• Lausunnonantajia: 11
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa yleiset kommentit raportista ja viitata kommenteissa mihin raportin lukuun ne liittyvät
        OECM-raportti sisältää seuraavat luvut:
        1. Johdanto
        2. Aluesuojelun tavoitteet vuoteen 2030
        3. OECM-alueiden kansainväliset lähtökohdat
        4. Kansalliset aluesuojelun lähtökohdat
        4.1 Aluesuojelun perusteet ja linjaukset
        4.2 Aluesuojelun keskeiset toimijat
        5. Elinympäristökohtainen aluetyyppien tarkastelu
                              5.1 Metsä- ja suoympäristöt
                              5.2 Makeat vedet, rannat ja lintukosteikot
                              5.3 Meri- ja rannikkoalueet
                              5.4 Maatalous- ja kaupunkiympäristöt, virkistysalueet ja väylät
        6. OECM-kohteiden määrittely, selvittäminen ja hyväksyminen
        7. OECM kohteiden tiedonhallinta ja raportointi
        8. Maa- ja merialueiden suojeluosuuksien laskenta
        9. Elinympäristöjen suojelun seuranta ja arviointi
      • SLL
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä selvitys on hyvä pohja jatkotyölle. Varsinaisten suojelualueiden perustamisen pitää toki olla ensisijaista ja OECM-alueet vasta toissijaisia. OECM voi saada toimijoita miettimään mitä voisivat tehdä luonnonarvojen hyväksi, laadullistamaan ja syventämään alueiden suojelua ja hoitoa. Ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää nimetä OECM:ksi kohteet, joissa luontoarvojen suunnitelmallinen turvaaminen ja paikkatieto ovat kunnossa. Muita potentiaalisia alueita voidaan kehittää jatkohankeella. OECM:ssä tulee ennalta ehkäistä ns. “paperpark”-vaara: minkäänlaiseen suojelutilastointiin ei pidä laskea turvaltaan liian epävarmaa ja väliaikaista. 1-KORI OECM-alueiden suurin potentiaali on nyt Metsähallituksen alue-ekologisilla kohteilla. Niiden laadullistaminen on tärkeää: esimerkiksi myrskylahopuun poisto niiltä on haitallista ja pitää kieltää tarvittaessa metsätuholain muutoksella. Ulkoilulaki pitää uusia, jotta retkeilyalueiden luonnolle tarvitaan kunnon suoja ja kansalaisten ympäristöoikeudet turvaavat menettelyt (PL 20 §). Metsähallituksen hallinnassa olevien tutkimusmetsien luonto ei läheskään aina ole suojassa, tässä on paljon kehitettävää. Metsälain 10 §:n kohteita tulee jatkossa laajentaa ja pienialaisuus poistaa. Kaavoissa on paljon OECM-potentiaalia. Niiden suojelumääräyksien tehostamishanke on paikallaan. Erityisesti on tarpeen saada maisematyöluvat takaisin yleiskaavojen MY, MU ja M/luo-kohteisiin KRL-uudistuksessa (215 §). 2-KORI Kansallisissa kaupunkipuistoissa olisi suojelutehojen kehittämishanke paikallaan. Niiden perustamisedellytyksiin kannattaa lisätä uudessa KRL:ssa 78 §:n loppuun “taikka alueita, joiden erityisten arvojen säilyttäminen on lainsäädännöllä turvattu". Vanhat suojeluohjelmakohteet ja Natura-kohteet tulee toteuttaa suojelualueina. IBA, FINIBA, MAALI, EMMA – suojelun kehittämisohjelma paikallaan. Kaavojen ge-kohteet eivät tällä hetkellä ole oikeasti suojeltuja (KHO:2016:93). Tätä pitäisi meneillään olevassa KRL-uudistuksessa kehittää niin, että maakuntakaavakin pitää ottaa huomioon kokonaisuudessaan maa-aineslain mukaisia lupia annettaessa. Riistakosteikkojen (SOTKA ym.) suojelun suppeuden lisäksi niiden ongelma on väliaikaisuus. Tässä olisi suojelun syventämishankkeen paikka. 3-KORI 3-korin olisi tosi paljon tehostettavaa ennen kuin ne voisi laskea mukaan. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Toimeksi saaneena Tapani Veistola ympäristöpäällikkö va. toiminnanjohtaja Puhelin 0400 615 530 tapani.veistola a sll.fi @TapaniVeistola
      • BirdLife Suomi ry
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • BirdLife kiittää mahdollisuudesta lausua OECM-työryhmän ehdotuksesta. On hienoa, että Suomi on pohtimassa OECM-kriteereitä yhtenä ensimmäisestä maista. Pidämme työryhmän työtä varsin perusteellisena erityisesti kriteerien pohtimisen osalta sekä hyvänä ja tarpeellisena avauksena prosessissa, jota on tärkeää jatkaa. Yleistä OECM-määritelmän mukaan suojelualueverkostoa tukevaksi voidaan valita ”Maantieteellisesti määritelty alue, muu kuin suojelualue, jota hallitaan, hoidetaan ja käytetään siten, että saavutetaan myönteisiä ja pitkäkestoisia vaikutuksia alueella esiintyvän luonnon monimuotoisuuden, siihen liittyvien ekosysteemitoimintojen ja -palvelujen sekä soveltuvin osin, kulttuuristen, henkisten, sosioekonomisten ja muiden paikallisesti merkittävien arvojen turvaamisessa.” Rajanveto määritelmän täyttävän kohteen osalta on monessa suhteessa vaikeaa. Verkostosta on keskeistä sulkea pois ne alueet, joiden hallinnasta syntyvät positiiviset monimuotoisuusvaikutukset ovat pelkästään teoreettisia sekä alueet, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia eikä niillä siksi voi taata olevan pitkäkestoisia vaikutuksia. Jälkimmäiseen voidaan katsoa sisältyvän esimerkiksi alueen omistajan omalla päätöksellä perustetut alueet, mitä ovat jopa valtion talousmetsien suojelukohteet, mitkä ovat milloin tahansa lakkautettavissa. Yhteiskunnan tulisi sisäistää OECM tavoitteet laajasti. Koska luontokatoon on viime vuosina havahduttu sekä yrityksissä että kansalaisten keskuudessa, on halua edistää luonnonsuojelua ilman korvauksia aiempia vuosikymmeniä enemmän. Sen ansiosta OECM-verkostoa luomiselle on hyvä pohja. Kehitysehdotukset Samoin kuin suojelualueverkoston kehittämisessä, myös OECM-alueiden osoittamisessa, on tärkeää huolehtia alueellisesta ja elinympäristöllisestä edustavuudesta. Lisäarvoa saadaan erityisesti niistä elinympäristöistä, joita on oikeudellisesti suojeltu vähän. Siksi on tärkeä tunnistaa lisää OECM-alueita esimerkiksi maatalousympäristöstä. Maatalousympäristöt ovat Suomen suojelualueverkostossa huomattavan aliedustettuja, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi luomutuotannossa olevissa alueissa voisi olla potentiaalia – kuten luomussa olevat laitumet, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Metsäsertifikaattien osalta luokan I määritelmän täyttävät FSC-sertifikaatin kohdan 6.4.1. mukaiset aina säästettävät alueet, jotka on tunnistettu nimenomaan luontoarvojen perusteella. OECM-tavoitteiden saavuttamista on mahdollista edistää etenkin kaavoituksen kautta. Useissa tapauksissa luontoarvojen säilyttäminen kaavoituksen avulla on käytännössä ainoa toimiva keino virallisen luonnonsuojelualueen perustamisen sijasta. Kaavalla osoitetut monimuotoisuuden suojelua tukevat alueet on oikeutetusti sijoitettu OECM-alueiden ensimmäiseen luokkaan, mutta kaavoituksen roolia tavoitteiden saavuttamisessa on jatkotyössä tarpeen edelleen vahvistaa. Erityisesti luokassa 2 tunnistetut alueet on tärkeää saada tätä kautta säilymään pysyvästi. Merialueiden osalta pidämme tärkeänä, että kehitetään alueidenkäytön keinovalikoimaa, jolla voidaan turvata esimerkiksi selvityksissä osoitetut tärkeät lintualueet myös silloin kuin ne eivät ole suojeltuja. Tärkeissä lintualueissa on paljon suojelullista lisäarvoa mm. kerääntymisalueiden (sulkasato, muutonaikaiset ja talviaikaiset kerääntymät) kautta. Näiden statusta tulisi vahvistaa esimerkiksi merialuesuunnitelmissa, mikä mahdollistaisi niiden ottamisen mukaan OECM-alueiksi. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa merialuesuunnitelmista olisi hyvä saada oikeusvaikutteisia, mikä turvaisi niissä luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi osoitettujen alueiden säilymisen.
