• Mietinnön nykytilaa koskevassa luvussa esitellään ja arvioidaan hankintalain sisällön, soveltamisen ja käytännön hankintatoimen nykytilaa. Lukuun sisältyy myös EU-oikeuden sekä kansainvälisen vertailun osiot.
      • Näkemykset mietinnön nykytilaa koskevasta luvusta:
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO pitää hankintalain kokonaisuudistusta erittäin tärkeänä, ja erityisesti EU:n hankintadirektiivinkin uudistuksen taustalla olleista tavoitteista tulee pitää kiinni: hankintoja tulee käyttää välineenä innovaatioiden edistämisessä, resurssitehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen talouteen siirtymisessä sekä pk-yritysten liiketoimintaympäristön parantamisessa. Kaikille palvelujen tuottajille tulee taata tasavertaiset edellytykset toimia, jotta moniarvoinen palvelurakenne saadaan ylläpidettyä. Kilpailutuksissa pitää huomioida hinnan lisäksi ennen kaikkea tuotetun palvelun laatu, kustannukset, vaikuttavuus ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Vaikka neuvontaa ja ohjausta on mietinnössä kuvatulla tavalla jo jonkin verran saatavilla, tämän tavoitteen toteuttaminen vaatii tuekseen huomattavasti enemmän osaamisen kehittämistä sekä hankintayksiköille että palvelun tarjoajille. Suomessa on vahva perinne ja toimintamalli, jossa järjestöt, liitot, säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset toimivat julkisen sektorin ja yritysten rinnalla niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuin muidenkin hyvinvointia edistävien palveluiden kehittäjinä, innovaattoreina ja tuottajina. Tätä toimivaa, palveluiden käyttäjiä lähellä olevaa asiakaslähtöistä ja tehokasta toimintaa ja palvelujen tuotantomallia ei saa sivuuttaa. Näistä näkökulmista johtuen on outoa, ettei valmisteluryhmän mietinnössä oteta kantaa hankintadirektiivin 77 artiklaan. Artikla mahdollistaisi tiettyjen sote- ja kulttuuripalveluiden varaamisen yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen ja parantavat näin ollen hankintojen yhteiskunnallista kokonaisvaikuttavuutta. Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamalli on Suomessa vielä uusi ja täysin linjassa uudistuksen tavoitteiden kanssa. Monissa EU-maissa ne ovat saavuttaneet merkittävän aseman ja osaltaan vaikuttaneet mm. työllisyyteen. Komissio on arvioinut, että noin 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä voisi kuulua tähän yritysten luokkaan (ks. http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-11-881_en.htm?locale=en). Yhteiskunnallisessa yrityksessä voittoja käytetään ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen yrityksen tavoitteen mukaisesti. Koska toimintamalli on juuri sellainen, jota tämän hetken ja lähitulevaisuuden Suomessa kipeästi tarvitaan, tulee kyseisen artiklan kansallista implementointia vakavasti harkita.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankintadirektiivi tarjoaa mahdollisuuksia monipuolistaa julkisten palvelujen markkinoita kestävämmällä tavalla. Kansallinen lainsäädäntö pyrkii myös kestävyyteen, mikä on tärkeää myös tulevien sukupolvien kannalta. Sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset tekijät eivät ilmene erillisinä toisistaan, vaan niiden vaikutukset ovat kiinteästi sidottu toisiinsa. Siksi pelkän halvimman hinnan mukainen hankinta ei ole kestävää eikä eettistä ja johtaa markkinoiden monopolisoitumiseen ylikansallisille yhtiöille kuten Suomessa on valitettavasti jo monin paikoin käynyt. Monopolisaatio vie väistämättä ostopalvelusopimusten kallistumiseen pidemmällä tähtäimellä, mikä puolestaan entisestään pahentaa julkisen sektorin budjettivajetta ja aiheuttaa inhimmillisiä kärsimyksiä. Pienet ja keskisuuret yritykset, järjestöt sekä yhteiskunnalliset yritykset tarjoavat EU:nkin vaatimaa kilpailua, jota myös suomalaisten tilaajayksiköiden pitäisi pystyä hankintakäytännöillään mahdollistamaan. Verovarojen pako veroparatiisisaarille ns. verosuunnittelun ja julkisten palvelusopimusten voittojen kautta tulee kieltää. Nykytilan analyysissä nämä asiat voisi huomioida paremmin.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Nykytilaa koskeva kuvaus on kattava ja pääsääntöisesti riittävän tarkka taustoitus.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valmistelu on tehty perusteellisesti. Siitä ei ole lausuttavaa.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ei erityistä lausuttavaa sen lisäksi, mitä on esitetty alla olevissa kommenteissa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Nykytilan arviointia koskeva luku on kattava ja arvioinnissa on nostettu esille merkittäviä näkökulmia niin hankintayksikön kuin tarjoajankin puolelta.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Luku kuvaa nykytilaa kattavasti. Luvusta ilmenee jo direktiivissä esiintyvä pyrkimysten välinen ristiriita: kustannussäästöjen tavoittelu kasvattamalla hankintojen volyymia ja toisaalta pk-yritysten aseman parantaminen, mikä puolestaan edellyttäisi pienempiä hankintoja. Järjestöjen ja pienten yrittäjien intressit ovat yhteisiä. Järjestöillä on keskeinen yhteiskunnallinen rooli esimerkiksi kuntoutuksen ja sopeutumisvalmennuksen tuottajina. Järjestöillä on asiantuntemusta varsinkin erityisryhmien kuntoutuksesta, eikä julkinen palvelujärjestelmä pysty tarjoamaan erityisryhmille kaikkia kuntoutuspalveluja. Yksi järjestöjen tuottaman kuntoutuksen erityispiirre on vertaistuki, joka auttaa ehkäisemään syrjäytymistä. Diabetesliiton tavoin moni järjestö tuottaa kuntoutuspalveluja tavoittelematta taloudellista voittoa. Komission tausta-asiakirjassa on todettu, että pienimpien hankintojen osalta lakisääteisten menettelyjen kustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa niillä saavutettaviin hyötyihin. Luvussa mainitaan sote-palveluiden kilpailuttamisen voimakas lisääntyminen. Sosiaalipalvelujen alueelle kehittyneet markkinat ovat Suomessa keskittymässä pääomasijoittajien omistamille suuryrityksille. Nyt hoiva-alan markkinoiden hallintaa lähestyy viisi tällaista yritystä. Hankintalailla ei voi ennakoida tulevia kilpailuasetelmia. Lain seurauksena voi olla ja on ollut markkinoiden keskittymistä. Keskittyminen ei automaattisesti merkitse toiminnan tehottomuutta tai huonoa laatua. Pitkällä tähtäimellä keskittymiskehitys ei välttämättä kuitenkaan edistä toimivia markkinoita eikä veronmaksajien etua. Jo nyt tämä kehitys on koitunut monen pk-yrityksen kohtaloksi. Lukua olisi syytä täydentää keskittymiskehitystä kuvaten. Sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet jäävät helposti toissijaisiksi kilpailuttamisessa. Luvussa on tuotu esiin palveluiden käyttäjien kannalta olennainen seikka: laadun syrjäyttävä hintapainotteisuus sote-palveluiden kilpailuttamisessa. Tähän asetelmaan vaikuttaa hankintojen tekeminen suurina kokonaisuuksina, jolloin asiakkaiden yksilölliset tarpeet jäävät vähälle huomiolle. Erityisesti sote-palveluille on keskeistä korostuneen henkilökohtainen luonne, mikä edellyttäisi palvelukokonaisuuden räätälöintiä kunkin asiakkaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Mietinnön jatkotyön lähtökohdaksi tulisi ottaa kynnysarvojen nostaminen direktiivin asettamille tasoille, mikä tosiasiallisesti lisäisi hankintayksiköiden mahdollisuuksia tehdä hankintoja yksilöllisesti ja pieniltä paikallisilta toimijoilta.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Mietinnön sivulla 28 - 29 on korostettu sidosyksikkösääntelyn tarpeellisuutta ja se pitää paikkaansa. Vaikka uuden lain sidosyksikkösäännökset ovat selvempiä, säännökset eivät jätä sidosyksikköasiaa ilman tulkinnan varaa, esim. termi ”määräysvalta”.Toinen iso asia, johon uusi ehdotettu hankintalain uudistus ei ota kantaa, on sote-järjestämislainsäädännön yhteensovittaminen hankintalainsäädännön kanssa. Uudet horisontaalista yhteistyötä koskevat säännökset (16 § ”Hankinnat toiselta hankintayksiköltä”) saattavat näin ollen tulla vielä uudelleen tarkasteltaviksi sote-järjestämislainsäädännön säätämisen yhteydessä ja eräs suuri kysymys onkin, mikä vastuita kunnille jää sote-palveluiden tuottamisessa. Jos ei mitään, tällöin ei liene tarpeellista edes peilata kuntien ja sote-alueen yhteistyötä uuden hankintalain horisontaalista yhteistyötä koskevien säännösten kautta, sillä tällöinhän kyse ei ole hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä, kun kyse ei ole enää kummallekin (vaan ainoastaan toiselle) hankintayksikölle kuuluvien tehtävien hoidosta yhdessä. Kansallisten kynnysarvojen nostamisessa erityisen positiivista on hallinnollisten kustannusten järkevä muutos verrattuna kilpailuttamisella saatavaan säästöön. Vaikka mietintö kannustaa hankintayksiköitä markkinakartoitusten tekoon, niidenkin yhteydessä pitää muistaa suhteellisuusperiaate ja se, ettei markkinatoimijoita pidä käyttää hankintayksiköille kuuluvien hallinnollisten töiden (kuten tarjouspyynnön laadinnan) tekijöinä, vaan teknisen vuoropuhelun pitää keskittyä puhtaasti välttämättömän markkinatiedon saamiseen, jotta tarjouspyynnöt voidaan tehdä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • EU-oikeuden oikeuskäytännöstä ei löydy vastausta kysymykseen siitä, että RAY:n avustuksista kansalaisjärjestöille seuraisi niiden käyttämisessä kilpailutusvelvoite ja että kansalaisjärjestöt tulkittaisiin julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tämä vaatisi korkeimman hallinto-oikeuden selkeän ratkaisun ja ennakkoratkaisupyynnön EU:n tuomioistuimelta. Nyt julkisoikeudellisen laitoksen käsite on pääasiassa markkinaoikeuden Hengitysliittoa koskevan ratkaisun varassa.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Nykytila on kuvattu hyvin. Hankintavolyymeistä on käytössä eri lukuja vaihdellen mietinnössä mainitusta 13.5 miljardista aina 33 miljardiin per vuosi riippuen siitä keitä julkisia hankintayksiköitä laskuissa on mukana. Olisi erittäin tärkeää, että kaikki julkiset hankintayksiköt ilmoittaisivat hankintansa samalla tavalla ja käytössä olisi esim. yhteinen ilmoitusportaali.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Luotettavien tilastotietojen puuttuessa julkisten hankintojen kokonaisarvosta on esitettävissä vain arvioi-ta. Tilastotietojen puuttuminen on eittämättä puute, johon ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole saatavissa hankintojen kokonaisarvoa voidaan vain arvioida ja hankintailmoitusten ennakoitujen arvojen summa on myös arvio. Nykytilan kuvauksessa arvona käytetään HILMA-ilmoituksista saatua arvoa (noin 13 mrd) ja vaikutusarvioinnissa noin 19 mrd euroa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Hankintadirektiivien tarkoitus on lainsäädännön yhdenmukaistaminen, mutta jäsenvaltiot voivat saattaa direktiivit voimaan haluamallaan tavalla. Julkisten hankintojen merkitys on Eurooppa 2020 –strategiassa suuri. Hankinnat vaikuttavat innovaatioiden kasvattamiseen ja resurssitehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen talouteen siirtymiseen. Erityisesti pk-yritysten liiketoimintaympäristön parantaminen on merkittävä tavoite Mikkelin kaltaisen pienyritysvaltaisen kannalta. Sähköisten välineiden käytöllä on tarkoitus lisätä hankintojen läpinäkyvyyttä ja tehostaa hankintaprosesseja. Itse sähköisten hankintamenettelyjen käyttö (sähköinen huutokauppa, dynaaminen hankintajärjestelmä) on ollut kuitenkin verrattain vähäistä, mitä voitaneen edistää menettelyjen käytännön tuntemusta lisäämällä. Pk-yritykset pitävät julkista sektoria erittäin mielenkiintoisena asiakasryhmänä. Haasteena koetaan hankintojen liian suuret koot, hankintayksiköiden edellyttämien selvitysten laajuus, monimutkaiset menettelysäännöt sekä tarjousasiakirjojen epäselvyys. Hankintaohjeistusten valvonnan tulee olla osa kunnan sisäistä valvontaa ja riskien hallintaa eli osa esimiesten normaalia työtä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Luku antaa monipuolisen kuvan nykytilanteesta. Näkemyksemme mukaan keskeistä luvussa palvelun käyttäjien kannalta on se, että hinta on noussut käytännössä tärkeimmäksi määrääväksi tekijäksi laadun kustannuksella sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asia on nostettu luvussa hyvin esiin. Haluamme erityisesti painottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökohtaista luonnetta ja sen vuoksi korostunutta tarvetta yksilöllisiin ja räätälöityihin palveluihin. Pelkkä hinta hankinnan todellisena kriteerinä vaarantaa laadukkaan palvelun saamista ja on kustannustehotonta pitkällä aikavälillä. Erityisen merkittäväksi palvelun laatu tulee niiden palvelunkäyttäjien kohdalla, jotka ovat haavoittuvassa asemassa mm. lapset, vammaiset ja vanhukset. Lapsen oikeuksien sopimus lähtee siitä, että lapsen etua on harkittava kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lastensuojelun ja muiden lasten ja perheiden palvelujen, jotka ovat hankintalain piirissä, tulee olla suunnitelmallisia. Suunnitelmallisuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee pitkäaikaista sijaishuoltoa. Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan palvelun käyttäjän aseman turvaamisen, erityisesti lapsen etu, tulisi olla vahvemmin esillä nykytilanteen analyysissä ja kautta linjan työryhmän mietinnössä. Hankintadirektiivin pyrkimysten mm. kustannusten säästön tavoittelun ja asiakkaan palvelutarpeen toteutumisen välillä on ristiriita. Oikeaan aikaan tehty investointi asiakkaan palveluun voi tuottaa hänen tilanteensa ja toimintakyvyn paranemisen ja sitä kautta pitkällä aikavälillä palvelutarpeen pienenemisen sekä säästöt kunnalle. Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa, että nykytilan analyysiin avataan nykyistä tekstiä laajemmin palvelutuotannon keskittyminen suurille, erityisesti kansainvälisille yrityksille, kilpailutusten seurauksena. Osa näistä kansainvälisistä yrityksistä on jo merkittävällä tavalla vallannut sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinoita ja asettanut tavoitteeksi asemansa edelleen vahvistamisen. Kehitys on ristiriidassa sen kanssa, että hankintojen kautta voidaan turvata monipuoliset ja erilaisille, myös pienille palveluntuottajille markkinat. Edellä olevien seikkojen pohjalta lähtökohdaksi tulisi ottaa kynnysarvojen nostaminen direktiivien asettamille tasoille. Se antaisi mahdollisuuden käytännössä hankintayksiköille tehdä hankintoja yksilöllisesti ja myös turvaisi paremmin pienten tuottajien asemaa sekä mahdollisuuksia toimia myös tulevaisuudessa. Se toteuttaisi myös Sipilän hallituksen hallitusohjelman linjausta kansallisen liikkumatilan käytöstä.
      • Mietinnön 3 luvussa käsitellään siinä esitettyä hankintalakien rakennetta ja systematiikkaa. EU:n uudet kolme hankinta- ja käyttöoikeussopimusdirektiiviä esitetään pantavaksi täytäntöön kansallisessa laissa kahtena lakina: hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki. Käyttöoikeussopimuksia koskevan direktiivin määräykset ehdotetaan täytäntöönpantaviksi hankintalakien sisällä omissa luvuissaan. Voimassa olevan hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevat säännöt ehdotetaan sisällytettäviksi hankintalakeihin. EU-kynnysarvon alittavista hankinnoista, sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoista ja muista erityisistä hankinnoista ehdotetaan säädettäviksi omissa luvuissaan hankintalakien sisällä.
      • Näkemykset mietinnön ehdotuksista koskien lakien systematiikkaa ja rakennetta:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Rakenne on selkeä ja helppolukuinen.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ehdotettu hankintalakien rakenne ja systematiikka on hyvä ja käytettävyyttä edistävä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki lausuu, että ehdotukset koskien lakien systematiikkaa ja rakennetta ovat oikeanlaisia.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Pitäytyminen pitkälti voimassaolevan hankintalain rakenteessa on uuden lain soveltamista käytännössä helpottava ratkaisu. Menettelyjä koskevien säännösten siirtäminen määrittelyistä omiksi kohdikseen on kannatettava muutos. Kansallisten menettelyjen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden hankintaa sekä käyttöoikeussopimuksia koskevien säännösten kerääminen yhteen lukuun on lain rakennetta selkeyttävä ratkaisu. Kuitenkin voimassaolevan hankintalain 4 lukuun sisältyvien kaltaiset hankintalajeihin liittyvät soveltamissäännökset on näkemyksemme mukaan syytä kirjata erilliseen pykälään soveltamisalasäännösten yhteyteen. Vaihtoehtoinen rakenteellinen ratkaisu on otsikoida 25 § ja 26 § viittaamaan siihen, että kynnysarvojen lisäksi pykälät sisältävät soveltamissäännöksiä. Voimassaolevassa hankintalaissa käytetty termi tekninen eritelmä ja ilmaisu hankinnan kohteen tekninen määrittely ei ole kokemuksemme mukaan sopinut käyttötarkoitukseensa. Ilmaisujen korvaaminen ilmaisuilla hankinnan kohteen kuvaus ja hankinnan kohdetta kuvaava määritelmä ovat yleiskielisempinä helpommin käsitettäviä ja informatiivisempia.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) pitää ehdotettua lakien systematiikkaa ja rakennetta selkeänä ja toteaa, että jaottelu lukuihin tulee helpottamaan lain käyttämistä. Ehdotus voimassaolevan hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevien sääntöjen sisällyttämisestä hankintalakeihin sekä sähköistä huutokauppaa ja dynaamista hankintajärjestelmää koskevien säännösten liittäminen hankintalakiin on selkeä parannus. Voimassa olevaan hankintalakiin verrattuna ehdotetun lain säännökset ovat laajempia ja yksityiskohtaisempia.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Kahden lain eli hankintalain – ja erityisalojen hankintalain linja on onnistunut sekä ehdotus hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevien sääntöjen sisällyttämisestä varsinaisiin hankintalakeihin hyvä sekä lain lukemista ja tulkintaa selkeyttävä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiivin johdantolauseet näkyvät vielä heikosti hankintalain implementoinnissa. Tällä tarkoitetaan sitä, että EU ei rajoita jäsenvaltioiden vapautta järjestää sosiaaliturvansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Kohdassa 3.4.3 todetaan, että sähköiset tieto- ja viestintävälineet voivat merkittävästi yksinkertaistaa hankintamenettelyjä ja tuoda tehokkuutta ja avoimuutta. Toisin kuin mietinnössä esitetään, sähköisillä menettelyillä saavutettava hyöty on kuitenkin suoraan riippuvainen hankinnan työmäärästä ja saatujen tarjousten määrästä, ei niinkään hankinnan arvosta. Sähköisten menettelyjen käyttämisellä voidaan siten saavuttaa merkittäviä hyötyjä myös kansallisissa hankinnoissa, joissa niiden käyttäminen on mietinnön mukaan vapaaehtoista.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • On kannatettavaa, että ehdotetun lain rakenne säilyy pääpiirteissään voimassa olevan lain mukaisena ja samankaltaiset kansalliset, käyttöoikeussopimusten sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintamenettelyt on keskitetty yhteen osaan. Pykälät ovat voimassa olevan lain pykäliä laajempia ja edellyttävät lukijalta keskittymistä. Hyvää on, että ne ovat monin paikoin voimassa olevaa lakia informatiivisempia, jolloin niistä on apua esim. tulkintatilanteissa. On hyvä, että menettelyissä on säilytetty voimassaolevasta laista tuttu termi neuvottelumenettely, eikä sitä ole muutettu tarjousperusteiseksi neuvottelumenettelyksi. Lisäksi tarjouspyyntö-termin ottaminen kansalliseen lakiin on kannatettavaa. Liitteiden määrää on lisätty voimassa olevassaan lakiin verrattuna. Niissä on luetteloita mm. palveluista, kansainvälisistä sopimuksista ja soveltuvuusselvityksistä. Pitkien listausten siirtäminen liitteisiin on kannatettava muutos, koska ratkaisu keventää lakitekstiä ja helpottaa lukemista.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotettu lakien systematiikka ja rakenne, erityisesti selkeä jaottelu lukuihin, ovat perusteltuja ja todennäköisesti helpottavat lukemista ja käyttämistä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Jaottelu kansallisessa lainsäädännössä hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin on perusteltua ja vimassa olevan hankintalainsäädännön rakenteen ja systematiikan säilyttäminen helpottaa lain käytäntöön viemistä. Voimassaoleva rakenne on muokannut käytännön hankintatointa ja oikeudellista tulkintaa ja sen säilyttäminen tehostaa niukkojen resurssien käyttöä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Pidämme kokonaisuutta hyvänä ja se sisältää rakenteellisesti useita parannuksia nykyiseen lakiin verrattuna.
      • Mietinnön luvussa 4 käsitellään sen sisältämien ehdotusten vaikutuksia. Luvussa arvioidaan muun muassa vaikutuksia yrityksiin, viranomaisiin, hallinnolliseen taakkaan sekä ympäristöön ja yhteiskuntaan. Myös kansallisten kynnysarvojen nostamisen vaikutuksia on arvioitu luvussa. Osa vaikutusarvioinnista on vielä tekemättä mietinnössä.

        Hankintayksiköitä edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön lakiehdotusten vaikutuksista hankintayksiköiden hallinnolliseen taakkaan, hankinnoista ilmoittamisen määrän vähenemiseen sekä lain kansalliset kynnysarvot alittavien ns. pienhankintojen toteuttamisen tapoihin.

        Tarjoajia, ehdokkaita ja toimittajia edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön lakiehdotusten vaikutuksista liiketoimintamahdollisuuksiin, julkisten hankintojen houkuttelevuuteen ja hallinnolliseen taakkaan sekä markkinoiden toimintaan yleisesti.

        Kansalaisjärjestöjä sekä muita kuin hankintayksiköitä ja tarjoajia edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön vaikutuksista julkisten hankintojen laatuun, sekä ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksista.
      • Näkemykset mietinnön ehdotusten vaikutuksista sekä näkemykset mietinnön vaikutusarviointia koskevasta luvusta (mm. mitä puuttuu ja onko vaikutuksia arvioitu mielestänne oikein):
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Lain yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on mietinnössä vielä hahmottumaton (vrt. 4.6.2: Yhteiskunnalliset vaikutukset täsmentyvät jatkovalmistelussa). Yhteiskunnalliset vaikutukset ja niiden arviointi tulee ehdottomasti sisällyttää lain jatkovalmisteluun sen olennaisena osana. Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO omaa tältä osa-alueelta laajaa asiantuntemusta ja on kiinnostunut osallistumaan tämän osion jatkovalmisteluun.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Julkisten palvelujen yhteiskunnallisen lisäarvon ja kokonaisvaltaisen vaikuttavuuden tunnistaminen, tuottaminen ja analysointi ovat Suomessa lapsenkengissä. Myöskään mietinnössä tätä puolta ei avattu tarpeeksi. Tulosperusteisten hankintojen luonteeseen kuuluu, että tulokset ja vaikutukset ihmisten elämään ja ympäristöön kartoitetaan jo etukäteen systemaattisesti, mikä tarkoittaa myös palvelunkäyttäjän kuulemista ja tarpeiden huomioimista. Arvioinnin kehittävä sykli tarjoaa tilaajalle ajantasaista tietoa palvelun vaikutuksista. Menetelmiä ja mittareita on kuitenkin Suomessa ja maailmalla useita. Yksi mittari tai menetelmä ei kuitenkaan voi päteä kaikkiin julkisiin palveluihin, erityisesti kun puhutaan ihmisistä ja sosiaalipalveluista, joissa verrokkiryhmien käyttäminen on vähintäänkin epäeettistä. UUSIA Network ehdottaakin kansallisen vaikuttavuudenarvioinnin periaateohjeistuksen laatimista. Palveluntuottajien hallinnollisen taakan lieventäminen on erityisen tärkeää monipuolisten markkinoiden kehittymisen näkökulmasta. Tulosperusteiset hankinnat vähentäisivät kaikkien osapuolien byrokratiaa. Laajemminkin lain vaikutusten arviointi on puutteellinen. Erityisesti maaseutuvaikutuksten arvointi puuttuu ja toivottavasti tämä korjataan. On kuitenkin hyvä, että työryhmä on tiedostanut asian ja pyrkii sevittämään yhteiskunnallisia ja ekologisia vaikutuksia jatkovalmistelussa. Komissio näkee yhteiskunnalliset yritykset kokonaisvaltaista vaikutusta tuottavina organisaatioina ja esimerkiksi hankinnoissa niille on varattu ns. SGEI-palvelujen tuottamista. Tämän huomioiminen puuttuu mietinnöstä. EU:n Social Business Initiative tarjoaa paljon materiaalia tästä Suomessa vähän huomioidusta sektorista.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vaikutusarviointi on muilta osin hyvä, mutta sosiaalisten - ja erityisesti työllisyyttä edistävien - vaikutusten arvionti pitäisi sisällyttää kohtaan.
