Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Oula-Antti Labba 30.7.2018
Kaisa Korpijaakko-Labba 27.7.2018
      • 1 luku Yleiset säännökset
      • Maijala Eeva-Maria, Kansanedustaja /Keskusta Kemin-Lapin lappalainen Varatuomari
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 1. Saamelaismääritelmä / äänioikeus 1.1 Lain 3§ 2 kohta tulee säilyttää entisellään. 2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka Lakiluonnos aiheuttaisi sen, että Suomen saamelaiset eli lappalaiset eivät olisi Perustuslain 6§:n mukaan yhdenvertaisia. Luonnoksen mukaan vain vaaliluetteloon merkityt saamelaiset saavat päättää saamelaisten asioista. Vaaliluetteloon ei kuitenkaan hyväksyttäisi kaikkia saamelaisia. Lakiluonnoksen selvitykset ja tekstiosat osoittavat, että toimikunnan mukaan on olemassa muitakin saamelaisia, mutta heitä ei hyväksytä päättämään heitä itseään koskevia asioita. Näin ollen on lakiluonnos Perustuslain Yhdenvertaisuuden vastainen. 1.2 Luonnoksen mukaan määritellään kuitenkin saamelainen Luonnoksen esittelyssä pääasialliseksi sisällöksi on seuraavasti: Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kysymys olisi nimenomaan henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa, ei siitä, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena. Saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana itse määrittää, kuka on saamelainen, eli niin sanottua ryhmäidentifikaatiota ehdotetaan vahvistettavaksi laajentamalla vaalilautakunnan kokoonpanoa. Näkemykseni mukaan edellä oleva esitys on ristiriitainen. Ensin väitetään, että kyse on vain vaaliluetteloon merkitsemisestä – ei saamelaismääritelmästä. Kuitenkin heti seuraavassa virkkeessä korostetaan, että lain mukaan saamelaiskäräjät päättävät ryhmäidentifikaatiolla, että ketkä ovat saamelaisia. Laissa ja sen esityksissä tuleekin tuoda asia selvemmin esille, että johdossa oleva saamelaisryhmä ei saa itsevaltaisesti yksin päättää ketkä ovat saamelaisia ja keille kuuluvat saamelaisten oikeudet. 1.3 3§:n valmisteluun ovat osallistuneet vain yhden saamelaisryhmän henkilöt ja valmistelu on ollut hyvän lain valmistelun vastaista Nykyinen saamelaiskäräjät ja erityisesti lain luonnoksessa esitetty versio aiheuttaisi sen, että saamelaiskäräjät edustavat vain osaa Suomen alkuperäiskansasta. Lain valmisteluun ovatkin osallistuneet vain ne saamelaistahot, jotka haluavat varmistaa oman asemansa Suomen ainoina oikeina saamelaisina eli varmistaa vain omat etunsa. Tämän vuoksi lain 3 §:ää ei voi missään tapauksessa hyväksyä tässä kavennetussa muodossa, vaan siinä tulee säilyä aiempi 2 kohta 2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka Ristiriitainen tilanne on kaikkien tiedossa, joten Suomen hyvään lainsäädäntöön ei voi missään nimessä kuulua tällainen oman pienen ryhmän edun mukainen itselle tehty lain valmistelu. Tällaiseen määritelmätason työhön tulee hyvän hallinnon ja lain valmistelun periaatteiden mukaisesti kuulua kunnollinen tutkimus, kuuleminen ja vaikutusten selvitystyö. Tämän lain erittäin kriittisen 3§n kohdan osalta eivät täyty mitkään hyvät lain valmistelun periaatteet, joten tällainen ei voi olla mukana hallituksen esityksessä. Nykyisen lain 3§ 2 kohdan poistamiselle ei ole olemassa mitään perustetta, että se tulisi muuttaa näin kiireisesti ilman riittävää valmistelutyötä. 1.4 Yhteispohjoismaista saamelaismääritelmää on enää mahdotonta toteuttaa Ruotsissa ja Norjassa nykyinen virallinen saamelaisalue ulottuu huomattavasti laajemmalle alueelle kuin Suomessa. Suomen tilannetta ei voida verrata missään muodossa muiden pohjoismaiden tilanteeseen, jotta alueille tulisi yhtäläinen saamelaismääritelmä. Suomen määritelmää on alettu laatimaan muista pohjoismaista poikkeavaksi jo 1700-luvulta alkaen. Suomessa saamenkieli on alettu muuttamaan Suomeksi jo 1700-luvulta alkean, mutta muu kulttuuri ja perimä ovat säilyneet alueella erittäin vahvana. Siksi olisikin häpäisy Suomen omalle alkuperäiskansamääritelmälle, että vain ne Suomen saamelaista voitaisiin hyväksyä äänioikeutetuksi saamelaisiksi, jotka ovat samaa heimoa Norjan ja Ruotsin saamelaisten kanssa tai ovat kolttia. Lisäksi mukaan oltaisiin hyväksytty vain rippeet Inarinsaamelaisten kansasta eli laajasta Kemin-Lapin alueen saamelaisesta kansasta ja kulttuurista. Suomen oman alkuperäiskansan edustajista ovat suurin osa Kemin-Lapin saamelaiset eli Inarin saamelaiset ja muut Kemin-Lapin vanhojen lapinkylien lappalaiset. Jos jatkossa saamelaiskäräjälain mukaisesti saamelaisiksi olisi määritelty vain kieliperusteiset saamelaiset, niin Suomi menettäisi ainoan todellisen kansainvälisen alkuperäiskansastatuksensa. Suomella eikä ainakaan saamelaisilla ole tähän varaa. 1.5 Saamelainen = Lappalainen Tässä lausunnossa käytetään sanoja saamelainen ja lappalainen täysin samaa tarkoittavina sanoina, koska Suomen kielessä ja kirjallisuudessa on käytetty 1960-luvulle saakka vain suomenkielistä sanaa lappalainen. Sana saamelainen on otettu Suomen kielessä käyttöön vasta 1960-luvulla. Saamen kielessä on sen sijaan kaikkialla saamen kielisillä alueilla käytetty sanaa sapmelas. Tästä sanasta sapmelas on väännetty Suomen kieleen uutuussana saamelainen. Hyvin moni saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluva vanhempi henkilö sanoo yhä, että he eivät ole saamelaisia vaan lappalaisia. Näin ollen Suomessa ei ole koskaan ollut kahta eri kansaa saamelaiset ja lappalaiset, vaan ne ovat olleet yhtä ja samaa kansaa ja ovat synonyymeja toisilleen.
      • SámiSoster ry, Tässä lausunnon antaa Suoma Boazosámit rs pj Pekka Aikio
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Asia: Lausunto 18.6.2018 annetusta hallituksen esityksen luonnoksesta eduskunnalle saamelaiskäräjistä annetun lain muuttamiseksi Toimikunnan tehtävä ja sen työn lähtökohdat. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentissa. Säännöksen esitöissä (HE 309/1993 vp) tuodaan esille saamelaisten asema maan ainoana alkuperäiskansana siihen liittyvine kansainvälisistä sopimuksista ilmenevine oikeuksineen. Esitöiden mukaan säännös ulottuu laajemmin turvaamaan vähemmistöjen kulttuurimuotoja. Siten esimerkiksi säännöksen turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, kalastus ja metsästys. Poro ja poronhoito on kuljettanut saamelaisten oikeutta maahan ja veteen ja myös kulttuuriin kautta vuosisatojen, mutta itsenäisen Suomen aikana saamelaiset ovat pala palalta menettäneet näitä oikeuksia ja paljolti Suomen lainsäädännön pakottamina. Siksi on hyvä, että tästä oikeuksien moninaisuudesta on säilynyt edes maininta saamelaiskäräjiin liittyvässä lainsäädännön kokonaisuudessa ja aivan perustuslain tasolla. Itsenäisen Suomen harjoittama yhteiskunnallinen kehitys ja sen ohjaus ovat kuitenkin johtaneet poron ja poronhoidon varsin omituiseen tulokseen; eläimenä migratorinen poro on joutunut vangituksi suomalaisen kiinteän maataloustilajärjestelmän hallintomalliin pakotettuna niin pienille alueille, ettei laidunkiertoa tarkoittava liikkuminen ole enää onnistunut vaikka lähes kaikki porolaitumien tutkijat ja myös alan virkamiehet ovat sitä vaatineet. Perustuslain säännökset saamelaisten oikeudesta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (17.3 §) itsehallinnon perustalta (121.4 §) sekä laki saamelaiskäräjistä muodostavat sääntelykokonaisuuden niin, että niitä olisi tulkittava yhdessä. Tähän kokonaisuuteen voidaan lukea myös saamen kielilaki, vaikka se turvaakin saamelaisten yksilöllisiä (kieli)oikeuksia. Sääntelykokonaisuuden taustalla on eduskunnan vuonna 1993 hyväksymä käänteentekevä ponsi, jonka mukaan saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien riittävä taso tulee turvata kulttuuriautonomian perustalta (EK 1993 vp – VNS 1/1993). Saamelaiskäräjälakiin nykyisin sisältyvä saamelaismääritelmä liittyy tähän kokonaisuuteen ja se ilmaisee sen, keille perustuslaissa ja sen nojalla säädetyissä laeissa turvatut oikeudet kuuluvat. 1 Luku Yleiset säännökset 3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Lain 3 §:ään ehdotettu muutos merkitsee tosiasiallisesti saamelaismääritelmän poistamista Suomen lainsäädännöstä. Uusi säännös määrittelisi vain sen, kuka saa äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa, ja sitä kautta myös sen, kuka saa asettaa ehdokkaan ja olla ehdokkaana näissä vaaleissa. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tosin esitetään, että ”Henkilön merkitsemisellä vaaliluetteloon ei siten ole muita vaikutuksia saamelaisille muutoin perustuslain mukaan alkuperäiskansana kuuluvista oikeuksista ja niiden kehittämisestä”. Suomen porosaamelaisten yhdistyksen mielestä tämä lause on ei ole vain vaikeaselkoisesti ja epäselvästi kirjoitettu vaan se myös totuuden vastaisena tulee edelleen kasvattamaan sekavuutta vaikutuksista ja niiden taustalla olevista oikeuksista. Perusteluista on pääteltävissä, että säännöksen muuttaminen johtaa tilanteeseen, jossa on olemassa kahdenlaisia saamelaisia; heitä, jotka on merkitty vaaliluetteloon ja heitä, jotka ovat sen ulkopuolella. Oikeuksien subjektit pitää laissa selvärajaisesti määritellä. Ehdotetun lainmuutoksen jälkeen olisi epäselvää, keille nykyisissä ja tulevissa laeissa saamelaisille turvatut oikeudet lopulta kuuluvat. Tätä kautta lain muutos saattaa johtaa sanotun sääntelykokonaisuuden murtumiseen ja saamelaisten oikeuksien hämärtymiseen. Jo lähitulevaisuudessa saatamme olla tilanteessa, jossa yksinomaan erityisesti saamelaisille tarkoitetuista oikeuksista pääsevät nauttimaan muutkin kuin saamelaiset itse vastoin saamelaisten omaa tahtoa. Siitä oireellisena esimerkkinä voi mainita puheena olevan lakihankkeen lisäksi eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen saamen kielilain muuttamiseksi (HE 44/2017 vp). Oikeusministeriössä valmistellussa lakiluonnoksessa ehdotettiin saamelaisen käsite korvattavaksi käsitteellä saamenkielinen. Muutos olisi merkinnyt perustuslain 17.3 §:n mukaisten kielellisten oikeuksien turvaamista saamenkielisille saamelaisten sijasta. Saamelaistahojen kuten, Suomen porosaamelaisten ja SámiSoster yhdistyksen vastustuksen vuoksi ehdotuksesta kuitenkin luovuttiin. Hallituksen esityksen mukaan saamen kielilaista ollaan kuitenkin poistamassa viittaus saamelaiskäräjälaissa säädettyyn saamelaismääritelmään, minkä vaikutuksia ei ole esityksessä arvioitu. Saamen kielilain lisäksi on olemassa monia muita säädöksiä kuten kaivoslaki (621/2011) ja vesilaki (587/2011), joissa saamelaisille on turvattu joitakin aineellisia oikeuksia. Luonnoksessa saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ei ole lainkaan selvitetty ja arvioitu, miten saamelaismääritelmän poistaminen lainsäädännöstä vaikuttaa sellaisiin voimassa oleviin ja tulevaisuudessa hyväksyttäviin säädöksiin, joissa on erityisiä säännöksiä saamelaisten oikeuksista. Vaikka voimassa olevissa laeissa säädetyt oikeudet onkin turvattu saamelaisille pääasiassa alkuperäiskansana, siis kollektiivisina oikeuksina, on silti tärkeää tietää, ketkä tähän ryhmään lukeutuvat ja millä kriteereillä, ja ketkä siten näiden oikeuksien piiriin lopulta kuuluvat. Suomen porosaamelaisten yhdistys epäileekin, että kyseessä on samanlainen taktiikka Suomen lainsäädäntö- ja hallintovallan taholta kuin mitä on tapahtunut poronhoitoon ja porotalouteen liittyvän lainsäädännön valmistelu- ja toteuttamistoiminnassa; kun ensimmäistä poronhoitolakia säädettäessä valmisteluasiakirjoihin selvästi kirjoitettiin poronhoidon kaikin tavoin olleen saamelaisten aloittamaa ja kehittämää niin käytännössä kuin myös silloisten valtakuntien virallisessa lainsäädännössä ja hallinnossa, jokainen uudistus poronhoidossa on merkinnyt saamelaisiin ja heidän historialliseen merkitykseen liittyvien mainintojen vähentämista ja kokonaan poistamista valmisteluasiakirjoista niin tarkasti, ettei nykypäivän lainsäädännössä enää juuri olekaan näitä viittauksia. Suomen porosaamelaisten yhdistys on Sámi Soster-yhdistyksen 5.2.2018 oikeusministeriölle antaman lausunnon kannalla ja toteaa, että saamelaismääritelmä tulisi säilyttää saamelaiskäräjälaissa. Määritelmää tulisi kuitenkin tarkistaa siten, että siitä poistetaan viittaus lappalaisperusteisuuteen (2. kohta). Yhdistys ei vastusta luonnoksen mukaista ehdotusta yhden sukupolven lisäämisestä säännökseen, kunhan määritelmä pysyy kieliperusteisena. Vaikka kieliperusteisessa määritelmässä on omat heikkoutensa, on se kuitenkin paras tiedossa oleva peruste määritellä saamelaiset etnisenä ryhmänä.
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaisilla on perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Perustuslain 17 §:n 3 momentissa saamelaisille turvataan oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain säännökset muodostavat saamelaisten kulttuuri-sekä itsehallinnon perustan. Ruotsalainen kansanpuolue katsoo, että nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ruotsalainen kansanpuolue katsoo, että 3 § on syytä saattaa voimaan jo seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa, jotta uudistuksen tavoitteet täyttyisivät. Suhtaudumme kriittisesti 3§, 2 momenttiin.
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Esitän, että toimikunnan esitys hylätään kokonaisuudessaan lausunnossani esille tuomieni puutteiden johdosta. Saamelaiskäräjälakia ja saamelaisten oikeuksia on käsitelty Suomessa pääsääntöisesti juridisena kysymyksenä, eli muotoillen lainsäädäntöä ja tulkitsemalla sitä. Saamelaisten oikeuksien arvioimisessa keskeisellä sijalla on oikeustiede niin saamelaiskäräjillä kuin valtionhallinnossa. Saamelaiskäräjälaki ei kuitenkaan ole tekninen hallintolaki, vaan käsittelee identiteettiä, kulttuuria, kulttuurin edustamista, etnisyyttä ja kulttuurin turvaamista. Saamelaiskäräjälaki onkin hyvin keskeisiltä osin kulttuuriantropologinen kysymys. Tarkastelen lausunnossani saamelaiskäräjälain a) määritelmää äänioikeutetusta, b) saamelaiskäräjien tehtävistä ja asemasta suhteessa saamelaiskulttuuriin ja c) etnisyyden ja kulttuurin käsitteitä ja teoriaa saamelaiskäräjälaki toimikunnan esitysten kannalta. Tutkijoita on kiehtonut käsite kulttuuri, siihen kuuluminen ja sen määrittäminen jo usean sadan vuoden ajan. Kulttuuriantropologia oppiaineena perustettiin kulttuurin ja kulttuuristen ryhmien tutkimiseen, luokitteluun, tallentamiseen ja määrittelemiseen. Kulttuuria tutkitaan eri tieteenaloina eri lähestymistavoilla ja tutkimusteorioilla, eivätkä kaikki tutkijat uskalla määrittää edes kulttuurin käsitettäkään globaalissa maailmassa, jossa on ns. ”kulttuurien sulatusuuneja”. Kulttuurinen ymmärrys maailmasta viranomaistoiminnassa ja kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa pohjautuu YK:n ihmisoikeuksien julisteeseen, jonka muodostamat käsityksen ja oikeudet ovat laajentuneet osaksi useita ihmisoikeussopimuksia. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen pohjan on laatinut kulttuuriantropologi Melville Herskovits. Kulttuuriset ihmisoikeudet ovat siis rakentuneet kulttuuriselle ymmärrykselle maailmasta, ei juridiselle tulkinnalle. Tämä lähtökohta on tärkeää pitää mielessä, kun laaditaan lainsäädäntöä, joka käsittelee läheisesti kulttuuria ja identiteettiä. Kiistaton asia on, että Suomessa on saamelaisia, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Mutta se, mitä nämä tarkoittavat, ja millainen merkitys näillä on, tuntuu olevan epäselvää toimikunnalle. a) Kulttuuri Eri tieteenalat tarjoavat erilaisia lähestymistapoja kulttuuriin ja sen käsittämiseen. Kulttuuri on laaja käsite, jolla kuvataan niin taidetta, elinkeinoja, elämäntapaa. Se on hyvin populaari ilmaus, ja osa arkikieltä, mikä on erotettava tieteellisestä käsityksestä kulttuurista. Tieteellisesti tarkasteltuna kulttuuri on merkitysjärjestelmä. Kulttuuri tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ryhmän perinnettä, elämäntapaa, identiteettiä, kulttuurin aineellista ja henkistä puolta, kieltä, elinkeinoa ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuria määritetään ja tunnistetaan sen samankaltaisuuden tai erilaisuuden avulla sellaisten kriteerien avulla, joiden avulla voidaan erottaa esimerkiksi eri paikalliskulttuureja toisistaan. Kulttuuriantropologi Julian Steward on määrittänyt kulttuuriytimen ja kulttuurin toissijaisten piirteiden käsitteet. Kulttuurin ydin tarkoittaa yksinkertaisuudessaan niitä osatekijöitä, jotka tekevät kulttuurista ainutlaatuisen ja tärkeän. Kulttuuriytimeen kuuluvat saamelaiskulttuurissa saamen kieli kulttuurisena järjestelmänä, perinteisten elinkeinojen tietotaito, yhteisöjärjestelmä, perinne, saamelainen maailmankatsomus ja yhteinen historia. Kulttuuriydin on kulttuurin pysyvämpi rakenne, eli sen osaset muuttuvat ja korvautuvat hitaammin ja ovat siis pysyvämpiä. Kulttuurin toissijaiset piirteet ovat alttiimpia muutoksille ja korvautumiselle, kuten aineellinen kulttuuri, kieli kommunikaatiojärjestelmänä (uudissanat yms.), elinkeinojen harjoittamisen aineellinen ulottuvuus yms. Kulttuurin toissijaiset piirteet ovat näkyvillä olevaa, kopioitavissa ja tallennettavissa, kuten esim. saamen puku ja sen alueelliset mallit ja ne ovat sellaisia, joita voidaan ulkoisesti ja teknisesti opettaa esimerkiksi kouluissa. Kulttuurin toissijaiset piirteet saavat vahvasti vaikutteita ja assimilaatiopainetta suomalaisesta yhteiskunnasta ja lainsäädännöstä, ja esimerkiksi lainsäädäntö on vaikuttanut elinkeinoihin määräten niiden harjoittamisen reunaehtoja. Saamelaiskulttuurissa on hyvin tarkka sukulaisuusterminologia, joka erottaa viisi sukupolvea ja sukulaisuuden käsite on laajempi kuin suomalaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi toisia serkkuja pidetään lähisukulaisina. Sukulaisuusverkosto on laaja, minkä avulla sukujen ja perheiden historiaa avautuu helposti toiselle saamelaiselle. Porosaamelaiskulttuurissa poron korvamerkkijärjestelmä, mearkaoalli (likiarvoinen käännös voisi olla merkkilinja) ilmentää saamelaista sukulaisuusjärjestelmää. Jokaisella suvulla on oma mearkaollinsa, ja mearkaollin merkit ovat joko suoraan edeltävien sukupolvien merkkejä tai variaatioita esimerkiksi vanhempien merkistä. Mearkaoallijärjestelmää seuraamalla voidaan identifioida nykyiset ja menneet sukupolvet kuuluvaksi samaan kulttuuriseen jatkumoon. b) Kieli Saamen kielilain mukaan Suomessa puhutaan koltan-, inarin ja pohjoissaamea. Kieli ja sen ymmärtäminen on tärkeä kysymys, koska toimikunnan esityksen mukaan henkilön isoisovanhemman saamen kieli äidinkielenä olisi todiste henkilön ”saamelaisuudesta”. On lisäksi esitetty, että Suomessa voitaisiin elvyttää satoja vuosia sitten sammuneita saamen kieliä ja samanaikaisesti elvyttää sammuneita saamelaiskulttuureja, joita kutsutaan kemin saamen kulttuureiksi tai yleisemmin arkipuheessa politisoituneilla uudistermeillä metsälappalaisiksi tai metsäsaamelaisiksi. Toimikunnan ehdotuksen mukaan olisi mahdollista selvittää, mitä kieltä henkilön isoisovanhempi olisi puhunut ensimmäisenä kielenään juridisesti aukottomasti ja tällä olisi merkitystä sille, onko henkilö saamelainen. Antropologisesti tarkasteltuna henkilön puhumaa äidinkieltä voidaan selvittää vain etnografisesti ja kuolleiden henkilöiden puhumaa äidinkieltä selvittämällä kyseisen henkilön elinympäristö, yhteisö ja rooli siinä, selvittämällä jälkipolvien käyttämät kielet ja haastatella elossa olevia yhteisön jäseniä kyseisen henkilön historiasta, puhumasta kielestä, kulttuurista ja elämäntavasta. Tällainen tutkimus on hidasta ja edellyttää resursseja. Saamelaiskäräjälakitoimikunta ei ole lainkaan pohtinut, miten voidaan todentaa kenenkään kielitaito neljännen sukupolven takaa tai mitä kieli todellisuudessa tarkoittaa, ja todennäköiseksi todisteeksi riittäisivät sekavat kielitodistukset ja henkikirjamerkinnät ja yksilöiden omat kokemukset. Laki rakennettaisiin täten täydelliselle porsaanreiälle ja mahdollistaen, että KHO voisi tulkita lakia ja todisteita käytännössä hyvinkin mielivaltaisesti. Kielikriteerin selvittäminen edellyttäisi antropologista lähestymistapaa. Yksinkertaisin määritelmä kielestä on, että se on viestintäjärjestelmä. Antropologisesti tarkasteluna tämä määritelmä on riittämätön, eikä kuvaa kielen moninaista roolia ja merkitystä kulttuureissa, identiteetin rakentumisessa ja menettämisessä ja oman paikan määrittämisessä maailmassa. Esimerkiksi vieraan kielen opiskelu ja opettaminen kouluissa keskittyy kielen operatiivisen ulottuvuuden opettamiseen. Kadonnutta kieltä voidaan elvyttää alkeellisena kommunikaatiovälineenä, mikäli kadonneesta kielestä on säilynyt kielioppi, runsas sanavarasto, sanojen muodostamis- ja johtamissäännöt ja esimerkkejä kielen käytöstä. Ns. keminsaamesta on säilynyt vain muutamia katkonaisia tekstinpätkiä (muutama runo ja rukous). Kielitieteellisesti tarkasteltuna keminsaamea ei voida elvyttää, mutta on mahdollista luoda uusi kieli, jossa on sekä keminsaamen piirteitä, mutta itse kielioppi ja valtaosa termistöstä pohjautuisi olemassa oleviin saamen kieliin, ennen kaikkea itäsaamen kieliin. Tällainen kieli olisi esperantomainen kieli, eli kommunikaatiojärjestelmä ilman kulttuurista merkitystä. Kielitieteellisesti uuden kielen rakentaminen olisi mielenkiintoinen kokeilu, mutta uuden kielen rakentamisella ei ole mahdollista luoda uutta kulttuuria. Antropologiassa kieli on ennen kaikkea kulttuurinen merkitysjärjestelmä: kieli ilmentää kulttuuria ja kulttuuri kieltä. Kielen erityisterminologia ilmentää kulttuuria, sen arvoja ja elinkeinoja – esimerkiksi pohjoissaamessa on laaja erityisterminologia luontoon, sen ilmiöiden tunnistamiseen, lumeen, olosuhteisiin ja poroon ja porotyöhön liittyen. Terminologia ei ole vain sanoja, vaan niitä on osattava käyttää oikeassa käyttöyhteydessä ja olosuhteissa ja terminologia sisältää myös kulttuurista tietoutta ollen ”salakieli” kulttuuria tuntemattomalle. Kieli ja sen terminologia kertoo myös yhteisörakenteesta, hierarkkisuudesta ja sosiaalisista suhteista. Kielellä ja kulttuurilla on hyvin läheinen suhde – kieli muuttuu ja kehittyy kulttuurin muuttuessa ja samanaikaisesti kieli ylläpitää perinteitä, tapoja ja tietoja. Saamelaiskulttuurin tulevaisuuden kannalta saamen kielen säilyminen kulttuurisena merkitysjärjestelmänä on ratkaisevan tärkeää. c) Kulttuuriin ja kieleen kasvaminen Antropologiassa ymmärretään, että kulttuuriin kasvetaan. Tästä prosessista käytetään termiä enkulturaatio. Sosiaaliantropologiassa käytetään termiä sosialisaatio, mutta kulttuurisessa mielessä se viittaa kasvamiseen yhteiskunnan jäseneksi. Enkulturaatio on prosessi, joka päättyy vasta henkilön kuolemassa. Kulttuurisessa mielessä ei siis ole niin, että esimerkiksi 18-vuotias olisi oppinut kaikki kulttuurin tavat ja perinteet, vaan uusia taitoja ja tietoja opitaan läpi elämän ja sopeudutaan kulttuurisesti muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen tai uusiin menetelmiin tai tapoihin. Kulttuurisessa mielessä esimerkiksi verokirjamerkintä, kielitodistus tai muu asiakirja ei voi todistaa henkilön kuulumista ja kasvamista kulttuuriin. Antropologiassa käytetään termiä kielienkulturaatio kuvaamaan kielellistä kasvamista kulttuuriin ja kielen kulttuuristen piirteiden oppimista. Antropologisesti tarkasteltuna sekä kielienkulturaatio että enkulturaatio tapahtuvat samassa yhteydessä kuin ihminen kasvaa, eli kulttuurisia ja kielellisiä tapoja opitaan vanhemmilta, lähisuvulta, ystäviltä ja koko yhteisöltä. Taitoja opitaan sekä seuraamalla, harjoittelemalla että tietoisen opetuksen avulla. Antropologisesti tarkasteltuna kieli ja kulttuuri opitaan yhteisöllisesti. Tarkasteltaessa toimikunnan ehdotusta § 3 suhteen, se on täysin irrallinen käsityksistä siitä, mitä kulttuuri on ja miten siihen kasvetaan. Antropologisesti tarkasteltuna kielen ja kulttuurin siirto ei ole mahdollista omaksua lyhyessä ajassa isoisovanhemmilta tai isovanhemmalta lapsenlapsenlapselle. Henkilö voi oppia korkeintaan muutamia fraaseja ja kuulla muutamia tarinoita, eli sirpaleita kielestä ja kulttuurista isoisovanhemmaltaan. d) Etninen ryhmä ja alkuperäiskansa Etninen ryhmä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sellaista kulttuurista kansaa tai kansanosaa, joka eroaa kulttuurisesti ja kielellisesti muista kulttuureista ja ryhmällä on yhteinen etninen tausta, historia, perinne ja identiteetti. Alkuperäiskansa puolestaan on juridinen termi, tarkoittaen etnistä ryhmää, joka on asunut tietyllä alueella historiallisesti kaikkein kauimmin ja säilyttänyt oman kulttuurinsa kolonialismissa ja valtioiden rakentamisprosessissa. Alkuperäiskansa-asema takaa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määrätyn oikeudellisen suojan. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksen perusteella saa sellaisen kuvan, että Suomessa olisi monenlaista saamelaisuutta, eikä saamelaisuutta yhdistä saamelaiskäräjät, saamelaiskulttuuri tai saamen kieli, eikä saamelaisuutta eikä saamelaiskulttuuria pystyttäisi ylipäätään määrittelemään. Toimikunnan esitys on rakenteellisesti assimiloiva, koska se luo tilanteen, jossa saamelaisuus ja saamelaiskulttuuri määritetään kulttuurin ulkopuolisista lähtökohdista käsin tapauskohtaisesti ilman, että saamelaisyhteisö pääsisi siihen vaikuttamaan. Kun suojeltavaa asiaa ei määritetä, sitä ei myöskään voida suojella ja lainsäädännöllä on täten sulauttava ja yhdenmukaistava vaikutus. Saamelaiskäräjälaki on painottanut saamelaisuuden määrittelyssä yksilökeskeisyyttä, mitä toimikunta ehdotuksessaan myös jatkaa. Saamelaiset etnisenä ryhmänä ovat selkeästi määriteltävissä ja tunnistettavissa oleva ryhmä ja saamelaiset tietävät, ketkä ovat saamelaisia ja ketkä eivät. Saamelaiset tunnistavat toisensa toistensa suvun historian hyvinkin nopeasti arkipäiväisessä keskustelussa. Tärkein identifikaatiokeino on luonnollisesti saamenkielinen nimi, joka nivoo kolme sukupolvea yhteen. Seuraava on suku, eli henkilön historian määrittäminen. Seuraavat identifikaatiota tukevat seikat ovat saamen kieli ja henkilön elinkeinotausta. Antropologi Fredik Barthin luoman määrittelyn mukaan etnisessä ryhmässä on kyse erilaisuudesta. Etninen ryhmä on ryhmä, joka omaa yhteisen taustan, identiteetin ja käsityksen kuulumisesta samaan ryhmään. Etnisen ryhmän tulee erota kulttuurisesti, kielellisesti ja identiteetin kannalta muista ryhmistä. Etniseen ryhmään kasvetaan kulttuurisesti ja yhteisöllisesti. Jaon siihen, ketkä kuuluvat etniseen ryhmään, tulee olla selvä. Mikäli jakoa ei pystytä tekemään, etninen ryhmä sulautuu tai katoaa. Etnistä ryhmää ei voi siis keksiä perustamalla yhdistyksiä tai julistautumalla johonkin ryhmään kuuluvaksi. Etnistä ryhmää ei voida elvyttää vuosisatojen takaa, koska kulttuurinen jatkumo on katkennut. Etninen ryhmä on kielellinen ja kulttuurinen kokonaisuus, jossa ei ole kyse geneettisen perinnön siirrosta, eivätkä kulttuuriset ja kielet siirry epigeneettisesti sukupolvelta toiselle. Suomessa on suuri kiinnostus sukututkimukseen ja siihen löytyykin mahdollisuuksia niin kirkonkirjoista kuin tietokoneohjelmistakin. Sukuhistorian selvittäminen on mielenkiintoista yksilön kannalta ja kertoo myös Suomen valtion alueen eri kansojen sulautumisesta ja kulttuurien kohtaamisesta. Se, että sukututkija löytää sukuun kuuluneen 1700-luvulla eläneen henkilön, jolla on ollut saamelainen nimi tai lappalaismerkintä verokirjoissa ei kerro faktuaalisesti muuta kuin kyseisen henkilön harjoittamasta elinkeinosta ja kulttuurien kohtaamisesta. Jotkin saamelaiset ovat avioliittojen myötä valinneet suomalaisen elämäntavan ja arvot, jotkin puolestaan on sulautettu suomalaiskulttuuriin. Muinaiset yksilökertomukset kertovat ennen kaikkea kulttuurien kohtaamisen dynamiikasta ja ovat mielenkiintoisia valtapoliittisesti ja kulttuuri-historiallisesti ja myös suvun historian kannalta. Mutta ne ovat historiallisia ja menneisyyttä. Sukututkimuksen avulla ei voida todentaa henkilön saamelaisuutta, koska saamelaisuus siirtyy vain kulttuuriin kasvamisella ja kulttuurin tärkeiden tietojen ja taitojen opettelulla saamelaisyhteisössä. Antropologia on tieteenalana tutkinut ja identifioinut alakulttuureja, jotka ovat yleisesti yhden sukupolven aikana kehittyneitä ryhmittymiä, joita yhdistävät esim. samat elämänvalinnat, tavat, kuten esimerkiksi hevimusiikki tai tatuoinnit, ja on myös syntynyt ns. new age-uskonnollisia liikkeitä. Alakulttuurit ovat valtakulttuurista erkaantuneita tapojen kokoelmia, jotka voivat olla hybridisiä, yhdistäen tapoja, uskomuksia ja perinteitä eri kulttuureista. Alakulttuurit ovat nopeasti syntyviä, kestävät monesti vain yhden sukupolven ja ne ovat ennen kaikkea keinoja rakentaa omaa paikkaansa maailmassa, identiteettiä, korostaa erilaisuutta ja luoda ystävyyssuhteita ja järjestystä omaan maailmaan. Alakulttuuri on ennen kaikkea valinta, kehittelyn tulos ja se muuttuu ja kehittyy alakulttuurin jäsenten myötä. Esiin noussut metsälappalaisliike, ns. statukseton saamelaisuus ja uuslappalaisuus ovat 1990-luvulta voimistunut liike, jota yhdistää poliittisuus, valta-aseman haluaminen ja yksilöiden menneisyyden ja historian uudelleen rakentaminen. Liike pohjautuu suomalaiskulttuuriin ja sen tapoihin, mutta se on tehokkaasti yhdistänyt sukututkimusta, eri tieteenalojen tutkimustuloksia, saamen käsityön tapoja ja perinteitä, Suomen historiaa ja uhriutumissymboliikkaa toiminnassaan, käyttäen saamelaisten esiintuomia historiallisia epäkohtia ja valtion assimilaatiotoimia selityksenä omalle toiminnalleen. Liikkeellä on hyvin paljon jäseniä ja se on institutionalisoitunut, koska se saa toimintaansa Suomen valtion varoja ja se otetaan saamelaishankkeisiin mukaan lainvalmisteluun. Tieteellisessä mielessä liike on suomalaiskulttuurin alakulttuuri ja yhteiskunnallinen ryhmä, joka luomillaan tunnusmerkeillään ja poliittisilla toimenpiteillään on luonut kuvitellun yhteisön ja oman historiankirjoituksen ja käsityksen omasta taustastaan. Alakulttuurin sijasta toinen termi voisi olla paikalliskulttuuri, koska liike on rakentunut alueellisesti yhdistäen tutkimus- ja perimätietoa alueen historiasta. On selvää, että Suomessa omaksi etniseksi ryhmäkseen ei määritettäisi hevifaneja heidän musiikkimakunsa, vaatetuksen tai tapojen perusteella tai närpiöläisiä heidän omaleimaisen murteensa ja paikalliskulttuurin johdosta. Ei myöskään shamanismin harjoittajia määritettäisi omaksi etniseksi ryhmäkseen, joille annettaisiin erityinen asema ja oikeuksia. Suomalaiskulttuurin ja asiakirjalähteiden perusteella yhdessä sukupolvessa rakennettua metsäsaamelaisia ei voi kutsua etniseksi ryhmäksi, vaan kyseessä on alakulttuuri ja kuviteltu, fiktiivinen yhteisö. Ihmiset ovat läpi historian halunneet löytää oman paikkansa maailmassa, selittäneet omaa asemaansa maailmassa ja luoden käsityksiä omasta ainutlaatuisuudestaan. Vaikka globaali aika on muuttanut käsitystämme maailmasta, kulttuureista ja innovaatiot leviävät ennen näkemättömällä tavalla, se ei ole poistanut ihmisten tarvetta kokea kuuluvansa johonkin itseään suurempaan, joka tarjoaa selityksen itselleen ja paikalleen tässä maailmassa. On luonnollista, että alakulttuureja syntyy kehittyy ja kuolee. Kulttuurien rakentaminen on ollut ihmiskunnan yksi selviytymiskeino, eikä yhteiskuntien kehitys tai globalisaatio pysty poistamaan kulttuurista tarvetta kuulua johonkin ryhmään. Alakulttuurien kehittyminen, katoaminen ja muuttuminen on luonnollista, mutta alakulttuureja ei voida rinnastaa etnisiin ryhmiin, alkuperäiskansa-asemaan eikä antaa alaryhmille poliittisia oikeuksia. On mahdollista, että alakulttuurista kehittyy oma kulttuurinsa, mutta kehitys edellyttää useiden sukupolvien kestoista kulttuurista siirtymää ja alakulttuurin rakentumista. Esimerkki ns. hybridikulttuurista, alakulttuurista kehittyneestä etnisestä ryhmästä, ovat kveenit, jotka ovat Suomesta Pohjois-Norjaan muuttaneiden henkilöiden jälkeläisiä, joiden kulttuuri ja kieli rakentuu suomen kielen peräpohjolan murteille, norjalle ja alueen paikalliskulttuurille. Kveeni-kulttuurin muodostuminen on kestänyt useita satoja vuosia ja kehitys on ollut katkeamatonta. Kveenikulttuuri on alkanut muodostua omaksi etniseksi ryhmäkseen 1900-luvun jälkipuoliskolla samanaikaisesti kuin saamelaisten oikeuksia ja asemaa ryhdyttiin kehittämään Norjassa. Metsälappalaisuus on alakulttuuri, joka on luotu yhden sukupolven aikana. On vaikea ennakoida, kehittyykö alakulttuurista oma kulttuurinsa satojen vuosien päästä, mutta tällä hetkellä on viitteitä siitä, että liike joko unohtuu uuden sukupolven myötä tai sulautuu osaksi virallista saamelaisuutta, mikäli saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys hyväksytään. e) Saamelaiskäräjien rooli Saamelaiskäräjien tehtävät on rakennettu perustuslaissa kaksiosaisesti. Perustuslain 17 § kolmannen momentin mukaan saamelaisilla on oma kieli ja kulttuuri ja toisaalla 121.4 §:ssä kulttuuri-itsehallinto. Perustuslaki ei määrittele saamelaiskulttuuria, mutta siihen luetaan kuuluvaksi kyseisessä hallituksen esityksessä saamelaisten perinteiset elinkeinot. Perustuslaki liittää saamelaiskulttuurin, alkuperäiskansa-aseman ja saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon yhteen jota edelleen korostaa itsehallinnon nimi, kulttuuri-itsehallinto. Perustuslain kulttuuripainotteinen määritelmä edellyttää, että saamelaiskäräjien tehtävät ja asema ovat yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin ja kieleen. Toimikunnan esitys on irrallinen saamelaiskulttuurista, perustuslain takaamista kulttuurisista perusoikeuksista saamelaisille, saamelaisyhteisöstä ja perinteistä, eikä toimikunnan tavoite ole tältä osin toteutunut. Jotta saamelaiskäräjät voi täyttää sille asetetut tehtävänsä, sillä tulee olla mandaatti saamelaisyhteisöltä ja sen tehtävien tulee vastata saamelaiskulttuuria. Saamelaiskäräjien toimielimen nimi, sen perustuslaillinen asema ja sille muussa lainsäädännössä rakennetut tehtävät liittyvät vain ja ainoastaan saamelaiskulttuurin turvaamiseen ja edistämiseen, mikä on toimikunnan ehdotuksessa unohdettu täysin. Saamelaiskäräjät elimenä ei voi edustaa saamelaisia eikä hallinnoida saamelaista kulttuuri-itsehallintoa, mikäli kulttuuri-itsehallinto ei ole saamelaisten itsensä ohjaamaa ja hallinnoimaa. Saamelaisyhteisössä on perinteiset ja omat hallinto- ja päätäntäjärjestelmät. Kolttasaamelaisilla on talvikyläjärjestelmänsä, jota kolttien kyläkokous etäisesti muistuttaa. Saamelaisilla ei ole ollut perinteistä hierarkkista päätöksentekojärjestelmää. Saamelaiset ovat eläneet pienissä yhteisöissä perinteisillä nautinta-alueillaan, minkä johdosta tarvetta hierarkkiselle päätöksentekojärjestelmälle ei ole ollut. Päätöksentekojärjestelmä on perustunut siidoihin, jotka ovat tarvittaessa neuvotelleet keskenään. Saamelaiskäräjien toimintamalli ei ole kuitenkaan rakentunut saamelaisten perinteiselle päätöksentekojärjestelmälle, vaan on luonteeltaan sovellus ns. talonpoikaisesta tavasta järjestää yhteisten asioiden hoito. Saamelaiskäräjillä edustuksellisuus perustuu kunnittaiseen jakoon, eli suomalaiseen hallintojärjestelmään, eikä perinteisten siitojen rajoihin ja edustuksellisuuteen. Edustajien asettamisessa siidoilla ei ole roolia, vaan vain kolme henkilöä voi asettaa ehdokkaan vaaleihin. Ajattelutapa on täten yksilökeskeinen, eikä yhteisöllinen kuten saamelaiskulttuurissa perinteisesti. Saamelaiskäräjille on kuitenkin lainsäädännössä annettu tehtäväksi edustaa saamelaisia ja saamelaisten perinteitä, ja tämän tulee näkyä siinä, miten ehdokkaat saamelaiskäräjille valitaan, mitä tehtäviä saamelaiskäräjille annetaan ja miten saamelaiskulttuuri ja sen perinteet tulevat esille saamelaiskäräjien toiminnassa. Saamelaiskäräjät on rakentunut institutionaalisesti valtion asettamissa rajoissa ja valtion tarpeita varten. Saamelaiskäräjät on institutionalisoitunut, eli alkanut elää ns. omaa elämäänsä, jossa saamelaiskäräjäien tarjoamat työpaikat, verotulot ja edustuksellisen elimen byrokraattisten velvoitteiden täyttäminen ja edustustehtävät ja institutionaalisen aseman suojelemisesta on tullut tärkeämpää kuin saamelaiskulttuurin perinteet, tarpeet ja yhteisöllisyys. Voidaan puhua ns. saavutetun edun paradigmasta, jossa saavutettua aineellisia etuja puolustetaan ja niiden puolustamisesta on tullut kaikkein tärkeintä. Toimikunnan esitystä tuleekin pystyä arvioimaan kriittisesti ja saamelaiskäräjienkin tulee pystyä omassa toiminnassaan erottamaan omat institutionaaliset tarpeet ja samanaikaisesti saamelaisyhteisön tosiasialliset tarpeet. Saamelaiskäräjät herättää ns. edustuksellisena elimenä intohimoja, ja sen asema on luonut illuusion aidosta päätäntävallassa, poissulkevuudesta ja ns. kuvitellun demokratian käsitteen, eli illuusion siitä, että saamelaisilla olisi aitoa päätösvaltaa ja että tämä päätösvalta olisi suomalaisilta ja muilta alueen asukkailta pois. Jos pohditaan edustuksellisen demokratian tärkeimpiä tehtäviä, keskeisimmät kriteerit ovat 1) mandaatti eli valtuutus henkilöiltä, joita elimen tulee edustaa, 2) edustuksellisuus, eli järjestelmä, jossa edustajat valitaan yhteisön kannalta relevantilla ja edustuksellisella tavalla, 3) elimen tehtävien läheinen suhde yhteisöön, sen tarpeisiin ja perinteisiin, 4) elimen hyväksyttävyys yhteisön kannalta. Edustuksellisen elimen legitetmitteetti ei määräydy vain lainsäädännön perusteella, vaan rakentuu yhteisön monitasoisen hyväksymisprosessin kautta. Jos tarkastellaan saamelaiskäräjien roolia ensinnäkin nykytilanteessa, legitetemiteetti on vaarantunut: 1) mandaatti tulee osittain henkilöiltä, jotka eivät ole saamelaisia, 2) edustuksellisuus ei toteudu, koska edustajapaikat (kiintiöt) eivät määräydy saamelaisyhteisön perinteiden mukaisesti, 3) elimen tehtävät keskittyvät lähinnä hallinnollisiin kysymyksiin ja lainsäädännön toteuttamiseen ja elin toimeenpanee myös päätöksiä lainsäädännön velvoittamana, jotka eivät ole saamelaisyhteisön tarpeiden ja perinteiden mukaisia, 4) äänestysprosentti on alhainen saamelaiskäräjävaaleissa, eikä ehdokkaita ole löytynyt riittävästi esim. Vuotson alueelta. Saamelaiskäräjien legitimiteetti on täten jo nykyisen lainsäädännön kannalta ongelmallinen. Jos tarkastellaan toimikunnan ehdotuksia, on ehdotuksella merkittävä vaikutus sekä saamelaiskäräjien asemaan ja sen roolin saamelaisyhteisössä. Keskeisimmät vaikutukset ovat: 1) mandaatti saamelaiskäräjille ei tule saamelaisilta, 2) edustuksellisuus muuttuu alueelliseksi edustuksellisuudesta etnisestä alkuperäistä huolimatta, 3) elin muuttuu yhä vahvemmin institutionaaliseksi ja hallinnolliseksi virkamieselimeksi, joka toimeenpanee alueellisia päätöksiä, 4) elin ei enää nauti saamelaisyhteisön luottamusta. Mikäli toimikunnan esitys toteutuu, saamelaiskäräjät ei pysty hoitamaan saamelaista kulttuuri-itsehallintoa. Keskeinen ongelma toimikunnan esityksessä on se, että se on rakennettu ylhäältä alas suomalaiseen lainsäädäntöjärjestelmään, tulkintakehykseen ja hallintotapaan pohjautuen. Ongelmana saamelaiskulttuurin kannalta on se, että nämä saamelaiskäräjälain luoneet rakenteet ovat tehokkaasti assimiloineet saamelaisia ja saamelaiskulttuuria pyrkien yhdenmukaistamaan saamelaiselinkeinot ja saamelaiset suomalaiskulttuuriin mahdollistaen ainoastaan saamen kielen säilymisen vähemmistökielenä. Mikäli toimikunnan esitys toteutuu, Suomen valtio assimiloi saamelaiset institutionaalisesti suomalaisen yhteiskunnan totaaliseen ohjaukseen. Saamelaiskäräjien tehtävien, roolin ja mandaatin – täytyy täyttää kaikki legitemiteetin velvoitteet saamelaiskulttuurin ja kulttuuriin kasvamisen lähtökohdista. Mikäli tämä ei toteudu, on tarkoituksenmukaisempaa lakkauttaa saamelaiskäräjät instituutiona ja vahvistaa saamelaisten perinteisten elinten asemaa, rahoitusta ja yhteiskunnallista asemaa, erityisesti siitojen ja kolttien kyläkokouksen sekä kehittää saamelaiselinkeinojen ammattijärjestöjä ja tukea olemassa olevien ammattijärjestöjen, kuten Sámi Duodi ry:n yhteiskunnallista asemaa. Saamelaiskäräjien rooli ja asema tulisi rakentaa kokonaisuudessaan uudelleen siten, että saamelaiskäräjät voi hoitaa perustuslailliset velvoitteensa, turvata saamelaisen alkuperäiskansa-aseman ja saamelaiskäräjät nauttii saamelaisyhteisön luottamusta. Saamelaiskäräjät ja sen tehtävät tulee rakentaa saamelaiskulttuurin käsitteen ja kulttuurin kasvamiseen eli enkulturaation pohjautuen saamelaisen siidajärjestelmän takaaman edustuksellisuuden avulla. Laki tulisi rakentaa saamelaisyhteisön ja perinteiden ylläpitämiseksi ja elvyttämiseksi, ei valtakulttuurin tavoitteiden ja hallintojärjestelmän lähtökohdista Kulttuuriantropologia on oppiaineena tiede, joka on tutkinut kulttuurien katoamista, sulauttamista, muuttumista, kehittymistä ja ennen kaikkea tilanteita, mitä tapahtuu pienemmille kulttuureille kun se kohtaa suuremman kulttuurin. Antropologia onkin ennen kaikkea katoavien kulttuurien analysointia ja dokumentointia jälkipolville. Tutkimustieto osoittaa, että tehokkaimmat keinot, miten etninen ryhmä voi selvitä sulautumatta suurempaan kulttuuriin ovat a) maantieteellinen ja kulttuurinen isolaatio ja b) suuremman kulttuurin mahdollistama ja tukema etninen ja kulttuurinen isolaatio. Saamelaisten kohdalla mahdollisuus isolaatioon on menetetty, ja lainsäädäntö on luonteeltaan yhdenmukaistavaa. Vaikka alkuperäiskansakulttuureja ja kieliä katoaa jatkuvasti maailmassa, on olemassa esimerkkejä sellaisista kulttuurisista tekijöistä, jotka auttavat turvaamaan kulttuurien säilymisen ja etnisyyden valtakulttuurien sulauttamispaineen alla, jos isolaatio ei ole mahdollista. Keskeinen on alkuperäiskansan maailmankuva tai uskonto, jonka avulla etnisyyttä ja kulttuuria voidaan ylläpitää ja vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhteisön ainutlaatuisuutta ja ennen kaikkea paikkaa ja tehtävää maailmassa. Saamelainen maailmankuva on Suomessa tehokkaasti hävitetty kristinuskon myötä. Toinen keskeinen kulttuuria keskeisesti ylläpitävä voima on omat elinkeinot, joita harjoitetaan perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti alkuperäiskansan omalla kielellä. Kolmas tapa on rejektio, avoin vastarinta ja valtakulttuurin arvojen, sulauttamis- tai tuhoamispyrkimysten vastustaminen. Neljäs tapa on alkuperäiskansan tehokas järjestäytyminen ja vuorovaikutus ja toiminta osana yhteisöä perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti. Suomen lainsäädäntö eikä toimikunnan ehdotus tarjoa tällaisiin mahdollisuuksia, vaan elämä on hyvin tiukasti lainsäädännöllä rajattua ja ohjattua ja joustamaton yhteiskuntajärjestys. Toimikunnan ehdotus oikaisulautakunnasta vahvistaa käsitystä siitä, että valtio ohjaa mikä on saamelaisuus, miten se määritetään ja saamelaisuus on viime kädessä juridinen tulkintakysymys, jonka tulkitsemiseen tarvitaan oikeustieteellistä asiantuntemusta ja Suomen valtion määräävää valtaa. Oikaisulautakunta itse asiassa vahvistaa saamelaisia syrjiviä rakenteita. Vaikka toimikunnan esityksen mukaan lain § 3 ei olisi enää saamelaisen määritelmä, mutta käytännön tasolla on selvää, että § 3 tulkittaisiin saamelaisen määritelmänä – koska muutakaan ei ole. Toimikunnan ehdotuksessa korostuu, kuten nykyisessä laissakin toisaalta eriarvoisuus, menneisyyden korostaminen ja toisaalta saamelaisuuden todistaminen niiden asiakirjalähteiden ja yhteiskunnallisten todisteiden nojalla, jotka ovat assimiloineet saamelaisia pyrkien kadottamaan etnisen saamelaisuuden Suomesta aina 1700-luvulta lähtien. Saamelaismääritelmä on siis rakennettu paradoksi: se on määritelmä, joka on tehty kulttuurin ulkoisista lähtökohdista käsin irrallisesti ja teknisesti ja valtakulttuurin rakenteisiin pohjautuen. Lainsäädännön tasolla etnisyyden määrittäminen on ongelmallista, varsinkin kun etnisyyttä tulkitsee oikeus, joka edustaa suomalaista yhteiskuntajärjestystä ja tulkitsee saamelaisuuden suomalaisen oikeusjärjestelmän ja yhteiskuntajärjestelmän näkökulmasta eli – valtakulttuurin näkökulmasta. Etnisen ryhmän olemassaoloa tällainen malli ei turvaa. Keskeinen kysymys, joka toimikunnan ehdotuksesta jää esille on se, että käyttääkö saamelaiskäräjät todellisuudessa niin suurta merkittävää valtaa, että sen edustuksellisuuden periaatteiden tulee määräytyä suomalaiskulttuurin lähtökohdista ja toisaalta, tuoko saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluminen sellaisia erityisiä oikeuksia, jotka olisivat poissulkevia, eli rajattuja vain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluville henkilöille. Kun tarkastellaan nykylakia ja toimikunnan ehdotusta, valtion halua ohjata sitä, kuka saamelaiskäräjillä saa päättää asioista, toimikunnan esitys vaikuttaa kokonaisuudessaan ylimitoitetulta ja suorastaan hysteerisen kontrolloivalta. Faktaa on, että: 1) saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluminen takaa vain äänestysoikeuden ja ehdokkaaksi asettumisen oikeuden saamelaiskäräjävaaleissa. Itse luettelo on salainen, eikä vaikuta julkisten palvelujen saatavuuteen tai muihin oikeuksiin. 2) Saamelaiskäräjillä ei ole eikä sille esitetä viranomaistehtäviä. 3) saamelaiskäräjien edelleen myöntämä rahoitus tehdään viranomaisten hyväksymien suunnitelmien pohjalta, eli senkin suhteen päätösvalta on rajattua. 4) viranomaiset ovat velvoitettuja yhteistoimintaan saamelaiskäräjien kanssa, mutta samalla tavoin huomioimaan muiden intressiryhmien tarpeita. 5) perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisesti saamenkieliset oikeudet kuuluvat kaikille halukkaille, elin vai etnisesti saamelaisille ja eduskunnan käsittelyssä oleva esitys saamen kielilain uudistamiseksi vahvistaa tämän. Saamelaiset eivät uhkaa millään tavoin suomalaisuutta, eivätkä ole esittäneet separatistisia pyrkimyksiä. Saamelaisten määrä Suomessa on pienempi kuin esimerkiksi Suomen venäläisvähemmistön tai joidenkin maahanmuuttajaryhmien. On hyvin ylimitoitettua puhua siitä, että saamelaiskäräjillä olisi kulttuuri-itsehallintoa, koska saamelaiskäräjät ei hallinnoi itsenäisesti saamelaiskulttuuria eikä kieltä. Saamelaiskäräjille toki ohjataan rahoitusta, mutta suuri osa rahoituksesta ohjataan kiinteisiin kuluihin kuten vuokriin, henkilöstökuluihin ja valtion korvamerkitsemiin rahoituskohteisiin.. Saamelaiskäräjät ei siis käytä sellaista poissulkevaa valtaa, joka rajoittaisi suomalaisten oikeuksia tai suomalaiskulttuuria, eli tästäkin katsontakannasta toimikunnan ehdotus muuttaa käytännössä saamelaiskäräjät alueelliseksi elimeksi lain § 3 ja siirtymäsäännösten myötä on hyvin harkitsematon, ylimitoitettu ja syrjivä. Saamelaiskäräjät on merkittävä Inarin aluetaloutta tukeva yhteisö, ja saamelaiskulttuuri kokonaisuudessaan on sekä suoraan että välillisesti merkittävä aluetaloudellinen työnantaja ja matkailun yksi vetovoimatekijöistä. Suomi myös markkinoi Suomea matkailukohteena saamelaiskulttuurilla. Saamelaisten oikeudet ovat myös kansainvälisoikeudellinen kysymys, ja saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista seurataan hyvinkin tarkasti. Saamelaisten oikeudet eivät ole kansantaloudellinen kysymys, eikä saamelaiskäräjille ole annettu poissulkevaa päätöksentekovaltaa, ja pragmaattisesti ajatellen Suomen valtion aktiivinen sulauttamispolitiikka on kuin hyttysen tappamista dynamiitilla. Onkin selvää, että Suomen valtion katsontakannassa saamelaisia ja saamelaisten oikeuksia ei tarkastella pragmaattisesti, vaan ideologisesti ja taustalla on se yksiselitteinen seikka, että Suomi ei tunnista saamelaisia omana kansanaan eikä alkuperäiskansanaan vaan haluaa kehittää Suomea ja sen hallintoa aluehallintopohjaisasti yhteishallintona. Suomen valtio julistaa olevansa tasa-arvoinen ja yhdenvertainen maa, mutta ei pysty tunnistamaan eikä ymmärtämään aidosti eri kulttuureja, niiden tarpeita ja rakenteellista syrjintää. Suomen valtio on rakentunut kertomukselle Suomen kansan urheudesta, sitkeydestä ja kärsimyksestä kahden suurvallan välissä. Suomalainen identiteetti rakentuukin vahvasti uhri- ja selviytymistarinalle, jossa ankarien luonnonolosuhteiden ja sorron keskellä Suomi kansakuntana selvisi ja kukoisti. Tällaiseen ”luomiskertomukseen” ja identiteetin rakennukseen ei luonnollisestikaan sovi käsitys alkuperäiskansa saamelaisista, jota tämä sisukas ja rohkea Suomen kansa on sortanut. Sitä, miten Suomi kohtelee saamelaisia, tulee pystyä tarkastelemaan myös suhteessa siihen, mitä valtio ja Suomi kansakuntana ajattelee itsestään ja identiteetistään. Saamelaisille Suomi on suurvalta, joka on ottanut haltuunsa saamelaiset maat ja vedet ja kaapannut saamelaisuuden matkailutarpeisiin ja sen piirteitä paikalliskulttuureille jättäen jälkeensä yhä kapenevan tilan, jossa saamelaiset saavat elää oman kulttuurinsa mukaisesti. Suomen valtio on teettänyt tilaustutkimuksia saamelaisten oikeuksista ja saamelaisten asemasta, uusimpaan tutkimushankkeeseen ja sen tuloksiin on viitattu myös hallituksen esitysluonnoksessa. Tutkimuskysymykset ja tavoitteet on rakennettu valtiolähtöisesti, eli jo tutkimusasetelma itsessään on ongelmallinen. Saamelaisuutta on lähestytty ennen kaikkea juridisena kysymyksenä nykyhetken tilanteesta tarkastellen asiakirjalähteitä, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, Suomen lainsäädäntöperinnettä sekä vertailtu tilannetta muihin valtioihin. Lähestymistapa on siis kulttuurille ulkoinen ja on rakentunut kokonaisuudessaan valtiolliselle asiakirja-aineistolle, jotka itsessään voivat ja sisältävätkin virheellisyyksiä, tulkintaa ja valtiokeskeistä tarkastelutapaa. Tällaisessa tarkastelutavassa se, mitä saamelaisuus on ja mitä se ei ole, ei pääse millään tavoin esille, käsitellyksi tai teoretisoiduksi, eikä saamelaiskulttuurin sisäinen näkemys tule lainkaan esille. Virallisasiakirjat ja vanhemmat tutkimukset saamelaisista ovat täysin valtakulttuurin edustajien kirjoittamia. Asiakirjapainotteinen lähestymistapa on hyvin ongelmallinen eri asiakirjalähteiden sisältämien virheittenkin vuoksi. Jos tarkastellaan esimerkiksi henkikirjamerkintöjä, ne sisältävät huomattavan paljon virheellistä tietoa. Henkikirjoihin on merkitty henkilöitä lappalaisiksi aina 1970-luvulle saakka. Olen tutkinut henkikirjatietoja Enontekiön kunnasta ja käynyt läpi yksityiskohtaisesti ne perheet, jotka on merkitty henkikirjoihin lappalaisiksi. Lappalaismerkintää on pidetty Suomen oikeuskäytännössä todisteena henkilön saamelaisuudesta. Lappalaiseksi on henkikirjoissa merkitty mm. Etelä-Suomesta Enontekiölle väliaikaisesti muuttaneita viranomaisia ja muita alueelle muuttaneita henkilöitä. Lappalaismerkintä ei ole ollut velvoittava tai tutkittu viranomaismerkintä, vaan henkilö on voitu merkitä lappalaiseksi omasta pyynnöstä, vahingossa tai virheen vuoksi. Lappalaismerkinnästä ei ole ollut olemassa minkäänlaista lainsäädäntöä, vaan kyseessä on ollut verotushallinnollinen termi, ja tämä on mahdollistanut moninaiset tulkinnat. Kulttuuriantropologiassa ja laadukkaassa tieteessä yleisestikin tutkittaessa menneisyyttä tai pyrkiessä selittämään menneisyyttä nykytilanteen perusteella, on tärkeä suhtautua lähteisiin lähdekriittisesti, hahmottaa ja selvittää: 1) miksi lähteet on kirjoitettu, 2) milloin ne on tehty, 3) ketkä ovat kirjoittaneet lähteet, 4) mitä lähteillä on tavoiteltu, mistä ne kertovat ja miksi ja 5) onko samasta aiheesta muita luotettavia lähteitä. Kirjoitettu teksti ei ole objektiivinen totuus maailmasta tai oikeudellinen tulkinta todellisuudesta, vaan tehty aina jossain yhteiskunnallis-juridis-kulttuurisessa kontekstissa. Tämä konteksti pitää ymmärtää, jotta voidaan arvioida mistä lähde tai asiakirja todellisuudessa kertoo. Esimerkiksi lappalaismerkintöjen osalta tällaista kriittistä arvioita ei ole lainkaan tehty, vaan lappalaismerkinnät on tulkittu todisteiksi henkilöiden etnisyydestä ja viranomaisten erehtymättömyydestä. Jos nykytilanteen perusteella halutaan palauttaa tai selvittää kulttuurin kehitystä tai historiaa, sitä ei voida tehdä vain asiakirjalähteiden tulkinnalla tai tutkimuksia referoimalla. Keskeinen on kulttuurin nykytilan osallistuva havainnointi, kulttuurin osatekijöiden hahmottaminen, perinteen kartoitus ja kulttuurin kehityksen hahmottaminen eri aikakausina ja suhteessa yhteiskunnalliseen kehitykseen ja prosesseihin. Saamelaisten kulttuurista voidaan saada luetettavaa tietoa niin pitkälle, kuin muistitieto riittää ja selvittää vanhempaa kulttuuria, sen rakenteita ja perinteitä aikalaiskuvauksiin, aineelliseen kulttuuriin, kulttuurin nykyisyyteen ja perimätietoon suhteutettuna. Antropologisessa mielessä Suomen saamelaiskäräjien tehtävien ja saamelaisen määritelmän tulee vastata saamelaiskulttuurin perinteitä, arvoja ja yhteisöllisyyttä, eli tehtävien ja saamelaismääritelmän tulee rakentua nykyisen ja elävän saamelaiskulttuurin pohjalta. Nykyisyyden perusteella ei voida määrittää asiakirjalähteiden tai kielitodistusten perusteella ketään saamelaiseksi satojen vuosien takaa siten, että asialla olisi juridista merkitystä nykyisyydessä tai henkilön jälkeläisissä. Saamelaiskäräjien vaaliluettelo on rakentunut ongelmallisesti irrallisena kulttuuriin kasvamisesta ja oletukselle asiakirjasaamelaisuudelle, eli käsitykselle siitä, että kulttuuri siirtyisi nyt ja ikuisesti sukupolvelta toiselle. Näin ei kuitenkaan ole: kulttuuri voi lakata suvussa kahden sukupolven aikana avioliiton, elämänvalinnan, sulauttamispolitiikan tai kuolemien johdosta. Yksilöillä on mahdollisuus valita elämäntapansa omien mieltymyksiensä mukaan, ja se on heidän oikeutensa ja vanhemmilla on oikeus olla siirtämättä tai siirtää omaa kulttuuriperintöään lapsilleen. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon nykyisessä laissa ja toimikunnan ehdotuksessa on tehty automaatio, eli henkilö, joka vaaliluetteloon on otettu, hänen kaikki jälkeläiset pääsevät halutessaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Se ei takaa millään tavoin kulttuurista jatkuvuutta ja on hyvin vieras käsitykselle kulttuurisesta kasvamisesta. Se on myös hyvin yksilökeskeinen tulkinta, ja täten epäluonnollinen saamelaiskulttuurille, koska se irrottaa yksilön yhteisöstään. Saamelaiskulttuuri on yhteisöllinen kulttuuri, eikä saamelaisuuteen voi kasvaa erillään yhteisöstä ja sen perinteistä. Saamelaiskulttuuri ei säily yksilöllisenä kulttuurina. Saamelaisuutta ei voida verrata kansalaisuuteen. Saamelaisuus on kulttuurinen ja henkinen rikkaus ja vastuu. Nykyinen laki ja toimikunnan esitys kadottaa tämän vastuun: eli kulttuurin siirtämisen velvoitteen. Vaikka saamelaiskäräjien tehtävät ovat hyvin rajattuja, eikä saamelaiskäräjät elimenä vaikuta saamelaisten arkipäivään, ideologisesti ja identiteetin kannalta saamelaiskäräjät on hyvin tärkeä, koska se on ainoa saamelaisten edustuksellinen elin ja se on elin, jonka perustamiseksi saamelaisyhteisö on taistellut melkeinpä koko 1900-luvun. Se edustaa saamelaisille ennen kaikkea sitä, että saamelaiset hyväksytään tasa-arvoisesti omaksi kansakseen ja saamelaiset ovat arvokas osa Suomen kulttuuria ja kulttuuriperintöä ja muistuttaa aikaisempien sukupolvien taistelusta saamelaiskulttuurin puolesta. Saamelaiskäräjien symbolinen merkitys on suurempi kuin sen todellinen tehtäväkenttä ja valta. Jos ja kun saamelaiskäräjät ja sen asema murennetaan pitämällä nykyinen saamelaismääritelmä voimassa tai hyväksymällä toimikunnan esitys, saamelaisille ei jää julkisessa elämässä mitään omaa eikä virallista tahoa, joka puolustaisi etnisiä saamelaisia. Nykyinen tilanne, jossa saamelaisuutta omitaan ja saamelaiset joutuvat puolustamaan omaa kulttuuriaan on lannistavaa ja etnisesti raskasta ja voi johtaa saamelaisten uuteen sulautumiskierteeseen ja kulttuurin vaihtoon. Näköalattomuus ja uskon menettäminen paremmasta tulevaisuudesta on vakava huolenaihe, joka voi johtaa kulttuurin ja sen perinteiden hylkäämiseen. Suomen tulisi pystyä - ja myös saamelaiskäräjienkin – ajattelemaan saamelaiskäräjälakia, äänestysoikeutta, saamelaisen määritelmää ja saamelaiskäräjien tehtäviä laajemmin ja suhteessa tulevaisuuteen etsien parhaat keinot saamelaiskulttuurin ja etnisen saamelaisuuden turvaamiseksi Suomessa ja menneisyyden pohtimisen sijaan tekisi huolelliset vaikutustenarvioinnit ja skenaariot miten erilaiset saamelaisen määritelmät ja tehtävien muutokset vaikuttavat saamelaisten alkuperäiskansa-asemaan ja saamelaiskulttuuriin nyt ja tulevaisuudessa. Lakiesitys sisältää byrokraattisen vaikutustenarvioinnin, mutta vaikutustenarviointi on luonteeltaan teknistä tekstimassaa ilman yhtymäkohtaa nykytilaan tai todellisiin vaikutuksiin. Toimikunnan esityksen perusteella vaikuttaa, että lakiesityksestä on tehty poliittinen kompromissi ja vaikutustenarviointi ja muu teksti on laadittu tukemaan kompromissia. Lakiehdotus heikentää toteutuessaan saamelaisten kulttuurista asemaa ja on hyvin huolestuttavaa, että saamelaiskäräjät on esityksen hyväksynyt annettavaksi lausunnolle. Tämä asettaa vakavan epäilyksen saamelaiskäräjien kyvylle edustaa saamelaisia. Mikäli saamelaiskäräjät hyväksyy toimikunnan ehdotuksen, sillä on suuria kansainvälisoikeudellisia vaikutuksia ja toisaalta antaa jo selkeän viestin siitä, että saamelaiskäräjät olisi jo institutionaalisesti sulautunut. Lakiehdotuksen markkinoitu parannus koskee lain §:ää 9 ja siihen otettavaa saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa. Pykälä 9 § on kuitenkin merkityksetön, mikäli saamelaiskäräjillä ei ole mandaattia eikä legitemiteettiä edustaa saamelaisia ja saamelaiskäräjät muodostuu alueelliseksi edustuselimeksi. Saamelaiskulttuurin heikentämiskiellolla ei ole myöskään käytännön merkitystä, koska saamelaiskulttuuria ei pystytä lainsäädännössä eikä saamelaiskäräjien toiminnassa ymmärtämään eikä käsitteellistämään edes saamelaiskäräjälain valmistelun yhteydessä. Saamelaisuus voidaan turvata Suomessa alkuperäiskansana ja institutionaalisesti a) hyväksymällä saamelaismääritelmä, joka vastaa saamelaisuutta, b) lopettamalla nykyisen saamelaiskäräjien vaaliluettelon ja rakentaen sen uudelleen saamelaisyhteisön hyväksymän saamelaismääritelmän pohjalta, c) rakentamalla saamelaiskäräjien tehtävät, edustuksellisuus ja toiminta saamelaisyhteisön perinteille ja edustuksellisuudelle. Yhteenvetona totean, että saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys on erittäin epäonnistunut ja johtaisi toteutuessaan saamelaisten institutionaaliseen assimilaatioon. Se vahvistaa vain valtion oikeuksia ohjata ja säädellä saamelaisuutta, saamelaiskulttuuria ja saamelaisten edustamista. Ehdotuksella ei ole yhtymäkohtia saamelaiskulttuuriin, historiaan eikä saamelaisuuteen ja ehdotus palvelisi toteutuessaan vain Suomen valtion etuja. Saamelaisyhteisön tulevaisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että saamelaisyhteisö rejektioi aktiivisia sulauttamispyrkimyksiä, kuten käsillä olevaa toimikunnan esitystä, ja etsi keinoja turvata oman kulttuuri itsenäisesti, kulttuurisiin perinteisiin pohjautuen ja ilman valtion totaalista määräysvaltaa. Toimikunnan esitystä ei voi hyväsyä.
