• Lausunnonantajia: 7
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Luonnonvarakeskus
        Päivitetty:
        4.3.2024
        • Johdanto Suomen ympäristökeskus on pyytänyt Luonnonvarakeskukselta (Luke) lausuntoa Ruotsin talousvyöhykkeelle suunniteltavan Eystrasalt-merituulivoima-alueen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta. Selkämerellä sijaitsevalle hankealueelle on suunniteltu enimmillään 286 tuulivoimalaa ja hankealueen pinta-ala on 949 neliökilometriä. Palautteessa tulisi keskittyä näkemyksiin hankkeen todennäköisesti merkittävistä rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista Suomen kannalta. Luke ottaa lausunnossaan kantaa vain omaan toimialaansa liittyviin asioihin. Lausunto Ruotsin talousvyöhykkeellä sijaitseva ympäröivää merialuetta huomattavasti matalampi Eystrasaltin hankealue ei ole tärkeä kalastusalue, mutta sen ympärillä olevat alueet ovat tärkeitä silakan pyyntialueita sekä ruotsalaisille että suomalaisille troolialuksille. Arviointiselostuksessa todetaan, että kaupallisten kalastajien mukaan Eystrasaltin alue olisi tärkeä silakan kutualue. Alueella esiintyy jonkin verran myös alle 20 metrin syvyisiä kovapohjaisia alueita, joilla kartoitusten mukaan esiintyy ruskolevää. Juuri nämä hankealueen matalimmat osat voisivat olla tärkeitä kutupaikkoja Selkämeren syyskutuiselle silakalle, jonka yleisesti Itämerellä tiedetään kutevan ulompana merellä kuin kevätkutuisen silakan. Tällä hetkellä syyskuisen silakan merkitystä tai osuutta Selkämeren silakkakannoissa ja -saaliissa ei tunneta. Selkämeren silakkakannan geneettistä rakennetta käsittelevä tutkimus on Ruotsissa vasta käynnistynyt. Luke katsookin, että kalastajilta saatuun tietoon tulisi suhtautua vakavasti ja hankealueen matalimpien kohtien merkitys silakan kutualueena tulisi huolellisesti kartoittaa esimerkiksi säännöllisin väliajoin tehtävillä sukelluksilla tai muulla luotettavalla menetelmällä. Asian tärkeyttä lisää se, että Eystrasaltin lisäksi Selkämeren avomerialueella on vain pari muuta laajempaa alle 20 metrin syvyyteen ulottuvaa matalikkoaluetta, jotka kaikki sijaitsevat Ruotsin talousvyöhykkeellä. Arviointiselostuksessa todetaan, että hankealueen kautta tai sen lähistöllä kulkee merkittäviä määriä lähinnä kuikkia, laulujoutsenia ja hanhia. Alueella liikkuu myös selkälokkeja. On epätodennäköistä, että pelkästään Eystrasaltin tuulivoima-alueen toteutumisesta aiheutuisi havaittavia Suomen puolelle ulottuvia linnustovaikutuksia. Selkämerelle on suunnitteilla useita suuria tuulivoimala-alueita sekä Ruotsin että Suomen merialueelle. Jos useita hankkeita toteutuu, niiden yhteisvaikutukset etenkin alueen läpi muuttaviin lintuihin voivat pahimmillaan osoittautua joidenkin lajien kohdalla merkittäviksi. Yhteisvaikutuksia on kuitenkin käytettävissä olevilla tiedoilla erittäin vaikea ennakoida. Mahdollisia vaikutuksia tulisi pyrkiä ennakoimaan ja arvioimaan laajassa valtioiden välisessä yhteistyössä, tarvittaessa lajien koko elinalueet kattavasti. Samalla tulisi osoittaa selkeimmät tietopuutteet ja ryhtyä määrätietoisesti keräämään yhteisvaikutusten ennakoinnissa tarvittavaa lisätietoa.
      • Varsinais-Suomen ELY, Kalatalousviranomainen
        Päivitetty:
        4.3.2024
        • Varsinais-Suomen ELY-keskus on toimivaltainen kalatalousviranomainen kaikilla Suomen alueilla, joita tämän hankkeen vaikutukset koskevat. Kalatalousviranomainen on tutustunut kuulemisasiakirjaan, YVA-selostukseen, lupahakemukseen sekä kalatalousasioita koskeviin liitteisiin ja lausuu seuraavaa: Kuulemisasiakirjasta löytyy runsaasti asiavirheitä ja osittain niistä johtuvia virheellisiä päätelmiä. Erityisesti kaloihin ja kalastukseen kohdistuvilla osuuksilla. Tämän vuoksi ympäristövaikutusten suuruusluokasta ja niiden merkityksestä saadaan näkemyksemme mukaan väärä kuva. Kuulemisasiakirjan sisältö on lyhennetty kopio Ruotsin YVA-selostuksesta, joka perustuu ainakin 25 liitteeseen. Asiakirjasta puuttuu myös liiteluettelo. Kuulemisasiakirjassa todetaan, että liitteitä saa pyytämällä, mutta ei kerrota, keneltä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liitteet eivät olleet Suomessa saatavissa kaikilla tahoilla. Kuulemisasiakirja on näin ollen puutteellinen. Liitteiden laatu on hyvin vaihteleva, mutta kalatalousviranomaisen kysymyksiin löytyi niistä runsaasti vastauksia, joita ei ole vastattu asiakirjassa. Avainasemassa olevasta silakan kutututkimuksesta löytyi vakavia puutteita. Suomen kalastusaluksilla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EU 1380/2013 5 artiklan kohta 1 mukaisesti kalastusoikeus Ruotsin talousvyöhykkeellä, jossa suunniteltu tuulivoimatuotantoalue sijaitsee. Pohjanlahden silakan kiintiö (TAC) jaetaan Suomen ja Ruotsin kesken, josta n. 82 % kuuluu Suomelle. Selkämeri on Suomen merkittävin kalastusalue ja suuri osa elintarvikesilakasta tulee Ruotsin talousvyöhykkeeltä. Selkämeren saaliilla on keskeinen asema Suomen kalataloudessa. Suomalaiset alukset ovat kalastaneet alueella säännöllisesti ainakin 30 vuoden ajan. Hankealue ja sen lähialue ovat suomalaiselle elintarvikesilakan kalastukselle hyvin keskeinen ja korvaamaton alue. Lupahakemukseen liittyvä selvitys hankkeen vaikutuksista kaupalliseen kalastukseen antavat väärän kuvan, vaikutukset ovat merkittäviä. Kalatalousviranomainen arvioi esitetyn hankkeen vaikutukset kalastoon mahdollisesti suuriksi (rakentamisvaihe) ja kohtalaisiksi tai suuriksi (käyttövaihe). Alla ehdotetuin muutoksin vaikutukset saa pudotettua kohtalaisiksi (rakennus) ja pieniksi (käyttövaihe). Kalatalousvaikutus arvioidaan suureksi (rakennusvaihe) sekä erittäin suureksi (käyttövaihe). On suuri riski, että vaikutukset ovat kohtalokkaat Suomen kalataloudelle. Vaatimuksissamme listatuin muutoksin hankkeen voi toteuttaa aiheuttaen pienet (rakennus sekä käyttö) kalatalousvaikutukset. Kalatalousviranomainen vaatii ensisijaisesti muutokset hankesuunnitelmiin ja lisätutkimuksia. Toissijaisesti