• Lausunnonantajia: 46
    Vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuva sääntely
      • Mitä mieltä olette ehdotuksesta säätää raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi vapaaehtoisuuden puute ehdotuksen mukaisesti?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän uudistusta perusteltuna ja muotoilua onnistuneena. Tämä tunnusmerkistötekijä korostaa oikealla tavalla uhrin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkitystä. Näin myös vältetään termin "suostumus" käyttö, sille se puolestaan jäsentäisi tilanteen liian vahvasti siten, että toinen osapuoli on siinä aktiivinen ja toinen passiivinen. Uudistus on periaatteellisesti erittäin merkittävä eivätkä sen vaikutukset eivät aivan täysin ennakoitavissa. Sen vuoksi on tärkeää, että ehdotuksen perusteluissa käsitellään oikeuskäytännössä usein esiintyneitä tilanteita konkreettisesti. On myös eduksi, että uudistuksessa on voitu hyödyntää tutkimustietoa oikeuskäytännöstä.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin muotoilua voisi olla perusteltua muuttaa siten, että erilaiset tekotavat olisi yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällöin sanamuoto voisi kuulua vaikka seuraavasti: ”Joka saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen pakottamalla toisen siihen väkivallalla tai uhkauksella tai käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymystilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, taikka muutoin vastoin toisen tahtoa on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.” Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa on mainittu erikseen se, että raiskauksesta tuomitaan myös se, joka saa toisen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai uhkausta käyttämällä. Perustellumpaa olisi sisällyttää vastaava säännös koskemaan kaikkia raiskauksen tekotapoja. Voimassa oleva rikoslain 20 luvun raiskausrikossääntely perustuu sanamuodon mukaisesti siihen, että rikos toteutetaan käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa. Väkivallan tai sen uhan käyttäminen tunnusmerkistön keskeisenä kriteerinä on aiheetonta ja harhaanjohtavaa. Tämä raiskausrikoksen tunnusmerkistö ei tunnista sellaista varsin tavanomaista tilannetta, jossa uhri uhkaavassa tilanteessa lamaantuu kykenemättä sanottavasti vastustamaan tekoa, eikä tilanteita, joissa tekijä ryhtyy seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaan tekoon uhrin sanallisesta vastustuksesta huolimatta. Oikeuskäytäntö on erkaantunut rikoslain 20 luvun tunnusmerkistöissä käytetystä väkivaltaan tai sen uhkaan kytkeytyvästä kriteeristä pidemmän ajan kuluessa ja huomio on sen sijasta painottunut siihen, onko raiskaus toteutettu pakottamalla. Tähän muutokseen ovat epäilemättä myötävaikuttaneet kansainväliset vaikutteet, joista voidaan nostaa esille mietinnössäkin viitattu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu M.C. v. Bulgaria (2003) ja Istanbulin sopimus, joka on Suomessa saatettu voimaan 1.8.2015. Toki jo vuoden 1997 rikoslain 20 luvun uudistuksen esityöt ottavat huomioon sen, että lieväkin väkivallalla uhkaaminen voi riittää tahdon murtamiseen (HE 1997/6 s. 172–173). Voidaan siis todeta, että tunnusmerkistön muuttaminen vapaaehtoisuuden puuttumiseksi ei ole oikeuskäytännön muutoksen vuoksi niin radikaali kuin tiedotusvälineissä käydyssä keskustelussa on toisinaan annettu ymmärtää. Mietinnössä on tarkasteltu suostumusperusteen käytännön toteutusta huolellisesti (s. 109–116). Tuomariliitto pitää lainsäädännöllistä valintaa perusteltuna. Lainsäädännön muuttaminen suostumusperusteiseksi poistaa oikeuskäytännön ja lain sanamuodon välisen ristiriidan ja on omiaan suuntaamaan tarkastelun seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta keskeiseen seikkaan eli vapaaehtoisuuteen. On kuitenkin syytä tiedostaa, että seksuaalirikosten käsittelemiseen liittyvät ongelmat eivät liity yksinomaan eivätkä edes pääasiassa tunnusmerkistötekijöihin. Rikosasioita käsittelevien tuomioistuimien kannalta seksuaalirikokset yleisesti ottaen tapahtuvat asianosaisten läsnäollen siten, että paikalla ei ole sivullisia. Ulkopuolista henkilötodistelua ei yleensä ole käytettävissä eikä teosta välttämättä ole teknistä todistelua, kuten sukupuoliyhteyden toteen näyttävää kliinistä näyttöä, tai tällaisella teknisellä näytöllä ei ole merkitystä, jos sukupuoliyhteys on riidaton seikka ja riitaista on sen tapahtuminen vastoin suostumusta ts. pakottamalla. Vaikka mahdollisuudet näytön hankkimiseen ja keräämiseen ovat erittäin rajalliset, seksuaalirikoksissa ei voida hyväksyä käännetyn todistustaakan tai alennetun näyttökynnyksen omaksumista. Seksuaalirikoslainsäädäntö nykyisellään edellyttää rangaistavilta teoilta tahallisuutta, mitä voidaan pitää keskeisenä myös oikeusturvasyistä. Tahallisuus edellyttää, että tekijä on tietoinen tai hänen on täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että vastapuoli ei osallistu sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti. On yleisesti tiedossa, että seksuaaliseen kanssakäymiseen ei niissäkään tilanteissa, joissa kysymys on vapaaehtoisuuteen perustuvasta toiminnasta, välttämättä ryhdytä tarkan etukäteisen sopimisen perusteella. Kuten mietinnössä on perustellusti todettu, rikoslainsäädännöllä ei myöskään pidä eikä voida ryhtyä rajoittamaan sitä, miten ihmiset keskenään ryhtyvät seksuaaliseen kanssakäymiseen tai toteuttavat seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua edellyttää rangaistavuudelta sitä, että tekijä tulee tietoiseksi suostumuksen puuttumisesta tai niistä olosuhteista, jotka estävät vapaaehtoisuuteen perustuvan suostumuksen antamisen. Esitetyssä rikoslain 20 luvun 1 §:ssä huomio kiinnittyy siihen, että sanamuodossa on ensin todettu ratkaiseva tunnusmerkistötekijä eli vapaaehtoisuuden puuttuminen. Tämän jälkeen on listattu kaksi tätä ilmentävää tekotapaa eli sukupuoliyhteyteen ryhtyminen käyttämällä väkivaltaa tai uhkausta väkivallasta tai sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, jolla ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Valittu sääntelytapa on teknisesti erikoinen, sillä erikseen mainitut tekotavat eivät ole ainakaan lievemmin rikosoikeudellisesti arvosteltavia kuin muunlainen vapaaehtoisuuden puuttuminen. Väkivalta, uhkaus tai ns. puolustuskyvyttömän raiskaaminen (ks. KKO 2018:91, kohta 17) ovat tekotapoina päinvastoin moitittavia, koska ne osoittavat erityistä piittaamattomuutta toisen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta kohtaan. Rikoslain 20 luvun 1 §:n muotoilu eroaa rakenteeltaan vastaavista, muita rikoksia koskevista perusmuotoisten tekojen tunnusmerkistöistä ja rinnastuu ennemmin törkeitä tekomuotoja koskeviin säännöksiin, joissa tiettyjen kvalifiointiperusteiden listaaminen on tyypillistä.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Suostumuksen tai vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuva lakimuutos on tervetullut uudistus ja vastaa sekä useissa muissa Euroopan maissa tehtyjä tai suunniteltuja muutoksia että sitä, mitä voidaan katsoa sekä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden että henkilökohtaisen ja seksuaalisen koskemattomuuden yleisesti vaativan. Kuten ehdotuksesta käy ilmi, vaihtoehtoina ovat olleet “ei tarkoittaa ei” (Saksan malli) A ja enemmän tai vähemmän “kyllä tarkoittaa kyllä” mallit B1 (nimenomainen suostumus) ja B2 (Ruotsin malli). Myös ainakin Belgiassa, Englannissa, Kyproksella, Luxemburgissa ja Skotlannissa raiskaus perustuu suostumuksen puutteeseen, mutta sukupuoliyhteys ei kuitenkaan aina edellytä nimenomaista sanallista suostumusta. Islannissa (2018) suostumus edellyttää, että se on vapaasta tahdosta ilmaistu. Islannin malli asettanee jo jossain määrin käännetyn todistustaakan, kun syytetyn tulee todistaa, että tilanteessa on ollut suostumus, mutta ennakkoratkaisukäytäntöä uudesta raiskausmääritelmästä ei kuitenkaan vielä ole. Myös Tanska on vielä vuonna 2020 antamassa suostumukseen perustuvan lakimuutoksen, jossa suostumus voitaisiin ilmaista muutoinkin kuin nimenomaisesti. Suostumus tai sen puute arvioitaisiin aina kokonaisarviona lähinnä ulkoisten olosuhteiden perusteella. Espanjassa puolestaan on tarkoitus antaa nimenomaan “kyllä tarkoittaa kyllä” -suostumukseen perustuva lakimuutos. Yleisesti voidaan todeta, että nykyään monissa Euroopankin maissa raiskauksen määritelmäksi on asetettu suostumuksen puute, mutta itse suostumusta ei kuitenkaan yleensä ole määritelty, vaan sen sijaan määritelty on lähinnä se, mikä ei voi olla suostumusta. Tällöin ero pakottamista, uhkaamista tai avuttoman tilan hyväksikäyttöä vaativiin määritelmiin ei ole välttämättä suuri. Vaikka nimenomaan “vapaaehtoiseen osallistumiseen” perustuvaa raiskausmääritelmää onkin käytetty lähinnä Ruotsissa, ei “suostumukseen” perustuvissa määritelmissäkään aina edellytetä nimenomaista sanallista suostumusta. Tärkeää olisi kuitenkin myös määritellä, mitä “suostumus” tai “vapaaehtoisuus” tarkoittaa ja edellyttää. Onkin hyvä huomata, että Ruotsissa osa kommentoijista piti jo termiä “osallistuminen” epäselvänä, ja “vapaaehtoinen osallistuminen” hylättiin Lakineuvostossa (Lagrådet). Tämän vuoksi suoraan raiskausta koskevaan lakipykälään otettiin lisäys siitä, mitä erityisesti otetetaan huomioon vapaaehtoisuutta koskevaa kysymystä arvioitaessa. Tulisikin pohtia, tarvitaanko Suomessa vastaavaa ratkaisua. Mikäli Suomessa päädyttäisiin ehdotukseen B2 (vapaaehtoisuus), nykyinen muotoilu “ei osallistu siihen vapaaehtoisesti” tuskin olisi riittävä ilman mitään lisämääritelmää. Näyttää siltä, että komitean perusteluissa ehdotuksen B2 hyötyjä ja haittoja on pohdittu suppeammin kuin ehdotusten A ja B1, vaikka B2 näyttääkin olevan komitean ensisijainen valinta. Nyt käytännössä ainoa mainittu ehdotuksen B2 haitta on, että se voitaisiin ymmärtää väärin ja “pakottamisen vastakohdaksi” (s. 115). Yleiskielenkin perusteella tällaiseen johtopäätökseen voitaneen päätyä ja tämä ongelma tulisi ratkaista esimerkiksi seuraavasti: "Vapaaehtoisuuden puute ei edellytä, että henkilö on pakotettu sukupuoliyhteyteen." Näyttää siltä, että ehdotus B2 laajentaisi tunnusmerkistön alaa verrattuna ehdotukseen A, mukaan lukien komitean mainitsemat tapaukset, joissa partneri „ei saa osoitettua vastentahtoisuuttaan“. Tahallisuuden osalta tällaisen laajennuksen osalta voidaan kuitenkin havaita ongelmia, sillä vapaaehtoisuuden puute ei olisi aina samalla tavoin havaittavissa kuin muissa ehdotuksissa. Voidaan väittää, että ehdotus B2 on sekä soveltamisalaltaan laaja että vaikea soveltaa, sillä nimenomaisen suostumuksen ja nimenomaisen kiellon väliin jää hyvin erilaisia tapauksia. Myös ehdotuksen B2 osalta olisi tullut tuoda esille tapauksia, jotka saattaisivat yhä jäädä sen ulkopuolelle. On huomattavaa, että Ruotsissa, jossa käyttöönotettu ratkaisu on lähellä ehdotusta B2, on koettu tarpeelliseksi ulottaa kriminalisointi törkeään tuottamukseen, vaikka voidaan väittää, että Ruotsissa käytetty tahallisuuden perusmalli (välinpitämättömyystahallisuus) on laajempi kuin Suomessa. Ruotsissakin laajennus tuottamuksen puolelle aiheutti lausuntokierroksella laajasti kritiikkiä ja moni kommentoija piti tuottamuksellista raiskausta vaihtoehtona suostumusperusteisen raiskausrikoksen käyttöönotolle tai esitti, että tuottamuksellisen muodon tarvetta arvioitaisiin vasta myöhemmässä vaiheessa. Hallitus ja lainsäätäjä kuitenkin päätyivät kriminalisoimaan myös törkeän tuottamuksen. Tähänastisessa oikeuskäytännössä sitä on sovellettu etenkin silloin kun syytetty on saanut partnerilta ristiriitaisia signaaleita tämän vapaaehtoisen osallistumisen suhteen. Voidaan usein katsoa, että vapaaehtoisuuden tarkemman selvittämisen laiminlyömällä syytetty on ollut törkeän huolimaton. Tämän voidaan katsoa vastaavan jo lain esitöissä esitettyä. Samoin Norjassa, jossa käytössä on Suomen tapaan todennäköisyystahallisuus, raiskausrikoksissa käytössä on myös törkeä tuottamus, vaikka lainsäädäntö ei vielä yleisesti perustukaan suostumuksen puutteeseen (vrt. Straffeloven 297§). Ei ole vielä selvää, mikä tilanne tulee Tanskassa olemaan, mutta ainakin nykyisessä lainsäädännössä vaaditaan tahallisuutta. Olisikin hyvä seurata, millaisiin ratkaisuihin Tanska päätyy myös tahallisuusvaatimuksen osalta, jo siksi, että Tanskassakin sovelletaan samanlaista todennäköisyystahallisuutta, vaikkei se ainoa tahallisuuden alaraja olisikaan. Toisaalta Tanskassa törkeän tuottamuksen kriminalisointi on yleisesti ottaen ollut jopa Suomen lainsäädäntöä yleisempää. On valitettavaa, että tahallisuuskysymystä ei ole pohdittu laajemmin etenkään ehdotuksen B2 osalta. Onko tarkoitus, että selonottovelvollisuus ja ns. tarkoituksellinen tietämättömyys tulisi yhä laajemmin sovellettavaksi seksuaalirikoksissa, kuten sitä on nyt usein alioikeuksissa sovellettu lapsen iän suhteen? Vaikka selonottovelvollisuutta on tämän ohella käytetty etenkin huumausainerikosten (KKO 2006:64) ja osin myös muunlaisten hallussapitorikosten (esim. Itä-Suomen hovioikeus 11.11.2019 R 19/572) kohdalla, voidaan sitä pitää silti melko ongelmallisena, ainakin jos laissa mitenkään sääntelemättömän selonottovelvollisuuden laiminlyöntiä pidettäisiin käytännössä todennäköisyystahallisuutena. Voidaankin pohtia, voitaisiinko tilanteessa, jossa syytetty on pitänyt mahdollisena sekä sitä että partneri osallistuu vapaaehtoisesti että sitä että vapaaehtoisuutta ei ole, syytetty tuomita sen vuoksi, ettei hän ole kysymystä selvittänyt, vai puuttuisiko tahallisuus tunnusmerkistöerehdyksen vuoksi, jos syytetty olisi päätynyt siihen, että epäselvässäkin tilanteessa hän kuitenkin luottaa siihen, että partneri osallistuu vapaaehtoisesti. Miten suhtaudutaisiin tilanteisiin, jossa syytetty on ollut välinpitämätön siitä onko vapaaehtoisuutta vai ei, tai esimerkiksi tilanteisiin, joissa hän on pitänyt kumpaakin yhtä todennäköisenä? Vaihtoehtoisesti, olisiko selonottovelvollisuus ehkä vain 2 momentin mukaisissa kohdissa, jossa toinen on jostain siinä mainitusta syystä ollut selvästi avuttomammassa tilassa, mutta ei yleissäännön alla, jolloin aina esimerkiksi sille, joka haluaa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä päihtyneen, väsyneen tai ulospäin pelästyneen näköisen kanssa, asetettaisiin tarkempi selonottovelvollisuus siitä, onko tällä kykyä ja halua osallistua kanssakäymiseen. Uhrinäkökulmasta ei liene suurta eroa sillä, pitikö toinen partnerinsa vapaaehtoisuuden puutetta varsin todennäköisenä vai vain mahdollisena, vaan kummassakin tapauksessa partneri voi joutua samalla tavoin kärsimään sekä fyysisesti että henkisesti ja kummassakin tapauksessa partnerin seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta loukattaisiin. Pelkästään se, että (törkeän) tuottamuksen kriminalisoinnin myötä myös osassa niistä teoista, joita olisi ehkä saatettu pitää raiskauksena (esim. alemman tuomitsemiskynnyksen myötä, vaikka näin ei tulisi tapahtua) silloin kun vaihtoehtona olisi vain raiskaustuomio tai syytteen hylkääminen, syytetty tuomittaisiinkin tuottamuksellisesta raiskauksesta, ei liene riittävän painava argumentti sille, että tuottamuskriminalisoinnista luovuttaisiin. Tätä voidaan perustella sillä, että itse tuomion voidaan uhrinäkökulmasta usein katsoa olevan tärkempi kuin se, miten teko luokitellaan, kun taas teon oikeudenmukainen luokittelu voidaan katsoa tärkemmäksi rikoksesta tuomittavan näkökulmasta. Rajatapauksissa rangaistusasteikkojen osittainen päällekkäisyys tarkoittaisi puolestaan sitä, ettei rangaistuksissa olisi välttämättä suurtakaan eroa. Käytännön osalta voidaan ottaa esimerkiksi esitetyt (s. 113) tilanteet, joissa partneri on ollut epävarma tai erheellisesti luullut ilmaisseensa vastentahtoisuutensa. Ehdotuksen B1 mukaan näissä tilanteissa täyttyisivät yleensä sekä objektiiviset että subjektiiviset vaatimukset, ehdotuksen A mukaan taas tuskin kumpikaan. Objektiivisen tunnusmerkistön osalta myös ehdotusta B2 voitaisiin pitää hyvänä partnerin kannalta, sillä tämän ei tarvitsisi aina osoittaa toiselle vastentahtoisuuttaan. Kuitenkaan ehdotuksen B2 kohdalla tilanne ei välttämättä ole yhtä selvä subjektiivisten vaatimusten osalta, sillä tärkeää on tällöin, onko syytetty pitänyt varsin todennäköisenä, että vapaaehtoisuutta ei ole ollut. Syytteen hylkääminen ei komitean B2:ta koskevien perustelujen mukaan kuitenkaan edellyttäisi, että syytetty on pitänyt partnerin vapaaehtoista osallistumista varmana tai varsin todennäköisenä. Epävarmuustilanteissakin voi olla usein näyttöä sekä vapaaehtoisuudesta että sen puutteesta. Vaikka niissäkin tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyttä on välittömästi edeltänyt esimerkiksi suuteleminen tai riisuminen, voitaisiin päätyä myös siihen, ettei vapaaehtoisuutta ole objektiivisesti ollut, voisi kuitenkin olla vaikeampaa osoittaa ilman varteenotettavaa epäilystä, että näissä tilanteissa on ollut myös vaadittua tahallisuutta. Voidaan myös kysyä, onko silloin tahallisuutta, kun syytetty ei ole voinut vapaaehtoisuuden puutetta partnerinsa käytöksestä mitenkään havaita? Näyttää siltä, että näin voisi olla, etenkin silloin kun syytetty ei ole voinut havaita partnerissaan myöskään vapaaehtoisuutta, eikä mikään ajallisesti aikaisempi mutta edelleen vaikuttava seikkakaan, kuten osapuolten suhde tai osapuolten välinen aikaisempi viestintä, olisi syytetylle antanut aihetta arvioida tilannetta toisin. Vaikka komitean ei voidakaan väittää esittäneen käännetyn todistustaakan käyttöönottoa vapaehtoisuuden puutteeseen perustuvissa seksuaalirikoksissa, tulisi epäillyn ja syytetyn usein käytännössä esittää jokin hyvä syy sille, että he ovat uskoneet partnerinsa osallistuneen vapaaehtoisesti, vaikka partnerin sisäisten olosuhteiden (esim. lamaantuminen, epävarmuus, toivottomuus) ohella mikään ei ulkoisissakaan olosuhteissa lähtökohtaisesti viittaisi siihen, että tilanteessa olisi ollut vapaaehtoisuutta. Olisi ehkä ollut hyvä, että todistustaakkaa koskevia kysymyksiä olisi ainakin jossain määrin nyt käsitelty myös perusteluissa, sillä se, että siitä ei ole mitään nimenomaisesti mainittu, voitaisiin myöhemmin ehkä joidenkin muiden perustelujen myötä tulkita myös kannanotoksi sille, että käännettyäkin todistustaakkaa voitaisiin käytännössä soveltaa ja syytetty voitaisiin tuomita, jos hän ei pystyisi todistamaan tilanteen vapaaehtoisuutta. Ehdotuksesta (s. 150) voi saada kuvan, että partneri B:n passiivisuus olisi lähtökohtaisesti vapaaehtoisuuden puutetta, ellei syytetty esittäisi todistelua siitä, että hänellä on ollut hyvä syy silti uskoa, että B osallistuu vapaaehtoisesti. Näyttää siltä, että vaikka nimenomaista suostumusta ei vaaditakaan, tarvittaisiin myös ehdotuksen B2 mukaisessa mallissa aina jokin hyvä syy olettaa, että partneri on osallistunut vapaaehtoisesti. Tällaisia olisivat esimerkiksi aikaisempi suhde, aikaisempi viestintä tai henkilön käyttäytyminen. Käytännössä uuden partnerin kohdalla vaadittaisiin aina selkeämpi ilmaisu tämän tahdosta kuin vanhan partnerin. Myöskään esimerkiksi ns. deittipalveluiden kautta tavattujen henkilöiden kanssa ei kai voitaisi olettaa, että henkilö B ilman selkeämpää ilmaisua vapaaehtoisuudestaan osallistuisi vapaaehtoisesti henkilön A heti tavatessaan A:n B:hen kohdistamaan sukupuoliyhteyteen, olivat A:n omat oletukset millaisia tahansa. Ruotsissa myös tämänkaltaiset tilanteet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia, eikä ole varmaa, että tahallisuusvaatimus etenkään muiden seksuaalisten tekojen kuin sukupuoliyhteyden kohdalla tällaisissa tilanteissa pystyttäisiin täyttämään. Toisaalta tällaisissakin tilanteissa voitaisiin soveltaa tilanteen äkillisyyden hyväksikäyttöä koskevaa kohtaa. Onkin hyvä, että osaan ns. lamaantumis- tai jäätymistilanteista soveltuisivat jo pelkotilaa ja tilanteen äkillisyyttä koskevat 2 momentin kohdat, jotka kuitenkin edellyttäisivät, että syytetyn tahallisuus olisi kattanut tietoisuuden tällaisista olosuhteista. Mikäli näin ei yksittäisessä tapauksessa olisi, tulisivat nuo tapaukset arvioitavaksi yleisen vapaaehtoisuuden puutetta koskevan säännön mukaan. Tällöinkin voitaisiin kuitenkin törmätä tahallisuusvaatimuksen osalta ongelmiin, sillä lamaantuminen voi tulla myös kesken kaiken, vaikka siihen mennessä henkilö olisi ilmaissutkin vapaaehtoisuutensa. Voidaan kysyä, johtaisiko törkeä tuottamuksen kriminalisointi siihen, että osapuolet tarkemmin arvioisivat tällaisissakin tilanteissa partnerissaan tapahtuneet muutokset sen sijaan että luottaisivat vain aiemmin annettuun ilmaisuun. Komitea on laajasti linjannut (s. 150) niitä tilanteita, jotka eivät välttämättä tarkoita vapaaehtoisuutta. Sen sijaan siitä, milloin vapaaehtoisuus olisi kyseessä, ei oikein saa tarkkaa kuvaa, muutoinkuin silloin kun on annettu nimenomainen suostumus sanallisesti tai muutoin, tai aikaisemman suhteen, käytöksen tai viestinnän perusteella voidaan päätellä vapaaehtoisuus, ja näissäkin tilanteissa kuitenkin vain rajatusti. Voidaan kuitenkin ehkä päätellä, että mitä useampi sellainen seikka, joka ei yksinään välttämättä osoita vapaaehtoisuutta (suuteleminen, riisuminen, kondomin antaminen), voisi yhdessä olla merkki vapaaehtoisuudesta tai ainakaan tahallisuus ei tällaisissa tapauksissa täyttyisi. Kyse on kokonaisarviosta, jossa arvioitaisiin ne olosuhteet, jotka ovat olleet A:n tiedossa tai jotka hän on havainnut. Toisaalta taas niitä olosuhteita, joita A ei ole havainnut, ei voitaisi ottaa huomioon, vaikka joku muu olisi ne havainnut. Myös kondomin antaminen tilanteessa, jossa olosuhteissa mikään ei viittaa vapaaehtoisuuden puuttumiseen, voisi kai olla riittävä osoitus vapaaehtoisuudesta tai ainakin tahallisuuden puuttumisesta. Esimerkiksi nyt usein mainitussa tapauksessa KKO 2013:96 (välillä virheellisesti KKO 2013:93) tilanne oli sellainen, jossa B oli useasti torjunut syytetty A:n lähentelyt eikä pelkän kondomin antamisen voitu katsoa muuttaneen B:n kielteistä suhtautumista eikä A myöskään voinut tällaista muutosta olettaa. Sen sijaan tilanteissa, joissa lähtöasetelma on ollut erilainen, kondomin antamiselle voitaisiin antaa enemmän merkitystä, kuitenkin niin, että myös vapaaehtoisuuden puute ja tahallisuus voitaisiin silti muiden olosuhteiden perusteella osoittaa ja kondomin antamista pitää vain nytkin mainittuna (s. 150) itsesuojelukeinona. Verrattuna ehdotuksiin A ja B1, ehdotus B2 ei välttämättä soveltune yhtä hyvin tapauksiin, joissa on asetettu jonkinlaisia ehtoja sukupuoliyhteydelle, esimerkiksi kondomin käyttö tai ejakulaation kielto. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole katsottu, että ns. stealthing-tapauksia tulisi välttämättä arvioida raiskauksena. Kuten komitea toteaa (s. 151), tällaiset tapaukset voisivat kuitenkin täyttää lievemmänkin seksuaalirikoksen tunnusmerkistön. Vastaavaa käytäntöä on ollut myös Saksassa. Esityksen mukaan ei ole selvää, voisiko esimerkiksi HIV-positiivisuuden salaaminen tai siitä valehtelu tarkoittaa myös vapaaehtoisuuden puutetta. Tällöin on pääteltävissä, että näin ei ole. Muunlaistakaan petollisuutta ei ole mainittu perusteluissa. Tästä voitaneen päätellä, ettei sillä olisi käytännön merkitystä, vaikka henkilö esimerkiksi jättäisi antamatta lupaamansa korvauksen tai muun edun seksuaalisesta teosta, tai esittäisi jotakin toista henkilöä, tai valehtelisi olevansa steriloitu tai käyttävänsä muuta ehkäisyä kuin kondomia. Mikäli jotain tällaista petollisuutta voitaisiin arvioida raiskauksena, tulisi tästä selkeästi mainita lain perusteluissa. Voi olla, että mikäli tahallisuusvaatimuksessa edelleen pysytään kaikin osin eikä oikeuskäytäntö osoitukaan toivotunlaiseksi, ollaan kohta taas pohtimassa uutta lakimuutosta, mikä ei liene tarkoituksenmukaista, sillä seksuaalirikoslainsäädäntö on jo nyt jatkuvasti uudistunut ilman, että uudistusten vaikutuksia on aina ehditty tarkastelemaan pidemmältä ajalta. Olisikin perusteltua tarkastella vielä tarkemmin tahallisuusvaatimuksesta luopumista tiettyjen seksuaalirikosten (raiskaus, seksuaalinen kajoaminen) osalta, sillä nyt (s. 116-117) tämä on tehty aika suppeasti. Kansalaisaloitteessa KAA 2/20018 käytetyn "törkeän piittaamattomuuden" voitaisiin arvioida tarkoittavan törkeää tuottamusta, sillä siinä on viitattu Norjaan, jossa törkeä tuottamus on kriminalisoitu. Toinen viittaus Irlantiin tarkoittanee syyksiluettavuuden muotoa "recklessness", joka edellyttää sitä, että henkilö on havainnut riskin, joka on ollut objektiivisesti kohtuutonta ottaa. Kuitenkin jos ehdotus B2 otetaan uudistuksen lähtököhdaksi, tulisi lähin tarkastelukohde olla Ruotsi, eikä pelkästään se, että Ruotsissa sovelletaan jossain määrin erilaista tahallisuuden alarajan määritelmää estäkään tarkastelemasta Ruotsin oikeuskäytäntöä, jossa ongelmia ovat aiheuttaneet etenkin epäselviä ilmaisuja sisältäneet tilanteet. Mikäli Suomessa ei haluta kriminalisoida törkeää tuottamusta mutta ei myöskään perustaa raiskausmääritelmää nimenomaisen suostumuksen ilmaisemiseen, tulisi pykälän olla nykyistä selkeämpi ja lain esitöissä tarkemmin määritellä, miten tällaiset epäselviä tahdonilmaisuja sisältävät tilanteet tulisi ratkaista, mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon (vrt. Ruotsin BrB 3:6.1) ja missä määrin asetettaisiin selonottovelvollisuus. Tarvittaessa voitaisiin muuttaa 1 §:n 1 mom. seuraavasti "Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Vapaaehtoisuuden puute ei edellytä että henkilö on pakotettu sukupuoliyhteyteen. Vapaaehtoisuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota etenkin siihen, onko vapaaehtoisuutta ilmaistu sanoin, teoin tai muulla tavoin." Tarvittaessa voitaisiin myös lisätä uusi 1a § esimerkiksi seuraavasti: 1a § Tuottamuksellinen raiskaus Joka tekee 1 §:ssä tarkoitetun teon siten, että hän on törkeän huolimaton toisen henkilön vapaaehtoisesta osallistumisesta tai 2 momentissa mainitusta olosuhteesta, on tuomittava tuottamuksellisesta raiskauksesta vankeuteen enintään x vuodeksi.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sexpo-säätiö kannattaa ns. suostumusperustaista seksuaalirikoslainsäädäntöä, jossa keskeisenä suojeltavana oikeushyvänä on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on keskeisimpiä eettisiä periaatteita liberaalissa seksuaalietiikassa ja siitä kumpuavassa oikeusfilosofiassa. Lisäksi se on keskeisenä lähtökohtana seksuaalioikeuksissa, joita käsitellään Maailman seksuaaliterveysjärjestön Seksuaalioikeuksien julistuksessa (World Association for Sexual Health 2014). Sexpo on ollut mukana laatimassa julistusta ja sen taustadokumentteja. Koska suostumuksen arvioiminen ei ole yksinkertaista, eikä käytännössä aina helppoa, on lain valmisteluasiakirjoissa huomioitava useita varauksia: 1) Suostumuksen voi antaa useilla eri tavoilla, myös sanattomasti ja omalla toiminnalla; suostumuksen ei tarvitse aina olla eksplisiittinen ja sanallinen (ns. affirmative consent) ollakseen voimassa eettisesti ja juridisesti. 2) Suostumus voi henkilöiden yhteisellä sopimuksella olla jatkuvasti voimassa kuten usein on tapana ihmissuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiseen kosketukseen tai kontaktiin ei tarvitse pyytää erillistä lupaa. 3) Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa tosiasiassa kaventaa nuorten, vammaisten ihmisten, ikäihmisten, mielenterveysongelmaisten tai muiden erityisryhmien oikeutta ryhtyä omalla päätöksellään seksiin; suostumusperustaisen lainsäädännön pitää lähtökohtaisesti mahdollistaa vapaaehtoinenseksuaalinen toiminta kaikille ihmisille heidän tilanteestaan riippumatta, ei rajoittaa sitä. 4) Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa käytännössä heikentää syyttömyysolettamaa ja syytettyjen oikeusturvaa. Pelkkä syytös seksuaalirikoksesta ei vielä ole evidenssiä rikoksen tapahtumisesta. Vapaaehtoisuuden jälkikäteinen arviointi on haastavaa tilanteissa, jotka ovat tavallisesti yksityisiä ja epämuodollisia, ja monesti seksuaalikäyttäytymiseen liittyy epäselvää kommunikaatiota, kulttuuristen olettamien seuraamista ja/tai päihteiden käyttöä. Erityisesti sanattoman viestinnän rooli seksuaalisissa tilanteissa tekee vapaaehtoisuuden arvioinnista hankalaa. Näistä seikoista johtuen lainsäädännön valmistelussa tulisi ottaa huomioon myös mahdollisuus lain väärinkäyttöön tilanteessa, jossa seksuaalisen tilanteen yhtä osapuolta syytetään suostumuksen laiminlyömisestä. Vaikka väärin perustein esitetyt syytökset ovat harvinaisia, laki ei lähtökohtaisesti saisi tuottaa asetelmia, joissa niiden esittäminen olisi erityisen helppoa, ja jossa syyttömyysolettama kääntyy sellaiseksi, että syytetyn henkilön pitäisi todistaa toimineensa oikein. Nyt ehdotettava muotoilu jättää huomattavasti tilaa tapauskohtaiselle arvioinnille ja riskinä on, että tutkinnassa ja myöhemmässä todistelussa painottuu juurikin rikoksen uhrin käyttäytyminen. Esityksen mukaan teon ”tahallisuuden täyttymisen arvioinnissa olisi olennaista, mitä toisen osapuolen vapaaehtoisuudesta tai sen puuttumisesta on ulkoisesti havaittavalla tavalla ilmennyt, ja onko vastaaja tämän tahallisuusedellytyksen täyttävällä tavalla käsittänyt”. Tällöin ”riittäisi, ettei tekijä ole toisen osapuolen käytöksen perusteella voinut pitää tämän osallistumista vapaaehtoisena”. Myös tekijän tahallisuuden arvioinnissa huomio kiinnittyy helposti uhrin käytökseen itse tilanteessa. Lisäksi aikaisemman seksuaalirikossääntelyn taustalla tahdonmuodostuksen arviointia on pidetty elämälle ja tavalliselle seksuaaliselle vuorovaikutukselle vieraana. Sääntelyn lähtökohtana oleva avoimeen kommunikaatioon ja selkeästi ilmaistuun tahdonilmaisuun perustuva lähtökohta on kannatettava, mutta lainsäädännön muutos vaatii myös merkittävää seksuaalikulttuurin muutosta, jotta sen yhteiskunnalliset vaikutukset realisoituisivat. Keskustelukulttuurin luomiseksi ja vahvistamiseksi tarvitaan valistusta ja laajasti toteutettua kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotettu muutos parantaa uhrien oikeutta seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Ehdotetun uudistuksen tehoa kuitenkin heikentää se, ettei vapaaehtoisuutta ole määritelty. Ehdotus jää esimerkiksi epäselväksi sen suhteen, miten painostamista pitäisi arvioida ja missä vaiheessa painostus ylittää rajan, jolloin ei voida enää puhua vapaaehtoisuudesta. Painostaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on yleistä varsinkin alistavissa parisuhteissa. Tyypillisesti kyse on miehestä, joka käyttää henkistä väkivaltaa naista kohtaan. Yksittäinen seksuaalinen tilanne ei välttämättä näyttäydy painostavana, mutta väkivalta muodostaa jatkumon, jossa mies kykenee manipuloimaan naista hyvin pienilläkin teoilla.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Muutos on välttämätön, koska seksuaaliväkivaltatilanteissa uhrin pelosta johtuva lamaantuminen on voitu tulkita suostumukseksi tekoon. Alistuminen ei ole kuitenkaan sama asia kuin suostumus. Raiskausrikosten keskeinen elementti on ollut tähän asti väkivalta eikä suostumuksen puute. Henkistä väkivaltaa, kuten uhkailua ja uhrin hämmennyksen hyväksikäyttöä, ei ole pystytty todistamaan yhtä helposti kuin fyysistä väkivaltaa. Kuitenkaan uhrin tahdon murtamiseksi ei tarvitse useinkaan käyttää fyysisiä voimakeinoja, koska pelosta johtuva lamaantuminen tapahtuu nopeasti. Nykyisessä lainsäädännössä keskitytään uhrin käyttäytymiseen eikä syytetyn toimintaan, mikä näyttää siltä, että vastuu teosta olisi viime kädessä uhrilla. Näin tekijän oletukset uhrin suostumuksesta aktiivisen vastustuksen puuttuessa voivat vapauttaa hänet vastuusta. Seksuaalirikoksen tekijöillä on usein ajatusvääristymiä, joihin rikoksia ennaltaehkäisevässä hoidossa yritetään vaikuttaa. Yksi keskeinen ajatusvääristymä on se, että ellei uhri puolustaudu voimakkaasti, hän haluaa olla seksuaalisen teon kohteena. Voimassa oleva lainsäädäntö tukee tätä ajatusvääristymää.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa ehdotusta säätää seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi vapaaehtoisuuden puute. Istanbulin sopimus (johon Suomi on sitoutunut) edellyttää, että kaikki ilman uhrin suostumusta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. Olemme kuitenkin samaa mieltä Tukinainen ry:n kanssa heidän kannanotossaan esiin nostamista, uudistukseen sisältyvistä vakavista ongelmista: erityisen haavoittuvia uhrien määrittelemättömyys, tiettyjen tekojen rangaistavuuden lieventyminen nykytilanteeseen nähden (mm. 16-17-vuotiaat ja oman vanhemman uhriksi joutuvat) ja tahallisuuden säilyminen raiskauksen tunnusmerkistössä. Yhdymme Minni Leskisen lausunnossaan ilmaisemaan huoleen, että suostuminen eli ”vapaaehtoinen osallistuminen” saatetaan tulkita suppeasti pakottamisen vastakohdaksi, jolloin mikään ei muutu nykyisestä oikeustilasta. Kannatamme siksi sekä Leskisen että Tukinaisen esitystä, että 1 §:n 2 momentissa pitäisi täsmentää vapaaehtoisuuden sisältöä Ruotsin lainsäädännön tapaan. Pidämme mm. Tukinainen ry:n, Leskisen ja Rikosuhripäivystyksen lausuntojen tapaan ongelmallisena sitä, että raiskaus olisi edelleen rangaistava vain tahallisena tekona. Näytön saaminen tekijän tahallisuudesta on näissä rikoksissa vaikeaa. Laissa pitäisi tarkemmin määritellä tilanteet, joissa tekijällä on vastuu varmistaa toisen osapuolen vapaaehtoisuus aktiin. Tarkemmin pitäisi määritellä myös se, miten uhrin eri syistä johtuva passiivisuus vaikuttaa tahallisuusarvioon. Tutkimusten mukaan jähmettyminen on erittäin yleinen tahdosta riippumattoman hermoston sanelema reaktio raiskaustilanteessa ja valtaosa Välitä! -seksuaaliväkivaltatyömme asiakkaista kertoo siitä. Näissä tilanteissa uhrilta ei voida edellyttää aktiivista oman tahdon ilmaisua. Jos toinen on seksuaalisessa kanssakäymisessä tästä täysin passiivinen, niin tekijän voidaan olettaa sen huomaavan ja hänen vastuullaan pitäisi olla varmistaa, mistä on kyse, ennen kuin jatkaa yhdyntään. Nukkuneen tai sammuneen kanssa yhdyntä on katsottu nykylaissa raiskaukseksi, ja tekijän oletetaan pystyvän havaitsemaan nämä tilat. Jähmettyminen on tilana hyvinkin verrattavissa näihin.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto esittää ensin tiivistetysti huomionsa kokonaisuudistusta käsittelevästä mietinnöstä ja vastaa sen jälkeen esitettyyn kysymykseen: • Työryhmän ehdotus on kirjoitettava kokonaan uudelleen. Ruotsin lainsäädäntö uudistettiin vuonna 2018 tälle vuosituhannelle. Suomen työryhmän mietintö on valovuosien päässä siitä. • Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että uudistus tulee tehdä siten, että raiskaus perustuu ja rakentuu suoraan vapaaehtoisuuden puutteelle. Nyt esitetty raiskaussäännös ei ole puhdas suostumussäännös, vaan siihen on yhdistetty vanha pakottamissäännös. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, ettei ehdotetulla uudistuksella tosiasiassa muuteta nykyistä oikeustilaa paremmaksi vaan otetaan tasa-arvon takapakkia; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että seksuaalirikoslainsäädäntöuudistus täyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteet, parantaa uhrien oikeussuojaa eikä missään nimessä heikennä uhrien asemaa. Lakiuudistuksessa on käytävä hyvin tarkkaan läpi Lanzaroten sopimuksen ja Istanbulin sopimuksen velvoitteet. Tällaisenaan ehdotus ei niitä täytä; • Mietinnössä on unohdettu haavoittuvassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten suojelu. Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että vaikutukset etenkin haavoittuvassa asemassa oleviin tyttöihin ja naisiin tulee arvioida kattavammin. Erityisesti vaikutukset vammaisiin naisiin ja tyttöihin on arvioitava perusteellisesti; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä ongelmallisena muun muassa siksi, että siinä asetetaan etenkin haavoittuvassa asemassa olevia tyttöjä ja naisia huonompaan asemaan; • Seksuaalisena hyväksikäyttönä määritellyt tilanteet on siirrettävä raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen rikosnimikkeiden alle. Valta-aseman hyväksikäyttö estää uhria muodostamasta tahtoaan vapaasti. Ei ole mahdollista puhua vapaaehtoisesta osallistumisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen tällaisissa tilanteissa; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa ehdotusta säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen ja katsoo, että erottaminen selkiyttäisi säätelyä. Keskusliitto ei hyväksy, että ehdotus heikentää lasten, erityisesti tyttöjen, asemaa seksuaalisen väkivallan uhreina; • Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee, että ehdotus heikentää 12-15-vuotiaiden että 16-17-vuotiaiden lasten oikeussuojaa. Ehdotetussa uudistuksessa heikennetään nykyistä 16 vuoden suojaikärajaa, kun tosiasiassa ehdotuksessa mainitun 12 vuotta täyttäneiden uhrien vapaaehtoisuuden puutetta arvioidaan; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että lapsenraiskauksen alaikärajan tulee ehdottomasti olla korkeampi, 15 vuotta Ruotsin mallin mukaisesti. Myöskään mietinnössä ehdotetut keinot 16-17-vuotiaiden lasten suojelemiseen eivät ole riittäviä. 16-17-vuotiaiden lasten suojelemiseksi ei ole riittävää, että valta-aseman väärinkäytön avulla tehdyt raiskaukset tuomitaan seksuaalisena hyväksikäyttönä; • Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, että vastuun tulee olla aina aikuisella eikä arvioinnin tule keskittyä lapsen omaan toimintaan. 12 vuotta täyttäneiden lasten asemaa ei tule heikentää lakiuudistuksessa eikä 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta tule tuomita lievemmin sen vuoksi, että lapsi on itse ollut aloitteellinen; • Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että tekijän ja uhrin ikäeroa ja kypsyyseroa arvioitaessa pelkän ikäeron tai henkisen kypsyyden eron tulisi riittää, kuten on nykyisessäkin laissa; • Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että lapsia koskevissa seksuaalirikoksissa ikärajoja sovelletaan riippumatta siitä, tiesikö vastaaja lapsen ikää. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin säädetään ikärajojen osalta tuottamusvastuu; • Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ei tule säätää rikosnimikettä ’sukupuoliyhteys lapsen kanssa’ eikä myöskään rikosnimikettä ’seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta’; • On välttämätöntä, että insestisäännöt yhdistetään yhdeksi lainkohdaksi; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää kannatettavana, että paritusta koskevan sääntelyn tunnusmerkistöä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin siten, että lapsia koskevilta teoilta ei enää edellytettäisi teon suorittamista korvausta vastaan. Naisjärjestöjen Keskusliitto kuitenkin katsoo, että alle 18-vuotiaiden lasten suojelemiseksi tulee iän osalta riittää tuottamusvastuu; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätämistä, mutta katsoo, että törkeisiin tekomuotoihin on lisättävä Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaiset raskauttavat seikat. Lisäksi Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että nimikettä ’seksuaalinen kajoaminen’ tarkastellaan vielä uudelleen; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa seksuaalisen ahdistelun rangaistavuuden laajentamista; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa uutta säännöstä, jolla seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista; • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sitä, että lapsia seksuaalisesti esittävän kuva- ja videomateriaalin hallussapito ja levittäminen määriteltäisiin seksuaalirikoksiksi siirtämällä ne rikoslain 20 lukuun. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että seksuaalisen kuvan määrittely täytyy ottaa perusteluihin mukaan, jotta etenkin tyttöihin sosiaalisessa mediassa kohdistuviin tekoihin voidaan puuttua entistä tehokkaammin; • Työryhmän mietinnössä on säilytetty rikosnimike ’Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta’. Nimike ’seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta’ on erittäin ongelmallinen, sillä lähtökohtaisesti lapsi ei voi tarjota seksuaalipalveluja. Kyse on vähintäänkin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nimike ei tunnista uhrin haavoittuvaa asemaa, tekijän valta-asemaa eikä siten suojele lapsia eli kaikkia alle 18-vuotiaita prostituutiolta; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää kannatettavana, että seksuaalirikosten rangaistuksia ankaroitetaan rangaistusasteikkojen korottamisen ja soveltamisalan muutosten avulla; • Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee välttämättömänä, että oikeudellisen alan toimijoille on suunnattava riittävät resurssit koulutukseen, joka käsittelee seksuaalista väkivaltaa ja uutta lainsäädäntöä; • Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ei ole tarkoituksenmukaista jättää aborttilakiin tarpeettomasti seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita tyttöjä ja naisia nöyryyttäviä säännöksiä; • Tuottamuksellisen raiskauksen kriminalisointia ei mietinnössä ehdotettu. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että tuottamuksellisen raiskauksen kriminalisoinnin mahdolliset vaikutukset tulisi arvioida; • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että jatkossa oikeusministeriössä naisten oikeuksiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan keskeisesti vaikuttavan lainsäädännön valmisteluun osallistuu naisten oikeuksien ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen juridiikan asiantuntijoita jo valmisteluvaiheessa. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että Suomen uuden lainsäädännön tulee seurata kansainvälisen oikeuden kehitystä ja pohjoismaista linjaa, joiden mukaan suostumuksen puute on seksuaalirikosten määritelmän keskeinen tekijä. Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus on naisjärjestöjen pitkään esittämä ja odottama uudistus, joka on kirjattu hallitusohjelmaan ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan. Suomen tilannetta seurataan tarkasti kansainvälisesti Euroopan unionissa, eurooppalaisissa naisjärjestöissä ja globaalien tasa-arvotoimijoiden parissa. Suomen on otettava huomioon kansainvälisten naisten oikeuksien ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet ja niiden pohjalta annetut huomautukset ja parannettava lainsäädäntöään sen mukaisesti. Suomen on vietävä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lainsäädäntöä eteenpäin hallitusohjelman mukaisesti ”Suomi tasa-arvon mallimaaksi”. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, että vapaaehtoisuuden puute kirjataan keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi seksuaalirikossäännöksiin. Tämä on olennainen uudistus verrattuna raiskausrikoksen nykyiseen määritelmään, jossa keskeisenä tunnusmerkistötekijänä on väkivalta tai sillä uhkaaminen. Tämä kehitys olisi linjassa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa ja ottaa osaltaan huomioon seksuaalisen väkivallan osana sukupuolistuneen väkivallan ilmiötä. Suomi on ratifioinut ns. Istanbulin sopimuksen (Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, SopS 53/2015), joka edellyttää, että kaikki ilman uhrin suostumusta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. YK:n CEDAW -sopimuksen yleissuosituksen 35 mukaista on tarkastella seksuaalista väkivaltaa naisiin kohdistuvana sukupuoleen perustuvana väkivaltana, joka on naisiin kohdistuvaa syrjintää. CEDAW -sopimuksen yleissuositus 35:n 29 e) kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee varmistaa että seksuaalirikokset, ml. raiskaukset, luonnehditaan rikoksiksi henkilökohtaista turvallisuutta sekä fyysistä, seksuaalista ja psykologista integriteettiä vastaan ja että seksuaalirikosten määritelmät perustuvat vapaasti annettuun suostumukseen ja ottavat huomioon pakottavat olosuhteet. Istanbulin sopimuksen 46 artikla edellyttää, että raskauttavina seikkoina rangaistusta määrättäessä tulisi voida ottaa huomioon mm. se, että rikoksen tekijä on nykyinen tai entinen puoliso tai kumppani, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö, että rikos kohdistuu henkilöön, joka on haavoittuvassa asemassa, tai teko kohdistuu lapseen tai on tehty lapsen läsnä ollessa. Näiden seikkojen tulee vaikuttaa teon moitittavuuden arviointiin kaikkien seksuaalirikosten yhteydessä. Kansainvälisen oikeuden ns. huolellisuusvelvoitteen (due diligence obligation) velvoittaa valtioita aktiivisiin toimiin ihmisoikeusrikkomusten estämiseksi mm. lainsäädännöllä. Sekä Istanbulin sopimus että CEDAW -sopimukseen liittyvä yleissuositus 35 korostavat tätä velvollisuutta Työryhmän ehdotuksen yksi heikkous on se, että sitä, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan, ei ole määritelty. Työryhmän mietinnössä (s. 115) tuodaan esille esimerkiksi se riski, että ”vapaaehtoinen osallistuminen” voidaan tulkita pakottamisen puuttumiseksi, mikä ei muuttaisi nykyistä oikeustilaa. Sekä Istanbulin sopimus että CEDAW:n yleissuositus 35 korostavat olosuhteiden huomioon ottamista. Tämä koskee ennen kaikkea sitä, miten vapaaehtoisuutta määrittävät olosuhteet otetaan huomioon. Annetussa ehdotuksessa kuvaukset siitä, millaisissa olosuhteissa uhrin ei voi olettaa toimineen vapaaehtoisesti, jäävät vajavaiksiksi. Esimerkiksi Ruotsissa se, milloin teon ei koskaan voida katsoa olevan vapaaehtoinen, on laissa määritelty. Naisjärjestöjen Keskusliitto on huolissaan, ettei uudistuksella tosiasiassa muuteta nykyistä oikeustilaa paremmaksi, Nyt esitetty raiskaussäännös ei ole puhdas suostumussäännös, vaan siihen on yhdistetty vanha pakottamissäännös. Työryhmämietintö lakiuudistukseksi ei selvennä ja paranna tilannetta, vaan heikentää ja sekoittaa sitä. Koska seksuaalirikoslainsäädäntö osaltaan muokkaa oikeustajua, on sen yksi tarkoitus selventää sitä, mikä ei ole sallittua ja siten ennaltaehkäistä seksuaalirikoksia. Ottamalla mallia Ruotsin vastaavasta lainsäädännöstä olisi mahdollista helpottaa lain johdonmukaista tulkintaa sekä kansalaisten parissa että rikosprosessissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että uudistus tulee tehdä siten, että raiskaus perustuu ja rakentuu suoraan vapaaehtoisuuden puutteelle. Suostumusta ei voi koskaan olla, jos teossa esiintyy väkivaltaa, vaan teko pitäisi silloin pääsääntöisesti arvioida törkeänä raiskauksena, kuten Ruotsissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että seksuaalirikoslainsäädäntöuudistus täyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteet, parantaa uhrien oikeussuojaa eikä missään nimessä heikennä uhrien asemaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää niin ikään välttämättömänä, että lainsäädännöllä suojellaan heikoimmassa asemassa olevia Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Mietinnössä on unohdettu haavoittuvassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten suojelu. Seksuaalinen väkivalta on useimmiten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka on Suomen vakavin ja laajin ihmisoikeusongelma. Kuva Suomesta tasa-arvon mallimaana on hyvin suurella koetuksella, jos uudistuksen myötä ei suojella seksuaalisen väkivallan uhreja, erityisesti tyttöjä, naisia ja haavoittuvassa asemassa olevia riittävällä tavalla. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä lakiuudistuksen lähtökohtana tulee olla se, että kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Keskusliitto on huolissaan siitä, että ehdotus heikentää lasten, erityisesti tyttöjen, asemaa seksuaalisen väkivallan uhreina. Lakiesitys sivuuttaa tässä suhteessa ns. Lanzaroten sopimuksen Suomea sitovat velvoitteet. Sopimus velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään lainsäädäntö- ja muihin toimiin ehkäistäkseen lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön. Sopimuksen mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Ehdotetussa uudistuksessa heikennetään nykyistä 16 vuoden suojaikärajaa, kun tosiasiassa ehdotuksessa mainitun 12 vuotta täyttäneiden uhrien vapaaehtoisuuden puutetta arvioidaan. Lapsenraiskauksen alaikärajan tulee ehdottomasti olla korkeampi, 15 vuotta Ruotsin mallin mukaisesti. Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemyksen mukaan Suomessa tulee Ruotsin mallin mukaisesti sisällyttää raiskauspykälään valta-asemaa hyväksi käyttämällä tehdyt teot. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että valta-aseman hyväksi käytön avulla tehdyt teot katsotaan raiskauksiksi. Työryhmän mietinnössä katsotaan, että valta-aseman hyväksikäyttö ei poissulje uhrin vapaaehtoista osallistumista tekoon. Tällaiset teot rangaistaisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä, vastoin kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää hyvin suurena ongelmana sitä, että samalla kun ehdotuksessa nostetaan vapaaehtoisuus seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistöksi, unohdetaan valta-aseman hyväksi käyttämisen avulla tehdyt raiskaukset. Todellisuudessa valta-aseman hyväksikäyttö estää uhria muodostamasta tahtoaan vapaasti. Ei ole mahdollista puhua vapaaehtoisesta osallistumisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen tällaisissa tilanteissa. Seksuaalisena hyväksikäyttönä määritellyt tilanteet on siirrettävä raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen rikosnimikkeiden alle. Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sitä, että arvio tehdään tilanteen objektiivisen kokonaisarvion perusteella, ottaen huomioon kaikki teon olosuhteet. Istanbulin sopimuksen selitysmuistion mukaisesti suostumuksen olemassaoloa harkittaessa keskeistä on tapauskohtainen ja kontekstisensitiivinen todisteiden arviointi. Sukupuolia koskevilla stereotyyppisillä oletuksilla tai myyteillä ei saa olla vaikutusta raiskaussäännösten tulkintaan tai seksuaalirikoksiin liittyviin oikeusprosesseihin. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että jatkossa oikeusministeriössä naisten oikeuksiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan keskeisesti vaikuttavan lainsäädännön valmisteluun osallistuu naisten oikeuksien ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen juridiikan asiantuntijoita jo valmisteluvaiheessa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö pitää suostumuksen puutteen ehdotusta selkeänä, uhrin oi-keusturvaa parantavana lisäyksenä ja siksi kannatettavana.
      • Korkein oikeus
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Oikeusministeriölle Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 10.7.2020 (VN/1984/2019) Lausunto seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevasta työryhmän mietinnöstä Aluksi 1. Oikeusministeriö on varannut korkeimmalle oikeudelle tilaisuuden antaa lausunnon työryhmän mietinnöstä, joka koskee seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta (Mietintöjä ja lausuntoja -sarjan julkaisu 2020:9). Korkein oikeus on päättänyt antaa seuraavan lausunnon. 2. Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain seksuaalirikoksia koskevat säännökset. Keskeinen ehdotus olisi raiskausrikoksen muuttaminen vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuvaksi (niin sanottu suostumusperusteinen malli), ja vastaavalla tavalla muissa seksuaalirikoksissa keskeistä olisi teon kohteen vapaaehtoisuuden puuttuminen. Toisena keskeisenä ehdotuksena olisi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erottaminen aikuisia koskevista säännöksistä. 3. Korkeimmalla oikeudella ei ole huomautettavaa raiskausta ja seksuaalista kajoamista koskevan sääntelyn muuttamiseen vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuvaksi. Huomautettavaa ei ole myöskään siihen, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset aikaisempaa selvemmin erotetaan aikuisia koskevista säännöksistä. Mietinnössä ehdotetuista säännöksistä käy myös riittävän selvästi ilmi, mitkä säännökset koskevat niitä tilanteita, joissa teko kohdistuu aikuisiin, ja mitkä tilanteita, joissa lapset ovat rikoksen uhreja. Vapaaehtoisuuden puuttuminen ja sääntelyn rakenne 4. Raiskaus ja seksuaalinen kajoaminen esitetään siis muutettavaksi vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuvaksi. Raiskausta koskevan säännöksen 1 momentin mukaan raiskauksesta tuomittaisiin se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Säännöksen 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomittaisiin myös tiettyä keinoa (väkivalta tai uhkaus) tai olosuhdetta (uhrilla ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoa) hyväksikäyttäen tapahtunut sukupuoliyhteys. 5. Korkein oikeus toteaa, että seksuaalirikoksia koskevat säännökset kuuluvat rikoslain ydinalueen säännöksiin, joista säädetyt rangaistukset ovat rikosoikeusjärjestelmän kokonaisuutta ajatellen ankaria. Rikoslain ydinalueen säännösten suhteen erityistä huomiota tulee kiinnittää sääntelyn täsmällisyyteen. Kuten perustuslakivaliokunta on todennut, rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta rangaistavaa (ks. esimerkiksi PeVL 56/2014 vp ja siinä viitatut lausunnot). 6. Esityksen mukaan raiskausta koskevan säännöksen 1 ja 2 momentti olisivat toisistaan erilliset siten, että 1 momentin mukaista vapaaehtoisuuden puuttumista arvioitaisiin itsenäisesti, eikä 2 momentissa säädettyjä keinoja tai olosuhteita ole siten tarkoitettu esimerkkiluetteloksi niistä tekijöistä, jolloin vapaaehtoisuutta ei ainakaan voitaisi katsoa olevan olemassa. Vapaaehtoinen osallistuminen on tunnusmerkistötekijänä uusi eikä vastaavaa tunnusmerkkiä käytetä muissa rikoksissa. Rikosoikeudellisessa sääntelyssä vapaaehtoisuus ilmeneekin nykyisin pääasiallisesti tekijän vastuuta rajoittavana seikkana (esimerkiksi yrityksen rangaistavuutta koskeva rikoslain 5 luvun 2 §). Nyt kysymys olisi toisenlaisesta, täysin uudenlaisesta soveltamistilanteesta. 7. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ns. Istanbulin sopimus) 36 artiklan 2 kappaleen mukaan henkilön on annettava suostumus vapaaehtoisesti vapaasta tahdostaan, joka arvioidaan kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Selvää on, että vapaaehtoisuuden puuttumisen arviointi edellyttää tapauskohtaista ja tilanteen erityispiirteet huomioon ottavaa arviointia siitä, onko uhri vapaasta tahdostaan suostunut sukupuoliyhteyteen. Työryhmämietinnön perustelujen mukaan kaikki sanallinen tai sanaton painostaminen sukupuoliyhteyteen pääsemiseksi ei vielä merkitsisi sitä, että kysymys olisi raiskauksesta. Oikeuskäytännöstä voi kuitenkin muodostua epäyhtenäistä, jos vapaaehtoisuuden puuttumisen arviointia varten ei pyritä täsmentämään ja konkretisoimaan harkintaa ohjaavia kriteereitä. 8. Esityksen mukaisen raiskausta koskevan säännöksen soveltamista on omiaan vaikeuttamaan ehdotetun kaltainen ratkaisu pitää 1 ja 2 momentin tekotavat erillään. Säännöksen 2 momentin tilanteissa ei olisi yhtäältä tarpeen arvioida vapaaehtoisuuden puuttumista. Toisaalta on selvää, että 2 momentin tekotavoissa kysymys on tilanteista, joissa vapaaehtoisuus puuttuu. Ennakoitavissa on, että suuressa osassa 1 momentin perusteella arvioitavista tapauksista teko-olosuhteissa on piirteitä 2 momentin tekotavoista tai olosuhteista. Näin ollen on olettavissa, että 2 momentin tekotavoilla on merkitystä myös arvioitaessa 1 momentin mukaista vapaaehtoisuuden puuttumista. Esimerkkinä voidaan käyttää mietinnön perusteluissa (s. 155) kuvattua tilannetta, jossa 2 momentin mukaista pakottamista ei merkitse uhkaaminen parisuhteen lopettamisella, jos toinen ei suostu sukupuoliyhteyteen. Tämän kaltaisissa tilanteissa arvioitavaksi jää, voidaanko uhrin katsoa kuitenkaan suostuneen vapaasta tahdostaan sukupuoliyhteyteen ja tulisiko tekoa arvioida 1 momentin mukaisena raiskauksena. Ehdotetun kaltainen säännösrakenne eli 1 ja 2 momentin mukaisten tekotapojen pitäminen erillään ei ole säännöksen selkeyden kannalta tyydyttävä. 9. Vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuva rangaistussäännös on mahdollista muotoilla usealla eri tavalla. Esityksen perusteluissa on vertailtu eri maiden lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Vertailluista maista erityistä huomiota on syytä kiinnittää Ruotsin, Saksan ja Islannin sääntelyyn, joissa on siirrytty suostumuksen puuttumiseen perustuvaan sääntelyyn. Ruotsissa omaksutussa sääntelyssä kuvataan yhtäältä niitä tekijöitä, joiden perusteella vapaaehtoista osallistumista tulee arvioida (sanat, teot tai muu toiminta). Toisaalta säädetään siitä, että osallistuminen ei ole tapahtunut koskaan vapaaehtoisesti, jos tekijä on käyttänyt tiettyjä keinoja (väkivalta, uhkaus ym.) tai käyttänyt hyväksi uhrin tahdonmuodostuskyvyn puutetta (päihtymys, uni, tajuttomuus ym.) taikka uhrin erityisen riippuvaista asemaa tekijästä. Islannissa omaksuttu sääntelymalli vastaa perusratkaisuiltaan Ruotsissa säädettyä. Saksassa voimassa oleva sääntely perustuu osin tekotapojen erottelulle vastaavalla tavalla kuin työryhmän esityksessä on päädytty esittämään. 10. Korkein oikeus toteaa, että vapaaehtoisuuden puuttumisen lisäksi mietinnössä vertailluissa maissa myös väkivallan tai uhkauksen taikka tiettyjen uhrin tahdonmuodostuskykyyn vaikuttavien olosuhteiden hyväksikäyttö on katsottu aiheelliseksi erikseen mainita raiskaussäännöksessä. Eroja on siinä, katsotaanko näiden erikseen mainittujen tekotapojen olevan sellaisia, joissa vapaaehtoisuutta ei ainakaan voida katsoa olleen vai onko kysymys vapaaehtoisuuteen nähden erillisestä tekotavasta. 11. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että vapaaehtoisuuden puuttuminen on olennainen tunnusmerkistötekijä myös lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Esimerkiksi lapsenraiskauksessa ja seksuaalisessa kajoamisessa lapseen yhtenä tekotapana mainittaisiin sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon tekeminen raiskaus- tai seksuaalista kajoamista koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa vapaaehtoisuuden puuttumisen arviointi ei esitetyn sääntelyn kannalta muodostu ongelmaksi silloin, kun tekijä on huomattavasti vanhempi kuin rikoksen uhri, koska tällöin jo kehottaminen, taivuttaminen tai houkutteleminen on riittävä lapsenraiskauksen tai kajoamisrikoksen täyttymiseen. Vapaaehtoisuuden tai sen puuttumisen arviointi voi kuitenkin olla erityisen hankalaa ilman lisäkriteereitä, jos tekijän ja uhrin ikäero ei ole suuri ja tekijäkin voi siis olla 15-vuotias. Ongelmallista voi olla esimerkiksi uhrin passiivisuuden merkityksen arviointi silloin, kun sekä uhri että tekijä ovat seksuaalisesti kokemattomia. 12. Vapaaehtoisen osallistumisen puute on yhtenä tunnusmerkkinä myös seksuaalisessa kajoamisessa lapseen. Tässä rikoksessa kysymys on siis muista seksuaalisista teoista kuin sukupuoliyhteydestä. Seksuaalinen teko voi tapahtua etäyhteyksin (KKO 2017:50, KKO 2017:51 ja KKO 2018:70), ja erityisesti etäyhteyksin tapahtuvissa seksuaalisissa teoissa vapaaehtoisuuden tai sen puuttumisen arviointi voi poiketa olennaisestikin siitä, miten vapaaehtoisuutta tulisi arvioida fyysisessä kanssakäymisessä. Nämäkin tilanteet huomioon ottaen sääntelyn täsmällisyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. 13. Erilaisissa tilanteissa tapahtuvien sukupuoliyhteyksien ja seksuaalisten tekojen rikosoikeudellisen arvioinnin pitäisi perustua mahdollisimman selvään ja tulkinnoiltaan ennakoitavaan sääntelyyn. Vapaaehtoisuuden arvioinnin kannalta olisikin syytä pohtia, voitaisiinko erityisesti raiskausta koskevassa sääntelyssä luopua 1 ja 2 momenttien tekotapojen erillisyydestä tai olisiko näiden tekotapojen keskinäistä suhdetta muutoin mahdollista selkeyttää. Korkein oikeus katsoo, että jatkovalmistelussa pitäisi vielä arvioida, voitaisiinko sääntelyä kehittää siihen suuntaan, että se kuvaisi nyt ehdotettua täsmällisemmin ja ennakoitavammin niitä seikkoja, jolloin vapaaehtoisuutta ei ole ja jotka tulisi ottaa huomioon vapaaehtoisuuden puuttumista arvioitaessa. 14. Vapaaehtoisuuden puuttuminen olisi merkityksellinen myös lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, joissa tätä tunnusmerkkiä joudutaan soveltamaan huomattavasti moninaisimmissa tilanteissa kuin raiskauksessa. Korkein oikeus katsoo, että jatkovalmistelussa olisi aihetta arvioida vapaaehtoisuuden puuttumisen täsmällisyyttä myös erityisesti lapsiin kohdistuvissa rikoksissa ja arvioida, tulisiko tätä tunnusmerkkiä tarkentaa. Rangaistukset 15. Esitetty säännöskokonaisuus merkitsee rangaistustason ankaroitumista nykyisin voimassa olevaan sääntelyn nähden. Ankaroituminen toteutuisi erityisesti sen vuoksi, että aikaisempaa useampi sukupuoliyhteyden käsittävä teko tulee arvioitavaksi raiskauksena tai lapseen kohdistuessa lapsenraiskauksena tai törkeänä lapsenraiskauksena. Tältä osin esityksessä on otettu huomioon eduskunnan vastauksessa (EV 305/2018 vp) hallituksen esitykseen HE 212/2018 vp esitetyt lausumat, joiden mukaan uudistuksessa tulee edelleen kiristää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia. Korkein oikeus toteaa, että eri rikoksista säädettävien rangaistusasteikkojen arviointi ja rangaistuksista päättäminen on lainsäätäjälle kuuluvaa kriminaalipoliittista arviointia, eikä esitettyihin rangaistuksiin ole siten yleisesti ottaen lausuttavaa. 16. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja on muutettu useasti vuoden 2010 jälkeen. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on myös arvioitu seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten tasoa eli rangaistuksen pituutta ja lajia. Näistä ratkaisuista ilmenee muun ohella, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa tekotavat ja tekojen vahingollisuus voivat olla samankin rikosnimikkeen sisällä moitittavuudeltaan hyvin erilaisia. Ehdotuksen mukaisten törkeimpien lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten eli törkeän lapsenraiskauksen (rangaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta) ja törkeän seksuaalisen kajoamisen lapseen (rangaistusasteikko 2–10 vuotta vankeutta) tunnusmerkistöt voivat nekin tulla sovellettaviksi moitittavuudeltaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Samalla näiden säännösten soveltamisala laajentuisi aikaisempaan sääntelyyn nähden. Tähän nähden rangaistusasteikot erityisesti ehdotettujen vähimmäisrangaistusten ankaruuden vuoksi merkitsevät varsin tuntuvaa ankaroitumista voimassa olevaan sääntelyyn nähden. Selvänä ei voida pitää, että kaikki mainittujen säännösten soveltamisalaan sisältyvät teot edustaisivat törkeimpinä pidettäviä seksuaalirikoksia. Tästä voi olla seurauksena, että tuomioistuinten ratkaisutoiminnassa tekojen kokonaistörkeyden arviointi nousee vielä aikaisempaa merkityksellisempään asemaan (ks. myös KKO 2011:102).   17. Muilta osin korkeimmalla oikeudella ei ole lausuttavaa työryhmän mietinnöstä. Presidentti Tatu Leppänen Kansliapäällikkö Wilhelm Norrman Esittely täysistunnossa 30.9.2020 Läsnä: Presidentti Leppänen sekä oikeusneuvokset Häyhä, Jokela, Sippo, Koponen, Kantor, Littunen, Huovila, Antila, Hirvelä, Uusitalo, Engstrand, Ilveskero, Mäkelä, Välimaa, Tammi-Salminen, Tapani, Ojala ja Guimaraes-Purokoski.
      • Lasten perusoikeudet ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatamme. Uhrin suostumuksen puuttuminen ja haavoittuva asema on tärkeää tuoda selkeäsanaisesti esiin. Entä parituksen ja ihmiskaupan kohteena olevan hyväksikäyttö - onko raiskaus, jos tekijä tietää, että kyseessä parituksen tai ihmiskaupan uhri. He ovat todella haavoittuvassa asemassa. Lainmuutostyö on käsittääksemme käynnistynyt nimenomaan tästä peruskysymyksestä ja aikuisten uhrien asemaan liittyvistä kysymyksistä. Ehdotamme, että valmistelutyö lasten osalta tehdään uudelleen, koska nyt tehdyt ehdotukset ovat lakiteknisesti liian monimutkaisia. Emme voi mitenkään tukea lapsiin liittyviä ehdotuksia. Ehdotuksesta puuttuu eräitä tärkeitä lainkohtia, joita olemme toivoneet jo pitkään lakiin omana säännöksenään mm. alaikäispornografian valmistaminen, josta on erityinen lainkohta mm. Ruotsin rikoslaissa. Käsityksemme on, että EU:sta on tulossa uusia internetin palvelun tarjoajan vastuuseen liittyviä velvoitteita, joten näitäkin olisi nyt hyvä selvittää ja odottaa. Lasten osalta raiskauspykälä on jo kiireellisessä järjestyksessä laadittu ja lisätty RL 20 lukuun, joten varsinaista kiirettä ei pitäisi olla muuttaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntelyä. Alaikäispornografian sääntely puolestaan edellyttää mielestämme myös uutta valmistelua. Ilmeisesti alaikäispornografian sääntelyyn ei ole ollut riittävästi aikaa työryhmässä, joka sinänsä edustaa korkeaa osaamista ja ammattitaitoa. Emme voi kannattaa nyt tehtyjä ehdotuksia mm. uusi määritelmä vapauttaa piirretyt lapsipornografiset julkaisut levitettäviksi. Suojaikäraja 16 vuotta seksuaalirikosten kohdalla tulisi säilyttää ennallaan ja poikkeukset tulisi säätää niin selväsanaisessa rajoitussäännöksessä, etteivät lasten hyväksikäyttäjät vapaudu vastuustaan. Rajoituksen pitää koskea vain vapaaehtoista ja tasavertaista seurustelusuhdetta. Otamme alempana kantaa suojaikärajakysymykseen ja alaikäispornografiaan ja ehdotettuun 9 §: ään, joka on otsikoitu uhria loukkaavasti. Otamme kantaa lopuksi myös eräisiin lainsäädäntötoimia EIT:n linjausten vuoksi edellyttäviin vakaviin olosuhteisiin. Ne liittyvät lasten suojaamiseen, mutta puuttuvat nyt tehdystä mietinnöstä.
