odotetaan? Vaikeassa taloustilanteessa ei ole kovin odotettavaa saada yksityishenkilöitä ja yrityksiä tukemaan taidetta. Turvataanko pitkäaikaisten hankkeiden rahoittaminen, vai pitääkö asiat paketoida uusiksi innovaatioiksi? Hakujen yhdistäminen ”vaikuttavampiin kokonaisuuksiin” ja ”kokeilu- ja kehittämisavustukset” herättävät tästä kysymyksiä. Olisi hyvä, että myös jatkuvuuteen kannustettaisiin, vaikka samalla halutaan tukea uusia hankkeita.
      • Valokuvataitelijoiden liitto ry, Pimenoff Ida
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • - Konkreettisten keinojen etsiminen kulttuurialan arvostuksen nostamiseksi – yleisesti (taiteilijat/ välittäjäporras/ instituutiot) taide- ja kulttuurialan tulotaso on alhaisempi kuin tulotaso yhteiskunnassa keskimäärin. - VOS-järjestelmän uudistuksen tulee ottaa huomioon eri taiteenalojen tulonmuodostuksen erot ja edistää muutoksia, jotka edistävät eri alojen taiteilijoiden tasa-arvoisempaa ansaintaa VOS-tukea saavissa taidelaitoksissa tekemästään työstä. - Taiteen edistämiskeskuksen roolin määrittely, sekä työnjako ministeriön kanssa ja suhteessa alan muihin toimijoihin vaatii kehittämistä. –Kulttuuri- ja taiteilijapolitiikan kehittämisen tulisi olla vuorovaikutteista ja siinä tulisi kuulla eri alojen asiantuntijoita, ml. taiteilijat.
      • Koulukino - Skolbio ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä.
      • Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Vastaavat paljolti, mutta haluamme osaltamme kiinnittää huomion muutamaan mielestämme huomiota vaativaan teemaan: 1) Tekijänoikeus kannustavaksi, lähioikeussuojaa palvelukonsepteille Tekijänoikeusjärjestelmän tulee turvata tekijän oikeuksien toteutumisen muuttuneessa toimintaympäristössä. Suomen IPR-strategia on uudistettava Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi ja on luotava aineettomaan arvonluontiin perustuva ansaintalogiikka ja ansaintamalli. Luovien alojen yhdenvertaisen kohtelun kannalta on tärkeää, että eri immateriaaliset suojamuodot ovat juridisesti yhtä vahvoja suomalaisessa lainsäädännössä. Tekijänoikeusluovutuksesta saatavan korvauksen kohtuullisuus on turvattava lailla. Nykymuodossaan tekijänoikeuden rikkomuksista saatu kohtuullinen korvaus on oikeuskäytännössä muodostunut nimelliseksi korvaukseksi eikä vastaa työhön uponneita kustannuksia ja resursseja. Kun tekijänoikeuden rikkomisesta aiheutuvat kustannukset jäävät pieniksi, ei tekijänoikeuden tarkoitus, luovan työn kannustaminen, toteudu lain tarkoittamalla tavalla. Ainoa tapa muuttaa tuomioistuinkäytäntöä on muuttaa tulkinnan kohteena olevaa lainsäädäntöä. Tekijänoikeuslain tulee myös varmistaa, että taiteilijat saavat korvauksen teostensa käyttämisestä eri medioissa. Toisekseen tekijänoikeuslaki ei usein suojaa digitaalisia palveluja tai muita palvelukonsepteja, vaikka samat perustelut kuin mitä on käytetty esimerkiksi tietokantojen lähioikeussuojaan pätevät yhtä lailla palvelukonseptointiin. Jotta palvelukonseptien ja digitaalisten palvelujen suunnitteleminen kannattaa tulevaisuudessa, tulisi näillä olla myös lakiin pohjautuva immateriaalioikeudellinen suoja, joka voitaisi toteuttaa esimerkiksi lähioikeussuojalla. Lisäksi jäljittelyyn tulisi pystyä puuttua entistä tehokkaammin esimerkiksi selkeämmällä sääntelyllä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. 2) Luovien alojen osaamistarpeet ja rakenteellinen kehittäminen Muotoilulla on merkittävä rooli elinkeinorakenteen murroksessa, kun muotoilu integroituu osaksi asiakastoimialoja. Toimintaympäristön muuttuessa muotoilualan ansaintamallia tulee kehittää siten, että ansainta tulee monipuolisesti eri lähteistä hyödyntäen erilaisia immateriaalioikeuksia sekä sopimuskokonaisuuksia. Suomalaisen korkean tason osaamisella pitää myös pystyä kansainvälistymään. Tämän edellytyksenä on tuotteistamisen, markkinoinnin ja kansainvälisten vientihankkeiden ketteryyden kasvattaminen. Yrittäjänä toimiminen on osa muotoilijan perusosaamista. Yrittäjyyden edellytyksiä on tuettava, jotta verkostomaisesti toimivat pienyrittäjät voivat toimia menestyksekkäästi. Samalla yhteiskunnassa, jossa osaaminen on yhä enemmän erikoistunutta, voisi taiteiden kaupallisesta hyödyntämisestä huolehtia myös jokin kolmas osapuoli kuten agentti tai muu välittäjäporras. Vaikka yksityisellä puolella tällaisia toimijoita toki onkin, on tärkeää pitää huolta siitä, etteivät taiteilijoiden ja muotoilijoiden oikeudet jää vahvempien kaupallisten toimijoiden jalkoihin. Ratkaisuna tähän toimisi yleishyödyllinen välittäjäporras ja/tai yhteiset pelisäännöt sille, millaisin ehdoin taiteilijoiden ja muotoilijoiden tuotoksia kaupallistetaan niin että taiteilijat ja muotoilijat saavat kohtuullisen ja reilun korvauksen tekemästään työstä. Välittäjiä olisi syytä olla tarjolla enemmän ja monipuolisemmin ja niiden tulisi osata myydä taide- ja muotoilualan osaamista niin tuotteiden kuin palveluidenkin osalta. Työn tuottavuutta ja kannattavuutta on syytä lisätä monin keinoin, mutta alojen rakenteellinen kehittäminen on edellytys niiden menestykselle tulevaisuudessa. Luovan alan rahoitusjärjestelmät on uudistettava, jotta alan investointitarpeet ja julkisten rahoittajien ohjelmat kohtaavat. Rahoitusmalleja on kehitettävä luovien tekijöiden kasvun tukemiseksi. 3) Kansainvälistymiseen strategia ja vientitukea Erityisesti kasvuhakuisten yritysten toiminnan edellytykset pitää turvata, sillä ne suuntaavat tuotteitaan ja palveluitaan kansainvälisille markkinoille. Muotoilualalla voidaan enää harvoin toimia puhtaasti kotimarkkinoilla kannattavasti, mutta kansainvälistymiseen uppoaa usein pienen toimijan näkökulmasta kohtuuttomasti resursseja. Samoin immateriaalioikeudet tulee suojata usein etukäteen, mikä resurssien puutteessa jää monelta luovan alan tekijältä tekemättä. Mikäli omia oikeuksia ei osata suojata tarpeeksi ajoissa, saatetaan menettää oikeus oman aineettoman omaisuuden suojaamiseen pysyvästi. Muotoilualalle täytyy saada vientistrategia ja tehokkaasti toimiva vientiapujärjestelmä, joka auttaa yrityksiä kansainvälistymään niin oman omaisuuden suojaamisen kuin hyvin suunnitellun kaupallistamisen näkökulmasta. Edellä mainitun toimivan välittäjäportaan kautta myös alojen vienti saisi painoarvoa. Nyt yksittäiset pienyrittäjät ovat kansainvälisille markkinoille pyrkiessään usein liian haavoittuvassa asemassa voidakseen panostaa pitkäjänteiseen toimintaan. Luovien tekijöiden kannattavaa kansainvälistymistä tulee tukea strategisesti toimivin rakentein ja tehokkaalla vientituella. Visuaalisten taiteiden osalta Suomen on laadittava kuvataidestrategia, joka on osa Suomen vientimarkkinoita ja maakuvan luontia.
      • Satakuntaliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Lähivuosien kehittämistoimet vastaavat pääosin hyvin kulttuuripolitiikan strategisiin tavoitteisiin kirjattuja kohteita. Satakuntaliitto korostaa, että kulttuurialalla tarvittavan osaamisen varmistavalla koulutuksella on tulevaisuudessa merkittävä rooli siinä, että tavoitteisiin päästään. Tätä tulisi pohtia vielä strategiaa viimeisteltäessä. Korostaa voisi myös sitä, että kulttuuri- ja muiden alojen toimijoiden yhteistyöllä ja toimijaverkostojen vahvistamisella parannetaan valmiuksia kansainvälistymiseen sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien syntymiseen. Kulttuurin hyvinvointipalvelut ja kulttuurimatkailu jäävät myös strategiassa vähän varjoon, vaikka niissä on runsaasti mahdollisuuksia uusien yhteistyömallien ja liiketoiminnan syntymiselle.
      • Lukukeskus-Läscentrum ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kehittämistoimet vaikuttavat kattavilta ja harkituilta. Tasavertaisuuden vuoksi pitäisi näkyä kehittämistoimia kaikkien keskeisten toimialojen kohdalla vaikka useiden kehittämiskohteiden toimenpiteet kohdistuvatkin useampiin taiteen ja kulttuurin aloihin. Varsinkin kirjastot pitäisi mainita omana kehittämiskohtana. Osallisuuden ja väestöryhmien erojen kohdalla pitäisi ottaa huomioon hälyttävä koko väestön lukutaidon heikkeneminen vaikka se ei suoranaisesti kulttuurisektorille kuulukaan. Se vaikuttaa kuitenkin oleellisesti mahdollisuuksiin saada osa kulttuurista ja sillä on eriarvoistava vaikutus. OECD-maissa tehty PIAAC-tutkimus (2012), jonka mukaan 11 % Suomen aikuisväestöstä on perustaidoiltaan (luku-, kirjoitus- ja numerotaidot) heikolla tasolla. Mm. maahanmuutto tuo uusia näkökulmia perinteisiin lukutaitokäsityksiin. Lukutaitohankkeet ja niitä toteuttavat tahot tarvitsevat toimenpideohjelmia ja resurssointia. Tämän olisi kulttuurisektorin ja opetussektorin yhteinen asia. Myös lasten lukutaitoon on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota, koululaitoksen lisäksi tarvitaan lukemista tukevia ohjelmia ja toimenpiteitä mm. järjestösektorilta.
      • Suomen Säveltäjät ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kannatamme lämpimästi - suunnitelmaa siitä, että tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään mahdollistamaan ja kannustamaan luovaa työtä ja tuotantoa sekä talouden kasvua. - taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävää kärkihanketta, jossa parannetaan taiteen perusopetuksen saatavuutta sekä laajennetaan taiteen prosenttiperiaatetta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Mielestämme prosenttiperiaate tulisi laajentaa musiikin alalle siten, että myös äänitaiteet tulisivat sen piiriin. Valtion kulttuuripolitiikan alueellisten linjauksen selkiyttäminen on hyvä asia. Pidämme tärkeänä, että tukijärjestelmät mahdollistavat taiteen ja kulttuurin tekemisen ja tuottamisen muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Samalla toteamme, että pääkaupunkiseudulla toimii suuri enemmistö taiteilijoista ja siellä on myös suurin yleisökeskittymä. Tapahtumien tuottaminen on pääkaupunkiseudulla kalliimpaa kuin muualla maassa. Oikeudenmukainen resurssien alueellinen jakaminen on ensiarvoisen tärkeää. VOS-järjestelmän uudistaminen on todennäköisesti väistämätöntä. Nykyinen järjestelmä on jäykkä eikä se mahdollista uusien ryhmien pääsyä järjestelmän piiriin. Uudistuksen yhteydessä on kuitenkin varottava, ettei nykyisten, hyvin toimivien, valtionosuutta saavien laitosten toiminta rampaudu uudistusten myötä. ”Kulttuurin toimialan valtionavustusuudistus toteutetaan v. 2017 alkaen. Valtionavustusjärjestelmä on strateginen, ennakoitava mutta joustava, väline kohdistaa taloudellisia voimavaroja toimialan kehittämiseen. Valtionavustuspolitiikkaa kehitetään mm. yhdistämällä hakuja vaikuttavampiin kokonaisuuksiin, uudistamalla hakuilmoitukset, ottamalla käyttöön kokeilu- ja kehittämisavustus sekä arvioimalla rahoitettuja hankkeita ja hyödyntämällä niiden tuloksia kulttuuripolitiikan kehittämisessä. Valtionavustuspolitiikassa otetaan huomioon toimialan rakenteet ja toimintamallit sekä niiden toimivuus.” Nämä kehittämistoimet eivät hahmotu kovin selkeästi. Jos avustusta saa kokeilu- ja kehittämistoimiin, johtaako tämä keinotekoisten kehittämis- ja kokeiluhankkeiden aloittamiseen, jotta perustoimintaa voitaisiin edelleen harjoittaa? Mitä ovat vaikuttavat kokonaisuudet? Vaikka järjestelmää muutettaisiin, katsomme että vertaisarviointiin perustuva tukijärjestelmä tulee ehdottomasti säilyttää eikä sitä tule horjuttaa.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä vastaa. Kehittämistoimet ovat linjassa sekä pitkän linjan näköalan, että strategisten tavoitteiden kanssa.
      • Taiteen perusopetusliitto TPO ry, Hietala Anumari
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Taiteen perusopetusliitto katsoo, että kulttuurin perustaan ja jatkuvuuteen liittyy laadukkaan taidekasvatuksen rakenteiden tukeminen niin olennaisesti, että pelkkä viittaus hallinnonalojen yhteistyöhön (koulutus) on riittämätön. Taide- ja kulttuuriaineiden merkitys varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa, taiteen perusopetus ja lastenkulttuuri luovat pohjan kansalaisten elinikäiselle taidesuhteelle, taidealojen osaamiselle sekä valistuneelle taiteen ja kulttuurin yleisölle. Kulttuuripolitiikan vaikuttavuuden oheistaulukossa 2 taidekasvatus tulee esille kulttuurin perustan ja jatkuvuuden kohdassa. Maininta on oikeassa yhteydessä ja edellä sanottuun viitaten, taidekasvatuksen näkökulmaa voisi vahvistaa myös strategisten tavoitteiden kohdalla.