vaaditaan lupahakemuksen hylkääminen tai vaihtoehtoisesti koko arvoketjulle ja yhteiskunnalle aiheutettavien menetysten täysimääräiset korvaukset. Luettelo ongelmista ja kuulemisasiakirjan epäkohdista: Kalastus tuotantoalueella ja hankkeen vaikutus viereisiin kalastusalueisiin Kalastusselvityksistä käy ilmi, että tuotantoalueen reuna-alueilla ja erityisesti sen välittömässä läheisyydessä on merkittäviä troolireittejä, joita ei ole mahdollista siirtää muualle ja alueelta saatavaa saalista ei ole mahdollista saada samanlaatuisena muualta. Selvityksissä ei kuitenkaan tunnisteta hankealueelta saatavan saaliin merkitystä Suomen kalataloudelle. Asiakirjoissa ei oteta huomioon, että tuotantoalueen rajaviivalle rakennetut voimalat vaikuttavat rajatun alueen ulkopuolen kalastukseen jopa kymmeniä kilometrejä. Kalastusselvityksessä (liite M11A) todetaan, että 30 km säteellä tuotantoalueesta on huomattavasti kalastusta, ja erityisesti alle 5 km tuotantoalueen rajasta. 5 km vyöhykkeellä kalastusrajoituksia tulee varmasti olemaan jopa kieltoina tai teknisinä esteinä. Näihin esteisiin lukeutuvat myös aivan tuotantoalueen rajalle suunnitellut läjitysalueet, jotka voivat muuttaa pohjan muotoja ja kalojen käyttäytymisen. Kuulemisasiakirjassa viitataan siihen, että rajatun alueen sisällä on vain hyvin vähän kalastusta. Kalastus on tässä määritelty paikkatietojen kautta eli kalastusalusten hetkellisten sijaintipisteiden perusteella. Tosiasiassa nämä pisteet ovat osia troolireiteistä, joita on mahdotonta katkaista. Troolia vedetään yleensä 10-25 h eli kymmeniä kilometrejä määrättyä reittiä pitkin. Reitistä poikkeaminen ei ole yleensä mahdollista, koska pintamuodot rikkovat troolin tai saalis karkaa. Troolauksen kesken jättäminen ei ole myöskään mahdollista, koska se vähentää toiminnan taloudellisuuden ja sopivia nostopaikkoja ei välttämättä löydy läheltä. Osa tuotantoalueen sisäisistä pisteistä ovat troolin nostopaikkoja, joita ei voi myöskään siirtää, koska nosto rinnettä vasten on yleensä tehokkain tapa. Toimitetusta kartasta (kuva 7-12) tunnistaa hyvin selvästi useamman troolikäytävän tuotantoalueen rajojen sisällä, joista suuri osa koskee aluetta vain lyhyen matkan ajan, erityisesti alueen länsipäässä. Jos kartta-aineisto olisi yleisten standardien mukainen, reittejä löytyisi vielä enemmän. Käytännössä näiden reittien katkaiseminen johtaisi kalastustoiminnan loppumiseen hyvin laajalla alueella myös tuotantoalueen ulkopuolella. Kalastusaktiviteetin prosenttilukuihin vetoaminen ei ole sopiva tapa analysoida kalastusta alueella. Prosenttiluvut antavat myös väärän kuvan alueen kalastuksesta. Kun todetaan, että 65 % Suomen kalastuksesta lähiruuduissa tapahtuu yli 30 km tuotantoalueen rajoista, ei tunnisteta laadullisia eroja: kauempana kalastettu kala on todennäköisesti rehuksi menevää, vähäarvoista saalista, kun arvokas ruokakala pyydetään nimenomaan aivan tuotantoalueen rajojen läheisyydessä ja sisällä. Kuulemisasiakirjassa todetaan myös, että kalastajahaastatteluissa ilmoitetut kalastusalueet eivät pidä paikkaansa, koska ne eivät ole päällekkäin paikkatietoaineiston kanssa. Osittain tämä on totta, koska haastatteluissa on kuunneltu kalastajia tasaisesti, niiden kalastustunneista riippumatta. Aineisto olisi siis pitänyt painottaa ennen analyysia. Nimenomaan keskellä tuotantoaluetta ilmoitettu kalastus on harvinaista eikä merkittävää. Reuna-alueille piirretyt troolialueet, erityisesti pohjatroolaus, osuvat suojaetäisyydet huomioon ottaen hyvin yhteen VMS-aineiston kanssa. Näitä asioita on helppoa tunnistaa ja YVA-selostuksessa tulisi tuoda kaikki faktat objektiivisesti esiin. Vientikaapelin ongelma käsitellään asiakirjassa puutteellisesti: sijaintitietoja ei anneta ja viitataan erilliseen lupahakemukseen. Odotettavien ongelmien luettelossa ei tunnisteta vaikutusta kalastukseen lainkaan. Tuotantoalueen sijainnista voi päätellä, että vientikaapelit vedetään todennäköisesti tärkeistä troolialueista läpi. Jopa troolisuojattu kaapeli voi estää troolinvetämisen samoin seurauksin kuin tuotantoalueen sijoittaminen troolikäytäville. Mikäli vientikaapeleista ei tehdä lisää selvityksiä tämän lupahakemuksen yhteydessä, kaapeleista on tehtävä erillinen YVA-menetelmä, johon Suomella olisi mahdollisuus osallistua Espoo-sopimuksen mukaisesti. Yleisesti voidaan todeta, että suurimmalla osalla tuotantoaluetta ei ole merkittäviä troolauskäytäviä, mutta reuna-alueilla ja niiden lähialueella on erittäin merkittäviä, kiinteitä troolikäytäviä, joiden takia tuotantoalueen rajat ja läjitysalueet on siirrettävä. Siirtämistarvetta on vaikeaa määrittää toimitetun materiaalin perusteella, koska troolikäytäviä ei ole määritetty kartalle. Vientikaapeleiden reitit tulisi sijoittaa troolialueiden ulkopuolelle. Kalastusalusten kauttakulkuoikeus Tuotantoalueen läpi kulkee suomalaisten alusten suorat reitit satamiin ja satamista. Koko alueen sulkeminen aluksista tarkoittaisi suomalaisille aluksille jopa kolmen tunnin lisämatkaa, mikä vaikuttaa merkittävästi kalastuksen taloudellisuuteen, saaliin laatuun ja arvoon sekä päästötaseeseen. Huolimatta siitä, mitä asiakirjassa kerrotaan, kalastusaluksille on taattava vapaa ja turvallinen kauttakulku tuotantoalueelta kaikissa olosuhteissa. Kauttakulkumahdollisuudet on tutkittava ja tarvittaessa etsittävä tekniset keinot kuten voimaloiden sijoittelun tarkennukset. Kalataloudellinen vaikutus Suomessa Kalatalousselvityksessä (Liite M12) ei tuoda esiin riittävällä tavalla kohdealueen kalastusalueiden menetyksen merkitystä Suomen kalataloudelle ja arvioidaan, että kaloja voidaan kalastaa muualta, ja että taloudellinen merkitys olisi vain 3,1 milj. SEK. Samassa liitteessä ei tunnisteta, että silakkaa raaka-aineena ei voida korvata muilla kaloilla. Lupahakemuksessa sivuutetaan tunnistetut ongelmat täysin ja arvioidaan hankkeen vaikutukset mitättömiksi. Asiakirjassa ja liitteissä esitetyt taloudelliset lukemat perustuvat