      • Metsähallitus
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • METSÄHALLITUKSEN LAUSUNTO OECM-TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTISTA Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa OECM-työryhmän loppuraportista ja sen ehdotuksista. Palautetta pyydetään erityisesti potentiaalisiin OECM-aluetyyppeihin sekä niiden tulevaan hyväksymiseen ja tiedonhallintaan liittyen. Lausuntopyyntö on poikkeuksellisesti lähetetty myös laajahkona henkilöjakeluna, mutta lausuntopyynnön oheistuksessa pyydetään kokoamaan lausuntopalaute organisaatioiden sisällä. Metsähallitus Luontopalvelut ja Metsähallitus Metsätalous Oy antavat lausuntonsa yhteisenä. Metsähallitus suunnittelee, toteuttaa ja hoitaa luonnon monimuotoisuutta turvaavaa ekologista verkostoa kokonaisuutena. OECM-käsite koskee vastuualueita kuitenkin varsin eri tavoin. Osana Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä Luontopalvelut hallinnoi nimenomaan valtion suojelualueita, ja mahdollisiksi OECM-kohteiksi määriteltävät aluetyypit koskevat pääasiassa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n hallinnoimia liiketoimintaomaisuuden alueita. Kysymykseen voisivat mahdollisesti tulla myös eräät MH:n ns. kolmannen taseen alueet, jotka eivät ole aktiivisessa talouskäytössä. Suojelualueverkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa - OECM-työryhmän ehdotus. Luonnos 22.11.2021 Lähtökohta työryhmän työlle: Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimuksen eli biodiversiteettisopimuksen (CBD) piirissä on asetettu pitkän aikavälin tavoitteeksi maailman maa- ja vesialueiden laaja-alainen ja tehokas suojelu ekologisesti edustavan ja hyvin kytkeytyneen suojelualueverkoston sekä muiden alueisiin perustuvien suojelumenetelmien avulla. Vuonna 2018 sopimuksen 14. osapuolikokous teki päätöksen koskien ”muiden tehokkaiden aluelähtöisten suojelutoimien” alueita (other effective area-based conservation measures OECMs). Päätöksen yhteydessä määriteltiin OECM-käsitteen ja -alueen kriteerit sekä hyväksyttiin ohjeet näiden suojelualueverkostoja tukevien alueiden tunnistamisen, tunnustamisen ja raportoinnin menettelyiksi sekä sopimuksen suojelutavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi. Biodiversiteettisopimuksen toimeenpanon kansallinen seurantatyöryhmä asetti lokakuussa 2019 suppean ad hoc työryhmän selvittämään OECM-käsitteen soveltamista ja alueita Suomessa. OECM-työryhmäksi nimetyn ryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus: • kansallisista periaatteista OECM-kohteiden määrittelemiseksi. • tietojen kokoamisesta ja muusta menettelystä Suomen OECM-kohteiden selvittämiseksi ja hyväksymiseksi, olemassa olevien aineistojen pohjalta. • OECM-tietojen raportoimisesta kansallisesti ja kansainvälisesti. • alustavista kriteereistä suojeluosuuksien laskemiseksi Suomen maa-alueiden, sisävesien sekä merialueiden pinta-alasta ja kriteerien mukaisen tarkemman selvityksen toteuttamiseksi. • kansallisen biodiversiteetti-toimintaohjelman seurannassa tarvittavien elinympäristökoh-taisten suojeluosuuksien arvioimiseksi. OECM-työryhmän jäseniksi oli nimitetty edustajat ympäristöministeriöstä (YM), maa- ja metsätalous-ministeriöstä (MMM), Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ja Metsähallituksen Luontopalveluista (MH). Metsähallitus on tutustunut OECM-työryhmän raporttiin ja lausuu kokonaisuudesta seuraavaa: Yhteenvetona todetaan, että Vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on yhtenäinen Euroopan laajuinen luontoalueiden verkosto. EU:n tasolla tavoitellaan, että oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia EU:n maa-alueista ja 30 prosenttia EU:n merialueista, tiukan suojelun piirissä on vähintään 10 prosenttia suojelualueista, ja että suojeltuja alueita hoidetaan tehokkaasti ja käytössä on selkeästi määritellyt suojelutavoitteet. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet sisällytetään työn alla olevaan Suomen kansalliseen biodiversiteettistrategiaan. Biodiversiteettisopimuksen (CBD) ja EU:n strategisiin ohjelmiin sisältyvä ”muiden tehokkaiden aluelähtöisten suojelutoimien” OECM-käsite on tärkeä työkalu luontoverkostojen laajentamisen ja kehittämisen tavoitteiden toimeenpanemiseksi. Ekologisen verkoston parantaminen, osoittamalla suojelualueverkostoon kytkeytyvien suojelutoimien alueita ja tehostamalla niiden hoitoa, edistää osaltaan pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman strategisia tavoitteita pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja saavuttaa YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteet. Työryhmä on kartoittanut laajasti OECM-käsitteeseen ja -alueiden osoittamiseen ja raportointiin liittyvää tilannetta maailmalla ja seurannut koko työskentelynsä ajan EU:n edistymistä asiassa. Työryhmän työlle myönnetty lisäaika on ollut hyväksi, koska CBD:n strategiatyö on covid19-pandemian vuoksi pitkittynyt ja EU:n aluesuojelutavoitteiden ja OECM-käsitteen määrittelytyö on jatkunut koko vuoden 2021. OECM-työryhmä on tehnyt hyvää työtä hankalan käsitteen avaamisessa ja soveltamisessa suomalaiseen toimintaympäristöön. Työryhmä on myös ansiokkaasti tehnyt tutuksi huonosti tunnettua asiakokonaisuutta sidosryhmille järjestetyissä työpajoissa, joissa myös Metsähallituksen metsä-, sisävesi- ja meri- sekä kulttuuriperintöalueiden asiantuntijat ovat olleet mukana. Luontopalvelujen edustajat ovat osallistuneet aktiivisesti OECM-työryhmän työhön ja ovat tuoneet hyvin Metsähallituksen näkemyksiä esille kokonaisuutena. OECM-työryhmän raporttiluonnos on varsin perusteellinen. Se taustoittaa kuitenkin hyvin monitahoista aihetta sekä monimuotoista ja -mutkaista aluesuojeluun liittyvää toimintakenttää. Tiedonhallinnan osalta raportti tuo painokkaasti esille niitä suojelualueiden sekä luontotyyppien ja lajien suojelun tiedonhallintaan liittyviä haasteita, joita myös luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä asetettu luontotiedon hallinnan parantamista selvittänyt alatyöryhmä toi esille selvityksessään. Haasteita luontotiedon hallintaan tuovat muun muassa toimijoiden paljous. Myös tietojärjestelmien hallinnassa ja yhteensovittamisessa on paljon kehitettävää. Työryhmän ehdotuksen ydin on esitetty raportin tiivistelmässä ja potentiaalisten aluetyyppien luettelo liitteessä (6A) konkretisoi työryhmän näkemyksen tavasta, jolla OECM-alueisiin liittyvä työtä tulisi jatkossa edistää. Metsähallitus katsoo, että vaiheittainen aluetyyppien tarkastelu on toimiva lähestymistapa ja ehdotettujen aluetyyppien luettelo hyvä lähtökohta työn organisoimiselle jatkossa. Konkreettisesti voidaan aloittaa mm. Metsätalous Oy:n hallinnoimista suojeluun varatuista kohteista. Suomi on ollut eturintamassa kansallisessa OECM-työssä; EU:n piirissä työ on vasta alkamassa. Metsähallitus näkee, että Suomessa on edessä pitkäaikainen työ EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Metsähallituksella katsotaan olevan aluesuojelutavoitteiden edistämisessä merkittävä rooli. Valtakunnallista yhteistyötä ja kaikkien hallinnonalojen panosta kuitenkin tarvitaan. Yhteistyö edellyttää koordinointia. Metsähallitus pitää tärkeänä, että työryhmän esittämiin toimiin ryhdytään tarmokkaasti. Tulee myös seurata EU:n piirissä tapahtuvaa kehitystä, jotta Suomessa OECM-käsitteeseen ja -alueisiin liittyvät tulkinnat pysyvät muiden EU-maiden kanssa mahdollisimman yhteneväisinä. Metsähallitus lausuu raportin sisältörakenteeseen viitaten kohdistetusti seuraavaa: 2 Aluesuojelun tavoitteet vuoteen 2030 Parhaillaan laaditaan Suomen kansallista vuoteen 2030 ulottuvaa luonnon monimuotoisuuden strategiaa ja toimintaohjelmaa. Metsähallitus painottaa, että toimintaohjelmaan olisi hyvä saada konkreettisia kirjauksia, jotka varmistaisivat OECM-työryhmän ehdotusten etenemisen. Osana EU:n aluesuojelutavoitteiden toimeenpanoa tullaan vuoden 2022 aikana laatimaan EU:n komissiolle luettelo niistä alueista/aluetyypeistä, joiden suojeluun ja/tai suojelutoimiin Suomi on valmis sitoutumaan vuoteen 2030 mennessä (ns. ”pledge”). Metsähallitus katsoo eräiden valtion aluetyyppien soveltuvan suoraan tälle listalle. Tällaisia aluetyyppejä ovat mm. valtioneuvoston päätöksellä luonnonsuojeluohjelmissa luonnonsuojelualueiksi varatut vielä perustamattomat kohteet ja soidensuojelun täydennysohjelman kohteet sekä Metsähallituksen johtoryhmän päätöksellä suojellut suojelumetsät. Viimemainittujen katsotaan OECM-työryhmän näkemyksen mukaan täyttävän OECM-alueen kriteerit. Näitä aluetyyppejä ei ole aikaisemmin raportoitu Euroopan ympäristökeskuksen ylläpitämään kansallisesti suojeltujen alueiden rekisteriin (CDDA). 