      • Tasa-arvovaltuutettu, Jukka Maarianvaara
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Tasa-arvovaltuutettu kannattaa ehdotusta. Raiskauksen tunnusmerkistön muuttaminen vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvaksi on Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaista ja sukupuolten tasa-arvoa lisäävä tärkeä ja odotettu uudistus. Tasa-arvovaltuutettu on suositellut mm. eduskunnalle antamassaan kertomuksessa (K 22/2018 vp) raiskauksen tunnusmerkistön muuttamista suostumusperusteiseksi.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatan ehdotusta. Esitetty muutos on yksi tärkeimmistä uudistustarpeista. Kaikki esitetyt vaihtoehdot ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia, minkä voidaan odottaa aiheuttavan näytöllisiä ongelmia. Nämä näytölliset ongelmat heikentävät kaikkien asianosaisten oikeusturvaa oleellisesti, koska loppukäyttäjän näkökulmasta rangaistavuuden ennakointi jäänee ehdotuksen toteutuessa osin tulevan oikeuskäytännön varaan. Esitetyistä paras on kuitenkin vaihtoehto B2.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lakimiesliitto kannattaa vapaaehtoisuuden puutteen sisällyttämistä seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi, sivulla 110 esitetyn vaihtoehto B2:n mukaisesti. Ehdotuksen mukaan raiskaussäännös muutettaisiin suostumusperustaiseksi. Tämän uudistuksen myötä Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaisi myös kansainvälisiä velvoitteita, joten uudistus on erittäin tervetullut ja positiivinen asia. Muutos vahvistaisi seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimus, jonka Suomi on ratifioinut, edellyttää, että ilman uhrin suostumusta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. Sopimuksen 36 artiklan mukaan sopimuksen osapuolten tulee toteuttaa tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että toisen henkilön saattaminen ilman hänen suostumustaan seksuaalisiin tekoihin kolmannen henkilön kanssa säädetään rangaistavaksi. Kansallisen lainsäädännön muuttaminen olisi siten tarpeen myös Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden täyttämiseksi. Työryhmän esityksen mukainen vapaaehtoisuuteen perustuva vaihtoehto, jossa raiskauksen tunnusmerkistössä ei edellytetä asianomistajan nimenomaista kieltäytymistä, heijastaa asianmukaisella tavalla lainsäädäntömuutosten tavoitteena olevaa itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa. Mietinnössä suostumusperusteisuutta on myös tarkasteltu laajasti ja huolellisesti. Raiskausrikoksen tunnusmerkistön muuttaminen työryhmän esittämällä tavalla saattaa kuitenkin johtaa raiskausrikoksen toteennäyttämistä koskeviin hankaliin rajanvetoihin, minkä työryhmäkin on tunnistanut. Raiskausrikoksen syyksilukeminen edellyttää aina riittävää näyttöä vastaajan syyllisyydestä, mikä tarkoittaa sitä, ettei vastaajan syyllisyydestä saa jäädä varteenotettavaa epäilyä. Seksuaalirikoksissa ei voida hyväksyä käännettyä todistustaakkaa tai aikaisempaa alempaa näyttökynnystä. Siten kynnys vapaaehtoisuuden puuttumisen toteennäyttämisestäkään ei voi muodostua suhteettoman korkeaksi. Asian jatkovalmistelussa on perusteltua tutustua niiden maiden (erityisesti Ruotsi) ratkaisukäytäntöihin, joissa suostumuksen puute on jo aiemmin sisällytetty seksuaalirikosten tunnusmerkistötekijäksi.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry (myöh. Demla) kannattaa muutosta Demla pitää erittäin myönteisenä, että vapaaehtoisuuden puute säädettäisiin keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi. Demla on jo aiemmin (lausunnossaan vuonna 2018 rangaistusten oikeasuhtaisuutta käsittelevästä arviomuistiosta) ottanut kantaa siihen, että täyttääkseen Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet, kuten Istanbulin sopimuksen 36 artikla, tulisi tunnusmerkistötekijän uudistaminen tehdä vastaamaan paremmin seksuaalista itsemäärämisoikeutta. Demla kannattaa myös sitä, että vapaaehtoisuutta ja sen puuttumista arvioidaan tilanteen objektiivisen kokonaisarvioinnin pohjalta esityksessä esitetyn tavoin. Demla on iloinen siitä, että esityksessä on tarkasteltu vapaaehtoisuuden ja sen puuttumisen sekä sukupuolisen kanssakäymisen muotoja hyvin monipuolisesti ja että ratkaisevaa vapaaehtoisuuden ja sen puuttumisen arvioinnissa olennaista on tilannekohtainen objektiivinen arviointi esityksessä esitetyn tavoin (Työryhmän mietinnön yksityiskohtaiset perustelut, s. 148–150). Aiempien lausujien ohella Demla pitää kuitenkin huomionarvoisena nostaa esille suostumusperusteisen raiskaussäännöksen näyttöongelmat sekä tunnusmerkistön mukaisen suostumuksen tulkinnan että tahallisuusarvioinnin osalta. Näiden seikkojen ongelmakohtia arvioidaan perustellusti esimerkiksi Länsi-Suomen syyttäjäalueen, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian tai Itä-Suomen hovioikeuden lausunnoissa. Näiltä osin Demla tuo lausumassa vielä esille syyttömyysolettaman ja viittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 momenttiin sekä artiklan kohtaa koskevaan EIT:n oikeuskäytäntöön (esim. Telfner vastaan Itävalta, kohta 15) myös tosiseikkojen tai oikeustosiseikkojen lainsäädännössä arvioitujen lähtökohtien osalta (esim. Salabiaku vastaan Ranska, kohta 28; Radio France ym. vastaan Ranska, kohta 24, joista jälkimmäisessä mm. "The Court next observes that the Convention does not prohibit presumptions of fact or of law in criminal cases. Nevertheless, it requires States “to remain within certain limits in this respect”: they must “confine them within reasonable limits which take into account the importance of what is at stake and maintain the rights of the defence”). Huolimatta siitä, että esitys on Demlan aiemmin tuomien seikkojen perusteella kannatettava, pitää se kuitenkin ongelmallisena mikäli lakiesityksellä tultaisiin päätymään oikeusasiamiehen kanslian lausumassa esitetyllä tavalla ns. käännettyyn todistustaakkaan tai vaihtoehtoisesti objektiivisten seikkojen perusteella turhan korkeaan syytekynnykseen. Jokatapauksessa lainsäätäjän olisi syytä tuoda esitöissä selkeästi esille mikäli tarkoituksena olisi soveltaa esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeuden lausumassa selostetulla tavalla huumausainerikoksista syntynyttä konstruktiota myös esityksen kohteena olevissa seksuaalirikoksissa. Voitanee kuitenkin pitää huolestuttavana ilmiönä mikäli tälläinen oikeuspoliittinen linjaveto yleistyisi ja olisi riskinä, että se ajan kanssa leviäisi myös rikoslainsäädännön piiriin yhä laajenevassa määrin.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Esitys on selkeä parannus lain nykytilaan. Tuntomerkistömuutos tuo lain sääntelyä paljon lähemmäs kansan yleistä oikeustajua. Sääntelyssä on otettava riittävästi huomioon se, että tietyissä tilanteissa uhri ei voi antaa pätevää suostumusta ja on tekijän vastuulla selvittää, voidaanko suostumusta pitää pätevänä. Raiskauksen tulee siis olla rangaistava myös ns. tuottamuksellisena, jos tekijä ei voi näyttää toteen pyrkineensä selvittämään luotettavalla tavalla, onko tekoon suostumus ja onko suostumuksen antaja pätevä antamaan sitä. Raiskauksen törkeää tekomuotona tulisi rangaista myös sukupuoliyhteys, jos uhri on tekijään tai tekijöihin nähden alisteissa asemassa koulussa, laitoksessa, työsuhteessa, vapaa-ajan toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa. Perustelu: Vaikka valta-asemassa oleva ei käyttäisi tai uhkaisi käyttää väkivaltaa, on tällainen tilanne omiaan joka tapauksessa aiheuttamaan luettelon kolmannen kohdan tarkoittamaa erityisen tuntuvaa henkistä kärsimystä. Tilannetta valtasuhteissa täsmentävä kohta poistaa turhan selittelyn. Samalla tulisi lakiin kirjatuksi myös se selkeä moraalisääntö, että opettajalla ei ole seksiä opiskelijan kanssa eikä lääkärillä potilaan kanssa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa ehdotusta. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) edellyttää, että toiseen henkilöön ilman tämän suostumusta kohdistuva seksuaalinen teko säädetään rangaistavaksi. Siten ehdotus tukee Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanoa.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Psykologiliiton oikeuspsykologian ammatillinen työryhmä näkee ehdotetun muutoksen hyvänä, sillä vapaaehtoisuuden puute keskeisenä tunnusmerkistötekijänä vastaa nykyhetken ymmärrystä seksuaalirikoksesta (yksi osapuoli ei halua toteutunutta seksuaalista kanssakäymistä). Tällöin arviointi siirtyy tapauksissa vastustelun arvioimisesta suostumuksen arvioimiseen. Tämä ei välttämättä helpota tapausten ratkaisua, vaan edellyttää sensitiivistä, mutta yksityiskohtaista selvitystä siitä, ovatko osapuolet ilmaisseet suostumustaan toisilleen ymmärrettävällä tavalla. Vapaaehtoisuuden puute tunnusmerkistötekijänä on myös selvästi aiempaa paremmin linjassa käyttäytymistieteellisen tutkimustiedon kanssa, sillä seksuaalirikoksen kohteeksi joutuvilla ei aina ilmene vastustelukäyttäytymistä. On tyypillistä, että rikoksen tapahtumahetkellä vastustelun sijaan voimakas stressitila ja pelko aiheuttavat uhrin lamaantumista. Tutkimustiedon perusteella ei myöskään ole tavatonta, että raiskauksen uhri on saattanut jopa edesauttaa tekoa esimerkiksi riisuutumalla itse, jotta tilanne olisi ohi mahdollisimman nopeasti. Psykologiliiton seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatillinen työryhmä näkee että, ehdotus tukee seksuaalista ja kehollista itsemääräämisoikeutta ja on siksi periaatteessa kannatettava.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • YLEISTÄ MIETINNÖSSÄ EHDOTETUSTA KOKONAISUUDESSAAN Viittaan aluksi 21.9.2018 antamaani lausuntoon (VN/4346/2018), jossa totesin, että pääosin rikosoikeudellisia sanktioita ja niiden tasoa koskevat säännökset kuuluvat lainsäätäjän yhteiskuntapoliittiseen harkintavaltaan valtiosääntöperiaatteiden, erityisesti perusoikeuksien yleisten rajoitusperiaatteiden ja niihin perustuvien valtiosääntöisten kriminalisointiperiaatteiden ja julkisen vallan velvoitteiden suojata perusoikeuksia myös rikosoikeudellisin keinoin luodessa rikoslainsääntelylle vain yleisen tason raamit. Näin ollen en nimenomaisesti kannata tai ole kannattamatta mietinnössä ehdotettua ja vaihtoehtoja. Sinänsä rikoslain 20 luvun seksuaalirikoslainsäädännön johdonmukaisuuden, toimivuuden ja ymmärrettävyyden kannalta on laajalti odotettua, että ko. rikoslain luvun muutostarpeet arvioidaan ja suhteutetaan yhdellä kertaa. Rikoslain tulisi muodostaa selkeä ja mahdollisimman helposti hahmotettava kokonaisuus ja nyt kysymyksessä olevalla kokonaisuudistuksella vallitsevaa tilannetta on mahdollisuus parantaa. Totean lisäksi, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on olennainen osa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta ja itsemääräämisoikeuden ydinsisältöä. Itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja niiden tulkintakäytännössä vahvasti suojattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Tästä näkökulmasta itsemääräämisoikeutta nykyistä paremmin suojaava rikoslain sääntely on hyvin perusteltua. VAPAAEHTOISUUDEN PUUTE KESKEISEKSI TUNNUSMERKISTÖTEKIJÄKSI Vapaaehtoisuuden puute raiskauksen keskeisenä tunnusmerkistötekijänä näyttäisi peilaavan voimassaolevaa säännöstä paremmin nykykäsitystä siitä, että seksuaalisessa kanssakäymisessä osapuolten tulee olla mukana omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Tämä on itsemääräämisoikeuden aivan keskeinen lähtökohta ja rikoslain seksuaalirikosten sääntelyssä on perusteltua vahvistaa kattavasti juuri ihmisen itsemääräämisoikeuden suojaa. Lisäksi Suomen ratifioiman Istanbulin sopimuksen edellytysten mukaan kaikki uhrin suostumuksetta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. Koska mietinnössä tarkoitettu raiskausrikos olisi rangaistava vain tahallisena, tulisi ehdotuksesta ja varsinkin sen perusteluista ilmetä selkeämmin tahallisuusedellytyksen täyttyminen erityisesti uhrin passiivisuustilanteissa. Vapaaehtoisuuden puuttumisen käsitettä ja sen sisällön tulkintaa tulisi vielä selventää. Jatkovalmistelussa tulisi pohtia, olisiko tekijälle asetettava jonkinasteinen selonottovelvollisuus joissakin tilanteissa? Käytännön lainkäyttötyössä näyttöä sekä vapaaehtoisuuden ja tahallisuuden sisältöä ja tulkintaa koskeviin ongelmatilanteisiin olisi toivottavaa saada lain esitöistä tukea.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto kannattaa ehdotusta ja pitää sen toteuttamista aivan välttämättömänä sekä uhrien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden että Suomea sitovan Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanon ja GREVION suositusten huomioimisen kannalta. Ensi- ja turvakotien liitto on samaa mieltä Amnestyn esittämän eriävän mielipiteen kanssa siitä, että valta-aseman hyväksikäyttö estää toista muodostamasta tahtoaan vapaasti. Tällöin ei voida puhua vapaaehtoisesta osallistumisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seksuaalisena hyväksikäyttönä määritellyt tilanteet olisi siksi siirrettävä raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen alle.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Raiskausrikoksen muuttaminen suostumusperusteiseksi on tärkeä muutos nykytilasta. Nykytilanteessa syyttämättä ja rankaisematta ovat jääneet usein tilanteet, joissa nainen ulospäin näkymättömän pelon tai muun syyn vuoksi ”jäätyy” tai lamaantuu, eikä ilmaise tai näytä millään tavalla tahtoaan. Vastoin omaa tahtoa tapahtunut sukupoliyhteys on aina haitallista ja voi aiheuttaa pitkäkantoisia seurauksia. Ohi kysymyksen vastataan myös 2 momentin 1) kohdan osalta, että avioerolla tai parisuhteen päättämisellä uhkailun tulisi katsoa uhkauksena pakottavaksi. Avioliitoissa ja parisuhteissa saattaa olla hyvin erilaisia voimasuhteilta ja ne voivat olla dynamiikaltaan erilaisia, toisen osapuolen ollessa heikompi ja altavastaaja. Niissä voi olla myös isojakin taloudellisia epäsuhtia, jolloin avioero pudottaisi toisen osapuolen tyhjän päälle, tällöin uhkaus olisi hyvinkin varteenotettava ja voi saada toisen alistumaan sukupuoliyhteyteen. Avioero on/voi olla ihmisen elämässä yksi traumaattisimmista tapahtumista ja sillä uhkaaminen voi hyvinkin olla sellainen, joka riittää murtamaan toisen tahdon. Sukupuoliyhteyteen osallistumista ja uhkauksen merkittävyyttä on arvioitava kokonaisuutena myös muut olosuhteet huomioiden. Avioerolla/parisuhteen päättämisellä uhkaamista ei tulisi sulkea pois.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Raiskaussäännöstä ollaan muuttamassa suostumusperusteiseksi. Julkiset oikeusavustajat kannattavat uudistusta. Muutoksella vahvistetaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa ja vahvistetaan jokaisen henkilön oikeutta määrätä itse omasta koskemattomuudestaan. Tavoite muuttaa suostumuksen puute keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi on kannatettava. Äkillisten tilanteiden erityinen huomioiminen laissa on tarpeellinen muutos, sillä ihmisten välisessä kanssakäymisessä on mahdollista, että tilanteet muuttuvat nopeasti ja toisen henkilön koskemattomuutta saatetaan loukata yllättäen. Julkiset oikeusavustajat kannattavat vapaaehtoisuuden puutteen sisällyttämistä tunnusmerkistötekijäksi lausunnon sivulla 110 olevan B2 vaihtoehdon mukaisesti.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Raiskauksen tunnusmerkistö ei muutu sillä, että pykälän alkuun lisätään sana ’vapaaehtoisuus’. Raiskausta koskevan rikoslain 1 §:n rakentaminen on jäänyt täysin kesken, eikä se vastaa uudistuksen tavoitetta laajentaa raiskauksen määritelmä koskemaan kaikkia niitä sukupuoliyhteyden käsittäviä tekoja, joihin uhrin suostumusta ei ole tai suostumusta ei voida saada. Raiskauksen määrittelyssä on välttämätöntä tuoda selkeästi esille uhrin haavoittuvuuden määritelmä. Tunnusmerkistössä pitää näkyä ne tilanteet, joissa uhrin vapaaehtoisuutta ei ole eikä sitä sen vuoksi pidä mainituissa tilanteissa myöskään arvioida erikseen raiskauspykälää sovellettaessa. Työryhmä ei ole sisäistänyt haavoittuvan uhrin käsitettä eikä tilanteita, joista esimerkiksi lukuisat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut kertovat. Erittäin vakava puute on myös se, että Istanbulin sopimuksen vaatimus uhrin haavoittuvuuden määrittelemiseksi tekojen ankaroittamisperusteeksi on jäänyt vain sanoiksi mietinnön perusteluihin. (Istanbulin sopimus 46 artikla, Raskauttavat seikat: c-kohta: Rikos kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi.) Mikä surullisinta, työryhmä ehdottaa vastoin Istanbulin sopimusta juuri näitä tekoja muita lievemmin rangaistaviksi teoiksi rikoslain 20 luvun 5 §:ään ’seksuaalinen hyväksikäyttö’. Seksuaalisen hyväksikäytön osalta ei ole olemassa törkeää tekomuotoa, joten mainittuja tekoja ei myöskään koskaan voitaisi arvioida erityisen vakaviksi. Erittäin arveluttavia ovat mietinnössä kohdassa 4.1.1 esitetyt perustelut ehdotetun seksuaalisen hyväksikäytön osalta. Perusteluissa todetaan, että kysymys on tekijän asemaansa hyväksikäyttäen ja uhria taivuttelemalla tehdyistä teoista, joissa uhri on harkintakyvyltään heikommassa asemassa. Edelleen työryhmä on tullut siihen tulokseen, että nämä teot poikkeavat luonteeltaan ja moitittavuudeltaan teoista, jotka tehdään toisen vapaaehtoisuuden puuttuessa. Työryhmän mielestä näitä tekoja ei siis tulisi rikoslaissa rinnastaa vakavuudeltaan ja nimikkeiltään raiskauksiin. Perusteluista saa sen käsityksen, että työryhmän oletuksena on harkintakyvyltään heikommassa asemassa olevien henkilöiden vapaaehtoisuus, mutta tekijän valta-aseman ja taivuttelun takia teosta kuitenkin rangaistaisiin, vaikkakin vähäisemmin. Perusteluista on unohtunut se, että rikoksiksi luokitellut teot loukkaavat toisen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainkohdassa on kysymys haavoittuviin ja erityisen haavoittuviin uhreihin kohdistuvista rikoksista. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Useat nyt seksuaalisena hyväksikäyttönä ehdotetut teot, joissa tekijänä on luottamus- tai valta-asemassa oleva henkilö uhriin nähden, kohdistuvat lisäksi 16-17 vuotiaisiin alaikäisiin lapsiin. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan uhrin asemaan jopa heikennyksiä verrattuna nykyiseen lainsäädäntöön. Työryhmän ehdotuksen mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä ja aiempaa lainsäädäntöä lievemmin rangaistaisiin myös sukupuoliyhteys oman tai huollettavana olevan 16-17 -vuotiaan lapsen kanssa, jos lapsi on suostunut vapaaehtoisesti sukupuoliyhteyteen. Ehdotettu lainkohta osoittaa täydellistä asiantuntemuksen puutetta aikuisen valtasuhteesta lapseen, eikä lapsen suojatonta asemaa perheolosuhteissa selvästikään ymmärretä. Edellä ehdotettu seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva lainkohta olisi sekä raiskausta että nykyistä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lievemmin rangaistava rikos, mikä nykyisin saatavilla olevan asiantuntijatiedon valossa tuntuu todella oudolta esitykseltä. On irvokasta edes mainita, että kuvatussa tilanteessa pitäisi arvioida alaikäisen uhrin vapaaehtoisuutta, kun vastapuolena hänellä on oma vanhempansa. Nykytilanteessa edellä mainittu teko katsottaisiin törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi (rangaistusasteikko on 1-10 vuotta vankeutta) eikä lapsen vapaaehtoisuutta missään tapauksessa arvioitaisi. Suojaikäraja perheen sisäisissä hyväksikäyttötilanteissa on nykyään 18 vuotta. Näin se tulisi olla myös jatkossa. Ehdotettu rikoslain 5 § ’Seksuaalinen hyväksikäyttö’ rikkoo uhrien yhdenvertaisuutta lain edessä ja on myös perustuslain ja velvoittavien ihmisoikeussopimusten kuten Istanbulin sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen syrjintäkiellon vastainen. Uhrin haavoittuvuus ja haavoittuvat tilanteet, joissa uhrit joutuvat raiskatuiksi, pitää näkyä raiskauksen tunnusmerkistössä. Näiden uhrien saattaminen lain edessä samaan asemaan muiden uhrien kanssa on valtion velvollisuus. Raiskauspykälän perusteluihin ei ole otettu esimerkkiä myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännöstä, jossa varsin selkeästi on tuotu esiin nimenomaan haavoittuvia uhreja ja näihin tilanteisiin liittyviä erityisiä olosuhteita. Mietinnössä on lueteltu EIT:n tapauksia kuten myös Korkeimman oikeuden tapauksia, mutta jostain syystä haavoittuvuuden määrittelyä ja haavoittuvien uhrien tilanteita ei ole ymmärretty tai sisäistetty raiskauspykälän eikä seksuaalisia tekoja koskevien pykälien osalta (työryhmän nimitys ’ 3 § Seksuaalinen kajoaminen’ ja 4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen). Miksi ihmeessä Ruotsin esimerkkiä ei ole hyödynnetty? Ruotsin lainsäätäjä on nämä tilanteet ymmärtänyt, ja se näkyy edistyksellisellä tavalla sukupuoliyhteyden ja seksuaalisen teon käsittävissä rikosten tunnusmerkistöissä Ruotsin seksuaalirikoksia koskevassa 6 luvussa. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava asiantuntijaryhmä (GREVIO) kiinnitti huomiota haavoittuvien uhrien asemaan lainsäädännössämme viimeisessä Suomea koskevassa raportissaan. Erityisiä moitteita se antoi juuri siitä, että Suomessa ei ole ymmärretty tekijän valta-aseman merkitystä rikosten vakavuuteen ja erityiseen moitittavuuteen. Työryhmän ehdotuksen perustella näyttääkin edelleen siltä, että Suomi ei suhtaudu vakavasti asiantuntijaryhmän moitteisiin. Raiskauspykälän sanamuodoilla on merkitystä laillisuusperiaatteen noudattamisen ja pykälän tunnusmerkistön soveltamisen kannalta. Esimerkiksi Ruotsissa aikoinaan toteutettu raiskauspykälän käsitteen ’hjälplös situation’ (avuton tila) korvaaminen käsitteellä ’skärskilt utsatt situation’ (erityisen haavoittuva tilanne/tila/olosuhde) on vaikuttanut langettavien raiskaustuomioiden määrän kasvuun. Sillä on ollut suuri vaikutus haavoittuvien uhrien asemaan raiskausten uhreina. Tutkimusten mukaan juuri haavoittuvat uhrit raiskausten uhreina jäävät usein oikeusprosessin ulkopuolelle. Osasyynä siihen ovat lainsäädännön puutteet ja syrjivä suhtautuminen näihin uhreihin. Suomen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytyy painottua siihen, että uudistettava lainsäädäntö ei ole raiskauksen uhrin oikeuksien toteutumisen esteenä. Nyt valitettavasti on vaarassa tapahtua juuri tämä pahin tiedossa oleva uhka raiskaussäännöksen osalta. Ruotsissa vuoden 2018 seksuaalirikoslainsäädännön uudistus perusteluineen on ollut työryhmän vapaasti käytettävissä, mutta mitään merkkejä Ruotsin uudistuksesta tai sen vaikutuksista ei säädöstasolla ole nähtävissä Suomen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa mietinnössä. Työryhmä ei ole hyödyntänyt sitä eikä myöskään esimerkiksi Ruotsissa julkaistua BRÅn (Brottsförebygganderådet) raporttia 2019:9 eikä vastaavaa Turun yliopiston tutkimusta 1/2020. Perusteluissa on siteerattu Ruotsin lainsäädäntöä ja osittain edellä mainittuja tutkimuksia, mutta pykäläehdotuksiin niistä ei ole jäänyt jälkeäkään. Monet pykälät kuten raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on tosiasiallisesti jätetty monilta osin entiselleen. Toisaalta jotkin ehdotetut pykälämuutokset jopa heikentävät uhrin asemaa nykyisestä kuten edellä mainituissa tilanteissa, jossa tekijänä on vanhempi/huoltaja ja uhrina 16-17 -vuotias lapsi. Mietinnössä kohdassa 4.1.1 kerrotaan, että raiskauksen avutonta tilaa koskevaa tunnusmerkistöä laajennettaisiin ja selvennettäisiin erityisesti pelkotilan osalta, jolloin mainitaan uhrin päihtymys tai heikentynyt tajunnantila. Myös äkilliset tilanteet huomioidaan, mutta jälleen kerran paneudutaan tilanteisiin, jolloin uhrin kykyä puolustautua arvioidaan – tosin käyttämällä ilmaisua ’ei ole mahdollisuutta’. Tämän avoimen ilmaisun katsotaan kattavan kaikki tilanteet, joissa henkilöllä ei ole kykyä, tilaisuutta tai muusta syystä mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Mietinnössä väitetään, että nämä tilanteet olisi nyt määritelty tyhjentävästi ehdotetussa raiskauspykälässä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Ehdotettu raiskauspykälän tunnusmerkistö jää jälleen liian avoimeksi ja puutteelliseksi vastoin mietinnön perusteluissa esitettyä. Työryhmän ehdottama raiskaussäännös on ristiriitainen sen osalta esitettyjen perustelujen osalta. Säännös tässä muodossa toteutuessaan on Istanbulin sopimuksen vastainen ja sotii myös Grevion ja Cedaw-komitean Suomen lainsäädännön uudistamista koskevia vaatimuksia vastaan. Vapaaehtoisuuden puutetta ei selvästikään ymmärretä pykälän tunnusmerkistön muotoilussa, vaikka juuri se on raiskauksen tunnusmerkistön tärkein osa. Raiskauksen määritelmän pitäisi perustua nyt nimenomaan uhrin vapaaehtoisuuden puuttumiseen. Raiskauspykälässä pitää selkeästi mainita ne tilanteet, joissa ei ole koskaan kysymys uhrin vapaaehtoisuudesta. Tähän kuuluvat erityisesti kaikki ne teot, joissa tekijä on luottamus- tai valta-asemassa uhriin nähden. Muutoin raiskauksen tunnusmerkistö ei vastaa kokonaisuudistuksen tavoitetta perustaa raiskauspykälä uhrin suostumuksen tai vapaaehtoisuuden puuttumiseen. Ruotsin lainsäädäntöä olisi syytä hyödyntää nyt tehokkaasti, sillä Ruotsin raiskaussäännöksen tunnusmerkistössä on kuvattu ne tilanteet, joissa uhrin vapaaehtoisuutta ei ole. Se on lainsoveltajan näkökulmasta selvä. Koska raiskauspykälässä pitää selkeästi mainita ne tilanteet, joissa ei koskaan ole kysymys uhrin vapaaehtoisuudesta, tähän ryhmään kuuluvat erityisesti kaikki ne teot, joissa tekijä on luottamus- tai valta-asemassa uhriin nähden. Kaikki nyt ehdotetussa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa 5 §:ssä mainitut sukupuoliyhteyden sisältävät teot, lukuun ottamatta niitä alaikäisiin kohdistuvia tekoja, jotka pitää arvioida lapsenraiskauksina tai törkeinä lapsen- raiskauksina, pitää sisältyä tulevaan rikoslain 20 luvun 1 §:n raiskausta koskevaan tunnusmerkistöön. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Ehdotuksessa pitäydytään, kuten tähänkin saakka on tehty, raiskaustilanteessa esiintyvään fyysiseen mahdottomuuteen ilmaista itseään. Näin toteutuessaan raiskauspykälä olisi jälleen kerran vanhentunut jo voimaan tullessaan ja edellyttäisi välittömästi taas uusia säännösmuutoksia. Suomi tulisi saamaan uusia moitteita niin GREVIO:lta kuin CEDAW-komitealtakin. Rikosoikeudellinen tuottamusvastuu: Työryhmä on mietinnössään todennut, ettei rikosoikeudellista tuottamusvastuuta ole tarpeen säätää Suomessa raiskauksen yhteyteen. Työryhmä sivuuttaa asian ilman sen tarkempia perusteluja. Tekijän tietoisuudella tekoon ja uhriin liittyvistä olosuhteista on kuitenkin tärkeä merkitys raiskauksiin liittyvien tunnusmerkistöjen arvioinnissa juuri niissä tilanteissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei ole käytetty. Tutkimusten (esim. BRÅ 2019, Turun yliopisto 2020, Istanbulin sopimus, EIT) mukaan haavoittuvien uhrien kohdalla tekijänä on usein uhrin tunteva henkilö kuten puoliso, ex-kumppani, vanhempi, huoltaja tai uhriin muussa luottamus- tai valta-asemassa oleva henkilö kuten hoitaja, lääkäri, opettaja, harrastusohjaaja, terapeutti tai muun riippuvuussuhteen osapuoli. Pitkään jatkunut lähisuhdeväkivalta ja lapsuudessa koettu seksuaaliväkivalta ovat uhrin erityistä haavoittuvuutta aiheuttavia tekijöitä. Näistä olosuhteista tekijä on useimmiten tietoinen, mutta välttyäkseen rikosvastuusta väite siitä, ettei tiennyt uhrin haavoittuvuudesta voi johtaa rankaisemattomuuteen. Tämän vuoksi on välttämätöntä säätää Ruotsin tavoin raiskauksen yhteyteen rikosoikeudellinen tuottamusvastuu. Tekijän mahdollinen törkeä huolimattomuus haavoittuvien olosuhteiden selvittämisestä, havainnoinnista ja huomioimisesta ei tule jäädä rankaisematta. Tässäkin kohdin viittaamme Istanbulin sopimukseen, jonka mukaan Suomi on sitoutunut rankaisemaan kaikki raiskaustilanteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut valtion velvollisuutta suojella henkilöitä väkivallalta niin yksityishenkilöiden väliseltä väkivallalta kuin valtion yksityishenkilöihin kohdistamalta väkivallalta. Jos tuottamusvastuuta ei säädetä Suomessa, vaarana on, että monien seksuaalirikosten uhrien oikeudellinen asema jää edelleen heikoksi.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Miesten tasa-arvo ry (MTA) ei kannata työryhmän esitystä, jonka mukaan raiskauksen määritelmä rikoslaissa muutettaisiin suostumusperusteiseksi. Koska seksuaalirikokset, ja etenkin raiskaukset, ovat MTA:n mielestä erittäin vakavia rikoksia, on niitä koskevan lainsäädännön oltava hyvin perusteltua, selkeää ja kaikkien osapuolten oikeusturvan toteutumisen takaavaa. Työryhmä ei raportissaan esitä MTA:n mielestä riittävän painavia perusteluita sille, miksi raiskaussäännöksen sisältöä pitäisi muuttaa nykyisestä. Työryhmän raportin perusteella ei selviä, miksi nykyinen lainsäädäntö ei olisi riittävä tai miksi lainsäädännön muuttaminen olisi välttämätöntä. Rikoslainsäädäntö ei voi olla mikään moraalisten tai poliittisten mielenilmausten näyttämö. Näyttää vahvasti sille, että koko muutosesitys perustuu poliitikkojen, ja etenkin nykyisen hallituksen, tarpeelle esittää kovan linjan vetämistä seksuaalirikosten suhteen. Paljon tehokkaampaa ja hyödyllisempää olisi pyrkiä estämään seksuaalirikosten tapahtuminen ennalta. Näyttöä siitä, että seksuaalirikoslainsäädännön sisällöllä olisi mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta seksuaalirikosten tapahtumiselle, ei ole. Jo tapahtuneiden seksuaalirikosten osalta lainsäädännön sisältöä keskeisempi asia on se, että viranomaiset hoitavat niiden käsittelyn ammattimaisesti, luotettavasti ja mahdollisimman nopeasti. Rikosprosessien kohtuuttomiksi pitkittyneitä käsittelyaikoja ei ainakaan paranneta lisäämällä yhä enemmän epämääräistä lainsäädäntöä, pikemminkin päinvastoin. Julkisessa keskustelussa raiskaussäännöksen muuttamista suostumisperusteiksi on perusteltu toistuvasti väittämällä, ettei raiskauksista annettaisi Suomessa riittävän paljon tuomioita. MTA katsoo tämän olevan malliesimerkki stalinistisesta oikeuskäsityksestä, jossa olennaista ei ole, onko syytetty syyllistynyt siihen rikokseen, josta häntä syytetään, tai edes se, onko tätä rikosta edes tapahtunut. Olennaista on vain tuomita mahdollisimman monia ihmisiä (miehiä). Länsimaisessa oikeus- ja sivistysvaltiossa tällaiselle stalinistiselle ajattelulle ei pitäisi olla mitään sijaa. Karkeasti sanottuna on parempi, että joku todella tapahtunut rikos jää tuomitsematta, kuin että joku joutuu syyttömänä tuomituksi ja vankilaan. Jos ja kun nykyiselläkään lainsäädännöllä ei pystytä tehokkaasti estämään syyttömien tuomitsemista, tunnusmerkistön muuttamista entistäkin avoimemmaksi ja epämääräisemmäksi, ei ole syytä toteuttaa. Lähtökohtaisesti MTA siis katsoo, että nykyinen sääntely on riittävä. Jos kuitenkin lainsäädäntöä halutaan selkeyttää nykyisestä ja tehdä aiempaa selvemmäksi se, että raiskauksesta voidaan puhua myös niissä tilanteissa, joissa väkivaltaa tai sen uhkaa ei ole käytetty, voitaisiin raiskauksen määritelmää muuttaa siten, että se tarkoittaisi rikoslaissa sukupuoliyhteydessä olemista toisen henkilön kanssa vasten tämän tahtoa. Tämä ei ole mikään semanttinen kysymys, sillä jos tunnusmerkistö muutettaisiin suostumusperusteiseksi, käytäisiin oikeudessa kiistaa siitä, onko toiselta osapuolelta saatu sukupuoliyhteyteen suostumus vai ei ja siitä, mikä voidaan laskea suostumukseksi ja mikä ei. On aivan eri asia arvioida sitä, onko joku pakotettu sukupuoliyhteyteen vasten tahtoaan, kuin sitä, onko häneltä saatu suostumus sukupuoliyhteyteen vai ei. Kun tunnusmerkistö irrotetaan itse teosta ja liitetään rikoslaissa luotavaan, keinotekoiseen ja vaikeasti määriteltävään käsitteeseen, lainsäädännön monimutkaisuus kasvaa tarpeettomasti. Monimutkaisuuden lisääntyessä näyttökysymykset muuttuvat yhä vaikeammiksi ja sitä myöten kasvaa väärien tuomioiden riski. Jos tunnusmerkistö muutettaisiin suostumusperusteiseksi, se vaarantaisi helposti länsimaisen oikeusjärjestelmän perusteisiin kuuluvan syyttömyysolettaman ja saattaisi käytännössä johtaa tilanteisiin, joissa todistustaakka olisikin syytetyllä, eikä syyttäjällä. Tämä kehitys on MTA:n mielestä ehdottomasti estettävä. Jokaista raiskauksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Todistustaakka kuuluu syyttäjälle, ei syytetylle. Kenenkään ei pidä jatkossakaan joutua tilanteeseen, jossa hänen pitäisi todistaa olevansa syytön. Suostumuksen tai sen puutteen osoittaminen on käytännössä jälkikäteen erittäin vaikeaa, ellei jopa täysin mahdotonta, joten rikoslaissa raiskauksen tunnusmerkistö ei voi perustua sille. Normaalielämän kokemukset ovat osoittaneet, ettei sukupuoliyhteyttä arkielämässä pääsääntöisesti edellä mikään neuvonpito siihen suostumisesta. Itse asiassa, suostumuksen jatkuva tivaaminen, jota jotkut ovat ilmeisen vakavissaan esittäneet, johtaisi hyvin suurella todennäköisyydellä siihen, ettei mitään sukupuoliyhteyttä koskaan tapahtuisi. Sellainen inttäminen yksinkertaisesti tappaisi tunnelman. Rikoslainsäädäntö ei voi olla todellisuudesta niin vieraantunutta, ettei seksuaalisten kanssakäymisten todellista luonnetta siinä ja sen uudistusesityksissä huomioitaisi. Varsin usein sukupuoliyhteyteen päädytään siten, että molemmat osapuolet vain sanattomasti siihen ryhtyvät. Asiat etenevät hyvässä yhteisymmärryksessä ja täysin vapaaehtoisesti, vaikka mitään suostumusta ei kumpikaan missään vaiheessa kysyisi tai antaisi. Lähtökohtainen oletus on, että toinen osapuoli on seksuaalisessa kanssakäymisessä vapaaehtoisesti mukana, jos hän ei millään tavoin, sanoin, elein tai muutenkaan, tuo esille sitä, ettei näin olisi. Jos hän missä tahansa vaiheessa tai millä tahansa tavalla tuo esille sen, ettei hän halua seksuaalista kanssakäymistä, on kanssakäyminen jätettävä siihen. Sitä paitsi, vaikka suostumus sukupuoliyhteyteen olisikin saatu vaikka kirjallisena ja allekirjoitettuna, ei mikään estä suostumuksen antajaa jälkikäteen väittämästä, että hän olisi antanut suostumuksena vain pakon edessä. Mitkään esitykset tapahtumien kuvaamisesta, molempien suostumuksella totta kai, tai puhelinsovellusten käyttämisestä, jotta suostumus voitaisiin jälkikäteenkin todistaa, eivät nekään ole realistia tai hyödyllisiä, koska suostumuksen voidaan niissäkin tapauksissa väittää jälkikäteen väittää olleen pakotettu. Rikoslaissa ei tule asettaa mitään määrämuotoista kaavaa tai protokollaa, jota ihmisten on pakko aina seksiä harrastaessaan tiukasti noudattaa, jos he haluavat toimintansa olevan laillista. Sellainen pikkutarkka ja ihmisten yksityiselämän intiimimmälle alueelle tunkeutuva rikosoikeudellinen sääntely ei turvaisi tai suojaisi kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaan päinvastoin, paradoksaalisesti ja ironisesti, rajoittaisi ja loukkaisi ihmisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Suostumisperusteinen määritelmä on näin ollen täysin kestämätön ja järjetön. MTA katsoo, että vaihtoehto A on työryhmän esittämistä vaihtoehdoista paras. Se on vaihtoehdoista selkein. Se myös lisää vähiten syyttömien ihmisten (miesten) tuomitsemisen riskiä perättömien raiskaussyytösten perusteella. Muut vaihtoehdot lisäisivät perättömien raiskausilmoitusten ja syyttöminä tuomittujen (miesten) määrää. Vaihtoehdon B1 ongelmakohdista kirjoitimme jo edellä. Työryhmän suosittelema B2 vaihtoehto edellyttäisi käytännössä ihmisiltä (miehiltä) ajatuksenlukijan kykyjä. On mahdotonta tietää, että toinen osapuoli ei ole mukana sukupuoliyhteydessä vapaaehtoisesti, jos hän ei millään tavoin tai missään vaiheessa tuo esille tätä, vaan päinvastoin osallistuu siihen ainakin näennäisesti yhteisymmärryksessä ja vapaaehtoisesti, kenties jopa suostumuksensa ja osallistumisensa vapaaehtoisuuden sanallisesti tai elein ilmaisten. Työryhmä suosittama vaihtoehto B2 on epärealistinen ja kohtuuton. Käytännössä se johtaa tilanteisiin, jossa toinen osapuoli (käytännössä nainen), voi jälkikäteen väittää, ettei hän olisi osallistunut sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, vaikka hän tapahtumahetkellä ei ole millään tavoin, sanoin, ilmein tai elein ilmaissut sitä, ettei hän olisi sukupuoliyhteyteen suostuvainen. Tilanne on raiskauksesta syytetyn kannalta täysin mielivaltainen. Oikeusvaltiossa lainsäädännön on oltava tarkkarajaista. On oltava ennalta, tai vähintäänkin tekohetkellä, mahdollisimman tarkkaan tiedossa, mikä on rikollista ja mikä ei. Työryhmän esittämässä vaihtoehdossa tämä selkeys ja varmuus on korvattu mielivaltaisella ja täysin subjektiivisella jälkikäteisarvioinnilla. Kaikki on vastapuolen (naisen) mielialavaihteluiden sekä tuomioistuimen harkinnan, joka perustuu osaltaan juuri näille lakiesityksen taustatöiden erittäin naisnäkökulmaisille perusteluille, varassa. Vaikka työryhmän perusteluissa toista vakuutetaan, on täysin selvää, että raiskauksesta tultaisiin esitetyn tunnusmerkistömuutoksen toteutuessa tuomitsemaan syytettyjä (miehiä), sillä perusteella, että sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti suostunut (nainen) tulisi jälkikäteen katumapäälle. Se on suorastaan avoin valtakirja tuollaisille tapauksille, sillä mikään työryhmän esityksessä ei estä tällaisten oikeusmurhien tapahtumista. Käytännössä vaihtoehto B2 voisi johtaa tilanteeseen, jossa raiskauksesta syytetyn pitäisi pystyä todistamaan syyttömyytensä, eli hänen pitäisi pystyä osoittamaan toisen osapuolen olleen vapaaehtoisesti mukana, mikä on jälkikäteen hyvin vaikeaa, ellei täysin mahdotonta. Koska työryhmän esittämä vaihtoehto uhkaa romuttaa oikeusvaltion keskeisimpiin perusperiaatteisiin syyttömyysolettaman ja kääntää todistustaakan raiskauksesta syytetylle, ei sitä voi pitää hyväksyttävänä vaihtoehtona. Sama tarkkarajaisuuden määritelmä koskee tietenkin myös seksuaalisen ahdistelun määritelmää. On oltava ennalta mahdollisimman selvää, mikä on kiellettyä ja rikollista. Määritelmä ei voi perustua vain toisen osapuolen (naisen) subjektiivisiin kokemuksiin, vaan sen oltava objektiivisesti arvioitavissa. Rikoslaissa ei voida edellyttää kykyä lukea toisen ajatuksia, eikä rikoslaissa lakina, joka rajoittaa olennaisella tavalla ihmisten vapauksia, pidä turvautua täysin avoimiin tunnusmerkistöihin, eli siihen, että varmuuden vuoksi kriminalisoidaan kaikki. Jos rikoslaissa ei kyetä määrittelemään mahdollisimman yksityiskohtaisesti, tarkasti ja aukottomasti sitä, mitä sillä kriminalisoidaan, se on huonoa ja kansalaisten oikeusturvan vaarantavaa lainsäädäntöä. Sellaiselle ei pidä Suomessa olla sijaa. Julkisessa keskustelussa esimerkeiksi ahdistelusta ovat kelvanneet se, että joku (nainen) on pahastunut kuultuaan ohimennen mauttoman ja kaksimielisen vitsin tai se, että joku (nainen) on ahdistunut siitä tavasta, mies joku (mies) on häntä katsonut häntä. Se, että rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin ollaan hivuttamalla saattamassa tällaisia tekoja, jotka eivät oikeasti loukkaa kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Ahdistelusta on puhuttava vain niissä tilanteessa, joissa ei-toivottu seksuaalinen teko toistuu tai jatkuu, vaikka sen ei-toivottavuus on selvästi ilmaistu seksuaalisten tekojen tekijälle. Yllättävä ja suorasukainen käsiksikäyminen, joka loukkaisi seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka ei-toivuttavuutta ei olisi ehditty ilmaista, voisi tulla tuomittavaksi pahoinpitelynä. Nimittelyjen osalta kunnianloukkauksia koskevat säännökset ovat riittäviä. Ahdistelun osalta työryhmä esittää, että joissain tilanteissa vaikkapa suudelmat ja halaukset voisivat olla hyväksyttäviä, mutta toisissa tilanteissa taas eivät. Tilannevertailun perusteluna viitataan myös vallitseviin ja yleisesti hyväksyttyihin tapasäännöksiin. Mutta kun nämä käyttäytymiskoodistot eivät ole sukupuolineutraaleja, ei lain soveltaminenkaan tule niiden perusteella olemaan sukupuolineutraalia. Työryhmä ei sukupuolivaikutusten arvioinnissaan ole ottanut lainkaan huomiota sitä, että naisille sallitaan suomalaisessa kulttuurissa paljon enemmän kuin miehille. Iholle tulevat naiset ovat välittömiä ja sosiaalisia, mutta saman tekevät miehet ovatkin ällöttäviä ahdistelijoita. Sama pätee myös kielenkäyttöön. Ronski ja seksuaalissävytteinen kielenkäyttö on naisen kohdalla rohkeaa ja voimaantunutta, mutta miehen sanomana loukkaava, seksististä ja jopa perverssiä. Pukeutumissäännöt ovat niin ikään naisten kohdalla paljon sallivampia aina Eduskunnasta lähtien. Huomiotta jää se, että usein juuri naisten harrastama paljastava pukeutuminen saattaakin olla toisten (naisten tai miesten) mielestä ei-toivuttua ja häiritsevää. Sellaiseen naistyypilliseen käytökseen ei ilmeisesti ole siis jatkossakaan tarkoitus puuttua lainsäädännöllä. Näin ollen MTA on vahvasti sitä mieltä, ettei esitettyjä muutoksia voida tosiasiallisesti pitää sukupuolivaikutuksiltaan neutraaleina. On selvää, että lainsäädännöllä pyritään rajoittamaan enemmän miesten kuin naisten käyttäytymistä. MTA korostaa myös, että jo nykyiset ahdistelua koskevat säädökset sekä median, ja etenkin tasa-arvoviranomaisten, toistuvasti harjoittama miesten kollektiivinen syyllistäminen ja leimaaminen ovat tutkitusti osoittautuneet täysin syyttömien miesten kannalta hyvin haitallisiksi. Monet opetus- ja hoiva-alalla työskentelevät miehet elävät jatkuvasti sen pelossa, että heitä syytetään perusteetta ahdistelusta. He joutuvat jatkuvasti pohtimaan, voivatko se suorittaa sellaisia, työssään varsin tavanomaisia, tehtäviä tai toimia, joita heidän naiskollegojensa suorittamina pidettäisiin täysin harmittomina. Näille naisvaltaisille aloille on jatkossa entistäkin vaikeampaa saada lisää miehiä, kun alojen ilmapiirin on viranomaisten ja lainsäädännön tuella annettu kehittyä yhä miesvihamielisempään suuntaan. Eivätkä haittavaikutukset rajoitu vain naisvaltaisten alojen työskentelyilmapiiriin ja rekrytointiin, vaan ne näkyvät jokaisen vastakkaisesta sukupuolesta seuraa hakevan miehen elämässä. Kulttuurisista, mutta myös biologisista syistä johtuen, vaatimus aloitteellisuudesta heteroseksuaalisissa suhteissa kasaantuu miehille. Eikä tämä odotus muutu mihinkään lainsäädäntöä muuttamalla. Rikoslainsäädännöllisen sääntelyn jatkuva lisääminen, kiristäminen ja jo nykyisellään epämääräisten ja tulkinnanvaraisten tunnusmerkistöjen loputon venyttäminen ovat luoneet seurusteluun sekä opiskelu- ja työpaikoille pelon ilmapiirin. Koskaan ei voi tietää milloin ja mistä voi joutua syytteeseen tai saada tuomion. Tilanne on täysin kohtuuton, ja tämän kohtuuttomuuden kärsijöiksi joutuvat enemmän juuri miehet. Rikoslain tehtävä ei ole toimia minään hyvän käytöksen sääntökokoelmana, moraalisena ohjenuorana tai etikettioppaana. Kaiken sellaisen seksuaalisen toiminnan ja käytöksen, joka on jonkun ahdasmielisen ja herkkätunteisen (naisen) mielestä epäasiallista, epäkohteliasta, ei-toivottavaa tai jopa häiritsevää, ei pidä olla lähtökohtaisesti rikoslailla kriminalisoitua. On tilanteita, joissa sosiaalinen paine ja julkinen paheksunta riittävät enemmän kuin hyvin siihen, että huonoa tai harkitsematonta käytöstä korjataan. On hyvin erikoista, ettei työryhmän raportissa ole sukupuolivaikutusten arvioinnissa lainkaan tuotu esille näitä haittavaikutuksia. Mitenkään yllättävänä sitä ei voi pitää, sillä työryhmässä ei ole edustettuna ollut minkäänlaista miesasiaosaamista. MTA pitää työryhmäraportin keskeisimpänä puutteena sitä, ettei siinä ole käytännössä arvioitu lainkaan perättömien raiskausilmoitusten merkitystä nykylainsäädännön arvioinnin, saati esitettyjen muutosten arvioinnin, kannalta. Työryhmä lähtee raportissaan nähtävästi liikkeelle siitä naiivista oletuksesta, että jokainen raiskausilmoitus olisi aina aiheellinen. Tämä oletus on täysin perusteeton. Koska seksuaalirikokset ovat hyvin usein rikoksia, joissa on kyse sana sanaa vastaan -tilanteesta, on perättömien syytösten mahdollisuus otettava huomioon keskeisenä seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvänä kysymyksenä. Tiedossa on niin Suomessa kuin ulkomailtakin se, että perättömiä raiskaussyytöksiä tehdään varsin usein. Poliisiviranomaiset arvioivat vuonna 2010, että jopa viidennes Suomessa tehtävistä raiskausilmoituksista olisi perättömiä (Turun Sanomat 30.6.2010). Niitä tehdään monenlaisista syistä. Niillä voidaan yrittää peittää omaa uskottomuutta, tai niitä voidaan käyttää kiristyksen tai koston välineenä. Perättömillä raiskaussyytöksillä on tavoiteltu julkisuutta tai lasten huoltajuutta eroriidassa. Osassa tapauksista kyse voi olla myös mielenterveysongelmista. Perättömiä raiskausilmoituksia on tehty jopa humalassa ja huvin vuoksi. Koska kyse on sana sanaa vastaan - tilanteesta, on perättömän raiskaussyytöksen esittäminen hyvin helppoa. Perättömien syytösten esittäjät ovat hyvin perillä siitä, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että heitä rangaistaisiin mitenkään perättömän syytöksen esittämisestä, vaikka perätön syytös ei johtaisikaan toivottuun lopputulokseen, eli syyttömän ihmisen (miehen) tuomitsemiseen raiskauksesta. Heillä ei siis ole käytännössä mitään riskiä. Lainsäädäntö ja viranomaiset mahdollistavat nykyisellään sen, että valehtelemalla voidaan saada syytön ihminen (mies) tuomituksi vakavasta rikoksesta, ja jos tässä ei sitten onnistutakaan, ei systeemiä väärinkäyttäneelle ja perusteetta syytetyn (miehen) elämän pilanneelle koidu valehtelustaan mitään seuraamuksia. Tosiasia on, että Suomessakin ihmisiä (nimenomaan miehiä) on joutunut oikeuden eteen ja jopa vankilaan täysin perättömän raiskaussyytöksen perusteella (esimerkiksi Helsingin Sanomat 13.12.2019). Kyse on vakavasta asiasta. Perätön syytös voi tuhota aiheettomasti syytetyn ihmisen, joka lähestulkoon aina on mies, elämän täysin ja lopullisesti siinäkin tilanteessa, että häntä ei tuomita raiskauksesta, tai raiskaussyytöstä ei edes lopulta nosteta. Koska raiskausta pidetään yleisesti, ja aiheellisesti, vakavana ja häpeällisenä rikoksena, voi perättömästi syytetyn ihmisen (miehen) maine olla lopullisesti ja peruuttamattomasti pilalla. Aina löytyy niitä, jotka ajattelevat hänen olevan syyllinen, vaikka häntä ei ole mistään tuomittukaan. Perättömät syytökset ovat johtaneet työpaikkojen menetyksiin, eroihin ja itsemurhiin. On todella hälyyttävää, ettei työryhmä ole ilmeisesti lainkaan vaivautunut pohtimaan tätä kysymystä. MTA katsoo, että seksuaalirikoslainsäädäntöä arvioitaessa ja mahdollisesti muutettaessa on aivan olennaista ottaa huomioon perättömien syytösten olemassaolo ja vaikutus. Jokainen perätön raiskaussyytös kuormittaa viranomaisia tarpeettomasti. Perättömät raiskaussyytökset myös heikentävät todellisten raiskausten uhrien asemaa. Ennen muuta seksuaalirikoslainsäädäntöä ja siihen esitettyjä muutoksia on arvioitava siitä käsin, miten ne vaikuttavat perättömien raiskaussyytösten yleisyyteen ja niiden menestymisen mahdollisuuteen. Seksuaalirikoslainsäädännön on oltava sellaista, ettei ketään voitaisi tuomita perättömän raiskausilmoituksen perusteella. Lainsäädännön pitäisi varmistaa se, etteivät selvästi perättömät ilmoitukset johtaisi edes syytteiden nostamiseen. Lisäksi perättömien syytösten esittäjien toimintaan pitäisi puuttua kovalla kädellä. Perättömien raiskausilmoitusten tekemisestä annettavia rangaistuksia tulisi kiristää merkittävästi nykyisestä ja perättömän raiskaussyytöksen esittämisen tulisi johtaa aina syytteeseen perättömän rikosilmoituksen tekemisestä. Kaiken kaikkiaan MTA arvioi, että seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn jatkuva lisääminen, kiristäminen ja niiden jo entuudestaan epämääräisten ja tulkinnanvaraisten tunnusmerkistöjen leventäminen ei ole hyvä kehityssuunta. Pelkona on, että jos lainsäädännön taustalla olevat toimijat eivät saavuta näillä muutoksilla tavoitettaan, eli mahdollisimman paljon lisää miehiä telkien taakse, kansalaisten vapauksia ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta rajoittava rikosoikeudellinen sääntely vain jatkaa kasvuaan. Olisi paljon parempi, jos rikosoikeudellisella sääntelyllä asetettaisiin vain mahdollisimman yksinkertaiset, selkeät ja tiukasti tulkittavat rajat, joita aivan ehdottomasti tarvitaan kaikkien, myös heikoimmassa asemassa olevien, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Muuten ihmisille tulisi antaa mahdollisimman vapaat kädet toteuttaa seksuaalisuuttaan ja seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. MTA katsoo, että tunnusmerkistöjen muuttaminen tuskin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi niiden toimintaan, jotka oikeasti ovat päättäneet seksuaalirikoksiin, kuten raiskauksiin, syyllistyä. Heidän kohdallaan oikeuden toteutumisen kannalta on paljon olennaisempaa se, että nämä rikolliset saadaan kiinni ja kohtuullisessa ajassa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Tunnusmerkistön muuttamisella on paljon suurempi vaikutus tavallisten, lainkuuliaisten ihmisten (miesten) elämään. Uusmoralistinen, suvaitsematon ja seksuaalikielteinen (etenkin miesten heteroseksuaalisuuden suhteen) ilmapiiri yhdistettynä täysin naiskeskeiseen valtiofeministiseen politiikkaan, on jo osaltaan johtanut sellaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden vaikutukset voivat olla kauaskantoisia ja tuhoisia. Tuskin on aivan sattumaa, että rikosoikeudellisen sääntelyn jatkuvasti kasvaessa syntyvyys on romahtanut, yksinäisyys lisääntynyt ja ihmisten tyytymättömyys seksuaaliseen elämäänsä on kasvanut. Kun kanssakäyminen vastakkaisen sukupuoleen edustajien kanssa on voi helposti ja täysin ennakoimattomasti johtaa miehen joutumiseen syytteeseen ahdistelusta tai vielä pahemmasta, on selvää, että moni mies jatkossa mieluiten minimoi riskinsä. Monessa maassa, kuten vaikkapa Japanissa, tämä näkyy siinä, että miehet jäävät mieluummin yksin, kuin yrittävät solmia parisuhteita ja perustaa perhettä. Samaa ilmiön piirteitä on ollut havaittavissa Suomessakin.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Kyseistä uudistusta en voi hyväksyä. Vastustan sellaisenaan ko. uudistusta. Haluan tuoda omaa näkemystäni, siitä, kuinka nämä asiat määrittelen, ja kuinka niitä tulisi enemmänkin huomioida, mukaan tähän, ja toivon, että nämä tämä lausuntoni otetaan huomioon, ja vakavasti myös näitä näkökulmia mietitään, ja käsitellään yhtälailla tasavertaisesti muiden lähetettyjen lausuntojen kanssa. Vaikka saattaakin siltä ehkä vaikuttaa, niin tämä ei silti ole millään tavoin kehotus, eikä minkäänlainen yllytys mihinkään rikolliseen, vaikka olemassa olevia suhtautumisia, ja määritelmiä kyseenalaistan, ja kritisoin tässä lausunnossani samalla, niin tämän tarkoitus on vain silti ottaa kantaa myös puolustaen seksin saantioikeutta, ja herätellä ajattelemaan seksiasioita yleisesti myös siltä kannalta, koska katsoisin, että sillä omalta osaltaan voisi olla, oikeasti tapahtuviin seksuaalirikoksiin vaikutusta. Riippuu aivan yksilöstä, eli siitä, kuka milläkin tavoin asiat määrittelee. Yksi asia johon tulisi nyt, ja vastaisuudessa ennemmin kiinnittää huomiota on seksin saannin näkökulma. Sen huomaa yhteiskunnallisesta keskustelusta pahasti aina unohtuvan, sekä sitä myöten myös lainsäädännöstä, juridiikasta, seksin saantioikeus, saannin näkökulma, seksiä saava/haluava, seksin tarpeinen osapuoli, hänen oikeutensa seksiasioissa. Huolestuttava asianlaita on se, että seksin kieltäytymisoikeus menee saantioikeuden edelle, vaikka jos asiaa miettii, niin yhtälailla se kieltäytymisoikeuskin on tahdonvastaista toimintaa, ja seksin tarpeisen, seksiä haluavan osapuolen tahtoa yhtälailla loukkaavaa. Tämä on yksi seikka joka lainsäädännössä kuuluisi mielestäni paremmin osata myös tunnistaa. Seksin saantioikeus on asia, jota ennemmin, rangaistusten koventamisen sijaan, kuuluisi edistää, sen toteutumista. Seksi on esimerkiksi ruoan, yms lisäksi tärkeimpiä tarpeita, ja on aika päästä irti ajatuksesta, että sitä ei voi olla koskaan liikaa. Tai ei ainakaan kaikille. Päinvastoin, sitä voi olla liian vähän, mutta ei liikaa. Seksin tarvetta tunnutaan yhteiskunnassa vähäteltävän vakavalla tavoin. Puhun siis nyt kaiken aikaa tässä aidosta seksistä, eli seksin saanti toiselta ihmiseltä, toisen ihmisen kanssa, jota ei voi korvaushoito (itsetyydytys), ikinä täydellisesti korvata. Eikä ole kyse pelkästään tuntumasta, vaan muistakin vaikuttavista osatekijöistä. Seksi on yksi tärkeimmistä ravinnon jälkeen, yksi tärkeimmistä tarpeista, ja sen saannin tulee olla varmaa jokaiselle seksin tarpeiselle, seksiä haluavalle. Enemmän tulisi kiinnittääkkin lain tiukentamisen sijaan huomiota seksin saannin oikeuden toteutumiseen, saantimahdollisuuksien parantamiseen yhteiskunnassa. Yhteiskunnan taholta ei myöskään ole oikein, että seksi määritellään addiktioksi, edes suurina haluina, ja sillä perusteella muka pyritään hoitamaan jotenkin, kun nimenomaisesti yhteiskunnan on sopeuduttava yksilön halujen tasoon, ja tarvittaessa tuettava yksilön seksin saantia, eikä tukahduttaa sitä. Arvioisin, että sillä voisi myös parhaiten, ainakin tietynlaisten yksilöiden osalta ehkäistä oikeasti tapahtuvia seksuaalirikoksia, mikäli saanti on varmaa muutoin. Seksin sisältö on asia erikseen, ja otan siihen kantaa tuonnempana lausunnossani. Korostan, että vaikka seksin saantia yhteiskunnallisesti tuettaisiin, esimerkiksi erityisesti vähävaraisemmille parempi taloudellinen tuki maksullisiin pääsyyn, niin ei sen silti tarvitse tarkoittaa sitä, että kumpikaan, sen enempää seksiä antava, kuin saava osapuoli tarpeettomasti vahingoittuisi. Tällä "tarpeettomasti" sanalla, viittaan seksin sisällöllisiin asioihin, seksimieltymyksiin. Tai, että oikeasti kumpikaan sen enempää, saava, tai antava osapuoli sillä tavoin vahingoittuisi, että siitä kummallekkaan on haittaa. Kuitenkin katsoisin olevan tärkeää, että lainsäädännössä osattaisiin aikaisempaa paremmin huomioida, myös mahdollisissa kofliktitilanteissa, seksiä haluavan, seksin tarpeisen osapuolen oikeudet, ja halut, koska minun oikeudenmukaisuustajuni mukaan ainakin, ja siten kuten asian määrittelen, ja kuten sen koen, niin yhtälailla tasan yhtä tahdonvastaista se seksistä kieltäytyminen on seksin tarpeisen, seksiä haluavan osapuolen kannalta, kuin taas tietynlainen toiminta kieltäytyvää, sillä hetkellä ei haluavaa osapuolta kohtaan. Tähänkin katsoisin, mikäli esimerkiksi maksullisen seksin saanti olisi varmempaa jokaiselle haluavalle, seksin tarpeiselle, niin voisi ainakin joltain osaltaan vaikuttaa oikeasti tapahtuviin seksuaalirikoksiin, ehkäisevästi. Samalla myös luoden lisää hyvinvointia yhteiskuntaan, kun niinkin merkityksellinen tarve, kuin seksi, olisi yhteiskunnan puolesta turvattu, kuten sen toteutumisen kuuluisi olla. Yhtälailla kuin ruoan, tai vaikka asunnon saanti, tai julkinen asiakashinnoiltaan kohtuullinen julkinen terveydenhuolto. Seuraavaksi siitä, kuinka määrittelen, tai katsoisin, että raiskaus tulisi ennemmin, tai tulisi myös, määritellä: Raiskaus voi olla myös seksiä. Se voi olla (arvioisin ja määrittelen) tapa saada seksiä jos muut keinot eivät toimi. Viimesijainen ja epätoivoisin mutta tälläkin perusteella edellyttäisin yhteiskunnallista seksin saannin tukemista. Turhempiinkin asioihin veroeuroja tai hyväntekeväisyysvaroja menee. Toisekseen, se voi olla myös yksi seksikkäimmistä, kiihottavimmista sanoista, joita seksin yhteydessä kuuluu voida turvallisesti käyttää ilman minkäänlaista lynkkauspelkoa kanssaihmisiltä. Se on myös määriteltävä yhtenä seksin muotona ja viittaus edelliseen tässä yhteydessä niin seksin muotona, kun kyse on raiskaus-seksistä, niin kyse on rajummasta seksistä, kumppanin, satunnaisemman tai vakituisemman kanssa, ennalta sovitusta, esimerkiksi jotakin oikeasti tapahtunutta raiskausta jäljittelevästä roolileikistä, mahdollisimman aidosta sellaisesta, oikeaa tapahtumapaikkaa ja kumppanin oikeaoppista eläytymistä yms tärkeitä vaikuttavia tekijöitä myöten, siten että suostumukseksi eli ainoaksi erotukseksi oikeasti tapahtuvasta on riitettävä vain se, että asiasta on kertaalleen sovittu. Sen on oltava sitova sopimus. Palaan siltä osin jälleen kohtaan A, että seksissä on toteuduttava myös ehdottomasti seksiä saavan osapuolen tahto ja antavan osapuolen on myös kunnioitettava sitä. Tarkoittaen että vastoin toisen osapuolen tahtoa on erittäin vakava epäoikeudenmukainen loukkaava vääryys kesken kaiken kieltäytyä jatkamasta koska siten se loukkaa seksiä haluavan osapuolen tahtoa ja oikeutta saada seksiä ja päättää seksin saannistaan. Ja jälleen kohtaan B. Eli raiskaus voi ehdottomasti olla myös seksiä ja tämä on lainsäätäjänkin osattava ottaa huomioon. Se siis kuten edellä mainittu on viimesijaisin epätoivoinen tapa yksilölle varmistaa seksin saantinsa mutta sen lisäksi seksikäs sana ja seksifantasia. Tähän taas se että ehdottomasti on myös voitava puhua esimerkiksi raiskaus seksistä tai raiskausfantasiasta halutessaan julkisestikkin ilman minkäänlaista lynkkaus tai muuta tuomitsemispelkoa perustuen jo siihen että nimenomaan se edellä mainittu ennalta sovittu roolileikki on paras mahdollinen tapa toteuttaa raisjausfantasia eli esimerkiksi jonkin oikeasti tapahtuneen raiskauksen jäljitteleminen sen oikeassa tapahtumaympäristössä kumppanin eläytyen asiaan mahdollisimman aidosti. Ja kuten myös mainittu koska sanana koen määrittelen sen ainakin omakohtaisesti seksikkääksi ja kiihottavaksi niin sen käyttäminen esimerksi seksinmuodon määrittelyssä raiskaus seksi tai tuollaisessa roolileikissä niin se on ehdottomasti aidompaa ja siten myös huomattavasti paremman laadun esimerkiksi seksileikille takaavaa kuin jos puhuisi vain alistus seksistä tai alistusfantasiasta raiskaus seksin tai raiskausfantasian sijaan. Mikäli seksin saanti olisi taattu, etenkin vähävaraisemmalle, työttömälle, eläkeläiselle, tai jostain muusta syystä siten olevalle, ettei kysyntää, ja saantia ole tarpeisiin nähden riittävästi, tai joutuu olemaan mahdollisesti kokonaan puutteessa, niin, se edelleen tietyllä tavoin, ainakin olettaisi, että vähänkin samalla tavoin ajattelevien kohdalla, kuten minä, voisi ehkäistä sitä entisestään, että niinkin epätoivoiseen tekoon, kuin oikeasti ottamaan jonkun (heterona esimerkiksi) vastakkaisen sukupuolen edustajan väkisin, koska se saanti olisi varmaa, ja jos sen määrittelee seksiksi siten, että se on myös seksuaalimieltymys, niin korostan nyt, että omakohtaisesti ehdottomasti mielummin koen sen asian sen roolileikin kautta, kuin, että oikeasti niin epätoivoon romahtaisi, ja oikeasti asian toteuttaisi, tämä, jos tätä ei nyt ymmärrettäisi väärin. Se tosiaan kuitenkin parhaiten toteutumalla edellyttäisi sitä, että se saanti, aidon seksin saanti, olisi jotenkin turvattu, nykyistä paremmin. Seuraavaksi näyte (samaan aiheeseen liittyen, palautteesta poliisihallitukselle), jossa kritisoin arpajaislakia, koska olettaisin, että se tulisi ainakin tässä yhteiskunnallisessa/hyväntekeväisyysmielessä esimerkiksi tuettavan seksin saannin esteeksi, ellei sitä muutettaisi, jota mielestäni olisi tärkeää siis huomioida. Toinen, ehkä ainakin jollain tavoin, niin parituslainsäädäntö, koska ei ymmärtääkseni millään tavoin esimerkiksi kolmansia osapuolia maksulliseen seksiin salli, tai asia katsottaisiin paritukseksi. Yksi epäkohta myös, johon olisi tärkeä kiinnittää huomiota. " Hei. Sain vihdoinkin aikaiseksi tähän vastata. Ok. Rahankeräyslaissa on sitten noilta osin pahasti jotain pahasti vinossa, ja vaatisikin kyseisen lain parantamista, kehittämistä. Ihmisten tärkeiden tarpeiden huomioiminen, ja niiden tarpeiden toteutumisen tukeminen ei ole vielä tarpeeksi hyvää, kuin mitä sen olettaisi, että sen kuuluisi nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnassa olla. Silläkin tärkeällä syyllä toki esimerkiksi harmaata taloutta tulee pystyä estämään, jotta niitä voidaan kansalaisten hyvinvointiin kohdistaa. Onhan niitä kaikenlaisia leipäjonoja, ja muita hyväntekeväisyyskeräyksiä, mutta kukaan, kukaan ei ole osannut huomioida niinkin tärkeää, elämisen arvoisen elämän mahdollistavaa asiaa, seksi. Seksin saanti, toiselta ihmiseltä, vastakkaiselta sukupuolelta. Ehdottomasti ruoan jälkeen yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ja nautinnon, eli elämisen arvoisen elämän mahdollistavista tekijöistä. Seksi on, ja se tulee määritellä myös perusarvoksi, perus - ja ihmisoikeudeksi, ja seksin saannin perus -ja ihmisoikeus -käsitettä tulee vahvistaa, se tulee määritellä perusoikeutena perustuslakiin. Olen henk. kohtaisesti tämän asian edistämisestä ottanut mission, koska katson, että iso puute muutoin yhteiskunnassa, täydellisen, törkeän aliarvostettu, ja huonoja, yksipuolisia, mielivaltaisia, seksuaalirikos, yms lakeja tehden ajetaan ihmisiä vain entistä ahtaammalle, kun ehdottoman tärkeä olisi nimenomaan tarjota mahdollisuuksia yhteiskunnan taholta varsinkin, siihen saantiin. Se tulee ymmärtää, että kaikilla kun ei syystä tai toisesta ole tarpeeksi kysyntää esimerkiksi, ja esimerkiksi tarpeisiinsa nähden saavat seksiä vastakkaiselta sukupuolelta aivan kohtuuttoman vähän, ellei sitten jopa puutteessa olevaa porukkaa. Se on erittäin huolestuttavaa. Seksi tulee kuulua jokaiselle haluavalle, varallisuudesta, tai elämäntilanteesta (parisuhdetilanteesta) riippumatta, eli niin varakkaammalle, kuin vähävaraisemmalle, niin parisuhteessa elävälle, kuin sinkkuna elävälle. Yksi näistä mahdollistavista on, esimerkiks työttömälle, jonka elämään esim. on sula mahdottomuus sitoutua työhön, ja silti hänelle tulee kuulua mahdollisuus saada seksiä, oikealta ihmiseltä, vastakkaiselta sukupuolelta, sen tukeminen taloudellisesti olisi ko. tilanteessa esimerkiksi erittäin tärkeä asia. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, vaihtoehtona maksullisen seksin rahoittamiseen on muutoin varmimpana, jos luottotiedot kunnossa, pikalainat, ja niillä yksilö kuitenkin velkaantuu pahasti, vielä jos vähvaraisempi, esim. työttömyydestä johtuen. Tuolla tavoin ei kovin monia muita varmoja mahdollisuuksia jää laillisesti saada, siinä kohtaa se yhteiskunnan virhe on olla tukematta ko. tilanteessa olevaa yksilöä, joka, kun ei pääse maksullisiin, mitä muita keinoja on itse omakohtaisesti varmistaa seksin saantinsa. Epätoivoisiin tekoihin se tuntuu ainakin joitain ajaneen. Se nimenomaan olisi juuri esimerkiksi, ehkä ainakin joidenkin yksilöiden kohdalla ehkäistävissä, jos se seksin puutteen, tärkeän tarpeen tyydyttämisen vuoksi epätoivoiseen ratkaisuun ajautuu, juurikin sillä, että esimerkiksi maksullisiin pääsyä tuetaan. Noh, ihan jonkinlainen veropohjarahoitteinen seksituki, jokaiselle haluavalle, tarvitsevalle. Tai esimerkiksi rahankeräyksellä, hyväntekeväisyydellä mahdollistettu, tässä tulee juuri tämä esiin. Ainoa vain, että seksin määritelmää juurikin esim. perusoikeudeksi, ihmisoikeudeksi, niin näitä tulisi voida varmaan juurikin sitä ennen vahvistaa, muokata, ihan mailman laajuisesti, jos, mikäli esim. nuo säädökset muutoin asian taloudellisen tukemisen estävät. Onhan sitä juu kaikenlaisia leipäjonoja, yhtään seksijonoa en ole nähnyt. Leipäjonossa en ole käynyt ikinä, leipää saa kaupasta, eikä ole edes kallista. Seksijonoon voisin mennä. Niin, jos siellä siis valmiiksi maksettua aikaa näille vastaanottaville maksullisille. Samallailla myös voisi hyväntekeväisyytenä tukea ketä tahansa haluavaa. Esimerkiksi valmiiksi maksettua aikaa, jollekkin tietylle maksulliselle naiselle, vähän toki sen mukaan myös, minkälaista sisältöä ko. avustettava kohde tapaamiselta (seksiltä) haluaa, rajumpaa, leppoisampaa, vaiko sekä, että, esimerkiksi. Tai sitten ihan puhtaasti käteistä. Kyllä mä voisin melkein, jos olisi varaa, antaa hyväntekeväisyysmielessä suoraan vaikka omistani jollekkin, joka seksiä haluaisi, puhtaasti rahaa oikein mieluusti, että toinen panolle pääsisi, joskin se, että raha menee oikeaan kohteeseen, ettei esim. siinä kohtaa alkoon, niin se tietysti olisi tärkeä jotenkin varmistaa. Tässä kohtaa nimenomaan se valmiiksi maksettu aika, ehkä olisi jopa parempi. Jollekkin tuntemalleen maksulliselle maksaa jostakin tietystä ajasta, antaa numeron avustettavalle kaverille, ja sanoo, että siinä on numero johon voi soittaa, ja sopia ajan. Noin se tuskin ainakaan mihinkään muualle menee, kuin oikeasti tarkoitettuun tärkeään kohteeseen, ko. tuettavan yksilön seksin saantiin. Näissähän tietenkin on tuo ihmiskauppariski, varmaan, mutta juurikin tässä yksi syy, josta syystä sitä lakia tulee myös voida tarvittaessa, ja siis niitä, jo aikaisemmin mainittua ihmisoikeuksia, jollaiseksi myös tässä kaiken aikaa aiheena oleva yksilön seksin saanti tulee määritellä, ja sen ihmisoikeuskäsitettä myös vahvistaa, niin muokata niin, että ne eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Sama yksi toinen asia, johon se auttaisi, maksullisen naisen kanssa puuhastelu esimerkiksi julkisilla paikoilla, tms. Pahasti mielivaltainen, törkeän ahdasmielinen ihmiskauppalaki tässäkin kuuluu ainakin joskus tulleen vastaan, mitä noista nyt jutuista lukenut, tv:stä nähnyt, etc. Se olisi enemmänkin tietynlaisen roolileikin aitouden mahdollistamisen kannalta erityisen tärkeä, mikäli siis, ihan ennalta sovitusti jonkun maksullisen, itseään myyvän kivan naisen kanssa on sopinut, että tehtäisi jotain esim. jossain puistossa, julkisessa wc:ssä, tjms sellaisessa kiihottavassa paikassa, niin ainakin tuo puistossa tapahtuva voisi olla aidontuntuista tietynlaisiin fantasioihin nähden, jolloin tällaisetkin tilanteet tulisi voida suojata siltä, että niihin iskee heti jokin vähemmän hyvä, ihmiskauppalaki, tjms pilaamaan yksinkertaisesti sitä yksilön, ihmisen seksinsaantia, yleensä kenenkään seksielämää, jolla sen kaltaisia mieltymyksiä. Tästä lisää myös seuraavassa, toisella tavoin osittain ainakin tämä, jo edellä mainittukin esitettynä. Seksi nimenomaan toisen ihmisen kanssa, ja edelleen tässä tapauksessa puhuttaessa nyt kuitenkin vain heteroseksin näkökulmasta, eli seksin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, aito seksi, on ruoan lisäksi tärkeimpiä tarpeita, hyvinvoinnin, nautinnon lähteitä, ja sen saanti tulisi olla turvattu jokaiselle haluavalle silloin, kun kullakin mieli tekee. Yksi mahdollisuus tässä tosiaan on haluavan taloudellinen tukeminen, tämän päästäkseen maksullisiin, jotta ei ajeta epätoivoon. Epätoivo ajaa yleensä ennemmin tai myöhemmin epätoivoisiin ratkaisuihin, joka ei välttämättä paras mahdollinen vaihtoehto ole. Oli sitten ravinnon, tai seksin nälästä. Kysymys on ennenkaikkea siitä, että on yhteiskunnalta väärin tukahduttaa yksilön, seksihaluja, olivatpa ne miten vahvoja tahansa, vaan, yhteiskunnan tulee sopeutua niihin, ja pyrkiä tukemaan, auttamaan niiden toteuttamista niin, että kukaan ei siitä kärsi, että kaikki voivat olla tyytyväisiä, sekä haluava yksilö itse ja hänen satunnainen, tai vakituisempi seksikumppaninsa. Tämä olisi oikeudenmukaisuutta, tämä olisi hyvinvointiyhteiskunta. Jos siis ymmärrätte mitä tarkoitan? Asian ydin siis on siinä, että myös hyväntekeväisyys, tms tavoin, tulisi olla mahdollista kerätä rahaa myös yksityiseen käyttöön, esimerkiksi jos joku haluaa rahallista tukea seksin saantiinsa päästäkseen maksullisiin, mutta on esimerkiksi työtön, vähävarainen, niin parempi tällainen vaihtoehto ennemmin on, kuin että ajettaisiin ko. yksilö sitten käyttämään tämän tarpeen toteuttamiseksi esimerkiksi pikalainoja, ja velkaantumaan sillä. Eli nimenomaan, tälläkin osa-alueella, myös seksin saannin kannalta, heikoimmista huolehtiminen. Kaikilla ei ole syystä, tai toisesta tarpeeksi kysyntää, se tulisi päättäjätasolla, ihmisoikeusjärjestöissä, ym vaikuttavissa tahoissa myös ehdottomasti ymmärtää, eikä siis laatia lakeja, ja säännöksiä, jotka entistä enemmän vain heikentävät tilannetta. Toivoisin nyt, että edes jollain tavoin pysyitte perässä siinä, mitä koetin tässä kertoa, ja ymmärrätte asiani, tämä siis palaute, kannanotto, ja saa siis ylemmäs, tahoille, jotka näistä asioista päättävät, vaikuttavat, myös tämän välittää. Tällä tavoin omakohtaisesti yksittäisenä kansalaisena, mieluiten koettaisin tehdä myös itselleni mielekkäämmän yhteiskunnasta. Elämä ilman seksiä, ilman seksiä, oikean, elävän, vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, eli ilman aitoa seksiä (kuten itse sen määrittelen, määritelmä myös joka pitää),...Niin, elämä ilman seksiä, ilman aitoa seksiä, ei tosiaankaan ole millään tavoin elämisen arvoista. Ei pelkkä ruoka, katto pään päällä, yms, ei kaverit, ei sukulaiset, ei ne riitä. Korvaushoito, itsetyydytys, ok, auttaa hetkellisesti, mutta pitkittyessään kasvattaa vain nälkää. Tästä syystä katsoisin, että myös arpajaislakia tulisi ehdottomasti muuttaa niin, että se mahdollistaisi myös yksityiseen käyttöön keräämisen, ja kohteeksi esimerkiksi maksullisiin pääsyn. Yksilön seksin saannin, seksinautinnon, hyvinvoinnin toteutuminen on yhteiskunnan kannalta täydellisen aliarvostettu asia, ja siihen yksittäisenä kansalaisena vaadin muutosta. Toinen asia on sitten seksin sisältöasiat tarkemmin, mutta niistä ei juuri tähän enempää. " Seksi, seksin saanti on, ja se tulisi määritellä, perustavaa laatua olevaksi perusoikeudeksi, ja ihmisoikeudeksi lakiin, ja hyvinvointiyhteiskunnassa, oikeusvaltiossa myös seksin saannin tulisi toteutua paremmin, kuin se on tähän mennessä toteutunut. Se tarkoittaa, että varallisuudesta, tms, kysyntää, tai saantia, mistä tahansa rajoittavasta tekijästä huolimatta, seksin saanti on oltava varmaa jokaiselle seksiä tarvitsevalle, haluavalle (aito seksi = seksin saanti toiselta ihmiseltä, seksi toisen ihmisen kanssa), ja sen tulee kuulua yhtäläisesti vähävaraiselle, kuin esimerkiksi varakkaammalle, työttömälle, eläkeläiselle, kuin esimerkiksi töissä olevalle. Sekä, sen tulisi kuulua yhtälailla sinkkuna elävälle, kuin parisuhteessa olevalle. Seksi on, ja se tulee määritellä tärkeimpien yhteiskunnalisten tarpeiden joukkoon, siinä missä esimerkiksi ruoka. On väärin puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, tai oikeusvaltiosta, mikäli myös seksin saannin tarvetta ei tueta. Korostan, tämä ei tarkoita, eikä sen edelleenkään kuulu tarkoittaa vastapuolen vahingoittamista, puolin, tai toisin. Kysyntä, ja tarjonta, ovat ne jotka keskenään ovat myös ristiriidassa, ja ne tulisi saada paremmin toimimaan yhteen. Yksilön vastuu on jokatapauksessa oman seksin saantinsa kannalta kohtuuton, siihen tulisi saada yhteiskunnallisesti muutosta. Katson, että tärkeä olisi, jos suostumuslaindäädäntökin astuisi voimaan, aikaisempaa paremmin, mutta myös muussakin tapauksessa, myös kiinnittää huomiota myös seksiä haluavan osapuolen, yksilön, seksin tarpeisen yksilön oikeuksiin, seksin saannin oikeuden näkökulmaan, ja parantaa sitä, missä itsemääräämisoikeuttakin. Katsoisin, että pelkän seksuaalirikoslain sijaan, olisi parempi, jos olisi olemassa yksi yhtäläinen seksilaki, joka, sen lisäksi, että se turvaisi itsemääräämisoikeuden, turvaisi myös seksin saantioikeuden, ja takaisi sen toteutumisen. Kuinka sitten turvata seksin saanti, niin katsoisin, että maksullinen seksi on alustavasti saannin takaamisen kannalta varmin. Se tarkoittaisi siis juurikin, kuten jo edellä mainittu, niin esimerkiksi, etenkin, korostan etenkin, tarvittaessa, muidenkin, kuin vähävaraisten, mutta etenkin vähävaraisten, kuten työttömien, eläkeläisten, tms, paremman pääsyn tukemista maksullisiin yksilön päästäkseen. On epäoikeudenmukaista ja täysin tekopyhää kiristää seksuaalirikoslakia, mikäli ei vastaavasti kiinnitetä huomiota myös seksin saannin näkökulmaan, saantimahdollisuuksien näkökulmaan yhtäläisesti. Laissa tulee paremmin osata huomioida seksin saantioikeus, turvata ja taata se, laillisesti, kuin myös juridisesta näkökulmasta. Katsonkin siis korvaavaksi ratkaisuehdotukseksi, tai vähintään vastapainolliseksi jonkinlaiseksi toimenpiteeksi, selvitysehdotukseksi, seksin saannin aikaisempaa paremman turvaamisen, esimerkiksi maksullisten palveluiden kautta, eli niihin pääsemisen paremman tukemisen. Rahoitusmalleina kävisi ensimmäisenä mielessä, että ihan asiakasnäkökulmankin kannalta, asiakashinnoiltaan kohtuulliset seksin saantipalvelut, peruspalveluiden piiriin, yhtälailla kuten esimerkiksi julkinen terveydenhuoltokin. Tai esimerkiksi vapaaehtoistyön, hyväntekeväisyyden, kautta. Tai vapaaehtoisen tukemisen, esimerkkinä, yksittäinen kansalainen voisi auttaa yksittäistä kansalaista rahallisesti pääsemään maksullisiin, ilman, että esimerkiksi arpajais -tai parituslaki puuttuisi siihen. Vaihtoehtoja on varmasti monia, asiaa olisi tärkeä, jos sitä voisi kehittää, tutkia. Minä annan vain alkuun ehdotuksia, mutta jatkokehitys on varmaan myös osittain ainakin, ammattimaisemmista tahoista kiinni. Tärkeä vain ottaa nyt tässä yhteydessä näitä puheeksi, ja jos nyt, toivoisin, että yhtälailla tähän lausuntooni, kuin muihinkin saapuneisiin lausuntoihin, suhtauduttaisiin tarpeeksi, yhtäläisen vakavasti, eikä hylättäisi edes ehdotusten puolesta, vaan jätettäisiin asia vaikka ns. mietintäkannalle, jos nyt ei juuri ko. tulevaan lainsäädäntöön tällä voisi vaikuttaa. Ettei jäisi kohtuuttoman paljon unohduksiin, eikä hylkyyn. Epäoikeudenmukaisin vaihtoehto jonka katsoisin silloin tehdyn. Viimeisenä, toivon, että kukaan lukija ei käsittäisi ajatuksiani, tekstiäni väärin, eikä sen perusteella myöskään kohtuuttoman vähempiarvoisena tulkitsisi.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Käräjäoikeus kannattaa ehdotusta aikuisten osalta seuraavin kommentein. Voimassa olevan raiskauspykälän tunnusmerkistö rakentuu sukupuoliyhteyteen pakottamiseen väkivallalla tai väkivallan uhalla. Voimassa oleva lakikin rakentuu siis vapaaehtoisuuden puutteeseen, koska pakotettuna henkilöltä puuttuu vapaaehtoisuus. Voimassa olevasta pykälästä puuttuu sen sijaan muunlainen pakottaminen kuin väkivallalla uhkaaminen. Tällaista voisi olla esimerkiksi kiristys. Kun luonnoksen mukaisessa tunnusmerkistössä (kaikissa vaihtoehdoissa A, B1 ja B2) tunnusmerkistötekijä on vapaaehtoisuuden puuttuminen, kattaa se lähtökohtaisesti kaikenlaisen pakottamisen. Tässä mielessä raiskauksen soveltamisala laajenisi nykyistä kattavammaksi käsittämään kaikki tilanteet, joissa sukupuoliyhteys ei tapahdu molempien vapaasta tahdosta. Jos raiskauspykälä rakentuisi ehdotuksen mukaisesti vapaaehtoisuuden puuttumiselle, nykyisen tunnusmerkistön sisältämät maininnat väkivallan tai uhan käyttämisestä olisivat tarpeettomia. Kun raiskauksen tunnusmerkistö ei enää edellyttäisi väkivallan tai sen uhan käyttämistä, teot joissa sukupuoliyhteyden toteutumiseksi on käytetty väkivaltaa tai sen uhkaa voisivat tulla harkittaviksi raiskauksena ja esimerkiksi pahoinpitelynä (tai lievä tai törkeä) taikka laittomana uhkauksena tai kiristyksenä. Tähän soveltunevat kyseisten tekojen esitöissä mainitut ja oikeuskäytännössä muotoutuneet tulkintaohjeet, kuten se, että vaara uhkauksen toteutumisesta on oltava objektiivisesti arvioituna olemassa. Vapaaehtoisuuden puutetta raiskauksen osalta ehdotuksessa on pohdittu kolmen vaihtoehdon pohjalta (s. 111-). Jokaiseen vaihtoehtoon sisältyy hyviä puolia, mutta myös puutteita, joita molempia on luonnoksessa arvioitu. Mikään vaihtoehto ei kuitenkaan poista seksuaalirikosten tyypillisiä näyttöongelmia, kun pääasiallisena näyttönä ovat usein vain asianomistajan ja vastaajan kertomukset tapahtumista. Luonnoksessa valitun mallin B2 vapaaehtoisesti-sanaa voitaneen tulkita siten, että se sisältää toiminnan vastoin toisen sanallisesti tai muuten ilmaisemaa tahtoa (=A1) ja suostumuksen sukupuoliyhdyntään (=B1).
