Näytä liitetiedostona annetut lausunnot
Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Fingrid Oyj 14.5.2019
Fingrid Oyj.pdf
sisäministeriön rajavartio-osasto 7.4.2019
sisäministeriön rajavartio-osasto.pdf
SYS ry 31.5.2019
SYS ry.pdf
  • Lausunnonantajia: 44
    Lausunnonantajan lausunto
      • Lausuntonne mietinnöstä:
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Joensuun kaupungin lausunto: Kasvavien kaupunkiseutujen kehittyminen edellyttää kattavan maapolitiikan keinovalikoiman olemassa oloa. Lunastuslain mukaisen lunastuksen olemassaolo on tässä keinovalikoimassa erittäin tärkeässä roolissa. Nyt lausunnolla olevan mietinnön johtopäätökset voivat lakimuutoksen muodossa toteutuessaan viedä merkittävästi edellytyksiä taloudellisen, tiiviin ja toimivan yhdyskuntarakenteen kehittämiseltä. Edellytykset vapaaehtoisten maakauppojen toteutumiselle heikkenisivät merkittävästi hidastaen tai vieden pohjan kaavoitusprosessien läpivienniltä, joka on edellytys riittävän ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon sekä elinkeinoelämän vaatimien liikenneratkaisujen ja tonttitarjonnan toteutumiselle. Nyt esitetyt muutokset tulisivat veronmaksajien maksettaviksi, ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaisivat haittaa taloudellisten ja vaikutusten myötä kaupunkien elinvoimaisuudelle ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille. Joensuun kaupungin näkemyksen mukaan lunastuslain muutosesitys tulee palauttaa uudelleen valmisteluun. Esitys on vaikutusten arvioinnin osalta merkittävästi puutteellinen ja siinä esitetyt perustelut näyttäytyvät yksiulotteisina ja tarkoituksenhakuisina. Esityksessä on sivuutettu kumman suoraviivaisesti kuntien aiheesta aiemmin antamat perustellut lausunnot. Lunastuslain muutos tulisi valmistella siihen vahvasti kytköksissä käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen kanssa. Lunastuslain valmisteluryhmään ja vaikutusten arviointiin tulisi ottaa kattavasti kuntien kaavoituksen ja maapolitiikan asiantuntijoita mukaan.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Rakennusteollisuus RT ry edustaa laajasti rakennusalaa. Toimialajärjestössämme Talonrakennusteollisuudessa toimii yrityksiä, jotka urakoivat erilaisia rakennushankkeita ja toisaalta yrityksiä, jotka harjoittavat ns. omaperustaista asuntotuotantoa. RT ry kannattaa esitystä ja pitää ensinnäkin kannatettava markkina-arvo termin käyttämistä. Termi on kansainvälisesti laajasti käytetty. Koska arviointi on epävarmaa ja täyden korvauksen vaatimuksen toteutus on kohteen omistajan kannalta perusteltua,kannatamme myös lunastuskorvauksen korottamista laissa todettavalla korotusprosentilla 25 prosenttia kuten Ruotsissa. Kannatamme myös asunto-ja elinkeinotakuun soveltamisen laajentamista. Kannatamme arvonleikkausäännösten poistamista. Näkemyksemme mukaan lunastuskorvauksen korotus tai arvonleikkaussäännösten poistaminen ei vaikuta asuntojen hintoihin. Käytännnössä kuntien harjoittama maapolitiikka on johtanut siihen, että omaisuuden arvonnoususta on hyötynyt kunta maanomistajan sijaan. Emme näe, että säännökset vaikuttaisivat kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen. Esitykset kannustavat maanomistajia tarjoamaan maa-alueita rakentamisen piiriin, joka lisää tonttitarjontaa. Tämä on tärkeää joillakin alueilla asuntorakentamisen määrän edistämiseksi. Näkemyksemme mukana arvonleikkaussäännöksen kumoamisella lisätään maankäyttö- ja rakentamisalan markkinaehtoisuutta. Arvonleikkaussäännöksen olemassaolo on vaikuttanut kuntien toimintaa joissain tilanteissa siten, että kunta ei kaavoita yksityisen omistuksessa olevaa ns. raakamaata. Kunnille saattaa olla kannattavampaa kaavoittaa itse omistamiaan maa-alueita. Seurauksena on, että tonttimaan tarjonta muutoin supistuu, jokaluonnollisesti johtaa tonttimaan hintojen nousuun kun yksityisessä omistuksessa oleva raakamaa ei päädy markkinoilla. .
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Työryhmän esitystä on kokonaisuudessaan arvioiden pidettävä perusteltuna ja edistää yleisen oikeustajun kannalta ymmärrettävien ja hyväksyttävien lunastusratkaisujen toteuttamisen jatkossa.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Vaasan kaupunki esittää lausuntonaan seuraavaa: Vaasan kaupunki pyrkii hankkimaan yhdyskuntarakentamiseen tarvittavan raakamaan omistukseensa ennen sen ensikertaista asemakaavoittamista. Maankäyttösopimuksia laaditaan yleisesti ennestään rakennetuilla tai kaavoitetuilla alueilla, jossa maanhankinta ei yleensä ole perusteltua. Tämä ns. perinteinen maapoliittinen toimintatapa on käytännössä osoittautunut hyväksi ja kestäväksi periaatteeksi. Toimintatapa tukee monin tavoin mm. asemakaavan laadinnan ja toteutuksen tehokkuutta, tervettä kuntataloutta, yhdyskuntarakenteen eheyttä sekä maanomistajien tasapuolista kohtelua. Kaupungin maanhankintakeinona on lähes yksinomaan vapaaehtoinen kauppa, lunastusmenettelyyn joudutaan turvautumaan erittäin harvoin. Lunastusmahdollisuudella ja lunastuslain vakiintuneilla arviointiperiaatteilla on kuitenkin huomattava välillinen vaikutus vapaaehtoisen sopimisen mahdollistajana ja raakamaalla tapahtuvan keinottelun estäjänä. Lunastuslain 31.2 §:n arvonleikkaussäännös on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Perustuslain mukaisen täyden korvauksen vaatimuksen toteutuminen on lunastuslainsäädännön toimivuuden ja hyväksyttävyyden keskeisin tekijä. Kaupungin käsityksen mukaan voimassa oleva lainsäädäntö turvaa tämän periaatteen eikä ole muutoinkaan ristiriidassa perusoikeuksien tai kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Ainakaan mitään todellista näyttöä toisenlaisesta asiantilasta ei ole. Myös mietinnön nykytila-analyysissä (s. 32) on todettu, että ”laajapohjaisia tieteellisiä tutkimuksia lunastuskorvauksen ja lunastettavan omaisuuden haltijan taloudellisten menetysten vastaavuudesta ei ole. Arviointiopillisen ja oikeustieteellisen kirjallisuuden perusteella korvausjärjestelmä näyttäisi toisaalta toimivan pääsääntöisesti asianmukaisesti.” Työryhmän keskeiset ehdotukset, kuten tulevasta asemakaavoituksesta johtuvan hyödyn leikkaamista koskevan säännöksen poistaminen ja lunastuskorvaukselle suoritettava summaarinen korotus, ovatkin lähinnä poliittisia, arvopohjaisia valintoja, kuten mietintöön liitetyissä täydentävissä lausumissa ja myös itse mietinnössäkin on todettu. Perusoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi niitä ei tarvita. Jos näin merkittävää ja hyvin toimivaa lainsäädäntöä lähdetään olennaisesti muuttamaan, tulisi muutoksen taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista laatia nyt tehtyä tarkastelua huomattavasti laajemmat ja tasapuolisemmat selvitykset. Esimerkiksi vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty asianmukaisesti. Lähinnä on päädytty toteamaan (s. 53), että näiden arvioiminen on mm. asiaan vaikuttavien tekijöiden moninaisuuden vuoksi ”erittäin vaikeaa ja mahdolliset vaikutukset olisivat hyvin erilaisia eri kunnissa.” On kuitenkin selvää, että esitetyt muutokset vaikeuttaisivat kuntien vapaaehtoista maanhankintaa, lisäisivät lunastustoimitusten määrää, nostaisivat maan hintaa sekä hidastaisivat jo ennestään monimutkaisia kaavoitusprosesseja. Välilliset vaikutukset esimerkiksi asuntotuotantoon ja asumisen hintaan olisivat todennäköisesti merkittäviä. Koska nykyinen lunastuslaki ei sisällä mitään varsinaisia perusoikeusongelmia, tulisi se toistaiseksi pysyttää korvausperusteiltaan nykymuodossaan. Lakiehdotus tulisikin palauttaa uuteen, laajapohjaiseen valmisteluun, johon otetaan mukaan myös kuntasektori sekä muutkin sellaiset tahot, joihin lunastuslainsäädännön vaikutukset voimakkaasti kohdistuvat. Työn yhteydessä tulee selvittää myös meneillään olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen suhde lunastuslakiin.
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL suhtautuu myönteisesti lunastuslain korvaussäännösten ajantasaistamiseen ja yhtenäistämiseen muun lainsäädännön kanssa. Lisäksi myös ehdotettua menettelytapojen modernisointia (mm. lunastustoimikunnan kokoonpano, tallettamissääntö, korvausten alaraja) ja tilusjärjestelyn edellytyssäännösten yhtenäistämistä muiden lunastuslainsäädännön kanssa MIL pitää myönteisenä asiana. MIL katsoo, että myös muu lunastuslainsäädäntö (varsinkin Maankäyttö- ja rakennuslain korvaussäännöt) olisi pitänyt ottaa mukaan tähän kokonaisuuteen vielä kokonaisvaltaisemman lopputuloksen saavuttamiseksi. Lausunto on valmisteltu MIL ry:n hallituksessa ja perustuu osin yhdistyksen jäsenistölle tehtyyn kyselyyn.
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tampereen kaupungin asunto- ja maapolitiikan linjaukset on vahvistettu 2018. Kaupungin maanhankinnan tehtävänä on maan hankkiminen yhdyskuntarakentamisen erilaisiin tuleviin tarpeisiin. Kaupunkistrategiassa on asetettu tavoitteeksi, että asuntokanta on monipuolista ja että maa- ja tonttipolitiikalla mahdollistetaan yritysten toimintaedellytykset. Tämä edellyttää onnistumista maanhankinnassa. Riittävän ja oikealla tavalla sijoittuneen kaupungin raakamaavarannon avulla turvataan maan saaminen käyttöön oikea-aikaisesti oikealta sijainnilta ja kohtuulliseen hintaan. Lisäksi tällä turvataan kaupungin taloudellinen asema maankäytön kehittämisessä. Lähtökohtana maanhankinnalle on, että kaupunki hankkii asemakaavoittamattomat alueet omistukseensa ns. raakamaana ennen ensimmäisen asemakaavan laatimista. Tulevien kaavaprosessien ja toteutuksen kannalta on sitä parempi mitä aiemmin alueet saadaan kaupungin omistukseen. Vapaaehtoinen kauppa on ensisijainen keino. Kaupunki neuvottelee aktiivisesti yksityisten kiinteistöomistajien kanssa kaavoittamattomien alueiden hankkimiseksi omistukseensa. Määrätietoisella ja linjauksen mukaisella maanhankinnalla Tampereen kaupunki on onnistunut pitämää raakamaan hinnan kohtuullisena ja oikeudenmukaisena. Lausunnon kohteena olevan mietinnön ehdotusten negatiiviset vaikutukset yhteiskunnan maankäyttöön, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittävät ja pysyvät. Esitetty lainsäädännön muutos vaikeuttaisi kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kunnan vastuulla olevaa palveluverkostoa. Mietinnössä esitettyjen muutosten vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty. Lunastuslainsäädäntö tulisi pysyttää nykymuodossaan. Keskeneräinen lakiehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi siten, että se nivotaan meneillään olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Vaikutuksista Merkittävimmät väylänpitäjään vaikuttavat muutosehdotukset ovat täyden korvauksen toteutumisen varmistamiseen liittyvät korvausperusteiden muu-tokset. On selvää, että korvausperusteiden muutokset korottaisivat väylälunastuksis-sa maksettaviksi määrättyjä lunastuskorvauksia. Lunastuskorvausten määrän kasvu on suoraan verrannollinen valittavan korotusprosentin suuruuteen. Myös asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalan laajentaminen kasvattaa lunastuskorvauksia. Työryhmän arvion mukaan lunastustoimituksissa tulisi vuosittain ratkaistaviksi muutamia asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalaan kuuluvia tilanteita. Lunastuskorvausten kategorinen korottaminen vaikuttasi todennäköisesti halukkuuteen tehdä vapaaehtoisia kauppoja markkina-arvolla ja siten vapaaehtoisin kaupoin hankittavien kohteiden yleiseen hintatasoon ja kauppahintatilastoihin ainakin alueilla, joilla kaupankäynti on muuten vähäistä. Vapaaehtoisten kauppojen avulla tapahtuvan maanhankinnan hidastuminen/tyrehtyminen puolestaan vaikuttasi lunastusprosessin ja väylähankkeiden kestoon. Korvausperusteiden muutokset (erityisesti prosenttikorotus) korottaisivat korvausta-soa myös ratalain 65 §:n ja liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 74 §:n mukaisissa korvaustilanteissa (esim. hankkeeseen liittymättömien tärinävahinkojen ja haittojen korvaaminen) sekä suoja- ja näkemäalueen haittoja ja vahinkoja korvattaessa. Mainitunlaisia korvaustoimituksia ei ole vielä juurikaan ollut, joten vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Lunastuslupavaihe Työryhmän esittämät muutokset lunastuslupavaiheen säännöksiin selkeyttävät sääntelyä ja todennäköisesti sujuvoittavat menettelyä ja ovat siten kannatettavia. Väylävirasto/ELY-keskus (liikennevastuualue) on asianosaisena lunastuslain mukaisessa lupaprosessissa lähinnä silloin, kun lunastaminen kohdistuu viraston hallinnoimaan kiinteistövarallisuuteen (esim. maakaasuputkihanke). Toimikunnan esityksen (10 a §) mukaan lunastuslain 8 a §:ssä tarkoitetuissa nauhamaisissa lunas-tushankkeissa lunastuslupapäätöksen tiedoksi antaminen tapahtuisi julkisella kuulutuksella. Väylävirasto katsoo, ettei nauhamaisia hankkeita koskevista lunastuslupapäätöksistä tiedottamista tulisi jättää vain julkisen kuulutuksen varaan, vaan päätöksestä tulisi 8 §:n pääsäännön mukaisesti tiedottaa asianosaisille myös todisteellisesti tai vähintäänkin tavallisena tiedoksiantona. Luovittajia ei pitäisi asettaa lunastuspää-töksen tiedoksisaannin osalta eriarvoiseen asemaan sen perusteella onko lunastushanke nauhamainen (ja onko lunastuksen kohteena lukuisia kiinteistöjä) vai ei.
      • Porin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Porin kaupungin teknisen toimialan infrayksikkö on jo antanut lausuntonsa oikeusministeriölle 19.7.2018 selvityksestä arvonleikkaussäännösten poistamisen vaikutuksista. Tätä lausuntoa ei infrayksikön mukaan ole tarpeen muuttaa, sillä esitys arvonleikkaussäännösten poistamiseksi on säilynyt ennallaan. Teknisen toimialan infrayksikön lausunto lunastuslakityöryhmän mietintöön muilta osin: ”Lunastuslakityöryhmän mietinnön perusteella arviointimenetelmiin ja niiden soveltamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi täyden korvauksen vaatimus ei välttämättä kaikissa tapauksissa toteudu. Tämän johdosta työryhmä on päätynyt mietinnössään esittämään lunastuskorvaukselle suoritettavaa korotusta kaavamaisella kertoimella. Työryhmä on esittänyt, että korotuskerroin olisi sama riippumatta lunastuksen kohdetyypistä. Infrayksikön mukaan korotuskertoimen ja arvonleikkaussäännöstön poistamisen myötä se, joka saa pitkitettyä omistuksen luovuttamista pisimpään, saa kiinteistöstään parhaimman korvauksen. Voidaankin kysyä, onko järjestelmä tasavertainen niitä maanomistajia kohtaan, jotka ovat hyvissä ajoin ennen maankäytön suunnittelun etenemistä tehneet alueistaan vapaaehtoisen kaupan kauppahinnalla, joka vastaa kohteen markkina-arvoa ilman korotusta suhteessa niihin maanomistajiin, joiden kanssa ei vapaaehtoista kauppaa synny, ja joiden vuoksi kärjistäen kaavahanke pitkittyy ja jotka saavat lunastustoimituksella kohteestaan korkeamman hinnan? Edellämainitulla korotuskertoimella voi siten perustellusti olettaa olevan raakamaan vapaaehtoistenkin kauppojen kauppahintoja korottava vaikutus, joka sitten heijastuu tonttien myyntihintoihin, ja lopulta mm. asuntotuotannon hintoihin. Porissa pyritään asemakaavoittamaan uusia alueita kaupungin omistamalle maalle, mikä edellyttää laajoja raakamaahankintoja hyvissä ajoin ennen asemakaavoitukseen ryhtymistä. Porissa pääasiallinen raakamaan hankintamuoto on vapaaehtoinen kauppa, jonka syntymisen edellytyksiä ei toivottavasti lunastuslain muutoksilla heikennetä. Lunastuskorvauksen korotuskertoimen johdosta saattaa lunastusmenettely tuntua maanomistajasta houkuttelevammalta suuremman korvauksen johdosta vapaaehtoiseen kauppaan verrattuna, millä taas on kaavoitushankkeita pitkittävä ja hankaloittava vaikutus. Arviointimenetelmien epätarkkuus ei ole kaikissa lunastuskohteissa yhtä suuri. Etenkin onnistunutta ja pitkäjänteistä maapolitiikka harjoittaneiden kuntien rakentamattomien raakamaa alueiden hintakehitys on melko vakaata, jolloin epävarmuustekijöitä ei juuri ole. Tästä johtuen raakamaan lunastamistapauksissa korotuskertoimen käyttämiselle ei siten ole perusteita. Kohteet, joilla ei juuri ole vertailukauppa-aineistoja, kuten maatilat ym., korotuskertoimen harkinnalle jää enemmän sijaa.”
      • Kanta-Hämeen käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kanta-Hämeen käräjäoikeus ei anna asiassa lausuntoa.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Liikenne- ja viestintävirasto kiittää mahdollisuudesta lausua lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen- lunastuslakityöryhmän mietinnöstä. Lunastuslakityöryhmän mietintö on kirjoitettu hyvin ja selkeästi. Mietinnössä esitettävät muutokset ovat perusteltuja ja Liikenne- ja viestintävirasto kannattaa niitä. Lunastuslain 31 §:n muutos on ensimmäisen lauseen osalta kannatettava, mutta toisen lauseen sisältöä voisi vielä pohtia. Säännöksen käytännön soveltaminen vaikuttaa ongelmalliselta. Uusi 38 a § on merkittävä muutos nykyiseen korvausjärjestelmään.
      • Keskuskauppakamari, Harju Raisa
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Keskuskauppakamari pitää lunastuslakityöryhmän mietintöä lähtökohtaisesti hyvänä ja perusteltuna sekä pääosin kannatettavana. Työryhmässä on ollut monipuolisesti edustettuna arviointiopillista osaamista. Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että terminologisesti kohteenkorvauksen perusteeksi on esitetty käyvän arvon sijaan markkina-arvoa. Markkina-arvo on yleisesti kiinteistöarvioinnissa käytettävä termi, jolle on muodostunut myös kansainvälisesti laajasti hyväksytty, kansainvälisiin kiinteistöarviointistandardeihin (IVS) perustuva määritelmä. Tarkoituksenmukaiselta vaikuttaa myös arviointimenetelmien etusijajärjestyksestä luopuminen, jolloin arviointimenetelmä voidaan valita tapauskohtaisesti sellaiseksi, että se luotettavimmin johtaa täyden korvauksen mukaiseen arvoon. Keskuskauppakamari yhtyy työryhmän mietinnössä esitettyyn näkemykseen arvioinnin epävarmuudesta. Keskuskauppakamari suhtautuu tämän vuoksi myös varovaisen myönteisesti esitykseen siitä, että lakiin otettaisiin säännös lunastuskorvauksen korottamisesta laissa säädettävällä prosenttiosuudella niissä tilanteissa, kun arvioinnin epävarmuudesta johtuen ei päästäisi täyteen korvaukseen. Korotuksen tulee kuitenkin olla maltillinen (10%), koska suuri korotuskerroin saattaisi heijastua haitallisesti alueiden hankkimiseen vapaaehtoisin kaupoin. Keskuskauppakamari kannattaa asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalan laajentamista. Sijoitusomaisuuden ja laajemman teollisuus- ja yritystoiminnan rajaaminen tämän laajennuksen ulkopuolelle on perusteltua. Keskuskauppakamari kannattaa myös lunastustoimikunnan kokoonpanoa koskevien säännösten keventämistä siten, ettei uskottujen miesten käyttäminen olisi enää välttämätöntä kaikissa tilanteissa. Keskuskauppakamari on jo aiemmin vastannut arvonleikkaussäännösten poistamiseen liittyvää selvitystä koskevaan lausuntopyyntöön. Keskuskauppakamari suhtautuu edelleen arvonleikkaussäännösten poistamiseen myönteisesti, kunhan tämä ei vaikuta negatiivisesti kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen. Keskuskauppakamari toteaa edelleen, että kaavoituksen ja siihen liittyvän keinovalikoiman ei tulisi toimia sellaisena tulonhankkimiskeinona, joista saaduilla tuloilla katetaan myös muita kuin tähän liittyviä kunnan menoja. Keskuskauppakamari toteaa, että mikäli lunastuslakityöryhmän uudistukset toteutuvat esitetyssä muodossaan, tulisi arvonleikkaussäännösten poistamisesta sekä lunastuskorvausperusteiden muuttamisesta sekä niiden vaikutuksista tehdä jälkiarviointi noin 2-3 vuoden kuluttua siitä, kun muutokset ovat tulleet voimaan. Jälkiarvioinnin perusteella on mahdollista ryhtyä toimenpiteisiin, jos arvonleikkaussäännösten poistamisella sekä lunastuskorvausperusteiden muuttamisella on ollut toisenlaisia (negatiivisia) vaikutuksia kuin mitä työryhmämietinnössä on arvioitu.
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Espoon kaupunki suhtautuu tehtyyn mietintöön osin kriittisesti. Kaupunki näkee, että tarkistusehdotusten vaikutukset maankäytön kehittämiseen, kuntalaisten tasapuoliseen kohteluun, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittäviä ja pääasiallisesti negatiivisia. Lainsäädännön muutokset vaikeuttaisivat kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöpolitiikkaa sekä kehittää niiden vastuulla olevaa palveluverkostoa. Lunastuslain uudistusta ei kannata eriyttää Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksesta, koska ko. laeilla on laaja-alaisia kytkentöjä toisiinsa. Esitetyt muutokset johtaisivat jatkuvaan maan hinnannousuun ja maan myyntihalukkuuden laskuun. Lisäksi muutokset lisäisivät yksityistahojen välistä subjektiivisiin odotuksiin perustuvaa spekulatiivista kiinteistökauppaa, jonka hintatasoa korottavat vaikutukset koituisivat lopulta kunnan maksettavaksi sen hankkiessa tai kaavoittaessa maata. Mietinnössä esitetty korvaus perustuisi yhä enenevässä määrin osin subjektiivisiin odotuksiin maan tulevasta arvonnoususta, eli osin juuri siitä arvonnoususta, josta maankäyttösopimusneuvottelujen yhteydessä on pyritty sopimaan. Tämän lisäksi esitetyt muutokset vaikeuttaisivat myös maankäyttösopimusten ja niihin kytkeytyvien esisopimusten neuvotteluja. Esisopimuksilla pyritään tyypillisesti hankkimaan yleisiksi alueiksi kaavoitettavat alueet, jotka jäävät asemakaavan voimaantultua yksityisille maanomistajille tarpeettomiksi. Esitetyt muutokset vaikeuttavat kunnan yhdyskuntarakenteen pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja taloudellista kehittämistä. Edelleen muutokset ohjaavat maapoliittisen keinovalikoiman käyttöä tehden osan käytettävissä olevista toimenpiteistä kaupungin kannalta käytännössä mahdottomiksi. Voimassa oleva lunastuslainsäädäntö turvaa jo nykyisellään lunastettavan tahon oikeuden saada täysi korvaus menetyksestä ja kansalaisten tasapuolisen kohtelun. Mietinnössä on avattu hieman niukasti sitä taustaa, jonka perusteella voidaan olettaa maanomistajien tulleen epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi suoritetuissa lunastustoimituksissa. Lunastamista harkitaan jo entuudestaan aina viimeisenä keinona. Muutokset heikentäisivät osin kohtuuttomasti lunastavan julkisen tahon oikeuksia suhteessa siihen, jolta lunastetaan. Eriarvoiseen asemaan joutuisivat myös ne maanomistajat, joilta kaupunki hankkii maata suhteessa niihin maanomistajiin, joilta kaupunki ei todennäköisesti koskaan tulevaisuudessakaan hanki maata neuvotteluteitse tai lunastamalla. Tämä perustuisi siihen, että jostakin maasta maksettaisiin jatkossa käypää arvoa korkeampaa hintaa tai määrättäisiin täyttä menetystä korkeampia lunastuskorvauksia vain sitä varten, että hankinnan toimeenpanija sattuisi edustamaan julkista lunastusoikeuden omaavaa tahoa. Edelleen mietinnössä asetetaan kyseenalaiseksi oikeudenmukaisten lunastuskorvausten määrittämisen haasteet ja korvausten arviointitarkkuuteen liittyvät suuret vaihteluvälit, mutta kuitenkin samalla mietinnössä esitetään lunastustoimikunnan kokoonpanon rajaamista. Tätä voidaan esitettyyn taustaan nähden pitää hieman ristiriitaisena muutoskokonaisuutena. Korvauksen määrittämiseen liittyviä haasteita tulisi ennemmin pyrkiä ratkomaan arviointiasiantuntemuksen lisäämisen kautta. Lakiehdotus on syytä kytkeä yhteen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen kanssa. Edelleen vaikutusarviointia on syvennettävä ja laajennettava sekä varattava siihen hyvän lainvalmistelun edellyttämällä tavalla riittävästi aikaa. Lisäksi on pidettävä myös jatkossa huoli kuntien käytössä olevan maapoliittisen keinovalikoiman riittävyydestä ja toimintakyvystä.
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Haltia Tapio
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Suomen Kiinteistöliitto ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi otsikossa mainitussa asiassa. Suomen Kiinteistöliitosta Kiinteistöliitto on kiinteistönomistajien edunvalvoja ja kiinteistöalan asiantuntijaorganisaatio. Kiinteistöliittoon kuuluu 23 alueellista kiinteistöyhdistystä, joiden jäsenkunta muodostuu pääasiallisesti asunto-osakeyhtiöistä. Kiinteistöliiton jäsenistöön kuuluu myös vuokrataloyhtiöitä. Alueellisten kiinteistöyhdistysten jäsenistöön kuuluu yhteensä yli 28 000 asunto- ja kiinteistöosakeyhtiötä. Lisäksi Kiinteistöliittoon kuuluu Suomen Vuokranantajat ry, jossa on jäseninä noin 15 000 yksityishenkilöä tai muuta tahoa, jotka vuokraavat asuin- ja liikehuoneistojaan pääosin asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöissä. Jäsenkuntamme piiriin kuuluu arviolta yhteensä noin 2 miljoonaa suomalaista. Lausunto Työryhmän esityksen keskeinen tavoite on parantaa lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa varmistamalla sen, että lunastuskorvaus täyttäisi täyden korvauksen vaatimuksen kaikissa tilanteissa. Pidämme tämän tavoitteen saavuttamista erittäin tärkeänä ja kannatettavana. Lisäksi työryhmä tavoittelee esittämillään muutoksilla lunastuslain sääntelyn selkeyttämistä ja lunastusmenettelyn keventämistä lunastustoimitusten osalta. Mietinnössä esitetään myös tehtäväksi kuulutuslainsäädännön uudistamisesta johtuvat tarkistukset lunastuslupamenettelyyn. Kannatamme osaltamme myös näiden pyrkimysten edistämistä mietinnössä esitetyllä tavalla. Tavoitteiden saavuttamiseksi työryhmä esittää lunastuslakiin tehtäväksi eräitä muutoksia. Kiinteistöliitto pitää hyvänä ehdotusta kohteenkorvauksen määrittämisestä markkina-arvoon perustuen. Terminologinen muutos vastaisi pitkälti jo vallitsevaa käytäntöä, mutta varmistaisi osaltaan sen, että arvioinnissa otettaisiin huomioon myös kohteen mahdollinen muu käyttötapa sikäli, kun se olisi omiaan vaikuttamaan myönteisesti kohteen markkina-arvoon. Pidämme vastaavasti myös tulevan asemakaavoituksen tuottaman arvonnousun leikkaussäännöksen poistamista perusteltuna. Yhdymme lunastuslakityöryhmän näkemykseen siitä, että arvonleikkaussäännöstön kumoamisella varmistettaisiin lain lähtökohdan, eli täyden korvauksen vaatimuksen toteutuminen myös kuntien maanhankintaan liittyvissä lunastuksissa. Samalla parannettaisiin maanomistajien oikeusasemaa ja mahdollistettaisiin paremmin maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Nykytilanne, jossa tulevan asemakaavoituksen tuomaa arvonnousua ei oteta huomioon korvausta määritettäessä muodostaa poikkeuksen lain pääsääntöön. On perusteltua, että myös tilanteissa, jossa kunta lunastaa maata maapolitiikkansa toteuttamiseksi kohteen omistaja saa menetyksestään täyden korvauksen siten, että korvaus vastaa kohteen markkina-arvoa. Työryhmän esitys asunto- ja elinkeino-omaisuuden korvaussuojan vahvistamisesta voidaan pitää perusteltuna ja täyden korvauksen periaatetta tukevana niissä tapauksissa, joissa kohteen markkina-arvo ei riittäisi kattamaan sen menetyksestä aiheutuvaa vahinkoa ja siten turvaisi sen omistajan asemaa riittävällä tavalla. Kannatamme korvaussuojan soveltamisalan laajentamista koskemaan kaikkia lunastustilanteita. Samalla työryhmän esittämää rajausta, jonka mukaan suoja koskisi ainoastaan luonnollisten henkilöiden omassa käytössä olevia asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöjä sekä kiinteistöjä, jotka ovat tarpeen heidän elinkeinonsa harjoittamisessa voitaneen pitää perusteltuna. Koska lunastuskorvauksen määrittämiseen sisältyy mm. arviointimenetelmien ja niiden soveltamisen osalta epävarmuustekijöitä, ei täyden korvauksen vaatimus aina täyty. Kiinteistöliitto tukee lunastuslakityöryhmän esitystä kaavamaisen, kiinteään kertoimeen perustuvan korotuksen soveltamisesta lunastuskorvauksiin. Nähdäksemme työryhmän mietinnössä mainittu 20-25 % taso olisi omiaan varmistamaan täyden korvauksen vaatimuksen toteutumista. Kunnioittavasti, Suomen Kiinteistöliitto ry Harri Hiltunen Tapio Haltia Toimitusjohtaja Neuvontalakimies
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Oikeusministeriön valmistelema ja työryhmässä yksimielisesti hyväksytty esitys lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamiseksi on erittäin tarpeellinen. Esitys vastaa muutokselle asetettuja tavoitteita turvata lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa. Muutos on erityisen tarpeellinen siksi, että omaisuuden suojaa on viimeisten vuosikymmenten aikana kavennettu lukuisissa laeissa. Ympäristöperusoikeus on ajoittain asetettu jopa omaisuuden suojan yläpuolelle, vaikka perustuslaki ei etusijaa näiden perusoikeuksien välillä tunnista. Viimeaikaisen kehityksen valossa on lisäksi nähtävissä lunastuksen edellytyksenä olevan yleisen tarpeen tulkinnan laajentuminen oikeus- ja hallintokäytännössä omaksuttujen linjausten seurauksena. Vahva omistusoikeus on jokaisen hyvinvointiyhteiskunnan perus fundamentti. Perusoikeuksien tasapainon säilyttämiseksi on pidettävä huolta siitä, että yksi perusoikeus ei nouse lainsäädännössä jonkun toisen oikeuden yläpuolelle. Omaisuuden suojaa tulee tehostaa turvataksemme rationaalisen tasapainon oikeusjärjestelmäämme. Lunastuslain korvausperusteita ei ole muutettu sitten lain voimaantulon 1977. Kuten esityksessä todetaan, perustuslain takaamaa täyden korvauksen vaatimusta ei kaikissa arviointitilanteissa pystytä takaamaan lunastuksen kohteeksi joutuneen maaomaisuuden haltijalle. Tämä johtuu siitä, että perustuslain takaama taso sekä lunastuslain mukainen taso on asetettu samalle viivalle. Yleinen lunastuslaki siis turvaa minimisuojan omaisuudelle. Arviontivirheet ja muut arvonmääritykseen liittyvät epävarmuustekijät voivat koitua lunastuksen kohteeksi joutuvan tappioksi. Mikään ei estä lainsäätäjää turvaamasta omaisuudelle parempaa tasoa, kuin perustuslain turvaama minimitaso. Näin on toimittu muun muassa vesilaissa ja puolustuspakkolunastuslaissa, jotka molemmat sisältävät itsenäisen, lunastuslaista poikkeavan korvausperusteen. Asemakaavoituksesta johtuvan arvon leikkaaminen Arvonleikkaussääntelyn tavoitteena on ollut kuntien maapolitiikan tukeminen. Faktisesti arvonleikkaussäännöstöä sovelletaan äärimmäisen harvoin, mutta periaatteella on katsottu olevan merkittävä vaikutus kunnan mahdollisuuksiin hankkia raakamaata itse määräämällään hinnalla. Esityksessä perustellaan arvonleikkaussääntelyn kumoamista sillä, että säännöstö ei vastaa perustuslakia: arvonleikkaaminen lunastuksen kohteelta ei vastaa omaisuuden täyden korvauksen vaatimusta. Kunnat ovat kuitenkin esittäneet, että arvonleikkaussääntelyn suurin merkitys on kunnan neuvotteluaseman lujittaminen kunnan ja maanomistajan väliseen sopimukseen perustuvassa maanhankintamenettelyssä. On huomattava, että lunastusmahdollisuus kunnilla säilyisi esityksen mukaan ennallaan. Kunnan maanhankinnan keinovalikoimaan ei esitetä muutosta, ainoastaan korvauksen määrittäminen halutaan saattaa perustuslain tasolle. Kuntien maapolitiikkaa tukevia keinoja on nyt enemmän, kuin oli 40 vuotta sitten, kun lunastuslaki säädettiin. Kunnat ovat jatkuvasti saaneet uusia työvälineitä maapolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi kunnilla ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon valtaa päättää maankäytön suunnittelusta ja rakentamistoiminnasta alueellaan. On havaittavissa, että vuonna 2015 maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätty 5 a § kunnan maapolitiikasta on lisännyt kuntien aggressiivista maapolitiikkaa, jossa ei hyödynnetä monipuolisesti kuntien keinovalikoimaa esimerkiksi maankäyttösopimusten muodossa. MTK:n havaintojen mukaan kuntien maapolitiikka on erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen läheisyydessä ottanut uuden suunnan, joka merkittävästi heikentää ihmisten luottamusta perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. Kuntien näin vahva asema ei enää edusta rationaalista linjaa. Arvonleikkaussääntelyn poistaminen loisi tarvittavaa tasapainoa maanomistajien ja kuntien väliseen neuvotteluasemaan, ohjaisi kuntia oikea-aikaiseen maanhankintaan sekä aktivoisi käyttämään neuvotteluissa maapolitiikan keinovalikoimia monipuolisesti. Oikea-aikaisen maanhankinnan turvaamiseksi voisi olla tarpeellista säätää myös pysyvä luovutusvoiton verovapaus maata kunnalle myytäessä. Asunto- ja elinkeino-omaisuuden korvaussuojan vahvistaminen Esityksellä halutaan vahvistaa asunto- ja elinkeinotakuuta siten, että sääntely laajennettaisiin koskemaan kaikkia lunastuslain alaan kuuluvia lunastustilanteita. Tällöin korvaus määrättäisiin aina niin suureksi kuin on tarpeen vastaavan oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Laajennus koskisi asunnon lisäksi myös vapaa-ajan asuntoa. Muutos koskisi luonnollisten henkilöiden ohella heidän yritysmuotoisesti harjoittamaansa elinkeinotoimintaa, mukaan lukien yhtiömuotoisesti harjoitettu maa- ja metsätalous sekä pienimuotoinen yritystoiminta. Esityksen perustelujen mukaan sijoitustyyppinen omaisuus ei kuitenkaan kuuluisi tämän erityissäännöksen piiriin. Sen sijaan ennemminkin sijaintiin liittyvän ammattitoiminnan suoja pysyisi nykyisen kaltaisessa muodossaan ja näin ollen esimerkiksi maa- ja metsätalousomaisuus sekä siihen liittyvä sivuelinkeino-omaisuus kuuluisivat säännöksen piiriin. MTK:n näkemyksen mukaan esityksen sanamuodot jättävät epäselvyyttä nykymuotoisen maa- ja metsätalouselinkeinon suojaan. Omaisuuden sijainnilla ei pitäisi olla arvioinnissa merkitystä, koska meillä on paljon etämetsänomistajia sekä uudet maatilarakennukset pyritään usein sijoittamaan etäämmälle vanhoista tilakeskuksista. Lisäksi maa- ja metsätalousomaisuutta on kai aina pidettävä jonkinlaisena sijoitustyyppisenä omaisuutena. MTK esittää, että sanamuotoja tältä osin tarkennetaan ja sisällytetään kaikentyyppinen maa- ja metsätalous elinkeinotakuun piiriin, niin kuin esityksessä ilmeisesti on nytkin ollut tarkoitus tehdä. Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus MTK kannattaa siirtymistä Ruotsin mallin mukaiseen +25%:n tasokorotukseen kaikissa lunastuskorvauksissa sekä koko lunastuskorvauksen osalta. Vahingonkorvauksen sisällyttäminen korotuksen piiriin on perusteltua, koska vahingonkorvausten erottelu kokonaisuudesta voi olla vaikeaa. Esimerkiksi metsäkiinteistön arvonmäärityksessä vallitsee erilaisia tulkintalinjoja siitä ovatko puusto tai sen odotusarvo määriteltävä kohteenkorvaukseksi vai vahingonkorvaukseksi, molempien ollessa merkittävä osa kohteen varsinaista arvonmääritystä. Lisäksi huomioon on otettava lunastettavan omaisuuden omistajan tahdonvastaiseen luovutukseen perustuva pakko. Lunastukseen perustuvan vahingon määrittelyyn liittyy samat epävarmuustekijät kuin kiinteistön arvonmääritykseenkin. Huomionarvoista on myös se, että lunastuslakia sovelletaan tilanteissa, jossa korvataan omaisuuden käytönrajoituksesta koituvat haitat ja vahingot. Käytännössä tilanne on hyvin usein se, että maanomistaja on oikeutettu ainoastaan todennettujen vahinkojen korvauksiin siitä, että joku toinen saa hyödyntää hänen omaisuuttaan määräämättömän ajan. Usein tämä hyödyntäminen tukee hyödyntäjän liiketoimintaa. Tilanne on varsin kohtuuton maanomistajalle, joka ei siis saa mitään hyötyä siitä, että joku toinen hyödyntää hänen omaisuuttaan. Tasokorotuksen ulottaminen tällaisiin vahingonkorvauksiin olisi omaisuudensuojan kannalta erittäin toivottavaa. Muuta Lunastuslainsäädännössä olisi paljon muitakin tärkeitä tarkasteltavia asioita, joista osa kuuluisi ehdottomasti korvausuudistuksessa huomioitaviksi. Useiden lunastusten vaikutusten kumuloitumisesta aiheutuva haitta on monelle maanomistajalle todellinen ongelma. Monien lunastushankkeiden sijaitseminen päällekkäin tai toistensa läheisyydessä voi estää maaomaisuuden tosiasiallisen hyödyntämisen, vaikka lunastuskorvaukset kohdistuvat vain tiettyyn osaan omaisuudesta. Tarkemmat säädökset lakiin toisivat selkeyttä näihin tilanteisiin. Lunastushankkeen tuottaman taloudellisen hyödyn huomioon ottaminen korvausta määrättäessä olisi sekin erittäin tärkeä asia käsiteltäväksi. Takaisinlunastusmahdollisuus olisi ehdottoman tarpeellinen siitä näkökulmasta, että pakkolunastusta voitaisiin tosiallisesti käyttää vain erityisen tarpeen vaatiessa. Lunastuksen jälkivalvonta käytännössä puuttuu, kun takaisinlunastusmahdollisuutta ei ole. Yleisen tarpeen tulkinnan laajennuttua jälkivalvonta olisi erityisesti tarpeen.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kuten olemme jo aiemmalla lausuntokierroksella esittäneet, kannatamme ehdotettua lunastuslain arvonleikkaussäännösten poistamista. Katsomme, että poistaminen mahdollistaa markkinoiden tehokkaamman toimimisen näissä lunastustilanteissa, kun hinta määräytyy vapaasti markkinaosapuolten kesken. Uskomme, että säännösten poistaminen tulee lisäämään maa-alueiden vaihdantaa ja näin lisää maaomaisuutta saadaan tulevaisuudessa rakentamisen piiriin. Katsomme, että uudistus lisäisi myös lunastusmenettelyn ennakoitavuutta, ja sitä kautta tarve kiistoihin tulee vähenemään. Uskomme, että asuntojen hintatasoon muutoksella tuskin on vaikutusta, koska hintataso määräytyy pitkälti vanhojen asuntojen hintatason perusteella, raakamaan osuus tässä on varsin pieni.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Oulun käräjäoikeus (jäljempänä käräjäoikeus) esittää yllä mainitun työryhmämietinnön johdosta seuraavaa: Käräjäoikeus katsoo, että lainsoveltamisen kannalta työryhmän esitys on pääosin tyydyttävä, vaikkakin kaikkia esiin tuotuja näkökohtia ei ole riittävästi huomioitu. Käräjäoikeus huomauttaa tässä vaiheessa vielä seuraavista seikoista
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinta toteaa, että esitys heikentää kiistatta kuntien mahdollisuutta harjoittaa valitsemaansa ja tehokkaaksi arvioitua maapolitiikkaa. Epävarmuus vapaaehtoisten kauppojen toteutumisen osalta jäisi luultavasti rasittamaan Lappeenrannan kaupungin maanhankintaa vuosiksi, mikäli muutokset toteutuisivat esitetysti. Pelkona on myös se, että kaupunki vähentää maanhankintaa, jolloin muutos heijastuu lopulta luovutettavien tonttien määrään. Tällä ilmiöllä voi olla myös epäsuotuisia vaikutuksia esim. yritystonttien hintakehitykseen. Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinta –vastuualueen näkemyksen mukaan lunastuslain tarkistamisen yhdeksi keskeiseksi muutostavoitteeksi tulisi asettaa lunastuslainsäädännön normien selkeyttäminen arviointi- ja korvauskysymyksissä. Markkina-arvo ja vaihtoehtoisuustarkastelu kohteenkorvauksen perustaksi Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinta pitää hyvänä linjauksena sitä, että käytetty arviointimenetelmä ei olisi arvioinnin asianmukaisuudessa ratkaiseva, vaan sillä (arviointimenetelmällä) saavutettu lopputulos. Arvon määrittelyssä pitää kuitenkin huomioida se, että koska potentiaalinen käyttömahdollisuus, eli mahdollinen spekulatiivinen odotusarvo, on lähtökohtaisesti aina sen hetkistä kohteen käyttöarvoa arvokkaampaa, niin tällöin lunastuskorvauksen kiinteän ”varmuus” –kertoimen käyttö on joissakin tapauksissa kaksinkertainen varmuuskorvaus. Toisin sanoen, kohteet joille arvioidaan spekulatiivista odotusarvoa, ei pitäisi maksaa myös tätä lunastuskorvausta korottavaa prosenttiosuutta. Valitettavasti lunastuslakityöryhmän tekemän mietinnössä ei käsitellä riittävästi mahdollisten muutosten vaikutuksesta verotuskohteluun. Verotukseen liittyviä kysymyksiä ei tästä johtuen pidä käsitellä tarkemmin vasta verotusta koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä kuten lunastuslakityöryhmä mietinnössään on asiasta ehdottanut. Asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalan laajentaminen Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinnan näkemyksen mukaan asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalan laajentaminen on periaatteellisesti kannatettava asia erityisesti asuntotakuun osalta. Yritystoiminnan osalta voi korvausten arviointi olla haastavaa, koska yritystoiminta pyrkii sijoittumaan aina toiminnan kannalta taloudellisesti tehokkaimpaan paikkaan. Asiaa mutkistaa myös se, että yritystoimintaan liittyvät ympäristöluvat saattavat hankaloittaa vastaavan kohteen tunnistamista kunnan alueella. Maaomaisuuden hallinta suositteleekin, että sanamuoto ”vastaava” pitäisi olla elinkeinotakuun kohdalla esim. ”soveltuva”. Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinnan näkemyksen mukaan täydenkorvauksen periaate ei edellytä kategorista lunastuskorvauksen korotusta. Lopputuloksen kannalta olisi ymmärrettävää, että lunastuskorvausta voidaan korottaa vain jos korvausarvion luotettavuudelle ei voida asettaa riittävän pientä vaihteluväliä (esim. yli +/- 25 %). Tämä tietysti lisäisi valitusriskiä korvausasioissa. Mahdollinen vakiokorotusprosentti voi siirtyä euromääräisesti myös muihin alueella tehtäviin kiinteistökauppoihin, jos kyseessä on pitkä tarkastelujakso. Eräänlaisena käänteisenä esimerkkinä voidaan aina mainita metsätilojen arvioinnissa jo pitkään käytetty, mutta alueittain varsin vaihteleva kokonaisarvon korjauskerroin (ns. tukkualennus), jolla metsätilan myyntihintaa on laskettu. Tällaisen korjauskertoimen vaikutusta on erittäin vaikea havaita kauppahintatilastoja tarkastellessa ja se voi vääristää kauppahintatilastoja pitkällä aikavälillä. Lunastajan eli useimmiten kaupungin näkökulmasta varsinkin raakamaan lunastukset vapaaehtoisin kaupoin saattavat loppua ja raakamaan hinta nousisi. Maanomistaja tuskin haluaa luovuttaa vapaaehtoisesti maitaan, jos lunastuksen kautta maista saisi 25 % korotuksen hintaan. Arvonleikkaussäännöstön poistaminen Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinnan näkemyksen mukaan arvonleikkaussääntely on kaupungin näkökulmasta edelleen tarpeellinen osa lunastusmenettelyä. Kiistatta voidaan mm. todeta, että koska kunnilla on suhteellisen vahva kaavoitusmonopoli, on arvonnousu sidoksissa usein juuri asemakaavoituksen tuomaan arvonousuun, eikä suinkaan yksityisen maanomistajan toimiin. Tästä näkökulmasta katsoen arvonleikkaus ei siis ole lunastuskorvausta alentava tekijä eikä se siten voi heikennä omaisuudensuojaa. Toisin sanoen, mikäli arvonleikkauksen ei katsota yksiselitteisesti heikentävän omaisuudensuojan toteutumista, on taloudellisen aseman vahvistumisessa lähinnä kysymys siitä, kenelle vastikkeeton arvonnousu kuuluu. Yhdenvertaisuusperiaate ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ei sinällään edellytä arvonleikkaussäännöksen poistamista. Arvonleikkaussäännöksen poistaminen voi jopa heikentää maanomistajien tasapuolista kohtelua niissä tapauksissa, joissa kunnalla ei olisi realistisia mahdollisuuksia osoittaa jokaiselle maanomistajalle rakentamiseen soveltuvaa maata. Tasapuolisuuden kannalta on siis selkeämpää ajatella, että kaikki asemakaava-alueen maat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia riippumatta kaavassa osoitetusta maankäyttömääräyksestä. Tässä mielessä arvonleikkaussääntely edistää maanomistajien yhdenvertaista kohtelua. Lunastustoimikunnan kokoonpano Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinnan mielestä lunastustoimikunnan kokoonpanoa koskevat esitykset ovat kannatettavia. Uskottujen miesten kutsuminen toimitukseen ns. triviaaleissa ja ilmeisen riidattomissa arviointitoimituksissa on lähtökohtaisesti tarpeetonta.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lahden kaupungin näkemyksen mukaan nykyinen lunastuslainsäädäntö on ollut toimiva eikä kaupunki näe tarpeelliseksi sen muuttamista. Lahden kaupunki toteaa, että lunastamisen arvonleikkausääntelyn poistaminen ja lunastuskorvauksen korottaminen tulee hyvin todennäköisesti johtamaan siihen, että vapaaehtoisesti sopimalla tehtävät maanhankinnat vähenevät, koska korotettu lunastuskorvaus takaisi paremman hinnan. Lienee tarkoituksenmukaista, että jatkossakin sopimiseen perustuva maanhankinta olisi kuntien pääasiallinen toimintatapa, jotta kuntien maankäytön hankkeet eivät pitkittyisi tarpeettomasti. Näin ollen toivottavaa olisi, että jatkossakin kuntien raakamaan lunastuskorvausperiaatteet säilytetään nykyisenkaltaisina, jotta raakamaan hankintahinta säilyisi maltillisena. Kaupunkeja on moitittu viimeaikoina usealla sektorilla kaupunkikehityksen jarruttamisesta ja asumisen hintatason nostamisesta liian vähäisen ja hitaan kaavoitus sekä tonttituotannon johdosta. Kyseinen esitys tulee toteutuessaan hidastamaan entisestään kyseisiä prosesseja, koska se tulee vaikeuttamaan raakamaan hankintaa ja täten pitkittämään kaupunkien kaavoitusprosesseja sekä korottamaan yhdyskuntarakenteen hintaa. Kaupunki näkee perusteltuna muuttaa lunastustoimikunnan kokoonpanoa siten, että se mahdollistaa toimituksen suorittamisen kevennetyllä kokoonpanolla ilman uskottuja miehiä. Uskotuilla miehillä ei ole useinkaan tehtävän edellyttämää asiantuntemusta ja heidän arviointi ym. tietämyksensä kirjo vaihtelee suuresti, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa toimitusten ratkaisuihin. Kun toimitus tehdään asiantuntijavetoisesti nopeuttanee se toimituksia, vähentää kustannuksia ja yhdenmukaistaa menettelyä.