3 OECM-alueiden kansainväliset lähtökohdat Työryhmän laatima suomennos OECM-määritelmästä on toimiva ja sen katsotaan varsin hyvin vastaavan sisällöltään alkuperäistä. Metsähallitus pitää kuitenkin tarpeellisena, että saataisiin vakiinnutettua suomenkielinen termi ”OECM”-akronyymin tilalle. Voitaisiin puhua luonnon monimuotoisuutta turvaavista alueista ja jos halutaan erottaa ko. alueet suojelualueista, voidaan puhua ”muista luonnon monimuotoisuutta turvaavia alueista”. Metsähallitus Luontopalvelut tähdentää, että kansainvälinen määritelmä ja kriteerit sekä ohjeet OECM-käsitteen ja -alueen tulkitsemiseksi ovat siten tärkeä lähtökohta potentiaalisten aluetyyppien ja kohteiden arvioinnille, ettei käsite ”vesity” alkuperäisestä tarkoituksesta. Toisaalta on nähtävissä, että EU on ottanut teknisessä ohjeistuksessaan melko tiukan linjan koskien ko. IUCN:n määrittelyjä (mm. komission tekninen ohje suojeltujen alueiden osoittamiseksi sekä ehdotus kohdekohtaisten tietojen kirjaamiseksi em. kansalliseen ”lupaukseen” sisältävät kaikki keskeiset OECM-kriteerit). EU:ssa käytännön aluekohtainen OECM-työ on vielä alussa. Komission ohjeistuksen kehittymistä ja soveltamisen käytäntöä tulee seurata, jotta Suomi tulkitsee kriteerejä yhteneväisesti muiden EU-maiden kanssa. Kansainvälisessä OECM-keskustelussa tuodaan esille myös OECM-alueiden tärkeys maanomistajille: OECM-alueiden kautta voidaan antaa tunnustusta luonnon monimuotoisuutta suojeleville alueille, jotka eivät ole varsinaisia suojelualueita. Tunnustus voi toimia kannusteena alueiden omistajille jatkaa alueensa turvaamista. Tätä puolta voisi Metsähallituksen näkemyksen mukaan tuoda esiin myös Suomen raportissa. Raportissa voisi tuoda myös paremmin esille OECM-alueiden tuomat mahdolliset hyödyt luonnon monimuotoisuudelle. Ainakin siinä vaiheessa, kun OECM-määritelmää aletaan viedä eri toimijoille, olisi hyvä tähdentää alueiden hyötyjä, myös sosioekonomisia (virkistyskäyttö, tutkimus tms.). Metsähallitus pitäisi hyvänä, jos raportti tai ainakin sen tiivistelmä saataisiin käännettyä englanniksi soveltuvin osin. OECM-alueiden kansallisessa määrittelyssä useimmat maat ovat vasta alkutaipaleella, ja Suomi voisi jakaa kertyneitä kokemuksiaan muille maille. Luontopalvelut on jo aktiivisesti mukana mm. HELCOM:in työssä OECM-tyyppien määrittelemiseksi Itämeren alueella. 4 Kansalliset aluesuojelun lähtökohdat Metsähallitus pitää järkevänä ja käytännönläheisenä lähtökohtana kansalliselle OECM-työlle, että siinä otetaan huomioon aikaisemmissa työryhmissä tehty työ suojelualueiden ja niiden luokitteluperusteiden sekä metsien suojelun tilastoinnin perusteiden määrittelemiseksi. Metsähallitus on Suomen suurin suojeltujen alueiden (niin lakisääteisten suojelualueiden kuin luonnon monimuotoisuutta turvaavien muiden metsäkohteiden) haltija, hoitaja ja raportoija. Metsähallitus luokittelee ja tilastoi suojeltuja alueitaan mainittujen määrittelyjen pohjalta. Metsähallitus on tehnyt jo parikymmentä vuotta kokonaisvaltaista työtä ekologisten verkostojen parantamiseksi luonnonvarasuunnittelun ja maisematason alue-ekologisten tarkastelujen avulla. On tärkeää saada tämä työ näkyväksi kansainvälisellä tasolla raportoimalla suojelualueiden ohella myös talousmetsien monimuotoisuuskohteet mahdollisuuksien mukaan. Metsähallitus Luontopalvelut painottaa, että OECM-alueiden tärkeys on nimenomaan siinä, että niiden avulla voidaan vahvistaa suojelualueiden verkostoa ja suojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä. Tulevaisuudessa tavoitteena tulisi olla myös OECM-alueiden tunnistaminen ensisijaisesti alueilla, joilla on lisäsuojelutarvetta tai tarvetta kytkeytyneisyyden lisäämisen alueiden välillä. OECM-alueilla voitaneen ajatella olevan merkitystä myös ilmastonmuutokseen valmistautumisessa lisäalueina eliöille ja populaatioiden kytkeytyneisyyttä edistävinä alueina. Luontopalvelut katsoo, että on tärkeää puhua myös OECM-alueiden roolista suhteessa suojelualueverkoston edustavuuteen eli näiden suojelualueverkostoa täydentävään ominaisuuteen. Tällainen edustavuuden täydentävyys (ei pelkästään kytkeytyvyyden kautta) on kaiken priorisointianalytiikan ytimessä ja on avain (kustannus-)vaikuttavaan lopputulokseen. Toisaalta elinympäristötyyppitasolla voidaan luontotyyppejä arvottaa sen mukaan, kuinka puutteellinen niiden edustavuus suojelualueilla on. Tätä aihetta sivutaan raportissa ja uhanalaisuuden huomioiminen tai vaikuttavuuden hakeminen pienipinta-alaisiin luontotyyppeihin keskittymällä voi osaltaan edistää edustavuutta. Kuitenkin tällaisessa lähestymistavassa voi olla riskinä, että lopulliseen toteutukseen päätyvät kohteet ovat keskenään hyvin samankaltaisia tai niiden kyky, mahdollisista tärkeistä huomioiduista monimuotoisuustekijöistä huolimatta, ”täyttää” suojelualueilla olevia puutteita ei ole optimaalinen. Olisi siten hyvä, jos raportissa selvästi todettaisiin, että ekologisen verkoston kokonaisuus pitää laatia niin, että myös OECM-kohteet selkeästi ja analysoiden kustannusvaikuttavasti täydentävät suojelualueverkoston edustavuutta. Lisäksi raportissa tulisi olla maininta siitä, että ”kohdevalinnoilla pyritään tukemaan suojelualueverkoston edustavuuden säilymistä muuttuvassa ilmastossa”. Tämä on Luontopalvelujen näkemyksen mukaan tärkeämpi asia kuin hiilirikkaiden systeemien suojelu. 5 Elinympäristökohtainen aluetyyppien tarkastelu OECM-työryhmän järjestämien teematyöpajojen yhteydessä tuotiin esille, että on tarvetta lisätä tietoisuutta OECM-käsitteestä sekä -kriteereistä ja niiden tulkinnasta suhteessa suojelualueisiin. Metsähallitus pitää tiedon jakamista ja kansallista keskustelua aluetyypeistä jatkossakin tärkeänä. Työryhmän työ ja raportti luo tietoisuuden parantamiselle hyvää pohjaa. 5.2 Metsä- ja suoympäristöt Metsähallitus Metsätalous Oy pitää raportissa esille tuotuja METSO- ja Helmi-ohjelmien kohteisiin liittyviä toimia suojelualueiden ulkopuolella ensiarvoisen tärkeinä. Esimerkiksi ennallistettavia suojelusoiden reunoja tai suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeitä voitaisiin mahdollisesti määritellä myös OECM-tyyppisinä kohteina siitä huolimatta, ettei tämän tyyppisiä Metsähallituksen ympäristöoppaan mukaisesti tukialueina huomioitavia alueita muuten pidetä OECM-työryhmän tulkinnan mukaan kriteereitä täyttävinä. Metsätalous Oy katsoo, että PEFC-metsäsertifioinnin kriteerien mukaiset toimet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja vesien suojelemiseksi ovat kokonaisuudessaan merkittäviä. OECM-kriteerien kansainvälisen ohjeistuksen mukaisesti OECM-työryhmä kuitenkin tulkitsee, ettei esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä voida ilman kohderajausta ja kohteelle sijoittuvien luontoarvojen osoittamista tulkita OECM-alueeksi. Metsätalous Oy näkisi, että kehittämällä rajausmenettelyjä, toimenpideohjeistusta ja aluetyppien tiedonhallintaa voitaisiin näitäkin toimenpiteitä huomioida mahdollisina monimuotoisuutta turvaavina OECM-kohteina. 5.3 Makeat vedet, rannat ja lintukosteikot Metsähallitus Luontopalvelut pitää pilottitarkastelua vesimuodostumien OECM-kelpoisuudesta mielenkiintoisena. Raportin perusteella on kuitenkin hyvin vaikea arvioida voisiko kuvatulla lähestymistavalla olla merkitystä vesiluonnon monimuotoisuuden suojelussa. Joka tapauksessa Metsähallitus katsoo, että Suomessa kannattaisi tehdä laajempi sisävesien vesimuodostumiin kohdistuva tarkastelu OECM-alueiden rajaamispotentiaalin kartoittamiseksi. Vaikka YM, Syke ja ELY-keskukset ovat vesienhoidon suunnittelun osalta keskeiset toimijat, Luontopalvelujen olisi useiden laajojen vesimuodostumien sisältämien Natura-alueiden hoitajana perusteltua osallistua tällaiseen tarkasteluun. Metsähallitus Metsätalous Oy pitää maa- ja metsätalouden hallinnonalalla meneillään olevia hankkeita lintukosteikoiden kunnostamiseksi ja perustamiseksi (mm. SOTKA, RIEKKO, kotiseutukosteikot, Metsähallituksen REH) hyvinä esimerkkeinä suojelualueiden ulkopuolisista suojelutoimista, joilla voisi olla potentiaalia OECM-käsitteen kannalta. Metsähallitus katsoo, että rajattuihin elinympäristökosteikoihin kohdistuvia menettelyjä ja mm. ympäristötukijärjestelmän mahdollisuuksia kannattaisi selvittää tarkemmin tästä näkökulmasta. OECM-työryhmän ehdotuksen mukaisesti selvitystyöhön osallistuisivat MMM, Suomen riistakeskus, Luke ja ELY-keskukset (liite 6B). Metsähallitus katsoo, että MH Eräpalvelujen osallistuminen tällaiseen selvitykseen olisi myös perusteltua. 5.4 Meri- ja rannikkoalueet Metsähallituksen Luontopalvelut esittää raporttitekstiin määrittelyjen ja viittausten täsmennystä koskien seuraavia lauseita: ”Karkean arvion mukaan Itämeren rantojen elinympäristöjä olisi noin 120 000 ha.” ja ”Alustavan arvion mukaan vain 27 % arvokkaimmista lajeista ja luontotyypeistä on suojeltu.” (s. 44 ja 45). Lisäksi Luontopalvelut ehdottaa tietolaatikkoon 5 viittausta MH:n Luontopalvelujen julkaisuun tietolaatikon aiheesta (https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2557). 