• Lausunnonantajia: 13
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
        Päivitetty:
        20.6.2019
        • Kainuun ELY-keskus katsoo, että maa-ainestenottamista koskevan oppaan päivittäminen on ollut tarpeellista ja pyytä huomioimaan seuraavat kommentit oppaan viimeistelyssä. Oppaassa selostetaan YVA-menettelyn soveltamisesta maa-ainesten ottoon. Maa-ainesluvat monesti annetaan limittäin, jolloin monet vierekkäiset ottoalueet saattavat olla samanaikaisesti käytössä, mutta kuitenkin luvat päättyvät ja alkavat eri aikaan. Kainuun ELY-keskus suosittelee, että oppaassa oikeustapausten avulla arvioitaisiin, kuinka YVA-lainsäädäntöä sovelletaan, mikäli ottoalueita on eri toimijoilla vierekkäin ja näiden yhteenlasketut hehtaarimäärät ovat suuria ja ylittävät ns. YVA -rajan. Kainuun ELY-keskus katsoo, että YVA-lainsäädännön soveltamisesta maa-aineshankkeen yhteydessä tulisi kirjoittaa tarkempi laintulkinta. Sivulla 33 on kuvattu suosituksia siitä mihin kohtaan pohjavesialuetta voi maa-ainespaikan perustaa ja millaisia suojakerroksia erilaisilla kohteilla tulisi olla. Hallinto-oikeuksien lain tulkinta on viime aikoina viitannut siihen, että pohjavesialueiden lähisuojavyöhykkeelle ei maa-ainesottoa sallittaisi. Kainuun ELY-keskus esittää, että oppaan tekstissä ja suosituksissa hyödynnettäisiin myös oikeuskirjallisuutta sekä oikeustapauksia, joita vuosien aikaan on annettu pohjavesialueella sijaitseville maa-ainespaikoille. Esimerkiksi Riikka Tiaisen kirjoitus Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan soveltaminen Kuopion hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden tapausten valossa olisi hyvä kirjallisuuslähde oppaaseen. Kainuun ELY-keskus näkemys on, että yleisesti jo vedenottamoiden turvallisuuden kannalta tulisi oppaassa ottaa selkeämpi kanta, siitä että maa-ainesten ottaminen vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeellä tulisi loppua myös vanhoilla ottoalueilla. Tämän lausunnon on ratkaissut yksikön päällikkö Sari Myllyoja ja esitellyt ympäristöasiantuntija Elli Moilanen (puh. 040 516 7905), joka antaa asiasta lisätietoja.
      • Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Veistola Tapani
        Päivitetty:
        20.6.2019
        • Suomen luonnonsuojeluliitossa tämän lausunnon antaa sen Uudenmaan piiri. Yleisesti ottaen opas on hyvä ja edistää alan kestävyyttä merkittävästi. Määritelmät (s. 9) - Kotitarvekäyttö: Pitää korostaa että se koskee ottamista omistajan omaan asumiseen tms. toimintaan, ei muiden. 1.1 Maa-ainesten käyttö Kannattaa korostaa, että varsinkin rintamailla korostuu nykyään oikeudellisten lupien lisäksi myös sosiaalinen toimilupa sekä hyvä yhteistyö asukkaiden ja sidosryhmien kanssa kestävyyden varmistamiseksi. Tässä monet yhtiöt ja konsultit ovat jo toimimassa hyvään suuntaan. 1.2 Ottamistoiminnan ympäristövaikutukset Toiminta koskee uusiutumattomia luonnonvaroja ja kuluttaa myös paljon energiaa. Biologisen monimuotoisuuden voisi avata koskemaan lajeja ja luontotyyppejä. Melun lisäksi voisi mainita tärinän. 1.3 Strategiset tavoitteet Luontoasioita ovat uhanalaiset luontotyypit ja lajit sekä ekologiset alueet. Myös hiljaiset alueet kannattaa mainita. 2 Ottamisen sääntely Voisi olla johdantokappale, missä kerrotaan eri lait ja kaavoitus - ja myös mahdollisuus toimia aina lakien minimiä kestävämmin, mikä voi edistää hankkeiden sosiaalista toimilupaa, hyväksyttävyyttä ja aikataulua. Yleisesti ottaen hankkeiden sijoittelua kaavoilla on kaikkien edun mukaista kehittää. Tämä vaatii toki myös säädösten kehittämistä (esim. maakuntakaavan parempi huomioon ottaminen maa-aineslaissa). 2.1.3 Ottamisen rajoitukset Ekologiset yhteydet tulisi ohjeistaa erikoisiksi luonnonesiintymiksi, koska niiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen sopeutumisen tarpeen myötä ja jos lähialueen viherverkosto on pirstoutumassa. Lisäksi esimerkiksi maakuntakaavoissa todetut geologisesti arvokkaat kohteet tulisi ohjeistaa soveltamisalaan kuuluviksi. 2.2.2 Vesilaki Vesienhoitosuunnitelmien merkityksen nousu ns. Weser-päätöksen jälkeen on syytä mainita (tässä tai luvussa 2.2.8; kannattaisiko vesilukujen siksi olla peräkkäin)? 2.2.3 MRL Kaavoituksen merkitystä yhteensovittamisessa kannattaa korostaa vaikka MRL:n rajapinnat esim. MAL:iin ovat vielä puutteelliset (mikä toivon mukaan korjataan meneillään olevassa MRL:n uudistuksessa). Kaava on järkevää ja kestävää ottaa huomioon vaikka sillä ei olisikaan suoria oikeusvaikutuksia. 2.2.4 LSL Myös luonnonmuistomerkit (23 §) ja maisema-alueluku (5 luku) kannattaa täydellisyyden vuoksi mainita. Lepakot kannattaa mainita luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeissa, koska niitä voi elää mm. kolopuissa ja louhikoissa. Niiden merkitys on näissäkin hankkeissa nousemassa. 2.2.5 Natura 2000 Kannattaa mainita Naturassa ei raja ratkaise vaan myös sen ulkopuolelta tulevat vaikutukset tulee arvioida. 4.1.3 Luontoselvitykset Kannattaa korostaa, että uhanalaiset ja direktiivilajit tulee selvittää aina erikseen, koska niitä koskevat tietokannat ovat yhä perin aukkoisia. Luontotyyppejä ja ekologisia yhteyksiä ei ole rekistereissä senkään vertaa. Selviysluvussa kannattaa mainita myös maisemaselvitykset ja -alueet sekä muinaismuistoselvitykset, vaikka niitä asioita on käsitelty luvun 3 lakiosassa. Liikenteestä on kuulemma tuore oikeustapaus, joka korostaa liikenteen selvittämisen merkitystä. Vaikutusten arvioinnissa tulee korostaa myös yhteisvaikutuksia. Toimeksi saaneena Tapani Veistola erityisasiantuntija
