• Lausunnonantajia: 12
    Lausunnonantajan lausunto
      • 1. Näkemyksenne kotikunnan menettämistä ja kotikuntamerkinnän poistamista koskevasta ehdotuksesta (kotikuntalain 7, 9 ja 11 § sekä verotusmenettelylain 5 §)
      • Digi- ja väestötietovirasto, Palvelut -osasto
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Ehdotuksen 7 §:ään lisätty henkilön ilmoitusvelvollisuus siitä, että hän ei enää täytä kotikunnan saamisen edellytyksiä ei toisi muutoksia nykyiseen tilanteeseen. Ilmoitusvelvollisuus täyttyy tekemällä maastamuuttoilmoitus. Ongelma säilyisi edelleen samana eli koskisi niitä tapauksia, joissa henkilöt eivät täytä tätä ilmoitusvelvollisuuttaan. Ehdotuksen 9 §:n mukainen menettely kotikuntamerkinnän poistamisesta Maahanmuuttovirastolta saadun oleskelulupaa koskevan tiedon perusteella edellyttäisi väestötietojärjestelmään järjestelmämuutosta, jotta tieto Maahanmuuttoviraston väestötietojärjestelmään tekemästä merkinnästä tulisi Digi- ja väestötietoviraston tietoon. Järjestelmämuutoksen kustannukset olisivat noin kolmekymmentätuhatta euroa. Jos henkilö on laiminlyönyt muuttoaan tai kotikunnan menettämistä koskevan ilmoitusvelvollisuutensa, on todennäköistä, että henkilöä on myös mahdotonta tavoittaa, sillä hänen väestötietojärjestelmässä olevat yhteystietonsa eivät ole enää ajan tasalla. Digi- ja väestötietovirasto ei pidä menettelyä kotikunnan menettämistä koskevan kirjallisen päätöksen tiedoksiannosta Virallisen Lehden kautta tarkoituksenmukaisena. Käytännössä tämä tulisi johtamaan siihen, että kotikunnan menettämistä koskevat päätökset tulisivat pääasiassa vain Virallisen Lehden kautta tiedoksi annettavaksi. Tiedottaminen virallisessa lehdessä viivyttää asian käsittelyä noin 1-2 kuukautta ja sen käyttäminen lisää kustannuksia ja vaatii resursseja.
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kts. kohta 5
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Esityksessä todetaan, että sen tavoitteena on selkeyttää kotikuntalain sääntelyä tilanteessa, jossa Suomeen ulkomailta tullut ja täällä kotikunnan saanut henkilö ei enää täytä kotikunnan saamiselle laissa asetettuja edellytyksiä. Tällainen henkilö ei olisi enää oikeutettu kotikuntaan Suomessa ja häntä koskeva väestötietojärjestelmään tehty kotikuntamerkintä tulisi esityksen mukaan poistaa esityksen tavoitteita tukevalla nopeutetulla ja yksinkertaistetulla menettelyllä. Asianosaisen oikeusturvan kannalta esityksessä on ongelmallista se, miten menettely täyttä perustuslain 21 §:n mukaiset oikeusturvan takeet erityisesti, kun kotipaikan mahdollisesti menettävää henkilöä ei ehdotuksen mukaan kuulla ennen merkinnän poistamista rekisteristä. Esityksestäkin ilmenee, että käytännössä voi olla tilanteita, joissa maassa oleskelu voisi olla laillinen uudella perusteella (s.13). Epäselväksi jää, miten kotikuntalaissa asetettujen edellytysten täyttyminen tutkitaan ennen kotikuntamerkinnän poistamista. Kotikunnan menettämisestä voi seurata useiden sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaalietuuksien menetys ja kunnallisten poliittisten oikeuksien menetys. Nopeutettu ja yksinkertaistettu menettely voi siten olla jännitteisessä suhteessa perustuslain 19 §:ssä turvattuihin oikeuksiin, mikäli henkilö menettää perustuslaissa turvatut oikeutensa sen vuoksi, ettei uutta perustetta ole asianmukaisesti selvitetty. Yksilön oikeusturvan toteuttamiseksi, olisi mielestäni aiheellista varata henkilölle tilaisuus tulla kuulluksi asiassa ennen merkinnän poistamista. Tämä olisi asiaosaisen oikeusturvan kannalta perusteltua koska, kuten esityksessä on todettu, kotikuntaa koskeva merkintä vaikuttaa yksilön oikeuksiin monella eri tavalla ja välittömästikin. Samalla henkilö saa ennalta tiedon siitä, että hänen oikeudellinen asemansa saattaa muuttua. Esityksen lähtökohdista todettakoon, että perusteluissa on selostettu niitä aineellisen lainsäädäntöön sisältyviä henkilön oikeuksiin ja etuun liittyviä säännöksiä, jotka ovat riippuvaisia kotikuntamerkinnästä. Esityksen vaikutuksia yksilön oikeuksien toteutumisen kannalta on esityksen perustelujen yleisluontoisuuden vuoksi vaikea arvioida, mutta ainakin sellaisten ryhmien kuin vammaisten ulkomaalaisten henkilöiden tulkkauspalvelun tarve ei esityksen perusteella ole arviotavissa (s. 20). Sama koskee kotikuntamerkinnän poistamisen vaikutusta nuorisolain mukaisiin palveluihin (s. 32). Esityksestä ei käy ilmi, miten lakiehdotuksen voimaantulon yhteydessä varmistetaan riittävästi, että vailla kotikuntamerkintää jäävien henkilöiden perustarpeet turvataan erityislainsäädännössä. Esityksessä lain voimaantulon vaikutukset jäävät epäselviksi. Kotikuntalain 7 § koskee muuttajan ilmoitusvelvollisuutta. Mielestäni esityksen sanamuoto ei ole selkeä. Pykälän muotoilun perusteella voi asianosaiselle jäädä epäselväksi, koskeeko ilmoitusvelvollisuus oleskeluoikeuden päättymistä sinänsä vai edellytetäänkö ulkomaille muuttavien ilmoittavan muuttamisensa syy siinä tapauksessa, että oleskeluoikeus päättyy oleskeluluvan päättymiseen. Mielestäni voisikin harkita, tulisiko nimenomaisesti säätää siitä perusteluista ilmenevästä esityksen perusajatuksesta, että kotikuntaoikeus lakkaa, kun ulkomaalaisen oleskeluoikeus Suomessa päättyy. Esityksen tarkoitushan on perustelujen mukaan nimenomaan tulkita kotikuntalain 4 §:n säännöstä siten, että kotikunnan merkitsemisen edellytysten tulee täyttyä sekä merkintää tehtäessä että koko sen ajan, kun kotikunta on väestötietojärjestelmään merkittynä. Näin ollen, koska oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla, tulisi tämän ilmetä lakitekstistä. Kotikuntalain 9 §:ssä säädetään merkinnän tekemisen edellytyksistä. Jo nykyisessä voimassa olevassa säännöksessä on mielestäni epäselvästi ja tulkinnanvaraisesti kuvattu merkinnän tekemisen ”kynnystä”. Säännöksen mukaan merkintä tehdään joko 1 momentin mukaisen tahon eli henkilön itsensä tai 2 momentin mukaan jonkun muun tahon ilmoituksesta. Kotikuntalain 9 §:n 2 momentin mukaan muun tahon ilmoitus on merkittävä väestötietojärjestelmään, jos on ilmeistä, että tietoa voidaan pitää luotettavana. Seuraavassa momentissa taas todetaan, että jos omaa tai muun tahon ilmoitusta eli 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksissa ilmoitettuja tietoja voidaan pitää ”ilmeisen” virheellisinä, Digi- ja väestötietoviraston on tarvittaessa pyydettävä lisäselvitystä ilman aiheetonta viivytystä ilmoituksen saapumisesta. Näiden ilmaisujen mukaan vain varmat tiedot merkitään ja toisaalta vain varmasti virheelliset tiedot jätetään merkitsemättä ja tarkemman selvityksen varmaan. Mielestäni nykyisessäkin laissa oleva sanamuoto on virheellinen. Tässä merkinnän tekemisen edellytysten kannalta keskeisessä kohdin tulisi käyttää 3 momentin selvitysvelvollisuuden rajana ilmaisua ”syytä epäillä” tai muuta sellaista alhaisempaa todennäköisyyden astetta kuvaavaa ilmaisua.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Lamberg Kirsi