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Exit - pois prostituutiosta ry kannattaa ehdotusta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa ehdotusta säätää vapaaehtoisuudenpuute seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi. Tämä olisi linjassa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden, kuten Istanbulin sopimuksen kanssa. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan asiantuntijaryhmä GREVIO:n Suomea koskevassa raportissa (2019) käy selkeästi ilmi, ettei nykyinen lainsäädäntö täytä kansainvälisiä velvoitteita. (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence (GREVIO), Baseline Evaluation Report on Finland, GREVIO/Inf(2019)9, kohta 166. https://rm.coe.int/grevio-report-on-finland/168097129d ) TANE kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että vapaaehtoisuutta ei ole perusteluissa määritelty, vaan 1 § 1 momentin merkitys muodostuisi pitkälti oikeuskäytännön perusteella. Vaarana voi olla, että laintulkinta muodostuu sekavaksi ja epäyhtenäiseksi. Mietinnössä nostetaan esille (s. 115) riski, että ”vapaaehtoinen osallistuminen” voidaan tulkita pakottamisen puuttumiseksi. Tällainen tulkinta ei muuttaisi nykyistä oikeustilaa.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Pelastakaa Lapset kannattaa ehdotusta säätää seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi vapaaehtoisuuden puute. Istanbulin sopimuksen 36 artiklan mukaan vapaaehtoisella suostumuksella (sen puuttumisella) on keskeinen merkitys arvioitaessa, onko seksuaalinen toiminta rangaistava seksuaaliväkivaltana. Suostumuksen arvioimista lasten kohdalla on kuitenkin pohdittava erityisen tarkkaan. On hyvä, että lakiehdotuksessa säädetään ehdoton suojaikäraja, jonka alittavien lasten osalta suostumusta seksuaaliseen toimintaan ei arvioida. Tällä hetkellä ehdotettu ikä on 12 vuotta. Pelastakaa Lapset ei ota kantaa, onko ehdotettu ikäraja sopiva, vai voisiko se olla korkeampi. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Lain tulee suojata kattavasti kaikkia lapsia.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta. Ehdotuksella osoitetaan raiskaussäännöksen suojeluobjektin olevan seksuaalinen itsemääräämisoikeus eli oikeus itse kokonaan määrätä omasta sukupuolisesta käyttäytymisestään. Ehdotus vastaa jo vuosia vireillä olleisiin vaatimuksiin aikuisten uhrien oikeusturvasta seksuaalirikosasioissa. Sen sijaan toteamme, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntely osin suostumuskonstruktion varaan on ongelmallista. Tähän palaamme lapsia koskevien säännösten kohdalla jäljempänä.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Esitetty muutos on yksi tärkeimmistä uudistustarpeista. Kaikki esitetyt vaihtoehdot ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia, minkä voidaan odottaa aiheuttavan näytöllisiä ongelmia. Nämä näytölliset ongelmat heikentävät kaikkien asianosaisten oikeusturvaa oleellisesti. Rangaistavuuden ennakointi jää ehdotuksen toteutuessa tulevan oikeuskäytännön varaan. Esitetyistä paras on kuitenkin vaihtoehto B2.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Raiskauksen tunnusmerkistön perustaminen tavalla tai toisella vapaaehtoisuuden tai suostumuksen puuttumiseen - eikä lähtökohtaisesti väkivallan käyttöön tai sillä uhkaamiseen - on oikea ja mietinnöstä ilmi käyvästi ilmeisen välttämätön ratkaisu. Esitettävästä laista tai mietinnöstä ei käy riittävästi edes esimerkein ilmi, milloin olisi katsottava, ettei osallistuminen sukupuoliyhteyteen ole vapaaehtoista tai ettei suostumus siihen ole pätevä. Tällä on kuitenkin hyvin olennainen merkitys tunnusmerkistön toteutumisen kannalta ja myös tahallisuusarvioinnissa. Konkreettisesti kysymys on esimerkiksi siitä, millainen suostuttelu ja taivuttelu on sallittua ja millaisissa olosuhteissa tehtynä tai milloin esimerkiksi tällaisten toimien tai olosuhteiden katsotaan poistaneen vapaaehtoisuuden (esimerkiksi erilaiset valta-asemat). Tulisi harkita sitä, että vapaaehtoisuuden kriteerit säädettäisiin jollain tavalla sanallisesti ilmaistuna kirjoitetussa laissa.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL kannattaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan vahvistamista mietinnössä esitetyllä tavalla säätämällä raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi uhrin vapaaehtoisuuden puute. Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen (SopS 53/2015), joka edellyttää, että kaikki ilman uhrin suostumusta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraavan GREVIOn Suomea koskevassa maaraportissa kiirehdittiin Suomea pikaisesti uudistamaan seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntönsä perustumaan vapaaehtoisesti annetulle suostumukselle, jonka puuttuessa kyseessä olisi aina seksuaalirikos, myös silloin, kun tapauksen olosuhteet estävät pätevän suostumuksen ilmaisemisen. (GREVIO/Inf(2019)9 Suomen maaraportti, kohta 30, s.67) THL kannattaa myös esityksessä valittua vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuvaa ratkaisua (säännösvaihtoehto B2) edellytetyn ilmaistun suostumuksen sijaan (säännösvaihtoehto A). Vapaaehtoisuus kuvaa paremmin seksuaalisen kanssakäymisen osapuolten molemminpuolista tahtoa ja vastavuoroisuutta kuin ilmaistu suostumus. Myös esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2018 käyttöön otettu vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuva lainsäädäntöratkaisu on selvitysten mukaan toiminut hyvin. (Brottsförebygganderådet (Brå report 2020:6). The New Consent Law in Practice, luettavissa: https://www.bra.se/download/18.7d27ebd916ea64de53065cff/1593592567249/2020_6_The_new_consent_law_in_practice.pdf )
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • On kannatettavaa, että raiskaussäännös ehdotetaan muutettavaksi suostumusperusteiseksi. Nykyisinkin raiskauksia käsiteltäessä oikeudenkäynneissä paljolti puhutaan siitä, onko uhri suostunut tekoon ja miten se tai enemmänkin kieltäytyminen siitä on ilmaistu. Näin ollen on kannatettavaa, että rangaistussäännöskin perustuu siihen, mistä oikeasti on kyse. Sen sijaan se, miten tuo suostumuksen puute/kieltäytyminen ehdotetaan ilmaistavaksi työryhmän mietinnössä, on liian epämääräinen, jotta se toimisi käytännössä. Periaatteena vapaaehtoisuuden puute on hyvä ja oikea, mutta rangaistussäännöksen sanamuodon tulisi olla selkeämpi. Mietinnössä on pohdittu sanamuotojen valintaa. Ehdotammekin harkittavaksi, olisiko vaihtoehdon A tyyppinen sanamuoto ollut sittenkin parempi. Siinä vapaaehtoisuuden puute ja se, mistä tekijänkin on se täytynyt havaita, on selkeämmin ilmaistu kuin vaihtoehdossa B2. Mietinnön sivulla 112 on lueteltu tapausesimerkkejä, jotka eivät olisi rangaistavia vaihtoehdon A mukaan, mutta olisivat rangaistavia vaihtoehdon B2 mukaan. Näin ehkä on ainakin kahden ensimmäisen esimerkin kohdalla, mutta käytännössä niistä tuskin tuomittaisiin, koska tekijän tahallisuutta tuskin pystyttäisiin näyttämään toteen, jos sellaista aina olisikaan. Myös mahdollisen tekijän täytyy pystyä tietämään, milloin hän syyllistyy rikokseen. Jos mahdollinen uhri ei mitenkään ilmaise sitä, että hän ei halua, mistä tekijä voi sen tietää? Kysymys on vakavista rikoksista. On ehdottoman tärkeää, ettei kukaan syyllisty niihin vahingossa tai ymmärtämättömyyttään tai kokemattomuuttaan. Ehdotuksessa valitun vaihtoehdon B2 käytännön ongelmana on myös se, että jos mahdollisen tekijän täytyy päätellä mahdollisen uhrin vapaaehtoisuus tai sen puute jostain aiemmista tapahtumista tai uhrin käyttäytymisestä, oikeudenkäynneissä jouduttaneen käsittelemään heidän edeltävää elämäänsä pitkältikin. Pelkona on, että oikeudenkäynneissä joudutaan esimerkiksi käsittelemään avioparin seksuaali- ja muuta elämää pitkältä ajanjaksolta, kun yritetään selvittää, mistä mahdollinen tekijä on päätellyt tai täytynyt päätellä jotain uhrin vapaaehtoisuudesta mahdollisella rikoksentekohetkellä. Tuntemattomien kohdalla joudutaan kenties käymään läpi koko mahdollisen ravintolaillan tapahtumat ja mitä tekijä niistä on mahdollisesti voinut päätellä tai olla päättelemättä. Mutta päästäänkö sittenkään totuuteen juuri sen hetken osalta, josta oikeudenkäynnissä on kyse? Vaarana on myös, että eri syyttäjät ja eri tuomioistuimet tekevät kovin toisistaan poikkeavia ratkaisuja tulkitessaan tätä vapaaehtoisuuden puutetta. Sekään ei liene toivottavaa. Vaihtoehdon B2 hyvänä puolena on kuitenkin se, että sen perusteella voidaan raiskauksesta tuomita se, joka on sukupuoliyhteydessä ihmiskaupan uhrin kanssa. Ihmiskaupan uhrihan ei asemansa vuoksi voi kieltäytymistään ilmaista. Jos taas tekijä syyllistyy tahallaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön, täytyy hänen siis tietää tuon henkilön olevan ihmiskaupan uhri tai pitää sitä varsin todennäköisenä ja silloin hänen täytyy ymmärtää, ettei uhri suostu sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Näin ollen, jos pystytään näyttämään toteen seksikaupan kohteena olevan uhrin seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskauksen näytön suhteen ei ole ongelmaa. Toisaalta tällaisessa tilanteessa voitaisiin ehkä syyttää ja tuomita myös pelkotilan perusteella. Toivomme, että sanamuotoa, jolla vapaaehtoisuuden puute ilmaistaan, harkittaisiin vielä.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Pirkanmaan käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluu, että henkilöllä on oikeus päättää vapaasti seksuaalisesta kanssakäymisestään. Sukupuoliyhteys voi olla vastentahtoinen, vaikka sen saavuttamiseksi ei käytettäisikään väkivaltaa tai sen uhkaa. Muutoksen sanamuoto kattaa siten esim. tilanteet, joissa uhri on ns. jäätynyt, eikä erityisempää väkivaltaa tai sen uhkaa teon toteuttamiseksi ole edes tarvittu. Suomessa nykyinen oikeuskäytäntö on joka tapauksessa mennyt siihen suuntaan, että hyvin vähäinenkin väkivalta tai pakottaminen riittää raiskausrikoksen syyksilukemiseen. Mahdollinen haaste on se, miten näytetään vastentahtoisuuden ilmaistun niin, että vastaajankin on pitänyt se ymmärtää, ainakin niissä tilanteissa, joissa uhri on hyvin passiivinen. Seksuaalirikoksissakaan ei ole syytä hyväksyä käännettyä todistustaakkaa tai alennettua näyttökynnystä. Kansainväliset sopimukset, kuten Istanbulin sopimus eivät näyttäisi pakottavan käyttämään sanamuotoa ”joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti”. Ehdotettu sanamuoto joka tapauksessa täyttää Istanbulin sopimuksen vaatimukset. Voimassa olevan lainsäädännön puutteena on, ettei esim. vastoin sanallisesti esitettyä kieltoa suoritettu sukupuoliyhteys ole raiskauksena rangaistava, jos 1 tai 2 momentin edellytykset eivät täyty. Vapaaehtoisuuden puutteen säätäminen tunnusmerkistötekijäksi tarkoittaa rangaistavuuden alan laajentamista, kun rangaistavaksi tulevat esim. vastoin sanallista tai elein annettua kieltoa tehdyt sukupuoliyhteydet tai seksuaaliset teot. Periaate "ei tarkoittaa ei", tulisi tunnusmerkistötekijäksi. Raiskauksen tunnusmerkistö 2 momentin tapauksissa näyttäisi täyttyvän pelkällä 1 momentin sanamuodolla ”joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti”. Vapaaehtoisuutta ei luonnollisesti ole, jos asianomistaja saadaan suostumaan tai pakotetaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamalla taikka käyttämällä hyväksi sitä, ettei hän pysty ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan. Mietinnön perustelujen mukaan 2 momentti säädettäisiinkin selvyyden vuoksi, mikä voi olla perusteltua.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotettua sääntelymuutosta. Muutoksilla saataneen nykyistä paremmin rangaistavaksi nimenomaan sellaiset teot, joissa ei ole käytetty fyysistä väkivaltaa tai edes sellaisen uhkaa, mutta joissa uhri ei ole antanut suostumustaan vaan on ollut passiivinen eikä ole ilmaissut tahtoaan esimerkiksi lamaannuttuaan pelosta (ns. jäätymistilanteet) tai ollessaan puoliunessa tai humalassa olematta kuitenkaan täysin tiedottomassa tilassa. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia 1/2020 ”Raiskausrikosten eteneminen rikosprosessissa” kuvaa hyvin voimassa olevien raiskaussäännösten käytännön soveltamisongelmia, jotka näkyvät myös Rikosuhripäivystyksen asiakastyössä. Rikosuhripäivystys haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että työryhmän ehdotuksen mukaan raiskaus on edelleen rangaistava vain tahallisena, mikä voi aiheuttaa näyttöongelmia oikeudenkäynneissä. Tekijän tahallisuuden arviointi suhteessa uhrin vapaaehtoisuuden puuttumiseen on erittäin ongelmallinen seksuaalirikoksissa, koska toinen osapuoli voi olla myös vapaaehtoisessa sukupuoliyhteydessä monista eri syistä passiivinen tai vähäeleinen. Lain perusteluissa tulisikin ottaa tarkemmin kantaa siihen, miten uhrin passiivisuus vaikuttaa tahallisuusarvioon ja voidaanko joissain tilanteissa katsoa, että tekijällä olisi erityinen velvollisuus varmistua uhrin vapaaehtoisuudesta. Tämä olisi tärkeää, koska edellä todetusti nimenomaan ns. uhrin jäätymistilanteet ovat voimassa olevan lainsäädännön kannalta ongelmallisia. Rikoslain 20 luvun pykäliä on muutettu useaan otteeseen vuosien saatossa, minkä takia nyt tehtävän uudistuksen tulisi olla sellainen, ettei seksuaalirikoslainsäädäntöön kohdistuisi enää ainakaan merkittäviä muutospaineita lähitulevaisuudessa.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Se, että raiskausrikos muutetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaksi, on yksi tärkeimmistä uudistustarpeista. Ehdotuksista B2, joka on myös työryhmän ehdotus, sisältää vähiten tulkinnanvaraisia tilanteita, ja se on selkein pykälän sisältö, jos/kun hallituksen esityksessä täsmennettäisiin / perusteltaisiin sitä, että pakottamisen puuttuminen ei tarkoita vapaaehtoista osallistumista. Ehdotettu sanamuoto on myös parempi, kuin malli, jossa puhutaan suostumuksesta, koska suostumusoppia ei liene tarkoitus sekoittaa raiskaussäännösten tulkintaan.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Ehdotus on oikeansuuhtainen, korostaessaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Vapaaehtoisuuden puute on parempi lähtökohta kuin yhtenä vaihtoehtona ollut suostumus. Vapaahtoisuus tarkoittaa samaa kuin oikeus määrätä seksuaalielämästään. Pidämme kuitenkin parhaana Saksassa omaksuttua sääntelymallia, jossa keskeistä on se, onko toinen osapuoli on ymmärrettävällä tavalla ilmaissut tahtonsa olla ryhtymättä sukupuoliseen kanssakäymiseen. Kielteinen tahdonilmaisu on selkeä viesti siitä, miten toinen osapuoli käyttää itsemääräämisoikeuttaan. Rikosvastuun edellytykset pitää pystyä näyttämään toteen. Kieltomallissa toteen näyttäminen olisi verrattomasti helpompaa kuin vapaaehtoisuuteen saati suostumukseen perustuvassa mallissa. Kieltomalli olisi myös rikoksesta epäillyn oikeusturvan kannalta selkeä, rikosvastuun edellytysten täyttyminen ei olisi arvailujen varassa. Jos toinen osapuoli on ilmaissut ymmärrettävällä tavalla (sanallisesti tai muutoin) kieltonsa, toinen osapuoli tietää syyllistyvänsä rikokseen, jos hän siitä huolimatta on toisen kanssa sukupuoliyhteydessä tai tekee toiselle muun seksuaalisen teon. Esimerkki näyttöongelmista: Toinen osapuoli sanoo, että hänen elekielensä osoitti, ettei hän ole vapaaehtoisesti mukana ja toinen sanoo, että toinen oli vapaaehtoisesti mukana, eikä muuta näyttöä ole. Lisäksi tahallisuuden näyttämiseen liittyy ongelmia: täytyikö pitää varsin todennäköisenä, ettei toinen ollut mukana vapaaehtoisesti. Tämä korostuu, jos rikosilmoitus tehdään pitkän ajan kuluttua. Uusia tekoja ja tekotapoja rangaistavaksi säädettäessä tulee pitää mielessä näyttökynnykset ja prosessiperiaatteet. Ehdotetuista sääntelyvaihtoehdoista kannatamme vaihtoehtoa A, toissijaisesti vaihtoehtoa B2.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto kannattaa raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi vapaaehtoisuuden puutetta ehdotuksen mukaisesti. Perusteluna Suomen sitoutuminen Istanbulin sopimukseen (SopS 53/2015), joka edellyttää lain muuttamista suostumusperustaiseksi. Suomi on myös saanut GREVIOn maaraportissa huomautuksen asiasta.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijänä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        23.9.2020
        • VAPAAEHTOISUUDEN PUUTTEESEEN PERUSTUVA SÄÄNTELY Kuten esityksessä on todettu, seksuaalinen itsemääräämisoikeus liittyy useisiin perusoikeuksiin. Perustuslain 7 § turvaa henkilökohtaisen vapauden ja 10 § yksityiselämän suojan, jonka ydinalueeseen seksuaalisuus kuuluu. Perustuslain 7 §:n turvaama henkilökohtainen vapaus käsittää ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa (HE 309/1993 vp, s. 46/II). Länsimaisen perusoikeuskäsityksen mukaan jokaisella on oikeus päättää, mihin seksuaaliseen tekoon hän ryhtyy ja mihin ei ryhdy. Ihmisillä on oikeus päättää itse omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään, kunhan he eivät loukkaa samalla muiden oikeuksia. Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten tunnusmerkistöjen kytkeminen vapaaehtoisuuden puuttumiseen sopii näin ollen hyvin länsimaiseen perusoikeuskäsitykseen. Pidän seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaamista ja sitä koskevien loukkausten torjumista myös rikosoikeudellisin keinoin hyvin tärkeänä. Esitetty vapaaehtoisuuden (tai sen puuttumisen) ratkaiseva merkitys rikoksen tunnusmerkkinä vastaa nykyistä oikeuskäsitystä. Pidän ehdotusta tämän peruslähtökohdan osalta kannatettavana, ja oikeastaan ainoana vaihtoehtona, mikäli rikoslakimme halutaan vastaavan sitä tasoa, jota modernissa demokraattisessa oikeusvaltiossa voidaan edellyttää. Jäljempänä esittämäni osittain kriittiset näkökohdat eivät liity esitettyyn perusratkaisuun sinänsä vaan pikemminkin käytännön lainkäyttötyöhön, ennen muuta todisteluun, liittyviin todennäköisiin ongelmiin, joita esityksessä on käsitelty vain hyvin lyhyesti. Käytännön ongelmia saattaa liittyä myös siihen, että kulttuuriin tai uskontoon liittyvät tavat, säännöt ja sidokset eivät välttämättä jätä yksilöä, vaikka yksilö siirtyy tai syntyy toiseen ympäristöön ja toisenlaisen lainsäädännön piiriin. Erilaisten sääntöjen ja vaatimusten kollisiot ovat kulttuurien yhteentörmäyksissä yleisiä. Vapaaehtoisuuden puuttumisen käsite on nähdäkseni rikoksen tunnusmerkistötekijänä altis tulkinnoille. Tällä voi olla merkitystä rikokseen kuuluvien subjektiivisten elementtien arvioinnissa sekä uhrin vapaaehtoisuuden että rikoksentekijän tahallisuuden kannalta. Länsimainen käsitys yksilön yksityisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta ei ole globaali eikä jakamaton. Esimerkiksi eriasteiset järjestetyt avioliitot ovat monissa kulttuureissa tavallisia eikä niihin liittyvä seksikään välttämättä ole vapaaehtoista siten kuin asia länsimaissa ymmärretään, suoranaisista pakkoavioliitoista puhumattakaan. Jos esimerkiksi kulttuuriin liittyvät tai uskonnolliset syyt saavat henkilön alistumaan vastentahtoisiin järjestelyihin, kysymys ei länsimaisen katsantokannan mukaan ole vapaaehtoisuudesta vaan pikemminkin olosuhteiden aiheuttamasta pakosta. Vaikka Suomessa tietenkin on noudatettava Suomen lakia, asian jatkovalmistelussa olisi syytä avoimesti selvittää ja pohtia jo ennakolta yhtäältä vapaaehtoisuuden ja toisaalta tahallisuuden sisältöön ja tulkintaan liittyviä kulttuurisidonnaisia kysymyksiä ja ongelmia eikä jättää asiaa viranomaisten ja tuomioistuinten harkintaan ilman lain esitöiden tarjoamaa ohjausta. Vapaaehtoisuuden tai sen puuttumisen arviointiin voi lainkäyttötyössä liittyä ongelmia senkin vuoksi, että käytännön tilanteisiin voi liittyä osapuolten tahdonmuodostukseen kytkeytyviä ristiriitaisia vaikuttumia, ulkoisia tekijöitä ja riskejä. Sukupuoliyhteyttä ehkä tietyllä tasolla molemmin puolin halutaan, mutta sitä ei raskaudenpelon, paljastumisen riskin tai muiden syiden vuoksi tahdota. Silti sukupuoliyhteyteen voidaan yhteisen riskinoton kautta päätyä. Seksuaalisuuteen liittyvä tahdonmuodostus ja tahdonilmaisut voivat olla huomattavasti komplisoidumpia ja tilanteet vaikeammin jälkikäteen arvioitavissa kuin esimerkiksi siviilioikeudellisen sopimuksen synnyn ja pätevyyden arviointi riita-asiassa. Käytännön lainkäyttötyössä jouduttaneen monissa tapauksissa toteamaan, että vapaaehtoisuutta tai sen puutetta ei kiistanalaisissa tilanteissa ole mahdollista jälkikäteen varmuudella todentaa. Nimenomaisia tahdonilmaisuja ei ennen seksiä välttämättä anneta. Sukupuoliyhteyteen saatetaan päätyä kuluneen englanninkielisen ilmaisun "one thing led to another " mukaisesti (Macmillian dictionary tarjoaa ainoana esimerkkinä edellä mainitun rakenteen käytöstä lauseen: “We kissed, and, well, one thing led to another...”). Vapaaehtoisuuden syntymisen tai päättymisen pistemäistä ajankohtaa tai pidempääkään jatkumoa ei aina voitane jälkikäteen selvittää. Osapuolten keskinäinen viestintä ei välttämättä ole ollut verbaalista ja tuskin koskaan se on dokumentoitua. Vapaaehtoisuuteen perustuva tunnusmerkistö saattaa käytännön tilanteissa osoittautua ongelmalliseksi myös, jos vapaaehtoisuuteen on nimenomaisesti tai konkludenttisesti liitetty ehtoja. Kuten työryhmän esityksessä on mainittukin (s. 151) tilanteeseen liittyvä ehto voi koskea esimerkiksi kondomin tai muun ehkäisyn käyttöä. Jos sukupuoliyhteyttä ehdon vastaisesti jatketaan siitä huolimatta, että jompikumpi havaitsee kondomin kesken yhdynnän rikkoutuneen mainitsematta asiasta toiselle osapuolelle, tilanteen havainnut osapuoli voi ilmeisesti syyllistyä jopa raiskaukseen. Mikäli suostumuksen ehto ei kuitenkaan liity itse aktiin vaan esimerkiksi jälkikäteiseen seksistä maksamiseen, myöhempi ”sopimusrikkomus” ei voine muuttaa tekoa raiskaukseksi. Esitetyn uuden tunnusmerkistön mukainen raiskaus olisi rangaistava teko niin tekijän kuin kohteenkin sukupuolesta riippumatta kuten nykyisenkin säännöksen mukainen raiskaus. Uusikin säännös koskisi sekä eri että samaa sukupuolta olevien välistä sukupuoliyhteyttä. Säännös soveltuisi niin ikään myös aviopuolisoon kohdistuvaan ja muussa parisuhteessa tapahtuvaan tekoon. Vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvaa raiskauksen tunnusmerkistöä on syytä tarkastella myös sitä mahdollisuutta silmällä pitäen, että epäillyn väkivallattoman raiskauksen uhrina olisi mies ja epäiltynä tekijänä nainen. Jos mies esimerkiksi kesken yhdynnän muuttaisi mielensä eikä tahtoisi jatkaa, miehenkään ei voitaisi edellyttää turvautuvan fyysiseen vastusteluun tai väkivaltaan esimerkiksi siten, että hän työntäisi naisen pois. Sillä ei myöskään voisi olla tilanteen arvioinnissa merkitystä, että mies näyttäisi voivan jatkaa yhdyntää ja ulkoisten tunnusmerkkien perusteella nainen voisi päätellä miehen ilmeisesti edelleen fysiologisella tasolla haluavankin sitä. Jos nainen käyttäisi tilannetta hyväkseen ja jatkaisi yhdyntää vastoin miehen tahtoa, hän syyllistyisi raiskaukseen. Vaikka vapaaehtoisuus on käytännössä pääteltävä objektiivisesti havaittavista seikoista, ei miehenkään kohdalla pelkkiä kiihottumisesta johtuvia fyysisiä reaktiota ja passiivisuutta tulisi pitää tahdonilmaisuina tai vapaaehtoisuuden merkkeinä sen enempää kuin naisenkaan kohdalla. Työryhmän esittelemät raiskauksen tunnusmerkistön vaihtoehdot (A, B1 ja B2) ovat teoreettisesti mielenkiintoisia, mutta käytännön eroiltaan vähäisiä siihen nähden, että rikosprosessin säännöt johtavat joka tapauksessa siihen, että syyttäjän on näytettävä toteen suostumuksen tai vapaaehtoisuuden puuttuminen. Vapaaehtoisuuden puuttuminen on oikeudenkäynnissä käytännössä sidottava johonkin havaittavissa olleeseen objektiiviseen seikkaan, koska pelkkä väite vapaaehtoisuuden puuttumisesta ei voi riittää näytöksi. Negatiivista seikkaa eli sitä, että tiettyä olosuhdetta ei ole ollut tai sitä, että jotain ei ole tapahtunut, on yleensä vaikeaa tai mahdotonta näyttää toteen. Siksi todistustaakan kohdistamisessa vakiintuneesti lähdetäänkin siitä, että näyttötaakan kohteena on oltava positiivinen seikka eli se, että jotain on tapahtunut tai ollut olemassa eikä päinvastoin. Positiivinen seikka (esim. torjunta ja vastustelu) voi välillisesti osoittaa negatiivisen seikan (vapaaehtoisuuden puute). Myös tekijän tahallisuus on käytännössä pääteltävä positiivista seikoista. Mikäli työryhmän ehdotus (B2) hyväksytään, syyttäjän olisi raiskaussyytettä ajaessaan näytettävä toteen sukupuoliyhteyden tapahtuminen kuten nykyisinkin ja lisäksi se negatiivinen seikka, että toisen osapuolen vapaaehtoisuus puuttui. Käytännössä näyttötaakka rakentuisi vapaaehtoisuuden puuttumisen osaltakin objektiivisten todistustosiseikkojen varaan, koska muuta vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Vapaaehtoisuuden puutetta osoittavia todistustosiseikkoja voisivat olla esimerkiksi sanalliset kiellot tai fyysinen vastustelu eli vastaavat seikat, joihin nykyisinkin raiskausoikeudenkäynneissä kiinnitetään huomiota. Riippumatta siitä, minkä muotoilun (A, B1 tai B2) raiskauksen tunnusmerkistö saa, vapaaehtoisuuden puuttuminen olisi rikosoikeudenkäynnissä näytettävä toteen eikä päinvastoin. Käännetty todistustaakka, jota rikosoikeudessa ei yleensä pidetä mahdollisena, johtaisi siihen, että kummankin osapuolen olisi kyettävä tarvittaessa jälkikäteen näyttämään toteen toisen osapuolen vapaaehtoisuus sukupuoliyhteyteen. Ehdotetun raiskaussäännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kohtia, jotka saattavat nähdäkseni jossain määrin viitata käännetyn todistustaakan suuntaan. Esityksen sivulla 148 esimerkiksi todetaan: ”Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei voisi pitää vapaaehtoisena, jos hän ei ole sanallisesti tai muuten vapaaehtoisuuttaan ilmaissut ja toinen osapuoli ei ole voinut sitä muutenkaan tämän käytöksestä havaita.” Syyttäjän olisi edellä siteeratun esityölausuman perusteella johdonmukaista pääkäsittelyssä kysyä raiskauksesta epäillyltä, mihin havaintoihin vastaaja perusti käsityksensä sukupuoliyhteyden vapaaehtoisuudesta ikään kuin vastaajalla olisi asiassa näyttötaakka. Rikosprosessin sääntöjen mukaan syyttäjän tulisi kuitenkin pikemminkin itse kertoa, mihin hän perusti näkemyksensä siitä, ettei kysymys ollut vapaaehtoisuudesta. Esimerkin tilanne voisi toki tulla esille ”vain” kuulustelutaktisesti siten, että käännetystä todistustaakasta ei pelkästään tämän johdosta välttämättä olisi kyse. Joka tapauksessa syyttäjän on tullut jo syytekynnyksen ylittyessään varmistua siitä, että vapaaehtoisuuden puuttumisesta on riittävää objektiivista näyttöä. Istanbulin sopimuksen 36 artikla velvoittaa sopimukseen sitoutuneet valtiot säätämään rangaistavaksi sellaiset seksuaaliset teot, jotka toteutetaan ilman vapaasti annettua suostumusta. Sopimuksen selitysmuistion kohdan 193 mukaan lainsäädännön sanamuodon todetaan kuitenkin olevan sopimukseen sitoutuneiden valtioiden harkintavaltaan kuuluva asia samoin kuin niiden tekijöiden määrittely, joiden perusteella vapaasti annetun suostumuksen ei katsota olleen käsillä. Selitysmuistiossakin lähdetään siis käsittääkseni siitä, että johtopäätös suostumuksen puuttumisesta lähtökohtaisesti perustetaan objektiivisiin seikkoihin, jotka tarvittaessa voidaan määritellä myös kansallisessa laissa. Vapaaehtoisuus lienee esityksessä todetuin tavoin tunnusmerkistötekijänä olosuhde, jonka puuttumista tekijän tullakseen tuomituksi tahallisesta rikoksesta täytyy pitää varsin todennäköisenä. Mikäli tekijä pitää vapaaehtoisuuden puuttumista vain varteenotettavana mahdollisuutena, kysymys olisi nähdäkseni rankaisematta jäävästä tuottamuksesta (ks. rajanvedosta tahallisuuden ja tuottamuksen välillä esim. LaVM 31/2010 vp). Tarkoituksellisen tietämättömyyden (KKO 2006:64, kohta 7) mahdollisuus tuo asian arviointiin oman vaikeutensa, jota esityksessä ei ole käsitelty. Se, miten tuottamuksen sisältöä kuvataan työryhmän esityksessä (s. 117) ei mielestäni täysin vastaa sitä, miten tahallisuuden ja törkeän tuottamuksen rajanveto on ymmärretty esimerkiksi edellä mainitussa lakivaliokunnan mietinnössä. Vapaaehtoisuuden tai suostumuksen käsitteet johtavat oikeudellisen ajattelun helposti siviilioikeudelliseen analogiaan. Siviilioikeudellinen analogia vie ajatukset myös siihen, missä henkilösuhteissa vapaaehtoisuus kulloinkin on relevanttia. Pohdittavaksi voi tulla esimerkiksi tilanne, jossa henkilö harjoittaa prostituutiota vasten tahtoaan siihen pakotettuna, mutta suostuu sinänsä kiistattomasti seksiin tietyissä yksittäistapauksissa asiakkaidensa kanssa. Asiakkaan näkökulmasta seksi voi vaikuttaa vapaaehtoiselta ja sitä se tavallaan onkin kyseisessä henkilörelaatiossa, muttei kuitenkaan yleisemmällä tasolla. Työryhmän esityksessä (s. 182) on vapaaehtoisuuden henkilöllisiä ulottuvuuksia lähemmin tarkastelematta lähdetty siitä, että jos prostituoitu olisi ihmiskaupan uhri, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön tahallisesti syyllistyvä syyllistyisi yleensä samalla teolla myös raiskaukseen. Tällöin tekijä voitaisiin esityksen mukaan tuomita molemmista rikoksista. Asian jatkovalmistelussa tätä kysymystä olisi syytä pohtia tarkemmin. Työryhmän esittämä näkemys johtaisi seksin ostamisen oikeudellisen arvioinnin ja rangaistavuuden merkittävään ankaroitumiseen, mikä nähdäkseni edellyttää esitykseltä kattavampia perusteluita, vaikka tähän lopputulokseen sittemmin päädyttäisiinkin.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • ”Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta…” Rangaistavuus ei sanamuodon mukaan edellytä, että tekijällä olisi havaintoja kumppaninsa tahdosta, ja raiskaukseen voisi syyllistyä silloinkin, kun tekijä ei ole ollut selvillä kumppaninsa kielteisestä tahdosta. Muotoilu ei ole tyydyttävä tahallisuusvaatimuksen kannalta. Tahallisuusvaatimuksen kannalta lainsäädäntötekninen ratkaisu, perustuuko sääntely vapaaehtoisuuden vaatimukseen (”kyllä tarkoittaa kyllä” eli saa toimia, jos on lupa) vai kielteiseen tahtoon (”ei tarkoittaa ei” eli ei saa toimia vastoin kieltoa), ei ole aivan niin merkittävä kuin mietinnössä annetaan ymmärtää. Erottelulla viitataan eroon Ruotsin ja Saksan sääntelyissä, joissa Ruotsi edustaa edellistä ja Saksa jälkimmäistä sääntelymallia. Ehdotetussa Ruotsin mallin mukaisessa sääntelyssä tahallisuus edellyttää perustelujen mukaan, että tekijä on selvillä kumppaninsa vapaaehtoisuuden puuttumisesta. Tämä vastaa Saksan mallin vaatimusta, että hänen on oltava selvillä kumppanin kielteisestä tahdosta. Vapaaehtoisuuden puuttuminen ei nimittäin voi ilmetä muulla tavalla kuin että henkilö ilmaisee jollain tavoin ymmärrettävästi, ettei hän halua olla sukupuoliyhteydessä. Mallit eivät ole toisiaan poissulkevia ja niitä voidaan käyttää myös ristiin. Saksan malli täyttää Ruotsin mallia paremmin tahallisuusvaatimuksen, kun siinä edellytetään tekijän toimivan havaintojensa pohjalta. Ero mallien välillä kuitenkin ilmenee passiivisuustilanteessa, jossa tekijällä ei ole havaintoa kumppaninsa tahdon suuntautumisesta. Perusteluissa on lähdetty siitä, että passiivisuudesta ei voida päätellä vapaaehtoisuuden olevan käsillä. Tämä on aivan hyväksyttävä lähtökohta ja perustelee sitä, että omaksutulla Ruotsin mallilla päästään passiivisuustilanteessa helpommin syyksi lukevaan tuomioon kuin Saksan mallilla. Sen mukaan saa toimia, jos kielteistä tahtoa ei ole ilmaistu. Perusteluissa on kuitenkin otettu kanta, että joissain vakiintuneen parisuhteen tilanteissa sukupuoliyhteyden voisi aloittaa passivisuustilanteissakin (s. 150). Lainsäätäjän tarkoitus passiivisuustilanteissa jää nyt epäselväksi eikä ehdotuksessa ole otettu selkeää kantaa, miten sitä olisi arvioitava. Herää kysymys, soveltuisiko tähän tilanteeseen oikeuskäytännössä lähinnä huumausainerikoksissa syntynyt konstruktio, että tarkoituksellinen tietämättömyys ei poista tahallisuutta. Tätä ei ole mietinnössä käsitelty. Tarkoituksellinen tietämättömyys sisältää sen, että joissain tilanteissa tekijällä on rangaistusvastuusta vapautuakseen selonottovelvollisuus tunnusmerkistötekijöiden olemassaolosta. Mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi pykälä voitaisiin muotoilla tavalla, jossa on aineksia molemmista malleista seuraavasti: ”Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen havaittavissa olevan tahtonsa mukaisesti vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta…” Tällöin tahallisuusvaatimus ilmenisi pykälästä yksiselitteisesti ja se silti rakentuisi edelleen Ruotsin mallille. Pykälä edellyttäisi uhrilta tahdon ja käyttäytymisen välistä johdonmukaisuutta sukupuoliyhteyden aikana ja toisaalta tekijältä, että hänellä on havaintoja kumppaninsa tahdosta, johon hän toimintansa perustaa. Kun teon arviointi jo pykälässä edellyttäisi, että tekijällä on havaintoja kumppaninsa tahdosta, silloin tilanteessa, jossa tällaista havaintoa ei ole, syntyy selonottovelvollisuus.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Ehdotus on hyvä siltä osin että siihen otetaan mukaan suostumuksen puute. Laajat tutkimukset osoittavat että vastentahtoinen seksi on erittäin haitallista uhrille. - Ehotuksta puuttuu täysin esim esimiehen ja työtovereiden sanallinen seksuaalinen ahdistelu. Suomalainen teknologiateollisuus/IT-ala on naisten syrjinnässä alan ehdottomia kärkimaita. Erityisen paha ongelma on teknisiä tutkintoja suorittaneilla naisilla. Aiheesta on tehnyt tutkimusta mm. TEK. Se näkyy selvästi myös siinä että näitä tutkintoja suorittaneet somalaiset naiset puuttuvat lähes täysin yritysten johdosta, erityisesti tärkeimpien organisaatioiden johdosta. Heitä ei ole. Erittäin suuri syy tähän on se että etenminen usein estyy jos alainen ei suostu suhteeseen/seksiin esimiehen kanssa. Tällaiselta alaiselta saa viedä työt, estää etenemisen ja usein hänet siirretään toiseen työhön. Esim koulutusta vastaamattomaan marginaaliorganisaatioon. Esimiehet saavat jatkaa alaisesta toiseen. Tällainen toiminta tulisi saattaa rikoslain piiriin ja tämä puute tulisi korjata tässä lakiehdotuksessa.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliitto katsoo, että vapaaehtoisuuden puutteen kirjaaminen keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi seksuaalirikossäännöksiin on kannatettavaa. Kyse on hyvin ihmisoikeusperustaisesta sekä rikoksen uhrin itsemääräämisoikeuden kannalta keskeisestä uudistuksesta. Erityisesti lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on hyvin kirjoitettu vammaisten ihmisten vapaaehtoisesta seksuaalisen kanssakäymisestä, joka tekee selkeän rajanvedon sallittujen ja rikoslaissa kiellettyjen seksuaalirikosten välillä.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Mietinnön keskeisin uudistus, vapaaehtoisen osallistumisen (puutteen) ottaminen raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkistöksi on erittäin myönteinen kehityssuunta. Se kuvastaa voimassa olevaa väkivallan käyttöön ja pakottamiseen perustuvaa säännöstä paremmin nykyistä käsitystä seksuaalisuudesta, jonka mukaan osapuolten tulisi olla mukana seksuaalisessa kanssakäymisessä omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuuden puute ei tule poistamaan kaikkia lain tulkintaan ja raiskausten käsittelyyn liittyviä ongelmia. Sen suhde 1 §:n ehdotettuun 2 momenttiin saattaa olla semanttisesti ongelmallinen, sillä 2 momentissa kuvataan nykyisen lain mukaisia tilanteita, joissa on kysymys nimenomaan vapaaehtoisuuden puutteesta. Arvioisin, että tästä ei kuitenkaan aiheudu käytännössä merkittäviä ongelmia. Ehdotettu RL 20:1:n 2 momentti sisältää nykyiseen lakiin verrattuna tärkeitä uudistuksia, joiden avulla voitaneen korjata eräitä käytännön soveltamisessa esiin tulleita ongelmia. Sen 1-kohta koskee väkivallan ja uhkauksen käyttöä. Lainkohdan perusteluissa käsitellään väkivallan vakavuutta ja todetaan, että ”Väkivallaksi voidaan katsoa lieväkin voimankäyttö.” (s. 153) ja luetellaan esimerkkejä, kuten kiinni- ja aloillaan pitäminen, kaataminen, työntäminen jne. Käytännössä tällaista väkivaltaa ei aina ole tunnistettu raiskauksen tunnusmerkistötekijänä, mistä syystä olisi erittäin tärkeä järjestää koulutusta oikeudellisille toimijoille ja kiinnittää tähän kysymykseen erityistä huomiota. (Alaattinoğlu, Kainulainen & Niemi, Raiskausrikosten eteneminen rikosprosessissa. Turun yliopisto 2020. https://www.utu.fi/sites/default/files/public%3A//media/file/raiskausrikosten-eteneminen-rikosprosessissa-2020.pdf.) Mietinnössä ei ehdoteta raiskauksen tuottamuksellista tekomuotoa, joka on olemassa Ruotsin uudessa (2018) laissa ja Norjassa jo ennestään.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • *Tässä lausunnossa esittämäni näkemykset perustuvat työn alla olevaan seksuaalirikoksia koskevaan väitöstutkimukseeni Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Lisätietoa on löydettävissä esimerkiksi artikkeleistani: Leskinen, M.: Uusi pohjoismainen seksuaalirikosoikeus? – Ruotsin lainsäädännöllisten valintojen hyödynnettävyydestä Suomessa. Lakimies 3-4/2020 s. 373, Referee-artikkeli. Leskinen, M.: The Istanbul Convention on Sexual Offences: A Duty to Reform the Wording of National Law or the Way We Think?, s. 133–156 teoksessa Niemi, Johanna, Stoyanova, Vladislava ja Peroni, Lourdes (toim.): International Law and Violence Against Women. Routledge 2020. Leskinen, M.: Towards a New Ethics of Sexual Self-determination: Finnish Rape Law through the Speculum of Feminist Philosophy. NoFo 17 (2019). Saatavilla: http://www.nofoundations.com/currentissue.html Leskinen, M.: Raiskaus 2010-luvulla. Yhä vain väkisinmakaamista? teoksessa Niemi, Johanna et al. (toim.): Sukupuolistunut väkivalta: oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Tampere, Vastapaino 2017. * Suostumusperusteinen seksuaalirikoslainsäädäntö on pitkään keskusteltu ja odotettu uudistus. Istanbulin sopimus, jonka Suomi on ratifioinut, edellyttää, että kaikki uhrin suostumuksetta tehdyt seksuaaliset teot kriminalisoidaan. Viimeistään Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan asiantuntijaryhmän GREVIO:n julkaistua Suomea koskevan raporttinsa syksyllä 2019 on käynyt ilmeiseksi, että Suomen lainsäädännön päivittäminen on välttämätöntä myös Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden täyttämiseksi (Baseline Report, Appendix I, kohta 30, s. 67, saatavilla: https://rm.coe.int/grevio-report-on-finland/168097129d). Olen tutkinut eri maissa valittuja lakiteknisiä ratkaisuja, ja kannatan sitä, että Suomessa valitaan Ruotsin vuonna 2018 omaksuma ratkaisu, vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuva raiskauksen kriminalisointi. Se on oikeudellisesti toimivampi käsite kuin (ilmaistu) suostumus, ja viestii siitä, että kummankin osapuolen on oltava koko seksuaalisen kanssakäymisen ajan vapaaehtoisesti mukana (tämä todetaan myös työryhmän mietinnössä, s. 114). Se ei täysin poista sitä ongelmaa, että osapuolten välistä kommunikaatiota (sanoja, eleitä, toimintaa ym.) todennäköisesti edelleen tulkitaan pistemäisesti ja mietitään, mille annetaan oikeudellista painoarvoa, mutta se on kuitenkin tarjolla olevista vaihtoehdoista parhaiten toimiva, mikä tuodaan esiin myös työryhmän mietinnössä (ks. vaihtoehtojen vertailu s. 109–116). Myös Ruotsin rikostentorjuntakomitean (Brottsförebygganderådet) Brån kesäkuussa 2020 julkaiseman raportin mukaan vapaaehtoisuuden puuttumiseen perustuva malli on Ruotsissa toiminut lähtökohtaisesti hyvin. Raportista on olemassa sekä ruotsinkielinen että englanninkielinen versio, jotka ovat saatavilla Brån sivuilla: https://www.bra.se/publikationer.html Esimerkiksi Saksassa, jossa on käytössä ei-tarkoittaa-ei -periaate (työryhmän vaihtoehto A), on päädytty keskustelemaan ainakin jonkin verran Ruotsia enemmän yksittäisten tahdonilmaisujen merkityksestä ja kestosta, sekä mielen muuttamisesta ja muutoksen pätevästä ilmaisemisesta. Saksalainen formalismi ei ole toivottava kehityssuunta. Toisaalta sekä Ruotsin että Saksan kokemukset (Saksassa laki on ollut voimassa vuodesta 2016) osoittavat, että vapaaehtoisuuden puuttumisen suhdetta aiempiin lakeihin on jouduttu oikeuskäytännössä miettimään. Erityisen vaikeita tilanteita tulkita on uhrin passiivisuus (ks. esim. Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisu NJA 2019, s. 668 Övernattningen, saatavilla ruotsiksi: https://www.domstol.se/hogsta-domstolen/avgoranden/2019/21142/ ) ja Saksassa uhrin oma aktiivinen toiminta, joka on ollut ristiriidassa sanalliseen kielteiseen tahdonilmaisuun (Bundesgerichtshof, Beschluss 21.11.2018, 1 StR 290/18, saatavilla saksaksi: https://juris.bundesgerichtshof.de/cgi-bin/rechtsprechung/document.py?Gericht=bgh&Art=en&Datum=2018&Seite=10&nr=98497&pos=317&anz=2992). Tästä syystä myös Suomessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota 1 §:n 2 momenttiin, jonka tarkoitus on selventää vapaaehtoisuuden tulkintaa tietyissä tilanteissa. Katson, että työryhmän ehdotus 2 momentiksi on puutteellinen, ja esitän sitä koskevat täydentävät ehdotukset lausuntokohdassa 2. Kannatan kuitenkin joka tapauksessa ehdotuksen lähtökohtaa, että arvio tehdään tilanteen objektiivisen kokonaisarvioinnin pohjalta, jossa voidaan ottaa laajasti huomioon kaikki teon olosuhteet. Tämä arvio on perustelujen mukaisesti kaksivaiheinen: ensin arvioidaan, mitä henkilön käytöksestä on ulkoisesti havaittavissa, ja osoittaako tämä vapaaehtoisuuden, jos vastaus on kyllä, tulee sen jälkeen edelleen arvioida se, ovatko olosuhteet olleet sellaiset, että ne ovat mahdollistaneet henkilön vapaan tahdonmuodostuksen. (Työryhmän mietinnön yksityiskohtaiset perustelut, s. 148-149). Lakiehdotuksen perusteluissa lähdetään siitä, että kukin saa suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen myös muista motiiveista käsin (esimerkiksi taloudellisen edun tavoittelu, s. 149). Tältä osin kaipaan ehdotukseen täsmällisempää määrittelyä siitä, missä tilanteessa kyse on uhrin omasta päätöksestä ja miltä osin kyse on tekijän lailla kielletystä kiristämisestä tai valta-aseman väärinkäytöstä. Tämäkin täsmennysehdotus koskee 1 §:n 2 momenttia ja esitetään tarkemmin lausuntokohdassa 2. Työryhmän ehdotus lähtee siitä, että raiskaus on edelleen rangaistava vain tahallisena (s. 149). Suomessa olosuhdetahallisuuden alin taso, eli vaatimus siitä, että tekijä on pitänyt vapaaehtoisuuden puuttumista varsin todennäköisenä, on varsin haastava näyttää toteen, koska kyse on tekijän subjektiivisesta käsityksestä. Työryhmän mietinnön lakiesitystä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että esimerkiksi uhrin totaalista passiivisuutta ei lähtökohtaisesti voida tulkita suostumukseksi. Kuten edellä olen tuonut esille, Ruotsissa on ollut ongelmana, mikä merkitys passiivisuudelle voi antaa, ja myös nyt lausunnolla oleva Suomen työryhmän mietintö jää tältä osin avoimeksi. Perusteluissa tulisi tarkemmin ottaa kantaa erityisesti siihen, miten uhrin passiivisuus vaikuttaa tahallisuusarvioon ja voidaanko joissain tilanteissa katsoa, että tekijällä olisi ollut velvollisuus varmistua toisen henkilön vapaaehtoisuudesta. Jos tekijä olisi voinut varmistua toisen henkilön vapaaehtoisuudesta jollakin helpolla tavalla, esimerkiksi kysymällä tältä, ja hän on jättänyt sen tarkoituksella tekemättä, tulisi tämän ainakin jollain tasolla vaikuttaa tahallisuusarvioon (ks. KKO:2013:17 ja KKO:2015:66). Olosuhdetahallisuuden doktriini, todennäköisyystahallisuus, voi tiukasti tulkittuna rajata suostumuksen vastaisten tekojen rangaistavuutta paljonkin riippuen tulevasta oikeuskäytännöstä. Tältä osin oikeuskäytännön kehittymistä on syytä seurata tarkasti. Palaan kysymykseen teon subjektiivisesta puolesta lausuntokohdassa 8. Lopuksi haluan vielä painottaa sitä työryhmän mietinnössäkin esille tuotua riskiä, että ”vapaaehtoinen osallistuminen” saatetaan tulkita suppeasti pakottamisen vastakohdaksi (s. 115), jolloin mikään ei muutu nykyisestä oikeustilasta. Tästä riskistä huolimatta työryhmä on päättänyt jättää hyvin paljon tämän 1 §:n 1 momentin tulkinnan varaan, vaikka 2 momenttia voitaisiin käyttää huomattavasti tehokkaammin vapaaehtoisuuden sisällön täsmentämiseen (kuten on tehty Ruotsissa). Siitä huolimatta, että 1 §:n 1 momentti ja 2 momentti olisivat pitkälti päällekkäisiä, lähden siitä, että 2 momentin tulee olla kattavampi, ja 1 momenttia sovelletaan vain niissä tilanteissa, joissa 2 momentti ei sovellu (kuten tehdään Ruotsissa). Pelkästään perustelujen varaan ei tule jättää seikkoja, jotka voidaan ilmaista suoraan itse lakitekstissä.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Molemmissa 5.1.1 kohdan tapauksissa on ongelmia tuomioistuimessa, mutta molemmat ovat parempia kuin nykyinen. Raiskauksen rangaistus pitäisi kuitenkin olla vähintään 2 vuotta vankeutta, jolloin se tuomittaisiin aina ehdottomana.
      • Mitä mieltä olette ehdotetuista säännöksistä, jotka koskevat tilanteita, joissa teon kohteella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan (rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohta ja 3 §:n 2 momentin 2 kohta)?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän omaksuttuja muotoiluja perusteltuina. On hyvä, että myös niin sanotut äkilliset tilanteet on tässä otettu huomioon.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Säännös vastaa pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tunnusmerkistön laajentaminen on kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi. Käytännössä puolustuskyvyttömän raiskaamiseen liittyy yleisesti ottaen hankalia näyttö- ja tahallisuuskysymyksiä. Etenkin päihteistä johtuva kyvyttömyys tahdonmuodostukseen tai ilmaisuun voi olla vaikeasti tahallisuuden vaatimalla tavalla ulkopuolisen pääteltävissä, jos asianosaiset ovat ennestään toisilleen tuntemattomia ja he ovat tavanneet ravintolaillan yhteydessä niin, että molemmat ovat huomattavan päihtyneitä. Jos tällaisessa tilanteessa asianomistaja on päihtymystilastaan huolimatta toimintakykyinen, syytetty ei välttämättä kykene asianomistajan käytöksestä tai muista olosuhteista päättelemään tunnusmerkistön kriteerien täyttymistä. Tällaiset oikeuskäytännössä varsin tavanomaiset ongelmatilanteet eivät tule rikosoikeudellisia säännöksiä muuttamalla ratkaistuksi eikä siihen kohdassa 1) mainituista oikeusturvaan ja ennakoitavuuteen liittyvistä syistä ole mahdollisuuttakaan. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa on maininta tilanteen äkillisyydestä, mikä on jossakin määrin ongelmallinen tunnusmerkistötekijä. Koska sukupuoliyhteyden vapaaehtoisuus on raiskaustunnusmerkistön keskeinen edellytys, tulee äkillinen sukupuoliyhteyteen ryhtyminen rangaistavaksi ilman erillistä mainintaa. Tämä siitä syystä, että päätelmä vapaaehtoisuudesta tehdään olosuhteiden ja toisen osapuolen käyttäytymisen sekä mahdollisen keskustelun perusteella. Äkillisessä tilanteessa vapaaehtoisuus ei ole ollut pääteltävissä. Erillisenä tunnusmerkistötekijänä tilanteen äkillisyyden mainitseminen voi aiheuttaa harhaan johtavan päätelmän siitä, että mikä tahansa äkillinen tilanne voisi tulla arvioitavaksi raiskauksena, mikä ei ole säännöksen tarkoitus.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Etenkin ns. lamaantumistilanteiden kannalta on hyvä, että pelkotilanteiden ohella on ehdotuksessa huomioitu myös tilanteen äkillisyyden hyväksikäyttö. Vastaava yllätyksellisyyden kohta on myös otettu mm. Saksan ja Belgian rikoslakeihin. Sen sijaan Ruotsissa näitä tilanteita tulee arvioida vapaaehtoisuuden puutetta koskevan yleissäännön perusteella. Erillinen kohta lienee kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa. Tilanteen äkillisyyden osalta mainitaan (s. 67) etenkin tilanteet, joissa teko on tehty hieronnan yhteydessä. Esimerkiksi melko tuoreeessa tapauksessa kansanparantajana ilman oikeutta esiintynyt A tuomittiin raiskauksesta käytettyään hyväksi potilaansa B:n avutonta ja puolustuskyvytöntä tilaa, vaikka A väittikin B:n lamauttaneen äkillisen tunkeutumistekonsa olleen „normaali hoitotoimenpide“. Kyse lienee nimenomaan tapauksesta, jota jatkossa voitaisiin pitää raiskauksena jo tilanteen äkillisyyden perusteella, mikä lienee yleensä helpompaa kuin avuttoman tai puolustuskyvyttömän tilan osoittaminen. Muissa tapauksissa tällaista tilaa ei olekaan onnistuttu näyttämään eikä tekijää ole voitu tuomita raiskauksesta. On hyvä, että myös tällaisia tilanteita pidetään raiskauksena, tai seksuaalisena kajoamisena muiden seksuaalisten tekojen kuin sukupuoliyhteyden osalta, mutta ei ole selvää, miten uusi vapaaehtoisuuteen perustuva säännös suhtauu siihen, että muutoin kuin äkillisesti henkilö suorittaa sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon sen oikean luonteen tai tarkoituksen salaten? Esimerkiksi tapauksessa KKO 2011:1 lääkäri A ei imenyt potilaansa B nänniä „äkillisesti“ ja sai tähän jopa luvan, mutta A tuomittiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä käytettyään törkeästi hyväkseen B:n luottamusta ja riippuvuussuhdetta. Ehdotuksesta ei käy ilmi, olisiko tällainen „lupa“ nyt osoitus vapaaehtoisuudesta, vai voisiko vastaava tilanne olla uudistuksen jälkeen seksuaalista kajoamista. Ehdotuksessa mainitaankin lyhyesti, että normaalista ammattikäytännöstä poikkeava seksuaalinen koskettelu voisi olla seksuaalista kajoamista „ainakin lääkärin tai hoitajan osalta“ (s. 177). Esimerkkejä ei kuitenkaan anneta. Joka tapauksessa se olisi edelleen seksuaalista hyväksikäyttöä (s. 171) tai seksuaalista ahdistelua (s. 177). Ilmeisesti uuden lain myötä esimerkiksi tapauksen KKO 2014:17 kaltaista suggestiotilannetta voisi jatkossa arvioida seksuaalisen hyväksikäytön ohella myös raiskauksena, sillä hypnoosi on mainittu yhtenä heikentyneen tajunnantilan muotona ja kohdan voitaisiin ehkä katsoa soveltuvan myös KKO 2014:17 tapaisiin suggestiotilanteisiin, vaikka tapausta ei olekaan nyt mainittu. Heikentynyt tajunnantila huomioonottaminen ilman laajempaa vapaaehtoisuuden tarkastelua edellyttäisi, että henkilöllä ei ole ollut mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Ei voitane kuitenkaan olettaa, että esimerkiksi hyponoositilanteissa rajattaisiin pelkkä "estojen löystyminen“ soveltamisalan ulkupuolelle päihtymistilanteiden tapaan, vaan voitaisiin kai arvioida että hypnoositilassa ja mahdollisesti ainakaan siihen verrattavissa olevissa suggestiotilanteissa annettu mahdollinen ilmaisu ei olisi pätevä ilmaisu vapaaehtoisuudesta. Useissa oikeuskäytännön tapauksissa nuorille on tarjottu alkoholia ja/tai huumausaineita, minkä jälkeen jossain vaiheessa heihin on kohdistanut sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko. Tämänkin kannalta on jo hyvä, että „voimakas päihtymistila“ ja „heikentynyt tajunnantila“ ovat erikseen mainittu tilanteina, joissa ei tarvitsisi erikseen arvioida vapaaehtoisuuden puutetta. Samoin aikuisten kannalta tämä selkiyttänee oikeustilaa, vaikka esimerkiksi pelkkä estojen löystyminen tai muistin menettäminen ei edelleenkään tarkoittaisi, että seksuaalinen teko olisi jo pelkän päihtymistilan perusteella raiskaus. Käytännössä tulisi edelleen tarkastella yksittäistapauksessa, onko tahdonmuodostus tai -ilmaisukyky ollut niin heikentynyt, että ei voitaisi katsoa, että henkilöllä on ollut vaadittava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti. Kuitenkin näissäkin tilanteissa vaadittaisiin aina tahallisuutta. Niiden tapausten osalta, jossa partneri on tuskin pysynyt pystyssä ja tajuissaan juuri ennen seksuaalista tekoa, ei liene tahallisuuden osalta ongelmia muutoin kuin tällaista tilaa koskevan riittävän näytön osalta, jossa ainakin joissakin tapauksissa olisi todistajia partnerin kunnosta vähän ennen tai vähän jälkeen kyseisen teon. Ruotsissa ongelmia ovat edelleen aiheuttaneet mm. tilanteet, joissa henkilö A ei ole tiennyt B:n nukkuvan, eikä tahallisuutta toisen tilan hyväksikäytöstä ole voitu osoittaa. Näissä tilanteissa ei tuottamuksellinenkaan raiskaus ole aina soveltunut, sillä Ruotsin korkein oikeus on tähän mennessä ollut melko haluton käyttämään tiedotonta tuottamusta näissä tapauksissa. Esityksestä ei käy tarkkaan ilmi, miten tällaiset tilanteet ratkaistaisiin Suomessa. Mikäli ehdotus B2 hyväksyttäisiin, tilanteissa, joissa A ei ole ollut tietoinen B:n nukkuvan, voisiko esimerkiksi B:n passiivisuus sellaisessa tilanteessa jossa B on osoittanut vapaaehtoisuutta ennen nukahtamistaan, tai esimerkiksi B:n sellainen unissaan ääntely, jonka A voi tulkita vapaaehtoisuuden osoittamiseksi, tarkoittaa, että A:lta puuttuisi tahallisuus myös 1 momentin pääsäätöä soveltaessa? Kun ruotsalaiset oikeuasteet jälkimmäisen kaltaisessa tapauksessa vapauttivat syytetyn myös tuottamuksellisesta raiskauksesta, ei voitane olettaa, että suomalainenkaan tuomioistuin vapaaehtoisuuteen ja tahallisuuteen perustuvaa raiskausmallia soveltaen voisi tuomita, vaikka uhrinäkökulmasta ja yleisestä moraalinäkökulmasta tekoa pidettäisiinkin tuomittavana. Toisaalta täytyy myös hyväksyä, että syytetyn oikeusturva, eikä etenkään tahallisuusvaatimusta edellytettäessä voitane syytettyä tuomita, jos tällä on ollut perusteltu syy uskoa, että partneri on osallistunut vapaaehtoisesti. Etenkin common law -maissa keskustelua on herättänyt se, voiko etenkin sukupuoliyhteyteen suostua pätevästi etukäteen siten, että toinen aloittaa sukupuoliyhteyden silloin kun hänen partnerinsa on vielä tilassa, jossa suostumusta ei voida antaa eikä tällöin myöskään aiemmin annettua suostumusta voida milloin tahansa peruuttaa, vaikka yleinen periaate onkin, että suostumus tulee voida milloin tahansa peruuttaa. Ehdotuksen B2 mukainen raiskauspykälä ei perustuisi nimenomaiselle suostumukselle, mutta näyttää siltä että tällainen etukäteen annetulla luvalla tai suostumuksella tehty teko ei olisi rangaistava Suomessa, sillä siitä puuttuisi vaadittava hyväksikäyttö (s. 157). On epäselvää, mitä tällaiseen pätevään suostumukseen vaadittaisiin ja voitaisiinko sellainen antaa myös 2 momentin muiden kohtien ohella, esimerkiksi niin, että esimerkiksi hypnoosissa, pelkotilassa, tai käytännössä ehkä yleisimmin vastaantulevassa voimakkaassa päihtymistilassa olevaan voisi etukäteisen suostumuksen perusteella kohdistaa jopa sukupuoliyhteyden. On toisaalta kyseenalaista, onko tarvetta poiketa periaatteesta, jossa toisen tulee milloin tahansa voida ilmaista, ettei aiemmasta huolimatta halua jatkaa sukupuoliyhteyttä. Yleisesti arvioiden näyttää siltä, että nimenomaisempaa selonottovelvollisuutta ei voitane katsoa ehdotuksen perustelujen mukaan olevan kuin silloin kun partneri ei sairauden tai vammaisuuden vuoksi kykene muodostamaan tai ilmaisemaan sukupuoliyhteyttä koskevaa tahtoaan. Kuitenkaan näitäkään tapauksia ei ole nyt 2 momentissa mitenkään eritelty muista avuttomuutta tai mahdollisuuden puutetta ilmaisevista olosuhteista. Voitaisiin harkita, tulisiko lakiin ottaa Saksassa vastaavaa tilannetta koskevaa kohtaa (§ 177.2(2) StGB), jossa kaikista muista tilanteista poiketen vaaditaan varmistamaan tällaisen henkilön suostumus (Zustimmung), vai riittääkö jo se, että sairaus ja vammaisuus mainitaan kaikkien muiden olosuhteiden tavoin vain yleisesti, kunhan lain esitöissä kohtaa tarkennetaan edellämainitun mukaisesti. Yleisemmin tulisi vielä harkita, tarvitaanko myös muiden 2 momentissa mainittujen olosuhteiden osalta ainakin jonkinlaista korostunutta selonottovelvollisuutta ja tarkempaa määritelmää siitä vähintäänkin lain esitöissä, varsinkin silloin jos tahallisuusvaatimuksessa pysytään. Vaikka ehdotus ei minkäänlaista törkeysarviointia 1 momentin ja 2 momentin välillä teekään, voitaisiin kuitenkin myös arvioida, että 2 momenttiin sisältyvät teot voivat olla usein törkeämpiä seksuaalisen itsemäärämisoikeuden ja koskemattomuuden loukkauksia kuin 1 momentin alle kuuluvat "muut", usein epäselvemmät tilanteeet. Tämä ei kuitenkaan liene riittävä syy sille, että vain 2 momentti säädettäisiin rangaistavaksi myös törkeän tuottamuksen osalta. Kuitenkin se, että 2 momentti sisältää sellaisia olosuhteita, joissa voitaisiin katsoa uhrin näkökulmasta olevan usein vain vähän merkitystä sillä, onko henkilö A pitänyt olosuhdetta todennäköisempänä kuin sen puutetta vai onko hän esimerkiksi ollut täysin välinpitämätön siitä kuinka päihtynyt toinen on ollut, voisi osaltaan puoltaa myös kriminalisointia törkeään tuottamukseen.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidämme säännöksiä ja niiden perusteluja pääsääntöisesti kattavina ja asianmukaisina. Pelkotila suostumuksen pätevyyden kyseenalaistajana on eettisesti perusteltu seikka, mutta hyvin vaikea arvioitava. Joskus seksuaalisen teon kohteena oleva henkilö myös perustelee myöhemmin pelkotilalla sitä, että hänelle oli hankalaa tai epämieluisaa sanoa selvästi ei lähentelylle. Tällaisten tilanteiden ratkaiseminen rikosprosessissa on äärimmäisen vaikeaa. Vaikka pelko ja lamaantuminen ovat tunnettuja ilmiöitä seksuaalisesti epämieluisissa ja uhkaavissa tilanteissa, on seksuaalitilanteiden kommunikaatiossa huomioitava kaikkien osapuolten vastuu yhteisymmärryksestä. Pelkkä yksipuolinen arviointi ns. uhrin näkökulmasta saattaa sivuttaa sen tosiasian, että joukossamme on myös toimintakykyisiä kehitysvammaisia ja autismikirjon henkilöitä, joille vuorovaikutuksen vivahteet eivät ole selkeitä tai yksiselitteisiä, mutta jotka eivät etenisi seksuaalisessa tilanteessa, jos heille olisi sanottu selvästi “en halua tätä” tai muuta yhtä selkeää. Kiitämme sitä, että perusteluissa on huomioitu ns. “jatkuva suostumus” kuten esimerkiksi ihmissuhteissa rakennettu yhteisymmärrys sallituista toimintatavoista. Tällainen yhteisymmärrys voi sisältää ennalta neuvottelematta mm. sadomasokistisia seksitilanteita, rajuja ja/tai yllättäviä seksuaalisia roolileikkejä tai nukkuvaan henkilöön kohdistuvia seksuaalisia tekoja. Ennalta neuvotellun suostumuksen nojalla tällaiset tilanteet ovat eettisesti hyväksyttäviä.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kyseiseen kohtaan olisi ehdottomasti lisättävä tekomuotona myös se, että tekijä väärinkäyttää valta-asemaansa saadakseen toisen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon (nykyinen seksuaalinen hyväksikäyttö). Tältä osin Naisten Linja viittaa myös Amnesty International Suomen osaston eriävään mielipiteeseen sekä varatuomari Minni Leskisen lausuntoon. Leskinen ehdottaa kohtaa täsmennettävän seuraavasti: Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka... (2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tai toisen tahdonilmaisua on pidettävä pätemättömänä heikentyneen tajunnantilan tai tiedottomuuden, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan, tilanteen äkillisyyden, toisen erityisen riippuvuussuhteen tai tekijän henkisen tai konkreettisen valta-aseman väärinkäytön vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Naisten Linja kannattaa tällaista täsmennystä.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Säännösten ehdotettu tarkentaminen on tarpeen, koska nykyisessä laissa pelkotilaa tai muuta pätevän suostumuksen antamiseen vaikuttavaa tietoisuudentilaa ei ole riittävästi huomioitu. Jos uhrin päätöksentekokyky on heikentynyt esimerkiksi humalatilan vuoksi, se muodostaa tekijälle valta-aseman, jota voi väärinkäyttää. Aiemmin joissain tapauksissa ei edes kumuloitunut haavoittuvuus ole johtanut syyksi lukevaan tuomioon, vaan raiskausrikoksesta nostettu syyte on kaatunut näytön puutteeseen, kuten Turun yliopiston tutkimuksesta (Alaattinoglu, T.; Kainulainen, H.& Niemi, J. 2020) tulee ilmi. Nykyisessä rikoslaissa olevaa avutonta tilaa on tulkittu joskus hyvin ahtaasti, vaikka sitä olisi voitu tulkita toisinkin.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa kyseisten kohtien lisäyksiä - heikentynyt tajunnantila, voimakas päihtymys ja tilanteen äkillisyys. Lisäksi on syytä todeta myös, että lamaantuminen ja jäätyminen on tavallinen uhrin reagointitapa ja sen tähden kieltäytymisen ilmaisu voi jäädä heikoksi. Yhdymme kuitenkin Tukinainen ry:n lausunnossaan ilmaisemaan kantaan, että säännökset eivät esitetyn kaltaisina vastaa perusteluissa kuvattua tarkoitustaan ja ne ovat Istanbulin sopimuksen sekä Grevion ja Cedaw-komitean Suomen lainsäädännön uudistamista koskevien vaatimusten vastaisia. Siksi säännöksiä pitää muokata vastaamaan paremmin Ruotsin lainsäädännöstä saatua selkeämpää mallia. Setlementti Tampere ry on samaa mieltä sekä Amnesty International Suomen osaston jättämän eriävän mielipiteen että Tukinainen ry:n lausunnon kanssa siitä, että raiskauksen määritelmän tulee kattaa myös sellaiset teot, jotka perustuvat tekijän aseman hyväksikäyttöön.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa kyseisten kohtien lisäyksiä, joita ei ole nykyisessä laissa (heikentynyt tajunnantila, voimakas päihtymys ja tilanteen äkillisyys). Kuitenkin muotoilu ”toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan” saattaa olla ongelmallinen, jos tämän tulkinta rajoittuu fyysiseen mahdottomuuteen ilmaista itseään tai muutoin kaventaa uhrin oikeusturvaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että valta-aseman väärinkäyttö mainitaan kyseisissä kohdissa. Raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen määritelmien tulee kattaa myös sellaiset teot, jotka perustuvat tekijän aseman hyväksikäyttöön. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lain 5 §:n eli seksuaalisen hyväksikäytön mukaiset teot tulee sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Vaihtoehtoisesti raiskausta koskevaa 1 §:n 2 momenttia tulisi täydentää uhrin erityisen riippuvuussuhteen ja tekijän henkisen ja konkreettisen valta-aseman väärinkäytöllä, ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi säätää erillinen törkeä tekomuoto. Lisäksi ehdotettu 9 § eli seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta tulee kriminalisoida 16-17-vuotiaiden osalta seksuaalisena hyväksikäyttönä. CEDAW-komitea on kiinnittänyt Suomen määräaikaisraportin loppupäätelmissä huomiota siihen, että rikoslaissa määritellään rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hiekommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vammaisiin naisiin (CEDAW/C/FIN/CO/7). Erityisesti vammaisten naisten riski joutua seksuaalirikoksen uhriksi on moninkertainen verrattuna muihin naisiin. Myös Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan asiantuntijaryhmän GREVIO:n Suomea koskevan raportin (2019) mukaan nykyistä seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva pykälä johtaa siihen, että valta-asemaa väärinkäyttäen toteutetut raiskaukset on kriminalisoitu lievempänä rikoksena kuin raiskauksena rangaistavat teot ja kyseiset teot pitäisi siis kriminalisoida yhtä vakavina rikoksina kuin raiskaukset.
      • Tasa-arvovaltuutettu, Jukka Maarianvaara
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Tasa-arvovaltuutettu kannattaa raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen yleissäännöksiä tarkentavana mainintoja niistä erityisistä tilanteista, joissa uhrilla ei ole mahdollista muodostaa tai ilmaista tahtoaan, mukaan lukien pelkotila ja tilanteen äkillisyys.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Erityisen kannatettavaa on se, että tunnusmerkistöön lisätään voimakas päihtymystila sekä heikentynyt tajunnantila, koska harvoin voidaan osoittaa henkilön olleen täysin tajunnan menettänyt, vaikka hän usein onkin kyvytön toimimaan. Korkein oikeus on myös linjannut suht tuoreessa ratkaisussaan (KKO 2019:78) avutonta tilaa ja sen mukaan avuttoman tilan näyttökynnys on todella korkea. Lisäksi kannatettavaa on, että tunnusmerkistöön lisätään ”tilanteen äkillisyyden vuoksi”, koska tämän hetken lainsäädäntö ei sovellu tilanteisiin, joissa sukupuoliyhteys on aloitettu niin yllättäen, ettei tajuissaan ja voimissaan oleva henkilö ehdi sanoa/tehdä mitään estääkseen eikä tekijä ole tilanteen yllättävyyden vuoksi joutunut käyttämään väkivaltaa. Tältä osin ehdotuksen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säännöksessä on kuitenkin päällekkäisyyttä. Osa asemaan perustuvista hyväksikäyttötilanteista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina, eli ne joihin toinen osapuoli ei ole osallistunut vapaaehtoisesti tai ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Vielä on todettava, että tämä muutosesitys eikä ehdotettu seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva tunnusmerkistö vastaa siihen puutteeseen, mikä tällä hetkellä on käytännössä mm. kehitysvammaisten osalta. Heidän kohdallaan pääsääntöisesti kyse on tilanteista, joissa he eivät ole kokonaan ns. tahdottomia (eivät pysty muodostamaan tai ilmaisemaan sukupuoliyhteyttä koskevaa tahtoaan), vaan tuo kyky on jossain määrin vajaa, puutteellinen ja nimenomaisesti suhteessa toiseen osapuoleen, ja sitä käytetään hyväksi. Se (päätöksentekokyky, tahto, ilmaisu) on kuitenkin selkeästi heikompi kuin toisella osapuolella, mutta ei puutu kokonaan. Käsitykseni mukaan he ovat KV-sopimuksissa mainittuja haavoittuvassa asemaa olevia ja sitä kautta tarvitsivat erityistä suojelua, vaikkei nykyisen tunnusmerkistön edellyttämä täytykään (kykenemätön)eikä myöskään ehdotettu 2 mom 2-kohta (ei ole mahdollisuutta). Tältä osin voi todeta Ruotsin mallin vastaavan tähän suojantarpeeseen paremmin (Rikoskaaren 6 luku 1 § 2)kohdassa; tekijä on kohtuuttomasti käyttänyt hyväksi....tai muusta syystä olosuhteisiin nähden erityisen haavoittuvaa tilaa.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Työryhmän esitykset asianomistajan avutonta tilaa tai pelkotilaa koskevan sääntelyn laajentamisesta koskemaan nyt kysymyksessä olevia seksuaalirikoksia nojautuvat mietinnössä esiin tuotuun laajaan tutkimustietoon. Esitykset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Samoin kuin edellä vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvan raiskausrikoksen yhteydessä on todettu, näyttöongelmia liittyy myös niihin tilanteisiin, joissa asianomistaja ei esimerkiksi pelosta aiheutuneen lamaantumisen vuoksi kykene ilmaisemaan tahtoaan. Lakimiesliitto pitää perusteltuna, että voimakas päihtymystila ja heikentynyt tajunnantila lisätään säännöksiin, sillä kokonaan tajuntansa menettämistä on vaikea näyttää toteen (vrt. KKO 2019:78). Vastaavasti perusteltua on, että tunnusmerkistötekijäksi lisätään “tilanteen äkillisyys”, koska se mahdollistaa puuttumisen esimerkiksi hyvin äkillisesti aloitettuihin sukupuoliyhteyksiin, joissa asianomistajaan ei ole kohdistettu väkivaltaa tai joissa tämä ei ole ehtinyt reagoida tilanteeseen esimerkiksi sanallisesti. Toisaalta tilanteen äkillisyys on myös ongelmallinen erillisenä tunnusmerkistötekijänä, koska sen yhteydessä ei ole mainintaa sukupuoliyhteyden vapaaehtoisuudesta, joka muutoin olisi raiskaustunnusmerkistön keskeinen edellytys.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Demla pitää erittäin kannatettavana 1 §:n 2 momentin 2-kohdan ehdotusta muuttaa puolustautumisen vaatimus muotoiluun "ei ole mahdollisuutta tai ilmaista tahtoaan". Demla pitää kuitenkin ehdotetun rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia suppeana, verrattuna työryhmän muistion yksityiskohtaisiin perusteluihin. Demla yhtyy lausunnossaan Minni Leskisen lausunnossa ehdotettuun: "Ehdotan 2 momenttiin yhteensä kolmea lisäystä: 1) 2 momentin 1 kohtaan tulee lisätä tekomuotona kiristäminen; 2) 2 momentin 2 kohdan tulee koskea myös tilanteita, joissa annettu suostumus on pätemätön, ja 3) 2 momentin 2 kohtaa tulee lisätä uhrin erityinen riippuvuus tekijästä sekä tekijän konkreettinen ja henkinen valta-asema."
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Mikäli sukupuoliyhteyttä alisteisessa asemassa olevan kanssa ei säädettä edellä esitetyn mukaisesti törkeäksi raiskaukseksi, tulee vähintään tässä yhteydessä olla korostusti esillä se, että alisteisessa asemassa oleminen on este vapaan tahdon muodostukselle ainakin koulussa, laitoksessa, työsuhteessa, järjestetyssä vapaa-ajan toiminnassa ja näihin rinnastettavissa - riippumatta alisteisessa asemassa olevan iästä.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Rikoslain ehdotetut uudet säännökset tapauksista, joissa kohteella ei ole mahdollisuutta ilmaista tai muodostaa tahtoaan koetaan myönteisinä, sillä ne ovat linjassa suostumusperustaisen sääntelyn kanssa sekä psykologisen tutkimustiedon kanssa (mm. kehityspsykologiset tekijät, voimakkaisiin stressitilanteisiin liittyvät lamaantumisreaktiot).
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotetut muutokset lienevät käytännön lainkäyttötyön kannalta tarpeellisia ehdotettujen avuttomuusperusteiden osalta. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida tarvetta luetteloida 2 momentin avuttomuusperusteet kattavammin sekä säännösten selvyyden, että sovellettavuuden takia.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Havaitaan kuitenkin, että ehdotetun rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentti ja 2 momentti ovat päällekkäisiä. Nykyisessä laissa mainitaan tiedottomuus, sairaus, vammaisuus, pelkotila ja muu avuton tila. Esityksessä lisättäisiin kohtaan heikentyneellä tajunnantilalla, voimakkaalla päihtymistilalla ja tilanteen äkillisyydellä. Nämä lisäykset ovat kannatettavia. Erityisesti tilanteen äkkinäisyys tulee helpottamaan tilanteita, joissa uhri yllättyy ja lamaantuu, eikä ehdi sanoa tai ilmaista millään tavalla tahtoaan.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Työryhmä esittää, että asianomistajan avutonta tilaa tai pelkotilaa koskevaa sääntelyä laajennetaan koskemaan kyseessä olevia seksuaalirikoksia. On tavallista, että tuomioistuimessa käsitellään tilanteita, joissa uhri ei pysty tai osaa ilmaista tahtoaan. Voimakas päihtymystila tai heikentynyt tajunnantila on hyvä lisätä säännöksiin. Tilanteen äkillisyyden lisääminen säännöksiin on myös kannatettavaa.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Rikoslain 20 luku 1 § 2 momentti: Raiskausta koskevan rikoslain 1 §:n rakentaminen on jäänyt täysin kesken, eikä se vastaa uudistuksen tavoitetta laajentaa raiskauksen määritelmä koskemaan kaikkia niitä sukupuoliyhteyden käsittäviä tekoja, joihin uhrin suostumusta ei ole tai suostumusta ei voida saada. Raiskauksen määrittelyssä on välttämätöntä tuoda selkeästi esille uhrin haavoittuvuuden määritelmä. Tunnusmerkistössä pitää näkyä ne tilanteet, joissa uhrin vapaaehtoisuutta ei ole eikä sitä sen vuoksi pidä mainituissa tilanteissa myöskään arvioida erikseen raiskauspykälää sovellettaessa. Työryhmä ei ole sisäistänyt haavoittuvan uhrin käsitettä eikä tilanteita, joista esimerkiksi lukuisat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut kertovat. Erittäin vakava puute on myös se, että Istanbulin sopimuksen vaatimus uhrin haavoittuvuuden määrittelemiseksi tekojen ankaroittamisperusteeksi on jäänyt vain sanoiksi mietinnön perusteluihin. (Istanbulin sopimus 46 artikla, Raskauttavat seikat: c-kohta: Rikos kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi.) Erittäin arveluttavia ovat mietinnössä kohdassa 4.1.1 esitetyt perustelut ehdotetun seksuaalisen hyväksikäytön osalta. Perusteluissa todetaan, että kysymys on tekijän asemaansa hyväksikäyttäen ja uhria taivuttelemalla tehdyistä teoista, joissa uhri on harkintakyvyltään heikommassa asemassa. Edelleen työryhmä on tullut siihen tulokseen, että nämä teot poikkeavat luonteeltaan ja moitittavuudeltaan teoista, jotka tehdään toisen vapaaehtoisuuden puuttuessa. Työryhmän mielestä näitä tekoja ei siis tulisi rikoslaissa rinnastaa vakavuudeltaan ja nimikkeiltään raiskauksiin. Perusteluista saa sen käsityksen, että työryhmän oletuksena on harkintakyvyltään heikommassa asemassa olevien henkilöiden vapaaehtoisuus, mutta tekijän valta-aseman ja taivuttelun takia teosta kuitenkin rangaistaisiin, vaikkakin raiskausta vähäisemmin. Olemme työryhmän kanssa täysin eri mieltä, sillä juuri nämä teot kuuluvat nimenomaan raiskauspykälään. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainkohdassa on kysymys haavoittuviin ja erityisen haavoittuviin uhreihin kohdistuvista rikoksista. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava asiantuntijaryhmä (GREVIO) kiinnitti huomiota haavoittuvien uhrien asemaan lainsäädännössämme viimeisessä Suomea koskevassa raportissaan. Erityisiä moitteita se antoi juuri siitä, että Suomessa ei ole ymmärretty tekijän valta-aseman merkitystä rikosten vakavuuteen ja erityiseen moitittavuuteen. Työryhmän ehdotuksen perustella näyttääkin edelleen siltä, että Suomi ei suhtaudu vakavasti asiantuntijaryhmän moitteisiin. Raiskauspykälän sanamuodoilla on merkitystä laillisuusperiaatteen noudattamisen ja pykälän tunnusmerkistön soveltamisen kannalta. Esimerkiksi Ruotsissa aikoinaan toteutettu raiskauspykälän käsitteen ’hjälplös situation’ (avuton tila) korvaaminen käsitteellä ’skärskilt utsatt situation’ (erityisen haavoittuva tilanne/tila/olosuhde) on vaikuttanut langettavien raiskaustuomioiden määrän kasvuun. Sillä on ollut suuri vaikutus haavoittuvien uhrien asemaan raiskausten uhreina. Tutkimusten mukaan juuri haavoittuvat uhrit raiskausten uhreina jäävät usein oikeusprosessin ulkopuolelle. Osasyynä siihen ovat lainsäädännön puutteet ja syrjivä suhtautuminen näihin uhreihin. Suomen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytyy painottua siihen, että uudistettava lainsäädäntö ei ole raiskauksen uhrin oikeuksien toteutumisen esteenä. Nyt valitettavasti on vaarassa tapahtua juuri tämä pahin tiedossa oleva uhka raiskaussäännöksen osalta. Ruotsissa vuoden 2018 seksuaalirikoslainsäädännön uudistus perusteluineen on ollut työryhmän vapaasti käytettävissä, mutta mitään merkkejä Ruotsin uudistuksesta tai sen vaikutuksista ei säädöstasolla ole nähtävissä Suomen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa mietinnössä. Työryhmä ei ole hyödyntänyt sitä eikä myöskään esimerkiksi BRÅn tutkimusta 2019:9 eikä vastaavaa Turun yliopiston tutkimusta 1/2020. Perusteluissa on siteerattu Ruotsin lainsäädäntöä ja osittain edellä mainittuja tutkimuksia, mutta pykäläehdotuksiin niistä ei ole jäänyt jälkeäkään. Mietinnössä kohdassa 4.1.1 kerrotaan, että raiskauksen avutonta tilaa koskevaa tunnusmerkistöä laajennettaisiin ja selvennettäisiin erityisesti pelkotilan osalta, jolloin mainitaan uhrin päihtymys tai heikentynyt tajunnantila. Myös äkilliset tilanteet huomioidaan, mutta jälleen kerran paneudutaan tilanteisiin, jolloin uhrin kykyä puolustautua arvioidaan – tosin käyttämällä ilmaisua ’ei ole mahdollisuutta’. Tämän avoimen ilmaisun katsotaan kattavan kaikki tilanteet, joissa henkilöllä ei ole kykyä, tilaisuutta tai muusta syystä mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Mietinnössä väitetään, että nämä tilanteet olisi nyt määritelty tyhjentävästi ehdotetussa raiskauspykälässä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Ehdotettu raiskauspykälän tunnusmerkistö jää jälleen liian avoimeksi ja puutteelliseksi vastoin mietinnön perusteluissa esitettyä. Työryhmän ehdottama raiskaussäännös on ristiriitainen sen osalta esitettyjen perustelujen osalta. Säännös tässä muodossa toteutuessaan on Istanbulin sopimuksen vastainen ja sotii myös Grevion ja Cedaw-komitean Suomen lainsäädännön uudistamista koskevia vaatimuksia vastaan. Vapaaehtoisuuden puutetta ei selvästikään ymmärretä pykälän tunnusmerkistön muotoilussa, vaikka juuri se on raiskauksen tunnusmerkistön tärkein osa. Raiskauksen määritelmän pitäisi perustua nyt nimenomaan uhrin vapaaehtoisuuden puuttumiseen. Raiskauspykälässä pitää selkeästi mainita ne tilanteet, joissa ei ole koskaan kysymys uhrin vapaaehtoisuudesta. Tähän kuuluvat erityisesti kaikki ne teot, joissa tekijä on luottamus- tai valta-asemassa uhriin nähden. Muutoin raiskauksen tunnusmerkistö ei vastaa kokonaisuudistuksen tavoitetta perustaa raiskauspykälä uhrin suostumuksen tai vapaaehtoisuuden puuttumiseen. Ruotsin lainsäädäntöä olisi syytä hyödyntää nyt tehokkaasti, sillä Ruotsin raiskaussäännöksen tunnusmerkistössä on kuvattu ne tilanteet, joissa uhrin vapaaehtoisuutta ei ole. Se on lainsoveltajan näkökulmasta selvä. Koska raiskauspykälässä pitää selkeästi mainita ne tilanteet, joissa ei koskaan ole kysymys uhrin vapaaehtoisuudesta, tähän ryhmään kuuluvat erityisesti kaikki ne teot, joissa tekijä on luottamus- tai valta-asemassa uhriin nähden. Kaikki nyt ehdotetussa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa 5 §:ssä mainitut sukupuoliyhteyden sisältävät teot, lukuun ottamatta niitä alaikäisiin kohdistuvia tekoja, jotka pitää arvioida lapsen raiskauksina tai törkeinä lapsen raiskauksina, pitää sisältyä tulevaan rikoslain 20 luvun 1 §:n raiskausta koskevaan tunnusmerkistöön. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Rikoslain 20 luku 3 § ja 4 §: Työryhmän ehdottamat rikoslain 20 luvun 3 § ja 4 § sisältävät samat periaatteelliset puutteet seksuaalisten tekojen osalta kuin raiskausta koskevat 1 § ja 2 §. Tilanteet, joissa koskaan ei ole kysymys vapaaehtoisuudesta täytyy olla näiden rikosten tunnusmerkistöissä. Kun raiskauksen määritelmässä ne selkeästi näkyisivät, seksuaalisia tekoja koskevien 3 §:n ja 4 §:n rikosten tunnusmerkistöissä riittäisi viittaus rikoslain 20 luvun 1 §:n vapaaehtoisuuden puutetta koskevaan momenttiin kuten Ruotsissa. Seksuaalinen kajoaminen rikosnimikkeenä on melko lievä. Ruotsissa rikosnimikkeenä on ”Sexuellt övergrepp”, joka suomeksi käännettynä voisi olla esimerkiksi ’Seksuaalinen loukkaus’.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa on käytännössä jo nyt tilanne, jossa päihtyneen miehen ja päihtyneen naisen sukupuoliyhteyttä pidetään lähtökohtaisesti raiskauksena, jossa mies on automaattisesti ja aina syyllinen ja nainen uhri. MTA pitää erittäin valitettavana, että Suomessa tilanne halutaan työryhmän raportin perusteella viedä vähitellen samaan suuntaan. Ensinnäkin MTA katsoo, että Suomessa lainsäädännön on oltava tiukasti sukupuolineutraalia. Tämä koskee niin lain sanamuotoja, kuin lakiesitykselle kirjoitettuja perusteluita, joihin tuomioistuimet usein tukeutuvat tuomioita antaessaan. Toisekseen MTA katsoo, että nykyinen säätely on tässä suhteessa riittävä. Ryhtyminen sukupuoliyhteyteen tiedottoman tai sammuneen henkilön kanssa loukkaa tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, koska hänellä ei ole tilansa vuoksi mahdollisuutta ilmaista asiasta tahtoaan. Päihtyneiden ihmisten välinen sukupuoliyhteys ei sitä vastoin lähtökohtaisesti loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta. Pelkkä päihteiden käyttö ei vapauta aikuista ja oikeustoimikelpoista ihmistä, naistakaan, vastuusta. On täysin selvää, että päihteiden käytön myötä ihmisten käytös vapautuu ja muuttuu. Voi hyvin olla, että päihtyneet ihmiset tekevät asioita, joita he eivät selvin päin tekisi. Voi myös olla, että jo seuraavana päivänä päihtyneenä tehtyjä asioita kadutaan kovasti. Krapulainen katumus ei vapauta aikuista ihmistä siitä vastuusta, joka hänellä omista valinnoistaan ja niiden seurauksista on. On jokaisen aikuisen ihmisen omalla vastuulla huolehtia siitä, että he käyttävät päihteitä niin, ettei tällaisia jälkikäteiseen katumukseen johtavia tilanteita synny. Jos ei siihen kykene, voi jättää päihteiden käytön pois. MTA arvioi myös, että rikoslain tässä kohdassa nykyisellään oleva ilmaisu siitä, että raiskaukseksi voidaan laskea myös teko, jossa toinen osapuoli (nainen) on pelkotilan tai muun avuttoman vuoksi estynyt ilmaisemasta kielteistä tahtoaan sukupuoliyhteyden harjoittamista vastaan, muodostaa tarvittavan varaventtiiliin. Tunnusmerkistössä ei tarvitse tarvita vaikeasti määriteltäviä ja syytetyn oikeusturvan helposti vaarantavia vapaaehtoisen osallistumisen tai suostumuksen kaltaisia keinotekoisia ja yksinkertaista asiaa tarpeettomasti mutkistavia käsitteitä, kun tämä laissa jo oleva momentti kattaa kaiken sen, mitä ensimmäinen momentti ei saa tavoitettua. Tuomioistuinten on vain tarvittaessa ryhdyttävä soveltamaan tätä säännöstä.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei erillistä kantaa. Edellisestä kohdasta mahdollinen näkemys.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Seuraavat kommentit. Vapaaehtoisuus perustuu tahdon muodostamiseen ja sen ilmaisuun. Sen vuoksi on edelleen tarpeen säätää myös tilanteista, joissa tahdon muodostaminen tai sen ilmaisu ei ole mahdollista. Voimassaolevan lain ”kykene” -verbi on lakiehdotuksessa muutettu ”ei ole mahdollista muodostaa” -muotoon. Kykene-verbi kuvaa hyvin pykälässä tarkoitettua tilannetta ja sitä, että kyse on nimenomaan uhrin toiminnassa oleva kykenemättömyys. Tätä ei liene haluttu kuitenkaan muuttaa ilmaisun vaihdolla. Tajunnantilan heikentyminen ja päihtymystila ovat voimassa olevan lain mukaan tulleet huomioitaviksi muun avuttoman tilan -kriteerillä. Perustelujen mukaan lista on tarkoitettu tyhjentäväksi. Voimassa olevassa laissa muu avuton tila -kohdalla, on jätetty avoimeksi ennakolta arvaamattomat, mutta pykälässä mainittujen kaltaiset tilanteet. Onko vapaaehtoista, jos tekijä on voimakkainkin taivutteluin ja kehotuksin saanut toisen sukupuoliyhdyntään? Näennäisesti kyse voi olla vapaaehtoisuudesta, mutta tilanne voi olla sellainen, että toisen mahdollisuus muodostaa tai ilmaista tahtoaan on ollut heikentynyt muusta kuin 2 momentin 2 kohdan mainituissa tilanteissa. Nykyisen tunnusmerkistön ”muu avuton tila” on hyvin kattanut tällaisia tilanteita.
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa kyseisten kohtien lisäyksiä, joita ei ole nykyisessä laissa (heikentynyt tajunnantila, voimakas päihtymys ja tilanteen äkillisyys). Muotoilu ”toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan” on parannus aiempaan poistaen puolustautumisen vaatimuksen, mutta saattaa muodostua ongelmalliseksi, jos sen tulkinta rajoittuu fyysiseen mahdottomuuteen ilmaista itseään tai muutoin kaventaa uhrin oikeusturvaa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korostaa, että kyseisissä säännöksissä tulisi ottaa huomioon rikoksentekijän valta-aseman käyttäminen. CEDAW-komitea on kiinnittänyt Suomen määräaikaisraportin loppupäätelmissä huomiota siihen, että rikoslaissa määritellään rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hiekommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vammaisiin naisiin (CEDAW/C/FIN/CO/7). Ehdotettu säännös koskee myös muita haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten 16–17-vuotiaita nuoria. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta on samaa mieltä Amnesty International Suomen osaston jättämän eriävän mielipiteen kanssa siitä, että 5 §:n mukaiset teot tulisi sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Raiskauksen määritelmän tulee siis kattaa myös sellaiset teot, jotka perustuvat tekijän aseman hyväksikäyttöön. Myös GREVIO:n Suomen raportissa on todettu, että nykyistä seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva pykälä johtaa siihen, että valta-asemaa väärinkäyttäen toteutetut raiskaukset on kriminalisoitu lievempänä rikoksena kuin raiskauksena rangaistavat teot ja kyseiset teot pitäisi siis kriminalisoida yhtä vakavina rikoksina kuin raiskaukset (kohta 166).