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Oikeusministeriö PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO Asia: Lausuntopyyntö: Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen – Lunastuslakityöryhmän mietintö Viite: VN/882/2018 Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää lausuntonaan seuraavaa: LAUSUNTO MIETINNÖSTÄ Suomen Omakotiliitto on maamme pientaloasukkaiden ja vapaa-ajan asunnon omistajien valtakunnallinen edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Omakotiliittoon kuuluu 250 vapaaehtoisvoimin toimivaa omakotiyhdistystä ja vapaa-ajan asukkaiden yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on yli 74.000 jäsentä. Omakotiliitto on maamme 1,1 miljoonan pienkiinteistön omistajien ja 2,7 miljoonan asukkaan asialla. Lisäksi liitto ajaa maamme lähes 500.000 vapaa-ajan asunnon omistajien etua. YLEISTÄ Oikeusministeriö asetti 21.2.2018 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen lunastuslain (603/1977) ja eräiden muiden lakien tarkistamiseksi. Työryhmä jätti mietintönsä 21.3.2019. Työryhmän tavoitteena on ollut arvioida lunastuslain korvauksen määräämisen perusteiden ja korvausmenettelyä koskevan sääntelyn ajantasaisuus sekä tarkistaa lunastuslakia sen varmistamiseksi, että perustuslaista johtuva täyden korvauksen vaatimus täyttyy ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu toteutuu kaikissa lunastustoimituksissa. Tavoitteena on ollut myös keventää ja nopeuttaa lunastusasioiden käsittelyä sekä alentaa käsittelystä aiheutuvia kustannuksia. Omakotiliitto kannattaa lunastuslakiuudistuksen lähtökohtia, kuten liitto on Lunastuslainsäädännön uudistamistarpeet -arviomuistiosta 4.10.2016 antamassaan lausunnossa lausunut, sekä pitää nyt lausunnolla olevaa lunastuslakityöryhmän mietintöä Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamisesta lähtökohtaisesti hyvänä ja perusteltuna. Omakotiliiton mielestä on erittäin tärkeää, että lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa parannetaan. Omakotiliitto kannattaa vahvasti työryhmän esityksiä: lunastuskorvauksen perustumista markkina-arvoon, asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalan laajentamista kaikkiin lunastustilanteisiin, lunastuskorvauksen korottamista kiinteällä kertoimella epävarmuuksien poistamiseksi ja arvonleikkaussäännösten kumoamista. On myös hyvä, että asianomaisille jää mahdollisuus vaatia uskottujen miesten käyttämistä lunastuksessa. KORVAUSPERUSTEIDEN TARKISTUKSET Omakotiliitto pitää työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja tarpeellisina täyden korvauksen vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi. LUNASTUSKORVAUKSELLE SUORITETTAVA KOROTUS Omakotiliitto pitää lunastuskorvaukselle suoritettavaa korotusta tarpeellisena täyden korvauksen vaatimuksen toteutumisen kannalta. KOROTUKSEN SUURUUS ARVON MÄÄRITYKSEEN LIITTYVIEN EPÄVARMUUKSIEN POISTAMISEKSI Omakotiliitto pitää erittäin tärkeänä, että lunastuksiin liittyviin epävarmuuksiin puututaan. Keskeistä on, että omistajan varallisuusasema säilyy kaikissa tilanteissa ennallaan. Kiinteän kertoimen suuruus tulee asettaa vähintään niin korkeaksi, että epävarmuuksia voidaan tosiasiallisesti minimoida. Omakotiliiton mielestä korvaamisen määräämisen perusteita määritettäessä on tärkeää, että pidetään kiinni korvaustasosta, joka vastaa vähintään markkina-arvoa, sekä myös tähänastisista lunastuslain ulkopuolisista korvausperusteista. Asuntotakuun osalta maanomistajan tulee saada luovutettavasta omaisuudesta täysi korvaus, eikä maanomistaja saa kärsiä tappioita sen johdosta, että hänen omaisuuttaan lunastetaan. Asuntotakuusäännöksen tarkoituksena on taata täysi korvaus lunastettavasta kiinteistöstä rakennuksineen esimerkiksi rakennetta-van tielinjauksen johdosta. Siinä tulee ottaa huomioon, mikä olisi ollut kiinteistön arvo ilman suunnitelmia tulevasta käyttötarkoituksesta, jottei kiinteistöomistaja joudu myymään tonttiaan alihintaan. Asuntotakuun tulee mahdollistaa se, että maanomistaja pystyy lunastettavasta kiinteistöstä rakennuksineen saatavalla korvauksella ostamaan samalta paikkakunnalta vastaavanlaisen asuinkiinteistön rakennuksineen. Täyden korvauksen arvon tulee riippua lunastettavan alueen tulevasta käyttötarkoituksesta. Kun kyse on alueesta, joka kaavoitetaan uusiksi asuintonteiksi, tulee lunastushinnan määrittämisessä ottaa huomioon se, että alueelle tarvittavan infran kustannukset tulevat aikanaan kiinteistönomistajien maksettavaksi tontin hinnassa, jolloin tontin hinta ei saa kasvaa niin suureksi, ettei rakentajilla ole siihen varaa. MUITA HUOMIOITA Omakotiliitto pitää tärkeänä, että silloin kun lunastajana on liiketoimintaan pyrkivä yhtiö (erityisesti kun kyseessä on kansainvälinen yritys), tulisi varautua yrityksen toiminnasta yhteiskunnalle aiheutuvien ympäristöriskien ja ympäristöongelmien korvaamiseen ottamalla käyttöön mahdollinen toiminnanharjoittajan maksettavaksi säädettävä ympäristönsuojelumaksu (esim. kaivostoiminnasta aiheutuvat ympäristöhaitat). Maksun voisi käytännössä suorittaa esimerkiksi talletuksena aluehallintovirastoon. Lunastuslainsäädäntöä kehitettäessä tulee monipuolisesti arvioida, minkälaisia vaikutuksia lainsäädännöllä on asumiseen ja asumisympäristöön kokonaisuutena (asumisen kustannukset, asumisen sijoittuminen, työssäkäyntialueet, infran kehittäminen ja ympäristön kehittäminen). Esimerkiksi milloin on kyse pientalon uudisrakentamisesta, tulee rakentajalle mahdollistaa asuintontin varauksen yhteydessä tontin vuokraaminen, ja mahdollisuus myöhemmin lunastaa tontti omaksi. Asumisympäristöjä tulee kehittää niin, että muodostuu mielekkäitä ympäristöä vähän kuormittavia asumisen, työn ja vapaa-ajan ympäristöjä, joita liikenne, tietoliikenne ja muu infra tukevat ja kehittävät. Silloin kun maata lunastetaan rakennettavan infran käyttöön, tulee mahdollistaa se, että infraa rakennet-taessa rakennetaan valmiudet samanaikaisesti usean eri infran (sähkö, vesi, tietoliikenne ym.) käyttöönotolle. kunnioittavasti Suomen Omakotiliitto ry Ari Rehnfors Kaija Savolainen puheenjohtaja toiminnanjohtaja
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kuopion kaupunki kiittää lausuntopyynnöstä. Kuopion kaupungissa on harjoitettu pitkäjänteistä maapolitiikka jo vuosikymmenien ajan. Kuopion kaavoittaa uudet asuin- ja yritysalueet pääasiassa omistamalleen maalle. Näin varmistetaan yhdyskuntarakenteen taloudellisuus ja kehittyminen veronmaksajille edullisimmalla tavalla sekä kaavoituksen aiheuttaman maan arvon nousun saaminen arvon nousun mahdollistajan eli veronmaksajien hyväksi. Mietinnössä esitetyt muutokset vaarantavat tämän kehityksen, jolloin kustannusvaikutukset kuntataloudelle tulevat olemaan merkittäviä. Mietinnössä on asetettu suppeasti tavoitteeksi parantaa lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa arviomatta kunnille ja yhdyskuntarakenteelle aiheutuvia kustannuksia kattavasti, mikä nähdään merkittävänä puutteena mietinnössä. Kuopion kaupunki on hankkinut raakamaata pääasiassa vapaaehtoisin kaupoin. Lunastusta ja muita maapoliittisia keinoja on käytetty vain poikkeustapauksissa. Mietinnössä esitetyt arvonleikkaussäännöstön poistaminen ja korjauskertoimen käyttöönotto korvausta määrättäessä pysäyttävät vapaaehtoisen kaupanteon ja kuntien maanhankinta siirtyy lunastusmenettelyyn. Tämä ei voi olla tarkoituksena, koska lunastus on aina pakkokeino. Esitetyt muutokset luovat olettaman lunastuksen kautta saatavasta paremmasta maan hinnasta. Mietinnössä esitetty korjauskerroin johtaa jatkuvasti kohoavaan maan hintaan, mikä puolestaan luo hyvät edellytykset maakeinottelun syntymiselle. Maan hinnan kohoaminen heijastuu väistämättä kohoavaan asumisen hintaan. Maanhankintamenojen lisääntyminen nostaa kuntien investointimenoja, joihin kohdistuu valtavia kasvupaineita entuudestaan. Menolisäys on rahoitettava tonttienluovutushintoja kasvattamalla tai verorahoituksella. Molemmat heikentävät kuntien kilpailukykyä. Mietinnössä esityksen vaikutusten arviointi kuntatalouteen on todettu vaikeaksi ja on siten jätetty kokoaan tekemättä. Kysymys on sen verran merkittävästä asiasta, että valmistelua ei voi viedä eteenpäin tällä tiedon puuttuessa. Kuopion kaupungin näkemyksen mukaan lunastuslainsäädännön muutos tulisi palauttaa uuteen valmisteluun. Muutos tulisi valmistella yhdessä käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain säädökset määrittävät kuntien lunastusedellytyksiä. MRL-muutoksen valmistelu on alkuvaiheessa, joten lunastuslain muutoksen valmistelu on syytä kytkeä samaan yhteyteen. Molemmat säädökset vaikuttavat kuntien maankäytön järjestämiseen.
      • Pohjois-Savon käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Pohjois-Savon käräjäoikeus ei anna lausuntoa asiassa.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kuntasektori suhtautuu tehtyyn mietintöön kriittisesti. Kunnat arvioivat, että tehtyjen lainsäädännön tarkistusehdotusten negatiiviset vaikutukset yhteiskunnan maankäyttöön, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittävät ja pysyvät. Esitetyt lainsäädännön muutokset vaikeuttaisivat kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kunnan vastuulla olevaa palveluverkostoa. Mietinnössä esitettyjen muutosten vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty. Mietinnössä esitetyt muutokset tulisivat vaikeuttamaan kuntien raakamaan hankintaa sekä kaavoittamattomilla että kaavoitetuilla alueilla. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut valmistelun tavoitteena. Esitetyt muutokset johtaisivat jatkuvasti kohoavaan maan ja asumisen hintaan sekä yleisistä taloussuhdanteista riippumattomiin, jatkuvasti kohoavien hintojen odotuksiin ja maakeinotteluun. Lunastustilanteessa maksettava maanhinta nousisi kerta kerralta suhdanteista, markkinatilanteesta ja -hinnasta riippumatta. Mietinnössä esitetty korvaus perustuisi spekulaatioon maan tulevasta arvonnoususta. Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat kokonaisuutena kunnan mahdollisuutta järjestää kuntalaisille maankäyttömahdollisuuksia tarvetta vastaavasti sekä kunnan vastuulla olevat palvelut kohtuullisella veroasteella ja kustannustasolla. Lisääntyvät lunastustoimitukset ja korkeampi korvaustaso yhdessä lisäisivät kuntien investointimenoja ja heikentävät kuntatalouden tasapainoa. Tämän suuntainen kehitys vaarantaisi yhdyskuntarakenteen vastuullisen kehittämisen. Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat yksityisten palvelujen järjestämistä kuluttajien tarvetta vastaavasti. Kustannustehottomat palveluverkot ovat yhteiskunnan palvelujärjestäjien yhteinen ongelma. Voimassa oleva lunastuslainsäädäntö turvaa nykyisellään lunastettavan tahon oikeuden saada täysi korvaus menetyksestä. Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa lähtökohtaisesti siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona järjestää maankäyttö yhteiskunnan demokraattisten päätösten mukaisesti. Esitetyt muutokset heikentäisivät oikeusjärjestelmämme oikeudenmukaisuutta, tasa-arvon toteutumista, luotettavuutta sekä loukkaisivat lunastajan, kuntalaisten yhteisiä oikeuksia suhteessa tahoon, jolta lunastetaan. Lunastuslainsäädäntö tulisi pysyttää korvausperusteiltaan nykymuodossaan. Keskeneräinen lakiehdotus tulisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Se tulisi valmistella meneillään olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Esitettyjen muutosten negatiiviset suorat ja välilliset kerrannaisvaikutukset kunnan maankäytön järjestelmälliseen kehittämiseen ja kuntatalouteen ovat merkittävät ja kiistattomat. Muutosten vaikutuksista tulisi tässä yhteydessä tehdä kattava arviointi. Valmistelevassa työryhmässä tulisi olla mukana myös kunnat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Helsingin kaupunki suhtautuu mietinnöissä esitettyyn kriittisesti. Helsingin kaupunki arvioi, että esitettyjen lainsäädännön tarkistusehdotusten kielteiset vaikutukset yhteiskunnan maankäyttöön, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittäviä ja pysyviä. Esitetyt lainsäädännön muutokset vaikeuttaisivat kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kunnan vastuulla olevaa palveluverkostoa. Yleistä Mietinnössä on pohdittu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki, 603/1977) muuttamista varsin monista, joskin kovin suppeista näkökulmista. Lunastuslain aseman pohdiskelu lainsäädäntöjärjestelmässämme on jäänyt lähinnä perustuslain omaisuuden suojan ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen varaan. Pohdiskelematta tai oivaltamatta on jäänyt lunastuslain merkitys yhdyskuntarakentamista koskevan lainsäädäntökokonaisuuden osana. Esitettyjen muutosten vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty, vaan muutosten vaikutuksia on mietinnössä vähätelty. Kunnan kaavoittaessa yksityismaita on lunastuslaki ajantasaistettavana olevan kaavoitusjärjestelmäämme ja siihen liittyviä lunastusperusteita säätelevän maankäyttö- ja rakennuslain toteuttamisen erittäin tärkeä apuväline. Lunastuslain korvaussäännöstön merkittävä uudistaminen tilanteessa, jossa maankäyttö- ja rakennuslakiin suunnitellaan merkittäviä, mahdollisesti lunastusperusteisiinkin ulottuvia muutoksia on huonosti harkittu. Mietinnössä esitettyjen muutosten vaikutukset Mietinnössä esitetyt muutokset vaikeuttaisivat Helsingin ja muiden kuntien raakamaan, yleisten alueiden ja kuntapalveluja varten tarvittavien Y-tonttien ja erikoisalueiden (varikot, suojelualueet jne.) hankintaa. Helsingin kaupungin periaatteena olevasta vapaaehtoisen kaupankäynnin ensisijaisuudesta jouduttaisiin käytännössä maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vuoksi luopumaan. Pääsäännöksi muodostuisi siten toimeenpanoltaan hidas ja monivaiheinen lunastusprosessi monine valitusmahdollisuuksineen. Kaupunki ei voi tehdä maanhankintaa vapaaehtoispohjalla, jos samassa asemassa oleva toinen maanomistaja saa korkeamman hinnan kieltäytymällä kaupanteosta ja ilmoittamalla haluavansa lunastukseen. Tämä ei liene ollut valmistelun tavoitteena. Esitetyt muutokset johtaisivat jatkuvasti kohoavaan maan ja asumisen hinnan nousuun sekä yleisistä taloussuhdanteista riippumattomiin, jatkuvasti kohoavien hintojen odotuksiin ja maakeinotteluun. Lunastustilanteessa maksettava maanhinta nousisi kerta kerralta suhdanteista, markkinatilanteesta ja hinnasta riippumatta. Mietinnössä esitetty korvaus perustuisi yhä enenevässä määrin spekulaatioon maan tulevasta arvonnoususta. Kokonaisuutena esitetyt muutokset vaikeuttaisivat merkittävästi kaupungin mahdollisuuteen maanhankinnan kautta järjestää kuntalaisille tarvetta vastaavia palveluita sekä kaupungin vastuulla olevia palveluita kohtuullisella veroasteella ja kustannustasolla. Moninkertaistuvat lunastustoimitukset lisäisivät yhdessä korkeamman korvaustason kanssa merkittävästi kuntien investointimenoja ja heikentäisivät kuntatalouden tasapainoa ja liikkumisvaraa. Tämä vaarantaisi yhdyskuntarakenteen vastuullisen kehittämisen. Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat myös yksityisten palveluiden oikea aikaista järjestämistä kuluttajien tarvetta vastaavasti. Kustannustehottomat palveluverkot ovat koko yhteiskunnan yhteinen ongelma. Ruotsin Kuntaliiton (Sveriges Kommuner och Landsting) mukaan Ruotsissa lunastuslainsäädännön vastaavat muutokset vuosituhannen alkupuolella ovat ratkaisevasti heikentäneet kuntien mahdollisuutta hankkia raakamaata ja ohjata asuntorakentamista. Yksityismaiden laajempi osuus asuntotuotannosta on paikoin lisännyt segregaatiota ruotsalaisessa yhteiskunnassa, kun rakennuttajat ovat lähteneet profiloimaan hankkeitaan alueiden arvostusten pohjalta. Vetovoimaisten alueiden hinta- ja laatutason nousu sekä heikomman vetovoiman alueiden laatutason laskutrendi ei ole omiaan edistämään sosiaalisesti kestävää kaupunkirakennetta. Lunastuslainsäädännön kehittämistarve Voimassa oleva lunastuslainsäädäntö turvaa jo nykyisellään lunastettavan tahon oikeuden saada täysi korvaus menetyksestään sekä maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen. Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona. Perus- ja ihmisoikeuksia ei voida turvata lunastuskorvauksen korotuskertoimilla. Esitetyt muutokset heikentäisivät oikeusjärjestelmämme oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta, tasa-arvon toteutumista sekä loukkaisivat vahvasti lunastajan eli kuntalaisten yhteisiä oikeuksia suhteessa tahoon, jolta lunastetaan. Muutos loukkaisi myös kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta yksityisen lunastaessa yksityiseltä. Mietinnössä näkyy selvästi, että kyse on sellaisen epäillyn, väitetyn tai koetun epäkohdan poistamisesta jota ei käytännössä ole. Asetettu suppea tavoite parantaa maanomistajan asemaa lunastuksissa näyttäytyy mietinnössä tarkoitushakuisena ja ristiriitaisena sekä tasoltaan heikkoina ja väitemaisina perusteluina. Laintulkinnan kannalta merkittävissä pykäläkohtaisissa perusteluissa on paikoin sinne kuulumattomia pohdiskeluja teemoista, joita ei kyseisessä pykäläehdotuksessa ole. Mietinnön heikkotasoinen vaikutusarviointi on muutosehdotusten merkittävien, suorien ja välillisten vaikutusten vuoksi tehtävä huomattavasti monipuolisemmin ja syvällisemmin. Jatkokäsittely Helsingin kaupunki katsoo, että selvästi keskeneräinen ja vaikutusarvioinniltaan huomattavan puutteellinen lakiesitys on palautettava uudelleen valmisteltavaksi siten, että valmistelutyö kytketään vireillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen. Valmistelevassa työryhmässä tulee olla mukana kuntien edustajia sekä muita toimijoita, joihin lunastuslainsäädännön muutokset voimakkaasti vaikuttavat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi. Helsingin kaupunki katsoo, että lunastuslainsäädännön korvausperusteet tulisi säilyttää lähellä nykymuotoaan.
      • Varsinais-Suomen käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotetut muutokset lunastuslainsäädäntöön eivät todennäköisesti vaikuttaisi yleisten tuomioistuinten käsiteltäviksi tulevien asioiden määrään, kuten mietinnössä on todettukin. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että mietinnössä ei ole selkeästi tuotu esille nykyiseen lainsäädäntöön liittyviä puutteita tai siitä aiheutuvia sellaisia ongelmia, joiden johdosta ehdotetut muutokset olisivat tarpeellisia. Pelkästään lain voimassaoloajan pituus ei edellytä säännösten uudistamista, ellei muuta ilmeistä tarvetta siihen ole. Mietinnössä esitetyn perusteella jää epäselväksi, missä tilanteissa nykyinen lainsäädäntö ei ehkä antaisi mahdollisuutta täyden korvauksen vaatimuksen täyttymiseen. Käräjäoikeus ei tuomioistuimena pidä tarpeellisena ottaa kantaa esitettyihin kysymyskohtiin muutoin kuin toteamalla, että uskottujen miesten käytön harkinnanvaraisuutta kaikissa lunastustoimituksissa voidaan pitää kannatettavana.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry (jäljempänä Tuomariliitto) esittää otsikossa mainitun työryhmän mietinnön johdosta seuraavaa: Yleistä Tuomariliitto katsoo, että lainsoveltamisen kannalta työryhmän esitys on pääosin tyydyttävä, vaikkakaan kaikkia Tuomariliiton esiin tuomia näkökohtia ei ole riittävästi huomioitu. Tuomariliitto huomauttaa tässä vaiheessa vielä seuraavista seikoista: Antamassaan lausunnossa 29.9.2016 lunastuslainsäädännön uudistamistarpeita koskevasta arviomuistiosta (Selvityksiä ja ohjeita 33/2016) Tuomariliitto esitti perustelluksi lähemmin tarkastella mahdollisuutta voitonjakomenettelyyn lunastusasioissa. Vaikka asiaa on tiettävästi pohdittu työryhmän keskusteluissa, asiaa ja pohdinnan lopputulosta ei ole kirjattu esityksen perusteluihin. Sinällään tuollainen järjestelmä olisi muutos vakiintuneeseen nykyjärjestelmään, joten on riittävää, että asiaa on työryhmässä pohdittu.
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Yleistä Sähkömarkkinalaki (588/2013) edellyttää sähköverkkojen kehittämistä sekä säävarmuutta verkkoyhtiöiltä. Verkkoyhtiöille on asetettu velvollisuus parantaa sähköjärjestelmän ja –verkkojen toimintavarmuutta määräajassa 2028 mennessä. Edellä mainituista syistä verkkoyhtiöt päivittävät rakennettua verkkoa ja ovat laajalti siirtyneet maakaapelointiin. Sähköverkon laajentaminen ja kehittäminen vaatii rakenteiden sijoittamista muiden omistamille maa-alueille, millä on vaikutuksia maa-omistajiin, sijoittelusta sopimisen ja erityisesti sopimusmääriin. Lunastuslain korvausperusteita sovelletaan monenlaisissa toimituksissa. Myös sähköverkkojen lunastusmenettelyt ovat erilaisia riippuen johdoista. Energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttajat pyrkivät järjestämään sähköverkkohankkeiden vaatimat käyttöoikeudet ja niistä maksettavat korvaukset lähtökohtaisesti maanomistajien kanssa tehtävillä sopimuksilla. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, jolloin korvauksien määrittämisessä voidaan joutua soveltamaan lunastuslain menettelyä. Viime aikoina lunastustoimitusten määrät ovat kuitenkin kasvaneet ja lunastusmenettelyihin päädytään yhä useammin. Lisäksi verkkoyhtiöt käyttävät melkein aina lunastusmenettelyä melkein aina ilmajohtojen sijoittamisen takia. 10 a § Hakemuksen ja päätöksen tiedoksianto Lunastuslakiin esitetään sisällytettäväksi erityissäännökset nauhamaisia lunastushankkeita koskevien päätösten tiedoksiannosta, kuten sähkönsiirtolinjan rakentamishankkeissa. Kysymys olisi lain 8 a §:ssä tarkoitetuista tilanteissa, joissa lunastuslupahakemus annetaan tiedoksi asianosaisille julkisella kuulutuksella. Sääntelyjärjestelmän johdonmukaisuuden kannalta näissä tilanteissa myös päätös tulisi antaa asianosaisille tiedoksi julkisella kuulutuksella. Pidämme julkista kuulutusta tiedoksiantotapana tarpeellisena johtojen sijoittamisen kannalta. Asianosaisten suuresta määrän takia todisteellinen tiedoksianto on tällaisissa hankkeissa hallinnollisesti tarpeettoman raskas menettely, eikä sovellu käytettäväksi ainoana tiedoksiantotapana. Mikäli jokaista kiinteän omaisuuden omistajaa tai käyttöoikeuden haltijaa ei tavoiteta verkkoyhtiöstä riippumattomista syistä, on tällöin julkinen kuuluttaminen vaihtoehtoisena tapana ehdottoman tarpeellinen. 12 § Lunastustoimituksen kokoonpano Lunastuslakityöryhmän mietinnössä on ehdotettu muutosta lunastustoimikunnan kokoonpanoon. Mietinnössä on ehdotettu, että uskottujen miesten kutsuminen ei olisi enää välttämätöntä kaikissa tilanteissa. Muutos on perusteltu, sillä harvemmin lunastustoimituksiin liittyy sellaista lunastettavan omaisuuden arviointitilannetta tai muutoin paikallistuntemuksen tarvetta, jonka vuoksi uskottujen miesten kutsuminen toimitusmiehiksi olisi välttämätöntä. Pidämme tätä hyvänä ehdotuksena lunastusmenettelyn toimivuuden, riippumattomuuden ja kustannusten alenemisen vuoksi. 30 § Markkina-arvo Markkina-arvon määrittäminen on haastavaa joissakin tilanteissa. Markkina-arvon määrittämisessä pitäisi olla selkeä näkemys siitä, mitä ennakoitavia kiinteistöön arvoon vaikuttavia tekijöitä voidaan huomioida lunastusmenettelyssä. Pykälän toisen momentin mukaan markkina-arvoa määrättäessä otetaan huomioon tarkoitus, johon omaisuutta olisi todennäköisesti ollut mahdollisuus käyttää, jos lunastukseen ei olisi ryhdytty. Lunastettavan alueen tulevalla käyttötarkoituksella ja alueesta saatavalla tai toiminnasta kertyvällä hyödyllä ei pidä olla merkitystä lunastuskorvauksen määräämisen perusteisiin. Mikäli omaisuuden tulevaisuuden käyttö otetaan huomioon markkina-arvon määrit-tämisessä, on laissa tai perusteluissa määriteltävä tarkat kriteerit niistä tekijöistä ja aikarajoista, jotka otetaan huomioon arvon määrittämisessä. Ennen hallituksen esitystä on selvitettävä ne tilanteet, joissa markkina-arvon määrittäminen voi johtaa kohtuuttoman korkeisiin korvauksiin lunastusmenettelyssä. Ehdotuksen ei tule johtaa siihen, että lunastuskorvaukset pohjautuvat alueiden teoreettisille käyttötarkoituksille ja suunnitelmille nostaen samalla korvauksia. Jos alueen markkina-arvoa määrittäessä arvataan, mihin omaisuutta olisi mahdollisesti käytetty ja tämän perusteella arvioidaan korvauksen määrä, ollaan markkina-arvon määrittämisessä hankalalla alueella. Tämä tulee johtamaan tasapuolisuuden vaarantumiseen sekä keinottelumahdollisuuksien lisääntymiseen. Lisäksi korvauspäätöksentekijät joutuvat kantamaan huomattavaa vastuuta, kun heidän on pysyttävä perillä omaisuuden tosiasiallisista käyttömahdollisuuksista, jotka voivat olla täysin perusteettomia. Mikäli korvaukset muutettaisiin markkina-arvoon perustuvaksi korvaukseksi, on oltava selkeät määritelmät, milloin maksetaan myös odotusarvot, jotka perustuvat omaisuuden mahdolliseen käyttötavan muutokseen. Muussa tapauksessa kiinteistön omistajan omat henkilökohtaiset näkemykset kiinteistön markkina-arvosta tai tulevista mahdollisista käyttötavan muutoksista nostaisivat kohtuuttomasti korvaustasoa ja hankaloittaisivat sijoittamisprosesseja sekä lisäsivät huomattavasti viranomaisten työmäärää. Lunastustoimituksen menettelyn keventäminen Työryhmän tavoitteena on ollut myös keventää ja nopeuttaa lunastustoimituksen menettelyä sekä alentaa käsittelystä aiheutuvia kustannuksia. Yllämainitut ehdotukset markkina-arvoon siirtymisestä ja prosentuaalisen korotuksen lisäämisestä, eivät kevennä tai nopeuta lunastusmenettelyä. Muutokset lisäisivät huomattavasti lunastustoimitusten määrää verrattuna nykyiseen, jossa osapuolet sopivat korvaukset ilman lunastuslain mukaista prosessia. Muutosten seurauksena ongelmitta ja viranomaisen puolelta kevyt sähköverkon lunastusmenettely muuttuisi täysin.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Yleistä Ympäristöministeriö kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja toteaa, että mietintö on laadittu huolellisesti ja siinä nostetaan esille monipuolisesti niitä asioita, huolenaiheita ja perusteluita, joita eri tahot ovat valmistelun aikana tuoneet esille. Mietinnössä ehdotetaan merkittäviä muutoksia lunastuskorvauksen määräytymisen perusteisiin. Näin merkittävien muutosten valmistelussa on tarpeen selvittää erityisen huolella ja monipuolisesti uudistuksen mahdollisia vaikutuksia. Mietintöä laadittaessa on kyllä hyödynnetty saatavilla olevaa tilastotietoa ja todettu selkeästi, milloin tarkempi tieto olisi ollut tarpeen mutta sitä ei ole ollut saatavilla työlle asetettuun määräaikaan mennessä. Jatkoselvitykset ovat kuitenkin siis edelleen tarpeen. Hallituksen esityksen muotoon laaditussa mietinnössä keskeisiä ehdotuksia, ympäristöministeriön hallinnonalan näkökulmasta, ovat korvauksen arviointiperusteita koskevat ehdotukset arvonleikkaussäännöksen kumoamisesta ja uudesta korotusprosentista, jolla lunastuskorvauksia aina korotettaisiin markkinahinnan yli. Korotusprosentin osalta mietinnössä ei ehdoteta mitään tiettyä prosenttilukua, mutta arvioinnissa on pohdittu jotain lukua 0-25 %-yksikön välillä. Arvonleikkaussäännöksen poistaminen ja vakiosuuruinen lunastuskorvauksen korotus Ympäristöministeriö vastustaa mietinnössä ehdotettuja lunastuslain muutoksia arvonleikkaussäännöksen poistamisesta ja lunastuskorvauksen vakiokorotuksesta. Ehdotetuilla muutoksilla on todennäköisesti merkittäviä, ennalta vaikeasti arvioitavissa olevia haitallisia vaikutuksia asunto- ja elinvoimapolitiikkaan eri puolilla Suomea. Muutosten välillinen vaikutus asunto- ja elinkeinopolitiikkaan on selvitettävä. Kuntien maapolitiikan prosessien mahdollinen hidastuminen ja maan hinnan kallistuminen vaikuttavat välillisesti merkittävällä tavalla erityisesti näillä politiikkalohkoilla. Vaikutukset voivat koskea esimerkiksi rakentamisen volyymia, yhdyskuntarakentamisen etenemisen aikataulua, kuntien taloutta ja investointikyvykkyyttä ja yksityistenkin rakentamishankkeiden etenemisen aikatauluja. Uudistukset voivat pahimmillaan hidastaa maanhankinnan ja rakentamisen prosesseja ja vaikuttaa tonttien hintojen nousun vuoksi myös tonttien ja asuntojen hintoihin sekä asumisen kustannuksiin. Luonnonsuojelutarkoituksiin valtiolle hankittavien alueiden osalta korotukset saattavat olla omiaan hankaloittamaan luonnonsuojelualueiden neuvottelu- ja perustamisprosessia sekä vaikuttamaan korottavasti myös vapaaehtoisen luonnonsuojelun korvaustasoon. Lisäselvitykset tarpeen Kuten mietinnössä on todettu (mm. s. 9, 13, 64), on vielä selvitettävä ja arvioitava tarkemmin muutosten käytännön vaikutuksia kuntatalouteen ja kuntien maapolitiikan keinojen käyttämiseen. Tätä kautta päästään käsiksi vaikutusketjuihin, jotka liittyvät asunto- ja elinvoimapolitiikkaan. Uusien selvitysten, kyselyiden, tilastotarkasteluiden ja muun lisätietopohjan hankkimisen ja perusteellisen analyysin avulla tuettaisiin sitä yhteiskunnallista harkintaa, jota valtioneuvosto ja viime kädessä eduskunta käyttävät mahdollisesta uudistuksesta päättäessään (ks. muistion s. 12). Lisäksi selvittäminen kirkastaisi ehdotuksen vaikutuksia ja hyödyttäisi kuntia ja muita maapolitiikan toimijoita, joilla on tarve osallistua, ennakoida ja varautua muutokseen. Ympäristöministeriö osallistuu mielellään tällaiseen jatkoselvitystyöhön. Joka tapauksessa, kun valmistelun aikana ei olla löydetty yhteistä käsitystä muutosten keskeisistä vaikutuksista, olisi hyvä yhteiskunnallisen keskustelunkin tueksi hankkia faktapohjaista lisätietoa. Toinen mietinnössäkin esiin tuotu tulkintatarve (ks. s. 69-70, 74-75, 91-93) koskee uuden säännöksen merkitystä perusoikeuksien, erityisesti omaisuuden suojan ja maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Osa sidosryhmistä piti nykyistä lakia, osa mietinnön mukaista kirjausta omaisuuden suojan ja yhdenvertaisuuden kannalta oikeampana. Koska tämäkin teema liittyy uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin, pitäisi vielä selvittää, mitä eri tulkintavaihtoehtoja sanamuoto sallii, ja varmistaa, että ehdotettava säännös on riittävän yksiselitteinen ja sitä myös käytännössä sovelletaan yhdenmukaisesti. Tarvittaessa säännöksen sisältöä voisi tarkentaa, painopistettä voisi joltain osin siirtää myös perusteluista itse §-tekstiin. Mahdollista lakia säädettäessä pitää olla selkeä yhteinen käsitys säännösten tulkinnasta. Säännöksen pitää olla niin selkeä, että sekä maanomistajat, lunastajat että muut lainsoveltavat osaavat ennakoida lain soveltamista ja tulkintaa tyypillisissä tilanteissa. Selkeyttä tarvitsee myös kaavoittaja, jonka tehtävänä on huolehtia osaltaan kaavoitettavan alueen maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun toteuttamisesta. Selkeys ja ennakoitavuus ovat sitäkin tärkeämpiä, kun lunastukseen oikeuttava julkinen maanhankinta tapahtuu yleensä vapaaehtoisin luovutuksin ja säännös toimii "vain" tuota sopimuskulttuuria raamittavana kehikkona. Kun kaikilla sopimuksen osapuolilla on oikea käsitys säännöksen soveltamisesta ja korvaustasoista, menettelyt ovat nopeita eikä aikaa kulu pykälän tulkintaa koskevien erimielisyyksien selvittämiseen (ks. mm. muistion s. 68, jossa arvioidaan muutoksen vaikutuksia suhteessa kuntien maapolitiikkaan ja yhdyskuntarakentamisen aikataulutukseen). Perusoikeuksien laadukas toteutuminen onnistuu parhaiten, jos toimeenpanevat säädökset ovat selkeitä ja muotoilussa otetaan huomioon kohderyhmän tietotaito ja asema. Mietinnön perustuslakiperusteluissa (s. 113-120) kuvataan seikkaperäisesti erilaisten toteutumistilanteiden välillisiä vaikutuksia myös perusoikeusnäkökulmasta. Olisi hyvä tarkastella vielä sitäkin vaihtoehtoa, jossa kuntien vähenevät maanmyyntitulot voivat vähentää käytännössä kunnan investointirahoja ja sitä kautta hidastaa ja jonouttaa kaavoitusta, yleisten alueiden rakentamista ja asuntotuotantoakin. Lisäksi perusoikeuspunninnassa tulisi käsitellä vielä seikkaperäisemmin muun muassa ympäristöperusoikeuden asemaa kokonaisuudessa. Esityksessä olisi hyvä selostaa perustuslakivaliokunnan viime aikaista käytäntöä liittyen muun muassa ympäristöperusoikeuden ja omaisuuden suojan keskinäispunnintaan. Yksittäisiä huomioita 41 § Mietinnön 41 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan (3. kappale), että "Korvauksista sopimista on sinänsä mahdollista pitää asianosaisten määräämisvaltaan kuuluvana asiana myös lunastustoimituksessa. Toisaalta voidaan ajatella lunastamiseen liittyvän perusoikeusulottuvuuden olevan niin vahva, että korvauksen suuruudesta päättämisestä ei voitaisi jättää asianosaisten keskinäisen sopimuksen varaan, vaan että lunastustoimikunnan olisi viran puolesta tutkittava täyttyvätkö sopimuksen sisällölliset vaatimukset. Työryhmä on arvioinnissaan päätynyt jälkimmäiselle kannalle." Toisaalta perusteluissa todetaan (4. kappale), että "Nykyiseen verrattuna tilanne muuttuisi, koska tällä hetkellä asianosaiset eivät voi sopia korvausta ilmeisesti pienemmäksi kuin lunastuslain korvausperusteista johtuisi." Nämä kappaleet vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta (3. kappaleen mukaan viran puolesta huolehdittaisiin, että korvauksen suuruus on lain mukainen sopimuksissakin, 4. kappaleesta on pääteltävissä, että asianosaiset voisivat sopia jatkossa korvauksen ilmeisesti omaksi vahingokseen pienemmäksi, kuin mitä laista seuraisi). 44 § Samoin mietinnön 44 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvataan ristiriitaisesti toisaalta, että "Kummassakin tilanteessa [ei ennakkohaltuunottoa tai ennakkohaltuunotto, huom. oma] korvaus lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä lunastuspäätöksen antamisen ajankohdan arvon perusteella." Toisaalta todetaan, että "Jos yleinen hintataso on ennakkohaltuunoton jälkeen kohonnut, tulisi suorittamatta oleva korvaus sovittaa kohonnutta hintatasoa vastaavaksi." Jos ennakkohaltuunotoissakin arvohetki on lunastuspäätöksen antoajankohta, eikö koko korvaus olisi määriteltävä päätöksen antopäivän mukaisesti? Tällöin ennakkohaltuunoton aikaan mahdollisesti suoritettu ennakkokorvaus otettaisiin laskelmissa huomioon teknisenä eränä. Mitä tarkoittaa tekstin ilmaisu ”suorittamatta olevan korvauksen sovittaminen kohonnutta hintatasoa vastaavaksi” - pitäisikö tekstissä lukea sen sijaan, että sovitus tehdään korvaukseen kokonaisuudessaan ja siitä vähennetään ennakkohaltuunoton yhteydessä maksettu erä?
      • Itä-Uudenmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Itä-Uudenmaan käräjäoikeus kiittää lausuntopyynnöstä. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden maaoikeusinsinööri on ollut mukana lunastuslakityöryhmässä eikä hän siksi ole enää osallistunut tämän lausunnon laatimiseen. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden mielestä työryhmän mietintö on laadittu asianmukaisesti ja on tarpeeksi laajasti. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus toteaa vielä, että lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamista voidaan pitää perusteltuna. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole esimerkiksi kiinnitetty huomiota siihen, että kiinteistön arviointi on kuitenkin aina arviointi ja siihen sisältyy näin ollen jonkinasteinen epävarmuus. Aikaisemmin ei ole lainsäädännössä säädetty kenen kannettavaksi tällainen epävarmuus ja siitä johtuva virhemahdollisuus kuuluisi.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Etelä-Savon käräjäoikeus pitää mietintöä asianmukaisesti laadittuna ja siinä esitettyjä lakimuutoksia perusteltuina.
