• Lausunnonantajia: 54
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura r.y.
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry (SYS ry) esittää tilaisuuden saatuaan lausuntonaan luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi (VN/1660/2023) seuraavan. Luonnos 1.6.2023 voimaan tulevan luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla annettavaksi uudeksi luonnonsuojeluasetukseksi vaikuttaa pääosin perustellulta ja hyvin valmistellulta. SYS ry kiinnittää lausunnossaan huomiota eräisiin asetuksen ja sen perustelumuistion kohtiin, joiden se katsoo edellyttävän vielä lisätarkastelua. SYS ry:n lausunnossa on jäljempänä tarkasteltu erityisesti asetusehdotuksen vaikutusten arvioinnin ja kuvauksen puuttumista sekä suojeltuja luontotyyppejä koskevaa sääntelyä asetusluonnoksen 5 §:ssä. Asetusehdotuksen vaikutusten arviointi Asetuksen perustelumuistiossa todetaan, että asetusehdotuksen vaikutuksia ei ole tarpeen arvioida erikseen, sillä vaikutuksia on arvioitu luonnonsuojelulainsäädännön uudistamisen yhteydessä. SYS ry toteaa, että luonnonsuojelulain suojeltuihin luontotyyppeihin liittyvän sääntelyn vaikutusten osalta lain uudistusta koskeneessa hallituksen esityksessä on mainittu joitain vaikutuksia (ks. HE 76/2022 vp, s. 75), mutta ainakaan kovin yksityiskohtaista kokonaisarviota suojelun taloudellisista vaikutuksista valtiontalouden tai maanomistajien kannalta ei näyttäisi esitetyn mainitussa hallituksen esityksessä. Yleisellä tasolla on todettu, että kokonaisuudessaan luontotyyppien suojelun on arvioitu lisäävän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviä, esimerkiksi rajauspäätösten edellyttämien inventointien, hallinnollisten menettelyjen ja neuvontatehtävien myötä. Edellä mainituilta osin vaikuttaisi SYS ry:n mielestä siltä, ettei ainakaan mainitusta HE:stä selviä kovin tarkkaan suojeltujen luontotyyppien lisäämisestä ja laajentamisesta aiheutuvia valtiontaloudellisia ym. vaikutuksia. SYS ry toteaa, että ottaen huomioon luonnonsuojelulain uudistuksen laajuuden olisi asetusehdotuksen keskeisiä vaikutuksia tärkeää kuvata perustelumuistiossa lainvalmistelun yhteydessä tehdyn vaikutusarvioinnin pohjalta. Luonnonsuojeluasetuksen 5 §:ssä on tarkoitus säätää uuden luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitetuista suojelluista luontotyypeistä. Eduskuntakäsittelyn aikana luonnonsuojelulain luontotyyppejä koskevaa sääntelyä muutettiin siten, että hallituksen esitykseen (HE 76/2022 vp) sisältyneestä lakiehdotuksesta poistettiin uhanalaisia luontotyyppejä ja niiden huomioon ottamista koskeneet 64 ja 65 §. Tämän seurauksena suojeltuja luontotyyppejä koskeva lakiehdotuksen 66 § siirtyi uuden luonnonsuojelulain 64 §:ksi. Asetusehdotuksen vaikutusten kuvaaminen perustelumuistiossa olisi perusteltua myös näiden eduskuntakäsittelyssä tapahtuneiden muutosten merkityksen hahmottamiseksi. Asetusluonnoksen 5 § Luonnonsuojelulain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 76/2022 vp) todetaan suojeltuja luontotyyppejä koskevan 64 §:n (hallituksen esityksessä 66 §) yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälässä lueteltujen luontotyyppien määritelmiä täsmennettäisiin edelleen asetuksella. Pykälän 5 momentin asetuksenantovaltuus vastaisi perusteluiden mukaan nykyistä käytäntöä. Suojeltuja luontotyyppejä olisi uuden luonnonsuojelulain 64 §:n mukaan 13. Niistä voimassa olevan luonnonsuojelulain suojelemia on seitsemän, joista kolmen määritelmää on uudessa laissa laajennettu. Kokonaan uudenlaisia suojelukohteita ovat kaksi vedenalaista luontotyyppiä: meriajokaspohjat ja suojaisat näkinpartaispohjat. Lausunnolla olevan asetusluonnoksen perustelumuistiossa todetaan luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisesti asetusluonnoksen 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. Asetuksella päivitettäisiin ja tarkennettaisiin luontotyyppien kuvauksia nykyisestä asetuksesta sekä lisättäisiin luonnonsuojelulakiin uutena lisättyjen luontotyyppien kuvaukset. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi, että luontotyyppien ominaispiirteet ovat erilaisia, joten suojelun vaikutus alueen käyttöön olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Perustelumuistioon sisältyvässä taulukossa 1 on esitetty luontotyyppikohtaisesti esimerkkejä toimenpiteistä, jotka voivat heikentää kyseistä luontotyyppiä. Näitä esimerkkejä luontotyyppiä heikentävistä toimenpiteistä sisältyy myös osittain asetusluonnoksen 5 §:n mukaisiin luontotyyppien määritelmiin. Asetusluonnoksen 5 §:n mukaan esimerkiksi tervaleppämetsät ovat herkkiä vesitalouden muutoksille ja suojaisat näkinpartaispohjat kärsivät herkästi ruoppauksista, veneliikenteestä ja rehevöitymisestä. Perustelumuistiossa todetaan toisaalta, että monet suojeltavista luontotyypeistä tarvitsevat hoitotoimenpiteitä, kuten niittoa, laidunnusta tai varjostavan nuoren puuston poistoa, jota voidaan tehdä ympäröivien alueiden metsätaloustoimien yhteydessä. Myös esimerkkejä näistä hoitotoimenpiteistä sisältyy asetusluonnoksen 5 §:n mukaisiin luontotyyppien määritelmiin. Asetusluonnoksen 5 §:n mukaan esimerkiksi merenrantaniittyjen laidunnus ja niitto ylläpitävät monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa, kuten avointa pesimäympäristöä vaativaa linnustoa. SYS ry pitää edellä mainittuja esimerkkejä luontotyyppiä heikentävistä toimenpiteistä ja toisaalta hoitotoimenpiteistä perustelumuistiossa esitettyinä sinänsä hyödyllisinä ja informatiivisina, mutta toteaa, että asetustasoisen sääntelyn suhdetta luonnonsuojelulain 64 §:n 5 momentin asetuksenantovaltuuden muotoiluun on syytä vielä tarkastella. Ei ole nimittäin selvää, voidaanko mainittujen esimerkkien luontotyyppeihin kohdistuvista toimenpiteistä katsoa sisältyvän 64 §:n 5 momentissa tarkoitettuihin luontotyyppien määrittelyperusteisiin ja onko luonnonsuojelulaissa näin ollen asianmukaiset valtuussäännökset esitetylle asetustasoiselle sääntelylle. SYS ry pitää myös sääntelyn johdonmukaisuuden näkökulmasta ongelmallisena, että perustelumuistiosta ei käy ilmi, millä perusteella muistion taulukossa 1 esitetyistä luontotyyppejä heikentävistä toimenpiteistä on nostettu eräitä valikoituja esimerkkejä pykälätekstiin. Muita huomioita 1 §: Pykälän sanamuodosta voi saada sen käsityksen, että on ajateltu aloittaa seuraavan luonnon monimuotoisuusstrategian laatiminen vasta käynnissä olevan / edeltävän strategian kauden päätyttyä. SYS ry toteaa, että jos on ajateltu, että strategiat jatkuisivat saumattomasti kaudesta toiseen, olisi suotavaa, että seuraavan strategian valmistelu aloitettaisiin hyvissä ajoin ennen käynnissä olevan kauden päättymistä. 4 §: Teknisenä kommenttina SYS ry toteaa, että pykälässä käytetty sanamuoto "Natura 2000 -alue" ei aivan vastaa lakitekstissä käytettyä sanamuotoa ”Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue”. Tässä tapauksessa ei ole väärinymmärryksen vaaraa, mutta yleisesti ottaen lainvalmistelun selkeyden kannalta on eduksi, jos käytetty terminologia on mahdollisimman yhdenmukaista. 11 §: SYS ry toteaa, ettei ole selvää, miksi esim. kalasääskeä ei mainita kyseisessä pykälässä.
      • Kontiokorpi Anniina, Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Lausunto luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi (diaarinumero VN/ 1660/2023 , 16.3.2023 Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry (PKLTY) haluaa lausua ympäristöministeriölle asetusluonnoksesta seuraavaa: Asetusluonnoksessa oleva lajilista on suuresti puutteellinen ja lajivalikoimaltaan todella outo. Ottamatta kantaa listassa oleviin lajeihin, haluamme lausunnossamme tuoda esille kaikkein räikeimmät puutteet. Asetusluonnos on poissulkeva eli muut kuin listassa mainittujen lajien pesät eivät olisi suojeltu ympäri vuoden. Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys on parinkymmenen vuoden ajan tehnyt yhteistyötä Suomen metsäkeskuksen kanssa suurten haukkojen ja pöllöjen (mehiläis-, hiiri- ja kanahaukka , sääksi, huuhkaja, lapinpöllö ja viirupöllö,luonnonkolot) pesäpaikkojen turvaamiseksi. Metsäkeskus toteutti yhdistyksen pesäaineiston pohjalta satojen tuhansien eurojen luonnonhoitohankkeet, joissa tavoitteena oli saada metsätaloustoiminnassa säilytettyä em. lajien pesäpaikat pesimiskelpoisina. Perusteena hankkeille ja lajivalikoimalle oli se, että kyseessä on todella ne lajit, jotka käyttävät samaa pesää vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Hankkeissa käytiin maanomistajien (888) kanssa läpi 1111 pesän huomiointi. Yhdistyksellä on petolintujen pesärekisteri, jossa em. lajien pesiä (yli 2000 kpl) on seurattu järjestelmällisesti vuodesta 1982 lähtien. Pesäaineistossa on edelleen jopa 1970-luvulla löydettyjä pesiä, jotka edelleen ovat käytössä. Asetusluonnoksessa on jostain syystä jätetty em. lajit mainitsematta, vaikka ne kaikki kiistatta käyttävät samaa pesää vuosia ja vuosikymmeniä. Käyttöaika on mittavasti suurempi ( pistemäinen eli pesäpuu, pökkelö tai pesäkuoppa) kuin monella asetusluonnokseen mukaan otetulla lajilla. Lisäksi pesän merkitys on em. lajeilla merkittävästi suurempi kuin monilla asetusluonnoksessa mukana olevilla lajeilla. Mehiläishaukka on uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalainen, hiirihaukka vaarantunut ja kanahaukka silmällä pidettävä. Asetuksessa ei voi jättää kuvatun mukaisten lajien pesäpaikkoja huomiotta. Lapinpöllö ja viirupöllö käyttävät em. haukkojen pesiä pesimisessään eli samojen pesien suoja turvaa myös näitä lajeja. Pesien pysyvyys ja merkitys lajeille on kiistattoman tärkeä. Edellä olevassa lausunnossamme olemme keskittyneet asetusluonnoksen räikeimpään puutteeseen petolintujen osalta. Asetusluonnoksen lajilistassa on myös muita puutteita, mutta luotamme siihen, että muut lausunnon antajat ovat tuoneet niitä esille. Lausumme myös, että asetusluonnos on lintudirektiivin (2009/147/EY) 5. artiklan vastainen. Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry Anniina Kontiokorpi, puheenjohtaja Hannu Lehtoranta, rahastonhoitaja
      • Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Kemi 28.4.2023 Haluamme ottaa kantaa lausuntoon luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi (diaarinumero: VN/1660/2023, 16.3.2023) ja erityisesti sen pykälään 11 §. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Luonnos on selvästi mielestämme lintudirektiivin (2009/147/EY) 5 artiklan vastainen. Asetus sulkee pois kaikkien muiden lajien pesien suojelun ympäri vuoden, kuin mitä esitetyssä luonnoksessa on mainittu. Samaa pesää tai pesäpaikkaa toistuvasti ja säännöllisesti käyttäviä lajeja on paljon enemmän kuin luonnoksessa on mainittu. Siis monet muutkin lajit ovat pesäpaikkauskollisia. Lisäksi monet muutkin lajit voivat käyttää samaa pesää toistuvasti. Kun kerran lintu on pesän rakentanut esim. puuhun, se on käytettävissä ja parannettavissa myös myöhempinä vuosina muille lintulajeille. Yleisti ottaen kaikki pönttöihin tai valmiiksi koverrettuihin koloihin pesivät lajit kuuluisivat luonnokseen luonnonsuojeluasetukseksi. Pesäkoloista metsissämme on nykyisin huutava pula. Alla mainitut lajit pesivät Meri-Lapin Lintutieteellisen Yhdistyksen Xenus ry:n toimialueella. Alue kattaa Simon, Kemin, Keminmaan, Tornion ja Tervolan kunnan alueet. Jäsentemme pitkäaikaisen kokemuksen mukaan nämä ao. lajit pesivät samaan pesään tai samalle pienelle alueelle toistuvasti tai säännöllisesti. Pesä voi olla joskus pois käytöstä esim. kun lajin ravintotilanne on huono pesimiseen tai että paria ei löydy. Lisäksi pesiin voi pesiä jokin toinen laji ajoittain. Nämä alla mainitut lajit kuuluvat mielestämme luonnokseen luonnonsuojeluasetukseksi: Helmipöllö ja Varpuspöllö pesivät sekä luonnonkoloihin että pönttöihin. Lajin pesintä riippuu ravinnon saatavuudesta. Alueellamme pesintöjä on ajoittain runsaastikin, riippuen myyräkantojen runsaudesta. Hiirihaukka, Kanahaukka, Mehiläishaukka, Nuolihaukka, Sääksi Petolintujen pesäpaikat ovat käytössä vuodesta toiseen, usein jopa vuosikymmeniä. Kun pesä on kerran rakennettu, se on alueella potentiaalinen pesäpaikka väliaikaisesti myös muille eri lajeille. Huuhkaja, Lapinpöllö ja Viirupöllö Pöllöjen pesäpaikka löytyy samalta alueelta säännöllisesti, riippuen myyräkantojen ja saaliseläinten runsaudesta. Usein pesäpaikka on sama vaikka se olisi jonkun vuoden käyttämättä. Ruskosuohaukka Sopivia pesäpaikkoja alueellamme ovat merenrannoilla tai muutoin vesistöjen rannoilla olevat sopivat ruovikot. Pesäalue käytössä vuosikausia. Muuttohaukka Enimmäkseen tietyillä suoalueilla pesivä lintulaji. On tavattu pesivänä sekä suomättäillä että myös puussa muiden lintujen rakentamiin pesiin. Korppi Kun Korppi on valinnut reviirinsä, se on siellä jopa vuosikymmeniä. Pesäpaikat usein metsissä isoissa männyissä. Kottarainen Pesii harvalukuisena lähinnä maaseutualueella. Pesäpaikka yleensä samassa pöntössä toistuvasti. Haarapääsky, Räystäspääsky Pesii alueellamme yhdyskunnittain maaseutualueilla sekä teollisuusalueiden rakenteisiin. Pesäpaikat samoissa paikoissa vuosittain. Tervapääsky Tämä laji pesii metsäaluilla tikkojen koloihin. Lisäksi kaupunkialueilla rakennusten kattojen alla oleviin koloihin. Pesäpaikat tiedetyillä paikolla. Kalatiira, Lapintiira, Naurulokki, Selkälokki Saaristojen ja rantojen tyypilliset lajit. Pesäpaikka-alue helppo paikallistaa. Pesivät samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Rantakurvi Meri-Lapin alueella pesii Länsi-Euroopan ehkä harvaisin lintulaji rantakurvi. Se tekee pesänsä aina samoille alueille. Mielestämme myös rantakurvi pitää lisätä luonnonsuojeluasetuksen luonnoksen lajilistaan. Lapinsirri Samoilla perusteilla myös laji lapinsirri kuuluu luonnonsuojeluasetuksen luonnoksen lajilistaan. Lapinsirri oli Meri-Lapin säännöllinen pesimälaji ja runsaimmillaan -70 luvulla. Isokoskelo Tämä laji pesii alueellamme myös pönttöihin. Siksi se pitää olla mielestämme luonnonsuojeluasetuksen luonnoksessa. Uivelo Pesii lähinnä samoilla tunnetuilla erämaajärvillä. Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdisty Xenus ry. Allan Hamari, Puheenjohtaja Jouko Kärkkäinen, hallituksen jäsen Tuomo Karplund, hallituksen jäsen Raimo Koskenkorva, taloudenhoitaja
      • Kaivosteollisuus ry, Suomela Pekka
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Kaivosteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi ja kunnioittavasti lausuu seuraavaa: Kaivosteollisuus ry:n malminetsintää harjoittavat yhtiöt ovat sitoutuneet vastuullisuuteen. Kaivosvastuu.fi -sivustolta löytyy tiedot malminetsinnän vastuullisuusjärjestelmästä. Yhtiöiden edustajat ovat tottuneita luontokartoittajia ja käyttävät moninaisia paikkatietojärjestelmiä. Olemme koonneet erityisen Malminetsintäoppaan, joka kuvaa toiminnan luonnetta sekä malminetsinnän eri vaiheita. Opas löytyy osoitteesta https://www.kaivosteollisuus.fi/sites/kaivosteollisuus/files/2021-12/Malminetsintaopas%202021.pdf Uusi luonnonsuojelulaki (9/2023, jäjempänä luonnonsuojelulaki) astuu voimaan 1.6.2023 ja nyt lausuttavalla valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä luonnonsuojelulaissa säädetyiltä osin (pl eräät erikseen laadittavat VNA:t). Korostamme, että asetuksen valmistelussa on tarkoin huomioitava luonnonsuojelulain eduskuntakäsittelyssä esiin tuodut näkökulmat ja eduskunnan päättämät muutokset. Suhtaudumme periaatteessa myönteisesti siihen, että perustelumuistion luonnoksen mukaan ympäristöministeriö antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ohjeen tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisesta ja tiedottamisesta. Mikäli ohjaustarvetta ei voida laatia asetusteitse, tulee ohjetta valmistellessa kuulla eri asianosaisia laajasti. Kaivosteollisuus ry katsoo, ettei asetuksessa tule laajentaa soveltamistulkintaa louhintakäytöstä poistettuihin vuolukivi- ja talkkilouhoksiin. Perusteena on alueiden kiertotalouspotentiaali. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Uutena asiakokonaisuutena laissa on 65 §:n mukaiset tiukasti suojellut luontotyypit ja niiden heikentämiskielto (asetuksen 6 §). Perustuslakivaliokunta kiinnitti luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä antamassaan lausunnossa sääntelyn ennakoitavuuden kannalta huomiota siihen, millaiset mahdollisuudet on tunnistaa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymät. Valiokunta piti tärkeänä, että erityistä huomiota kiinnitetään tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Ympäristövaliokunta totesi puolestaan perustuslakivaliokunnan esiin tuomiin seikkoihin nojautuen mietinnössään, että serpentiinikasvilajiston tunnistaminen on asiantuntijallekin haasteellista. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan heikentämiskielto koskee kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. Jatkovalmistelussa on hyvä täsmentää tätä eduskunnan laatimaa muutosta ja varmistaa, ettei hallintomenettelyissä omaksuta laajempia, lakiin perustumattomia kantoja. OIKEUSTURVANÄKÖKOHDAT Viittaamme lokakuussa 2022 antamaamme lausuntoon, jossa toimme esille useita luonnonsuojelulain 65 § (ja -asetuksen 6 §) soveltamiseen liittyviä ongelmakohtia. Kyseessä oleva laintasoinen suojelumekanismi on ongelmallinen, koska suojelupäätöksestä ei ole kuulemismekanismia eikä muutoksenhakumahdollisuutta. Tämä heikentää oleellisesti maanomistajan ja mahdollisen oikeudenhaltijan oikeussuojaa. Tämä on jo realisoitunut malminetsintätoiminnan osalta, kuten jäljempänä ilmenee. Tähän keskeiseen seikkaan on myös perustuslakivaliokunta lausunnossaan ottanut kantaa. Lisäksi perustuslakivaliokunta toteaa, että ”erityistä huomiota tulee kiinnittää tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään (PeVL 67/2022 vp, s. 4). Tarkka määrittely toteuttaisi perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla, että maanomistajalla on mahdollisuus tunnistaa tiukasti suojellut luontotyypit.” Luonnonsuojeluasetuksen perusteluissa kylläkin todetaan, ”että viranomaisen tulee informoida maanomistajaa hänen omistamallaan kiinteistöllä mahdollisesti sijaitsevasta tiukasti suojellusta luontotyypistä ja sen heikentämiskiellosta. Maanomistajalla ei voi olla velvollisuutta tutustua asiaa koskeviin tietorekistereihin, vaan viranomaisen tulee informoida näiden sijainneista asian selvitettyään. Ympäristöministeriö antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ohjekirjeen lain 66 §:ssä tarkoitettujen luontotyyppien tunnistamisesta ja maanomistajien tiedottamisesta.” Tällä hetkellä on vähintäänkin epäselvää, miten tämä informointi ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien määrittely ja suojelu todellisuudessa tapahtuu. ESIMERKKI Esimerkkinä eräs malminetsintähanke Lapissa. Lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä Metsähallitus ja Lapin ELY-keskus ovat molemmat lausuneet (ennen luonnonsujelulain voimaantuloa mutta voimaantuloon viitaten), että alueella sijaitsee luonnonsuojelulain tarkoittamia tiukasti suojeltuja luontotyyppejä (serpentiinikallioita). ELY-keskuksen rajaaman ”serpentiinilajiston” alueen pinta-ala on yli 160 ha. Mainittu pinta-ala on lähes 20 % lupahakemusalueen pinta-alasta. Lapissa kalliopaljastumien, ohuen maapeitteen ja kivikoiden osuus pinta-alasta on tyypillisesti noin 5 % luokkaa ja kyseisellä alueella vielä huomattavasti alhaisempi. Kyseisen malminetsintäyhtiön edustajan mukaan alueelta tunnetaan muutamia pieniä kalliopaljastumia, joiden pinta-ala on vain murto-osa mainitusta 162 ha aluerajauksesta. Viranomaislausunnoissa on siten tulkittu serpentiinikallioiksi myös erittäin laajoja maanpintaan puhkeamattomia kallioita tai kivikoita, minkä lisäksi aluerajaukset geologian tai kasvillisuuden osalta eivät perustu maastotarkistuksiin. Lausunnoissa on näin ollen jätetty täysin huomiotta se, että serpentiinivaikutteinen maapohjainen metsä ei lukeudu uuden luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisiin tiukasti suojeltuihin luontotyyppeihin, kuten serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot. Määrittelyn epämääräisyyttä ilmentää myös se, että ELY toteaa pohjamoreeninäytteenoton kielletyksi toimenpiteeksi rajaamallaan alueella. Kyseessä on malminetsintätekniikka, jota tehdään vain alueilla, joissa on riittävän paksu moreenipeite kallion päällä. Peitepaksuudet vaihtelevat useista metreistä jopa useisiin kymmeniin metreihin. Pelkästään tämä kyseinen esimerkki osoittaa, että serpentiinikallioiden määrittelyyn ja yleisyyteen liittyy huomattavia epäselvyyksiä ja epävarmuuksia. Jo nyt mainitulla pienellä alle 10 km2 lupahakemusalueella on avoimella mutta perustelemattomalla harkinnalla arvioitu esiintyvän enemmän serpentiinikallioita kuin luonnonsuojelulain perusteluissa mainitaan olevan koko Suomessa. Tulevaisuudessa uusien lupahakemusten käsittelyn yhteydessä on vaarana, että serpentiinikallioiden määrä edelleen huomattavasti kasvaa ja samalla ne automaattisesti tulevat suojelluksi tiukasti suojeltuna luontotyyppinä vaikka luonnonsuojelulaissa ja -asetuksessa esitetyt luontotyypin määrittelyperusteetkaan eivät täyttyisi. Mitään muutoksenhakumekanismia tähän ei ole. Asetuksen jatkokehittelyssä ja ympäristöministeriön alaisilleen toiminnoille antamassa ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota, että näissä määrittelyissä noudatetaan luontotyypin todellisia määrittelyperusteita ja eduskunnan päätöksiä. Lisäksi tulisi arvioida, kuuluvatko serpentiinikalliot lainkaan luokkaan tiukasti suojellut luontotyypit jos (löyhästi) määriteltyjä serpentiinikallioita todellakin on näin paljon? Vähintäänkin on ehdottoman välttämätöntä, että ministeriö jatkossa ohjaa hallinnonalansa viranomaisia ja laitoksia lain ja asetuksen käytännön soveltamisessa huomioiden hyvän hallinon periaatteet. Mahdollisen hallinnollisen ohjeen (ei asetus) osalta on tärkeää, että siitä on asianosaisilla mahdollisuus lausua etukäteen. KARTOITUKSEN TILANNE Suomen ympäristökeskus on kartoittamassa serpentiinikallioiden esiintymistä Suomessa. Kaivosteollisuus ry:n SYKE:ltä saamien tietojen mukaan kartoituksen tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu, vaan projektin osalta on monivuotisen projektin viimeinen kartoitusvuosi menossa. Serpentiinikallioiden kartoituksen tulokset on tarkoitus julkaista paikkatietona jossain muodossa, mutta tuloksia ei ole miltään osin vielä saatavissa. SYKE korostaa, että kartoitusprojektin tuottamat tulokset eivät ole alueellisesti kattavia, vaan tiedot ovat kuitenkin lähinnä pieni pintaraapaisu serpentiinikallioiden suojelustatuksen selvittelyssä. Tulokset antavat lähinnä viitettä niistä maantieteellisistä alueista, mihin kartoitustyötä kannattaa jatkossa suunnata. Ylipäänsäkin tämän luontotyyppiryhmän rajaaminen on vaikeaa, koska serpentiinipitoisista kivilajeista muodostuvien kallioiden kasvillisuus ei aina poikkea selvästi muusta kalliokasvillisuudesta, ja toisaalta tyypillistä serpentiinikasvillisuutta tavataan toisinaan myös muilla kivilajeilla (Suomen Ympäristö 5/2018). Tämä edelleen korostaa maastotutkimusten merkitystä esiintymien todentamisessa ja rajauksessa. Tämän luontotyypin tunnistamisvaikeuksiin kiinnittävät huomiota muutkin lausunnonantajat, esim. Pohjois-Savon ELY-keskus, joka esittää viranomaisten tueksi laadittavaksi paikkatietoaineistoa potentiaalisista esiintymistä, koulutusta ja maanomistajien informointia. Luontotyyppien Punaisessa kirjassa luontotyyppiryhmää ”Serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot” kuvaillaan seuraavalla tavalla: ”Serpentiinikallioiden, -kivikoiden ja -soraikoiden kasvillisuus muodostuu yleensä sekä serpentiinilajeista tai -roduista että muusta yleisemmästä lajistosta”. Kirjassa mainitut luontotyypin lajit ja lajiryhmät ovat pitkälti vastaavia kuin asetusluonnoksessa mainitut lajit. Poikkeuksia ovat asetusluonnoksessa mainitut kirjojäkälä, ryynisimpukkajäkälä ja sammallimijäkälä, joita ei mainita siellä lainkaan tässä yhteydessä. Useiden lajien ensisijainen elinympäristö on jokin muu kuin serpentiinikalliot luontotyyppi. Laji.fi-portaalin tietojen mukaan tällaisia lajeja ovat ojasykerösammal, tunturihärkki (pl. serpentiinirodut), sinilimijäkälä, lapinnätä (pl. serpentiinityypit) ja karstajäkälä. Muut noin kymmenen kasvilajia ovat todella sellaisia, joiden ensisijainen elinympäristö on asetuksessa mainitun mukainen. Näistä puolet on erilaisia jäkäliä, joista useat kasvavat erityisesti kallioiden ja kivien pinnoilla, siten vaatien kiviaineksen esiintymistä maan pinnalla. Kartoitusprojektin tilanne ja odotettu lopputulos huomioiden serpentiinikallioiden esiintymistä ja yleisyyttä ei tulla asetuksen voimaantullessa tietämään perustuslakivaliokunnan edellyttämässä laajuudessa. Tämä tosiseikka ilmentää tämän kaltaisen (lain nojalla suojeltavan luontotyypin) automaattisen suojelumekanismin ongelmallisuutta. Erityisesti, kun huomioidaan luontotyypin määrittelyyn liittyvät epäselvyydet, mihin seikkaan myös perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota ja mitä edellä mainittu malminetsintälupahakemusesimerkki myös vahvistaa. Serpentiinikallioiden kaltainen epämääräisesti määritelty ja huonosti tunnettu luontotyyppi soveltuisi luonteensa puolesta selvästi paremmin luonnonsuojelulain 64 § mukaiseksi suojelluksi luontotyypiksi, joka suojellaan tapauskohtaisesti tunnetun esiintymän erityisominaisuuksien pohjalta. LUONTOTYYPIN VAARANTUMINEN Luontotyypin tarkan määrittelyn lisäksi epäselväksi jää, minkä tyyppinen toiminta voi vaarantaa serpentiinikallio-luontotyypin ominaispiirteitä. Onko tiukasti suojellun luontotyypin alueella liikkuminenkin kielletty ja kuinka se informoidaan maastossa? Alueen muuttaminen esim. kalliota louhimalla on selvästi luvanvaraista toimintaa, vaatien lain 66 § mukaisen poikkeuksen. Voidaanko alueella kuitenkin liikkua ja suorittaa esim. geologista näytteenottoa? Kaivosteollisuus ry katsoo, että kevyt näytteenotto (ns. kaivoslain mukainen etsintätyö) ei vaaranna kyseisen luontotyypin ominaispiirteitä sen enempää kuin tavanomaiset vapaa-ajan toiminnot luonnossa, vaikkapa marjastus. Raskaampaa näytteenottoa (esim. kairaus) voidaan myös suorittaa talvikaudella lumipeitteen suojatessa kasvillisuutta. Mikäli näytteenotto kaikissa muodoissaan on kiellettyä, millaisia suojaetäisyyksiä vaaditaan tiukasti suojellun luontotyypin rajalta? Tästä tulisi olla selkeät lain nojalla annetut asetussäännökset. Edellä mainitun esimerkkitapauksen perusteella kaikkinainen malminetsintä olisi kiellettyä näillä alueilla. Tämä ei ilmene lain ja asetuksen perusteluista. Tavanomaiset malminetsintätoimet eivät vaaranna luontotyypin ominaispiirteitä. Mahdollinen kaivostoiminta on asia erikseen ja tulee käsitellä luonnonsuojelulain 66 § mukaisessa menettelyssä. Tavanomaisilla suojelualueilla voidaan malminetsintätutkimuksia tehdä erillisen tutkimusluvan turvin. Tutkimuslupaa haetaan suojelualueen rauhoitusmääräyksistä riippuen haltijaviranomaiselta, ELY-keskukselta tai ympäristöministeriöltä. Tutkimuslupa on valituskelpoinen. Tiukasti suojellun luontotyypin tapauksessa tällaista luvitusmekanismia ei ole olemassa vaan suojelu on absoluuttista estäen kaiken mahdollisesti luontotyypin ominaispiirteitä vaarantavan toiminnan. Tämä on altis eri viranomaisten vaihteleville tulkinnoille. Asetuksen jatkokehittelyssä on linjattava selkeä .mekanismi, joka mahdollistaa tutkimusluvan käsittelyn ja myöntämisen vastaavasti kuin tavanomaisille suojelualueille. JATKOTYÖSSÄ TULISI VIELÄ SELVITTÄÄ JA SELVENTÄÄ: 1) Asetukseen tulisi lisätä mekanismi, jonka mukaisesti luontotyyppiesiintymä lisätään viranomaisen suojelutietorekistereihin vasta siinä vaiheessa, kun siitä on riittäviin ympäristöhallinnon maastotutkimuksiin pohjautuva julkisesti saatavilla oleva tutkimustieto olemassa. Näin menetellen toteutuisi myös perustuslakivaliokunnan edellyttämä tehokkaan inventoinnin ja tietojen tallentamisen periaate. 2) Inventointipohjaisen suojelumekanismin lisäksi on tarpeen myös vielä yksityiskohtaisemmin määrittää, mikä tarkkaan ottaen on serpentiinikallio, -kivikko ja soraikko. Muutoin on vaarana, että luontotyyppiä tulkitaan eri alueellisten viranomaisten toimesta hyvin vaihtelevasti ja määrittely (ja sen mukaiset luontotyypin pinta-alat) voivat vaihdella suuresti eri puolilla maata. Nyt asetusluonnoksessa esitetty serpentiinikallioiden määrittely on vielä varsin yleispiirteinen ja sitä on jo tulkittu huomattavasti väljemmin kyseisen luontotyypin suojelussa. 3) Kaivosteollisuus ry esittää, että luonnonsuojeluasetukseen kirjataan seuraava määrittely kyseiselle tiukasti suojellulle luontotyypille: A) Serpentiinikalliot, -kivikot ja –soraikot ovat muualla kuin tunturialueella sijaitsevia, serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivestä muodostuvien kallioiden, kivikoiden ja soraikoiden maanpäällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. Luontotyyppiin kuuluvat myös louhintakäytöstä poistetut vuolukivi- ja talkkilouhokset, joilla esiintyy serpentiinilajistoa. Kalliolla, kivikolla tai soraikolla tarkoitetaan vähintään 85 m2 laajuista maastotutkimuksin todennettua aluetta, jolla maanpinnassa esiintyy edellä mainittuja kivilajeja. Lisäksi mainitulla alueella tulee todennetusti esiintyä serpentiinikallioiden tyyppilajistoa useita lajeja, joiden ensisijainen elinympäristö todellakin on serpentiinikalliot -luontotyyppi. Esiintymien tulee perustua ympäristöhallinnon maastotutkimuksin inventoimaan tietoon. Esiintymän tulee täyttää kaikki edellä mainitut vaatimukset: kivilaji, laajuus, esiintyminen maanpinnassa ja riittävä serpentiinilajisto, tullakseen määritellyksi kyseiseen luontotyyppiin. 4) Asetuksessa mainitut kasvilajit tulisi lisäksi tarkistaa niin, että siinä mainitaan vain ne kasvilajit, joiden ensisijainen esiintymisalue on serpentiinikalliot-luontotyyppi. Yllä mainitun mukainen määrittely poissulkee sellaiset kallio, kivikko ja soraikkoalueet, joilla ei todennetusti esiinny riittävää serpentiinilajistoa ja jotka ovat joko huomattavan pieniä tai eivät ulotu maanpinnalle saakka. Luonnonsuojelulaki ja asetus toteavat yksiselitteisesti, että luontotyyppi ei ulotu maanpinnan alle. Tätä tukee asetuksessa esitetty kasvilajiston listaus. Mainituista lajeista useat jäkälät kasvavat lähinnä kivien ja kalliopaljastumien pinnalla ja kasvit muutoinkin maan pinnalla, kalliolle tai kivien väliin kerrostuneessa karikkeessa. Oleellista on, että muilla keinoin kuin asianmukaisin maastotutkimuksin todennetut alueet eivät näin täyttäisi luontotyypin määritelmää. Yksiselitteinen luontotyypin määrittely varmistaa, että alueelliset tulkinnat ovat yhdenmukaisia ja suojellun luontotyypin rajaukset perustuvat kaikkialla samaan tutkittuun tietoon. Lisäksi, mikäli vuosien myötä tutkimusten edetessä luontotyypin esiintyminen todetaan selvästi ennalta arvioitua laajemmaksi, voidaan harkita luontotyypin uudelleenmäärittelyä luonnonsuojelulain 64 § mukaiseksi suojelluksi luontotyypiksi. 5) Jatkotyönä esitämme, että ministeriö edelleen selvittää serpentiinikalliot-luontotyypin todellista uhanalaisuutta. Kun serpentiinikalliot-luontotyyppiä on suojeltu 1 000 ha, tulee luontotyypin sijoittumista luonnonsuojelulain 65 § mukaiseen kategoriaan tarkastella uudelleen. Mielestämme tässä tilanteessa on perusteltua sijoittaa mainittu luontotyyppi luonnonsuojelulain 64 § mukaiseen kategoriaan. Kun tiukasti suojellun luontotyypin määrittelyperusteena on niiden harvinaisuus ja suppea esiintyminen maassamme, tulee luokitusta tarkastella uudestaan jos kartoitusten ja tutkimusten perusteella ilmenee luontotyyppiä esiintyvän Suomessa moninkertaisesti ennalta arvioituun nähden. Tällöin suojelun tarve ja tiukkuusaste vastaavasti vähenee.