      • Suomen Kuntaliitto ry, Nurmikolu Marko
        Päivitetty:
        20.6.2019
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua käsiteltävästä asiasta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Yleistä Kuntaliiton edustaja on ollut luonnostelemassa tätä lausuntopyynnöllä olevaa opasta niin kuin myöskin edellistä. Oppaaseen on lisätty runsaasti uutta ainestoa. Maa-aineslaki ei kui-tenkaan ole suuremmin muuttunut, yhteiskäsittelymenettelyä lukuun ottamatta, näiden kahden oppaan välisen aikana. Osaltaan aikaisempi opas tuntuu tähän nähden selkeämmäl-tä ja helpommin käytettävältä. Yksityiskohtaiset kommentit Määritelmät: s.9 Kotitarvekäyttö. Määritelmän viimeisen virkkeen mukaan metsäteiden rakentamista ei pidetä kotitarvekäyttönä. Tältä osin määritelmä on virheellinen ja se kan-nattaa siirtää varsinaiseen Kotitarvekäyttökappaleeseen ja tällöin avata milloin metsäteiden rakentamista ei ole pidettävä kotitarvekäyttönä. Kaunis maisemakuva (s. 16). Kappaleeseen voisi koota KHOn luomaa oikeuskäytäntöä kauniin maisemakuvan arvioinnista. Esim. KHO 2016:93: ” Tähän nähden arvioitavaksi tulee se, voiko ottamistoiminta aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoi-tettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tu-houtumista sen vuoksi, että ottaminen turmelisi Seinävuoren arvokkaan kallioalueen koko-naisuutta. Katselmuksella on voitu havaita, että ottamisalue on sitä ympäröivää kallioaluetta mata-lampi suhteellisen tasainen alaspäin viettävä kalliorinne, joka on aikaisemmin ollut metsän peittämä. Maisemoinnissa alueesta muodostetaan metsäinen rinne. Maisemallisesti kiviai-neksen ottamisen vaikutus alueen maisemakuvaan jää suhteellisen vähäiseksi. Kallio-aluekokonaisuuden kannalta hankealueella tapahtuvalla maa-ainesten ottamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia. Myöskään hankkeen vaikutukset alueen kaukomaisemaan esimer-kiksi Mahnalanselän suuntaan eivät ole huomattavia. Maa-ainesten ottamista ei uloteta laa-jemman kallioalueen korkeimmille lakialueille eivätkä kallioalueselvityksessä mainitut jylhät metsänäköalat siten muuttuisi. Hanke sellaisenaan ei aiheuta kallioaluekokonaisuuden muodostaman maisemakuvan ja muiden siihen liittyvien kauneusarvojen tuhoutumista.” tai KHO 2015:129: ” Tähän nähden arvioitavaksi tulee lähinnä se, voiko ottamistoiminta Ruoto-kassin harjualueella aiheuttaa lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kauniin maisemakuvan tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista. Ruotokassin harjualue ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole muusta maisemasta selvästi erottuva eikä alueelta ole laajaa näköalaa ympäristöön. Suunniteltu ottamisalue si-jaitsee keskellä laajaa mäntyvaltaista kangasmetsäaluetta. Ottamisalueen etäisyys Ruoto-kassi-lampeen on noin 350 metriä. Ottamisalueen ja Ruotokassi-lammen välissä ottoalu-eesta noin 200 metrin päässä kulkee yksityistie, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mu-kaan ottamisalueelta ole näköyhteyttä lammelle. Ottamissuunnitelman mukaisesta ottami-sesta ei aiheudu ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä merkittäviä maisemallisia vaiku-tuksia. Asiakirjoissa on muun ohella niihin sisältyvä valokuva-aineisto huomioon ottaen riit-tävästi selvitystä hankkeen maisemallisten vaikutusten arvioimiseksi. Tämän asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottoalue ei edusta luvan myöntämisen esteenä olevaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kaunista maisemakuvaa saman pykä-län 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoista luonnonesiintymää.” Vastaavasti luonnon merkittävien kauneusarvojen osalta KHO 2015:128: ” Korkeim-man hallinto-oikeuden katselmuksella tekemien havaintojen perusteella harjuselänne kul-kee mäntymetsäisen, osin soistuneen alueen läpi. Harjun eteläpää alkaa melko matalana ja kapeana ja jatkuu sellaisena noin 500 metriä. Tämän jälkeen harju jatkuu kapeana, mutta muuttuu korkeammaksi ja jyrkkäreunaisemmaksi. Harju on laeltaan noin 20 metriä korkea. Harjun korkeimman osan molemmin puolin on pienet suolammet. Harjun päällä kulkee polku. Harjun eteläpäästä on otettu vähäisessä määrin soraa ennen vuotta 2001, jolloin silloisen maa-ainesluvan voimassaolo on päättynyt. Harjun eteläpää on luvan mukaisesti maisemoi-tu pyöristämällä se luonnonmukaiseksi. Katselmuksella tehtyjen havaintojen perusteella harjun eteläpään etelä- ja lounaispuolella on lisäksi useita soran ja hiekan ottopaikkoja, jois-ta osa on jo poistunut käytöstä. Nämä ottopaikat sijaitsevat kuitenkin erillään nyt kysymyk-sessä olevasta harjusta ja suunnitellusta ottamisalueesta. Aivan Kalaharjun eteläistä kärkeä lukuun ottamatta se on säilynyt geomorfologialtaan ja maisemakuvaltaan varsin luonnontilaisena. Harjun maisemallisesti ja geomorfologisesti merkittävin osa sijoittuu harjun lakialueelle sen pohjoisosaan. Kalaharjun sijainti on melko syrjäinen, sen matalampi eteläosa ei ole kaukomaisemasta eri-tyisesti erottuva eikä sieltä avaudu laajaa näköalaa ympäristöön. Näin ollen ottamissuunni-telman mukaisesta maa-aineksen ottamisesta ei aiheudu ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä sellaisia merkittäviä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja mai-semallisia vaikutuksia, jotka muodostaisivat esteen luvan myöntämiselle. Harjuselänne on kuitenkin, aiemmin tapahtuneesta