• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Tietosuojavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        18.3.2020
        • Kiitän saamastani lausuntopyynnöstä. Pyydettynä lausuntonani esitän; Olen arvioinut esitystä Suomea sitovien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden, EU:n tietosuoja-asetuksen 2016/679, Perustuslain ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella. Pidän esitystä perusteltuna ja tarpeellisena perustuslaista tulevan lainsäädäntötoimeksiannon ja tietosuoja-asetuksen johdosta. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään käsittelyn oikeusperusteesta. Viranomaistoiminnan osalta kysymykseen tulee lähinnä joko 6 artiklan 1 kohdan c- tai e-alakohta. Mikäli oikeusperuste olisi 6.1 artiklan c-alakohta, on tällöin huomioitava myös 6 artiklan 3 kohdassa säädetty. Esityksen jatkovalmistelussa olisikin tarpeen kuvata 6.3 artiklassa säädetyt seikat pelkän tiedonsaantioikeuden lisäksi ja arvioitava sitten esitystä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioiden. Esityksestä tulisi myös käydä ilmi, millä perusteella kukin esityksen kohta täyttää 6.3 artiklan edellyttämän vaatimuksen siitä, että asia täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen ja oikeasuhteisuuden sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Totean myös, että esityksessä nyt perusteena käytetty suostumuskonstruktio on kysymyksessä olevan viranomaistoiminnan osalta ongelmallinen. Suostumus lienee lähinnä peruste arvonannon vastaanottamiselle mutta ei henkilötietojen käsittelylle. Arvio on kohdistettava 5 artiklassa esitettyihin käsittelyä koskeviin periaatteisiin, kuten tietojen minimointiperiaatteeseen. Esityksen jatkovalmistelussa on tarpeen myös arvioida, kuka asiassa on rekisterinpitäjä. Jos kyseessä olisi yhteisrekisterinpitäjyys, tulee silloin osapuolten suorittaman henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitukset, oikeudet ja vastuut samalla kuvata riittävän täsmällisesti. Luovutussäännösten osalta on kuvattava oikeus vastaanottaa - oikeus luovuttaa -tasapaino riittävästi. Yhteenvetona totean, että esitys on tarpeellinen, mutta sen jatkovalmistelussa olisi syytä tarkemmin huomioida edellä esittämiäni seikkoja. Reijo Aarnio tietosuojavaltuutettu
      • Oikeusrekisterikeskus, Laitakari Sari
        Päivitetty:
        18.3.2020
        • Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt Oikeusrekisterikeskukselta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi julkisen arvonannon osoituksista annetun lain(1215/1999) muuttamisesta. Oikeusrekisterikeskus toimii rikosrekisterin ja sakkorekisterin rekisterinpitäjänä. Oikeusrekisterikeskus kiinnittää rekisterinpitäjänä huomiota luonnoksessa seuraaviin seikkoihin. Rikosrekisteri Rikosrekisteritietojen luovuttamisesta säädetään rikosrekisterilaissa (770/1993). Rikosrekisterilain 4 a §:n 1 mom. 2 kohdan mukaan rikosrekisteristä luovutetaan henkilöä koskevat tiedot Suomen viranomaiselle asiassa, joka koskee viranomaisen lupaa tai hyväksyntää, jonka edellytyksenä on henkilön luotettavuus. Tietojen luovuttaminen on mahdollista kyseisen lainkohdan perusteella, kun luotettavuusvaatimus on kirjattu lakiin tai sitä alempiasteiseen säännökseen (HE 8/1999 vp). Luotettavuuden vaatimus voidaan ilmaista laissa tai muussa säännöksessä myös käyttämällä muuta vastaavantyyppistä ilmausta kuten sopiva, hyvämaineinen tai nuhteeton. Ehdotuksen mukaan arvonimiasetuksesta poistettaisiin viittaus rikosrekisterilakiin. Oikeusrekisterikeskus toteaa, että laista tai sitä alempiasteisesta säännöksessä tulee kuitenkin käydä ilmi rikosrekisteritietojen luovuttamista varten henkilön luotettavuusvaatimus. Rikosrekisteritietoja vastaanottavan viranomaisen rikosasiatietojen käsittelystä tulee säätää asiaa koskevassa laissa, mutta rikosrekisteritietojen luovuttamisesta säädetään kaikilta osin rikosrekisterilaissa. Tiedonsaantioikeuden kirjaaminen julkisen arvonannon osoituksista annettuun lakiin ei ole päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi Oikeusrekisterikeskuksen tulkinnan mukaan tarpeellista. Oikeusrekisterikeskus toteaa, että tiedot