        Päivitetty:
        19.10.2020
        • Lausuntoyhteenveto Opetus- ja kulttuuriministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksen luonnoksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö tarkastelee hallituksen esitystä toimialansa palveluiden sekä lapsen ja nuorten oikeuksien näkökulmasta. Kotikunnan menettämisellä ja kotikuntamerkinnän poistamisella ei katsota synnyttävän suoraa vaikutusta lapsen oikeuteen saada varhaiskasvatusta tai esi- ja perusopetusta. Varhaiskasvatuslain uudistamisessa huomioitiin myös varhaiskasvatuksen järjestämiseen velvoittavat tilanteet, joissa järjestäminen on sidottu lapsen asumiseen ja oleskeluun. Vaikka lapsen kotikuntamerkintä poistuisi väestötietorekisteristä olisi kunnalla lain 6 §:n 2 momentin mukaan velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta lapselle, joka asuu kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsella ei ole Suomessa kotikuntaa tai lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta. Varhaiskasvatuslain 6 §:n 3 momentti velvoittaa kuntaa järjestämään varhaiskasvatusta myös kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnassa oleskelevalle lapselle kuin kunnan asukkaalle. Vaikka lapsen kotikuntamerkintä poistuisi, olisi lapsella oikeus saada tiettyjen varhaiskasvatuslaissa säädettyjen kriteerien täyttyessä varhaiskasvatusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että perusopetuslain 4 §:ssä ei edellytetä, että esi- ja perusopetuksen järjestämisen edellyttävä asuminen olisi pysyvää tai että kunnan tulisi olla lapsen kotikuntalain mukaan määräytyä kotikunta. Riittää, että oleskelu kunnassa on sen luonteista, että se voidaan katsoa asumiseksi. Kotikuntamerkinnän poistamisella ei ole katsottu olevan vaikutusta myöskään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tai lukiolaissa (714/2018) säädettyyn opiskelijan asemaan. Etsivää nuorisotyötä koskevat maininnat hallituksen esityksessä ovat tarpeellisia, ja että niissä on otettu huomioon asian aikaisemmissa valmisteluvaiheissa esille tuotuja näkökulmia. Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa, että etsivää nuorisotyötä koskevia mainintoja hallituksen esityksessä (nuorisolain 11 §:ssä tarkoitettuun tietojen luovutus nuoren kotikunnalle jaksossa 4.2.3 (yhteiskunnalliset vaikutukset) sekä luvussa 10 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) täsmennetään tämän lausunnon mukaisesti.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti, esittelijä vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Anu Räty
        Päivitetty:
        19.10.2020
        • Kotikuntalain 9 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että jos Digi- ja väestötietovirasto on saanut muulta kuin henkilöltä itseltään tiedon kotikunnan tai siellä olevan asuinpaikan muuttumisesta, henkilön vakinaisesta muutosta ulkomaille tai ettei henkilö enää täytä lain 4 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, se voi tehdä tämän tiedon mukaisen merkinnän väestötietojärjestelmään, jos on ilmeistä, että tietoa voidaan pitää luotettavana. Lain 11 §:ssä puolestaan säädettäisiin, että jos Digi- ja väestötietoviraston tekemä kotikuntaa, siellä olevaa asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskeva merkintä tai merkinnän poistaminen poikkeaa asianomaisen henkilön ilmoittamasta tai jos merkintää ei ole 9 §:n 3 momentissa tarkoitetun lisäselvityspyynnön jälkeenkään voitu tehdä henkilön pyynnön mukaisesti taikka jos merkintä on tehty muulta kuin muuttajalta, hänen perheenjäseneltään tai edunvalvojaltaan saatujen tietojen perusteella, Digi- ja väestötietoviraston on ilman aiheetonta viivytystä tehtävä kirjallinen päätös ja ilmoitettava asianomaiselle ratkaisustaan ja mahdollisuudesta hakea siihen oikaisua. Mainittujen säännösten mukaan kirjallinen hallintopäätös olisi aina tehtävä, jos tieto on peräisin muulta kuin henkilöltä itseltään, hänen perheenjäseneltään tai edunvalvojaltaan. Ilmeisesti 9 §:n 2 momentissa on lainkohdan perustelut (s. 27) huomioon ottaen tarkoitus viitata lähinnä viranomaisilta tulleisiin tietoi-hin, joiden perusteella väestötietojärjestelmään voitaisiin tehdä merkintä. Tämä ei kuitenkaan käy ilmi säännöksestä. Velvollisuuteen tehdä kirjallinen päätös ei ole säädetty poikkeusta siinä tapauksessa, että tieto olisi peräisin viranomaiselta tai sitä voisi muuten pitää ilmeisen luotettavana, mikä ilmenee mm. säätämisjärjestysperusteluista (s. 33). Lakiehdotuksen perusteluista (Vaikutukset viranomaisten toimintaan, s. 16) on luettavissa, että tällaisen muulta taholta saadun ilmeisen luotettavan tiedon perusteella tehtävä kotikuntamerkinnän poistaminen ei yleensä edellyttäisi asianosaisen kuulemista, mutta asiassa tehty hallintopäätös tulisi antaa hänelle tiedoksi. Selvänä lienee pidettävä, että merkinnän poistaminen voi olla mahdollista vasta, kun hallintopäätös on annettu asianmukaisesti tiedoksi ja oikaisuvaatimusaika on umpeutunut. Muuten asianosaisen oikeusturvaa vahvistavaksi tarkoitettu säännöstö jää muodolliseksi ja jopa näennäiseksi. Perusteluissa tulisi avoimesti esittää, millä tavoin tiedoksianto toimitetaan ja miten asianosaisen oikeusturvan toteutumisesta tältä osin pyritään tosiasiallisesti huolehtimaan. Tätä pohdintaa olisi perusteltua tuoda näkyviin myös perustuslakia ja säätämisjärjestystä koskevaan jaksoon.
      • Pakolaisneuvonta ry
        Päivitetty:
        16.10.2020
        • Muutosehdotukset ovat kannatettavia siltä osin kuin ne selkeyttävät lainsäädäntöä. Luonnoksessa on kuitenkin todettu, että ”kotikuntalain 2 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu. Säännöksessä asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä kunnassa. … tavoitteena on kyetä määrittelemään henkilön kotikunta siten, että se vastaa mahdollisimman tarkoin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa.” Tältä osin esitetyt muutokset ovat osittain kotikuntalain tavoitteiden vastaisia. Nimittäin useat ulkomaalaiset jäävät tosiasiallisesti asumaan aiempaan kotikuntaansa sen jälkeen, kun heidän oleskelulupansa on päättynyt. Siksi kotikuntamerkinnän poistaminen heiltä käytännössä johtaa siihen, että merkintä (tai sen puuttuminen) ei enää vastaa aineellista totuutta. Lisäksi esitysluonnoksessa ei ole huomioitu riittävällä tavalla henkilöryhmää, jota muutos koskee, muutoksen vaikutuksia heihin ja edelleen yhteiskunnallisia vaikutuksia tästä näkökulmasta.
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Verohallinto saisi tiedon kotikuntamerkinnän poistamisesta väestötietojärjestelmästä (Digi- ja viestintävirastolta). Kotikuntamerkinnän poistaminen siten, että henkilön verotuksellisena kotikuntana säilyisi poistamishetken kotikunta, on Verohallinnossa toimeenpantavissa.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        13.10.2020
        • Oikeusministeriön lausunto on kootusti kohdassa 5.