      • Kuusamon kaupunki, Yhdyskuntatekniikan toimiala
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Esitetyt muutokset lunastuslainsäädännön korvausperusteisiin vaikuttaisivat haitallisesti kuntien maapolitiikkaan. Kiinteä prosenttikorotus lunastuskorvaukseen voisi johtaa hiljalleen kiinteistöjen perusteettomaan arvonnousuun. Esitetyt muutokset todennäköisesti vähentäisivät yksityisten maanomistajien halukkuutta suostua vapaaehtoisiin kiinteistöjen kauppoihin. Lunastuslainsäädännön korvausperusteet tulisi säilyttää pääsääntöisesti nykyisenkaltaisina ja lakiehdotus tulisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Valmisteleluun tulee ottaa mukaan riittävän laajasti kaupunkien ja kuntien edustajia.
      • Suomen luonnonsuojeluliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa. Yleistä Oikeusministeriö asetti 21.2.2018 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen lunastuslain (603/1977) ja eräiden muiden lakien tarkistamiseksi (OM 21/41/2015, OM022:00/2016). Suomen luonnonsuojeluliitto oli mukana työryhmän työtä seuraavassa ja arvioivassa seurantaryhmässä. Seurantaryhmän työskentely on hyvin organisoitua ja keskustelut rakentavia. Työryhmän laatima mietintö on nähdäksemme laadittu asiantuntevasti. Monet työryhmän keskeiset ehdotukset, kuten markkina-arvon käsite, tulevasta asemakaavoituksesta johtuvan hyödyn leikkaamista koskevan säännöksen poistaminen ja lunastuskorvaukselle suoritettava korotus, vaikuttavat lähtökohdiltaan perustelluilta, mutta ovat osin myös arvopohjaisia valintoja. Luonnonsuojeluliitolla ole mietinnöstä suurta huomauttamista. Esityksessä ehdotetaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) korvausperusteet uudistettavaksi, eikä siinä oteta laajemmin kantaa esimerkiksi lunastuksen perusteisiin, kuten yleiseen etuun tai tarpeeseen. Tähän liittyen esitämme rajauksesta jäljempänä joitakin yleisiä huomiota, sillä korvausperusteita ei täysin voi erottaa lunastuksen perusteista. Mietinnön mukaan esitettyjen muutosten tarkoituksena on osaltaan varmistaa perustuslaissa turvatun täyden korvauksen vaatimuksen toteutumista kaikissa lunastustilanteissa. Luonnonsuojeluliitto yhtyy tähän tavoitteeseen, sillä oikeudenmukainen korvausmenettely on lähtökohtaisesti kaikkien osapuolien etu. Esimerkiksi luonnonsuojelualueita koskevien lunastustilanteiden kohdalla on eduksi, mikäli maanomistaja kokee saamansa korvauksen oikeudenmukaiseksi. Tällöin lunastus saattaa olla helpommin toteutettavissa, mikäli se osoittautuu ylipäätään tarpeelliseksi. Yleisellä tasolla lunastuslain säännöksiä on myös tarpeen selkeyttää ja ajantasaistaa. Perustuslain 20 §:n ympäristövastuu ja lunastamisen edellytykset Mietinnössä on nostettu esiin perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden vaatimukset, mitä pidämme perusteltuna. ”Lunastuslaissa ei säädetä hankkeen toteuttamisedellytyksistä tai toteuttamistavasta, vaan hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisten alueiden ja oikeuksien hankkimisesta. Kuitenkin niissä tilanteissa, joissa hanke ei edellytä muun lainsäädännön mukaista lupaa, lunastuslupamenettely muodostaa kansalaisten ja muiden tahojen osallistumisoikeuksille puitekehikon ja samalla lunastuslupaharkinta saa hankelupamenettelylle tunnusomaisia piirteitä.” Tämä huomio on tarpeellinen, sillä joissain tilanteissa lunastuslupaharkinta liittyy myös ympäristöllisesti merkittävin kysymyksiin. Yleensä näissä tilanteissa vaaditaan myös muuta lupaa, mutta se ei kaikissa tapauksissa ole välttämätöntä. Ottaen huomioon mietinnössäkin esiin nostettu perustuslakivaliokunnan jossain määrin ympäristöperusoikeutta vahvistava käytäntö, olisi lunastuslainsäädännön ympäristöllisiä ulottuvuuksia tarpeen selvittää tätä mietintöä laajemmin. Lunastuslailla on lisäksi useita liittymäkohtia muihin lakeihin, minkä vuoksi lunastuslain suhdetta muuhun lainsäädäntöön tulisi selvittää muutoinkin tarkemmin. On huomioitava, että myös lunastukseen sovellettavan lain valinnalla on merkitystä mm. lunastuksen edellytysten, Iunastusmenettelyn sekä osin myös valitusoikeuden laajuuden kannalta. Näin ollen lainvalinnalla voi olla perusoikeusnäkökulmasta asianosaisten ja muiden osallisten kannalta olennaista merkitystä. Mietinnössä on nostettu esiin se seikka, että hankkeen vaikutusalueen ulkopuolisten kansalaisten ja järjestöjen osallistumis- ja valitusoikeus lunastusasioissa on rajallinen ja riippuu siitä, edellyttääkö hanke muuta lupaa. Tällä seikalla saattaa käytännössä olla huomattava merkitys, mikä tulisi huomioida jatkotyössä laajemmin. Mietinnössä nykytilan osalta on myös todettu, että oikeuspoliittisesta näkökulmasta pakkolunastuksen edellytyksenä olevan yleisen tarpeen ja korvauksen suorittamisen välillä on kiinteä yhteys. Tämä on tärkeä huomio, sillä lunastuskorvauksia ei voi tarkastella irrallaan lunastamisen edellytyksistä. Vaikka lunastuskorvaukset ja niiden lähtökohdat eivät ehkä välittömästi vaikuta lunastuksen yleisiin edellytyksiin, olisi näiden välistä yhteyttä kenties tarpeen analysoida lunastuslainsäädännön yleisen ohjausvaikutuksen kannalta kokonaisvaltaisemmin. Kuten mietinnössä todetaan, yleisen tarpeen laajentavalla tai supistavalla tulkinnalla on vaikutusta lunastuksen kontrollin tarpeeseen, mikä osaltaan taas vaikuttaa korvaussäännösten luonteeseen. Edellä mainitut näkökohdat korostavat tarvetta selvittää jatkotyössä tarkemmin lunastuslain ja muiden lunastusta koskevien erityislakien välisiä suhteita ja rajapintoja, myös ympäristöllisestä näkökulmasta. Yhtäältä esim. luonnonsuojelulliset syyt voivat olla lunastuksen perusteena, toisaalta ympäristö voi olla lunastuksen perusteena olevan hankkeen aiheuttaman haitan kohteena. Muita huomioita Lopuksi haluamme nostaa esiin takaisinlunastusmahdollisuuteen osin liittyvän kysymyksen, jota sivutaan mietinnössä (s. 58). Joidenkin kaivoshankkeiden kohdalla on tietoomme tullut tilanne, jossa lunastuksesta luonnonsuojelutarkoituksiin on aiemmin päästy yhteisymmärrykseen sopimusteitse, osin siksi että maanomistaja on kokenut luonnonsuojelun itselleen riittäväksi syyksi suostumuksen antamiseen. Mutta myöhemmin samalla alueella on tehty mahdolliseksi esim. kaivostoimintaan liittyvien etsintätoimien ja vastaavien toteuttaminen. Tämä on koettu maanomistajan näkökulmasta kyseenalaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi menettelyksi. Vaikka kyse ei ole välittömästi tämän mietinnön tehtävänantoon ja takaisinlunastusmahdollisuuteen liittyvästä asiasta, toivoisimme asiaan kiinnitettävän jatkossa huomiota. Kuten mietinnössäkin todetaan, eurooppalainen oikeuskehitys huomioon ottaen takaisinlunastusmahdollisuuden tarpeellisuutta ja sisällyttämistä kansalliseen oikeusjärjestelmään tulisi harkita, koska joissakin tilanteissa lunastuksen toteuttamisen jälkeen voidaan todeta yleisen tarpeen olemassaolon osoittautuneen ongelmalliseksi. Kuvaamamme ongelma vertautuu nähdäksemme tämänkaltaiseen tilanteeseen ja vaatisi parempaa turvaa maanomistajalle, mikäli luovutuksen syynä ollut alkuperäinen peruste osoittautuukin vain väliaikaiseksi. Kyse on luonnollisesti tätä laajemmasta kokonaisuudesta, mutta asia olisi selvittämisen arvoinen.
      • Kolttien kyläkokous, Feodoroff Veikko
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Nellim-Keväjärven ja Näätämön alueiden kolttaneuvostot esittävät 9 §:n lisättäväksi säädöksen liittyen kolttalakiin (253/1995), jonka 56 §:n mukaan kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa viranomaisten on varattava kolttien kyläkokoukselle ja kolttaneuvostoille tilaisuus lausunnon antamiseen. Vastaavanlaisia säännöksiä sisältyy myös ympäristönsuojelulakiin (42 §) ja kaivoslakiin (38 §). Lainsäädännön tarkistus hyväksytään myös sillä edellytyksellä, että se ei ole muutoin ristiriidassa kolttalaissa kolttasaamelaisille säädettyjen ja saavutettujen oikeuksien kanssa, eikä heikennä kolttasaamelaisten etuja ja oikeuksia, kolttaväestön ja alueen toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria kuten kolttalaissa on säädetty ja erityisesti, miten lain tarkoituspykälässä (1 §) on säädetty.
      • Kalatalouden Keskusliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kalatalouden Keskusliitto toteaa, että lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamista voidaan pitää perusteltuna. Yhteiskunnan muutokset puoltavat lain päivittämistä. Lisäksi nykyisen lunastuslain periaatteet ovat osoittautuneet osin puutteelliseksi, eikä korvaukset ole aina kokonaan kattaneet lunastettavan omaisuuden omistajan menetyksiä. Pidämme erittäin perusteltuna, että lakiin saadaan selkeämpi perusoikeusmyönteisyys. Lakia säädettäessä 1970-luvulla korostui lunastajana olevan viranomaisen näkökulma. Nykyisin lunastajana on usein kaupallinen yritys, jolloin lunastajan aseman vahventamista ei voida nykyisessä tilanteessa enää pitää perusteltuna. Sen sijaan osapuolten tosiasiallinen asemien erilaisuus vaatisi pikemminkin lunastettavan omaisuuden omistajan eli luovuttajan aseman vahvistamista. Lainsäädännön pitää suojella lunastustilanteen heikompaa osapuolta, eli omaisuuden luovuttajaa. Lunastuskorvauksen perusteena olevan arvon määrityksen epävarmuus korostuu, kun lunastettavana on muunlainen kohde, kuin perinteinen tontti- tai vastaava maa-alue. Näissä tilanteissa arvo määritettäisiin työryhmän mietinnön mukaan vapaaseen harkintaan perustuen, ilman yksityiskohtaista arviointia (42 §). Ratkaisu on sinänsä perusteltu, mutta korostaa virheen mahdollisuutta, jolloin voidaan kysyä, pitäisikö 38 a §:n mukainen prosenttikorotus olla korkeampi 42 § mukaisille kohteille, kuin tavanomaisille kohteille. Vesialueet ovat esimerkki omaisuuslajista, jonka arvon määrittäminen on haastavaa. Vertailutietoa ei ole, koska vesialueet ovat harvoin erikseen kaupan kohteena. Korvauksen määrittelyssä tulee lisäksi huomioida mahdollinen elinkeinotoiminta vesialueella. Erityisesti kaupallisen kalastajan voi olla hyvin vaikea hankkia korvaavaa aluetta kalastukseen. Arviointivirheen huomioiminen kaavamaisella korotuksella parantaa osaltaan lunastuskohteen luovuttajan asemaa, vaikkei se ratkaise arviointimenetelmien heikkouksia ja puutteita, ja kannatamme siksi korotuksen ottamista käyttöön. Lain 9 §:ään olisi perusteltua lisätä, että kun lunastus koskee vesialueita, on pyydettävä lausunto kalatalousalueelta. Tämä olisi erityisen tärkeä silloin, kun lunastuksen kohteena on järjestäytymätön osakaskunta, jonka tiedonsaanti julkisen kuulutuksen kautta on epätodennäköinen. Muutoksenhakusäännöksen lisääminen lunastuslakiin on selvyyden vuoksi kannatettavaa.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Jyväskylässä on harjoitettu aktiivista maapolitiikkaa. Kaupungilla on maapoliittinen ohjelma, joka on hyväksytty 2013. Kaupunki on pyrkinyt hankkimaan maata n. 10-20 vuotta ennen kuin alueiden asemakaavoitus on ajankohtaista. Kaupunki on jonkin verran tehnyt myös maankäyttösopimuksia uusien alueiden asemakaavoituksiin mutta pääasiassa kaupunki tekee uutta asemakaavaa vain omistamilleen maille. Tällä on pystytty varmistamaan se, että esimerkiksi kaupungin tarjoamien pientalotonttien hintataso on selvästi yksityisten tonttien hintatasosta. Kaupunki on voinut tarjota myös rakennusliikkeille kohtuuhintaisia tontteja muuhun rakentamiseen. Lunastustoimituksia ei maapoliittisen ohjelma toteuttamisen aikana ole tarvinnut käyttää asemakaavoitettavan maan hankintaan. Kaupungissa on kuitenkin jatkuvasti vireillä lunastustoimituksia, joissa yksityiset maanomistajat lunastavat tontin osia. Jyväskylän kaupunki pitää ehdotusta epäonnistuneena. Kaupunki arvioi, että esityksen haitalliset vaikutukset yhteiskunnan maankäyttöön, kuntalaisten palveluihin sekä elinkustannuksiin ovat merkittävät ja pysyvät. Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat kaupungin mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kaupungin vastuulla olevaa palveluverkostoa. Mietinnössä esitettyjen muutosten vaikutusta kuntatalouteen ei ole selvitetty lainkaan. Mietinnössä esitetyt muutokset tulisivat vaikeuttamaan kaupungin raakamaan hankintaa yleiskaavoitetuilla kuin myös maanhankintaa asemakaavoitetuillakin alueilla. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut muutoksen tavoitteena. Esitetyt muutokset johtaisivat jatkuvasti kohoavaan maan ja asumisen hintaan sekä yleisistä taloussuhdanteista riippumattomiin, jatkuvasti kohoavien hintojen odotuksiin ja maakeinotteluun. Lunastustilanteessa maksettava maanhinta nousisi kerta kerralta suhdanteista, markkinatilanteesta ja -hinnasta riippumatta. Mietinnössä esitetty korvaus perustuisi spekulaatioon maan tulevasta arvonnoususta. Esitetyt muutokset vaikeuttaisivat kokonaisuutena merkittävästi kaupungin mahdollisuutta järjestää kuntalaisille sopivaa rakennusmaata kohtuullisin kustannuksin. Lisääntyvät lunastustoimitukset ja korkeampi korvaustaso yhdessä lisäävät merkittävästi kaupungin investointimenoja ja heikentävät jo ennestään kriittistä talouden tasapainoa. Tämä vaarantaa yhdyskuntarakenteen vastuullisen kehittämisen. Voimassa oleva lunastuslainsäädäntö turvaa jo nykyisellään lunastettavan tahon oikeuden saada täysi korvaus menetyksestä ja kansalaisten tasapuolisen kohtelun. Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona. Ihmisoikeudet eivät myöskään ole kauppatavaraa, niitä ei voida turvata lunastuskorvauksen korotuskertoimilla. Esitetyt muutokset heikentäisivät oikeusjärjestelmämme oikeudenmukaisuutta, tasa-arvon toteutumista, luotettavuutta sekä loukkaisivat vahvasti lunastajan, kuntalaisten yhteisiä oikeuksia suhteessa tahoon, jolta lunastetaan. Muutos loukkaisi myös kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta yksityisen lunastaessa yksityiseltä. Tontinosan lunastustoimituksessa yksityinen maanomistaja joutuisi maksamaan lunastamastaan maasta käypää arvoa korkeamman hinnan. Lunastuslainsäädäntö tulisi pysyttää korvausperusteiltaan nykymuodossaan. Keskeneräinen lakiehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi siten, että se nivotaan meneillään olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen. Maankäyttö- ja rakennuslakiakaan ei ole syytä muuttaa siten, että lunastus ei olisi käytännössä mahdollista. Esitettyjen muutosten haitalliset suorat ja moninaiset välilliset kerrannaisvaikutukset kaupungin maankäytön järjestelmälliseen kehittämiseen ja kuntatalouteen ovat merkittävät ja kiistattomat. Muutosten heijastusvaikutuksista on tässä yhteydessä tehtävä niiden merkittävyyden vuoksi tehtävä monipuolinen ja syvä vaikutusarviointi. Valmistelevassa työryhmässä tulee olla mukana laajasti kaupunkien ja kuntien edustajia sekä muutkin toimijat, joihin lunastuslainsäädännön muutokset voimakkaasti vaikuttavat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi. Jyväskylässä 14.5.2019 Paula Hartman Tonttipäällikkö Juha Kantanen Kiinteistöinsinööri
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue / Luonnonsuojeluyksikkö
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (= ELY-keskus) katsoo, että luonnonsuojeluun liittyvissä lunastuksissa lunastuslain mukainen täyden korvauksen vaatimus ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu toteutuu kohtuullisen hyvin jo nykyisen lainsäädännön puitteissa ja soveltaen käytettävissä olevia lunastettavan omaisuuden arviointimenetelmiä (kauppa-, tuotto- ja kustannusarvomenetelmä). Täyden korvauksen vaatimuksen ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun toteutumista edistetäänkin parhaiten ja kustannustehokkaasti nykyään käytössä olevia em. arviointimenetelmiä kehittämällä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan luonnonsuojeluun liittyvissä lunastuksissa lunastuskohteen arvon määrittelyyn liittyy hyvin harvoin epävarmuutta. Lausunnolla olevassa mietinnössä on todettu, että lunastettavan omaisuuden arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, mutta ei ole juurikaan konkreettisesti kuvattu, mitä nämä epävarmuustekijät ovat ja kuinka suuressa osassa lunastustapauksia näitä epävarmuustekijöitä esiintyy. Mietinnössä on todettu seuraavaa: "Markkina-arvo on määritettävä arvioitavan omaisuuden parhaan ja tuottavimman käytön mukaan. Lunastettavan omaisuuden arvon määrittelyssä olisi otettava huomioon myös tulevaisuuteen kohdistuvat vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet. Parhaalla ja tuottavimmalla käytöllä tarkoitetaan kiinteistön kaikkein todennäköisintä käyttöä, joka on fyysisesti mahdollinen, tarkoituksenmukaiseksi harkittu, laillisesti sallittu, taloudellisesti toteuttamiskelpoinen ja johtaa arvioitavan kiinteistön korkeimpaan arvoon. Vain sellaiset käyttömahdollisuudet voidaan ottaa huomioon, jotka arviointihetkellä ovat todennäköisiä." Toisaalla mietinnössä todetaan, että vaihtoehtoisten käyttömahdollisuuksien olemassaololta ei edellytetä varmuutta, vaan myös sellaiset käyttömahdollisuudet tulee ottaa huomioon, jotka ovat enemmän todennäköisiä kuin epätodennäköisiä. Vähäinenkin todennäköisyys saattaa vaikuttaa omaisuuden markkina-arvoon sitä kohottavasti. Edellä mietinnössä mainittu on vaikeaselkoista ja sisältää osittain ristiriitaisuuksiakin; onkin tärkeää edellisessä kappaleessa mainittujen lunastuksessa vaatimusten ja periaatteiden näkökulmasta, että ko. pykälän ja momentin (30.2 §) perusteluita selkeytetään hallituksen esityksessä.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Kiinteä prosenttikorotus, joka voisi olla jopa 50 prosenttia, lunastuskorvaukseen vaikuttaisi merkittävästi kuntien maapolitiikkaan. Uudessa tilanteessa yksityisellä maanomistajalla ei olisi enää mitään intressiä suostua vapaaehtoiseen kiinteistön kauppaan, kun hän tietää saavansa varmasti suuremman korvauksen lunastustoimituksessa. Tällöin lunastuskorvaus perustuisi spekulaatioon lunastettavan maa-alueen arvonnoususta, ja maakeinottelun edellytykset paranisivat. Lunastustoimituksissa määrättävä korvaus nousisi myös kerta kerralta suhdanteiden, markkinatilanteen ja -hintojen mahdollisista muutoksista huolimatta. Ihmisoikeudet eivät ole kauppatavaraa, niitä ei voida turvata korotuskertoimilla. Esitetyt muutokset aiheuttaisivat todennäköisesti haittaa kunnille myös erilaisten investointihankkeiden toteuttamisessa, jos hanketta varten pitäisi ostaa maata. Lisäksi kuntien taloustilannetta ja talouden suunnittelua ei helpota se, että maanhankintaan joudutaan mahdollisesti käyttämään nykyistä enemmän rahaa. Näin ollen uudistuksen taloudelliset vaikutukset kunnille on ehdottomasti selvitettävä, jos uusi hallitus päättää jatkaa asian käsittelyä. Arvonleikkaussäännöksiä on sovellettu harvoin. Säännöksien poistaminen vaikuttaisi kuitenkin taustatekijänä kiinteistöjen hinnanmuodostukseen nostaen asuntojen ja kiinteistöjen yleistä hintatasoa. Maapolitiikkaryhmän mielestä täyden korvauksen periaate toteutuu jo nykyisessä laissa. Täten arvonleikkaussäännösten poistamiselle ei ole perusteita. Sen sijaan mietinnössä esitetty näkemys arviointimenetelmien monipuolisemmasta hyödyntämisestä on kannatettava. Asunto- ja elinkeinotakuun laajennus on nykytilanteessa hyvä ratkaisu. Maapolitiikkaryhmä haluaa kuitenkin muistuttaa, että kiinteistöarviointiin liittyy aina subjektiivista näkemystä, minkä vuoksi muutoksen tarkoitus ei välttämättä toteudu täysin kaikissa tapauksissa. Mietinnössä esitetään, että laissa sana ”käypä arvo” korvattaisiin sanalla ”markkina-arvo”. Muutosta perustelaan sillä, että kansainvälisessä arviointistandardissa käytetään sanaa ”markkina-arvo”. Maapolitiikkaryhmän mielestä muutosta ei saa tehdä, koska ”käypä arvo” on parempi käsitteenä kuvaamaan maksettavaa lunastuskorvausta. Kauppa-arvomenetelmässä on vähiten epävarmuutta ja se onkin todettu parhaimmaksi menetelmäksi kuvaamaan maa- ja kiinteistömarkkinoita. Tonttikauppoja tehdään vuosittain todella paljon eri paikkakunnilla ja raakamaakauppoja myös kohtuullinen määrä. Kunnan tekemät kaupat ovat raakamaakauppojen vertailuaineistoon soveltuvia. Kunnilla on laillinen ja hyvin perusteltu oikeus toimia vapaasti maamarkkinoilla siinä kuin muillakin toimijoilla. Maakaupoissa kunnilla ei ole monopoliasemaa. Kaavojen laadinnassa ja siitä aiheutuvissa vastuissa monopoliasema on. Näitä seikkoja ei tule muuttaa. Lunastuslakiin ehdotettu uusi 29 a § ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön liittyvänä on tarpeeton. Suomen lunastuslainsäädännön korvauksen määräämistä koskevat säännökset täyttävät ihmisoikeussopimuksesta johtuvat vaatimukset, kuten työryhmäkin toteaa. Esityksessä mainittu jännitteen syntyminen yksittäisessä soveltamistilanteessa tai myöhempi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mahdollinen kehittyminen tai arvailu ovat spekulaatiota, eivätkä ne edellytä korvausperusteiden esitettyä muuttamista. Mikäli lunastusmenettely on kestänyt kauan tai jos kysymys on henkilön omana kotina käyttämästään asunnosta, on korvaus mitoitettava vastaamaan koko menetetystä kohteen-, haitan- ja vahingonkorvausten avulla. Perus- ja ihmisoikeuksien turvan kannalta paras ja käyttökelpoisin menettely on, että lunastamisen edellytykselle asetetaan riittävän tiukat kriteerit. Mikäli kriteerien voimassaolosta syntyy tulkintaerimielisyyksiä, on niiden osalta saatava oikeuden ratkaisu viipymättä. Tämä tarkoittaa käytännössä lupapäätöksen viivytyksetöntä käsittelyä ympäristöministeriössä sekä valitusten osalta Hallinto-oikeudessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Mikäli lunastamiseen ei saada lupaa, kunnan tulee jatkaa maanhankintaa vapaaehtoiselta pohjalta tai suunnitella hanke toteuttavaksi toisaalla. Ruotsissa vastaavasta uudistuksesta on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Jos prosenttikorotus lunastuskorvaukseen on suuri, maapolitiikkaryhmän mielestä uudistuksen seurauksena asuntojen ja tonttien hinnat nousisivat pidemmällä aikavälillä todennäköisesti niin paljon, että segregaatiokehitys mahdollisesti voimistuisi erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tällöin tilanne muistuttaisi ainakin osittain nykyistä tilannetta Suur-Tukholman alueella. Koska kuntien tekemien vapaaehtoisten raakamaakauppojen määrä laskisi lakiuudistuksen seurauksena, lunastustoimitusten kysyntä todennäköisesti kasvaisi Maanmittauslaitoksessa. Tästä aiheutuisi lisäkustannuksia sekä valtiolle että kunnille. Maapolitiikkaryhmän mielestä parempi vaihtoehto näiden muutosesitysten sijaan olisi ollut kumota nykyinen lunastuslaki ja säätää kokonaan uusi lunastuslaki, jossa olisi otettu huomioon muutostarpeet. Käynnissä oleva maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on kuitenkin syytä ottaa huomioon, jos asian valmistelu jatkuu lausuntokierroksen jälkeen. Joka tapauksessa työryhmän mietinnön taso ei täytä hyvälle lainvalmistelulle asetettuja vaatimuksia. Näillä perusteluilla Uudenmaan liiton maapolitiikkaryhmä ei kannata lunastuslain muutosehdotuksessa esitettyä kiinteää prosenttikorotusta lunastuskorvaukseen ja arvonleikkaussäännöksien poistamista. Lausunnon on valmistellut Uudenmaan liiton maapolitiikkaryhmän toimeksiannosta Loviisan kaupungin maankäyttöinsinööri Tero Taivassalo.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        10.5.2019
        • Oikeusministeriö on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausuntoa lunastuslakityöryhmän mietinnöstä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2019:12). Työryhmän tehtävänä on ollut arvioida kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977, lunastuslaki) korvauksen määräämisen perusteiden ja korvausmenettelyä koskevan sääntelyn ajantasaisuus sekä tarkistaa lunastuslakia sen varmis-tamiseksi, että perustuslaista johtuva täyden korvauksen vaatimus täyttyy ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu toteutuu kaikissa lunastustoimituksissa. Tavoitteena on ollut myös keventää ja nopeuttaa lunastusasioiden käsittelyä sekä alentaa käsittelystä aiheutuvia kustannuksia. Korkein hallinto-oikeus esittää lausuntonaan seuraavaa: Työryhmän keskeiset ehdotukset, kuten tulevasta asemakaavoituksesta johtuvan hyödyn leikkaamista koskevan säännöksen poistaminen ja lunastuskorvaukselle suoritettava korotus, liittyvät lunastuslain mukaisen lunastuskorvauksen määrittämiseen. Kysymys on näiltä osin pitkälti arvopohjaisista valinnoista. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon, että lunastuslain mukaista lunastuskorvausta koskeviin päätöksiin haetaan muutosta maa-oikeuksilta ja edelleen korkeimmalta oikeudelta, korkein hallinto-oikeus ei ota kantaa ehdotukseen näiltä osin. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää kuitenkin huomiota mietinnössä ehdotettuun uuteen säännökseen (29 a §), jonka mukaan ”korvausta määrättäessä otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) soveltamista”. Säännöstä koskevien perustelujen mukaan tällä tarkoitettaisiin erityisesti omaisuudensuojaa ja pakkolunastamista koskevaa oikeuskäytäntöä. Säännöksen perusteluissa esitetty tavoite lunastuslain perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan edistämisestä on sinänsä kannatettava. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on kuitenkin jo ilman erillistä viittaustakin Suomessa sovellettava oikeuslähde. Tällaisen lunastuskorvaukseen määräämiseen liitetyn velvoittavan säännöksen sisällyttäminen lunastuslakiin olisi lainsäädäntöteknisesti edelleen poikkeuksellinen ratkaisu ja sen tarpeellisuutta tulisi arvioida myös yleisemmin. Lunastuslailla on useita liittymäkohtia muihin lakeihin. Lunastuslain suhdetta muuhun lainsäädäntöön olisi syytä vielä selvittää tarkemmin. Mietinnössä todetaankin, että se ei ole kaikilta osin viimeistelty. Edellä lausuttu koskee muun ohella mietinnön kohtaa 2.2 (Lainsäädäntö ja käytäntö), jossa on muun ohella tarkasteltu lunastuskorvauksen määräämistä muun lainsäädännön mukaan. Tässä yhteydessä mainittujen lakien lisäksi voisi olla tarpeen tarkastella lunastuslain suhdetta lakiin eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta (768/2004, vrt. KHO 2011:49) ja sähkölaitospakkolunastuslakiin (168/1928, ks. KHO 2007:41 ja KHO 2005:53). Nämä lait eivät sisällä säännöksiä lunastuslaista poikkeavista korvausperusteista, mutta lunastukseen sovellettavan lain valinnalla on merkitystä lunastuksen edellytysten ja Iunastusmenettelyn sekä osin myös valitusoikeuden laajuuden kannalta. Perusoikeusnäkökulmasta lainvalinnalla voi siten olla asianosaisten ja muiden osallisten kannalta olennainen merkitys. Mietinnön kohdassa 2.3 (Nykytilan arviointi) todetaan, että pakkolunastuksen edellytyksenä olevan yleisen tarpeen tulkinnalla ja korvauksen suorittamisella tai tasolla on kiinteä yhteys. Myös tämä korostaa tarvetta selvittää tarkemmin lunastuslain ja edellä mainittujen lunastusta koskevien erityislakien välisiä suhteita ja rajapintoja. Mietinnön mukaan voimansiirtolinjojen lunastukset ovat merkittävin hankeryhmä lunastustoimituksissa. Kysymys edellä mainittujen lunastusta koskevien erityislakien soveltamisesta voi tyypillisesti tulla esiin juuri voimansiirtojohtolinjoihin liittyvissä lunastuksissa. Mietinnössä ehdotetaan tiedoksiantomenettelyä koskevan sääntelyn ajantasaistamista. Sääntelyn ajantasaistamista voidaan pitää tarpeellisena. Mietinnössä todetaan, että välttämättöminä henkilötietoina kuulutusten yhteydessä voitaisiin julkaista kiinteistön rekisteritunnus ja nimi sekä omistaja. Näiden tietojen julkaisemista jossakin toisessa yhteydessä saatetaan kuitenkin pitää ongelmallisena. Tästä syystä tietojen julkaisemista olisi syytä tarkastella vielä tarkemmin perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän suojan ja tietosuojan näkökulmasta. Tutkimusluvan myöntämisen edellytyksistä ja menettelystä säädetään lunastuslain 84 §:ssä. Pykälään ehdotetaan tarkennuksia ja täsmennyksiä, mikä on kannatettavaa. Perusteluiden mukaan pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkimusluvan myöntämisen edellytyksistä. Toisaalta pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi nimenomainen vaatimus siitä, että tutkimusten tulee liittyä konkreettisen hankkeen toteuttamisedellytysten selvittämiseen, mitä voitaneen pitää myös tutkimusluvan myöntämisen edellytyksenä. Oikeuskäytännössä tutkimusluvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi pidetty sitä, että tutkimukset liittyvät sellaiseen hankkeeseen, joka saattaa olla lunastuslaissa tarkoitetulla tavalla yleisen tarpeen vaatima (KHO 13.6.1990 taltionumero 2041). Mietinnön mukaan tätä edellytystä ei oltaisi lisäämässä 84 §:ään. Tutkimusluvan myöntämisedellytysten suhdetta lunastuksen yleisiin edellytyksiin voisi kuitenkin olla tarpeen käsitellä perusteluissa tarkemmin. Lunastuslaissa ei säädetä lunastuslupaa ja tutkimuslupaa koskevasta muutoksenhausta, mitä on pidettävä puutteena. Oikeustilan selventämiseksi ehdotuksessa esitetään, että lunastuslakiin lisätään säännös muutoksenhausta. Uuden 87 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja Maanmittauslaitoksen lunastuslain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin tulevassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Maanmittauslaitoksen päätöksestä valitettaisiin siten hallinto-oikeuteen. Valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi tulevan hallintoprosessilain mukaan valituslupaa. Muutoksenhakusäännöksen lisääminen lunastuslakiin on kannatettavaa. Lausunnon ovat valmistelleet oikeusneuvos Riitta Mutikainen ja esittelijäneuvos Tuire Taina. Lausunto on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden kansliaistunnossa 10.5.2019. Presidentti Kari Kuusiniemi Kansliapäällikkö Emil Waris
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Oulun kaupungin lausunto lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamisesta / Lunastuslakityöryhmän mietintö Tavoitteet Oulun kaupungin näkemyksen mukaan uudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi voidaan asettaa lunastuslain sääntelyn selkeyttäminen ja lunastusmenettelyn keventäminen sekä lunastuslupamenettelyyn kuulutuslainsäädännön uudistamisesta johtuvat tarkistukset. Keskeiset ehdotukset ja niiden toteuttamisvaihtoehdot Yleisiä huomautuksia Esitetty lainsäädännön muutos vaikeuttaa kuntien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kestävää ja kustannustehokasta maankäyttöä sekä kunnan vastuulla olevaa palveluverkostoa. Muutoksen mukainen lainsäädäntö perustuisi aivan liian suuressa määrin spekulatiivisille seikoille, heikentäisi oikeusjärjestelmämme oikeudenmukaisuutta, tasa-arvon toteutumista, luotettavuutta sekä loukkaisi vahvasti lunastajan oikeuksia suhteessa tahoon, jolta lunastetaan. Muutos loukkaisi myös kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta (yksityisen lunastaessa yksityiseltä). Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa täyden korvauksen vaatimuksen täyttymisen. Korvausperusteita ei ole tarvetta muuttaa. Lunastuskorvauksen korvauslajeja koskevaan jaotteluun kohteen-, haitan- ja vahingonkorvaukseen ei tule tehdä muutoksia. Jaottelu on toimiva ja vastaa kansainvälistä kehitystä. Lunastuslain perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan edistäminen Lunastuslakiin ehdotettu uusi 29 a § ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön liittyvänä on tarpeeton. Suomen lunastuslainsäädännön korvauksen määräämistä koskevat säännökset täyttävät ihmisoikeussopimuksesta johtuvat vaatimukset, kuten työryhmäkin toteaa. Esityksessä mainittu jännitteen syntyminen yksittäisessä soveltamistilanteessa tai myöhempi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mahdollinen kehittyminen / arvailu ovat spekulaatiota, eivätkä ne edellytä korvausperusteiden esitettyä muuttamista. Mikäli lunastusmenettely on kestänyt kauan tai jos kysymys on henkilön omana kotina käyttämästään asunnosta, on korvaus mitoitettava vastaamaan koko menetetystä kohteen, haitan ja vahingonkorvausten avulla. Perus- ja ihmisoikeuksien turvan kannalta paras ja käyttökelpoisin menettely on, että lunastamisen edellytykselle asetetaan riittävän tiukat kriteerit. Mikäli kriteerien voimassaolosta syntyy tulkintaerimielisyyksiä, on niiden osalta saatava oikeuden ratkaisu viipymättä. Tämä tarkoittaa käytännössä lupapäätöksen viivytyksetöntä käsittelyä ympäristöministeriössä sekä valitusten osalta HO:ssa ja KHO:ssa. Mikäli lunastamiseen ei saada lupaa, kunnan tulee jatkaa maanhankintaa vapaaehtoiselta pohjalta tai suunnitella hanke toteuttavaksi toisaalla. Markkina-arvo ja vaihtoehtoisuustarkastelu kohteenkorvauksen perustaksi Lunastuslain 30 §:ssä säännellyn kohteenkorvauksen osalta korvausperustetta tarkistettaisiin muutamalla käyvän hinnan termi markkina-arvoksi. Jo nykyisen 30 §:ssä säännellyn käyvän hinnan termin voidaan katsoa vastaavan markkina-arvoa. Korvausta määrättäessä lunastustoimituksessa nykyisin voimassa oleva lunastuslain perusteella on huomioitu myös odotusarvot, jotka perustuvat odotettavissa olevaan omaisuuden sallitun käyttötavan muutokseen nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Korvausta määrättäessä huomioon on otettu vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet, jotka ovat oikeudellisesti ja fyysisesti mahdollisia sekä taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Terminologia on perusteltua tarkentaa. Käypään hintaan tai markkina-arvoon perustuva korvaus sisältää siten kansainvälisen kehityksen mukaisesti myös odotusarvot, jotka perustuvat odotettavissa olevaan omaisuuden sallitun käyttötavan muutokseen nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Ongelmia ja näkemyseroja on vastaavissa tapauksissa esiintynyt esimerkiksi tuottoarvolaskelmissa, onko laskelmissa käytetty oikeaa nettotuottoa, tuoton kestoaikaa ja korkoprosenttia? Arviointiteorian mukaisesti käypä arvo / markkina-arvo tulee määrittää ensisijaisesti kauppa-arvomenetelmällä. Tämä on tarkkuustasoltaan paras ja samalla markkinoita parhaiten kuvaavin menetelmä. Myös kustannusarvo ja tuottoarvomenetelmällä voidaan kohdetta arvioida ja vertailla, mutta markkinahinta on luotettavimmin pääteltävissä alueen kiinteistökaupoista, jos niitä on tehty. Epävarmojen käyttömahdollisuuksien huomioiminen markkina-arvon määrityksessä vaikeuttaa huomattavasti lunastustoimikunnan tehtävää ja lopputuloksen eli arvon uskottavuutta sekä perustelujen ymmärrettävyyttä. Tulevaisuuden spekulatiiviset käyttömahdollisuudet joudutaan arvioimaan käytännössä tuottoarvomenetelmällä. Pelkästään jo diskonttausprosenteista ja nettotuotosta on eriäviä näkemyksiä. Lopputulos on erittäin herkkä em. lukuarvoista johtuen. Tämä puolestaan johtaa maaoikeuteen tehtävien valitusten määrän kasvuun ja kaavaprosessien viivästymisiin. Lunastuksen kohteena olevan raakamaa-alueen osalta kaavan, rakennusluvan tai maa-ainesluvan puuttuminen lunastushetkellä tulee huomioida kohteen arvonmäärityksessä myös jatkossa. Yhteiskunnan prosessitoimilla ei tule vaikuttaa markkinahinnan määrittämiseen, hinnan tulee muodostua markkinoilla eikä lunastustoimituksessa. Maanomistajasta riippumaton arvonnousu ei ole oikea mitta korvaukselle. Arvonleikkaussäännöstön poistaminen Työryhmän toteamus, että arvonleikkaussääntely on yhteiskuntapoliittinen arvovalinta. Niin on myös yleensäkin lainsäädäntö ml. lunastuslainsäädännön uudistaminen. Sääntelyn tarkoituksenmukaisuus jää riippumaan siitä, millainen painoarvo eri näkökohdille halutaan antaa. Arvonleikkauksella on varmistettu, että asemakaavoituksen tuottama arvonnousu lunastustilanteessa ei ole mennyt (maksettu) maanomistajille arviointiajankohdan mukaisen tilanteen mukaisesti. Olosuhteista johtuen asemakaavoja ei voida laatia siten, että rakentamisen mahdollisuudet (hyöty) tulisi kaikille maanomistajille tasapuolisesti. Arvonleikkaus on siten vähentänyt asemakaavoitetuilla alueilla maata omistaneiden lunastuskorvausten eroja ja siten lisännyt heidän tasapuolista kohtelua. Tämä on perustulta, koska maan arvo ei ole noussut maanomistajan toimenpiteiden johdosta, vaan kunnan tekemien suunnitelmien ja tuotantopanosten johdosta. Toimiva maapolitiikka edellyttää aktiivista raakamaan hankintaa. Kaupungin täytyy kyetä varautumaan siihen, että maata on kaavoitettavissa tarpeen mukaan. Kun maata ostetaan raakamaana ja se kaavoitetaan, arvonnousun avulla kyetään kattamaan kaavoituksesta aiheutuneita kustannuksia. Oulussa maanomistuksen historia sekä aktiivinen maanhankinta ja sen ajoitus, ovat minimoineet käytännössä arvonleikkauksen soveltamistilanteita. Mikäli arvonleikkaus poistetaan lunastuslainsäädännöstä, on myös Oulussa odotettavissa maanhankinnan vaikeutuvan. Kaupungin harjoittama pitkäjänteinen maanhankinta vapaaehtoisilla kaupoilla ja kauppojen ajoittaminen hetkeen, jolloin kohteella on odotusarvoa tai korkeampaa ns. riskialtista odotusarvoa eli ns. raakamaan hintaa, ei välttämättä enää onnistu. Osa maanomistajista voi jäädä odottamaan ja toivoo saavansa vielä korkeampaa eli tontin hintaan perustuvaa arvoa. Maakeinottelun ammattilaiset ilmaantuvat Oulun maa-markkinoille, jolloin spekulatiiviset kiinteistökaupat ovat vaikeuttamassa ns. käyvän hinnan eli oikean markkinahinnan määritystä. Asemakaavoituksessa maksimissaankin vain 40 % (tavallisesti 20 – 30 %) alueesta osoitetaan rakentamistarkoituksiin. Riskialtista odotusarvoa voidaan pitää hyvänä ja kaikille osapuolille tasapuolisena estimaattina kauppahintaa neuvoteltaessa tai lunastuskorvausta määritettäessä. Niukkuus asemakaavoitukseen soveltuvasta maasta aiheuttaa niukkuutta tonttituotantoon ja tämä aiheuttaa niukkuutta asuntorakentamiseen. Kun asuntojen kysyntä ylittää asuntojen tarjonnan, asuntojen hinnat lähtevät nousuun. Asuntojen hintojen nousua ei voida suoraan arvioida raakamaan hinnasta, sillä maan hinnan vipuvaikutus voi olla asuntojen hintoihin moninkertainen. Oulun kaupungilla on tällä hetkellä kohtuullinen raakamaareservi, joten raakamaan hinnan nousun vaikutus Oulun asuntojen hintoihin näkyisi todennäköisesti viiveellä. Asunto- ja elinkeino-omaisuuden korvaussuojan vahvistaminen Ehdotus vahvistaa korvausoikeudellista suojaa on perusteltu. Kohteenkorvaus on syytä määrätä niin suureksi kuin on tarpeen vastaavan oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Lunastettavan omaisuuden markkina-arvo ko. markkina-alueella on oltava kuitenkin kohteenkorvauksen peruste. Vahingonkorvauksena tulee korvattavaksi vastaavan kaltaisen kiinteistön hankinnasta aiheutuvat kulut, kuten uuden kiinteistön hankinnasta aiheutuva varainsiirtovero, lainhuudatus- ja muut vastaavat transaktiokulut sekä muuttamisesta aiheutuvat kulut. Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus Oletus, että täyden korvauksen periaate ei toteudu arviointimenetelmiin ja niiden soveltamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi ei ole oikea tilanneanalyysi. Esityksessä mainitaan epävarmuustekijänä tyypillisesti vertailukauppa-aineiston vähäisyys sekä arvioinnin kohteen ja vertailukauppojen ominaisuuksien erilaisuus. Kauppa-arvomenetelmässä on kuitenkin vähiten epävarmuutta ja se onkin todettu parhaimmaksi menetelmäksi kuvaamaan maa- ja kiinteistömarkkinoita. Tonttikauppoja tehdään vuosittain todella paljon eri paikkakunnilla ja raakamaakauppoja myös kohtuullinen määrä. Kunnan tekemät kaupat ovat raakamaakauppojen vertailuaineistoon soveltuvia. Kunnilla on laillinen ja hyvin perusteltu oikeus toimia vapaasti maamarkkinoilla siinä kuin muillakin toimijoilla. Maakaupoissa kunnilla ei ole monopoliasemaa. Kaavojen laadinnassa ja siitä aiheutuvissa vastuissa monopoliasema on. Näitä seikkoja ei tule muuttaa. Lunastustoimituksissa arviointikäytännössä on tapana, että lunastuskorvaukset määrätään kiinteistöarviointimenetelmien epätarkkuudesta johtuvasta riskistä johtuen ns. käyvän arvon yläpuolelle. Laskelmissa tehdään pyöristyksiä ja lopputuloksena valitaan arvo, joka on lähes poikkeuksetta matemaattisen tilaston yläkvartiilissa eli nk. teoreettisen maksimin läheltä. Mikäli arvonmäärityksessä siirrytään ehdotettuun käytäntöön, määrättävä korvaus ylittäisi aina ja selvästi markkina-arvon. Yhdenvertaisuutta korostetaan 30 §:n perustelujen yhteydessä. Miten on yhdenvertaisuus esimerkiksi raakamaata kaupungille vapaaehtoisilla kaupoilla myyneiden ja lunastuskorvausta saavien välillä? Onko perusteltua, että aikaa vievän ja kustannuksia aiheuttavan lunastustoimituksen lopputuloksena odotetaan saatavan korvaus, joka ylittää vapaaehtoisilla kaupoilla tehtyjen hinnan X %:lla? Em. johtaa siihen, ettei raakamaata saada hankittua kunnille maakaupoilla, koska lunastaminen tuottaa maanomistajalle tuloja vähintäänkin korotusprosentin verran muita enemmän. Tämä lisää maanomistajien eriarvoisuutta. Lunastustoimituksessa määrätty korvaus muodostaa alueelle uuden lähtöhintatason. Näin syntyy maan hintaan lumipalloilmiö, jota ei kannata kasvattaa uusilla maakaupoilla. Nyt ehdotetulla muutoksella ainakin raakamaa-alueen hankinta joudutaan aloittamaan todennäköisesti lunastuksilla hintatason selville saamiseksi. Tätä hintatietoa tarvitsevat myyjät ja kunta ostajana. Muutoksen johdosta myös valtion suojelualueiden lunastamisen kustannukset nousisivat merkittävästi ilman että ko. alueiden markkina-arvo olisi muuttunut. Menettely lunastuslupa- ja tutkimuslupa-asioissa Lunastuslain säädökset menettelystä lunastuslupa- ja tutkimuslupa-asioissa ovat pääosin toimivat. Lunastusluvan saamisen hidasteena ovat olleet verotoimistojen epäselvä ja vaihteleva kanta siihen, luovutetaanko kunnalle perukirjaan merkitty lunastuskohteen omistajatietous lupaa edellyttävän kuulemisen johdosta. Lunastustoimikunnan kokoonpano Lunastustoimikunnan kokoonpano voi vaihdella tapauskohtaisesti. Tärkeätä on, etteivät toimituskustannukset ole tarpeettoman korkeita. Lunastuskorvauksen verokohtelu Työryhmä on pohtinut myös sitä, tulisiko lunastuskorvauksen verokohtelu ottaa huomioon lunastuskorvauksen määräämistä koskevia säännöksiä mahdollisesti tarkistettaessa. Lunastuslailla voidaan vaikuttaa suoritettavan lunastuskorvauksen määrään, mutta ei siihen, millä tavalla lunastuskorvausta kohdellaan verotuksessa. Lunastuskorvauksen verokohtelulla vaikutetaan merkittävällä tavalla siihen lopulliseen summaan, joka omaisuuttaan luovuttavalle lunastuksen toteuttamisen jälkeen käteen jää. Työryhmä kuitenkin toteaa, ettei sillä ole ollut mahdollisuutta tarkastella verotuskysymyksiä riittävän yksityiskohtaisesti, eikä työryhmä esitä lainsäädännön muuttamista tältä osin. Kysymystä tulisi kuitenkin selvittää tarkemmin yhdessä verotusta koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Edellä mainittu valinta ei ole onnistunut. Työryhmän olisi tullut käyttää aikaa myös veroselvitykseen ja johtopäätöksiin. Työryhmän aikataulu oli siten liian kireä tai aikaa kului toisaalla, kuten ihmisoikeustapausten tulkinnassa. Lunastuskorvaukselle asetetut tavoitteet saavutetaan ja varmistetaan verolainsäädännön kautta. Luovutusvoitot on säädetty osittain verovapaiksi myös tilanteissa, joissa kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle, maakunnalle, kunnalle tai kuntayhtymälle (TVL 49 §:n 1 momentin 4 kohta). Jos omistaja on oikeutettu huojennukseen, luovutusvoiton veronalainen määrä lasketaan näissä luovutuksissa siten että luovutushinnasta vähennetään vähintään 80 % sen määrästä. Säännöksessä ei ole rajoitettu tapaa, jolla omaisuus lopulta luovutetaan lainkohdassa tarkoitetulle saajalle. Säännöstä sovelletaan siten myös esimerkiksi kunnan käyttäessä etuosto-oikeuttaan, vaikka luovuttaja olisikin alun perin tehnyt kaupan yksityisen osapuolen kanssa. Myytäessä tai lunastettaessa maata valtiolle, maakunnalle, kunnalle tai kuntayhtymälle tuloverolain tarkoittama 80 % hankintameno-olettama mahdollistaa 38 a §:ssä todetut tavoitteet. Jos halutaan varmistaa ja nostaa lunastuskorvauksen nettohyötyä, voidaan hankintameno-olettaman prosenttia suurentaa. Tämä muutos tulee tehdä saman suuruisena myös vapaaehtoisten kauppojen osalta. Tämä menettely ei aiheuttaisi edellä kuvattuja ongelmia ja haittavaikutuksia maakauppojen osapuolille tai lunastuksen kohteen omistajille, lunastajalle, lunastustoimikunnalle eikä maamarkkinoille. Yhteiskunnalliset nk. nettovaikutukset, kustannukset kunnille sekä verokertymät valtiolle jäisivat kokonaisuudessaan positiivisemmiksi kuin mihin nyt ehdotetulla lainsäädäntömuutoksella päädyttäisiin. Lopuksi Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona. Ihmisoikeudet eivät myöskään ole kauppatavaraa, niitä ei voida turvata korotuskertoimilla. Lunastusprosessi ei saa johtaa muita maanhankinnan keinoja suurempaan kompensaatioon tai korvaustasoon, jotta vapaaehtoisuus olisi jatkossakin ensisijainen keino. Ehdotetut muutokset aiheuttaisivat painopisteen siirtymisen pääsääntöisenä toimintatapana nykyisin tapahtuvasta vapaaehtoisesta maanhankinnasta lunastustoimituksin, ts. pakkotoimin, toteutettavaan maanhankintaan. Tämä aiheuttaisi kestämättömän ristiriidan suomalaisen yhteiskunnan toimintatapaan, joka perustuu lähtökohtaisesti vapaaehtoiseen sopimiseen ja vasta toissijaisesti pakkotoimiin demokraattisella päätöksenteolla hyväksytyn ja yhteisen julkisen intressin toteuttamiseksi. Ehdotettuja muutoksia lunastuslakiin tulee tarkastella kokonaisuutena. Nyt viimeistään on aika tehdä asiantuntijoiden toimesta kattava vaikutusten arviointi. Vaikutusten arvioinnin tulee sisältää maankäytön suunnittelun, maanhankinnan, tonttituotannon sekä asumisen kustannukset ja muut ympäristövaikutukset. Tätä työtä varten tulee perustaa uusi valmistelutyöryhmä uudella kokoonpanolla, joka korjaa nyt tehtyä esitystä kunnista ja muualta tulleen palautteen sekä em. arviointien tulosten perusteella. Työryhmässä tulee olla mukana kuntien edustajia sekä muutkin toimijat, joihin lunastuslainsäädännön muutokset voimakkaasti vaikuttavat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi. Parhaillaan käynnissä oleva maankäyttö ja rakennuslain (MRL) uudistus voi tuoda ongelmia kuntien maanhankintaan esim. lunastusmahdollisuuksiin. Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö antaa kunnalle oikeuden lunastaa maata yleiskaavaan merkityn aluevarauksen perusteella yhdyskuntarakentamiseen tai luonnonsuojelun tarpeisiin. Ympäristöministeriö on lupapäätöksissä edellyttänyt, että lunastusluvan hakija on esittänyt hakemuksessa luotettavasti mm. asuntorakentamisen tarpeellisuuden ja realistisen aikataulun aluetta koskevalle asemakaavoitukselle. Maankäyttö- ja rakennuslakia ei ole syytä muuttaa siten, että lunastus ei olisi käytännössä mahdollista tai arvonleikkaus menettäisi merkitystään. Uudistuksissa on huomio kiinnitettävä kaavatasoihin ja lunastusluvan edellytyksiin. MRL:n ja lunastuslainsäädännön uudistamista on tarkasteltava yhdessä, koska molempien säädökset vaikuttavat kuntien maankäytön järjestämiseen. Onko mahdollista, että ensin uudistetaan maankäyttöä ohjaava pääasiallinen MRL ja lunastus- ja siihen liittyvä verolainsäädäntö vasta uuden MRL:n hyväksymisen jälkeen? Tähän kokonaisuuteen on otettava mukaan myös verolainsäädäntö. Luovutusvoitot on säädetty osittain verovapaiksi tilanteissa, joissa kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle, maakunnalle, kunnalle tai kuntayhtymälle (TVL 49 §:n 1 momentin 4 kohta). Hankintameno-olettaman vaikutus korvauksesta saatavaan nettohyötyyn on merkittävä osatekijä arvioitaessa täyden korvauksen periaatetta ja maanomistajan varallisuusasemaa lunastuksen jälkeen. Epävarmuus korvauksen oikeellisuudesta ei ole tästä johtuen niin merkityksellinen. Pelko ihmisoikeuksien loukkaamisesta on siten aiheeton. Poliittisten arvovalintojen ja päätösten aika on myöhemmin. Oulussa 9.5.2019 Lausunnon laatijat kaupungingeodeetti Kaija Puhakka, asuntotoimenpäällikkö Jukka Kokkinen, kiinteistöinsinööri Henna Tuuttila ja maanhankintapäällikkö Juha Peuraniemi.