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Ehdotettu rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohta (raiskaus) osoittaa samaa lainsäätäjän tarkoitusta siitä, että sukupuoliyhteys on tapahduttava suostumuksella (esityksessä viitattu malli ”kyllä on kyllä”). Säännöksen tarkoittamassa tilanteessa puuttuu toisen osapuolen suostumus, joten suoraviivaisesti voitaneen todeta kyse olevan raiskauksesta. Säännöksen tarkoittamaan tilanteeseen tosiasiallisesti tämän suoraviivaisen tulkinnan kanssa liittyy myös se, että tekijän tulee havaita, ettei toinen osapuoli edes kykene sellaista harkitsemaan ja silti on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Ehdotettu rikoslain 20 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohta (seksuaalinen kajoaminen) sisältää saman logiikan ja on kannatettava. Jos sääntelyn pohjaksi valitaan siis nyt suostumuksen olemassaolo/sen puute, ei asiaa käsityksemme mukaan edellä mainituissa kohdissa voi muulla tavalla säätääkään kuin nyt on ehdotettu.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Erityisen kannatettavaa on se, että tunnusmerkistöön lisätään voimakas päihtymystila sekä heikentynyt tajunnantila, koska harvoin voidaan osoittaa henkilön olleen täysin tajunnan menettänyt, vaikka hän usein onkin kyvytön toimimaan. Korkein oikeus on myös linjannut suht tuoreessa ratkaisussaan (KKO 2019:78) avutonta tilaa ja sen mukaan avuttoman tilan näyttökynnys on todella korkea. Lisäksi kannatettavaa on, että tunnusmerkistöön lisätään ”tilanteen äkillisyyden vuoksi”, koska tämän hetken lainsäädäntö ei sovellu tilanteisiin, joissa sukupuoliyhteys on aloitettu niin yllättäen, ettei tajuissaan ja voimissaan oleva henkilö ehdi sanoa/tehdä mitään estääkseen eikä tekijä ole tilanteen yllättävyyden vuoksi joutunut käyttämään väkivaltaa. Tältä osin ehdotuksen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säännöksessä on kuitenkin päällekkäisyyttä. Osa asemaan perustuvista hyväksikäyttötilanteista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina, eli ne joihin toinen osapuoli ei ole osallistunut vapaaehtoisesti tai ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Pykälien (1. momenttien) osalta jää epäselväksi ja lain soveltajan kannalta jopa epätyydyttävän avoimeksi rajanveto sen suhteen, milloin sukupuoliyhteyden on katsottava olevan vapaaehtoista ja milloin ei. Lain 2. momentteihin on kirjattu tilanteet, jolloin sukupuoliyhteys ei ainakaan ole vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Kannatetaan ehdotusta. Kyseisten 2. momenttien ensimmäinen virke tullee säätää seuraavasti: "Raiskauksesta tuomitaan aina se, joka...", koska muutoin kirjoitetun lain ("...tuomitaan myös se...") säännös epähavainnollisesti ohjaa lukijan ymmärtämään ja mahdollisesti tulkitsemaan, että 2. momentin tarkoittamat tilanteet eivät jo sinällään kuuluisi 1. momentissa tarkoitettuihin tekoihin.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Raiskausrikoksen 2 momentin 2 kohdan tarkoituksena on määritellä tiettyjä tilanteita, joissa vapaaehtoisuuden osoittamista erikseen pidetään tarpeettomana. Työryhmän ehdottama muotoilu pitää sisällään oikeustilan selkiyttämisen kannalta erityisen tarpeellisia lisäyksiä tilanteisiin, joissa uhrilla ei ole ollut mahdollisuutta ilmaista suostumustaan. Esimerkiksi pelkotila ja tilanteen äkillisyys ovat tarpeellisia lisäyksiä teonkuvaukseen, joka kattaa merkittävän osan nykyisen tunnusmerkistön ulkopuolelle tulkituista vastentahtoisista tapahtumista. THL katsoo, että 2 momentin 2 kohdan lista tilanteista ei kuitenkaan riitä kattamaan niitä moninaisia tilanteita, joissa uhrin passiivisuudesta tai olosuhteista tulisi selvästi päätellä suostumuksen puute. Vaikka muistiossa todetaan, ettei listan ole tarkoitus olla tyhjentävä, tulisi oikeustilan selkiyttämiseksi momenttia täydentää täsmentämällä lisää tilanteita, joissa teon olosuhteiden katsotaan sellaisinaan johtaneen raiskausrikokseen. Tällöin momentin soveltamisala ei jäisi epäselväksi ja käytännön tilanteita tarkoituksettomasti rajaavaksi. THL kannattaa esityksessä ehdotetun pelkotilan lisäksi myös lamaantumisen mainitsemista erikseen tilanteena, jossa uhrilla ei ole mahdollisuutta ilmaista suostumustaan. Lamaantuminen, eli ns. kataleptinen jäätymisreaktio, on kehon stressireaktio järkyttävään tilanteeseen, jota ihminen ei ole voinut ennakoida. Sen taustalla on biologinen suojamekanismi, jonka käynnistymiseen ei tietoisesti juurikaan voi vaikuttaa. Lamaantumisen seurauksena sekä verbaalinen että fyysinen vastustaminen on mahdotonta. (Kts. esim. Bucher, J., ja Manasse, M. (2011). When screams are not released: A study of communication and consent in acquaintance rape situations. Women & Criminal Justice, 21, 123–140, sekä Fusé, T. (ym.) (2007). Factor structure of the Tonic Immobility Scale in female survivors of sexual assault: An exploratory and confirmatory factor analysis. Journal of Anxiety Disorders, 21, 265–283.) Lamaantumisen lisääminen pykälätekstiin selkiyttäisi niiden tilanteiden tulkintaa, joissa uhri kokee jäätyneensä, eikä siksi ole kyennyt ilmaista kieltäytymistään. Tällöin tilanteen yllättävyyden tai erityisen pelottavien olosuhteiden näyttäminen toteen ei olisi erikseen tarpeen, vaikka oletettavaa olisikin, että lamaantumisreaktiota on edellyttänyt järkytyksen lisäksi myös pelon tai pakokauhun tunne. Vaikka esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ”pelkotila tarkoittaa sellaista pelon aiheuttamaa tilaa, joka lamauttaa henkilön tahdonilmaisukyvyn” ei tämä ilman erillistä mainintaa pykälätekstissä riittävästi välity käytännön soveltamistilanteisiin, joissa lamaantuminen on tutkimusten mukaan yksi tyypillisimpiä kehollisia reaktioita traumaattisissa seksuaaliväkivaltatilanteissa. Siksi lamaantuminen tulisi selvästi nostaa 2 momentin 2 kohdan luetteloon omaksi soveltamistilanteeksi. (Möller, A., Söndergaard H., Helström L. (2017). Tonic immobility during sexual assault – a common reaction predicting post‐traumatic stress disorder and severe depression, Acta Obstetricia et Gynecologia Scandinavica, online issue, luettavissa: https://obgyn.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/aogs.13174) Lisäksi THL kannattaa Amnesty Internationalin eriävässä mielipiteessä ilmaisemaa lisäystä uhrin erityisen riippuvaisesta asemasta ja tekijän valta-aseman väärinkäytöstä raiskausrikoksen 2 momentin 2 kohdan luetteloon. Tämä varmistaisi osaltaan, ettei valta-aseman väärinkäytöstä seurannut raiskaus tulisi lievemmin rangaistuksi kuin muiden tilanteen olosuhteisiin liittyvien 1 §:n 2 momentissa lueteltujen seikkojen vuoksi. Vastaavat lisäykset tulisi tehdä myös seksuaalista kajoamista koskevaan 3 §:n 2 momentin 2 kohtaan.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava. On hyvä, että tilanteen äkillisyys on erikseen mainittu ehdotuksessa. Tähän asti niitä on jonkin verran syytetty vetoamalla avuttomaan tilaan, mutta syytteiden menestyminen on ollut vaihtelevaa. On myös hyvä, että ehdotuksessa on selvennetty sitä, että heikentyneen tajunnantilan tai päihtymyksen ei tarvitse olla niin voimakas, että kyse olisi tiedottomuudesta.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Sanamuoto vastaa pitkälti voimassa olevan lain sanamuotoa, jonka osalta ei ole ollut soveltamisongelmia.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotettuja säännöksiä. Voimassa olevan lain 20 luvun 1 §:n 2 momentti asettaa liian korkeat edellytykset tahdon muodostuksen tai ilmaisun puutteelle. Ehdotetussa säännöksessä käytetyt termit ”ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoon” kuvaavat paremmin käytännössä esiintyviä tilanteita kuin voimassa olevan lain ”on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan”. Lisäksi ehdotetussa säännöksessä mainitut syyt tahdon muodostuksen tai ilmaisun puuttumiselle ”heikentynyt tajunnantila”, ”voimakas päihtymistila” tai ”tilanteen äkillisyys” kuvaavat paremmin käytännössä esiintyviä tilanteita kuin voimassa olevan lain ”tiedottomuus”, ”pelkotila tai muu avuton tila”. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2019:78 (kohdat 23-24) todennut, että alkoholin vaikutus voi ilmetä muun muassa arvostelukyvyn heikkenemisenä, muistin menetyksenä, kontrolloimattomana käyttäytymisenä, väsymyksenä tai tajunnan menetyksenä. Alkoholin käytön takia tiedoton tai nukkuva henkilö on samalla puolustuskyvytön sekä kyvytön ilmaisemaan tahtoaan. Yksinomaan siitä, että henkilö on alkoholin käytön takia menettänyt muistinsa, ei voida kuitenkaan vielä päätellä hänen olleen myös kyvytön puolustamaan itseään tai muodostamaan mielipidettään taikka ilmaisemaan sitä. Tajuissaan ja hereillä olevan päihtyneen henkilön kyky puolustaa itseään, muodostaa oma tahtonsa ja ilmaista se vaihtelee yksilöllisesti ja vaikeasti arvioitavin tavoin. Rikosuhripäivystyksen näkemyksen mukaan oikeuskäytännössä on korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun antamisen jälkeen ryhdytty kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota uhrin kykyyn päihtymystilastaan huolimatta liikkua, toimia ja keskustella ennen ja jälkeen sukupuoliyhteyttä. Näille seikoille on annettu enemmän merkitystä, kun on arvioitu sitä, onko uhri ollut sukupuoliyhteyden tapahtuessa päihtymys- ja unitilasta johtuvan tiedottomuuden vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan vai onko kyse ollut vain ”estojen löystymisestä alkoholin vaikutuksesta”, mitä ei voida pitää voimassa olevassa lainkohdassa tarkoitettuna puolustuskyvyttömyyttä osoittavana tilana. Jos uhrilla on ollut kyky toimia varsin normaalisti myös sukupuoliyhteyden jälkeen, oikeus on päätynyt hylkäämään syytteen. Rikosuhripäivystys pitää tällaista argumentointitapaa ongelmallisena ja toteaa, että yleisen elämänkokemuksen mukaan myös päihtyneet ihmiset kykenevät esim. soittamaan hätäkeskukseen, eikä tällaisesta toiminnasta tule tehdä johtopäätöstä siitä, että uhri ei ole voinut olla sukupuoliyhteyden tapahtuessa tiedoton tai nukkuva. Rikosuhripäivystyksen näkemyksen mukaan on tärkeää, että uudessa lainsäädännössä on mukana nykyisen lainsäädännön ns. vanhoja elementtejä, mikä korostaa nimenomaan sitä, että kaikki se mikä on aikaisemminkin ollut rangaistavaa, on sitä jatkossakin, vaikka rangaistuksen alaa laajennetaan. Rikosuhripäivystys haluaa myös tässä yhteydessä tuoda esille, että tekijällä tulisi olla velvollisuus selvittää uhrin vapaaehtoisuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa uhri on päihtynyt tai poikkeuksellisen passiivinen. Selvittämisvelvollisuus tulisi nostaa esille lain perusteluissa. Rikosuhripäivystyksen kokemuksen mukaan vastaajat esittävät lähes poikkeuksetta väitteen siitä, että sukupuoliyhteys on tapahtunut yhteisymmärryksessä – oli sitten kyse suhteessa, treffien tai baari-illan jälkeen tapahtuneesta teosta taikka ns. puskaraiskauksesta – eikä tältä vältytä varmuudella tulevaisuu-dessakaan. Uhrin vapaaehtoisuuden puuttumisen ilmentymisen arviointia (esim. käyttäytymisen ja ilmaisujen merkitys) joudutaan todennäköisesti lakimuutoksen jälkeen tekemään koko rikosprosessin ajan. Tämä saattaa korostua entisestään raiskausrikoksen edellyttäessä tahallisuutta. Tämä voi olla uhrin kannalta haitallista, koska yksityiskohtainen käyttäytymisen arviointi voi olla psyykkisesti hyvin raskasta. Rikosprosessin uhrille haitallisten vaikutusten estämiseksi tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota lain soveltamisessa.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Erityisen kannatettavaa on se, että tunnusmerkistöön lisätään voimakas päihtymystila sekä heikentynyt tajunnantila, koska harvoin voidaan osoittaa henkilön olleen täysin tajunnan menettänyt, vaikka usein onkin kyvytön toimimaan. Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO 2019:78) linjauksen mukaan avuttoman tilan näyttökynnys on myös todella korkea. Lisäksi erityisen kannatettavaa on, että tunnusmerkistöön lisätään ”tilanteen äkillisyyden vuoksi”, koska tämän hetken lainsäädäntö ei sovellu tilanteisiin, joissa sukupuoliyhteys on aloitettu niin yllättäen, ettei tajuissaan ja voimissaan oleva henkilö ehdi sanoa/tehdä mitään estääkseen eikä tekijä ole tilanteen yllättävyyden vuoksi joutunut käyttämään väkivaltaa. Tällaisia yllättäviä sukupuoliyhteyksiä on tämän hetken lainsäädännön mukaan tuomittu seksuaalisena ahdisteluna, koska mikään muu tunnusmerkistö ei siihen taivu. Tältä osin ehdotuksen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säännöksessä on kuitenkin päällekkäisyyttä. Osa asemaan perustuvista hyväksikäyttötilanteista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina, eli ne joihin toinen osapuoli ei ole osallistunut vapaaehtoisesti tai ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Raiskauksen perusrakenne ei ole ehdotuksessa täysin onnistunut. On outoa kirjoittaa, että raiskaukseen syyllistyy myös se, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Loogista olisi edetä rankemmista tekomuodoista lievempään. Tämä tarkoittaa sitä, että 1 momentissa säädetään raiskaukseksi nykyisen lain mukainen väkivallalla tai uhkauksella pakottaminen. Toisen momentin 1) kohdassa olisi määritelty ne tilanteet, jotka ovat ehdotuksen 1 §:n 2 momentin 3) kohdassa. Sukupuoliyhteys ei olisi vapaaehtoista ainakaan yllä mainituissa tilanteissa. Sääntely vastaisi tältä osin asiallisesti esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissa omaksuttua sääntelyä. Momentin 3) kohdassa säädettäisiin sitten, että raiskaukseen syyllistyy myös se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Siis moitittavimmasta vähimmän moitiittavaan, koska kai väkivaltaista raiskausta tai avuttomassa tilassa olevan raiskaamista pidetään edelleen moitittavampana kuin itsemäärämisoikeuden loukkaamista sellaisenaan. Avuttomuusperusteisiin olisi syytä lisätä myös uhrin ikä, vaikka lapsiin kohdistuvat teot olisivat erikseen rangaistavia lapsen raiskauksena. Myös korkea ikä voi olla avuttomuuden syynä. Muutoin avuttomuusperuste on hyvin määritelty.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliiton mielestä on erikseen ja painokkaasti todettava, että seksuaaliväkivallan uhrin tavallinen reagointitapa väkivaltaan on lamaantuminen ja jäätyminen ja sen vuoksi hän ei ole kykenevä ilmaisemaan suostumustaan tai kieltäytymistään. Yllättävä tilanne ja seksuaaliväkivalta aiheuttaa tutkimusten mukaan kykenemättömäksi reagoimaan tai vastustamaan tekoa. Kyseinen reagointi on ihmiselle luontainen tapa selvitä hengissä uhkaavasta tilanteesta, ei suostumus tekoon. Suomen Kätilöliitto kannattaa myös Amnesty Internationalin eriävää mielipidettä.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Hyvä että nämä on sisällytetty. Vielä selvemmin tulisi sisällyttää esim unesta johtuva puolivalveilla olo, esim henkilö on väsynyt, nukahtamassa, herää kesken raiskauksen jne.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliiton mielestä aiempi rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentissa käytetty ilmaisu kykenemättömyys puolustaa itseään vamman takia suojasi erityisesti fyysisesti vammaisia ihmisiä, joilla on kyky tahdonmuodostukseen vapaaehtoisessa sukupuolisessa kanssakäymisessä. Esitetyssä uudistuksessa väkivalta tai sen uhka ei ole enää raiskauksen tai uuden seksuaalisen kajoamisen kriteeri, vaan vapaaehtoisuuden puute. Siten raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistöjen soveltaminen vammaisuuden takia tulee käytännössä painottumaan kognitiivisia häiriöitä aiheuttavien sairauksien ja vammojen kohdalla. Todettakoon, että vammaiset ihmiset ovat heterogeeninen ryhmä eikä vammaisuus sinänsä tarkoita välttämättä puutetta tahdonmuodostuksessa. Valittu sääntelytapa vähentää tarvetta erillisen lähtökohtaisesti lievemmin sanktioidun seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön säilyttämiseen laitoksissa vamman takia tapahtuvien seksuaalirikosten osalta varsinkin, kun seksuaalisen hyväksikäytön törkeää tekomuotoa ei ole edes säädetty.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Käytännössä esiin tullut ongelma on se, että toisen avutonta tai pelkotilaa koskevan tunnusmerkistötekijän arviointi on ollut vaikeaa. Ehdotuksen 1 §:n 2 mom 2-kohdassa ehdotetaan, että arkaainen ilmaus ”kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan” korvataan ilmauksella ”ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan.” Siten vanhakantaisesta puolustautumisen vaatimuksesta luovutaan, mikä on erittäin kannatettava ehdotus. Lisäksi kohtaan on lisätty ”heikentynyt tajunnantila, voimakas päihtymystila ja tilanteen äkillisyys”. Nämä muutokset ovat tarpeellisia ja ne tulevat ohjaamaan lain soveltamista tilanteissa, joissa uhrin tila ei nykyisen lain mukaan ole täyttänyt lainkohdan vaatimuksia, vaikka uhri selvästikään ei ole vapaaehtoisesti osallistunut seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ehdottaisin, että perusteluihin lisättäisiin, että pelkotila tai avuttomuus on useimmiten todettavissa, kun rikoksentekijöitä on useampia. Tällaisissa tilanteissa tekijöiden ei juuri tarvitse turvautua väkivaltaan.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Ehdotetun rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentti ja 2 momentti ovat päällekkäisiä. Kuten työryhmä itse toteaa, ”tällaiset teot täyttävät 1 momentissa tarkoitetun vapaaehtoisuuden puuttumisen edellytyksen, mutta ne mainittaisiin erikseen 2 momentissa selvyyden vuoksi ja säännösten sovellettavuuden yksinkertaistamiseksi” (s. 151–152). Samalla kuitenkin todetaan kuitenkin, että ”momentti ei olisi tyhjentävä lista vapaaehtoisuuden puutteen osoittavista tekijöistä” (s. 152). Pidän erittäin epäselvänä sitä, miksi joitakin tekijöitä on päätetty mainita 2 momentissa selvyyden vuoksi, mutta jotkut muut vapaaehtoisuuden poistavat tekijät (jotka pystytään jo etukäteen määrittelemään) on päätetty jättää lain perustelujen varaan. Tässä on ilmeisesti haluttu säilyttää silta aiempaan lainsäädäntöön, kuten vaikkapa Ruotsissa ja Saksassakin on tehty, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että 2 momentissa tulee mainita selvyyden vuoksi ja sovellettavuuden yksinkertaistamiseksi kaikki ne muutkin tekijät, joiden ajatellaan osoittavan vapaaehtoisuuden puutetta. Perustelen kantaani myös sillä, että 2 momentin liian suppealla sisällöllä on vaikutusta myös lapsenraiskausta koskevan pykälään soveltamiskäytäntöön 12-15-vuotiaiden lapsiuhrien osalta. Yksi uudistuksen tavoitteista oli, että lasten osalta ei tarvitsisi pohtia vapaaehtoisuutta. Näin kuitenkin tulee käymään 12-15-vuotiaiden osalta, jos 2 momentti on liian suppea eikä siinä luetella kaikkia keskeisimpiä vapaaehtoisuuden puutetta osoittavia olosuhteita. Käsittelen tätä myös lausuntokohdassa 10. Totean kuitenkin jo tässä, että esimerkiksi valta-aseman väärinkäyttö tulee mainita 2 momentissa eksplisiittisesti, jotta 12-15-vuotiaiden esimerkiksi opettajansa seksuaalisesti hyväksikäyttämien lasten osalta ei jouduta oikeudessa (edes teoriatasolla) pohtimaan, ovatko lapset olleet mukana vapaaehtoisesti (ks. esim. KKO:2018:60). Ehdottamani täsmennykset ja lisäykset eivät merkittävästi kasvata pykälän pituutta (mitä työryhmän mietinnössä on pelätty), mutta lisäävät sen selkeyttä huomattavasti. Lisäksi ehdottamani lisäykset ovat perusteltuja siitä näkökulmasta, että lakitekstistä tulee käydä selkeästi ilmi oikeustilan muutos. Se, että työryhmä on päätynyt pitämään 2 momentin niin samankaltaisena kuin nykyinen lainsäädäntö on, voi antaa väärän kuvan siitä, että laki ei olisikaan muuttunut merkittävällä tavalla. Jos kuitenkin luetaan lakiehdotuksen perusteluja, on ilmeistä, että oikeustila tulee ehdotuksen johdosta muuttumaan merkittävästi. Työryhmä on tehnyt joitakin lisäyksiä 2 momentin 2 kohtaan, joita ei ole nykyisessä raiskauksen kriminalisoinnissa. Nykyisessä laissa mainitaan tiedottomuus, sairaus, vammaisuus, pelkotila ja muu avuton tila. Työryhmä on täydentänyt listaa heikentyneellä tajunnantilalla, voimakkaalla päihtymistilalla ja tilanteen äkillisyydellä. Pidän näitä lisäyksiä kannatettavina. Alaattinoglun, Kainulaisen ja Niemen Oikeusministeriölle tekemän tutkimuksen (2020) perusteella avutonta tilaa on tulkittu joissain tilanteissa varsin suppeasti, joten täsmennys erityisesti voimakkaan päihtymistilan osalta on uhrien oikeussuojan kannalta tarpeen (Alaattinoglu, Kainulainen & Niemi 2020, s. 115. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu.) Erityisen kiitettävänä pidän tilanteen äkillisyyden lisäämistä. Lisäys ratkaisee todennäköisesti ainakin osan niistä hankalista tulkintatilanteista, joissa uhri seksuaalisen hyökkäyksen kohteena lamaantuu eikä pysty reagoimaan tilanteeseen mitenkään (nk. frozen fright -reaktio). Lisäksi työryhmä on muuttanut aiemman muotoilun, jossa vaadittiin, että uhri on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, muotoon ”toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan”. Pidän tätäkin ilmaisullista muutosta kannatettavana, vaikka sitä ei voidakaan pitää kovin merkittävänä muutoksena säännöksen sovellettavuuden kannalta. Olen Ruotsin lainsäädäntöä koskevassa artikkelissani todennut, että Ruotsissa on päädytty käyttämään uhrin haavoittuvaa asemaa/tilannetta tahdonmuodostus- tai tahdonilmaisumahdollisuuksien sijaan. En ehdota tältä osin muutosta työryhmän ehdotukseen, mutta oikeuskäytäntöä tulee tältä osin seurata ja harkita Ruotsin malliin siirtymistä, mikäli tätä työryhmän ehdottamaa sanamuotoa tulkitaan uhrin oikeusturvan kannalta liian suppeasti. Työryhmän mietinnössä lähdetään, kuten jo edellä olen todennut, siitä, että ”teon täyttäessä [toisessa] momentissa tarkoitetun tunnusmerkistön sen rangaistavuus ei näin ollen edellyttäisi erillistä arviointia ja todistelua osallistumisen vapaaehtoisuudesta” (s. 152). Epäilen, että oikeuskäytännössä 1 §:n 1 ja 2 momenttien soveltamista (ainakaan aikuisten osalta) ei ole mahdollista pitää näin suoraviivaisesti erossa toisistaan enkä ole vakuuttunut, että siihen tulisi pyrkiäkään, etenkään jos sillä perustellaan 2 momentin sanamuodon suppeutta. Esimerkiksi väkivaltaa sisältäneissä tilanteissa vastaaja voi esittää väitteen, että uhri on osallistunut vapaaehtoisesti, jolloin joudutaan pohtimaan tämän väitteen uskottavuutta. Samoin tilanteissa, joissa uhrin tajunnantila on heikentynyt tai hän on voimakkaasti päihtynyt, on hän voinut kuitenkin ilmaista itseään jotenkin, jolloin joudutaan miettimään näiden ilmaisujen merkitystä, ja käytännössä päädytään 2 momentin soveltamisen lisäksi 1 momentin soveltamisen puolelle. Lisäksi ehdotettu muotoilu ”toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan” asettaa riman esimerkiksi päihtymystilan osalta hyvin korkealle, joten todennäköisesti syyttäjien on välttämätöntä rakentaa syyte kummallekin momentille ja varmistua, että näyttöä on myös vapaaehtoisuuden puuttumisesta. Sitä, että halutaan pitää 1 ja 2 momenttien soveltaminen erossa toisistaan, ei tule käyttää perusteluna 2 momentin suppeudelle, koska näiden kahden momentin osittainen päällekkäisyys tulee väistämättä näkymään oikeuskäytännössä, jos 2 momentti halutaan säilyttää. Ehdotan 2 momenttiin yhteensä kolmea lisäystä: 1) 2 momentin 1 kohtaan tulee lisätä tekomuotona kiristäminen; 2) 2 momentin 2 kohdan tulee koskea myös tilanteita, joissa annettu suostumus on pätemätön, ja 3) 2 momentin 2 kohtaa tulee lisätä uhrin erityinen riippuvuus tekijästä sekä tekijän konkreettinen ja henkinen valta-asema. Käsittelen nämä vielä tarkemmin seuraavaksi. Ehdotus 1: 2 momentin 1 kohtaan tulee lisätä tekomuotona kiristäminen Työryhmän mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kohdan 1 tarkoittamiin uhkauksiin lukeutuu myös muu kuin väkivallalla uhkaaminen (s. 154). Kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa katsotaan, että ”esimerkiksi uhkausta levittää kohteena olevasta henkilöstä otettu seksuaalinen kuva voisi usein pitää pakottavana. Uhkauksen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla oikeudenvastainen. Rangaistavaa on toisen pakottaminen sukupuoliyhteyteen esimerkiksi uhkaamalla paljastaa tämän tekemä rikos tai muu hänelle haitallinen tieto jollekin kolmannelle henkilölle, esimerkiksi uhatun aviopuolisolle tai työnantajalle.” (s. 155) Nähdäkseni tässä kuvatut uhkaukset ymmärretään sekä oikeudellisesti että yleiskielessä ennemmin kiristämisenä kuin uhkaamisena. Siksi 1 §:n 2 momentin 1) kohtaa tulisi täsmentää kiristämisellä. Vastaava lisäys on tehty Ruotsissa vuonna 2018 voimaan tulleen lakimuutoksen yhteydessä. Tällä lisäyksellä on vaikutusta myös lapsenraiskauksen kriminalisoinnin kannalta ja pidän sitä perusteltuna myös siitä näkökulmasta (ks. lausuntokohta 10). Ehdotus 2: 2 momentin 2 kohdan tulee koskea myös tilanteita, joissa annettu suostumus on pätemätön Suostumusperusteista raiskauksen kriminalisointia koskevassa oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Asp, Petter: Sex och samtycke, Iustus Förlag 2010) ja selvityksissä (ks. esim. Alaattinoglu, Kainulainen ja Niemi 2020, s. 123) on korostettu, että suostumuksen lisäksi tulee määritellä ne tilanteet, joissa suostumusta ei voida pitää pätevänä. Työryhmän ehdotuksessa tämä ongelmakenttä tunnutaan sivuuttavan kokonaan. Käsitän ehdotuksen siten, että suostumuksen pätemättömyyteen johtavien olosuhteiden tutkiminen sisältyy ehdotetun 1 §:n 1 momenttiin (ks. lausuntokohta 1). Jotta tästä ei jäisi epäselvyyttä, pitäisin suositeltavana, että 2 momentti laajennettaisiin eksplisiittisesti koskemaan myös tilanteita, joissa annettua suostumusta ei voida pitää olosuhteista johtuen pätevänä. Kysymys on siis tilanteista, joissa tilanteen objektiivinen kokonaisarvio (uhrin käytöksestä ja uhrin ja tekijän keskinäisestä kommunikaatiosta tehdyt päätelmät) johtaisivat siihen, että uhri on osallistunut vapaaehtoisesti, mutta tilanteen olosuhteisiin liittyy sellaisia pakottavia seikkoja, jotka ovat estäneet uhrin vapaan tahdonmuodostuksen. Esimerkiksi Ruotsissa raiskausta koskevassa pykälässä on lueteltu ne tilanteet, joissa henkilön ei koskaan voida katsoa osallistuneen vapaaehtoisesti, ja ne kattavat myös tilanteet, joissa suostumus on pätemätön. Tämä täsmennys on nähdäkseni myös tarpeen siitä syystä, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO on kehottanut Suomea uudistamaan viipymättä rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksia koskevat säännökset, jotta luku vastaa yleissopimuksen 36 artiklaa, joka edellyttää, että suostumus seksuaalisen kanssakäymiseen on annettu vapaasta tahdosta. Lisäksi Suomen tulee varmistaa asianmukaiset seuraamukset kaikista ilman uhrin suostumusta tehdyistä seksuaalisista teoista, myös silloin, kun tapauksen olosuhteet estävät pätevän suostumuksen (ks. työryhmän mietintö, s. 64). Lisäyksen tekeminen on yksinkertaisinta tehdä siten, että se tehdään juuri 2 momentin 2 kohtaan. Myös niissä tapauksissa, joissa on väkivaltaa, uhkailua tai kiristämistä (2 momentin 1 kohta), annettu suostumus olisi pätemätön, mutta 1 kohtaan lisäys ei ole niin välttämätön kuin 2 kohtaan, koska yleisesti ymmärretään, että väkivalta, uhkailu ja kiristäminen estävät vapaan tahdonmuodostuksen. Koska 2 momentin 2 kohtaa on laajennettu, on lisäyksen tekeminen selkeintä siihen. Tältä osin olisi toki myös mahdollista harkita uuden 3 momentin lisäämistä pykälään, joka voitaisiin muotoilla esimerkiksi näin: ” Raiskauksesta tuomitaan niin ikään siinä tapauksessa, että toisen tahdonilmaisua on pidettävä pätemättömänä 2 momentissa mainitusta syystä.” Tällöin lisäys kattaisi sekä 1 että 2 kohdan kattamat olosuhteet. Ehdotus 3: 2 momentin 2 kohtaa tulee lisätä uhrin erityinen riippuvuus tekijästä sekä tekijän konkreettinen ja henkinen valta-asema Viittaan tältä osin ensinnäkin Amnesty International Suomen osasto ry:n jättämään eriävään mielipiteeseen. Eriävässä mielipiteessä kritisoidaan erityisesti sitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö on edelleen jätetty omaksi pykäläkseen, vaikka sen sisällyttämistä raiskauksen kriminalisointiin on vaadittu jo vuonna 2012, kun edellinen isompi rikoslain 20. luvun muutosehdotus oli lausunnoilla. Olen itse ottanut saman suuntaisesti kantaa artikkelissani, joka on julkaistu vuonna 2017. Vaikka seksuaalista hyväksikäyttöä ei ole liitetty osaksi raiskauksen kriminalisointia eli 20 luvun 1 §:n 2 momenttia, lähdetään työryhmän mietinnössä kuitenkin siitä, että asiallisesti osa seksuaalisen hyväksikäytön kattamista tekomuodoista ”siirtyy raiskauksiksi” 1 §:n 1 momentin tulkinnan eli vapaaehtoisuuden puuttumisen kautta. Se seikka, että 1 §:n 2 momenttia ei kuitenkaan täydennetä tältä osin ja että seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva 5 § jää käytännössä lähes ennalleen, on kuitenkin omiaan aiheuttamaan sekaannusta sekä kansalaisten että lainkäyttäjien keskuudessa. Työryhmän mietinnössä esitetyt perustelut sille, että muutoksia ei 2 momentin 2 kohtaan haluttu tältä osin tehdä, eivät kanna. Ensinnäkin asiaa perustellaan sillä, että seksuaalinen hyväksikäyttö, jossa haavoittuvassa tai heikommassa asemassa oleva uhri on saatu suostumaan sukupuoliyhteyteen taivuttamalla tämä omaa asemaa hyväksikäyttäen, on moitittavuudeltaan niin paljon vähäisempi teko, eikä sitä siksi tule sisällyttää raiskauksen kriminalisointiin. Olen tästä edelleen eri mieltä, ja yhdyn Amnesty International Suomen osasto ry:n eriävässä mielipiteessään esittämiin perusteluihin, joita ei tässä ole tarpeen toistaa. Eriävä mielipide on työryhmän mietinnön liitteenä. Lisäksi työryhmän mietinnössä on katsottu, että jos seksuaalinen hyväksikäyttö sisällytettäisiin raiskauksen kriminalisointiin, 20 luvun 1 §:stä tulisi liian pitkä (s. 118). Tämä perustelu on esitetty jo viime uudistuksen yhteydessä vuonna 2013 eikä sekään kaikilta osin pidä paikkaansa. Tiettyjä täsmennyksiä voidaan tehdä ilman, että 1 §:n pituus muuttuisi merkittävästi. Oma ehdotukseni on tässä kohtaa eräänlainen kompromissiehdotus. Lähden siitä samasta lähtökohdasta kuin Amnesty International Suomen osasto ry, että henkisen tai konkreettisen valta-aseman tai uhrin erityisen riippuvaisuuden väärinkäyttö omiin seksuaalisiin tavoitteisiin voi olla niin moitittava toisen henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus, että teossa on kyse raiskauksesta. Tämä näkemys on lisättävissä työryhmän ehdotukseen lyhyellä lisäyksellä eikä se edellytä koko seksuaalisen hyväksikäytön pykälän integroimista raiskausta koskevaan pykälään. Raiskauksesta tuomittaisiin tällöin myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tai toisen tahdonilmaisua on pidettävä pätemättömänä tekijän henkisen tai konkreettisen valta-aseman väärinkäytön vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva 5 § jäisi edelleen voimaan tätä täydentävänä säännöksenä. Näissä tapauksissa syytettä tulisi todennäköisesti ajaa toissijaisesti seksuaalisena hyväksikäyttönä, jolloin tuomioistuin lopulta arvioisi, onko valta-aseman väärinkäyttö ollut luonteeltaan sellaista, että se on tehnyt kokonaan mahdottomaksi vapaan tahdonmuodostuksen (raiskaus) vai onko toisen osapuolen kypsymättömyydestä johtuvaa heikompaa asemaa ja harkintakyvyn puutetta ”vain” käytetty hyväksi (seksuaalinen hyväksikäyttö). Tällöin voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon myös asianomistajan oma kokemus tilanteesta, johon työryhmän mietinnössä viitataan perusteluna sille, miksi seksuaalista hyväksikäyttöä ei tulisi käsittää raiskauksena (s. 118). Ehdotukseni mahdollistaa siis asian kokonaisarvion, jossa voidaan ottaa huomioon laajasti kaikki teon olosuhteet. Edellä käsitelluillä perusteilla ehdotan, että ehdotettua rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia täydennettäisiin seuraavasti: Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella tai kiristyksellä pakottamalla, (2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tai toisen tahdonilmaisua on pidettävä pätemättömänä heikentyneen tajunnantilan tai tiedottomuuden, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan, tilanteen äkillisyyden, toisen erityisen riippuvuussuhteen tai tekijän henkisen tai konkreettisen valta-aseman väärinkäytön vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Kuten edellä olen todennut, ehdottamani muutokset eivät lisää pykälän pituutta merkittävästi mutta tekevät siitä huomattavasti informatiivisemman täsmentäen näin vapaaehtoisuuden arviointia. Vastaavat lisäykset tulisi sääntelyn yhtenäisyyden vuoksi tehdä myös seksuaalista kajoamista koskevaan 20 luvun 3 §:ään.
  • Lausunnonantajia: 46
    Muut aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset
      • Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätämisestä?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Siihen nähden, että perustunnusmerkistön rangaistusasteikkoa korotetaan ja säännöksen alaa laajennetaan, herää kysymys, onko todellista tarvetta säätää tässä vaiheessa törkeästä tekomuodosta. Tällä asteikon korotuksella on myös se heijastusvaikutus, että lapseen kohdistuvissa seksuaalisissa kajoamisissa asteikon yläpää nousee jo kuuteen vuoteen, mitä pidän ongelmana. Ks. siitä jäljempänä.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto esittää, että kohtaan 3 jätettäisiin pelkästään erityisen nöyryyttävä tekotapa. Muutoin Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Säännös on sinänsä tarpeellinen, mutta mietinnössä esitettyyn sanamuotoon sisältyy kriteerinä erityisen tuntuvan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttaminen (kohta 3). Törkeän rikoksen kvalifiointiperusteena tämä on tarpeettoman arvostuksen- ja tulkinnanvarainen muotoilu. Seksuaalirikokset ovat säännönmukaisesti tuntuvaa henkistä kärsimystä aiheuttavia. Seksuaalisessa kajoamisessa kysymys on muusta seksuaalisesta toiminnasta kuin sukupuoliyhteydestä, joten ruumiillista kärsimystä ei yleensä aiheuteta ja, jos poikkeuksellisesti tekotapaan sisältyy väkivaltaa enemmässä määrin, tämä tulee huomioiduksi jo kvalifiointiperusteista ensimmäisessä, joka koskee vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Mietinnössä ei ole myöskään säännöskohtaisissa perusteluissa pystytty osoittamaan tilanteita, joissa kvalifiointiperuste olisi käsillä.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidämme ehdotusta kattavana ja perusteltuna.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Törkeä seksuaalinen kajoaminen on tärkeä lisäys nykyiseen oikeustilaan nähden. Seksuaaliset teot voivat olla hyvin vakavia, vahingollisia ja pitkäkestoisia sekä lähellä sukupuoliyhteyttä ilman, että sukupuoliyhteys toteutuu. Näissä tapauksissa on tarpeen voida tuomita tekijä vakavammasta teosta ja ankarammalla asteikolla kuin olisi mahdollista pelkästään seksuaalisen kajoamisen pykälän nojalla.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotetussa uudessa muodossa on sanoitettu vakavan väkivallan uhka. Uhrin tahdon murtamiseen riittää pelkkä väkivallan uhka, joten uhkaaminen on otettava tekona vakavasti ja asetettava rangaistavaksi. Näin ollen se ei anna tekijälle mahdollisuutta murtaa uhrin itsemääräämisoikeutta sanoin uhkaamalla ilman, että tekijä joutuu siitä vastuuseen.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa törkeän tekomuodon säätämistä kyseiseen tekoon. Seksuaalinen kajoaminen rikosnimekkeenä sitä vastoin on harhaanjohtava ja sitä ei voi kannattaa. Yhdymme Tukinainen ry:n ehdotukseen, että nimikkeenä olisi mieluummin ”Seksuaalinen loukkaus”.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätämistä. Tällä vahvistettaisiin uhrien oikeusturvaa tilanteissa, joissa on ollut kyse vakavista teoista, jotka jäävät kuitenkin sukupuoliyhteyden määritelmän ulkopuolelle. Naisjärjestöjen Keskusliitto kuitenkin katsoo, että törkeisiin tekomuotoihin on lisättävä Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaiset raskauttavat seikat. Uhrin haavoittuva asema tulee ottaa huomioon Istanbulin sopimuksen mukaisesti siten, että raskauttavina seikkoina otetaan huomioon muun muassa, jos rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö pitää perustelua hyvänä ja kannattaa ehdotusta. Istanbulin so-pimuksen 46 artiklan huomiointi raskauttavina seikkoina tulisi kuitenkin tehdä.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen nimikkeenä ja terminä on erittäin harhaanjohtava ja epäselvä, näin ollen nimikkeen muutosta ei voi kannattaa. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja törkeä pakottaminen seksuaaliseen tekoon olisivat selkeämmät nimikkeet. Törkeän tekomuodon säätäminen on kannatettavaa.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lakimiesliitto toteaa ensinnäkin, että ”seksuaalinen kajoaminen” on terminä epäselvä, eikä kuvaa teon luonnetta riittävällä tarkkuudella. Kajoaminen viittaa fyysiseen tekoon, vaikka tämä rikos voi kattaa myös muita kuin fyysisiä tekotapoja. Lakimiesliiton käsityksen mukaan esimerkiksi ”pakottaminen seksuaaliseen tekoon” kuvaisi rikosta paremmin. Lakimiesliitto kannattaa perusmuotoisen teon lisäksi kvalifioitua tekotapaa, koska teot voivat olla hyvin erilaisia sekä tekotavaltaan että vakavuudeltaan. Kvalifioitu tekomuoto mahdollistaisi muun muassa vakavan väkivallan käytön uhan huomioon ottamisen. Lakimiesliitto jättää harkittavaksi, tulisiko kvalifiointiperusteina olla myös esimerkiksi teon suunnitelmallisuus tai niiden toistuminen.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Demla kannattaa, että myös seksuaalisen kajoamiseen säädetään törkeä tekomuoto. Demla huomauttaa, että törkeän tekomuodon arvioinnissa olisi huomioitava myös tekijän ja uhrin välinen haavoittuvuus ja yhtyy lausunnossaan Minni Leskisen lausunnon ehdotukseen: "Istanbulin sopimuksen johdosta törkeisiin tekomuotoihin tulisikin lisätä kohta (pykälästä riippuen 5 tai 6): 5) rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin tai henkilöön, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, rikoksen on tehnyt uhrin perheenjäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö tai rikos on tehty lapsen läsnä ollessa. "
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sen lisäksi, että ehdotan seksuaalisen kajoamisen käsitteen laajentamista koskemaan kaikkea sellaista seksuaalisen itsemääräämisoikeuteen kajoamista, joka ei ole raiskaus ja joka muuten kuin vähäisellä tavalla loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, esitän luetteloon lisättäväksi uuden kohdan: 6) uhri on tekijään tai tekijöihin nähden alisteissa asemassa koulussa, laitoksessa, työsuhteessa, vapaa-ajan toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Yleinen suojaikäraja on myös työryhmän esityksessä 16 vuotta. Sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimus että EN:n Lanzaroten sopimus edellyttävät myös 16-17-vuotiaiden lasten suojelemista seksuaaliväkivallalta. On välttämätöntä, että lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan suhtaudutaan vakavasti, vaikka kysymys olisi lähellä täysi-ikäisyyttä olevista henkilöistä. On perusteltua, että seksuaalisen kajoamisen ankaroittamisperusteena on se, jos teon kohteena on 16-17-vuotias henkilö.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätäminen näyttäisi olevan perusteltua. Käytännössä jotkut vakavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta loukkaavat teot ovat jääneet sukupuoliyhteyden määritelmän ulkopuolelle, joten törkeän tekomuodon säätäminen on loogista ja ehdotetun rikoslain 20 luvun systematiikan mukaista.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto kannattaa törkeän tekomuodon säätämistä, silloin se on linjassa Istanbulin sopimuksen 46 artiklan kanssa. Ehdotusta tulisi täydentää niin, että kaikki ko. artiklassa mainitut raskauttavat tekijät tulee mainituksi myös nyt tehtävässä lakiuudistuksessa.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Emme kannata nimikkeen muuttamista. Seksuaalinen kajoaminen nimikkeenä epäselvä, eikä onnistu kuvaamaan teon sisältöä. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon on selkeämpi ja kuvaa paremmin tekoa ja tekotapaa. Kajoaminen sanakirjan mukaan tarkoittaa koskemista, käsiksi käymistä. Nimikkeestä saa sen käsityksen, että se pitäisi sisällään vain fyysisellä koskemisella tehdyn teon. Tunnusmerkistöön kuuluu kuitenkin muitakin tekotapoja, kuten mietinnössä on todettukin. Kannatetaan ehdotusta erillisestä törkeän tekomuodon säätämisestä.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kajoaminen ei ole riittävän yleisesti käytössä oleva termi, joka avaisi tekoa ymmärrettäväksi. Kaksi vakavuusluokkaa teoille on perusteltua ja kannatettavaa. Teot voivat olla mittasuhteiltaan ja tekotavoiltaan erilaisia ja on hyvä, että niille löytyy myös kaksi eri astetta.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Rikoslain 20 luku 3 § ja 4 §: Työryhmän ehdottamat rikoslain 20 luvun 3 § ja 4 § sisältävät samat periaatteelliset puutteet seksuaalisten tekojen osalta kuin raiskausta koskevat 1 § ja 2 §. Tilanteet, joissa koskaan ei ole kysymys vapaaehtoisuudesta täytyy olla näiden rikosten tunnusmerkistöissä. Kun raiskauksen määritelmässä ne selkeästi näkyisivät, seksuaalisia tekoja koskevien 3 §:n ja 4 §:n rikosten tunnusmerkistöissä riittäisi viittaus rikoslain 20 luvun 1 §:n uhrin vapaaehtoisuuden puutetta koskevaan momenttiin kuten Ruotsissa. Törkeää tekomuotoa koskevan 4 §:n osalta kokonaisuusarviointi tulee poistaa tarpeettomana. Pykälän tunnusmerkit kertovat riittävästi teon vakavuudesta ja törkeydestä. Muilta osin hyväksymme törkeän tekomuodon säätämisen tämän rikoksen kohdalla. Seksuaalinen kajoaminen rikosnimikkeenä on melko lievä. Ruotsissa rikosnimikkeenä on ”Sexuellt övergrepp”, joka suomeksi käännettynä voisi olla esimerkiksi ’Seksuaalinen loukkaus’. Ehdotamme rikosnimikkeen muuttamista.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei erillistä kantaa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tunnusmerkistön mukaiset teon törkeäksi muuttavat seikat olisivat huomioitavissa myös seksuaalisen kajoamisen rangaistusasteikon puitteissa, eikä ole välttämätöntä säätää ehdotetuin tavoin kysymyksessä olevan rikoksen törkeää tekomuotoa.
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Exit - pois prostituutiosta kannattaa ehdotusta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätämistä. Tällä vahvistettaisiin uhrien oikeusturvaa tilanteissa, joissa on ollut kyse vakavista teoista, jotka jäävät kuitenkin sukupuoliyhteyden määritelmän ulkopuolelle. Uhrin haavoittuva asema tulisi kuitenkin ottaa huomioon Istanbulin sopimuksen mukaisesti (artikla 46) siten, että raskauttavina seikkoina otetaan huomioon mm., jos rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin. Törkeisiin tekomuotoihin tulisi lisätä Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaiset koventamisperusteet.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Pelastakaa Lapset ehdottaa, että digitaalisen median käyttö seksuaalirikoksessa tulee huomioida säännöksessä paremmin ja selkeämmin. Digitaalisen median välityksellä myös 16–17-vuotias lapsi voi tulla johdatelluksi vahingolliseen vuorovaikutukseen ja toimintaan eri ympäristöissä. Lasten uteliaisuus, ennakkoluulottomuus ja tekniset valmiudet avaavat heille toimintaympäristön digitaalisessa mediassa, jonka ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen heillä itsellään ei vielä välttämättä ole täysin taitoja. Digitaalisessa mediassa on kaikenlaista sisältöä ja sitä käyttävät monenlaiset ihmiset eri tarkoituksessa ja erilaisin motiivein. Digitaalisen median välityksellä toteutettu seksuaalirikos tulisi 16–17-vuotiaiden lasten ollessa kohteena tuomita törkeänä seksuaalisena kajoamisena. Pelastakaa Lapset myös huomauttaa, että seksuaalinen kajoaminen terminä on määritelty laissa suppeasti ja epämääräisesti. Lisäksi seksuaalisen kajoamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön eroa säännöksissä tulisi selkeyttää. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta Pelastakaa Lapset ottaa kantaa laissa ehdotettuun ”seksuaalinen kajoaminen” terminologiaan. Pelastakaa Lapset kuitenkin kehottaa lainsäätäjiä arvioimaan käytetyn terminologian oikeellisuuden myös aikuisia koskevia seksuaalirikoksia käsittelevissä asetuksissa.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Ehdotus noudattelee rikoslain peruslogiikkaa, että teoista on säädetty lievä, ”normaali” ja törkeä tekomuoto. Seksuaalisessa kajoamisessa on myös kyse ”uudesta rikoslajista”, jonka vuoksi tämä asteittainen säätely on kannatettavaa. Myös tällä rikoslajilla on käytännön elämässä eri vakavuusasteita, joiden arvioinnin tämä eri luokittelu ”tavalliseen” ja törkeään tekomuotoon nyt mahdollistaisi. Säännösten sijoittaminen heti raiskaussäännösten perään on myös loogista. Esitetyt rangaistusasteikot seksuaalisen kajoamisen tekomuotojen osalta lienevät hyväksyttävissä myös sillä ajatuksella, että ilman suostumusta tapahtunut sukupuoliyhteys on vakavin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus; esitetyn törkeän seksuaalisen kajoamisen rangaistusmaksimi näyttää ehdotuksessa olevan sama kuin raiskauksessa.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen nimikkeenä ja terminä on erittäin harhaanjohtava ja epäselvä, näin ollen nimikkeen muutosta ei voi kannattaa. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja törkeä pakottaminen seksuaaliseen tekoon olisivat selkeämmät nimikkeet. Törkeän tekomuodon säätäminen on kannatettavaa.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen rikosnimikkeenä on harhaanjohtava ottaen huomioon, että tekotapana se kattaa sellaisiakin menettelyitä, joissa ei sinällään fyysisesti kajota uhriin. Törkeän tekomuodon säätäminen lakiin on kannatettavaa, koska muutkin seksuaalirikokset kuin sukupuoliyhteydellä toteutetut teot voivat olla hyvin vakavia ja vahingollisia.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL pitää seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistössä erinomaisena ratkaisuna teonkuvauksen perustamista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukselle. Törkeän tekomuodon määritelmää tulisi THL:n näkemyksen mukaan kuitenkin laajentaa koskemaan myös tilanteita, joita Istanbulin sopimuksen 46 artikla esittää huomioitavaksi raskauttavina seikkoina. Näitä ovat esityksessä mainittujen lisäksi rikoksen kohdistuminen entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin, perheenjäseneen, uhrin kanssa yhdessä asuvaan henkilöön tai haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön sekä rikoksen tekeminen lapsen läsnä ollessa. Myös tekojen toistuminen mainitaan Istanbulin sopimuksessa raskauttavana seikkana, mikä on tyypillistä tilanteissa, joissa kyse on läheisessä suhteessa tapahtuvasta väkivallasta. Vastaavat lisäykset tulisi tehdä myös raiskausrikosta koskevaan 2 §:n törkeän tekomuodon määritelmään.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Nimike seksuaalinen kajoaminen ei ole kovin onnistunut. Koska lainkohtaan sisältyy muitakin seksuaalisia tekemisiä kuin fyysinen koskeminen, nimike on harhaanjohtava. Olisiko esimerkiksi nykyinen nimike pakottaminen seksuaaliseen tekoon parempi? Muutoin ehdotus on kannatettava.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Seksuaalisella kajoamisella korvattaisiin rikoslain 20:4 §:n pakottaminen seksuaaliseen tekoon, josta ei ole säädetty törkeää tekomuotoa. Törkeän tekomuodon kvalifioinneista todennäköisesti yleisimmin sovellettavaksi tulevat kohdat 2 ja 4 ja harvemmin kohdat 1 ja 3.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotettua muutosta.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen nimikkeenä ja terminä on erittäin harhaanjohtava ja epäselvä, emmekä kannata nimikkeen muutosta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja törkeä pakottaminen seksuaaliseen tekoon olisivat selkeämmät nimikkeet. Kajoamisesta saa käsityksen, että se tarkoittaa ainoastaan fyysistä koskettamista, vaikka tunnusmerkistön perusteella siihen menee nimenomaan muitakin tekotapoja. Kannatetaan ehdotusta erillisestä törkeän tekomuodon säätämisestä. Muitakin seksuaalisia tekoja, kuin sukupuoliyhteys, voidaan toteuttaa käyttämällä hyvinkin vakavaa väkivaltaa ja tällaisia tekoja kohdistuu myös 16-17-vuotiaisiin, joten on hyvä, että myös seksuaalisten tekojen osalta on kaksi eri vakavuusluokkaa.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Ehdotus on tältä osin perusteltu. Kvalifiointiperusteet ovat täsmälliset.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto katsoo, että törkeän tekomuodon määritelmä tulee laajentaa myös läheisiin henkilöihin tekijänä tai, jos teko on tehty jonkun muun perheenjäsenen tai läheisen henkilön läsnä ollessa.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • RL 20: 3 ja 6 § Seksuaalinen kajoaminen ja seksuaalinen ahdistelu Seksuaalisen kajoamisen nimikkeellä korvattaisiin nykyinen RL 20 luvun 4 §:n pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Siitä säädettäisiin myös törkeä tekomuoto, jota pakottamisessa ei nykyisin ole. Nykyisen seksuaalisen ahdistelun (5a §) soveltamisalaa laajennettaisiin koskettelusta kuvaamiseen ja sanalliseen viestintään. Ongelmallista näiden säännösehdotusten suhteen on se, että niissä molemmissa perustekomuotona on koskettelu ja kuvaaminen, joka mainitaan kajoamisen perusteluissa. Molempien pykälien perusteluissa edellytetään koskettelun ja kuvaamisen suuntautuvan seksuaalisesti merkityksellisiin kehonosiin (s. 161 ja 174). Ainoat luonnehdinnat soveltamisalan eroista ovat ne, että hameen alta kuvaaminen olisi ahdistelua, kun taas sukupuolielinten tai sukupuoliyhteyden kuvaaminen olisivat kajoamista, ja vastaavasti vaatteiden koskettelu kuten helman nostaminen tai vetoketjun avaaminen olisi ahdistelua ja niiden riisuminen kajoamista (s. 178). On tietysti totta, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on näissä tilanteissa eriasteista, mutta kun tekotavat ovat molemmissa pykälissä samanlaiset ja rangaistusasteikossa on hyvin merkittävä ero siinä, että ahdistelusta voi selvitä sakolla, kun kajoamisesta tuomitaan aina vankeutta, olisi pykälien soveltamisalat kyettävä erottamaan toisistaan selkeämmin. Käytännössä on nimittäin varsin tulkinnanvaraista, milloin on kyse vaatteiden koskettelusta ja milloin niiden riisumisesta. Eron tekemisessä voisi auttaa se, että selvitettäisiin, millaisista seksuaalisista teoista nykyisen pakottamispykälän nojalla on käytännössä tuomittu.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Tuomiot ja korvaukset ovat liian matalia. On tutkimusta ja tietoa siitä kuinka näillä rikoksilla on usein valtava hyvinvointia ja köyhyyttä lisäävä vaikutus joka kestää koko urhin eliniän. Esim uhrit käyttävät paljon päihteitä ja huumeita, alkoholisoituvat, syrjäytyvät, eivät pysty opiskeluun tai täysipäiväiseen työskentelyyn. Nykyisessä ja tämän ehdotuksen tuomassa uudistuksessa jää edelleen suuri epäsuhta fyysisen vamman ja tällaisen henkisen vamman rakaisussa ja korvaaisessa. Näitä pitkäkestoisia seurauksia tulisi tutkia lisää ja ottaa tämä huomioon korvaustasoa määriteltäessä.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • On myös positiivista, että teolle tulee törkeä tekomuoto. Jotkut hyvin vakavaa seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja koskemattomuuteen puuttuvat teot jäävät sukupuoliyhteyden määritelmän ulkopuolelle, joten törkeälle tekomuodolle on tarpeellinen soveltamisala. Asia voitaisiin korjata myös muuttamalla raiskauksen määritelmää. Raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon kriteerit esitetään muotoiltaviksi samalla tavoin. Tekijöitä, jotka tekevät – kokonaisharkinta huomioon ottaen – raiskauksesta törkeän, on jonkin verran uudistettu. Mietinnön ongelma on kuitenkin se, että näitä tekijöitä ei systemaattisesti pohdita Istanbulin sopimuksen raskauttavia seikkoja koskevan 46 artiklan valossa. Olisi myös tärkeää pohtia avoimesti niitä valta-asetelmia, jotka tekevät uhreista erityisen haavoittuvia ja teoista erityisen vahingollisia, kuten lähisuhteet, riippuvainen asema, vammaisuus ja muut vastaavat seikat. Sekä nykyisessä laissa että ehdotuksessa törkeys-kriteerien painotus on väkivallan vakavuudessa. Ehdotuksessa ehdotetaan tekovälineen sijasta käytettävän termiä ”vakavaa väkivaltaa”, mikä on positiivista, sillä tekovälinekeskeisyys on sulkenut pois hyvinkin vakavia tekoja, kuten kuristamista. Sen sijaan haavoittuvan uhrin näkökulmaa ei törkeys-perusteissa tuoda esiin (Istanbulin sopimus art 46.c). Uhrin haavoittuvan aseman voidaan ajatella sisältyvän nykyisen lain ja ehdotuksen kohtiin ”erityisen raaka, julma tai nöyryyttävä tekotapa” tai ”erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä”. Pitäisin kuitenkin aiheellisena todeta uhrin erityisen haavoittuvuuden nimenomaisesti, jotta näitä tilanteita ei sivuutettaisi törkeän raiskauksen tulkinnassa. Esimerkiksi vammaiset naiset ovat erityisessä vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan uhreiksi, ja jotkut seksuaalirikostentekijät tietoisesti kohdistavat tekonsa heihin. Uhrille aiheutetut vammat ja kärsimys ovat esillä kahdessa kohdassa (nykyinen laki 1 ja 2 kohta, ehdotus 1 ja 3 kohta). Systemaattisesti nämä kohdat liittyvät lähemmin toisiinsa kuin vammat ja väkivalta, jotka ehdotetaan yhdistettäväksi 1 kohdassa. Vaikka mietinnössä muuten rohkeasti nostetaan keskusteluun vaikeita aiheita, perusteluissa ei avata sitä, miten on ajateltu tulkittavan tilanteita, joissa raiskaus johtaa raskauteen tai sukupuolitautiin. Onko raskaus tuntuvaa henkistä ja ruumiillista kärsimystä? HIV lienee 1-kohdassa tarkoitettu vakava sairaus, mutta miten suhtaudutaan muihin tauteihin? Istanbulin sopimuksesta on syytä vielä nostaa esiin 46 artiklan a-kohta, jonka mukaan raskauttavia seikkoja tulisi olla teon kohdistuminen partneriin tai perheen jäseneen sekä valta-aseman väärinkäyttöä sisältänyt teko. Samoin tekojen toistumisen tulisi sopimuksen mukaan olla raskauttava seikka (b-kohta). Toistuvuus on tyypillistä lähisuhdeväkivallalle. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että teon suunnitelmallisuus tulisi tunnistaa raskauttavana seikkana. Suunnitelmallisuuteen viittaavat piirteet ovat tavallisia kahden tekijän yhteistoimin toteuttamissa raiskauksissa. Nykyisin suunnitelmallisia piirteitä esiintyy nettituttavuuksien solmimisessa erityisesti nuorempien uhrien kanssa. Jotta suunnitelmallisuus otettaisiin tutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä huomioon, se tulisi nimenomaisesti mainita, eikä riittävää ole, että se voi olla osa erityisen nöyryyttävää tekotapaa. Törkeys-kriteereihin sisältyy sekä niitä, jotka jo sinällään tekevät teosta törkeän, että niitä, jotka edellyttävät lisäksi kokonaisharkintaa. Alla olevassa ehdotuksessa on tehty ero näiden välillä. Kohta 4 on kokonaisharkintaa edellyttävien joukossa sen vuoksi, että kärsimyksen arvottaminen on hyvin subjektiivista ja sen arviointi vaikeaa. Monen mielestä raiskaus aina aiheuttaa erityisen tuntuvaa kärsimystä, mutta pykälässä halutaan korostaa tilanteen aiheuttamaa poikkeuksellista kauheutta. Ehdotus 2 § Törkeä raiskaus Jos raiskaus 1) tehdään vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa käyttäen, 2) toteutetaan julmalla, raa’alla, nöyryyttävällä tai suunnitelmallisella tavalla, 3) aiheuttaa toiselle vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden tai hengenvaarallisen tilan, 4) aiheuttaa erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 5) tehdään kohteena 16 mutta ei 18 vuotta täyttänyt lapsi, 6) kohdistuu erityisen haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön tai 7) kohdistuu puolisoon, perheenjäseneen tai muutoin läheiseen henkilöön rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Edellä kohdissa 4, 5 ja 7 on otettava huomioon teko ja siihen liittyvät olosuhteet kokonaisuutena.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Kannatan sitä, että myös seksuaalisesta kajoamisesta on olemassa törkeä tekomuoto, koska sekä seksuaalisen kajoamisen että törkeän seksuaalisen kajoamisen kriminalisoinnilla on tarkoitus vastata siihen kritiikkiin, että seksuaalirikosoikeudessa penetraation merkitys on perinteisesti ollut (liian) korostunut. Koska sukupuoliyhteyden määritelmä ja sitä kautta raiskauksen tunnusmerkistön sovellettavuus haluttiin ehdotuksessa pitää edelleen varsin suppeana, mutta silti tunnustaa se tosiseikka, että myös jotkut muut tekotavat voivat vakavuudeltaan rinnastua penetraatioon, on törkeän tekomuodon säätäminen seksuaalisesta kajoamisesta tästä näkökulmasta looginen vaihtoehto. Olisi ehdotetun uuden 20 luvun sisäisen systematiikan vastaista, että törkeä tekomuoto olisi olemassa vain raiskauksesta. Seksuaalisen kajoamisen pykälästä ei erikseen pyydetty kannanottoa, mutta totean tässä yhteydessä, että pidän seksuaalista kajoamista tässä suhteessa harvinaisen onnistuneena ottaen huomioon, kuinka vaikeaa on keksiä uusia rikosnimikkeitä, jotka kuvaavat kaikkia niitä tekomuotoja, jotka kriminalisointi kattaa. Seksuaalinen kajoaminen käsitteenä korostaa sitä, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ohella tulee suojella myös jokaisen koskemattomuutta. Seksuaalisen kajoamisen pykälän ajateltu soveltamisala on lisäksi varsin laaja. Ehdotuksen mukaan se voisi tulla sovellettavaksi myös tilanteissa, joissa esimerkiksi seksuaalisen kanssakäymisen sisältö ei vastaa sovittua (esim. stealthing). Myös laaja sovellettavuus perustelee törkeää tekomuotoa. On toivottavaa, että rikoslain 20 lukua ei tarvitsisi aivan heti uudistaa uudelleen, ja seksuaalinen kajoaminen törkeine tekomuotoineen kattaa laajan kirjon tekomuotoja myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa, joissa tapahtuvat rikokset muuttuvat luonteeltaan koko ajan. Pidän hyvin todennäköisenä, että näissä rikoksissa törkeän tekomuodon kvalifiointiperusteet 2-4 voivat tulla sovellettaviksi varsin usein. Kritiikkini kohdistuu kvalifiointiperusteissa oleviin puutteisiin. Törkeän seksuaalisen kajoamisen kvalifiointiperusteet ovat identtiset törkeän raiskauksen kvalifiointiperusteiden kanssa, joten kritiikki kohdistuu yhtä lailla kumpaankin. Istanbulin sopimuksen artiklassa 46 edellytetään, että sopimusosapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että raskauttavina seikkoina rangaistusta määrättäessä voidaan ottaa huomioon muun muassa, jos rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin; rikoksen on tehnyt perheen jäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö; rikos on kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi ja jos rikos on tehty lapsen läsnä ollessa. Suomessa näitä perusteita ei ole säädetty rikoslaissa rangaistuksen koventamisperusteiksi eivätkä ne myöskään ole seksuaalirikosten koventamisperusteita. Istanbulin sopimuksen johdosta törkeisiin tekomuotoihin tulisikin lisätä kohta (pykälästä riippuen 5 tai 6): 5) rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin tai henkilöön, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, rikoksen on tehnyt uhrin perheenjäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö tai rikos on tehty lapsen läsnä ollessa.
      • Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta säännöksestä?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän säännöstä onnistuneena.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Säännös on sinänsä välttämätön, koska se suojaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta tietyissä erityistilanteissa. Mietinnössä esitetty säännös vastaa pitkälti voimassa olevaa, joskin siinä on joitakin lisäyksiä, mm. kohdassa 4 mainittu henkisen valta-aseman aiheuttama riippuvuussuhde, joka on varsin tulkinnanvarainen seikka ja sellaisena omiaan aiheuttamaan ongelmia oikeuskäytännössä. Säännöksestä olisi mahdollista saada selkeämpi ja ytimekkäämpi, jos toisen momentin säännös vanhemmasta tai vanhempaan rinnastettavasta tekijästä olisi ensimmäisen momentin yhtenä kohtana. Voimassa olevan säännöksen kriteeriä erityisestä riippuvuudesta voidaan pitää sikäli perustellumpana, että se kattaa myös vanhemmuuden eikä säännöstä ole laajennettu tulkintaongelmia todennäköisesti aiheuttavaa henkistä valta-asemaa koskevaksi. Tuomariliitto pitää harkitsemisen arvoisena sitä, että voimassa olevan säännöksen kohta 4 sisällytettäisiin tulevaan seuraavasti muotoiltuna (kohdaksi 4): ”henkilön, jolla on vanhemmuudesta, hoitosuhteesta tai muusta vastaavasta syystä johtuva erityinen riippuvuussuhde tekijään ja teossa käytetään törkeästi tätä riippuvuussuhdetta tekijästä”.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidämme alisteisuutta ja valtasuhteen väärinkäyttöä koskevia pohdintoja pääsääntöisesti hyvinä ja tarpeellisina. Muodollista valta-asemaa koskevat tilanteet ovat keskeisimpiä tämän säännöksen kohdalla, ja olisi suotavaa, että säännöstä ei laajenneta niiden ulkopuolelle ilman painavia perusteluja, koska muiden valtasuhteiden määritteleminen tarkasti on hyvin hankalaa, eivätkä muunlaiset valtasuhteet välttämättä tuota eettistä velvollisuutta välttää seksuaalista lähestymistä. Esimerkiksi tavanomaiset taloudelliset ja sosiaaliset valtasuhteet ovat monimutkaisia ja monimuotoisia, eikä niiden olemassaolo lähtökohtaisesti muodosta kenellekään alisteista asemaa, mikäli valtasuhde ei de facto synnytä tilannetta, jossa kieltäytyminen seksuaalisesta toiminnasta tuottaa painavia sanktioita. Alistaminen ja vallan väärinkäyttö pitäisi huolellisesti erottaa esimerkiksi sosiaalisesta paineesta tai henkilön persoonasta johtuvista vaikeuksista ilmaista omaa tahtoa. On huomattava, että mikäli valtasuhteita tarkastellaan löyhästi, niin perinteinen avioliittojärjestelmä, jossa avioliiton osapuoli on usein taloudellisesti riippuvainen toisesta, tuottaisi jo sellaisenaan mahdollisen hyväksikäyttöasetelman, mikä ei varmastikaan ole tarkoituksenmukaista uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa. Kohdassa, jossa käsitellään henkilön taivuttelua ryhtymään seksuaaliseen tekoon kolmannen osapuolen kanssa, on huomioitava tarkasti, ketä rikosvastuu koskee. Kolmas osapuoli voi olla täysin tietämätön seksuaalisen tilanteen taustalla olevasta taivuttelemisesta, jolloin hänkin on seksuaalisen hyväksikäytön uhri harhautuksen vuoksi. Ehdotuksen yhteydessä tarkastellaan koko ajan 16-17 -vuotiaita nuoria erityisen ryhmänä, jotka katsotaan seksuaalisesti kypsempinä. Tässä yhteydessä olisi hyvä huomioida mahdollinen suojaikärajan muuttaminen Ruotsin kanssa samalle tasolle 15 vuoteen, sillä kulttuuriset tekijät Ruotsissa ovat samankaltaisia kuin Suomessa ja seksuaalikasvatuksesta sekä väestötutkimuksista saadun tiedon perusteella huomattavan iso määrä 15 vuotiaista on jo aloittamassa seksuaalielämäänsä. Sexpo ei lähtökohtaisesti pidä tiukkaa ikärajaan tai kypsyyteen kohdistuvaa tarkastelua keskeisimpänä tekijänä nuorten seksuaalisen toiminnan eettisessä arvioinnissa, vaan pääpainon pitäisi olla vapaaehtoisuuden tarkastelulla heidänkin kohdallaan, jolloin kypsyys nähdään ennemmin reunaehtona vapaaehtoisuudelle kuin itsenäisesti merkittävänä arvioitavana asiana. Tämä kanta on linjassa esimerkiksi Maailman seksuaaliterveysjärjestön näkemyksen kanssa, jossa nuorten seksuaalioikeuksia pitää tarkastella yksilöllisesti kehittyvien voimavarojen (evolving capabilities) näkökulmasta pelkkien ikärajojen ja yleisluontoisten kypsyysarviointien sijaan. Asiakirjassa tarkastellaan tätä kysymystä pääsääntöisesti hyvin ja aiempia seksuaalirikoslainsäädäntöä koskevia perusteluasiakirjoja paremmin, mutta nuorten seksuaalioikeuksien huomioiminen entistä merkittävämpänä tekijänä on tarpeen.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalisen hyväksikäytön pykälän säilyttäminen on ristiriidassa ehdotuksen muun kehityssuunnan kanssa. Kyse on tekijän aktiivisesta, tahallisesta teosta, joka on usein uhrin kannalta hyvin vahingollinen. Valta-asemaan väärinkäyttö mitätöi annetun suostumuksen. Uhri ei voi osallistua vapaaehtoisesti, jos toinen väärinkäyttää valta-asemaansa. Kuitenkin ehdotettu sääntely perustuu ajatukselle, että uhri osallistuu vapaaehtoisesti. Erityisen irvokasta on kuvitella tilanne, jossa 16-17-vuotias olisi vapaaehtoisesti seksuaalisessa kanssakäymisessä vanhempansa kanssa (2 mom). Naisten Linja viittaa myös Amnesty Internationalin eriävään mielipiteeseen. Erityisesti on kysyttävä, miksi valta-aseman väärinkäyttöä pidetään vähemmän vakavana tekotapana kuin vaikkapa uhkausta, kun tekijä vaikuttaa yhtä lailla aktiivisesti uhrin tahdonmuodostukseen. Seksuaalinen autonomia edellyttää, että uhri voi muodostaa tahtonsa vapaasti prosessin jokaisessa vaiheessa. Aseman väärinkäytössä tekijä vaikuttaa uhrin tahdonmuodostukseen tyypillisesti aikaisemmassa vaiheessa prosessia kuin vaikkapa uhatessa, sillä valtasuhde mahdollistaa tilanteen “pohjustamisen”. Uhrin tahdonmuodostukseen vaikuttaminen on yhtä lailla moitittavaa tapahtui se sitten välittömästi ennen sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa tai jo aiemmassa vaiheessa. Siksi valta-aseman hyväksikäyttötilanteet tulisi siirtää raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan ja seksuaalisen hyväksikäytön pykälä kumota. Naisten Linja pitää myös erittäin huolestuttavana pykälään ehdotettuja muutoksia. Tältä osin viittaamme jälleen Amnesty Internationalin eriävään mielipiteeseen. Naisten Linjan tulkinta on, että ehdotetut muutokset kaventaisivat rangaistavan käyttäytymisen alaa, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että seksuaalisen autonomian suojaa pyritään parantamaan. Lisäksi pykälään ehdotetut muutokset, jonka mukaan 1 ja 2 kohdat koskevat vain 16-17-vuotiaita, synnyttää katvealueen tätä nuorempien lasten osalta. Ehdotettujen 12 ja 15 §:ien nojalla valta-aseman väärinkäyttö tekee 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta teosta rikoksen vain, jos tekijän ja uhrin ikä- ja kypsyysero on olennainen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos kyse on esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksesta. Ellei valta-aseman väärinkäytön katsota mitätöivän vapaaehtoista osallistumista, eivät nämä tapaukset tule katetuiksi 12 ja 15 §:ssä. Ongelma voidaan korjata sillä, että valta-aseman väärinkäyttö lisätään raiskauksen 2 mom 2 kohtaan varatuomari Minni Leskisen ehdottamalla tavalla.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Säännöksessä käytetyt määrittelyt selventävät sellaisia henkiseen valta-asemaan liittyviä tilanteita, jotka eivät aina ole tulleet esille, kuten hoitosuhteeseen, työsuhteisiin tai vapaa-ajan toimintaan kuuluvat vallan väärinkäytöt. Myös lapsen haavoittuvuuden tunnistaminen on oleellisen tärkeää, ja sen vuoksi samaa lakia ei voida soveltaa kaikkiin alle 18-vuotiaisiin.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotettu säännös on pulmallinen sekä Amnesty Internationalin eriävässä mielipiteessä että Tukinainen ry:n lausunnossaan esittämistä syistä. Erityisen ongelmallinen se on 16-17-vuotiaiden osalta, koska se heikentää heidän asemaansa silloin, kun tekijä on lapsen vanhempi tai siihen rinnastettava läheinen henkilö. Seksuaalisen hyväksikäytön kuvaus on siltä osin epäonnistunut, että se edellyttää valta-asemassa olevalta aktiivista taivuttamista. Setlementti Tampere ry kannattaa Amnesty Internationalin eriävää mielipidettä ja katsoo, että ehdotettu seksuaalisen hyväksikäytön pykälä on epälooginen, hämärtää vapaaehtoisen suostumuksen periaatetta ja aiheuttaa enemmän sekavuutta nimikkeisiin, koska nimikkeiden määrä kasvaisi uuden kajoamis-nimikkeen myötä entisestään, jos myös hyväksikäyttö-nimike säilyy. Yhdymme Tukinainen ry:n vaatimukseen kumota seksuaalisen hyväksikäytön nimike ja korvata se muilla nimikkeillä heidän lausunnossaan esittämällään tavalla.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä ongelmallisena muun muassa siksi, että siinä kuvattuja tekoja sisältyy raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistöihin, mutta siinä asetetaan etenkin haavoittuvassa asemassa olevia tyttöjä ja naisia huonompaan asemaan. Rangaistusasteikko raiskaukseen verrattuna on matala eikä törkeää tekomuotoa ole ehdotettu säädettäväksi, toisin kuin raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen kohdalla. Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, että vapaaehtoisuuden nostaminen seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistöksi edellyttää keskustelua tilanteista, joissa ei tosiasiassa voi olla kyse vapaaehtoisuudesta. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on sukupuoliyhteys 16-17-vuotiaan oman lapsen kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, ettei tällaisissa tilanteissa voi olla kyse vapaaehtoisesta osallistumisesta. Uudistuksessa 16-17-vuotiaiden vapaaehtoisuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen oman vanhempansa kanssa tultaisiin arvioimaan ja samalla heikennettäisiin tuomioita. Ylipäätään insestirikoksista tulisi säätää erikseen ja ottaa huomioon se, että teot ovat saattaneet jatkua jo vuosia ennen kuin uhri on täyttänyt 16 vuotta. On kestämätön tilanne, että insestin uhrien oikeudet eivät toteudu vaan rangaistukset vaihtelevat riippuen lapsen iästä. Ruotsin tavoin raiskauksen tunnusmerkistöön tulee sisällyttää tilanteet, joissa valtasuhteen käyttämisen avulla tehdyt teot ovat raiskauksia eivätkä seksuaalista hyväksikäyttöä. Ehdotettu säännös on ongelmallinen etenkin 16-17-vuotiaiden lasten ja sairaalassa tai laitoshoidossa asuvien, usein vammaisten, henkilöiden suojelemisen kannalta. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää huolestuttavana myös sitä, että 5 § 3 momentin muutoksen myötä edellytetään, että uhri, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa, tahdonmuodostuskyky on olennaisesti heikentynyt. Myös henkilöitä, joiden tahdonilmaisukyky on heikentynyt, tulee suojella ja myös sellaiset tilanteet tulee sijoittaa raiskaussäännöksen ale. Suomi on ratifioinut Lanzaroten sopimuksen, joka edellyttää tarvittavia lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä ehkäistäkseen kaikenlaisen lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön. Mietinnössä ehdotetut keinot 16-17-vuotiaiden lasten suojelemiseen eivät ole riittäviä. Lakiuudistuksessa on käytävä hyvin tarkkaan läpi Lanzaroten sopimuksen ja Istanbulin sopimuksen velvoitteet. Tällaisenaan ehdotus ei niitä täytä. Jos valta-asemassa oleva henkilö taivuttelisi 16-17-vuotiaan lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen, hänet tuomittaisiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. 16-17-vuotiaita pitäisi suojella tilanteilta, joissa rikoksen tekijä käyttää valta-asemaansa hyväkseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, että vastuun tulee olla aina aikuisella eikä arvioinnin tule keskittyä lapsen omaan toimintaan. Naisjärjestöjen Keskusliitto on huolissaan siitä, ettei mietinnössä ole otettu riittävästi huomioon uhrin haavoittuvaa asemaa eikä tekijän valta-asemaa, joiden pitäisi olla Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaisesti raskauttavia seikkoja. Sen sijaan mietinnössä on kansainvälisten sopimusten vastaisesti katsottu, että tällaisissa tilanteissa voitaisiin tuomita lievemmin. Tosiasiassa mahdollisuus valta-aseman väärinkäyttöön tarkoittaa sitä, ettei tekijän välttämättä tarvitse turvautua esimerkiksi väkivaltaan tai pelkotilan hyväksikäyttämiseen. Kun seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistetaan suostumusperustaiseksi, tulisi tunnistaa myös valta-aseman väärinkäyttöön perustuvat teot sitä kautta, ettei uhri ole välttämättä voinut muodostaa vapaasti tahtoaan. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että 5 §:n mukaiset teot tulee sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Vaihtoehtoisesti raiskausta koskevaa 1 §:n 2 momenttia tulee täydentää uhrin erityisen riippuvuussuhteen ja tekijän henkisen ja konkreettisen valta-aseman väärinkäytöllä, ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi säätää erillinen törkeä tekomuoto. Lisäksi tekstissä ehdotettu 9 § eli rikosnimike ’seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta’ tulee kriminalisoida 16-17-vuotiaiden osalta seksuaalisena hyväksikäyttönä. Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, ettei lapsi voi myydä seksuaalipalveluja, etenkään kun kyse on tosiasiassa vanhempien miesten haavoittuvassa asemassa oleviin tyttöihin kohdistuvista teoista, joilla voi olla kauaskantoiset vahingolliset vaikutukset uhrien tulevaisuuteen.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Mietinnön esitys heikentää 16-17-vuotiaan asemaa silloin kuin tekijä on lapsen vanhempi tai siihen rinnastettava läheinen henkilö. Nykyisen säätelyn mukaan menettely tulee arvioitavaksi ensisijaisesti törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, asteikko 1 vuosi – 10 vuotta (toissijaisesti perusmuotoisena 4 kk – 6 vuotta). Ehdotetun sisältöisenä seksuaalisen hyväksikäytön asteikko on 4 kk- 4 vuotta. Esitys koskien 2 momenttia ei ole kannatettava. On vaikea kuvitella tilanteita, joissa lapsi aidon vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan suostuisi kuvattuun menettelyyn huomioiden hänen asemansa suhteessa vanhempaan tai siihen rinnastettavaan läheiseen henkilöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että todistelu oikeusprosessissa keskittyy lapsen ”syyllistämiseen” mikäli mietinnön esitys hyväksyttäisiin (Ensisijainen syyte mahdollisesti raiskauksesta (ei osallistu vapaaehtoisesti, mutta tiedostaen mahdolliset näyttöongelmat, kun pitää näyttää, toissijaisesti syyte tästä 2 momentista). Edelleen on todettava, että raiskausrikoksen tunnusmerkistöä pohdittaessa mietinnön sivuilla (mm. s. 112) käydään läpi esimerkkejä, joissa henkilö voi jättää ilmaisematta vastentahtoisuuttaan tai alistuu ja todetaan, että tämä on erityisesti nuorempien ja kokemattomien osalta tavallinen tilanne. Silti tässä säätelyssä ja nimenomaisesti tässä relaatiolta kuitenkin 16-17- vuotiaalta lapselta suhteessa vanhempaan tai heihin rinnastettaviin edellytetään kykenevyyttä tahdon ilmaisemiseen (vastuutetaan lasta), kun tunnusmerkistö näyttäisi edellyttävän vapaaehtoisuuden arvioimista (perustelujen s. 172 Kun sukupuoliyhteys tai seksuaalinen teko tapahtuu näissä ilman lapsen vapaaehtoista osallistumista, sovellettaisiin 5 § 2 momentin sijaan raiskausta tai seksuaalista kajoamista koskevia säännöksiä). Mainitussa relaatiossa osapuolet eivät ole tasavertaisessa asemassa mm. päätöksentekokyvyn eikä elämänkokemuksen osalta. Ehdotettu säännös on sekava, koska osa näistä teoista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina tai seksuaalisena kajoamisena, osa seksuaalisena hyväksikäyttönä. Ehdotettu on kannatettava siltä osin, kun poistuu edellytys samassa taloudessa asumisesta, vaikka nykyisen säätelyn esitöissäkin nimenomaisesti todetaan: s. 183 "Asuminen samassa taloudessa viittaa sellaiseen asumiseen, joka on tyypillistä tavanomaisissa perhesuhteissa".