      • LAPECO - Lapin jätehuolto kuntayhtymä, Aikio Osmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Lapin Jätehuolto kuntayhtymä (Lapeco) hoitaa Jätelain mukaiset velvoitteet yhdeksän pohjoisen kunnan alueella. Kuntayhtymän alueella on voimassa kunnan järjestämä kuljetus. Kuntayhtymällä ei ole omaa kuljetuskalustoa vaan kaikki kuljetukset kilpailutetaan. Julkisella kilpailutuksella taataan ehdokkaiden syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu hankintalain periaatteiden mukaisesti. Myös suurin osa elinkeinotoiminnan jätteistä tuodaan paikallisten kuljetusyritysten toimittamana Lapecon asemille. Lapin Jätehuolto kuntayhtymällä ei ole omaa käsittelylaitosta vaan käsittelykin kilpailutetaan. Käsittely on muuttunut kaatopaikkasijoituksesta yhä moninaisimpiin hyödyntämis- ja kierrätyspalveluihin. Kilpailutuksesta saatava hyöty siirtyy myös kuljetusyrityksille, joiden resurssit käsittelypalvelun hankkimiseen ovat vähäiset. Suurin osa yksityisistä jätehuoltoyrityksistä ovat ainoastaan kuljetusyrityksiä, joiden jätteiden käsittelytoiminta perustuu Lapin jätehuolto kuntayhtymän järjestämiin palveluihin. Lapecolla on yhtenäinen jätemaksutaksa kuntayhtymän alueella joka takaa yhdenvertaisen kohtelun. Hankintalain valmisteluryhmän mietinnössä ehdotettu sidosyksikköaseman prosenttirajan tiukentuminen sekä samaan aikaan hallitusohjelmassa ehdotettu kuntien jätehuoltovastuun kaventaminen voi johtaa siihen, että kunnalliset yhtiöt joutuvat rajoittamaan palveluita yksityisille yrityksille sekä muille kuntayhtiöille. Tämä vaikeuttaa kokonaisuutena taloudellisen ja tarkoituksenmukaisen jätehuollon toteuttamista pitkien etäisyyksien Lapissa. Lapin Jätehuolto kuntayhtymän jätehuollossa on myös kapasiteettia kierrätyskelvottomalle jäännösjätteelle, terveydenhoidon jätteille ja vahinkojätteille siten, että mahdolliset terveys- ja ympäristöriskit minimoidaan. Kuntien jätehuoltovastuun kaventaminen siirtää jätehuollon järjestämiseen liittyvää vastuuta asiakkaille, heikentää valvontaa ja lisää kustannuksia toiminnan, valvonnan ja ympäristövahinkojen hoitamisen osalta.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki lausuu, että on hyvä asia, että lakiehdotukseen on kirjattu lain tavoitteita aikai-sempaa täsmällisemmin. Kirjatut tavoitteet ovat oikeanlaisia. Vantaan kaupunki pitää hyvänä asia-na, että hankintayksiköille on kuitenkin jätetty harkintavaltaa tavoitteiden tarkemmassa soveltamisessa itse hankintatoimessa. Uusi lakiehdotus sisältää lukuisia kirjauksia, jotka lisäävät hankintayksikön hallinnollista taakkaa. Näitä ovat esim. hankinnan jakaminen osiin (perusteluvelvollisuus, jos ei jaeta), hinnan käyttämisen perusteleminen arviointiperusteena muissa kuin tavarahankinnoissa, rikosrekisteritietojen selvitysvelvollisuus, hankintamenettelyä koskeva kertomus sekä hankintasopimuksen muuttaminen sopimuskautena. Lisäksi uusi hankintamenettely, innovaatiokumppanuus, on lakiehdotuksessa kirjattu käytännössä hankalaksi toteuttaa ja lisäksi se lisää sekä hankintayksikön että tarjoajan kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Edelleen on osittain kyseenalaista, saadaanko lakiehdotuksessa kirjatussa muodossa innovaatiokumppanuudella aikaiseksi niitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, mitä lakiehdotuksella tavoitellaan. Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian toimeenpano julkisten han-kintojen avulla on oikeansuuntainen asia. Ehdotukset eivät kuitenkaan sisällä riittävän ketteriä hankintamenettelyitä, jotka mahdollistavat innovatiivisten kokeilujen ja innovaatioiden yhteiskehittämisen älykkäiden, resurssitehokkaiden sekä ympäristönsuojelua edistävien ratkaisujen hankkimiseksi.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vaikutusarviointi on suppea. Sähköisten menetelmien todellista vaikutusta ei riittävästi pohdittu. Myöskään kansallisen kynnysarvon noususta aiheutuvaa hankintalainsäädännön ja menettelyiden tuntemuksen tarvetta hallinnollisissa tuomioistuimissa ei ole arviotu siten, että olisi otettu huomioon hallinnollisiin tuomioistuimiin menevien tapausten ratkaisumenettelyn saattaminen markkinaoikeuden asiantuntijuuden tasolle. Nyt on mahdollista, että samankaltaisissa tapauksissa tulee erilainen ratkaisu sen mukaan kumpi muutoksenhakuelin asiaa käsittelee. Vaatii ammattitaitoisia ratkaisijoita hallinnollisiin tuomioistuimiin joiden tapausten kirjo on hyvin laaja ja hankinta-asiat olisivat vain yksi.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Aikaisemmin hankintaviranomaisten toimintaa ohjanneiden oikeuskäytännössä muodostuneiden oikeusohjeiden sisällyttäminen lakiin helpottaa näiden oikeusohjeiden kattavaa omaksumista ja soveltamista kun ne ovat löydettävissä yhdestä paikasta. Markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä muodostuneiden ohjaavien linjojen omaksuminen on vaatinut huomattavasti enemmän perehtymistä ja tulkintaa niiden yleisestä merkityksestä. Erityisesti hankintayksikön hallinnollista taakkaa vähentävinä uudistuksina koemme tarjousten täsmentämis- ja täydentämismahdollisuuksien laajentamisen ja selkeyttämisen sekä hankintaoikaisun käyttöalan laajentamisen. Ilmoitus, selvitys ja raportointivelvoitteet saattavat joiltain osin lisätä hankintaviranomaisten hallinnollista taakkaa samoin kuin tulevien sopimusmuutosten arvioiminen jo tarjouspyyntövaiheessa. Kaikkien edellä mainittujen velvoitteiden asettaminen hankintaviranomaisille voi kuitenkin vähentää pitkällä aikavälillä hallinnollista taakkaa sopimusprosessin myöhemmässä vaiheessa, kun lainsäädäntö pakottaa esimerkiksi sopimusmuutosten ennakoinnin. Tämä mahdollisesti ohjaa suunnittelemaan sopimustoimintaa pidemmällä aikavälillä, jolloin muutokset itsessään eivät toteutuessaan mahdollisesti vie samalla tavoin hallinnollista resurssia kuin täysin ennakoimattomat muutokset. Hankintojen laatua korostavat ja yhteiskunnallisten näkemysten huomioimista koskevat uudistukset tuovat mahdollisesti lisää hallinnollista taakkaa etenkin niille hankintaviranomaisille, joille em. asiat eivät ole vielä muotoutuneet vakiintuneiksi käytänteiksi. Etenkään hankintojen laatua koskevien säännösten vaikutuksia ei tulisi kuitenkaan arvioida ainoastaan hankinnan valmistelun ja kilpailutuksen osalta vaan sopimuksen koko voimassaolon/tuotteen elinkaaren ajalta. Koko hankinnan elinkaari huomioon ottaen ei ole oletettava, että laatutekijöiden arvioiminen hankinnan valmistelussa ja niiden huomioiminen tarjouspyynnössä olennaisesti lisää hallinnollista taakkaa hankintaviranomaisen tai tarjoajankaan osalta kun otetaan huomioon tarvetta vastaamattomasta tai laadultaan heikosta tuotteesta/palvelusta aiheutuvat oheiskustannukset. Velvollisuus toteuttaa tietojenvaihto hankintamenettelyssä sähköistä muotoa käyttäen ja siihen liittyvät tietoturvavaatimukset edellyttävät soveltuvien ohjelmistojen tai muiden ratkaisujen käyttämistä eikä esimerkiksi sähköposti tarjousten vastaanottamisen tapana täytä vaatimuksia. Tämä aiheuttanee hankintayksiköille aluksi jonkin verran hallinnollista taakkaa ja suoria kustannuksia, mutta pidemmällä aikavälillä tehostanee hankintamenettelyjä.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Esityksellä tavoitellaan hankintadirektiivien tavoitteiden mukaisesti julkisten hankintojen oikeudellisen kehityksen yksinkertaistamista ja joustavuutta. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan yksityiskohtainen sääntely tulee lisääntymään ja nähtävissä on, että hankintayksikön hallinnollinen työmäärä tulee kokonaisuutena arvioiden kasvamaan. Yksi keskeinen muutos voimassaolevaan lakiin verrattuna on luvun 4 kynnysarvojen (25 §) nostaminen niin, että jatkossa osa hankinnoista jää hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Kynnysarvojen nostaminen tulee pitkällä aikavälillä vähentämään hankintayksikön hallinnollista taakkaa merkittävästi ja antaa hankintayksikölle toivottua joustavuutta muun muassa paikallisten hankintojen tekemiselle. Hankintalainsäädännön periaatteiden huomioonottaminen pienhankinnoissa tulee lisäämään hankintayksikön hallinnollista taakkaa yksityiskohtaisempien hankintaohjeiden laadinnan näkökulmasta, mutta alustavan arvion mukaan kyse on enemmänkin hetkellisestä hallinnollisen taakan kasvusta. Hankintayksikön ohjeistuksen merkitys tulee merkittävällä tavalla korostumaan myös luvun 11 kansallisten hankintojen ja luvun 12 sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankintoja koskevien hankintamenettelyjen uudistuessa. Muutokset edellyttävät hankintayksiköltä oman organisaation toimintatapojen systemaattista läpikäyntiä ja yksityiskohtaisempien sisäisten toimintaohjeiden luomista. Vaikka hankintayksikön hallinnollinen taakka tulee kasvamaan, uudistukset antavat myös hankintayksikölle jatkossa selkeästi enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuden pitkällä aikavälillä kehittää hankintatoimintaansa tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankintayksikön työmäärää tulee osaltaan lisäämään myös hankinnan jakamatta jättämiseen liittyvä perusteluvelvollisuus sekä hankintamenettelyä koskevan kertomuksen laatiminen.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Ehdotusten vaikutukset kohdistuvat järjestöihin riippuen siitä onko kysymyksessä palvelun tuottaminen tai hankintayksikkö. Järjestöt rinnastettaisiin yrityksiin tai viranomaisiin, vaikka järjestötoiminta poikkeaa niistä. Mikäli järjestö saa yli puolet toimintaansa RAY-avustusta, se tulkittaisiin hankintayksiköksi, jolloin sillä olisi velvollisuus kilpailuttaa omat hankintansa. Käytännössä tämä johtaisi siihen että yhä enemmän RAY:n avustuksia kuluisi hankintaprosessin aiheuttamin kuluihin ja prosesseihin. Kansalaisjärjestöjen aatteelliseen toimintaan ei tulisi kajota tätä kautta tulkita järjestöjen vääristävän markkinoita. Myöskään EU ei ole katsonut että sote-palveluilla olisi rajat ylittävää vaikutusta. Kynnysarvoista on selkeästi todettavissa, että niiden esitetty korottaminen veisi hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle lukumääräisesti suuren mutta arvomääräisesti vain noin prosentin hankinnoista. Raskaita prosesseja pyöritetään hyvin pienien taloudellisten intressien vuoksi, mikä ei ole julkisten varojen tarkoituksenmukaista käyttöä. Kynnysarvon korottamisen varaa on ehdotettua enemmän. Esityksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat vielä arvioimatta. Tulevan tarkastelun yhteydessä on syytä arvioida vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiin. Järjestöt ovat systemaattisesti tuoneet esiin tarpeen varmistaa asiakkaiden kuuleminen ja oikeussuoja heitä koskevissa sote-palveluhankinnoissa. Esityksessä tämä on ratkaistu viittaamalla substanssilainsäädännön velvoitteisiin ja oikeussuojaan. Muun lainsäädännön noudattamatta jättäminen ei kuitenkaan muodosta hankintalain mukaista valitusperustetta ja samalla muun lainsäädännön omien oikeussuojakeinojen kautta ei voida puuttua muodollisesti oikein tehtyyn hankintaan. Asiakkaan oikeussuojan tulevaisuus on sitäkin ongelmallisempi, mikäli hallitusohjelmassa kaavailtu laki kuntien vapauttamiseksi joistakin lakisääteisistä velvoitteista toteutuu kohdentuen sote-palveluiden asiakkaiden kannalta merkittäviin säädöksiin. Tällöin myös niihin viittaava säännös tyhjenee sisällöllisesti.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Mietinnössä arvioidaan, että hankintatoimen lisääntyvä sähköisyys sujuvoittaa hankintayksiköiden työtä pitkällä aikavälillä. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta esim. sähköisiä kilpailuttamismenettelyitä koskevia palveluita kuten Cloudiaa pitäisi kehittää entistä enemmän yhteistyössä hankintalain terminologiaa tuntevien tahojen sekä hankintayksiköiden kanssa. Käytettävissä palveluissa olevan terminologian ja systematiikan tulisi olla yhdenmukainen ja järkevä kulloinkin voimassaolevan hankintalainsäädännön kanssa. Etenkin kuntien ja kaupungin asianhallinnan ammattilaisilla olisi paljon annettavaa sähköisiä kilpailuttamismenettelyitä, sopimustenhallintaa ja eri järjestelmien integraatioita kehittäville tahoille ja ilman näiden tahojen vuoropuhelua markkinoille tulevat työkalut eivät voi koskaan palvella esim. kuntasektoria täysin tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä työkaluja kehittävät tahot tuntevat harvoin syvällisesti kuntasektorin päätöksenteko- ja asianhallintajärjestelmää, arkistointivelvoitteita jne. Lisäksi tuomioistuinten (käytännössä markkinaoikeus) tuomareiden olisi hyvä saada peruskoulutus yleisesti käytössä olevien sähköisten kilpailuttamistyökalujen perustoiminnoista. Tämä vähentäisi jatkuvaa asiakirjojen toimitusta / niihin liittyviä kyselyitä esim. sähköpostitse markkinaoikeudessa vireillä olevien juttujen tiimoilta. Johtuen nykyisin voimassaolevan hankintalainsäädännön tiukkuudesta ja paljolti oikeuskäytännön varassa olevasta lain tulkinnasta hankintayksiköt ovat hyvin varovaisia kilpailuttaessa kynnysarvot alittavia nk. pienhankintoja. Tämä tulee hyvin esille kuntien ja kaupunkien pienhankintaohjeista ja tarkasteltaessa esim. suurimpien kaupunkien ohjeita pienhankintojen kilpailuttamisesta voidaan huomata, että pienhankinnat kilpailutetaan yleensä viimeistään 6000 eurosta ylöspäin hankintalain mukaisia menettelyitä noudattaen eli näiden pienhankintojen osalta tarjouspyynnöt eivät paljon varsinaista HILMA-ilmoitusta lukuun ottamatta eroa kynnysarvot ylittävistä hankinnoista. Lakiuudistuksen hallituksen esityksen perusteluissa tulisi viimeistään kannustaa hankintayksiköitä keveämpiin ja joustavampiin menettelyihin kynnysarvot alittavissa hankinnoissa unohtamatta tietenkään kilpailutuksen mukanaan tuomia hyötyjä mutta takertumatta hankintalain menettelysäädöksiin. Suuremmat ”oikeusmurhat” kilpailuolosuhteiden hyödyntämisen kannalta tapahtunevat kuitenkin muualla kuin kynnysarvot alittavissa hankinnoissa kuten esim. erityisaloilla, rakennusurakoissa ja IT-puolen perusteettomissa suorahankinnoissa.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Hankintalain soveltamisessa on selvityksissäkin nähtävissä julkinen valta ja palveluntuottajanäkökulma, mutta asiakasnäkökulmaan kaivataan selvitystä siitä mitä merkitsevät hankintalain menettelysäännökset sosiaali- ja terveyspalveluissa (jälj. SOTE -palvelut). Esteettömyyttä koskeva kohta on lain yleisosaan hyvin kirjattu. Koska EU on jo ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja EU:n hankintadirektiivi implementoidaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, niin YK:n vammaissopimuksen artiklat pitäisi nostaa paremmin esiin. Esimerkiksi artiklassa 19 (Itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä) todetaan, että vammaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa eikä hän ole velvoitettu käyttämään ennalta määriteltyjä asumisjärjestelyjä. Myös perustuslain 9 §:ssä säädetään, että jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Kilpailutus voi näin saada aikaan perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia siten, että nämä perustuslaissa ja kansainvälisessä ihmisoikeussopimuksessa turvatut oikeudet vaarantuvat käytännössä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Vaikutusarviointi on mietinnössä varsin suppea ja käytännössä konsessioiden ja erityisalojen osalta puuttuu kokonaan. Vaikutusarviointi perustuu pitkälti yritysnäkökulman arviointiin eikä esimerkiksi hankintayksiköille hallinnollisesta työstä aiheutuvia kustannuksia taikka vaikutuksia julkisten varojen käytön tehokkuuteen ole arvioitu. Arvioinnin täydentäminen on kannatettavaa. Sekä hankintayksiköiden että yritysten vaikutusarviointiin tulisi lisätä koulutustarpeet uuden lainsäädännön omaksumiseksi sekä menettelytapojen ja asiakirjamallien muuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi tulisi selvittää sähköisten välineiden käyttöönotosta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset erityisesti hankintayksiköille. Sähköiset menettelyt toisaalta voivat vaikuttaa ympäristövaikutusten puolella positiivisesti mm. tulostusta ja paperinkulutusta vähentämällä sekä vähentämällä paperisten asiakirjojen liikuttelusta (kuljetus) ja arkistoinnista aiheutuvia kustannuksia ja päästöjä. Vaikutusarvioinnissa ei ole pohdittu kynnysarvojen nostamisen vaikutuksia eri osapuolten toimintaan ja kustannuksiin. Kynnysarvojen nostamisen perusteena pitäisi esimerkiksi esittää tilastot siitä, kuinka montaa hankintaa määrällisesti ja euroina tämä koskee ja paljonko esim. vähennetään hallinnollista taakkaa kun arvoja nostetaan.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Katsomme, että ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten lisäksi myös maaseutuvaikutuksen arviointia tulisi soveltaa hankintalain kokonaisuudistukseen mietinnön vaikutuksia arvioitaessa . Päätöksillä on aina vaikutuksensa maaseutualueisiin ja ne voivat poiketa oleellisesti taajamiin kohdistuvista vaikutuksista. Esimerkkinä ei toivotusta vaikutuksesta voisi olla haja-asutusalueiden tilanne, missä ei ole tarjolla eikä käytännössä voi syntyäkään kuntalaisten tarvitsemia, välttämättömiä markkinaehtoista palvelua ilman viranomaistoimia. Siten mietinnössä esitettyjä markkinaehtoiseen tarjontaan pohjautuvat ehdotukset eivät toimi näillä alueilla.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Lakiehdotuksessa on arvioitu melko kattavasti hankintayksiköille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Hallinnollisen työn lisääntymisen ohella uudistuva lainsäädäntö edellyttää hankintayksiköiltä kasvavassa määrin hankintaosaajia. Ehdotuksessa edellytetään kirjaamaan hankintamenettelyn eri vaiheet aiempaa kattavammin hankinta-asiakirjoihin tai hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen. Yhteishankintayksiköissä on jo nyt vakiintuneet ja sujuvat käytännöt, eikä eri vaiheiden kirjaamisesta aiheutune lisätyötä. Tälläkin hetkellä KL-Kuntahankintojen hankintojen valmisteltuprosessiin kuuluu eri vaiheiden dokumentointia esim. teknisten vuoropuheluiden agendat, muistiot, sähköisen kilpailutusjärjestelmän dokumentit).
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Voimassa olevaan hankintalakiin verrattuna keskeiset muutokset liittyvät kansallisten hankintojen ja sosiaali- ja terveydenhuollon hankintojen sääntelyyn, hankintojen sähköistämiseen ja kynnysarvojen korottamiseen. Monet muut sinällään merkittävät muutokset, kuten sopimusten muuttaminen ja täsmentäminen, perustuvat oikeuskäytännössä jo omaksuttuihin periaatteisiin. Kynnysarvojen nostaminen ja kansalliset menettelyt Ehdotuksen mukaan osa kansallisista kynnysarvoista nousisi nykyiseen verrattuna. Vaikutusarvion mukaan hankintalainsäädännön ulkopuolelle jäisi muutoksesta johtuen hankintoja noin 90 miljoonan euron arvosta ja kappalemääräisesti ulkopuolelle jäisi noin 17 % eli 2600 yksittäistä hankintaa. Vaikutusarvioinnissa esitettyjen hankintalajikohtaisten arvojen summan perusteella voisi tosin päätellä euromääräisen arvon olevan hieman suurempi, vaikkakin samaa kokoluokkaa. Hankintalain uudistamisen yksi keskeinen tavoite on pienten ja keskisuurten yritysten aseman parantaminen. Tätä tavoitetta edistävät ehdotuksessa erityisesti kansallisten hankintamenettelyjen uudistaminen ja kynnysarvojen nostaminen. Hankintalain mukaisen prosessin noudattamien on koettu pienissä hankinnoissa ongelmalliseksi sekä hankintayksiköiden että tarjoajien kannalta. Kynnysarvojen nostaminen mahdollistaa paikallisten hankintojen tekemisen joustavasti. Erityisesti on syytä huomata, että kynnysarvojen nostaminen lisää kansallisten kynnysarvojen alle jäävi-en hankintojen ohjeistukseen. Ohjeistuksen merkitys kasvaa sekä kynnysarvojen alapuolella että kansallisissa hankinnoissa. Hankintamenettelyt kansallisissa hankinnoissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankinnoissa uudistuvat. Sääntelyä on vähennetty verrattuna nykyiseen lakiin. Käytännössä hankintayksikön oman ohjeistuksen merkitys kasvaa. Vastuu menettelyn lainmukaisuudesta on jatkossa yhä vahvemmin hankintayksiköllä. Toisaalta hankintayksiköllä on myös mahdollisuus vaikutta yksityiskohtiin. Ehdotuksen mukainen sääntely lisää hankintayksikön vastuuta ja hankintayksikön oman organisaation ja sen toimintatapojen merkitystä. Sähköisen viestinnän säännösten voidaan arvioida johtavan lain vaatimuksia laajempien sähköisten hankintajärjestelmien käyttöönottoon kunnissa. Tämä puolestaan johtanee ajan mittaan toimintatapojen yhdenmukaistumiseen ja tuo säästöjä prosessikustannuksissa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Vaikutukset on arvioitu yritysten ja viranomaisten toimintojen osalta kattavasti. Sen sijaan kummaksuttavaa on, että taloudellisia vaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu, vaikka Eurooppa 2020 –strategiassa selkeästi tunnustetaan, että pk-yrityksissä on merkittävä innovoinnin ja talouskasvun edistämisen potentiaali. Samaista strategiaa tukee myös Yrittäjyys 2020 –toimintasuunnitelma.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Työryhmän mietinnössä on tehty jo jonkin verran vaikutusarviointeja. Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan lain yhteiskunnallisten vaikutusten, työllisyysvaikutukset, sosiaaliset vaikutukset, lapsi- ja tasa-arvovaikutukset sekä järjestöihin kohdistuvat vaikutukset vielä puuttuvat. Pidämme näiden vaikutusarviointien tekemistä välttämättömänä jatkovalmistelussa ja myös tulevien lakien täytäntöönpanossa. Kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä eri ministeriöiden linjauksissa on korostettu järjestöihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa nostetaan vahvasti esiin päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin tärkeys ja se tehdään aikaisempiin hallitusohjelmiin verrattuna velvoittavammalla tavalla. Nämä perustelevat myös ehdotustamme Korostamme myös asiakkaiden kuulemisen välttämättömyyttä ja asiakkaiden oikeussuojan tärkeyttä heitä koskevissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa. Yhdymme tältä osin SOSTEn ja Lastensuojelun keskusliiton lausuntoihin. Ehdotettu kynnysarvojen korottaminen veisi hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle lukumääräisesti suuren, mutta arvoltaan äärimmäisen pienen osan hankinnoista. Se tarkoittaa, että hankintaprosesseja pyöritetään hyvin pienien taloudellisten intressien vuoksi. Se ei ole järkevää ja tarkoituksenmukaista julkisten resurssien käyttöä. Hankinnoissa sovellettavissa kynnysarvoissa on täten varaa työryhmän ehdottamaa enemmän. Ensi- ja turvakotien liitto pitää perusteltuna myös tästä syystä, että Suomessa otettaisiin käyttöön direktiivien mukainen kynnysarvo sosiaali- ja terveyspalveluissa.
      • Mietinnön luvuissa 2.3.10, 2.3.11, 3.4.10 sekä 3.4.11 käsitellään julkisten hankintojen ja hankintalainsäädännön valvontaa ja neuvontaa. Uudet EU:n hankintadirektiivit edellyttävät, että jokaisessa jäsenvaltiossa on valvonnan järjestelmä, jossa valvonnan tulokset voidaan viedä eteenpäin ja julkaista. Mietinnössä esitetään, että Suomessa nykyisin oleva valvonnan järjestelmä on riittävä täyttämään hankintadirektiivien vaatimukset ja valvonnan muut tarpeet.

        Hankintadirektiivit edellyttävät myös hankintalainsäädännön neuvonnan olemassaoloa kaikissa jäsenvaltioissa. Mietinnössä ehdotetaan, että työ- ja elinkeinoministeriö  rahoittaa neuvontaa valtionavustuslain mukaisesti siten, että direktiivien vaatimukset neuvonnasta täyttyvät.
      • Onko näkemyksenne mukaan mietinnössä esitetty valvonnan toteuttamistapa riittävä vai tulisiko näkemyksenne mukaan Suomeen perustaa hankintalainsäädännön valvontaa toteuttava elin tai antaa valvontatehtävä olemassaolevalle viranomaiselle?
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Lupa- ja kilpailuviranomaiset (sis. markkinaoikeuden)]
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirasto]
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [AVI:t (Aluehallintovirastot) sosiaalipalveluista ja työsuojelusta sekä Valvira terveydenhuollosta]
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Perustelut edellä esitetylle näkemykselle
         
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVOn käsityksen mukaan uudessa lainsäädännössä tulee varmistaa tarjoajien tasapuolisen kohtelun turvaava valvontaketju; esimerkiksi sote-palveluissa kunta-lupaviranomaiset- kilpailuviranomaiset (sisältäen markkinaoikeuden) yhdenmukainen palvelun sisällön arviointi käytettyjen kriteerien perusteella. Esimerkiksi sote-palvelujen nykyisessä hankintatilanteessa kunnat voivat toteuttaa hankintoja, joissa palvelujen tuottamisedellytysten lakiin perustuva valvonta jätetään hankintatilanteessa yrittäjäriskin varaan. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa kilpailun halvalla hinnalla voittanut toimija ei kykene tuottamaan lupaamaansa palvelua koko hankintakauden ajan. Vaikka hankinnoista annetut lait ovat menettelytapalakeja, on käytännössä erittäin ongelmallista, että esim. markkinaoikeuden päätöksissä ei millään tavalla huomioida mm. lupaviranomaisten palvelulta edellyttämää laatutasoa, joka uuden toimijan osalta varmistuu usein vasta pitkän ajan kuluttua itse kilpailutuksesta. ARVO yhtyy lisäksi EK:n näkemykseen siitä, että julkisten hankintojen viranomaisvalvontaa on tehostettava nykyisestä antamalla esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajavirastolle laajat valtuudet valvoa julkisten hankintojen lainsäädännön noudattamista. Samalla on luonnollisesti huolehdittava viranomaisen tarpeellisista resursseista. Hankintalakiin on lisättävä valvontaa koskeva pykälä, ja varattava valvonnan edellyttämät resurssit valtion budjettiin.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Markkinaoikeus ei ole tyydyttävä tapa ratkaista hankinnoista aiheutuneita erimielisyyksiä. Se on myös erityisesti kunnille ja siten veronmaksajille kallis keino. Nykyinen systeemi on sirpaleinen ja epätasa-arvoinen. Hankintalainsäädäntöä hyvin tunteva kansallinen valvontaelin, tai esim. Kilpailu- ja kuluttajavirasto, auttaisi luomaan parhaita käytänteitä ja ennakkokeissejä ja voisi purkaa pieniä toimijoita rasittavaa byrokratiaa.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankintojen valvonta on erittäin tärkeä osa-alue. On vaikea nähdä, että uuden valvontaelimen perustaminen olisi perusteltua (jo kustannusmielessä) mutta valvonnan järjestämistä pitää toki harkita tarkoin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että valvonta on riittävän hyvin resurssoitua.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Julkisten hankintojen valvonta on puutteellista. Tällä hetkellä huonoihin hankikäytäntöihin voi puuttua käytännössä ainoastaan jälkikäteen, valittamalla markkinaoikeuteen tai hankintaoikaisupyynnöllä. Käytäntö on osaltaan synnyttänyt ikävää ilmapiiriä julkisiin hankintoihin ja johtanut lukuisiin oikeudenkäynteihin. Erityisesti ongelma korostuu asiantuntijapalveluissa Suomen pienellä markkina-alueella. Valvova viranomainen voisi puuttua epäkohtiin jo hankintamenettelyn varhaisemmassa vaiheessa, jolloin osapuolet säästyisivät raskaalta oikeudenkäynniltä ja oikeudenkäyntikuluilta.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Nykyinen julkisten hankintojen valvontajärjestelmä on puutteellinen, koska räikeimpiin rikkomuksiin ei aina päästä puuttumaan tehokkaasti. Olemassa oleva julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmä ei poista tarvetta hankintasääntelyn noudattamisen puolueettomaan viranomaisvalvontaan. Oikeusteitse pystytään puuttumaan rikkomuksiin vasta jälkikäteen ja se tulee kaikille osapuolille kalliiksi. Valvontaviranomainen voisi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin jo varhaisemmassa vaiheessa hankintamenettelyä. Nykyinen tuomioistuinoikeusprosessi on hidas ja kallis eikä esim. pk-yrityksillä ole välttämättä resursseja ja uskallusta lähteä hakemaan muutosta sitä kautta. Kilpailuviranomainen valvoo jo nyt, etteivät kunnat riko kilpailulain säännöksiä, joten sama taho voisi valvoa hankintalain noudattamista. Sääntelyn noudattamisen valvontaa tehostamalla saadaan säästöjä hankinta-asioiden juttumäärän vähentyessä markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että erilliselle valvontaa toteuttavalle elimelle ei ole tarvetta.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valvonta on Suomessa riittävällä tasolla
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Näkemyksemme mukaan ehdotukset ovat riittäviä, eikä ole syytä lisätä valvovia viranomaisia tai viranomaistehtäviä. Valvonnan toteuttaminen on mietinnön nykytila-arvioinnissa esitetty hyvin monitahoisena ja –tasoisena. Hankintayksiköiden sisäiset valvontamekanismeilla tulee olla merkittävässä ja vaikuttava rooli etenkin kuntaorganisaatioissa. Julkisten hankintojen toteuttamisen lainmukaisuuden valvonta toteutuu Suomessa hyvin muutoksenhakuteitse. Kuitenkin voisi olla syytä harkita valvontatehtävän antamista ainakin joiltain rajatuilta osin viranomaistaholle, jolloin toiminnan lainmukaisuutta voitaisiin valvoa yleisemmällä tasolla ja ilman yksittäisten yritysten muutoksenhakuaktiivisuutta. Ajatuksellisesti asiaa voisi verrata esimerkiksi aluehallintoviraston suorittamaan tilaajavastuulain toteutumisen valvontaan. Valvontatehtävien uudelleenorganisointi kansallisesti vaatisi kuitenkin tarkempaa vaikutusten arviointia.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan mietinnön ehdotukset ja esitetty valvonnan toteuttamistapa on riittävä. Tarvetta erilliselle hankintalainsäädännön valvontaa toteuttavalle elimelle ei ole. Tässä kohdin on tärkeää korostaa, että valvontaan ohjattavien riittävien resurssien ja sitä kautta käsittelyaikojen liiallisen venymisen välttäminen on sekä hankintayksikön että tarjoajan etu. Pitkistä käsittelyajoista voi seurata hankintayksikölle myös tarpeettomia lisäkustannuksia. VSSHP toteaa, että erityisesti hankintayksiköille suunnattu julkisia hankintoja koskeva neuvonta on riittävää ja se on hyvin järjestetty. Hankintojen neuvonnan tason säilymisestä ja neuvonnan kehittämisestä tulee huolehtia myös tulevaisuudessa.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Suomessa ei tällä hetkellä ole erityistä nimenomaisesti julkisia hankintoja käsittelevää valvontaelintä, joka oma-aloitteisesti valvoisi menettelyjen lainmukaisuutta. Mietintöluonnoksessa ei ole esitetty tällaisen valvontaelimen perustamista tai valvontatehtävän antamista olemassaolevalle valvontaelimelle. Muutoksenhakuteitse markkinaoikeudessa toteutettua julkisten hankintojen valvontaa ilman nimenomaista valvontaelintä voidaan pitää epätyydyttävänä. Markkinaoikeusvalvonnan ongelmana on yritysten kynnys hakea muutosta merkittävissäkin virhetilanteissa, koska julkinen sektori sekä mahdollisen muutoksenhaun kohteena oleva hankintayksikkö voivat olla sen merkittäviä asiakkaita ja muutoksenhaun negatiivisia vaikutuksia olemassa oleviin liikesuhteisiin pelätään. Esityksessä mainittu olemassa oleva valvonta ei ole keskitettyä, eikä tehokasta johtuen esimerkiksi siitä, ettei mainituilla luonnoksessa mainituilla tahoilla välttämättä ole perusteellista hankintalainsäädännön osaamista. Olemassa olevan muun valvonnan kautta ei myöskään ole saatavissa linjauksia hankintalainsäädännön soveltamisesta epäselvissä tilanteissa tai muutosta yksittäisiin hankintoja koskeviin päätöksiin. Näin ollen olisi perusteltua asian jatkovalmistelussa selvittää edelleen valvontaelimen perustamista tai ainakin jonkin tasoisen valvontatehtävän antamista olemassa olevalle viranomaiselle, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla pitäisi olla vähintäänkin mahdollisuus viedä asioita markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tällaista oikeutta voitaisiin käyttää esimerkiksi suorahankintatilanteissa, joissa kilpailutusvelvollisuus on laiminlyöty EU-hankinnassa.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Nykyinen markkinaoikeusteitse toteutuva valvonta ei ole riittävää. Valvonnan järjestämiseksi tarvitaan uusia resursseja. Valntatehtävää varten esitetty mahdollisuus hankintojen neuvottelukunnan perustamisesta on kannatettava ajatus.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Päivitetty:
        1.7.2015
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Julkisia hankintoja koskevia laittomuuksia voidaan pahimmillaan käsitellä markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden lisäksi hallinto-oikeuksissa (esim. julkisuusasiat) ja käräjäoikeuksissa (vahingonkorvausasiat). Uuden valvontaviranomaisen toimivallan määrittely olisi melkoisen haastavaa. Mikäli valvontatehtävä annettaisiin olemassa olevalle viranomaiselle, parhaiten tehtävä sopisi Kilpailuvirastolle.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • AVI:t käsittelevät jo nyt toimivaltansa puitteissa sosiaalipalveluja koskevia kysymyksiä ja työsuojelukysymyksiä. Valvira käsittelee terveydenhuollon kysymyksiä. Hankintalain noudattamisen valvonta on tärkeää, koska asia ei voi olla kiinni palveluntuottajan omavalvonnasta.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Suomessa julkisten hankintojen valvonta on riittävän perusteellisesti järjestetty. Hankintoihin liittyy erittäin laajat valitusoikeudet. Valvontaa harjoittavat tämän lisäksi lukuisat viranomaistahot sekä tarkastustoimintaa harjoittavat tahot. Julkisiin hankintoihin kohdistuu jo tällä hetkellä huomattavasti laajempaa valvontaa kuin muuhun hallintotoimintaan. Katsomme, että jos taloudellisia ja muita resursseja on käytettävissä, ne tulisi ohjata hankintojen toteuttamisen ohjeistamiseen ja neuvontaan.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikenneviraston näkemyksen mukaan ei ole tarvetta uudelle valvontaorganisaatiolle.
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Julkisia varoja ei tulisi käyttää valvonnan lisäämiseen. Sen sijaan on mietittävä tehokkaita keinoja helppokäyttöisten ohjeiden ja mallien toteuttamiseksi hankintayksiköiden ja tarjoajien saataville.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Hankintaprosessi on nykyisellään jo pitkä, vaativa ja monivaiheinen varsinkin, jos päätöksistä valitetaan. KL-Kuntahankinnat Oy ei näe järkevänä perustaa uutta valvontaelintä kuormittamaan hankintayksiköitä sekä lisäämään kaikenlaista epävarmuutta hankinnan osapuolissa kilpailutusprosessin lopputuloksesta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kunnat ja kuntayhtymät ovat viranomaisina jatkuvan ja monipuolisen valvonnan ja arvioinnin kohteena. Pitkälle ulotettu julkisuussääntely mahdollistaa kansalaisten ja median valvonnan. Kuntalaisten kantelujen perusteella yleiset laillisuusvalvojat (AVI, EOA, OKA) ottavat kantaa kunnan toimintaan. Myös kunnan hallitus on velvollinen käsittelemään kunnan viranomaiselle tehdyn kantelun. Kuntien tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota hankintojen suorittamiseen ja erityisesti kilpailuttamisvelvoitteen noudattamiseen. Tilintarkastajien ja tarkastuslautakuntien huomautukset ja toimenpide-ehdotukset käsittelee valtuusto. Kertomukset ovat julkisia. Kuntien yhtiöissä julkisuus on asianosaisjulkisuutta. Konserniyhteisön tilintarkastusyhteisö on kuntalain (410/2015) mukaan oltava sama kuin emoyhteisöllä. Erityisen hankintalain noudattamisen valvontaan keskittyvän viranomaisen perustamiseen on syytä suhtautua kriittisesti. Erillisten, kapeisiin tehtäviin keskittyvällä valvontaviranomaisella ei todennäköisesti ole kykyä tai tarvetta arvioida toimintojen kokonaisuutta. Malli edistäisi niin sanottua hallinnon siiloutumista. Mikäli valvontaviranomainen nähtäisiin perustelluksi, tulisi se sijoittaa jonkin olemassa olevan viranomaisen, kuten kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen yhteyteen. Suomalainen hankintalain muutoksenhakujärjestelmä on valittajan kannalta helppo ja varsin edullinen. Kuntaliitto näkee nykyisen, tarjoajien valitusoikeuteen perustuvan muutoksenhaun ja yleisen laillisuus-valvonnan riittäväksi.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Uusia viranomaisia ei tulisi enää perustaa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Kuntien osaaminen vaihtelee merkittävästi sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisessa. Mietinnössä esitettään, että Suomessa nykyisin oleva valvonnan järjestelmä on riittävä täyttämään hankintadirektiivin vaatimukset. Näin varmasti onkin ja on epärealistista esittää uutta viranomaista tai resurssien merkittävää lisäämistä valvontaan. Tämä merkitsee ohjaukseen ja neuvontaan riittävien resurssien suuntaamista lain täytäntöönpanossa. Yhdymme Lastensuojelun keskusliiton ehdotukseen, että hankintalain voimaantulon yhteydessä olisi tarpeen laatia valtakunnallinen ohjeistus.