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • SSN vuonna 1991 perustettu Suomen puolisen Saamenmaan saamelaisnuorten edunvalvontajärjestö. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiasta, sillä mahdollinen lain muuttaminen vaikuttaa nimenomaan meidän nuorten elämään ja tulevaisuuteen. SSN on antanut lausunut Suomen saamelaismääritelmästä ollessaan saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän kuultavana Inarissa 25.1.2018. SSN on edelleen antamansa lausunnon esitysten takana ja esittää niiden huomioimista toimikunnan esitysten viimeistelyn yhteydessä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3d4fe421-5086-41df-a713-821b0c6e2680/428330c7-5d43-4a1b-84c2-4ead4d05c8e6/LAUSUNTO_20180129234507.pdf Lausunnossamme kiinnitämme erityisesti huomiota pykäliin 3§, 9§, 23§ sekä 26§, sillä katsomme niillä olevan erityistä merkitystä tulevien sukupolvien vaikuttamismahdollisuuksien kannalta. Yhdistyksemme lausuu seuraavaa: §3 Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Mielestämme ehdotus 3 §:n sanamuodoksi on suotava muutos. Se oikoisi vallalla olevaa väärinymmärrystä siitä, että määritelmä olisi valtion virallinen määritelmä saamelaisesta, ollen kyse kuitenkin saamelaiskäräjävaalien äänioikeutetun kriteereistä. SSN:n mielestä jää epäselväksi, mitä muutos todellisuudessa tarkoittaisi ja jättää liialti tulkinnanvaraa. Alkuperäiskansojen oikeudet, niin YK:n julistuksen mukaan kuin Suomen perustuslaissakin taattuna, kuuluvat yksinomaan saamelaisille alkuperäiskansana ja ne oikeudet on kirjattava lakiin selkeästi, vailla tulkinnanvaraa. Kuinka oikeuksia voidaan kohdentaa ja todentaa, jos kohdalla ei viitata saamelaisen määritelmään? Pidämme suotavana, että äänioikeutta määriteltäessä mukaillaan Pohjoismaisen saamelaissopimuksen suuntaa; yhtenäisempi sisäpoliittinen saamelaislinja kussakin pohjoismaassa voi tuoda positiivista kehitystä myös saamelaisten keskinäiseen rajat ylittävään yhteistyöhön. Meistä on kuitenkin aiheellista kysyä, miten ehdotetun kriteerin todistaminen tapahtuisi. Toisin sanoen, miten todistetaan, että henkilön isoisovanhemman ensimmäinen kieli todella olisi ollut jokin saamen kielistä? Tällaisiin kysymyksiin kaipaamme selkeyttä ja konkretiaa, jottei tulkinnanvaraa jäisi. Mielestämme määritelmässä on myös tulkinnanvaraa jättävä kriteeri; mitä tarkoittaa “ensimmäinen kieli”? HE-luonnoksessa todetaan, että saamelaiseksi synnytään, ei tulla tai päästä. Jos lakiluonnoksessa kuitenkin käytetään termin “äidinkieli” sijaan käsitettä “ensimmäinen kieli”, aiheuttaako tämä porsaanreiän? Mikäli ei-saamelainen vanhempi oppii saamen kielen ja puhuu sitä lapselleen ensimmäisenä kielenä ja lapsi kielen myötä omaksuu tai identifioi itsensä saamelaiseksi, onko lapsella silloin mahdollisuus hakea äänioikeutta saamelaiskäräjävaaleihin? Tätä mahdollista kehityskulkua pidämme arveluttavana. Yhdistyksemme katsoo positiiviseksi sen, että vihdoin ollaan huomioimassa YK:n rotusyrjintäkomitean lukuisat lausunnot 3§:n aiheuttaman itsemääräämisoikeuden rikkomisesta. Saamelaiset ovat myös vuosia kritisoineet nk. “lappalaispykälää” ankarasti ja toistuvasti tuoneet esille, ettei pykälä vastaa omaa käsitystämme kansamme yhteenkuuluvuudesta. Pykälä on ongelmallinen, erityisesti koska perustuslakivaliokunta aikoinaan jätti määritelmästä pois vuosiluvun 1875. Vuosiluku olisi tehnyt kyseisestä määritelmästä loogisen ja kielellistä määritelmää täydentävän. Muistutamme myös vaalivuosista 2011 ja 2015, jolloin KHO vastoin Saamelaiskäräjien näkemystä pakotti saamelaiset lisäämään vaaliluetteloon ei-saamelaisia, rikkoen vastoin saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja näin ollen YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta. Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa on nytkin äänestäjiä, jotka eivät ole saamelaisia ja jotka käyttävät äänioikeuttaan saadakseen saamelaisvastaisia näkemyksiä esiin Saamelaiskäräjillä. SSN:n yksimielinen kanta on, että ei-saamelaiset tulee välittömästi poistaa saamelaisten itsehallintoelimen äänestysluettelosta, jotta ehdotettu, uusi määritelmä voi astua voimaan tarkoituksenmukaisesti ja ehkäistä Saamelaiskäräjien pakkosulauttamista suomalaisten haltuun. Näiden seikkojen tähden haluamme myös kiinnittää huomiota seuraavaan asiaan. HE-luonnos toteaa näin: “Henkilöllä ei olisi kuitenkaan siinä tapauksessa oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon 3 kohdan perusteella, mikäli hänen vanhempansa, jonka vaaliluettelomerkintään henkilö vetoaa 3 kohdan nojalla hakiessaan, on poistettu vaaliluettelosta jonkin muun syyn kuin kuoleman tai oman ilmoituksen johdosta.” Myöhemmin HE-luonnos toteaa myös, että “Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että vaalilautakunta voi poistaa henkilön vaaliluettelosta, jos hän ei enää täytä 21 §:ssä säädettyjä vaaliluetteloon merkitsemisen vaatimuksia.” 21 § puolestaan viitataan suoraan 3 §. Mikäli henkilö voidaan poistaa vaaliluettelosta 21 § momentti 3:n mukaan, jos ei enää täytä kriteerejä, niin suodaanko saamelaisille silloin mahdollisuus myös poistaa vaaliluettelosta ei-saamelaisia ja näin ollen myös ehkäistä ei-saamelaisten vaaliluettelossa olleiden jälkeläisiä pyrkimästä luetteloon? Mikäli näin on, pidämme tätä kehitystä suotavana ja mahdollisesti saamelaisten itsemääräämisoikeutta vahvistavana.
      • Näkkäläjärvi Pirita, Kauppatieteiden maisteri (Helsingin kauppakorkeakoulu), Master of Science in Media and Communications (London School of Economics), Vuoden saamelainen 2017
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • (Sámegillii vuolábealde) 1. Keskityn lausunnossani kaikista ongelmallisimpiin kohtiin (siirtymäaika yhdistettynä jatkuvaan hakemiseen; oikaisulautakunta; KHO viimeisenä valitusasteena; yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite), jotka heikentävät alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja tekevät saamelaiskäräjälakiesityksestä niin heikon, että valmistelu kannattaa aloittaa alusta. Se, että en käsittele muita lainkohtia ei tarkoita sitä, että hyväksyisin ne vaan niiltä osin yhdyn OTM, YTK Oula-Antti Labban lausuntoon. 2. Saamelaismääritelmän oikeushistoriallisesti kestämättömän lappalaiskriteerin poistaminen ja epämääräisen olisi voitu merkitä -sanamuodon korjaaminen muotoon on ollut merkittynä ovat positiivisia muutoksia (3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon). 3. Saamelaismääritelmän positiivistenkin muutosten merkitys nollautuu yli vuoden mittaisella siirtymäajalla, jonka aikana nykyisen lain saamelaismääritelmä pidetään voimassa. Siirtymäaika alkaa lain astuttua voimaan vuoden 2018 lopussa ja kestää 1.1.2020 asti (43 § Tarkemmat säännökset ja määräykset). Lisäksi ongelmallista on, että saamelaiskäräjien vaalit siirretään hyvin kevein ja demokratiaa heikentävin perustein vuoteen 2020. 4. Siirtymäaika yhdistettynä jatkuvaan hakemiseen (23 § Vaaliluettelo) tulee täyttämään saamelaiskäräjien vaaliluettelon ei-saamelaisilla ennen seuraavia vaaleja. Lisäksi ei-saamelaisten henkilöiden lukumäärä saamelaiskäräjien jäseninä tulee nousemaan huomattavasti jo seuraavissa vaaleissa vuonna 2020. 5. Kun vaaliluettelo on täynnä ei-saamelaisia, niin sen jälkeen uudella kieliperusteisella saamelaismääritelmällä ei ole enää mitään merkitystä. Ei-saamelaisten hyväksyminen saamelaiskäräjille heikentää saamelaiskäräjien legitimiteettiä alkuperäiskansa saamelaisten virallisena elimenä Suomena ja kaventaa alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeutta. 6. Ei-saamelaiset ehtivät yli vuoden mittaisen siirtymäajan aikana hakea vaaliluetteloon useaan kertaan vanhalla määritelmällä ennen määritelmän muuttumista kieliperusteiseksi, koska vaalilautakunnan on pakko käsitellä hakemuksia jatkuvasti, ja koska henkilöt voivat hakea välittömästä uudestaan, vaikka vaalilautakunta olisi hylännyt heidän hakemuksensa. 7. Uutena ilmiönä vaaliluetteloon hyväksytyt ei-saamelaiset ehtivät alkaa ehdokkaiksi jo seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa vuonna 2020 eikä heidän tarvitse enää odottaa neljää vuotta kuten ennen. 8. Huomionarvoista on, että nk. lappalaiskriteerin poistaminen ei poista saamelaismääritelmään liittyviä ongelmia (saamelaismääritelmähän kolmospykälä edelleen on, vaikka otsikko on muutettu), sillä KHO kokonaisharkintatulkintalinjoineen säilyy viimeisenä valitusasteena; sillä KHO:n kokonaisharkinta lähtee itseidentifikaatiosta (Labba, 2018); sillä KHO hyväksyy mitä tahansa, myös tekaistuja todisteluita kielitodistuksiksi; ja sillä siirtymäajan ajan määritelmässä säilyy lappalaiskriteerin lisäksi toinenkin porsaanreikä eli kolmannen kohdan olisi voitu merkitä, (joka laajentaa määritelmän jo nyt neljänteen polveen). 1. Iežan cealkámušas mun gieđahalan dušše buot vearrámus cuoggáid (sirdašanáigi ja jámma ohcan; njulgenlávdegoddi; AHR rolla maŋimuš váidincealkin; ovttasbargo- ja ráđđádallangeatnegasvuohta), mat geahnohuhttet eamiálbmot sámiid iešmearrideami ja mat dahket sámediggeláhkaevttohusas nu heittoda, ahte válmmaštallama galggašii álggahit álggu rájes. Dat, ahte in gieđahala eará čuoggáid ii dárkkut dan, ahte dohkkehivččen daid. Daid oasil guorrasan VDM, SDK Oula-Antti Labba cealkámuššii. 2. Lea buorre, ahte sápmelašmeroštallamis lea váldojuvvon eret ng. lappalaškritera, mii ii riektehistorjjálaččat doala deaivasa, ja ahte eahpečielga livčče sáhttán merkejuvvot -sátnehápmi lea divvojuvvon hápmái lea leamaš merkejuvvon (3 § Vuoigatvuohta merkejuvvot válgalogahallamii). 3. Sápmelašmeroštallama positiivalašge nuppástusat duššindahkkojuvvojit oalát evttohuvvon sirdašanáiggiin, mii bisttašii badjel jagi (43 § Dárkilot njuolggadusat ja mearrádusat). Sirdašanáigi álggašii, go láhka boahtá fápmui jagi 2018 loahpas ja bisttášii 1.1.2020 rádjai. Dan áigge dálá lága sápmelašmeroštallan livčče ain fámus. Lassin čuolbma lea, ahte sámedikki válggat sirdojuvvojit jahkái 2020 hui geahppa ákkaiguin. Dat geahnohuhttá demokratiija. 4. Sirdašanáigi ja evttohuvvon vuoigatvuohta ohcat jámma válgalogahallamii (23 § Válgalogahallan) dárkkuhit, ahte sámedikki válgalogahallan boahtá dievvat ii-sámiin ovdal čuovvovaš válggaid. Lassin ii-sámi olbmuid lohkomearri sámedikki lahttun boahtá loktanit sakka jo čuovvovaš válggain jagis 2020. 5. Go válgalogahallan lea dievva ii-sámiid, nu dan maŋŋá ii leat šat mihkkege mearkkašumiid ođđa sápmelašmeroštallamis, mii vuođđuduvva gillii. Ii-sámiid dohkkeheapmi válgalogahallamii geahnohuhttá sámedikki legitimitehta eamiálbmot sámiid virggálaš orgánan Suomas ja geahnohuhttá sámiid iešmearridanrievtti. 6. Ii-sámit gerget ohcat válgalogahallamii máŋgii dálá meroštallamiin sirdašanáigge áigge, mii bistá badjel jagi. Jámma ohcama dihte olbmot sáhttet ohcat válgalogahallamii oppa áigge. Sámedikki válgalávdegoddi fas ferte gieđahallat ohcamušaid oppa áigge – ii šat dušše beare oktii njealji jagis. Vaikke alimus hálddahusriekti hilggošii ohcamuša, nu olmmoš sáhttá bidjat ođđa ohcamuša sisa vaikke čuovvovaš beaivve – ja válgalávdegoddi galgá vuot gieđahallat dan dalán. 7. Ođđa áššin válgalogahallamii dohkkehuvvon ii-sámit gerget álgit evttohassan jo čuovvovaš sámediggeválggain jagis 2020 eaige dárbbaš šat vuordit njeallje jagi, dego ovdal. 8. Lea dehalaš fuomášit, ahte ng. lappalaškritera váldin eret sápmelasmeroštallamis ii okto čoavdde sápmelašmeroštallama čuolmmaid, daningo AHR oktan ollislaš guorahallamiin báhcá maŋimuš váidinceahkin; daningo AHR ollislaš guorahallan vuolgá iešidentifikašuvnnas (Labba, 2018); daningo AHR dohkkeha maid beare, keksejuvvonge duođaštallamiid gielladuođaštussan; ja daningo sirdašanáiggi áigge meroštallamis lea ain (lappalaškritera lassin nubbige) spiidneráigi nappo goalmmát čuoggá livčče sáhttán merkejuvvot, (mii viiddida meroštallama jo dál njealját bulvii).
      • Labba Oula-Antti, OTM, YTK
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 1 § Lain tarkoitus Hallituksen esityksen luonnoksessa on esitetty 1 §:ään uutta 2 momenttia. jonka mukaan oikeus äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa on vaaliluetteloon merkityillä saamelaisilla. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että uusi momentti ilmaisisi vaalijärjestelmän ja äänioikeuden perusteen, josta säädetään 3 §:ssä. Toisaalta ehdotetussa 3 §:ssä puhutaan vain siitä, että millä perusteilla henkilöllä on oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon. Tämä on siltä osin ristiriidassa 1 §:n 2 momentin kanssa. 3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Hallituksen esityksen luonnoksessa oleva 3 § mukailee pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnoksessa olevan 13 artiklan kriteereitä sillä erotuksella, että 3 §:ssä puhutaan saamen kielen oppimisesta ensimmäisenä kielenä kun taas pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa puhutaan saamen kielestä kotikielenä. Tässä mielessä on kuitenkin huomioitava, että saamelaiskäräjät eivät ole vielä hyväksyneet pohjoismaista saamelaissopimusta eivätkä sopimuksen osapuolina olevat valtiot ole vielä ratifioineet sitä. Hallituksen esityksen luonnoksen 3 §:n sisällössä on positiivista se, että nykyisen lain 3 §:n 1 mom. 2 kohta eli lappalaisperuste on poistettu. Tämä korjaus ei kuitenkaan vielä yksin poista 3 §:n tulkintaan liittyviä ongelmia, koska itseidentifikaation merkitystä ei ole sen perusteluissa tarkennettu riittävästi, kieliperustetta koskeva näyttö jää edelleen avoimeksi ja sukupolvimäärän laajentaminen kieliperusteeseen tuo näytön arvioinnin suhteen lisäongelmia, varsinkin kun asiaa hallituksen esityksen luonnoksessa olevien muutosehdotusten perusteella yhä etenevässä määrin arvioisivat saamelaisyhteisön ulkopuoliset tahot, joilla ei ole saamen kieleen ja kulttuuriin liittyvää erityisasiantuntemusta ja saamelaisyhteisön sisäistä perimätietoa. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetun 3 §:ää koskevan siirtymäajan takia lappalaisperuste säilyisi voimassa vielä ainakin 1.1.2020 asti (siirtymäajasta enemmän kohdassa muita huomioita hallituksen esityksen luonnoksesta). Itseidentifikaatio: Hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, että ”henkilön olisi nykyiseen tapaan identifioitava itsensä saamelaiseksi ja merkintä vaaliluettelossa edellyttäisi nykyiseen tapaan suostumusta hakeutua vaaliluetteloon”. Perustelu on yksityiskohtaisempi kuin voimassaolevan lain ko. asiaa koskeva perustelu, mutta tässä yhteydessä pitäisi tuoda vielä selkeämmin esille se, että itseidentifikaatiolle ei voi antaa laajempaa merkitystä kuin edellä mainittu seikka eli itseidentifikaatio tarkoittaa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisen yhteydessä lähtökohtaisesti sitä, että yksilö antaa luvan siihen, että hänet voidaan lukea osaksi etnistä ryhmää, koska henkilö pitää itseään saamelaisena ja näin ollen antaa luvan tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Edellä mainittu seikka on yhdenmukainen esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20 artiklan kanssa, jonka mukaan ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen. Asia voidaan tässä tapauksessa nähdä siten, että kenenkään ei tarvitse kuulua tietoja henkilön etnisestä alkuperästä ilmaisevaan luetteloon, kuten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, ilman omaa tahtoaan. Joskin on huomionarvoista, että 3 §:n otsikossa ei enää puhuta saamelaisesta. Itseidentifikaatiolle voi antaa laajempaa ja ylikorostunutta merkitystä, kuten KHO on po. asiaa koskien vuosina 2011 ja 2015 virheellisesti antanut. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tulkinnut vuonna 2011 ja 2015, että itseidentifikaatio on kielikriteerin arvioinnin perustana, jos kielikriteerin täyttymisestä ei voida esittää aukotonta selvitystä. KHO:n soveltama kokonaisharkinta lähtee siis liikkeelle itseidentifikaatiosta eikä lappalaisperusteesta, joka on tosin yksi keskeinen osa kokonaisharkintaa. Kokonaisharkinnan lähtökohtana on henkilön itseidentifikaatio ja se, että onko itseidentifikaation tueksi löydettävissä objektiivisia perusteita. Kuten korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä (KHO T 2627 30.9.2015) voidaan havaita, niin KHO on soveltanut kokonaisharkintaa vaikka hakija ei vetoaisi lappalaisperusteeseen tai esitä ko. perusteeseen liittyvää näyttöä, joskin ko. tapauksessa henkilöä ei hyväksytty vaaliluetteloon. Hallituksen esityksen luonnokseen tulisi selkeästi tuoda esille, että 3 §:n tulkinnassa ei voi soveltaa sen kaltaista kokonaisharkintaa kuin KHO on vuosina 2011 ja 2015 po. asiaa koskien tehnyt. KHO:n tulkinnassa subjektiivinen kriteeri (itseidentifikaatio) on sekoittunut objektiivisiin kriteereihin (kieliperuste ja lappalaisperuste) ja toisinpäin sekä tämän lisäksi niitä on arvioitu yhtenä kokonaisuutena, vastoin saamelaiskäräjälain 3 §:n rakennetta ja sanamuotoja. Kieliperusteen sukupolvimäärä: Hallituksen esityksen luonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 mom. 1 kohdan kieliperuste laajenisi yhdellä sukupolvella. Hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, että ”kieliperustetta on käytännössä sovellettu neljänteen sukupolveen voimassa olevan säännöksen 1 momentin 1 ja 3 kohdan perusteella”. Tämä pitää paikkaansa ainakin siinä mielessä ,että KHO on tulkinnut voimassaolevan saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 mom. 3 kohtaa siten, että sen ”olisi voitu merkitä” sanamuodon perusteella (ks. KHO 1999:55 ja KHO 2015:148) sekä lappalaisperuste että kieliperuste voi ulottua neljänteen sukupolveen. Hallituksen esityksessä (248/1994 vp) ilmenevistä perusteluista ei kuitenkaan ilmene, että nykyisen saamelaiskäräjälain 3 §:m 1 mom. 3 kohdan sanamuodon ”olisi voitu merkitä” tarkoituksena olisi laajentaa kielikriteeriä vaan sen tarkoituksena on turvata lapsen oikeus vanhempansa identiteettiin. Näinollen mikäli vanhemman itseidentifikaatiosta ei ole varmuutta, niin ko. perustetta ei voi tulkita siten, että kieliperuste ulottuisi lapsen kohdalla neljänteen polveen. Oikeusministeriön asetuksessa saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä (965/2006) ei myöskään ilmene, että hakijan pitäisi toimittaa selvitystä isovanhempia edeltävien sukupolvien saamen kielen taidosta. Vaikka hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, että säännös on epäselvästi muotoiltu, niin kyseessä olevaa säännöstä ja sen sanamuotoa ”olisi voitu merkitä” pitäisi tulkita lain tarkoituksen mukaisesti siten, että sen tarkoituksena ei ole laajentaa kieliperustetta. Sukupolvimäärän lisääminen kieliperusteeseen on sinänsä ongelmallista, koska saamen kieli ja kulttuuri harvoin välittyvät isoisovanhemmalta asti, koska on keskimääräisesti harvinaisempaa, että isoisovanhempi ja lapsen lapsi ovat elossa yhtä aikaa. Tässä mielessä sukupolvirajauksen yltämien kolmanteen polveen eli isovanhempaan asti on luonnollisempaa, koska on keskimääräisesti tavallisempaa, että nämä sukupolvet ovat kohdanneet toisensa eli isovanhempi ja lapsenlapsi ovat olleet elossa yhtä aikaa ja saamen kieli ja kulttuuri ovat ainakin jollain tasolla välittyneet sukupolvelta toiselle. Sukupolvimäärän lisäämien tuo myös näyttöongelmia, koska esimerkiksi 80-vuotiaan vaaliluetteloon hakeutuneen isoisovanhempi voi olla syntynyt niinkin varhain kuin 1800-luvun alussa ja tällaisen henkilön kanssa yhtä aikaa eläneitä ei enää ole elossa ja myöskin kieliperustetta koskevia asiakirjamerkintöjä tuolta ajalta ei käytännössä ole. Tämä on ongelmallista varsinkin kun ottaen huomioon, että hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotettujen muutoksenhakua koskevien muutosten myötä 3 §:n täyttymisen arviointi on siirtymässä oikaisulautakunnan kokoonpanon ja KHO:n aseman säilymisen myötä yhä etenevässä määrin pois saamelaisyhteisöltä itseltään valtaväestölle Kieliperustetta koskeva näyttö: Hallituksen esityksen luonnoksessa olevien pykäläkohtaisten perustelujen mukaan ensisijaisena näyttönä kyseessä olevassa lainkohdassa määritellystä kielitaidosta olisi Pohjoismaiden saamelaisneuvoston Suomen jaoston vuonna 1962 suorittama väestölaskenta, jonka mukaiset henkilöt ovat pohjoissaamen-, inarinsaamen- tai koltansaamenkielisiä. Hallituksen esityksen luonnoksen mukaan tämä luettelo ei ole kuitenkaan täydellinen, joten henkilön voitaisiin myös muutoin todeta oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Hallituksen esityksen luonnoksesta ilmenevän kieliperusteen näyttöä koskevan perustelun ongelmana on se, että mitä tarkoitetaan sanamuodolla muutoin todeta oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenä, koska sitä ei ole hallituksen esityksen luonnoksessa tarkemmin määritelty. Oikeusministeriön asetuksessa saamelaiskäräjien vaaleissa noudatettavasta menettelystä käytetään sananmuotoa luotettava selvitys saamen kielen oppimisesta ensimmäisenä kielenä ja näin ollen tämä edellä mainittu sananmuoto viittaa jonkinasteisen todistusharkinnan olemassaoloon asiaa koskevaa näyttöä arvioitaessa. KHO on tähän asti arvioinut, että esimerkiksi lehtileike yhdessä yksityishenkilön kirjelmän kanssa on riittävä näyttö osoittamaan, että henkilö on oppinut saamen kielen ensiksi opittuna kielenä (ks. KHO T 2713 26.9.2011). Lisäksi KHO on hyväksynyt kirkonkirjoissa olevan Lappi-äidinkielenä olevan merkinnän riittäväksi osoittamaan, että henkilö on oppinut saamen kielen ensiksi opittuna kielenä (KHO 2015:148), vaikka kyseessä olevassa vuosikirjapäätöksessä kirkkoherranviraston työntekijä oli antanut kahdenlaisia todistuksia henkilön äidinkielestä (toisessa suomi ja toisessa lappi). Kieliperusteeseen liittyvä selvitys on myös osana KHO:n vuodesta 2011 soveltamaa kokonaisharkintaa, jonka lähtökohtana on itseidentifikaatio eli se, että pitääkö henkilö itseään saamelaisena. KHO ei ole kelpuuttanut esim. yksityishenkilön antamaa todistusta saamen kielen taidosta (KHO 2015:147) riittävänä näyttönä siihen, että hakija voitaisiin merkitä vaaliluetteloon 3 §:n 1 mom. 1 kohdan perusteella, mutta KHO on huomioinut sen osana soveltamaansa kokonaisharkintaa, jolloin henkilö on merkitty vaaliluetteloon 3 §:n perusteella, vastoin 3 §:n sanamuotoa. Kielikriteerin täyttymistä koskeva tulkinnanvaraisuus on huolestuttavaa varsinkin kun ottaa huomioon, että hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotettujen muutoksenhakua koskevien muutosten myötä kriteerin täyttymisen arviointi on siirtymässä hallituksen esityksen luonnoksessa esitetyn oikaisulautakunnan kokoonpanon ja KHO:n aseman säilymisen myötä yhä etenevässä määrin pois saamelaisyhteisöltä itseltään valtaväestölle. Lisäksi kielikriteerin arviointi hankaloituu, jos arvioitava henkilö on elänyt jo kauan aikaa sitten eli 1800-luvun alussa. Hallituksen esityksen luonnoksessa oleva 3 §:n 1 mom. 2 kohta: Nykyisen saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 mom. 3 kohta ”ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa” on muutettu hallituksen esityksen luonnoksessa 3 §:n 1 mom. 2 kohdaksi sanamuodoin ”ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa” . Kohdan sanamuodon muuttaminen ”olisi voitu merkitä” -sanamuodosta muotoon ”on ollut merkittynä” voi selkeyttää kohdan tulkintaa kieliperusteen sukupolvirajauksen suhteen, mutta ongelmaksi tulevat tällöin henkilöt jotka on hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin saamelaiskäräjien tahtoa, joiden vaaliluettelossa olemisen tai vaaliluettelossa aiemmin olemisen perusteella jälkeläinen voisi hakeutua vaaliluetteloon. KHO on hyväksynyt vuonna 2011 neljä henkilöä ja vuonna 2015 93 henkilöä vaaliluetteloon vastoin saamelaiskäräjien tahtoa. YK:n ihmisoikeuskomiteoissa on vireillä valituksia koskien KHO:n vuoden 2011 ja 2015 päätöksiä. Mikäli KHO purkaisi edellä mainitut vuosien 2011 ja 2015 päätöksensä ja vaaliluetteloon oikeudettomasti otetut henkilöt poistettaisiin vaaliluettelosta, niin sanamuodon ”on ollut merkittynä” perusteella jälkeläisellä voisi yhä olla oikeus päästä vaaliluetteloon. Mikäli sanamuoto “ olisi voitu merkitä” muutetaan siis muotoon “on ollut merkittynä”, niin on ehdottoman tärkeää, että hallituksen esityksen luonnoksen perusteluissa säilyy siinä oleva selitys: ”Henkilöllä ei olisi kuitenkaan siinä tapauksessa oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon 3 kohdan perusteella, mikäli hänen vanhempansa, jonka vaaliluettelomerkintään henkilö vetoaa 3 kohdan nojalla hakiessaan, on poistettu vaaliluettelosta jonkin muun syyn kuin kuoleman tai oman ilmoituksen johdosta.” (Edellä mainittussa lauseeseessa pitäisi korjata 3. kohta 2. kohdaksi). Pykälän otsikko: Hallituksen esityksen luonnoksen 3 §:ää koskevassa otsikossa puhutaan oikeudesta tulla merkityksi vaaliluetteloon kun nykyisin voimassa olevassa laissa puhutaan saamelaisesta. Perustuslain 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilaissa (1086/2003) on viittaus voimassaolevan saamelaiskäräjälain 3 §:ään. Tämän perusteella saamelaismääritelmä on sidoksissa yksilöoikeuksiin, vaikkakin vaaliluettelo on laissa säädetty salaiseksi ja viranomainen ei pysty käytännössä selvittämään kuka kuuluu vaaliluetteloon. Toisaalta perustuslain 17.3 §:ssä tunnustetut saamelaisten oikeudet jäävät tyhjäksi ellei saamelaista määritellä yksilötasolla lainsäädännössä. Kansainvälisen oikeuden rooli: YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) on viimeisimmissä vuosien 2012 ja 2017 Suomelle kohdistamissa suosituksissaan painottanut, että kun sopimusvaltio määrittelee kenellä on äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa, se antaa asianmukaisen painoarvon saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, joka liittyy heidän asemaansa Suomessa, heidän oikeudelleen määrätä omasta jäsenyydestään ja oikeudelleen siihen, ettei heitä pakkosulauteta. Edellä mainitun lisäksi CERD viittasi vuoden 2017 suosituksessaan po. asiaa koskien CERD:in omaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaan yleissuositukseensa numero 23 vuodelta 1997. Edellä mainitut suositukset näyttäisivät kuitenkin jäävän tässä hallituksen esityksen luonnoksessa käytännössä vailla merkitystä, vaikka ne onkin mainittu nykytilaa ja kansainvälistä kehitystä koskevassa osiossa. Ryhmäidentifikaation ja saamelaisten itsemääräämisoikeuden merkitystä pitäisi korostaa juuri saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkinnassa ja vaaliluetteloon hakeutumiseen liittyvässä muutoksenhaussa ja ryhmäidentifikaation merkitys pitäisi näkyä selkeästi edellä mainittuja seikkoja koskevissa saamelaiskäräjälain pykälissä. Pykälää koskevaa siirtymäsäännöstä käsittelen tarkemmin osiossa "Muita mahdollisia huomiota".
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Lakiehdotuksen 3§:n uudistus selkeyttää tilannetta nykyisyydestä, kun laissa säädetään oikeudesta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa, eikä siitä kuka on saamelainen.
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Me saamelaistaiteilijat olemme tutustuneet lausuntokierrokselle lähetettyyn luonnokseen hallituksen esitykseksi saamelaiskäräjälain muuttamisesta, emmekä voi kokonaisuudessaan hyväksyä ehdotusta. Olemme erityisen huolestuneita siitä, että ehdotus näyttää ajavan saamelaisvastaisen ns. lappalaisliikkeen tavoitteita. Suomi ei ole tähän mennessä toteuttanut velvoitteitaan saamelaisten oikeuksien osalta, positiivista kehitystä oli vielä 1990-luvulle asti. Tästä esimerkkeinä saamen kielilaki ja Suomen perustuslain 17 pykälä “Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.” 1990-luvun alkupuolella syntynyt ja sittemmin voimistunut saamelaisvastainen liike, joka yleisesti tunnetaan nimellä lappalaisliike, on erityisesti Pohjois-Suomen median ja sittemmin myös Lapin kansanedustajien tukemana saavuttanut merkittävän aseman levittäessään saamelaisvastaista propagandaa ja disinformaatiota. Alkuvuosina liike käytti kampanjassaan jäsenistään vapaaksi jäänyttä etnonyymiä “lappalaiset”, sittemmin sen jäsenet ovat alkaneet kutsua itseään mm. “metsäsaamelaisiksi”. Lappalaisliike syntyi vanhasta saamelaisia kohtaan suunnatusta rasismista, kateudesta ja epäluulosta ja sitä edelleen kasvattivat epämääräiset huhut saamelaisten maaoikeuksien selvittämisestä ja siitä seuraavasta paikallisten ei-saamelaisten oikeusaseman mahdollisesta heikentymisestä suhteessa saamelaisalueen maihin ja vesistöihin. Lappalaisliikettä on 1990-luvulla rahoittanut mm. oikeusministeriö tilaamalla liikkeen ideologiaan sopivia tutkimuksia, joista saamelaiset ja saamelaisiin myötämielisesti suhtautuvat tutkijat jäävättiin ulos. Sittemmin esimerkiksi Metsälappalaispäivillä vuonna 2018 propagandaliikettä ovat olleet tukemassa kaivosyhtiöt Agnico Eagle ja Anglo American sekä Suomen Kaivosyrittäjät ry ja Kemijoki Oy. Koska saamelaisilla Suomen ainoana alkuperäiskansana on kansainvälisen oikeuden suojan vuoksi mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran alueen maankäyttöön, kertoo edellä mainittujen tahojen edustus lappalaisliikkeen tukijoina liikkeen todellisista päämääristä. Toisin sanoen kiusallisia saamelaisia ei oikeusvaltiossa voida vain pyyhkäistä pois kaivosyhtiöiden tieltä, mistä johtuen kaikkia Ylä-Lapin asukkaita kannustetaan alkamaan “saamelaisiksi”, jotta he miehittävät Saamelaiskäräjät ja saamelaiset jäävät vähemmistöksi oman edustustonsa sisällä, eivätkä voi käyttää laillista ääntään kulttuuriaan ja maitaan puolustaessaan. Saamelaisten olemassaolo kansana ei Suomen itsenäisyyden aikana ole koskaan ollut niin uhattuna kuin se lain tämän lakiehdotuksen mukaisena voimaan tullessaan olisi. Saamelaisten oikeusasema ei ole vielä Suomessa 1950-luvulla alkaneen kehityksen aikana saavuttanut sitä vaadittavaa tasoa, jossa kansan olemassaolo ja oikeudet kulttuuriin, kieleen sekä maa- ja vesialueisiinsa olisi turvattu. Tämä lakiesitys toteutuessaan ei pelkästään mitätöisi tätä monivuosikymmenistä työtä, vaan veisi oikeusaseman jopa alkupistettä huonommaksi eväämällä kansalta itsemääräämisoikeuden. On todella surullista, jos Suomi antaa ainoan todellisen alkuperäiskansansa vielä elävän kulttuurin kadota Ylä- ja Keski-Lapin suomalaisväestön rasismin ja pelkojen tuottaman propagandakampanjan vuoksi. Lappalaisliikkeen johtoajatuksena on jo pitkään ollut, että saamelaiset eivät saa olla erilaisia suomalaisista. Jos saamelaiset ovat saamelaisia, niin sitten kaikkien on saatava olla saamelaisia, etniset erot on häivytettävä. Tämä ajatus näyttää nyt tarttuneen myös lainsäätäjiin. Esitetyt ehdotukset ns. parannuksineen johtavat yhdistettyinä yhteen lopputulokseen: saamelaiskäräjät siirretään suomalaisten haltuun. Kokonaisuutena tätä lakiehdotusta ei voi hyväksyä, vaan se täytyy ottaa alusta alkaen uudelleen käsittelyyn todellista saamelaista yhteisöä kuunnellen.
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry esittää saamelaismääritelmän säilyttämistä nykyisellään laissa. Saamelaismääritelmän poistaminen laista lisää epäselvää tilannetta. Oikeudesta tulla merkityksi vaaliluetteloon kieliperusteella ei voi hyväksyä koska kielitaidon osoittaminen taannehtivasta on täysin mahdotonta. Alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksista on säädetty ja tullaan säätämään muualla lainsäädännössä. On epäselvää ketä säännökset koskevat, mikäli vaaliluettelon ulkopuolella on saamelaisia. 3 § on kirjoitettu epäselvästi ja ei huomioi Suomen kaikkia alkuperäiskansaa. Saamelaisuuden määrittely tulee pitää ennallaan, ja lukuisissa yhteyksissä kiistetty lappalaisuus tulee säilyttää laissa. Ilo-sopimuksen mukainen määritelmä alkuperäiskansasta on tässä lain valmistelussa sivuutettu. Esitämme syntyperän ja polveutumisen säilyttämistä nykyisen lain tasoisena ja ILO-169 _sopimuksen mukaisena. Saamelaisuuden määrittely kieliperusteella tuo tuleivaisuudessa aivan muita kuin Suomen alkuperäiskansaa saamelaisiksi. Tämä ei voi olla saamelaisia koskevan lain tarkoitus. Nyt on jo henkilöitä jotka vaativat opiskeltuaan saamenkielen, saamenkielisiä palveluja ja oikeuksia. On suomalaisia perheitä jotka merkitsevät itselleen ja lapsilleen äidinkieleksi saamen ja he olisivat tulevaisuudessa äänioikeutettuja saamelaisia. Tämä ei voi olla lain tarkoitus.
      • Enontekiön kunta, Enontekiön kunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Enontekiön kunnanhallitus päätti 2.7.2018 antaa lausunnon vastaamalla sähköisesti lausuntopal-velussa oleviin kysymyksiin kunnanhallituksen 19.3.2018 § 65 antaman lausunnon linjausten mu-kaisesti. Janne Näkkäläjärvi jätti lausuntoon eriävän mielipiteen kirjallisena, mikä on toimitettu 19.3.2018 kunnanhallituksen pöytäkirjanotteen yhtenä liitteenä. Enontekiön kunta pitää nykyistä saamelaiskäräjälakia toimivana, eikä näe tarvetta sen muuttami-seen. Enontekiön kunta on lausunut asiasta toimikunnan kuulemistilaisuudessa 25.1.2018 ja tuonut esille jo aikaisemmin antamansa lausunnot. Saamelaismääritelmää ei tulisi muuttaa lakiehdotuksen esittämään kaventavaan suuntaan. Enon-tekiön kunta ei pidä oikeana sitä, että saamelaisiksi ei hyväksytä esim. kaikkia niitä saamelaista sukua olevia enontekiöläisiä, jotka edelleenkin pitävät itseään saamelaisina. Enontekiön kunta painottaa, että kaikki saamelaiset tulisi hyväksyä Saamelaiskäräjien vaaliluette-loon ja siten rauhoittaa ja tasapainottaa yhteiskunnallinen tilanne. Pykälän 1 momentin 2 kohdan muutosesitys polveutumisperusteen poistamisesta heikentää esim. sellaisten saamelaista sukua olevien enontekiöläisten tilannetta, jotka eivät ole Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa. Enontekiön kunta katsoo, ettei polveutumispykälää saa poistaa saamelaiskäräjälaista. Enontekiön kunta edellyttää, että 3 §:n saamelaisen määrityksiä ei käytetä taannehtivasti oikeus-käytäntöön.
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Emme hyväksy toimikunnan ehdotusta siitä, että saamelaisen määritelmästä ei enää säädetä saamelaiskäräjälaissa. Tämä on harhaanjohtavaa ja se tukisi ennen kaikkea saamelaisvastaisten ryhmien olemassaoloa ja vahvistaisi heidän valtaa päätöksenteossa. Lain 9 § tulee tulkita suhteessa koko lain uudistukseen ja erityisesti saamelaismääritelmään. Lain 9 § tavoite on turvata saamelaisten vaikutusmahdollisuudet, mutta lain saamelaismääritelmän myötä saamelaiskäräjillä ei ole uskottavuutta edustaa saamelaisia, se voi edustaa vain vaaliluetteloon kuuluvia henkilöitä. Jotta saamelaiskäräjät voisi täyttää osaltaan neuvotteluvelvoitteet, sillä tulisi olla vankka asiantuntemus saamen kielessä, kulttuurissa, lainsäädännössä ja perinteisissä elinkeinoissa. Toimikunnan esitys ei takaa, että saamelaiskäräjillä olisi tulevaisuudessa tällaista asiantuntemusta. Saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa ja saamelaisyhteisön osallisuutta tulisi lainsäädännössä kehittää mahdollistaen sen, että etnisesti saamelaisia edustavat toimijat pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti saamelaisille tärkeisiin yhteiskunnallisiin prosesseihin.
      • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih ry katsoo, että 3 §:n määritelmä äänioikeutetusta sen sijaan, että määritellään saamelaista, on hyvä lähestymistapa. Uusi laki ei ota kantaa ihmisten identiteettiin, mikä on aiemmin julkisuudessa pidetty ongelmallisena. Vanhaan saamelaismääritelmään nähden nykyinen määritelmä äänioikeutetusta menee yhden sukupolven pidemmälle. Tämä määritelmän höllennys on kompromissin tulos, mikä parantaa tilannetta sen osalta, että se on yhdenmukainen ehdotetun Pohjoismaisen saamelaissopimuksen kanssa. Hyvää lakiehdotuksessa on se, että lappalaispykälä on poistettu ja lakiehdotuksen perusteluosassa on myös oikeushistoriallinen peruste poistolle selitetty sivulla 27. Inarinsaamelaisten kannalta saamelaismääritelmän kieliperusteen laajentaminen yhdellä sukupolvella taaemmaksi on hyvä ja perusteltu ratkaisu, sillä kielenvaihto inarinsaamen kielialueella on ollut verrattain nopeaa. Lisäksi uusi, laajempi kieliperuste turvaisi myös saamen kielilain (1086/2003) mukaiset kielelliset oikeudet myös entistä useammille kieltään elvyttäville saamelaisille, erityisesti inarin- ja kolttasaamelaisille, joilla ei ole assimilaation seurauksena ollut mahdollista oppia saamea ensimmäisenä kielenään (ks. saamen kielilaki 3 § 2). Poistuvaan lappalaisperusteeseen nähden katsomme, että 3 §:n ehdotettu 2. momentti on itseasiassa porsaanreikä, joka antaisi ei-saamelaisille mahdollisuuden tulla määritellyksi äänioikeutetuksi, koska lain voimaantulon siirtymäsäännös tekee määritelmän epäselväksi. Tänä aikana voidaan vielä ottaa lappalaisperusteella ei-saamelaisia henkilöitä vaaliluetteloon, jonka jälkeen uuden lain tullessa kokonaisuudessaan voimaan on heidän perillisilläänkin oikeus 2. momentin mukaan tulla merkityksi vaaliluetteloon. Tämä käytännössä pitäisi voimassa viime vaalien yhteydessä saadut ongelmalliset KHO:n ratkaisut “kokonaisharkintoineen”, jolle ei ole tukea nykyisessäkään saamelaiskäräjälaissa (esim. Labba, 2018). Tässä muodossa ja kontektissa esityksen 3 § 2 olisikin vaikutukseltaan saamelaisia assimiloiva ja siksi perustuslain 17 § 3:n ja YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista vastainen (mm. art. 8). 3. § 2 momentti tulisikin palauttaa nykylain 3 § 3:a vastaavaan muotoon: “että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.”
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámediggelága ulbmilis lohká, ahte sámiin lea eamiálbmogin kultuvrralaš iešstivrejupmi sámiid ruovttuguovllus áššiin mat gusket sin gillii ja kultuvrii (§1). Dát lea maid Suoma vuođđolágas nannejuvvon (§ 121 4 mom). Oppalohkái lea dárbbašlaš nannet Sámedikki árvodási, sajádaga ja fápmudusa sámi álbmoga iešstivrenorgánan, dasgo riikkaidgaskasaš álbmotrievtti mielde lea eamiálbmogiin ovtta nanu iešmearridanvuoigatvuohta go buot eará álbmogiin. Suomas lea sámiin eamiálbmogin nappo seamma iešmearridanvuoigatvuohta go suopmelaš eanádatálbmogis lea. Almmage ii ollašuva sámiid iešmearridanvuoigatvuohta dábálaš eanetlohkodemokratiija vuogádaga bokte, dasgo sámit bistevaš veahádahkan álo šaddet vuoittáhallet jienastemiin suopmelaš eanádaga vuostá dakkár áššiin main sámit ja suopmelaččat eai boađe ovttaide. Suoma historjá duođašta dan, earret eará suomaiduhttinpolitihka ja luonddusisabahkkemiid bokte, maid suopmelaš eiseválddit leat áiggiid čađa mearridan ja bidjan doibmii. Sámi eamiálbmot dárbbaša sierra ovddasteaddji ja mearrideaddji orgána, mii sihke sámiid oktasaš ja ovttaskas vuoigatvuođaid ja deasttaid suodjala ja ovddida, ja mii sámiid ovddas šiehtadallá Riikkabeivviiguin ja ráđđehusain áššiin mat gustojit sámiide, sámi gillii, kultuvrii, ealáhusaide ja servodateallimii. Sámediggi lea orgána, mii galgá dán ollašuhttit. Sámiráđđi evttoha čuovvovaš lasáhusaid 1 §:i, mat leat merkejuvvon gassa bustávaiguin: § 1 Lága ulbmil Sámiide eamiálbmogin galgá, nugo dárkileappot mearriduvvo dán lágas ja eará sajis lága bokte, nannejuvvot kultuvrralaš iešstivrejupmi sin ruovttuguovllus áššiin mat gusket sin gillii, kultuvrii, ealáhusaide ja servodateallimii. Vuoigatvuohta jienastit sámedikki válggain lea sámiin geat leat čállojuvvon válgalogahallamii. Sámediggi doaibmá vuoigatvuohtaministeriija hálddahussuorggis. 3 § ektui: Jienastanváldi Sámedikki válggain galgá leat sápmelaččain, ja lea sámiid sikkáldas ášši meroštallat geat gullet sin álbmogii. Jienastanvuoigatvuođa kriteraid rievdadeapmi nu ahte sulastahttet eará Davviriikkaid kriteraid ja Davviriikkaid sámekonvenšuvnna kriteraid lea buorre rievdadus. Ođđa evttohus ii lihkká buvtte buorideami dahjege čielggasvuođa sápmelašmeroštallamii, daningo sáhka lea fal jienastanvuoigatvuođa birra. Dat lea problemáhtalaš earret eará danin, go lága vuosttaš artihkkala vuođul lága mihttomearri lea nannet sápmelaččaid iešráđđema eamiálbmogin. Jagiin 2011 ja 2015 Suoma Alimus Hálddahusriekti lea dohkkehan sin ođđa meannudanvugiin (oppalaš árvvoštallama bokte) olbmuid válgalogahallamii, maid Sámediggi lei hilgon. Jos ođđa láhka ii atte vejolašvuođa gomihit dáid mearrádusaid, de sámiid iežaset dáhtu vuostá bohtet olbmot válgalogahallamii boahttevuođasge. Maiddái ođđa lága 3 § nubbi čuokkis buktá váttisvuođaid nu guhká go sámiid oainnu vuostá jienastuslohkui dohkkehuvvon olbmot eai leat sihkkojuvvon eret jienastuslogus. Sirdásanáiggi birra: Ođđa lága 3 § galgá boahtit fápmui dalán go ođđa láhka dohkkehuvvo, ii sirdásanáiggi maŋŋá. Juos dálá lága 3 § lea fámus ođđa lága dohkkeheami maŋŋá, de buktá dát uhki Sámedikki legitimiteahta massimis ja assimilašuvnnas, go ii-sápmelaš olbmot sáhttet beassat jienastuslohkui. Boahttevaš válggaid galgá doallat ođđa lága 3 § vuođul.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámi Duodji ry pitää ehdotettua uutta 3 §:ää pääosin hyvänä ja voimassaolevaa 3 §:ää selkeämpänä. Kuitenkin Sámi Duodji ry huomauttaa, että 3 § 2 momentin mukaan vaaliluetteloon merkitseminen vanhemman vaaliluettelomerkinnän kautta käytännössä pitäisi voimassa KHO:n vuosien 2011 ja 2015 tekemien päätösten ongelmallisen kokonaisharkinnan (ks. esim Labba 2018), ja esittää 3 § 2 momentin säilyttämisen nykyisen kaltaisena: “että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.” Jatkuva hakeutuminen on itsessään hyvä henkilöstöön kohdistuvan paineen tasaamiseksi.
      • SámiSoster ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Lain 3 §:ään ehdotettu muutos merkitsee tosiasiallisesti saamelaismääritelmän poistamista Suomen lainsäädännöstä. Uusi säännös määrittelisi vain sen, kuka saa äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa, ja sitä kautta myös sen, kuka saa asettaa ehdokkaan ja olla ehdokkaana näissä vaaleissa. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ”Henkilön merkitsemisellä vaaliluetteloon ei siten ole muita vaikutuksia saamelaisille muutoin perustuslain mukaan alkuperäiskansana kuuluvista oikeuksista ja niiden kehittämisestä”. SámiSoster ry:n mielestä tämä lause on vaikeaselkoisesti kirjoitettu ja sen asiasisältö jää siksi epäselväksi. Perusteluista on pääteltävissä, että säännöksen muuttaminen johtaa tilanteeseen, jossa on olemassa kahdenlaisia saamelaisia; heitä, jotka on merkitty vaaliluetteloon ja heitä, jotka ovat sen ulkopuolella. Perustuslain säännökset saamelaisten oikeudesta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (17.3 §) itsehallinnon perustalta (121.4 §) sekä laki saamelaiskäräjistä muodostavat sääntelykokonaisuuden niin, että niitä olisi tulkittava yhdessä. Tähän kokonaisuuteen voidaan lukea myös saamen kielilaki, vaikka se turvaakin saamelaisten yksilöllisiä (kieli)oikeuksia. Sääntelykokonaisuuden taustalla on eduskunnan vuonna 1993 hyväksymä käänteentekevä ponsi, jonka mukaan saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien riittävä taso tulee turvata kulttuuriautonomian perustalta (EK 1993 vp – VNS 1/1993). Saamelaiskäräjälakiin nykyisin sisältyvä saamelaismääritelmä liittyy tähän kokonaisuuteen ja se ilmaisee sen, keille perustuslaissa ja sen nojalla säädetyissä laeissa (saamelaisille) turvatut oikeudet kuuluvat. Oikeuksien subjektit pitää laissa selvärajaisesti määritellä. Ehdotetun lainmuutoksen jälkeen olisi epäselvää, keille nykyisissä ja tulevissa laeissa saamelaisille turvatut oikeudet lopulta kuuluvat. Tätä kautta lain muutos saattaa johtaa sanotun sääntelykokonaisuuden murtumiseen ja saamelaisten oikeuksien hämärtymiseen. Jo lähitulevaisuudessa saatetaan olla tilanteessa, jossa yksinomaan saamelaisille turvatuista oikeuksista pääsevät nauttimaan muutkin kuin saamelaiset itse vastoin saamelaisten omaa tahtoa. Siitä oireellisena esimerkkinä voi mainita puheena olevan lakihankkeen lisäksi eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen saamen kielilain muuttamiseksi (HE 44/2017 vp). Oikeusministeriössä valmistellussa lakiluonnoksessa ehdotettiin saamelaisen käsite korvattavaksi käsitteellä saamenkielinen. Muutos olisi merkinnyt perustuslain 17.3 §:n mukaisten kielellisten oikeuksien turvaamista saamenkielisille saamelaisten sijasta. Saamelaistahojen kuten SámiSoster yhdistyksen vastustuksen vuoksi ehdotuksesta kuitenkin luovuttiin. Hallituksen esityksen mukaan saamen kielilaista ollaan kuitenkin poistamassa viittaus saamelaiskäräjälaissa säädettyyn saamelaismääritelmään, minkä vaikutuksia ei ole esityksessä arvioitu. Saamen kielilain lisäksi on olemassa monia muita säädöksiä kuten kaivoslaki (621/2011) ja vesilaki (587/2011), joissa saamelaisille on turvattu joitakin aineellisia oikeuksia. Luonnoksessa saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ei ole lainkaan selvitetty ja arvioitu, miten saamelaismääritelmän poistaminen lainsäädännöstä vaikuttaa sellaisiin voimassa oleviin ja tulevaisuudessa hyväksyttäviin säädöksiin, joissa on erityisiä säännöksiä saamelaisten oikeuksista. Vaikka voimassa olevissa laeissa säädetyt oikeudet onkin turvattu saamelaisille pääasiassa alkuperäiskansana, siis kollektiivisina oikeuksina, on silti tärkeää tietää, ketkä tähän ryhmään lukeutuvat ja millä kriteereillä, ja ketkä siten näiden oikeuksien piiriin lopulta kuuluvat. Yhdistys on edelleen 5.2.2018 oikeusministeriölle antamansa lausunnon kannalla ja toteaa, että saamelaismääritelmä tulisi säilyttää saamelaiskäräjälaissa. Määritelmää tulisi kuitenkin tarkistaa siten, että siitä poistettaisiin viittaus lappalaisperusteisuuteen (3 §:n 2 kohta). Yhdistys ei vastusta luonnoksen mukaista ehdotusta yhden sukupolven lisäämisestä säännökseen, kunhan määritelmä pysyy kieliperusteisena. Vaikka kieliperusteisessa määritelmässä on omat heikkoutensa, on se kuitenkin paras tiedossa oleva peruste määritellä saamelaiset etnisenä ryhmänä.
      • Saamelaispaliskunnat
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 3 § Saamelaispaliskunnat ry. pitää hyvänä että lakiesitysluonnoksessa ei ole voimassaolevassa saamelaiskäräjälaissa olevaa lappalaisperustetta. Saamelaispaliskunnat ry. pitää kuitenkin 3 §:ään ehdotettua siirtymäsäännöstä epäonnistuneena. Siirtymäaikana suomalaiset voivat täyttää saamelaiskäräjien vaaliluettelon massahakeutumisella, kun KHO soveltaa asiassa nykyisen lain 3 §:ää. Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä siirtymäaika pitäisi ehdottomasti poistaa lakiehdotuksesta. Saamelaispaliskunnat ry. pitää nykyisen saamelaiskäräjälain kieliperustetta hyvänä lähtökohtana 3 §:n sisällölle eli vähintään yhden isovanhemmista ensiksi opittu kieli tulee olla saame. Kieliperusteen laajentaminen neljänteen sukupolveen voi olla ongelmallinen, varsinkin silloin kun saamelaisyhteisön ulkopuoliset tahot arvioivat kieliperusteen täyttymistä. Saamelaispaliskunnat ry:n kiinnittää myös huomiota siihen, että lakiesitysluonnoksessa ei enää määritellä laissa tarkoitettua saamelaista vaan puhutaan äänioikeutetuista henkilöistä. Saamelaispaliskunnat ry. pitää tätä huolestuttavana suuntana, koska asian pitäisi olla niin että saamelainen määriteltäisiin lainsäädännössä ja saamelaisten oikeusasema tunnustettaisiin yhä useammassa eri laissa (kuten poronhoitolaissa). Nyt suuntana vaikuttaa olevan päinvastainen eli se, että saamelaiset pyyhitään pois lainsäädännöstä, vaikka Suomen perustuslaki tunnustaa saamelaisten oikeudet.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Oulu Sámit rs kiittää saamelaiskäräjälain uudistamista koskevasta lausuntamahdollisuudesta. Oulu Sámit rs pitää kuitenkin uutta saamelaiskäräjälakiehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena sekä uhkana saamelaisten itsemääräämisoikeudelle. On kuitenkin hyvä, että lakia halutaan uudistaa, sillä nykyinen saamelaiskäräjälaki on monella tapaa huono. Erityisen haitallinen on nykyisen lain maa-, veronkanto- ja henkikirjapykälä, jonka mahdollistaa ei-saamelaisten pääsemisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Onkin tärkeää, ettei uudessa lakiehdotuksessa äänioikeuden saamisen perusteeksi sisällytetä enää vanhoja maa-, veronkanto- tai henkikirjamerkintöjä, sillä saamelaisuus ei ole kaukaista menneisyyttä, vaan ennen kaikkea jatkumoa ja nykyisyyttä. Pidämme siis kieliperusteen painottamista oikeansuuntaisena askeleena. Oulu Sámit rs:n mielestä saamelaiskäräjälain uudistuksen lähtökohtana tulee olla saamelaisten itsemääräämisoikeus eli se, että saamelaiset saavat itse päättää siitä, ketkä tulevat merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. KHO:n päätökset esimerkiksi vuoden 2015 vaaleissa laajensivat vastoin saamelaisten ja saamelaiskäräjien hyväksyntää saamelaisen määritelmää siten, että myös ei-saamelaisia hyväksyttiin äänestämään. Oulu Sámit rs ei halua tämän kehityksen jatkuvan. Oulu Sámit rs toteaa, että uudessa saamelaiskäräjälakiehdotuksessa on useita ongelmallisia kohtia. Lakiehdotuksessa ei esimerkiksi anneta minkäänlaista selvyyttä siihen, minkälainen todistus henkilön kielitaidosta on riittävä. Esityksen sivulla 46 kerrotaan, että kielitaidon todisteena käytetään väestönlaskentaa vuodelta 1962. Tähän kuitenkin lisätään, ettei luettelo ei ole täydellinen, “joten henkilön voitaisiin myös muutoin todeta oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään.” Oulu Sámit rs kysyykin, millä muilla tavoin ihmisen voidaan todeta oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään? On syytä epäillä, että vaaliluetteloon hakeutumiseksi käytetään valheellisia lausuntoja ja todisteluja henkilön esivanhempien kielitaidosta, sillä tätä on tehty viimeksi vuoden 2015 vaaleissa. Liikkeellä on paljon disinformaatiota, muun muassa myöhäsyntyisiä legendoja keminsaamea osanneista lähisukulaisista, vaikka keminsaame on kielenä kuollut viimeistään 1800-luvulla, eikä suinkaan Suomen itsenäisyyden ajan sulauttamispolitiikan aikana. Epäselvä ja tarkentamista vaativa on myös termi “isoisovanhempi”. On hämärää, miten termiä oikeastaan tulkitaan, sillä ajallista määritelmää polveutumiseen ei ole sisällytetty. Erityisen ongelmallisena yhdistyksemme näkee sen, ettei uudessakaan lakiehdotuksessa tunnusteta saamelaisten kollektiivista tapaa ja oikeutta tunnistaa oman yhteisönsä jäseniä. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymisen tulisi olla ainoastaan Saamelaiskäräjien oikeus ja velvollisuus. Se, että KHO säilyy ylimpänä valitusasteena ohi Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan, ei ole hyväksyttävää. Myös ehdotettu oikaisulautakunta on saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalta epäilyttävä. Tällaisenaan asetelma edistää saamen kansan assimilaatiota valtakulttuuriin, uhkaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta sekä perustuslain saamelaisille takaamaa oikeutta kehittyä saamelaisena yhteisönä ja yhteisöinä.
