• Lausunnonantajia: 8
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        7.6.2019
        • Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto Lausuntopyyntö LVM/1087/03/2013 Teknologiateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida Liikenne- ja viestintäministeriön yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa valmistelemaa HNS-yleissopimusehdotusta hallituksen esitykseksi. HNS-yleissopimusehdotus koskee kansainvälisen yleissopimuksen vastuun ja vahingonkorvauksen vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä muuttamisesta tehdyn vuoden 2010 pöytäkirjan (ns. vuoden 2010 HNS-yleissopimus) määräysten hyväksymisestä. Esitys sisältää myös ehdotuksen merilain muutokseksi, jolla merilakiin lisättäisiin uusi HNS-yleissopimusta koskeva 11 luku sekä ehdotuksen uudeksi vaarallisten aineiden raportointia koskevaksi laiksi. Teknologiateollisuus ry tukee jäsenensä Terrafame Oy:n lausuntoa asiasta. Pidämme tärkeänä asiana, että mahdollisessa kemikaalionnettomuudessa pyritään varmistamaan haitankärsijöille aiheutuvien vahinkojen korvaaminen. Näemme myös hyvänä asiana, että HNS-yleissopimuksessakin ensisijainen korvausvastuu on edelleen kuljetuksista vastaavilla yhtiöillä ja vasta toissijaisesti suunnitellulla HNS-rahastolla. Näemme myös hyvänä asiana sen, että Suomi on liittymässä rahastoon vasta siinä vaiheessa, kun merkittävimmät Eurooppalaiset kemikaalien käyttömaat ovat mukana rahastossa. Suunnitellun järjestelmän heikkoutena näemme, että vaaraominaisuuksiltaan ja käyttömäärältään hyvin erilaisten kemikaalien yhdistämistä ns. yleistilille. Yli 6 000 kemikaalin joukkoon mahtuu ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia kemikaaleja, joiden lyhyt- ja pitkäkestoiset vaikutukset poikkeavat toisistaan. Näin ollen yleistiliin kuuluvan yksitäisen toimijan rahoitusosuus rahastossa perustuu yksinomaan listalle kuuluvien kemikaalien käyttömääriin, ei kemikaalin tosiasiallisiin vaaraominaisuuksiin. Teknologiateollisuus ry pitää tärkeänä, että rahaston kustannusvaikutukset pysyvät maltillisena, ettei rahastomaksuilla vaikuteta Suomalaisen teollisuuden menestymisedellytyksiin eikä ohjata kemikaalien kuljetusvirtoja maiden kautta, jotka eivät kuulu rahastoon. Lausuntopyynnössä pyydettiin ottamaan kantaa, tulisiko raportointivelvollisuusrajan olla 20 000 t/v joka vastaa maksuvelvollisuuden kynnysarvoa vai sitä alhaisempi 17 000 t/v. Teknologiateollisuus ry:n näkemyksen mukaan maksuvelvollisuusrajan ja raportointirajan tulisi vastata toisiaan. Myös rahastoon liittyvän raportointivelvollisuuden toivotaan muotoutuvan yksinkertaiseksi ja toimivaksi.
      • Ympäristöministeriö
        Päivitetty:
        7.6.2019
        • YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Dnro: VN/3101/2019 Viitteenne: LVM/1087/03/2013 Ympäristöministeriö on osallistunut esitysluonnoksen valmisteluun eikä luonnoksen suhteen ole siten huomautettavaa. Ympäristöministeriö toivoo, että vuoden 2010 HNS-yleissopimus voitaisiin saattaa Suomessa voimaan mahdollisimman pian ottaen kuitenkin huomioon muiden EU:n jäsenmaiden ja Suomen kilpailutilanteen kannalta keskeisten maiden aikataulut pöytäkirjaan liittymisessä. Vaarallisten ja haitallisten aineiden vastaanottamisen raportointirajan osalta ympäristöministeriö kannattaa vaihtoehtoa 1; HNS-yleissopimuksen maksuvelvollisuuskynnystä alhaisemmat arvot esitysluonnoksen mukaisesti. Ylijohtaja Leena Ylä-Mononen Hallitussihteeri Merja Huhtala
      • Väylävirasto, oikeusyksikkö, Eronen Matti
        Päivitetty:
        7.6.2019
        • Liikenne- ja viestintäministeriö on 14.5.2019 pyytänyt Väyläviraston lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi vuoden 1996 kansainväliseen yleissopimuk-seen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden meri-kuljetusten yhteydessä muuttamisesta tehdyn vuoden 2010 pöytäkirjan hyväksy-misestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan-saattamisesta ja soveltamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Väylävirastolla ei ole toimialansa kannalta erityistä lausuttavaa asiassa.