      • Kansaneläkelaitos, Lakimies Antti Klemola, Kelan etuuspalvelut, Lakiyksikkö
        Päivitetty:
        13.10.2020
        • Esityksen mukaan kotikuntalakiin lisättäisiin säännös, jonka perusteella Digi- ja väestötietovirasto (DVV) voisi poistaa Suomeen tulleen henkilön väestötietojärjestelmään tehdyn kotikuntamerkinnän, kun henkilö ei enää täytä kotikunnan saamiselle lain 4 §:ssä asetettuja edellytyksiä. Esityksen mukaan kyse olisi käytännössä henkilöistä, joilla ei enää ole ulkomaalaislainsäädäntöön perustuvaa laillista oleskeluoikeutta Suomessa. Henkilöt, joiden kotikuntamerkintä poistetaan eivät enää olisi oikeutettuja esimerkiksi kuntien toteuttamiin kiireettömiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Kotikuntatiedolla on merkitystä myös ratkaistaessa oikeus Kelan etuuksiin. Kelan näkökulmasta kyse on kotikuntatiedon merkityksestä etuuksien maksamisen aloittamisen tai päättämisen perusteena. Lisäksi on huomioitava Kelan etuuksien yleisenä edellytyksenä oleva laillinen maassa oleskelu, ja oleskeluoikeuden päättymistä koskevan tiedon välittyminen Maahanmuuttovirastosta (Migri) Kelaan. Kotikuntatiedon painoarvo ei ole yhteneväinen kaikissa Kelan etuuksissa. Pääsääntöisesti voidaan todeta kotikuntatiedolla olevan Kelan ratkaisutoiminnassa ohjaava tai välillinen merkitys siten, että kotikuntamerkintä tai jatkossa esityksen toteutuessa sen poistaminen on vain poikkeuksellisesti suoraan perusteena Kelan myönteiselle tai kielteiselle etuusratkaisulle. Tämä tarkoittaa sitä, että Kela tekee Suomessa ja kunnassa asumista koskevan ratkaisun soveltamalla itsenäisesti kotikuntalakia, eikä Kela ole tässä ratkaisussaan sidottu DVV:n kotikuntaa koskevaa ratkaisuun. Kotikuntamerkintä otetaan Kelan ratkaisutoiminnassa huomioon useimmiten perustoimeentulotukea ja asumisperusteisia etuuksia koskevissa Suomeen muuttoa ja täällä asumista koskevissa ratkaisuissa. Kelan maksama perustoimeentulotuki Oikeus perustoimeentulotukeen ei määrity kotikunnan perusteella vaan tapauskohtaisesti tehtävän oleskelun luonnetta koskevan harkinnan perusteella. Tässä harkinnassa voidaan esimerkiksi oleskelun laillisuuden, oleskelun pituuden, mahdollisten perhesiteiden sekä työskentelyn ja asumisen tarkoituksen ohella huomioida tieto kotikunnasta. Kotikuntaa voidaan pitää yhtenä muuta kuin tilapäistä oleskelua puoltavana tekijänä, vaikka toimeentulotukilain (1412/1997) mukainen muu kuin tilapäinen oleskelu kunnassa ei olekaan sama asia kuin kotikuntalain mukainen asuminen kunnassa. Kelan asumisperusteinen sosiaaliturva Oikeudesta Kelan ns. asumisperusteisiin etuuksiin Suomessa asumisen tai täällä työskentelyn perusteella säädetään asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetussa laissa (AspSotuL 16/2019). Tällaisia etuuksia ovat esimerkiksi sairausvakuutuksen etuudet (viittaussäännös sairausvakuutuslaissa 1224/2004), työttömyysetuudet (viittaussäännös työttömyysturvalaissa 1290/2002), kansaneläke, lapsilisä, vammaisetuudet, äitiys-avustus ja yleinen asumistuki. AspSotuL 10 §:n perusteella EU-alueen ulkopuolelta Suomeen muuttavan henkilön asumisen vakinaisuutta arvioitaessa huomioidaan kotikuntalain 4 §:n kriteerit ulkomailta Suomeen tulevan henkilön kotikunnan ja asuinpaikan määräytymisestä. Kela ratkaisee oikeuden asumisperusteiseen etuuteen soveltamalla näitä säännöksiä. Vaikka Kela ei ole juridisesti sidottu DVV:n kotikuntaa koskevaan ratkaisuun, on tällä tosiasiallinen ohjaava vaikutus Kelan soveltaessa DVV:n tavoin kotikuntalain 4 §: ää. Jos siis Suomeen tulevalla henkilöllä on DVV:n ratkaisuun perustuva kotikuntatieto, on Kelan asumisperusteista etuutta koskevan ratkaisun lähtökohtana henkilön asuminen vakinaisesti Suomessa myös AspSotuL:n pe-rusteella. Nyt ehdotetun kotikuntalain uuden säännöksen toteutuessa olisi olettama myös Kelan etuuksien suhteen vastaavasti se, että maassa asuminen ei enää ole vakinaista, jolloin oikeus asumisperusteisiin etuuksiin on päättynyt. Oikeus sairaanhoitoon kansainvälisissä tilanteissa Oikeus käyttää kuntien järjestämän julkisen terveydenhuollon palveluita Suomessa perustuu lähtökohtaisesti kotikuntaan. Kun henkilö menettää kotikunnan, ei hänellä ole oikeutta julkisen terveydenhuollon palveluihin Suomessa, mikäli oikeus hoitoon ei perustu kansalliseen lakiin, EU-lainsäädäntöön tai Suomea sitovaan sosiaaliturvasopimukseen. Terveyden-huoltolain 50 §:n perusteella kiireellinen hoito on kuitenkin aina annettava sitä tarvitsevalle. Rajat ylittävästä terveydenhuollosta (1201/2013) annetun lain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan henkilöön, joka hakee tai joka on saanut terveydenhuollon palveluja muussa EU-valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta tai joka on vakuutettu sairausvakuutuslain perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöllä ei ole oikeutta saada Kelasta korvausta toisessa EU-maassa syntyneistä sairaanhoidon kustannuksista, jos hänellä ei ole kotikuntaa, tai hän ei ole Suomessa sairausvakuutettu. Vaatimus Suomessa oleskelun laillisuudesta Luonnoksessa esitetään kotikuntamerkinnän poistamisen mahdollistamista, kun kotikuntamerkinnän aiemmat perusteet eivät enää täyty. Täydennettäväksi esitettävän kotikuntalain 9 §:n perusteella kyse olisi kolmannen maan kansalaisista, jotka eivät joko hae jatko-oleskelulupaa lähinnä ulkomaille muuton vuoksi, tai eivät Suomessa oleskelun jatkuessa täytä jatko-oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä. Myös Kelan etuuksien myöntämisen edellytyksenä on pääsääntöisesti vaatimus laillisesta maassa oleskelusta. Sovellettaessa AspSotuL:a tämä tarkoittaa kolmannen maan kansalaisen kohdalla vaatimusta voimassaolevasta oleskeluluvasta. Perustoimeentulotukeen on muissa kuin kiireellisen ja välttämättömän tuen tilanteissa oikeus vakinaisesti Suomessa oleskelevilla henkilöillä. Käsitystä vakinaisesta oleskelusta puoltaa esimerkiksi P- tai A-oleskelulupa. Esitysluonnoksessa tuodaan esiin kysymys siitä, miten tieto henkilön oleskeluoikeuden lainvoimaisesta päättymisestä saadaan välitettyä Migristä DVV:lle kotikuntamerkinnän poistamista varten. Toistaiseksi ongelmana on ollut se, että Migrin käsittelyjärjestelmästä ei ole ollut automaattisesti saatavilla oleskeluluparatkaisun lainvoimaisuustietoa. Luonnoksessa todetun mukaan tämä puute saadaan korjattua vielä vuonna 2020. Jatkossa DVV saisi hylkäävän kotikuntaratkaisunsa perusteeksi tiedon Migrin oleskelulupaa koskevan päätöksen lainvoimaisuudesta. Kela saa jo nykyisin Migristä reaaliajassa tiedot oleskeluluvissa tapahtuvista muutoksista. Kela voi saatavien tietojen perusteella useimmiten arvioida maassa oleskelun laillisuutta koskevan edellytyksen täyttymisen. Kuitenkin ilman tietoa jatko-oleskelulupahakemuksen hylkäämisen lainvoimaisuudesta voi Kelan etuuksien maksaminen jatkua perusteettomasti. Tieto Migrin oleskelulupapäätösten lainvoimaisuudesta siirtyisi jatkossa myös Kelaan, jolloin etuuksia ei maksettaisi perusteettomasti lainvoimaisuustiedon puuttumisen takia. Kelan lausunto Kela pitää esitettyä kotikuntalain muutosta kannatettavana. Kela voisi esityksen toteutuessa hyödyntää tietoa kotikuntamerkinnän poistamisesta omassa etuusratkaisutoiminnassaan tiedon ollessa luotettavampaa ja ajantasaisempaa. On kuitenkin huomattava, että kotikuntamerkinnän poistamisen kytkeminen oleskeluoikeuden päättymiseen ei ole Kelan näkökulmasta suuri muutos, koska Kelalla on jo nykyisin käytössään tieto Migrin tekemistä oleskeluluparatkaisuista omien etuusratkaisuidensa perusteeksi. Esitykseen sisältyvä oleskelulupapäätösten lainvoimaisuustiedon välittyminen jatkossa myös Kelaan tehostaisi Kelan toimintaa. Ma. etuusjohtaja Antti Jussila Osaamiskeskuksen päällikkö Suvi Rasimus