      • Ulkoministeriö
        Päivitetty:
        8.5.2019
        • Ulkoministeriö lausuu seuraavaa. Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamishankkeen yhteydessä tulisi huomioida myös Suomen kansainväliset velvoitteet, kuten Suomen kahdenväliset investointisuojasopimukset sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kolmansien tahojen kanssa neuvottelemat kauppa- ja investointisuojasopimukset, jotka sisältävät määräyksiä pakkolunastuksesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Esimerkiksi EU:n ja Kanadan välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) sopimuksen 8.21 Artiklan ja sopimuksen 8-A liite sisältävät yksityiskohtaiset sopimusmääräykset tällaisista seikoista (HE 149/2017). Suomi ja 11 muuta EU-jäsenvaltiot ovat hyväksyneet CETA-sopimuksen, sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää. Ulkoministeriö varaa mahdollisuuden tarvittaessa täydentää lausuntoaan hankkeen mahdollisesti edetessä.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Lunastuslupahakemuksista ja päätöksistä tiedottaminen Työ- ja elinkeinoministeriö pitää perusteltuna säilyttää nauhamaisten lunastushankkeiden (voimansiirtolinjat ja kaasuputket) tiedoksiantoa koskeva erityissäännös (ehdotuksen 8 a §), koska asianosaisten suuresta määrästä johtuen todisteellinen tiedoksianto on tällaisissa hankkeissa hallinnollisesti tarpeettoman raskas menettely ottaen huomioon, että kysymys on käyttöoikeuden lunastuksesta. Ehdotuksen mukaisen kuulemiskokousmenettelyn rinnalle tai tilalle voisi kuitenkin harkita tiedoksiantoa julkisella kuulutuksella ja asianosaisille erikseen toimitettavalla hallintolain (434/2003) 59 §:n mukaisella tavallisella tiedoksiannolla vastaavasti kuin esimerkiksi vesilain (587/2011), ympäristönsuojelulain (527/2014) ja kaivoslain (621/2011) mukaisissa lupa-asioissa. Ministeriö pitää perusteltuna myös vastaavaa erityissäännöstä päätöksen tiedoksiannosta nauhamaisissa lunastushankkeissa (ehdotuksen 10 a §). Ehdotuksen mukainen tiedoksianto pelkästään julkisella kuulutuksella ei kuitenkaan välttämättä tavoita asianosaisia riittävän tehokkaasti heille kuuluvan valitusoikeuden käyttämistä varten, joten pykälään olisi hyvä lisätä julkisen kuulutuksen lisäksi myös asianosaisille erikseen toimitettava tavallinen tiedoksianto.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Maanmittauslaitoksen nimeämä edustaja on ollut lunastuslakityöryhmän jäsenenä. Maanmittauslaitos on hyväksynyt työryhmässä laaditun mietinnön. Mie-tintö on laadittu siltä pohjalta ja niistä tavoitteista, jotka työryhmää asetettaessa sille asetettiin. Tarkennuksena Maanmittauslaitos lisäksi lausuu, että vaikka kysymys ei ole vielä lopullisesta hallituksen esityksestä, jollaisen antamisesta ei vielä edes ole selvyyttä, on otettava huomioon seuraava. Kun lunastuslain mahdollisia tulevia korvaussäännöksiä tulkitaan sisällöllisesti, lain esitöitä, erityisesti tulevaa hallituksen esitystä voidaan käyttää tulkinnassa avuksi, mutta tuleva hallituksen esitys ei lakia sovellettaessa ole vahvasti velvoittava oikeuslähde. Aulis Aarnion ja Alexander Peczenikin oikeuslähdemallissa (ks. esim. Peczenik, Lund University1983: The Basis of Legal Justication, sivut 35–44) ennakkotapaukset ja lakien esityöt ovat heikosti velvoittavia oikeuslähteitä, joiden hyödyntämisestä seuraa – toisin kuin esimerkiksi varsinaisen lain soveltamisesta – lainkäyttäjälle lisänä erityinen perusteluvelvollisuus. Maanmittauslaitos katsoo, että mietinnössä esitetyt muutosehdotukset edistävät ja parantavat pakkotoimen kohteeksi ilman omaa aloitettaan joutuneen maanomistajan oikeusturvaa sekä täyden korvauksen periaatteen toteutumista siten kuin perustuslain 15 §:ssä tarkoitetaan. Eräissä lakiehdotuksessa erikseen säännellyissä erityistilanteissa, kuten ns. asunto- ja elinkeinoturvasta säänneltäessä täysi korvaus voi tulla lisäksi ylitetyksi. Tällöin aivan oikeutetusti kysymys ei voi olla suuryrityksen elinkeinon harjoittamisen turvasta, kuten työryhmämuistion pykäläperusteluihin on asianmukaisesti kirjattu. Maanmittauslaitoksen katsoo kuten OM:ön mietintöihin ja lausuntoihin nro 37/2018 on merkitty, että lunastuskorvauksen tulee vastata luovuttajan koko menetystä, jolloin kohteenkorvauksena tulee olla käypä arvo ja koko menetyksen täysi korvaus. (ks. OM:ön julkaisu nro 37/2018 ”Selvitys arvonleikkaus-säännöstön poistamisen vaikutuksista. Lausuntotiivistelmä.”, sivu 23) Kiinteistöjen arviointiin liittyy selvitysten mukaan tietty arviointitarkkuus, jonka on katsottu olevan noin 20 prosentin luokkaa saadusta lopputuloksesta sekä ylös- että alaspäin. Maanmittauslaitos katsoo, että maanomistuksen ja omaisuuden perustuslain suojasta perustuslain 15 §:ssä seuraa, että edellä todettu arvioinnin epätarkkuus ei voi tulla pakkolunastuksen kontekstissa omaisuuttaan luovuttavan tahon vahingoksi. Omaisuuttaan luovuttava taho on joutunut mukaan pakkoluovutusprosessiin ilman omaa syytään. Olisi kohtuutonta, jos jo lain sisällöstä ja rakenteesta seuraisi tilanne, jossa maan luovuttaja tekniseen arviointiin liittyen joutuisi kärsimään arvioinnin epätarkkuudesta siten, että joutuu luopumaan omaisuudestaan esimerkiksi 20-prosenttisesti alihintaan. Siten Maanmittauslaitos sinällään pitää hyväksyttävänä, että arvioitua menetyksen kokonaiskorvausta voidaan – Ruotsin mallin mukaisesti – korottaa kohtuullisella kertoimella, jonka käyttämisen peruste ennen muuta liittyisi tekniseen arviointitarkkuuteen. Mahdollinen tappio arviointivirheestä tulisi kohdentua lunastajalle. Korotuskertoimen ottamista lakiin puoltaa lisäksi se, että sekä lunastusuhka että lunastusprosessi on pitkäkestoinen. Pelkkä lunastusuhka usein estää maan hyödyntämisen vaihdannassa. Lopullinen lunastuskorvaus usein tulee maksettavaksi arviointihetkeen nähden vasta tulevaisuudessa, jolloin arvioitu määrä oikean lopputuloksen saamiseksi olisi diskontattava maksamishetkestä arviointihetkeen. Maan haltuunotosta korvauksen maksuhetkeen määräytyvä korko ei kata tätä luovuttajan menetystä, vaan vain sen, että hallinnan menetettyään omistaja ei kykene eikä enää saa käyttää omaisuuttaan esimerkiksi viljanviljelyyn. Edellä selostettu sisältää siten teknis–objektiivisen perusteen korottaa käyvän hinnan mukaista täyttä korvausta kertoimella, kuten 1,25 esimerkiksi. Maanmittauslaitos katsoo, että eurooppalaiselle pakkolunastuskäytännölle vieras asemakaavoitettavaksi päätetyn maan arvonleikkaaminen sellaisena kuin siitä on säännelty nykyisen lunastuslain (603/1977) 31 §:ssä ei Suomessakaan ole perusteltu. Työryhmän perustelut arvonleikkauksen poistamiselle ovat asi-anmukaiset sekä perustuvat objektiiviseen selvitykseen, josta on voitu erikseen lausua vuoden 2018 aikana. Näyttöä siitä, että esimerkiksi Ruotsissa vuoden 2010 jälkeen rakennettavaksi tulevan ns. raakamaan hinta olisi kohonnut sikäläisen arvonleikkaussääntelyn poistamisen seurauksena, ei ole esitetty. Siitä, et-tä arvonleikkaussääntely Suomessa olisi johtanut taajama-alueilla asuntojen hintojen laskemiseen, ei liioin ole näytetty tutkimuksin tai muin selvityksin. Kuntien taholta esitetty väite siitä, että arvonleikkaussääntelyn poistaminen aiheuttaa maakeinottelua on toistaiseksi perustelematon. Jos tällaista esitetään yleisenä totuutena, niin tarvittaisiin käytännön esimerkkejä perusteiksi. Oikeuskirjallisuudessa 1970-luvulla sitä vastoin esitettiin (Veikko O. Hyvönen: Maapa-ketti 1976 sivut 63–70) esimerkkejä kuntien harjoittamaksi väitetystä maakeinottelusta kaavoitettavaksi tulevan maan hankinnassa. Lisäksi ulkomaisessa kirjallisuudessa (ks. esim. Abraham Bell, Chicago 2009: ”Should Decreases in Property Values be Compensated?” teoksessa Property Rights and Land Policy, USA, sivut 237–238) on esitetty, että maaomaisuuden hankkiminen julkisyhteisölle alle käyvän hinnan (alle markkina-arvon) tuo implisiittisesti esim. kun-tatalouteen säästöjen kautta ylimääräistä varallisuutta, joka jää kuntapoliitikkojen jaettavaksi. Lopputulos tällöin ei välttämättä ole veronmaksajien edun mu-kainen. Periaatteessa arvonleikkaussääntelyn kumoaminen voidaan nähdä myös transparenssin ja avoimuuden lisääntymisenä julkishallinnossa, kun maanhankinta tapahtuu markkinahintaan. Lisäksi kuntatalouden vääristymien ja ongelmien ratkaiseminen tulisi tapahtua muulla tavoin kuin lakia säätämällä ryhtyen maata tai muuta omaisuutta kunnassa omistavan perustuslain 15 §:ään perustuvan omaisuuden suojan rapauttamiseen. Maanmittauslaitos ei pidä perustuslakiin kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena sitä, että maanomistajalle lunastuksessa tuleva korvaus ns. raaka-maa-alueella tai muutoinkaan riippuu korvattavan kohteen asemakaavamerkinnästä tai yleiskaavamerkinnästä. Kuvattua tosiasialliseen tai vastaisuudessa hyvin todennäköiseen tulevaan maankäyttöön perustuvaa lunastuskorvausten määrittämistä on sovellettu lunastustoimituksissa, maantietoimituksissa ja rata-toimituksissa tähänkin asti. Sikäli kuin ympäristöministeriön lausumassa tarkoitetaan sitä, että kunkin maanomistajan olisi saatava menetyksen korvaus alu-eella saman yksikköhinnan mukaan, Maanmittauslaitos asettaa lausuman kysymyksen alaiseksi. Tarkentavaa lausumaa ehdotetaan selvennettäväksi.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Kunnioittavasti lausumme seuraavaa, Nähdäksemme suurimmat muutokset, joita lunastuslakiin on ehdotettu tehtäväksi, koskevat: - arvonleikkaussääntelyn poistamista, - arvoperusteen muuttamista käyvästä hinnasta markkina-arvoksi, ja - kohteenkorvauksen tasokorotusta. Arvonleikkaus on poikkeus täydenkorvauksen periaatteeseen. Täydenkorvauksen periaatteen toteutuminen tulee nähdäksemme taata jokaikisessä lunastustilanteessa, mistä johtuen ehdotus on kannatettava. Arvoperusteen muuttaminen käyvästä arvosta markkina-arvoksi on perusteltu, koska käypäarvo on tulkittu lunastuskäytännössä synonyymiksi markkina-arvolle jo vuosikymmenten ajan. Täten muutos vastaa nykytilannetta. On perusteltua, että lunastuslain arviointikäsitteistöä koskevat termit vastaavat arviointistandardien termistöä. Muutosehdotukset ovat Järvenpään kaupungin puolesta kannatettavia, lukuunottamatta kohteenkorvauksen tasokorotusta. Esitetty tasokorotus vaikeuttaisi merkittävästi kunnan maapolitiikan harjoittamista ja maankäytön suunnittelua. Tasokorotuksen seurauksena maankäytön suunnitteluprosessi kokisi merkittäviä vaikeuksia. Vapaaehtoiseen maanhankintaan pohjautuva systeemi olisi muutoksen seurauksena käytännössä tiensä päässä. Muutos, jonka vaikutukset ovat maankäytön suunnittelulle jopa lamauttavat, vaatii nähdäksemme perusteellista vaikutusten arviointia. Koska esitetty muutos aiheuttaisi maankäytön suunnitteluprosessin uudelleen organisoinnin, olisi muutosta syytä miettiä MRL:n kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tasokorotusta koskevan muutosehdotuksen vuoksi Järvenpään kaupunki on velvoitettu esittämään lain palauttamista valmisteluun. Lain eteneminen esitetyssä muodossa pysäyttäisi yleiskaavan toteuttamisen ja niiden asemakaavojen valmistelun, joissa maanhankinta on vielä kesken. Kaavoitusprosessin vaikeutumisella olisi erittäin suuret vaikutukset kaupungin talouteen ja kykyyn vastata muuttoliikkeen aiheuttamaan kasvupaineeseen.
      • Hämeenlinnan kaupunki, Tonttipäällikkö, Tontti- ja mittauspalvelut, Sulonen Kimmo
        Päivitetty:
        2.5.2019
        • Lunastuslainuudistusehdotukset ovat pääosin oikeansuuntaiset, sillä ajantasaistamiselle arviointitekniikassa on tarpeita. Tällaiset menettelytapa- ja tekniset korjaukset ovat prosessia selkeyttäviä muutoksia. Lisäksi oikeusturvan varmistaminen eräissä tapauksissa on tarpeen. Kunnan näkökulmasta arvonleikkaussääntelyn poistaminen sekä lunastuksesta maksettavan korvaussumman korottaminen ja näiden mahdolliset vaikutukset kunnan harjoittamaan maapolitiikkaan ovat kuitenkin haasteellisia. Tämä johtuu lähtökohtien ja tarpeiden erilaisuuksista eri lunastustyypeissä. Kuntien harjoittama maapolitiikka ja maanhankintatarpeet vaihtelevat, johtuen muun muassa kunnan koosta, sijainnista tai historiallisista syistä. Yleisesti ottaen kunnan maanhankinta on kuitenkin katteetonta toimintaa, jonka tarkoituksena on tukea toimivaa kaupunkirakennetta ja sitä myöden edullista rakentamista. Hämeenlinnan kaupungin toistaiseksi käyttämään maapolitiikkaan ei ole kuulunut maanhankinta aktiivisesti lunastamalla. Sopimiseen perustuva maanhankinta on ollut kuntalaislähtöinen tapa hoitaa asioita. Kaikessa maanhankinnassa sopimusmenettelyyn ei ole kuitenkaan päästy lukuisista yrityksistä huolimatta ja menetelmälle paineet kasvavat, kun käytettävissä oleva tarkoituksenmukainen raakamaa vähenee jatkuvasti. Hämeenlinnan kaupunki katsoo, että lunastamisen arvoleikkausääntelyn poistaminen ja lunastuskorvauksen korottaminen johtavat siihen, että sopimusmenettelyllä tehtävät maanhankintamahdollisuudet vähenevät, sillä korotettu lunastuskorvaus takaa paremman hinnan. Lunastusmenettelyn yleistyminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä se pitkittää maankäytön prosesseja. Edelleen kaupungin näkökulmasta on nähtävissä, että lunastuskorvauksen korottaminen realisoituu jatkossa tehtävien vapaaehtoisten kauppojen hintoihin. Kasvaneet kustannukset kaupunkirakenteen toteuttamisessa taas konkretisoituvat asumisen kallistumiseen kaupunkialueilla. Edellä mainituin perustein Hämeenlinnan kaupunki esittää lunastuslakia uudistettaessa kunnan raakamaan lunastuskorvausperiaatteiden säilyttämistä nykyisenkaltaisina, jotta raakamaan hankintahinta säilyisi maltillisena, maanomistajien oikeusaseman huomioiden.
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Pohjanmaan käräjäoikeus kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi tässä asiassa. Lausuntonne mietinnöstä Pohjanmaan käräjäoikeus toteaa aluksi, että lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamista voidaan pitää perusteltuna. Nykyinen lainsäädäntö on peräisin 1970-luvun alkuvuosilta, jolloin yhteiskunta oli huomattavan erilainen tämän päivän tilanteeseen verrattuna. Tuolloin lunastuslakia säädettäessä painottui erityisesti yhteiskunnan näkökulma ja sen etu sekä edelleen pyrkimys siihen, ettei mahdollinen maanarvon kohoaminen lankeaisi maanomistajien hyväksi. Ollaanpa tästä periaatteesta mitä mieltä tahansa, niin kuitenkin on todettava, että mahdollisuudet vaikuttaa lainsäädännöllä markkina-arvoihin ovat aina jossain määrin rajallisia. Vaikka lunastus sinänsä toimitettaisiinkin pyrkimällä vaikuttamaan hintatason kohtuullisena pysymiseen, kuittaa yleensä joku muu taho piilevät arvonnousuhyödyt itselleen ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi lunastuksen kohteena olevat maanomistajat joutuvat monesti eriarvoiseen asemaan, jos naapurustossa muut lunastushankkeen ulkopuoliset tahot saavat samanaikaisesti hintojen nousuhyötyjä itselleen. Lunastustilanteet ovat nykyisellään myös siinä mielessä komplisoituneita, ettei lunastava taho useinkaan ole enää viranomainen, vaan kaupallinen yritys, vaikka lunastusperusteena edelleenkin on yleinen tarve. On myös todettava, että esimerkiksi kuntien käytössä olevat työkalut maapolitiikkansa hoitamiseen ovat lunastuslain säätämisen jälkeen huomattavasti monipuolistuneet: kohtuuhintainen maanhankinta ei nykyisellään perustu yksinomaan neuvottelujen taustalla leijuvaan lunastusuhkaan. Korvausarviointeja arviointiteknisessä mielessä tarkasteltaessa on vielä todettava, ettei nykyistä lainsäädäntöä laadittaessa lainkaan kiinnitetty huomiota siihen, ettei kiinteistöarviointi ylipäätään ole eksaktia tiedettä, vaan että arvioinnin lopputulosta aina rasittaa jonkinasteinen arviointivirhe. Siihen, kenen kannettavaksi tällainen virhemahdollisuus parhaiten sopii, ei siis ole aiemmin kiinnitetty lainkaan huomiota. Mitä muutoin tulee kohteiden arvon määritykseen, niin on huomattava, että erityisesti, kun kyseessä on jonkun asianosaisen kodin menetys lunastustilanteessa, ollaan tällöin perusoikeudellisen omaisuuden suojan ytimessä. Vaikka tunnearvoja ei lainsäädännössä juurikaan ole mahdollista ottaa huomioon, voidaan huomattavalla varmuudella väittää, ettei suurimmassa osassa tapauksia tällaista kohdetta olisi mahdollista ostaa vapaaehtoisella kaupalla markkinahintaan. Kysymys ei ole vain pelkästä fyysisestä kohteesta, vaan koko elinpiirin menettämisestä. Kuten työryhmän mietinnössä myös on todettu, saattaa esimerkiksi iäkkään henkilön kodissa olla niin paljon korjausvelkaa, ettei hänen kiinteistönsä arvo vapailla markkinoilla ole sellainen, että sen hinnalla olisi ylipäätään mahdollista hankkia vastaavan asumistarpeen tyydyttävää asuntoa. Tähän nähden kaavailtua asunto- ja ammatinharjoittamistakuuta voidaan pitää erityisen perusteltuna korjaamaan tilanne, mikä ilmenee nykylain mukaisesta ratkaisusta KKO 1985 II 21. Siinä todettiin, ettei muuallakaan (lunastus)laissa ole säädetty, että omaisuudesta, jota sen omistaja käyttää asumiseensa, olisi määrättävä suurempi kuin lain 30 §:ssä säädetyn käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Kaksi eri tilannetta voinee kuitenkin syntyä: Lunastettava asuinkiinteistö on kunnoltaan normaali, jolloin erityiseen kohteen markkina-arvosta riippumattomaan korotukseen ei ole tarvetta. Jos kuitenkin kohteen arvoa jo lähtökohtaisesti nostetaan 32 §:n nojalla, ei mietinnössä ole otettu suoraan kantaa, onko tällaistakin jo markkina-arvoa korkeampaa lunastuskorvausta edelleen korotettava 38 a §:n mukaisella lisäkorotuksella.
  • Lausunnonantajia: 35
    Korvausperusteiden tarkistukset
      • Pidättekö työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja tarpeellisina täyden korvauksen vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Keskuskauppakamari, Harju Raisa
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Haltia Tapio
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Itä-Uudenmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kyllä
      • Kuusamon kaupunki, Yhdyskuntatekniikan toimiala
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Kolttien kyläkokous, Feodoroff Veikko
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Kalatalouden Keskusliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kyllä
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Ei
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Ei
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Kyllä
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Ei
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Kyllä
      • Muut huomionne:
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Työryhmä esittää, että lunastettavasta omaisuudesta suoritettavan korvauksen tulisi perustua markkina-arvoon nyt perusteena olevan käyvän arvon sijasta. Tämä sisältäisi myös odotusarvot, jotka perustuvat omaisuuden mahdolliseen käyttötavan muutokseen. Esitys on huolestuttava. Se johtaisi toteutuessaan siihen että lunastustoimituksessa korvauksen määräytymisen osalta spekuloitaisiin kohteen mahdollisilla tulevilla käyttötarkoituksilla/-mahdollisuuksilla. Nämä eivät kuulu lunastustoimitukseen tai lunastustoimituksesta vastaavien harkinta- tai päätösvaltaan. Esimerkiksi asemakaavoitetuilla alueella on asemakaavan sisällöstä päättää asemakaavaprosessin myötä kaupunginvaltuusto ja mahdollisista rakentamisen luvituksesta päättää asianomainen viranomainen. Lunastuslain uudistuksen yhteydessä tulisi kohteenkorvauksen osalta pureutua arvonmääräytymisen perusteisiin ennen kuin lakia mennään muuttamaan. Nyt rasitteena on oikeuskäytännöt ja lunastustoimituksissa noudatetut arviointikäytännöt, jotka ovat jääneet ajastaan jälkeen. Osin tähän on syynä se ,että lunastustoimituksista vastaa maanmittauslaitos, jonka toiminnan keskiössä on kiinteistörekisteri, jolloin tontti tai kiinteistörekisteritila on pienen yksikkö, jota tarkastellaan. Yhteensovitus maankäytön suunnittelua ja rakentamisen luvitusta ohjaavaan maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä asemakaavan sisältötekijöiden vaikutus maan arvoon rakennetulla kaupunkialueella on jäänyt täysin huomiotta. Tätä varten lunastuslain uudistusta varten tulisi ensin teoria ja tutkimuspohja tältä osin saattaa kuntoon. Asemakaava-alueella arviointiteoriassa tulisi pureutua asemakaavoitetulla alueella kaavamääräysten pohjalta arvonmuodostuksen perusteisiin huomioiden myös jo rakennettu kaupunkirakenne. Toinen suurehko epäkohta on se ettei kohteenkorvausta määrättäessä tehdä maanomistajakohtaista kokonaistarkastelua täyttä korvausta määriteltäessä. Todellisuudessa maanomistan omistukseen jäävä omaisuus voi olla uuden lunastuksen perusteena olevan kaavan jälkeen arvokkaampi, kuin lunastusta ennen olleen kaavan mukainen. Silti lunastuskorvaus määritellään sen perusteella mitä maanomistaja on menettänyt vanhassa kaavassa. Parhaimmillaan maanomistajalle maksetaan siis korvausta omaisuudesta, jota ei ole todellisuudessa menettänyt. Tästä syystä lunastuksissa kohteenkorvaukset ovat jo nyt joissain tapauksissa yli kymmenkertaisia maanomistajan täyteen menetykseksi katsottavasta. Pidemmän päälle tällä on vaikutusta myös rakennusliikkeiden tai yksityisten maanomistajien hakemien täydennysrakentamiseen tähtäävien asemakaavojen etenemisedellytyksiin ja maanomistajilta perittäviin maankäyttökorvauksiin.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotetun uuden 29 a §:n mukaan ”korvausta määrättäessä otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) soveltamista”. Koska, kuten perusteluissa on mainittu, säännös ei muuta vallitsevaa oikeustilaa, olisi syytä tarkemmin perustella sen sisällyttämistä nimenomaan lunastuslakiin verrattuna muuhun lainsäädäntöön. Kohteenkorvauksen arviointimenetelmää koskeva nykyinen 30.1 § on toiminut käytännössä hyvin sekä lunastuskäytännön selkeyden, arviointiopin että täyden korvauksen näkökulmasta. Rakentamattoman maan arvioinnissa kauppa-arvomenetelmää (käypä hinta) on kiinteistöarvioinnin teoriassa ja käytännössä aina pidetty ensisijaisena ja luotettavimpana arviointimenetelmänä. Rakennetuissa kohteissa tuotto- ja kustannusarvomenetelmät sekä erilaiset yhdistelmämenetelmät ovat aina olleet käytössä, koska puhdasta kauppa-arvomenetelmää voidaan soveltaa harvoin. Ehdotettu uusi 30.1 §, jossa viitataan markkina-arvoon, ei tuo asiaan mitään varsinaista parannusta, mutta saattaa aiheuttaa tarpeetonta spekulaatiota parhaan ja luotettavimman arviointimenetelmän valinnasta erityisesti rakentamattoman maan osalta. Ehdotettu uusi 30.2 § on selvästi ongelmallinen. Sen mukaan ”markkina-arvoa määritettäessä otetaan huomioon tarkoitus, johon omaisuutta olisi ollut mahdollista käyttää”. Tällaista säännöstä ei tulisi ottaa lakiin, koska markkina-arvon käsite ottaa huomioon kaiken sellaisen (realistisen) käyttö- ja muutosmahdollisuuden, jolla on arviointihetkellä vaikutusta kohteen objektiiviseen arvoon. Esitetty säännös (perusteluineen) saattaa johtaa tarpeettomaan spekulaatioon ja riitoihin käytettävästä arviointimenetelmästä. Tulisiko esimerkiksi raakamaalunastuksessa korvaus arvioida 30.2 §:n nojalla sen käyttömahdollisuuden/arvioidun tuoton mukaan, mitä maanomistaja maankäyttösopimus- tai kehittämiskorvausmenettelyn kautta saavuttaisi, jos lunastukseen ei ryhdyttäisi ? Tätä arviointiperustetta saattaisi tukea myös muutettu 30.1 §, jonka mukaan kauppa-arvomenetelmä ei olisi mitenkään priorisoitu arviointimenetelmä, vaikka edustavia vertailukauppoja olisi runsaastikin saatavissa.
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • MIL ry kannattaa korvaussäännösten modernisointia ja katsoo, etteivät muutosehdotukset merkitsisi olennaista muutosta vallitsevaan oikeustilaan.
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuslain soveltaminen käytönrajoituksen korvaamiseen (29.3 §) Lain 29 §:ään esitetään uutta 3 momenttia, jonka mukaan määrättäessä korvaus omaisuuden käytönrajoituksesta noudatetaan lunastuslain säännöksiä lunastettavasta omaisuudesta suoritettavasta korvauksesta. Lainkohtaa koskevien perustelujen mukaan kyse ei olisi itsenäisestä korvausperusteesta eikä käytönrajoituksen kohteena olevan kiinteistön omistajalla olisi tämän säännöksen nojalla oikeutta saada korvausta esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslakiin tai luonnonsuojelulakiin perustuvasta käytönrajoituksesta johtuvasta taloudellisesta menetyksestä, vaan korvaaminen perustuisi muualla lainsäädännössä säädetyn korvauskynnyksen ylittymiseen (s. 87). Mietinnön nykytilakuvauksessa (s. 25) todetaan, että lunastuslakia sovelletaan useissa erityislakien lunastus- tai korvausvelvollisuutta koskevissa tapauksissa, joissa nimenomaisesti viitataan lunastuslakiin. Tällaisia säännöksiä todetaan sisältyvän mm. ratalakiin sekä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin. Ratalaissa (61 §) sekä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (71 §) säädetään suoja- ja näkemäalueita koskevista korvauksista. Korvattavaksi voivat tulla suoja- tai näkemäalueen käytönrajoituksista aiheutuva vahinko tai huomattava haitta. Ellei korvauksista sovita, ne voidaan saattaa käsiteltäväksi rata- tai maantietoimituksessa. Uutta 29.3 §:a ilmeisesti sovellettaisiin myös suoja- ja näkemäalueiden käytönrajoituksia koskeviin vahingon- ja haitankorvauksiin. Väylävirasto katsoo, että jatkovalmistelussa olisi tarpeen selvittää tarkemmin esitetyn muutoksen merkitystä ja vaikutuksia väylänpitäjän näkökulmasta. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaminen (29 a §) Lakiin esitetään otettavaksi säännös, jonka mukaan korvausta määrättäessä otetaan lisäksi huomioon ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen soveltamista. Kun ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ovat sopimusvaltioita oikeudellisesti sitovia ilman, että siitä erikseen säädetään kansallisessa lainsäädännössä, tulisi jatkovalmistelussa vielä harkita 29 a §:n tarpeellisuutta. Kohteenkorvaus (30 §) Voimassa olevan lain käyvän arvon käsitteen korvaaminen markkina-arvon käsitteellä (1 mom.) on kannatettava. Kuten mietinnössä on todettu, käytännössä tämä terminologinen muutos ei vaikuttasi lunastuskorvausten suuruuteen, koska markkina-arvon määritelmä vastaa asiallisesti käyvän arvon käsitettä. Lain 30.2 §:iin esitetään otettavaksi säännös, jonka mukaan markkina-arvoa määritettäessä otetaan huomioon tarkoitus, johon omaisuutta olisi todennäköisesti ollut mahdollisuus käyttää. Kun omaisuuden todennäköisen käyttömahdollisuuden huomioonottamainen sisältyy jo 1 momentissa säädettyyn markkina-arvon käsitteeseen, ei asiasta liene tarpeen säätää erikseen. Hankkeen vaikutuksen huomioonottaminen (31 §) Väylävirasto kannattaa 31 §:n ensimmäiseen virkkeeseen esitettävää muutosta, jossa säännöksestä on poistettu sen soveltamisen edellytyksenä oleva merkittävyyden vaatimus. Lisäksi virasto kannattaa uutta säännöstä (2. virke), jonka mukaan kohteenkorvausta arvioitaessa on otettava huomioon hankkeen vaikutus kiinteistöjen arvoihin yleisesti. Väylävirasto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että hankkeen vaikutusten huomioon ottaminen on jo nykyisellään hankalaa. Suurissa ja vaikutuksiltaan merkittävissä väylähankkeissa kohteenkorvaukset määrätään hankkeen alkuvaiheessa (ns. 1. vaiheen toimitus). Tällöin hankkeen vaikutus maanhintaan ei yleensä ole vielä realisoitunut, vaan hanke vaikuttaa alueen kauppoihin on jopa hidastavasti rakentamisaikaisten vaikutusten (melu, pöly, kulkuyhteydet ym.) vuoksi. Usein hankkeen vaikutukset eivät ole tilastojen tasolla vielä niin sanotun toisen vaiheen toimituksen aikanaankaan. Myöskään jälkikorvausinstrumentin käyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista eikä tasapuolista. Asunto- ja elinkeinotakuu (32 §) Korvausperusteisiin esitetyt muutokset tarkoittavat sitä, että lunastuslaissa luovuttaisiin vaatimuksesta säilyttää varallisuusasema entisellään sellaisena kuin vaatimus on voimassa olevassa laissa (varallisuusasema ei saa lunastuksen vuoksi huonontua eikä myöskään parantua, HE 179/1975, s. 18). Kyse on periaatteellisella tasolla merkittävästä muutoksesta. Erityisesti muutos koskee asunto- ja elinkeinotakuuta, jossa korvauksen tarkoituksena on taata vastaavanlaisen asunnon ym. hankkiminen lunastuksen kohteena olevan omaisuuden markkina-arvosta riippumatta. Erityisesti asuntona käytetyn omaisuuden osalta ehdotetun kaltaisen jälleenhankinta-arvon soveltamista voidaan pitää perusteltuna. Asunto- ja elinkeinotakuuta koskevan 32 §:n perustelujen mukaan korvauksen määrittelyssä olisi otettava huomioon esimerkiksi omistajan lunastuksen johdosta mak-settavaksi tulevat verot sekä mahdolliset lainhuudatus- ja muut transaktiokulut siten, että verojen jälkeen omistajalle jää käyttöön summa, jolla vastaavan asunnon voisi hankkia ottaen huomioon myös asunnon hankkimisesta kannettava varainsiirtovero ja muut mahdolliset verot sekä julkisoikeudelliset maksut (s. 93). Mietinnön yleisperusteluissa todetaan, että mainitut verot, maksut ym. tulisivat korvattavaksi vahingonkorvauksena (s. 52). Vastaava mainita tulisi lisätä yksityiskohtaisiin perusteluihin. Vahingonkorvaukset määrätään yleensä vaatimuksen perusteella ja korvaaminen edellyttää jonkinlaista näyttöä korvuksen perusteesta ja määrästä (kyse on todellisesta menetyksestä, ei laskennallisesta korvauserästä). Lisäksi perusteluissa olisi hyvä täsmentää, mitä tässä yhteydessä korvattavilla transaktiokustannuksilla tarkoitetaan. Perusteluiden valossa jää epäselväksi olisivatko verot, lainhuudatus- ja muut transaktiokulut ym. korvattavia vain asunto- ja elinkeinotakuun soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, vai voisivatko ne tulla korvattavaksi myös muussa yhteydessä. Esimerkiksi varainsiirtoveroa ei nykyisin lunastustilanteessa lähtökohtaisesti korvata erikseen, vaan sen on katsottu sisältyvän määrättyyn täyteen korvaukseen (vertailukaupoissakin osapuolet ovat huomioineet varainsiirtoveron tavalla tai toisella). Tilanne on kuitenkin voinut olla toinen, jos lunastettavan omaisuuden omistaja on menettänyt vakituisen asuntonsa ja on hankkinut tilalle uuden asunnon, eikä korvaus ole kattanut asunnon hankinnasta aiheutuneita (kohtuullisia) kustannuksia. Näissä tapauksissa korvauspäätökset ovat olleet tapauskohtaisia ja ne ovat perustuneet korvausvaatimuksiin ja esitettyihin näyttöihin (toteutuneisiin kustannuksiin). Perusteluissa luetellaan seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon lunastettua omaisuutta vastaavan omaisuuden arvioinnissa. Tällaisina mainitaan mm. lunastettavan omaisuuden tekniset ominaisuudet (kiinteistön huonejaotus, pinta-ala ja materiaalit), sijainti ja omistajan henkilöön liittyvät kohtuusnäkökohdat omistajan ollessa luonnollinen henkilö. Vastaavuuden arvioinnissa huomioon otettavana seikkana tulisi mainita nimenomaisesti rakennuksen tai muun ammatin harjoittamiseen liittyvän lunastettavan omaisuuden kunto. Perustelujen mukaan (s. 94) maa- ja metsätalousomaisuus sekä siihen liittyvä sivuelinkeino-omaisuus kuuluisivat 32 §:n soveltamisen piiriin. Perustelulausuman perusteella herää kysymys, tuleeko peltomaa käytännössä aina elinkeinotakuun piiriin? Säännöksen perusteluissa olisi hyvä tarkentaa myös sitä, mitä säännöksessä tarkoitettu pääasiallinen käyttö asumiseen ja ammatin harjoittamiseen tarkoittaa. Tarkoittaako pääasiallinen käyttö asunnon osalta tosiasiallista käyttöä vai esimerkiksi maistraattiin ilmoitettua vakituista asuntoa.