ottamistoiminnasta huolimatta, pitkä ja kapea, matalan eteläosan ja jyrkemmän ja korkeamman pohjoisosan muodostama edus-tava ja yhtenäinen harjumuodostuma, joka edustaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja on lainkohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä. Vaikka nyt suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei ulotu har-jun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta aiheuttaisi kuitenkin sanotussa lainkoh-dassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia edellä kuvattuun kokonai-suuteen. Suunnitelman mukaista maa-ainesten ottoa ei ole mahdollista lupamääräyksin-kään järjestää siten, ettei maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa kiellettyä seurausta syntyisi.” Lupahakemuksesta kuuleminen (s.52): Jos opas julkaistaan lähempänä 1.1.2020 tulisi tekstissä kaikissa kuuluttamista ja tiedoksiantoa koskevissa kohdissa ottaa huomioon hal-lintolain 62 ja 62a §:n aiheuttamat muutokset. Samoin yhteiskäsittelymenettelyssä tulee käydä läpi sähköisen menettelyn ympäristölupamenettelyssä tuomat muutokset. Kohta 6.2.1 Valvontaviranomaiset (s.69). ELYllä on MAL 15.2 §:n mukainen toimivalta keskeyttää toiminta.
      • Lapin liitto
        Päivitetty:
        20.6.2019
        • Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa maa-ainesten ottaminen –opasluonnoksesta. Oppaan tarkoi-tuksena on yhtenäistää lupahakemusten sisältöä sekä lupa-, ja valvontamenettelyjä ja tietojärjes-telmäilmoituksia ja siten helpottaa luvan hakijoiden ja viranomaisten työtä ja nopeuttaa myös lu-paprosesseja. Opas korostaa maa-ainesten kestävää käyttöä ja resurssitehokkuutta. Opas on suunnattu ennen muuta maa-ainesten ottamisluvan sekä maa-ainestenottamistoimintaan liittyvän ympäristöluvan hakijoille, ottamissuunnitelmien laatijoille, maa-aineslain mukaisille lupa- ja valvon-taviranomaisille sekä maankäytön suunnittelusta vastaaville. Opasluonnoksen kappaleessa 2.2.3 nostetaan esille, että maakuntakaavalla on oikeusvaikutuksia vain, jos siihen on otettu MRL:n 30 §:n 2 momentin mukainen suojelumääräys. Lainvoimaisella maakuntakaavalla on oikeusvaikutuksia myös ilman suojelumääräystä. Opasluonnoksen kappaleessa 3.3 Alueellisen suunnittelun tausta-aineistoja on nostettu esille valta-kunnallisia luonnontieteellisiä inventointeja, suunnitelmia ja ohjelmia. Kappaleen lopussa on tuotu esille, että näillä ei ole lupaharkinnassa muodollisia oikeusvaikutuksia eivätkä ne ole muodollisesti velvoittavia oikeuslähteitä. Oppaassa olisi hyvä kuitenkin selventää näiden inventointien suhdetta maa-aineslain 3 §:ään kirjattuihin rajoituksiin. Lapin liitto pitää hyvänä, että maa-ainesten ottaminen -opasta ollaan päivittämässä vastaamaan lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Maakuntakaavoituksessa yhteensovitetaan yhteistyössä eri tahojen kanssa kiviaineshuollon tavoitteet, luonnonarvojen turvaaminen sekä pohjavesien suojelu ja muut toiminnot. Oppaassa maakuntakaavoituksen roolin merkitystä tulee tuoda vielä nykyistä selvemmin esille. LAPIN LIITTO Mika Riipi Riitta Lönnström maakuntajohtaja suunnittelujohtaja
      • Rakennusteollisuus RT ry
        Päivitetty:
        20.6.2019
        • INFRA ry kiittää lausuntopyynnöstä opasluonnosta koskien. Katsomme, että opasta on päivitetty onnistuneesti vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Alla olevan lisäksi liitteenä kohdennetut yksityiskohtaiset kommentit. Vuosi vuodelta rakentamisen yhteydessä syntyvän kiviaineksen osuus kiviaineksen kokonaiskäytöstä kasvaa ja katsomme, että se on huomioitava oppaassa paremmin. Ylijäämälouheen vastaanottoon ja murskaukseen ottamisalueella liittyy paljon erilaisia tulkintoja, jotka vaikeuttavat resurssitehokasta kiviaineshuoltoa. Ympäristöministeriön kaivetut maa-ainekset-muistion (3.7.2015) mukaisesti ottamisalueelle esimerkiksi maa- ja tierakennuskohteista tuodun, louhinnasta peräisin olevan pilaantumattoman louheen varastointi ja murskaus eivät edellytä ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitosmaisena käsittelynä, koska kyseistä ainesta ei luokitella jätteeksi. Oppaaseen tulee lisätä maininta, että ottamisalueilla, joissa on ympäristölupa murskaukselle, on mahdollista vastaanottaa ylijäämälouhetta ja käyttää sitä murskauksen raaka-aineena lupaehtojen asettamien tuotantorajojen sisällä. Ylijäämälouheen vastaanottoa ei tulisi erikseen kieltää lupapäätöksessä. Lisäksi oppaan tekstissä tulisi hyödyntää laajemmin maa-ainesten ottoon liittyvää oikeuskäytäntöä, esimerkiksi viittaamalla nykyistä laajemmin KHO:n ratkaisuihin. Luonnoksessa viittauksia on nyt vain yksi kaavoitusta koskien kappaleessa 2.4.1. Ratkaisujen myötä eri käsitteiden tulkintaa voitaisiin avata nykyistä enemmän. Oppaassa on selkeästi painotettu ympäristöasioita aikaisempaa enemmän. Muutosta voidaan pitää hyvänä mutta esimerkiksi ottamissuunnitelmaa koskevissa vaatimuksissa menevät sekaisin ympäristö- ja maa-aineslupahakemusten tiedot. Vastaavasti maa-aineslaista ja ympäristösuojelulaista seuraavat vaatimukset menevät ristiin myös oppaan muissa osissa. Mielestämme nämä kaksi kokonaisuutta olisi pidettävä selkeästi erillään toisistaan.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Takalammi Simo
        Päivitetty:
        19.6.2019
        • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. MTK on osallistunut aiemmissa oppaan päivitystyöhön aiemmissa vaiheissa, eikä sillä ole enää tässä vaiheessa asiassa lausuttavaa.