      • 2. Näkemyksenne kotikunnan saamisedellytysten tarkentamista koskevasta ehdotuksesta (kotikuntalain 4 §)
      • Digi- ja väestötietovirasto, Palvelut -osasto
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Tällä hetkellä Digi- ja väestötietovirasto on tulkinnut laillista oleskelua Suomessa laajemmin. Lailliseksi oleskeluksi on muun muassa tulkittu tilanteet, joissa henkilöllä on kotikuntaa pyytäessään oleskelulupa-asia vireillä, hänellä on voimassa oleva viisumi taikka hän oleskelee Suomessa viisumivapauden perusteella. Ehdotettu muutos kotikuntalain 4.1 §:n 4 kohtaan toisi siten muutoksen myös nykyisiin käytäntöihin. Muutos voisi tosiasiassa selkeyttää oleskelun laillisuuden arvioinnin nykytilaa sekä sen arvioimista, millaista laillisen oleskelun tulee olla kotikunnan saamiseksi. Toisaalta ehdotettu muutos johtaisi siihen, että Suomesta jo kotikunnan saaneen henkilön perheenjäsenet saattaisivat joutua odottamaan pitkiäkin aikoja kotikunnan saamiseksi oleskelulupa-asian käsittelyn viedessä aikaa. Oleskelukortin saaneet henkilöt voitaisiin todeta jo kotikuntalain 4.1 §:n 2 kohdassa, jolloin pelkkä oleskelukortti toimisi edellytyksenä kotikunnan saamiselle. Tämä olisi samassa linjassa muiden 2 ja 3 kohdassa mainittujen lupatyyppien kanssa. Jos ehdotusta tulkittaisiin tiukasti, näiden oleskelukortin saaneiden henkilöiden tulisi oleskelukortin lisäksi osoittaa Digi- ja väestötietovirastolle perheenjäsenyys. Jos tarkoitus on, ettei perheenjäsenyys itsessään riittäisi enää kotikunnan saamisen edellytykseksi, voitaisiin perheenjäsenyyttä koskeva kotikuntalain 4.1 §:n 4 kohta poistaa kokonaan. Jos sen sijaan tarkoitus ei ole ollut muuttaa perheenjäsenen kotikunnan saamista, tulisi nykyinen lain sanamuoto säilyttää tältä osin ennallaan. Digi- ja väestötietovirasto toteaa, että ehdotetun kotikuntalain 9.2 §:n kannalta kotikuntalain 4.1 §:n 4-kohta olisi nykyisessä muodossaan käytännössä kuitenkin ongelmallinen. Nykyisen käytännön mukaisissa tilanteissa kotikunta tulisi poistaa heti sen jälkeen, kun oleskelu Suomessa ei olisi enää laillista ja esimerkiksi viisumi umpeutuisi. Näissä tapauksissa kotikunnan poistamisen edellytyksiä selvitettäessä tulisi myös selvittää, onko henkilöillä oleskelulupa-asia vireillä vai ei. Lisäksi kotikunta tulisi poistaa myös silloin, kun perheenjäsenyyden edellytykset eivät enää täyttyisi, vaikka oleskelu itsessään olisikin laillista. Jos perheenjäsenyys poistetaan kotikunnan saamisen edellytyksistä, Digi- ja väestötietovirasto ehdottaa, että kotikuntalain 4.2 §:n vakinaisuutta osoittaviin seikkoihin lisättäisiin ne tilanteet, joissa henkilö on sellaisen henkilön perheenjäsen, jolla on Suomessa tässä laissa tarkoitettu kotikunta. Näin ollen sellaiset kotikuntalain 4.1 §:n 5 kohdassa mainitut vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavalla tilapäisellä luvalla Suomessa oleskelevat henkilöt, joilla on perheenjäseniä Suomessa tai jotka esimerkiksi avioituvat Suomessa, voisivat saada kotikunnan Suomesta tällä perusteella. Lisäksi Digi- ja väestötietovirasto ehdottaa, että kotikuntalaissa tai sen esitöissä nimenomaan todettaisiin tai otettaisiin kantaa siihen, edellyttääkö ulkomailta Suomeen tulevan henkilön kotikunnan saaminen henkilökohtaista käyntiä virastossa vai onko riittävää pelkkä henkilön oma ilmoitus Suomeen tulemisesta ja Suomessa asumisesta, jollei ole syytä epäillä annettujen tietojen todenperäisyyttä. Käytännössä henkilökohtainen käynti osoittaa vain sen, että henkilö on tullut maahan ja on täällä juuri sillä hetkellä.
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kts. kohta 5
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Verohallinnon käsityksen mukaan kotikunnan saamisedellytyksiä koskevalla muutoksella ei ole suoranaisia vaikutuksia Verohallinnolle.
      • Kansaneläkelaitos, Lakimies Antti Klemola, Kelan etuuspalvelut, Lakiyksikkö
        Päivitetty:
        13.10.2020
        • Ehdotetussa 4 §n muutoksessa todetaan, että Ison-Britannian kansalaisella tulee olla oleskelukortti. Pysyvän oleskeluoikeuden haltijoilla ei kuitenkaan välttämättä ole korttia, vaan todistus pysyvästä oleskeluoikeudesta.
      • 3. Näkemyksenne edunvalvojan tekemää muuttoilmoitusta koskevasta ehdotuksesta (kotikuntalain 7 ja 11 §)
      • Digi- ja väestötietovirasto, Palvelut -osasto
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Digi- ja väestötietovirasto pitää ehdotusta hyvänä. Edunvalvojien tekemät muuttoilmoitukset ovat lähtökohtaisesti asianmukaisia ja vastaavat tosiasioita. Ehdotettu menettely vähentäisi Digi- ja väestötietovirastossa tarvetta kirjalliseen päätöksentekoon tilanteissa, joissa muuttaja itse ei useimmissa tapauksissa pysty ymmärtämään kirjallisen päätöksen sisältöä ja sen merkitystä. Ehdotus tulisi kuitenkin ulottaa koskemaan myös edunvalvontavaltuutetun tekemää muuttoilmoitusta.
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kts. kohta 5
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Pidän esitystä tältä osin oikeustilaa selkiyttävänä ja tarpeellisena. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoi jo 28.10.2011 tekemässään ratkaisussa 687/4/10, että edunvalvojan ilmoitusvelvollisuudesta säätämistä olisi syytä pohtia.
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Verohallinnon käsityksen mukaan edunvalvojan tekemää muuttoilmoitusta koskevalla muutoksella ei ole välittömiä vaikutuksia Verohallinnolle.
      • 4. Esitysluonnoksessa on kuvattu lakiehdotusten keskeiset vaikutukset. Miltä osin vaikutusten arviointia olisi korjattava, tarkennettava tai täydennettävä?
      • Digi- ja väestötietovirasto, Palvelut -osasto
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Ehdotuksella tulee olemaan Digi- ja väestötietovirastossa taloudellisia ja resurssia koskevia vaikutuksia. Kustannuksia syntyisi järjestelmämuutoksista, jotka mahdollistaisivat tiedon hakemisen Maahanmuuttoviraston ilmoittamasta oleskeluluvan päättymisestä. Myös kotikunnan menettämisen selvittely, tätä koskeva päätösten laadinta ja niiden tiedoksianto virallisessa lehdessä vaikuttaisi työmäärää lisäävästi sekä aiheuttaisi kustannuksia.
