• Lausunnonantajia: 36
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Onnettomuustietoinstituutti OTI
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Lausunto luonnoksesta Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaksi vuosille 2021–2030 Yleiset huomiot Onnettomuustietoinstituutti OTI kiittää mahdollisuudesta lausua Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksesta vuosille 2021-2030. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimien kuolemaan johtaneiden tieliikenneonnettomuuksien perusteella voidaan todeta, että onnettomuudet ovat tyypillisesti olleet useista erilaisista riskitekijöistä koostuneita kasaumia. Esimerkiksi ylinopeus, päihteiden käyttö ja turvalaitteiden käyttämättömyys ilmenevät edelleen hyvin usein onnettomuuksien riskitekijöinä. Näiden lisäksi liikenneonnettomuuksissa esiintyy yhä yleisemmin riskitekijöitä ja ilmiöitä, jotka ilmentävät yhteiskunnassa esiintyviä laajempia ongelmia, kuten syrjäytyminen, mielenterveyden ongelmat ja päihdeongelmat. Nämä ongelmat näkyvät liikenteessä esimerkiksi liikennerikkeiden toistumisena, ajo-oikeudetta ajamisena ja muuna piittaamattomuutena. Tieliikenteessä tehdään vuosittain myös lukuisia itsemurhia, joissa vastapuoleksi valikoituu usein raskasta ajoneuvoa kuljettava ammattikuljettaja. Terveysriskeihin liittyvien onnettomuuksien osuus on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Erilaisia terveyteen liittyviä riskitekijöitä on viime vuosina todettu joka kolmannella kuolemaan johtaneen moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneella kuljettajalla. Rajuimmillaan sairaudet ovat ilmenneet kuljettajan toimintakyvyn lamauttavana sairaskohtauksena tai ne ovat muulla tavalla heikentäneet kuljettajan ajosuoritusta. Psyykkiset sairaudet ovat esimerkiksi voineet vaikuttaa kuljettajan riskinottoon eri tilanteissa. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat vuonna 2018 pelkästään 32 moottoriajoneuvo-onnettomuutta, joissa kuljettaja kuoli ajon aikana sairaskohtaukseen, tämä vastaa 17 % kaikista tutkituista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista. Kuljettajan kuolemaan johtavia sairaskohtaustapauksia tiedetään tapahtuvan tätäkin enemmän, sillä kaikki eivät tule tutkijalautakunnille tutkittavaksi. Liikenneonnettomuuksien tutkinnassa todetut riskitekijät ovat harvoin olleet sellaisia, että ne olisivat tyypillisiä vain tietylle kuljettajaryhmälle. Poikkeuksen tästä muodostavat ikääntymiseen liittyvät muutokset, jotka ovat luonnollisesti harvinaisempia nuorilla ihmisillä. Tavoiteohjelmassa käytetty jaottelu lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä iäkkäisiin sekä ikäluokittaisten ’tyyppiriskien’ erittely aiheuttaa tältä osin tiettyjä haasteita, sillä monet turvallisuutta heikentävät riskitekijät koskevat useita ikäryhmiä. Tyypillinen esimerkiksi tästä ovat kuolemaan johtaneen moottoriajoneuvo-onnettomuuden päihtyneenä aiheuttaneet kuljettajat, joka koskee työikäisten lisäksi myös nuoria kuljettajia. Päihteetöntä liikkumista edistävää työtä tulisikin suunnata mahdollisimman varhaiseen puuttumiseen. Päihteiden käyttöä ennalta ehkäiseviksi toimiksi on olemassa hyviä esimerkkejä ohjelman toimenpiteissä 13 ja 45, jotka olisi ulotettava koskemaan kaikkia ikäryhmiä. Päihteiden käyttö on yleinen ongelma myös nuorten kuljettajien aiheuttamissa tieliikenneonnettomuuksissa. Liikenneonnettomuuksissa esiintyvien riskitekijöiden monimuotoisuuden, niissä todettujen yhteisvaikutusten kannalta sekä laajempien yhteiskunnallisten ilmiöiden heijastusvaikutusten kannalta OTI suosittelee tarkastelemaan kriittisesti, vastaavatko ohjelman sisältö ja tavoitteet onnettomuustutkinnassa todettuja riskitekijöitä sekä niiden vähentämistarpeita. Liikenneonnettomuuksista on saatavilla laadukasta aineistoa, jota tutkimalla ja analysoimalla voidaan jalostaa tapaturmien vähentämiselle käyttökelpoista tietoa. OTI haluaa myös korostaa liikenneonnettomuuksien taustatekijöiden kirjavuuden ja liikenteeseen eri tavoin vaikuttavien tekijöiden suuren määrän kannalta, että liikennetapaturmien tehokas ennaltaehkäisy edellyttää moniammatillista tietojohtoista vaikuttamista. Yhteiskunnalliset ilmiöt ja ongelmat heijastuvat tyypillisesti myös liikenteeseen ja sen turvallisuuteen. Liikennetapaturmiin vaikuttaminen on siten läheisesti yhteydessä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen sekä yhteiskunnallisia ongelmia ennalta ehkäisevään työhön. Tapaturmia ehkäisevälle työlle on asetettava selkeät tavoitteet ja realistiset mittarit. Eri osa-alueiden vastuutahot on myös osoitettava riittävän selkeästi. Onnettomuustietoinstituutti viittaa vastauksessaan myös Liikennevakuutuskeskuksen vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL), sosiaali- ja terveysministeriölle (STM), Poliisihallitukselle, Valviralle, Liikenteen turvallisuusvirastolle (Trafi), Liikennelääketieteen yhdistykselle sekä Lääkäriliitolle lähettämään esitykseen (Esitys lääkärin ilmoitusvelvollisuuden kehittämisestä), jossa käsiteltiin useita tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaan liittyviä teemoja. Liikennevakuutuskeskus on antanut ajoterveyden varmistamiseen liittyviä esityksiä myös vuosina 2011 (Valviralle) sekä 2008 (LVM:lle). Onnettomuustietoinstituutti kiittää, että sen aineistoja on käytetty ohjelmaluonnosta laadittaessa. OTI muistuttaa, että aineistot ovat käytössä myös ohjelman viimeistelyvaiheessa ja myöhemmissä ohjelman toteutumisen seurantavaiheissa. OTI suosittelee, että OTIn vuosiraporttien sijasta viitattaisiin yleisemmin OTIn ja Liikennevakuutuskeskuksen onnettomuustietokantoihin, sillä vuosiraportit ovat vain osa saatavilla olevasta tietosisällöstä. Yksityiskohtaiset huomiot: LAPSET JA NUORET (0-24 -vuotiaat) Yleistavoitteiden mukaisesti huomioidaan erityisesti nuoret miehet, joiden riski kuolla tai loukkaantua tieliikenteessä on vastaavan ikäisiä nuoria naisia suurempi. -Tavoitteen voisi kuvata muulla tavalla, jossa ei olisi vertailukohtana naisten onnettomuudet. -Psyykkiset sairaudet huomioitava paremmin, mielenterveystyö tulisi huomioida paremmin myös tieliikenneturvallisuudessa ja pääpainon tulisi tässäkin olla varhaisessa puuttumisessa. Trafin raportin mukaan tieliikenteessä itsemurhan tehneistä suurin yksittäinen jalankulkijoiden ikäryhmä oli 25−29-vuotiaat ja ajoneuvon kuljettajien 20−24-vuotiaat. -Myös nuorten päihdeonnettomuuksia ennalta ehkäisevät toimet tulisi huomioida ohjelmassa. -Seurantaan ja mittareihin lisäys: OTIn onnettomuustietokannat. Ylinopeutta ajaneiden kuljettajien määrät/osuudet tutkijalautakunta-aineistossa. -Seurantaan ja mittareihin lisäys: LVK:n onnettomuustietokannat. Henkilövahinkoja kärsineiden tienkäyttäjien määrät liikennevakuutuksesta korvatuissa vahingoissa. Tavoite 4. Tuetaan jalankulkua avustavien ja korvaavien liikkumisvälineiden ja kevyiden sähköajoneuvojen turvallista käyttöä. -Jalankulkua avustavia ja korvaavia liikkumisvälineitä, erityisesti sähköpotkulautoja, vuokrataan paljon. Olisiko ohjelmassa hyvä huomioida myös liikkumispalvelu- ja vuokraustoiminta? Tavoite 5: Ajoterveyden ja ajovireyteen tärkeyttä ja roolia liikenneturvallisuudessa ymmärretään ja tuetaan. -Kuten vastauksessa on aiemmin mainittu, Liikennevakuutuskeskus on antanut useita ajoterveyden varmistamiseen liittyviä esityksiä, jotka pyydetään huomioimaan myös tätä ohjelmaa laadittaessa. Toimenpide 46. Alkolukon käyttöä edistetään/tuetaan -Seurantaan ja mittareihin voisi lisätä rattijuopumuksen uusijoiden määrät liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimissa onnettomuuksissa. Tavoite 7: Työikäisten itsensä vahingoittamisesta johtuvien tieliikenneonnettomuuksien määrä laskee. -Seuranta ja mittarit: OTIn onnettomuustietokannat 2021-2030.
      • Somerkoski Brita, Oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkosto
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman luonnos vuosille 2021-2030 on rakenteeltaan, perusteluiltaan ja tavoitteiltaan selkeä. Maailman terveysjärjestö WHO:n luokittelussa tapaturmat jaotellaan kuuteen: liikennetapaturmiin, putoamisiin ja kaatumisiin; hukkumisiin, myrkytyksiin, tulen aiheuttamiin tapaturmiin ja muihin tapaturmiin. Esitämme kantanamme, että asiakirjassa tapaturmien luokittelussa tulisi käyttää WHO:n jaottelua. On huomattava, että tapaturmien syntymiselle on luontaista useiden tekijöiden yhteisvaikutus ja siksi kaikki jaottelut ovat osittain päällekkäisiä ja useiden hallintokuntien toimialaan kuuluvia. Toisin kuin WHO:n asiakirjoissa, käsillä olevasta luonnoksesta puuttuu kokonaan tulen aiheuttamat tapaturmat. Palokuolemat ovat viime vuosien aikana vähentyneet Suomessa. Tästä huolimatta vuosittain maassamme kuolee yli 80 henkeä tulipaloissa. Osa heistä on lapsia. Tulipalo on luonteeltaan erilainen kuin muut tapaturmat: levitessään hallitsematon palo aiheuttaa kategorisesti tarkasteltuna laajempia vaurioita kuin muut tapaturmatyypit. Tulipalojen ehkäiseminen on taloudellista.Tulipalosta toipuminen edellyttää paitsi terveyteen liittyviä korjaavia ja välittömiä toimenpiteitä, myös laajasti koko elämään, kotiin, lähimmäisiin ja omaisuuteen liittyviä menettelyjä toisella tavalla kuin muut tapaturmat. Liekkivammojen hoitokustannukset voivat kohota satoihin tuhansiin euroihin ja hoitojaksot ovat huomattavan pitkiä, jopa vuosia tai koko elämän mittaisia. Käsillä olevassa asiakirjassa huomio kiinnittyy myös siihen, että SM/pelastustoimen ja pelastusalan toimijoiden vastuulla olevia asioita on kirjattu ohjelmaan huomattavan vähän. Toisaalta on huomattava, että vaikka pelastusviranomaisilla on laaja vastuu palonehkäisyn edistämisessä, ehkäiseviin toimenpiteisiin eivät riitä yksinään pelastustoimen resurssit, sillä palojen juurisyyt liittyvät merkittävällä tavalla sosiaali- ja terveysalan ilmiöihin, kuten syrjäytymiseen, yksinäisyyteen, ikääntymiseen, päihteisiin ja osattomuuteen. Tulipalojen sekä palo- ja liekkivammojen ehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota lisäämällä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutuksiin paloturvallisuutta tukevia sisältöjä ammattilaisten paloturvallisuuskompetenssin varmistamiseksi. Sosiaali- ja terveystoimen, poliisin ja pelastustoimen tulisi tehdä kaikilla alueilla tiivistä yhteistyötä niiden kotien auttamiseksi, joissa paloturvallisuus on syystä tai toisesta heikentynyt. Tämän yhteistoiminnan tulisi korostua ohjelmassa vahvemmin. Asenteet kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja ovat suhteellisen pysyviä. Asenteiden kehittyminen alkaa lapsuudesta. Siksi tulisi varmistaa, että perus- ja toisen asteen koulutuksessa toteutettaisiin tapaturmien ehkäisyssä yleis- ja ainedidaktista turvallisuuden edistämistä siten, että tapaturmien ehkäisystä tulisi osa kaikkien koululaisten turvallisuusosaamista. Asiakirjassa voisi olla myös WHO:n jaottelun mukainen otsikko ”muut tapaturmat”. Tähän voitaisiin sisällyttää esimerkiksi sähkön aiheuttamat tapaturmat, paleltumat sekä myrkyllisten kasvien tai eläinten aiheuttamat tapaturmat. Vaikka näitä tapaturmia sattuu muita tapaturmia vähemmän, jokainen säästetty ihmishenki on arvokas. Oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkoston puolesta Brita Somerkoski, erikoistutkija, Turun yliopisto Eila Lindfors, käsityökasvatuksen professori, Turun yliopisto
      • Suomen Kuntaliitto ry, Häkkinen Hannele
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Suomen Kuntaliitto ry pitää tärkeänä Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaa vuosille 2021-2030. Luonnoksessa on paneuduttu keskeisiin tapaturmiin eri ikäryhmien osalta. Ikäryhmän mukainen käsittely tekee ohjelmasta raskaslukuisen. Lähdeluettelot jokaisen osion jälkeen ovat turhat, koska osa niistä toistuu. Voisiko lähteet numeroina liitteeksi? Tavoiteohjelmaluonnos on laaja ja toimenpiteitä on paljon. Haasteeksi voi tulla niiden konkretisoituminen tarpeeksi laajavaikutteisiksi ja tulosta tuottaviksi parannuksiksi. Kokonaisuus on jossain määrin vaikeaselkoinen ja pitkä. Yleistavoitteet ovat hyvät ja niiden seurantaan on selkeät mittarit (kuolleisuus ja sai-raalajaksot). Tavoitteita ja toimenpiteitä on runsaasti, riskinä kunnissa vaikeus priorisoida ja kohdentaa rajalliset resurssit juuri vaikuttavimmin. Yleisellä ta-solla kuvattujen toimenpiteiden seuranta on vaikeaa. Sisällöt sinänsä ovat hyviä ja sellaisia, joiden eteen tehty työtä jo pitkään. RAI-tiedon hyödyntäminen vaikutusten arvioinnissa puuttuu lähes kokonaan, vaikka vanhuspalvelulain muutoksen myötä RAI-arviointivälineistö on lakisäätei-nen. Osa mittareista sellaisia, että toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset näkyvät pitkällä aikasarjalla. Kansainväliset maininnat - WHO:n ja EU:n ohjeet ja suositukset on tuotu hyvin esille. Ohjelmassa on erittäin laaja ja varsin ansiokas aineisto tapaturmien osalta. Esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota myös turvallisten liikkumisreittien muodossa. Erityisesti ikääntyneiden omaehtoista liikkumista voidaan tukea huomioimalla infrastruktuurin esteettömyys (kadunkynnykset, tasaiset materiaalit, luiskat, valmiiksi suunnitellut reitistöt kaupunkiympäristössä). Vanhustenhoidossa kuntoutus myös tapaturman jälkeen takaisin liikkuvaksi ennaltaehkäisee uusia tapaturmia ja ylläpitää vireyttä. Intervallijaksoja resur-soimalla kunnat voivat jopa säästää, kun ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarve pienenee oikea-aikaisella ja tehokkaalla kuntoutuksella. Kuntien ja muiden toimijoiden hyviä käytäntöjä ja toimenpiteitä olisi hyvä nostaa esille myös tässä ohjelmassa laajemmin. Liitteessä olevat esimerkit voisi nostaa toimenpidekohtaan. Yhteistyö työterveyshuollon kanssa on tärkeää - huomion kiinnittäminen turvallisuusriskeihin, esimerkiksi toiminta- ja työkyvyn alenema, runsas lääkkeiden ja päihteiden käyttö. Materiaalit kouluille, päiväkodeille ja muille nuorten kanssa toimiville sekä erilaiset yhteistyökampanjat ovat tärkeitä. Nuorten mopoautojen lisääntyminen maanteillä voi tehdä vääränlaisen illuusion ajokin turvallisuudesta autona, ovat kuitenkin mopoja. Mopoikäisille valistusta tehokkaammin saattaa toimia selkeät sanktiot, valitettavasti. Yleisellä keskustelulla ja medialla on yleensä tehokas vaikutus vanhempiin ja huoltajiin, onko se tarpeeksi vahvana keinovalikoimassa? Tämä liittyy lähinnä kotien vastuuseen ja ymmärrykseen siitä, mikä on turvallista ja mikä ei. Esimerkkinä, jos ostaa trampoliinin, ei kaikki jaksa lukea turvallisuuspränttiä. Sen sijaan lööppi vaaroista voi tavoittaa useamman. Sosiaalisen median käyttö kaiken ikäisillä on hyvä olla viestinnän ja vaikuttamisen keinovalikoimassa eri tavoin. Tärkeää olisi kunnille turvata resurssit, kun tavoitteita lähdetään kuntien kautta ajamaan, ja lisäksi olisi hyvä vahvemmin huomioida juuri tapaturmiin liittyvä menojen uusjako sote-uudistuksen myötä. Jakaako maakunta liukuesteitä tulevaisuudessa vai jakaako niitä kunta? Kunnan tehtävänä on hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen, mutta maakunnan säästönä tämä näkyy. Turvallisuuden edistäminen tulisi sisällyttää myös lakisääteisiin hyvinvointikertomuksiin. Onko tämä liian tiukkarajainen kirjaus? Voisiko kirjata: Turvallisuus olisi hyvä kytkeä kuntien hyvinvointikertomus ja -suunnitelmatyöhön. Kuntien hyvinvointikertomuksia ja –suunnitelmia tulisi hyödyntää nykyistä enemmän ennaltaehkäisevän toiminnan sekä hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä. Kaikkien kuntien tietopohjaa tulee tässä asiassa vahvistaa ja korostaa tiedon ajantasaisuutta. Tärkeä myös pitää tätä asiaa yllä sote-uudistusta valmisteltaessa. Kuntien ja maakuntien yhteistyön mahdollisuuksia turvallisuuden edistämiseksi tulisi myös tukea. Toimenpide 1: Vaikutusten ennakkoarvioinnin määrä on kasvanut Suomessa ja osana kokonaisvaltaista arviointia Kuntaliittokin on suositellut mm. turvalli-suuden arvioimista. Tukea osaamisen kehittämiseen tästä näkökulmasta on varmasti hyödyllistä antaa, mutta tilanne ei ole niin huono kuin annetaan ymmärtää. Toimenpide 4: Liika sääntely ohjaa myös liikuntapaikkojen vähentämiseen ja liikkumattomuuteen. Kunnille olisi hyvä mahdollistaa liikkumavaraa liikunta-paikkahankinnoissa, jotta liikkuminen mahdollistettaisiin kaikissa väestön segmenteissä. Toimenpide 81: Olisiko omaishoitajien/omaishoitotalouksissa kaatumiset yksi mahdollinen indikaattori?
      • Suomen potilasturvallisuusyhdistys SPTY ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Suomen potilasturvallisuusyhdistys (SPTY) kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa luonnoksesta koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021-2030. SPTY haluaa nostaa luonnoksesta esiin seuraavat huomiot: Tavoiteohjelmaluonnoksessa esitetään vuosille 2021−2030 kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet tapaturmien monialaiselle ehkäisylle eri toimintaympäristöissä. SPTY pitää hyvänä tavoiteohjelman luomista ja sen jaottelua ikäryhmittäin. SPTY näkee haasteena merkittävän toimenpidemäärän ja kuinka turvataan toisaalta toimenpiteiden priorisointi ja toisaalta niiden implementointi arkeen ja käytänteisiin vaikuttavasti. Tarvitaan selkeä toimenpiteiden priorisointi, tavoitteet, aikataulutus, toteutus ja sen seuranta sekä arviointi. Tavoite 5. Omaiset toimivat turvallisuuden edistäjinä vanhuspalveluissa. Seurannan ja mittareiden osalta todetaan, että tehdään asiantuntija-arviointi omaisten osallisuudesta omavalvonnan kehittämiseen ja vaaratapahtumista ilmoittamiseen vuosina 2021-2030 on tehty vuoteen 2030 mennessä. SPTY huomauttaa, että kaikin paikoin muun muassa HaiPron potilaan vaaratapahtumailmoitukset eivät vielä ole elokuussa 2020 edes käytössä. SPTY näkee tärkeänä niin potilaiden ja asiakkaiden kuin omaisten ja läheisten osallisuuden vahvistamisen. Tavoitteen tulisikin olla konkreettisempi. Tavoite voisi olla esimerkiksi: Vuoteen 2030 mennessä yksiköissä käytössä potilaiden ja omaisten tuntema vaaratapahtumailmoituskäytäntö ja vuosittainen omaiset osallistava omavalvonnan arviointimenettely- ja raportointi. Laadunvarmistaminen ja mittaaminen on olennaista ja siihen tarvitsemme yhteneväiset kansalliset mittarit. Suomen potilasturvallisuusyhdistys ry (SPTY) on vuonna 2010 perustettu potilaiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden yhteinen foorumi, joka toimii valtakunnallisesti aktiivisena kehittäjänä, vaikuttajana ja asiantuntijana. Yhdistyksen päämäärä on omalla toiminnallaan varmistaa, että potilaat ja asiakkaat saavat Suomessa turvallista ja laadukasta hoitoa ja palveluja. SPTY:n jäsenistö koostuu henkilö- (255), yhteisö- (28) ja sairaanhoitopiirijäsenistä (15). Helsinki 31.8.2020 Auvo Rauhala Suomen potilasturvallisuusyhdistys SPTY ry info@spty.fi, 050 567 9623
      • Suomen Terveydenhoitajaliitto, STHL ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Terveydenhoitajaliitolta lausuntoa valmisteilla olevaan Turvallisuutta kaiken ikää - Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaan vuosille 2021–2030. Terveydenhoitajaliitto kiittää tästä mahdollisuudesta. Ohjelmaluonnoksen taulukkomuotoinen esitys sekä grafiikka helpottavat luettavuutta. Toisaalta rakennetta ja luettavuutta saattaisi parantaa, jos ikäkausittain tarkastellut eri tapaturmatyypit ja liitteinä oleva ikäkausittain jaoteltu tapaturmatyyppien taustoitus olisivat peräkkäin. Nyt rakenne on hieman sekava ja kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää koko tavoiteohjelman lukemista (lasten parissa työskenteleviä kiinnostaa pelkästään lasten tapaturmiin liittyvät tiedot jne). Käytännön työtä tekeville tämä on aikaa vievää. Lähteiden merkitseminen tekstiin samoin kuin lähdeluettelot kunkin aihepiirin kohdalle ovat hyviä. Visio ja tavoitteet on kappaleessa ydintavoitteet tuotu selkeästi esille ja ne ovat erittäin kannatettavia. Koska suosituksessa on esitetty mittava joukko toimenpide- ehdotuksia vastuutahoineen, on toimenpiteiden toteutumisen seuranta keskeistä. Kappaleessa toimenpidekokonaisuudet on nostettu hyvin esiin tilastoseurannan kehittämisen tärkeys ja tutkimuksen lisääminen. Ohjelmassa on todettu huumeiden, päihteiden ja lääkkeiden väärinkäytön olevan alle 40- vuotiaiden toiseksi yleisin kuolinsyy. Em. aineiden aiheuttamien tapaturmaisiksi luokiteltujen kuolemien vähentämiseksi tulisi pyrkiä vaikuttamaan ns. juurisyihin, jotka johtavat ko. aineiden haitalliseen käyttöön (syrjäytyminen, sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoistuminen, elämänhallintataidot jne). Toimenpide luvussa 4. Toimenpiteet on tuotu esiin juuri niitä koko väestölle suunnattuja ennaltaehkäisevän työn palveluita (neuvolatyö, perhevalmennukset, kotikäynnit), joilla edellisessä kappaleessa mainittuihin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa. Suosituksessa ei kuitenkaan ilmaista selkeästi sitä, että monien toimenpide-ehdotusten toteutumisen edellytyksenä on riittävät resurssit. Kuntiin tarvitaan konkreettisesti lisää esim. terveydenhoitajan vakansseja, jotta työntekijöillä on aikaa keskustella perheiden kanssa turvallisuuteen liittyvistä asioista. Tällä hetkellä esim. kunnissa eläköitymisen vuoksi vapautuvia virkoja jätetään täyttämättä, terveystarkastuksiin varattuja aikoja supistetaan, vaikka tarkastusten sisällölliset velvoitteet kasvavat jne. Eri toimijoiden yhteistyö edellyttää aikaa ja mahdollisuuksia toimia yli hallinnollisten rajojen, mikä korostuu erityisesti suunnitteilla olevassa sote- palvelurakenneuudistuksessa. Tässäkin ohjelmaluonnoksessa nousee hyvin esiin monialainen yhteistyö. Liitteessä neljä, lasten ja nuorten tapaturmia taustoittavassa luvussa tulee hyvin esiin neuvolan ja kouluterveydenhuollon rooli tapaturmien ehkäisyssä. Sitä työtä tehdään, mutta se on vain pienen pieni osa terveydenhoitajan työtä. Jatkuvasti tulee uusia osa-alueita, joista terveydenhoitajien tulisi keskustella ja perheiden kanssa. Varatut vastaanottoajat eivät riitä kaikkiin tärkeisiin terveyttä, turvallisuutta hyvinvointia ylläpitäviin ja edistäviin asioihin. Luvussa on hyvää turvallisuustietoutta linkkeinä. Ne on koottu hyvin ja hyödyttävät ammattilaisia. Liikunnan lisääminen eri ikäryhmissä nähdään tärkeäksi tapaturmia ehkäiseväksi tekijäksi. Suosituksessa mainitaan mm. peruskouluissa tehtävät MOVE- mittaukset, joiden hyödyntäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä (konkreettisesti aikaa) kouluterveydenhuollon, opetustoimen ja esim. kunnan liikuntatoimen kesken. Liikuntamahdollisuuksien lisääminen taas edellyttää sekä julkisen että yksityisen sektorin (mm. työterveyshuollot) yhteistyötä liikuntajärjestöjen kanssa ja maksuttomia/edullisia liikuntatiloja/liikuntamahdollisuuksia kaiken ikäisille. Liikkuva koulu toteutuu vain silloin, jos koulujen tilat ja pihat mahdollistavat liikkumisen. Uimataidon saavuttaminen peruskoulussa taas tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikilla kouluilla on juuri tähän tarkoitukseen varatut, riittävät määrärahat kuljettaa oppilaat uimahalleihin. Ikääntyneiden kohdalla omaishoitoon sopiva lisämateriaalin tuottaminen mm. kaatumistapaturmien ehkäisystä, oikeasta ravitsemuksesta, oikeasta lääkkeiden annosta, apuvälineistä ja teknologian käytöstä eivät riitä. Esimerkiksi kotihoidon henkilökunta voisi opastaa näissä asioissa, kunhan itse ovat sisäistäneet ohjeet. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten yhteydessä turvallisuusasioiden esiinnosto tuli hyvin ohjelmassa. Kuntien olisi taloudellista ja tehokasta järjestää joka puolella Suomea ns. seniorineuvolatoimintaa, jossa myös iäkkäät omaishoitajat saisivat tukea myös tapaturmien ehkäisyyn. Vanhuspalveluita tuottavien organisaatioiden tulisi vahvasti ottaa omaiset mukaan turvallisuuden edistämiseen – omaiset koetaan monissa paikoissa negatiivisesti – asenteiden ja asennoitumisen pitäisi ensin muuttua. Tapaturmien ehkäisyssä merkittäviä yksittäisiä tekijöitä, jotka suosituksessa voisi tuoda vahvemmin esille ovat: - Aikuisten malli (huomioitava erityisesti liikennekäyttäytymisessä) -Tietojen siirto erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon (esim. ajolupiin liittyen) -Puolustusvoimien roolin vahvistaminen tapaturmien ehkäisyssä (esim. päihteiden käyttö, liikennekäyttäytyminen) -Työttömien terveystarkastuksia tekevien ammatillisen osaamisen varmistaminen (terveystarkastuksissa tarvitaan osaaminen työkyvyn arviointiin, mikä peruskoulutuksen mukaisesti on ainoastaan terveydenhoitajilla, työterveyshoitajilla ja lääkäreillä). - Työterveyshuollon roolia työikäisten tapaturmien ehkäisyssä - terveystarkastuksiin sisällyttää ko. teemaa ja ikääntyville työntekijöille aktivointia, herätellä omaa ajattelua. Helsingissä 31.8.2020 Tiina Mäenpää Aija Saarinen Puheenjohtaja, Th, TtT Kehittämispäällikkö, Th, HTK Suomen Terveydenhoitajaliitto, STHL ry Suomen Terveydenhoitajaliitto, STHL ry Mikonkatu 8 A (10.krs), 00100 Helsinki Mikonkatu 8 A (10.krs), 00100 Helsinki puh. 0445420557 puh. 0405710356 tiina.maenpaa@terveydenhoitajaliitto.fi aija.saarinen@terveydenhoitajaliitto.fi
      • UKK-instituutti
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • UKK-instituutti kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta osallistua tavoiteohjelman valmisteluun ja antaa lausunto tämän hetkisestä tuotoksesta. Tavoiteohjelman visio ja tavoitteet ovat kannatettavia. Samoin toimenpiteet ovat laaja-alaisia, joskin osin hankalasti arvioitavia. Haluamme erityisesti kiinnittää huomiota kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyn toimenpiteiden kohdalla seuraavaan asiaan. Toimenpiteissä ei ole lainkaan nostettu esiin valtakunnallista koordinaatiotyötä. Erityisesti ikäihmisten kohdalla, vaikuttavia toimintamalleja ja -käytäntöjä on olemassa mutta niiden siirtyminen käytäntöön vaatii, että toimintaa koordinoidaan valtakunnallisesti. Alueellisilla ja paikallisilla toimijoilla tulee olla mahdollisuus mm. konsultointiin ja koulutukseen, jotta he voivat hyödyntää tutkittua tietoa ja kokeiltuja malleja oman toimintaympäristönsä haasteet ja vaatimukset huomioiden. Tätä kautta myös uusien hyvien alueellisten käytäntöjen on mahdollista levitä laajasti.
      • Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Lausunto Turvallisuutta kaiken ikää – Koti-ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021─2030 Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto kiittää mahdollisuudesta esittää lausuntonsa Turvallisuutta kaiken ikää – Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021─2030. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto pitää tärkeänä ja positiivisena sitä, että tavoiteohjelmassa nostetaan esiin päihteiden käytön vahva yhteys tapaturmiin. On tärkeää, että päihteiden käytön yhteyteen tapaturmien ehkäisyssä kiinnitetään yhä huomiota ja nähdään ehkäisevän päihdetyön merkitys osana turvallisuuskulttuurin parantamista. Järjestöverkosto haluaa omalta osaltaan olla mukana toteuttamassa tavoitetta, jossa vakavien ja kuolemaan johtavien koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrä vähenee 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2020 tasosta. Järjestöverkosto pitää tärkeänä myös sitä, että tavoiteohjelmassa päihteiden käyttöön, mukaan lukien lääkkeiden päihdekäyttö, liittyvien tapaturmien ehkäisy on nostettu tapaturmien ehkäisyn kannalta omaksi, keskeiseksi toimintakokonaisuudekseen. Järjestöverkosto pitää positiivisena myös sitä, että Pakka-toimintamalli on nostettu esiin lasten ja nuorten päihdehaittojen vähentämisen keinona. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt, järjestöjen toiminta ja järjestöillä oleva tieto sekä asiakasryhmien tuntemus ja tämän osaamisen hyödyntäminen on huomioitu tavoiteohjelmassa hyvin. Järjestöjen tärkeä rooli tapaturmien ehkäisyssä on huomioitu ja ehkäisevä päihdetyö nähdään tavoiteohjelmassa osana eri tapaturmien ehkäisytyötä. EHYT ry koordinoi osana Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman toteuttamista Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostoa, johon kuuluu 56 valtakunnallista järjestöä. Ehdotukset ja huomiot lausuntoa koskien 3. Toimintakokonaisuudet - Turvallisuuskulttuuria parannetaan ja turvallisuustyötä vahvistetaan Alueellista ja paikallista ehkäisytyötä vahvistetaan Turvallisuuden edistäminen tulisi lisätä kuntien hyvinvointikertomuksiin, kuten lausunnossa on mainittu. Ehkäisevän päihdetyön sisältöjen tulisi myös kuulua hyvinvointikertomuksiin, joten turvallisuusosuudet sopisivat luontevasti niiden rinnalle. - Päihteiden ja lääkkeiden käytön aiheuttamia tapaturmia ehkäistään sekä mielenterveyttä edistetään Tekstiin tulisi lisätä vertailutietoa huumekuolemista. Huumemyrkytyskuolemat ovat kasvussa ja niiden määrä ylittää Suomessa selvästi Euroopan keskiarvon. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi sijoittuu keskivaiheille. (THL) 4. Toimenpiteet 4.1. Kaatumis- ja putoamistapaturmat Toimenpide 13 Sote-palveluissa ei tulisi tapaturmien vähentämiseksi ainoastaan keskittyä riippuvuuksien puheeksiottoon. Päihteiden käyttö aiheuttaa tapaturmia, vaikka riippuvuutta ei olisikaan. Puheeksiottoa on hyvä tehdä jo silloin, kun on epäilys riskikäytöstä tai kun kartoitetaan kokonaiskuvaa. Toimenpide 20 Toimintojen listaan toivotaan lisättävän lastensuojelupalvelut, varsinkin sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten turvallisuuskasvatus. Lastensuojelupalveluita tarvitsevat lapset- ja nuoret ovat päihteiden kannalta erityistä riskiryhmää. Toimenpide 24 THL on yhdessä Aluehallinnon kanssa selvittänyt kunnissa tehtävää ehkäisevää päihdetyötä osana ohjelman arviota keväällä 2020. Uusimmat luvut aikuisiin kohdentuvasta työstä saa THL:ltä. Toimenpide 27 Kannatettavaa on haittoja vähentävien toimien, kuten käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistaminen. Käyttöhuoneiden käyttöönoton on huomattu kansainvälisissä kokeiluissa vähentävän huumeiden yliannostuksia sekä tartuntatauteja ja infektioita. 4.2. Myrkytykset Tavoite: Iäkkäiden henkilöiden alkoholinkäyttöön ja lääkitykseen kiinnitetään lisääntyvää huomiota. Tavoitetta voisi täydentää ja tarkentaa lisäämällä: Vahvistetaan ja lisätään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä kohtaavaa työtä tekevien ammattilaisten osaamista eri puheeksioton keinoista sekä ennaltaehkäisevän työn menetelmistä. 4.3. Tieliikenneonnettomuudet Taulukko 7: lapset ja nuoret Lasten ja nuorten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyä koskevissa tavoitteissa ja toimenpiteissä ei ole mainintaa päihdekasvatuksesta, eikä tavoitteeksi ole asetettu liikenteen päihteettömyyttä myös nuorten osalta. Tavoitteeseen 3 tulisi lisätään maininta nuorten päihteettömyyden tukemisesta liikenteessä. Taulukko 9: Iäkkäät Iäkkäiden tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyä koskevissa tavoitteissa ei ole mainintaa liikenteen päihteettömyydestä. Ehdotamme, että myös iäkkäiden osalta tavoitteeksi asetetaan, että rattijuopumus- ja huumaantuneena ajamisen tapausten määrä saadaan kääntymään laskuun, kuten työikäisten kohdalla. 4.5. Omaiset ja läheiset turvallisuuden edistäjinä On erittäin tärkeää ja kiitettävää, että omaiset on nostettu vahvasti esille tavoiteohjelmassa. Omaishoitoon liittyvissä tavoitteissa puhutaan varsin yleisellä tasolla turvallisuudesta ja turvallisuuden edistämisestä ja konkreettisia toimenpiteitä on vähän. Toimenpide 78 Ehdotamme lisättäväksi tiedon lisäämisen omaishoitoon sopivasta materiaalista päihteisiin ja tapaturmariskeihin liittyen sekä päihteiden käytön tunnistamisesta ja puheeksiottamisesta. Toimenpide 80 Ehdotamme lisättäväksi maininnan siitä, että ammattilaisten osaamista tulisi vahvistaa päihteiden käytön puheeksiottamisessa, varhaisessa tunnistamisessa ja tuen antaminen myös ikäihmisten omaisten kanssa asioidessa. Lisätiedot: Annika Eloranta Yksikön päällikkö EPT-verkosto/EHYT ry etunimi.sukunimi@ehyt.fi 050 411 0357 www.ept-verkosto.fi Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto edistää yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia ja ehkäisevän päihdetyön edellytyksiä. Ehkäisevän päihdetyön verkosto yhdistää 56 järjestöä, jotka haluavat ehkäistä ja vähentää päihdehaittoja. Verkostoa koordinoi EHYT ry.
      • Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Kauppi Reija
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Valviran lausunto: Tavoite 5 kohdassa mainitaan omaisista turvallisuuden edistajinä vanhustenhuollossa. Tavoitteen tarkoituksenmukaisen toteutumisen näkökulmasta on huomioitava, että kaikilla ei ole omaisia tai omaiset ja läheiset asuvat kaukana. Lisäksi on huomioitava, että kaikki omaiset eivät halua/kykene osallistumaan vanhuksen tukemiseen (esim. työssä käyvät, ruuhkavuosissa elävät omaiset). Tavoiteohjelmassa viitataan omavalvontasuunnitelmaan (sosiaalihuoltolain 47 §): ohjelmasta jää epäselväksi, mitä sillä ko. kontekstissa tarkoitetaan. Sosiaalihuollon asiakkaille laaditaan asiakassuunnitelmat/palvelu- ja hoitosuunnitelmat. Sosiaalihuoltolaissa säädetään, että sosiaalihuollon toimintayksikön tai muun toimintakokonaisuudesta vastaavan tahon on laadittava omavalvontasuunnitelma sosiaalihuollon laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontasuunnitelman laatiminen ja toimeenpano on em. lain mukaisesti organisatorisen toimijan vastuulla. Valvira on vastikään päivittänyt omavalvontasuunnitelman mallilomakepohjaa, jossa yhtenä osiona on riskien ja epäkohtien tunnistaminen ja niiden korjaaminen. Lomakepohjassa todetaan mm. seuraavasti: Omavalvonta perustuu riskienhallintaan, jossa palveluun liittyviä riskejä ja mahdollisia epäkohtia arvioidaan monipuolisesti asiakkaan saaman palvelun näkökulmasta. Riskit voivat aiheutua esimerkiksi fyysisestä toimintaympäristöstä (kynnykset, vaikeakäyttöiset laitteet), toimintatavoista kuten esimerkiksi perusteeton asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. Riskejä voi aiheutua myös asiakkaiden keskinäisestä käyttäytymisestä tai riittämättömästä henkilökunnasta. Usein riskit ovat monien virhetoimintojen summa. Riskienhallinnan edellytyksenä on, että työyhteisössä on avoin ja turvallinen ilmapiiri, jossa sekä henkilöstö että asiakkaat ja heidän omaisensa uskaltavat tuoda esille laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyviä epäkohtia. Yli 65-vuotiaiden osalta tavoiteohjelmaan on kirjattu kotona asumisesta ja työskentelyn turvallisuudesta. Huomioitavaa on, että vanhat asunnot eivät ole välttämättä esteettömiä ja turvallisia. Tavoiteohjelmaan olisi syytä kirjata vaaratapahtumista, miten näitä ennalta ehkäistään (vrt. HAIPRO-ilmoitusten käsittely asumispalveluissa). Esimerkiksi vanhuksen toistuvat kaatumiset kotona: ei riitä yksistään, että vanhus nostetaan joka kerta ylös, vaan hänen terveydentilaa ja mahdollista jatkotutkimuksiin/hoitoon lähettämisen tarvetta tulee arvioida tarkemmin. Edellä mainituissa tilanteissa sote-ammattihenkilöiden ammattitaito korostuu.
      • Muistiliitto ry, Teiska Minna
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Muistiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta. Muistiliiton näkemyksen mukaan ohjelman tavoitteet ja toimenpidekokonaisuudet on hyvin valittuja ja kattavia. Ohjelmakokonaisuuden valmistelussa näkyy moniammatillinen yhteistyö asiantuntijoiden kanssa. Liitteiden 2 ja 6 perusteluista käy hyvin ilmi, että ikääntyneiden osuus on merkittävä niin tapaturmissa kuolleiden kuin sairaalapäivienkin osalta. Muistiliitto näkee tärkeänä, että ohjelman perusteluissa nousee esille väestön ikääntyminen ja se, että yhä useampi ja huonokuntoisempi asuu omassa kodissaan. Ikääntyvien toimenpidekokonaisuuksien osalta tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomioita kotiin vietäviin palveluihin ja kuntoutukseen. Samoin toimenpidekokonaisuuksissa tulisi nostaa vahvemmin esille palvelu-/asiakasohjausyksiköiden rooli tapaturmien ehkäisyssä, riskitekijöiden tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa (mm. ravitsemuksen, liikunnanohjauksen tai kuntoutuksen keinoin). Toimenpidekohtaiset huomiot: Muistiliitto näkee tärkeänä, että muistisairaudet on nostettu esiin myös työikäisten tavoitekokonaisuuksissa. Muistiliitto kuitenkin esittää, että toimenpiteiden 11 ja 13 kohdalla mainittaisiin myös muistisairaudet. Työikäisiä muistisairaita on arviolta 7000 ja heidän kohdallaan tulisi myös ammattihenkilöiden kiinnittää huomiota mahdolliseen muistisairauteen. Muistiliitto näkee myönteisenä, että ohjelman 14. toimenpiteessä halutaan varmistaa, että iäkkäiden palveluita järjestävän organisaation ylin johto ja lähiesimiehet sitoutuvat näyttöön perustuvien ehkäisykeinojen toteuttamiseen ja juurruttamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Toimenpiteen osalta olisi hyvä avata seurantakäyteitä, jotta ammatillisen osaamisen kehittämistä ja ylläpitoa iäkkäiden henkilöiden kanssa työskentelevillä voidaan mitata. Muistiliitto esittää, että toimenpidekohdassa 14 nostetaan esille ikääntyneitä ja heidän läheisiään kohtaavien sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ennaltaehkäisevä työ, sillä toimintakyvyn heikkenemiseen ja riskitekijöihin tulisi pystyä puuttumaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Muistiliitto esittää, että toimenpidetaulukkoon 3 (iäkkäät) lisätään ikääntyvien näkökulmasta samat toimenpidekohdat 8 ja 11 kuin työikäisten taulukossa 2. Vastuutahoiksi esitetään lisättäväksi myös seniori- ja aikuisneuvolat sekä palveluohjausyksiköt. Liikunnan edistämisen merkitystä ikääntyvien ja erityiseesti muistisairaiden tapaturmien osalta on nostettu hyvin esiin ohjelman liitteessä 6, mutta toimenpiteissä iäkkäiden kaatumis- ja putoamistapaturmien ennaltaehkäisy ei näy riittävästi. Muistiliitto toteaa, että muistisairaiden määrän ennakoidaan kasvavan merkittävästi väestön ikääntyessä ja ikääntyneiden määrän kasvaessa. Muistiliitto näkee positiivisena, että toimenpiteessä 19. korostetaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden osaamisen varmistamista. Toimenpidekokonaisuuden arvioinnissa olisi myös hyvä kiinnittää huomioita erityisryhmien, kuten muistisairaiden, eritystarpeisiin (esimerkiksi hahmotushäiriöt ja kontrastien merkitys). Muistiliitto esittää, että toimenpidekohtaan 43a lisätään työikäisten muistisairaiden ja heidän omaistensa huomiointi arvioitaessa henkilön ajoterveyttä ja turvallisuutta liikenteessä. Ajoturvallisuuden puheeksi otto terveydenhuollon henkilöstön toimesta nähdään tärkeänä, sillä omaisella voi olla selkeä käsitys läheisensä muistisairauden vaikutuksesta ajoterveyteen, mutta omaisen voi olla vaikea tähän puuttua.
      • Pyöräliitto ry, Koistinen Matti
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Pyöräliiton lausunto koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030 Yleistä Alkuun haluamme muistuttaa, että liikkumattomuus aiheuttaa vähintään 3 miljardin kustannukset kansantaloudelle vuosittain [1], tapaturmien kustannuksia ei lausuntomateriaalissa ollut saatavilla, mutta esimerkiksi THL on käyttänyt lukuna 1,2-1,4 miljardia [2] eli alle puolet liikkumattomuuden kustannuksista. Näiden kustannusten suuruusluokat on syytä pitää mielessä tapaturmien ehkäisyä mietittäessä, koska esimerkiksi korostamalla viestinnässä pelkästään jalankulun tai pyöräliikenteen riskejä lisätään samalla liikkumattomuutta ja sen kustannuksia. Olemmekin tuoneet esiin plussavisiota, jossa houkutellaan ihmisiä liikkumaan terveyttä edistävin tavoin, esimerkiksi arkiset matkat jalan tai pyörällä ovat helppo tapa edistää terveyttä. Plussavisio on myös osa Liikenne- ja viestintäviraston Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmaa[3]. Toimenpiteitä on tarkasteltava riskienhallinnan hierarkian kautta. Vaikuttavuudeltaan tehokkainta on poistaa riski kun taas tiedotuksen ja henkilökohtaisten suojavälineiden vaikuttavuus on vähäisintä.[4] Näkökulmia toimenpiteisiin ja mittareihin Haluamme tuoda erityisesti seuraavat näkökulmat esille niiden tärkeyden takia, lisäksi tarkemmissa toimenpiteissä nämä kohdistuvat useampaan ikäryhmään tai toimenpiteeseen: 30km/h rajoitukset Erityisesti annamme ohjelmassa kiitosta 30km/h rajoitusten nostamista toimenpiteisiin. Ohjelman liitteessä 3 on esitetty perustelut hyvin ja todettu nopeusrajoitusten olevan keskeinen keino tieliikenteen turvallisuuden parantamiseen, joten emme toista enää perusteluja tässä. Turvallisuuden lisäksi alemmat nopeusrajoitukset pienentävät päästöjä ja alentavat melua, tehden ympäristön viihtyisämmäksi ja siten myös houkuttelevammaksi taittaa matkoja jalan ja pyörällä. Päästöillä ja melulla on myös erittäin suuria terveysvaikutuksia. Riskikuljettajien tunnistaminen Ajokortin saamiseksi tarvitsee nykyään suorittaa yhä vähemmän oppitunteja ja ajo-opetusta. Tätä tulisi tasapainottaa jatkamalla opetusta ja taitojen arviointia nykyistä säännöllisemmin ja pidempään. Tietoja ja taitoja tarvitsee päivittää myös ajokortin myöntämisen jälkeen. Vuonna 2019 B-ajokortin sai ikäpoikkeusluvalla n. 12 000 nuorta alle 18-vuotiasta. Heidän osuutensa touko-elokuussa 2020 Poliisin kirjaamista törkeistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista on järkyttävät 8 %.[5] Ikäpoikkeusluvan edellytyksiä ja ehtoja tulisikin tarkastella uudelleen. Riskikuljettajat – ikään katsomatta – tulisi saada pois moottoriajoneuvojen ratista nykyistä tehokkaammin. Olisi harkittava ajokortin teoriakokeen säännöllistä uusimista ja lääkärintarkastuksen vaatimista nykyistä nuoremmilta. Tällä hetkellä on mahdollista että henkilöllä on ajokortti, vaikka hänellä ei ole vuosikymmeniin kertynyt lainkaan ajokokemusta. Vuosien jälkeen on kuitenkin mahdollista hypätä laillisesti rattiin vaikka liikenneympäristö ja -säännöt ovat muuttuneet ja henkilön liikennekokemus auttamatta vanhentunut. Ajokortin tulisi toimia uskottavana todistuksena henkilön ajo- ja liikennetaidoista. Onnettomuuksien ja riskitilanteiden tilastointi Pyöräonnettomuuksien tilastointi on puutteellista, paremmat tilastot auttaisivat kohdentamaan väylien rakentamista ja kunnossapitoa. Suurin osa pyöräonnettomuuksista ei tällä hetkellä päädy lainkaan tilastoihin. Puutteelliset tilastot näkyvät tämänkin ohjelman liitteessä 3, esimerkiksi pyöräilykypärän vaikuttavuudessa vedotaan tapauksiin, joita ei tilastoida. Pyöräliikenteen ja pyöräväylien mittarit On syytä huomata, että erilliset pyörätiet ovat vain yksi osa pyöräliikenteen väyläverkossa. Ajoradasta erillinen pyöräväylä ei ole automaattisesti turvallisuutta lisäävä ratkaisu, vaan turvallisuus tulee yhteyden kokonaisvaltaisesta laadusta. Pyöräväyliä ovat myös mm. ajoradan pyöräkaistat, kävelykadut, pihakadut, pyöräkadut, kylätiet ja sekaliikenteiset ajoradat. Sekaliikenne eli ajoradalle ohjattu pyöräily on hyvin turvallinen ratkaisu rauhallisessa ja vähäliikenteisessä ympäristöissä kuten asuntokaduilla. Tähän ohjaa mm. valmisteilla oleva Väyläviraston Pyöräliikenteen suunnitteluohje. Alempiin nopeusrajoituksiin liittyen on tehty myös päätöksiä muuttaa yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäväiä pelkiksi jalkakäytäviksi, tavoitteena jalankulun ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen.[6] Kärjistetysti voidaan sanoa, että määrällisesti pyöräteitä onkin jo Suomessa riittävästi - ellei jopa liikaa, ongelmat liittyvät enemmän niiden laatuun: esim. leveys, pyöräilyn ja jalankulun erottelu, verkostollinen jatkuvuus, kunnossapito ja väylien kunto mm. routavauriot. Tätä taustaa vasten Tilastokeskuksen “Kevyen liikenteen väyliä metriä/asukas” ei ole lainkaan toimiva mittari. Väylien turvallisuudessa huomio tulisi kiinnittää määrän sijasta kokonaisvaltaisemmin niiden laatuun, jossa mittarina toimii parhaiten asiantuntija-arviot ja käyttäjäpalaute. Jos jalankulku- ja pyöräväylien määrää kuitenkin halutaan mitata, niin tulisi käyttää Digiroadista löytyvää tietoa jalkakäytävistä, pyöräteistä, pyöräkaduista ja 2-1 / kyläteistä. Myöskin “Kävelyn ja pyörällä kuljettujen matkojen määrän lisääntyminen” on hyvä mittari, mutta vielä parempi on matkojen kulkutapaosuus. Kommenttimme lukuun 4.3 Tieliikenneonnettomuudet Luvun alussa merkityt tavoitteet ovat pääosin hyviä ja erityisesti arvostamme kohtaa “edistetään liikkumistapana kävelyä sekä pyöräilyä työmatkoilla ja vapaa-ajalla.” Mielestämme myös tähän kohtaan on kuitenkin syytä lisätä taajamien nopeusrajoitusten alentaminen. Sen sijaan riskienhallinnan hierarkiaa mietittäessä on kyseenalaista onko turvavälineiden käyttöä syytä nostaa tässä luvun alussa tiivistettyihin tavoitteisiin. Ne voidaan tuoda esiin ikäryhmäkohtaisissa toimenpiteissä – varsinkin kun turvavälineiden käyttö on jo valmiiksi pääsääntöisesti sellaisella tasolla johon parannus vaatii nimenomaan kohdennettuja toimenpiteitä. Turvavälineet eivät koskaan estä onnettomuutta, ainoastaan lieventävät seurauksia; tästä huolimatta ne näyttelevät turvallisuuskeskustelussa liian usein pääroolia. Toimenpiteiden jaottelu Toimenpiteet on kaikille luokiteltu ikäryhmittäin: lapset ja nuoret (0-24 vuotiaat), työikäiset (25-64) ja iäkkäät (yli 65). Samaa ikäryhmäjakoa käytetään muissakin tapaturmaluokissa, mutta eritysesti tieliikenteessä korostuu nuorimman ryhmän epäsuhtaisuus: samassa ryhmässä on nyt pyöräilyä tai jopa kävelyä opettelevia lapsia, itsenäisesti jalan tai pyörällä kouluun kulkevia, mutta myös täysikäisiä itsenäisesti autoa ajavia nuoria aikuisia. Nykyien jako tekee toimenpiteistä vaikeasti hahmotettavia ja osassa tavoitteista on liitetty yhteen asioita, jotka eivät ole suoraan toisiinsa liittyviä. Parempi jako olisi asettaa raja esimerkiksi 15 ikävuoteen alimpien ajokorttiluokkien mukaisesti, jolloin nuorimmassa ikäryhmässä korostuu jalankulun ja pyöräilyn tavoitteet, ja vanhempien ryhmässä mukaan tulee myös moottoriajoneuvot. Tarpeen vaatiessa nuoret voidaan ottaa myös omaksi ryhmäkseen (esim. 0-14v ja 15-24v), jolloin voidaan nostaa nuoriin kuljettajiin liittyviä tavoitteita vielä vahvemmin esille. Taulukko 7 - lapset ja nuoret Yleistavoitteet pääosin hyvät, mutta perusteltua on nostaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvu myös yleistavoitteisiin. Toimenpide 33: Ylinopeutta ajavien nuorten määrä kääntyy selvään laskuun muun muassa automaattisen nopeusvalvonnan lisäämisen ja muiden teknisten toimenpiteiden sekä koulutuksen ja valistuksen kautta Nuorten ylinopeuksiin liittyy myös mopojen virittäminen, sillä asenteet opitaan nuorena. Mopojen virittäminen on yleistä ja koska siihen ei ole onnistuttu puuttumaan tehokkaasti, näyttäytyy se nuorten keskuudessa hiljaa hyväksyttynä asiana. Vuosittainen katsastus olisi yksi keino lisätä nuorten ymmärrystä mopon todellisesta ajokunnosta ja puuttua väärinkäytöksiin. Välinpitämätön asenne vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen myöhemmin esimerkiksi auton ratissa. Tässä ratkaisuja voisivat olla myös autojen rakenteellisen nopeuden rajoittaminen 130 km/h:ssa. Toimenpide 34: Edistetään taajamien 30km/h -alueiden nopeusrajoituksia ja niitä tukevia toimia Kuten jo aiemmin mainittua, 30km/h alueiden lisääminen on erittäin kannatettava toimenpide (kts. kohta 30km/h rajoitukset) Toimenpide 35: Varhaiskasvatusyksiköissä ja oppilaitoksissa otetaan systemaattisesti käyttöön liikenteen vaaranpaikkakartoitukset riskien tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi Erityisesti tässä kohdassa on tärkeää huomioida viestinnän sävy: riskejä ei pidä ylikorostaa vaan luoda kävelyyn ja pyöräilyyn kannustava ilmapiiri. Lisäksi vaaranpaikkakartoitusten pohjalta on tehtävä muutoksia liikenneympäristöön, pelkkä vaarallisesta risteyksestä varoittelu on vaikuttavuudeltaan heikkoa. Lisäksi kuntien ja koulujen tulisi viestiä vanhemmille, että saattoliikenne autolla muodostaa itsessään riskin. Saattoliikenne pitäisikin ohjata kauemmas koulujen sisäänkäynneistä ja kauempaa tulevia tulee kannustaa käyttämään julkista liikennettä ja kimppakyytejä oman auton sijaan. Pyöräpysäköinnin laatuun on kiinnitettävä huomiota: katettu ja runkolukittava teline houkuttelee ympärivuotiseen pyöräilyyn. Toimenpide 36: Vaikutetaan lasten ja nuorten turvallisempiin kulkutapoihin parantamalla joukkoliikennettä ja luomalla turvallisia ympäristöjä kävelyyn ja pyöräilyyn Toimenpide on erittäin hyvä monestakin lähtökohdasta: tapaturmien torjunnan lisäksi muun muassa ilmaston ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan kannalta. Kävelyn ja pyöräilyn ympäristöö käsittelimme kohdassa Pyöräliikenteen ja pyöräväylien mittarit. Pyöräliikenne on laissa ja liikenteen suunnitteluohjeissa ajoneuvoliikennettä, eikä liikenneympäristön turvallisuutta tule mitata pelkästään “kevyen liikenteen väylien” määränä. Toimenpide 37: Hyödynnetään erilaisia liikenneturvallisuuskasvatuksen materiaaleja ja työmuotoja lasten, nuorten ja perheiden palveluissa, oppilaitoksissa ja eri kanavissa Liikenneturvallisuuskasvatukseen tulisi sisällyttää opetusta jalankulun ja pyöräilyn positiivisista vaikutuksista yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Turvavälineet on tärkeä asiasisältö, mutta ainoana sisältönä maalaa jalankulku- ja pyöräliikenteestä epärealistisen turvattoman kuvan. Toimenpide 38: Jalankulkua avustavista ja korvaavista liikkumisvälineistä ja kevyistä sähköajo-neuvoista (esim. tasapainolaudat) on saatavilla valistusmateriaalia ja tuote- ja liikkumisturvallisuutta valvotaan. Näistä liikkumisvälineet ovat uusia ja siten tietoa on vähän, laadukas tiedonkeruu on tärkeää, jotta jatkossa pystytään kohdistamaan toimenpiteitä ja huomiomaan nämä välineet liikenneympäristön suunnittelussa. Tässä kohdassa on syytä huomioida sama kuin kohdassa 37 - valistuksen pitää olla faktoihin perustuvaa, eikä riskejä ja turvavälineitä ylikorostavaa. Taulukko 8: työikäiset (25-64 vuotta) Myös tässä kohdassa haluaisimme nähdä yhtenä tavoitteena joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden nousun. Toimenpide 39: Edistetään taajamien 30 km/h -alueiden nopeusrajoitusten lisäämistä ja alempia nopeusrajoituksia tukevia toimia. Olosuhteiden vaikutusta turvalliseen ajonopeuteen tulisi korostaa eri tavoilla: viestintä, valvonta ja rangaistukset. (kuvausta lyhennetty) Kuten todettua, kannatamme 30km/h rajoitusten lisäämistä (kts. 30km/h rajoitukset) Näemme tärkeänä myös korostaa olosuhteiden vaikutusta turvalliseen ajonopeuteen - aivan liian vakiintunut käsitys on, että nopeusrajoitus on kaikissa olosuhteissa turvallinen nopeus. Toimenpide 40: Kuntien tekemä liikenneturvallisuustyö Tässä kohdassa on yhdessä hyvin monenlaisia toimenpiteitä. Liikenneturvallisuussuunnittelutyöhön liittyy samat näkökulmat jotka esitimme toimenpiteeseen 37. Ajoneuvojen valinnassa turvallisuutta pitää katsoa kokonaisuuden kannalta: iso ja raskas auto saattaa olla testien mukaan turvallinen kuljettajille ja matkustajille, mutta ahtaassa kaupunkiympäristössä luoda riskejä suojaamattomille liikennemuodoille. Joissain tehtävissä esimerkiksi sähköpyörä voi olla kokonaisuuden kannalta turvallisin ja jopa nopein ajoneuvo. Toimenpide 41: Yleisöviestintä ja tiedotus: lisätään kampanjoin tienkäyttäjien tietoisuutta tieliikennelain muutoksista Tiedotus on riskienhallinnan hierarkian vaikuttavuudeltaan alimmassa kategoriassa, näemme tälle toimenpiteelle tarvetta. Vaikka perussäännöt eivät tieliikennelain muutoksessa edes muuttuneet, esimerkiksi kääntyvän auton väistämisvelvollisuudesta risteävää tietä ylittävää pyöräliikennettä kohtaan esiintyy edelleen paljon epätietoisuutta. Toimenpiteen seuranta vaatii mittarit, joita tälle ei ole määritelty. Toimenpide 42: turvavälineiden käyttö. Perusteluissa puhutaan turvavyöstä ja moottoripyörän kypärän käytöstä, tavoitteissa ja mittareissa mukana myös pyöräilykypärä ja heijastin. Erona näillä turvavälineillä on, että turvavyöstä ja moottoripyöräkypärästä on osoitettu hyöty, heijastimen vaikutusta taas ei ole juuri tutkittu ja pyöräilykypäräkampanjoinnin hyöty kansanterveyden näkökulmasta valuu hukkaan, jos pyöräily koetaan vaikeana tai vaarallisena ja valitaan pyörän sijasta auto. Vähintäänkin mittareista olisi poistettava pyöräilykypärä tämän toimenpiteen osalta. Toimenpide 48: Tieliikenneturvallisuuden seurantaa ja tilastointia kehitetään hyödyntämällä digitalisaation mahdollisuuksia. Kts. lausuntomme luku Onnettomuuksien ja riskitilanteiden tilastointi. Taulukko 9: iäkkäät, Toimenpide 49: Iäkkään ajoterveys Toimenpide sinänsä hyvä, mutta ajoterveyden lisäksi huomioitava ajotaitojen ja liikennesääntöosaamisen ylläpito, kts. lausuntomme luku Riskikuljettajien tunnistaminen. Toimenpide 50: Selvitetään mitä turvallinen pyöräily ikääntyneenä on. Järjestetään ikääntyneille koulutusta turvalliseen pyöräilyyn. Toimenpide selvittää turvallisen pyöräilyyn vaikuttavia tekijöitä ikääntyneille on hyvä. Myös ikääntyneiden osalta on syytä muistaa positiivinen viestinnän sävy ja pelkkä riskeistä tiedottamisen välttäminen: parhaimmillaan pyöräily lisää päivittäistä liikuntaa ja laajentaa elinpiiriä, parantaen kokonaisvaltaisesti elämänlaatua. Nykyään on tarjolla myös runsaasti erilaisia pyöriä, jotka sopivat henkilöille, joilla vaikkapa tasapaino tai muut fyysiset kyvyt ovat heikentyneet. Viitteet [1] https://valtioneuvosto.fi/en/-/10616/selvitys-liikkumattomuus-maksaa-suomelle-vahintaan-3-miljardia-euroa-vuodessa [2] https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/tapaturmat-suomessa [3]https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/file/K%C3%A4velyn%20ja%20py%C3%B6r%C3%A4ilyn%20edist%C3%A4misohjelma.pdf [4] https://en.wikipedia.org/wiki/Hierarchy_of_hazard_controls [5] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006617405.html [6] Esimerkkinä: Tampereen Yhdyskuntalautakunta hyväksyi 2016 asuinalueiden aluenopeusrajoituksen muutoksen "Nopeusrajoitusjärjestelmän päivittäminen" . Päätöksen mukaan aluenopeusrajoituksen muutos on tavoitteena toteuttaa vuosien 2017-2021 kuluessa tarkempien asuinaluekohtaisten suunnitelmien perusteella. Samassa yhteydessä toteutetaan tarvittavat liikenteenrauhoittamistoimenpiteet, ja arvioidaan pyöräilyn mahdollinen sijoittaminen ajoradalle Lisätietoja: Matti Koistinen P. 044-2795588 matti.koistinen@pyoraliitto.fi
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Finanssiala ry (FA) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto valmisteilla olevaan Turvallisuutta kaiken ikää - Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaan vuosille 2021–2030. FA:n lausunnon havainnot ovat seuraavia: • Tavoiteohjelma ja suunnitellut toimenpiteet ovat kattavia tapaturmien ehkäisemisen osalta. Finanssialalla ei ole lisättävää tai muutettavaa tavoiteohjelmaan. • Ohjelmaan tuotu lisäys omaisten, läheisten, perheiden sekä omaishoitajina toimivien turvallisuustietojen ja -taitojen vahvistamista on erinomainen. FINANSSIALA RY Tuomo Yli-Huttula
      • Tehy ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma on erittäin tärkeä, koska tapaturmat ovat eräs suurimmista kansanterveysongelmista. Ennaltaehkäisevä työ vaatii selkeää tavoiteohjelmaa, jotta tapaturmien määrä saadaan vähenemään 25 prosentilla tavoitteen mukaisesti. Tässä tavoiteohjelmassa on hyödynnetty hyvin THL:n koordinoimien asiantuntijatyöryhmien hankkimaa tilasto- ja taustatietoa. Tavoiteohjelma on erittäin laaja ja toimenpiteitä on runsaasti. Toimenpideohjelman tavoitteet on kuvattu hyvin, mutta joissain kohdin mittareiden alle on kirjattu tavoitetta kuvaava asia esim. toimenpide 58, 59 ja 60. Jotkut toimenpiteet ovat abstrakteja, joiden toteutumista on vaikea mitata ja arvioida. Vastuutahoja on joidenkin toimenpiteiden kohdalla paljon. Jokaisella toimenpiteellä pitäisi olla selkeämmin kuvattu, kuka vastaa toimenpiteiden toteutumisesta. Perusteet tavoiteohjelmassa ovat riittävät. Toimenpiteiden 62 ja 63 kohdalla kirjatut tyyppitapaukset kevensivät luettavuutta ja kuvasivat tilannetta hyvin. Useissa toimenpiteissä on kirjattu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten vastuusta jakaa tietoa ja antaa turvallisuuskasvatusta. Lähtökohtaisesti tämä edellyttää, että henkilöstömitoitukset ovat kunnossa ja ammattihenkilöillä on riittävä koulutus tehtävään. Seuraavassa on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalaa koskevia yksityiskohtaisia huomioita, joihin toivoisimme tarkennusta. Toimenpide 2: Tässä on korostettu omavalvonnan osuutta turvallisuusjohtamisessa ja samalla todettu, että omavalvonnassa on vielä kehitettävää. Vastuutahoon pitäisi kirjata valvova viranomainen siltä varalta, että omavalvonta ei toimi. Toimenpide 6: Koska liikuntavammojen ehkäisyä ehdotetaan lasten- ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukseen, pitäisi vastuutahossa olla myös koulutuksen tarjoajat. Toimenpide 7: Nuorten turvallisuustaidot ovat tärkeä osa turvallisuutta. Vastuutahossa pitäisi olla sairaanhoitopiirit, jotka vastaavat työntekijöidensä perehdytyksestä sekä koulutuksen tarjoajat, jotka vastaavat opetuksesta koulutuksen aikana. Toimenpide 9: Kaatumistapaturmien tunnistaminen kuuluu riskien arviointiin, josta työnantaja vastaa. Tämän vuoksi vastuutahossa pitäisi olla myös sairaanhoitopiirit/työnantajaorganisaatio. Toimenpide 14: Kirjattujen toimenpiteiden lisäksii pitäisi kaatumisten ehkäisyn tarve nostaa esille erikseen yksilötasolla erityisen haavoittuneessa asemassa olevien ikäihmisten kohdalla, kuten sairastumisten ja jo tapahtuneiden tapaturmien (esim. lonkkamurtumat) jälkeen. Heille tulisi taata tarvittava kuntoutus, kuten fysioterapia, jossa huomioidaan toimintakyvyn tukeminen kaatumisten ehkäisyn näkökulma mukaan lukien. Toimenpide 24: Alkoholihaittojen ennaltaehkäisy vaatii täydennyskoulutusta työpaikoilla, josta työnantaja vastaa. Tämän vuoksi vastuutahossa pitäisi olla myös sairaanhoitopiirit/työnantajaorganisaatio. Toimenpide 32: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt kohtaavat usein työssään ikääntyneen potilaan/asiakkaan, josta tehdään huoli-ilmoitus. Tämä vuoksi luetellussa listassa on hyvä mainita myös heidät. Toimenpide 35: Vastuutahoon pitäisi lisätä kunnat, jotta vaaranpaikkakartoitukset otettaisiin käyttöön. Kartoitus vaatii koulutusta riskien tunnistamiseksi. Toimenpide 49: Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat täydennyskoulutusta pitääkseen yllä ajoterveyteen vaikuttavat asiat. Mm. Rajatun lääkkeenmääräämisen omaavat hoitajat voivat huomioida henkilön ajoterveyden lääkkeitä määrättäessä. Täydennyskoulutuksesta vastaa työnantajaorganisaatio, joten heidät pitäisi lisätä vastuutahoon.
      • Vanhustyön keskusliitto - Centralförbundet för de gamlas väl ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Tavoiteohjelmaluonnoksessa on käsitelty laajasti ja monipuolisesti iäkkäiden henkilöiden turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä. Erityisesti kaikkein hauraimmassa asemassa olevat ikääntyneet, joiden toimintakyky on heikentynyt, tarvitsevat erilaisia tukitoimia turvallisen arjen toteuttamiseksi. Tavoiteohjelmassa todetaan, että turvallisuuden edistäminen tulisi sisällyttää myös lakisääteisiin hyvinvointikertomuksiin. Vanhustyön keskusliitto pitää tätä kannatettavana. Turvallisuuden edistäminen tulisi lisäksi olla osa vanhuspalvelulain mukaisia suunnitelmia, joita kunnissa on laadittava ikääntyneen väestön tukemiseksi. Tavoiteltaessa ikääntyneiden ihmisten asumista mahdollisimman pitkään kotonaan, tulee huolehtia kodin ja asumisen turvallisuuden lisäksi myös kodin ympäristön turvallisuudesta. Tavoiteohjelman mukaan kaatuminen on suurin tapaturmaisten kuolemien aiheuttaja iäkkäillä. Kaatumisten seurauksena voi myös olla pitkiä hoitojaksoja. Ohjelmassa todetaan, että liikunta on tehokas kaatumisilta suojaava tekijä kaikissa ikäryhmissä. Ikääntyneille sopivia liikuntamahdollisuuksia ja liikunnan hyötyä koskevaa viestintää tulee lisätä. Liikunnan ja liikkumisen lisäämiseen tarvittavia toimia tulee suunnitella poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Ohjelman taulukossa 3 esitetään tavoitteita ja toimenpiteitä iäkkäiden henkilöiden kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyyn. Taulukon 3 tavoitteessa 1 tulisi viestintää tapaturmien ehkäisykeinoista ammattilaisten lisäksi lisätä myös ikääntyneille ja heidän läheisilleen. Toimenpiteessä 16 talvijalankulun turvallisuuteen liittyviin toimiin tulisi lisätä mahdollisuuksia istumapaikkoihin julkisten tilojen ja kauppojen läheisyyteen, jotta liukuesteet voisi poistaa vaikeuksitta sisätiloihin siirryttäessä. Toimenpiteeseen 17 voisi lisätä, että kotiympäristön turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin ja muutostöihin saa apua Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojilta. Seurantaan ja mittareihin voisi lisätä korjausneuvonnan yhteydenottojen määrän ja suunniteltujen muutostöiden määrät. Taulukossa 6 käsitellään myrkytystapaturmien ehkäisyyn liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Monella iäkkäällä henkilöllä voi olla määrättynä useita eri lääkkeitä. Ammattilaisten koulutuksessa tulisi saada tietoa iäkkäiden henkilöiden lääkityksen erityispiirteistä. Lääkehoidon ja lääkkeiden yhteisvaikutuksen arviointi tulee tehdä riittävän usein, erityisesti jos määrättyjä lääkkeitä on runsaasti. On lisäksi tärkeää, että ammattilaiset sekä iäkkäät henkilöt ja heidän läheisensä saavat ajantasaista tietoa päihteiden sekä lääkkeiden vaikutuksista myrkytysvaaraan. Luvussa 4.3 käsitellään tieliikenneonnettomuuksia. Tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyssä tulisi huomioida myös kevyen liikenteen väylillä liikkuvien turvallisuus. Toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt saattavat tarvita liikkumisensa tueksi erilaisia apuvälineitä kuten esimerkiksi rollaattoria. Asuinympäristöjen sekä kevyen liikenteen väylien suunnittelussa tulee huomioida myös hitaammin liikkuvat sekä apuvälineitä käyttävät henkilöt.
      • Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Toimintaterapeuttiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksesta vuosille 2021–2030. Tavoiteohjelma on varsin kattava, selkeä ja monipuolinen. Erilaisia tapaturmatyyppejä on tuotu esiin ja niiden ennaltaehkäisyä on pohdittu monesta eri näkökulmasta. Toimintaterapian hyödyn ja toimintaterapeuttien osaamisen tunnistaminen jää kuitenkin tavoiteohjelmassa puutteelliseksi. Usein kuntoutuksen työntekijöiden rooli nähdään korjaavana – sitten kun tapaturma on jo sattunut. Kuitenkin kansainväliset tutkimustulokset (esim. Cockayne ym. 2018, Elliot & Leland 2018*) viittaavat, että toimintaterapeuteilla on osaamista ennaltaehkäistä iäkkäiden kaatumistapaturmia. Myös erityisryhmien kaatumistapaturmia voidaan ennaltaehkäistä toimintaterapian keinoin (muistisairauksien, lonkkamurtuman sekä aivoinfarktin Käypä Hoito-suositukset). Tätä toimintaterapeutin osaamista ei ole huomioitu tavoiteohjelmassa, esimerkiksi työikäisten erityisryhmien kaatumistapaturmien ennaltaehkäisyssä toimenpiteissä 11 & 13, ikäihmisten kaatumistapaturmien ennaltaehkäisyssä, tai kohdassa 4.5 omaiset ja läheiset turvallisuuden edistäjinä, toimenpiteessä 71. Kuntoutuksen asiantuntijoiden osaaminen terveydenhuollon palveluissa tulee tunnistaa laaja-alaisemmin. Kestävän ratkaisun löytäminen edellyttää moniammatillista lähestymistapaa ja myös toimintaterapeuttien osaamisen hyödyntämistä linjassa muiden Pohjoismaiden käytäntöjen kanssa. *) Cockayne ym. 2018, Elliot & Leland 2018 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6023642/ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6144405/ Toimintaterapia perustuu toiminnantieteeseen. Toiminnantiede (occupational science) tutkii ihmisen toimintaa arjessa. Toimintaterapia ja toiminnantiede ovat kiinnostuneita toimintoihin liittyvistä yksilöllisistä valinnoista ja toiminnan merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille. Liikunnan myönteinen vaikutus lihasvoiman ylläpitoon ja sitä kautta kaatumisen ehkäisyyn lienee kiistaton. Tavoiteohjelmassa huomioidaan hyvin vähän sellaisia henkilöitä, jotka eivät motivoidu erilliseen liikuntaharjoitteluun. Jatkossa tulee huomio kohdentaa myös muunlaiseen mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan, jonka yhteydessä henkilöille tulee fyysistä aktiivisuutta ts. arkiliikuntaa, joka edistää toimintakykyä ja ennaltaehkäisee tapaturmia. Toimintaterapia toteutuu ihmisen omassa toimintaympäristössä, tai sen tiiviinä osana. Toimintaa tarkastellaan suhteessa sosiaaliseen, kulttuuriseen tai fyysiseen ympäristöön. Toimintaterapian tavoitteena on mahdollistaa osallisuus yhteiskunnassa tukemalla yksilön muutosta toimijana. Toimintakykyrajoitteisten henkilöiden kohdalla tapaturmien ehkäisyyn kuuluu se, että henkilö tunnistaa oman toimintakykynsä. Näin hän voi välttyä ottamasta turhia riskejä. Tavoiteohjelmassa toimintakyvyn tunnistaminen ja ammattilaisen antama tuki toimintarajoitteen kanssa elämiseen jää vähäiselle huomiolle.