      • Näkemykset mietinnön julkisten hankintojen neuvontaa koskevasta teemasta:

         
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Tavoitteet ovat oikean suuntaiset, mutta osaaminen on nykyisellään erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden huomioinnin osalta lapsenkengissä. Koulutus tulee nostaa kokonaan uudelle tasolle sekä hankintayksiköille, kilpailutusperiaatteiden laatijoille että palvelujen tarjoajille, jotta uudistuksen kunnianhimoiset tavoitteet voidaan käytännössä saavuttaa
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hyvin resurssoitu kansallinen koulutus- ja neuvontayksikkö Britannian Commissioning Academyn tyyliin olisi avainasemassa yhteinäisemmän verovarojen käytön kestävässä kehittämisessä sekä tulosperusteisen hankintamallin ja vaikuttavuuden ostamisen jalkauttamisessa kuntakentälle. Ovatko VNHY ja neuvottelukunta luotu tätä varten? Toinen vaihtoehto on luoda Kuntaliiton ehdottama verkosto, jossa yhteiset pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa ja neuvonta saatavilla sekä tuottajille että tilaajille.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnön näkemykset ovat päälähtöisesti oikein. Keskeistä on se, että neuvontaa on tarjolla tasapuolisesti kaikille osapuolille, myös pienille tarjoajille. Kaikkein tärkein neuvontakohde ovat kuitenkin hankintayksiköt, joiden kohdalla pitäisi pystyä varmistamaan riittävä osaaminen ja ymmärrys esimerkiksi kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioimisesta ja sosiaalisten kriteerien käyttämisestä.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Julkisten hankintojen neuvontaa antava elin tulisi olla puolueeton taho, joka neuvoo sekä hankintayksiköitä että tarjoajia lain soveltamiskysymyksissä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että esimerkiksi Kuntaliiton ja Motiva Oy:n hankintojen neuvontaan käytettävä rahoitus on turvattava.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvontaa on, mutta siinä voi olla terävöittämisen paikka. Voidaan toteuttaa muutenkin kuin lainsäädäntömenettelyllä.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvonnan osalta tulisi varmistaa, että myös yritykset saavat maksutonta neuvontaa esimerkiksi kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksiköstä tai joltain muulta taholta. Tämä on olennainen osa etenkin pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien turvaamista.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Painoa ristiriitojen ennaltaehkäisyyn tulee lisätä. Tarjolla oleva neuvonta on hajanaista eikä riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotus TEM:min rahoittamasta valtionavustuslain mukaisesta valvonnasta on kannatettava. Neuvontaa tulee tarkastella kokonaisuutena huomioiden niin ostajien kuin myyjienkin tarpeet.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Jotta sosiaaliset näkökulmat voitaisiin paremmin huomioida julkisissa hankinnoissa pitää hankintayksiköille olla saatavilla neuvontaa niiden huomioimiseksi. Erityisen tärkeää neuvonta on juuri julkisten hankintojen sosiaalisista näkökulmista, joita Suomessa on sovellettu verattain pienimuotoisesti. Uuden asian omaksuminen vaatii tukea ja neuvontaa. Ilman asianmukaista neuvontaa hankintayksiköt, ja muut hankintoja tekevät, ovat keskenään eriarvoisessa asemassa ja niiden mahdollisuudet tuottaa laadukkaita kuntalaisia parhaiten palvelevia hankintoja riippuu täysin yksittäisen hankintatoimen resursoinnista ja osaamisesta. Euroopan komissio tukee sosiaalisten näkökulmien laajempaa soveltamista, jotta tämä tulisi mahdolliseksi, myös Suomessa pitää sitä varten tarjota asianmukaista ja osaavaa neuvontaa, joka tasapuolisesti tavoittaa maan eri hankintoja tekevät tahot.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Kuntaliitto järjestää erinomaisia koulutuksia julkisten hankintojen ajankohtaisista teemoista ja Kuntaliiton asiantuntijoita on saanut hyvin luennoimaan kauemmaskin. Neuvontapalvelun kautta vastausten saaminen on hankalampaa johtuen ehkä neuvontayksikön resurssipulasta ja ainakin vastauksia joutuu odottamaan pitkään. Yrittäjien kannalta hankinta-asiamiespalveluiden kehittäminen olisi suotavaa. Lisäksi hankintalakimiehiä on valitettavan vähän pienemmissä kunnissa ja kaupungeissa.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Direktiivissä edellytetään, että tarjoajille ja hankintayksiköille tarjotaan maksutonta neuvontaa. Julkisten hankintojen neuvontayksikkö tarjoaa jo tällä hetkellä hankintayksiköille tasokasta neuvontaa maksuttomasti. Julkisten hankintojen neuvontayksikön toimintatavat ovat vakiintuneet ja sillä on vahva asema hankintayksiköiden neuvonnassa. Neuvontatarve tulee kasvamaan uuden lain myötä ja suotavaa olisi, että tämä otettaisiin huomioon neuvontayksikön rahoituksessa ja resursoinnissa. Tarjoajilla ei ole tällä hetkellä käytettävissään vastaavan tapaista keskitettyä neuvontainstituutiota, jonka maksuttoman neuvonnan piirissä olisivat kaikki ja kaiken kokoiset yritykset. Suomen Yrittäjien hankinta-asiamiesverkosto, jonka toimintaa rahoitetaan ainakin paikoittain hankerahoituksella, on kehittynyt muutaman viime vuoden aikana linkiksi hankintayksiköiden ja tarjoajien välillä lisäten avoimuutta sekä yhteistyötä mm. paikallisten pk-yritysten ja kuntien välillä ja kevään 2015 aikana on luotu KL-Kuntahankintojen ja hankinta-asiamiesverkoston kanssa säännöllinen tapaamiskäytäntö. Hankinta-asiamiesverkoston toiminnan vahvuutena, mutta myös haasteena, on verkoston maantieteellinen hajanaisuus. Hankinta-asiamiestoiminta on positiivinen asia ja saman tyyppistä toimintaa voisi laajentaa ja keskittää julkisten hankintojen neuvontayksikön tyyppiselle yhdelle riippumattomalle ja yhdestä rahoituskanavasta tukea saavalle toimijalle, joka olisi kaikkien suomalaisten yritysten käytettävissä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Erityisesti hankintayksiköiden neuvonta on hankintojen kehittämisen kannalta olennaisen tärkeää. Koska hankintayksiköiden ratkaisut tosiasiassa vaikuttavat hankintojen oikeudelliseen ja laadulliseen onnistumiseen, on tuottavinta panostaa hankintayksiköiden tukemiseen. Hankintoihin liittyvää neuvontaa tarjoavat eri viranomaiset omista näkökulmistaan. Olemassa oleva neuvontatoiminta tulisi kerätä tiiviimmäksi verkostoksi, jotta neuvontatoiminta olisi kokonaisuuden kannalta paremmin toimiva ja edistäisi hyväksyttyjä tavoitteita. Julkisten hankintojen neuvontayksikön toiminta on ollut menestyksekästä ja se on vakiinnuttanut asemansa. Laadukas neuvontatoiminta edellyttää kuitenkin riittävää resursointia. Resursoinnin tulee jatkos-sakin olla päättyneen hallituskauden resursoinnin tasolla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Suomessa neuvontaa hankintoihin liittyen antavat mm. Kuntaliitto, Motivan hankintapalvelut, Suomen Yrittäjät sekä Elinkeinoelämän keskusliitto, palkansaajakeskusjärjestöjen jäsenjärjestöt ja soste. Alueellisesti on ratkaisevan tärkeää, että toimialat ja alueen yritykset saavat asianmukaista ohjeistusta hankintoihinsa liittyen siten, että kaupunginvaltuuston hyväksymiin strategisiin vaikuttavuusmittareihin kyetään oikeasti vaikuttamaan. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää, että pk-yritykset saavat riittävästi tukea (alueellinen neuvonta on järjestetty ja sille on rahoitus) kyetäkseen osallistumaan julkisen sektorin tarjouskilpailuihin niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Tällä hetkellä olemassa oleva neuvonta on hajanaista ja ei riitä vastaamaan tarpeita. Kannatamme työryhmän ehdotusta, että TEM tulee rahoittamaan neuvontatehtäviä valtionavustuslain mukaisesti niin, että direktiivin vaatimukset täyttyvät. Korostamme sitä, että neuvontaa tulee olla tarjolla sekä ostajille että myyjille. Järjestöjen neuvonnan ja ohjauksen tarpeisiin tulee pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Tarvitaan arvio neuvonnan toteuttamisen erilaisista vaihtoehdoista ja siitä tuottaako keskitetty vai hajautettu neuvonta parhaan tuloksen. Neuvontaa varten tulee varmistaa riittävät resurssit ja toiminnan jatkuvuus.
      • Muut näkemyksenne yleisperusteluja koskevista mietinnön luvuista 1-5:
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVOn mielestä uudessa lainsäädännössä on tärkeää mahdollistaa pienten yritysten markkinoille pääsy ja kilpailukyky mm. pilkkomalla hankinnat selkeisiin pienempiin osiin, mutta erityisesti myös huomioimalla hankinnan kriteerien asettelussa näiden pienten yritysten mahdollisuudet tarjota vain osa palveluista. Esimerkiksi pieni kotihoitoyrittäjä ei pysty ylläpitämään mittavaa lääkäripalvelua kotihoidon kilpailutuksessa vaikka muutoin olisi kykenevä hankittavien palvelujen tarjoajaksi. ARVO kannattaa myös EK:n tavoin kaikkia ehdotettuja helpotuksia pk-yritysten asemaan. ARVO tukee myös EK:n huomiota siitä, että sääntelyuudistus tuo vastapainoksi monia pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia heikentäviä määräyksiä ja velvoitteita. Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien kannalta keskeistä olisi muun muassa tarjouspyynnön selkeys ja yksinkertaisuus, sopimusehtojen tasapainoisuus sekä kaikenlaisten tarjoajaa, ehdokasta tai hankinnan kohdetta koskevien vaatimusten kohtuullisuus. Uuteen lainsäädäntöön tulee sisältyä velvoite nykyistä parempaan markkinavuoropuheluun, jota käydään avoimesti ja jonka kuluessa epäselvät tarjousasiakirjojen kohdat myös tarkennetaan.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Erityisesti laman ja julkisten menojen leikkausten aikana on tärkeää osata ostaa verovaroilla varsinaisen peruspalvelun lisäksi yhteiskunnallista lisäarvoa, sosiaalisia innovaatioita sekä kokonaisvaltaisia positiivisia vaikutuksia palvelunkäyttäjien elämässä. UUSIA Network toivookin tulosperusteisen hankintamallin ja vaikutusten mittaamisen syrjäyttävän kansallisessa lainsäädännössä suoritteiden hallinnointiin ja halvimman hinnan ostamiseen keskittyvää hankintakulttuuria. Tässä lainsäädäntö on mahdollistajana oleellisessa asemassa, samoin tilaajayksiköiden hyvin resurssoitu koulutus ja neuvonta. Tulosperusteinen hankinta tulee luomaan paljon kaivattuja säästöjä eettisellä ja kestävällä tavalla ilman rajuja juustohöyläleikkauksia, jotka kohdistuvat yhteiskuntamme heikoimpiin. Kuvaus Britannian hankintalainsäädännöstä on mietinnössä puutteellinen. Public Services (Social Value) Act 2012-lain henki on UUSIA Networkin mielestä hyvä huomioida myös suomalaisessa hankintalainsäädännössä. Se vaatii julkisia tilaajia selvittämään, miten hankinnoilla voidaan edistää paikallista sosioekonomista ja ympäristöllistä tilaa. Alunperin lain henki oli velvoittava, mutta parlamentaarisessa prosessissa se muuttui selvittäväksi. Laki tarjoaa myös parempia mahdollisuuksia kilpailutuksissa nyt altavastaajana oleville yhteiskunnallisille yrityksille ja järjestöille, joiden toiminnan ytimessä ovat sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja/tai ekologiset tavoitteet. Suomen hankintalainsäädäntöön pitäisi UUUSIA Networkin mielestä luoda puitteet velvoittavalle lisäarvon ostamiselle, sillä sen avulla vähenevillä verovaroilla luodaan kestävää tulevaisuutta. Lisäksi Britanniassa on paikallisuutta ja paikallistaloutta tukevaa ja julkisia hankintoja sivuavia tärkeitä politiikkatoimia: - Community Right to Bid: paikalliset tahot voivat ostaa julkisia rakennuksia - Community Right to Challenge: paikalliset järjestöt ja julkisen sektorin työntekijät (jotka perustavat yhteiskunnallisen yrityksen) voivat haastaa julkisen palveluntarjoajan tuottamat palvelut, mikäli voivat näyttää toteen voivansa tuottaa ne paremmin. Jälkimmäinen nk. palveluhaaste on mahdollinen ainakin myös Ruotsissa. Selvitys pk-sektorista ja hankinnoista oli hyvä ajatus, mutta olisi ollut suotavaa, että myös järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten kokemuksista olisi tehty vastaava kartoitus. Selkeys ja yksinkertaistaminen sekä byrokratian vähentämäminen ovat tärkeitä ja tuettavia tavoitteita, jotka toivottavasti myös konkretisoituvat käytännössä. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vahvistaminen ovat sopusoinnussa julkisen hallinnon etiikan kanssa ja niitä tulisi lisätä esimerkiksi avoimen tilinpäätöksen vaatimuksella suurissa sopimuksissa. Esteettömyyden toteutuminen on sivistysvaltion ytimessä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Päivitetty:
        30.6.2015
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 1 luvussa säädettäisiin lain tarkoituksesta, periaatteista ja määritelmistä kuten hankintasopimuksesta, käyttöoikeussopimuksesta ja hankintayksiköistä. 
         
      • Näkemykset ehdotetun hankintalain tarkoitusta, periaatteita ja määritelmiä koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • UUSIA Network esittää lisättäväksi vaikuttavat palvelut lain tavoitteisiin kappaleeseen 2, jossa käsitellään hankintayksiköiden toimintaa. Taloudellisuus ja laadukkuus eivät enää riitä nykyisessä taloustilanteessa, vaan palveluilla tulee tuottaa positiivisiä vaikutuksia palvelunkäyttäjien elämään sekä laajempaa lisarvoa yhteiskuntaan (vrt. Britannian Public Services (Social Value) Act). Vaikuttavuus tulee myös olla velvoittavaa, ei vain suositeltavaa. Tuemme järjestöjen vaatimusta järjestöjen aseman selventämiseksi yleishyödyllisinä, yhteiskunnallisina toimijoina direktiivin mukaisesti.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että ympäristö- ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyvien tavoitteiden toteutumista pyritään edistämään lakiehdotuksella. Vantaan kaupunki näkemys on, että lakiehdotus mahdollistaa aikaisempaa paremmin pk-yritysten huomioimisen julkisissa hankinnoissa. Vantaan kaupunki esittää, että määritelmiin kiinnitettäisiin vielä kriittistä huomiota ja ne kirjattaisiin lakiteknisesti täsmällisempään muotoon. Esimerkiksi innovaation määritelmä on lakiteknisesti ongelmallinen, koska se on epätarkka ja sa-namuodot lakitekstiksi vieraita. Esimerkiksi käsite ”yhteiskunnallinen haaste” on lakiteknisesti epäselvä. Määritelmissä olisi pyrittävä eksaktiuteen. Vantaan kaupunki pitää edelleen ongelmallisena määritelmän lopussa olevaa kohtaa, jossa innovaatiot kytketään lakiteknisesti strategiaan: ”…tai tukea älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaa…”. Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun Eurooppa 2020 -strategian toimeenpano hankintalaissa on sinänsä kannatettavaa mutta Vantaan kaupunki katsoo, että lakitekstissä ei ole tarkoituksenmukaista viitata johonkin yksittäiseen strategiaan vaan siihen viittaamisen voisi jättää lain perusteluosioon. Strategiat muuttuvat ja vaihtuvat vuosien varrella mutta lakitekstin tarkoituksena on olla voimassa pysyväisluonteisesti. Laille ja lakitekstille on luonteenomaista pysyvyys ja muuttumattomuus, ei sidonnaisuus eri aikoina vallitseviin strategioihin. Lakiehdotuksessa oleva innovaation määritelmä on lakiehdotuksessa lisäksi kirjattu siten, että sitä on käytännössä mahdotonta toteuttaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Määritelmien sijainti ja sisältö laissa vaatinee tarkennusta ihan jo luettavuudenkin kannalta.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 3.4.16 Esitykseen liittyvät lakiesitykset: julkisuuslain muuttaminen Valmisteluryhmän esitys julkisuuslain ja hankintalain suhteen tarkemmasta tarkastelusta jatkovalmistelussa on erittäin kannatettava. Julkisuuslain soveltaminen ja tulkinta erityisesti liikesalaisuuksien osalta on aiheuttanut käsityksemme mukaan epäselvyyksiä niin hankintaviranomaisten kuin tarjoajien osalta.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Ehdotetussa hankintalaissa on erikseen luvussa 12 ehdotus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa palveluissa noudatettaviksi tavoitteiksi. VSSHP toteaa, että lähtökohtaisesti lain tarkoituksen tulisi olla hankinnan kohteesta riippumatta samat, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta erillisten tavoitteiden asettamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Ehdotetussa hankintalaissa on perusteltua säilyttää vakiintunut tarjouspyynnön käsite eikä siirtyä hankinta-asiakirjan yleiskäsitteen käyttöön.
      • Tekes, Autio Eriika
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • 5 § 1 mom 5 kohta Hankintalainsäädännön soveltuminen julkisen tuen saajiin Perustelut Ehdotetun lain 5 pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan lain soveltamisalaan kuuluisi mikä tahansa taho, kun se saa hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta pykälän 1- 4 kohdissa tarkoitetuilta hankintayksiköiltä. Säännös vastaa olemassa olevan lain 6 pykälän 1 momentin 5 kohtaa. Säännös perustuu hankintadirektiivin 13 artiklaan, mutta on soveltamisalaltaan laajempi, sillä mainitun artiklan soveltaminen rajoittuu eräiden rakennusurakoiden toteuttamiseen. Tekes ehdottaa säännöstä muutettavaksi vastaamaan hankintadirektiivin sisältöä. Säännöksen soveltamisalan säilyttäminen näin laajana asettaa suomalaiset yritykset epäedulliseen asemaan EU:n muiden jäsenvaltioiden yrityksiin verrattuna. Yli 50 %:n julkisen tuen saajina on tyypillisesti pk-yrityksiä tai yksityisiä elinkeinonharjoittajia, joille hankintalainsäädännön mukaisten hankintamenettelyjen noudattaminen on usein tarpeettoman raskas menettelyllinen taakka ja voi lisäksi johtaa tarpeettomiin oikeudenkäynteihin, kun hankintamenettelystä valitetaan markkinaoikeuteen. Säännös asettaa erilaiseen asemaan myös eri tuen saajat, sillä säännöksen mukaan sitä sovelletaan ainoastaan suomalaisen julkisen tahon myöntämään tukeen, ei sen sijaan EU:n suoraan myöntämään tukeen. Tutkimus- ja kehitystuen osalta eri asemassa ovat Tekesin tukea saavat, joihin tätä säännöstä sovellettaisiin, ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmasta tukea saavat yritykset, joihin säännöstä ei sovellettaisi. Yritysten on vaikea pysyä selvillä siitä, mikä tuki milloinkin edellyttää hankintalainsäädännön soveltamista. Mikäli säännöstä ei muuteta edellä ehdotetulla tavalla, Tekes ehdottaa, että säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettävät valtion tuet. Tämä olisi linjassa myös lain 9 § 1 mom. 13 kohdan kanssa, jonka mukaan tutkimus- ja kehitystoiminta on lain soveltamisalan ulkopuolella. Yli 50 %:n tutkimus-, kehitys- tai innovaatiotuen saajana on kaikissa tapauksissa pk-yritys ja tehdyt hankinnat ovat tyypillisesti pienehköjä tutkimuspalvelujen ostoja, joiden suorahankinnan ei voida katsoa aiheuttavan minkäänlaista häiriötä markkinoille hankintaan saadusta julkisesta tuesta riippumatta. Tekesin ehdotus Näillä perusteilla Tekes ehdottaa ensisijaisesti, että lain 5 § 1 mom. 5 kohta poistetaan ja toissijaisesti, että 5 § 1 mom. 5 kohdan tekstiin tehdään seuraava lisäys (merkitty kursiivilla): 5 § Hankintayksiköt Tässä laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat … 5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1-4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä, lukuun ottamatta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettäviä tukia, sekä … Tekes ehdottaa lisättäväksi seuraavan kappaleen 5 § 1mom. 5 kohdan yksityiskohtaisiin perusteluihin: Kohtaa ei sovelleta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettyihin tukiin. Näiden tukien jättäminen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua, koska tutkimus- ja kehitysyhteistyö vain poikkeustapauksessa kuuluu lain soveltamisalaan 9 § 1 mom. 13 kohdan mukaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Julkista tukea saavien järjestöjen asema -pois lukien julkista tehtävää hoitavat järjestöt- julkisoikeudellisena laitoksena tulee kyseenalaista. Järjestöjen asema yleishyödyllisinä toimijoina tulee selvittää hankintalakien säätämisen yhteydessä. Määritelmät kohdan käyttöoikeussopimusta koskeva säännös voi muodostua ongelmaksi erityisesti vammaisille, mikäli tämän järjestelyn käyttö yleistyy siten, että alun perin muun lain nojalla maksuttomat palvelut muuttuvat maksullisiksi. Kohdan tekninen eritelmä edistää oikeansuuntaisesti esteettömyyttä. Laadun huomioimista koskeva säännös on ainoastaan suositusluonteinen. Velvoittavuutta laadun huomioimiseen tulee lisätä.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • 5 § Hankintayksikön määritelmä: Julkisoikeudellinen laitos Kunnissa ja kaupungeissa mietitään jatkuvasti 100 % omistettujen yhtiöiden statusta hankintayksikkönä eli ovatko ne julkisoikeudellisia laitoksia vai ei. Mietintö ei anna lisäselvyyttä asiaan, vaan hankintayksikköstatusta (ja hankintalain soveltamisvelvollisuutta) mietittäessä tulee edelleen analysoida yhtiön perustamisolosuhteita ja toiminnan tarkoitusta, voiton tavoittelua, liiketoimintariskiä, rahoitusta, kilpailutilannetta markkinoilla jne. Mietinnössä olisi ollut hyvä analysoida vielä enemmän mitä tarkoittaa yleisen edun mukaisista tarpeista huolehtiminen / mietinnön sivulla 91. viitattu toiminnan yleisen edun mukainen tarkoitus. 100 % kunnan omistamat yhtiöt ovat säännönmukaisesti teoreettisen konkurssiriskin omaavia toimijoita, joiden hankintajuridinen status ratkeaa yleensä analysoimalla yhtiön perustamisvaiheen roolia yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäjänä. Tämä ei ole helppoa ja lopputulokset vaihtelevat helposti tulkitsijasta riippuen. 9 §: Palveluhankintoja koskevat soveltamisalan rajaukset: Ko. pykälän 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Ko. lainkohdan sanamuoto on samanlainen nykyisin voimassaolevan samaa asiaa koskevan lainkohdan kanssa. Nykyinen sekä mietinnön ko. lainkohta on edelleen sanamuodoltaan epäselvä tehden tämän nk. T&K-poikkeuksen sisällöstä tulkinnanvaraisen. Aiemman hankintadirektiivin ja oikeuskirjallisuuden mukaan T&K poikkeuksen soveltamiseksi tutkimus- ja kehityshankkeisiin riitti se, että hankkeen rahoitukseen osallistuu jokin muu taho, kuin hankintayksikkö itse. Tämä voi olla joko kehityskumppanina toimiva yritys tai ulkopuolinen rahoittaja. Voitaisiinko tämä todeta nykyistä selkeämmin ko. lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa? Lisäksi toivottavaa olisi, että tutkimus- ja kehityspalveluiden hyödyntämiseen muutoinkin kuin ”yksinomaan hankintayksikön toiminnassa” saisi lisäselvyyttä / konkretiaa.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 2 § Lain tavoitteet Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mm. ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen. Lain perusteluissa nostetaan hyvin esiin, että kunta- ja hankintastrategiat ovat työvälineitä ja niissä tulisi ottaa huomioon hankinnan suunnitteluvaiheessa laatutekijöiden merkitystä hankinnassa ja käyttäjien palvelujen tarpeita siten, kuin muualla lainsäädännössä on säädetty. Laadun huomioimista koskeva säännös on kuitenkin suosituksenluonteinen ja tässä viitataan muuhun velvoittavaan lainsäädäntöön, kuten esim. rakentamismääräyskokoelmaan tai ns. sosiaalihuollon asiakaslakiin. 4 § Määritelmät 5) käyttöoikeussopimus; hankintasopimuksen tavoin vastikkeellisia sopimuksia hankintayksikön ja toimijanvälillä. Toimittajan suoritus hankintayksikölle sisältää mm. palvelujen tarjoamisen tai hallinnoimisen. Hankintayksikön suorituksena toimittajalle olisi yksinomaan rahavastikkeen sijasta esim. palvelukonsession osalta palvelujen käyttöoikeuden siirto. Käyttöoikeussopimuksen määritelmään kuuluisi järjestely, jossa hankintayksikkö siirtää käyttöoikeuden ohella rahavastikkeen tai maksun. Tästä järjestelystä on olemassa ennakko ratkaisu KHO 2012:71: Kysymyksessä oli julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu käyttöoikeussopimus, kun kaupungit A, B ja C olivat kuljetuspalveluja koskevassa tarjouspyynnössä ilmoittaneet, että kuljetusten hoitaminen edellytti sitoutumista kaupunkien osoittamaan tilaustenvälitysjärjestelmään, jonka tuottaja oli kilpailutuksen myöhemmässä vaiheessa yksilöity X Oy:ksi, ja kun X Oy:n saama korvaus ei ollut peräisin kaupungeilta, vaan kuljetuksen tilanneilta asiakkailta. Ongelmaksi vammaisten henkilöiden kannalta muodostuu, mikäli tämän järjestelyn käyttö yleistyy kuten lain perusteluiussa ennakoidaan siten, että alun perin muun lain nojalla asiakkaalle maksuttomat palvelut muuttuvat maksullisiksi esim. vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen tilauspuhelumaksut tai vammaisen pysäköintiluvan käyttö julkisilla alueilla, jos yksityisille pysäköinninvalvontayrityksille annetaan oikeus kerätä valvontamaksu vammaisilta pysäköijiltä. Aivovammaliiton mielestä julkisoikeudelliset käyttöoikeussopimukset, kuten palvelukonsessio ei ole mahdollinen toteuttaa siten, että vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen tilausvälityskeskuksesta aiheutuvia palvelumaksuja vyörytetään asiakkaalle. Sosiaalihuollon asiakasmaksulaki ja erityisesti asiakasmaksuasetuksen 6 säännöksessä on määritelty enimmäismäärä kuljetuspalveluiden asiakkaiden omavastuille. 23) tekninen eritelmä; hankinnan kohteena olevan tuotteen tai palvelun määrittelyä, joka muodostuu vaatimukseksi sen käytölle mm. laatu ja kaikki vaatimukset täyttävä suunnittelu kuten esteettömyys vammaiselle henkilölle. Tämä kohta on hyvä, jota kannattaa edistää kaikissa vammaisille tarjottavissa tavara- ja palveluhankinnoissa. 5 § Hankintayksiköt 4) julkisoikeudelliset laitokset; tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja mm. jota rahoittaa pääasiallisesti 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Tämä on mielenkiintoinen RAY-avustusten kannalta tarkasteltuna eli halutaan säilyttää vakiintunut tulkinta uudessa hankintalaissa, että tietyin edellytyksin vammaisjärjestöt ovat hankintayksikköjä saadessaan RAY –avustusta pääasiallisesti eli yli puolet toimintaansa so. velvollisuus kilpailuttaa omat hankintansa hankintalain mukaisesti. Käytännössä tämä johtaisi siihen, että yhä enemmän RAY:n avustuksia valuu hankintaprosessin kuluihin ja puskurointiin. Suomalaiseen viime vuosituhannella perustettujen kansalaisjärjestöjen aatteelliseen kansalaistoimintaan ei tule kajota tätä kautta ja tulkita meidän toiminnan vääristävän markkinoita. Edes EU ei ole katsonut, että sosiaali- ja terveyspalveluilla olisi rajat ylittävää vaikutusta ja perustelun huomaa muita korkeammassa kynnysarvossa SOTE –palveluissa 750 000 euroa. Kansalaisjärjestöjen toimintaansa käyttämät avustukset eivät tee niistä hankintayksiköitä Aivovammaliiton mielestä valmistella olevan hankintalain soveltamisalaan liittyy kysymys siitä, että uuden hankintalain soveltamisala- ja määritelmäsäännöksiin julkisoikeudellisen laitoksen käsitteestä aiotaan käsityksemme mukaan liittää esimerkiksi vammaisjärjestöt, jotka ovat saaneet hankintaan tukea yli puolet hankinnan arvosta Raha-automaattiyhdistykseltä siten, että itsenäiset rekisteröidyt tietyn tarkoituksen toteuttamiseksi perustetut yhdistykset puolestaan omissa hankinnoissa ovat velvollisia soveltamaan hankintalakia. Mikäli kansalaisjärjestöt tulkitaan hankintayksiköiksi, aiheutuu siitä kansalaisjärjestöille haittaa niiden tarkoituksen toteuttamiselle. Tämä tulkinta vaikuttaa niiden yhdistyslaissa turvattuun sekä omien sääntöjen ja tarkoituksen toteuttamiseksi määriteltyyn toimintaan. EU:n hankintadirektiivin termi julkinen laitos on käännetty englanniksi bodies governed by public law, kansalaisjärjestöt mielletään anglo-amerikkalaisissa maissa viranomaisista riippumattomiksi järjestöiksi termillä Non-governmental Organization (NGO). Tämä nykyinen ja uuden lain perusteluistakin ilmi käyvä tulkinta heikentää itsenäisten yhdistysten asemaa oikeushenkilöinä. Aivovammaliiton kaltaisilla järjestöillä on paljon yhteistyötä yritysten kanssa. Esimerkiksi majoitus- ja kokouspalveluita ostaessamme edellytämme tiloilta esteettömyyttä, jotta jäsenillämme on tosiasiallinen mahdollisuus kyseisten tilojen käyttöön. Tämänkaltaisten palveluiden hankinta on järjestölle samalla vaikuttamistoimintaa, jossa yhdessä palveluntarjoajan kanssa pyrimme kehittämään heidän toimintaansa vammaisten ihmisten kannalta tarkoituksenmukaisemmaksi. Mikäli järjestö tulkitaan edellä mainituksi julkiseksi hankintayksiköksi, tulkinta rajaa järjestöiltä käytännössä edellä kuvatun kaltaiset mahdollisuudet tarkoituksensa toteuttamiseen ja vaikuttamistoimintaan erilaisten yhteistyöhankkeiden muodossa Aivovammaliitto haluaa yhdessä muiden järjestöjen kanssa nostaa esiin myös erilaisten julkista tukea saavien toimintojen keskenään erilaisen aseman. Valtio maksaa esimerkiksi erityisoppilaitoksille jokaisesta oppilaspaikasta eikä avustusta tässä tapauksessa tulkita tavalla, joka aktualisoisi hankintalain kilpailutusvelvoitteen. Toisaalta kansalaiset ovat tietoisia hyväntekeväisyystarkoituksesta pelatessaan RAY:n pelejä ja heidän pelipanoksensa on alkuperältään yksityistä. Samoin voitot ovat verottomia pelaajalle ja ovat yksityistä rahaa. RAY:n hallinnoidessa tämä alkuperältään yksityinen raha muuttuu jollakin tapaa julkisoikeudelliseksi. Eri lähteistä tulevat avustukset ja niiden käyttötarkoitukset poikkeavat kuitenkin toisistaan.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 2 §:n perusteluissa on sekoitettu hankintatoimi ja hankintatoiminta, joilla on eri merkitys. Perustelut tulisi korjata koskemaan hankintatoimintaa, siis hankkimista, pykälän sanamuodon mukaisesti. Hankintatoimi liittyy viraston tapaan organisoida hallinnollisesti ostotoimintansa, eikä tätä voida säädellä hankintalailla. 2 §:n perustelut yleisesti ottaen laajentavat pykälän sisältöä melko paljon. Tällainen ns. perusteluilla säätäminen ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista. Esimerkiksi 2 momentin perustelujen kappale ”Hankintatoimen järjestämisellä tarkoitettaisiin hankintayksiköiden strategista suunnittelua hankintojen toteuttamisen tavoista ja yksityiskohdista. Suunnitelmat voisivat kohdistua esimerkiksi hankintatoimen organisointiin sekä hankintojen toteuttamiseen. Hankintojen ja hankintatoimen suunnitelmallinen kehittäminen edellyttää niiden huomioimista strategisen tason ohjauksessa. Hankintayksiköt voivat olla kooltaan, tehtäviltään ja rakenteeltaan hyvin erilaisia, joten strategisen tason ohjaus on arvioitava organisaatiokohtaisesti.” ei perustu 2§:n sanamuotoon ja tulisi poistaa. Perusteluissa on sekoitettu hankintatoiminta (hankkiminen) ja viraston sisäinen organisointi (hankintatoimen suunnittelu). 2 §:n 3 momentin perusteluissa tulisi tuoda erilaiset näkökulmat tasapuolisemmin esille. Hankintojen toteuttaminen tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina painottuu perusteluissa pk-yritysten aseman vahvistamiseen. Tarkoituksenmukaisuutta tulisi kuitenkin arvioida laajemmin ja siinä tulisi huomioida kilpailun aikaansaamisen lisäksi mm. hankinnan kohde ja loppukäyttäjien tarpeet, hankinnan yhteys muihin hankintoihin taikka palveluihin, erilaisten kokonaisuuksien vaikutus hintatasoon ja saavutettaviin ehtoihin, julkisten varojen käytön tehokkuus, vastuukysymykset sekä hankintayksikön ja tarjoajien resurssien tehokas käyttö (kilpailutukset ja sopimusten hallinta). Saman momentin perusteluissa asetettu velvoite hankintojen toteuttamisesta siten, että pienet yritykset, säätiöt, järjestöt ym. voisivat osallistua kaikkiin hankintoihin tasapuolisesti, on epärealistinen ja mahdoton (esim. reittilennot). Laissa ei tulisi edes tavoitepykälässä säätää tällaista velvoitetta. Hankintalainsäädännön tulisi mahdollistaa hankinnan toteuttamisen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja velvoittaa hankintayksiköt kohtelemaan kaikkia tarjoajia tasapuolisesti. Voimassaolevan hankintalain perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että hankintayksikön velvollisuutena ei ole muuttaa markkinoilla olevia kilpailuolosuhteita, vaan hyödyntää ne. 3 §:n osalta mietinnössä on kirjoitettu pykälä ja sen perustelut uudelleen. Onko tarkoitus muuttaa periaatteiden sisältöä ja painotusta voimassaolevasta? Perustelut poikkeavat voimassaolevan hankintalain periaatteiden perusteluista, mahdollinen muutos olisi esitettävä selkeästi. 4§, Määritelmät: - ”hankintasopimus”: Mihin perustuu lause ”Edelleen hankintasopimuksen tunnusmerkkeihin kuuluisi sopimukseen perustuva täytäntöönpanokelpoisuus tuomioistuimessa” - tätä ei ole voimassaolevan lain perusteluissa eikä perustu direktiiviin. - ”yhteishankintayksikkö”: rajoitukset yhteishankintayksikön toiminnalle ovat ymmärrettäviä, mutta toisaalta on huomattava, että ne rajoittavat esim. rajat ylittäviä yhteishankintoja – suomalaiset yhteishankintayksiköt eivät pysty samalla tavalla palvelemaan muiden maiden hankintayksiköitä/kilpailemaan muiden yhteishankintayksiköiden kanssa, kun esimerkiksi yhteishankintayksikön toiminta rajoitetaan sen omistajiin. 5 §:n perusteluista tulisi poistaa hankintalain perusteluihin kuulumattomana kappale, joka alkaa lauseella ”Vaikka ehdotetun lainkohdan mukaan hankintayksikköjä ovat valtion ja kuntien viranomaiset, on näiden viranomaisten välillä eroja toiminnan itsenäisyydessä sekä puhe- ja edustusvallassa.” Kappaleessa esitellään viranomaisten puhevaltaa koskevia säännöksiä. 5 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa siteerataan puutteellisesti direktiivin johdanto-osan kohtaa 10. Julkisoikeudellista laitosta koskeva johdanto-osan virke jatkuu näin: ” …, koska yleisen edun mukaisia tarpeita, joiden tyydyttämiseksi se on perustettu tai joiden tyydyttäminen on annettu sen tehtäväksi, voidaan pitää luonteeltaan teollisina tai kaupallisina. ” Johdanto-osassa 10 on esitetty myös tulkinta pääasiallisen rahoituksen lähteelle: Rahoittaminen ”pääosin” merkitsee yli puolta rahoituksesta ja että kyseiseen rahoitukseen voi sisältyä käyttäjiltä saatavia maksuja, jotka määrätään, lasketaan ja peritään julkisoikeudellisten sääntöjen mukaisesti. Tämä on merkittävä tulkinta jonka tulisi ilmetä myös hankintalain perusteluista. 5§:n perustelujen viimeisen kappaleen loppuosa kuulunee jonkin toisen pykälän alle (6 §:n?).