      • Teknisen Kaupan Liitto ry, Kuljukka-Rabb Terhi
        Päivitetty:
        7.6.2019
        • LVM/1087/03/2013 Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Kaupan liitolta lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta vuoden 1996 kansainväliseen yleissopimukseen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä muuttamisesta tehdyn vuoden 2010 pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan soveltamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Lähtökohtaisesti HNS-yleissopimus, muutettuna ns. HNS-pöytäkirjalla (Hazardous and Noxious Substances by Sea), koskee käytännössä kaupan alalla teollisuuden tarpeisiin kemikaaleja maahantuovia teknisen kaupan yrityksiä, ei vähittäis- ja tukkukauppaa. Tästä syystä katsoimme yhteisymmärryksessä tarkoituksenmukaisena lausua tässä asiassa jakelijoiden näkökulmasta nimenomaan Teknisen Kaupan Liitosta. Teknisen Kaupan Liitto lausuu kohteliaimmin seuraavaa: Katsomme, että kansainvälisellä tasolla sovittu järjestelmä vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista aiheutuvien vahinkojen vastuista ja vahingonkorvauksista on kaiken kaikkiaan hyödyllinen ja tarpeellinen. Vastaavista muista kansainvälisistä sopimuksista saadut kokemukset antavat odottaa, että samantyyppinen järjestelmä voi toimia myös HNS-sopimuksen piiriin kuuluville kemikaaleille. Pidämme erittäin tärkeänä yritysten toimintaympäristön ja kilpailuasetelman kannalta, että Suomi ei kuitenkaan liity HNS-yleissopimukseen ennen maallemme tärkeiden, suurten ja kilpailukykymme kannalta merkittävien, muiden maiden liittymistä sopimuksen piiriin. Suhtaudumme maksuvelvollisuuskynnysarvoa hieman alhaisempaan raportoinnin kynnysarvoon (vaihtoehto 1) neutraalisti. Kansainvälisen suosituksen mukainen raportoinnin kynnysarvo voi toimia informatiivisena sekä auttaa yrityksiä ennakoimaan ja varautumaan vahingon sattuessa omalla kohdalla mahdollisesti konkretisoituviin vastuisiin, jos maksuvelvollisuuden kynnysarvo jossakin vaiheessa ylittyy. Lopuksi toteamme, että sopimuksen toimeenpanon yksityiskohdista olisi hyvä saada koulutusta ja/tai ohjeita toimijoille (esim. lasketaanko tonnimäärät 100 %:na ainemäärinä). Lisäksi sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista tuhansista, eri tahoilla määritellyistä, kemikaaleista olisi hyödyllistä olla käytettävissä ja helposti saatavilla konsolidoitu ajantasainen lista. Kunnioittavasti, Markku Uitto, toimitusjohtaja, Teknisen Kaupan Liitto
      • Suomen ympäristökeskus SYKE, SYKE/KTK ja SYKE/MK, Silvo Kimmo
        Päivitetty:
        7.6.2019
        • Suomen ympäristökeskus pitää erittäin kannatettavana hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 1996 kansainväliseen yleissopimukseen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä muuttamisesta tehdyn vuoden 2010 pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan soveltamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Toistaiseksi vakavia aluskemikaalivahinkoja ei Itämerellä ole sattunut. Perustuen maailmanlaajuisiin aineistoihin vakavankaan aluskemikaalionnettomuuden mahdollisuutta ei Itämerellä voida sulkea pois. Tämän vuoksi kemikaalivahinkoihin varautumiseen on syytä panostaa. Kemikaalionnettomuudet muodostavat arvaamattoman uhkatekijän eri kemikaalien toisistaan poikkeavien vahinkopotentiaalien vuoksi. Suurin osa Itämerellä kuljetettavista kemikaaleista on niin sanottuja teollisuuden peruskemikaaleja, kuten metanoli ja ksyleenit, joita käytetään muun muassa toisten kemikaalien raaka-aineina