      • Liikenneturva
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriölle Lausuntopyyntönne VN/15141/2020-STM-1, STM082:00/2020 Liikenneturvan lausunto koti- ja vapaa-ajantapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta Liikenneturva kiittää ohjelman laatijoita turvallisuuden edistämiseen kunnianhimoisesti suhtautuvasta ja yksityiskohtaisesta ohjelmasta. Liikenneturvan edustajia on osallistunut tavoiteohjelman kokonaisuuden luomiseen sekä kaatumisia ja putoamisia että tieliikenneonnettomuuksia käsittelevissä asiantuntijatyöryhmissä. Liikenneturvan kiittää tästä mahdollisuudesta tarjota asiantuntija-apua tavoiteohjelman laadintaan. Ohjelmassa on paljon kiitettävää. Ohjelman lähtökohdaksi on otettu nollavisio, ja sitä kohti tavoitteleva selkeä määrällinen tavoite vuodelle 2030. Tiivistelmässä tuodaan esiin, että tapaturmien ehkäisy on jokaisen asia. Tämän yksilövastuun lisäksi tiivistelmässäkin voisi tuoda esiin myös vision mukaisen järjestelmävastuun, sillä itse toimenpiteissä tämä kuitenkin on selvästi esillä. Myös turvallisuuden yhdistäminen kansalaisten hyvinvointiin ja turvallisuuden tunteeseen on tärkeä nosto, sillä turvallinen ympäristö mahdollistaa menestymisen myös muissa asioissa - uskalletaan yrittää uusia asioita, eivätkä resurssit mene tapaturmien jälkikäteen korjaamiseen. Myös ohjelman laajuus muihinkin tapaturma-alueisiin kuin pelkästään puhtaasti koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin, kuten työssä ja liikenteessä tapahtuviin tapaturmiin, on kiitettävä asia. Eri tapaturmaluokkien taustalla olevat tekijät ja ongelmat ovat sosiaali- ja terveystoimien näkökulmasta pitkälti yhteisiä. Sote- ja liikenneturvallisuustoimien yhteen saattaminen näkyy myös kiitettävästi itse toimenpiteissä. Erityisen tärkeinä pidämme sitä tieliikenteessä päihteiden käytön sekä itsemurhien ennaltaehkäisevässä toiminnassa, muussa ajoterveyden ja ajokunnon tarkkailussa sekä tilastoinnin kehittämisessä. Ohjelmassa keskitytään erityisesti primääripreventioon, mitä tapaturmien ehkäisyn näkökulmasta voi pitää luontevana. Ohjelma on hyvin laaja ja siihen on valittu keskeiset aihealueet, mutta toisaalta toimenpiteitä on paljon ja kokonaiskuva voi jäädä hieman epämääräiseksi. Dokumentin systemaattinen rakenne on periaatteessa selkeä, mutta tekee sen myös jossain määrin jäykäksi ja raskaaksi. Esimerkiksi toimenpiteet, jotka ovat eri ikäryhmille yhteisiä, kohdistuvat ohjelmassa mahdollisesti vain valittuun ikäryhmään. Rakenteena voisi toimia paremmin se, jos yleiset toimenpiteet olisivat erikseen, ja erityisesti tiettyihin ikäryhmiin kohdistuvat sitten ominaan. Esimerkiksi monet liikennesuunnittelun toimenpiteet, kuten taajamien ajonopeuksien hillintä parantavat kaikkien ikäryhmien turvallisuutta eikä vain työikäisten – eivätkä ne myöskään toimenpiteenä kohdistu pelkästään työikäisiin. Toimenpiteiden määrä on suuri, ja ne kaikki ovat oletuksen mukaisesti oikeaan suuntaan vaikuttavia. Niiden keskinäinen merkittävyys ja yleensäkin valikoituminen ohjelmaan jää hieman epäselväksi. Jonkinlainen vaikuttavuusarvio ja priorisointi jo tässä vaiheessa olisi voinut tuottaa selkeämmän kokonaisuuden. Kannustamme ohjelmaa viemään eteenpäin jatkotyönä arviointia toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja turvallisuuspotentiaalista, jotta resurssointi tulevaisuudessa voidaan allokoida tehokkaasti. Toimintaohjelmassa on määritelty yhdeksi tapaturmien ehkäisyn keskeiseksi osa-alueeksi yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja erityisesti haavoittuvien ryhmien turvallisuuden paraneminen. Lasten ja nuorten liikenneturvallisuuteen liittyen haavoittuviksi ryhmiksi on tunnistettu erityisesti nuoret miehet sekä maahanmuuttajataustaiset ja vammaiset tai muuten erityistä tukea tarvitsevat lapset ja perheet. Toimintaohjelmaan valituissa toimenpiteissä ei näy näiden kohderyhmien huomioiminen konkreettisesti. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvilla terveyteen ja turvallisuuteen haitallisesti vaikuttavat tekijät usein kasaantuvat. Toimintaohjelmassa olisi syytä konkretisoida ja tarkentaa toimenpiteet, jotka huomioivat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat henkilöryhmät. Toimenpiteissä tulisi huomioida myös näiden henkilöryhmien osallisuus ja mahdollisuus olla vaikuttamassa omaa turvallisuutta tukevien toimenpiteiden kehittämiseen. Yksityiskohtaisia huomioita Seuraavassa on listattu toimenpiteittäin yksityiskohtaisia huomioita ja ehdotuksia, joihin toivomme vielä tarkasteltavan ohjelmaa viimeisteltäessä. Kpl 4.1 Kaatumis- ja putoamistapaturmat Toimenpide 8: Toimenpiteen 8 tavoite, perusteet ja mittarit eivät kohtaa keskenään. Mittarina on pelkästään kulku-/liikkumismuodon määrää mittaavia indikaattoreita. Mikään näistä ei mittaa toiminnon turvallisuutta tai siinä tapahtuvien tapaturmien määrän kehitystä. Toimenpide 16: Mielestämme tälle toimenpiteelle parempi paikka olisi tavoitteen 1 sijasta tavoitteen 2 alla tai jaettuna erikseen ammattilaisille kohdistetuksi toimenpiteeksi (mm. hiekoitus) ja erikseen kansalaisille tarkoitetuksi toimenpiteeksi (jalkineet, liukuesteet jne). Ammattilaisille suunnatussa toimenpiteessä tulisi olla myös muita konkreettisia toimenpiteitä, kuten penkkejä, joiden avulla liukuesteet on mahdollista riisua kauppareissulla turvallisesti. Kansalaisille suunnatussa toimenpiteessä voisi olla jotain asenteiden muokkaamisesta, jotta liukuesteitä tosiaan käytettäisiin. Perusteissa oleva teksti ” Eri kampanjoiden viestinnässä on nostettu liukastumisten ehkäisyä ja keinoja esille” ehdotamme täydennettävän muotoon ”Kampanjoissa, viestinnässä ja koulutustoimissa on nostettu…”. Vastuutahoissa mainitusta Liikenneturvasta ehdotamme poistettavan suluissa olevan Liikenneluotsi-termin, sillä se on vain yksi Liikenneturvan aiheessa käyttämä metodi – Liikenneturva huomioi aiheen myös monissa muissa toimissaan. Kpl 4.3 Tieliikenneonnettomuudet Yleisessä tavoitteessa (sivulla 52) on sairaalajaksojen väheneminen rajattu koskemaan vain alle 25-vuotiaita miehiä. Tämä ei voine olla ohjelman tavoitteen mukaista, vaan sairaalajaksojen väheneminen tulisi olla tavoitteena kaikissa ikäryhmissä ja sukupuolissa. Yleisenä tavoitteena samalla sivulla on myös "Edistetään liikkumistapana kävelyä sekä pyöräilyä työmatkoilla ja vapaa-ajalla." Tämä ei ole ohjelman tavoitteen mukaista, ellei samanaikaisesti korosteta turvallisuuden parantamista kyseisissä liikkumismuodoissa. Vain turvallista kävelyä, ja ennen kaikkea pyöräilyn turvallisuutta lisäämällä voidaan toimia ohjelman tavoitteen mukaisesti. Toimenpide 33: Kokonaisuutena ylinopeuskysymys on vain osin tavoite 1:een kirjattu liikenneympäristön turvallisuuskysymys. Ehdotamme, että tavoitteen kirjaamista tässä vielä harkitaan. Koulutus ja valistus on mainittu toimenpiteissä ja yksi keino ylinopeuksien hillitsemiseen olisi systemaattinen liikennekasvatus toisen asteen oppilaitoksissa. Toimenpiteenä tämä on erikseen tavoitteessa 3. Uusi toimenpide-ehdotus: Edellisessä toimenpiteessä nuorten ylinopeudet ovat nostettu toimenpiteen kohteeksi. Yhtä lailla tärkeä ongelmakenttä on nuorten rattijuopumus – alkoholi ja muut päihteet nuorten onnettomuuksissa. Tähän kysymykseen tulisi laatia oma toimenpidekokonaisuutensa vastuutahoineen. Tämäkään ei ole sinänsä liikenneympäristökysymys, mutta mitä suuremmissa määrin sosiaali- ja terveysalan kysymys. Toimenpide 34: Kirjaisimme 30 km/h nopeusrajoituksen edistämisen toimenpiteen myös ikääntyneiden osioon. Nyt toimenpide on kirjattu lasten ja nuorten sekä työikäisten osioissa. Ikääntyneiden turvallisuuteen toimenpide todennäköisesti olisi vaikutukseltaan jopa suurin. Taajamien 30 km/h nopeusrajoituksen edistämisessä ensisijainen vastuutaho on kunnat, jotka vastaavat nopeusrajoitusten asettamisesta katuverkolla. Yhdessä poliisin kanssa kunnat voivat toteuttaa myös tärkeimmän tukevan toimenpiteen, eli automaattisen liikennevalvonnan toteuttamisen. Viestinnällä ja kampanjoinnilla voidaan tukea nopeusrajoitusten asettamista ja niiden noudattamista. Suositamme, että toimenpiteen vastuutahot tarkistetaan edellä olevan mukaisesti. Toimenpiteen seurantamittareihin ehdotamme 30 km/h rajoituksen määrällisen mittauksen lisäksi nopeusrajoitusten noudattamista näillä katualueilla. Tavoite 3: Liikennekasvatus ja viestintä on systemaattista. Sillä tuetaan turvalaitteiden kuten turvaistuinten, turvavöiden, polkupyöräkypärien, pyörän valojen ja heijastinten käyttöä liikenteessä: Tätä liikennekasvatukseen ja viestintään liittyvää tavoitetta tulisi laajentaa, niin että liikennekasvatuksen nähdään turvalaitteiden käytön edistämisen sijaan laajemmin turvallista liikkumista tukevien tietojen, taitojen ja asenteiden sekä motivaation vahvistamisena. Liikennekasvatuksella ja viestinnällä tuetaan lapsia ja huoltajia sekä lasten ja lapsiperheiden kanssa toimivia ammattilaisia. Systemaattinen liikennekasvatus toteutuu parhaiten, kun siihen velvoitetaan opetussuunnitelmassa niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa ja toisella asteella. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa sekä perusopetuksen opetussuunnitelmassa liikennekasvatus on mukana. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmista puuttuu liikenneturvallisuuskasvatus kaikille tarjottavana ja oppilaitoksia velvoittavana aiheena. Ehdotamme uudeksi toimenpiteeksi, että Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus vastuutahoina mahdollistaisivat liikenneturvallisuuskasvatuksen velvoittavuuden niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Seurannassa voisi olla mukana liikenneturvallisuuskasvatukseen perehdytettyjen opettajien lasten ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten määrä sekä seuranta siitä miten eri opetussuunnitelmissa näkyy liikenneturvallisuuskasvatus. Toimenpide 37: Ehdotamme, että toimenpiteen ensimmäisen kohdan teksti: ”Hyödynnetään…” muutetaan muotoon ”Hyödynnetään ja kehitetään…”. Materiaaleissa, mm sähköiset materiaalit, sekä osallistavissa työmuodoissa on suuria tarpeita myös kehitystyölle. Kun tavoitteena on erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tavoittaminen, tulee huomioida myös työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret (NEET-nuoret), joilla on usein useita kasautuneita ongelmia. Tähän kohtaan tulisi toimijoiksi lisätä koulutuksen lisäksi myös nuorisotyö ja erityisesti etsivä nuorisotyö. Seurantaosiossa on mainittu ”Valtakunnallisten tiedonkeruiden kuten Kouluterveyskysely tulokset ja niiden pohjalta tehdyt parantamistoimet turvavälineiden käytöstä” - KT-kyselyssä ei ole kysytty vuoden 2015 jälkeen turvalaitteista. Mikäli sitä halutaan käyttää mittarina, pitää turvalaitekysymys saada takaisin kyselyyn. Yhtä tärkeätä olisi täydentää kyselyä myös muilla turvallisuusmyönteisten asenteiden kehittymistä kartoittavilla kysymyksillä. Toimenpide 38: Toimenpiteen mittareissa on aiheesta viestintäkampanjoiden ja tiedotuksen mittaaminen, mutta itse toimenpiteessä ongelma tulee esille vain valistusmateriaalin saatavuutena. Ehdotamme, että viestintä ja koulutus huomioidaan itse toimenpiteessä ja vastuutahoissa. Toimenpide 39: Ehdotamme, että toimenpiteen mittarissa tarkennetaan suojaamattomien tienkäyttäjäryhmien onnettomuustilastoinnin tarkastelun koskemaan nimenomaan törmäämisiin moottoriajoneuvojen kanssa. Toimenpide 40: Toimenpide liittyy tavoitteeseen 2 (sivu 60). Tavoitteen ”Kunnat huomioivat myös työikäiset liikenneturvallisuutta edistäessään.” lisäksi siihen on kirjattu myös teksti, joka mielestämme kuuluisi seuranta- ja mittaristo osaan: ”Tätä seurataan esim. Hyvinvointikertomusten ja liikenneturvallisuussuunnitelmien yhteydessä”, Kuntien liikenneturvallisuussuunnittelutyön edistämisessä turvallisuus tulisi olla keskeinen kriteeri, jota tulisi korostaa liikkumisen ohjauksen rinnalla. Kyseessä on läpi ikäryhmien vaikuttava toimenpide. Tässä päävastuu on luonnollisesti kunnilla itsellään. Kuntia tukemassa toiminnallaan ovat etupäässä ELY-keskukset. Liikenneturvalla on tärkeä rooli kuntien yhteistyökumppanina ja tukijana liikenneturvallisuussuunnitelmien laadinnassa sekä toteuttamisessa. Liikenneturva on mukana kuntien liikenneturvallisuustyöryhmissä erittäin kattavasti ympäri Suomen. Esitämme, että Liikenneturvan tulisi näkyä omana vastuutahonaan toimenpiteessä. Liikenneturvallisuustyöryhmien tehtävänä on koordinoida tehdyn suunnitelman toteutumista ja seurata toteutettuja toimenpiteitä niin ympäristön parantamisen kuin liikennekasvatuksen ja viestinnän osalta. Yhteistyötä kuntien kanssa seurataan Liikenneturvassa vuosittain keräämällä tietoa suunnitelmien laadinnasta, kuntaryhmien toiminnasta ja toteutuneista toimenpiteistä liikennekasvatuksessa ja viestinnässä. Näitä tietoja voi hyödyntää myös mittaristossa toimenpiteen 40 osalta. Toimenpide 41: Liikenneturva on ollut merkittävät toimija yhdessä LVM, Liikenne- ja viestintäviraston ja poliisin kanssa viestittäessä tieliikennelain uudistuksesta. Liikenneturva jatkaa edelleen tieliikennelain uudistuksen ja yleensäkin liikennesääntöjen esiin tuomista kampanjoinnissa kuin muussakin viestinnässään sekä erilaisissa kasvatukseen ja koulutukseen liittyvissä toiminnoissaan. Liikenneturva on selkeästi yksi vastuutaho tässä toimenpiteessä, minkä toivoisimme näkyvän toimenpiteen vastuutahoissa. Työ tämän toimenpiteen parissa jatkuu vuosia eteenpäin. Liikenneturva on viime vuosina lisännyt tavoitteellista yhteistä työtä työpaikkojen kanssa työmatkaliikenteen turvallisuuden edistämisessä tarjoamalla työpaikoille kampanjoiden lisäksi suunnitteluapua sekä materiaaleja organisaatioiden omaehtoiseen liikenneturvallisuustyöhön ja järjestänyt koulutuksia työpaikkojen avainhenkilöille sekä kaikille työntekijöille mm. Tieliikennelain uudistuksesta. Mittaristoon voisi lisätä myös Liikenneturvan työmatkaliikenneyhteistyössä olevien työpaikkojen ja työntekijöiden lukumäärän. Toimenpide 42: Toimenpiteessä on viitattu WHO:n globaalin tason toimenpiteisiin mm. turvavöiden ja moottoripyöräilijöiden kypäränkäytön osalta. Esimerkiksi jälkimmäisessä relevantimpaa olisi kiinnittää huomiota moottoripyöräilijöiden muiden turvavarusteiden käytön yleistymiseen tai esimerkiksi mönkijöiden yms. laitteiden käyttäjien turvalaitteiden käyttöön. Mopoilijoiden kypärän käytössä puutteet liittyvät lähinnä kypärän kiinnittämättömyyteen. Toimenpide 43 a Liikenneturva on viime vuosina tehnyt yhteistyötä Suomen liikennelääketieteen yhdistyksen kanssa, jotta asiantuntemus ajoterveyteen, -vireyteen ja -kuntoon liittyvissä lisääntyisi nykyistä laajemmin lääkärikunnassa ja terveydenhoitohenkilöstössä. Yhteinen suunnitelmallinen työ jatkuu, joten Liikenneturva voitaisiin mainita yhtenä vastuutahona tässä toiminnassa. Toimenpide 44: Toimenpiteen kuvauksen ”Yhdistetään rattijuoppouteen liittyvät kampanjat ja koulutukset tehostettuun valvontaan” voi ymmärtää väärin. Tosiasiallisesti Liikenneturvan rattijuopumuskampanjointia on ajoitettu jo vuosia vastaamaan poliisin valvontajaksoja. Ehdotamme muotoiluksi ” Valvontaa ja eri tahojen viestinnän koordinointia tehostetaan”. Yhdeksi vastuutahoksi ehdotamme nostettavan Rikosseuraamuslaitoksen, ja toimenpiteeksi RISE-koulutusten jatkamisen. Toimenpide 45: Toimenpiteessä olisi lisäksi hyvä huomioida työpaikkojen rooli, niin ennaltaehkäisevässä työssä kuin varhaisessa puuttumisessa, sekä tuki työpaikoille tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpide 46: Ehdotamme mittareihin lisättäväksi alkolukon käyttömäärien seuraamista, sekä ehdollisen ajokiellon että vapaaehtoisen käytön osalta. Toimenpide 48: Ehdotamme, että Liikenneturva mainitaan yhtenä vastuutahona tilastoinnin kehittämisessä. Liikenneturva on eri onnettomuus- ja tapaturma-aineistojen pitkäaikainen ja kokenut hyödyntäjä ja tuntee erityisesti tieliikenneonnettomuuksien tilastoinnin tarpeet. Toimenpide 50: Ehdotamme toimenpiteen mittareihin polkupyöräkypärän käyttöasteen mittaamista seurannoilla ja kyselyillä. LIIKENNETURVA PASI ANTEROINEN Pasi Anteroinen Toimitusjohtaja
      • Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö pitää tärkeänä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämistavoitetta. Lausunnolla oleva Koti- ja vapaa-ajan tavoiteohjelma 2021-2030 tukee tavoitteen saavuttamista. Kiitämme myös mahdollisuudesta olla mukana tavoiteohjelman valmistelussa. Ohjelma on laaja, mutta myös koti- ja vapaa-ajan turvallisuus on laaja käsite. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paitsi eri osa-alueiden haltuunottoa, myös kokonaisvaltaista näkemystä ja asioiden koordinaatiota. Lisäksi tarvitaan useita eri toimijoita ja kaikkien toimijatasojen aktiivista työtä. Tavoiteohjelma on tarpeellinen ja se tulee ottaa huomioon yhteiskunnan, viranomaisten, organisaatioiden ja yksilöiden toiminnassa kaikilla tasoilla. Tavoitteet Ohjelmaluonnoksessa on esitetty tavallaan kaksi toisiaan tukevaa tavoitetta. Lyhyellä aikavälillä, vuoteen 2030 mennessä tavoitteena on vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan johtavien tapaturmien vähentäminen 25 prosentilla. Tavoite on realistinen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tulee omasta puolestaan sekä toiminnallaan, kannanotoillaan, koulutuksellaan ja yhteistyöllään tukemaan tavoitteen saavuttamista. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena tulee kuitenkin olla ohjelmaluonnoksessa esitetty nollavisio. Turvallisuutta tulee kehittää siten, että kenenkään ei tarvitse arjessa normaalisti toimiessaan vammautua vaikeasti tai kuolla minkään tyyppisessä tapaturmassa. Toiminnan moniulotteisuus ja osaamisen merkitys Turvallisuustavoitteen toteutumiseksi tehtävässä työssä on muistettava, että turvallisuus rakentuu paitsi ihmisten, yksilöiden ja perheiden, myös yhteisöjen, sekä lainsäädännön ja viranomaistoimenpiteiden kautta että useiden eri toimialojen toiminnanharjoittajien ja järjestöjen kautta. Eri toimijatahojen toiminnassa on tärkeää ottaa huomioon paitsi yksilön vastuu, myös rakenteellinen turvallisuus, toimintojen ja toiminnan turvallisuus sekä palvelujen turvallisuus. Samoin on tärkeää ottaa huomioon kaikki ikäluokat, niin lapset- ja nuoret, työikäiset kuin ikääntyneet, mutta lisäksi iästä riippumatta toimintakyvyltään pysyvästi tai tilapäisesti alentuneet henkilöt ja erityisryhmät. Lisäksi huomio tulee kiinnittää turvallisuuden edistämiseen ja varmistamiseen siten, että turvallisuus on saavutettavissa tasapuolisesti kansalaisten sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Asia on mainittu tavoiteohjelmassa ja yhdenvertaisuuden toteutumista tulee toimenpiteissä edistää. Toteutuakseen turvallisuus ja turvallisuuden varmistaminen edellyttävät turvallisuusosaamista. Turvallisuuden edistämisessä painopiste tulisikin asettaa turvallisuuskoulutuksen ja -osaamisen järjestelmälliseen edistämiseen. Turvallisuuden tulisi olla tärkeä osa niin varhaiskasvatusta, peruskoulutusta kuin ammatillista koulutusta kaikilla tasoilla, työelämässä tapahtuvaa täydennyskoulutusta, mutta myös ikääntyneiden ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden turvallisuuskoulutusta ja tukea. Koulutuksen linjaus tulisi muuttaa valistuksesta määrätietoiseksi, oppimistavoitteet sisältäväksi koulutukseksi, riippumatta siitä, onko koulutus, formaalia, informaalia tai nonformaalia. Lisäksi kaikkien osapuolten koulutuksessa tulee hyödyntää sähköisen viestinnän mahdollisuuksia, joita korona-ajan kokemusten perusteella on käytettävissä ja helposti edelleen kehitettävissä. Yksilöidyt toimenpiteiden tarkennukset Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on erittäin tyytyväinen toimenpide-ehdotukseen 32. Huoli-ilmoituksen yhtenäinen käyttö ja ilmoitusosaaminen ovat tärkeitä. Tältäkin osin tosin muistutamme koulutuksen tarpeesta, joka on todettu niin sosiaali- ja terveystoimen, pelastustoimen kuin poliisin henkilöstön osalta. Toimenpiteen 74 (tai mahdollisesti sopivamman toimenpide-ehdotuksen) yhteyteen ehdotamme lisättäväksi: "Varmistetaan ikääntyneiden ja erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden oikea-aikainen palvelutarpeen arviointi. Arvioinnin yhteydessä varmistetaan myös henkilön asumisen turvallisuus, sekä palo- ja poistumisturvallisuus. Tarpeet tunnistetaan ja tarpeiden pohjalta tarjotaan asukkaalle ja hänen läheisilleen turvallisuustietoa sekä turvallisuustarpeita tukevaa tekniikkaa tai muita ratkaisuja. Esimerkiksi ruuanlaiton turvallisuus varmistetaan tarvittaessa liesivahdilla. Asumisturvallisuus huomioidaan vanhuspalvelulain 16 §:n mukaisessa palvelusuunnitelmassa ja vammaispalvelulain 3 a §:n mukaisessa palvelusuunnitelmassa." Toisaalta on huomattava, että ikääntyneiden ohella myös muiden erityisen tuen tarpeessa ovelien henkilöiden osalta tulee kiinnittää erityistä huomiota henkilön oman toimintakyvyn säilyttämiseen ja tuen yhteensovittamiseen sekä tuen oikea-aikaisuuteen. Toimenpiteeseen 77 esitämme lisättäväksi maininnan: "Sopimuksen tehneille omaishoitajille, mutta myös kaikille sitovassa omaishoitotilanteessa oleville henkilöille lisätään omaishoitajamerkintä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin." Merkinnän tavoitteena on omaishoitajan tapaturman, sairastumisen, yllättävän menehtymisen tai vastaavan tilanteen varalta varmistaa omaishoitajaroolin nopea tunnistaminen ja sen kautta omaishoidettavan nopea avun saanti. Määrätietoisen turvallisuuskoulutuksen edistämiseksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö esittää, että toimenpiteen 80 teksti muutetaan siten, että sote-ammattilaisten, niin toiminnanharjoittajan edustajien kuin työntekijöiden tulee saada riittävä ja riittävän laaja-alainen turvallisuusosaaminen jo ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lisäksi näitä valmiuksia tulee ylläpitää järjestelmällisesti ja jokaisen henkilöstön jäsenen tavoittavasti myös säännöllisenä täydennyskoulutuksena. Turvallisuuskoulutuksen kehittäminen liittyy lähes kaikkiin toimenpide-ehdotuksiin, mutta erityisesti tämän toimenpiteen osalta kirjaus on perusteltu, koska tutkimusten mukaan turvallisuuskoulutus ammatillisen peruskoulutuksen osana tavoittaa kattavasti sote-alan opiskelijat. Pelkästään täydennyskoulutuksessa saatu tieto ei pysty samalla tavoin tavoittamaan kaikkia, koska koulutuksen määrä ja sisällöt vaihtelevat toiminnanharjoittajien ja henkilöstön statuksen mukaan. Esimerkiksi määräaikaisella sopimuksella työskentelevät henkilöt jäävät helposti täydennyskoulutuksen ulkopuolelle. Vaikka sisältöpaineita koulutusohjelmiin on, on turvallisuusosaaminen ehdottomasti osa sote-ammattilaisen omaa työtä ja sen tulee olla mukana koulutuksessa. Lisäksi turvallisuuskäsitteen pitää olla nykyistä potilasturvallisuuskäsitettä laajempi. Turvallisuusosaamista tulee edellyttää myös työnantajilta, palveluntarjoajilta ja tilaajilta. Samoin omaishoitoperheissä sekä omaishoitajan että omaishoidettavan oma (toimintakyvystä riippuen) osaaminen tulee varmistaa turvallisuuskoulutuksella. Uutena kohtana esitämme ikääntyneiden eCall-järjestelmän kehittämistä. eCall on kehitetty edistämään tieliikenteen turvallisuutta ja onnettomuuksissa nopeaa avunsaantia. Vastaavasti tulisi kehittää nopeaa, esimerkiksi kaatumisiin ja putoamisiin reagoivaa hätäkutsujärjestelmää, joka varmistaisi käyttäjälleen nopean avun liikkumismuodosta tai tilanteesta riippumatta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö esittää, että asumisturvallisuuden edistäminen, mukaan luettuna palo- ja poistumisturvallisuus, sisällytetään kuntien hyvinvointikertomuksien minimisisältöön. Lisäksi tulisi kiinnittää erityinen huomio miesten tapaturmakuolleisuuden alentamiseen kaikenikäisillä, niin lapsilla ja nuorilla sekä työikäisillä, mutta etenkin 50 + iästä alkaen, jotta myös sukupuolten välillä päästäisiin entistä parempaan turvallisuuden tasa-arvoon. Päihde- ja mielenterveysongelmien huomioon ottaminen turvallisuustyössä on myös tärkeä. Omaisten ja omaishoitajien rooli turvallisuuden edistämisessä on tärkeä. Aivan vastaavasti tärkeää on perheiden rooli lasten ja nuorten turvallisuuden edistäjänä, samoin kuin aikuisten lasten rooli ikääntyneiden henkilöiden turvallisuuden edistäjänä, sekä hoivahenkilöstön rooli erityisryhmien turvallisuuden edistäjänä. Käytännössä turvallisuusosaamisen edistämisen tarve koskee koko yhteiskuntaa, myös oppilaitoksia, toimipaikkoja, järjestöjä sekä viranomaistoimijoita ja päättäjiä. Lopuksi Kuten ohjelmaluonnoksesta todetaan, turvallisuus muodostuu paitsi konkreettisesta turvallisuudesta myös turvallisuudentunteesta. Jotta kansalaisten turvallisuus voitaisiin varmistaa ja toimintamalleja kehittää hallitusti, tulisi toimintoja koordinoida aiempaa paremmin. Koordinoinnissa tulisi kuitenkin varata riittävästi tilaa myös uusille ideoille, toimintamalleille ja täysin uusille kokeiluille. On tärkeä, että turvallisuus tulee aiempaa näkyvämmäksi osaksi ihmisten hyvinvointia. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö esittää, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala toimisi edelläkävijänä ja edistäisi turvallisuuskoulutuksen lisäämistä sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintoihin.
      • Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Johdon tuki, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Lantto Tommi
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021-2030 sisältö on kokonaisuudessaan hyvä. Ohjelman visio, tavoite ja toimintakokonaisuudet olivat selkeitä. Toimenpideohjelma on hyvä strategiatason asiakirja, jota voisi vielä tuoda esiin myös visuaalisemmassa muodossa, yksinkertaistaen. Toimenpiteiden yhteys toimintakokonaisuuksiin oli hieman pirstaleinen, josta punainen lanka ja yhteys strategiaan jäi epäselväksi. Toimenpiteestä tulisi nähdä mihin tavoiteohjelman toimintakokonaisuuteen se kulloinkin liittyy. Nyt kokonaisuus oli vaikeasti hahmotettavissa. Turvallisuus muodostuu monen seikan yhteisvaikutuksesta ja se edellyttää yhteistyötä yli sektorirajojen sekä kansalaisten mukaanottoa. Yhteisövaikuttamisen keinoista Pakka -toiminta oli hyvin nostettu esiin erityisesti myrkytystapaturmien ehkäisyssä. Malli sopii myös käytettäväksi esim. laskettelukeskuksissa humalassa tapahtuvien kaatumisten ja muiden päihteistä johtuvien turvallisuushaittojen ennaltaehkäisyyn. Pakka-mallia toteuttavat paikalliset yritykset, viranomaiset, järjestöt, kunnan ammattilaiset, paikalliset asukkaat (lomalaiset) ja media yhteistyössä. Muutoin päihteistä aiheutuvat turvallisuusvaarat oli nostettu hyvin esiin eri ikäisten toimenpiteissä. Toimenpiteet jäivät kuitenkin usein yleiselle tasolle ja edellyttävät toimijan perehtymistä ja tietoa hyvistä käytännöistä. Tavoiteohjelmassa oli kiinnitetty huomiota turvallisuuden kytkemiseen osana kunnan hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa, joka on hyvä asia. Tavoiteohjelmalla pyritään puuttumaan ansiokkaasti moniin konkreettisiin arjen vaaratilanteisiin, jotka vaativat huomiotamme. Tavoiteohjelma tukee osaltaan sisäisen turvallisuuden strategiaa.
      • Traficom
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaan vuosille 2021-2030. Tavoiteohjelmassa turvallisuusajattelun ydin on osuvasti tiivistetty: ”Yksittäisten tekijöiden esille tuomisen sijaan on alettu käyttää systeemiajattelua ja sen osana turvallisuuskulttuurikäsitettä. Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan koko järjestelmän turvallisuushakuista toimintatapaa. Myönteisen kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin luomiseksi tarvitaan eri alojen yhteistyötä.” Lausunnossaan Traficom keskittyy tieliikenneonnettomuudet sekä hukkumiset ja vesiliikenneonnettomuudet –osuuksiin, joiden valmisteluun myös viraston asiantuntijoilla on ollut mahdollisuus osallistua. Tavoiteohjelmassa mainitaan, että tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyssä korostuu erityisesti riskikäyttäytymiseen kuten ylinopeuksiin, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön ja turvavälineiden käytön laiminlyöntiin vaikuttaminen. On totta, että riskikäyttäytymiseen vaikuttaminen on merkittävä osa liikenneturvallisuustyötä ja se vaatii eri hallinnonalojen tiivistä yhteistyötä. Erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on mahdollisuus vaikuttaa riskikäyttäytymisen syihin ennakoivasti. Tästä tavoiteohjelmassa onkin useita esimerkkejä soveltuvista toimenpiteistä. Kaikki muutkin vastuutahot on tavoiteohjelmaan merkitty kattavasti ulottaen vastuut kaikille hallinnonaloille. Sekä tieliikenteen että vesiliikenteen osalta turvallisuuden parantamiseksi edellytettävät toimenpiteet on tavoiteohjelmassa lueteltu kattavasti ja vastuutettu asianmukaisesti eri vastuutahoille. Tavoiteohjelman tavoitteet ja toimenpiteet on jaettu erikseen lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä ikääntyneisiin. Vaikka tämä merkitsee jonkin verran päällekkäisyyttä, on tämä perusteltua, jotta tavoitteet ja toimenpiteen saadaan paremmin kohdistettua juuri kunkin ryhmän erityispiirteisiin. Traficomin näkemyksen mukaan tavoiteohjelma täydentää hyvin valmisteilla olevia liikenne- ja viestintäministeriön liikenneturvallisuusstrategiaa sekä sisäministeriön valmistelemaa poliisin liikennevalvonnan ja liikenneturvallisuuden toimintaohjelmaa.
      • Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
        Päivitetty:
        30.8.2020
        • Yleisenä huomiona todetaan, että työryhmiin olisi toivonut kliinikkoedustusta: esim. pediatri/geriatri/ traumatologi/työterveyslääkäri ts. potilaita kohtaavia lääkäriammattilaisia ei ole mukana. Useassa ei kohdassa ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa, mikä "kentällä" on kokemus ja havaitut ongelmakohdat. Lisäksi yllättää sairauksien jääminen yllättävän pieneen rooliin: toimiva pitkäaikaissairauksien hoito ja psykiatrinen hoito kaikissa ikäryhmissä todennäköisesti auttaisivat välttämään tapaturmia, myrkytyksiä, lääkitysongelmia jne. Lääkkeet tulevat esille kaatumisriskiä lisäämässä ja myrkytysten yhteydessä, siis negatiivisessa mielessä, jolloin jää sivuosaan niiden merkitys sairauksien ja oireiden hoidossa. Lääkehoidossa on kyse kuitenkin hyötyjen ja haittojen tasapainottelusta ja hyödyn tavoittelu edellyttää jonkinasteisen riskin ottamista. Toinen yleinen huomio on, että mittareiden valinta on monessa kohdassa kyseenalaista ja epäselvää, mikä mittarin arvo on. Yksi kritiikin kohde on verkkosivustojen kävijämäärät v. 2030 asti (onko tarkasteltavia sivustoja edes olemassa niin pitkään?) sekä tiettyjen nimettyjen tahojen järjestämiä koulutuksia etenkin, kun niissä näyttäytyvät toistuvasti mukana olleet valikoituneet tahot (UKK, SPR, Luustoliitto). Esimerkiksi perusterveydenhuollon merkitys ohjauksen ja koulutuksen toteuttamisessa jää huomiotta. Mittareiden pitäisi olla myös valtakunnallisesti edustavia: yksittäisten tahojen tarjoamat koulutukset tuskin sellaisia ovat. Mittareiden valinnassa voisi olla kriittisempi ja 10 v. aikaikkunassa pitäisi päästä pidemmälle vaikuttavuuden mittaamisessa kuin vain kävijämääriin. Käyntimäärissä on myös se ongelma, että ikääntyneiden lukumäärän kasvaessa kävijämäärä voi kasvaa, vaikka aineistoon perehtyisi / koulutukseen osallistuisi aiempaa pienempi osa väestöstä. Sairaalahoitoon ja kuolleisuuteen liittyvät tilastot ovat uskottavampia, mutta on syytä huomioida, että ainakin iäkkäiden kohdalla monien vam-mojen hoito on siirtynyt konservatiivisempaan suuntaan, jolloin sairaalahoidon rinnalla tulisi tarkastella päivystyskäyntejä. Ja kolmas: Sivulla 9 mainittuja vakavia tapaturmia ja hyvää turvallisuustasoa ei määritellä. Huomiot ikääntyneitä ja omaishoitoa koskevista osioista: Suosituksessa jää huomiotta se, että ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä erittäin hyväkuntoisista vielä työelämässä olevista ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa oleviin. Sekä riskit että tarpeet ja keinot ovat erilaiset eri ryhmissä ja sen pitäisi näkyä. Hyväkuntoisia ei pidä holhota ja toisaalta koulutuksen tai nettisivuston tarjoaminen kognitioltaan heikentyneelle tuskin on vaikuttavaa. Hoivakodit ovat niiden asukkaille koteja (eivät laitoksia). Olisi perusteltua tuoda esiin, käsittääkö dokumentti myös niissä asuvat iäkkäät, vai onko heidät rajattu pois (mikä on hyvin perusteltavissa). Vaikka prevention eri tasot tuodaan dokumentin alussa esille, sekundääri - ja tertiääripreventio näkyvät vain rajallisesti. Erityisesti kaatumisvammojen osalta ongelma on nykyisellään liian vähäinen puuttuminen kaatumisten taustalla oleviin tekijöihin, minkä johdosta merkittävä osa kaatuneista kaatuu uudelleen. Liiteaineistossa on tuotu esille kaatuneen potilaan laaja-alaisen arvioinnin merkitystä, mutta se ei näy tavoitteissa tai keinoissa. Kaatumisriskissä olevien tunnistaminen ja kaatumisriskin kirjaaminen/näkyminen tietojärjestelmissä olisi harkitsemisen arvoinen tavoite. Kodin turvallisuus ei näy kaatumisten ehkäisyn osalta, vaikka pääosa vanhusten kaatumisvammoista tapahtuu kotona. On hämmentävää, että ikääntyneiden kohdalla psykiatriset ongelmat jäävät huomiotta, vaikka ne voivat selittää myrkytyksiä, päihteiden käyttöä ja tapaturmia. Toimenpide 26 olisi perusteltu myös ikääntyneille. Samoin vaikka alkoholinkäytön lisääntyminen tuodaan esille, alkoholin käytön tunnistamista ei tuoda esille ikääntyneiden kohdalla, vaikka se toistuu työikäisten kohdalla ja on yleinen syy esim. kaatumisvammoille ja yhteydessä mielenterveysongelmiin. Taulukossa 3 kuvattu tavoite ikääntyneiden osalta on eri kuin sivulla 7 (tasaantuu vs. vähenee). Toimenpide 15 kuulostaa tavoitteiden ulkopuoliselta (käsittelee työtapaturmia) tai ainakin sen rinnalla tulisi huomioida ja kenties korostaakin työmatkoja. Toimenpide 18 on hyvä ehdotus, jonka rinnalla (samoin kuin muissa vastaavissa kohdissa) valtakunnallisen vertailutiedon tuottaminen olisi arvokasta, jotta benchmarkingin myötä päästäisiin kehittämään alueellista toimintaa oppien muilta alueilta. Yksittäisenä huomiona tiedekuntan toteaa, että geronomi on AMK-koulutus, ei ammatillinen. Toimenpiteet 29-30: Lääkkeiden yhteys myrkytysvaaraan on vieraan tuntuinen ajatus. Ennemmin pitäisi korostaa lääkkeiden turvallista käyttöä. lkääntyneillä lääkeongelmien taustalla on usein muistiongelma, jolloin korostuu nimenomaan lääkehoidon turvallisuus. Toimenpide 49: Vastuutahoissa olisi syytä mainita myös yksityinen terveydenhuolto. Käytännössä nähdään sitä, että ajokorttilausuntoja käydään hakemassa privaatista (kun julkiselta puolelta katsottu, ettei ajoterveysvaatimukset täyty), missä tiedot terveydentilasta voivat olla puutteelliset ja voidaan siten päätyä vääriin johtopäätöksiin. Sama yksityissektorin huomiointi voisi näkyä mahdollisesti muuallakin paremmin. Toimenpiteen 70 kohdalla on mielestäni kyseenalaista, ovatko ikääntyneiden hukkumiskuolemat sellainen kokonaisuus, että sitä on kunnallisissa/alueellisissa hyvinvointisuunnitelmissa perusteltua ottaa esille. Hukkumiskuolemia on näemmä alle 100 vuodessa, joten tuntuu epätarkoituksenmukaiselta joka paikassa erikseen pyrkiä vähäiseen ongelmaan keksiä ratkaisuita. Omaishoidon osalta jää huomiotta, että sen myöntökriteerit vaihtelevat kunnittain - samoin se millaisia tukitoimia omaishoitajan jaksamisen tueksi on tarjolla. Toimenpide 80 saisi olla vaativampi: turvallisuusnäkökohtien huomioinnin tulee olla edellytys vanhustyötä tekeville, ei vain ohjata perehtymään siihen.
      • Radun Igor, Liikennepsykologian dosentti, Helsingin yliopisto
        Päivitetty:
        30.8.2020
        • Olin mukana kahdessa tieliikenneonnettomuuksien asiantuntijatyöryhmässä (työikäiset ja iäkkäät) ja tässä lausunnossa haluan tarjota näkemykseni yleisesti tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyn ja tutkimuksen tilaan. Kuten tämän lausunnon lopusta näkyy (Liite 1), olin Tieliikenneonnettomuudet-asiantuntijatyöryhmissä ainoa yliopistotutkija, jonka työ keskittyy täysin liikenneturvallisuuteen. Muut mukana olleet henkilöt, mukaan lukien muut yliopistotutkijat, olivat myös asiantuntijoita ja heidän panoksensa oli epäilyksettä ehdottoman tärkeä. Haluan tässä kuitenkin keskittyä vähenevään liikenneturvallisuuden asiantuntijuuteen Suomen yliopistoissa, koskien erityisesti liikennepsykologiaa. Nähdäkseni tällainen asiantuntijuus on välttämätöntä tieliikenneonnettomuuksien ehkäisemisohjelmissa sekä liikenneturvallisuuden parantamisessa. Vielä vähän aikaa sitten Suomessa oli kaksi liikennepsykologian professuuria ja yksi liikennelääketieteen professuuri. Liikennepsykologian professoreiden eläköidyttyä professuurit ovat menneet muille painotuksille, mikä on johtanut heidän ryhmiensä hajoamiseen. Liikennelääketieteen professuurin kohtalo Helsingin yliopistossa on tällä hetkellä avoin Timo Tervon eläköidyttyä. Tämä tarkoittaa, että haasteena on liikenneturvallisuustutkimuksen jatkuvuus ja uusien tutkimusryhmien muodostaminen on erittäin vaikeaa. Koko rahoitus (palkat, yleiskustannukset ja tutkimuskulut) täytyy kattaa ulkopuolisella rahoituksella. Tämä aiheuttaa alalla haastetta erityisesti kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on, että tutkimusrahoitusta jakavat tieteelliset säätiöt käsittävät liikennepsykologisen ja liikenneturvallisuustutkimuksen usein liian soveltavaksi heidän rahoitettavakseen. Tieteellisillä säätiöillä ei yleensä ole kiinnostusta rahoittaa projekteja, jotka koskisivat esimerkiksi kevytautolainsäädännön vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että yliopistotutkijat voivat harvoin suoraan osallistua liikenneturvallisuuden parantamiseen Suomessa, koska heidän tulee ohjata tutkimuskysymyksensä alueille, joita tieteelliset säätiöt rahoittavat. Lisäksi tällainen tieteellinen rahoitus ei kata osallistumista liikenneturvallisuustyöryhmiin, yleisten lausuntojen antamista tai osallistumista yleisten dokumenttien tekoon, kuten luonnokseen Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030. Nämä vievät aikaa, mutta näihin projektityöntekijät (kuten minä) eivät saa rahoitusta. Aika on poissa projekteilta tai vapaa-ajasta. Toinen syy on, että liikenneturvallisuusprojekteille jaettava rahoitus on selkeästi aiempaa keskitetympää. Traficom on päärahoittaja ja tyypillisesti tilaa projekteja, joiden arvioidaan olevan ministeriön/hallituksen linjausten mukaisia. Yliopiston lisäkustannuskertoimet tilaustutkimukselle ovat erittäin korkeat, mikä tarkoittaa sitä, että yliopistotutkijat eivät pysty kilpailemaan konsulttifirmojen kanssa. Tilatut projektit rajoittavat myös tutkijoiden luovuutta ja vapautta, koska tutkimusaiheet ja usein myös tutkimuskysymykset ovat etukäteen määriteltyjä. Tämä keskitetty ja kohdistettu rahoitus voi myös aiheuttaa tutkijoille taakan toimittaa mitä heiltä on pyydetty. Mieti seuraavaa esimerkkiä: Jos Liikenne ja viestintäministeriö ajaa tiettyä lakialoitetta (esim. kevytautot), mikä on todennäköisyys, että Traficom rahoittaa projektia, joka suhtautuu kevytautoihin epäilevästi. Ja jos (yliopisto)tutkijan ura/rahoitus riippuu Traficomin rahoituksesta, tämä voi olla hänelle dilemma. Yliopistotutkijoiden työ ei ole seurata vallalla olevaa poliittista agendaa tai muutakaan ideologiaa. Heidän toimenkuvaansa kuuluu yleisön ja tieteen sanelemien tavoitteiden tutkiminen. Heillä on myös velvollisuus viestittää löydöksensä maailmalle. Konsulttien tekemät tilaustutkimukset julkaistaan lähes aina vain suomeksi, eivätkä ne saavuta kansainvälisen tieteellisen yhteisön tietoisuutta, koska konsulttiyrityksillä ei ole kiinnostusta julkaista tieteellisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Vaikka lähes kaikki tilaustutkimus koskee vain Suomea, löydökset ovat kuitenkin kansainvälisesti kiinnostavia ja jaettavissa. Omien menetelmien testaaminen kansainvälisessä tieteellisessä yhteisössä on osa tutkimuksen tekemistä. Rahoitushaasteiden lisäksi liikennepsykologian professuurien katoaminen tarkoittaa, että liikennepsykologian kurssit on poistettu opinto-ohjelmasta. Kuitenkin monet tulevat psykologit ja lääkärit tulevat kohtaamaan liikenneturvallisuuteen liittyviä aiheita urallaan. Esimerkiksi Psykologiliitolla on lista 161 liikennepsykologista (Psykologi-lehti 2/2020). Monet psykologit myös työskentelevät valtion organisaatioissa tai valtion rahoittamista organisaatioissa kuten Traficom, OTI, Liikenneturva jne. Tämä tarkoittaa, että koulutus vähenee myös näiden tulevaisuuden asiantuntijoiden kohdalla. Liikennepsykologian professuurin ja virkaan liittyvien tutkimusryhmien puuttuminen tarkoittaa myös, että kun toimittajat kirjoittavat liikenneturvallisuudesta he eivät voi käyttää riippumattomia yliopistotutkijoita tieteellisen taustatiedon kartoittamiseen ja he tyypillisesti haastattelevat virkamiehiä sekä erilaisten etujärjestöjen edustajia. Usein toimittajat antavat enemmän tilaa sosiaalisessa mediassa esillä oleville ihmisille kuin yliopistotutkijoille (koska heitä ei juuri ole). Tämä voi mielestäni vaikuttaa huomattavasti liikenneturvallisuuteen, erityisesti lisääntyneeseen vihamielisyyteen eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Yhteenvetona, yliopistotutkijat ovat tärkeitä riippumattomia asiantuntijoita, kun ajatellaan tutkimusideoiden luomista, tutkimuksen tekemistä, liikenneturvallisuusmääräysten muovaamista sekä tiettyjen vastatoimien ehdottamista, sekä näiden seurausten tarkastelua. He pystyvät toimimaan lähteinä tasapainoiselle, kriittiselle ja kattavalle katsaukselle ajantasaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen. Heidän riippumattomuutensa takaaminen mahdollistaa laadukkaan ja luovan tutkimuksen myös kansainvälisellä tasolla, joka ei riipu sen hetkisistä poliittisista päämääristä tai liikenneturvallisuusmääräyksistä. Kriittinen ajattelu on ensisijaista ja sitä pitäisi varjella yliopistoissa. Tieliikenneonnettomuuksien vaikutus yhteiskunnassa on valtava ja tämän merkityksen tulisi heijastua aiheelle annettuun painoarvoon Suomen yliopistoissa. Edellä mainituista syistä ehdotan, että ministeriö (joko yksin tai yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa) harkitsee seuraavia ehdotuksia tärkeänä toimena liikenneturvallisuuden parantamisessa Suomessa (esimerkiksi Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmassa): - Perustaisi riippumattoman, mutta valtion rahoittaman, liikenneturvallisuuden tutkimusinstituutin. - Lahjoittaisi rahoitusta yliopistoille liikennepsykologian professuureihin tai apulaisprofessuureihin. - Perustaisi rahoitusohjelman liikenneturvallisuustutkimukselle Suomessa. Puolet rahoituksesta tulisi osoittaa projekteille, joiden aiheet on määritelty suoraan liikenneturvallisuuspolitiikan mukaisesti ja puolet rahoituksesta tutkijoiden itsensä ehdottamille projekteille (vrt. entinen Lintu-ohjelma). Liite 1. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021–2030 raportin toimittajat sekä asiantuntijaryhmien jäsenet: Toimittajat: Ulla Korpilahti, THL Riitta Koivula, THL Persephone Doupi, THL Pirjo Lillsunde, STM Asiantuntijatyöryhmät: Lapset ja nuoret Tieliikenneonnettomuudet: Mikko Karhunen, yli-insinööri, LVM, Pia Kola-Torvinen, opetusneuvos, OPH, Pirjo Lillsunde, neuvotteleva virkamies, STM, Laura Loikkanen, suunnittelija, Liikenneturva, Kati Mikkola, opetusneuvos, OPH, Inkeri Parkkari, johtava asiantuntija, Trafi, Riikka Rajamäki, erityisasiantuntija, Traficom, Petteri Tuominen, insinöörimajuri, Puolustusvoimat. Työikäiset Tieliikenneonnettomuudet: Mia Koski, suunnittelija, Liikenneturva, Matti Koistinen, toiminnanjohtaja, Pyöräliitto, Jyrki Kaistinen, suunnittelija, Liikenneturva, Helena Suomela, asiantuntija, Motiva, Kalle Parkkari, liikenneturvallisuusjohtaja, OTI, Inkeri Parkkari, johtava asiantuntija, Traficom, Riikka Rajamäki, erityisasiantuntija, Traficom, Anne Silla, tutkimuspäällikkö, VTT, Eija Pyyhtiä, asiantuntija, Helsingin kaupunki, Heikki Kallio, poliisitarkastaja, Poliisihallitus, Kristiina Juntunen, lehtori, Jamk, Henna Nikumaa, vanhuusoikeuden yliopisto-opettaja, UEF, Jari Lepistö, pelastusylitarkastaja, SM, Kai Valonen, johtava tutkija, OTKES, Igor Radun, yliopistotutkija, HY, Noora Airaksinen, apulaisosastopäällikkö, Sitowise, Maija Rekola, erikoisasiantuntija, LVM, Mirjami Silvennoinen, asiantuntija, Helsingin kaupunki. Iäkkäät Tieliikenneonnettomuudet: Mia Koski, suunnittelija, Liikenneturva, Matti Koistinen, toiminnanjohtaja, Pyöräliitto, Jyrki Kaistinen, suunnittelija, Liikenneturva, Helena Suomela, asiantuntija, Motiva, Kalle Parkkari, liikenneturvallisuusjohtaja, OTI, Inkeri Parkkari, johtava asiantuntija, Traficom, Riikka Rajamäki, erityisasiantuntija, Traficom, Anne Silla, tutkimuspäällikkö, VTT, Eija Pyyhtiä, asiantuntija, Helsingin kaupunki, Heikki Kallio, poliisitarkastaja, Poliisihallitus, Kristiina Juntunen, lehtori, Jamk, Henna Nikumaa, vanhuusoikeuden yliopisto-opettaja, UEF, Jari Lepistö, pelastusylitarkastaja, SM, Kai Valonen, johtava tutkija, OTKES, Igor Radun, yliopistotutkija, HY, Noora Airaksinen, apulaisosastopäällikkö, Sitowise, Maija Rekola, erikoisasiantuntija, LVM, Mirjami Silvennoinen, asiantuntija, Helsingin kaupunki.
      • Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) kiittää mahdollisuudesta lausua Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksesta vuosille 2021–2030. SUH pitää tavoiteohjelmaa ja ohjelman visiota siitä, että ”kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tapaturman seurauksena” erittäin tärkeänä. Laaja-alaisella tapaturmien ehkäisytyöllä voidaan vähentää merkittävästi niin inhimillistä kärsimystä ja vammoja kuin niistä aiheutuvia kustannuksia. On hyvä, että ohjelmalle on määritelty konkreettinen tavoite vakavien koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrän vähenemisestä 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen tosin vaatii vahvaa ohjausta, koordinaatiota ja eri tahojen yhteistyötä. Valitut toimintakokonaisuudet ovat kannatettavia. Erityisesti SUH haluaa nostaa esiin tilastoseurannan kehittämisen ja tutkimuksen lisäämisen merkityksen, mikä on avainasemassa ehkäisevien toimenpiteiden ja niiden kohderyhmien valinnalle sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnille. On myös tärkeää, että ehkäisevää työtä tekevillä järjestöillä on viranomaisten ohella pääsy ajantasaisen tapaturmatiedon lähteille. Kokonaisuudessaan SUH pitää tavoiteohjelman hukkumisia ja vesiliikenneonnettomuuksia käsittelevää toimenpidekokonaisuutta tarkoituksenmukaisena ja toimenpiteitä kattavina. On hyvä, että ohjelmassa on pureuduttu eri ikäryhmien hukkumisten ja vesiliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn. Kuten ohjelmassa todetaan, niin etenkin ikääntyneiden hukkumisista tai mahdollisista toimivista tapaturmien ehkäisykeinoista on toistaiseksi hyvin vähän tietoa. Näin on huolimatta siitä, että Suomessa hukkuneista pääosa on ikääntyneitä, mikä on kansainvälisestikin verrattuna poikkeuksellista. Samanaikaisesti on tärkeää, että lasten ja nuorten hukkumisten ehkäisemiseksi tehtävää työtä jatketaan, jotta tulevilla sukupolvilla on paremmat edellytykset turvalliseen vesillä ja veden äärellä liikkumiseen.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Opetushallituksen lausunto luonnoksesta Turvallisuutta kaiken ikää – Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021–2030 Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15141/2020-STM-1 Opetushallitus toteaa lausuntonaan, että Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021–2030 on varsin kattava ja siinä ehdotetut tavoitteet ja toimenpiteet kannatettavia, perusteltuja ja ilmiöitä monipuolisesti havainnoivia. Tavoiteohjelman visio siitä, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tapaturman seurauksena, on hyvä, selkeä ja konkreettinen. Kommentoitavana oleva toimenpideohjelma on kansanterveydellisestä näkökulmasta merkityksellinen ottaen huomioon tapaturmien yleisyyden. Opetushallitus pitää hyvänä myös sitä, että toimenpideohjelmassa on kiinnitetty huomiota haavoittuviin ryhmiin kuuluvien (esim. lapset, iäkkäät, vammaiset, erilaisesta kulttuurista tulevat tai kielivähemmistöihin kuuluvat) turvallisuuteen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen. Tapaturmien ehkäisyä voidaan tarkastella eri tasoilla. Lausunnoilla olevassa tavoiteohjelmassa keskitytään erityisesti primaaripreventioon eli ennalta ehkäisevään toimintaan. Tämän osalta keskeisiä keinoja ovat tapaturmiin johtavien syiden tunnistaminen sekä tapaturmavaarojen poistaminen tai vähentäminen. Tavoiteohjelman toimenpiteet kattavat tapaturmatyypeistä kaatumis- ja putoamistapaturmat, myrkytykset, tieliikenneonnettomuudet, hukkumiset ja vesiliikenneonnettomuudet sekä työikäisten ja iäkkäiden osalta näkökulman, joka koskee omaisia ja läheisiä turvallisuuden edistäjinä. Tavoitteet ja toimenpiteet on kirjattu taulukkomuotoon noudattaen ikäryhmäjaottelua. Opetushallitus pitää tätä ratkaisua toimivana. Taulukoissa esitetään lasten ja nuorten (0-24 -vuotiaat), työikäisten (25-64 -vuotiaat) ja iäkkäiden henkilöiden (yli 65-vuotiaat) tapaturmien ehkäisylle tavoitteet, toimenpiteet, perusteet, vastuutahot sekä toimeenpanon arvioinnin seurannan ja mittarit. Osa toimenpiteistä koskettaa tavalla tai toisella koko väestöä eri ikäryhmineen. Esitettävissä toimenpidetaulukoissa ne on kuitenkin käsitelty ikäryhmäkohtaisesti, mikä tuo jonkin verran toisteisuutta sisältöön. Ratkaisu on kuitenkin tavoiteohjelman kokonaisrakenteen kannalta perusteltu ja Opetushallitus pitää hyvänä myös sitä, että lopullisessa tavoiteohjelmajulkaisussa kaikkia ikäryhmiä koskevat yhteiset toimenpiteet on tarkoitus koota omaan erilliseen koostetaulukkoon julkaisun varsinaisen tekstiosuuden loppuun. Opetushallituksen keskeisin rooli tavoiteohjelman sisältöihin liittyen on eri koulutusasteiden opetussuunnitelmien sekä tutkinnon perusteiden valtakunnallisten perusteiden laatiminen ja kehittäminen. Opetushallitus laatii opetuksen ja koulutuksen järjestäjiä velvoittavat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, esiopetuksen, perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet, sekä perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet toiselle asteelle. Opetushallitus osallistuu myös toimialaansa koskevien säädösten valmisteluun ja antaa niiden toimeenpanoon liittyviä määräyksiä, ohjeita ja suosituksia. Yleissivistävän koulutuksen perusteasiakirjat sisältävät monia turvallisuuden edistämiseen ja tapaturmien ehkäisyyn liittyviä kirjauksia. Tapaturmien ja turvallisuuden näkökulmat sisältyvät useiden oppiaineiden, kuten esimerkiksi liikunnan, käsityön ja luonnontieteellisten oppiaineiden opetukseen. Eri oppiaineiden opetukseen on laadittu myös turvallisuusohjeita, joita koulujen ja oppilaitosten tulee noudattaa. Turvallisuus sisältyy näkökulmana myös perusopetuksen (2014) ja lukion (2019) opetussuunnitelmissa ensimmäistä kertaa määriteltyyn laaja-alaiseen osaamiseen. Perusopetuksessa tämä näkökulma sisältyy osa-alueeseen Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ja lukion opetussuunnitelmassa osa-alueeseen Hyvinvointiosaaminen. Ammatillisten tutkintojen osalta perusteiden ammattitaitovaatimukset sisältävät keskeisen työtehtävissä ja -prosesseissa tarvittavan osaamisen, myös turvallisuusosaamisen. Opetushallitus toimii lisäksi kumppanina monissa tavoiteohjelmaan kirjatuissa verkostoissa, työryhmissä ja prosesseissa. Luonnoksessa Opetushallitus on merkitty vastuutahoksi myös sellaisiin toimenpiteisiin, joissa sen roolina on toimia lähinnä yhteistyökumppanina. Vastuutahojen roolien täsmentämistä eri toimenpiteiden osalta voisi harkita toimenpideohjelman informatiivisuuden ja vastuunjaon näkyväksi tekemisen lisäämiseksi. Tapaturmien ehkäisy on poikkihallinnollista, kaikkien tahojen yhteistä työtä. Kouluilla ja oppilaitoksilla on oma roolinsa niin kotona, vapaa-ajalla kuin esimerkiksi liikenteessä tapahtuvien tapaturmien ehkäisyssä. Tästä on esimerkkinä koulujen ja oppilaitosten jo pitkään toteuttama liikennekasvatus. Liikenneturvallisuuden edistämistä tukee merkittävällä tavalla myös parhaillaan käynnissä oleva, Liikenne- ja viestintäministeriön johtama Liikenneturvallisuusstrategian valmistelu, johon myös Opetushallitus osallistuu ohjausryhmän jäsenenä. Toimenpideohjelmassa tavoitteeksi asetettu liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on jo nykyisellään koulujen liikunta- ja turvallisuuskasvatuksen ydintä. Tämä tulee yhä tärkeämmäksi istuvan elämäntavan lisääntyessä. Turvallisen liikkumisen oppiminen on olennainen osa kaatumisten ja putoamisten ehkäisyä pienestä pitäen - aiheutuuhan liikuntatapaturmista lapsille ja nuorille eniten vuosittaisia osastohoitojaksoja. Liikunnallisuuden lisääminen varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen (esim. Liikkuva varhaiskasvatus-, Liikkuva koulu- ja Liikkuva opiskelu -ohjelmat) on ollut tavoitteellista ja myös tuloksellista kehittämistoimintaa koulujen ja oppilaitosten arjessa viime vuosina. Seuraavassa esitämme joitakin yksityiskohtaisia huomioita luonnoksesta: Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen on tällä hetkellä ajankohtainen ja tärkeä kehittämiskohde kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin kehittäminen parantaa lasten ja nuorten turvallisuusosaamista ja -asennetta. Oikea turvallisuusasenne lisää turvallisuutta koulussa ja työssä, mutta myös vapaa-aikana. Tapaturmien primaari- ja sekundaaripreventio on huomioitu myös opetussuunnitelmien perusteisiin kuuluvassa määräyksessä koulu- ja oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltosuunnitelman sisällöstä. Kyseiseen määräykseen sisältyy myös lakisääteisen koulu- ja oppilaitosympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä yhteisön hyvinvoinnin tarkastusten edellyttämän yhteistyön korostaminen ja tarvittavien käytänteiden kehittäminen. Opetushallitus pitää kannatettavana toimenpide-esitystä siitä, että turvallisuus otetaan huomioon toimintaympäristöjen kehittämisessä, kuten koulujen ja oppilaitosten suunnittelussa ja rakentamisessa (kaatumis- ja putoamistapaturmat, tavoite 1). Opetushallitus toimii kumppanina useissa tähän liittyvissä toimenpiteissä (toimenpiteet 1 ja 4). Toimenpide-ehdotusta 35, joka koskee varhaiskasvatusyksiköiden, koulujen ja oppilaitosten systemaattista liikenteen vaaranpaikkakartoitusta, Opetushallitus pitää kannatettavana. Opetushallitus julkaisee syksyn 2020 aikana päivitetyn version Koulukuljetusoppaasta, jossa ohjeistetaan muun muassa saattoliikenteestä. Opas on laadittu yhteistyössä Kuntaliiton, Liikenneturvan, Linja-autoliiton, Poliisin, Taksiliiton, Traficomin ja Vanhempainliiton kanssa. Toimenpideohjelman lakiviitteet tulee tarkistaa vielä huolellisesti, sillä luonnos sisältää viittauksia lainsäädäntöön, joka ei ole enää voimassa (esim. toimenpide 7). Ammatillisen koulutuksen laki on uudistunut vuonna 2017 (531/2017). Myös muiden lähteiden ajantasaisuuteen ja lähdeluetteloon tulee kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Opetushallituksen verkkosivut ovat uudistuneet. Lähdeluettelossa on useita viitteitä Opetushallituksen vanhoille verkkosivuille, mikä ei palvele toimintaohjelmaan tarkemmin perehtyviä. Osana verkkosivu-uudistusta myös Opetushallituksen jatkuvasti päivittyvä Opetustoimen ja varhaiskasvatuksen turvallisuus -sivusto on uudistunut. Tähän aineistoon viitataan luonnoksessa useilla eri tavoilla. Tältä osin lähdemerkinnät olisi syytä yhtenäistää. Lisäksi luonnoksessa toistuu termi peruskoulu, joka tulisi useissa kohdin korvata termillä perusopetus (esim. toimenpiteet 5, 37, 54). Luonnoksessa on kohtia, joissa viitataan ainoastaan tiettyihin opetussuunnitelman perusteisiin, mutta joissa asiasisällön puolesta olisi syytä mainita tapauksesta riippuen myös muiden koulutusasteiden perusteasiakirjoja. Esimerkiksi toimenpiteen 37 osalta todetaan: ”Liikenneturvallisuus otetaan huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmien, esi- ja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmissa.” Viittaukset olisi syytä täsmentää ja lisätä maininta Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteista (2018) sekä ammatillisista tutkintojen perusteista. Vastaavasti vastuutahoihin tulisi toimenpiteen 37 osalta lisätä opetuksen järjestäjien oheen myös varhaiskasvatuksen järjestäjät ja koulutuksen järjestäjät (toinen aste). Toimenpiteen 20 osalta puolestaan todetaan: ”Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa on sisältöjä myrkytysten ehkäisystä ja päihteiden käytön seurauksista (OPH 2014).” Viitemerkintä koskee ainoastaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Tähän kohtaan tulisi lisätä viittaukset ainakin lukion opetussuunnitelman perusteisiin (2015; 2019) sekä ammatillisten toisen asteen tutkintojen perusteisiin, jossa nämä teemat ovat mukana yhteisissä tutkinnon osissa ja lisäksi osassa ammatillisista tutkinnon osista. Nuorille kohdistettu päihdekasvatus on merkittävää siitäkin syystä, että suuri osa tapaturmista, itsemurhista tai niihin liittyvistä kuolemista on yhdistettävissä päihteiden (erityisesti huumeiden) käyttöön. Toimenpiteiden osalta vastuutahojen määrittelyssä on paikoin puutteita. Toimenpiteen 7 osalta Opetushallitus olisi syytä lisätä vastuutahoihin. Opetushallituksen määräämissä ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteissa määrätään ammattitaitovaatimukset myös alakohtaiselle turvallisuusosaamiselle. Turvallinen opiskeluympäristö kattaa myös työpaikalla tapahtuvan opiskelun. Luonnoksessa käytetään ilmaisua ”opetus työssäoppimisen jaksoilla koulutuksen aikana”, mikä vastaa työpaikalla tapahtuvaa koulutusta. Myös toimenpiteiden 19 ja 76 osalta on huomattava, että Opetushallitus määrää toisen asteen ammatillisten tutkintojen perusteista.