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Esityksestä ei käy ilmi, miksi rikosnimikkeenä on haluttu edelleen käyttää seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka tämä nimike on perustellusti poistettu muualta. Hyväksikäyttö on terminä vanhahtava ja se antaa itse teosta harhaanjohtavan kuvan ottaen huomioon, että teko kattaa myös esimerkiksi vanhemman 16–17-vuotiaaseen lapseen kohdistaman sukupuoliyhteyden. Ehdotus siitä, ettei perheen sisäisissä hyväksikäyttötilanteissa edellytetä lapsen asumista kotona, on perusteltu. Lakimiesliitto kiinnittää huomiota siihen, onko perusteltua säätää vanhemman 16–17-vuotiaaseen lapseen kohdistamasta sukupuoliyhteydestä tai seksuaalisesta teosta hyväksikäyttörikoksena vai kuuluisiko kerrottuja tekoja arvioida muiden pykälien alla.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Demla pitää ehdotusta pääosin kannatettavana. Demla pitää myönteisenä sitä, että ehdotetun pykälän 5 ensimmäisen momentin kohtaan 1 on lisätty laitoksen lisäksi työsuhde ja vapaa-ajan toiminta, sillä se vastaa mahdollisia, alisteisia tilanteita. Demla pitää tarpeellisena pohtia, tulisiko pykälään lisätä samantapainen kohta myös täysi-ikäisille, sillä samoilla perusteilla myös täysi-ikäinen voi joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus on vastoin kaikkia Suomessa tunnustettuja moraalisääntöjä. Kuvatut teot tulee rangaista alisteisessa asemassa olevan iästä riippumatta joko törkeänä raiskauksena tai törkeänä seksuaalisena kajoamisena. Mikäli pykälä kuitenkin halutaan säilyttää, sen alku tulee muotoilla seuraavasti: "Joka asemassaan ryhtyy sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon ---". Tuntomerkistöluettelosta on poistettava ikärajat.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL painottaa, että sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimus että Lanzaroten sopimus edellyttävät kaikkien alle 18-vuotiaiden suojelua seksuaaliväkivallalta. Työryhmän esityksessä ei riittävällä vakavuudella suhtauduta 16-17-vuotiaiden suojeluun seksuaaliväkivallalta. Lanzaroten sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Lanzaroten sopimuksen perusteella kriminalisoidut rikokset voidaan rangaista tehokkain, suhteellisin ja varoittavin rangaistuksin ottaen huomioon niiden vakavuus. MLL esittää harkittavaksi, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettäisiin törkeä tekomuoto, johon sisällytettäisiin muun muassa teot, jotka kohdistuvat työryhmän ehdotuksen 5 §:n 1 momentissa 1-2 kohdissa mainittuihin 16-17-vuotiaisiin nuoriin sekä 2 momentissa mainittuihin 16-17-vuotiaisiin nuoriin. MLL esittää myös, että seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan säännökseen lisätään säännös, joka vahvistaa edellä mainittujen tilanteiden lisäksi 16-17-vuotiaiden suojelua seksuaaliselta hyväksikäytöltä ottaen huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Lanzaroten sopimuksen velvoitteet siitä, että kaikkia alle 18-vuotiaita tulee suojella seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Säännös herättää vakavan huolen 16-17 -vuotiaiden nuorten aseman heikentymisestä, eikä riittävällä tavalla huomioi valta-aseman väärinkäyttöä. Lanzaroten sopimus edellyttää, että kaikkia alle 18-vuotiaita ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia suojellaan.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Pykälän käyttöala on oletettavasti suppea. Lähtökohtaisesti kaikki sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot, joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti, tuomitaan jatkossa raiskauksina tai kajoamisina. Erityisen kannatettava on muutos, että säännös laajennetaan koskemaan myös työpaikkaa ja vapaa-ajan toimintaa. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen siten, että se ei enää edellytä lapsen asumista samassa taloudessa on kannatettava ja vastaa paremmin nykyajan perhesuhteiden tilannetta.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Jos osa nykyään seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomittavista teoista tulee tuomittavaksi raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena,on muutos seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan säännökseen perusteltu.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalinen hyväksikäyttö Työryhmän ehdotuksesta poiketen Tukinainen ry vaatii seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikoslain 20 luvun 5 §:n kumoamista. Sukupuoliyhteyden sisältävien tunnusmerkistöjen osalta pykälässä kuvattujen tekojen tulee olla rangaistavia raiskauksina rikoslain 20 luvun 1 §:ssä ja 2 §:ssä. Tältä osin viittaamme raiskausta koskeviin vaatimuksiimme ja perusteluihimme. Rikoslain 20 luvun 5 §:n tunnusmerkistöön kuuluvat seksuaaliset teot pitää sijoittaa rikoslain 20 luvun 3 §:ään ja 4 §:ään (työryhmän käyttämät rikosnimikkeet 'Seksuaalinen kajoaminen' ja 'Törkeä seksuaalinen kajoaminen', mutta Tukinainen ry ehdottaa rikosnimikkeen muutamista esimerkiksi muotoon ' Seksuaalinen loukkaus' ja 'Törkeä seksuaalinen loukkaus') Raiskauksen määrittelyssä on välttämätöntä tuoda selkeästi esille uhrin haavoittuvuuden määritelmä. Tunnusmerkistössä pitää näkyä ne tilanteet, joissa uhrin vapaaehtoisuutta ei ole eikä sitä sen vuoksi pidä mainituissa tilanteissa myöskään arvioida erikseen raiskauspykälää sovellettaessa. Työryhmä ei ole sisäistänyt haavoittuvan uhrin käsitettä eikä tilanteita, joista esimerkiksi lukuisat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut kertovat. Erittäin vakava puute on myös se, että Istanbulin sopimuksen vaatimus uhrin haavoittuvuuden määrittelemiseksi tekojen ankaroittamisperusteeksi on jäänyt vain sanoiksi mietinnön perusteluihin. (Istanbulin sopimus 46 artikla, Raskauttavat seikat: c-kohta: Rikos kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi.) Mikä surullisinta, työryhmä ehdottaa vastoin Istanbulin sopimusta juuri näitä tekoja muita lievemmin rangaistaviksi teoiksi rikoslain 20 luvun 5 §:ään ’seksuaalinen hyväksikäyttö’. Seksuaalisen hyväksikäytön osalta ei ole olemassa törkeää tekomuotoa, joten mainittuja tekoja ei myöskään koskaan voitaisi arvioida erityisen vakaviksi. Erittäin arveluttavia ovat mietinnössä kohdassa 4.1.1 esitetyt perustelut ehdotetun seksuaalisen hyväksikäytön osalta. Perusteluissa todetaan, että kysymys on tekijän asemaansa hyväksikäyttäen ja uhria taivuttelemalla tehdyistä teoista, joissa uhri on harkintakyvyltään heikommassa asemassa. Edelleen työryhmä on tullut siihen tulokseen, että nämä teot poikkeavat luonteeltaan ja moitittavuudeltaan teoista, jotka tehdään toisen vapaaehtoisuuden puuttuessa. Työryhmän mielestä näitä tekoja ei siis tulisi rikoslaissa rinnastaa vakavuudeltaan ja nimikkeiltään raiskauksiin. Perusteluista saa sen käsityksen, että työryhmän oletuksena on harkintakyvyltään heikommassa asemassa olevien henkilöiden vapaaehtoisuus, mutta tekijän valta-aseman ja taivuttelun takia teosta kuitenkin rangaistaisiin, vaikkakin vähäisemmin. Perusteluista on unohtunut se, että rikoksiksi luokitellut teot loukkaavat toisen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Jos näin ei ole, teko ei tule arvioitavaksi rikosprosessissa. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainkohdassa on kysymys haavoittuviin ja erityisen haavoittuviin uhreihin kohdistuvista rikoksista. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Useat nyt seksuaalisena hyväksikäyttönä ehdotetut teot, joissa tekijänä on luottamus- tai valta-asemassa oleva henkilö uhriin nähden, kohdistuvat lisäksi 16-17 vuotiaisiin alaikäisiin lapsiin. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan uhrin asemaan jopa heikennyksiä verrattuna nykyiseen lainsäädäntöön. Työryhmän ehdotuksen mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä ja aiempaa lainsäädäntöä lievemmin rangaistaisiin myös sukupuoliyhteys oman tai huollettavana olevan 16-17 -vuotiaan lapsen kanssa, jos lapsi on suostunut vapaaehtoisesti sukupuoliyhteyteen. Ehdotettu lainkohta osoittaa täydellistä asiantuntemuksen puutetta aikuisen valtasuhteesta lapseen, eikä lapsen suojatonta asemaa perheolosuhteissa selvästikään ymmärretä. Edellä ehdotettu seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva lainkohta olisi sekä raiskausta että nykyistä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lievemmin rangaistava rikos, mikä nykyisin saatavilla olevan asiantuntijatiedon valossa tuntuu todella oudolta esitykseltä. On irvokasta edes mainita, että kuvatussa tilanteessa pitäisi arvioida alaikäisen uhrin vapaaehtoisuutta, kun vastapuolena hänellä on oma vanhempansa. Nykytilanteessa edellä mainittu teko katsottaisiin törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi (rangaistusasteikko on 1-10 vuotta vankeutta) eikä lapsen vapaaehtoisuutta missään tapauksessa arvioitaisi. Suojaikäraja perheen sisäisissä hyväksikäyttötilanteissa on nykyään 18 vuotta. Näin se tulisi olla myös jatkossa. Ehdotettu rikoslain 5 § ’Seksuaalinen hyväksikäyttö’ rikkoo uhrien yhdenvertaisuutta lain edessä ja on myös perustuslain ja velvoittavien ihmisoikeussopimusten kuten Istanbulin sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen syrjintäkiellon vastainen. Uhrin haavoittuvuus ja haavoittuvat tilanteet, joissa uhrit joutuvat raiskatuiksi, pitää näkyä raiskauksen tunnusmerkistössä. Näiden uhrien saattaminen lain edessä samaan asemaan muiden uhrien kanssa on valtion velvollisuus. Raiskauspykälän perusteluihin ei ole otettu esimerkkiä myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jossa varsin selkeästi on tuotu esiin nimenomaan haavoittuvia uhreja ja näihin tilanteisiin liittyviä erityisiä olosuhteita. Mietinnössä on lueteltu näitä tapauksia kuten myös Korkeimman oikeuden tapauksia, mutta jostain syystä haavoittuvuuden määrittelyä ja haavoittuvien uhrien tilanteita ei ole ymmärretty tai sisäistetty raiskauspykälää eikä seksuaalisia tekoja koskevien pykälien osalta (työryhmän nimitys ’ 3 § Seksuaalinen kajoaminen’ ja 4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen). Miksi ihmeessä Ruotsin esimerkkiä ei ole hyödynnetty? Ruotsin lainsäätäjä on nämä tilanteet ymmärtänyt, ja se näkyy edistyksellisellä tavalla sukupuoliyhteyden ja seksuaalisen teon käsittävissä rikosten tunnusmerkistöissä Ruotsin seksuaalirikoksia koskevassa 6 luvussa. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava asiantuntijaryhmä (GREVIO) kiinnitti huomiota haavoittuvien uhrien asemaan lainsäädännössämme viimeisessä Suomea koskevassa raportissaan. Erityisiä moitteita se antoi juuri siitä, että Suomessa ei ole ymmärretty tekijän valta-aseman merkitystä rikosten vakavuuteen ja erityiseen moitittavuuteen. Työryhmän ehdotuksen perustella näyttääkin edelleen siltä, että Suomi ei suhtaudu vakavasti asiantuntijaryhmän moitteisiin. Raiskauspykälän sanamuodoilla on merkitystä laillisuusperiaatteen noudattamisen ja pykälän tunnusmerkistön soveltamisen kannalta. Esimerkiksi Ruotsissa aikoinaan toteutettu raiskauspykälän käsitteen ’hjälplös situation’ (avuton tila) korvaaminen käsitteellä ’skärskilt utsatt situation’ (erityisen haavoittuva tilanne/tila/olosuhde) on vaikuttanut langettavien raiskaustuomioiden määrän kasvuun. Sillä on ollut suuri vaikutus haavoittuvien uhrien asemaan raiskausten uhreina. Tutkimusten mukaan juuri haavoittuvat uhrit raiskausten uhreina jäävät usein oikeusprosessin ulkopuolelle. Osasyynä siihen ovat lainsäädännön puutteet ja syrjivä suhtautuminen näihin uhreihin. Suomen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytyy painottua siihen, että uudistettava lainsäädäntö ei ole raiskauksen uhrin oikeuksien toteutumisen esteenä. Nyt valitettavasti on vaarassa tapahtua juuri tämä pahin tiedossa oleva uhka raiskaussäännöksen osalta. Koska raiskauspykälässä pitää selkeästi mainita ne tilanteet, joissa ei koskaan ole kysymys uhrin vapaaehtoisuudesta, tähän ryhmään kuuluvat erityisesti kaikki ne teot, joissa tekijä on luottamus- tai valta-asemassa uhriin nähden. Kaikki nyt ehdotetussa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa 5 §:ssä mainitut sukupuoliyhteyden sisältävät teot, lukuun ottamatta niitä alaikäisiin kohdistuvia tekoja, jotka pitää arvioida lapsen raiskauksina tai törkeinä lapsen raiskauksina, pitää sisältyä tulevaan rikoslain 20 luvun 1 §:n raiskausta koskevaan tunnusmerkistöön. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainittujen uhrien kohdalla kysymys on rikoksen tekohetkellä suojattomista henkilöistä, joiden ikä, henkilökohtaiset olosuhteet, henkinen tila tai tekijän painostus tai valta-asema/luottamusasema sellaisenaan vaikuttavat heidän kykyynsä, haluunsa tai mahdollisuuksiinsa toimia etunsa vaatimalla tavalla. Erityisen haavoittuvia uhreja ovat lapset, vammaiset, laitoksessa olevat henkilöt, iäkkäät, sairaat, mielenterveyskuntoutujat tai henkilöt, jotka muutoin ovat riippuvuussuhteessa tekijään. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohdat ja Laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970 ja 493/2019): Työryhmä ehdottaa, että lakia raskauden keskeyttämisestä muutetaan 1 §:n 3) kohdan ja 3 §:n pykälän osalta seuraavasti: 1 § 3)kohta: Raskaus voidaan keskeyttää 1 §:n 3) kohdan mukaan, kun nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 17 luvun 22 §:ssä (sukupuoliyhteys lähisukulaisen kanssa), 20 luvun 1 tai 2 §:ssä (raiskaus, törkeä raiskaus), 5 §:ssä (seksuaalinen hyväksikäyttö), 12, 13 tai 14 §:ssä (12.4.2019/493). 3 §: Kun nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa, EI raskautta saa keskeyttää, ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen pantavaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun esitutkinnan perusteella ole pidettävä ilmeisenä. Herää kysymys, miksi juuri 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetut tekojen kohdalla raskaudenkeskeytys ei olisi mahdollista? Ne eivät edes enää ole asianomistajarikoksia, jos sillä on ollut aiemmin merkitystä asiaan. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain 3 § tulee kumota vanhentuneena. Työryhmän ehdotus olisi toteutuessaan vaarallinen ihmisoikeusloukkaus, eikä tällaiselle ankaralle kiellolle ole olemassa perusteita. Päätös raskauden keskeyttämisestä kuuluu naiselle ja päätösvalta tulee säilyttää hänellä. Raskauden keskeyttämistä ei saa kytkeä rikoslainsäädäntöön. Tulevassa uudistuksessa sitä paitsi kaikki nyt voimassa olevan rikoslain 5 §:n seksuaalisen hyväksikäytön sukupuoliyhteyden käsittävät rikokset tulee Istanbulin sopimuksen edellyttämällä tavalla sisällyttää raiskauspykälään. Sen vuoksi on entistä tärkeämpää huomioida naisen asema aborttilainsäädännössä. Seksuaalirikoksissa muutoinkin teon luonteen ja psyykkisten seurausten takia tehdään rikosilmoituksia usein vasta kuukausien ja vuosienkin päästä, jolloin raskauden keskeyttämisen mahdollistava aika on jo kulunut umpeen ja ehkä lapsikin jo syntynyt tämän 3 §:n kiellon vuoksi.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei suurempaa kantaa. Ehkä jokseenkin kohtuuton, viitaten aikaisempaan antamaani lausuntoon.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Luonnoksen 1 §:n mukaan sukupuoliyhteys, joka ei ole vapaaehtoinen, on raiskaus. Voidaan kysyä, onko vapaaehtoista, jos ryhtyy sukupuoliyhdyntään toisen asemansa hyväksikäyttämisen johdosta? Jos tilanteesta puuttuu vapaa tahto, onko merkitystä sillä, kuka on tekijä (asemaansa hyväksikäyttäjä vai taivuttelija)? Tällainen taivutus, asemaan perustuvana, voi olla hyvin lähellä painostusta. Alisteisessa tai heikommassa asemassa olevalla ei ehkä ole kykyä tai omasta mielestään edes mahdollisuutta kieltäytyä ehdotetusta sukupuoliyhdynnästä. Milloin tämä on raiskaus ja milloin seksuaalista hyväksikäyttöä? Onko 5 § ymmärrettävä esimerkkiluettelona siitä, milloin ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, mutta kyse ei kuitenkaan ole raiskauksesta? Luonnospykälän 1 kohta koskee vain 16-17 -vuotiaita. Luonnoksessa on muu laitos korvattu laitoksella ja lisätty työsuhde sekä vapaa-ajantoiminta. Tulisiko tilanne, jossa 16-vuotias, jonka työnantaja asemaansa hyväksikäyttäen saa sukupuoliyhteyteen kanssaan, arvioitavaksi ensisijaisesti seksuaalisena hyväksikäyttönä? Jos työntekijä on 18-vuotias tai tätä vanhempi, tulisiko se arvioitavaksi raiskauksena? Kummassakin tilanteessa työnantaja on vaikuttanut uhrin tahdon muodostukseen. Seksuaalinen hyväksikäyttö ei enää soveltuisi tilanteeseen, jossa 17-vuotias saa esimerkiksi harrastustoiminnassa asemaansa hyväksi käyttäen 13-vuotiaan ryhtymään kanssaan sukupuoliyhdyntään. Onko tarkoituksenmukaista, että tällainen tilanne on suljettu seksuaalisen hyväksikäytön ulkopuolella? Onko asemansa hyväksikäyttö sama asia kuin kehotus, taivuttelu tai houkutus? Kun 5 § on perustuu aseman tuomaan ylivaltaan ja sen hyväksikäyttämiseen, johdonmukaisinta olisi, että kaikki tällaiset teot olisivat samassa pykälässä. Näin olisi, jos 5 §:n 1 ja 2 momentit olisi rajattu alle 18-vuotiaisiin. Tämä lisäisi myös selvyyttä ja läpinäkyvyyttä eri seksuaalirikosten välillä. Luonnospykälän 2 kohta vastaa voimassa olevaa lakia ikärajoitusta lukuunottamatta. Voimassa olevan lain 3 kohdan mukaan ”...jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on...”. Luonnospykälän 3 kohdan mukaan ”...jonka kyky muodostaa tahtoaan on...” Jos henkilö ei siis voisi ilmaista tahtoaan, kyse olisi raiskauksesta? Näytöllisesti tilanne on ongelmallinen; milloin kyse on tahdon ilmaisusta ja milloin tahdon muodostuksesta? Voimassa olevan lain 4 kohdan mukainen ilmaus ”...joka on hänestä erityisen riippuvainen...” on luonnospykälän 4 kohdan mukaan muutettu muotoon ”...joka on hänestä hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi erityisen riippuvainen...” Soveltamisala suppenisi, kun (erityinen) riippuvaisuussuhde määritellään olevaan hoitosuhteeseen tai henkinen valta-asemaan perustuvaksi. Avoimempi määritelmä vastaa ehdotettua luonnosta paremmin käytännön moninaisiin tilanteisiin. Luonnospykälässä olisi uusi 2 momentti. Milloin momentin mukainen teko ei olisi raiskaus? Onko momentti toissijainen raiskauspykälään nähden vai rinnakkainen?
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Valta-aseman väärinkäyttö suostumuksen saamiseksi ei tee teosta vähemmän vakavaa eikä sitä siten pitäisi kohdella lievempänä tekona kuin raiskaus. Seksuaalinen hyväksykäytön säännös tällaisenaan voi määrittää heikossa asemassa olevan seksuaalisen itsemäärämisoikeuden pysyvästi vähempiarvoiseen asemaan. Tekoja tarkastellessa pitäisi erityisesti ottaa huomioon iän lisäksi erilaiset yhteiskunnalliseen asemaan, rotuun, varakkuuteen jne. liittyvät valta-asetelmat. Seksuaalisen hyväksikäytön suhde raiskaukseen jää säädöksessä jokseenkin epäselväksi.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ehdotettu säännös on ongelmallinen etenkin 16-17-vuotiaiden lasten ja vammaisten henkilöiden suojelemisen kannalta. TANE pitää ongelmallisena myös sitä, että esityksen mukaan laissa säilyisi rikosnimike ’seksuaalinen hyväksikäyttö’, joka koskisi valta-aseman väärinkäyttöä, joka kohdistuu mm. 16-17 -vuotiaaseen. Jos valta-asemassa oleva henkilö taivuttelisi 16-17-vuotiaan lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen, hänet tuomittaisiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka rangaistusasteikko neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta (ks. myös kysymys rangaistusasteikosta alla). 16-17-vuotiaita pitäisi suojella tilanteilta, joissa rikoksen tekijä käyttää valta-asemaansa hyväkseen siten, ettei uhri pysty muodostamaan tahtoaan vapaasti. TANE katsoo, ettei mietinnössä ole otettu riittävästi huomioon uhrin haavoittuvaa asemaa eikä tekijän valta-asemaa rangaistuksen koventamisperusteina. Tosiasiassa mahdollisuus valta-aseman väärinkäyttöön tarkoittaa sitä, ettei tekijän välttämättä tarvitse turvautua esimerkiksi väkivaltaan tai pelkotilan hyväksikäyttämiseen. Kun seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistetaan suostumusperustaiseksi, tulisi tunnistaa myös valta-aseman väärinkäyttöön perustuvat teot sitä kautta, ettei uhri ole välttämättä voinut muodostaa vapaasti tahtoaan. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta on samaa mieltä Amnesty International Suomen osaston jättämän eriävän mielipiteen kanssa siitä, että 5 §:n mukaiset teot tulisi sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Vaihtoehtoisesti raiskausta koskevaa 1 §:n 2 momenttia tulisi täydentää uhrin erityisen riippuvuussuhteen ja tekijän henkisen ja konkreettisen valta-aseman väärinkäytöllä, ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi säätää erillinen törkeä tekomuoto.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen artikla 34 (1989) mukaan sopimusvaltioilla on velvollisuus suojella lasta kaikilta seksuaaliväkivallan muodoilta. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säädöksessä huomioidaan nyt laajasti erilaiset toimijat ja yksiköt (koulu, laitos, työsuhde ja vapaa-ajan toiminta), jotka voisivat kohdistaa tai joissa voitaisiin kohdistaa 16–17-vuotiaisiin nuoriin seksuaalisia tekoja. Tämä on hyvä ja tarpeellinen uudistus. On tärkeää, että säädöksessä mainitaan myös lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavissa oleva aikuinen seksuaalisen teon toteuttajana. Lisäksi ehdotamme, että digitaalisen median käyttö seksuaalirikoksessa huomioitaisiin säännöksessä kattavammin. Tästä on lausuttu tarkemmin seksuaalista kajoamista koskevan kysymyksen kohdalla. Koska seksuaalinen hyväksikäyttö säännöksessä säädetään myös 16–17-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, otamme kantaa käytössä olevaan terminologiaan. Pelastakaa Lapset pyrkii kansallisesti ja kansainvälisesti vaikuttamaan siihen, että valtiot siirtyisivät niin lakiteksteissä kuin toimeenpanosuunnitelmissa käyttämään ECPAT Internationalin julkaisemaa Luxemburgin ohjeistusten mukaista terminologiaa (http://luxembourgguidelines.org/). Pelastakaa Lapset huomauttaa, että viranomaisten, median ja kansalaisten ei tule koskaan käyttää kieltä, joka loukkaa lapsen oikeuksia. Termi “hyväksikäyttö” ei anna lapseen kohdistuvasta vakavasta rikoksesta oikeanlaista kuvaa. Hyväksikäyttö-termi on ongelmallinen myös kaksoismerkityksensä takia. Kukaan ei muutu seksuaaliväkivallan myötä “hyväksi”. Lapsiin kohdistuva seksuaalirikos on aina väkivaltaa ilman mitään ”hyvää” tai ”hyväksyttävää”, joten käytetyn terminologian pitää yksiselitteisesti ja vahvasti ilmentää tätä. Lisäksi tulee huomioida, että myös lapsilla on oikeus tietoon lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, houkuttelusta ja seksuaaliväkivallasta lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Näin ollen käytettävän terminologian tulee olla mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä, jotta lapsen on mahdollisimman helppo ymmärtää, mistä lapsiin kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa on kyse. On erittäin hyvä, että mietinnössä on pohdittu hyväksikäyttö-termin käyttöä kansallisessa lainsäädännössä. Termin sopivuutta tulee kuitenkin vielä tarkastella. Pelastakaa Lapset jatkaa mielellään yhteistyötä lasta kunnioittavan terminologian määrittelemiseksi ja käyttöönottamiseksi lainsäädännössä.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ehdotettu säännös on osin ongelmallinen. Säännöksen tarkoitusta on osin vaikea ymmärtää johdonmukaisesti, jos sääntelyn kulmakivenä tulee olemaan tosiasiallisen suostumuksen puute. Esityksen mukaan näet teot, joissa ei ole toisen osapuolen suostumusta, ovat raiskauksia tai seksuaalisia kajoamisia. Näin olleen seksuaalinen hyväksikäyttö ehdotetussa 5 §:ssä olisi teko, jossa osapuolena on säännöksessä selostettu ”heikompi osapuoli” sekä hänen antamansa suostumus (tai sen puutetta ei ole näytetty) ja tekijä on käyttänyt taivuttelua. Ongelma on se, että tällaisen heikommassa asemassa olevan henkilön suostumus ei todellisuudessa välttämättä ole sellainen pätevä suostumus, jota esimerkiksi raiskaussäännöksessä tarkoitetaan. Nämä suostumukset eivät aina ole samanlaisia ja samoista lähtökohdista annettuja. Voi mielestämme perustellusti kysyä, miksi teko ei sen vuoksi ole raiskaus? Kyseessä voi esimerkiksi olla kehitysvammalaitoksessa asuva kehitysvammainen nainen, jonka tekijä taivuttelee sukupuoliyhteyteen, mutta nainen ei todellisuudessa ymmärrä sitä, mitä kaikkea siitä seuraa, kun hän antaa tähän ”suostumuksensa”. Tällainen nainen on siten heikommassa asemassa kuin terve nainen, joka ymmärtää normaalin kehitystasonsa vuoksi suostumuksen merkityksen ja jonka kohdalla teossa on suoraan kyse raiskauksesta, jos suostumusta ei ole. Jos kyse olisikin seksuaalisen hyväksikäytön sijasta raiskauksesta ehdotetun säännöksen eli 5 §:n 1 – 4 kohdissa mainittujen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden osalta, olisi mahdollista, että teko eli raiskaus jäisi rankaisematta, jos annetun suostumuksen pätevyyttä ei pystyttäisikään riitauttamaan (esimerkiksi kehitystasoa koskevalla lääkärinlausunnollakaan). Nyt ehdotettu sääntely näyttäisi siten olevan jonkinlainen kompromissi sen suhteen, että kohdissa 1 - 4 mainittuihin henkilöihin kohdistuneet teot tulisivat kuitenkin rangaistaviksi, vaikka niihin sisältyisikin asianomistajan antama suostumus. Tämän vuoksi emme tee vaihtoehtoista sääntelyesitystä. Esitämme edellä lausuttuun viitaten kuitenkin 5 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusmaksimin korottamista kuuteen vuoteen, joka sisällyttäisi asteikkoon törkeimmät, esimerkiksi juuri kehitysvammaisiin kohdistuneet tapaukset.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Mietinnön esitys heikentää 16-17-vuotiaan asemaa silloin kuin tekijä on lapsen vanhempi tai siihen rinnastettava läheinen henkilö. Nykyisen säätelyn mukaan menettely tulee arvioitavaksi ensisijaisesti törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, asteikko 1 vuosi – 10 vuotta (toissijaisesti perusmuotoisena 4 kk – 6 vuotta). Ehdotetun sisältöisenä seksuaalisen hyväksikäytön asteikko on 4 kk- 4 vuotta. Esitys koskien 2 momenttia ei ole kannatettava. On vaikea kuvitella tilanteita, joissa lapsi aidon vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan suostuisi kuvattuun menettelyyn huomioiden hänen asemansa suhteessa vanhempaan tai siihen rinnastettavaan läheiseen henkilöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että todistelu oikeusprosessissa keskittyy lapsen ”syyllistämiseen” mikäli mietinnön esitys hyväksyttäisiin (Ensisijainen syyte mahdollisesti raiskauksesta ja toissijaisesti 2 momentista). Edelleen on todettava, että raiskausrikoksen tunnusmerkistöä pohdittaessa mietinnön sivuilla (mm. s. 112) käydään läpi esimerkkejä, joissa henkilö voi jättää ilmaisematta vastentahtoisuuttaan tai alistuu ja todetaan, että tämä on erityisesti nuorempien ja kokemattomien osalta tavallinen tilanne. Silti tässä säätelyssä ja nimenomaisesti tässä relaatiolta kuitenkin 16-17- vuotiaalta lapselta suhteessa vanhempaan tai heihin rinnastettaviin edellytetään kykenevyyttä tahdon ilmaisemiseen (vastuutetaan lasta), kun tunnusmerkistö näyttäisi edellyttävän vapaaehtoisuuden arvioimista (perustelujen s. 172 Kun sukupuoliyhteys tai seksuaalinen teko tapahtuu näissä ilman lapsen vapaaehtoista osallistumista, sovellettaisiin 5 § 2 momentin sijaan raiskausta tai seksuaalista kajoamista koskevia säännöksiä Ehdotettu säännös on sekava, koska osa näistä teoista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina tai seksuaalisena kajoamisena, osa seksuaalisena hyväksikäyttönä.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Säännös on kannatettava. Muutos, jonka mukaan perheen sisäisessä hyväksikäytössä säännöksen soveltaminen ei enää edellyttäisi tekijän asumista lapsen kanssa samassa taloudessa, on erittäin kannatettava. Säännös on toissijainen raiskaukseen ja seksuaaliseen kajoamiseen nähden (näiden törkeitä tekomuotoja ei ole toissijaisuussäännöksessä mainittu). Säännöksen tarkoittamissa tilanteissa yleensä tai usein olisikin kysymys juuri näistä ensisijaisista ankarammin rangaistavista rikoksista. Rajanveto sovellettavien rangaistussäännösten välillä on kuitenkin hyvin epäselvä. Tämä on seurausta siitä, että vapaaehtoisuuden kriteerit näissä ankarammin rangaistavissa teoissa on jätetty määrittelemättä käytännössä lähes kokonaan ja jätetty tulevan oikeuskäytännön varaan. Hyväksikäytön osalta tämä epäselvyys koskee erityisesti sitä, millainen taivuttelu on sallittua ja sitä, millaisissa olosuhteissa vapaaehtoisuuden ei voida katsoa olevan käsillä. Vapaaehtoisuuden puuttumisen kriteerien tulisi käydä ilmi lähtökohtaisesti kirjoitetusta laista edes jollain tavalla kielellisesti ilmaistuna tai vähimmillään lain esitöistä kattavin esimerkein. Mietinnön perusteella jää hyvin epäselväksi, milloin konkreettisesti olisi kysymys hyväksikäytöstä ja milloin raiskaus- tai kajoamisrikoksesta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalisen hyväksikäytön teonkuvaus on tarpeen säilyttää niitä lievimpiä tekomuotoja varten, joissa uhrin ja tekijän välinen suhde on perustunut suostumukseen, jolloin teko ei täytä raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistöjä, mutta teon moitittavuus esimerkiksi yhteiskunnallisesti tai heikomman osapuolen suojelemiseksi on omiaan kvalifioimaan teko rikokseksi. Tällainen tilanne voi olla käsillä vaikkapa silloin, jos nuoren seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen puoltaisi tulkitsemaan vapaaehtoiseksi sukupuoliyhteyden, johon 16–18 -vuotias nuori on omasta mielestään vapaaehtoisesti ryhtynyt vaikkapa muutamaa vuotta vanhemman, täysi-ikäisen harrastusohjaajansa kanssa, joka ei kuitenkaan ole syyllistynyt nuoren taivutteluun tai houkutteluun. Esityksessä kuvattu seksuaalisen hyväksikäytön kuvaus ei kuitenkaan siltä osin ole onnistunut, että se edellyttää valta-asemassa olevalta aktiivista taivuttamista. THL katsoo, että esitetystä teonkuvauksesta tulisi siksi siirtää törkeimmät valta-aseman väärinkäyttöä koskevat tekomuodot raiskaus- ja seksuaalisen kajoamisen pykälien alle, kuten Amnesty Internationalin eriävässä mielipiteessä on esitetty. Toinen, vaihtoehtoinen sääntelytapa olisi säätää seksuaalisesta hyväksikäytöstä törkeä tekomuoto, jossa huomioidaan myös edellä mainitut Istanbulin sopimuksen 46 artiklan edellytykset. Tällöin jäljelle jäävää seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä tulisi muokata kattamaan ne tilanteet, jotka selvästi rajautuvat raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen ulkopuolelle. Tällaisia olisivat esimerkiksi tilanteet, joissa toisen osapuolen heikompaa tai kypsymättömämpää asemaa on käytetty hyväksi, vaikka osapuoli olisi tilanteessa ilmaissutkin suostumuksensa, mutta jonka tilanteen kokonaisarviossa ilmenisi kuitenkin sellaista esimerkiksi selvästi nuoremman, 16–18 vuotiaan osapuolen heikon harkintakyvyn tai heikomman aseman moitittavaa hyväksikäyttämistä, että aikuisen vallan ja vastuun väärinkäyttöä sisältämää tekoa voidaan pitää seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lisäksi seksuaalisen hyväksikäytön teonkuvauksen kohdan 4 muotoilusta tulisi poistaa valta-aseman hyväksikäytön törkeys. Jos henkilö on esimerkiksi hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi toisesta riippuvaisessa asemassa, eikä teko ole rangaistava seksuaalisena kajoamisena tai raiskauksena, tulisi seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttymiseen riittää pelkkä em. riippuvuussuhteen hyväksikäyttö ilman erillistä hyväksikäytön törkeyden lisävaatimusta.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Nykyinen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva lainkohta on ollut melko vähäisessä käytössä. Lainkohdan kohtiin 1-4 tehdyt muutokset ovat aika vähäisiä eikä niillä liene suurta käytännön merkitystä. Lainkohdan ongelma on kuitenkin se, että raja kohtien 1-4 ja raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen välillä on varsin epäselvä, varsinkin jos vapaaehtoisuuden puute edellä mainituissa säännöksissä määritellään ehdotetulla tavalla B2. Tämänkin vuoksi olisi toivottavaa, että vielä mietittäisiin sanamuotoa, millä vapaaehtoisuuden puute ilmaistaan raiskausta ja seksuaalista kajoamista koskevissa säännöksissä. Sinänsä voi olla kannatettavaa säilyttää seksuaalinen hyväksikäyttö 20 luvussa. Varsinaista uutta on se, että säännökseen 2 momentiksi on siirretty nykyisin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainkohdassa oleva vanhempien 16-17 -vuotiaisiin lapsiinsa kohdistuva sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko. Säännöstä sovellettaisiin ilmeisesti silloin, kun kyseessä ei olisi raiskaus eikä seksuaalinen kajoaminen lapseen. Rangaistussäännös sinänsä on tarpeen, mutta paikka seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainkohdassa yllättää. Kannatettava laajennus on se, että enää ei edellytettäisi samassa taloudessa asumista.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotettu 5 § vastaa pääosin voimassa olevaa 5 §:ää, lukuun ottamatta ehdotettua 2 momenttia. Ehdotettu minimirangaistus on nostettu sakosta 4 kuukauteen vankeutta, mikä on perusteltua huomioon ottaen ehdotetun rikostunnusmerkistön vakavuus. Voimassa olevan 5 §:n mukaiset tapaukset ovat harvinaisia verrattuna esim. raiskauksiin, mutta siitä huolimatta ehdotetulle säännökselle on tarvetta.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys on samaa mieltä muidenkin tahojen esittämästä huolesta koskien 16-17-vuotiaita nuoria ja siitä, että he ovat ehdotetussa, kuten myös nykyisessä laissa, joiltain osin ns. väliinputoajia. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva pykälä on haastava, koska vapaaehtoisuutta koskevaa rajan vetoa on hyvin vaikea arvioida silloin, kun kyse on aseman hyväksikäytöstä ja taivuttelusta, joka voi ilmentyä hyvin eri tavoin ja hyvin eri-ikäisten henkilöiden kohdalla. Lievempien tilanteiden määrittely joko raiskaukseksi tai seksuaaliseksi kajoamiseksi ei välttämättä olisi perusteltua. Mikäli tämä rikosnimike poistettaisiin kokonaan voisi vaarana olla, että tällaisen lievemmän tilanteen kohdalla ei saataisi raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen edellyttämää näyttöä vapaaehtoisuuden puuttumisesta nuoren ollessa tosiasiassa itse aloitteellinen ja aktiivinen, jolloin teko ei täyttäisi raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistöä, jolloin aiemmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön lukeutuvia lievempiä tekoja voisi jäädä tuomitsematta. Lain perusteluissa tulisi kuitenkin selkeämmin avata sitä, mitä aseman hyväksikäyttö ja taivuttelu käytännössä tarkoittavat suhteessa uhrin vapaaehtoisuuteen.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta osittain, vaikka pykälän sovellettavuus jäänee erittäin vähäiseksi ottaen huomioon, että kaikki sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot, joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti, tuomitaan jatkossa raiskauksina tai kajoamisina. Rikosnimikkeen säilyminen ei ole johdonmukaista, jos muut hyväksikäyttö- sanan sisältävät nimikkeet muutettaisiin. Erityisen kannatettava on muutos, että perheen sisäisessä hyväksikäytössä säännöksen soveltaminen ei enää edellyttäisi sitä, että tekijä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Tämänhetkisen lainsäädännön ongelmana on ollut mm. tilanteet, joissa hyväksikäytön kohteena on ollut lapsi, joka on sijoitettuna ja hyväksikäyttö tapahtuu kotilomilla tai hyväksikäyttäjä on vanhempi, joka ei asu samassa taloudessa. Kannatettavaa ei kuitenkaan ole se, että vanhemman 16-17 vuotiaaseen lapseensa kohdistama sukupuoliyhteys tai seksuaalinen teko on siirretty tähän ”kaatopykälään”. Ehdotettu 2 momentti näyttää edellyttävän sen arvioimista, onko 16-17- vuotias lapsi ollut vapaaehtoisesti sukupuoliyhteydessä isänsä tai äitinsä tai heihin rinnastettavassa asemassa lapseen olevan henkilön kanssa. Osa näistä teoista rangaistaisiin jatkossa raiskauksina tai seksuaalisena kajoamisena, osa seksuaalisena hyväksikäyttönä. Ehdotettu säännös on sekava.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Rikoslain 20:5 seksuaalinen hyväksikäyttö ehdotuksessa: säännöksen soveltamisala supistuu, kun tekoja siirtyy RL 20:1:n mukaisiksi raiskauksiksi, koska hyväksikäyttösäännöksen nykyisissä soveltamistilanteissa puuttuu monessa tapauksessa vapaaehtoisuus. Tunnusmerkistö ehdotetussa muodossaan on eräänlainen varaventtiili tietyissä tilanteissa.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto katsoo, että törkeät valta-aseman väärinköytökset tulee siirtää raiskaus- ja seksuaalisen kajomaisen pykäliin, kuten Amnesty Internationalin mielipiteessä on kuvattu.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliiton mielestä seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö pitäisi kumota, koska siinä kuvattuja tekomuotoja sisältyy raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistötekijöihin. Vammaisten ihmisten oikeussuoja ja asema ei ole yhdenvertainen laitosmaisissa olosuhteissa ja muissa olosuhteissa elävien kesken, koska rangaistusasteikko esim. raiskaussäännöksessä on tuntuvasti kovempi eikä seksuaalisen hyväksikäytön törkeää tekomuotoa ole edes säädetty toisin kuin raiskauksessa ja seksuaalisessa kajoamisessa. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön poistamista puoltaa myös vapaaehtoisuuden puutteen kirjaaminen rikoslakiin. Jatkossa rangaistavaa olisi tilanne, jossa rikoksentekijä on valta-asemassa ja taivuttelee toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaan tekoon vamman takia hoitolaitoksessa, jolloin kyse ei olisi myöskään uhrin vapaaehtoisuudesta. Tällöin tilannetta tulisi tarkastella pikemminkin raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Seksuaalisen hyväksikäytön pykälä on ongelmallinen, koska rikoksentekijän aiheuttama taivuttelu uhrin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukseen johtaa helposti siihen tilanteeseen, ettei kyse ollut tosiasiallisesti vapaaehtoisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Invalidiliitto yhtyy Amnesty ry:n jättämään ansiokkaaseen eriävään mielipiteeseen juuri rikoslain 20 luvun 5 §:n seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön tarpeettomuudesta laissa. Työryhmämietinnöstä käy ilmi, että ”Amnesty on yhtä mieltä työryhmän enemmistön kanssa siitä, että ehdotetun 5 §:n mukaisten tekojen tulee olla rangaistavia. Nämä teot tulisi kuitenkin sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Ehdotettu 5 § hämärtää vapaaehtoisen osallistumisen käsitettä eikä ilmennä siinä kuvattujen tekojen moitittavuutta suhteessa luvun muihin rikoksiin.” Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa (20 luku, 5:1 3 -alakohta) todetaan, että seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä laitoshoidolla tarkoitetaan myös vammaisia asumisyksiköissä asuvia henkilöitä ja kyse olisi tällöin laitosmaisista olosuhteista, vaikka sanaa laitos ei mainita nimenomaisesti. Invalidiliitto katsoo, että tämä ei pidä paikkaansa, koska esim. vammaispalvelulain nojalla myönnetty palveluasuminen on osa sosiaalipalveluiden kokonaisuutta eikä terveydenhuoltolain mukaista hoitoa. Vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen voidaan myöntää omaan kotiin tai asumisyksikköön. Asumisyksikössä asuvalla vammaisella on tavallisesti oma vuokrasopimus asuntoon, jossa asumisen palveluita järjestetään. Silloin kyse ei ole laitosmaisista olosuhteista. Vammaiset ihmiset voivat tarvita arkitoimissaan toisen henkilön apua, joten asumisyksikössä asuminen rinnastuisi tunnusmerkistössä tarkoitettuun 5:1 4 -alakohdan kotihoidon tilanteeseen, jossa vammainen ihminen voi olla erityisen riippuvaisessa asemassa häntä arkitoimissa avustavasta henkilöstä. Vammaisten ihmisten kohtaama seksuaalinen väkivalta jää varsin usein piiloon, koska olosuhteisiin voi sisältyä jatkuva riippuvuus henkilökohtaisesta avusta, omaishoidosta tai riippuvuus asumisyksikön tarjoamasta avusta kaikissa arjen toiminnoissa. Tällöin ilmoituskynnys rikoksesta poliisille nousee varsin korkeaksi ja aiempaa systemaattisempaa seurantaa sekä viranomaisraportointia tarvitaan tilanteisiin puuttumiseksi.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Raiskauksen suhde seksuaaliseen hyväksikäyttöön jää jossain määrin epäselväksi Kun raiskauksen tunnusmerkistöksi tulee vapaaehtoisuuden puute, on mietittävä, miten suhtaudutaan tilanteisiin, joissa vapaaehtoisuus on vajavaista tai sen ja sen puuttumisen toteen näyttäminen hankalaa. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa toinen osapuoli on valta-asemassa, kuten esimies tai johtaja työelämässä, opettajat oppilaitoksissa, urheiluvalmentajat ja muut vapaa-ajan ohjaajat, lääkärit, hoitajat ja psykologit asiakassuhteessa jne. Tilanteita on paljon, ja niistä kaivattaisiin avointa keskustelua. (Ks. Minni Leskisen lausunto lausuntopalvelussa, jossa on paljon kannatettavia näkökohtia.) Monesti valta-asemassa oleva henkilö voi joko suoraan tai välillisesti vaikuttaa toisen henkilön merkittäviin etuihin, kuten työpaikan tai opiskelupaikan saamiseen tai jatkumiseen, opintosuoritusten arvosteluun, valmennukseen pääsemiseen tms. Lienee selvää, että silloin, kun tällaisen edun suoranaiseksi edellytykseksi asetetaan seksi, kysymys ei ole vapaaehtoisuudesta ja tilannetta arvioidaan raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Perustelujen sivulla 155 on tästä esimerkkejä. Hankalampia ovat tilanteet, joissa valta-asema on abstraktimpi. Näitä tilanteita käsitellään ehdotuksessa (kuten nykyisessäkin laissa) seksuaalisena hyväksikäyttönä. Ehdotuksen 5 §:ssä kuvataan tilanteita, joissa vapaaehtoisuus on vähintäänkin kyseenalaista. Nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö Kolme kohdista koskee 16- ja 17-vuotiaita. Ensimmäinen kohta koskee määräysvaltaa tai valvontasuhdetta työssä, oppilaitoksessa, muussa laitoksessa ja vapaa-ajan toiminnassa. Toinen kohta koskee nuorta, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on ikäeron ja kypsymättömyyden vuoksi alempi kuin tekijällä. Lisäksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy 16- tai 17-vuotiaan vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva henkilö (5 § 2 mom). Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa edellytetään lisäksi, että tekijä ”asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa” nuoren tähän tekoon. Useiden työpaikkojen ja kaikkien oppilaitosten ja nuoria hoitavien laitosten linjaukset pitävät tänä päivänä sisällään, että tällaiset suhteet ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Vastuu on lähtökohtaisesti hierarkkisesti ylemmässä asemassa olevalla, vaikka nuori olisi aloitteellinen asiassa eikä taivuttelua ylemmän taholta tapahtuisi. Valta-asemassa oleva riskeeraa työpaikkansa. Rikosoikeudellisen vastuun ei toki tarvitse olla yhtä ankaraa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tilanteiden arviointi voisi tapahtua yhtä hyvin yleisen vapaaehtoisuus-kriteerin perusteella kuin erikseen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Tällöin vapaaehtoisuutta voitaisiin arvioida tilanteen piirteet huomioon ottaen , ilman erityistä taivuttelu-kriteeriä. Taivuttelu-kriteeri ohjaa pohdinnan tarpeettomasti nuoren toimintaan, kun vastuun pitäisi olla aikuisella. Kolmas tilanne eli sukupuoliyhteys 16-17-vuotiaan oman lapsen tai vastaavan kanssa on usein jatkoa jo aikaisemmin alkaneelle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Näissä tilanteissa ei voida puhua vapaaehtoisuudesta. Hyväksikäyttö hoitosuhteessa Myös 5 §:n 1 mom 3 ja 4 kohdat, jotka koskevat sairaalassa tai laitoshoidossa olevaa, jonka kyky muodostaa tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, sekä hoitosuhteeseen tai muuhun henkiseen valta-asemaan perustuvaa riippuvuutta, voitaisiin käsitellä vapaaehtoisuus-kriteerin perusteella. Jos seksuaalisen hyväksikäytön siirtäminen kokonaan raiskauksen vapaaehtoisuus-kriteerin alle olisi liian suuri muutos, pykälän suurin merkitys on kiinnittää huomiota näihin valtasuhteisiin ja edistää niiden tunnistamista. Jos tilanne on sellainen, että uhri ei ole voinut osallistua seksiin vapaaehtoisesti, kysymys on raiskauksesta tai seksuaalisesta kajoamisesta.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Yhdyn tältä osin Amnesty Internationalin esittämään eriävään mielipiteeseen enkä lähde tässä toistamaan tuossa mielipiteessä esitettyjä seikkoja. Olen tuonut vastaavia näkökohtia esille artikkelissani ”Raiskaus 2010-luvulla? Yhä vain väkisinmakaamista” (teoksessa Vastapaino 2017) sekä Lakimiehessä 2020 julkaistussa artikkelissani, joka käsittelee Ruotsin vuoden 2018 lakimuutosta, jossa kaikki aiemmat hyväksikäyttöteot siirrettiin osaksi raiskauksen tunnusmerkistöä. Erityisen huolissani olen 16-17-vuotiaista nuorista, joiden suojelua seksuaaliselta väkivallalta ei nähdä yhtä tärkeänä kuin muiden lasten, vaikka tähän ikäryhmään kohdistuu paljon painetta, taivuttelua ja houkuttelua aikuisten taholta. Siitä huolimatta, että 16-17-vuotias nuori voi itse olla aloitteellinen taho, valta ja vastuu on aina aikuisella, ja aikuisella kokeneempana osapuolena on myös paremmat lähtökohdat arvioida menettelynsä seuraukset. Lanzaroten sopimus, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 2011, edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin ehkäistäkseen kaikenlaisen lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön sekä suojellakseen lapsia. Sopimuksen mukaan lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Sopimus koskee muun muassa lasten suojelemista prostituutiolta sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota sopimuksen artiklaan 27, jonka mukaan lainsäädäntötoimin tulee varmistaa se, että sopimuksen perusteella kriminalisoidut rikokset voidaan rangaista tehokkain, suhteellisin ja varoittavin rangaistuksin ottaen huomioon niiden vakavuus. Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta tulee suojella kaikelta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta. Seksuaalisen hyväksikäytön sisällyttämisestä raiskausta koskevaan pykälään on keskusteltu jo edellisen isomman uudistuksen aikana vuosina 2012–2013 ja työryhmän mietinnössä esitetyt argumentit yhdistämistä vastaan ovat edelleen täysin samat, kuten esimerkiksi se, että raiskausta koskevasta 1 §:stä tulisi liian pitkä ja että se tulee varata vain kaikkein vakavimmille tekomuodoille. Koska keskustelu vaikuttaa tältä osin junnaavan paikallaan, esitän tässä lausunnossa kolme ehdotusta, jotka parantaisivat haavoittuvassa asemassa olevien uhrien suojelua, mutta jotka eivät edellyttäisi seksuaalisen hyväksikäytön täydellistä integrointia raiskauksen kriminalisointiin. Nämä ehdotukset ovat: 1) raiskausta koskevaa 1 §:n 2 momenttia täydennetään uhrin erityisen riippuvuussuhteen ja tekijän henkisen ja konkreettisen valta-aseman väärinkäytöllä (ehdotus on esitetty perusteluineen tarkemmin lausuntokohdassa 2), 2) ehdotettu 9 § eli seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta kriminalisoidaan 16-17-vuotiaiden osalta seksuaalisena hyväksikäyttönä (alle 16-vuotiaiden osalta kyse on lapsen raiskauksesta eikä pykälälle ole siltä osin tarvetta), ja 3) seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädetään erillinen törkeä tekomuoto. Lisäksi esitän kritiikkiä työryhmän ehdotukseen supistaa seksuaalisen hyväksikäytön kohdan 4) sanamuotoa. Tämän kritiikin esitän aivan lopuksi. Ehdotukset ovat kannatettavia, elleivät lähes välttämättömiä, sekä työryhmän ehdotuksen oman sisäisen logiikan että Suomea sitovien kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden takia. Erityisesti, kun tarkastellaan rangaistusasteikkoja, käy selväksi, että ehdotukseni sopivat työryhmän mietinnössä ehdotettuun kokonaisuuteen. Lisäksi ehdotukseni ovat mahdollisia toteuttaa lakiuudistukselle asetetussa aikaraamissa eivätkä riko ehdotuksen kokonaisuutta. Esitän seuraavaksi ehdotukset 2 ja 3 tarkemmin perusteluineen. Ehdotus 2: Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta tulee kriminalisoida 16-17-vuotiaiden osalta seksuaalisena hyväksikäyttönä Lanzaroten sopimus edellyttää, että kaikkia alle 18-vuotiaita ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia suojellaan. Nuorten ja lasten parissa työskentelevien kertomuksista ja kolmannen sektorin tekemistä tutkimuksista ilmenee, että niin kutsuttuun ”seksibisnekseen” mukaan lähteneiden nuorten lapsuudesta löytyy lähes aina kaltoinkohtelua, puutteellisuutta tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Nuoret eivät välttämättä saa ”vastineeksi” edes rahaa, vaan esimerkiksi päihteitä tai merkkivaatteita. Nuori voi kuvitella hallitsevansa tilannetta, mutta tosiasiassa tilannetta hallitsee ja hyväksikäyttää aina aikuinen. Se, että nuoria ei suojella tällaiselta hyväksikäytöltä paremmin, on ehdotetun uuden lainsäädännön merkittävä epäkohta. Oikeusministeriön tilaamassa Johanna Niemen ja Jussi Aaltosen seksin ostoa koskevassa raportissa todetaan muun muassa seuraavasti: ”Tätä raporttia kirjoitettaessa mediassa raportoitiin laajasta hyväksikäyttöringistä, jossa useita alle 16-vuotiaita tyttöjä oli lähestytty ja käytetty hyväksi netissä sekä houkuteltu tapaamisiin, joissa heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi. Mediassa olleiden tietojen mukaan tapauksissa oli myös käytetty rahaa ja muita taloudellisia hyvikkeitä (Helsingin Sanomat 13.6.2013). Haastattelemamme ja sähköiseen kyselyymme vastanneet sosiaalitoimen edustajat ja sosiaalialan kansalaisjärjestöjen työntekijät tunnistivat tämän tyyppisen nuorten seksuaalisen hyväksikäytön, kuten myös hyväksikäytön, jossa vielä suorasukaisemmin nuoria taivuteltiin seksiin rahaa, alkoholia tai muita taloudellista arvoa omaavia ”vastikkeita” vastaan. Exit-hankkeen edustajan mukaan heidän tietoonsa tulee satunnaisesti myös suoranaisia alaikäisten seksinmyynti-ilmoituksia netissä.” (Johanna Niemi ja Jussi Aaltonen: Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö. Seksinostokiellon toimivuuden arviointi. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 39/2013, s. 100. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/76492/omso_39_2013_seksikaupan_kohteen_hyvaksikaytto.pdf ) Nykyisen lain mukaan, kun uhrina on alle 16-vuotias, syytetään seksin ostajaa lapsen (törkeästä) seksuaalisesta hyväksikäytöstä, josta seuraa varsin kova vankeusrangaistus, jos syyte hyväksytään. Työryhmän ehdotuksen mukaan kyse olisi uuden lain voimaan tultua aina lapsenraiskauksesta, josta seuraisi vähintään kahden ja enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Sekä nykyisen että ehdotetun lain mukaan, kun uhrina on 16 vuotta täyttänyt lapsi, pitäisi osoittaa joko tekijän valta-asema, uhrin kypsymättömyys tai erityisen riippuvuussuhteen väärinkäyttö, jotta kyseeseen voisi tulla seksuaalinen hyväksikäyttö (5 §). Nähdäkseni seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisointi soveltuu 16-17-vuotiaiden tarjoamaan vastikkeelliseen seksiin huonosti, koska usein nuoret ainakin esittävät olevansa kypsiä ja riippumattomia. Tällöin on hyvin todennäköistä, että syyte nostetaan vain seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta, josta rangaistuksena seuraa sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Kriminaalipoliittisesti tällainen ero rangaistavuudessa riippuen siitä, onko uhri 15-vuotias vai 16-vuotias ei ole perusteltu, eikä se myöskään vastaa sitä vahinkoa, mitä nuoren hyväksikäyttö vastikkeellisen seksin muodossa nuoren tulevaisuuden näkökulmasta merkitsee. Huolimatta siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön pykälä ehdotukseni johdosta hieman pitenisi, yksinkertaisin tapa toteuttaa ehdotus olisi lisätä seksuaaliseen hyväksikäyttöön uusi 3 momentti: Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen tai käyttämällä hyväksi sitä, että joku toinen on luvannut tai antanut edellä mainitun korvauksen, saa kuusitoista vuotta mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen. Selkeyden vuoksi katson, että momentin tulisi koskea vain 16-17-vuotiaita, koska alle 16-vuotiaiden osalta teko olisi aina lapsenraiskaus 12 §:n 1 momentin 2) b) kohdan nojalla. Jos säännös koskisi kaikkia alle 18-vuotiaita, olisi se tekojen rangaistavuuden kannalta harhaanjohtavaa. Ehdotus 3: Seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kriminalisoitava uusi törkeä tekomuoto Ehdotan, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi säätää törkeä tekomuoto. Työryhmän mietinnössä on lähdetty siitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö on aina moitittavuudeltaan raiskausta lievempää ja tämä ilmenee myös rangaistusasteikossa, joka on raiskauksen rangaistusasteikkoa lievempi. Olen tästä kuitenkin eri mieltä. Erityisesti tilanteissa, joissa hyväksikäyttö on systemaattista, pitkäaikaista tai perustuu syvään luottamussuhteeseen esimerkiksi valmentajan tai esimerkiksi luottolääkärin ja nuoren välillä, aiheutettu vahinko voi olla merkittävää ja aikuisen tulee kantaa tästä rikosoikeudellinen vastuu. Suomessa on käynyt ilmi joitakin tilanteita, joissa hyväksikäyttöä on ollut esimerkiksi tavoitteellisen urheilun parissa, ja vastaavia tilanteita on uutisoitu maailmaltakin. Näitä tilanteita varten tulee olla olemassa mahdollisuus määrätä niistä teon moitittavuutta ja vahingollisuutta vastaava rangaistus. Edelleen perustelen ehdotustani sillä, että Istanbulin sopimus edellyttää, että lainsäädännöllä suojellaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä ja seksuaalisen hyväksikäytön lievempi rangaistavuus on tämän velvollisuuden vastaista. Tämä olisi varsin helposti ratkaistavissa siten, että näitä tilanteita varten säädetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä törkeä tekomuoto, joka voisi olla muotoiltu esimerkiksi seuraavalla tavalla: Törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö Jos seksuaalisessa hyväksikäytössä 1) rikos on ollut systemaattinen tai pitkään jatkuva, 2) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa uhrille hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, 3) rikos on kohdistettu entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin, rikoksen on tehnyt uhrin perheenjäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa törkeästi väärin käyttänyt henkilö, 4) rikoksen uhri on valittu kohteeksi hänen erityisen haavoittuvuutensa perusteella ja rikos on siksi omiaan aiheuttamaan hänelle erityistä vahinkoa 5) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla, tai uhrin lapsen läsnä ollessa, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Käytännössä tämä kattaisi usein myös tilanteet, joissa tekijä on lapsen vanhempi ja lapsi 16-17-vuotias. Työryhmän ehdottama sääntely, jossa lapsenraiskaus koskee vain alle 16-vuotiaita, jättää 16-17-vuotiaat kotona asuvat nuoret vaille yhtä hyvää suojelua. Ei voida olettaa, että kaikki 16-17-vuotiaat pystyisivät vastustamaan vanhempiaan, ja on olemassa riski, että teko ei tällöin täyttäisi 20 luvun 1 §:n mukaista raiskauksen tunnusmerkistöä. Ehdotukseni on siis perusteltu myös siitä näkökulmasta, että vanhemman tai häneen rinnastettavassa asemassa olevan 16-17-vuotiaan lapseensa kohdistamia seksuaalirikoksia varten on oltava olemassa raiskaukseen verrattavissa oleva rangaistusasteikko niitä tilanteita varten, joissa 16-17-vuotias vaikuttaisi osallistuneen vapaaehtoisesti tai vapaaehtoisuuden puuttumista ei pystytä näyttämään toteen. Seksuaalisen hyväksikäytön kohdan 4 sanamuotoa ei tule supistaa / monimutkaistaa Pidän työryhmän ehdottamaa kohdan 4 muutettua muotoilua epäonnistuneena. Työryhmän ehdotuksen mukaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittaisiin myös se, ”[j]oka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon [- -] henkilön, joka on hänestä hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä”. Olen kritisoinut tätä neljättä kohtaa ylipäätään vaikeana soveltaa (ks. esim. LM 3–4/2020), koska se nykymuodossaankin edellyttää sekä aseman hyväksikäyttöä että erityisen riippuvuussuhteen törkeää väärinkäyttöä. Nyt kohtaa monimutkaistetaan entisestään lisäämällä tähän vielä hoitosuhde tai henkinen valta-asema. Se tekee siitä erittäin vaikean soveltaa, koska oikeudessa täytyy näyttää toteen aseman hyväksikäyttö, erityinen riippuvuus hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman takia ja tämän riippuvuussuhteen törkeä väärinkäyttö. Kohta on kuitenkin tarpeellinen, koska on olemassa riippuvuussuhteita, joiden hyväksikäyttö on väärin ja tulee olla rangaistavaa. Työryhmän mietinnössä on lähdetty siitä, että kohdassa mainittuja riippuvuussuhteita voidaan ”vähentää”, koska raiskaus määrittyisi vapaaehtoisuuden puuttumisena. Sivulla 166 työryhmä perustelee asiaa näin: ” Säännös ei myöskään koskisi enää aikuisten osalta pelkkään taloudelliseen etuun tai työsuhteeseen liittyviä riippuvuussuhteita. Tällaisissa tilanteissa taivuttaminen seksuaaliseen tekoon olisi arvioitava jatkossa sen kannalta, ryhtyykö toinen tekoon vapaaehtoisesti.” Pidän työryhmän ajatusta liian mustavalkoisena ja oikeudellisen käytännön vastaisena. Raiskauksen uusi määritelmä, vapaaehtoisuuden puuttuminen, tulee tuottamaan hankalia soveltamis- ja tulkintatilanteita, ja se, että muita kriminalisointeja kavennetaan sillä perusteella, että raiskaus perustuu vapaaehtoisuuden puuttumiseen, on hätiköityä. Se, että nyt seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisointia supistetaan, voi johtaa rangaistavuuden aukkoihin, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia eivätkä toivottuja. Ehdotan muotoilua: 4) henkilön, joka on hänestä hoitosuhteen, henkisen tai konkreettisen valta-aseman tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi erityisen riippuvainen, Jättäisin siis lisäksi pois aiemman ”käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta”, koska riippuvuussuhteen väärinkäyttö ja aseman hyväksikäyttö ovat käytännössä päällekkäiset, ja päällekkäisyys tekee soveltamiskäytännöstä vain hankalaa tuottamatta varsinaisesti mitään lisäarvoa. Jo erityisen riippuvuussuhteen toteen näyttäminen on haastavaa eikä kriminalisointi sovellu tämänkään sanamuodon mukaan lieviin tai satunnaisiin riippuvuussuhteisiin.
      • Mitä mieltä olette seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen soveltamisalan ehdotetusta laajennuksesta?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän laajennusta sinänsä perusteltuna. Oli hyvä ratkaisu, että edellisessä lainuudistuksessa omaksuttiin nimenomaan tämä nimike eikä puhuttu seksuaalisesta häirinnästä, kuten aluksi ehdotettiin. Myös oli hyvä, että siinä vaiheessa rangaistavuus rajattiin fyysiseen kosketteluun. Nyt esitetty laajennus on varsin hallittu. Ennakoin, että erityisesti viestin lähettämiseen liittyvä tekotapa tulee aiheuttamaan tulkintavaikeuksia. Luultavasti tällaista viestintää on varsin paljon, enkä pitäisi välttämättömänä, että yhden rivon vitsin tai kuvan lähettämisen tarvitsisi olla tämän säännöksen mukaan rangaistavaa. Esimerkiksi itsensäpaljastaminen, joka sinänsä ehkä kohdistuu aivan satunnaisesti valittuun kohdehenkilöön, ei aivan itsestäänselvästi olisi ahdistelua, vaan jotain muuta. Katsoisin siis, että olisi hyvä pitää tiettyä kynnystä säännöksen soveltamisessa.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa laajennusta. Seksuaalista ahdistelua koskeva säännös (RL 20:5a) on tullut voimaan 1.9.2014. Esitetty säännös madaltaisi olennaisesti kynnystä seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön täyttymiseen, sillä tekotavat laajentuisivat koskettelun ohella muuhunkin, kuten kuvan ottamiseen, lähettämiseen tai esittämiseen, itsensä paljastamiseen, sanalliseen viestintään ja muihin vastaaviin. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavien kuvien ottaminen ja levittäminen (ns. upskirting) sekä itsensä paljastaminen ovat selkeämmin seksuaalisia tekoja, joiden kriminalisoinnille on sinänsä hyvät perusteet. Korkein oikeus on tuoreessa ennakkoratkaisussaan KKO 2020:38 tuonut esille suulliseen seksuaalisen ahdistelun nykylainsäädännön ongelmallisuuden. Tapauksessa ne seksuaaliset teot, jotka olivat olleet omiaan loukkaamaan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, olivat liittyneet seksuaalisiin ja asianomistajalle vastenmielisiin puheisiin. Teon ei katsottu täyttävän seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä, koska samassa yhteydessä tapahtunutta fyysistä kosketusta ei voitu teko-olosuhteetkaan huomioon ottaen pitää seksuaalisesti olennaisena kosketteluna. Mainituista syistä seksuaalisen ahdistelun tekotapojen laajennus on aiheellista ulottaa koskemaan myös sanallisia viestejä. Rikoslainsäädännön täsmällisyysvaatimuksen ja laillisuusperiaatteen mukaisesti rangaistavuus tulee näiltä osin kytkeä toistuviin sanallisiin tekoihin, joiden ei-toivottavuudesta niiden tekijä on nimenomaisista kielloista tai teon muista olosuhteista johtuen tietoinen. Tämän lisäksi sanalliselta viestiltä edellytetään, että sen on sisältönsä ja esittämistapansa vuoksi paitsi seksuaalinen myös omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus olisi tervetullut laajennus koskemaan myös ns. upskirting-tilanteita, joissa kuvataan toista hameen alta. Vastaavia kriminalisointeja on viime aikoina muissakin maissa tehty (Englanti) tai niiden tekemistä on suuniteltu (Saksa).
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidämme ehdotusta kattavana ja perusteltuna. Seuraamusten näkökulmasta on tärkeää voida tehdä ero teon tahallisuuden ja heikon ymmärryksen välille. Esimerkiksi nuoret, kehitysvammaiset ihmiset, autismikirjon ihmiset, eräät mielenterveysongelmaiset sekä muistisairaat ihmiset saattavat käyttäytyä rajattomasti ilman, että he varsinaisesti tarkoittavat loukata tai ahdistella toista. Heidän kohdallaan seuraamusten paletissa olisi hyvä olla kasvatuksellisia, ohjaavia ja kuntouttavia toimia tavanomaisten rangaistusten sijaan tai lisäksi.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Laajennus on erittäin tarpeellinen. Ehdotuksessa on lueteltu monia tyypillisiä seksuaalisen ahdistelun muotoja. Erityisesti sähköisiä viestintävälineitä käyttäen tapahtuva ahdistelu on yleistä ja vaikuttaa negatiivisesti uhrin elämään. Uhri on tässäkin rikosmuodossa tyypillisesti nainen. Pykäläehdotuksesta heijastuu tietynlainen pelko siitä, että hyvin lievinä pidettyjä tekoja ilmoitettaisiin poliisille ja tuomittaisiin uuden pykälän perusteella. Tämä näkyy sanamuodossa “kosketteluun voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla”, jolla soveltamisalaa yritetään rajata. Seksuaalinen ahdistelu on kuitenkin lievin aikuisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, joten sen kuuluu kattaa kaikki sellaiset seksuaalisen autonomian loukkaukset, joista halutaan rangaista rikoksena ja jotka eivät tule katetuiksi muilla pykälillä. Rangaistavuuden alarajaa ei siis tule kytkeä nykyisin rangaistavien koskettelutekojen vakavuuteen, vaan riittävää tulisi olla, että teko on omiaan loukkaamaan uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ylimääräinen vakavuusedellytys tulisikin poistaa. Naisten Linja kiinnittää huomiota perustelujen kohtaan sivulla 176, jossa todetaan, että seksuaalisena ahdisteluna pidettäisiin myös sitä, että henkilö oikeudettomasti menee vastakkaisen sukupuolen pukeutumis- tai peseytymistiloihin.​ Pukeutumis- tai peseytymistiloihin meneminen on hyvä esimerkki seksuaalisen ahdistelun muodosta, jota ei ole nimenomaisesti mainittu pykäläehdotuksessa vaan sisältyy avoimeen tunnusmerkistöön “muulla vastaavalla tavalla”. Kirjaus ei kuitenkaan huomioi transihmisiä ja on heidän kannaltaan vahingollinen. Naisten Linja ehdottaa vaihtoehtoiseksi kirjaukseksi: ”Säännöksessä tarkoitettuja muulla tavalla tehtyjä seksuaalisia tekoja voisivat olla esimerkiksi riisuutuvien, pukeutuvien tai alastomien henkilöiden epäasiallinen katseleminen yhteisessä pukeutumis- tai peseytymistilassa tai toisen riisuutumisen seuraaminen salaa ovenraosta.”​
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Mietinnössä mainitut seksuaalisen ahdistelun muodot, joissa uhria ei kosketeta mutta häiritään muilla keinoin, ovat käsityksemme mukaan valitettavan yleisiä ja jopa normaaleina pidettyjä. Ne ovat uhreille kuitenkin haavoittavia kokemuksia, koska heillä ei ole näissä tilanteissa mahdollisuutta päättää, mitä kuvia haluavat nähdä tai mitä sanoja kuulla. Ahdistelevat henkilöt saavat seksuaalisen tyydytyksen pelkästään siitä, että voivat käyttää psyykkistä valtaa uhriin. Laajennuksen myötä tämä iso yhteiskunnallinen ongelma tulisi näkyviin ja mahdolliseksi rajoittaa sen sijaan, että huomiota kiinnitetään vain fyysiseen ahdisteluun. Fyysinen ahdistelu alkaa olla yhä harvinaisempaa suhteessa muuhun ahdisteluun sähköisen kommunikoinnin aikakaudella, minkä vuoksi laajennus on erittäin ajankohtainen. On kuitenkin tärkeää miettiä sitä, miten voimakkuutta tai toistuvuutta arvioidaan.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan laajennusta.
      • Seta ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen mietinnössä ehdotetaan seksuaalisen ahdistelun määritelmän laajentamista muuhunkin kuin kosketteluun, mikä on aiheellista. Työryhmän esityksessä seksuaalisten tekojen moninaisuuden vuoksi tunnusmerkistö jäisi avoimeksi niin että nimenomaisesti laissa mainittujen tekotyyppien lisäksi ahdisteluna pidettäisiin myös muulla tavalla tehtyjä tekoja. Työryhmämietinnön mukaan tällaisia tekoja voisi olla esimerkiksi myös meneminen oikeudettomasti vastakkaisen sukupuolen pukeutumis- tai peseytymistilaan uimahallissa. Seta huomauttaa, että työryhmän tulkinta ja perustelussaan käyttämä sanamuoto on sellainen, että se altistaa erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvat (erityisesti transvestiitit, sukupuolenkorjausprosessia läpikäyvät ihmiset ja kaikki muut, joiden sukupuoleen liittyvä kehollisuus tai sukupuolen ilmaisu on kaksinapaista sukupuolinormia moninaisempaa) syrjinnälle. Tasa-arvolain mukaan sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tulee ennaltaehkäistä. Kaikilla ihmisillä tulisi olla yhdenvertainen oikeus osallistua esim. työpaikoilla, kouluissa ja liikuntapaikoilla. Sukupuolitetut tilat aiheuttavat jatkuvasti ongelmia ihmisille, joiden ulkoinen olemus tai kehollisuus ei vastaa yleistä käsitystä naisista tai miehistä. Ihmisten tulee voida käyttää oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisia ja siten itselleen turvallisempia pukeutumis-, peseytymis- ja wc-tiloja. Lain esitöissä tulisikin siten eksplisiittisesti mainita, että toisen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavana ei pidettäisi pelkästään sitä, että henkilö käyttää oman sukupuoli-identiteettinsä mukaista (tai siihen paremmin sopivaa) tietylle sukupuolelle osoitettua pukeutumis- tai peseytymistilaa. On myös huolehdittava siitä, että lain toimeenpanoon liittyvät ohjeistukset ovat asiassa yksiselitteisiä. Seta huomauttaa lisäksi, että työryhmän käyttämä sanamuoto ei huomioi sukupuolen moninaisuutta ja tosiasiaa, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Käsite "vastakkaisen sukupuolen" viittaa binääriseen sukupuolijakoon. Kaksinapaiseen sukupuolinormiin perustuva lainsäädäntö jättää näkymättömäksi myös sukupuolivähemmistöihin kohdistuvat seksuaalirikokset. Työryhmämietinnössäkin viitattu Istanbulin sopimus (4. artikla) edellyttää eksplisiittisesti, että sopimusta toimeenpannaan ilman seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa seksuaalisen ahdistelun rangaistavuuden laajentamista kattamaan koskettelutekojen lisäksi myös muilla tavoilla tehtyjä seksuaalisia tekoja, kun ne rinnastuvat vakavuudeltaan kosketteluun. Laajennus kattaisi nykyistä paremmin seksuaalisen ahdistelun tilanteita, joissa ei ole suoraan kyse koskettelusta, mutta jotka loukkaavat uhrin itsemääräämisoikeutta. Työryhmämietinnön sivulla 176 oikeudeton tunkeutuminen toisen sukupuolen pukeutumis- ja wc-tiloihin yhtenä esimerkkinä teosta, josta voitaisiin tuomita seksuaalisena ahdisteluna. Tällaista esimerkkiä ei tule kuitenkaan käytännössä tulkita niin, että sillä voitaisiin kaventaa transihmisten oikeutta määritellä itse oma sukupuolensa ja siten valita itselleen parhaiten sopiva pukuhuone. Toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavana ei voi pitää pelkästään sitä, että sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö käyttää tietylle sukupuolelle osoitettua pukeutumis- tai peseytymistilaa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotuksen voidaan katsoa lisäävän tekotapojen kattavuutta ja on kannatettava.
      • Tasa-arvovaltuutettu, Jukka Maarianvaara
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Tasa-arvovaltuutettu kannattaa seksuaalisen ahdistelun soveltamisalan laajentamista. Ehdotettu laajennus lähentää seksuaalisen ahdistelun teonkuvausta lähemmäs tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää. Myös Istanbulin sopimus edellyttää selvästi, että myös muu kuin fyysistä koskettelua sisältävä ahdistelu on rangaistavaa. Lisäksi on huomattava, että myös muut seksuaalirikokset kuin seksuaalinen ahdistelu, ml. alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset, voivat olla tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää. Seksuaalisen ahdistelun ja seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän uhrin oikeusturva Toisaalta tasa-arvovaltuutettu huomauttaa, että rikoslaissa kriminalisoidun ahdistelun ja tasa-arvolaissa (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, 609/1986) kielletyn seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän välinen suhde on osin epäselvä. Koska sama teko voi olla sekä tasa-arvolaissa syrjintänä kiellettyä häirintää että rikoslaissa kriminalisoitu teko, käsitteiden ja määritelmien johdonmukaisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Erityisesti uhrin oikeussuojan ja toisaalta tekijän vastuun kohdentumisen mahdolliset epäjohdonmukaisuudet ja aukkokohdat tulisi selvittää. Tasa-arvolain 7 §:ssä seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä määritellään kielletyksi sukupuolisyrjinnän muodoksi. Tasa-arvolain häirintäsäännöksillä suojellaan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, kun taas sukupuoleen perustuva häirintä on muunlaista ei-toivottua käytöstä, joka liittyy henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan seksuaalinen ahdistelu voi kattaa sekä seksuaaliseksi että sukupuoleen perustuvaksi häirinnäksi katsottavia tekoja. Työryhmämietinnössä todetaan muun muassa, että ”seksuaalisesti merkityksellisten ruumiinosien kommentointi tämän kuullen esimerkiksi julkisella paikalla voisi joissain tapauksissa katsoa olevan omiaan loukkaa-maan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta” (s. 175). Esimerkinomainen kommentointi ei välttämättä ole luonteeltaan tasa-arvolain tarkoittamalla tavalla seksuaalista, mutta se voi olla muuten sukupuoleen perustuvaa. Oikeussuojan kannalta merkittävimmät erot kriminalisoidussa seksuaalisessa ahdistelussa ja tasa-arvolaissa kielletyssä häirinnässä liittyvät uhrin mahdollisuuteen saada rahallista korvausta/hyvitystä, vastuun kohdistumiseen, tahallisuuden merkitykseen ja todistustaakkaan. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön mukainen teko on hyvin todennäköisesti samalla myös tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää. Toisaalta häirinnästä voi vaatia (tietyin edellytyksin) tasa-arvolain mukaista hyvitystä vain oppilaitoksissa, etujärjestöissä, työelämässä ja tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa. Hyvitysvastuu ei tällöin kohdistu häiritsijään henkilökohtaisesti. Työelämän häirintätilanteissa oikeussuojakeinot voivat näyttäytyä uhrin kannalta erityisen mutkikkailta, koska samaa tekoa voidaan arvioida tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä ja rikoslain työsyrjintärikoksena, työturvallisuusrikoksena ja esimerkiksi seksuaalisena ahdisteluna. Tasa-arvolain häirintätilanteissa tekijältä ei edellytetä tahallisuutta ja kantajan todistustaakkaa on helpotettu. Myös hyvityksen rahallisesta minimimäärästä on säädetty laissa. Olisi hyvä selvittää oikeusturvan eroja erityisesti siltä osin, kun kyse on uhrin saamasta korvauksesta kuten vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 6 §:n kärsimyskorvauksesta tai muusta korvauksesta ja toisaalta mahdollisesta hyvityksestä. Sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten mahdollisuus käyttää turvallisesti pukeutumis- ja peseytymistiloja Tasa-arvovaltuutettu pyytää kiinnittämään huomiota jatkovalmistelussa su-kupuolen moninaisuuden kysymyksiin. Työryhmämietinnössä esitetään esimerkkinä seksuaalisen ahdistelun avoimesta tekotavasta tilannetta, jossa henkilö menee ”oikeudettomasti vastakkaisen sukupuolen pukeutumis- tai peseytymistilaan uimahallissa” (s. 176). Sukupuolivähemmistöjä edustavat järjestöt ovat ilmaisseet tasa-arvovaltuutetulle huolensa tästä maininnasta. Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että esimerkkivalinta voi olla vaikeasti tulkittava ja entisestään vaikeuttaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten tilannetta uimahallien vain kahdelle sukupuolelle suunnitelluissa pukeutumis- ja peseytymistiloissa. Ihmisen juridinen sukupuoli ei aina vastaa hänen sukupuoli-identiteettiään ja sukupuolen ilmaisuaan. Sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen keholliset ja ulkonäölliset sukupuolipiirteet voivat poiketa keskimääräisestä. Tämä voi aiheuttaa joskus ongelmia pukuhuone- ja peseytymistilanteissa. Juridinen sukupuoli ei ole kaikissa tilanteissa oikean pukeutumis- ja pesutilan arvioinnissa ratkaiseva tekijä. Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ei ole käytännössä aina mahdollisuutta erilliseen pukeutumistilaan tai muunlaiseen intimiteettisuojaan pukeutumis- ja peseytymistiloissa silloin, kun sille olisi tarvetta. Seksuaalisen ahdistelun avoimella tekotavalla ei varmastikaan ole tarkoitus saattaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten pukeutumis- ja peseytymistilojen käyttöä kriminalisoinnin piiriin. Tasa-arvovaltuutettu esittää, että tämä seikka huomioidaan jatkovalmistelussa säännöksen perusteluissa.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatan ehdotusta
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalisen ahdistelun laajentamista kattamaan muutkin tekomuodot kuin koskettelu voidaan pitää kannatettavana. Toistuva sanallinen tai ilmein ja elein tapahtuva seksuaalisävytteinen ahdistelu voi olla teon kohteelle enemmän ahdistavaa kuin suoranainen fyysinen koskettelu. Ne tekotavat, joilla seksuaaliseen ahdisteluun voi syyllistyä, jäävät esityksessä kuitenkin liian avoimeksi. Legaliteettiperiaatteen mukaisesti rangaistavan teon eri muodot tulisi luetella tyhjentävästi tunnusmerkistössä. On sinänsä ymmärrettävää, että tyhjentävän listauksen laatiminen seksuaalisen ahdistelun eri ilmenemismuodoista on haastavaa, mutta jatkovalmistelussa asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vastaavasti jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomiota siihen, että rajanveto seksuaalisen kajoamisen ja seksuaalisen ahdistelun välillä pysyy riittävän tarkkarajaisena ja niiden soveltamisalat tulee kyetä myös käytännössä erottelemaan toisistaan helposti ja selkeästi.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kajoaminen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen tulee ymmärtää niin laajasti, ettei erillistä ahdistelupykälää tarvita.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa laajennusta.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen ehdotettu laajennus koetaan hyvänä ja vastaa myös paremmin allekirjoittaneiden kliinistä kokemusta: ahdistelun uhrit ovat tuoneet esille kokemuksia siitä, että ahdistelu on muutakin kuin fyysiseen kosketukseen perustuvaa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Jatkovalmistelussa tulisi vielä pohtia seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen avoimuutta ja tulkinnanvaraisuutta tekijän rikosvastuun ennakoitavuuden näkökulmasta, sikäli kun seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenee myös muuhun kuin koskettelemalla toteutettuun tekoon. Seuraisiko ehdotuksen mukaisesta sääntelystä käytännön lainkäyttötyöhön vaikeita tulkintaongelmia? Lisäksi tulisi vielä pohtia rajanvetoa seksuaalisen ahdistelun ja muualla rangaistavaksi säädettyjen rikosten, esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöjen soveltamisen välillä. Seksuaalista kajoamista ja seksuaalista ahdistelua koskevien tunnusmerkistöjen ero näyttäisi olevan pieni ja toisaalta rangaistusasteikoissa kuitenkin on merkittävä ero. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota pykälien soveltamisalojen selkeämpään erotteluun.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liito kannattaa rangaistavan teon laajentamista niin, että se huomioi myös ei-fyysisen seksuaalisen ahdistelun. Sanallisesti sekä sosiaalisen median kautta viestein ja kuvin toteutetut seksuaaliset ahdistelut on tärkeä saada rangaistavaksi.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Tekotapojen lisääminen säännökseen lisää sen käytettävyyttä ja selkiyttää sitä. Luettelo ei ole tyhjentävä, jolloin muunlaisetkin tekotavat voi tulla kysymykseen. Teot, jotka aiemmin olisivat tulleet mahdollisesti arvioitaviksi kunnianloukkauksia, tulisivat jatkossa seksuaalirikosten piiriin, joka on kannatettava muutos.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Julkiset oikeusavustajat kannattavat seksuaalisen ahdistelun laajentamista kattamaan muitakin tekomuotoja kuin koskettelua. Seksuaalinen ahdistelu voi olla muutakin kuin koskettelua. Huomioon on otettava mahdollinen päällekkäisyys muiden tekojen kanssa.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tukinainen ry hyväksyy työryhmän ehdottaman seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen. Työryhmä on onnistunut seksuaalista ahdistelua koskevan tunnusmerkistön laatimisessa. Hyvä, että tunnusmerkistöä on laajennettu.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalista ahdistelua koskeva säännöstö on edelleen aivan liian epämääräinen. Lisäksi se perustuu subjektiivisille kokemuksille, mikä johtaa helposti mielivaltaisiin, ennakoimattomiin tuomioihin. Mitään näyttöä siitä, että ahdistelusäännös olisi johtanut nykyiselläänkään mihinkään positiiviseen, ei ole. Sen negatiivisista vaikutuksista etenkin miesten asemaan ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon sitä vastoin on selvää näyttöä. Kun säännöstö on jo nykyisellään epäonnistunut, ei sen laajentaminen ainakaan paranna tilannetta.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei kannanottoa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Teonkuvauksen laajentaminen muihinkin kuin koskettamiseen vastaa paremmin nykypäivän monimuotoisia tilanteita (KKO 2020:38).