      • Music Finland
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Yleisesti: Strategiassa ja sen toimeenpanossa on tähdättävä konkretiaan ja tehtävä selkeitä linjauksia. Toimeenpanossa merkittävää on paitsi se mitä tehdään, myös se mitä päätetään jättää tekemättä. Kulttuurin ja taiteen toimialat olisi hyvä osallistaa käytännön toimenpiteiden suunnitteluun. Eri rahoitusmuodoissa ja -instrumenteissa on ensiarvoisen tärkeää mahdollistaa niiden istuvuus kunkin toimialan erityistarpeisiin ja toimintalogiikkaan. Kohta 1: Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytykset ovat parantuneet sekä tuotannon ja jakelun muodot monipuolistuneet On tärkeää, että tuotekehitys, kansainvälistyminen, välittäjätoiminta ja vienti on nostettu strategiseksi painopisteeksi. Samassa yhteydessä tulisi huomioida myös aineettomat oikeudet ja niiden merkitys arvonlisän kasvattamisessa. Tuotekehitys ja välittäjätoiminta eivät saisi johtaa siihen, että oikeudet menetetään maailmalle. Lisäksi uudenlaisia public-private -rahoitusmalleja olisi hyvä tutkia ja pilotoida.
      • Turun kaupunki, Vapaa-aikatoimiala
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuripolitiikka ja kulttuuripoliittinen strategiatyö tulisi nivoa tiiviimmin eri aloihin yli hallinnonalarajojen; opetus ja koulutus, työllisyys, yrittäjyys ja elinkeino, tekijänoikeus, sosiaali- ja terveyssektori ovat kaikki merkittäviä toimialoja, joiden rajapinnoissa kulttuurin tulisi yhä vahvemmin olla läsnä ja kehittää yhteiskuntaamme yhdessä. Eri hallinnonalojen välisiä raja-aitoja tulisi määrätietoisesti purkaa. Kulttuurihyvinvointipalvelut eivät juurikaan näy strategiassa. Tällä sektorilla tulee kuitenkin olemaan merkittäviä työllistymismahdollisuuksia ko. alaan suuntautuneilla taiteen ja kulttuurin ammattilaisilla. Tarvitaan täydennys- ja jatkokoulutusta. Lisäksi tarvitaan määrätietoista työskentelyä sen eteen, että kulttuurihyvinvointipalveluiden rahoitus tulee jakautumaan eri toimialojen välille; sen rahoittaminen ei voi olla pelkästään kulttuurin toimialan tehtävä, vaan hyvinvointia ja terveyttä edistävään kulttuuriseen työhön tarvitaan voimakas resurssipanostus sote-sektorilta. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja aktiivisuus edistää koko yhteiskunnan hyvinvointia ja parempaa tulevaisuutta. Paitsi kulttuurilla ja taiteella, myös liikunnalla on tässä merkittävä rooli. Tiivistämällä yhteistyötä liikunnan toimialan kanssa olisi mahdollista saavuttaa huomattavia synergiaetuja. Esimerkiksi kärkihanketoiminnassa lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen ja lastenkulttuurin edistämisen tavoitteet ovat hyvin pitkälti yhteneväiset. Kuntasektorille olisi hedelmällisempää ohjata näitä toimialoja voimakkaampaan yhteistyöhön niin hankerahoituksen kuin strategia- ja politikkatyön osalta. Strategialuonnoksessa mainitaan, että taiteen perusopetus ja taide- ja kulttuurialan koulutus kuuluvat toiselle ministeriön osastolle. Tästä huolimatta kulttuuripoliittisessa strategiassa tulisi huomioida myös nämä merkittävät kulttuurin osa-alueet sekä tehdä ministeriön sisällä yhteistyötä niiden kehittämiseksi vastaamaan toimialan tarpeita ja kehittämisnäkymiä. Siiloutunut, kapeakatseinen strategiatyö ei palvele kulttuurin laajan toimialan tarpeita. Esimerkiksi taiteen perusopetus on olennainen osa toimialaa monella tavoin (taidekasvatus ja opetus -näkökulma, taiteen perusopetuksen rahoitus tulee useassa kunnassa kulttuuribudjetista, jne) Taiteen perusopetuksen rakenteissa on runsaasti uudistamistarpeita, näihin olisi syytä ottaa rohkeasti kantaa strategiassa. Millainen taiteen perusopetuksen kenttä Suomessa on vuonna 2025? Onko taiteen perusopetus silloin saavutettavampaa kuin nyt, niin maantieteellisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisesti? Myös alan ammattiin johtavan koulutuksen uudistaminen ja kehittäminen sekä entistä tiiviimpi nivominen osaksi toimialan kehittämistä olisi otettava voimakkaammin mukaan strategiaan. Kulttuuripolitiikan vaikuttavuus ei nouse esiin strategialuonnoksessa. Toiminnalla on kuitenkin aina oltava tavoitteet sekä mittarit tavoitteiden toteutumiseen. Miten tavoitteiden toteutumista ja niistä saatavaa hyötyä arvioidaan? Kuten strategialuonnoksessa todetaan, ovat taide ja kulttuuri itsessään arvokkaita, ja toisaalta yhteiskunnan ja talouden kannalta myös hyödyllisiä. Miten arvioidaan ja arvotetaan toiminnan vaikutuksia ja vaikuttavuutta? Taloudellisten resurssien vähentyessä tarvitaan entistä enemmän ja tarkempaa tietoa siitä, millaisia vaikutuksia tehdyillä toimenpiteillä ja panostuksilla saadaan aikaiseksi.
      • Suomen Benelux-instituutti
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä vastaavat. Luovan työn edellytysten tukemista koskevaa kohtaa tulisi nähdäksemme selkeyden ja asian painavuuden vuoksi kuitenkin tarkentaa niin, että kulttuurisisältöjen tuotekehityksen monipuolistaminen ja toisaalta kansainvälisen vaihdon ja viennin tukirakenteiden vahvistaminen nostetaan erikseen omiksi kohdikseen.
      • Käsityö verkossa ry, Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Erja Syrjäläinen (käsityön didaktiikan professori, Helsingin yliopisto), Syrjäläinen Erja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä vastaavat.
      • Pohjois-Savon liitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Lähivuosien kehittämistoimet ovat oikeansuuntaisia, strategiset tavoitteet kaipaavat täsmentämistä (kts. edellinen vastaus). Kulttuuriympäristö muodostaa kokonaisuuden , jonka kehittäminen arvojen mukaisella tavalla tulee olemaan mahdotonta. Kulttuuriympäristön osalta on hyväksyttävä dokumentointi ja vain taloudeltaan terveiden toimintojen kautta säilymisen mahdollistuminen, mikäli nykyinen politiikka jatkuu.