      • Keskuskauppakamari, Harju Raisa
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Perustelut on esitetty yllä, kohdassa "lausunnonantajan lausunto".
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Nykyisen lunastuslain 29 §:n mukaisen täydenkorvauksen periaatteen kiistattomuuden huomioiden esitetyt muutokset vaikuttavat suurelta osin epätarkoituksenmukaisilta. Mietinnön perustelut luovat epämääräisyydessään hypoteettisia ja toiveisiin perustuvia odotuksia korvausten suuruudesta. Mietinnön pohjalta saattaa saada myös kuvan, että tällaiset odotukset olisivat osin hyväksyttäviä elementtejä korvausten määrityksessä. Tämä johtaa todennäköisesti lunastustoimitusten määrän ja niitä koskevien valitusten kasvuun. Markkina-arvossa ja sen käyttämisessä ei käsitteellisesti ole mitään väärää, mutta sitä ei tule soveltaa lausuntoehdotuksen 30.2 §:n esittämällä harhaanjohtavalla ja osin epäselvällä tavalla täyttä menetystä korkeampien lunastuskorvausten määrittämiseen. Markkina-arvo ei ole yksikäsitteinen arvo/hinta vaan arvo/hintahaarukka. Markkina-arvolla 100 ja arviointitarkkuudella +/- 10 % tarkoitetaan siten, että kaikki arvot 90 ja 110 välillä vastaavat markkina-arvoa. Markkina-arvo määritetään niiden hintatekijöiden perusteella, joiden pohjalta on saavutettavissa korkein kauppahinta. Edelleen markkina-arvon määrityksessä ei tule huomioida sellaisia kauppahintaa korottavia perusteita, jotka perustuvat jonkun tietyn ostajan satunnaisiin erityisintresseihin. Tällaisten tekijöiden vaikutus pitäisi pystyä erittelemään markkina-arvoa määritettäessä. Markkina-arvoa ei siten pidä tulkita niin, että kaikenlainen satunnainen ja opportunistinen spekulointi, jota tiettyyn maahan saatettaisiin kohdistaa, välittyisi suoraan kyseisen kohteen arvoon. Vaikka joku maanomistaja ei olisi halukas kaupankäyntiin markkina-arvon mukaisella kauppahinnalla, ei tämä tarkoita sitä, että aiemmin tehdyt vertailukelpoiset kaupat olisi tehty markkina-arvon alittavalla hinnalla. Siten markkina-arvon määrittämisen tulee perustua konkreettiseen näyttöön hinnan muodostumisesta. Markkina-arvon ylittävät korvaukset tulisi nykykäytännön mukaisesti eriyttää haitan- tai vahingonkorvauksiksi eikä pyrkiä sisällyttämään niitä kohteenkorvaukseen.
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuskorvauksille esitetty korotuskerroin olisi erittäin haitallinen kuntien maanhankinnalle.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Työryhmän ehdotukset ovat perusteltuja. Valittu terminologia on myös asianmukainen ja vastaa yleisesti käytössä olevaa käsitteistöä.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotettu 30 § 30 §:n osalta pidetään valitettavana sitä, että säännökseen ei otettu valmistelussa esille tullutta momenttia sen varalta, että markkina-arvoa ei kerta kaikkiaan pystytä määrittelemään, vaikkapa muodossa: "Jos markkina-arvo ei vastaa lunastettavan omaisuuden täyttä arvoa tai markkina-arvon määrittely on erityisen vaikeaa, korvaus tulee perustaa muuhun sellaiseen arvoon, jonka seurauksena omistajaa saa täyden korvauksen menettämästään omaisuudesta." Tuota kysymystä ei ole mahdollista ratkaista pelkästään lain perusteluihin kirjoitettavilla lausumilla vaan se edellyttää säännökseen kirjoitettua oikeutta. Kuitenkin käräjäoikeus katsoo, että ehdotettava 40 §:n 3 momentti säädetyssä muodossaan auttaa jossain määrin asiaa. Tulkintaristiriita Käräjäoikeus kiinnittää edelleen huomiota siihen, että 30 §:n 1 momentin termissä ”markkina-arvoa vastaava täysi korvaus” voidaan nähdä tulkintaristiriita verrattuna 29 §:n 1 momentin termiin ”täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä” ja jopa Pe-rustuslain 15 §:n 2 momentin ilmaukseen ”täyttä korvausta vastaan”.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Voimassaolevan lunastuslain säännökset turvaavat luovuttajan oikeuden täyteen korvaukseen. Sillä ei mielestämme ole eroa, onko korvauksen määrittämisen lähtökohtana markkina-arvo nyt perusteena olevan käyvän arvon sijaan, koska lähtökohtaisesti markkina-arvo kuvaa kohteen käypää arvoa.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Voimassaolevan lunastuslain mukaan lunastettavalle omaisuudelle määrätään käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Yleisimpänä määrityskeinona on jo nykyisellään kauppa-arvomenetelmä, joten käytännössä käypä arvo vastaa markkina-arvoa. Mietinnössä on esitetty epäilyksiä käyvän arvon toteutumattomuudesta perustuen siihen oletukseen, että osa myyjistä saattaa pidättäytyä kaupanteosta. Arviointimenetelmien hinnanmääritys ei voi tulevaisuudessakaan perustua tämänkaltaisten spekulaatioiden varaan. Toteutuneisiin kauppoihin perustuva kauppa-arvomenetelmä kuvaa jatkossakin parhaiten käypää arvoa tai markkinahintaa. Muita arviointimenetelmiä voidaan toki jatkossakin käyttää hinnanmäärityksen tukena. Lunastuslakiluonnoksen 30 §:n toisessa momentissa markkina-arvoa määrättäessä otetaan huomioon todennäköiseen käyttömahdollisuuteen perustuva kiinteistön käyttötarkoitus. Lainkohdan perusteluissa vaihtoehtoisilta käyttömahdollisuuksilta ei edellytettäisi varmuutta vaan enemmän todennäköinen kuin epätodennäköinen käyttömahdollisuus olisi riittävä. Tämän kaltaista epävarmojen käyttömahdollisuuksien huomiointia ei pidetä hyvänä. Se heikentää lopputuloksen uskottavuutta arvonmäärityksessä ja johtaa helposti oikeusprosesseihin lopputuloksen selvittämiseksi. Vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten myöntämiä viranomaislupia, joiden myöntämisperusteista ja toimivaltaisista viranomaisista säädetään muussa lainsäädännössä. Viranomaislupiin kohdistuvaa muutoksenhakua koskevat oikeuskäsittelyt tapahtuvat hallintotuomioistuimissa. Lunastustoimikunta, maaoikeus tai korkein oikeus eivät siten ole oikeita paikkoja vaihtoehtoisten käyttömahdollisuuksien selvittämiseen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Mietinnössä ei ilmeisesti ole kaikilta osin tulkittu markkina-arvon määritelmää yleistä käsitystä vastaavalla tavalla. Markkina-arvon määräävät potentiaalinen ostajakunta, eivät myyjät. Se, ettei osa omistajista halua syystä tai toisesta myydä markkina-arvon mukaisin hinnoin ei siten tarkoita sitä, että tehdyt kaupat olisivat markkina-arvoa alhaisemmalla tasolla. Markkina-arvo sisältää kaikki sellaiset vaikuttavat tekijät, joista potentiaalinen ostajakunta on valmis maksamaan. Markkina-arvo määritetään niiden hintatekijöiden perusteella, joiden pohjalta on saavutettavissa korkein kauppahinta. Ehdotuksen 30.2 § on harhaanjohtava ja turhiin oikeusjärjestelmää kuormittaviin oikeusriitoihin johtava. Korvattavan markkina-arvon määrittämisen tulisi perustua todennäköiseen hintaan ja konkreettiseen näyttöön hinnan muodostumisesta. Markkina-arvo ei ole yksikäsitteinen arvo/hinta vaan arvo/hintahaarukka. Markkina-arvolla 100 ja arviointitarkkuudella +/- 10 % tarkoitetaan siten, että kaikki arvot 90 ja 110 välillä vastaavat markkina-arvoa. Markkina-arvoa määriteltäessä ei oteta huomioon sellaisia kauppahintoja nostaneita perusteita, jotka johtuvat ostajan subjektiivisista erityisintresseistä. Näiden havaitseminen ja eliminointi vaativat kiinteistömarkkinoiden hyvää paikallistuntemusta. Markkina-arvoa ylittävät korvaukset tulisi käsitellä haitan- tai vahingonkorvauksina kuten tehdään elinkeinotakuun ja asuntotakuun yhteydessä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Mietinnössä ei ole kaikilta osin täysin ymmärretty markkina-arvon määritelmää. Markkina-arvon määräävät potentiaaliset ostajat, eivät myyjät. Myyjien ylläpitämä myyntikartelli ei muodosta markkina-arvoa. Se, ettei osa maanomistajista halua syystä tai toisesta myydä markkina-arvon mukaisin hinnoin ei tarkoita sitä, että tehdyt kaupat olisivat markkina-arvoa alhaisemmalla tasolla. Markkina-arvo sisältää kaikki sellaiset hintaan vaikuttavat tekijät, joista potentiaalisetostajat ovat valmiita maksamaan. Markkina-arvo määritetään niiden hintatekijöiden perusteella, joiden pohjalta on saavutettavissa korkein kauppahinta. Ehdotettu 30 § 2 mom. on siten paitsi turha myös harhaanjohtava ja turhiin oikeusjärjestelmää kuormittaviin oikeusriitoihin johtava. Korvattavan markkina-arvon määrittämisen tulee perustua konkreettiseen näyttöön hinnan muodostumisesta. Mietinnön perustelut ja pykäläehdotukset johdattavat epämääräisiin korvausperusteisiin, jotka helposti herättelevät lunastettavien osalta epärealistisia, toiveisiin perustuvia odotuksia ja johtavat korvauksista annettujen päätösten valitusten lisääntymiseen. Markkina-arvo ei ole yksikäsitteinen arvo/hinta vaan hintahaarukka. Markkina-arvolla 100 ja arviointitarkkuudella +/- 10 % tarkoitetaan siten, että kaikki arvot 90 ja 110 välillä vastaavat markkina-arvoa. Markkina-arvoa määriteltäessä ei oteta huomioon sellaisia kauppahintoja nostaneita perusteita, jotka johtuvat ostajan subjektiivisista erityisintresseistä. Näiden havaitseminen ja niiden vaikutusten eliminointi kauppahinta-aineistosta vaativat kiinteistömarkkinoiden hyvää paikallistuntemusta. Markkina-arvoa ylittävät korvaukset tulisi käsitellä haitta- tai vahingonkorvauksina ei kohdekorvauksina, sillä kohteen korvaus määritellään markkina-arvon mukaisesti.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotettu 30 § Tuomariliitto pitää hyvin valitettavana sitä, että ehdotettuun 30 §:ään ei otettu valmistelussa esillä ollutta momenttia sen varalta, että markkina-arvoa ei kerta kaikkiaan pystytä määrittelemään. Tällainen lisämomentti voisi olla esimerkiksi muodossa: "Jos markkina-arvo ei vastaa lunastettavan omaisuuden täyttä arvoa tai markkina-arvon määrittely on erityisen vaikeaa, korvaus tulee perustaa muuhun sellaiseen arvoon, jonka seurauksena omistaja saa täyden korvauksen menettämästään omaisuudesta." Puheena olevaa kysymystä ei ole mahdollista ratkaista pelkästään lain perusteluihin kirjoitettavilla lausumilla, vaan se edellyttää säännökseen kirjoitettua oikeutta. Kuitenkin Tuomariliitto katsoo, että ehdotettu lain 42 §:n 1 momentti esitetyssä muodossaan auttaa jossain määrin asiaa. Mahdollinen tulkintaristiriita Tuomariliitto kiinnittää edelleen huomiota siihen, että täyden korvauksen periaatetta koskevissa ehdotetuissa säännöksissä käytetyt ilmaisut poikkeavat toisistaan tavalla, jossa voidaan nähdä tulkintaristiriidan mahdollisuus. Ehdotetun 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä ”markkina-arvoa vastaava täysi korvaus”, kun taas ehdotetun 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada ”täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä”. Ehdotetun 30 §:n 1 momentin muotoilu herättää kysymyksen jopa siitä, vastaako säännös Suomen perustuslain 15 §:n 2 momenttia, jonka mukaan lailla voidaan säätää omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen vain ”täyttä korvausta vastaan”.
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • kts. kommentit edellä "Lausuntonne mietinnöstä".
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastuslain 30 §:ssä säännellyn kohteenkorvauksen osalta korvausperustetta tarkistettaisiin muuttamalla käyvän hinnan termi markkina-arvoksi. Jo nykyisen 30 §:ssä säännellyn käyvän hinnan termin voidaan katsoa vastaavan markkina-arvoa. Korvausta määrättäessä lunastustoimituksessa nykyisin voimassa oleva lunastuslain perusteella on huomioitu myös odotusarvot, jotka perustuvat odotettavissa olevaan omaisuuden sallitun käyttötavan muutokseen nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Korvausta määrättäessä huomioon on otettu vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet, jotka ovat oikeudellisesti ja fyysisesti mahdollisia sekä taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Mietinnön mukaan toteutuneet kiinteistökaupat eivät kaikissa tilanteissa vastaa yleistä hintatasoa, koska ostajia ja myyjiä on rajallinen määrä. Esityksen näkemyksen mukaan osa voi pidättäytyä kaupoista alhaisen hinnan vuoksi. Mihin sitten arvonmääritys perustuu, jos ei toteutuneisiin kauppoihin? Maan arvoa ei voida määrittää spekulointien ja oletusten perusteella eikä sitä voida myöskään korjata satunnaisella vakio kertoimella. Esitetty ajatusmalli romuttaa perinteisen kiinteistöarvioinnin luotettavuuden. Maanmittauslaitoksen virkavastuulla toimivat toimitusinsinöörit ovat luotettavia ja riippumattomia, kiinteistöarvioinnin ammattilaisia. On kuitenkin edelleen syytä panostaa lunastushinnoittelun laadun varmistamiseen. Voisi pohtia pitäisikö mietinnössä esitetyn uskottavuusongelman poistamiseksi lunastustoimikunnan puheenjohtajalla olla AKA-tutkinto ja kokemusta paitsi maanmittaustoimituksista myös käytännön arviointityöstä kiinteistömarkkinoilla erityisesti rakennettujen kiinteistöjen osalta. Lunastustoimikunta voisi pyytää oman hinnoitteluvalmistelunsa lisäksi lausuntoja paikallisia markkinoita tuntevilta kiinteistöarvioitsijoilta ja/tai kiinteistövälittäjiltä.
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastuslainsäädännön muutosehdotukset pääosin muilta osin kuin lunastuskorvauksen korotuksen osalta perusteltuja ja tarpeellisia.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Työryhmä ei ilmeisesti ole täysin ymmärtänyt markkina-arvon määritelmää. Myyjät eivät yksin määrää markkina-arvoa. Täten myyjien muodostamalla myyntikartellilla ei ole edellytyksiä määrittää markkina-arvoa. Lisäksi hintatason pysyvään muutokseen ei vielä riitä se, että yksittäiset maanomistajat myyvät kiinteistöjään markkina-arvoa alhaisemmalla hinnalla. Markkina-arvo ei ole yksikäsitteinen arvo/hinta vaan arvo/hintahaarukka. Markkina-arvolla 200 ja arviointitarkkuudella +/- 5 % tarkoitetaan sitä, että kaikki arvot 190 ja 210 välillä vastaavat markkina-arvoa. Markkina-arvo sisältää kaikki sellaiset hintaan vaikuttavat tekijät, joista potentiaalinen ostajakunta on valmis maksamaan. Markkina-arvo määritetään niiden hintatekijöiden perusteella, joiden perusteella on mahdollista määrittää korkein kauppahinta. Mietinnössä esitetty pykäläehdotus 30.2 § on harhaanjohtava ja aiheuttaisi todennäköisesti turhia tuomioistuimissa käsiteltäviä riitoja. Korvattavan markkina-arvon määrittämisen tulee perustua todennäköiseen hintaan ja konkreettiseen näyttöön hinnan muodostumisesta. Markkina-arvoa määriteltäessä ei oteta huomioon sellaisia kauppahintoja nostaneita perusteita, jotka perustuvat ostajan subjektiivisisiin näkemyksiin. Näiden havaitseminen vaatii erityisesti kiinteistömarkkinoiden paikallistuntemusta. Ensisijaisesti markkina-arvon ylittävät korvaukset tulisi käsitellä haitan- tai vahingonkorvauksina kuten tehdään elinkeino- ja asuntotakuun yhteydessä.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus Oletus, että täyden korvauksen periaate ei toteudu arviointimenetelmiin ja niiden soveltamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi ei ole oikea tilanneanalyysi. Esityksessä mainitaan epävarmuustekijänä tyypillisesti vertailukauppa-aineiston vähäisyys sekä arvioinnin kohteen ja vertailukauppojen ominaisuuksien erilaisuus. Kauppa-arvomenetelmässä on kuitenkin vähiten epävarmuutta ja se onkin todettu parhaimmaksi menetelmäksi kuvaamaan maa- ja kiinteistömarkkinoita. Tonttikauppoja tehdään vuosittain todella paljon eri paikkakunnilla ja raakamaakauppoja myös kohtuullinen määrä. Kunnan tekemät kaupat ovat raakamaakauppojen vertailuaineistoon soveltuvia. Kunnilla on laillinen ja hyvin perusteltu oikeus toimia vapaasti maamarkkinoilla siinä kuin muillakin toimijoilla. Maakaupoissa kunnilla ei ole monopoliasemaa. Kaavojen laadinnassa ja siitä aiheutuvissa vastuissa monopoliasema on. Näitä seikkoja ei tule muuttaa. Lunastustoimituksissa arviointikäytännössä on tapana, että lunastuskorvaukset määrätään kiinteistöarviointimenetelmien epätarkkuudesta johtuvasta riskistä johtuen ns. käyvän arvon yläpuolelle. Laskelmissa tehdään pyöristyksiä ja lopputuloksena valitaan arvo, joka on lähes poikkeuksetta matemaattisen tilaston yläkvartiilissa eli nk. teoreettisen maksimin läheltä. Mikäli arvonmäärityksessä siirrytään ehdotettuun käytäntöön, määrättävä korvaus ylittäisi aina ja selvästi markkina-arvon. Yhdenvertaisuutta korostetaan 30 §:n perustelujen yhteydessä. Miten on yhdenvertaisuus esimerkiksi raakamaata kaupungille vapaaehtoisilla kaupoilla myyneiden ja lunastuskorvausta saavien välillä? Onko perusteltua, että aikaa vievän ja kustannuksia aiheuttavan lunastustoimituksen lopputuloksena odotetaan saatavan korvaus, joka ylittää vapaaehtoisilla kaupoilla tehtyjen hinnan X %:lla? Em. johtaa siihen, ettei raakamaata saada hankittua kunnille maakaupoilla, koska lunastaminen tuottaa maanomistajalle tuloja vähintäänkin korotusprosentin verran muita enemmän. Tämä lisää maanomistajien eriarvoisuutta. Lunastustoimituksessa määrätty korvaus muodostaa alueelle uuden lähtöhintatason. Näin syntyy maan hintaan lumipalloilmiö, jota ei kannata kasvattaa uusilla maakaupoilla. Nyt ehdotetulla muutoksella ainakin raakamaa-alueen hankinta joudutaan aloittamaan todennäköisesti lunastuksilla hintatason selville saamiseksi. Tätä hintatietoa tarvitsevat myyjät ja kunta ostajana. Muutoksen johdosta myös valtion suojelualueiden lunastamisen kustannukset nousisivat merkittävästi ilman että ko. alueiden markkina-arvo olisi muuttunut.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Omaisuuden luovuttajan oikeusturvaa pakkolunastustilanteessa edistää prosessin nopeus ja joustavuus. Kiinteistöjen ja muun luovutettavan omaisuuden arvi-oinnin perusta kauppahintanäyttöinen tulee ilmetä kaikille asianosaisille niin, että muutoksenhakuoikeus on heidän kannaltaan todellinen. Myös pois karsittujen, epäedustaviksi katsottujen hintanäyttöjen sisällyttäminen lunastuksen aineistoihin on tärkeää korvauksen saajan oikeusturvan toteutumiseksi. Lunastushankkeen vaikutuksen eliminointi korvausarvioinnissa on sinällään oikein, mutta perustuslain 15 §:ssä tarkoitettu omaisuuden suoja on tällöin otettava nykyistä paremmin huomioon. Arvioinnissa on noin 20 prosentin epätarkkuus keskimäärin ja prosessit ovat pitkäkestoisia. Asunnon tai elinkeinon harjoittamisen tilojen menetys pakkolunastuksen takia ovat oikeutetusti tilanteita, joissa markkina-arvoon perustuva täysi lunastuskorvaus voi olla enemmän kuin kohteen markkina-arvo.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Ehdotukset kohteenkorvaukselle tehtävää korotusta lukuunottamatta ovat perusteltuja. Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus ei ole nähdäksemme välttämätön täyden korvauksen vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi. Mikäli menetys on kohteen markkina-arvoa suurempi, sisältää lunastuslaki haitan ja vahingonkorvaukset, joiden avulla subjektiiviset lisämenetykset korvataan objektiivisin kriteerein. Kohteen, haitan ja vahingonkorvaukset muodostavat yhdessä kokonaiskorvauksen, joka jo ilman korotusta vastaa täyttä korvausta. Markkina-arvon mukaisella korvauksella voi hankkia itselleen vastaavan hyödykkeen markkinoilta, sillä myös markkinoilla kohteiden hinnat vaihtelevat. Esimerkiksi metsämaan lunastuksissa kokonaiskorvaukset olivat keskimäärin kaksinkertaisia vastaavien metsäpalstojen markkinahintoihin verrattuna (Hilma Puranen, diplomityö). Osalunastuksissa taasen tontin keskimääräisen neliöhinnan periaate johtaa siihen, että määrätyt kohteen korvaukset ovat todellisuudessa moninkertaisia kohteiden markkina-arvoihin verrattuna (lisämaan hinta vs. tontin keskimääräinen hinta).
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Keskeisiä, ehdotettuja muutoksia lunastuslain korvaussäännösten uudistamiseksi ovat: 30 §:n mukainen markkina-arvoperusteisuus kohteenkorvauksen lähtökohtana, 31 §:n mukainen täsmennys hankkeen vaikutuksesta kiinteistöjen arvoihin yleisesti ja sen huomioon ottaminen kohteenkorvausta arvioitaessa sekä aiemman arvonleikkaussäännöksen poistaminen, 32 §:n mukainen säännös kohteenkorvauksen määräämisestä markkina-arvosta riippumatta, kun kyse on asumiseen tai ammatinharjoittamiseen käytetystä omaisuudesta ja 38 a §:n mukainen prosenttikorotus lunastuskorvaukselle. Pohjanmaan käräjäoikeus kannattaa kaikkia näihin lainkohtiin esitettyjä muutoshankkeita.
  • Lausunnonantajia: 37
    Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus
      • Pidättekö lunastuskorvaukselle suoritettavaa korotusta tarpeellisena täyden korvauksen vaatimuksen toteutumisen kannalta?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Keskuskauppakamari, Harju Raisa
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Haltia Tapio
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Itä-Uudenmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Kuusamon kaupunki, Yhdyskuntatekniikan toimiala
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Kolttien kyläkokous, Feodoroff Veikko
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kyllä
      • Kalatalouden Keskusliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kyllä
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Ei
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue / Luonnonsuojeluyksikkö
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Ei
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Ei
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Ei
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Kyllä
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Ei
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Kyllä
      • Kuinka suuri korotuksen tulisi olla arvon määritykseen liittyvien epävarmuuksien poistamiseksi?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus ei ole tarpeellinen täyden korvauksen vaatimuksen toteutumiseksi. Korotuksen myötä kyseessä ei olisi enää täydestä korvauksesta vaan suuremmasta korvauksesta, jolloin maanomistajan saama korvaus olisi suurempi kuin hänen menetyksensä (täydestä korvauksesta). Tämä tarkoittaisi korotusta korotuksen päälle. Jo nyt lunastustoimituksissa lunastusinsinööri ja uskotut miehet määrittävät kauppahinnan korkeimman vertailukauppojen perusteella määräytyvän arvon perusteella. Nykyisellään on jo toimituskäytännössä epäkohta, jos laki puhuu täydestä korvauksesta ja korvaus määritellään täysi korvaus ja jotain sen päälle. Nyt esitetty korotusajatus on yksiulotteinen. Nykyisen arviointikäytännön jatkuessa ja esitetyn korotuksen toteutuessa lakimuutoksen hengen voisi kiteyttää, että on aivan sama kuinka paljon yli täyden korvauksen vaatimuksen lunastaja maksaa kunhan varmasti maksaa riittävästi.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • 25 prosentta
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Työryhmän mietinnön ja työryhmää ohjanneessa ohjausryhmässä annetun ohjauskeskusteluiden mukaisesti lunastuskorvaukselle on perusteltua säätää myös täyden korvauksen varmistava korkotusmekanismi. Korotusprosentti tulisi olla vähimmilläänkin 30 %.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle ei ole syytä maksaa lainkaan korotusta (38 a §), koska markkina-arvon mukainen korvaus kattaa lunastettavan omaisuuden osalta täyden korvauksen vaatimuksen. Kiinteistöjen arviointimenetelmiin liittyvää epävarmuutta voidaan hallita yksinkertaisesti parantamalla arviomiesten ammattitaitoa ja lisäämällä alan tutkimusta. Poikkeuksellisen epävarmojen kohteiden osalta voidaan nykyisenkin lain puitteissa noudattaa kohtuullisuutta ja varovaisuutta heikomman osapuolen riskin pienentämiseksi.
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • MIL ry toteaa, että ainakin pääsääntöisesti kauppa-arvomenetelmällä saadun arvon tulisi käsittää kaikki luovuttajan menetykset. Selvityksessä viitattu Ruotsin esimerkki ja siitä saadut kokemukset tulisi ottaa huomioon, kuten myös Ruotsin järjestelmään liittyvät eroavaisuudet. Kun mietitään korotuksen suuruutta, on tärkeää tiedostaa muutamia perustuvaa laatua olevaa eroavaisuuksia Ruotsin ja Suomen välillä. Ruotsissa koko ajatus korvauksen korotuksesta lähti siitä, että jo 2005 enemmistö pakkolunastuksista tehtiin yksityisten yritysten hyväksi (esim. televisio- ja tiedonsiirtomastoja, voimansiirtojohtoja). Yksityisten yritysten suuri ja yhä kasvava osuus (20 % v. 1975, 65 % v. 2005, SOU 2007:29, s. 137) lunastuksista johtuu siitä, että julkishallinnon maanhankinta tapahtuu useimmiten vapaaehtoisilla kaupoilla. On arvioitu, että jopa 90-95 % yleisen edun nimiin tapahtuvasta maanhankinnasta tehdään vapaaehtoisin sopimuksin (SOU 2007:29, s. 138). Jäljelle jää yksityiset toimijat, jotka joutuvat turvautumaan pakkolunastukseen. Näin ollen lunastamalla tapahtuva maanhankinta Ruotsissa on Suomeen verrattuna aika pienessä roolissa. Ruotsissa on arvioitu, että vapaaehtoisin sopimuksin tehdyssä maanhankinnassa on maksettu 10-20 % korkeammat hinnat kuin mitä lunastuksissa on olisi määrätty. Syyksi on ilmoitettu ajansäästö ja prosessi-kustannussäästö sekä julkisuuskuvan ylläpitäminen (SOU 2007:29, s. 139). Tämä tarkoittaa, että kokonaisvaikutus lunastajien osalta tulee Suomessa olemaan huomattavasti isompi kuin mitä korotus toi tullessaan Ruotsissa. Lieneekö tämä myös syynä siihen, ettei hintataso ei näyttäisi muuttuneen Ruotsissa lakimuutoksen jälkeen (tätä ei ole toki kovin varmasti saatu selvitettyä). Toinen tärkeä kriteeri Ruotsissa oli lunastuksen luonne pakkotoimena sekä maanomistajan subjektiivinen arvo. Maanomistaja olisi valmis myymään vasta kun tarjotaan markkinahintaa korkeampi hinta. Ruotsissa tästä myyjän subjektiivisesta hinnasta käytetään termiä reservationspris. Tämä vaikutti korotusprosentin suuruuteen yhdessä sen kanssa, että kyseessä on pakkotoimi. Kuten Suomessakin Ruotsissa lunastuskorvaus lasketaan verotuksellisesti pääomatuloksi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa korvaus verotetaan samalla tavalla kuin vapaaehtoisen kaupan myyntivoitto, ilman erityistä verohuojennusta. Suomessa sen sijaan sovelletaan 80 % verohuojennus, ts. vain 20 % korvauksesta verotetaan pääomatulona loppuosan ollessa verovapaa. Korvauksen määrä perustuu useimmiten vertailukauppoihin eli kauppoihin, jossa myyjä on maksanut tavallista pääomaveroa ilman verohuojennusta. Näin ollen voidaan perustellusti sanoa, että Suomessa tämä subjektiivinen hinta ja se, että kyseessä on pakkotoimi, kompensoidaan jo nykyään. Tätä tulkintaa tukee myös valitusasioiden pieni lukumäärä Suomessa. Vuonna 2010 tehdyn diplomityön (Valitukset maaoikeuteen - valitusten syiden analysointi, s. 31, Salli-Maija Lahtinen) mukaan 1/2008 – 6/2009 oikeudessa olleista lunastustoimituksista (ml maantie- ja ratatoimitukset, MRL:n mukaiset toimitukset) valitettiin vain noin 9,6 %:ssa tapauksista. Suurin osa valituksista koski korvauksia, mutta luvussa on myös mukana esimerkiksi estemuistutusten hylkäämistä ja maantietoimituksen yhteydessä tehtyjä rajankäyntejä koskevat valitukset kuten myös valitusajan pidentämistä koskevat päätökset. Lunastuskorvauksen korotuksen puolesta puhuvia syitä Ruotsin järjestelmään verrattuna jää siis jäljelle se, että arviointiriski halutaan kohdistaa lunastajalle eikä maanomistajalle. MIL ry pitää tätä hyväksyttävänä perusteena. Edellä mainittuun viitaten MIL ry arvioi, että korotuksen suuruus jää selvästi pienemmäksi kuin Ruotsissa, ehkä 5 - 15 %. MIL ry haluaa joka tapauksessa painottaa, että jos lunastuskorvaus päätetään korottaa, se tulisi ehdottomasti tehdä kiinteällä prosentilla, eikä missään nimessä käyttämällä ”korkeinta/kalleinta käypää arvoa” tai vastaavanlaista epämääräistä käsitettä. Suomen järjestelmän vahvuus on, että lunastuksen kohteena joutunutta omistajaa saa ”oikeutta” halvalla ja ymmärrettävällä tavalla. Epämääräisen käsitteen käyttäminen johtaisi toden-näköisesti valitusten lisäämiseen, joka hidastaa käsittelyaikoja ja kuormittaisi yhteiskunnan prosesseja. Ruotsissa 25 %:n korotus koskee ainoastaan sitä osaa korvausta, joka Suomessa nimitetään kohteen- (ja osittain haitan-)korvaukseksi. ExprL (1972:719) 4. luku 1 § 1 mom mukaan kun kokonainen kiinteistö lunastetaan siitä maksetaan kauppahinta (löseskilling), jonka suuruus vastaa kiinteistön markkina-arvoa. Jos osa kiinteistöstä lunastetaan, maksetaan korvausta (intrångsersättning), joka vastaa kiinteistön markkina-arvon alenemaa. Sen lisäksi muu vahinko (övrig skada) on korvattava. 2 mom mukaan löseskilling ja intrångsersättning korotetaan 25 %:lla. Muusta vahingosta määrättävään korvaukseen vastaavanlaista korotusta ei tehdä. Mietinnössä työryhmä ehdottaa, että Suomessa korotus koskisi lunastuskorvausta kokonaisuudessaan, eli kohteen-, haitan- ja vahingonkorvausta. Työryhmä toteaakin, että vahingonkorvauksen osalta määrä yleensä perustuu tarkkaan yksilöitävissä olevaan kustannukseen eikä siihen sisälly arviointiriskiä samalla tavalla kuin kohteen- ja haitankorvaukseen. Korotuksen ulottaminen vahingonkorvaukseen tulisikin pohtia syvällisemmin ottaen huomioon lunastuslain mukaisen vahingonkorvauksen suhdetta muuhun vahingonkorvauslainsäädäntöön esimerkiksi vahingonkorvauslaki (31.5.1974/412) ja laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (19.8.1994/737), joissa vastaavaa korotusta ei ole.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Keskuskauppakamari, Harju Raisa
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kannatamme maltillista korotusta (10 %), perustelut esitetty yllä kohdassa "lausunnonantajan lausunto".
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • 0 %.
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Haltia Tapio
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Nähdäksemme työryhmän mietinnössä mainittu 20-25 % taso olisi omiaan varmistamaan täyden korvauksen vaatimuksen toteutumista.
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korvauksen suuruuden tulisi vastata lunastuksen kohteen markkina-arvoa.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kiinteistönarviointi ei aina johda täyden korvauksen vaatimukseen, ja siksi säännös lunastuskorvauksen korottamisesta on perusteltu. Lunastuskorvauksen korottaminen laissa säädettävällä prosenttiosuudella (Ruotsissa 25 prosenttia) ei ole aiheuttanut ongelmia, eikä sillä ole ollut vaikutusta vapaaehtoisiin kauppoihin kuntien ja maanomistajien välillä. Korotus perustuu kiinteistönarviointiin perustuviin epävarmuustekijöihin. Jotta hyöty allokoituisi tehokkaammin omistajalle, voisi korotuksen määrä olla pikemminkin 20-25 % kuin nyt ehdotettu 5-10 %.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Uusi 38 a § on työryhmän keskeinen uudistus. Käräjäoikeus yhtyy toisaalta niihin seurantaryhmän jäsenten pelkoihin, joiden mukaan automaattina korotus saattaa johtaa vapaaehtoisten kauppojen hintatason nousuun. Koska prosentti poliittisessa harkinnassa epäilemättä asettuu maltilliseen tasoon ja koska arviointiopillisessa kirjallisuudessa valtaosin katsotaan varsinaisen arviointiepätarkkuuden olevan n. 10-20 %:n luokkaa, käräjäoikeus pitää mahdollisena, että ehdotettu järjestelmä johtaa lisäksi siihen, että joissain poikkeustapauksissa korvaus korotettunakaan ei johda täyteen korvaukseen. Toisaalta automaattikorotuksena se voi johtaa myös ylikompensaatioon. Ruotsissa vastaava korotus on asetettu 25 %:iin. Käräjäoikeus korostaa, että varsinaisesta arviointiepätarkkuudesta tulee erottaa eri arviointikirjojen vaihtelu, joka on normaali näytönarviointikysymys. Sen vuoksi käräjäoikeus pitäisi perustellumpana järjestelmää, jossa ehdotetun säännöksen lisäksi 38 a §:ään säädettäisiin seuraavan tyyppinen lisämomentti: "Jos 30 §:ssä tarkoitettu kohteenkorvaus taikka 35 §:ssä ja 38 §:issä tarkoitetut haitankorvaukset eivät poikkeuksellisista syistä johda siihen, että lunastettavan omaisuuden omistaja saisi 29:ssä tarkoitetun täyden korvauksen, lunastuskorvaukselle voidaan määrätä suoritettavaksi enintään X prosentin (lisä-)korotus." Tuolloin ehdotettu varsinainen korotus voidaan säätää maltilliseksi, ehkä 5-10 %:ksi, eikä toisaalta korostetun harkinnanvarainen ja poikkeuksellinen lisäkorotus johtaisi vapaaehtoisten kauppojen hintatason nousuun, mutta varmistaisi kaikissa olosuhteissa täyden korvauksen peri-aatteen toteutumisen. Enimmäismääräinen prosenttilisäkorotus (esim. 15-20 %) estäisi lunastuskorvausten hallitsemattoman nousun.
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Jos korotusprosentti voisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä muihin alueella tehtäviin kiinteistökauppoihin maan hintaa nostavana tekijänä, niin silloin vakiomuotoisen korotuksen on oltava maltillinen, jotta se ei ala vääristämään kauppahintatilastoja. Esim. jos oletetaan, että noin 22 % kertakorotuksen siirtyminen kaikkien lähialueiden maan myyntihintaan tapahtuisi 20 vuoden syklissä, niin silloin se vastaisi noin 1 % ylimääräistä korotusta lähialueiden kauppahintoihin joka vuosi. Mahdollisesti noin 10-15 % korotus (~0,6% vuosikorotus 20 vuoden syklissä) ei vääristäisi pitkällä aikavälillä kauppahintatilastoja.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lahden kaupunki toteaa, että lunastuskorvausperiaatteet tulisi säilyttää nykyisenkaltaisina ja korotusesityksestä tulisi luopua kokonaisuudessaan.
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • KOROTUKSEN SUURUUS ARVON MÄÄRITYKSEEN LIITTYVIEN EPÄVARMUUKSIEN POISTAMISEKSI Omakotiliitto pitää erittäin tärkeänä, että lunastuksiin liittyviin epävarmuuksiin puututaan. Keskeistä on, että omistajan varallisuusasema säilyy kaikissa tilanteissa ennallaan. Kiinteän kertoimen suuruus tulee asettaa vähintään niin korkeaksi, että epävarmuuksia voidaan tosiasiallisesti minimoida. Omakotiliiton mielestä korvaamisen määräämisen perusteita määritettäessä on tärkeää, että pidetään kiinni korvaustasosta, joka vastaa vähintään markkina-arvoa, sekä myös tähänastisista lunastuslain ulkopuolisista korvausperusteista. Asuntotakuun osalta maanomistajan tulee saada luovutettavasta omaisuudesta täysi korvaus, eikä maanomistaja saa kärsiä tappioita sen johdosta, että hänen omaisuuttaan lunastetaan. Asuntotakuusäännöksen tarkoituksena on taata täysi korvaus lunastettavasta kiinteistöstä rakennuksineen esimerkiksi rakennetta-van tielinjauksen johdosta. Siinä tulee ottaa huomioon, mikä olisi ollut kiinteistön arvo ilman suunnitelmia tulevasta käyttötarkoituksesta, jottei kiinteistöomistaja joudu myymään tonttiaan alihintaan. Asuntotakuun tulee mahdollistaa se, että maanomistaja pystyy lunastettavasta kiinteistöstä rakennuksineen saatavalla korvauksella ostamaan samalta paikkakunnalta vastaavanlaisen asuinkiinteistön rakennuksineen. Täyden korvauksen arvon tulee riippua lunastettavan alueen tulevasta käyttötarkoituksesta. Kun kyse on alueesta, joka kaavoitetaan uusiksi asuintonteiksi, tulee lunastushinnan määrittämisessä ottaa huomioon se, että alueelle tarvittavan infran kustannukset tulevat aikanaan kiinteistönomistajien maksettavaksi tontin hinnassa, jolloin tontin hinta ei saa kasvaa niin suureksi, ettei rakentajilla ole siihen varaa.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korotuksen tulee olla 0 % eli korvaukselle ei tule asettaa automaattista korjauskerrointa. Jos arvioinnissa todetaan olevan epätarkkuutta, sitä on luonnollisesti molempiin suuntiin eli oletettu epätarkkuus sekä korottaa tai alentaa lopputulosta, Korvausta ei siten voida korjata ilman minkäänlaista harkintaa automaattisesti määräytyvällä kertoimella. Kuntien harjoittaessa pitkäjänteistä maapolitiikkaa muodostuu vertailukaupoista aineisto, jonka perusteella lunastuksen kohteen arvo voidaan määrittää tarkasti.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • 0
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • 0%
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Uusi 38 a § on työryhmän ehdotuksissa keskeinen uudistus. Tuomariliitto yhtyy toisaalta niihin seurantaryhmän jäsenten pelkoihin, joiden mukaan automaattina korotus saattaa johtaa vapaaehtoisten kauppojen hintatason nousuun. Koska prosentti poliittisessa harkinnassa epäilemättä asettuu maltilliseen tasoon ja koska arviointiopillisessa kirjallisuudessa valtaosin katsotaan varsinaisen arviointiepätarkkuuden olevan noin 10-20 prosentin luokkaa, Tuomariliitto pelkää ehdotetun järjestelmän voivan johtaa lisäksi siihen, että joissain poikkeustapauksissa korvaus korotettunakaan ei johda täyteen korvaukseen. Toisaalta automaattisena korotus voi johtaa myös ylikompensaatioon. Ruotsissa vastaava korotus on asetettu 25 prosenttiin. Tuomariliitto korostaa, että varsinaisesta arviointiepätarkkuudesta tulee erottaa eri arviointikirjojen vaihtelu, joka on normaali näytönarviointikysymys. Sen vuoksi Tuomariliitto pitäisi perustellumpana järjestelmää, jossa ehdotetun säännöksen lisäksi 38 a §:ään säädettäisiin seuraavan tyyppinen lisämomentti: "Jos 30 §:ssä tarkoitettu kohteenkorvaus taikka 35 §:ssä ja 38 §:ssä tarkoitetut haitankorvaukset eivät poikkeuksellisista syistä johda siihen, että lunastettavan omaisuuden omistaja saisi 29:ssä tarkoitetun täyden korvauksen, lunastuskorvaukselle voidaan määrätä suoritettavaksi enintään X prosentin (lisä-)korotus." Tuolloin ehdotettu varsinainen korotus voidaan säätää maltilliseksi, ehkä 5-10 prosentiksi, eikä toisaalta korostetun harkinnanvarainen ja poikkeuksellinen lisäkorotus johtaisi vapaaehtoisten kauppojen hintatason nousuun, mutta varmistaisi kaikissa olosuhteissa täyden korvauksen periaatteen toteutumisen. Enimmäismääräinen prosenttilisäkorotus (esimerkiksi 15-20 prosenttia) estäisi lunastuskorvausten hallitsemattoman nousun.
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Edellä esitetty korotustarve ajatusmallina edellyttää, että arviointimenetelmissä olisi havaittu puutteita tai epäkohtia täyden korvauksen määrittämisessä. Tällaisessa tilanteessa pitäisi keskittyä näiden arviointimenetelmissä havaittujen epäkohtien korjaamiseen sekä kohdentaa maanmittauslaitokselle riittävästi resursseja. Resurssien tai arviointimenetelmien vajaavaisuuden ei tule johtaa kaikkiin lunastustilanteisiin tehtäviin korvaustasojen korotuksiin. Ehdotuksessa esitetyt toimenpiteet eivät paranna lunastustoimitusten laatua tai auta yhdenmukaistamaan maanmittauslaitoksen ratkaisukäytäntöä.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle suoritettavassa korotuksessa on kysymys enemmänkin eri tahojen yhteiskuntapoliittisesta arvostuksesta (kenen vastuulle riski virhearvostuksesta jää), joten enempi kannanotto ei tuomioistuimen näkökulmasta ole perusteluta.