      • Suoma Sámi Dáiddasearvi
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Lausunto HE-luonnoksesta saamelaiskäräjälaiksi 18.6.2018 Yleistä: On hienoa, että saamelaiskäräjälakia ollaan korjaamassa. Suomen on muutettava saamelaiskäräjälakia siten, että alkuperäiskansan oikeus kulttuuriseen itsemääräämiseen toteutuu aidosti. Säätämällä voimassa olevan lain, valtion poliittiset tahot sekä virkamiehet yhdessä ovat olleet pakkosulauttamassa saamelaisia. Tahot mahdollistivat lakien ja lain suomalaisymmärteisen tulkinnan kautta muiden kuin saamelaisten osallistumisen saamelaisten päätöksentekoon. Viime kahtena vaalina on KHO päättänyt vastoin saamelaisten sekä saamelaiskäräjien tahtoa ottaa ulkopuolisia (lappalaisperuste) saamelaiskäräjävaaliluetteloon. Ulkopuolisten määrä äänioikeutettuina on lisääntynyt voimakkaasti ja olemme erityisen huolestuneita tästä kehityksestä emmekä halua tällaisen jatkumista. Myös KHO:n tekemät saamelaisvastaiset päätökset saamelaisyhteisön ulkopuolisten ottamisesta vaaliluetteloon on jollain tavalla pystyttävä kumoamaan. Laissa pitää mahdollistaa se, että vaalilautakunta, eli vaaleja käsittelevä saamelaisedustuselin voi em. KHO:n kyseenalaisilla hakemuksilla tehdyt päätökset vaaliluetteloon hyväksymisestä kumota tai peruuttaa (Vrt. YK:n rotusyrjintäkomitean moitteet KHO:n päätöksistä 2012, 2017). HE-luonnos 18.6.2018 näyttää lisäävän ja mahdollistavan saamelaisten valtaväestöön sulauttamis-tendenssiä. Esityksen perusteella on ymmärrettävissä, että valmistelun takana olevat valtaväestöä edustavat poliitikot ja virkamiehet jatkavat kolonialistista tapaa kohdella alkuperäisväestöänsä saamelaisia. Nähtävissä on väheksyvä suhtautuminen saamelaisten omaan kulttuuriseen osaamiseen sekä tietoon ja asiantuntijuuteen omasta itsestämme. Valmistelutyössä on havaittavissa rasistisiakin piirteitä (vrt. oikaisulautakunnan irrallisuus saamelaisten päätöksenteosta). Esityksen valmisteluprosessiin ja sisältöön kohdistamme siten kritiikkiä. Katsomme, että esityksen laatimisessa ei ole ollut tarpeeksi saamelaisosaamista muuhun laatijajoukkoon nähden. Esityksen tuloksena kun on, että ko. hallituksen esitys ei anna tosiasiallista mahdollisuutta saamelaisille päättää, ketkä heitä saamelaisia koskevassa saamelaiskäräjien päätöksenteossa edustavat. Saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja käräjien hallitusta päätösinstansseina väheksytään siirtämällä esityksen mukaan perustettavalle mukamas-saamelaiskäräjien alaiselle, tosiasiassa valtiota edustavalle oikaisulautakunnalle ja KHO:lle päätösvalta siitä, kuka on saamelainen ja kuka voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. (Vrt. YK:n rotusyrjintäkomitean moitteet KHO:n päätöksistä 2012, 2017). Tällaisenaan tai esityksen sisältöisenä lakia ei saa hyväksyä. Ehdotus on rasistinen ja pöyristyttävä ja edustaa kolonialistista jatkumoa valtiovallan ja alkuperäiskansan saamelaisten välillä. Esitys ei tue alkuperäiskansa saamelaisten kulttuurista itsehallintoa, vaan pikemminkin rapauttaa sitä keskeisiltä osin.   3§ Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Ehdotamme korjattavaksi kohdan: ”Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon” seuraavasti: ”Oikeus asettua hyväksyttäväksi vaaliluetteloon.” Perustelut: Kohdassa haluamme korostaa saamelaisten omaa kollektiivista tapaa ja oikeutta hyväksyä yksilöt oman yhteisönsä jäseneksi. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on edustanut tätä parhaimmassa muodossaan ja tätä asemaa on syytä vahventaa. Siksi sanamuodon tulee olla: ”Oikeus asettua hyväksyttäväksi vaaliluetteloon.” Kansainvälisissä foorumeissa saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole saanut moitteita toiminnastaan, toisin kuin Suomi ja sen oikeusjärjestelmä (mm. YK). Punnittaessa yhteisöön kuulumisesta, on yhteisöllä siitä paras osaaminen ja tieto. Yhteisön tulee täten päästä arvioimaan ja päättämään, keitä siihen kuuluu. Ajatus on kansainvälisten alkuperäiskansaoikeuksien kanssa samoilla linjoilla ja jonka kanssa risteäviä käytäntöjä ei tule luoda tai ylläpitää. Katsomme, että näin ollen vaalilautakunnan ja mahdollisen oikaisulautakunnan enemmistönä tulee olla vaaliluetteloon merkityt saamelaiset, koska he ovat saamelaisten edustajia saamelaisesta tiedosta ja elämäntavasta, jota varten käräjät on ylipäänsä perustettu. Se edustaa parasta ja oikeudenmukaisinta käytäntöä. Ongelmia on nykylainsäädännössä muodostunut KHO:n päätöksistä, ei saamelaiskäräjien toiminnan taholta. Saamelaisten tulee voida päättää siitä, kuka ja millainen saamelainen on. KHO:n tulee valvoa saamelaisten oikeuksien toteutumista eikä heikentää sitä. Oikaisulautakunnan perustamiselle ja olemassaololle emme näe perustetta, varsinkaan jos lautakunnan enemmistö voi olla muita, kuin saamelaisia. Lautakuntien enemmistön tulee muodostua äänioikeutetuista saamelaisista. Pykälässä olevan esityksen sisältö antaa kuvaa siitä, että ulkopuolisia voidaan ottaa äänestäjiksi saamelaiskäräjävaaleihin ja että yksilön sanalla (hakija) on suurempi oikeus tai valta kuin kollektiivisella saamelaisyhteisöllä määritellä ja sanoa kuka on oikeutettu ja saa äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Haluamme myös korostettavan, että pitää olla yhteisön hyväksymä saamelainen, jotta voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. KHO:n päätökset eivät täten ole oikeudenmukaisia. (Vrt. YK:n rotusyrjintäkomitean moitteet 2012, 2017 KHO:n päätöksistä). 1) kohdassa esitetty kirjoitus ”tai isoisovanhemmistaan” otettava pois. Perustelut: Terminä isoisovanhempi on epämääräinen. Se ei rajaa tarkasti kuinka kauas ylenevässä polvessa isoisovanhemmuutta hyväksytään ja ymmärretään. Tässä on liikaa tulkinnanvaraa. Myöskin se, että saamelaisperinnettä on erityisen vaikea edistää, jos kulttuuriperinnön jatkaminen on katkennut kahden sukupolven yli. Jos kieliperusteeseen sisällytetään isoisovanhempi – termi ja hakemuksessa viitataan isoisovanhemman kieliosaamiseen, tulee ongelmaksi myös kielisyyden todistaminen. Ilmeisestikin kaksi välissä olevaa sukupolvea eivät ole huolehtineet saamelaisuudesta ja kulttuurista ja perinteen jatkamisesta. Kyseisen henkilön kulttuuriksi on muodostunut joku muu, Suomessa useimmiten suomalaiskulttuuri. Katsomme näiden henkilöiden edustavan muuta, kuin perinteistä sukunsa saamelaistietoon perustuvaa kulttuuria ja täten heitä ei tule hyväksyä saamelaiskäräjävaaliluetteloon isoisovanhempi-perusteella. Tarvetta isoisovanhempi-termiin ei lain kohdassa ole. Lisäämällä isoisovanhemmat lakiesitykseen, tulee ymmärrys, että esityksen laatijat haluavat tällä tavoin sulauttaa saamelaiset omassa edustuselimessään. Tämä on vastoin ko. lain olemassaoloa ja perustuslakia. Se kohta tulee näin jättää pois lakiesityksestä. Hienoa, että voimassa olevan lain 3§ 2)-kohta koskien ”tunturi-, metsä- tai kalastajalappalais”-sisältöä, on esityksessä jätetty pois kokonaan. Näin tulee ollakin ja se pitää nykyisestä lainsäädännöstä poistaa pikimiten ilman siirtymäaikoja. Esityksessä mainittu mahdollinen siirtymäaika ei pidä koskea ko. kohtaa. Terminä lappalainen on suomalaisten, kirkon ja valtion käyttämä sekä on rasistinen ja edustaa sortoa (vrt. ilmaisu neekeri). Termi saamelainen on saamelaisten itsensä käyttämä ja sen käyttöä ja määritystä saamelaisten pitää voida hallinnoida.   10§ Kokoonpano ja toimikausi sekä 38§ Vaalien tuloksen määräytyminen Pidättäydymme vanhan pykälän (10§) määritelmän tukemisessa. Alueellista kiintiömäärää voi yhdellä lisätä ollen 4 jäsentä joka kunnasta. Kokonaisjäsenmäärä on hyvä pitää samana, eli 21:ssä. Perustelu: Jäsenmäärää ei ole syytä kasvattaa, koska hallinnolliset kustannukset kasvavat sitä myöten. Määrärahoja on hyvä suunnata muuhun, kuten kielen ja kulttuurin tukemiseen. Saamelaiskulttuuri on syntynyt kiinteästi yhteydessä luontoon ja sen moninais- ja alueen tasaiseen kestävään käyttöön. Jäsenmäärien jakamisessa nykyisenä tai 4 jäsentä/ kunta-ajattelu tukee alueellista merkitystä enemmän, kuin lakiehdotuksessa mainittu väestöpohjainen määrittely. Väestöpohjainen määrittely tukee väestön keskittymistä, joka vie kauemmas saamelaiskulttuurin perustasta, eli alueesta ja siellä pärjäämisestä. Esityksen vaikutus ei ole tavoiteltavaa. Saamelaisalueen saamelaisväestömäärä on keskittynyt Inarin alueelle ja todellisuudessa jäsenmäärä on nykyisillä saamelaiskäräjillä jo nyt Inari-keskeinen. Tätä ei ole rakenteellisesti syytä tukea, vaan enemmänkin alueellisuutta pitää tukea. Se jos mikä on ylläpitämässä saamelaisalueen luontoläheisyyttä päätöksenteoissa ja se tukee parhaiten perinteisiä saamelaiskulttuurin pohjana olevia sekä sille ominaisia luontaiselinkeinoja, kuten erilaisia kulttuurimuotoja (taiteita ja käsityötä) sekä luontaiselinkeinoja (metsästystä, poronhoitoa, kalastusta ja keräilytaloutta). Haluamme tukea alueellisilla jäsenkiintiöillä esim. saamelaispalveluiden alueellista saatavuutta sekä hallinnollisten tukien tasaista jakoa. Nykyinen jäsenmäärä on kannatettava. Tasainen aluekiintiö pitää säilyttää tai kiintiötä lisätä.   26§ Vaalilautakunta ja oikaisulautakunta Kieliryhmäkiintiötä ei ole syytä rakentaa. Vaalilautakunnan jäsenmäärä ja tehtävät on syytä pitää nykyisen lain mukaisina. Oikaisulautakuntaa ei ole tarvetta muodostaa. Jos se muodostetaan, oikaisulautakunnan enemmistön on oltava merkittynä saamelaisina saamelaiskäräjäluettelossa, saamelaiskäräjissä äänioikeutettu voi olla oikaisulautakunnassa ja saamelaiskäräjät valitsevat enemmistön oikaisulautakunnasta. Hyvä saamenkielen taito oltava molempien lautakuntien jäsenillä. Esitämme, että uusien saamelaiskäräjien vaalilautakunnan hylkäämien hakemusten käsittely siirtää hakijan äänioikeuden käsittelyn ja päätökset automaattisesti seuraavan vaalikauden aikana käsiteltäviksi, jotta asia ehditään käsitellä perusteellisesti ja oikeudenmukaisesti saamelaisväestön oikeusturvan takaamiseksi. Vaalilautakunnalla tai saamelaisilla tulee olla lainsäädännöllinen mahdollisuus saattaa mm. valheisiin ja virheisiin perustuvat todistelut rikosoikeudelliseen vastuuseen. Perustelut: Perustuslain mukainen saamelaisten kulttuurinen itsemäärääminen toteutuu myös oikeudessa päättää viimekädessä kuka on saamelainen ja äänioikeutettu saamelaiskäräjävaaleissa. Nykyisellä käytännöllä vaalilautakunta ei ole pystynyt äärimmäisen tiukan aikataulun ja saamelaisia kohtaan kohtuuttoman käytännön vuoksi käsittelemään äänioikeushakemuksiin liittyviä valituksia asian vaatimalla perusteellisuudella. Katsomme, että nykyisellä käytännöllä laki, eduskunta ja virkamiehet pakottavat ”laillisena” näyttäytyen hyväksymään hakijat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Prosessi ei anna saamelaisille tosiasiallista mahdollisuutta puolustautua mm. yksilöiden valheita vastaan. Lainsäädännön on annettava saamelaisille tosiasiallinen mahdollisuus yksilönä sekä yhteisönä tarkastella ja reagoida hakemuksissa esitettyihin väitteisiin. KHO on päätöksillään suhtautunut myönteisesti valheisiin perustuviin hakemuksiin. Tällä tavoin katsomme, että olemassa olevien saamelaisten yksilöiden perusoikeuksia on vähätelty ja rikottu. (Vrt. YK:n rotusyrjintäkomitean moitteet 2012, 2017 KHO:n päätöksistä).
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että saamelaiskäräjistä annetun lain muutoksilla voidaan vahvistaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja itsehallintoa. Valtuutettu katsoo, että ehdotettu 3 §:n mukainen määritelmä vaalioikeutetuista henkilöistä yhdistää onnistuneesti kieleen perustuvan edellytyksen sekä vanhemmuuteen perustuvan historiallisen yhteyden saamelaisuuteen. Valtuutettu katsoo kuitenkin, että 3 §:lle ehdotettu myöhennetty voimaantulosäännös on epäonnistunut ja voi johtaa saamelaisten itsehallinnon vaarantumiseen ja jopa uhata saamelaisten olemassaoloa alkuperäiskansana Suomessa. Valtuutettu painottaa, että seuraavat saamelaiskäräjävaalit tulee järjestää nyt esitetyssä 3 §:ssä määritellyn äänioikeuden mukaisesti.
      • Johtti Sápmelaččat rs
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • 1. Yleistä Yhdistyksen kokonaisarvio oikeusministeriön lausuntokierrokselle lähetetystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi on: lakiluonnos on niin huonosti valmisteltu, eikä siitä saa pienillä korjauksillakaan asiallista, saamelaisten asemaa parantavaa esitystä. Esitys ei lisää luottamusta suomalaisiin lakia valmisteleviin virkamiehiin oikeusministeriössä eikä suomalaisiin poliitikkoihin. Luonnoksen keskeisimmät muutosehdotukset tulisivat vesittämään ja rapauttamaan saamelaisille tarkoitetun ja turvatun itsehallinnon perusrakenteet siirtämällä keskeisiä oikeuksia suomalaisille sekä suomalaiselle virkamies- ja oikeushallinnolle. Muutokset tulisivat toteutettuina hyvin nopeasti toimimaan vahvasti pakkosulauttavaan suuntaan. Luonnoksen tärkeimmät tätä tarkoittavat ehdotukset, yhdessä tarkasteltuina, liittyvät saamelaismääritelmän näennäiseen muuttamiseen, vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen aseman poistamiseen muutoksenhaussa, saamelaiskäräjiin nähden riippumattoman oikaisulautakunnan perustamiseen sekä neuvotteluvelvoitteen asialliseen heikentämiseen. Saamelaisten aseman heikennykset on siroteltu luonnokseen taitavasti ja johdonmukaisesti niin, että ne lopulta vain yhdessä tarkasteltuina paljastavat sen karun lopputuloksen, johon muutokset toteutettuina johtaisivat. Lakiluonnoksen laatijoilta näyttää unohtuneen täysin Suomen perustuslain 22§:n kehoitus, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen! LUKU 1 (§§ 1-4) Saamelaiskäräjälain 1 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, johon kuuluvia tehtäviä varten saamelaiset valitsevat keskuudestaan saamelaiskäräjät. Voimassaolevan lain 3 §, joka sisältää saamelaisen määritelmän, esitetään muutettavaksi kieliperusteiseksi niin, että kieliedellytys ulotettaisiin nykyisesti kolmannesta sukupolvesta neljänteen sukupolveen: isoisovanhempiin. Säännöksen otsikko Saamelainen muutettaisiin niin, että kysymys olisi vain oikeudesta tulla merkityksi saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon eli otsikoksi Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon. Otsikon muutos ei muuta tosiasiaa, jonka mukaan säännös edelleenkin tarkoittaisi määrätä sen, kenellä tulisi olemaan lain mukaiset saamelaisen oikeudet. Ehdotuksen 3 §:n otsikko ja sanamuoto ovat ristiriidassa pelkästään jo saamelaiskäräjälain 1 §:n kanssa. Muotoilulla on luonnoksessakin todetuin tavoin tarkoituksena viedä huomiota pois keskeisistä saamelaisille ja vain saamelaisille kuuluvista oikeuksista. Säännöksen tarkistaminen itsessään vastaisi pohjoismaista tilannetta ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen sisältöä. Säännös tulisi perustelujensa mukaan kuitenkin voimaan vasta 1.1.2020, noin puolentoista vuoden kuluttua lain oletettujen muutosten voimaantulon jälkeen. Seuraavat saamelaiskäräjävaalit toimitettaisiin luonnoksen mukaan vasta nekin vuonna 2020.– Merkittävin mutta vasta vuonna 2020 voimaan tuleva muutos merkitsisi saamelaiskäräjälain 3 §:n 2 kohdan tarkoittaman asiakirjanäyttöön perustuvan ns. lappalaisperusteen poistamista saamelaiskäräjälaista. Voimassa olevan saamelaiskäräjälain 3 §:n 2 kohdan sanamuodon mukaan saamelaisena pidetään sellaisen henkilön jälkeläistä, joka on merkitty tunturi-, kalastaja- tai metsälappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Ehdotetun voimaantulosäännöksen 1 momentin mukaan lain ehdotetaan tulevan voimaan 15. päivänä marraskuuta 2018. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan vaaliluetteloon merkitsemistä koskevaan hakemukseen, joka on tehty vaalilautakunnalle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019, sovelletaan kuitenkin ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa ollutta 3 §:ää. Lakiehdotuksella aiotaan jatkaa ja vahvistaa linja, jonka KHO on vuosien 2011 ja 2015 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä ratkaisuillaan aloittanut, kun se vastoin saamelaisten tahtoa pakotti merkitsemään vaaliluetteloon suomalaisia, jotka eivät kuulu eivätkä koskaan ole kuuluneet saamelaiseen kansanryhmään ja joiden itsensä eikä heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ensiksi oppima kieli ole saamenkieli. Ehdotuksen 3§:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selitetään näin: "Kyse olisi siis äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa, eikä siitä, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena. Henkilön merkitsemisellä vaaliluetteloon ei siten ole muita vaikutuksia saamelaisille muutoin perustuslain mukaan alkuperäiskansana kuuluvista oikeuksista ja niiden kehittämisestä." Perustelu on räikeästi ristiriidassa lain (1§) tarkoituksen kanssa. Sanamuoto paljastaa, että tavoitteena on saada saamelaiskäräjille muitakin kuin saamelaisia. Vuoden 2015 vaaleissa päästäkseen vaaliluetteloon käytettiin valheellisia todisteita. Todisteina käytettiin saamenkieltä osaamattomien suomalaisten (lantalaisten) antamia valheellisia todistamisia niin ikään etnisesti suomalaisen hakijan saamenkielisyydestä. KHO:n ratkaisut osoittavat, että se on pitänyt suomalaisten antamia valheellisia todistuksia luotettavina ja saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen epäluotettavina. Valheellisten ja tekaistujen todistusten käyttämisen estämiseksi on vaadittava henkilöltä, joka hakee tulla merkityksi vaaliluetteloon, viranomaistodistus siitä, että hän itse tai jompi kumpi hänen vanhemmistaan, tai ainakin yksi isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Ehdotuksen 3§:n 2 kohtaa, jonka mukaan oikeus tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on henkilöllä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Ehdotuksen 3§:n 2 kohtaa on tässä yhteydessä mahdotonta hyväksyä. Se tarkoittaa sitä, että saamelaisten tulee hyväksyä vastustelematta ja valittamatta myös kaikki ne suomalaiset, jotka KHO valheellisiin todistuksiin nojautuen on määrännyt lisättäväksi käräjävaalien vaaliluetteloon vastoin saamelaisten tahtoa. Voimassaolevan lain 3§:n lappalaiskriteerin poistamisella ei ole merkitystä. Lakiluonnos siirtymäsäännöksineen takaa sen, että suomalaisilla on sankoin joukoin mahdollisuus KHO:n myötävaikutuksella tulla merkityksi vaaliluetteloon ja sitä kautta päästä saamelaiskäräjille, minkä myös Oikeusministeriö on tiedostanut arvioidessaan lakiehdotuksen taloudellisia vaikutuksia. Saamelaisilla saamelaiskäräjälain 1 §:n mukaan alkuperäiskansana on saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Jotta tämä itsehallinto toimisi, tulisi saamelaiskäräjillä olla vain saamelaisia. Tämän vuoksi KHO:n tulisi purkaa viime vaaleissa tekemänsä päätökset suomalaisten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemisestä tai uudella lainsäännöksellä määrätään vaaliluettelopohjaksi vuoden 2007 vaaliluettelo, jota sitten täydennettäisiin soveltaen lakiluonnoksen 3§:ä.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Apulaisoikeuskansleri
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • 3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Nykyisen saamelaisen määritelmäsäännöksen sijasta lakiin ehdotetaan säännöstä, joka jatkossa selkeämmin osoittaisi ainoastaan oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon. Henkilön merkitsemisellä vaaliluetteloon ei esityksen mukaan ole muita vaikutuksia, vaan saamelaisten oikeuksista on säädetty ja tullaan säätämään muualla lainsäädännössä. Ehdotettu säännös vastaa pitkälti Ruotsissa ja Norjassa voimassa olevia vastaavia säännöksiä sekä pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa käytettäviä kriteereitä, mutta niiden määritelmät kuitenkin osittain poikkeavat ehdotettavasta määritelmästä. Ruotsin ja Norjan määritelmien sekä saamelaissopimuksen mukaan ratkaisevaa on se, onko saame ollut kotikieli, eikä se, onko se ollut ensimmäinen opittu kieli. Ehdotuksen tavoitteena on lähentää saamelaisia koskevaa sääntelyä Norjan ja Ruotsin kansallisiin lainsäädäntöihin ja pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, mutta ehdotus poikkeaa niistä kuitenkin tältä varsin tärkeältä osin. Tätä poikkeamista ei ehdotuksessa kuitenkaan tarkemmin perustella. Määritelmän rajaaminen äänioikeuteen selkeyttää nykyistä tilannetta, mutta saamelaismääritel-mää koskeva ongelma jää ratkaisematta ja tältä osin oikeudellinen epävarmuus jatkuu. Sillä on jo sellaisenaan kielteinen vaikutus saamelaisten asemaan. Esityksen perusteluissa todetaan, että saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvista oikeuksista ja niiden kehittämisestä tullaan säätämään muualla lainsäädännössä. Perusteluissa ei kuitenkaan tarkemmin kerrota, missä ja milloin näistä oikeuksista on tarkoitus säätää, ja onko esimerkiksi saamelaismääritelmä tarkoitus luoda jossain muussa lainsäädännössä. Määritelmäsäännöksen perusteluita olisi syytä tältä osin tarkentaa. On mahdollista, että nyt esitettävä määritelmä tulee tosiasiallisesti saamaan yleisen saamelaismääritelmän aseman. Jotta lakitekstistäkin selkeämmin tulisi ilmi ehdotuksen perusteluiden mukainen tarkoitus määritelmän rajaamisesta vain äänioikeuteen, tulisi esimerkiksi ehdotuksen 1 §:n 2 momenttiin lisätä, että ”oikeus äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa on vaaliluetteloon merkityillä saamelaisilla siten kuin tässä laissa säädetään”.
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Hallituksen esitys siitä, kuka on äänioikeutettu saamelaiskäräjävaaleissa, on syrjivä Sodankylän alueella asuvien metsäsaamelaisten osalta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että äänioikeus olisi sellaisella henkilöllä, jos henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Tällainen määritelmä estää käytännössä sen, että metsäsaamelaiset tulisivat koskaan merkityksi äänioikeutetuksi saamelaiskäräjävaaleissa. Sodankylän alueella lapinkylissä asuneet metsäsaamelaiset menettivät oman kielensä, keminsaamen, voimakkaiden suomalaistamistoimien johdosta. Suomalaistamistoimia käyttivät sekä valtio ja kirkko. Näin yksi alkuperäisväestö, metsäsaamelaiset menettivät oman kielensä ja heidän jälkeläisillään, suurimmalla osalla Sodankylän nykyisestä väestöstä, ei ole ollut mahdollisuutta pitää omaa saamenkieltään yllä. Näin heitä ei tulla tämän hallituksen esityksen mukaisesti koskaan merkitsemään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Suomessa nykyinen laki saamelaiskäräjistä on toimiva, kunhan sitä noudatettaisiin niin saamelaiskäräjillä kuin korkeimmassa oikeusasteessa. Nykyisen saamelaiskäräjälain 3 § 1 momentin 2 kohdan polveutumisperusteen poistaminen on selvä heikennys Sodankylän kunnan alueella asuvia metsäsaamelaisia kohtaan. Sodankylän kunta katsoo, että alkuperäisväestöä alueella edustavat metsäsaamelaiset tulee merkitä omasta hakemuksestaan ja itseidentifikaation nojalla saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Naapurimaassa Ruotsissa metsäsaamelaisten olemassaolo on tunnustettu: metsäsaamelaisten toimintaa tuetaan valtion varoista ja heillä on oma edustus omana ryhmänään Ruotsin saamelaiskäräjillä. Suomen valtion tulisi ottaa esimerkkiä Ruotsista ja tunnustaa metsäsaamelaiset alkuperäisväestöön kuuluvaksi sekä mahdollistaa metsäsaamelaisen kulttuurin jatkuminen myös jatkossa. Hallituksen esityksen mukaan esitys selkeyttäisi sääntelyä saamelaiseksi itsensä identifioivien henkilöiden oikeudesta tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Esityksen mukaan hakeutuminen luetteloon riippuisi ensinnäkin kunkin omassa harkinnassa siitä, että henkilö tuntemansa sukutaustan ja kieltä tai kulttuuria koskevien siteidensä vuoksi pitää itseään saamelaisena ja haluaa äänestää vaaleissa. Historia on kuitenkin osoittanut sen, että ne henkilöt, jotka ovat oman sukutaustansa ja itseidentifikaation osalta pitäneet itseään saamelaisena eivät ole kuitenkaan tulleet merkityiksi vaaliluetteloon. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Myös korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat olleet ristiriitaisia ja mielivaltaisia: esimerkiksi metsäsaamelaisia edustavista sisaruksista toinen on hyväksytty rekisteriin ja toinen ei. Hallituksen esityksessä nostetaan esille saamelaisen yhteisön ryhmähyväksynnän ja monipuolisen asiantuntemuksen vahvistaminen. Miten ryhmä voi tunnistaa metsäsaamelaisia saamelaisiksi, jos yleensäkään saamelaiskäräjät eivät ole tähänkään asti heitä tunnustaneet ja tunnistaneet? Tämä jo osoittaa sen, että lainsäätäjä väheksyy metsäsaamelaisten asemaa ja hallituksen esitys turvaisi myös jatkossa tämän sortamisen jatkumisen.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Oikeusministeriö on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamieheltä lausuntoa saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen toimikunnan esityksestä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 109 §:n mukaan eduskunnan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Luonnosehdotuksen mukaan esityksen yleisenä tavoitteena on parantaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Esitän tässä lausunnossani huomioitani vain joistakin yksittäisistä luonnosehdotuksen kohdista. Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon (3 §) Luonnoksessa ehdotetaan nykyisen saamelaisen määritelmäsäännöksen sijasta lakiin säännöstä, joka selkeämmin osoittaisi ainoastaan oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon. Säännös sisältäisi voi-massa olevan lain tapaan subjektiivisen suostumuksen ohella objektiiviset kriteerit. Luonnoksen mukaan äänioikeuden varsinaisia, lakisääteisiä edellytyksiä olisivat siten, että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeuteuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Lisäksi edellytettäisiin, että laissa säädetyt ikää, kansalaisuutta ja väestökirjanpitoa koskevat äänioikeuden muut vaatimukset täyttyvät. Luonnoksen mukaan ehdotettu säännös vastaisi pitkälti Ruotsissa ja Norjassa voimassa olevia vastaavia säännöksiä.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Tausta Yhdistys on antanut aiemmin laajat kannanotot pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta sekä Suomen saamelaismääritelmästä, Sámi Árvvut ry on ollut saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän kuultavana Inarissa 25.1.2018 ja antanut kannanoton saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleelle toimikunnalle 20.2.2018. Sámi Árvvut ry ei toista aikaisemmassa lausunnossaan esittämiä esityksiä, vaan keskittyy tuomaan esille saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitysten puutteita ja vaikutuksia saamelaisiin. Sámi Árvvut ry on edelleen 20.2.2018 antamansa lausunnon esitysten takana ja esittää niiden huomioimista toimikunnan esitysten viimeistelyn yhteydessä. Toimikunnan esityksen perusteella saamelaisyhteisön kuulemisissa antamaa viestiä ei ole huomioitu käsillä olevassa esityksessä. Toimikunnan esitys poikkeaa tavallisista työryhmien lakiehdotuksista, koska siitä puuttuvat työryhmän jäsenten allekirjoitukset tai tieto siitä, ovatko kaikki työryhmän jäsenet esityksen hyväksyneet. Tämä tieto on ratkaisevan tärkeä, koska toimikunnan toimeksiannon perusteella toimikunnan esityksen tulee olla yksimielinen. Saamelaiskäräjien toisena pääneuvotteluosapuolena tulisi tuoda avoimesti esille myös sen, onko saamelaiskäräjien hallitus hyväksynyt ehdotuksen, siis antanut neuvottelijoille valtuutuksen hyväksyä ehdotus, vai onko kyseessä saamelaiskäräjien osalta vain toimikuntaan nimettyjen henkilöiden esitys. Näin tärkeässä asiassa on tärkeää olla avoin saamelaisyhteisölle. Lausunnossaan Sámi Árvvut ry keskittyy erityisesti toimikunnan tekemiin esityksiin saamelaismääritelmästä, saamelaisten perustuslaillisesta asemaan sekä saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon tehtäviin ja sen legitimiteettiin. Lausunnossa saamelaistoimikunnan esitykset ja muotoilut on referoitu kursivoituna ja pienemmällä kirjasinmerkillä kuin lausunnossa oleva muu teksti. 2 Yhdistyksen lausunnon tiivistelmä ja keskeinen viesti a) Yhdistys ei kannata toimikunnan esitystä laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta vaan edellyttää niiden valmistelemista uudelleen. b) Toimikunnan ehdotus on suuressa ristiriidassa perustuslain kanssa ja käytännössä lopettaa Suomessa saamelaisten alkuperäiskansa-aseman ja saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon. c) Saamelaiskäräjät toisena pääneuvotteluosapuolena tulisi tuoda avoimesti esille myös sen, onko saamelaiskäräjien hallitus hyväksynyt ehdotuksen eli antanut neuvottelijoille valtuutuksen hyväksyä ehdotus, vai onko kyseessä saamelaiskäräjien osalta vain toimikuntaan nimettyjen henkilöiden esitys. d) Toimikunnan esitys tuo hyvin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. Keskeisimmät vaikutukset ovat: a) saamelaisuuden irrottaminen elävästä kulttuurista ja muuttuminen tekniseksi oikeudeksi, b) siirtymäaika, mikä mahdollistaa kaikkien halukkaiden pääsemisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon voimassa olevalla KHO:n tulkinnalla saamelaisuudesta, c) saamelaiskäräjien antama hyväksyntä KHO-saamelaisille vahvistaen ne saamelaisiksi, d) saamelaiskäräjien vaaliluettelon muuttuminen yhä vahvemmin polveutumis- ja perimäluetteloksi, automaattiseksi oikeudeksi ilman edellytystä siitä, että henkilö on yhteydessä elävään saamelaiskulttuuriin, e) saamelaisuuden käsitteen moninaistuminen, f) saamelaisuuden ja alkuperäiskansa-aseman muuttuminen alueelliseksi yleisoikeudeksi. e) Saamelaistoimikunnan tekemä ehdotus saamelaismääritelmäksi vaikuttaa oleellisesti myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden toimeenpanoon, soveltamiseen ja tulkintaan. f) Saamelaisyhdistyksillä ei ole käytännössä juridista suojaa, mikä vaikeuttaa entisestään saamelaisten mahdollisuuksia edustaa itseään omien kulttuuristen tapojensa mukaisesti. Sámi Árvvut ry pitää välttämättömänä, että yhdistyslainsäädännön uudistaminen aloitettaisiin pikaisesti mahdollistaen saamelaissiitojen järjestäytymisen sekä saamelaiskulttuurin suojelemisen yhdistystoiminnassa. g) Esityksen seurauksena saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien soveltaminen, kenelle oikeudet kuuluvat ja kenelle ne eivät kuulu, jäävät ratkaistavaksi yksittäistapauksissa viranomaisasioinnissa, oikeudessa ja hallinnollisissa päätöksissä. h) Jos Suomessa ei määritetä saamelaisuutta lainsäädännössä, saamelaiskulttuurin heikentämiskielto voi laajeta koskemaan etnisesti suomalaisia i) Vaaliluetteloon eivät kuulu kaikki saamelaiset, mutta heidän saamelaisuuttaan arvioidaan suhteessa saamelaismääritelmään nyt ja tulevaisuudessa. Saamelaismääritelmä on se, mihin saamelaisuutta peilataan. Lakiehdotuksessa saamelaisuus irrotetaan etnisyydestä. Viittaukset minkäänlaiseen ryhmäidentifikaatioon tulee poistaa, koska lakiehdotus ei anna saamelaisten ryhmäidentifikaatioon minkäänlaista mahdollisuutta. j) Mikäli toimikunnan esityksen § 3 hyväksytään, saamelaiskäräjien tehtävät tulee rajata koskemaan vain äänioikeutettujen saamelaisten asioita, mutta samalla tulee taata ja mahdollistaa saamelaiskulttuuriin ja perinteisiin pohjautuvien siitojen ja yhdistysten toiminnan kehittymisen. k) 9 § esitetty saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta tulisi lakiteknisesti säätää omassa pykälässään, koska kyseessä on viranomaisille suunnattu velvoite, joka ei liity yhteistoiminta- eikä neuvotteluvelvoitteeseen l) Esitetty § 9 näyttää kosmeettisesti siltä, että saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet lisääntyisivät, mutta käytännössä vain neuvotteluprosessi muuttuu yksityiskohtaisemmaksi ja tosiasiallisesti viranomaisille annetaan sanamuodoilla ”pyrkien saavuttamaan” jo lakiteknisesti mahdollisuus olla huomioimatta saamelaisten näkemyksiä. m) Saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa ja saamelaisyhteisön osallisuutta tulisi lainsäädännössä kehittää mahdollistaen sen, että etnisesti saamelaisia edustavat toimijat pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti saamelaisille tärkeisiin yhteiskunnallisiin prosesseihin. n) Sámi Árvvut -yhdistys ei näe oikaisulautakunnan tuovan mitään lisäarvoa tai parantavan päätöksentekoa lain § 3 tulkinnasta ja tosiasiassa se siirtää valitusten osalta ratkaisuvallan saamelaiskäräjien ulottumattomiin. o) Toimikunnan esitys ei anna minkäänlaista ohjeistusta edes perusteluosassa siitä, miten henkilön kielitaito ja saamelaisuus voidaan todistaa neljän sukupolven päähän. On selvää, että henkikirja- ja lappalaismerkinnät säilyisivät yhä edelleen virheellisenä todisteluna, onko henkilön suvussa joku ollut joskus saamelainen. Lakiesitys käytännössä jatkaisi nykytilaa, eli mahdollistaisi sekavan tulkinnan ja todisteiden esittämisen henkilön sukuhistoriasta ja oletetusta saamelaisuudesta. p) Esitys vahvistaa nykytilan, jonka mukaan saamelaiskäräjien vaaliluettelo koostuu henkilöistä, jotka on otettu siihen eri kriteerein ja eri tulkinnoin. Toimikunnan väittämä saamelaisten ryhmäidentifikaation vahvistamisesta ei toteudu toimikunnan esityksen mukaan lainkaan määritelmän automaatiossa, eli henkilö, jonka vähintään toinen vanhempi on kuulunut tai kuuluu vaaliluetteloon, tulee ottaa aina ja ikuisesti vaaliluetteloon. q) Ainoa keino turvata saamelaiskäräjien asema ja saamelaisten alkuperäiskansa-asema on hyväksyä saamelaiskulttuurin mukainen saamelaismääritelmä. Lisäksi saamelaiskäräjien nykyinen vaaliluettelo tulisi hylätä ja jokaisen vaaliluetteloon haluavan tulisi hakeutua vaaliluetteloon uudelleen. r) Saamelaismääritelmän laventaminen ja muuttaminen vaikuttaa eri alueisiin eri tavoin, erityisesti ehdotus heikentää Enontekiön saamelaisten ja kolttasaamelaisten mahdollisuuksia ja oikeuksia ja Lapin paliskunnan alueen saamelaisten huomioonottaminen tulee edelleen heikentymään saamelaiskäräjien toiminnassa. Uudistuksen tavoitteet Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys tuo merkittäviä vaikutuksia saamelaisten perustuslailliseen alkuperäiskansa-asemaan sekä kulttuuri-itsehallintoon. Sámi Árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukaan toimikunta ei ole kuitenkaan pystynyt riittävästi arvioimaan esityksen moninaisia vaikutuksia saamelaiskulttuurille, saamelaisten oikeusasemaan ja perustuslakiin. Saamelaiskäräjälain uudistuksessa on ollut kaksi mahdollista lähestymistapaa: a) saamelaiskäräjien tehtävien ja roolin kehittäminen saamelaiskulttuurin turvaamiseksi ja b) institutionaalinen lähtökohta, eli saamelaiskäräjien tehtävien ja toiminnan kehittäminen instituutiona. Saamelaiskäräjälakitoimikunta on lähestynyt lakia institutionaalisesti, eli keskittynyt saamelaiskäräjien organisaation, aseman ja tehtävien turvaamiseen ja kehittämiseen osana suomalaista yhteiskuntaa. Institutionaalinen lähestymistapa on saamelaiskäräjien ja valtion kannalta helppo ja toimiva lähestymistapa, mutta lähestymistapa on irrallinen saamelaiskulttuurin nykytilasta ja tarpeista ja luo suuren epäselvyyden siitä, mikä taho edustaa saamelaisia. Erityisen suuri huolenaihe saamelaisille on se, että saamelaiskäräjien edustajat toimikunnassa ovat hyväksyneet ehdotuksen, joka on irrallinen saamelaiskulttuurista ja esitys antaa sellaisen kuvan, että saamelaiskäräjät eivät tiedä, mitä saamelaisuus on. Toimikunnan ehdotus asettaa jo itsessään suuren huolenaiheen saamelaiskäräjien legitimiteetille, toimintakyvylle ja kyvylle edustaa saamelaisia. Kansainvälisesti alkuperäiskansan määritteleminen lainsäädännössä ei ole yleistä kuten ei myöskään lailla säädetty alkuperäiskansan edustuselin. Alkuperäiskansoilla on yleisesti omia kulttuurisiin perinteisiin liittyviä hallintojärjestelmiään ja yhdistyksiään, jotka edustavat omien kulttuuristen tapojensa mukaisesti omia oikeuksiaan. Suomessa edustuksellisuus on rakennettu yhdistyslakiin, kolttalakiin ja saamelaiskäräjälakiin pohjautuen. Koska Suomi on valinnut institutionaalisen tavan edistää saamelaisten asemaa, sen on huolehdittava siitä, että instituutio ei ole irrallinen saamelaisyhteisöstä ja vastaa saamelaisten kulttuurisia tapoja ja perinteitä. Saamelaiskäräjälakitoimikunta on esityksessään irrottanut saamelaiskäräjien tehtävät ja aseman saamelaiskulttuurista ja saamelaisyhteisöstä. Käytännössä vain kolttasaamelaisilla on osittainen oikeus omien perinteiden mukaiseen hallintojärjestelmään, vaikkakin päätösvalta on monin paikoin hyvin rajattu ja nimellinen. Saamelainen perinteinen hallintojärjestelmä, siida, ei ole lainsäädännössä tunnustettu eikä tuettu hallintojärjestelmä. Saamelaiskäräjälaki esitys luo merkittäviä ongelmia saamelaisyhteisölle, yhdistyksille ja siidoille. Tilanne luo mahdollisuuden, että erilaiset saamelaisvastaiset yhdistykset ja tahot voivat julistaa edustavansa saamelaisia ja ilmaisevan saamelaisten virallisen kannan, koska ehdotetun saamelaiskäräjälain määritelmä antaa siihen mahdollisuuden. Keskeinen kysys, mikä saamelaiskäräjälain uudistuksen myötä nousee esille, on se, että mikäli laki hyväksytään, saamelaisille ainoaksi mahdollisuudeksi edustaa itseään omien kulttuuristen tapojen mukaisesti jää saamelaiskulttuurin pohjautuva kansalaistoiminta sekä yhdistystoiminta. Yhdistyslainsäädäntö pitää sisällään valitettavasti suuria ongelmia saamelaisten kannalta, mutta se on myös edellytys julkisen rahoituksen saamiselle toimintaan. Saamelaisyhdistyksien pääasiallinen taloudellinen tuki kanavoituu Suomen saamelaiskäräjien kautta. Nykyinen saamelaismääritelmätulkinta ja esitetty saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä (3 § oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon) toteutuessaan mahdollistaa saamelaisten institutionaalisen assimiloinnin saamelaiskäräjien kautta ja ohjaa saamelaisyhdistysten rahoitusta poliittisin perustein saamelaisvastaiseen toimintaan. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys tuntuu kumpuavan hyvin vanhakantaisesti ja byrokraattisesta ajattelusta eikä vastaa niihin haasteisiin, joita saamelaiset kokevat. Saamelaisten poismuutto, perinteisten elinkeinojen heikko asema, ilmastonmuutos, saamelaiskulttuuria, elinkeinoa ja kieltä yhdenmukaistava lainsäädäntö sekä saamen kielen elvyttämisen kehittyminen yleisoikeudeksi on tuonut suuria haasteita koko saamelaisyhteiskunnalle. Esimerkiksi kielipesätyö, joka on osoittautunut toimivaksi tavaksi palauttaa saamen kieli saamelaisiin sukuihin ja perheisiin, jotka ovat kielen menettäneet, on tuonut huomattavia ongelmia. Kielipesään on laitettu etnisesti suomalaisia lapsia, joilla ei ole kielellistä eikä kulttuurista yhteyttä saamelaiskulttuuriin ja lasten kielipesään sijoittamisella ovat vanhemmat halunneet ilmaista olevansa myös saamelaisia tai lappalaisia, käyttäen kielipesää keinona rakentaa perheelleen saamelainen identiteetti, joka ei perustu todelliseen tilanteeseen. Vuotson alueella kielipesä on ainoa varhaiskasvatuspalveluja tarjoava yksikkö, eikä suomalaisille vanhemmille tarjota mahdollisuutta suomenkieliseen päivähoitoon. Kielipesätoiminta on ongelmallinen, koska se on laajentunut yleisoikeudeksi. Kielipesätoiminnassa saavutetut tulokset jäävät monasti hyödyntämättä ja unohtuvat, koska kielipesässä olleet lapset ovat hyvin harvoin valmiita saamenkieliseen opetukseen ja tarvitsivat opetuksen tukena suomen kieltä. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole vielä tarjolla. Eri alueilla saamelainen kielipesätoiminta ja saamenkielinen päivähoito on yhdistetty ja äidinkieleltään saamelaisten lasten mahdollisuudet saada tukea kielen ja sen kulttuuristen käsitteiden ilmauksien oppimiseen ovat luonnollisessa heikommat tällaisissa ryhmissä, joissa on vain saamen alkeet hallitsevia henkilöitä. Saamenkieliset palvelut ovat alkaneet muuttua yleisoikeudeksi, mikä ei ole ongelmatonta saamelaiskulttuurin ja kielen säilymisenä ja kehittymisenä kulttuurisena alkuperäiskansakielenä. Esityksen pääasiallisena sisältönä ovat saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittäminen. Kulttuuri-itsehallinnon ulkopuolelle suljetaan edelleenkin saamelaiset perinteiset elinkeinot, joiden säilyminen ja kehittyminen ovat saamen kielen, kulttuurin ja saamelaisten kotiseutualueen saamelaiskulttuurin elinvoimaisuuden edellytys. Mikäli saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys toteutuu, perinteisten elinkeinojen – poronhoito, kalastus, metsästys, käsityö ja keräily – asemaa tulee kehittää siidajärjestelmää vahvistamalla lainsäädännössä ja hallinnossa itsehallinnoksi. Elinkeinojen itsehallinnon kehittämisen tulisi tapahtua nopeasti ja saamelaiskulttuurin pohjalta, mutta valitettavasti valtionhallinnossa ei ole tällä hetkellä valmiuksia saamelaiskulttuuriin turvaamiseen. Esityksessä viitataan usein Norjan ja Ruotsin tilanteeseen saamelaismääritelmän osalta ja käytetään Norjan ja Ruotsin tilannetta esimerkkinä ja mallina siitä, miten asia tulisi Suomessa ratkaista. Ruotsin ja Norjan tilanteet ovat kuitenkin ratkaisevan erilaisia, jota toimikunta ei ole lainkaan huomioitu esityksessään. 1) Norjassa ja Ruotsissa on saamelaisella poronhoidolla oma elinkeinollinen itsehallintonsa ja siidajärjestelmät ovat tunnustettu lainsäädännössä. Poronhoito on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saamelaisten yksinoikeus. 2) Norjassa saamelaiskäräjävaaleihin tulee hakeutua joka vuosi erikseen, eikä saamelaiskäräjien vaaliluettelolla ja saamelaiskäräjillä ole samanlaista vahvaa yhteyttä saamelaisten etnisyyteen ja identiteettiin kuin Suomessa. 3) Norjassa ja Ruotsissa ei ole lappalaisliikettä eikä etnisten norjalaisten ja ruotsalaisten joukkohakeutumista saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. 4) Norja on ratifioinut ILO 169-sopimuksen. 5) Lainsäädäntöhistoria on erilainen Suomessa kuin Norjassa ja Ruotsissa. 6) Saamelaisten määrä on suurempi Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa ja saamelaiskulttuuria voidaan pitää elinvoimaisempana Ruotsissa ja Norjassa kuin Suomessa. 7) Ruotsissa ja Norjassa saamelaisten edustaminen ei ole yhteiskunnallisessa elämässä ja saamelaisyhteisöissä rajattu vain saamelaiskäräjille, vaan tuottajajärjestöt, siidat ja yhdistykset käyttävät merkittävää saamelaisten edustusvaltaa. On tärkeää, että saamelaisuuden määritelmää ei irroteta kontekstista ja otetaan huomioon myös historiallinen, yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen tilanne kokonaisuutena. Nyt lain perusteluosassa saamelaismääritelmä on irrotettu siitä todellisuudesta, jossa saamelaiset elävät Norjassa ja Ruotsissa, mikä on johtanut virheellisiin ja puutteellisiin tulkintoihin lain perusteluosassa. Sillä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, on erilainen merkitys ja vaikutus saamelaisille ja saamelaiskäräjien rooli ja merkitys saamelaisten yhteisöelämässä on erilainen Suomessa, Norjassa, ja Ruotsissa. Jos Suomi haluaa ottaa esimerkkiä ja yhdenmukaistaa saamelaista koskevaa säätelyä Suomessa Norjan ja Ruotsin mallin mukaisesti, saamelaismääritelmän ohella tulee vahvistaa saamelaiselinkeinojen asemaa ja itsehallintoa sekä tunnustaa siidat lainsäädännössä, eli käytännössä nostaa saamelaiskäräjien rinnalle saamelaisten perinteisiä yhteisöllisiä elimiä edustamaan saamelaisia ja turvaamaan saamelaiskulttuurin säilymistä. Työn pohjana ovat esityksen mukaan perustuslailliset velvoitteet, Suomen ihmisoikeusvelvoitteet, hallituksen v. 2014 antama esitys saamelaiskäräjälain uudistamiseksi sekä perustuslakivaliokunnan v. 2015 antama mietintö hallituksen esityksestä. Perustuslain käsittely saamelaiskäräjälaista edellisellä eduskuntakaudella oli perustuslain sekä perustuslakivaliokunnan toiminnan kannalta hyvin poliittista ja irrallista hallituksen esityksestä. Valiokunta teki mietinnössään ja sen käsittelyissä monta hyvin merkittävää ja kauaskantoista linjausta, jotka vaikuttavat saamelaisten oikeuksiin kielteisesti: 1) saamelaismääritelmän irrottaminen saamelaiskulttuurista ja perustuslaista poliittiseksi määritelmäksi, 2) avoimesti saamelaisvastaisten tahojen ottaminen tasa-arvoisiksi asiantuntijoiksi saamelaiskulttuurin asiakysymyksissä, 3) valtiolainsäädäntöasiantuntijoiden ja saamelaiskäräjien sivuuttaminen, 4) saamelaismääritelmän alistaminen poliittiselle arpomiselle, siis sattumaan perustavalle poliittiselle menettelylle. Perustuslakivaliokunnan perintö saamelaismääritelmästä poliittisena määritelmänä vaikuttaa ratkaisevasti myös käsillä olevan saamelaiskäräjälakitoimikunnan mietinnössä. Perustuslakivaliokunnan mietintöä tulee tarkastella ja arvioida suhteessa asiantuntijakuulemisiin sekä ottamalla huomioon asian käsittelyn puoluepolitisoituminen. Perustuslakivaliokunta ei tarkastellut saamelaismääritelmää perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta, vaan otti huomioon julkisen painostuksen, puoluepolitiikan ja eri intressiryhmien toiveet ja aluepoliittiset näkökohdat. Perustuslakivaliokunta on hyvin selkeästi saamelaiskäräjälain käsittelyn yhteydessä muuttanut rooliaan perustuslaillisuuden arvioijasta ja tulkitsijasta avoimesti poliittiseksi toimijaksi. Se tulisi huomioida ja siihen tulee myös varautua, mikäli hallituksen esitys saamelaiskäräjälain uudistamiseksi annetaan, eli saamelaisyhteisö ei voi luottaa siihen, että valiokunta tarkastelisi saamelaiskäräjälakia objektiivisesti, juridisesti ja pelkästään suhteessa perustuslakiin. Sámi Árvvut -yhdistyksellä ei ole luottamusta valtioneuvoston haluun, kykyyn ja sitoutumiseen saamelaisten oikeuksien kehittämisessä. On myös hyvin todennäköistä, että mahdollinen esitys muuttuisi ratkaisevasti eduskunnassa myös saamelaismääritelmän osalta. Saamelaisten identiteetin suojelemisessa ei voi ottaa minkäänlaisia riskejä. Jotta esitys voitaisiin lähettää missään muodossa eduskuntaan saamelaiskäräjien hyväksynnällä, saamelaiskäräjillä tulisi olla täysi luottamus ja sopimus valtioneuvoston kanssa menettelytavoista esityksen käsittelyn yhteydessä ja takeet siitä, että esitys vedettäisiin pois eduskunnasta, mikäli esitykseen tehtäisiin eduskuntakäsittelyssä saamelaisten oikeusasemaa heikentäviä muutoksia. Esityksen ensimmäisellä sivulla todetaan: Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kysymys olisi nimenomaan henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa, ei siitä, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena. Saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana itse määrittää, kuka on saamelainen, eli niin sanottua ryhmäidentifikaatiota ehdotetaan vahvistettavaksi laajentamalla vaalilautakunnan kokoonpanoa. Esitetyt muutokset ovat hyvin ristiriitaisia. Saamelaisuutta ei säädettäisi lainsäädännössä, mutta saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana määrittää, kuka on saamelainen, vahvistettaisiin laajentamalla vaalilautakunnan kokoonpanoa. Saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien soveltaminen, kenelle oikeudet kuuluvat ja kenelle ne eivät kuulu, jäisivät ratkaistavaksi täten yksittäistapauksissa viranomaisasioinnissa, oikeudessa ja hallinnollisissa päätöksissä. Yksittäiselle viranomaiselle jäisi suuri vastuu, ja onkin todennäköistä, että laki johtaisi vaihteleviin tulkintoihin sitä, miten saamelaisuus määritettäisiin kussakin tapauksessa. On hyvin selvää, että epäselvissä tilanteissa saamelaisuutta tulkitaan mieluummin laveammin kuin suppeammin, johtaen käytännössä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien muuttumiseen yleisoikeuksiksi. Esittelyteksti ei vastaa lain todellisia vaikutuksia, koska sillä on vaikutus saamelaisten kielellisiin oikeuksiin, niiden rahoitukseen ja ohjaukseen ja kokonaisuutena saamelaisten yksilöoikeuksiin alkaen aina saamenkielisestä varhaiskasvatuksesta lähtien. Esityksen mukaan sillä ei ole vaikutusta saamelaisten elinkeino-oikeuksiin. Kuitenkin, saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta on säädetty kaivos-, vesi- ja ympäristönsuojelulaeissa. Saamelaiskulttuurin heikentämiskiellon pääasiallisesta tulkinnasta vastaa saamelaiskäräjät viranomaisten ja oikeusjärjestelmän ohella. Saamelaiskäräjälailla on suora vaikutus heikentämiskiellon tulkintaan sekä saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa saamelaiskulttuuria ja saamelaiselinkeinoja. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan kyvyttömyys määritellä saamelaisuutta heijastuu myös saamelaiskulttuurin käsitteeseen, jota ei sitäkään määritetä lainsäädännössä. Jos Suomessa ei määritetä saamelaisuutta lainsäädännössä, saamelaiskulttuurin heikentämiskielto voi laajeta koskemaan etnisesti suomalaisia ja toisaalta, heikentämiskielto menettää merkityksensä ja hankkeiden vaikutustenarvioinnissa joudutaan tapauskohtaisesti pohtimaan, ovatko vaikutuksille alttiit henkilöt saamelaisia ja mitä saamelaiskulttuuri kussakin tapauksessa tarkoittaa. Laki ei selkeytä nykytilaa, vaan luo uusia tulkintaongelmia. Perusteluosassa viitataan oikeuskirjallisuuteen useassa kohdassa, mutta viittauksen kohde on valtioneuvoston rahoittama tilaustutkimus (Heinämäki et al 2017), ja huomionarvoista on se, että tutkimus on tutkimusraportti, ei vertaisarvioitu, riippumaton ja tieteellinen julkaisu. Saamelaismääritelmästä on olemassa julkaistua tutkimuskirjallisuutta ja vertaisarvioituja julkaisuja niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Vain yhden julkaisun käyttäminen lähteenä ei ole tieteellisesti asianmukaista eikä läpinäkyvää. Mikäli tutkimuskirjallisuutta halutaan hallituksen esityksessä tuoda esille ja käyttää tutkimuskirjallisuutta esityksen perusteluina, tulee se tehdä monipuolisesti ja tieteellisesti. Esityksessä ei ole edelleenkään kehitetty saamelaiskäräjiä parlamentaarisena elimenä. Saamelaiskäräjäedustajat olisivat esityksen mukaan edelleenkin vain yksityishenkilöitä, eikä siidoilla, saamelaisyhdistyksillä tai saamelaispuolueilla olisi mahdollista asettaa ehdokkaita vaaleihin. Hallituksen esityksessä viitataan usein Norjan ja Ruotsin esimerkkiin ja tarpeeseen luoda yhdenmukaista pohjoismaista säätelyä saamelaisasioissa. Ruotsissa ja Norjassa saamelaisyhdistykset/-puolueet asettavat ehdokkaat saamelaiskäräjävaaleihin saaden laajemman mandaatin ja aidon edustuksellisuuden työlleen mahdollistaen aidon poliittisen keskustelun ja parlamentarismin saamelaiskäräjillä. Suomessa ei haluta edistää saamelaisten parlamentarismia eikä poliittista toimintaa saamelaiskäräjälaissa. Saamelaiskäräjien toimintaa kehittäisi huomattavasti malli, jossa saamelaisyhdistykset ja siidat voisivat asettaa ehdokkaansa vaaleihin ja valvoa ja edistää parlamentarismin toteutumista saamelaiskäräjillä. Toimikunnan esitys tuo hyvin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. Keskeisimmät vaikutukset ovat: a) saamelaisuuden irrottaminen elävästä kulttuurista ja muuttuminen tekniseksi oikeudeksi, b) siirtymäaika, mikä mahdollistaa kaikkien halukkaiden pääsemisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon voimassa olevalla KHO:n tulkinnalla saamelaisuudesta, c) saamelaiskäräjät antaa hyväksynnän KHO-saamelaisille ja hyväksyy heidät virallisesti saamelaisiksi, d) saamelaiskäräjien vaaliluettelon muuttuminen yhä vahvemmin polveutumis- ja perimäluetteloksi, automaattiseksi oikeudeksi ilman edellytystä siitä, että henkilö on yhteydessä elävään saamelaiskulttuuriin, e) saamelaisuuden käsitteen moninaistuminen, f) saamelaisuuden ja alkuperäiskansa-aseman muuttuminen alueelliseksi yleisoikeudeksi. Käytännössä lain 3 §:lla ei ole enää siirtymäajan jälkeen mitään merkitystä saamelaisille, koska kaikki halukkaat ovat voineet päästä vaaliluetteloon KHO:n tulkintakäytännön mukaisesti. Luonnollisesti näin tulisi tapahtumaan siinäkin tapauksessa, jos saamelaiskäräjälakia ei muutettaisi, mutta suurin merkittävä ja perustavaa laatua oleva ero tilanteessa on se, että mikäli toimikunnan ehdotus hyväksytään, hyväksyntä tehtäisiin saamelaiskäräjien antamalla tietoon perustuvalla ennakkosuostumuksella, eli saamelaisten perustuslaillinen itsehallintoelin hyväksyisi saamelaisten institutionaalisen assimilaation. 1 § Lain tarkoitus 1 § Saamelaisilla alkuperäiskansana on saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin tässä laissa ja muualla laissa säädetään. Tähän itsehallintoon kuuluvia tehtäviä varten saamelaiset valitsevat vaaleilla keskuudestaan saamelaiskäräjät. Oikeus äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa on vaaliluetteloon merkityillä saamelaisilla. Saamelaiskäräjät toimii oikeusministeriön hallinnonalalla. Lain säädös on luonteeltaan toistava, lakiteknisesti ei ole tarpeen säätää kahdessa melkein peräkkäisessä pykälässä siitä, kenellä on oikeus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Lain tarkoituksesta viittaus äänestysoikeuteen tulee poistaa. Lain 1 pykälä tuo esille hyvin suuren ristiriidan ja virheen. Lain mukaan saamelaiset valitsisivat keskuudestaan saamelaiskäräjät, mutta saamelaisuutta ei säädetä lainsäädännössä. Pykälä antaa täydellisen virheellisen kuvan ja tulkintaepäselvyyksiä siitä, mitä lain § 3 tarkoitetaan. Se antaa oletuksen siitä, että lain § 3 sittenkin määritettäisiin, kuka on Suomessa saamelainen, vaikka pykälässä väitetään toista. Kun vaaliluetteloon hakeutumista tulkitaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, niin KHO ottanee kokonaisharkinnassaan huomioon lain § 1 arvioidessaan sitä, kuka voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Mikäli toimikunta pitää esityksensä ennallaan lain § 3 osalta, niin lain § 1 ensimmäisen momentin viimeinen lause tulee ehdottomasti muuttaa seuraavalla tavalla: Saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutetut valitsevat vaaleilla keskuudestaan saamelaiskäräjät. Nähdäksemme saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys avaa keskustelun siitä, että saamelaisia itsehallinnon muotoja voi olla useampia, kuten kolttasaamelaisten edustukselliset elimet sekä elinkeinollinen itsehallinto. Koska saamelaisista ei enää säädettäisi lainsäädännössä, niin se tarkoittaa analogisesti sitä, että ei voi kutsua saamelaiskäräjiä saamelaiseksi kulttuuri-itsehallinnoksi. Toimikunnan esitystä analogisesti mukaillen: koska saamelaisuutta voi olla erilaista ja saamelaisista kaikki eivät kuulu vaaliluetteloon, myös saamelaisten perustuslaillinen kulttuuri-itsehallintoa voi olla erilaista. 3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon on henkilöllä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai 2) että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Edellytyksenä on myös, että tässä laissa säädetyt ikää, kansalaisuutta ja väestökirjanpitoa koskevat äänioikeuden muut vaatimukset täyttyvät. Saamelaistoimikunnan esitys perustelee seuraavalla tavalla, miksi saamelaisesta ei tulisi enää säätää lainsäädännössä: Nykyiseen määritelmään ”saamelainen”, näin otsikoituna, on saatettu liittää maankäyttöä ja -omistusta sekä elinkeinojen harjoittamista koskevia odotuksia. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja ja vaikeuttanut lainuudistuksia. Sääntelyssä on syytä tuoda selkeästi esille, että kyse on pelkästään äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa. Henkilön merkitsemisellä vaaliluetteloon ei olisi muita vaikutuksia saamelaisille muutoin perustuslain mukaan alkuperäiskansana kuuluvista oikeuksista ja niiden kehittämisestä. Säännöksen muotoilussa olisi syytä huomioida parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen yhteispohjoismainen määräys. Perustelu on tehty valtakulttuurin näkökulmasta, kun valtion näkökulmasta joku asia on vaikea, niin yritetään ”vatuloida” sellainen malli, joka olisi valtion kannalta mahdollisimman helppo. Eli, tässä tapauksessa otetaan saamelainen kulttuuri-itsehallinto valtion täydelliseen ohjaukseen ja lakiteknisesti kikkailemalla hävitetään Suomesta alkuperäiskansa saamelaiset. Saamelaiskäräjälaki ei ole käsitellyt ennen eikä käsillä olevassa saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksessä maa-, eikä elinkeino-oikeuksia. Se, että saamelaismääritelmä on aiheuttanut ristiriitoja, ei ratkea sillä, että saamelaisuudesta ei säädettäisi lainsäädännössä, vaan ristiriidat jatkuisivat yhteiskunnallisessa elämässä, saamelaiskäräjien sisällä sekä koko yhteiskunnassa. Saamelaismääritelmään liittyvät ongelmat ovat täysin Suomen valtion luomia ongelmia. Kun se on yksipuolisesti ottanut saamelaiskäräjälakiin lappalaispykälän, se on aloittanut valtavan ja massiivisen lappalaisliikkeen ja saamelaisvastaisuuden. Sivistysvaltion, joka väittää kunnioittavansa ihmisoikeuksia, tulee korjata virheensä. Toimikunnan esityksen perusteella on selvää, että Suomi ei halua kantaa minkäänlaista vastuuta vaan vetäytyä siitä. Virheelliset käsitykset, julkinen keskustelu ja poliittinen paine on ennennäkemättömällä tavalla vaikuttanut saamelaiskäräjälakitoimikunnan n ehdotukseen, eli oletetun yleisen mielipiteen perusteella jätetään määrittämättä, mitä saamelaisuus on. Suomi on hyvin tarkka oikeusvaltio ja elämää säädellään hyvin tarkasti lainsäädännöllä. Hallintoa ja yhteiskuntaa ohjataan tarkasti lainsäädännöllä. Vaikka Sipilän hallitus on käynnistänyt norminpurkutalkoot, se ei kuitenkaan ole tarkoittanut suomalaisesta lainsäädäntöperinteestä luopumista, johon kuuluu lakien soveltamisalan tarkkarajainen määrittäminen. Saamelaiskäräjälaki ei ole vain vaalilaki, vaan tehtävät koskevat kaikkia saamelaisia ja viranomaisia, eli senkin johdosta saamelaismääritelmän poistaminen ei ole perusteltua. Määritelmän poistaminen vaikuttaa ratkaisevasti myös muun lainsäädännön soveltamiseen, jota ei ole riittävästi esityksessä pohdittu. Pohjoismainen saamelaissopimus on parafoitu, mutta sopimusta ei ole hyväksytty saamelaiskäräjillä Suomessa, Ruotsissa eikä Norjassa. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto on esittänyt muutoksia sopimukseen, erityisesti saamelaismääritelmän osalta. Sámi Árvvut -yhdistyksen mukaan parafoitu sopimus edellyttää perinpohjaista keskustelua saamelaisyhteisössä ja sopimuksen vaikutusten arviointia saamelaisiin kansana. Tilanteessa, jossa pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointi on epävarmaa, ei saamelaiskäräjälain uudistuksessa voi käyttää pohjoismaisen saamelaissopimuksen saamelaismääritelmää esimerkkinä, koska on suuri mahdollisuus, että sopimus muuttuu tai jää ratifioimatta. Lain tavoitteet, lakiteksti ja perustelut ovat hyvin sekavia. Esityksessä puhutaan useassa kohdassa saamelaisista ja saamelaiskäräjien roolista saamelaisten eduksellisena elimenä. Mutta laki ei antaisikaan saamelaiskäräjille aitoa mandaattia edustaa saamelaisia, koska saamelaisuutta ei määritettäisi laissa. Ottaen huomioon esittelytekstin, käytännön tasolla ja syistä, lain 3 § jouduttaisiin tulkitsemaan kuitenkin määritelmänä saamelaisesta, koska lainsäädännössä ei ole olemassa muutakaan määritelmää. Etnisesti, perustuslaillisesti ja saamelaiskulttuurin kannalta muutos olisi toteutuessaan hyvin merkittävä ja kielteinen. Esityksessä ei ole lainkaan pohdittu, miten saamelaismääritelmän muutos vaikuttaa saamelaiskäräjien legitimiteettiin ja alkuperäiskansa-asemaan. Saamelaismääritelmästä on keskusteltu hyvin intohimoisesti ja keskustelu on jatkunut aina siitä lähtien, kun saamelaisten oikeuksista säädettiin ensimmäisen kerran lainsäädännössä. Valtion tukema ja luoma saamelaismääritelmä on aiheuttanut suunnatonta vahinkoa saamelaisyhteisölle ja mahdollistanut voimakkaiden ja vaikutusvaltaisten saamelaisten oikeuksia vastustavien liikkeiden synnyn ja voimistumisen. Saamelaismääritelmä on mahdollistanut saamelaiskulttuurin, perinteen ja edustuksellisuuden haltuunoton ja omimisen etnisesti suomalaisten henkilöiden toimesta. Valitettavasti saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys ei ratkaise eikä paranna nykytilaa, vaan toteutuessaan mahdollistaa keskustelun jatkumisen saamelaisuudesta, saamelaismääritelmästä ja lappalaismerkintöjen merkityksestä henkilöiden etnisyyden määritelmistä. Yhdistyksen näkemyksen mukaan lainsäädännön uudistamisen tavoitteena tulee olla yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen ja nykytilan parannus. Nyt ehdotus ei sitä tee, vaan päinvastoin tuo ja luo uusia ongelmia. Esityksen perustelujen mukaan: Vaaliluettelo ei siis ole tyhjentävä luettelo siitä, ketkä ovat saamelaisia, vaan luettelon ulkopuolellakin on saamelaisia, ja yksilöt ja ryhmät voivat vaalia saamen kieltä, saamelaista kulttuuria ja identiteettiä myös vaaliluettelon ulkopuolella. Alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksista on säädetty ja tullaan säätämään muualla lainsäädännössä. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan teksti antaa hyvin erikoisen kuvan nykytilanteesta. Vaaliluettelo on nykyisinkin tekninen luettelo, eikä mahdollista saamelaiskulttuurin ja kielen ylläpitämistä, koska kulttuuri ja kieli eivät elä luetteloissa. Vaaliluetteloon eivät kuulu kaikki saamelaiset, mutta heidän saamelaisuuttaan arvioidaan suhteessa saamelaismääritelmään nyt ja tulevaisuudessa. Saamelaismääritelmä on se, mihin saamelaisuutta peilataan. Alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksista säädetään hyvin hajanaisesti eri lainsäädännössä ja suurin osa oikeuksista on kollektiivioikeuksia. Osa oikeuksista on yleisoikeuksia, joita perustellaan saamelaisten oikeuksilla, kuten vapaa kalastusoikeus. Mikäli toimikunnan esitys toteutuu, niin alkuperäiskansaoikeudet muuttuvat yhä enenevässä määrin yleisoikeuksiksi. Toimikunta on ehdotuksessaan ennustanut myös tulevaisuutta, koska sillä eikä nykyisellä eduskunnalla ole valtaa ohjata tulevia eduskuntia ja velvoittaa niitä säätämään alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksista. Saamelaiskäräjälakitoimikunta ei perustelu, miksi säännökseen lisättäisiin yksi sukupolvi. Selitykseksi ja perusteluksi ei riitä pohjoismainen saamelaissopimus eikä Norjan esimerkki. Ehdotetun muutoksen tulisi perustua saamelaisyhteisön esille nostamaan tarpeeseen ja juridiseen varmuuteen siitä, että henkilön ensimmäinen kieli voidaan todistaa neljän sukupolven päähän ja selvitykseen siitä, että kulttuuri voi siirtyä luonnollisesti neljännestä polvesta ensimmäiseen. Nyt tällainen selvitys puuttuu. Mikäli toimikunnan esitys hyväksytään ja laissa ei säädettäisi enää saamelaisesta ja saamelaiskäräjien jäseniksi voisi tulla yhä enemmän etnisesti suomalaisia ja ryhmäidentifikaatio ei voi toteutua. Ottaen huomioon saamelaiskäräjälain tarkoituksen (saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittäminen), niin saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei voi tehdä laista poikkeavia saamelaisen määritelmiä ja siten tällaisilla määritelmillä ole juridista eikä kulttuurista merkitystä. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta voi ainoastaan tulkita lakia ja hyväksyä henkilöitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Lakiehdotuksessa saamelaisuus irrotetaan etnisyydestä. Viittaukset minkäänlaiseen ryhmäidentifikaatioon tulee poistaa, koska lakiehdotus ei anna saamelaisten ryhmäidentifikaatioon minkäänlaista mahdollisuutta. Itse kokoonpanon kasvattaminen ei myöskään lisää millään muotoa saamelaisten ryhmäidentifikaatiota. Saamelaiskäräjälakityöryhmä on kirjoittanut ehdotuksensa ristiriitaisesti ja lakiteknisesti huonosti erityisesti § 3 osalta. Koska kyseessä on määritelmä, joka koskee vain äänioikeutta, sen tulisi kirjoitusasultaan noudattaa analogiaa vaalilain 2 § kanssa, eli tärkein kriteeri on yli 18 vuoden ikä. Nyt toimikunnan esityksessä äänioikeudesta säädetään kahdessa eri pykälässä ja viittaus 18-vuoden ikään tulee vasta viimeisenä. Tämä antaa oletuksen siitä, että lain § 3 sittenkin säätäisi siitä, kuka on saamelainen, koska määritelmässä ei noudateta muun lainsäädännön analogiaa.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Utsjoen kunta pitää onnistuneena lain 3 §:n säännöstä, jossa määritellään se, kenellä on oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon, minkä edellytys on kieliperusteinen. Siirtymäsäännös, mikä liittyy määritelmään on epäonnistunut ja toimikunnan tulee muuttaa siirtymäsäännöstä koskeva esitys. Toimikunnan esityksessä on nykytilan arviointia koskevassa osiossa onnistuneesti kuvattu ne ongelmat, mitä liittyy nykyisen lain saamelasimääritelmään ja äänioikeutta koskeviin säännöksiin; sen ristiriitoja aiheuttava epäjohdonmukainen tulkinta ja saamelaiskäräjien toimintamahdollisuuksia heikentävä vaikutus. Esityksen tavoitteeksi toimikunta on määritellyt parantaa saamelaisten kulttuuri- ja itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä ja siten siis erityisesti kehittää itsehallintoa. Esityksen 3 §:n säännökselle määritellyllä pitkällä siirtymäajalla "vesitetään" koko toimikunnan työlleen asettama edellä mainittu pyrkimys ja tavoite. Siirtymäsäännöksellä jatketaan saamelaisten oikeusturvan kannalta ongelmallista tilannetta, kuormitetaan saamelaiskäräjiä, heikennetään sen toimintamahdollisuuksia. Pahimmillaan mahdollistetaan säännöksellä päätösvallan siirtyminen saamelaiskäräjillä valtaväestölle. Nyt jo julkisuuteen on tullut "kamppanjointia", millä pyritään siihen, että epäonnistuneen, voimassa olevan 3 §:n säännösten mukaisesti hakeuduttaisiin laajasti vaaliluetteloon. Utsjoen kunta pitää tärkeänä, että seuraavat saamelaiskäräjävaalit käydään toimikunnan esityksen 3 §:ssä määrittelyn äänioikeuden pohjalta.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Päivitetty:
        19.7.2018
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö kiinnittää oikeusministeriön huomiota eräisiin saamelaiskäräjälain ongelmakohtiin, joiden valmistelussa ei ole otettu huomioon muiden asianosaistahojen asemaa.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • Ihmisoikeuskeskus pitää nyt lausunnolla olevaa uudistusta tärkeänä. Ehdotukset selkeyttävät nykyisin voimassa olevia säädöksiä ja käytäntöjä. Uudistus lisää saamelaisten itsemääräämisoikeutta, parantaa saamelaiskäräjien mahdollisuutta vaikuttaa saamelaisia koskeviin suunnitelmiin ja lisää saamelaisten alueellista yhdenvertaisuutta laajentamalla saamelaiskäräjien jäsenmäärää kokonaisuudessaan sekä suhteessa kunkin kunnan asukasmääriin. 3 § Lakiehdotuksen 3 §:n määritelmä henkilöistä, joilla on oikeus tulla vaaliluetteloon merkityksi vastaa tarkoitustaan. Sillä määritellään äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa, eikä sitä, kuka on saamelainen. Määritelmä on yhtenevä muissa pohjoismaissa sekä pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa käytettävien vaaliluettelokriteereiden kanssa. Aiempaa suppeampi määritelmä noudattaa EMRIP-delegaation kevään 2018 vierailuraportista, vuonna 2017 Suomen saamista CERD-suosituksista sekä muista kv.oikeudellisista sitovista ja suosituksen luonteisista asiakirjoista ilmenevää saamelaisten itsemääräämisoikeuden periaatetta aiempaa paremmin. Määritelmään liittyy siirtymäsäännös, jonka mukaan vaaliluetteloon merkityksi haluavilla on mahdollisuus hakeutua vaaliluetteloon nykyisessä laissa olevilla ja nyt poistettavaksi ehdotetuilla perusteilla aina 31.12.2019 asti. Siirtymäsäännös on sinällään ymmärrettävä yksilön oikeusturvan näkökulmasta. Se ei kuitenkaan ole ongelmaton ja odotettavissa onkin, että määräajan kuluessa vaalilautakunnan käsiteltäväksi tuleekin suuri määrä poistuviin vaaliluetteloon hyväksymisen perusteisiin vetoavia hakemuksia. Nykyisin oikaisuvaatimukset ja valitukset vaaliluetteloon merkitsemistä koskevista päätöksistä on käsitelty vaalilautakunnan, saamelaiskäräjien ja tarvittaessa KHO:n toimesta. Uuden lain voimaantulon jälkeen tehdyt, myös vanhan lain mukaiset, uusiin hakemuksiin liittyvät oikaisuvaatimukset ja valitukset tulisivat heti lain voimaantulon jälkeen käsiteltäviksi uuden lain mukaisen oikaisulautakunnan ja mahdollisesti KHO:n toimesta. Menettely on hyvä, sillä se parantaa välittömästi asianosaisten oikeusturvaa, oikaisulautakunnan ollessa itsenäinen ja riippumaton. Nähtäväksi jäänee minkä tulkintalinjan oikaisulautakunta ottaa (vrt. KHO:n aikaisemmat ratkaisut). HE-luonnoksen sivun 34 lauseessa: ”Säännöksen keskeinen merkitys on, että saamelainen on otettava äänioikeutetuista saamelaiskäräjävaaleissa laadittavaan vaaliluetteloon” tulisi sana saamelainen muuttaa muotoon ”vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit täyttävä henkilö” tms.. Näin teksti olisi johdonmukainen siinä, että 3 §:llä ei määritellä sitä, kuka on saamelainen vaan ainoastaan vaaliluetteloon merkitsemisen objektiiviset kriteerit. HE-luonnoksen sivulla 35 olevassa kuviossa 2 ei käy ilmi tekstistä ilmenevä mahdollisuus vaatia oikaisua ja valittaa vaaliluettelosta poistamista koskevasta päätöksestä samalla tavoin kuin kielteisestä päätöksestä vaaliluetteloon liittämisestä.