      • Kymenlaakson liitto, Aluesuunnittelu / suunnittelujohtaja Frank Hering ja ympäristösuunnittelija Anna-Riikka Karhunen
        Päivitetty:
        19.6.2019
        • Kymenlaakson Liitto kiittää lausuntopyynnöstä. Maa-ainesten ottaminen -oppaan tarkoituksena on toimia yleisenä ohjeena maa-ainesten ottamisen lupamenettelyssä sekä ottamisen suunnittelussa ja valvonnassa. Maakuntakaavoituksessa huomioidaan ja yhteensovitetaan kiviaineshuollon tavoitteet, luonnonarvojen turvaaminen sekä pohjavesien suojelu ja muut toiminnot. Kymenlaakson Liitto toteaa, että oppaassa maakuntakaavoituksen roolin merkitystä tulee korostaa sekä tuoda vielä nykyistä selvemmin esille. Kymenlaakson voimassa olevissa vaihemaakuntakaavoissa osoitetaan maa-ainestenottoalueita (EO), mutta Kymenlaakson maakuntakaavan seurantaraportissa vuodelta 2014 todettiin, että maakuntakaava ei kuitenkaan ole kyennyt aktiivisesti ohjaamaan maa-ainestenottoa sille parhaiten soveltuville alueille. Monissa nyt valmisteilla olevissa maakuntakaavoissa ei EO-alueita enää todennäköisesti osoiteta, mutta maakuntakaavoissa osoitetaan alueita, joille maa-ainesten otto ei sovellu. Jotta maakuntakaavan ohjausvaikutus vahvistuisi jatkossa, oppaan kohtaan 4.1.1., s. 32, lauseeseen ”Ennen alueen hankkimista ja lupahakemuksen laatimista selvitetään esimerkiksi kunnan ja valtion ympäristö- ja kaavoitusviranomaisilta tai ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä, onko suunnittelualueella ottamista rajoittavia tai sen estäviä maankäyttömuotoja tai muita tekijöitä.” tulee lisätä, että on selvitettävä myös maakunnan liitosta/maakuntakaavasta, onko alueella ottamista rajoittavia tai sen estäviä maankäyttömuotoja tai muita tekijöitä (esimerkiksi Arvokas harjualue tai muu geologinen muodostuma (ge) -alue) ja/tai mihin alueille maa-ainesten ottoa on haluttu maakuntakaavoituksella ohjata. Lisäksi sivun 51 kuvaan 5 tulisi lisätä Lausunnot-laatikkoon, että tarvittaessa lausuntoa pyydetään myös maakunnan liitolta. Lopuksi Kymenlaakson Liitto toteaa, että Maa-ainesten ottaminen -opasluonnos on kattava ja siinä on huomioitu hyvin myös kiertotalouteen, luonnonarvoihin ja maa-ainesten säästeliääseen käyttöön liittyvät näkökulmat. Frank Hering Anna-Riikka Karhunen suunnittelujohtaja ympäristösuunnittelija
      • Asikkalan kunta, Ympäristölautakunta
        Päivitetty:
        18.6.2019
        • Lausunto Maa-ainesten ottaminen -opasluonnoksesta 609/11.01.00/2019 YMPLTK 17.06.2019 § 52 Ympäristöministeriö pyytää Asikkalan ympäristölautakunnalta lausuntoa Maa-ainesten ottaminen -opasluonnoksesta. Lausunto pyyd¬tään toimittamaan viimeistään 20.6.2019 kello 15.00. Ympäristöministeriö asetti joulukuussa 2016 työryhmän, jonka tehtävänä oli päivittää Maa-ainesten kestävä käyttö -opas (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009) voimassa olevan lainsäädännön mukaiseksi ottaen huomioon maa-aineslain toimivuusarvioinnissa esitetyt ottamisen sääntelyä koskevat kehittämistoimenpiteet. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli päivittää opas erityisesti kotitarveoton, jälkihoidon ja –käytön sekä luonnon monimuotoisuuden paremman huomioonottamisen sekä muiden työryhmän tunnistamien kehittämistarpeiden osalta. Oppaan tarkoituksena on yhtenäistää lupahakemusten sisältöä sekä lupa-, ja valvontamenettelyjä ja tietojärjestelmäilmoituksia ja siten helpottaa luvan hakijoiden ja viranomaisten työtä ja nopeuttaa myös lupaprosesseja. Opas korostaa maa-ainesten kestävää käyttöä ja resurssitehokkuutta. Valmistelija/esittelijä Ympäristönsuojelusihteeri Anniina Jäntti p. 044 778 0277, sähköposti: anniina.jantti@asikkala.fi Ehdotus Asikkalan ympäristölautakunnalla ei ole lausuttavaa opasluonnoksesta. Päätös Ehdotus hyväksyttiin. __________
      • Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristövaikutukset ja alueidenkäyttö, Sundman Mona
        Päivitetty:
        18.6.2019
        • Ympäristöministeriö pyytää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lausuntoa maa-ainesten ottaminen -opasluonnoksesta. ELY-keskus on kerännyt eri substanssialojen asiantuntijoidensa kommentit opasluonnoksesta ja lausuu sen perusteella seuraavan: Luvun 2.1.4.2 (luonnos s. 17) 1. kappaleeseen olisi syytä lisätä, että kaavoja koskee MAL 3 § 2 momentti. 2. kappaleeseen voisi ilmaista yhteys lukuun 2.4.1, missä myös tuodaan esiin oikeuskäytännössä tulkittu, esim. ks. tarkemmin luku 2.4.1 Luvun 2.2.3 (luonnos s. 19) 5. kappaleen viimeinen lause on toistoa saman luvun 3. kappaleessa olevalle, ja sen voisi ottaa pois (maakuntakaava rajoittaa maa-ainesten ottamista vain, jos siihen on otettu MRL:n 30 §:n 2 momentin mukainen suojelumääräys). Luvun 2.2.11 (luonnos s. 25) 4. kappaleen viimeisessä lauseessa todetaan, että yleis- tai asemakaavan kaavamääräyksillä voidaan ohjata ja rajoittaa ottamistoimintaa. Yleis- ja asemakaavamääräykset eivät kuitenkaan ole luvun otsikon tarkoittamia "kunnallisia määräyksiä", jolloin selkeyden vuoksi olisi hyvä muotoilla lausetta uudelleen, esim: "Tähän antaa yleis- ja asemakaavoitus mahdollisuuden". Luvun 2.2.6 4. kappaleeseen (luonnos s. 22) olisi hyvä tarkentaa hankkeiden yhteisvaikutusten huomioonottamista harkinnanvaraisen YVA:n kohdalla (YVAL Liite 2 kohdat 1b ja 3g), esim. seuraavasti: ”Mikäli alueella on tarkoitus toteuttaa samanaikaisesti useita toisiinsa kiinteästi yhteydessä olevia hankkeita, tulee hankkeita tarkastella yhtenä ko-konaisuutena. Ne voivat tulla YVA-menettelyn piiriin suoraan hankeluettelon perusteella tai tapauskohtaisen soveltamispäätöksen kautta. Toisiinsa kiinteässä yhteydessä olevina hankkeina voidaan pitää ainakin hankkeita, joita ei ole mahdollista toteuttaa itsenäisesti. Myös uuden hankkeen sijainti siten, että sen merkittävät ympäristövaikutukset muiden olemassa olevien ja/tai hyväksyttyjen hankkeiden vaikutusten kanssa kohdistuvat samalle alueelle saattaa aiheuttaa tarpeen YVA-menettelylle yhteisvaikutusten kautta.” Lukuun 3.2 (luonnos s. 28) olisi syytä lisätä yleiskaavaa koskevaa tekstiä, koska maakuntakaava ei ole voimassa yleiskaava-alueella. Luvun 3.3 (luonnos s. 28) viimeisen lauseen jatkoksi tulisi lisätä teksti: ", ellei niiden perusteella ole tehty MRL:n mukaiseen kaavaan sellaisia kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä, joilla on harkinnassa oikeudellista merkitystä." 5.1 luvun 2. kappaleeseen (luonnos s. 50) ja kaavioon (luonnos s. 51) tulisi lisätä, että maa-aineslupahakemukseen on YVA-selostuksen lisäksi liitettävä yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä (YVAL 25§). Lausunnon on ratkaissut yksikön päällikön poissa ollessa alueidenkäyttöpäällikkö Brita Dahlqvist-Solin ja esitellyt tarkastaja Mona Sundman. Lausunnon valmisteluun on osallistunut Erika Heikkinen.