rikosrekisteristä luovutetaan lähtökohtaisesti otteen muodossa rikosrekisterilain 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Ote sisältää henkilöstä rekisteriin talletetut tiedot tai ilmoituksen siitä, että henkilöstä ei ole merkintää rekisterissä. Rikosrekisterilain 4 a §:n 1 mom. 2 kohdan käyttäminen luovutusperusteena tarkoittaa sitä, että viranomaiselle luovutetaan rikosrekisteristä kaikki tiedot. Tähän saakka tiedot rikosrekisteristä on luovutettu kyseisen rikosrekisterilain kohdan perusteella ehdotuksessa tarkoitettua käyttötarkoitusta varten, ja rikosrekisteriote on näin ollen sisältänyt kaikki rikosrekisteriin merkityt tiedot. Ehdotuksen mukaan tiedonsaantioikeus rikosrekisteritietoihin kirjattaisiin julkisen arvonannon osoituksista annetun lain 3 a §:n 2 kohtaan siten, että tiedonsaantioikeus koskisi ainoastaan rikosrekisterilain 2 §:n 3 momentin 1-3 ja 12 kohdissa tarkoitettuja tietoja. Oikeusrekisterikeskus kiinnittää huomiota siihen, että rikosrekisteriotteesta, jonka tietosisältöön merkittäisiin rikosrekisterilain 5 §:stä ja aiemmasta käytännöstä poiketen vain osa rekisterin tietosisällöstä, tulisi säätää rikosrekisterilaissa erikseen. Uuden rikosrekisteriotetyypin toteuttaminen vaatisi lisäksi muutoksia rikosrekisterijärjestelmään. Oikeusrekisterikeskus ei ole toistaiseksi arvioinut ehdotuksessa kuvatun otetyypin kustannusvaikutusta tietojärjestelmiin. Esimerkinomaisesti Oikeusrekisterikeskus kuitenkin toteaa, että uuden rikosrekisteriotetyypin toteuttamisen rikosrekisterijärjestelmään on arvioitu vaativan noin 14.000 euron kertaluonteisen kehittämisinvestoinnin. Muutokset rikosrekisterijärjestelmään on mahdollista toteuttaa, mikäli niihin saadaan erillisrahoitus. Muutosten tekeminen järjestelmään on aikataulun osalta mahdollista aikaisintaan loppuvuodesta 2020. Sakkorekisteri Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen on säännelty eri tavalla kuin rikosrekisterin tietojen luovuttaminen. Sakkorekisteritietojen luovuttamisesta säädetään sakon täytäntöönpanolain (672/2002) 50 §:ssä, jonka 2 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus saa salassapitovelvollisuuden estämättä pyynnöstä luovuttaa tietoja niille, joiden oikeudesta mainittujen tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen vaatii siten nimenomaisen luovutussäännöksen ja säännöksestä on riittävän selvästi käytävä ilmi oikeus saada tietoja nimenomaan sakkorekisteristä. Säännöksessä on yksilöitävä tietoihin oikeutettu taho, luovutettavat tiedot ja tietojen käyttötarkoitus. Ehdotuksen mukaan tiedonsaantioikeus sakkorekisteritietoihin kirjattaisiin julkisen arvonannon osoituksista annetun lain 3 a §:n 1 kohtaan siten, että tiedonsaantioikeus koskisi sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 47 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Tiedot sisältäisivät siten henkilön tunniste- ja yhteystiedot henkilötunnus mukaan lukien, seuraamuksen laadun ja määrän sekä suoritetut täytäntöönpanotoimet ja niiden ajan. Ehdotettu tiedonsaantioikeus poikkeaisi muiden viranomaisten tiedonsaantioikeuksista ja vaatisi sakkorekisteriotteen räätälöintiä. Esimerkinomaisesti Oikeusrekisterikeskus toteaa, että henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa (650/2019) tietojensaantioikeus sakkorekisterin tietoihin on kirjattu seuraavasti lain 16 §:n 1 momentin 10 kohtaan: [Tullilla on oikeus saada tietoja] ”-- sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) tarkoitetusta sakkorekisteristä tietoja sakkorangaistuksista ja niiden täytäntöönpanosta --”. Mikäli vastaavat tiedot voidaan luovuttaa ehdotuksen tarkoittamissa tapauksissa, ei sakkorekisteriin ole tarvetta tehdä teknisiä muutoksia. Mikäli otetta joudutaan räätälöimään ehdotuksen mukaisesti, muutokset sakon täytäntöönpanojärjestelmään tulevat vaatimaan Oikeusrekisterikeskuksen muissa vastaavissa tapauksissa tekemien arvioiden mukaan muutamien kymmenien tuhansien eurojen kertaluonteisen investoinnin. Muutokset järjestelmään on mahdollista toteuttaa vain, jos niihin saadaan erillisrahoitus. Menettely tietojen luovuttamisessa Ehdotuksen mukaan muun lainsäädännön mahdollistaessa ja