      • STM, HPO
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • Sosiaali - ja terveysministeriö näkemyksen mukaan Saamelaiskäräjälakitoimi-kunnan esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi on pääosin kannatettava ja hyvin laadittu sekä pykäläesitysten, että yksityiskohtaisten perustelujen osalta. Sosiaali - ja terveysministeriö haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota esityksen vaikutusarviointeihin, jotka ovat osittain puutteelliset ja niukat, erityisesti vai-kutuksia viranomaisten toimintaan tulisi arvioida nyt tehtyä laajemmin.
      • Scheinin Martin, Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori (European University Institute)
        Päivitetty:
        11.7.2018
        • Pidän onnistuneena toimikunnan ehdotusta 3 §:n uudeksi sanamuodoksi. Se tekisi selväksi, ettei kyseessä ole Suomen valtion virallinen ”määritelmä” siitä, kuka on saamelainen, vaan selkeästi (tässä yhteydessä) vain säännös äänioikeuden kriteereistä saamelaiskäräjien vaaleissa. Ehdotuksen 1 kohdassa on Saamelaiskäräjien johdonmukaisesti edustaman linjan mukaisesti nykyistä sääntelyä vahvemmin painotettu kieliperustetta äänioikeuden ensisijaisena kriteerinä, kuitenkin niin, että hakijalta edellytetään historiallista yhteyttä saamen kieleen vanhemman, isovanhemman tai isoisovanhemman ensimmäisen kielen kautta. Näin painotetaan saamelaisuuden yhteisöllistä luonnetta sen sijaan, että hakijan oma saamen kielen taito olisi itsessään ratkaiseva. On ehkä syytä korostaa, että 3 §:n muuttaminen nykyistä selkeämmin äänioikeutta koskevaksi säännökseksi ei estä muussa lainsäädännössä liittämästä muita oikeuksia tai velvollisuuksia samaan säännökseen, esimerkiksi siten että oikeuksia turvattaisiin saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon otetuille henkilöille ja heidän jälkeläisilleen. Tuollainen sääntelymalli tulee harkittavaksi esimerkiksi, kun harkitaan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 edellyttämiä kansallisia lainsäädäntötoimia. Jos kyse on alkuperäiskansaoikeuksista, on tietenkin luontevaa turvata ne Suomen ainoalle ja perustuslaissa erikseen mainitulle alkuperäiskansallemme, kollektiivisesti tai yksilöllisesti. Tällöin on luontevaa tukeutua Saamelaiskäräjälain äänioikeussäännökseen mahdollisten yksilöllisten oikeuksien henkilöllisen soveltamisalan perustana. Ehdotettu 3 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös vastaa Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita sellaisina kuin ne seuraavat esimerkiksi YK:n yleissopimuksesta kansalais- ja poliittisista oikeuksista ja yleissopimuksesta rotusyrjinnän poistamiseksi sekä vuoden 2007 YK:n alkuperäiskansoikeuksien julistuksesta. Samoin se on sopusoinnussa Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnoksen kanssa. Ehdotettu muotoilu on kompromissi siinä suhteessa, että ehdotetun 3 §:n 2 kohta antaisi nykyisen lain nojalla Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksyttyjen henkilöiden kaikille lapsille – syntyneille ja vielä tulevaisuudessa syntyville – oikeuden tulla otetuksi vaaliluetteloon, riippumatta 1 kohdan kielikriteerin täyttymisestä. Tämä merkitsisi nykyisen kiistanalaiseksi muodostuneen säännöksen pysyttämistä asiallisesti voimassa kokonaisen sukupolven mittaisen siirtymäajan. Nykyistä säännöstä ja korkeimman hallinto-oikeuden sitä soveltaessaan lain sanamuodon ohi omaksumaa ”kokonaisharkinnan” konstruktiota on aiheellisesti arvosteltu Saamen kansan itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta ja potentiaalisena saamelaisten pakkoassimilaationa valtaväestöön, jos se johtaa sellaisten henkilöiden laajamittaiseen ottamiseen Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, joilla ei ole todellista elävää yhteisöllistä yhteyttä Saamen kansaan. Lain nykyinen 3 § yhdistettynä KHO:n kokonaisharkintakonstruktioon mahdollistaa tuollaisen lopputuloksen, jos suomalaisen tuomioistuimen päätöksin Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon otetaan runsaasti sellaisia henkilöitä, joiden hakemus perustuu ns. lappalaiskriteeriin yhdessä yksilöllisen saamelaiseksi julistautumisen kanssa. Muunlainen kuin nyt ehdotettu ratkaisu saattaisi johtaa yksilöllisiin oikeusturvaongelmiin mm. laajasti ymmärretyn taannehtivuusproblematiikan takia. Nuo ongelmat olisi toki mahdollista ratkaista mm. valtiovallan toimenpiteiden kautta. Helppona ratkaisuna on kuitenkin ymmärrettävää, että toimikunta on sisällyttänyt ehdotukseensa nyt puheena olevan 2 kohdan ja siten välttänyt taannehtivuusongelmat. Vuosien 2011 ja 2015 Saamelaiskäräjävaaleihin liittyvien KHO:n kiistanalaisten ratkaisujen kautta vaaliluetteloon otettujen henkilöiden lapset voisivat ilman mitään aikarajaa sen nojalla hakeutua vaaliluetteloon, vaikka 1 kohdan kriteerit eivät täyttyisi. Tällainen ratkaisu saattaa osoittautua ongelmalliseksi, kun YK:n ihmisoikeuskomitea ja rotusyrjinnän vastainen komitea aikanaan antavat ratkaisunsa niihin siellä vireillä oleviin yksilövalituksiin, jotka koskevat vuoden 2015 vaaleihin liittyviä KHO:n ratkaisuja. Vaikka laki nyt säädettäisiin toimikunnan ehdottamassa muodossa, siihen saatetaan joutua myöhemmin palaamaan. Edellä sanotun perusteella on syytä jo tässä yhteydessä huomauttaa, että pidän toimikunnan ehdottamaa voimaantulo- ja siirtymäsäännöstä epäonnistuneena ja Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ja Suomen Perustuslakia loukkaavana. Viittaan jäljempänä jaksossa ”Muita mahdollisia huomioita” sanottuun.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Uusi 17 b § vähintään viidenkymmenen äänioikeutetun saamelaisen aloiteoikeudesta lisää vaikuttamismahdollisuuksia ja sitä voidaan pitää onnistuneena lisäyksenä aikaisempaan lainsäädäntöön. Perusteltuna voidaan pitää myös saamelaiskäräjien kokoonpanon saattamista vastaamaan paremmin äänioikeutettujen alueellista jakaantumista.
      • LVM, KOO/lainsäädäntöjohtaja Silja Ruokola, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        5.7.2018
        • Oikeusministeriö on pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriön lausuntoa hallituksen esityksestä saamelaiskäräjälaista annetun lain sekä rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta. Muutosten tarkoituksena on kehittää saamelaiskäräjien itsehallintoa sekä parantaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon toimintaedellytyksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää säädösmuutoksen tavoitteita kannatettavina. Yksityiskohtaisemmin hallituksen esityksen muutosehdotukset koskevat saamelaiskäräjien vaaleja, käräjien toimintaa (luottamus- ja toimihenkilöt, osallistuminen kokouksiin myös teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen), vaaliluetteloita, äänioikeutta, ehdokasasettelua, muutoksenhakua sekä saamelaiskäräjien kertomuksen antamista. Liikenne- ja viestintäministeriö tukee muutosehdotuksia, koska ne selkeyttävät saamelaiskäräjien toimintaa, huomioivat saamelaiskäräjien edustajien määrässä äänioikeutettujen saamelaisten lukumäärän lisääntymisen ja vähentävät tarvetta oikaisuihin tai oikeuskäsittelyihin. On erinomaista, että mahdollistetaan kokouksiin osallistuminen myös modernein tiedonvälitystavoin. Erityisen merkittävää on, että saamelaiskäräjien toimivallasta säädetään lailla ja saamelaiskäräjien työjärjestyksessä ja että aikaisempi asetuksenantovaltuutus poistetaan.
      • Paliskuntain yhdistys
        Päivitetty:
        20.6.2018
        • Paliskuntain yhdistyksellä ei ole asiaan lausuttavaa
      • 2 luku Saamelaiskäräjien tehtävät
      • Maijala Eeva-Maria, Kansanedustaja /Keskusta Kemin-Lapin lappalainen Varatuomari
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 3. Suomen kaikkien lappalaisten eli saamelaisten asioiden ja oikeuksien asiallinen hoitaminen Lakiluonnoksen 5 §: n mukaan: Saamelaiskäräjien yleinen toimivalta Saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja asemaa alkuperäiskansana koskevat asiat sekä edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista Suomessa. Saamelaiskäräjät edustavat kaikkia Suomen saamelaisia riippumatta siitä onko heidät merkitty vaaliluetteloon vain ei. Laista ei kuitenkaan ilmene se miten siinä tullaan varmistamaan, että esimerkiksi nykyisessä muodossa olevan saamelaisalueen ulkopuolella olevan Kemin-Lapin alueen lappalaisten eli nykykielessä saamelaisten edut tulevat hoidetuksi. Savukosken kunnan alue on ollut aikoinaan mukana, kun on valmisteltu karttaa saamelaisalueesta. Jostain syystä, ilmeisesti vaillinaisen edunvalvonnan vuoksi, on Savukosken kunnan alue jäänyt saamelaisalueen ulkopuolelle. Alueella on kuitenkin erittäin vahva saamelaistausta ja alueella elää yhä vahvaa saamelaista kulttuuria ja perimää edustava väestö. Tämä lakiluonnos ei huomioi tätä väestöä ja heidän oikeuksiaan millään tavalla. Pelättävissä on ennemminkin toisinpäin, että mm. Savukosken alueen lappalais- eli saamelaisväestö menettää kaikki saamelaisoikeutensa saamelaiskäräjien päätäntään ilman että voivat vaikuttaa asiaan mitenkään. Savukoskelta on kirjattu vielä 1800-luvulla muistiin Kemin-Lapin kielisiä joikuja. Nämä henkilöt ovat voineet olla vielä nykyään elävien savukoskelaisten isoisovanhempia. Savukoskelaisten historiaa, kieltä ja kulttuuria ei ole tutkittu juuri lainkaan, joten esillä oleva luonnos saamelaiskäräjälaiksi on Savukoskelle kulttuurimurha. Kulttuuri elää yhä Savukoskella kuten nykyisellä saamelaisalueellakin, mutta kielestä ei enää ole saatavilla virallisia näyttöä. Lakiluonnoksen mukaan ei esim. savukoskelaisilla olisi jatkossa mitään mahdollisuutta edustaa oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. 4. Lakiin tulee lisätä, että saamelaiskäräjillä tulee olla lain velvoittama kulttuuria kokoava toimintamalli PL 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Laki luonnoksessa ei ole huomioitu lainkaan, että saamelaiskäräjien toimintamallia tulee kehittää sellaiseksi, että se saa kaikki Suomen saamelaisuudesta kiinnostuneet yhdessä töihin kehittämään kieltä ja kulttuuria. Saamelaiskäräjillä tulee olla lain velvoittama kokoava toimintamalli. Saamelaiskäräjälain tulee olla sellainen, että se turvaa Suomen kaikkien saamelaisten oikeudet yhtäläisesti. Saamelaiskäräjien toiminta on nykyään valitettavasti sellaista, että se pyrkii pitämään tiukasti kiinni, ettei ryhmään vain tulisi enempää osallistujia. Huomattava osa saamelaiskäräjien voimavaroista menee puolustustaisteluun sellaisia toimijoita vastaan, jotka kokevat kuuluvansa ryhmään, mutta joita nykyiset edustajat eivät halua ryhmään kuuluvan. Tämä taistelu on pyrittävä poistamaan tai ainakin vähentämään, sillä tämä aiheuttaa sen, että liian iso osa alkuperäiskansalle tarkoitetuista rahoista menee aivan hukkaan. Jos kaikkien ryhmään kuuluviksi katsovien työpanokset otettaisiin mukaan, niin yhdessä voisimme saada aikaiseksi paljon vahvemman ja paremmin elävän kulttuurin. Suomen saamelainen kulttuuri onkin nähtävä monipuolisempana rikkautena, joka on paljon muutakin kuin nykyisin lähes ainoana oikeana Suomen saamelaisuutena esiintyvä saamelaiskäräjien tiukasti rajaaman yhteisön maailma. 5. Hyvä saamelaiskäräjälaki voisi kehittää paljon saamen kieliä ja lisätä puhujia Myös saamen kieli olisi saatavissa huomattavasti elävämmäksi. Tämä avoimempi malli olisi lähempänä Norjan ja Ruotsin mallia, ja sen avulla saataisiin Suomeenkin takaisin huomattavasti lisää saamen kielen taitoisia ja rahoitusta kielen opiskeluun. Saamen kielten osalta tämä tulisi tarkoittamaan ennen kaikkea Inarinsaamen kielen laajenemista, sillä hyvin moni Kemin-Lapin alueen saamelainen eli lappalainen on halukas oppimaan takaisin sukunsa kielen. Kemin-Lappi on vanhojen Lapin kylien alue Kittilä, Sodankylä, Kemijärvi, Posio ja Kuusamon kuntien alueilla ja niiden pohjoispuolella eli vastaava alue, joka on esim. Ruotsissa saamelaisaluetta. Alueeseen kuuluu osin myös Peltojärven lapinkylän alue. Inarinsaamea voidaan pitää myös lähes koko Kemin-Lapin lapinkylien kielenä, sillä Kemin-Lapin alueen kielet ovat uusimpien tutkimusten mukaan olleet inarinsaamenkielen kanssa samaa kieltä, mutta vain eri murretta. Pohjoissaamen kieli on sen sijaan kokonaan eri kieli ja kuuluu Ruotsin ja Norjan saamen kielten kanssa samaan murreryhmään. Voidaankin katsoa jopa, että tämä lakiluonnos sorsii kahdesta saamen heimosta heikompaan asemaan joutunutta. Nyt lyödään lyötyä ja rikotaan todella pahasti Perustuslain mukaista yhdenvertaisuutta sekä oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin, kun Kemin-Lapin saamelaisilta eli lappalaisilta ja heidän jälkeläisiltään kielletään oikeudet ja jo niiden olemassa olokin. Saamelaismääritelmä on erittäin vaikea asia. Suomen alkuperäiskansa määritelmää vaikeuttaa se, että saamelaiset eli lappalaiset ovat nykyään käytännössä jo kaikki ns. sekaverisiä enemmän tai vähemmän ollen enemmän tai vähemmän myös suomalaisia. Rajanveto kuka sitten on liikaa suomailainen, onkin veteen piirretty viiva ja kielellä tätä ei voi ratkaista millään. Kielihän voidaan maailman historian tietojen perusteella muuttaa yhdessä sukupolvessa, mutta kulttuuria ja perimää ei.
      • SámiSoster ry, Tässä lausunnon antaa Suoma Boazosámit rs pj Pekka Aikio
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 2 Luku Saamelaiskäräjien tehtävät 5 § Yleinen toimivalta, 7 § Kertomus ja 9 § Neuvotteluvelvoite Suomen porosaamelaisten yhdistys toteaa, että näihin säännöksiin ehdotetut muutokset ovat saamelaistahojen ja yhdistysten aiemmin lausunnoissa esittämien kannanottojen suuntaisia, vaikkakin vielä kovin vaatimattomia ja riittämättömiä saamelaisten itsehallinnon tosiasiallista toteutumista silmällä pitäen. Ehdotukset näyttävät olevan myös eduskunnassa muutamia vuosia sitten kaatuneen saamelaiskäräjälain muutosesityksen (HE 167/2014 vp) mukaisia. Kertomusta koskevan muutosehdotuksen osalta yhdistys huomauttaa, että samankaltainen esitys sisältyi jo 1990-luvun alkupuolella saamelaisten itsehallintolainsäädäntöä valmistelleen saamelaistyöryhmän mietintöön. ( Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto. Saamelaistyöryhmän mietintö. Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto. Helsinki 1994.) Siihen ei kuitenkaan ole luonnoksessa mitenkään viitattu kuten ei myöskään edellä mainitussa hallituksen esityksessä. Porosaamelaisten yhdistyksen mielestä olisi oikein ja kohtuullista, että tästä mainittaisiin 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaiskäräjille pitää antaa riittävät toimintamahdollisuudet, jotta he voivat toimia laaditun säädösvalmistelun edellyttämällä tavalla. Saamelaiskäräjät ovat alkuperäsikansojen ensisijainen edunvalvoja sekä asiantuntija. Saamelaiskäräjät ovat aikaisemmin laatineet valtionneuvostolle vuosikertomuksen (§7). Kannatamme tehtyä muutosesitystä, jossa saamelaiskäräjien kertomus annetaan jatkossa suoraan eduskunnalle. Tämä mahdollistaa eduskunnalle nykyistä keskitetymmän mahdollisuuden arvioida saamelaisia erityisesti koskevien asioiden tilaa ja kehitystä. Ehdotuksen mukaan viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yhteisymmärryksen tai suostumuksen saamelaisten kotiseutualueella toteutettaville ja vaikutuksiltaan sinne ulottuville sekä muille erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana vaikuttaville laajakantoisille tai merkittäville toimenpiteille. Katsomme, että tätä pitää huomioida valtionhallinnon kaikilla tasoilla. Oikeus saada saamen kielen opetusta kotiseutualueen ulkopuolella on erityisellä tavalla saamelaisten alkuperäiskansana vaikuttava asia. Tämän kaltaisista asioista tulee neuvotella siitä riippumatta, onko hankkeella välittömiä vaikutuksia saamelaisten kotiseutualueella. Muutosehdotuksissa pitää huomioida saamelaisten itsemääräämisoikeus, johon Suomi on sitoutunut (UNDRIP).
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ks. 1 luku
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 5 § Saamelaiskäräjien yleinen toimivalta. Pidämme positiivisena kehityksenä, että Saamelaiskäräjien toimivalta kasvaa. Ilmaisemme samalla syvän huolemme jo nykyisellään niukoista resursseista, jotka estävät käräjiä toteuttamasta nykyistäkin lakisääteistä tehtäväänsä parhaimmalla ja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Niin rahoitusta kuin asiantuntemusta on lisättävä, jotta toimivallan piiriin kuuluvat uudet asiat voidaan tosiasiallisesti ja asianmukaisesti toteuttaa. Nykyisellään resurssit ovat riittämättömät. 7 § Kertomus Ehdotus on mielestämme hyvä, se korostaa Saamelaiskäräjien arvovaltaa ja antaa paremmat mahdollisuudet eduskunnalle seurata saamelaisasioita. Toivomme uuden käytännön myös lisäävän eduskunnan kiinnostusta Saamelaiskäräjien toimintaan. 9 §. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite Yleisvaikutelma 9§:n uudesta muotoilusta on selvää; halutaan tehdä selväksi, että Saamelaiskäräjillä ei ole veto-oikeutta saamelaisia koskeviin päätöksiin, oli neuvottelutulos mikä tahansa. Vaikka neuvotteluasemia onkin parannettu, on veto-oikeuden puuttuminen sekä äärimmäisen valitettavaa että ankaran kritiikin kohde. Kieltämällä Saamelaiskäräjiltä veto-oikeuden, jatketaan edelleen itsemääräämisoikeutta rikkovalla linjalla, eikä neuvotteluvelvoite anna vaikutelmaa, että saamelaisten oikeuksien turvaaminen olisi prioriteetti perustuslaissa turvatusta asemasta huolimatta. SSN:n huoli on, että muutokset eivät ole muuta kuin kosmeettisia. Onko saamelaiskäräjillä HE-luonnoksessa vieläkään tosiasiallista vaikutusvaltaa saamelaisia koskeviin asioihin, kuten oikeutemme on? Mikäli neuvotteluvelvoite on kuitenkin neuvottelujen lopputulos, ehdotamme seuraavia muutoksia HE-luonnokseen: Ensimmäinen muutos: “Neuvottelut tulee siten käydä vilpittömästi ja molemminpuolisen arvostuksen hengessä sekä oikeaaikaisesti. Osapuolten asema neuvotteluissa tulisi olla mahdollisimman tasavertainen. Riittävä valmistautuminen ja osallistuminen neuvotteluihin edellyttää, että saamelaiskäräjillä on käytettävissään riittävät resurssit.” Ehdotamme muutettavaksi: “Neuvottelut tulee siten käydä vilpittömästi ja molemminpuolisen arvostuksen hengessä sekä oikeaaikaisesti. Osapuolten asema neuvotteluissa tulee olla tasavertainen. Riittävä valmistautuminen ja osallistuminen neuvotteluihin edellyttää, että saamelaiskäräjille on taattu käytettäväksi riittävät resurssit.” Toinen muutos: “Neuvotteluja tulee käydä hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa, eli sellaisessa vaiheessa, jolloin suunniteltuun toimenpiteeseen on aidosti vielä mahdollista vaikuttaa.” Ehdotamme muutettavaksi: “Neuvotteluja tulee käydä hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa, eli sellaisessa vaiheessa, jolloin suunniteltuun toimenpiteeseen on voitava vaikuttaa.” Kolmas muutos: “Vähäisemmissä saamelaisiin sinänsä vaikuttavissa asioissa riittäisi siten vastaisuudessakin tavanomainen lausunto- tai muu kuulemismenettely.” Kritisoimme ankarasti tämän lauseen osoittamaa ylenkatsetta saamelaisia kohtaan ja katsomme, ettei tavanomainen lausunto- ja kuulemismenettely ole rakennettu huomioimaan saamelaisten perustuslaissa taattua erityisasemaa saati yleisesti alkuperäiskansojen oikeuksia. SSN katsoo kuitenkin, ettei ole Saamelaiskäräjien tehtävä venyä kaikkiin vähäisempien asioiden hoitoon, joten ilmaisemme vaatimuksemme, että tavanomaisissa lausunto- ja kuulemismenettelyistä kehitettäisiin käytäntöjä, joiden avulla huomioida saamelaiset oikeuksiemme velvoittamalla tavalla.
      • Näkkäläjärvi Pirita, Kauppatieteiden maisteri (Helsingin kauppakorkeakoulu), Master of Science in Media and Communications (London School of Economics), Vuoden saamelainen 2017
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • (Sámegillii vuolábealde) 9. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteen (9 §) sanamuoto pyrkiä on epäonnistunut ja vesittää tavoitteen täyttää YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen free, prior and informed consent -velvoite (FPIC; vapaa ja ennakkotietoon perustuva suostumus). 10. Valtion on helppo täyttää uuden, ehdotetun yhdeksännen pykälän velvoite, sillä pyrkiminen on aina mahdollista. Esimerkiksi suunnitellun Jäämeren radan suhteen voidaan todeta, että meillä oli pyrkimyksenä estää Jäämeren radan rakentaminen Saamenmaahan, mutta se ei kuitenkaan ollut mahdollista – mutta että FPIC on nyt täytetty, koska olemme yhdessä saamelaiskäräjien kanssa pyrkineet. 11. Tällainen saamelaiskäräjälain yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite ei edistä kuin Suomen maabrändiä ja Suomen mainetta YK:ssa. 9. Ovttasbargo- ja ráđđádallangeatnegasvuođa (9 §) sátnehápmi figgat lea eahpelihkostuvvan ja dahká duššin ulbmila deavdit ON eamiálbmotrivttiid julggáštusa free, prior and informed consent -geatnegasvuođa (FPIC; friija, ovddalgihtii ja informerejuvvon miehtan). 10. Stáhta lea hui álki deavdit evttohuvvon, ođđa ovccát paragráfa geatnegasvuođa, daningo figgan lea álo vejolaš. Ovdamearkan plánejuvvon Jiekŋameara ruovdegeainnu birra sáhttá dadjat, ahte mis lei figgamuššan eastadit ruovdegeainnu huksema Sápmái, muhto dat ii lean vejolaš – muhto dál FPIC lea devdojuvvon, daningo mii leat ovttas sámedikkiin figgan. 11. Dákkár sámediggelága ovttasbargo- ja ráđđadallangeatnegasvuohta ii ovddit go Suoma eananbránda ja Suoma beaggima ON:s.
      • Labba Oula-Antti, OTM, YTK
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 9 § Yhteistoiminta-ja neuvotteluvelvoite Hallituksen esityksen luonnoksessa on pyritty muokkaamaan 9 §:ää nykyisen lain neuvotteluvelvoitteesta yhteistoimintavelvoitteen suuntaan. Tosiasiallisesti ainoa vahvasti velvoittava elementti ko. pykälässä on edelleen velvoite neuvotella kuten se on voimassaolevassa 9 §:ssä. Sekä 9 §:n 1 mom. että 9 §:n 3 mom. sisältö vesittyvät sanamuotoon pyrkiä. Erityisesti 9 §:n 3 mom. osalta tämä on merkittävä heikennys perustuslain 17.3 §:n kannalta. Käytännössä viranomaisten velvoitteena on siis pyrkiä saavuttamaan yhteisymmärrys tai suostumus. Tämä voi lähtökohtaisesti vaikuttaa siihen, että neuvotteluista tulee nykyistä pidemmät ja monivaiheisemmat, mutta käytännössä neuvottelujen lopputulokseen ne eivät välttämättä vaikuta. Ehdotetun 9 §:n 3 mom. sanamuoto on huomattavasti lievempi kuin vesilain (587/2011) 8 §:ssä, ympäristönsuojelulain (527/2014) 49 §:ssä ja kaivoslain (621/2011) 50 §:ssä oleva saamelaiskulttuurin heikennyskielto. Käytännössä 9 §:n 3 mom. sanamuoto ei siinä olevan sanamuodon pyrkiä perusteella velvoita viranomaista käytännössä millään lailla muuten kuin asian käsittelyä koskevan prosessin kannalta. Pykälää koskevissa perusteluissa todetaan, että pykälässä on huomioitu FPIC-periaate (vapaaseen, ennakoivaan tietoon perustuva ennakkosuostumus). Pykälän 1 momentissa käytetyt sanamuodot ovat kuitenkin lähempänä pohjoismaisen saamelaissopimuksen 17 artiklassa (neuvottelut) olevia sanamuotoja kuin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 19 artiklan sanamuotoja, josta FPIC-periaate tulee. Pykälässä ei puhuta vapaaseen ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen saamisesta kuten YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 17 artiklassa vaan pelkästään pyrkimyksestä saada suostumus.
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 5§:n edistämistehtävää koskevan maininnan lisääminen lakiin olisi hyvä, mutta samalla tulisi muistaa lisätä resursseja tehtävien toteuttamiseksi. §:n 6 ja 7 ehdotetut muutokset ovat parannuksia voimassa olevaan lakiin. 9§:n ehdotetut muutokset parantavat saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana.
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • -
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sääntelyä saamelaiskäräjien toimivallasta ja tehtävistä ehdotetaan täydennettäviksi. Toimivallasta esityksen mukaan säädettäisiin vastaisuudessakin erikseen. Saamelaiskäräjien aseman vahvistavaan suuntaan erityislainsäädännön kehittäminen nähdään tärkeänä. Saamelaiskäräjien kokouksen asemaa on vahvistettava ylimpänä edustus- ja päätöksentekoelimenä. Esitetyt seikat ovat käyttökelposia mikäli saamelaiskärjät valitaa demokraattisesti ja oikeusvaltion periaatteita noudattaen. Yhteistoiminta ja neuvotteluvelvoite Esityksessä on huomioitu kansainvälisten toimielinten suositusta vahvistaa saamelaiskärjien oikeutta erityisesti saamelasia koskevissa asioissa ja tukea itsemääräämisoikeuden toteutumista. Yhdistyksemme ei voi tukea sellaisia suosituksia jotka perustuvat virheellisen tiedon välittämiseen kansainvälisille toimielimille. Itsemääräämisoikeuden tulee koskea myös Inarinsaamelaista vähemmistöä meitä koskevassa asiassa. Mikäli saamelaiskärjiä ei valita demokraattisesti ei itsehallintoelin voi edustaa saamelaisia missään asia yhteydessä. Valtion ei tule tukea lainsäädännössä syrjiviä rakenteita.
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • On kuitenkin syytä keskustella siitä, että onko saamelaiskäräjillä mandaattia edustaa alkuperäiskansa saamelaisia, koska mandaatti saamelaiskäräjien toimintaan tulee vain saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutetuilta henkilöiltä ja valtiolta. Olisikin syytä pohtia vakavasti, että saamelaiskäräjien tehtävät rajattaisiin koskemaan vain äänioikeutettujen saamelaisten asioita. Samalla tulisi taata ja mahdollistaa saamelaiskulttuuriin ja saamelaisen poronhoidon ja yhdistysten toiminnan kehittymisen. Lapin paliskunnan alueella on metsätaloutta ja koneellista kullankaivuta sekä luonnonsuojelualueita. Alueen hoidosta ja käytöstä vastaa keskeisesti Metsähallitus, joka neuvottelee alueen käytöstä saamelaiskäräjine kanssa. Tähän asti saamelaiskulttuurin ja saamelaisen poronhoidon tarpeet ovat tulleet huomioiduksi saamelaiskäräjien edunvalvonnassa, mutta toimikunnan esittämän siirtymäsäännöksen ja esittämän § 3 myötä on hyvin todennäköistä, että muut kuin saamelaiskulttuurin ja poronhoidon tarpeet nousevat esille saamelaiskäräjien edunvalvonnassa lähitulevaisuudessa vaikuttaen suoraan ja välillisesti alueemme saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa omaa kieltään ja kulttuuriaan.Lapin paliskunnan alueella on metsätaloutta ja koneellista kullankaivuuta sekä luonnonsuojelualueita. Alueen hoidosta ja käytöstä vastaa keskeisesti Metsähallitus, joka neuvottelee alueen käytöstä saamelaiskäräjine kanssa. Tähän asti saamelaiskulttuurin ja saamelaisen poronhoidon tarpeet ovat tulleet huomioiduksi saamelaiskäräjien edunvalvonnassa, mutta toimikunnan esittämän siirtymäsäännöksen ja esittämän § 3 myötä on hyvin todennäköistä, että muut kuin saamelaiskulttuurin ja poronhoidon tarpeet nousevat esille saamelaiskäräjien edunvalvonnassa lähitulevaisuudessa vaikuttaen suoraan ja välillisesti alueemme saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskäräjät on keskeinen taho, joka johtaa perinteisen tiedon suojelua Suomessa, neuvottelee ja kehittää toimintamalleja eri viranomaisten kanssa perinteisen tiedon suojelun kehittämiseksi. Perinteisen tiedon suojelulla on saavutettu Suomessa edistysaskelia, kehitetty erityisesti Metsähallituksen hoito- ja käyttösuunnitelmien laadintaa saamelaisten kotiseutualueella.
      • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Lakiehdotuksen yksi merkittävimpiä muutoksia on viranomaisten neuvotteluvelvollisuus 9 §:ssä saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksiin vaikuttavista toimenpiteistä. Sen mukaan pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys ja saamelaisten suostumus, mutta sitä ei edellytetä. Uutta ja vanhaa lakia verratessa näyttää uusi 9 §:n muotoilu selkeämmältä ja paremmalta paitsi 3 momentin osalta, mikä mahdollisesti heikentää nykytilaa. Huomattavan haitan aiheuttamiselle saamelaisille ei ole mitään estettä viranomaisilla ja teksti pitäisi muotoilla siten, että huomattavaa haittaa ei saa aiheuttaa, esim. “viranomaisen on pyrittävä huolehtimaan” korjattaisiin muotoon “on huolehdittava”. Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih pitää tärkeänä, että saamelaiskäräjien todellista toimivaltaa ja -kykyä laajennettaisiin varsinkin ilmastonmuutoksen sekä saamelaisten kotiseutualueelle suunniteltujen suurhankkeiden uhan alla. Yhdistyksemme katsoo, että nykyisellään 9 §:n neuvotteluvelvoite saamelaiskäräjien kanssa ei ole tarpeeksi velvoittava eikä kunnioita saamen kansan itsemääräämisoikeutta. Alkuperäiskansojen perinteisillä luonnonkäyttömuodoilla ja mm. kp- ja tss-sopimusten mukaisella itsemääräämisoikeudella on vahva yhteys luonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja ne ovat todistetusti ilmastonmuutosta ehkäiseviä. Siksi saamelaiskäräjien laajemmat neuvottelu- ja päätösvaltuudet ovat oleellisia herkän pohjoisen luonnon suojelun ja elinolojen vakauden säilyttämisen kannalta.
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 5 § Dálá sámediggelága mielde gullet Sámedikki doaibmaválddi vuollái áššit, mat gusket sámiid gillii, kultuvrii ja eamiálbmotdillái. Láhkanuppástusárvalusa mielde galgá Sámediggi dáid áššiide lassin fuolahit sámiid eamiálbmotvuoigatvuođaid ovddideamis (5 §). Dáinna lágiin galggašii ođastuvvon sámediggeláhka nannet Sámedikki sajádaga guovdilis orgánan, mii áimmahuššá ja ovddida sámiid eamiálbmotvuoigatvuođaid, mat Suoma vuođđolága boktege leat nannejuvvon. Árvalusas lohká maid ahte Sámediggi galgá gárvvistit muitalusa sámiid áššiid ovdáneamis Riikkabeivviide, iige stáhtaráđđái nu mo dál. Nuba ulbmil lea bajidit ja nannet Sámedikki iešstivrejumi dahje autonomiija. Sámediggelága 5 § lea oaivadan UNDRIP artihkal 4, mii mearrida ahte eamiálbmogiin lea riekti iešstivrejupmái dahje iešráđđemii sin iežaset siskkáldas ja báikkálaš áššiin. Mávssolaš lea ahte sámiid sajádat ja dilli eamiálbmogin nammejahkii nannejuvvo dán paragráfas, muhto vuotain lea dárbbašlaš Sámiráđi oaivila mielde ahte sámiid kultuvrra ávnnaslaš vuođus ja servodateallin maiddái čielgasit nannejuvvon dákko. Sámiráđđi evttoha sámediggelága 5 §:i lasihit sániid "ealáhusaide ja servodateallimii", nu ahte 5 § šattašii: § 5 Sámedikki dábálaš doaibmaváldi Sámediggái gullá áimmahuššat áššiid mat gusket sámiid gillii, kultuvrii, ealáhusaide ja servodateallimii eamiálbmogin ja ovddidit sámiid vuoigatvuođaid ollašuhttima eamiálbmogin Suomas. Áššiide mat gullet sámediggái sáhttá dat eiseválddiide dahkat álgagiid ja evttohusaid, addit cealkámušaid, ovddidit ja hálddahit sámekultuvrra ja juolludit ruhtadeami. Dáin áššiin sámediggi geavaha mearridanválddi nugo mearriduvvo dán lágas dahje sierra eará sajis lágas. Sámediggi mearrida bargoortnega doaimmas várás.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 5 §:ssä kuvailtu Saamelaiskäräjien yleinen toimivalta on edelleen varsin kapea varsinkin käsityökulttuurin näkökulmasta. Ottaen huomioon, että oikeus nauttia omista luonnonrikkauksista on vahvistettu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (8/1976) sekä nk. tss-sopimuksessa (6/1976), ja että saamelaiskulttuuri ei ole syntynyt tai kasvanut nykymuotoisten kulttuuri-instituutioiden seinien sisällä tai näyttelytilojen vitriineissä, tulisi Saamelaiskäräjille varata todellinen mahdollisuus vaikuttaa saamelaisten kotiseutualueella perinteisten elinkeinojen kuten poronhoidon, metsästyksen, kalastuksen sekä käsityön ja muiden luontaiselinkeinojen kehitysmahdollisuuksiin. Käsityön osalta esimerkiksi raaka-aineiden perinnäistapojen mukaisen keräämisen mahdollistamiseen ja vuotuiskierron noudattamiseen. Saamelaiskäräjillä tulisi myös olla todellinen mahdollisuus neuvotella elinkeinoelämän puitteissa tapahtuviin muutoksiin niihin kunnallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisella tasollakin, jotta saamelaiskulttuurin materiaalinen perusta otettaisiin näissä toimissa huomioon. Sámi Duodji ry huomauttaa, että nopeasti etenevä ilmastonmuutos uhkaa jo nyt saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ja kulttuurin perustaa, ja kehottaa vahvistamaan saamelaisten oikeuksia kotiseutualueensa luonnonvaroihin kaikin mahdollisin tavoin. Täten Sámi Duodji ry esittää lakiehdotuksen 9 § 3 momentin sanamuotoa korjattavaksi: "Viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien on 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan *HUOLEHDITTAVA* siitä, ettei saamelaisten oikeudelle harjoittaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan aiheudu huomattavaa haittaa.” Esityksen sanamuoto on yhdistyksen mielestä väljä ja viranomaisia ja muita julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen kannalta käytännössä mihinkään velvoittamaton.
      • SámiSoster ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 5 § Yleinen toimivalta, 7 § Kertomus ja 9 § Neuvotteluvelvoite SámiSoster ry toteaa, että näihin säännöksiin ehdotetut muutokset ovat yhdistyksen aiemmin lausunnoissa esittämien kannanottojen suuntaisia, vaikkakin vielä kovin vaatimattomia ja riittämättömiä saamelaisten itsehallinnon tosiasiallista toteutumista silmällä pitäen. Ehdotukset näyttävät olevan myös eduskunnassa muutamia vuosia sitten kaatuneen saamelaiskäräjälain muutosesityksen (HE 167/2014 vp) mukaisia. Kertomusta koskevan muutosehdotuksen osalta yhdistys huomauttaa, että samankaltainen esitys sisältyi jo 1990-luvun alkupuolella saamelaisten itsehallintolainsäädäntöä valmistelleen saamelaistyöryhmän mietintöön. Siihen ei kuitenkaan ole luonnoksessa mitenkään viitattu kuten ei myöskään edellä mainitussa hallituksen esityksessä. Yhdistyksen mielestä olisi kohtuullista, että tästä mainittaisiin 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
      • Saamelaispaliskunnat
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 9 § Saamelaispaliskunnat ry. pitää lähtökohtaisesti neuvotteluvelvoitteen muuttamista yhteistoimintavelvoitteeksi hyvänä asiana. Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä kuitenkin lakiesitysluonnoksen 9 §:n 1 momentin sanamuoto ei velvoita viranomaisia käytännössä lainkaan, koska kyseessä on vain pyrkimyksestä saavuttaa yhteisymmärrys ja suostumus. Neuvotteluprosessista voi tulla pitempi, mutta neuvottelujen lopputulokseen se ei välttämättä tule vaikuttamaan mitenkään, vaikka saamelaiskäräjät vastustaisikin esimerkiksi jotakin suunniteltua hanketta. Tässä asiassa ollaan siis tosiasiallisesti edelleen viranomaisten ”hyväntahtoisuuden” varassa. Ehdotetun uuden heikennyskieltomomentin (9 §:n 3 mom.) sanamuotoa Saamelaispaliskunnat ry. pitää varsin epäonnistuneena, koska se on pyrkiä-sanamuodon takia huomattavasti lievempi kuin voimassaolevassa lainsäädännössä (vesilaki, kaivoslaki ja ympäristönsuojelulaki) olevat saamelaiskulttuurin heikentämiskiellot.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Lapin aluehallintovirasto lausuu esityksestä ainoastaan siltä osin kuin sillä on suora liityntä Lapin aluehallintoviraston tehtäviin. Lapin aluehallintovirasto toimii valtionapuviranomaisena saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja varhaiskasvatuspalvelujen sekä saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen myönnettävien valtionavustusten osalta. Aluehallintovirasto kiinnittää oikeusministeriön huomiota saamelaiskäräjälain 5 §:n 2 momenttiin esitettävään lisäykseen ”…sekä myöntää rahoitusta.” Aluehallintovirasto katsoo, että ko. lisäyksen osalta tulisi täsmentää, mitä rahoitusta pykälässä tarkoitetaan suhteessa saamelaiskäräjälain 8 §:ssä tarkoitettuihin varoihin. Täsmennys olisi hyvä kirjata näkyviin suoraan lakitekstiin, koska oikeus myöntää rahoitusta on lähtökohtaisesti laajempi kuin 8 §:ssä säädetty oikeus päättää yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jakamisesta. Vaikka esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaankin, että lisäyksellä ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevan saamelaiskäräjälain 8 §:n sääntelyä määrärahojen jakamisesta, aluehallintovirasto katsoo, että lisäys on omiaan aiheuttamaan sekaannusta saamelaiskäräjien roolista 8 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan on tärkeää, että saamelaisten itsehallintoperiaatteen mukaisesti viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien neuvottelu- ja yhteistoimintavelvoitetta vahvistetaan. Hallituksen esityksessä on todettu, että vaikkakaan saamelaiskäräjillä saamelaisia edustavana tahona ei ole ns. veto-oikeutta, ei viranomainen voi edes saamelaisten suostumuksella ryhtyä saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia loukkaaviin toimenpiteisiin. Valtuutettu katsoo, että ehdotettu 9 § on tärkeä alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi. Valtuutettu katsoo kuitenkin, että 9 §:n 3 momentin sanamuotoa tulee korjata. Nyt esitetyssä muodossa viranomaisten on ”pyrittävä huolehtimaan” ettei saamelaisten oikeudelle harjoittaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan aiheuteta huomattavaa haittaa. Vaikka ”pyrittävä huolehtimaan” on hyvä ilmaus alkuperäiskansan oikeuksien edistämisessä, ei sitä tule käyttää silloin kun tavoitteena on estää huomattavan haitan aiheuttamista keskeisille oikeuksille. Sanamuoto tulisi muuttaa muotoon: ”Viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien on 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan pyrittävä huolehtimaan siitä, että saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana voidaan turvata ja edistää, ja varmistettava, ettei saamelaisten oikeudelle kehittää kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan aiheudu huomattavaa haittaa.”
      • Johtti Sápmelaččat rs
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • LUKU 2 Saamelaiskäräjien tehtävät (§:t 5 - 9) Ehdotuksen 5§:n mukaan "Saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja asemaa alkuperäiskansana koskevat asiat sekä edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista Suomessa" Pohja tulevalle saamelaiskäräjille luotiin komiteassa, jonka Valtioneuvosto asetti 1971 laatimaan kokonaisselvityksen saamelaisten senhetkisestä taloudellisesta, sosiaalisesta, sivistyksellisestä ja oikeudellisesta asemasta ja tekemään tästä selvityksestä johtuvat tarpeellisiksi havaittavat ehdotukset kiinnittäen huomiota siihen, miten saamelaiskysymysten hoito olisi vastaisuudessa hallinnollisesti järjestettävä. Komitea päätyi esittämään erityisen saamelaisparlamentin perustamista (KM 1973:46), kun havaittiin että saamelaisten vaikuttaminen kotikuntansa asioiden hoitoon oli melko puutteellista paitsi Utsjoella, jossa saamelaiset ovat enemmistönä. Tässä saamelaisparlamentissa saamelaiset pääsisivät yhdessä muodostamaan yhteisen näkemyksen itseään koskevissa asioissa. Valtioneuvosto antoi komitean esityksestä asetuksen saamelaisvaltuuskunnasta (824/1973), jonka jäseninä oli vain saamelaisia. Luonnoksen 9§:ssä yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteesta ehdotetaan, että viranomaisten ja muiden julkisten hallintotehtäviä hoitavien tulee neuvotella saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yhteisymmärryksen tai suostumuksen saamelaisten kotiseutualueella toteutettaville tai vaikutuksiltaan sinne ulottuville sekä muille erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka heidän asemaansa tai oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttaville laajakantoisille tai merkittäville toimenpiteille. Saamelaisille ei kuitenkaan riitä, että vain pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys tai suostumus vaan saamelaisten tulee tosiallisesti päästä vaikuttamaan itseään koskeviin lakiehdotuksen 9§:ssä mainittuihin laajakantoisiin ja merkittäviin toimenpiteisiin.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Apulaisoikeuskansleri
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • 9 § Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite Apulaisoikeuskanslerin 23.3.2017 antamassa ratkaisussa (OKV/12/21/2016) todettiin, että maa- ja metsätalousministeriö oli tietyiltä osin laiminlyönyt saamelaiskäräjälain mukaisen neuvotteluvelvoitteen noudattamisen Tenojoen kalastussopimusta koskevien neuvotteluiden ja sopimuksen voimaansaattamislain valmistelun yhteydessä. Oikea-aikaiset neuvottelut itse sopimuksesta ja sen sisällöstä olisi tullut ratkaisun mukaan pitää ennen Suomen ja Norjan välisten neuvottelujen päättymistä, jotta saamelaiskäräjille lailla taattu vaikuttamismahdollisuus olisi ollut aito. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei asian käsittely ollut tältä osin myöskään perustuslaissa ja hallintolaissa turvatun hyvän hallinnon näkökulmasta asianmukaista. Alkuperäiskansajulistuksen (19 art.) mukaan valtiot neuvottelevat vilpittömässä mielessä ja toimivat yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa näiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen kuin valtiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimia, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin. Ehdotuksessa todetaan, että saamelaiskäräjälain sääntelyä viranomaisten velvollisuudesta ja saamelaiskäräjien tehtävästä neuvotella saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksiin vaikuttavista toimenpiteistä muutettaisiin viranomaisten ja saamelaiskäräjien yhteistyötä aiempaa enemmän painottavaksi. Ehdotuksen perustelujen mukaan neuvottelumenettelyssä on annettava saamelaiskäräjille myös oikea-aikainen mahdollisuus osallistua toimenpiteiden valmisteluun. Ehdotetun pykälän sanamuodosta ei kuitenkaan ilmene tarkoitus siitä, että kyse olisi ennen kaikkea etukäteen, ei jälkikäteen saatavasta suostumuksesta tai yhteisymmärryksestä. Sanamuotoa tulisi täydentää siten, että siitä ilmenee ennakollisuus eli se, että velvoite tulee täyttää jo hankkeiden riittävän aikaisessa valmisteluvaiheessa. Saamelaiskäräjillä tulee olla todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin, joten aidon pyrkimyksen suostumukseen tai yhteisymmärrykseen tulee olla lähtökohtana neuvotteluille. Ehdotetulla 2 momentin pykälämuotoilulla neuvotteluvelvoite ei vahvistu. ”Pyrittävä huolehtimaan” ei ole niin velvoittava kuin nykyinen muotoilu ”varattava tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella”. Ehdotuksesta ei ilmene myöskään se, mitä pykälän otsikossa tarkoitettu yhteistoimintavelvoite tarkoittaa, eli onko se molemminpuolinen ja mitä se edellyttää saamelaiskäräjiltä. Ehdotetun uuden 3 momentin voi lukea antavan oikeuden tuottaa ”huomattavaa vähempää haittaa”. Säännös tulisi korjata sellaiseen muotoon, jossa mahdollisuus tuottaa ”huomattavaa vähempää haittaa” suljetaan pois, jotta nykyisen oikeustilan heikennys estettäisiin. Pohjaksi voisi vaihtoehtoisesti ottaa myös nykysäännöksen ja vahvistaa sen velvoitteita, kuten etukäteissuostumuksen luonteisuutta. Katson, että pykälän sanamuotoa tulee vielä korjata edellä mainituilta osin, ja ehdotettavasta velvoitteesta tulee lakiehdotuksen perustelujen täsmentämisen lisäksi säätää yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin myös suoraan lakitekstissä. Pidän perusteltuna esityksen mukaista ehdotusta neuvotteluvelvoitteen muuttamisesta koskemaan myös muita julkisia hallintotehtäviä hoitavia kuin viranomaisia. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita tulisivat ehdotetun maakuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen voimaantulon jälkeen hoitamaan laajalti myös yksityiset palveluntuottajat.
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Ehdotus pykälän täydentämisestä maininnalla saamelaiskäräjien yleisestä tehtävästä hoitaa ja edistää alkuperäiskansanoikeuksien toteutumisesta Suomessa on perusteltu ja ajankohtainen. Lakiehdotuksessa olisi selkeästi tuotava esiin, että saamelaiskäräjille turvataan rahoitus kuntien kielipesätoiminnan ja kunnan saamelaisille järjestämien palvelujen rahoittamiseen. Sodankylän kunta pitää perusteltuna, että saamelaiskulttuurin elävöittämiseksi, sananvapauden lisäämiseksi ja elinkelpoisuuden mahdollistamiseksi saamelaiskäräjillä on oltava kehittämis-, hallinnointi- sekä rahoituksen myöntämistehtävien lisäksi mahdollisuus perustaa muun muassa saamelaiskäräjien vastattavana oleva rahasto, jonka tavoitteena on edistää saamelaisten vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua ja yhteistyötä toimimalla erityisesti sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, jotka tehostavat saamelaisten voimavarojen käyttöä sekä tutkimuksen ja koulutuksen tasoa ja jotka selvittävät tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja. Tavoitteensa toteuttamiseksi rahasto voisi esimerkiksi: 1) tehdä ja teettää tutkimuksia ja selvityksiä; 2) myöntää avustuksia; 3) osallistua yhteistyöhankkeisiin sekä omistaa osakkeita ja osuuksia yrityksissä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös vähintään viidenkymmenen äänioikeutetun saamelaisen oikeudesta tehdä saamelaiskäräjille aloite käräjien tehtäviin kuuluvissa asioissa. Ottaen huomioon äänioikeutettujen saamelaisten lukumäärän 5 900 pienuuden, on perusteltua saamelaisten sananvapauden, aloitteellisuuden ja kansalaisuuden vahvistamiseksi mahdollistaa äänioikeutetulle saamelaiselle yksittäisenä henkilönä tehdä saamelaiskäräjille aloite sen tehtäviin kuuluvissa asioissa, mikä lisää saamelaisten osallisuutta, vuorovaikutusta, vaikutusmahdollisuuksia ja yhteiskunnan toimivuutta. Aloiteoikeuden rajaaminen viiteenkymmeneen äänioikeutettuun saamelaiseen aiheuttaa todennäköisesti sen, että aloitteita ei juurikaan tehdä, koska näin monen henkilön saaminen aloitteen tueksi on hankalaa pitkien etäisyyksien ja pelkästään kotiseutualueen äänioikeutettujen lukumäärän vuoksi: vuonna 2015 Sodankylässä 129, Enontekiöllä 325, Inarissa 1 511 ja Utsjoella 528. Näin mitä ilmeisemmin tällainen säännös passivoi saamelaisia, heikentää sananvapautta, vuorovaikutusta, ideointia ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Kertomus (7 §) Pidän hyvänä ehdotettua kertomusmenettelyn uudistamista siten, että saamelaiskäräjät laatisi vuosittain suoraan eduskunnalle kertomuksen saamelaisia koskevien asioiden kehityksestä. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan suoraan eduskunnalle annettava kertomus tarjoaa nykyistä paremmat mahdollisuudet eduskunnalle seurata ja arvioida keskitetysti saamelaisia koskevien asioiden tilaa ja kehitystä (PeVM 12/2014 vp). Pidän sekä demokratian että saamelaisten itsehallinnon kannalta merkittävänä, että kertomus annetaan eduskunnalle. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite (9 §) Saamelaiskäräjälain nykyistä säännöstä viranomaisten velvollisuudesta ja saamelaiskäräjien tehtävästä neuvotella saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksiin vaikuttavista toimenpiteistä ehdotetaan muutettavaksi viranomaisten ja saamelaiskäräjien yhteistyötä aiempaa enemmän painottavaksi. Ehdotuksen mukaan viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelisivat saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yhteisymmärryksen tai suostumuksen saamelaisten kotiseutualueella toteutettaville tai vaikutuksiltaan sinne ulottuville sekä muille erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka heidän asemaansa tai oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttaville laajakantoisille ja merkittäville toimenpiteille. Ehdotus sisältää luettelon yhteistoimintavelvoitteen piiriin kuuluvista asioista kuten voimassa oleva laki. Ehdotuksen perusteluissa korostetaan sitä, että neuvottelut tulee käydä vilpittömästi ja molemminpuolisen arvostuksen hengessä sekä oikea-aikaisesti. Neuvottelut tulee käydä hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa, eli sellaisessa vaiheessa, jolloin suunniteltuun toimenpiteeseen on aidosti vielä mahdollista vaikuttaa. Neuvotteluosapuolilla tulee myös olla oikeat ja riittävän kattavat tiedot neuvottelujen kohteena olevasta asiasta ja suunnitellun toimenpiteen vaikutuksista. Laaja yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuus tosiasiallisena keinona yhteisymmärryksen tai suostumuksen saavuttamiseksi on keskeinen alkuperäiskansan oikeuksien toteutumisessa. Pidän tärkeänä, että yhteistoiminta– ja neuvotteluvelvoitteen sisältö on kirjattu selkeästi lakiin. Ehdotuksen perusteluissa mainittuja yhteisymmärryksen ja suostumuksen kannalta olennaisia seikkoja, kuten neuvottelujen oikea-aikaisuus sekä neuvotteluosapuolten riittävän kattavat tiedot, tulisi kirjata lakiin. Korostan myös, että yhteisymmärryksen tai suostumuksen saavuttaminen edellyttää myös sitä, että saamelaiskäräjille turvataan riittävät voimavarat, jotta itsehallinnon toteuttaminen neuvottelumenettelyssä olisi aidosti ja tehokkaasti mahdollista. Totean, että muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismekanismeihin kuuluvan alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoijan maaraportissa A/HRC/18/35/Add.2, 6.6.2011 suositellaan itsemääräämisoikeuden ja aiempaa aidompien vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiseksi aiempaa tehokkaampaa kuulemismenettelyä, jolla varmistetaan, että saamelaisiin välittömästi vaikuttavia päätöksiä ei tehdä ilman heidän vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa etukäteissuostumustaan. Raportissa myös kehotetaan järjestämään saamelaiskäräjille riittävä rahoitus, jonka turvin se voi tehokkaasti toteuttaa itsehallinnollisia tehtäviään. Lisäksi kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan komitean loppupäätelmissä ja suosituksissa CERD/C/FIN/CO/23 5.5.2017 esitetään huoli siitä, ettei saamelaisiin vaikuttavissa hallituksen toimissa noudateta johdonmukaisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta. Komitea kehottaa valtioita hankkimaan saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen kuin se hyväksyy hankkeita, jotka vaikuttavat saamelaisten perinteisten maa-alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja kehittämiseen. Sopimusvaltion on myös varmistettava, että ennen kuin se myöntää toimilupia tai suunnittelee toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle, kulttuuriset, sosiaaliset ja ympäristövaikutuksen arvioidaan asianmukaisesti yhteistyössä niiden yhteisöjen kanssa, joihin kulloinenkin toimenpide vaikuttaa. Koska kysymyksessä on merkittävä saamelaisten oikeuksia ja julkisen vallan velvollisuuksia koskeva säännös, pidän tärkeänä, että neuvottelu- ja yhteistoimintavelvoitteesta säädettäisiin laissa yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • 5 § Saamelaiskäräjien tehtävät ja toimivalta Lakiehdotuksen mukaan: ”5 § Saamelaiskäräjien yleinen toimivalta Saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja asemaa alkuperäiskansana koskevat asiat sekä edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista Suomessa. Tehtäviinsä kuuluvissa asioissa saamelaiskäräjät voi tehdä viranomaisille aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja, kehittää ja hallinnoida saamelaiskulttuuria sekä myöntää rahoitusta. Näissä asioissa saamelaiskäräjät käyttää päätösvaltaa siten kuin tässä laissa tai erikseen muualla laissa säädetään. Saamelaiskäräjät vahvistaa toimintaansa varten työjärjestyksen. Ehdotuksella ei puututa viranomaisille tai muille julkisia hallintotehtäviä hoitaville elimille laissa säädettyihin ohjaus- tai edistämistehtäviin. Esimerkiksi poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta sekä metsätaloutta varten on säädetty erityisistä ohjaus- ja edistämisjärjestelmistä, jotka ovat voimassa myös saamelaisten kotiseutualueella.” Saamelaiskäräjille ei edelleenkään anneta perustuslailliseen kulttuuri-itsehallintoon kuuluvia tehtäviä, koska perinteiset saamelaiselinkeinot säilyvät yhdenmukaistavan lainsäädännön ja suomalaisen hallintojärjestelmän ohjauksessa. Sámi árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukana olisi hyvin tärkeää, että saamelaiset perinteiset elinkeinot tulisivat saamelaisyhteisön ohjaukseen ja hallintaan. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys ja nykyinen saamelaismääritelmä eivät anna kuitenkaan edellytyksiä siihen, että näitä tehtäviä voitaisiin antaa saamelaiskäräjille, koska saamelaiskäräjiä ollaan institutionaalisesti sulauttamassa. Saamelaisille siidoille ja mahdollisesti perustettaville elinkeinojärjestöille tulee antaa lainsäädännössä itsehallintoon rinnastettavia tehtäviä. Käytännössä § 5 ei muuta nykytilaa millään tavoin eikä kehitä saamelaiskäräjien toimintamahdollisuuksia. On kuitenkin syytä keskustella siitä, että onko saamelaiskäräjillä mandaattia edustaa alkuperäiskansa saamelaisia, koska mandaatti saamelaiskäräjien toimintaan tulee vain saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutetuilta henkilöiltä ja valtiolta. Olisikin syytä pohtia vakavasti, että saamelaiskäräjien tehtävät rajattaisiin koskemaan vain äänioikeutettujen saamelaisten asioita, mutta samalla tulisi taata ja mahdollistaa saamelaiskulttuuriin ja perinteisiin pohjautuvien siitojen ja yhdistysten toiminnan kehittymisen. Esimerkiksi Sámi Duodji -järjestön roolia voisi muuttaa aidoksi tuottajajärjestöksi saamen käsityöntekijöille ja kanavoida rahoitus käsityöntekijöille suoraan ilman, että saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta toimisi välikätenä. Maininta alkuperäiskansaoikeuksien edistämisestä ei sinänsä muuttaisi nykytilaa millään tavoin, koska saamelaiskäräjien tehtäviin alkuperäiskansaoikeuksien edistäminen on kuulunut sen perustamisesta lähtien jo perustuslain velvoitteen nojalta. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksen perustelu tuo esille hyvin selkeästi sen, mikä ristiriita vallitsee koko esityksessä. Saamelaiskäräjät ei voi edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia, kun se ei saa mandaattiaan saamelaisilta ja on irrallinen elin etnisten saamelaisten muodostamasta saamelaisuudesta. Toimikunnan esitys luo pikemminkin sisään rakentuvan paradoksin. 9 § Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite Viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yhteisymmärryksen tai suostumuksen saamelaisten kotiseutualueella toteutettaville tai vaikutuksiltaan sinne ulottuville sekä muille erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka heidän asemaansa tai oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttaville laajakantoisille tai merkittäville toimenpiteille, jotka koskevat: 1) yhdyskuntasuunnittelua; 2) valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta ja luovutusta; 3) kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsintää ja hyödyntämistä sekä valtion maa- ja vesialueilla tapahtuvaa kullanhuuhdontaa; 4) saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon lainsäädännöllistä tai hallinnollista muutosta; 5) saamenkielisen ja saamen kielen kouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä; taikka 6) muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa. Käydyistä neuvotteluista on laadittava pöytäkirja. Viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien on 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan pyrittävä huolehtimaan siitä, ettei saamelaisten oikeudelle harjoittaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan aiheudu huomattavaa haittaa. Lakiin esitetty saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta tulisi lakiteknisesti säätää omassa pykälässään, koska kyseessä on viranomaisille suunnattu velvoite, joka ei liity yhteistoiminta – eikä neuvotteluvelvoitteeseen, vaan on siitä erillinen prosessi ja velvoite. Heikentämiskielto on hyvin väljä (pyrkien saavuttamaan), ja asettaa täten vain tavoitteen saamelaiskulttuurin ja saamelaisten oikeuksien turvaamiselle, mutta semanttisesti ja lakiteknisesti sanamuodot antavat viranomaisille mahdollisuuden olla huomioimatta saamelaisten näkemyksiä. On tärkeää, että heikentämiskielto on analoginen, eli eri laeissa olevat heikentämiskiellot yhdenmukaistetaan. Koska laissa ei säädetä saamelaisuudesta ja saamelaiskulttuurista, se, mitä saamelaisuudella ja kulttuurilla tarkoitetaan, jätetään täten viranomaisten harkintaan ja on mahdollista, että eri viranomaisten tulkinnat saamelaisuudesta vaihtelevat. Lakiesitys on hyvin huolestuttava ennen kaikkea siksi, että se käytännössä siirtää vastuun saamelaiskulttuurin ja saamelaisuuden määrittelystä viranomaisille vieden saamelaisyhteisöltä mahdollisuuden määrittää, kuvata, suojata ja hallinnoida omaa kulttuuriaan ja asemaa. Pyrkimys saavuttaa yhteisymmärrys on vain tavoite. Lain perusteluosassa todetaankin, että: ”pyrkimys saavuttaa yhteisymmärrys tai suostumus ei merkitse myöskään sitä, että yhteisymmärrys tai suostumus olisi aina saavutettavissa. Viranomaisella voi olla hyväksyttävät perusteet toiminnalleen siinäkin tapauksessa, että saamelaiskäräjät toimenpidettä nimenomaisesti vastustaisi. Viranomainen voi olla velvollinen neuvottelemaan sen toimivaltaan kuuluvasta asiasta muidenkin tahojen kanssa tai sen on – kuten esimerkiksi ympäristölainsäädännön alaan kuuluvissa erinäisissä suunnitteluprosesseissa – sovitettava yhteen useiden asianosaistahojen erilaisia intressejä.” Suomen lainsäädännössä säädetään hyvin yksityiskohtaisesti viranomaisten harkintavallasta, kuntien ja maakuntien tehtävistä ja mahdollisuuksista poliittisen aluesuunnitteluun ja kehittämistoimintaan. Lain kirjaus näyttää siltä, että saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet lisääntyisivät, mutta käytännössä vain neuvotteluprosessi muuttuu yksityiskohtaisemmaksi ja ehkä hieman aikaa vievimmiksi ja huolellisemmaksi ja olisi samalla saamelaiskäräjien virkamiesresursseja sitovaa. Lain 9 § tulee tulkita suhteessa koko lain uudistukseen ja erityisesti saamelaismääritelmään. Lain 9 § tavoite on turvata saamelaisten vaikutusmahdollisuudet, mutta lain saamelaismääritelmän myötä saamelaiskäräjillä ei ole legitimiteettiä edustaa saamelaisia, se voi edustaa vain vaaliluetteloon kuuluvia henkilöitä. Jotta saamelaiskäräjät voisi täyttää osaltaan neuvotteluvelvoitteet, sillä tulisi olla vankka asiantuntemus saamen kielessä, kulttuurissa, lainsäädännössä ja perinteisissä elinkeinoissa. Toimikunnan esitys ei takaa, että saamelaiskäräjillä olisi tulevaisuudessa tällaista asiantuntemusta, päinvastoin. Saamelaisyhteisölle lain 9 § voi olla jopa vahingollinen eikä merkityksellinen positiivisessa mielessä. Saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa ja saamelaisyhteisön osallisuutta tulisi lainsäädännössä kehittää mahdollistaen sen, että etnisesti saamelaisia edustavat toimijat pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti saamelaisille tärkeisiin yhteiskunnallisiin prosesseihin.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Utsjoen kunta pitää hyvänä esityksen 5 §:n lisäystä, millä tehtäviinsä kuuluvissa asioissa saamelaiskäräjät voi kehittää ja hallinnoida saamelaiskulttuuria sekä myöntää rahoitusta. Utsjoen kunnan kokemuksen perusteella saamelasikärjillä on asiantuntemusta muun muassa käydä neuvotteluja yhdessä valtion avusta vastaavien valtion viranomaisten ja saamelaisalueen kuntien kanssa rahoitushankkeista. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitetta koskeva säännös on oikeasuuntainen. Yhteistoiminta velvoitetta koskevaa asialuetteloa ei tule tulkita ahtaasti niin, että velvoite koskisi vain lainkohdassa mainittuja asioita, tulkinnan pitää olla pikemminkin laajentava. Utsjoen kunnalla on viime vuosien ajalta kokemusta siitä, ettei yksittäinen kunta ole voinut vaikuttaa mitenkään lausunnoillaan tai kannanotoillaan kuulemismenettelyissä esimerkiksi lainsäädännön valmistelutyöhön. Näin on ollut niissäkin hankkeissa ja toimenpiteissä, missä erittäin laajakantoiset ja merkittävät vaikutukset ovat kohdistuneet kuntalaisten oikeuksiin. Lausuntoja ja kannanottoja on pyydetty, niitä on kuultu, mutta ei kuunneltu eikä niillä ei ole ollut vaikutusta. Esitetty 9 §:n mukainen yhteistoimintavelvoite mahdollistaa sen, että saamelaiskäräjät laajemmin saamelaisia edustavana tahona voi asiantuntemukseensa perustuen vaikuttaa positiivisesti laajakantoisten ja merkittävien hankkeiden ja toimenpiteiden valmisteluun ja muuhun päätöksentekoon oikea-aikaisesti. Yhteistoimintavelvoite ei kunnan mielestä ole mitenkään ristiriidassa esimerkiksi kunnalle kuuluvan kaavoitusta koskevan toimivallan kanssa. Päinvastoin yhteistoimintavelvoite tuo lisätietoa kaavoitusviranomaiselle maankäyttöön liittyvistä asioista ja siten todennäköisesti vähentää valitusprosesseja, tehostaen ja nopeuttaen kaavoitustyötä. Mikäli suunniteltu maakuntauudistus toteutuu ja päätöksenteko monissa asioissa siirtyy kunnilta maakunnille, ei maakunnan päätöksentekijöillä useinkaan ole riittävää tietoa tai asiantuntemusta saamalaisten kotiseutualueen asioista. Utsjoen kunnan mielestä 9 §:n yhteistoimintaa koskevien säännösten avulla maakunnan toimielimiin saadaan tarpeellista tietoa saamelaisten elinolosuhteista ja siten tukea saamelaisten kotiseutualueen kuntien asukaita koskeville päätöksille.