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto pitää lähtökohtaisesti hyvänä pienten ja keskisuurien yritysten mahdollisuuksien parantamista osallistua hankintoihin. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että tulevassa laissa säilytetään nykyisen esityksen mukaisesti hankintayksiköllä tapauskohtainen harkinta hankintojen jakamisessa osiin. Lakiehdotuksen 75 §:n mukaan hankintayksiköllä on perusteluvelvollisuus, mikäli se ei jaa hankintasopimusta osiin. Jakamatta jättämiselle on oltava asianmukaiset perusteet. Esityksen mukaan tällainen asianmukainen syy olisi esimerkiksi se, että sopimuksen toteuttaminen olisi teknisesti liian vaikeaa tai vaikeuttaisi eri sopimuskumppaneiden koordinointia. Liikenneviraston mielestä 4 §:n määritelmien esitysjärjestys tulisi olla joko aakkosjärjestys tai vaihto-ehtoisesti muu prosessuaalinen logiikka. Lisäksi 4 § 11) -kohdan määritelmä hankinta-asiakirjoista on tulkittavissa koskemaan kaikkia hankintayksikön laatimia asiakirjoja, eikä esitetty esimerkki -luettelo ole muutoinkaan tarkoituksenmukainen.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • KL-Kuntahankintojen katsoo, että yhteishankinnat ja puitejärjestelyt on tuotu hyvin lain tavoitteissa esille keinona vähentää hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa ja saada mittakaavaetuja. Yhteishankintojen keskeisimpiä tavoitteita on tuottaa hankintayksiköille kustannustehokkuutta ja säästöjä laadukkailla hankinnoilla. Säästöt muodostuvat volyymiedusta sekä hankintayksiköiden prosessisäästöistä. Säästöjen aikaansaaminen edellyttää hankintojen toteuttamista tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, mikä ei aina mahdollista hankinnan jakamista pieniin osiin. Tämän vuoksi on hyvä, että lain 2 §:n ja 75 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esiin, että hankintayksikkö määrittelee edelleen lähtökohtaisesti hankinnan kohteen, eikä tähän hankintayksikön itsenäisesti tekemään päätökseen kohdisteta oikeudellista tai hallinnollista valvontaa. 4 § kohta 12: yhteishankintayksikkö Mietinnössä ehdotetaan, että yhteishankintayksikön toiminnan tulee kohdistua sen suoraan tai välillisesti omistaviin hankintayksiköihin. Ehdotus on kannatettava ja se on perusteltu mietinnössä hyvin. Mietinnössä tuodaan hyvin esiin se, että yhteishankintayksikön toiminnan kohdistuminen omistajiin edesauttaa omistajien sitoutumista yhteishankintayksikön toimintaan ja sen kehittämiseen. Omistajat pystyvät vaikuttamaan kilpailutuksiin jo niiden valmisteluvaiheessa ja tuomaan esille asiakastarpeitaan ja kokemuksiaan. Omistajat voivat myös panostaa hankintayksikön resursseihin ja osaamisen kehittämiseen ammattimaisempaan suuntaan. Omistajien sitoutuminen mahdollistaa myös tehokkaamman hankintojen strategisen ohjauksen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotus sisältäisi säännökset lain tarkoitukseksi, tavoitteiksi ja periaatteiksi, lisäksi esimerkiksi 12 luvussa on ehdotus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa palveluissa noudatettaviksi tavoitteiksi. Oni toivottavaa, että lain tarkoitus olisi sama riippumatta siitä, mikä on hankinnan kohde. Lain perusteluissa olisi myös syytä kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainituista säännöksistä julkisissa hankinnoissa sovellettavat periaatteet ovat suoraan hankintayksiköitä oikeudellisesti sitovia.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotetut tavoitteet täyttynevät kohtuullisesti. LVM:n näkemyksen mukaan hankintamenettelyjen yksinkertaistamisessa ei ole kovin hyvin onnistuttu, mikä vaikeuttaa hankintayksiköiden ja myös tarjoajien toimintaa. Sääntelytekniikasta johtuu, että eräissä pykälissä on jopa 15-32 alakohtaa. Säännökset ovat paikoin hyvin vaikeaselkoiset. Tämä on omiaan vähentämään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarjoamismahdollisuuksia, -kyvykkyyttä ja -halukkuutta.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Ei lausuntoa. Lähestulkoon sama kuin nykyinen hankintalain luku, missä ei ongelmia käytännössä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Järjestöjen kannalta ehdotukseen sisältyvä julkisen laitoksen määritelmä on pulmallinen eikä tunnista suomalaisten järjestöjen tilannetta. Se. on säilytetty direktiivissä olevana. Sen sisällön tulkinta merkitsee sitä, että erityistä julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysjärjestöt katsotaan julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tämä tulkinta ja lähtökohta on täysin ristiriidassa suomalaisten järjestöjen autonomiaan pohjautuvan roolin kannalta ja murtaa sitä. Tulkinta tulee kyseenalaistaa. Hankintalain säätämisen yhteydessä tulee selvittää järjestöjen asema yleishyödyllisinä toimijoina, tunnistaa niiden erityinen luonne suhteessa yrityksiin ja keventää järjestöjen hallinnollisia rasitteita erityissäännöksin. Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa on linjaus, jonka mukaan järjestöjen toimintaa vahvistetaan keventämällä niiden hallinnollista taakkaa.
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäsiin hankintalain soveltamisalasta ja sen rajauksista. 2 lukuun sisältyvät säännökset myös sekamuotoisista sopimuksista, sidosyksikkösuhteesta, hankinnoista toiselta hankintayksiköltä, puolustus- ja turvallisuushankinnoista sekä julkisten hankintojen kansainvälisestä ulottuvuudesta.
         
      • Mietinnön sisältämissä lakiehdotuksissa sidosyksikkösuhteen edellytykset on säädetty hankintadirektiivin mukaisesti sidottuina sidosyksikön markkinoilla toimimisen ja määräysvaltaa käyttäviin hankintayksiköihin kohdistuvan liikevaihdon prosenttiosuuteen kokonaisliikevaihdosta.  Pitäisikö näkemyksenne mukaan hankintalaissa säätää sidosyksikkösuhteesta
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Tiera, Martelius Timo
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle sekä muun tavan kuvaus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Määrittely on selkeä ja melko yksiselitteinen.
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankinta Taitoa toteaa, että mietinnössä ehdotetulla tavalla määritelty ulosmyynnin prosenttiosuus selkeyttää tilanteen nykytilanteeseen verrattuna.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Sidosyksikön myynti muille kuin omistajalleen on rajoitettava ainoastaan tilanteisiin, joissa myynti on tilapäistä ja vähäistä. Vähäisyys tässä tilanteessa on määriteltävä siten, että se ei missään tapauksessa voi olla 1 prosenttia enempää sidosyksikön liikevaihdosta. Myynnin muille kuin omistajille on oltava aina luonteeltaan poikkeuksellista ja tilapäistä eikä se voi muodostua pysyväksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Prosenttiosuus helpottaa, mutta pitää ottaa huomioon kilpailulainsäädäntö ja valtio tuki -säännökset.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Säännöksen tavoitteena on varmistaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen eli tässä tapauksessa minimoida julkisen hankkijan ja sen valvonnassa olevan, osittain markkinoilla toimivan yksikön yhteistyön markkinoita vääristävät vaikutukset. Kategorisesti määritelty prosenttiosuus markkinoille suuntautuvasta liikevaihdosta toteuttaa sääntelyn selkeyttämistä ja yksinkertaistamista koskevaa tavoitetta, mutta ei ole välttämättä yksiselitteisesti paras mittari kilpailuneutraliteetin varmistamisessa. Tarkoituksenmukaisempi tapa olisi ensin tarkastella markkinaa yksikön toimialalla ja toiminta-alueella. Mikäli sidosyksikön toimialalla sen toiminta-alueella ei ole olemassa markkinaa (yksityisiä markkinaehtoisia toimijoita), sidosyksikön ulosmyyntiä voisi arvioida direktiivin sallimissa enimmäisrajoissa (20 %). Jos taas markkinatoimijoita edellä kuvatuilla edellytyksillä on, sallittu ulosmyynti olisi 10 %. Markkinoiden kehittymistä ja ulosmyyntiä tulisi myös seurata ja tilanteen muuttuessa kilpailuttaa hankinta lain säännösten edellyttämällä tavalla.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan ulosmyynnin tulee olla selkeästi mitattavissa prosenttiosuudella, joka on yksiselitteinen, ennakoitavissa eikä jätä varaa tulkinnoille.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Mietintöluonnoksen mukaisessa 15 §:ssä säädettäisiin hankinnoista hankintayksikön sidosyksikön kanssa. Pykälä perustuu hankintadirektiivin 12 artiklan 1-3 sekä 5 kohtiin. Luonnoksen 15 §:ssä edellytetään, että sidosyksikkö harjoittaa vähintään 90 % toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Luonnoksessa toiminnan kohdistumisen vaadittu prosenttiosuus on direktiivissä vaadittua (80 %) korkeampi, mikä on perusteltua lainsäädännön yhtenäisyyden kannalta sekä kilpailuneutraliteetin näkökulmasta. Suomessa julkinen sektori on merkittävä taloudellinen toimija, minkä vuoksi kilpailuneutraliteettia on pyritty parantamaan lakimuutoksilla. Näin ollen on perusteltua olla lisäämättä sidosyksiköiden mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Lisäksi pitäisimme epäselvyyksien välttämiseksi tarpeellisena tuoda esiin lain perusteluissa, että ns. käänteisiä sidosyksikköhankintoja koskeva 15 §:n 3 momentti ei sanamuotonsa mukaan koske ns. yhteisen määräysvallan tilanteita, vaan tilanteita, joissa sidosyksikkö tekee hankintoja ns. sisaryksiköltä tai siihen määräysvaltaa käyttävältä hankintayksiköltä.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Prosenttiosuus on selkeä ja direktiivin mukainen tapa määritellä sidosyksikkösuhdetta.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Sidosyksikköaseman perusedellytys on, että yksikkö on omistajansa määräysvallassa, yksikössä ei saa olla yksityistä omistusta ja pääosa yksikön liikevaihdosta kohdistuu omistajaan.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiiviin artikla 12 yksiköiden väliset hankintasopimukset julkisella sektorilla viittaa siihen, että sidosyksikkösääntely koskisi nimenomaisesti julkista sektoria. Oikeuskäytännössä esimerkit Palmia ja Destia viittaavat myös julkisiin toimijoihin. Siten on perusteltua kyseenalaistaa säännöksen soveltuvuutta silloin, kun kansalaisjärjestöt toimivat tarkoituksensa mukaisesti tai vaikka niillä olisi yhtiöitettynä joitakin markkinoilla olevia toimijoita.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Sidosyksikköä koskevan määrittelyn tulisi olla mahdollisimman selkeä. Kannatamme yksiselitteisen prosenttiosuuden säätämistä.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Muuhun kuin selkeään prosenttimäärään sidottu taso tekee ennakoinnista vaikeaa ja saattaa asettaa eri toimialat eriarvoiseen asemaan.
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Laki on yleislaki julkisiin kilpailutuksiin. Viittaussäännös muuhun lainsäädäntöön voisi olla mahdollinen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Hankintadirektiivien sidosyksiköille sallima liikkumavara tulee käyttää kansallisessa hankintalaissa täysimääräisesti hyväksi. Sidosyksikön myynnille tulee säätää yksiselitteinen ja direktiivin mukainen 20 prosentin raja ilman kilpailulain kanssa päällekkäisiä markkinavaikutuskriteerejä. Markkinavaikutusten yhdistäminen sidosyksikkösäännökseen pitkittäisi mahdollisia oikeusprosesseja ja tekisi niistä monimutkaisempia erityisesti näytön osalta. Se rapauttaisi myös kilpailu- ja kuluttajaviraston asemaa kilpailulain noudattamista valvovana viranomaisena, koska markkinaoikeuteen voisi valittaa yksittäisestä päätöksestä vetoamalla kilpailulain 4a lukuun. Kilpailulain lähtökohtana on kilpailu- ja kuluttajaviraston yksinomainen toimivalta kilpailulain valvojana. Valmisteluryhmä keskusteli erilaisista sääntelyvaihtoehdoista työn aikana. Tarkastelussa oli kolme päävaihtoehtoa: 1) Myynti muille kuin omistajille on sallittu vähäisessä määrin ja silloin, kun se ei vaaranna kilpailulain 4a luvun mukaista julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisuutta. 2) Myynti muille on sallittua, mikäli se alittaa 10 prosenttia toiminnasta. 3) Myynti muille on sallittua, mikäli se alittaa 20 prosenttia toiminnasta. Työryhmän enemmistö kannatti tulkinnallisesti selvää prosenttirajaa (vaihtoehto 2 tai 3) ja prosenttirajaksi työryhmän mietintöön tuli enemmistön kannan mukaisesti vaihtoehto 2. Kyseessä on kuitenkin merkittävä periaatelinjaus, joten sääntelyvaihtoehtoja on syytä arvioida eri näkökulmista. Sidosyksikköjen oikeudellinen asema on kehittynyt lähes 20 vuoden aikana erityisesti oikeuskäytännön kautta. Lähtökohtana on hankintayksiköiden, esimerkiksi kuntien, oikeus organisoida toimintojaan ja tarvittaessa myös tehostaa toimintaansa esimerkiksi yhtiöittämällä toimintojaan. Vaikka lähtökohtaisesti kunnan tulee kilpailuttaa oman organisaationsa ulkopuolelta hankitut palvelut julkisella tarjouskilpailulla, voi kunta kuitenkin sopia palvelujen tuottamisesta sellaisen yhtiön (sidosyksikön) kanssa, jolle se on siirtänyt tehtäviään. Tällainen sidosyksikkö rinnastetaan käytännössä hankintalainsäädännössä kunnan omaan organisaatioon. Julkisyhteisönä kunnan toimintavapautta on kuntalaissa rajoitettu kieltämällä sen toiminta markkinoilla julkisyhteisömuodossa. Perusteena tähän on kunnan oikeudellisesti poikkeava asema yrityksiin verrattuna. Kunnan osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön osalta vastaavaa tarvetta ei ole. Kilpailulain mukaan kunnan sidosyksikön toimintaa valvoo kilpailu- ja kuluttajavirasto. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tarvittaessa kieltää kuntaa tai sen omistamaa yhteisöä jatkamasta toimintaa, joka vääristää tai on omiaan vääristämään terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä markkinoilla, estää tai on omiaan estämään terveen ja toimivan kilpailuun syntymistä tai kehittymistä tai on hinnoittelultaan ristiriidassa kuntalain mukaisen markkinaperusteisen hinnoittelun kanssa. Koska kilpailuvirasto jo valvoo sidosyksiköiden toiminnan vaikutuksia markkinoihin ja niiden syntymiseen, ei hankintalaissa ole tarvetta säätää sidosyksikön edellytyksissä toiminnan markkinavaikutuksista. Mikäli sidosyksikkö myy tuotteita tai palveluja markkinoille, hinnoittelun on oltava markkinaehtoista. Markkinavaikutusten yhdistäminen hankintalain sidosyksikkösäännökseen johtaisi päällekkäiseen sääntelyyn ja epäselvään oikeustilaan. Samasta asiasta säädettäisiin käytännössä kilpailulaissa ja hankintalaissa. Sidosyksikköasemaan kohdistuvassa valituksessa kyse on aina siitä, voiko kunta hankkia palveluja omistamaltaan osakeyhtiöltä tai muulta yhteisöltä. Jos valitus markkinaoikeuteen olisi mahdollista sillä perusteella, että myynnistä markkinoille aiheutuisi haitallisia vaikutuksia, olisi valituksen menestyessä kunnan lähtökohtaisesti lakattava ostamasta tavaroita tai palveluja omistamaltaan yhtiöltä. Markkinaoikeus ei voisi valituksen perusteella puuttua sidosyksikön toiminnasta markkinoille mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin ja esimerkiksi kieltää markkinoille tapahtuvaa myyntiä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto sen sijaan voi nykyisen kilpailulain perusteella nimenomaisesti puuttua markkinoille toimintaan. Työ- ja elinkeinoministeriön tarkentavassa lausumassa kuvattu markkinavaikutusten liittäminen sidosyksikön tunnusmerkistöön yhdistettynä hankintalain mukaiseen valitusoikeuteen tarkoittaisi sitä, että sidosyksikköjen asema olisi erittäin epävarma ja riskialtis ja johtaisi käytännössä muille kuin omistajille suuntautuvasta myynnistä luopumiseen. Olisi liian riskialtista perustaa toimintaa tulkinnallisesti epävarmalle sidosyksikkösääntelylle. Mikäli kuntien sidosyksiköt olennaisesti lisäisivät myyntiään muille kuin omistajille, toimenpiteellä voisi olla vaikutusta markkinoihin. Tässä epätodennäköisessä vaihtoehdossa sidosyksiköiden on hinnoiteltava palvelunsa markkinaehtoisesti. Suomessa on asiasta erityistä lainsäädäntöä ja toimiva valvontajärjestelmä haitallisten markkinavaikutusten estämiseksi. Sidosyksikön toiminnan rajoittaminen ei ole perusteltavissa pelkästään yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetilla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Riittävä taso
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Prosenttiosuus on selkeä tapa säätää ulosmyynnin tasosta.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Tarkan prosenttiosuuden määrittely vähentää tehtävää tulkintaa. Toivoisin kuitenkin hieman tarkennusta esim. lain perusteluihin, sillä luonnos jättää vähän tulkinnanvaraisuutta sen osalle, että katsotaanko kuntalaisille tuotetut palvelut ulosmyynniksi vai ei. Esim. jossain pelastuslaitoksen tuottamissa palveluissa lasku voi myös lähteä kuntalaiselle.
      • Jos hankintalaissa säädettäisiin sidosyksikkösuhteesta ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä, mikä olisi oikea sallitun ulosmyynnin prosenttimääräinen taso?
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 0 %
      • Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Heikkonen Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • 20 %
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • 10 %
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • 20 %
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • 20 %
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • 20 %
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • 20 %
      • Tiera, Martelius Timo
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 20 %
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Rosk'n Roll Oy Ab, Paavilainen Jukka
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • 10 %
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Päivitetty:
        24.6.2015
        • 20 %
      • Pirkkalan kunta, Järvensivu Johanna
        Päivitetty:
        23.6.2015
        • 20 %
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • 20 %
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • 20 %
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle:
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • 20% tason on vaikea nähdä aiheuttavan kilpailuvääristymiä, mutta mietinnössä ehdotettua 10% tasoa ylempi, direktiivin mukainen 20% antaa mahdollisuuksia toiminnan kehittämiselle.
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Direktiivissä määritelty 20 % saattaa eri maiden sidosyksikköasemassa olevat yritykset tasavertaiseen asemaan. Liian alas saadetty ulosmyynnin prosenttiosuus voi johtaa vähäisen tarjonnan tilanteessa siihen, että sidosyksikköaseman varmistamiseksi, sidosyksikköasemassa oleva yritys ei tuota tarvittavaa määrää palveluita suoraan kuntalaisille, vaikka tarvetta olisi.
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Prosentin tulisi olla direktiivin mukaisesti 20. Hallitusohjelmankin mukaan EU-säännösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Suomessa julkisen sektorin toiminta on laajaa ja se on levittäytynyt huomattavassa määrin myös avoimille markkinoille toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Näin ollen korkea prosenttiosuus aiheuttaa merkittäviä kilpailuneutraliteettiongelmia yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välille. Direktiviin 20 prosentin ja EU-oikeuskäytännön 10 prosentin suuruiset rajat markkinoille menon sallimisesta johtaisivat siihen, että julkinen sektori voisi jatkaa kilpailun vakavaa vääristämistä avoimilla markkinoilla. Julkisten yksiöiden liikevaihto on usein kymmeniä tai satoja miljoonia euroja vuodessa, jolloin pienikin muutaman prosentin ulkopuolisen myynnin salliva raja oikeuttaisi julkisen toimijan toimimaan markkinoilla satojentuhansien tai pahimmillaan miljoonien eurojen edestä, mikä vaikuttaisi väistämättä paikallisten ja alueellisten markkinoiden toimivuuteen.
      • Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Heikkonen Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Olen Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n (IUJ) toimitusjohtaja. IUJ on toimialueensa kuntien (Porvoo, Loviisa, Sipoo, Askola, Pornainen) oma yhtiö, ja palvelemme ensisijaisesti omistajakuntiamme ja toimialueemme asukkaita. Yritystoiminnalle tarjottavasta markkinaehtoisista jätehuoltopalveluista saatavat tulot ovat hyödyttäneet kaikkia alueemme asukkaita, koska toimintamme tulos käytetään jätehuollon kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen toiminnan rajan pienentäminen 10 %:iin johtaisi siihen, että joutuisimme rajoittamaan palveluitamme alueen yrityksille. Tällöin hankalaan asemaan joutuisivat toimialueemme ne pk- ja maatalousyrittäjät, joille jätehuoltopalveluiden kustannustehokas järjestäminen on yrityksen sijainnin tai muiden syiden vuoksi vaikeaa. Joutuisimme myös rajoittamaan markkinaehtoisten, muutoin kierrätyskelvottomien jätemateriaalien hyödyntämistä kaatopaikkojen asianmukaisessa muotoilussa ja sulkemisessa. Toimiva kiertotalous tarvitsee myös järkevän käytön muutoin hyödyntämiskelvottomalle materiaaleille. Toimialueemme elinvoimaisuuden, paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten sekä jätteen monipuolisten hyödyntämismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi näemme tärkeänä markkinaehtoisen liikevaihdon rajan pitämisen direktiivien mukaisessa 20 prosentissa. Oleellista prosenttirajan määrittelyssä on myös se, että se ei millään lailla velvoita yksityisiä yrityksiä käyttämään IUJ:n palveluja. Yritykset voivat kuten tähänkin saakka hakea vapaasti kannaltaan edullisimman jätehuoltoratkaisun. Toimintamme markkinaehtoinen osuus ei vääristä markkinoita, sillä IUJ ei subventoi yrityspalveluja asumisen jätehuollosta kerättävillä maksuilla.”
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Markkinaehtoisen liikevaihdon tiukempi rajoittaminen vaikuttaa jätehuollon toteutukseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Harvaan asutussa Suomessa kansallinen täytäntöönpano jo sellaisenaan käytännössä supistaa kilpailua, rajoittaa palvelujen saatavuutta ja lisää asukkaiden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksia jätehuollosta. Valmistelutyöryhmän esittämälle sidosyksiköiden ulosmyynnin tiukennukselle ei ole perusteita. Sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan tulee olla 20 % Pirkanmaan Jätehuolto Oy esittää, että sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan tulee olla direktiivien mukaisesti 20 %. Jätehuollon näkökulmasta ei ole perusteita pienemmälle prosenttiosuudelle. Tiukemmalla rajoituksella on tunnistettavissa merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Ulosmyynnin rajoittaminen työryhmän esittämään 10 %:iin vaikuttaisi erittäin negatiivisesti kuntien jäteyhtiöiden toimintaan ja johtaisi siihen, että jätehuoltopalveluiden toimivuus ja saatavuus vaarantuisivat. Jätehuoltokustannus on myös yritysten kilpailukykyyn ja kuluttajien ostovoimaan vaikuttava asia. Kunnilla on keskeinen rooli jätehuoltopalveluiden saatavuuden takaajina. Palvelujen saatavuus vaikeutuu Pirkanmaan Jätehuolto Oy on 17 kunnan omistama, omakustannusperiaatteella toimiva yhtiö. Yhtiö on rakentanut Pirkanmaalle jätehuoltojärjestelmän, jonka onnistumisen osoittavat niin valtakunnalliset kustannusvertailut kuin asiakastyytyväisyystutkimukset. Yhtiö tuottaa tasokkaat, kilpailutetut ja kustannustehokkaat jätehuollon palvelut yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa asukkaille ja julkiselle palvelutuotannolle sekä tarpeen vaatiessa maakunnan pk-yrityksille. Myös yksityiset jätealan toimijat tukeutuvat logistiikkamme sekä käsittelypalveluihimme. Yksityiset jätehuollon toimijat ja elinkeinoelämän yritykset tukeutuvat kuntien jäteyhtiön palveluihin, koska yksityisillä jäteyrityksillä ei ole tarjota kattavasti käsittely- ja hyödyntämispalveluita. Pirkanmaan Jätehuollon liikevaihdosta on tällä hetkellä 12 % markkinaehtoista palvelua. Palvelutuotannon nykyinen osuus markkinaehtoisesti tai jätelain määrittelemällä toissijaisella vastuulla yhteenlaskettuna on noin 35 % liikevaihdosta. Jos esitetty sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan (markkinaehtoisen liikevaihdon osuuden) tiukennus toteutuisi, kärsijöinä olisivat erityisesti maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Palveluiden saatavuus vaikeutuisi kohtuuttomasti varsinkin logistisesti hankalammilla alueilla. Pirkanmaan Jätehuolto tarjoaa markkinaehtoisesti jätehuoltopalveluja erityisesti maa- ja kiviainesjätteille, pilaantuneille maille, rakennus- ja purkujätteelle, teollisuuslietteelle ja erilaisille tuotantotoiminnan jäte-erille. Kilpailu vähenee ja kustannukset nousevat Valmistelutyöryhmän esitys markkinaehtoisen palvelun rajaamisesta aiheuttaisi Pirkanmaan Jätehuollon toimialueella jätehuollon palvelujen kustannusten ja hintojen nousua sekä kotitalouksille että elinkeinoelämälle. Jos kuntien jäteyhtiön toimintaa kilpailluilla markkinoilla rajoitettaisiin esityksen mukaisesti, todellinen kilpailu supistuisi. Käytännössä ilman kunnallisia jätehuoltopalveluita tuettaisiin vain yksityisiä monopoleja tai oligopoleja. Pienille paikallisille kuljetusyrityksille kuntien jäteyhtiön markkinaehtoisten palveluiden vähentämisellä olisi kohtalokkaat vaikutukset. Yksityiset jäteyritykset ovat enimmäkseen kuljetusyrityksiä, joiden tarjoama käsittelytoiminta tukeutuu kuntien jäteyhtiön järjestelmään. Jätehuollon investoinnit edellyttävät ennakoitavuutta Jätehuollon perusvastuun hoitaminen edellyttää pitkäaikaisia investointeja kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Pirkanmaan Jätehuolto on varautunut investoinneilla muun muassa 1.1.2016 voimaan astuvaan orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituksen rajoittamiseen. Käsittelykapasiteetin mitoituksessa on ennakoitu asukasmäärien kasvu, taloudellisten suhdanteiden vaihtelut ja huoltovarmuus. Investoinnit ovat merkittäviä ja niiden pääoma- sekä käyttökustannukset katetaan jätemaksuilla. Jätehuollon infra on rakennettu palvelemaan niin asukkaita kuin paikallista ja alueellista elinkeinotoimintaakin. Valmistelutyöryhmän ulosmyynnin rajan muutosesitys tarkoittaisi käytännössä käsittelylaitosten vajaakäyttöä. Esimerkiksi biolaitosten ajoittain vapaata kapasiteettia ei voitaisi myydä markkinoilla. Kumppanuus ja yhteistyö vaarantuvat Esitetty ulosmyynnin rajan tiukentaminen rajoittaisi ja vaikeuttaisi merkittävästi myös kumppanuuksien synnyttämistä julkisen jätehuollon ja yksityisten toimijoiden välillä. Materiaalivirtojen hallinta on tulevaisuudessa yhä enemmän yritysten yhteistyötä, symbiooseja ja synergioita; toisen jäte on toisen raaka-aine. Kuntien jäteyhtiö on alueellisesti merkittävä kiertotalouden toimija ja edistäjä ja kehittämistyötä tehdään kaavatasolta lähtien. Esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksia kehitetään monipuolisiksi materiaalihallintakeskuksiksi, ns. cleantech-alueiksi. Käsittelykeskusten toiminnot tarjoavat erinomaisen alustan kierrätys- ja yritystoiminnalle. Tiukka in-house -raja muodostaisi keinotekoisen esteen jäteyhtiön ja yritysten yhteistyölle.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Prosenttiosuuden määrällisen vaatimuksen osalta Vantaan kaupunki esittää, että direktiivin mah-dollistamalla tavalla riittäväksi katsottaisiin, että sidosyksikön toiminnasta 80 % suuntautuu siihen määräysvaltaa käyttävään hankintayksikköön. Tämä mahdollistaisi kaupunkikonsernille ja sen ty-täryhteisöille riittävän toimintavapauden. Lisäksi Vantaan kaupunki asettaa kyseenalaiseksi sen, että Suomessa pitäisi sidosyksikköhankinto-jen osalta noudattaa Euroopan Unionia tiukempaa sääntelyä.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Viittaamme yllä esitettyyn.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan sallitun ulosmyynnin prosenttimääräisen tason tulisi olla direktiivin mukaisesti 20 %. VSSHP huomauttaa, että sidosyksikkö saattaa toteuttaa myös sen tyyppisiä alueellisia järjestelyjä, joita voidaan käytännössä toteuttaa ainoastaan paikallisesti. Prosenttiosuuden ollessa 20 %, tämän tyyppiset alueelliset järjestelyt olisivat jatkossakin mahdollisia ja antaisivat sidosyksikölle tämän lisäksi mahdollisuuden vastata vähäisissä määrin myös ”ulkopuoliseen kysyntään”.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Luonnoksen mukaan pykälän tarkoittaman yhteistyön edellytyksenä olisi, että yli 90 % yhteistyön piiriin kuuluvista palveluista tuotetaan sopimuksen osapuolia varten. Kuten sidosyksikköhankintojen osalta on todettu, on direktiiviä (80 %) tiukempi vaadittu prosenttiosuus on perusteltu julkisen sektorin harjoittaman merkittävän taloudellisen toiminnan vuoksi. Kilpailuneutraliteetin parantamiseksi tehtyjen lakimuutosten ja sitä kautta lainsäädännön yhtenäisyyden kannalta on perusteltua olla laajentamatta julkisyhteisöjen mahdollisuuksia toimia markkinoilla ja siten vaarantaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen.