vanhentuneisiin raaka-ainehintoihin, arvoketjussa syntyvä lisäarvo sivuutetaan, samoin muiden pyyntialueiden kalastuksen riippuvuus tästä pääpyyntialueesta sekä merkitys huoltovarmuudelle. Niissä ei myöskään oteta huomioon troolinvetoalueiden katkaisusta aiheutuvat laajemmat haitat. Kalatalousviranominen vahvistaa kalastajien antamat tiedot alueen merkityksestä ja korostaa, että hankealue on erittäin merkittävässä roolissa Suomen kalataloudelle. Troolikäytäviä ei voi siirtää muualle ja vastaavia saaliita ei voi saada samalla tehokkuudella muualta. Alueelta saatava suurikokoinen silakka on silakkapohjaisen elintarvikekalateollisuuden perusta Suomessa. Mikäli elintarvikekalat joudutaan kalastamaan muualla, kustannustehokkuus laskee, laatu huononee ja polttoaineen käyttö kasvaa. Tästä seuraava kannattavuuden heikkeneminen voi uhata elintarvikesilakan arvoketjun ainakin Kaskisten satamassa, johon on juuri tehty suuret investoinnit arvoketjun siirtämiseksi rehukalasta elintarvikekalaan. Kalatalousviranomainen katsoo, että hankkeen taloudellinen vaikutus voi olla jopa kymmenien miljoonien eurojen luokkaa vuosittain ja myös ympäristövaikutus voi olla huomattava, jos kotimainen elintarvikesilakka korvataan lihalla tai tuontikalalla ja kotimaiset silakat ohjataan eläinrehun tuotantoon. Lisäksi elintarvikekalan arvoketjun romahtamisella on merkitys huoltovarmuuteen ja Suomen kriisinkestävyyteen. Nykyisin markkinarahoitteinen elintarvikekalan arvoketju jouduttaisiin rahoittamaan julkisilla rahoilla, mikäli kriisivalmius halutaan säilyttää. Sekä asiakirjassa että liitteissä todetaan, että kiintiöjärjestelmän ansiosta kalastus siirtyy muualle, jos se jossakin vaikeutuu tai estyy. Tämä pätee mahdollisesti tässäkin tapauksessa, mutta arvokas elintarvikekala korvautuisi silloin rehukalalla. Argumentaatio perustuu liian yksinkertaisiin oletuksiin ja liitteessä M11A käytetty esimerkki tästä perustuu nimenomaan rehukalaa kalastavien alusten liikkeisiin. Alue on Suomen kalataloudelle korvaamaton ja kiintiön käyttö muualla ei korvaa menetettyä elintarvikekalaa. Hankealueen keskeisen roolin lisäksi jokaisella kalastusalueella on merkitys kokonaisuuden taloudellisuudelle: kalastajat valitsevat perinteisistä alueista joka reissulle parhaan mm. sään vaatimusten, markkinatilanteen ja kalojen liikkeiden mukaan. Kun poistuu alue käytöstä, joskus ei löydy vaihtoehtoja, ja tämä vaikuttaa alusten kalastuspäivien määrään ja kalan toimitusvarmuuteen ja koko arvoketjun kannattavuuteen. Yhden alueen käytöstä poistuminen heikentää myös muiden alueiden kalastuksen kannattavuutta. Tämä on erityisesti totta elintarvikekalaan perustuvassa kalastuksessa. Eystrasaltbankenin läheisyydessä on ainakin kolme hyvin erilaista kalastusaluetta, joita käytetään eri aikoihin ja tarpeisiin (liite M11A). Näin ollen hanke uhkaa Suomen troolikalastusta hyvin laajasti. Kalastusrajoitusten lisäksi huolestuttaa puutteellisesti selvitetty silakan kutu hankealueella ja rakennustöiden vaikutus kudun ja poikasten menestykseen. Rakennus- ja purkutoimien aikana syntyvät melu- ja sedimenttipäästöt karkottavat todennäköisimmin silakkaparvet hankealueelta ja sen lähialueilta, myös tärkeimmistä troolialueista. Myös ilmoitetut lämpöpäästöt voivat vaikuttaa ympäristön tasapainoon mahdollistamalla vieraslajien asettumista alueelle. Kalatalousviranomainen katsoo, että rakennustoimista ja purusta sekä mahdollisesti tuotantovaiheesta seuraa välittömiä tulonmenetyksiä kalastuselinkeinolle, jotka on korvattava. Mikäli hanke toteutetaan esitetyssä muodossaan ja vientikaapelit vedetään troolialueilta, seuraus voi olla kalatalouden tärkeän osa-alan romahdus, joka on korvattava täysimääräisesti alan toimijoille ja Suomen kalataloudelle ja yhteiskunnalle. Jos lupa myönnetään esitetyssä muodossaan, hankkeen omistaja tulee velvoittaa perustamaan vuosittain kahdella miljoonalla eurolla karttuva rahasto, jolla rahoitetaan Suomen kalastuselinkeinon kehittämistä (kalastuksen vihreän siirtymän edistämiseksi) kompensoiden siten kalastuselinkeinolle aiheutuvia pysyviä haittoja. Silakan kutu Saltbankenilla, sen merkitys Selkämeren kannalle ja hankkeen vaikutus kutuun Silakan kudusta Saltbankenilla on esitetty väitteitä kalastajien taholta, mutta sitä ei ole tutkittu. Hankevastaava on tilannut selvityksen (liite M5), joka on käyttänyt menetelmänä eDNA-tutkimusta. eDNA on kohtalaisen uusi ja vähän käytetty menetelmä, jonka soveltaminen vaatii tarkkoja tietoja ympäristöoloista ja tutkimuskohteista. Kalastajien mukaan kutu tapahtunee alueella keskikesällä, todennäköisesti juhannuksen jälkeen. Tutkimuksen toteuttaja ilmoittaa ottaneensa tarvittavat kesäkauden vesinäytteet kesäkuussa 2020, tarkat päivämäärät puuttuvat. Toisen raportin (liite M2) mukaan on käyty alueella 13.-16.6.2020, hieman ennen todennäköistä kutuaikaa. Tutkijat toteavat silakan aggregoituneen matalille, pohjanläheisille alueille, mikä täsmää kalastajien havaintojen kanssa, mutta eDNA-tutkimus ei viittaa kutuun (joka tunnistaa vedessä olevan maidin). Kuulutusasiakirjassa kerrotaan myös muutamasta valuvasta silakasta kenttätutkimuksissa, mutta raporteista ei löydy tarkempaa tietoa. Tästä voisi päätellä, että kutu ei ole vielä alkanut näytteenottohetkellä. Tuloksia tarkastellessa ilmeni, että kaikista matalimmista mittauspisteistä ei ole tuloksia kesäkuun näytteenotosta, joista olisi voinut parhaiten päätellä kudusta. Matalin paikka oli 29 m, näytteenottosyvyyttä ei mainita. Kriittisimpien alueiden mittauspisteet (001, 011-015) puuttuvat kaikki tuloksista. Kutu todennäköisesti tapahtuu 12-20 m, korkeintaan 25 m syvyydessä. Harppauskerros voi tuohon aikaan tehokkaasti estää DNA:n vajoamisen niihin syvyyksiin, joista on esitetty mittausaineistoa. Kenttätutkimusraportissa näkyy sellainen harppauskerros 20-25 m syvyydessä (liite M2). Tutkimushypoteesissa odotetaan muuttunut suhde DNA:ssa alle 20 m syvyydessä. Tuloksia tästä syvyysvyöhykkeestä ei ole, mutta