      • Suomen Luontopaneeli
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Luontopaneeli kiittää lausuntomahdollisuudesta koskien valtioneuvoston luonnonsuojeluasetusta. Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen: Luontopaneeli pitää erittäin tärkeänä uuttaa pykälää luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta. Suomen luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden elpyminen edellyttää, että Suomella on voimassa kokonaisvaltainen kaikkia sektoreita koskeva strategia ja toimintaohjelma, joissa asetetaan selkeät tavoitteet, mittarit ja seuranta luonnon monimuotoisuuden tilalle. Oleellista on, ettei strategiakausien vaihtuessa syntyisi nykyisen kaltaista tilannetta, jossa Suomella ei ole pitkään aikaan voimassa olevaa luonnon monimuotoisuusstrategiaa (edellinen strategiakausi päättyi vuonna 2020). Siksi Luontopaneeli katsoo, että pykälä olisi syytä muotoilla uudelleen niin, että siinä ilmaistaisiin, että strategian laatiminen täytyy aloittaa hyvissä ajoin ennen strategiakauden päättymistä ja että uusi strategia tulee pyrkiä hyväksymään viipymättä strategiakauden päättyessä. Luontokadon uhka on viime vuosien aikana ymmärretty laajasti, mikä näkyy esimerkiksi valtiovarainministeriön omassa ilmasto- ja luontostrategiassa (VM 2022) sekä kuntien ja yritysten toimissa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi (esim. luontokunnat-verkosto, Kuokkanen ym. 2023, Business for Nature 2022). Luontokadon pysäyttäminen vaatii selkeitä kaikkia toimijoita koskevia tavoitteita sekä ennustettavaa toimintaympäristöä, mitä luonnon monimuotoisuusstrategia oleellisesti tukee. On huolestuttavaa, että ylin kansallinen päätöksenteko ei ole priorisoinut päättyneellä vaalikaudella uuden strategian voimaansaattamista. Luontopaneeli katsoo, että pian aloittavan uuden hallituksen olisi syytä saattaa luonnon monimuotoisuusstrategia voimaan uuden vaalikauden alussa. Lausunnoilla olleen luonnon monimuotoisuusstrategian luonnoksen käsittelyä eduskunnassa ei tule viivyttää. Luontopaneeli on antanut lausuntonsa strategialuonnoksesta ja pitää sitä hyvin valmisteltuna. Strategialuonnoksen päätavoite, luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 ja luonnon monimuotoisuuden kääntäminen elpymisuralle vuoteen 2035 mennessä, on hyvin muotoiltu ja Suomen kansainvälisten sitoumusten mukainen. Tavoite on mahdollista saavuttaa, mutta vaatii hyvin tehokkaita ja viipymättä aloitettavia toimia. Jotta myönteisiä vaikutuksia luontokadon pysäyttämiseksi saataisiin aikaan viimeistään vuodesta 2025 alkaen, kuten strategialuonnoksessa linjataan, tulee yhteiskunnassa olla valmius toteuttaa strategian toimenpiteitä viipymättä. Luontotyyppien suojelu: Luontopaneeli katsoo, että pykäliä 5 ja 6 koskevia luontotyyppien kuvauksia tulisi vielä tarkistaa. On tärkeää, että asetus ohjeistaa selkeästi suojeltavien luontotyyppien piirteiden tunnistamisessa. Toisaalta on tärkeää, että luontotyyppien kuvauksiin ei jätetä sellaista tulkinnanvaraa, joka voisi johtaa suojelun epäämiseen (esim. tietyn lajin löytymisen ei tule olla edellytyksenä luontotyypin suojelulle). Toistuvasti samaa pesää käyttävät lajit: Asetuksessa yksilöidään 16 lintulajia, jotka käyttävät samaa pesää toistuvasti. Taustamuistiossa ei perustella, miten juuri nämä lajit ovat valikoituneet asetukseen (todetaan kyllä, että Luontodirektiivin liitteen IV a heikentämis- ja hävittämiskiellon piirissä olevia lajeja ei mainita pykälässä). Luontopaneeli katsoo, että tämä luettelo on liian kapea. Listalta selkeästi puuttuvia lajeja ovat kanahaukka, hiirihaukka, mehiläishaukka, haarahaukka, helmipöllö, lehtopöllö, viirupöllö, kalasääski, huuhkaja, muuttohaukka, huuhkaja, tervapääsky, harakka, naakka ja korppi. Lisäksi listalla on pikkukiljukotka joka ei tiedettävästi ole koskaan pesinyt Suomessa. Jos pikkukiljukotka on lisätty listalle ennakointia linnun mahdollisesta pesimisestä Suomessa tulevaisuudessa, olisi listalle perusteltua lisätä myös kattohaikara, joka on jo pesinyt Suomessa ja tunnettu monivuotisista pesistään. Luontopaneeli kiinnitti lisäksi huomiota siihen, ettei liitteessä 6 (Suomessa esiintyvät Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit) luetella yhtäkään lintulajia. Eikö lintudirektiivin liitteen 1 lajien tulisi kuulua tähän luetteloon? Jotta luontokadon pysäyttämisessä ja muissa luonnonsuojelun tavoitteissa voidaan onnistua, täytyy meillä olla tietoa lajien ja luontotyyppien tilasta ja muista ympäristönmuutoksista. Pykälä kolme luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä on erittäin tärkeä. Jatkuvalle ja kattavalle seurannalle, luonnonsuojelun tietojärjestelmän kehittämiselle ja ylläpidolle turvattava riittävät resurssit. Luontopaneelin lausunnon ovat laatineet Aleksi Lehikoinen, Ilona Laine ja Outi Silfverberg. Viitattu kirjallisuus: Business for Nature 2022. Make it mandatory campaign. https://www.businessfornature.org/make-it-mandatory-campaign. Luettu 27.4.2023. Kuokkanen A., Forslund T., Sinervo R. 2023. Vaikuttavaa luontotyötä: Yritysten opit ja kokemukset tieteeseen pohjautuvien luontotavoitteiden pilotoimisesta. FIBS ja Sitra. https://fibsry.fi/wp-content/uploads/2023/03/Vaikuttavaa-luontotyota_FIBS_Sitra_final.pdf Luontokunnat-verkosto. Luontokunnat.fi. Luettu 27.4.2023. VM 2022. Valtiovarainministeriön ilmasto- ja luontostrategia 13.12.2022. https://vm.fi/documents/10623/101263033/2022_VM_ilmasto+ja+luontostrategia_SAAVUTETTAVA.pdf/32267f9a-f63e-f3a4-2cf6-9a159b545c2b/2022_VM_ilmasto+ja+luontostrategia_SAAVUTETTAVA.pdf?t=1674729149343.
      • Metsähallitus
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • LAUSUNTO LUONNOKSESTA LUONNONSUOJELUASETUKSEKSI 3§ Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan ympäristöministeriön on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa järjestettävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien levinneisyyden, esiintymisen ja runsauden seuranta sekä arvioitava eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso ja sen muutokset. Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen on tiiviisti kytköksissä LsL 13 luvun (Luonnonsuojelun tiedonhallinta ja päätöksistä tiedottaminen), erityisesti 117 § (Luonnonsuojelun tietojärjestelmä) ja 118 § (Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennettavat tiedot), kanssa. Luonnonsuojelun tietohallinnasta on tarkoitus säätää tarkemmin erillisessä asetuksessa. Tulevassa asetuksessa on tarpeen säätää yksityiskohtaisesti seurannan ja tietohallinnon kokonaisuudesta, sisältäen mm. kuvauksen luonnonsuojelun seurannasta, luonnonsuojelun tietojärjestelmästä, niiden tietosisällöistä sekä eri toimijoiden tarkennetuista vastuista. Luonnonsuojelulain mukaan Metsähallitus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaavat luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrää ja pinta-alaa sekä niiden ekologista tilaa koskevasta seurannasta. Nykyisin ao tietoa ylläpidetään Metsähallituksen ULJAS-tietojärjestelmäkokonaisuudessa, jonka uudistamiseen tähtäävä JHT Arvo -hanke on käynnistynyt vuonna 2023. Tavoitteena on, että uudet tietojärjestelmät ovat kokonaisuudessaan käytössä v. 2027. Jotta uudet järjestelmät palvelisivat mahdollisimman hyvin luonnonsuojelulain tarkoittamaa tarvetta, olisi tarkentava asetus tarpeen hyvissä ajoin jo järjestelmäsuunnittelun alkuvaiheessa. 5§ Suojellut luontotyypit Asetuksella päivitettäisiin ja tarkennettaisiin luontotyyppien kuvauksia nykyisestä asetuksesta sekä lisättäisiin luonnonsuojelulakiin uutena lisättyjen luontotyyppien kuvaukset. Uusia lakiin lisättyjä luontotyyppejä ovat rannikon metsäiset dyynit, sisämaan tulvametsät, harjumetsien valorinteet, meriajokaspohjat, suojaisat näkinpartaispohjat ja kalkkikalliot. Nykyisen asetuksen luontotyyppikuvausten tarkennukset ovat perusteltuja ja määritelmät kuvaavat aiempaa paremmin luontotyyppien ekologisia piirteitä ja monimotoisuutta. Myönteistä on esimerkiksi määritelmiin sisältyvä näkökulma luontotyyppien jatkuvuuden ja pinta-alan lisääminen luonnonhoitotoimin osana rajauksia. Näistä esimerkkinä jalopuiden taimien ja vesojen rajaaminen mukaan jalopuumetsiköihin jalopuiden uudistumisen ja metsikön luontaisen pienilmaston turvaamiseksi, korkeakasvuisemmaksi muuttuneen niityn sisällyttäminen ketokokonaisuuteen sekä harjumetsien valorinteisiin sisällytettävät umpeenkasvaneet osat. Suojeltuihin luontotyyppeihin on lisätty vedenalaisia meriluontotyyppejä, mikä on tuoreimman luontotyyppien uhanalaistarkastelun tulosten mukaista. Hiekkarantojen määritelmää on laajennettu niin, että siinä huomioidaan erikseen mainittuna myös järvien ja jokien hiekkarannat ja suojeltavan esiintymän tila voi olla myös luonnontilaisen kaltainen tai sisältää hoidon tarpeessa olevia osia. Tämä on positiivista kehitystä, sillä sisämaan hiekkarantoihin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota mm. Helmi -elinympäristöohjelmassa, ja hiekkarannat on arvioitu uhanalaisiksi (järvet) tai puutteellisesti tunnetuiksi (joet). Järvien hiekkarantojen ennallistamismenetelmiä kehitetään Helmi -elinympäristöohjelmassa. Myös vedenalaisten osien mainitseminen on hyvä, sillä hiekkarantoihin liittyvät matalan veden kasvillisuusvyöhykkeet rehevöitymisherkkiä, etenkin suojaisissa lahdissa. Dyyniluontotyypit muodostavat jatkuvasti muuttuvan sukkessiosarjan avoimista dyyniluontotyypeistä metsäisiin dyyneihin. Metsäisten dyyniluontotyyppien asetusmääritelmä kuvaa vain yhtä metsäisten dyynien kasvillisuuden assosiaatiotyyppiä, mikä on tyypillistä metsäisten dyynien suhteellisen harvapuustoisille, nuorille sukkessiovaiheille. Valtaosa tällä hetkellä metsäisiksi dyyneiksi luokitelluista alueista on varpujen osalta jo sulkeutuneemman kangasmetsän, etenkin puolukan ja mustikan vallitsemaa, lajistoa. Sama pätee sammaliin: myöhemmissä vaiheissa tyypilliset kuivan – tuoreen kangasmetsän lajit, kuten seinäsammal ja kynsisammalet, muuttuvat vallitseviksi. Meriajokaspohjien määritelmään liittyvät tarkennusehdotukset: “Meriajokaspohjat kärsivät mm. rehevöitymisestä, ruoppauksista ja ankkuroinnista. Meriajokaspohjien koko vaihtelee muutamista neliömetreistä useisiin hehtaareihin. Esiintymän rajauksessa huomioidaan meriajokkaan kasvullinen lisääntyminen ja sitä kautta esiintymän liikkuminen, ja sisällytetään rajaukseen myös leviämiseen soveltuvat harvakasvuiset tai paljaat reuna-alueet.” Perustelumuistion taulukossa 1 on esitetty luontotyyppikohtaisesti esimerkkejä toimenpiteistä, jotka voivat heikentää kyseistä luontotyyppiä. Asetusta sovellettaessa suunnitellun toimenpiteen vaikutus tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Meriajokaspohjien ja suojaisien näkinpartaispohjien osalta esimerkinomaista listaa ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi mm. rehevöityminen, läjitys ja rehevöityminen. Yleisesti ottaen kaikkien luontotyyppien osalta voi todeta, että haitallisten vieraskasvilajien leviäminen on niille merkittävä uhka. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Serpentiiniluontotyypin määritelmä lajilistoineen on erinomainen ja erittäin hyödyllinen luonnonsuojelualueiden malminetsintään liittyvissä kysymyksissä. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Asetuksen 11 §:ssä säädettäisiin toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista, joiden pesien vahingoittaminen on kiellettyä myös lisääntymiskauden ulkopuolella (LsL 70§). Pykälässä tarkoitettuja eläinlajeja olisivat harmaahaikara, kaakkuri, kiljukotka, kuningaskalastaja, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, maakotka, merikotka, merimetso, mustavaris, piekana, pikkukiljukotka, tunturihaukka, törmäpääsky ja uuttukyyhky. Näiden lajien huomioiminen on tärkeää ja kannatettavaa. Tosin pikkukiljukotka ei ainakaan toistaiseksi kuulu Suomen pesimälinnustoon. Lisäksi luettelosta jää puuttumaan useita määritelmän täyttäviä lajeja, joiden osalta luetteloa tulisi täydentää. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen OHKE-hankkeessa ”Suomessa pesivien lintulajien pesä- ja pesäpaikkauskollisuus” vuonna 2017 tunnistettiin lajeja, joiden on todettu pesivän säännöllisesti samoissa pesissä peräkkäisinä vuosina, sekä isokokoiset petolinnut, jotka käyttävät pesimäreviirillään sijaitsevia useitakin pitkäikäisiä ja tunnistettavina säilyviä pesiä vaihtelevasti eri vuosina. Hankkeeseen viitaten asetusluonnoksen lajilistan täydentämistä tulisikin harkita mm. seuraavien lajien osalta: mehiläishaukka, haarahaukka, kanahaukka, hiirihaukka, kalasääski, muuttohaukka, huuhkaja, lehtopöllö, viirupöllö ja korppi. Myös kuikka sekä pesimälinnustoomme hiljattain asettunut jalohaikara ja pysyvissä yhdyskunnissa pesivien lajien, kuten lokki- ja ruokkilintujen sekä pääskyjen pesäpaikat, tulisi huomioida asetuksessa. Yleistä huomioitavaa Erityisesti Metsähallituksen tuulivoimatoiminnassa on nähtävissä, että eläinlajien suojelua koskevat viranomaistulkinnat ovat jatkuvasti tiukentumassa uusiutuvan energian rakentamisen kannalta epäedulliseen suuntaan. Jotta Suomen ilmasto- ja energiatavoitteet pystytään saavuttamaan, on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä myös kaiken luonnonsuojelusääntelyn osalta varmistamaan suojelullisten näkökohtien ja tuulivoiman edistämisen yhteensovittamisen tarpeet. Metsähallitus korostaa haluavansa toimia vastuullisesti myös luonnonsuojelun näkökulmasta, mutta vallitsevan ylivarovaisuuden vuoksi tuulivoimahankkeet eivät välttämättä etene edes maakuntakaavoihin ja niiden kautta yleiskaavoitukseen, jossa todelliset vaikutukset tulisivat perusteellisesti selvitetyksi. Sen vuoksi on olennaista, että yhteensovittamisen haasteita pyrittäisiin osaltaan ratkomaan myös säädösten valmistelu- ja perustelumateriaaleissa.
      • Bioenergia ry, Salo Hannu
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Bioenergia ry kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asetuksesta ja toteaa seuraavaa: Luonnonsuojelulain (LsL) ja -asetuksen (LSA) välinen ajallinen viive, LSA:n kattavuus ja viranomaisyhteistyö Uusi luonnonsuojelulaki on tulossa voimaan jo 1.6.2023 ja sen soveltamiseen liittyvä luonnonsuojeluasetus on vasta valmisteilla (lausuntoaika päättyy 28.4.2023). Bioenergia ry:n mielestä uuden lain soveltamisen kannalta välttämätön asetus on valitettavan myöhässä jo kuukauden kuluttua voimaantulevaksi päätetyn luonnonsuojelulain kannalta. Uhkana ovat epämääräiset tulkinnat asetuksen viipyessä ja mikäli ELY-keskusten valmistelemia ohjeita maanomistajille eräiden uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tunnistamisesta ei saada valmiiksi. Lausunnolla olevaan LSA-luonnokseen olisi ollut hyvä sisällyttää myös pian annettavat asetusluonnokset maisema-alueista, tietohallinnosta ja ekologisesta kompensaatiosta hyvän lainvalmistelutavan ja koherentin oikeuskäytännön tavoitteiden mukaisesti. Erillisten, samaa aihepiiriä koskevien asetusten antamiseen tulisi olla hyvät perustelut, joita nyt näiden asetusten valmistelusta ei käy ilmi. Nykyisessä luonnonsuojeluasetuksessa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, mutta lausunnolla olevasta asetusluonnoksesta tällainen säädös puuttuu. Yhteistyö ympäristöviranomaisten sekä maa- ja metsätalousviranomaisten ja Suomen metsäkeskuksen välillä on yhä tärkeämpää käytännön toimeenpanon ja strategisten linjausten kannalta. Vain tiiviin yhteistyön avulla voidaan varmistaa uusiutuvien luonnonvarojen käytön kokonaiskestävyyttä esim. rajauspäätöksiin liittyen. Määrittelyjen ja rajausten tarkkuus Luontotyyppien suojelu edellyttää täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, koska kyse on omaisuudensuojan rajoituksista ja viranomaisten yhtäläisistä tulkinnoista toisiaan vastaavissa tapauksissa. Täsmällisten määritelmien tarve korostuu tilanteissa, joissa luonnonsuojelulain luontotyyppilistalla on merkitystä maankäytön suunnitteluun ja toteutukseen. Suojelu tulee kohdentaa ekologisesti vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Luonnonsuojelulain 64.1 §:n mukaan ELY-keskus voi päättää suojella nimenomaan luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän. Asetusluonnoksen perustelumuistion luonnoksessa viitataan luonnonsuojelulain perusteluihin, joiden mukaan luontotyyppien esiintymien määrittelyssä ja rajauskäytännöissä olisi tarpeen ottaa huomioon riittävän laaja-alainen ekologinen kokonaisuus. Ote perustelumuistion luonnoksesta: ”Luontotyyppien esiintymien määrittelyssä huomioitaisiin riittävän laaja-alaiset ekologiset kokonaisuudet, jotta luontotyyppien ominaispiirteet voidaan turvata pitkällä aikavälillä. Määrittelyillä tavoiteltaisiin toiminnallisia ekologisia kokonaisuuksia, joissa esiintymään rajattaisiin myös luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä lähiympäristöstä.” Tällöin mahdollisesti luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä lähiympäristöstä otettaisiin myös huomioon. Bioenergia ry esittää, että mahdollisesti ennallistamiskelpoisia tai muutoin luontoarvoiltaan potentiaalisia kohteita ei sisällytetä rajaukseen, koska tällöin perusteltavuus heikkenee ja ehdollistuu. Luontotyypin suojelua koskeva rajauspäätös voidaan aina tehdä vastoin maanomistajan tahtoa, mutta rajausperusteiden on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia vailla subjektiivisuutta ja spekulatiivisuutta. Viranomaiselle ei tule jäädä sellaista harkintavaltaa, jossa pakottaviin elementteihin kytkettäisiin mahdollisuus tehdä maanomistajan määräysvaltaa merkittävästi rajoittavia päätöksiä esimerkiksi kohteen luontoarvojen tulevaan kehitykseen liittyvien olettamusten perusteella tai ”varmuuden vuoksi”. Rajattavan kohteen on siis rajauspäätöstä tehtäessä oltava koko alueeltaan luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava, minkä lisäksi sen on koko alueeltaan täytettävä tarkempi luontotyyppikohtainen määritelmä. Perustelumuistion luonnoksessa on selostettu luontotyypin ominaispiirteitä heikentäviä toimenpiteitä. Ote perustelumuistion luonnoksesta: ”Luontotyyppien ominaispiirteet ovat erilaisia, joten suojelun vaikutus alueen käyttöön olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Rajauspäätöksessä selvitettäisiin luontotyypin tilaa, ominais- ja erityispiirteitä sekä rajausta koskevat seikat. Ominaispiirteitä heikentäviä toimenpiteitä voivat luontotyypistä riippuen olla esimerkiksi vesitalouden muuttaminen, kallioperän louhinta tai maa-aineisten ottaminen, kasvillisuutta vaurioittava kulutus tai puuston rakennetta muuttavat metsätaloustoimenpiteet, kuten avohakkuu tai puuston istuttaminen.” Bioenergia ry katsoo, että tällaisten lisälinjausten tekeminen kuuluu pikemmin lakiin kuin asetukseen. Sääntelyn ennakoitavuus ja suojelua vaativien luontotyyppien tunnistaminen Useissa luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä annetuissa lausunnoissa kiinnitettiin aiheellisesti huomiota sääntelyn ennakoitavuuteen ja siihen, millaiset mahdollisuudet maanomistajilla on tunnistaa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymät omistamillaan alueilla. Myös perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että erityistä huomiota kiinnitetään tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Joidenkin luontotyyppien suojeltavien kasvilajien ja selkärangattomien tunnistaminen edellyttää sellaista lajintuntemusta, jota on lopulta vain harvalla luontokartoittajallakaan. Luonnonsuojelulain käsittelyn yhteydessä ympäristövaliokunnan kanta oli, että viranomaisen vastuulla on informoida maanomistajaa tiukasti suojellusta luontotyypistä, lajeista ja niiden heikentämiskiellosta. Bioenergia ry:n mielestä tämä on hyvin perusteltua. Maanomistajalla ei voi olla velvollisuutta tutustua asiaa koskeviin tietorekistereihin ja tehdä niistä asiantuntijuutta vaativia johtopäätöksiä, vaan viranomaisen tulee informoida tiukasti suojeltujen luontotyyppien ja lajien sijainneista asian selvitettyään. Luonnonsuojeluasetuksen perustelumuistion luonnoksen mukaan vastuuta kuitenkin siirtyy maanomistajalle tunnistaa tiukasti suojellut luontotyypit. Luontotyypin tarkka määrittely lainsäädännössä ei auta maanomistajaa tunnistamaan tiettyä aluetta tiukasti suojelluksi luontotyypiksi. Bioenergia ry tukee luonnonsuojelulain käsittelyn yhteydessä esiintuotua ja myös ympäristövaliokunnan kantaa, että maanomistajaa tulee informoida hänen omistamallaan alueella olevasta suojellun luontotyypin esiintymästä. Perustelumuistion luonnoksen mukaan ympäristöministeriö antaa ELY-keskuksille ohjekirjeen tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisesta ja maanomistajien tiedottamisesta, mikä on hyvä asia, jos se vielä toteutuu nopealla aikataululla ottaen huomioon luonnonsuojelulain voimaantulon jo 1.6.2023. Tämä edellyttäisi mm. luontotyyppien esiintymien inventointia viipymättä ja riittävien resurssien varaamista, mikä todennäköisesti toteutuu vasta luonnonsuojelulain jo tultua muodollisesti voimaan. Luonnonsuojelualueiden hankinta Luonnonsuojeluasetusluonnoksen 12 § näyttäisi ristiriitaiselta uuden luonnonsuojelulain kanssa. Asetusluonnoksen 12.1 §:n mukaan ympäristöministeriö päättäisi luonnonsuojelutarkoituksiin käytettävien alueiden hankkimisesta valtiolle, mutta kesäkuun alussa voimaantulevan luonnonsuojelulain 108.1 §:n mukaan ELY-keskuksille ja Metsähallitukselle kuuluu alueiden hankinta luonnonsuojelutarkoituksiin. Lausuntopalautteen myötä tällainen ristiriita asetusluonnoksessa tulee korjata luonnonsuojelulain mukaiseksi, jotta viranomaisten toimivaltaan ja tehtäviin liittyvät asiat olisivat yksiselitteisiä lakia sovellettaessa. Lisätietoja Bioenergia ry:n lausunnosta antaa toimialapäällikkö Hannu Salo, etunimi.sukunimi@bioenergia.fi Helsingissä 28.4.2023 Harri Laurikka toimitusjohtaja Bioenergia ry
      • Suomen luonnonsuojeluliitto
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa. Yleistä Yleisesti ottaen asetuksen uusiminen on tarpeen ja kiiireellistä uuden luonnonsuojelulain tullessa voimaan. Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa asetusta, mutta esittää vielä seuraavia tehostamistoimia. 1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen Uuden strategian laatimisen aloittaminen hyvissä ajoin ennen edellisen kauden päättymistä voi olla tarpeen. Näin pystyisimme toivottavasti välttämään nykyisenkaltaisen tilanteen, jossa olemme ilman voimassa olevaa monimuotoisuusstrategiaa. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Katsomme myös, että asetusluonnoksen 6 §, joka koskee luonnonsuojelulain 65 §:ssä tiukasti suojeltuja luontotyyppejä on luonnonsuojelulakia koskevan perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 67/2022 vp) edellytetyllä tavalla riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen maanomistajien omaisuudensuojan perustuslaillisen toteutumisen näkökulmasta, kunhan valtio huolehtii riittävällä tavalla perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaisesta velvollisuudesta vastuusta luonnosta. Edellinen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että luonnonsuojelulain täytäntöönpanossa huolehditaan tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaasta inventoinnista ja tietojen tallentamisesta luonnonsuojelun tietojärjestelmään. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Lintuluettelo on poissulkeva, mikä on erityisen ongelmallista, koska luettelo on hyvin puutteellinen. Siihen tulee lisätä vähintään BirdLife Suomen lausunnossaan esittämät lajit. Niiden lisäksi pitäisi ottaa huomioon ainakin monet muutkin kololinnut. Liite 5 Vaikka erityisesti suojeltujen lajien rajauspäätöksiä tehdään ELY-keskusten resurssipulan takia vähän, se on usein lajien esiintymien viimeinen turvaamiskeino. Monia lintulajeja pudotettiin 2021 erityisesti suojeltujen lajien listalta. Niistä kultasirkku pitäisi palauttaa liitteeseen ja erityisesti suojelluksi lajiksi siltä varalta, että laji palaisi vielä pesimälajistoomme. Myös vaarantuneen muuttohaukan ja äärimmäisen uhanalaisen punasotkan pesimäpaikat tulisi voida suojata rajauspäätöksellä. Toistamme 2021 tekemämme esityksen nostaa vuonna 2019 erittäin uhanalaiseksi listattu viheryökkönen erityisesti suojelluksi lajiksi. Vaikka lajin havaintomäärä on kasvanut vähän viime vuosina, esimerkiksi laji.fi:ssä on vuodelta 2022 vain 25 havaintoa. Ainakin vakiintuneet lisääntymispaikat tulisi turvata. Lopuksi ELY-keskusten voimavaroja tulee lisätä erityisesti suojeltavien lajien ja luontotyyppien rajauspäätösten tekemiseksi. Nyt tilanne on kestämätön esimerkiksi pääkaupunkiseudun rakentamisen uhkaamien jalopuumetsien osalta: niitä menetetään koko ajan, koska ELY-keskus ei rajaa niitä LSL:n mukaan eikä kaupunki turvaa niitä kaavoituksessa MRL:n mukaan. Lisätietoja yleistä, linnut ja viheryökkönen: toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Tapani Veistola toiminnanjohtaja
      • Metsäteollisuus ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Ympäristöministeriön lausuntopyyntö VN/1660/2023 Lausunto luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi Pyydettynä lausuntona ympäristöministeriön esityksestä luonnonsuojeluasetukseksi Metsäteollisuus ry toteaa seuraavaa: 3 § Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen Luonnonsuojelulain 18 §:n asetuksenantovaltuus kattaa tarkemmat säännökset seurannan järjestämisestä ja siihen liittyvistä viranomaisten tehtävistä. Pykäläluonnoksessa esitetään säädettäväksi viranomaisten yhteistyön lisäksi tietojärjestelmän hyödyntämisestä sekä järjestelmän kehittämisestä ja ylläpitämisestä siten, että se palvelee luonnonsuojelulain tavoitteiden toteuttamista. Epäselvää on, mitä lisäarvoa pykälä toisi viranomaisyhteistyön osalta suhteessa luonnonsuojelulakiin. Ei myöskään ole selvää, mitä tietojärjestelmän kehittämiseen liittyvä säännös tässä yhteydessä tarkoittaisi ja kuuluko se edes luonnonsuojelulain 18 §:n asetuksenantovaltuuden piiriin. 5 § Suojellut luontotyypit Asetusluonnoksen 5 §:n tarkoituksena on määritellä luonnonsuojelulain 64 §:n suojellut luontotyypit eli sellaiset luontotyypit, joiden säilymisen kannalta tärkeän esiintymän ympäristöviranomainen voi päätöksellään rajata suojeluun. Esiintymän on oltava luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava. Metsäteollisuus painotti luonnonsuojelulain valmistelun yhteydessä, että luonnonsuojelulain 64 §:n luontotyypit tulee määritellä täsmällisesti ja siten, että ne kattavat luontoarvoiltaan kaikkein arvokkaimpia kohteita. Asetusluonnoksessa etenkin uusien luontotyyppien määrittelyt ovat hyvin yleisluontoisia ja väljiä. Sen sijaan suurin osa jo aiemmin laissa mukana olleista luontotyypeistä kuten jalopuumetsät ja pähkinäpensaikot on määritelty asetuksessa huomattavasti tarkemmin kuvaamalla ominaispiirteinä esimerkiksi puiden lukumäärää ja kokoa. Kaikki luonnonsuojelulain 64 §:n luontotyypit tulee kuvailla siten, että määritelmän perusteella on mahdollista tunnistaa pykälässä tarkoitettu suojelunarvoinen luontotyyppi. Selkeillä määrittelyillä varmistetaan lain ennakoitavuus ja yhtenäisyys lain soveltamisessa eri alueilla. Lisäksi on otettava huomioon, että luonnonsuojelulain suojeltavilla luontotyypeillä voi olla vaikutusta myös muissa menettelyissä kuten maankäytön suunnittelussa Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että luontotyyppisuojelu kohdennetaan ainoastaan olemassa oleviin luontoarvoihin. Lisäksi rajattavien esiintymien tulee olla koko alueeltaan luonnontilaisia tai siihen verrattavia. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaista suojelua ei ole resurssien käytön, eikä maanomistajien oikeusturvan kannalta perusteltua kohdentaa mahdollisesti itsekseen ennallistuviin tai esiintymien ennallistamista vaativiin osiin. Niiden osalta monimuotoisuutta voidaan vahvistaa muilla olemassa olevilla keinoilla kuten vapaaehtoisuuteen perustuvilla METSO- ja Helmi-ohjelmilla. Rajaamista koskevien tarkennusten sijaan asetuksessa tulee keskittyä luonnontilaisten tai siihen verrattavien esiintymien ominaispiirteiden kuvaamiseen. Luonnonsuojelulain 64 §:n asetuksenantovaltuus koskee luontotyyppien määrittelyperusteita. Asetusluonnoksen perusteluissa on kuitenkin taulukoitu myös esimerkkejä luontotyyppejä heikentävistä toimenpiteistä sekä kuvattu rajauspäätöksen sisältöä. Epäselväksi jää, mikä näiden tekstien merkitys on käytännössä ja millä perusteella linjauksia esitetään tehtäväksi perustelumuistiossa. 2) jalopuumetsät Jalopuumetsän määritelmää ollaan laajentamassa siten, että jalojen lehtipuiden määrä- ja kokovaatimukset täyttävän ydinosan lisäksi jalopuiden taimet tai vesat rajataan mukaan esiintymään. Metsäteollisuus ei kannata laajennusta. Ilmastonmuutoksen myötä jalopuumetsät tulevat lisääntymään luontaisestikin, ja luonnonsuojelulain mukainen suojelu on perusteltua kohdentaa vain kaikkein arvokkaimpiin esiintymiin. Metsäteollisuus ehdottaa myös, että jalopuumetsät määritellään siten, että niissä on oltava vanhoja puuyksilöitä. Tätä tukee myös uhanalaisen lajiston esiintyminen nimenomaan tällaisilla puuyksilöillä. Lisäksi esimerkiksi tammea ja metsävaahteraa on jo nyt alueellisesti metsissä paljon, minkä vuoksi nykyisin sovellettavat koko- ja lukumäärärajat täyttäviä kohteita löytyy yhä enemmän. Ilmastonmuutoksen odotetaan nopeuttavan tätä kehitystä. Siksi on tarkoin harkittava, miten suojelunarvoiset jalopuumetsiköt määritellään asetuksessa, ja toisaalta miten niiden tilaa voidaan vahvistaa kannustavammin vapaaehtoisin keinoin. 3) pähkinäpensaikot Määritelmään ei esitetä merkittäviä muutoksia lukuun ottamatta luonnonsuojelulaissa säädettyä luontotyypin laajentamista lehdoista muihin kasvupaikkoihin. Metsäteollisuus esittää, että määritelmässä korostettaisiin esitettyä enemmän lahoavien ja vanhojen yksilöiden esiintymistä merkkinä suojeltavasta pähkinäpensaikosta. 4) tervaleppämetsät Metsäteollisuus pitää hyvänä selkeytystä, jonka mukaan rantojen kapeita tervaleppäkaistaleita ei lueta luonnonsuojelulain suojeltavaksi luontotyypiksi. 8) rannikon metsäiset dyynit Metsäteollisuus esittää, että luonnonsuojeluasetuksessa rannikon metsäiset dyynit määritellään esitettyä yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi puustoa on syytä kuvailla tarkemmin. 9) sisämaan tulvametsät Asetusluonnoksessa tulvametsät on määritelty yleisellä tasolla. Luonnoksesta puuttuu tarkempi kuvaus sitä, millaisia suojeltavan tulvametsän ominaispiirteiden tulee olla. Ilmastonmuutoksen myötä tulvien ja siten myös tulvametsien odotettaneen lisääntyvän. Suojeltavat tulvametsät on siis rajattava selkeästi siten, että niissä tulva on toistuvaa ja sillä on erityistä, asetuksessa tarkemmin kuvattavaa vaikutusta lajistoon. 10) harjumetsien valorinteet Asetusluonnoksessa harjumetsien valorinteet on määritelty rinteen suunnan ja kaltevuuden sekä harvapuustoisuuden mukaan. Harjumetsien valorinteitä on arvioiden mukaan yli 80 000 hehtaaria, joista edustavia kohteita on korkeintaan muutama tuhat hehtaaria. Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että määritelmää tarkennetaan lisäämällä ominaispiirteeksi harjumetsille tyypillinen uhanalainen paahdelajisto. Näin suojelu kohdentuu kustannusvaikuttavasti luontoarvoiltaan arvokkaimpiin harjumetsiin. Määritelmässä on myös ristiriitaa vähäpuustoisuuden osalta. Ilmaus ”melko vähäpuustoinen” on syytä muuttaa muotoon ”vähäpuustoinen”, jota on myös käytetty määritelmässä. Metsäteollisuus esittää poistettavaksi maininnan mahdollisuudesta rajata umpeenkasvaneita osia suojeltaviin harjumetsiin. Suojeltavan esiintymän tulee kattaa koko alaltaan harjumetsien valorinteen ominaispiirteet mukaan lukien harjumetsille ominainen paahdelajisto. Umpeenkasvaneiden osioiden suojelu ei ole rajallisten suojeluresurssien kannalta perusteltua, vaan hoitotoimia tulee potentiaalisilla kohteilla edistää sujuvammilla ohjauskeinoilla. 11) kalkkikalliot Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että koko suojeluun rajattava alue täyttää kalkkikallioiden lajistoon liittyvät ominaispiirteet. Näin ollen luontotyypin määritelmästä tulee poistaa umpeenkasvaneet, hoitotoimia vaativat kohdat. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Asetusluonnoksen perustelumuistiossa viitataan perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja ympäristövaliokunnan mietintöön luonnonsuojelulain 65 §:n tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisvaikeuksista, inventointitarpeesta sekä tietojen tallentamisesta luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Ympäristövaliokunta totesi, että serpentiinikasvilajiston tunnistaminen on haasteellista ja siksi viranomaisen tulee informoida maanomistajaa hänen omistamallaan kiinteistöllä mahdollisesti sijaitsevasta tiukasti suojellusta luontotyypistä ja sen heikentämiskiellosta. Metsäteollisuus pitää tarpeellisena, että serpentiinikallioiden lisäksi myös luonnonsuojeluasetuksen määritelmän täyttävistä rannikon avoimista dyyneistä tiedotetaan maanomistajaa luontotyyppiesiintymien säilymisen varmistamiseksi. Metsäteollisuus kiinnittää huomiota siihen, että aikataulullisesti tilanne on käytännön toiminnan kannalta haastava. Uudistettu luonnonsuojelulaki astuu voimaan jo 1.6.2023, eikä ympäristövaliokunnan peräänkuuluttamaa kohteiden inventointia ja maanomistajien informointia ilmeisesti ehditä toteuttaa tätä ennen. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eliölajit Metsäteollisuus kritisoi luonnonsuojelulain valmistelun aikana 70 §:n 3. momenttia käytännön toteutukseen liittyvien hankaluuksien vuoksi. Asetukseen esitetään listaa lintulajeista, jotka voivat käyttää samaa pesää toistuvasti. Epäselvää on edelleen, ovatko kaikkien listattujen lintulajien pesät sellaisia, että ne ovat havaittavissa ja lintulaji tunnistettavissa myös pesintäkauden ulkopuolella. On myös epäselvää, miksi kotkalajit ovat listalla mukana, vaikka niiden pesän turvaamisesta säädetään erikseen luonnonsuojelulain 73 §:ssä. 12 § Luonnonsuojelualueiden hankinta Pykälässä esitetään, että luonnonsuojelutarkoitukseen käytettävien alueiden hankinnasta päättäisi ympäristöministeriö. Luonnos vaikuttaa ristiriitaiselta luonnonsuojelulain 108 §:n kanssa, jonka mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus hoitavat alueiden luonnonsuojelutarkoituksessa tapahtuvaan hankintaan liittyvät tehtävät. Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että viranomaisten tehtävät ja keskinäiset vastuut on tarkasti määritelty. Asetusluonnosta tulee selkiyttää asian osalta. Metsäteollisuus ry Paula Lehtomäki toimitusjohtaja
      • Kostilainen Anniina, Sahateollisuus ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Pyydettynä lausuntona ympäristöministeriön esityksestä luonnonsuojeluasetukseksi Sahateollisuus ry toteaa 5 § Suojellut luontotyypit Suojeltavien luontotyyppien määrittelyn tulee olla selkeä ja täsmällinen ja tarkkuustasoltaan yhtenevä kaikkien luontotyyppien osalta. Selkeillä määrittelyillä varmistetaan lain ennakoitavuus ja yhtenäisyys lain soveltamisessa eri alueilla Luontotyyppien suojelussa tulisi keskittyä olemassa oleviin luontoarvoihin. Rajattavien esiintymien tulee olla koko alueeltaan luonnontilaisia tai siihen verrattava. Suojelun kohdentaminen potentiaalisesti itsekseen ennallistuviin tai esiintymien ennallistamista vaativiin osiin ei ole järkevää. Ennallistamiskelpoisissa kohteissa monimuotoisuuden vahvistamiseksi tulisi hyödyntää vakiintuneita vapaaehtoisuuteen perustuvia Metso- ja Helmi-ohjelmia.