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Olen 100 %:sti kuntaomisteisen Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja. Hankintadirektiivien sidosyksiköille sallima liikkumavara tulee käyttää kansallisessa hankintalaissa täysimääräisesti hyväksi. Sidosyksikön myynnille tulee säätää yksiselitteinen ja direktiivin mukainen 20 prosentin raja. Mikäli lakiuudistus toteutuu mietinnön mukaisena (raja 10 %), joudumme rajoittamaan palveluitamme yrityksille. Hankalaan asemaan joutuisivat nimenomaan maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Olemme kuntien oma yhtiö ja tehtävämme on palvella ensisijaisesti omistajakuntiamme ja päijäthämäläisiä asukkaita ja yrityksiä. PHJ:n perustamisasiakirjoissa on todettu, että yhtiön tehtävänä on hoitaa tehtävää mahdollisimman laajasti. Tähän ja aikaisempaan lainsäädäntöön perustuen yhtiö on mitoittanut palvelut Kujalan jätekeskuksessa ja tehnyt siihen liittyvät investoinnit olettaen, että palveluita voidaan tarjota myös elinkeinoelämälle. Markkinaehtoisen palvelun rajaaminen 10 prosenttiin merkitsi olemassa olevan infran vajaakäyttöä ja korotuspaineita asukkaiden jätemaksuihin.
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Mikäli sidosyksikkösuhteen ulosmyynnin prosenttirajaa lasketaan mietinnön ehdotuksen mukaisesti, joudumme rajoittamaan palveluitamme yrityksille. Hankalaan asemaan joutuisivat nimenomaan maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Vuonna 2014 Puhas Oy:n tuotoista noin 19 % oli jätelain mukaan kunnan toissijaiselle vastuulle kuuluvia yritysjätteitä. Olemme mitoittaneet kaikki jätekeskuksen ja jäteasemien toiminnot, palvelut ja investoinnit huomioiden sekä asumisessa että yritystoiminnassa syntyvän jätteen käsittelyn. Merkittäviä investointejamme ovat Riikinvoima Oy:n ekovoimalaitoksen osakkuus, Kiteeläisen biokaasulaitoksen Biokymppi Oy:n osakkuus ja jäteasemien rakentaminen osakaskuntiin sillä oletuksella, että palveluita pystytään tarjoamaan myös elinkeinoelämälle. Markkinaehtoisen palvelun rajaaminen 10 prosenttiin merkitsi olemassa olevan infran vajaakäyttöä ja korotuspaineita asukkaiden jätemaksuihin. Koko Pohjois-Karjalan elinvoimaisuuden ja paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten vuoksi on tärkeää, rajaa pidetään direktiivien mukaisessa 20 prosentissa.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Osa erikoissairaanhoidon palveluista on sellaisia, että niiden laadukas ja tehokas tuottaminen edellyttävät valtakunnallista keskittämistä. Tällä hetkellä toimivien erikoissairaanhoidon yhtiöiden tehtävissä on myös useita julkisia palvelutehtäviä kuten terveydenhuoltolain mukainen koulutus- ja tutkimustoiminta. Laadukkaan koulutus- ja tutkimustoiminnan järjestäminen vaatii myös mahdollisimman suurta toiminnan volyymia. Liian alhainen ulosmyynnin raja voisi jatkossa haitata kansainväliseen menestykseen tähtäävän koulutus- ja tutkimustoiminnan kehittämistä. Lisäksi kunnallisten terveydenhuollon alan yhtiöiden toimintaan liittyy lakisääteisiä ja huoltovarmuuteen liittyviä tehtäviä sekä päivystystoimintaa, johon varatun kapasiteetin tehokas käyttö on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista. Terveydenhuollon alalla on myös yhtiömuodossa tuotettavia tukipalveluita, joita yksityisten toimijoiden ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista ylläpitää pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuten kiireellisiä tai ilta/yöaikaisia tutkimus- ja verikeskuspalveluja. Mikäli ulosmyyntiä rajataan, niin on mahdollista, että tällaisten tukipalvelujen järjestäminen yksityisille toimijoille loppuisi. Samoin terveydenhuollon julkisen sektorin tukipalveluja tuottavat yhtiöt saattaisivat joutua pidättymään yhteistyöstä joidenkin toimijoiden kanssa, joka voisi vaikeuttaa erityisesti pienten yksityisten terveydenhuollon palveluntuottajien toimintaedellytyksiä. Jotta Suomessa pystytään jatkossakin tuottamaan laadukasta erikoissairaanhoitoa ja terveydenhuollon palveluita, on kansallisesti syytä pitäytyä direktiivin mahdollistamassa 20 prosentin sallitun ulosmyynnin tasossa.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Pääosa on direktiiveissä määritelty 80 prosentiksi eli 20 % voi olla markkinaehtoista liikevaihtoa. Suomi ei voi poiketa direktiivien in house –säännöksestä ja 80 prosentin rajasta (Ruotsikaan ei poikennut). Perusteluina tälle voidaankin esittää mm.: • Kyse on hankintasopimuksen käsitteestä. Ei voi olla kuin yksi yhteinen hankintasopimuksen käsite EU:ssa (vrt. ”jätteen” käsite, joka on sama koko EU:ssa). • Direktiivit ovat sisämarkkinadirektiivejä, jotka ovat täysharmonisoivia (ei yleistä oikeutta säätää tiukempia vaatimuksia).
      • Tiera, Martelius Timo
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Valmisteluryhmän ehdotuksessa on sidosyksikköjen toimintavapautta kavennettu verrattuna hankintadirektiiviin. Ehdotuksessa on ulosmyynnin raja laskettu 10 prosenttiin. Ulosmyynnin raja tulisi Suomessakin olla direktiivin tasoinen. Julkisen sektorin toimintatapojen uudistamisessa on sidosyksikköyhtiöillä tärkeä rooli. Tästä syystä ko. yhtiöiden toimintaa tulisi joustavoittaa, eikä kaventaa. Ulosmyynnin raja ei Suomessa saisi olla direktiiviä tiukempi. Linjaus 10 prosentin ulosmyynnin rajasta olisi myös ehdotuksen 22 §:n periaatteiden vastaista. Pykälän tarkoituksena on helpottaa eri jäsenmaissa sijaitsevien hankintayksiköiden yhteistoimintaa ja poistaa oikeudellisia vaikeuksia, jotka johtavat kansallisten lainsäädäntöjen ristiriitaisuuksista. Mikäli ulosmyynnin raja laskettaisiin 10 prosenttiin, saattaisimme päätyä tilanteeseen, jos eri jäsenvaltioissa sijaitsevien hankintayksiköiden omistama yhtiö voisi toimia toisissa jäsenvaltioissa in house –yhtiönä mutta esim. Suomessa 10 prosentin rajan ylittyessä in house –statusta ei kansallisesti syntyisi tai se menetettäisiin. Tämä synnyttäisi merkittävän esteen eri jäsenmaissa sijaitsevien hankintayksiköiden yhteistoiminnan kasvulle. Kuten valmisteluryhmän ehdotuksessa on todettu, muulla lainsäädännöllä on jo nyt puututtu mahdollisiin epäkohtiin.
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Direktiivissä taso on 20 prosenttia. Kansallisesti tulisi valita sama.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ulosmyynnin taso tulisi olla direktiivin mukaisesti 20 %. Valmisteluryhmän ehdotuksessa yleisen hankintalain 15 §:ssä ja erityisalojen hankintalain 25 §:ssä sidosyksikköjen toimintavapautta on kavennettu verrattuna hankintadirektiiveihin. Ehdotuksessa on rajoitettu myyntiä muille kuin niille hankintayksiköille, joiden määräysvallassa sidosyksikkö on. Käytännössä rajoitus vaikuttaa tällä hetkellä joillakin toimialoilla kuntien omistamiin osakeyhtiöihin. Direktiivien mukaan hankintasopimus jää hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, jos yli 80 prosenttia kyseisen määräysvallassa olevan oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttävältä hankintaviranomaiselta tai muilta kyseisen hankintaviranomaisen määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä. Työryhmän ehdotuksen mukaan sidosyksikön tulee harjoittaa vähintään 90 prosenttia toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikön myyntiä ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa vain omistajille. Markkinat eroavat huomattavasti maan eri osissa ja alueiden eriytyminen näyttää kiihtyvän. Kunnalla voi olla merkittävä rooli palvelujen turvaajana. Koska kunta ei voi itse myydä palveluja, jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi yhtiömuoto. Erillisen yhtiön perustaminen ei kuitenkaan ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa, joten sidosyksikön rajallinen myynti jää käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. Sidosyksiköiden myynnin mahdollistaminen on erityisen tärkeää jätehuollon ja työterveydenhuollon toimialoilla, joissa kuntien rooli palvelujen turvaajana on keskeinen. Direktiivin mukaan esimerkiksi kunta voi hankkia palveluja tai tavaroita omistamaltaan osakeyhtiöltä, jos kyseinen osakeyhtiö tai muu yhteisö suorittaa alle 20 prosenttia toiminnoistaan muun kuin sen omistavan kunnan tai kuntien antamasta toimeksiannosta. Ensisijaisena mittarina on osuus yhtiön liikevaihdosta. Työryhmän ehdotuksessa muille kuin omistajille tapahtuvaa myyntiä on rajoitettu alle 10 prosenttiin. Kyse on käytännössä siitä, missä laajuudessa kuntien omistamat yhtiöt voivat tuottaa palveja muille kuin kuntaomistajille tai näiden konserniyhteisöille. Tällä hetkellä lukumääräisesti vain pienellä osalla kuntien sidosyksiköistä myynti muille kuin omistajille muodostaa liikevaihdosta yli 10 prosenttia. Tietojemme mukaan monet kunnat ovat omistajina rajoittaneet omistamiensa sidosyksiköiden myyntiä nollaan tai muutamaan prosenttiin. Kyse on kunnan elinkeinopoliittisesta ja omistajapoliittisesta linjauksesta. Kunnat ovat huomioineet omistamiensa yritysten vaikutukset paikalliseen yritystoimintaan eikä toiminnan laajentamista ole pidetty tarkoituksenmukaisena. On varsin epätodennäköistä, että sidosyksiköt useimmilla toimialoilla jatkossakaan käyttäisivät täysimääräisesti niillä olevaa liikkumavaraa. Muille kuin omistajille tapahtuvan myynnin rajoittaminen ehdotettuun 10 prosentin vaikuttaisi kuitenkin tuntuvasti joidenkin toimialojen palveluihin. Ulosmyynnin rajoittaminen työryhmän esittämään 10 prosenttiin todennäköisesti rajoittaisi useimpien jätelaitosten toimintaa nykyisestä ja vaikuttaisi työterveyshuollon järjestämiseen kunnallisten osakeyhtiöiden toimesta. Molemmilla toimialoilla kunnilla on lakisääteisiä velvoitteita ja lisäksi toissijainen vastuu palvelun saatavuudesta. Useilla alueilla kunnilla on keskeinen rooli kyseisten palvelujen saatavuuden takaajana. Kunnille palveluja tuottavat yhtiöt tuottavat samalla rajoitetusti palveluja myös alueen asukkaille ja yrityksille. Ilman kunnallisia toimijoita kaikkialla ei palveluja olisi saatavilla tai alueella olisi vain yksi kaupallinen toimija ilman kilpailua.
      • Rosk'n Roll Oy Ab, Paavilainen Jukka
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Olen Rosk’n Roll Oy Ab:n (RR) toimitusjohtaja. RR on toimialueensa (Länsi-Uusimaa) kuntien oma yhtiö, ja palvelemme ensisijaisesti omistajakuntiamme ja toimialueemme asukkaita. Yritystoiminnalle tarjottavasta markkinaehtoisista jätehuoltopalveluista saatavat tulot ovat hyödyttäneet kaikkia alueemme asukkaita, koska toimintamme tulos käytetään jätehuollon kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen toiminnan rajan pienentäminen 10 %:iin johtaisi siihen, että joutuisimme rajoittamaan palveluitamme alueen yrityksille. Tällöin hankalaan asemaan joutuisivat toimialueemme ne pk- ja maatalousyrittäjät, joille jätehuoltopalveluiden kustannustehokas järjestäminen on yrityksen sijainnin tai muiden syiden vuoksi vaikeaa. Joutuisimme myös rajoittamaan markkinaehtoisten, muutoin kierrätyskelvottomien jätemateriaalien hyödyntämistä kaatopaikkojen asianmukaisessa muotoilussa ja sulkemisessa. Toimiva kiertotalous tarvitsee myös järkevän käytön muutoin hyödyntämiskelvottomalle materiaaleille. Toimialueemme elinvoimaisuuden, paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten sekä jätteen monipuolis-ten hyödyntämismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi näemme tärkeänä markkinaehtoisen liikevaihdon rajan pitämisen direktiivien mukaisessa 20 prosentissa. Oleellista prosenttirajan määrittelyssä on myös se, että se ei millään lailla velvoita yksityisiä yrityksiä käyt-tämään RR:n palveluja. Yritykset voivat kuten tähänkin saakka hakea vapaasti kannaltaan edullisimman jäte-huoltoratkaisun. Toimintamme markkinaehtoinen osuus ei vääristä markkinoita, sillä RR ei subventoi yrityspalveluja asumisen jätehuollosta kerättävillä maksuilla.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Direktiivin mukainen määrittely.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • 10% ei vielä merkittävästi häiritse markkinatilannetta.
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Päivitetty:
        24.6.2015
        • Edustamani yhtiö Oulun Jätehuolto Oy on Oulun kaupungin omistama osakeyhtiö, joka aloitti yhtiömuodossa 1.1.2015. Myymme lakisääteisten jätehuoltopalvelujen lisäksi jätteenkäsittelypalveluja toimialueemme yrityksille. Olemme investoineet suureen lajitteluareenaan useita miljoonia euroja. Investointimme lajitteluareenaan on ollut välttämätön voidaksemme luopua orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituksesta, jota kaatopaikka-asetus edellyttää jo 1.1.2016 lähtien. Lareksi nimetylle areenalle otetaan vastaan sekä rakennusjätettä että satunnaista sekajätettä. Vastaanotetusta jätteestä noin puolet on rakennusjätettä, josta huomattava osa on meidän kannalta ns. markkinaehtoista jätettä ts. olemme kilpailutilanteessa kyseisen jätteen osalta yksityisten yritysten kanssa. Mikäli markkinaehtoisen jätteen osalta säädettäisiin 0-10 % raja, merkitsisi se surkuhupaisesti sitä, että joutuisimme keskeyttämään markkinaehtoisen rakennusjätteen vastaanoton kesken vuotta. Siitä seuraisi toimialueemme rakennusliikkeille lisäkustannuksia ja kritiikkiä meitä kohtaan sen takia, että joutuisimme kieltäytymään rakennusjätteen vastaanotosta, vaikka kapasiteettimme olisikin riittävä. Investointimme takaisinmaksuaika myös pitenee oleellisesti, mikäli meidän on rajoitettava markkinaehtoisen rakennusjätteen vastaanottoa. Takaisinmaksuajan pidentymiseltä voisi välttyä ainoastaan nostamalla lakisääteisten jätteiden käsittelyhintoja, joka olisi epäoikeudenmukainen ratkaisu, koska se kohdistuisi väärään tahoon. Olisi myös kovin outoa, jos Suomi poikkeaisi EU:n säätämästä 20 prosentista.
      • Pirkkalan kunta, Järvensivu Johanna
        Päivitetty:
        23.6.2015
        • Hankintadirektiivin mukainen 20 prosentin on sopiva raja. Kyseessä on sisämarkkinadirektiivi, josta jäsenvaltiot eivät voisi poiketa. Mietinnössä ehdotettu hankintarajan tiukentaminen vaikuttaisi epäedullisesti mm. jätehuollon osalta kuntien yhteistoimintaan. Ehdotettu rajaus supistaisi markkinaehtoisen toiminnan rajan in-house yhtiöissä todella tiukaksi ja palveluiden myynti yrityksille rajoittuisi. Tämä olisi vaikeata nimenomaan pk-yrityksille, joilla on ollut mahdollisuus saada kohtuuhinnalla monipuolisia palveluita. Markkinaehtoisesta toiminnasta saatavat tulot ovat hyödyntävät kaikkia paikallisia toimijoita, koska tuloja käytetään toiminnan kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen liikevaihdon rajan tulee olla jatkossakin hankintadirektiivien mukaisessa 20 prosentissa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Viranomaisten tulee voida suorittaa tehtäväänsä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja se sisältää myös yhteistyön toisten viranomaisten kanssa. Direktiivissä on katsottu perustelluksi sallia ulosmyynti 20 %:iin asti. Suomessa ei ole mitään syytä mennä EU:n asettamaa rajaa tiukempaan sääntelyyn.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Mielestäni vähintään 20 % tulee sallia, koska muuten sidosyksikkö ei pystyisi tekemään edes konsultointia toisen kunnan vastaavalle sidosyksikölle. Tällöin kertynyttä osaamista ja kokemusta ei pystyttäisi hyödyntämään muiden julkisten hankkijoiden toiminnan kehittämiseen. Alhaisempi prosenttiosuus aiheuttaa ongelmia mm. paikallisen jätehuollon järjestämiseen.
      • Katsotteko, että sidosyksikkösuhdetta ja toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevat säännökset ovat tarpeellisia hankintayksiköille
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Kyllä
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Kyllä
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Kyllä
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Ei
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Kyllä
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Kyllä
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Päivitetty:
        24.6.2015
        • Ei
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Kyllä
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Kyllä
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle:
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankinnassa toiselta hankintayksiköltä on kysymys hankinnasta oman organisaation ulkopuolelta, eikä omana työnä tekemisestä tai palvelutuotannon sisäisestä organisoinnista. Verovarojen tehokkaan käytön kannalta on erikoista sallia kunnan ostaa toiselta kunnalta vastiketta vastaan palvelua ilman kilpailuttamista. Kotimarkkinoilla pitää hakea kilpialun kautta uusia toimintatapoja ja parempaa tuottavuutta, eikä mahdollistaa viranomaisten välistä kaupankäyntiä. Sidosyksikkösuhdetta koskevat säännökset ovat tarpeellisia hankintayksiköille, jotta ne tietävät, missä menee raja markkinoille myynnin (ulosmyynnin) ja omistajalle "myynnin" välillä.
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankintayksiköinä toimivien kunnallisten jäteyhtiöiden on voitava tehdä horisontaalista yhteistyötä. Jätehuollon edellyttämien suurten investointien täysimääräinen hyödyntäminen on voitava tehdä ilman kilpailutusta. Horisontaalisen yhteistyön perusteet ovat hyväksyttävät.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että sidosyksikkösuhdetta ja toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevat säännökset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä hankintayksikölle ja Vantaan kaupunki toteaa, että on kannatettavaa, että ne ovat kirjattu lakiin.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Palvelukeskuksen tyyppisellä hankintayksiköllä on tarpeita molempiin.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Säännökset selkeyttävät toimintaa kuntien velvollisuuksia ottaen huomioon, että toimintoja hoidetaan entistä moninaisemmilla tavoilla ja sopimusjärjestelyillä.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) toteaa, että sidosyksikkösääntely ja sidosyksiköitä koskevan sääntelyn täsmentyminen käänteisen sidosyksikköhankinnan ja saman hankintayksikön omistamien sidosyksikköjen keskinäisen hankinnan osalta on tarpeellinen. Sidosyksiköllä tarkoitetaan muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä, joka on hankintayksikön määräysvallassa. Ehdotetun lain 2 luvun 15 §:n 2 momentissa todetaan, että hankintayksiköiden katsotaan yhdessä käyttävän määräysvaltaa 1 momentissa tarkoitettuun sidosyksikköön, jos sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksiköiden edustajista ja hankintayksiköt voivat yhdessä käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa sidosyksikön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin. VSSHP toteaa, että osakeyhtiölaissa lähtökohtana on, että osakeyhtiötä edustaa osakeyhtiön hallitus. Se millä edellytyksillä kaikkien hankintayksiköiden edustajien katsotaan käyttävän yhtiössä ratkaisevaa päätösvaltaa, vaatii hallituksen esityksessä tarkempaa kuvausta. Esimerkkinä mainittakoon Medbit Oy, joka on julkisomisteinen osakeyhtiö ja tuottaa keskitetysti Satakunnan, Vaasan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien alueen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon organisaatioiden ICT-palvelut.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Mietintöluonnoksen mukaisessa 16 §:ssä säädettäisiin hankinnoista toiselta hankintayksiköltä eli ns. horisontaalisesta yhteistyöstä. Horisontaalista yhteistyötä koskeva poikkeus on tähän asti perustunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja sen tulkinnasta on aiheutunut erimielisyyksiä. Toisilta hankintayksiköiltä tehtävät hankinnat muodostavat merkittävän poikkeuksen kilpailuttamisvelvollisuudesta, joten on perusteltua, että poikkeuksesta on olemassa nimenomainen säännös. Luonnoksen 16 §:ssä omaksuttu sanamuoto, jonka mukaan poikkeus rajoittuu hankintayksiköiden vastuulla olevien julkisten palveluiden tuotantoon, on sopusoinnussa direktiivin sanamuodon kanssa. Direktiivin 12 artiklan 4. kohdan mukaan poikkeus rajautuu julkisiin palveluihin, jotka osallistuvien hankintaviranomaisten on suoritettava. Toisaalta asiasta ei olisi direktiivin ao. kohdan lainsäädäntöhistoria huomioon ottaen mahdollista antaa kansallisesti väljempää sääntelyä, sillä direktiivin nykyinen sanamuoto perustuu parlamentin nimenomaiseen rajaukseen. Komissio oli alun perin ehdottanut laajempaa mahdollisuutta horisontaaliseen yhteistyöhön. Lisäksi tulevan hallituksen esityksen perusteluihin tulisi näkemyksemme mukaan lisätä seuraavia asioita: Perusteluissa olisi ensinnäkin syytä mainita tapaus C-386/11 (Piepenbrock), jossa on niin ikään käsitelty horisontaalisen yhteistyön kriteerejä. Piepenbrock-tapauksessa ei tapauksen ASL Lecce (C-159/11) tavoin ollut kyse hankintayksikön vastuulla olevan tehtävän hoitamisesta, vaan palvelutuotannosta korvausta vastaan. Ulosmyynnin osalta esityksessä on todettu, että ulosmyyntiä saattaa rajoittaa myös muu kansallinen lainsäädäntö, esimerkiksi kuntien osalta kuntalain mukainen yhtiöittämisvelvoite. Pidämme tarpeellisena mainita perusteluissa, että yhtiöittämisvelvoite johtuu ensisijaisesti EU:n valtiontukisääntelystä, jonka osalta voidaan viitata esimerkiksi EU:n tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-559/12 (La Poste). Lisäksi pidämme tarpeellisena tuoda esiin, että yhtiöittämisvelvoite on EU:n tasolla kytketty taloudellisen toiminnan harjoittamiseen ja valtiontuen kriteerien täyttymiseen, ei ulosmyynnin määrään. Relevanttiin EU-sääntelyyn viittaaminen kansallisen sääntelyn ohella on tärkeää EU-oikeudellinen etusijaperiaate huomioonottaen.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Ulosmyyntiprosenttien rajaus ei voi tulla kyseeseen kansalaisjärjestöjen kohdalla.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Suomalaisessa kunnilla ja kuntayhtymillä on merkittävä rooli. Julkisen sektorin tuottamista palveluista vastaavat pääosin kunnat ja kuntayhtymät. Kunnat ja kuntayhtymät ovat yhtiöittäneet toimintojaan laajasti ja kunta yhtiöineen muodostaa usein kuntakonsernin. Esimerkiksi tuoreessa kuntalaissa (410/2015) on erityisesti huomioitu konsernikehitys. Yleensä konserniyhteisöt ovat sidosyksikköjä. Kuntien omistamista yhteisöistä suurin osa on selvästi sidosyksikköjä eli kunnalle, kuntayhtymälle tai omistajakunnille palveluja tuottavia yksiköitä. Sidosyksikkösääntely on tarpeen, jotta kunnilla on selkeä sääntely-ympäristö. Konsernijärjestelyt voivat olla taloudelliselta arvoltaan merkittäviä, joten myös oikeudellisen sääntelyn tulee olla selkeää. Kuntien yhteistoiminnalla on edelleen merkitystä kuntasektorilla. Vaikka käytännössä hankintaviranomaisten välisen yhteistoiminnan oikeudelliset raamit ovat muodostuneet ja jatkossakin todennäköisesti muokkaantuvat oikeuskäytännössä, on perusteltua kuvata laissa niitä periaatteita, joilla yhteistoiminta-sopimus jää hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Suomalaisesta kuntakoosta ja kuntien laajasta tehtäväkentästä johtuen yhteistoimintasäännöksillä on edelleen merkitystä. Vastaavasti esimerkiksi sairaanhoitopiireillä on tarve sopia yhteistoiminnasta esimerkiksi hyvin erikoistuneessa hoidossa tai toiminnassa. Kyse on kansantalouden kannalta järkevästä resurssien keskittämisestä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Tällä hetkellä liikaa kirjavuutta ja epäselvyyttä käytännöissä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Välttämätöntä selkeyden vuoksi.
      • Jos edustatte hankintayksiköitä, aiotteko soveltaa sidosyksikkösuhdetta tai toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevaa soveltamisalapoikkeusta tulevaisuudessa
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [yhdyskuntajätteen käsittelyä koskeva yhteistyö]
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [ Vantaan kaupunki soveltaa sidosyksikkösuhdetta koskevia säännöksiä muun ohella hankkiessaan tavaroita ja palveluja konserniyhtiöiltä esim. Vantaan Tilakeskus Vantti Oy:ltä.]
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Mahdollisesti silloin, kun se on tarkoituksen mukaista esimerkiksi eri julkishallinnon organisaatioiden välisessä yhteistyössä.]
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) hankkii muun muassa ICT-palveluja Medbit Oy:ltä ja työterveyshuollon palveluja Länsirannikon työterveys Oy:ltä. ]
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Valtiokonsernin sisäisten palvelujen tuottamisessa]
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Esimerkiksi tehdessämme hankintoja Hansel Oy:n puitejärjestelyjen perusteella tai hankkiessamme kilpailutuskonsultointia Hansel Oy:ltä.]
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [KL-Kuntahankinnoilla on jo entuudestaan hankintayhteistyösopimukset muun muassa KEVA:n sekä Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon organisaatioiden kanssa. KL-Kuntahankinnat osallistuu hankintarengasyhteistyöhön kuten esimerkiksi Apotti-potilastietojärjestelmä. ]
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Kaupunkionsernilta tapahtuvaa hankintaa.]