asiasta ei mainita raportissa, ja päätellään, että viitteitä kutuun ei ole. Tosiasiassa on vertailtu tulosten analyysissä kaksi syvää (eli kudulle sopimatonta) vyöhykettä keskenään, kun olisi pitänyt verrata matala vyöhyke syviin. Tulos on sen mukainen. Tulkitsemme, että mahdollista kutua alueella ei ole tutkittu tieteellisesti sopivin menetelmin tai vertailukelpoisia tuloksia ei ole esitetty. Tällöin on sovellettava varovaisuusperiaatetta: Hankealueella on todennäköisesti silakan kutualue, päätellen HELCOM:n mallinnuksista ja kalastajien sekä tutkijoiden kalahavainnoista. Alueen sijainnista voi päätellä, että kutukanta on todennäköisesti eriytynyt ja mahdollisesti hyvin merkittävä Selkämeren silakkakannan tulevaisuudelle meren lämmetessä ja rannikon kutualueiden suolapitoisuuden laskiessa. Kutualueet on kartoitettava mm. sukeltamalla ja ennen tutkimusten tuloksen saantia 25 metriä matalammat alueet tulee rauhoittaa rakentamisesta ja sen vaikutuksista. Itse kuulemisasiakirjassa todetaan, että alueella ei ole merkitystä kutualueena. Keskeinen esitetty perustelu on, että siellä ei esiinny vihreitä makroleviä, ja puna- ja ruskolevät ovat erään tutkimuksen mukaan sopimattomia silakan kudulle. Silakka eli silli on kuitenkin laajalle alueelle levinnyt laji, jonka paikalliset kannat ovat sopeutuneet eri olosuhteisiin. Laji kutee myös Perämeren pohjukassa, jossa muuta alustaa kuin paljaat kivet ei ole riittävästi. Silakankutua punalevillä löytyy pitkin Suomen rannikkoa. Voidaan olettaa, että silakka pystyy hyvin kutemaan Eystrasaltbankenin kivi- ja sorapohjilla ja sinisimpukkakasvustoilla sekä punalevätupsuilla ja mädin selviäminen on riittävä. Tuotantoalueella on useamman neliökilometrin alue, jossa kutu voisi onnistua, eli se voi olla hyvinkin merkittävä kutualue, jos poikaset selviävät. Silakan alueellinen kanta Kuulutusasiakirjassa todetaan, että alueen silakkakantaa käsitellään osana Pohjanlahden silakkakantaa. Tämä lähestymistapa on tuttua ICES:in säätelyltä, ja on perusteltu, koska kalastusta on muuten vaikeaa säädellä ja järjestää. On kuitenkin viitteitä, että Pohjanlahden kanta on ns. sekakanta, ja myös Eystrasaltbankenilla on oma kutukantansa. Kun pohditaan alueellisia vaikutuksia, erityisesti kutu- ja poikashabitaatteihin, oikea lähestymistapa on oletus, että on paikallinen kanta, joka ei voi korvautua muualta tulleilla kaloilla, kunnes toisin todistetaan. Lähestymistapa, jossa kutukannat otetaan alueellisesti huomioon ympäristövaikutuksissa, mutta kalastusta järjestetään sekakantana, on tuttua Itämeren lohesta. Argumentti yhteiskannasta ei ole uskottavaa eikä perusteltua eikä palvele vaikutusten arviointia. Rakennustoimenpiteiden vaikutus kalastoon ja niiden välttäminen Rakennustoimenpiteiden fyysiset vaikutukset kaloihin tunnistetaan asiakirjassa hyvin, mutta vaikutukset mahdollisiin kutualueisiin sivuutetaan. Lasketut äänitasot antavat syytä olettaa, että missä tahansa tuotantoalueella suoritetut paalutukset tai räjäytykset häiritsevät tai estävät kutua Saltbankenin matalikoilla. Myös lasketut sedimentaatiomäärät (useampi senttimetri hienosedimenttiä satojen metrien säteellä toimenpiteestä) todennäköisesti tuhoavat kutupaikat viikoiksi ja tappavat valtaosan siellä olevasta mädistä. Analyyseissa mainitaan silakanmunien kestävän suuriakin kiintoainespitoisuuksia vedessä, mutta mädin päälle laskeutunut, useamman millimetrin sedimenttikerros tästä huolimatta tappaa mätimunan. Mädin tukehtuminen on todennäköisempi, jos sedimenttikuorma on vähähappisista kerroksista peräisin. Alueella savipohja on yleinen, joten tällaiset vähähappiset sedimentit ovat todennäköisiä. Ongelma pahenee, koska alueella ei ole suuria makroleviä, kuten rakkohauru, joilla on jonkinlainen itsepuhdistuskyky. Näillä tiedoilla voi odottaa, että rakennustoimet estävät kudun ja/tai tuhoavat suurimman osan mädistä Eystrasaltbankenilla, olettaen, että silakka kutee alueella. Arvioitu rakennusaika on neljä vuotta, rakennusajan piteneminen on todennäköinen. Neljän vuoden katko lisääntymisessä on oletettavasti kohtalokas kutukannalle. Koko alueellisesti sopeutuneen kannan tuhoutuminen tai pitkäaikainen taantuminen on todennäköinen. Ongelmat voidaan lieventää seuraavilla keinoilla: 1. Kutuajan rakentamiskielto: Rakentaa ei saa arvioituna kutuaikana keskikesällä. Mikäli hankevastaava ei selvitä tarkkaa kutuaikaa, esitetään 10.6.-20.7. joka vuosi. Ruoppauksia saa suorittaa vasta 20.7. jälkeisenä aikana. 2. Arvioitujen kutupaikkojen rakentamiskielto: 25 metriä matalampiin alueisiin ei saa tehdä ruoppauksia tai räjäytyksiä. Voimaloita ei saa rakentaa, mikäli kutupaikkoja ei pystytä kartoittamaan tarkasti. 3. rakentaminen tehdään vuosittain eri sektorissa, että vaikutukset eivät kerry. Samalla sektorilla ei saa rakentaa kahtena peräkkäisenä vuotena. 4. suojakeinot: hankkeen esittämä kaksinkertaiset kuplaverhot ovat pakollisia paalutuksille ja räjäytyksille. Niiden tai muiden teknisten keinojen, hyödyntäminen sedimentin leviämisen estona on tutkittava ja sovellettava tarvittaessa. Laajalla kanta- ja kutupaikkakartoituksella olisi mahdollista arvioida näiden toimenpiteiden tarpeellisuutta. Läjitysalueiden ongelmallinen sijoittelu ja sen seuraukset Esitetyt läjitysalueet ovat tuotantoalueen reuna-alueella, jossa on kalastusta. Läjitysmassat voivat estää kalastusta läjityspaikalla ja sen lähellä. Siitä syntyvät eroosiopilvet ja virtausten muutokset voivat muuttaa kalojen käyttäytymistä läjitysalueen ulkopuolella vielä vuosia läjityksen jälkeen, sillä uudet pinnat tasaantuvat vasta ajan myötä. Tämän lisäksi esitetyt läjitysalueet ovat vedenalaisen kohoaman (Eystrasaltbanken) ulkorinnealueita, joihin kohdistuvat suurella todennäköisyydellä tavallista voimakkaammat virrat. Itse läjitysmassan ja/tai sen ympäröivän sedimentin eroosio on näillä paikoilla pitkälläkin aikavälillä hyvin todennäköistä. Läjitysalueiden sijoittelulle ei löydy loogista perustelua. Läjitystä