järjestelmien kehittyessä tiedot voitaisiin tulevaisuudessa toimittaa lausuntomenettelyn sijaan myös sähköisesti edellyttäen, että yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen suojaamista koskevat turvatoimet täyttyvät. Oikeusrekisterikeskus toteaa, että tiedot rikosrekisteristä ja sakkorekisteristä luovutetaan rikos- ja sakkorekisteriotteilla. Ehdotuksessa ei ole arvioitu vuositasolla pyydettävien otteiden lukumääriä eikä otteiden antamisen vaikutusta Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan ole siten mahdollista arvioida ehdotuksen perusteella. Oikeusrekisterikeskus kiinnittää huomiota julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 22 §:än, jonka mukaan tietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä tulisi olla lähtökohtainen luovuttamistapa. Oikeusrekisterikeskus tarjoaa viranomaisille em. pykälän mukaisia rajapintoja rikos- ja sakkorekisteriin, joiden tietosisältö vastaa rikos- ja sakkorekisteriotetta. Jos tiedonsaantioikeus toteutuisi ehdotetun mukaisena, myös nämä rajapinnat pitäisi räätälöidä tiedonsaantioikeuden mukaisiksi. Oikeusrekisterikeskus pyrkii sähköiseen tiedonsiirtoon ja mahdollisuuksien mukaan automaattiseen tietojen luovuttamiseen viranomaisten välillä.
      • OM
        Päivitetty:
        18.3.2020
        • Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi julkisen arvonannon osoituksista annetun lain muuttamisesta Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt oikeusministeriön lausuntoa otsikossa mainitusta hallituksen esitysluonnoksesta. Oikeusministeriö on arvioinut asiaa henkilötietojen suojaa sekä viranomaisten tietojen luovuttamista koskevan lainsäädännön kannalta. Asian taustasta Esityksessä ehdotetaan, että julkisen arvonannon osoituksista annettuun lakiin lisätään uusi 3 a §, jossa säädettäisiin valtioneuvoston kanslian, arvo-nimilautakunnan ja tasavallan presidentin kanslian oikeudesta saada arvonimiasioiden käsittelyä varten muilta viranomaisilta salassapitosäännösten estämättä arvonimen saajaksi ehdotettua henkilöä koskevat tarpeelliset tiedot sakko- ja rikosrekisteristä sekä tiedot henkilöön kohdistuvasta rikosepäilystä. Esitysluonnoksessa taustoitetaan, että julkisen arvonannon osoituksista annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentin asetuksella voidaan säätää arvonimistä samoin kuin tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai valtion muun viranomaisen päätöksellä myönnettävistä muista julkisen arvonannon osoituksista, kuten kunniamerkeistä ja ansiomerkeistä, sekä niiden myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä. Nyt käsiteltävä esitysluonnos koskee ainoastaan arvonimiä eikä muita arvonannon osoituksia. Oikeusministeriö katsoo, että asian yleisen ymmärrettävyyden kannalta esitysluonnoksessa olisi syytä selventää, miksi katsotaan tarpeelliseksi tai mahdolliseksi säätää ainoastaan arvonimien osalta, eikä muiden arvonannon osoitusten osalta. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa henkilötietojen käsittely on lainmukaista. Oikeusministeriön asettama yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämien kansallisten lainsäädäntötoimenpiteiden tarvetta selvittänyt työryhmä on lähtenyt siitä, että viranomaisten henkilötietojen käsittelyn tulisi ensi sijassa perustua asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen. Tämä tarkoittaa, että viranomaisen tehtävä ja toimivaltuudet tulee kuvata lainsäädännössä niin, että henkilötietojen käsittelyn oikeusperusta ja tarkoitus voidaan siitä johtaa toiminnan tavoite huomioon ottaen (EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmän (TATTI) loppumietintö, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 8/2018, s. 33). Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen 3 kohta sisältää velvoitteen säätää kansallisessa lainsäädännössä käsittelyn perustasta ja käsittelyn tarkoituksesta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Perusvaatimuksena tällaiselle lainsäädännölle on, että sen on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Oikeusministeriö huomauttaa, että esitysluonnoksessa tulee esittää perustelut sen puolesta, että ehdotettu sääntely täyttää kyseisen vaatimuksen. Nyt käsiteltävässä esitysluonnoksessa todetaan, että vuonna 2000 voimaan tulleen julkisen arvonannon osoituksista annetun lain henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely tulisi saattaa ajantasaiseksi. Lisäksi esitetään, että ”Jatkossa on yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamalla tavalla asianmukaista säätää arvonimiasioita käsittelevien tahojen henkilötietojen käsittelyperusteesta[.]” Esitykseen sisältyy ainoastaan tiedonsaantioikeutta koskeva pykäläehdotus. Oikeusministeriö huomauttaa, ettei tiedonsaantioikeus kuitenkaan yksin riitä perustamaan toimivaltaa käsitellä henkilötietoja. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan viranomaisen tehtävä ja toimivaltuudet tulee kuvata lainsäädännössä niin, että henkilötietojen käsittelyn oikeusperusta ja tarkoitus voidaan perustellusti siitä johtaa toiminnan tavoite huomioon ottaen (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4). Asian jatkovalmistelussa tulee näin ollen selvittää, voidaanko käsittelytoimien peruste johtaa voimassa olevasta lainsäädännöstä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti. Esitysluonnoksessa ei ole tunnistettu, mihin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaiseen oikeusperusteeseen käsittelylaissa tarkoitettu henkilö-tietojen käsittely perustuisi. Mikäli on niin, että oikeusperusteeksi on tarkoitettu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, tulee tämän käydä esitysluonnoksesta selkeästi ilmi. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen mukaan on syytä säilyttää suostumus menettelynä, jolla varmistetaan se, että henkilö on tietoinen hänen henkilötietojensa käsittelystä arvonimiasian käsittelyn yhteydessä. Perusteluista voidaan päätellä, ettei kyseisellä suostumuksella tarkoiteta tietosuoja-asetuksessa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyn oikeuttavaa suostumusta, vaan muuta lupaa selvittää henkilön soveltuvuutta arvonimen saajaksi, mutta tämä olisi tuotava selkeämmin ilmi. Suostumus nimittäin ei sovellu viranomaisen suorittaman henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeksi eikä tietosuoja-asetus jätä kansallista liikkumavaraa sääntelylle, mikäli oikeusperusteena on henkilön suostumus. Esitysluonnoksessa on myös muissa kohdin selostettu henkilön suostumusta edellytyksenä arvonimiasian selvittämiselle. Kyseisistä suostumusmenettelyistä ei kuitenkaan ehdoteta säädettävän eikä esitysluonnoksen perusteluista myöskään käy ilmi, onko kyseisistä suostumusmenettelyistä jo säädetty voimassa olevassa lainsäädännössä. Oikeusministeriö huomauttaa, että mikäli kuvatut toimet eivät perustu lainsäädäntöön, eivät ne ole oikeudellisesti velvoittavia. Rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietojen käsittely Rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely on tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan sallittua, kun se suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Arvonimiasioiden käsittelyn yhteydessä esitysluonnoksessa mainitut viranomaiset käsittelisivät sakko- ja rikosrekisteriin merkittyjä tietoja sekä henkilöön kohdistuvaa rikosepäilyä koskevia tietoja. Näiden seikkojen arvioiminen tarkoittaa tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen käsittelyä. Käsittelystä ei kuitenkaan säädettäisi nimenomaisesti laissa, vaan esitysluonnoksesta saa sen käsityksen, että artiklassa tarkoitettuja tietoja käsiteltäisiin suoraan 10 artiklan edellytysten mukaisesti, koska henkilötietoja käsiteltäisiin ainoastaan viranomaisen valvonnassa. Voidaan arvioida, että tietosuoja-asetus ei välttämättä edellytä laissa säätämistä, kun kyse on viranomaisen valvonnassa tapahtuvasta 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen käsittelystä. Oikeusministeriö huomauttaa, että artiklassa tarkoitettuja henkilötietoja voidaan kuitenkin pitää perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön valossa arkaluonteisina henkilötietoina. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 15/2018 vp ja 3/2017 vp). Asian jatkovalmistelussa tulee myös arvioida, soveltuuko esitysluonnoksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn tietosuojalain 7 §, jossa säädetään rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvästä käsittelystä. Rekisterinpitäjistä Rekisterinpitäjästä säätäminen on mahdollista tietosuoja-asetuksen perusteella. Rekisterinpitäjä määritellään tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa, jonka mukaan rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan siinä tapauksessa, että vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä tai osittain tai kokonaan jäsenvaltion lainsäädännössä. Järjestelystä tai lainsäädännöstä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Rekisteröity voi käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta. Esitysluonnoksen mukaan valtioneuvoston kanslia, arvonimilautakunta ja tasavallan presidentin kanslia muodostavat yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitetun yhteisrekisterinpitäjyyden arvonimiasioiden käsittelyä varten kerättyjen henkilötietojen osalta. Esitysluonnoksen mukaan kukin rekisterinpitäjä vastaa tietosuoja-asetuksen mukaisten rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta omassa toiminnassaan. Oikeusministeriö huomioi, ettei esitysluonnoksessa ehdoteta säädettävän rekisterinpitäjistä eikä esitysluonnoksen perusteluista käy ilmi, millaisella yhteisrekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä näiden vastuualueet olisi tarkoitus määritellä. Oikeusministeriö toteaa, että samalla kun asian jatkovalmistelussa selvitetään ylipäänsä kysymys siitä, tuleeko esitysluonnoksessa kuvatusta henkilö-tietojen käsittelystä säätää perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, on huomioitava, että viranomaisten yhteisrekisterinpidosta on syytä säätää lailla. Lisäksi voidaan todeta, ettei esitysluonnoksesta saa käsitystä, mikä on minkäkin viranomaisen tosiasiallinen rooli käytännön tasolla arvonimiasioiden käsittelyssä. Oikeusministeriön käsityksen mukaan on esimerkiksi kyseenalaista, tulisiko tasavallan presidentin kanslian rooli olla rekisterinpitäjä. Rekisterinpitäjäksi tulee osoittaa ainoastaan sellainen taho, joka tosiasiallisesti käyttää rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voi toteuttaa rekisterin-pitäjälle kuuluvat velvoitteet. Tietojen luovuttaminen Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (ks. PeVL 42/2016 vp, s. 2-3 ja siinä viitatut lausunnot). Lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 38/2016 vp, s. 3). Tiedonsaantioikeudesta voidaan säätää vain, jos luovutuksen saajalla on oikeus käsitellä luovutettavia tietoja. Käsittelystä säädettäessä on puolestaan huomioitava edellä kuvatulla tavalla perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Rikosrekisterilain 3 §:n mukaan rikosrekisteritietoja saa luovuttaa siten, kuin rikosrekisterilaissa säädetään. Niiden luovuttamisesta ei siis voida säätää muualla laissa. Tämän vuoksi ehdotetun 3 a §:n 1 momentin 2 kohta tulee poistaa lakiehdotuksesta. Viranomaisen tiedonsaantioikeudesta mainittuun tarkoitukseen säädetään voimassa olevan rikosrekisterilain 4 a §:n 1 momentin 2 kohdassa. Mainitun kohdan esitöissä mainitaan erikseen, että arvonimen myöntämistä voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuna viranomaisen hyväksyntänä. Jos säännöksessä halutaan viitata myös rikosrekisteritietoihin, voidaan se tehdä vakiintuneella tavalla viittaamalla ”Oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä säädetään erikseen”. Esitysluonnoksessa on esitetty viittausta rikosrekisterilain 2 §:n 3 momentin 1-3 ja 12 kohtiin. Rikosrekisterilain 2 §:ssä säädetään rekisteriin merkittävistä tiedoista, ja luovutettavista tiedoista sen sijaan säädetään 5-7 §:ssä. 5 §:n mukaan tiedot rikosrekisteristä luovutetaan rikosrekisterin otteella, jossa ovat henkilöstä rekisteriin talletetut tiedot tai ilmoitus siitä, ettei henkilöstä ole merkintää rekisteristä. Otteessa on kaikki rekiterissä olevat tiedot, jollei toisin ole säädetty. Näin on tehty esim. lasten kanssa työskentelevien (6 § 2 ja 3 mom.) ja valtionapuviranomaisen osalta (4 a §:n 6 kohta ja rajaus 2 mom. viittaamalla valtionavustuslakiin). Osaotteesta tai muusta