      • TEM
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitetta koskeva ehdotus (9 §) on merkityksellinen työ- ja elinkeinoministeriön toimialalla esimerkiksi elinkeinotoiminnan (esim. kaivoshankkeet, energia-alan hankkeet, matkailu), sekä aluekehityksen ja rakennerahastojen hallinnoinnin kannalta. Ehdotettu pykälä koskisi kaikkia laajakantoisia ja merkittäviä hankkeita, myös muita kuin esityksessä listattuja esimerkkejä, oletettavasti muun muassa tuulivoima- ja matkailuhankkeita. Aluekehityksen ja rakennerahastojen hallinnoinnin osalta voimassa olevan lain 9 §:n mukaisissa neuvotteluissa ongelmallista on ollut usein se, mitä neuvotteluissa voidaan sopia. Voimassa olevan lain mukaan on neuvoteltava laajakantoisista ja merkittävistä asioista. Ne tarkoittavat ministeriössä pää-sääntöisesti lailla säädettäviä asioita. Neuvotteluissa voidaan päästä yhteisymmärrykseen valmisteluvaiheessa. Saavutetun yhteisymmärryksen merkitys jatkovalmistelussa jää ehdotetun pykälänkin nojalla edelleen kuitenkin epämääräiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että esityksen vaikutusarvioinnissa olisi hyvä arvioida, mitä vaikutuksia esitetyillä muutoksilla olisi erityyppisten elinkeinohankkeiden aikatauluihin sekä toisaalta julkishallinnon ja saamelaiskäräjien resurssitarpeisiin että toisaalta hanketoteuttajien resurssitarpeisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tärkeänä, että saamelaiskäräjillä on riittävät resurssit, jotta ne voivat valmistautua neuvotteluihin kunnolla. Toimikunnan esityksessä on mainittu muitakin säädettyjä kuulemisvelvoitteita. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan osalta esityksessä mainitaan nimenomaisesti kaivoshankkeet. Kaivoslain 38 §:ssä säädetään asian selvittämisestä saamelaisten kotiseutualueella, koltta-alueella ja erityisellä poronhoitoalueella. Kaivosmineraalien ja kullanhuuhdonnan osalta toimikunnan esitys edellyttää ehdotetun 9 §:n ja kaivoslain 38 §:n välisen suhteen ja yhteensovittamisen selvittämistä.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Päivitetty:
        19.7.2018
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että saamelaiskäräjien oikeudellista perusluonnetta ei ole määritelty laissa riittävän tarkasti. Ministeriön käsityksen mukaan laissa tulisi selvästi todeta, että saamelaiskäräjät ei ole viranomainen vaan muu julkisoikeudellinen itsehallinnollinen toimielin. Tästä seuraisi, että sille ei voitaisi säätää merkittävää julkista valtaa. Muiden julkisten hallintotehtävien osalta toimivallan tulisi koskea vain saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeutettuja. Saamelaiskäräjien tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti edustaa saamelaisten näkemyksiä ja tavoitteita, jotka saattavat olla ristiriidassa jonkin toisen osapuolen näkemysten tai tavoitteiden kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että 5 §:ssä tai vähintäänkin sen perusteluissa tulisi selkeyttää valtionavustuksiin liittyvän toimivallan suhdetta valtionavustuslain säännöksiin, erityisesti sen 7 §:ään. Valtionavustuslain 7 §:n mukaan valtionavustus voidaan myöntää saajalle sen omaan toimintaan tai hankkeeseen taikka käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen. Jos valtionavustus myönnetään käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen, valtionavustuksen saajan on tehtävä sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa. Valtionavustuslaki on toissijaisesti noudatettava yleislaki. Ehdotettu saamelaiskäräjälaki antaa saamelaiskäräjille toimivallan avustusten jakamiseen (voimassa olevan saamelaiskäräjälain 8 §:ään sisältyy vastaava säännös). Siitä huolimatta asiasta (eli tuleeko saamelaiskäräjien noudattaa valtionavustuslain 7 § mukaista delegointi- ja sopimusmenettelyä vai ei) vallitsee valtionhallinnossa erilaisia näkemyksiä ja käytänteitä. Valtionavustusta koskeva toimivalta ei ole muutoin ongelmallinen, koska siinä ei ole kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä lukuun ottamatta mahdollista takaisinperintää. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että 9 §:ään ehdotettua neuvotteluvelvoitteen sanamuotoa tulisi vielä muuttaa. Lisäksi voimassaolevaa 2 momenttia ei tulisi kumota. Uusi pykälän muotoilu lähtee yhteisymmärryksen ja suostumuksen lähtökohdasta, jonka luonnollisesti tulisi olla neuvottelun lopputuloksen tavoitteena. Sanamuoto ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että saamelaiskäräjien näkemykset ja tavoitteet saattavat olla valtiosääntö- ja hallinto-oikeudellisesti ongelmallisia ja vaikeasti toteutettavissa sekä muun kansallisen ja ylikansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten määräysten kanssa ristiriitaisia. On havaittavissa, että saamelaiskäräjille ei ole riittänyt asianosaisaseman (vireillepano, kuuleminen ja muutoksenhakuoikeus) säätäminen vaan saamelaiskäräjät on tavoitellut hallinnollista osatoimivaltaa viranomaisen yleiseen toimivaltaan kuuluvassa asiassa. Tällöin vastuun kohdistaminen viranomaisen ja saamelaiskäräjien välillä päätöksestä jää epäselväksi. Lisäksi neuvotteluvelvoitteen ehdotettu sanamuoto ei ota huomioon sitä, että neuvottelutilanne on lähtökohtaisesti epäsymmetrinen. Viranomainen tai muu julkista hallintotehtävää hoitava taho edustaa kaikkia muita tahoja suhteessa saamelaiskäräjiin. Tilanne on usein toisenlainen kuin esityksessä kuvattu neuvottelujen käyminen saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien turvaamisen näkökulmasta aidosti, molemminpuolisen arvostuksen hengessä ja vilpittömin mielin. Sivulla 49 olevassa yksityiskohtaisessa perustelussa mahdollisuus yhteisymmärryksen ja suostumuksen puuttumiseen tuodaan sinänsä esiin. Saamelaiskäräjät vaatii pääsääntöisesti, että neuvottelussa pitää saada sitova ratkaisu. Tämä ei ole esimerkiksi valtioneuvoston toimivaltaan kuuluvassa asiassa mahdollista, koska lopullisen päätöksen tekevät henkilöt eivät ole läsnä neuvottelussa. Lisäksi edelleen epäsymmetriatilanteesta johtuen viranomainen voi joutua konsultoimaan muita viranomaisia reunaehdoista. Saamelaiskäräjät voi vaatia myös jatkoneuvotteluja, joiden järjestäminen saattaa olla tarpeetonta siitä syystä, että ei ole toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja asian toteuttamiselle. Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa neuvotteluvelvoitetta koskevaan pykälään säännöstä, jossa nimenomaisesti todettaisiin, että saamelaiskäräjillä ei ole veto-oikeutta asian ratkaisemisen estämiseksi ja että mahdollinen viivyttely neuvotteluoikeuden käyttämisessä ei estä asian eteenpäinviemistä tai ratkaisemista. Lisäksi mainittuun pykälään tai muualle lakiin tulisi lisätä säännös siitä, että saamelaiskäräjien tulee toimia kohtuullisessa ajassa. Saamelaiskäräjiä kuitenkin koskee hallinnon yleislait. Toisaalta viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille valmistautumisaika, jossa on otettava huomioon saamelaiskäräjien toiminta edustuksellisena elimenä. Lisäksi neuvotteluvelvoitetta koskevaan pykälään voitaisiin lisätä säännös, jonka mukaan neuvotteluvelvoite katsottaisiin täytetyksi, jos viranomainen tai muuta julkista hallintotehtävää hoitava taho on varannut asian valmistelussa ja käsittelyssä ennen päätöksentekoa saamelaiskäräjille tehokkaan ja oikea-aikaisen mahdollisuuden esittää saamelaiskäräjien toimivaltaan kuuluvat huomiot asian käsittelyyn. Tämä koskisi esimerkiksi säädösvalmisteluhanketta, jossa saamelaiskäräjiä kuultaisiin perusvalmistelun aikana ennen lausuntokierrosta. Näin saamelaiskäräjien näkemykset ja tavoitteet olisivat kaikkien lausunnonantajien tiedossa ja kommentoivissa ja lausunnon pyytävä viranomainen voisi tehdä kokonaisvaltaisen ja objektiivisen harkinnan.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • 5 § Nyt käsiteltävässä uudistuksessa ehdotetaan lakiin kirjattavaksi saamelaiskäräjien tehtävänä edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista Suomessa. Käytännössä tämä on yksi tärkeimpiä saamelaiskäräjien tehtäviä edunvalvonnan ohessa. On hyvä, että se otetaan lakiin selkeästi. Lakisääteisten tehtävien lisääntyessä tulee kuitenkin huomioida resurssikysymykset. Nykyisin saamelaiskäräjien työ käytännössä keskittyy pitkälti edunvalvontaan. Saamelaiskäräjien resurssit, erityisesti henkilöresurssit, eivät mahdollista täysimääräisesti kaikkiin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen valvonnan prosesseihin osallistumista. Monet prosesseista vaativat myös erityisosaamista joihin joudutaan oletettavasti palkkaamaan ulkopuolista asiantuntija-apua. Lakisääteinen edistämistehtävä vaatii myös osittain erilaista osaamista kuin edunvalvonta (tiedotus, koulutus, mediaosaaminen, julkaisut jne.) ja onkin välttämätöntä, että tämä huomioidaan saamelaiskäräjien rahoitusta määriteltäessä. Muutoin on olemassa vaara, että tehtäviä lisätään ilman vastaavaa resurssointien lisäystä. Myönteisenä kehityksenä edistämistehtävän osalta tuleekin mainita saamelaiskäräjien keväällä saama viestintäsihteerin virka ja uudet verkkosivut, jotka ovat jo lisänneet saamelaiskäräjien työn ja muun saamelaisiin liittyvän tiedon, tapahtumien ja asiakirjojen näkyvyyttä. 7 § Saamelaiskäräjien vuosikertomuksen antaminen suoraan eduskunnalle on merkittävä uudistus, joka edistää saamelaisasioiden aiempaa laajempaa keskustelua lainsäätäjien keskuudessa. 9 § Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuuden nykyistä selkeämpi sisällyttäminen uudistettuun lakiin on merkittävä parannus. Neuvotteluvelvoitteen kehittäminen nykyisiä käytäntöjä kattavammaksi, johdonmukaiseksi ja säännöllisesti riittävän ajoissa tapahtuvaksi prosessiksi, jossa saamelaiskäräjillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa ja jossa näkemykset huomioidaan asiallisesti ja perustellusti, on välttämätöntä alkuperäiskansaoikeuksien kehittymisen kannalta. Nykyisin käytännöt ovat vaihtelevia ja niiden laajuus ja muoto liian monissa tapauksissa riippuu viranomaistahosta, jonka kanssa keskusteluja tulisi käydä. Käytäntöjen tulee olla henkilöistä ja viranomaisista riippumattomia ja riittävässä määrin standardisoituja. Prosessien tulee kattaa niin valtiotasoinen päätöksenteko kuin myös päätöksenteko kuntien ja tulevien maakuntien osalta. Lakiehdotuksen mukaan neuvotteluvelvoitteen piiriin kytkeytyvien toimenpiteiden ei tulisi aiheuttaa huomattavaa haittaa keskeisten saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien toteutumiselle. Tekstissä voitaisiin vielä tarkemmin pohtia sitä, kuka arvioi ja miten arvioidaan sitä, minkälainen haitta katsotaan huomattavaksi, mihin sitä verrataan ja onko yhteen henkilöön kohdistuva merkittävä haitta samanarvoinen kuin esimerkiksi laajempaan joukkoon kohdistuva vähäinen haitta jne. Tärkeintä on, että viranomaiset tiedostavat ja toteuttavat velvollisuutensa nykyistä paremmin ja että vaikutuksia arvioidaan huolellisesti kaikilla hallinnon tasoilla ja käytännössä. Myös tähän yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuuteen liittyen tulee huomioida jatkossa riittävien resurssien turvaaminen saamelaiskäräjille. Tällä hetkellä saamelaiskäräjillä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua riittävässä laajuudessa kaikkiin heidän oikeuksiaan koskeviin prosesseihin jotka vaativat asiantuntijalausuntoja tai yhteistoimintamenettelyä. Tämä voi aiheuttaa oikeudenmenetyksiä ja osaltaan heikentää prosessien merkityksellisyyttä. Viranomaisten kiinnostus yhteistoimintaan voi myös vähentyä, mikäli prosessit resurssien puutteen vuoksi hidastuvat aiotusta. Maakuntauudistus tuonee lisää haasteita jo nykyisin riittämättömiin neuvotteluresursseihin. Suomessa helmikuussa 2018 vieraillut YK:n EMRIP-delegaatio (Expert Mechanism on the Rights of Indigenous Peoples) on listannut vierailuraportissaan useita toimia, joilla yhteistoimintamenettelyä voidaan edistää. Osa mainituista toimista onkin ansiokkaasti sisällytetty hallituksen esitykseen, mutta tulisikin miettiä, voitaisiinko ko. listaa vielä hyödyntää parantamaan nyt melko keveästi muotoiltuun vaikutusten arviointia koskevaan lainkohtaan. Pelkona on, että vaikutusten arviointi jää pintapuoliseksi mm. poliittisesta tahdosta, kireistä aikatauluista, saamelaiskäräjien asiantuntijaresurssien riittämättömyydestä jne. johtuen.
      • STM, HPO
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • Esityksen 5 §:ssä esitetään lisättäväksi saamelaiskäräjien tehtäviin rahoituksen myöntäminen. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että saamelaiskäräjät voisi tulevai-suudessa myöntää kohdennetun valtionavun esimerkiksi saamenkielisten pal-velujen turvaamiseksi. Toisaalta yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan, ettei ole tarkoitus muuttaa saamelaiskäräjälain 8 § :n voimassa olevaa säänte-lyä määrärahojen jakamisesta. Lisäksi todetaan, että rahoituksen myöntämisestä määrätarkoituksiin ja määrä-rahoja myönnettäessä noudatettavasta menettelystä säädettäisiin vastaisuudes-sakin erikseen. STM:n valtionavun osalta siitä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä erikseen säädetty. Esitystä tulisikin tältä osin selkeyttää. Pohdittavaksi tulee myös se, mikä taho toimii valtionapuviranomaisena. STM:n myöntämän valtionavun osalta saamelaiskäräjät ja saamelaisalueen kunnat ovat keskenään neuvotellen sopineet määrärahan kohdentamisesta. Jär-jestämisvastuun siirtyessä kunnilta maakunnille, tuo menettely tarkoittaisi jat-kossa sitä, että saamelaiskäräjät ja maakunta neuvottelevat määrärahan koh-dentamisesta. Koska maakunta on tällöin asianosainen, se ei voi olla valti-onapuviranomainen. Niinpä tehtävä sopinee parhaiten Luovalle. Esityksen 7 §:ssä esitetään, että saamelaiskäräjien kertomus annetaan joka vuosi eduskunnalle eikä kuten nyt valtioneuvostolle. Muutos on kannatettava ja eduskunnan vakiintuneet kuulemismenettelyt takaavat myös kertomukseen liittyvän näkemysten vaihdon. Esityksen 9 §:ssä esitetään uudistettavaksi ja vahvistettavaksi yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitetta siten, että ”viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtä-viä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yh-teisymmärryksen tai suostumuksen”. Vilpitön pyrkimys yhteisymmärrykseen tai suostumukseen on kannatettava lähtökohta neuvotteluille huomioiden, ettei asioiden kompleksiuudesta johtuen kattavaa yhteisymmärrystä ole aina löydet-tävissä. Esitys sisältää listauksen yhteistoimintavelvollisuuden piiriin kuuluvista asi-oista ja neuvottelumenettelyn piiriin kuuluvana on mainittu sosiaali- ja ter-veyspalvelujen kehittäminen. Luettelo ei kuitenkaan miltään osin rajoita yh-teistoimintavelvoitteen soveltamisalaa, vaan säännöstä tulee soveltaa kaikkiin laajakantoisiin ja merkittäviin toimenpiteisiin, jotka toteutetaan saamelaisten kotiseutualueella tai joiden vaikutukset ulottuvat sinne tai jotka vaikuttavat eri-tyisesti saamelaisten kieleen ja kulttuuriin taikka heidän asemaansa tai oikeuk-siinsa alkuperäiskansana. Maakunnat vastaavat jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tulevat olemaan oleellinen toimija myös neuvottelumenettelyn toteuttajana. Maakunnan palvelujen järjestämisen kannalta on tarpeen selventää sitä milloin neuvottelumenettelyyn tulee ryhtyä silloin kun palvelut koskevat kaikkia kan-salaisia yhdenvertaisesti eivätkä liity erityisellä tavalla saamelaisten alkupe-räiskansa-asemaan. Mikäli neuvotteluvelvoite merkittävällä tavalla laajenisi koskemaan myös pal-velujen järjestämistä tulisi yhtenä esityksen vaikutuksista huomioida, että neu-votteluvelvoitteet ovat vaativia ja aikaa ja resursseja edellyttäviä. Resurssitar-peen huomioiminen koskee niin Lapin maakunnan maakuntahallintoa, kuin velvoitteen piirissä olevaa julkista hallintoa muutoinkin. Neuvottelumenettelyn kehittäminen on myös tarpeen huomioida. Esityksessä todetaankin, että neuvottelut voidaan käydä eri tavoin ja että on tärkeää, että menettely mahdollistaa vilpittömien, oikea-aikaisten ja aidosti yhteisymmär-rykseen pyrkivien keskustelujen käymisen asiasta mahdollisimman tasaver-taisten neuvotteluosapuolten kesken. Jatkuva, tiivis yhteistyö erityisesti saa-melaiskäräjien ja Lapin maakunnan välillä onkin erityisen tärkeää. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää tärkeänä sitä, että sosiaali- ja terveyspalve-lujen kehittämisen osalta neuvottelut pohjautuvat yhteiseen näkemykseen hy-vinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä saamenkielisen väestön palvelui-den tietopohjaiseen kehittämiseen osana sosiaali- ja terveyspalvelujen koko-naisuutta. Pohjana tulee olla saamenkielisten palvelujen erityispiirteet ja -tarpeet. Palveluja järjestävänä tahona Lapin maakunnalla ja saamelaiskäräjillä tulee olla myös resurssit kerätä tietoa työn pohjaksi. On tärkeää, että neuvottelumenettely ei muodostu tosiasiallisesti esim. sosiaa-li- ja terveyspalvelujen kehittämistä hankaloittavaksi prosessiksi vaan päinvas-toin sitä tukevaksi vuorovaikutteiseksi prosessiksi
      • Scheinin Martin, Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori (European University Institute)
        Päivitetty:
        11.7.2018
        • Toimikunta ehdottaa varsin vaatimattomia tarkistuksia Saamelaiskäräjälain keskeiseen 9 §:n säännökseen viranomaisten ns. neuvotteluvelvoitteesta. Säännös kuuluu ydinkysymyksiin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan ja YK:n alkuperäiskansajulistuksen toteuttamisessa. Toimikunnan ehdotuksilla Suomi siirtyisi askeleen lähemmäs alkuperäiskansajulistuksen keskeistä vapaan, ennakollisen ja tietoisen suostumuksen (FPIC) periaatetta, jota myös YK:n ihmisoikeuskomitea on soveltanut KP-sopimuksen tulkinnassa (ks. mm ratkaisu Poma Poma v. Peru). Ehdotettu 9 §:n 1 momentin johdantolauseen uusi muotoilu on myönteinen askel tähän suuntaan. Sen sijaan ehdotettu uusi 3 momentti on muotoilultaan epäonnistunut, ja merkitsisi taka-askelta suhteessa siihen oikeustilaan, joka on voimassa perustuslain 17 §:n 3 momentin ja KP-sopimuksen 27 artiklan nojalla. Säännös tulisi korjata sellaiseen muotoon, jossa ”huomattavan haitan” mahdollisuus yksiselitteisesti suljetaan pois, jotta tuollainen nykyisen oikeustilan heikennys estettäisiin. Esimerkiksi: ”Viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien on 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan pyrittävä huolehtimaan siitä, että saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana voidaan turvata ja edistää, ja varmistettava, ettei saamelaisten oikeudelle harjoittaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan aiheudu huomattavaa haittaa.”
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Kuntaliiton näkemyksen mukaan kuntien kannalta ehdotuksen merkittävin muutosesitys liittyy ehdotettuun yhteistoimintavelvoitteeseen. Ehdotettua 9 §:ää on selvennetty neuvotteluvelvoitteen sisällön osalta aikaisempaan versioon nähden. Pykälän perusteluja on lisätty. Lainkohdan yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi neuvotteluvelvoitteen ratio. Myös varsinaiseen lakitekstiin sisällytetty esimerkkiluettelo konkretisoi velvoitteen sisältöä.
      • LVM, KOO/lainsäädäntöjohtaja Silja Ruokola, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        5.7.2018
        • Esitettyihin muutoksiin sisältyy myös tarkennettu ehdotus yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteesta (9 §), joka koskee viranomaisia ja ehdotuksen mukaan myös muita julkisia hallintotehtäviä hoitavia. Aikaisemmin pykälässä säädettiin vain neuvotteluvelvoitteesta. Nyt 9 §:n 1 momentin mukaan viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa pyrkien saavuttamaan yhteisymmärryksen tai saamaan suostumuksen saamelaisten kotiseutualueella toteutettaville tai vaikutuksiltaan sinne ulottuville sekä muille erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka heidän asemaansa tai oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttaville laajakantoisille tai merkittäville toimenpiteille. Kyseissä momentissa esitetyt alakohdat (mm. maininta yhdyskuntasuunnittelusta ja valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoidosta, käytöstä, vuokrauksesta tai luovutuksesta) on tarkoitus säilyttää muuttumattomina. Lisäksi käydyistä neuvotteluista olisi laadittava pöytäkirja. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että kyseinen muutettu säännös vastaa periaatteiltaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden tekemää parafoitua saamelaissopimusta. Osittain ehdotettu säännös vastaa myös Ahvenanmaan itsehallintolakiehdotukseen sisällytettyä ministeriöiden ja viranomaisten neuvotteluvelvoitetta (lakiehdotuksen 50-54 §). Vaikka yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite on aikaisempaa kattavampi ja haastavampi, pitää liikenne- ja viestintäministeriö tärkeänä, että tällainen kirjaus sisällytetään hallituksen esitykseen.
      • 3 luku Toimikausi, toimielimet ja toiminta
      • SámiSoster ry, Tässä lausunnon antaa Suoma Boazosámit rs pj Pekka Aikio
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 3 Luku Toimikausi, toimielimet ja toiminta 10 § Kokoonpano ja toimikausi Yhdistys ei näe perusteita luonnoksen mukaiselle ehdotukselle laajentaa saamelaiskäräjien kokouksen kokoonpanoa 21:stä 25:een jäseneen ja muuttaa samalla kuntakohtaisia jäsenkiintiöitä. Yhdistyksen mielestä nykyinen jäsenmäärä kiintiöineen on sopiva ja tarkoituksenmukainen. 14 § Muut toimielimet Nykyisessä saamelaiskäräjälaissa samoin kuin nyt lausunnolla olevassa luonnoksessa käytetään termiä kulttuuri-itsehallinto ainoastaan yhdessä säännöksessä, 14 §:n 1 momentissa. Tätä termiä käytettiin alkuperäisessä perustuslain säännöksessä (HM 51 a §) ja saamelaiskäräjälain 1 §:ssä mainitun 14 §:n lisäksi. Uudessa perustuslaissa itsehallintosäännöstä tarkistettiin niin, että kulttuuri- itsehallinto -yhdyssanasta poistettiin etuliite ”kulttuuri”. Vastaava muutos tehtiin saamelaiskäräjälain 1 §:ään vuonna 2002 (L 1279/2002). Asiallista muutosta näillä tarkistuksilla ei lain perustelujen mukaan tavoiteltu (HE 1/1998 vp, s. 176 ja HE 234/2002 vp, s. 15). Tuolloin hyväksytyn lain muutoksen yhteydessä 14 §:ään jäi kuitenkin epähuomiossa ilmaisu ”kulttuuri- itsehallinto”, vaikka sekin kohta olisi pitänyt muuttaa vastaavalla tavalla. Yhdistys esittää, että tämä kohta muutetaan perustuslain ja saamelaiskäräjälain 1 §:n mukaiseen muotoon ”saamen kieltä ja kulttuuria koskevaan itsehallintoon...”
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös vähintään viidenkymmenen äänioikeutetun saamelaisen oikeudesta tehdä saamelaiskäräjille aloite käräjien tehtäviin kuuluvissa asioissa. Aloiteoikeus olisi uusi kansalaistason vaikuttamisen muoto saamelaiskäräjien toiminnassa ja toteamme, että lisää demokratiaa. Lakiehdotuksesta puuttuu kokonaan maininta epäluottamustilanteesta jolloin saamelaiskäräjät voisivat erottaa hallituksen tai puheenjohtajan kesken toimikauden (vrt.kuntalaki). Tähän pitäisi kiinnittää huomiota jatkovalmistelussa.
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ks. 1 luku
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 § Kokoonpano ja toimikausi SSN kyseenalaistaa lisäjäsenten tarpeellisuuden ja huomauttaa Saamelaiskäräjien nykyisten resurssien niukkuudesta. Mikäli jäseniä lisätään, on resursseja lisättävä sen mukaan. Suhtaudumme skeptisesti myös kuntapaikkoihin. Mihin suhdeluvut perustuvat? Miten toimitaan tilanteessa, jossa suhdeluvut muuttuvat? Kuntarajat eivät myöskään ole saamelaisille luonnollinen saati perinteinen tapa jakaa yhteisömme paikkasidonnaista yhteenkuuluvuutta millään tavoin, joten katsomme kuntapaikkojen voivan tuoda epäkorrektia tietoa saamelaisten kotiseutujakaumasta ja siitä, mille paikkakunnalle kukin katsoo kuuluvansa. Mikäli kiintiöajattelulla jatketaan, toivomme kiintiöjaon muodostuvan jatkossa toisin. Pidämme saamelaisalueen ulkopuolista kiintiötä hyvänä ottaen huomioon, että yli 70% saamelaisnuorista asuu tällä hetkellä saamelaisalueen ulkopuolella koulussa, opintojen parissa tai töissä, vailla mahdollisuutta muuttaa kotiseudulleen. Katsomme saamelaisalueen ulkopuolisen kiintiön marginaalisesti parantavan saamelaisnuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Lopuksi haluamme jälleen todeta, että alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta seuraten, itsemääräämisoikeuden osalta 10§ on vajavainen. 13 § Saamelaiskäräjien hallitus Silmiimme osui kohta, jossa todetaan: “Saamelaiskäräjät valitsee äänioikeutettujen saamelaisten keskuudesta hallitukseen kaksi varajäsentä.” Kysymme, onko muotoilussa virhe vai onko muotoilu tarkoituksella näin? Mielestämme olisi tarkoituksenmukaisempaa spesifioida, että varajäsenet valitaan käräjille äänestettyjen saamelaisten keskuudesta hallitukseen, jottei tulkinnanvaraa jäisi henkilövalintoja tehtäessä. SSN katsoo myös, että hallituksen nykyinen määrä (3+4) on hyvä, sillä se takaa parittoman äänimäärän päätösten aiheuttaessa äänestystilanteita. 17 a § Kokoukseen osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen. Kehitys on hyvä, mutta muistutamme, että Saamelaiskäräjille taattujen resurssien on 17 a § huolimatta riitettävä myös henkilökohtaiseen osallistumiseen; muutos ei saa olla syynä resurssien leikkaamiseen. 17 b § Aloiteoikeus SSN pitää ehdotusta hyvänä ja katsoo sen lisäävän kansalaisten osallistumisoikeutta Saamelaiskäräjien toimintaan.
      • Labba Oula-Antti, OTM, YTK
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 § Kokoonpano ja toimikausi Kuntakiintiön alkuperäisenä perusteena ja tarkoituksena on HE 248/1994 vp. mukaan korostaa saamelaisten kotiseutualueen ja sen eri osien merkitystä. Tämä HE:ssa 248/1994 vp. perusteltu ns. kuntakiintiömalli vastaa myös saamelaisvaltuuskunta-asetuksessa ollutta kuntakiintiömallia. HE:ssa 167/2014 pyritään siihen, että kiintiöt vastaisivat nykyistä paremmin saamelaisten kotiseutualueen kunnissa asuvien äänioikeutettujen saamelaisten lukumäärää. HE 167/2014 ei pyritä kuitenkaan siihen, että kuntakiintiöt määräytyisivät yksinomaan kuntakohtaisesti äänioikeutettujen lukumäärän perusteella suhteellisesti laskettuna. Ottaen huomioon saamelaisten poliittisen järjestäytymisen historian aina saamelaisvaltuuskunnan perustamisesta lähtien, niin kuntakohtaista alueellista edustettavuutta ei voida ainakaan heikentää aluekohtaisesta vähimmäismäärästä eli kahdesta edustajasta/kunta. Ottaen vielä huomioon PeVM 17/1994, niin saamelaisten kotiseutualueen kuntien kiintiömäärien yhteenlaskettu lukumäärä pitäisi olla yli puolet saamelaiskäräjien jäsenten määrästä. Jos kiintiön lähtökohtaisena perusteena on korostaa saamelaisten kotiseutualueen eri osien merkitystä eli toisin sanoen turvata alueellisesti laajan edustuksen saamelaiskäräjille, niin kiintiön tarve on erityisesti niillä alueilla, joilla asuu vähän saamelaisia sekä lukumäärältään että suhteessa ko. kunnan asukaslukuun (Enontekiö ja Sodankylän Lapin paliskunnan alue). Alueet, joilla asuu paljon saamelaisia, saavat yleensä suuren määrän ehdokkaita läpi ilman kiintiötäkin (esim. Inarista on ollut n. 8-9 jäsentä saamelaiskäräjillä/vaalikausi ja nykyisellä vaalikaudella 10 jäsentä). Ottaen lisäksi huomioon saamelaisten kotiseutualueen eri osien yhdenvertaisuuden niin kiintiöpaikkojen määrän tulisi olla lähtökohtaisesti sama eri alueille. Hallituksen esityksen luonnoksessa oleva kiintiömalli yhdistää saamelaisten kotiseutualueen eri osien merkityksen lisäksi saamelaisten kotiseutualueella olevien saamelaisten lukumäärän huomioimisen (ns. hybridimalli). Kiintiöiden perustuminen saamelaisten suureen lukumäärään tietyillä alueella heikkoutena on kuitenkin se, että saamelaisten lukumäärään vaikuttaa niin keskeisesti 3 §:ssä säädetty saamelaismääritelmä ja saamelaisten lukumäärään eri alueilla vaikuttavat erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vetovoimatekijät (mm. Inariin keskittyvät monet saamelaisinstituutiot). Tästä johtuen saamelaisten suuri lukumäärä jollakin tietyllä alueella ei toimi kiintiön indikaattorina ja periaatteessa se on jopa kiintiön yleisen tarkoituksen vastainen malli, jos kiintiön tarkoituksena on tukea vähemmistössä olevan (alueellisen) ryhmän asemaa ja edustettavuutta. Kiintiötä ei ole tarkoituksenmukaista muodostaa siten, että kiintiöpaikkojen lukumäärään yhdistetään alueella asuvien saamelaisten lukumäärän suuruuteen. Tästä johtuen nykyinen kiintiömalli eli kolme kiintiöpaikkaa per alue on yhdenvertaisin vaihtoehto. Saamelaisten edustuksellisuus ja kokoontuminen on kautta historian tapahtunut siten, että saamenmaan eli Sápmin eri alueet on huomioitu. Tämä on myös kulttuurillisesti merkittävä seikka. Yhden paikan kiintiö saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle olisi siis perusteltua lähinnä sen symbolisen merkityksen takia, jotta saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvat saamelaiset huomioidaan lainsäädännössä. Hallituksen esityksen luonnoksessa esitetty peruste saamelaiskäräjien jäsenmäärän kasvattamiselle nykyisestä 21 jäsenestä 25 jäseneen on saamelaisten määrän kasvu Suomessa. Edellä mainittu seikka ei kuitenkaan ole sitova peruste sille, että saamelaiskäräjien jäsenmäärää tarvitsi lisätä (vrt. Suomen väkiluku on kasvanut, mutta kansanedustajapaikkojen lukumäärä on pysynyt samana). Lisäksi ehdokasmäärä saamelaiskäräjävaaleissa on laskenut, joka puoltaa myös sitä, ettei nykytilanteessa ole tarvetta jäsenmäärän nostamiselle. Jäsenmäärän nostaminen voisi hankaloittaa myös saamelaiskäräjien järjestäytymistä, koska jo nykyisellä jäsenmäärällä voi ehkä olla joskus vaikea saada saamelaiskäräjien kokous päätösvaltaiseksi. Lisäksi saamelaiskäräjävaaleissa on muutoinkin ollut vähän ehdokkaita ja ehdokasmäärä on itseasiassa laskenut viime vaaleissa, joten jäsenmäärän lisääminen ei ole tältäkään kannalta perusteltua. 14 § Muut toimielimet Jos vaalilautakunta on asetettava jo vaalikauden alussa, niin vaalilautakunnalle tulisi turvata riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta se voisi toimia jo vaalikauden alusta lähtien.
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 §:n uudistukset Saamelaiskäräjien kokoonpanossa ovat positiivisia. 11 ja 12 §:n uudistukset ovat kannatettavia. 13§:n uudistukset ovat hyväksyttäviä. 14§:n uudistukset ovat kannatettavia. Oikaisulautakunta, josta säädetään 14§:n toisessa momentissa, voi selkeyttää valitusprosessia.
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • -
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaiskäräjien kokoonpano Saamelaiskäräjien kokoonpanoa on esitetty lisättäväksi, äänioikeutettujen määrässä ei ole niin suurta kasvua, että esitykselle olisi perusteita. Esityksessä on esitetty 25 jäsentä ja kuntakohtaiset varajäsenet. Lain sääntelyä kuntakiintiöstä on ehdotettu tarkistettavaksi niin, että kiintiöt vastaisi nykyistä paremmin saamelaisten kotiseutualueen kunnissa asuvien äänioikeutettujen saamelaisten lukumäärää. Esityksen valmistelussa ei ilmene miten lisätyllä jäsenmäärällä kiintiöt vastaisivat saamelaisten määrää alueittan. Saamelaiskäräjien asemaa toisaalla halutaan vahvistaa edustuksellisena toimielimenä. Demokratian huomioiminen äänioikeutettuja ja vaaleja koskevassa lainvalmistelussa tulee olla Suomessa oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Saamelaiskäräjälaki vaatii nykyisen, osaa saamelaisia syrjivän lain muuttamista. Lakiin kirjattu rakenteellinen syrjintä tulee uudessa laissa lopettaa. Kuntakiintiöt tulee muodostaa saamelaisten kotiseutualueella äänioikeutettujen saamelaisten lukumäärää vastaavaksi. Esityksessä on käytetty ilmaisua paremmin. Anarasah rs / Inarinsaamelaiset ry on lukuisia kertoja tuonut esille kuntakiintiöitä koskevan epäkohdan. Nyt esitetty kuntakiintiöiden lisääminen Inariin 6 ja. Utsjoelle 4 ja pysyttämällä Enontekiön 3 ja Sodankylän 3 kiintiöpaikkaa syrjii Inarin alueen saamelaisia. Inarin alueelle vuoden 2015 vaalitilaston mukaan 1511 äänioikeutettua kohti esitetään 6 paikkaa ja Utsjoen 528 äänioikeutettua 4 paikkaa, Enontekiön äo 325 kohti 3 paikkaa Muiden alueiden äänioikeutettuja on yhteensä 982 äänioiketettua esitetään 10 paikkaa ja Inarin 1511 äänioikeutettua kohden 6 paikkaa. Saantelyä ei ole muutettu kotiseutualueen kunnissa asuvia äänioikeutettujen lukumäärää vastaavaksia! Kiintiöpaikkoja on esitetty yhteensä 17 joista Inari 6, Utsjoki 4, Enontekiö 3 ja Sodankylä Lapin paliskunnan alue 3 sekä saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisille 1 paikka. Anarasah rs/ Inarinsaamelaiset ry pitää kuntakiintiöitä koskevaa esitystä syrjivänä ja esitys asettaa äänioikeutetut asuinpaikan perusteella eriarvoiseen asemaan, samoin vaaleissa ehdolle asettuvat eivät ole yhdenvertaisia. Esimerkiksi Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alueelta ei edellisissä vaaleissa ollut edes kolmea ehdokasta mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pelkästään äänestämällä itseään olisi voinut tulla valituksi Saamelaiskäräjien jäseneksi. Saamelaiskäräjilla lasketun vuoden 2015 äänioikeutettujen määrä saamelaisten kotiseutualueella on ollut seuraava: Lähde Saamelaiskäräjät Kuitenkaan kiintiöitä koskeva esitys ei huomioi tosiasiallisesti saamelaisten lukumäärää alueittain. Erityisesti Inarin kunnan aluetta koskien esityksessä ehdotetaan vähäisempää kiintiötä mitä alueen saamelaisten määrä edellyttää. Inarissa on eniten saamelaisia saamelaisten kotiseutualueella, lisäksi Inarin alueella on äänioikeutettuja kaikista saamelais- ja kieliryhmistä. Edelleen erikoista esityksessä on se, että kuntaan jossa Inarinsaamelaiset ja Kolttasaamelaiset vähemmistöt enimmiltään ovat esitetään vähäisempää kiintiöpaikkaa määrää. Vähemmälle huomiolle on jäänyt saamelaiskäräjien kokoonpanoa koskeva esitys jossa saamelaiset asuinpaikan perusteella asetetaan eri asemaan siten, että pohjoissaamenkieliryhmän saamelaisten asuttamille alueille Enontekiölle, Utsjoelle ja Sodankylän kunnan pohjoisosan alueen saamelaisille esitetään laissa enemmän osallisuutta kuin Inarin alueella asuville saamelaisille. Pohjoissaamelaisille jotka muutoinkin ovat enemmistönä saamelaisten keskuudessa, esitetään laissa pysytettäväksi pysyvä enemmistö muodostamalla tälle ryhmälle enemmän kuntakiintiöpaikkoja kuin heille äänioikeutettujen määrän suhteessa kuuluisi. Oikeusministeriön laatimassa mietinnössä koskien saamelaiskäräjälakia todetaan miten saamelaiskäräjien kuntakiintiötä koskeva kokoonpano tulisi muodostaa äänioikeutettujen määrän perusteella. 10 § Kokoonpano ja toimikausi Saamelaiskäräjälakityöryhmä ( 55/2013s.72) totesi nykytilan arvioinnissaan, että ”Saamelaiskäräjien kokoonpanoa ja sääntelyä kiintiöistä olisi aiheellista tarkistaa siten, että ne vastaisivat nykyistä paremmin kuntakohtaista äänioikeutettujen lukumäärää”. Samassa kohdassa työryhmä laski, että Saamelaiskäräjillä tulisi äänioikeutettujen lukumäärän perusteella laskien olla Inarista 7 edustajaa, Enontekiöltä 1 ja Utsjoelta 3 sekä Sodankylästä 1. Lausunto 3 (3) Dnro 1.10.2014 Laissa tulisi noudattaa edellisen lakityöryhmän laskelmaa jolloin Inarista tulisi 7 edustajaa, Enontekiöltä 1, Utsjoelta 3 ja Sodankylästä 1. Esitys on perustunut 21 jäsenen määrään. Yhdistyksen esittää, että lakiin lisätään maininta että kuntakiintiöpaikkojen ( esityksessä 16 paikkaa) lukumäärä tarkistetaan vaalikausittain siten, että se vastaa äänioikeutettujen suhteellista määrää alueittan saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjien toiminta Laissa ei tule olla mainintaa varapuheenjohtajan muun hallituksen tehtävän päätoimisuudesta. Äänestäjillä tulee olla selkeä näkemys vaaleissa, että vain puheenjohtaja on päätoiminen. Luottamushenkilöiden palkkiot tulee käsitellä luottamushenkilöitä koskevassa palkkiosäännössä. Saamelaiskäräjien työntekijät ovat hallintopäällikön alaisia ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden palkkaaminen työntekijäasemaan aiheuttaa erityisiä ongelmia. Poliittisesti vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden objektiivisuus voi erityisesti vaarantua mikäli heidät rinnastetaan työntekijäasemaan. Saamelaiskärjien toimielimet Lakiin tulee lisätä maininta, että Saamelaiskäräjien toimielimet tulee ensisijaisesti valita Saamelaiskäräjien jäsenistä ja varajäsenista. Samoin saamelaiskäräjiä edustuksellisissa yhteyksissä tulee voida edustaa vain valeilla valitut jäsenet ja sekä esittelijätason virkamiehet. Saamelaiskäräjien toimielimet voi muutoin kuulla asiantuntijoita. Edelleen laissa tulee olla maininta, että saamelasikäräjät nimetessään yhteistyöelimiin jäsenia/ edustajia heidän tulee olla vaaleilla valittuja henkilöitä. Omien sukulaisten suosiminen / nepotismi ei tulisi enää olla mahdollista millään perusteella. Nykyisen Saamelaiskäräjälain voimassa ollessa on muotoutunut käytäntö jossa saamelaiskäräjien toimielimiin ja edustuksiin neuvottelukuntiin, yhteistyöryhmiin valitataan valittujen jäsenien sukulaisia ja perheenjäseniä. Myöskään ylimpien virkamiesten perheenjäsenien nimeäminen ei ole sopivaa.
      • Enontekiön kunta, Enontekiön kunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Enontekiön kunta pitää tärkeänä, että kaikissa olosuhteissa kunnallisen itsehallinnon toimivaltuu-det ja toimiala säilyvät ja niissä erityisesti maankäytön yleis- ja yksityiskohtainen suunnittelu ovat kunnan perustehtäviä. Nykyinen neuvotteluvelvoite esim. kaavoitusasioissa on toiminut kohtuulli-sen hyvin. Saamelaiskäräjälakiehdotuksessa esitettyä neuvotteluvelvoitteen laajentamista yhteistoimintavel-voitteeksi Enontekiön kunta ei pidä tarpeellisena vaan jopa kunnan kaavoitusoikeutta ja -velvollisuutta rajoittavana. Enontekiön kunta pitää tulkinnallisuutta lisäävänä myös lakiehdotusta, jossa viranomaisilta edellytetään pyrkimystä yhteisymmärrykseen, mutta samaa velvoitetta ei edellytetä Saamelaiskäräjiltä. Neuvotteluvelvoitetta sovellettaessa esim. saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvissa elinkeinoissa on otettava huomioon, että suurin osa saamelaisten nykyisistä elinkeinoista on muita kuin pe-rinteisiä elinkeinoja. Suomessa vain pienehkö osa saamelaisista omistaa poroja ja heistäkään kaikki eivät saa päätoimentuloaan poronhoidosta. Enontekiön kunta toteaa, että mm. matkailu on merkittävä elinkeino kaikille alueella asuville, myös saamelaisille. Neuvotteluvelvoitteen laajentaminen erikseen luetelluista asioista yleisvelvoitteeksi Enontekiön kunta ei pidä oikeana. Nykyisen lain selvä määritelmä, mitä neuvotteluvelvoite koskee, on selke-ämpi kuin esitetty yleisvelvoite. Pykälän sanamuodot muutoinkin lisäävät kunnan velvollisuuksia tai ainakin antavat mahdollisuuden niin väittää. Nykyisessä laissa oleva velvoite neuvotella Saame-laiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömis-tä ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana, on selkeämpi kuin la-kiehdotuksen laajentava esitys. Kunta näkee tulkinnallisuutta lisäävänä lakiehdotuksen mainintaa ”yhteisymmärrykseen pyrkien”. Käytännössä tulkinnallisuus voi näkyä esim. maankäytön suunnittelun vaikeutumisena ja pitkitty-misenä vielä nykyisestään. Lakiehdotuksessa ei esitetä lakiin sisällytettäväksi mainintaa, että ”Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä”. Jos lakiehdotuksen sanamuoto toteutuu, kunta pitää välttämättömänä sisällyttää lakiin nykyisen lain sanamuoto, joka takaa viranomaiselle oikeuden jatkaa asian käsittelyä. Lakiin kirjattu vaatimus pöytäkirjan pitämisestä on tarpeeton. Kunnallinen itsehallinto pitää olla loukkaamaton, eikä siihen siten tule sisällyttää yhteistoiminta-velvoitetta ulkopuolisen toimijan kanssa. Enontekiön kunta katsoo, että Saamelaiskäräjien kokoonpanon kuntakohtaisten kiintiöiden tulee olla oikeudenmukaisia ja tasapainoisia eikä siten asettaa saamelaisalueen kuntia eriarvoiseen asemaan. Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kokoonpanoa on kasvatettava ja varmistettava, että kaikista saamelaisryhmistä on tarpeeksi laaja edustus vaalilautakunnassa.
      • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 §:ssä esitetty käräjien jäsenmäärän nosto 25:n jäseneen on todennäköisesti tarpeetonta, ja kuntakohtaisten kiintiöpaikkojen nosto kuuteen Inarin kunnan osalta ei ole suoranaisesti perusteltua. Tällainen muutos todennäköisesti keskittäisi päätöksentekoa entisestään Inarin kunnan alueen edustajille, mikä puolestaan heikentäisi saamelaiskäräjien legitimiteettiä saamelaisten itsehallintoelimenä, joka edustaa kaikkia saamelaisia. Sen sijaan ehdotamme, että jäsenmäärä pysyy entisellään, 21:ssä jäsenessä, ja kuntakohtaisista kiintiöpaikoista luovutaan. Kuntakohtaisten paikkojen sijaan esitämme tilalle perinteiseen siida-jakoon pohjautuvat kyläkohtaiset edustajia, joissa otetaan erityisesti huomioon inarinsaamelaisten ja kolttien oikeus omiin edustajiinsa. 12 § on selkeämpi ja huomattava parannus entiseen lakiin ja tuo selkeän mahdollisuuden harjoittajaa oppositiopolitiikkaa saamelaiskäräjillä. Nyt voi myös kolmasosa saamelaiskäräjien jäsenistä tuoda haluamansa asian täysistuntoon käsiteltäväksi. Tämä lienee ehdotuksen ainoa selkeä parannus voimassa olevaan lakiin nähden. Lakiehdotuksesta puuttuu maininta, että epäluottamustilanteessa saamelaiskäräjät voisi erottaa hallituksen ja puheenjohtajan. Esitämme, että lakiin Saamelaiskäräjistä lisätään vastaava artikla kuin kuntalain 34 artikla, joka käsittelee luottamushenkilön erottamista kesken toimikauden. Lisäksi esitämme, että 12 § 1:n lisätään selkeä määräaika, jona Saamelaiskäräjien kokous on lisäksi kutsuttava koolle, jos puheenjohtaja tai hallitus katsoo sen tarpeelliseksi tai kolmasosa jäsenistä niin vaatii, esimerkiksi kuukausi tai kaksi kuukautta. 17 a § - Kokoukseen osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen on hyvä lisäys ja vastaa nykyisiä käytäntöjä. Samoin uusi 17 b §:ssä määritelty aloiteoikeus on hyvä lisäys saamen kansan demokratian vahvistamiseksi, mikäli se toteutuu siten, että 10 § 1 momentissa määritelty saamelaiskäräjien jäsenmäärä pysyy nykyisessä 21:ssä, ja Inarin kunnalle esitetyt kuusi “kiintiöpaikkaa” palautetaan lopullisessa esityksessä muiden kuntien kanssa samalle tasolle. Tällä esityksellä haluamme ehkäistä saamelaiskäräjien tulemista kuntapolitiikan näyttämöksi ja pysyvän saamen kansan yhteisenä edustuselimenä.
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 9 § ektui: Sámediggelága nuppástuhttinárvalusas lohká, ahte eiseválddiin ja earáin lea geatnegasvuohta šiehtadallat ja ovttasbargat Sámedikkiin viidátváikkuheaddji ja deaŧalaš doaibmabijuin sámiid ruovttuguovllus ja eará viidátváikkuheaddji ja deaŧalaš doaibmabijuin mat čuhcet sámiid gillii ja kultuvrii ja vuoigatvuođaide eamiálbmogin (§ 9). Dán paragráfa lea oaivadan UNDRIP artihkal 19, mas ovttasbargu ja eaktodáhtolaš ja diđolaš ovddalgihtii mieđáhus leat deaŧalaččat eamiálbmogiid vuoigatvuođaid ollašuhttimii. Dán dáfus oaivvilda Sámiráđđi, ahte Sámedikki iešstivrejupmi berre nammejahkii gustot maiddái sámiid ealáhusaide, luondduresurssaide ja servodateallimii oppalohkái. Ealáhusat, ođasmuvvi luondduvalljodagat ja ealaskas servodateallin leat sámiid kultuvrra ávnnaslaš vuođus, ja dat addet sámi gillii, kultuvrii ja identitehttii návccaid ja vejolašvuođaid seailut ja ovdánit. Sámediggeláhka mii suodjala sámiid eamiálbmotvuoigatvuođaid Suomas, ferte atnit deastta maiddái sámi kultuvrra ávnnaslaš vuđđosis, juos sámi álbmogis ja sámiid gielas ja kultuvrras galgá leat boahtteáigi. Sámiid eaktodáhtolaš ja diđolaš ovddagihtii mieđáhusa vuosttaldeapmi dainna ákkastallamiin, ahte dat riiddášii Suoma stáhta suvereniteahta ja territoriála integriteahta ii sáhte dohkkehuvvot. Stáhta suvereniteahtas ja territoriála integriteahtas lea sáhka stáhtaid gaskasaš áššiin ja dáhpáhusain, muhto sámiid eamiálbmotvuoigatvuohta eaktodáhtolaš ja diđolaš ovddalgihtii mieđáhussii lea ovddimustá sisriikkalaš ášši, iige riidde stáhta suverentiteahta ja territoriála integriteahta. Dat baicca dovddasta sámiid olmmošvuoigatvuođaid ja nanne Suoma stáhta olmmošvuoigatvuođaid gudnejahttima meanuid. Olmmošvuoigatvuođaid gudnejahttin nanne stáhta váldegeavahusa legitimiteahta, mii lea buorrin, ovdun ja gudnin Suoma stáhtii. ON olmmošvuoigatvuođaid komitea, CCPR, lea nannen ahte eamiálbmogiid eaktodáhtolaš ja diđolaš ovddalgihtii mieđáhusa riekti vuolgá artihkkalis 27 Internationála konvenšuvnnas siviila ja politihkalaš vuoigatvuođaid birra (ICCPR). Dán konvenšuvnna leat Suoma Riikkabeaivvit ratifieren, ja danne lea mávssolaš sámediggelága bokte ollašuhttit sámiid eaktodáhtolaš ja diđolaš ovddalgihtii mieđáhusa vuoigatvuođa mearrádusas eiseválddiid ja Sámedikki šiehtadallamiin ja ovttasbarggus. Sámiráđđi evttoha 9 §:i lasihit čuoggáid 6 ja 7, nu ahte 9 § logašii: § 9 Ovttasbargo- ja šiehtadallangeatnegasvuohta Eiseválddit ja earát geat dikšot almmolaš hálddahusdoaimmaid galget šiehtadallat sámedikkiin oažžun nammii ovttaoaivilvuođa dahje mieđáhusa viidátváikkuheaddji ja deaŧalaš doaibmibijuid hárrái mat galget dahkkojuvvot sámiid ruovttuguovllus dahje maid váikkuhus ollá sámiid ruovttuguvlui ja eará viidátváikkuheaddji ja deaŧalaš doaibmabijuid hárrái mat váikkuhit sámiid gillii, kultuvrii, ealáhusaide, servodateallimii dahje sin dillái dahje vuoigatvuođaide eamiálbmogin ja mat guoskkahit: 1) servodatplánema; 2) stáhtaeatnama, suodjalanguovlluid ja meahcceguovlluid dikšuma, ávkkástallama, láigoheami ja luobaheami; 3) ruvkeminerálaid sisdoalli gávdnosiid ohcama ja ávkkástallama ja golleroggama stáhta eana- ja čáhceguovlluin; 4) sámiid kulturhápmái gullevaš ealáhusa láhkaásaheapmái guoskevaš dahje hálddahuslaš nuppástusa; 5) sámegielat ja sámegiela skuvlaoahpahusa ja sosiála- ja dearvvašvuođabálvalusaid ovddideami; 6) ruhtajuolludemiid sámi giela, kultuvrra ja ealáhusaid ovddideami várás 7) sámedikki jahkásaš budjeahta; 8) eará sullasaš sámiid gillii, kultuvrii dahje sajádahkii eamiálbmogin váikkuheaddji ášši. Šiehtadallamiin galgá čállit beavdegirjji. Eiseválddit ja earát geat dikšot almmolaš hálddahusdoaimmaid galget 1 momeanttas oaivvilduvvon doaibmabijuid plánedettiin ja ollašuhtedettiin váldit vuhtii ahte sámiid vejolašvuođaide geavahit sin iežaset giela, kultuvrra ja árbevirolaš ealáhusaid ii galgga šaddat fuopmášahtti hehttehus ja ahte sámiid vuoigatvuođaid eamiálbmogin sáhttá váfistit ja ovddidit.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Toimikunta esittää esityksensä 10 § 1 momentissa, että saamelaiskäräjien jäsenten määrää nostettaisiin nykyisestä 21 jäsenestä 25:een. Sámi Duodji ry katsoo, että nykyinen jäsenmäärä (21 jäsentä, 4 varajäsentä) on riittävä, ja lisäjäsenien tuomat lisäkustannukset eivät välttämättä korvaudu päätöksenteon laadussa. Kuntakohtaisia jäsenkiintiöitä voi korottaa, mutta siten, että jokaiselle kunnalle on varattu yhtä monta paikkaa, esim. 4. Sámi Duodji ry pitää esitettyä 17 b §:tä hyvänä lisänä saamen kansan sisäisen demokratian vahvistamiseksi, edellyttäen että 10 § 1 momentissa säädetty saamelaiskäräjien jäsenmäärä säilyy nykyisellä tasolla, ja kuntakohtaiset jäsenmäärät ovat tasapuoliset.
      • SámiSoster ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 § Kokoonpano ja toimikausi Yhdistys ei näe perusteita luonnoksen mukaiselle ehdotukselle laajentaa saamelaiskäräjien kokouksen kokoonpanoa 21:stä 25:een jäseneen ja muuttaa samalla kuntakohtaisia jäsenkiintiöitä. Yhdistyksen mielestä nykyinen jäsenmäärä kiintiöineen on sopiva ja tarkoituksenmukainen. 14 § Muut toimielimet Nykyisessä saamelaiskäräjälaissa samoin kuin nyt lausunnolla olevassa luonnoksessa käytetään termiä kulttuuri-itsehallinto ainoastaan yhdessä säännöksessä, 14 §:n 1 momentissa. Tätä termiä käytettiin alkuperäisessä perustuslain säännöksessä (HM 51 a §) ja saamelaiskäräjälain 1 §:ssä mainitun 14 §:n lisäksi. Uudessa perustuslaissa itsehallintosäännöstä tarkistettiin niin, että kulttuuri-itsehallinto -yhdyssanasta poistettiin etuliite ”kulttuuri”. Vastaava muutos tehtiin saamelaiskäräjälain 1 §:ään vuonna 2002 (L 1279/2002). Asiallista muutosta näillä tarkistuksilla ei lain perustelujen mukaan tavoiteltu (HE 1/1998 vp, s. 176 ja HE 234/2002 vp, s. 15). Tuolloin hyväksytyn lain muutoksen yhteydessä 14 §:ään jäi kuitenkin epähuomiossa ilmaisu ”kulttuuri-itsehallinto”, vaikka sekin kohta olisi pitänyt muuttaa vastaavalla tavalla. Yhdistys esittää, että tämä kohta muutetaan perustuslain ja saamelaiskäräjälain 1 §:n mukaiseen muotoon ”saamen kieltä ja kulttuuria koskevaan itsehallintoon...”
      • Saamelaispaliskunnat
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 § Saamelaispaliskunnat ry pitää nykyisen saamelaiskäräjälain kuntakiintiömallia toimivana ja yhdenvertaisena. Lakiesitysluonnoksessa oleva kuntakiintömalli on epäyhdenvertainen saamelaisten kotiseutualueen eri alueiden välillä. Ne alueet jossa on paljon saamelaisia saavat jo muutenkin paljon jäseniä läpi saamelaiskäräjävaaleissa ilman suurempaa kiintiötä.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaiskäräjien jäsenmäärää ehdotetaan kasvatettavaksi 25 jäseneen. Tätä perustellaan saamelaisten kokonaismäärän kasvulla. Jäsenmäärän lisäämiselle ei ole yhdistyksemme mielestä selkeää perustetta. Jäsenmäärän lisääminen kasvattaa lisäksi hallintokuluja. Määrärahoja pitäisi suunnata mieluummin esimerkiksi kielenelvytykseen sekä sellaisiin toimiin, joilla on suora vaikutus myös kaupungeissa asuvien saamelaisten elämään. Mielestämme kuntakohtaisten kiintiöiden määrä on saamelaisten kotiseutualueen kuntien ulkopuolella asuvien saamelaisten osallistumismahdollisuudet huomioon ottaen syytä tarkistaa. Pidämme yhden jäsenen ja varajäsenen kiintiötä riittämättömänä edustamaan 70% saamelaisista, jotka asuvat kotiseutualueen ulkopuolella. Tällä hetkellä saamelaiskäräjien kiintiöiden edustamat painopisteet eivät riittävästi tue ja ota huomioon kaupungeissa ja saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvia saamelaisia.
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, ettei saamelaiskäräjälaissa ole erityisesti käsitelty kaikkien kolmen kielen asemaa saamelaiskäräjälain soveltamisessa. Tätä voidaan pitää valitettavana ottaen huomioon saamen kielten uhanalainen asema sekä kielten merkitys ryhmäidentiteetin muodostumisessa. Ainoat viittaukset kielellisiin oikeuksiin ovat 20 §:ssa vaalilautakunnan osalta kun edellytetään, että saamen eri kieliryhmien tulee olla vaalilautakunnassa edustettuna. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, ettei varsinkaan teknisluonteiseen 3 lukuun ole helppoa sisällyttää saamen kielten turvaamiseen liittyviä säädöksiä, mutta kielten merkitysten korostamista tulisia vielä arvioida esityksen jatkovalmistelussa.
      • Johtti Sápmelaččat rs
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • LUKU 3 Toimikausi, toimielimet ja toiminta Ehdotuksen 10 §:n mukaan saamelaiskäräjien jäsenmäärää ehdotetaan nostettavaksi 21:stä 25:een ja kokoonpanoa muutettavaksi siten, että saamelaiskäräjissä tulee olla vähintään kuusi jäsentä Inarin kunnasta, neljä jäsentä Utsjoen kunnasta, kolme jäsentä Enontekiön kunnasta ja kolme jäsentä Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alueelta ja yksi varajäsen kustakin mainitusta kunnasta. Lisäksi käräjillä tulee olla saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelta vähintään yksi jäsen ja varajäsen. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle 1994 saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa koskevien säännösten ottamisesta Suomen Hallitusmuotoon ja muuhun lainsäädäntöön ehdotettiin mm., että saamelaiskäräjissä tulee olla vähintään kaksi jäsentä ja yksi varajäsen kustakin saamelaisalueen kunnasta. (HE 248/1994). Perustuslakivaliokunta mietinnössään n:o 17 hallituksen esityksestä lausui mm., että lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentin lopussa olevan säännöksen tarkoituksena on korostaa saamelaisten kotiseutualueen ja sen eri osien merkitystä. Valiokunnan käsityksen mukaan tämän tärkeän tavoitteen kannalta pitää edellyttää, että saamelaiskäräjien jäsenistä on ainakin puolet saamelaisten kotiseutualueen kunnista. Tästä syystä valiokunta on muuttanut säännöstä niin, että saamelaiskäräjissä tulee olla vähintään kolme jäsentä jokaisesta näistä kunnista. (PeVM 17/1994 - HE 248/1994). Johtti Sápmelaccat rs katsoo, että kokoonpano tulee pysyttää voimassa olevan lain mukaisena. Esim. Inarin kunnasta saamelaiskäräjävaaleissa on tullut valituksi aina noin puolet saamelaiskäräjien jäsenistä, kun äänioikeutettuja Inarissa on vain noin 25% kaikista äänioikeutetuista. On järkevämpää kohdentaa resursseja tuottavampaan toimintaan esim. asioiden valmisteluun kuin lisäjäsenten matkakuluihin. Esityksen kaltainen muutos aiheuttaa lisäksi vääristymän eri alueiden merkittävyydessä saamelaiskäräjien edustavuuteen; esim. Enontekiön ja Vuotson alueet heikkenevät huomattavasti suhteessa Inariin. Ehdotuksen 11§:ään tulee lisätä uusi momentti: Käräjien puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien tulee nauttia käräjien luottamusta ja luottamus tulee voida mittauttaa vaalikauden aikana. Ehdotuksen 13§:n mukaan saamelaiskäräjät valitsee keskuudestaan hallituksen, jossa on puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan lisäksi enintään viisi muuta jäsentä. Johtti Sápmelaččat rs esittää, että hallituksen kokoonpano tulee säilyttää jäsenmäärältään entisellään (3+4), jolloin jäsenmäärä on pariton. Lisäksi hallituksen tulee nauttia käräjien luottamusta ja luottamus tulee voida mittauttaa vaalikauden aikana. Ehdotuksen neljäs momentti tulee poistaa, koska on paljon parempi, että varojen käyttöä allokoidaan asioiden valmisteluun ja asiantuntijuuteen kuin päätoimisiin varapuheenjohtajiin, joilla ei välttämättä ole valmiutta asioitten todelliseen valmisteluun. Ehdotuksen 14§:ssä mainitaan vaaliluetteloon merkitsemistä koskevien oikaisuvaatimusten ratkaisemista varten valittava oikaisulautakunta, jonka nimeää oikeusministeriö ja johon oikeusministeriö valitsee puheenjohtajan ja jäsenen ja saamelaiskäräjät valitsee 2 jäsentä. Tällaista valvontakomissiota ei tarvita! Suomalaisten tulee oppia luottamaan saamelaisiin ja heidän elimiin. Saamelaiset kyllä itse luottavat.