      • Varsinais-Suomen ELY-keskus, Suojasto Sanna-Liisa
        Päivitetty:
        18.6.2019
        • Päivitetyssä oppaassa on esitetty monipuolisesti maa-ainesten ottamiseen liittyvän keskeisen lainsäädännön soveltaminen, sekä luvanvaraisessa maanotossa että kotitarvekäytössä noudatettavat menettelytavat. Maa-ainesten ottoluvan ja ympäristöluvan yhteiskäsittelymenettely on huomioitu uudessa oppaassa kattavasti. Varsinais-Suomen ELY-keskus esittää seuraavat yksityiskohtaiset kommentit opasluonnokseen: 2.2.2 Vesilaki ja maa-ainesten otto: luvan tarpeen arvioinnin toimivalta (s. 18) Oppaan mukaan ”toimivalta vesilain mukaisessa lupa-asiassa, kuten myös luvan tarpeen arvioinnissa, on aluehallintovirastolla.” Luvan tarpeen arviointia koskevan toimivallan kohtaa on tarpeen täsmentää yhdenmukaisesti Ympäristöministeriön ympäristövalvonnan ohjeen 2/2016 kanssa. Ympäristövalvonnan ohjeen 2/2016 mukaan luvan tarpeen harkinta ja siihen liittyvä ohjaus ja neuvonta ovat olennainen osa vesilain mukaisen valvontaviranomaisen tekemää ennakkovalvontaa. Vesilaissa tarkoitettuina valvontaviranomaisina toimivat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Yleensä ELY-keskus antaa vesilain mukaisen valvontaviranomaisen kannanoton luvan tarpeeseen ja mahdollisesti muuhunkin lain mukaisuuteen sekä voi tarvittaessa antaa ohjeita ja opastusta hankkeesta vastaavalle. Lupaviranomaisena toimiva aluehallintovirasto käyttää vesilain mukaista hallintopakkoa, vaikkei muuten toimikaan vesilain mukaisena valvontaviranomaisena. Taulukko 3. Maanoton kannalta keskeiset suojeluohjelmat ja suojelualueet sekä maisema- ja luontoarvojen ja uhanalaisten lajien selvitykset (s. 31) Taulukkoon voidaan lisätä luonnonvara- ja luontokohdeinventointeina kivikkojen sekä arvokkaiden harjualueiden inventoinnit. Taulukko 4. Ottamistoiminnan sijoittumiseen liittyvät suojaetäisyysmääräykset ja –suositukset (s. 39) Maantiehen jätettävän suojaetäisyyssuosituksen yhteyteen on suositeltavaa lisätä, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden teiden yhteydessä suojaetäisyytenä on usein edellytetty 50 metrin suojavyöhykettä kohteen mahdollisten arkeologisten, kulttuurihistoriallisten ja -maisemallisten arvojen turvaamiseksi. 4.3.4 Toimet onnettomuuksien estämiseksi ottamisen aikana (s. 48) Oppaassa olisi tarpeen kuvata yksityiskohtaisesti koneiden ja laitteiden tekniset suojausmenetelmät- ja rakenteet maaperän ja pohjaveden suojelemiseksi pohjavesialueella. Kuva 5 Lupamenettely ja lausunnon antajat (s. 51) Kuvassa olevaan lausunnon antajien luetteloon on suositeltavaa lisätä ainakin maakuntaliitot, jotka osallistuvat aktiivisesti arvokkaiden geologisten muodostumisen inventointiin ja suojeluun sekä alueiden käytön suunnitteluun. Myös museoviranomaisen lausunto on tarpeellinen esimerkiksi kohteissa, joiden läheisyydessä voi olla muinaismuistolain suojelemia arvoja. 5.7. Lupapäätöksestä ilmoittaminen s. 58 Kunnan lupaviranomaisen tulee toimittaa keskeiset lupapäätöstiedot Notto-tietojärjestelmään sähköisellä lomakkeella, jonka nettiosoite on ilmoitettu oppaassa (https://anon.ahtp.fi/_layouts/Lomake.ashx?LomakeID=10045). Oppaaseen kannattaa lisätä, että lupaviranomainen voi täyttää ko. sähköisen lomakkeen myös kirjautumalla Notto-rekisteriin. 5.12. Lupa- ja valvontamaksut s. 62 Yhteiskäsittelylupien valvontamaksuista ei ole vielä toistaiseksi säädetty valtion maksuperustelain mukaisesti asetuksessa ELY-keskusten, TE-toimistojen ja KEHA-keskusten maksullisista suoritteista (1372/2018) Koska ELY-keskusten valvonnassa jo on yhteiskäsittelylupia, asetukseen olisi tärkeää tehdä tarvittavat lisäykset mahdollisimman pian. 6.1.2.4. Pohjaveden laadun tarkkailu (s. 66) Oppaassa on lueteltu pohjaveden laajassa analysoinnissa kerran kolmessa vuodessa tehtäviä tutkimuksia. Täydennyksenä olisi suositeltavaa kuvata myös välivuosina tehtävän suppean analysoinnin keskeisten parametrien sisältöä. Esimerkiksi tärkeillä pohjavesialueilla polttoainehiilivetyjen ja öljyjen tutkimista saatetaan edellyttää vuosittain, mikäli pohjaveden pilaantumisriski arvioidaan merkittäväksi.
      • Pirkanmaan liitto
        Päivitetty:
        17.6.2019
        • LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖN MAA-AINESTEN OTTAMINEN -OPASLUONNOKSESTA Maakuntainsinööri Appelqvist: Pirkanmaan liitto kiittää mahdollisuudesta saada lausua maa-ainesten ottaminen -opasluonnoksesta. Opas on laaja tietopaketti kiviaineshuollon suunnittelusta. Siinä on onnistuttu tarkastelemaan maa-ainesten ottamista monipuolisesti eri näkökulmista. Opas tuleekin olemaan tärkeä työkalu ottamishankkeiden suunnittelijoille, lupavalmistelusta vastaaville viranomaisille ja lausunnonantajille. Pirkanmaan liitto haluaa korostaa maakuntakaavoituksen roolia maaperän ja kallioperän kiviainesvarojen hyödyntämisen kestävässä suunnittelussa. Maakuntakaava on tärkein oikeusvaikutteinen työkalu, jonka avulla voidaan yhteistyössä eri tahojen kanssa muodostaa alueellinen, kuntarajat ylittävä, kokonaisvaltainen näkemys kiviaineshuollon tarpeista ja toisaalta ottamistoiminnan ulkopuolelle jätettävistä