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa
      • Näkemykset ehdotetun lain muista soveltamisalaa ja sen rajauksia koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • SOVELTAMISALA Soveltamisalan osalta Vantaan kaupunki lausuu, että ensihoidon osalta on hankintalain kokonaisuudistuksessa otettava huomioon pelastuslaitosten toimintamahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Ensihoito on katsottava, välitöntä valmiutta edellyttävänä kiireellisesti suoritettavana toimintana, osaksi kansalaisten turvallisuuspalvelua. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, joka kuuluu Vantaan kaupungin organisaatioon, järjestää ensihoitopalvelut alueellaan, perustuen terveydenhuoltolakiin, yhteistoiminnassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa, ja tämä toiminta on voittoa tavoittelematonta valmiustoimintaa. Hankintalain muotoilun on oltava sellainen, että tämä toiminta on jatkossakin mahdollista ja sitä voidaan kehittää. Tässä yhteydessä Vantaan kaupunki viittaa pelastuslaitosten 5.6.2015 antamaan yhteiseen lausuntoon, jossa on yksityiskohtaisemmin selvitetty niitä lakiluonnoksen kohtia, joissa ensihoidosta säädetään ja joihin esitetään muutosta. Vantaan kaupungilla ei ole soveltamisalaan muilta osin erityistä lausuttavaa. HANKINTAYKSIKÖIDEN VÄLINEN YHTEISTYÖ Hankintayksiköiden välisessä yhteistyössä Vantaan kaupungin näkemyksen mukaan direktiivissä määritellyn ulosmyynnin osuuden enimmäismäärän asettamisessa lienee otettu huomioon Euroopan Yhteisön lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vaikuttavaan kilpailuneutraliteettiin liittyvät näkökohdat ja että esityksessä mainitulla perusteella ulosmyynnin enimmäismäärän rajoittaminen kansallisesti 10 %:iin ei ole perusteltua. Yleisen edun mukaisten julkisten palveluiden yhteistyöjärjestelyjen tavoitteena ei lähtökohtaisesti ole markkinoille pyrkiminen. Sen sijaan joissakin olosuhteissa voi syntyä tilanne, jossa esimerkiksi yksityissektorin palveluntarjonnan puutteellisuuden vuoksi on perusteltua, että julkisyhteisöt tarjoavat palveluja myös yksityissektorille. Tällöin tulisi olla käytettävissä direktiivin mahdollistama 20 %:n ulosmyynti. Näistä syistä johtuen Vantaan kaupunki esittää, että sopimuksen osapuolille tuotettavien palveluiden raja olisi 80 %. Edelleen Vantaan kaupunki esittää, että sidosyksikköhankintojen ja hankintayksiköiden välisessä yhteistyössä pitäisi noudattaa samansuuntaisia säännöksiä ja prosenttiosuuksia.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Ulkoasiainministeriö, Leino Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Lakiehdotuksen 8 § 1 momentin 3 kohdan mukaan lain ulkopuolelle jäisivät myös hankinnat, jotka hankintayksikkö tekee tai järjestää kansainvälisen järjestön tai kansainvälisen rahoituslaitoksen antamien menettelysääntöjen mukaisesti edellyttäen että kansainvälinen järjestö tai laitos on kokonaan rahoittanut yli puolet hankinnan arvosta. Kyseisen lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esiin, että hankintadirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on sovittava sovellettavista hankintamenettelyistä, mikäli kyse on hankintasopimuksista tai suunnittelukilpailuista, joihin kansainvälinen järjestö tai kansainvälinen rahoituslaitos antaa suurimman osan yhteisrahoituksesta. Tämän jälkeen perusteluissa toistetaan sama lause uudelleen ja lisäksi todetaan, että ”Säännöstä ei otettaisi kansalliseen hankintalakiin, sillä suomalaiset hankintayksiköt ja julkisyhteisöt eivät voi sitovasti sopia kansainvälisen järjestön tai rahoituslaitoksen kanssa jättävänsä noudattamatta Suomen hankintalainsäädäntöä.” Edellä mainittuja lakieh-dotuksen perusteluja tulisi siis selventää ottaen huomioon myös se, että valtio-sopimuksella voidaan poiketa kansallisesta lainsäädännöstä eduskunnan suostu-muksella. Lisäksi lakiehdotuksessa tulisi selventää, kuinka mahdollisten 8 § 2 momentin mukaisten ulkoasiainhallinnon kehitysyhteistyösopimuksiin perustuvien hankintojen osalta ko. pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetyissä tilanteissa lain soveltuminen määräytyy. Lakiehdotuksen 8 § 2 momentin perusteluissa todetaan, että ”Ulkoasiainhallin-non kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin hankintoihin ei kuitenkaan sovellettaisi pykälän 2 momentin mukaan ehdotettua lakia kokonaisuudessaan, vaan hankinnan arvosta riippumatta lakia sovellettaisiin 105 §:ssä tarkoitetulla tavalla.” Lakiehdotuksen 105 §:ssä säädettäisiin kuitenkin kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinnasta, minkä vuoksi viittaus tulisi korjata siten, että siinä viitattaisiin lakiehdotuksen 99 §:ään, jossa säädetään kansallisia menettelyjä koskevia säännöksiä sovellettavan myös 8 § 2 momentissa tarkoitettuihin kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin ulkoasiainhallinnon hankintoihin. Lisäksi kyseisen 99 §:n pykälän säännöstä tulee täsmentää siten, että kyseisten lakiehdotuksen 8 § 2 momentissa mainittujen hankintojen osalta tulee selvästi esiin, että myös kyseisiin hankintoihin sovelletaan 11 luvun ohella kansallisiin hankintoihin soveltuvia lakiehdotuksessa mainittuja lukuja (1,2,3,4,14,15,16). Lakiehdotuksen 12 § määrittää hyvin ne tekijät, milloin hankinta toteutetaan hankintalain ulkopuolisena menettelynä. Hankintayksikön on tiedostettava, että hankintalain ulkopuolinen menettely ei tarkoita suorahankintaa, vaan tällöinkin tarjouskilpailun toteuttaminen on ensisijainen menetelmä, mutta turvallisuusnäkökulmiin perustuen hankintalain sinänsä edellyttämää ilmoittamismenettelyä ei käytetä. Lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi uusi lainkohta, joka koskisi Euroopan talousalueen ulkopuolisissa maissa toteutettavia hankintoja. Kyseisessä 18 §:ssä säädettäisiin, ettei lakia sovelleta Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa toteutettavaan hankintaan, jossa ei ole kansallista tai Euroopan unionin taikka Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden rajat ylittävää intressiä. Edellytyksenä olisi, että Euroopan unioni ei ole tehnyt kyseisen Euroopan talousalueen ulkopuolisen maan kanssa monen- tai kahdenvälistä sopimusta yhdenvertaisesta ja todellisesta pääsystä julkisten hankintojen markkinoille. Kyseistä pykälää koskevissa perusteluissa todetaan, että ”Pykälän mukaan lakia ei sovellettaisi hankintaan, jonka kohde tulee käytettäväksi Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa ja jossa hankintayksikkö voi osoittaa, etteivät Suomeen, Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen sijoittuneet toimijat osallistuisi hankintamenettelyyn, mikäli siitä ilmoitettaisiin avoimesti näillä alueilla. Lisäedellytyksenä olisi se, että mainitun kolmannen maan kanssa ei ole tehty esimerkiksi Euroopan unionin toimesta kansainvälistä julkisten hankintojen vastavuoroisuutta koskevaa kauppasopimusta, jossa annettaisiin Euroopan unioniin sijoittautuneille toimittajille avoin pääsy maan hankintayksiköiden julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin.”……. Koska kyseessä olisi poikkeus hankintalain kilpailuttamisvelvollisuudesta, säännöstä tulisi tulkita suppeasti. Hankintayksiköllä olisi velvollisuus osoittaa, että Suomessa, Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella ei ole hankinnasta kiinnostuneita toimittajia. Rahojen käytön tehokkuuden ja asianmukaisuuden turvaamiseksi hankintayksiköiden tulisi lainkohdan tarkoittamissa tilanteissa kuitenkin järjestää hankinnasta avoin ja syrjimätön tarjouskilpailu kyseisen kolmannen maan markkinoilla.” Säännöksen soveltamiseen liittyen hankintayksikölle on asetettu korkea näyttö-velvollisuus, mikä ottaen huomioon säännöksen perusteluissa esiin tuotu näyttövelvollisuuden laajuus todennäköisesti johtaisi siihen, ettei ko. säännöstä käytännössä tultaisi soveltamaan. Tämän vuoksi ehdotetaan, että säännökseen perusteluista poistettaisiin velvoittava näyttövelvollisuusvaatimus tai lisättäisiin viittaus esim. argumentointitapaan ja keinoihin, joilla hankintayksikkö voisi helposti näyttövelvollisuutensa täyttää. On myös huomioitava, että monessa tilanteessa kohtuuttoman velvoittava näyttövelvoite viranomaiselle muodostaa myös alalla toimiville yrityksille rasitteen. Rasite syntyy mikäli yrityksiä lähestytään selvityspyynnöin, joiden osalta jo laatimisvaiheessa on oletettavaa, että Suomessa tai Euroopan talousalueella oleva taloudellinen toimija ei tule osallistumaan kyseiseen Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa toteutettavaan tarjouskilpailuun.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Mietinnössä todetaan, että hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat myös sairaankuljetuspalvelut (85143000-3), mutta niitä ei ehdoteta otettavaksi mukaan hankintalain soveltamisalapoikkeukseen. Direktiivin tarkoittama ”sairaankuljetuspalvelu” voi olla kiireellistä tai kiireetöntä. Kiireellistä sairaankuljetuspalvelu -käsitettä ei enää Suomessa virallisesti käytetä, vaan kyse on terveydenhuoltolain (1326/2010) 39-40 §:ssä säädetyistä ensihoitopalveluista. Vastaavasti käsite ”kiireetön sairaankuljetuspalvelu” ei ole enää Suomessa virallisesti käytössä, vaan Suomessa kyse on näiden osalta lähinnä terveydenhuoltolain 73 §:ssä säädetystä potilaan siirtokuljetuksista. Perusteluna sille, että sairaankuljetuspalveluja ei mietinnössä ole otettu mukaan soveltamisalapoikkeukseen on todettu, että Suomessa sairaankuljetuspalveluja eivät tarjoa voittoa tavoittelemattomat järjestöt tai niiden yhteenliittymät. Tämä ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoitopalvelut omana toimintana. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ovat voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Nykyisessä terveydenhuoltolain (1326/2010) 39 §:ssä nimenomaisesti sallitaan yhteistoimintasopimuksen tekeminen sairaanhoitopiirin ja pelastustoimen kesken ensihoitopalvelusta (entinen käsite sairaankuljetus). Sairaanhoitopiirien alueella on edelleen voittoa tavoittelemattomia pelastuslaitoksia. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) yhtyy HUS-kuntayhtymän ja sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoon ja esittää, että ehdotusta muutetaan palveluhankintoja koskevan soveltamisalarajausta koskevan 9 §:n osalta niin, että ”hankintalakia ei sovelleta 11) liitteessä A tarkoitettuja väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä sekä ensihoitopalvelua ja ensivastetoimintaa koskevia palveluja koskeviin hankintoihin, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat toimijat tai näiden yhteenliittymät.”
      • Tekes, Autio Eriika
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • 9 § 1 mom 13 kohta Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jo niistä satava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Säännös perustuu hankintadirektiivin 14 artiklaan vastaa pääosin voimassa olevaa hankintalain 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyä. Säännöksellä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan mukaista tutkimuksen ja teknologian kehittämistä Euroopan unionissa. Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan tutkimus- ja kehittämisohjelmien osarahoittamista toimialojen lähteistä olisi kannustettava (Mitä tämä lause tarkoittaa? –ehdotetaan poistettavaksi). Tällaisia olisivat esimerkiksi yritysten ja korkeakolujen väliset tutkimus ja kehittämishankkeet (ehdotetaan poistettavaksi – asiaa käsitellään myöhemmin, ja se sekoittaa lukijaa tässä kohtaa). Lainkohdan mukaan hankintalaki tulisi sovellettavaksi ainoastaan silloin, kun säännöksessä mainittua yhteisrahoitusta (Yhteisrahoitus-termi mainitaan ensimmäisen kerran tässä. Sekoittaa, kun ei ole määritelty, mitä yhteisrahoituksella tarkoitetaan) ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. (Ehdotetaan poistettavaksi koko lause). Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan uuden säännöksen tarkoituksena on selventää, että hankintadirektiiviä sovelletaan ainoastaan silloin, kun kyseisenlaista osarahoitusta ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. Tämä ei saisi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että palveluntarjoaja voisi julkaista niistä tietoja, kunhan hankintayksikkö säilyttää yksinoikeuden (pois yksinoikeus, joka olisi liian rajoittava, tilalle oikeus) käyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen (lause ok, mutta väärässä paikassa – siirretään). Lainkohdan tarkoittamat tutkimus- kehittämispalveluhankinnat tulisi erottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan avustuksista ja muista tuista, jotka eivät olisi lainkaan vastavuoroisiin sopimussuhteisiin perustuvia hankintasopimuksia (ehdotetaan poistettavaksi ja korvataan termillä vastikkeellinen sopimus) vastikkeellisia sopimuksia ja siten lain soveltamisalassa. Soveltamisalapoikkeus olisi käsillä vain, jos kyse on sinänsä vastavuoroisesta hankintasopimuksesta vastikkeellisesta sopimuksesta, joka jäisi kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle lainkohdassa säädettyjen yhteisrahoitusta (tässä toinen ja viimeinen kerta, kun yhteisrahoitus- termi mainitaan) ja palvelun hyödyntämistä koskevien (ehdotetaan poistettavaksi, koska sekoittaa – mainitaan lukijaa sekoittavasti vain kaksi neljästä edellytyksestä) edellytysten johdosta. Arviointi tuen ja hankintasopimuksen välillä tulisi tehdä lain 4 §:n hankintasopimuksen käsitteen ja tunnusmerkkien perusteella. Tutkimusrahoituksen myöntämismenettelyyn sovelletaan muita tasapuolisuuteen ja avoimuuteen pohjautuvia säädöksiä kuten esim. valtioavustuslakia (688/2001). Soveltamisalasta olisivat käytännössä poissuljettuja esimerkiksi julkisten tiedeyhteisöjen, kuten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamat tutkimusohjelmat. myös muiden hankintayksiöiden tutkimusyhteistyö yksityisten tahojen kassa kuuluisi poikkeuksen piiriin säännöksen edellytysten täyttyessä. Lainkohdassa tarkoitettujen tutkimushankkeiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalaki tulisi sovellettavaksi lähinnä vain hankintayksikön täysin maksamaan ja yksinomaan hankintayksikön käyttöön tulevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Alihankintatyyppistä tutkimusta on muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä hankintayksikkö määrittelee yksin hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan. Lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi muun muassa (ehdotetaan poistettavaksi – kyseessä on lain soveltamisalan poikkeus, joka tulisi olla tyhjentävästi määritelty – kun tilkesanan ”muun muassa” jättää pois, selkeytyy asia huomattavasti.) yhteistyöluontoinen tutkimus (ehdotetaan poistettavaksi ja tilalle vain yhteistyö – selkeyttää), jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen tai kehityshankkeen sisällön määrittelemiseen ja sen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistumisesta ja saavat tulokset käyttöönsä. Myös (ehdotetaan poistettavaksi, sillä sana myös johtaa lukijaa harhaan) hankintayksiköiden normaalit tavara ja palveluhankinnat kuten asiantuntijapalvelujen, kehittämispalvelujen ja konsultointipalvelujen hankinnat olisivat lain kilpailuttamissäännösten piirissä.Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen. (siirretty kolmannesta kappaleesta) Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat palvelut on yksilöity viittaamalla yhteisen hankintasanaston (CPV) nimikkeisiin ja niiden mukaisiin numerosarjoihin. Niissä nimikkeissä on viitattu tutkimus- ja kehityspalveluihin sekä niihin liittyviin konsulttipalveluihin (73000000-2), tutkimuspalveluihin ja kokeellisiin kehityspalveluihin (73100000-2), tutkimuspalveluihin (73110000-6), tutkimuslaboratorioiden palveluihin (73111000-3), merentutkimuspalveluihin (73112000-0), kokeellisiin kehityspalveluihin (73120000-9), tutkimus- ja kehitystoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen (73300000-5) sekä poulustusalalla toteutettuihin ennakkototeutettavuustutkimukseen ja teknologiseen demonstrointiin (73420000-2) sekä testaukseen ja arviointiin (73430000-5). Palvelut lueteltaisiin liitteessä x. (Ehdotetaan poistettavaksi hallituksen esityksestä. Riittää, että tämä luettelo mainitaan direktiivissä. Ko. luettelo ei ainakaan selvennä muutenkin hankalan asian ymmärtämistä. Edellä juuri mainitaan, esim. että konsultointipalvelut kuuluvat kilpailuttamisvelvoitteen piiriin ja tässä oleva CPV-koodiluettelo soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvista nimikkeistä, alkaa maininnalla tutkimus- ja kehityspalveluihin sekä niihin liittyviin konsulttipalveluista.) Yllä oleva teksti Tekesin ehdottamin muutoksin näyttää seuraavalta (mietinnän sivun 103 puolivälistä sivun 105 alkuun): 9 § 1 mom 13 kohta Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jo niistä satava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Säännös perustuu hankintadirektiivin 14 artiklaan vastaa pääosin voimassa olevaa hankintalain 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyä. Säännöksellä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan mukaista tutkimuksen ja teknologian kehittämistä Euroopan unionissa. Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan uuden säännöksen tarkoituksena on selventää, että hankintadirektiiviä sovelletaan ainoastaan silloin, kun kyseisenlaista osarahoitusta ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. Tämä ei saisi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että palveluntarjoaja voisi julkaista niistä tietoja, kunhan hankintayksikkö säilyttää oikeuden käyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lainkohdan tarkoittamat tutkimus- kehittämispalveluhankinnat tulisi erottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan avustuksista ja muista tuista, jotka eivät olisi lainkaan vastikkeellinen sopimuksia ja siten lain soveltamisalassa. Soveltamisalapoikkeus olisi käsillä vain, jos kyse on sinänsä vastikkeellisesta sopimuksesta, joka jäisi kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle lainkohdassa säädettyjen edellytysten johdosta. Arviointi tuen ja hankintasopimuksen välillä tulisi tehdä lain 4 §:n hankintasopimuksen käsitteen ja tunnusmerkkien perusteella. Tutkimusrahoituksen myöntämismenettelyyn sovelletaan muita tasapuolisuuteen ja avoimuuteen pohjautuvia säädöksiä kuten esim. valtioavustuslakia (688/2001). Soveltamisalasta olisivat käytännössä poissuljettuja esimerkiksi julkisten tiedeyhteisöjen, kuten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamat tutkimusohjelmat. myös muiden hankintayksiöiden tutkimusyhteistyö yksityisten tahojen kassa kuuluisi poikkeuksen piiriin säännöksen edellytysten täyttyessä. Lainkohdassa tarkoitettujen tutkimushankkeiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalaki tulisi sovellettavaksi lähinnä vain hankintayksikön täysin maksamaan ja yksinomaan hankintayksikön käyttöön tulevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Alihankintatyyppistä tutkimusta on muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä hankintayksikkö määrittelee yksin hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan. Lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi yhteistyö, jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen tai kehityshankkeen sisällön määrittelemiseen ja sen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistumisesta ja saavat tulokset käyttöönsä. Hankintayksiköiden normaalit tavara- ja palveluhankinnat kuten asiantuntijapalvelujen, kehittämispalvelujen ja konsultointipalvelujen hankinnat olisivat lain kilpailuttamissäännösten piirissä. Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen. Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat palvelut on yksilöity viittaamalla yhteisen hankintasanaston (CPV) nimikkeisiin ja niiden mukaisiin numerosarjoihin.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Pidämme positiivisena sitä, että hankintalakiluonnosta laadittaessa Suomen markkinoiden olosuhteisiin on kiinnitetty huomiota. Tämä koskee esimerkiksi tiettyjä hätä- ja pelastuspalveluita koskevan direktiivin poikkeussäännöksen implementointia. Poikkeussäännöstä ei ehdoteta Suomessa sovellettavaksi sairaankuljetuspalveluihin. Direktiivin sairaankuljetusta koskevan soveltamisalapoikkeuksen taustalla on se, että useissa EU-maissa voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä, kuten Punaisella Ristillä, on merkittävä asema sairaankuljetuksen markkinoilla. Tässä toimintamuodossa vapaaehtoisilla on merkittävä rooli palvelutuotannossa. Suomessa Punainen Risti tai muutkaan voittoa tavoittelemattomat järjestöt eivät tarjoa sairaankuljetuspalveluita, eikä ole olemassa direktiivin mukaisia syitä sulkea erityissäännöksellä direktiivin poikkeussäännöksen kattamia sairaankuljetuspalveluita hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.
      • Etelä-Savon Pelastuslaitos, Lokka Seppo
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Hakintalain kokonaisuudistuksen valmistelumietinnössä on todettu, että hankintalain 2 luvun 9 §:n 11 kohdassa mainitut väestönsuojelun, pelastustoimen ja vaarojen ehkäisyyn liittyvät palvelut. Tässä kohdassa olisi lisäksi huomioitava se, että pelastustoimi on laajasti mukana myös ensihoitopalveluissa. Voimassa olevan terveydenhuoltolain (1326/2010) 39 §:n mukaan ensihoito voidaan järjestää yhteistoiminnassa sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen kanssa. Ensihoitopalvelu vahvistaa kokonaisuudessaan sisäistä turvallisuutta ja parantaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja se on täysin verrattivissa muihihin turvallisuuspalveluihin, mitkä ovat julkisen kilpailutuksen ulkopuolella. Hankintalakiluonnoksen 2 luvun 9 §:ään on lisättävä kohta, jossa mainitaan, että tätä lakia ei sovelleta ensihoitopalvelua ja sairaankuljetusta koskeviin palveluihin, joita tarjoaa pelastuslaitokset, järjestöt tai muut julkiset voittoa tavoittelemattomat toimijat. Ensihoitopalvelun käsitettä olisi myös hyvä avata, koska se pitää sisällään ensivasteen, ensihoidon ja kuljettamisen sairaalaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Hankintojen tekemiseen hankintayksiköiden sidosyksiköiltä on vaikeaa ottaa kantaa, koska lain kohdasta ei käy ilmi mitä palvelua tarkoitetaan vaan asia määritellään omistussuhteiden kautta. Prosenttimäärällä voi olla vaikutusta järjestöille riippuen siitä mitä toimintaa tarkastellaan. SGEI-palveluvelvoitemenettely tulisi selventää hankintalakien vahvistamisen yhteydessä.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Ehdotetun 2 luvun 15 §:n ”Hankinnat hankintayksikön sidosyksiköltä” 2 momentissa todetaan, että hankintayksiköiden katsottaisiin yhdessä käyttävän määräysvaltaa ko. pykälän 11 momentissa tarkoitettuun sidosyksikköön, jos sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksiköiden edustajista. Lisäksi todetaan, että yksittäinen edustaja voisi kuitenkin edustaa useita tai kaikkia osallistuvia hankintayksiköitä sidosyksikön hallintotoimielimessä. Edelleen todetaan, että ko. momentin tarkoittama määräysvallan käsitteellä ei tarkoitettaisi poiketa osakeyhtiölain lähtökohdasta, että osakeyhtiön hallitus edustaa yhtiötä. Edellä sanottu tarkoittaisi sitä, että hankkimalla yhden osakkeen (ja äänioikeuden yhtiökokoukseen) jostain olemassa olevasta sidosyksiköstä ja saamalla oman tai yhteisen edustajan sidosyksikköön kunnat voisivat laajasti hyödyntää esim. jo olemassa olevia toisten kuntien 100 %sti omistamia sidosyksiköitä. Jos esimerkiksi 10 eri kuntaa Suomesta ostaisivat kukin yhden osakkeen Oulun ’sidosyksikön osakakannasta tuntuu, että vaikka ko. järjestely täyttäisi muodollisesti lain kirjaimen vaatimukset määräysvallasta ja vaatimuksista, järjestely on silti aika kaukana todellisen määräysvallan ja mietinnön viittaaman ”ratkaisevan päätösvallan” käyttämisestä. Lisäksi todettakoon, että termi ”määräysvalta” tuo ennemminkin mieleen enemmistöomistuksen, kun ko. tilanteessa kyse on ennenminkin osallistumisesta päätöksentekoon. Lisäksi hallituksen esityksessä tulisi määritellä mitä ”ratkaiseva päätösvallan” käytön edellytykset oikein ovat. Ehdotamme sivulle 102 toiseen kappaleen alun muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: Pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan lain soveltamisen ulkopuolelle jäisivät väestönsuojelua, pelastuspalveluja, vaarojen ehkäisyä ja ensihoitopalvelua koskevat palvelut silloin, kun ne tehdään voittoa tavoittelemattomilta toimijoilta, järjestöiltä tai niiden yhteenliittymiltä. Ensihoitopalvelut -käsite sisältää ensihoidon, kuljettamisen sairaalaan eli entisen sairaankuljetus -käsitteen sekä ensivasteen. Ehdotamme sivun 102 kolmannen kappaleen lopun muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: …Palvelut listattaisiin liitteessä A. Lisäksi Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat myös sairaankuljetuspalvelut (85143000-3) eli ensihoitopalvelut, joita tarjoavat Suomessa voittoa tavoittelemattomat toimijat (sairaanhoitopiirit ja pelastuslaitokset), järjestöt (sopimuspalokunnat) tai näiden yhteenliittymät. Ehdotamme sivulle 306 hankintalain pykään 9 kohdan 11 muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: 9 § Palveluhankintoja koskevat soveltamisalan rajoitukset Tätä lakia ei sovelleta: … 11) liitteessä A tarkoitettuja väestönsuojelua, pelastuspalveluja, vaarojen ehkäisyä ja ensihoitopalveluja koskevia palveluja koskeviin hankintoihin, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat toimijat, kuten pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat tai näiden yhteenliittymät; Ehdotamme lisäksi sivun 379 liitteen A ensimmäiseen taulukkoon lisättäväksi uuden rivin: Ensihoito, sairaankuljetus ja ensivaste 85143000-3
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 2 Luku – Soveltamisala Lain soveltamisala on keskeinen kysymys. Vammaisjärjestöillä on ollut yhteinen näkemys siitä, että vammaispalvelut pitää irrottaa hankintalaista, jolloin kysymys on lain soveltamisalasta. Muulla lainsäädännöllä tulee varmistaa, että palvelujen järjestämisessä on käytössä jokin muu järjestämistapa kuin avoin hankintamenettely. Vaihtoehtoisia järjestämistapoja tulee kehittää, kuten esim. henkilökohtaista budjetointia ja palvelusetelijärjestelmän lisäksi vammaispalvelujen järjestämisessä käyttöön tulee ottaa laajemmin yleistä taloudellista etua koskeva palvelu (SGEI -menettely). Nämä tulee huomioida SOTE –järjestämislakia säädettäessä. EU:n hankintadirektiivin mukaan asiakkaan valinnanvapauteen perustuvat järjestelmät ja palvelusetelijärjestelmät eivät ole hankintoja vaan pelkästään lupajärjestelmiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, jos kilpailutetaan, noudatetaan hankintalakia. Aiemmin edellisen EU:n hankintadirektiivin säätämisen yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelut olivat ns. B-listalla, jolloin Suomi vapaaehtoisesti sisällytti ne kansalliseen hankintalakiin. Nyt sosiaali- ja terveyspalveluista on oma lukunsa myös EU:n hankintadirektiivissä. Hankintalaissa on lueteltu paljon hankintoja, joihin ei sovelleta hankintalakia. Vammaisten ihmisten yksilöllisten tarpeiden perusteella järjestettyjen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa valittaessa tulee ensisijaisesti valita jokin muu kuin kilpailutusmenettely. Palveluhankinnan kilpailutusmenettely estää vammaisten käyttäjäasiakkaiden riittävän vaikuttamisen mahdollisuuden heitä itseään koskevan palvelun järjestämisessä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 9 §:n 1 momentin 13 kohdassa säädetään tutkimus- ja kehityshankkeita koskevasta soveltamisalapoikkeuksesta. Perusteluissa mainittu vaatimus hankintayksikön yksinoikeudesta tuloksiin ei perustu hankintadirektiiviin ja tulisi poistaa. Yksinoikeuden vaatimus jättää lisäksi epäselväksi, mihin sillä viitataan (esim. tekijänoikeuteen / käyttöoikeuksiin vai johonkin muuhun yksinoikeuteen). 13 kohdan perusteluja tulisi muutenkin tiivistää ja niissä mainittu OKV:n lausunto olisi syytä poistaa tarpeettomana. Lausunnossa käsitellään hallinnon yleisiä periaatteita. Ehdotettu 18 § ei perustu hankintadirektiiviin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto arvostaa lakiehdotuksen 9 §:ään lisättyjä oikeudellisiin hankintoihin liittyviä poikkeuksia. Oikeudelliset hankinnat ovat usein nopeita, haastavia, yksityiskohtaisia ja edellyttävät syvää luottamusta.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotetun lain 9 § 11 kohtaa ja sen perusteluja on syytä selventää niin, että siitä käy ilmi mitä organisaatioita voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla tarkoitetaan. Erityisesti olisi arvioitava, sovelletaanko poikkeusta julkisyhteisöihin.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotetun lain 9 §:n 5 kohtaan on lisätty tarpeellinen soveltamisalapoikkeus, joka koskee oikeudenkäyntiasiamiehen tai –avustajan hankintaa. Nämä hankinnat ovat usein hyvin äkillisiä, jopa arvaamattomia ja ne edellyttävät syvää luottamusta. Lain 12 luvun mukaisesti täytyy kuitenkin kilpailuttaa liitteen E kohdassa 8 mainitut palvelut ”oikeudelliset palvelut, sikäli kuin niitä ei ole suljettu pois 9 §:n nojalla, ja jos ne kuuluvat CPV-koodeihin …”. Jää epäselväksi, mitä oikeudellisia palveluja tulee kilpailuttaa ja mitä ei.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Julkisen sektorin rakennemuutokset sekä toimintatapojen muutos edellyttää lainsäädännöltä joustavuutta etenkin muutostilanteissa, joten sidosyksikköhankinnat ja ulosmyyntimahdollisuus mahdollistavat muutokset toteutettavan hallitusti.
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 3 luvussa säädettäisiin yhteishankinnoista muun muassa yhteishankintayksikköä käyttäen.  Luvussa säädettäisiin myös hankintojen varaamisesta työohjelmien puitteissa toteutettaviksi ja tarjouskilpailuun osallistumisen rajoittamisesta vammaisia henkilöitä tai muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä työllistäville toimittajille.
         
      • Näkemykset yhteishankintoja ja hankintojen varaamista koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Hankintadirektiivin artikla 77 tulee UUSIA Networkin mielestä palauttaa kansalliseen lakiin. Tämän mukaan tietyt sote- ja kulttuuripalvelut voisi varata yhteiskunnallisille yrityksille (ml. järjestöjen maksullinen palvelutuotanto). Artiklassa määritellään näiden organisaatioiden sosiaalisista, yhteiskunnallisista ja/tai ekologisista tavoitteista, voitonjaon rajoituksista sekä hallinto- ja omistusrakenteista. Pykälä antaisi julkisille tilaajille mahdollisuuden monipuolistaa palvelumarkkinoitaan ilman markkinaoikeuden pelkoa, verovarat eivät valuisi veroparatiisisaarille, yhteiskunnalliset organisaatiot pystyisivät laajentumaan uusille alueille helpommin ja kehitettyjen sosiaalisten innovaatioiden valtakunnallistaminen olisi ripeämpää. Suora hankinta olisi voimassa vain kolme vuotta, jonka jälkeen organisaation pitää kyetä kilpailemaan palvelusta vapailla markkinoilla. Mikäli organisaatio toimii ammattimaisesti, sillä on tähän hyvät mahdollisuudet. Suomi on jättänyt yhteiskunnallisen yrityksen mahdollisuudet hyödyntämättä. Maailmalla se on kuitenkin yhä suositumpi liiketoimintamalli sosiaalisten ja ekologisten haasteiden korjaamisessa, ml. julkisten palvelujen pelastamisessa. Euroopan komissio on niinikään nähnyt yhteiskunnallisten yritysten ja järjestöjen mahdollisuudet mm. EU:n 2020 strategian tavoitteiden tuottamisessa, veroparatiiseille valuvien varojen tukahduttamisessa ja laajemmin liiketoiminnan monipuolistamisessa ja esimerkiksi SGEI-palveluja on varattu yhteiskunnallisille yrityksille ja järjestöille. Vammaispalvelut tulee jättää kokonaan kilpailutuksen ulkopuolelle kuten EU:ssa yleensäkin ja palauttaa asiantuntevien yhteiskunnallisten organisaatioiden tuottamiksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ehdotetun 20 §:n mukainen muotoilu, jonka mukaan hankintayksiköt voivat tehdä tavara-, palvelu- ja urakkahankintoja käyttäen yhteishankintayksikön tekemää hankintasopimusta, dynaamista hankintajärjestelmää taikka puitejärjestelyä on erinomainen selvennys voimassaolevan lain sanamuotoon verrattuna, koska käytännössä yhteishankintayksiköiden toiminta ei Suomessa ole senkaltaista, että hankintoja tehtäisiin suoraan niiltä. Hankintayksikön osalta lain velvoitteiden täyttäminen käyttämällä yhteishankintayksikön tekemää sopimusta edesauttaa hankintayksikön riskitöntä sitoutumista yhteishankintoihin jo valmisteluvaiheessa eikä vasta sitten, kun yhteishankintayksikön päätökset ovat lainvoimaisia.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 24 § Varatut hankintasopimukset Hankintayksikkö voi varata tarjouskilpailuun osallistumisen tapahtuvaksi työohjelmien puitteissa tai rajoittaa tarjouskilpailuun osallistumisen työkeskuksille tai vastaaville yksiköille, joiden päätarkoituksena on mm. vammaisten sopeuttaminen yhteiskuntaan ja työelämään. Edellytyksenä on, että vähintään 30 % työkeskuksen, talouden toimijoiden tai työohjelman työntekijöistä on vammaisia tai muita heikommassa asemassa olevia työntekijöitä. Pykälän tarkoittamia suojatyökeskuksia ovat Suomessa mm. sosiaaliset yritykset, jos tuo % -vaatimus täyttyy. Mielestämme säännöksen olemassaolo on kohtuullisesti perusteltu, mutta suojatyökäsitteenä viittaa vanhakantaiseen ajattelutapaan siitä, ettei vammainen henkilö työllisty avoimille työmarkkinoille. Suojatyö ei viittaa myöskään YK:n vammaissopimuksen määräyksiin siitä, että työstä tarvitsisi maksaa vastiketta tai palkkaa vammaiselle henkilölle.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Yhteishankintoja koskevat ehdotukset perustuvat pitkälti direktiiviin, joten ehdotetut säännökset ovat hyväksyttävissä. Yhteishankintayksikön määritelmään on kuitenkin tehty kansallinen lisäys, jonka mukaan yhteishankintayksikön toiminnan tulee kohdistua sen omistaviin hankintayksiköihin taikka sellaisiin hankintayksiköihin, joiden oikeudesta käyttää yhteishankintayksikköä on säädetty. Direktiivin lähtökohtana on, että hankintayksiköillä on mahdollisuus käyttää toisessa jäsenvaltiossa olevan yhteishankintayksikön palveluja. Kiinnitämme huomiota siihen, että toiminnan kohdistumista koskeva kansallinen rajaus vaikeuttaa merkittävästi suomalaisten yhteishankintayksiköiden mahdollisuuksia tarjota palvelujaan muiden jäsenvaltioiden hankintayksiköille.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto ehdottaa 20.4 §:ssä esitettyä hankintalain soveltamisalan rajausta siirrettäväksi tarkoituksenmukaisempaan kohtaan lain 9 §:ään. Yhteishankintayksiköltä tapahtuvat hankinnat ovat olennainen osa julkisen toimijan suorittamia hankintoja ja näin ollen on tarkoituksenmukaisempaa sijoittaa soveltamisalaa koskevat rajaukset samaan lainkohtaan. Muita yhteishankintoja koskevassa 21 §:ssä esitettyjä vastuukysymysten määrittelyjä Liikennevirasto pitää hyvänä muutoksena, sillä käytännössä yhteishankintoihin liittyvät oikeusongelmat koostuvat pääsääntöisesti vastuun määrittymisestä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Hankintalain mietinnössä todetaan, että ”KL-Kuntahankintojen asiakkaita voivat olla suomalaiset kunnat, kuntayhtymät, hankintarenkaat, kunnalliset liikelaitokset sekä kuntien omistamat konserniyhtiöt”. KL-Kuntahankinnat pitää oikein hyvänä, että tämä on kirjattu auki, mutta toivoo listan kirjattavan niin, ettei lista olisi tyhjentävä vaan esimerkinomainen, koska kunnallisissa organisaatiorakenteissa tapahtuu koko ajan muutoksia (mm. sote). Lausetta voisi muuttaa esim. muotoon ”muun muassa suomalaiset kunnat…” . KL-Kuntahankinnat katsoo kuitenkin kyseisen pykälän olevan muilta kuin yllä mainituilta osin toimiva ja tuovan nykyiseen lakiin selvennystä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Yhteishankintoja ja hankintayhteistyötä koskevat säännökset ovat perusteltuja. Ehdotuksen mukaan laissa säänneltäisiin yhteishankintayksikköjen lisäksi myös muista yhteishankinnoista. Käytännössä näitä ovat esimerkiksi kuntien hankintarenkaiksi kutsutut yhteistyömuodot. Muilla yhteishankinnoilla on edelleen tärkeä rooli erityisesti silloin, jos esimerkiksi tavarahankintojen kokoaminen johtaa taloudellisesti edullisempaan lopputulokseen, mutta yhteishankintayksikön palvelut eivät ole käytettävissä. Eri jäsenvaltioista olevien hankintayksiköiden yhteisiä hankintoja koskeva 22 § olisi uusi. Suurimmilla hankintayksiköillä voi olla kiinnostusta yhteishankintoihin yli jäsenvaltioiden rajojen. Säännöksen toimivuutta on etukäteen vaikea arvioida, mutta yhteishankinnan mahdollisuuden huomioiminen on positiivista. Varattuja hankintasopimuksia koskevaan 24 §:ään Kuntaliitolla ei ole lausuttavaa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Yhteishankintayksiköt antavat mahdollisuuden toteuttaa hankinnat tehokkaasti ja taloudellisesti. Yhteishankintakilpailutuksia tehtäessä on pidettävä huoli siitä, ettei rajata alueellisia pk- ja mikroyrityksiä pois kilpailutuksista (osatarjousten mahdollisuus). Julkisten hankintojen yli 30 miljardin euron määrästä ostopalvelujen osuus on jatkuvasti kasvava ja tätä kautta merkittävä työllistäjä. Hankintalain on mahdollistettava tehdä sosiaalisia hankintoja ja ottaa niitä käytäntöön. Nykyisessä hankintalaissakin on mahdollista tehdä sosiaalisia hankintoja ja uusi laki laajentaa sitä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Säädökset ovat perusteltuja ja tarpeellisia ja perustuvat direktiiviin. Niiden avulla voidaan kehittää hankintoja ottamaan nykyistä paremmin huomioon sosiaalisia ja työllistämiseen liittyviä näkökohtia. Hankintayksikön asemassa olevien järjestöjen kannalta on välttämätöntä, että omistajuus tulkitaan laajasti ja kattamaan myös välillisen omistajuuden. Omistajiksi tulee katsoa yhdistysmuotoisen hankintayksikön jäsenet, kuten ehdotuksessa on todettu.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Toivoisin kohtaan 21 § tarkennusta, että sovelletaanko sitä myös yhteishankintayksikköjen tekemiin yhteishankintoihin. Pykälässä puhutaan ainoastaan hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä. Teemme esim. yhteiskilpailutuksia Joensuun seudun hankintatoimen, IS-Hankinnan ja Savonlinnan seudun hankintatoimen kanssa, jolloin olisi tärkeää ainakin meidän kannalta, että voisimme jatkaa tulevaisuudessakin tätä yhteistyötä.