      • Suomen Metsästäjäliitto
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Suomen Metsästäjäliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa: Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että suojeltavien alueiden tai luontotyyppien taloudellisen hyötykäytön lakkaaminen tai omistuksen lunastaminen tulee korvata täysimääräisesti reilulla varmuuskertoimella ja ansionmenetys huomioiden. 5 § Suojellut luontotyypit Asetuspykälässä kuvataan luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetut uhanalaiset, suojellut luontotyypit. Pykäläteksti on yli 10 000 merkkiä pitkä. Se tulee toteuttaa selkeällä ja johdonmukaisella tavalla. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Asetuspykälässä kuvataan luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetut uhanalaiset, tiukasti suojellut luontotyypit. Pykäläteksti tulee toteuttaa yksiselitteisemmäksi. Esimerkiksi tietoiskutyyppiset toteamukset, että dyynien avoimuus ja hiekkapaljastumat ovat tärkeitä lukuisille harvinaisille hyönteislajeille, eivät oikein vaikuta asetustekstiltä. 8 § Uhanalaiset eliölajit Pykälä koskee luonnonsuojelulain 75 §:n tarkoittamia lajeja, joita valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi. Tällä tarkoitetaan sellaista luonnonvaraista eliölajia, jonka riski hävitä luonnosta on Suomessa esiintyvien lajien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella vähintään korkea. Lajilista lintujen osalta on pitkähkö ja sisältää lukuisia varsin yleisiä lajeja, joiden riskiä hävitä lähitulevaisuudessa tai pidemmälläkään aikavälillä Suomen luonnosta ei voida pitää korkeana, vaikka vähentymistä elinympäristömuutosten vuoksi olisi jollakin aikavälillä havaittu ja sittemmin tasaantunut ellei jo nousemassa. Listaa tulee tarkastella kriittisesti. Listan uskottavuuden vuoksi siinä ei tule olla nimettynä lajeja liian helposti. Samoin nisäkäslistassa mainittu liito-orava on aiempaa paremmin kartoitettu ja osoittautunut olevan merkittävästi luultua yleisempi. 10 § Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan EU-listauksiin suhteellisen runsaiden tai runsastuneiden lajien osalta niiden poistamiseksi tiukkaa suojelua edellyttävistä lajeista, kuten ilves, karhu, liito-orava, saukko ja susi. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Listasta tulee poistaa lajit, jotka tekevät vähin vaivoin tarvittaessa uuden pesän ja yksittäisen pesän poistaminen on merkityksetöntä lajin runsauden kannalta. Erityisesti sellaiset runsaat lajit, jotka saattavat pesiä ihmistoiminnan läheisyyteen tai sitä haittaavasti, tulisi poistaa listasta, jotta rakennuksille, pihapiireille tai muulle toiminnalle haittaa aiheuttava pesä voidaan lisääntymisajan ulkopuolella hävittää. Tällaisia nyt listalla olevia lajeja ovat esimerkiksi kyhmyjoutsen, merimetso ja mustavaris. Lisäksi uuttukyyhky tulee poistaa listalta sen käyttäessä muiden lintujen pesiä. Lajeja ei tule lisätä listalle vain siksi, että laji suosii samaa pesimäpaikkaa, kun vanhan pesän olemassaololla ei ole käytännössä sen pesimiselle suurempaa merkitystä. 12 § Luonnonsuojelualueiden hankinta Valtion omistukseen hankitut alueet tulee vastaisuudessakin olla Metsähallituksen hallinnassa, kuten muutkin valtion omistamat alueet.
      • Hämeen ELY
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Hämeen ELY-keskus pitää yleisesti hyvänä, että asetusluonnoksessa on tarkennettu monia määrittelyjä. 5§ Suojellut luontotyypit On hyvä, että luontotyyppien kuvauksia on asetusluonnoksessa tarkennettu ja päivitetty. Tarkemmat kuvailut voivat kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan, jos ne voi käsittää ulossulkevina tekijöinä silloin, kun niin ei ole ollut tarkoitus. Hämeen ELY-keskuksen näkemyksen mukaan esimerkiksi jalopuumetsiköiden kohdalla jää liikaa tulkinnanvaraa sellaiseen tilanteeseen, jossa alueella ei ole nuorempia jalopuita, mutta laajempi rajaus palvelisi etenkin jalopuumetsikön pienilmaston turvaamista. Hieman epäselväksi jää, minkälainen harkintavalta ELY-keskukselle jää luontotyyppikohteiden valinnassa ja rajaamisessa. Hämeen ELY-keskuksen toimialueella on aiemmin rajattu suuri määrä luontotyyppikohteita (329 kpl), minkä jälkeen esimerkiksi useat pienialaiset jalopuumetsiköt ovat jääneet hoidotta kuusettumaan, ja maanomistajat epätietoisiksi. Tällä on tosiasiassa heikennetty monin paikoin arvokkaiden luontotyyppien tilaa. Tällaiset tilanteet on vältettävä jatkossa. Hämeen ELY-keskus pitää tärkeänä, että suojelun toteutuksessa yksityismailla korostuvat vapaaehtoiset keinot, ja luontotyyppikohteiden rajauspäätöksiä tehdään harkiten painottaen luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta erityisen arvokkaita kohteita. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Hämeen ELY-keskus pitää asetuksen lajilistaa toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista puutteellisena ja epäloogisena. Asetusluonnoksen perustelumuistiosta ei käy ilmi, millä kriteereillä lajilistaan on päädytty. Asetusluonnoksen lajilistalla on joukko lajeja, jotka pesivät mielellään samassa pesässä (isot petolinnut) ja joukko, jotka pesivät mielellään samassa paikassa, mutta eivät välttämättä samassa pesässä: kuningaskalastaja, törmäpääsky, joutsenet, kurki, harmaahaikara, merimetso. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan asetuksen pitäisi täsmentää luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pesää vs. pesäpaikkaa. Tämän jälkeen lajilista olisi hyvä muodostaa käytännössä koettujen uhkien ja lajien suojelutilanteen perusteella. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan listalle tulisi lisätä ainakin jalohaikara sekä haukka- ja pöllölajeja. Uuttukyyhky on listalla mutta esimerkiksi helmipöllö ei ole. Myös useamman kolonialajin (esimerkiksi naurulokki) lisäämistä listalle olisi hyvä harkita.
      • Natur och Miljö r.f, centralförbundet, Helsingfors
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Natur och miljö välkomnar möjligheten att kommentera utkastet till naturvårdsförordning. Det är mycket välkommet att till förordningen fogas nya bestämmelser om utarbetandet av strategin och handlingsprogrammet för biologisk mångfald och om identifiering av arter som upprepade gånger använder samma bo. Vi välkomnar också särskilt vad som under målsättningen beskrivs som en av de viktigaste ändringarna till den nuvarande förordningen, det vill säga särskilt preciseringen av definitionerna av skyddade och strikt skyddade naturtyper. Natur och Miljö vill ändå understryka, att även om det nu är väldigt bra att man bättre definierar skyddsvärd natur så negligeras ändå i utkastet till förordning fortsättningsvis den gamla skogens värde som skyddsobjekt. Utan strikt skydd av den gamla skogen och förändrade skogsbruksmetoder är det omöjligt att uppnå målet med förordningen. Utkastet till förordningen nämner Metso programmet, men till listan på skyddade och strikt skyddade skogar borde läggas till äldre skyddsvärda skogar överlag. Avsaknaden av gamla skogar är ett problem i förordningen, eftersom målet om att stoppa förlusten av den biologiska mångfalden omöjligt kan uppnås om man inte skyddar mera gamla skogar i snabb ordning, och också ändrar på rådande skogsbrukspraxis i ekonomiskogarna till mera klimat- och naturvänliga metoder. Natur och Miljö anser att beskrivningarna av de skyddade naturtyperna i 5 § är alltför otydliga som lagtext. Det föreligger risk för att otydligheten leder till tvetydiga tolkningar av förordningen. Det vore bättre med klarare ramvillkor för uppfyllande av skyddsstatus för de olika naturtyperna i fråga, dock ändå så att villkoren inte kan tolkas för att motverka förordningens syfte. Natur och Miljö vidhåller att också små områden och kanske med endast ett fåtal hotade arter är av stor vikt för naturskyddet. Små områden med få arter får inte underordnas i betydelse. Fortsatt exploatering av naturen till förmån för enskilda ekonomiska intressen måste kunna förhindras med stöd av betydligt striktare lagstiftning än den nuvarande. I utkastet till förordning ingår beskrivningar av naturtyper och yttre hot mot dessa. Natur och Miljö anser att beskrivningarna i viss mån är bristfälliga med tanke på juridiken till förmån för naturskyddet, vilket ger rum för tolkningar som kan motverka förordningens syfte som är att naturskyddet stärks. Tolkningar av förordningen som kan motverka lagens och förordningens syfte om ett stärkt naturskydd och ökad biologisk mångfald måste undanröjas. Ifall att det är osäkert om en hotad art förekommer i en viss naturtyp ska försiktighetsprincipen följas. Formuleringen att en hotad art kan förekomma ska i sådana fall räcka. Naturskyddet behöver vara jämlikt fördelat i hela landet och gällande olika slags områden och de hotade naturtyperna i dessa. Man behöver säkerställa att både naturvårdslagen och naturvårdsförordningen garanterar tillräckliga gröna/blåa skyddade korridorer i mark och havsplaneringen så att arter har möjlighet att förflytta för födosökning, förflyttning och fortplantning. Utan dessa korridorer kan inte målen om stärkt biologisk mångfald uppfyllas. Med tanke på klimatuppvärmningen är det av särskild betydelse att korridorerna löper i nord-sydlig riktning. Till sist vill Natur och Miljö påminna om vikten av aktiv information till markägare och allmänheten om hotade naturtyper och arter. Det är viktigt att med tillräcklig resurssering möjliggöra en aktiv övervakning av stadgandena, att de följs upp i praktiken. Hur naturskyddet egentligen sköts i Finland är en stor fråga och det råder skillnader mellan kommunerna i hur naturskyddet sköts. Naturskyddet behöver skötas genuint och grundläggande i förhållande till ekonomisk exploatering av natur, genom ordentliga satsningar och med starkt stöd av lag och förordning. Biologisk mångfald får inte gå bakåt på grund av satsningar på klimatneutralitet, exempelvis då utsläppsfri energiproduktion byggs ut. Satsningar på klimatneutralitet måste i varje läge gå hand i hand med planering och åtgärder som samtidigt främjar biodiversitetsmålen, i annat fall kan inte syftet med lagen och förordningen uppnås. Utvecklingen för biologisk mångfald är fortsatt allmänt starkt nedåtgående. Inga arter ska därför tas bort från listorna över hotade arter av den orsaken att de försvårar fortsatt ekonomisk exploatering.
      • WWF Suomi
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Ympäristöministeriölle 28.4.2023 Asia: WWF Suomen lausunto luonnonsuojeluasetuksen luonnoksesta Viite: VN/1660/2023 WWF Suomi kiittää mahdollisuudesta lausua asetusluonnoksesta. 1§ Luonnonsuojelulaki sisältää kansalliseen luonnon monimuotoisuusstrategiaan liittyvän asetuksenantovaltuutuksen: ”Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta.” Lausunnolla olevassa asetusluonnoksessa on tyydytty vain määrittelemään strategian laatimisen aloittamisajankohta. Muistutamme, että luonnonsuojelulakiin liittyvät HE:n perustelut mahdollistavat laajemmankin säännösten antamisen asetuksella mm. viranomaisyhteistyön edistämiseksi. Toivomme, että jatkossa asetuksenantovaltuutusta käytetään myös sen varmistamiseksi, että kaikkien hallinnon sektoreiden ja viranomaisen panostus saadaan käyttöön strategiaa ja toimintaohjelmaa laadittaessa. Hallituksen esityksessä asetuksenantovaltuutus on kuvattu näin: ”Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta. Strategian ja toimintaohjelman laatimisesta, kuten viranomaisten yhteistyöstä ja muusta 17 §:ssä tarkoitetusta vuorovaikutuksesta ja julkisen keskustelun järjestämisestä voi olla tarpeen säätää yksityiskohtaisemmin, minkä vuoksi pykälässä säädetään asetuksenantovaltuudesta.” 5§ On hyvä, että useampien luontotyyppien määritelmissä on huomioitu myös luontotyyppi-esiintymään liittyvät heikentyneet ja ennallistamiskelpoiset osat. Ennallistamiskelpoiset osat tulisi kautta linjan sisällyttää tyyppien kuvauksiin. Toisaalta osassa luontotyyppien kuvauksista on asetustekstissä tarpeetonta, luontotyypin tunnistamisen kannalta vähemmän olennaista tekstiä (esim. ”Meriajokaspohjat kärsivät rehevöitymisestä, ruoppauksista ja ankkuroinnista” tai ”Harjumetsiin ovat luontaisesti kuuluneet metsäpalot”), joka voi vaikeuttaa tulkintaa tai jopa johtaa arvokkaan luontotyyppiesiintymän tulkitsemiseen sellaiseksi, jota LsL 64§ ei koskisi. 8§ Ehdotamme pyöriäisen lisäämistä. Pyöriäistä ei ole mainittu Suomen Punaisessa Kirjassa, mutta HELCOMin listassa se on https://helcom.fi/wp-content/uploads/2019/08/HELCOM-Red-List-Phocoena-phocoena.pdf. 11§ Ehdotettu luettelo LsL 70 §:n 3 momentissa tarkoitetuista eläinlajeista, jotka toistuvasti käyttävät samaa pesää, on puutteellinen. Viittaamme tämän pykälän osalta BirdLife Suomen asetusluonnoksesta antamaan perusteelliseen lausuntoon ja siinä lueteltuihin lintulajeihin, jotka vähintään tulee lisätä tämän pykälän lajiluetteloon. EU:n lintudirektiivin määrittelemä lintujen pesien suoja koskee kaikkia direktiivin 1 artiklan lajeja, ja oikeuskäytännön mukaan toistuvasti käytössä olevat lintujen pesät ovat suojattuja ympäri vuoden. Lajeja, joita ympärivuotinen pesien suoja koskee, ei voi poimia mielivaltaisesti. Maailman luonnon säätiö (WWF), Suomen Rahasto sr Jari Luukkonen Petteri Tolvanen Raija-Leena Ojanen Suojelujohtaja Ohjelmajohtaja Oikeudellinen neuvonantaja
      • Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Soininen Olli
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt Museovirastolta lausuntoa luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi (valtioneuvoston asetus). Asetus liittyy pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteeseen luonnonsuojelulain uudistamiseksi. Asetus annettaisiin uuden luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Asetuksessa säilyisivät luonnonsuojelun seurantaa, luonnonsuojeluohjelmaa, Natura 2000 –alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä annettavaa ilmoitusta, suojeltuja luontotyyppejä, eliölajien rauhoittamista, uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia eliölajeja, Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja sekä luonnonsuojelualueiden hankintaa ja korvausten jaksottamista koskevat pykälät, joista osaa kuitenkin päivitettäisiin hieman. Uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit, jotka lueteltaisiin asetuksessa. Asetuksen liitteisiin tehtäisiin vähäisiä muutoksia. Luonnonsuojelulain luonnoksesta antamassaan lausunnossa (VN/12128/2019, 07.09.2021: MV/9/03.00.00/2021) Museovirasto toi esille ajatuksen, että kulttuuriperintöarvojen, rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön huomioiminen luontotyyppien suojelussa ja hoidossa vahvistaa elinympäristöjen ja maiseman ajallista ulottuvuutta ja monimuotoisuutta, mikä on myös valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteiden mukaista. Uhanalaisten elinympäristöjen ennallistamiseen ja hoitoon tähtäävästä Helmi -ohjelmasta antamassaan lausunnossa (VN/6736/2020, 8.6.2020 MV/3/03.00.00/2020) Museovirasto toi esille, että perinnebiotooppikäsite tulee avata uudelleen siten että sillä on yhteys myös muihin kuin perinteisen maatalouden tuottamiin ympäristöihin. Lausunnossaan luonnoksesta kansalliseksi luonnon monimuotoisuusstrategiaksi 2035 (VN/21836/2021, 26.01.2023 MV/19/05.00.00/2022) Museovirasto toi esille, että luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja kulttuuriympäristöjen suojelun tavoitteet ovat useimmiten samansuuntaisia ja mahdollisten ristiriitojen välttämiseksi tulee vahvistaa ennakoivaa vuorovaikutusta ennallistamistoimien suunnittelijoiden ja kulttuuriympäristötoimijoiden välillä. Euroopan neuvoston Eurooppalaisessa maisemayleissopimuksessa (SopS 14/2006) maisemat nähdään olennaisena osana ihmisten ympäristöä, yhteistä kulttuuri- ja luonnonperinnön monimuotoisuutta sekä identiteetin perustaa. 1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen Museovirasto pitää tärkeänä, että luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman (ml. maisemanhoitoalueet) laadinnassa on mukana myös kulttuuriperintöalan, kuten museolain 7 §:n 2 mom kulttuuriympäristötehtävää hoitavan alueellisen vastuumuseon edustajia. Maisemien säilyminen ja suojelu edistävät osaltaan luonnon monimuotoisuutta ja ovat myös osa rakennetun kulttuuriympäristön arvojen säilymistä. 2 § Luonnonsuojeluohjelma Joissakin tapauksissa luonnonsuojelualueelle sijoittuvalla muinaisjäännöksellä voi olla suurikin merkitys (esim. maailmanperintö tai muu valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäännös (VARK-kohde)). Näin ollen Museovirasto pitää välttämättömänä, että suojelualueiden perustamisen yhteydessä riittävällä tavalla huomioidaan myös nämä kulttuuri-intressit. Uusien suojelualueiden perustamiseen ja suojelua tukevien alueiden tunnistamiseen tulisi liittää selvitys paitsi sen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista myös selvitys kulttuurisista vaikutuksista. Esimerkiksi kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta metsissä ja vesistöissä sijaitsevat arkeologiset muinaisjäännökset voivat osaltaan tukea suojelua, jolloin samalla myös maamme vanhin arkeologinen kulttuuriperintö olisi turvattu tulevillekin sukupolville. 3 § Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen Monilla luonnonsuojelualueilla on muinaismuistolain (295/1963) tarkoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, joihin voi kohdistua niin tutkimus- kuin hoitointressejä. Museovirasto ja museolain (314/2019) mukaisesti alueelliset vastuumuseot valvovat muinaismuistolain noudattamista. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain 1§ suojelemia ja kaikenlainen niihin kajoaminen on kielletty. Museovirasto voi hakemuksesta myöntää kiinteälle muinaisjäännökselle 10 §:n mukaisen tutkimus- ja hoitoluvan sekä 11 §:n mukaisen kajoamisluvan. 5 § Suojellut luontotyypit Luettelossa mainitut tyypit Lehdesniityt ja kedot ovat ihmistoiminnan tuloksena syntyneitä perinnebiotooppeja. Kalkkikallioihin liittyy usein merkkejä ja jäänteitä muinaisesta ihmistoiminnasta (kalkkilouhokset, kalkkiuunit). Museovirasto katsoo, että luonnonsuojelualueiden perustamisratkaisujen (laki, asetus, päätös) yhteydessä ratkaisua valmisteleva viranomainen on yhteydessä Museovirastoon tai museolain 7 §:n 2 mom kulttuuriympäristötehtävää hoitavaan alueelliseen vastuumuseoon, jotta voidaan arvioida, miten muinaismuistolain 10 §:ssä tarkoitetut tutkimus- ja hoitotoimenpiteet yhteensovitetaan suojelualueen suojeluintressin kanssa. Asetuksen vaikutuksista saamelaisten kulttuuriperintöön lausuu Saamelaiskäräjät.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Teknologiateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi ja kunnioittavasti lausuu seuraavaa. Uusi luonnonsuojelulaki (9/2023, jäljempänä luonnonsuojelulaki) astuu voimaan 1.6.2023 ja nyt lausuttavalla valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä niiltä osin kuin laissa on siitä säädetty. Teknologiateollisuus ry korostaa, että asetuksen valmistelussa on tarkoin huomioitava luonnonsuojelulain eduskuntakäsittelyssä esiin tuodut näkökulmat ja muutokset. Uutena asiakokonaisuutena laissa on 65 §:n mukaiset tiukasti suojellut luontotyypit ja niiden heikentämiskielto (asetuksen 6 §). Perustuslakivaliokunta kiinnitti luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä antamassaan lausunnossa sääntelyn ennakoitavuuden kannalta huomiota siihen, millaiset mahdollisuudet on tunnistaa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymät. Valiokunta piti tärkeänä, että erityistä huomiota kiinnitetään tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Ympäristövaliokunta totesi puolestaan perustuslakivaliokunnan esiin tuomiin seikkoihin nojautuen mietinnössään, että serpentiinikasvilajiston tunnistaminen on asiantuntijallekin haasteellista. Tietojemme mukaan yksilöivä kartoitus paikkatietoineen ei ole vielä läheskään valmis. Tähän toivomme otettavan kantaa asetuksen valmistelussa. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan heikentämiskielto koskee kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maanpäällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. Jatkovalmistelussa on hyvä täsmentää tätä eduskunnan laatimaa muutosta ja varmistaa, ettei hallintomenettelyissä omaksuta laajempia, lakiin perustumattomia kantoja. Suhtaudumme myönteisesti siihen, että perustelumuistion luonnoksen mukaan ympäristöministeriö antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ohjekirjeen tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisesta ja tiedottamisesta. Ohjetta valmistellessa on kuultava eri asianosaisia riittävästi. Teknologiateollisuus ry on kuullut Kaivosteollisuus ry:n asiantuntijoita ja katsoo, ettei asetuksessa tule laajentaa soveltamistulkintaa louhintakäytöstä poistettuihin vuolukivi- ja talkkilouhoksiin.
      • Kymenlaakson liitto
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Kymenlaakson liitto kiittää lausuntopyynnöstä koskien luonnosta luonnonsuojeluasetukseksi ja toteaa asiasta seuraavaa. 1§:ssä säädettäisiin kansallisen luonnonsuojelustrategian ja toimeenpano-ohjelman laatimisesta, joka tulisi ”laatia yhteistyössä muiden ministeriöiden ja keskeisten tahojen kanssa”. Kymenlaakson liitto katsoo, että myös maakuntien liitot tulee vastaisuudessa ottaa mukaan myös valmistelevaan työryhmään, sillä maakuntakaavoitus on keskeinen työkalu alueelliseen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Lisäksi maakunnat tekevät alueillaan myös muuta luonnon monimuotoisuutta edistävää työtä, kuten Kymenlaakson uhanlaisten lajien ja luontotyyppien selvitys, jota liitto ja kunnat ovat mukana rahoittamassa. Asetusluonnoksen mukaan laatiminen aloitettaisiin viipymättä edellisen strategiakauden päätyttyä. Kymenlaakson liitto katsoo, että uuden strategian ja ohjelman valmistelu tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen meneillään olevan strategiakauden loppumista, jotta uusi strategia saataisiin voimaan heti edellisen päätyttyä. Lisäksi voimassa olevan luonnonsuojelustrategian ja toimeenpano-ohjelman seuranta sekä niissä mahdollisesti havaitut puutteet esimerkiksi toimenpiteiden vaikuttavuudesta tulee huomioida uuden ohjelman laadinnassa. Asetusluonnoksen 2 §:n mukaan ”luonnonsuojelulain 15 §:n mukaan valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin. Luonnonsuojeluohjelmasta on käytävä ilmi, millaisten toimenpiteiden on katsottava vaarantavan ohjelman tarkoituksen.” Käsite valtakunnallisesti merkittävä luontoarvo tulisi määritellä. Lisäksi maakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaaminen tulisi nostaa asetuksessa esiin, sillä monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vaatii järeämpiä toimia kuin pelkästään valtakunnallisesti merkittävien luontoarvojen suojelua. Lisäksi Kymenlaakson liitto painottaa, että aiempien luonnonsuojeluohjelmien toimeenpano on voinut kestää vuosia, ja niiden ripeä toimeenpano sekä rahoitus ja henkilöresurssit toimeenpanoon on varmistettava. 3 §:ssä säädettäisiin luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä. Pykälän mukaan ympäristöministeriö vastaa seurannan järjestämisestä yhdessä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Kymenlaakson liitto katsoo, että luonnon monimuotoisuuden tilan ja kehityksen seurannan systemaattisempi arviointi on ehdottomasti tarpeen. Lisäksi olisi tärkeää tuottaa seurantatietoa maakunta- ja kuntatasoisesti, jotta luontotieto voitaisiin huomioida nykyistä paremmin alueidenkäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Etenkin luontotyyppien osalta tietoa on harmittavan vähän, kuten meneillään olevassa Kymenlaakson uhanalaisten luontotyyppien ja lajien selvityksessä olemme havainneet. 5 § koskee luontotyyppien suojelua, ja sen mukaan ”luontotyyppien esiintymien määrittelyssä huomioitaisiin riittävän laaja-alaiset ekologiset kokonaisuudet, jotta luontotyyppien ominaispiirteet voidaan turvata pitkällä aikavälillä. Määrittelyillä tavoiteltaisiin toiminnallisia ekologisia kokonaisuuksia, joissa esiintymään rajattaisiin myös luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä lähiympäristöstä.” Kymenlaakson liitto pitää tätä erittäin tärkeänä, sillä etenkin eteläisessä Suomessa nykyiset luonnonsuojelualueet ovat pääsääntöisesti pieniä ja niiden muodostama verkosto pirstaleinen. Kymenlaakson liitolla ei ole muuta lausuttavaa asiasta.