arvoista. Opasluonnoksessa mainitaan, että merkittäville kiviainesvarantoalueille kohdistuu usein erilaisia maankäyttötarpeita ja että nämä edellyttävät yhteensovittamista erityisesti suurten kaupunkien ja asutuskeskusten läheisyydessä sekä pohjavesialueilla. Pirkanmaan liitto on tästä yhtä mieltä ja toteaa lisäksi, että keskeisessä asemassa tässä kiviaineshuoltoon liittyvässä yhteensovittamistyössä on maankäytön yleispiirteinen suunnittelu, jota tehdään maakunta- ja yleiskaavoituksessa. Pirkanmaan liitto katsoo, että oppaassa tulisi vielä paremmin ottaa huomioon eri kaavatasoilla tapahtuva suunnittelu ja kuvata erityisesti maakunta- ja yleiskaavoituksen roolia kestävän kiviaineshuollon kokonaisuuden suunnittelussa. Näistä olisi hyvä saada oppaaseen myös esimerkkejä. Pirkanmaan liitto näkee hyväksi, että oppaassa kannustettaisiin kuntia myös yleiskaavoituksessa suunnittelemaan kestävää kiviaineshuoltoa sekä varaamaan alueita luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien ja ylijäämäkiviainesten jalostamista ja varastointia varten. Yleis- ja asemakaavasuunnittelussa olisi myös muutoin mahdollisuuksia merkittävästikin edistää resurssiviisasta luonnonkiviainesten käyttöä. Näitä keinoja olisi hyvä nostaa oppaassa vielä korostetummin esille. Pirkanmaalla toteutettiin vuosina 2012-2015 Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) -hanke. Hankkeen yhteydessä saatiin kokonaiskäsitys maakunnan kiviainesresursseista. Johtopäätöksenä todettiin, että hiekan ja soran ottamiseen soveltuvat alueet ovat käyneet Pirkanmaalla vähiin ja että näitä kohteita tulisi säästää vain välttämättömimpiin tarkoituksiin. Kiviainesten tarve on suurinta kasvavalla Tampereen kaupunkiseudulla. Toistaiseksi kalliokiviainesten ottamiseen soveltuvia alueita on löytynyt vielä kohtuulliselta etäisyydeltä rakennuskohteista, mutta tulevaisuudessa toimintaa joudutaan suuntaamaan aina vain etäämmäksi käyttökohteista, jolloin myös kuljetusmatkat ja kuljetusten ympäristövaikutukset lisääntyvät. Tämän myötä on tärkeä miettiä uusiomateriaalien käyttöä sekä maa-ainesten kierrättämistä. Tulevaisuudessa Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat entistä enemmän riippuvaisia seudun ulkopuolisten alueiden luonnonvaroista, mikä korostaa ylikunnallisen suunnittelun tarvetta. POSKI-hankkeen yhteydessä selvisi myös, että vaativampiin tarkoituksiin soveltuvaa kalliokiviainesta on löydettävissä Pirkanmaalta vain harvoista paikoista. Niukkeneviin kiviainesvaroihin onkin lähivuosikymmenten aikana syytä varautua etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla. Se, miten tähän tulisi varautua, ansaitsisi ohjeistusta joko tässä oppaassa tai muussa yhteydessä. Pirkanmaan liitto on tyytyväinen, että mm. luonnonkivilouhimoilla syntyvä ylijäämäkivi, nk. sivukivi, ja sen hyötykäytön edistäminen on otettu huomioon oppaassa. Pirkanmaan liitossa on parasta aikaa käynnissä Sivukivi kiertoon -hanke, jossa pyritään saamaan Pirkanmaalaisilla louhimoilla syntyneet sivukivet hyötykäyttöön ja lisäksi edistämään uusien resurssiviisaiden toimintatapojen käyttöönottoa louhimoilla. Hankkeen tulokset julkaistaan palvelussa, jonka kautta on saatavissa tieto eri tarkoituksiin soveltuvasta sivukivestä, sen sijainnista ja määrästä. Hankkeeseen on saatu EAKR-rahoitusta. Pirkanmaan maakuntakaava 2040 on saanut lainvoiman keväällä 2019. Kaavassa on varattu merkittävä määrä alueita kalliokiviainesten hyödyntämiseen. Tämän vastapainoksi kaavassa on osoitettu valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat, ml. arvokkaat harjualueet, suojelumääräyksellä. Haasteellisimmat luvitettavat kohteet sijoittuvat maakuntakaavassa osoitetuille moniarvoalueille, joissa on luonnonsuojelullisia, maisemaan ja geologiaan liittyviä arvoja, virkistykseen, pohjavedensuojeluun ja vedenhankintaan liittyviä tarpeita sekä tavoitteita matkailun kehittämiselle. Pirkanmaan liitto pitää hyvänä mikäli oppaassa voidaan käsitellä näitä erityisiä arvoalueita ottamistoiminnan näkökulmasta sekä selventää maa-aineslain 3 §:ään kirjattujen arvojen suhdetta ympäristöhallinnon toimesta tehtyihin inventoineihin koskien arvokkaita geologisia muodostumia sekä valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Lopuksi Pirkanmaan liitto katsoo tarpeelliseksi tuoda esille sen, että toisin kuin ympäristönsuojelulaki ei maa-aineslaki (kts. MAL 3 § 2 mom.) edellytä lupaharkinnassa otettavaksi huomioon maakuntakaavaa ja siinä esimerkiksi arvokkaille geologisille muodostumille annettuja määräyksiä. Tämä johtaa mm. siihen, että kallioperän ja maaperän kiviainesvarojen hyödyntämiseen tähtäävät hankkeet ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Maa-aineslain 3 § 2. momentissa todetaan, että alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Opasluonnoksessa todetaan aivan oikein, että maakuntakaava- ja yleiskaavat ovat maa-ainesten ottamisen kannalta merkittävimmät kaavatasot. Tässä mielessä onkin erikoista, että maakuntakaavan merkitystä ei tunnisteta maa-aineslaissa. Pirkanmaan liitto katsoo, että maa-aineslaki edellyttäisi tältä osin muuttamista. Muita