esitetyillä alueilla on vältettävä. Esitetään läjitysalueiden siirtämistä esim. tuotantoalueen keskivaiheessa sijaitsevaan tasanteeseen tai hankealueen ulkopuoleiseen syvännealueeseen, jossa ei ole merkittävää kalastusta. Karkean läjitysmateriaalin käyttö keinoriuttoihin foottisen vyöhykkeen rajalla voisi olla myös sopiva toimenpide, josta ei aiheudu haittaa kalastukselle, mutta hyvin suunnitellusti meriluonto ja jopa kalakannat hyötyisivät. Lämpimän veden vaikutus ympäristöön Kuulutusasiakirjassa arvioidaan, että jäähdytysveden purkupisteillä veden lämpötila nousee muutaman asteen muutaman aarin alueella. Ympäristövaikutus arvioidaan kuulemisasiakirjassa olemattomaksi ja tämä pitänee paikkansa paikallisen kalaston osalta. Tässä on kuitenkin sivuutettu vieraslajivaara. Ongelma korostuu, koska purkupaikat on suunniteltu suhteellisen matalalle alueelle (≤20 m). Muutaman asteen lämpimämpi lämpösaari riutta-alueella voi luoda lähdepopulaatiot monille vieraslajeille, joiden leviäminen voi aiheuttaa ympäristöongelmia. Vieraslajien pääsy alueelle on mahdollinen mm. rakennuskaluston tai huoltoalusten mukana. Vieraslajiongelmaan voi vastata levittämällä jäähdytysvedet laajalle alueelle kauas pohjasta ja pilarirakenteista. Myös rakenteiden pintamateriaalit ja -maalit kannattaa valita siten, että eliöiden asettuminen vaikeutuu. Suojelualueargumentti Kuulemisasiakirjassa viitataan siihen, että kalastuksen estävä vaikutus tekee tuotantoalueesta merellisen suojelualueen (MPA). Kalatalousviranomainen huomauttaa, että suojelualueiden perustaminen ilman tarveharkintaa ei yleensä tuota tulosta, joskus jopa haittaa. MPA-konseptia on kehitelty valtameren monilajisille kalayhteisöille ja sen vaikutukset näkyvät erityisesti pohjakaloilla ja suurilla petokaloilla. Kumpiakaan ei ole Selkämerellä merkittävissä määrin. Alueen kalasto koostuu lähes yksinomaan pelagisista silakoista ja kilohaileista. Nämä lajit liikkuvat niin laajalla alueella, että suhteellisen pienialaisen suojelualueen perustaminen tuskin hyödyttää niitä. Ainut järkevä syy MPA:n perustamiselle olisi kudun turvaaminen. Epäillyllä kutuajalla, keskikesällä, alueella ei kuitenkaan kalasteta ja myös pinnanmuodot suojelevat kutuparvet troolikalastukselta. Tämän lisäksi Selkämeren silakkaa säädellään kiintiöin. Sivuvaikutteinen suojeluvaikutus on siis tuskin olemassa. Asiakirjassa viitataan myös tieteellisiin tutkimuksiin, jotka eivät tue argumentteja silakan todistetusta suojeluvaikutuksesta. Tuulen ja virtausten muutosten vaikutus Asiakirjassa todetaan, että tuotantoalueen vaikutus virtausolosuhteisiin tulee mallinnusten perusteella olemaan vähäinen. Mallinnuksissa (liite M16) on kuitenkin mallinnettu vain perustusten vaikutus veden virtauksiin. Mallinnukset vaikuttavat uskottavilta, mutta tuulen vaikutus virtauksiin on jätetty kokonaan tutkimatta. Selkämeren olosuhteissa tuulivoima-alueen suurin vaikutus veden virtauksiin on kuitenkin vaikutus laajan alueen tuuliolosuhteisiin ja niiden kautta veden virtauksiin. Mallinnuksista tehdyt tuloskartat kattavat liian kapeaa aluetta. Kalatalousviranomainen toteaa, että vaikutus virtausolosuhteisiin on tutkittu puutteellisesti eikä ympäristövaikutuksista voi tehdä johtopäätöksiä. Kuulemisasiakirjassa käytetään myös väärää karttaa tukemaan väitettä, että vaikutuksia ei ole. Väitettä tukevaa karttaa ei löydy asiakirjasta. Liitteestä M16 voi tarkastella, että väite pitänee paikkansa sen osalta, että eroosio ei tule lisääntymään, mutta vaikutusten arvioinnissa ei oteta huomioon, että paikoin sedimentaatio voi lisääntyä. Virtausolosuhteiden muutoksilla voi olla hyvin merkittäviä vaikutuksia hankealueen elinympäristöjen ominaisuuksiin kuten kutupaikkojen sopivuuteen. Virtausolosuhteiden muutokset voivat vaikuttaa myös kaukana tuotantoalueelta mm. veden kerrostumiseen, kemiallisiin olosuhteisiin ja kalakantojen tuotantoon. Yleisistä tuulensuunnista päätellen kauas ulottuva vaikutus kohdistuisi erityisesti Suomen puolelle Selkämerta. Tuulen kautta tapahtuva vaikutus virtausolosuhteisiin on kartoitettava, koska ympäristövaikutukset voivat olla huomattavia ja kauaskantoisia. Myös virtausta hidastava vaikutus on arvioitava, erityisesti mahdollisilla kutupaikoilla. Yhteenveto Kalatalousviranomainen katsoo, että hankealue esitetyssä muodossaan uhkaa Somen kalataloutta ja Suomen ja Ruotsin yhteisiä kalaresursseja ja Selkämeren ympäristöä merkittävästi. Hankkeen toteutus huomattavasti pienemmällä haittavaikutuksella on kuitenkin mahdollista kohtalaisin muutoksin. Vaadittavat toimenpiteet sisältävät aluemuutoksia, menetelmien hienosäätöä, rakentamisen säännöstelyä sekä lisätutkimuksia. Vaatimukset on listattu alla. Kalatalousviranomaisen esittämät vaatimukset Kaikkien sopimusten ja luvattujen toimenpiteiden ja rahoitusten tulee olla sitovia ja taattuja myös hankkeen omistajuuden siirtyessä. Hankevastaavan tulee varmistaa vastuun siirtyminen omistajuuden muutoksen yhteydessä. Korvausasiat voidaan määrätä käsiteltäväksi erillisessä prosessissa. Ensisijaiset vaatimukset 1. Viimeisen kymmenen vuoden aktiiviset pohjatroolireitit selvitetään eikä niille rakenneta voimaloita tai sisäisiä johtoja lainkaan. Voimaloiden sijainti tulee olla vähintään kolme kilometriä tunnistetun troolikäytävän reunoilta. On varmistettava, että troolikäytäville ei tule liikennekieltoja. 2. Vientikaapelit on sijoitettava koko matkaltaan troolikäytävien ulkopuolelle tai niiden troolinkestävyys ja troolauksen esteettömyys on varmistettava. Vastuu vientikaapeleiden troolinkestävyydestä jää hankkeen toteuttajalle tai omistajalle. Mikäli vientikaapeleista ei tehdä lisää selvityksiä tämän lupahakemuksen yhteydessä, kaapeleista on tehtävä erillinen YVA-menetelmä, johon Suomella on mahdollisuus osallistua Espoo-sopimuksen mukaisesti. 3. Kalastusalusten mahdollisimman suora, turvallinen kauttakulku tuotantoalueesta sallitaan ja mahdollistetaan teknisesti kaikissa olosuhteissa. 