      • Paliskuntain yhdistys
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Lausuntopyyntönne 17.03.2023, dnro VN/1660/2023 LUONNOS LUONNONSUOJELUASETUKSEKSI Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi. Asetuksessa säilyisivät luonnonsuojelun seurantaa, luonnonsuojeluohjelmaa, Natura 2000 – alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä annettavaa ilmoitusta, suojeltuja luontotyyppejä, eliölajien rauhoittamista, uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia eliölajeja, Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja sekä luonnonsuojelualueiden hankintaa ja korvausten jaksottamista koskevat pykälät, joista osaa kui-tenkin päivitettäisiin hieman. Uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit, (eli serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot muualla kuin tunturialueella ja rannikon avoimet dyynit), sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinla-jit (lintulajit), jotka lueteltaisiin asetuksessa. Asetuksen liitteisiin tehtäisiin vähäisiä muutoksia, mm. lisä-tään lepakkolajeja. Asetuksen ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uusi luonnonsuojelulaki astuu voimaan 1.6.2023. Paliskuntain yhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa ettei sillä ole lausuttavaa luonnoksesta. PALISKUNTAIN YHDISTYS Anne Ollila toiminnanjohtaja
      • Tringa ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on perehtynyt valtioneuvoston luonnonsuojeluasetusluonnokseen ja perustelumuistioon ja lausuu mielipiteenään seuraavaa. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Pykälä liittyy uuden luonnonsuojelulain (9/2023) 70 §:n rauhoitussäännöksiin, ja siinä yksilöidään LSL 70 §:n 3 momentin mukaisesti kyseisessä momentissa tarkoitetut eläinlajit. Pykälässä yksilöidyt toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit ovat harmaahaikara, kaakkuri, kiljukotka, kuningaskalastaja, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, maakotka, merikotka, merimetso, mustavaris, piekana, pikkukiljukotka, tunturihaukka, törmäpääsky sekä uuttukyyhky. Tämän luettelon sekä edelleen siihen liittyvän LSL 70.3 §:n kiellon taustalla on luonnonsuojelulain esitöiden (HE 76/2022, s. 211) mukaan tarve selkeyttää Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun C-252/85 vaikutusta. Asetusluonnokseen liittyy näiltä osin eräitä puutteellisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Pykälä on ensinnä ristiriidassa LSL 73 §:n kanssa, ja ko. pykälässä mainittu sääksi tulee lisätä myös LSA 11 §:n luetteloon. Luettelo on myös puutteellinen, ja siihen on syytä lisätä vähintäänkin seuraavat lajit: a) pesimäekologialtaan vastaavista lajeista mehiläishaukka, hiirihaukka, haarahaukka, muuttohaukka, jalohaikara, huuhkaja sekä kanahaukka, b) pysyviä yhdyskuntia muodostavat, samoja pesimäpaikkoja toistuvasti käyttävät lokki- ja tiiralinnut, kuten nauru-, selkä- ja kalalokki sekä kala- ja lapintiira, c) terva- ja räystäspääsky sekä d) jäljempänä esitetyt lajit, jotka käyttävät vuodesta toiseen toisen eläinlajin tekemää pesää. Asetusluonnoksen luettelon lajeista tällainen laji on uuttukyyhky, joka ei tee itse pesäänsä vaan pesii esimerkiksi vanhoihin tikkojen koloihin tai pönttöihin. Nykyisellään sen mukanaolo on ristiriidassa LSL 70 §:n 3 momentin sanamuodon kanssa. Asetusluonnoksen ja luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentin tavoitteen kannalta suurempi oikeudellinen ongelma liittyy kuitenkin juuri tähän sanamuotoon, joka rajaa toistuvasti käytössä olevien pesien vahingoittamisen ympärivuotisen kiellon koskemaan vain sellaisia eläinlajeja, jotka tekevät pesänsä itse. Sanamuoto rajaa säännöksen soveltamisalasta esimerkiksi petolintujen tekemissä vanhoissa pesissä vuodesta toiseen paikkauskollisesti pesivät suuret pöllöt (kuten lapinpöllö ja viirupöllö) sekä tikkojen tekemissä koloissa niin ikään pesäuskollisesti pesivät helmipöllön ja tervapääskyn kaltaiset kolopesijät. Oikeudellista ja ekologista perustaa tällaiselle rajaukselle ei ole, ja rajaus on käytännössä paitsi ristiriidassa luonnonsuojelulain tavoitteiden kanssa, myös lintudirektiivin 5 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen. Pesimärauhan ja lisääntymismenestyksen turvaamisen ja ratkaisun C-252/85 valossa on yhdentekevää, onko toistuvasti samaa pesää käyttävän eläinlajin käyttämä pesä sen itsensä vai jonkin toisen eläinlajin tekemä. Edellisvuotisen pesän säilymisellä on merkitystä myös suurten pöllöjen ja kolopesijöiden kaltaisten lintulajien lisääntymismenestykselle, eikä ratkaisua C-252/85 voi tulkita lintudirektiivin artiklan 5 b ja c kohtien täytäntöönpanon osalta suppeasti ja poissulkevasti siten, että pesien ympärivuotista suojaa sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin lajeihin, jotka tekevät käyttämänsä pesän itse. Ympärivuotinen suoja ulottuu ratkaisun nojalla kaikkiin sellaisiin lajeihin, joiden kohdalla pesimäekologiset perusteet täyttyvät. Lintudirektiivi muodostaa minimitason, josta kansainvälinen lainsäädäntö ei voi poiketa löysemmän suojelun suuntaan. Lainsäädäntöä tulee näiltä osin kehittää ristiriitojen ja ongelmatilanteiden välttämiseksi. Asetusluonnoksen 11 §:n luettelon tulee pohjautua parhaaseen saatavilla olevaan asiantuntijatietoon ja luettelon perustelut tulee kirjoittaa lajikohtaisesti auki asetuksen yhteyteen. Muiden säännösluonnosten osalta yhdymme kattojärjestömme BirdLifen lausunnossa esitettyyn. Helsingissä 28.4.2023 Aleksi Mikola Puheenjohtaja Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys — Helsingforstraktens Ornitologiska Förening Tringa ry
      • Lapin liitto
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Hankkeen kuvaus Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, joka annettaisiin uuden luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Ympäristöministeriö asetti 16.12.2019 hankkeen luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi. Hanke sisälsi varsinaisen luonnonsuojelulain (1096/1996) ja -asetuksen (160/1997) uudistamisen lisäksi projektit luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn ja ennaltaehkäisyn lainsäädännön uudistamiseksi sekä ekologisen kompensaation kehittämiseksi. Asetuksessa säilyisivät luonnonsuojelun seurantaa, luonnonsuojeluohjelmaa, Natura 2000 –alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä annettavaa ilmoitusta, suojeltuja luontotyyppejä, eliölajien rauhoittamista, uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia eliölajeja, Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja sekä luonnonsuojelualueiden hankintaa ja korvausten jaksottamista koskevat pykälät, joista osaa kuitenkin päivitettäisiin hieman. Uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit, jotka lueteltaisiin asetuksessa. Asetuksen liitteisiin tehtäisiin vähäisiä muutoksia. Asetuksen ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uusi luonnonsuojelulaki astuu voimaan 1.6.2023. Lapin liiton näkemys Kansallinen monimuotoisuusstrategia on tärkeä maakunnissa tehtävälle monimuotoisuustyölle. Lapin liitto kiinnittää huomiota siihen, että asetuksen 1 §:ssä on muotoiluna "Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian laatiminen aloitetaan viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä." Monimuotoisuuden edistämisen tuloksellisuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin varmistettava, että strategiatyö on jatkuvaa, ja uusi strategia olisi valmis edellisen kauden päättyessä. Näin voitaisiin välttää mahdolliset katkokset esimerkiksi strategian toimeenpanon rahoituksessa. Lisäksi Lapin liitto esittää, että 2 §;n lisätään, että luonnonsuojeluohjelmaan on liitettävä selvitys vaikutuksesta voimassaoleviin kaavoihin.
      • Rakennusteollisuus RT ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Rakennusteollisuus RT kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta uudeksi luonnonsuojeluasetukseksi. Rakennusteollisuus lausuu luonnoksesta seuraavan: 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit - serpentiinikalliot serpentiinikallioiden määrittelyyn ja yleisyyteen liittyy huomattavia epäselvyyksiä ja käynnissä olevan kartoituksen tulokset on tarkoitus julkaista paikkatietona jossain muodossa, mutta tuloksia ei ole miltään osin vielä saatavissa. Nyt asetusluonnoksessa esitetty serpentiinikallioiden määrittely on vielä varsin yleispiirteinen ja sitä tulee tarkentaa. 6 §:ään tulee lisätä vähimmäispinta-ala ja useamman kuin yhden lajin toteamisen vaatimus. Tällä tavalla saadaan poissuljettua alueet, joilla ko. lajiston esiintyminen on vähäistä tai alueen pinta-ala on hyvin pieni. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Perustelumuistion mukaan pesän vahingoittaminen on kielletty lisääntymiskauden ulkopuolella, jos kyse eläimestä, joka käyttää pesää toistuvasti. 11 §:ssä mainituista lajeista törmäpääskyjä esiintyy runsaasti kiviainesten ottamisalueille varastokasoissa sekä ottorintauksissa. Nykyisen käytännön mukaan törmäpääskyjen pesät jätetään jo olemassa olevan lainsäädännön puitteissa koskematta pesintäkaudella, mutta kauden ulkopuolella esimerkiksi ottotoiminta on voinut jatkua. Katsomme, että tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa maa-ainesten otto ja törmäpääskyt voivat olla samalla alueella ilman, että lintujen pesintä häiriintyy. Asetuksen toteutuessa esitetyllä tavalla 11 §:n mukaan maa-ainesten otto ja rakentaminen mahdotonta siellä, missä on törmäpääskyn vanhoja ja tyhjiä pesiä. Tämä tarkoittaisi jo tuotannossa olevilla maa-ainesten ottamisalueilla toiminnan loppumista. Tämä on ristiriidassa kestävän maa-aineshuollon periaatteiden kanssa. Näkemyksemme mukaan törmäpääsky tulee poistaa LSA 11 §:n listalta. Tämän lisäksi termi toistuvuus tulee määritellä tarkemmin. Perustelumuistiossa jää epäselväksi toistuvuuden määritelmä, vaaditaanko vuosittainen pesän käyttäminen vai riittääkö esimerkiksi kahden vuoden välein tapahtuva pesintä.
      • Puolustusministeriö, Gau Anna
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Puolustusministeriön lausunto luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi 1. Yleistä Ympäristöministeriö on 17.3.2023 pyytänyt lausuntoja luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi. Asetus annettaisiin uuden luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Asetuksen ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uusi luonnonsuojelulaki astuu voimaan 1.6.2023. Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevilla alueilla on eri suojeluohjelmiin (ml. Natura) kuuluvia alueita. Suojeluohjelmien kohdentamisessa sotilasalueille lähtökohtana on ollut, että suojelu ei estä Puolustus-voimien toimintaa ja sen kehittämistä. Lisäksi Natura-alueiden osalta lähtökohtana on ollut, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin Puolustusvoimien toimintaedellytyksien turvaamiseksi. Puolustusvoimat ottaa toiminnassaan huomioon luonnonsuojelunäkökohdat niin hyvin kuin se toiminnan sallimissa rajoissa kulloinkin on mahdollista. Puolustusvoimille on erittäin tärkeää, että maanpuolustuksen toimintaedellytykset ja kehittämismahdollisuudet säilyvät jatkossakin Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla. 2. Asetusluonnoksen 2 § Asetusluonnoksen 2 §:ssä säädetään luonnonsuojeluohjelman sisällöstä ja vastaavasti uuden 1.6.2023 voimaan tulevan luonnonsuojelulain 15 §:ssä säädetään asianosaisten kuulemisesta luonnonsuojeluohjelmaa laadittaessa. Lain 15 §:n 3 momentin mukaan luonnonsuojeluohjelmaa laadittaessa on niille, joiden etua tai oikeutta asia koskee, varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Asianosaisten kuulemisesta ohjelmaa laadittaessa säädetään hallintolain (434/2003) 34 §:ssä. Lain 15 §:n 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja sen sisällöstä. Puolustusministeriö katsoo, että hallintolain mukainen kuuleminen ei yksinään ole riittävä menettely Puolustusvoimien osalta. Näin ollen puolustusministeriö esittää, että luonnonsuojeluasetuksen 2 §:ään sisällytettäisiin kohta, jossa edellytettäisiin, että puolustushallinnolla olisi aina mahdollisuus osallistua luonnonsuojeluohjelmien laatimisen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, jotta maanpuolustus ja sen tarpeet tulisivat riittävällä tavalla huomioiduiksi. 3. Asetusluonnoksen 3 § Asetusluonnoksen 3 §:ssä säädettäisiin luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä. Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan ympäristöministeriön on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa järjestettävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien levinneisyyden, esiintymisen ja runsauden seuranta sekä arvioitava eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso ja sen muutokset. Puolustusministeriö toteaa, että luonnonsuojelun seurannassa ja etenkin sen perusteella tehtävässä toimenpidetarpeen arvioinnissa on syytä ottaa huomioon Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla maanpuolustukseen liittyvät koulutus- ja harjoittelutarpeet. Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan Metsähallitus sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaavat luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrää ja pinta-alaa sekä niiden ekologista tilaa koskevasta seurannasta. Metsähallitus hoitaa myös Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevien alueiden luonnonsuojelullisen hoidon. Metsähallituksella on kiinteistönomistajana ajantasaisin tieto Puolustusvoimien syvässä käytössä olevilla alueilla olevista suojelluista ja uhanalaisista lajeista. Puolustusvoimilla ei ole mahdollisuutta selvittää kaikkien pysyvässä käytössään olevien alueiden osalta niillä mahdollisesti olevia suojeltuja ja uhanalaisia lajeja. Puolustusvoimat huomioi kuitenkin toiminnassaan näiden lajien suojelun, mikäli kyseisten lajien esiintyminen on Puolustusvoimien tiedossa. Puolustusministeriö esittää tästä syystä, että asetusluonnoksen 3 §:ään lisättäisiin tarkentava kappale Puolustusvoimien pitämisestä tietoisena lajien suojelun tilanteesta sen pysyvässä käytössä olevilla alueilla esimerkiksi seuraavasti: ”Edellä mainittujen viranomaisten tulee pitää Puolustusvoimat tietoisena sen pysyvässä käytössä olevien alueiden suojeltujen, tiukasti suojeltujen sekä uhanalaisten lajien tilanteesta.”
      • Porin kaupunki
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Porin kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua luonnonsuojeluasetusta koskevasta luonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman tuominen luonnonsuojelulainsäädäntöön ja uusina pykälinä luonnonsuojeluasetukseen on erittäin hyvä asia. Asetuksessa niistä on kuitenkin hyvin lyhyet tekstit. Luontokadon pysäyttämiseen paikallistasolla tarvitaan valtakunnallisen strategian voimakkaampaa esilletuomista. Suojeltujen luontotyyppien ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien kuvauksia tulee tarkentaa niin, että rajaaminen on mahdollista ilman Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen apua. Kunnallisessa maankäytössä on tärkeä oppia tuntemaan ja rajaamaan oikein suojellut luontotyypit. Niiden tunnistamiseen tarvitaan pikaisesti maastotyö- ja tulkintaohje. Näin vältytään virheiltä kuntien omistamien maa-alueiden käytössä.
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Energiateollisuus ry lausuu seuraavaa asetusluonnoksen (VN/1660/2023) 5 §:n liittyen: Uuden luonnonsuojelulain 64 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä luontotyyppien määrittelyperusteista. Suojeltujen luontotyyppien ja niiden ominaisuuksien määrittelyn tulee olla tarkkaa. Nyt lausunnolla olevan asetusluonnoksen perustelumuistiossa on kuvauksia myös luontotyyppejä heikentävistä toimenpiteistä. Energiateollisuus katsoo, että heikentävät toimenpiteet eivät kuulu perustelumuistioon, vaan suojeltujen luontotyyppien osalta tulee keskittyä luontotyyppien määrittelyyn LsL 64 §:n mukaisesti. Yksi suojelluista luontotyypeistä on sisämaan tulvametsät, ja yhtenä luontotyypin erityispiirteitä heikentävänä toimintona on mainittu vesistön sääntely. Energiateollisuus ry huomauttaa, että säännöstelyn vaikutukset riippuvat monista seikoista, joten säännöstelyn ei voida automaattisesti katsoa heikentävän luontotyypin ominaispiirteitä. On tärkeää huomata, että vesistöjä säännöstellään moniin yhteiskunnallisesti tärkeisiin tarpeisiin, kuten energiantuotanto, tulvasuojelu sekä maatalous. ELYjen sisämaan tulvametsiä koskevissa rajauspäätöksissä tulee ottaa huomioon säännöstely- ja vesirakentamishankkeet ja niiden vaikutukset laajemminkin kuin vain luontotyypin kannalta.
      • Geologian tutkimuskeskus, Vastuuvalmistelija: ryhmäpäällikkö Jyrki Rantataro
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • GTK:n lausunto 28.4.2023, GTK/199/00.17/2023 Viite: VN/1660/2023 Luonnos luonnonsuojeluasetukseksi (valtioneuvoston asetus) LAUSUNTO KOSKIEN LUONNOSTA LUONNONSUOJELUASETUKSEKSI (VALTIONEUVOSTON ASETUS) YLEISESTI Geologian tutkimuskeskus (GTK) kiittää mahdollisuudesta kommentoida esitysluonnosta uudeksi luonnosuojeluasetukseksi (valtioneuvoston asetus), jonka taustana on hallitusohjelman kohdassa 3.1 Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi asetettu tavoite pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa ja saavuttaa YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelulainsäädäntöä uudistetaan arvioinnin pohjalta. Lausuntomme ytimessä on GTK:n lakisääteisen tehtävän eli geologisen tutkimuksen ja kartoituksen mahdollisuuksien turvaaminen (laki 167/2011 ja asetus 168/2011). Geologian tutkimuskeskus (GTK) tekee elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kannalta tarpeellista geologian alan tutkimus- ja kehitystyötä sekä huolehtii toimialan tiedonkeruusta ja tietohuollosta. Tähän liittyy myös yhteiskunnan mineraalivarantojen huoltovarmuus, jonka merkitys on korostunut käsillä olevien kriisien aikana sekä Kiinaan keskittyneen uusiutuvan energian tuotantoteknologian ja akkuvalmistuksen vuoksi. Mineraalien ja metallien merkitys kasvaa jatkossa niiden kriittisen roolin vuoksi siirryttäessä uusiutuvan energian käyttöön. Kokonaiskäsitys mineraalipotentiaalista EU:n ja Suomen alueella tulee olemaan yhä strategisemmassa asemassa mm. EU:n komission esittämän Critical Raw Material Act-esityksen sisältämien toimenpide-ehdotusten vuoksi. GTK:n keräämä ja taltioima geologinen tieto (geotieto) on merkittävä osa kansallista tietovarantoamme myös tulevien sukupolvien tutkimus- ja tietotarpeiden näkökulmasta. Geotieto luo pohjan raaka-aineiden kestävälle ja strategiselle hallinnalle, siksi geologisen tutkimuksen ja kartoituksen edellytysten turvaaminen on GTK:lle tärkeää. Malminetsintä ja esiintymien jatkokehittäminen ovat usein varsin pitkäkestoista ja merkittäviä investointeja edellyttävää toimintaa. Toimintaympäristön ennakoitavuus on keskeistä ja maastossa tapahtuvan tutkimustoiminnan pelisääntöjen on oltava selkeät. GTK toivoo, että toimintaympäristön ennakoitavuus pysyy hyvänä. Uudistetun luonnonsuojeluasetuksen luonnoksen esityksistä GTK:n toimialaan liittyvät 5 §:ssä esitetyt suojellut luontotyypit ja uudessa 6 §:ssä esitetyt tiukasti suojellut luontotyypit, joihin sisältyy geologinen kuvaus. Osaa luontotyyppien kuvauksista on päivitetty ja tarkennettu, osa kuvauksista on asetukseen uutena lisättyjä. GTK:n lausunnon pääkohdat Geologisten olosuhteiden sisällyttäminen luontotyyppien kuvauksiin ja niiden, sekä niihin kohdistuvien uhkien huomioiminen olennaisena osana biologisen monimuotoisuuden turvaamista on tärkeää, mutta jää usein toteutumatta. Uuden luonnonsuojeluasetusluonnoksen osalta, GTK haluaa erityisesti mainita vanhassa luonnonsuojelulaissa suojellun luontotyypin hiekkadyynien erottamisen suojeltujen luontotyyppien rannikon metsäisiin dyyneihin, ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien rannikon avoimiin dyyneihin. Yhdessä serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot - luontotyypin uutena lisäämisen kanssa tiukasti suojelluksi luontotyypiksi, on osoitus myös geologisen ympäristön suojelutarpeen huomioimisesta. Uusista suojelluista luontotyypeistä merenpohjan avointen, matalien hiekka- ja sorapohjien meriajokaspohjat, ja suojaisten liejupohjien näkinpartaispohjat ja niiden esiin nostaminen edesauttaa olennaisesti myös aiemmin luonnonsuojelulain puitteissa vaillinaisemmin huomioidun meriympäristön luontotyypit ja niiden monimuotoisuuden suojelun. Näiden luontotyyppien suojelun merkitys korostuu etenkin nyt merialueiden kasvavan käytön aiheuttaman paineen alla. Lisäys vaikuttaa myös suoraan merialueilla tapahtuviin toimintoihin, luonnonsuojelulakiin viittavan Ympäristöhallinnon ruoppaus- ja läjitysoppaassa ohjeistuksen kautta. Kalkkikivikalliot (suojellut luontotyypit, uutena lisätty) sekä Serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot (tiukasti suojellut luontotyypit, uusi) osalta GTK täydentää jo aiemmin lausumiaan luonnonsuojelulain muutoksia koskevia lausuntojaan mm. GTK/518/00.17/2021) ja GTK/691/ 00.17/2022. Asetuksen 5§ Suojellut luontotyypit/Luonnonsuojelulain 64§:ssä tarkoitetut uhanalaiset, suojellut luontotyypit Geologisen tutkimuksen näkökulmasta on hyvä, että uhanalainen luontotyyppi 13) Kalkkikalliot on esitetyssä asetuksessa rajattu siten että suojeltu luontotyyppi on sellainen, jossa esiintyy uhanalaisia lajeja ja kasvillisuutta. Geologisia mittauksia ja tutkimuksia sekä havainnointia on mahdollista suorittaa luontotyyppiä vaarantamatta myös näillä kohteilla. Kalkkikallioiden osalta esitämme asetukseen tarkennusta ”Suojelu koskee kalkkikallioiden maanpäällisiä osia” Kuten asetuksen 6§ 1) Serpentiinikalliot on esitetty. Kalkkikallioiden osalta GTK pyytä tarkentamaan suojellun luontotyypin laajuutta tapauksissa, jossa kalkkikivikallion tietystä osasta havaitaan tai tunnetaan kalkinvaatija- ja kalkinsuosijalajistoa. GTK on huolissaan tilanteesta, jossa havainto uhanalaisista lajeista voi aiheuttaa rajoitteita kalkkikallioalueiden geologiselle tutkimuksille perustuen kivilajin esiintymiseen alueelle. 6§ Tiukasti suojellut luontotyypit/Luonnonsuojelulain 65§:ssä tarkoitetut uhanalaiset, tiukasti suojellut luontotyypit Geologisen tutkimuksen näkökulmasta on hyvä, että asetuksessa on tarkennettu Serpentiinikallioiden, kivikoiden ja sorakoiden laajuutta koskemaan luontotyyppien maanpäällisiä osia ja niitä alueita, jolla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. Alueilla voidaan suorittaa geologisia tutkimuksia, mittauksia ja havainnointia vaarantamatta tiukasti suojeltuja lajeja. Serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot osalta GTK pyytä tarkentamaan suojellun alueen rajausta tapauksissa, jossa tietystä osasta edellä mainittuja kohteita havaitaan tai tunnetaan serpentiinikasvilajistoa. Esitetyssä asetuksessa määritetään 50 m:n säde yhden esiintymän määrittämiseksi. GTK esittää, että kallio- ja maaperän tutkimus- ja kartoitustoimintaa voidaan kuitenkin suorittaa esiintymän alueella, mikäli uhanalalaista serpentiinikasvilajistoa niiden esiintymiskohteissa ei vaaranneta. GTK esittää huolensa tilanteesta, mikäli koko serpentiinikallio-, -kivikko tai -soraikkoalueen tutkimus vaarantuu yksittäisen uhanalaisen havainnon vuoksi. LOPUKSI GTK pitää luonnonsuojeluasetuksen luonnosta hyvin valmisteltuna kokonaisuutena, jossa on huomioitu suojelutarve myös geologisen ympäristön osalta. Geodiversiteetti edesauttaa olennaisesti biologisen monimuotoisuuden turvaamista, mikä tulee jatkossakin ottaa huomioon suojelutoimien yhteydessä. GTK pyytää tarkentamaan vastuita liittyen edellä mainituissa asetuksen kohdissa mainittujen lajistojen esiintymisen selvittämisvelvollisuuksiin, mikäli tutkimustoimintaa kohdistuu suojellun luontotyypin alueelle. GTK haluaa asetuksen jatkovalmisteluun tuoda esiin, että mainittuja luontotyyppejä voi esiintyä alueilla joilla on mineraalipotentiaalia yhteiskunnan kannalta tärkeisiin mineraaleihin ja kallioperän tutkimuksen on edelleen oltava mahdollista kokonaiskuvan muodostamiseksi myös suojeltujen luontotyyppien alueella. Olli Breilin, Johtaja, operatiivinen toiminta Jouni Pihlaja, Yksikön päällikkö Lausunnon vastuuvalmistelija: Jyrki Rantataro, Ryhmäpäällikkö
      • Suomen metsäkeskus, Rakemaa Anna
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Luonnonsuojeluasetuksen 5 §:ssä säädetään tarkemmin Luonnonsuojelulain 64 § mukaisista luontotyypeistä. Useiden luontotyyppien osalta, luontotyyppiin ollaan lukemassa mukaan luontoarvoiltaan heikentyneitä osia, jotka voidaan ennallistaa hoitotoimin. Tavoitteena on turvata pitkällä aikavälillä ekologisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi harjumetsien osalta on todettu, että:” "Suojeltaviin harjumetsien valorinteisiin voidaan sisällyttää umpeenkasvaneita osia, joille kasvillisuuden avoimuus voidaan palauttaa hoitotoimin omaleimaisen kasvi- ja hyönteislajiston turvaamiseksi”. Varsinaisen luontotyypin ympärille voidaan siis muodostaa eräänlainen ennallistamis/hoitovyöhyke, joka laajentaisi luontotyypin rajausta aiempaan käytäntöön verrattuna. Metsäkeskus katsoo, että luontotyyppien rajaus olisi hyvä kuvata mahdollisimman yksiselitteisesti. 11 §:ssä säädetään toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista. Säädetyistä lintulajeista puissa voivat pesiä suurten petolintujen lisäksi ainakin mustavaris, piekana, tunturihaukka ja uuttukyyhky. Metsäkeskus toteaa, että näiden lajien pesien turvaaminen voi olla haasteellista metsien käytön yhteydessä, koska näiden lajien pesäpuiden sijaintitietoja ei ole ennakkoon saatavilla samalla tapaa kuin esimerkiksi suurten petolintujen pesäpuiden tiedot.
      • Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus
        Päivitetty:
        28.4.2023
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta (Syke) lausuntoa luonnonsuojeluasetuksen luonnoksesta. Uusi luonnonsuojelulaki astuu voimaan 1.6.2023 ja luonnonsuojeluasetuksen ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian tämän jälkeen. Yleistä Lausuntopyynnön yhteydessä todetaan, että ”asetuksessa säilyisivät luonnonsuojelun seurantaa, luonnonsuojeluohjelmaa, Natura 2000-alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä annettavaa ilmoitusta, suojeltuja luontotyyppejä, eliölajien rauhoittamista, uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia eliölajeja, Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja sekä luonnonsuojelualueiden hankintaa ja korvausten jaksottamista koskevat pykälät, joista osaa kuitenkin päivitettäisiin hieman. Uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit, jotka lueteltaisiin asetuksessa. ” Kokonaisuutena Suomen ympäristökeskus katsoo, että luonnonsuojeluasetus on hyvä ja edistää sille asetettuja tavoitteita. Suomen ympäristökeskus nostaa lausunnossaan esille yksityiskohtaisempia huomioita kohdista, jotka asetusluonnoksessa kaipaavat tarkennusta tai parannusta. 1§ Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen Asetusluonnoksen kirjaus monimuotoisuusstrategian osalta on kannatettava. Luontokadon pysäyttämisellä on kiire, joten vaikuttavimpien toimenpiteiden toteuttamiseen tulee panostaa. Olisi hyvä mainita toimintaohjelman laatiminen ja toteuttaminen selkeästi asetuksen tekstissä pelkän otsikon sijaan. Strategian vaikuttavuutta vahvistaisi asetustason kirjaus toimintaohjelman toimenpiteiden ja tavoitteiden toteutumisen seurannasta. Toimenpiteistä osa on yhteiskunnallisia toimia ja selkeä tavoitteiden asettaminen ja seuranta myös sitouttavat yhteiskuntaa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii pitkäjänteisiä toimia, jolloin vaikuttavuuden ja oikeansuuntaisen kehityksen osoittaminen on keskeistä lyhyemmällä aikajänteellä toimivalle poliittiselle prosessille. 3 § Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen Suomen ympäristökeskus katsoo, että on hyvä nostaa luonnonsuojelun seurannan järjestäminen myös asetuksessa esille. Lajien ja luontotyyppien tilan seurantaa tulee kehittää. Erityisesti luontotyyppien ja niiden tilan seurantaa tulee kehittää osana luonnonsuojelun tietojärjestelmän kehittämistä, sekä sopia vastuut asiantuntijaviranomaisten kesken. Syke korostaa, että luonnonsuojelun tietojärjestelmän määräajoin tarvittavan päivittämisen ja jatkuvan ylläpidon resurssointi on varmistettava myös kehittämisvaiheen jälkeen, niin että toimivaltaiset viranomaiset voivat hyödyntää järjestelmää pitkällä aikavälillä ja kustannustehokkaasti, ja että tietojärjestelmät pysyvät teknisesti ja teknologisesti ajan tasalla ottaen huomioon erityisesti tieto- ja kyberturvallisuus sekä tietosuoja. Syke pitää tärkeänä periaatetta toiminnallisten ekologisten kokonaisuuksien turvaamisesta, koska luontotyyppisuojelun vaikuttavuutta luontokadon pysäyttämisessä on tarpeen parantaa. Voimassa olevan lain 29 §:n luontotyyppisuojelun vaikuttavuus on jäänyt riittämättömäksi, kun suojeltujen luontotyyppirajausten yhteispinta-ala on jäänyt runsaaseen 2 000 hehtaariin ja kaikki suojellut luontotyypit ovat edelleen uhanalaisia. Asetusluonnoksen 5 §:n suojeltujen luontotyyppien määritelmät pohjautuvat julkaisuun ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018” ja ovat ekologisesti perusteltuja. Voimassa olevaan lakiin verrattuna määritelmiin on tehty tarpeellisia parannuksia, kuten mahdollisuus sisällyttää rajaukseen myös esimerkiksi umpeenkasvun vuoksi laadultaan heikentyneitä luontotyypin osia. Heikentyneiden osien ominaispiirteet on mahdollista palauttaa, ja tarvittava hoito voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti, kun suojellun luontotyypin rajaus noudattaa maaston muotoja ja muita luonnollisia rajoja. Yksityiskohtaisia huomioita 5 §:n suojeltujen luontotyyppien määritelmistä: - Rannikon metsäisten dyynien ja harjumetsien valorinteiden harvat jäljellä olevat edustavat kohteet ovat yleensä harvapuustoisia, tai puustossa on aukkoja, joihin on kehittynyt paahdeympäristöille tyypillistä kasvillisuutta. Esiintymien rajaamisessa ei tulisi kaavamaisesti edellyttää harva- tai vähäpuustoisuutta, vaan ottaa huomioon myös aluskasvillisuuden rakenne, luontotyypille ominaiset lajit sekä mahdollisuudet tilan parantamiseen luonnonhoidon avulla. Kyseisten metsäluontotyyppien tilan parantamiseksi tarvitaan jatkossa myös niiden ominaispiirteitä tukevien metsänkäsittelytapojen kehittämistä talouskäytössä oleville kohteille. - Ketojen määritelmästä voisi jättää pois määreen ”perinteisen maatalouskäytön muovaamat”, koska edustavia ketoja on myös muunlaisen vanhan kulttuurivaikutuksen alueilla kuten linnoitus- ja vallikedoilla. - Tervaleppämetsät: Tervaleppälehtoja olisi parempi kuvata kosteina tai tuoreina lehtoina, joiden kasvillisuus on saniais- tai ruohovaltaista (ei pelkästään saniais- tai suurruohovaltaista, koska luontotyypin tuoreissa lehdoissa kasvillisuus voi koostua myös matalammista ruohokasveista). Tervaleppäkorvet, -luhdat ja -lehdot sijaitsevat tyypillisesti rannoilla, (lisäys: purojen varsilla) tai soiden reunoilla. Asetusluonnoksen perustelumuistion taulukko 1 sisältää luontotyyppikohtaisia esimerkkejä toimenpiteistä, jotka voivat heikentää 5 §:n suojeltuja luontotyyppejä. Luetteloa ei ole tarkoitettu kattavaksi, mutta eri luontotyyppien yhtenäisen käsittelyn vuoksi siihen olisi perusteltua lisätä: - jalopuumetsiköt: kuolleiden runkojen tai oksien poisto (koska jalopuurungoilla ja -oksilla elää vain jalopuille tyypillisiä sieni-, sammal- ja jäkälälajeja), - kalkkikalliot: kasvillisuutta kuluttava toiminta. Lisäksi puustoisilla luontotyypeillä mainittu ”metsätaloustoimenpiteet” olisi parempi ilmaista laajemmalla käsitteellä kuten ”metsänkäsittely”, joka kattaisi myös polttopuun ottamisen ja kuolleiden puiden poistamisen. Myös rakentaminen ja maanmuokkaus olisi selkeyden vuoksi tarpeen todeta kielletyksi kaikilla suojelluilla luontotyypeillä, samoin avoimien luontotyyppien metsittäminen. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Asetusluonnoksen 6 §:ssä on määritelty luonnonsuojelulain 65 §:ssä luetellut tiukasti suojellut luontotyypit. Niitä on kaksi kappaletta, joista toinen – rannikon avoimet dyynit – muuttuu voimassa olevan lain 29 §:n rajauspäätöksellä suojeltavasta luontotyypistä uuden lain ilman rajauspäätöstä suojeltavaksi luontotyypiksi. Serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot -luontotyypillä ei ole ennestään lain suojaa. Tiukasti suojeltujen luontotyyppien määritelmät pohjautuvat julkaisuun ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018” ja ovat ekologisesti perusteltuja. Asetusluonnoksen perustelumuistiossa mainitut esimerkit tiukasti suojeltujen luontotyyppien ominaispiirteitä vaarantavista toimenpiteistä on lueteltu kattavammin ja selkeämmin kuin taulukon 1 toimenpiteet. Asetusluonnoksen perustelumuistiossa mainitaan perustuslakivaliokunnan esittämä tarve viedä tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymätietoa luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Suomen ympäristökeskuksella on mahdollisuus nykyisiin tietoaineistoihin pohjautuen koota serpentiinikallioista, -kivikoista ja -soraikoista paikkatietoaineisto, joka sisältää sekä maastossa inventoitua tuoretta tietoa luontotyypin esiintymistä että mahdollisia kohteita koskevaa vihjeaineistoa inventoinnin toteuttamiseksi. Sykellä on aineistoa myös rannikon avoimista dyyneistä. Uudistetun luonnonsuojelulain suojeltuihin ja tiukasti suojeltuihin luontotyyppeihin sisältyy lukumääräisesti laskien noin neljännes Suomen valtakunnallisesti uhanalaisista luontotyypeistä, mutta ne painottuvat pinta-alaltaan pienimpiin luontotyyppeihin ja suojeluun rajattaviksi päätyy todennäköisesti vain edustavin osa esiintymistä. Syke katsoo, että luontotyyppien turvaamisen keinovalikoima jää siten edelleen riittämättömäksi suhteessa tavoitteisiin uhanalaistumiskehityksen pysäyttämisestä, kun luonnonsuojelulaista viime vaiheessa jätettiin pois uhanalaisten luontotyyppien huomioon ottamisen velvoite viranomaispäätöksissä, eikä metsä- tai vesilakiin lisätty turvattavia luontotyyppejä. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit LSL 70 §:n 3 momentin mukaan sellaisen eläimen tekemän pesän vahingoittaminen on kiellettyä, jota se käyttää toistuvasti. Luonnonsuojeluasetuksen luonnoksen 11 § määritellään luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentissa tarkoitetut eläinlajit, joiden pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella. Asetusluonnoksessa nämä toistuvasti samaa pesää käyttävät lajit ovat harmaahaikara, kaakkuri, kiljukotka, kuningaskalastaja, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, maakotka, merikotka, merimetso, mustavaris, piekana, pikkukiljukotka, tunturihaukka, törmäpääsky ja uuttukyyhky. Suomen ympäristökeskus toteaa, ettei asetusluonnoksen lista kata kaikkia niitä lajeja, joiden tiedetään käyttävän vuodesta toiseen samaa pesää ja katsoo, että nämä lajit tulisi LSL 70.3 §:n nojalla lisätä asetuksen 11 §:än. Lisäksi Syke huomauttaa, ettei listan antaminen lajeista, joiden pesän vahingoittaminen on kiellettyä pesimäkauden ulkopuolella, ole linjassa lintudirektiivin 5 artiklan kanssa. Luonnonsuojelulain 70 § 1 momentti vastaa lintudirektiivin 5 artiklan kohtaa b), jossa kielletään lintujen pesien tahallinen vahingoittaminen tai siirtäminen. Lain perusteluissa todetaan, että ”Euroopan unionin tuomioistuin on todennut ratkaisussaan (C-252/85), että lintudirektiivin 5 artiklan b ja c kohtien kieltoja on sovellettava ilman ajallisia rajoituksia. Keskeytymätön lintujen elinympäristön suojelu on tuomioistuimen mukaan välttämätöntä, koska monet lajit käyttävät uudelleen aiempina vuosina rakentamiaan pesiä, eikä suojelun rajoittaminen koskemaan vain tiettyä ajanjaksoa ole siten yhdenmukainen direktiivin kiellon kanssa. Pykälän 3 momentissa tarkoitetun ympärivuotisen kiellon tarkoittamat lajit määriteltäisiin asetuksella. Käytännössä kiellon soveltamisalaan kuuluvia lajeja olisi 75 §:n 1 momentissa määriteltyjen suurten petolintujen lisäksi arviolta noin 20 lajia, kuten kaakkuri, kuningaskalastaja, mustavaris, merimetso, piekana, tunturihaukka ja muutamat muut petolinnut.”' Lintujen suojelua tulisi kansallisella lainsäädännöllä edelleen parantaa, sillä lintudirektiivin 5 artikla koskee kaikkia luonnonvaraisena esiintyviä lintuja. EU:n tuomioistuin on Ruotsia koskevassa ennakkoratkaisupyynnön johdosta annetussa ratkaisussa (yhdistetty asia C-473/19 ja C-474/19) ottanut kantaa lintudirektiivin 5 artiklan soveltamiseen tietyille lintulajeille: ”Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY 5 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä säädetyt kiellot koskevat ainoastaan lajeja, jotka on lueteltu kyseisen direktiivin liitteessä I, jotka ovat uhanalaisia jollakin tasolla tai joiden kanta pienenee pitkällä aikavälillä.” Suomen ympäristökeskus laati OHKE-hankkeessa selvityksen Varsinais-Suomen ELY-keskukselle Suomessa pesivien lintulajien pesäpaikkauskollisuudesta. Selvitykseen valittiin lajit, joiden voidaan luotettavasti katsoa pesivän samoissa pesissä peräkkäisinä vuosina sekä isokokoiset petolinnut, jotka käyttävät pesimäreviirillään sijaitsevia useitakin pitkäikäisiä pesiä vaihtelevasti eri vuosina. Selvityksessä mukana olleista lajeista kaikkien voidaan todeta olevan pesäpaikkauskollisia ja käyttävän samaa pesää vuodesta toiseen. Näistä lajeista asetusluonnoksen 11 §:stä puuttuvat mehiläishaukka, haarahaukka, kanahaukka, hiirihaukka, kalasääski, huuhkaja, lehtopöllö ja viirupöllö. Samaa itse rakentamaansa pesää käyttävät myös haara- ja räystäspääsky. Edellä mainittujen lajien lisäksi useat muut yhdyskunnissa pesivät lajit hyödyntävät edellisvuotisia pesäpaikkoja, vaikka pääosa itse pesistä voi hävitä näkymättömiin edeltävän syksyn ja talven aikana (esim. haahka ja lokit) tai pesät eivät sisällä kerättyä pesämateriaalia (esim. tiirat ja ruokkilinnut). Suomen ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa asetuksen ja sen liitteisiin tehdyistä muutoksista koskien muiden eliölajien suojelua (7–10 §). Lausunnon valmisteluun ovat Suomen ympäristökeskuksesta osallistuneet kehittämispäällikkö Minna Pekkonen, tutkija Heidi Lehtiniemi, erikoistutkija Minna Pappila, tutkimusprofessori Petteri Vihervaara ja digijohtaja Kari Lahti sekä erityisesti luontotyyppien osalta projektipäällikkö Anne Raunio, vanhempi tutkija Aira Kokko, erikoistutkija Tytti Kontula, vanhempi tutkija Katariina Mäkelä ja ryhmäpäällikkö Terhi Ryttäri ja lajien osalta tutkija Aili Jukarainen, erikoissuunnittelija Marita Arvela ja ryhmäpäällikkö Ulla-Maija Liukko. Suomen ympäristökeskus pääjohtaja Leif Schulman
      • Keski-Pohjanmaan liitto
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Keski-Pohjanmaan liitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi. Luonnonsuojeluasetus täydentää hyvin luonnonsuojelulakia. Luonnonsuojeluasetuksen luonnoksessa todetaan 2§:ssä Luonnonsuojeluohjelma mm., että suojelukohteiden sijainti ja rajaukset on osoitettava tarpeellisin kartoin. Tässä on syytä myös kiinnittää liitekarttojen riittävään tarkkuuteen huomiota maininnalla, niin ettei käytännössä tule tulkintaristiriitaa kohteen rajasta, joka voisi aiheuttaa tarpeettomia oikeusvaikutuksia suojelukohteen ulkopuolisille alueille, esim. tiealueille. Keski-Pohjanmaan liitolla ei muutoin ole huomautettavaa luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi.
      • Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys ry, Puheenjohtaja, Nyman Pekka
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • §3 Huomattavaa on, että tällä kirjauksella YM vastannee kaikkien suurpetojen seurannasta, koska ne kuuluvat luontodirektiivin liitteiden lajeihin. Luontodirektiivin 11 artiklan mukaista seurantaa ilveksen ja suden kannoista lapissa ei tee kukaan. silti niitä tapetaan vuosittain. §5 Lista on puutteellinen. Koska luonnonsuojelulakiin ei implementoitu vesipolitiikan puitedirektiiviä ja luontodirektiivi vain osittain on vaikeaa antaa asetusta joka täyttäisi näiden direktiivien vaatimukset. Seuraavat luontotyypit tulee kirjata asetukseen ja tarkistaa vielä mitkä olennaiset luontotyypit ja lajit ovat puutteellisesti suojeltuja: 1110 Meren vedenalaiset hiekkasärkät 1130 Jokisuistot 1640 Itämeren hiekkarannat 2180 Metsäiset dyynit 3110 Karut ja kirkasvetiset järvet 3130 Niukka ja Keskiravinteiset järvet 3140 Kalkkilammet ja järvet 3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 3260 Pikkujoet ja purot 3210 Fennoscandian juonnontilaiset jokireitit 6210 Kuivat niityt kalkkipitoisella alustalla 6430 Kosteat suurruohoniityt 6450 Tulvaniityt 6510 Alavat niitetyt niityt 3220 Tunturijoet ja purot 9040 Tunturikoivikot 7140 Vaihettumis- ja rantasuot 7160 Lähteet ja lähdesuot 7220 Huurresammallähteet 7230 Letot 7310 Aapasuot 7320 Palsasuot 9010 Luonnonmetsät 91D0 Puustoiset suot 9060 Harjumetsät 54.4 Vaihettumis- ja rinnesuot Tulvametsien suojelu on merkittävää Lapissa pienten jokien varsilla. Tulvametsät voivat olla myös havupuuvaltaisia ja niihin liittyy usein puustoisia soita olevia luontotyyppejä. Tulvametsien ja vaihettumissoiden suojelu täydentää vesipuitedirektiivin mukaista vesien suojelua pienten jokien varrella. Rinnesoiden suojelu yhdessä puustoisen soiden kanssa suojelee tihkupintoja ja maan pinnanalaisia vesien liikkeitä, pohjaveden suojelua. Asetuksesta puuttuvat kalat. YM on raportoidessaan mm. lohen suojelusta todennut sisämaan tilan olevan hyvä vaikka lähes kaikki kutujoet on padottu. Valheellisiin raportointeihin tulee puuttua ja kalat ottaa mukaan asetukseen. Lohi. harjus, coregonus sp. sekä jokihelmismpukka, euroopanmajava tulee myös lisätä asetukseen. Harjumetsien osalta Lapissa arvokkaita ovat mäntyiset harjumetsät. Asetus on laadittu vastoin direktiiviä ja ottaa huomioon vain valoisuuden arviointikriteeriksi arvioitaessa harjujen arvoja. Puustoinen harjumetsä täyttää direktiivin velvoitteet ja tulee lisätä Lapin osalta asetukseen. Asetus myös poikkeaa lintudirektiivin vaatimuksesta ennallistaa, suojella ja aikaansaada biotooppeja. Pelkkä suojelu ei ole riittävää koska ennakoivat hakkuut ja luonnon pilaaminen johtavat ennallistamisvelvoitteseen jos esimerkiksi harjulta hakataan metsä se tulee ennallistaa takaisin. §11 Samaa pesää käyttävät asetustekstit lisäksi lintudirektiivin linnut, kanahaukka (pesimämetsä), kalasääksi, tervapääsky, uivelo, telkkä, käenpiika, kuikka, helmipöllö, hiiripöllö, tuulihaukka, ampuhaukka, muuttohaukka ja nisäkkäistä majavat, mäyrä (uhanalainen Lapissa) ja ahma. Asetustekstiä tulee muuttaa. Luonnonsuojelulaki on laadittu vastoin vesipolitiikan puitedirektiiviä, eikä sitä ole implementoitu lainsäädäntöön. Siitä puuttuu pienvesien suojelu eikä luontotyyppien pilaamisesta ole määritelty oikea-aikaisia, tehokkaita ja vaikuttavia rangaistuksia eikä ennallistamisvelvoitteita. Suojeltavien lajien listasta puuttuvat mm. lohi ja taimen. Annettava asetus ei helpota uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilaa ja on puutteellinen ja on epäselvä, luonnonsuojelulakiin tulee implementoida luontodirektiivi, lintudirektiivi ja vesipolitiikan puitedirektiivi kokonaisuudessaan.
      • Kaakkois-Suomen ELY-keskus
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta uudeksi luonnonsuojeluasetukseksi. Asetus tullaan antamaan 1.6.2023 voimaan tulevan luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) toteaa asetusluonnoksesta lausuntonaan seuraavaa: 1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen Asetusluonnoksessa todetaan, että kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian laatiminen aloitetaan viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä. Strategian laatiminen olisi toivottavaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen edellisen strategiakauden päättymistä, jotta uusi strategia olisi hyväksyttynä ja toteutettavissa heti edellisen päättyessä. Strategiakauden loppuvaiheessa tarpeet muutoksille ovat kuitenkin jo todennäköisesti tunnistettavissa ja uuden strategian laatiminen mahdollista aloittaa. 4 § Ilmoitus Natura 2000 –alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä Pykälässä annetaan ohjeita Natura 2000 -alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä ilmoittamiseen. Velvoitteen liittää ilmoitukseen alueen kartta, johon on merkitty toimenpiteen toteuttamispaikka voisi sisällyttää jo 1 momentin kohtaan 2. Tällöin 2 momentti jäisi tarpeettomaksi. 5 § Suojellut luontotyypit Luontotyyppien määrittelyt ovat hyvin laadittuja ja antavat hyvän pohjan suojeltujen luontotyyppien tunnistamiseen ja rajaamiseen. Tarkat, mutta luonteeltaan mahdollistavat luontotyyppikuvaukset huomioivat luontotyyppien luontaisen vaihtelun esimerkiksi eri osissa maata. Tarpeettoman pitkiä kuvailuja asetustekstissä on kuitenkin syytä välttää ja harkita ovatko kaikki asetusluonnoksessa esitetyt kuvailut tarpeellisia kyseisten luontotyyppien määrittelyperusteina. Hyvä ja tarpeellinen on myös asetuksessa kirjattu toteamus siitä, että myös ennallistamiskelpoisia luontotyyppien osia voidaan ottaa mukaan rajaukseen. Pykälän yksityiskohtainen perustelu muistiossa täydentää hyvin pykälää ja helpottaa sen soveltamista käytännössä. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella vain, jos kyse on eläimen tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti. Luonnonsuojeluasetuksen 11 §:ssä säädettäisiin toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista. Asetusluonnoksessa luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentissa tarkoitetut eläinlajit, jotka toistuvasti käyttävät samaa pesää, ovat harmaahaikara, kaakkuri, kiljukotka, kuningaskalastaja, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, maakotka, merikotka, merimetso, mustavaris, piekana, pikkukiljukotka, tunturihaukka, törmäpääsky ja uuttukyyhky. ELY-keskus toteaa, että asetusluonnoksen mukainen listaus toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista on puutteellinen eikä vastaa luonnonsuojelulain 1 §:n henkeä. Listaan on syytä lisätä parhaan olemassa olevan tiedon mukaisesti kaikki toistuvasti samaa pesää käyttävät lajit, mukaan lukien sääksi ja muut petolinnut. Varsinais-Suomen ELY-keskus on tilannut Suomen ympäristökeskukselta selvityksen Suomessa pesivien lintulajien pesä- ja pesäpaikkauskollisuudesta (Pekka Rusanen, SYKE / LK, 4.10.2017). Selvityksessä on esitelty ne Suomessa pesivät luonnonsuojelulailla rauhoitetut lintulajit, joiden pesäpaikkojen voidaan arvioida olevan suojeltu myös pesimäkauden ulkopuolella, sekä lajien pesimäbiologiaan ja pesäpaikkojen luonteeseen liittyvä perustelu suojelulle. Selvityksen mukaisista lajeista luonnonsuojeluasetuksen luonnoksesta puuttuvat mehiläishaukka, haarahaukka, kanahaukka, hiirihaukka, muuttohaukka, sääksi, huuhkaja, lehtopöllö, viirupöllö ja korppi (poronhoitoalueen ulkopuolella). ELY-keskuksen tiedossa on, että SYKE on myös päivittänyt em. vuoden 2017 raporttia. Kyseinen selvitys edustaa parasta saatavilla olevaa tietoa ja sen tulokset tulee huomioida luonnonsuojeluasetusta laadittaessa. ELY-keskus katsoo, että listausta tulee tarkistaa ja perustelumuistiossa tulee esittää lajikohtaisesti perusteet listan lajien valinnalle. 13 § Korvausten jaksottaminen Korvausten jaksottamisesta säädetään uuden luonnonsuojelulain 115 §:ssä. Asetusluonnoksessa on viitattu virheellisesti nykyisen lain korvausten jaksottamista koskevaan 54 §:ään. Uudessa laissa ko. pykälä koskee poikkeamista yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä. Muita huomioita Perustelumuistion yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan säännönmukaisesti eri pykälään kuin mitä perustelun on tarkoitus koskea. Tämä asiakirja on sähköisesti hyväksytty viraston sähköisessä asianhallintajärjestelmässä. Asian on esitellyt luonnonsuojelubiologi Tuula Tanska ja ratkaissut johtaja Visa Niittyniemi.
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry kiittää pyynnöstä lausua luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi. MaRa toteaa kohteliaimmin, että sillä ei ole asiasta lausuttavaa.
      • Suomen Perhostutkijain Seura
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Ehdotamme kahden perhoslajin lajirauhoituksen purkua. Lajit ovat neidonkielikoisa (Cynaeda dentalis) ja juurilasisiipi (Bembecia ichneumoniformis). Neidonkielikoisa (Cynaeda dentalis) on selvästi yleistynyt ja yleistymässä. Uhanalaisarvioinnissa sen luokka putosi vaarantuneeksi (keskustelussa oli vaihtoehtona myös NT, mutta ilmeisen puutteellisen esiintymistiedon takia päädyttiin vielä luokkaan VU, mikä arvioinnin jälkeen esiin tulleen tiedon perusteella oli virhe; uhanalaisarviointiin 2019 liittyen lajia ei myöskään enää esitetty erityisestisuojeltavaksi). Lajin esiintymiskuva on olennaisesti muuttunut siitä, mitä se oli lajirauhoituspäätöstä tehtäessä. Juurilasisiipi (Bembecia ichneumoniformis) on edelleen erityisesti suojeltava, vaikka luokka laskikin VU:ksi. Lajin esiintymät ovat lähes yksinomaa tie- ja rataympäristöjä, joten rakentaminen muodostaa lajille merkittävän uhan. ja antaa perusteen lajin erityisestisuojeltavuudelle. Lajin esiintymistä on käsitelty VARELY:n prio-neuvotteluissa ja myös siellä nousi esiin ehdotus lajirauhoituksen purkamisesta. Nykyisin lajin koiraita voidaan helposti havainnoida feromonilla houkuttelemalla, mutta feromonilla houkuttelu on luvan varaista, joten esiintymisen laajuus ei edelleenkään ole kunnolla tiedossa. Turun ympäristössä sekä Turun saaristossa laji kuitenkin esiintyy varsin laajalti tievarsien keltamaitekasvustoissa. Feromonihoukuttelun ansiosta lajin esiintymiskuva on olennaisesti muuttunut siitä, mitä se oli lajirauhoituspäätöstä tehtäessä.
      • Pirkanmaan ELY-keskus, Ympäristö ja luonnonvarat, Arffman Riina
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Pirkanmaan ELY-keskus kiinnittää huomiota seuraaviin kohtiin asetusluonnoksessa: 5 § Suojellut luontotyypit Pirkanmaan ELY-keskus toteaa, että luontotyyppien määritelmät ovat kattavampia kuin voimassa olevassa luonnonsuojeluasetuksessa, mikä on soveltamisen kannalta myönteistä. Tästä huolimatta tarve tulkinnalle ja tarkemmille ohjeille luontotyyppien inventoinnista ja rajaamisesta on edelleen olemassa. Voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa ja -asetuksessa luontotyyppien suojelu kattaa katajakedot, jotka ovat perinteisen maankäytön muovaamia. Suojelua on uudessa laissa laajennettu kattamaan useampia ketoluontotyyppejä, mutta ilmeisesti luontotyyppien suojelua koskevan säännöksen on edelleen tarkoitettu koskevan vain perinteisen maatalouskäytön muovaamia ketoja. Ketomaisia uuselinympäristöjä esiintyy esimerkiksi teiden pientareilla ja ennallistetuilla maa-ainesten ottoalueilla, mutta näitä luontotyyppejä ei liene tarkoitettu suojeltavaksi luonnonsuojelulain 64 §:n nojalla. Asetustekstin muotoilua olisi hyvä tarkentaa, jotta suojelun ulottuvuudesta ei olisi mahdollista jäädä epäselvyyttä. Uutena luontotyyppinä luonnonsuojelulakiin lisätyn harjumetsien valorinteet -luontotyypin osalta jää hieman epäselväksi, miltä osin suojelun on tarkoitus kattaa ihmistoiminnan muokkaamat rinteet. Asetuksen mukaiseen määritelmään voivat sopia esimerkiksi entiset laskettelurinteet. Asetuksessa mainitaan harjumetsiin luontaisesti kuuluneet metsäpalot. Nykytilanteessa metsäpalojen vaikutuksesta avoimena pysyneet rinteet lienevät erittäin harvinaisia. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Pirkanmaan ELY-keskus katsoo, että lista toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista on suppea ja sen ulkopuolelle jää useita lintulajeja, jotka käyttävät toistuvasti samaa pesää. Tällaisia lajeja ovat ainakin kanahaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka ja useat pöllölajit. Lisäksi jää epäselväksi, miksi suurista petolinnuista sääksi on jätetty listauksesta pois. Muut luonnonsuojelulain 75 §:n soveltamisalaan kuuluvat suuret petolinnut on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen 11 §:ssä, eikä ratkaisu vaikuta johdonmukaiselta. Asetuksen perustelumuistiosta ei käy ilmi, miten luettelo toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista on valmisteltu. ELY-keskuksen käsityksen mukaan ympäristöministeriön hallinnonalan OHKE-hankkeessa on valmisteltu luonnontieteelliseen tietoon perustuva lajiluettelo, joka sisältää useita asetusluonnoksesta puuttuvia lajeja. Luonnonsuojeluasetuksen 11 §:llä tulee olemaan suuri merkitys luonnonsuojelulain käytännön soveltamistilanteissa erilaisten hankkeiden ja metsänkäsittelyn valvonnassa. Mikäli asetuksen soveltamisalasta puuttuu lajeja, jotka tosiasiassa käyttävät toistuvasti samaa pesää, luonnonsuojelulain soveltaminen saattaa olla ristiriidassa Euroopan unionin lintudirektiivin kanssa. Tulisi olla läpinäkyvää, millaiseen luonnontieteelliseen asiantuntija-arvioon luonnonsuojeluasetuksen lajiluettelo perustuu. Lausunto on valmisteltu Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen luontoyksikössä.
      • Kainuun liitto, Kainuun liitto/alueidenkäyttö, suunnittelujohtaja Sanna Schroderus
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Kainuun liiton lausunto Luonnonsuojeluasetus säilyisi suurimmalta osaltaan, mutta uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit (mm. ilves, liito-orava, karhu, susi, saukko) sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit (mm. maa- ja merikotka, kaakkuri), jotka lueteltaisiin asetuksessa. Luonnonsuojeluasetusta on noudatettava mm. maakuntakaavoituksessa ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa. Kainuun liitto pitää tärkeänä, että luonnon monimuotoisuusstrategia on valmis ja päivitetty aina ennen uuden strategiakauden alkua. Kainuun liitto yhtyy Suomen Kuntaliitto ry:n lausuntoon asetusluonnoksesta ja korostaa, että säädösten valmistelussa vältetään kuntien lisäresursseja edellyttäviä viranomaistyön ja -velvoitteiden lisäämistä. Kainuun liitolla ei ole muuta huomautettavaa asetusluonnoksesta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Yhdyskunta ja ympäristö -yksikkö, Mättö Minna
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta uudeksi luonnonsuojeluasetukseksi. Kuntaliitto lausuu luonnoksesta seuraavan: Asetuksen 1 §:ssä säädettäisiin luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta. Ehdotuksen mukaan kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian laatiminen aloitettaisiin viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä. Kuntaliitto toteaa, että uuden strategian laatiminen tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen strategiakauden päättymistä, jotta jatkossa ei synny nykyisenkaltaista tilannetta, jossa edellinen strategia on päättynyt 2020 ja vuonna 2023 ei ole hyväksyttynä uutta strategiaa. Asetuksen 3 §:ssä on tarkoitus säätää luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä. Asetuksen 3 §:ssä viitattaisiin luonnonsuojelulain 11 §:ään, jossa säädetään kunnan edistämistehtävästä. Säännöksen mukaan ympäristöministeriö vastaisi luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä yhteistyössä muiden tahojen ohella myös kuntien kanssa. Kuntaliitto toteaa, että luonnonsuojelulaissa kunnalle ei ole säädetty - eikä lain perusteluista ilmene, että olisi tarkoitettukaan säätää - lain 18 §:ssä tarkoitettua seurantatehtävää. Kuntien tehtävistä tulee perustuslain 121 §:n mukaan säätää lailla. Kunnille uusista lakisääteisistä velvoitteista aiheutuvat kustannukset tulee korvata täysimääräisesti rahoitusperiaatteen mukaisesti. Ehdotetunlaista säännöstä ei kuntien osalta siten voida ottaa luonnonsuojeluasetukseen. Kuntaliitto katsoo, että viittaus luonnonsuojelulain 11 §:ään on poistettava asetusehdotuksen 3 §:stä. Ehdotettu asetuksen 3 § ei näyttäisi tuovan lisäarvoa jo laintasolle sisältyvään sääntelyyn nähden, joten Kuntaliitto ehdottaa harkittavaksi, onko ehdotetunlainen säännös lainkaan tarpeen asetuksessa. Asetuksessa säädettäisiin tarkemmin luonnonsuojelulailla suojeltavien luontotyyppien määrittelyperusteista. Luontotyyppien määritelmät poikkeavat kirjoitustyyliltään nykyisen luonnonsuojelulain vastaavista. Kuntaliitto ehdottaa vielä harkittavaksi, onko asetukseen tarpeen sisällyttää selostusta nyt ehdotetussa laajuudessa. Luontotyyppejä koskeva laajempi selostus voisi sopia paremmin asetuksen perustelumuistioon. Asetuksen 11 §:ssä säädettäisiin toistuvasti samaa pesää käyttävistä eläinlajeista. Kuntaliitto ehdottaa perustelumuistiota vielä täydennettäväksi siten, että siitä selviäisi, mihin tutkimuksiin ja tietoon lajien määrittely perustuu.
      • Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto ry, Moilanen Hannu
        Päivitetty:
        27.4.2023
        • Lausuntopyyntö luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi (valtioneuvoston asetus) Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto pitää luonnonsuojeluasetuksen tarkistamista hyvänä askeleena kohti luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Asetuksella pyritään turvaamaan luontotyypit, joilla on erityistä arvoa luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Asetusluonnoksessa on kirjattu luonnoksen 5§:n suojellut luontotyypit ja 6§:n tiukasti suojellut luontotyypit. Asetuksessa mainituissa 5 § mukaisissa suojelluissa luontotyypeissä on huomioitu vesistöihin liittyviä luontotyyppejä monipuolisesti. Mukana ovat mm. hiekkarannat, merenrantaniityt, meriajokaspohjat ja suojaisat näkinpartaispohjat. Hiekkarantojen osalta mukana tulee olla sekä terrestrinen että akvaattinen osa. Merenrantaniityillä vastaavasti osa niittyalasta on hydrolitoraalia eli pääosin veden alla olevaa alaa. Meriajokaspohjat rajoittuvat Suomen etelärannikoilla ja suojaisia näkinpartaispohjia taas esiintyy koko maassa ja pohjoiseen lisääntyen. On tärkeää, että näitä tyyppejä myös rajataan suojelluiksi. Vesiensuojeluyhdistysten tietoon tulee erilaisissa kartoituksissa näitä luontotyyppejä ja olisikin tärkeää, ennen suojeltujen luontotyyppien inventoinnin käynnistämistä koostaa jo olemassa olevaa tietoa näistä tyypeistä. Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto esittää, että asetusluonnoksen 5 §:n lisätään vesimuodostelmiin kuuluvat pienvedet – eli purot, norot, lähteet, lähteiköt, fladat ja kluuvijärvet. Pienvesien luonto on monimuotoista ja niissä esiintyy luontotyypille ominaista lajistoa ja kasvillisuutta. Pienvedet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja näiden suojelun sääntely on monimutkaista ja hajallaan lainsäädännössä. Pienvesien lisääminen asetukseen täydentäisi vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisen eräiden luontotyyppinen suojelun määräystä. Lain nojalla on luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Pienvesillä tarkoitetaan puroja ja noroja, lampia, lähteikköjä sekä fladoja ja kluuveja. Vesilain mukaan puro on jokea pienempi virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on alle 100 neliökilometriä. Norolla tarkoitetaan puroa pienempää, valuma-alueeltaan alle 10 neliökilometrin vesiuomaa. Mikäli uomassa virtaa jatkuvasti vettä ja kulkee merkittävissä määrin kalaa, se on määritelmän mukaan puro valuma-alueen koosta riippumatta. Lampi on järveä pienempi makean veden allas. Fladat ja kluuvit ovat maankohoamisen seurauksena merestä kohoavia, vielä murtovesivaikutteisia lampia. Lähteellä tarkoitetaan pohjaveden geomorfologista muodostumaa, joka syntyy, kun pohjaveden pinta leikkaa maanpinnan tason. Lähteiköt sisältävät avoimien lähdeallikoiden ja purkauspaikkojen lisäksi lähdevaikutteisia puroja sekä tihkupintoja. Suomen pienvesien lukumäärä on erittäin suuri, mutta kokonaispinta-ala on pieni. Asiantuntija-arvioiden mukaan puroja ja noroja on yhteensä noin 100 000 km ja lähteitä 100 000–200 000 kappaletta. Alle 10 hehtaarin lampia arvioidaan olevan noin 200 000. Fladoja Suomessa on noin 1 500 ja kluuvijärviä noin 450. Pienvesillä on tärkeä merkitys luonnon vesitaloudelle ja monimuotoisuudelle. Pienvesien ominaispiirteet ovat luoneet edellytykset ainutlaatuisen eliöstön ja kasvillisuuden kehittymiselle. Pienvedet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä kanssa ja kullakin pienvesityypillä on omat ominaispiirteensä, jotka muodostuvat muun muassa maa- ja kallioperästä, vesimuodostuman rakenteesta, lajistosta ja lähiympäristön vaikutuksesta. Pienvesien suojeleminen erityisesti niiden luontoarvojen vuoksi on ollut Suomessa vähäistä. Jossain määrin pienvesiä tai niiden rantoja sisältyy soiden-, lehtojen- ja lintuvesiensuojeluohjelmaan. Pienvesien lähiympäristöjen metsiä on suojeltu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvassa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa (METSO). Lisäksi pienvesiä on suojeltu vähäisessä määrin luonnonsuojelualueilla varsinaisen suojelukohteen lisänä. Suomessa on hyvin vähän täysin luonnontilaisia noroja ja puroja. Kaikki puroluontotyypit ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia tai vaarantuneita. Pieniä puroja ja noroja on perattu vuosikymmenten saatossa, ja ne kärsivät ojituksen ja muun maankäytön aiheuttamasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta. Pienvesiin kohdistuvien toimenpiteiden luvanvaraisuutta ja toteutusta säätelevät useat eri lait, joista tärkeimpiä ovat vesilaki, metsälaki ja ympäristönsuojelulaki. Lainsäädännön tulkinta on koettu tietyiltä osin monimutkaiseksi eikä suojelun arvoisia pienvesiä ole huomioitu kattavasti. Pienvesiin ja niitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvien käsitteiden, määritelmien ja menetelmien yhdenmukaistamiselle on tarvetta. Lakien soveltamisessa ja pienvesiin kohdistuvien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten pienvesien tilan arvioiminen ja tunnistaminen on tärkeää. Pienvedet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle, ja niissä elää runsaasti uhanalaista lajistoa. Pienvesillä on merkittävä vaikutus veden kiertokulkuun ja ekosysteemien toimintaan, sillä ne kytkevät erilaiset ympäristöt toisiinsa. Pienvesien ekosysteemit kytkeytyvät maaekosysteemeihin sekä suoraan elinympäristöjen kautta että lajien ja ravintoverkon välityksellä. Pienvesillä on oleellinen merkitys esimerkiksi useiden hyönteislajien elinkierrossa. Pienvesien suojelun osalta tehdään merkittävä parannus, jos pienvedet lisätään luonnonsuojeluasetukseen. Tämä turvaisi merkittävällä tavalla luonnon monimuotoisuutta vesimuodostelmissa. Helsingissä 27.4.2023 Hannu Moilanen Toiminnanjohtaja
      • Pohjois-Savon ELY-keskus, Antti Lammi, Lammi Antti
        Päivitetty:
        26.4.2023
        • Asetusluonnoksen 5 ja 6 §:t sisältävät varsin seikkaperäisiä, joskin monelta osin kuitenkin esimerkinomaisia, kuvauksia suojeltavista luontotyypeistä. Jatkovalmistelussa voisi vielä harkita, onko kuvauksia mahdollista täsmentää ja/tai onko niitä kaikilta osin tarpeellista sisällyttää varsinaiseen asetustekstiin. Vaihtoehtona olisi tarkempien kuvausten esittäminen perustelumuistossa tai luontotyyppien määrittelyperusteista voitaisiin säätää tarkemmin asetuksella. 1 § Pykälässä todetaan, että monimuotoisuusstrategian laatiminen aloitetaan viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä. Tätä olisi syytä täsmentää, alkaako suhteellisen työläs prosessi edellisen kauden päätyttyä vai sen vielä ollessa käynnissä, ettei tärkeään suunnitteluun tule katkoksia. 4 § asetuksen perusteluissa on tarpeen määritellä täsmällisemmin, koska ilmoitus naturaan kohdistuvista toimista on saapunut ELY-keskukseen. Alkaako 30 päivän määräajan laskeminen ensi-ilmoituksesta vai vasta sitten, kun asiakirjojen mahdolliset täydennyspyynnötkin ovat saapuneet elylle? 5 § Ensimmäisessä momentissa kirjoitusvirhe sanassa uhanalaiset 5 § 4 kohta. Tervaleppämetsät käsittävät asetuksen mukaan terveleppävaltaiset metsät ja suot. Myöhemmin tekstissä todetaan kuitenkin, että ko. luontotyyppiä esiintyy tyypillisesti mm. soiden reunoilla. Tässä on hieman tulkinnanvaraisuutta, tarkoitettaanko koko suota vai suon osaa (kuten suon reunaa), jossa terveleppävaltaisuuden tulisi ilmetä. Tässä ei myöskään oteta kantaa kohteen alkuperään esim. tervaleppämetsäksi muuttuneilla entisillä pelloilla tai kosteilla joutomailla. 5 § 5 kohta. Toisin kuin asetuksen pykälän 6 kohdassa kuvatuissa rannikon ja saariston avoimissa dyyneissä, tästä merenrantaniityn kuvauksesta ei käy ilmi, voidaanko myös saarten merenrantaniittyjä rajata suojeluun. Kohdassa on myös luontaiset merenrantaniityt-termi, joka on hieman erisisältöinen kuin luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, eikä siten ole ihan linjassaan muiden kohdetyyppien kanssa. 5 § kohta 6. Kuvaus lehdesniityistä sopii lähinnä Etelä-Suomen olosuhteisiin (mainitaan lehdot), vaikka lehdestystä on ollut myös muualla maassa. Lehdespuiden edellytetään olevan iäkkäitä eikä alueen jatkuvuutta oteta huomioon, sillä tämän mukaan rajauspäätökseen ei voi sisällyttää kunnostuskelpoisia osia, kuten ketojen ja merenrantaniittyjen kohdalla voi tehdä. 5 § kohta 7. Ketojen esiintyminen on rajattu tekstissä hiekka-, sora- ja moreenimaille. Luokittelu ilmeisesti vastaa maaperäkarttojen tilannetta, jossa kalliot ovat kuitenkin omana, tässä mainintaa vaille jäävänä maaperääluokkana. Tämä voi kaventaa ketojen joukkoa, joille rajauspäätös voidaan tehdä. 5 § kohta 8. Tästä ei selviä millainen metsäisen dyynin luonnontilan tulee olla tai ryhmitelläänkö metsäiset dyynit automaattisesti luonnontilaisen kaltaisiksi, koska niissä on usein harjoitettu metsätaloutta. Voisi myös täsmentää, tuleeko myös saarten dyynisukkessiosarjat kyseeseen. 5 § kohta 9. Tästä on ilmeisesti haluttu rajata ulos norot, koska käytetään termiä vesistö eikä noroja mainita sanana. Toki harvemmin noro kokoluokan virtavedet kerryttävät tulvavesiä seisomaan. Epäselväksi jää myös termi sisämaa; voiko mereen laskevan jokisuiston kohdalla olla kyse tulvametsästä ? 5 § kohta 10. Termiä kaakko-länsi-suuntainen harju- ja reunamuodostuman rinne on vaikea tulkita ja se epäselvästi ilmaistu. Tarkoittaako tämä kirjaimellisesti kaakosta länteen suuntautuvaa harjua, mikä jättää todella suuren osan maan harjuista rajauspäätösten ulkopuolelle (ks. kartta Suomen harjuista). Vai yrittääkö ilmaisu kertoa, että harjunrinteen tulee avautua lännen ja kaakon välisiin ilmansuuntiin? Myös yksittäiset, luontaiset hiekkakumpareet, jäävät päätösten ulkopuolelle. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävien lintujen joukko on rajattu liian pieneksi. Mukaan pitäisi saada myös jonkinlainen alueellinen mittakaava. Nyt asetus puhuu vain pesästä, vaikka laajempaa ympäristöä esim. petolinnun pesäpuun ympärillä säädellään suosituksin ja ohjeistuksin esim. Metsätaloudessa. Liitteet 2 ja 5 Rauhoitetut ja uhanalaiset lajit Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) ei selvitysten mukaan ole harvinainen laji, vaan esiintyy erityyppisissä metsissä yleisesti, myös taimikoissa. Onko lajirauhoitus tai arvio uhanalaisesta lajista lahokaviosammalen osalta perusteltu ?
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        26.4.2023
        • Maakuntahallitus päättää antaa ympäristöministeriölle luonnoksesta luonnonsuojeluasetukseksi seuraavan lausunnon:  Varsinais-Suomen liitto merkitsee luonnonsuojeluasetuksen valmistelun tiedoksi ja toteaa asetusluonnoksen olevan tiivis, selkeä ja informatiivinen.   Uutena asetuksessa esitetään tehtäväksi luonnon monimuotoisuusstrategia ja sen toimintaohjelman laatiminen. Varsinais-Suomen liitto toteaa nämä tärkeiksi tehtäviksi ja vaiheiksi luontokadon pysäyttämiseen ja biodiversiteetin säilyttämiseen tähtäävissä toimissa.   Lisäksi uutena asetuksessa määritellään ja kuvataan tiukasti suojellut luontotyypit sekä esitetään toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajin luettelo. Suojeltujen ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien määritelmät ja kuvaukset ovat selkeitä ja luonnontieteellisiä, ja esittävät konkreettisesti lain ohjaukseen kuuluvat luontoarvot.  Liitto toteaa kuitenkin, että asetusluonnoksen 11 §:n toistuvasti samaa pesää käyttävistä lajeista merimetson kohdalla tulisi soveltaa The EU Cormorant Platformin valmistelemaa ohjeistusta Lintudirektiivin tulkinnasta koskien poikkeamisia merimetsojen rauhoituksesta. Ohjeistuksen mukaista tulkintaa kolonioiden pesien vähentämistä tai kokonaan poistamisesta tulee edistää kansallisesti.  Merimetson kannankehitys ja levinneisyys ovat olleet suotuisia, ja lajin populaatio kestää kannanhoidolliset toimet. Toistaiseksi poikkeaminen rauhoituksesta on ollut mahdollista mm. kalavesille ja vesistölle koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Poikkeusmenettely on kuitenkin koettu raskaaksi ja tehottomaksi prosessiksi, ja merimetsokannan säätely vahinkojen ehkäisemiseksi siten mahdottomaksi. Nyt ehdotettu ympärivuotinen pesän suojelu heikentää entisestään mahdollisuutta ohjata merimetsoa hakeutumaan pesimäaikana sellaisille alueille, jossa se ei aiheuta vakavaa vahinkoa esimerkiksi alueen kalakannalle. Runsas merimetsokanta aiheuttaa erityisesti rannikkokalastukselle ja siten laajemminkin kalatalouden arvoketjuihin vakavaa taloudellista haittaa ja vaarantaa omalta osaltaan rannikkoyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Rannikkokalastuksen olosuhteiden huononeminen heikentää samalla mahdollisuuksia hyödyntää kalastusta Saaristomeren ravinteiden poistossa.
      • Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö
        Päivitetty:
        26.4.2023
        • Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) kiittää lausuntopyynnöstä, mutta toteaa, ettei sillä ole lausuttavaa asiasta. Asetusluonnosta siteeraten: "Luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä kala- ja rapulajit poistettiin kokonaisuudessaan lain soveltamisalasta, joten kalalajit eivät sisältyisi enää jatkossa luonnonsuojeluasetuksen liitteisiin."
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        26.4.2023
        • MTK kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiassa. MTK toteaa asiasta seuraavaa: Yleiset kommentit: Perustelumuistion luonnoksen mukaan maisema-alueista, luontopaneelista, tietohallinnosta ja ekologisesta kompensaatiosta säädetään tarkemmin erillisissä asetuksissa. MTK toteaa, että maisema-alueita koskeva, oletettavasti varsin suppea tarkentava sääntely olisi voitu sijoittaa myös nyt lausuntokierroksella olevaan yleiseen luonnonsuojeluasetukseen erillisten asetusten lukumäärän vähentämiseksi. MTK kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnokseen ei sisälly nykyisen luonnonsuojeluasetuksen 1 §:n kaltaista säännöstä, joka koskee viranomaisten yhteistyötä. MTK toteaa, että ympäristöviranomaisten sekä maa- ja metsätalousviranomaisten sujuva yhteistyö on välttämätön edellytys luonnon monimuotoisuuden hyväksyttävälle ja tuloksekkaalle edistämiselle sekä uusiutuvien luonnonvarojen käytön kokonaiskestävyyden varmistamiselle. MTK huomauttaa, että vaikka asiasta ei jatkossa säädettäisi luonnonsuojeluasetuksessa, yhteistyön on kuitenkin oltava kiinteä osa käytännön toimintaa sekä toimeenpanon että strategisten linjausten tasolla. Viranomaisten yhteistyöhön liittyen MTK kiinnittää huomiota myös siihen, että asetusluonnokseen ei sisälly nykyisen luonnonsuojeluasetuksen 12 §:n kaltaista säännöstä, joka koskee ELY-keskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteistyötä. Vaikka asiasta ei jatkossa säädettäisi luonnonsuojeluasetuksessa, MTK pitää tärkeänä, että, viranomaiset tekevät tarvittaessa yhteistyötä niissä tilanteissa, joissa on kyse metsäisten suojeltujen luontotyyppien rajauspäätöksistä. Pykäläkohtaiset kommentit: 3 § Luonnonsuojelun seurannan järjestäminen MTK:lle on epäselvää, mitä lisäarvoa asetusluonnoksen 3 § toisi seurantaa koskevaan sääntelyyn, joka luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä sijoitettiin luonnonsuojelulain 18 §:än. MTK pitää erikoisena sitä, että asetusluonnoksen pykälä koskisi enemmän luonnonsuojelun tietojärjestelmää kuin varsinaista seurannan järjestämistä ja siihen liittyviä viranomaisen tehtäviä. MTK huomauttaa, että ehdotettu sääntely ei siten välttämättä edes kuulu luonnonsuojelulain 18.5 §:n mukaisen asetuksenantovaltuuden piiriin. Kun pykälän sisältöä ei ole myöskään selostettu perustelumuistion luonnoksessa lainkaan, MTK ehdottaa pykälän poistamista kokonaan. 5 § Suojellut luontotyypit MTK toteaa luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä korostaneensa, että suojeltujen luontotyyppien ja niiden ominaisuuksien määrittelyn tulee olla tarkkaa. Tämä on tärkeää, jotta suojelu kohdentuu oikein eli on ekologisesti vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Myös rajauspäätösten tekeminen sekä lainsäädännön ennakoitavuus ja yhdenvertainen soveltaminen edellyttävät mahdollisimman tarkkoja määrittelyjä. Pitää olla selvää, mitkä kohteet voidaan rajata ja mitkä ei. Luontotyyppien suojelussa on kyse omaisuudensuojan rajoituksesta, jonka sallittavuus edellyttää muun ohella täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen täyttymistä. Tilanne ei ole maanomistajan oikeuksien kannalta tyydyttävä, jos viranomainen tulkinnallisten epäselvyyksien vuoksi kohtelee vastaavia kohteita eri tavoin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että luonnonsuojelulain luontotyyppilistalla on tai voi olla merkitystä myös muuhun kuin rajauspäätöksiin (esimerkiksi maankäytön suunnitteluun), täsmällisen määrittelyn tarve korostuu entisestään. Suojeltujen luontotyyppien ominaisuuksiin liittyen MTK muistuttaa yleisesti, että luonnonsuojelulain 64.1 §:n mukaan ELY-keskus voi päättää suojella nimenomaan luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän. MTK nosti luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä esiin huolen rajauskäytäntöjen muuttamista koskeviin hallituksen esityksen perusteluihin liittyen. Perustelujen mukaan luontotyyppien esiintymien määrittelyä ja rajauskäytäntöä olisi tarpeen tarkistaa kattamaan riittävän laaja-alainen ekologinen kokonaisuus, jossa myös mahdollisesti luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä lähiympäristöstä otettaisiin huomioon. Tähän samaan viitataan myös asetusluonnoksen perustelumuistion luonnoksessa, sillä sen mukaan määrittelyillä tavoiteltaisiin toiminnallisia ekologisia kokonaisuuksia, joissa esiintymään rajattaisiin myös luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä lähiympäristöstä. MTK pitäytyy aiemmassa kannassaan todeten, että ennallistamiskelpoisia tai muutoin luontoarvoiltaan vain potentiaalia sisältäviä kohteita ei pidä sisällyttää rajaukseen. Kun luontotyypin suojelua koskeva rajauspäätös voidaan jatkossakin tehdä vastoin maanomistajan tahtoa, hyväksyttävänä ei voi pitää mitään muuta kuin sitä, että rajausperusteet on lainsäädännössä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti määritelty ja että maanomistajan käyttövapauteen puututaan vain välttämättömän verran. Viranomaiselle ei tule jäädä sellaista harkintavaltaa, jossa pakottaviin elementteihin kytkettäisiin mahdollisuus tehdä maanomistajan määräysvaltaa merkittävästi rajoittavia päätöksiä esimerkiksi kohteen luontoarvojen tulevaan kehitykseen liittyvien olettamusten perusteella tai ”varmuuden vuoksi”. MTK korostaa, että rajattavan kohteen on siis rajauspäätöstä tehtäessä oltava koko alueeltaan luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava, minkä lisäksi sen on koko alueeltaan täytettävä tarkempi luontotyyppikohtainen määritelmä. Asetusluonnoksen 5 § annettaisiin uuden luonnonsuojelulain 64.5 §:n asetuksenantovaltuuden nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä suojeltujen luontotyyppien määrittelyperusteista. MTK kiinnittää huomiota siihen, että perustelumuistion luonnoksessa on selostettu luontotyypin ominaispiirteitä heikentäviä toimenpiteitä. MTK kehottaa harkitsemaan, onko heikentäviä toimenpiteitä koskevien linjausten tekeminen perustelumuistion luonnoksessa asianmukaista asetuksenantovaltuus huomioiden. Sama huomio koskee myös yksittäisten luontotyyppien tekstejä, joissa selostetaan luontotyyppien ominaispiirteiden ohella vaihtelevin tavoin sitä, millaisella ulottuvuudella rajauspäätös voitaisiin mahdollisesti tehdä. MTK pitää tarpeellisena, että asetusluonnosta ja perustelumuistion luonnosta muutetaan edellä todetun mukaisesti. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit MTK muistuttaa, että perustuslakivaliokunta kiinnitti luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä antamassaan lausunnossa sääntelyn ennakoitavuuden kannalta huomiota siihen, millaiset mahdollisuudet kiinteistönomistajilla on tunnistaa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymät omistamillaan alueilla. Valiokunta piti tärkeänä, että erityistä huomiota kiinnitetään tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Ympäristövaliokunta totesi puolestaan perustuslakivaliokunnan esiin tuomiin seikkoihin nojautuen mietinnössään, että serpentiinikasvilajiston tunnistaminen on asiantuntijallekin haasteellista ja siksi viranomaisen tulee informoida maanomistajaa hänen omistamallaan kiinteistöllä mahdollisesti sijaitsevasta tiukasti suojellusta luontotyypistä ja sen heikentämiskiellosta. Maanomistajalla ei voi olla velvollisuutta tutustua asiaa koskeviin tietorekistereihin, vaan viranomaisen tulee informoida näiden sijainneista asian selvitettyään. Rannikon avoimien dyynien tunnistamista ympäristövaliokunta ei pitänyt haasteellisena. Perustelumuistion mukaan tarkka määrittely toteuttaisi sitä vaatimusta, että maanomistajalla on mahdollisuus tunnistaa tiukasti suojellut luontotyypit. MTK huomauttaa, että vaikka luontotyypin tarkka määrittely lainsäädännössä on tarpeellista ja suoraan lakiin perustuva suojelu korostaa tarvetta entisestään (ks. myös edellä 5 §:n yhteydessä lausuttu), se ei kuitenkaan välttämättä auta maanomistajaa tunnistamaan tiettyä aluetta tiukasti suojelluksi luontotyypiksi. Tämä johtuu siitä, että käytännössä tunnistaminen edellyttää esimerkiksi lajiston tuntemusta. Näin ollen MTK edellyttää, että ympäristövaliokunnan kannan mukaisesti maanomistajaa informoidaan hänen omistamallaan alueella olevasta suojellun luontotyypin esiintymästä. MTK täsmentää, että informoinnin on syytä koskea molempia tiukasti suojeltuja luontotyyppejä. MTK suhtautuu myönteisesti siihen, että perustelumuistion luonnoksen mukaan ympäristöministeriö antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ohjekirjeen tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisesta ja maanomistajien tiedottamisesta. MTK huomauttaa, että informoinnin mahdollisesti edellyttämä luontotyyppien esiintyminen inventointi on tehtävä viipymättä, ja siihen on varattava tarvittavat resurssit. MTK toteaa olevansa huolissaan siitä, ehditäänkö informointia tekemään ennen uuden lain voimaantuloa tai heti sen voimaantulon yhteydessä. MTK huomauttaa, että asetusluonnokseen sisältyvä serpentiinikallioiden, -kivikoiden ja -soraikoiden määritelmä ei vaikuta pelkästään tarkentavan laissa olevaa määritelmää, vaan myös laajentavan sitä. Laista ja sen perusteluista poiketen asetusluonnoksen mukaan luontotyyppiin kuuluisivat myös louhintakäytöstä poistetut vuolukivi- ja talkkilouhokset, joilla esiintyy serpentiinilajistoa. MTK katsoo, että määritelmän laajentaminen asetuksen kautta ei ole hyväksyttävää. Näin ollen MTK ehdottaa laajennusta merkitsevien kohtien poistamista. Molempien tiukasti suojeltujen luontotyyppien osalta asetusluonnoksessa viitataan siihen, että suojelun piirissä olevaan alueeseen voisi kuulua myös muuttuneita osia, joilla tarvittaisiin ennallistamis- ja hoitotoimia. MTK on edellä 5 §:n yhteydessä lausunut, että ennallistamiskelpoisia tai muutoin luontoarvoiltaan vain potentiaalia sisältäviä kohteita ei pidä sisällyttää suojeltujen luontotyyppien rajaukseen, ja sama linjaus soveltuu MTK:n mielestä myös tiukasti suojeltujen luontotyyppien yhteyteen. Kun tiukasti suojeltujen luontotyyppien osalta suojelu perustuu suoraan lakiin, on oltava yksiselitteisen selvää, mikä alue on suojeltu. Ominaispiirteiltään muuttuneiden alueiden huomiointi heikentäisi yksiselitteisyyttä, joten MTK pitää tarpeellisena, että asetusluonnosta ja perustelumuistion luonnosta tältä osin muutetaan. 10 § Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit MTK ehdottaa, että selvyyden vuoksi pykälätekstiin lisättäisiin maininta siitä, että liitteessä luetellaan nimenomaan Suomessa esiintyvät lajit. 12 § Luonnonsuojelualueiden hankinta MTK pitää asetusluonnoksen 12 §:ä ristiriitaisena suhteessa siihen, mitä uuden luonnonsuojelulain 108 §:ssä säädetään. Uuden luonnonsuojelulain 108.1 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus hoitavat alueiden luonnonsuojelutarkoituksessa tapahtuvaan hankintaan liittyvät tehtävät. Sen sijaan asetusluonnoksen 12.1 §:n mukaan ympäristöministeriö päättäisi luonnonsuojelutarkoituksiin käytettävien alueiden hankkimisesta valtiolle. MTK pitää välttämättömänä, että ehdotettua sääntelyä harkitaan uudelleen ja että siihen tehdään tarvittavat muutokset. MTK korostaa, että viranomaisten toimivaltaan ja viranomaisten tehtäviin liittyvien asioiden on oltava yksiselitteisen selviä.
      • Maa- ja metsätalousministeriö, Matveinen Katja
        Päivitetty:
        25.4.2023
        • Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnonsuojeluasetusta koskevasta luonnoksesta ja esittää lausuntoaan seuraavaa. Lausunnossaan MMM pitää tärkeänä kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa ja sitä, että strategia ja toimintaohjelma valmistellaan ennakoivasti (1 §). MMM kiinnittää huomiota siihen, että suojelukohteiden rajaaminen paikkatietoon on olennaista, jotta sijaintitiedot ja rajaukset voidaan jakaa sähköisinä aineistoina erilaisiin suunnittelujärjestelmiin ja sähköisiin raportointitietokantoihin, ja kohteiden huomiointi siten varmistaa. Päätöksenteon kannalta MMM pitää luonnonsuojeluohjelmien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia erittäin keskeisenä ja esittää, että taloudellisista vaikutuksista tulisi arvioida erikseen välittömät ja välilliset vaikutukset (2 §). MMM:n näkemyksen mukaan luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat eivät täytä luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitettua luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän vaadetta. Laajempien ekologisten kokonaisuuksien suojeluun on omat välineensä, eikä luontotyyppisuojelua tule sekoittaa niihin. MMM:n näkemyksen mukaan alueiden rajaaminen luontotyypin suojelemiseksi ja itse luontotyypin kuvaus ovat kaksi eri asiaa. Luonnonsuojelulaissa on valtuutettu vain määrittelyperusteiden tarkentamiseen. MMM:n näkemyksen mukaan pykälässä tulisi kuvata, millaisia suojellut luontotyypit ovat ominaispiirteiltään. (5 §) Tiukasti suojeltavat luontotyypit ovat suoraan lailla suojeltuja ja siksi niiden määrittelyn tulee olla yksiselitteistä (6 §). MMM:n tavoitteena on parantaa metsäluonnon resilienssiä ja monimuotoisuutta laajentamalla sekametsien pinta-alaa ja monipuolistaa puulajivalikoimaa talousmetsissä. Jotta metsänuudistamisessa voidaan käyttää myös jalavaa, vain luontaisesti syntyneet kynäjalavat ja vuorijalavat tulisi määritellä rauhoitetuiksi. (7 §) MMM kiinnittää huomiota siihen, että perustelumuistiossa on kaikkien pykälien kohdalla perusteluosiossa käytetty yhtä suurempaa pykälän numerointia, esimerkiksi ”1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen. Asetuksen 2 §:ssä säädettäisiin luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta”. Perustelutekstin tulee vastata pykälänumerointia. 1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen MMM kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetussa pykälässä säädettäisiin pelkästään siitä, että kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian (KLMS) laatiminen aloitettaisiin viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä. Valtaosa luonnon monimuotoisuusstrategiaa koskevasta säädöspohjasta sisältyy jo uuden luonnonsuojelulain (9/2023) 13 §:ään, muun muassa strategia laaditaan yhteistyössä muiden ministeriöiden ja keskeisten tahojen kanssa, ja valtioneuvosto hyväksyy strategian. Toimintaohjelmasta ei säädettäisi tällä asetuksella, vaan kaikki sisältö olisi luonnonsuojelulaissa. Ilmeisesti tarkoituksena on siten ollut täsmentää asetuksella pelkästään strategian laadinnan aikataulua. MMM pitää tärkeänä kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa ja sitä, että strategia ja toimintaohjelma valmistellaan viipymättä. Oikea ajankohta ei kuitenkaan välttämättä ole kunkin strategiakauden päättyessä, vaan valmistelu tulisi aloittaa mieluummin jo ennakoivasti ennen strategiakauden päättymistä. Päivityksen aikataulussa tulisi ottaa huomioon, että KLMS toimii biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) mukaisena kansallisena strategiana ja toimintaohjelmana (NBSAP). CBD:n osapuolikokouksessa joulukuussa 2022 sovitun Kunmingin-Montrealin biodiversiteettikehikon päivittäminen vuoden 2030 jälkeiselle ajalle saattaa aiheuttaa tarvetta päivittää KLMS jo ennen vuotta 2035. Lisäksi lausuntokierroksella olleessa KLMS-luonnoksessa todettiin, että strategiaa ja sen tavoitteita päivitetään tarvittavin väliajoin väliarviointiin pohjautuen. Päivitystarve voi seurata silloin esimerkiksi toimintaympäristön muutoksesta. MMM esittää 1 §:n muotoilemista seuraavasti: Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen aloitetaan viimeistään ennen strategiakauden päättymistä. MMM esittää, että asetuksen perusteluihin lisättäisiin mahdollinen tarve päivittää strategia johtuen CBD:n mukaisten tavoitteiden päivittämisestä tai muusta syytä, kuten strategian väliarvioinnin yhteydessä havaitusta toimintaympäristön muutoksesta johtuvasta päivitystarpeesta. 2 § Luonnonsuojeluohjelma MMM kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksen mukaan suojelukohteiden sijainti ja rajaukset olisi osoitettava tarpeellisin kartoin. MMM:n näkemyksen mukaan rajaaminen paikkatietoon on tässä olennaista. MMM esittää siksi kirjattavaksi perustelumuistioon, että suojelukohteiden sijaintitiedot ja rajaukset tulisi voida jakaa sähköisinä aineistoina erilaisiin suunnittelujärjestelmiin ja sähköisiin raportointitietokantoihin. Lisäksi MMM esittää harkittavaksi, olisiko pykälään syytä kirjata yksiselitteisesti suojelukohteiden rajaaminen paikkatietoon. MMM pitää luonnonsuojeluohjelmien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia erittäin keskeisenä päätöksenteon kannalta. Taloudellisten vaikutusten arvioinnin tulisi olla kattava ja sisältää erikseen sekä välittömät että välilliset vaikutukset. Ei ole riittävää, että ilmoitetaan yksityismaiden osalta keskimääräinen hehtaarihinta, joka jouduttaisiin maksamaan lunastustoimituksessa. Arvioinnissa tulisi arvioida vaikutukset toimialoihin, kuten maa- ja metsätalouteen, sekä niiden kautta alue- ja kansantalouteen, esimerkiksi siinä tulisi ottaa huomioon myös supistuvasta metsätalouskäytöstä metsäsektorin arvoketjulle aiheutuvat kumuloituvat vaikutukset ja vaikutukset kansantalouteen, työllisyyteen sekä vienti- ja verotuloihin. MMM esittää siksi 2 §:ään seuraavaa lisäystä: [...] ohjelmaan on liitettävä selvitys sen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Taloudellisista vaikutuksista on selvitettävä erikseen välittömät ja välilliset vaikutukset. 5 § Suojellut luontotyypit Uuden luonnonsuojelulain 64 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella seuraavien pykälässä määriteltyjen luontotyyppien (suojeltu luontotyyppi) luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän, joka on suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä suojeltujen luontotyyppien määrittelyperusteista. Suojelluksi luontotyypiksi on määritelty sisämaan tulvametsät. Perustelumuistiossa on esitetty yhtenä luontotyypin erityispiirteitä heikentävänä toimintona säännöstely. Maa- ja metsätalousministeriö huomauttaa, että vesistöjä säännöstellään mm. tulvasuojelun, maatalouden, vesivoiman ja virkistyskäytön tarpeisiin. ELY-keskusten on siis tärkeää ottaa huomioon olemassa olevat vesistön säännöstelyhankkeet sekä muu vesistörakentaminen ja niiden vaikutukset vedenkorkeuksiin ja tulvimiseen määrittäessään tulvametsiä suojellun luontotyypin esiintymäksi. Perustelumuistion mukaan luontotyyppien esiintymien määrittelyillä tavoiteltaisiin toiminnallisia ekologisia kokonaisuuksia, joissa esiintymään rajattaisiin myös luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat luontotyypin välittömästä läheisyydestä. MMM:n näkemyksen mukaan tällaiset luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat eivät täytä luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitettua luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän vaadetta. Esimerkiksi kalkkikallioihin ja harjumesien valorinteisiin on esitetty sisällytettäväksi ennallistamiskelpoisia osia, jotka eivät tällä hetkellä täyttäisi luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän piirteitä. Luontotyyppisuojeluun ei tule MMM:n näkemyksen mukaan sekoittaa laajempien ekologisten kokonaisuuksien suojelua, jolle on olemassa omat välineensä. MMM kiinnittää huomiota siihen, että toiminnallisten kokonaisuuksien rajaaminen jättää hyvin paljon tulkinnanvaraa. Lisäksi MMM kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksessa esitetyt suojeltujen luontotyyppien kuvaukset sisältävät esiintymien rajaamista koskevia perusteita. MMM:n näkemyksen mukaan alueiden rajaaminen luontotyypin suojelemiseksi ja itse luontotyypin kuvaus ovat kaksi eri asiaa. Luonnonsuojelulaissa on valtuutettu vain määrittelyperusteiden tarkentamiseen. MMM:n näkemyksen mukaan pykälässä tulisi kuvata, millaisia suojellut luontotyypit ovat ominaispiirteiltään. Esimerkiksi merenrantaniittyjen kohdalla todetaan, että ”merenrantaniittykokonaisuuteen voi sisältyä umpeenkasvanutta, korkeakasvuista niittyä, mikäli rajauksesta muodostuu siten toimivampi ja hoidon järjestämisen kannalta parempi kokonaisuus”. Tällainen muotoilu ei selvennä sitä, millainen merenrantaniitty on ominaispiirteiltään, vaan lisää tarvetta määritellä tarkemmin esimerkiksi, mitä tällaisella umpeenkasvaneella, korkeakasvuisella niityllä tarkoitetaan. Tarkoitetaanko ruovikoita, alueita, joille on muodostunut jo pensaskasvillisuutta, korkeampaa saraa kasvavaa niittyä tai mesiangervovaltaista niittyä? Jos merenrantaniityn aluerajaus rannan suuntaan perustuu vain kirjaukseen hoidon kannalta toiminnallisesta kokonaisuudesta, se jättää hyvin paljon tulkinnanvaraa. Reuna-alueiden lukeminen suojeltuun luontotyyppiin voisi myös vääristää tietoja merenrantaniittyjen todellisesta pinta-alasta. Selkeintä olisi, jos rajaamista käsiteltäisiin asetuksessa omassa pykälässään, mutta rajaamisen tarkemmalle sääntelylle valtioneuvoston asetuksella ei liene valtuuksia luonnonsuojelulaissa. MMM esittää luontotyyppien kuvausten täsmentämistä niin, että kuvattaisiin luonnontilaisten tai luonnontilaiseen verrattavien esiintymien ominaispiirteitä, ml. rajaamista koskevien lauseiden poistamista suojeltujen luontotyyppien kuvauksista. Lisäksi MMM huomauttaa, että uuden luonnonsuojelulain 64 § ei sisällä sanaa ”uhanalainen”. Pykälässä puhutaan suojelluista luontotyypeistä, ei uhanalaisista, suojelluista luontotyypeistä. MMM esittää sanan ”uhanalaiset” poistamista asetuksesta. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Uuden luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan tiukasti suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvat ensinnäkin serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. MMM kiinnittää huomiota siihen, että luonnonsuojeluasetus laajentaisi tätä määritelmää niin, että serpentiinikallioihin kuuluisivat myös louhintakäytöstä poistetut vuolukivi- ja talkki-louhokset, joilla esiintyy serpentiinilajistoa. Uuden luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan tiukasti suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvat toiseksi rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa. MMM kiinnittää huomiota siihen, että luonnonsuojeluasetus laajentaisi tätä määritelmää niin, että rannikon avoimiin dyyneihin voisi sisältyä rehevöitymisen, umpeenkasvun, kulumisen tai vieraslajien vuoksi muuttuneita osia, joiden ominaispiirteet voidaan palauttaa hoitotoimin. Lisäksi MMM kiinnittää huomiota siihen, että perustelumuistiossa luontotyypin ominaispiirteitä vaarantaviin toimiin on listattu mm. avohakkuu, vaikka kyse on avoimista dyyneistä. Ennallistamiskelpoisten dyynien sisällyttäminen tiukasti suojellun luontotyypin määritelmään heikentää mahdollisuuksia tunnistaa luontotyyppi. Tiukasti suojeltavat luontotyypit ovat suoraan lailla suojeltuja. Siksi niiden määrittelyn tulee olla yksiselitteistä. MMM esittää, että edellä mainitut laajennukset luontotyypin määritelmään poistetaan asetuksesta. Lisäksi MMM kiinnittää huomiota siihen, että uuden luonnonsuojelulain 65 §:ssä puhutaan harvinaisista ja uhanalaisista luontotyypeistä, ei pelkästään uhanalaisista. 7 § Eliölajien rauhoittaminen Metsälain 8 a §:n mukaan ”metsän uudistamisessa taimikon saa perustaa […] kynäjalavan, vuorijalavan […] alkuperältään ja kasvupaikalle sopivilla taimilla tai siemenillä”. Uuden luonnonsuojelulain 74 §:n mukaan rauhoitettua kasvia, sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen eikä hävittää. Kynäjalava ja vuorijalava kuuluvat asetusluonnoksen liitteen 2 mukaan koko maassa rauhoitettuihin kasvilajeihin. Vain luontaisesti syntyneet jalavat olivat rauhoitettuja vielä 1990-luvun alussa (asetus eräiden kasvien rauhoittamisesta 450/1992). MMM:n tavoitteena on parantaa metsäluonnon resilienssiä ja monimuotoisuutta laajentamalla sekametsien pinta-alaa ja monipuolistaa puulajivalikoimaa talousmetsissä. Jalavan viljely on varteenotettava vaihtoehto näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä jalavaa ei käytetä lainkaan metsänuudistamisessa, sillä sen siemeniä ja taimia ei ole tarjolla tähän tarkoitukseen. Ongelmana on jalavan osalta ensinnäkin se, että on epäselvää, ovatko metsään istutetut jalavat automaattisesti rauhoitettuja. Uuden luonnonsuojelulain 64 §:n mukaan rajauspäätöksellä voidaan suojella luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava jalopuumetsikkö, joka on suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä. Uuden luonnonsuojelulain 74 §:n mukaisen kasvilajien rauhoituksen osalta sen sijaan edellytyksenä ei ole luontainen syntyminen. Jos metsänuudistamisessa käytetään jalavaa, puustoa tulee olla mahdollisuus hoitaa ja sen tulee olla taloudellisesti hyödynnettävissä. Toinen ratkaisua vaativa kysymys liittyy siihen, voiko jalavan siemenviljelyksiltä kerätä siementä. Luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja poikkeuslupia saa esimerkiksi siemenen keruuseen, jos toiminnalle on hyvä peruste, mutta ei kaupallista tarkoitusta varten. Geenivarojen suojelu on yksi poikkeusluvan myöntämisen peruste. Parasta geenivarojen suojelua on niiden käytön edistäminen. Luonnonvarakeskus (Luke) on rekisteröinyt kaksi jalavan geenivarakokoelmaa Ruokaviraston perusaineistorekisteriin siemenviljelyksiksi. Niinä vuosina, kun kokoelmista on mahdollista kerätä siementä, Luke tekee sopimukset asiasta kiinnostuneiden ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja antaa niille luvan kerätä kokoelmista siementä. Siemenistä olisi tarkoitus kasvattaa taimia metsänviljelyyn. Kysymys taimien kasvattamisen ja myymisen laillisuudesta on ratkaisematta. Olisi tärkeää, että metsänomistajille olisi tulevaisuudessa tarjolla luontaista kotimaista alkuperää olevia jalavan taimia käytettäväksi metsänuudistamisessa. Edellä esitettyjen ongelmien ratkaisemiseksi MMM esittää, että asetuksessa määritellään vain luontaisesti syntyneet kynäjalavat ja vuorijalavat rauhoitetuiksi. 13 § Korvausten jaksottaminen Ehdotetussa 13 §:ssä säädettäisiin korvausten jaksottamisesta viitaten luonnonsuojelulain 54 §:ään. MMM huomauttaa, että viittaus on tehty väärin, koska voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa jaksottamista koskee 54 §, mutta nyt on kyse uuden, 1.6.2023 voimaan tulevan lain (9/2023) nojalla annettavasta valtioneuvoston asetuksesta, jolloin asetuksen 13 §:ssä tulee viitata uuden luonnonsuojelulain 115 §:ään.