5.5 Maatalous- ja kaupunkiympäristöt, virkistysalueet ja väylät Kulttuuriperinnön kannalta raportissa on Metsähallituksen näkemyksen mukaan tunnistettu keskeiset potentiaaliset kohteet. Erityisen hyvin OECM-kohteiksi sopisivat hoidettavat arkeologiset kohteet maalla ja vedessä pl. rauniolinnat. Käytännössä JHT:lla (Luontopalvelut) on hyvin vähän tallaisia kohteita suojelualueiden ulkopuolella ja nämä ovat pieniä. Yleisesti ottaen näitä mahdollisia Metsähallituksen OECM-kohteita tulee hoitaa niin, että niiden monimuotoisuusarvot säilyvät tai lisääntyvät. Tämä edellyttää ko. kohteiden luontotyyppi- ja lajistoinventointeja. Sellaisilla Luontopalvelujen kulttuuriperintökohteilla, joilla on merkittävä käyttöpaine, tulisi laatia hoito- (ja käyttö)suunnitelma ja harkita mahdollista OECM-statusta suunnittelun yhteydessä. Näin varmistettaisiin, että alueen ensisijainen käyttö ei vaaranna alueen luontoarvoja. Toisaalta erityistä harkintaa vaativat kohteet, joiden ympäristöä on suojelu lailla rakennusperinnön suojelusta (esimerkiksi Seilin kirkon ympäristö), vaikka itse kohde on suojelualueen vieressä. 6 OECM-kohteiden määrittely, selvittäminen ja hyväksyminen Metsähallitus Metsätalous Oy katsoo, että valtionmailla olisi varsin merkittävä potentiaali OECM-kriteerit täyttävien alueiden osoittamisessa ja raportoinnissa kansainvälisiin tietokantoihin. Ensivaiheessa raportoitavia aluetyyppejä voisivat olla suojelumetsät ja -suot. Muut aluetyypit edellyttävät kohdekohtaista tarkastelua. Alue-ekologisen suunnittelun (AES) ja inventointien yhteydessä valtionmaille rajattuja luonto- ja muita kohteita on lukumääräisesti varsin paljon ja niiden kattama yhteispinta-ala on merkittävä. Kohdetyyppien osoittaminen OECM-tyyppisiksi alueiksi ja niiden raportoiminen edellyttäisi kuitenkin mm. tiedonhallintaan liittyviä kehittämistoimia. Metsähallitus katsoo, että OECM-työryhmän esittämää menettelyä OECM-kohteiden tunnistamiseksi, osoittamiseksi, hyväksymiseksi ja vahvistamiseksi voidaan hyvin soveltaa ainakin pysyväluonteisille ja laaja-alaisille maankäyttökohteille, joiden rajaamisesta ja aluekohtaisista toimista tehdään Metsähallituksen (alue)johdon päätös. Aluetyyppiin perustuvia kriteerien tulkintaperiaatteita ja kohdekohtaisia asiantuntijatarkasteluja sekä useiden kohteiden tarkastelun yhtäaikaista arviointi- ja hyväksymismenettelyä pidetään käytännöllisenä mahdollisuutena. Metsähallituksen hallinnassa olevat perustetut suojelualueet on aiemmin luokiteltu IUCN:n suojelualueluokkiin ja luokat on hyväksytty ja vahvistettu vastaavan menettelyn kautta. Metsähallitus Luontopalvelut katsoo, että potentiaalisten OECM-kohteiksi osoitettavien alueiden kokoa ja määräaikaisuutta tulee tarkastella ja arvioida suhteessa niiden suojeltaviin luontoarvoihin. Pienialaisten luontokohteiden aluekohtainen OECM-kriteerien perustelu EU:n ohjeistuksen edellyttämällä tavalla voi osoittautua vaikeaksi. Toisaalta huomioiden AES-kohteiden suuri lukumäärä ja kokonaismerkitys suojelualueita täydentävänä ekologisena verkostona, pidetään tärkeänä, että löytyisi sellaisia tiedonhallinnan ja raportoinnin menettelyjä, joiden avulla suojelutoimia voidaan dokumentoida myös aluetyyppikohtaisesti. Luontopalvelut katsoo, että myös ehdotettu hyväksymismenettely OECM-statuksen osoittamiselle voi osoittautua hankalaksi alue-ekologisen verkoston pienialaisten kohteiden osalta. Luonto- ja riistakohteet ovat luonteeltaan sellaisia, että rajauksia saatetaan luontoarvon ominaisuuksien muuttuessa joutua tarkentamaan. Nykyinen (uusien) rajauspäätösten toteuttamisen hallinnollinen taso ei ehkä vastaa kansainvälistä, erityisesti EU:n komission laatimaa OECM-ohjeistusta. Metsähallitus pitää työryhmän ehdotuksia jatkoselvitys- ja kehittämistoimista aluesuojelun tehostamiseksi kannatettavina sekä ympäristöministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle esitettyä koordinointivastuuta jatkoselvitysten edistämiseksi perusteltuna. Kehittämistoimia on tarkoituksenmukaista ja tarpeen viedä eteenpäin yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. 7 OECM kohteiden tiedonhallinta ja raportointi Metsähallitus toteaa, että Suomen OECM-alueiden raportoinnin järjestäminen on ensisijaisen tärkeää. Tätä tarvitaan mm. Suomen kansainvälisten raportointivelvoitteiden täyttämisessä, esim. biodiversiteettisopimuksen vuoden 2020 jälkeisten tavoitteiden seuraamisessa. OECM-alueet tulevat olemaan osa CBD:n seurantakehikkoa. Seurantakehikossa tullee olemaan indikaattoreita, joita kaikkien sopimuksen osapuolimaiden tulee seurata. Suojelu- ja (erikseen) OECM-alueiden pinta-alojen kehitys tullee olemaan yksi pakollisista seurattavista indikaattoreista. Myös EU:n biodiversiteettistrategian aluesuojelutavoitteiden seuranta edellyttää OECM-alueiden raportointia. Tällä hetkellä Suomen ympäristökeskus (Syke) vastaa Suomen raportointivelvoitteisiin kuuluvasta suojelualueiksi määriteltyjen kohteiden raportoinnista kansainvälisille tahoille. Metsähallitus kannattaa työryhmän ehdotusta, että Syke olisi jatkossakin päävastuussa suojelualueiden raportoinnista. Euroopan CDDA-tietokannan päivitys on osa EU:n ns. pakollista tietovirtaa ja Syke toimii Suomen ympäristötietojen vastuullisena raportoijana. OECM-tyyppisten alueiden tiedonhallinta jakautuu useammalle toimijalle, joista Metsähallitus Metsätalous Oy on yksi. Metsätalous Oy katsoo, että näiden raportointimenettelyt tulee määritellä muiden asianosaisten tahojen kanssa yhteistyössä siten, että saavutetaan mahdollisuuksien mukaan synergiaetuja muun pakollisen raportoinnin kanssa. Esimerkiksi määräajoin tapahtuvaa metsien-suojelutilastointia (METI) voisi pyrkiä kehittämään siten, että Luonnonvarakeskuksen tiedonkeruu palvelisi pitkällä tähtäimellä mahdollisesti myös metsäalan OECM-alueiden raportointia. 8 Maa- ja merialueiden suojeluosuuksien laskenta Metsähallitus kannattaa OECM-työryhmän esitystä, jonka mukaan Syke vastaisi maa- ja sisävesien sekä merivesien suojeluosuuksien lähtötason laskennasta ja myös osuuksien kehittymisen seurannasta vuoteen 2030 ulottuvien strategisten ohjelmien edellyttämällä tavalla. Osuudet tulee esitetyn mukaisesti laskea jatkossa siten, että huomioidaan sekä suojelualueet että (erikseen) suojelualueverkostoa tukevat muut luonnon monimuotoisuutta turvaavat OECM-alueet. 9 Elinympäristöjen suojelun seuranta ja arviointi Metsähallitus on yhtä mieltä OECM-työryhmän kanssa siitä, että kansallisella tasolla eri elinympäristöjen aluesuojelun tilastoinnin tulisi paremmin vastata luonnon monimuotoisuutta koskevien strategisten tavoitteiden seurannan ja raportoinnin tarpeita. Metsähallitus kannattaa työryhmän esitystä, jonka mukaan Syke:n tehtävänä olisi pitkällä tähtäimellä luonnon monimuotoisuuden tilan ja strategisten toimintaohjelmien, ml. aluesuojelun, toteutumisen ja vaikuttavuuden seuranta. Tehtäviin kuuluisi myös tarvittavien tietoaineistojen kokoaminen ja raportointi, ml. sellaisten säännöllisten aluesuojeluun liittyvien tietotuotteiden julkaiseminen, jotka palvelisivat hallintoa, viranomaisia, päättäjiä ja kansalaisia.
      • SYKE, Biodiversiteettikeskus
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • OECM-työryhmän loppuraportissa tuodaan kiitettävällä laajuudella esiin OECM-määrittelyn kansainväliset taustaprosessit ja kansalliset aluesuojelun lähtökohdat. OECM-alueiden sijoittaminen aluesuojelun ekologiseen verkostoon siten, että ne tukevat lakisääteisiä suojelualueita ja Natura 2000 -alueverkostoa sekä muita suojelualueita on SYKEn näkemyksen mukaan oikea. SYKEn nykyinen rooli (”vastaa osaltaan suojelualueverkoston ja kansainvälisten suojeluvelvoitteiden raportoinnista”) on kuvatun kaltainen. Raportissa on laaja taustaselvitys eri elinympäristötyyppien nykyisestä suojelutilanteesta ja muista suojelualueverkostoa tukevista alueista. Metsä- ja suoympäristöjen osiossa kuvan 2 osalta SYKE huomauttaa, että joutomaa ei määritelmällisesti kuulu metsiin, joten kuvan kuvatekstiä tulisi tältä osin muuttaa (Suojeltujen metsien ja joutomaan suojelukohteiden pinta-ala…). SYKE pitää tärkeänä, että OECM-määrittelyllä ei pyritä korvaamaan monimuotoisuudelle arvokkaiden kohteiden varsinaista suojelua silloin, kun suojelutarve on selvästi tunnistettu. Tällaisia kohteita lukeutuu mm. raportissa mainittuihin soidensuojelun täydennysohjelman ehdotukseen (SSTE), kansainvälisesti tärkeisiin IBA-lintukosteikoihin, rannikoiden monimuotoisuudelle arvokkaisiin luontotyyppeihin sekä vesi- ja metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin. Työryhmän esittämät OECM-alueiden määrittelyn periaatteet nojaavat IUCN:n kriteeristöön, mitä SYKE pitää hyvänä. Myös valitut lisäkriteerit ovat monimuotoisuuden turvaamistavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia. Esimerkiksi metsälakikohteet ovat lain määritelmän mukaisesti pienialaisia, joten OECM-määrittelyssä tulisi huomioida, että rajaukset toteutetaan puhdasta lakirajaa laajempina. Määräaikaisesti turvattujen kohteiden osalta sopimusten jatkuvuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Lisäksi on tärkeää, että kaikki metsäiset OECM-alueet säilyvät tavallisten metsätaloustoimien ulkopuolella. Esim. niiden Metsähallituksen tai Luken metsien, joilla toteutetaan hakkuita tutkimus- tai muista tavoitteista lähtien, soveltuvuus monimuotoisuutta turvaaviksi OECM-alueiksi tulee arvioida kohdekohtaisesti. Arvokkaimmat metsäiset monimuotoisuuskeskittymät, ml. kaikki