yksittäisiä huomioita ja kommentteja opasluonnoksesta: - Oppaaseen on kirjattu käsite ”arvokkaat geologiset luontotyypit”, joista esimerkkinä mainitaan mm. arvokkaat geologiset muodostumat. Kyseisen käsitteen avaaminen sekä sen selventäminen, minkälaisia muita kohteita tämän käsitteen alle sisältyy, olisi tarpeellista. - Pohjaveden pilaamiskiellon konkretisoiminen oppaassa maankäytön suunnittelun näkökulmasta olisi tarpeellista. Lisäksi pohjavesialueilta tapahtuvaan kalliokiviaineksen ottamiseen olisi tärkeä saada tarkempaa ohjeistusta. - Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteille on varattu oppaassa oma kappale. Tämän yhteydessä olisi tärkeä kertoa, miltä osin VAT:eet koskevat kiviaineshuoltoa ja maa-ainesten ottamista ja miten kyseiset tavoitteet tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja viranomaisten toiminnassa. - Kappaleessa 3.3.2 on listattu maa-ainesten ottamisen suunnittelussa huomioon otettavia selvityksiä. Listalta puuttuvat arvokkaita harjualueita ja kivikoita koskevat selvitykset. - Nk. MURAUS-asetuksen ja melutason ohjearvoja koskevan valtioneuvoston päätöksen välinen suhde kaipaisi selventämistä, johon oppaassa olisi hyvä mahdollisuus. Lisäksi olisi tarvetta selventää säädöksiä/ ohjeita meluhaittojen ehkäisemisestä luonnonsuojelualueilla ja (kaavassa osoitetulla) virkistysalueilla. - Ottamishankkeen vaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida kaavatilanne, kaavamääräykset sekä toiminnan vaikutus kaavassa varattuun tarkoitukseen. Tämä on hankesuunnitelmissa usein puutteellista. - Opasluonnoksen teksteissä on kaavoitukseen liittyviä korjaus- ja tarkennustarpeita. Esa Halme Satu Appelqvist Maakuntajohtaja Maakuntainsinööri
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        14.5.2019
        • 59/10.03.01.00/2019 Lausunto Maa-ainesten ottaminen - oppaasta Etelä-Savon maakuntaliiton mielestä on tarpeellista päivittää opas maa-ainesten ottamisesta, koska lainsäädäntö ja menettelytavat ovat edellisen oppaan laatimisen jälkeen muuttuneet. Oppaassa onkin keskitytty ansiokkaasti maa-ainesten ottoa koskevan lainsäädännön ja lakisääteisen menettelyn esittelyyn. Oppaassa myös tuodaan hyvin esille ne tietolähteet, joita tulisi käyttää maa-ainesten ottosuunnitelmia tehtäessä. Käytännössä ottosuunnitelmat ovat hyvin vaatimattomia ja oppaassa esitettyjä selvitettäviä asioita on vain harvoin kattavasti kartoitettu. Ottosuunnitelmien parempaa laatua tulisi vaatia kauttaaltaan. Tämän ongelman olisi voinut tuoda oppaassa paremmin esille. Opasluonnoksessa todetaan aivan oikein, että kiviaineshuollon ja muun maankäytön yhteensovittamisen sekä maa-aineslupamenettelyn tueksi tarvitaan alueellisia selvityksiä ja suunnitelmia. Maakuntakaavoituksella on tässä merkittävä rooli. Maakuntakaava on usein ainoa maa-ainesten ottoa suuntaava suunnitelma, koska maa-ainestenottoalueilla, lukuun ottamatta ranta- ja taajama-alueita, on yleensä voimassa vain maakuntakaava, Näin ollen oppaassa tulisi vielä painokkaammin korostaa sitä, että lupaviranomaiset pyytäisivät lausunnon maa-ainesten ottoluvista myös maakuntaliitolta. ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITTO Jarmo Vauhkonen Aluesuunnittelujohtaja Sanna Poutamo Ympäristöpäällikkö
      • Karkkilan kaupunki
        Päivitetty:
        24.4.2019
        • Kappale 4.1.2.4 Suojakerrospaksuudet - täsmennetään lähi/kaukosuojavyöhyke: onko kyse vahvistetusta vedenottamon suojavyöhykkeestä? Kappale 5.3 Tarvittavat lausunnot / Yhteiskäsittelylupa - kerrotaan keneltä lausuntoja pyydettävä, ettei tarvitse katsoa lakikirjasta (pykälaviittaus) Yleisesti oppaassa tulee avata asiat, eikä vain viitata pykäliin. Laki tietenkin muuttuu, mutta opasta käytettäessä se on otettava huomioon. Jälkihoito / 7.1.3 Pintamateriaalin levitys Meillä on tuottanut vaikeuksia, kun oppaassa annetaan maaperäkerroksille tarkkoja kerrospaksuuksia (esim. kangashumus 10–30cm tai rikastumiskerros 30–50 cm). Lautakunnan jäsenet ja eräät maa-ainesasioihin vihkiytyneet kuntalaiset pitävät näitä tarkkoina mittoina eivät suuntaa antavina, mikä johtaa jatkuviin ristiriitoihin alueiden jälkihoidossa (kiistellään siitä, onko kerroksia poistettu riittävästi, tai jälkihoidossa, onko riittävästi pintamaita soran päällä). Käytännössä rikastumiskerroksen ja alla olevan soran rajapinta voi olla usein epämääräinen eikä erotu selvästi, kerrospaksuudet myös vaihtelevat, joten esim. 10 cm on "tulkinnanvarainen". Ongelmia tuottaa myös sivuun kerätyt pintamaat, sillä käytännössä alue "kuoritaan" kerralla ja pintamaat ovat reunoilla lupa-ajan eli noin 10 vuotta. Meillä on vanhoja jälkihoitamattomia maa-ainesalueita, joissa pintamaat ovat olleet sivussa 30 vuotta. Nyt kun alueita jälkihoidetaan, lautakunnan jäsenet ja muut asian harrastajat vetoavat oppaaseen ja valittavat siitä, ettei kasattuja pintamaita (30 vuotta kasalla, kasvavat puita) viranhaltija ole vaatinut levitettäväksi kuten luvassa tai oppaassa vaaditaan. Oppaassa kyllä todetaan, että humusaine maatuu noin 2-3 vuodessa. Jälkihoito-ohjeistukseen riittävästi käytännön näkökulmaa.