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Lausunto luonnoksesta Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaksi vuosille 2021–2030 Yleiset huomiot Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksesta vuosille 2021-2030. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tavoiteohjelmaa tärkeänä ja toimenpiteitä yleisesti ottaen kannatettavina. Tavoiteohjelma on laaja ja kattava. Lisäksi toimenpiteitä on runsaasti ja ne ovat sisällöltään moniulotteisia. Laajuudesta ja moniulotteisuudesta johtuen tavoiteohjelmasta on jokseenkin haasteellista muodostaa kokonaiskuvaa. Toimenpiteet ovat osittain myös eritasoisia ja niitä on kuvattu erilaisella tarkkuudella. Osa toimenpiteistä on hyvinkin konkreettisia ja niiden toteuttamiskeinot on avattu selkeästi. Toisaalta taas osa toimenpiteistä on suurpiirteisiä, jolloin vaarana on, etteivät nämä toimenpiteet toteudu. Lisäksi tavoiteohjelman jaottelu lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä iäkkäisiin aiheuttaa osittain päällekkäisyyksiä. Toimenpiteille on osoitettu useita vastuutahoja. Näkemyksemme mukaan toimenpiteille osoitetut vastuutahot tulisi miettiä ensisijaisesti tahojen tehtävien kautta. Useissa toimenpiteissä, jotka keskittyvät esimerkiksi kampanjointiin ja viestintään liikenne- ja viestintäministeriötä on ehdotettu vastuutahoksi. Ministeriöt vastaavat ensisijaisesti toimialansa liittyvistä poliittisista ja strategisista linjauksista sekä lainsäädännöstä. Viestinnällä toki pyritään edistämään ministeriön tavoitteiden toteutumista. On kuitenkin toimijoita, jotka nimenomaisesti keskittyvät esimerkiksi liikenneturvallisuuteen viestinnän ja kampanjoinnin keinoin. Lisäksi vastuutahojen määrää kannattaisi näkemyksemme mukaan pohtia usean toimenpiteen kohdalla. Kun toimenpiteeseen nimetään eri tahoja, on mahdollista, että vastuu jakautuu, jolloin toimenpiteen toteutumisesta ei kukaan ota ensisijaisesti vastuuta. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tavoiteohjelman visiota ja tavoitetta siitä, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tapaturman seurauksena erittäin tärkeänä. Liikenneturvallisuuden kehittämisessä lainsäädäntö on ollut keskeisessä asemassa. Tieliikennelain kokonaisuudistuksella sekä uudella vesiliikennelailla on pyritty muiden päämäärien ohella nimenomaisesti parantamaan turvallisuutta. Lisäksi tällä hetkellä liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan Liikenneturvallisuusstrategiaa, jossa käsitellään kaikkien liikennemuotojen turvallisuuskysymyksiä. Strategiassa käsitellään osittain samoja teemoja kuin kyseessä olevassa tavoiteohjelmassa. Useampi liikenne- ja viestintäministeriölle vastuutettu toimenpide nivoutuu Liikenneturvallisuusstrategiaan. Toimenpidekohtaiset huomiot Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää huomiota yksityiskohtaisemmin seuraaviin toimenpiteisiin, joihin se on merkitty yhdeksi vastuutahoista: Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021-2030 Tavoite 1. Tietoisuus työikäisten kaatumis- ja putoamistapaturmien riskeistä kasvaa. Syyt tunnetaan ja ehkäisykeinot ovat paremmin käytössä. Toimenpide 8: Kunnissa tuetaan monialaisesti asukkaiden turvallista liikkumista kaatumisvammoja ehkäisten. Painopisteet ovat turvallisen kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä ilmastoystävällisinä liikkumismuotoina. Toimenpiteen perusteluissa todetaan, että valtioneuvosto on vahvistanut 2018 kävelyn ja pyöräilyn edistämistä tukevan periaatepäätöksen ja liikenne- ja viestintäministeriö on tästä laatinut edistämisohjelman. Liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmalla halutaan parantaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa sekä tukea liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja kansanterveyden parantamista. Edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetetaan 30 % matkamäärien kasvu. Kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden tulee entisestään parantua matkamäärien kasvusta huolimatta. Kansantalouden näkökulmasta tavoitteena on ns. plussavisio: liikenteen päästöjen, liikennekuolemien ja liikenneonnettomuuksien vähentämisellä yhdessä kansanterveyden kohentumisen kanssa haetaan yhteiskunnalle miljardien eurojen säästöjä. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa ei siten suoranaisesti keskitytä työikäisten kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyyn. Kuitenkin ohjelmassa tuodaan esiin se, että kävely- ja pyöräilyolosuhteiden kehittäminen turvallisemmiksi vähentää liukastumis- ja kaatumistapaturmia sekä muita kävelyn ja pyöräilyn onnettomuuksia. Tällä hetkellä suunnitteilla ei ole laatia uutta ohjelmaa. Tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja nuorten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 1. Kehitetään liikenneympäristöjen turvallisuutta. Toimenpide 34: Edistetään taajamien 30 km/h –alueiden nopeusrajoituksia ja niitä tukevia toimia. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 1. Edistetään turvallisia ajonopeuksia muun muassa automaattisen nopeusvalvonnan lisäämisen, muiden teknisten toimenpiteiden sekä koulutuksen ja valistuksen kautta. Toimenpide 39: Edistetään taajamien 30 km/h –alueiden lisäämistä ja alempia nopeusrajoituksia tukevia toimia, esim. viestinnän keinoin lisätään tietoisuutta nopeuden merkityksestä riskitekijänä. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää toimenpiteitä 34 ja 39 sinänsä kannatettavina. Nopeusrajoitusten olennaisin tehtävä on liikenneturvallisuuden lisääminen. Nopeuksia säätelemällä voidaan vaikuttaa myös liikenteen sujuvuuteen, liikennekustannuksiin ja liikenteen aiheuttamiin päästö- ja meluhaittoihin. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa asiaan kuuluvasta lainsäädännöstä mutta nopeusrajoituksen asettaa tienpitäjä. Lainsäädäntö mahdollistaa nopeusrajoituksen 30 km/h asettamisen taajamiin, joten lainsäädännöllisiä muutoksia toimenpiteiden toteuttamiseksi ei tarvita. Näin ollen liikenne- ja viestintäministeriön rooli toimenpiteen toteutuksessa jää epäselväksi. Lisäksi toimenpiteen 39 osalta on lisättävä, että koulutus ja valistus turvallisista ajonopeuksista tai automaattinen nopeusvalvonta eivät kuulu ministeriön ensisijaisiin tehtäviin. Tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja nuorten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 4. Tuetaan jalankulkua avustavien ja korvaavien liikkumisvälineiden ja kevyiden sähköajoneuvojen turvallista käyttöä. Toimenpide 38: Jalankulkua avustavista ja korvaavista liikkumisvälineistä ja kevyistä sähköajoneuvoista (esim. tasapainolaudat) on saatavilla valistusmateriaalia ja tuote- jaliikkumisturvallisuutta valvotaan. Seurataan kehitystä ja reagoidaan sen mukaan, mikä liikkumisväline nousee suosioon (vrt. sähköpotkulautailmiö). Toimenpiteen kohdalla liikenne- ja viestintäministeriön vastuutehtäväksi on kirjattu lainsäädäntö. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa tieliikenteeseen liittyvästä lainsäädännöstä. Esimerkiksi tieliikennelain 52 §:ssä määritetään se, kuuluuko liikkumisvälineen käyttäjän noudattaa jalankulkijaa vai pyöräilijää koskevaa sääntelyä. Lisäksi tieliikennelain 99 §:ssä määritellään sähköavusteisen polkupyörän ja kevyen sähköajoneuvon suurin sallittu nopeus (25 km/h). Toimenpide 38 keskittyy kuitenkin valistusmateriaalin tuottamiseen sekä valvontaan, joissa muut tahot ovat oleellisempia. Näiden toteuttaminen ei edellytä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan lainsäädännöllisiä muutoksia, joten epäselväksi jää mihin liikenne- ja viestintäministeriön vastuutehtävällä viitataan. Yleisesti ottaen mikroliikenteen kehityksen ja erityisesti mikroliikenteen vaikutuksen liikenneturvallisuuteen voidaan katsoa kuuluvan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan ja Liikenne- ja viestintäministeriön koordinoimassa Liikenneturvallisuusstrategiassa tullaankin käsittelemään mikroliikennettä ja etenkin sähköpotkulautoihin liittyviä turvallisuuskysymyksiä. Liikenne- ja viestintäministeriön vastuualuetta kyseisessä toimenpiteessä tulee kuitenkin terävöittää. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 3. Työikäisten liikennekasvatus etenee eri ympäristöissä. Liikennekäyttäjien tietämys lainsäädäntöön perustuvista velvollisuuksista, oikeuksista ja säännöistä kasvaa; samoin niiden noudattaminen muuttuvassa liikenneympäristössä. Toimenpide 41: Yleisöviestintä ja tiedotus: lisätään kampanjoin tienkäyttäjien tietoisuutta tieliikennelain muutoksista. Toimenpiteen perusteluissa on jo todettu, että uusista säännöistä on tiedotettu laajasti ennen lain käyttöönottoa ja tieliikenneturvallisuuden asiantuntijat arvioivat tiedotustarpeen jatkuvan. Uusi tieliikennelaki astui voimaan 1.6.2020. Liikenne- ja viestintäministeriö sekä sen hallinnonalaan kuuluvat virastot ovat aktiivisesti tiedottaneet uudesta laista ja sen tärkeimmistä muutoksista sekä ennen lain voimaantuloa että sen jälkeen. Liikenne- ja viestintävirasto on laatinut Tieliikennelaki 2020 -tietopaketin ja lisäksi tiedottaa verkkosivuillaan kattavasti uuden lain tuomista muutoksista eri tienkäyttäjille. Liikenne- ja viestintävirasto on lisäksi laatinut liikennesääntöoppaan pyöräilijöille. Väylävirasto on julkaissut verkkosivuillaan koosteen uusista liikennemerkeistä. Liikenneturva on valmistellut Tunne liikennesäännöt –kampanjan. Lisäksi ministeriön ja edellä mainittujen tahojen sosiaalisessa mediassa on tiedotettu kattavasti tieliikennelain uudistuksesta ennen ja jälkeen lain voimaantulon. Näkemyksemme mukaan toimenpide on näin ollen jo toteutettu. Lisäksi ministeriö osallistuu uuden lainsäädännön tiedottamiseen, mutta oleellisemmassa asemassa tiedottamisessa ja kampanjoinnissa sekä liikennekasvatuksessa ovat esimerkiksi virastot. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 6. Tuetaan liikenteen päihteettömyyttä ja asianmukaiseen hoitoon hakeutumista. Työikäisten rattijuopumus- ja huumaantuneena ajamisen tapausten määrä saadaan kääntymään laskuun. Toimenpide 45: Päihderiippuvuuteen ja sen vaikutuksiin liikenneturvallisuuteen puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Riippuvaiselle henkilölle (ja hänen läheisilleen) tarjotaan apua ja tukea, ja ohjataan asianmukaiseen hoitoon. (Muun muassa tuetaan ja kehitetään poliisin henkilöstön osaamista ja valmiutta ohjata rattijuopumuksesta epäilyn tieliikenteen käyttäjän matalan kynnyksen palvelujen piiriin tai arviointiin sekä selvitetään oikeuslääkäriasemien roolia). Liikenne- ja viestintäministeriön koordinoimassa Liikenneturvallisuusstrategiassa käsitellään tieliikenteen turvallisuutta muun muassa asenteiden, osaamisen, kyvykkyyden ja sosiaalisten tekijöiden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta käsin tarkastellaan nuorten käyttäytymistä liikenteessä, tieliikenteen itsemurhia sekä päihteiden käyttöä liikenteessä. Toimenpide 45 liittyy kuitenkin päihderiippuvuuteen puuttumiseen sekä riippuvaisten henkilöiden auttamiseen. Liikenne- ja viestintäministeriön merkitseminen vastuutahoksi toimenpiteessä, joka ei kuulu sen toimialaan, ei ole näkemyksemme mukaan tarkoituksenmukaista. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 6. Tuetaan liikenteen päihteettömyyttä ja asianmukaiseen hoitoon hakeutumista. Työikäisten rattijuopumus- ja huumaantuneena ajamisen tapausten määrä saadaan kääntymään laskuun. Toimenpide 46: Alkolukon käyttöä edistetään/tuetaan. Selvitetään mahdollisuutta nostaa ajokieltojen kesto muiden Pohjoismaiden tasolle, jotta alkolukko olisi relevantti vaihtoehto ajokiellolle. Hyödynnetään ajokorttilain seurantatutkimuksen tuloksia. Ajokorttilain seurantatutkimuksen pääteemat ovat ajokorttilain muutosten vaikutukset liikenneturvallisuuteen ja yhtäläisten kilpailuedellytysten toteutumiseen sekä vaikutukset yksityishenkilöille, yrityksille ja viranomaisille. Seurantatutkimus ei kohdistu siten erityisesti ajokieltoihin tai alkolukon käyttöön, mutta voi olla mahdollista, että asia nousee esiin tutkimuksen edetessä. Lisää tietoa hankkeesta löytyy hankeikkunasta: https://hankeikkuna.vnv.fi/app#/hanke/51463/kuvaukset Näkemyksemme mukaan ennen toimenpiteeseen ryhtymistä tulisi odottaa seurantatutkimuksen tuloksia. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 7. Työikäisten itsensä vahingoittamisesta johtuvien tieliikenneonnettomuuksien määrä laskee. Toimenpide 47: Etsitään synergioita tahattomien ja tahallisten liikenneonnettomuuksien sekä muiden tapaturmien ehkäisevässä työssä. Toimenpiteen kuvaus ja vastuutahojen roolit jäävät epäselviksi toimenpiteen epämääräisyyden vuoksi. Toimenpiteessä tulisi kuvata tarkemmin mitä synergioilla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Liikenne- ja viestintäministeriön organisoimassa Liikenneturvallisuusstrategiassa käsitellään tieliikenteen itsemurhia. Strategiassa on tarkoitus etsitä turvallisuusongelmien yhtäläisyyksiä eri liikennemuotojen väliltä. Tavoitteet ja toimenpiteet iäkkäiden henkilöiden tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 1. Iäkkäiden henkilöiden autoilu on turvallista. Sote-alan ammattilaiset, ikääntyneet ja heidän omaisensa ja läheisensä saavat ajantasaista tietoa liikenneturvallisuudesta. Toimenpide 49: Iäkkään henkilön ajoterveys tarkistetaan ja otetaan puheeksi säännöllisten tarkastusten lisäksi aina silloin, kun henkilön terveydentilalla ja hoidolla on vaikutuksia hänen ajokykyynsä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja iäkkäille henkilöille koulutusta, tiedotusta ja materiaaleja ajokuntoon ja ajoterveyteen liittyen. EU:n ajokorttidirektiivin nojalla jäsenmaat voivat asettaa tarkentavia ajoterveysvaatimuksia. Ajokorttilain mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaa tarkempia määräyksiä ajoterveysvaatimuksia koskevien vaatimusten täyttämisestä. Siten ajokorttilaki mahdollistaa jo toimenpiteen.Huomautettakoon myös, että toimenpiteen painopiste on ajoterveyden tarkistamisessa sekä koulutuksessa, tiedotuksessa ja valistuksessa. Ministeriö ei ensisijaisesti vastaa näistä tehtävistä. Ministeriö pitää kuitenkin toimenpidettä kannatettava ja siihen liittyen voitaisiin harkita hyödynnettävän myös ajokorttilain seurantatutkimuksen tuloksia. Liikenne- ja viestintävirasto valmistelee seurantatutkimuksen liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta. Yhtenä osana seurantatutkimusta tullaan selvittämään 1.7.2018 voimaan tulleiden ajokorttilain muutosten vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Seurantatutkimuksen tulosten hyödyntäminen on mainittu myös tavoiteohjelmaluonnoksen toimenpiteessä 46 liittyen alkolukon käytön edistämiseen. Lisäksi iäkkäiden henkilöiden autoilua käsitellään myös Liikenneturvallisuusstrategiassa. Tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja nuorten hukkumistapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 1. Tehostetaan ja tuetaan vesiturvallisuuteen liittyvää valistusta ja kasvatusta sekä eri toimijoiden yhteistyötä eri toimintaympäristöissä. Toimenpide 57: Valmistellaan vesiturvallisuustyötä tekevien järjestöjen ja viranomaisten yhteistyönä kansalliset määrälliset tavoitteet lasten ja nuorten hukkumiskuolemien vähentämiselle ja sovitaan kansallisesta koordinaatiosta etenemisessä. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten hukkumistapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021-2030. Tavoite 1. Tehostetaan hukkumisten ehkäisyn kansallinen koordinointi ja strategia. Toimenpide 58: Valmistellaan vesiturvallisuustyötä tekevien järjestöjen ja viranomaisten yhteistyönä kansalliset tavoitteet ja kansallinen strategia hukkumiskuolemien vähentämiselle ja perustetaan kansallinen koordinaatiotaho/elin hukkumisten ehkäisytyölle. Toimenpiteen 57 ensisijainen tavoite, eli valistus ja kasvatus, eivät kuulu ministeriön ensisijaisiin tehtäviin. Yleisesti toimenpiteitä 57 ja 58 eli kansallisen määrällisen tavoitteen asettamista sekä kansallisen strategian laatimista lasten ja nuorten hukkumiskuolemien vähentämiselle pidetään kannatettavana. Liikenneturvallisuusstrategian vesiliikenteen työryhmässä on mahdollisuus keskustella näistä tavoitteista. Tässä kohtaa kuitenkin lasten ja nuorten sekä työikäisten erottelua pidetään erikoisena. Laadittavan kansallisen strategian tulisi koskea sekä lapsia ja nuoria että työikäisiä. Kuten uuden vesiliikennelain hallituksen esityksessä (HE 197/2018 vp) on todettu, merialueilla hukkumiseen menehtyneet ovat olleet useimmiten uimareita tai jäällä liikkuneita. Veneilyyn liittyviä hukkumistapauksia tapahtuu enemmän sisävesialueilla kuin merialueilla ja ne liittyvät useimmiten veneen kaatumiseen tai kallistumiseen ja veneilijän joutumiseen veden varaan. Uuden vesiliikennelain (782/2019) osalta voidaan todeta, että sen vaikutuksia turvallisuuteen on ollut vaikea arvioida ennakolta, mutta muun muassa vesikulkuneuvoa ja sen varusteita koskevan sääntelyn täsmentämisen ja päällikkösääntelyn käyttöönoton on arvioitu voivan lisätä vesiliikenteen turvallisuutta.
      • Suomen Fysioterapeutit ry
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja nuorten kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021−2030 Ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia. Liikuntapalvelujen riskien tiedottamisessa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että liikkumisen ja liikunnan houkuttelevuus ei kohtuuttomasti kärsi. LAsten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tulisi kuulua selkeäksi osaksi kaatumis-, putoamis- ja liikuntavammojen ehkäisyyn. Lapsen ja nuoren kasvava keho tarvitsee monipuolista liikunnallista ärsykettä, jotta keho kestää elämän aiheuttamaa kuormitusta. Vammojen ehkäisyssä ei tule edetä liian pitkälle, jolloin kehoon ei kohdistu sen tarvitsemia iskuja ja kuormitusta. Hyvänä esimerkkinä on kaatumisten liiallinen ehkäisy: tasapaino ja kehon hallinta kehittyvät kehon toiminnan äärirajoilla toimiessa. Lasten leikkeihin tulee sisältyä kaatumisia ja voimakastakin tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta. Hyvänä esimerkkinä liiallisesta suojaamisesta on luistelun tai pyöräilyn kieltäminen kokonaan, koska kaatuessa voi sattua pään vammoja. Oikeampi suojaamistapa on kannustaa kypärän käyttöön. Suojainten käyttöä ja niiden sosiaalista hyväksyttävyyttä tulee kehittää positiivisten esimerkkien kautta. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten kaatumis- ja putoamis-tapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021−2030 Ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia. Fyysisen aktiivisuuen tukeminen ja mm. Luustoliikuntasuositusten noudattaminen ovat tärkeitä keinoja keski-iässä, kun ehkäistään ikääntymisen myötä kasvavaa kaatumisen riskiä. Luuston kunnosta tulee huolehtia erityisesti keski-iässä, jotta vaikutukset ulottuvat vanhuuteen. Samoin lihasmassaa lisäävä harjoittelu on syytä aloittaa viimeistään keski-iässä, jolloin lihasmassan lisäys on vielä tehokasta ja “lihasta kertyy vanhuuden varalle.” Luuston ja lihaksiston kunto on keskeistä fyysisen toimintakyvyn säilymisessä. Terveysliikuntasuositusten tukeminen erityisesti perheiden ruuhkavuosina on tärkeää, jotta liikunnallinen elämäntapa säilyy rutiinina ja siirtyy kasvatuksen myötä myös nuoremmille sukupolville. Kehon monipuolinen kuormitus on keskeistä liikkumistaitojen säilymiseksi. Tavoitteet ja toimenpiteet iäkkäiden henkilöiden kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021−2030. Ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia. Toimenpide-ehdotuksista puuttuu kuitenkin kokonaan kuntoutuksen keinot kaatumisen ehkäisyssä. Ohjaus- ja neuvonta sekä riskien tunnistaminen ei vielä riitä, vaan tunnistettua kaatumisriskiä voidaan myös pienentää asianmukaisella kuntoutuksella. Sote-palveluiden järjestäjää tulee velvoittaa järjestämään viipymättä asianmukainen kuntoutus kaatumisvaarassa oleville, aktivoitava viivytyksettä tarvittavat apuvälinepalvelut ja järjestettävä riittävä seuranta-aika, jossa kaatumisriskin muutosta arvioidaan. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuosituksessa on kuvattu vaikuttavia interventioita kaatumisten ehkäisemiseksi. Kuntoutuksen oikea-aikaisuus toteutuu Suomessa huonosti ja monesti kaatumisten ehkäisyksi tyydytään vain apuvälineen lainaamiseen, vaikka henkilön toimintakykyä olisi mahdollista kohentaa kuntoutuksella. Jokaisen ikääntyneen tulisi käydä säännöllisesti toimintakyvyn arviossa, johon kuuluu osana kaatumisriskin arviointi. Ehdotettu itsearviointi on erittäin kannatettavaa, mutta tämän täydentämiseksi olisi järkevää järjestää systemaattinen arviointikäynti esimerkiksi 70-, 75- tai 80-vuotta täyttäville. Kaatumisriskien arvioinnin prosessit on hyvin laadittu, mutta niiden implementoitumista osaksi terveydenhuoltoa tulee entisestään parantaa esimerkiksi asetusten kautta. Liitteissä viitataan varsin runsaasti sekä kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositukseen ja IKINÄ-oppaaseen ja nostetaan myös keinoja konkreettisemmalla tasolla. Nämä asiat kuuluisi ehdottomasti näkyä niin tavoitteissa kuin toimenpide-ehdotuksissakin. Lisäksi merkittävänä toimenpiteenä tulisi olla kaatumisten ehkäisytyön valtakunnallinen koordinointi. Ei ole realistista olettaa, että toimintaa tapahtuu pelkän toimenpideohjelman perusteella vaan tarvitaan valtakunnallista ohjausta.
      • Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiakirjaluonnoksesta ”Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030 ". Tavoiteohjelma huomioi keskeisesti päihteiden käytön ja erityisesti humalajuomisen merkityksen tapaturmien synnyssä. On tärkeää, että ennaltaehkäisevän päihdetyön merkitys tapaturmien ehkäisyssä tunnistetaan. Tavoiteohjelmalla on runsaasti yhtymäkohtia Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmaan (2015-2025). Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on runsaasti tietoa ja tuntemusta asiakasryhmistä, sekä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, joita on otettu tavoiteohjelmassa hyvin huomioon. Tavoiteohjelman lopussa on listattu työkaluja, joita voidaan hyödyntää mm. puheeksioton tukena. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry on tuottanut useita puheeksiottoa ja päihdekasvatusta tukevia materiaaleja, joita ehdotamme lisättäväksi ”työkaluja kunnille”, ”työkaluja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille” ja ”työkaluja työpaikoille” (s. 171) listaukseen: - Juteltaisko -oppituntimateriaali ja ohjaajan opas 5.-6 lukkien päihdekasvatukseen (suomi, englanti, ruotsi, somali, venäjä). Keskustelevat oppitunnit ja vanhempainilta. - Keskustelua alkoholista -opetusmateriaali. Opettajan opas yläkoulun ja toisen asteen opiskelijoille päihdekasvatukseen. - Päihdeilmiö -ohjaajan opas ja oppitunti. Ryhmäyttävää päihdekasvatusta toisen asteen oppilaitoksiin. - Suosituksia opiskelijoiden päihdeohjelmien kehittämiseen ja jalkauttamiseen korkeakouluyhteisöille. Opas. - Selvis - Selkokielistä päihde ja pelikasvatusta erityistä tukea tarvitseville nuorille ja heidän parissaan toimiville ammattilaisille. - OttoMitta-sovellus alkoholinkäytön seurantaan. Sovelluksen voi ladata maksutta AppStoresta ja GooglePlaysta. - Henkilökohtainen ongelma? Opas esimiestyön ja työsuojelun tueksi. EHDOTUKSEMME HUOMIOITAVAKSI TAVOITTEISSA JA TOIMENPITEISSÄ MYRKYTYKSET Taulukko 5. Työikäiset. Tavoitteet ja toimenpiteet työikäisten myrkytystapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021–2030. Tavoite 2: Päihteiden riskikäyttö ja haitat tunnistetaan eri sote -palveluissa ja tukea tarjotaan varhaisessa vaiheessa Ehdotamme, että taulukon kohtaan ”Toimenpide 25” - ”järjestöt” lisättäisiin SPR:n ohella maininta: Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n HUUGO-ohjelma tarjoaa työyhteisöille työkaluja ja koulutusta sekä auttaa päihdeohjelmien luomisessa. HUUGO-ohjelman tuottamat materiaalit ja verkkosivusto huugo.fi ovat vapaasti hyödynnettävissä. Taulukko 6. Iäkkäät. Tavoitteet ja toimenpiteet iäkkäiden henkilöiden myrkytystapaturmien ehkäisyyn vuosille 2021–2030. Iäkkäiden päihteiden käyttö on arkipäiväistynyt. Lääkkeiden ja päihteiden käyttö kasvattaa tapaturmien riskiä erityisesti iäkkäillä. Ikääntyvien osalta turvallisuuden edistäminen on kokonaisvaltaista terveyden hoitoa. Alkoholin käyttö lisää tapaturmien riskejä myös välillisesti esimerkiksi ravitsemuksen kautta. Ehdotamme, että iäkkäiden osalta tavoitteita täsmennetään: sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä ikäihmisiä kohtaavien muiden ammattihenkilöiden osaamista lisätään päihteiden käytön puheeksiottamisesta, päihdeongelmien varhaisesta tunnistamisesta ja tuesta, sekä lisätään tietoa päihteiden käytön vaikutuksista ikäihmisten turvallisuuteen ja tapaturmariskeihin. TIELIIKENNEONNETTOMUUDET Taulukko 7. Lapset ja nuoret. Tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja nuorten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021–2030. Lasten ja nuorten tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyä koskevissa tavoitteissa ja toimenpiteissä ei ole mainintaa päihdekasvatuksesta, eikä tavoitteeksi ole asetettu liikenteen päihteettömyyttä myös nuorten osalta. Ehdotamme, että tavoitteeseen 3. lisätään maininta nuorten päihteettömyyden tukemisesta liikenteessä. Päihteetöntä liikennekulttuuria on edistettävä jo lapsuudesta lähtien ja tavoitteena tulee olla, että nuorten rattijuopumus- ja huumaantuneena ajamisen tapausten määrä saadaan kääntymään laskuun (vrt. työikäiset, tavoite 6.) Taulukko 9. Iäkkäät. Tavoitteet ja toimenpiteet iäkkäiden henkilöiden tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyyn vuosille 2021–2030. Iäkkäiden tieliikenneonnettomuuksien ehkäisyä koskevissa tavoitteissa ei ole mainintaa liikenteen päihteettömyydestä. Ehdotamme, että myös iäkkäiden osalta tavoitteeksi asetetaan, että rattijuopumus- ja huumaantuneena ajamisen tapausten määrä saadaan kääntymään laskuun (vrt. työikäiset, tavoite 6.). OMAISET JA LÄHEISET TURVALLISUUDEN EDISTÄJINÄ Tavoitteet ja toimenpiteet iäkkäiden henkilöiden omaisille ja läheisille vuosille 2021–2030. Tavoite 1. Omaishoitosopimuksen tehneillä omaisilla, ikääntyneiden perhehoitajilla ja muilla omaistaan tai läheistään säännöllisesti auttavilla ikääntyneillä henkilöillä sekä vapaaehtoisilla kuten myös ikääntyneillä hoidettavilla itsellään on riittävät tiedot ja taidot turvallisuuden edistämiseen. On erittäin tärkeää ja kiitettävää, että omaiset on nostettu vahvasti esille tavoiteohjelmassa. Omaishoitoon liittyvissä tavoitteissa puhutaan varsin yleisellä tasolla turvallisuudesta ja turvallisuuden edistämisestä ja konkreettisia toimenpiteitä on vähän. Ehdotamme, että kohtaan ”Toimenpide 78” lisättäisiin maininta tiedon lisäämisestä omaishoitoon sopivasta materiaalista päihteisiin ja tapaturmariskeihin liittyen sekä päihteiden käytön tunnistamisesta ja puheeksiottamisesta. Ehdotamme, että kohtaan ”Toimenpide 80” lisättäisiin maininta, että ammattilaisten osaamista vahvistetaan päihteiden käytön puheeksiottamisessa, varhaisessa tunnistamisessa ja tuen antaminen myös ikäihmisten omaisten kanssa asioidessa.
      • Työterveyslaitos, Tommi Alanko Työterveyslaitos
        Päivitetty:
        28.8.2020
        • Työterveyslaitos kannattaa oleellisilta osin Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman koti- ja vapaa-ajantapaturmien ehkäisyn koordinaatioryhmän tavoiteohjelmaa vuosille 2021-2030. Ohjelman toimenpiteillä voidaan ehkäistä koti- ja vapaa-ajan tapaturmia ja se vaatii laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tavoitteen 3. ja toimenpiteen 6. tavoitteena on saada turvallisuutta edistävät toimintatavat ja -mallit osaksi toimintakulttuuria ammatillisissa perus- ja täydennyskoulutuksissa ja tässä nostetaan erityisesti liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset esille. Myös työpaikoilla ja työmatkoilla liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset ovat merkittävin tapaturman aiheuttaja, mutta samalla tulisi huomioida toimenpiteessä laajempi turvallisuuskulttuurin ja nolla-ajattelun vahvistaminen jolloin vaikutukset olisivat kokonaisvaltaisempia sekä työ- että koti- ja vapaa-ajan tilanteissa. Edelleen toimenpiteessä 7. kohteena on nuoret työntekijät ja mittarina heille oppilaitoksessa ja työpaikoilla tapahtuneet tapaturmat. Tämä on tärkeä toimenpiteiden kohde, mutta kyseessä ei ole koti- ja vapaa-ajan tapaturmat, johon tämä tavoiteohjelman pitäisi kohdentua. Vastaavasti toimenpide 9 kohdistuu nimenomaan työpaikkojen toimintaan ja tavoitteena on edistää liikuntaa sekä nostaa kaatumistapaturmien riskien tunnistaminen ja ehkäisy osaksi työpaikkojen turvallisuustoimintaa. Tavoite 10. koskee talviliukastumisten ehkäisyä työmatkoilla ja vapaa-ajalla. Tavoite 15. koskee yli 65-vuotiaita työntekijöitä. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmassa on useassa kohdassa ja toimenpiteissä viittauksia ammatilliseen koulutukseen sekä työntekijöiden ja työpaikkojen turvallisuustaitoihin ja -toimenpiteisiin. Ohjelmaan olisi perusteltua lisätä tarkennus millä tavoin ja miksi koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyä tehdään nimenomaan ammatillisessa ympäristössä, kuinka työpaikat sitoutetaan tähän sekä onko kyseessä pelkästään koti- ja vapaa-ajan tavoiteohjelma vai myös otsikkotasolla työpaikkoja koskeva ohjelma. Edistykselliset työpaikat pyrkivät jo nyt vaikuttamaan työntekijöidensä turvallisuuteen myös vapaa-ajalla, joten sinänsä tavoite on toteutettavissa. Työterveyslaitos pitää tärkeänä, että työelämän hyviä käytäntöjä hyödynnetään koti- ja vapaa-ajan ehkäisytyössä. Ohjelmassa olisi hyvä selkeyttää kyseisten asioiden suhdetta. Antti Koivula Tommi Alanko pääjohtaja johtaja
      • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lausuntoa luonnoksesta Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaksi vuosille 2021–2030. Fimea kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Fimean edustaja on osallistunut tavoiteohjelman kokonaisuuden luomiseen asiantuntijatyöryhmien jäsenenä. Työryhmissä on käsitelty työikäisten ja iäkkäiden kaatumisia ja putoamisia sekä myrkytyksiä. Fimea kiittää tästä mahdollisuudesta tarjota asiantuntija-apua tavoiteohjelman laadintaan. Fimea mainitaan tavoiteohjelmassa yhtenä vastuutahona useamman toimenpiteen kohdalla. Fimealla ei näiden osalta ole lausuttavaa. Toimenpide 29: Lääkehoidon arviointi Poikkeuksen muodostaa toimenpide 29, johon Fimea toivoisi muutosta. Kyseisen toimenpiteen mukaan: ”Varmistetaan, että ammattilaisilla on täydennyskoulutuksen kautta riittävät tiedot lääkityksen yhteydestä myrkytysvaaraan. Lääkehoidon arviointi toteutetaan iäkkäille vähintään kerran vuodessa tarpeen vaatimassa laajuudessa terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyönä.” Lääkehoidon arviointeja ei tutkimustiedon perusteella voida suositella tehtäväksi säännöllisesti iäkkäille. Tätä näkemystä tukee riittävän näytön puute arviointien hoidollisista ja taloudellisista vaikutuksista. Terveydenhuollossa ei ole myöskään resursseja säännöllisiin arviointeihin. Fimean toteuttaman (rahoitus STM) moniammatillisten lääkehoidon arviointien vaikutuksia selvittäneen RCT-tutkimuksen mukaan yksittäisten arviointien vaikutukset ovat vähäisiä (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80566). Samansuuntaisia tuloksia on raportoitu myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Näyttö arviointien hyödyllisistä vaikutuksista on siis varsin heikkoa ja perustuu lähinnä yksittäisiin tutkimuksiin. Fimea katsoo, että arviointeja tukevan näytön saaminen vaatisi lisätutkimusta paremmilla ja ajallisesti pidemmillä tutkimusasetelmilla. Tietyissä potilasryhmissä arvioinnit ovat kuitenkin hyödyllisiä lääkitysongelmien korjaamiseksi. Siksi terveydenhuollossa tulisi oppia tunnistamaan paremmin arvioinneista hyötyvät iäkkäät ja kohdistaa käytettävissä olevat arviointiresurssit heidän lääkitysongelmien korjaamiseen lääkitysarviointien avulla. Arviointeja ei siis pidä tehdä säännöllisesti toimenpiteessä ehdotetussa vuoden aikaraamissa, vaan tunnistetusta tarpeesta arvioinnille. Fimea pitää sen sijaan hyvänä toimenpiteeseen sisältyvää tavoitetta toteuttaa lääkehoitojen arviointi ”tarpeen vaatimassa laajuudessa”. Tämä mahdollistaa arviointien tekemisen kullekin arvioinnin kohteena olevalle, lääkitysongelmaiselle iäkkäälle sopivassa laajuudessa. Tarvittavan arvioinnin laajuuden määrittää terveydenhuollon ammattilainen. Fimea ehdottaakin, että toimenpiteen lääkehoidon arviointia koskeva kohta korjattaisiin seuraavaksi: Luodaan terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön työkaluja ja toimintamalleja, joiden avulla he pystyvät tunnistamaan paremmin lääkehoidon arvioinnista hyötyvät iäkkäät. Lääkehoidon arviointi toteutetaan näille potilaille tarpeen vaatimassa laajuudessa terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyönä. Fimean ylläpitämä Lääke75-tietokanta on tunnistettu toimenpideohjelmassa lääkitysturvallisuutta edistäväksi työvälineeksi, ”joka auttaa valitsemaan iäkkäille sopivia ja turvallisia lääkkeitä, ja siten osaltaan pyrkii myös ehkäisemään myrkytyksiin johtavia lääkitystilanteita.” Fimea haluaa mainita, että tietokantaa voidaan hyödyntää myös muiden kuin myrkytyksiin liittyvien tapaturmien ehkäisyssä. Esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutukset, kuten huimaus ja tokkuraisuus, voivat olla osasyy iäkkäiden kaatumisille, toisin sanoen yleisessä lääkitysturvallisuuden edistämisessä. Lääke75-tietokanta olisi siis syytä mainita työvälineenä myös ikääntyneiden kaatumisten ehkäisyä koskevassa toimintaohjelman osassa. Lääkinnälliset laiteet Uuden tavoiteohjelman taustatekijöihin kuuluvat ja vaikuttavat myös lääkinnälliset laiteet. Laitteilla on vaikutusta koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrään ja ne asettavat sekä haasteita että mahdollisuuksia ehkäisytyön kohdentamiselle. Lääkinnällisen laitteen käytön tuomalla liikunta-/toimintarajoitteella on merkitystä mm. kaatumistapausten taustatekijänä. Keskeistä on lääkinnällisten laitteiden tekninen kehittyminen ja tuleminen osaksi ihmiskehoa. Erityisesti iäkkäämmät henkilöt elävät ihmiskehoon asennettujen lääkinnällisten laitteiden kanssa. Lonkka- ja polviproteesit lisääntyvät jo työikäistenkin ihmisten keskuudessa ja toisaalta asennuksia tehdään myös yhä ikääntyvimmille. Sairauden kompensointiin liittyvät laitteet lisääntyvät tehostuneen hoidon ja teknologisesti edistyneiden laitteiden johdosta. Tällaisia ovat erityisesti liikkumista, kuulemista, tarttumista ja nousemista/laskeutumista kompensoivat sekä hengityksen että sydämen vajaatoimintaa kompensoivat laiteet. Kotihoidon kasvu on lisännyt lääkinnällisten laitteiden käyttöä merkittävästi iäkkäiden ja monivammaisten ihmisten keskuudessa, mutta myös työikäisten ja lasten keskuudessa. Terveydenhuollon käytön lisääntyminen ja teknologian korkea taso ovat nostaneet turvallisuustasoa. Teknologian käyttö edellyttää kuitenkin käyttäjältä turvallisen käytön huomiointia eri tilanteissa. Omaishoitajilla ei useinkaan ole tietoa mm. iäkkään henkilön käyttämien lääkinnällisten laitteiden tuomista rajoituksista tai erityisohjeista. Lääkinnällisten laitteiden käyttö edellyttää käyttäjältä liikkumiseen liittyvien rajoitteiden huomioimista. Rajoitusten ja ohjeiden parempi huomiointi vähentää tapaturmaherkkyyttä ja täten edellyttää näiden asioiden huomioimista käyttäjillä, avustajilla ja myös ammattihenkilöiden koulutuksessa. Omaishoitotilanteessa lääkinnällisten laitteiden tuntemus ja vaikutus hoidettavaan on tunnettava. Eija Pelkonen Ylijohtaja Sanna Hyttinen Lakimies
      • Suomen Punainen Risti
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Suomen Punainen Risti kiittää mahdollisuudesta lausua koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta. Suomen Punainen Risti on koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn koordinaatiotyöryhmän jäsen. Suomen Punainen Risti koordinoi myös laaja-alaista järjestöjen ja viranomaisten Tapaturmien ehkäisyverkostoa, jonka tavoitteena on koti- ja vapaa-ajan tapaturmien väheneminen. Verkoston työn pohjana toimii koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma. Suomen Punainen Risti pitää tavoitteita sekä toimintakokonaisuuksia kattavina ja tärkeinä. Tapaturmien vaikutukset ovat monialaiset ja koskettavat kaikkia ikäryhmiä, ja vaikuttavat vammojen, inhimillisen kärsimyksen, sairauspoissaolojen ja muiden kustannusten ohella yksilön ja hänen läheistensä elämään kauan. Laaja-alaisella ehkäisevällä toiminnalla voidaan tunnistaa tapaturmiin johtavat syyt ja poistaa tai vähentää tapaturmavaaroja. Tapaturmien ehkäisyä tarvitaan eri ympäristöissä ja kaikille ikäryhmille. Verkostoituminen ja avoin yhteistyö viranomaisten ja järjestöjen kesken auttaa tavoittamaan ihmisiä eri toimintaympäristöissä. Myös kansalaisten tietoisuuden ja osallisuuden lisäämisessä tarvitaan eri ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden yhteistä panostusta sekä tiivistä yhteistyötä yli sektorirajojen, mikä tulee huomioida myös sosiaali- ja terveyden huollon uudistuvissa rakenteissa. Suomen Punainen Risti katsoo, että yhteisöjen osallisuutta tulisi tavoiteohjelmassa painottaa vielä enemmän ja vahvistaa tapaturmien ehkäisytyön alueellista suunnittelua. Tapaturmatyypit ja -määrät vaihtelevat alueellisesti ja oman paikkakunnan olosuhteiden ymmärrys on tärkeää onnistuneessa suunnittelussa. Tapaturmien ehkäisytyö tulisi näkyä enemmän myös kuntien turvallisuustyössä. Erityiseksi haasteeksi muodostuu, miten tavoitetaan heikommassa asemassa olevat ihmiset, joiden osallistumisen mahdollistamiseksi tarvitaan riittävää tukea, resursseja ja yhteistyötä juuri paikallisella tasolla. Suomen Punainen Risti pitääkin hyvänä tavoitteena, että tapaturmien ehkäisytyö kirjataan kuntien hyvinvointikertomuksiin. Näemme myös hyvänä, että omana ryhmänään on otettu huomioon omaishoidon kokonaisuus. Suomen Punainen Risti pitää tärkeänä, että tapaturmien tilastointia kehitetään jatkuvasti ja käytössä olisi laadukas ja reaaliaikainen tietopohja. Tapaturmien määrän ja seurausten näkyväksi tekemisellä on mahdollista taata riittävät resurssit tapaturmien ehkäisytyöhön. Suomen Punainen Risti pitää hyvänä, että päihteiden käytön aiheuttamien tapaturmien ehkäisy on nostettu yhdeksi toimintakokonaisuudeksi. Päihteiden liikakäyttö on oma suuri kokonaisuutensa, johon vaikuttaminen on erityisen vaikeaa. Tekstissä voitaisiin nostaa näkyvämmin esiin myös muita merkittäviä yksittäisiä tapaturmiin yhteydessä olevia tekijöitä, joihin puuttuminen ja korjaavat toimenpiteet olisivat helpompia toteuttaa. Nämä muut tekijät tulevat esille ohjelman lopputeksteissä ja tilastoissa, mutta niiden näkyvyys jää isojen kokonaisuuksien alle.
      • Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Anne Taulu, ylitarkastaja, Sosiaali- ja terveydenhuoltoyksikkö, Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Taulu Anne
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Lounais-Suomen aluehallintoviraston lausunto luonnoksesta Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030 Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15141/2020-STM-1 Lounais-Suomen aluehallintovirasto toteaa, että tavoiteohjelma vuosille 2021–2030 on hyvin laaja-alainen kokonaisuus ja se sisältää mittavan määrän (82) eri toimenpiteitä määriteltyine vastuutahoineen. Tavoiteohjelman toimintakokonaisuudet on määritelty tarkoin ja valittu tarkoituksenmukaisesti. Sen valmistelu on toteutettu horisontaalisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä eri alojen substanssiasiantuntijoiden kanssa. Se mahdollistaa niin tavoiteohjelman laajan jalkauttamisen kuin myös vaikuttavan toteuttamisen. Lounais-Suomen aluehallintovirasto pitää hyvänä visiota, jossa ”kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tapaturman seurauksena”. Visiota voisi kuitenkin terävöittää siten, että: ”Kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti koti- ja vapaa-ajan tapaturman seurauksena”. Tarve käsitteenä määrittyy tieteenalojen ja teoreettisten tarkastelutapojen kautta eri tavoin ja visioon on tärkeä liittää koti- ja vapaa-ajan tapaturmat -käsite. Tavoiteohjelmassa on otettu hyvin huomioon koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisy niin promootion, primaariprevention, sekundaariprevention kuin myös tertiaariprevention näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden näkökulma on vahvasti esillä. Heikommassa ja/tai haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt huomioidaan niin ikäryhmien, toimintakyvyn, sosioekonomisen aseman kuin myös sosiaalisen ja henkisen pääoman tarkastelun kautta. Koordinaatioryhmä on määritellyt tapaturmien ehkäisyn kannalta keskeiset toimintakokonaisuudet. Ne ovat turvallisuuskulttuurin parantaminen ja turvallisuustyön vahvistaminen, päihteiden ja lääkkeiden käyttöön liittyvien tapaturmien ehkäisy, yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja erityisesti haavoittuvien ryhmien turvallisuuden parantaminen, ympäristön, tuotteiden ja palvelujen turvallisuuden parantaminen sekä kaatumis- ja putoamistapaturmien ml. liikuntavammojen ehkäisy. Lounais-Suomen aluehallintovirasto toteaa, että vaikka tarkastelua on tehty laaja-alaisesti, olisi toimintakokonaisuuksissa tärkeä nostaa esille myös mielenterveysongelmiin sekä lähisuhdeväkivaltaan liittyvien tapaturmien ehkäisy. Niillä on yhdyspintoja muun muassa päihteiden ja lääkkeiden käyttöön liittyvien tapaturmien ehkäisyn kanssa. Myös koronavirus COVID-19 on nostanut osaltaan rajoitustoimien ja lisääntyneen kotona olon kautta esille kodin turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Rajoitettu liikkuminen ja talouden kiristyminen ovat saattaneet kärjistää tilanteita väkivaltaisiksi myös sellaisissa perheissä, joissa aiemmin ei ole ollut väkivaltaa. Lounais-Suomen aluehallintovirasto toteaa, että koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksessa vuosille 2021 - 2030 on asetettu mittava määrä tavoitteita, toimenpiteitä, perusteita ja vastuutahoja. Niiden läpikäyntiä helpottaa, mikäli tavoitteiden kohdalla niiden nykytila kuvattaan esimerkiksi liikennevalomallin avulla ”vihreä", "keltainen" ja "punainen”. Sen kautta eri toimijoiden on mahdollista hahmottaa nykytila, asettaa organisaatiolle/toimijataholle tavoitteita sekä määritellä tarkoituksenmukainen ja tarvittava resurssointi. Myös tavoitteiden toteutumisen seurantaa helpottaa, jos näkyvillä on runsaan tekstiosan lisäksi visuaalinen näkymä tapahtuneesta muutoksesta. Lounais-Suomen aluehallintovirasto pitää erittäin tärkeänä tavoiteohjelman näkökulmasta ajantasaisen tilastotiedon saantia, toimenpiteiden seurantaa, arviointia ja edelleen kehittämistä. Myös ympäristössä tapahtuvien muutosten ennakointi on tärkeää. Vaikka tavoiteohjelman toimenpiteet ovat selkeät, kaipaa osa toimenpiteistä vielä konkretisointia, jotta toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi mahdollistuu. Keskeistä tavoiteohjelman onnistumiselle on, että eri toimijat sitoutuvat laaja-alaisesti yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen, siihen varataan riittävät resurssit ja tarkoituksenmukainen allokointi sekä varmistetaan osaaminen.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma on erittäin laaja. Tavoiteohjelman tuloksellinen läpivieminen ja kokonaisuuden hallinta vaatii vahvaa suunnittelua, koordinointia, yhteistyötä ja viestintää sekä eri toimiin kytkettyä seurantaa ja arviointia. Tapaturmia sattuu väestössä suhteellisesti eniten heikoimmassa asemassa oleville ja toimintakyvyltään tavalla tai toisella rajoitteisille henkilöille. Tämä korostaa järjestöjen merkitystä tavoiteohjelman päämäärien saavuttamisessa. Järjestöt tulee tunnistaa kattavasti toimijoina ja yhteistyökumppaneina sekä valtakunnallisella että alueellisella ja paikallisella tasolla. Erilaisia verkostoja, kattojärjestöjä, järjestöneuvottelukuntia ja muita rakenteita kannattaa hyödyntää tavoitteiden mukaisten toimien edistämiseen sopivien järjestöjen tavoittamisessa. Luonnoksessa toimenpiteiden vastuutahoja on yksilöity osittain järjestökohtaisesti ja osittain järjestöittäin esimerkinomaisesti. Monessa kohtaa mainintana on vain yleisesti järjestöt, jossakin kohtaa kolmas sektori, urheiluseurat tai pelkkä seurat. Hieman täsmällisempi järjestökentän hahmottelu olisi avuksi koottaessa toimijoita yhteen tavoitteiden mukaisesti. Yksityiskohtainen järjestötoimijoiden määrittely voi tapahtua vasta ohjelman valmistuttua tavoiteohjelman mukaisia toimenpiteitä käynnistettäessä.