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Saamelaiskäräjien jäsenmäärän tarkistaminen kahdestakymmenestäyhdestä (21) kahteenkymmeneenviiteen (25) on perusteltua.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Saamelaiskäräjien kokoonpano (10 §) Saamelaiskäräjien kokonpano ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että saamelaiskäräjiin kuuluu 25 jäsentä ja viisi varajäsentä. Saamelaiskäräjissä tulisi olla vähintään kuusi jäsentä Inarin kunnasta, neljä jäsentä Utsjoen kunnasta, kolme jäsentä Enontekiön kunnasta ja kolme jäsentä Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alueelta ja yksi varajäsen kustakin mainitusta kunnasta. Lisäksi käräjissä tulisi olla saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelta vähintään yksi jäsen ja varajäsen. Esitysluonnoksen perusteluista ei käy ilmi, miten ehdotettu saamelaiskäräjien kokoonpano täyttää perustuslakivaliokunnan mietinnöstä (PeVM 12/2014 vp) ilmenevän edellytyksen saamelaisten alueellisesta jakautumisesta saamelaisten kotiseutualueen kuntien kesken. Aloiteoikeus (17 b §) Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös vähintään 50 äänioikeutetun saamelaisen oikeudesta tehdä saamelaiskäräjille aloite käräjien tehtäviin kuuluvassa asiassa. Pidän aloiteoikeuden käyttöönottamista myönteisenä asiana perustuslaissa turvattujen osallistumisoikeuksien edistämisen kannalta. Saamelaisten itsemääräämisoikeuden kannalta on tärkeää, että ehdotetaan, että asian tarkempi sääntely kuuluu saamelaiskäräjille työjärjestyksessä. Osallistumisoikeuksien toteutumisen tehostamisen kannalta olisi lisäksi tärkeää, että työjärjestykseen otettaisiin kuntalain 23 §:n tapaan maininta siitä, että aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • § Kokoonpano ja toimikausi Saamelaiskäräjiin kuuluu 25 jäsentä ja viisi varajäsentä, jotka valitaan saamelaiskäräjien vaaleilla neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Saamelaiskäräjissä tulee olla vähintään kuusi jäsentä Inarin kunnasta, neljä jäsentä Utsjoen kunnasta, kolme jäsentä Enontekiön kunnasta ja kolme jäsentä Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alueelta ja yksi varajäsen kustakin mainitusta kunnasta. Lisäksi käräjissä tulee olla saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelta vähintään yksi jäsen ja varajäsen. Saamelaiskäräjien jäsenmäärää kasvatetaan 25 jäseneen. Jäsenmäärän tarkistusta perustellaan saamelaisten kokonaismäärän kasvulla ja samalla kasvatetaan ns. kuntakiintiöpaikkoja suhteellisesti erityisesti Inariin ja Utsjoelle. Esityksessä ns. kiintiöpaikoille rajataan vain Lapin paliskunnan alue, mikä on kannatettava uudistus. Ehdotus kasvattaa Inarin kunnan paikkoja, mutta ei turvaa saamelaisvähemmistöjen, etnisten inarin- ja koltansaamelaisten mahdollisuutta saada edustajia saamelaiskäräjille ja luo epätasa-arvoa eri alueen saamelaisten keskuuteen. Inarin alueelta on hakeuduttu sankoin joukoin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja KHO on hyväksynyt v. 2015 merkittävästi KHO-saamelaisia vaaliluetteloon. Koska saamelaiskäräjille ei ehdoteta parlamentarismia ja henkilöt valitaan vain henkilöäänten perusteella, on hyvin todennäköistä, että Inarin paikkojen lisääminen tukee erityisesti KHO-saamelaisten pääsemistä saamelaiskäräjille. Suurimpia häviäjiä ovat Enontekiön saamelaiset, koska nykyisessä laissa olevat kolme kiintiöpaikkaa eivät kasva, vaikka saamelaiskäräjien jäsenten määrä kasvaa. Enontekiöllä on suhteellisesti eniten kasvanut korkeimpaan hallinto-oikeuden valittaneiden ja hyväksyttyjen saamelaisten, ns. KHO-saamelaisten määrä, ja tämä tullee jatkumaan seuraavissa saamelaiskäräjien vaaleissa. Enontekiöllä tilanne johtanee siihen, että kaikki Enontekiön kuntapaikat saavat KHO-saamelaiset. Enontekiön alueella kiintiöpaikat tulisi varata Käsivarren paliskunnan ja Näkkälän paliskunnan alueille, kuitenkin siitä poiketen, että kiintiöpaikat varattaisiin Käsivarren paliskunnan siidoille ja Näkkälän paliskunnan pohjoisosan siidoille. Näin voitaisiin taata, että Enontekiön alueella saamelaiskäräjiä edustaisivat etniset saamelaiset. Kuntakohtaiset kiintiöpaikat eivät perustu luotettavasti mitattavissa olevaan asiaan, vaan ovat poliittisesti päätetty määrä, mikä on ongelmallinen. Saamelaisten kotiseutualue on nyt muuttotappioaluetta, mutta esimerkiksi matkailuhankkeet Utsjoella, mahdolliset kaivoshankkeet Sodankylän kunnan alueella sekä Jäämeren rata toteutuessaan voivat kasvattaa saamelaisten kotiseutualueen väestöä huomattavastikin, lisäten myös mahdollisesti saamelaisten paluumuuttoa. Alueelliset väestömäärät voivat heilahdella huomattavasti saamelaisten kotiseutualueen eri osissa ja riippua kulloistenkin elinkeino- ja infrastruktuurihankkeiden toteutumisesta. Sodankylän alueelta on ollut vaikea saada ehdokkaita vaaleihin viime vuosina, ja on jouduttu tilanteeseen, että Sodankylän kunnan edustaja on jouduttu ratkaisemaan arvalla. Se, että Vuotson alueelta ei löydy ehdokkaita vaaleihin, kertoo osaltaan epäluottamuksesta saamelaiskäräjiä kohtaan ja voi johtua osaltaan myös siitä, että Vuotson alueen saamelaisia kohdellaan lainsäädännössä (mm. kalastus-ja metsästyslainsäädäntö) epäyhdenvertaisesti muuhun saamelaisten kotiseutualueeseen nähden. Tosiasiallisesti muut alueet ja erityisesti Inari tulevat ottamaan päätäntävaltaa Vuotson saamelaisten asioista ja oikeuksista. Koska laki muuttaa saamelaiskäräjien tehtäviä ja roolia alueellista neuvottelukuntaa muistuttavaksi, olisikin syytä pohtia, että tulisiko kuntakohtaisten kiintiöiden sijaan säätää vain siitä, että tietyn enemmistön saamelaiskäräjillä tulisi olla kotiseutualueelta. Nykyinen laki ei pysty takaamaan sitä, että etnisiä saamelaisia tulee valituksi saamelaiskäräjille, joten kuntakohtaisilla kiintiöillä ei olisi enää merkitystä saamelaisillekaan. Jäsenmäärän kasvattaminen kasvattaa saamelaiskäräjien kuluja. Sámi Árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukaan saamelaiskäräjien jäsenmäärää ei tarvitse kasvattaa nykyisestä 21 jäsenestä, koska se mahdollistaa vain KHO-saamelaisten laajemman edustuksen saamelaiskäräjillä. 13 § Saamelaiskäräjien hallitus Saamelaiskäräjät valitsee keskuudestaan hallituksen, jossa on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa sekä enintään viisi muuta jäsentä. Saamelaiskäräjät valitsee äänioikeutettujen saamelaisten keskuudesta hallitukseen kaksi varajäsentä. Valinnasta on välittömästi ilmoitettava oikeusministeriölle. Vaalivuonna toimiva hallitus jatkaa tehtävässään siihen asti, kunnes uusi hallitus on vaalien jälkeen valittu. Pykälän ensimmäisen momentin sanamuoto on virheellinen, mikäli toimikunnan esitys toteutuu. Lain 3 § mukaan ei olisi enää olemassa äänioikeutettuja saamelaisia, vaan saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettuja henkilöitä. 1 momentin toisen virkkeen tulisi täten kuulua: Saamelaiskäräjät valitsee saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettujen henkilöiden keskuudesta…. Ehdotuksessa esitetään, että hallituksen kokoonpanoa kasvatetaan ja hallituksen jäsenille nimetään kaksi kaikille yhteistä varajäsentä. Varajäsenien ei tarvitse olla saamelaiskäräjien jäseniä. Parlamentarismia ei edistä se, että hallituksen kokoonpanoa voidaan laajentaa henkilöillä, jotka eivät ole saamelaiskäräjien edustajia. Kunnan hallituksessa varajäsenten ei täydy olla valtuuston jäseniä, mutta asiakokonaisuus on aivan erilainen, koska kunnan valtuuston ja luottamushenkilöpaikoille valitaan henkilöt edustuksellisen demokratian perustalta. Yhdistyksen näkemyksen mukaan esitys ei ole perusteltu myöskään siksi, että saamelaiskäräjien kokoa esitetään kasvatettavaksi. Hallitus käyttää saamelaiskäräjillä hyvin merkittävää valtaa ja sairastumis- ja vanhempainlomatapauksissa varajäsen voi osallistua hyvinkin pitkään hallituksen kokouksiin. Hallituksen jäsenien tulee olla perehtyneitä myös saamelaiskäräjien toimintaan. Yhdistyksen näkemyksen mukaan varajäsenet tulisi nimittää saamelaiskäräjäjäsenten keskuudesta. Samassa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hallituksen jäsenien ja varapuheenjohtajien tehtävien päätoimisuuden säätämisestä saamelaiskäräjien työjärjestyksessä. Yhdistyksen näkemyksen mukaan saamelaiskäräjälaissa ei tule säätää palkkauksesta lainkaan. Kun lakiin otetaan tällainen säädös, se on myös rajaava, koska mainintaa ei ole siitä, että lautakunnan puheenjohtajat voisivat esimerkiksi olla osa-aikaisesti palkattuina. On saamelaiskäräjien sisäinen asia, maksaako se palkkaa vai ei luottamushenkilöilleen ja saamelaiskäräjät voi päättää asiasta itsenäisesti vaalikausittain. On hyvin kankea tilanne, jos asia jouduttaisiin ratkaisemaan aina vaalikausittain muuttamalla työjärjestystä. Asiasta voi saamelaiskäräjät päättää luontevasti osana vaalikauden taloussuunnitelmien ja yksityiskohtaisempien budjettien yhteydessä. Tehtävien päätoimisuudesta ei ole perusteltua ottaa lakiin viittauksia. 16 § Toimistot ja henkilöstö Saamelaiskäräjillä on henkilöstä n. 30. Toimistomallinen hallintojärjestelmä on kankea, hidas, byrokraattinen ja jopa vanhanaikainen. Saamelaiskäräjät on niin pieni työnantaja, että se voisi toimia tehokkaasti yhden henkilöstöjohdon alaisuudessa. Toimistojen määrästä ja toimistoista ei ole tarpeen säätää laissa, vaan paremminkin mahdollistaa hallinnon keventyminen saamelaiskäräjillä.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Kokoonpanoa koskeva 10 § on Utsjoen kunnan mielestä hyväksyttävissä oleva. On oikein, että saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuville saamelasille varataan oma kiintiö. Kuntien edustajamäärät ovat oikeat, eikä niitä tule muuttaa esityksestä poikkeavasti. Utsjoen kunnan edustajamäärä on kunnan mielestä oikea. Utsjoki on ainut maamme saamelaisenemmistöinen kunta ja saamen kieli ja kulttuuri on vahvimmillaan Utsjoella, siten on perusteltua määrät Utsjoen edustajamääräksi 4 jäsentä.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • 20 § Suomessa on käytössä kolme saamelaiskieltä. Kaikkien kieliryhmien edustus esitetyn uudistuksen mukaisesti vaalilautakunnassa on tärkeää. Vaikka kielikysymykset eivät suoraan kuulukaan saamelaiskäräjälain alaan, Ihmisoikeuskeskus haluaa nostaa esiin kaikkien kolmen saamen kielen edistämisen ja ylläpidon tärkeyden myös saamelaiskäräjälain soveltamisessa ja käräjien ja sen toimielinten toiminnassa. Lisäksi tulisi varmistaa kaikkien kieliryhmien mahdollisuus saada tietoa omalla kielellään saamelaiskäräjien toiminnasta, ajankohtaisista kysymyksistä sekä yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuuden toteuttamiprosessissa olevista suunnitelmista ja hankkeista ja soveltuvin osin osallistua näihin käyttämällä omaa kieltään.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Ei lausuttavaa.
      • 3 a luku Kirjanpito ja tilintarkastus
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ei lausuttavaa
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • SSN:llä ei huomautettavaa 3a luvusta.
      • Näkkäläjärvi Pirita, Kauppatieteiden maisteri (Helsingin kauppakorkeakoulu), Master of Science in Media and Communications (London School of Economics), Vuoden saamelainen 2017
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • -
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Tilintarkastukseen ja kirjanpitoon ei ole huomautettavaa muilta osin kuin tarkastuslautakunta tyyppinen toiminta on tarpeen koska saamelaiskärjien taloudelliset resurssit ja hankeet lisääntyvät koko ajan. Arviointi olisi siten öäpinäkyvämpää.
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 10 § ektui: Evttohit ahte sápmelaččaid ruovttuguovllu kárta laktojuvvošii mielde sámediggelága oktavuhtii. 13 § ektui: Stivrra várreláhttut fertejit ovddastit álbmoga ja sin luohttámuš ferte leat mihtiduvvon jienasteami bokte, danin Sámediggi berre válljet stivrii eanemustá guokte várrelahtu Sámedikki lahtuid gaskavuođas, ii gean beare jienastanvuoigatvuođalačča.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámi Duodji ry:llä ei ole lausuttavaa näihin muutoksiin.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Kunnalla ei ole huomautettavaa kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Ei lausuttavaa.
      • 4 luku Saamelaiskäräjien vaalit
      • Maijala Eeva-Maria, Kansanedustaja /Keskusta Kemin-Lapin lappalainen Varatuomari
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 2. Suhteellinen vaalitapa Saamelaiskäräjien toiminnassa on ongelmana se, että enemmistö voi päättää kaikesta ja nimetä esimerkiksi vain haluamiaan henkilöitä kaikkiin toimielimiin. Saamelaiskäräjien lakia tulee kehittää siten, että kehittyneiden demokraattisten maiden yleisesti käytössä oleva suhteellinen vaalitapa olisi käytössä myös Suomen saamelaiskäräjien toiminnassa. Tietojeni mukaan suhteellinen vaalitapa on käytössä myös muiden pohjoismaiden saamelaiskäräjillä. Eikö Suomen saamelaiskäräjilläkin olisi aika toimia demokratian pelisäännöillä. Hallituksen esityksessä tulee tuoda esille miten varmistetaan myös pienempien ryhmien todellinen ääni. Tälläkin hetkellä on osa edustajista tilanteessa, jossa he hyvistä äänimääristä riippumatta eivät pääse mihinkään toimielimeen. Luonnoksen mukaan: Saamelaiskäräjien vaalijärjestelmää ehdotetaan kehitettäväksi äänioikeutettujen alueellista jakautumista paremmin huomioon ottavaksi. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan muutettavaksi saamelaiskäräjien kokouksen kokoonpanossa huomioitavia kuntakiintiöitä. Muutos ei kuitenkaan tarkoita suhteellista vaalitapaa. Alueellinen edustavuus ei ole missään tapauksessa ainoa asia, joka tulee tässä ottaa huomioon, vaan huomioon tulee ottaa myös äänestäjien muut näkökulmat. Näin ollen luonnosta tulee kehittää sellaiseksi, että se huomioi sekä alueellisuuden, että erilaiset näkemykset kuten toimitaan esimerkiksi kuntavaaleissa. Tehtävä on haasteellinen, mutta toteutettavissa.
      • SámiSoster ry, Tässä lausunnon antaa Suoma Boazosámit rs pj Pekka Aikio
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 4 Luku Saamelaiskäräjien vaalit 26 § Oikaisulautakunta vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevissa asioissa Luonnoksen mukaan oikaisulautakunta käsittelisi vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevat asiat ensimmäisenä muutoksenhakuelimenä. Voimassa olevan saamelaiskäräjälain mukainen oikeus vaatia oikaisua vaalilautakunnalta ja saamelaiskäräjien hallitukselta poistuisi. Lautakunta olisi uusi saamelaiskäräjien organisaatioon kuuluva toimielin, mutta sen asettaisi ja nimeäisi kuitenkin oikeusministeriö. Saamelaiskäräjät voisi vain ehdottaa kaksi jäsentä omaan hallintoonsa kuuluvaan lautakuntaan. Ehdotus oikaisulautakunnasta on yhdistyksen mielestä vähintäänkin vallankumouksellinen ja kyseenalainen. Sen asettamistapaan ja asemaan liittyy monia vakavia heikkouksia. Saamelaisten itsehallinto nauttii perustuslain suojaa, jonka ytimeen kuuluu saamelaisten oikeus asettaa ja valita itse omat itsehallintoonsa kuuluvat toimielimet. Ehdotuksen mukaan tämä oikeus siirrettäisiin tuon lautakunnan osalta oikeusministeriölle. Tosiasiassa lautakunnasta tulisi oikeusministeriön toimielin, ei saamelaisten itsehallintoon kuuluva toimielin. Ratkaisu merkitsisi saamelaisten itsehallinnon perustuslain suojan murtamista. Se taas edellyttäisi lain muutoksen säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Toinen heikkous liittyy läheisesti sanottuun. Saamelaiskäräjät asettaa voimassa olevan lakinsa mukaan kaikki omat toimielimensä. Oikaisulautakuntaa koskeva ehdotus merkitsisi toteutuessaan poikkeamaa tästä ja johtaisi saamelaisten itsehallinnon heikentämiseen ja samalla kansainvälisoikeudelliseen rikkomukseen (ks. HE 248/1994 vp, s. 21). Eräät saamelaisia edustavat kansalaisjärjestöt ja yhdistykset ovat suoraan todenneet että esitetty uusi lautakunta muistuttaa toisen maailmansodan jälkeen Suomeen asettunutta liittoutuneiden valtioiden, lähinnä Neuvostoliittoa mutta myös Englantia edustanutta valvontakomissiota joka valvoi “itsenäisen Suomen” tilannetta ja kehitystä ja jonka vallassa oli Suomen kansan ja valtion rakentuminen hävityn sodan jälkeen. Oikaisulautakunta saisi itselleen kaiken vallan kumota saamelaisten itsensä valitseman vaalilautakunnan kurinalaisesti tekemiä laillisia päätöksiä ja muuttaa niitä. Ymmärrämme että oikaisulautakunnan pyrkimyksenä tulisi olemaan sen seikan varmistaminen että mahdollisimman moni äänioikeutta saamelaiskäräjävaaleissa tavoitteleva henkilö, jota saamelaisten oma vaalilautakunta ei ole tunnistanut saamelaiseen kansanryhmään kuuluvaksi, tulisi nyt oikaisulautakunnan avustamana saamaan oikeuden äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Tämän seurauksena vielä nyt pääosin saamelaisia edustanut saamelaiskäräjät muuttuisi Pohjois-Suomen sekaväestöä edustavaksi maakunnallisen liiton alaosastoksi eikä se enää edustaisi Suomen saamelaisia. Tapahtuisi hyvin nopea Suomen saamelaisen kansanosan pakkosulauttaminen Pohjois-Suomen valtaväestöön. Porosaamelaisten yhdistys haluaa tässä muistuttaa siitä, että YK on kahdesti puuttunut Suomen sisäisiin asioihin Suomen porosaamelaisten oikeuksia ja elinmahdollisuuksia uhanneiden Suomen sinänsä lakiin perustuvien mutta saamelaisten poronhoidon oikeuksia loukkaavien metsien hakkuiden (2005) ja porojen pakkoteurastusten (2011) uhatessa ja vain YK:n avulla Suomen hallitus vaikutti siihen että uhkaavat pakkotoimet peruuntuivat. Viittaamme tässä 2017 YK:n yleiskokouksen hyväksymään alkuperäiskansojen oikeuksien julistukseen, jonka hyväksymisen puolesta Suomi yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa lobbasi ja vaikutti. Mutta Suomi pelaa kansainvälisissä suhteissa usein kaksilla korteilla, se kannattaa oikeuksien vahvistamista alkuperäiskansoille periaatteessa, mutta oman maan kohdalla on valmis käytännössä myöhemmin tylysti unohtamaan aiemmin sopimansa velvoitteet. Yhdistyksemme on havainnut, että tiedemaailma kunnioittaa alkuperäiskansojen oikeutta itse päättää identiteettinsä rajoista ja sisällöstä niinkuin aiemmin mainittu alkuperäiskansojen oikeuksien julistus edellyttää. Hyvin mielenkiintoinen on tiedemaailmassa esitelty identiteettineuvottelun kulku ja käyttö tilanteissa, joissa alkuperäiskansan identiteettiä uhkaa olemassaolon taistelu. Päivänselvää on, että porosaamelaisten yhdistys ei missään oloissa tule hyväksymään ehdotettua oikaisulautakuntaa. Sellaisen asettaminen Suomen oloissa heikentää vakavasti uskoamme suomalaiseen oikeusvaltioon. Suomen porosaamelaisten yhdistys muistuttaa, että vuonna 1995 säädetyn saamelaisten itsehallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden perustelujen mukaan tästä itsehallinnosta oli määrä tulla dynaaminen niin, että saamelaiset voisivat itse kehittää sitä (HE 248/1994 vp, s. 16). Itsehallinnolle oli alkujaan tarkoitus luoda vähitellen aineellista sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sen lisäksi myös muuta lainsäädäntöä oli tarkoitus muuttaa itsehallinnon kehittämiseksi. Sillä tavoin oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itsehallinnon keskeisenä toteuttajana. Toisin on kuitenkin käynyt. Saamelaiskäräjälakiin ei ole tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itsehallinnon kehittämistä merkitsevää muutosta. Valtiovalta on muissakin lainsäädäntöhankkeissa kohdellut saamelaisten itsehallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Nyt lausunnolla olevaan oikeusministeriön johdolla valmisteltuun saamelaiskäräjälain muutosesitykseen sisältyvällä ehdotuksella oikaisulautakunnan asettamisesta saamelaiskäräjien heiveröinen asema itsehallinnollisena järjestelmänä aiotaan ei vain vielä nykyisestäänkin heikentää vaan yksinkertaisesti kokonaan peruuttaa. Luonnoksessa korostetaan oikaisulautakunnan itsenäisyyttä ja riippumattomuutta erityisesti suhteessa saamelaiskäräjien poliittisiin elimiin. Lisäksi pidetään tärkeänä sitä, että oikaisulautakunta herättää laajaa luottamusta. Sanomatta on jäänyt, keiden keskuudessa tämän luottamuksen pitäisi syntyä. Aiempiin saamelaiskäräjävaaleihin liittyvän media-aktiviteetin perusteella tiedämme että Pohjois-suomalainen pääväestö on tyytymätön eikä enää luota itse valitsemiinsa kansanedustajiin ennenkuin nämä voivat pysäyttää saamelaisen alkuperäiskansan itsehallinnon kehittämistoimet ja tekemään pääväestön edustajista vaalikelpoisia saamelaiskäräjävaaleissa. Perustelu on eriskummallinen ja paljastaa syvän epäluottamuksen saamelaisten itsensä asettamia toimielimiä kohtaan, niiden kykyyn ja osaamiseen hoitaa omia asioitaan. Perusteluista ilmenevää logiikkaa seuraten voisi yhtä hyvin kyseenalaistaa suomalaisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten luotettavuutta suomalaisten oikeusjuttujen ratkaisutoiminnassa; nehän ovat suomalaisten itsensä asettamia ja nimittämiä toimijoita. Porosaamelaisten yhdistyksen mielestä ehdotus oikaisulautakunnan asettamisesta on saamelaisille kansana ja alkuperäiskansana kuuluvan itsemääräämisoikeuden ja sitä toteuttavan itsehallinnon murskaamista. Lievemmin sitä voi hyvin perustein kutsua saamelaisten holhoamiseksi, mistä oli tarkoitus päästä vähitellen eroon tai ainakin tuntuvasti löysätä sitä vuonna 1995 säädettyjen saamelaisia erityisesti koskevien perustuslain säännösten avulla. Ehdotettu järjestely saattaa avata tien samankaltaisille ratkaisuille myös muussa tulevassa lainsäädännössä, mikä yhdessä edellä selostetun saamelaisuuden hämärryttämisen kanssa johtaa aikaa myöten tilanteeseen, jossa saamelaisten itsehallinnon ytimessä saamelaisten asioista ovat päättämässä myös muut kuin saamelaiset itse vastoin saamelaisten omaa tahtoa. Yhdistyksen mielestä tämänkaltaisen kehityksen päässä on saamelaisten sulautuminen pääväestöön eikä saamelaiskäräjät nimestään huolimatta enää edusta saamelaisia vaan Pohjois-suomalaista väestöä ja entisten käräjien nimeksi tulisi varmaankin muuttaa Lapin liiton Ylä-Lapin osavaltuusto. Porosaamelaisten yhdistys vastustaa ehdottomasti luonnoksessa ehdotetun oikaisulautakunnan asettamista. 26 b § Valitus oikaisulautakunnan päätöksestä Luonnoksen mukaan oikaisulautakunnan päätökseen, jonka se on tehnyt saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tekemän vaaliluetteloon merkitsemistä tai siitä poistamista koskevassa asiassa voi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Säännöksen perusteluissa korostetaan sitä, että KHO:n tehtävänä ylimpänä muutoksenhakuelimenä olisi kuitenkin lähinnä vaalilautakunnan ja oikaisulautakunnan lainkäytön valvonta. KHO:n tehtäväksi jäisi siten perustelujen mukaan erityisesti sen arvioiminen, onko oikaisulautakunnan käytäntö yhdenmukainen ja yhdenvertainen. Suomen porosaamelaisten yhdistyksen mielestä kyseisen säännöksen seurauksena KHO joutuisi punnitsemaan saamelaisten itsensä valitseman vaalilautakunnan ja ulkopuolisen tahon – oikeusministeriön – asettaman oikaisulautakunnan päätöksiä ja tekemään ratkaisunsa niiden väliltä. Säännöksen perusteluista huolimatta ei ole olemassa mitään takeita siitä, että KHO pysyttelisi ”lähinnä” lainkäytön valvojan roolissa, vaan pelkona on, että se nykyisen käytäntönsä tapaisesti ottaisi kantaa myös äänioikeuden määritelmän aineelliseen sisältöön ja ryhtyisi luomaan omilla tulkinnoillaan uusia saamelaisia vastoin saamelaisten omien itsehallinnollisten toimielinten tahtoa niinkuin aiempien saamelaiskäräjävaalien yhteydessä on tapahtunut. Yhdistys viittaa edellä 26 §:n kohdalla ottamaansa kantaan oikaisulautakunnasta ja korostaa, että kansainvälisessä oikeudessa hyväksytyn ns. ryhmähyväksyntäperiaatteen mukaisesti saamelaiskäräjien tulee voida saamelaista alkuperäiskansaa edustavana kollektiivisena elimenä päättää lopullisesti siitä, ketkä ovat saamelaisia ja ketkä siten voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Päätöksen tekeminen tästä asiasta kuuluu tärkeänä osana perustuslain turvaamaan saamelaisten itsehallintoon. Mikäli korkeimpaan hallinto-oikeuteen ulottuvaa muutoksenhakumenettelyä pidetään kuitenkaan välttämättömänä säilyttää saamelaiskäräjälaissa, tulee yhdistyksen mielestä saamelaisten itsemääräämisoikeudelle ja siihen liittyvälle ryhmähyväksyntäperiaatteelle antaa asianmukainen painoarvo YK:n rotusyrjintäkomitean (CERD) vuosina 2012 ja 2017 antamien suositusten mukaisesti ratkaistaessa sitä seikkaa, kuka voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, jotta saamelaiset eivät joutuisi pakkosulauttamisen kohteeksi. On onnetonta, että KHO on kaksien edellisten saamelaiskäräjävaalien (2011 ja 2015) valituksia ratkaistessaan käyttänyt CERDiä koskevissa viittauksissaan vanhentuneita ja epäselviä yksilön itseidentifikaatiota korostavia perusteluja (2011) ja jättänyt huomiotta CERDin uusimmat alkuperäiskansojen ryhmäidentifikaatiota ensisijaisina korostavat perustelut vuosilta 2012 ja 2017. Tämäkin onneton historia lisää epäluottamustamme siihen että Suomi olisi oikeusvaltio.
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Kts. kohta 1 luku Yleiset säädökset
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ks. 1 luku
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 20 § pykälä 2 & 3: Vaalilautakunnan kokoonpano SSN pitää jäsenmäärän nostoa lähtökohtaisesti hyvänä ehdotuksen ottaen huomioon, että vaalilautakunnan työmäärä on verrattain suuri. Pidämme ryhmäidentifikaation vahvistamista hyvänä kehityksenä. Kysymme, miten eri kieliryhmiin kuuluvuutta valvotaan vastaisuudessa? Se ei käynyt riittävän hyvin ilmi HE-luonnoksesta, toivomme tähän selkeyttä. 23 a § Vaaliluettelo Huomio 1: Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että vaalilautakunta voi poistaa henkilön vaaliluettelosta, jos hän ei enää täytä 21 §:ssä säädettyjä vaaliluetteloon merkitsemisen vaatimuksia. Viittasimme tähän kohtaan aiemmin lausunnossamme; Jos 21§ on viittaus 3§ eli määritelmään, tarkoittaako muotoilu silloin sitä, että henkilö voidaan poistaa vaaliluettelosta, jos ei enää täytä 3§ uutta määritelmää? Tätä kehitystä pidämme positiivisena. Huomio 2: Myös 14 §:ään ehdotettu lisäys siitä, että saamelaiskäräjät asettaa vaalilautakunnan kulloinkin vaalikauden alussa, mahdollistaa asioiden jatkuvaa ja viivytyksetöntä käsittelyä vaalilautakunnassa. Vastaisuudessa hakemuksia tulisi voida jättää vaalilautakunnalle muinakin kuin vaalivuosina ja tavanomaiseen tapaan saamelaiskäräjien asianomaisen toimiston aukioloaikoina tai sähköisesti asioimalla. SSN pitää kehitystä hyvänä ja toivoo käytännön vähentävän byrokratiaa ja paperikiireitä. Siirtyminen sähköiseen järjestelmään on erinomaista ja uskomme sen lisäävän nuorten äänestysaktiivisuutta. 26 § Oikaisulautakunta vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevissa asioissa. SSN pitää koko 26 § ongelmallisena itsemääräämisoikeuden kannalta erityisesti huomioiden, että Saamelaiskäräjillä ei ole mahdollisuutta suoraan valita jäseniä saamelaisten oikeuksiin koskevassa toimikunnassa. Vaalilautakunnan on jo tarkoitus olla itsenäinen ja riippumaton, joten oikaisulautakunnan perustaminen on mielestämme valtion suunnalta epäluottamuksen osoitus saamelaisyhteisöä kohtaan. Kantamme on, että lautakunnan tulisi olla saamelaisenemmistöinen ja puheenjohtajan kriteereihin on lisättävä saamelaiskulttuurin tuntemus. Myös valtion nimittämien jäsenten tuntemus alkuperäiskansoihin liittyviin oikeuskysymyksiin on oltava jäsenyyden kriteerinä, muuten lautakunnan todellinen asiantuntijuus ei täytä YK:n alkuperäiskasojen oikeuksien minimistandardia. Positiivisena pidämme jäsenten valitsemisen konsensushakuisuutta, mutta puheenjohtajan ratkaiseva ääni ei mielestämme ole suotavaa. Jos oltaisiin HE-luonnoksessakin mainitun FPIC:in osalta tosissaan, niin kokoonpanossa pitäisi huomioida tilanne, jossa äänet menevät tasan saamelaisten ja suomalaisten kesken, ja puheenjohtajan ääni ratkaisisi tilanteen suomalaisten asiantuntijoiden hyväksi saamelaisten yli. Tällöin oltaisiin raskaasti poljettu niin konsensushakuisuutta, ryhmäidentifikaatiota kuin alkuperäiskansojen oikeutta. Siksi saamelaisenemmistö on mielestämme välttämätön lautakuntaa muodostaessa. Muutosehdotus kohtaan: “Puheenjohtajan valinnasta tulisi päästä yhteisymmärrykseen. Oikeusministeriön ei tulisi nimittää henkilöä, jota saamelaiskäräjät nimenomaisesti vastustaa.” Muutettavaksi: “Puheenjohtajan valinnasta tulee päästä yhteisymmärrykseen. Oikeusministeriö ei voi nimittää henkilöä, jota saamelaiskäräjät ei hyväksy.” 26 b § Valitus oikaisulautakunnan päätöksestä KHO:n liittäminen osaksi vaaliluetteloon pääsyä on niin ikään hyvin ongelmallista ja rikkoo itsemääräämisoikeutta raskaasti. Suomen perustuslaissa turvattuun alkuperäiskansan asemaan perustuen vaadimme, että tämä kolonialistinen käytäntö saatettaisiin historiaan. Valtion on aika ymmärtää, että itsemääräämisoikeus ei toteudu esim. YK:n rotusyrjintäkomitean kehoitusten mukaisesti, ellei valtio luovu käytännöstä tuoda KHO sekaantumaan toisen kansan asioihin.
      • Näkkäläjärvi Pirita, Kauppatieteiden maisteri (Helsingin kauppakorkeakoulu), Master of Science in Media and Communications (London School of Economics), Vuoden saamelainen 2017
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • (Sámegillii vuolábealde) 12. Ehdotettu oikaisulautakunta (26 §) kaventaa alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeutta huomattavasti. 13. Suuri osa vaaliluetteloon hakeutumiseen liittyvästä valitusprosessista poistuu saamelaiskäräjien kontrollista. Tällä hetkellä saamelaiskäräjillä on hallussaan kaksi valitusastetta (vaalilautakunta ja hallitus) kolmesta. Nyt hallituksen tilalle tulisi ei-saamelaisten käsissä oleva oikaisulautakunta. Siinä saamelaisilla ei olisi enemmistöä eikä edes nimitysvaltaa – vain oikeus ehdottaa jäseniä. 14. Lisäksi Suomen korkeimmalle hallinto-oikeudelle jäisi edelleen viimeinen sana saamelaiskäräjälaista (26 b §. Valitus oikaisulautakunnan päätöksestä). On huomionarvoista, että nykyisen saamelaiskäräjälain hallituksen esityksessä 1994 ehdotettiin, että saamelaiskäräjien hallitus on viimeinen valitusaste. 12. Evttohuvvon njulgenlávdegoddi (26 §) geahnohuhttá eamiálbmot sámiid iešmearridanrievtti sakka. 13. Sámediggi massá stuorra oasi váidinproseassas, mii guoská sámedikki válgalogahallamii ohcama. Dál sámediggi kontrollere guovtti váidinceahki (válgalávdegoddi ja stivra) oktiibuot golmma ceahkis. Dál sámedikki stivrra sadjái váidinprosessii boađašii njulgenlávdegoddi, man ii-sámit hálddašit. Das sámiin ii livčče eanetlohku iige oba nammadanváldige – dušše vuoigatvuohta evttohit lahttuid. 14. Lassin Suoma alimus hálddahusriektái bázášii ain maŋimuš mearridanváldi sámediggelágas (26 b §. Váidin njulgenlávdegotti mearrádusas). Lea dehalaš fuomášit, ahte dálá sámediggelága ráđđehusa evttohusas 1994 evttohuvvui, ahte sámedikki stivra lea maŋimuš váidinceahki.
      • Labba Oula-Antti, OTM, YTK
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 20 § Vaalilautakunta Hallituksen esityksen luonnoksen 20 §:n Saamen eri kieliryhmien tulee olla vaalilautakunnassa edustettuina. Parempi sanamuoto voisi kuitenkin olla saamen eri kieliryhmien tulee mahdollisuuksien mukaan olla vaalilautakunnassa edustettuina. Vaalilautakunnan jäsenyyden pääkriteerinä pitäisi kuitenkin olla henkilön asiantuntemus eikä pelkästään kuuluminen johonkin kieliryhmään, joskin kieliryhmät on asianmukaista huomioida ko. asiassa. Kieliryhmien huomioonottamisesta vaalilautakunnan kokoonpanosta olisi tarkoituksenmukaisempaa säätää tarvittaessa saamelaiskäräjien työjärjestyksessä. Hallituksen esityksen luonnoksessa saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kokoonpanon laajentamista perustellaan ryhmäidentifikaation vahvistamisella. Mikäli vaaliluetteloon hakeutumisprosessissa olevien hakemusten käsittelevien henkilöiden määrä katsotaan ryhmäidentifikaation vahvistamisen tunnusmerkiksi, niin periaatteessa näillä premisseillä arvioituna ryhmäidentifikaation merkitys koko muutoksenhakuprosessissa heikkenee, koska muutoksenhakkuelimenä tähän asti toimineen, saamelaisten käsissä olevan seitsenjäsenisen saamelaiskäräjien hallituksen tilalle tulee oikaisulautakunta, jonka jäsenten ei välttämättä tarvitse olla saamelaisia ja jotka tähän tehtävään nimittää oikeusministeriö. 23 § Vaaliluettelo Hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotetaan vaalikauden mittaista, ympärivuotista vaaliluetteloon hakeutumisen mahdollisuutta. Mikäli hakeutua voi lähestulkoon koko vaalikauden ajan, niin hakeutumista tulisi rajoittaa siten, ettei sama henkilö voi samoilla hakuperusteilla hakeutua joka vuonna. Muutoin tämä voi kuormittaa kohtuuttomasti vaalilautakunnan työskentelyä sekä ajallisesti että taloudellisesti, ottaen huomioon, että hallituksen esityksen luonnoksessa todetaan, että vaalilautakunnan tulisi käsitellä vaaliluetteloon kohdistuneet hakemukset ilman aiheetonta viivytystä. Sama henkilö voi pyrkiä hakeutumaan vaaliluetteloon useampia kertoja, nykyisessä tilanteessa joka vaalikaudella ja hallituksen esityksessä ehdotetulla hakumenettelyllä jopa useamman kerran vaalikauden sisällä. 26 § Oikaisulautakunta vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevissa asioissa Hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotettu oikaisulautakunta on ongelmallinen alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeuden kannalta. Nykyisessä tilanteessa eli voimassa olevan lain mukaan saamelaiskäräjillä on kaksi ensimmäistä muutoksenhakuinstanssia omissa käsissään. Hakemukset vaaliluetteloon käsittelee ensi kädessä saamelaiskäräjien vaalilautakunta. Jos vaalilautakunta hylkää hakemuksen niin siitä voi tehdä oikaisuvaatimuksen vaalilautakunnalle. Mikäli vaalilautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen niin oikaisuvaatimus voidaan vielä saattaa saamelaiskäräjien hallituksen käsiteltäväksi. Mikäli hallitus hylkää oikaisuvaatimuksen niin hakija voi vasta tämän jälkeen valittaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ulkopuoliselle taholle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Hallituksen esityksen luonnoksessa olevan ehdotuksen mukaan vaalilautakunnan päätöksestä voisi valittaa erilliselle oikaisulautakunnalle ja oikaisulautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Saamelaiskäräjillä olisi tässä mallissa täysin omissa käsissään vain oikeus esittää kaksi jäsentä oikaisulautakuntaan, jotka oikeusministeriö nimittäisi. Yhden jäsenen esittäisi ja nimittäisi oikeusministeriö ja puheenjohtajan valinnan yhteydessä neuvoteltaisiin saamelaiskäräjien kanssa. Oikeusministeriö siis nimittäisi lopulta kaikki jäsenet oikaisulautakuntaan. Oikaisulautakunnan kokoonpanossa saamelaiskäräjien esittämät jäsenet olisivat käytännössä siis vähemmistöasemassa, koska ehdotetussa neljän jäsenen kokoonpanossa puheenjohtajan ääni on ratkaiseva eli käytännössä puheenjohtajalla on ns. kaksi ääntä. Edellä mainittujen seikkojen perusteella oikaisulautakunta rajoittaa huomattavasi saamelaiskäräjien itsemääräämisoikeutta ko. asiassa verrattuna nykytilanteeseen. Jos toiseksi muutoksenhakuasteeksi tulisi oikaisulautakunta, niin sen jäsenien esittämis- ja nimittämisvalta pitäisi olla täysin saamelaisten käsissä eli saamelaiskäräjillä pitäisi olla valta nimittää oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja kaikki muutkin jäsenet. Nelijäseninen muutoksenhakukokoonpano on myös Suomen oikeusjärjestelmälle vieras, koska tavallisesti muutoksenhakuelimen tai tuomioistuimen kokoonpano koostuu parittomasta määrästä jäseniä (1, 3, 5 tai 7 jäsentä). Huomionarvoinen seikka on, että vuonna 1996 Lapin kansanedustajat ehdottivat oikeusministeriön yhteyteen perustettavaa erityiselintä, joka käsittelisi nk. lappalaisten jälkeläisten lappalaisperusteeseen perustuvat hakemukset. Erityiselimeen pyrittiin saamaan mm. väestönkirjanpitoa tuntevia asiantuntijoita. 26 b § Valitus oikaisulautakunnan päätöksestä Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisen kannalta yksilön valitusoikeus KHO:een vaaliluetteloon hakeutumiseen koskevassa asiassa on ristiriidassa YK:n kansalaisoikeuksien- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen (SopS 8/1976) artiklan 1 (kansojen itsemääräämisoikeus) kanssa, jonka perusteella saamelaisilla kansana pitäisi olla lopullinen päätösvalta kyseessä olevassa asiassa eikä suomalaisella tuomioistuimella. Saamelaiskäräjälain hallituksen esityksessä (HE 248/1994 vp) ehdotettiin alun perin, että saamelaiskäräjillä olisi lopullinen päätösvalta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisessa. Kyseessä olevan hallituksen esityksen saamelaiskäräjälain 26 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa vaaliluettelon oikaisuvaatimuksesta kerrotaan seuraavasti: ”Vaalilautakunnan päätökseen tyytymätön voisi saattaa asian saamelaiskäräjien hallituksen ratkaistavaksi. Hallituksen päätös asiasta olisi lopullinen eikä siihen voisi hakea muutosta valittamalla. Valituskielto on tarpeen asian kiireellisyyden vuoksi.” Perustuslakivaliokunta lausui kuitenkin kyseessä olevasta lainkohdasta seuraavasti (PeVM 17/1994 vp): ”2. lakiehdotuksen 26 §:n 2 momentin loppusäännös sisältää valituskiellon saamelaiskäräjien hallituksen sellaiseen päätökseen, joka on annettu vaaliluettelosta tehdyn oikaisuvaatimuksen johdosta. Valituskielto ei ole oikeusturvasyistä asianmukainen, sillä saamelaiskäsite jää joiltain osin tulkinnanvaraiseksi. Valiokunta onkin poistanut valituskieltosäännöksen.” On huomattavaa, että perustuslakivaliokunta ei perustellut valituskiellon kumoamista yksilön oikeudella saattaa asiansa tuomioistuimen käsittelyyn, vaan sillä että saamelaiskäsite on tulkinnanvarainen. Valituskielto on myös muutoinkin sallittu Suomen oikeusjärjestelmässä. Valituskieltoja sisältyy voimassa olevaan lainsäädäntöön useita satoja (ks. Mäenpää: Hallintoprossessioikeus, sähköinen julkaisu). Kiellon perusteena voivat käytännössä olla varsin erilaiset seikat.
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 20§:n uudistukset vaalilautakuntaa koskien ovat kannatettavia. 26 §:n säädökset oikaisulautakunnasta ovat periaatteessa kannatettavia, mutta tulisi kiinnittää huomiota saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. On kyseenalaista, miksi muiden tahojen kuin saamelaiskäräjien tulisi osallistua oikaisulautakunnan jäsenten valintaan. Luvussa 4 säädettävien pykälien uudistukset vaaleissa äänestämistä koskien ovat erittäin positiivisia erityisesti syrjäseuduilla asuvia äänioikeutettuja ajatellen.
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ehdotukseen sisältyy useita “parannuksina” esiteltyjä heikennyksiä. Niistä saamelaisten kannalta kohtalokkain on 26§ ehdotus oikaisulautakunnan perustamisesta. Voimassa oleva saamelaiskäräjälaki on ollut saamelaisten itsemääräämisoikeuden kannalta puutteellinen sikäli, että se vastoin pohjoismaista käytäntöä (vrt. Norja ja Ruotsi), kansainvälistä oikeutta ja koko alkuperäiskansakäsitteen periaatetta antaa saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeuden hakijalle mahdollisuuden valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan hylkäävän päätöksen jälkeen. Esimerkiksi Norjassa tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan sen määritteleminen kuka on saamelainen, on Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan muodossa saamen kansan itsensä käsissä. Tämä on se kansainvälinen käytäntö, jota yleisesti noudatetaan kaikkien alkuperäiskansojen kohdalla. Ehdotus esittää Suomen saamelaisten jo valmiiksi heikompaan itsemääräämisoikeuteen heikennystä perustamalla oikaisulautakunnan, jonka kokoonpanossa enemmistönä olisi muita kuin saamelaisia. Tällaista ei voi hyväksyä, käytännössä oikaisulautakunnan perustaminen johtaisi saamelaisten itsemääräämisoikeuden mitätöimiseen ja pakkosulauttamiseen. Asiaa voi verrata vaikka siihen, että kun Venäjän kansalainen hakisi Suomen kansalaisuutta, hän voisi hylkäävän päätöksen jälkeen valittaa kansainväliseen oikaisulautakuntaan, missä Suomen edustajisto olisi vähemmistönä, eikä Suomella olisi asiassa viime kädessä sananvaltaa.
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 20 § Vaalilautautakunnan kokoonpano Ehdotus vaalilautakunnan kokoonpanoksi lisäämällä vaalilautakunnan jäsenten määrää puheenjohtajan lisäksi kuudella jäsenellä ja huomioimalla, että jäsen ja varajäsen tulee olla kustakin saamelaisten kotiseutualueen kunnasta ja jäsenten tulee olla saamen eri kieliryhmistä. Vaalilautakunnan kokoonpano ei ole riittävä, jotta kaikkien saamelaisryhmien asema tulee huomioitua vaalilautakunnan kokoonpanossa, koska niin sanottua ryhmäidentifikaatioata ehdotetaan vahvistettavaksi. Esitetty vaalilautakunnan kokoonpano tulee olla sellainen, että vähintään kolme henkilöä kustakin saamelais-/ kieliryhmästä muodostaa ryhmän. Perustelu: Alkuperäiskansana Inarinsaamelaisia ei voi tunnistaa muiden saamelaisryhmien edustajat. Inarinsaamelaisilla on vahva kokemus siitä miten muiden saamelaisryhmien edustajat nykyisessa ja aiemmissa vaalilautakunnassa kieltävät osan Inarinsaamelaisten henkilöiden saamelaisuuden ja identiteetin. Saamelaiskäräjien KHO:n päätöksistä valittaminen ja virheellisen tiedon välittäminen YK:n toimielimiin ja virheellisten tietojen antaminen EMRIP:lle saamelaisia koskevista vaaleista ja äänioikeutetuista on haitallista yksilötasolla äänioikeuden hakijoille. Saamelaisyhteisön ja kulttuurin moninaisuuden huomioiminen edustavuudessa on hyvä. Inarinsaamelaisten asema ja oikeusturva edellyttää, että alkuperäiskansanana Inarinsaamelaiset määrittää jäsenensä. Anarasah rs/ Inarinsaamelaiset ry ei voi pitää esitystä sellaisena, että se turvaisi äänioikeuden hakijoiden oikeusturvaa koska saamelaisten kotiseutualueen kunnista Utsjoki, Enontekiö ja Sodankylä edustavat nykyisellään pääsääntöisesti pohjoissaamelaisia. Inarissa on kolmea eri saamelaisryhmää. Kuntakohtainen maininta vaalilautakunnan jäsenistä suosii pohjoisaamenlaisen väestön asuttamia kuntia; Utsjoki, Enontekiö ja Sodankylä joille turvattaisiin lailla vaalilautakuntaan jäsenten enemmistö, joka päättää muiden saamelaisryhmien äänioikeushakemuksista. Lakiin ei tule kirjata uusia syrjinnän muotoja ja mahdollisuuksia. Saamelaisten kotiseutualueella Inarin kunnan alueella asuu eniten saamelaisia ja käytetään eniten kaikkia kolmea saamenkieltä. Vaalilautakunnan kokoonpanossa tulee huomioida ko. tekijät. Oikaisulautakunta On myönteistä äänioikeuden hakijoiden oikeusturvan kannalta, että oikaisulautakunta on toiminnassaa itsenäinen ja riippumaton ja koostuisi asiantuntijoista. Saamelaiskäräjien nimittämien asiantuntijoiden tulee kuitenkin olla saamelaisia Oikaisulautakunnassa tulee olla kaikkien kolmen saamelaisryhmän edustaja. Yhdistys esittää, että oikaisulautakunnassa on 6 jäsentä. Puolet saamelaiskäräjien nimeämiä ja puolet oikeusministeriön nimeämiä.
      • Enontekiön kunta, Enontekiön kunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Enontekiön kunta pitää myönteisenä ja kunnan aikaisemman kannan mukaisena, että lakiehdotuk-seen sisältyy muutoksenhakumahdollisuus saamelaiskäräjävaalien vaaliluettelosta. Muutoksenha-kumahdollisuus on välttämätön kansalaisten oikeusturvan kannalta
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ehdotuksen mukaan saamelaiskäräjien toimikausi pidentyisi ja seuraavat saamelaiskäräjävaalit pidettäisiin vasta 2020, mutta seuraavat saamelaiskäräjävaalit pidettäisiin vielä nykyisellä saamelaismääritelmällä. Esitys tarkoittaisi todellisuudessa sitä, että kaikki halukkaat pääsevät KHO:n ratkaisukäytännön mukaisesti saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja lain § 3 olisi jatkossa merkitystä vain vaaliluettelon jälkeläisten hyväksymisessä vaaliluetteloon. Toimikunnan esitys on assimiloiva eikä millään tavalla hyväksyttävä. Ainoa perusteltu syy jatkaa nykyisen saamelaiskäräjien toimikautta olisi se, että seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa sovellettaisiin saamelaisyhteisön hyväksymää saamelaismääritelmää. Saamelaiskäräjien jäsenmäärää kasvatetaan 25 jäseneen. Jäsenmäärän tarkistusta perustellaan saamelaisten kokonaismäärän kasvulla ja samalla kasvatetaan ns. kuntakiintiöpaikkoja suhteellisesti erityisesti Inariin ja Utsjoelle. Esityksessä ns. kiintiöpaikoille rajataan vain Lapin paliskunnan alue, mikä on kannatettava uudistus.Emme voi hyväksyä lain 3 § ja siirtymäaikaa, jonka mukaan seuraavat saamelaiskäräjävaalit käytäisiin nykyisen lain saamelaismääritelmän ja KHO:n tulkintakäytännön nojalla. Lain § 3 on kaikkein tärkein pykälä saamelaiskäräjälaissa ja vaikuttaa jokaiseen lain pykälään sekä vesi, -kaivos- ja ympäristönsuojelulain soveltamiseen. Emme hyväksy toimikunnan ehdotusta siitä, että saamelaisen määritelmästä ei enää säädetä saamelaiskäräjälaissa. Tämä on harhaanjohtavaa ja se tukisi ennen kaikkea saamelaisvastaisten ryhmien olemassaoloa ja vahvistaisi heidän valtaa päätöksenteossa. Saamelaiskäräjät on keskeinen taho, joka johtaa perinteisen tiedon suojelua Suomessa, neuvottelee ja kehittää toimintamalleja eri viranomaisten kanssa perinteisen tiedon suojelun kehittämiseksi. Perinteisen tiedon suojelulla on saavutettu Suomessa edistysaskelia, kehitetty erityisesti Metsähallituksen hoito- ja käyttösuunnitelmien laadintaa saamelaisten kotiseutualueella. Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien kehittämä malli Akwé: Kon – ohjeiden toimeenpanemiseksi on osoittautunut toimivaksi ja saamelaisille hyödylliseksi malliksi. Saamelaiskäräjien rooli on keskeinen ohjeiden soveltamisessa, se mm. nimeää edustajat Akwé: Kon -työryhmiin ja huolehtii siitä, että ohjeita sovelletaan oikein. On hyvin suuri vaara, että mikäli toimikunnan laki- esitys hyväksytään, perinteisen tiedon suoja laajennetaan alueelliseksi käsitteeksi ja saamelaisten perinteisen tiedon haltijat eivät pääse enää osallistumaan perinteisen tiedon suojelun ja hallinnointia koskeviin prosesseihin. Jos toimikunnan esitys toteutuu, etninen saamelaisuus katoaa Suomessa julkisesti elämästä ja ainoa mahdollisuus
      • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih huomauttaa, että uudessa 14 §:ssä esitetty oikaisulautakunta ei ratkaise vaaliluettelomerkintää koskevan oikaisuvaatimusten käsittelyn perimmäistä ongelmaa. YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista artikkelien 5 ja 33 nojalla vaadimme, että valitusprosessia muutetaan paremmin vastaamaan niin perustuslain säädöksiä kuin kv-sopimusten velvoitteita siten, että oikaisutoimikunnan nimittäisi saamelainen toimielin, sen jäsenten enemmistö koostuisi saamelaisista ja viimeinen päättävä elin oikaisuvaatimuksille olisi jokin uusi tuomioistuin, joka koostuisi saamelaisista ja jonka valitsevat saamelaiset alkuperäiskansa- ja ihmisoikeusasiantuntemuksen perusteella. Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih korostaa, että niin kauan kuin henkilön pääsystä tai poistamisesta saamelaiskäräjien vaaliluettelosta päättää suomalaisenemmistöinen toimielin tai suomalainen oikeusaste, on säädös räikeässä ristiriidassa perustuslain 17 § 3:n kanssa ja esimerkiksi UNDRIPn 8. artiklan kanssa, jossa kielletään alkuperäiskansaan kohdistuva assimilaatio.
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 20 § ektui: Válgalávdegoddi galgá sáhttit sihkkut válgalogahallamis olbmuid, geat boasttu vuođu alde leat váldojuvvon mielde válgalogahallamii. 26 § ektui: 26 § Sámediggelága 26 § mearrida vuigenlávdegottis, muhto dat čuohcá čalbmosit álbmoga vuoigatvuhtii iešmearrideapmái ja rievtti iešidentifiseremii. Go vuoigenlávdegottis leat mielde ii-sápmelaš olbmot, dat rihkku sámi iešmearridan- ja iešidentifiserenrievtti. Seamma guoská maiddái Alimus hálddahusrievtti sajádahkii maŋimuš váidinorgánan válgalogahallanáššis. Dát lea earenoamáš mearkkašahtti áitta, jos dálá lága 3 § lea fámus jagi 2019 lohppii, danin go dálá lága dulkomis lea addojuvvon menddo olu deaddu individaid subjektiiva kriteraide, ja dat rihkku kollektiiva iešidentifiserema rievtti.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámi Duodji ry huomauttaa, että vaikka 14 §:llä luotava uusi oikaisulautakunta on itsessään hyvä ajatus, kuuluisi olla selkeästi saamelaisenemmistöinen sekä saamelaisten itsensä nimittämä. Ei voida olettaa että suomalaisilla virkamiehillä tai poliitikoilla olisi saamelaisyhteisöistä sellaista tietoa, jotta he voisivat oikeellisesti arvioida kenenkään saamelaisuutta. YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP) artiklojen 4, 5 ja 33 mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä itse omista poliittisista instituutioista ja niiden rakenteista sekä määrätä itse omasta jäsenyydestään omien perinnäistapojensa mukaisesti, eikä ehdotetunkaltaista oikaisulautakuntaa voida pitää näiden artiklojen mukaisena, mikäli viimeinen sana saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsystä säilyy suomalaisilla instituutioilla. Tältä osin esitetty laki on edelleen kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden sekä muiden kv-sopimusten vastainen (ks. esim. Scheinin).
      • SámiSoster ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 26 § Oikaisulautakunta vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevissa asioissa Luonnoksen mukaan oikaisulautakunta käsittelisi vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevat asiat ensimmäisenä muutoksenhakuelimenä. Voimassa olevan saamelaiskäräjälain mukainen oikeus vaatia oikaisua vaalilautakunnalta ja saamelaiskäräjien hallitukselta poistuisi. Lautakunta olisi uusi saamelaiskäräjien organisaatioon kuuluva toimielin, mutta sen asettaisi ja nimeäisi kuitenkin oikeusministeriö. Saamelaiskäräjät voisi vain ehdottaa kaksi jäsentä omaan hallintoonsa kuuluvaan lautakuntaan. Ehdotus oikaisulautakunnasta on yhdistyksen mielestä vähintäänkin erikoinen ja kyseenalainen. Sen asettamistapaan ja asemaan liittyy kaksi vakavaa heikkoutta. Saamelaisten itsehallinto nauttii perustuslain suojaa, jonka ytimeen kuuluu saamelaisten oikeus asettaa ja valita itse omat itsehallintoonsa kuuluvat toimielimet. Ehdotuksen mukaan tämä oikeus siirrettäisiin tuon lautakunnan osalta oikeusministeriölle. Tosiasiassa lautakunnasta tulisi oikeusministeriön toimielin, ei saamelaisten itsehallintoon kuuluva toimielin. Ratkaisu merkitsisi saamelaisten itsehallinnon perustuslain suojan murtamista. Se taas edellyttäisi lain muutoksen säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Toinen heikkous liittyy läheisesti edellä sanottuun. Saamelaiskäräjät asettaa voimassa olevan lakinsa mukaan kaikki omat toimielimensä. Oikaisulautakuntaa koskeva ehdotus merkitsisi toteutuessaan poikkeamaa tästä ja johtaisi saamelaisten itsehallinnon heikentämiseen ja samalla kansainvälisoikeudelliseen rikkomukseen (ks. HE 248/1994 vp, s. 21). SámiSoster ry:n muistuttaa, että vuonna 1995 säädetyn saamelaisten itsehallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden perustelujen mukaan tästä itsehallinnosta oli määrä tulla dynaaminen niin, että saamelaiset voisivat itse kehittää sitä (HE 248/1994 vp, s. 16). Itsehallinnolle oli alkujaan tarkoitus luoda vähitellen aineellista sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sen lisäksi myös muuta lainsäädäntöä oli tarkoitus muuttaa itsehallinnon kehittämiseksi. Sillä tavoin oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itsehallinnon keskeisenä toteuttajana. Toisin on kuitenkin käynyt. Saamelaiskäräjälakiin ei ole tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itsehallinnon kehittämistä merkitsevää muutosta. Valtiovalta on muissakin lainsäädäntöhankkeissa kohdellut saamelaisten itsehallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Nyt lausunnolla olevaan oikeusministeriön johdolla valmisteltuun saamelaiskäräjälain muutosesitykseen sisältyvällä ehdotuksella oikaisulautakunnan asettamisesta saamelaiskäräjien heiveröistä asemaa itsehallinnon toteuttajana aiotaan vielä nykyisestäänkin heikentää. Luonnoksessa korostetaan oikaisulautakunnan itsenäisyyttä ja riippumattomuutta erityisesti suhteessa saamelaiskäräjien poliittisiin elimiin. Lisäksi pidetään tärkeänä sitä, että oikaisulautakunta herättää laajaa luottamusta. Sanomatta on jäänyt, keiden keskuudessa tämän luottamuksen pitäisi syntyä. Perustelu on eriskummallinen ja paljastaa syvän epäluottamuksen saamelaisten itsensä asettamia toimielimiä kohtaan, niiden kykyyn ja osaamiseen hoitaa omia asioitaan. Perusteluista ilmenevää logiikkaa seuraten voisi yhtä hyvin kyseenalaistaa suomalaisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten luotettavuutta suomalaisten oikeusjuttujen ratkaisutoiminnassa; nehän ovat suomalaisten itsensä asettamia ja nimittämiä toimijoita. SámiSoster ry:n mielestä ehdotus oikaisulautakunnan asettamisesta on saamelaisille kansana ja alkuperäiskansana kuuluvan itsemääräämisoikeuden ja sitä toteuttavan itsehallinnon rajoittamista ja loukkaa niihin liittyviä perusperiaatteita. Sitä voi myös hyvin perustein kutsua saamelaisten holhoamiseksi, mistä oli tarkoitus päästä vähitellen eroon tai ainakin tuntuvasti löysätä sitä vuonna 1995 säädettyjen saamelaisia erityisesti koskevien perustuslain säännösten avulla. Ehdotettu järjestely saattaa avata tien samankaltaisille ratkaisuille myös muussa tulevassa lainsäädännössä, mikä yhdessä edellä selostetun saamelaisuuden hämärryttämisen kanssa johtaa aikaa myöten tilanteeseen, jossa saamelaisten itsehallinnon ytimessä saamelaisten asioista ovat päättämässä myös muut kuin saamelaiset itse vastoin saamelaisten omaa tahtoa. Yhdistyksen mielestä tämänkaltaisen kehityksen päässä on saamelaisten sulautuminen pääväestöön. Edellä mainituista syistä yhdistys vastustaa luonnoksessa ehdotetun oikaisulautakunnan asettamista. 26 b § Valitus oikaisulautakunnan päätöksestä Luonnoksen mukaan oikaisulautakunnan päätökseen, jonka se on tehnyt saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tekemän vaaliluetteloon merkitsemistä tai siitä poistamista koskevassa asiassa voi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Säännöksen perusteluissa korostetaan sitä, että KHO:n tehtävänä ylimpänä muutoksenhakuelimenä olisi kuitenkin lähinnä vaalilautakunnan ja oikaisulautakunnan lainkäytön valvonta. KHO:n tehtäväksi jäisi siten perustelujen mukaan erityisesti sen arvioiminen, onko oikaisulautakunnan käytäntö yhdenmukainen ja yhdenvertainen. SámiSoster ry:n mielestä kyseisen säännöksen seurauksena KHO joutuisi punnitsemaan saamelaisten itsensä valitseman vaalilautakunnan ja ulkopuolisen tahon – oikeusministeriön – asettaman oikaisulautakunnan päätöksiä ja tekemään ratkaisunsa niiden väliltä. Säännöksen perusteluista huolimatta ei ole olemassa mitään takeita siitä, että KHO pysyttelisi ”lähinnä” lainkäytön valvojan roolissa, vaan pelkona on, että se nykyisen käytäntönsä tapaisesti ottaa kantaa myös äänioikeuden määritelmän aineelliseen sisältöön ja ryhtyy luomaan omilla tulkinnoillaan uusia saamelaisia vastoin saamelaisten omien itsehallinnollisten toimielinten tahtoa kuten aiempien saamelaiskäräjävaalien yhteydessä on tapahtunut. Yhdistys viittaa edellä 26 §:n kohdalla ottamaansa kantaan oikaisulautakunnasta ja korostaa, että kansainvälisessä oikeudessa hyväksytyn ns. ryhmähyväksyntäperiaatteen mukaisesti saamelaiskäräjien tulee voida saamelaista alkuperäiskansaa edustavana kollektiivisena elimenä päättää lopullisesti siitä, ketkä ovat saamelaisia ja ketkä siten voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Päätöksen tekeminen tästä asiasta kuuluu tärkeänä osana perustuslain turvaamaan saamelaisten itsehallintoon. Mikäli korkeimpaan hallinto-oikeuteen ulottuvaa muutoksenhakumenettelyä pidetään kuitenkin välttämättömänä säilyttää saamelaiskäräjälaissa, tulee yhdistyksen mielestä saamelaisten itsemääräämisoikeudelle ja siihen liittyvälle ryhmähyväksyntäperiaatteelle antaa asianmukainen painoarvo YK:n rotusyrjintäkomitean (CERD) vuonna 2012 antaman ja vuonna 2017 toistaman suosituksen mukaisesti ratkaistaessa sitä seikkaa, kuka voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, jotta saamelaiset eivät joutuisi pakkosulauttamisen kohteeksi.
      • Saamelaispaliskunnat
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 26 § Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä oikaisulautakunta rajoittaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, koska nykyisessä saamelaiskäräjälaissa vaalilautakunnan päätöksestä voi valittaa saamelaiskäräjien hallitukseen, jossa istuu 7 saamelaista jäsentä, jotka tekevät asiassa päätöksen. Lakiesitysluonnoksessa ehdotetussa mallissa saamelaiskäräjillä on vain oikeus esittää kaksi jäsentä oikaisulautakuntaan ja oikeus neuvotella puheenjohtajasta, kun oikeusministeriö kuitenkin loppupeleissä nimittää kaikki jäsenet oikaisulautakuntaan. Lisäksi puheenjohtajalla on neljän jäsenen kokoonpanossa merkittävän suuri valta. Jos saamelaiskäräjien hallituksen tilalle tulee oikaisulautakunta, niin Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä saamelaiskäräjillä pitäisi olla oikeus nimittää kaikki oikaisulautakunnan jäsenet. 26 b § Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä saamelaiskäräjillä pitäisi olla lopullinen päätösvalta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisessa eikä korkeimmalla hallinto-oikeudella (KHO). Mikäli valitusoikeus tässä asiassa säilyy KHO:een asti, niin Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä KHO:ssa pitäisi olla saamelainen asiantuntijajäsen silloin kun se ratkaisee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kohdistuvia valituksia.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Oulu Sámit rs pitää toimikunnan esitystä vaalilautakunnasta lähtökohtaisesti hyvänä. Vaalilautakunnan jäsenmäärän lisääminen neljästä kuuteen voi helpottaa ja tehostaa vaalilautakunnan työskentelyä sekä parantaa eri saamen kieliryhmien edustusta lautakunnassa. Toisaalta esitys siitä, että jäsenet valittaisiin kotiseutualueen kunnista, on ristiriidassa sen kanssa, että merkittävä osuus saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella. Yhdistyksemme esittää, että vaalilautakuntaan pitäisi olla mahdollisuus valita jäseniä myös muualta kuin saamelaisten kotiseutualueen kunnista. Sen sijaan vaaliluetteloon hakeutumisen mahdollisuus jatkuvaluonteisesti on ongelmallinen, kun se yhdistetään esitettyyn voimaantulo- ja siirtymäsäännökseen. Esityksen mukaan vaaliluetteloon merkityiksi haluavilla on mahdollisuus hakea vaaliluetteloon nykyisen lain mukaisilla perusteilla 31.12.2019 asti, ja uudet vaalit lykättäisiin vuoteen 2020. Oulu Sámit rs ei pidä hyväksyttävänä, että vuoden 2020 vaalit käytäisiin epäonnistuneeksi osoittautuneen 3 §:n sisältämien äänioikeuden kriteerien pohjalta (nykyisen lain ns. lappalaispykälä). Vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien jälkeen on syytä pelätä ja uskoa, että muinaiset asiakirjamerkinnät sekä valheelliset kielitodistelut kävisivät edelleen todistuksena henkilön saamelaisuudesta. Oulu Sámit rs pelkää, että KHO jatkaisi yhä lappalaispykälään perustuvaa ristiriitaista tulkintalinjaansa ja vetoaisi edelleen päätöksissään “kokonaisharkintaan” ja näin jälleen ylenkatsoisi saamelaiskäräjälakia sekä saamelaisten kollektiivista tapaa tunnistaa yhteisönsä jäsenet. On myös yleisesti tiedossa, että kaikki saamelaiset eivät ole halunneet tai halua tulla merkityiksi vaaliluetteloon. Tämän toimikunta myös itse esityksensä sivulla 39 toteaa. Yhdistyksemme ei näe siirtymäajalle ja vanhan määritelmän käytön jatkamiselle mitään perusteita.