      • Etelä-Savon ELY-keskus, YO-yksikkö, Toivakainen Tuija
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kyllä vastaavat! Vielä voi painottaa lisää matalan kynnyksen tai kynnyksettömien rahoitusten kokeiluja ja vapaiden toimijoiden ja toimijaryhmien mahdollisuutta saada rahoitusta. Eri alojen ja monialaisesti tehdyt yhteiset ponnistukset olisivat myös olennaisia kulttuurin rahoituksessa.
      • Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta, Paqvalen Rita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tarvitaan toimenpiteitä taiteilijapolun ja taiteilijana toimimisen yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumiselle. Kun tämä lisätään tavoitteisiin, se pitää luontevasti lisätä myös kehittämistoimiin. Ylläoleviin kappaleisiin toivotaan että lisätään sanoja kuten yhdenvertaisuus, esteettömyys, saavutettavuus ja monikielisuus. Alla esimerkkejä siitä miten tekstiä voisi kehittää: Taiteellisen ja muun luovan työn... "Taide- ja taiteilijapolitiikkaa kehitetään ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, yhteiskunnan moninaisuus ja monikielisyys, tulevaisuuden kehityssuunnat sekä taiteen alojen erilaisuus. Valtio tukee toimivien ja yhdenvertaisten rakenteiden kehittymistä taiteen eri aloille ja luoville aloille. Taiteellisen ja muun luovan työn yhdenvertaisia edellytyksiä tuetaan sekä yhteiskunnan ja kulttuuripolitiikan yleinen kehitys että taiteenalakohtaiset erityispiirteet huomioiden. Vuosina 2017–2018 laaditaan suuntaviivat taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämiselle." Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt... "Kaikkien osallistumismahdollisuuksia kulttuuriin lisätään ja esteitä vähän osallistuvilta poistetaan. Toimialan rahoitusjärjestelmiä kehitettäessä otetaan tämä tavoite huomioon. Toimialan uusia toimintamuotoja tuetaan ja tarvittaessa pilotoidaan tai muutoin aktivoidaan (vrt. museokortti ja Kaikukorttikulttuuripassi). Digitaalisia Esteettömiä digitaalisia palveluja kehitetään perinteisten palvelujen rinnalla. Valmistellaan linjaukset kulttuurisen moninaisuuden ja monikielisyyden huomioimisesta kulttuuripolitiikassa, ml. maahanmuuttajien osallistuminen kulttuurielämään sekä työntekijöinä, taiteilijoina että kokijoina ja kotoutumisen edistäminen taiteen ja kulttuurin avulla. Tiedon ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta edistetään, kansalaisyhteiskuntaa ja yhteiskunnan demokraattista kehitystä tuetaan. Yleisiä kirjastoja kehitetään uuden kirjastolain tavoitteiden mukaisesti." Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen "Otetaan käyttöön toimintamalli, jolla edistetään suunnitelmallisesti digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen yhteentoimivuutta, esteettömyyttä ja monipuolista hyödyntämistä sekä käyttö- ja pitkäaikaissäilytyspalveluiden kehittämistä." "Museoita, teattereita ja orkestereita koskevaa valtionosuusjärjestelmää uudistetaan siten, että järjestelmä ottaisi paremmin huomioon toimialan ja yhteiskunnan muutokset. Tarkoituksena on, että järjestelmä olisi joustava, kannustava, tukisi yhdenvertaisuuden toteutumista ja loisi mahdollisuuksia myös uudelle kulttuuritoiminnalle. Kehittämisvaihtoehtoja selvitetään yhdessä toimialan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on toteuttaa uudistus nykyisen hallituskauden aikana."
      • Teatteri Totti, Teatteri totti ry, Saunamäki-Barber Marita
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Teatteri Totti on Suomen ainoa säännöllisesti viittomakielisiä teatteriproduktioita tuottava teatteri, joka on edistänyt viittomakielistä teatteritoimintaa viittomakielisten teatteripalveluissa ja -tuotannossa lähes 30 vuotta. Niitä otetaan huomioon kulttuuripolitiikan kehittämisessä. Paremmat rahoitusmahdollisuudet. Viittomakielisten kuurojen kulttuurin keinot ja ratkaisut ovat olleet pohjana yhteiskunnan palvelujen kehittämiseksi myös viittomakielisille sopiviksi. Viittomakielisen kulttuurin perusta ja jatkuvuus on yksi maamme kulttuuriympäristön vahvuuksia, kuinka turvata viittomakielisten elinolot myös muuttuvassa yhteiskunnassa
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Esitetyt kehittämistoimet vastaavat tavoitteita. Tavoitteet eivät ole kovin yhteismitallisia, osa on hyvinkin konkreettisia ja osin jo meneillään, osa hyvin yleisluonteisia. Ministeriön omilla toimenpiteillä voidaan eniten vaikuttaa kulttuurin perustaan, joten tarkastelun painopiste ja konkreettiset toimenpiteet painottuvat siihen. Pelkkä kirjastolain uudistaminen ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan kirjastopoliittinen ohjelma.
      • Tanssioppilaitosten liitto STOPP r.y., toiminnanjohtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • ”Taiteen ja kulttuurin vaikutukset säteilevät laajasti elämään, yhteiskuntaan ja talouteen”, on visiona hyvä. Kaivataan tähän vielä keinoja ja toimenpiteitä, miten tähän tilanteeseen päästään. ”Kulttuuripolitiikka on tasavertainen muiden politiikka-alojen kanssa. Yhteistyö on aktiivista muiden hallinnonalojen ja toimialojen kanssa” . Tähän päästään, kun uskalletaan sijoittaa taiteen ja kulttuurin aineettomiin arvoihin (elämyksellisyys, inhimillisyys ja vuorovaikutteisuus). Kulttuurin ja taiteen ottaminen kussakin hetkessä ja tilanteessa sellaisenaan ilman vanhoja jaotteluja populaariin ja vakavaan taiteeseen, sekä innovoiva ja kokeileva ote kestävään kehitykseen voisi helpottaa julkisen tuen sosioekonomista kohdentamista. Tanssin perusopetuksen saavutettavuuteen liittyvät asiat ovat hyvin käytännöllisiä. Joissain kunnissa tilavuokra-asiat toimivat todella hyvin ja toisissa on enemmän haasteita. Tanssinopetuksen suuret erot asuinalueiden kesken liittyvät tanssin saavutettavuuteen ja tanssin taiteen perusopetuksen toteutus- ja tarjontamahdollisuuksiin.
      • Suomen Työväen Musiikkiliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • On hyvä, että uusia toimintamuotoja tuetaan, mutta myös valmiina olevat ja toimivat rakenteet (tässä harrastajamusiikkijärjestöt) tulee pitää elinvoimaisina, kun ne ovat toimivia. Pelkästään Sumu-Fimun jäsenjärjestöjen toiminnassa on kymmeniätuhansia ihmisiä ja välillisesti niiden toiminta koskettaa moninkertaisen määrän ihmisiä. Kulttuurista toimintaa/tuottamista ei voi vain digitalisoida ja saattaa ihmisiä sähköisesti yhteen, vuorovaikutus ja läsnäolo lisäävät sosiaalista hyvinvointia.