jäljellä olevat iki- ja aarniometsät, tulee EU:n biodiversiteettistrategiaa noudattaen aina ohjata tiukan suojelun piiriin. Työryhmän esittämät potentiaalisimmat OECM-kohteet (ns. Kori 1) ovat SYKEn näkemyksen mukaan mielekkäitä yllä esitetyin huomioin täydennettynä. Jo näiden aluetyyppien pohjalta voidaan nähdä, että OECM-alueiden määrittely tuottaisi merkittävästi monimuotoisuuden turvaamiseen varattua pinta-alaa raportoinnin piiriin. Positiivisten monimuotoisuusvaikutusten turvaamiseksi, on kuitenkin tärkeää, että alueiden monimuotoisuusarvot tunnistetaan yksiselitteisesti, niiden pitkäaikainen säilyminen huomioidaan alueen käyttösuunnitelmassa ja monimuotoisuuden tilan kehitystä alueilla seurataan systemaattisesti. Raporteissa on myös tärkeää tehdä selkeä ero OECM-alueiden ja varsinaisten suojelualueiden välillä. Parhaimmillaan OECM-statuksen myötä alueiden monimuotoisuus huomioidaan entistä paremmin päätöksenteossa ja sen seurantaan ja hoitoon ohjataan enemmän resursseja. Ehdotus OECM-kohteiden hyväksymismenettelyksi on selkeä ja saa SYKEltä kannatusta. Työryhmä esittää laajan joukon ns. jatkoselvitettäviä OECM-kohteita (Korit 2-4). Esimerkiksi sertifiointijärjestelmien kehittäminen siten, että tietyt raportissa mainitut kohteet saisivat tulevaisuudessa OECM-statuksen, toisi mielekästä yhteisvastuuta metsäalalle monimuotoisuuden turvaamisen osalta. Kohteiden hyväksyntämenettelyn tulee kuitenkin säilyä ympäristöministeriössä. Kansallisten kaupunkipuistojen osalta korien 1 ja 2 kuvaus on epäjohdonmukainen ja sitä tulisi selkeyttää: Kohdassa ”Korin 1 aluetyyppejä ehdotetaan kohde(tyyppi)kohtaisesti arvioitavaksi ja valitut kohteet hyväksyttäväksi OECM-alueina” mainitaan muiden kohteiden ohella kansalliset kaupunkipuistot ("Kaupunkien ja kuntien monimuotoisuusalueisiin ja -kohteisiin lukeutuvat mm. kansallisten kaupunkipuistojen luonnonsuojelualueiden ja rakennettujen alueiden ulkopuoliset osat"). Myöhemmin korin 2 esittelyn yhteydessä käy kuitenkin ilmi, että kaupunkipuistoto nähdään ensi sijassa kuuluvan tähän koriin. SYKE mainitaan yhtenä keskeisenä aineistonhaltijana ja siten potentiaalisena jatkoselvitysten tekijänä. On selvää, että jatkoselvitystyö on laaja ja edellyttää monien toimijoiden välistä yhteistyötä ja merkittävää resurssointia. SYKEä esitetään myös jatkossa päävastuulliseksi kansainvälisten tietokantojen raportoinnin kehittämisen osalta (”Syke on tähän asti toiminut suojelualueiden tiedon kokoajana ja raportoijana, joten se voisi jatkossa ottaa roolia laajemminkin, ml. OECM-kohteiden osalta”). Raportointi on mittava työ, jonka laajentaminen OECM-kohteisiin vaatii selkeän päätöksen ja siihen kohdistetut resurssit. Yleisesti ottaen SYKE pitää työryhmän ehdotuksia OECM-kohteiden raportoinnin edistämiseksi hyvinä.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • MTK pitää tärkeänä, että OECM-alueisiin liittyviä seikkoja pyritään selkeyttämään kansallisesti. Kansainvälisten linjausten tarkasteleminen kansallisen soveltamisen näkökulmasta on tarpeellista, sillä OECM-alueiden tunnistamisen, tunnustamisen ja raportoinnin menettelyt tulevat olemaan osa luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden toteutumisen seurantaa. MTK pitää OECM-alueiden tunnistamisen, tunnustamisen ja raportoinnin menettelyjä lähtökohtaisesti myönteisinä, mikäli tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuuden hyväksi tehtyä työtä ja päätöksiä nykyistä paremmin näkyväksi. Hyväksyttävyyden näkökulmasta MTK pitää välttämättömänä OECM-alueisiin liittyvien asioiden järjestämistä siten, että OECM-statuksessa on kyse nimenomaan vallitsevan tilanteen toteamisesta eikä uudesta alueen käyttömahdollisuuksiin vaikuttavasta määreestä. MTK:n käsityksen mukaan OECM-statuksen tulee kytkeytyä seurannan ja raportoinnin menettelyihin, eikä sen tule millään tavoin suoraan tai välillisesti rajoittaa maanomistajan päätösvaltaa omistamansa alueen käytön osalta. Selvyyden vuoksi MTK pitää tarpeellisena, että OECM-statuksen merkityksen ja vaikutusten kuvausta raportissa täydennetään. MTK katsoo, että OECM-työryhmän loppuraportin sisältö vastaa niihin kysymyksiin, joiden selvittämiseksi OECM-työryhmä asetettiin. Loppuraportissa on selostettu yleisiä periaatteita, jotka työryhmä otti työstämänsä ehdotuksen lähtökohdaksi. MTK pitää tärkeinä kirjauksia, jotka liittyvät tehdyn luonnonsuojelutyön näkyvyyden lisäämiseen, aiemmin raportoinnin osalta tehdyn työn hyödyntämiseen ja yhteisvastuulliseen aluelähtöisten suojelutoimien kehittämiseen vapaaehtoisiin toimiin kannustaen. Raportissa on selostettu OECM-määritelmää ja sen kriteereitä. MTK kiinnittää huomiota siihen, että raportin mukaan OECM-alueen rajauksen koon ja rauhoituksen pituuden tulisi olla riittäviä. MTK huomauttaa, että tulkintaa ei pidä tehdä liian tiukasti: pienemmilläkin alueilla ja lyhytaikaisemmillakin toimilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, joten mikäli muut OECM-alueeksi määrittämisen edellytykset kohteilla täyttyvät, ne tulee luokitella OECM-alueiksi. OECM-työryhmä ehdottaa, että OECM-alueina huomioitaisiin ensivaiheessa sellaiset aluetyypit, joiden rajaus perustuu tunnistettuihin luontoarvoihin, joita turvataan suunnitelmallisesti ja joista on saatavilla paikkatietoaineisto. Lisäksi työryhmä ehdottaa monia potentiaalisia OECM-aluetyyppejä jatkoselvitettäväksi ja aluekohtaisesti arvioitavaksi. MTK pitää raportissa kuvattua etenemistapaa perusteltuna ja huomauttaa lisäksi, että tietojen lisääntyessä ja tiedonhallinnan kehittyessä OECM-alueiksi soveltuvia kohteita voi löytyä muistakin aluetyypeistä kuin niistä, jotka raportissa on nyt mainittu. Tavoitteena tulee olla, että kaikki OECM-kriteerit täyttävät alueet tunnistetaan, tunnustetaan ja saadaan raportoinnissa näkyviin. Aluetyyppien moninaisuudesta johtuen tavoitteeseen pääseminen edellyttää jatkoselvityksiä ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. MTK korostaa, että OECM-alueisiin liittyvien tulkintojen ja menettelyjen osalta on jatkossa käytävä tiivistä vuoropuhelua myös maanomistajien sekä maa- ja metsätalouselinkeinojen kanssa. MTK korostaa kansainvälisen vertailtavuuden tärkeyttä aluesuojelun tilastoinnissa. MTK:n käsityksen mukaan sekä suojelualueet että OECM-alueet ymmärretään käytännössä osin eri tavoin EU:n alueella, saatikka globaalisti. Työryhmän raportissa todetaan, että tiettävästi muissa Euroopan maissa ei ole vielä laadittu linjauksia OECM-käsitteen tulkitsemiseksi kansallisella tasolla komission linjausten odottamisen vuoksi. MTK toteaa, että nyt kun Suomen voi sanoa olevan OECM-asiassa jossain määrin edelläkävijä, raportissa ehdotettujen linjausten arviointi suhteessa muihin on vaikeaa. MTK tyytyy sen vuoksi toteamaan yleisesti, että OECM-alueisiin liittyvää kansainvälistä kehitystä on tarpeen seurata, jotta kansallisesti kyetään löytämään järkevä tapa tulkita erilaisia suomalaisia aluetyyppejä OECM-statuksen näkökulmasta. OECM-työryhmä ehdottaa suojelualueiden ja OECM-alueiden tiedonhallintaa kehitettäväksi. MTK pitää ehdotusta kannatettavana. MTK toteaa ajantasaisten ja luotettavien tietojen sekä sujuvan tiedonhallinnan olevan perusedellytys myös OECM-alueiden kannalta.
      • Ympäristöministeriö, Ilona Latsa
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • Vastaan ympäristöministeriössä kansallisiin kaupunkipuistoihin liittyvistä tehtävistä ja kommentoin OECM-työryhmän loppuraporttia kansallisten kaupunkipuistojen osalta. Raportissa on tuotu hyvin esiin kansallisten kaupunkipuistojen erityispiirteet ja kaupunkipuistot on raportissa perustellusti sijoitettu lisäselvitystä edellyttävään koriin 2. Alla esitän joitakin tarkennuksia raportin tekstiin. Raportin kohdassa 6.3 (s. 52) sekä raportin tiivistelmässä kansalliset kaupunkipuistot mainitaan ilmeisesti virheellisesti koria 1 koskevassa tekstiosiossa, vaikka kaupunkipuistot on luokiteltu koriin 2. Maininta kaupunkipuistoista olisi hyvä selkeyden vuoksi poistaa koria 1 koskevasta tekstistä. Raportin kohdassa 6.5 (s. 57-58) todetaan, että kansallisten kaupunkipuistojen sekä Unescon maailmanperintö- ja biosfäärialueiden osalta tulee tehdä aluekohtainen paikkatietoanalyysi, jossa tarkastellaan millaisena osa-alueena OECM-kohde tulisi rajata. Raportissa kuitenkin todetaan lisäksi, että kyseisten aluetyyppien kohteet voidaan raportoida myös kokonaisuutena, jolloin päällekkäisyyksien poisto tapahtuisi paikkatietotyökaluin vasta jälkikäteen. Oletettavasti päällekkäisyyksien poistolla viitataan WCMC:n työhön, jossa samanaikaisesti eri suojeluverkostoihin kuuluvien alueiden keskinäiset päällekkäisyydet poistetaan. Tällä menetelmällä kaupunkipuistojen sekä maailmanperintö- ja biosfäärialueiden luonnonsuojelualueiden ulkopuoliset osat määriteltäisiin OECM-alueiksi ilman tarkempaa analyysia. Aluekohtaisessa paikkatietoanalyysissa puolestaan olisi mahdollista tehdä harkintaa esimerkiksi rakennettujen ympäristöjen osalta. Kyseinen ero menetelmien välillä olisi hyvä tekstissä täsmentää.