tai esimerkiksi muovien ja maalien valmistuksessa tai polttoaineiden lisäaineina (esim. MTBE). Eri kemikaalit eroavat ominaisuuksiltaan huomattavasti toisistaan. Ympäristön kannalta haitallisimmat ovat myrkyllisiä, pysyviä ja eliöihin helposti kertyviä. Toisaalta onnettomuustilanteessa ihmisen kannalta vaarallisia ovat sellaiset kemikaalit, joilla on esimerkiksi taipumus muodostaa haitallinen kaasupilvi tai reagoida muuten herkästi ympäristönsä kanssa. Tällaisia kemikaaleja ovat esimerkiksi ammoniakki ja rikkihappo Pöytäkirjalla määrätään vastuusta meritse kuljetettavan vaarallisen aineen aiheuttamasta vahingosta kuitenkin niin, että mikäli aluksen omistajan vastuu ei riitä kattamaan vahinkoa, vahingonkärsijällä on mahdollisuus saada korvausta pöytäkirjalla perustettavalta kansainväliseltä korvausrahastolta. Rahaston toiminta rahoitetaan sopimusvaltioissa toimivien vaarallisten ja haitallisten aineiden vastaanottajien suorittamilla maksuilla. Kemikaalien ollessa kyseessä torjuntatoimenpiteet riippuvat etenkin kemikaalin käyttäytymisestä ympäristössä, sen torjuntahenkilöstölle aiheuttamasta uhasta sekä myös siitä, onko kemikaalia vuotanut vai onko se vielä tankissa tai säiliössä. Kaikkia kemikaaleja ei voida aktiivisesti torjua tai kerätä, vaan tällöin puhutaan lähinnä vaikutusten tarkkailusta. Vaikeassa aluskemikaalionnettomuudessa torjuntatoimenpiteet ja onnettomuuden vaikutusten seuranta voivat kestää kuukausista jopa useisiin vuosiin, jolloin kustannukset saattavat nousta hyvinkin korkeiksi. Suomen ympäristökeskus (SYKE) kannattaa lausuntopyynnön vaihtoehtoa 1, jonka perusteella kynnysarvot, joiden ylittyessä raportointivelvollisuus syntyy, olisivat kansainvälisten suositusten mukaisesti jonkin verran HNS-yleissopimuksen maksuvelvollisuuskynnystä alhaisemmat, öljyä lukuun ottamatta. Tämä helpottaisi toimivaltaista viranomaista eli Suomen ympäristökeskusta maksuvelvollisten vastaanottajien identifioinnissa, koska lähellä maksuvelvollisuusrajaa olevat vastaanottajat saattavat jonakin toisena vuonna olla vuosittaisten vaihtelujen vuoksi maksuvelvollisia. Toisaalta alemmat kynnysarvot helpottaisivat myös yrityksiä vastaanotettujen määrien seurannassa ja mahdollisiin HNS-yleissopimuksen mukaisiin maksuihin varautumisessa. Kynnysarvot olisivat kuitenkin IMOssa hyväksytyissä raportointiohjeissa esitettyjä kynnysarvoja hieman korkeammat hallinnollisen taakan pienentämiseksi. Pykälän mukaiset kynnysarvot olisivat muiden öljytuotteiden kuin pysyvien öljytuotteiden osalta sekä nestekaasujen ja yleistilin maksuvelvollisen lastin osalta 17 000 tonnia vuodessa. Erot raportoitavien kemikaalien määrissä vaihtoehtojen 1 ja 2 välillä eivät oletettavasti ole suuria. Kaiken kaikkiaan puhutaan kymmenistä raportoitavista kemikaaleista eikä luku paljon eroa kumpaa tahansa raja-arvoa sitten käytetäänkin. Tämä ei välttämättä myöskään vaikuta vastaanottavien yritysten määrään ratkaisevasti. On kuitenkin syytä huomioida, että molempien raja-arvojen alle jäävissä kemikaaleissakin voi olla sellaisia vaarallisia kemikaaleja, jotka voivat onnettomuustilanteessa tulla huomattavan kalliiksi. Suomen ympäristökeskus kiinnittää huomiota raportoinnin vastuuviranomaiseen, joksi on esitetty Suomen ympäristökeskusta. Vuoden 2018 loppuun asti Suomen ympäristökeskus vastasi aluskemikaalivahinkojen torjunnasta ja öljyntorjunnasta, mutta 1.1.2019 lähtien nämä tehtävät siirtyivät ympäris-töministeriön hallinnon alalta sisäministeriölle eikä SYKE siten enää ole vastuullinen torjuntaviranomainen. Tämän