      • Grafia ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Muotoilu ja luovan työn tekeminen koko laajuudessaan tulisi tuoda paremmin näkyviin strategian kaikissa osissa ettei se kapene ainoastaan taidepolitiikaksi. Esitetyssä muodossa strategia on hyvin taidepainotteinen. Tekijänoikeuspolitiikan kehittämisellä ja EU:n tekijänoikeuspolitiikkaan vaikuttamisella on keskeinen merkitys luovalle taloudelle digitalisoituneessa ja globaalissa taloudessa. Pohjoismaista sopimuslisenssiin perustuvaa tekijänoikeusmallia tulisi edistää jatkossakin joustavana tapana taata tekijöille korvaus teosten jälkikäytöstä. Kulttuurin toimialan valtionosuusjärjestelmän kehittäminen strategisempaan suuntaan on kannatettavaa. Rahoitusmallin tulisi mahdollistaa rohkeiden avausten tekeminen ja kokeiluhankkeet entistä paremmin. Grafia kannattaa eri hallinnonalojen välisen yhteistyön lisäämistä ja tehostamista. Esimerkiksi itsensä työllistäjien asemaa koskevat kysymykset liittyvät usean eri ministeriön toimialaan eikä niitä voida ratkaista ilman laajaa yhteistyötä.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Resurssien edelleen vähetessä eri hallinnonalojen yhteistyö nousee merkittäväksi tekijäksi kulttuurialan ja luovan talouden kehittämisessä. Poikkisektorinen yhteistyö lisää mahdollisuuksia elinkeinojen kehittämiseen, kun luovia aloja ja muita aloja ”törmäytetään” uusien ja parempien innovaatioiden, tuotteiden ja palvelujen luomiseksi. Vähenevä EU:n rakennerahastojen rahoitus vaatii sitä, että kokeilujen ja hankkeiden hyvät käytännöt levitetään nykyistä tehokkaammin laajempaan tietoisuuteen ja hyödynnettäväksi. Kansallisesti tulisi kannustaa kulttuurialan toimijoita hakemaan suoraa EU-rahoitusta toimintaan.
      • Suomen Kirjailijaliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Esitetyt kehittämistoimet vastaavat tavoitteita ja näköalaa. Esitetyt kehittämistoimet ovat hyvin eritasoisia, osin varsin yleisiä ja joissain kohdin varsin yksityiskohtaisia. Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytyksissä on nostettu esille, että taiteenalakohtaiset erityispiirteet sekä taiteen alojen erilaisuus otetaan huomioon. Laajempaa alakohtaista tarkastelua ja kehittämistoimien yksilöintiä tarvitaankin jatkossa ja tavoitteiden ja kehittämistoimien yksilöiminen käytännön asioiksi eri aloilla on otettava seuraavaksi askeleeksi. Nyt strategisissa kehittämistoimissa nostetaan, esille audiovisuaalinen kulttuuri yksittäisenä kulttuurin alana esille. Onko tämä ratkaisu tässä kohtaa oikea ja tulisiko myös muilta aloilta jo tehdä joitakin vastaavantasoisia nostoja tähän yleisempään strategiaan? Mainittu kehittämistoimi on sinänsä erittäin tärkeä ja kannatettava, mutta ei täysin tasapainossa strategisen esitystavan kanssa. Jos kyseessä on alakohtainen jo päätetty kehittämistoimi olisiko syytä kerätä esimerkiksi strategian liitteeksi se sekä mahdolliset vastaavat jo päätetyt tai pitkällä suunnitelmissa olevat toimet yhteen.
      • Cultura-säätiö, Anna-Maria Liukko, johtaja
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Suomi on monimuotoistunut ja kansainvälistynyt. Globaalisuus haastaa ymmärtämään muutoksia toimintaympäristössä ja eri käyttäjäryhmien tarpeissa. Digitaaliset palvelut madaltavat erilaisten kulttuuripalveluiden saatavuutta ja käyttökynnystä. Tiukentunut valtionavustuspolitiikka kiristää samankaltaisen rahoituksen varassa olevien toimijoiden kilpailua täydentävästä rahoituksesta sekä edellyttää kansainvälisen toiminnan taitoja. Julkisen tuen pieneneminen saattaa eriarvoistaa marginaalissa toimivia erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajia, ja ne ovat vaarassa jäädä tuen ja toimintamahdollisuuksien ulkopuolelle. Palvelutason ylläpitäminen talouden muutospaineissa vaatii yhteistyötä sekä luovia, uusia toimintatapoja kuten vapaaehtoistyön integroimista osaksi kulttuurilaitoksen ammatillista toimintaa.
      • Maa- ja metsätalousministeriö, Hallinto- ja suunnitteluosasto/Ohjaus- ja tietohallintoyksikkö
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Strategialle olisi varmasti eduksi, jos sen OKM:n välineitä koskevaa esitystä selkeytettäisiin ja elävöitettäisiin käyttäen hyvää ja selkeää virkakieltä. Esitellyt kolme kappaletta ovat esimerkkejä, miten hallinnollisia seikkoja ei tulisi esitellä strategian osana. Lähivuosien kehittämistoimia voitaisiin strategiassa esitellä nykyversiota kattavammin ja kokonaisvaltaisemmin ja esimerkiksi tekijänoikeusjärjestelmän kehittämistä voitaisiin kuvata tarkemmin, muun muassa suhteessa talouden kasvuvaikutuksiin, sillä tällä hetkellä kuvaus herättää mielenkiintoa mutta ison kysymyksen: Miten? Monikulttuurisuuteen ja osallisuuteen liittyvät analyysit ovat selkeitä ja kokonaisvaltaisia, ja loogista jatkoa edellä esitellyille kulttuuripolitiikan tavoite ja tehtävä sekä toimintaympäristö analyyseille. Lopuksi esitelty luonnos kulttuurin perustasta ja kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ovat erinomaisia osioita, joilla lupaava strategialuonnos päätetään.
      • Teatterin tiedotuskeskus ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
      • Celia, Celia, Ryömä Marketta
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Tavoitealue "Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen" vaikuttaa olevan vahvin tavoitealue johtuen siitä, että ministeriöllä on eniten keinoja juuri tämän tavoitealueen toteuttamiseen. Tavoitealueella "Osallisuus kulttuuriin..." on syytä täydentää virkettä "Yleisiä kirjastoja kehitetään uuden kirjastolain tavoitteiden mukaisesti ottaen huomioon erityisryhmät". Digitaalisten palvelujen kohdalla on syytä korostaa, että digitaalisia palveluja kehitetään perinteisten palvelujen rinnalla ja otetaan samalla huomioon verkkopalvelujen saavutettavuus (esteettömyys), jolla estetään digikuilun kasvaminen. Saavutettavia kulttuuripalveluja on syytä korostaa muutoinkin. Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että kaikenlaisten ihmisten on helppo lähestyä palvelua tai tuotetta, jolloin heillä on mahdollisuus osallistua ja kokea elämyksiä erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta.