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Exit – pois prostituutiosta ry kannattaa seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen soveltamisalan laajennusta. Lisäksi kannatamme ehdotuksen muotoilua niin, ettei tekotapoja luokitella tyhjentävästi, sillä tekotavat voivat muuttua erityisesti internetin eri alustoilla tapahtuvan ahdistelun osalta. Kannatamme tältä osin Minni Leskisen lausuntopalveluun jättämää ehdotusta. Seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen tulee vastata ajanmukaisesti lasten ja nuorten kohtaamaan seksuaaliseen ahdisteluun kattaen myös muut kuin kosketteluteot, kuten viestien tai kuvien välityksellä tapahtuvan seksuaalisen ahdistelun, joka loukkaa heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan ja seksuaalista koskemattomuuttaan. Viestintä tapahtuu nykyään entistä enemmän sähköisesti, joten on perusteltua huomioida myös verkossa ja yleisesti verbaalisesti tapahtuvan seksuaalisen häirinnän negatiivinen vaikutus sen kokijaan.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa seksuaalisen ahdistelun rangaistavuuden laajentamista kattamaan koskettelutekojen lisäksi myös muilla tavoilla tehtyjä seksuaalisia tekoja, kun ne rinnastuvat vakavuudeltaan kosketteluun. Laajennus kattaisi nykyistä paremmin seksuaalisen ahdistelun tilanteita, joissa ei ole suoraan kyse koskettelusta, mutta jotka loukkaavat uhrin itsemääräämisoikeutta.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Pidämme tärkeänä uudistusta, joka huomioi ei-fyysisen seksuaalisen ahdistelun, joka voi vakavuudeltaan ja toistuvuudeltaan olla yhtä häiritsevää, traumatisoivaa ja vaikuttaa uhrin psyykkiseen hyvinvointiin samoin kuin esimerkiksi koskettamalla toteutettu ahdistelu. Teknologia kehittyy jatkuvasti ja on tärkeää huomioida digitaalisen median välityksellä toteutettu ahdistelu niin kuin se on ehdotuksessa huomioitu (”lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan”). Digitaalisen median rooli ahdistelun välineenä/mahdollistajana tulee kuitenkin huomioida säännöksessä vielä selkeämmin.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannatta ehdotusta. Seksuaalirikos voi tapahtua myös muulla tavalla kuin fyysisesti koskettelemalla. Lainkäytössä tulee olemaan jatkossa rajanvetotapauksia, mutta se liittyy luonnollisesti tämäntyyppiseen kriminalisointiin. Ehdotuksessa onkin näiltä osin todettu (sivulla 117) useita hyviä perusteita ratkaisuharkinnan tueksi.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Selkeä uudistusehdotus, jota kannatetaan.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Voimassa olevan lain säännöksen soveltamisala näyttää supistuneen nykyisellään oikeuskäytännössä hyvin suppeaksi koskemaan vain tiettyjen kehon osien koskettelua ilman, että muilla teon olosuhteilla tai esimerkiksi muiden kehon osien koskettelulla ja tilanteeseen liittyvillä puheilla olisi mitään ratkaisevaa merkitystä. Kuitenkin muutkin, kuin nykyisin rangaistavaksi säädetyt teot, voivat olla asteeltaan varsinaiseen kosketteluun vertautuvaa seksuaalista ahdistelua, joten uudistus on kannatettava. Perusteluissa tulisi käydä vielä läpi säännöksen rajanveto suhteessa kunnianloukkaukseen ja lievään pahoinpitelyyn. Vähäinenkin ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus (esimerkiksi jonkunlainen kiinnipitely tai puristelu) voi tulla lievänä pahoinpitelynä rangaistavaksi.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL kannattaa seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön laajentamista esitetyllä tavalla kattamaan myös ei-toivotun sanallisen ahdistelun. Ehdotettu teonkuvaus on THL:n näkemyksen mukaan riittävän laaja pitäen sisällään sanallisen häirinnän sekä ahdistelun erilaisin viestein tai kuvin. Istanbulin sopimus edellyttää, että kaikenlainen seksuaalinen häirintä on kiellettyä ja rangaistavaa kaikilla elämänalueilla. Tällä hetkellä sanallinen häirintä on sanktioitu Suomessa ainoastaan työelämässä tasa-arvolain (1329/2014) nojalla. Myös GREVIOn raportti kehotti Suomea varmistamaan seksuaalisen häirinnän rangaistavuuden kaikilla elämänalueilla. (GREVIO/Inf(2019)9 Suomen maaraportti, kohta 33, s.67) THL katsoo, että ehdotettu säädös korjaa tämän puutteen.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Laajennus koskee ehdotuksen mukaisesti muutakin kuin koskettelemalla tapahtunutta ahdistelua, kuten seksuaalisia puheita, viestejä ja eleitä, jotka ovat omiaan loukkaamaan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ehdotettu muutos on merkittävä laajennus tässä rikosnimikkeessä ja tulee oletettavasti lisäämään rikosilmoitusten määrää enemmän kuin muut ehdotetut säännösmuutokset. Esimerkiksi seksuaalisesti loukkaava nettikirjoittelu johtanee rikosilmoitusten määrän kasvuun. Sanamuoto 2 kohdassa, jonka mukaan esimerkiksi puheilta vaaditaan kosketteluun rinnastuvaa voimakkuutta tai toistuvuutta, on epäonnistunut. Se, missä vaiheessa kohdassa 2 ehdotetut tekotavat rinnastuisivat voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi kosketteluun, on hyvin tulkinnanvaraista. Todennäköisesti ehdotettu sanamuoto johtaisi hyvin kirjavaan oikeuskäytäntöön. Rinnastus kosketteluun on tarpeeton senkin takia, että puheet tai muut tekomuodot, jotka ovat säännöksen mukaan ”omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta” ylittäisivät joka tapauksessa rangaistavuuden vakavuusasteen. Ehdotettu lisäys voisi siten kuulua seuraavasti: ”joka 2) sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan tai itseään paljastamalla taikka muulla vastaavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, ja teko on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava….”. Rangaistusasteikkoa ei ole esitetty muutettavaksi, mikä on ymmärrettävää, koska esitetty 2 kohta on yleensä koskettelua lievempi tekotapa. Pirkanmaan käräjäoikeus kannattaa ehdotusta edellä todetuin poikkeuksin.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotettua laajennusta. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2020:38 katsonut, että rikoslain 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistö ei täyttynyt, koska A:n seksuaaliset teot, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ovat liittyneet seksuaalisiin ja B:lle vastenmielisiin pu-heisiin. Tapauksessa A oli sanonut ravintolassa B:lle ohjattuaan tämän ensin selästä terassille ja istuuduttua sohvalle vierekkäin pitäen kättä B:n olkapäällä olevansa ihastunut B:hen ja voivansa "lykkiä" tätä. Korkeimman oikeuden mukaan A:n fyysiset kosketukset ovat olleet niin vähäisiä ja sosiaalisessa kanssa-käymisessä tavanomaisia, ettei niiden luonne ole muuttunut seksuaalisesti olennaiseksi yksinomaan seksiin liittyvän ehdotuksen perusteella. Lainmuutos selkeyttäisi muun muassa edellä mainittuja tilanteita. Muutos lisäisi rangaistavuuden piiriin sanalliset teot myös erilaisia teknisiä viestintävälineitä hyödyntäen ja ns. somessa sekä tekisi vähäisemmästäkin fyysisestä koskettelusta seksuaalisesti merkittävää silloin, kun siihen yhdistyy seksuaalissävytteistä puhetta. Arkielämän kokemuksen perusteella juuri tällaiset tilanteet koetaan usein seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavina. Rikosuhripäivystys toteaa, että on hyvin tärkeää saada rangaistavuuden piiriin nimenomaan myös teknisiä viestintävälineitä hyödyntäen tehdyt seksuaaliset ahdistelut, jotka Rikosuhripäivystyksen asiakaskokemusten mukaan ovat olleet 18 vuotta täyttäneiden kohdalla ongelmallisia, kun nykyinen laki edellyttää fyysistä koskettamista. Teknologian kehitys huomioiden on tärkeää, että laki on ns. teknologia/viestintävälineneutraali, eikä pykälässä tai sen perusteluissa todeta ainoastaan tiettyjen teknisten viestintävälineiden käytön olevan pykälän soveltamisalassa. Nämä seikat huomioiden perusteluita tulisi täydentää toteamalla nimenomaisesti, että tekniikan kehityksen takia soveltamisala voi laajentua myös muihin tekotapoihin, jotka rinnastuvat pykälässä ja sen perusteluissa mainittuihin.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Kannatetaan avointa tunnusmerkistöä, koska kaikkia kuviteltavissa olevia seksuaalisen ahdistelun tekomuotoja ei voi etukäteen kuvitella eikä sen vuoksi kirjoittaa tunnusmerkistöönkään. Erityisen hyvää on, että tunnusmerkistössä luetellaan tekotapoja, mutta ei tyhjentävästi. Hallituksen esitykseen toivotaan täsmennyksiä ja perusteluja seksuaalisen ahdistelun ja kunnianloukkauksen rajanvetoon, koska sanalliset seksuaaliset herjaukset täyttävät molempien tunnusmerkistön. Perusteluissa tulisi selventää tekotapoja eikä viitata HE 216/2013 perusteluihin, koska sen esityksen mukaista lakia ei tuolloin säädetty. Muutoin jää edelleen epäselväksi, miten laajasti tuon esityksen 216/ 2013 perusteluja voi käyttää tulkinta-apuna.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Koskettelu on tarkkarajainen - sanoihin perustuvat kriteerit ovat tulkinnanvaraisia. Sanalliset (toistuvat) ahdistelut tulevat jo nyt rangaistaviksi mm. vainoamisena, viestintäsalaisuuden rikkomisena tai kunnianloukkauksena. Ongelmana on ennakoitavuus. Rikosvastuu tulee olla tekijän näkökulmasta ennakoitavissa. Miten yksittäinen karski seksuaalissävytteinen viesti tai ruumiinosien kommentointi - toisen mielestä normaalia, toisen mielestä ei. Mihin ja kuka vetää rajan ja onko riittävän täsmällistä ja ennakoitavaa, kun otetaan huomioon myös eri sukupolvien tapa käyttää erilaisia kielellisiä ilmaisuja? Tällä hetkellä seksuaalista ahdistelua koskeva rikossäännös on tarkkarajainen - laillisuusperiaatteen edellyttämä rikosvastuun määrittelyn tarkkarajaisuus tulee kärsimään, jos rangaistavuutta laajennetaan myös puheisiin ja eleisiin. Nyt mennään aika kauaksi voimassa olevasta sääntelystä, jos paidan helman nostaminen, vetoketjun avaaminen tai vastaava koskettelu vaatteisiin säädetään seksuaaliseksi ahdisteluaksi. Ehdotetusta sääntelystä voi seurata vaikeita näyttö- ja tulkintaongelmia. Mitä epäilty sanoi ja missä tarkoituksessa? Teko (esim. joku puhe), joka nyt on sallittu, muuttuukin kielletyksi. Rikosvastuu pitäisi pystyä ankkuroimaan objektiivisesti havaittavissa oleviin seikkoihin. Koskettelu ei yleensä jätä sijaa epäilyksille teon luonteesta, mutta puheet, ilmeet ja eleet ovat vaikeasti arvioitavissa seksuaalisen olennaisuuden näkökulmasta. Koskettelu on myös selkeästi havaittavisssa, ilmeet ja eleet paljon vaikeammin havainnoitavia ja tulkittavia seikkoja. Säännös on ehdotetussa muodossaan (sanallisten viestien osalta) täysin avoin eikä esitöissäkään ole esitetty kuin joitakin esimerkkejä (vrt. sivu 194 ja seksuaalisten tekojen piiri seksuaalinen kajoaminen lapseen). Emme suhtaudu täysin kielteisesti soveltamisalan laajentamiseen. Itsensä paljastamisen lisääminen rangaistavaksi seksuaalisena ahdisteluna voi olla perusteltua, samoin seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavien kuvien ja viestien lähettäminen, koska näistä tekotavoista jää aina objektiivisesti arvioitavissa oleva näyttö. Itsensä paljastaminen voi loukata toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta aivan koskettelua vastaavasti.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto kannattaa sanallisen ahdistelun mukaan ottamista mukaan seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöön.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijänä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        23.9.2020
        • MUUT AIKUISIIN KOHDISTUVAT SEKSUAALIRIKOKSET Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muuhun kuin kosketteluun. Säännöstä muutettaisiin siten, että se kattaisi myös muita seksuaalisia tekoja, jotka voimakkuutensa tai luonteensa vuoksi ovat vakavuudeltaan kosketteluun rinnastettavia. Tällaisia tekoja voitaisiin tehdä sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viesti tai kuva, ottamalla toisesta kuva tai itsensä paljastamalla. Työryhmän esityksen mukaan seksuaalisen ahdistelun rangaistavuuden laajentaminen muihinkin kuin koskettelutekoihin osoittaisi, että sanallista tai muuta toista seksuaalisesti loukkaavaa käytöstä ei yhteiskunnassa suvaita (s. 98). Esitetty seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön soveltamisalan laajentaminen kuviin ja itsensä paljasteluun vaikuttaa hyvin perustellulta. Sanallisten viestien osalta en pidä kriminalisoinnin laajentamisen välttämättömyyttä yhtä selvänä senkään vuoksi, että kysymyksessä olisi tältäkin osin abstraktinen vaarantamisrikos. Teon arviointi kohdistuisi siis siihen, onko sanallisessa viestissä kysymys seksuaalisesta teosta, joka tyypillisesti loukkaa (on omiaan loukkaamaan) toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Jos tämän edellytyksen katsottaisiin täyttyvän, teon kohteena olevan henkilön suhtautumista viestiin ei olisi tarpeen arvioida yksittäistapauksessa. Toki kysymyksessä olisi edelleen asianomistajarikos, mikäli teko kohdistuu täysi-ikäiseen henkilöön, joten viime kädessä rikosvastuun toteutuminen jäisi riippumaan asianomistajan suhtautumisesta. On omiaan -rakenne ei nähdäkseni välttämättä korosta seksuaalista itsemääräämisoikeutta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa nähdäkseni oikeutta päättää siitä, millaisen seksuaalisen huomion kohteena henkilö haluaa olla. Esityksen (s. 175) mukaan toisen henkilön ulkoisten ominaisuuksien, erityisesti seksuaalisesti merkityksellisten ruumiinosien kommentointi tämän kuullen esimerkiksi julkisella paikalla voitaisiin ainakin joissain tapauksissa katsoa olevan omiaan loukkaamaan kommentoinnin kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tämä siis riippumatta kohteen omasta suhtautumisesta asiaan. Ei liene tavatonta, että inhimillisen kontaktin tavoittelussa saatetaan joskus käyttää tökeröitä ja törkeitäkin seksuaalisuuteen liittyviä ilmaisutapoja. Tällainen sanallinen viestintä saattaisi ilmeisesti jatkossa täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että rikosoikeuden järeitä keinoja välttämättä tarvitaan törkeiden iskuyritysten tai takapuolen kommentoinnin torjuntaan. Eri asia tietysti on, jos tällainen toiminta ei pääty, vaikka lähestymisyritykset torjutaan. Toistuvuuden mainitseminen ehdotetussa tunnusmerkistössä onkin mielestäni paikallaan, ja sitä tulisikin pitää keskeisenä seikkana toiminnan luonnetta arvioitaessa. Yleinen suhtautuminen seksuaalissävytteisiin puheisiin tai kadulla huuteluun on nykyisin ilman erityisiä kriminalisointejakin hyvin kielteistä ja tuomitsevaa. Asiattomuudet voivat johtaa voimakkaaseen sosiaaliseen paheksuntaan. Tätä taustaa vasten tuntuukin hiukan oudolta, että juuri tässä ajassa tarvittaisiin seksuaalisten puheiden hillitsemiseen myös rikosoikeutta, jonka tulisi olla viimesijaisin keino (ultima ratio) ihmisten käyttäytymisen ohjaamisessa.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • Ehotuksta puuttuu täysin esim esimiehen ja työtovereiden sanallinen seksuaalinen ahdistelu. Erityisesti miesvaltaisilla aloilla kuten teknologiateollisuudessa/IT-aloilla teknisissä töissä naisten uria tuhotaan systemaattisesti jos eivät suostu seksiin/suhteeseen esimiehen kanssa ja jatkuvilla panopyynnöillä. Tämä on erityisen vakava ongelma teknisiä tutkintoja suorittaneiden naisten osalta ja erittäin vakava ongelma alalla jossa on muutenkin Suomessa maailmanlaajuisestikin erittäin paljon erityisesti suomalaisten naisten syrjintää, kiusaamista ja häirintää. Teknisiä tutkintoja suorittaneiden suomalaisten naisten eteneminen on suomalaisissa yrityksissä vähäistä ja ollut jo vuosikymmeniä. Huomattavasti paremmin suomalaisia naisia ovat suomalaisissakin yrityksissä edenneet ulkomaalaiset naiset. Usein koska he ovat ensin edenneet omissa maissaan huomattavasti paremin. Suomalaisten naisten eteneminen on erityisen huonoa ottaen huomioon miten laajoja nämä sektorit on Suomessa. Meitä edellä on naisten tasa-arvossa mm. USA, Itä- ja Länsi-Eurooppa, Venäjän, monet Aasian maat kuten Intia, Kiina ja monet muut. Japani on ainoa joka lienee vielä huonompi. Erittäin usein juuri nuorten naisten urat tuhotaan suomalaisessa teknologiateollisuudessa/IT-aloilla näillä seksipyynnöillä. Naiset siirretään vähäpätöisiin töihin jossa urakehitykseen ei ole mahdollisuutta ja kun ongelma on alalla niin laaja niin työnantajan vaihto ei auta ja tällainen kohtelu on henkisesti rankkaa. Paljon nuoria naisia siirtyy alalta pois tämän takia. Tutkimusten mukaan juuri tällaisilla erittäin huonoilla kokemuksilla uran alkuvaiheessa on erittäin kauaskantoiset seuraukset urakehityksen kannalta. Oikeusministeriön tulisi tutkia asiaa lisää. Toki sen on vaikeata koska nämä yritykset esim irtisanomisen yhteydessä antavat jonkinlaisen paketin mutta vaativat elinikäisen NDA:n joka kieltää urheja kertomasta mitään työsuhteestaan. Lisäki tällaisten tekojen salliminen liittyy näiden yritysten ja koko alan naisten huonoon kohteluun johon ei puututa ja jonka Suomi on muutenkin sallinut hyvin pitkään. - Varsinkin seksuaalinen ahdistelu esimiehen taholta on vakavaa vallan väärinkäyttöä jonka suomalainen teknologiateollisuus on sallinut vuosikymmeniä eikä loppua näy. Tällaista toimintaako Suomi haluaa laajamittaisena sallia vuonna 2020?
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliitto katsoo, että seksuaalisen ahdistelun säännöksen soveltamisalan laajennus on perusteltua. THL:n kouluterveyskyselyn (2017) mukaan toimintarajoitteiset nuoret kokivat muita enemmän koulukiusaamista ja seksuaalista häirintää sekä väkivaltaa.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Laajennus on tarpeellinen. Usein fyysinen ja verbaalinen ahdistelu liittyvät toisiinsa. On keinotekoista erotella niitä. Tarkempia perusteluja löytyy artikkelistani: Niemi, Johanna: Excluding Power from a Narrative: Sexual Harassment in a Criminal Law Reform. In Ulrika Andersson, Monika Edgren, Lena Karlsson, Gabriella Nilsson (eds), Rape Narratives in Motion. Palgrave McMillan 2019 s. 17-42.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Kannatan tätä laajennusta. Nyt voimassa oleva seksuaalista ahdistelua koskeva rikoslain 20 luvun 5a § kattaa vain koskettelemalla tehdyt seksuaaliset teot, eikä Suomen lainsäädäntö nähdäkseni täytä tältä osin Istanbulin sopimuksen vaatimuksia. Istanbulin sopimuksen 40 artikla edellyttää, että ”[sopimus]osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että kaikista sellaisen ei-toivotun sanallisen, sanattoman tai ruumiillisen seksuaalisen käyttäytymisen muodoista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on henkilön ihmisarvon loukkaaminen, voidaan määrätä rikosoikeudellinen tai muu oikeudellinen seuraamus”. Juridista keskustelua on käyty siitä, onko tasa-arvolain mukainen hyvitys, joka kohdistuu työnantajaan tämän laiminlyödessä häirintään puuttumisen, artiklan näkökulmasta riittävä seuraamus. Jos otetaan huomioon Istanbulin sopimusta tarkemmin avaava Explanatory Report, on mielestäni ilmeistä, että sopimuksen tarkoittaman muun oikeudellisen seuraamuksen tulee kohdistua tekijään itseensä eikä työnantajaan kohdistuvaa sanktiota voida pitää riittävänä. Lisäksi tasa-arvolaki soveltuu vain työelämään, kun taas Istanbulin sopimus edellyttää, että seksuaalinen häirintä sanktioidaan kaikilla elämänaloilla. Näin ollen työryhmän ehdottama seksuaalisen ahdistelun soveltamisalan laajennus on mielestäni välttämätön myös Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden näkökulmasta. Tämä on todettu myös GREVIOn Suomea koskevassa raportissa, jossa kehotetaan Suomea varmistamaan, että seksuaalinen häirintä on sanktioitu kaikilla elämänaloilla (Baseline Report, Appendix I, kohta 33, s. 67). Pidän myös suositeltavana työryhmän valitsemaa vaihtoehtoa, ettei tekotapoja ole yritetty kirjoittaa säännökseen tyhjentävästi (viittaan työryhmän pohdintaan s. 119-120). Seksuaalinen ahdistelu tulee sovellettavaksi silloin, kun mikään muu 20 luvun tunnusmerkistöistä ei tule sovellettavaksi, joten myös siitä syystä on tarve jättää säännökseen avoimuutta. Erikseen luetelluissa tekotavoissa on pyritty ottamaan huomioon ahdistelun lisääntyminen viestein ja kuvin, ja on hyvin todennäköistä, että tekotavat muuttuvat käytettyjen sovellusten muuttuessa. Pidän todennäköisenä, että tyhjentäväksi tarkoitettu tunnusmerkistö olisi myös varsin nopeasti päivitysten tarpeessa. Olen kuitenkin ehdotetun säännöksen sanamuodosta hieman eri mieltä kuin työryhmä. Työryhmän ehdottama lisämääre ”kosketteluun voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla” on mielestäni turha ja hankaloittaa säännöksen tulkintaa käytännössä. Ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kuitenkin korostetaan, että kyse on ns. abstraktista vaarantamisrikoksesta ja loukkaus arvioidaan aina objektiivisesti siitä näkökulmasta, onko kyse teosta, joka ”olosuhteet huomioon ottaen tyypillisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta”. Mielestäni jo tämä, että teon tulee tyypillisesti loukata uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta, rajaa teot riittävällä tavalla vakavampiin tekoihin. Lisäksi ehdotan, että itsemääräämisoikeuden rinnalle nostetaan käsite seksuaalinen koskemattomuus, koska tätä pykälää on tarkoitus soveltaa myös tarvittaessa lapsiin, jos teko ei täytä mitään muuta vakavampaa rikoslain 20 luvun tunnusmerkistöä. Oma ehdotukseni olisi seuraava: 2) sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan tai itseään paljastamalla, taikka muulla vastaavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, ja teko on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemää-räämisoikeutta tai koskemattomuutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Mikäli tämä hankala "lisämääre" säilytetään, tulee tarkasti seurata oikeuskäytännön kehittymistä. Se voi johtaa oikeuskäytännössä tuomitsemiskynnyksen nousemiseen tai epäyhtenäisyyteen eri tuomioistuinten välillä. On myös mahdollista, että eri ikäluokkien kokemukset eroavat toisistaan, ja erityisesti lasten ja nuorten näkökulma tulisi tuoda esiin vielä paremmin uuden lain perusteluissa (ks. esim. Pelastakaa Lapset ry, Lasten kokema seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvä kiusaaminen digitaalisessa mediassa -selvitys, saatavilla: https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/selvitys-lapset-ja-nuoret-kokevat-seksuaalista-hairintaa-ja-siihen-liittyvaa-kiusaamista-digitaalisessa-mediassa/ ). Erityisesti lasten ja näkökulmasta viestien ja kuvien lähettäminen on keskeinen tekomuoto. Lopuksi totean, että en kannata seksuaalisen ahdistelun jättämistä edelleen syyteoikeuden ulkopuolelle (ehdotettu 24 §, nykyinen 11 §). Erityisesti laajennuksen jälkeen on ilmeistä, että kyse on abstraktista vaarantamisrikoksesta, jonka arvioinnissa uhrin subjektiivinen näkemys ei ole merkitsevä. Tällöin ei pitäisi myöskään antaa merkitystä sille, haluaako uhri vaatia teosta rangaistusta. Seksuaalisen ahdistelun tulee olla virallisen syytteen alainen rikos.
      • Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskevasta säännöksestä?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän ehdotusta perusteltuna.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomari liitto kannattaa ehdotusta. Säännös on sinänsä perusteltu ja sanamuoto on muotoiltu tarkoituksenmukaisesti ja rikosoikeudelliselta säännökseltä edellytettävällä tavalla. Rangaistusasteikon osalta on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi seksuaalinen ahdistelu, joka voi täyttyä seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavan kuvan ottamisella, on huomattavasti lievemmin arvosteltua seksuaalisen kuvan luvattomaan levittämiseen verrattuna. Tästä syystä olisi perusteltua harkita, voisivatko säännösten rangaistusasteikot olla yhtäläiset (sakkoa ja enintään kuusi kuukautta vankeutta).
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Vaikka kyseisenkaltainen teko olisikin jo nyt usein rangaistavaa joko kunnianloukkauksena tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä, ehdotus selkiyttäisi tilannetta erilliskriminalisoinnilla.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidämme ehdotusta kattavana ja perusteltuna.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisten Linja kannattaa uutta pykäläehdotusta. Seksuaalisen kuvan levittäminen, erityisesti ns. kostoporno, on erittäin vahingollinen tapa loukata uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kuten muunkin ei-fyysisen ahdistelun kohdalla, on ajankohtaista tarkentaa säännökset niihin rikoksiin, jotka ovat yleisimpiä. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen loukkaa samanaikaisesti yksilön kunniaa, yksityisyyttä, seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia. Se voi olla myös vainoamista. Seksuaalisen kuvan levittäminen loukkaa kuitenkin ihmisyyden intiimeintä ja haavoittuvinta osa-aluetta, minkä vuoksi se on seurauksiltaan vakavampaa kuin muunlaisten kuvien levittäminen.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Tällaisten kuvien levittäminen pitää nähdä tekona, joka voi loukata kuvattavan seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja olla uhrille vähintään yhtä haitallinen teko seurauksiltaan kuin fyysisen kontaktin sisältämät seksuaaliset teot, ja siksi pykälän kuuluu olla seksuaalirikoslaissa. Pelkkien kuvien tai videoiden välityksellä tapahtuvat seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ovat 2000-luvulla lisääntyneet räjähdysmäisesti, joten on tärkeää, että myös näiden tekojen kohteeksi joutuneet saavat uhrina saman aseman ja oikeudet kuin muidenkin seksuaalirikosten uhrit, mm. oikeuden maksuttomaan avustajaan ja tukihenkilöön. Tästä syystä esitämme Tukinainen ry:n tapaan, että tämä rikos ei olisi asianomistajarikos vaan yleisen syytteen alainen, jotta uhrilla olisi em. oikeudet.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa uutta säännöstä, jolla seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Säännös ottaisi huomioon digitaalisen väkivallan ulottuvuudet itsemääräämisoikeuden loukkaamisessa. Digitaalinen väkivalta on usein juuri tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • On sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta kannatettava lisäys. Seksuaalisen kuvan tai kuvatallenteen luvaton levittäminen on merkittävä ihmisen yksityiselämää koskeva loukkaus.
      • Tasa-arvovaltuutettu, Jukka Maarianvaara
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Tasa-arvovaltuutettu kannattaa uutta kriminalisointia, joka vastaa siihen nykyajan ilmiöön, että esimerkiksi entinen parisuhdekumppani kostotarkoituksessa levittää internetissä ja sosiaalisen median välityksellä henkilöstä intiimejä kuvia (niin kutsuttu kostoporno, revenge porn).
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatan ehdotusta
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus on perusteltu ja kannatettava, sekä ehdotettu sääntely on systeemisesti oikeassa paikassa.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Demla pitää erittäin myönteisenä ehdotetun säännöksen lisäämistä rikoslakiin.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kuva, joka on joko otettu tai henkilön hallussa seksuaalisuuteen liittyvällä perusteella, loukkaa kuvan kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Mikäli luvun 3 § kirjoitetaan kattamaan kaikki seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kajoamiset, jotka eivät ole raiskauksia tai lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia, ei tätäkään säännöstä tarvita.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa ehdotusta.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskeva säännös koetaan modernisoivaksi päivitykseksi rikoslakiin, sillä kuvien käyttö ja merkitys (ottaminen, jakaminen, esittely, pysyvyys) on nykyaikana laajentunut huomattavasti. Lisäksi teon tunnusmerkistö 20. luvun alla nähdään selkiyttävänä kunnianloukkausnimekkeen sijaan.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liiton mielestä ehdotettu säädös vastaa hyvin nykyaikaan ja on kannatettava.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Parisuhteen päätyttyä suhteen aikana otetut intiimit kuvat/videot päätyvä usein koston tai muun syyn vuoksi jakeluun. Kuvien päätyminen muiden henkilöiden tietoon aiheuttaa kärsimystä ja häpeää. Aiemmin tekoa on arvioitu lähinnä kunnianloukkauksena, kannatettavaa on, että säännös on nyt omanaan. Tunnistettavuus voisi tulla esille tilanteessa, jossa ilman kasvoja olevia kuvia on lähetetty joukolle ihmisiä, mutta kuvien yhteydessä todetaan henkilön nimi.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava. Kuvaaminen ja kuvien levittäminen on muodostunut nykyään kännykkäkameroiden ja sosiaalisen median kautta mahdolliseksi ja tavanomaiseksi ja seksuaalisten kuvien luvaton levittäminen on perusteluta tuoda osaksi seksuaalirikoslainsäädäntöä.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tukinainen ry hyväksyy työryhmän ehdottaman seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskevan säännöksen muutoin, mutta sitä ei pidä säätää asianomistajarikokseksi vaan virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä säännös täytyy poistaa työryhmän ehdottamasta syyteoikeutta koskevasta pykälästä 24 §. On hyvä, että tämä säännös ehdotetaan sisällytettäväksi rikoslain seksuaalirikoksia koskevaan 20 lukuun.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei kannanottoa. Ei suurempaa kokemusta miltään kannalta.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Mikä on pykälän suhde yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen ja kunnianloukkaukseen (RL 24:8, 8 a ja 9 §). Yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä koskevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa soveltamisedellytys on ilmaistu seuraavasti: lukuisten ihmisten saataville. Seksuaalisen kuvan levittäminen yhdelle tai kahdellekin ihmiselle voi loukata seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Selvyyden vuoksi myös kuvan valmistaminen voisi sisältyä teonkuvaukseen. Luonnoksen perustelujen (s. 182) mukaan seksuaalisen kuvan valmistajan menettelyä arvioitaisiin seksuaalisena kajoamisena tai seksuaalisena ahdisteluna. Seksuaalista kajoamista koskevasta pykälästä tai seksuaalista ahdistelua koskevasta pykälästä, ei riittävällä täsmällisyydellä ilmene, että myös seksuaalisen kuvan valmistaminen voisi olla seksuaalista kajoamista tai seksuaalista ahdistelua.
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Exit - pois prostituutiosta ry kannattaa ehdotusta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa uutta säännöstä, jolla seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Säännös ottaisi huomioon digitaalisen väkivallan ulottuvuudet itsemääräämisoikeuden loukkaamisessa.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • On hyvä, että “seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen” on tehty omaksi säännöksekseen. Nykyajan jatkuvasti kehittyvän teknologian johdosta kuvamateriaalin levittäminen on entistä helpompaa ja nopeampaa. Yksittäisenkin kuvan tai videon levittämisen mahdollisuus on käytännössä rajaton. Haluamme kuitenkin nostaa esiin seksuaalisen kuvan puutteellisen määrittelyn. Säännöksessä mainitaan seuraavanlaisesti: ”Joka oikeudettomasti esittää tai levittää toista henkilöä seksuaalisesti esittävän todenmukaisen tai todellisuuspohjaisen kuvan tai kuvatallenteen siten, että teko loukkaa olennaisesti tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava seksuaalisen kuvan luvattomasta levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” Määritelmästä uupuu kuitenkin varsin olennainen asia: Millainen on seksuaalinen kuva? Seksuaalinen kuva tulee määritellä selkeästi kyseessä olevassa säännöksessä. Kommentoimme määritelmää tarkemmin lapsia koskevan kysymyksen kohdalla.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Muutoin viitataan edelliseen vastaukseen.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Kannantetaan ehdotusta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL kannattaa säädöksen lisäämistä kuvan luvattomasta levittämisestä. Tilanteisiin, joissa intiimejä kuvia tai videoita levitetään luvatta esimerkiksi seurustelusuhteen päätyttyä kostomielessä, on tähän asti sovellettu yksityiselämää koskevan tiedon tai kunnianloukkauksen teonkuvauksia. Teon kohdistuminen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen perustelee erillistä rangaistussäädöstä seksuaalirikosten joukossa.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotettu säännös kattaa nykyistä laajemmin seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavien kuvien esittämisen tai lähettämisen. Säännös on uusi ja merkitsee rangaistavuuden laajentamista. Mainitunlaiset tapaukset ovat saattaneet tulla vireille rikoslain 24 luvun mukaisina kunnianloukkauksina tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisinä. Tämän vuoksi samassa yhteydessä olisi syytä arvioida näiden rikosten suhdetta ehdotettuihin säännöksiin esimerkiksi toissijaisuuslausekkeiden säätämisen tarpeen osalta.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotusta ja pitää sitä erittäin perusteltuna. Rikosuhripäivystyksen asiakastyössä näkyy se yleinen ilmiö, että uhria uhkaillaan tai kiristetään sillä, että tekijällä on hallussaan tästä seksuaalinen video/kuva tai äänitallenne, joka sinällään on mahdollisesti saanut alkunsa uhrin suostumuksella. On tärkeää, että seksuaalisen kuvan levittämistä koskeva säännös vastaa ajan ilmiöitä. Näin ollen myös tämän pykälän tulee olla täysin ns. viestintävälineneutraali ja perusteluita tulisi täydentää toteamalla nimenomaisesti, että tekniikan kehityksen takia soveltamisala voi laajentua myös muihin tekotapoihin, jotka rinnastuvat pykälässä ja sen perusteluissa mainittuihin.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Erityisen kannatettavaa on laajentaa säännös kattamaan myös yksittäisiä kuvia tai kuvatallenteita koskevat teot eli jatkossa ei enää edellytetä jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta, vaan yhdenkin kuvan levittäminen riittää.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Ehdotuksen sivu 182 antaa aihetta kommenttiin lainkonkurrenssin näkökulmasta. Kuvan valmistaja ja levittäjä (sama henkilö) tuomittaisiin erikseen sekä seksuaalisesta kajoamisesta tai seksuaalisesta ahdistelusta (kun valmistaa kuvan salaa) että seksuaalisen kuvan levittämisestä. Kyseessä on myös tapauskohtaisesti salakatselu. Jotta kuvaa voi levittää, pitää kuva valmistaa. Onko tarpeen rangaista kaikissa tapauksissa molemmista teoista? Tässä pitäisi päteä sama periaate kuin esimerkiksi vaarallisen esineen maahantuonnissa. Jotta esineen voi tuoda maahan, pitää esinettä pitää hallussa eikä tekijää rangaista sekä RL 41:5:n että RL 41:6:n nojalla. Molemmat säännökset ovat sinänsä tarpeen ja tulevat sovellettaviksi eri tekotapojen takia (valmistaminen vs. lähettäminen), mutta onko tarvetta rangaista molemmista tapauksissa, jossa valmistamista voidaan pitää levittämisen "esitekona"? Onko taustalla edes osittain eri oikeushyvä? Sivulla 182 käytetään tunnusmerkistöjen samanaikaisesta soveltamisesta ehdotonta sanamuotoa, kun taas sivulla 201 harkinnanvaraista sanamuotoa. Miten toissijaisuuslauseke seksuaalisesta ahdistelua koskevassa säännöksessä vaikuttaa tähän näiden säännösten soveltamiseen, koska seksuaalisena ahdisteluna tulisi rangaistavaksi myös kuvan lähettäminen? Kannatamme siis ehdotetun RL 20 luvun 7 §:n mukaista kriminalisointia, mikä laajentaisi kriminalisoinnin alaa perustellusti nykyisestä.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto kannattaa kuvien luvattomien levittämisen lisäämistä säädökseen.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Tästä on tehtävä vakava rikos. Se on erittäin traumaattista uhrille.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliitto pitää uutta seksuaalisen kuvan luvattoman levittämisen kriminalisointia perusteltuna, koska toimintaympäristö on muuttunut ja teknisesti varsin helposti sekä nopeasti kuvia voidaan jakaa, jotka loukkaavat myös toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Seksuaalisten kuvien levittämistä koskevat ehdotukset 7, 19 ja 20 § ovat nykyisessä some-maailmassa tarpeellisia. Ne sisältävät kuitenkin uuden käsitteen ”seksuaalinen kuva”, jota ei ole määritelty. Aikuisia koskevan 7 §:n kohdalla perusteluissa olisi hyvä selkiyttää suhdetta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaan rikokseen (RL 24:8-8a) ja harkita tarvitaanko törkeä tekomuoto.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Kannatan tätä ehdotusta. Nk. kostoporno (revenge porn), eli tyyppitilanne, jossa intiimejä kuvia levitetään kostotarkoituksessa seurustelusuhteen päätyttyä, on jo vuosia sitten todettu ongelmaksi, mutta siihen on jouduttu soveltamaan säännöksiä joko kunnianloukkauksesta tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä, mitä ei voida pitää rikosoikeudellisesti perusteltuna. Tutkimusten mukaan kuvien levittäminen aiheuttaa uhreille hyvin saman tyyppisiä seurauksia kuin muutkin seksuaalirikokset, mikä osaltaan myös perustelee teon kriminalisointia seksuaalirikoksena ja osana 20 luvun kokonaisuudistusta.
      • Mitä mieltä olette sukupuoliyhteyden määritelmän ehdotetusta laajentamisesta?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän ehdotusta perusteltuna.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa laajennusta.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatettavaa on, että määritelmä laajentuisi myös naisen klitoriksen nuolemiseen.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Määritelmä itsessään on hyvä ja perusteltu, mutta termi “sukupuoliyhteys” on vanhentunutta kieltä. Tässä kontekstissa voitaisiin käyttää esimerkiksi suku- tai seksielimien koskettelua ja yhdyntää. Teon seksuaalista luonnetta arvioitaessa voitaisiin käyttää määritelmää, jossa teolla tavoitellaan ja se on omiaan tuottamaan kiihottumista joko tekijälle tai kohteelle tai molemmille, mikäli teko olisi vapaaehtoinen.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotettu laajennus on kannatettava. Se toisi sukupuoliyhteyden piiriin tekoja, joita suostumuksellisina tekoina yleensä kuvataan ‘seksiksi’ (erityisesti suuseksin osalta). Uhrin on usein mahdoton sanoa, onko tekijä tunkeutunut kielellään emättimeen vai ei, eikä tällä ole merkitystä teon vahingollisuuden kannalta. Ehdotettu laajennus vähentäisi tarvetta “mittailla” tunkeutumisen syvyyttä ainakin kielellä tai sukuelimellä toteutetun teon suhteen.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Teon uhrille aiheutetun vahingollisuuden ja nöyryyttävyyden kannalta sukuelinten koskettelu on rinnastettavissa sukupuoliyhteyteen, jossa häneen fyysisesti tunkeudutaan. Voimassa olevan lain mukaan sukupuoliyhteyttä määrittelevä tekijä on sukupuolielimellä peräaukkoon tai sukupuolielimeen tunkeutuminen tai sukupuolielimen ottaminen omaan kehoon. Kuitenkin uhrin sukuelinten koskettelu ilman suostumusta on tunkeutumista hänen seksuaalisuuteensa ja kajoamista hänen kehoonsa seksuaalisella tavalla. Määrittelyyn voisi lisätä suulla tai sukuelimellä koskettamisen lisäksi käsin koskettamisen, joka on tehty seksuaalisessa tarkoituksessa. "Sukuelin" on käyttökelpoisempi sana kuin "sukupuolielin" ottaen huomioon sukupuolen moninaisuuden. Sana "ottaminen" siinä yhteydessä, on on kyse toisen kehoon tunkeutumisesta, on uhrin kannalta ongelmallinen ja antaa väärän kuvan suostumuksesta. Sopivampaa olisi täsmentää rikoslaissa käytettyyn sukupuoliyhteyden määritelmään "sukuelimen suostumukseton ottaminen omaan kehoon".
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista niin, että sukuelimen tai peräaukon kosketteleminen suulla tai sukuelimellä olisi sukupuoliyhteys nykyisen määritelmän lisäksi. Raiskauksen tunnusmerkistön sitominen edelleen pelkkään sukupuoliyhteyden määritelmään ja määritelmän laajentaminen ei kuitenkaan riitä, koska silloin raiskaus-nimikkeen ulkopuolelle jää paljon tekoja, jotka ovat yhtä nöyryyttäviä ja traumatisoivia, vaikka eivät sisälläkään kuvatunlaista sukupuoliyhteyttä, esim. kasvoille laukeaminen. Yhdymme siksi Johanna Niemen lausunnossaan perustelemaan ehdotukseen, että raiskaus tulisi määritellä siten, että keskeinen tunnusmerkki olisi ”sukupuoliyhteys tai vakavuudeltaan siihen rinnastettava seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus”.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista niin, että sukuelimen tai peräaukon kosketteleminen suulla tai sukuelimellä olisi sukupuoliyhteys nykyisen määritelmän lisäksi. Uusi määritelmä ottaisi entistä paremmin huomioon eri sukupuolet, sukupuolen moninaisuuden ja eri tavoin tehdyt itsemääräämisoikeuden loukkaukset, joissa voi muutoin muodostua vaikeita rajanvetotilanteita esimerkiksi näytön puuttumisen vuoksi.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lisäys on esitetyllä tavalla kannatettava.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sukupuoliyhteyden määritelmästä näyttäisi puuttuvan suun koskettelu sukupuolielimellä, herää kysymys onko tämä jätetty tarkoituksella pois. Määritelmäsäännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa s. 203-204 ei käsityksenimukaan ole tätä tilannetta kuvattu. Ehdotan lisättäväksi määritelmään ”toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukupuolielimellä tai suulla ja toisen suun koskettelua sukupuolielimellä.” Erityisen kannatettavaa on, että jatkossa esim. siittimen varren nuoleminen tai häpyhuulten nuoleminen täyttäisi sukupuoliyhteyden riippumatta kosketteleeko tekijä uhrin suuta sukuelimellään vai toisin päin.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sukupuoliyhteyden esitetty laajentaminen on perusteltu. Sääntelyehdotus on laadittu sukupuolineutraalisti.
      • Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Demla pitää määritelmän laajentamista ehdottoman kannatettavana, sillä se laajentaa sukupuoliyhteyden määritelmää kattamaan sekä sukupuolten moninaisuuden että ylipäänsä sukupuoliyhteyden moninaisuuden vastaamaan nykypäivää.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ihan hyvä, vaikkakin kyseessä lieneekin lähinnä marginaalinen muutos laajennuksen piiriin laskettavien rikosten määrällä mitaten. Oleellisempaa kuitenkin on täsmentää seksuaalisen teon määritelmää siten, että kaikille on selvää, että kaikki seksuaalisuuteen liittyvät ja seksuaalisuudesta kumpuavat teot ovat seksuaalisia tekoja. Siis kosketuksen lisäksi myös puheet, katseet, eleet, ilmeet ja niin edelleen. Lisäksi pitää lainsäätäjän parhaan kyvyn mukaan tuoda esille se, mitä edellä tarkoitettu muu kuin vähäinen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus tarkoittaa. Joka tapauksessa se on paljon vähäisempi loukkaus kuin nykyinen olennainen loukkaus.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa määritelmän laajentamista.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Oikeuspsykologian ammatillinen työryhmä arvioi sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamisen erittäin tärkeänä uudistuksena. Näin juridinen määritelmä vastaa ihmisten ymmärrystä sukupuoliyhteydestä ja todennäköisemmin myös uhrin kokemukset sukupuoliyhteydestä tulevat validoiduiksi oikeuskäsittelyissä. Laajennus on merkityksellinen myös siitä syystä, että se parantaa miespuolisten seksuaalirikosten uhrien asemaa (aiemmin mieheen naisen taholta kohdistunut raiskaus oli määritelmän mukaan lähes mahdotonta, sillä se vaati sukuelimeen tai elimellä tunkeutumista) ja on täten askel kohti sukupuolineutraalimpaa seksuaalirikoslainsäädäntöä. Psykologiliiton seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatillinen työryhmä näkee että, sukupuoliyhteyden määritelmän laajentaminen huomioi seksuaalisen suuntautumisen sekä seksuaalisuuden moninaisuuden ylipäänsä aiempaa paremmin ja on siksi kannatettava.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista niin, että myös suulla tai sukuelimellä tapahtuva sukuelimen tai peräaukon koskettelu sisällytetään määritelmään. Tämä poistaa tarpeettoman ja traumatisoivan arvioinnin siitä, onko penetraatiota tapahtunut vai ei.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Määritelmän laajentaminen helpottaa näyttöongelmia, sukuelimellä tai suulla tapahtuvat koskettelut eivät edellytä tunkeutumista. Teon kohteella ei ole aina selvää käsitystä onko koskettelu pitänyt sisällään tunkeutumisen vai ei. Kuitenkin loogisesti, jos lisätään toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukuelimellä tai suulla, tulisi tähän lisätä myös suun kosketteleminen sukupuolielimellä. Suun kosketteleminen sukuelimellä rinnastuu tekona peräaukon koskettelemiseen sukuelimellä.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sukupuoliyhteyden laajentaminen tuodaan määritelmällisesti nykyaikaan kun se on laadittu sukupuolineutraaliksi
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Työryhmä on onnistunut rikoslain tarkoittaman sukupuoliyhteyden määritelmän luomisessa nykyaikaiseksi. Ehdotus on myös tasa-arvon kannalta edistyksellinen. Tukinainen ry hyväksyy työryhmän ehdotuksen sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamisesta.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei tarkempaa kannanottoa. Yleisesti ensimmäisessä kohdassa olen maininnut kaiken, mitä mieltä, ja miltä kannalta ko. uudistusta käsittelen.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuva teko on aina seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaava. Tähän nähden syytä voisi olla laajentaa sukupuoliyhteys koskemaan kaikenlaista sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa koskettelua, tapahtuu se sitten sukupuolielimellä, muulla ruumiinosalla tai esineellä. Tässä yhteydessä voidaan myös kysyä, onko sukupuoliyhteydeksi katsottava tilanne, jossa joku pakottaa toisen harjoittamaan itsetyydytystä? Tällöin tunkeutuminen kohdistuu omaan kehoon toisen toimesta. Pykälässä on korvattu nykyisen pykälän sukupuolielin sukuelimellä. Tällä ei liene tarkoitettu muuttaa vallitsevia määritelmiä.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista niin, että sukuelimen tai peräaukon kosketteleminen suulla tai sukuelimellä olisi sukupuoliyhteys nykyisen määritelmän lisäksi. Uusi määritelmä ottaisi entistä paremmin huomioon eri sukupuolet, sukupuolen moninaisuuden ja eri tavoin tehdyt itsemääräämisoikeuden loukkaukset.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Pelastakaa Lapset kannattaa lisäystä, jonka mukaan seksuaalista toimintaa on myös sukuelimen tai peräaukon koskettelu suulla tai sukuelimellä, sillä sitä voidaan pitää erityisen intiiminä toimintana, jolloin se tulisi vakavuudelta rinnastaa sellaiseen seksuaaliseen toimintaan, jossa penetroidutaan kehon intiimeihin alueisiin.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Määritelmä näyttäisi nyt olevan laaja ja kattava. Esineellä tai sormella peräaukkoon tunkeutumisen osalta on ollut ja tulee olemaan näyttökysymys, onko kyse seksuaalisesta tunkeutumisesta vai esimerkiksi pahoinpitelyrikoksesta. Nyt lainsäätäjä on suoraan katsonut peräaukon koskettelun sukuelimellä tai suulla (perustelujen mukaan myös kielellä) sukupuoliyhteydeksi, joka todennäköisesti muuttaa näiden tilanteiden katsomista myös helpommin seksuaalisiksi teoiksi. Uusi määritelmä poistaa myös sen oikeuskäytännössä joskus ilmenneen pohdinnan, onko naisen häpyhuulien koskettelu sukuelimellä tai suulla (tai kielellä) sukupuoliyhteys.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Sukupuoliyhteyden määritelmästä näyttäisi puuttuvan suun koskettelu sukupuolielimellä, herää kysymys onko tämä jätetty tarkoituksella pois. Määritelmäsäännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa s. 203-204 ei käsittääksemme ole tätä tilannetta kuvattu. Ehdotetaan lisättäväksi määritelmään ”toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukupuolielimellä tai suulla ja toisen suun koskettelua sukupuolielimellä.” Erityisen kannatettavaa on, että jatkossa esim. siittimen varren nuoleminen tai häpyhuulten nuoleminen täyttäisi sukupuoliyhteyden riippumatta kosketteleeko tekijä uhrin suuta sukuelimellään vai toisin päin.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Esityksestä käy ilmi, ettei myöskään laajemmalle määrittelylle olisi sinällään varsinaista estettä. Tarvetta voisi olla laajennukseen esimerkiksi kädellä ja esineellä tapahtuvan intensiivisen koskettelun osalta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista esitetyllä tavalla lisäämällä sukupuoliyhteyden nykymääritelmään suulla tai sukuelimellä tapahtuvan sukuelimen tai peräaukon koskettelun. Ehdotettu lisäys säilyttää rajan sukupuoliyhteyden – ja sitä kautta mahdollisen raiskauksen tunnusmerkistön täyttymisen – ja muun seksuaalisen teon välillä selkeänä. Lisäksi törkeän seksuaalisen kajoamisen riittävän laaja rangaistusasteikko mahdollistaa kuitenkin riittävän rangaistuksen määräämisen myös niistä teoista, jotka eivät toteuta määriteltyä sukupuoliyhteyttä, mutta voivat vakavuudeltaan vertautua siihen.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava. Tällöin ei tarvitsisi enää asianomistajan kanssa selvitellä sitä, miten pitkälle sukupuolielimellä tai suulla on tunkeuduttu tai onko sukupuolielintä otettu suuhun vai vain kosketeltu suulla. Selvittely saattaa uhrin kannalta olla varsin turhauttavaa ja ikävää. Pitäisikö lainkohtaan kuitenkin selvyyden vuoksi lisätä, että sukupuoliyhteyden määritelmän täyttää myös suun koskettelu sukupuolielimellä eikä siis vain sukupuolielimen koskettelu suulla?
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Laajennus tarkoittaa, että esim. raiskaus täyttyisi koskettelemalla, vaikka tunkeutumista ei tapahtuisi. Ehdotus merkitsee rangaistavuuden laajentamista. Mikäli mainittua laajentamista ei tehtäisi, tulisivat mainitunlaiset teot joka tapauksessa rangaistaviksi seksuaalisena kajoamisena. Määritelmän laajentaminen tarkoittaa siten yhä useampien tekotapojen syyttämistä raiskauksina, esim. toisen sukupuolielimen nuolemista. Toisaalta määritelmä johtaa siihen, että esimerkiksi käsin tehty kosketteleminen sukuelimen tai peräaukon alueelle tulisi arvioitavaksi seksuaalisena kajoamisena, kun taas sukuelimellä ja suulla sanotulle alueelle koskettelemiset voisivat tulla arvioitavaksi raiskauksena. Voidaan kysyä, onko syytä pitää sanotuille alueille suulla koskettelemista ankarammin rangaistavana kuin käsin koskettelemista.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotusta. Helsingin hovioikeus on 31.12.2018 antamallaan tuomiolla (18/157671) asiassa R 18/658 hylännyt syytteen raiskauksesta ja katsonut, että teko on vaihtoehtoisen syytteen mukainen pakottaminen seksuaaliseen tekoon, koska klitoriksen nuolemista ei voida pitää yleiskielen mukaisesti naisen sukupuolielimeen kohdistuvana tunkeutumisena naisen kehoon. Hovioikeus myöntää sinänsä, ”ettei uhrin kannalta ole juurikaan eroa sillä, onko tunkeutuminen kohdistunut vain ulkoisiin sukuelimiin vai onko kielellä myös tunkeuduttu syvemmälle naisen kehoon”. Rikosuhripäivystys kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotettu määritelmä ”toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelu sukuelimellä” voisi täyttyä myös vaatteiden päältä, mitä ei liene kuitenkaan tarkoitettu, ja tästä syystä perusteluissa olisi hyvä kiinnittää tähän asiaan erikseen huomiota.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta osittain. Teon vahingollisuus ei monestikaan riipu siitä, kuinka syvälle esim. kielellä tunkeuduttiin. Tällä hetkellä oikeudenkäynneissä keskitytään liikaa siihen, menikö kieli tai sormi riittävän pitkälle, jotta tiedetään, täyttyykö sukupuoliyhteys vai ei. Tällä seikalla on erittäin suuri merkitys rikosnimikkeen ja tuomittavan rangaistuksen osalta. Kannatettavaa siis on, että jatkossa sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan myös tilannetta, jossa toisen sukuelintä tai peräaukkoa kosketellaan sukuelimellä tai suulla. Määritelmä ei ehdotuksen mukaan kuitenkaan sisällä tilannetta, jossa tekijä koskettelee sukupuolielimellä uhrin suuta. Ehdotetaan siis lisättäväksi määritelmään ”toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukupuolielimellä tai suulla ja toisen suun koskettelua sukupuolielimellä.” Erityisen kannatettavaa on, että jatkossa esim. siittimen varren nuoleminen tai häpyhuulten nuoleminen täyttäisi sukupuoliyhteyden riippumatta kosketteleeko tekijä uhrin suuta sukuelimellään vai toisin päin. Ehdotetun määritelmän ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että edelleen kädellä / sormella tapahtuva tunkeutuminen täytyy voida osoittaa tapahtuneen eikä varsin intensiivinen kädellä sukupuolielimen koskettaminen täyttäisi tunnusmerkistöä. Pieni lapsi ei pysty kertomaan, onko hänen sukupuolielimeensä tunkeuduttu, mutta lapsen sukupuolielimen koskettelu tai tunkeutuminen on lapsen kehitykselle yhtä vahingollista ja sisältää yhtä suuren seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen. Ehdotetaan mietittäväksi, pitäisikö määritelmään lisätä myös sormella tai esineellä tapahtuva, sukupuolielimen tunkeutumiseen verrattava koskettaminen.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Ehdotuksen kohdassa 9.3 todetaan, että rikossäännösten on oltava tarkkarajaisia ja rangaistavuuden tulee olla ennakoitavaa. Ehdotettu sukupuoliyhteyden määritelmä herättää kysymyksiä. Onko peräaukon koskettelemista sukupuolielimellä pidettävä arkikielen mukaisena ilmauksena sukupuoliyhteydelle? Kysymys on siitä, etäännytäänkö nyt liian kauas arkikielen ilmaisusta. Lääketieteellinen määritelmä naisen sukupuolielimistä olisi itse asiassa parempi kuin nykyisin vallitseva juridinen näkemys naisen sukupuolielimistä (aihepiiristä on valmistunut Itä-Suomen yliopistossa hiljattain opinnäyte, kirjoittajana HTM Anu Puustinen). Tulkintaongelmien ehkäisemiseksi olisi sukupuoliyhteyden määritelmäsäännöksen tarkistamisen lisäksi hyvä määritellä myös sukupuolielin.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto kannattaa sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista kaikkeen kehoon tunkeutumiseen intiimeiksi katsotuilla alueilla ja millä tahansa kehon osalla tai välineellä.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • Laajennukseen on valikoitunut vain tietyt menettelytavat ilman tunkeutumista (kuten nuoleminen). Ehdotuksen ulkopuolelle jää, mitä ilmeisemmin menettelyjä, jotka toteutuessaan ovat yhtä loukkaavia ja vahingollisia kuin ehdotettu laajennus. Tärkeää on se, että sukupuoliyhteyden määritelmä on yksiselitteinen ja yleisesti hyväksytty myös kattavuutensa puolesta. Nykyinen määritelmä on tässä suhteessa riittävä. Mikäli tarkoitus on ankaroittaa eri tekomuotojen rangaistavuutta, se olisi mahdollista toteuttaa ehdotetulla törkeän seksuaalisen kajoamisen kriminalisoinnilla.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Hyvä että laajennetaan.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Raiskauksen tunnusmerkistö on sidottu sukupuoliyhteyden määritelmään, joka puolestaan on määritelty tunkeutumisena toisen kehoon. Määritelmää on vuoden 1998 uudistuksen jälkeen täydennetty erilaisilla tunkeutumisen muodoilla. Sukupuolielimet (joita ei määritellä) ovat määritelmän kannalta keskeisiä. Nyt ehdotettujen lisäysten jälkeen määritelmä on sekava, yksityiskohtainen ja turhan graafinen. Se on alun perin laadittu heteronormatiivisesta, yhdyntäkeskeisestä näkökulmasta. On mahdollista, että vakavia itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden loukkauksia jää määritelmän ulkopuolelle. Ihmisten kekseliäisyys näissä teoissa on hämmästyttävä. Menemättä sen graafisempiin kuvauksiin voi kysyä, miksi sukuelimen koskettelu suulla on raiskaus, mutta laukeaminen esimerkiksi toisen henkilön kasvoille ei sitä ole. Tai pitkäaikainen väkivaltainen ja seksuaalinen kidutus, joka ei kuitenkaan johda sukupuoliyhteyteen rikoksentekijän kyvyttömyyden vuoksi. Raiskaus tulisi määritellä siten, että elementti olisi sukupuoliyhteys tai vakavuudeltaan siihen rinnastettava seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Ehdotus 1 § Joka suorittaa sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon sellaisen henkilön kanssa, joka…
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Kannatan tätä ehdotusta. Työryhmän mietinnön mukaan tavoitteena on sukupuoliyhteyden määritelmän selkiyttäminen (s. 91) ja olen perusteluista työryhmän kanssa samaa mieltä. Ehdotus ehkäisee oikeudessa turhaa rajankäyntiä siitä, onko penetraatio (kehoon tunkeutuminen tai kehoon ottaminen) toteutunut, ja helpottaa niiden tunnusmerkistöjen soveltamista, joiden täyttyminen edellyttää sukupuoliyhteyttä. Raiskauksessa on kyse aina sukupuoliyhteydessä ja sukupuoliyhteyden määritelmä on tärkeä siitä näkökulmasta, mitkä teot määritellään raiskauksiksi. Sukupuoliyhteyden määritelmää on aiemmin kritisoitu liian suppeaksi, koska sitä kautta raiskauksen kriminalisoinnin ulkopuolelle jää seksuaalisia tekoja, jotka moitittavuudeltaan voivat vertautua raiskaukseen. Mikäli työryhmän ehdottama törkeä seksuaalinen kajoaminen hyväksytään osaksi lopullista lakia, vastaa se tähän kritiikkiin ja vähentää tarvetta laajentaa sukupuoliyhteyden (ja sitä kautta raiskauksen) määritelmää. Törkeä seksuaalinen kajoaminen mahdollistaa asianmukaisen rangaistuksen määräämisen myös niistä seksuaalisista teoista, joihin ei liity määritelmän mukaista sukupuoliyhteyttä (ks. lausuntokohta 3). Mikäli taas törkeää seksuaalista kajoamista ei kriminalisoida, tulisi tätä määritelmää arvioida uudelleen ja mahdollisesti laajentaa kattamaan penetraatioon loukkaavuudeltaan verrattavissa olevat seksuaaliset teot.
      • Muita aikuisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyviä huomioita?
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitolla ei ole muita huomioita aikuisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä (RL 20:8) todetaan (s. 182), että kohteen ollessa ihmiskaupan uhri, hyväksikäyttöön tahallisesti syyllistyvä syyllistyisi yleensä myös raiskaukseen. On kuitenkin epäsevää, onko tarkoitus, että tämä koskisi myös parituksen kohteena olevien henkilöiden hyväksikäyttöä, joita suuri osa seksikaupan uhrin hyväksikäytöstä tähän mennessä annetuista tuomioista voidaan arvioida olevan. On huomattava, että tahallisuuden näyttäminen on RL 20:8 alla yleensä melko vaikeaa, minkä vuoksi kriminalisointi laajennettiinkin tuottamukseen (“syytä epäillä”). On tuskin odotettavissa, että jatkossakaan tahallisuutta pystyttäisiin yleensä osoittamaan, vaikka raiskaustuomion uhalla jonkinasteista preventiivistä vaikutusta seksinostoon epäilyttävissä tilanteissa voisikin olla. Ruotsissa on voimassa seksinostokielto, mutta vastaavankaltaisissa tilanteissa, joissa myyjä on ollut myös ihmiskaupan uhri, voidaan ostaja tuomita nykyään myös raiskauksesta. Kuitenkin oikeuskäytännössä tällaiset tapaukset on yleensä arvioitu tuottamuksellisen raiskauksen kautta tahallisuuden puuttumisen vuoksi. On myös huomattava, että toisin kuin raiskaus, RL 20:8 ei rajoitu vain sukupuoliyhteyteen. Olisi hyvä mainita, voisiko tällöin muissa kuin sukupuoliyhteyksissä soveltaa uutta “seksuaalista kajoamista” vapaaehtoisuuden puuttumisen perusteella ja mikä merkitys tässä olisi sillä, että seksuaalinen kajoaminen edellyttää myös seksuaalisen itsemäärämisoikeuden olennaista loukkaamista.
      • Ulkoministeriö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevasta työryhmämietinnöstä (VN/1984/2019). Ulkoministeriö toteaa lausuntonaan seuraavaa. Lausunnossaan ulkoministeriö tarkastelee seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevaa työryhmämietintöä Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta. Kuten mietinnössä on todettu, Suomea sitovat erilaiset kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, jotka sisältävät säännöksiä valtioiden velvollisuuksista erilaisten oikeushyvien, kuten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksilta. Keskeisimpinä kansainvälisinä ihmisoikeusvelvoitteina mietinnössä mainitaan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi SopS 18 ja 19/1990) sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (SopS 52 ja 53/2015; Istanbulin sopimus). Lisäksi mietinnössä mainitaan muun muassa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, SopS 67 ja 68/1986; CEDAW-sopimus). Mietinnössä selostetaan myös tarkemmin asian kannalta merkityksellisiä Istanbulin sopimuksen määräyksiä (36 artikla) sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta soveltavan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä. Mietinnössä selostetaan eri kohdissa myös erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän (GREVIO) ja myös naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CEDAW-komitea) käytäntöä. GREVIOn raportissaan (ks. alla) antamat suositukset on mietinnössä huomioitu jo asian taustassa (1.1). Ulkoministeriö pitää tätä erittäin tärkeänä. Ulkoministeriö kiinnittää huomioita siihen, että pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma sisältää nyt käsillä olevan asian lisäksi useita toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Lisäksi hallitusohjelman mukaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoa on edistettävä ja vahvistettava, mukaan lukien erityisesti Istanbulin sopimus. Lisäksi, kuten mietinnössä todetaan, perustuslain 22 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (2.5.1, s. 62). Ihmisoikeussopimuksissa turvatut oikeudet muodostavat perustuslaissa turvattujen oikeuksien sellaisen minimitason, josta ei voida kansallisesti poiketa. Kuten perustuslain tarkastamiskomitean mietinnössä on korostettu, on pääsääntöinen lähtökohta kotimaisen järjestelmän ja ihmisoikeussopimusten välisessä suhteessa se, että kotimaisen järjestelmän tulee olla ihmisoikeusnormistoon nähden ensisijainen sekä suojatasoltaan korkeampi (OMML 9/2010, s.127). Erityisen tärkeää on huomata myös, että seksuaalinen väkivalta on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan muoto ja nyt käsiteltävänä oleva uudistus on merkittävä toimenpide naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi. Ulkoministeriö toteaa tässä yhteydessä lisäksi, että mietinnössä tarkoitetut väkivallan muodot ovat monelta osin vakavia väkivallan muotoja, jotka loukkaavat vakavasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja estävät olennaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamista, kuten Istanbulin sopimuksen johdannossa todetaan. Istanbulin sopimuksen 1 artiklan 1.b kohdan mukaan sopimuksen tavoitteena on edistää kaikkien naisten syrjinnän muotojen poistamista sekä naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa, myös voimaannuttamalla naisia. Sopimus sisältää myös aineellisia tasa-arvon edistämistä koskevia määräyksiä erityisesti artikloissa 4 ja 6 sekä 14 ja 15. Vastaavasti, kuten niin ikään Istanbulin sopimuksen johdannossa todetaan, sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti on keskeinen osa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon takaaminen ja edistäminen sekä sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto on myös muihin Suomessa voimassa oleviin ihmisoikeussopimuksiin, erityisesti CEDAW-sopimukseen, perustuva velvoite. Ulkoministeriö katsoo, että edellä mainittu tulisi huomioida asianmukaisesti ja erityisesti esityksen vaikutuksia koskevassa kohdassa 4.2. Mietinnössä todetaan lisäksi, että Istanbulin sopimus on pantu Suomessa täytäntöön hallituksen esityksellä 155/2014 vp. Ulkoministeriö katsoo, että kirjaus on epäselvä, sillä hallituksen esitys koskee Istanbulin sopimuksen voimaansaattamista (hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta) vuonna 2014, ja sitä olisi aiheellista tarkentaa seuraavat seikat huomioiden. Istanbulin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat saatettu Suomessa voimaan lailla (373/2015). Muut kuin lainsäännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa (770/2015). Istanbulin sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 1.8.2015. Suomi on Istanbulin sopimuksessa sitoutunut panemaan sopimuksen määräykset täytäntöön. Valtioneuvoston asetuksella (1008/2016) perustettu naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE), joka on Istanbulin sopimuksen 10 artiklassa tarkoitetun yhteensovittamiselin. Sen tehtävänä on sopimuksen mukaan vastata sellaisten toimintaperiaatteiden ja toimien yhteensovittamisesta, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista, jotka on tarkoitettu sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. NAPE on laatinut Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman 2018–2021 (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160401). Istanbulin sopimuksella on perustettu erityinen seurantajärjestelmä, jotta yleissopimuksen osapuolet panisivat sen määräykset tehokkaasti täytäntöön (1 artiklan 2 kohta). Seurantajärjestelmä koostuu paitsi GREVIOsta, myös osapuolten komiteasta. GREVIOn tehtävänä on seurata, miten osapuolet panevat täytäntöön sopimusta, ja osapuolten komitea voi antaa kulloinkin kyseessä olevalle osapuolelle GREVIOn raportin perusteella suosituksia (66 artikla). Kuten mietinnössä on todettu, GREVIO julkaisi 2.9.2019 ensimmäisen Suomea koskevan raporttinsa, jossa arvioidaan Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa (GREVIO/Inf(2019)9). Ulkoministeriö toteaa, että GREVIOn Suomea koskeva raportti on toimitettu osapuolten komitealle, joka on antanut Suomelle suosituksen GREVIOn raportissaan antamien näkemysten täytäntöönpanemiseksi (IC-CP/Inf(2020)3). GREVIOn raportti suosituksineen sekä osapuolten komitean suositus on otettu huomioon NAPEn työssä sekä toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa. Mietinnössä on selostettu asian kannalta erityisen merkityksellisen Istanbulin sopimuksen 36 artiklan osalta sopimuksen selitysmuistiossa sanottua sekä myös GREVIOn Suomelle ko. artiklan osalta antamia suosituksia. Ulkoministeriö pitää tätä edellä sopimuksen täytäntöönpanosta ja sen seurannasta sanottu huomioiden erittäin tärkeänä. Ulkoministeriön näkemyksen mukaan mietinnössä on tältä osin kuitenkin epätarkkuutta ja olisi tarkoituksenmukaista avata sekä selitysmuistion sisältöä että GREVIOn raportissaan sanomaa vieläkin yksityiskohtaisemmin. GREVIOn raportissa tuodaan esiin GREVIOn näkemys siitä, miltä osin Suomen voimassa oleva lainsäädäntö on sen mielestä ongelmallinen. Selitysmuistiossa puolestaan selostetaan pitkälti 36 artiklan taustoja ja merkityksiä erityisesti suostumuksen osalta. Eri sääntelyvaihtoehtojen asianmukaisuutta olisi näin helpompi arvioida erityisesti Istanbulin sopimuksesta seuraavien velvoitteiden valossa. Ulkoministeriö kiinnittää tässä yhteydessä huomioita myös GREVIOn Ruotsia koskevaan raporttiin (GREVIO/Inf(2018)15; https://rm.coe.int/grevio-inf-2018-15-eng-final/168091e686), jossa GREVIO on arvioinut Ruotsin lainsäädäntöä, joskin todeten, ettei lainsäädännön soveltamiskäytäntöä ole vielä voitu arvioida. Muista mietinnössä vertailluista maista GREVIO on arvioinut muun muassa Belgian ja Tanskan täytäntöönpanotoimia (https://www.coe.int/en/web/istanbul-convention/country-monitoring-work). CEDAW-sopimuksen osalta ulkoministeriö toteaa, että mietinnössä on selostettu asian kannalta keskeisiä CEDAW-sopimuksen määräyksiä sekä CEDAW-komitean käytäntöä, myös Suomen osalta, jokseenkin riittävästi. Ulkoministeriö haluaa korostaa, että myös CEDAW-sopimuksen nojalla on täysin selvää, että sukupuolistunut väkivalta on syrjinnän muoto, joka vakavasti estää naisten mahdollisuutta nauttia oikeuksista ja vapauksista yhdenvertaisesti miesten kanssa (ks. muun muassa yleissuositus nro 19 naisiin kohdistuvasta väkivallasta) ja velvoittaa Suomea ehkäisemään ja torjumaan tällaista väkivaltaa. Lopuksi ulkoministeriö toteaa, että sikäli kun asiassa on kysymys rajanvedosta ihmiskaupan ja parituksen välillä tai muutoin ihmiskauppaan liittyvistä kysymyksistä on asiassa merkityksellinen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (SopS 43 ja 44/2012) sekä sen tulkintakäytäntö. Yleissopimuksen osapuolten komitea antoi 18.10.2019 Suomelle viimeisimmän suosituksen (CP/Rec(2019)05) yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Suositus perustuu ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) toiseen Suomea koskevaan raporttiin yleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa (GRETA(2019)06).
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sexpo pitää seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä (8§) koskevaa kohtaa mahdollisesti virheellisenä. Kohdassa jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan “tahallisuudella” silloin, kun henkilö ostaa seksiä ihmiskaupan uhrilta. Jos tahallisuus tarkoittaa sitä, että ostaja tietää henkilön olevan seksikaupan uhrin, niin mahdollinen raiskausrikokseen syyllistyminen voi olla perusteltua. Jos taas tahallisuudella viitataan seksin ostamiseen ylipäätään tai seksin myyjän aseman selvittämättä jättämisen tms., niin ehdotus on virheellinen. Seksin ostamista parituksen tai ihmiskaupan uhrilta ei voi pitää raiskausrikoksena, sillä ostaja lähtee siitä oletuksesta, että ostotapahtuma sisältää sopimisen suostumuksesta ja myyjän vapaaehtoisuudesta. Mikäli myyjä on esimerkiksi ihmiskaupan uhri ja alisteisessa asemassa harhauttaa seksin ostajaa, on rikoksen katsottava tapahtuneen parittajan tai alistamiseen syyllistyneen henkilön tekemänä kuten seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla esitetään. Harhautettu ostaja on myös seksuaalisen hyväksikäytön uhri, kun hänet on harhautettu ostamaan seksiä ihmiskaupan uhrilta. Paritusta (10§) koskeva lainkohta tulisi poistaa kokonaan, ja siirtää erilaiset taloudelliseen riistoon, kiskontaan, vapaudenriistoon tai muunlaiseen pakottamiseen liittyvät rikokset muihin lainkohtiin. Paritusta koskeva laki ei nykytilassaan vastaa seksuaalioikeuksiin kytkeytyvää vallitsevaa käsitystä seksityöstä ammattina, vaan sisältää vanhentuneita kohtia, joissa esimerkiksi normaaliin liiketoimintaan kuuluvat elementit kuten tilan vuokraaminen, markkinointi tai välityspalveluiden käyttäminen määritellään rikoksiksi. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen liittyvä kriminalisointi ei voi johdonmukaisesti sisältää elementtejä, jotka kriminalisoivat normaalia liiketoimintaa, sillä tällöin juuri kriminalisointi loukkaa henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta eli valintaa toimia seksityöntekijänä tai seksialan yrittäjänä.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Mietinnössä ehdotetaan, että seksuaalirikokset säilytettäisiin tahallisina rikoksina (lukuun ottamatta seksikaupan uhrin hyväksikäyttöä, joka on nykyisinkin tuottamuksellisena rangaistava). Työryhmän perustelut tälle valinnalle eivät vakuuta. Esimerkiksi seksikaupan uhrin hyväksikäyttöön säädettiin tuottamuksellinen tekomuoto sen takia, että tahallinen tekomuoto ei kattanut tilanteita, joissa tekijä ei piitannut vihjeistä, joiden olisi tullut saada hänet kyseenalaistamaan se, oliko uhri myymässä seksiä vapaaehtoisesti. “Tahallisen tietämättömyyden” tilanteet tulisikin kriminalisoida samaan tapaan kuin tahalliset rikokset. Tuottamuksellisen raiskauksen ja tuottamuksellisen seksuaalisen kajoamisen tarvetta tulisi selvittää lisää.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Termi "seksuaalinen hyväksikäyttö" sisältää vääränlaisen arvotulkinnan, ja ammattilaisten keskuudessa käytetäänkin usein termiä "seksuaalinen kaltoinkohtelu".
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry tukee Rikosuhripäivystyksen toteamusta Istanbulin sopimuksen 46 artiklan edellyttävän, että rikoksen kohdistuminen entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin taikka samassa asunnossa asuvaan henkilöön tulee ottaa huomioon raskauttavina seikkoina. Yhdymme Tukinainen ry:n lausuntoon ja vaadimme, että myös tuottamukselliset teot luetaan seksuaalirikoksiksi (ei vain tahalliset) ja että RL 17 22 § Sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken muutetaan Ruotsin mallin mukaiseksi Sukupuoliyhteydeksi jälkeläisen kanssa.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että nimikettä ’seksuaalinen kajoaminen’ tarkastellaan vielä uudelleen. Nimikkeen valinnassa on otettava huomioon riittävällä tavalla teon vakavuus ja moitittavuus (vrt. Ruotsin sexuell övergrepp).
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Törkeän raiskauksen tunnusmerkistön uusi ankaroittamisperuste; vakava väkivalta on kannatettava ehdotus. Lisäksi viittaan seuraavassa kohdassa kirjoitettuun siitä, että loppukäyttäjän näkökulmasta (soveltamassa syyteharkintaa tehden) asetettu tavoite selkeästä ja johdonmukaisesta säätelystä ei ole kaikilta osin onnistunut. Oma näkemys on, että syyttäjänä joutunee turvautumaan vaihtoehtoisiin teonkuvauksiin ja syytteisiin ja näytön näkökulmasta eritoten alle 18-vuotiaita koskevan säätelyn toteutuessa otetaan askel menneisyyteen ja vaarana on lapsen vastuuttaminen.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Yleishuomiona voidaan todeta, että muutosehdotuksille on työryhmän toimeksiannon mukainen yhtäältä poliittinen ja toisaalta Suomea sitovista kansainvälisoikeudellisista velvoitteista seuraava tausta, ja että ehdotuksia voidaan kokonaisuutena pitää perusteltuina. Ehdotusten mukaisesti aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä laajennetaan osin koskemaan myös menettelyjä, joiden tarkkarajainen sääntely on hankalaa ja joiden oikeudellista arviointia voivat vaikeuttaa näyttöpulmat. Ehdotusten jatkovalmistelussa on tarpeen kerätä tietoa muissa maissa toteutettujen vastaavan kaltaisten muutosten käytännön soveltamistilanteista. Huomioitavaa on myös, että parisuhteen käsite tulisi määritellä, mikäli sitä käytetään laissa tai taustatöissä. Parisuhteen määritelmä ei ole ollut oikeuskäytännössä selvä ja suhteen laadun selvittelyyn on käytetty oikeudenkäynneissä paljon aikaa.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Liittyen lähinnä 20. luvun 3 § sisältöön: Turhat sanat pois pykälästä! Poistetaan sanat ”koskettelemalla tai muulla tavoin tekee”. Tällöin viesti on selkeä. Koskettelu sisältyy niihin muihin kuin 1 § tarkoittamiin tekoihin ellei 1 § tuntomerkit täyty. Pykälän (joko tämän tai 23 §) perusteluteksteissä tulee avata riittävän laajasti se, millä kaikilla tavoilla lain laatija katsoo voitavan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukata ja toisaalta millaista toimintaa ei ole tarkoitus pitää rangaistavana. Lausunnon antajalla on sellainen käsitys, että esimerkiksi fetisistisessä mielessä tapahtuva kajoaminen toisen omaisuuteen ei ole ollut luvun säännöksiä säädettäessä mielessä. Kuitenkin esimerkiksi opiskelija-asuntoloissa on ollut kautta aikojen ongelmana kuivaushuoneesta katoavat naisten pikkuhousut. Tekijästä riippuen ne joko eivät palaudu koskaan tai sitten löytyvät seuraavalla viikolla tahraisina pesutuvasta. Vastaavalla tavalla koprofiilin sotkemassa vessassa on ”ilo” asioida, varsinkin kun henkilön kliimaksin huippu tulee siitä, että viaton uhri sotkee housunsa lahkeen niin sanottuun kansantuotteeseen. Ja niin edelleen. Pykälässä oleva olennaisen loukkauksen vaatimus nostaa nähdäkseni rangaistuskynnyksen paljon korkeammalle kuin mitä niin sanottu yleinen oikeustaju edellyttäisi. Ihan mistä tahansa ei tietenkään ole tarkoituksen mukaista tuomita vankilaan, joten jokin muu ilmaisu voisi tulla kyseeseen. Esimerkiksi hallinnan loukkauksesta tuttu vähäistä suurempi. Toimikunnan ehdottamassa muodossa esimerkiksi se, että kaksi sukupolvea vanhempi mies katselee teinityttöjä himokkaasti ei täytä tunnusmerkistöä vaikka tytöt olisivat kolmasti kieltäneet ”tölläämisen”. Mikäli ministeriö haluaa selkeästi rajata katseella tapahtuvan teon joko sallituksi tai rangaistavaksi, tulee tämäkin tuoda esille ainakin perusteluteksteissä. Perustelutekstejä kirjoittaessa tulee ottaa huomioon myös se, että lähtökohtaisesti suomalaisessa kulttuurissa toisen ihmisen ja varsinkin miehen kosketus koetaan seksuaalisena ja siksi säännöksen tulkinnassa perusoletuksen tulisi olla, että ilman laillista perustetta (esimerkiksi tämän luvun säännökset huomioon ottaen pätevällä tavalla annettu suostumus) toisen koskettaminen loukkaa pykälän tarkoittamalla tavalla uhrin itsemääräämisoikeutta. Erikseen tulisi vielä mainita se, että valokuva tai muu henkilöä esittävä kuvallinen materiaali tulee katsoa seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaksi tämän pykälän tarkoittamalla tavalla, jos kuvan ottamiseen ja/tai hallussapitoon ei ole nimenomaista lupaa tai laillista hyväksyttävää syytä ja kuva on luonteeltaan sellainen, että sen voi katsoa olevan otettu tai hallussa pidetty seksuaalisuuteen liittyviä tarkoituksia varten. Koska, kuten jo edelläkin on todettu, seksuaalista itsemääräämisoikeutta voidaan loukata muutenkin kuin vain kähmimällä tai riisumalla vaatteita, on kuvallisessa materiaalissakin otettava selkeästi huomioon se, että kuvan ottamisen tai hallussapidon laillisuutta on tarkasteltava sen ottajan ja hallussapitäjän lähtökohdista eikä siitä, onko kuva yleisen maun mukaisesti eroottinen. Niinpä esimerkiksi pitkiin hoikkiin sääriin mieltyneen ihmisen hallusta löydettävät, jalkoja esittävät kuvat on katsottava eroottiseksi materiaaliksi, vaikka kuvan kohteella olisikin vaatteet päällä. Mikäli 3 § tuntomerkistöä tulkitaan täydessä laajuudessaan, ei erillistä ahdistelupykälää (6 §) tarvita. Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että seksuaalisella teolla ymmärretään kaikkia sellaisia tekoja, joiden pontimena on seksuaalisuus ja sen toteuttaminen. Keinotekoinen jako esimerkiksi kiellettyihin ja sallittuihin koskettamiskohtiin ei toteuta lain tarkoitusta. Lisäksi ajatus siitä, että ilman kosketusta ei ole seksuaalista tekoa, osoittaa melko syvällistä mielikuvituksen puutetta. Edellä on viitattu mm. fetisismiin. Moniko työryhmään kuuluva nainen haluaa laittaa jalkaansa pikkuhousut, joihin joku tuntematon mies on käynyt jättämässä omat biomarkkerinsa? Entä moniko tuntisi vastaavaa epämiellyttävyyden tunnetta, jos joutuisi olemaan julkisessa kulkuneuvossa vaikka puolikin tuntia tietoisena siitä, että vastapäätä istuva erittäin ei-kiinnostava ihminen ”raiskaa silmillään” ja pyörittelee mielessään vaikka mitä kammottavia ajatuksia?
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Mikäli parisuhteen käsitettä käytetään lain taustamateriaalissa on se määriteltävä hyvin. Nykyään parisuhdetilanteen ja taustan käsittelemiseen käytetään oikeudenkäynneissä paljon aikaa ja parisuhdemääritelmälle saatetaan antaa painoarvoa suostumusta ja tekijän ymmärrystä tilanteessa arvioitaessa. Parisuhteen käsite on määriteltävä, jotta taustamateriaalista selviää mitä sillä tarkoitetaan.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Rikosoikeudellinen tuottamusvastuu: Työryhmä on mietinnössään todennut, ettei rikosoikeudellista tuottamusvastuuta ole tarpeen säätää Suomessa raiskauksen yhteyteen. Työryhmä sivuuttaa asian ilman sen tarkempia perusteluja. Tekijän tietoisuudella tekoon ja uhriin liittyvistä olosuhteista on kuitenkin tärkeä merkitys raiskauksiin liittyvien tunnusmerkistöjen arvioinnissa juuri niissä tilanteissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei ole käytetty. Tutkimusten (esim. BRÅ 2019, Turun yliopisto 2020, Istanbulin sopimus, EIT) mukaan haavoittuvien uhrien kohdalla tekijänä on usein uhrin tunteva henkilö kuten puoliso, ex-kumppani, vanhempi, huoltaja tai uhriin muussa luottamus- tai valta-asemassa oleva henkilö kuten hoitaja, lääkäri, opettaja, harrastusohjaaja, terapeutti tai muun riippuvuussuhteen osapuoli. Pitkään jatkunut lähisuhdeväkivalta ja lapsuudessa koettu seksuaaliväkivalta ovat uhrin erityistä haavoittuvuutta aiheuttavia tekijöitä. Näistä olosuhteista tekijä on useimmiten tietoinen, mutta välttyäkseen rikosvastuusta väite siitä, ettei tiennyt uhrin haavoittuvuudesta voi johtaa rankaisemattomuuteen. Tämän vuoksi on välttämätöntä säätää Ruotsin tavoin raiskauksen yhteyteen rikosoikeudellinen tuottamusvastuu. Tekijän mahdollinen törkeä huolimattomuus haavoittuvien olosuhteiden selvittämisestä, havainnoinnista ja huomioimisesta ei tule jäädä rankaisematta. Tässäkin kohdin viittaamme Istanbulin sopimukseen, jonka mukaan Suomi on sitoutunut rankaisemaan kaikki raiskaustilanteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut valtion velvollisuutta suojella henkilöitä väkivallalta niin yksityishenkilöiden väliseltä väkivallalta kuin valtion yksityishenkilöihin kohdistavalta väkivallalta. Jos tuottamusvastuuta ei säädetä Suomessa, vaarana on, että monien seksuaalirikosten uhrien oikeudellinen asema jää edelleen heikoksi. RL 17 luku 22 § Sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken: Huomiotta jäävät usein uhriryhmät, jotka eivät näy tilastoissa. Yksi näkymätön, haavoittuva ryhmä ovat insestin aikuisena kokeneet uhrit. Sukurutsa ei ole poistunut suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta sen uhrit ovat nykyisen lain mukaan vaarassa joutua itse syytetyiksi ja tuomituiksi. Vain harva heistä uskaltaa tehdä rikosilmoituksen odotettavissa olevan yhteiskunnallisen häpeän takia. Rikoslain 17 luvun 22 pykälän mukaan ”Joka on sukupuoliyhteydessä oman lapsensa tai tämän jälkeläisen kanssa, oman vanhempansa tai tämän vanhemman tai isovanhemman kanssa taikka veljensä tai sisarensa kanssa, on tuomittava sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” Pykälässä tarkoitetaan 18 vuotta täyttäneitä, läheistä sukua keskenään olevia henkilöitä ja oletetusti vapaaehtoisia seksuaalisia tapahtumia. Nykyisen lain mukaan oletuksena on, että kumpikin osapuoli on syyllinen. Varsinainen ongelma sisältyy edellä mainittuun lainkohtaan, kun aikuinen lapsi tai lapsenlapsi tekee rikosilmoituksen vanhemman tai isovanhemman häneen kohdistamasta raiskauksesta, eikä näyttö riitäkään syyttäjän mielestä raiskaussyytteen nostamiseen. Silloin raiskausilmoituksen tehnyt henkilö tulee syytetyksi ja tuomituksi rikoksesta nimeltä sukupuoliyhteys lähisukulaisen kanssa, kun sukupuoliyhteys on kiistaton. Näin on myös tapahtunut. Seksuaalirikoksissa varsin usein on tilanteita, jolloin rikosilmoitus ei johda syytteen nostamiseen raiskauksesta. Ongelmana ovat todisteluun liittyvät tekijät ja erityisesti tilanteet, joissa fyysistä väkivaltaa ei ole käytetty. Insesti on tyypillinen rikos, jossa väkivallan sijaan vanhemman henkilön valta-aseman vaikutus ja uhrin haavoittuvuus on ymmärrettävä. Juuri se tekee rikoksesta vakavan ja uhrin kannalta erittäin vahingollisen. Usein samat uhrit ovat voineet kokea seksuaalista riistoa jo lapsena, mikä lisää heidän haavoittuvuuttaan ja alttiutta valikoitua rikoksen uhriksi. Rikoslain 17 luvun 22 pykälä Suomessa pitää sisällyttää rikoslain seksuaalirikoksia koskevaan 20 lukuun uusin sanamuodoin insestin uhrien oikeusmurhien estämiseksi. Tunnusmerkistö Ruotsissa on laadittu niin, että se, joka on sukupuoliyhteydessä lapsensa tai lapsenlapsensa kanssa, tuomitaan rangaistukseen. Rikosnimike on ’sukupuoliyhteys jälkeläisen kanssa’. Lasta tai lapsenlasta ei aikuisenakaan tuomita tekijänä, vaan hänet ymmärretään uhrina ja vieläpä haavoittuvana uhrina silloinkin, kun raiskausilmoitus ei johda syytteeseen tai syyte hylätään.
      • Miesten tasa-arvo ry
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Miehiin kohdistuva seksuaalirikokset, kuten myös muutkin väkivaltarikokset, jäävät usein piiloon. Miehet eivät tee niistä yhtä usein rikosilmoituksia, eivätkä nämä teot tule yhtä usein viranomaisten tietoon, kuin naisiin kohdistuvat. Myös tutkimuksessa on vahvasti keskitytty naisten kokemuksiin ja naisiin kohdistuvaan rikollisuuteen. Tutkimukset on usein laadittu ja toteutettu siten, että miesten kokemukset jäävät niissä varjoon. Käytännössä tämä johtaa siihen, että miehiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta vähätellään ja aliarvioidaan niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Se johtaa vuorostaan siihen, että viranomaisten toimet, lainsäädännöstä lähtien, perustuvat puutteellisille, vääristyneille tai virheellisille tiedoille, mikä näkyy vahvasti tässäkin työryhmäraportissa. On viranomaisten velvollisuutena korjata tämä epäkohta. Oikeusministeriön on syytä teettää pikaisesti kattava ja puolueeton tutkimus miehiin kohdistuvan väkivaltarikollisuuden, mukaan lukien seksuaalirikollisuuden, yleisyydestä Suomessa.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei toistaiseksi enempää.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalista kajoamista koskevan 3 §:n mukaan, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:n... Muulla tavoin on laaja käsite. Tässä muuta tapaa ei ole yksilöity, mutta 6 §:ssä on. Herää kysymys, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty ja onko ratkaisu perusteltu? Voisiko 6 §:n seksuaalisessa ahdistelussa asianomistajina olla se, jonka kuvaa levitetty, se jolle kuva on lähetetty ja se, jolle kuva on esitetty?
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei enemmälti lausuttavaa.