      • Kalatalouden Keskusliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Korotuksen tason tulee olla riittävän korkea. Vesilaissa käytössä oleva 50% korotus on hyvä lähtökohta. Korotuksen ei tule olla alhaisempi kuin 25 % jotta sillä olisi tarkoitettu vaikutus.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • 0
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle ei ole syytä maksaa lainkaan korotusta, koska markkina-arvon mukainen korvaus kattaa kokonaan lunastuksesta aiheutuvan varallisuusaseman menetyksen.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • 0
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • ks. edellinen kohta
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Asiaa on jo edellä perusteltu. Objektiivisesti on perusteltavissa markkina-arvoon ja haitankorvaukseen tuleva 1,2- tai 1,25 -kertainen korvaus. Tässä perusteina ovat pakkolunastuksen perusluonne prosessina, johon maan luovuttaja joutuu ilman omaa syytään, prosessin kesto sekä arvioinnin epätarkkuuden kohdentaminen prosessin ns. heikommalle osapuolelle korotettuna lunastuskorvauksena. Kerroin ei voi olla niin suuri (vaikka esim. vesilaissa säädetään rajoitetusti 1,5 -kertaisesta luovutuksenkorvauksesta), että maanomistajalle tulee selkeästi edullisemmaksi viedä kunnan maanhankinta-asiat pakkolunastukseen kuin sopia vapaaehtoisesta kiinteistökaupasta.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Arvioinnin tarkkuus riippuu paljolti siitä, mitä kohdetta arvioidaan. Jos arvioinnin kohteena on esimerkiksi peltopalsta alueella, jossa tehdään jatkuvasti kauppaa, on arvioinnin tarkkuus erittäin hyvä. Vastaava on tilanne niissä kunnissa, joissa noudatetaan tiukkaa maapolitiikkaa, ja huolehditaan siitä, ettei raakamaan arvo pääse nousemaan. Sen sijaan kohteet, jotka ovat hyvin heterogeenisiä ja sellaisia, mistä vertailutietoa on vain vähän, kuten vaikkapa maatilat (löytyy talousrakennus, peltoa, metsää, rantatila, jne.), voi arvioinnin tarkkuus olla lähes summittaista. Em. syistä johtuen, onkin erittäin haastavaa määrittää yhtä oikeaa ”korotusprosenttia”, joka eliminoisi arvioinnin epätarkkuuden. Jokaikinen kauppatilanne sisältää riskin, olipa sitten ostamassa tai myymässä. Koskaan ei voi olla varma siitä, että maksettu kauppahinta oli "oikea", sillä sellaista ei ole olemassa. On olemassa vain kauppahinta, johon molemmat osapuolet tyytyvät, ja, jossa molemmat osapuolet voittavat. Kauppa ei synny, elleivät molemmat osapuolet voita siinä. Markkina-arvo on perusteltu mielipide todennäköisimmästä kauppahinnasta, eli hinnasta, jossa molemmat osapuolet voittavat. Täten jo markkina-arvo varmistaa sen, että myös lunastuksessa vastoin tahtoaan oleva taho "voittaa". Varmuutta siitä, että korvaukset olisivat absoluuttisesti oikeita, ei ole olemassa. Korvausten oikeudenmukaisuutta voidaan paremmin tarkastella valitusten määrästä kuin korvauksen suuruudesta. Ottaen huomioon sen, että kyseessä on pakkotoimi, ovat valitukset lunastuksista vähäisiä. Täten näyttää siltä, että korvaustaso on nykyisellään oikeudenmukainen.
      • Hämeenlinnan kaupunki, Tonttipäällikkö, Tontti- ja mittauspalvelut, Sulonen Kimmo
        Päivitetty:
        2.5.2019
        • Hämeenlinnan kaupunki esittää lunastuskorvausperiaatteiden säilyttämistä nykyisenkaltaisina kunnan raakamaanlunastustapauksissa, huomioiden maaomistajan oikeusaseman.
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Kuten lunastuslakityöryhmäkin on todennut, on kyse viime kädessä poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluvasta asiasta. Arviointitarkkuus voi kohteesta riippuen vaihdella hyvinkin välillä 10 – 50 %, molempien ääripäiden ollessa enemmän poikkeuksellisia. Ruotsissa vastaavalainen korotusprosentti on asetettu 25 %:iin. Jotta korotuksella olisi ylipäätään merkitystä, tulisi sen suuruudeltaan meilläkin asettua 20 %:n tuntumaan.
      • Miten arvioitte korotuksen vaikuttavan lunastajan mahdollisuuksiin hankkia alueita vapaaehtoisin kaupoin ja vaikuttaako korotus vapaaehtoisissa kaupoissa maksettaviin hintoihin?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus sotkisi täysin kunnan maapolitiikan ja edellytyksen sopia yhdyskuntarakenteen kehittämisen edellyttämistä maakaupoista maanomistajia tasapuolisesti kohdellen.
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastajalla on edelleen mahdollisuus hankkia maa-alueita vapaaehtoisilla kaupoilla.
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korotusmekanismi edistää vapaaehtoisten kauppojen syntymistä. Nykyisellään erityisesti kunnilla ei ole ollut intressiä pyrkiä vapaaehtoisiin kauppoihin lunastusvaihtoehdon ollessa taloudellisesti selvästi houkuttelevampi vaihtoehto. Tämä on tullut esiin lukuisissa kuntien ja valtion välisissä neuvottelutilanteissa. On todennäköistä, että yksityisten maanomistajien halukkuus maaomaisuuden osoittamiseen esim. asuntotuotannon tarpeisiin nousee esityksen mukaisten lainmuutosten myötä, kun vapaaehtoisten kauppojen todennäköisyys kasvaa. Asuntotuotannon ja asuntojen hintojen näkökulmasta pakkolunastettujen kohteiden lunastuskorvausten mahdollisella nousulla ei ole vaikutusta. Asuntojen hinnat määräytyvät jatkossakin markkinoiden eli kysynnän ja tarjonnan mukaan.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Käytännössä markkinahintaa korkeampi lunastuskorvaus pysäyttäisi vapaaehtoisen kaupankäynnin mm. raakamaa-alueiden osalta. Tämä johtaisi lunastusmenettelyn olennaiseen lisääntymiseen tai vaihtoehtoisesti luopumiseen ns. perinteisen maapolitiikan periaatteista. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja. Lunastuskorvausten summaarinen korotus siirtyisi välittömästi vapaaehtoisiin kauppoihin, korottaen jatkuvasti maan hintatasoa.
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • MIL ry katsoo, että korotuksella on melko varmasti jonkinlaista vaikutusta vapaaehtoisiin kauppoihin, osin riippuen valittavasta korotusprosentista. Mikäli korotus on edellä todettua arviontiepätarkkuutta paljon suurempi, on vaikutus vapaaehtoisten kauppojen syntymiseen ja niissä maksettavan hintatason nousu hyvinkin todennäköinen. Tämä puolestaan on omiaan vaikuttamaan lunastuksessa määrättävien kohteenkorvausten tasoon korottavasti. Ruotsin kokemusten mukaan (kts. edellä) vaikutusta ei ole voitu havaita, mutta tässä tulisi ottaa huomioon, että sääntely ei ole ollut voimassa vielä kovinkaan pitkään. Lisäksi edellä kuvatulla tavalla lunastusmenettelyn asema Ruotsin järjestelmässä on toisenlainen, ja muitakin eroavaisuuksia on, kuten korotuksen kohdentuminen eri korvauslajeihin sekä korvauksen verokohtelu.
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korotetun lunastuskorvauksen myötä vapaaehtoisten kauppojen neuvottelut vaikeutuvat ja kauppahinnat nousevat. Lunastamisen yhteydessä maksettava käypää markkinahintaa korkeampi korvaus johtaisi vapaaehtoisen kaupankäynnin loppumiseen käytännössä kokonaan. Maa tultaisiin hankkimaan pääsääntöisesti lunastusmenettelyllä. Tämä johtaisi jatkuvasti kohoavaan maan hintaan sekä kaavoittamattomilla että kaavoitetuilla alueilla.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastamisen yhteydessä maksettava markkinahintaa korkeampi korvaus johtaisi kaupungin vapaaehtoisen maanhankinnan lähes täydelliseen tyrehtymiseen. Maanomistajien halukkuus kaupankäyntiin tilanteessa, jossa lunastuksen kautta olisi lähtökohtaisesti aina saatavilla vapaaehtoista kauppaa suurempi korvaus, olisi todennäköisesti hyvin vähäistä. Muutos heikentäisi kunnan neuvotteluasemaa myös maankäyttösopimusneuvotteluissa erityisesti niissä tilanteissa, joissa maanomistajan kannalta maaomaisuuden luovuttaminen kunnalle olisi jo entuudestaan maankäyttösopimukseen rinnastettuna verrattain houkutteleva vaihtoehto. Näillä perusteilla prosentin tulisi olla nolla. Suurempi prosentti toisi ilmi sen epätasa-arvon suuruuden, joka tulisi vallitsemaan vapaaehtoisiin kauppoihin kaupungin kanssa päässeiden maanomistajien ja muiden maanomistajien välillä, jotka eivät ole syystä tai toisesta päässeet kaupungin kanssa vapaaehtoisiin kauppoihin. Sama epätasa-arvo koskisi tällöin myös niitä maanomistajia, joilta kaupunki ei tule koskaan mitään hankkimaankaan kauppojen tai lunastuksenkaan keinoin. Jos muutos toteutettaisiin, jatkossa kaupanteossa pitäisi eritellä, mikä osuus kauppahinnasta on varsinaista maksua kohteesta ja mikä osuus on tätä lunastuslain mukaista korotettua kauppahintaa eli lisäkorvausta, joka olisi jatkossa vapaaehtoisen kaupan syntymisen kannalta kriittisessä asemassa. Kiinnostavaa lienee myös se, miten tätä korotuserää käsitellään jatkossa verotuksessa. Kohteen arvonhan ei siitä periaatteessa pitäisi muuttua, että sen sattui hankkimaan tällaisilla lisäkorvauserillä rasitettu kunta eikä mahdollisesti jokin toinen vapaaehtoiseen kauppaan halukas yksityistaho.
      • Suomen Kiinteistöliitto ry, Haltia Tapio
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korotuksen tarkoituksena on poistaa lunastukseen sisältyvää epävarmuutta täyden korvauksen vaatimuksen toteutumatta jäämisestä. Vapaaehtoinen kauppa tarjoaa joka tapauksessa joustavamman ja nopeamman vaihtoehdon alueiden hankintaan. Korotuksella ei nähdäksemme tulisi olemaan merkittävää hintavaikutusta vapaaehtoisten kauppojen osalta.
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korotuskerroin tulee vähentämään kuntien vapaaehtoista maanhankintaa, erityisesti raakamaan ostamista, koska maanomistajat odottavat saavansa markkina-arvoa paremman hinnan lunastuksessa. Kuntien maahankinta tulee kestämään kauemmin ja kustannukset nousevat. Mikäli kunta ryhtyy vapaaehtoisissa kaupoissa huomioimaan korotuskertoimen vaikutuksen, tulee raakamaan hinta jatkossa nousemaan jatkuvasti.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Valtio suurimpana lunastajana edustaa sitä poliittista arvopohjaa, jota lainsäädännön uudistamisella halutaan tässä asiassa luoda. Liikenneinfran lunastukset sekä luonnonsuojeluun liittyvät lunastukset edustavat ympäristöperusoikeutta parhaimmillaan: vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus todennäköisesti nostaa kuntien mahdollisuuksia hankkia alueita vapaaehtoisin kaupoin, koska korotus vaikuttanee luovutuksesta käytäviin neuvotteluihin myyjän kannalta kannustavasti. Kuntien osalta toivottavaa olisi monipuolisten neuvotteluvälineiden käyttöönotto, jolloin raakamaan ostamisen rinnalle nousisi mahdollisuus maankäyttösopimusten, vaihtomaan ja muiden ratkaisujen löytäminen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ---
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Vapaaehtoiset kaupat vähenevät, koska kohteista on odotettavissa suurempi tuotto lunastuskorvauksena kuin vapaaehtoisena kauppana. Jos myös kaikki mahdolliset transaktiokulut korvataan lunastuskorvauksen lisäksi, niin silloin kohteen kokonaiskorvaus voi olla huomattava.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lahden kaupungin mielestä korotus näkyisi lunastusmenettelyn käytön lisääntymisenä ja vapaaehtoinen maanhankinta vaikeutuisi huomattavasti. Tämä puolestaan vaikeuttaisi kaupunkialueiden kehittämistä ja maapolitiikan hoitamista sekä hidastaisi oleellisesti hankkeiden toteutumista.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Automaattinen korvauksen korottaminen pysäyttää vapaaehtoisen kaupankäynnin. Mitä järkeä olisi myydä vapaaehtoisella kaupalla, jos lunastuksen kautta saa korkeamman hinnan? Näin pakkokeinoksi miellettävästä lunastuksesta tulisi kuntien ja myös muiden lunastajien pääasiallinen maanhankintakeino. Tämä ei voi olla lainmuutoksen tarkoituksena. Korjauskerroin vaikuttaa väkisinkin tehtäviin maakauppoihin, mikäli sellaisia saadaan tehtyä. Jos lunastuksessa vahvistetaan tietty hintataso, miten vapaaehtoisessa kaupassa voitaisiin neuvotella alhaisemmasta hinnasta. Tämä puolestaan muodostaa korvauksen korotusautomaatin. Korkeammista vertailukaupoista muodostuu uusi hintataso, jota korjataan taas seuraavassa lunastuksessa automaattisella kertoimella. Teoreettiset kiinteistökaupat ennen ensimmäistä lunastusta esimerkiksi uudella kaavoituksen piiriin tulossa olevalla asuntoalueella luovat alueelle tietyn hintatason. Lunastukseen menevät kiinteistöt saavat automaattisesti korkeamman korvauksen. Laadittu korotusjärjestelmä luo siten myös epäkohdan maanomistajien yhdenvertaisuuteen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastamisen yhteydessä maksettava käypää markkinahintaa korkeampi korvaus johtaisi vapaaehtoisen kaupankäynnin loppumiseen käytännössä kokonaan. Maa tultaisiin hankkimaan pääsääntöisesti lunastusmenettelyllä. Tämä johtaisi jatkuvasti kohoavaan maan hintaan sekä kaavoittamattomilla että kaavoitetuilla alueilla. Mietinnössä todetaan, että maanomistajan aseman vahvistaminen lunastuksissa korottamalla korvauksia yli markkina-arvon on poliittinen arvopohjainen valinta (ehdotettu 38a §). Sillä ei ole mitään tekemistä markkina-arvon määrittämisen tarkkuustason kanssa.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastamisen yhteydessä maksettava markkinahintaa korkeampi korvaus johtaisi Helsingin kaupungin osalta vapaaehtoisen kaupankäynnin loppumiseen käytännössä kokonaan. Kaupungin kehittämiseen tarvittava maa tultaisiin siten pääsääntöisesti hankkimaan lunastusmenettelyllä. Helsinki on viimeisen 10 vuoden aikana ostanut maita keskimäärin noin 280 milj. eurolla tehden noin 300 kauppaa. Jo yksin Helsingin maanhankinta on siis hankinta-arvoltaan kuusinkertainen koko valtakunnan nykyiseen lunastuskorvausmäärään nähden. Esitetty muutos lisäisi siten merkittävästi niin maanmittauslaitoksen kuin valitusten määrän lisääntymisen myötä myös oikeuslaitoksen resurssitarpeita. Lunastusmenettely korvauskorotuksineen lisäisi taajamien ja niiden lähialueiden maakeinottelua ja johtaisi jatkuvasti kohoavaan maan hintaan. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että maanomistajan aseman vahvistaminen lunastuksissa korottamalla korvauksia yli markkina-arvon on poliittinen arvopohjainen valinta (ehdotettu 38a §).
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Korvausperusteiden muuttaminen nostaa verkkoyhtiöiden kustannuksia useissa eri tilanteissa. Kustannukset nousisivat nykyisestä tasosta huomattavasti, kun uusia johtoja sijoitetaan tai vanhoja johtoja uusitaan. Lisäksi mahdollisella korvauksen korotusprosentilla on vaikutuksia vapaaehtoisten kauppojen toteutumiseen ja sopimiseen ja näin ollen myös lakisääteiselle verkon kehittämiselle. Verkkoyhtiöt pyrkivät aina ensisijaisesti järjestämään hankkeiden vaatimat käyttöoikeudet ja niistä maksettavat korvaukset sopimuksilla. Verkkoyhtiöt maksavat korvauksia sopimuksen perusteella, mikä edistää vapaaehtoisten sopimusten syntymistä ja nopeuttaa verkon rakentamisprosessia. Lunastustoimituksiin kaavailtu korotuskerroin on omiaan vähentämään vapaaehtoisia sopimuksia, jos maa-alueen haltijoiden uskovat saavansa parempia korvauksia lunastusmenettelyn kautta. Korotukset lunastuskorvauksiin nostavat suoraan kustannuksia myös sopimisessa, sillä vapaaehtoisten kauppojen ja sopimusten kautta korvaukset ovat todellisuudessa vähintään yhtä korkeat kuin lunastusmenettelyn kautta. Jos lunastuslakiin otetaan kaavamainen korotusprosentti, yhtiöt joutuvat harkitsemaan uudelleen mahdollisuuksiaan maksaa nykykäytännön mukaisia sopimukseen perustuvia korkeampia korvauksia. Laissa säädettävä kaikille sama kerroin aiheuttaisi jo nykyiseen suureen korvaustason vaihteluun lisää eroja, kun haja-asutus alueella metsänomistajan saama korvaus olisi suhteessa huomattavasti pienempi mitä taajamassa maanomistajan saamaan korvaukseen. Ylimääräinen prosenttiosuus voisi vaikuttaa taajamassa moninkertaisesti verrattuna haja-asutusalueen osuuteen. Tämä ehdotus ei tue maanomistajien tasapuolista kohtelua. Lisäksi maanomistajien tasapuolinen kohtelu voi vaarantua, jos toinen maanomistaja tyytyy vapaaehtoi-sen sopimusneuvottelun jälkeen ’käypään arvoon’, mutta toinen maanomistaja saa korvaustoimituksessa lunastuslain mukaisen korotuksen markkina-arvoon. Nykyinen käytäntö, jossa toimijalla on mahdollisuus lisätä omia kertoimia julkisiin yleisesti käytössä oleviin taulukoihin, edesauttaa vapaaehtoisiin sopimuksiin pääsemistä, nopeuttaa projektin läpi-vientiä sekä minimoi viranomaiselle tulevan työmäärän, ilman että korvauskustannukset ovat kasvaneet kohtuuttomasti. Mietinnössä ei ole myöskään huomioitu sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaan yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamisesta aiheutuva haitta ja vahinko tulee viimekädessä ratkaista lunastuslain mukaisessa toimituksessa. Korotusprosenttia ei tulisi soveltaa muihin kuin lunastuslain mukaisiin lunastustilanteisiin.
      • Itä-Uudenmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kysymys ei koske käräjäoikeuden toimintaa.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kysymys ei koske tuomioistuintoimintaa.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastamisen yhteydessä maksettava käypää markkinahintaa korkeampi korvaus kuulostaa perusteettomalta. Tuollainen korvausmenettely johtaa siihen, ettei raakamaata saada hankittua kaupungille maakaupoilla, koska lunastaminen tuottaa maanomistajalle tuloja vähintäänkin korotusprosentin verran muita enemmän. Tämä lisää maanomistajien eriarvoisuutta. Lunastustoimituksessa määrätty korvaus muodostaa alueelle uuden lähtöhintatason. Maa jouduttaisiin hankkimaan pääsääntöisesti lunastusmenettelyllä. Tämä johtaisi jatkuvasti kohoavaan maan hintaan sekä kaavoittamattomilla että kaavoitetuilla alueilla. Nyt ehdotetulla muutoksella ainakin raakamaa-alueen hankinta joudutaan aloittamaan todennäköisesti lunastuksilla hintatason selville saamiseksi. Tätä hintatietoa tarvitsevat myyjät ja kunta ostajana. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että maanomistajan aseman vahvistaminen lunastuksissa korottamalla korvauksia yli markkina-arvon on poliittinen arvopohjainen valinta (ehdotettu 38a §). Sillä ei ole mitään tekemistä markkina-arvon määrittämisen tarkkuustason kanssa
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Lunastajien, esimerkiksi kuntien ja kaupunkien raakamaan maanhankintakustannukset kasvavat, mikäli lunastuskorvauksiin sisältyy ehdotettu korotus. Lunastuskorvauksen korotus siirtyy sekä yksityisten välisiin että yhteiskunnan tekemiin vapaaehtoisiin kauppoihin ja korottaa alueen raakamaan hintatasoa. Lunastuskorvauksen korotuksesta aiheutuu jatkuva hintatasoa nostava kierre. Ehdotettu korotus toteutuessaan vaikeuttaa lyhyellä aikavälillä vapaaehtoisten kauppojen tekemistä pääsääntöisenä maanhankinnan keinona. Vaarana on, että vapaaehtoisten maakauppojen määrä laskee selvästi ehdotuksen tultua voimaan johtuen lunastuksen kautta saatavasta paremmasta korvauksesta. Tästä johtuen lunastuksen rooli maanhankinnan työkaluna kasvaa, mikä vuorostaan asettaa haasteita kaupungin oikea-aikaiselle ja joustavalle maanhankinnalle. Pidemmällä aikavälillä korvaustason korotuksesta aiheutuva hintatasoa nostava kierre korostaa lunastuksen roolia maanhankinnan keinona. Lunastuskorvauksen korotus ei ole perusteltu lunastusarvioinnin epätarkkuuden kannalta, koska korvausperusteet ovat lunastuslainsäädännön perusteella jo nykyisinkin riittäviä lunastettavan omaisuuden menetyksen korvaamiseksi. Myöskään lunastuksen hyväksyttävyys ei aiheuta tarvetta lunastuskorvauksen korotuksen tarpeellisuudelle ottaen huomioon, mikä osuus lunastuksilla on verrattuna vapaaehtoiseen maanhankintaan.
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue / Luonnonsuojeluyksikkö
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • ELY-keskuksen näkemyksen mukaan mietinnössä esitetylle automaattiselle lunastuskorvauksen korotukselle tietyllä prosenttiosuudella omaisuuden arvosta ei ole perusteita ainakaan luonnonsuojeluun liittyvissä lunastuksissa, jotka edellä todetun mukaan ovat lunastettavan omaisuuden arvioinnin suhteen pääsääntöisesti selkeitä ja joissa täyden korvauksen vaatimus toteutuu. Maanomistajalla on myös mahdollisuus aina valittaa lunastustoimituksesta maaoikeuteen myös lunastuskorvauksen osalta eikä tällaisia tapauksia ole kohtuuttomasti ollut maaoikeuksien käsittelyssä. Korotus vaikuttaisi merkittävästi haitallisesti valtion mahdollisuuksiin hankkia alueita vapaaehtoisin keinoin (kauppa, vaihto) luonnonsuojeluun ja korottaisi perusteettomasti vapaaehtoisissa hankinnoissa pyydettäviä / maksettavia hintoja.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Lunastuskorvauksen korottaminen markkinahintaa korkeammaksi lopettaisi vapaaehtoisen kauppojen tekemisen kokonaan. Käytännössä lunastusmenettely kunnille olisi ainoa realistinen vaihtoehto maapolitiikan toteuttamiseksi. Lisäksi maan hinta nousisi jatkuvasti sekä kaavoitetuilla että kaavoittamattomilla alueilla. Työryhmä on arvioinut oikein, että maanomistajan aseman vahvistaminen lunastuksissa korottamalla korvauksia yli markkina-arvon on poliittinen arvopohjainen valinta (ehdotettu 38a §). Tätä arviota ei kuitenkaan saa sekoittaa markkina-arvon määrittämisen tarkkuustasoon.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • ks.edellinen
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Kun korotuskerroin pidetään Ruotsin tavoin riittävän matalana, vaikutusta kiinteistöjen hintoihin ei voida osoittaa. Kysymys on arviointiriskin jaosta siten, että mahdollinen tappio kohdentuu lunastajataholle. Lunastuslaissa ei ole kysymys, toisin kuin yksityistielaissa tai kiinteistönmuodostamislaissa, yksityisten välisestä lunastuksesta. Tällöin jälkimmäisissä tapauksissa osapuolten asema prosessissa on yhdenvertainen, joten arvioinnin epätarkkuuden riskin tulee jakautua kai-kille osapuolille.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Jos korotusprosentti otettaisiin käyttöön, saisi lunastettaessa enemmän kuin vapaaehtoisessa kaupassa. Tämä johtaisi siihen, että lunastusmenettelyn käyttö tulisi lisääntymään, ja maanhankinta hidastumaan, ja hyvin äkkiä pysähtymään. Mikäli problematiikan kytkee esimerkiksi kuntien maanhankintaan, olisi muutos omiaan vaikeuttamaan kaupunkialueiden kehittämistä ja kunnan maapolitiikan hoitoa. Mikäli lunastushalukkuutta kuntien/kaupunkien päättäjillä ei olisi, voisi muutos jopa pysäyttää kaavahankkeet. Toisaalta muutos johtaisi siihen, että jatkossa myös 1. asemakaavat tulisivat laadittaviksi yhä useammin yksityisten maanomistajien maalle maankäyttösopimuksiin perustuen. Maapolitiikan suuntana muutos olisi erittäin epätoivottu, sillä kukaan maanomistajista ei halua maalleen puistoa, tietä, yleisiä alueita, vaan asuinrakentamista, ja paljon. Yksittäiset maanomistajat eivät ota huomioon kunnan yhteistä intressiä, oman hankkeen negatiivisia ulkoisvaikutuksia, tms. seikkoja, vaan sen sijaan keskittyvät oman edun maksimointiin. Alueilla, joissa 1. asemakaavojen laatiminen perustuu maankäyttösopimuksiin, on kaavoitus huomattavasti hitaampaa, tai jopa olematonta, verrattuna alueisiin, joissa kaavoitus tapahtuu kunnan omistamille maille. Otetaan esimerkki: Maan arvo on alkutilanteessa, toukokuussa 2019, 10 €/m2. Jos korotus lunastuskorvaukselle, esimerkiksi 25 %, tulisi voimaan kesäkuussa 2019, ei kunta saisi hankittua maita vapaaehtoisin keinoin, ellei se maksaisi maasta 25 % enemmän. Täten maan uudeksi hinnaksi muodostuisi 12,5 €/m2. Koska kaikki tietävät tämän, ei kauppa kävisi jatkossa 12,5 €/m2 hinnalla. Näin siksi, että maan markkina-arvo olisi nyt 12,5 €/m2, mikä taasen tarkoittaisi sitä, että lunastuksessa siitä saisi 25 % enemmän, eli 15,6 €/m2. Täten kunnan pitäisi alkaa maksaa maasta 15,6 €/m2 maan saadakseen, mutta samalla sekunnilla, kun kunta alkaisi näin tekemään, pysähtyisi kauppa, sillä lunastuksessa maasta saisi taas 25 % enemmän. Täten on ennakoitavissa, että vapaaehtoiset kaupat pysähtyvät välittömästi, jos korotus otetaan käyttöön. Ainoa ratkaisu, mikä voisi olla mahdollinen, olisi se, että kunnat alkaisivat maksaa hankkimistaan maa-alueista pimeää kauppahintaa. Se voitaisiin nimetä maan luovuttamisesta maksettavaksi ”muuksi korvaukseksi”, josta ei jäisi jälkeä kauppahintarekisteriin. Menettely olisi kunnan kannalta kyseenalainen, minkä lisäksi pitäisi vain toivoa, ettei lunastuksia tekevät toimitusinsinöörit katsoisi maksettua pimeää kauppahintaa osaksi maasta maksettua vastiketta, ja ottaisi sitä huomioon lunastuskorvausta määritettäessä. Jos katsoisivat, olisi kauppa taas pysähdyksissä. Lunastuskorvauksen korotus voi suorastaan romuttaa kunnan harjoittaman maapolitiikan ja koko kaavoitusprosessin, jos vapaaehtoisten kauppojen yhteydessä ei voi alkaa maksaa korotusprosentin suuruista ylimääräistä kauppahintaa – jota puolueeton arviomies (lunastustoimikunta) ei katso osaksi kauppahintaa. Järvenpään kaupunkia ei hirvitä maanhankintamenojen 0-50 prosentin korotus, vaan se, että koko maapolitiikka ja kaavoitusprosessi jumiutuu harkitsemattoman lakiuudistuksen seurauksena.
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Kysymykseen on vaikea varmuudella vastata. Lienee selvää, että jos korotusprosentti asetetaan huomattavan korkeaksi, ei kukaan vapaaehtoisessa kaupassakaan halua tyytyä vähempää. Toisaalta jo nytkin saatetaan vapaaehtoisissa luovutuksissa maksaa jonkin verran korkeampia hintoja, jos sillä voidaan välttää lunastusmenettely. Tällöin säästetään lunastusmenettelystä aiheutuvista kustannuksista, mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: voitetaan ajallisesti hankkeen toteuttamisessa. Tyypillisesti tällaiset korvauslisät vapaaehtoiselle luovuttajalle lienevät suuruudeltaan noin 15 - 20 %:n luokkaa.
      • Muut huomionne:
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tampereen kaupunki on vuosien saatossa hankkinut vapaaehtoisin kaupoin laajat alueet raakamaata. Raakamaan hintataso on pysynyt vakiintuneena. Erityinen merkitys olisi myyntivoittoverotuksen säännösten muuttaminen. Esimerkiksi vuoden 20014 verovapaus edesauttoi vapaaehtoisen kauppojen syntymistä.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Prosenttikorotus (38 a §) Lunastuslain säännösten ajantasaisuuden arvioiminen suhteessa omaisuuden suojan ja erityisesti täyden korvauksen periaatteen toteutumisen kannalta on perusteltua lain toimivuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Mietinnössä perustellaan lunastuskorvauksen korottamista laissa säädettävällä prosenttiosuudella (38 a §) ensisijaisesti arviointiepätarkkuudella ja sillä, ettei lunastuskorvauksen arvioinnista aiheutuvan riskin jättämistä lunastettavan omaisuuden omistajan kannettavaksi voida pitää perusoikeusjärjestelmän mukaisen ratkaisuna, vaan vastuun tulisi kuulua lunastajalle. Väylävirasto pitää oikeana lähtökohtaa, jonka mukaan riski täyden korvauksen periaatteen toteutumisesta tulee olla lunastajalla. Yleisen korotusprosentin tarvetta ja sen vaikutuksia mm. kiinteistöjen hintatason nousuun ja halukkuuteen tehdä vapaaehtoisia kauppoja ja sitä kautta lunastusprosessiin kestoon olisi hyvä selvittää ja arvioida tarkemmin. Lisäksi lainvalmisteluasiakirjoissa viitatut selvitykset, tutkimukset ym. kirjallisuuslähteet olisi hyvä mainita nimeltä. Mietinnön mukaan arviointiopillisen ja oikeustieteellisen kirjallisuuden perusteella korvausjärjestelmä näyttäisi toimivan pääsääntöisesti asianmukaisesti, vaikkakin kirjallisuudessa ja yksittäisissä tutkimuksissa on esitetty epäilyksiä siitä, että osassa lunastustilanteita lunastuskorvaus ei vastaisi täysimääräisesti lunastajan menetyksiä. Epäilysten todetaan liittyvän tyypillisesti kohteisiin, joiden arvon määrittäminen eri menetelmillä on niiden rajoituksista johtuen haasteellista (s.41-42). Väylävirasto yhtyy tähän näkemykseen ja katsoo, ettei täyden korvauksen periaatteen toteutumisessa ole osoitettu olevan merkit-tävää ongelmaa, vaan huolellisesti tehty kiinteistöarviointi johtaa pääsääntöisesti täyden korvauksen toteutumiseen. Mietinnössä kauppa-arvomenetelmän osalta arvioinnin epätarkkuuden todetaan johtuvan tyypillisesti vertailukauppa-aineiston vähäisyydestä sekä arvioinnin kohteen ja vertailukauppojen ominaisuuksien eroista (s. 52). Mietinnössä ei ole kuvattu sitä, minkä tyyppisissä kohteissa arvon määrittämiseen liittyvät haasteet ovat. Jatkovalmistelussa olisi hyvä selvittää ja kuvata nykytilaa ja siihen liittyvä ongelmia kattavammin. Esimerkiksi maa- ja metsätalousmaan osalta, johon lunastus usein kohdistuu, lunastuslaissa tarkoitettuja relevantteja vertailukauppoja on usein olemassa ja arviointitarkkuus on hyvä. Erityiskohteet, joissa arviointiepätarkkuus voi olla suuri, lienevät yleensä hyvin tunnistettavissa ja harvinaisempia. Tällaisissa hyvin harkinnanvaraisissa kohteissa korvausten määrittäminen tapahtuu usein maanomistajamyönteisesti, jolloin riski epätarkkuudesta on jo nykyään lunastajalla. Oikeusvertailun osalta mietinnössä on kuvattu mm. Ruotsin lunastuslainsäädäntöä. Oikeusvertailussa ja vaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös Ruotsin ja Suomen lunastusjärjestelmään erot, jotka voivat vaikuttaa lainsäädännön toimivuuden arviointiin. Ruotsissa pakkolunastusmenettelyä on käytetty melko harvoin ja suurin osa pakkolunastuksesta on koskenut yksityisten yritysten hankkeita. Julkishallinnon maanhankinnan on arvioitu tapahtuvan 90-95 %: sti vapaaehtoisilla kaupoilla (ks. SOU 2007:29, s. 137-138). Lunastusten vähäinen määrä voinee vaikuttaa siihen, onko korotetulla lunastuskorvauksella vaikutusta yleiseen hintatasoon sitä nostavasti. Lunastuskorvauksen verokohtelu vaikuttaa huomattavasti siihen, miten paljon omaisuuttaan luovuttavalle lunastuksen toteuttamisen jälkeen jää käteen. Ruotsissa lunastuskorvauksen verotus ilmeisesti kuitenkin vastaa vapaaehtoisen kaupan myyntivoiton verotusta. Suomessa pakkolunastuksessa ja siihen rinnastettavassa menettelyssä syntyneen luovutusvoiton osittainen verovapaus sen sijaan toteutetaan käyttämällä tavallista suurempaa hankintameno-olettamaa. Voiton veronalaista määrää lasketta-essa luovutushinnasta vähennetään näissä tapauksissa vähintään 80 % luovutushin-nan määrästä (TVL 49 §). [Lähde: Kirsikka Riekkinen, Arvo Vitikainen: Kansainvälinen tarkastelu: Oikeudesta omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta strategisten kohteiden lähellä, 18.1.2018, s 6: Pakkolunas-tusmenettelyä käytetään Ruotsissa hyvin harvoin. Kalbro & Lindgrenin (2015) mukaan (s. 99) lunastuslupahakemuksia tehtiin vuosina 1974-2010 yhteensä 132 kappaletta. Suurin hakijaryhmä olivat kunnat 90 hakemuksella (2,5 hakemusta/vuosi) ja Ratalai-tos 32 hakemuksella (0,9 hakemusta/vuosi). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Suomessa tuli pelkästään vuonna 2016 vireille 139 kpl lunastuslain (LunL, 603/1977) mukaista lunastustoimitusta.] Uuden 38 a §:n mukainen korotus koskisi kaikkia lunastuskorvaukseen sisältyviä korvauseriä. Väyläviraston näkemyksen mukaan haitan- ja vahingonkorvauksien jaottelu on nykyisin selkeää, eikä jaotteluun liity sellaista epävarmuutta, joka perustelisi prosenttikorotuksen ulottamisen myös vahingonkorvauksiin. Myöskään sitä, että vahingonkorvaukset muodostavat lunastuskorvauksesta vain pienen osan, ei voida pitää asiallisena perusteena korotuksen kohdentamista vahingonkorvauksiin. Mietinnössä ei ole käsitelty 38 a §:n korotuksen suhdetta 32 §:n asunto- ja elinkeinotakuuseen. Koska 38 a §:n soveltamista ei ole nimenomaisesti suljettu pois asunto- ja elinkeinotakuun soveltamistilanteista, tulisivat mainitut säännökset Väyläviraston käsityksen mukaan sovellettavaksi yhtä aikaa. Tämä voi johtaa huomattavaan ylikompensaatioon. Kun kohteenkorvaus määrätään 32 §:n asunto- ja elinkeinotakuuta soveltaen, poikkeaa korvaus aina 30 §:n pääsäännöstä eli markkina-arvon mukaisesta täydestä korvauksesta. Asunto- ja elinkeinotakuun perusteella määrättyihin korvauksiin ei liity sellaista markkina-arvon määrittämiseen liittyvää arviointiepätarkkuutta, joka puoltaisi korvausten korottamista 38 a §:n perusteella.
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arviointitarkkuuden ja siihen liittyvän epävarmuuden osalta tulisi keskittyä ennemmin lunastustoimikunnan arviointiosaamisen- ja kokemuksen vahvistamiseen sekä tarvittaessa pätevyysvaatimuksiin. Haastavissa arviointitilanteissa voitaisiin tarvittaessa hankkia korvauksen määrittämisen tueksi ulkopuolista arviointiasiantuntemusta sekä noudattaa muutoin varovaisuusperiaatetta sen tahon eduksi, jolta lunastetaan. Kaikkien korvausten korottaminen ei myöskään poista tasapuolisuuteen liittyvää kysymystä. Jonkun maanomistajan saama korvaus voi jo lähtötilanteessaan olla arviointihaarukan alapäässä ja jonkun toisen saama korvaus vastaavasti samaisen vaihteluvälin alalaidassa. Korvausten keskinäistä yhdenmukaisuutta ei siten edistetä korottamalla kategorisesti niitä kaikkia. Lisäksi mietinnössä on esitetty ylikorostunut ajatus kaupungin hallitsevasta neuvotteluasemasta sen hankkiessa maata. Tällainen käsitys aliarvioi maanomistajien kykyä määrittää kannaltaan hyväksyttävää hintatasoa. Tämä ei edelleen huomioi sitä, että osa hankinnoista on kunnalle velvollisuuslunastuksia, joissa aloitteellinen ja suuremman intressin omaava taho on ennemmin se, jolta lunastetaan. Lisäksi ei pidä unohtaa tilanteita, joissa vapaaehtoisen maakaupan syntyminen ei ole johtunut neuvottelujen tuloksettomuudesta, vaan taustalla voi olla esimerkiksi mahdottomaksi osoittautunut omistajatietojen selvitys tai myyjätahon kyvyttömyys osoittaa pätevästi luovutuskompetenssiaan.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ---
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei muuta
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • MUITA HUOMIOITA Omakotiliitto pitää tärkeänä, että silloin kun lunastajana on liiketoimintaan pyrkivä yhtiö (erityisesti kun kyseessä on kansainvälinen yritys), tulisi varautua yrityksen toiminnasta yhteiskunnalle aiheutuvien ympäristöriskien ja ympäristöongelmien korvaamiseen ottamalla käyttöön mahdollinen toiminnanharjoittajan maksettavaksi säädettävä ympäristönsuojelumaksu (esim. kaivostoiminnasta aiheutuvat ympäristöhaitat). Maksun voisi käytännössä suorittaa esimerkiksi talletuksena aluehallintovirastoon. Lunastuslainsäädäntöä kehitettäessä tulee monipuolisesti arvioida, minkälaisia vaikutuksia lainsäädännöllä on asumiseen ja asumisympäristöön kokonaisuutena (asumisen kustannukset, asumisen sijoittuminen, työssäkäyntialueet, infran kehittäminen ja ympäristön kehittäminen). Esimerkiksi milloin on kyse pientalon uudisrakentamisesta, tulee rakentajalle mahdollistaa asuintontin varauksen yhteydessä tontin vuokraaminen, ja mahdollisuus myöhemmin lunastaa tontti omaksi. Asumisympäristöjä tulee kehittää niin, että muodostuu mielekkäitä ympäristöä vähän kuormittavia asumisen, työn ja vapaa-ajan ympäristöjä, joita liikenne, tietoliikenne ja muu infra tukevat ja kehittävät. Silloin kun maata lunastetaan rakennettavan infran käyttöön, tulee mahdollistaa se, että infraa rakennet-taessa rakennetaan valmiudet samanaikaisesti usean eri infran (sähkö, vesi, tietoliikenne ym.) käyttöönotolle.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Mietinnössä ei juurikaan ole arvioitu esityksen vaikutuksia kuntatalouteen, mikä tämänkin säädöksen kohdalla olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. Korvaustason korottamisella on merkittäviä sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Kuopion kaupunki on vuosien 2013 – 2018 aikana käyttänyt raakamaan hankintaan yhteensä 19 miljoonaa euroa. Jos kaikki tämä hankitaan lunastuksen kautta esimerkiksi 10-25 % korotettuna, vaikutus on suoraan 1,9 – 4,75 miljoonaa euroa. Käytännössä vaikutus on vielä isompi, koska korvaustaso nousee koko ajan edellisessä osiossa kerrotun korotusautomaatin ansiosta. Välilliset vaikutukset ovat vielä merkittävämpiä, koska raakamaan hankinta vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Tämä johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ja kunnan maankäytön suunnitelmallisen kehittämisen vaikeutumiseen. Kuopio suhtautuu laadittuun mietintöön kriittisesti, mutta korjauskertoimen osalta esitystä pidetään erityisen vahingollisena yhdyskuntarakenteen kokonaistaloudelliselle kehittämiselle. Korjauskertoimen käyttöönoton esittämisellä kyseenalaistetaan koko nykyisen arviointijärjestelmän ja –menetelmien luotettavuus. Arvonmäärityksen tulee jatkossakin perustua käytössä oleviin arviointimenetelmiin, ei epämääräisiin kertoimiin. Arvioinnissa mahdollisesti olevaa epätarkkuus tulisi minimoida arviointimenetelmää kehittämällä. Mikäli arviointitarkkuudessa nähdään parantamisen varaa vertailukauppojen puuttumisesta johtuen, olisi tehtävä erilaisiin tarkoituksiin lunastettavan maan valtakunnallisia tai alueellisia hintatutkimuksia ja laadittava niihin pohjautuvia tilastollisia menetelmiä tapauskohtaisen arvioinnin apumenetelmiksi.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Poikkeuksellisten kiinteistöjen tai toimimattomien markkinoiden alueella arvioinnin tarkkuuden varmuutta on parannettavissa muilla tavoin huomattavasti tehokkaammin kuin kaikkia korvauksia varmuuden vuoksi korottamalla. Lyhyellä tähtäimellä lunastustoimikuntia voi edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa ohjeistaa noudattamaan varovaisuusperiaatetta. Lunastustoimikunta voisi pyytää oman hinnoitteluvalmistelunsa lisäksi lausuntoja paikallisia markkinoita tuntevilta kiinteistöarvioitsijoilta ja/tai kiinteistövälittäjiltä. Lunastustoimikunta määrittäisi epäselvässä arvonmääritystilanteessa kohteenkorvauksen lunastettavan eduksi markkina-arvon hintahaarukan keskikohtaa ylittävää osaa käyttäen, varsinkin kun kyse on vähäistä selvästi suuremman omaisuuden lunastamisesta. Pitkällä tähtäimellä arvioinnin epävarmuus on yleiskorotusta huomattavasti kustannustehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin ratkaistavissa investoimalla kiinteistöarvioinnin perus- ja sovellustutkimuksiin, joiden avulla eri hintatekijöitä voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon vertailukauppoja tutkittaessa ja niiden antamia tuloksia lunastuskohteisiin sovellettaessa. Maanmittauslaitoksella on lähtökohtaisesti hyvää arviointiosaamista. On kuitenkin edelleen syytä panostaa lunastushinnoittelun laadun varmistamiseen. Voisi pohtia pitäisikö mietinnössä esitetyn uskottavuusongelman poistamiseksi lunastustoimikunnan puheenjohtajalla olla AKA-tutkinto ja kokemusta paitsi maanmittaustoimituksista myös käytännön arviointityöstä kiinteistömarkkinoilla.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Poikkeuksellisten kiinteistöjen tai toimimattomien markkinoiden alueella arvioinnin tarkkuuden varmuutta on mahdollista parantaa huomattavasti tehokkaammin muilla keinoilla, kuin kaikkia korvauksia varmuuden vuoksi korottamalla. Helsingissä tällaiset kohteet ja markkinat ovat vähissä. Lyhyellä tähtäimellä lunastustoimikuntia voi edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa ohjeistaa noudattamaan varovaisuusperiaatetta. Lunastustoimikunta voisi pyytää oman hinnoitteluvalmistelunsa lisäksi lausuntoja paikallisia markkinoita tuntevilta kiinteistöarvioitsijoilta ja/tai kiinteistövälittäjiltä. Lunastustoimikunta määrittäisi epäselvässä arvonmääritystilanteessa kohteenkorvauksen lunastettavan eduksi markkina-arvon hintahaarukan keskihintaa ylittävää osaa käyttäen, varsinkin kun kyse on vähäistä suuremman omaisuuden lunastamisesta. Pitkällä tähtäimellä arvioinnin epävarmuus on yleiskorotusta huomattavasti kustannustehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin ratkaistavissa investoimalla kiinteistöarvioinnin perus- ja sovellustutkimuksiin, joiden avulla eri hintatekijöitä voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon vertailukauppoja tutkittaessa ja niiden antamia tuloksia lunastuskohteisiin sovellettaessa. Maanmittauslaitoksella on lähtökohtaisesti hyvää arviointiosaamista. On kuitenkin edelleen syytä panostaa lunastushinnoittelun laadun varmistamiseen. Voisi pohtia pitäisikö mietinnössä esitetyn uskottavuusongelman poistamiseksi vaatia lunastustoimikunnan puheenjohtajalta AKA-tutkintoa (kiinteistöarvioinnin auktorisointikoe) ja kokemusta paitsi maanmittaustoimituksista myös käytännön arviointityöstä kiinteistömarkkinoilla.