vuoksi aluskemikaalivahinkoihin liittyvä raportointitehtävä olisi perusteltua osoittaa sisäministeriön alaiselle organisaatiolle, jolla torjuntaviranomaisena on hyödyllistä tietää, mitä alueella kuljete-taan, tai Traficomille, joka Suomessa vastaa kemikaalikuljetusasioista Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) osalta. Traficom vastaa myös vaarallisten aineiden viisivuotisselvityksen kokoamisesta Suomessa, joten sillä on paras tietämys siitä, mitä kemikaaleja Suomessa kuljetetaan ja mitkä yritykset niitä vastaanottavat. Tämän lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet erikoistutkija Jani Häkkinen, ryhmäpäällikkö Jani Salminen ja kehittämispäällikkö Jorma Rytkönen. Pääjohtaja Lea Kauppi Kehittämispäällikkö Kimmo Silvo
      • Suomen Varustamot ry
        Päivitetty:
        6.6.2019
        • Suomen Varustamot ry (SV ry) kannattaa Convention on Liability and Compensation for Damage in Connection with the Carriage of Hazardous and Noxious Substances by Sea -yleissopimuksen (HNS yleissopimus) vuoden 2010 pöytäkirjan hyväksymistä kommentoitavana olevan esityksen mukaisesti. Vuonna 1996 hyväksytty yleissopimus vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten vastuisiin ja vahingonkorvauksiin liittyen ja sitä täydentävä pöytäkirja vuodelta 2010 muodostavat yhdessä merkittävän kokonaisuuden. Instrumentti on olennainen osa kansainvälistä merenkulun vastuu- ja kompensaatiojärjestelmää ja sitä voidaan pitää tarpeellisena, sillä eri tilastojen mukaan vaarallisia ja haitallisia aineita kuljettavien alusten sekä lastien määrä on jatkanut tasaista kasvua jo usean vuoden ajan. Nyt syntymässä oleva järjestelmä vastaa pitkälti jo olemassa olevaa öljyvahinkojen korvausjärjestelmää, jossa aluksen omistajan vastuuta täydennetään tarkoitusta varten perustettavalla korvausrahastolla. HNS-korvausjärjestelmässä aluksen omistajan vastuu, jonka tämä on velvollinen kattamaan vakuutuksella, määrittyy aluksen koon mukaan. SV ry:n jäsenvarustamot vakuuttavat niille kuuluvat vastuut P&I (Protection and Indemnity) -vakuutuksilla. Järjestelmään kuuluvan aluksen omistajan vastuunrajoittamisen voidaan uskoa vaikuttavan varustamon kannalta positiivisesti vakuutusmaksuihin heijastuviin vaikutuksiin. Toisaalta ei voida täysin arvioida miten asetetut vastuumäärät vaikuttavat kiinteän vuosimaksun ja erillisen omavastuun P&I-vakuutuksiin, jotka ovat käytössä pienemmissä aluksissa. Esitys sisältää merilakiin (11 luku) sisällytettäväksi säännöksen, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto myöntää HNS yleissopimuksen mukaiset vakuutustodistukset. SV ry pitää hyvänä sitä, että esitys sisältää myös ehdotuksen siitä, että vakuutustodistukset hyväksyttäisiin vastavuoroisesti sopimusvaltioiden kesken. Näiden pakollisten vakuutustodistusten hankkimisesta aiheutuu varustamoille hallinnollista työtä sekä kustannuksia. Esityksessä arvioidaan uusien vastuuvakuutustodistusten käyttöönoton lisäävän jonkin verran Liikenne- ja viestintäviraston työtä. Tätä vaikutusta ei tule siirtää asiakkailta valtion maksuperustelain perusteella perittäviin maksuihin vaan myöntävältä taholta tulee edellyttää toimintaan liittyvien prosessien tehostamista esimerkiksi sähköisten palveluiden keinoin. Sinikka Hartonen Johtava asiantuntija, Suomen Varustamot ry
      • Borealis Polymers Oy
        Päivitetty:
        4.6.2019
        • LVM/1087/03/2013: Borealis Polymers Oy kannattaa raportoinnin kynnysarvoksi vaihtoehdon 17 000 tonnia/vuosi, joka vastaisi kansainvälistä suositusta.
      • Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Timonen Reetta
        Päivitetty:
        3.6.2019
        • Liikenne- ja viestintäviraston lausunto hallituksen esitysluonnoksesta vuoden 1996 kansainväliseen yleissopimukseen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä muuttamisesta tehdyn vuoden 2010 pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan soveltamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kannattaa hallituksen esitystä, ja näkee, että HNS-yleissopimuksen voimaansaattaminen Suomen osalta edesauttaisi varautumista mahdollisiin vaarallisten ja haitallisten aineiden merionnettomuuksiin nykytilanteeseen verrattuna. Liikenne- ja viestintävirasto pitää tärkeänä Suomen kilpailutilanteen kannalta, että Suomen liittyminen HNS-yleissopimukseen tehdään kansainvälisesti koordinoidusti, kuten hallituksen esityksessä on esitetty. Virasto on osallistuu mielellään vastaanottavien yritysten sekä muiden sidosryhmien kanssa tapahtuvaan opastukseen ja kouluttamiseen vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta HNS-yleissopimuksen voimaansaattamisen vaiheessa, käyttöön soveltamisen aikana sekä tarvittaessa myös myöhemmin. Raportoinnin kynnysarvoksi virasto kannattaa esitettyä vaihtoehtoa 1, eli hieman alhaisempaa maksuvelvollisuuskynnysarvoa (muiden kuin pysyvien öljyjen osalta arvoa 17 000 tonnia/vuosi). Tällöin toimivaltainen viranomainen - esityksen mukaisesti Suomen ympäristökeskus - voisi ennakoida, ja vastaanottaja puolestaan varautua ajoissa, maksuvelvollisuusrajan ylittymiseen ennen varsinaista maksuvelvollisuuden rajan mahdollista ylittymistä. Merikuljetusten tavaravirrat vaihtelevat luontaisesti vuosittain määrien sekä vastaanottavien satamien suhteen. Vaihteluun vaikuttaa muun muassa sekä taloudellisen tilanteen muutokset sekä eri satamien keskinäinen kilpailu tavaravirroista. Osana multimodaalia tavaraliikennettä vaarallisten aineiden kappaletavarakuljetusten vuosittaiset muutokset satamien ja määrien osalta saattavat vaihdella merkittävästi. Kuitenkin irtolastien suhteen Suomessa vastaanotetut vaarallisten ja haitallisten aineiden määrät ovat kappaletavarakuljetuksia vakaampia ja helpommin ennustettavissa: sekä määrien että satamien osalta irtolastien vastaanotto satamien infrastruktuurin valmistumisen ja kokonaisvaltaisen käyttöönoton jälkeen vaiheittain vakiintuu, esimerkkinä nesteytetyn maakaasun (LNG) säiliöt tietyissä satamissa Suomessa. Vaihtoehdon 1 alemman kynnysarvon käyttöönotto lisäsi jonkin verran toimivaltaisen viranomaisen hallinnollista taakkaa ja puolestaan vastaanottajan raportointiin liittyvää työkuormaa toisen vaihtoehdon (muiden kuin pysyvien öljyjen osalta arvoa 20 000 tonnia/vuodessa) sijaan. Kuitenkin vain ensimmäinen vaihtoehto mahdollistaisi järjestelmällisen varautumisen HNS-yleissopimuksen soveltamiseen sekä toimivaltaisen viranomaisen että vastaanottajan toimesta. Tätä nykyä arvioidaan, että Suomessa on noin kaksikymmentä maksuvelvollista vaarallisten ja/tai haitallisten aineiden vastaanottajaa. Alemman kynnysrajan soveltaminen saattaisi enimmilläänkin tuoda raportointivelvollisuuden piiriin vain muutamia kymmeniä lisävastaanottajia, joten toimivaltaisen viranomaisen hallinnollisen taakan ja vastaanottajan työkuorman kasvamista ei voida pitää kohtuuttomana. Kuitenkin viraston työkuormaa koskien virasto huomauttaa, että Liikenne- ja viestintävirastolle koituvaksi henkilötyövuosiarvioksi voisi hallituksen esityksessä laittaa 0,2 henkilötyövuotta. Työmäärään vaikuttaa sekä HNS-todistuskirjojen myöntäminen että sidosryhmien neuvonta yleissopimuksen voimaansaattamisen alkuvaiheessa sekä myöhemmin soveltamisen aikana. Juha-Matti Korsi Merenkulkujohtajan sijainen Reetta Timonen lakimies