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Johtti Sápmelaččat rs
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • LUKU 4 Saamelaiskäräjien vaalit (19 § - 40 c §) Ehdotuksen vaalilautakuntaa koskevan 20 §:n 1. momentin mukaan vaalilautakunta päättää hakemuksesta henkilön merkitsemisestä vaaliluetteloon ja laatii vaaliluettelon. Vaalilautakunta toimeenpanee saamelaiskäräjien vaalit siten kuin tässä laissa säädetään. 20 §: n toisessa momentissa vaalilautakunnan kokoonpanoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vaalilautakuntaan kuuluisi puheenjohtajan lisäksi kuusi muuta jäsentä ja että vaalilautakunnassa tulee olla jäsen ja varajäsen jokaisesta saamelaisten kotiseutualueen kunnasta. Lisäksi saamen eri kieliryhmien tulee olla vaalilautakunnassa edustettuina. Johtti Sápmelaččat rs esittää, että vaalilautakunnan kokoonpano pysytetään voimassaolevan lain mukaisena samoin kuin voimassaolevan lain 20 § sisältämä maininta vaalilautakunnan oikeudesta valita itse varapuheenjohtaja ja ottaa itselleen sihteeri. Sen sijaan ehdotuksen 20 §:n kolmas momentti tulee poistaa. Vaatimus siitä, että vaalilautakunnan jäsen ei saa olla saamelaiskäräjien jäsen on vailla perustetta. Esimerkiksi kunnallishallinnossa samankaltaista vaadetta ei ole. Lisäksi se entisestään pienentää ehdokasasettelua saamelaiskäräjävaaleihin ja luo turhia reunaehtoja potentiaalisten saamelaisasintuntijoiden osallistumiseen päätöksentekoon. Vaatimus vaalilautakunnan edustuksellisuudesta saamen eri kieliryhmien suhteen on hyvin vaikeaa ja turhaa ilman tarkempaa pohdintaa siitä, miten henkilön kieliryhmään kuuluminen määräytyy. Ehdotuksen 22 §:n 1 momentin mukaan saamelaiskäräjien vaaleissa on vaalikelpoinen jokainen äänioikeutettu, joka on suostunut ehdokkaaksi ja joka ei ole vajaavaltainen, 2 momentin mukaan ehdokkaana ei voi olla vaalilautakunnan tai oikaisulautakunnan jäsen tai varajäsen. Yhdistys vaatii, että tämä 2 momentti poistetaan. Ehdotuksen 23 §:n mukaan vaalilautakunta päättää hakemuksesta henkilön merkitsemisestä vaaliluetteloon ja laatii vaaliluettelon. Vaaliluetteloon äänioikeutetut merkitään kunnittain aakkoselliseen järjestetykseen. Pykälään tulee sisällyttää, että merkitseminen vaaliluetteloon tapahtuu todellisen asuinpaikan mukaisesti, jotta ne jotka todellisesti asuvat saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella joko Suomessa tai ulkomailla eivät voi olla merkittynä vaaliluetteloon saamelaisalueen kunnissa. Ehdotuksen 26§:ssä oikaisulautakunnan perustamista perustellaan: ”Vaalijärjestelmän toimivuuteen liittyvien ongelmien poistamiseksi esitetään muutoksia vaalilautakunnan kokoonpanoon ja menettelyyn sekä uudistetaan vaaliluetteloon merkitsemistä koskeva muutoksenhaku perustamalla erillinen oikaisulautakunta. Oikaisulautakunnan tarkoituksena on vahvistaa vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan päätöksenteon luotettavuutta antamalla tehtävä saamelaiskäräjien itsenäiselle ja riippumattomalle toimielimelle, joka koostuu asiantuntijoista. Samalla tavoitteena on, että korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi jatkossa entistä paremmat edellytykset keskittyä päätösten lainmukaisuuden valvontaan”. Luonnoksessa tuodaan eri kohdissa vahva epäily, että vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen asema oikaisumenettelyn instansseina on vaalijärjestelmän toimivuutta koskeva ongelma, ja vaalilautakunnan ja hallituksen päätöksenteko on epäluotettavaa. Johtti Sápmelaccat rs:n mukaan lakiehdotuksessa esitetty oikaisulautakunta eli "valvontakomitea" on ko. esityksen eräs pahimmista saamelaisten autonomisen itsehallinnon murentamisen ilmentymistä. Oikaisulautakunnassa saamelaisilla itsellään ei ole itsemääräämisoikeutta eikä näin ollen myöskään päätäntävalta ole saamelaisten omissa käsissä. Edellä mainittuja seikkoja ilmentävät lakiesityksessä mm se, että oikaisulautakuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi kolme muuta jäsentä, joihin saamelaiskäräjät eli saamelaiset pääsevät pelkästään ehdottamaan kahta jäsentä nimettäväksi. Lisäksi jäsenten ko. lautakunnassa ei tarvitse olla merkittynä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon eikä oikaisulautakuntaan voida valita jäsentä, joka on saamelaiskäräjien sen hallituksen tai vaalilautakunnan jäsen tai varajäsen. Voidaankin todeta, että oikaisulautakunta on suoraa jatkoa sille politiikalle, jota Suomessa on harjoitettu saamelaisia kohtaan eli saamelaiset itse eivät saa päästä päättämään itseään koskevista perustavanlaatuisista asioista vaan valtion on turvattava viimeinen sana valtaväestölle, suomalaisille myös saamelaisten asioissa! Lisäksi voidaan todeta sen jatkavan valitettavaa trendiä, jossa saamelaisia itseään ei uskota vaan kuullaan ja pidetään saamelaisasioissa suomalaisia uskottavinpina asiantuntijoina. Esitetty oikaisulautakunnan muodostaminen perusteluineen on Johtti Sápmelaccat rs:n mukaan täysin ristiriidassa saamelaiskäräjälakitoimikunnan mainittuihin työn lähtökohtiin ja perusteisiin kuten perustuslain asettamiin velvoitteisiin saamelaisia kohtaan, Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistukseen, itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimukseen (ILO 169 –sopimus) eikä oikaisulautakunta turvaa toimikunnan tavoitteena ollutta saamelaisten itsehallintoa vaan kuten aiemmin on todettu, heikentää sitä.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Apulaisoikeuskansleri
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • 26 b § Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja 40 § Vaalien tulosta koskeva valitus Oikaisulautakunnan päätökseen saa vaaliluetteloa koskevasta asiasta ehdotetun 26 b §:n mukaan hakea muutosta valittamalla suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vaalien tuloksen vahvistamisesta koskevaan päätökseen saa hakea muutosta ehdotetun 40 §:n mukaan valittamalla hallinto-oikeuteen ja valitusluvalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lakiehdotuksen perusteluista ei ilmene, mistä tämä valitusteiden eroavaisuus johtuu, vaikka kummassakin on kyse vaaleihin läheisesti liittyvistä kiireellisistä seikoista. Asianomaisissa säännöksissä oleva viittaus hallintolainkäyttölakiin ei tuo esille tätä valitusteiden eroavaisuuta. Viittaukset hallintolainkäyttölakiin ovat muutoinkin tällä hetkellä epäselviä ja pulmallisia eduskunnan käsitellessä hallintoasioiden muutoksenhakujärjestelmän olennaista muuttamista.
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Hallituksen esitys siitä, kuka on äänioikeutettu saamelaiskäräjävaaleissa, on syrjivä Sodankylän alueella asuvien metsäsaamelaisten osalta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että äänioikeus olisi sellaisella henkilöllä, jos henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Tällainen määritelmä estää käytännössä sen, että metsäsaamelaiset tulisivat koskaan merkityksi äänioikeutetuksi saamelaiskäräjävaaleissa. Sodankylän alueella lapinkylissä asuneet metsäsaamelaiset menettivät oman kielensä, keminsaamen, voimakkaiden suomalaistamistoimien johdosta. Sodankylän kunta katsoo, että alkuperäisväestöä alueella edustavat metsäsaamelaiset tulee merkitä omasta hakemuksestaan ja itseidentifikaation nojalla saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Vaalilautakunta (14, 20 ja 23 §) Luonnoksessa ehdotetaan, että jatkossa saamelaiskäräjät asettaisi heti saamelaiskäräjien vaalikauden alussa vaalilautakunnan. Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännös, jonka mukaan vaalilautakunnan on käsiteltävä hakemukset vaaliluetteloon ottamiseksi ja ilmoitukset luettelosta poistamiseksi ilman aiheetonta viivytystä. Hakemuksia käsiteltäisiin siten jatkuvaluonteisesti. Vaaliluettelon hakeutumisen määräaikaa ehdotetaan aikaistettavaksi siten, että hakemus olisi tehtävä viimeistään vaalivuotta edeltävän syyskuun loppuun mennessä. Se, miten mahdollisuus jättää hakemus vaaliluetteloon merkitsemiseksi toteutetaan, on merkityksellinen perustuslain turvaamien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kannalta. Pidän ehdotettuja muutoksia tärkeinä. Olen aikaisemmin ratkaisussani (dnro 1784/4/15) todennut, että vaikka vaalilautakunta oli toiminut oikeusohjeiden mukaisesti ja harkintavaltansa puitteissa, olisi osallistumisoikeuksien toteutumista edistänyt paremmin se, että vaaliluetteloon hakeutumiselle olisi varattu merkittävästi pidempi aika. Äänestäminen (28 ja 31 §) Saamelaiskäräjien vaalien vaalitoimitusta ehdotetaan pidennettäväksi viikolla siten, että vaalit toimitettaisiin elokuun viimeisen täyden viikon maanantaista alkavan viiden viikon aikana. Samoin ehdotetaan, että äänestysasiakirjojen postilähetystä vaalilautakunnalle ei olisi tarpeen toimittaa kirjattuna lähetyksenä. Sääntelyä äänestysasiakirjojen palauttamisesta ehdotetaan täydennettäväksi myös niin, että asiakirjat voisi palauttaa paitsi vaalilautakunnan toimistoon, myös vaalilauta-kunnan ilmoittamiin paikkoihin, sekä jos vaalipäivän äänestys järjestetään, äänestyspaikan vaalitoimikunnalle. Muu mahdollinen paikka voisi olla myös esimerkiksi äänestysbussi. Ehdotetuilla muutoksilla on mahdollista helpottaa äänestämistä ja ne edistäisivät osallistumisoikeuksien toteutumista, mitä pidän tärkeänä.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • 22 § Vaalikelpoisuus Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jonka mukaan vaalilautakunnan tai oikaisulautakunnan jäsen tai varajäsen ei voisi olla ehdokkaana saamelaiskäräjien vaaleissa Kuntalaissa ja valtion virkamieslaissa on säännökset tehtävistä, joiden hoitajat eivät ole vaalikelpoisia kunnallis- tai eduskuntavaaleissa. Samaa tulisi harkita myös saamelaiskäräjälakiin otettavaksi. Esimerkiksi hallintopäällikkö tai esittelijät (kuten lakimiessihteeri), eivät ole yhdistyksen näkemyksen mukaan vaalikelpoisia saamelaiskäräjille, ja asiasta voisi analogisesti säätää lailla.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • TEM
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää ehdotusta oikaisulautakunnasta kannatettavana sen lisätessä läpinäkyvyyttä ja parantaessa luotettavuutta.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Ei lausuttavaa.
      • 5 luku Muutoksenhaku
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Esitys sisältää ehdotuksia muutoksenhakusääntelyn nykyaikaistamiseksi mikä katsotaan aiheelliseksi.
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ks. 1 luku
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 41 § Muutoksenhaku. SSN pitää muotoilua jälleen ongelmallisena itsemääräämisoikeuden kannalta syistä, jotka käynevät selväksi aiemmista kommenteistamme. 43 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. SSN huomauttaa kohdasta: “Saamelaiskäräjien kokouksen ja hallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Saamelaiskäräjien kokouksen hallintoasiassa tekemään muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.” Toistamme jälleen: KHO:n sekoittaminen Saamelaiskäräjien toimintaan rikkoo itsemääräämisoikeutta, jos päätöksistä voidaan ylipäänsä valittaa valtion oikeustoimielimiin. Koska KHO niin usein tuodaan sekaantujaksi saamelaisasioihin, ehdotamme asiantuntijuuselimen perustamista tai vastaavien kriteerien laatimista KHO:n mekanismien sisään, jotta saamelaiset voisivat tuntea edes jonkinlaista luottamusta siihen, että asioitamme käsittelee henkilö, joka on joskus ylipäänsä kuullut saamelaisista.
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Ehdotetun voimaantulosäännöksen vastaisesti myös lain 3§:n olisi tultava voimaan samaan aikaan kuin muukin laki tulee voimaan. Kannatamme vaalien siirtämistä vuodella, jotta vaalivalmistelut saadaan asianmukaisesti hoidettua.
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Esityksen ehdotukset ovat perusteltuja. On epäselvää mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan vaalien teknisluonteisella sääntelyllä josta ehdotetaan lakiin otettava uusi valtuussäännös.
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Oikaisulautakunta korvaisi saamelaiskäräjien hallituksen tehtävän ja siinä olisi sekä saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön nimeämiä edustajia. Toimikunnan mukaan esityksen tarkoitus on vahvistaa saamelaisten itsehallintoa. Oikaisulautakunta korostaisi itse asiassa saamelaiskäräjien alisteista roolia Suomen valtiolle, koska ensimmäistä kertaa historiassa saamelaiskäräjien viralliseen elimeen tulisi oikeusministeriön nimeämiä edustajia. Valtio päättäisi sekä lain tasolla, että oikaisulautakunnan avulla saamelaisten asioista. Esitys ei lisää saamelaisten itsemääräämisoikeutta, vaan päänvastoin kaventaa sitä. Saamelaiskäräjien rooli lähestyy täten valtion viranomaista lain myötä, koska saamelaiskäräjien tehtävät irrotetaan saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta saamelaismääritelmän ja oikaisulautakunnan tehtävien johdosta. Keskeinen ulottuvuus oikaisulautakunnassa on se, että sen jäsenien ei tarvitse olla saamelaisia eikä kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Oikaisulautakunta ei täten vahvista saamelaisten ryhmäidentifikaatiota, vaan korostaa määritelmän juridista ulottuvuutta. Me emme näe oikaisulautakunnan tuovan mitään lisäarvoa tai parantavan päätöksentekoa lain § 3 tulkinnassa, vaan tosiasiassa se siirtää valitusten osalta ratkaisuvallan saamelaiskäräjien ulottumattomiin. Saamelaisuus voi kadota perheestä muutamassa sukupolvessa, mikäli perhe hylkää saamen kielen ja perinteet ja muuttaa asumaan esimerkiksi ulkomaille tai valitsee kaupunkimaisen elämänmuodon. Saamelaisuus ei säily, jos yhteyttä saamelaiskulttuuriin ja sen perinteisiin ei ylläpidetä. Määritelmän takaama automaattinen oikeus tulla luetuksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on luonteeltaan assimiloiva.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Vaalien lähtökohtana tulee olla saamelaisten itsemääräämisoikeus eli se, että saamelaiset saavat itse päättää, ketkä tulevat merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Toisin sanoen tärkeintä on, että saamelaiskäräjien vaaleissa äänestämään pääsisivät ainoastaan saamelaisten saamelaisiksi tunnistamat henkilöt. Katsomme, että ehdotettu itsenäinen ja riippumaton oikaisulautakunta on ongelmallinen siitä syystä, että sen on mahdollista rikkoa tätä periaatetta ohittamalla Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätökset. Oikaisulautakunta olisi esityksen mukaan itsenäinen ja riippumaton ja koostuisi asiantuntijoista. Oulu Sámit rs kannattaa tätä ajatusta. Mutta jotta voisimme hyväksyä esitetyn oikaisulautakunnan, tulisi sen enemmistön koostua vaaliluetteloon merkityistä saamelaisista. He edustavat saamelaisia ja saamelaista tietoutta parhaiten, koska yhteisön jäseninä heillä on yhteys ja vuorovaikutus elävään saamelaiseen kulttuuriin. Muunlaisena kuin ehdottamassamme kokonaisuudessa oikaisulautakunta kaventaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, koska se siirtäisi valitusprosessin osalta päätösvallan pois saamelaiskäräjiltä ja saamelaisilta. Tällöin se olisi myös sekä Alkuperäiskansojen julistuksen että perustuslain vastainen.
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Kunnalla ei ole huomautettavaa muutoksenhausta.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • 26 § Oikaisulautakunta vaaliluetteloon ottamista ja siitä poistamista koskevissa asioissa Oikeusministeriö nimittää neljäksi vuodeksi kerrallaan oikaisulautakunnan, joka on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. Lautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä. Kaksi jäsentä nimitetään saamelaiskäräjien ehdotuksesta. Ennen lautakunnan nimittämistä oikeusministeriö neuvottelee lain 9 §:n mukaisesti saamelaiskäräjien kanssa puheenjohtajan valinnasta. Oikaisulautakunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan kelpoisuusvaatimuksena on, että hänellä on oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto tai oikeustieteellinen jatkotutkinto. Lautakunnan muilta jäseniltä vaaditaan hyvää perehtyneisyyttä oikaisulautakunnan toimialaan. Oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja jäsenten ei tarvitse olla merkittynä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien ja sen hallituksen sekä vaalilautakunnan jäsen tai varajäsen ei voi kuulua oikaisulautakuntaan. Oikaisulautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä ovat puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kaksi jäsentä. Asioiden valmistelua varten oikaisulautakunnalla on sihteeri ja tarvittavaa muuta henkilökuntaa. Saamelaiskäräjät nimittää henkilökunnan lautakunnan ehdotuksesta. Asian käsittelyyn oikaisulautakunnassan sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei tässä laissa toisin säädetä. Työskentelyn järjestämisestä lautakunnassa määrätään tarkemmin lautakunnan vahvistamassa työjärjestyksessä. Oikaisulautakunnan tarkoituksena on vahvistaa vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan päätöksenteon yleistä luotettavuutta antamalla tehtävä saamelaiskäräjien itsenäiselle ja riippumattomalle toimielimelle, joka koostuu asiantuntijoista. Samalla tavoitteena on, että korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi jatkossa entistä paremmat edellytykset keskittyä päätösten lainmukaisuuden valvontaan Lakiin ehdotettu oikaisulautakunta olisi uusi elin, mutta viimeinen päätösvaltaa siitä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa ja asettua ehdokkaaksi, olisi edelleen korkeimmalla hallinto-oikeudella ja oikaisulautakunnan nimeäisi oikeusministeriö, mikä korostaa sen valtiollista ulottuvuutta. Toimikunnan esityksessä kylläkin todetaan, että: Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävänä ylimpänä muutoksenhakuelimenä olisi kuitenkin lähinnä vaalilautakunnan ja oikaisulautakunnan lainkäytön valvonta. Korkeimman hallinto-oikeuden tehtäväksi jäisi siten erityisesti sen arvioiminen, onko oikaisulautakunnan käytäntö yhdenmukainen ja yhdenvertainen. Tarkennus KHO:n tehtäviin ei ole otettu itse lakiin, vaan sen perusteluihin. Ilman, että asiasta säädetään laissa, sillä ei ole KHO:ta velvoittavaa merkitystä. KHO voi tulkita yhdenvertaisuuskäsitteen myös laajemmin, ottaen huomioon kokonaisharkinnan sekä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvien henkilöiden moninaisuuden ja kriteerien ja tulkintojen muuttumisen. KHO on esimerkiksi korottanut turvapaikanhakijan oikeusavustajalle maksettavaa palkkiota suuremmaksi kuin mitä valtioneuvoston asetuksessa säädetään (KHO:2018:95). KHO:lla on näin ollen hyvin suuri itsenäinen päätösvalta, miten se lainsäädäntöä tulkitsee ja se voi jättää huomioimatta hallituksen esityksen perustelut ratkaisuissaan. Sitys ei muuta nykytilaa. Oikaisulautakunta korvaisi saamelaiskäräjien hallituksen tehtävän ja siinä olisi sekä saamelaiskäräjien että oikeusministeriön nimeämiä edustajia. Toimikunnan mukaan esityksen tarkoitus on vahvistaa saamelaisten itsehallintoa. Oikaisulautakunta korostaisi itse asiassa saamelaiskäräjien alisteista roolia Suomen valtiolle, koska ensimmäistä kertaa historiassa saamelaiskäräjien viralliseen elimeen tulisi oikeusministeriön nimeämiä edustajia. Valtio päättää sekä lain tasolla että oikaisulautakunnan avulla saamelaisten asioista. Esitys ei lisää saamelaisten itsemääräämisoikeutta, vaan päänvastoin kaventaa sitä. Saamelaiskäräjien rooli lähestyy täten valtion viranomaista lain myötä, koska saamelaiskäräjien tehtävät irrotetaan saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta saamelaismääritelmän ja oikaisulautakunnan tehtävien johdosta. Keskeinen ulottuvuus oikaisulautakunnassa on se, että sen jäsenien ei tarvitse olla saamelaisia eikä kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Oikaisulautakunta ei täten vahvista saamelaisten ryhmäidentifikaatiota, vaan korostaa määritelmän juridista ulottuvuutta. Se on ylimääräinen väliporras, ja lopullisen tulkinnan siitä, kuka saa kuulua vaaliluetteloon, ratkaisee edelleen KHO. Yhdistyksen näkemyksen mukaan oikaisulautakunta on uusi hallinnollinen väliporras, mutta se ei ratkaise sitä ongelmaa, minkä toimikunnan esitys saamelaismääritelmäksi aiheuttaa. Sámi Árvvut yhdistys ei näe oikaisulautakunnan tuovan mitään lisäarvoa tai parantavan päätöksentekoa lain § 3 tulkinnassa, vaan tosiasiassa se siirtää valitusten osalta ratkaisuvallan saamelaiskäräjien ulottumattomiin.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • ei lausttavaa
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Ei lausuttavaa.
      • Rikoslain 40 luvun 11 §
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Puolletaan 11 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin saamelaiskäräjät. Myös saamelaiskäräjien palveluksessa oleva henkilö kuuluisi siten selkeästi virkavastuuta koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin.
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • SSN:llä ei huomautettavaa.
      • Labba Oula-Antti, OTM, YTK
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Rikoslain virkavastuusäännösten asettaminen saamelaiskäräjälakiin on siinä mielessä erikoista, koska saamelaiskäräjät ei ole viranomainen (ks. HE 234/2002 vp, s. 7). ja lisäksi saamelaiskäräjien käyttämä julkinen valta on hyvin vähäistä. Tässä mielessä on ristiriitaista, että laissa on muutoinkin jo entuudestaan säädetty saamelaiskäräjille viranomaiselle kuuluvia vastuita ja velvoitteita, mutta saamelaiskäräjillä ei ole käytännössä juuri lainkaan viranomaiselle kuuluvia oikeuksia. Mikäli rikosoikeudelliset virkavastuusäännökset kuitenkin säädetään saamelaiskäräjälakiin, niin tällöin tulisi esimerkiksi saamelaiskäräjien vaalilautakunnan asema muuttaa viranomaiseksi, jotta vaalilautakunnalla olisi myös viranomaiselle kuuluvia oikeuksia. Viranomaisasema voisi toki olla jossain määrin ristiriidassa itsehallintoaseman kanssa, mutta käytännössä saamelaiskäräjiä velvoittavat jo nykyisin monet viranomaisille asetetut velvoitteet.
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaiskäräjien luottamushenkilöiden ja palveluksessa olevien henkilöiden lisääminen selkeästi virkavastuun ja riskosoikeudellisen sääntelyn piiriin on perusteltua.
      • Enontekiön kunta, Enontekiön kunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Enontekiön kunta katsoo, että Saamelaiskäräjät on valtion rahoittama viranomainen ja siten toi-minnan tulee perustua rikosoikeudelliseen virkavastuuseen.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Sodankylän kunta, Sodankylän kunnanhallitus, Jämsén Antti
        Päivitetty:
        25.7.2018
        • Säännös on perusteltu.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Rikoslain säännöksiä virkarikoksista ehdotetaan täydennettäväksi niin, että saamelaiskäräjien palveluksessa oleva samoin kuin saamelaiskäräjien luottamustehtävässä oleva henkilö kuuluisi vastaisuudessa rikoslain virkavastuuta koskevan sääntelyn piiriin. Nähdäkseni tämä selkeyttäisi saamelaiskäräjien henkilöstön asemaa ja myös laillisuusvalvojien toimivaltaa.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Ei lausuttavaa.
      • Muita mahdollisia huomioita
      • Maijala Eeva-Maria, Kansanedustaja /Keskusta Kemin-Lapin lappalainen Varatuomari
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • 6. Seurantatyöryhmä: Saamelaiskäräjälain valmistelun yhteyteen nimettiin seurantatyöryhmä ja esityksen mukaan: Parlamentaarisen seurantaryhmän tehtävänä on tukea saamelaiskäräjistä annetun lain muutosten valmistelua sekä välittää eduskuntaryhmille oikea-aikaista tietoa lain valmistelusta ja siten edistää asiantuntevaa ja kokonaisvaltaista keskustelua aiheesta. Seurantaryhmän tulee seurata ja arvioida saamelaiskäräjistä annetun lain valmistelutyötä. Seurantatyöryhmälle nimettiin kaksi puheenjohtajaa, joista olen toinen. Puheenjohtaja totean, että ministeriö ja toimikunta ovat laiminlyöneet velvollisuutensa antaa seurantatyöryhmälle mahdollisuutta toimia sille esitetyllä tavalla. Toimikunta oli aloittanut työnsä ja oli jo toiminut pari kuukautta ennen kuin seurantatyöryhmän puheenjohtajana sain vaatimuksestani tietää mitään toimikunnan työstä. Koko toimikunnan työn ajan on sen valmistelu ollut hyvin salaista ja edes minä en ole saanut mitään olennaisia tietoja käyttööni, jotta olisin voinut työni tehdä. Kaiken kruunu on se, että sain kesäkuussa lukea lehdestä, että toimikunta on jättänyt saamelaiskäräjälaista lakiluonnoksen. Seurantatyöryhmän kolmas kokous piti olla huhtikuun lopussa, mutta toimikunnan sihteeristö ilmoitti, että työssä ei ole päästy yhteisymmärrykseen ja seurantatyöryhmän kokousta ei voida pitää. Esitän koko toimikunnan työn kyseenalaistamista, koska seurantatyöryhmä ei ole voinut osallistua lain valmistelutyöhön käytännössä millään tavalla. Toimikunta on estänyt seurantatyöryhmän toiminnan ja mahdollisuuden sille määrättyyn osallistumiseen muutosten valmisteluun. Seurantatyöryhmä on estetty jakamasta oikea-aikaista tietoa lain valmistelusta, kun se ei ole saanut sitä edes itselleen käyttöön.
      • SámiSoster ry, Tässä lausunnon antaa Suoma Boazosámit rs pj Pekka Aikio
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Muuta SámiSoster ry:n tavoin Suomen porosaamelaisten yhdistys Suoma Boazosámit on kiinnittänyt tässä lausunnossaan huomiota vain olennaisimpiin kysymyksiin ja epäkohtiin. Yhdistys toistaa aiemmassa saamelaiskäräjälain muuttamista koskevassa lausunnossa tehdyn esityksen, että kyseiseen lakiin pitää tehdä kokonaisuudistus. Siinä yhteydessä lakia pitäisi tarkastella sekä saamelaisia erityisesti koskevien Suomen perustuslain säännösten (17.3 § ja 121.4 §) tavoitteiden ja vaatimusten että viimeisimpien alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden toteuttamista koskevien kansainvälisen oikeuden kehitysvirtausten perustalta ja suuntaisesti. Tämä edellyttäisi erityisesti lain 2 luvun perusteellista uudelleen arviointia, sillä se on itsehallinnon toteuttamisen kannalta lain tärkein luku. Pekka Aikio pj Suoma Boazosámit
      • Svenska folkpartiet i Finland r.p.
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Säädösesityksen valmisteluaikataulu on ollut toimikunnalle haasteellinen ja sille on myönnetty jatkoaikaa. Tämä on ymmärrettävää mutta mikäli tavoitteena on laadukas säädösvalmistelu pitää siihen varata riittävästi aikaa sekä kuulla riittävässä määrin saamelaiskäräjiä, jotka ovat tässä säädösvalmistelussa asiantuntijoita. Ruotsalainen kansapuolue painottaa, että hallituksen tulee tuoda eduskunnan käsittelyyn sellainen lakiesitys minkä saamelaiskäräjät ovat hyväksyneet. Ruotsalainen kansanpuolue toteaa myös, että lausunto joudutaan antamaan sellaisena ajankohtana, kun saamelaisilla on kaikista kiireellisin aika ja keskeisimpään loma-ajakohtaan.
      • Näkkäläjärvi Klemetti, Tutkijatohtori, arktinen alkuperäiskansatutkimus, Lapin yliopisto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Lausuntopalvelun käyttö on hyvin kankea ja rekisteröityminen voi olla vaikeaa erityisesti iäkkäille. Lausuntopalvelu rajaa vastausmahdollisuuden vain henkilöille, joilla on suomalaiset verkkopankkitunnukset. Toimikunnan esityksellä on vaikutuksensa Ruotsin ja Norjan saamelaisiin, koska siinä viitataan pohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Edelleen, Suomen saamelaisia asuu myös ulkomailla ja esitys vaikuttaa myös heidän oikeuksiinsa. Kaikilla ei ole tasa-arvoista mahdollisuutta lausua esityksestä. Lausuntopalvelun vastausrakenne on viranhaltijoille helppo, mutta rajaa lausunnon antajana mahdollisuuksia tuoda näkemyksensä esille parhaalla katsomallaan tavalla. Rakenne myös hankaloittaa lausuntojen kokonaiskuvan hahmottamista. Rakenne myös hajottaa kokonaisuuden. Esimerkiksi toimikunnan esittämä 3 § vaikuttaa kaikkiin lain keskeisiin pykäliin, niiden toimeenpanoon ja tulkintaan. Toimikunnan esitys on valmisteltu salaisena ja valmistelun aikana on kuultu toimikunnan valitsemia tahoa. Julkisuudessa ja saamelaisyhteisön sisäisissä keskusteluissa on tullut sellainen käsitys, että saamelaiskäräjiä ja saamelaisia painostetaan ja jopa uhkaillaan hyväksymään valtion tekemät esitykset ja yhteä keskeisenä painostuskeinona on pohjoismainen saamelaissopimus ja sen mahdollinen ratifiointi, ikuiseksi menetetty mahdollisuus ja saamelaiskäräjien suomalaistuminen joka tapauksessa KHO-saamelaisten myötä. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen tarkoitus on ollut harmonisoida saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä, mutta valtiollisesti sopimus on antanut mahdollisuuden painostaa ja hajottaa saamelaisyhteisöä, koska Suomen saamelaisia kehotetaan hyväksymään Suomen saamelaisille kehno saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys, jotta pohjoismainen saamelaissopimus voisi edetä Norjassa ja Ruotsissa ratifioinnin asteelle. Koska saamelaiskäräjälakiesitys on toimikunnan esityksessä liitetty yhteen pohjoismaisen saamelaissopimuksen kanssa, Suomen saamelaisille on annettu ota tai jätä tilanne, ja tarjouksen hylkäämisellä uhataan olevan kielteisiä vaikutuksia Ruotsin ja Norjan saamelaisiin ja heidän oikeuksiinsa. Toimikunnan esitys on monelta osin huonosti perusteltu esitys, jossa poliittisesti sovitut asiat yritetään perustella irrallisella sanahelinällä. Tekstin puutteet, virheet ja ristiriitaisuudet tekevät esityksestä hyvin sekavan. Esityksessä on useassa kohdassa kirjoitettu siten, että toimikunnan esitys § 3 tarkoittaisikin saamelaisen määritelmää, eikä vain saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettua henkilöä. Tällainen sekavuus mahdollistaa monenlaiset ja pätevät tulkinnat siitä, mitä toimikunnan esitys § 3 sisällöksi todellisuudessa tarkoittaa. Toimikunnan esityksiä siirtymäsäännöksiksi ei ole perusteltu asianmukaisesti. Se, että seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa sovellettaisiin edelleen voimassa olevaa lakia, tarkoittaisi sitä, että lain § 3 ei olisi tulevaisuudessa muuta merkitystä kuin äänioikeutettujen perillisten hyväksymisessä vaaliluetteloon. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että saamelaiskäräjät hyväksyisi virallisesti henkilöt, jotka KHO on hyväksynyt saamelaisiksi vastoin saamelaisyhteisön hyväksyntää, saisivat virallisen hyväksynnän myös saamelaiskäräjiltä. Se vahvistaa myös sekavan tilanteen, jossa vaaliluettelo koostuu eri kriteerein otetuista henkilöistä. Luettelossa on äidinkieleltään saamea puhuvia etnisiä saamelaisia, saamen kielen menettäneitä etnisiä saamelaisia, KHO-saamelaisia ja heidän jälkeläisiään, jälkeläisyyden perusteella saamelaisiksi todettuja ja toimikunnan esityksen mukaan tulevaisuudessa ns. neljännen polven asiakirjasaamelaisia. Eli kyseessä ei ole yhtenäinen joukko eikä edes yhtenäinen vaalirekisteri. Tutkimuksellisesti saamelaiskäräjien äänestysrekisterin muuttuminen sekavaksi alueellis-asiakirjaperusteiseksi kokonaisuudeksi on hyvin ongelmallinen, koska äänestysluettelon tuhoamisella on menetetty mahdollisuus tavoittaa luotattavasti ja tieteellisesti validoitavin keinon saamelaisyhteisö esim. kyselylomaketutkimuksia varten. Suomen saamelaisten elinolosuhteista on vain vähän tilastotietoa ja luetettavan tilastotiedon kokoaminen ja seuraaminen olisi hyvin tärkeää, jotta pystyisimme tutkimaan ja seuraamaan koko Suomen saamelaisväestön tilaa ja kehitystä. KHO-saamelaisuus ja toimikunnan esitys heikentävät mahdollisuutta saada luotettavaa ja tutkittua tietoa saamelaisista ja heidän kulttuuristaan. Pitkä matka ollaan tultu modernin ihmisoikeuksien muotoilusta, YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta v. 1948 vuoden 2018 tilanteeseen, jossa Suomen hallitus on asettanut saamelaiskäräjälakitoimikunnan tekemään ehdotuksensa uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. Kun ajatellaan tilannetta mikä vaikea tilanne vallitsi vuonna 1945 jälkeen: kansainvälinen yhteisö oli juuri selviytynyt II maailmansodasta, vahvaa yhteisöllisyyttä tarvittiin ja YK oli vasta perustettu. Sodan raakuuksien vastapainoksi tarvittiin vahvaa humanismia. Apuun kutsuttiin eri tieteenalojen edustajia. Kansainvälistä YK:n ihmisoikeussopimuksen laatimisessa vahvan panoksensa antoivat antropologit Melville J. Herskovitsin johdolla. Julistuksen ote oli vahvasti kulttuurirelativistinen, jokainen kulttuuri oli erilainen ja niiden erilaisuutta arvostettiin. Kun prosessia vertaa nykyaikaan, jossa suurimpina valtiollisena ongelmana nähdään pakolaisten vastaanottaminen, vaikkapa nyky-Suomen valtiollista suhtautumista saamelaisiin niin nähdään selvä taantuma ihmisoikeuksien kehittymisen dynamiikassa. Uutta valtiollista uuden suhtautumisen aikaa alkuperäiskansa saamelaisiin voisi nimittää yhteiskuntamoraalin rakennemuutokseksi, jossa saamelaiskulttuuri pyritään pala palalta ja lainsäädännön avulla tekemään postlokaaliseksi kulttuuriksi, johon voivat samaistua sekä etniset suomalaiset ja saamelaiset. Tämä on saamelaiskulttuurin kehityksen finalisaatio, joka assimiloi saamelaiset lopullisesti valtakulttuuriin ja yhdistyy universaaliksi planetaariseksi massakulttuuriksi. Kulttuurirelativistinen ajatustapa on tästä hyvin kaukana. Muilta osin yhdyn Sámi Árvvut ry:n lausuntoon.
      • Suomen Saamelaisnuoret ry, (Suoma Sámi Nuorat rs)
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Kaipaamme selkeyttä siihen, miten lakiehdotus astuisi voimaan seuraavia käräjävaaleja ajatellen. Mielestämme mahdollinen siirtymäaika joidenkin pykälien osalta aiheuttaa epäselvyyttä eikä helpota lain toimeenpanoa lainkaan. Olemme pettyneitä, että siirtymäaika koetaan tarpeelliseksi erityisesti sen tähden, että HE-luonnoksessa mainitaan niin moni nykyistä lakia kritisoiva lausunto. HE-luonnoksen nimeämien lähteiden pohjalta luulisi valtion jo ymmärtävän, että nykyinen laki ei kerta kaikkiaan ole hyväksyttävä, joten pidämme osittaista siirtymää arveluttavana ja huonosti valmisteltuna aloitteena. SSN:n kanta asian suhteen on selvä; vaalit on pidettävä kokonaan mahdollisen uuden lain mukaan, joka tapauksessa puolitiehen uudistaminen on huono vaihtoehto. SSN paheksuu myös sitä, että lausunnot haetaan tähän vuodenaikaan ja eritoten sitä, että saamelaiskäräjälain uudistamistyö on jälleen jäänyt hallituskauden viimeisille metreille ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Työn aikatauluttaminen näin vaikeuttaa eduskunnan tosiasiallista valmistautumista suuresti ja antaa uudistustyölle absolutistista “kaikki tai ei mitään”-vaikutelmaa, jota emme pidä terveelle neuvotteluhengelle otollisena. Paheksumme myös, että lausunnoista ainoastaan yhteenveto on käännetty saamen kielille. On naurettavaa, että näin yksinkertaisesta asiasta joudutaan kerta toisensa jälkeen muistuttamaan. Lopuksi SSN lausuu kantansa kokonaisuudessaan; HE-luonnos on monilla tavoin, kaikkine puutteineen, saamelaisten oikeudellista nykytilannetta parempi. Positiiviset muutokset vaativat kuitenkin rinnalleen kriittisen silmän Suomen viimeaikaisiin toimiin sekä luottamusta saamelaisten kykyyn huolehtia omista asioistaan. Vaadimme valtiolta myös todellista, kokonaisvaltaista ymmärrystä kaikkiin niihin tapoihin, joilla HE-luonnos rikkoo vastoin itsemääräämisoikeuttamme.
      • Näkkäläjärvi Pirita, Kauppatieteiden maisteri (Helsingin kauppakorkeakoulu), Master of Science in Media and Communications (London School of Economics), Vuoden saamelainen 2017
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • (Sámegillii vuolábealde) 15. Toimikunta ei ole onnistunut sille annetussa työssä, sillä se ei pystynyt uudistamaan saamelaismääritelmää ennen seuraavia saamelaiskäräjävaaleja 2019 ja koska vaalit siirretään kevein perustein vuoteen 2020. 16. Jos saamelaiskäräjävaaleja on noin helppoa vain siirtää vuodella eteenpäin, niin miksi laki pitää lyödä kiinni vuonna 2018. Jos vaalit siirtyvät vuodella vuoteen 2020, niin lakineuvotteluita tulisi jatkaa, kunnes on saatu asiallinen, kansainvälisen oikeuden mukainen ja alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeutta vahvistava neuvottelutulos, ja uusi määritelmä vuoden 2020 vaalien hakeutumisprosessiin. 17. Kiireessä ja paineen alla ei tule hyvää tulosta. Neuvottelutaktisesti saamelaiskäräjien edustajien ei tarvitse hyväksyä tätä poliittista pakettia – päinvastoin, neuvotteluoptio kannattaa aina pitää elossa, koska silloin sillä on arvoa. Suomen valtion on kansainvälisen maineensa takia pakko ratkaista saamelaismääritelmäkysymys. Saamelaiskäräjillä on asiassa huomattavan paljon neuvotteluvoimaa eikä sitä kannata myydä halvalla. 18. Valtio tulee vastedes vetoamaan siihen, että saamelaiskäräjät ovat itse olleet mukana rakentamassa ja hyväksymässä tätä lakipakettia. Osana pakettia saamelaiskäräjät käytännössä itse hyväksyy nykyisen saamelaismääritelmän kaikkine porsaanreikineen ja KHO:n rooleineen (eli antaa sille FPIC:in), koska nykyistä saamelaismääritelmää käytetään seuraaviin vaaleihin 2020 asti. 19. Kannattaa muistaa, että saamelaiskäräjät ei ole aikaisemmin koskaan hyväksynyt nykyiseen lakiin tullutta saamelaismääritelmää (josta puuttuu lappalaiskriteerin rajaaminen vuoteen 1875/kolmanteen polveen) eikä KHO:n roolia viimeisen sanan sanojana, joten sen takia saamelaiskäräjät on voinut sitä kritisoida ja siitä esimerkiksi YK:hon valittaa. 20. Emme voi tietää millaiseksi KHO:n tulkintalinja uuden kieliperusteisen saamelaismääritelmän kohdalla tulee muodostumaan. Pohjoismaisen saamelaissopimusluonnoksen esipuhe antaa valtiolle edelleen mahdollisuuden hyväksyä vaaliluetteloon ei-saamelaisia henkilöitä. Tämä pitäisi ensin saada pois ennen kuin saamelaiskäräjälakia aletaan uudistaa esimerkiksi saamelaissopimuksen pohjalta. 15. Doaibmagoddi ii leat lihkostuvvan dasa addojuvvon barggus, daningo dat ii leat lihkostuvvan ođasmahttit sápmelašmeroštallama ovdal čuovvovaš sámediggeválggaid 2019 ja daningo válggat sirdojuvvojit hui geahppa ákkaiguin jahkái 2020. 16. Jos sámediggeválggaid lea nie álki beare sirddestit jagiin ovddosguvlui, nu manin lága galga časkit gitta jagis 2018. Jos válggat sirdašuvvet jahkái 2020, nu láhkaráđđádallamiid galggašii joatkit dassážii go lea áššálaš boađus, mii deavdá riikkaidgaskasaš rievtti gáibádusaid ja nanne eamiálbmot sámiid iešmearrideami. Lassin dárbbašuvvo ođđa meroštallan jagi 2020 válggaid ohcalanprosessii. 17. Hoahpus ja deattu vuolde ii šatta buorre boađus. Ráđđádallanteknihkalaččat sámedikki ovddasteaddjit eai dárbbaš dohkkehit dán politihkalaš pakeahta – baicce justa nuppegežiid, ráđđádallanopšuvnna gánneha álo doallat eallimin, daningo dalle das lea árvu. Suoma stáhta lea bággu čoavdit sápmelašmeroštallangažaldaga iežas riikkaidgaskasaš beaggima dihtii. Sámedikkis lea áššis olu ráđđádallanfápmu iige dan gánnet vuovdit hálbái. 18. Stáhta boahtá dás duohko appelleret dasa ja muittuhit das, ahte sámediggi lea ieš leamašan mielde hábmemin ja dohkkeheamen dán láhkapakeahta. Oassin pakeahta sámediggi geavatlaččat ieš dohkkeha dálá sápmelašmeroštallama, ja dan spiidneráiggiid ja AHR rolla (nappo addá dasa FPIC), daningo dálá meroštallan geavahuvvo vel čuovvovaš válggaid 2020 rádjai. 19. Gánneha muitit, ahte sámediggi ii leat ovdal goassege dohkkehan dálá lága sápmelasmeroštallama (mas váilu lappalaškritera ráddjen jahkái 1875/golmma sohkabulvii) iige AHR rola maŋimuš váidinceahkin, ja danin sámediggi lea sáhttán kritiseret lága ja váidit das ovdamearkka dihtii ON:ii. 20. Eat sáhte diehtit mo AHR boahtteáiggis dulko sápmelašmeroštallama, mii vuođđuduvvá gillii. Davviriikalaš sámekonvenšuvnna (DRSK) álgosáhkavuorru addá stáhtii ain vejolašvuođa dohkkehit ii-sámi olbmuid válgalogahallamii. Dán galggašii vuos oažžut eret ovdalgo sámediggeláhka ođasmahttojuvvo ovdamearkan DRSK vuođul.
      • Aikio Matti, Matti Aikio lausunnonantajana Suomen saamelaistaiteilijoiden puolesta, allekirjoittaneiden nimet lisätty kohtaan "Muita mahdollisia huomioita"
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Tämä lausunto on Suomessa vaikuttavien saamelaistaiteilijoiden kannanotto saamelaiskäräjälainmuutosehdotukseen. Lausunnon ovat allekirjoittaneet seuraavat henkilöt: Matti Aikio Niillas Holmberg Marja Helander Outi Pieski Hilda Länsman Ailu Valle Katja Gauriloff Kirsti Paltto Anna Näkkäläjärvi-Länsman Wimme Saari
      • Anarasah rs, Inarinsaamelaiset ry, Avaskari Anu
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Yhdistys pitää kokonaisuutena lakiuudistusta tarpeellisen ja kiireellisenä. Yhdistys toteaa, että Saamelaiskäräjät ei ole huomioinut saamelaiskäräjälaki uudistukseen työryhmän jäseniä nimetessään Inarinsaamelaisten edustusta, vaikka eri kuulemistilaisuuksia on järjestetty. Näkemyksiämme ei ole huomioitu. Oikeusministeriön nimetessään työryhmää olemme myös esittäneet Inarinsaamelaisen jäsenen lisäämistä työryhmään. Suomen alkuperäiskansana puheoikeutemme meitä koskevassa asiassa ei ole Saamelaiskäräjälaillakaan siirtynyt saamelaiskäräjille. Saamelaiskäräjien harjoittamam syrjintä osaa Inarinsaamelaisia koskeviä saamelaiskärjien vaalilla valittuja jäseniä kohtaan on jatkunut korostetusti juurikin kuluvalla vaalikaudella. Lisäksi Saamelaiskärjät ovat esittäneet työryhmään asiantuntijaksia jäseniä jotka julkisuudessa voimakkaasti kieltää osan Inarinsaamelaistenten identiteetistä. Kieltäen osan henkilöitä saamelaisuuden, nimittelmällä ja kiistämälllä mm. lappalaisuuden. Yhdistyksemme hallitus on kokonaisuudeessaan saamelasikräjien vaaliluettelossa olevia saamelaisia. Olemme toistuvasti eri lausunnoissa kyseenalaistaneet saamelaiskäräjien legitimiteetin edustuksellisena toimielimenä. Ymmärämme, että saamelasikäräjät on lain mukainen mutta se on muuttunut instrumentiksi joka voi valtion rahoituksen turvin harjoittaa rakenteellsita jatkuvaa ja syrjintää. Käsittääksemme juuri epädemokraattinen vaalitapa ja syrjinnän salliva toimintakulttuuri saamelaiskäräjillä tulisi muuttaa tässä lainmuutoksessa demokraattiseksi. Työryhmä on kuullut mm. EMRIP iä 28.3.2018. Saamelaiskäräjät oli kutsunut EMRIPIn edustana Inariin Ulkoministeriön avustuksella. Kuitenkaan meille ei kerrottu mahdollisuudesta välittää näkemyksemme. Suomen saamat suositukset YK:sta ja kansainvälisistä toimielimistä on selvästi vaikuttanut lain valmisteluun. On kuitenkin huomioitava, että nämä saamelaiskäräjien " tilaamat" suositukset eivät sisällä yhtää tapaamista Inarinsaamelaisen alkuperäisväestön kanssa. Ministeriöt ja valtio on näin ollen saaneet puutteellista tietoa Suomen tilanteesta. Saamelaiskäräjien korostama itsemääräämioikeus ei voi olla sellainen tekijä joka sallii nyt osan saamelaisväestöä koskevan syrjinnän, leimaamisen, halveksunnan. Saamelaisista osalla on parempi kielitaito, kielitaidon ylläpitäminen ei ole ollut kaikilla mahdollista. Saamenkielten elvytys onkin ollut Inarinsaamelaisten kohdalla kehittyvää mutta ei riittävää. Kielikriteeri aiheuttaa kielirasismia jo nyt. Lainsäädännössä tulee huomioida myös seikka, että nyt kielenpuhujista suurin osa on kielen oppineita. Syntypeäräisiä saamenkieltä äidinkielenä puhuneita on vähän. On valtion ja koululaitoksen ansiota, että osassa alueita kielitaito on parempi ja nykyisin saamenkielistä opetusta on paremmin saatavilla. Yhdistyksemme on esittänyt vuosia, että Inarinsaamelaiset tarvitsevat oman lainsäädännön. Saamelaiskärjälakiesitys nyt toteutuessaan poissulkee osan Suomen alkuperäiskansaa. Valtiolla on kuitenkin vastuu huolehtia siitä, että osaa alkupeäiskansaa ei tule syrjiä ja nykytilan mukainen lainsäädäntö joka sallii pitkäkestoisen syrjinnän ja kiusaamisen osaa Inarinsaamelaisia ja metsäsaamelaisia henkilöitä kohtaan on lopetettava. Saamelaiskiista on pitkäkestoisena johtanut siihen, että nyt on käynnistettävä Inarinsaamelaisia koskeva lansäädänto hanke jossa myös määritellään Inarinsaamelaisten kotialue. Kolttalain jatkuva parantaminen ja osallisuuden lisääminen mm. metsänhallituslakia koskien asettaa eri saamelaisryhmät eri asemaan ja kaikissa lainsäädäntöhankkeissa muille tehtävät parannukset ovat laajakantoisina heikentäneet juuri Inarin alueen alkuperäiskansan asemaa. Inarinsaamelaista alkuperäiskansaa koskevan erillisin institituution perustaminen ja rahoitus onkin otettava Valtion vastuulle erillisenä hankkeena. Inarinsaamelaisia ei voi sulauttaa yleissaamelaisuuden/ pohjoisaamelaisuuden määräysvallan alaisuuteen. Alkuperäiskansoja koskeva itsemääräämisoikeus asiasamme koskee myös Inarinsaamelaisia. Inarinsaamelaiset on kiistatta Suomen alkuperäiskansa joka on varmuudella 1500 luvulta alkaen asuttanut alueitaan. Alueelle on eri aikoina tullut paljon myöhemmin muita saamelaisryhmiä. Näiden ryhmie edustajista osa nyt kiistää Inarinsaamelaisen alkuperäiskansa aseman. Tilanne on sosiaalisesti kestämätön ja laki esitys nyt saamelasikärjien kokoonpanon ja määritelmän osalta ei edistänyt oikeudenmukaisuutta Suomen alkuperäsikansa kysymyksessä. Kolttalainsaadäntö koskien kolttasaamelaisia turvaa heille lainmukaisen kuulemismenettelyt ja osallisuuden ja laajat maan-ja luonnonvarojen käytön oikeudet. Kolttasaamelaiset on osin asutettu Inarinsaamelaisten alueille, tilanne ei voi enää jatkua sityen, että kolttasaamelaiset ja saamelaiskäräjien nimittämät käyttävät Inarinsaamelaisten puhevaltaa heitä koskevissa asioissa. Inarinsaamelasille tulee turvata tulevassa lainsäädännössä samantasoiset oikeudet ja kuulemismenettelyt lainsäädännössä. Kolttalain mukaiset asiat tulisi keskittää myös Oikeuministeriön hallinnon alalle. Yhdellä saamelaisryhmällä ei voi enää jatkua erityslainsäädännön turvin erityisoikeudet vaan ne tulee laajentaa koskemaan myös Inarinsaamelaisia.
      • käsivarren paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • ASIA: Lausunto saamelaiskäräjälain uudistuksesta VIITE: Lausuntopyyntö VN 675/2018 Saamelaiskäräjälakitoimikunta on työnsä aikana järjestänyt yhden kuulemistilaisuuden Inarissa, jonne on kutsunut valikoituja saamelaisyhdistyksiä, viranomaisia ja saamelaisvastaisia järjestöjä kuulemiseen. Erikseen ei ole kuultu saamelaisten perinteisen tiedon haltijoita eikä perinteisten elinkeinojen harjoittajia. Enontekiöllä poronhoito on saamelaiskulttuurin perusta. Kaikki alueen saamelaiset ovat tavalla tai toisella mukana poronhoidossa. Poronhoito on meille osa identiteettiämme samoin kuin saamelaisuus. Poronhoito on meille ainoa keino ylläpitää kulttuuriamme, identiteettiämme ja kieltämme. Enontekiöllä Näkkälän paliskunnan pohjoisosassa ja Käsivarren paliskunnassa saamelainen poronhoito on edelleen kestävää ja saamelaisiin perinteisiin pohjautuvaa. Saamen käsityökulttuuri on tärkeä osa alueen saamelaista poronhoitoa ja porosaamelaista kulttuuria. Poronhoito perustuu luonnonlaitumille ja poron ja ympäristön tarkalle tuntemiselle. Enontekiön saamelaisilla poronhoito perustuu siitajärjestelmään, se ohjaa porotyötämme ja jokaisella siidalla on omat laidunalueensa. Siitajärjestelmä on saamelaisten perinteinen hallintajärjestelmä ja meidän poronhoidolle ja kulttuurillemme hyvin tärkeä. Siitajärjestelmä on kulttuurisesti hyvin tärkeä ja turvaa poronhoidon menestymisen alueellamme. Enontekiön saamelaiset ovat ylläpitäneet itse oman kielensä ja kulttuurinsa elinvoimaisena ilman saamelaiskäräjien läsnäoloa alueella. Saamelaiskäräjien rooli Enontekiön saamelaisille on periaatteellinen. Näemme sen tehtävänä puolustaa saamelaista identiteettiä ja saamelaisuutta ja huolehtivan saamelaisten eduista edunvalvonnassa. Saamelaiskäräjillä on ollut tärkeä rooli mm. malminetsinnän rajoittamisessa Käsivarressa sekä kaavoitus- ja kehittämishankkeissa. Meillä poronhoitajilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia seurata kaikkia hankkeita eikä mahdollisuuksia kirjoittaa pitkiä lausuntoja ja selvittää kaikkia juridisia vaikutuksia, joita hankkeet tuovat. Meillä ei ole siihen rahaa eikä asiantuntemusta. Tiedämme hyvin tarkasti hankkeiden ympäristö, -kulttuuri- ja sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristön ja porojen tilan. Asiantuntemusta meillä on elinkeinoomme ja sen toimintaympäristöön liittyen hyvin paljon. Meille poronhoitajille on tärkeää, että meillä on riittävästi laidunta ja rauhaa poroillemme eikä ylimääräiset ja turhat säännökset rajoita perinteistä elämäntapaamme. Haluamme elää rauhassa saamelaisina. Enontekiöllä saamelaisväestö ja suomalaisväestö on hyvin selkeärajainen. Alueella on asunut pitkään samoja suomalaissukuja ja saamelaissukujen historia on hyvin pitkä. Tiedämme tarkalleen suvut ja niiden historiat ja ketkä ovat saamelaisia ja ketkä suomalaisia. Meille asia on kristallinkirkas. Ja niin se oli suomalaisillekin aina 1900-luvun loppupuolelle asti, ennen kuin lappalaisuus keksittiin. Saamelaisia pidettiin Enontekiöllä pitkään kummajaisina ja saamelaisia kiusattiin saamelaisuuden vuoksi. Saamelaisuutta pidettiin häpeällisenä suomalaisten keskuudessa. Olimme ala-arvoisia. Nyt tuntuukin erikoiselta, että kaikki haluavat saamelaisiksi. Meillä Enontekiöllä etnisten ryhmien välit ovat olleet asialliset, olemme antaneet suomalaisille oman tilan, jopa laidunalueita ja muita resursseja. Vaadimme, että saamelaisille annetaan samoin oma tila olla saamelaisia. Enontekiöllä on hyvin voimakas ns. lappalaisliike. Täältä on hakeuduttu sankoin joukoin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja suuri osa onkin päässyt. Erityisen suuri paine on Näkkälän paliskunnan puolella, jossa on paljon ns. KHO-saamelaisia. Meille on hyvin hankala ymmärtää asiaa, että suvut, jotka eivät ole koskaan saamea puhuneet, olleet saamelaisia tai arvostaneet saamelaisuutta, ovatkin yhtäkkiä saamelaisia. Se on meille saamelaisille todella vaikea asia ymmärtää ja pidämme Suomen valtion toimintaa todella järkyttävänä, loukkaavana ja rasistisena. Meille Enontekiön saamelaisille on tärkeintä, että voimme luottaa saamelaiskäräjiin, että se puolustaa aina saamelaisten oikeuksia ja että saamelaiskäräjien vaaliluettelo ja saamelaiskäräjät pysyvät saamelaisten hallussa. Olemme tutustuneet saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotukseen ja olemme siitä hyvin huolissamme. Mielestämme esitys on vain sanahelinää, jonka tavoitteena on sulauttaa saamelaiset suomalaiseen valtakulttuuriin. Emme hyväksy esitystä. Meidän mielestämme on kaikkein tärkeintä, että saamelaiskäräjät turvaa saamelaisten identiteetin säilymisen eikä hyväksy sellaisia esityksiä, jotka johtavat saamelaisten sulauttamiseen. Vahva saamelaiskäräjät, joka ei taivu valtion painostuksen edessä, antaa meille toivoa ja tukee saamelaisten yhteisöllisyyttä ja kulttuurin säilymistä. Olemme kuitenkin hyvin huolissamme siitä, että saamelaiskäräjien edustajat on hyväksyneet toimikunnan esityksen, joka sulauttaa selkeästi saamelaiset. Se antaa hyvin huolestuttavan viestin saamelaisille ja olemme huolissamme saamelaiskäräjien kyvystä edustaa saamelaisia. Mielestämme kaikkein keskeisin pykälä saamelaiskäräjälaissa on 3 § pykälä, koska se vaikuttaa koko saamelaiskäräjälakiin, saamelaiskäräjien tehtäviin, perustuslain soveltamiseen ja siihen, miten yhteiskunta suhtautuu alkuperäiskansa saamelaisiin. Jos lain 3 § on pielessä, on kaikki muutkin. Meidän mielestämme asia on selkeä. Saamelaisesta tulee säätää laissa. Määritelmän tulee perustua saamelaisiin perinteisiin. Saamelainen on henkilö, joka on kasvanut saamelaisuuteen ja saamen kieleen omassa suvussaan, ylläpitää saamelaiskulttuuria ja siirtää sitä osana saamelaisyhteisöä. Saamelaisuus ei ole mielivaltaa, vaan saamelaisuuteen kasvetaan suvussa. Se on hyvin yksinkertaista. Saamelaisuus tulee säätää vain saamelaisille kuuluvaksi oikeudeksi. Emme hyväksy sitä, että lain 3 §:ssä puhutaan vain oikeudesta tulla merkityksi vaaliluetteloon, kun perustuslaissa puhutaan kuitenkin saamelaisista kansana, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Perustuslain ja saamelaiskäräjälain kesken on suuri ristiriita. Toimikunnan esitys assimiloi saamelaiset eikä ole hyväksyttävä. Se asettaa meidät etniset saamelaiset mahdottomaan tilanteeseen ja joudumme harkitsemaan vakavasti saamelaiskäräjien vaaliluettelosta lähtöä. Me emme halua olla mukana emmekä tukemassa toimintaa, joka sulauttaa saamelaisia. Vaikka toimikunnan ehdotuksessa ei säädettäisi saamelaisesta, on aivan selvää, että lain 3 § käytettäisiin viranomaistoiminnassa tulkintana siitä, mitä saamelainen on. Siihen peilataan meidänkin identiteettiä, emmekä halua tulla rinnastetuksi tallaisiin asiakirja-KHO-lappalaisiin. Olemme huolissamme myös siitä, että kun kerran saamelaisuutta ei määritetä, kuka tahansa saattaa edustaa ja julistaa olevansa saamelainen. Tätä tapahtuu jo nyt, viime vuosina on keksitty aivan uusi joukko, metsälappalaiset, joita tuetaan viranomaisvoimin ja luodaan ikään kuin uusi etninen ryhmä ja perintö aivan tyhjästä. Me saamelaiset emme ole koskaan metsälappalaisista tai saamelaisista kuulleet, eikä sellaisia ole. Mielestämme on järkyttävää, että kuka tahansa voi omia saamelaiskulttuurin perinteitä kirjoista ja arkistoista ja luoda niiden pohjalta aivan oman historiankirjoituksensa. Me emme voi ymmärtää, miksi suomalaiset eivät voi olla ylpeitä omasta kulttuuristaan ja arvostaa niitä piirteitä, joita suomalaiskulttuurissa on. Emme voi myöskään ymmärtää, miten Suomi voi kuvitella sillä olevan vallan sulauttaa saamelaisia ja miksi Suomi antaa rasististen saamelaisvastaisten liikkeitten toimia ja voimistua Suomessa. Saamelaisuus ei löydy arkistoja, ullakkoja eikä henkikirjoja tonkimalla. Jokainen saamelainen tietää olevansa saamelainen ja elää sen mukaisesti. Saamelaiskulttuuri on elävää ja rikasta, eikä se siirry neljän sukupolven takaa. Se siirtyy vanhemmilta ja isovanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille ja tämän perinnön tulee olla vahva ja rikas, jotta lapsenlapset siirtävät sitä yhä edelleen sukupolvelta toiselle. Emme hyväksy myöskään suunniteltua siirtymäaikaa, jonka puitteissa voitaisiin nykyisellä lain määritelmällä saada saamelaiskäräjät suomalaistettua. Se olisi äärettömän kova hinta, joka johtaisi saamelaiskulttuurin sulautumiseen. Emme hyväksy myöskään mitään erillistä Suomen valtion säätämää oikaisulautakuntaa, joka käsittelisi vaaliluettelon hakeutumisesta tehdyt valitukset, emmekä liioin korkeinta hallinto-oikeutta valitusten lopullisena päättäjänä. Kansainvälisen oikeuden mukaan jokaisella kansalla on oma kulttuuri-itsehallinto ja jokaisen kansan tulee itse pystyä päättämään omasta identiteetistään. Esitetyn 9 §:n yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite on myös hyvin ongelmallinen etnisten saamelaisten kannalta, koska esitetyn 3 §:n mukaisesti saamelaiskäräjien päätösvaltaa tulisivat käyttämään myös muut kuin etniset saamelaiset. Esityksen perusteella saamelaiskäräjät ei olisi enää saamelainen, vaan eri etnisistä ryhmistä ja taustaisista ihmistä koostuva joukko. Olemme hyvin huolissamme siitä, että saamelaiskäräjien kokoonpanon muuttuminen etniseksi suomalaiseksi vaikuttaa saamelaiskäräjien politiikkaan ja saamelaisten oikeuksiin. Koska suuri osa edustajista olisi valtakulttuurin edustajia jakaen valtakulttuurin kulttuuriperinnön ja ihanteet, poronhoito ja saamen käsityö ja niiden oikeudet jäävät tällaisessa tilanteessa saamelaiskäräjien politiikassa ja edunvalvonnassa vähemmistöön ja saamelaiskäräjät voi alkaa tukemaan esimerkiksi Jäämeren rataa, kaivoksia, massaturismia ja saamen käsityön massatuotteistamista etnisesti suomalaisten toimesta. Kun saamelaisten yhteisiä asioita eivät enää hoida saamelaiset, ei saamelaiskäräjät voi edustaa saamelaisten arvoja, identiteettiä ja oikeuksia, emmekä voi luottaa siihen, että saamelaiskäräjät turvaisi edunvalvonnassaan saamelaisten oikeuksia. Vaadimme, että toimikunnan esitystä ei hyväksytä. Vaadimme lisäksi, että etnisille saamelaisille annetaan mahdollisuudet ja resurssit edustaa itseään omien kulttuuristen tapojen mukaisesti. Vaadimme saamelaisen siidajärjestelmän tunnistamista lainsäädännössä ja resurssien antamista siitojen edunvalvontaan ja toimintaan. Me haluamme mahdollisuuden edustaa oman alueelle saamelaisia ja sen perinteitä omien kulttuuristen tapojemme mukaisesti. Enontekiöllä 27.7.2018 Käsivarren paliskunta varaporoisäntä Per Antti Labba
      • Magga-Vars Petra, Alapalkisen tokkakunta/Lapin paliskunta
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Haluamme tuoda esille, että saamelaiselinkeinojen osalta eletään kiireisintä aikaa ja saamelaiset eivät saa mahdollisuutta lausua laki -esityksestä huonosti valitun, kiireisen ajankohdan takia. Saamelaiskäräjälakiesitys on saamelaisten kannalta huolestuttava, eikä ratkaise niitä epäkohtia, mitä myös alapalkisen tokakunnan Lapin paliskunnan alueen saamelaiset kokevat. Olemme hyvin huolissamme saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksestä.Emme ole tietoisia, onko saamelaiskäräjät virallisesti hyväksynyt jo esityksen annettavaksi lausunnolle eli onko saamelaiskäräjät jo antanut alustavan hyväksynnän esitykselle. Jos näin on, se on hyvin huolestuttavaa, koska esitys ei todellakaan ole hyvä koko saamelaisyhteisölle.Meille saamelaisille, jotka olemme säilyttäneet oman identiteettimme, kulttuurimme ja kielemme, esitys luo tulevaisuuden osalta epävarmuutta. Edellisten sukupolvien kulttuuriperintö, tiedot ja taidot saamelaiskulttuurimme osalta ylenkatsotaan. Lakiuudistuksen mukaan saamelainen tai saamelaiskäräjien jäsenen ei tarvitse olla saamelainen tai hallita mitään saamelaiskulttuurista, riittää vain, että henkilö on sopiva saamelaiseksi valtion näkökulmasta. Saamelaisiin kohdistuvaa sulauttamista on tapahtunut eri aikoina ja tehokkaampaan päämäärään sulauttamisen osalta päästäisiin uuden saamelaiskäräjälain kautta.Saamelaiskäräjälaki-toimikunnan esityksen suorat ja välilliset vaikutukset saamelaisten oikeuteen ovat kielteiset. Vastustamme saamelaiskäräjälaki- esitystä ja sen eteenpäin viemistä.
      • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry pitää uuden saamelaiskäräjälakiin liitetyn siirtymäsäännöksen sisältöä epäonnistuneena, ja katsoo, että siirtymäkausi vanhan saamelaismääritelmän kanssa johtaisi myös sellaisten henkilöiden tulemisen vaaliluetteloon, joita saamelaiset itse eivät perinnäistapojensa mukaan pidä saamelaisina ja jotka eivät täytä sen enempää saamelaisvaltuuskunnan kuin uuden saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää. Tämä avaisi saamelaiskäräjät assimilaatiolle, ja näiden säädösten pohjalta pidettävät vaalit mitätöisivät saamelaiskäräjien legitimiteetin saamelaisten itselleen valitsemana edustuselimenä. Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih ry pitää ristiriitaisena, että toimikunta tunnustaa lappalaispykälän merkintäepäselvyyden sivulla 27 ja samaan aikaan esittää, että siirtymäkaudella hyväksytään myös lisää ei-saamelaisia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämä on suorassa ristiriidassa Suomen perustuslain sekä esim. YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista, KP-sopimuksen sekä TSS-sopimuksen kanssa, ja tällainen säädös on poistettava tai muutettava perustuslain ja eri kv-sopimusten mukaiseksi. Yhdistys pitää myös saamelaisten oikeuksien kannalta huonona, että lausunnolle tullut ehdotus ei ole toimikunnan lopullinen mietintö asiassa, ja toimikunta on joutunut anomaan lisäaikaa lakiesityksen valmistelua varten. Yhdistyksemme toivoo, että toimikunta kykenee ennen jatkoaikansa päättymistä antamaan lopullisen lakiesityksen, jossa perustuslain ja kv-sopimusten vastaiset kohdat on korjattu ja jota varten on kuultu ihmisoikeus- ja alkuperäiskansa-asiantuntijoita.