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ET pitää tärkeänä, että jatkossakin lunastuslainsäädännön lähtökohtana ovat täyden korvauksen periaate ja objektiivisten menetysten korvaaminen. Mietinnön mukaan lakiin on tarkoitus lisätä pykälä suoritettavan korvauksen korotuksesta. Korotuksen tehtävänä on ensinnäkin siirtää kiinteis-töarviointimenetelmien epätarkkuudesta johtuvaa riskiä täyden korvauksen toteutumatta jäämisestä lunastettavan omaisuuden haltijalta lunastajalle. Lunastuskorvauksen korottaminen laissa säädettävällä prosenttimäärällä asettaa arviointimenetelmät ja täyden korvauksen periaatteen erikoiseen valoon. Lähes kaikki arviointimenetelmät pitävät sisällään jo harkinnanvaraisen korjauksen. Täyden korvauksen toteutuminen voi jäädä toteutumatta yksittäisissä kohteissa, joiden arvon määritykseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä tai kohteista, joihin liittyy huomattavia subjektiivisia arvoja. Näissäkin tilanteissa pitäisi lainsäädännöllä pyrkiä parantamaan arviointimenetelmiä, eikä korottaa korvauksia myös niissä tilanteissa, joissa täyden korvauksen periaate jo toteutuu nykyisin. Lisäksi laissa voisi olla tarpeen kuvata immissiohaitan huomioiminen haitan korvauksen määrittämisessä.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Mietinnössä todetaan aivan oikein, että maanomistajan aseman vahvistaminen lunastuksissa korottamalla korvauksia yli markkina-arvon on poliittinen arvopohjainen valinta (ehdotettu 38a §). Sillä ei ole mitään tekemistä markkina-arvon määrittämisen tarkkuustason kanssa
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue / Luonnonsuojeluyksikkö
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • ELY-keskuksen näkemyksen mukaan sellaiset lunastuskohteet, joiden arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä, ovat harvinaisia ja kohtuullisen helposti tunnistettavissa. Mikäli lunastuskorvauksen korotukseen lunastuslain uudistuksessa kuitenkin päädytään, tulisi tutkia lunastustoimikunnan harkintaan perustuvan tapauskohtaisen (ei automaattisen) korotuksen käytön mahdollisuutta automaattisen korotuksen sijaan.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Korvausarviointia on mahdollista kehittää muuten kuin lunastuskorvausta korottamalla prosenttiluvulla x. Valitettavasti esimerkiksi Aalto-yliopiston kiinteistötalouden tutkimusryhmän toimintaan on osoitettu vähän resursseja yliopiston johdon sanelupolitiikan vuoksi. Tutkimustoiminnan edellytysten parantaminen vaatisikin valtion halukkuutta investoida.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • ks.edellinen
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Lainvalmistelussa on muun muassa kaivoslakia (621/2011) säädettäessä (ks. HE 273/2009 vp. sivu 191) lausuttu, että, useissa tilanteissa kiinteistöjen omista-jat korvauksen saajina ja pakkotoimen kohteina ovat selvästi heikommassa asemassa verrattuna luvanhaltijaan, jolloin kiinteistöjen omistajien varallisuusar-voisia oikeuksia on tarpeen suojata tavanomaisia tehokkaammilla sääntelykeinoilla. Maanmittauslaitos katsoo, että yleisesti pakkolunastustilanteessa kor-vauksen saaja julkisyhteisöä vastaan on yhdenvertaisuuden näkökulmasta jännitteisessä suhteessa. Ns. equity of arms -periaate ei pakkolunastusta edeltä-vissä neuvotteluissa vapaaehtoisesta maakaupasta pääsääntöisesti toteudu eikä asiamieheen turvautumisesta riippumatta maanluovuttajan tietoisuus maan markkinatilanteesta ja toteutuneista kaupoista ole sama kuin neuvottelun vastapuolena olevalla julkisyhteisöllä. Maapolitiikasta vastaavana esimerkiksi kunta on usein tiedollisesti ylivertaisessa asemassa maan luovuttajaan nähden sekä kauppaneuvotteluissa että itse pakkolunastusprosessissa, vaikka jälkimmäises-sä lunastustoimikuntaa johtaakin kunnan kiinteistöinsinöörin sijasta Maanmittauslaitoksen määräämä arviointitoimituksiin erikoistunut toimitusinsinööri. (Ks. myös esim. Anne Kumpula Jarmo Tuomiston juhlajulkaisussa 2012 ”Varallisuus, vakuudet ja velkojat” sivulla 193 esitettämää) Maanmittauslaitos tuo lisäksi esille, että maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä pitkittynyt rakennuskielto tai pysyväisluontoinen suunnittelutarvemääri-tys yhdistettynä esimerkiksi kunnan sellaiseen maapolitikkaan, jossa ei kaavoiteta yksityisen maata, tarkoittaa korvauksen saajan kannalta haasteellista tilan-netta. Tosiasiassa olotila on pysyväisluontoinen ilman, että maanomistajalla on mahdollisuutta saada korvausta. Neuvotteluasema vapaaehtoisessa maakau-passa tai pitkähkö lunastusprosessi ovat maanomistajan kannalta ongelmallisia. Lunastuskorvauksella suoritettavaa korotusta voidaan perustella arviointitarkkuuden ja lunastusrelaation riskin jakautumisen ohella myös maan tosiasiallisen vaihdanta-arvon osittaisella tai täydellisellä menettämisellä.
      • Pohjanmaan käräjäoikeus
        Päivitetty:
        16.4.2019
        • Seuraavassa eräitä sellaisia näkökohtia, jotka puoltavat jonkin asteista korotusta: 1. Kiinteistöarvioinnin piirissä on aina pidetty itsestään selvänä, että arviointiin liittyy parhaimmissakin tilanteissa erehtymisriski, joka helposti on suuruudeltaan noin 15 - 20 % luokkaa. Harvinaisemmissa kohteissa epätarkkuus voi nousta huomattavastikin mainittua korkeammaksi. On toisinaan sanottu, että luovuttajan asemaa turvaisi hänen mahdollisuutensa valittaa lunastuskorvauksen määrästä. Tämä väite ei kuitenkaan tee täysin tyhjäksi sitä, ettei vaikeasti arvioitavan kohteen arviointitarkkuus korjaannu sillä, että arviota tarkasteltaisiin ylemmissä oikeusasteissa. 2. Oikeustaloustieteelliseltä kannalta tarkasteltuna tulisi erehtymisriski yleensä ottaen vierittää sille osapuolelle, jolla on paremmat mahdollisuudet riskin kantamiseen. 3. Perusoikeudelliselta kannalta tarkasteltuna nykyinen korvaustaso on lähtökohtaisesti minimikorvaus eikä esteitä korkeampaankaan korvaukseen ole. Korvaustasoa on pakkolunastusinstituutiota kehitettäessä määritelty lähinnä siitä katsantokannasta, mihin yhteiskunnalla on varaa. Nykyisin lunastuskorvaukset edustavat kuitenkin yleensä ottaen varsin vaatimatonta rahallista määrää verrattuna siihen, mitä lunastaja myöhemmässä vaiheessa hankkimaansa maahan sijoittaa. Lisäksi maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta on jossain määrin erikoista, että jo nykyiselläänkin korvaustaso voi olla lunastuslaissa säädettyä korkeampi, jos kyse on muun erityislainsäädännön mukaisesta lunastuksesta. 4. Eräät tutkijat ovat jossain määrin kyseenalaistaneet myös kohteen arvioinnin vapaaehtoisten kauppojen perusteella ylipäätään, koska suurin osa kiinteistön omistajista pysyttelee pois näiltä markkinoilta. Siten heidän pidättäytymis-hintansa (reservation price) näyttäisi olevan korkeampi kuin kohteen markkina-arvo. Koska omistaja ei voi pakkotoimitilanteessa määritellä itselleen sopivaa myyntiajankohtaa, puoltaa tämäkin jonkin asteista hyvitystä. 5. Ja lopuksi: Mikäli oikeusministeriön asettaman hankkeen tarkoitus on nimenomaisesti turvata lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa, voidaan se toteuttaa helpoimmin tällä tavoin. Maaoikeusinsinööri Simo Mikkola on osallistunut tämän lausunnon valmisteluun.
  • Lausunnonantajia: 22
    Lunastuskorvauksen tallettaminen
      • Tämän väliotsikon alla esitetyt kysymykset on suunnattu erityisesti lunastajille, Maanmittauslaitokselle ja aluehallintovirastoille.
      • Pidättekö tallettavan lunastuskorvauksen minimimäärää ja ehdotettua 1000 euron alarajaa perusteltuna ratkaisuna?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Rakennusteollisuus RT ry, Rakennusteollisuus RT ry , Kärkkäinen Anu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Senaatti-kiinteistöt, Koponen Ilkka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Kouvolan kaupunki/Maaomaisuus ja paikkatieto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kyllä
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Kyllä
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Kyllä
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Jos talletettavan korvauksen minimimäärä olisi 1000 euroa, kuinka suuri määrä talletuksia jäisi vuosittain tekemättä?
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Huomioiden kaupungin hakemien lunastustoimitusten vähäisen määrän ja korvaustason asettumisen lunastuksissa tyypillisesti minimimäärää korkeammalle tasolle näiden talletusten määrä olisi korkeimmillaankin vain muutama.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ---
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • 0-1 kpl.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Noin 3/4 erityisesti yhteisalueiden osalla.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • En osaa sanoa
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kaupungin nykyisin hakemien lunastustoimitusten määrän (0-5/vuosi) perusteella vain jokunen.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • En osaa sanoa.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Maanmittauslaitos katsoo, että tällaisen sääntelyn merkitys prosessin kulkuun ja työn määrään siinä, olisi merkittävä. On oletettavaa, että pieniä talletettuja kor-vauksia ei myöhemmin korvauksen saaja nostaisi. Luottolaitoksille alle 1000 euron pääomaiset talletetut korvaukset vakuutena lainoista eivät välttämättä ole kovin merkityksellisiä. Vähäisten summien nostaminen aluehallintovirastosta aiheuttanee luottolaitokselle kuten pankille työn, jonka arvo ei välttämättä vastaa talletetun korvauksen määrää. Kysytty prosenttiluku pyritään arvioimaan syksyyn 2019 mennessä.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • 0 euroa.
      • Kuinka arvioitte lunastuskorvauksen tallettamista koskevaan sääntelyyn ehdotettujen muutosten vaikuttavan työmääräänne?
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Muutos laskisi työmäärää vähäisesti ja olisi sinänsä kannatettava.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ---
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei merkittävää muutosta.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei merkittävää vaikutusta
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Hieman vähentävästi.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • En osaa sanoa.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Lunastustoimikunnan puheenjohtajan sekä hänen virka-apulaistensa työmäärä vähenee, mikä siirtäisi niukkoja ja haavoittuvia resursseja MML:n muihin, kan-salaisia enemmän hyödyttäviin tehtäviin. Maanmittauslaitos katsoo, että yhteiset alueita, jotka eivät ole järjestäytyneet, mutta joille on osakasluettelo (kaikille yhteisalueille de facto on jo osakasluettelo) olisi saatava talletusvelvoitteen ulkopuolelle kustannussyistä. Asia tulisi, jos mahdollista, harkita korvauksen maksajan käytännön maksamisen näkökulmasta ja selvittää, onko uusi ohjeistus riittävä vai tarvitaanko esim. lainmuutoksia. Aluehallintoviraston palvelut ovat nykyisin korvausten nostajina oleville maanomistajille maksullisia, joten yhteisten alueiden korvausten tallettaminen käytännössä vaikuttaa kansalaisesta ja korvausvelvollisesta ”byrokratialta, joka ei hyödytä lunastusrelaation osapuolia sekä aiheuttaa ihmettelyä”.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Ei vaikutusta. Tallettamisen ongelmat ovat ennemminkin kytköksissä AVI:n prosesseihin kuin lunastuslakiin.
      • Muut huomionne:
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tallettaminen (49 §) Väylävirasto kannattaa tallettavan lunastuskorvauksen minimimääräksi esitettyä 1000 euron alarajaa. Ratalaissa sekä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa on omia tallettamista koskevia säännöksiä sekä viittaussäännöksiä lunastuslakiin. Jatkovalmistelussa tulisi selvittää, miltä osin mainituissa la-eissa on tarpeen säilyttää tallettamista koskevia säännöksiä ja miltä osin voitaisiin soveltaa lunastuslain säännöksiä.
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ennemmin tulisi sujuvoittaa tallettamismenettelyä ja luoda selkeämpää säännöstä siihen, missä korvaussumman suuruuteen liittymättömissä tilanteissa korvaus tulee maksaa ja milloin tallettaa. Yleisesti ottaen voidaan todeta suoran maksun olevan useimmissa tapauksissa kaupungin kannalta kevyempi ja nopeampi järjestely kuin korvauksen tallettamisen.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • ---
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Käräjäoikeudella ei ole huomautettavaa asiasta.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ei muuta
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotetun maksettavan korvauksen 20 euron alarajan sijaan (ehdotettu 48.3 §) olisi perusteltua määrittää lunastuksessa korvauskelpoisen kokonaiskorvauksen vähimmäismääräksi 20 euroa. Vähimmäiskorvaus voisi hyvin olla suurempikin. Ehdotettu lunastuskorvauksen talletusmuutos (ehdotettu 49 §) on oikeasuuntainen mutta ei tartu siihen varsinaiseen epäkohtaan, eli AVIn monivaiheiseen tallettamismenettelyyn, joka perusteiltaan myös sopii erittäin huonosti kaupungin toimivaltasäännöksiin ja maksamismenettelyihin. Pahimmillaan lunastuskorvauksen tallettamisprosessi vie kuukausia.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Ehdotetun maksettavan korvauksen 20 euron alarajan sijaan (ehdotettu 48.3 §) olisi perusteltua määrittää lunastuksessa korvauskelpoisen kokonaiskorvauksen vähimmäismääräksi 20 euroa. Vähimmäiskorvaus voisi hyvin olla suurempikin. Ehdotettu lunastuskorvauksen talletusmuutos (ehdotettu 49 §) on oikeasuuntainen mutta ei tartu varsinaiseen epäkohtaan, eli Aluehallintoviraston kankeaan ja monivaiheiseen sekä hitaaseen tallettamismenettelyyn, joka perusteiltaan sopii myös erittäin huonosti Helsingin kaupungin toimivaltasäännöksiin ja maksamismenettelyihin. Pahimmillaan lunastuskorvauksen tallettamisprosessi vie kuukausia.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tuomariliitolla ei ole huomautettavaa asiasta.
      • Etelä-Savon käräjäoikeus, Lausunnon laatimiseen on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouni Virtanen sekä maaoikeustuomari Ismo Kovanen.
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Kysymys ei koske käräjäoikeuden toimintaa.
      • Varsinais-Suomen ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue / Luonnonsuojeluyksikkö
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Mietinnössä todetaan, että panttioikeuden haltijan aseman turvaamiseksi (98 a §) haltijalla olisi oikeus saada lunastajalta korvaus vahingostaan, joka hänelle on aiheutunut sen vuoksi, että korvausta ei ole talletettu. Edellä mainittuun lunastajan korvausvastuuseen viitaten onkin tärkeää, että lunastajalla on tällaisissa tapauksissa myös harkinta- ja päätösvalta lunastuksen tallettamisesta.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Ehdotetun maksettavan korvauksen 20 euron alarajan sijaan (ehdotettu 48.3 §) olisi perusteltua määrittää lunastuksessa korvauskelpoisen kokonaiskorvauksen vähimmäismääräksi 20 euroa. Vähimmäiskorvaus voisi olla suurempikin. Ehdotettu lunastuskorvauksen talletusmuutos (ehdotettu 49 §) on hyvä, mutta ei vaikuta varsinaiseen epäkohtaan, eli Aluehallintoviraston monivaiheiseen, kankeaan ja hitaaseen tallettamismenettelyyn, joka on todella huono kuntien maksamismenettelyiden ja toimivaltasäännösten näkökulmasta. Pahimmillaan korvauksen tallettamisprosessi kestää kuukausia.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Nykyiseen lunastuslakiin sisältyy tallettamissäännösten lisäksi myös muuta sääntelyä, jotka ovat olleet 1970-luvulla perusteltuja, mutta eivät nykyisten digi-talisoituvien prosessien aikana ole kaikilta osin mielekkäitä. Esimerkiksi lunastuslain 54 §:n 2 momentti sisältää sääntelyä ilmoituksista, jotka vuonna 2005 tehdyn kiinteistötietojärjestelmäuudistuksen vuoksi sekä vuonna 2010 tehdyn lainhuuto- ja kiinnitysasioiden käsittelyn ja rekisterinpidon siirtämisen takia Maanmittauslaitokseen ovat osoittautuneet turhiksi. Lunastusluvan myöntäneelle viranomaiselle toimituksesta tehtävät ilmoitukset lienevät myös tarpeettomia, etenkin jos lunastusluvan on myöntänyt Maanmittauslaitos.
  • Lausunnonantajia: 22
    Arvonleikkaussääntelyn poistaminen
      • Tämän väliotsikon alla esitetyt kysymykset on suunnattu erityisesti kunnille.
      • Miten arvioisitte ehdotetun arvonleikkausääntelyn poistamisen vaikuttavan kuntanne harjoittamaan maapolitiikkaan, ottaen huomioon että lunastamisen edellytyksiin ei esitetä muutoksia?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Keskiössä kunnan maapolitiikassa on yleensä, että raakamaa hankitaan tulevan yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin ennen ensimmäisen asemakaavan laatimista. Riittävällä raakamaavarannolla kunta parantaa kaavoituksen toimintaedellytyksiä sekä turvaa suunnitelmallista tonttituotantoa ja yhdyskuntarakentamisen taloutta. Arvonleikkaussäännöstön poistaminen vaarantaa tämän tavoitteen. Arvonleikkaussääntelyn poistaminen sotkisi täysin kunnan maapolitiikan ja edellytyksen sopia yhdyskuntarakenteen kehittämisen edellyttämistä maakaupoista maanomistajia tasapuolisesti kohdellen.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Vaikka pyrkimyksenä on maanhankinta hyvissä ajoin ennen ensikertaisen asemakaavoituksen aloittamista, joudutaan käytännössä asemakaavoitus usein käynnistämään maanhankintatyön ollessa vielä osittain kesken. On selvää, että arvonleikkaussäännöksen poistaminen tällaisessa tapauksessa hidastaisi sekä kaavoitusprosessia että vapaaehtoista maanhankintaa merkittävästi tai pysäyttäisi nämä kokonaan. Spekulaatio asemakaavan sisällöstä ja maan tulevasta arvosta estäisi vapaaehtoiset maakaupat vakiintuneeseen ja maanomistajia tasapuolisesti kohtelevaan käypään hintatasoon, minkä nykyinen arvonleikkaussäännös välillisesti takaa, riippumatta kaavoitusprosessin etenemisen aikataulusta. Edellä mainituista syistä lunastustoimitukset lisääntyisivät huomattavasti. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi lunastushankkeita olisi käynnistettävä hyvissä ajoin ennen asemakaavoituksen aloittamista. Jos lunastus käynnistettäisiin myöhemmässä vaiheessa, voitaisiin mahdollisessa lunastuksessa lunastuskorvaus määrätä suoraan laaditun asemakaavaluonnoksen pohjalta, korttelialueella asemakaavan mukaisen rakennusmaan arvon perusteella. Tällaista tilannetta ei mm. maanomistajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta voida hyväksyä.
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaussäännös lunastuslaissa on tärkeä, koska sen olemassaolo kannustaa myös maanomistajia pyrkimään vapaaehtoisiin kauppoihin kaupungin kanssa Selvityksessä arvonleikkaussäännöksen poistamisesta ei selvitetty riittävästi merkitystä kuntatalouteen eikä miten säännöksen poistaminen vaikuttaisi laajojen yhdyskuntarakentamista vaativien hankkeiden toteuttamisen mahdollisuuksiin
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Espoon kaupunkia on kaavoitettu merkittävästi yksityiselle maalle johtuen muun muassa kaupungin voimakkaasta kasvusta, joka on jakautunut useiden kaupunkikeskusten ympäristöön. Espoolaisessa maapolitiikassa tätä taustaa vasten arvonleikkaussäännöstön poistamisen vaikutus voitaisiin äkkiseltään arvioida vähäiseksi. Tulkinta ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, sillä nopeasti kehittyvässä eri aluekeskusten ympärille rakentuvassa kaupungissa ei voida valita selkeästi vain muutamia kasvusuuntia, joissa maanhankintaa voitaisiin tehdä kaikilta osin voimakkaasti ja kattavasti etupainotteisesti. Jatkossakin Espoossa päädytään siis varmasti kaavoittamaan merkittävästi yksityisomisteisia alueita. Tällöin olisi hyvä olla käytössä perälauta, joka takaa mahdollisuuden kaavoitusprosessin aikana hankkia maata käyvällä hinnalla myös niiltä tahoilta, jotka eivät ole halukkaita maankäyttösopimuksiin. Espoon kaupungin näkökulmasta maankäyttösopimuksien käyttöä suhteessa raakamaanhankintaan ei tarvitse mitenkään keinotekoisesti edesauttaa heikentämällä suorien maanhankintojen edellytyksiä. Maankäyttösopimuksilla on keskeinen rooli kaupungin maapolitiikassa lunastuslakiin esitetyistä muutoksista riippumatta. Siten kaupungin kannalta arvonleikkaussäännöksestä luopuminen aiheuttaa kaavoitusprosessien aloittamiseen liittyvien riskien kasvua. Edelleen kaavoitusvaiheessa leikkaussäännöstön poistaminen johtaisi epätasa-arvoon kaupungille raakamaana alueiden myyneiden tahojen, kaupungin kanssa maankäyttösopimuksia tekevien tahojen ja kaupungille mahdollisesti kaavoituksen aikana maansa myyvien tahojen välillä. Tämän takia kaavoitusprosessien kesto tulee oletettavasti pidentymään ja kaavahankkeiden aloituslukumäärä laskemaan jonkin verran, kun arvonleikkuusäännöstön kaavaprosessin ajalle tarjoama jousto poistuu. Vapausasteet asemakaavoituksen aloittamissuunnista ja ajoittamisesta vähenisivät. Arvonleikkaussäännöstön poistaminen ei eliminoi maan arvoon ja sen muutoksiin liittyviä kysymyksiä, vaan ainoastaan siirtää niitä. Jos aikaisemmin on katsottu ongelmalliseksi määrittää kaavanlaatimispäätöksestä johtuvaa arvonnousua, jatkossa ongelmallisempaa saattaisi olla määrittää kaavan hyväksymisestä ja lainvoimaistumisesta johtuvaa arvonnousua. Tämä johtuisi siitä, että kaavan lainvoimaistuminen vaikuttaisi sellaisen maan arvoon, jota kaavan laatimispäätös olisi saattanut jo entuudestaan korottaa. Käsittelemättä kysymystä oman ja maankäyttösopimuksin kaavoitettavan maan kuntataloudellisista eroavaisuuksista, voidaan kuitenkin todeta, että kaupungin oman maan kaavoittaminen on yleisesti ottaen nopeampaa, eikä se ole sopimuksia edellyttävien kaavojen tavoin erityisen suhdanneherkkää toimintaa. Maankäyttösopimukset edellyttävät aina maanomistajan kykyä ottaa riskejä ja kyseisten riskien suuruuteen vaikuttaa merkittävästi sopimuksentekohetkellä vallitseva ja tulevaisuuteen ennakoitavissa oleva markkinatilanne.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen.
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tästä lunastuslain 31 §:n 2-3 momenteissa säädetystä arvonleikkausmenettelystä on koko sen olemassaolon ajan käyty vilkasta keskustelua. Leikkaussäännöstä on käytännössä sovellettu melko harvoin, mutta yhtä mieltä voitaneen olla siitä, että tämä lainkohta on moniselitteinen ja käytännön arviointitilanteissa usein vaikeasti sovellettava. Ruot-salaisesta pakkolunastuslainsäädännöstä arvonleikkaussäännös on nyttemmin vuoden 2010 lainuudistuksen yhteydessä kokonaan poistettu. Kysymys arvonleikkauksesta on mitä suurimmassa määrin poliittinen eikä käräjäoikeudella siten voi olla kantaa siihen, tulisiko arvonleikkaussäännöstö poistaa vai nykyisessä tai jossakin muussa muodossa säilyttää.
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lappeenrannan kaupungin maaomaisuuden hallinta toteaa, että esitys heikentää kiistatta kuntien mahdollisuutta harjoittaa valitsemaansa pitkäjänteistä ja tehokkaaksi arvioitua maapolitiikkaa.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkauksen ajatuksena on ollut, ettei asemakaavoituksen tuomaa arvonnousua makseta suoraan maanomistajille. Asemakaavoja ei ole mahdollista tehdä siten, että kaavojen laatimisesta aiheutuva arvonnousu olisi kaikille maanomistajille tasapuolista. Säännös on osin ristiriidassa Maankäyttö- ja rakennuslain kehittämisen kanssa, jonka viimeaikaiset muutokset ovat aiempaa selkeämmin velvoittaneet maanomistajan osallistumaan yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin (12a luku). Esitetyllä menettelyllä yhdyskuntarakenteen laajentamisesta tehdään kunnille taloudellisesti ja aikajänteellisesti aiempaa raskaampaa, mikä ei liene esityksen tavoite. Arvonleikkauksen poistaminen tulisi vaikeuttamaan raakamaan hankintaa, kun spekulaatio maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena tulee lisääntymään. Osa maanomistajista saattaisikin jäädä odottamaan ja toivoa saavansa vielä korkeampaa arvoa. Kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin todennäköisesti useammin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut esitetyn muutoksen tavoitteena. Käytännössä nykyinen arvonleikkaussäännös ohjaa kuntia aktiiviseen maanhankintaa riittävän aikaisin, vähintään 7…10 vuotta ennen ajateltua asemakaavoitusta, koska muutoin ei ole mahdollista ennakoida yhdyskuntarakenteen hallittua kehittymistä. Arvonleikkauksen poistaminen saattaisi johtaa myös kiinteistökeinotteluun. Käytännössä uhkana olisi, että kiinteistöjen arvon nousulla spekuloivat tahot pyrkisivät hankkimaan sellaisia osia yksityisten omistuksessa olevista tiloista, jotka ovat helposti rakennettavissa, mutta jättävät ostamatta vaikeammin käyttöön otettavat osat. Nämä spekulatiiviset maakaupat tulisivat nopeasti vinouttamaan raakamaakauppahintatilastot ja pahimmillaan johtamaan sellaisiin asemakaavojen laadintapyyntöihin, joita on maaomistajien tasapuolinen kohtelu, hallittu yhdyskuntarakenteen kehittyminen ja taloudelliset realiteetit huomioon ottaen mahdotonta toteuttaa.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Kuopion kaupungissa on harjoitettu pitkäjänteistä maapolitiikkaa, kuten lausunnon johdannossa on todettu. Uudet yritys- ja asuinalueet kaavoitetaan pääasiassa kaupungin maalle, mikä on veronmaksajien kannalta selkeästi kokonaistaloudellisin tapa yhdyskuntarakenteen kehittämiselle. Tämä edellyttää luonnollisesti hyvissä ajoin toteutettua raakamaan hankintaa. Nykyinen arvonleikkaussäännöstö mahdollistaa tämän menettelyn, koska maanomistajalle ei ole hyötyä jäädä odottamaan kaavoituksen tuomaa arvonnousua. Mietinnössä on todettu, että arvonleikkaussäännöstön soveltaminen on jäänyt vähäiseksi. Näin on tapahtunut juuri siitä syystä, että lainkohdan vaikuttavuus perustuu juuri sen olemassaoloon. Esitetty säännös vaikuttaa siten, että pääosin vapaaehtoiseen kaupankäyntiin perustuva hyvissä ajoin toteutettu raakamaan hankinta ei enää onnistu vaan maan hankinta tapahtuu lunastustoimitusten kautta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Mietinnössä esitetään väite, että arvonleikkaussäännöksen poistaminen edistäisi kunnan halukkuutta valita perinteisen, vapaaehtoisen raakamaan hankintaan ja oman maan kaavoittamiseen perustuvan maapolitiisen toimintatavan asemasta maankäyttösopimuksiin perustuva toimintatapa. Aiemmin laaditut selvitykset ovat kiistatta osoittaneet kunnan oman maan kaavoittamisen ratkaisevan vaikutuksen asemakaavoituksen ja kaavan toteuttamisen nopeuteen, yhdyskuntarakenteen eheyteen, kunnan vastuulla olevien lähipalvelujen kustannustehokkuuteen sekä viimekädessä kunnan veroasteeseen. Edelleen oman maan kaavoittaminen mahdollistaa kunnan aktiivisen elinkeinopolitiikan harjoittamisen, kun kunta voi tontinluovutuksen kautta varmistaa riittävän kilpailun liike- ja asuntorakentamisessa kuntalaisten yhteiseksi hyväksi. Arvonleikkauksen poistaminen vaikeuttaisi oleellisesti kunnan maankäytön järjestämistä terveen kuntatalouden ja kuntalaisten kohtuullisten elinkustannusten lähtökohdista. Arvonleikkaussäännöstö antaa kunnalle myös liikkumavaraa ajoittaa maanhankintaa muuttuvien maankäyttötarpeiden seurauksena. Säännöksen poistaminen johtaisi kaavoituksen kokonaisprosessin pitenemiseen etenkin alkuvaiheessa, mutta kaavanmuutoksissa myös myöhemmin. Ensikaavojen osalta haittoja voi vähentää aientamalla lunastusta tai maanhankintaa, mutta kaavanmuutostilanteissa riittävän aikainen ennakointi on vaikeaa ja hankintaprosessin pituus tuo etenkin rakennettujen kiinteistöjen osalta merkittävän virheinvestoinnin riskin. Nämä kustannukset lankeavat viime kädessä kuntalaisten maksettaviksi.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Mietinnössä esitetään väite, että arvonleikkaussäännöksen poistaminen edistäisi kunnan halukkuutta valita perinteisen vapaaehtoisen raakamaan hankintaan ja oman maan kaavoittamiseen perustuvan maapolittiisen toimintatavan asemasta maankäyttösopimuksiin perustuva toimintatapa. Aiemmin laaditut selvitykset ovat osoittaneet kunnan oman maan kaavoittamisella olevan ratkaiseva vaikutus asemakaavoituksen ja kaavan toteuttamisen nopeuteen, yhdyskuntarakenteen eheyteen, kunnan vastuulla olevien lähipalvelujen kustannustehokkuuteen sekä viimekädessä myös kunnan veroasteeseen. Edelleen oman maan kaavoittaminen mahdollistaa kunnan aktiivisen elinkeinopolitiikan harjoittamisen, kun kunta voi tontinluovutusten kautta varmistaa riittävän kilpailun liike- ja asuntorakentamisessa kuntalaisten hyväksi. Arvonleikkauksen poistaminen vaikeuttaisi oleellisesti kunnan maankäytön järjestämistä terveen kuntatalouden ja kuntalaisten kohtuullisen elinkustannusten lähtökohdista. Arvonleikkaussäännöstö antaa kunnalle myös liikkumavaraa ajoittaa maanhankintaa muuttuvien maankäyttötarpeiden seurauksena. Säännöksen poistaminen johtaisi kaavoituksen kokonaisprosessin pitenemiseen etenkin sen alkuvaiheessa, mutta myös myöhemmin kaavamuutoksissa. Ensisikaavojen osalta haittoja voi vähentää aikaistamalla lunastusta tai maanhankintaa, mutta kaavamuutostilanteissa riittävän aikainen ennakointi on vaikeaa ja hankintaprosessin pituus tuo etenkin rakennettujen kiinteistöjen osalta merkittävän virheinvestoinnin riskin. Nämä kustannukset lankeavat viime kädessä kuntalaisten maksettaviksi.
      • Kuusamon kaupunki, Yhdyskuntatekniikan toimiala
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkaussäännösten poistaminen vaikeuttaisi maankäyttösopimusneuvotteluja, pitkittäisi kaavoitusta sekä vähentäisi maanomistajien myyntihalukkuutta.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkauksen poistaminen tulisi vaikeuttamaan merkittävästi raakamaan ja raakamaana hinnoiteltavien alueiden hankintaa, kun spekulaatio maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena tulisi lisääntymään ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Raakamaasta maksettava hinta nousisi merkittävästi, pysyvästi ja jatkuvasti. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut esitetyn muutoksen tavoitteena. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut esitetyn muutoksen tavoitteena.
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkaussääntely on tullut kyseeseen vain harvoissa lunastustilanteissa. Sen vuoksi sääntelyn poistamisella ei ole huomattavaa merkitystä kunnan maapolitiikkaan ja raakamaan hankintaan. Arvonleikkaussääntelyn poistamisen vaikutukset ovat osin korvattavissa maankäyttö- ja rakennuslain 91 a §:n mukaisella maankäyttösopimuskorvauksella, jossa asemakaavasta merkittävää hyötyä saava maanomistaja maksaa osan kunnalle aiheutuvista yhdyskuntarakentamisen kustannuksista.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Mietinnössä esitetään väite, että arvonleikkaussäännöksen poistaminen edistäisi kunnan halukkuutta valita perinteisen, vapaaehtoisen raakamaan hankintaan ja oman maan kaavoittamiseen perustuvan maapolitiisen toimintatavan asemasta maankäyttösopimuksiin perustuva toimintatapa. Aiemmin laaditut selvitykset ja käytäntö ovat kiistatta osoittaneet kunnan oman maan kaavoittamisen ratkaisevan vaikutuksen asemakaavoituksen ja kaavan toteuttamisen nopeuteen, yhdyskuntarakenteen eheyteen, kunnan vastuulla olevien lähipalvelujen kustannustehokkuuteen sekä viime kädessä kunnan veroasteeseen. Edelleen oman maan kaavoittaminen mahdollistaa kunnan aktiivisen elinkeinopolitiikan harjoittamisen, kun kunta voi tontinluovutuksen kautta varmistaa riittävän kilpailun liike- ja asuntorakentamisessa kuntalaisten hyväksi. Maankäyttösopimuksien käyttämisen yleistyminen pitkällisine neuvotteluineen ja eturistiriitojen vuoksi on käytännön kautta todettu todella huonoksi vaihtoehdoksi verrattuna oman maan kaavoittamisen suunnitteluvapauteen. Arvonleikkaussäännöksien poistaminen vaikeuttaisi oleellisesti kunnan maankäytön järjestämistä terveen kuntatalouden ja kuntalaisten kohtuullisen elinkustannusten lähtökohdista. Arvonleikkaussäännöstö antaa kunnalle myös liikkumavaraa ajoittaa maanhankintaa muuttuvien maankäyttötarpeiden seurauksena. Säännöksen poistaminen johtaisi kaavoituksen kokonaisprosessin pitenemiseen etenkin alkuvaiheessa, mutta kaavan muutoksissa myös myöhemmin. Ensikaavojen osalta haittoja voi vähentää aientamalla lunastusta tai maanhankintaa, mutta kaavan muutostilanteissa riittävän aikainen ennakointi on vaikeaa ja hankintaprosessin pituus tuo etenkin rakennettujen kiinteistöjen osalta merkittävän virheinvestoinnin riskin. Nämä kustannukset lankeavat viime kädessä kuntalaisten maksettaviksi.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Arvonleikkaussäännöstön poistaminen Työryhmän toteamus, että arvonleikkaussääntely on yhteiskuntapoliittinen arvovalinta. Niin on myös yleensäkin lainsäädäntö ml. lunastuslainsäädännön uudistaminen. Sääntelyn tarkoituksenmukaisuus jää riippumaan siitä, millainen painoarvo eri näkökohdille halutaan antaa. Arvonleikkauksella on varmistettu, että asemakaavoituksen tuottama arvonnousu lunastustilanteessa ei ole mennyt (maksettu) maanomistajille arviointiajankohdan mukaisen tilanteen mukaisesti. Olosuhteista johtuen asemakaavoja ei voida laatia siten, että rakentamisen mahdollisuudet (hyöty) tulisi kaikille maanomistajille tasapuolisesti. Arvonleikkaus on siten vähentänyt asemakaavoitetuilla alueilla maata omistaneiden lunastuskorvausten eroja ja siten lisännyt heidän tasapuolista kohtelua. Tämä on perustulta, koska maan arvo ei ole noussut maanomistajan toimenpiteiden johdosta, vaan kunnan tekemien suunnitelmien ja tuotantopanosten johdosta. Toimiva maapolitiikka edellyttää aktiivista raakamaan hankintaa. Kaupungin täytyy kyetä varautumaan siihen, että maata on kaavoitettavissa tarpeen mukaan. Kun maata ostetaan raakamaana ja se kaavoitetaan, arvonnousun avulla kyetään kattamaan kaavoituksesta aiheutuneita kustannuksia. Oulussa maanomistuksen historia sekä aktiivinen maanhankinta ja sen ajoitus, ovat minimoineet käytännössä arvonleikkauksen soveltamistilanteita. Mikäli arvonleikkaus poistetaan lunastuslainsäädännöstä, on myös Oulussa odotettavissa maanhankinnan vaikeutuvan. Kaupungin harjoittama pitkäjänteinen maanhankinta vapaaehtoisilla kaupoilla ja kauppojen ajoittaminen hetkeen, jolloin kohteella on odotusarvoa tai korkeampaa ns. riskialtista odotusarvoa eli ns. raakamaan hintaa, ei välttämättä enää onnistu. Osa maanomistajista voi jäädä odottamaan ja toivoo saavansa vielä korkeampaa eli tontin hintaan perustuvaa arvoa. Maakeinottelun ammattilaiset ilmaantuvat Oulun maa-markkinoille, jolloin spekulatiiviset kiinteistökaupat ovat vaikeuttamassa ns. käyvän hinnan eli oikean markkinahinnan määritystä. Asemakaavoituksessa maksimissaankin vain 40 % (tavallisesti 20 – 30 %) alueesta osoitetaan rakentamistarkoituksiin. Riskialtista odotusarvoa voidaan pitää hyvänä ja kaikille osapuolille tasapuolisena estimaattina kauppahintaa neuvoteltaessa tai lunastuskorvausta määritettäessä. Niukkuus asemakaavoitukseen soveltuvasta maasta aiheuttaa niukkuutta tonttituotantoon ja tämä aiheuttaa niukkuutta asuntorakentamiseen. Kun asuntojen kysyntä ylittää asuntojen tarjonnan, asuntojen hinnat lähtevät nousuun. Asuntojen hintojen nousua ei voida suoraan arvioida raakamaan hinnasta, sillä maan hinnan vipuvaikutus voi olla asuntojen hintoihin moninkertainen. Oulun kaupungilla on tällä hetkellä kohtuullinen raakamaareservi, joten raakamaan hinnan nousun vaikutus Oulun asuntojen hintoihin näkyisi todennäköisesti viiveellä.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Maanmittauslaitoksella ei ole tähän enempää lausuttavaa. Maanomistajan oikeus markkina-arvoa vastaavaan täyteen korvaukseen tulee taata vastaisuudessa.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Ehdotuksella ei ole lainkaan vaikutusta Järvenpään harjoittamaan maapolitiikkaan. Kaupunki on linjannut maapoliittisessa ohjelmassaan, että se kaavoittaa 1. asemakaavat vain ja ainoastaan kunnan omistamille alueille. Täten kaikki maat hankitaan kunnan omistukseen ennen asemakaavan vireilletuloa. Täten arvonleikkaussääntelyllä ei ole mitään vaikutusta harjoitettuun politiikkaan. Arvonleikkaussäännöllä ei nähdäksemme ole ”pelotevaikutusta”, joka jouduttaisi vapaaehtoisia kauppoja. Neuvottelun perälauta on itse lunastusmenettelyn käyttö ja varmuus siitä, että instrumenttia käytetään, mikäli vapaaehtoiset toimet eivät pure oikea-aikaisesti. Lunastusmenettelyn käyttö on taasen helpompi hyväksyä poliittisessa keskustelussa, kun täyden korvauksen periaatteeseen ei ole poikkeuksia. Koska arvonleikkaussääntö on poikkeus täyden korvauksen periaatteeseen, on sen poistamiselle vankat perusteet myös lunastusten yleisten hyväksyttävyyden kannalta. Arvonleikkauksen poistaminen on Järvenpään kannalta kannatettava muutos.
      • Miten arvioisitte arvonleikkaussääntelyn poistamisen vaikuttavan raakamaasta maksettavaan yleiseen hintatasoon?
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Tärkeintä on arvonleikkaussäännöstön merkitys kuntien yleisesti noudattaman maapolitiikan ja mm. raakamaan hinnan näkökulmasta, jonka osalta arvonleikkaussäännöstön poistaminen tulee kunnalle ja veronmaksajille kalliiksi.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Sääntelyn poistaminen nostaisi raakamaan hintatasoa, koska spekulaatio maan tulevasta arvonnoususta lisääntyisi merkittävästi.
      • Tampereen kaupunki, Kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Raakamaan yleinen hintatason nousisi arvonleikkaussääntelyn poistamisen myötä.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaussäännöstön poistaminen nostaisi raakamaasta maksettavaa hintatasoa. Vaikutus välittyisi myös maankäyttösopimusneuvotteluihin ja niiden yhteydessä tehtäviin yleisten alueiden hankintoihin.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Viittaamme lausuntomme yleiskommentteihin, jotka olemme antaneet edellä ensimmäisen kysymyksen "Lausuntonne mietinnöstä" alla.
      • Lappeenrannan kaupunki, Maaomaisuuden hallinta
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Luultavasti nousee.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaussääntelyn poistaminen oletettavasti heijastuisi maanhintaan sitä korottavasti ja mukaan tulisi enemmän myös spekulaatiota maan tulevasta arvosta.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Esitys korottaa hintatasoa merkittävästi. Kaavoituksen tuomaa arvonnousua ei olisi tämän jälkeen perusteita sulkea pois. Maanomistajat jäävät odottamaan lähestyvän kaavoituksen tuomaa maan arvon nousua.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkauksen poistaminen tulisi vaikeuttamaan merkittävästi raakamaan ja raakamaana hinnoiteltavien alueiden hankintaa, kun spekulaatio maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena tulisi lisääntymään ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Raakamaasta maksettava hinta nousisi merkittävästi, pysyvästi ja jatkuvasti. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkauksen poistaminen tulisi merkittävästi vaikeuttamaan raakamaan ja raakamaana hinnoiteltavien alueiden hankintaa, kun spekulaatio maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena tulisi lisääntymään ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Raakamaasta maksettava hinta nousisi merkittävästi, pysyvästi ja jatkuvasti. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin käytännössä turvautumaan prosessina monivaiheiseen ja aikaa sekä resursseja vaativaan lunastamiseen mikä ei liene ollut esitetyn muutoksen tavoitteena. Helsingin kaupungin kannalta huolta herättää se, millaiset mahdollisuudet raakamaiden lunastusluvan saamiseen olisi olemassa. Kaupunki omistaa yli 60 % maapinta-alastaan, mutta siitäkin huolimatta esimerkiksi keskeisten kehittämisalueiden saaminen kaupungin omistukseen voi olla alueen suunnitelmallisen kehittämisen ja kaupungin suuren asunto- ja työpaikkatarpeen vuoksi hyvinkin tarpeellista. Kaupungin omistamat tontit ovat joko kaupungin omassa tai kaupungin vuokralaisten käytössä.