      • Suomen Luontopaneeli
        Päivitetty:
        7.12.2021
        • SUOMEN LUONTOPANEELIN LAUSUNTO OECM-TYÖRYHMÄN EHDOTUKSEEN SUOJELUALUEVERKOSTOA TUKEVISTA LUONNON MONIMUOTOISUUTTA TURVAAVISTA ALUEISTA SUOMESSA Suomen Luontopaneeli on tutustunut OECM-työryhmän ehdotuksen yhteenvetoon ja kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin viiteen pääkohtaan. Biodiversiteettipotentiaalin huomiotta jättäminen OECM-työryhmä toteaa raportin tiivistelmässä, että EU biodiversiteettistrategiassa sanottaisiin, että ”Painopisteen suojelussa tulee olla luonnonarvoiltaan arvokkaimmilla alueilla.” Kyseinen kohta EU biodiversiteettistrategiassa kuitenkin kuuluu näin: ”Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alueisiin, joilla on erittäin suuri biodiversiteettiarvo tai -potentiaali.” Luontopaneeli katsoo, että biodiversiteettipotentiaalin sivuuttaminen muuttaa strategian tavoitetta merkittävästi, eikä sitä tule sivuuttaa OECM alueita määriteltäessä. Luontopaneelin tuoreessa Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen Suomessa -mietinnössä[1] esitettiin menetelmä ja pinta-alalaskelma, joka vallitsevan tieteellisen ymmärryksen valossa turvaa parhaiten metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisen Suomen kaikissa osissa. Kenties keskeisin ohjenuora suojelun kohdistamiseksi on huomio, että luonto on erilaista paikasta riippuen, eikä monimuotoisuutta voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella. Luontopaneeli esitti, että luonnon kannalta riittävä ja toteutuksen kannalta käytännöllinen tarkastelumittakaava on maakunta. Suojelun jyvittäminen maakunnittain on perusteltua myös ekosysteemipalveluiden reilun ja oikeudenmukaisen saavutettavuuden kannalta. Tilaltaan heikennettyjä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta potentiaalisesti tärkeitä alueita ei tule sivuuttaa OECM alueita määriteltäessä, ja sen vuoksi OECM-työtyhmän keskittyminen EU:n biodiversiteettistrategiasta poiketen pelkästään vallitseviin biodiversiteettiarvoihin ei ole suotavaa. EU:n biodiversiteettistrategian käännösvirhe OECM-työryhmä on raportin tiivistelmässä käyttänyt virheellistä ”iki- ja aarniometsät” käännöstä EU biodiversiteettistrategian englanninkielisestä ”primary- and old growth forests” käsitteestä. Oikea käännös on esitetty dokumentissa Bryssel 19.6.2020 COM(2020) 380 final/2 ja kuuluu ”luonnontilaiset ja vanhat metsät”. Luontopaneeli toivoo, että virheellinen käännös korjataan työryhmän raportissa. Valitettavasti dokumentti, jossa korjaus tehdään ja oikea käännös esitetään, ei ole helposti löydettävissä EU:n verkkosivuilta, ja siitä johtuen virheellistä käännöstä on käytetty myös muissa asiaa käsittelevissä raporteissa (esim. Keimo-raportti[2] ja siihen pohjautuva Vasu-raportti[3]). OECM-määritelmän käännöksestä OECM-työtyhmä tarjoaa epävirallisen käännöksen englanninkielisestä OECM-määritelmästä: ”Maantieteellisesti määritelty alue, muu kuin suojelualue, jota hallitaan, hoidetaan ja käytetään siten, että saavutetaan myönteisiä ja pitkäkestoisia vaikutuksia alueella esiintyvän luonnon monimuotoisuuden, siihen liittyvien ekosysteemitoimintojen ja -palvelujen sekä soveltuvin osin, kulttuuristen, henkisten, sosioekonomisten ja muiden paikallisti merkittävien arvojen turvaamisessa.” Alkuperäinen englanninkielinen teksti kuuluu seuraavasti: “A geographically defined area, other than a Protected Area, which is governed and managed in ways that achieve positive and sustained long-term outcomes for the in-situ conservation of biodiversity with associated ecosystem functions and services and where applicable, cultural, spiritual, socio-economic, and other locally relevant values” Luontopaneeli kiinnittää huomiota kolmeen epätarkkuuteen käännöksessä, jotka merkittävästi muuttavat alkuperäisen määritelmän tarkoitusta. Ensiksi, suomenkieliseen käännökseen on lisätty sana ”käyttö” kohtaan ”…jota hallitaan, hoidetaan ja käytetään...”, jota ei ole alkuperäisessä englannin kielisessä tekstissä. Tällä lisäyksellä määritelmän merkitystä muutetaan merkittävästi ja siksi Luontopaneeli katsoo, että sana ”käytetään” tulisi poistaa suomenkielisestä käännöksestä. Poistotarve koskee kaikkia kohtia joihin se on alkuperäisen tekstin vastaisesti lisätty (esimerkiksi kohdassa ”Kriteeri B: Maantieteellisesti rajattua aluetta hallitaan, hoidetaan ja käytetään). Toiseksi suomenkieliseen käännökseen ei ole sisällytetty alkuperäisen englanninkielisen tekstin sanaa ”sustained” kohdassa ”…in ways that achieve positive and sustained long-term outcomes…”. Lauseen tulkinta muuttuu merkittävästi sanan sivuuttamisella, kun alkuperäinen tarkoitus pitkäaikaisesta pysyvyydestä jää pois. Luontopaneeli katsoo, että tekstiä tulee muuttaa lähemmäs alkuperäistä tekstiä seuraavasti: ”…saavutetaan myönteisiä ja pitkäkestoisesti pysyviä vaikutuksia…”. Luontopaneelin muutostarve koskee kaikkia kohtia jossa sana on sivuutettu (esimerkiksi kohdassa ” Kriteeri C: Saavutetaan tehokkaalla tavalla pitkäkestoisia vaikutuksia alueella esiintyvän luonnon monimuotoisuuden suojelussa”). Luontopaneelin vaade pysyviä-sanan lisäämisestä juontuu suoraan Euroopan Komission suojelualueiden perustamisen alustavasta tulkintaohjeesta[4] jäsenvaltioille, jossa korostetaan, että määräaikaiset mekanismit eivät riitä täyttämään biodiversiteettistrategian tavoitteita: ”although “legal protection” is not defined in the strategy, it is clear that temporary formal or informal mechanisms do not effectively contribute to reaching the ambition of the strategy.” (s. 11 viitteessä 4). Kolmanneksi käännöksessä käytetään sanaa ”soveltuvin osion” kohdassa ”… siihen liittyvien ekosysteemitoimintojen ja -palvelujen sekä soveltuvin osin, kulttuuristen, henkisten, sosioekonomisten ja muiden paikallisti merkittävien arvojen turvaamisessa.” Parempi suomenkielinen ilmaus voisi olla ”tarpeen mukaan”. Myöhemmin kriteerissä D tämä lisämäärittely on jätetty kokonaan pois ja Luontopaneeli katsoo, että käytettiin sitten käännöstä ”tarpeen mukaan” tai ”soveltuvin osin”, lisämäärittely olisi syytä säilyttää kriteerissä D. Kenen hallinnollinen päätös tai sopimus riittää siihen, että kohde voidaan hyväksyä OECM-alueeksi? OECM-työryhmä esittää, että ”OECM-alueeksi voidaan hyväksyä myös aluerajaus, jolla on muukin oikeudellinen perusta (esim. hallinnollinen päätös tai sopimus) ja/tai aluetta hallinnoivan tahon toimivaltaisen elimen päätös (metsäyrityksen johtokunta, kunnanvaltuusto tms). Yksityisen maanomistajan tai esimerkiksi yhdistyksen omalla päätöksellä tekemää rauhoitusta ei hyväksytä OECM-alueeksi.” Luontopaneeli pitää hyvin erikoisena, että OECM-työryhmä pitää alueita hallinnoivien metsäyritysten johtokuntien päätöksiä komission suojelualueiden perustamisen alustavan tulkintaohjeen[4] mukaisena oikeudellisena suojeluna. Ohjeessa sanotaan yksiselitteisesti, että ”OECMs can be counted towards the EU target if: the area is covered by a national or international legal or administrative act…”. Tämän lauseen mukaisesti vain kansalliset tai kansainväliset oikeudelliset tai hallinnolliset päätökset kelpuutetaan OECM määritelmän piiriin. Myöskään kunnanvaltuuston päätösten sisällyttäminen OECM-alueiksi kelpuutettaviin kohteisiin ei vaikuta riittävältä tavalta turvata kohteiden myönteisiä ja pitkäkestoisesti pysyviä luontovaikutuksia. Luontopaneeli katsoo, että tämä kohta OECM-työryhmän esitystä on selkeästi ristiriitainen Komission ohjeen kanssa ja vaatii uudelleen valmistelua niin, että se noudattaa tarkasti Komission tulkintaohjetta. OECM alueiden käytön korostaminen? Luontopaneeli huomauttaa, että useammassa paikassa OECM-työryhmän raportin tiivistelmää korostuu OECM alueiden käyttö EU biodiversiteettistrategiasta ja Komission tulkintaohjeesta poikkeavalla tavalla. Tulkintaohjeessa[4] puhutaan siitä, että OECM-alueiksi voidaan osoittaa myös sellaisia oikeudellisesti suojeltuja alueita, joiden suojelun tavoite ei ensisijaisesti ole luonnonsuojelu vaan jokin muu käytön rajoite: ”OECMs may therefore include areas which have some form of legal protection that is not related to the protection of habitats and species (e.g. areas designated for water protection, flood prevention areas, military areas with restricted access, fisheries restriction measures, underwater cables sites) but indirectly promote the conservation of biodiversity”. OECM-työryhmä sen sijaan vaikuttaa viittaavan muun suojelutarkoituksen sijaan muuhun käyttöön: ”Monimuotoisuuden säilyttäminen (”conservation”) voi olla mahdollisen OECM-alueen ensisijainen rajausperuste ja hoidon tavoite. Luontoarvojen turvaaminen voi olla myös mahdollisen OECM-kohteen toissijainen tavoite. Alueen ensisijainen käyttö ei saa kuitenkaan vaarantaa alueen luontoarvoja. Joissakin tapauksissa OECM-kohteeksi voidaan katsoa sellainenkin alue, jolla luonnonsuojelullista tavoitetta ei suoranaisesti ole, mutta käyttö tosiasiallisesti ylläpitää alueen keskeisiä luonnon arvoja.” Luontopaneeli katsoo, että OECM-työryhmä on tarpeettoman paljon venyttänyt OECM-alueiden määritelmää sisällyttämällä tulkintaansa alueiden käyttöä EU:n biodiversiteettistrategiasta ja Komission tulkintaohjeesta poikkeavalla tavalla. Luontopaneeli katsoo, että OECM-alueiden käyttöä koskevat tulkinnat tulee harkita uudelleen niin, että paremmin vastaavat tulkintaohjetta. Muita huomioita i) Luontopaneeli katsoo, että OECM-työryhmän lausuma ”OECM-kohteen rajaus ja suojelutoimet voivat olla määräaikaisia, jos suojelun tavoite on pitkäaikainen ja toimien jatkuminen on taattu tai ainakin todennäköistä.” ei ole linjassa EU biodiversiteettistrategian eikä Komission tulkintaohjeen kanssa yllä jo esitettyjen perusteiden valossa. ii) Luontopaneeli korostaa, että kun OECM-alueita aletaan tilastoida, on tärkeää, että status OECM pidetään selvästi tilastoinnissa mukana. Missään tilanteessa ei pidä käydä niin, että Suomen suojelualuetilastointi ei kykenisi erottamaan esimerkiksi OECM-alueita tiukasti suojelluista alueista. Tämä kommentti liittyy OECM-työryhmän ehdotukseen: ”Työryhmä ehdottaa maa- ja merialueiden suojeluosuuksien laskemiseksi seuraavia kriteereitä ja toimenpiteitä tarkemman selvityksen toteuttamiseksi, että: Suomen maa- ja merialueiden suojeluosuudet lasketaan jatkossa siten, että huomioidaan sekä suojelualueet että suojelualueverkostoa tukevat muut (hyväksymismenettelyn läpikäyneet) monimuotoisuutta turvaavat OECM-alueet.” Viitattu kirjallisuus: [1] Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen suomessa (luontopaneeli.fi) [2] Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi - Valto (valtioneuvosto.fi) [3] Arvio EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaikutuksista Suomessa (luke.fi) [4] EUROPEAN COMMISSION, DIRECTORATE-GENERAL, ENVIRONMENT, Directorate D - Natural Capital ENV.D.3 - Nature Protection, Brussels, ENV.D.3/JC. DRAFT TECHNICAL NOTE ON CRITERIA AND GUIDANCE FOR PROTECTED AREAS DESIGNATIONS, VERSION 3, JUNE 2021
      • Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö
        Päivitetty:
        7.12.2021
        • Luonnonvarakeskus (Luke) kiittää mahdollisuudesta kommentoida OECM-työryhmän loppuraporttia: Suojelualueverkostoa tukevat, luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa Luke esittää näkemyksenään seuraavaa: Yleiset kommentit Raportissa ei oteta kantaa siihen, minkä kokoisia yksittäisten OECM-kohteiden tulisi olla. Kohteen koko voi olettavasti vaihdella sen mukaan, millä alueella ja millaisia monimuotoisuusarvoja kohteella edistetään. Tätä problematiikkaa raportissa olisi hyvä myös laajemmin käsitellä. Aluetyypit eivät kaikilta osin ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat olla päällekkäisiä, mikä on myös tärkeää ottaa huomioon OECM-jatkotarkasteluissa. Useat esitetyt OECM-alueet perustuvat erilaisiin kaavamerkintöihin. Raportissa olisi hyvä selkeyttää sitä, miten eri kaavatasot (maakuntakaavat, yleiskaavat jne.) otetaan OECM-alueiden luokittelussa huomioon. Lisäksi olisi hyvä selkeyttää, mitä tarkoittaa maanomistajan ja alueen käytön kannalta, jos kaavamerkintä tulee OECM-alueeksi. Raportissa olisi hyvä kuvata vielä tarkemmin sitä, miten OECM-työryhmän työtä pystytään hyödyntämään jatkossa kansallisella/kansainvälisellä tasolla. Raportin teksteissä olisi hyvä vielä täsmentää, mitä tilastoa ja minkä kokonaisuuden tiedonhallintaa kulloinkin tarkoitetaan, sekä sitä miten eri organisaatioiden tilastointivastuita raportissa kuvataan. Synergiamahdollisuuksia raportissa ehdotetun maa- ja merialueiden suojeluosuuksien laskennan ja elinympäristöjen suojeluasteen seurannan sekä metsien suojelun (METI) tilastoinnin välillä on hyvä tarkastella ja pyrkiä edistämään myös OECM-prosessin kautta. Raportissa luvussa 5.1.1. (s. 32) on mainittu: ”Ensi vaiheessa, kun OECM-status ”luokittelee” kriteerit täyttävät, jo olemassa olevat alueet, se ei tuo näiden alueiden käyttöön mitään muutosta. Kuitenkin, jos alue hyväksytään ja vahvistetaan (sekä raportoidaan) OECM-kohteeksi, määritelmällisesti tulisi aluetta hoitaa siten (ja/tai tarpeen mukaan välttää haitallista käyttöä), että luontoarvot alueella säilyvät.” Tällä voi olla suurtakin vaikutusta esimerkiksi metsien käyttöön, minkä vuoksi tarvitaan OECM-kohteiden osalta ekologisten vaikutusten arvioinnin lisäksi myös taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia aluetasolla. Luonnonvarakeskus katsoo, että olisi oleellista selkiyttää OECM-statuksen merkitystä ja vaikutusta yleisesti, ja toisaalta alueiden tarjoamille ekosysteemipalveluille sekä kestävälle käytölle. Raportin luku 5.3. Meri- ja rannikkoalueet, Kalastuslain kohteet (s. 43). Kohta ”Jokisuukalastus kielletään lain 66 §:ssä”. Ehdotettu muutos: ”Vaelluskalavesistöön kuuluvista jokisuualueiden kalastuskielloista säädetään kalastuslain 66 §:ssä.” Raportin luvussa 6.5. (s. 61) kuvataan Korin 4 aluetyyppinä metsien sertifiointikriteerien alueita, jotka luontokohteiksi rajaamalla voitaisiin harkiten huomioida OECM-kohteina. Alimmaisena listatun FSC 5 % suojeluosuuden jälkeen todetaan suluissa ehtona: ”jos eivät täytä suojelu/OECM alueen kriteerejä”. Ehtona tullee tässä kohdin olla, että alueet eivät täytä suojelualueen kriteerejä, mutta OECM kriteerien on täytyttävä ollakseen OECM-alue. Raportin luku 6.5. Ehdotuksia jatkoselvitys- ja kehittämistoiminta aluesuojelun tehostamiseksi. Luonnonvarakeskus katsoo, että korissa 2 listatuista aluetyypeistä vedenalaisiksi ekologisesti merkittäviksi meriluontoalueiksi (EMMA) luokitellut alueet sekä vesilain (11 §) mukaiset luonnontilaiset fladat ja kluuvit on hyvä sisällyttää jatkossa tehtävään tarkempaan kohdekohtaiseen selvitykseen. Rannikon fladat ja kluuvit on todettu paikallisesti merkittäviksi kevätkutuisten kalalajien lisääntymisalueiksi, oletuksella että niiden ja ympäröivän merialueen välillä on toimiva kulkuyhteys. Luku 6.5. Korissa 3 tarkastelluista aluetyypeistä Kalastuslain (66 §) mukaiset jokisuun kalastuskieltoalueet täyttävät monilta osin esitetyt OECM-alueiden kriteerit ja näiden jatkotarkastelua kannatetaan. Luku 6.5. ELY-keskusten päätösten mukaiset määräaikaiset kalastuksen rauhoituspiirit ovat parhaillaan tarkastelun alla osana kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien hyväksyntäprosessia. Aluerajauksia on tehty etenkin tietylle kalalajille tärkeän kutualueen rauhoittamiseksi kalastukselta tärkeimpänä kutuajankohtana. Joidenkin alueiden osalta aluerajaukset saattavat muuttua, kun tieto tärkeistä lisääntymisalueista päivittyy ja toisaalta osa rauhoituspiireistä saatetaan lakkauttaa. Määräaikaisuudesta johtuen kalastuksen rauhoituspiirit voivat olla soveltumattomia OECM-alueiksi. Lisäksi on vielä tarkasteltava, täyttyykö näiden alueiden osalta vaadittu rooli erityisen arvokkaana luonnon monimuotoisuuden kannalta. Luku 6.5. Kori 4 kohdassa mainitulla aluetyypillä ”kalastusrauhoitusalue” tarkoitettaneen samaa aluetta, joka on mainittu korissa 3 määräaikainen kalastuksen rauhoituspiiri. Osakaskunta ei voi omalla päätöksellään tehdä käyttörajoitusaluetta omalle alueelleen, vaan tähän tarvitaan ELY-keskuksen hyväksyntä osana kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimista ja hyväksyntäprosessia. Luku 6.5. Luonnonvarakeskus huomauttaa, että kalastukseen kohdentuvien rajoitusten tulee perustua kalastuslakiin ja kalatalousviranomaisten kalastuslain mukaisiin päätöksiin sekä tutkimustietoon perustuvaan tarveharkintaan. Liite 6.B. Sisällytetään Luonnonvarakeskus mukaan toimijana jatkoselvityksiin niiltä osin kuin aluetyyppi on sellainen, että myös Luonnonvarakeskuksella on alueesta tietotaitoa.
      • Miettinen Susanna
        Päivitetty:
        6.12.2021
        • Kaikki suojelu on tarpeen, sillä moni paikallinen eliölaji sekä muuttolinnut tarvitsevat selviytyäkseen monimuotoista luontoa. Varsinkin makean veden alueet tuhansien järvien Suomessa ovat uhanalaisia. Esimerkkinä Kallavesi, jolla on suojeltuja Natura- alueita ja kansallinen kaupunkipuistokin, mutta ne ovat pirstaleisia alueita eivätkä yksin pysty takaamaan luontoarvojen säilymistä.
      • Voitte kirjoittaa kommentit liitteen 6A aluetyypeistä
      • Suomen Kuntaliitto ry, Yhdyskunta ja ympäristö -yksikkö
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • Ehdotetut kuntien kaavoissa osoitetut alueet eivät ole kaikki OECM-määritelmässä esitetyllä tavalla vähintään kansallisen tason päätöksen suojaamia (”OECMs can be counted towards the EU target if: the area is covered by a national or international legal or administrative act…”). Kaavojen eri merkintätyyppien ohjausvaikutuksiin ja siten myös toteuttamiseen luontoarvojen kannalta liittyy epävarmuuksia. Lisäksi esimerkiksi maakuntakaavojen suojelualuemerkintöjen osalta rajaukset tarkentuvat vasta toteuttamisessa, eli luonnonsuojelulain mukaiseksi alueeksi perustettaessa.
      • Metsähallitus
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • Luontopalvelut lausuu liite 6A taulukossa ehdotettujen potentiaalisten OECM-aluetyyppien suhteen seuraavaa: Niin sanotun 1-korin metsäisten kohteiden osalta OECM-kohteeksi sisällyttämisen edellytyksenä tulisi olla, että niillä tehdään ensisijaisesti vain luonnonhoitoon, ennallistamiseen tai alueen perustamistavoitteen (esim. virkistyskäyttö) mukaisia, tunnistetut luontoarvot huomioivia, erityishakkuita 2-korin luonnonsuojeluohjelmien toteuttamatta jääneet osat ja kaavojen Natura-aluevaraukset tulisi poistaa kokonaan potentiaalisten OECM-tyyppien listalta. Vanhojen suojeluohjelmien kohteista on aikanaan tehty valtioneuvoston päätös perustuen paperisiin karttoihin. Kohteiden rajat on sittemmin digitoitu paikkatietojärjestelmiin. Luonnonsuojelualueita perustettaessa niiden rajat tarkistetaan vastaamaan niiden kiinteistöjen rajoja, joista suojelukohteet muodostetaan. Usein ohjelma- ja toteutusrajausten väliin jää ”klappia”, jota ei välttämättä ole korjattu säädösvalmisteluprosessin yhteydessä. Tällaiset epätarkkuudet eivät varsinaisesti ole ”muita suojelukohteita”, kuin ehkä joissakin poikkeustapauksissa, mutta niistä tulisi tehdä tarkastelu ja lopullinen päätös rajojen korjaamisesta. Toisaalta kaikkien ohjelmien Natura-verkostoon sisältyviä alueita ei ole tarkoituskaan perustaa luonnonsuojelualueiksi. Muun toteutuksen osalta suojelutapa tulisi kirjata paikkatietona niin, että toteutustavat ovat kattavia koko aluerajauksen osalta. 3-korissa on ehdotettu vesimuodostumien tai niiden osa-alueiden huomioimista mahdollisina OECM-kohteina. Tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että myös merialueet, jotka ovat hyvässä ekologisessa tilassa ja joilta on riittävät biologiset tiedot, päätyvät suoraan OECM-alueiksi. Olemme sitoutuneet merenhoitoon, jonka tähtäimessä on saada Suomen merialueet hyvään ekologiseen kuntoon vuoteen 2027 mennessä. Tuntuisi epärealistiselta ja liian löyhältä perusteelta, että silloin koko merialue voisi olla OECM-aluetta, jos VELMU vain on tehnyt työnsä hyvin ja biologiset tiedot ovat kunnossa. 3-koriin ehdotetaan mahdollisiksi OECM-alueiksi saimaannorppa-alueille osakaskuntien kanssa tehtäviä verkkokalastusrajoitusalueita (muualla kuin Natura-alueella). Metsätalous Oy lausuu liite 6A taulukossa ehdotettujen potentiaalisten OECM-aluetyyppien suhteen seuraavaa: Liitteen 6A kohdetyypeistä on vaikea antaa yksiselitteistä näkemystä, kun ei ole tietoa lopullisesta prosessista, jonka kautta OECM-kohteiden rajaus vahvistetaan tai onko olemassa menettelyä, jonka kautta rajauksia voitaisiin muuttaa. Listalla, jossa on aluetyypit, jotka pääosin täyttävät OECM-alueelle asetetut kriteerit (1-kori), on paljon Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteita. Lista on tässä vaiheessa pääpiirtein hyväksyttävissä sillä oletuksella, että ko. kohteiden rajaukset ovat muutettavissa ja kohteita voi perustellusti poistaa tai lisätä. Metsätalous Oy:n näkemyksen mukaan kohdevalinnan joustavuus on oleellista - kysehän ei kuitenkaan ole lakisääteisestä suojelusta: OECM-alueiden raportoinnin tulee voida olla dynaamista, eikä alueita tulisi lukita niin, että ne hankaloittaisivat AES-kohteiden päivitystä tulevaisuudessa. Eli alueita tulisi voida poistaa, lisätä ja OECM-alueiden geometrioita täytyy voida muokata ajan kuluessa. Tällaisen menettelyn mahdollisuus ei nyt raportista selviä. Raportissa sanotaan: Monimuotoisuuden säilyttäminen (”conservation”) voi olla mahdollisen OECM-alueen ensisijainen rajausperuste ja hoidon tavoite. Luontoarvojen turvaaminen voi olla myös mahdollisen OECM-kohteen toissijainen tavoite. Alueen ensisijainen käyttö ei saa kuitenkaan vaarantaa alueen luontoarvoja. Se, mitä toimenpiteitä kullakin alueella saa tehdä, jää kuitenkin hyvin tulkinnanvaraiseksi. Tämä on tärkeä näkökohta ja vaikuttaa merkittävästi prosessin suunnitteluun ja mahdollisuuksien arviointiin.