      • Turun yliopisto
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Luonnos Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030 Kysymyksessä on yksilön sekä koko yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeä ja ajankohtainen ohjelma, joka on aihepiirin laajuus huomioiden onnistuttu laatimaan systemaattisesti ja strukturoidusti. Ikäryhmittäinen tarkastelu on selkeä ja toimiva. 4.1. Kaatumis- ja putoamistapaturmat Liikunta on saanut selkeän merkityksen tässä kokonaisuudessa. Liikuntavammat ovat erittäin yleisiä ja suuria kustannuksia aiheuttavia ja säännöllisen liikunnan tuomat edut ovat vastaavasti tehokkaita keinoja kaatumisten ja kaatumistapaturmien ehkäisyssä (etenkin iäkkäillä). Liikuntatapaturmia voidaan myös tehokkaasti ennaltaehkäistä – Suomen liikuntalääketieteellinen tutkimus tällä alueella on maailman huippuluokkaa. Myös iäkkäisiin kohdistuvia tutkimukseen perustuvia kaatumisen ehkäisyprojekteja on tuloksellisesti toteutettu yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien yhteydessä. Tämän aihealueen opetusta, tutkimusta sekä tutkimustulosten käytäntöön panoa yhteiskuntaan vaikuttaen tapahtuu kaikkien yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa, sekä niiden yhteydessä toimivissa valtakunnallisissa liikuntalääketieteen osaamiskeskuksissa. Yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien rooli tulisi mainita lausunnolla olevassa tavoiteohjelmassa. Tavoitteiden vastuutahoissa tulisi mainita yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat valtakunnalliset liikuntalääketieteen osaamiskeskukset ainakin seuraavissa kohdissa: Kaatumis- ja putoamistapaturmien syyt ja ehkäisykeinot Lapset ja nuoret Tavoite 1: Turvallisuus otetaan huomioon toimintaympäristöjen kehittämisessä ja valvonnassa Toimenpide 1: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Toimenpide 4: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Tavoite 2: Liikunnallinen elämäntavan omaksuminen ja kaatumisten, putoamisten ja liikuntavammojen ehkäisy on osa turvallisuuskasvatuksen sisältöjä Toimenpide 5: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Tavoite 3: Turvallisuutta edistävät toimintatavat ja –mallit ovat osa kokonaisvaltaista toimintakulttuuria ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutuksessa ja työpaikoilla Toimenpide 6: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Työikäiset Tavoite 1: Tietoisuus työikäisten kaatumis- ja putoamistapaturmien riskeistä kasvaa. Syyt tunnistetaan ja ehkäisykeinot ovat paremmin käytössä. Toimenpide 8: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Tavoite2. Työpaikkojen kaatumis- ja putoamistapaturmien ehkäisyn turvallisuussäännöt ja toimintatavat hyödynnetään sovelletusti myös työmatkoilla sekä vapaa-ajalla Toimenpide 11: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Toimenpide 12: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Toimenpide 13: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Iäkkäät Tavoite 1: Ammattilaisilla on käytössään näyttöön perustuvat kaatumisten ehkäisyn toimintakäytännöt Toimenpide 14: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Toimenpide 17: vastuutahona myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat sekä niiden yhteydessä toimivat liikuntalääketieteen valtakunnalliset keskukset Tämän lisäksi Asiantuntijaryhmissä olisi mielestämme hyvä olla lääketieteellisten tiedekuntien edustajia ainakin työryhmissä: Lapset ja nuoret: Kaatumiset ja putoamiset (mukaan lukien liikuntavammat). Myrkytykset. Työikäiset: Kaatumiset ja putoamiset. Iäkkäät: Kaatumiset ja putoamiset. Myrkytykset. Seuraavassa keskitytään lähinnä ohjelman niihin osioihin, joissa on käsitelty 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmää ja pääasiassa keskittyen kaatumis-ja putoamistapaturmiin. Tärkeimpänä viestinä on, että varsinkin iäkkäiden kohdalla korostuu myös kaatumistapaturmien sekundaari-ja tertiaaripreventio, joissa tarvitaan myös kliinistä lääketiedettä ja eri erikoisalojen osaamista. Tärkeää olisi linkittää kaatumistapaturmien ehkäisy lääketieteen perusopetukseen ja erikoislääkärikoulutukseen, erityisesti geriatriassa, yleislääketieteessä ja akuuttilääketieteessä. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä yliopistojen ja palvelujärjestelmän kanssa tutkimuksessa ja koulutuksessa näyttöön perustuvien toimintamallien implementoimiseksi. Yliopistojen ja erityisesti keskeisten lääketieteen erikoisalojen edustus tuntuu puuttuvan asiantuntijaryhmistä esim. juuri iäkkäidenkin osalta kokonaan. Kaatumistapaturmien ja –vammojen ehkäisyssä, akuuttihoidossa ja kuntoutuksessa (siis myös sekundaari-ja tertiaaripreventiossa) on myös lääketieteen erikoisaloilla paljon annettavaa ja tutkitusti mm. juuri moniammatillisilla geriatrisilla interventioilla saatu lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuuden riskiä pienenemään. Tämä on kuitenkin Suomessakin aika pitkälti hyödyntämättä vielä, vaikka orastavia toimivia malleja on. Ohjelmassa painopiste tuntuu esim. kaatumistapaturmien osalta olevan enemmän primaaripreventiossa ja sinänsä keskeisen tärkeässä fyysisessä toimintakyvyssä ja tämä näkyy myös asiantuntijapaneelin edustajuudessa. Kuitenkin ohjelmassa mainitaan se tärkeä seikka, että kerran kaatuneet ovat riskissä kaatua uudelleen ja kuinka jo tapaturman kohteeksi joutuneiden toimintakykyä tulisi edistää ja parantaa ja uusia tapaturmia ehkäistä. Tähän tavoitteeseen pyrkimisessä on palvelujärjestelmässä nimenomaan jo ensihoidossa ja päivystyspisteissä sekä akuuttisairaanhoidossa tapaturmien lääketieteelliseen hoitoon osallistuvalla moniammatillisella terveydenhuollon henkilöstöllä keskeinen rooli. Tärkeä tehtävä tässä on myös jatkohoidosta vastaavalla taholla, usein siis perusterveydenhuollolla. Asiantuntijapaneeliin olisi toivonut tämän vuoksi kliinisen lääketieteen edustajuuden ja iäkkäiden osalta erityisesti geriatrian erikoisalan edustajuuden. Ongelmana nykyisessä palvelujärjestelmässä on hoito-ja kuntoutusketjujen pirstaleisuus, jolloin sote-tavoitteiden mukainen yhdenmukainen ja tasalaatuinen näyttöön perustuva hoito ja kuntoutus eivät toteudu. Esimerkkinä tästä ovat lonkkamurtumat, jotka ovat suurin ja kallein yksittäinen kaatumisista johtuva vamma. Huolimatta tutkimusnäytöstä, ei näyttöön perustuvia käytäntöjä ole monin paikoin saatu implementoitua palvelujärjestelmään. Tavoitteena ohjelmassa tulisi olla näiden hoitoketjujen yhdenmukaistaminen ja tasalaatuisuus. Lonkkamurtumiin sisältyy suuri kuolemanvaara: yli 20% potilaista on kuollut vuoden kuluttua murtumasta (Lonkkamurtuma-käypä hoito-suositus). Eloonjääneillä puolella liikuntakyky on heikentynyt verrattuna tilanteeseen ennen murtumaa ja puolella asumisen muuttunut tuetummaksi (Lonkkamurtuma-käypä hoito-suositus) Jo neljän kuukauden kuluttua 20 % potilaista on kaatunut uudelleen vähintään kerran (Korpi ym. 2013). Vuoden sisällä 5% ja kahden vuoden sisällä 8% potilaista on saanut uuden lonkkamurtuman (Lönnroos ym. 2007). Kaatumisten riskitekijät ovat uudelleen kaatuneilla lonkkamurtumapotilailla yleisiä ja geriatrisella interventiolla niihin voitaisiin vaikuttaa (Korpi ym. 2013). Sekundaariprevention, hoidon ja kuntoutuksen parantamisen ja tehostamisen tarve tutkimusnäyttöä vastaavaksi on ilmeinen. Tämän tulisi alkaa jo tapahtumapaikalta ja akuuttihoidosta. Liitteessä 2 käydään vaikuttavasti läpi tapaturmatilannetta Suomessa. Sinä mainitaan, että naisilla tapaturmia sattuu määrällisesti selvästi eniten 75 ikävuoden jälkeen. Tapaturmien vuoksi käytetyt sairaalahoitopäivät kasvavat molemmilla sukupuolilla jyrkästi vanhemmissa ikäryhmissä, noin 75-80 ikävuosien paikkeilla. Kuvioissa 8 ja 9 tämä näkyy selkeästi. Lisäksi ko. liitteessä mainitaan kuinka useampi kuin joka kolmas tapaturmainen kuolema ja melkein puolet tapaturmien aiheuttamista sairaalahoidosta ovat kaatumisten seurausta. Eniten kuolemia tapahtuu iäkkäille. Naisilla peräti 88% kaikista kaatumiskuolemista tapahtuu 75 vuotta täyttäneille ja sitä iäkkäämmille ja miehilläkin vastaavasti lähes 70%. Edellä olevan valossa ja ottaen huomioon väestön voimakkaan ikääntymisen, tuodaan liitteessä 6 iäkkäiden kaatumis-ja putoamistapaturmissa yllättäen esille laskusuuntaa. On tärkeä tässä yhteydessä huomioida, että sekä iäkkään väestön suhteellisen osuuden, että absoluuttisen määrän kasvaessa tulevat kaatumistapaturmat ja niihin liittyvät vammat todennäköisesti lisääntymään ja ennaltaehkäisevät toimet niin primaari-, sekundaari-kuin tertiaaripreventiossakin ovat ensiarvoisen tärkeitä. Nykymuodossaan esitystapa on mielestäni paikoin ongelmaa hieman harhaanjohtavasti vähättelevä. Liitteessä tuodaan toisaalta suhteellisen hyvin ja asianmukaisesti esiin kaatumistapaturmien monitekijäistä ehkäisyä (fyysinen toimintakyky, ravitsemus, gerastenia, lääkitykset, sairaudet, kognitio, ulkoiset vaaratekijät, osteoporoosi, D-vitamiini) (Lönnroos ym. 2018), kuitenkin melko yleisluonteisesti ja korostaen suhteessa enemmän liikuntaharjoittelua (toki tärkeä onkin) ja nimenomaan primaaripreventiota. Toisaalta liitteessä tuodaan aivan oikein kokonaisvaltaisen geriatrisen arvioinnin ja osaamisen merkitys erityisestä päivystyspisteissä. Kaatumisen vuoksi päivystykseen hakeutuneet tulisi ohjata ko. arvioon, riippumatta onko vammaa tullut tai ei, uusien kaatumisten ja mahdollisten vammojen ehkäisemiseksi. Tässä olisi hyvä lisätä geriatrian erikoisalan ja akuuttilääketieteen yhteistyötä olisikin hyvä lisätä, myös koulutuksellisesti. Geriatreja tulisi saada lisääntyvästi päivystyspisteisiin, kuten joissakin paikoissa jo onkin (Esim. Päijät-Hämeen Akuutti24:ssä sekä Kysin päivystyksessä) Ohjelman tärkeänä tavoitteena on tapaturmista johtuvien kuolemien vähentäminen. Esim. lonkkamurtumien osalta tiedetään, että viiveettömällä leikkaukseen pääsyllä ja komplikaatioiden ehkäisyllä ja varhaisella hoidolla voidaan parantaa lonkkamurtumapotilaiden eloonjäämisennustetta (Hongisto ym 2019). Tavallisimpia komplikaatioita ovat sydäntapahtumat, infektio ja delirium eli äkillinen sekavuus. Maailmalta ja Suomestakin on lisääntyvästi tutkimusnäyttöä siitä, että geriatrisilla ja ns. ortogeriatrisilla interventioilla, joissa geriatri osallistuu lonkkamurtumapotilaan akuuttihoitoon jo leikkaavassa sairaalassa, voidaan vähentää komplikaatioita ja kuolleisuutta (Pajulammi ym2017. Pajulammi ja Nuotio 2018). Näitä tutkimusnäyttöön perustuva toimintamalleja tulisi ottaa aktiivisemmin ja laaja-alaisemmin käyttöön myös Suomessa. Geriatrisen asiantuntemuksen hyödyntäminen on suojannut kuolemalta erityisesti korkean riskin potilaita (kuten monilääkittyjä, muistisairaita, munuaisten vajaatoimintapotilaita jne) (Pajulammi ym. 2017) ja myös uusia sairaalahoitojaksoja on voitu vähentää (Sarimo ym. 2020). Geriatristen interventioiden vaikutuksia tulisi tutkia myös muilla iäkkäillä traumapotilailla kuin lonkkamurtumapotilailla ottaen huomioon muiden traumojen lisääntymisen tällä potilasryhmällä. Kaatumis-ja putoamistapaturmien ehkäisy niin primaari-, sekundaari- kuin tertiaaripreventiossakin iäkkäillä tulisi huomioida lääketieteen perusopetuksessa samoin kuin ajokyvyn arviointi erityisesti muistioireista kärsivillä, joka on ajoterveyden kannalta iso ryhmä palvelujärjestelmää käyttävistä. Myös läheisten huomiointi tulisi liittää opetukseen. Erikoislääkärikoulutuksen sisältöjen kehittämisessä tulisi huomioida iäkkäiden tapaturmien ja erityisesti kaatumistapaturmien näyttöön perustuva ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus ja tarkoitusta varten tulisi olla tarvetta vastaavasti virkoja ja tehtäviä kouluttajille ja koulutettaville palvelujärjestelmässä. Yliopistojen ja palvelujärjestelmän yhteistyötä tulisi tähän tavoitteeseen pyrittäessä vahvistaa niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Päivitetty:
        25.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnos vuosille 2021-2030 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) pyytää huomioimaan tavoiteohjelmassa seuraavat kohdat: 3. Toimintakokonaisuudet Ympäristön, tuotteiden ja palvelujen turvallisuutta parannetaan (otsikko s.13). Tukes katsoo, että yllä mainitun otsikon alle tulisi lisätä kappale palvelunäkökulmasta. Kyseisessä kappaleessa voitaisiin kuvata palvelusektorin kehitystä. Markkinoille tulee nopeassa tahdissa kokonaan uusia kuluttajapalveluita ja niiden tarjoajia. Esimerkiksi eurooppalainen standardisointityö ja muut ohjeistukset seuraavat yleensä muutaman vuoden viiveellä. Palveluiden osuus BKT:stä on kasvanut tasaisesti viimeisten kymmenien vuosien aikana. https://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/3998-2/. 4 Toimenpiteet Toimenpide 2: 1)Tukes pyytää muuttamaan lauseen "Tukesin mukaan erityisesti pienissä ja keskisuurissa kunnissa kuluttajaturvallisuustyössä mukaan lukien omavalvonta on vielä kehitettävää" muotoon Tukesin mukaan kunnissa kuluttajaturvallisuustyössä mukaan lukien omavalvonta on vielä kehitettävää. 2) Tukes ei julkaise omavalvonnasta valtakunnallisia raportteja (kohta Seuranta ja mittarit). Toimenpide 4: Tukes ei voi edellyttää kuluttajaturvallisuuslain valvontakeinoihin pohjautuen, että joustokaukalot tulisivat pakollisiksi. Tukes voi kuitenkin suositella valvontansa yhteydessä, että uudet kaukalot olisivat joustokaukaloita. Tukes ehdottaa joustokaukaloasiaa edistettäväksi esimerkiksi OKM:n liikuntapaikkarakentamisen rahoitusehtojen kautta. Toimenpide 5: Tukesilla ei ole toimivaltaa lasten ja nuorten liikkumistaitojen edistämiseen opetuksessa ja kasvatuksessa.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        19.8.2020
        • Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021-2030 -luonnos Ympäristöministeriö pitää tärkeänä Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaa vuosille 2021-2030. Tämä teema on merkittävä myös asumisen näkökulmasta. Luonnoksessa on paneuduttu keskeisiin tapaturmiin eri ikäryhmien osalta. Ohjelman luonnos on kuitenkin vielä hieman hajanaisen ja sisällöltään epätasaisen tuntuinen. Koska esitettyjä toimenpiteitä on paljon, niiden priorisointi tai fokusointi on tarpeen. Ikäryhmän mukainen käsittely tekee ohjelmasta raskaan luettavan. Käsitteiden on hyvä olla yhtenäisiä, jotta lukijalle ei olisi epäselvää, tarkoitetaanko eri kohderyhmiä. Toimintakyvyltään rajoitteisten sijaan suositeltava termi olisi liikkumis- tai toimimisesteinen henkilö. Seuraavassa on joitakin yksityiskohtaisia havaintoja, mitkä koskevat rakennetun ympäristön esteettömyyden toteuttamisen merkitystä tapaturmien ehkäisyssä. Ympäristön, tuotteiden ja palvelujen turvallisuuden rinnalla olisi hyvä mainita myös esteettömyys. Toimintaympäristöissä tarkastelu tulisi tehdä laajasti, eikä rajata tai kohdentaa sitä vain liikuntaympäristöihin. Erityisesti ikääntyneiden kohdalla asuinympäristöjen esteettömyys- ja muiden turvallisuustekijöiden merkitys on suuri myös tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta. Tavoitteeseen 2 (ja myös toimenpide 40) liittyen on hyvä huomioida myös esteettömän joukkoliikenteen edistäminen. Seurannan mittarina voisi olla esteettömän kaluston määrä ja joukkoliikenteen kattavuus alueellisesti. Turvallisen kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä (toimenpide 8) olisi hyvä mainita konkreettisena tavoitteena esimerkiksi kevyen liikenteen väylien esteettömyyden edistäminen. Seurannan mittarina voisi toimia myös esteettömien liikuntapaikkojen määrä. Toimenpiteeseen 9 liittyy myös työtilojen esteettömyyden edistäminen. Seurannassa voisi hyödyntää yhdenvertaisuussuunnitelmia. Toimenpiteen 14 perusteissa on maininta Asuminen ja asuinympäristöt ovat ikäystävällisiä ja viitataan Ikäohjelmaan. Ympäristöministeriö on käynnistänyt Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman 2020-2022, minkä tavoitteena on edistää ikäystävällistä asumista ja ikäystävällisten asuinympäristöjen kehittämistä. Tämä toimenpideohjelma tulee olemaan itsenäinen osa Ikäohjelmaa, johon luonnoksessa viitataan. Ympäristöministeriö esittää, että tämä toimenpideohjelma mainitaan tässä kohdassa Ikäohjelman lisäksi. Toimenpiteen 17 seurannassa ja mittareissa voisi hyödyntää myös ikääntyneiden asuntoihin tehtävien esteettömyyskorjausten määrää ja käytettyjä avustuksia. Tavoitteeseen 3 liittyen olisi hyvä huomioida myös ammattilaisten riittävät tiedot asuntojen korjaus- ja esteettömyysavustuksista.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Sorsa Pia
        Päivitetty:
        27.7.2020
        • Itä-Suomen aluehallintoviraston lausunto luonnoksesta Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmasta vuosille 2021–2030 Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15141/2020-STM-1 Lausuntonaan Itä-Suomen aluehallintovirasto toteaa, että tavoiteohjelma on laaja. Toimintakokonaisuudet on määritelty ja valittu tarkoituksenmukaisesti. Aluehallintovirasto pitää hyvänä, että ohjelman toimintakokonaisuudessa on kiinnitetty huomiota yhdenvertaisuuden vahvistamiseen ja erityisesti huomioitu haavoittuvien ryhmien turvallisuuden huomioiminen. Tällä ryhmällä ei itsellään ole mahdollisuuksia ja voimavaroja oman turvallisuutensa parantamiseen ilman tukea. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä ajantasaisen tilastotiedon saatavuutta. Toimijoiden on ollut vaikeaa arvioida tapaturmien ehkäisyn toimenpiteiden vaikuttavuutta ajantasaisesti. Ohjelmaan olisi hyvä kirjat, kuinka valtakunnalliset ja alueelliset tilastot saadaan nykyistä nopeammin eri toimijoiden käyttöön. Aluehallintovirasto on samaa mieltä siitä, että tapaturmien ehkäisyn toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta on ohutta ja eikä toimijoille ole riittävästi tutkittua tietoa erilaisten interventioiden vaikuttavuudesta. Punainen lanka toimintakokonaisuuksien ja toimenpiteiden välillä jäi ohueksi. Toimenpiteen kohdalla voisi mainita, mihin toimintakokonaisuuteen toimenpide kuuluu. Toimenpiteiden nykytilan kuvaukset ovat riittävät ja tavoite on kirjattu lähtökohtaisesti selkeästi. Tavoitteiden toimenpiteet jäävät yleiselle tasolle. Toimenpiteet voisivat olla konkreettisempia. Jos toimenpiteet on kuvattu yleisellä tasolla, niiden seuranta on vaikeaa. Valituissa toimenpiteissä ei näy haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin (esim. mielenterveyskuntoutujat ja päihde- ja mielenterveyskuntoutuja perheiden lapset) kohdistuvia toimenpiteitä riittävän konkreettisesti. Näiden henkilöryhmien osalta toimenpiteitä olisi syytä ehkä tarkentaa ja konkretisoida. Kunnat ja eri toimijat ovat tehneet paljon toimenpiteitä tapaturmien ehkäisemiseksi. Hyviä käytäntöjä ja toimenpiteitä olisi hyvä nostaa esille myös tässä ohjelmassa laajemmin. Nyt ne olivat liitteenä. Ne voisi nostaa toimenpidekohtaan. Vastuutahojen roolia toimeenpanossa selkiyttäisi, jos toimenpiteet, roolit ja työkalut olisivat yhtenä kokonaisuutena. Toimenpiteiden konkretisoiminen ja toteuttaminen painottuu sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulle. Haasteena on saada muut hallintokunnat ja toimijat mukaan tapaturmien ehkäisytyöhön. Tapaturmien ehkäisy on osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, jota sekä kansalaisten että organisaatioiden osaamisen vahvistaminen tukee. Tapaturmien ehkäisyyn liittyvä osaamisen vahvistaminen julkisessa koulutusjärjestelmässä on kirjattu hyvin ohjelmaan. Osaamisen vahvistamista sekä taitojen että tietojen osalta tapahtuu erittäin laajasti myös vapaaehtoisen kansalaistoiminnan piirissä. Ohjelmassa olisi hyvä tarkastella tapaturmien ehkäisyyn liittyvää osaamisen vahvistamista kokonaisuutena kunkin toimenpiteen osalta ja kuvata laajasti toimenpiteen toteuttamista edistävät toimijat ja heidän roolinsa. Tämä edistäisi olemassa olevan tiedon ja työkalujen avointa saatavuutta ja materiaalien markkinointia sekä hyvien käytäntöjen jalkauttamista. Osaamisen vahvistamisen näkökulmasta olisi myös tärkeää painottaa viestinnän monikanavaisuutta tavoiteltaessa eri ikä- ja väestö-ryhmiä. Vapaa-ajan toimintaympäristöt ja toiminnot muuttuvat nopeasti muun muassa uusien nousevien harrastusten ja kehittyvän teknologian myötä. Tämä edellyttää tapaturmien ehkäisyn näkökulmasta jatkuvaa ennakointityötä. Vapaa-ajan toimintaympäristöihin ja toimintoihin liittyvä ennakointityö olisi hyvä sisällyttää ohjelman toimenpiteisiin ja kuvata siihen liittyvät toimijat ja heidän roolinsa.
      • Onnettomuustutkintakeskus
        Päivitetty:
        16.7.2020
        • Onnettomuustutkintakeskus kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaluonnoksesta vuosille 2021-2030. Ohjelmaluonnoksessa esitetty tavoite vakavien tapaturmien vähentämiseksi on hyvä. Toivon mukaan kaikki hallinnonalat ja sidosryhmät saadaan sitoutumaan tavoitteeseen ja ottamaan huomioon tapaturmien ehkäisyn näkökulmat kaikessa päätöksenteossa ja tekemisessä. Tavoiteohjelmaluonnos on laaja ja toimenpiteitä on paljon. Haasteeksi voi tulla niiden konkretisoituminen tarpeeksi laajavaikutteisiksi ja tulosta tuottaviksi parannuksiksi. Toteuttajatahot tarvinnevat viipymättä tietoa heihin kohdistuvista odotuksista ja motivointia hyvään sitoutumiseen. Suurin osa toimenpiteistä vaatii toteuttajatahoilta asiaan tarttumista, määrätietoista tekemistä ja jatkokehittämistä. Kaikki toimenpiteet vaikuttavat oikeaan suuntaan vaikuttavilta, mutta niiden valikoituminen toimenpideohjelmaan jää hieman epäselväksi samoin kuin kunkin toimenpiteen potentiaalinen vaikutus tapaturmamääriin. Toisin sanoen, onko perusteltua odottaa, että juuri nämä toimenpiteet saavat aikaan tavoitteeksi asetetun 25% vähenemisen vakaviin tapaturmiin. Toimenpiteiden taustoitukset -liitteessä ei perustella toimenpiteitä vaan se on lähinnä jatkoa tilastotiedoille. Esimerkkinä voidaan mainita ensimmäiset toimenpiteet, jotka koskevat lasten ja nuorten toimintaympäristöjä ja mm. alustojen joustoja. Asiassa jää epäselväksi, että onko leikkipuistojen, koulujen, päiväkotien ja muiden tarkoitettujen paikkojen suunnittelussa todella niin laajoja puutteita, että ne korjaamalla tapaturmatilanne merkittävästi paranee vai onko suurimpien tapaturmalukujen taustalla ensisijaisesti jotkut muut ongelmat ja tapahtumaympäristöt. Jokaisen toimenpiteen kohdalla voisi lyhyesti todeta, että mikä ja minkä suuruinen on korjattava ongelma, johon ko. toimenpiteellä haetaan ratkaisua. Joskus jatkossa voisi olla niin, että ohjelma jaettaisiin aihealueisiin kuten liikenne, vesiturvallisuus, putoamiset, paloturvallisuus ja myrkytykset. Kukin aihealue osoitettaisiin jollekin toimijalle (tai kahdelle), jolle annettaisiin tehtävä ja varattaisiin resursseja huolehtia määräajassa harkitsemansa toimet valmiiksi ja vastuu lukumäärien vähentämiseksi. Silloin toimintaohjelma voisi olla enemmän vain ylätason tavoitteet asettava asiakirja. Nyt toimenpiteet ovat eri tasoisia sekä monisyisiä, niitä on paljon ja ne jakautuvat lukuisille toimijoille. Kokonaisuus on jossain määrin vaikeaselkoinen ja pitkä. On hyvä ratkaisu, että tilastotiedot ja toimenpiteiden taustatiedot on erotettu toimenpideohjelmasta, jotta pääpaino pysyy toimenpiteissä. Edelleen voisi harkita tilasto-osuuksien ja kaikkien liitteiden jättämistä pois tai muualla julkaistavaksi. Siten saataisiin asiakirjaa ytimekkäämmäksi ja huomiota kiinnitettyä tärkeimpään eli toimenpiteisiin.
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Ilonummi Sari
        Päivitetty:
        16.7.2020
        • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry pitää koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmaa tarpeellisena, mutta pyytää huomioimaan seuraavat kohdat: Toimenpide 5; Jotta lasten ja nuorten kaatumis-, putoamis- ja liikuntavammoja voidaan varhaiskasvatuksessa ja koulussa ennaltaehkäistä, on tämä varmistettava huolehtimalla määrältään riittävistä ja ammattitaitoisista henkilöstöresursseista. Toimenpide 6; Lasten ja nuorten parissa toimii runsas työntekijäjoukko perustutkinnon käyneitä ammattilaisia. Tästä syystä on perusteltua, että koulutustarjonnan vastuutahona on myös ammatillinen oppilaitos. Sama toistuu kohdassa toimenpide 80; Vanhustyön ammattilaisista valtaosa on perustutkinnon käyneitä ammattilaisia. Tästä syystä on perusteltua, että turvallisuuden edistämisen koulutuksen vastuutahona on myös ammatillinen oppilaitos. Lisäksi ammatilliset oppilaitokset tulee lisätä vastuutahoiksi toimenpidekohtaan 29; lääkitysten yhteys myrkytysvaaraan sekä toimenpidekohtaan 31; päihteiden ja lääkkeiden yhteisvaikutus. Toimenpide 14; Jotta pystytään varmistamaan, että iäkkäiden palveluita järjestävän organisaation ylin johto ja lähiesimiehet sitoutuvat näyttöön perustuvien ehkäisykeinojen juurruttamiseen, on tähän kehitettävä arviointimittaristo. Arvioitava on, kuinka esimerkiksi iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden kotikuntoutus on todellisuu-dessa toteutunut. Pelkän suunnitelman olemassaolo ei riitä arvion kohteeksi. Vanhuspalvelulaki velvoittaa edistämään ikääntyneiden itsenäistä suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin. Vanhuspalveluiden alhainen henkilöstöresurssointi on vaikuttanut muun muassa toimintakykyä edistävän työotteen heikkoon toteutumiseen. Riskinä myös on, että sote -alan ammattitaitovaatimuksia heikennetään, jolloin ymmärrys toimintakyvyn edistämisestä ja kuntoutustoimista vähenee. Tämä on tragedia asiakkaalle, mutta myös eettinen kuormitustekijä hoitohenkilökunnalle, jotka haluavat toimia oikein asiakkaan hyvinvoinnin ja terveyden eteen. Viimekädessä on arvioitava, onko toimintayksikön johtaja tehnyt kaikkensa asiakkaan / potilaan itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi. Mikäli yksikön johtaja ei ole näin toiminut, laiminlyönnistä pitää seurata sanktio. Tavoiteohjelmassa on viitattu omavalvontaan esisijaisena valvontamuotona. Tämän lisäksi valvovien viranomaisten resurssit valvontatehtävän hoitamiseen on oltava kunnossa.