      • Transfeminiinit ry
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Huomiomme kiiniittää se, että paritusta koskevaa lainsäädäntöä käsiteltäessä mietinnössä, siihen ei ole lainkaan sisällytetty ehdotuksia siitä, että Rikoslain 20 luvun 9§ 1 mom osalta postettaisin kohta "järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten", ja että 9§ 2 ja 3 mom poistettaisiin kokonaan. Nykyinen seksityön kriminalisointi tällä tavalla aiheuttaa sen, että seksityötä harjoittavat itsenäiset yritäjät eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muun yritystoiminnan kanssa, ja nykyiset rajoitukset aiheuttavat alan piilomarkkinoinin, piilokontaktoinnin ja piilotyötilojen ylläpitmäistä, mikä aiheuttaa jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleville seksityöntekijöille jatkuvan turvattomuuden, väkivallan riskin ja lainrikkomisen pelon. Yhdistystämme huolestuttaa tämä erityisesti siksi, koska transnaisilla seksityö on moninkertaisessa yleisempää kun cis-naisten osalta. Kansainväliset tukimukset (m.m. TGEU) osoittavat että EU:n alueella transnaisista jopa 28%, ja muualla maailmassa jopa 40% on tehnyt seksityötä jossain vaiheessa, kun cis-naisilla osuus on 1..3% riippuen alueesta. Myös osaltamme voimme verkostojemme kautta todeta, että Suomessa seksityö on transnaisten osalta yleisempää. Toteamme lisäksi että transnaiset ovat vielä haavoittavammassa asemassa kun muut seksityöntekijät tehdessään tätä työtä. Tässä asiassa kanssamme, seksityön dekriminalisoinnin linjalla ovat monet kansainväliset järjestöt, kuten WHO (World Health Organisation), UNAIDS (The Joint United Nations Programme on HIV/AIDS), UNDP (UN Development Programme), ILGA (International Lesbian and Gay Association), TGEU (Transgender Europe (&Central-Asia)), ja moni muu kansainvälinen järjestö.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Törkeän raiskauksen tunnusmerkistön uusi ankaroittamisperuste; vakava väkivalta on kannatettava ehdotus.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Säännöksissä on huomattavia tulkinnallisia rajanveto-ongelmia sen vuoksi, että vapaaehtoisuuden käsite on jäänyt määrittelemättä. Kirjoitetusta laista tai edes sen perusteluista tulisi käydä kattavammin ilmi edes jonkinlaiset sanalliset kriteerit sille, milloin sukupuoliyhteys on vapaaehtoista ja milloin ei. Käytännössä epäselvyys koskee erityisesti tilanteita, joihin liittyy esimerkiksi taivuttelua ja olosuhteita, joissa on jonkinlainen epätasapaino henkilöiden valta-asemissa.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ehdotettujen aikuisia koskevien seksuaalirikoslainsäädännön uudistusten soveltamista tulee seurata oikeuskäytännössä, jotta voidaan tehdä havaintoja myöhemmistä säädösten täsmennystarpeista mahdollisten rangaistavuuden aukkojen ilmetessä käytännön elämässä. THL katsoo, että lakimuutokset edellyttävät myös merkittäviä viestintätoimia yhteiskunnan tiukentuneesta suhtautumisesta seksuaalirikoksiin sekä kaikki ikäluokat läpileikkaavaa panostusta ja velvoittavuutta seksuaalikasvatukseen sekä seksuaalikasvattajien kouluttamiseen.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Ehdotetut säännökset merkitsevät monin paikoin rangaistavuuden alan laajentamista, mikä taas tarkoittaa juttumäärien lisääntymistä. Tuomioistuinten työmäärä kasvaa, mikä edellyttää lisää työvoimaa.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys pitää tärkeänä, että uuden lain mukanaan tuomaa oikeuskäytäntöä seurataan aktiivisesti, koska muutoksissa on paljon seikkoja, joiden arviointi on erityisen haasteellista. Rikosuhripäivystys toteaa Istanbulin sopimuksen 46 artiklan edellyttävän, että rikoksen kohdistuminen entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin taikka samassa asunnossa asuvaan henkilöön tulee ottaa huomioon raskauttavina seikkoina. Suomen lainsäädäntö tulisi saattaa vastaamaan Istanbulin sopimuksen säädöksiä, koska tällä hetkellä nämä seikat otetaan huomioon vain moitittavuuden arvioinnissa. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2020:20 ottanut kantaa Istanbulin sopimuksen merkitykseen rangaistuksen määräämisessä perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa, vaikka koventamisperusteita koskevassa rikoslain 6 luvun 5 §:ssä tai muuallakaan rikoslaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan rikoksen kohdistuminen entiseen tai nykyiseen puolisoon tai muuhun perheenjäseneen olisi rangaistuksen koventamisperuste. Korkeimman oikeuden mukaan arvioitaessa teon moitittavuutta rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisesti myös teon luonne lähisuhdeväkivaltana on huomioon otettava seikka. Korkein oikeus lausuu lisäksi, että kansallisessa oikeuskäytännössä tätä on jo ennen Istanbulin sopimuksen voimaantuloa pidetty tapauskohtaisesti osoituksena teon suuremmasta vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta sekä tekijän suuremmasta syyllisyydestä. Istanbulin sopimuksen voimaansaattaminen osaltaan osoittaa, että oikeusjärjestyksessä on entistä paremmin vastattu lähisuhdeväkivallan aiheuttamiin ongelmiin. Korkein oikeus toteaa kuitenkin (kohta 13), että Istanbulin sopimuksen 46 artikla velvoittaa sanamuotonsa perusteella valtiota sopimusosapuolena ryhtymään kansallisiin lainsäädäntötoimiin, eikä sitä tämän vuoksi voida soveltaa rangaistuksen mittaamissäännöksenä.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Hallituksen esitykseen toivotaan täsmennyksiä ja perusteluja seksuaalisen kajoamisen ja seksuaalisen ahdistelun rajanvetoon, koska näiden kahden tunnusmerkistön ero on varsin pieni, mutta rangaistusasteikossa on erittäin suuri ero. Seksuaalisen kajoamisen minimi on lähes seksuaalisen ahdistelun maksimirangaistus. Törkeän raiskauksen tunnusmerkistön uusi ankaroittamisperuste; vakava väkivalta on kannatettava ehdotus.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Konkurrenssikysymyksiä on syytä vielä pohdiskella siinä vaiheessa, kun kirjoitetaan hallituksen esitystä. Seksuaalirikokset on syytä säätää edelleen tahallisuutta edellyttäviksi rikoksiksi, kuten ehdotuksessa on esitettykin. Lapsiin kohdistuvissa tunnusmerkistöissä olisi ehkä ollut syytä harkita, että ikärajan suhteen vastuun perusteeksi riittäisi huolimattomuus.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto muistuttaa, että lainsäädännön muutoksen jälkeen tarvitaan huomattava tiedotus ja oikeuslaitoksen sekä poliisitoimen koulutuskampanja seksuaaliväkivallasta. Erityisesti tieto lamaantumisen tai jäätymisen vaikutuksesta kykyyn puolustaa itseään, ei tiedetä riittävästi.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • Mikä on seksuaalisen hyväksikäytön ”taivuttamisen” suhde raiskaussäännöksen vapaaehtoisuuteen? Taivuttamisen määrittely jää mietinnössä varsin epämääräiseksi. Mitä on se taivuttelu, joka ei ole sallittua ehdottelua, mutta ei toisaalta myöskään poista vapaaehtoisuutta raiskaussäännöksen soveltamiseen johtavalla tavalla? Sama ongelma koskee lapsiin kohdistuvia tekoja, joissa on kyse taivuttamisesta.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Rangaistukset on liian matalia. "Lieviä" raiskauksia voi käytännössä tehdä vaikka kuinka paljon ilman kiinnijäämispelkoa ja silloinkin kun jää kiinni niin tuomio on ehdollinen. Parin vuoden päästä on taas "ensikertalainen" ja tuomio ehdollinen. Käytännössä voi raiskata vaikka sata kertaa ja aina selviää ehdollisella. - Jokainen raiskaus on rangaistava erikseen tai niistä jokaisen on lisättävä huomattavasti tuomiota. Ei voi olla niin että kymmenestä raiskauksesta tulee vuosi ehdollista jne. - Rangaistukset ja korvaukset eivät ole suhteessa uhrin kärsimyksiin. Usien uhreina ovat nuoret naiset ja heille tällainen "lievä raiskaus" voi tarkoittaa pitkää ja vakavaa masennusta, opintojen katkeamista, työuran katkeamista, elämänhallinnan menettämistä josta seuraa paljon muita ongelmia, pitkäaikaista köyhyyttä, syrjäytymistä, alkoholi- ja huumeongelmia, itsemurhia (Ison-Brittannian tutkimusten mukaan esim 10% raiskauksen uhreista yrittää itsemurhaa). Korvaukset ja rangaistukset eivät muutenkaan ole suhteessa muiden väkivaltarikosten tai esim. liikenneonnettomuuksien tms korvauksiin. - Matalat rangaistukset ja korvaukset tulevat jatkossakin pitämään Suomen naisille monella tapaa EU:n jne väkivaltaisimpien maiden joukossa, on sitten kyse taloudellisesta väkivallasta, henkisestä väkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta, parisuhdeväkivallasta. teinityttöjen kotona kokemasta väkivallasta, kadulla tapahtuvasta seksuaalisesta tai sanallisesta väkivallasta, sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta väkivallasta, työpaikkakiusaamisesta, työsyrjinnästä jne. Sanotaan että ns. intohimorikoksissa rangaistus ei vähennä väkivaltaa. Näin lienee lyhyellä aikavälillä joskin yleisesti seksuaalirikoslailla on vaikutusta naisten asemaan ja muuhun väkivaltaan. Suomessa on ollut pitkään puutteellinen seksuaalirikoslaki ja meillä on kuten sanottu kaikenlainen vakava väkivalta erittäin yleistä, niin työpaikoilla kuin kotona. Tämä aiheuttaa monella tapaa valtavasti naisten köyhyyttä ja kustannuksia yhteiskunnalle (ja yrityksille), kuten myös sairauksia, runsaasti terapioita, työkyvyttömyyseläkkeitä, jne. Muutenkin on 1970-luvulta lähtien tutkimusta joka osoittaa että raiskaukset ovat väkivalta ja vallankäyttörikoksia, ei seksuaalisen halun tyydyttämiseen tähtääviä ja että rikoksen uusiminen on yleistä. Koska näistä asioista Suomessa puhutaan rehellisesti? - Tämän lainsäädännön myötä kehitys Suomessa tulee jatkossakin olemaan hidasta ja huonoa. Haluammeko me ihan oikeasti olla EU:n huonoimpia? Nyt olemme.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Haluan tältä osin kiinnittää vielä huomiota teon subjektiiviseen puoleen, eli valintaan säilyttää raiskaus edelleen vain tahallisena rikoksena. Tuottamuksellisen raiskauksen kriminalisoinnille Ruotsin mallin mukaisesti ei ole todettu riittäviä perusteita eikä sen kriminalisointia Suomessa ehdoteta (ks. työryhmän mietintö s. 117). Lisäksi työryhmän mietinnössä korostetaan, että jo nyt ehdotettu muutos laajentaa rangaistavuuden alaa. Näihin perusteluihin on mahdollista yhtyä. Voi olla oikeuspoliittisesti perusteltua, että ensin seurataan sitä, miten nyt ehdotettua raiskauksen kriminalisointia tullaan soveltamaan ja vasta sen jälkeen arvioidaan sitä, jääkö rangaistavuuteen sellaisia aukkoja, joiden perusteella myös tuottamuksellinen tekomuoto pitäisi kriminalisoida. Tuottamuksellisen kriminalisoinnin raiskaukseen liittyy myös julkisessa keskustelussa väärinymmärryksiä, mistä syystä siihen suhtaudutaan varauksella tai negatiivisesti. Kyse ei ole siitä, että raiskaus voisi tapahtua vahingossa, vaan kyse on siitä, että tahallisessa tekomuodossa edellytetään tekijältä hyvin vahvaa tietoa uhrin tahdosta, mistä syystä hyvin moitittavia tekoja voi jäädä rangaistavuuden ulkopuolelle, koska tekijä väittää olleensa tietämätön uhrin vapaaehtoisuuden puuttumisesta. Jotta raiskaus on ylipäätään rangaistava, tulee tekijän pitää vapaaehtoisuuden puuttumista varsin todennäköisenä. Tämä on korkeampi tiedollinen vaatimus tahallisuuden täyttymiseen kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, joissa edellytetään, että tekijä on pitänyt vapaaehtoisuuden puuttumista mahdollisena ja lisäksi suhtautunut tähän välinpitämättömästi tai hyväksyen (Ruotsissa likgitighetsuppsåt, Saksassa Eventualvorsatz). Tästä syystä esimerkiksi Ruotsin Brån tutkimusraportin (2020) tuloksista koskien tuottamuksellisen raiskauksen ongelmia ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä Suomea koskien. Doktriinien erojen vuoksi Suomessa ei täysin vastaavia ongelmia voisi ilmetäkään. Brån raportin mukaan Ruotsissa tuomioistuimilla on ollut erityisiä ongelmia ensinnäkin tulkita olosuhdetahallisuuden alinta tasoa eli välinpitämättömyystahallisuutta (likgiltighetsuppsåt) ja toisaalta erottaa se törkeästä tuottamuksesta. Näiden rajanveto tehdään Ruotsissa tulkitsemalla tekijän suhtautumista vapaaehtoisuuden puuttumiseen. Jos tekijä pitää vapaaehtoisuuden puuttumista mahdollisena ja suhtautuu vapaaehtoisuuden puuttumiseen välinpitämättömästi, on teko tahallinen. Jos taas tekijä pitää vapaaehtoisuuden puuttumista mahdollisena ja suhtautuu välinpitämättömästi riskiin sen puuttumisesta, on teko tuottamuksellinen. Kuten hyvin voi ymmärtää, tällainen rajanveto on oikeudellisesti erittäin haastava tehdä, mistä syystä Brå on raportissaan kiinnittänyt tähän huomiota. Kuten työryhmän mietinnössä todetaan, ”raiskauksen rangaistavuus tuottamuksellisena tarkoittaisi sitä, että tekijää rangaistaisiin silloinkin, kun hän ei pitänyt kaikkia raiskauksen tunnusmerkistössä tarkoitettuja seikkoja, esimerkiksi toisen osapuolen vapaaehtoisuuden puuttumista tai heikentynyttä tajunnantilaa, varmana tai varsin todennäköisenä, mutta hänen olisi pitänyt olla näistä seikoista selvillä. (s. 117)” Suomessa tuottamuksellisen raiskaus eroaisi siis merkittävällä tavalla Ruotsin mallista, joka on aiheuttanut Ruotsissa edellä kuvattuja tulkinnallisia ongelmia. Suomessa tulee seurata oikeuskäytäntöä ja arvioida lakimuutoksen oltua voimassa joitakin vuosia, miten tuomioistuimet arvioivat sitä, onko tekijä pitänyt vapaaehtoisuuden puuttumista varsin todennäköisenä. Ongelmallisia voisivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa tekijä on ollut täysin välinpitämätön uhrin tahdon suhteen ja siksi väittää olleensa täysin tietämätön siitä, ettei toinen ole ollut mukana vapaaehtoisesti. Se, että raiskausta koskevan 1 §:n 2 momenttiin on nyt sisällytetty äkillisten tilanteiden hyväksikäyttö raiskauksen toteuttamistapana, saattaa kattaa nämä tilanteet, jolloin rangaistavuudessa ei synny tältä osin aukkoa, mutta tätä tulee jatkossa tarkasti seurata. Lisäksi myös tahallisuusarviossa on joissakin korkeimman oikeuden ratkaisuissa kiinnitetty huomiota siihen, että tekijä olisi voinut yrittää selvittää asiaa, mutta ei ole näin toiminut (esim. lääkerikos KKO 2015:66). Myös seksuaalirikosten osalta tulisi korostaa sitä, että tekijä ei voi perustaa toimintaansa oletuksiin, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus selvittää toisen vapaaehtoisuus tilanteen ollessa epäselvä, ja tällöin kyse voi olla myös tahallisesta teosta. Erityisen ongelmallisena voidaan tältä osin pitää seksuaalielämäänsä aloittelevien nuorten välisiä rikosepäilyjä, mikä käy ilmi myös Alaattinoglun, Kainulaisen ja Niemen tekemästä tutkimuksesta (s. 95-96) ja Ruotsissa Brån raportista (s. 49–52). Lakimuutos edellyttääkin tältä osin merkittävää panostusta seksuaalikasvatukseen. Joka tapauksessa on nähtävissä, että yhteiskunnassa on käynnissä asenteen muutos suhteessa seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä todennäköisesti voi Suomessakin johtaa siihen, että tuottamuksellisen raiskauksen kriminalisointia tullaan harkitsemaan tulevaisuudessa.
  • Lausunnonantajia: 46
    Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset
      • Mitä mieltä olette ehdotuksesta säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän ehdotusta perusteltuna.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Lapsiin ja aikuisiin kohdistuvien rikosten erottelu on sinänsä perusteltu. Voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen perustuva oikeuskäytäntö ei ole riittävästi tunnistanut lapsen vapaaehtoisuuden puuttumista, joten sitä ei ole välttämättä erikseen otettu huomioon seuraamusta koventavana edes silloin, kun seksuaalirikos on kohdistunut huomattavan nuoreen lapseen. Koska lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta on keskeinen lainsäädännölle asetettu tavoite, tämä on perusteltua ottaa huomioon myös lainsäädännön systematisoinnissa, kuten nyt onkin tehty.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Uudistus vastaa etenkin Ruotsissa vuodesta 2005 asti vallitsevaa käytäntöä. Etenkin lapsenraiskausten erillisen sääntelyn muihin raiskauksiin nähden voidaan myös katsoa vastaavan sitä stigmaa, joka erottaa lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset muista seksuaalirikoksista. Erilliset pykälät lapsia koskeville teoille voidaan nähdä myös vastaavan paremmin rikosten luokittelua paremmin kuin aikaisempi lainsäädäntö.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisten Linja kannattaa ehdotusta. Se selkeyttää sääntelyä. Useiden ikärajojen luominen ja sääntelyn rakentaminen niin, ettei luotujen ikäluokkien välillä ole päällekkäisyyttä, muodostaa kuitenkin katvealueita sääntelyyn. Katvealueet liittyvät toisaalta ikään liitettyyn tahallisuusvaatimukseen ja toisaalta erilaisten tekotapojen monimuotoisuuteen, erityisesti valta-aseman väärinkäytön eriyttämiseen omaksi tekotavakseen (seksuaalinen hyväksikäyttö) aikuisiin kohdistuvissa rikoksissa. Ensimmäinen esimerkki koskee raiskausta, jossa 20-vuotias tekijä on sukupuoliyhteydessä nukkuvan 11-vuotiaan kanssa. Tekijä ei kuitenkaan tiennyt uhrin olevan alle 12-vuotias, vaan luuli tämän olevan jo 12 vuotta täyttänyt. Hänellä on tähän perusteltu syy - esim. tekijä on tiennyt hänen syntymävuotensa ja pitänyt varsin todennäköisenä, että syntymäpäivä on jo ollut (kuten KKO 2014:54). Ikään perustuvan rikoksen (12 § 1 kohta) tahallisuus ei täyty. Toisaalta 2a kohtakaan ei ole sovellettavissa, koska uhri ei ole ollut kaksitoista vuotta täyttänyt. Kuitenkin on aivan selvää, että kyseessä on raiskaus. Tekijä uhkaa jäädä rankaisematta. Porsaanreikä voitaisiin tukkia siten, että 12 ja 15 §:ien 2-kohdista poistetaan alaikäraja, siis: 12 § Joka on sukupuoliyhteydessä ​ kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka ​ kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kanssa ​ a) 3 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ​ b) jos osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ​ c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, ​ taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ​ on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.​ Toinen esimerkki koskee tapausta, jossa 18-vuotias valmentaja asemaansa hyväksikäyttäen taivuttelee 14-vuotiaan sukupuoliyhteyteen. Osapuolten ikä- ja kypsyysero ei ole olennainen, joten 12 § 2b-kohta ei ole sovellettavissa. Ei myöskään voida saman tien todeta, ettei uhri osallistunut vapaaehtoisesti, koska sääntelyssä on valittu lähestymistapa, jossa valta-aseman väärinkäyttö ei mitätöi suostumusta (seksuaalisen hyväksikäytön pykälän säilyttäminen erillään). Mikäli uhri olisi 16-vuotias, tapaus voitaisiin tutkia seksuaalisena hyväksikäyttönä siinäkin tapauksessa, ettei voida todistaa, ettei uhri osallistunut vapaaehtoisesti. Koska uhri on alle 16-vuotias, voidaan tapaus kuitenkin tutkia ainoastaan sen nojalla, osallistuiko uhri vapaaehtoisesti. Tätä ei voida pitää kannatettavana lähestymistapana. Ellei valta-aseman väärinkäytön katsota mitätöivän vapaaehtoista osallistumista, eivät nämä tapaukset tule katetuiksi 12 ja 15 §:ssä. Ongelma voidaan korjata sillä, että valta-aseman väärinkäyttö lisätään raiskauksen 2 mom 2 kohtaan Minni Leskisen ehdottamalla tavalla.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lapsi on heikommassa asemassa aikuiseen nähden, ja siten helpommin hallittavissa pelolla tai suostuteltavissa tekoihin, joita hän ei ymmärrä. Kun samaa lainsäädäntöä sovelletaan aikuisiin ja lapsiin, se asettaa lapsen sellaiseen vastuuseen, jota hänellä ei ikänsä puolesta voi olla. Pelkkä nuori ikä tarkoittaa avutonta tilaa. Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen tehneet ovat saattaneet puolustella tekoaan esimerkiksi sillä, että lapsi oli itse aloitteellinen tai ei näyttänyt kärsivän tilanteesta. Joillakin rikoksen tehneillä tai potentiaalisilla rikoksentekijöillä on ajatusvääristymä, ettei seksuaalisesta suhteesta aikuisen kanssa ole lapselle haittaa, jos lapsi ei sitä vastusta. Lainsäädännön ei pidä tukea tällaista ajattelua. On ratkaisevaa, että lapsiin kohdistuvia tekoja tarkastellaan aikuisiin kohdistuvista teoista erillisinä, jotta lasten turvallinen seksuaalinen kehitys, itsemääräämisoikeus ja koskemattomuuden suoja toteutuvat paremmin.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa ehdotusta. Setlementti Tampere ry kuitenkin yhtyy Amnesty Internationalin eriävässä mielipiteessä esille nostettuun ongelmaan 12–15-vuotiaiden osalta. Teon ei tulisi olla lievemmin rangaistava, vaikka 12–15-vuotias on itse ollut aktiivinen suhteessa häntä olennaisesti vanhempaan ja kypsempään henkilöön. Setlementti Tampere ry on Amnesty Internationalin kanssa samaa mieltä myös siitä, että voimassa olevassa laissa olevaa rajoitussäännöstä ei tule muuttaa ehdotetulla tavalla, kuten myös siitä, että ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa” ei ole asianmukainen rikosnimike pykälässä rangaistavaksi säädetylle menettelylle. Yhdymme Tukinainen ry:n vaatimukseen uudistaa heidän ehdottamallaan tavalla myös esityksen pykälä 9 § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa ehdotusta säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen ja katsoo, että erottaminen selkiyttäisi sääntelyä. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että mietinnössä otetaan lähtökohdaksi se, että mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Lanzaroten sopimuksen mukaisesti kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Naisjärjestöjen Keskusliitto on huolestunut etenkin sekä 12-15-vuotiaiden että 16-17-vuotiaiden lasten oikeussuojasta. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että 12 vuotta täyttäneiden osalta annetaan ehdotuksessa liikaa painoarvoa uhrin omalle käyttäytymiselle ja on huolissaan siitä, että heidän kohdalla vapaaehtoisuuden puutteen arvioinnista tulee merkittävä kriteeri. 12 vuotta täyttäneiden lasten asemaa ei tule heikentää lakiuudistuksessa eikä 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta tule tuomita lievemmin sen vuoksi, että lapsi on itse ollut aloitteellinen. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ei tule säätää rikosnimikettä ’sukupuoliyhteys lapsen kanssa’ eikä myöskään rikosnimikettä ’seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta’. Naisjärjestöjen Keskusliitto tuo kyseiset ongelmat tarkemmin esille seuraavien kysymysten alla. Nykyistä 16 vuoden ikärajaa ei tule hämärtää uudistuksen myötä. Työryhmämietinnön ehdotuksen mukaan yli 11-vuotiaiden kohdalla tultaisiin jatkossa pohtimaan vapaaehtoisuutta. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ikärajan on ehdottomasti oltava korkeampi.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Sosiaali- ja terveysministeriö on aiemminkin puoltanut lapsiin kohdistuvien seksuaalirikos-ten rangaistusten kiristämistä ja pitää ratkaisua selkeyttävänä ja hyvänä jatkumona tör-keimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia koskevan hallituksen esityksen (212/2018) linjalle. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa erityiseen lasten suojeluun ja on hyvä, että lapsiin kohdistuneet teot arvioidaan lasten erityisyyden huomioivalla tavalla, kuten myös Lanzaroten ja Istanbulin sopimukset velvoittavat. 12-16 –vuotiaiden kohdalta STM katsoo, että seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä olisi hyvä vielä hyvä täsmentää ja kiinnittää huomiota siihen, että tosiasiallisesti ei kavenneta rangaistusvastuuta ja heikennetä lapsen oikeusturvaa nykytilaan verrattuna.
      • Lasten perusoikeudet ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Tätä kannatamme. Nykyiseen lakiin sisältyy lakivaliokunnassa aikoinaan vahvistettu useamman säännöksen samanaikainen sovellusmalli. Emme pidä tätä niputusratkaisua hyvänä. Lain tulisi olla selkeä, joten on hyvä tavoite saada kaikki lapsiin liittyvät säännökset omaksi kokonaisuudekseen. Alaikäispornografiaan liittyvien säännöksen siirtämistä RL 17 luvusta RL 20 lukuun olemme ehdottaneet aikaisemmin. Se on hyvä asia. Sen sijaan emme ole samaa mieltä ehdotettujen säännösten sisällöstä.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Eduskunta edellytti, että uudistus muodostaisi selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Lapsia koskevan osuuden osalta on valitettavasti todettava, että tässä on mietinnön mukaisten säännösten toteutuessa epäonnistuttu. Paikoin jää mielikuva taantuvasta lainsäätelystä (tuli mieleen säätely ennen 1.1.1999 mm. lukuisine ikärajoineen). Edelleen 12-15- vuotiaiden osalta ollaan mietinnön esityksen mukaan menossa monimutkaiseen sääntelyyn yhden tavoitteen saavuttamiseksi (sekoitettu nykyisen raiskausrikoksen uudistustarve – suostumus/vapaaehtoisuuden puute lapsia koskeviin seksuaalirikoksiin). Uudistus huonontaa merkittävästi 12-15 -vuotiaiden lasten asemaa. Tältä osin voi viitata myös tohtorikoulutettava Minni Leskisen lausuntoon (itsemääräämisoikeuden suojaa lapsen koskemattomuuden kustannuksella). Ymmärrän taustalla olevan hyvän tarkoituksen, eikä kenenkään tarkoituksena liene kriminalisoida nuorten välisiä vapaaehtoisia seksuaalisuhteita ja viedä niitä rikosprosessiin, mutta esitetyssä muodossaan pykälät (miten en on muotoiltu) ei osin ole eroa esim. onko menettelyn toinen osapuoli 50 v tai 15-17 v. Lähtökohta on, että pykäliä sovelletaan kuten ne on kirjoitettu. Lapsiin kohdistuvien tekojen pykälät täytyisi olla selkeästi kirjoitettuja eikä sisältää vain lukuisia viittauksia aiempiin pykäliin. Selkeästi kirjoitetut säännökset lisäävät säännöksen oikeusturvavaikutuksia sekä ottavat paremmin huomioon myös uhrin aseman. Lisäksi eri rikosnimikkeissä sanalla lapsi tarkoitetaan eri ikäistä eli lapsen määritelmä aiheuttaa sekavuutta voimassa olevaan lakiin verrattuna. Uudistusehdotuksen jälkeen lapsi voisi tarkoittaa alle 16– vuotiasta, alle 12-vuotiasta, 12-15 vuotiasta, 16-18 vuotiasta tai henkilöä, jonka on perusteltua syytä olettaa olevan alle 18- vuotias
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lakimiesliitto kannattaa lapsiin kohdistuvien säännösten eriyttämisen omaksi kokonaisuudekseen sekä sukupuoliyhteyksien ja seksuaalisten tekojen säätämistä rangaistavaksi sellaisenaan lapsenraiskaukseksi tai seksuaaliseksi kajoamiseksi lapseen. Työryhmän esittämää perusratkaisua säätää lapsiin kohdistuvista teoista omana, aikuisiin kohdistuvista teoista erillisenä kokonaisuutenaan voidaan pitää perusteltuna paitsi lasten erityiseen suojeluun liittyvistä syistä, myös lainsäädännön systematiikkaan liittyvistä syistä. Erottelu korostaa myös lapsiin kohdistuvan teon moitittavuutta ja säännösten tunnusmerkistössä on mahdollisuus huomioida paremmin lapsen heikompi asema aikuiseen nähden. Toivottavaa olisi, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöt kirjoitettaisiin selvästi auki ja pykäläviittauksia vältettäisiin (esim. lapsenraiskaus).
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Oleellista on varmistua siitä, että yksikään teko ei voi pudota eri pykälien väliseen maastoon ja jäädä rankaisematta siksi, että oikeus ei voi olla varma, onko teko on tuomittava aikuiseen vai lapseen kohdistuvasta rikoksesta.
      • Suojellaan Lapsia ry, Laitinen Hanna-Leena
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Suojellaan Lapsia ry kiittää valmistelijoita ehdotuksesta, että lapsiin kohdistuvat teot on koottu omaksi kokonaisuudeksi. Suojellaan Lapsia ry kannattaa ehdotusta. Lapsilla on oikeus suojeluun kaikelta seksuaaliselta häirinnältä, houkuttelulta ja seksuaaliväkivallalta. On lapsen edun mukaista että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia arvioidaan omana kokonaisuutenaan rikoslaissa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevien säännösten kokoamista omaksi kokonaisuudekseen. Aikuisten ja lasten osalta sääntelyn lähtökohdat ovat erilaiset. Aikuisten kohdalla korostuu seksuaalinen itsemääräämisoikeus, kun taas lasten kohdalla korostuu seksuaalisen koskemattomuuden turvaaminen. Aikuisiin ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten eriyttäminen rikoslaissa on perusteltu ratkaisu. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjunnassa on otettava huomioon kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet. Erityisen merkittävässä roolissa ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja sen valinnaiset pöytäkirjat sekä Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus). MLL korostaa, että myös 16-17-vuotiaat ovat lapsia, ja edellä mainittujen ihmisoikeussopimusten suoja koskee myös heitä. Työryhmän esitykset lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista koskevista säännöksistä eivät monelta osin ole lasten oikeuksia edistäviä eivätkä ole lainsääntöä selkeyttävää. Joiltakin osin esitetyt säännökset heikentäisivät lapsen oikeuksien toteutumista. Työryhmän mietintö perustellusti korostaa aikuisten kohdalla seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Työryhmän ehdotus korostaa myös perustellusti alle 12-vuotiaiden ehdotonta koskemattomuutta, mutta samalla 16 vuoden suojaikäraja hämärtyisi. Vasta 12-vuotiaiden lasten osalta suostumuksesta tulisi merkittävä kriteeri teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Työryhmän mietinnössä esitetyissä perusteluissa pidetään esimerkiksi 14-vuotiaan ja 19-vuotiaan tai 15-vuotiaan ja 20-vuotiaan seurustelusuhteita tasavertaisina, jotka jäisivät rikosoikeudellisen arvioinnin ulkopuolelle. Työryhmän mietinnössä tuodaan esille, että uudistuksen keskeinen tavoite on rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Monet työryhmän mietintöön sisältyvät säännösehdotukset ovat kuitenkin tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa. MLL yhtyy Amnesty International Suomen osasto ry:n edustajan työryhmän mietintöön jättämään eriävään mielipiteeseen, jossa esitetään kritiikkiä työryhmän esittämiin säännöksiin koskien lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Nykysääntelystä poiketen ehdotetulla sääntelyllä annettaisiin rikosnimikkeen valinnassa merkitystä lapsen omalle aloitteellisuudelle suhteessa vanhempaan osapuoleen, sillä vanhemman osapuolen aloitteellisuus (kehottaminen, taivuttelu tai houkuttelu) olisi rangaistavaa 12 §:n b-alakohdan ja 15 §:n b-alakohdan nojalla. MLL on samaa mieltä eriävän mielipiteen jättäjän kanssa, että tällainen kehityskulku ei ole toivottavaa. Vastuun lapsen häiriöttömästä kehityksestä on oltava vanhemmalla, erityisesti aikuisella, osapuolella. Kun kyse on teoista, jotka vahingoittavat lapset kehitystä, niin sääntelyssä ei tule antaa näin suurta painoarvoa lapsen omalle toiminnalle. MLL on myös samaa mieltä Amnesty International Suomen osasto ry:n edustajan eriävän mielipiteen kanssa siitä, että kaikki ehdotuksen kohdat, joissa käytetään ilmaisua ” jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero” on muutettava muotoon ”jos osapuolten iässä TAI henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. MLL:n Lasten ja nuorten puhelin- ja nettipalveluissa vastaan vuositasolla 150-200 yhteydenottoa eriasteiseen seksuaaliväkivaltaan liittyen ja usein uhrina on 14-17-vuotias nuori, joka kokee tilanteesta suurta syyllisyyttä ja häpeää ja voi äärimmäisen huonosti), etenkin, jos on kokenut oman roolinsa tilanteessa jotenkin ”aktiiviseksi”. Uhrit ovat yhtäällä: aikuisen kanssa ”seurustelevia” kuin puolustuskyvyttömäksi aikuisen harjoittaman kiristyksen tai syyllistämisen kautta tulleita nuoria. Se, että aikuinen tekee rikoksen, ei voi olla alaikäisen nuoren vastuulla millään tasolla.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Psykologiliiton oikeuspsykologian työryhmän näkemyksen mukaan lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulee nähdä myös lainsäädännössä omana kokonaisuutenaan. Esitetty muutos lainsäädäntöön on tärkeä, toivottu ja odotettu. Taustalla on psykologinen tieteellinen tieto, jonka mukaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten dynamiikka ja seksuaalinen kanssakäyminen lasten kanssa on varsin erilaista verrattuna aikuisten välillä tapahtuviin seksuaalirikoksiin. Tämä tieteellinen tieto saa tukea myös käytännön työstä lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnassa. Uusi ehdotus (lapsiin kohdistuvien rikosten eriyttäminen omaksi kokonaisuudekseen) on kannatettava myös yhtenäisyytensä ja selkeytensä vuoksi.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Olen 21.9.2018 (VN/4346/2018) antamassani lausunnossa todennut, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tulee toteuttaa julkisen vallan velvoitteita suojata lasten perusoikeuksia ja niiden taustalla olevaa oikeutta itsemääräämiseen sekä turvalliseen ympäristöön ja kasvuun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään edellyttänyt tässä käytettävän myös rikosoikeudellisia keinoja. Lainsäädäntöteknisesti lapsiin kohdistuvia tekoja koskevien säännösten erottaminen omaksi kokonaisuudekseen on looginen myös suhteessa työryhmän mietinnössä mainittuun uudistuksen toiseen keskeiseen tavoitteeseen nähden; rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Ehdotettu sääntely korostaa sinänsä tarvetta lasten erityiseen suojeluun. Jatkovalmistelussa tulisi kartoittaa, toteuttaako työryhmämietinnön ehdotus suojeluvelvoitetta 12-15 ja 16-17 -vuotiaiden lasten osalta parhaalla mahdollisella tavalla. Aikaisemman lainsäädännön mukaisesti nuorten keskinäiset ja vapaaehtoiset seksuaaliset teot ei ole perusteltua joutua rikosoikeudellisen arvioinnin piiriin. Yhtä lailla erittäin tärkeää on, ettei ehdotuksen seurauksena erityisesti 12-15 -vuotiaiden lasten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellinen suoja tosiasiassa heikkenisi ja että lasten erityisen suojelun vaatimukset toteutuvat tehokkaasti myös heidän osaltaan. Työryhmän mietinnössä on tärkeitä kirjauksia siitä, että aikaisempaa suojaa ei ole tarkoitus heikentää (ks. esim. mietinnön s. 92). Tämän toteutuminen käytännössä olisi vielä jatkovalmistelussa varmistettava. Säännösten selkeyttä tulisi vielä lisätä. Ehdotettu muotoilu vaikuttaa kohtuullisen monimutkaiselta erilaisine ikärajaporrastuksineen sekä tarpeineen arvioida esimerkiksi ikäeron olennaisuutta ja osapuolten henkistä kypsyyttä. Jatkovalmistelussa tulisi vielä paneutua eri ikärajoihin liittyvään tahallisuusulottuvuuteen. Monimutkainen sääntely ei ole ideaalia osapuolten oikeusturvan, yleisestävyyden eikä käytännön lainkäyttötyön kannalta.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto pitää tärkeänä, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on erotettu omaksi kokonaisuudekseen – Lapsen oikeuksien sopimus asettaa yhteiskunnalle erityisen velvollisuuden suojata lapsia ja Lanzaroten yleissopimus nimenomaisesti seksuaalisesta väkivallalta suojaamiseen. Nämä velvoitteet vaativat toteutuakseen myös selkeästi ja yksiselitteisesti kirjoitetun lakitekstin. Siltä osalta ehdotuksessa on vielä parantamisen varaa. On myös kiinnitettävä huomiota siihen, ettei uudistuksella vahingossakaan lievennetä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Todetaan kuitenkin, että säännöksissä käytetty aikaisempiin pykäliin viittaaminen heikentää säännösten selkeyttä. Lisäksi sekavauutta aiheuttaa, että eri rikosnimikkeissä sanalla lapsi tarkoitetaan eri ikäistä. Ehdotuksessa lapsi voi tarkoittaa alle 16– vuotiasta, alle 12-vuotiasta, 12-15 vuotiasta, 16-18 vuotiasta tai henkilöä, jonka on perusteltua syytä olettaa olevan alle 18- vuotias.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lapsiin kohdistuvien säännösten eriyttäminen on hyvä ja kannatettava muutos. Lasten aseman korostaminen ja tekojen moitittavuus erityisesti lapsiin kohdistuvina on kannatettavaa. Kyseessä voisi siis parhaassa tapauksessa olla hyvä uudistus, mutta toteutus on tässä jäänyt puolitiehen. Säännökset eivät ole erilliset, vaan lainsäädäntöteknisesti on valittu huonoin mahdollinen tapa eli viittaus aikuisten säännöksiin, mikä tekee säännöksistä sekavia.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Tukinainen ry pitää hyvänä ja johdonmukaisena ehdotuksena säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin pitää lisätä myös työryhmän ehdottama säännös 'Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta', jos tätä säännöstä ei sisällytetä raiskauspykäliin tai ihmiskauppasäännökseen. Uhrit ovat alle 18-vuotiaita lapsia, jolloin rikosnimike kuuluu siihen kokonaisuuteen, jossa muutkin lapsiin kohdistuvat teot tulevat olemaan. Tukinainen ry vaatii tämän rikosnimikkeen nimen muuttamista. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta (työryhmän ehdotuksessa 9 §): Lainsäädännössä on vuosia kummitellut rikosnimike ´Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta´. Nuorella tarkoitetaan 16-17 -vuotiasta lasta. Lainkohta on työryhmän mietinnössä päätetty edelleen säilyttää sellaisenaan rangaistusasteikkonaan sakkoa tai 2 vuotta vankeutta. Mietinnössä se on ehdotettu rikoslain 20 luvun toiseksi lievimmäksi rikokseksi. Törkeää tekomuotoa ei olisi. Tukinainen ry ei hyväksy työryhmän ehdotusta jättää pykälä entiselleen. Mietinnössä ei ole syvennetty pohtimaan, keitä Suomessa ovat nämä 16-17 -vuotiaat lapset, jotka ’tarjoavat aikuisille seksuaalipalveluita’. He ovat usein kaltoinkohdeltuja, vailla kiintymyssuhteita ja ehkä jo varhaisessa elämässään suuria menetyksiä kokeneita päihteitä käyttäviä lapsia, ehkä karkumatkalla nuorisokodista. Yhteistä heille on huolenpidon puute, syrjäytyminen ja erityinen haavoittuvuus. Heitä väijyvät kauppakeskuksissa ja netissä aikuiset tarjoten seksiä vastaan taskurahaa, väliaikaista majoitusta, alkoholia, huumeita, hotelliyöpymisen ja ehkä pienen seikkailun. Toiminta on lähellä paritusta tai ihmiskauppaa. Jos ehdotus nyt esitetyssä muodossa menee läpi, Suomessa ei suhtauduta lapsikauppaan vakavasti, eikä uhrin haavoittuvaa asemaa ja tekijän valta-aseman vaikutusta ymmärretä tässäkään kohdin rangaistuksen koventamisperusteina. Jo itse rikosnimike pitää muuttaa vastaamaan paremmin tekojen todellista luonnetta eli lapsikauppaa. Kysymys on lapsen kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruotsin esimerkki toimisi tässäkin kohdin hyvänä mallina uudelle säännökselle (…döms utnyttjande av barn genom köp av sexuell handling till fängelse i högst fyra år.), ellei tätä rikosnimikettä poisteta kokonaan ja tunnusteta, että kysymys on ihmiskaupasta. Uhrin erityisen haavoittuvuuden perusteella teon tunnusmerkistö sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen osalta sopii myös raiskauksen tunnusmerkistöön. Kysymys on rikoksesta, jolloin alaikäisen uhrin ei voida katsoa toimivan vapaaehtoisesti.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei kantaa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalista kajoamista koskevan 3 §:n mukaan joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:n.... Muulla tavoin on laaja käsite. Tässä muuta tapaa ei ole yksilöity, mutta 6 §:ssä on. Miksi näin? Ks. edellisessä kohdassa lausuttu. Voisiko 6 §:n seksuaalisessa ahdistelussa asianomistajina olla se, jonka kuvaa levitetty, se jolle kuva on lähetetty ja se, jolle kuva on esitetty?
      • Exit - pois prostituutiosta ry, hallituksen puheenjohtaja
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Exit - pois prostituustiosta ry kannattaa ehdotusta. On perusteltua eriyttää lapsia ja aikuisia koskevat pykälät toisistaan, koska lapsilta ei voi lähtökohtaisesti odottaa riittävää kypsyyttä ilmaisemaan tai muodostamaan perusteita seksuaaliseen kanssakäymiseen. Lasten seksuaalioikeudellinen asema tulee aina perustua koskemattomuuteen. Yhdymme asiassa vahvasti Minni Leskisen antamaan lausuntoon ja Amnestyn jättämään eriävään mielipiteeseen koskien ikärajakysymystä. Säädoksissä ei ole riittävällä tavalla onnistuttu turvaamaan yli 12-vuotiaiden oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa ehdotusta säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen ja katsoo, että erottaminen sekä selkiyttäisi sääntelyä. TANE on kuitenkin huolestunut sekä 12-15-vuotiaiden että 16-17-vuotiaiden lasten oikeussuojasta. (ks. muut kohdat)
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erottaminen omaksi kokonaisuudeksi on tärkeä uudistus. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat lapsen aseman, haavoittuvuuden ja puolustuskyvyttömyyden takia aina erityisen vahingollisia ja heihin tulisi soveltaa säännöksiä, jotka huomioivat nämä haavoittuvuustekijät riittävällä tavalla. Lapseen kohdistuvat seksuaaliset teot ovat vallan väärinkäyttöä ja väkivaltaa lasta kohtaan ja lapsi on tällaisen rikoksen uhrina aina avuttomassa tilassa. Lisäksi lapsi ei voi koskaan antaa pätevää suostumusta aikuisen häneen kohdistamiin seksuaalisiin tekoihin. Lapset tarvitsevat erityistä suojelua ja huolenpitoa.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Tällainen lainsäädäntötekniikka selkeyttää tilannetta ja osoittaa lapsiin kohdistuvien rikosten erillisyyden ja omaleimaisuuden. Mahdollista olisi myös ollut koota nämä säännökset omaksi 20 A luvukseen.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Eduskunta edellytti, että uudistus muodostaisi selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Lapsia koskevan osuuden osalta on valitettavasti todettava, että tässä on mietinnön mukaisten säännösten toteutuessa epäonnistuttu. Paikoin jää mielikuva taantuvasta lainsäätelystä, eikä säännösten sisältö vastaa nykyaikaa. Lapsiin kohdistuvien tekojen pykälät täytyisi olla selkeästi kirjoitettuja eikä sisältää vain lukuisia viittauksia aiempiin pykäliin. Selkeästi kirjoitetut säännökset lisäävät säännöksen oikeusturvavaikutuksia sekä ottavat paremmin huomioon myös uhrin aseman. Lisäksi eri rikosnimikkeissä sanalla lapsi tarkoitetaan eri ikäistä eli lapsen määritelmä aiheuttaa sekavuutta voimassa olevaan lakiin verrattuna. Uudistusehdotuksen jälkeen lapsi voisi tarkoittaa alle 16– vuotiasta, alle 12-vuotiasta, 12-15 vuotiasta, 16-18 vuotiasta tai henkilöä, jonka on perusteltua syytä olettaa olevan alle 18- vuotias.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Valittu säädöstekniikka on toimiva ja selkeä. Säännöksissä olevat viittaukset tekevät säännöksistä hankalammin luettavia, kuin jos tunnusmerkistöt pitäisivät suoraan sisällään kaikki sen osatekijät.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Aikuisten ja lasten sääntelyn erottaminen lähtökohtaisesti toisistaan on THL:n näkemyksen mukaan tervetullut ja kannatettava uudistus. Aikuisten osalta seksuaalirikoslainsäädäntö perustuu yksilöiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiselle. Lasten ja nuorten osalta yhteiskunnalla on erityinen velvollisuus turvata heidän häiriötön kasvunsa ja kehityksensä sekä suojella heitä kaikenlaiselta väkivallalta, jolloin lapsia koskevan sääntelyn tulee perustua myös ja pienten lasten kohdalla aivan erityisesti heidän koskemattomuutensa suojelemiselle. (Kts. esim. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Lanzaroten sopimus) Sen sijaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä THL pitää jossain määrin keskeneräisinä, sisäisesti epäsuhtaisina ja erityisesti 12–16 -vuotiaiden kohdalla vielä täsmennettävinä. 12–16 -vuotiaiden nuorten kohdalla esitetään perusteetonta oikeusturvan rajaamista nykytilaan verrattuna siten, että jatkossa teko olisi rangaistava ainoastaan, jos osapuolten iässä ja kypsyydessä on olennainen ero. Tämä olisi omiaan kaventamaan rangaistusvastuuta esitetyn lapsen raiskauksen tunnusmerkistön kohdalla tarpeettomasti. Samalla nuorten välisten vapaaehtoisuuteen perustuvien sukupuoliyhteyksien rajaaminen oikeusprosessien ulkopuolelle ei esitetyillä säädöksillä ole THL:n näkemyksen mukaan riittävän selkeää.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Pirkanmaan käräjäoikeus kannattaa ehdotusta. Ehdotuksen mukainen sääntely selkeyttää 20 lukua.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa ehdotuksessa sitä, että lasten heikompi asema aikuiseen nähden otetaan huomioon. Tämä tukee YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaista lapsen oikeutta erityiseen suojeluun sekä Lanzaroten yleissopimuksen tavoitteisiin suojella lasta seksuaaliselta väkivallalta, riistolta ja hyväksikäytöltä. Lapsiin kohdistuvien tekojen säätämisellä omaksi kokonaisuudekseen tavoitteena on ollut selkeyttää lakia ja viestiä siitä, että suhtautuminen tekoihin ankaroituu. Se, että tavoitteena tekojen rangaistavuudessa on kiinnittää huomiota yhä enemmän tekojen vaarallisuuteen lapsen kehitykselle, on erittäin kannatettavaa. Lastensuojelun Keskusliitto on jo aiemmin ehdottanut, että rikoslain 20 luvun säännöksiä arvioitaisiin tarkemmin kokonaisuutena. Alaikäisiä koskevat rangaistussäännökset ovat tähän asti muodostaneet vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden erityisesti rangaistusuhkiensa osalta.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa ehdotusta. Tämä selkeyttää huomattavasti lainsäädäntöä ja ottaa paremmin huomioon sen, että lapsella ei ole kykyä antaa suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen vanhemman henkilön kanssa. Lisäksi Rikosuhripäivystys toteaa, että yksityiskohtaiset ja tarkasti määritellyt rikosnimikkeet helpottavat ja tuovat yhdenmukaisuutta oikeuskäytäntöön. Rikosuhripäivystys yhtyy Amnesty Internationalin eriävässä mielipiteessä ja Minni Leskisen 31.7.20 antamassaan lausunnossa esille nostettuun ongelmaan 12–15-vuotiaiden osalta. Teon ei tulisi olla lievemmin rangaistava, vaikka 12–15-vuotias on itse ollut aktiivinen suhteessa häntä olennaisesti vanhempaan ja kypsempään henkilöön. Rikosuhripäivystys on Amnesty Internationalin ja Minni Leskisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että voimassa olevassa laissa olevaa rajoitussäännöstä ei tule muuttaa ehdotetulla tavalla samoin kuin siitä, että ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa” ei ole asianmukainen rikosnimike pykälässä rangaistavaksi säädetyl-le menettelylle.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Kannatetaan ehdotusta. Lapsiin kohdistuvien tekojen pykälät täytyisi olla selkeästi kirjoitettuja eikä sisältää vain lukuisia viittauksia aiempiin pykäliin. Selkeästi kirjoitetut säännökset lisäävät säännöksen oikeusturvavaikutuksia sekä ottavat paremmin huomioon myös uhrin aseman. Lisäksi eri rikosnimikkeissä sanalla lapsi tarkoitetaan eri ikäistä eli lapsen määritelmä aiheuttaa sekavuutta voimassa olevaan lakiin verrattuna. Uudistusehdotuksen jälkeen lapsi voisi tarkoittaa alle 16– vuotiasta, alle 12-vuotiasta, 12-15 vuotiasta, 16-18 vuotiasta tai henkilöä, jonka on perusteltua syytä olettaa olevan alle 18- vuotias.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Tämä on erittäin hyvä sääntelymalli. Lapset ovat erityisen suojelun tarpeessa, mitä ehdotettu sääntely tulisi korostamaan. Lapsen raiskauksen oma tunnusmerkistö olisi omiaan poistamaan niitä tulkintavaikeuksia, joita on liittynyt raiskaussäännösten soveltamiseen lapseen kohdistuvissa teoissa, joissa ei ole käytetty väkivaltaa tai sen uhkaa. Voimassa olen lain tulkinta näyttää joissain tapauksissa johtaneen siihen, että syyte raiskauksesta on hylätty, kun lapsi ei ole nimenomaisesti kieltäytynyt sukupuoliyhteydestä eli oikeammin ei ole edes ymmärtänyt, mitä on tekeillä. Ehdotettu sääntely poistaa tämän ongelman, selkeine ikärajoineen ja muita (kuin alle 12 vuotiaisiin kohdistuvia tekoja) tekomuotoja sisältävine selkeine rikosvastuun kriteereineen. Eräiden lapseen kohdistuvien rikostyyppien siirtäminen 17 luvusta 20 lukuun on perusteltu ehdotus.
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliitto kannattaa lain säätämistä erikseen ja omaksi kokonaisuudekseen, koska lapsen lasten kognitiivinen kehitys on kesken eikä lapsi voi tehdä samankaltaisia päätöksiä kuin aikuinen. Erityisesti lainsäädännön on huomioitava 13–17-vuotiaiden väliset suhteet, joissa ei voida soveltaa samaa kohtelua kuin pieniin lapsiin mutta ei toisaalta samaa kuin aikuisiinkaan. Nuoriin 13–17 vuotiasiin kohdistuvaa lainsäädäntöä tulee vielä hioa sensitiivisemmäksi käsittelemään nuorten keskinäisten suhteiden erityispiirteet.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijänä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        23.9.2020
        • LAPSIIN KOHDISTUVAT SEKSUAALIRIKOKSET Mielestäni lapsiin kohdistuvia tekoja koskevien säännösten kokoaminen omaksi kokonaisuudekseen olisi lainsäädäntöteknisesti hyvä ratkaisu, joka myös käytännössä helpottaisi lainkäyttäjän työtä. Esityksessä ei ole juurikaan käsitelty sitä, miten tahallisuusvaatimusta on tarkoitus käytännössä soveltaa laissa mainittuihin lasten ikärajoihin (alle 12, 16 tai 18 vuotta). Tässä yhteydessä olisi mielestäni perusteltua harkita irtaantumista tahallisuuden alarajaa kuvaavasta varsin todennäköisenä pitämisestä ja lähteä siitä, että teko olisi rangaistava myös törkeän tuottamuksellisena, jos tekijä pitää varteenotettavana mahdollisuutena, että uhrin ikä jää alle laissa mainitun ikärajan ja hän suhtautuu tähän mahdollisuuteen välinpitämättömästi. Vanhemmassa kotimaisessa oikeuskirjallisuudessahan tällainen tuottamuksen taso katsottiin jo tahallisuudeksi ja Ruotsissakin tällainen syyllisyyden taso johtaa rikosvastuuseen (oaktsamhetsansvar). Esityksen mukaan lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamisen soveltamisala laajenisi siten, että tunnusmerkistö täyttyisi myös tapauksissa, joissa olisi ”perusteltua syytä olettaa” lapsen olevan 18 vuotta nuorempi. Ehdotetun tunnusmerkistön rakenne on poikkeuksellinen. Pohdittavaksi jää, miten tilanteeseen tulisi suhtautua, jos myöhemmin paljastuisi, että kysymys olikin 18 vuotta täyttäneestä henkilöstä. Ilmeisesti tämä ei johtaisi syytteen hylkäämiseen tai tuomion purkamiseen, jos kuvan tai videon perusteella oli kuitenkin syytä olettaa, että henkilö oli alle 18 vuotta.
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Hyvä. Tosin 12-vuotta on liian alhainen ikäraja. Tulisi olla ainakin 13-vuotta.
      • Invalidiliitto ry, Yhteiskuntasuhteet, Gustafsson Henrik
        Päivitetty:
        26.8.2020
        • Invalidiliitto pitää perusteltuna säätää erikseen lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, koska niihin sisältyy erityispiirteitä. Fyysisesti vammaisia lapsia puolestaan kosketaan pelkästään avustamisen ja hoidon antamisen yhteydessä muita lapsia enemmän. Tämä voi lisätä osaltaan riskiä lapsen ja nuoren eri ikäkausina kokemaa seksuaalista ahdistelua tai heihin kohdistuvia seksuaalisia tekoja. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2017) mukaan toimintarajoitteisilla nuorilla (mm. yläaste- ja lukioikäiset) seksuaalisen väkivallan kokemukset, kuten kehon intiimien alueiden koskettelu vasten tahtoa tai seksiin painostaminen, olivat yleisempiä kuin muilla nuorilla. Toimintarajoitteiset nuoret kokevat kaksinkertaisella todennäköisyydellä fyysistä uhkaa sekä kolminkertaisella todennäköisyydellä seksuaalista väkivaltaa. Seuraukset voivat olla hyvin vakavia, koska he joutuvat henkilöön liittyvien ominaisuuksien, kuten vammaisuuden vuoksi rikosten kohteiksi. Lähde: http://www.julkari.fi/handle/10024/13523
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Uudistusta on ohjannut Turun hovioikeuden ratkaisu, jossa sukupuoliyhteyttä 10-vuotiaan tytön kanssa ei tuomittu raiskauksena (vaan törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä). Ratkaisu herätti laajaa yleistä paheksuntaa. Tähän tilanteeseen on jo aikaisemmin reagoitu säätämällä uusi rikos, törkeä lapsenraiskaus (nyk. RL 20:7b). Nyt ehdotettu vapaaehtoisuuteen perustuva raiskaustunnusmerkistö ratkaisisi mainitussa tapauksessa esiin tulleen ongelman, sillä 10-vuotiaan lapsen kohdalla selvästikään ei voi olla kysymys vapaaehtoisesta suhtautumisesta sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon, vaan kysymys olisi raiskauksesta.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Työryhmän mietinnössä korostetaan, että samaan aikaan kun seksuaalirikosoikeus halutaan rakentaa vapaaehtoisuuteen perustuvaksi, toinen keskeinen tavoite on rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi (s. 146). On selvää, että kun seksuaalinen itsemääräämisoikeus korostuu entisestään aikuisten osalta, tulee lasten osalta seksuaalirikosoikeuden perustua koskemattomuudelle. Myös rikosprosessi on lasten osalta eri: lapsia ei lähtökohtaisesti kuulla oikeudessa ja heidän kuulemisensa tapahtuu yleensä siihen erikoistuneissa yksiköissä tai virka-apuna lastenpsykiatriassa. Myös oikeudenkäyntiaineiston tulkinta on erilaista ja vaatii asiantuntemusta lasten kehityspsykologiasta. Lasten osalta ei voida eikä tule edellyttää, että he pystyisivät muodostamaan, saati ilmaisemaan, oikeudellisesti pätevää kantaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tästä syystä pidän aikuisiin ja lapsiin kohdistuvien pykälien eriyttämistä lähtökohtaisesti tervetulleena uudistuksena. Olen kuitenkin samaa mieltä Amnesty International Suomen osasto ry:n kanssa siitä, että kaikilta osin työryhmän ehdotus ei ole onnistunut tässä tavoitteessaan turvata lasten koskemattomuus sekä häiriötön kasvu ja kehitys. Ehdotuksessa on päädytty ehdottomaan ikärajaan, jonka tarkoitus on parantaa alle 12-vuotiaiden lasten koskemattomuuden suojaa, mutta samaan aikaan on varsin ristiriitaisella tavalla annettu varsin paljon painoarvoa 12-15-vuotiaiden omalle mielipiteelle teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Kuten Amnesty International Suomen osasto ry:n eriävässä mielipiteessä todetaan, ”[e]hdotetut säännökset lapsiin kohdistuvista rikoksista sisältävät kolmiportaisen säännöstön, jossa 14 § (sukupuoliyhteys lapsen kanssa) ja 17 § (lapseen kohdistuva seksuaalinen teko) voidaan nähdä 12 §:n (lapsenraiskaus) ja 15 §:n (seksuaalinen kajoaminen lapseen) lievinä tekomuotoina”. Mikäli tekoon ei sisälly 12-15-vuotiaan kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua, eli jos 12-15-vuotias on itse ollut aktiivinen suhteessa häntä olennaisesti vanhempaan ja kypsempään henkilöön, teko on lievemmin rangaistava. Olen samaa mieltä Amnesty International Suomen osasto ry:n kanssa siitä, että viesti on tässä väärä. Aikuisella on aina vastuu, riippumatta siitä, onko 12-15-vuotias itse aktiivinen vai pitääkö häntä houkutella seksuaaliseen tekoon tai sukupuoliyhteyteen. Myös rikosnimike ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa” antaa teosta väärän kuvan, eikä nimikkeen muuttamista juurikaan perustella. Kyse on teoista, jotka nykyisen lain mukaan olisivat rangaistavia lapsen (törkeänä) seksuaalisena hyväksikäyttönä ja näin asian pitäisi olla jatkossa. On vaikea hyväksyä sitä, että samaan aikaan, kun alle 12-vuotiaiden koskemattomuutta korostetaan, 12-15-vuotiaiden hyväksikäyttö saadaan näyttämään vähemmän moitittavalta kutsumalla sitä vain sukupuoliyhteydeksi. Kyse on kuitenkin lapsen hyväksikäytöstä, koska lain sanamuodon mukaan osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä tulee olla olennainen ero, jolloin se on vähintäänkin tämän ikä- ja kypsyyseron hyväksikäyttöä. Sama kritiikki koskee ehdotettua rinnakkaispykälää 17 § lapseen kohdistuva seksuaalinen teko. Niissäkin on kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä edellä kuvatulla tavalla, ja ehdotankin, että työryhmän ehdottamat 14 § ja 17 § yhdistetään, jolloin käytännössä olisi kyse nykyisen lainsäädännön mukaisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (6 §), jonka mukaisesti tuomittaisiin teoista, jotka eivät ole rangaistavia lapsen raiskauksena tai (törkeänä) seksuaalisena kajoamisena lapseen. Lisäksi ehdotuksessa on muutettu nykyistä oikeustilaa edellyttämällä, että sekä osapuolten ikäerossa että henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, jotta teko olisi rangaistava. Tätä on perusteltu mietinnössä sillä, että ”[e]hdotettu sääntely perustuu kuitenkin oletukselle, että olennainen ikäero osoittaa myös osapuolten kypsyydessä olevan olennainen ero (s. 92)”. Olen samaa mieltä Amnesty International Suomen ry:n kanssa siitä, että tämä tulkinta on sanamuodon vastainen. Kyse on erillisistä vaatimuksista, jotka ovat itsenäisiä, ja vaatimus siitä, että kummankin kriteerin tulee täyttyä, voi johtaa lasten rikosoikeudellisen suojan epätarkoituksenmukaiseen kaventumiseen. En pidä tätä muutosta kannatettavana ja olen samaa mieltä Amnesty International Suomen osasto ry:n kanssa siitä, että kaikki ehdotuksen kohdat, joissa käytetään ilmaisua ” jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero” muutetaan nykyistä rajoitussäännöstä vastaavaan muotoon ”jos osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Nykyinen rajoitussäännöshän edellyttää, että kummassakaan ei ole olennaista eroa, jotta tekijä olisi vastuusta vapaa (ja lisäksi se edellyttää, että teko ei olennaisesti loukkaa lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta). Lasten rikosoikeudellisen suojan huonontaminen tällä tavoin ei ole mielestäni perusteltua. Edelleen ehdotuksessa on yritetty täsmentää sitä, millaista ikäeroa voidaan pitää lain tarkoittamalla tavalla olennaisena. Mietinnössä (s. 188-189) ehdotetaan varsin kaavamaista mallia, jonka mukaan ”[l]ähtökohtaisesti osapuolten ikäeroa tulisi pitää olennaisena, kun lapsi on 15-vuotta ja ikäero on noin kuusi vuotta, kun lapsi on 14-vuotias ja ikäero noin viisi vuotta ja kun lapsi on 13-vuotias ja ikäero on noin neljä vuotta tai kun lapsi on 12-vuotias ja ikäero on noin kolme vuotta.” Lähtökohtaisesti 20-vuotiaiden ja 15-vuotiaiden elinpiirejä voidaan pitää varsin erilaisina, toisen ollessa vielä yläkoulussa ja toisen jo opiskelemassa. Mietinnöstä ei käy ilmi, onko tässä käytetty perustana lasten kehityspsykologisia kannanottoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rikosoikeudellisesti hyväksytään se, että useita vuosia vanhemmat, yleensä pojat, ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä itseään selvästi nuorempien tyttöjen kanssa suojaikärajan estämättä, eli vesitetään suojaikärajan merkitystä. Tällaisten laskennallisten kannanottojen esittäminen edellyttäisi laajemman moniammatillisen osaamisen hyödyntämistä. Lisäksi kritiikkini kohdistuu suojaikärajan ylittäneiden 16-17-vuotiaiden nuorten tilanteeseen väliinputoajina. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia, joita tulee suojella seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Työryhmän mietinnössä sivulla 91 todetaan, että ” Vaikka 16–17-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneisiin seksuaalisiin loukkauksiin sovellettaisiin jatkossakin lähtökohtaisesti samoja rangaistussäännöksiä kuin aikuisiin, myös tämän ikäisten lasten erityisasema otettaisiin huomioon muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä, törkeiden tekomuotojen ankaroittamisperusteissa, seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevassa säännöksessä, parituksen tunnusmerkistössä, lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämistä ja hallussapitoa koskevissa säännöksissä sekä lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamista koskevassa säännöksessä.” Nämä eivät mielestäni ole riittäviä keinoja 16-17-vuotiaiden aseman huomioimiseksi. Olen esittänyt kritiikkiä erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskien. Tämä kritiikki on esitetty seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lausuntokohdassa 4.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Ehdotus on kannatettava, mutta ikärajan pitäisi olla 18 vuotta. En lainkaan ymmärrä tai jos ymmärrän oikein, niin en hyväksuý seuraavaa: "Tässä tapauksessa nuorten keskinäiset sukupuoliyhteydet, joissa ei loukata toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, voitaisiin määritellä rankaisemattomiksi nykyisen kaltaisella rajoitussäännöksellä" On selvää että nuorten välillä tapahtuu sukupuoliyhteyksiä vastoin toisen suostumusta, ja sen pitää olla raiskaus. Ongelma tässä on se, että rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, mutta yli 15-vuotiaan vastoin suostumusta tehty sukupuoliyhteys, esim. 13-vuotiaaseen pitää olla lapsen raiskaus, josta henkilö tuomitaan nuorena henkilönä. Sivula 185 on asiaa käsitelty, mutta minusta ilman suosutumusta sukupuoliyhteys on aina raiskaus, ja lapselle lapsen raiskaus. Sivuilla 188-189 oleva tekstiä en kannata Lähtökohtaisesti osapuolten ikäeroa tulisi pitää olennaisena, kun lapsi on 15-vuotta ja ikäero on noin kuusi vuotta, kun lapsi on 14-vuotias ja ikäero noin viisi vuotta ja kun lapsi on 13-vuotias ja ikäero on noin neljä vuotta tai kun lapsi on 12-vuotias ja ikäero on noin kolme vuotta. Näissä tapauksissa myös osapuolten kypsyyseroa tulisi lähtökohtaisesti pitää olennaisena. Ikäeron ollessa edellä mainitun rajan tuntumassa, olisi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 189 kuitenkin erityisestä syystä tapauskohtaisesti arvioitava, onko ero henkisessä kypsyydessä siinä määrin vähäinen, etteivät osapuolet olleet sukupuoliyhteyteen osallistumisen kannalta epätasavertaisessa asemassa. Mitä tasavertaisemmassa asemassa osapuolet ovat olleet, sitä pienempi on myös sukupuoliyhteyden riski lapsen kehitykselle nykytiedon valossa. Ikäeron ollessa selvästi edellä todettua suurempi siten, ettei kysymys ole enää rajatapauksesta, olisi ikä- ja kypsyysero katsottava olennaiseksi. Siten esimerkiksi 14- ja vähintään 23-vuotiaan välinen sukupuoliyhteys olisi aina rangaistavaa. Lapsen raiskaus on lapsen raiskaus, esimerkiksi tarkoittaako viimeinen lause, että 14-vuotias voisi olla joissain olosuhteissa 22-vuotiaan kanssa. Minusta tämä pitää kriminalisoida.
      • Mitä mieltä olette lapsenraiskausta koskevasta säännöksestä?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän ehdotusta perusteltuna. Kahdentoista vuoden ikäraja, joka on omaksuttu, on järkevä.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto kannattaa säännöstä. Tuomariliitto pitää lainsäädäntöteknisesti havainnollisempana ja selkeämpänä vaihtoehtona sitä, että ns. rajoitussäännös voimassa olevan lain tavoin kirjattaisiin kootusti erilliseksi pykäläksi eikä sitä toistettaisi kaikissa lapsia koskevissa tunnusmerkistöissä. Mietinnössä esitetyssä lapsenraiskausta koskevassa säännöksessä alle 12-vuotiaat on eroteltu omaksi ryhmäkseen. Voidaan pitää perusteltuna, että alle 12-vuotias ei itse pysty missään tilanteessa antamaan suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan sukupuoliyhteys on aina toteutettu vailla vapaaehtoisuutta. Kiinteä ikäraja ei välttämättä vastaa tosiasiallisia olosuhteita kunkin lapsen kohdalla, sillä lasten kehittyminen on yksilöllistä. Voidaan kuitenkin lähteä perustellusti siitä, että alle 12-vuotiaan kohdalla harkintaa ei ole mielekästä jättää tehtäväksi yksittäistapauksittain. Ikärajan määrittelemistä voidaan perustella sillä, että 12-vuotiaalle on annettu vaikutusmahdollisuuksia mm. lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Mietintö jättää harkinnanvaraa yli 12-vuotiaiden osalta, sillä edellytyksenä on joko tosiasiallinen tahdonvastaisuus, tekijän auktoriteettiasema tai tilanne, jossa ei ole kysymys ns. rajoitussäännöksen soveltamisesta. Säännös on sinänsä tältä osin asiallinen, sillä kvalifiointiperusteiden ulkopuolelle jäävä sukupuoliyhteys lapsen kanssa on kriminalisoitu joka tapauksessa ankaran rangaistusasteikon sisältävällä säännöksellä rikoslain 20 luvun 14 §:ssä. Rajoitussäännöksen soveltaminen tapahtuu samoin periaattein kaikissa tilanteissa, jolloin sen toistaminen kussakin tunnusmerkistössä on tarpeetonta. Rajoitussäännöksessä huomio kiinnittyy siihen, että voimassa olevaa muotoilua ”jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa” on muutettu kuulumaan seuraavasti: ”osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Ruumiillisen kypsyyden poisjättämistä ei ole riittävästi perusteltu ja, vaikka siihen liittyvä rajoitussäännöksen soveltaminen on poikkeuksellista, tämä seikka voisi olla syytä sisällyttää myös tulevaan rajoitussäännökseen. Mietinnön säännöskohtaisissa perusteluissa on esitetty arvioita siitä, minkälaisesta ikäerosta rajoitussäännöksessä voisi olla kysymys. Tuomioistuimen kannalta on tietysti myönteistä, että lainsäätäjä on esittänyt jonkinlaisia suuntaviivoja siitä, mitä lakia valmisteltaessa rajoitussäännöksellä on tarkoitettu. Parhaimmillaan arviot tukevat lainkäyttöä ja tuottavat oikeuskäytäntöön yhdenmukaisuutta. Ongelmana on, että lain esitöillä ei voida tuomioistuimia sitovasti määritellä tämänkaltaisia seikkoja. Ikärajojen osalta on myös huomattava, että niiden merkitys on henkilö- ja olosuhdesidonnaista. Tässä yhteydessä on siten aiheellista korostaa tuomioistuimen suorittaman huolellisen ja yksittäistapaukseen liittyvän harkinnan merkitystä.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Uudistuksen voidaan katsoa selkeytttävän nykyistä tilannetta, jossa sukupuoliyhteyteen lapsen kanssa tulee yleensä harkita sekä raiskausta että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Nyt kahden erillisen rikoksen sijaan soveltuisi joku lapsenraiskaus tai seksuaalinen kajoaminen lapseen. On huomattavaa, että vain alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla ei olisi muita objektiivisia vaatimuksia kuin lapsen ikä ja sukupuoliyhteys. Kuitenkin jo 12-vuotiaan kohdalla vaadittaisiin jo joko yleisen raiskaussäännöksen vaatimusten toteutumista, tai tekijän olemista lapsen vanhempi tai vastaava henkilö, tai sekä olennaista eroa tekijän ja lapsen iässä ja henkisessä kypsyydessä että lapsen saamista sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Tällöin siis esimerkiksi jo se, että 12-vuotias on ollut aloitteellinen osapuoli voisi tarkoittaa, että lapsenraiskausta koskeva säännös ei soveltuisi, ellei tekijä olisi ollut lapsen vanhempi tai vastaava henkilö, tai jokin yleisen raiskaussäännöksen kohta soveltuisi. Kuitenkin lievemmin rangaistu sukupuoliyhteys lapsen kanssa soveltuisi tällaisissakin tilanteissa. On hieman epäselvää, miksi Ruotsin tapaan myös niitä tapauksia, joissa lapsi on ollut 16 tai 17-vuotias, ei lähtökohtaisesti pidettäisi lapsenraiskauksina, kun tekijä on ollut lapsen vanhempi tai vastaava henkilö. Nyt nämä tapaukset arvioidaan seksuaalisena hyväksikäyttönä silloin kun lapsi on vapaaehtoisesti osallistunut sukupuoliyhteyteen. Samoin omaan 16-17-vuotiaaseen lapseen kohdistuva muu seksuaalinen teko on lähtökohtaisesti vain seksuaalista hyväksikäyttöä, ei seksuaalista kajoamista lapseen. Ylipäätäänkin valtaosa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista koskee alle 16-vuotiaisiin kohdistuvia tekoja.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotettu säännös on turhan ehdoton ja jyrkkä erityisesti tarkastellessaan nuorten välisiä tilanteita, joihin voi kuulua seksikokeiluja, erilaisia leikkejä ja uteliaisuudesta johtuvaa oman ja toisen kehon tutkimista. Nuorten välisen ikäeron vuoksi tällaisen toiminnan nimittäminen “lapsenraiskaukseksi” on jyrkkää, ja voi johtaa kohtuuttomiin seurauksiin esimerkiksi kehitykseltään hitaan 15-vuotiaan henkilön kohdalla, joka on osallistunut seksuaaliseen leikkiin uteliaisuuttaan alle 12-vuotiaan henkilön kanssa. Vaikka tällaiset tapaukset ovatkin harvinaisia, lain tulisi voida ottaa huomioon teini-ikäisten ja esiteini-ikäisten henkilöiden suuret yksilölliset kehityserot ja erilaiset tilanteet, joissa seksuaalisia kokeiluja tai leikkejä voi syntyä. Laki ei saisi hyvää tarkoittaessan olla kuitenkaan elämälle vieras siten, että lapset nähdään epäseksuaalisina olentoina, joiden seksuaalinen toiminta nimetään lähtökohtaisesti lapsenraiskauksena. Juuri teini-ikäisten ja esiteini-ikäisten keskinäisissä tilanteissa lainsäädännön tulisi mahdollistaa runsaasti harkintavaraa ja asiantuntijoiden selvityksiin perustuvaa arviointia sen sijaan, että asetettaisiin jyrkkiä rajoja. Lisäksi “lapsenraiskaus” on terminä kehno, koska se rakentaa todella jyrkän mielikuvan erottelematta tekoja, tilanteita ja olosuhteita toisistaan erilaisten vakavuusasteiden mukaan. Sexpo ei kannata jyrkän ja tulenaran termistön käyttöönottoa tällaisessa kontekstissa, vaan esittää perusteltujen ja vivahteikkaampien termien käyttöä. Lapsenraiskaus on terminä bensiiniä julkisen keskustelun liekkeihin asioissa, joissa yhteiskunnassa tarvitaan enemmän ymmärrystä, selkeyttä ja perusteltuja päätöksiä seksuaalirikosten tosiasialliseksi ennaltaehkäisemiseksi.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisten Linja viittaa tältä osin Amnesty Internationalin eriävään mielipiteeseen. Ehdotetussa sääntelyssä on annettu liikaa painoarvoa 12-15-vuotiaan suhtautumiselle tapauksissa, joissa osapuolten ikäero on olennainen. Ehdotetut säännökset ‘sukupuoliyhteys lapsen kanssa’ ja ‘lapseen kohdistuva seksuaalinen teko’ heikentävät lasten koskemattomuuden suojaa suhteessa nykyiseen oikeustilaan, jossa nämä tapaukset tuomittaisiin lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä (mahdollisesti jopa törkeänä). Tämä epäkohta tulisi korjata sisällyttämällä ehdotetun 14 §:n tapaukset 12 §:ään esim. Näin: 12 § Lapsenraiskaus. Joka on sukupuoliyhteydessä ​ kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka ​ kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kanssa ​ a) 3 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ​ b) jos osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ​ c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, ​ taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ​ on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.​ Ehdotuksessa muutettaisiin myös nykyistä oikeustilaa sen suhteen, pitääkö eroa olla osapuolten iässä vai henkisessä kypsyydessä vai molemmissa. Nykyisin riittää, että eroa on jommassa kummassa. Tulevaisuudessa eroa pitäisi olla molemmissa. Tämä avaa ongelmallisella tavalla oven sille, että tekijä väittää uhrin olevan “ikäistään kypsempi”. Tyypillisesti tällainen haitallinen kypsyyden arviointi kohdistuu teini-ikäisiin tyttöihin. Tällainen mahdollisuus täytyy sulkea pois muuttamalla ja-sana tai-sanaksi 12 §:n 2b-kohdassa ja muissa kohdissa, joissa esiintyy vaatimus siitä, että “osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”.
      • Oulun ensi- ja turvakoti ry, Konttila Ulla
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Se on tarkoituksenmukainen, koska rikosnimikkeen tulee antaa teon vakavuutta vastaava kuva. Nimikkeiden täsmentäminen auttaa ilmiöiden tunnistamisessa ja asianmukaisten rangaistusten asettamisessa. Törkeässä lapsenraiskauksessa yhdeksi määrittäväksi tekijäksi on nimetty se, että kohteena on lapsi, jolle rikos on lapsen iän tai kehitystason vuoksi omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Tämä määritelmä pätee aina, kun kyseessä on lapsenraiskaus, ei ainoastaan törkeässä tekomuodossa.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Setlementti Tampere ry kannattaa esitystä, jonka mukaan alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet olisivat aina lapsenraiskauksia, lapsen vapaaehtoisuutta arvioimatta. Termi lapsenraiskaus on yhteen kirjoitettuna epäonnistunut, kuten olemme todenneet tähän lakimuutokseen jo vuonna 2018 antamassamme lausunnossa. Termi ”Lapsen raiskaus” olisi johdonmukaisempi muiden nimikkeiden kanssa sekä uhriakin vähemmän leimaava. Setlementti Tampere ry:n näkemyksen mukaan 12 § b kohta on ongelmallinen, koska siinä pitää arvioida tekijän ja uhrin ikäero sekä henkisen kypsyyden ero. Pelkän ikäeron tai henkisen kypsyyden eron tulisi riittää, kuten on nykyisessäkin laissa. Setlementti Tampere ry on samaa mieltä Amnestyn eriävän mielipiteen kanssa siitä, että ehdotettu sanamuoto tulee muuttaa. Setlementti Tampere ry myös katsoo, että 12 vuotta täyttäneiden lasten osalta ei saa vapaaehtoisuuden puuttumisen arviointi nousta merkittävään asemaan. 12-15 vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta ei tule tuomita kevyemmin lapsen oman aloitteellisuuden vuoksi eikä tule säätää lievempää rikosmuotoa ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa”. 12-15 vuotiaiden osalta Setlementti Tampere ry siis yhtyy Amnesty Internationalin eriävään mielipiteeseen. Jos raiskauksen tunnusmerkistöön sisällytetään täsmällisemmin valta-aseman väärinkäyttöön liittyvät tilanteet, ei 12–15 vuotiaan uhrin kohdalla tarvitsisi kiinnittää esitystä vastaavassa mittakaavassa huomioita lapsen mahdolliselle aloitteellisuudelle, vaan pääpaino teon arvioinnissa olisi olosuhteissa ja aikuisen tai selvästi vanhemman nuoren valta-aseman väärinkäytössä. Lisäksi Setlementti Tampere yhtyy mm. THL:n näkemykseen, jonka mukaan ehdotusta tulisi täsmentää siten, että lapsenraiskauksina tuomittaisiin myös kaikki alle 18-vuotiaaseen kohdistuvat teot silloin, kun tekijänä on oma vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva riippumatta siitä, asuuko henkilö lapsen kanssa samassa osoitteessa. Setlementti Tampere kannattaa Tukinainen ry:n vaatimusta, että suojaikäraja pysyy uudistuksessakin 16 vuodessa eikä laske 12 vuoteen. Kannatamme myös Tukinaisen lausunnossaan esittämiä muutoksia tähän liittyvien lakipykälien muotoiluun.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä säätää säännös, jonka mukaan tietyn ikärajan alittaviin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet olisivat aina lapsenraiskauksia, lapsen vapaaehtoisuutta arvioimatta. Ehdotettu 12 vuoden ikäraja on ehdottomasti liian matala. Ruotsissa lapsenraiskauksen ikäraja on 15 vuotta ja tämä ikäraja tulisi ottaa käyttöön myös Suomessa. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ikärajan tulee olla ehdoton, jolloin vapaaehtoisuutta ei käytännössä arvioida, vaikka kyse olisi vain hieman alle ikärajan olevasta lapsesta. Mietinnössä ei oteta kantaa siihen, miten tahallisuusoppia on tarkoitus soveltaa uusiin ikärajoihin, jolloin lähtökohtaisesti tekijällä, joka ei ole tietoinen toisen osapuolen iästä, ei ole tahallisuutta. Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että lapsia koskevissa seksuaalirikoksissa ikärajoja sovelletaan riippumatta siitä, tiesikö vastaaja lapsen ikää. Etenkin lapsenraiskauksen kohdalla ikärajan tulee olla ehdoton. Erityisen ongelmallista lasten suojelun näkökulmasta on, että jos tekijällä on perusteltu syy olettaa, että uhri on täyttänyt (ehdotuksen mukaisesti) 12 vuotta, mutta uhri todellisuudessa ei olekaan vielä 12-vuotias. Tällöin tekijää ei tuomita lapsenraiskauksesta tahallisuuden puuttumisen vuoksi, mutta toisaalta häntä ei voida tuomita myöskään 2 momentin nojalla, koska uhri ei ole täyttänyt 12 vuotta (ehdotuksen mukaisesti). Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin säädetään ikärajojen osalta tuottamusvastuu. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että (ehdotuksen mukaisesti) 12 vuotta täyttäneiden osalta annetaan ehdotuksessa liikaa painoarvoa uhrin omalle käyttäytymiselle ja on huolissaan siitä, että heidän kohdalla vapaaehtoisuuden puutteen arvioinnista tulee merkittävä kriteeri. Säännös on ongelmallinen siltä osin, kun arvioitavaksi tulevat tekijän ja uhrin ikäero sekä henkisen kypsyyden ero. Pelkän ikäeron tai henkisen kypsyyden eron tulisi riittää, kuten on nykyisessäkin laissa. Ehdotettu sanamuoto tulee muuttaa jo laillisuusperiaatteen vuoksi. 12 vuotta täyttäneiden lasten asemaa ei tule heikentää lakiuudistuksessa eikä 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta tule tuomita lievemmin sen vuoksi, että lapsi on itse ollut aloitteellinen tai ei kyetä näyttämään, että tekijä on saanut lapsen sukupuoliyhteyteen taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Nykyistä 16 vuoden ikärajaa ei tule hämärtää uudistuksen myötä. Jos lapsi itse olisi aloitteellinen, teosta rangaistaisiin lievemmin sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, ettei lapsen aloitteellisuuden tule vaikuttaa rikosnimikkeen valintaan. Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, ettei tule säätää lievempää tekomuotoa ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa”, sillä se antaa väärän viestin ja olisi ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että uudistuksella parannettaisiin rikosoikeudellista suojaa lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, TUTO/HYT
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Vaara lapsen kehitykselle on olennainen huomioitava merkistö aikuisia vastaavien merkistöjen lisäksi. Alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla ehdotuksessa esitettyä ehdotonta ikärajaa STM pitää perusteltuna.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ikäraja herättää kysymyksiä ja hämmennystä; miksi osin suojaikärajaa on tarve alentaa. Tältä osin viitataan myös kohtaan 15 kirjoitettuun. Varsin todennäköistä tullee olemaan (ainakin perusteltu pelko) että, sukupuoliyhteydet 12-15 -vuotiaiden kanssa tuomitaankin jatkossa sukupuoliyhteys lapsen kanssa -nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko lievenee nykyiseen lakiin verrattuna huomattavasti. Tämä ei ole omiaan edistämään lain tarkoittamaa suojaa lapsen seksuaaliselle koskemattomuudelle. Uudistus heikentää huomattavasti 12-15-vuotiaiden lasten asemaa, koska jos lapsi on itse aktiivinen osallistumaan sukupuoliyhteyteen, eikä häntä tarvitse siihen erityisemmin houkutella, niin jatkossa esim. 50-vuotiaan ja 13 -vuotiaan välinen sukupuoliyhteys tuomitaan vain sukupuoliyhteys lapsen kanssa nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko on varsin lievä. Tämän vuoksi pitäisi vakavasti harkita, tulisiko ikärajan sittenkin olla 16 vuotta? Edelleen odotettavissa on tältä osin, että syyttäjä joutunee tekemään vaihtoehtoisia syytteitä ja näyttö voi kulminoitua lapsen vastuuttamiseen. Edelleen epäselväksi jää perusteet 12 -vuoden iälle. Tässä ymmärrän, että perusteena on käytetty nuorten keskinäisiä seurustelusuhteita, mutta se ei ole riittävä peruste (ainakaan mitä siitä nyt on esitykseen kirjattu). Kaikkiin lapsia koskeviin tunnusmerkistöihin on lisätty ”kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Mainittu tunnusmerkistötekijä tekee pykälien soveltamisesta ja ymmärtämisestä erittäin vaikeaselkoisia. Edelleen kun se on vielä kohdassa 2 b sidottu siihen, että lisäksi edellytetään kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua, käytännössä on todennäköistä, että suuri osa nykyisen oikeuskäytännön mukaan törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomitut tilanteet tulevat jatkossa tuomituiksi sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Kohdassa 15 tästä lisää. Uudistus näyttää myös johtavan rangaistusten lievenemiseen lapsiin kohdistuvissa raiskauksissa. Jos tarkoitus ei ole lieventää rangaistuksia, on pykälät ja tunnusmerkistöt mietittävä uudelleen. Voimassa olevan lain mukaan, jos 15-vuotias lapsi raiskataan ns. kiinnipitoväkivaltaa käyttämällä, teko täyttää törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Uudistuksen jälkeen sama teko täyttäisi lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus olisikin vain 2 vuotta.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lainsäädännön nykytilaa, jossa rikoslakiin sisältyy ainoastaan lapsenraiskauksen kvalifioitua törkeää tekomuotoa koskeva säännös, ei voida pitää kaikkinensa tyydyttävänä. Lapsenraiskausta koskeva erityissäännös on perusteltu työryhmän esiin tuomin perustein. Törkeää lapsen hyväksikäyttöä koskeva nykyinen sääntely yhdessä nykymuotoisen raiskaussääntelyn kanssa on saattanut johtaa nuoriin lapsiin kohdistuneissa teoissa yleisen oikeustajun vastaisiin tilanteisiin. Vapaaehtoisuuden puutteeseen liittyvä raiskaussääntely ei ole riittävä keino puuttua lapsiin kohdistuviin sukupuoliyhteyden sisältäviin tekoihin.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kyseessä lienee iljettävin rikos, jota voidaan kuvitella. Tapettu ihminen ei jää kärsimään, kun taas raiskattu lapsi kantaa henkisiä ja mahdollisesti fyysisiäkin vammojaan lopun ikänsä. Lapsen raiskaamista ei voi perustella edes sillä, että evoluutio olisi luonut painetta levittää sukua eteenpäin. Ei ole mitään syytä, miksi perusmuotoinen lapsenraiskaus pitäisi tuomita surmaa ja törkeä tekomuoto tappoa lievempänä tekona.