      • SYKE, Biodiversiteettikeskus
        Päivitetty:
        8.12.2021
        • SYKE pitää selvitettävien kohteiden listausta pääosin hyvänä ja kattavana. Jatkoselvityksessä on syytä huomioida edellisessä kohdassa mainitut huomiot mm. alueen riittävästä pinta-alasta ja että OECM-määrittelyllä ei pyritä korvaamaan monimuotoisuudelle arvokkaiden kohteiden varsinaista suojelua silloin, kun suojelutarve on selvästi tunnistettu.
      • Suomen Luontopaneeli
        Päivitetty:
        7.12.2021
        • Liite 6A sisältää lukuisia kohteita, joissa oikeudellisesta luokittelusta huolimatta hoitokäytännöt voivat sallia mm. voimakkaat hakkuut (esimerkiksi: metsähallituksen virkistysmetsät, tai geenireservimetsät) ja näiden ei tulisi olla tälläisenaan OECM luokittelussa mukana.
      • Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö
        Päivitetty:
        7.12.2021
        • Geenireservimetsät ja tutkimusmetsät Työryhmän raporttiluonnoksessa on käsitelty mahdollisina OECM-alueina Luken käytössä olevia geenireservimetsiä ja tutkimusmetsiä. Näihin liittyen Luke haluaa tuoda esille seuraavat näkemykset: Geenireservimetsät Luke vastaa geenivarojen suojelun kokonaisuudesta. Metsäpuiden geenivarojen suojelussa pääpaino ei ole yksittäisten genotyyppien säilyttämisessä vaan geneettisen monimuotoisuuden ja sitä ylläpitävien prosessien suojelussa. Tämä tapahtuu alkuperäisellä kasvupaikalla geenireservimetsissä. Geenireservimetsää hoidetaan aktiivisesti siten että uudistumiskierto on nopeaa ja uudistuminen on runsasta. Metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelu on osa luonnon monimuotoisuuden suojelua. Toimintamalli on eurooppalainen ja EUFORGEN – the Europan Forest Genetic Resources Programme on eurooppalainen yhteistyöelin, joka on määritellyt tutkimustietoon pohjautuvat minimivaatimukset geenireservimetsille sekä ylläpitää tietokantaa kaikista geenireservimetsistä Euroopassa. Luken valtion mailla sijaitsevat geenireservimetsät on työryhmän raporttiluonnoksessa luokiteltu aluetyypeiksi, jotka pääosin täyttävät OECM-alueelle asetetut kriteerit ja niitä ehdotetaan arvioitavaksi ja mahdollisesti hyväksyttäväksi OECM-alueina (liite 6). OECM-alue on ”Maantieteellisesti määritelty alue, muu kuin suojelualue, jota hallitaan, hoidetaan ja käytetään siten, että saavutetaan pitkäaikaisia myönteisiä ja kestäviä vaikutuksia alueella olevan luonnon monimuotoisuuden, siihen liittyvien ekosysteemien toiminnan ja palvelujen sekä näihin mahdollisesti sidoksissa olevien kulttuuristen, henkisten, sosioekonomisten ja muiden paikallisesti merkittävien arvojen turvaamiseksi.” Geenireservimetsien hoidon tavoitteena on siten ensisijaisesti metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelu. Mikäli geenireservimetsiä voidaan hoitaa tämän tavoitteen mukaisesti, Luke suhtautuu myönteisesti geenireservimetsien hyväksymiselle OECM-alueiksi. Tutkimusmetsät Osa Luken tutkimusmetsistä (vanhojen metsien linja (tarkoittanee järeiden metsien linjaa) sekä luonnontilaisen kehityksen linja) on työryhmän raporttiluonnoksessa luokiteltu aluetyypeiksi, jotka pääosin täyttävät OECM-alueelle asetetut kriteerit ja niitä ehdotetaan arvioitavaksi ja mahdollisesti hyväksyttäväksi OECM-alueina (Liite 6). OECM-alue on ”Maantieteellisesti määritelty alue, muu kuin suojelualue, jota hallitaan, hoidetaan ja käytetään siten, että saavutetaan pitkäaikaisia myönteisiä ja kestäviä vaikutuksia alueella olevan luonnon monimuotoisuuden, siihen liittyvien ekosysteemien toiminnan ja palvelujen sekä näihin mahdollisesti sidoksissa olevien kulttuuristen, henkisten, sosioekonomisten ja muiden paikallisesti merkittävien arvojen turvaamiseksi.” Tutkimusmetsät ovat olemassa ensisijaisesti metsissä tapahtuvaa tutkimus- ja koetoimintaa varten. Erilaisia kokeita perustetaan myös nyt esillä oleviin tutkimusmetsien osiin ja niissä toimitaan täysin riippumattoman tieteellisen tutkimuksen ehdoilla eivätkä nämä tavoitteet ja toimintaperiaatteet voi olla alisteisia OECM-alueiden vaatimukselle. Luke suhtautuu kielteisesti ehdotukselle tutkimusmetsien mukaan ottamisesta OECM-alueiksi. Kommentit muihin aluetyyppeihin liitteessä 6A Maatalousympäristöt Maisemanhoitoalueet ja maatalouden ympäristökorvauksen sopimusalueet ovat ne aluetyypit, joita OECM-käsitteeseen voidaan maatalousympäristöistä sisällyttää. Perinnebiotooppien hoito on keskeinen maatalousalueiden uhanalaisten lajien hoitotoimenpide. Maatalousympäristössä muut elinympäristöt (kosteikkoja lukuun ottamatta) ovat ”maatalousmaata”, jotka ovat maataloustuotannon piirissä, eivätkä ne siksi soveltune tähän luokitukseen, vaikka ko. alueellakin on monimuotoisuutta edistäviä ympäristökorvaustoimia. Perinnebiotooppien hoitotoimenpide on jäänyt pinta-alatavoitteestaan aiemmilla tukikausilla. Tulevalle tukikaudelle pinta-alatavoitetta on nostettu ja tuo ala mainittiin tekstissä. On huomattava, että toteutunut pinta-ala voi olla huomattavasti tavoitetta pienempi. Tekstissä olisi hyvä käyttää maatalousympäristöjen osalta termiä ympäristökorvaus ympäristötuen sijaan. Kosteikot ja lintukohteet On hyvä, että on huomioitu BirdLife Suomen tunnistamat tärkeät lintualueet (IBA, FINIBA ja MAALI). Pidämme myös tärkeänä sitä, että rakennetut kosteikot (esimerkiksi SOTKA-hankkeessa perustettuja kohteita) on huomioitu potentiaalisina OECM-alueina, määräaikaisesta luonteestaan huolimatta. On huomioitava, että näiden kohteiden luontoarvojen säilyttäminen saattaa vaatia säännöllisiä hoitotoimenpiteitä. On myös kiinnitettävä huomiota siihen, mitä metsästysrajoituksia sovelletaan riistalintujen suojelemiseksi mahdollisilla OECM-alueilla, jotta alueet palvelevat tarkoitustaan. Rakennettujen kosteikkojen perustamisen ja kunnostamisen tavoitteena on usein metsästettävien kantojen hoito ja siten myös paremmat mahdollisuudet kestävän metsästyksen harjoittamiseen, mikä saattaa osittain olla ristiriidassa OECM-alueiden tavoitteiden kanssa. Aluetyypit, jotka pääosin täyttävät OECM-alueelle asetetut kriteerit: Kaupunkien ja kuntien monimuotoisuusalueet ja -kohteet Kaupunkien ja kuntien monimuotoisuusalueet ja -kohteet on erotettu tässä omaksi kohdakseen. Tekstissä olisi hyvä selventää, tarkoitetaanko näillä kaupunkien ja kuntien omistamia alueita vai kaupunkien ja kuntien aluetta kokonaisuudessaan. Eri kaavamerkinnät eivät koske pelkästään kaupunkien ja kuntien omistamia metsiä, vaan niissä voi olla mukana myös muiden omistajaryhmien omistamia alueita. Kaavalla suojeltujen, kaupunkien ja kuntien monimuotoisuuskohteiden ja kaavalla osoitettujen retkeily- tai ulkoilualuekohteiden kohdalla luonnonarvojen säilyminen edellyttää retkeilypaineiden rajoittamista, esimerkiksi toimia grillikatosten nuotiopaikoilla tapahtuvan lahopuun ja muun arvokkaan puun polttamisen loppumiseksi. Potentiaalisia OECM-aluetyyppejä, joiden rajausperusteet ja/tai suunnitelmallisen hoidon toteuttamisen arviointi edellyttävät tarkempaa kohdekohtaista selvitystä: Erityisalueet, joilla päätös koko alueen suojelurajauksesta olemassa Kyseisessä kohdassa on mainittu esim. Unescon biosfäärialue. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa biosfäärialue ulottuu usean kunnan alueelle. Tässä olisi hyvä perustella, minkä vuoksi esim. biosfäärialue on luokiteltu erityisalueeksi, jolla päätös koko alueen suojelurajauksesta on olemassa.
      • Miettinen Susanna
        Päivitetty:
        6.12.2021
        • Kallavesi on yksi maamme tärkeimmistä selkälokin pesimäalueista. Arvokkaita lintualueita täytyy suojella laajalla alueella. Kallavesi on suhteellisen matala vesistö, jossa on paljon saaria. Osa saarista on kaupunkilaisten vapaassa virkistyskäytössä. Matalat järvet ovat alttiita rehevöitymiselle ja herkkiä pilaantumiselle.
      • Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys ry, Nyman Pekka
        Päivitetty:
        30.11.2021
        • Alueisiin tulee lisätä myös soidensuojeluohjelman alueet jotka eivät vielä kuulu suojelualueisiin. Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistyksen alueella sellaisia alueita on Luiron soilla Luirojokivarressa Lämsänaavan (Natura 2000 alue) reunoilla ja Verkko-ojan paloissa Sakkala-aavan (Natura 2000 alue) reunoilla. Lisäksi puutteellisesti suojeltuja soidensuojeluohjelman alueita on vielä suojelematta Pyhä-Luoston kansallispuiston (Kp ja Natura-alue) eteläreunalla. Näistä on olemassa rajaukset ja suojelupäätökset, mutta toteuttaminen puuttuu. Reuna-alueet ovat tärkeitä elinympäristöjä soilla asuville lintulajeille ja ainakin metsähanhi ja uivelo tarvitsevat reunametsiä suojelun toteuttamiseksi. Hanhi pesii metsissä ja uivelo vahoissa puissa. Myös soiden vesitase ja pohjaveden suojelu edellyttävät reuna-alueiden suojelua.