      • Kuusamon kaupunki, Yhdyskuntatekniikan toimiala
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkaussäännösten poistaminen tulisi vaikuttamaan korottavasti raakamaan yleiseen hintatasoon.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Raakamaasta maksettava hinta nousisi merkittävästi, pysyvästi ja jatkuvasti. Vapaaehtoisen kaupankäynnin asemasta jouduttaisiin enenevässä määrin turvautumaan lunastamiseen mikä ei liene ollut esitetyn muutoksen tavoitteen
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkaussääntelyn poistaminen nostaa jossain määrin raakamaan hintatasoa.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Arvonleikkauksen poistaminen tulisi vaikeuttamaan merkittävästi raakamaan ja raakamaana hinnoiteltavien alueiden hankintaa, kun spekulaatio maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena tulisi lisääntymään ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Raakamaasta maksettava hinta nousisi jatkuvasti, pysyvästi ja merkittävästi. Vapaaehtoisen kaupankäynnin sijaan jouduttaisiin turvautumaan enemmän lunastamiseen, mikä ei todennäköisesti ole ollut muutoksen tavoitteena. Useasti on käsillä tilanne, jolloin kunta on jo aloittanut kaavoitusta etupainotteisesti ja tarjonnut maanomistajille korkeampaa raakamaahintaa tästä johtuen. Kauppoihin ei ole kuitenkaan päästy, koska maanomistaja odottaa jo täyttä tonttimaan hintaa kaavoittamattomasta maastaan, vaikka kunnallistekniikan toteuttamisvastuu jää kunnalle. Tässä vaiheessa vireille laitettu lunastustoimitus voi nostaa entisestään kaavoittamattoman maan hintaa. Jos arvonleikkaussäännös kuitenkin poistettaisiin laista, olisi sillä oltava pitkä siirtymäsäännös. Kaikki ne kunnat, jotka ovat nykylain mukaan laittaneet lunastuksen vireille, ovat mahdollisesti edenneet asemakaavan kanssa ”liian” pitkälle, koska ovat päättäessään luulleet, että leikkaussäännös huomioidaan lunastustoimituksessa. Siksi siirtymäsäännöksin on varmistettava, että vasta kuntien päättäessä hakea lunastusta he tietävät millaisin perustein (siirtymäsäännös, kerroin jne.) asiaa käsitellään lunastustoimituksessa.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • ks.edellä
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Arvonleikkaussäännöstä LunL 31 §:ssä on sovellettu niin harvoin, että vaikutuksia on vaikea nähdä. Kunnan neuvotteluaseman parantaminen maan hankin-nassa lainsäädännöllisin keinoin tai lakiin sisällytetyin rakentein ei liene objektiivisesti tarkastellen perusteltua. Arvonleikkaussääntelyn syntymisen taustoja on 1970-luvulla silloinen maa- ja vesioikeuden professori Veikko O. Hyvönen selostanut professori Jarno Teporan juhlakirjassa 2009 ”Kiinteistöjä, vaihdantaa ja sivullissuhteita” kirjoituksessa ”Arvonleikkauksesta tonttitarjontaan ja sen jälkeen”, erityisesti sivuilla 125 – 136, 140 – 142 ja 147 – 150. Sääntelyn silloiset, eräät tarkoitusperät eivät nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, ole enää ajankohtaisia.
      • Järvenpään kaupunki, Kaupunkikehitys
        Päivitetty:
        3.5.2019
        • Sääntelyn poistamisella ei ole vaikutusta raakamaasta maksettavaan hintaan Järvenpäässä. Niissä kunnissa, missä raakamaata hankitaan kaavojen vireille tulon jälkeen viime tingassa, voi sääntelyn poistamisella olla suuriakin vaikutuksia. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin eliminoitavissa sillä, että maat hankkii hyvissä ajoin ennen kaavoitusta, mikä on hyvälle maapolitiikalle tunnusomaista. Siten muutos pakottaa parantamaan maapolitiikan menettelyjä.
      • Hämeenlinnan kaupunki, Tonttipäällikkö, Tontti- ja mittauspalvelut, Sulonen Kimmo
        Päivitetty:
        2.5.2019
        • Arvonleikkaussääntelyn poistamisen ja lunastuskorvauksen korottamisen arvioidaan vaikuttavan maanhankintahintoihin korottavasti.
      • Muut huomionne:
      • Joensuun kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut, maaomaisuus
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Johdonmukainen maapolitiikka, maapolitiikan käytössä oleva keinovalikoima ja lunastuslain arvonleikkaussäännöstö ovat turvanneet maanomistajien tasapuolisen kohtelun riippumatta maakauppojen ajallisesta eroavaisuudesta maankäytön suunnitteluun nähden. Samalla on ennaltaehkäisty kiinteistökeinottelun mahdollisuuksia. Kauppojen viivyttely ja spekulaatio maan tulevasta arvosta eivät näin ollen ole asettanut maanomistajia erilaiseen lähtökohtaan tai asemaan. Mikäli arvonleikkaussäännöstö poistetaan, voisi se johtaa tilanteeseen, jossa maanomistajan kannattaa viivytellä maakauppojen osalta mahdollisimman pitkään, koska hän saa yhä suuremman osan kaavan laatimispäätöksen jälkeisestä arvonnoususta maakaupassa. Tällöin hyvissä ajoin kaupungin kanssa kauppoja tehnyt maanomistaja on häviävässä asemassa ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu vaarantuu. Vaarana on, että maakauppojen eteneminen hidastuu ja tätä kautta vaarantuu kunnan yhdyskuntarakenteen kehittäminen. Esityksen pohja on siinä, että säännöstöä oltaisiin poistamassa vain sillä perusteella, että sen käyttö on ollut vähäistä tai oikeuskäytäntöä asiaan liittyen on vähän. Tässä yhteydessä olisi syytä antaa suuri painoarvo kuntien näkemyksille. Nyt ne meinaa jäädä sivuutetuiksi. Vaikkakin selvitys pureutuu arvonleikkaussäännösten poistamisen vaikutuksiin, olisi selvityksessä ollut hyvä olla säännöksen säilyttämistä koskevat argumentit myös tuotuna esiin. Arvonleikkaussäännöstö on verrannollinen maapolitiikan kulmakivenä toimivan lunastusoikeuden kanssa. Myöskin tämän keinon käyttö on ollut vähäistä vapaaehtoisten kauppojen määrään nähden, mutta sen olemassaolon merkitys yhtenä maapolitiikan keinona on merkittävä vapaaehtoisten kauppojen toteutumisen kannalta. Arvonleikkaussäännöstö tulisi säilyttää.
      • Vaasan kaupunki, Kiinteistötoimi, Ovaska Osmo
        Päivitetty:
        15.5.2019
      • Suomen maanmittausinsinöörien liitto ry MIL, sihteeri, MIL ry, Nuuja Katri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • MIL ry toteaa, että vaikutuksia kunnan maapolitiikan kokonaisuuteen on vaikea arvioida, sillä arvonleikkaussäännöksen luonne osana tätä kokonaisuutta ja eräänlaisena "perälautana" ei näy suoraan soveltamiskäytännössä. Muutoksella olisi todennäköisesti vaikutuksia vapaaehtoisten kauppojen syntymiseen ja raakamaan hintatasoon. MIL ry:n käsityksen mukaan kunnat yleisesti haluaisivat hankkia raakamaata vapaaehtoisilla kaupoilla, jotta voi kaavoittaa maata järkevinä kokonaisuuksina alueilla joilla se olisi niin resurssien käytön kuin liikenne- ja ilmastoasiat huomioon ottaen järkevää.
      • Väylävirasto
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • -
      • Espoon kaupunki, Espoon kaupunki - Tonttiyksikkö, Halla Valtteri
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaussäännöstö (LunL 31.2-3) ei leikkaa korvausta vaan määrittelee korvauksen määrittämisperusteen lunastettaessa kaavoitettavana olevaa tai juuri kaavoitettua maata. Vaikka arvonleikkuusäännöstä ei ole Espoossa virallisesti sovellettu, se luo kuitenkin selkeän viitekehyksen sille, millä periaatteilla maanhankinnasta voidaan tarvittaessa neuvotella niillä alueilla, joilla asemakaavoitus on tullut vireille. Säännös mahdollistaa kaavahankkeiden aloittamisen riippumatta siitä, tullaanko kaava-alueella lopulta tekemään pelkästään maankäyttösopimuksia vai myös esimerkiksi vapaaehtoista maanhankintaa. Edelleen säännös tukee asemakaavan toteuttamiseksi hankittavien yleisten alueiden ja tonttien hankintaa. Mietinnössä on esitetty, että arvonleikkauksen poistaminen edistäisi sopimusneuvottelujen etenemistä, koska arvonleikkauksen poistaminen vähentäisi kunnan halukkuutta käyttää lunastusta vaihtoehtona maankäyttösopimukselle. Mietinnössä ei ole arvioitu arvonleikkuusäännöksen poistamisen vaikutusta kuntatalouteen. Muutoksella olisi kuitenkin merkittäviä välittömiä ja välillisiä vaikutuksia kuntatalouteen kohoavien maanhintojen, vaikeutuvan vapaaehtoisen maanhankinnan ja maankäyttösopimusten laatimisen sekä yhdyskuntarakenteen epäoptimaalisen kehittymisen kautta. Tämä vaikeuttaisi kaupungin mahdollisuuksia järjestää kuntalaisten tarvitsemat palvelut tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Oletetaan, että kaupunki tekee raakamaakaupan samalta alueelta yhden maanomistajan kanssa ennen asemakaavan laatimispäätöstä ja toisen maanomistajan kanssa kaupan heti kaavanlaatimispäätöksen jälkeen ja jälkimmäinen saa edellistä korkeamman korvaussumman arvonleikkuusäännöksen sivuuttamisen takia. Kuvattua tilannetta ei voida välttämättä pitää tasapuolisena maanomistajien kesken. Edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa raakamaan hankinnan voidaan olettaa parhaalla tavalla toteuttavan maanomistajien tasapuolista kohtelua ja edelleen arvonleikkaussäännöstön osaltaan tukevan tämän toteutumista. Arvonleikkauksen poistaminen vaikuttaisi melko suoraan raakamaan hintaa korottavasti. Tästä hinnannoususta osa valuisi todennäköisesti lopulta myös asuntojen hintoihin. Vaikutukset asuntojen hintoihin kertautuisivat todennäköisesti myös hidastuneen kaavoituksen ja sen kautta vähenevän tonttitarjonnan kautta. Edelleen hintojen nousua koituisi välillisesti myös siitä, että kaavoitusta jouduttaisiin ohjaamaan esimerkiksi esirakentamiskustannuksiltaan optimaalista kalliimmille alueille.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö ja hallinto, Ylänen Hannu
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Viittaamme tässä arvonleikkausääntelyn poistamis -kysymyksessä lausuntomme yleiskommentteihin, jotka olemme antaneet edellä ensimmäisen kysymyksen "Lausuntonne mietinnöstä" alla.
      • Lahden kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonnousun leikkauksella parannetaan maanomistajien yhdenvertaisuutta, kun asemakaavoituksesta ei tule maanomistajille maksettavaksi korvauksia pelkästään siinä esiintyvien kaavamerkintöjen perusteella.
      • Kuopion kaupunki, Kaupunkiympäristön palvelualue/Maaomaisuuden hallintapalvelut
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Esityksen mukaan vanhentuneen arvonleikkaussäännöstön poistamista perustellaan mm. lain säätämisen jälkeen tapahtuneella Maankäyttö- ja rakennuslain keinovalikoiman laajentumisen tuomilla mahdollisuuksilla kunnille (esim. mainittu poikkeamisen, suunnittelutarveratkaisut, etuosto, maankäyttösopimukset). Nuo mainitut lainsäädännön suomat mahdollisuudet eivät ole mitenkään verrannollisia siihen, minkä hyödyn ja varmuuden yhdyskuntarakenteen kehittymiselle tulee kuntien oman maan kaavoittamisesta ja rakentamisen aikatauluttamisesta. Eräs syy arvonleikkaussäännösten säätämiselle oli ns. ansiottoman arvonnousun pidättäminen kunnalle. Lähestyvästä asemakaavoituksesta johtuva maan arvon nousu johtuu asemakaavoitukseen kohdistuvista rakennusoikeusodotuksista. Asemakaavoituksen jälkeen rakentaminen mahdollistetaan kunnan rahoittamalla kunnallistekniikalla. Arvonleikkaussäännöstön perustelu ei ole vanhentunut ja sillä on suuri merkitys. Se myös luo tasapuolisuutta maanomistajien keskuuteen, koska kaikki maanomistajat eivät omista maata kasvavien kuntien kasvualueilla. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset maankäyttösopimus- ja kehittämiskorvausmenettelyt ovat kuntien käytettävissä kunnallistekniikan rahoitukseen, mutta niissä menettelyissä maa jää pääosin alkuperäisen maanomistajan omistukseen. Tämä ei mahdollista riittävää sosiaalista asuntotuotantoa, asuntotuotannon kokonaisvaltaista ohjelmointia tai asuntoalueiden tonttien luovuttamista tasapainoisella tavalla omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasumiseen. Näin ollen kuntien mahdollisuutta vapaaehtoiseen maan hankintaan ei pitäisi heikentää eikä kustannuksia lisätä. Kuopion näkemyksen mukaan muut maapoliittiset keinot eivät korvaa vapaaehtoista maanhankintaa eivätkä ne ole aiheuttaneet arvonleikkaussäännöstön merkityksen vähenemistä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lausunnon antaja: Suomen Kuntaliitto, varatoimitusjohtaja Timo Reina, Holopainen Matti
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaus säännös (31§ 2 ja 3 mom.) tarkentaa yleissäännöstä (31§1 mom.), jota sovelletaan konkreettisiin yrityksiin eli hankkeisiin. Jos arvonleikkaussäännös poistettaisiin, tulisi em. yleissäännöstä tarkentaa koskemaan myös kaavoitusta siinä tarkoitettuna hankkeena lunastettaessa raakamaata ennen asemakaavan laatimista ja lainvoimaistumista. Arvonleikkaussäännöksen soveltaminen Arvonleikkaussäännöstö (LunL 31.2-3) ei leikkaa korvausta vaan määrittelee korvauksen määrittämisperusteen lunastettaessa kaavoitettavana olevaa tai juuri kaavoitettua maata. Säännös mahdollistaa kaavaprosessin aloittamisen lunastuslupaprosessin ollessa kesken, mikä nopeuttaa kehittyvän taajaman rakentamisaikataulua. Arvonleikkauksen tarve vaihtelee kunnittain, kunnan kasvu/taantumisvauhdin, kunnan maanomistuksen ja sen sijainnin sekä tasapainoisen yhdyskuntakehityksen muodostamassa viitekehyksessä. Vaikka arvonleikkausta ei ole sovellettu monissa tapauksissa, on sen olemassaololla keskeinen vaikutus vapaaehtoisen maanhankinnan edistämisessä. Vaikutus kiinteistökeinotteluun Arvonleikkaussäännöstö on olemassaolollaan ennaltaehkäissyt kiinteistökeinottelua. Arvonleikkauksen poistaminen lisäisi spekulointia maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Vaikutus maankäyttösopimusten laadintaan Selvityksessä on esitetty, että arvonleikkauksen poistaminen parantaisi sopimusneuvottelujen etenemistä, koska arvonleikkauksen poistaminen vähentäisi kunnan halukkuutta käyttää lunastusta vaihtoehtona maankäyttösopimukselle. Myös kehittämiskorvausmenettelyn käyttäminen on käytännössä erittäin rajallinen vaihtoehto maankäyttösopimukselle. Kehittämiskorvausta on käytetty vain noin 3 kertaa 15 vuoden aikana. Lunastuksen käyttäminen, mikäli maankäyttösopimukseen ei päästä, on tärkeä osa maanomistajien tasapuolista kohtelua, jossa varmistetaan maanomistajien osallistuminen kaavan toteuttamisen kustannuksiin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Onkin todennäköistä, että arvonleikkauksen poistaminen lisäisi odotuksia maan hinnan kehittymisestä kaavoituksen seurauksena ja vaikeuttaisi maankäyttösopimusten aikaansaamista sekä pakottaisi kunnat yhä useammin turvautumaan maan lunastamiseen. Vaikutus kuntatalouteen Arvonleikkaussäädön poistamisen vaikutus kuntatalouteen on jätetty pois tarkastelusta vedoten kiireelliseen aikatauluun, aineistojen saatavuuteen sekä perustelemattomaan arvioon, että vaikutus on vähäinen. Selvityksessä on kuitenkin todettu, että arvonleikkauksen poistaminen voi vaikuttaa kuntatalouteen, koska sillä on katettu kunnan yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Muutoksen välilliset vaikutukset kuntatalouteen kohoavien maanhintojen, vaikeutuvan vapaaehtoisen maanhankinnan ja maankäyttösopimusten laatimisen sekä kunnan palveluverkkojen kustannustehokkuuden huononemisen seurauksena ovat erittäin merkittävät. Kokonaisuutena esitetty muutos tulisi vaikuttamaan kunnan vastuulla olevien palvelujen kustannustehokkuuteen ja sitä kautta kunnan veroasteeseen. Arvonleikkaus ja kunnan keräämät verot ja maksut Selvityksessä on esitetty, että arvonleikkauksen merkitys yhdyskuntarakenteen toteuttamisen kustannusten kattamiseen on vähentynyt, koska kunta nykyään voi kerätä enemmän muita maksuja ja veroja kuin arvonleikkaussäännöstön säätämisen aikaan 1970-luvulla oli mahdollista. Väitetään myös, että kunnat keräävät yhdyskuntarakentamisen kustannukset moneen kertaan. Väitteet ovat perusteettomia. Kiinteistövero on yleinen vero, jota ei ole kohdennettu yhdyskuntarakentamisen kustannusten kattamiseen. Kadunpitoon aiemmin suunnattu katumaksu poistui kiinteistöveron käyttöönoton yhteydessä. Maankäyttösopimuksiin kytketty velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin yksityistä maata kaavoitettaessa ei liity arvonleikkaukseen, jota sovelletaan kunnan lunastaessa maata. Vesihuoltolain mukaiset maksut kerätään kohdennetusti vesihuollon kustannusten kattamiseen. Kunnan keräämät verot ja maksut käytetään kokonaisuudessa kunnan vastuulla olevien tehtävien ja kuntalaisten palvelujen kustannusten kattamiseen. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu Kunnan raakamaan hankinta maankäyttösopimuksiin perustuvan maankäytön toteuttamisen asemasta on myös maanomistajien suunnasta todettu parhaiten toteuttavan tasapuolista kohtelua yhdyskuntarakennetta kuntalaisten yhteisillä päätöksillä ja kustannuksella kehitettäessä. Jos kullekin maanomistajalle maksettaisiin maapohjasta korvaus sen mukaan, millainen kaavamerkintä ja rakennusoikeuden määrä tai vaihtoehtoisesti puisto tai katualue kunkin omistamalle maalle kaavoitetaan, johtaisi se merkittävään epätasa-arvoon maanomistajien kesken. Selvityksen väite arvonleikkauksen poistamisen maanomistajien tasa-arvoa lisäävänä muutoksena on perusteeton. Vaikutus asunnon hintaan Arvonleikkauksen poistaminen vaikuttaisi vääjäämättä raakamaan hintaa korottavasti ja sitä kautta asuntojen hintaan. Kunnan hankkimasta raakamaasta käytetään karkeasti noin 40% yleisiin alueisiin ja loput rakennusmaaksi. Yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla erilaisiin viheralueisiin voi mennä jopa 95 %. Jos raakamaasta maksettaisiin kaavoituksen tuoma odotusarvomaan hinta ilman arvonleikkausta, luovutettavien tonttien hinnan osuus asuntojen hinnoista nousi moninkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Arvonleikkaus säännökset (ehdotetut 31 § 2 ja 3 mom.) tarkentavat yleissäännöstä (31 § 1 mom.), jota sovelletaan konkreettisiin hankkeisiin. Jos arvonleikkaussäännös poistettaisiin, tulisi edellä mainittua yleissäännöstä tarkentaa koskemaan yksiselitteisesti myös kaavoitusta siinä tarkoitettuna hankkeena lunastettaessa raakamaata ennen asemakaavan laatimista ja lainvoimaistumista. Arvonleikkaussäännöstö ei leikkaa korvausta vaan määrittelee korvauksen määrittämisperusteen lunastettaessa kaavoitettavana olevaa tai juuri kaavoitettua maata. Säännökset mahdollistavat kaavaprosessin aloittamisen lunastuslupaprosessin ollessa kesken, mikä nopeuttaa kehittyvän taajaman rakentamisaikataulua. Arvonleikkauksen tarve vaihtelee kunnittain kunnan kasvu- /taantumisvauhdin, kunnan maanomistuksen ja sijainnin sekä tasapainoisen yhdyskuntakehityksen muodostamassa viitekehyksessä. Vaikka arvonleikkausta ei Helsingissä ole sovellettu, sen olemassaololla on keskeinen vaikutus vapaaehtoisen maanhankinnan edistämisessä. Vaikutus kiinteistökeinotteluun Arvonleikkaussäännöstö on ennaltaehkäissyt kiinteistökeinottelua. Arvonleikkauksen poistaminen lisäisi spekulointia maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Tämä nostaisi kaupungin etupainotteisia kynnyskustannuksia niin ensi- kuin täydennysrakentamiskaavoissa. Vaikutus maankäyttösopimusten laadintaan Mietinnössä on virheellisesti väitetty, että arvonleikkauksen poistaminen parantaisi sopimusneuvottelujen etenemistä, koska arvonleikkauksen poistaminen vähentäisi kunnan halukkuutta käyttää lunastusta vaihtoehtona maankäyttösopimukselle. Helsingissä maanomistaja maksaa maankäyttösopimusmenettelyssä keskimäärin kaavan toteuttamisen vaatiman ns. kuntainfran (yleisten alueiden hankinta ja toteutus, Y-tonttien ja erityisalueiden hankinta, edellytysinvestoinnit, joita ovat mm. melusuojaukset, sillat, laajat johtosiirrot jne.) kustannukset. Kaavan toteuttamisen vaatimat kuntapalveluiden investoinnit (koulut, päiväkodit, terveysasemat ym.) jäävät kuitenkin kokonaisuudessaan kaupungille. Kehittämiskorvausmenettely on sen tulkinnanvaraisten korvausperiaatteiden, työläiden sekä maksuaikataulun epämääräisyyden ja sen vaatiman mittavan seurannan vuoksi käytännössä lähes käyttökelvoton. Kehittämiskorvausta on viimeisen 15 vuoden aikana käytetty alle viisi kertaa. Vaikutus kuntatalouteen Arvonleikkaussäädön poistamisen vaikutus kuntatalouteen on jätetty pois tarkastelusta vedoten kiireelliseen aikatauluun, aineiston saatavuuteen sekä perustelemattomaan arvioon siitä, että vaikutus on vähäinen. Mietinnössä on kuitenkin todettu, että arvonleikkauksen poistaminen voi vaikuttaa kuntatalouteen, koska sillä on katettu kunnan yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Muutoksen välilliset vaikutukset kuntatalouteen kohoavien maanhintojen, vaikeutuvan vapaaehtoisen maanhankinnan ja maankäyttösopimusten laatimisen sekä kunnan palveluverkkojen kustannustehokkuuden huononemisen seurauksena ovat erittäin merkittävät. Kokonaisuutena esitetty muutos tulisi vaikuttamaan kunnan vastuulla olevien palvelujen kustannustehokkuuteen ja sitä kautta kunnan veroasteeseen. Arvonleikkauksen ja kunnan keräämät verot ja maksut Mietinnössä on esitetty, että arvonleikkauksen merkitys yhdyskuntarakenteen toteuttamisen kustannusten kattamiseen on vähentynyt, koska kunnat voivat nykyään kerätä enemmän muita maksuja ja veroja kuin arvonleikkaussäännöstön säätämisen aikaan 1970-luvulla oli mahdollista. Väitetään myös, että kunnat keräävät yhdyskuntarakentamisen kustannukset moneen kertaan. Väite on perusteeton. Kiinteistövero on yleinen vero, jota ei ole kohdennettu yhdyskuntarakentamisen kustannusten kattamiseen. Vesihuoltolain mukaiset maksut kerätään kohdennetusti vesihuollon kustannusten kattamiseen. Kunnan keräämät verot ja maksut käytetään kokonaisuudessa kunnan vastuulla olevien tehtävien ja kuntalaisten palvelujen kustannusten kattamiseen. Maankäyttösopimuksiin kytketty velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin yksityistä maata kaavoitettaessa ei liity arvonleikkaukseen, jota sovelletaan kunnan lunastaessa maata. Maankäyttösopimuksia on Suomessa tehty eri nimillä jo 1960-luvulta alkaen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin on otettu asiaa koskevat säännökset, jotka vahvistivat jo kauan toimineen käytännön eikä se mitenkään ole muuttanut kuntien maapoliittisia keinovalikoimia. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu Kunnan raakamaan hankinta maankäyttösopimuksiin perustuvana maankäytön toteuttamisen muotona on myös maanomistajien puolelta todettu parhaiten toteuttavan tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Jos kullekin maanomistajalle maksettaisiin maapohjasta korvaus sen mukaan, millainen kaavamerkintä ja rakennusoikeuden määrä tai vaihtoehtoisesti puisto tai katualue kunkin omistamalle maalle kaavoitetaan, johtaisi se merkittävään epätasa-arvoon maanomistajien kesken. Mietinnössä esitetty väite arvonleikkauksen poistamisen vaikutuksista maanomistajien tasa-arvoa lisäävänä muutoksena on perusteeton. Vaikutus asuntojen hintoihin Arvonleikkauksen poistaminen vaikuttaisi raakamaan hintaa korottavasti ja sitä kautta asuntojen hintoihin. Kunnan hankkimasta raakamaasta käytetään karkeasti noin 40% yleisiin alueisiin ja loput rakennusmaaksi. Yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla erilaisiin viheralueisiin voi mennä jopa 95 %. Kohdistettaessa raakamaan kokonaishankintakustannukset kaupungin luovuttamaan tonttimaahan, maanhankinnan osuus asuntojen hinnoista nousisi mietinnön esittämien muutosten toteutuessa moninkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        15.5.2019
        • Lunastuslain 31 §:n 2-3 momenteissa säädetystä arvonleikkausmenettelystä on koko sen olemassaolon ajan käyty vilkasta keskustelua. Leikkaussäännöstöä on käytännössä sovellettu melko harvoin, mutta yhtä mieltä voitaneen olla siitä, että sääntely on moniselitteinen ja käytännön arviointitilanteissa usein vaikeasti sovellettava. Ruotsalaisesta pakkolunastuslainsäädännöstä arvonleikkaussäännös on nyttemmin vuoden 2010 lainuudistuksen yhteydessä kokonaan poistettu. Kysymys arvonleikkauksesta on mitä suurimmassa määrin poliittinen eikä Tuomariliitolla sinänsä ole kantaa siihen, tulisiko arvonleikkaussäännöstö poistaa vai nykyisessä tai jossakin muussa muodossa säilyttää. Tuomariliitto kuitenkin katsoo, että jos jatkovalmistelussa arvonleikkaussäännöstö päädytään pysyttämään, sitä tulisi pyrkiä täsmentämään siten, että se ei olisi käytännön arviointitilanteissa niin vaikeasti sovellettava kuin voimassa oleva säännöstö. LAUSUNNON VALMISTELU Lausunnon on valmistellut käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Pekka Louhelainen. Lausuntoasiaa on käsitelty Tuomariliiton oikeuspoliittisen valiokunnan ja hallituksen kokouksissa 6.5.2019.
      • Jyväskylän kaupunki / Kaupunkirakenne, Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Arvonleikkaus säännös (31§ 2 ja 3 mom.) tarkentaa yleissäännöstä (31§1 mom.), jota sovelletaan konkreettisiin yrityksiin eli hankkeisiin. Jos arvonleikkaussäännös poistettaisiin, tulisi em. yleissäännöstä tarkentaa koskemaan yksiselitteisesti myös kaavoitusta siinä tarkoitettuna hankkeena lunastettaessa raakamaata ennen asemakaavan laatimista ja lainvoimaistumista. Arvonleikkaussäännöksen soveltaminen Arvonleikkaussäännöstö (LunL 31.2-3) ei leikkaa korvausta vaan määrittelee korvauksen määrittämisperusteen lunastettaessa kaavoitettavana olevaa tai juuri kaavoitettua maata. Säännös mahdollistaa kaavaprosessin aloittamisen lunastuslupaprosessin ollessa kesken, mikä nopeuttaa kehittyvän taajaman rakentamisaikataulua. Vaikutus kiinteistökeinotteluun Arvonleikkaussäännöstö on olemassaolollaan ennaltaehkäissyt kiinteistökeinottelua. Arvonleikkauksen poistaminen lisäisi spekulointia maan tulevasta arvosta yhdyskuntarakentamisen seurauksena ja avaisi mahdollisuuksia kiinteistökeinottelulle. Vaikutus maankäyttösopimusten laadintaan Selvityksessä on väitetty, että arvonleikkauksen poistaminen parantaisi sopimusneuvottelujen etenemistä, koska arvonleikkauksen poistaminen vähentäisi kunnan halukkuutta käyttää lunastusta vaihtoehtona maankäyttösopimukselle. Myös kehittämiskorvausmenettelyn käyttäminen on käytännössä erittäin rajallinen vaihtoehto maankäyttösopimukselle. Kehittämiskorvausta on käytetty vain noin 3 kertaa 15 vuoden aikana. Jyväskylän maalaiskunta yritti käyttää kehittämiskorvausmenettelyä Väinölän alueen kehittämisessä. Menetelmä osoittautui erittäin hitaaksi ja maanomistajille hankalaksi tavaksi kehittää kaavallisesti vanhaa teollisuusaluetta. Lunastuksen käyttäminen, mikäli maankäyttösopimukseen ei päästä, on tärkeä osa maanomistajien tasapuolista kohtelua, jossa varmistetaan maanomistajien osallistuminen kaavan toteuttamisen kustannuksiin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Onkin todennäköistä, että arvonleikkauksen poistaminen lisäisi odotuksia maan hinnan kehittymisestä kaavoituksen seurauksena ja vaikeuttaisi maankäyttösopimusten aikaansaamista sekä pakottaisi kunnat yhä useammin turvautumaan maan lunastamiseen. Vaikutus kuntatalouteen Arvonleikkaussäädön poistamisen vaikutus kuntatalouteen on jätetty pois tarkastelusta vedoten kiireelliseen aikatauluun, aineistojen saatavuuteen sekä perustelemattomaan arvioon, että vaikutus on vähäinen. Selvityksessä on kuitenkin todettu, että arvonleikkauksen poistaminen voi vaikuttaa kuntatalouteen, koska sillä on katettu kunnan yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Muutoksen välilliset vaikutukset kuntatalouteen kohoavien maanhintojen, vaikeutuvan vapaaehtoisen maanhankinnan ja maankäyttösopimusten laatimisen sekä kunnan palveluverkkojen kustannustehokkuuden huononemisen seurauksena ovat erittäin merkittävät. Kokonaisuutena esitetty muutos tulisi vaikuttamaan kunnan vastuulla olevien palvelujen kustannustehokkuuteen ja sitä kautta kunnan veroasteeseen. Arvonleikkauksen ja kunnan keräämät verot ja maksut Selvityksessä on esitetty, että arvonleikkauksen merkitys yhdyskuntarakenteen toteuttamisen kustannusten kattamiseen on vähentynyt, koska kunta nykyään voi kerätä enemmän muita maksuja ja veroja kuin arvonleikkaussäännöstön säätämisen aikaan 1970-luvulla oli mahdollista. Väitetään myös, että kunnat keräävät yhdyskuntarakentamisen kustannukset moneen kertaan. Jyväskylässä Kiinteistövero on yleinen vero, jota ei ole kohdennettu yhdyskuntarakentamisen kustannusten kattamiseen. Kadunpitoon aiemmin suunnattu katumaksu poistui kiinteistöveron käyttöönoton yhteydessä. Maankäyttösopimuksiin kytketty velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin yksityistä maata kaavoitettaessa ei liity arvonleikkaukseen, jota sovelletaan kunnan lunastaessa maata. Jyväskylässä maankäyttösopimuksilla kerätyt varat ohjataan aina kyseisen kohteen infran rakentamiseen. Kunnan keräämät verot ja maksut käytetään kokonaisuudessa kunnan vastuulla olevien tehtävien ja kuntalaisten palvelujen kustannusten kattamiseen. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu Kunnan raakamaan hankinta maankäyttösopimuksiin perustuvan maankäytön toteuttamisen asemasta on myös maanomistajien suunnasta todettu parhaiten toteuttavan tasapuolista kohtelua yhdyskuntarakennetta kuntalaisten yhteisillä päätöksillä ja kustannuksella kehitettäessä. Jos kullekin maanomistajalle maksettaisiin maapohjasta korvaus sen mukaan, millainen kaavamerkintä ja rakennusoikeuden määrä tai vaihtoehtoisesti puisto tai katualue kunkin omistamalle maalle kaavoitetaan, johtaisi se merkittävään epätasa-arvoon maanomistajien kesken. Selvityksen väite arvonleikkauksen poistamisen maanomistajien tasa-arvoa lisäävänä muutoksena on täysin perusteeton. Vaikutus asuntojen hintaan Arvonleikkauksen poistaminen vaikuttaisi vääjäämättä raakamaan hintaa korottavasti ja sitä kautta asuntojen hintaan. Kunnan hankkimasta raakamaasta käytetään karkeasti noin 40% yleisiin alueisiin ja loput rakennusmaaksi. Yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla erilaisiin viheralueisiin voi mennä jopa 95 %. Jos raakamaasta maksettaisiin kaavoituksen tuoma odotusarvomaan hinta ilman arvonleikkausta, luovutettavien tonttien hinnan osuus asuntojen hinnoista nousi moninkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna.
      • Raahen kaupunki, Maankäyttö ja mittaus -yksikkö, Karhu Risto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • Maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta arvonleikkaussäännöstön poistaminen olisi toisaalta perusteltua, vaikka sillä olisi korottava vaikutus lunastuskorvauksiin. Kuitenkin uudistuksen myötä lunastusperusteet olisivat kaikissa lunastustilanteissa yhdenmukaiset.
      • Uudenmaan liitto, Maapolitiikkaryhmä
        Päivitetty:
        13.5.2019
        • Arvonleikkaussäännös (31§ 2 ja 3 mom.) tarkentaa yleissäännöstä (31§1 mom.), jota sovelletaan konkreettisiin yrityksiin eli hankkeisiin. Jos arvonleikkaussäännös poistettaisiin, tulisi em. yleissäännöstä tarkentaa koskemaan yksiselitteisesti myös kaavoitusta siinä tarkoitettuna hankkeena lunastettaessa raakamaata ennen asemakaavan laatimista ja lainvoimaistumista. Arvonleikkaussäännöksen soveltaminen: Arvonleikkaussäännöstö (LunL 31.2-3) ei leikkaa korvausta vaan määrittelee korvauksen määrittämisperusteen lunastettaessa kaavoitettavana olevaa tai juuri kaavoitettua maata. Säännös mahdollistaa kaavaprosessin aloittamisen lunastuslupaprosessin ollessa kesken, mikä nopeuttaa kehittyvän taajaman rakentamisaikataulua. Arvonleikkauksen tarve vaihtelee kunnittain, kunnan kasvu/taantumisvauhdin, kunnan maanomistuksen ja sen sijainnin sekä tasapainoisen yhdyskuntakehityksen muodostamassa viitekehyksessä. Vaikka arvonleikkausta ei ole sovellettu monissa tapauksissa, on sen olemassaololla keskeinen vaikutus vapaaehtoisen maanhankinnan edistämisessä. Vaikutus asunnon hintaan: Arvonleikkauksen poistaminen vaikuttaisi vääjäämättä raakamaan hintaa korottavasti ja sitä kautta asuntojen hintaan. Kunnan hankkimasta raakamaasta käytetään karkeasti noin 40% yleisiin alueisiin ja loput rakennusmaaksi. Yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla erilaisiin viheralueisiin voi mennä jopa 95 %. Jos raakamaasta maksettaisiin kaavoituksen tuoma odotusarvomaan hinta ilman arvonleikkausta, luovutettavien tonttien hinnan osuus asuntojen hinnoista nousi moninkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna. Vaikutus maankäyttösopimusten laadintaan: Selvityksessä on väitetty, että arvonleikkauksen poistaminen parantaisi sopimusneuvottelujen etenemistä, koska arvonleikkauksen poistaminen vähentäisi kunnan halukkuutta käyttää lunastusta vaihtoehtona maankäyttösopimukselle. Myös kehittämiskorvausmenettelyn käyttäminen on käytännössä erittäin rajallinen vaihtoehto maankäyttösopimukselle. Kehittämiskorvausta on käytetty vain noin 3 kertaa 15 vuoden aikana. Lunastuksen käyttäminen, mikäli maankäyttösopimukseen ei päästä, on tärkeä osa maanomistajien tasapuolista kohtelua, jossa varmistetaan maanomistajien osallistuminen kaavan toteuttamisen kustannuksiin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Täten on todennäköistä, että arvonleikkauksen poistaminen lisäisi odotuksia maan hinnan kehittymisestä kaavoituksen seurauksena ja vaikeuttaisi maankäyttösopimusten aikaansaamista sekä pakottaisi kunnat yhä useammin turvautumaan maan lunastamiseen. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu: Kunnan raakamaan hankinta maankäyttösopimuksiin perustuvan maankäytön toteuttamisen asemasta on myös maanomistajien suunnasta todettu parhaiten toteuttavan tasapuolista kohtelua yhdyskuntarakennetta kuntalaisten yhteisillä päätöksillä ja kustannuksella kehitettäessä. Jos kullekin maanomistajalle maksettaisiin maapohjasta korvaus sen mukaan, millainen kaavamerkintä ja rakennusoikeuden määrä tai vaihtoehtoisesti puisto tai katualue kunkin omistamalle maalle kaavoitetaan, johtaisi se merkittävään epätasa-arvoon maanomistajien kesken. Selvityksen väite arvonleikkauksen poistamisen maanomistajien tasa-arvoa lisäävänä muutoksena on perusteeton.
      • Oulun kaupunki/Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut
        Päivitetty:
        9.5.2019
        • Lopuksi Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä maanhankinnassa maanomistajia ja muita kuntalaisia kohdellaan Suomessa siten, etteivät perus- tai ihmisoikeudet ole vaarassa. Lunastamiseen turvaudutaan viimeisenä keinona. Ihmisoikeudet eivät myöskään ole kauppatavaraa, niitä ei voida turvata korotuskertoimilla. Lunastusprosessi ei saa johtaa muita maanhankinnan keinoja suurempaan kompensaatioon tai korvaustasoon, jotta vapaaehtoisuus olisi jatkossakin ensisijainen keino. Ehdotetut muutokset aiheuttaisivat painopisteen siirtymisen pääsääntöisenä toimintatapana nykyisin tapahtuvasta vapaaehtoisesta maanhankinnasta lunastustoimituksin, ts. pakkotoimin, toteutettavaan maanhankintaan. Tämä aiheuttaisi kestämättömän ristiriidan suomalaisen yhteiskunnan toimintatapaan, joka perustuu lähtökohtaisesti vapaaehtoiseen sopimiseen ja vasta toissijaisesti pakkotoimiin demokraattisella päätöksenteolla hyväksytyn ja yhteisen julkisen intressin toteuttamiseksi. Ehdotettuja muutoksia lunastuslakiin tulee tarkastella kokonaisuutena. Nyt viimeistään on aika tehdä asiantuntijoiden toimesta kattava vaikutusten arviointi. Vaikutusten arvioinnin tulee sisältää maankäytön suunnittelun, maanhankinnan, tonttituotannon sekä asumisen kustannukset ja muut ympäristövaikutukset. Tätä työtä varten tulee perustaa uusi valmistelutyöryhmä uudella kokoonpanolla, joka korjaa nyt tehtyä esitystä kunnista ja muualta tulleen palautteen sekä em. arviointien tulosten perusteella. Työryhmässä tulee olla mukana kuntien edustajia sekä muutkin toimijat, joihin lunastuslainsäädännön muutokset voimakkaasti vaikuttavat. Aikaa valmisteluun on varattava riittävästi. Parhaillaan käynnissä oleva maankäyttö ja rakennuslain (MRL) uudistus voi tuoda ongelmia kuntien maanhankintaan esim. lunastusmahdollisuuksiin. Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö antaa kunnalle oikeuden lunastaa maata yleiskaavaan merkityn aluevarauksen perusteella yhdyskuntarakentamiseen tai luonnonsuojelun tarpeisiin. Ympäristöministeriö on lupapäätöksissä edellyttänyt, että lunastusluvan hakija on esittänyt hakemuksessa luotettavasti mm. asuntorakentamisen tarpeellisuuden ja realistisen aikataulun aluetta koskevalle asemakaavoitukselle. Maankäyttö- ja rakennuslakia ei ole syytä muuttaa siten, että lunastus ei olisi käytännössä mahdollista tai arvonleikkaus menettäisi merkitystään. Uudistuksissa on huomio kiinnitettävä kaavatasoihin ja lunastusluvan edellytyksiin. MRL:n ja lunastuslainsäädännön uudistamista on tarkasteltava yhdessä, koska molempien säädökset vaikuttavat kuntien maankäytön järjestämiseen. Onko mahdollista, että ensin uudistetaan maankäyttöä ohjaava pääasiallinen MRL ja lunastus- ja siihen liittyvä verolainsäädäntö vasta uuden MRL:n hyväksymisen jälkeen? Tähän kokonaisuuteen on otettava mukaan myös verolainsäädäntö. Luovutusvoitot on säädetty osittain verovapaiksi tilanteissa, joissa kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle, maakunnalle, kunnalle tai kuntayhtymälle (TVL 49 §:n 1 momentin 4 kohta). Hankintameno-olettaman vaikutus korvauksesta saatavaan nettohyötyyn on merkittävä osatekijä arvioitaessa täyden korvauksen periaatetta ja maanomistajan varallisuusasemaa lunastuksen jälkeen. Epävarmuus korvauksen oikeellisuudesta ei ole tästä johtuen niin merkityksellinen. Pelko ihmisoikeuksien loukkaamisesta on siten aiheeton. Poliittisten arvovalintojen ja päätösten aika on myöhemmin.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja maanmittausneuvos Markku Markkula
        Päivitetty:
        7.5.2019
        • Jos arvonleikkauksen mahdollisen poistamisen yhteydessä vedotaan arvonleikkausta puolustettaessa maakeinottelun estämiseen, maakeinottelu tulisi voida määrittää tarkemmin. Jos esim. oikeushenkilö ostaa halvalla maata, ja myöhemmin myydessään saa siitä paremman hinnan, kysymys ei yksiselitteisesti ole maakeinottelusta. Moni virkamies ostaa asuntonsa Helsingistä tietyllä hinnalla ja myy sen myöhemmin ostohintaa korkeammalla hinnalla. Perinteiseen liiketoimintaan liittyy sekä voitontavoittelua että riski joutua konkurssiin. Oikeuskäytäntöön (ks. KKO 2014:2) arvonnousun leikkaamista koskevan lunastuslain 31 §:n 2 momentin soveltaminen on vaikuttanut sillä tavoin vääristä-västi, että sanotun sääntelyn ollessa poikkeuksena yleiseen perustuslain 15 §:stä johdettavaan omaisuuden täyden korvauksen periaatteeseen leikkaus-sääntelyä kuitenkin on alettu tulkita pääsääntöiseksi poikkeussääntelylle katsotun suppean tulkinnan sijasta laajentavasti. Perusteena on kaiketi ollut vuonna 2000 säädetyn maankäyttö- ja rakennuslain (MRL:n) sääntelyn epäselvyys liittyen asemakaavan laatimispäätöksen antamisen ajankohtaan. Kun kirjoitetussa laissa (603/1977) säännellään asemakaavan laatimispäätöksen päivämäärään kiinnitetystä arvonnousun leikkaamisen ajankohdasta, ennakkoratkaisussa KKO 2014:2 laajennetaan arvonnousun leikkaamisen alkamisen ajankohta yleisesti esitettyyn ”harmaaseen” ajatukseen tai toteamukseen tietyn osa-alueen kuulumisesta kunnan kaavoitusohjelmaan. Tällainen vähemmän perusoikeusmyönteinen laintulkinta korkeassa oikeusasteessa tuo aiheen ja perusteen ylei-sesti harkita lunastuslain 31 §:n 2 ja 3 momentissa olevan sääntelyn poistamista, samalla lunastusrelaatiossa heikompana osapuolena olevan maaomaisuu-den pakkoluovuttajan perusoikeuksia kaventavana. Lunastuslain 31 §:ssä olevia arvonleikkaussäännöksiä (2 ja 3 mom) on sovellettu niin harvoin, että esimerkiksi maaoikeuksien puheenjohtajilta asiaa tiedustel-taessa ei välttämättä tiedetty edes, mistä asiassa on kysymys. Kunnan neuvotteluaseman vahvistaminen siten, että kunnalla on nykyisten, vuoden 1977 lu-nastuslain (603/1977) säätämisen jälkeen tulleiden muiden maan hankintakeinojen lisäksi mahdollisuus vedota siihen, että kunta lunastamalla saa maan itselleen ”leikattuun” hintaan, ei ole perusteltua. Maaomaisuuden perustuslain suoja 15 §:ssä on punninnassa merkittävämpi seikka kuin esimerkiksi kuntatalouden parantamiseen liittyvät tekijät. Toisaalta alennetun tai leikatun raakamaan hinnan käyttö rajoitetuissa tilanteissa maakaupoissa alueilla, joille jo on päätetty laatia asemakaava, on kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä. Raakamaan arvonnousun leikkaamisen vaikutusta asemakaava-alueen asuntojen hintoihin, suuntaan tai toiseen, toisaalta taas on ollut mahdotonta empiirisesti näyttää.