tiedon rajaamisesta tulisi myös säätää rikosrekisterilaissa. Esityksessä säätämisjärjestysperusteluissa on viitattu perustuslakivaliokunnan salassapidettävien tietojen luovuttamista koskevaan vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön, ja todettu, että ehdotetussa sääntelyssä olisi lueteltu tietojensaantioikeuden kohteena olevat tietosisällöt tyhjentävästi. Tällä perusteella on ilmeisesti pidetty riittävänä sitoa tiedonsaantioikeus välttämättömien tietojen sijaan tarpeellisiin tietoihin. Eritysesti ehdotetun säännöksen 3 kohtaa ei kuitenkaan voida pitää sillä tavoin sisällöltään täsmällisenä, että se mahdollistaisi tiedonsaannin sitomisen tarpeellisiin tietoihin. Muutoinkin oikeus käsitellä sakkorekisterin tietoja tai esitutkintatietoja saa kovin ohuelti tukea myöntöperusteista. Esimerkiksi turvallisuusselvityslaissa (726/2014) on säädetty rikosilmoitusta sekä esitutkinnassa ja syyteharkinnassa olevia asioita koskevien tietojen käyttörajoituksista. Esityksessä ei ole tarkasteltu tai arvioitu käsiteltäviä tietoja suhteellisuusvaatimuksen näkökulmasta. Tärkeää tämä olisi erityisesti esitutkintatietojen osalta, jotka eivät itsessään osoita henkilön syyllistymistä rangaistavaan tekoon. Säätämisjärjestysperusteluissa todetaan, että tietojen saaminen on edellytys sille, että henkilön soveltuvuutta arvonimen saajaksi voidaan arvioida. Näin voidaan käytännössä ehkä arvioida olevan, mutta laissa säädetystä vaikuttaa saatavan tukea tälle niukalti, koska esimerkiksi säätely arvion perusteena olevista tietolähteistä tai arvioitavista tiedoista vaikuttaisi rikosrekisteriä lukuun ottamatta puuttuvan kokonaan. Sääntely ei myöskään ole lakitasoista. Edelleen säätämisjärjestysperustuissa todetaan, että henkilö, jolle arvonimeä ehdotetaan, on myös aina tietoinen siitä, että hänestä voidaan arvonimiasian käsittelemiseksi pyytää kyseisiä tietoja, sekä koska oikeus arvonimeen ei ole subjektiivinen oikeus ja perustuu aina myös arvonimen ehdotetun saajan suostumukseen, ei merkittäviä ristiriitoja myöskään yksityisyyden suojan kanssa ole. Epäselväksi esityksen perusteella osin jää, missä näistä asioista säädetään.
      • Sisäministeriö, Poliisiosasto, Salmi Aino
        Päivitetty:
        24.2.2020
        • Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt sisäministeriön lausuntoa hallituksen esityksestä laiksi julkisen arvonannon osoituksista annetun lain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan, että lakiin lisättäisiin säännökset valtioneuvoston kanslian, arvonimilautakunnan ja tasavallan presidentin kanslian oikeudesta saada muilta viranomaisilta arvonimiasioiden käsittelyä varten tarvittavia tietoja. Laki julkisen arvonannon osoituksista (1215/1999) on annettu vuonna 2000. Nyt lausuttavana olevassa esityksessä on tarkoitus saattaa julkisia arvonannon osoituksia koskeva sääntely vastaamaan nykyajan vaatimuksia muun muassa tietojärjestelmien kehittymisen johdosta. Myös henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely saatettaisiin ajantasaiseksi. Ehdotuksessa tarkennetaan tietojensaantioikeutta arvonimiasioissa ja sääntely siirretään lain tasolle. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan arvonimiasioiden käsittelyä varten valtioneuvoston kanslialla, arvonimilautakunnalla ja tasavallan presidentin kanslialla olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä arvonimen saajaksi ehdotettua henkilöä koskevat tarpeelliset sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 47 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetut sakkorekisteriin merkityt tiedot, rikosrekisterilain (770/1993) 2 §:ssä 3 momentin 1-3 ja 12 kohdassa tarkoitetut rikosrekisteriin merkityt tiedot sekä tiedot esitutkinta-laissa (805/2011) tarkoitetusta henkilöön kohdistuvasta rikosepäilystä. Sisäministeriön poliisiosasto pitää esitystä kannatettavana eikä sillä ole lausut-tavaa ehdotukseen. Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt lausuntoa erityisesti lausuntopalvelun sekä VAHVAn kautta. Sisäministeriössä VAHVA-järjestelmä ei ole vielä käytössä, joten lausunto on annettu tämän lisäksi lausuntopalvelussa pyydetyn mukaisesti.