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kts. kohta 5
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kuten edellä olen todennut, tulisi esityksen vaikutuksia oleskeluoikeuden menettäneiden henkilöiden perusoikeuksien ja velvollisuuksien toteutumiseen selvittää ja arvioida tarkemmin. Koska esitys vaikuttaa sekä sosiaalisten perusoikeuksien että poliittisten oikeuksien toteuttamiseen, pitää esityksessä pystyä perustelemaan, miksi esitys ei vaikuta tällaisessa asetelmassa oleskeluluvan päättyessä näiden henkilöiden perusoikeuksiin säätämisjärjestykseen vaikuttavalla tavalla. Ehdotusten vaikutusten arviointi lapsen ja perheenjäsenten kannalta puuttuu esityksestä. Arviointi olisi tärkeää erityisesti sen perusteluista ilmenevän arvion kannalta, että esimerkiksi Kansaneläkelaitos todennäköisesti perustaisi ratkaisunsa väestötietomerkintään sellaisenaan.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti, esittelijä vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Anu Räty
        Päivitetty:
        19.10.2020
        • Lakiehdotuksen perusteluissa (s. 16) on arvioitu, että kotikuntalain 9 §:n mukaisten lisäselvitysten tekeminen ja hallintopäätösten antaminen tiedoksi asianosaisille henkilöille kasvattaisi jonkin verran Digi- ja väestöviraston työmäärää nykyisestä. Vaikutusarvio-osuudessa olisi perusteltua nykyistä avoimemmin esittää lisäselvitysten hankkimiseen ja hallintopäätöksen tiedoksiantoon liittyvää menettelyä ja mahdollisia haasteita sekä sitä, miten asianosaisen oikeus muutoksenhakuun pyritään tosiasiallisesti turvaamaan tilanteissa, joissa kotikuntamerkintä poistetaan joltakin ulkopuoliselta taholta tulleen tiedon perusteella.
      • Pakolaisneuvonta ry
        Päivitetty:
        16.10.2020
        • Esitysluonnoksessa lähdetään siitä, että ehdotetuilla muutoksilla väestötietojärjestelmä saadaan ajantasaisemmaksi ja tiedot oikeammiksi, ja että kotikuntamerkinnän poistaminen oleskeluluvan päättymisen vuoksi on lähinnä tekninen muutos ja koskee suhteellisen pientä määrää ihmisiä. Lisäksi luonnoksessa on mainittu useassa kohdassa, että ihmisten voidaan olettaa poistuvan Suomesta oleskeluluvan päätyttyä. Esitysluonnoksessa ei ole tarkasteltu riittävästi sitä, keitä ne ihmiset ovat, joita kotikuntamerkinnän poistamismahdollisuus koskisi. Heillä kaikilla on ollut Suomessa vähintään vuoden, mutta usein pidempi oleskelulupa. Vuosina 2015 ja 2016 oleskelulupien saamisen kriteereitä tiukennettiin, ja samaan aikaan oleskelulupien myöntämiskäytäntöjä kiristettiin huomattavasti. Muutosten jälkeen useat aiemmin luvan saaneet eivät ole voineet enää saada oleskelulupaa tai jatkoa aiemmille oleskeluluville. Erityisen merkittävä muutos oli humanitaarisen suojelun poistaminen vuonna 2016, minkä seurauksena Suomeen jäi oleskelemaan turvapaikanhakijoina tulleita ihmisiä, jotka eivät ainakaan koe voivansa palata kotimaihinsa siellä edelleen vallitsevien vaikeiden olosuhteiden vuoksi, mutta toisaalta oleskelun laillistaminen Suomessa on hyvin vaikeaa. Ihmiset, joita lakimuutos koskee, ovat usein myös erityisen tuen tarpeessa. Joukossa on lapsiperheitä sekä alaikäisinä yksin Suomeen tulleita, joille ei enää myönnetty jatko-oleskelulupaa heidän aikuistuttuaan. Osa lapsista on syntynyt tai elänyt suuren osan elämästään Suomessa, eivätkä he välttämättä edes tunne kotimaataan tai eivät ole koskaan asuneet siellä. Lapsilla ei ole myöskään ollut vaihtoehtoja ja mahdollisuutta valita sitä, tulevatko he Suomeen ja jäävätkö he tänne vielä oleskeluluvan päätyttyäkin. Suurimman osan kohdalla kyse ei siis ole siitä, että he voisivat poistua Suomesta oleskeluluvan päätyttyä ja jatkaa elämäänsä muualla. Heidän kohdallaan kotikuntamerkintä on mahdollistanut hieman laajemmat palvelut ja tuen kuin muuten olisi mahdollista. Koska Suomessa ei ole vielä turvattu paperittomien oikeuksia perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä tavalla, pitäisi huolehtia, ettei yksikään ihminen enää putoaisi näiden täysin puutteellisten palveluiden varaan. Ilman riittävää tukea ja palveluita jääminen ei ole yksittäisten ihmisten eikä myöskään yhteiskunnan edun mukaista. Siksi olisi erityisen tärkeätä, että näitä ehdotuksen taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioitaisiin laajemmin ja huomioiden myös niiden ihmisten taustat ja erityistarpeet, joita esitysluonnos koskee. Esitysluonnoksen yhteiskunnalliset vaikutukset -kohdassa on todettu, että ”voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä, että tulkkauspalveluita tarvitsevat henkilöt jäisivät Suomeen asumaan laillisen oleskeluoikeutensa päätyttyä”. Samassa kohdassa on lisäksi maininta, että ”voidaan kuitenkin arvioida, että … vain hyvin pieni määrä nuoria jäisi Suomeen laillisen oleskeluoikeutensa päätyttyä”. Nimenomaan näihin ryhmiin kuuluvat henkilöt jäävät useammin Suomeen oleskeluluvan päätyttyä kuin aikuiset ja täysin terveet tai henkilöt, jotka pärjäävät ilman erityistä tukea tai palveluita. Tulkkaus- tai muita erityispalveluita tarvitsevien henkilöiden mahdollisuudet lähteä Suomesta ja selvitä muualla ovat heikot, ja nuorilla ei välttämättä ole edes kielitaitoa tai siteitä muualle kuin Suomeen ja näin ollen mitään tosiasiallista mahdollisuutta lähteä täältä oleskeluluvan päätyttyä. Lisäksi ei ole ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuusnäkökulmasta kestävää perustella oikeuksien heikentämistä sillä, että heikennykset koskevat vain pientä joukkoa ihmisiä, eivätkä ole siitä syystä merkittäviä. Vaikka ehdotetuilla lakimuutoksilla ei ole vaikutusta oleskelulupaan tai -oikeuteen Suomessa, niillä kuitenkin heikennetään niiden ihmisten asemaa, joilla on aiemmin ollut oleskelulupa Suomessa. Yhteiskunnallisten vaikutusten arviossa tulisikin huomioida muutosten vaikutukset lisääntyvästä syrjäytymisriskistä ja syrjäytymisestä aiheutuvista kustannuksista, koska suuri osa oleskeluluvalla Suomessa olleista tosiasiassa jää Suomeen. Erityisesti tämä koskee humanitaarisen suojelun perusteella aiemmin oleskeluluvan saaneita sekä alaikäisenä Suomeen tulleita ja lapsiperheitä. Ei voida olettaa ihmisten poistuvan Suomesta oleskeluluvan päätyttyä, kun huomioidaan, keitä he ovat, millä perusteella heidän aiempi lupansa on ollut ja mitkä heidän tosiasialliset mahdollisuutensa muuttaa muualle ovat. Samassa yhteydessä, kun ehdotetaan heikennyksiä näiden ihmisten asemaan, tulisi pohtia ja ottaa esille keinoja, joilla he voisivat laillistaa oleskelunsa sekä tapoja, joilla voidaan estää syrjäytymistä.