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámiráđđi lea atnán vuogasvuođa cealkit Suoma sámediggelága nuppástuhttinárvalusas, ja lea gidden cealkámušastis fuopmášumi duššefal sámediggelága paragráfaide 1, 3, 5, 9, 10, 13, 20 ja 26. Dát paragráfat gustojit ee. sámiid eamiálbmotvuoigatvuođaide iešmearrideapmái, iešidentifiseremii ja ektodáhtolaš ja diđolaš ovddalgihtii mieđáhussii. Láhkanuppástuhttima válmmaštallandoaibmagoddi lea vuođđudan barggus earret eará Suoma riikkaidgaskasaš olmmošvuoigatvuođalaš geatnegasvuođaide ja ON deklarašuvdnii eamiálbmotvuoigatvuođain (UNDRIP). Dat lea lunddolaš, dasgo Suopma lea geatnegas čuovvut riikkaidgaskasaš álbmotrievtti áššiin mat gustojit sámi álbmogii ja ovttaskas olbmuide. Suopma lea maiddái moaittáhallan ON soahpamušorgánaide, nugo Nállevealahankomiteai (CERD) ja Olmmošvuoigatvuođaid komiteai (CCPR), das mo stáhta gieđahallá sámiid. ON eamiálbmotvuoigatvuođaid áššedovdi mekanisma, EMRIP, lea čállán mearkkastusa, mas neavvu guđe láhkai sámediggeláhka berre sátnáduvvot nu ahte dávistivččii sihke Suoma vuođđoláhkii ja riikkaidgaskasaš álbmotriektái. Sámiráđđi oaivvilda ahte sámediggelága nuppástuhttimis berrejit sihke ášševálmmaštallit ja Riikkabeaivvit váldit vuhtii EMRIP:a neavvagiid. Dát livččii mielde dáhkideamen, ahte sámediggelága mearrádusat dollet riikkaidgaskasaš vuolimusstandárddaid ja čuvvot álbmotrievttálaš mearrádusaid eamiálbmotvuoigatvuođain. Sámiráđđi ávžu Riikkabeivviid mearridit sámediggelága dakkár sisdoaluin ja hámiin, mii čuovvu ON eamiálbmotdeklarašuvnna (UNDRIP) mearrádusaid. Suoma ráđđehus lea leamaš aktiivvalaččat mielde šiehtadallamin UNDRIPa, man ON oaivečoakkálmas mearridii 2007s. Ráđđehus lea maŋimustá 2014s ON alladási čoahkkimis eamiálbmogiid birra geatnegahttán Suoma stáhta ollašuhttit deklarašuvnna mearrádusaid nationálalaččat. Ođastuvvon sámediggeláhka, mii čuovvu UNDRIPa mearrádusaid ja vuoiŋŋa, ja man válmmaštaladettiin ja mearridettiin Suoma ráđđehus ja Riikkabeaivvit galget váldit vuhtii sámiid oainnuid, livččii liiba váfistit sámiid eamiálbmotvuoigatvuođaid Suomas. Sámiráđđi oaivvilda maid, ahte Suoma sámediggeláhka seahtá sátnáduvvot nu, ahte heive Davviriikkaid sámekonvenšuvdnii ja dan mearrádusaide, nu mo dat šaddet maŋŋá go Suoma, Ruoŧa ja Norgga sámedikkit leat konvenšuvnna buorrindohkkehan. Sámiin lea vuoigatvuohta, nugo eará álbmogiin ja olbmuinge, váikkuhit mearrádusaide mat gustojit sidjiide, ja sámediggeláhka lea čielgasit dakkár doaibmabidju.
      • Sámi Duodji ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Sámi Duodji ry kiittää mahdollisuudesta lausua saamelaiskäräjälaista, ja pitää valitettavana lausuntoajan lyhyyttä sekä sen vaikeaa ajankohtaa, joka on asettanut erityisesti saamelaisjärjestöjen valmistelun koville. Samoin Sámi Duodji ry toivoo, että toimikunnalle annettu jatkoaika auttaisi ratkaisemaan lakiesityksen ongelmakohdat, erityisesti ne jotka ovat selkeässä ristiriidassa perustuslain 17 § 3:n sekä kv-sopimusten kanssa. Sámi Duodji ry toivoo toimikunnan viimeisille viikoille parempaa harkintaa sekä perusteellisempaa oikeusasiantuntijoiden kuulemista. Sámi Duodji ry pitää erityisen huonona ja perustuslain vastaisena lakiesitykseen liitettyä siirtymäsäännöstä, jonka mukaan seuraavat vaalit toimitettaisiin vielä tämänhetkisen 3 §:n pohjalta mutta sitten, että vaaliluetteloon hakeutuminen olisi jo jatkuvaa. Tämä on saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaisten perustuslaissa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (8/1976) määritellyn itsemääräämisoikeuden vastainen sekä avaa saamelaiskäräjät käytännössä ei-saamelaisten assimiloinnille, ja rikkoisi suoraan UNDRIP:in artikloja 4, 5 ja 8 joko täysin tai osittain. Sámi Duodji ry pitää huolestuttavana, että toimikunta on sisällyttänyt tällaisen säädöksen esitykseensä, edes keskeneräiseen, sillä tullessaan voimaan esityksen mukaisesti on realistinen riski siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pyrkivät ja pääsevät henkilöt, jotka eivät sinne saamelaisten oman perinnäistavan tai ehdotetun 3 §:n saamelaismääritelmän mukaan kuulu. Sámi Duodji ry ei pidä tarpeellisena siirtymäaikaa saamelaisen määritelmän osalta, sillä se on monilta osin selkeämpi ja helpommin sovellettava kuin nykylain vastaava sääntely. Sámi Duodji ry esittääkin siirtymissäädöksen muuttamista siten, että seuraavat vaalit järjestettäisiin jo uuden saamelaismääritelmän pohjalta huomioiden 3 § 2:n palauttamisen nykyisen kaltaiseksi, ja siirtymäaika käytettäisiin vaaliluetteloon hakeutumisen siirtymiseen jatkuvaan hakeutumiseen niin, että hakeutuminen vaaliluetteloon alkaisi aikaisemmin kuin nykylain mukaan, mutta ei olisi vielä heti lain voimaantullessa jatkuva. Tällä esityksellä pyrimme varmistamaan, että vaalilautakunta ja hallinto voisivat työskennellä mahdollisimman tehokkaasti uusien säädösten pohjalta.
      • SámiSoster ry
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • SámiSoster ry on kiinnittänyt tässä lausunnossaan huomiota vain olennaisimpiin kysymyksiin ja epäkohtiin. Yhdistys toistaa aiemmassa saamelaiskäräjälain muuttamista koskevassa lausunnossaan tekemänsä esityksen, että kyseiseen lakiin pitäisi tehdä kokonaisuudistus. Siinä yhteydessä lakia pitäisi tarkastella sekä saamelaisia erityisesti koskevien Suomen perustuslain säännösten (17.3 § ja 121.4 §) tavoitteiden ja vaatimusten että viimeisimpien alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden toteuttamista koskevien kansainvälisen oikeuden kehitysvirtausten perustalta ja suuntaisesti. Tämä edellyttäisi erityisesti lain 2 luvun perusteellista uudelleen arviointia, sillä se on itsehallinnon toteuttamisen kannalta lain tärkein luku.
      • Saamelaispaliskunnat
        Päivitetty:
        27.7.2018
        • Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä lakiesitysluonnoksessa ehdotettu saamelaiskäräjien vaalien siirtäminen yhdellä vuodella on vailla selkeää perustetta ja se loukkaa äänestäjien oikeuksia. Saamelaiskäräjävaalit pidetään neljän vuoden välein ja niiden siirtämistä vuodella ei voida tehdä näin huterin perustein. Äänestäjillä on oltava oikeus valita edustajansa laissa säädetyn aikajakson välein. Lakiesitysluonnoksen 3 §:ää koskevasta siirtymäsäännöksestä on lausuttu jo aiemmin 1 lukua koskevassa osiossa. Yhteenveto: Saamelaispaliskunnat ry. pitää lakiesitysluonnoksessa olevia ehdotuksia huolestuttavana saamelaisten alkuperäiskansa-aseman kannalta. Erityisen huolissaan Saamelaispaliskunnat ry. on lakiin ehdotetuista siirtymäsäännöksistä ja oikaisulautakunnan kokoonpanosta. Saamelaispaliskunnat ry:n mielestä lakiesitysluonnosta pitäisi vielä jatkovalmistella eikä missään nimessä viedä eduskuntaan tässä muodossa.
      • Oulu Sámit rs
        Päivitetty:
        27.7.2018
      • Suoma Sámi Dáiddasearvi
        Päivitetty:
        26.7.2018
      • Lapin aluehallintovirasto, Suutala Elisa
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • -
      • Johtti Sápmelaččat rs
        Päivitetty:
        26.7.2018
        • Lakiluonnos ei kelpaa hallituksen esitykseksi. Toimitamme lausuntomme myös kirjallisena.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
        Päivitetty:
        24.7.2018
        • Voimassa olevan saamelaiskäräjälain mukaan vaalilautakunta vahvistaa vaalien tuloksen, minkä jälkeen valtioneuvosto määrää saamelaiskäräjien jäsenet ja varajäsenet tehtäviinsä. Pidän tätä menettelyä saamelaiskäräjien itsehallinnolliseen asemaan huonosti soveltuvana. Vaikka säännöstä ei nyt ehdoteta muutettavaksi, esitän, että vaalilautakunnan vahvistettua vaalien tuloksen valtioneuvoston määräystä ei enää tarvittaisi. Tämä vahvistaisi nähdäkseni saamelaisten itsehallinnollista asemaa. Saamelaiskäräjien ja sen asettaman toimielimen jäsenen esteellisyydestä on säädetty saamelaiskäräjälain 18 §:n 2 momentissa. Luonnoksessa ehdotetaan otettavaksi lain 20 §:ään uusi 3 momentti koskien vaalilautakunnan jäsenen ja varajäsenen esteellisyyttä sekä lain 31 c §:n 1 momenttiin uusi säännös koskien vaalilautakunnan asettaman vaalitoimikunnan jäsenen tai varajäsenen esteellisyyttä. Näkemykseni mukaan saamelaiskäräjälain esteellisyyssäännökset ovat tulkinnanvaraisia. Esteellisyyttä koskevien säännösten tulisi olla täsmällisiä ja ymmärrettäviä niiden henkilöiden kannalta, joita säännökset koskevat, samoin kuin säännösten noudattamisen valvonnan näkökulmasta. Saamelaiskäräjälain esteellisyyssääntelyä tulisi täsmentää erityisesti siten, että laissa todettaisiin nyt ehdotettua selkeämmin, mitä säännöksiä sovelletaan vaalilautakunnan jäsenen ja vaalilautakunnan asettaman vaalitoimikunnan jäsenen sekä vaalitoimitsijan varamiehen esteellisyyteen.
      • Sámi Árvvut rs, Sámi Árvvut ry:n hallitus, hyväksytty hallituksen kokouksessa 23.7.2018
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Aikataulu Lausuntopyynnön mukaan hallituksen esitys olisi tarkoitus antaa elokuun lopussa. Saamelaiskäräjälakitoimikunta jatkaa työtään elokuun loppuun ja käynee läpi lausuntokierroksen palautteet sekä viimeistellee esityksen. Aikataulu on hyvin tiukka ja parlamentaarinen käsittely saamelaiskäräjillä kesäloman aikana voi olla hyvin vaikeaa. Yhdistys pitääkin hyvin epärealistisena, että hallituksen esitys, jolla olisi saamelaiskäräjien antama tietoon perustuva ennakkosuostumus, voisi valmistua elokuun lopussa. Toimikunnan ehdotuksessa on lukuisia puutteita ja erityisesti vaikutustenarviointi saamelaisten alkuperäiskansa-asemaan ja perustuslakiin on hyvin pintapuolinen, puutteellinen ja myös virheellinen, ja vaikutustenarviointi vaatii huomattavaa korjausta ja täydentämistä. Tässä työssä olisi ollut hyödyllistä käyttää saamelaisia saamelaiskulttuurin asiantuntijoita monipuolisesti hyväksi. Lausunto-aika on ajankohtana, jolloin saamelaiset ovat perinteisesti kiireisiä kalastuksessa, porotyössä, keräilyssä ja talveen varautumisessa. Lakiesitys vaikuttaisi toteutuessaan saamelaisten yksilö- ja kollektiivioikeuksiin, minkä johdosta on ehdottoman välttämätöntä, että saamelaiskäräjien ja saamelaisyhdistysten lisäksi myös perinteisen tiedon haltijat, saamelaiselinkeinojen harjoittajat ja saamelaiset yksityishenkilöt saisivat mahdollisuuden lausua esityksestä. Valmistelu tehdään hyvin kiireellä lausuntokierroksen osalta ja on hyvin suuri vaara, että lausuntokierrosta pidetään vain muodollisuutena, pohtimatta huolellisesti lausunnonantajien esityksiä ja argumentteja. Toimikunnan esityksen perusteella toimikunta on tehnyt esityksensä kiireellä ja huolimattomasti, koska hallituksen esityksen muotoiltuun esitykseen on jäänyt epäjohdonmukaisuuksia, virheitä ja kirjauksia, jotka mahdollistavat lain tulkitsemisen monin eri tavoin. Erityisesti epäjohdonmukaisuudet koskevat pykäliä, joissa mainitaan saamelaisista. Virheet, epäjohdonmukaisuudet ja puutteet esityksessä voivat johtaa tilanteeseen, jossa perustuslakivaliokunta joutuu korjaamaan ja täydentämään esitystä. Se taas avaa osaltaan myös mahdollisuuksia tehdä suuria ja merkittäviä muutoksia lakiesityksiin. Saamelaisesta on säädetty saamelaisvaltuuskunnan perustamisesta lähtien, ja saamelaisen määrittelemisellä lainsäädännössä on pitkä perinne. Kyse on myös saamelaisille tärkeimmän asiaan, identiteettiinsä, liittyvistä kysymyksistä ja saamelaisyhteisön tulee pystyä pohtimaan esitystä ja sen vaikutuksia huolellisesti ja perusteellisesti. Lakiesitys muuttaa saamelaiskäräjien roolia ja saamelaisten asemaa merkittävästi, ja yhdistyksemme onkin hyvin huolissaan, että aikataulun vuoksi saamelaisyhteisöllä ei ole aitoa mahdollisuutta keskustella, käsitellä ja pohtia esityksen vaikutuksia saamelaisiin kansana, itseensä ja saamelaisten tulevaisuuteen. Kaikilla saamelaisilla ei ole myöskään mahdollisuutta käyttää lausunnonantopalvelua tai tutustua yli 100-sivuiseen hallituksen esitykseen ja käsitellä ja ymmärtää, mitä viralliskielinen, monimutkainen ja polveileva ja vaikeasti hahmotettavissa oleva toimikunnan esitysteksti konkreettisesti tarkoittaa. Sámi Árvvut -yhdistys on hyvin huolissaan saamelaisyhteisön aidon vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta. Kun kyseessä on saamelaisten perustuslaillisiin oikeuksiin liittyvä asia ja toisaalta hanke, jonka toteutumiselle Suomen valtiolla on suuri poliittinen ja kansainvälinen paine, on perusteltua pohtia, onko vaikutustenarviointi asianmukaista, poliittista, puolustelevaa vai sanahelinää, vaikuttavuutta tavoittelevaa sisällötöntä kielenkäyttöä. Vaikutustenarviointi on yhdistyksen näkemyksen mukaan tehty valtion näkökulmasta, kuten saamen kielilainkin kohdalta, eikä vaikutustenarvioiti ole riippumaton eikä perusteellinen. Vaikutustenarvioinnit eivät saisi olla sanahelinää, vaan todellinen kuvaus mahdollisista vaikutuksista. Nyt vaikutustenarviointi on sanahelinää, poliittista ja täysin irrallaan saamelaiskulttuurin nykytilanteesta. Keskeinen asia, jota saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön on pohdittava, miten saamelaiskäräjien tietoon perustuva ennakkosuostumus saamelaiskäräjälaille varmistetaan tilanteessa, jossa perustuslakivaliokunta edellyttäisi merkittäviä muutoksia lakiin ja miten toimittaisiin tilanteissa, jossa perustuslakivaliokunta esittäisi sellaisia muutoksia, joita saamelaiskäräjät ei voi hyväksyä. Keskeinen haaste ehdotukselle on se, pystyvätkö eduskunnan valiokunnat käsittelemään kuluvan eduskuntakauden aikana mahdollisesti annettavan esityksen. Laki saamelaiskäräjistä lähetettäneen perustuslakivaliokuntaan mietintöä varten sekä 2-4 valiokuntaan lausunnon antamista varten. Sote-uudistuksen suuri työllistävyys ja viivästyminen on aiheuttanut muiden lakihankkeiden käsittelyn viivästymistä eduskunnassa tehden valiokuntien viimeisestä toimintavuodesta hyvin kiireisen. Saamelaiskäräjälaki vaatii eduskunnassa pitkän käsittelyn, mutta aika on loppumassa kesken. Tulevat eduskuntavaalit käydään jo 14.4.2019. Työryhmän esityksen saaminen hyväksytyksi kesken eduskuntavaalikamppailujen on hyvin vaikea toteuttaa, ottaen huomioon, että eduskunnan käsittelyssä tullee olemaan mm. maakunta- ja sote-uudistuksen yksityiskohtia, jotka ovat hyvin aikaavieviä ja haasteellisia kokonaisuuksia ja edellyttävät perustuslakivaliokunnan työtä, jonka vastuulle tulee myös mahdollinen mietintö mahdollisesta saamelaiskäräjälaista. Suhde perustuslakiin Suomen lainsäädäntöjärjestyksen mukaan perustuslaki on Suomen ylin laki, jonka velvoitteita on noudatettava laadittaessa erityislainsäädäntöä eikä erityislainsäädäntö saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Suomen perustuslain 17.3 §:n mukaan saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa jolla on oma kieli ja kulttuuri. Perustuslaki lähtee siis siitä, että saamelaiset ovat oma kulttuurinsa, joka poikkeaa kielellisesti ja kulttuurisesti Suomen muista kansoista. Nyt saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksen mukaan Suomessa ei ole saamelaisia, joilla olisi oma kieli ja kulttuurinsa, olisi vain äänioikeutettuja henkilöitä saamelaiskäräjävaaleissa. Toimikunnan esityksessä on täysin irtauduttu siitä, että saamelaiset ovat etninen, tunnistettava ja oma ryhmänsä. Mikäli toimikunta haluaa pitää esityksensä voimassa, mikä rajaa saamelaiskäräjät ja sen tehtävät kuuluvaksi vain äänioikeutetuille, tulee muussa lainsäädännössä säätää siitä, kuka on saamelainen ja tällainen esitys tulee antaa samassa yhteydessä kun saamelaiskäräjäjälakiehdotuskin. Muuten työryhmän esitys on täysin ristiriidassa perustuslain kanssa ja edellyttäisi peruslain 17.3 §:n muuttamista. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys luo absurdin ristiriidan todellisuuden ja perustuslain suhteen: Suomessa on alkuperäiskansa saamelaiset, jolla on oma kielensä ja kulttuurinsa, mutta se ketä saamelaiset ovat ja millainen heidän kulttuurinsa on, sitä ei tiedä kukaan. Suomessa olisi lisäksi saamelaiskäräjät, joka edustaa saamelaisia, mutta se ei saa mandaattiansa saamelaisilta, vaan henkilöiltä, jotka täyttävät valtion kriteerit ja haluamansa tunnusmerkit. Perustuslain § 121.4 mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Perustuslaki rajaa itsehallinnon vain saamelaisille kuuluvaksi oikeudeksi, ei siis millekään muulle ryhmälle kuuluvaksi. Toimikunnan esitys on tältäkin perustuslain vastainen. Toimikunnan ehdotus rajaa saamelaiskäräjien mandaatin vain saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutetuille henkilöille, eikä tämä määritelmä toimikunnan mukaan tarkoita saamelaista, eikä määritelmä vastaa saamelaisten omaa käsitystä saamelaisuudesta. Yhdistyksen näkemyksen mukaan esityksessä on niin suuria perustuslaillisia ongelmia, että toimikunnan esitys sellaisenaan edellyttäisi perustuslain muuttamista § 121.4 osalta. Esityksen mukaan Suomessa olisi edelleen mukaan perustuslaillinen alkuperäiskansa saamelaiset, jolla on oma kieli ja kulttuuri sekä itsehallinto, mutta alkuperäiskansaan kuulumisesta ei säädettäisi lailla, asetuksella eikä saamelaiskäräjien päätöksillä. Mikä tahansa Suomen määritelmä saamelaisesta tai äänioikeutetusta henkilöstö olisikin, Suomen määritelmän tulee vastata Suomen perustuslakia. Yhdistyksen näkemyksen toimikunnan esitys on ristiriidassa perustuslain kanssa. Laajempi ongelma koskee saamelaiskäräjien perustuslaillista legitemiteettiä. On perustuslaillinen ongelma, jos saamelaiset eivät hyväksy perustuslaillista kulttuuri-itsehallintoa ja sen asemaa saamelaisten oikeuksien edistäjänä. On myös perustuslaillinen ongelma, jos saamelaiskäräjien kokoonpano koostuu henkilöistä, joita saamelaisyhteisö ei tunnusta saamelaisiksi. Käytännössä toimikunnan ehdotus lakkauttaa juridisesti saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaisten alkuperäiskansa-aseman Suomessa ja saamelaiset etnisenä ryhmänä, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suhde muuhun lainsäädäntöön Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan esitys (HE 44 2017 vp) saamen kielilain muuttamiseksi. Lain muutosta perustellaan sote-uudistuksella sekä tarpeesta poistaa laista viittaus saamelaiskäräjälain saamelaisen määritelmään. Saamen kielilain uudistus on täysin ennenaikainen, koska lakia sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseksi ei ole vielä hyväksytty eduskunnassa eikä saamelaiskäräjälain uudistus ole myöskään eduskunnan käsittelyssä. Sámi Árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukaan saamen kielilain muutos tulisi käsitellä samanaikaisesti saamelaiskäräjälain uudistuksen kanssa, jotta lakien yhteisvaikutuksia toisiinsa voidaan arvioida luotettavalla tavalla ja tekniset uudistukset tulee tehdä sen lain yhteydessä, jota muutetaan. Sámi Árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukaan saamenkieliset palvelut tulee jatkossakin rajata vain saamelaisille. Saamen kielestä ei saa tulla yleisoikeus, jonka nojalla kielen oppineet voivat vaatia saamenkielisiä palveluja itselleen. Yhdistys ei vastusta saamen kielen opettamista kouluissa vieraana kielenä eikä viranomaisten saamen kielen taidon kehittämistä, vaan pidämme sitä kannatettavana kehityksenä. Sámi Árvvut -yhdistys kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että etniset suomalaiset voivat kielen opiskelulla saada ja vaatia alkuperäiskansa saamelaisille kuuluvia oikeuksia. Esitystä perustellaan perustuslakivaliokunnan (PeVM 12/2014 vp) mietinnöllä. Mietinnön perusteella saamelaisten kohdalla pitää riittää henkilön oma ilmoitus äidinkielestä tai huoltajien ilmoitus lapsensa äidinkielestä. Vastaavasti myöskään oikeutta asioida saamen kielellä viranomaisissa ei tule liittää saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään. Valiokunta on ottanut linjan, jonka mukaan saamelaisten oikeudet kieleen ja kulttuuriin ovat yleisoikeuksia. Linjaus on tehty irrallisena ja ilman huolellista selvitystä nykytilanteesta ja sen ongelmista. Viranomaiset ovat kohdanneet tilanteita, joissa vanhemmat ovat ilmoittaneet omaksi ja lapsensa äidinkieleksi saamen, vaikkeivat osaa kieltä ja ovat vaatineet tämän perusteella saamen kielilain mukaisia palveluja ja oikeutta mm. saamenkieliseen varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Muutos on palvelunjärjestäjille ongelma, koska heitä vaaditaan järjestämään saamenkielisiä palveluja yleisoikeutena myös kieltä osaamattomille. Tällaisessa tilanteessa saamen kieltä äidinkielenään puhuvat ovat vaarassa saada huonompaa palvelua kuin mikä on ollut lain tarkoitus, kuten ovat saaneetkin, kun esim. saamenkielisiin päiväkoteihin otetaan sekä äidinkieleltään saamelaisia että täysin suomenkielisiä suomalaisia lapsia väestörekisterikeskuksen äidinkielimerkinnän perusteella sekä vanhempien vaatimuksiin pohjautuen. Saamenkielisten palvelujen järjestämistä varten ei nykyisinkään viranomaisella ole ollut mahdollisuutta käyttää saamelaiskäräjien vaaliluetteloa. Saamelaisten kotiseutualueella viranomaiset ovat palveluja järjestäessään hyödyntäneet paikallistuntemustaan ja saamenkielisiä työntekijöitään. Se, että palvelut on rajattu koskemaan saamelaisia, on tärkeä saamelaiselle identiteetin, saamelaisten perustuslaillisen aseman ja saamen kielen ja kulttuurin yhteyden kannalta. Yhdistyksen näkemyksen mukaan perustuslakivaliokunnan edellä mainittu linja on puutteellisesti perusteltu, sen vaikutuksia ei ole selvitetty eikä valiokunta ole kuullut asiassa asiantuntijoita. Sámi Árvvut -yhdistyksen näkemyksen mukaan hallituksen esitys saamen kielilain uudistamiseksi tulee poistaa eduskuntakäsittelystä ja käsitellä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta osana sote-lain uudistusta ja muilta osin osana saamelaiskäräjälakia tai mahdollisesti pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointia. Esitystä ei ole myöskään arvioitu millään tavoin saamelaisten perustuslailliseen kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon nähden. Saamelaisilla ei ole käytännössä erityisiä kielellisiä oikeuksia eikä kielellistä itsehallintoa, koska se ei voi ohjata millään tavoin saamenkielisiä palveluja ja lainsäädäntöä turvamaan saamen kielen säilymistä alkuperäiskansakielenä. Sámi árvvut ry. on erityisen huolissaan lakiehdotuksen vaikutuksista saamelaisten perinteisen tiedon suojeluun ja biodiversiteettisopimuksen toimeenpanoon. Suomessa biodiversiteettisopimuksen artiklaa 8 (j) sovelletaan vain saamelaisiin (valtioneuvoston periaatepäätös biodiversiteettistrategiaksi, oikeuskansleriviraston päätös). Saamelaiskäräjät on keskeinen taho, joka johtaa perinteisen tiedon suojelua Suomessa, neuvottelee ja kehittää toimintamalleja eri viranomaisten kanssa perinteisen tiedon suojelun kehittämiseksi. Perinteisen tiedon suojelulla on saavutettu Suomessa edistysaskelia, kehitetty erityisesti Metsähallituksen hoito- ja käyttösuunnitelmien laadintaa saamelaisten kotiseutualueella. Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien kehittämä malli Akwé: Kon – ohjeiden toimeenpanemiseksi on osoittautunut toimivaksi ja saamelaisille hyödylliseksi malliksi. Saamelaiskäräjien rooli on keskeinen ohjeiden soveltamisessa, se mm. nimeää edustajat Akwé: Kon -työryhmiin ja huolehtii siitä, että ohjeita sovelletaan oikein. On hyvin suuri vaara, että mikäli toimikunnan esitys hyväksytään, perinteisen tiedon suoja laajennetaan alueelliseksi käsitteeksi ja saamelaisten perinteisen tiedon haltijat eivät pääse enää osallistumaan perinteisen tiedon suojeluun ja hallinnointiin. Edustajat työryhmissä valittaisiin tulevaisuudessa poliittisin perustein etnisesten saamelaisten ja KHO-saamelaisten, ts. suomalaisten keskuudesta. Tämä mahdollistaisi muiden kuin saamelaisten perinteisen tiedon haltijoiden ja saamelaiselinkeinojen etujen ja tarpeiden huomioimisen entistä suuremmassa määrin luonnonsuojelualueiden hoidossa ja käytössä, vaikuttaen kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen ja perinteiseen tietoon. Suojelualueille on mm. intressejä laajamittaiseen turismiin, loma-asuntojen rakentamiseen ja muuhun maankäyttöön. Perinteinen tieto muuttuisi täten yleisoikeudeksi, institutionaaliseksi ja tekniseksi ilman ymmärrystä siitä, mitä saamelaisten perinteinen tieto on ja miten sitä voi suojella. Saamelaiskäräjien kokoonpano tulee muuttumaan seuraavissa vaaleissa ja kokoonpanon muuttuminen vaikuttaa kielteisesti erityisesti perinteisen tiedon suojelun toimeenpanoon, koska sillä on konkreettinen vaikutus saamelaisten elinkeinojen harjoittamiseen. Yhdistyksen näkemyksen mukaan perinteisen tiedon suojelun on Suomessa muuttava ja saamelaiskäräjien keskeisestä roolista perinteisen tiedon suojelussa luovuttava. Perinteisen tiedon suojelussa on siirryttävä institutionaalisesta näkökulmasta ruohonjuuritasolle, eli nostaa siitojen, Sámi Duodji ry:n ja kolttien kyläkokouksen roolia perinteisen tiedon suojelussa ja Akwé: Kon -ohjeiden toimeenpanossa ja pohtia uudelleen kaikkien perinteisen tiedon suojeluun osallistuvien tahojen roolia, asemaa, suojelun tavoitteita ja keinoja, miten ne saavutetaan ja perinteisen tiedon haltijoiden aseman tulee olla keskeinen. Olisikin syytä pohtia perinteisen saamelaisen tiedon yhteiselimen luomista, eräänlaisen neuvoston, jonne siidat, saamen käsityöntekijät, saamelaiset kalastajat, joikaajat ja perinteistä luontotietoa omaavat saamelaiset nimeävät edustajiaan perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti hallinnoimaan, edistämään ja suojelemaan saamelaista perinteistä tietoa. Toimikunnan esitys nostaa esille tarpeen saamelaisten omille yhdistyksille ja perinteisille tavoille. Lainsäädäntö ei mahdollista nykyisille saamelaisyhdistyksille erityistä asemaa. Kuka tahansa kolmen henkilön joukko voi perustaa yhdistyksen, jonka nimeää saamelaisyhdistykseksi ja säätää tehtäväksi saamelaisten oikeuteen ja asemaan liittyvät tehtävät ja vaikuttaa tehokkaasti yleiseen mielipiteeseen ja myös lainsäädännön kehittämiseen. Esimerkiksi Metsä-, kalastaja ja tunturisaamelaiset ry -niminen yhdistys on luokiteltu saamelaisyhdistykseksi ja osalliseksi eduskunnan ja valtionhallinnon toiminnassa ja myös Yle Sápmi luokittelee yhdistyksen saamelaisyhdistykseksi, vaikka yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus on suomalaistaa Suomen saamelaiset ja saamelaisuutta. Saamelaisyhdistyksillä ei ole käytännössä juridista suojaa, mikä vaikeuttaa entisestään saamelaisten mahdollisuuksia edustaa itseään omien kulttuuristen tapojensa mukaisesti. Sámi Árvvut ry pitää välttämättömänä, että yhdistyslainsäädännön uudistaminen aloitettaisiin pikaisesti ja tehtäisiin mahdolliseksi saamelaissiitojen järjestäytymisen sekä saamelaiskulttuurin suojelemisen yhdistystoiminnassa. Siitojen juridisen aseman vahvistaminen lainsäädännössä olisi ensiarvoisen tärkeää saamelaiskulttuurin suojelemiseksi ja turvaamiseksi. Yhdistyksen näkemyksen mukaan siitojen juridisen aseman vahvistaminen tulee toteuttaa saamelaiskäräjälaista riippumatta. Myös kolttasaamelaisten elinten asemaa, toimintavaltaa ja riippumattomuutta tulee vahvistaa tukien kolttasaamelaisten kulttuurin ja perinteisten päätöksentekojärjestelmien säilymistä. Suomen yhdistyslakia tulisi osaltaan tarkastella kokonaisuutena ja suhteessa saamelaisten alkuperäiskansa-asemaan ja saamelaiskulttuuriin ja uudistaa lakia siten, että se mahdollistaisi aidosti saamelaisyhdistysten perustamisen ja estäisi sellaisten yhdistyksien julistautumisen saamelaisyhdistykseksi, joilla ei ole saamelaiskulttuurin kanssa mitään tekemistä. Yhdistyksen tekemä esitys ei rajoita kansalais- ja poliittisia oikeuksia, koska se ei rajoittaisi yhdistysten perustamista millään tavalla, ja saamelaisvastaiset yhdistykset voisivat jatkaa toimintaansa Suomen lainsäädännön puitteissa, mutta toimintaa oikeammin kuvaavan nimen ja sääntöjen avulla. Suhde kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin Suomessa keskeisimmät sopimukset, joita sovelletaan Suomen saamelaisiin, ovat kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, lasten oikeuksien yleissopimuksen ns. rotusyrjintäsopimus sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Sopimukset käsittelevät etnisten ryhmien ja kulttuurien oikeuksia ja valtioiden velvollisuutta turvata näiden ryhmien ihmisoikeudet. Kun saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta säädettiin perustuslaissa, saamelaiset tulivat ihmisoikeussopimusten piiriin ja kaikenlaiset heikennykset saamelaisten asemaan on arvioitava myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Saamelaistoimikunnan tekemä ehdotus saamelaismääritelmäksi vaikuttaa oleellisesti myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden toimeenpanoon, soveltamiseen ja tulkintaan. Sellainen saamelaismääritelmä, mikä mahdollistaa saamelaisten assimiloinnin, on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sopimusrikkomus. Saamelaiskäräjälakitoimikunta ei ole tällaista arviota eikä vaikutustenarviointia tehnyt. Toimikunnan tekemät ratkaisut erityisesti saamelaismääritelmän osalta eivät ratkaise niitä ongelmia, joita saamelaiset Suomessa kokevat, vaan siirtävät ongelmat ratkaistavaksi tulevaisuudessa erityisesti, mikäli Suomi päättää ratifioida ILO 169-sopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen, jolloin Suomen tulee päättää, keihin sopimuksia sovelletaan. Toimikunnan esitys tukee ns. lappalaisliikkeitä ja muita saamelaiseksi itseään määrittäviä suomalaisia, antaen yhteiskunnan tuen sille, että he olisivat perustuslain tarkoittamaa alkuperäiskansaa ja jokainen saisi itse määrittää, onko hän perustuslain tarkoittama saamelainen. Tilanteessa, jossa alkuperäiskansojen oikeudet kehittyvät kansainvälisesti alkuperäiskansaoikeuksien julistuksen ja toimeenpanon myötä, Suomessa saamelaiskäräjälakitoimikunnan työssä otetaan itse asiassa valtava askel taaksepäin, koska alkuperäiskansaoikeuksien suojaa ei määritetä. ILO 169-sopimusta tulee soveltaa alkuperäiskansaan, eikö soveltamisalaksi voi määritellä äänioikeutettuja henkilöitä saamelaiskäräjävaaleissa, eikä ILO 169-sopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen soveltamista voi rajata vain täysi-ikäisiin eikä henkilöihin, jotka haluavat osallistua poliittiseen toimintaan äänestäjinä tai ehdokkaina. Siirtymä- ja voimaantulosäännökset Ehdotuksen mukaan saamelaiskäräjien toimikausi pidentyisi ja seuraavat saamelaiskäräjävaalit pidettäisiin vasta 2020, mutta seuraavat saamelaiskäräjävaalit pidettäisiin vielä nykyisellä saamelaismääritelmällä. Perustuslaillisen elimen toimikauden pidennys ei ole tekninen eikä yksinkertainen prosessi. Toimikunta esittää yli vuoden siirtymä-aikaa. Näin pitkä siirtymäaika edellyttää, että asia hyväksytään nopeutetussa menettelyssä perustuslain säätämisjärjestelyssä. Tarvetta nykyisen saamelaiskäräjien toimikauden pidentämiseen ei ole, koska seuraavat saamelaiskäräjävaalit käytäisiin esityksen mukaan nykyisellä saamelaismääritelmällä. Mahdolliset toimikausien pidennykset tulee tehdä hyvin harkiten, eikä valtioneuvoston ja saamelaiskäräjien kyvyttömyys tehdä lainsäädännön uudistamiseksi tarvittavia esityksiä eduskunnan toimikauden aikana ole riittävä syy pidentää saamelaiskäräjien toimikautta. Mikäli toimikautta pidennettäisiin, se tulisi näkemyksemme mukaan järjestää siten, että Suomen saamelaiskäräjävaalit pidettäisiin joko a) samana vuonna kuin eduskuntavaalit tai b) samana vuonna kuin Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjävaalit. Saamelaiskäräjien toimikauden alkamisajankohta on ongelmallinen poliittisesti ja yhteispohjoismaisesti yhteistyön ja poliittisen toiminnan kannalta. Toimikauden pidentäminen tulee täten arvioida mahdollisimman huolellisesti eikä yhdistyksen näkemyksen mukaan toimikunnan ehdotuksessa ole tuotu riittäviä perusteita saamelaiskäräjien toimikauden pidentämiselle. Esityksen mukaan: “siirtymäajan pidentämisellä on yhtymäkohta myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmisteluun. Määritelmän on tarkoitus astua voimaan niin, että se mahdollistaa pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnin asian valmistuttua.” Sámi Árvvut -yhdistyksen käsityksen mukaan pohjoismaisen saamelaissopimuksen mahdollinen ratifiointi ei edellytä sitä, sopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi olisi harmonisoinut lainsäädäntönsä vastaamaan sopimuksen velvoitteita ja sopimuksen kirjoitusasu antaa valtioille viimeisen päätäntävallan siitä, millaista saamelaismääritelmää se alueellaan päättää soveltaa. On myös hyvin mahdollista, että parafoitu sopimus ei saa riittävää kannatusta kolmen maan saamelaiskäräjillä. On myös hyvin mahdollista, että seuraavalla eduskuntakaudella Suomi ei halua sopimusta ratifioida. Koska sopimuksen ratifiointi tulee ajankohtaiseksi vasta seuraavalla eduskuntakaudella, tällä eduskuntakaudella voidaan tehdä ainoastaan edellytyksiä sopimuksen ratifioinnille, mutta ei voi velvoittaa tulevaa eduskuntaa mahdollista sopimusta ratifioimaan. Yhdistyksen näkemyksen mukaa esitys ei ole riittävästi perustellut, miksi seuraavissa eduskuntavaaleissa käytäisiin vaalit vielä nykyisellä saamelaismääritelmälle. Hallituksen esityksessä tulisi tuoda suoraan esille se, että toimikunnan tavoitteena on, että kaikki halukkaat ehtivät päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon nykyisen saamelaiskäräjälain nojalla ja jatkossa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuminen muuttuisi pääosin automaatioksi, eli vaaliluettelon kuuluvien jälkeläisten hakemusten käsittelemiseen, eli tarve esimerkiksi oikaisulautakunnalle olisi hyvin vähäinen. Saamelaisyhteisöllä tulee olla mahdollisuus vaihtaa edustajiaan normaalisti samalla tavoin kuin muissakin parlamentaarisissa elimissä. Edustuksellinen demokratia edellyttää vaalien pitämistä normaalisti, jotta äänestäjillä on mahdollisuus ilmaista tahtonsa. Saamelaiskäräjävaalit on yhtä arvokas asia Saamen kansalle kuin eduskuntavaalit Suomen kansalle ja siirtymäsäännöksien ottaminen lakiin siksi, että saamelaiskäräjille saataisiin lisää KHO-saamelaisia assimiloimaan saamelaisten edustuksellista demokratiaa on kestämätön peruste ja kansainvälinen ihmisoikeusrikkomus. Yhdistyksen näkemyksen mukaan ainoa perusteltu syy jatkaa nykyisen saamelaiskäräjien toimikautta olisi se, että seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa sovellettaisiin saamelaisyhteisön hyväksymää saamelaismääritelmää. Esityksen vaikutukset saamelaisiin Saamelaiskäräjälakitoimikunta on arvioinut ehdotuksensa vaikutuksia positiivisiksi: Esitys selkeyttäisi sääntelyä saamelaiseksi itsensä identifioivien henkilöiden oikeudesta tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Hakeutuminen luetteloon riippuu ensinnäkin kunkin omassa harkinnassa siitä, että henkilö tuntemansa sukutaustan ja kieltä tai kulttuuria koskevien siteidensä vuoksi pitää itseään saamelaisena ja haluaa äänestää vaaleissa. Esitys parantaisi saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä ja vahvistaisi saamelaiskäräjien asemaa. Esityksellä on myönteisiä vaikutuksia saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien toteutumiseen. Esitys on edelleen ristiriitainen: saamelaiseksi itsensä identifioituvalla on oikeus tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Mutta perustavaa laatua olevana ongelmana on se, että saamelaiskäräjälakitoimikunnan ehdotus ei vastaa saamelaisten käsitystä saamelaisuudesta eikä takaa sitä, että vaaliluettelo pysyisi etnisten saamelaisten vaaliluettelona. Saamelaisella ei ole paikkaa mihin voi hakeutua, ellei hyväksy saamelaiskäräjälain määritelmää äänioikeutetusta henkilöstä vaaleissa. Esityksen positiiviset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan arvioitu virheellisesti. Saamelaiskäräjälakitoimikunta on arvioinut ehdotuksessaan edelleen myönteisiä vaikutuksia: "Esitetty äänioikeutetun saamelaisen määritelmä on aiempaa yksiselitteisempi, ja myös vaalilautakunnan kokoonpanon laajentaminen korostaa saamelaisen yhteisön ryhmähyväksyntää. Saamelaiskäräjien roolin ja tehtävien vahvistumisella voidaan arvioida olevan välillisiä vaikutuksia saamelaisten oikeudelle ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan toimintaedellytysten paranemisen myötä. Tämä tukee perustuslaissa turvatun itsehallinnon toteutumista." Esitys ei helpottaisi nykytilannetta eikä ratkaise nykyisen saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän ongelmaa, eli miten todistetaan henkilön kielitaito ja se, onko jokin henkilö puhunut kaukana menneisyydessä saamen kieltä ensimmäisenä kielenään. Toimikunnan esitys ei anna minkäänlaista ohjeistusta edes perusteluosassa siitä, miten henkilön kielitaito ja saamelaisuus voidaan todistaa neljän sukupolven päähän. Henkilön kielitaitoa on ollut nykyisenkin saamelaismääritelmän tulkinnassa ollut hankala todistaa kolmen sukupolven taakse. Onkin hyvin todennäköistä, että henkikirja- ja lappalaismerkinnät säilyisivät yhä edelleen virheellisenä todistelukeinona selvittää, onko henkilön suvussa joku ollut joskus saamelainen. Luotettavaa asiakirjanäyttöä henkilön saamen kielen taidosta on mahdoton saada satojen vuosien takaa. Jos esimerkiksi nyt 80-vuotias hakee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon neljännen polven perusteella, hänen isoisovanhempansa ovat eläneet 1800-luvun alussa. 1800-luvulta on käytännössä mahdotonta löytää luotettavia todisteita siitä, mitä kieltä henkilö on puhunut eikä enää ole elossa henkilöitä, jotka olisivat silloin eläneet, ja jotka voisivat todistaa hakijan kielitaitoa. Toimikunnan on täytynyt olla tietoinen kielitaidon todistelun haasteista nykyisessä laissa ja on todella suuri puute ja suorastaan laiminlyönti, että toimikunta ei ole pohtinut miten käytännön tasolla kielitaidon voi osoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että toimikunta sysää käytännössä vastuun KHO:lle pohtia mikä on riittävä todiste kielitaidosta, lisäten KHO:n valta yhä entisestään tulkita § 3 sisältöä. Oikeus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa ratkaistaisiin sitten yhä edelleen erilaisten lippusten ja lappusten ja epämääräisten asiakirjalähteiden avulla ilman, että elävää saamelaiskulttuuria otettaisiin huomioon. On todella harvinaista, että henkilö ja hänen lastenlastenlapsensa olisivat samaan aikaan elossa ja edelleen sellaisessa fyysisessä kunnossa, että isoisovanhemmat pystyisivät kulttuuria ja kieltä siirtämään suoraan lapsenlapsenlapsille. Suuri kysymysmerkki on, että miksi yhtäkkiä isoisovanhempi alkaisi siirtämään saamelaiskulttuuria neljännelle polvelle, kun ei sitä ole edellisille polville tehnyt. Korkein hallinto-oikeus on tulkinnut todistuksia henkilöiden saamen kielen taidosta hyvin luovasti, myös kieltä osaamattomien kirjoittamat kielitodistukset ovat olleet riittävä todiste. Lakiesitys käytännössä jatkaisi nykytilaa, eli mahdollistaisi sekavan tulkinnan ja todisteiden esittämisen henkilön sukuhistoriasta ja oletetusta saamelaisuudesta. Esityksen mukaan vaalilautakunnan kokoonpano korostaisi saamelaisyhteisön ryhmähyväksyntää. Tämä väite on paikkaansa pitämätön, koska kyseessä on saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvien henkilöiden mahdollinen ryhmähyväksyntä, joka olisi edelleen alisteinen oikaisulautakunnalle ja KHO:lle. Koska esityksen mukaan saamelaisuutta on Suomessa monenlaista ja kaikki saamelaiset eivät kuulu vaaliluetteloon, vaalilautakunnalla ei ole mandaattia eikä legitimiteettiä edustaa koko saamelaisyhteisöä. Esityksen perusteella toimikunnalla on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää ja käsittää, mitä saamelaisuus ja saamelaiskulttuuri ovat. Myös perustuslakivaliokunta piti mietinnössään ongelmallisena saamelaiskulttuurin määrittämistä. Saamelaiskäräjälakia on valmistelusta lähtien katsottu vain juridisena kysymyksenä ja oikeustieteilijät ovat politiikkojen lisäksi pohtineet lain muotoilua ja katsoneet kapeasti lakia suomalaisen oikeusjärjestyksen näkökulmasta. Saamelaiskulttuurin eikä kulttuurin tutkijoita ole kuultu saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin käsitteistä eikä etnisyyden käsitteitä ole työssä käsitelty lainkaan. Se on todella suuri puute ja osittain tämän johdosta toimikunnan tulkinnat ovat pinnallisia, puutteellisia ja saamelaiskulttuurille vieraita. Antropologiassa ja kulttuurintutkimuksessa on hyvin selvää, että maailmassa on erilaisia kulttuureita, jotka voidaan tunnistaa kulttuurin piirteiden, elinkeinojen, kielten, tapojen, uskomusjärjestelmän, yhteisörakenteen ja yhteisöhistorian avulla. Eri kulttuureilla on erilaisia piirteitä ja historia, joiden avulla kulttuurin eri piirteitä ja osatekijöitä voidaan kuvata. Antropologiassa ja kansantieteessä on kuvattu laajasti mm. suomalaisten kulttuurihistoriaa, suomalaista identiteettiä ja suomen kieltä. Samoin saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria on tutkittu laajasti ja tutkijoilla ja saamelaisilla on yhteinen tulkinta ja tieto siitä, mistä osatekijöistä saamelaisuus koostuu. Keskeiset osatekijät ovat pelkistetysti: 1) saamen kieli suvun elävänä kielenä, 2) perinteiset, elävät saamelaiset elinkeinot osana saamelaista elämänmuotoa, 3) saamelaiset tavat ja perinteet, 4) yhteinen käsitys saamelaisten historiasta ja 5) yhteenkuuluvuus saamelaiseen yhteisöön ja saamelaisuuteen. Maailmasta katoaa kulttuureja ja kieliä kiihtyvällä tahdilla. Katoaminen tapahtuu poikkeuksetta sulautumisella ja sulauttamisella valtakulttuuriin. Kulttuuri katoaa, kun sen piirteitä ei ole enää osana elävää kulttuuria eikä kulttuuria voi erottaa millään tavoin valtakulttuurista. Sámi Árvvut -yhdistys on lausunnossaan saamelaiskäräjälakitoimikunnalle kiinnittänyt huomiota antropologi Fredrik Barthin määritelmään etnisestä ryhmistä. Etninen ryhmä lakkaa olemasta, kun sitä ei voi erottaa millään tavalla valtakulttuurista eikä jakoa etniseen ryhmään ja muihin voi tehdä. Saamelaiskäräjälaissa ja saamelaismääritelmässä on kyse saamelaisen etnisen ryhmän tunnistamisesta, määrittämisestä ja eron tekemisestä muihin. Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys ei millään tavoin turvaa saamelaisten säilymistä etnisenä ryhmänä ja esitys on assimiloiva. Saamelaiskulttuuri on elävä kulttuuri, mikä ei välity millään tavoin saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksessä. Saamelaisuus olisi esityksen mukaan epämääräinen, subjektiivinen ja vaikeasti määritettävissä oleva asia. Niin se ei ole saamelaisille. Esitys vahvistaa nykytilan, jonka mukaan saamelaiskäräjien vaaliluettelo koostuu henkilöistä, jotka on otettu siihen eri kriteerein ja eri tulkinnoin. On myös huomattava, että toimikunnan väittämä saamelaisten ryhmäidentifikaation vahvistamisesta ei toteudu toimikunnan esityksen mukaan lainkaan määritelmän automaattisessa jatkuvuudessa, eli henkilö, jonka vähintään toinen vanhempi on kuulunut tai kuuluu vaaliluetteloon, tulee ottaa aina ja ikuisesti vaaliluetteloon. Saamelaisuus voi kadota perheestä muutamassa sukupolvessa, mikäli perhe hylkää saamen kielen ja perinteet ja muuttaa asumaan esimerkiksi ulkomaille tai valitsee kaupunkimaisen elämänmuodon. Saamelaisuus ei säily, jos yhteyttä saamelaiskulttuuriin ja sen perinteisiin ei ylläpidetä. Määritelmän takaama automaattinen oikeus tulla luetuksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on luonteeltaan assimiloiva. Ainoa keino turvata saamelaiskäräjien asema ja saamelaisten alkuperäiskansa-asema on hyväksyä saamelaiskulttuurin mukainen saamelaismääritelmä ja saamelaiskäräjien vaaliluettelo tulisi hylätä ja jokaisen vaaliluetteloon haluavan tulisi hakeutua vaaliluetteloon uudelleen. Esitys ei selkiytä eikä turvaa saamelaisten yksityishenkilöiden mahdollisuutta ylläpitää omaa saamelaisuuttaan ja siirtää sitä. Yksilöhenkilöille tilanne on vaikea, koska etnisillä saamelaisilla ei ole mahdollisuutta luottaa saamelaiskäräjiin saamelaisten edustuksellisena elimenä eikä mahdollisuutta saada omaa asiaansa esille saamelaiskäräjillä. Etnisten saamelaisten vaikutusmahdollisuudet pienenevät saamelaiskäräjillä ja he joutuvat puolustamaan omaa identiteettiään ja pohtimaan asemaansa tilanteessa, jossa Suomessa on monenlaista saamelaisuutta: KHO-saamelaisuutta, vaaliluettelo- saamelaisuutta ja etnistä saamelaisuutta. Lapsille ja nuorille tilanne on erityisen vaikea. Saamelaiskäräjälailla on myös vaikutus opetukseen ja oppimateriaaleihin. Tilanteessa, jossa saamelaisista tiedetään hyvin vähän, saamelaiset kokevat rasismia ja saamelaiskulttuuri on uhanalainen, viesti, minkä saamelaiskäräjälakityöryhmän työ antaa saamelaislapsille ja nuorille on huolestuttava. Saamelaisnuoret eivät voi puolustaa omaa kulttuuriaan ja kieltään, kun saamelaisuus ei ole enää saamelaisten hallussa ja ohjauksessa vaan se on valtio- ja suomalaisjohtoinen. Koko Suomen valtion historian ajan saamelaiset ovat kokeneet merkittävästi rasismia, sulauttamistoimia ja painostusta hylätä oma kulttuuri. Saamelaisyhteisö on kuitenkin selvinnyt vahvan saamelaisen identiteetin, perinteisten elinkeinojen, saamen kielen ja saamelaisen yhteisöllisyyden avulla. On suuri vaara, että nyky-yhteiskunnassa, joka haastaa saamelaisuuden luoden uusia, kuvitteellisia saamelaismääritelmiä ja tukien niiden syntyä saamelaiskäräjälakitoimikunnan esityksen myötä, että etninen saamelaisuus katoaa Suomesta, koska elintilaa saamelaisille ei enää jää KHO-saamelaisten virallisen aseman myötä. Saamelaista kulttuuri-itsehallintoa ja saamelaisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa on rakennettu 1970-luvulta lähtien saamelaisvaltuuskunnan perustamisen myötä. Kehitys on ollut hidasta, mutta aina saamelaiskäräjien perustamiseen asti suojattua ja vain saamelaisten hallinnassa ja ohjauksessa. Suomen valtio ja KHO on tuhoamassa saamelaisvaltuuskunnan perinnön ja kulttuuri-itsehallinnon perimmäisen tarkoituksen saamelaiskäräjien tuella, mikäli toimikunnan esitys hyväksytään. Se tuntuu hyvin erikoiselta, koska aitoa päätäntävaltaa saamelaiskäräjillä ei juuri ole, eikä toimikunnan esitys ole esittämässä saamelaiskäräjille aitoa päätösvaltaa. Suomessa on jo suomalaisten periaatteiden mukaan toimivia hallintoelimiä: kunnallinen itsehallinto, maakunnallinen itsehallinto ja eduskunta. Tämän lisäksi yhdistystoiminta on suomalaisessa yhteiskunnassa laajaa. Nämä elimet ovat riittäviä tuomaan suomalaisen kulttuurin ja elämänmuodon tarpeita ja näkemyksiä esille yhteiskunnassa. Onko suomalainen elämäntapa ja kulttuuri todella niin uhattua, että suomalaisten tulee vallata saamelaiskäräjätkin, jonka valta rajoittuu neuvotteluihin, pienimuotoiseen rahoituksen myöntämiseen ja lausuntojen antamiseen? Saamelaismääritelmää ja saamelaiskäräjiä tulisi tarkastella pragmaattisesti suhteessa sen valtaan. On suorastaan naurettavaa, että Suomi haluaa assimiloida saamelaiskäräjät, elimen, jolla ei ole juurikaan valtaa ja joka on valtion tehokkaassa ohjauksessa moninaisten lainsäädäntövelvoitteiden ja eduskunnan myöntämän rahoituksen rajoissa. Saamelainen kulttuuri-itsehallinto käytännössä tuhoutuu esityksen myötä muuttuen alueelliseksi edustuselimeksi, joka toimii saamelaisten kotiseutualueella. Nimeksi voisikin muuttaa saamelaisten kotiseutualueen käräjät, koska se kuvaisi paremmin sekä elimen kokoonpanoa, asemaa ja tehtäviä, mikäli saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys toteutuu. Saamelaiskäräjälakitoimikunta ei ole pohtinut esityksen alueellisia vaikutuksia. Saamelaismääritelmän laventaminen ja muuttaminen vaikuttaa eri alueisiin eri tavoin. Esimerkiksi Utsjoella ei ole merkittävää painetta etnisillä suomalaisilla hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mutta vuoden 2015 vaaliluetteloon hakeutumisen perusteella erityisesti Enontekiöllä on etnisillä suomalaisilla suuri kiinnostus hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lappalaiskriteerillä samoin kuin Inarissakin. Onkin hyvin todennäköistä, että suuri osa saamelaisista äänioikeutetuista Enontekiöllä ja Inarissa korvautuu saamelaisten sijasta etnisillä suomalaisilla. Tilanne voi uhata saamelaiskulttuurin harjoittamista ja alueellisten oikeuksien valvontaa ja esimerkiksi kolttasaamelaisten ja Enontekiön etnisten saamelaisten mahdollisuudet saada omia edustajia saamelaiskäräjille voi olla uudessa tilanteessa todella vaikeaa, mikä heikentäisi entisestään saamelaiskäräjien legitimiteettiä. Saamelaiskulttuurille varatusta rahoituksesta suurin osa ohjataan saamelaiskäräjien kautta saamelaisyhdistyksille, varhaiskasvatukseen, oppimateriaalituotantoon, kulttuurille, rakennusperintöön ja saamenkielisiin palveluihin. Lakiesitys toteutuessaan edellyttää lisärahoituksen myöntämistä saamelaiskäräjille mm. oikaisulautakunnan ja vaalilautakunnan kuluihin. Osa rahoituksesta on korvamerkittyjä, eli valtio on edellyttänyt rahoituksen myöntämistä tiettyyn tarkoitukseen. Suurin rahasumma ohjataan kuitenkin saamelaiskäräjille, sen toimintaa varten ja saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vuokriin. Saamelaiskäräjien ohjauksen ulkopuolella on vain saamen opetuksen rahoitus ja saamen kielilain toimeenpano sekä harkinnanvaraiset valtionavustukset, joita voivat hakea kaikki Suomen yhdistykset, taitelijat ja tutkijat. Mikäli toimikunnan esitys toteutuu, saamelaiskulttuurille varatun rahoituksen käytön ohjauksesta ja jakamisesta vastaa elin, joka ei saa mandaattia saamelaisilta ja on todennäköisesti ns. KHO-saamelaisten ohjauksessa. Suuri osa saamelaiskulttuurille varatusta rahoituksesta on ohjattu hallintoon. Esityksellä on täten vaikutuksensa niin oppimateriaalituotantoon, siihen, millaisen kuvan saamelaisopetuksen oppimateriaali saamelaisista antaa, ja saamelaisyhdistysten, käsityöntekijöiden ja taitelijoiden tuloihin. Kun suuri osa resursseista ohjataan saamelaiskäräjille, niin saamelaisyhdistyksillä, siidoilla ja kansalaistoimijoilla ei ole resursseja eikä tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua saamelaisten edunvalvontaan, hallinnollisiin prosesseihin eikä kehittämistyöhön. Suomen on turvattava saamelaisten mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin prosesseihin. Tämä työ ei ole mahdollista ilman resursseja. Mikäli lakiehdotus toteutuu, Suomen on luotava tehokas ja kattava saamelaiskäräjistä irrallinen rahoitusmuoto etnisille saamelaisille ja etnisten saamelaisten yhdistyksille, siidoille ja toimijoille. On esitetty argumentteja siitä, että saamelaiskäräjien tulisi hyväksyä lakiesitys, koska lakiesitys parantaa saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä ja koska KHO-saamelaiset pääsevät joka tapauksessa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon eikä saamelaiskäräjät voi sitä estää. Argumentti kuvaa hyvin sitä, että saamelaiskäräjät on alisteisessa suhteessa valtioon ja miten saamelaiskäräjien institutionaalisen edun turvaamisella kiristetään ja painostetaan saamelaisia hyväksymään saamelaisia assimiloiva esitys. Tällainen kaupankäynti ei kuulu asioihin, joissa on kyse saamelaisen identiteetin puolustamisesta. Tällaisen väitteen esittäminen kuvastaa sitä, että saamelaiskäräjien riippumattomuus ja kyky hoitaa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa on jo vaarantunut. Sámi Árvvut -yhdistys on julkisuudesta seurannut hyvin huolissaan siitä, että oikeusministeriön virkamiehet ja oikeusministeriön nimittämät edustajat ovat esitelleet saamelaisten oikeuksiin vaikuttavia hankkeita saamelaiskäräjien varsinaisessa kokouksessa ja sen yhteydessä. Tämä antaa kuvan siitä, että saamelaiskäräjät ei ole poliittisesti riippumaton vaan alisteinen valtion painostukselle ja toisaalta myös antaa oletuksen siitä, että saamelaiskäräjät ei olisi asiantuntija saamelaiskulttuurissa ja saamelaisten oikeuksissa. Saamelaisten pitää pystyä luottamaan siihen, että saamelaiskäräjät pystyy ainakin vielä taistelemaan sulauttamista vastaan eikä vie tulevilta saamelaisilta eikä saamelaisilta yksityishenkilöiltä mahdollisuuksia saada parempia oikeuksia ja taistella saamelaiskulttuurin puolesta muilla tavoin. Suomen saamelaiset elävät parhaillaan historiansa suurinta sulauttamisvaihetta, mikäli valtiollisin toimin jatketaan toimenpiteitä etnisen saamen kansan hävittämiseksi saamelaiskäräjälailla. Mitkään valtion aineelliset edut eivät oikeuta syrjäyttämään alkuperäiskansa saamelaisten oikeutta elää ja harjoittaa omaa kulttuuriaan oman kielen, kulttuurinsa ja perinteidensä mukaisesti. Yhdistys on tyrmistynyt siitä, miten sinnikkäästi valtio esittää ja valmistelee lainsäädäntöä, joka sulauttaa saamelaisia. Saamelaiskäräjälakiesitystä ei tule viedä eteenpäin. Kansainvälisen mittapuunkin mukaan etnisen ryhmän, joka on lisäksi Euroopan Unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, institutionaalinen sulauttaminen valtaväestöön, olisi suuri ihmisoikeusrikkomus. Suomen valtion sivistysvaltioasema järkkyisi tämän seurauksena.
      • Utsjoen kunta, Tieva-Niittyvuopio Vuokko
        Päivitetty:
        23.7.2018
        • Utsjoen kunnan lausunnossa on keskitytty vain niihin asioihin, joiden katsotaan koskevan tai sivuavan kunnan roolia. Utsjoki ymmärtää kyllä esityksen tekemisen aikataululliset haasteet ja toimikunnan työn vaativuuden ja laajuuden, mutta samalla paheksuu sitä, että lausunto joudutaan antamaan kesälomien aikana ja että ainoastaan lausuntojen yhteenveto on käännetty saamenkielelle.
      • TEM
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää hyvänä saamelaiskäräjistä annetun lain selkeyttämistä.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Päivitetty:
        19.7.2018
        • Esityksessä on useassa kohdin otettu käyttöön uusi termi alkuperäiskansaoikeudet. Sen sisältö on kuitenkin jätetty määrittelemättä eikä nyt ole selvää, missä määrin tämä uusi termi on laajempi kuin perustuslaissa säädetty oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kyseinen termi pitäisi joko määritellä tai poistaa kokonaan. Oikeusministeriö on valmistellut yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa muistion hyvistä neuvottelukäytännöistä. Muistio olisi ollut suotavaa toimittaa lausunnolle myös niille tahoille, joita sillä on tarkoitus ohjeistaa. Viranomaisilla ja muilla hallintotehtävää hoitavilla tahoilla olisi saattanut olla huomautuksia, jotka olisi ollut hyvä ottaa huomioon. Lausunto on allekirjoitettu ja tallennettu opetus- ja kulttuuriministeriön asiainkäsittelyjärjestelmässä ja teksti on tallennettu tämän jälkeen lausuntopalvelu.fi osoitteeseen.
      • Ihmisoikeuskeskus
        Päivitetty:
        13.7.2018
        • ei lausuttavaa
      • Scheinin Martin, Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori (European University Institute)
        Päivitetty:
        11.7.2018
        • Voimaantulo- ja siirtymäsäännös: Pidän välttämättömänä, että toimikunta ennen työnsä päättymistä korjaa ehdotustaan voimaantulo- ja siirtymäsäännökseksi. Kun lausuntokierros käydään toimikunnan työn vielä kestäessä, lausunnonantajien käytettävissä ei ole toimikunnan mietintöä eikä tietoa siitä, onko toimikunta ollut yksimielinen. Toimikunnan laatiman hallituksen esityksen luonnoksen lukijalle kuitenkin syntyy mielikuva, että ehdotettu voimaantulo- ja siirtymäsäännös on hallituspuolueita edustavien toimikunnan jäsenten sanelema. Valitettavasti voimaantulo- ja siirtymäsäännös on toimikunnan saaman toimeksiannon vastainen ja siksi loukkaa sitä yhteisymmärrystä, joka valtioneuvoston jäsenten ja Saamelaiskäräjien kesken saavutettiin toimikunnan asettamiseksi. Toimikunnan toimeksiannon nimenomaisena lähtökohtana oli, että seuraavat Saamelaiskäräjävaalit – siis vuoden 2019 vaalit, ellei niitä lailla siirretä – voidaan käydä muutetun lain nojalla ja siis uusia äänioikeuden kriteerejä soveltaen. Lausuntokierroksella oleva voimaantulo- ja siirtymäsäännös tarkoittaisi, että Saamelaiskäräjien vaaleja lykättäisiin vuoteen 2020 saakka ja että ne käytäisiin vanhan, siis nyt voimassa olevan ja epäonnistuneeksi osoittautuneen 3 §:n sisältämien äänioikeuden kriteerien pohjalta. Tällä ehdotuksella hallituspuolueiden edustajat toimikunnassa ovat tietoisesti rakentamassa asetelman, jossa marraskuuhun 2018 kaavaillusta lain voimaantulosta lähtien ja vuoden 2020 Saamelaiskäräjävaaleihin saakka saatettaisiin nähdä ennennäkemätön kampanja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden rekrytoimiseksi (ennen 1.1.2020) hakeutumaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja valittamaan mahdollisista kielteisistä päätöksistä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Eräiden suomalaista valtaväestöä edustavien poliitikkojen lausumien perusteella on pelättävissä, että tuollaista kampanjaa jo valmistellaan. KHO:n vuoden 2015 vaalien yhteydessä tekemien linjausten jälkeen on täysin realistista pelätä, että tuollainen kampanja pahimmillaan johtaisi siihen, että valtaväestö ottaa vallan myös Saamelaiskäräjillä. Saamelaisten yksilöiden olisi tässä tilanteessa valittava assimilaation ja Saamelaiskäräjistä riippumattoman vapaan (yhdistysmuotoisen) organisoitumisen välillä. Tämä olisi katastrofaalinen lopputulos, joka tekisi tyhjäksi monet edistysaskeleet, mitä Suomessa on viimeisten 30-40 vuoden aikana saavutettu saamelaisen alkuperäiskansamme oikeuksien toteuttamisessa. Nähdäkseni toimikunnan ehdotukseen sisältyvä voimaantulo- ja siirtymäsäännös olisi ristiriidassa perustuslain 17 §:n 3 momentin ja 121 §:n 4 momentin kanssa, samoin kuin KP-sopimuksen 1 ja 27 artiklojen, TSS-sopimuksen 1 artiklan ja rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen 2 ja 5 artiklan kanssa. Se vaarantaa vakavasti KP- ja TSS-sopimuksissa turvatun Saamen kansan itsemääräämisoikeuden, perustuslaissa turvatun saamelaisten itsehallinnon, KP-sopimuksessa ja perustuslaissa turvatun saamelaisten oikeuden rauhassa nauttia omasta kulttuuristaan ja saamelaisten suojan valtiovallan tai yksityisten taholta tulevalta syrjinnältä. Ongelma voidaan korjata vain siten, että seuraavat Saamelaiskäräjävaalit -- siirretäänpä niitä taikka ei -- käydään uudistetun 3 §:n mukaisten äänioikeuden kriteerien pohjalta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Lakimies, Kuntaliiton lakiasian yksikkö
        Päivitetty:
        10.7.2018
        • Kuntaliitto pitää lakiluonnosta pääosin onnistuneena, eikä sillä ole asiassa muuta lausuttavaa.
      • LVM, KOO/lainsäädäntöjohtaja Silja Ruokola, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        5.7.2018
        • Hallituksen esitysluonnoksen yleisperusteluosassa (riippuvuus muista esityksistä, s. 44) todetaan, että esityksen toteuttaminen ei ole sidottu muihin lainsäädäntöhankkeisiin. Esityksen jatkovalmistelun osalta liikenne- ja viestintäministeriö haluaisi kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen 4 a §:ssä mainitaan viittaus henkilötietolakiin (523/1999) ja 40 §:ssä hallintolainkäyttölakiin. Näissä viittauksissa mainituista laeista on oikeusministeriö antanut erilliset hallituksen esitykset (HE 9/2018 vp esitys EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi ja HE 29/2018 vp esitys laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi), jotka ovat parhaillaan eduskunnan käsiteltävinä. Sen vuoksi viittaus näihin hallituksen esityksiin puoltaisi paikkaansa, ellei muutoksia tehdä jo asianomaisiin pykäliin. Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole muuta lausuttavaa hallituksen esitysluonnoksesta.