4. Rakennustyöt saa suorittaa joka vuosi vain rajatulla sektorilla. Rakentaminen samalla sektorilla peräkkäisinä vuosina ei sallita. Sektori saa olla enintään neljäsosa hankealueesta. 5. Mikäli hankevastaava ei selvitä tarkkaa kutuaikaa, ei saa rakentaa 10.6.-20.7.. Ruoppauksia saa suorittaa vasta 20.7. jälkeisenä aikana. Mikäli alueella todetaan kudun tapahtuvan eri aikaan, rauhoitusajat on sopeuduttava. 6. 25 metriä matalampiin alueisiin ei saa tehdä ruoppauksia tai räjäytyksiä. Voimaloita ei saa rakentaa mataliin alueisiin, ennen kuin kutupaikat on kartoitettu. 7. Kaksinkertaiset kuplaverhot ovat pakollisia paalutuksille ja räjäytyksille. Niiden tai muiden teknisten keinojen hyödyntäminen sedimentin leviämisen estona on tutkittava ja sovellettava tarvittaessa. 8. Muuntajien lämpöpäästöt on levitettävä pintavedelle siten, että se ei mahdollista lämpösaarekkeiden muodostumista, joissa vieraslajit voisivat asettua. Rakenteet on toteutettava siten, että vieraslajien asettuminen vaikeutuu. Hankkeen toteuttaja velvoitetaan aloittamaan uusi YVA-prosessi, mikäli lämmön tuotanto ylittää ilmoitetut määrät esim. vedyntuotannon lisäämisestä nykyiseen hankesuunnitelmaan. 9. Luvan haltijan on tarkkailtava rakentamisen ja käytön aikaisia kalataloudellisia vaikutuksia. Hankkeelle perustetaan laaja ympäristön, eliöstön ja kalastusvaikutusten seurantaohjelma riippumattoman tutkimuslaitoksen alaisuuteen. Ohjelma tulee hyväksyttää Ruotsin ja Suomen kalatalousviranomaisilla. 10. Kalastajien tulonmenetykset on korvattava täysimääräisesti. Arvio korvauksista tulee hyväksyttää lupaviranomaisella. Toissijaiset vaatimukset Lupahakemus on joko hylättävä kokonaan, TAI hankevastaavan on korvattava koko arvoketjun menetykset täysimääräisesti hankkeen koko elinkaaren ajasta. Korvaukset on suoritettava ainakin kalastajille, kalan käsittely-yrityksille, ja Suomen kalataloudelle. Kalastajien ja yritysten tulonmenetykset on korvattava täysimääräisesti. Arvio korvauksista tulee hyväksyttää lupaviranomaisella. Kalataloudelliset menetykset on korvattava siten, että hankkeen omistaja velvoitetaan perustamaan vuosittain kahdella miljoonalla eurolla karttuva rahasto, jolla rahoitetaan Suomen kalastuselinkeinon ja kalanjalostuksen kehittämistä. Korvaussumma perustuu Suomen Maa- ja metsätalousministeriön lausuntoon (VN/3304/2024-MMM-2) tämän hankkeen lupahakemuksesta (Gävleborgin lääninhallitus, diaarinumero 3786–2023).
      • Etelä-Pohjanmaan ELY
        Päivitetty:
        4.3.2024
        • YVA-selostus WPD Offshore Stockholm AB: n tytäryhtiö Eystrasalt Offshore AB (EYOAB) suunnittelee 286 tuulivoimalasta koostuvaa Eystrasaltin merituulivoimapuistoa Ruotsin talousvyöhykkeelle Selkämerelle. Hankealueen etäisyys Suomen talousvyöhykkeeseen on 13 km ja lyhin etäisyys Suomen rannikkoon on 113 km. Hanketta varten on laadittu ruotsinkielinen ympäristövaikutusten arviointi (YVA), joka kattaa Eystrasaltin merituulipuiston ja siihen liittyvien perustusten, kaapeleiden sekä verkko- ja muuntamoiden rakentamisen, käytön ja käytöstä poistamisen. Erillisenä hankkeena tutkittaisiin tuulivoimalan kaapeliyhteys- ja liittymispistevaihtoehdot olemassa olevaan verkkoon. Lupahakemus Eystrasalt Offshore AB hakee Ruotsin talousvyöhykelain (LSEZ) 5 §:n mukaista lupaa Ruotsin hallitukselta enintään 256 tuulivoimalasta koostuvan tuulipuiston, jonka kokonaiskorkeus on enintään 370 metriä keski-vedenkorkeudesta, rakentamiseen, toimintaan ja käytöstä poistamiseen. Lupa käsittäisi myös hankkeeseen liittyvät sähköasemat, muuntamot, laiturit, mittausmastot ja muut vastaavat rakenteet Ruotsin talousvyöhykkeellä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne, ja ympäristökeskus (jatkossa ELY-keskus) katsoo, että Eystrasalt Offshoren vaikutusarvioinnissa on monin osin kattavasti avattu tuulivoimalan mahdollisia vaikutuksia. Merituulivoimaa tässä mittaluokassa ei Selkämerellä ole, eikä siksi tutkimus- tai seurantatietoa ole saatavissa, joten tuulivoiman luontovaikutuksiin tulee suhtautua varovaisuusperiaatteella. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vaikutusalueelle kohdistuvia vaikutuksia ovat mahdollinen yhdyskaapeli Suomeen ja laajan reviirin omaavat, sekä muuttavat, että vaeltavat lajit. Yhdyskaapelia ei tämän hankehakemuksen puitteissa selvitetä, joten siihen ei ole kommentoitavaa. Hankehakemuksessa vaikutukset muuttavaan linnustoon oli käsitelty hyvin suppeasti ja niiden perusteella jäi epäselväksi, onko tehty tarkkailu ja vaikutusten arvio ollut riittävällä tasolla. Suomeen toimitetussa materiaalissa ei ole avattu tarkkailumetodeja tai -määriä. Vaikutusarvion perusteella voi todeta, että muuton tarkkailun ajoittaminen oli haastavaa, eikä tarkkailua ehkä ole tehty optimaaliseen aikaan tai riittävissä määrin. Muuttolinnuston osalta ei tukeuduttu myöskään tutkatietoon tai kirjallisuuskatsauksiin. Avomerialueilla tutkaseuranta ja arvio vuosittaisen muuton vaihtelusta on tärkeää kokonaisvaikutusten arvioimiseksi. Arviointi lajikohtaisen muuton lentokorkeuden vaikutuksesta törmäysriskiin jäi myös yleispiirteiseksi. Tällä perusteella voidaan todeta, että vaikutukset alueen kautta muuttavan linnuston osalta jäävät epäselviksi. Muuttavan linnuston osalta selvityksiä tulisi täydentää ja koska kyseessä on uusi toiminto, tulisi muuton aikaisten vaikutusten lieventämisen keinoja harkita, kuten esimerkiksi tutkatarkkailua ja voimaloiden pysäyttämistä, mikäli törmäysriskiä aiheutuu. Pohjanlahden merkitystä arktisten vesilintujen muuttoalueena korostaa se, että monen uhanalaisen lajin Suomen pesimäkanta muuttaa lähes kokonaisuudessaan sitä kautta. Merituulivoimalan yhteisvaikutusten arviointi oli myös riittämätön. Tosiasiallisesti toteutuvien voimala-alueiden suhteen ei ole varmuutta, mutta suunnitteilla olevat hankkeet tulee huomioida yhteisvaikutuksissa. Hankkeessa yhteisvaikutusten osalta on arvioitu vain toimijan omat alueelle sijoittuvat hankkeet. Vaikutusarvioinnissa on huomioitu