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • 5. Muut kommentit esitysluonnoksesta
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Suomen Kuntaliitto kannattaa nyt esitettyjä muutoksia. Myös kotikuntalain kokonaisuudistus on Kuntaliiton näkökulmasta tarpeellinen. Kokonaisuudistukseen yhteydessä tulisi parantaa mm. kuntien viranomaisten mahdollisuuksia antaa Digi- ja väestötietovirastolle oma-aloitteisesti myös salassa pidettäviä tietoja, joilla on merkitystä henkilöiden kotikunnan määräytymisen ja tarkastamisen kannalta.
      • Puolustusministeriö, PLM lainvalmistelu- ja oikeusyksikkö, Nurminen Minnamaria
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • PLM lausunto; Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi kotikuntalain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi kotikuntalain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta. Lakiesityksellä selkeytettäisiin kotikuntalain sääntelyä tilanteissa, joissa Suomeen ulkomailta muuttanut henkilö ei enää täytä kotikunnan saamiselle laissa säädettyjä edellytyksiä ja hänen oikeutensa kotikuntaan Suomessa lakkaa. Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä pienempiä muutoksia ja tarkennuksia. Puolustusministeriö toteaa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Lausunnossa keskitytään ehdotettuihin muutoksiin asevelvollisuuden näkökulmasta. Asevelvollisuuslain (1438/2007) 2 §:n mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei jäljempänä toisin säädetä. Lain 75 §:n mukaan asevelvollisella ei ole velvollisuutta tulla kutsuntaan eikä varusmiespalvelukseen, jos hänellä on myös toisen valtion kansalaisuus ja hänen asuinpaikkansa on viimeiset seitsemän vuotta ollut muualla kuin Suomessa. Asevelvollinen voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen, jos hän muuttaa Suomeen ennen sen vuoden loppua, jona hän täyttää 30 vuotta. Asevelvollisuus voi koskea vain Suomen kansalaista. Asevelvollisuusasioiden hoitamista varten Suomen kansalaisella tulee aina olla joko kotikunta tai väestökirjanpitokunta, jonka perusteella määräytyy asevelvollisen valvonnasta vastaava aluetoimisto. Kotikuntalain (201/1994) 4 §:n 1 momentissa säädetään niistä yleisistä ja erityisistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Suomeen ulkomailta muuttanut henkilö voi saada kotikunnan Suomessa. Lainkohdan mukaan kotikunnan saamisen ehdottomina, kaikkia maahanmuuttajaryhmiä koskevina yleisinä edellytyksinä ovat henkilön maahantulo ja asuminen Suomessa. Kotikuntalaissa säädetään kotikunnan määräytymisestä. Kotikuntalain mukaan määräytyvästä kotikunnasta tehdään merkintä väestötietojärjestelmään, josta Puolustusvoimat saa tiedon kotikunnasta asevelvollisrekisteriin asevelvollisuusasioiden hoitamista varten. Asevelvollisen valvonnasta vastaa asevelvollisen kotikunnan mukaan määräytyvä Puolustusvoimien aluetoimisto. Kotikunnan puuttuessa (ulkomailla asuvan) valvonnasta vastaava aluetoimisto määräytyy väestökirjanpitokunnan mukaan. Kotikuntalain perusteella kotikunnan Suomesta voivat saada Suomen kansalaisuuden lisäksi EU:n jäsenmaan sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisuuden omaavat henkilöt erikseen säädetyin edellytyksin. Nyt kyseessä olevan esitysluonnoksen lähtökohtana on, että Suomeen tulleilla ja täällä kotikunnan saaneilla henkilöillä, jotka eivät enää täytä kotikunnan saamiselle lain 4 §:ssä asetettuja edellytyksiä, ei olisi enää oikeutta kotikuntaan Suomessa, ja heille väestötietojärjestelmään tehdyt kotikuntamerkinnät tulisi poistaa. Pelkästään suomalaisen kotikunnan perusteella henkilö ei tule asevelvolliseksi Suomessa, joten kotikuntamerkinnän poistamisella väestötietojärjestelmästä ei ole näissä tapauksissa vaikutusta asevelvollisuutta koskeviin asioihin Suomessa. Kotikunnan menettäminen tulisi Suomen tai EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten kohdalla kyseeseen vain silloin, jos he menettävät myös Suomen tai EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden. Lisäksi henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pidemmäksi ajaksi, ei lähtökohtaisesti ole kotikuntaa Suomessa. Viimeiseksi kotikunnaksi jää se kunta, josta henkilö muuttaa ulkomaille. Ulkomailla asuva Suomen kansalainen on kuitenkin edelleen kansalaisuutensa perusteella asevelvollinen Suomessa. Asevelvollisuusasioiden hoitamiseksi tarvitaan tieto henkilön asuinpaikasta ulkomailla. Muuttajalla on velvollisuus tehdä muuttoilmoitus sekä Suomesta ja Suomeen muutosta että ulkomailla tapahtuvista muutoista, jolloin väestötietojärjestelmässä on ajantasainen tieto ulkomailla asuvan Suomen kansalaisen asuinpaikasta. Näin ollen nyt lausunnolla olevalla esitysluonnoksella ei ole vaikutusta siihen, että Puolustusvoimat saa jatkossakin tarvittavat tiedot ulkomailla asuvista Suomen kan-salaisista asevelvollisuusasioiden hoitamiseksi. Ehdotettu lainmuutos kotikuntamerkinnän poistamisesta liittyy henkilöihin, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna lakimuutoksella ei olisi vaikutusta asevelvollisuusasioiden hoitamiseen. Puolustusministeriöllä ei ole muuta huomautettavaa esitysluonnoksesta. Lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström Hallitusneuvos Minnamaria Nurminen
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Lamberg Kirsi
        Päivitetty:
        19.10.2020
        • Nuorisotyötä koskevat huomiot Esitysluonnoksessa on käsitelty esityksen vaikutuksia nuorisolain 11 §:ssä tarkoitettuun tietojen luovutukseen nuoren kotikunnalle jaksossa 4.2.3 (yhteiskunnalliset vaikutukset) sekä luvussa 10 (suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että etsivää nuorisotyötä koskevat maininnat ovat tarpeellisia, ja että niissä on otettu huomioon asian aikaisemmissa valmisteluvaiheissa esille tuotuja näkökulmia. Mainittujen kohtien osalta opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa esitysluonnokseen kuitenkin muutamaa täsmennystä. Esityksestä olisi hyvä käydä selkeämmin ilmi, minkälaisia tilanteita nuorisolain 11 § koskee. Siten esityksessä voisi kuvata, että nuorisolain 11:ssä säädetään tilanteista, jolloin nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot tulee luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten salassapitosäännösten estämättä. Mainitun säännöksen mukaan esimerkiksi opetuksen järjestäjän on luovutettava tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin sekä koulutuksen järjestäjän on luovutettava tiedot nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa. Lisäksi puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen on luovutettava tiedot nuoresta, joka vapautetaan varusmies- tai siviilipalveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumisen takia tai joka keskeyttää palveluksen. Lisäksi myös muu kuin edellä tarkoitettu viranomainen voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, jos viranomainen arvioi tehtävässään saamiensa tietojen perusteella ja nuoren tilanne ja tuen tarve kokonaisuudessaan huomioon otettuna nuoren tarvitsevan viipymättä tukea päästäkseen palvelujen ja muun tuen piiriin. Esityksen sivulla 32 todetaan, että jos ulkomailta Suomeen muuttanut nuori menettäisi kotikunnan Suomessa, kunta ei voisi saada etsivää nuorisotyötä varten mahdollisesti tarvitsemiaan tietoja nuoresta muilta tahoilta, jos kyse olisi salassa pidettävistä tiedoista. Esimerkiksi jos nuoren kotikuntaa koskeva merkintä poistetaan, ei opetuksen tai koulutuksen järjestäjä voisi luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoa opintonsa keskeyttäneestä nuoresta kunnan etsivälle nuorisotyölle. Esitysluonnoksen mukaan säännös koskee kuitenkin vain salassa pidettäviä tietoja, ja etsivä nuorisotyö perustuu lähtökohtaisesti nuoren vapaaehtoisuuteen ja nuoren kanssa tehtävään yhteistyöhön. Siten esitysluonnoksen mukaan tarve saada nuorta koskevia salassa pidettäviä tietoja voidaan arvioida vähäiseksi. Tarvetta saada nuorta koskevia tietoja nuorisolain 11 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa salassapitosäännösten estämättä ei sinänsä opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan voida arvioida vähäiseksi, koska etsivällä nuorisotyöllä on tärkeä rooli tuen tarpeessa olevan nuoren tavoittamisessa ja auttamisessa häntä tarvitsemiensa palvelujen ja tuen piiriin. Kuitenkin jos kyse on esityksessä tarkoitetuista henkilöistä, jotka asuvat maassa ilman laillista oleskeluoikeutta, voidaan nuoren kotikunnalla oleva tarve saada etsivää nuorisotyötä varten nuoren tiedot nuorisolain 11 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa arvioida vähäiseksi, koska ilman laillista oleskeluoikeutta maassa asuva nuori ei välttämättä ole esimerkiksi säännöksessä tarkoitetussa koulutuksessa tai hänet on voitu tavoittaa ja ohjata mahdollisesti tarvitsemansa palvelun piiriin jo muuta kautta. Joka tapauksessa etsivä nuorisotyö perustuu lähtökohtaisesti nuoren vapaaehtoisuuteen ja nuoren kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja nuoreen voidaan saada yhteys ja hänelle voidaan tarjota etsivän nuorisotyön palveluita, vaikka viranomainen ei tekisikään yhteydenottopyyntöä tai ilmoitusta kotikunnalle.