      • Finlandsinstitutet
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Ja, i huvudsak. Bra att en förnyelse av stödsystemet till filmen poängteras. Bra också att internationalieringen av kulturlivet betonas.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, aluekehityspäällikkö Raimo Turunen, Turunen Raimo
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kulttuuritoimintaan osallistumisen kohdalla tulisi huomioida toimijarakenteen uudenlainen jäsentyminen maakuntauudistuksen myötä. Tämän seurauksena kulttuuriasiat näkyisivät valtion, maakuntien ja kuntien tason strategia ja ohjelmatyössä. SOTE- ja maakuntauudistuksen myötä yhä suurempi osa palvelujen tuottamisesta on siirtymässä kolmannen sektorin erityisesti yhdistyskentän järjestettäviksi. Moni työurallaan pätevöitynyt tai eläkkeelle jäänyt asiantuntija olisi valmis asettamaan osaamisensa kansalaistoiminnan kautta yhteiskunnan hyväksi. Voimassa olevan yhdistyslain mukaan pelkkä suostuminen esimerkiksi yhdistyksen hallituksen rivi-/asiantuntijajäseneksi saattaa asettaa vapaaehtoistoimijan kohtuuttomiin taloudellisiin vastuisiin esimerkiksi toisten tekemien rikosten vuoksi (kavallukset, petokset, asiakirjaväärennökset) vaikka heidän oma toimintansa olisi ollut asianmukaista, vastuullista ja moitteetonta. Tällaisten tuottamuksettomien vahinkojen korvaukset saattavat pilata vapaaehtoistoimijan loppuelämän. Tällaiset kohtuuttomat vastuut eivät rohkaise asiantuntijoita vapaaehtoistyöhön. Yhdistyslakia tulisi tältä osin korjata.
      • AV-arkki ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • “Taiteellisen ja muun luovan työn edellytyksiä tuetaan sekä yhteiskunnan ja kulttuuripolitiikan yleinen kehitys että taiteenalakohtaiset erityispiirteet huomioiden.” Tämä on hienoa, koska taiteenaloilla on hyvin erilaisia kehittämistarpeita. Samoin yhteistyöhön kannustaminen vähentää fragmentaarisuutta toimijakentällä, joka on hyvä asia. “Audiovisuaalisen kulttuurin elinvoimaisuutta vahvistetaan lisäksi uudistamalla elokuvataiteen edistämisestä annettua lakia ja edistämällä kansallisen kannustinjärjestelmän toteutumista.” Elokuva-ala mainitaan erikseen kehittämistoimissa – miksi ei muita taiteenaloja joille kehittämistoimia on jo työn alla? On tärkeää että mediataiteen ja visuaalisten taiteiden rahoitusta kehitetään myös, erityisesti kun raja-aidat erilaisten audiovisuaalisten taidemuotojen välillä ovat hälvenemässä. “Hallinnonalojen välistä yhteistyötä tehostetaan kulttuuriin liittyvissä asioissa.” Tämä on hienoa! Välittäjäportaan kehittämisessä olisi erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä hallinnonalojen välillä niin yrittäjien toiminta helpottuisi (esim. taidegallerioiden vientituki taidemessuille). “ Vahvistetaan Taiteen edistämiskeskuksen roolia taiteilijoiden työdkentelyn tukijana myös muutoin kuin apurahoituksen myöntäjänä.” Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Taiken suurin, kentälle päin näkyvä haaste tällä hetkellä on se että heillä ei ole resursseja korvata vertaisarviointityötä sitä tekeville taitelijoille, tähän Taike tarvitsee selkeästi lisäresursseja.
      • Sanasto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • 1) Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytykset ovat parantuneet sekä tuotannon ja jakelun muodot monipuolistuneet Kulttuurivienti on tulevaisuuden kasvuala ja on tärkeää, että kulttuurisisältöjen vientiä ja kansainvälistymistä vahvistetaan. Myös kirjallisuuden vientiin on panostettava turvaamalla kirjallisuusvientiä edistävien tahojen rahoitus ja toimintaedellytykset. On oletettavaa, että panostukset kulttuurivientiin maksavat itsensä takaisin ja palautuvat Suomen kansantaloutta hyödyttämään. Pidämme tärkeänä, että tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään kannustamaan luovaan työhön ja luovan talouden kasvuun. Tekijänoikeusjärjestelmää tulee jatkossakin kehittää pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti huomioiden toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Lainsäädäntöä kehitettäessä ensisijaista on turvata kulttuurin tekemisen mahdollisuudet ja elinvoimaisuus Suomessa. Kannatamme kansallisen tekijänoikeuspolitiikan laatimista, jossa otetaan huomioon esimerkiksi Tekijänoikeuspolitiikka 2012 -keskustelumuistio, valtioneuvoston voimassa oleva periaatepäätös aineettoman arvonluonnin kehittämisohjelmasta (17.4.2014) sekä alan kansainväliset sitoumukset. On tärkeää parantaa tekijänoikeusjärjestelmän ja -lainsäädännön toimivuutta erityisesti digitaalisessa ympäristössä, jotta lainsäädäntö pystyy yhtäältä paremmin vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön haasteisiin ja toisaalta ohjaamaan toimintaympäristön tulevaa kehitystä toivottavaan suuntaan. 2) Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet Strategialuonnoksessa esiin nostetut toimet ovat erinomaisia esimerkkejä kulttuurin saavutettavuuden edistämiseksi. Sanasto kannattaa erilaisten digitaalisten palveluiden kehittämistä kulttuurin saavutettavuuden ja osallisuuden lisäämisessä. Uusien palvelujen luoman taloudellisen kasvun tulee jakautua tasaisesti koko arvoketjulle, myös tekijöille joiden luomia sisältöjä palvelut usein hyödyntävät. Kannatamme tiedon ja kulttuurin saatavuuden edistämistä sekä yhteiskunnan demokraattista kehityksen tukemista. Kirjastolaitoksen toiminnan turvaaminen ja kehittäminen ovat tärkeässä roolissa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Strategialuonnoksessa on nostettu kiitettävästi esiin huoli eri käyttäjä- ja osallistujajoukkojen tasavertaisuudesta luovien sisältöjen saavuttamisessa. Lapset ja nuoret ovat ryhmä, joka on tärkeä saattaa kulttuurisen pääoman ja kulttuurin luo, ja kehittää heidän valmiuksiaan tulevaisuuden tekijöinä ja kokijoina. Kulttuuri koskettaa kuitenkin yhteiskunnassa kaikkia. Myös muut ryhmät eri alueilla, kulttuurisissa ympäristöissä, ammattiryhmissä, ikäluokissa ja elämänvaiheissa on tarpeen sitoa strategiassa medialukutaidon kehittämiseen ja kykyyn käyttää kulttuurituotteita kehittyvässä mediaympäristössä. 3) Kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen Kuten edellä on mainittu, kannatamme poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamista kulttuuriin ja luovaan alaan liittyvissä asioissa, sillä toimialan kehitystarpeet säteilevät useille hallinnonaloille. Digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen hyödyntäminen ja kehittäminen on Suomen kulttuuri-identiteetille tärkeää. Digitointihankkeita suunniteltaessa tulee varata muistiorganisaatioille tarvittavat varat myös digitoinnista aiheutuville tekijänoikeuskorvauksille. Haluamme korostaa sopimisen tärkeyttä ja sen tuomia mahdollisuuksia myös uusien käyttömuotojen osalta. Suomessa on hyvin toimiva sopimuslisenssijärjestelmä, jossa tietyn alan tekijöitä laajasti edustavat yhteishallinnointijärjestöt sopivat käyttäjien kanssa teosten käytöstä. Sopimalla voidaan vastata niin tekijä- kuin käyttäjäpuolenkin tarpeisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. Valtionavustusjärjestelmää uudistettaessa tulee huolehtia, että kirjallisuuden alan harkinnanvaraiset tuet ovat tarvittavalla tasolla myös tulevaisuudessa.
