• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
        Päivitetty:
        21.8.2019
        • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB, kiittää mahdollisuudesta jättää lausunnon. Kaasumarkkinoihin liittyvät asiat koskevat suomalaista biokaasusektoria sekä suoraan että epäsuorasti, minkä vuoksi on tärkeää, että suomalainen biokaasusektori on aktiivisesti mukana kehittämässä kaasumarkkinoita. Suomen biokaasusektori hyötyy siitä, että kansalliset kaasumarkkinat ovat elinvoimaiset ja houkuttelevat. Suomessa on hyvät puitteet uusiutuvan kaasun tuotannon lisäämiseen. Keskipitkällä aikavälillä merkittävä osa Suomessa käytettävästä maakaasusta voidaan korvata biokaasulla ja muilla uusiutuvilla kaasuilla, jotka voivat olla niin kansallisesti tuotettuja kuin Suomen rajojen ulkopuolelta tuotavaa. Yleistä - terminologia Olisi toivottavaa, että käsitteistön yhteneväisyyteen panostettaisiin niin tämän asetuksen toimeenpanossa kuin koko maakaasumarkkinauudistuksen läpiviemisessä. Maakaasumarkkinauudistus on ollut prosessina haastava varmasti kaikille osapuolille, sillä työ on muun muassa kattanut uuden järjestelmän luomista, vastuunjaon uudelleenmäärittelyä ja uuden terminologian kehittämistä. Tähän suhteutettuna tämä asetusluonnos on ottanut positiivisia askelia kohti selkeämpää ilmaisua, vaikkakin terminologia on edelleen vaikeaa ja osin kömpelöä. Maakaasumarkkinalaissa ja tässä asetusluonnoksessa puhutaan ihan otsikkoa myöden maakaasusta, vaikka selkeämpää olisi puhua kaasuverkosta, kun infrastruktuurissa on mukana myös uusiutuva kaasu. Käsitteistön vakiintumattomuudesta hyvä esimerkki on puolestaan se, että asetusluonnoksen 3 §:ssä viitataan sääntökirjaan, jolla viitattaneen sääntöihin ja sopimuksiin, joita Suomen Kaasunsiirtopalvelut Oy on luonnostellut yhdessä sidosryhmien kanssa. Mittaus- ja laatuvaatimukset Ennen asetusluonnoksen hyväksymistä tulisi varmistaa, ettei asetus luo tarpeettomia esteitä uusiutuvan kaasun kaasumarkkinoille pääsylle. Tämä asia olisi hyvä selvittää ja kirjata taustamuistioon. Nyt tämän asian laitaa ei voi helposti arvioida asetusluonnoksen ja taustamuiston perusteella. Mittaus- ja laatuvaatimuksien asettamisen yhteydessä voidaan helposti luoda esteitä esimerkiksi silloin, kun vaatimusten täyttäminen edellyttää investointeja uudentyyppisen teknologian käyttöönotolle. Lisääntyvät kustannukset ovat perusteltuja mielestämme ainoastaan silloin, mikäli vaatimus parantaa huomattavasti kaasujärjestelmän laatu- ja turvallisuustasoa. Tämä huoli lisääntyvistä kustannuksista on nostettu esille useassa eri yhteydessä ja puheenvuorossa maakaasumarkkinalainsäädäntöuudistuksen yhteydessä järjestetyissä sidosryhmätilaisuuksissa. Uusiutuvat kaasut osana kaasuinfrastruktuuria Uusiutuvien kaasujen osalta esitämme, että kaasumarkkinoiden toimivuutta arvioidaan muutaman vuoden päästä. Näin voidaan varmistaa, että uusiutuvat kaasut ovat mukana kaasumarkkinoilla tavoitteiden mukaisesti. Tämä voitaisiin kirjata toimenpiteenä muistioon. Taustamuistion ympäristövaikutuksia käsittelevässä osiossa (sivu 21) tuodaan esille uusiutuvien kaasujen tärkeys kasvihuonekaasujen näkökulmasta sekä liikennekaasupotentiaalin suhteen. Tällä hetkellä biokaasun tuotanto ja käyttö Suomessa ovat vielä suhteellisen pientä maakaasuun verrattuna, mutta on nähtävissä, että tulevaisuudessa uusiutuvan kaasun suhteellinen osuus tulee nousemaan. Suomessa on hyvät mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa, kotimaista ja nollapäästöistä (laskennallisesti) biokaasua.