      • Pakolaisneuvonta ry
        Päivitetty:
        16.10.2020
        • Kotikuntalain 11 §:ään ehdotetun muutoksen mukaan kotikuntamerkinnän poistamisesta on tehtävä kirjallinen päätös, johon asianomainen voi hakea oikaisua. Esitysluonnoksessa ei ole otettu kantaa siihen, poistetaanko merkintä heti päätöksentekohetkellä vai pysyykö merkintä mahdollisen oikaisuprosessin ajan. Merkinnän pitäminen voimassa niin pitkään, että asia on lainvoimaisesti ratkaistu, olisi selkein ratkaisu viranomaisten kannalta ja lisäksi se olisi perusteltua asianomaisen oikeuksien turvaamiseksi.
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Ei lausuttavaa.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        13.10.2020
        • Oikeusministeriön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi kotikuntalain ja verotusmenettelystä annetun lain 5 §:n muuttamisesta Valtiovarainministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi kotikuntalain ja verotusmenettelystä annetun lain 5 §:n muuttamisesta. Tarkoituksena on selkeyttää kotikuntalain (201/1994) sääntelyä tilanteissa, joissa Suomeen ulkomailta muuttanut henkilö ei enää täytä kotikunnan saamiselle kotikuntalaissa asetettuja edellytyksiä. Lakiin lisättäisiin säännökset menettelystä, jonka nojalla Suomeen tulleelle henkilölle väestötietojärjestelmään tehty kotikuntamerkintä voitaisiin tällaisissa tilanteissa poistaa. Lisäksi kotikuntalain säännöksiä ulkomailta maahan tulleiden henkilöiden oikeudesta saada kotikunta Suomessa tarkennettaisiin nykyisestä. Esitysluonnoksessa kaavaillaan tehtäväksi myös muita pienempiä muutoksia kotikuntalakiin ja verotusmenettelystä annettuun lakiin. Oikeusministeriö toteaa lausuntonaan seuraavan. Yleistä Henkilön kotikunnan määritys vaikuttaa erilaisiin häntä koskeviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Perustuslakivaliokunnan kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamiseen liittyvässä lausunnossa (PeVL 39/2010 vp, s. 3) "kotikunnan" määritellään olevan kotikuntalailla luotu juridis-tekninen käsite, jolla pyritään määrittämään esimerkiksi se, minkä kunnan asiana on järjestää henkilölle sosiaalipalvelut ja terveydenhoitopalvelut, missä kunnassa henkilö käyttää äänioikeuttaan tai mihin kuntaan hän suorittaa kunnallisveronsa. Kuten esitysluonnoksestakin käy ilmi, useat eri viranomaiset käyttävät Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston hallinnoiman väestötietojärjestelmän tietoja päätöksenteossaan. Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 3 §:n mukaan väestötietojärjestelmä on yleinen valtakunnallinen perusrekisteri, joka sisältää tässä laissa säädetyt tiedot henkilöistä, kiinteistöistä, rakennuksista ja huoneistoista sekä hallinnollisista ja muista vastaavista aluejaoista. Perusrekistereiden sisältämiin tietoihin liitetään yleensä jonkin tasoinen julkinen luotettavuus tai muu vastaava laissa säädetty tietojen luotettavuutta korostava tai sen takaava seikka (HE 89/2008 vp, s. 65). Väestötietojärjestelmän merkitys viranomaistoiminnassa on päätöksentekoa varten tapahtuvan tietojen keräämisen osalta suuri, jolloin on perusteltua, että tietojärjestelmän sisältämät tiedot ovat luotettavia ja silloin myös ajantasaisia. Esitysluonnoksessa tuodaan esiin, ettei väestötietojärjestelmään tallennetuilla, henkilön kotikuntaa ja asuinpaikkaa koskevilla merkinnöillä ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta muiden hallinnonalojen viranomaistoimintaan. Luonnoksessa todetaan (s. 5), että ”Vaikka jokaisen viranomaisen on mahdollista ratkaista henkilön kotikunta itsenäisesti kotikuntalakia soveltaen, on lain yksittäistapauksellinen soveltaminen monesti haastavaa ja aikaa vievää. Sen vuoksi muut viranomaiset usein luottavat omassa ratkaisutoiminnassaan suoraan väestötietojärjestelmään tehtyyn merkintään.” Oikeusministeriö pitää eritoten yksilöiden oikeusturvan kannalta tärkeänä, että esityksessä tuodaan esiin eri viranomaisten lähtökohtaisesti omintakeinen velvollisuus selvittää henkilön kotikunta, mutta todetaan myös väestötietojärjestelmän olevan luotettu tietolähde kotikuntatietoa selvitettäessä. Edunvalvoja Oikeusministeriö kiinnittää huomiota kotikuntalain 7 ja 11 §:iin ehdotettuihin muutoksiin, siltä osin kuin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi edunvalvoja. Lain 7 §:ssä edunvalvojan lisääminen säännökseen tuo sääntelyn piiriin myös alaikäisen edunvalvojat, joita ovat hänen huoltajansa. Silloin sääntely muodostuu ristiriitaiseksi sen suhteen, mitä huoltajien tekemistä muuttoilmoituksista säädetään kotikuntalain 15 §:ssä. Ehdotuksessa ei oteta kantaa siihen, minkä vuoksi vastaava mahdollisuus ei koskisi myös edunvalvontavaltuutettuja, jotka ovat holhoustoimesta annetun lain (442/1999) mukaisiin edunvalvojiin rinnasteisia päämiehen edustajia. Säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa asetetaan lisäedellytys, jonka mukaan edunvalvojan oikeus muuttoilmoituksen tekemiseen edellyttää, että edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään muuttoon liittyvissä asioissa. Lisäedellytyksen asettaminen säännöksen perusteluissa ei ole lainsäädännön kannalta asianmukaista. Tämä lisäedellytys tekee säännöksen soveltamisesta myös epäselvän ja tulkinnanvaraisen. Edunvalvojan oikeus muuttoilmoituksen tekemiseen tulisi lisäedellytyksen vuoksi selvittää jokaisessa tapauksessa erikseen. Lain 11 §:ään ehdotettu lisäys merkitsee sitä, että asiassa ei tarvitse tehdä hallintopäätöstä, jos muuttoilmoitus on tullut edunvalvojalta. Esityksessä ei ole perusteltu muutoksen tavoitetta eikä arvioitu sitä, mikä merkitys muutoksella olisi päämiehen oikeusturvan kannalta. Holhoustoimesta annetun lain mukaan edunvalvojan määrääminen ei kuitenkaan rajoita päämiehen omaa toimintakelpoisuutta, jollei laissa toisin säädetä. Esityksessä ei ole myöskään selvitystä siitä, mikä vaikutus muutoksella olisi viranomaisten toimintaan. Oikeusministeriö pitää välttämättömänä, että esityksen jatkovalmistelussa nämä seikat selvitetään ja perustellaan. Merkinnän tekeminen väestötietojärjestelmään Kotikuntalain 9 §:ssä säädetään henkilön kotikuntaa koskevan merkinnän tekemisestä väestötietojärjestelmään. Pykälän 2 momentti koskee asiallisesti kotikunta –merkinnän poistamista väestötietojärjestelmästä. Voimassa olevan lain mukaan Digi- ja väestötietovirasto voi tehdä väestötietojärjestelmään merkinnän (ml. poistaa kotikunnan), jos se on saanut muulta kuin henkilöltä itseltään tiedon kotikunnan tai siellä olevan asuinpaikan muuttumisesta taikka tiedon vakinaisesta muutosta ulkomaille. Merkinnän tekemisen edellytyksenä on ilmeisyys siitä, että tietoa voidaan pitää luotettavana. Oikeusministeriö toteaa, että tiedon ilmeistä luotettavuutta koskeva säännös sisältyi jo alkuperäiseen kotikuntalakia koskeneeseen hallituksen esitykseen (HE 104/1993 vp), josta perustuslakivaliokunta antoi lausunnon (PeVL 19/1993 vp). Perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan kiinnittänyt huomiota tiedon luotettavuuden arviointiin. Esitysluonnoksessa 9 §:n 2 momenttia kaavaillaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin viittaus lain 4 §:n 1 momenttiin: ”…ettei henkilö enää täytä lain 4 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, …”. Oikeusministeriö toteaa, että kaavailtu muutos osaltaan selkeyttäisi lain tulkintaa siltä osin, kuin väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjällä on tarve tehdä henkilön kotikuntaa koskevaan merkintään muutoksia. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jakso Esitysluonnoksen Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jaksossa todetaan (s. 32) vammaisen henkilön oikeuden tulkkauspalvelulaissa (133/2010) tarkoitettuun tulkkauspalveluun lakkaavan, jos hänellä ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa Suomessa. Oikeus tulkkauspalveluihin voi kuitenkin olla olemassa muulla perusteella kuin pelkästään tulkkauspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla. Luonnoksessa viitataan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan (SopS 26 ja 27/2016) velvoitteisiin. Oikeusministeriö toteaa, että em. sopimuksen määräykset ovat voimassa lakina sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut (laki vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 373/2015). Jaksossa (s. 32) todetaan, että ”vammaisen henkilön jääminen Suomeen asumaan hänen laillisen oleskeluoikeutensa täällä päätyttyä on hyvin epätodennäköistä. Näin ollen tulkkauspalvelulain mukaisten tulkkauspalveluiden lakkaamisen kotikunnan menettämisen seurauksena ei voida arvioida olevan ristiriidassa vammaisten henkilöiden perus- tai ihmisoikeuksien kanssa.” Oikeusministeriö ei pidä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen osalta asiallisena perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää spekulointia siitä, kuinka todennäköistä olisi, että oleskeluoikeuden päätyttyä vammainen henkilö jää Suomeen asumaan. Jaksossa viitataan nk. etsivään nuorisotyöhön, jonka yhteydessä todetaan (s. 32), että ”arviolta vain hyvin pieni määrä nuoria jäisi Suomeen heidän laillisen oleskeluoikeutensa täällä päätyttyä. Tilannetta ei siis voida pitää nuorten perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisena.” Esitysluonnoksen kirjaus antaa vaikutelman siitä, että vasta jonkin tietyn henkilömäärän täytyttyä asia olisi perusoikeuksien toteutumisen kannalta relevantti. Oikeusministeriö ei pidä tällaista ilmaisua asiallisena ja pitää perusteltuna, että esityksen jatkovalmistelussa perus- ja ihmisoikeudet todetaan jokaisen yksilön oikeuksina. Ylijohtaja Johanna Suurpää Lainsäädäntöneuvos Veli-Pekka Hautamäki
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Päivitetty:
        12.10.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua kantansa. Ministeriöllä ei ole huomioita asiasta.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        21.9.2020
        • Korkein hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.
      • 6. Kotikuntalain muutostarpeita keväällä 2020 selvittänyt hanketyöryhmä ehdotti kotikuntalain kokonaisuudistuksen tekemistä. Pidättekö sellaista tarpeellisena ja jos pidätte, millaisia asioita uudistuksessa tulisi mielestänne erityisesti ottaa huomioon?
      • Digi- ja väestötietovirasto, Palvelut -osasto
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kotikuntalain kokonaisuudistusta pidetään tarpeellisena. Uudistuksessa tulisi huomioida asuminen vapaa-ajan asunnoissa ja täsmentää kotikuntalain suhdetta rakennuslakiin. Voimassa olevassa kotikuntalaissa ei säädetä siitä millainen rakennuksen tulisi olla, jotta sen osoite voidaan tallettaa henkilön vakituiseksi osoitteeksi väestötietojärjestelmään. Uudistuksessa tulisi huomioida kuntien välisten selvien muuttoilmoitusten automatisointi sekä täsmentää tilapäisen osoitteen merkitsemisen perusteita tai selvittää tilapäisen osoitteen tarpeellisuutta ylipäänsä. Uudistuksessa tulisi huomioida myös asuminen laitoksessa, sillä laitos -käsitettä ei ole erikseen määritelty, joten myös kotikunnan määräytyminen laitosasumisen perusteella ei ole yksiselitteistä.
      • Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Kts. kohta 5
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Päivitetty:
        20.10.2020
        • Pidän kotikuntalain kokonaisuudistusta tarpeellisena ja erityisesti olisi tarpeen pohtia kotikuntalain säännösten suhdetta väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain sisältöön. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin Esittelijäneuvos Riitta Länsisyrjä
      • Verohallinto, Merisalo Matti
        Päivitetty:
        15.10.2020
        • Henkilön asuinpaikalla ja kotikunnalla on merkitystä verotuksessa muun muassa kunnallisveron saajakunnan määräytymisessä ja eräiden verotuksessa tehtävien vähennysten myöntämisen kannalta. Verotusmenettelystä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen luonnollisen henkilön kotikuntana pidetään kuntaa, jossa hänellä on verovuotta edeltäneen vuoden lopussa katsottava olleen kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu asuinpaikka. Käytännössä henkilön kotikuntana verotuksessa pidetään väestötietojärjestelmän mukaista kotikuntaa ja se vastaa suuressa valta-osassa tapauksia kotikuntalain säännösten mukaista oikeaa kotikuntaa. On kuitenkin tapauksia, joissa henkilön väestötietojärjestelmään merkittyä kotikuntaa ei voida pitää henkilön kotikuntalain mukaisena oikeana kotikuntana. Vm. tapauksissa verotus tulisi toimittaa sen mukaisesti mikä on henkilön oikea kotikunta. Kotikuntalain 2 §:n mukaan henkilön omalla käsityksellä kotikunnastaan on eräissä tilanteissa muiden kriteerien ohella merkitystä kotikunnan määräytymisessä. Kotikunnan määräytyminen voi olla näissä tapauksissa tulkinnanvaraista ja oikean kotikunnan selvittäminen var-sin työlästä verotuksen tapaisen massamenettelyn yhteydessä. Verotuksen kannalta nykyinen kotipaikan määräytymistä koskeva sääntely on pääosin toimiva. On kyseenalaista, voitaisiinko kotikuntalain kokonaisuudistuksella poistaa verotuksessa kotikuntaan liittyviä ongelmia. Jos kotikuntalain kokonaisuudistukseen päädytään, tulee verotuksen tapaisen massamenettelyn tarpeet ottaa ratkaisuissa huomioon. Verotuksessa sovellettavan kotipaikan tulisi määräytyä väestötieto-järjestelmään merkittävän ja Verohallinnolle välitettävän tiedon perusteella. Kotikunnan määräytymisen tulisi olla mahdollisimman yksiselitteistä niin, ettei verotuksen yhteydessä jouduta ainakaan nykyistä enemmälti tutkimaan vastaako väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta henkilön kotikuntalain säännösten mukaista oikeaa kotikuntaa.