      • Museoalan ammattiliitto MAL ry, Lausunto on hyväksytty sähköpostitse 16.9.2016
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävään kärkihankkeeseen on saatava mukaan museotoiminta. Rahoitusjärjestelmän kehittämisessä tulee huomioida kulttuurialan laaja yhteiskunnallinen merkitys ja suunnitelmissa täytyy huomioida riittävä rahoitus sekä toiminnalle että henkilöstölle. Museokortti on madaltanut kynnystä piipahtaa museoihin. Kortti ei tuota museoille taloudellista hyötyä, minkä vuoksi alan rahoituksessa on otettava huomioon se, että kasvavat yleisömäärät vaativat lisää sisältöjä ja toisaalta perustoiminnan palveluja (siivous ym.). Jotta kävijämäärät myös tulevaisuudessa säilyvät hyvinä ja lisääntyvät, täytyy museoille antaa riittävät resurssit toteuttaa näyttelyitä ja uudistaa toimintaansa. Aikuisväestön lisäksi museoissa käy enenevissä määrin koululaisia, joille uuden opetussuunnitelman mukaisesti tuotetaan ilmiöoppimiseen perustuvia kokemuksia ja elämyksiä. Museoalan rahoituksen ja Museolain uudistamisessa on otettava huomioon myös museon tärkeä rooli kulttuuriperinnön tallentajana. Museotoimi ei ole vain näyttelyiden tuottamista ja yhteistyötä, vaan toiminnan perusta on kokoelmissa, joita hoidetaan asianmukaisesti. Museoiden tulee voida myös hankkia taidetta kokoelmiinsa. Valtionavustuspolitiikan on oltava aidosti kannustava ja kehittävä, ei liian byrokraattinen järjestelmä. Siinä on huomioitava, että museoiden vaikuttavuutta on hankala arvioida suorissa luvuissa ja että alan vaikuttavuus näkyy todella monella yhteiskuntamme osa-alueella.
      • Suomen Kotiseutuliitto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Taiteen perusopetus ja lastenkulttuuri ovat tärkeitä painotuksia. Kärkihanke on erittäin kannatettava. Kaikkien kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen ja osallistumisen kynnysten alentaminen on tärkeä tavoite. Linjaukset kulttuurisen moninaisuuden huomioimisesta kulttuuripolitiikassa on tavoitteena merkittävä. On hyvä, että tässä yhteydessä myös todetaan, että tuetaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista kehitystä. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikkakin niillä on nimenomaan Suomessa vahva pohja. Kulttuurilla on niidenkin osalta iso merkitys. Kulttuuripalveluilla voidaan tukea kansalaisyhteiskuntaa. Toisaalta kulttuuri on yksi keskeinen kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden sisältö ja toiminnan kohde. Strategialuonnoksessa todetaan: ”Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistuminen lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta. Joudutaan muistuttamaan kulttuurin merkityksestä ja kulttuuripolitiikan tavoitteista sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä demokratian merkityksestä yhteiskunnallisen toiminnan arvoperustana. Kulttuurin moninaisuus on sen kehittymisen edellytys.” Kotiseutuliitto katsoo, että kotiseutu ja sen hyväksi tehtävä työ voi tulevaisuudessa toimia alustana eri kulttuuriryhmien ymmärryksen ja yhteistyön kehittämiselle. Lähtökohtamme saattavat olla erilaisia, mutta nyt meitä yhdistää sama kotiseutu. Tähän suuntaan Kotiseutuliitto haluaa kehittää myös omaa toimintaansa yhdessä jäsenyhteisöjen kanssa. On tärkeää, että liittyen maakuntauudistukseen ja tulevaisuuden kuntiin tavoitteissa todetaan, että ”kulttuurin toimialan alueellinen toimijarakenne selkeytyy ja vahvistuu ja että kulttuuri näkyy ja vaikuttaa nykyistä vahvemmin eri hallinnon- ja toimialojen strategia-, ohjelma- ym. työssä”. Suomen Kotiseutuliitto toivoo, että isossa hallinnollisessa muutoksessa on mahdollisuus selkeyttää toimijarakennetta ja toimijoiden keskinäistä työnjakoa. On erittäin kannatettavaa, että kulttuuri pyritään saamaan vahvemmin näkyviin tulevaisuuden hallinnossa ja alueiden / maakuntien sekä kuntien strategia- ja ohjelmatyössä. Toimialat ylittävästä toiminta-ajatuksesta Kotiseutuliitto esittää, että kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että sosiaali- ja terveysalalla osoitettaisiin entistä enemmän resursseja kulttuurilähtöisiin palveluihin. Rahoituksen ohjautuminen palvelun tuottajalle vastaanottajan kautta edistäisi sosiaali- ja terveyspalvelujen osaamista kulttuuristen menetelmien käytössä sekä soveltavien kulttuuripalvelujen sisältöjen ja toimivuuden kehitystä. Kotiseutuliiton näkemyksen mukaan kolmannella sektorilla on mielenkiintoa ja mahdollisuuksia olla tukemassa kulttuuristrategiaa ja olla konkreettisesti esim. vahvistamassa kulttuuripalvelujen saatavuutta paikallisesti ja valtakunnallisesti. Tämä edellyttää kuitenkin nimenomaan selkeää hallinnon rakennetta ja työnjakoa, jonka kautta löytyvät ne kumppanit joiden kanssa tätä työtä koordinoidaan ja toteutetaan. Kolmas sektori tarvitsee toimiakseen myös tukea ja mahdollistajia. Kotiseutuliitto pitää kunnianhimoisena ja tärkeänä tavoitteena, että otetaan käyttöön toimintamalli, jolla edistetään suunnitelmallisesti digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen yhteentoimivuutta ja monipuolista hyödyntämistä sekä käyttö- ja pitkäaikaissäilytyspalveluiden kehittämistä.
      • Suomen Näyttelijäliitto - Finlands Skådespelarförbund ry.
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Pidämme tärkeänä, että osana taiteilijapolitiikkaa ja taiteilijoiden toimeentulomahdollisuuksien kehittämistä tarkastellaan myös taiteilijoiden tekijänoikeudellista asemaa ja sen parantamista. Taiteilijoiden mahdollisuuksia saada toimeentulonsa teoksistaan pitää parantaa. Yhtenä toimenpiteenä todetaan osallisuuden lisäämiseksi taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävä kärkihanke, jossa parannetaan taiteen perusopetuksen ja lastenkulttuurin saatavuutta ja joka toteutetaan vuosina 2016-2019. Pidämme siihen varattuna resursseja niin pieninä, että 2016-2019 toteutettava kärkihanke ei kovinkaan merkittävästi paranna tai lisää lastenkulttuuria tai sen saavutettavuutta. Varsinkin, kun samaan aikaan monelta taiteen alalta on samaan aikaan vähennetty toiminnan perusresursseja. Lasten- ja nuortenkulttuurin kehittäminen vaativat pidempiaikaisia ja paremmin resursoituja toimia. Kulttuurin perustaa koskeviin toimenpiteisiin lisäisimme Taiteen edistämiskeskusta koskevan lainsäädännön ja Taiken toiminnan arvioinnin ja kehittämisen.
      • Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • ELY-keskus katsoo, että lähivuosien kehittämistoimet vastaavat melko hyvin pitkän linjan näköalaa ja strategisia tavoitteita. Tavoitteena on hyvinvoinnin edistäminen. Hallinnonalojen välinen yhteistyö; keskiössä koulutus-, elinkeino-, työllisyys-, vero-, sosiaaliturva-, terveys- ja hyvinvointi- sekä ympäristöpolitiikkaan liittyvä yhteistyö. Osaamista, verkostoja ja taloudellista vakauttaa! ELY-keskus korostaa sote- ja maakuntauudistuksen, poikkihallinnollisen yhteistyön mahdollisuuksia sekä kokeilukulttuuria. Tärkeää on avata luovan talouden ja kulttuurimatkailun verkostojen yrittäjyyteen tuovia mahdollisuuksia. Osallisuus kulttuuriin vahvistaa onnistunutta kotouttamista. Arvot, ilmapiiri ja osallisuus! Sivistys, oikeusvaltio, turvallisuus; toimiva yhteiskunta on vahva perusta hyvinvoinnille.
      • Aalto yliopisto
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Esitetyt lähivuosien kehittämistoimet vastaavat kulttuuripolitiikalle hahmotettuja strategisia tavoitteita. Taiteenalakohtaisten erityispiirteiden huomioiminen, audiovisuaalisen kulttuurin elinvoimaisuuden vahvistaminen, yleisten kirjastojen kehittäminen sekä valtionosuusjärjestelmän uudistaminen joustavuuden, monipuolistamisen ja kannustavuuden lisäämiseksi ovat eriomaisia kehittämistoimia. Aalto-yliopisto pitää kuitenkin tärkeänä, että taiteen, muotoilun, arkkitehtuurin ja median näkyvyyttä ja osuutta eri hallinnon- ja toimialojen strategia- ja ohjelmatyössä sekä käytännön toiminnassa vahvistetaan merkittävästi. Lähivuosien kehittämistoimenpiteet edellyttävät ensisijaisesti taiteen ja luovien käytäntöjen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen vaikuttavuuteen liittyviä toimenpiteitä. Strategiassa hahmotettujen tavoitteiden osalta taidekasvatuksen asema yleissivistävässä koulutuksessa tulee huomioida. Eri taidemuotojen kehityksen huomioiva taidekasvatus on tärkein keino kasvattaa visuaalisen kulttuurin ja median taitajia myös taidetta ja kulttuuria arvostavaa yleisöä. Siten taidekasvatus omalta osaltaan tukee kulttuurin toimialan vahvistumista ja arvostuksen lisääntymistä. Tässä Opetus- ja kulttuuriministeriö voi toimia edelläkävijänä eri hallinnonalojen välisen yhteistyön ja dialogin edistäjänä. Rahoitusmahdollisuuksien osalta alakohtainen rahoitustekijä ei toimi taiteiden koulutusalan kohdalla alakohtaisesti, kun suurin osa rahoituksesta (82 %) ohjataan suoraan yhdelle yliopistolle. Yksittäisten yliopistojen erillisrahoitukset tulee ensisijaisesti käsitellä mallin ulkopuolisina erinä. Mikäli erillisrahoitus halutaan kuitenkin sisällyttää malliin, tämä rahoitus tulee allokoida valtakunnallisten tehtävien rahoituksen kautta eikä kaventamalla taiteiden koulutusalan alakohtaista rahoitusosuutta, joka on kansainvälisessä katsannossa muutenkin liian matala. Alakohtaista rahoitusta tulee allokoida kullakin alalla toimiville yliopistoille yhtenäisin kriteerein. Liittyen tekijänoikeusjärjestelmän kehittämiseen (s. 15): Yliopistoissa tehtävän opetuksen ja tutkimuksen kannalta olisi tärkeää edistää mahdollisuuksia käyttää tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa yliopistojen perustehtävän suorittamisessa. Oikeudellisen toimintaympäristön tulee turvata yliopistojen opetus, tutkimus ja avoimen tieteen tavoitteet. Tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee kehittää yliopistojen opetusta, tutkimusta ja tiedonlouhintaa koskevien poikkeussäännösten avulla. Tutkimusaineistojen ja digitaalisten opetusmateriaalien osalta tulee kannustaa ja kehottaa tekijänoikeudesta sopimiseen yliopistoissa. Henkilötietojen käytöstä tulee säätää kansallisesti akateemisen sanavapauden turvaavalla tavalla, eurooppalaisen tietosuoja-asutuksen 85 artiklan mukaisesti.
      • Suomen museoliitto ry
        Päivitetty:
        16.9.2016
        • Kehittämistoimien kuvaukset konkretisoivat strategian linjauksia. Museoiden osalta toimenpiteet täsmentyvät museopoliittisen ohjelmatyön valmistuttua. Meneillään olevan valtionosuusjärjestelmän kehittämistyön näkökulmasta hämmentävä maininta on, että valtionosuusjärjestelmää kehitetään joustavaksi, kannustavaksi ja siten, että se luo mahdollisuuksia myös uudelle kulttuuritoiminnalle. Nämä ovat luonnollisesti hyviä tavoitteita, mutta työryhmän toimeksiannossa näitä ei ole mainittu ja työryhmä on vasta tekemässä linjauksia VOS-järjestelmän kehittämisen suunnasta. Toimialan menestymisen kannalta olisi perusteltua, että talouskysymykset ja digitalisaation merkitys nostettaisiin nykyistä painavammin esiin. Kuten strategiassa mainitaan, on tärkeää, että digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen yhtyeentoimivuutta ja hyödyntämistä, käyttö- ja pitkäaikaissäilytyspalveluja kehitetään suunnitelmallisesti. Onnistuminen taloudellisten rakenteiden uudistamisessa julkista ja yksityistä rahoitusta monipuolistamalla on 2025 strategiakauden keskeisin menestyksen mittari. Tämä edellyttää aktiivista kulttuuripolitiikkaa. Valtion erityistehtävänä korostuu strategiassa mainittu kulttuurin perustasta ja jatkuvuudesta huolehtiminen. Kun tämä tehtävä hoidetaan muut vaikutukset seuraavat.
      • Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry
        Päivitetty:
        15.9.2016
        • Tavoite siitä, että taide- ja taiteilijapolitiikkaa kehitetään ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, tulevaisuuden kehityssuunnat sekä taiteen alojen erilaisuus, on erinomainen. Viime aikoina ministeriössä tehty paljon kehitystyötä kuvataiteilijoiden toimintaympäristön alueella. Tämä on hyvä avaus. Eri taiteenaloilla on omia erityispiirteitään ja esim. niiden rahoituksen logiikka vaihtelee. Se, että tarkastelua tehdään myös alakohtaisesti mahdollistaa sen, ett&#