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 4 luvussa säädettäisiin EU-kynnysarvoista ja kansallisista kynnysarvoista sekä tähän liittyen hankinnan ja käyttöoikeussopimuksen ennakoidun arvon laskemisesta. Mietinnössä esitetään kansallisten kynnysarvojen nostamista siten, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvo nostettaisiin 30 000 eurosta 60 000 euroon, sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen sekä muiden erityisten hankintojen kynnysarvo nostettaisiin 100 000 eurosta 300 000 euroon, palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvo nostettaisiin 30 000 eurosta 500 000 euroon ja käyttöoikeusurakoiden kynnysarvo nostettaisiin 150 000 eurosta 500 000 euroon. Rakennusurakoiden ja eräiden koulutuspalveluiden kansalliset kynnysarvot ehdotetaan pysytettäviksi nykytasolla.
      • Onko näkemyksenne mukaan tavara- ja palveluhankintoja koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Ulkoasiainministeriö, Leino Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Nurisalo Jani
        Päivitetty:
        17.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne tavara- ja palveluhankintojen kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Pk-sektorin, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet pitää turvata nostamalla kynnysarvoja EU:n suosittelemalle tasolle.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Matalat kynnysarvot suosivat suuria toimijoita, joilla on paremmin resursseja tarjouskilpailuihin panostamiseen. Toisaalta korkeampi kynnysarvo ei edes merkittävästi vaikuttaisi suurten hankintojen tilanteeseen - direktiivin mukaisten kynnysarvojen käyttö pitäisi valtaosan kilpailutuksen piirissä. Samalla kuitenkin helpotettaisiin pienten toimijoiden mahdollisuutta päästä julkisten hankintojen toimittajiksi.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Nykyinen 30.000 euron kynnysarvo on liian matala ja aiheuttaa turhaa byrokratiaa pienemmissä hankinnoissa, joten tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvon korottaminen 60.000 euroon vähentää byrokratiaa. Kansallisten menettelysääntöjen merkittävä yksinkertaistaminen vähentää tarvetta kynnysarvojen huomattavaan nostoon.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Tavara- ja palveluhankintojen osalta Vantaan kaupunki katsoo, että mietinnössä ehdotettu kyn-nysarvon korotus on riittävä.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Valtion yhteishankintayksiköltä tehtävissä minikisoina toteutettavissa hankinnoissa voisi olla 100 000 euron kynnysarvo, koska pohjalla on jo yksi hankintalain mukainen kilpailutus.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Kynnysarvojen korottaminen ei ole välttämätöntä ehdotetun lain kansallisten säännösten väljyyden huomioon ottaen. Kuitenkin tiettyä joustavuutta kynnysarvojen nostaminen hankintatoimeen tuo. Ehdotettujen kansallisten kynnysarvojen alle jäävien hankintojen avoimuutta tulisi lakiehdotukseen sisältyvien periaatteiden lisäksi edistää erilaisilla suosituksilla ja ohjeistuksilla.
      • Ulkoasiainministeriö, Leino Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ulkoasiainministeriö kannattaa mietinnössä esitettyä kansallisen kynnysarvon nostamista 60 000 euroon.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan nykyiset tavara- ja palveluhankintoja koskevat kynnysarvot ovat tällä hetkellä liian alhaiset ja VSSHP kannattaa kynnysarvojen korottamista 30 000 eurosta 60 000 euroon. Kynnysarvojen nostaminen tulee lisäämään lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien hankintojen määrää ja edellyttämään hankintayksiköltä entistä tarkempien toimintaohjeiden laatimista niin, että myös jatkossa kansallisen kynnysarvon alittavissa ns. pienhankinnoissa noudatetaan hankintalainsäädännön periaatteita. VSSHP odottaa, että kynnysarvojen nostaminen tulee edesauttamaan sitä, että hankintayksiköllä on jatkossa paremmat mahdollisuudet saavuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla pienhankinnoissa todellisia hyötyjä kilpailuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna. Kynnysarvojen nostaminen tulee myös osaltaan helpottamaan pk-yritysten asemaa markkinoilla.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Valtiokonttori kannattaa esityksessä olevia uusia kynnysarvoja. Ne helpottavat hankintayk-sikön toimintaa arvoltaan pienissä hankinnoissa, vaikka edelleen kynnysarvot alittavissa hankinnoissakin on noudatettava syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Direktiiviä tulee hyödyntää täysimääräisesti siten että kansallinen kynnysarvo on 750 000 euroa. Laissa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelun alalla toimivien yksiköiden hankinnoissa täsmälleen samojen sote-palveluiden kynnysarvo on peräti 1 000 000 euroa. Lähtökohtaisesti kansallista kynnysarvolainsäädäntöä ei tarvittaisi lainkaan. Kuten edellä on tullut ilmi, hankintamenettelyjen kustannukset eivät vastaa niistä saatavia hyötyjä pienemmissä hankinnoissa. Valtaosa hankintaprosesseihin käytettävistä resursseista kohdistuu arvomääräisesti pieniin hankintoihin. Etenkin julkista tukea saavissa pienissä ja keskisuurissa järjestöissä lakisääteisten hankintamenettelyjen kustannukset nielevät epätarkoituksenmukaisen suuren osan saaduista avustuksista. Tämä ei ole julkisten varojen tehokasta käyttöä. Vaikka kansallisia menettelyjä esitetään mietinnössä yksinkertaistettaviksi ja siten jonkinasteista helpotusta voitaneen odottaa, se ei muuta sitä tosiseikkaa, että nämä resurssit voitaisiin hyvin vapauttaa parempaan käyttöön. Asianmukainen kilpailutus pienhankinnoissa voidaan varmistaa lakia alhaisemman tason ohjeistuksin ja menettelyvelvoitteiden kautta.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Kovin pienissä hankinnoissa ei kannata soveltaa muodollisbyrokraattista rahaa vievää hankintalakia. EU:n hankintadirektiivin 134 000 euron kynnysarvoa on kannatettava.
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kynnysarvojen korotus on pääosin oikealla tasolla. Erityisesti palvelujen ja tavaroiden kansallisen kynnysarvon nostaminen 60 000 euroon on perusteltua sekä hallinnon tehokkuuden että pienten yritysten kannalta.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvot tulee saattaa direktiivin mukaiseksi. Mietinnössä ehdotettu 60 000 euroa on liian alhainen. Hankintamenettelystä aiheutuvat kustannukset eivät vastaa siitä saatavaa hyötyä. Julkista tukea saavissa pienissä ja keskisuurissa järjestöissä hankintamenettelyjen kustannukset vievät epätarkoituksenmukaisen suuren osan saaduista avustuksista. Se ei ole järkevää julkisten varojen käyttöä. Asianmukainen kilpailutus pienhankinnoissa voidaan varmistaa lakia alhaisemman tason ohjeistuksin. Niitä on jo käytössä valtaosassa hankintayksikköjä.
      • Nurisalo Jani
        Päivitetty:
        17.6.2015
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • 60 000 euron kynnysarvon katsoisin olevan liian korkea jo sen vuoksi, että monissa yhteishankintayksiköissä pienhankinnat kuuluvat hallintokuntien itse tehtäviksi ja hallintokuntien hankintaosaaminen vaihtelee todella paljon. Koska osaamisen taso voi olla hyvinkin heikko niin tällöin pienhankinnat eivät oikeasti muodostu avoimiksi vaan muuttuvat turhan usein käytännössä suorahankinnoiksi ja kilpailuttaminen on näennäistä. Itse ehdottaisin nostoa korkeintaan 40 000 euroon tai vaihtoehtoisesti 60 000 euroa, mutta siten, että yli 20 000 euron hankinnoille ilmoittamisvelvollisuus.
      • Onko näkemyksenne mukaan sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja sekä eräitä muita hankintoja koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Nurisalo Jani
        Päivitetty:
        17.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
           
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen sekä eräiden muiden palveluhankintojen kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Pk-sektorin, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet pitää turvata nostamalla kynnysarvoja EU:n suosittelemalle tasolle.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Matalat kynnysarvot suosivat suuria toimijoita, joilla on paremmin resursseja tarjouskilpailuihin panostamiseen. Toisaalta korkeampi kynnysarvo ei edes merkittävästi vaikuttaisi suurten hankintojen tilanteeseen - direktiivin mukaisten kynnysarvojen käyttö pitäisi valtaosan kilpailutuksen piirissä. Samalla kuitenkin helpotettaisiin pienten toimijoiden mahdollisuutta päästä julkisten hankintojen toimittajiksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen esityksessä on ehdotettu, että uudeksi kansalliseksi kyn-nysarvoksi sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi 300.000 euroa. Hankintadirektiivissä säädetään sosi-aali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden osalta kynnysarvoksi 750.000 euroa. Koska kansallisella tasolla on liikkumavaraa kynnysarvon asettamisen suhteen, kansallisen kyn-nysarvon nostaminen direktiivin mahdollistamaan 750.000 euroon yksinkertaistaisi hallinnollista menettelyä arvoltaan vähäisempien hankintojen osalta. Lisäksi kynnysarvon nosto mahdollistaisi innovatiivisten palvelukonseptien pilotointeja nykyistä paremmin. Poikkeuksetta Vantaan kaupungin kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat ovat arvoltaan yli myös direktiivin asettaman kynnysarvon. Esimerkiksi lastensijaishuollon erityislaitoshoitopalvelua hankittaessa keskimäärin hintaan 300 euroa/hoitovuorokausi saadaan ehdotetulla 300 000 eurolla 3 lapselle kullekin ainoastaan 12 kuukauden ajaksi. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimi esittää kynnysarvon asettamista direktiivin mahdollis-tamaan 750.000 euroon. Tämän alle jäävät hankintoja koskevat käytännöt kaupunki ohjeistaa huomioiden hankintojen yleiset ja hyvän hallinnon periaatteet.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan mietinnössä ehdotettu sosiaali- ja terveyspalveluja sekä eräitä muita hankintoja koskeva kynnysarvojen korottaminen on perusteltua, mutta kynnysarvon korotus on liian matala. Koska direktiivi mahdollistaa kansallisen kynnysarvon nostamisen 750.000 euroon, VSSHP esittää, että kansallinen liikkumavara tulisi tässä kohdin hyödyntää. VSSHP korostaa, että kynnysarvojen merkittävästä korottamisesta huolimatta hankintayksikön tulee myös jatkossa huolehtia yksityiskohtaisemmilla toimintaohjeilla, että hankintalainsäädännön periaatteita noudatetaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
        • EU:n hankintadirektiivejä ei ole alun perin laadittu huomioimaan sote-palveluja, jotka miellettiin pitkään sisämarkkinasääntelyn ulkopuolisiksi toiminnoiksi. Hankintamenettelyt soveltuvat huonosti sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoihin, koska olennaista niissä on yksilöllisyys ja henkilökohtaisuus. Tyypillistä on sekin, että monet palvelujen käyttäjät tarvitsevat useita palveluja samaan aikaan ja tarpeet muuttuvat ajan myötä. Kunkin palvelun käyttäjän tilanne tulisi arvioida erikseen ja kokonaisvaltaisesti ja palvelut räätälöidä vastaamaan käyttäjän tarpeita. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu myös se, että palvelut pyritään tarjoamaan lähellä käyttäjiä. Tämä vaikuttaa paitsi käytännön edellytyksiin hyödyntää kyseistä palvelua, myös esimerkiksi asumispalveluissa elinympäristön ja palvelun käyttäjän sosiaalisten verkostojen kautta koko hänen hyvinvointiinsa. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut otettiin osaksi direktiivejä, se tehtiin tiedostaen niiden henkilökohtainen ja paikallinen luonne, minkä takia jäsenmaille jätettiin huomattavan paljon harkintavaltaa. Kynnysarvo asetettiin 750 000 euroon (erityisaloilla 1 000 000 euroon), koska sitä pienempien hankintojen ei katsota kiinnostavan muiden jäsenmaiden palveluntarjoajia kuin erityistapauksissa, kuten unionin rahoittaessa rajat ylittäviä hankkeita. Myös kansallisessa katsannossa 750 000 kynnysarvo on kohtuullinen ja ylittyy pääsääntöisesti monivuotisiksi tehtävissä sote-palvelusopimuksissa helposti. HILMA-tietokannasta ei ole saatavissa luotettavia tietoja, mutta suuntaa antavan arvion mukaan sote-hankinnoista arvomääräisesti vain noin 1 % jäisi hankintalain ulkopuolelle, jos kynnysarvo olisi 750 000 euroa. Kappalemääräisesti ulkopuolelle jäisi vajaa puolet. Myös sote-palveluissa lakisääteiset menettelyvelvoitteet on prosessiekonomisista syistä järkevää kohdentaa arvomääräisesti suuriin, direktiivien kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Alempaa kynnysarvoa on puollettu sillä, että sen tuomasta ilmoitusvelvollisuudesta seuraava suurempi avoimuus edesauttaisi pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Käytäntö ei kuitenkaan tue tätä olettamaa. Nykyinen kynnysarvo on huomattavasti alhaisempi ja sen soveltaminen on johtanut hoiva-alan kiihtyvään keskittymiseen suurille, pääomasijoittajien omistamille toimijoille kuten yllä kohdassa 1 on todettu. Todennäköisempää on, että pakollinen kilpailuttaminen suosii käytettävästä hankintamenettelystä riippumatta suuria toimijoita, joilla on puolellaan mittakaavaetu niin toimintojen keskittämisen kuin hankintaosaamisenkin suhteen. Markkinoiden keskittyminen ei ole niiden kehittymisen kannalta suotavaa eikä veronmaksajien etujen mukaista.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Kynnysarvon nostamisella ei juuri ole käytännön merkitystä isossa kaupungissa, koska kokemuksen mukaan melkein kaikki hankinnat ylittävät kynnysarvon.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiivin kynnysarvon yläraja 750 000 euroa on perusteltu minimi ellei miljoonaa voida käyttää kynnysarvona yleisen hankintalain puolella. Erityishankintalain SOTE -palveluissa on määritelty miljoona, jota voisi käyttää myös kansallisen hankintalain puolella rajana. 300 000 euroa SOTE –palveluissa on aivan liian vähän, koska EU:n hankintadirektiiviä tulee hyödyntää täysimääräisesti 750 000 euroa. Laissa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelun alalla toimivien yksiköiden hankinnoissa täsmälleen samat SOTE –palvelut kynnysarvo (13 §) on peräti 1 000 000 euroa. Eli nyt toimeenpannaan erityisalojen hankintadirektiivi omalla lailla. Jostain syystä EU:n erityisalojen hankintadirektiivissä oli tuo miljoona, joka aiotaan siirtää suoraan lakiin sellaisenaan. SOTE -palvelut koskisivat siten esim. postin omaa työterveyshuoltoa, kun mietitään mitä käyttöä SOTE –säännöksillä on vielä toisessa erityisalojen hankintalaissa. Suomessa erityisesti vammaisten sosiaalipalveluilla ei ole rajat ylittävää vaikutusta. Myös EU on ottanut tämän huomioon mahdollistamalla tuon 750 000 euroa kynnysarvoksi SOTE -palveluissa. Pelkästään suomen kieli ei houkuttele ulkomaisia taloudellisia toimijoita.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Hankintojen kynnysarvon alarajan nosto on parannus nykytilanteeseen. Mutta miksi ei samalla nosteta sote- palveluiden kynnysarvoa 750 000€ jonka direktiivi mahdollistaa? Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat ovat lähes poikkeuksetta usean vuoden yli ulottuvia palveluhankintoja, jotka harvoin ovat pienempiä kuin 750 000 euroa. euromääräisesti kansallisen menettelyn piiriin jäisi, STM virkamiehen laskujen mukaan, 750 000 euron kynnysarvoakin käytettäessä vain erittäin pieni osa hankintoja. Edelleen Matti Pulkkisen/ STM lausunnossa todetaan, että ”kynnysarvon korottaminen toisi kuitenkin joustoa esim. hankittaessa palvelusisällöltään vaativia yksilöllisiä tai hyvin pieniä erityisryhmiä koskevia sosiaalipalveluja. Nämä palvelut ovat luonteeltaan paikallisia. Tämä voisi edistää myös pienten yritysten säilymistä markkinoilla varsinkin haja-asutusalueilla.” Tämä on tärkeä näkökulma, kun katsotaan maaseutualueiden elinvoimaisuutta ja alueen yritystoiminnan tulevaisuutta. Kynnysarvon nostaminen 750 000 vähentäisi myös byrokratiaa mikä on kaikkien kannalta toivottava tavoite. Elise Pekkala (TEM) nostaa lausunnossaan esille palvelun tuotannossa yhtäaikaisen toimimisen sekä sidosyksikkönä, että palvelujen myyjänä markkinoille. ”Yhtäaikainen toimiminen sekä sidosyksikköasemassa, että myynti markkinoille on oltava mahdollista vain silloin, kun palvelua ei ole alueella muutoin markkinaehtoisesti tarjolla kohtuullisin ehdoin. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi haja-asutusalueilla, joilla ei ole eikä voi käytännössä syntyäkään ilman viranomaistoimia kuntalaisten tarvitsemia, välttämättömiä palveluja.”
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ehdotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen kynnysarvon nosto 300 000 euroon on selvä parannus nykyiseen tasoon. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kynnysarvo voisi olla kuitenkin direktiivin mukaisella 750 000 euron tasolla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Kynnysarvon nostaminen direktiivin sallimaan 750.000 euroon tulisi ottaa täysimääräisesti käyttöön. Se lisäisi hankintayksikköjen käytössä olevaa liikkumavaraa ja tekisi helpommaksi yksilöllisemmät, niin asiakkaiden henkilökohtaiset tarpeet kuin markkinatilanteen huomioivat ratkaisut.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Direktiivin antama liikkumatila tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön. Kynnysarvon asettaminen 750 000 euroon lisää hankintoihin joustoa ja tekee helpommaksi asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen. Lisäksi se tukee pienten paikallisten palveluntarjoajien mahdollisuuksia olla jatkossakm palvelujen tuottajina. EU:n hankintadirektiivejä ei ole alkujaan laadittu ottamaan huomioon sosiaali- ja terveyspalveluja, koska ne mielettiin pitkälti sisämarkkinasääntelyn ulkopuolisiksi toiminnoiksi. Sosiaalipalveluille ja niiden laadulle on luonteenomaista palvelujen henkilökohtaisuus ja yksilöllisyys. Usein palvelun tarvitsija tarvitsee useita palveluja samanaikaisesti ja niistä pitää tuloksekkaan palvelun aikaan saamiseksi pystyä muodostamaan palvelukokonaisuuksia. Asiakkaan toimintakyvyssä ja palvelutarpeessa voi myös tapahtua muutoksia, jotka tulee voida ottaa huomioon. Tämä merkitsee palvelujen räätälöinnin tarvetta. Palvelun käyttäjän sosiaalisten suhteiden ja yhteisön säilymisen kannalta palvelut pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman lähellä. Direktiivissä on tunnistettu sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökohtainen luonne ja jäsenmaille on haluttu siitä syystä jättää huomattavasti harkintavaltaa. 750 000 euron tasolle asetetun kynnysarvon perusteluna on ollut myös se, että sitä pienempien hankintojen ei ole nähty kiinnostavan toisten jäsenmaiden palveluntuottajia. Kyseinen kynnysarvo on perusteltu ja kohtuullinen Suomessa. Se ylittyy monivuotisissa sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa helposti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lakisääteiset menettelyvelvoitteet on järkevää kohdentaa arvomääräisesti suuriin, direktiivin kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Alhaisempaa kynnysarvoa on puollettu avoimuudella ja ajatuksella, että se tukisi pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Käytännön tilastoseuranta osoittaa päinvastoin Suomessa sitä, että alhainen kynnysarvo ja sen laaja soveltaminen ovat johtaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen keskittymiseen kiihtyvällä vauhdilla suurille, usein pääomasijoittajien omistamille yrityksille. On nähtävissä, että pakollinen kilpailuttaminen suosii käytännössä suuria toimijoita, joilla on mittakaavaetu ja mahdollisuus tehdä edullisia tarjouksia aluksi jopa tappiollisin hinnoin markkinoiden valtaamisen tavoitteella. Markkinoiden keskittyminen on täysin vastakkainen direktiivien markkinoiden laajentamisen tavoitteen kanssa eikä ole palveluja rahoittavien veronmaksajien ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
      • Nurisalo Jani
        Päivitetty:
        17.6.2015
        • Nykyinen hankintaraja on ollut liian alhainen ja se on suosinut isoja kansainvälisiä yrityksiä. Rajan nosto terveyspalveluissa on liian pieni (300.000e), mielestäni se pitäisi nostaa EU:n tasolle 750.000 euroon. Näin pienillä paikallisilla yrityksillä olisi paremmat valmiudet tehdä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Rajan nosto riittävän ylös mahdollistaisi myös erilaisten innovaatioiden paremman hyödyntämisen, joita nykyisellään ei ole voinut tehdä. Varsinkin terveyspalveluissa (esim. lääkäripalvelut) laadun vertaaminen/mittaaminen etukäteen on hankalaa ja usein kunnilla onkin tietämys kenen kanssa he haluavat tehdä yhteistyötä (paikalliset, kotimaiset laatua tuottavat toimijat), näin riittävällä hankintarajalla (750.000e) turvattaisiin uusien innovaatioiden käyttö sekä verokertymä suomeen.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Sote-kynnysarvo 300 000 euroa on aivan liian suuri, koska edellä mainituista syistä sekä lisäksi sen vuoksi, että myös sopimusosaaminen voi olla kunnissa heikkoa, jolloin palveluiden turvaaminen pienemmillä paikkakunnilla saattaa käydä vaikeaksi, koska sanktiointi puuttuu. Asettaisin kynnysarvon esim. 150 000 euroon tai vaihtoehtoisesti asettaisin ilmoitusvelvollisuuden esim. 100 000 eurosta alkaen.
      • Onko näkemyksenne mukaan palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Käyttöoikeussopimusten osalta Vantaan kaupunki esittää, että kynnysarvon korotus on riittävä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Pitäisi olla sama kynnysarvo kuin SOTE -palveluiden maksimisäännös, jos vammaisten kuljetuspalvelujen järjestämisessä samalla tilausvälityskeskuksia aletaan käyttää käyttöoikeussopimuksia hankintalajina. Maksuja ei voi vyöryttää asiakkaalle.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Katsomme, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvojen korotus on sopiva ja riittävä. Sen sijaan käyttöoikeussopimusten kynnysarvojen korottaminen on merkittävä ja korotuksen vaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti. Kiinnitämme huomiota siihen, että käyttöoikeussopimuksia on kilpailutettu käytännössä palveluhankintojen tapaan. Käyttöoikeussopimusten ja palveluhankintasopimusten kynnysarvojen merkittävä ero saattaa johtaa siihen, että hankintoja tehdään käyttöoikeussopimuksina palveluhankintojen sijaan. Mielestämme tämän mahdollisen kehityksen vaikutuksia tulisi arvioida. Mietinnössä ei ole perusteltu kynnysarvoja; esim. miksi konsessiolla on juuri 500 000 euron kynnysarvo? Perusteluista ei myöskään selviä, miksi konsessioita koskeva menettely on sama kaikilla tämän arvon ylittävillä. Tästä seuraa, että EU-menettelyjä sovelletaan täysimääräisesti myös direktiivissä säädetyn EU-kynnysarvon alittaviin konsessioihin, sekä lisäksi käytännön hankaluutta esim. ilmoituslomakkeiden osalta (ei siis ole ”kansallista konsessiota” vaan joudutaan ilmeisesti käyttämään EU-ilmoituslomakkeita). Sinänsä on hyvä, että menettely on johdonmukaisesti aina samanlainen.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Käyttöoikeussopimuksia tehdään niin vähän, että 500 000 euroa tuskin aiheuttaa suuria ongelmia, vaikka sen suuruus onkin todella suuri.
      • Onko näkemyksenne mukaan käyttöoikeusurakoita koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Päivitetty:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne käyttöoikeusurakoiden kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Näkemyksenne rakennusurakoiden ja eräiden koulutuspalveuhankintojen kansallisen kynnysarvon tasosta:
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Rakennus- ja käyttöoikeusurakoiden kansallinen kynnysarvo tulisi johdonmukaisuuden vuoksi olla sama, eli 500 000 euroa molemmissa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että tavara- ja palveluhankintojen osalta kynnysarvoa on esitetty nostettavaksi 60.000 euroon. Tämä johtaa siihen, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvon raja lähestyy olennaisesti rakennusurakoiden kynnysarvoa. Kun otetaan huomioon, että tavara ja palveluhankintojen EU-kynnysarvo on 207.000 euroa ja rakennusurakoiden 5.186.000 euroa, tulisi kaupungin näkemyksen mukaan myös rakennusurakoiden kansallista kynnysarvoa nostaa vähintäänkin samassa suhteessa kuin tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvoa. Näin ollen Vantaan kaupunki esittää, että rakennusurakoita koskevaa kynnysarvoa tulisi nostaa 300.000 euroon. Kuten edellä tavara- ja palveluhankintojen kohdalla on todettu, myös pienhankintojen kohdalla on otettava huomioon hankintalain periaatteet ja kaupungin sisäiset määräykset.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Päivitetty:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan rakennusurakoita koskevaa kynnysarvoa olisi perusteltua nostaa samassa suhteessa kuin tavara- ja palveluhankintoja on esitetty nostettavaksi. Rakennusurakoita koskevan kynnysarvon pysyttämistä nykytasolla ei voida pitää yksinomaan ”harmaan talouden kitkemisen” näkökulmasta perusteltuna. Kynnysarvojen nostamisella voidaan osaltaan parantaa myös pk-yritysten asemaa markkinoilla.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Oikea taso.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Rakennusurakoiden ja koulutuspalveluiden esitetyt kynnysarvot ovat ok.
      • Muut näkemyksenne kynnysarvoja ja ennakoidun arvon laskemista koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että lakiehdotuksesta puuttuu 31 § 2 momentti, koska mietinnön perusteluissa 2 momenttia käsitellään mutta lakiehdotuksesta se puuttuu.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ennakoidun arvon laskemisen säilyttäminen samalla tavoin laskennallisena toimenpiteenä kuin voimassaolevassa laissa on varmasti käytännössä ainoa vaihtoehto. Ehdotettuun 31 § pykälään sisältyvää pilkkomista ja poikkeuksellista laskentatapaa koskevaan säännökseen tulisi lisätä maininta siitä, mitä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa on hankintaviranomaisen erillisen toimintayksikön osalta lausuttu. Hankinnan ennakoidun arvon laskeminen kuntaorganisaatiossa, jossa useat eri yksiköt toteuttavat ja tekevät itsenäisesti päätöksiä hankinnoista, jotka kohteen osalta vastaavat toisiaan, on aiheuttanut epäselvyyksiä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Koska SOTE –palveluissa on yhdenmukaiset säännökset yleisen hankintalain ja erityisen hankintalain puolella, niin ei ole perusteita käyttää erilaisia kynnysarvoja toisiaan vastaavien säännösten soveltamisessa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Perusteluista tulisi poistaa tarpeettomana KHO:n päätöksen t 4019 arviointi ja sitä edeltävä kappale, joissa selostetaan laajasti hankintalain ulkopuolella oleviin hankintoihin sovellettavaa järjestelmää. Näkemyksemme mukaan ei ole asianmukaista säätää lakitekstissä taikka perustella perustelutekstissä lain ulkopuolella oleviin hankintoihin sovellettavaa järjestelmää. 31 §:n perusteluissa on perusteltu laajasti pykälän 2 momenttia, jota ei kuitenkaan lakiehdotuksessa ole.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikenneviraston mielestä 27.6 § selkeyttää hankinnan arvon määrittelyä tilanteissa, joissa on kyse useista erillisistä toiminnallisista yksiköistä. PK -yritysten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi 31 §:n määritteleminen yksityiskohtaisesti olisi tärkeää. Laissa ei ole perusteluosuudesta ilmenevää toista momenttia?