vaikutuksia esimerkiksi laajan ruokailualueen omaavaan selkälokkiin ja arvion perusteella törmäysvaikutus on 2 selkälokkia vuodessa Eystrasaltin voimala-alueella. Arvioinnissa olisi tullut huomioida myös muut lentoreiteille osuvat voimala-alueet ja niiden mahdollisesti aiheuttama lisäkuolleisuus, sekä arvioida populaatiovaikutus selkälokille. Selkälokki on Suomessa erittäin uhanalainen ja sen kanta laskee edelleen. Hankkeen vaikutuksia vedenlaatuun ja pohjaeläimistöön ei ulotu aluevesiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen luvussa 6.1. on esitetty muuttuvat syvyys- ja virtausolosuhteet. Virtausmallinnusten tulokset ei näy kokonaisuudessaan kartoissa eikä tulosten luotettavuutta/luottamusväli ole mainittu. On riski, että vaikutuksia ulottuu myös Suomen puolelle, mutta todennäköisesti ei aluevesiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Näkyvyysanalyysin kartat (kuvat 6-12 ja 6-13) on rajattu niin, että vaikutusalue Suomen puolelle on rajattu pois. Esitystapa on puutteellinen, koska tarkoituksena on arvioida nimenomaisesti Suomen valtion puolelle aiheutuvia vaikutuksia. Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet Ylitarkastaja Johanna Mykkänen, Johtava asiantuntija Anna Bonde ja Ylitarkastaja Jussi Telaranta. Asian on esitellyt Ylitarkastaja Jutta Lillberg-Puskala ja ratkaissut Ympäristönsuojelupäällikkö Anne Polso. Tämä asiakirja on hyväksytty viraston sähköisessä asianhallintajärjestelmässä. Merkintä sähköisestä hyväksymisestä on asiakirjan viimeisellä sivulla.
      • Varsinais-Suomen ELY, Varsinais-Suomen ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat-vastuualue
        Päivitetty:
        4.3.2024
        • Lausunto koskien Ruotsin talousvyöhykkeelle suunniteltavan Eystrasalt-merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostusta ja lupahakemusta Suomen ympäristökeskus on pyytänyt hankkeen YVA-menettelyyn osallistuvalta Varsinais-Suomen ELY-keskukselta lausuntoa Eystrasalt-merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, lupahakemuksesta ja todennäköisesti merkittävistä rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista. Varsinais-Suomen ELY-keskus on perehtynyt kuulemisasiakirjoihin ja lausuu seuraavaa: Arviointiselostusta vastaava kuulemisasiakirjan suomenkielinen käännös oli osin vaikeaselkoinen ja sisälsi virheellisiä ilmaisuja. Käännöstyön laatuun tulisi kiinnittää huomiota. ELY-keskus toteaa, että valtioiden rajat ylittävissä vaikutuksissa tulisi ottaa huomioon myös jäähdytysvesien mahdollisesti Itämerta lämmittävät vaikutukset. Nyt kuulemisasiakirjojen perusteella ei ole selvää, miten laajalle alueelle jäähdytysvesien vaikutus voi ylettyä ja miten suurta lämpötilan nousua ne aiheuttavat. Todetaan, että myös kalastajien haastatteluista selville tulleet tiedot esimerkiksi silakan kutualueesta tulisi ottaa huomioon jatkosuunnittelussa. Liikenteeseen todennäköisesti kohdistuvista vaikutuksista huomautetaan, että liikennemääriä on mitattu vuonna 2020, jolloin tulisi ottaa huomioon onko COVID-19-pandemialla ollut vaikutusta laivaliikenteen määrään ja kulkutiheyteen. Hankealueen itäreunalla kulkee kaksi merkittävää laivaväylää. Vaikutukset näihin tulee ottaa huomioon myös onnettomuusriskien kannalta. Hankealueelle suunnitellaan lepakoiden seurantaa merituulivoimapuiston valmistumisen jälkeen. ELY-keskus huomauttaa, että lepakoihin kohdistuvien todennäköisesti rajat ylittävien vaikutusten arvioinnissa on epävarmuutta tiedonpuutteen vuoksi ja lepakoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi puuttuu molemmista asiakirjoista. On mahdollista, että jotkut lepakkolajit muuttavat myös Itämeren poikki kulkevaa muuttoreittiä pitkin, koska tietoa lajien muuttokäyttäytymisestä puuttuu. Seurannan tarkemmassa suunnitteluvaiheessa tulisi noudattaa lepakoiden suojelusopimuksen mukaista ohjeistusta merituulivoimahankkeiden lepakkoselvityksistä (Rodrigues ym., 2014) ja hyödyntää uusinta saatavilla olevaa tietoa ja tutkimusmenetelmiä. ELY-keskus lausuu linnustovaikutuksista, että Suomesta ainoastaan selkälokin voidaan olettaa liikkuvan suunnitteilla olevan tuulivoimapuiston vaikutusalueelle. ELY-keskus toteaa, että muutonseurannan tuloksissa on puutteita, koska syysmuuttoa on seurattu liian myöhään. Koska väärä ajankohta oli huomattu, asian olisi voinut korjata tekemällä seurannan oikeaan aikaan seuraavana vuonna. Muutonseuranta tulisi suunnitella sääennusteiden ja tuuliolosuhteiden muutosten kautta ja arvioida kuinka nämä vaikuttavat lintujen muuttokäyttäytymiseen. Lisäksi seurantaa tulisi tehdä riittävän useana päivänä koko muuttokauden ajan tai hyödyntää visuaalisen havainnoinnin lisäksi muita seurantakeinoja. Kuulemisasiakirjoista ei käy ilmi, miksi keväällä on tehty muutonseurantaa tutkan avulla yöllä muuttavista lajeista, mutta samaa ei ole kuitenkaan tehty syksyllä. Myös yhteisvaikutukset eli lähialueille suunniteltavat muut tuulivoimapuistot tulisi ottaa huomioon siinä millaisia vaikutuksia muuttoreitteihin kohdistuu. Linnustovaikutukset on kuulemisasiakirjoissa arvioitu vähäisiksi, mutta epäonnistuneen muutonseurannan ja yhteisvaikutusten arvioinnin takia tämä sisältää huomattavaa epävarmuutta. Yhteisvaikutusten arvioinnissa on otettu huomioon Ruotsin talousvyöhykkeellä sijaitsevat hankkeet. Yhteisvaikutusten arviointia tulisi kuitenkin kehittää ottamalla huomioon myös muut Itämeren alueen merituulivoimahankkeet vaikka karttatarkastelulla, vaikka kyseisten hankkeiden seuraavista vaiheista ei olekaan varmuutta. Kyseisen hankealueen itäpuolelle heti Suomen talousvyöhykkeen sisäpuolelle eli noin 10 km päähän on suunnitteilla eri vaiheissa olevia merituulivoimapuistoja. Nämä tulisi ottaa huomioon yhteisvaikutusten arvioinnissa esimerkiksi kalaston, merinisäkkäiden ja linnuston osalta.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Päivitetty:
        29.2.2024
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ei ole lausuttavaa.
      • Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry
        Päivitetty:
        26.2.2024
        • LAUSUNTO Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto (PKL) Tapsitie 6 90620 Oulu Suomen ympäristökeskus Viite: Lausuntopyyntö koskien Ruotsin talousvyöhykkeelle suunniteltavan Eystrasalt-merituulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostusta ja lupahakemusta (diaarinumero SYKE/2024/188) Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto (PKL) antaa oheisen lausunnon viitteessä mainitusta asiasta. Eystrasalt-merituulivoimapuiston rakentamisella Ruotsin talousvyöhykkeelle voi olla merkittäviä haitallisia valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia. Nämä kohdistuvat sekä paikallisiin että vaeltaviin kalakantoihin ja kaupalliseen kalastukseen. Suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee vain 13 kilometrin päässä Suomen talousvyöhykkeestä. Tämän vuoksi näemme tarpeelliseksi lausua asiasta. Tällä hetkellä Itämeren pääaltaan pohjoisosiin ja koko Pohjanlahdelle aina Perämerta myöten on suunnitteilla massiivisia merituulipuistohankkeita sekä Ruotsin että Suomen puolella ja etenkin molempien maiden talousvyöhykkeillä. Näiden hankkeiden vaikutuksia vaelluskaloihin tai paikallisiin kalakantoihin sekä kaupalliseen kalastukseen ei ole selvitetty eikä arvioitu riittävästi. Kuinka suuria merialueita tuulivoimapuistot tulevat rakentamis- ja käyttövaiheessa sulkemaan kaupalliselta kalastukselta kokonaan? Erityisesti eri hankkeiden kumulatiiviset yhteisvaikutukset sekä Ruotsin että Suomen puolella ovat jääneet kokonaan arvioimatta. Kumulatiiviset vaikutukset pitää arvioida puolueettomasti ja analysoida kriittisesti, jottei merialueella käy kuten kävi aikanaan vapaiden jokien rakentamisen kohdalla. Selkämeri ja sen lähialueet ovat Suomen kalastuselinkeinolle erittäin tärkeitä silakan pyyntialueita, lisäksi merialueen matalikot ovat tärkeitä silakan kutualueita. Eystrasaltin ympäristöstä kalastetaan vuosittain 5–8 miljoonaa kiloa silakkaa. Suurin osa Suomen silakkasaaliista kalastetaan Selkämereltä ja alueet ovat erittäin tärkeitä suomalaiselle kalastuselinkeinolle. Perämerellä tehdään merkittävin osa vaelluskalojen (merilohi, -taimen ja vaellussiika) vuosittaisista istutuksista rakennettujen jokien suualueille. Sen lisäksi koko Itämeren alueen tärkeimmät merilohen luontaisen lisääntymisen joet (Tornionjoki ja Simojoki) ovat Perämerellä. Edellä mainitut vaelluskalat käyvät syönnöksellä Itämeren pääaltaalla saakka, jolloin ne liikkuvat merituulipuistoalueiden läpi mennessään syönnökselle ja palatessaan kudulle kotijokiinsa Perämerelle. Tällä hetkellä ei ole olemassa luotettavaa tutkimustietoa merituulipuistojen sekä niiden kaapelilinjojen vaikutuksista vaelluskaloihin. Nämä pitää selvittää ennen kuin merialueille rakennetaan tuulivoimaa hallitsemattomasti. Tutkimukset tulee teettää puolueettomalla taholla (esimerkiksi SLU ja Luke) hankkeesta vastaavan tahon kustannuksella. Edellä olevaan viitaten Suomen on ehdottomasti osallistuttava Ruotsin talousvyöhykkeellä suunniteltaviin merituulivoiman rakentamishankkeisiin. Oulussa, 26.2.2024 Timo Matinlassi, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton puheenjohtaja Vesa Rantanen, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton toiminnanjohtaja
      • Kalatalouden Keskusliitto, Lönnroth Malin
        Päivitetty:
        20.2.2024
        • Centralförbundet för Fiskerihushållning tackar för möjligheten att lämna utlåtande gällande den planerade vindkraftsparken Eystrasalt. Den planerade parken ligger i Bottenhavet, bara 13 kilometer från Finlands ekonomiska zon och påverkar det finländska kommersiella fisket. Finlands Yrkesfiskarförbund har redan i januari lämnat in ett utlåtande till länsstyrelsen i Gävleborg som vi vill ge vårt stöd för. Finlands Yrkesfiskarförbunds yttrandet tar mycket grundligt ställning till hur fisken och fisket påverkas av den planerade havsvindparken vid Eystrasalt. Området kring Eystrasalt är ett mycket viktigt område för det finländska strömmingsfisket. Här fiskas på årsbasis cirka 5–8 miljoner kilo strömming. Områdets betydelse för strömmingslek får inte heller underskattas. Vi anser att miljökonsekvensbedömningen som gjorts förringar det planerade projektets effekter på både fiskbestånden och fisket i området. Även på den finska sidan av Bottenhavet och Bottniska viken planeras en kraftig utbyggnad av havsvindkraft. Förutom de lokala effekterna på fiskbestånden och möjligheterna att bedriva fiske, oroar vi oss över de sammanlagda och kumulativa effekterna av de svenska och finska vindkraftsprojekten. I tillståndsprocesserna beaktas inte de sammanlagda och kumulativa inverkningarna av alla projekt under planering. Vi anser att det behövs mer koordinering och analys av den sammanlagda inverkan av havsvindkraftsprojekten i Sverige och Finland, innan man går in för att bevilja tillstånd till enskilda projekt. Förutom mer regionala effekter på fisken och fiskleken påverkas även vandringsfiskar. Oron är stor för exempelvis lax som vandrar mellan födosökningsområdena i södra Östersjön upp till älvarna i norr och som i hög grad kommer att beröras av all den utbyggnad av havsvindkraft som sker i Östersjön. Flera på varandra följande vindkraftsparker med tillhörande kabeldragningar kan störa laxens vandring i havet och fördröja vandringen till lekälvarna. Problemet här är betoningen på ordet kan. För tillfället finns det för bristfälligt med data havsvindkraftens inverkan på fiskbestånden. Vi behöver en grön omställning, men för att omställningen ska vara grön måste forskningen om havsvindkraftens påverkningar göras tillräckligt noggrant för att man ska kunna fatta välavvägda beslut. Detta gäller Esytrasalt -projektet liksom alla andra havsvindparker. Helsingfors den 20.2.2024 Malin Lönnroth Fiskeribiolog Vesa Karttunen Verksamhetsledare