      • Energiavirasto
        Päivitetty:
        21.8.2019
        • Energiavirasto kiittää hyvin valmistellusta asetusluonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa: 1 Soveltamisala (1 §) Asetusluonnoksen taustamuistiossa todetaan, että ”[a]setusta ei myöskään sovellettaisi maakaasujärjestelmän ulkopuolella sijaitseviin nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen yhteydessä oleviin maakaasun jakeluverkkoihin, mikäli näistä ei muodostu niin laajaa maakaasuverkkoa, että sen olisi katsottava muodostavan oman maakaasujärjestelmänsä.” Maakaasujärjestelmän määritelmän osalta Energiavirasto huomauttaa, että lainsäädäntö ei tarkasti määrittele sitä, milloin maakaasuverkon katsotaan muodostavan oma maakaasujärjestelmänsä. Näin ollen asetuksen soveltamisala jää tältä osin tulkinnanvaraiseksi. 2 Tasevastuuta, maakaasun toimitusten selvitystä ja maakaasun toimitusten mittausta koskeva sääntökäsikirja (3 §) Energiavirasto on kiinnittänyt erityistä huomiota sääntökäsikirjan määrittelyyn, sillä asetusluonnoksen 3 § vaikuttaa olennaisesti Energiaviraston tehtäviin ja velvollisuuksiin. Energiavirasto kiinnittää myös huomiota siihen, että Energiaviraston tehtävät ja vastuut sääntökäsikirjan vahvistamiseen ja sen noudattamisen valvontaan liittyen tulevat esille ainoastaan asetusluonnoksen taustamuistiossa. Pykälän soveltamisen helpottamiseksi Energiavirasto ehdottaa, että taustamuistion ohella sääntökäsikirjan määritelmä ja sisältö kuvattaisiin seikkaperäisemmin asetuksen tekstissä. Näin esimerkiksi Energiavirastolle määrätty toimivalta sääntökäsikirjan vahvistamiseen ja noudattamisen valvontaan liittyen tulisi selkeästi ilmi itse asetuksesta. Asetusluonnoksen taustamuistion perusteella sääntökäsikirja olisi osa Suomen oikeusjärjestystä, jolloin se sitoisi verkonhaltijoita ja markkinatoimijoita. Energiaviraston tehtäviin kuuluisi myös sääntökäsikirjan menettelyjen noudattamisen valvonta. Taustamuistion perusteella Energiavirasto vahvistaisi sääntökäsikirjan noudattaen valvontalain (Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta) 10 §:n mukaista menettelyä. Valvontalain 10 §:n 1 momentin mukaan Energiaviraston tulee päätöksellään vahvistaa järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan noudatettavaksi ennen niiden käyttöönottoa mm. järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen ehdot (kohta 6). Energiavirasto toivoisi asetuksessa täsmennettävän, tarkoitetaanko sääntökäsikirjalla yleisesti valvontalain 10 §:n nojalla vahvistettavia järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen ehtoja (1 mom. kohta 6) vai tarkoitetaanko sääntökäsikirjalla vain osaa saman kohdan (valvonta-lain 10 § 1 mom. 6 kohta) nojalla vahvistettuja ehtoja. Jälkimmäisessä tapauksessa Energiavirasto vahvistaisi valvontalain 10 §:n nojalla ehtoja, jotka kuuluvat sääntökäsikirjaan, ja toisaalta myös ehtoja, jotka eivät kuulu sääntökäsikirjan piiriin. Mikäli tarkoituksena on, että sääntökäsikirja muodostuisi vain osasta Energia-viraston valvontalain 10 §:n nojalla vahvistamista järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen ehdoista, Energiavirasto toivoisi täsmennystä siihen, millä perusteella arvioidaan sitä, miltä osin järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle vahvistettavat järjestelmävastuun piiriin kuuluvat ehdot muodostaisivat asetuksessa tarkoitetun sääntökäsikirjan. Kysymys on olennainen erityisesti siinä tilanteessa, että ehdot tulevat osaksi Suomen oikeusjärjestystä. Energiavirasto huomauttaa, että sen toimivaltaan ei lähtökohtaisesti kuulu valvontalain 10 §:n nojalla vahvistettujen verkonhaltijan palvelujen ehtojen noudattamisen valvonta. Energiavirasto haluaisikin selvennystä siihen, millä perusteella Energiaviraston toimivaltaa voidaan laajentaa taustamuistiossa esitetyn mukaisesti. Mikäli Energiaviraston toimivaltaa laajennetaan valvonnan osalta, asiasta tulisi Energiaviraston näkemyksen mukaan säätää itse asetuksella eikä pelkällä maininnalla taustamuistiossa. Lopuksi Energiavirasto haluaa esittää huolensa siitä, että mikäli sääntökäsikirja tulee osaksi Suomen oikeusjärjestystä asetusluonnoksen taustamuistiossa esitetyllä tavalla, maakaasumarkkinoita koskeva sääntely saattaa monimutkaistua entisestään. Sääntökäsikirja johtaisi nimittäin siihen, että osa Energiaviraston vahvistamista järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan ehdoista tulisi suoraan osaksi Suomen oikeusjärjestystä, kun taas osa jäisi sen ulkopuolelle (kuten siirtopalvelun ehdot, kapasiteetinjakoon liittyvät ehdot ja liittymisehdot). Näin ollen Energiavirastolla olisi toimivalta valvoa joitain sen vahvistamia ehtoja, mutta ei kaikkia. Ennakolta voisi olla myös vaikeaa määritellä selkeää rajanvetoa sille, mitkä kaikki ehdot tulevat osaksi sääntökäsikirjaa ja mitkä eivät. 3 Tasevastuun järjestäminen käyttöpaikassa (6 §) Energiaviraston näkemyksen mukaan asetusluonnoksen sanamuodosta syntyy vaikutelma, että siirtoverkon loppukäyttäjällä voi yleisestikin olla vain yksi toimitussuhde siirtokapasiteettia varaavaan tukkumarkkinaosapuoleen. Selvyyden vuoksi Energiavirasto ehdottaa, että asetuksen sanamuodosta kävisi ilmi, että tämä rajoitus liittyy vain tasevastuun järjestämiseen käyttöpaikassa. 4 Verkonhaltijoiden ilmoitukset toimituksesta jakeluverkon päivittäin luettavaan käyttöpaikkaan (18 §) Asetuksen tekstin mukaan ”[j]ärjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan on vastaanotettuaan 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen toimituksen alkamisesta ilmoitettava uudelle vähittäismyyjälle ja jakeluverkonhaltijalle, voidaanko vähittäismyyjän ilmoittama toimitus aloittaa käyttöpaikkaan.” Energiavirasto huomauttaa, että asetusluonnoksessa tai sen taustamuistiossa ei määritellä, missä tilanteissa järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija voisi ilmoittaa, ettei ilmoitettua toimitusta voida aloittaa käyttöpaikkaan. 5 Maakaasun toimittajan vaihtamisen toteuttamisaika (20 §) Asetusluonnoksen taustamuistion mukaan 20 §:ssä asetettua määräaikaa voidaan pidentää tilanteissa, jossa toimittajan vaihtaminen edellyttää käyttöpaikan mittauslaitteiston vaihtamista etäluettavaksi mittauslaitteistoksi. Muistiossa viitataan asetusluonnoksen 33 §:ään (viimeisimmän version 32 §:ään), jossa säädetään jakeluverkonhaltijalle kolmen kuukauden pituinen määräaika mittauslaitteiston vaihtamiselle. Energiavirasto huomauttaa, että määräajan pidentäminen tällaisessa tilanteessa ei suoraan käy ilmi asetusluonnoksen 20 tai 32 §:stä. Näin ollen asetusluonnoksessa olisi hyvä selkeästi ilmaista, että 20 §:n mukainen kolmen viikon määräaika alkaa vasta uuden mittauslaitteiston vaihtamisen jälkeen. 6 Selvitysalue jakeluverkoissa tehtävässä taseselvityksessä (23 §) Energiavirasto toivoo selvennystä siihen, millä perusteella järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulee olla vastuussa kahden jakeluverkon välisestä rajapiste-mittauksesta.
      • Suomen Kaasuyhdistys ry
        Päivitetty:
        21.8.2019
        • Suomen Kaasuyhdistys ry pitää luonnosta valtioneuvoston asetukseksi maakaasun toimitusten selvityksestä ja mittauksesta hyvin valmisteltuna ja perusteltuna. Suomen Kaasuyhdistyksellä on asetusluonnokseen kaksi kommenttia ja ehdotusta: 31 § Maakaasuverkkoon kaasua syöttävän laitteiston varustaminen mittauslaitteistolla Pykäläluonnoksessa sanotaan, että ”maakaasuverkkoon liittynyt nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteisto ja uusiutuvista energialähteisestä peräisin olevan kaasua maakaasuverkkoon syöttävä laitteisto tulee varustaa maakaasuverkkoon syötetyn maakaasun määrää, lämpöarvoa ja laatua mittaavalla mittauslaitteistolla, jossa on etäluentaominaisuus.” Käsityksemme mukaan käytäntönä on, että lämpöarvo määritetään analysaattorilla mitatun kaasun koostumuksen (laadun) perusteella. Näin ollen ei ole tarvetta erilliselle lämpöarvoa mittaavalle laitteistolle. Oleellista on, että maakaasuverkkoon syötetyn kaasun energiasisältö ja puhtaus voidaan luotettavalla tavalla mitata ja todentaa. Ehdotamme, että 31 § muutettaisiin muotoon: ”Maakaasuverkkoon liittynyt nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteisto ja uusiutuvista energialähteisestä peräisin olevan kaasua maakaasuverkkoon syöttävä laitteisto tulee varustaa maakaasuverkkoon syötetyn kaasun määrää ja koostumusta mittaavalla mittauslaitteistolla, jossa on etäluentaominaisuus.” Uusiutuvalla sähköllä tuotettu kaasu / uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva kaasu Maakaasumarkkinalainsääntö koskee maakaasun lisäksi myös kaasuverkkoon syötettyä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa kaasua. Uusituvan kaasun määritelmä on maakaasumarkkinalaissa (587/2017) kirjoitettu seuraavasti: ”uusiutuvista energialähteistä peräisin olevalla kaasulla biomassasta termisesti valmistettavaa biokaasua, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua sekä mädättämällä syntyvää biokaasua.” Tulevaisuudessa maakaasujärjestelmään voidaan syöttää myös uusituvalla sähköllä tuotettua metaania (niin kutsuttu power-to-gas tai P2G tai blue gas). Maakaasumarkkinalaissa ja asetusluonnoksessa tämän tyyppinen kaasu ei mahdu edellä kuvattuun määritelmään, vaan se sisältyy lainsäädännön piiriin soveltamisaslan maininnalla ”… muuhun kaasuun, jota syötetään maakaasujärjestelmään kuuluvaan siirto- tai jakeluverkkoon." Hieman epäselväksi kuitenkin jää, miten asetusluonnoksen pykäliä sovelletaan "muuhun kaasuun". Sovelletaanko siihen samoja periaatteita kuin "uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaan kaasuun" esimerkikisi markkinaosapuolta (4 §), toimitussuhteita (14 §) ja jakeluverkon mittausalueita (23 §) koskevissa pykälissä? Käsityksemme mukaan selvintä olisi, että maakaasumarkkinalain nykyinen määritelmä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevasta kaasusta laajennettaisiin koskemaan kaikkia uusiutuvalla energialla tuotettuja kaasuja, joita voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon.
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        21.8.2019
        • Omakotiliiton mielestä asetusluonnos on tarkoituksenmukainen. Asetusluonnoksessa on arvioitu, että kotitalouksista noin 27 000 hyödyntää maakaasua ja näistä ruoanlaittoon maakaasua käyttää 21 900 kotitaloutta. Gasum arvioi, että maakaasua hyödyntää noin 30.000 kotitaloutta. Liitto on kuitenkin hyvin huolestunut niistä 5 100 kotitaloudesta, joiden kodin lämmitysmuotona on maakaasu. Lämmitys on kuitenkin välttämättömyyshyödyke ja lämmitystavan muutos edellyttää useimmiten merkittäviä kustannuksia. Asetuksen muistiossa vaikutusten arvioinnissa todetaan, ”Maakaasun toimitusten kilpailuun perustuvien markkinoiden edellyttämien rakenteiden luominen aiheuttaa lisäkustannuksia myös maakaasun käyttäjille”. Lämmitys on Suomessa kallista ja lämmityksen osuus kotitalouksien asumismenoista on kuitenkin jo nyt yli 50 prosenttia. Ongelmaa korostaa se, ettei kotitalouksilla ole välttämättä etäluettavaa mittaria, joka mahdollistaa kotitalouksien osallistumisen kilpailuille markkinoille. Omakotiliitto pitää välttämättömänä, että Energiavirasto valvoo tehostetusti pykälän 32 sääntelyn ”Jakeluverkonhaltijan tulee loppukäyttäjän tai vähittäismyyjän erillisestä tilauksesta tarjota tämän käyttöön mittauslaitteisto, joka mahdollistaa loppukäyttäjän tai vähittäismyyjän asiakkaan käyttöpaikan muuttamisen päivittäin luettavaksi käyttöpaikaksi.” toteutumista ja mittarin ja sen asennuksen kustannusten kohtuullisuutta. Maakaasumarkkinalakiin (587/2017) on kirjattu ns. 15 % korotuskatto maakaasun siirron ja jakelun hintakorotusten hillitsemiseksi. Kuten sähkön siirron puolella on havaittu, on säädetty korotuskatto kohtuuton ja näin ollen on erittäin keskeistä myös laskea merkittävästi maakaasun siirron ja jakelun niin sanottua korotuskattoa samassa yhteydessä, kun sähkömarkkinalakia tullaan muuttamaan hallitusohjelman mukaisesti sähkön siirtomaksujen osalta. Omakotiliitto esittää, että korotus saa olla enintään 3 % vuodessa. Lisäksi Omakotiliitto edellyttää, että Eduskunnan tulee seurata maakaasumarkkinoiden avautumista kilpailuille, sääntelyn täytäntöönpanoa ja erityisesti maakaasun hintatason kohtuullisuutta kuluttajille. Olennaista on kaasumarkkinoiden avautuessa kilpailusta saatava hyöty, kuten muualla Euroopassa on tapahtunut, näkyy loppukuluttajillakin alenevana kaasun hintana.
      • Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry, Niemi Timo
        Päivitetty:
        20.8.2019
        • Kuluttajaliitolla ei ole asiaan kommentoitavaa.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Päivitetty:
        19.8.2019
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla (Tukes) ei ole lausuttavaa maakaasun käsittelyn turvallisuuteen liittyviin näkökohtiin. Toimitusten mittauksen osalta Tukes kiinnittää huomiota ehdotettuun 31 §:än, jonka mukaan maakaasuverkkoon liittynyt nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteisto ja uusiutuvista energialähteisestä peräisin olevan kaasua maakaasuverkkoon syöttävä laitteisto tulee varustaa maakaasuverkkoon syötetyn maakaasun määrää, lämpöarvoa ja laatua mittaavalla mittauslaitteistolla, jossa on etäluentaominaisuus. Ehdotuksen lähtökohtana olisi nykyisin voimassa oleva käytäntö, johon perustuen nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteisto ja uusiutuvista energialähteisestä peräisin olevan kaasua maakaasuverkkoon syöttävä laitteisto, tulisi varustaa erillisellä mittauslaitteistolla. Tukes huomauttaa, että ehdotetussa pykälässä mainitut mittauslaitteistot voivat olla eri hintaisia ja tasoisia. Tähän liittyen herää kysymys, voiko verkonhaltija määrätä minimivaatimustason mittauslaitteistolle?