      • Suojellaan Lapsia ry, Laitinen Hanna-Leena
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Suojellaan Lapsia ry kiittää valmistelijoita siitä, että se sisältää ehdotuksen lapsenraiskauksesta omana rikosnimikkeenään, mitä Suojellaan Lapsia ry pitää tärkeänä lisäyksenä rikoslakiin. Rikoksen tunnusmerkistöä tulisi kuitenkin muuttaa. Nyt 12-15 vuotiaiden lasten kohdalla tarkastellaan ensimmäisen pykälän (raiskaus) ensimmäistä ja toista kohtaa, kun tutkitaan onko rikos tapahtunut. Tulee kuitenkin huomioida, että lapsi ei usein kykene, uskalla tai häpeän tunteiltaan halua kertoa, onko häneen kohdistettu teon aikana väkivaltaa taikka onko jokin ensimmäisen pykälän toisen kohdan edellytyksistä täyttynyt. Tämän vuoksi lapsenraiskaus rikosnimikkeen osalta tulisi keskittyä tarkastelemaan ennemmin olosuhteita ja uhrin ja tekijän välistä ikäeroa ja/tai valta-asetelmaa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • MLL kannattaa sitä, että lapsenraiskauksesta on oma itsenäinen säännöksensä. Säännösehdotuksessa on päädytty ehdottomaan 12 vuoden ikärajaan. Ikärajaa ei ole riittävällä tavalla perusteltu kehityspsykologisilla näkökulmilla. 12 vuoden ikärajaa voidaan pitää matalana. Ehdottoman ikärajan nostaminen 13 vuoteen tulisi jatkovalmistelussa harkita. Säännöksen soveltamisessa 12-15-vuotiaisiin kohdistuneisiin tekoihin edellytetään, että sekä osapuolten iässä että henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Tämä tulee muuttaa muotoon ”jos osapuolten iässä TAI henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Lapsenraiskausta koskevan säännöksen tulisi myös kattaa tilanteet, jossa alle 18-vuotiasiin kohdistuvien tekojen tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettava henkilö
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lapsenraiskauksen erottaminen aikuisten välisestä raiskauksesta nähdään hyvin tärkeänä muutoksena. Aiemmin raiskauksen ja erityisesti törkeän raiskauksen toteennäyttäminen on lasten kohdalla ollut haastavaa ja syytteissä ja tuomioissa on nähty varsin kirjavia käytänteitä ja yhdistelmiä. Muutos todennäköisesti yhtenäistää ja selkiyttää oikeuskäytänteitä. Muutos on tarpeellinen myös siitä syystä, että aikuisten välisiä raiskauksia esitetään suostumukseen perustuviksi, eivätkä lapset voi lähtökohtaisesti suostumusta aikuisten taholta tapahtuviin seksuaalitekoihin antaa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri Tuomas Pöysti (valmistelijana vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Outi Lehvä)
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Pidän ehdotusta lähtökohtaisesti perusteltuna, riippumatta siitä, mikä ikärajaksi jatkovalmistelussa lopulta määrittyy. Sinänsä uhrin ikään ja siihen liittyvään tahallisuuteen liittyvät näyttöongelmat eivät ehdotetun uudistuksenkaan myötä näyttäsi helpottuvan käytännön lainkäyttötyössä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto on samaa mieltä Amnestyn esittämän eriävän mielipiteen kanssa siitä, että vastuun lapsen häiriöttömästä kehityksestä on oltava selkeästi aikuisella. Nykyisessä laissa lapsen aloitteellisuus ei vaikuta rikosnimikkeen valintaan, eikä näin pitäisi olla myöskään uudessa laissa. Lapsia koskeva sääntely voitaisiin rakentaa nykyistä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä muistuttavaksi, mutta niin, että sukupuoliyhteyden sisältävät teot olisi määritelty raiskausrikoksiksi ja muut seksuaaliset teot kajoamisrikoksiksi. Tapaukset, jossa tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva henkilö, tulisi määritellä lapsenraiskauksiksi kaikkien alaikäisten kohdalla ehdotetun 16 vuoden rajan sijaan.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Muutos mahdollistaa, että raiskaussäännös soveltuu ikänsä vuoksi puolustuskyvyttömään lapseen, eikä näyttöä tarvitse esittää pakottamisesta tai uhkaamisesta, mikä on kannatettava muutos. Yleisesti huolestuttaa, että uudistus heikentää huomattavasti 12-15-vuotiaiden lasten asemaa, jos lapsi on itse aktiivinen ja suostuva osallistumaan sukupuoliyhteyteen. Tämän ikäisen kyky päättää seksuaalisesta toiminnasta ei ole yhtä kehittynyt kuin aikuisella. Esim. jos 12 vuotias tyttö haluaa omasta tahdostaan seurustella ja olla sukupuoliyhteydessä keski-ikäisen miehen kanssa, joka ei kehota, taivuttele tai houkuttele lasta, teko ei olisi säännösten mukaan rangaistava lapsenraiskauksena. Huomattavaa on myös se, että suhteen nuorempi osapuoli voi olla myös 12 vuotias poika, yleisesti pojat on tuossa iässä vielä kehittymättömämpiä kuin saman ikäiset tytöt. Parempaan tilanteeseen (teon moitittavuuden ja rangaistuksen suhteen) päästäisiin sillä, että korvattaisiin 1 momentin 2 kohdan b) kohdassa sana ”ja” sanalla ”tai”. Jolloin lapsenraiskauksesta tuomittaisiin, jos iässä ja henkisessä kypsyydessä olisi olennainen ero tai jos lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Edelleen rankaisematta jäisi saman ikäisten nuoreten väliset seurustelusuhteet, mutta niissäkin rangaistavaa olisi tahdonmuodostukseen vaikuttaminen mainituin keinoin. Sukupuoliyhteydet 12-15 -vuotiaiden kanssa tuomittaisiin jatkossa Sukupuoliyhteys lapsen kanssa -nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko lievenee nykyiseen lakiin verrattuna huomattavasti. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan minimirangaistus törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on 1 vuosi vankeutta, kun taas ehdotetussa sukupuoliyhteys lapsen kanssa minirangaistus on 4kk vankeutta. Muutoksen myötä rangaistuskäytäntö mitä todennäköisimmin lievenisi.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Säännöksen 1) kohta on ilahduttavan selkeä. Säännöksen 2) kohta on valitettavan heikkotasoinen ja tulkinnanvarainen. Säännöksen tavoitteena on kai suojata lasten seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja verrattuna nykytilaan varaventtiili on sisällytetty tunnusmerkistöön, mikä kääntää oletukseksi, että lapsi on itse suostuessaan sukupuoliyhteyteen lähtökohtaisesti altis seksuaaliselle riistolle, sillä syyttäjän on näytettävä että lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla tai muutoin vastaavalla tavalla lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavalla tavalla. Oikeustilahan on ollut häilyvä KKO:2018:74 jälkeen, mutta ihmetystä herättää, että ehdotuksessa on lähdetty myötäilemään enemmistön kantaa, joka on erittäin altis arvostelulle.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Rikosnimikkeet ’lapsenraiskaus’ ja ’törkeä lapsenraiskaus’ ovat sinällään hyväksyttäviä, mutta vaadimme, että työryhmän ehdotuksesta poiketen niiden sanamuodot muutetaan kirjoitettavaksi uudella tavalla. Tukinainen ry ei hyväksy työryhmän ehdottamaa lasten suojaikärajan laskemista nykyisestä 16 vuodesta 12 vuoteen. Tukinainen ry vaatii, että suojaikäraja on 16 vuotta lapsenraiskauksen ja törkeän lapsenraiskauksen osalta. Tukinainen ry vaatii, että törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistöön lisätään 7) kohta 'tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden'. Tämä ankaroittamisperuste kuuluu nimenomaan törkeään tekomuotoon tekijän valta-aseman/luottamusaseman ja teon erityisen vahingollisuuden vuoksi. Työryhmä on ehdottanut tämän kohdan säätämistä perusmuotoisen lapsenraiskauksen tunnusmerkistön yhteyteen. Tukinainen ry ei hyväksy tätä työryhmän ehdottamaa valintaa. Lähisuhdeväkivalta ja erityisesti insesti on rikos, joka on nähtävä Istanbulin sopimuksen säännösten valossa nimenomaan törkeän rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvana tekomuotona myös uhrin haavoittuvuuden ja erityisen haavoittavan tilanteen vuoksi. Lisäksi tekojen kokonaisuusarviointi tulee poistaa törkeän tekomuodon osalta. Törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistö kertoo lainsoveltajalle riittävästi teon vakavuudesta. Pykäläehdotuksemme lapsen raiskauksen ja törkeän lapsenraiskauksen osalta ovat seuraavat: 12 § Lapsenraiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen enintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 13 § Törkeä lapsenraiskaus Jos lapsenraiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, 5) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai 6) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi tai 7) tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavissa asemassa lapseen nähden rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Yritys on rangaistava. 14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa Tämä pykälä poistetaan kokonaan, koska lasten yleinen suojaikäraja pitää olla 16 vuotta, kuten nykyäänkin. SUOJAIKÄRAJA Työryhmä tosiasiassa ehdottaa yleisen lasten suojaikärajan alentamista nykyisestä 16 vuodesta 12 vuoteen. Sen lisäksi ehdotuksessa on laadittu monimutkainen pykälärakennelma eri ikäisten alaikäisten uhrien osalta. Jopa 12-vuotiaan lapsen kohdalla ehdotetaan vapaaehtoisuuden arviointia raiskaustapauksessa! Viimeksi tämän tyyppisiä kannanottoja esiintyi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella eli siis noin 100 vuotta sitten, kun vuoden 1889 rikoslain mukaan kysyttiin 12-vuotiailta ”Ovatko he haureuteen antautuneet?” Tämä on merkittävä lapsiuhrin asemaa ja oikeusturvaa heikentävä ehdotus – suorastaan taantumuksellinen. Tukinainen ry jyrkästi vastustaa tällaista lainsäädäntöä. Ehdotus voi ensi näkemältä näyttää hyvältä henkilöille, jotka eivät ole perehtyneet tarkemmin lasten asemaan seksuaalirikosten uhreina rikosoikeuden, kansainvälisten sopimusten ja aiempina vuosikymmeninä voimassa olleiden säännösten valossa. Valitettavasti työryhmän ehdotus on erittäin poikkeava ja vanhoillinen 2000-luvun pohjoismaisessa seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä. Työryhmä on luonut ihmeellisen rakennelman uhrin iän ja tekijän iän merkitysten arvioinnille lapseen kohdistuvien raiskausten osalta. Tällainen arviointi kaikessa epäselvyydessään, tulkinnanvaraisuudessaan ja vanhoillisuudessaan johtaisi ennen näkemättömiin oikeusprosesseihin, joissa uhrin suojaikärajan perimmäinen tarkoitus heitetään roskakoriin. Onko lainsäädäntöehdotuksen tavoitteena nyt suojella ensisijaisesti valta-asemassa olevaa tai muuten uhria vanhempaa tekijää joutumasta rikosoikeudelliseen vastuuseen lapsenraiskauksesta? Mietinnössä toistetaan pelkoa siitä, että alaikäiset tekijät olisivat vaarassa joutua tuomituiksi syyttöminä vakavista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista kuten lapsenraiskauksesta. Mitkään tutkimukset tai oikeuskäytäntö eivät tällaista näkemystä tai pelkoa puolla. Samaa ikää ja kehitystasoa olevien henkilöiden seurustelusuhteet tai seksuaalinen kanssakäyminen eivät ole nykyisinkään rangaistavia, eivätkä nämä tilanteet ole muodostaneet ongelmia oikeuskäytännössä. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, mutta seksuaalirikosten kohdalla syytekynnys ei ole sen matalammalla kuin muissakaan rikoslain rikoksissa. Nykyiseen seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun sisältyy myös rajoitussäännös, joka estää tehokkaasti tällaisten olosuhteiden arvioinnin rikoksina. Lisäksi rikoslain 6 luvussa on tehokkaita keinoja syyttäjien käyttöön jättää syyte nostamatta. Saman ikäisten ja samaa kehitystasoa olevien henkilöiden vapaaehtoista seksiä ei ole kriminalisoitu. Nyt työryhmä jopa ehdottaa edellä mainitun rajoitussäännöksen poistamista seksuaalirikosten yhteydessä tarpeettomana. Sen korvaisi monimutkainen ja tulkinnanvarainen tekijän ja uhrin ikään perustuva arviointirakennelma. Mietinnössä pyritään selvästi häivyttämään yleinen suojaikäraja, sillä 12-15 vuotiaiden uhrien kohdalla työryhmä ehdottaa rikoslain 20 luvun 1 §:n raiskausta koskevan säännöksen mukaista tapauskohtaista uhrin vapaaehtoisuuden arviointia. Perustelut ovat mietinnössä pitkät, mutta todellisuudessa ehdotuksen mukaan lapset tulevat olemaan entistä suojattomammassa asemassa seksuaalirikosten uhreina, jos työryhmän ehdotus toteutuu. Seksuaalirikoslainsäännön uudistamisen tarkoituksena on ollut suojella lapsia, siis kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä aikuisten valta-asemaan perustuvalta seksuaaliväkivallalta. Tekijän valta-aseman vaikutusta uhriin tai lapsiuhrin suojatonta tilaa ei ole ymmärretty, mikä näkyy kaikissa ehdotetuissa lainkohdissa. Hämmästyttävää on, että työryhmä ehdottaa jopa 16-17 -vuotiaan lapsen vapaaehtoisuuden arviointia esimerkiksi silloin, kun tekijänä on oma vanhempi tai huoltaja. Keskustelu lapsen raiskauksesta kiihtyi, kun julkisuudessa oli esillä 10-vuotiaaseen lapseen kohdistunut raiskausepäily, jossa syyte raiskauksesta hylättiin. Tuomioistuimet eivät katsoneet nykyisen rikoslain 20 luvun mukaisen raiskauspykälän tunnusmerkistön täyttyvän kyseisessä tapauksessa. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö sen sijaan täyttyi uhrin yleisen 16 vuoden suojaikärajan alittuessa, mutta ei siis raiskauksen tunnusmerkistö. Vika oli ja on nykyisessä raiskauksen tunnusmerkistössä. Raiskaus rikosnimikkeenä voi nykyisinkin tulla kysymykseen minkä ikäisen henkilön kohdalla tahansa, myös lapsen. Ongelma edellä mainitussa tapauksessa ei siis ollut lapsen ikä, vaan Suomen raiskauspykälä, jossa uhrin haavoittuvuuden määrittelyä ei ole ollut. Nykyisessä raiskauspykälän tunnusmerkistössä oleva käsite ’avuton tila’ tai ’pelkotila’ eivät haavoittuvuutta määrittele riittävän tarkasti. Tulkinta ja soveltamiskäytäntö näiden määritteiden osalta on siksi jäänyt suppeaksi. Nykyisen raiskaussäännöksen puutteena on se, että niitä raiskaustilanteita ei ole määritelty, jolloin uhrin vapaaehtoisuudesta ei ole koskaan kysymys. Sen vuoksi tiukasti laillisuusperiaatetta noudattavassa oikeuskäytännössä yksinomaan lapsen nuori ikä ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan yksin täytä raiskauksen tunnusmerkistöä. Rikosnimikkeen ’Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö’ osalta pelkkä lapsiuhrin ikä, alle 16 vuotta, on ollut ja on tälläkin hetkellä määräävä tunnusmerkistötekijä. Ongelmana tässä julkisuudessa esillä olleessa tapauksessa ei siis ollut lapsen ikä, minkä vuoksi nyt lapsen yleistä suojaikärajaa pitäisi alentaa 16 vuodesta 12 vuoteen välttyäksemme vastaavilta tapauksilta. Tuon tapauksen jälkeen lainsäädäntöä on muutettu ja rikoslakiin lisätty rikosnimike ’törkeä lapsenraiskaus’, jossa tällä hetkellä uhrin suojaikärajana on 16 vuotta. Jos tämä suojaikäraja nyt työryhmän ehdotuksesta lasketaan 12 vuoteen, Suomi on siirtymässä uhrin suojelusta tekijän aseman vahvistamiseen. Lausunnonantajaa jää todella ihmetyttämään, miksi 16 vuoden yleinen suojaikäraja ei enää kelpaa lapsenraiskauksen yleiseksi ikärajaksi työryhmän mielestä. Miksi 12-15 -vuotiaiden uhrien kohdalla poikkeuksellisesti nyt edellytettäisiin lapsiuhrin vapaaehtoisuuden arviointia aikuisten tavoin? Mikä yhteiskunnassa on muuttunut, että lapsen käytöstä Suomessa tulisi arvioida toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa? Mietinnössä esitetyt perustelut eivät vakuuta ikärajan laskemista. Työryhmän perustelut lasten kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä ja seksuaalirikosten vahingollisuudesta sopivat kaikkiin alaikäisiin lapsiin ja myös kaikkiin alle 16-vuotiaisiin lapsiin, mutta eivät oikeuta lapsiuhrin aseman ja oikeuksien heikentämistä seksuaalirikoksen uhrina ehdotuksessa esitetyin tavoin. Kaikki työryhmän yksityiskohtaiset pohdinnat lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä on ollut tiedossa ja käytettävissä myös nykyisiä säännöksiä sovellettaessa. Mitään uutta tietoa ne eivät sisällä.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei kannanottoa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Miten voidaan varmistua siitä, että 12-vuotias on suostunut sukupuoliyhdyntään tai muuhun seksuaaliseen tekoon vapaasta tahdostaan ja miten tämä voidaan näyttää toteen. Milloin kehotus, taivuttelu tai houkuttelu on vaikuttanut tahdon muodostumiseen siten, ettei kyse ole enää ollut vapaasta tahdosta? Jos 15-vuotias houkuttelee 12-vuotiaan sukupuoliyhteyteen, onko kysymys lapsenraiskauksesta, kun ikäero ei olennainen? Tulisiko 12 §:n b-kohdassa edellyttää joko iässä ja henkisessä kypsyydessä olennaista eroa tai kehotusta, taivuttelua tai houkuttelua? Jos 12 §:n b-kohdassa tunnusmerkistö edellyttäisi iässä ja henkisessä kypsyydessä olennaista eroa tai sitä, että lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla, se sisältäisi myös 14 §:n tilanteet. Usein 14 §:n tilanteissa on myös jonkinasteista kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua, mutta niiden näyttäminen tuomioistuimessa voi olla hankalaa. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sen kehittyneemmät ovat lapsen kyvyt ymmärtää seksuaalisia asioita, muodostaa ja ilmaista tahtoaan tai ”lukea” toista. Mitä nuorempi lapsi on, sen alttiimpi hän on vaikutuksille ja houkutukselle. 12-vuotias on niin seksuaalisesti kuin muiltakin osin yleisesti ottaen merkittävästi kehittymättömämpi kuin 15-vuotias tai tätä vanhempi. 12-vuoden ikäraja tarkoittaisi, että 12- ja 15-vuotiaan välinen sukupuoliyhteys olisi hyväksyttävä. Seksuaalisuuteen liittyvän henkisen kehityksen tahti on yksilöllistä. Seksuaalirikossäännösten on tarkoitus suojata lasta. Antaako ehdotus tällaisenaan liian suoran viestin, että 12-vuotiaan sukupuoliyhteydet ovat hyväksyttäviä. Tämän ikäisillä harvoin on pitkiä seurustelusuhteitakaan, jotka puoltaisivat ikärajan laskemista näin alas. Käräjäoikeus ei pidä ikärajan laskemista 12 vuoteen perusteltuna. Mikäli ikäraja olisi 16 vuotta muutoksen jälkeenkin, voitaisiin nuorten väliset vapaaehtoiset sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot silti jättää käräjäoikeuteen tuomatta, jos kirjataan henkisen kypsyyden huomioon ottaminen voimassa olevan pykälän mukaisesti.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa esitystä, jonka mukaan alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet olisivat aina lapsenraiskauksia, lapsen vapaaehtoisuutta arvioimatta. TANEn mielestä 12 vuoden ikärajan tulee olla ehdoton, jolloin vapaaehtoisuutta ei käytännössä arvioida, vaikka kyse olisi vain hieman alle 12-vuotiaasta lapsesta. TANE pyytää kuitenkin selventämään esitetyn 12-vuoden ikärajan juridista pohjaa ja selvittämään, tulisiko tämän ikärajan olla työryhmän ehdottamaa korkeampi. TANE katsoo, että 12 § b kohta on ongelmallinen siltä osin, että arvioitavaksi tulevat tekijän ja uhrin ikäero sekä henkisen kypsyyden ero. Pelkän ikäeron tai henkisen kypsyyden eron tulisi riittää, kuten on nykyisessäkin laissa. TANE on samaa mieltä Amnestyn eriävän mielipiteen kanssa siitä, että ehdotettu sanamuoto tulee muuttaa mm. laillisuusperiaatteen vuoksi. Nykyistä 16 vuoden suojaikärajaa ei tule hämärtää uudistuksen myötä. TANE on huolissaan siitä, että 12 vuotta täyttäneiden lasten osalta vapaaehtoisuuden puutteen arvioinnista tulee merkittävä kriteeri. TANE katsoo, ettei 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta tule tuomita lievemmin sen vuoksi, että lapsi on itse ollut aloitteellinen tai ei kyetä näyttämään, että lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Jos lapsi itse olisi aloitteellinen, teosta rangaistaisiin lievemmin sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Nykyisessä sääntelyssä sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on lähtökohtaisesti aina törkeää lapsen hyväksikäyttöä, eikä uudistuksen myötä tule muuttaa nykyistä sääntelyä siten, että lapsen oma suhtautuminen tekoon vaikuttaa arviointiin. TANE katsoo, ettei lapsen aloitteellisuuden tule vaikuttaa rikosnimikkeen valintaan. TANE katsoo, ettei tule säätää lievempää tekomuotoa ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa”, sillä se antaa väärän viestin.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Säännöksen 1 momentin 1 kohta on suojeluobjektiltaan kannatettava. Ehdotuksen mukaan sukupuoliyhteys 12 vuotta nuoremman lapsen kanssa olisi siis automaattisesti lapsenraiskaus ilman enempää pohdintaa. Esitämme tähän kuitenkin ikärajamuutosta seuraavassa esitetyin tavoin. Kannatamme lähtökohtaisesti myös lapsenraiskauksen muita kohtia. Nimike ja sen törkeä tekomuoto ovat myös tervetulleita rikoslainsäädäntöömme erillisiä nimenomaan lapsia koskien. Esitämme kuitenkin muutamia huomautuksia säännöksen 1 momentin 2 b kohdasta, joka koskee 12 – 15 -vuotiaita lapsia. Lapsenraiskauksen tunnusmerkistön täyttymistä tulee siis jatkossa pohtia tässä kohdassa siitä näkökulmasta, onko tekijä kehottanut, taivutellut tai houkutellut lapsen sukupuoliyhteyteen. Vaikka ehdotuksessa lausutaan, että ”teon rangaistavuus ei edellyttäisi sen arvioimista, oliko lapsen osallistuminen vapaaehtoista” (sivulla 187 ensimmäinen kappale), ei näin tule tosiasiallisesti käymään jatkossa. Poliisitutkintaa, syyteharkintaa ja käräjäoikeuskäsittelyä tulee leimaamaan tämän seurauksena se, että joudumme joissakin tapauksissa välttämättä tarkastelemaan lapsen käyttäytymistä. Se, onko tekoon houkuteltu, kehotettu tai taivutettu on joissakin tapauksissa sidoksissa tekijän käytöksen lisäksi kiinteästi myös lapsen käyttäytymiseen. Esimerkkitilanne: 13 -vuotias tyttö hakeutuu kauppakeskuksessa kivannäköisen 26 -vuotiaan miehen seuraan ja haluaa mennä yhdessä hänen asunnolleen, jossa tyttö ryhtyy riisuutumaan, koska hän haluaa hankkia seksikokemuksen. Pojan tai miehen ei tarvitse nähdä muuta vaivaa kuin olla sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa. Tämä teko tutkitaan jatkossa varmasti jo esitutkinnassa sukupuoliyhteydeksi lapsen kanssa, koska lapsen käyttäytymisen vuoksi tekijän ei ole tarvinnut kehottaa, houkutella tai taivutella. Tosiasiassa teon oikeudellinen arviointi määritellään siis lapsen käytöksen perusteella; hän on ollut ”vapaaehtoinen”, ”oma-aloitteinen”, ”suostuvainen”. Sinänsä rubrisoinnin päätyminen 14 §:n soveltamisalaan ei rajusti poikkea nykyisestä, mutta siihen päätyminen tällaisen ajatuskulun kautta on häiritsevää. Vastaavanlainen tilanne voi olla sellainen, jossa 12 -vuotias tyttö pyytää Facebookissa miestä kaverikseen. Mies on 30 -vuotias. Tyttö ehdottaa tapaamista miehen kotona ja sukupuoliyhteys tapahtuu tytön aloitteesta. Voimassaolevan lain mukaan teko toteuttaa lähtökohtaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (1 – 10 v) ja jos se ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (4 kk – 6 v). Ehdotuksen mukaan kyse on sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa (14 §, 4 kk – 6 v) vailla mahdollisuutta mihinkään törkeään tekomuotoon. Tässäkin rajanveto päätyy lopputulokseensa samalla tavalla tosiasiallisesti riippuvaisena lapsen omasta käytöksestä. Kun vastaajaa tulevaisuudessa syytetään siitä, että hän on saanut lapsen sukupuoliyhteyteen kanssaan kehottamalla, houkuttelemalla tai taivuttamalla, ei tämän väitteen syyksilukemiseen luonnollisestikaan riitä pelkkä väite, jos vastaaja kiistää kehottaneensa, houkutelleensa tai taivuttaneensa. Syyttäjällä on näyttötaakka tästä. Epäilemättä näyttönä tullaan esittämään lapsen kertomus väitetystä houkuttelusta, jos esimerkiksi vaikkapa Messenger -viestejä ei ole saatavissa. Lapselta tullaan siten tutkinnassa tiedustelemaan tätä, että edelsikö sukupuoliyhteyttä taivuttelua, houkuttelua tai kehottelua. Lapsi voi kertoa tällaista tapahtuneen tai sitten ei tapahtuneen. Ja tällä perusteella ratkeaa rikoksen rubriikki lapsenraiskauksesta mahdollisesti sukupuoliyhteydeksi lapsen kanssa. Rakennelma antaa käsityksen siitä, että aikuisen vastuu tilanteessa olisi jotenkin vähäisempi, jos lapsi on ollut itse aktiivinen. Ymmärrämme toki, että ehdotuksessa halutaan tarkastella asiaa kuitenkin vain tekijän syyllisyyden näkökulmasta käsin. Aiemmissa lainvalmistelutöissä (LaVM 3/1998 vp sivu 22) on ansiokkaasti todettu, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden olennainen loukkaaminen perustuu siihen, että kypsymättömämpi osapuoli on alisteisessa asemassa, eikä sen vuoksi voi tasavertaisesti päättää osallistumisestaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja toinen osapuoli käyttää tätä kypsymättömyyttä törkeästi hyväkseen. Edelleen tuon vanhan mietinnön mukaan arvioitaessa henkilöiden kykyä päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään, otetaan huomion se, että kyky itsenäisiin päätöksiin edellyttää henkistä kypsyneisyyttä ja pystyvyyttä harkitsemaan päätösten ja käyttäytymisen vaikutuksia. Tämä toki on ollut nytkin ehdotuksen lähtökohtana. Nyt olevassa ehdotuksessa on myös lapsenraiskausta koskevan säännöksen 1 momentin 2 kohdan b alakohdasta nimenomaan todettu, että ”teon rangaistavuus ei edellyttäisi sen arvioimista, oliko lapsen osallistuminen vapaaehtoista”. Ongelma on kuitenkin se, että käytännössä asia ei ole näin, koska tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sen arvioimista, oliko lasta taivuteltu/houkuteltu/kehotettu vai ei. Jos tekijän ei ole ”tarvinnut” taivutella lasta sukupuoliyhteyteen, niin ehdotuksen mukaan lapsi on tällöin tosiasiallisesti ollut joko ”vapaaehtoinen” tai ”suostuvainen” sukupuoliyhteyteen. Taivuttelun, kehottamisen tai houkuttelun arviointi tosiasiallisesti edellyttää samanaikaisesti lapsen osallistumisasteen miettimistä päätösharkinnassa. Tämä on ollut tähän asti vierasta lainkäytössämme. Voimassaolevan lain kannalta poliisitutkinnan ydin tänään on vain se, tapahtuiko sukupuoliyhteyttä eikä oikeudellista merkitystä ole missään vaiheessa sillä, oliko lapsi ”vapaaehtoinen”, ei edes rangaistusta mitattaessa. Käsityksemme mukaan 0 – 14 -vuotiaat lapset eivät voi pätevästi antaa suostumusta itseensä kohdistuvaan rikokseen. Kyse on ns. loukatun suostumusproblematiikasta. Tämän vuoksi jatkossa ei pitäisi joutua lainkaan arvioimaan lapsen omaa käytöstä rikoksen rubrisointiin vaikuttavana seikkana. Vaikka ehdotuksessa ei tällaista väitetäkään, johtaa vastaajan käytöksen tutkiminen (kehottiko, houkutteliko, taivuttiko) väistämättä samalla myös tällaiseen pohdintaan. Ehdotuksen 12, 13, 15 ja 16 §:iin sisältyvä tunnusmerkistötekijä kehottamisesta, houkuttelusta tai taivuttelusta tuo siis valitettavasti tosiasiallisesti näiltä osin suostumuskonstruktion myös osaan lapseen kohdistuvista vakavimmista rikoksista. Esitämme kompromissina, että säännös kuuluisi seuraavasti: ”Joka on sukupuoliyhteydessä 1) neljäätoista vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka 2) neljätoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa a) 1 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. ” Tällöin 14 § kuuluisi: Joka on sukupuoliyhteydessä neljätoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Tällöin tämä lapsen oman suhtautumisen tosiasiallinen tutkiminen rajoittuisi vain 14 – 15 -vuotiaisiin.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ikäraja herättää kysymyksiä ja hämmennystä; miksi osin suojaikärajaa on tarve alentaa. Tältä osin viitataan myös kohtaan 15 (muita lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyviä huomioita) kirjoitettuun. Varsin todennäköistä tullee olemaan (ainakin perusteltu pelko) että, sukupuoliyhteydet 12-15 -vuotiaiden kanssa tuomitaankin jatkossa sukupuoliyhteys lapsen kanssa -nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko lievenee nykyiseen lakiin verrattuna huomattavasti. Tämä ei ole omiaan edistämään lain tarkoittamaa suojaa lapsen seksuaaliselle koskemattomuudelle. Uudistus heikentää huomattavasti 12-15-vuotiaiden lasten asemaa, koska jos lapsi on itse aktiivinen osallistumaan sukupuoliyhteyteen, eikä häntä tarvitse siihen erityisemmin houkutella, niin jatkossa esim. 50-vuotiaan ja 13 -vuotiaan välinen sukupuoliyhteys tuomitaan vain sukupuoliyhteys lapsen kanssa nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko on varsin lievä. Tämän vuoksi pitäisi vakavasti harkita, tulisiko ikärajan sittenkin olla 16 vuotta? Edelleen epäselväksi jää perusteet 12 -vuoden iälle. Tässä ymmärrämme, että perusteena on käytetty nuorten keskinäisiä seurustelusuhteita, mutta käsityksemme mukaan se ei ole riittävä peruste. Kaikkiin lapsia koskeviin tunnusmerkistöihin on lisätty ”kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Mainittu tunnusmerkistötekijä tekee pykälien soveltamisesta ja ymmärtämisestä erittäin vaikeaselkoisia. Edelleen kun se on vielä kohdassa 2 b sidottu siihen, että lisäksi edellytetään kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua, käytännössä on todennäköistä, että suuri osa nykyisen oikeuskäytännön mukaan törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomitut tilanteet tulevat jatkossa tuomituiksi sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Kohdassa 15 tästä lisää. Uudistus näyttää myös johtavan rangaistusten lievenemiseen lapsiin kohdistuvissa raiskauksissa. Jos tarkoitus ei ole lieventää rangaistuksia, on pykälät ja tunnusmerkistöt mietittävä uudelleen. Voimassa olevan lain mukaan, jos 15-vuotias lapsi raiskataan ns. kiinnipitoväkivaltaa käyttämällä, teko täyttää törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Uudistuksen jälkeen sama teko täyttäisi lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus olisikin vain 2 vuotta.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Säännös on selkeä ja sinällään kannatettava. Ikärajat tulee tietysti asettaa ensisijassa sen mukaan, kuin mitä alan tutkimustieto oikeaksi osoittaa. Rikosasioissa tietoisuus uhrin nuoresta iästä on usein tekijän tahallisuuteen liittyvä, kiistetty seikka. Lapsenraiskauksen ensisijainen ikäraja (uhri alle 12 vuotta) vaikuttaa alhaiselta ottaen huomioon, että sitä vanhemmissakin lapsissa on kysymys vielä alakouluikäisistä lapsista. Tahallisuuden (ikätietoisuus) näyttämisen näkökulmasta tällainen seikka, että uhri oli alakouluikäinen, voi ainakin olla yksi sellainen peruste, jonka osalta usein voitaisiin osoittaa tekijän tietoisuus. Ainakin nämä seikat puoltaisivat korkeampaa ikärajaa kuin 12 vuotta. On kritiikille altista, suojaako 12 vuoden alhainen ikäraja riittävästi 12 - 16 vuotiaita lapsia esimerkiksi silloin, jos 13-vuotias lapsi on häntä erityisesti houkuttelematta sukupuoliyhteydessä esimerkiksi kymmeniä vuosia vanhemman henkilön kanssa. Lopputulos verrattuna voimassaolevan lain ja esitetyn lain välillä saattaa johtaa myös lapsiin kohdistuvien rangaistusten lieventymiseen, mikä ei liene uudistuksen tarkoitus. Vakavaa lievemmällä väkivallalla (esim. kiinnipitoväkivalta) toteutettu nykyinen törkeä lapsenraiskaus lieventynee uuden sääntelyn johdosta perusmuotoiseksi lapsenraiskaukseksi.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • THL pitää alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla ehdotuksessa esitettyä ehdotonta ikärajaa perusteltuna ratkaisuna. Alle 12-vuotiaat lapset eivät lähtökohtaisesti voi antaa suostumustaan sukupuoliyhteyteen, vaan tätä nuorempiin kohdistuvat teot on syytä määritellä lapsenraiskauksiksi. Sen sijaan THL:n näkemyksen mukaan ehdotusta tulisi täsmentää siten, että lapsenraiskauksina tuomittaisiin myös kaikki alle 18-vuotiaaseen kohdistuvat teot silloin, kun tekijänä on oma vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva riippumatta siitä, asuuko henkilö lapsen kanssa samassa osoitteessa nyt ehdotetun alle 16 vuoden sijaan. THL ei niin ikään pidä perusteltuna esityksen ehdottamaa 16 ikävuoden rajaa oman vanhemman taholta tapahtuvan sukupuoliyhteyteen saattamisen osalta kolmannen kanssa. 16–18-vuotiaan ei voida olettaa voivan vastustaa vanhempansa tahtoa pykälän tarkoittamissa raiskaus- tai sukupuoliyhteyteen saattamistilanteissa kolmannen kanssa. Tekoja ei voida myöskään pitää alle 18-vuotiaiden lasten kohdalla vähemmän moitittavina. Edelleen 12–15 vuotiaiden kohdalla THL yhtyy pääosin Amnesty Internationalin eriävän mielipiteen sisältämään kritiikkiin. THL katsoo, että siltä osin, jos raiskauksen tunnusmerkistöön sisällytetään täsmällisemmin valta-aseman väärinkäyttöön liittyvät tilanteet, muuttuu lakiviittauksen myötä myös lapsenraiskausta koskeva 2 a) kohta. Tällöin 12–15 vuotiaan uhrin kohdalla ei tarvitsisi kiinnittää esitystä vastaavassa mittakaavassa huomioita lapsen mahdolliselle aloitteellisuudelle, vaan pääpaino teon arvioinnissa olisi olosuhteissa ja aikuisen tai selvästi vanhemman nuoren valta-aseman väärinkäytössä. Lisäksi THL yhtyy eriävän mielipiteen huomioon siitä, että ehdotetussa 12 §:ssä edellytetään tekijän aktiivisen kehottamisen, taivuttelun tai houkuttelun lisäksi päällekkäistä olennaista eroa sekä osapuolten iässä että kypsyydessä. Tämä merkitsisi uhrin kannalta jopa heikennystä nykyiseen oikeustilaan eikä sitä voida pitää perusteltuna. Kohdassa 2 b) tulisi korvata ja-sana tai-sanalla, jolloin merkitys muuttuisi pitämään sisällään joko olennaisen eron osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä. Toisaalta on ongelmallista, että tässä pykälässä ehdottomasti perustellumpi tai-sana vaikuttanee lain sisäisen systematiikan ja siltä vaadittavan selkeyden vuoksi väistämättä myös lievempien rikosten ikä- tai kypsyyserojen arviointiin, missä sekä ikä- että kypsyyseron edellyttäminen yhtäaikaisesti olisi puolestaan saattanut osaltaan suojata nuoria tarpeettomilta ja molemmille osapuolille vahingollisiksi tiedetyiltä, kenties asianomistajan tahdosta riippumatta tämän vanhempien ajamilta oikeusprosesseilta tilanteissa, joissa nuorten vapaaehtoisuuteen perustuvat sukupuoliyhteydet eivät muodosta riskiä nuoremman osapuolen kehitykselle. Nuorten välisen ikä- ja kypsyyseron arvioinnissa THL pitää esityksessä omaksuttua, verrattain systemaattista ratkaisua onnistuneena, sillä se kuitenkin mahdollistaa tapauskohtaisen harkinnan, kunhan edellä ja eriävässä mielipiteessä esitetyllä tavalla 12–15 -vuotiaiden nuorten suojelemiseksi päädytään lapsen raiskauksen tunnusmerkistössä edellyttämään sekä olennaisen ikä- että kypsyyseron arviointia erikseen niiden yhdistämisen sijaan. On selvää, että 12–15-vuotiaiden nuorten kehittyminen on keskenään hyvin eritahtista, joten staattisten ikärajojen asettaminen kielletyille ikäeroille olisi mahdotonta. Siksi onkin perusteltua esityksen perustelujen tavoin puhua olennaisesta, 12-vuotiaiden kohdalla noin kolmen vuoden ikäerosta.
      • Syyttäjälaitos, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Koivuniemi Leena
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Säännös on kirjoitusasultaan sekava. Säännöksen tarkoituksen kyllä ymmärtää, kun lukee ehdotuksen perustelut. Toivottavaa kuitenkin olisi, että itse säännös olisi selkeämpi. Sekavuuden osaltaan aiheuttanee se, että nykyinen erillisenä säännöksenä oleva rajoittamissäännös on sisällytetty tähän säännökseen. Mielestämme selkeämpää olisi, että rajoittamissäännös säilyisi omana säännöksenään. Sen käytössä nykyisessä muodossaan ei ole ollut mitään ongelmaa. Paitsi, että rajoittamissäännös on sisällytetty lapsenraiskausta koskevaan säännökseen, se on ikään kuin käännetty toisinpäin. Mikäli tässä on ollut tarkoitus ilmaista, että 12-15 -vuotiaiden seksisuhteet olisivat suotavia, pidämme sitä epäonnistuneena ajatuksena. Ainakin 12-14 -vuotias on pääsääntöisesti liian kypsymätön seksisuhteisiin. Mikäli kuitenkin kumppanina olisi muutamaa vuotta vanhempi nuori ja seksi olisi aidosti vapaaehtoista, voitaisiin tapaus jättää syyttämättä erillisen rajoittamissäännöksen perusteella. Näin on tehty tähänkin asti. Tämä ajatusmalli tulisi säilyttää nykyisellään. Ehdotetussa säännöksessä on hyvää se, että alle 12-vuotiaiden osalta ei tarvitse tutkia lapsen tahtotilaa, vaan että teko täyttää tunnusmerkistön, vaikka lapsi olisi ollut aktiivinen teon tapahtumisessa. Tosin ei sitä ole tarvinnut tutkia myöskään nykyisen törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön voimassa ollessa. Sen sijaan ongelmallista on se, että 12-15 -vuotiaiden lasten osalta joudutaan arvioimaan lasten kertomusta paitsi sen suhteen, onko lapsi pakotettu tekoon väkivallalla tai uhkauksella, myös sen suhteen, onko häntä houkuteltu tai taivuteltu tekoon eli kuinka aktiivinen hän itse on ollut. Tämän ikäisten lasten kertomusten arviointi on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi. Nykyisin voimassa olevien säännösten aikana lapsen omaa aktiivisuutta ei ole juurikaan tarvinnut arvioida, koska teko täyttää sukupuoliyhteyden kyseessä ollen törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lapsen mahdollisesta aktiivisuudesta huolimatta. Mikäli ehdotus tällaisenaan tulee voimaan, asian selvittelyssä esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä joudutaan väkisinkin käymään läpi lapsen omaa käytöstä, koska sillä on merkitystä säännöksen valintaan lapsenraiskauksen ja sukupuoliyhteyden lapsen kanssa välillä. Rangaistusasteikon ero näiden säännösten kohdalla on huomattava. Toki tekijän suunnitelmallinen houkutteleminen nostaa hänen syyllisyyttään, mutta se on pystytty ottamaan huomioon rangaistuksen mittaamisessa. Huomioon otettavaa on myös, että useinkaan ei pystyttäne näyttämään, että tekijä on tiennyt lapsen olleen alle 12-vuotias tai että hänen olisi täytynyt olosuhteiden perusteella pitää sitä varsin todennäköisenä. Esimerkiksi 10-11 -lapsen kohdalla jouduttaisiin useinkin varmuuden vuoksi hänen kuulemisessaan käymään läpi myös hänen omaan aktiivisuuteensa liittyviä seikkoja, koska esitutkinnassa ja syyttäjäntoiminnassa täytyy varautua siihen, että tekijän ikätietoisuutta lapsen 12 vuotta alittavasta iästä ei pystytä näyttämään toteen.
      • Pirkanmaan käräjäoikeus, Lausunnon ovat valmistelleet käräjätuomarit Juha Parmio, Antti Tapanila, Jaakko Raittila ja Anne Ritala-Kananoja, Nuotto Antero
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Pirkanmaan käräjäoikeus kannattaa ehdotusta alla todetuin huomioin. Sääntelyn tausta-ajatuksena on, että alle 12-vuotias ei voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen, mitä on pidettävä perusteltuna. Saman kohdan tapaukset arvioidaan tällä hetkellä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä (4 kk – 6 v) tai sen törkeänä tekomuotona (1 – 10 v), joten tuleva lapsenraiskaus tulee todennäköisesti ankaroittamaan mainitunlaisten tekojen rangaistuksia (2 – 10 v). Samalla on ehdotettu sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamista 23 §:ssä kuvatulla tavalla niin, että sukupuoliyhteydeksi määritellään nykyisen määritelmän lisäksi toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelu sukuelimellä tai suulla. Kohdan 2 b tunnusmerkistö yhdessä 23 §:n sukupuoliyhteyden määritelmän kanssa saattaa johtaa yksittäistapauksessa kohtuuttomaan rangaistukseen 2 vuoden minimirangaistuksen johdosta seuraavanlaisessa esimerkkitapauksessa. Lapsi 15 v 11 kk ja 25-vuotias aikuinen ovat seurustelusuhteessa. Aikuinen houkuttelee lapsen tekoon, jossa aikuinen nuolaisee lapsen sukuelintä. Tällä menettelyllään aikuinen syyllistyy lapsenraiskaukseen ja tulee tuomittavaksi vähintään 2 vuoden vankeusrangaistukseen. 2 vuoden vankeusrangaistus voidaan vielä tuomita ehdollisena, mutta vallitsevan rangaistuskäytännön mukaan 2 vuoden tai lähes 2 vuoden vankeusrangaistukset tulisi tuomita ehdottomana, kun tekijä on täysi-ikäinen. Rikoslain 6:8 §:ssä säädetyt rangaistusasteikon lieventämisperusteet eivät välttämättä sovellu tapaukseen, joten aikuinen tulisi tuomita esimerkkitapauksessa vähintään 2 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Mietittäväksi jää, onko rangaistus kohtuullinen suhteessa tekoon.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Lastensuojelun Keskusliitto toteaa, että säännös lapsen raiskauksesta viestii vahvemmin teon moitittavuudesta ja korottaa rikoksen vähimmäisrangaistusta. Muun muassa Lakimiesliitto on todennut aiemmin, että useita pienten lasten hyväksikäyttöjä on jätetty tuomitsematta raiskauksina, koska lapsi ei ole vastustanut. Nämä esityksessäkin nostetut ratkaisut ovat ohjanneet ehdotusta. Lastensuojelun Keskusliitto on lausunut vuonna 2013, että alaikäiseen kohdistuvan raiskauksen kriminalisoinnin tulee viestittää selkeästi teon luonteesta vakavana ja paheksuttavana rikoksena. Tämä tavoite toteutuu, kun molemmista raiskaussäännöksistä voidaan lukea, että nuoreen kohdistuva raiskaus osoittaa aina teon törkeää luonnetta. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä lapsiin kohdistuvat raiskaukset on lähtökohtaisesti katsottava aikuisiin kohdistuvia raiskauksia paheksuttavammiksi lapsen kehityksen vakavan vaarantumisuhan perusteella ja tämä näkökulman tulisi erottua kaikissa seksuaalirikosten rangaistussäännöksissä.
      • Rikosuhripäivystys
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Rikosuhripäivystys kannattaa sitä, että lapsenraiskaukseksi katsotaan sukupuoliyhteys 12 vuotta nuoremman lapsen kanssa ja, että lapsenraiskaus kattaa alle 16-vuotiaisiin kohdistuvat teot aina kun tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, riippumatta siitä, asuuko lapsi tämän kanssa samassa taloudessa. Rikosuhripäivystys kannattaa yleisen suojaikärajan säilymistä 16 vuodessa.
      • Etelä-SUomen syyttäjäalue, Tämä lausunto on kirjoitettu Etelä-Suomen syyttäjäalueen henkilöön kohdistuvien rikosten erikoissyyttäjien yhteistyönä ja lausunto vastaa koko Etelä-Suomen syyttäjäalueen mielipidettä., Keskinen Nina
        Päivitetty:
        28.9.2020
        • Näyttöongelmien vuoksi pyydämme vielä miettimään ikärajaa eli olisiko 13 -vuoden ikäraja parempi kuin 12 vuoden ikäraja, jolloin tietoisuus siitä, että lapsi on ala-asteella, riittäisi ikätietoisuuden osalta. Tai olisiko ikärajan oltava jopa 16 vuotta. Syyttäjän työn kannalta on mahdotonta arvioida ulkonäön perusteella, onko henkilö yli vai alle 12 -vuotias. Käytännön työn kannalta ja nimikkeen soveltamisen kannalta on suuri merkitys, voidaanko ikätietoisuutta käytännössä todistaa millään. Pelkona on, että pykälän soveltaminen kaatuu siihen, ettei voida osoittaa tekijän tienneen uhrin olevan alle 12 -vuotias. Useimmiten nykyään osapuolet keskustelevat internetissä etukäteen ja siellä tulee tekijälle tietoon mm. uhrin koulu eli onko hän ala-asteella. Ikärajan selkeä sitominen tiettyyn, kaikille uhreille yhteismitalliseen tekijään, kuten kouluasteeseen, edistää uhrin oikeuksia sekä oikeusturvaa myös yleisellä tasolla. Ottaen huomioon tarve korostaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erityistä moitittavuutta ja erityisen ankaraa suhtautumista kyseisiin seksuaalirikoksiin, tulisi alle 16-vuotiaan lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä olemisesta tuomita aina vähintään kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus. Tämän uudistuksen ansiosta osa tällaisista tilanteista tulisi todennäköisesti jatkossa tuomituiksi lapsenraiskauksina ja näin ollen vähintään kahden vuoden mittaiseen vankeusrangaistukseen jos/kun tähän tunnusmerkistöön on tarkoitus mennä teot, joissa 12-15 -vuotiaan motiivina sukupuoliyhteydelle on raha, huomio tms. Pelkona kuitenkin on, että sukupuoliyhteydet 12-15 -vuotiaiden kanssa tuomitaankin jatkossa Sukupuoliyhteys lapsen kanssa -nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko lievenee nykyiseen lakiin verrattuna huomattavasti, mikä ei ole omiaan edistämään lain tarkoittamaa suojaa lapsen seksuaaliselle koskemattomuudelle. Uudistus heikentää huomattavasti 12-15-vuotiaiden lasten asemaa, koska jos lapsi on itse aktiivinen osallistumaan sukupuoliyhteyteen, eikä häntä tarvitse siihen erityisemmin houkutella, niin jatkossa 50-vuotiaan ja 13 -vuotiaan välinen sukupuoliyhteys tuomitaan vain Sukupuoliyhteys lapsen kanssa nimikkeellä, jolloin rangaistusasteikko on varsin lievä. Tämän vuoksi harkittavaksi tulee, pitäisikö ikärajan sittenkin olla 16 vuotta? Voimassa olevan lainsäädännön mukaan minimirangaistus törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on 1 vuosi vankeutta, kun taas ehdotetussa sukupuoliyhteys lapsen kanssa minirangaistus on 4kk vankeutta. Uudistus näyttää myös johtavan rangaistusten lievenemiseen lapsiin kohdistuvissa raiskauksissa. Jos tarkoitus ei ole lieventää rangaistuksia, on pykälät ja tunnusmerkistöt mietittävä uudelleen. Voimassa olevan lain mukaan, jos 15-vuotias lapsi raiskataan ns. kiinnipitoväkivaltaa käyttämällä, teko täyttää törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Uudistuksen jälkeen sama teko täyttäisi lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus olisikin vain 2 vuotta.
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Ehdotus on perusteltu. Kun on kysymys 12 vuotta nuoremmasta lapsesta, sukupuoliyhteyden vapaaehtoisuudelle ei tule antaa merkitystä. Muutkin lapsenraiskauksen krtiteerit täyttävät laillisuusperiaatteen vaatimukset ja korostavat lapsen erityistä suojan tarvetta. Ehdotetun 12 §:n 1 momentin 2b kohdan soveltaminen saattaa tuottaa näyttöongelmia, mutta määrittely on kuitenkin parempi kuin voimassa olevassa laissa. Ikään liittyvät tahallisuuspulmat ovat toki arkipäivää jatkossakin. Olisi ehkä ollut syytä harkita, että ikärajan suhteen vastuun perusteeksi riittäisi huolimattomuus. Tahallisuuden näyttäminen ikäkriteeristä on tuottanut oikeuskäytännössä toistuvasti ongelmia (esimerkkinä KKO 2014:54).
      • Suomen Kätilöliitto, Suomen Kätilöliitto, Puheenjohtaja
        Päivitetty:
        24.9.2020
        • Suomen Kätilöliiton mielestä ikärajan tulee olla 13–15 vuotta. Alle 13-vuotiaat lapset eivät voi ymmärrykseen perusten antaa suostumustaan yhdyntään. Kahdentoistavuoden ikäraja on liian matala.
      • Itä-Suomen hovioikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • Säännöksessä tarkoitetut kehottaminen, taivuttelu ja houkuttelu voivat aiheuttaa näyttö- ja tulkintaongelmia. Epäselväksi jää, riittääkö pelkästään tekijän aloitteellisuus, mitä voitaisiin pitää perusteltuna. Tämän vuoksi 2b kohta voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: ”jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen toisen aloitteesta…”
      • Sillanpää Anna
        Päivitetty:
        5.9.2020
        • - Hyvä. Tosin 12-vuotta on liian alhainen ikäraja. Tulisi olla ainakin 13-vuotta.
      • Niemi Johanna, Prosessioikeuden professori, Turun yliopisto
        Päivitetty:
        14.8.2020
        • Nykyinen ikäraja 16 vuotta otetaan annettuna. Kun järjestelmään lisätään 12-vuoden uusi ikäraja ja säilytetään 18-vuoden ikäraja seksuaalisessa hyväksikäytössä, raiskauksen ja kajoamisen törkeysporrastuksessa sekä seksin ostamisessa, ikärajasääntelystä tulee melko monimutkainen, minkä vuoksi ikärajojen asettamista olisi ollut hyvä tarkastella kokonaisvaltaisesti. Ehdotuksessa pääsääntönä olevaa 16-vuoden suojaikärajaa ei ole syytä kritisoida. Pääsääntöinen 16-vuoden ikäraja on käytössä esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa on myös korkeampia ikärajoja, samoin Norjassa. Pohjoismaista 15-vuoden ikäraja on käytössä Ruotsissa, Islannissa ja Tanskassa. Euroopassa on myös alempia ja korkeimpia ikärajoja. Suomessa hallitus esitti 15-vuoden ikärajaa edellisessä seksuaalirikosten kokonaisuudistuksessa (HE 6/1997), mikä olisi linjassa rikosoikeudellisen vastuuikärajan kanssa. Eduskunnassa ikäraja nousi 16 vuoteen. Nykyisestä, melko selkeästä ikärajasta siirrytään järjestelmään, jossa on arvioitava ikäeron olennaisuutta sekä osapuolten henkistä kypsyyttä. Lopputulos on kohtuullisen monimutkainen, mikä on ongelma siitä näkökulmasta, että ikärajasääntelyn tulisi olla viestinnällisesti ja oikeusturvan kannalta hyvin selkeää. Muutos nykyiseen lakiin olisi se, että nuorten keskinäisiä suhteita koskeva rajoitussäännös siirrettäisiin tunnusmerkistöön. Tätä ei ole syytä kritisoida. Ongelmallisempi sen sijaan on rajoitussäännöksen sisällöllinen muutos, jonka mukaan teko olisi rangaistava vain, jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero: NYT EHDOTUS Ero iässä ja kypsyydessä rangaistavaa rangaistavaa Ero iässä, ei kypsyydessä rangaistavaa ei rangaistavaa Ero kypsyydessä, ei iässä rangaistavaa ei rangaistavaa Ikäeron ja henkisen kypsyyden arviointi Mietinnön s. 188 annetaan ohjeet ikäeron arviointiin: Olennainen ikäero on kuusi vuotta, jos lapsi on 15-vuotias, viisi vuotta, jos lapsi on 14-vuotta, neljä vuotta, jos lapsi on 13-vuotta ja kolme vuotta, jos lapsi on 12-vuotias. Vaikuttaa siltä, että ikärajan sääntely lain esitöissä (s. 188) ei ole rikosoikeuden legaliteettiperiaatteen mukaista. Ehdotettua sääntelyä olisi myös syytä arvioida suhteessa Euroopan Neuvoston sopimukseen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Sopimuksen 18 artiklan mukaan: 1. Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että alla mainittu käyttäytyminen on rangaistavaa tahallisesti tehtynä: (a) seksuaalinen kanssakäyminen sellaisen lapsen kanssa, joka asianmukaisten kansallisen lain säännösten mukaan ei ole saavuttanut seksuaalisen toiminnan laillista ikää; (b) …… 2. Edellä olevan 1 kappaleen tarkoituksessa kukin sopijapuoli määrittelee ikärajan, jota nuoremman lapsen kanssa on kiellettyä ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen. 3. Edellä olevan 1 (a) kappaleen tarkoituksena ei ole säädellä alaikäisten kesken tapahtuvaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä. Lasten ja nuorten henkisen kypsyyden arviointi ei ole helppoa. Lähtökohta lienee, että normaalisti kehittyneen lapsen tai nuoren kohdalla henkinen kypsyys pääsääntöisesti seuraa ikätasoa. Voidaan perustellusti esittää kysymys, ovatko 15-vuotias ja 20-vuotias tai 14-vuotias ja 19-vuotia todella sillä tavalla samalla tasolla, että ikäeroa ja eroa henkisessä kypsyydessä voidaan pitää epäolennaisena. Nykyisen kehityspsykologian mukaan nuoren kehitys jatkuu voimakkaana jopa 20-vuotiaaksi asti. Nykyinen ikärajasääntely tuli lakiin vuonna 1999. Ennen vuotta 1999 laissa oli kaksi ikärajaa, nykyinen 16 vuoden ikäraja ja absoluuttinen 14 vuoden ikäraja. Nuorten keskinäinen seurustelu oli sallittua, ja se tarkoitti 14- ja 15-vuotiaita, jolloin toinen osapuoli saattoi olla hieman yli 16 vuotias. Silloin hallituksen esityksessä todettiin: Nykyisen lain tapa pyrkiä rajoittamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä asettamalla kaksi eri suojaikärajaa ei ole onnistunut. Laista on tullut sekava ja silti jäykkä. HE 6/1997 s. 165. Kriteeri ”ei merkittävää eroa iässä tai kypsyydessä” tuli korvaamaan tuota 14-16 vyöhykettä, jossa nuorten keskinäiseen seurusteluun ei haluttu puuttua. Ehdotuksessa tämä poikkeus ulotetaan 12 vuotta täyttäneisiin, 12-13-vuotiaisiin lapsiin. Tilanteita on arvioitava osapuolten ikäeron ja henkisen kypsyyden valossa. Kuten Amnestyn eriävä mielipide osoittaa, olennaisesta ikäerosta huolimatta vastaaja voi osoittaa, että henkisessä kypsyydessä ei ole olennaista eroa. Mitenkään tavaton ei ole tapaus, jossa 14-vuotias nuori, jolla on erilaisia psyko-sosiaalisia ongelmia, ajautuu sinänsä vapaaehtoiseen seksisuhteeseen 19-vuotaan kanssa, joskus jopa useampaan suhteeseen peräkkäin. Onko järkevää, että näissä tapauksissa on esitettävä todistelua nuoren ongelmista, jotka osoittavat kypsymättömyyttä? Näillä ongelmilla on merkitystä vain siinä tapauksessa, että 19-vuotiaan olisi pitänyt pystyä huomaamaan ne (tahallisuus). Arviointia vaikeuttavat myös myytit tyttöjen nopeammasta kypsymisestä ja henkisen kypsyyden sitomisesta kuukautisten alkamiseen. Kuten Amnestyn eriävässä mielipiteessä tuodaan esiin, tällaisten uhria koskevien asioiden tuominen oikeudenkäyntiin ei ole asianmukaista. Ei liene myöskään tarkoituksenmukaista, että aikuinen mies (yli 18 vuotta) voi osoittaa olevansa henkisesti kypsymätön ja välttyä sillä tavoin rikosoikeudellisesta vastuusta. Tätä varten on rikosoikeudessa säännökset syyntakeettomuudesta ja alentuneesta syyntakeisuudesta. On syytä huomata, että rajoitussäännöksen tarkoitus on rajata pois ”nuorten keskinäiset sukupuoliyhteydet” (s 75 ja 93). Yksi mahdollisuus olisi rakentaa rajoitussäännös sen perusteella, onko nuorten kesken ollut ollut tasavertainen seurustelusuhde. Tiedossani on, että suhteesta 15-vuotiaan kanssa on jätetty syyttämättä, vaikka ikäero on ollut varsin selvä, jos kysymys on ollut ”vanhanaikaisesta” seurustelusta, jossa on ensin tutustuttu, sitten seurusteltu, halailtu, huolehdittu ehkäisystä ja jossain vaiheessa päädytty seksiin. On ymmärrettävää, että ei tällöin ole mitään syytä ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin. Tällainen sääntely edellyttäisi kuitenkin huomattavaa uudelleen ajattelua, joten ehdotan seuraavassa vain muutosta ehdotukseen. Ehdotus 14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa Joka on sukupuoliyhteydessä kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, kun osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Iässä on katsottava olevan olennainen ero, jos se on enemmän kuin kaksi vuotta. Yritys on rangaistava. 12 § Lapsenraiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä 1) kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka 2) kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa a) 1 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu suku-puoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.
      • Leskinen Minni, Varatuomari, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta
        Päivitetty:
        31.7.2020
        • Kannatan ehdotusta, että lapsenraiskaus määritellään itsenäisesti omana rikoksenaan. Nykyinen sääntelymalli (RL 20 luku 7b §), jossa lapsenraiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen on sidottu törkeän raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön täyttymiseen, ei ole toimiva. Lisäksi kannatan sitä ehdotusta, että lapsenraiskaus kattaa alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat teot aina kun tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, riippumatta siitä, asuuko lapsi tämän kanssa samassa taloudessa (vrt. nykyinen RL 20 luku 6 §). Olen edellä ehdottanut joitakin täsmennyksiä raiskausta koskevaan kriminalisointiin, jotka viittaussäännöksen myötä vaikuttaisivat myös lapsenraiskauksen tunnusmerkistöön (ks. lausuntokohta 2). Tekemäni täsmennykset vaikuttaisivat siihen, että 12-15-vuotiaiden osalta ei tarvitsisi pohtia abstraktia vapaaehtoisuuden käsitettä vaan voitaisiin keskittyä teon olosuhteisiin. Erityisesti ehdotukseni lisätä kiristys 1 §:n 2 momentin 1 kohtaan ja henkisen valta-aseman väärinkäyttö 2 kohtaan selkeyttäisivät myös lapsenraiskausta koskevan pykälän tulkintaa. En pidä toivottavana sitä kehityssuuntaa, että 12-15-vuotiaiden lasten osalta jouduttaisiin enenevässä määrin käsittelemään lapsen suostumusta tai sen puutetta. Lausuntokohdassa 9 olen esittänyt kritiikkiä sitä kohtaan, että tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttää sitä, että sekä osapuolten iässä että henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Tämä on lasten koskemattomuuden suojelun kannalta selvä huononnus verrattuna nykyiseen oikeustilaan ja olen samaa mieltä Amnesty International Suomen osasto ry:n kanssa siitä, että ja-sana pitäisi korvata tai-sanalla. Lisäksi viittaan lausuntokohdassa 9 esittämääni kritiikkiin sitä kohtaan, millaista ikäeroa voidaan pitää olennaisena. Lausuntopyynnössä ei ole pyydetty erikseen lausumaan ehdotetusta 14 §:stä, jonka nimikkeeksi on ehdotettu sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa. Kuten lausuntokohdassa 9 olen todennut, olen samaa mieltä Amnesty International Suomen Osasto ry:n kanssa siitä, että kritiikkiin siitä, että ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa” eräänlaisena lapsenraiskauksen lievänä tekomuotona antaa väärän viestin. Katson, että kyseisen pykälän nimenä tulisi olla lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jolloin se olisi symmetrinen aikuisia koskevien pykälien kanssa, joissa myös on käytetty termejä raiskaus, seksuaalinen kajoaminen ja hyväksikäyttö. Kuten lausuntokohdassa 9 olen todennut, on vaikea hyväksyä sitä, että samaan aikaan, kun alle 12-vuotiaiden koskemattomuutta korostetaan, 12-15-vuotiaiden hyväksikäyttö saadaan näyttämään vähemmän moitittavalta kutsumalla sitä vain sukupuoliyhteydeksi lapsen kanssa. Kyse on kuitenkin lapsen hyväksikäytöstä, koska lain sanamuodon mukaan osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä tulee olla olennainen ero, jolloin se on vähintäänkin tämän ikä- ja kypsyyseron hyväksikäyttöä.
      • Mitä mieltä olette seksuaalista kajoamista lapseen koskevasta säännöksestä?
      • Nuotio Kimmo
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Pidän säännöksen muotoilua sinänsä onnistuneena, mutta kiinnitän huomiota siihen, että säännöksen piiriin voi tulla hyvin monenlaisia tekoja. Perustunnusmerkistön rangaistusasteikko on tavattoman laaja, ja koska tässä ei ole kyse sukupuoliyhteydestä, nähdäkseni neljän vuoden enimmäisrangaistus olisi riittävä. Ymmärrän toki sinänsä sen, että on haluttu tehdä asteikoissa ero seksuaalista kajoamista koskevan yleisen säännöksen asteikkoon.
      • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry
        Päivitetty:
        9.10.2020
        • Tuomariliitto pitää perustellumpana, että seksuaalista kajoamista koskeva säännös koskee kaikkia alle 16-vuotiaita siten, että alle 16-vuotias ei voisi rajoitussäännöksessä tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta antaa suostumusta seksuaalisiin tekoihin. Seksuaalista kajoamista lapseen koskeva säännös tulisi korvaamaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen, joka voimassa olevassa muodossa koskee kaikkea seksuaalista kanssakäymistä eikä erottele lapsia iän puolesta kahteen kategoriaan. Kategorisempi säännös olisi myös havainnollisempi ja toisi oikeuskäytäntöön yhdenmukaisuutta toisin kuin esitetty säännös, joka sisältää 12–16 -vuotiaiden osalta tulkinnanvaraisia elementtejä. Tuomariliitto huomauttaa, että seksuaalista kajoamista koskevaan säännökseen ei myöskään sisälly kriminalisointia sille, joka saa lapsen ryhtymään seksuaaliseen tekoon kolmannen kanssa. Lainsäädännöllinen ratkaisu ei ole looginen lapsenraiskausta koskevan säännöksen kanssa, mikä ei ole perusteltua.
      • Rudanko Mikko, Tohtorikoulutettava, Max Planck Institute for the Study of Crime, Security and Law & Albert-Ludwigs-Universität Freiburg
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Säännös vastaa muiden kuin sukupuoliyhteyden osalta lapsenraiskauksen tunnusmerkistössä asetettuja vaatimuksia, eli alle 12-vuotiaden osalta ei asetettaisi muita vaatimuksia, mutta jo 12-vuotiaiden kohdalla asetetaan yleistä seksuaalista kajoamista koskevat edellytykset, tai että tekijä on lapsen vanhempi tai vastaava henkilö, tai sekä osapuolten iän ja henkisen kypsyyden olennaista eroa että kehottamista, taivuttelemista tai houkuttelemista. Kuitenkin sekä alle 12-vuotiaiden että 12-15-vuotiaiden kohdalla on asetettu myös vaatimus siitä, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Voitaneen todeta, että samat tahallisuutta koskevat ongelmat kuin lapsenraiskauksen kohdalla tulevat olemaan käytännössä läsnä, etenkin alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalisissa teoissa. Ks. seuraava kohta.
      • Sexpo-säätiö, Paalanen Tommi
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotus on pääsääntöisesti hyvä ja perusteltu. Pohdinta lasten ja nuorten kypsyydestä ja ikäerosta on pääsääntöisesti tasokasta. Erilaisten ikäkategorioiden tarkastelun sijaan olisi huomiotava teini-ikäisten ja esiteini-ikäisten kypsyyden, seksuaalitietojen ja seksuaalisen itsemääräämisen hyvin yksilöllinen kehitys. Siksi olisi tärkeää, että kohdassa painotetaan yksilöllistä autonomian ja vapaaehtoisuuden arviointia teknisen ikärajaperustaisen tarkastelun sijaan. Tässä yhteydessä olisi hyvä huomioida mahdollinen suojaikärajan muuttaminen Ruotsin kanssa samalle tasolle 15 vuoteen, sillä kulttuuriset tekijät Ruotsissa ovat samankaltaisia kuin Suomessa ja seksuaalikasvatuksesta sekä väestötutkimuksista saadun tiedon perusteella huomattavan iso määrä 15 vuotiaista on jo aloittamassa seksuaalielämäänsä. Sexpo ei lähtökohtaisesti pidä tiukkaa ikärajaan tai kypsyyteen kohdistuvaa tarkastelua keskeisimpänä tekijänä nuorten seksuaalisen toiminnan eettisessä arvioinnissa, vaan pääpainon pitäisi olla vapaaehtoisuuden tarkastelulla heidänkin kohdallaan, jolloin kypsyys nähdään ennemmin reunaehtona vapaaehtoisuudelle kuin itsenäisesti merkittävänä arvioitavana asiana. Tämä kanta on linjassa esimerkiksi Maailman seksuaaliterveysjärjestön näkemyksen kanssa, jossa nuorten seksuaalioikeuksia pitää tarkastella yksilöllisesti kehittyvien voimavarojen (evolving capabilities) näkökulmasta pelkkien ikärajojen ja yleisluontoisten kypsyysarviointien sijaan. Ehdotuksessa on erikoinen kohta, jolla rajataan määritelmän ulkopuolelle “asianmukaisesti suoritetut leikkaukset ja muut vastaavat toimenpiteet´”, minkä on tulkittava tarkoittavan uskonnollisia tai kulttuurisia rituaaleja ja tapoja, joissa muokataan tai leikataan lapsen sukuelimiä. Vaikka näissä ei ole kyse sinällään seksuaalisesta teosta, loukkaavat ne lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta kajoamalla tämän sukuelimiin. Rajaus on ristiriidassa kaiken muun tekstin kanssa, jossa painotetaan, että loukkauksen ei tarvitse olla edes suoraan kehoon kajoavaa, mutta esim. tyttöjen ja poikien sukuelinten silpomisen kohdalla väkivaltainen kajoaminen sukuelimiin rajataan pois. Faktuaalisesti arvioiden kevyt sukuelinten koskettelu on vakavuudeltaan paljon kevyempi teko kuin sukuelinten silpominen. Seksuaalisten tekojen listassa pitäisi ottaa huomioon, että seksuaalikasvatuksessa voidaan keskustella lasten ja nuorten kanssa avoimesti seksistä ja seksuaalisuudesta sekä näyttää seksuaalikasvatusmateriaalia kuten kuvia ja videoita, joita voidaan teknisesti pitää pornografisina, esimerkiksi valokuvia sukuelimistä tai yhdynnästä. Tällaiset tilanteet pitäisi rajata selkeästi rangaistavuuden ulkopuolelle.
      • Naisten Linja Suomessa ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ks. lapsenraiskauksesta sanottu.
      • Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö, Välitä!- seksuaaliväkivaltatyö & Tampereen Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyö
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kannatamme työryhmän ehdotuksen sijaan Tukinainen ry:n lausunnossaan esittämiä muutoksia näihin pykäliin sekä nimikkeiden että niiden sisällön osalta.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sitä, että säädetään seksuaalista kajoamista lapseen koskeva säännös. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että alakohta b muutetaan siten, ettei lapsen omalle käyttäytymiselle tai aloitteellisuudelle anneta painoarvoa. Vastuun tulee olla aina aikuisella. Lisäksi ehdotuksen ikärajoja tulee pohtia erittäin kriittisesti. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä ehdotuksen mukainen 12 vuoden ikäraja on ehdottomasti liian matala. 12 vuotta täyttäneiden lasten asemaa ei tule heikentää lakiuudistuksessa eikä 12-15-vuotiaaseen kohdistetusta rikoksesta tule tuomita lievemmin sen vuoksi, että lapsi on itse ollut aloitteellinen tai ei kyetä näyttämään, että tekijä on saanut lapsen tekoon taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Alakohta b on ongelmallinen myös siltä osin, että arvioitavaksi tulevat tekijän ja uhrin ikäero sekä henkisen kypsyyden ero. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että pelkän ikäeron tai henkisen kypsyyden eron tulisi riittää, kuten on nykyisessäkin laissa. Näin ollen kohta täytyy muuttaa niin, että ja- sana korvataan tai-sanalla. Ehdotettu sanamuoto tulee muuttaa jo laillisuusperiaatteen vuoksi. On välttämätöntä, että insestisäännöt yhdistetään yhdeksi lainkohdaksi. Tällaisenaan teksti vaikeuttaa tulkintaa. On myös otettava huomioon, että insesti saattaa jatkua vuosikausia, yli ikärajojen.
      • Mäenpää Pia, Erikoissyyttäjä/Itä-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Nimikkeenä seksuaalinen kajoaminen on erittäin harhaanjohtava ja epäselvä, muutos ei ole kannettava. Nykyinen nimike lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kertoo selkeämmin ja paremmin millaisesta menettelystä on kyse. Aikuiseen kohdistuva kajoaminen ja lapseen kohdistuva kajoaminen ovat aivan erisisältöisiä tekoja, joten nimikkeiden samankaltaisuus on hyvin harhaanjohtavaa, eikä uudistus tältä osin ole omiaan edistämään lakimuutoksen tarkoituksena olevaa säännösten selkiytymistä.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Lapsenraiskauksesta tuomitaan myös se, joka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lakimiesliiton mielestä on ongelmallista, ettei vastaavaa kriminalisointia ole seksuaalista kajoamista lapseen koskevassa säännöksessä. Kuten edellä aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta, nimikkeen kohdalla on syytä pohtia, onko ”kajoaminen” riittävän selkeä ja tarkkarajainen termi, sillä sanana se viittaa fyysiseen kajoamiseen. Huomiota on myös kiinnitettävä siihen, että kypsyyttä koskeva arviointi on vaikeaa näytön arvioinnin kannalta. Tämä erityisesti silloin, kun aikaa teosta on kulunut pidempi aika.
      • Tolkki Simo
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ehdotan vastaavia muutoksia kuin aikuisia koskeviin säännöksiin
      • Suojellaan Lapsia ry, Laitinen Hanna-Leena
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Suojellaan Lapsia ry katsoo, että pykälää 15 tulisi selkeyttää ja terminologiaa muuttaa lapsen oikeuksia kunnioittaen. Suojellaan Lapsia ry katsoo, että “seksuaalinen kajoaminen lapseen” terminä ei kuvaa lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta ei ole millään tasolla seksuaalista. Terminologia tulisi muuttaa vastaamaan paremmin seksuaalirikoksen vakavuutta ja siitä aiheutuvaa haittaa lapsen turvalliselle kehitykselle. Termi tulisi muuttaa “lapseen kohdistuvaksi seksuaaliväkivallanteoksi”. Suojellaan Lapsia ry toivoo, että tekijän mahdollinen valta-asema suhteessa lapseen tulisi huomioida paremmin ja lisätä selkeästi pykälään 15. Suojellaan Lapsia ry katsoo, että rikosnimike “törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen” ei kuvaa rikoksen vakavuutta ja se tulisi muuttaa “törkeäksi lapseen kohdistuvaksi seksuaaliväkivallanteoksi”. Yksi rikoksen tunnusmerkistöstä on väkivallan käyttö lasta kohtaan ja teko aiheuttaa lapselle fyysistä ja psyykkistä kärsimystä, sekä vakavasti vaarantaa lapsen turvallista kasvua ja kehitystä. Edellä mainittujen syiden vuoksi on tärkeää, että rikosnimike kuvaa tekoa ja sen vakavuutta.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Työryhmän esittämät säännökset muodostavat monimutkaisen ja hankalasti sovellettavan kokonaisuuden, mikä heikentää lasten suojelua seksuaaliväkivallalta. Ehdotetut rikosnimikkeet ovat myös kovin teknisiä eivätkä tuo riittävällä tavalla esille sitä suurta valtaepätasapainoa, joka liittyy lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Rikosnimikkeet ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö” ja ”törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö” kuvaavat paremmin tekojen suurta moitittavuutta kuin työryhmän ehdottamat ”sukupuoliyhteys lapsen kanssa”, ”seksuaalinen kajoaminen lapseen”, ”törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen” sekä lapseen kohdistuva seksuaalinen teko. Myös kansainvälisessä sääntelyssä – sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa että EN:n Lanzaroten sopimuksessa - käytetään "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" -termiä. Jos rikosnimikkeitä halutaan muuttaa, ne tulee rakentaa käsitteen ”lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta” varaan.
      • Suomen Psykologiliitto, Oikeuspsykologian sekä Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatilliset työryhmät osallistuivat lausunnon laatimiseen.
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Uusi nimike ja säännös seksuaalisesta kajoamisesta lapseen on hyvin perusteltu. Se myös ottaa hyvin huomioon seksuaalisten tekojen monimuotoisuuden, kuten ilmenee sekä kliinisestä käytännöstä lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ja myös tutkimuksessa (esim. Fagerlund ym., 2014). Käytännössä kyseinen nimike tulisi usein sovellettavaksi lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnassa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Ensi- ja turvakotien liitto katsoo, että kajoamista koskevaan pykälään tulisi kattaa myös teot kolmannen kanssa, joihin tekijä pakottaa lapsen väkivallalla tai uhkaamalla.
      • Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Maarit Kuivala, erikoissyyttäjä/ Pohjois-Suomen syyttäjäalue
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen nimikkeenä ei ole tunnusmerkistöä kuvaava, se on harhaanjohtava ja epäselvä. Nimikkeen muutosta emme kannata. Lapsen hyväksikäyttö -nimike on selkeämpi ja se kuvaa tekoa paremmin. Kajoamisesta saa käsityksen, että se tarkoittaa vain fyysistä koskettamista, vaikka tunnusmerkistöön kuuluu muitakin tekotapoja. Lisäksi aikuiseen kohdistuva kajoaminen ja lapseen kohdistuva kajoaminen ovat aivan erisisältöisiä tekoja, joten nimikkeiden samankaltaisuus on hyvin harhaanjohtavaa. Säännöksen 1 momentin 2 b) kohdan osalta kannatettavaa olisi, että sana ”ja” korvattaisiin sanalla ”tai”, joka antaisi parempaa suojaa 12-15 vuotiaiden ikäryhmälle, eikä asettaisi liian korkeita näytöllisiä haasteita.
      • Itä-Suomen oikeusapu ja edunvalvonta
        Päivitetty:
        30.9.2020
        • Kajoaminen terminä ei ole täysin selkeä. Olisi hyvä selvittää onko parempaa termiä käytettävissä. Säännöksen luettavuus on heikko useiden viittausten vuoksi. Rikosnimike on omituinen ja parempi olisi "Lapsen seksuaalinen riisto", josta erityistapaus on lapsenraiskaus.
      • Tukinainen ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Rikosnimikkeet ’Lapseen kajoaminen’ ja ’Törkeä lapseen kajoaminen’ tulee korvata rikosnimikkeillä ’Lapsen seksuaalinen loukkaus’ ja ’Törkeä lapsen seksuaalinen loukkaus’, jolloin nimikkeet kuvaavat paremmin rikosten luonnetta. Vaadimme, että työryhmän ehdotuksesta poiketen niiden sanamuodot muutetaan kirjoitettavaksi uudella tavalla. Tukinainen ry ei hyväksy työryhmän ehdottamaa lasten suojaikärajan laskemista nykyisestä 16 vuodesta 12 vuoteen. Tukinainen ry vaatii, että lapsen suojaikäraja on 16 vuotta ehdotettujen rikoslain 20 luvun lapsen seksuaalista kajoamista ja törkeää lapsen seksuaalista kajoamista koskevien rikosten osalta. Tukinainen ry vaatii, että 'törkeän seksuaalista kajoamista lapseen' koskevaan (Tukinainen ry:n ehdottama nimike 'Törkeä lapsen seksuaalinen loukkaus') tunnusmerkistöön lisätään 5) kohta 'tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden'. Tämä ankaroittamisperuste kuuluu nimenomaan törkeään tekomuotoon tekijän valta-aseman/luottamusaseman ja teon erityisen vahingollisuuden vuoksi. Työryhmä on ehdottanut tämän kohdan säätämistä perusmuotoisen 'seksuaalista kajoamista lapseen' koskevan tunnusmerkistön yhteyteen. Tukinainen ry ei hyväksy tätä työryhmän ehdottamaa valintaa. Lähisuhdeväkivalta ja erityisesti insesti on rikos, joka on nähtävä Istanbulin sopimuksen säännösten valossa nimenomaan törkeän rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvana tekomuotona myös uhrin haavoittuvuuden ja erityisen haavoittavan tilanteen vuoksi. Pykäläehdotuksemme: 15 § Lapsen seksuaalinen loukkaus (Työryhmän ehdotus: 'Seksuaalinen kajoaminen lapseen') Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon 16 vuotta nuoremmalle lapselle ja teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on tuomittava lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 16 § Törkeä lapsen seksuaalinen loukkaus (Työryhmän ehdotus: 'Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen') Jos lapseen kohdistuvassa seksuaalisessa teossa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, 2) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään nöyryyttävällä tavalla, 3) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai 4) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen aseman vuoksi 5) tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
      • Halonen Manu
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ei kannanottoa.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Ikärajan ja vapaaehtoisuuden osalta ks. edellä, mitä lapsenraiskauksen osalta on lausuttu. ”Muulla tavoin” on lavea käsite. Perustelujen mukaan se pitäisi sisällään muun ohella seksuaalisväritteisten viestien lähettämisen lapselle. Viestien, myös seksuaalisväritteisten viestien, lähettäminen vähemmän tutulle henkilölle, on hyvin helppoa. Myös kiusaamismielessä. Tällaisten tekojen sisältyminen teonkuvaukseen ei ole luonnoksen mukaisella teonkuvauksen perusteella täysin selvää. Teonkuvauksesta tulisi selvemmin ilmetä, mitkä teot ovat seksuaalista kajoamista.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • TANE kannattaa sitä, että säädetään seksuaalista kajoamista lapseen koskeva säännös. Ehdotuksessa on ongelmallista 12 §:n kanssa vastaavalla tavalla se, että tunnusmerkistön täyttymiseksi osapuolten sekä iässä että henkisessä kypsyydessä tulee olla olennainen ero. TANE esittää, että ja-sana tulisi korvata tai-sanalla.
      • Pelastakaa Lapset ry, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminta
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Digitaalisessa mediassa toteutettu seksuaalinen toiminta Pelastakaa Lapset kehottaa, että kyseessä olevassa säännöksessä seksuaalinen kajoaminen lapseen huomioitaisiin selvemmin teknologian ja digitaalisen ympäristön luomat mahdollisuudet ja niiden merkitys lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen toteutuksessa. Digitaalista ympäristöä, internetiä, erilaisia sovelluksia ja applikaatioita käytetään tilanteisissa, joissa lapseen kohdistetaan seksuaalisia tekoja. Teot voivat olla esimerkiksi seksuaalissävytteisten viestien ja kuva- tai videomateriaalin lähettämistä lapselle. Lapselta saatetaan pyytää alastonkuvia tai lapsi saatetaan houkutella liveyhteyteen webkameran välityksellä, jossa lapsi houkutellaan toteuttamaan seksuaalista toimintaa (esimerkiksi masturboimaan, tekemään sadistisia tekoja tai työntämään kehoonsa erilaisia esineitä) tai katsomaan aikuisen itseensä kohdistamaa seksuaalista toimintaa. Lasta saatetaan myös kuvata hänen siitä tietämättä. Lisäksi tämä kaikki toiminta saatetaan toteuttaa lastan uhkailemalla tai kiristämällä. Seksuaalirikoksen rangaistavuuteen ei tule vaikuttaa lieventävänä seikkana se, onko seksuaalirikos toteutettu digitaalisen median välityksellä vai fyysisessä kontaktissa lapsen kanssa. Seksuaaliväkivalta ei edellytä eivätkä sen haittavaikutukset ole riippuvaisia pelkästään fyysisen kontaktin toteutumisesta. Kyse on todellisista seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneista lapsista ja heille aiheutuvasta todellisesta vahingosta. Digitaalisen median välityksellä lapset voivat joutua myös kansainvälisen, rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden uhreiksi. Näiden tekijöiden vuoksi seksuaalirikoslain tulee selkeästi huomioida ja kattaa digitaalisen median laaja-alaisuus ja jatkuva kehitys lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin ja seksuaalirikosten uhreihin vaikuttavana tekijänä. Säädöksessä käytettävä terminologia Pelastakaa Lapset korostaa, että viranomaisten, median ja kansalaisten ei tule koskaan käyttää kieltä, joka loukkaa lapsen oikeuksia. ECPAT International on yhteistyössä viranomaisten ja eri toimijoiden kanssa julkistanut kattavan terminologiaohjeistuksen (Luxembourg guidelines, http://luxembourgguidelines.org/) lapseen kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvästä sanastosta. Tavoitteena on yhdenmukaistaa ja selkiyttää ammattilaisten käyttämää käsitteistöä sekä luoda pohjaa entistä parempaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, tiedon keräämiseen ja tutkimustoimintaan. Muutokset lainsäädännön terminologiaan edistävät valtion sitoutumista lopettaa lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta. Tämä auttaa valtiota toimeenpanemaan tehokkaammin kaikkia ihmisoikeusinstrumentteja, kuten myös Agenda 2030 tavoitetta 16.2: ”Lopettaa lapsiin kohdistuva pahoinpitely, seksuaaliväkivalta, ihmiskauppa sekä kaikki väkivallan muodot, että kidutus”. Vaikka esimerkiksi kansainvälisissä sopimuksissa lapsen oikeuksia loukkaavaa terminologiaa esiintyy, maat voivat kansallisessa lainsäädännössään ja ohjeissaan sitä muuttaa ja olla edelläkävijöitä. Useat maat ovat esimerkiksi luopuneet kansallisessa lainsäädännössään täysin termistä “lapsiporno” sillä se ei kunnioita lapsen oikeuksia eikä tuo esiin rikoksen vakavuutta. Totesimme jo aikuisia koskevassa säännöksessä, että seksuaalinen kajoaminen on määritelty säädöksessä suppeasti ja epämääräisesti. "Kajoaminen” ei ole terminä yksiselitteinen ja selkeä sanamuoto, eikä se ole omiaan kuvaamaan todenmukaisesti tilannetta, jossa kyse on lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Kaikenlaiset seksuaalirikokset ovat lapsiin kohdistettuna aina väkivaltaa. Termi “kajoaminen” taas tarkoittaa seuraavia asioita: sekaantuminen, luvaton tunkeutuminen, häpäisy, loukkaaminen, tuppautuminen, kaappaaminen ja kotirauhan rikkominen (https://www.suomisanakirja.fi/kajoaminen). Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta koetaan usein aiheena epämiellyttäväksi ja haastavaksi, jolloin taipumuksena voi olla käyttää ilmiöstä erilaisia kiertotermejä. Erilaisten kiertotermien käytöllä ei kuitenkaan ainoastaan vähätellä itse teon vakavuutta, vaan voidaan myös tarkoituksettomasti lähettää viesti lapsille – aihe on tabu, eikä siitä tule puhua. Tämä on omiaan heikentämään lapsen kykyä kertoa aikuiselle häneen mahdollisesti kohdistuneesta seksuaaliväkivallasta. Lisäksi lapsilla on oikeus tietoon lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, houkuttelusta ja seksuaaliväkivallasta lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Näin ollen käytettävän terminologian tulee olla mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä, jotta lapsen on mahdollisimman helppo ymmärtää, mistä lapsiin kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa on kyse. On hyvä, että mietinnössä on pohdittu seksuaalinen kajoaminen -termin käyttöä kansallisessa lainsäädännössä. Termin sopivuutta tulee kuitenkin vielä tarkastella. Pelastakaa Lapset jatkaa mielellään yhteistyötä lasta kunnioittavan terminologian määrittelemiseksi ja käyttöönottamiseksi lainsäädännössä.
      • Oulun käräjäoikeus, Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Päivi Markus, Savela Antti
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Oulun käräjäoikeus kannattaa ehdotusta kuitenkin edellä mainitulla ikärajamuutoksella 14 vuoteen. Aiemmin lainvalmistelutöissä oli (LaVM 3/1998 vp sivu 23) lausuttu suoraviivaisesti, että ”yleistäen voidaan todeta lapseen kohdistuvan seksuaalisen teon aina vahingoittavan lasta”. Nyt käsillä olevan ehdotuksen perusteluissa on tätä problematiikkaa käsitelty hiukan laajemmin (sivulla 195), jota pidämme hyvänä lainkäytön ongelmatilanteiden osalta. Tätä säännöstä ja sen perusteluja rasittaa myös edellä jo selostettu lapsen oman suhtautumisen tutkiminen, jota rakennelmaa vierastamme alle 14 -vuotiaiden lasten osalta.
      • Suomen syyttäjäyhdistys ry, Pia Mäenpää ja Laura Sairanen
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Nimikkeenä seksuaalinen kajoaminen on erittäin harhaanjohtava ja epäselvä, muutos ei ole kannettava. Nykyinen nimike lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kertoo selkeämmin ja paremmin millaisesta menettelystä on kyse. Aikuiseen kohdistuva kajoaminen ja lapseen kohdistuva kajoaminen ovat aivan erisisältöisiä tekoja, joten nimikkeiden samankaltaisuus on hyvin harhaanjohtavaa, eikä uudistus tältä osin ole omiaan edistämään lakimuutoksen tarkoituksena olevaa säännösten selkiytymistä.
      • Syyttäjälaitos
        Päivitetty:
        29.9.2020
        • Seksuaalinen kajoaminen rikosnimikkeenä on harhaanjohtava ottaen huomioon, että tekotapana se kattaa sellaisiakin menettelyitä, joissa ei sinällään fyysisesti kajota uhriin.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, October Martta
        Päivitetty:
        29.9.2020