      • Etelä-Savon ELY
        Päivitetty:
        25.4.2023
        • 3 § Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan ELY-keskuksen tehtävänä on myös luonnonmuistomerkkien seuranta. Tällä hetkellä ELY-keskuksissa ei ole kattavaa listaa alueensa luonnonmuistomerkeistä, eikä uusia, kuntien tekemiä luonnonmuistomerkkipäätöksiä välttämättä edes toimiteta ELY-keskukselle. Kunnan tulisikin velvoittaa toimittamaan päätökset ja mahdolliset aluerajaukset ELY-keskukselle. 5 § Luontotyyppien kuvaukset ovat pääosin selkeitä ja vaikuttavat toimivilta, vaikka kuvauksissa on mukana myös epäoleellista tietoa. Alla on ELY-keskuksen tarkempia huomioita kuvauksiin: Hiekkarannat Muutoksena aiempaan hiekkaranta määritettäisiin nyt tyypillisen kasvillisuuden ja maa-aineksen kautta, eikä enää tarvita kaivautujakuoriaisten määrittämistä. Muutos on järkevä, ja esim. rannan kuluneisuuden osalta vastaavaa määritelmää on jo sovellettu aiemmissa inventoinneissa ja rajauspäätöksissä. Jalopuumetsät Jalopuiden taimien ja vesojen huomioiminen rajauksessa on ekologisesti perusteltu, ja todennäköisesti johtaa laajempiin rajauksiin. Tervaleppämetsät Laajennut tervaleppäkorvista kaikkiin tervaleppämetsiin on tervetullut. Määritelmä ‘tervaleppävaltaisuus’ saattaisi kuitenkin kaivata täsmentämistä, luetaanko tämä runkoluvun, pohjapinta-alan vai latvuspeittävyyden perusteella. Liian tiukalla tulkinnalla luontotyyppien rajaukset saattavat jäädä vaatimattomiksi. Kedot Kedot ovat monesti pienialaisia, esiintyvät muiden niittytyyppien seassa ja raja muihin niittytyyppeihin voi olla liukuva, joten rajaaminen voi olla hankalaa. Luontotyypin määrittelyä ei tule tehdä liian suppeaksi. Täsmentämistä kaipaisi myös se, miten luontotyypin määritelmä suhtautuu uuselinympäristöihin. Lajistollisesti arvokkaita ketoja on saattanut muodostua esim. vanhojen kyläkoulujen urheilukentille tai vastaaville paikoille. Nyt luontotyypistä kuvauksesta saa käsityksen, että ketojen pitäisi olla perinteisen maatalouden muovaamia. Tulvametsät Tulvametsät on huonosti tunnettu luontotyyppi, jonka ominaispiirteet eivät välttämättä ole kovin selviä. Luontotyyppien tunnistaminen vaatii koulutusta. Monissa vesistöissä tulvarytmi ei välttämättä ole säännöllinen, vaan riippuu lumitilanteesta ja sulamisnopeudessa. Kuinka toistuvia tulvien pitää olla, että metsä täyttää luontotyypin kriteerit? Harjumetsien valorinteet Luonnonsuojelulain 64 §:n perusteella luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Todennäköisesti edustavimmat harjujen valorinteet ovat ihmistoimin muokattuja, ja luontaisesti vähäpuustoisia ja aukkoisia harjurinteitä esiintyy enää hyvin vähän. Luontotyypin määrittelyä tulisi täsmentää, mitä luonnontilaisen kaltaisuus ja vähäpuustoisuus tässä yhteydessä tarkoittaa. Lisäksi edustavia valorinteitä voi löytyä esim. entisiltä soranottoalueilta, missä tilanteessa tällaiset voidaan lukea luontotyyppiin? Kalkkikalliot Kalkkikallioiden tyypillisen lajiston ja luontotyypin tunnistamiseen tarvitaan koulutusta, sillä luontotyypin määrittäminen perustuu lähes aina sammal- ja jäkälälajistoon. Kalkkikallioiden osalta tulisi tarkentaa, milloin vanhan kalkkilouhoksen voi tulkita muuttuneen luonnontilaisen kaltaiseksi. 6 § Serpentiinikalliot, kivikot ja soraikot on hankalasti tunnistettava luontotyyppi asiantuntijoillekin, koska tyypittely perustuu sammal- ja jäkälälajistoon sekä tiettyjen kasvien serpentiinirotuihin. Vähintään viranomaisten tueksi tulee laatia paikkatietoaineisto luontotyypin potentiaalisista esiintymistä. Koulutustarve on ilmeinen. Myös maanomistajien informoiminen tämän luontotyypin osalta on tarpeen. Luontotyypin kuvauksen mukaan luontotyyppiin kuuluvat myös käytöstä poistuneet vuolukivi- tai talkkilouhokset. Nämä ilmeisesti luetaan kaivoksiin, joten “käytöstä poistunut” -termiä tulisi täsmentää; tarkoitetaanko tässä esim. rauennutta kaivospiiriä? Tiukasti suojeltujen luontotyyppien seurannan ja turvaamisen takia luontotyyppiesiintymät tulisi inventoida ja saattaa myös mm. metsäkeskuksen tietoon, jolloin mahdollisesti luontotyyppeihin kohdistuva haitallinen toiminta tulisi helpommin ELY-keskuksen tietoon. 11 § Asetuksen lajilista toistuvasti samaa pesää käyttävistä lajeista vaikuttaa huomattavan puutteelliselta. Petolinnuista mm. hiirihaukka ja kanahaukka käyttävät toistuvasti samaa pesää, lisäksi esim. naurulokkikoloniat pesivät vuosittain samoilla paikoilla ja pesimäympäristön säilyminen on lajin kannalta oleellista. Sama pätee ainakin jossain määrin myös muihin lokkeihin, joissa kolonioiden asuttamat luodot ovat saattaneet olla käytössä vuosikymmeniä. Asetuksen lajilista tulee valmistella uudelleen käyttäen hyväksi asiantuntijoiden valmistelemaa lajilistaa. Lisäksi asetuksen ja lain 73 § suhdetta olisi ehkä syytä avata, miksi asetuksen listalle ovat päätyneet kotkat mutta ei sääksi, ja onko jo lain 73 §:ssä mainittujen lintujen listaaminen asetuksessa ylipäätään tarpeen? Puhtaasti luonnonsuojelun näkökulmasta laulujoutsenen ja kurjen pesien suojelu ei ole tarpeen. Vaikka molemmat lajit voivat pesiä samalla paikalla vuosittain, lajit ovat yleisiä ja sopeutuvaisia, ja poikaset seuraavat heti kuoriutumisen jälkeen emoja ja pesä tyhjenee nopeasti, joten varsinaisella pesäpaikalla ei ole samanlaista merkitystä poikasten kehitykselle kuin esim. petolinnuilla.
      • Lapin ELY, Luontoympäristöyksikkö
        Päivitetty:
        25.4.2023
        • 4 § Ilmoitus Natura 2000 –alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä Asetusluonnoksen 4 §:ssä annetaan tarkentavia ohjeita Natura 2000 -alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä ilmoittamiseen. ELY-keskus ehdottaa 4 §:ää muokattavan niin, että velvoite liittää ilmoitukseen kartta sisällytetään yksiselitteisyyden vuoksi jo 1 momentin kohtaan 2. Näin ollen 2 momentti olisi tarpeeton. 5 § Suojellut luontotyypit ja 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit ELY-keskus pitää suojeltujen luontotyyppien ominaispiirteiden ja uhkaavien toimenpiteiden kuvaamista hyvänä lisäyksenä, koska tällainen tarkastelu puuttuu nykylain ja -asetuksen osalta kokonaan. Luontotyyppien kuvaaminen selventää säännöksen tulkintaa ja parantaa suojelun toteutusta. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä lainkohdan 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan asetusluonnoksen pykälät sisältävät kuitenkin huomattavan paljon sellaista kuvailua, jota ei ole luettavissa luontotyyppien määrittelyperusteiksi. Asetuksen toimeenpanon kannalta luontotyyppikuvausten täsmällisyys on ehdottoman tärkeää. Toisaalta luontotyypin sisäisen vaihtelun kuvaaminen on oleellista. ELY-keskuksen mukaan kuitenkin tulisi välttää tarpeettoman pitkää kuvailua, jotta asetuksen toimeenpanijalle syntyy selkeä kuva siitä, mitä tekijöitä kutakin luontotyyppiä määriteltäessä tulee tarkastella. ELY-keskus pitää kyseenalaisena, tuleeko luontotyyppien määrittelyperusteiden sisältää lyhyttä hoitotarpeen mainintaa tarkempia kuvauksia siitä, minkälaista hoitoa ne tarvitsevat, esimerkiksi ”Kuivina ja paahteisina ympäristöinä kedoille riittää lyhytjaksoinen eikä välttämättä vuosittain toistuva laidunnus tai niitto.” Lisäksi ELY-keskus kiinnittää huomiota määrittelyperusteiden näkökulmasta epäolennaiseen kuvailuun, kuten ”dyynien avoimuus ja hiekkapaljastumat ovat tärkeitä lukuisille harvinaisille hyönteislajeille”. Epäselvät ja epäolennaiset kuvailut johtavat helposti tulkintaongelmiin, mikä ei osaltaan helpota suojelutavoitteiden saavuttamista. ELY-keskus huomauttaa, että merkittävä osa Suomen tulvametsistä sijaitsee Lapissa. Lapin tulvametsille on ominaista hieskoivuvaltaisuus. Asetusluonnoksen kuvaus ei riittävällä tavalla huomioi lajiston pohjois-etelä-suuntaista vaihtelua. Sama vinouma on myös Natura-luontotyyppioppaassa. Asetusluonnoksen luontotyyppikuvaus jättää epäselväksi, ovatko mm. Lapin suurten, säännöstelemättömien jokien rantojen hieskoivuvaltaiset tulvametsät asetuksen tarkoittamaa luontotyyppiä. Tulvametsän kenttäkerroksessa on tyypillisesti heiniä, saroja ja ruohoja, kuten asetusluonnoksessa mainitaan. Myös pohjakerroksen sammalettomuus tulisi mainita määrittelyperusteissa. Harjumetsien valorinteiden osalta ELY-keskus pyytää täsmentämään, tuleeko asetuksen tarkoittamilla luontotyypeillä olla harjulajeja. Tämä on olennainen tarkennus nimenomaan Lapin näkökulmasta, koska suurin osa harjulajistosta ei levinneisyytensä puolesta esiinny Lapissa. ELY-keskus kiinnittää huomiota siihen, että tunturialueen kalkkikalliot on rajattu pois asetusluonnoksessa. Perustelumuistiosta ei löydy tähän syytä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan asetuksessa ei tulisi tehdä kyseistä rajausta, vaan tunturialueen kalkkikalliot lisätään luontotyyppien määrittelyperusteita koskeviin kuvauksiin. Kalkkikallioiden määrittelyperusteita tulisi täsmentää. Asetuksen toimeenpanon kannalta jää epäselväksi, miten käytännössä todetaan, että esiintymät ovat ”osin tai kokonaan kalsiittisen kalkkikiven ja dolomiitin muodostamia”. Yleensä luontotyyppiselvityksiä tekevät biologit, mutta tässä kivilajimäärityksen näyttää tekevän geologi. Samat huomiot koskevat serpentiinikallioiden määrittämistä. Tiukasti suojeltujen luontotyyppien osalta serpentiinikasvilajiston tunnistamisen haasteet asiantuntijallekin on perustelumuistiossa todettu. Asetusluonnoksessa tiukasti suojeltujen luontotyyppien määrittelyperusteita on jo osaltaan avattu. Esimerkiksi määrittely siitä, minkälainen kohde voidaan lukea yhdeksi esiintymäksi, on oleellinen asetuksen toimeenpanon kannalta. Perustelumuistion mukaan ympäristöministeriö antaa ELY-keskuksille ohjekirjeen tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamisesta ja maanomistajien tiedottamisesta. ELY-keskus pitää menettelyä kannatettavana, kun kyseessä on niin viranomaisille kuin maanomistajille varsin haasteellisen luontokohteen suojelu. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Pykälässä luetellaan toistuvasti samaa pesää käyttävät lintulajit ja se annetaan lain 70 §:n 3 momentin nojalla. Perustelumuistiosta ei ilmene miten ehdotuksessa on päädytty kyseisiin lajeihin. ELY-keskus viittaa Suomen ympäristökeskuksen 4.10.2017 Varsinais-Suomen ELY-keskukselle toimittamaan raporttiin Suomessa pesivien lintu-lajien pesä- ja pesäpaikkauskollisuus, joka kattaa huomattavasti laajemman listauksen säännöllisesti samoissa pesissä peräkkäisinä vuosina pesivistä lajeista sekä isokokoisista petolinnuista, jotka käyttävät pesimäreviirillään sijaitsevia useitakin pitkäikäisiä pesiä vaihtelevasti eri vuosina. Selvityksessä esiteltyjen lajien pesät säilyvät yleensä tunnistettavina pesimäkaudesta toiseen. SYKEn listauksessa olevia lajeja, jotka asetusluonnoksesta puuttuvat ovat mm. hiirihaukka, kanahaukka ja muuttohaukka, pöllöistä huuhkaja, lehtopöllö ja viirupöllö. ELY-keskuksen tiedossa on, että SYKE on päivittänyt em. vuoden 2017 raporttia, ja senkin vuoksi on erittäin välttämätöntä, että listausta tarkistetaan ja perustelumuistiossa avataan valintaperusteet. ELY-keskus pitää lisäksi ristiriitaisena, että luonnonsuojelulain 73 §:n mukaisen pesäpuun suojaa nauttivista suurista petolinnuista muut ovat asetus-luonnoksen listalla, mutta sääksi sieltä puuttuu. ELY-keskus pitää välttämättömänä, että lajiluetteloa tarkistetaan, ja perustelumuistiossa tuodaan esille myös lajikohtaiset perustelut. Tärkeää on myös tuoda esille se, että muiden kuin pykälässä lueteltavien lintulajien pesä saattaa olla ympäristövuotisesti rauhoitettu. Perustelumuistio jättää nykymuodossaan epäselväksi, millä perusteella valinta on tapahtunut ja siksi puutteellinen listaus saattaa johtaa joidenkin suojeltavien lajien pesien tuhoutumiseen. 13 § Korvausten jaksottaminen Luonnonsuojelulain 115 §:ssä säädetään korvausten jaksottamisesta. Asetusluonnoksessa on viitattu virheellisesti 54 §:ään, joka koskee poikkeamista yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä. Luontoympäristöyksikön päällikön sijaisena ylitarkastaja Ari Neuvonen Ympäristölakimies Pirkko Posio
      • Väylävirasto, Särkkä Ella
        Päivitetty:
        25.4.2023
        • Ympäristöministeriö on pyytänyt Väylävirastolta lausuntoa luonnoksesta luonnonsuojelusta annetuksi valtioneuvoston asetukseksi. Väylävirasto kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.
      • Uudenmaan ELY
        Päivitetty:
        24.4.2023
        • 5 §: Suojellut luontotyypit Suojeltujen luontotyyppien kuvaukset ovat yleisesti ottaen hyvin väljiä, etenkin kun moniin luontotyyppeihin voidaan jatkossa rajata mukaan myös niiden välittömässä lähiympäristössä sijaitsevat luontaisesti kehittyvät tai ennallistamiskelpoiset osat. Luontotyyppikuvausten väljyys ja perustelumuistiossa mainittu pyrkimys laaja-alaisiin ekologisiin kokonaisuuksiin muuttavat luontotyyppisuojelun luonnetta verrattuna vanhan lain mukaisiin varsin pienialaisiin luontotyyppeihin. Vaikka suojelun merkittävyys tulee varmasti kasvamaan, luontotyyppisuojelun laajentaminen tulee muuttamaan laajasti hyväksytyn vapaaehtoisen suojelun henkeä. ELY-keskus katsoo, että perustelumuistiossa tulisi tuoda selkeämmin esiin, mihin luontotyyppien suojelulla pyritään ja minkälaista harkintavaltaa ELY-keskus voi kohteiden valinnassa ja rajauksessa käyttää: onko tarkoitus kohdentaa suojelu vain edustavampiin kohteisiin vai tuleeko kaikki kriteerit täyttävät kohteet suojella? Väljät kriteerit voivat johtaa hankaliin tilanteisiin maankäyttöpaineiden vuoksi, ja myös maanomistajien tasavertainen kohtelu on vaikeampaa. ELY-keskus toivoo tarkennuksia luontotyyppien kuvauksiin erityisesti jalopuumetsiköiden luontaisesti syntymisen osalta (tästä tarkemmin jäljempänä). Lisäksi harjumetsien valorinteiden kuvauksessa ei ole juurikaan otettu kantaa luontotyypin puustoon: luontotyypin rajaamista selkeyttäisivät kuvaukset puuston rakenteesta, iästä tai kehitysluokasta. Lisäksi rajaamisen tueksi tulisi mahdollisimman pikaisesti laatia maastotyö- ja tulkintaohje. Perustelumuistiossa on lueteltu luontotyyppien ominaispiirteitä heikentäviä toimenpiteitä. Esimerkiksi jalopuumetsiköiden, pähkinäpensaikkojen ja harjumetsien valorinteiden osalta tällaisiksi on katsottu mm. metsätaloustoimenpiteet. Oikein toteutettuina metsätaloustoimenpiteet voidaan kuitenkin yhdistää luontotyypin hoitoon ja siten parantaa luontotyypin tilaa. Esimerkiksi Uudellamaalla metsätalousalueilla sijaitsevat pähkinäpensaslehdot ovat monin paikoin edustavampia kuin suojeltuina luontotyyppeinä rajatut pähkinäpensaslehdot, joissa hoitotoimia ei ole tehty. Metsätaloustoimia näillä tietyillä luontotyypeillä ei tulisi kategorisesti luokitella luontotyypin ominaispiirteitä heikentäviksi ja siten kielletyiksi. Toisaalta hoitoa vaativissa luontotyyppikohteissa ongelmaksi voi tulla maanomistajan kielteinen suhtautuminen hoitotoimiin, jolloin luontotyypin suojelu voi itse asiassa johtaa huonompaan lopputulokseen kuin luontotyypin rajaamatta jättäminen. 5 §:n 2 kohta: Jalopuumetsiköt Luonnonsuojeluasetusluonnoksen 5 §:n 2 kohdan osalta tulee täsmentää jalopuumetsiköiden luontaisesti syntymisen määritelmää. Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla esiintyy runsaasti sekundäärisiä kaupunkimetsänhoidon ja/tai muun kulttuurivaikutuksen seurauksena syntyneitä vaahteravaltaisia sekametsiä, joissa asetuksen runkolukukriteeri vaahteran osalta täyttyy selvästi. Tällaiset sekundääriset vaahterikot eivät siis ole välittömästi istutusperäisiä, vaan niiden alkuperä on istutettujen vaahteroiden siementaimissa; toisin sanoen ne ovat syntyneet luontaisen biologisen prosessin tuloksena. Vaahtera on ollut suosittu puisto- ja katupuu Helsingissä yli 150 vuotta, ja nykyään vaahtera taimettuu erittäin tehokkaasti lähes kaikenlaisissa metsiköissä pääkaupunkiseudulla. Vaahteraa on myös Helsingin nimikkopuuna tietoisesti suosittu kaupunkimetsien hoidossa. Tämän takia asetuksen runkolukukriteeri (20 kpl yli 7 cm:n paksuista runkoa hehtaarilla) kuvaa erittäin huonosti ns. alkuperäisten vaahteravaltaisten lehtojen tai kangasmetsien sijainteja kaupunkiseuduilla. Vaahteravaltaisten metsiköiden kategorinen rajaaminen runkolukukriteerin perusteella luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisiksi suojelluiksi luontotyypeiksi ei ole kaupunkiseuduilla tarkoituksenmukaista saati taloudellisesti järkevää ottaen huomioon luonnonsuojelulain 111 §:n 1 kohdan mukaisen valtion korvausvelvollisuuden. Sekundäärisesti syntyneet vaahterikot sijaitsevat kaupunkiseudulla usein paikoissa, jotka rajautuvat liikenneväyliin ja joihin kohdistuu kasvavia maankäyttöpaineita. Kuitenkin usein pienetkin metsiköt ovat myös asukkaiden lähivirkistyskohteita ja lähialueiden asukkaille näin ollen tärkeitä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tilanne on omiaan aiheuttamaan intressiristiriitoja tehostuvaa maankäyttöä ja kaupunkiviheralueiden säilyttämistä vaativien näkökulmien välille. Asetusluonnoksen määritelmä johtanee etenkin pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessa yhä useammin vaatimuksiin rajata kiistanalaisia vaahteravaltaisia metsiköitä suojeltuina luontotyyppeinä sekä toisaalta luonnonsuojelulain 126 §:n mukaisiin vireillepanoihin ja niihin liittyviin hallinto-oikeuskäsittelyihin. Uudenmaan ELY-keskus katsoo, että luontotyypin määritelmästä tulee käydä yksiselitteisesti ilmi, sisältyvätkö ihmistoiminnan vaikutuksesta syntyneet sekundääriset vaahteravaltaiset metsiköt jalopuumetsiköiden määritelmään ja onko niitä tarkoitus rajata luonnonsuojelulain 64 §:n nojalla. Lisäksi määritelmästä tulisi käydä ilmi, mitä muita kriteereitä tulisi ottaa huomioon arvioitaessa, onko jokin yksittäinen jalopuustoinen metsikkö suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä. 11 §: Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Toistuvasti samaa pesää käyttävien eläinlajien luetteloon on tarpeen lisätä seuraavat lajit: haarahaukka, hiirihaukka, jalohaikara ja mehiläishaukka. Haarahaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka ovat uhanalaisia petolintuja, joiden pesimäekologia pesän käytön näkökulmasta on rinnasteinen luettelossa jo mainittujen kilju-, maa- ja merikotkan sekä piekanan kanssa. Kyseiset lajit palaavat ensisijaisesti samalle pesälle vuosittain ja siten niiden voidaan katsoa käyttävän samaa pesää toistuvasti. Niillä on reviirillään myös vaihtopesiä, joissa ne voivat pesiä toisinaan, kuten kaikilla muillakin suurikokoisilla petolinnuilla. Kyseiset lajit eivät tässä suhteessa poikkea asetusluonnoksessa jo mainituista suurikokoisista petolintulajeista. Vaikka ne saattavat käyttää joinakin vuosina vaihtopesiä, pesän säilyminen on tärkeää niiden elinkierron kannalta. Haarahaukka on äärimmäisen uhanalainen, hiirihaukka vaarantunut ja mehiläishaukka erittäin uhanalainen. Jalohaikara puolestaan on tulokaslaji, joka on pesinyt Suomessa viime vuosina: vuonna 2022 laji pesi jo usean parin voimin ja sen ennustetaan runsastuvan vuosi vuodelta. Jalohaikaran pesimäekologia on samanlainen kuin harmaahaikaralla, eli pesäpaikka ja itse pesä ovat sen elinkierron kannalta tärkeitä. Sen sijaan lajilistalta olisi selkeyden vuoksi syytä poistaa pikkukiljukotka ja uuttukyyhky. Pikkukiljukotka ei kuulu Suomen pesimälajistoon. Se ei ole koskaan pesinyt Suomessa. Uuttukyyhky on kolopesijä, joka ei itse kaiverra pesäkoloaan, vaan pesii tikkojen tekemissä koloissa ja ihmisen tekemissä pesäpöntöissä. Se ei rakenna kummoistakaan pesää kolon pohjalle. Nimenomaan pesäkolo on tärkeä uuttukyyhkyn elinkierron kannalta, joten käytännössä uuttukyyhkyn pesän suojelu tarkoittaisi sitä, että koko kolopuu olisi suojeltava. 13 §: Korvausten jaksottaminen Lainkohdassa viitataan virheellisesti 54 §:ään, joka on korvauksia koskeva pykälä voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa. Oikea lainkohta olisi 115 §. Perustelumuistion yksityiskohtaisten perusteluiden tekstissä käytetään asetuksen pykälistä systemaattisesti vääriä numeroita.
      • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Luonto- ja alueidenkäytön yksikkö
        Päivitetty:
        24.4.2023
        • 5 § Suojellut luontotyypit On hyvä, että määritelmissä on huomioitu myös luontotyyppiin liittyvät umpeenkasvaneet osat. Tyypistä riippuen vaihtelee, tarkoitetaanko umpeenkasvulla pensaiden ja puiden taimien aiheuttamaa umpeenkasvua vai korkeamman ruohovartisen kasvillisuuden aiheuttamaa umpeenkasvua. Ilmeisesti niittytyypeissä on kuitenkin pääasiassa tarkoitettu, että umpeenkasvaneet laikut ovat niittyä eivätkä esim. pensaikkoja. Mikäli näitä umpeenkasvaneita osia sijaitsee esiintymän sisällä määritelmän täyttävän alueen osien ympäröimänä, ne eivät liene ongelma rajaamisessa, mutta esiintymän laiteilla sijaitsevien umpeenkasvaneiden osien rajaaminen voi aiheuttaa ongelmatilanteita. Etenkin uusiin luontotyyppeihin liittyen tulisi olla pikaisesti käytettävissä tarkempi ohjeistus ja määrittelyopas, jotta mahdollisten esiintymien rajaamista ja määrittelyä voidaan edistää. Esiintymän sisällä olevat toista luontotyyppiä edustavat laikut (esim. kallio- tai kivikkosaarekkeet hiekkarannalla) lienee sitten rajattava ulkopuolelle ? 1) Hiekkarannat Määritelmästä ei käy ilmi hiekkarannan ja rannikon avoimen dyynimuodostuman raja. Vai katsotaanko määritelmään sisältyvän perinteisesti rantaan kuuluvat vyöhykkeet: hydro- ja geolitoraali ja ylägeolitoraali? 2) Merenrantaniityt Merenrantaniittyjen kasvillisuuden vyöhykkeisyys voi ilmetä paitsi rannansuuntaisina vyöhykkeinä myös mosaiikkimaisina laikkuina, jotka myötäilevät rannan topografiassa olevia usein vähäisiä kohoumia ja painanteita. Olisi parempi, jos umpeenkasvaneiden osien sisällyttämistä merenrantaniittyesiintymään perusteltaisiin sillä, että ne ovat hoitotoimin palautettavissa matalakasvuisiksi kuin rajauksen toimivuudella hoidon kannalta. Hoidon järjestäminen ei välttämättä ole riippuvainen merenrantaniittyesiintymän rajaamisesta eikä se ole luonnontieteellinen peruste. 8) Rannikon metsäiset dyynit Voisiko harvapuustoisuutta luonnehtia tarkemmin, varsinkin jos katsotaan, että dyynisukkessiosarjan yhteydessä esiintyvät tiheäpuustoiset laikut, esim. luontaisesti tai hakkuun jälkeen syntyneet taimikot, eivät edusta luontotyyppiä? Metsäisten dyynien yhteydessä luontotyypin ominaisuuksien palauttaminen hoitotoimin on ilmeisesti rajattu pois. Voiko metsäisiin dyyneihin sisällyttää puustoltaan käsiteltyjä osia? 9) Sisämaan tulvametsät Pohjois-Pohjanmaan alueella luontotyyppiä voi esiintyä yleisestikin, minkä vuoksi edustavien esiintymien erottaminen on tärkeää. Puuston luonnontilaisuudesta ei ole mainintaa määritelmässä. Entä voiko tulvametsäesiintymään rajaukseen sisällyttää osia (saarekkeita), jotka korkeamman topografian vuoksi jäävät ylimmän tulvarajan yläpuolelle ja tulvan aikana muodostavat saaria? 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit 3) Rannikon avoimet dyynit: umpeenkasvaneiden osien sisällyttäminen määritelmään voi aiheuttaa ongelmia luontotyypin tunnistamisen ja suojelun kannalta, koska luontotyypin esiintymiä koskee hävittämiskielto ilman, että esiintymästä tehdään suojelupäätöstä. Pykälässä kuvataan LSL 65 § tarkoittamat tiukasti suojellut luontotyypit. Määrittelyn lisäksi asetuksessa tulisi kuvata, miten näiden luontotyyppien suojelu käytännössä toteutetaan: missä määritellään kohteiden sijainti ja rajaus, ja miten tieto välitetään maanomistajille. Hiekkadyynien osalta liittymäpintaa on luonnostaan myös LSA 5 § luontotyyppeihin (hiekkarannat, puustoiset dyynit), joten tilanne ei ole ollenkaan niin selkeä, kuin mm. perustelumuistossa annetaan ymmärtää. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Monivuotisesti käytössä olevien pesien suojelu uudella säädöksellä on perusteltua ja se osaltaan selkeyttää, mitä lajeja tämä suojelutoimenpide koskee. Lajiluettelosta puuttuu kalasääski, joka käyttää vuosia tai jopa vuosikymmeniä samaa tai samoja pesiä. Vaikka niiden pesät ovatkin luonnonsuojelulain 72 §:n mukaisesti suojeltuja, lajin voisi lisätä luonnonsuojeluasetuksen 11 §:ään, koska siinä luetellaan myös muut luonnonsuojelulain 72 §:n nojalla suojellut suuret petolintulajit. Törmäpääsky on perustellusti mukana LSA 11 §:n lajeissa. Asetusluonnoksesta ja sen perusteluista ei käy ilmi, mikä on esimerkiksi rakennustyömaiden maakasoihin, jotka ovat ihmistoimin aikaansaatuja uuspesimäympäristöjä, syntyneiden yhdyskuntien asema tämän säädöksen osalta: jos pesintä maakasassa on tapahtunut vain yhtenä vuotena, niin tulisi selvästi tarkentaa asetuksessa tai sen perusteluissa voidaanko silloin puhua toistuvuudesta ja onko säädöksellä tarkoitettu suojella myös tällaisia pesiä ja pesäpaikkoja (pesintäajan maakasat ovat tietenkin häirintä- ja hävittämiskiellon piirissä). Luetteloa lajeista, joita tämä säädös koskisi, olisi perusteltua täydentää ainakin kana- ja hiirihaukalla, jotka käyttävät samaa pesää tai muutaman vaihtopesän muodostamaa kokonaisuutta vuosittain. Lisäksi helmi-, viiru- ja lapinpöllö voivat käyttää samaa pesää useana vuonna. Näiden lajien kohdalla kyseessä on yleensä toisen lajin alun perin rakentama pesä; viiru- ja lapinpöllöllä usein kanahaukan rakentama pesä ja helmipöllöllä palokärjen kolo. Luetteloon jo sisältyvistä lajeista uuttukyyhky on vastaava laji, joka pesii usein palokärjen tekemässä kolossa – ei itse rakentamassaan pesässä. Yleiskannanottona voidaan sanoa, että petolintujen rakentamat risupesät ovat lähtökohtaisesti monivuotisessa pesintäkäytössä – niitä käyttävät joko pesän rakentanut pari, saman lajin toinen pari tai jokin muu lintulaji, kuten esimerkiksi nuoli-, tuuli- ja ampuhaukka tai sarvipöllö. Laajentamalla säädöksellä tavoiteltua monivuotisten pesien käsitettä, voitaisiin vaikuttaa tehokkaammin petolintujen yleiseen suojelutarpeeseen. 13 § Korvausten jaksottaminen. Korvausten jaksottamista koskeva säännös on luonnonsuojelulain (9/2023) 115 §:ssä (pykäläluonnoksessa mainittu luonnonsuojelulain (9/2023) 54 § koskee poikkeamista yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä).
      • BirdLife Suomi ry, Arkiomaa Aki
        Päivitetty:
        21.4.2023
        • BirdLife Suomi kiittää ympäristöministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu asetusluonnoksista seuraavaa. 5 § Suojellut luontotyypit Pidämme suojeltujen luontotyyppien kuvauksia epätäsmällisinä ja esitetyssä muodossaan huonosti lakitekstiksi soveltuvina. Asetuksessa tulisi kuvata vain kunkin luontotyypin tunnistamiseksi tarvittavat yksiselitteiset minimikriteerit. Nyt luontotyyppien kuvauksessa on runsaasti niiden tunnistamisen kannalta epäolennaista tekstiä, kuten tietoa siitä, mistä luontotyypit kärsivät (esim. “meriajokaspohjat kärsivät rehevöitymisestä, ruoppauksista ja ankkuroinnista”) pitkiä luetteloja luontotyypillä mahdollisesti esiintyvistä esimerkkilajeista, tietoa siitä mitä piirteitä luontotyypillä ”usein” tai ”mahdollisesti” on, tai tietoa luontotyypin merkityksestä muulle lajistolle (esim. “pudonneet oksat ovat tärkeitä lajistolle” tai ”hyönteisiä, lintuja, lepakoita, sieniä (...) on runsaasti”. Pitkät, lainsäädännön tulkinnan kannalta epäolennaisia asioita sisältävät kuvaukset heikentävät asetustekstin juridista käyttökelpoisuutta. Nyt tekstistä ei ilmene, mitkä ovat juuri ne piirteet, jotka elinympäristöllä on oltava täyttääkseen suojeltavan luontotyypin määritelmän. Luonnoksen tekstiä voi tulkita esimerkiksi niin, että lehdesniityllä on oltava runsaasti lepakoita, jotta se voidaan katsoa juridisesti LSL 64§:ssä tarkoitetuksi suojeltavaksi luontotyypiksi. Epätäsmällisen ilmaisun ei-toivotuista vaikutuksista käy esimerkiksi vuoden 1996 metsälaki, minkä 10 §:ssä erityisen tärkeiden elinympäristöjen todettiin olevan “pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä”. Tätä on tulkittu niin, että silloin, kun kyse on erityisen tärkeän elinympäristön “pienialaista” suuremmista esiintymistä, kohteita ei tarvitse säästää, vaikka juuri ne olisivat olleet luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä säästää. 6 § Tiukasti suojellut luontotyypit Myös tiukasti suojeltujen luontotyyppien määrittely sisältää asetuksen tulkintaa vaikeuttavia ilmaisuja, kuten “Dyynien avoimuus ja hiekkapaljastumat ovat tärkeitä lukuisille harvinaisille hyönteislajeille.” Asetuksesta tulisi käydä mahdollisimman yksiselitteisesti ilmi, mitkä ovat minimikriteerit, jotka kohteen tulee täyttää, että se katsotaan tiukasti suojelluksi luontotyypiksi. 11 § Toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit Luonnos on kiistatta lintudirektiivin (2009/147/EY) 5 artiklan vastainen. Asetus on luonteeltaan poissulkeva eli sen mukaan minkään muun kuin listassa mainitun lajin pesä ei ole ympäri vuoden suojeltu. Lintudirektiivin pesien suoja koskee kaikkia direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuja lajeja. EU:n oikeuskäytännön mukaan toistuvasti käytössä olevat pesät ovat suojattuja ympäri vuoden. Perusteet sille, mitä lajeja ympärivuotinen suoja koskee, voivat olla ainoastaan ekologisia. Yhteisölainsäädäntö eli lintudirektiivi asettaa pesien suojelulle vähimmäistason. Kansallinen lainsäädäntö voi olla direktiiviä tiukempi, mutta ei löysempi. Lintudirektiivin kanssa ristiriitainen lainsäädäntö olisi harhaanjohtavaa, koska kansallinen laki ei suojaisi direktiivin suojaamia pesiä, ja aiheuttaisi direktiivin suojaamien pesien tuhoutumisia. Tämä johtaisi muun muassa tutkintapyyntöihin ja muutoksenhakuihin, mikä kuormittaisi turhaan oikeuslaitoksia ja muita viranomaisia. Pidämme ilmeisenä, että ristiriita direktiivin kanssa johtaisi myös EU:n valvontamenettelyyn. Luonnoksen lajiluettelo (harmaahaikara, kaakkuri, kiljukotka, kuningaskalastaja, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, maakotka, merikotka, merimetso, mustavaris, piekana, pikkukiljukotka, tunturihaukka, törmäpääsky, uuttukyyhky) on puutteellinen ja vaikuttaa mielivaltaisesti valitulta. Suomessa pesii suuri joukko lintulajeja, jotka eivät pesimäekologialtaan poikkea asetusluonnokseen listatuista lajeista. Ne ovat tutkimusten mukaan kiistatta pesä- tai pesäpaikkauskollisia, eli käyttävät itse tekemäänsä tai toisen lajin tekemää pesää tai samaa pesäalustaa vuodesta toiseen. Valtaosa näistä lajeista kuuluu luonnonsuojelulainsäädännön piiriin, mutta muutama laji myös metsästyslainsäädäntöön. Jopa kymmeniä vuosia samaa pesää käyttävistä suurista petolinnuista asetusluonnoksessa mainitaan piekana, mutta ei esimerkiksi erittäin uhanalaista mehiläishaukkaa, vaarantunutta hiirihaukkaa ja silmälläpidettävää kanahaukkaa. Ainoana kolopesijänä mainitaan uuttukyyhky, mutta ei esimerkiksi lukuisia pesäuskollisia pöllölajeja tai erittäin uhanalaista tervapääskyä. Luettelo on myös päällekkäinen ja toisaalta ristiriitainen luonnonsuojelulain 73§ kanssa. Asetusluonnoksessa mainituista lajeista maakotkan, merikotkan, kiljukotkan ja pikkukiljukotkan pesät ovat myös LSL 73§ mukaan suojeltuja. Sen sijaan LSL 73 §:ssä mainittua sääkseä ei ole asetusluonnoksessa. Lisäksi sekä lain 73 §:ssä että asetusluonnoksessa mainitaan pikkukiljukotka, joka ei ole tietääksemme ikinä pesinyt Suomessa, minkä toimme esiin myös lakiluonnosta koskevissa lausunnoissamme. Lajilistan puutteellisuutta ei voi perustella tiedon puutteella. Pesäpaikkauskollisuuden osoittavaa tutkimustietoa on useimmista lajeista runsaasti saatavilla. Useiden luonnoksesta puuttuvien lajien pesäuskollisuus on myös suomalaisessa kirjallisuudessa tunnettu hyvin pitkään (esim. von Haartman ym. 1963-72; jäljempänä PLV). Asetusluonnoksesta puuttuvia, samassa pesässä toistuvasti pesiviä luonnonsuojelulailla suojeltuja lajeja ovat ainakin: uivelo (Saurola ym. 2013), erittäin uhanalainen mehiläishaukka (PLV; Luonnontieteellinen keskusmuseo 2023; Cramp & Simmons 1980), erittäin uhanalainen haarahaukka (PLV; Forero ym. 1999), silmälläpidettävä kanahaukka (PLV; Luonnontieteellinen keskusmuseo 2023; Forsman 1993), vaarantunut hiirihaukka (PLV; Luonnontieteellinen keskusmuseo 2023; Forsman 1993), sääksi (PLV; Bierregaard ym. 2020), nuolihaukka (Orta ym. 2020), vaarantunut muuttohaukka (White ym. 2020), erittäin uhanalainen huuhkaja (Saurola 1995), vaarantunut varpuspöllö, lehtopöllö (Saurola 1995), viirupöllö (Saurola 1995), lapinpöllö, silmälläpidettävä helmipöllö (Korpimäki 1993), erittäin uhanalainen tervapääsky (PLV; Kolunen 1983), vaarantunut haarapääsky (Brown & Brown 2020), erittäin uhanalainen räystäspääsky (PLV; del Hoyo ym. 2020), vaarantunut koskikara (O’Halloran ym. 2020), korppi (Boarman ym. 2020) ja kottarainen (Cabe 2020). Lisäksi monet lokkilinnut, kuten kala- ja lapintiira, kalalokki, vaarantunut naurulokki ja erittäin uhanalainen selkälokki pesivät yleisesti peräkkäisinä vuosina samaan kohtaan. Pääsääntöisesti pesäuskollisten lajien lisäksi suuri joukko muita lintulajeja voi käyttää samaa pesää peräkkäisinä vuosina. Asetuksen 11 §:ä tulee täydentää lisäämällä luetteloon vähintään edellä mainitut lajit. Lisäksi asetuksessa on mainittava, että lajiluettelo ei ole poissulkeva, vaan myös muiden lajien pesät voivat olla monivuotisessa käytössä ja tällaisissa tapauksissa ne ovat rauhoitettuja myös pesimäkauden ulkopuolella. BirdLife Suomen puolesta Aki Arkiomaa, toiminnanjohtaja Kirjallisuusviitteet Bierregaard, R. O., A. F. Poole, M. S. Martell, P. Pyle, and M. A. Patten (2020). Osprey (Pandion haliaetus), version 1.0. In Birds of the World (P. G. Rodewald, Editor). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Boarman, W. I. and B. Heinrich (2020). Common Raven (Corvus corax), version 1.0. In Birds of the World (S. M. Billerman, Editor). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Brown, M. B. and C. R. Brown (2020). Barn Swallow (Hirundo rustica), version 1.0. In Birds of the World (P. G. Rodewald, Editor). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Cabe, P. R. (2020). European Starling (Sturnus vulgaris), version 1.0. In Birds of the World (S. M. Billerman, Editor). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Cramp S, Simmons KEL (1980) Handbook of the Birds of Europe the Middle East and North Africa. Volume II. – Oxford University Press. Forero MG, Zar JAD, Blas J, Hiraldo F (1999) Causes and Consequences of Territory Change and Breeding Dispersal Distance in the Black Kite. – Ecology 80(4):1298–1310. Forsman D (toim.) (1993) Suomen haukat ja kotkat. – Kirjayhtymä Oy, Helsinki. von Haartman, L., Hildén, O. Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1963-72: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava, Helsinki del Hoyo, J., A. Turner, G. M. Kirwan, and N. Collar (2020). Common House-Martin (Delichon urbicum), version 1.0. In Birds of the World (S. M. Billerman, B. K. Keeney, P. G. Rodewald, and T. S. Schulenberg, Editors). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Luonnontieteellinen keskusmuseo 2023: https://www.luomus.fi/fi/pesapaikkojen-saastaminen Kolunen, H. 1983: Tervapääsky. Teoksessa Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim) 1983: Suomen lintuatlas. - SLYn lintutieto Oy, Helsinki Korpimäki, E. 1993: Does nest-hole quality, poor breeding success or food depletion drive the breeding dispersal of Tengmalm's Owl. Journal of animal ecology 1993: 62 606-613. O'Halloran, J., Smiddy, P. & O'Mahony, B. 2000: Movements of Dippers Cinclus cinclus in southwest Ireland, Ringing & Migration, 20:2, 147-151. Orta, J., G. M. Kirwan, and J. S. Marks (2020). Eurasian Hobby (Falco subbuteo), version 1.0. In Birds of the World (J. del Hoyo, A. Elliott, J. Sargatal, D. A. Christie, and E. de Juana, Editors). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA. Saurola P (toim.) (1995) Suomen pöllöt. – Kirjayhtymä Oy, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013. Suomen Rengastusatlas. Osa I. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. White, C. M., N. J. Clum, T. J. Cade, and W. G. Hunt (2020). Peregrine Falcon (Falco peregrinus), version 1.0. In Birds of the World (S. M. Billerman, Editor). Cornell Lab of Ornithology, Ithaca, NY, USA.
      • Keski-Suomen liitto, Toimisto
        Päivitetty:
        18.4.2023
        • Yhtenä Sanna Marinin hallitusohjelman luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle asetetun pysäyttämistavoitteen toimenpiteenä oli luonnonsuojelulainsäädännön uudistaminen arvioinnin pohjalta. Nyt lausunnolla oleva luonnonsuojeluasetus annettaisiin uuden 1.6.2023 voimaan tulevan luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Päärunkona säilyisivät nykyisen asetuksen pykälät, joista osaa kuitenkin päivitettäisiin hieman. Uusia pykäliä asetuksessa olisivat luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen, tiukasti suojellut luontotyypit sekä toistuvasti samaa pesää käyttävät eläinlajit, jotka lueteltaisiin asetuksessa. Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman nostamista luonnonsuojelulainsäädäntöön voidaan pitää merkittävänä asiana. Monimuotoisuuden edistämisen tuloksellisuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin varmistettava, että strategiatyö on jatkuvaa, ja uuden strategian laatiminen on valmis jo kunkin uuden strategiakauden alkaessa. Kansallinen monimuotoisuusstrategia on tärkeä maakunnissa tehtävälle monimuotoisuustyölle. Keski-Suomen maakuntastrategian yhtenä tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistaminen luonnonsuojeluasetuksineen ei kuitenkaan kykene vastaamaan siihen tarpeeseen, mitä uudistamisella tavoiteltiin luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi. Suurimpana puutteena on luontotyyppien suojelun heikko asema. Monimuotoisuuden vaalimisen ja edistämisen lähtökohtana on ennen kaikkea luontotyyppien ja elinympäristöjen tilan parantaminen. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen olisi vaatinut lajistosuojelun lisäksi suojeltujen luontotyyppien ja uhanalaisten luontotyyppien painokkaampaa huomioon ottamista luonnonsuojelulainsäädännössä.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        18.4.2023
        • Oikeusministeriön lausunto luonnoksesta luonnonsuojelulakiin liittyväksi valtioneuvoston asetukseksi Ympäristöministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausunnon luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, joka annettaisiin uuden luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla. Oikeusministeriö toteaa lausuntonaan seuraavan. Asetusluonnoksen 2 § Asetusluonnoksen 2 §:n mukaan luonnonsuojeluohjelmassa olisi, sen lisäksi mitä luonnonsuojelulain 15 §:ssä säädetään, mainittava ohjelman tavoitteet ja suojelukohteiden valintaperusteet sekä määriteltävä siihen sisällytettävät alueet. Lisäksi suojelukohteiden sijainti ja rajaukset olisi osoitettava tarpeellisin kartoin ja ohjelmaan olisi liitettävä selvitys sen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Asetuksen 2 §:n säännökset annettaisiin luonnonsuojelulain 15 §:n 5 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden nojalla, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja sen sisällöstä. Laissa asetuksenantovaltuuteen liittyvät perussäännökset (mistä säädetään tarkemmin) vaikuttavat olevan lain 15 §:n 1 momentissa, jonka mukaan valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin; ja 15 §:n 2 momentissa, jonka mukaan luonnonsuojeluohjelmasta on käytävä ilmi, millaisten toimenpiteiden on katsottava vaarantavan ohjelman tarkoituksen. Oikeusministeriö haluaa kiinnittää valmistelevan ministeriön huomiota siihen, että asetus on tarkoitettu lakia tarkentavan sääntelyn antamiseen (asetuksenantovaltuuden mukaisesti), eikä asetusta ole tarkoitettu lakia täydentävän sääntelyn antamiseen (ks. esim. PeVL 9/2019 vp, s. 5 ja PeVL 49/2014 vp, s. 5). Näin ollen asetuksen 2 §:stä tulisi poistaa lause ”sen lisäksi mitä luonnonsuojelulain 15 §:ssä säädetään”. Oikeusministeriö toteaa myös, että luonnonsuojelulain 15 §:ssä oleva asetuksenantovaltuuteen liittyvä perussäännöstö on sisällöltään verraten niukkaa. Nyt asetuksen 2 §:ään luonnostellut säännökset olisivatkin perustellusti olleet sisältönsä puolesta lain tasollakin säädettäviä. Asetusluonnoksen 3 § Asetuksen 3 §:ssä olisi säännöksiä luonnonsuojelun seurannan järjestämisestä. Oikeusministeriö toteaa, ettei asetusluonnoksen perustelumuistiossa ole mainittu ollenkaan 3 §:n jälkimmäisessä virkkeessä olevaa säännöstä, jonka mukaan luonnonsuojelun seurannassa hyödynnettäisiin luonnonsuojelun tietojärjestelmää, jota tulee kehittää ja ylläpitää niin, että se palvelee luonnonsuojelulain tavoitteiden toteuttamista, mukaan lukien luonnonsuojelun suunnittelua ja seurantaa. Mainitulla luonnonsuojelun tietojärjestelmällä ilmeisesti tarkoitetaan luonnonsuojelulain 117 §:ssä tarkoitettua saman nimistä tietojärjestelmää. Epäselväksi jää, miksi myös ko. tietojärjestelmän kehittämisestä ja ylläpitämisestä (ei pelkästään hyödyntämisestä) säädettäisiin asetuksen 3 §:ssä, kehittämisen ja ylläpitämisen nähtävästi kuulumatta edes asetuksenantovaltuuden piiriin (luonnonsuojelulaki 18 § 5 mom.). Asetusluonnoksen 12 § Asetusluonnoksen 12 §:n 1 momentin mukaan ympäristöministeriö päättäisi luonnonsuojelutarkoituksiin käytettävien alueiden hankkimisesta valtiolle. Pykälän 2 momentin mukaan valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet olisivat ympäristöministeriön hallinnassa. Pykälän 3 momentin mukaan ympäristöministeriö voisi luovuttaa valtiolle hankitun alueen ennen sen suojelualueeksi muodostamista Metsähallituksen hallintaan. Edellä mainittu sääntely ehdotettaisiin annettavaksi nähtävästi luonnonsuojelulain 108 §:n 2 momentin nojalla, jonka mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus hoitaisivat alueiden luonnonsuojelutarkoituksessa tapahtuvaan hankintaan liittyvät tehtävät. Alueiden hankintaan liittyvistä tehtävistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Oikeusministeriö toteaa, että asetuksen 12 §:n 1 momentin säännös antaisi päätöstoimivaltaa ympäristöministeriölle. Samoin 12 §:n 2 momentti sääntelisi ympäristöministeriön toimivallasta siinä merkityksessä, että luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet olisivat ympäristöministeriön hallinnassa. Edelleen 12 §:n 3 momentti sääntelisi ympäristöministeriön toimivaltaa, kun säännös antaisi ministeriölle toimivallan luovuttaa valtiolle hankitun alueen ennen sen suojelualueeksi muodostamista Metsähallituksen hallintaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, että toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmetä laista yksiselitteisesti tai muuten täsmällisesti tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohtien samoin kuin toimivallan siirtämisen edellytysten tulee ilmetä laista riittävän täsmällisesti (esim. PeVL 2/2012 vp s. 3, PeVL 32/2012 vp s. 6, PeVL 39/2016 vp s. 6, PeVL 19/2021 vp s. 4). Luonnonsuojelulain 108 §:ssä toimivalta alueiden hankintaan on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Metsähallitukselle, jolloin asetuksen 12 §:ään kaavailtu ympäristöministeriön toimivalta olisi ristiriidassa lain kanssa. Oikeusministeriö huomauttaa edelliseen viitaten, että ympäristöministeriön toimivallasta asetusluonnoksen 12 §:n mukaisissa asioissa tulisi säätää lailla ja asetuksessa ei näin ollen tulisi olla säännöksiä, joissa säädetään toimivallasta. Muita huomioita 1. Asetusluonnos on otsikoitu ”Valtioneuvoston asetus” ja hakasulkeisiin alla ”luonnonsuojeluasetus”. Asetuksen nimike tulisi ilmaista ilman hakasulkeita ja pelkkä ”Valtioneuvoston asetus” ei riitä asetuksen nimikkeeksi. Kun kyseessä ei ole muutosasetus, asetuksen nimikkeessä ei tule käyttää asetus –sanaa enemmän kuin kerran. Asetuksen antajan on ilmettävä asetuksen nimikkeestä (LAKO 16.6.1). Asetuksen nimike ei voi olla yhdyssana, mutta sen tulee silti mahdollisuuksien mukaan vastata lain nimikettä (LAKO 16.6.5). Oikeusministeriö pitää välttämättömänä, että valmisteleva ministeriö konsultoi oikeusministeriön laintarkastusyksikköä asetuksen nimikkeen osalta. 2. Asetusluonnoksen johtolauseessa viitataan 13 eri lainkohtaan. Ohjeistuksen mukaan, jos asetuksen johtolauseessa tulisi mainittavaksi yli kolme lainkohtaa, viitataan lakiin yleisesti (LAKO 17.2.4). 3. Asetuksen 5 §:ssä annettaisiin luonnonsuojelulain 64 §:ssä olevan asetuksenantovaltuuden ja asetuksen 6 §:ssä luonnonsuojelulain 65 §:ssä olevan asetuksenantovaltuuden nojalla tarkempia säännöksiä luontotyyppien määrittelyperusteista. Sekä 5 § että 6 § sisältäisivät melko pitkiä proosamaisia kuvauksia, jotka poikkeavat normatiivisen tekstin esitystavasta. Oikeusministeriö pitää välttämättömänä, että valmisteleva ministeriö konsultoi oikeusministeriön laintarkastusyksikköä mainittujen pykälien osalta. 4. Asetusluonnoksen 13 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 54 §:ssä tarkoitetun jaksotetun korvauksen ensimmäinen erä on maksettava siinä määräajassa, joka kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 52 §:ssä säädetään korvauksen loppuosan maksamiselle. Muut erät on maksettava vuoden välein sanotun määräajan päättymisestä. Nähtävästi viittaus 54 §:ään tarkoittaa 1.6.2023 kumoutuvaa luonnonsuojelulakia (1096/1996), kun uuden luonnonsuojelulain 54 §:ssä säädetään yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä poikkeamisesta, ei korvauksesta. Asetuksen perustelumuistiossa 13 §:n perusteluissa viitataan luonnonsuojelulain 115 §:ään. Asetuksen 13 §:n säännös tulisi tarkistaa. Kehotus toimittaa asetusluonnos laintarkastukseen Oikeusministeriö kehottaa valmistelevaa ministeriötä toimittamaan asetusluonnoksen oikeusministeriön laintarkastusyksikön tarkastettavaksi hyvissä ajoin ennen sen suunniteltua esittelyajankohtaa valtioneuvostossa. Osastopäällikkö, ylijohtaja Johanna Suurpää Lainsäädäntöneuvos Veli-Pekka Hautamäki
      • Uudenmaan liitto, Va. aluesuunnittelun vastuualueen johtaja Paula Autioniemi
        Päivitetty:
        13.4.2023
        • Luonnon monimuotoisuuden edistämistyön jatkuvuus tulee turvata kansallisella tasolla. Tällä on vaikutusta mm. Uudenmaan maakuntakaavojen toteuttamiseen ja siinä tehtäviin ratkaisuihin alueidenkäytön ohjaamisessa. Yhtenä tavoitteena lainvoimaisessa Uusimaa-kaava 2050 kokonaisuudessa on luonnon monimuotoisuuden lisääminen. Siksi Uudenmaan liitto kiinnittää huomiota siihen, että asetuksen 1 §:ssä on muotoiluna "Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian laatiminen aloitetaan viipymättä kunkin strategiakauden päättyessä." Laatiminen tulee pikemminkin aloittaa niin, että uuden kauden strategia on valmis edellisen kauden päättyessä. Näin voidaan nähdäksemme välttää katkokset esimerkiksi strategian toimeenpanon rahoituksessa. Toinen huomio liittyy perustelutekstin kohtaan otsikolla ”1 § Luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatiminen” ja siinä lauseeseen ”Asetuksen 2 §:ssä säädettäisiin luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta.” Tässä on mainittu 2 § vaikka ilmeisesti kyseessä pitäisi olla 1 §.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Päivitetty:
        12.4.2023
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ei ole lausuttavaa.
      • Turun hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        3.4.2023
        • Turun hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei anna lausuntoa asiassa.
      • Oksiala-Mäki-Petäjä Kirsi
        Päivitetty:
        22.3.2023
        • Katsoin "YM / LYMO / Luonnonsuojelu ja luonnonhoito LUONNOS, Perustelumuistio, VALTIONEUVOSTON ASETUS – LUONNONSUOJELUASETUS" -pdf:stä kohdasta "3 Nykytila ja keskeiset ehdotukset", jossa sanotaan, että - - "Vuoden 1997 luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) sisältää 22 pykälää ja kuusi lukua: Yleiset säännökset, luonnonsuojeluohjelmat, luonnonsuojelualueiden hankinta ja hallinta, luontotyypit ja maisemansuojelualueet, eliölajien suojelu sekä erinäiset säännökset. Perustuslain tulkintakäytäntö lailla ja asetuksella säätämisen suhteesta on kehittynyt vuoden 1997 luonnonsuojelulain säätämisen jälkeen, joten uuteen luonnonsuojelulakiin sisällytettiin aiemmin luonnonsuojeluasetuksessa ollutta sääntelyä. Luonnonsuojelua koskeva seuranta ja luonnonsuojelun tietohallinta siirrettiin uudistuksen myötä asetuksesta lain tasolle. Seurannan järjestämisestä ja siihen liittyvistä viranomaistehtävistä voitaisiin kuitenkin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi luonnonsuojeluohjelmista, luonnonsuojelualueiden hallinnasta, tiedottamisesta ja eräitä päätöksiä koskevista merkinnöistä, suurten petolintujen pesäpuista, hyväksytyistä rajanylityspaikoista uhanalaisten lajien yksilöiden maahantuonnissa ja maastaviennissä sekä Natura 2000 –verkoston ja Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostosta säädetään uudessa luonnonsuojelulaissa. Maisema-alueista, luontopaneelista, tietohallinnosta ja ekologisesta kompensaatiosta säädetään tarkemmin erillisissä asetuksissa." - - file:///C:/Users/Koti/Downloads/LSA_perustelumuistio_LUONNOS_16.3.2023-1.pdf - - Eikö ole varsin ongelmallista kun katsotaan po. lainausta, että asetuksiin laitetaan paljon myös yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvää sääntelyä, joka kuuluisi perustulain mukaan lailla säädettäväksi (huom. erityisesti ympäristörikokset)? Edellä olevassa lainauksessa sanotaan, että "Seurannan järjestämisestä ja siihen liittyvistä viranomaistehtävistä voitaisiin kuitenkin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella." On myös ympäristöviranomaisten itsensä etu ja tärkeä oikeusturvakysymys, että viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lailla eikä asetuksilla - tai muilla viranomaisten sisäisillä työjärjestyksillä, jotka ovat lakia alemmantasoisia; vrt. PL 80 §, 106 §, 107 §). Ks. Perustuslaki 80 § "Asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Yleiset säännökset asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemisesta ja voimaantulosta annetaan lailla." - - Vertaa tilannetta tuoreeseen apulaisoikeuskanslerin sijaisen 15.3.2023 käsitykseen "Poliisin menettely esitutkinnassa" (Diaarinumero: OKV/1826/10/2022) - - "Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisarion huomiota esitutkintapäätösten riittävään perustelemiseen ja asiaa ratkaistaessa sovellettujen säännösten ilmoittamiseen esitutkintalaissa edellytetyllä tavalla. Hän saattoi lisäksi rikoskomisarion tietoon näkemyksensä kantelijan asiassa ennen esitutkinnan päättämistä suoritettujen tutkintatoimenpiteiden riittämättömyydestä. Poliisi oli kuulustellut kantelijaa asianomistajana kahteen otteeseen. Rikoskomisario oli päättänyt esitutkinnan sillä perusteella, että rikosta ei ollut tehty. Päätös perustui seikkoihin, joista kantelija oli kertonut myöhemmin puhelimitse tutkijalle. Puhelinkeskustelujen ajankohdista tai sisällöistä ei ollut kirjauksia. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että kantelijan uudelleen kuulusteleminen olisi ollut asiassa tarpeellista epäillyn rikoksen selvittämiseksi. Asiaa ei ollut selvitetty riittävästi ennen esitutkinnan päättämistä. Lisäksi rikoskomisarion asian tutkinnanjohtajana tekemä esitutkintapäätös oli puutteellisesti perusteltu. Päätöksessä ei ollut mainittu asiassa sovellettua säännöstä. Siitä jäi myös epäselväksi, millä tavoin poliisi oli saanut päätöksen perusteena olevan selvityksen ja miksi sitä oli pidetty kantelijan aiemmin kuulusteluissaan kertomaa luotettavampana." Lähde: https://oikeuskansleri.fi/-/poliisin-menettely-esitutkinnassa-3 -- Kun katsotaan edellä olevaa tapausta tarkemmin, niin siinä sanotaan näin (s. 4): - - "Esitutkintalain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnan päättämisestä saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi on tehtävä kirjallinen päätös, jonka pykälän 2 momentin mukaan tulee sisältää muun ohella päätöksen perustelut ja sovelletut säännökset. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada asiassaan perusteltu päätös kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Oikeudellisten ratkaisujen perusteluilla on monia eri tehtäviä (ks. kokoavasti Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: Pro & contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Talentum 2003 s. 63-99). Asianosaisten tulisi esitutkintapäätösten perusteella saada vastaus siihen, miksi esitutkintaa ei ole asiassa toimitettu tai se on lopetettu. Usein tämä kiinnostaa erityisesti asian asianomistajaa. Päätösten perusteleminen mahdollistaa myös ratkaisutoiminnan ulkoisen kontrolloitavuuden. Perustelemisvelvollisuudella on merkitystä myös tutkinnanjohtajan oman itsekontrollin kannalta, sillä hän joutuu päätöksen perusteluja kirjoittaessaan arvioimaan ratkaisunsa oikeudellista kestävyyttä." - - Lähde: https://oikeuskansleri.fi/documents/1428954/145162814/julkaistu_ratkaisu_poliisin_menettely_esitutkinnassa_OKV_1826_10_2022.pdf/d1c87935-9c3c-8dad-349f-bc0cf586a303/julkaistu_ratkaisu_poliisin_menettely_esitutkinnassa_OKV_1826_10_2022.pdf?t=1679031609970 -- Tässä edellä olevassa apulaisoikeuskanslerin sijaisen 15.3.2023 käsitykseen "Poliisin menettely esitutkinnassa" (Diaarinumero: OKV/1826/10/2022) -tapauksessa on kyseessä poliisiviranomainen, mutta luonnonsuojeluasioissa voi olla kyse myös Elyjen ja Avien viranomaisista tai muista kunnan ja valtion ympäristöviranomaisista. On huomattava kun ollaan säätämässä uusi luonnonsuojeluasetus, että perustuslain 10 luvussa "Laillisuusvalvonta" sanotaan, että 106 § Perustuslain etusija Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. 107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa." Edellä esittämääni perustuen, en hyvin erikoista, että KHO ei anna tässä lausuntopyynnössä lainkaan asiassa omaa lausuntoaan. Olisiko syynä ehkä se, että tämä kuvaamani problematiikka on jo täysin jokapäiväistä KHO:n omassa lainkäyttötoiminnassaan, jota säätelee enemmän KHO:n oma työjärjestys kuin lait ja perustuslait? Vrt. esim. HE 78/2000 vp "sattumanvaraisuuden" vaade tuomioistuimessa jaettavien asioiden jakamiseksi esittelijöille ja tuomareille. KHO:n esittelijä ja tuomari ei voi HE 78/2000 vp:n esitöiden mukaan käsitellä samaa esittelemäänsä ja päättämäänsä asiaa enää uudestaan. Huom. löytyykö tarvittava toimivaltaisuus ratkaista asioita yhden esittelijän tai tuomarin tuomarikokoonpanossa jne. Suomen oma lainkäyttötoiminta ei ole yhdenvertainen kaikille muutoksenhakijoille ja asiaa käsitteleville viranomaisille itsellekään, jos yksilön oikeuksien ja velvollisuuksista ja niiden perusteista ei säädetä lailla (PL 80 §, Yhdenvertaisuuslaki 18 §). Huom. 1.6.2023 voimaanastuva Yhdenvertaisuuslain 18 §:n muutos, jossa rajataan tuomioistuinten lainkäyttötoiminta pois Yhdenvertaisuusvalvonnasta. Ko. muutos ei ole perustuslain 21 § ja 22 §, EU:n perusoikeuskirjan ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukainen; mm. KP-sopimus). Ns. kannekielto tulee myös poistaa kaikissa niissä perus- ja ihmisoikeuskysymyksissä, joissa alempi tuomioistuin antaa ratkaisua ylemmän tuomioistuimen antamasta päätöksestä. Loppuyhteenvetona katson, että luonnonsuojeluasetuksista tulee sääntelyä siirtää sääntelyä lisää lain tasolle, jotta kaikkien suomalaisten - samalla myös suomalaisten eu-kansalaisena - perus- ja ihmisoikeudet voivat toteutua. Tämän on myös lainsäätäjien oman oikeusturvan kannalta merkityksellistä.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        20.3.2023
        • Korkein hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.