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että ehdotetut kynnysarvot ovat vallitsevassa tilanteessa hyväksyttävissä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kansallisten kynnysarvojen noustessa ja menettelyjen helpottuessa on tärkeää korostaa, että kilpailuttaminen kannattaa aina. Kilpailuolosuhteet tulee hyödyntää kaikissa hankinnoissa ja hyödyntää myös valmiita puitejärjestelyjä. Laadukkaat sopimukset ja niiden hyvä hallinnointi kuuluvat myös pienhankintoihin.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Päivitetty:
        8.6.2015
        • Omasta mielestäni kynnysarvojen nostaminen pelkästään ei tuo lisää mahdollisuuksia pk-yrityksille vaan päinvastoin. Pienhankinnat menevät pienen piirin touhuksi, mikäli pienhankintoihin ei laiteta ilmoitusvelvollisuutta jostain tietystä euromäärästä alkaen. Toivoisin selvennystä 27 § tulkintaan osien laskemisesta, koska ainakaan pykälätekstistä se ei auennut kovinkaan varmasti.
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 5 luvussa säädettäisiin hankintamenettelyistä. Keskeisimmät muutokset koskevat neuvottelumenettelyn käyttöalan laajentamista ja neuvottelujen kulun säännösten täsmentämistä sekä dynaamisen hankintajärjestelmän virtaviivaistamista. Mietintöön sisältyy myös kaksi uutta hankintamenettelyä: innovaatiokumppanuus sekä sähköiset luettelot.
      • Näkemykset avoimen ja rajoitetun menettelyn säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Päivitetty:
        2.7.2015
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • Aivovammaliiton mielestä ei voida käyttää avointa menettelyä vammaisten palveluja koskevissa hankinnoissa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 33 §:n 2 momentin perusteluissa ehdokkaiden valinnan yhteydessä käytetty sana ”vertailuperuste” on sikäli hankala että se vaikuttaisi viittaavan tarjousten vertailuun, josta ei tässä kuitenkaan ole kyse. Nykyisessä laissa tässä on käytössä sana arviointiperuste, jota voisi edelleen käyttää tässä yhteydessä. Olisi hyvä sanoa suoraan, että myös muita kuin soveltuvuusvaatimuksia voidaan vertailla (esim. palvelua koskevaa alustavaa kuvausta tms.). Sama kommentti liittyy myös 3 momentin perusteluihin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto kiinnittää huomiota siihen, ettei lakiehdotuksessa ole lainkaan hankintamenettelyn valintaa koskevaa säännöstä. Onko hankintamenettelyn valintaa koskeva säännös jätetty tarkoituksella pois (vrt. nykyinen HankL 24 §)? Tämä kommentti koskee myös erityisalojen hankintalakia. Rajoitetussa menettelyssä on ehdokkaiden valinnassa käytetty termiä vertailuperuste, joka on helposti sekoitettavissa tarjousten vertailuperusteisiin. Epäselvyyden ja sekaannusten välttämiseksi olisi selkeämpää käyttää muuta termiä kuvaamaan ehdokkaiden määrän rajaamista Liikennevirasto ehdottaa käytettäväksi termiä karsintaperuste, joka kuvaisi sitä, että kyseessä on ehdokkaiden määrän karsiminen. Lakiehdotuksen 33 §:ssä oleva viittaus hankintayksikön asettamiin vaatimuksiin jää epäselväksi, koska säännöksestä ei ilmene, missä hankintayksikkö on nämä vaatimukset asettanut. Ko. säännöstä voisi täsmentää siten, että kysymyksessä on hankintailmoituksessa esitetyt tarjoajan soveltuvuuden vaatimukset.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Kuntaliitolla ei ole lausuttavaa hankintamenettelyjen sääntelystä. Ehdotuksessa on pitäydytty vakiintuneessa käsitteistössä, mikä on kannatettavaa. Esimerkiksi tarjouspyynnön käsite on syytä säilyttää laissa, vaikka direktiivissä sen käytöstä on luovuttu ja käytetään hankinta-asiakirjan yleiskäsitettä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Rajoitetun menettelyn luonne on muuttunut olennaisesti, sillä 69 §:n mukaan mm. tarjouspyyntö on asetettava saataville siitä päivästä, jona hankintailmoitus on julkaistu. Tämä asia ei kuitenkaan ilmene rajoitettua menettelyä kuvaavasta 33 §:stä, mikä on jopa harhaanjohtavaa. Muutos on niin olennainen ja rajoitetun menettelyn aiempaan luonteeseen nähden yllättävä, että sen tulisi selkeästi ilmetä myös 33 §:n säädöstekstistä.
      • Näkemykset neuvottelumenettelyä ja kilpailullista neuvottelumenettelyä koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyn laajentaminen on tärkeää, ja vaikka se on ollut mahdollista nykyisessäkin lainsäädännössä, sitä on käytetty valitettavan vähän. Siksi onkin tärkeää huomioida direktiivin eetos, jossa sen käyttöä ei rajata liiaksi kuten mietinnössä nyt ehdotetaan. Neuvottelumenettely sopii myös ns. Social Impact Bond-rahoitusmalliin hyvin. Vaikuttavuus ja tulosperusteisuus on syytä ottaa käytännöksi, ei ehdotettu kokonaistaloudellisuus tai hinta/laatu-kriteerit. Käänteinen kilpailutus ja palvelulupaukset voisivat täydentää prosessia.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenetelmien käytön lisääminen on sinänsä suositeltavaa. Menetelmien käyttöä voisi edelleen selkeyttää ja helpottaa, mikä lisäisi paikallisten toimijoiden mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja palveluita kulloinkin esillä oleviin tarpeisiin soveltuvasti.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyjen käyttöalan laajentaminen ja käytön helpottaminen ovat lähtökohtaisesti hyviä asioita. Kuitenkin, vaikka menettelyjä on kuvattu tarkastikin, epäselväksi jää miten käytännössä vertailuperusteiden tarkentaminen neuvottelujen aikana toteutetaan siten, että menettely on varmasti tasapuolista ja syrjimätöntä. Myös käytännön tasolla alustavien tarjousten rooli jää epäselväksi, erityisesti siltä osin miten käytännössä varmistetaan että neuvottelumenettelystä ei tule raaka hintahuutokauppa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että neuvottelumenettelyn kulkua ja vaiheistusta on kuvattu selkeästi, mikä on kannatettava asia.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Säädösehdotukset ovat osittain sekavat. Vaikka toisaalta aikaisemmassa laissa molemmat menettelyt oli säännelty melko suppeasti, ei sanamuodoissa tässä ehdotuksessa ole saavutettu riittävää selkeyttä, mistä voi aiheutua hankintavaiheessa epätietoisuutta.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyn käyttöalan laajentaminen vastaa hyvin hankintayksiköiden tarpeeseen ja edesauttaa mahdollisuutta tehdä laadukkaita hankintoja myös vaikeammin määriteltävien hankintojen osalta sekä oletettavasti vähentää hankinnan kohteen ja ehtojen määrittelyn epäonnistumista ja siitä aiheutuvia korjaaviin toimenpiteisiin ja mahdollisesti uudelleenkilpailutukseen liittyviä hallinnollisia kustannuksia niin hankintayksikön kuin tarjoajien osalta. Neuvottelumenettelyn osalta epäselvin kohta liittyy hankinnan kohteen alustavaan määrittelyyn, alustaviin tarjouksiin ja vähimmäisvaatimuksiin. Neuvottelujen kuluessa hankintayksikön asettamia alustavia vaatimuksia voitaisiin muuttaa vähimmäisvaatimuksia lukuun ottamatta. Epäselvyyttä aiheuttaa se, mitä vaatimuksella tarkoitetaan, ellei se ole vähimmäisvaatimus. Myös kielto neuvotella valinta- ja vertailuperusteista ei menettelyn luonne ja käyttöala huomioon ottaen ole tarkoituksenmukainen. Mietinnössä selvennetään, että neuvotteluja voitaisiin käydä kaikista hankittavan kohteen ominaisuuksista, esimerkiksi laadusta, määrästä, ehdoista sekä sosiaalisista, ympäristöön liittyvistä ja innovatiivisista seikoista, elleivät ne kuulu pakollisiin vähimmäisvaatimuksiin. Neuvottelumenettelyn käyttöala vaikeasti määriteltävissä hankinnoissa ja neuvoteltavissa olevat seikat eivät täysin kohtaa. Lisäksi voisi aiheellisesti kysyä, että jos neuvotella ei saa vähimmäisvaatimuksista eikä vertailuperusteista, niin mistä on sallittua neuvotella?
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Päivitetty:
        3.7.2015
        • Neuvottelumenettelyjen käyttöedellytysten laajentaminen on kannatettavaa. Se auttaa han-kintayksikköä erityisesti monimutkaisten hankintojen toteuttamisessa. On hyvä, että neuvot-telumenettelyjen kulku on kuvattu ja sitä on selkeytetty sekä se, että neuvottelujen kuluessa hankintayksikkö voi muuttaa tarjouspyyntöä. Ongelmia voi aiheuttaa ehdoton kielto neuvotella vertailuperusteista. Epäselväksi jää, miltä osin voi neuvotella vertailuperusteen sisällöstä ja tarkoituksesta. Tämä kohta olisi hyvä ai-nakin kuvata hallituksen esityksessä. Valtiokonttorin kanta on, että pitäisi voida neuvotella vertailuperusteiden yksityiskohdista.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 34 § 1 momentin perusteluissa on ensimmäinen käyttöedellytys kirjoitettu toisin sanoin kuin lakitekstissä, jolloin sen sisältö on muuttunut: Neuvottelumenettelyn käyttö olisi perustelujen mukaan ensinnäkin sallittu, kun hankintayksikön tarpeita ei voida tyydyttää olemassa olevien ratkaisujen mukauttamisella. Sanamuodon pitäisi olla "olemassa olevia ratkaisuja mukauttamatta". Saman momentin perusteluissa todetaan virheellisesti, että ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan hankintalain 25 §:n 1 momenttia. Perusteluissa tulisi huomauttaa, että kilpailullisesta neuvottelumenettelystä ei enää jatkossa voi siirtyä neuvottelumenettelyyn, mikä on olennainen muutos menettelyissä. Tältä osin voisi viitata hankintadirektiiviin. Saman momentin perusteluiden seuraavan kappaleen lopussa on lause ”Hankintadirektiivissä näin muotoiltu hankinta-asiakirjojen vastaamattomuus neuvottelumenettelyyn siirtymisen perusteena olisi erotettava 74 §:ssä säädetystä tarjouksen hankinta-asiakirjojen vastaisuudesta, sillä tässä yhteydessä vastaisuus käsittäisi myös ehdokkaan tai tarjoajan soveltuvuusvaatimusten vastaisuuden sekä poissulkemisperusteiden soveltamisen.” Tässä yhteydessä olisi syytä huomauttaa, että tällaisia ehdokkaita ei voida ottaa mukaan menettelyyn. 35 §:n 1 momentissa on lakimietintötekstissä lause: Hankintayksikön on ilmoitettava kirjallisesti kaikille neuvotteluissa mukana oleville tarjoajille kaikista hankintailmoituksen, tarjouspyynnön tai neuvottelukutsun sisältöä koskevista muutoksista. Direktiivissä on muutoksia sisältävien asiakirjojen kohdalla teksti: teknisen eritelmän tai muiden hankinta-asiakirjojen muista kuin vähimmäisvaatimuksia koskevista muutoksista. 35 §:n 2 momentissa on lakimietintötekstissä käytetty sanaa alkuperäinen tarjouspyyntö, jota ei ole käytetty muualla ko. §:ssä. Käsite tulisi tarkistaa alustavaksi tarjouspyynnöksi ja harkita, että se otetaan käyttöön kaikissa kohdissa, joissa käsitellään ensi vaiheen tarjouspyyntöä. 2 momentin lauseiden järjestys kannattaisi myös muuttaa hankintaprosessin vaiheiden mukaiseksi, kuten se direktiivissä on. Samassa momentissa olisi myös toisen lauseen teksti hyvä muuttaa muotoon: Hankintayksikkö voi vertailla alustavat tarjoukset ja tehdä hankintapäätöksen ilman neuvotteluja, jos tästä mahdollisuudesta on ilmoitettu etukäteen hankintailmoituksessa. 35 §:n 2 momentin perusteluista saattaa saada virheellisen kuvan, että neuvottelukierroksia tulisi aina käydä suullisesti (kohta ”hankintamenettelyn viestintä tapahtuisi asianmukaisesti dokumentoitujen suullisten neuvottelujen..”). Käytännössä neuvottelukierrokset voivat usein olla myös kirjallisia aineiston kommentointi- tai täsmennyskierroksia. Saman momentin perusteluissa viitattu tapaus KHO 24.10.2011 t 3040 tulisi poistaa, se perustuu aikaisempaan lainsäädäntöön ja antaa virheellisen kuvan mietinnössä puheena olevan säännöksen sisällöstä. 36 §:n 1 momentin perustelu on mahdollisesti virheellinen todetessaan, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä lopputuloksena on vaihtoehtojen karsiminen yhteen kun taas neuvottelumenettelyssä lopputuloksena on lopullinen tarjouspyyntö. Direktiivin 30 artiklan 6-kohdan mukaan ”tarjouksissa on oltava kaikki hankkeen toteuttamiseksi pyydetyt ja tarpeelliset osat” – eikö tämä anna ymmärtää, että hankintayksikön tulisi myös kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä tehdä lopullinen tarjouspyyntö tai muulla tavoin ilmaista se, mitä tietoja lopullisissa tarjouksissa on oltava. Varmaan tyypillinen tilanne on se, että hankintayksikkö valitsee yhden/kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, joista pyytää tarjoukset, jolloin hankintayksikön on esitettävä ratkaisuvaihtoehtoon liittyvät vaatimukset ja pyydettävä vertailukelpoiset tarjoukset. Lisäksi direktiivin 30 artiklan 3 kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä keskustella valittujen osallistujien kanssa kaikista hankinnan näkökohdista. Sama kommentti 37 §:n 2 momentin perusteluihin, joissa on saman sisältöinen kappale. 36 §:n 4 momentin lopusta tulisi lakimietintötekstistä poistaa pyyntö alustavan tarjouksen esittämisestä, koska direktiivissä ei sitä ole. 37 §:n 5 ja 6 momentissa tulisi lakimietintötekstiä korjata siten, että se olisi saman sisältöinen kuin direktiivi. 5 momentin ensimmäisen lauseen tulisi olla: ”Hankintayksikön on jatkettava neuvotteluja, kunnes se on saanut kartoitettua ratkaisumallit.” Neljäs lause: ”Tarjouksen on oltava neuvottelujen aikana esitettyjen ja määriteltyjen vaatimusten mukainen ja siihen on sisällytettävä kaikki hankinnan toteuttamiseksi pyydetyt ja tarpeelliset osat”, kuten on direktiivitekstissä. 6 momentin ensimmäinen lause: ”Hankintayksikön on arvioitava tarjous”. 37 §:n 6 momentissa tulisi lakimietintötekstissä käyttää termiä ”voidaan neuvotella parhaan tarjoajan kanssa”, kuten on direktiivitekstissä, eikä ”voittaneen tarjoajan kanssa”. 37 §:n 5 momentin perusteluihin, joissa puhutaan tarjousten valinnan jälkeen käytävistä neuvotteluista hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjoajan kanssa, tulisi lisätä maininta siitä, että myös tavanomaisten sopimusneuvottelujen käyminen (sopimuksen yksityiskohtien tarkentaminen) hankintapäätöksen jälkeen on mahdollista.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto pitää erittäin positiivisena, että neuvottelumenettelyn käyttöedellytyksiä on laajennettu. Selventämistä kaipaa kuitenkin lain 35 § siltä osin, että 2 momentin mukaan vertailuperusteista ei saa neuvotella, mutta perustelujen mukaan vertailuperusteita voidaan kuitenkin vähäisessä määrin tarkentaa neuvottelujen kuluessa. Epäselväksi jää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Liikennevirasto on havainnut myös 35.4 §:ssä ristiriitaa, siltä osin kuin ko. kohdassa on todettu, että hankintailmoituksen muutoksista on ilmoitettava kirjallisesti kaikille mukana oleville. Liikenneviraston käsityksen mukaan hankintailmoitukseen tehtävät muutokset on edelleen tehtävä korjausilmoituksella. Liikennevirasto pitää oikeudellisesti epäselvänä 35.4 §:n mukaista tilannetta, jossa hankintayksikön on pyydettävä tarjoajalta erillinen yksilöity suostumus tarjoajan antamien luottamuksellisten tietojen luovuttamiseen. Epäselvää on, onko tarkoituksena määritellä uusi hankintalain mukainen luottamuk-sellinen tieto, joka ylittää julkisuuslain salassapitoperusteet? Liikenneviraston näkemyksen mukaan tulisi pitäytyä julkisuuslain mukaisissa salassapitoperusteissa. Liikennevirasto pitää myös terminologisesti haasteellisena 35.5 §:ssä mainittua neuvottelujen päättä-misestä ilmoittamista ja haluaa kiinnittää huomiota mahdolliseen sekaantumisvaaraan hankintaa kos-kevien päätöksien osalta. Liikennevirasto haluaa kiinnittää huomiota 37 §:n osalta siihen, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä ratkaisumallien valinnan jälkeen tulisi olla mahdollista jatkaa normaalia neuvottelumenettelyä. Rajaamalla tämä mahdollisuus pois, luodaan turhaa jäykkyyttä ja ylimääräisiä rajoja eri hankintamenettelyjen välille. Lisäksi Liikennevirasto pitää turhana mainintaa kilpailullisen neuvottelumenettelyn kohdalla 37 §:ssä palkkion maksamisesta, koska palkkion maksaminen on Liikenneviraston näkemyksen mukaan täysin hankintayksikön harkintavallassa oleva asia kaikissa hankintamenettelyissä.
      • Rakli, Aho Meri
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että neuvottelumenettelyn laaja soveltaminen rakennusurakoissa niin, että hankintayksiköillä on aina mahdollisuus valita neuvottelumenettely, lisää yhteistoimintaa, parantaa suunnitelmia ja kaupallista mallia sekä vähentää sopimusepäselvyyksiä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Neuvottelumenettely prosessina ja sen käyttötilanteet vaativat osaamista, kokemusta ja sujuvaa prosessia. Neuvottelumenettelyn käyttöä laajennetaan ja kulkua täsmennetään nykyisestä laista, mitä KL-Kuntahankinnat pitää hyvänä asiana.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Neuvottelumenettelyjen kulku on ehdotuksessa kuvattu osin hyvin pikkutarkasti, mutta eteneminen jää edelleen osittain auki tai epäselväksi. Varsinkaan kilpailullisen neuvottelumenettelyn kulkua ei pysty hahmottamaan. Mitä ylipäänsä tarkoittaa ”neuvottelujen päättäminen”? Miten se suhteutuu hankintapäätöksen tekemiseen? Miten kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä on tarkoitus edetä sen jälkeen, kun ”hankintayksikkö on valinnut ne ratkaisumallit, joilla kyetään täyttämään hankintayksikön määrittelemät tarpeet”? Ratkaisumallin valinnan jälkeen ei siis saa enää neuvotella lopullisen tarjouspyynnön sisällöstä. Lopullisia tarjouksia voi kuitenkin 37 §:n ”täsmentää ja selkeyttää, jos se ei johda tarjousten tai hankinnan olennaisten osien muuttumiseen tai uhkaa syrjiä tarjoajia taikka vääristää kilpailua”. Ehdotuksen 74 §:ssä on kuitenkin nykytilanteeseen verrattuna lisätty hankintayksikön mahdollisuuksia pyytää lisäyksiä, selvennyksiä ja täydennyksiä myös tarjouksen osalta, mutta 37 §:ssä on palattu nykylain terminologiaan ”täsmentää ja selkeyttää”. Onko kilpailullisen neuvottelumenettelyn lopullisen tarjouksen tarjouspyynnön mukaiseksi saattamisen tarkoituskin olla ”vähemmän mahdollista” kuin muissa menettelyissä? Ehdotuksen mukaan tarjousvertailun jälkeen saa taas neuvotella. Menettely vaikuttaa hyvin monimutkaiselta. Kilpailullisen neuvottelumenettelyn osalta lakiehdotuksessa on maininta palkkioiden maksamisesta. Onko tarkoitus, että muiden menettelyjen osalta tällaista mahdollisuutta ei ole, vai miksi palkkkio on mainittu vain kilpailullisen neuvottelumenettelyn kohdalla?
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Pidämme neuvottelumenettelyn laajentamista tervetulleena ja tärkeänä. Se voi edistää hankintayksikköjen ja toimittajien asemaa silloin, kun hankitaan palveluja, joiden sisältöä on vaikea määritellä. Näin on usein tilanne sosiaalipalveluissa. Pidämme tärkeänä sitä, että neuvottelumenettelyä ei heikennetä ehdotetuilla rajoituksilla. Rajoituksia on syytä olla ainoastaan siinä määrin kuin ne ovat välttämättömiä. Ehdotamme, että neuvottelumenettelyn soveltamisalaa koskevien pykälien muotoilua tarkistetaan ja väljennetään siten, että vältetään esittämästä edellytyksiä ehdottomina. Perustelemme tätä sillä, että direktiivin perusteluissa neuvottelumenettelyn käyttäminen on kiellettyä ainoastaan, kun kyseessä on käyttövalmiit palvelut ja tavarat, joita monet toimijat pystyvät tarjoamaan.
      • Näkemykset suorahankintaa ja suorahankintaa lisätilauksissa koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Direktiivissä mainittu suorahankinta sellaisissa tilanteissa, joissa julkisen sektorin työntekijät perustavat yhteiskunnallisen tai keskinäisen yrityksen tuottaakseen julkisia palveluja tulisi sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön. Suorahankinta tulisi myös mahdollistaa vaikeisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa palvelua hankitaan esimerkiksi yksilölle.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki katsoo, että suorahankintaperusteita teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä on jonkin verran tiukennettu, mikä johtuu direktiivistä. Tämä jossain määrin vaikeuttaa suorahankinnan tekemistä sanotulla perusteella sekä lisää hallinnollista taakkaa, koska perusteen käyttö edellyttää aikaisempaa laajempaa selvitystyötä ja perustelemista. Lakiehdotuksen 40 § 3 momentissa todetaan, että ”tarjousta ei pidetä edellä toisen momentin yk-köskohdassa mainitulla tavalla soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton”. Mitä tarkoitetaan sillä, että tarjous on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton? Kyseinen kirjaus on Vantaan kaupungin käsityksen mukaan lakiteknisesti epäonnistunut, joten kirjaus edellyttäisi kriittistä tarkastelua. Vantaan kaupungilla ei ole suorahankintaan muilta osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Sopimusmuutosten kautta tapahtuvan suorahankinnan tekemisen vakiinnuttaminen uudella lailla selkeyttää hankintayksikön päätöksentekoa.
      • Jyväskylän kaupunki, Löytty Katri
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Suorahankintaan siirtymisen edellytysten täsmentäminen tilanteissa, joissa avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan soveltuvia tarjouksia selkeyttää lain käytännön soveltamista näiltä osin.
      • Ulkoasiainministeriö, Leino Vesa
        Päivitetty:
        6.7.2015
        • Suorahankintaa lisätilauksessa koskevan säännöksen (lakiehdotuksen 41 §) osalta pyydetään täsmentämään ko. pykälää siten, että palveluhankintoja koskevien lisätilausten osalta sääntely olisi selvästi tuotu esiin. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että ”Pykälässä säädettäisiin suorahankinnan käyttämisestä alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävissä lisätilauksissa. Säännös perustuu hankintadirektiivin 32 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, 5 kohtaan sekä 72 artiklaan. Säännös vastaa voimassa olevan hankintalain 28 §:ssä säädettyä.” Ehdotettu pykälä kuitenkin poikkeaa voimassaolevan hankintalain 28 §:stä siten, ettei ehdotettuun pykälään ole sisällytettynä voimassaolevan hankintalain 28 §:n 2 momenttia (palveluhankintoja koskevia lisätilauksia) lainkaan. Kyseisiä lisätilauksia koskeva säännös on kirjattu ainoastaan lakiehdotuksen 135 §:ään, minkä vuoksi tulisi selventää, pidetäänkö tällaisia hankintoja lainkaan suorahankintoina 40 ja 41 §:en tarkoittamalla tavalla vai ainoastaan hankintasopimuksen muuttamisena, mikä vaikuttaisi mm. hankinnoista tehtäviin ilmoituksiin. Lisäksi pyydetään täsmentämään sitä, millä tavoin esim. optiota koskeva lakieh-dotuksen 41 § ja 135 § 2 momentin 1 kohta linkittyvät toisiinsa. Jälkimmäisen lainkohdan perusteluissa on tuotu esiin, että ”Momentin 1 kohdan muutos olisi sallittu, jos se perustuu hankintamenettelyn aikana tiedossa olleisiin sopimuseh-toihin niiden arvosta riippumatta ja nämä ehdot ovat selkeät, täsmälliset ja yksiselitteiset ja ne eivät muuta hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn yleistä luonnetta. Momentin tarkoittamana tiedossa olleilla sopimusehdoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi hankintasopimuksen optiolauseketta.” Epäselväksi kuitenkin jää, katsotaanko hankintasopimuksen muuttaminen esim. optioperusteella suorahankinnaksi vai ei ja millaisia hankintaoikeudellisia menettelyjä tuolloin tulisi noudattaa.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Päivitetty:
        1.7.2015
        • 40 §: 2 momentti 1 kohta: Mietintötekstin 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan suorahankinta olisi mahdollinen, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia eikä alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja hankintamenettelyssä olennaisesti muuteta. Em. kohdassa on edelleen nykyisin voimassaolevan lain suorahankinnan mukaiseen käyttöedellytykseen liittyvä vaikeus siitä, että mikä on sallittu, mutta ”ei-olennainen tarjouspyynnön muutos, joka voitaisiin tehdä, jotta 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen suorahankinta voitaisiin tehdä? Kun suorahankinnan syy on tarjouspyynnön vastaisten tarjousten saanti, suorahankinta voitaisiin lain kohdan mukaan tehdä, mutta tarjouspyyntöä ei saisi kuitenkaan muuttaa olennaisesti. Eli missä on liikkumavara? Yleensä tarjouspyynnön mukaisten tarjousten saanti edellyttäisi vähäistä suurempien muutosten tekoa tarjouspyyntöön, jotta saataisiin tarjouspyynnön mukaisia tarjouksia, mutta ovatko nämä aina oleellisia muutoksia? Voisiko tätä asiaa selventää pykälää koskevassa uudessa hallituksen esityksessä? 40 §: 2 momentti 2 kohta: Huolimatta siitä, että tätä kohtaa koskevassa hallituksen esityksessä tultaisiin toteamaan, että ko. kohdan käyttöedellytyksiä pitää tulkita suppeasti, tämä kohta on silti käytetyin peruste IT-suorahankinnoille tilanteissa, joissa etenkin järjestelmähankintoja tehdään sillä perusteella, että suoraan hankittavat järjestelmät ovat ainoita tiettyyn jo hankittuun ja olemassa olevaan järjestelmään integroitavissa olevia järjestelmiä. Tätä lainkohtaa tullaan käyttämään myös sillä perusteella, että esim. tietty järjestelmä soveltuu parhaiten ja kenties ainoaa hankintayksikön tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuriin. Toivon ja odotan, että tätä lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä avataan mahdollisimman paljon kohdan käyttöedellytyksiä kun tiedetään em. tosiasia ko. kohdan todellisesta ja laajasta käytöstä IT-suorahankintojen perusteena tilanteissa, joissa käyttöedellytyksiä ei varmasti aina oikeasti olisi.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Päivitetty:
        30.6.2015
        • 40 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteluissa todetaan, että menettely ei ole käytettävissä, jos soveltuvuusvaatimuksia muutetaan olennaisesti. Tässä lienee virhe: soveltuvuusvaatimuksia ei voine muuttaa. Neuvottelumenettely on käytettävissä, jos ehdokkaat eivät täytä soveltuvuusvaatimuksia, mutta voiko soveltuvuusvaatimuksista luopua ilman uutta hankintailmoitusta, jossa esitetään uudet vaatimukset? Suorahankinta on lakiehdotuksen mukaan mahdollinen teknisestä ja yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä. Perustelujen mukaan tällainen syy voisi liittyä toimittajan suojattuun tekijän- tai teollisoikeuteen. Tällainen tulkinta saattaa laventaa suorahankintamahdollisuuden direktiiviä laajemmalle alalle. Asiaa on käsitelty direktiivin johdanto-osan kappaleessa 50, joka tulisi esittää pykälän perusteluissa. Lakiehdotuksen 41 §:n 2 momentin perusteluissa käsitellään lisätilauksiin liittyviä suorahankintamahdollisuuksia. Perustelujen mukaan 41 §:n 2 momentti koskisi optiotilanteita. Viittaukset optioihin tulisi ehdottomasti poistaa kyseisen lainkohdan perusteluista. Direktiivi käsittelee optioita ainoastaan sopimusmuutoksia koskevassa 72 artiklan 1a-kohdassa sekä kyseiseen artiklaan liittyvässä johdanto-osan kappaleessa 111. Koska optioiden käyttäminen on erittäin yleistä, hankintalaissa ei tulisi esittää tulkinnanvaraisia ja direktiiviä ankarampia optioiden käyttöön liittyviä perusteluja. Normaalit optiotilanteet tulisi direktiivin mukaisesti katsoa selkeiden ja yksiselitteiden tarkastuslausekkeiden käytöksi, jotka katsotaan sallituiksi sopimusmuutoksiksi. 41 §:n 2 momentin soveltaminen tulisi direktiivin mukaisesti rajoittua tilanteisiin, joissa on kysymys aiemman rakennusurakan tai palvelun _toistamisesta_. Käytännössä normaalit optiotilanteet eivät ole tämän lainkohdan mukaista rakennusurakan tai palvelun toistamista vaan liittyvät esimerkiksi tavaran lisätoimituksiin, sopimusten ennalta määrättyyn jatkamiseen taikka tietojärjestelmien lisäominaisuuksien käyttöönottoon. Nämä eivät ole aiemman hankinnan toistamista. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että 41 §:n 2 momentti ei sovellu tavarahankintoihin, joissa optiot ovat kuitenkin tavanomaisia. Siten 41 §:n 2 momentin perusteluissa ei tulisi lainkaan viitata optioihin, koska tämä aiheuttaa epävarmuutta optioiden käytön suhteen ja lisäedellytyksiä optioiden käytölle (esimerkiksi kolmen vuoden rajoitus). Oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi lainkohdan perusteluissa tulee käsitellä lisähankintaoikeuksia direktiivin edellyttämällä tavalla.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto toteaa suorahankintaa koskevasta 40 §:stä, että siinä on useita terminologisia epäselvyyksiä. Ensinnäkin epäselvää on, mitä 3 momentissa tarkoitetaan sillä, että tarjousta ei pidetä soveltuvana? Epäselvä on, mitä tarkoitetaan sillä, että tarjous on hankintayksikön kannalta tarpeeton? Kyseisen lain kohdan perustelut ovat epäjohdonmukaiset. Edelleen kyseisen lain kohdan 2 momentin 2-kohdassa todetaan lisäedellytyksenä vaadittavan muun muassa, että järkeviä vaihtoehtoisia tai korvaavia ratkaisuja ei ole. Liikennevirasto oudoksuu sanan "järkevä" käyttöä säädöstekstissä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        26.6.2015
        • Suorahankintaa koskeva 40 §:n kohta 1 on epäselvä. Säännöksen mukaan ”hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa tai rajoitetussa ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia”. Pykälän 3 momentin mukaan ”Tarjousta ei pidetä edellä 2 momentin 1 kohdassa mainitulla tavalla soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton, eikä ilmeisesti täytä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä määriteltyjä hankintayksikön tarpeita ja vaatimuksia ilman oleellisia muutoksia”. Mitä tarkoittaa, että tarjousta ei pidetä soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton? Samantyyppistä sääntelyä on ehdotuksen 34 §:ssä. Sen mukaan hankintayksikkö voi valita neuvottelumenettelyn mm., ”jos avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä on saatu tarjouksia, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöä, tai jos tarjouksia ei voida hyväksyä”. Miten eroaa toisistaan tarjous, ”joka ei ole soveltuva”, tai tarjous, joka ”ei vastaa tarjouspyyntöä” tai tarjous, jota ”ei voida hyväksyä”?
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Päivitetty:
        22.6.2015
        • Korostamme suorahankinnan mahdollisuuden tärkeyttä niissä tilanteissa, joissa palvelua ei saada muuten hankittua esimerkiksi lapsen tarpeita vastaavalla tavalla.
      • Näkemykset innovaatiokumppanuutta koskevista säännöksistä: