• Lausunnonantajia: 21
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Keski-Uudenmaan pelastuslaitos
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Keski-Uudenmaan pelastuslaitos on perehtynyt asiakirjoihin ja pitää pääpiirteissään luonnosta hyvänä. Kohtaa 27 a § ehdotetaan luonnoksessa muutettavaksi siten, että prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien pykälän 12 a mukaista vaatimustenmukaisuutta valvoo Tukes myös vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten osalta.” Tämän osalta olisi hyödyllistä selventää sitä, miten tämän velvoitteen täyttäminen käytännössä toteutetaan. Niiltä osin kuin ehdotetut muutokset tuottaisivat mahdollisia lisätehtäviä pelastuslaitokselle, myös niiden resursointi ja sen vaatima rahoitus on varmistettava.
      • Teollisuusliitto ry.
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Teollisuusliitto ry LAUSUNTO 23.6.2022 Työ- ja elinkeinoministeriö Kirjaamo kirjaamo.tem@gov.fi Lausuntopyyntönne 13.5.2022 (VN/6436/2019) Hallituksen esitys laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta ja turvallisuusselvityslain 19§:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta Hallituksen esitys laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (jäljempänä kemikaaliturvallisuuslain) muuttamisesta ja turvallisuusselvityslain 19§:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi Esityksessä ehdotetaan kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalaa kattamaan myös toimintojen suojaaminen turvauhilta. Kemikaaliturvallisuuslaissa säädettäisiin turvauhkiin varautumisen ja turvallisuusjärjestelyjen yleiset perusteet kaikkia toiminnanharjoittajia velvoittavasti. Turvauhkiin varautumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan riskiperusteista lähestymistapaa varautumistoimien laajuuteen ja tarpeellisuuteen suhteutettuna. Kemikaaliturvallisuuslakiin lisättäisiin uutena velvoitteena toiminnanharjoittajalle tieto- ja automaatiojärjestelmien suojaamista koskeva säännös, joka olisi tarkoituksenmukaista ottaa lakiin myös nykyisen soveltamisalan eli onnettomuusvaaroihin varautumisen puitteissa. Lisäksi ehdotetaan muutosta perusmuotoista henkilöturvallisuusselvitystä koskevaan turvallisuusselvityslain 19 §:ään. Teollisuusliitto katsoo, että turvauhkiin varautumisen lisääminen lainsäädäntöön on tarpeellista. Lainsäädäntö tullessaan voimaan lisää turvallisuutta kemikaalien ja räjähteiden varastoinnissa ja käsittelyssä. Kiitämme luonnoksessa olevaa riskiperusteista lähestymistapaa, turvauhkiin varautumisen nivoutumista onnettomuuksien ehkäisyyn ja vahinkojen minimointiin sekä työnantajan koulutusvelvollisuuden selkeyttä. Erityisen ilahtuneita olemme siitä, että työsuojeluun liittyvä lainsäädäntö on tuotu näkyviin ja, että perusteluissa on huomioitu työsuojeluorganisaatio ja työsuojeluvaltuutettu tai muun henkilöstön edustaja. Olemme huolissamme siitä, ettei oman henkilöstön luotettavuuden arvioinnin nimissä rikottaisi työntekijöiden oikeuksia joko vahingossa tai tahallisesti. Perusmuotoisen turvallisuusselvityksen teettämiseen työntekijöistä tulee suhtautua asian vaatimalla vakavuudella, eikä työntekijöiden työsuhteisiin saa tulla ongelmia asiaankuulumattomien rikkeiden vuoksi. Näemme turhan laajana muotoilun ”tai henkilö käsittelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU)2019/1148 liitteen I tai II mukaisia kemikaaleja.” Tämä muotoilu kattaa edelleen varsin laajasti käytettyjä kemikaaleja ilman rajoituksia käyttömääristä, liitteessä olevista pitoisuuksista tai muista huomioon otettavista asioista. Toivoisimme myös, että turvallisuusselvityslain perusteluissa edellytettäisiin toiminnanharjoittajaa toteuttamaan muutkin kemikaaliturvallisuuslain vaatimukset kuin turvauhkavaatimukset. Helsingissä 23.6.2022 Teollisuusliitto ry Hakaniemenrata 1A PL 107, 00531 Helsinki
      • Ammattiliitto Pro ry, Reinikainen Taru
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Ammattiliitto Pro ry:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta ja turvallisuusselvityslain 19 §:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi Ammattiliitto Pro katsoo, että turvauhkiin varautumisen lisääminen lainsäädäntöön on välttämätöntä. Lainsäädännön voimaan tullessa lisää turvallisuutta kemikaalien ja räjähteiden varastoinnissa ja käsittelyssä. Kiitämme erityisesti siitä, että työsuojeluun liittyvä lainsäädäntö on tuotu näkyviin ja, että perusteluissa on huomioitu työsuojeluorganisaatio ja työsuojeluvaltuutettu (tai muun henkilöstön edustaja). Kemikaaliturvallisuuden kohteet ovat hyvin erilaisia sekä määrällisesti että toiminnallisesti. Vaikka kemikaalien tai räjähteiden käyttö ei olisi toiminnanharjoittajan keskeistä toimintaa, niin siitä saattaa aiheutua turvauhka. Turvauhkien voidaan katsoa olevan jopa tietyissä olosuhteissa korkeampia, niissä laitoksissa, joille kemikaalien tai räjähteiden käyttö ei ole keskeisintä toimintaa. Nykyisen lainsäädännön lähtökohtana on ollut riskiperusteisuus, minkä avulla on pyritty varmistamaan, ettei toiminnanharjoittelijoille aseteta kohtuuttomia velvoitteita toiminnan laajuuteen ja luonteeseen nähden. Turvauhkien torjunta ei voi perustua ainoastaan riskiperusteisuuden arviointiin. Tietyt minimivelvoitteet turvauhkien torjuntaan tulee asettaa kaikille toiminnanharjoittajille. Tästä syystä on erinomaista, että ehdotetussa lainsäädännössä varautumisen ja turvajärjestelyiden yleisten perusteiden osalta on velvoittavat säännökset. Lainsäädäntö ei edellytä toiminnanharjoittajilta toimenpiteitä, jos turvauhkia ei yksittäisen kohteen osalta ole. Kaikkien toiminnanharjoittajien tulee kuitenkin tehdä arvio mahdollisista tarvittavista toimenpiteistä. Toiminnanharjoittajalla voi olla vaikeuksia hahmottaa itsenäisesti mahdollisia toimintaansa liittyviä turvauhkia. Tämä vaatii lainsäädännön käyttöönottovaiheessa resursseja viranomaisneuvontaan ja laitosten ohjeistamiseen. Uusi lainsäädäntö toisi työnantajille oikeuden kemikaalikohteen henkilöstön luotettavuuden selvittämiseen. Mahdollisuus koskisi ainoastaan tietyin edellytyksin henkilöitä, jotka työskentelevät EU direktiivin (2012/18/EU) mukaisissa tuotantolaitoksissa tieto-, ohjaus- tai valvontajärjestelmän pääkäyttäjänä ja joilla on mahdollisuus vahingoittaa kriittisten järjestelmien toimivuutta tai henkilöä, joka käsittelee räjähteiksi luokiteltuja aineita tai näiden ominaisuuksia vastaavia vaarallisia jätteitä tai henkilöä, joka käsittelee tiettyjä EU asetuksissa (EU2019/1148) mukaisia kemikaaleja. Lainsäädännön muotoilu on varsin laaja ja se kattaa täysin tavanomaisten kemikaalien käyttäjiä, ilman tarkempaa rajausta esimerkiksi käytettävistä määristä. Oikeuden ei tulisi olla automaattinen, vaan lisäksi tulisi edellyttää tarpeellisuusvaatimuksen täyttymistä. Turvallisuusselvitys ei saa aiheuttaa ongelmia työntekijöiden työsuhteisiin asiaankuulumattomien seikkojen takia. Vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi jaetaan laajamittaiseen ja vähäiseen. Vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin harjoittaminen edellyttää ilmoituksen tekemistä pelastusviranomaisille. Vähäistä teollista käsittelyä harjoittavan tuotantolaitoksen toimintaa valvoo pelastuslaitos palotarkastusten yhteydessä. Ehdotettu lainsäädäntö jättää pelastuslaitoksille jatkossakin laajan harkinnanvaran valvonnan toteuttamisessa. Lainsäädännössä ei myöskään ole säädetty valvonnan kohdentamisesta tai valvontatoimenpiteistä eikä palotarkastusten määrästä. Turvallisuuden ylläpitämisessä on merkittävää, että turvauhkien torjunta on ajan tasalla. Jollei valvonta tapahdu säännöllisesti ja riittävässä laajuudessa, on mahdollista uhan toteutuminen. Turvauhkien torjuntaa voidaan toteuttaa esimerkiksi tieto- ja automaatiojärjestelmien suojaamisella. Riittääkö pelastusviranomaisten osaaminen arvioimaan kyseisten järjestelmien luotettavuutta? Lainsäädäntöön olisi saatava edes vähimmäisrajat, kuinka usein tarkastuksia tehdään ja missä laajuudessa. Ohjeistus turvauhkien valvonnan toteuttamiseen tulee olla valtakunnallisesti yhteneväinen. Pelastusviranomaisten osaaminen ja resurssit tulee varmistaa. Osaamisen kehittämisen tulee olla jatkuvaa. Turvauhkien valvontaan varten tulee kouluttaa erityisosaajia. Yksi asiantuntija pelastuslaitoksessa ei ole riittävä, vaan määrä tulee määritellä alueen turvakohteiden määrän mukaan. Tukes valvoo suuronnettomuusvaarallisia laitoksia ja pelastusviranomaiset valvovat muita kohteita. Pelastuslaitosten valvomien kohteiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska tietojen ajantasaisuus vaihtelee pelastuslaitoksittain. Pelastuslaitosten rekisterin tulee olla valtakunnallinen ja ajantasainen. Emme voi varautua turvauhkiin, jollemme tiedä missä turvauhat ylipäätään sijaitsevat. Tukes ohjaa ja yhtenäistää pelastusviranomaisten ja poliisiin valvontatyötä. Nykyiselläänkään ohjaus ei ole ollut riittävää. Ohjauksen tarve tulee tulevaisuudessa kasvamaan turvauhkiin varautumisen myötä. Ohjaukseen on varattava riittävät resurssit Tukesille ja sen toteuttamista on tehostettava. Tulevaisuudessa tuotannonharjoittajan ei tarvitsisi tiedottaa tuotantolaitosten yhteistyössä sellaisista asioista, jotka vaarantaisivat turvauhkiin varautumisen. Pro kannattaa muutosta, mutta samalla tulee varmistaa ympäröivän yhteiskunnan oikeus tiedonsaantiin, jotta myös heillä on mahdollista varautua turvauhkiin omalta osaltaan. Tiedottaminen yleisölle ei saa loppua kokonaan turvauhkiin varautumisen varjolla.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Teknologiateollisuus pitää esityksen tavoitteita lähtökohtaisesti perusteltuina. Mahdollisuuteen käyttää teollisuuslaitoksen prosessia tai kemikaalivarastoja vahingoittamistarkoituksessa on syytä varautua. Turvauhkiin varautumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan riskiperusteista lähestymistapaa varautumistoimien laajuuteen ja tarpeellisuuteen. Riskiperusteinen lähestymistapa on kannatettava ja myös tarpeellinen, jotta mahdollistetaan kohteiden erilaisuuden huomioiminen ja siten varautumistoimenpiteiden sopiva mitoittaminen. On kuitenkin huomioitava, että riskiperusteisuus on varsin laaja määritelmä, ja se jättää toiminnanharjoittajan kannalta paljon tulkinnanvaraa siitä, millä tavalla säännökset koskisivat niiden toimintaa. Esitys jättää hieman epäselväksi esimerkiksi sen, missä laitoksissa tulisi toteuttaa fyysiset turvallisuusjärjestelyt ja millaisia niiden tulisi olla. Epäselväksi jäävät myös turvallisuusvyöhykettä koskevat vaatimukset (ml. kulunvalvonta) ja se, milloin tulee tehdä esityksessä mainittu kirjallinen arvio. Toiminnanharjoittajille aiheutuvia kustannuksia on myös vaikea arvioida näin laajan määritelmän pohjalta. Riskiperusteisuutta tulisi vielä määritelmänä täsmentää. Ehdotetussa uudessa 12 a §:ssä säädettäisiin prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Ehdotus on kannatettava ja sisällöltään sopivan teknologianeutraali vaatimus. On myös tärkeää, että säännös on yhteensopiva nykyisten ja tulevien verkkoon kytkettäviä digitaalisia laitteita koskevien muiden vaatimusten kanssa. Kannatamme myös turvallisuusselvityslain 19 §:ään ehdotettua muutosta, jossa perusteita perusmuotoisen selvityksen tekemiselle laajennettaisiin. On kuitenkin tärkeää huomioida myös turvallisuusselvitysten toimitusajat ja niiden vaikutukset henkilöstön rekrytointiin.
      • Energiateollisuus ry, Lettojärvi Heidi
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Energiateollisuus ry (ET) kiittää hyvästä yhteistyöstä luonnoksen valmistelun aikana ja lausuntopyynnöstä. ET esittää lausuntonaan seuraavaa: ET näkee turvauhkiin varautumisen entistä tärkeämpänä ja ajankohtaisena. Energia-alalla kemikaalien kautta tehtävät tahalliset vahingonteot eivät kuitenkaan näyttäydy niin todennäköisiltä, kuin energiantuotannon ja -siirron häiritsemiseen suunnatut teot. Yritysturvallisuuden ja turvauhkien hallintaa tehdään laajasti ja näinollen kemikaalinäkökulma turvauhka-ajattelussa on suppea. Lainsäädännössä tulee huomioida se, että kokonaisuudessaan lainsäädäntö on yhdenmukainen ja selkeä. Painelaitelaissa säädetään mm. automaatiojärjestelmästä ja sen toiminnoista sekä yhteyksien varmentamisista. Ympäristönsuojelun näkökulmasta kemikaalijärjestelmiä on voitu toteuttaa erityisesti vuotojenhallinta huomioiden (esim. maanpäälliset putkistot). ET näkee hyvänä esityksen mukaiset laajemmat mahdollisuudet turvallisuusselvityksen teetättämiseen. Turvallisuusselvityksen pullonkaulana nähdään myös pitkät toimitusajat, jotka vaikeuttavat mm. rekrytointiprosesseja. Yritysten näkökulmasta oleellista on periaatteet, joilla eri velvoitteet kohdistetaan laitoksiin. Huomionarvoista on, että kemikaaliturvallisuuslaki koskee kaikkia vaarallisia kemikaaleja käyttäviä laitoksia riippumatta käytettävien kemikaalien määrästä ja ominaisuuksista sekä riskistä. Energia-alallakin käytetään laitoksesta tai kohteesta riippuen erilaisia kemikaaleja, kuten poltto- ja voiteluöljyjä sekä vedenkäsittelyyn ja savukaasujen käsittelyyn liittyviä kemikaaleja. Esityksessä on läpileikkaavasti mukana riskiperusteisuus, minkä ET näkee oikeana lähestymisenä. Ongelmallista toiminnanharjoittajan on kuitenkin epäselvyys siitä, mitä toimia kussakin laitoksessa edellytetään. Epäselvää on, miten turvauhkariskiä tulee arvioida ja miten lakiin ehdotetut vaatimukset on toteutettava eri riskin laitoksilla. Näitä velvollisuuksia ovat esim. vastuuhenkilön nimeäminen, säännölliset harjoitukset, organisaation vastuiden järjestäminen, fyysiset turvajärjestelyt, turvallisuusvyöhykkeet kulunvalvontoineen, tieto- ja automaatiojärjestelmien suojaaminen sekä omavalvonnan järjestäminen. Esityksestä käy ilmi, että ”kirjallinen arvio” edellytetään ainakin turvallisuusselvitys- tai toimintaperiaateasiakirjalaitoksilla ja sisäinen pelastussuunnitelma on päivitettävä. Epäselvää sen sijaan on, miten muissa laitoksissa tulee dokumentoida ja osoittaa velvoitteiden riskiperusteinen toteuttaminen. Epäsuhtaisten vaatimusten edellyttämistä ja hallinnollisen lisätaakan muodostumista on pyrittävä välttämään. Edellä kuvatun perusteella ET näkee, että velvollisuuksien ennakoitavuuteen, tarkkarajaisuuteen ja selvyyteen tulee kiinnittää erityistä huomioita lain ja myöhemmin valmisteltavan asetuksen valmistelussa. Täytäntöönpanovaiheessa viranomaisilla tulee olla yhtenäiset linjaukset uusien vaatimusten valvontaan. Pelastuslaitosten valvomille kohteille tulee uusi valvova viranomainen (TUKES) tieto- ja automaatiojärjestelmien osalta, mikä jo sinällään lisää hallinnollisia toimia. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi ET pyytää tarkastelemaan mahdollisuudet huomioida kaikki jo olemassa olevat lakisääteiset ja vapaaehtoiset toimet. Tietoturvastandardin (ISO 27001) käyttöönotto voisi erityisesti sertifioituna osaltaan toimia varautumisen osoittamisessa. Yritykset toimittavat vuosittain tietoa eräiden kemikaalien käyttötarkoituksesta ja määristä kemikaalin toimittajille perustuen EU-sääntelyyn räjähteiden lähtöaineista. ET haluaa nostaa esille myös tarpeen varmistaa viranomaisten käytännöt virkahenkilöiden luotettavuuden ja asioiden käsittelyn salassapidon osalta. Salassapidettävien asiakirjojen vastaanotto (salatun sähköpostin käyttäminen yms.) ja käsittely viranomaisessa tulee olla järjestelmällisesti varmistettu. Tätä koskeva toiminnanharjoittajien ohjeistus tulee olla saatavilla.
      • Traficom Kyberturvallisuuskeskus
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Liikenne- ja viestintävirasto on osallistunut lausuttavana olevan hallituksen esityksen valmisteluun työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toimineen turvauhkatyöryhmän jäsenenä ja kannattaa sen ehdotuksia. Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevan sääntelyn huomioiminen Liikenne- ja viestintävirastolla on ollut tilaisuus kommentoida työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toimineen turvauhkatyöryhmän työtä. Esitys sivuaa myös vaarallisten aineiden kuljetusta, jota koskevan lain kokonaisuudistus on parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä (HE 220/2021 vp). Työryhmän näkemyksenä on ollut, että vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien turvatoimien osalta tarvittavat päivitykset voidaan toteuttaa uuden vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettavan lain antamisen jälkeen. Kyberturvallisuuskeskus ja sen tehtävät Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen tehtävistä säädetään Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 3 §:ssä sekä sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014, jäljempänä SVPL). Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus palvelee koko suomalaista yhteiskuntaa luottamuksen kasvattamisessa ja tietoturvallisuuden edistämisessä. Kyberturvallisuuskeskuksen toiminnassa yhdistyvät erilaiset tietojärjestelmien ja -liikenteen turvallisuusviranomaistehtävät ja tietoturvayhteyspisteenä toimiminen. Kyberturvallisuuskeskuksen yhtenä pääasiallisista tehtävistä on valvoa SVPL:n tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvien velvoitteiden noudattamista. Kyberturvallisuuskeskuksen tehtäviä on viime vuosina laajennettu koskemaan myös muuta kuin teleyritysten ja viestinnän välittäjien tietoturvallisuutta. Kyberturvallisuuskeskus tukee ja neuvoo viranomaisia ja yrityksiä yhteiskunnan eri sektoreilla. Kyberturvallisuuskeskuksen toiminnan keskiössä on tietoturvaloukkausten ja -häiriöiden selvittäminen ja ennaltaehkäiseminen. Tähän työhön liittyy vahvasti kyberturvallisuuden kansallisen tilannekuvan ylläpito. Tietoturvaloukkausten ehkäiseminen ja yhteisen tilannekuvan ylläpitäminen edellyttävät, että Kyberturvallisuuskeskus saa joko vapaaehtoisesti tai sääntelyyn perustuvia ilmoituksia tietoturvaloukkauksista ja -häiriöistä. Saatujen ilmoitusten lisäksi Kyberturvallisuuskeskuksen kansainväliset verkostot ovat merkittävässä asemassa tilannekuvan ylläpitämiseksi. Kyberturvallisuuden huomioiminen turvauhkien yhteydessä Liikenne- ja viestintävirasto pitää hyvänä, että luonnos hallituksen esitykseksi huomioi myös selkeästi kyberturvallisuusnäkökulman lain tarkoittamien turvauhkien yhteydessä. Turvauhkiin varautumisessa ehdotettu laki perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa keskiössä on ennen kaikkea turvauhkien ennaltaehkäisyyn pyrkiminen. Liikenne- ja viestintävirasto katsoo, että kyberturvallisuuden näkökulmasta uhkien etukäteen tapahtuva tunnistaminen sekä niiden muodostamien riskien mahdollisimman hyvä rajoittaminen riskienhallinnan keinoin on oikea lähestymistapa. Tämä lähestymistapa ottaa myös huomioon suuren vaihtelun lain tarkoittamien toiminnanharjoittajien koossa sekä näiden käytettävissä olevien kyberturvallisuusresurssien osalta. Lakiesityksen 12 a § kokoaa yhteen kyberturvallisuuden kannalta oleelliset keinot turvauhkiin varautumiseksi. Ehdotettu pykälä huomioi Liikenne- ja viestintäviraston näkemyksen mukaan riittävän teknologianeutraalisti kyberturvallisuuden kannalta oleelliset asiat lain soveltamisalan yhteydessä. Ehdotetun lain 21 § antaa mahdollisuuden säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin toimenpiteistä turvauhkiin varautumiseksi. Liikenne- ja viestintävirasto pitää hyvänä, että tämä antaa mahdollisuuden tarkentaa myös kyberturvallisuuden osalta prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien suunnitteluun, rakentamiseen, ylläpitoon sekä sijoittamiseen liittyviä vaatimuksia. Ehdotettu hallituksen esitys ei sisällä voimassa olevan lain 115 § koskevia muutoksia. Tältä osin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (HE-luonnoksessa myös Tukes) valvoo edelleen tämän lain noudattamista. Esityksen 27 a § määrittelee Tukesin vastuulle myös prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien 12 a §:ssä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden valvonnan. Tämä sisältää myös kyberturvallisuuden valvonnan ja Liikenne- ja viestintävirasto pitää tätä esitystä hyvänä. Ehdotetun lain 98 § sisältää myös turvauhkiin sisältyvän ilmoitusvelvollisuuden toiminnanharjoittajille. Koska kyberturvallisuusnäkökulma sisältyy lain tarkoittamiin turvauhkiin, tukee tämä Liikenne- ja viestintäviraston näkemyksen mukaan tulevaisuudessa myös kansallista kyberturvallisuuden tilannekuvaa. Mikäli turvauhkaan on syytä olettaa liittyvän myös tietoturvanäkökulman, tulisi toiminnanharjoittajaa kannustaa ilmoittamaan siitä vapaaehtoisesti myös Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskukselle. Lakiehdotuksen 122 § koskee virka-avun antamista. Liikenne- ja viestintäviraston ja samalla myös Kyberturvallisuuskeskuksen oikeudesta saada ja mahdollisuudesta antaa virka-apua säädetään SVPL 309 §:ssä. Pykälässä säädetään, että liikenne- ja viestintävirasto voi pyynnöstä antaa virka-apuna asiantuntija-apua toiselle viranomaiselle. Virka-apua koskevan kokonaiskuvan saamiseksi tämä olisi hyvä tarkentaa ehdotetun lain 122 §:ää koskeviin säännöskohtaisiin perusteluihin.
      • Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto, Turvallisuuspalvelut, Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston Turvallisuuspalveluiden Kemikaaliturvallisuuden asiantuntijaverkosto on valmistellut lausunnon asiasisällön., Kokki Esa
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston Turvallisuuspalvelut palvelualueen lausunto Luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta ja turvallisuusselvityslain 19 §:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston Turvallisuuspalvelut palvelualue kiittää mahdollisuudesta lausua luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta ja turvallisuusselvityslain 19 §:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi. Turvallisuuspalvelut palvelualueen mielestä lakimuutos on hyvä ja tarpeellinen. Tärkeätä on huolehtia toimivaltaisten viranomaisten kouluttamisesta, jotta muuttuvat uhkakuvat kyetään asianmukaisesti työssä huomioimaan. Turvallisuuspalvelut näkisi vaikuttavana, jos ns. ”turvauhka-asetus” tulisi voimaan samanaikaisesti nyt lausunnolla olevien lakien rinnalla. Alla Turvallisuuspalveluiden kommentit pykäläkohtaisesti luonnokseen hallituksen esitykseksi laeiksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta. 16 §. Turvallisuuspalvelut katsoo, että kriittisen kohteen määritelmä tulisi lisätä 6 § määritelmiin. Nykyisessä muodossaan asetusteksti on tulkinnanvarainen pelastustoimen kannalta. Tähän liittyen Turvallisuuspalvelut ehdottaa 21 § luetteloon lisättäväksi kriittisten kohteiden suojaamisen. 21 §. otsikossa mainitaan termi omavalvonta, mutta itse lakitekstissä ei ole mainintaa omavalvonnasta. Turvallisuuspalvelut näkee, että omavalvonta- ja omavalvontajärjestelmä -termien määritelmät tulisi lisätä 6 § määritelmiin. 27 a §. Tukesille asetetaan uusi valvonta- ja ohjausvelvoite pelastusviranomaisen valvonnassa olevien vähäisten kemikaalikohteiden osalta tieto- ja automaatiojärjestelmiin ja kyberturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Pelastusviranomaisilla ei ole listauksia kyseisistä kohteista luovuttaa Tukesille. Säädöstä tulisi täsmentää, tuleeko pelastusviranomaisen pyytää lausunto Tukesilta uutta kemikaali-ilmoitusta käsiteltäessä, jos kohteessa on tieto- ja automaatiojärjestelmiä. Mikäli lausunto tulee pyytää, nykyinen kuukauden käsittelyaika ei ole riittävä. Valvonta-asetuksen 685/2015 33 §:n mukaan ilmoitus tulee tehdä pelastusviranomaiselle vähintään kuukausi ennen teollisen käsittelyn tai varastoinnin aloittamista. 28 §. Turvallisuuspalvelut katsoo, että lakiin tulisi kirjata mihin vähäisten kohteiden turvauhkien riskienarviointi ja toimenpiteet kirjataan. Laajamittaisten kohteiden osalta on mainittu sisäinen pelastussuunnitelma. Vähäisten kohteiden kohdalla tulee mainita pelastuslain 379/2011 15 § mukainen pelastussuunnitelma. 98 §. on Turvallisuuspalveluiden näkemyksen mukaan ristiriidassa perustelumuistion kanssa. Ehdotetun muutoksen mukaan toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa onnettomuuksista aina Tukesille. Asianomainen valvontaviranomainen voi olla myös pelastusviranomainen. Turvallisuuspalvelut katsoo, että näissä tilanteissa pelastusviranomainen on edellytetty saada tiedot valvomiensa kohteiden onnettomuuksista. Perustelumuistiossa on kuitenkin maininta ”asianomainen valvontaviranomainen”. Toisena ristiriitana Turvallisuuspalvelut näkee, että perustelumuistiossa on jätetty pois pelastusviranomaisen velvollisuus edelleen ilmoittaa onnettomuudesta Tukesille. Turvallisuuspalvelut esittää, että toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa onnettomuudesta sekä pelastusviranomaiselle että Tukesille. 109 §. Turvallisuuspalvelut pitää tärkeänä, että tähän kohtaan kirjataan, että Tukes on vähäisten kohteiden valvontaviranomainen tieto- ja automaatiojärjestelmiin ja kyberturvallisuuteen liittyvissä asioissa, kuten 27a § on määritelty. 118 §. Turvallisuuspalvelut pitää hyvänä korjauksena, että pelastusviranomaisen tarkastusoikeus on lisätty asuintalojen öljylämmityskohteisiin. Turvallisuuspalveluiden mielestä tähän pitäisi lisätä myös räjähteiden säilytykseen tai varastointiin liittyvien säädösten valvonta asuinrakennuksissa. Poliisi saattaa myöntää asealan elinkeinolupia yksityisasuntoihin. Tämän vuoksi pitäisi saada tarkastusoikeus asuinhuoneistoihin myös asetuksen 819/2015 56 § (Säilytys asuinhuoneistossa) perusteella. Turvallisuuspalveluiden mielestä tarkastusoikeutta pitäisi laajentaa koskemaan myös 685/2015 47 § (Palavien nesteiden ja syttyvien kaasujen säilytys asuinrakennuksessa), koska palavien nesteiden säilytys tapahtuu usein yksityisasunnoissa. Tämän hetkinen lainsäädäntö koskien pelastusviranomaisen tarkastusoikeuksia (nojautuen ainoastaan pelastuslakiin 379/2011) rajoittaa valvontatyötä asuinrakennuksissa. 122 §. Turvallisuuspalvelut esittää, että virka-apuviranomaisiin lisätään Puolustusvoimat. Päiväys 23.6.2022 Juhani Carlson puheenjohtaja Esa Kokki turvallisuuspalveluiden koordinaattori Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto Turvallisuuspalvelut palvelualue
      • Säteilyturvakeskus
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Säteilyturvakeskus (STUK) esittää lausuntonaan seuraavaa: Turvauhan määritelmässä edellytetään, että kysymys on laissa rangaistavaksi säädetystä toiminnasta. STUK ehdottaa harkittavaksi, onko turvauhan käsitteen piiriin tarpeellista sisällyttää myös sellaisia tekoja tai laiminlyöntejä, jotka eivät lain mukaan ole rangaistavia. Esimerkiksi henkilö, jolla on luvallinen pääsy kemikaaleihin ja räjähteisiin (ns. insider), voi aiheuttaa vaaratilanteita huolimattomalla tai ohjeiden vastaisella toiminnallaan ilman, että kysymys on rangaistavaksi säädetystä teosta. 1. lakiehdotuksen 12 a §:ssä edellytettäisiin, että järjestelmät eivät voi joutua tiettyyn häiriötilaan. Häiriötilaan joutumisen todennäköisyyden on jo suunnitteluvaiheessa oltava nolla. Säännös vaikuttaa ehdottomalta, ja aiheuttaa pohdintoja siitä, miten vaatimuksen voi käytännössä täyttää ja osoittaa täyttyvän. Vaatimuksen ehdottomuutta voisi lieventää esimerkiksi säännöksellä siitä, että tällaiseen häiriötilaan joutuminen on suurella varmuudella estetty tai että estämiseen olisi tehtävä se, mitä käytännöllisin toimin on mahdollista. Lakiehdotuksen 16 §:ssä säädetään käytännön turvajärjestelyistä. STUK haluaa tuoda tässä yhteydessä esiin, että ydinenergialainsäädännössä (YVL A.11, 341) toiminnanharjoittajalle asetetaan vaatimus laatia turvajärjestelyihin liittyvistä tilanteista tapahtumailmoituksia ja varmistaa valvontatietojen tallennus. Tämän tyyppisillä vaatimuksilla voidaan tukea toimintaan kohdistuvien rikosten selvittämistä. STUK ehdottaa lisäksi harkittavaksi, olisiko tarpeellista säätää toiminnanharjoittajalle velvoitteita turvallisuusjärjestelyjen ja muiden sensitiivisten tietojen suojaamisesta, vaitiolosta sekä tällaisten velvoitteiden vastaisen toiminnan rangaistavuudesta. Vrt ydinenergialain 78 §.
      • Erikoiskaupan liitto Etu ry
        Päivitetty:
        23.6.2022
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa Erikoiskaupan Liitto Etu ry:ltä esityksestä eduskunnalle laiksi ns. kemikaaliturvallisuuslain ja turvallisuusselvityslain 19 § muuttamiseksi. Esitämme lausuntonamme seuraavaa: Esityksen tavoitteet ovat perusteltuja. Myös Suomessa on syytä varautua kemikaalikohteisiin suunnattuihin tahallisiin vahingontekoihin ja tekoihin, joissa kemikaaleja yritettäisiin käyttää muun vahingonteon välineenä. Kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalan laajentaminen turvauhkiin varautumiseksi koskee lähtökohtaisesti kaikkia lain soveltamisalaan nykyisellään kuuluvia yrityksiä, eli sekä ilmoitus- että lupavelvollisia. Koko kaupan alalla kemikaaleja käsittelevien tai varastoivien yritysten kirjo ja kokoluokka on laaja. Ns. vähittäis- ja tukkukauppaan kuuluvat kaupan yritykset ovat useimmiten ilmoitusvelvollisia pelastusviranomaiselle, joka myös valvoo myöntämiensä lupien noudattamista. On tärkeää, että ohjeet yrityksille ja itsearviointityökalu valmistuvat hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa ja osittain vielä epäselvät soveltamisalakysymykset selvitetään. Riskiperusteinen lähestymistapa on oikea malli. On tarpeen mahdollisimman konkreettisesti kuvata, mitä riskiperusteisuuden periaate käytännön toimenpiteinä merkitsee. Yrityskohtaisissa toimenpiteissä turvauhkiin varautumiseksi tulisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti sen jo olemassa olevaan toimintakonseptiin kuuluvia menettelyjä. Viranomaisten yhteistyö ja resurssien sekä uusien osa-alueiden osaamisen varmistaminen on edellytys lain tavoitteiden saavuttamiselle ja valvonnan yhdenmukaisuudelle. Tukesin ohjaava rooli korostuu turvauhka-asioiden haltuunotossa entisestään. Myös turvallisuusselvityslakiin ehdotettu muutos, joka antaa mahdollisuuden perusmuotoisen selvityksen tekemiseen määritellyissä tapauksissa on perusteltu ja tarpeellinen. Vaarallisten kemikaalien käsittely ja kuljetus muodistavat toiminnallisesti kokonaisuuden. Turvauhkiin varautumisen mahdollisuudet tulee olla molemmissa samantasoiset henkilöturvallisuusselvityksen osalta.
      • Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Pääkkönen Jussi
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei ole huomautettavaa asiassa.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrittäjyys, EU ja kansainvälinen kauppa, Rajamäki Markku
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja toteamme seuraavaa: Esityksen tavoitteet ja pääosin esitetyt toteutuskeinot perusteltuja. Ne sisältävät myös monia parannuksia, jotka auttavat soveltamisalan yrityksiä kehittämään ja varmistamaan omaa turvallisuuttaan. Esim. turvallisuusselvityslakiin ehdotetut muutokset ovat kannatettavia. Esityksen kattamien säännösmuutosten soveltamisalasta on tulossa erittäin laaja. Vaikka riskiperusteisuus on sinällään erittäin kannatettava periaate, on tärkeää, että soveltamisalaan kuuluvat yritykset saisivat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa luotettavan käsityksen siitä, mitä säännöksiä niiden toimintaan tullaan soveltamaan. Esityksen jatkokäsittelyn ja työn alla olevan asetuksen kannalta onkin olennaista, että soveltamisalaa tarkennetaan edelleen, jotta toimijoille on selvää, kuuluvatko ne soveltamisalaan ja mitkä vaatimukset niitä koskevat. Nyt se ei vielä kaikilta osin ole riittävän selvää. Ei esimerkiksi ole aivan selvää, missä laitoksissa tulisi toteuttaa fyysiset turvallisuusjärjestelyt ja millaisia niiden tulisi tarkkaan ottaen olla. Sama koskee turvallisuusvyöhykevaatimusta siihen liittyvine vaatimuksineen, esim. kulunvalvonta. Samoin tulisi tarkentaa, minkä kohteiden tulee tehdä esityksessä tarkoitettu kirjallinen arvio. Esityksen mukaan lain on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2023, ja heti voimaantulon jälkeen jätettyjä lupahakemuksia tai ilmoituksia pe-lastusviranomaiselle tullaan käsittelemään uuden lain vaatimusten mukaisesti. Tästä syystä on tärkeää, että ohjeet yrityksille ja itsearviointityökalu valmistuvat hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa sekä vielä osittain epäselvät soveltamisalakysymykset selvitetään. Asetustasolla ja erityisesti ohjeistuksessa on tarpeen mahdollisimman konkreettisesti kuvata, mitä riskiperusteisuuden periaate käytännön toimenpiteinä merkitsee. Koska valvovia viranomaisia tulee olemaan useita ja joillekin viranomaisille tulee myös valvottavaksi ehkä uudenlaista asiantuntemusta edellyttäviä asiakokonaisuuksia, tulee varmistaa, että kriteerit myös käytännön toiminnassa ovat samanlaiset eri viranomaisilla ja eri puolilla maata ja että valvovilla viranomaisilla on riittävä asiantuntemus hoitaa uusia tehtäviään. Samoin viranomaisten käytännön prosessit tulee kehittää sellaisiksi, että ne toimivat luotettavasti ja turvallisesti. Esim. salassa pidettävien asiakirjojen lähettäminen viranomaisille on yrityksissä koettu hankalaksi ja epävarmaksi. Yksityiskohtaisemmilta osin viittaamme jäsenliittojemme Energiateollisuus ry:n lausuntoon, Kaupan Liitto ry:n, Päivittäistavarakauppa ry:n ja Teknisen Kaupan Liitto ry:n yhteiseen lausuntoon sekä Teknologiateollisuus ry:n lausuntoon. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto EK Yrittäjyys ja elinkeinopolitiikka Petri Vuorio Johtaja
      • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • MTK:lla ei ole lisättävää esitykseen. MTK kiittää mahdollisuudesta tutustua esitykseen ja antaa lausunnon asiassa.
      • Finanssiala ry, Linna Mika
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on 13.5.2022 pyytänyt Finanssiala ry:n (FA) lausuntoa otsikossa mainittuun luonnokseen hallituksen esitykseksi (HE-luonnos). 1. FA pitää perusteltuna, että kemikaaliturvallisuutta koskevaa sääntelyä kehitetään niin, että tahattomien onnettomuuksien ohella sen avulla pysyttäisiin nykyistä tehokkaammin estämään myös laissa tarkoitettuja turvauhkia. 2. Onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen ja torjumiseen keskittyvä kemikaaliturvallisuussääntely on pääosin sääntöperusteista ja sisältää lukuisia yksityiskohtaisia velvoitteita toiminnanharjoittajille. Turvauhkiin varautumiseen HE-luonnoksessa sen sijaan ehdotetaan riskiperusteista lähestymistapaa, joka jättäisi riskien kartoittamisen ja hallintatoimet toiminnanharjoittajan arvioitaviksi ja päätettäviksi. 3. FA pitää tärkeänä, että onnettomuus- ja turvauhkia koskeva sääntelykehys olisi selkeä, kattava ja yhtenäinen. Jatkovalmistelussa tulisikin selvittää, olisivatko uhkan taustasyyn perusteella määräytyvä sääntö- tai riskiperusteisuus korvattavissa yhtenäisellä sääntelyratkaisulla, joka varmistaisi toiminnanharjoittajien valmiudet taustasyystä riippumatta ehkäistä, havaita, torjua ja hallita uhkia ja niiden toteutumisen seurauksia. 4. Kyberhyökkäykset ovat kehittyneet eivätkä niiden vaikutukset enää rajoitu tietojärjestelmiin ja tietoihin, vaan ammattimaisesti toteutetun kyberhyökkäyksen erottaminen tahattomasta vahingosta on hankalaa. Tahallisten ja tahattomien tekojen väliin myös mahtuu laaja kirjo inhimillistä toimintaa, minkä vuoksi FA ei pidä turvauhan määritelmään ehdotettua vaatimusta teon rangaistavuudesta perusteltuna, vaan esittää, että määritelmään ehdotettu sanamuoto ”laissa rangaistavaksi säädetystä” korvattaisiin ilmaisulla ”tahallisesta tai tuottamuksellisesta” toiminnasta. Muutetussa muodossa lain 6 §:n 1 momentin turvauhan määritelmä olisi: ”25) turvauhalla uhkaa sellaisesta tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta, josta voi seurata välitön tai välillinen kemikaali- tai räjähdeturvallisuuden tai yleisen turvallisuuden vaarantaminen.” 5. HE-luonnoksen perusteella Tukes ja pelastusviranomaiset vastaisivat myös turvauhkiin liittyvistä valvontaviranomaistehtävistä. FA kiinnittää huomiota siihen, että turvauhkiin ehdotettu riskiperusteinen sääntelyratkaisu todennäköisesti tulee edellyttämään selvää lisäystä valvontaresursseihin. FA pitääkin välttämättömänä, että lainmuutoksen yhteydessä varmistetaan, että valvontaviranomaisille turvataan riittävät määrälliset ja laadulliset resurssit tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten. 6. FA pitää myös tärkeänä, että jatkovalmistelun yhteydessä varmistetaan, että Tukesin, pelastusviranomaisten ja mahdollisten muiden toimivaltaisen viranomaisten keskinäiset roolit ja työnjako ovat selkeästi määritellyt. 7. HE-luonnoksessa viitatun kyselyn perusteella toiminnanharjoittajien kyvyssä kerätä ja muodostaa turvauhkia koskevaa tilannekuvaa on selviä puutteita. FA:n näkemyksen mukaan turvauhkiin ehdotettu riskiperusteinen sääntelyratkaisu vaatii tuekseen kattavaa, ajantasaista ja jatkuvasti ylläpidettävää tilannekuvaa. HE-luonnoksessa viitatut Kyberturvallisuuskeskuksen tilannekuvapalvelut tarjoavat hyvän lähtökohdan, mutta kattavat vain osan toiminnanharjoittajien kannalta merkityksellisistä turvauhista. FA esittääkin, että jatkovalmistelussa toimialan yhteisen tilannekuvan kerääminen, muodostaminen ja ylläpito vastuutetaan Tukesille, joka käytännössä huolehtisi asiasta yhteistyössä pelastusviranomaisten ja toiminnanharjoittajien kanssa. 8. FA kiinnittää huomiota siihen, ettei HE-luonnoksessa mainita lainkaan toiminnanharjoittajien keskinäistä tai niiden ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Finanssitoimialan kokemusten perusteella tällainen tiedonvaihto on keskeinen osa uhkia koskevaa tilannekuvatoimintaa ja niiden tehokasta torjuntaa. FA esittääkin, että HE:n jatkovalmistelun yhteydessä luodaan riittävä lainsäädännöllinen perusta tiedonvaihdolle toiminnanharjoittajien ja viranomaisten välillä ja kesken. 9. FA tukee ehdotettuja muutoksia turvallisuusselvityslakiin. FA kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että laki mahdollistaa henkilöturvallisuusselvitysten tekemisen työsuhteen aikana vain erittäin rajoitetusti, mikä vähentää niiden arvoa erityisesti pitkään jatkuneiden työsuhteiden osalta. FA pitääkin tarpeellisena, että turvallisuusselvityslakia muutettaisiin niin, että henkilöturvallisuusselvityksen tekeminen työsuhteen aikana helpottuisi. 10. Lopuksi FA kiinnittää huomiota vireillä oleviin EU:n turva- ja kyberuhkia koskeviin sääntelyhankkeisiin (erityisesti CER- ja NIS2-direktiiviehdotukset), jotka tulee huomioida ja varmistaa, ettei ehdotettava kansallinen sääntely ole niiden kanssa ristiriidassa. FINANSSIALA RY Taina Ahvenjärvi
      • Oikeuskanslerinvirasto, Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, Kuosmanen Taru
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • Esityksen säätämisjärjestysperustelut Esitettävää sääntelyä on esityksen säätämisjärjestysperusteluissa arvioitu perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden ja perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Pidän tätä perusteltuna. Elinkeinovapauden osalta arviointi kuitenkin keskittyy kemikaaliturvallisuuslain 23 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisen perusteena olevien turvallisuusvaatimusten muutosten tarkasteluun. Sikäli kuin esitettävä sääntely tosiasiassa vaikuttaa myös lain 24 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden sisältöön ja ilmoitusten käsittelyyn, on säätämisjärjestysperusteluissa syytä lyhyesti tarkastella myös näitä muutoksia elinkeinonvapauden näkökulmasta. Myös kemikaaliturvallisuuslain 109 §:ssä säädettäväksi esitettyä laajennusta valvontaviranomaisen toimivaltaan rajoittaa tuotantolaitoksen toimintaa on syytä lyhyesti tarkastella elinkeinovapauden näkökulmasta. Yleisesti totean, että säätämisjärjestysperusteluissa tulee elinkeinonvapauden näkökulmasta tarkastella kaikkia nyt esitettäviä turvauhkien ehkäisyyn ja torjuntaan liittyviä, elinkeinonharjoittajalle säädettyjen velvoitteiden ja valvontaviranomaisille säädettyjen, elinkeinonharjoittamista rajoittavien toimivaltuuksien laajennuksia. Lain 118 §:ssä säädettyä viranomaisen tarkastusoikeutta esitetään muutettavaksi siten, että valvontaviranomaisen toimivaltaa ulottaa valvontatoimenpiteitä asumiseen tarkoitettuihin tiloihin laajennettaisiin nykyisestä. Muutosta on syytä esityksen säätämisjärjestysperusteluissa arvioida perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan näkökulmasta. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tulee myös käsitellä esitykseen sisältyviä asetuksenantovaltuuksia suhteessa perustuslain 80 §:n 1 momenttiin. Lisäksi esityksen säätämisjärjestysperustelujen loppuun tulee lisätä arvio lakiehdotusten säätämisjärjestyksestä (ks. HELO-ohjeiden jakso 12). Muita huomioita Esityksen vaikutuksia koskevassa jaksossa 5 on aiheellista arvioida myös esityksen vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Esityksen 12 a, 16 ja 27 a §:ien säännöskohtaisissa perusteluissa on kuvattu jonkin verran sellaisia joko toiminnanharjoittajalle tai valvontaviranomaiselle kuuluvia velvoitteita, jotka eivät käy ilmi itse säännöksistä. Tämän tyyppistä ”perusteluilla säätämistä” tulee esityksen jatkovalmistelussa välttää. Esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan kemikaaliturvallisuuslain 31 §:ssä säädetty toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuus perustuu EU:n nk. Seveso III-direktiiviin. Tiedottamisvelvollisuuteen esitetään nyt rajausta, jonka mukaan tiedottamisen olisi jatkossa tapahduttava siten, että se ei vaaranna turvauhkiin varautumista. Pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa rajausta ei millään tavoin käsitellä suhteessa Seveso III-direktiiviin. Säännöskohtaisissa perusteluissa on tarpeen eksplisiittisesti kuvata Seveso III-direktiiviin mahdollisesti sisältyvä liikkumavara ja perustella esitettävä rajaus suhteessa tähän liikkumavaraan.
      • Suomen Palopäällystöliitto - Finlands Brandbefälsförbund ry
        Päivitetty:
        22.6.2022
        • Suomen Palopäällystöliitto – Finlands Brandbefälsförbund ry kiittää lausunnonantomahdollisuudesta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain ja turvallisuusselvityslain 19 §:n muuttamisesta turvauhkiin varautumiseksi. Lausumme seuraavaa: Poimintoja perusteluosiosta ja palaute yksittäisistä pykälistä ”Turvauhkiin varautumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan riskiperusteista lähestymistapaa varautumistoimien laajuuteen ja tarpeellisuuteen.” Palaute: Turvauhkien huomioiminen on lähtökohtaisesti kannatettava näkökulma. Riskiperustaisuus on kuitenkin liian ’väljä’ määrite ja siksi olisikin tarpeen luoda käytännön ’käsikirjaa’ samaan tyyliin kuin KATAKRI-auditointikriteerit ovat. Tällöin valvovat viranomaiset (TUKES ja Pelastuslaitos) sekä toiminnanharjoittajat ovat enemmän samalla kartalla. Toinen näkökulma liittyy kustannuksiin. On mahdoton arvioida kustannuksia toiminnanharjoittajille niin kauan kunnes riskiperustaisuuteen on saatu tarkemmat määritteet siitä ’mikä on riittävä’ suojaus käytännössä. ”Yhteiskunnassa on uusien uhkakuvien valossa haavoittuvuutta, jonka korjaaminen edellyttää pitkäjänteistä riskitasojen seurantaa ja arviointia sekä tarvittavien toimenpiteiden määrätietoista toteutusta hyvässä yhteistyössä.” Palaute: Tämä on hyvä linjaus. Kuitenkin on jo tiedossa, että viranomaisten ja yritysten välillä ei ole kyetty jakamaan ns. Tilannekuvaa riittävästi. Riskitasojen seuranta vaatisi molemminpuolista tiedon vaihtoa vallitsevasta tilasta ja tähän tulisi luoda mekanismi. Todellinen Security-uhkien tilannekuva on SUPO:lla tai siis yleisemmin Poliisilla, ei siis TUKES/Pelastusviranomaisella. Näiden turvallisuusviranomaisten kytkentä riskitasojen seurantaan on määriteltävä aktiivirooliksi, joka tuottaa analyysiä TUKESin / Pelastusviranomaisen suuntaan, muussa tapauksessa tavoite ei toteudu. ”Kemikaaliturvallisuuslakiin lisättäisiin uutena velvoitteena toiminnanharjoittajalle tieto- ja automaatiojärjestelmien suojaamista koskeva säännös, joka olisi tarkoituksenmukaista ottaa lakiin myös nykyisen soveltamisalan eli onnettomuusvaaroihin varautumisen puitteissa.” Palaute: - Valvovien viranomaisten mahdollisuus tarkastaa kemikaalikohteita ja antaa suosituksia vaatii ns. tarkastuslistoja, jotka on syytä kouluttaa 116§ Tukesin velvoitteen kautta Pelastuslaitoksille - Miten 12§ velvoite kattaa Onnettomuuksilta suojaavat järjestelmät (kameravalvonta, kulunvalvonta, paloilmoittimet, sprinklerit, rikosilmoittimet jne.)? Soveltamista ei ole avattu riittävästi, jotta voitaisiin arvioida käytännön toimia ja muutoskustannuksia. - Miten 16§ Kulunvalvonnasta on tarkoitus soveltaa? Erityisesti ajatus tuotantoalueen sisällä pääsyn rajoitus kriittisiin kohteisiin. Soveltamista ei ole avattu riittävästi, jotta voitaisiin arvioida muutoskustannuksia. - 29§ Turvauhkiin varautumisen vastuuhenkilö. Esitykseen on kirjattu, että turvallisuusuhkien varautumisen vastuuhenkilöstä voidaan antaa tarkempaa tietoa Valtioneuvoston asetuksella, mutta lausuntopyyntöön tätä asetusta ei ole vielä liitetty. Tähän rooliin nimetty henkilö tarvitsee saman soveltamisohjeistuksen tuekseen kuin valvovat viranomaiset. ”Tuotantolaitosten yhteistyötä koskevaan lain 30 §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättävän turvauhkiin varautumista koskeva uusi velvoite, joka edellyttäisi turvauhkien huomioimisen myös tuotantolaitosten yhteistyössä. Näiden tuotantolaitosten osalta tiedottamisvelvollisuutta esitetään muutettavaksi siten, että 31 §:ään lisättäisiin vaatimus, jonka mukaan tiedottaminen ei vaaranna turvauhkiin varautumista” Palaute: Yhteistyövelvoite on hyvä. Korostuu erityisesti Yrityspuistoissa ja ns. vanhoilla tehdasalueilla, joihin kasvaa uutta liiketoimintaa. Yhteistyön osalta kaivataan myös konkretiaa eli soveltamismallia. ”Lisäksi ehdotetaan muutosta perusmuotoista henkilöturvallisuusselvitystä koskevaan turvallisuusselvityslain 19 §:ään” Palaute: Muutos on hyvä ja mahdollistaa toiminnanharjoittajan tarvepohjaisen selvitysten teettämisen. Onnettomuuksia ehkäisevien/-rajoittavien systeemien osalta tulisi rajata mihin syvyyteen asti näkökulma ulottuu esim. kameravalvonta, sprinkleri, pikapaloposti, oven lukko jne. Näiden osalta toimijoiden kirjo on laaja. Vähäistä teollista käyttöä koskevissa tuotantolaitoksissa olevasta henkilöstöstä ja alihankkijoiden henkilöstöstä pitää luoda vastaava mahdollisuus tehdä henkilöturvallisuusarviointi. Yhteenveto Muutos ja sen perustelut ovat ajankohtaisia ja tarpeellisia. Suurin painopiste tulisikin tällaisessa muutoksessa keskittää käyttöönottoon ja soveltamiseen. Tässä lain muutoksessa on sisällössä perustavaa laatua oleva ero, jossa aiemman henkilöiden ja ympäristön suojelun sijaan tarkastellaan henkilöitä ja ympäröivää yhteiskuntaa uhkaperspektiivistä eli täysin käänteisesti aiempaan verraten. Myös oma henkilöstö pitää osata tarkastella mahdollisena uhkana. Tästä syystä verrattuna moneen muuhun regulaation muutokseen on käyttöönottovaiheeseen panostettava erityisen paljon. Lisäksi on todettava, että turvauhkiin liittyvässä toiminnassa tulisi aina ottaa mukaan SUPO / Poliisi, tässä muutoksessa heidän aktiivista rooliansa ei ole määritetty, ainoastaan virka-apu, joka perustuu pyyntöön. Soveltamista on syytä ohjeistaa käytännön esimerkein ja avata riskiperustaisuus. Tässä on suuri rooli TUKESilla, joka vastaa myös Pelastusviranomaisen kouluttamisesta.
      • Kaupan liitto ry
        Päivitetty:
        21.6.2022
        • LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAEIKSI VAARALLISTEN KEMIKAALIEN JA RÄJÄHTEIDEN KÄSITTELYN TURVALLISUUDESTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA JA TURVALLISUUSSELVITYSLAIN 19 §:N MUUTTAMISESTA TURVAUHKIIN VARAUTUMISEKSI Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa Kaupan liitto ry:ltä, Päivittäistavarakauppa ry:ltä (PTY) ja Teknisen Kaupan Liitto ry:ltä esityksestä eduskunnalle laiksi ns. kemikaaliturvallisuuslain ja turvallisuusselvityslain 19 § muuttamiseksi. Muutoksia em. lakeihin ehdotetaan turvallisuustason parantamiseksi kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvissa kohteissa edellyttämällä toimintojen suojaamista myös turvauhilta nykyisen kemikaalionnettomuuksiin varautumisen lisäksi. Esitämme lausuntonamme kohteliaimmin seuraavaa: Esityksen tavoitteet ovat perusteltuja. Suomessakin on syytä varautua kemikaalikohteisiin suunnattuihin tahallisiin vahingontekoihin ja tekoihin, joissa kemikaaleja yritettäisiin käyttää muun vahingonteon välineenä. Kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalan laajentaminen turvauhkiin varautumiseksi koskee lähtökohtaisesti kaikkia lain soveltamisalaan nykyisellään kuuluvia yrityksiä, pienimmästä suurimpaan, eli sekä ilmoitus- että lupavelvollisia. Koko kaupan alalla kemikaaleja käsittelevien tai varastoivien yritysten kirjo ja kokoluokka on laaja. Teknisen kaupan kemikaalijakelijat ja maahantuojat ovat tyypillisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin luvittamia ja sen valvomia kohteita. Ns. vähittäis- ja tukkukauppaan kuuluvat kaupan yritykset sen sijaan ovat useimmiten ilmoitusvelvollisia pelastusviranomaiselle, joka myös valvoo myöntämiensä lupien noudattamista. Esityksen mukaan lain on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2023, ja heti voimaantulon jälkeen jätettyjä hakemuksia Tukesille tai ilmoituksia pelastusviranomaiselle tullaan käsittelemään uuden lain vaatimusten mukaisesti. Tästä syystä on tärkeää, että ohjeet yrityksille ja itsearviointityökalu valmistuvat hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa sekä vielä osittain epäselvät soveltamisalakysymykset selvitetään. Riskiperusteinen lähestymistapa on kannatettava ja välttämätönkin soveltamisalaan kuuluvien kohteiden erilaisuuden ja varautumistoimenpiteiden oikeasuhtaisuuden takaamiseksi. Asetustasolla ja erityisesti ohjeistuksessa on tarpeen mahdollisimman konkreettisesti kuvata, mitä riskiperusteisuuden periaate käytännön toimenpiteinä merkitsee. Kaupan yritykset tarvitsevat ohjeita muun muassa siitä, miten arviointivelvoitteen voi toteuttaa erilaisissa kohteissa sekä miten uudet osa-alueet ovat yhdistettävissä yrityksen muuhun riskinarviointiin ja riskinhallintaan. Yrityskohtaisissa toimenpiteissä turvauhkiin varautumiseksi tulisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti sen olemassa olevaan toimintakonseptiin kuuluvia menettelyjä. Viranomaisten yhteistyö ja resurssien sekä uusien osa-alueiden osaamisen varmistaminen hyvissä ajoin on edellytys lain tavoitteiden saavuttamiselle ja valvonnan yhdenmukaisuudelle. Tukesin ohjaava ja käytäntöjä ympäri maata yhtenäistävä rooli korostuu turvauhka-asioiden haltuunotossa entisestään. Valvoville viranomaisille on myös hyvä olla olemassa yhdenmukaista koulutusta. Lupaharkinnan kriteeristön yhtenäisyys ja erityisesti valvontakäytäntöjen yhdenmukaisuus ovat välttämättömiä yritysten oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kannalta. Turvauhkakysymyksiin liittyvät erityispiirteet tulee ottaa tarkasti huomioon, kun viranomaisten lupa- ja valvontaprosesseja kehitetään muuttuviin tarpeisiin. Prosessien ja eri työkalujen kaikinpuolinen luotettavuus ja turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka vastuu turvauhkamielessä herkän ja salassa pidettävän tiedon tunnistamisesta on yrityksillä, on hyödyllistä, että viranomaisilla ja yrityksillä on yhdenmukainen käsitys tiedon kriittisyydestä tässä mielessä. Myös turvallisuusselvityslakiin ehdotettu muutos, joka antaa mahdollisuuden perusmuotoisen selvityksen tekemiseen määritellyissä tapauksissa on perusteltu ja tarpeellinen. Muuttuvaa turvallisuusympäristöä tulee jatkuvasti tarkkailla ja tarvittaessa tulevaisuudessa arvioida herkästi uudelleen, ovatko perusmuotoisen henkilöturvallisuusselvityksen piiriin nyt ehdotetut tehtävät riittävät. Lisäksi toteamme, että vaarallisten kemikaalien käsittely ja kuljetus muodistavat toiminnallisesti kokonaisuuden. Turvauhkiin varautumisen mahdollisuudet tulisivat olla molemmissa samantasoiset henkilöturvallisuusselvityksen osalta. Lopuksi haluamme kiittää ministeriötä sidosryhmien kanssa käydystä vuoropuhelusta koko prosessin ajan ja asiantuntevasta työstä lakiesityksen valmistelussa. Kunnioittavasti Kaupan liitto ry Päivittäistavarakauppa ry Teknisen Kaupan Liitto ry Mari Kiviniemi Kari Luoto Markku Uitto toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja
      • STTK ry., Nummelin Ida
        Päivitetty:
        21.6.2022
        • STTK pitää lain soveltamisalan laajentamista koskemaan myös turvauhkia hyvänä ja pitää turvallisuustason parantamista kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvissa kohteissa kannatettavana. STTK katsoo, että luonnoksessa vastataan keskeiseen turvallisuusympäristön muutokseen ja pitää kannatettavana, että jatkossa laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta velvoittaa huomioimaan onnettomuuksiin varautumisen lisäksi myös tahallisessa vahingoittamistarkoituksessa tehdyt teot. STTK pitää työsuojelunyhteistoiminnan laajaa huomioimista luonnoksessa kiitettävänä ja pitää hyvänä, että muutoksella halutaan korostaa työnantajan ja työntekijöiden yhteistyövelvoitetta. STTK pitää hyvänä, että jatkossa henkilöstön riittävä osaaminen tulee jatkossa varmistaa riittävällä koulutuksella ja osaamisen ylläpidolla. Lisäksi kiitettävää on, että työsuojeluvaltuutetun tai muun henkilöstön edustajan tulee kuulua turvauhkia käsittelevään organisaatioon, ja turvauhka-asiakirjat tulee käsitellä työsuojelun yhteistoiminnassa. STTK kiinnittää huomiota siihen, ettei luonnoksessa hallituksen esitykseksi ole esitetty perusteluja siitä, miksi turvallisuusselvityksen laajuudeksi on esitetty perusmuotoista eikä suppeaa turvallisuusselvitystä. Sääntelyehdotuksella on merkittäviä vaikutuksia työntekijöiden perusoikeutena turvattuun yksityiselämän suojaan. Perusoikeusrajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ja muutenkin suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Perusoikeuden rajoitus on sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Lisäksi rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Huomioon ottaen edellä mainittu, STTK katsoo, että hallituksen esityksessä tulisi kattavasti perustella, miksei suppeaa turvallisuusselvitystä ole katsottu tässä yhteydessä riittäväksi keinoksi turvallisuuden ylläpitämiseen. Lisäksi STTK korostaa, että oikeus turvallisuusselvityksen teettämiseen ei laissa määrätyin perusteinkaan saa olla automaattinen, vaan lisäksi tulisi edellyttää tarpeellisuusvaatimuksen täyttymistä.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        21.6.2022
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikkoasiassa. Luonnoksessa ehdotetaan lisättäväksi ns. kemikaaliturvallisuuslakiin turvauhkiin varautumisen ja turvallisuusjärjestelyjen yleiset perusteet kaikkia toiminnanharjoittajia velvoittavasti. Lisäksi lakiin lisättäisiin uutena velvoitteena toiminnanharjoittajalle tieto- ja automaatiojärjestelmien suojaamista koskeva säännös. Lisäksi ehdotetaan muutosta perusmuotoista henkilöturvallisuusselvitystä koskevaan turvallisuusselvityslain 19 §:ään. Oikeusministeriö on tarkastellut esitysluonnossa lausunnossa käsitellyin osin. 1. LE, laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain muuttamisesta Toiminnanharjoittajille ehdotetut uudet velvoitteet Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusia velvollisuuksia kemikaaliturvallisuuslain mukaisille toiminnanharjoittajille, esimerkiksi velvollisuus suojata tieto- ja automaatiojärjestelmiä sekä kaikkia toiminnanharjoittajia koskeva velvollisuus varautua turvauhkiin. Perustuslakivaliokunta on poikkeusolojen aikana korostanut normaaliolojen lainsäädännön ja perusoikeuksiin mahdollisimman vähän puuttuvien toimivaltuuksien ensisijaisuutta (PeVM 17/2020 vp, s. 4, PeVM 9/2020 vp, s. 3, ks. myös PeVL 14/2020 vp). Edelleen valiokunta on erikseen todennut, että erityisesti epidemiatilanteen pitkittyessä tulee ryhtyä normaaliolojen lainsäädännön mahdollisesti tarvittaviin muutoksiin. Pysyviä muutoksia on kuitenkin perusteltua säätää normaalioloissa huolellisen valmistelun jälkeen (PeVL 14/2020 vp, s. 2, ks. myös PeVM 11/2020 vp, s. 6). Ehdotettu sääntely toteuttaisi osittain tätä tavoitetta ja pyrkimystä voidaan sinänsä pitää oikeana. Luonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa on tunnistettu, että ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta. Perusteluissa kuitenkin käsitellään elinkeinonvapauden rajoittamisen kannalta ainoastaan luvan myöntämistä, vaikka ”Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi kemikaaliturvallisuuslain säännöksiä, jotka koskevat luvanvaraisuutta tai luvan myöntämistä ja muutosilmoituksen käsittelyä.” Perusteluja tulisi jatkovalmistelussa täydentää huomioiden elinkeinonharjoittajiin kohdistuvat uudet vaatimukset. Edelleen ehdotettu sääntely vaikuttaa merkitykselliseltä ainakin perustuslain 7 §:n, 15 §:n ja 20 §:n kannalta sen tavoitellessa ”henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkojen ehkäisemistä ja torjumista”. Nämä muodostavat hyväksyttävän perusteen ehdotetuille uusille toiminnanharjoittajien velvollisuuksille. Perusteluja voisi näiltäkin osin jatkovalmistelussa täsmentää. Kemikaaliturvallisuuslakiin lisättäisiin uusi turvauhan määritelmä, ja toiminnanharjoittajien velvollisuudet koskisivat jatkossa vahinkojen lisäksi myös turvauhkia. Ehdotetun 6 §:n 25 kohdan määritelmäsäännöksen mukaan ”turvauhalla uhkaa sellaisesta laissa rangaistavaksi säädetystä toiminnasta, josta voi seurata on välitön tai välillinen kemikaali- tai räjähdeturvallisuuden tai yleisen turvallisuuden vaarantaminen.” Koska uudet velvoitteet kiinnittyvät turvauhan määritelmään, ja ko. säännös lisättäisiin useisiin säännöksiin (mm. tuotantolaitoksen toiminnan rajoittaminen, jos turvauhkiin varautumiseksi on todettu olevan vakavia puutteita), on määritelmällä keskeinen merkitys. Ehdotettu määritelmäsäännös vaikuttaa asianmukaiselta. Asiattomien pääsyn estäminen ja kriittisten kohteiden suojaaminen (16 §) Voimassaolevaa 16 §:ää muutettaisiin siten, että toiminnanharjoittajalla ei olisi enää velvollisuutta huolehtia rakenteellisin toimenpitein tai toimin asiattomien pääsyn estämisestä tuotantolaitoksen alueelle, vaan tämän tulisi estää asiattomien pääsy ja määritellä toimenpiteet. Vaikuttaa kuitenkin säännöskohtaisten perusteluiden valossa siltä, että velvoitteen sisällön on tarkoitus olla muutakin kuin tällaisten toimenpiteiden määrittely (esim. ” Toiminnanharjoittajalle säädettäisiin tarpeen mukaan velvollisuus järjestää tuotantolaitoksen alueelle ja etenkin turvallisuuden kannalta kriittisiin kohteisiin kulunvalvonta.”) Pykälän sanamuotoja olisi asianmukaista jatkovalmistelussa pyrkiä selventämään vastaamaan perusteluissa todettua. Tarkastusoikeus (118 §) Lain 118 §:ään ehdotetaan lisättäväksi, että asumiseen tarkoitettuihin tiloihin voidaan ulottaa valvontatoimenpiteitä, jos ”kyse on vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta annetun asetuksen (685/2015) 39 §:n mukaisesta tarkastuksesta.” Viitatussa tarkastuksessa on kyse vähäistä teollista käsittelyä tai varastointia harjoittavan tuotantolaitoksen käyttöönottotarkastuksesta. Ehdotettua sääntelyä on arvioitava esityksen säätämisjärjestysperusteluissa suhteessa perustuslain 10 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Koska viitatuissa tarkastuksissa ei olisi kyse tarkastuksista rikosten selvittämiseksi, tulisi esityksessä perustella, minkä vuoksi kyseiset pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin ulottuvat tarkastukset ovat PL 10 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi (ks. esim. PeVL 6/2019 vp ja siinä viitatut). Perustuslakivaliokunta on usein painottanut, että perustuslain 10 §:n 3 momentin sanamuoto on siinä mielessä ehdoton, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen, ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö on tämän mukaisesti vakiintunutta (ks. esim. PeVL 54/2014 vp, s. 3/I—II ja siinä viitatut lausunnot). Ehdotetusta säännöksestä puuttuu tarkastuksen sitominen välttämättömyysvaatimukseen. Perustuslakivaliokunta on lisäksi painottanut, että kotirauhan suojaa rajoittavalla toimenpiteellä tulee olla selvä ja riittävän läheinen yhteys johonkin perustuslaissa turvattuun perusoikeussäännökseen, jotta tällainen toimenpide olisi välttämätön perusoikeuksien turvaamiseksi. Valiokunta on esimerkiksi katsonut palotarkastuksen kotirauhan piiriin ulottuvana toimenpiteenä olevan sillä tavoin välttämätön perusoikeuksien, kuten oikeuden elämään ja turvallisuuteen, sekä omaisuudensuojan suojaamiseksi kuin perustuslaissa tarkoitetaan. Samoin onnettomuustutkintaa voidaan valiokunnan mukaan tehdä kotirauhan piirissä, vaikka yhteys perusoikeuksien turvaamiseen saattaa olla etäisempi, mutta voidaan yleisesti arvioida onnettomuustutkinnalla ehkäistävän tulevaisuuden perusoikeusuhkia (PeVL 31/1998 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta on toistuvasti edellyttänyt toimenpidevaltuuksia koskeviin säännöksiin kirjattavaksi, että esimerkiksi tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. (ks. PeVL ja siinä viitatut lausunnot). Ehdotettua pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin ulottuvaa uutta tarkastusoikeutta on jatkovalmistelussa täsmennettävä ja se on perusteltava asianmukaisesti, jotta ehdotetun säännöksen perustuslainmukaisuudesta voidaan varmistua. Tiedottamisvelvollisuus, salassapidettävien tietojen ilmoittaminen ja luovuttamisrajoitukset Luonnoksen 31 §:n asetuksenantovaltuutta koskevissa perusteluissa todetaan, että valtioneuvoston asetukseen vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta lisätään säännös, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa ne lupahakemuksen ja ilmoituksen turvauhkakriittiset tiedot, joka toiminnanharjoittaja katsoo salassa pidettäviksi. Kyse on laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia koskevan lupahakemuksen sisältämistä tiedoista. Arvioidessaan viranomaisen asiakirjoihin sisältyviä liikesalaisuuksia viranomaisella on usein tarpeen saada toimijan näkemys siitä, mitkä tiedot toimija katsoo kuuluvan liikesalaisuuksien piiriin. Viranomaisen tulee kuitenkin saamansa selvityksen perusteella itsenäisesti arvioida, mitkä tiedot ovat julkisuuslain nojalla salassapidettäviä eikä tätä arviointia ole mahdollista ulkoistaa. Ehdotettu säännös saattaa hämärtää tätä peruslähtökohtaa. Säännöksen tarpeellisuus ja suhde julkisuuslakiin olisi syytä arvioida jatkovalmistelussa. Ehdotetun 32 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittaja ei saa asettaa yleisön nähtäväksi sellaisia osia turvallisuusselvityksestä, jotka sisältävät tarkan kuvauksen turvauhista tai toimista niihin varautumiseksi tai joiden nähtäville asettaminen voi perustellusti vaarantaa turvauhkiin varautumisen tavoitteet. Todettakoon, että tällainen rajoitus turvallisuusselvityksen esilläpitoon ei kuitenkaan merkitse rajoitusta tällaisten tietojen antamiselle muulla tavoin tai muille tahoille. Jatkovalmistelussa olisi syytä arvioida, olisiko tarpeen säätää toiminnanharjoittajille nimenomainen kielto luovuttaa tällaisia tietoja. Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys (22 a §) Luonnoksessa ehdotetaan lisättäväksi lakiin uusi 22 a §, jonka mukaan valvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä tehokkaalla ja riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen. Esityksessä tulisi vielä selventää ehdotetun säännöksen tarvetta suhteessa voimassaolevaan yleislainsääntelyyn sekä säännöksen suhdetta mm. perustuslain 21 §:n vaatimukseen käsittelyn asianmukaisuudesta ilman aiheetonta viivytystä sekä yhdenvertaisuuteen (PL 6 §) ja hallintolain 6 §:n hyvän hallinnon takeisiin. Luonnoksen perusteluista ei ilmene, onko sääntelyllä esimerkiksi tarkoitus poiketa hallintolaista. Virka- ja asiantuntija-apu (122 §) Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 2 momentti, jonka mukaan mainitut viranomaiset olisivat velvollisia antamaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle sekä pelastusviranomaisille asiantuntija-apua. Perusteluiden mukaan ”Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija-apu tarkoittaisi pääasiassa lausuntoja, joita Tukes voisi pyytää tarvittaessa valvomoiden sijoittamiseen liittyvien huoltovarmuusvaikutusten arvioimiseksi. Asiasta nähdään tarpeellisena säätää erikseen, sillä säännöksessä mainituilla viranomaisilla on turvauhkiin liittyen hallussaan sellaista valvonnan kannalta olennaista tietoa, jota kemikaaliturvallisuuslain valvontaviranomaisella ei ole.” Ehdotetun säännöksen tarve jää epäselväksi, kun otetaan huomioon, että voimassaolevan 120 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitetuilla valvontaviranomaisilla on hyvin laaja tiedonsaantioikeus toisiltaan salassapitosäännösten estämättä. Lisäksi hallintolain 10 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Säännöksen tarvetta tulisi arvioida jatkovalmistelussa. Jos on tarve lisätä Huoltovarmuuskeskus 120 §:n 1 momenttiin, tulisi ongelma ratkoa sitä kautta, eikä säätämällä asiantuntija-avusta ehdotetulla tavalla. 2. LE, Laki turvallisuusselvityslain 19 §:n muuttamisesta Ehdotuksen mukaan turvallisuusselvityslain 19 §:ään lisättäisiin kaksi uutta tehtävää, joiden perusteella voitaisiin tehdä perusmuotoinen turvallisuusselvitys. Turvallisuusselvityslaissa säädetään kolmesta eri laajuisesta henkilöturvallisuusselvityksestä. Lain 21 §:n 1 momentissa säädetään tehtävistä, joissa voidaan tehdä suppea turvallisuusselvitys. Nämä tehtävät liittyvät pääosin henkilön pääsyyn tietynlaiseen paikkaan tai alemman turvallisuusluokan tietoihin. Lain 21 §:n 1 momenttiin sisältyvät esimerkiksi räjähdysaineiden käsittelyyn liittyvät tehtävät (kohta 6). Lain 19 §:n 1 momentissa säädetään tehtävistä, joissa voidaan tehdä perusmuotoinen turvallisuusselvitys. Näihin tehtäviin liittyy muun muassa pääsy korkeamman turvaluokituksen asiakirjoihin, joiden paljastumiseen liittyisi erityinen vaara (kohta 1), toimiminen keskeisten valtioelinten ja valtiojohdon yhteydessä (kohdat 2 ja 3) tai mahdollisuus vahingoittaa yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätöntä infrastruktuuria, kriittistä tuotantoa, viranomaisten toiminnan tai yhteiskunnan perustoimintojen kannalta keskeisten tietojärjestelmien toimivuutta (kohdat 4-6). Kohta 7 poikkeaa lain systematiikasta sen taustalla olevien EU-lainsäädännön velvoitteiden vuoksi. Lain 20 § koskee laajaa henkilöturvallisuusselvitystä. Siihen liittyvät tehtävät koskevat erityisesti pääsyä korkeimman turvaluokituksen asiakirjoihin. Henkilöturvallisuusselvityksessä on kysymys viranomaistietojen käyttämisessä henkilön arviointiin hänen yksityiselämän suojaansa puuttuvalla tavalla. Jako kolmeen turvallisuusselvityksen tasoon ilmentää suhteellisuusperiaatetta siten, että mitä suuremmasta suojattavasta intressistä on kysymys, sitä suurempi yksityiselämän suojaan kohdistuva rajoitus on hyväksytty ja sitä laajempaa tietolähteiden joukkoa toimivaltainen viranomainen voi käyttää selvityksen tekemisessä. Suppean ja perusmuotoisen selvityksen välinen ero ilmenee muun muassa siinä, että perusmuotoisessa selvityksessä toimivaltainen viranomainen voi käyttää suojelupoliisin ja pääesikunnan tiedustelutietoja ja keskusrikospoliisin järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia rikostiedustelutietoja, jotka eivät ole käytettävissä suppeassa selvityksessä. Suppeassa turvallisuusselvityksessä käytettävät tiedot (25 §:n 1 momentin 1-10 kohdat) ovat useimmiten luonteeltaan yksiselitteisiä. Sen sijaan perusmuotoiseen selvitykseen sisältyvät tiedustelutiedot voivat sisältää arkaluontoisia ja luonteeltaan epävarmoja tietoja, joiden käyttämiseen sisältyy leimautumisen riski (vrt. PeVL 18/2012 vp). Turvallisuusselvityslakiin mahdollisesti tehtävien lisäysten tulee noudattaa edellä kuvattua systematiikkaa ja uuden tehtävän lisäämistä 19-21 §:iin tulee arvioida perusoikeuksien rajoittamisedellytysten mukaisesti. Tehtävien tulee myös olla perusteluja suhteessa turvallisuusselvityslain tarkoitukseen, joka lain 1 §:n mukaan on ”parantaa mahdollisuuksia ennakolta ehkäistä toimintaa, joka voi vahingoittaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta tai muuta niihin verrattavaa yleistä etua taikka erittäin merkittävää yksityistä taloudellista etua taikka edellä tarkoitettujen etujen suojaamiseksi toteutettavia turvallisuusjärjestelyjä.” Ensimmäinen ehdotettu lisäys kuuluu: ”x) voi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) tarkoittamissa toimintaperiaateasiakirjalaitoksissa tai turvallisuusselvityslaitoksissa tieto-, ohjaus- tai valvontajärjestelmän pääkäyttäjänä vahingoittaa kriittisten järjestelmien toimivuutta”. Tietojärjestelmän pääkäyttäjään viittaavan muotoilunsa puolesta ehdotettu kohta muistuttaa perusmuotoisia henkilöturvallisuusselvityksiä koskevaa 19 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Olennainen ero ehdotetun lisäyksen ja 5 kohdan välillä kuitenkin on, että 5 kohta koskee viranomaisten toiminnan tai yhteiskunnan perustoimintojen kannalta keskeisiä tietojärjestelmiä. Esitysluonnoksesta ei ilmene, millä perusteella x-kohdassa tarkoitetut laitokset ja niihin liittyvä riski tulisi rinnastaa 19 §:ään tällä hetkellä sisältyviin tehtäviin, kun otetaan huomioon myös se, että suppeita henkilöturvallisuusselvityksiä koskevaan 21 §:n 1 momenttiin sisältyy muun muassa ydinlaitoksiin ja räjähdysaineisiin sekä biologisiin, kemiallisiin ja toksiiniaseisiin liittyviä tehtäviä (kohdat 5, 6 ja 7). Tietojärjestelmän käyttämiseen liittyviltä osin 21 §:n 1 momentin kohta 10 muistuttaa ehdotettua x-kohtaa. Toinen ehdotettu lisäys kuuluu: ”y) henkilö käsittelee räjähteiksi luokiteltuja aineita tai näiden ominaisuuksia vastaavia vaarallisia jätteitä tai henkilö käsittelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1148 liitteen I tai II mukaisia kemikaaleja.” Ehdotettu kohta muistuttaa 21 §:n 1 momentin 6 kohtaa, johon kuitenkin sisältyy sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellinen edellytys siitä, että aineiden asiattomalla käsittelyllä voidaan aiheuttaa vahinkoa laajalla alueella tai suurelle määrää ihmisiä. Tästä näkökulmasta ehdotettu y-kohta vaikuttaa muistuttavan tehtäviä, joista tällä hetkellä voidaan tehdä suppea henkilöturvallisuusselvitys. Ehdotuksen perusteluista ei ilmene, miksi ehdotetuissa tehtävissä tehtäisiin turvallisuusselvityslain systematiikasta poiketen juuri perusmuotoinen eikä suppea turvallisuusselvitys. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi arvioida uudelleen ehdotettujen säännösten tarpeellisuus, muotoilu ja perusteltu turvallisuusselvityksen taso. Edellä on esitetty näkökohtia, jotka puoltavat säännösten sijoittamista pikemminkin suppeaa henkilöturvallisuusselvitystä koskevaan 21 §:ään. Sen sijaan, että y-kohta lisätään 19 §:ään, perustellummalta vaikuttaisi tehdä tarvittavat muutokset 21 §:n 1 momentin 6 kohtaan, joka jo koskee räjähdysaineita. Ehdotetun x-kohdan yhdistämistä 21 §:n 1 momentin kohtiin ja sen muotoilua on myös syytä vielä arvioida. Säännöksiä muotoiltaessa on pyrittävä tasapainoon yleisluontoisuuden ja kasuistisuuden välillä. Turvallisuusselvitysten perusteena olevat tehtävät olisi syytä pyrkiä ilmaisemaan laissa siten, että ilmaus on riittävän lavea, että se kattaa kaikki relevantit tapaukset ja kuitenkin riittävän täsmällinen, että viranomaisen toimivallan rajat ovat selvät. Voimassa olevan turvallisuusselvityslain 19 §:n 1 momentissa ja 21 §:n 1 momentissa tehtävät on määritelty yleiskielisin kuvauksin kiinnittämättä niitä tiettyihin säädöksiin. Oikeusministeriö muistuttaa, että ennen esityksen esittelyä työ- ja elinkeinoministeriön tulee pyytää oikeusministeriöltä turvallisuusselvityslakia koskeva esittelylupa. Työ- ja elinkeinoministeriön on tarpeen olla oikeusministeriöön yhteydessä hyvissä ajoin edellä mainituista kysymyksistä ennen esittelyluvan hakemista. Lakiehdotusten rinnakkaistekstit Lopuksi oikeusministeriö toteaa, että esitysluonnoksen rinnakkaistekstit helpottavat merkittävästi lausunnonantajien mahdollisuuksia havaita ehdotetut muutokset ja arvioida näitä. Luonnoksesta rinnakkaistekstit puuttuivat.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
        Päivitetty:
        21.6.2022
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto lausuu esityksestä seuraavaa. Pykäläkohtaiset huomiot: 5 § Suhde muuhun lainsäädäntöön Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pyytää tässä kohdassa tarkistamaan viittaukset muuhun lainsäädäntöön. Ainakin sähköturvallisuuslain ja painelaitelain kohdalla viitataan kumottuun lainsäädäntöön. Nyt voimassa ovat sähköturvallisuuslaki (1135/2016) ja painelaitelaki (1144/2016). 12 a § Prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja sijoitus Uudessa pykälässä säädettäisiin otsikon mukaisten järjestelmien toteuttamista, sijoittelua ja ylläpitoa koskevista kriteereistä. Pykälän 2 momentin mukaan prosessien hallintaan liittyvien valvomotoimintojen tulee sijaita Suomessa, mutta perustelluista syistä lupaviranomainen voi myöntää tähän poikkeuksia. Pykäläkohtaisissa perusteluissa (s.37) todetaan, että jos prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmiä esitetään sijoitettavaksi muualle kuin Suomeen, valvontaviranomaisen tulee näissä tapauksissa pyytää Huoltovarmuuskeskukselta lausunto siitä, että sijoituspaikka ei aiheuta haittaa yhteiskunnan huoltovarmuudelle. Jotta Huoltovarmuuskeskuksen toimivalta asiassa olisi selkeä, Tukes katsoo, että perusteluissa mainittu velvoite tulee käydä ilmi lakitekstistä (12 a § 2 mom.) esimerkiksi seuraavasti: …”mutta perustelluista syistä, pyydettyään lausunnon Huoltovarmuuskeskukselta, lupaviranomainen voi myöntää tähän poikkeuksia.” Tukes katsoo tässä yhteydessä, että perustellut syyt, joilla poikkeuksia valvomotoimintojen sijoittamiseen muualle kuin Suomeen voidaan myöntää, tulee tarkemmin avata pykälän perusteluissa. Lisäksi pykälän perusteluista tulisi selkeästi käydä ilmi, että toimintojen sijoittamisen ulkomaille tulee täyttää samat turvallisuusvelvoitteet kuin kotimaassakin ja ne kuuluvat toimivaltaisen viranomaisen valvontaan, koska järjestelmillä valvotaan ja ohjataan Suomessa olevaa laitosta. Tukes katsoo vielä, että laitoksen prosessin hallintaan liittyvistä valvomotoiminnoista ja etäyhteyksistä tulee määrätä lupaehdoissa ja ne tulee sisällyttää osaksi laitoksen valvontaa, kuten määräaikais- ja käyttötarkastuksia. Tästä tulisi erikseen yksityiskohtaisesti säätää joko tämän pykälän kohdalla tai sitten asetuksenantovaltuuden nojalla. Esityksen kohdassa 5.1. ja 5.3. on kuvattu esityksen taloudellisia ja viranomaisvaikutuksia. Toimintojen mahdollinen sijoittaminen ulkomaille aiheuttaa valvovalle viranomaiselle lisäkustannuksia (tulkkaus, matkustaminen), jotka tulee voida laskuttaa täysimääräisesti toiminnanharjoittajalta. Tukes katsoo, että tämä tulee käydä ilmi esityksen vaikutusarvioinneissa. 21 § Turvallisuusvaatimuksia ja omavalvontaa koskeva asetuksenantovaltuutus Tukes esittää, että pykälän otsikko muutetaan kuulumaan ”Turvallisuusvaatimuksia ja tietojen keruu- ja analysointijärjestelmää koskeva asetuksenantovaltuus” Toiminnanharjoittajan tekemä omavalvonta edellyttäisi erillistä omavalvontasuunnitelmaa, jossa olisi määritelty valvonnan kohteet. Tukes katsoo, että säätelyssä on kuitenkin enemmän kyse siitä, että selvitetään turvauhkakriittiset kohteet tietojärjestelmän avulla. Tarkoitus on mahdollistaa järjestelmän perustaminen ja edellyttää toiminnanharjoittajia käyttämään sitä. Tukes ja pelastuslaitos valvovat toimintaa järjestelmän kautta saatujen tietojen pohjalta. 22 a § Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys Uusi pykälä sisältää valvontaviranomaiselle velvoitteen hoitaa tehtävänsä tehokkaasti sekä riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi tehtävät on olosuhteiden vaatiessa asetettava tärkeysjärjestykseen. Pykälän perusteluissa on todettu, että ehdotetun säätelyn perusteena on tarkoitus tukea riskiperusteista lupa- ja päätösmenettelyä. Lakitekstissä puhutaan kuitenkin pelkästään valvontaviranomaisesta eikä lupaviranomaisesta. Terminologia pykälän ja sen perusteluiden välillä tulisi tältä osin yhdenmukaistaa Vastaava säätely on käytössä nykyisin esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslaissa ja markkinavalvontalaissa. Markkinavalvontalaki ja kuluttajaturvallisuuslaki eivät sisällä vastaavaa yksityiskohtaista säätelyä koskien lupahakemusten sisältöä, hakemuksen tiedoksiantoa, lausuntomenettelyä ja päätöksen tiedoksiantoa eikä niitä koskevia viranomaista sitovia määräaikoja kuin kemikaaliturvallisuuslaki. Viranomainen ei voi poiketa ilman nimenomaista säännöstä asioiden käsittelyjärjestyksestä, joka perustuu säädettyihin menettelyihin ja määräaikoihin. Tukes katsookin edellä esitettyyn viitaten, että pykälän mukaisesta lupa-asioiden priorisoinnista ja priorisoinnin kiriteereistä tulee yksityiskohtaisesti säätää lailla. Lisäksi priorisoinnin käytännön toteutukseen tulee varata riittävät resurssit. Tukes viittaa esimerkkinä ympäristöministeriössä valmisteltuun luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalle eräiden vihreän siirtymän hankkeiden väliaikaisesta etusijamenettelystä aluehallintovirastojen lupakäsittelyssä vuosina 2023-2025 ja hallintotuomioistuimissa vuosina 2023-2027 (VN/13663/2022). Esityksen tarkoituksena olisi lisätä lainsäädäntöön keinot edellä mainittujen hankkeiden priorisoimiseen, jolloin niitä voitaisiin käsitellä nopeammin aluehallintovirastoissa ja hallintotuomioistuimissa. 27 a § Vaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten valvonta ja tarkastus Pykälässä ehdotetaan muun muassa, että prosessien ohjaukseen ja valvontaan tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmien 12 a §:ssä tarkoitettu vaatimustenmukaisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myös vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten osalta. Tukes katsoo esityksestä poiketen, että vähäiset kohteet on syytä säilyttää lähtökohtaisesti pelastusviranomaisen valvonnassa myös tieto- ja automaatiojärjestelmien valvonnan osalta. Tukesille tulee antaa mahdollisuus ottaa vähäisen kohteen edellä mainitut järjestelmät valvontaan tai tarkasteluun, jos itsearviointi osoittaa merkittävää riskiä kohteessa. Tukes ei valvoisi vaatimuksenmukaisuutta vaan voisi antaa tarvittaessa määräyksiä koskien tällaisten kriittisten kohteiden tieto- ja automaatiojärjestelmiä. Esitettyyn Tukesin vähäisten kohteiden valvontaan sisältyy monia käytännön ongelmia; esimerkiksi mistä saadaan tieto kohteista, mitä käytännön valvonta olisi, miten määritellään merkittävä onnettomuus tai turvallisuuskriittinen automaatiojärjestelmä. Mikäli pykälä säilytetään esitetyssä muodossa, Tukes katsoo, että velvoitteen osalta esityksen vaikutusarviota tulisi täydentää ja arvioida pelastusviranomaisen valvonnassa olevien kohteiden määrä sekä velvoitteesta aiheutuvat lisäresurssitarpeet Tukesille. Tämän velvoitteen resurssointia ei ole huomioitu aiemmissa turvauhkiin liittyvissä resurssivarauksissa. Lisätehtävä on merkittävä eikä ole toteutettavissa muutosten toimeenpanoon varatuilla resursseilla. Muita huomioita: Tukes haluaa kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei ole tarkoitus muuttaa kemikaaliturvallisuuslain 130 §:ää. Lainkohdan 3 momentin mukaan: ”Pelastusviranomaisen tulee toimittaa tiedot ilmoituksenvaraisista vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin kohteista rekisteriin. Lisäksi pelastusviranomaisen tulee toimittaa rekisteriin pelastuslain 48 §:n mukaiset ulkoiset pelastussuunnitelmat ja niitä koskevien harjoitusten päivämäärät sekä harjoituksista laaditut raportit niiden tuotantolaitosten osalta, jotka ovat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valvonnassa.” Momentin soveltamisesta ja tietojen toimittamisesta käytännössä on annettu Tukesin päätös ”Kemikaaliturvallisuuslain mukaisten tietojen toimittaminen pelastuslaitoksilta Tukesille” (Tukes7961/00.00.03/2020). Päätöksen mukaiset toimintatavat on hyväksytty työ- ja elinkeinoministeriössä sekä sisäministeriössä. Päätöksen mukainen menettely on kuitenkin todettu väliaikaiseksi ja työ- ja elinkeinoministeriö on katsonut, että kemikaaliturvallisuuslain 130 §:ää on tarpeen tarkistaa, kun lakiin ollaan tekemässä muita muutoksia. Tukes katsoo, että laissa tulisi tässä kohtaa velvoittaa rajapintojen mahdollistaminen eli tietojen pitäisi olla sähköisesti saatavilla järjestelmärajapinnan kautta. Nyt ehdotetut lakimuutokset edellyttävät muutoksia myös Tukesin ICT-järjestelmiin. Näitä ovat muun muassa sähköisten lomakkeiden muutokset ja uudet asiointipalvelut, kuten turvauhkien varautumiseen liittyvät lomakkeiden tietokenttämuutokset ja turvauhan toteutumista koskeva ilmoituslomake. Lisäksi käsittelyjärjestelmään (Valvonta ja luvat -sovellus, Vallu) tulee tehdä muutoksia, jotka liittyvät esimerkiksi ehdotetun 27 a §:n mukaisen vähäisten kohteiden järjestelmävalvonnan järjestämiseen Tukesissa. Tukes katsoo, että näihin ICT-muutoksiin tulee varata myös riittävä resurssi.
      • Varsinais-Suomen pelastuslaitos, riskienhallinnan palvelualue
        Päivitetty:
        17.6.2022
        • Varsinais-Suomen pelastuslaitos kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain ja turvallisuusselvityslain 19 § muuttamisesta turvauhkiin varastumisesta. Kokonaisuutena Varsinais-Suomen pelastuslaitos katsoo lakimuutosten turvauhkiin varautumista varten olevan tarpeellista ja tulleessaan voimaan edistävän turvallisuutta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyssä ja varastoinnissa. Säännöskohtaisten muutosten osalta Varsinais-Suomen pelastuslaitos lausuu asiasa seuraavaa: 4 § säädettävän soveltamisalan rajauksen osalta tulee turvauhkiin varautuminen vesihuoltolaitoksissa säätää muissa säädöksissä tasoltaan samanlaiseksi kemikaaliturvallisuuslain vaatimusten kanssa. 16 § säädetään kriittisten kohteiden suojaamisesta. Kriittinen kohde tulisi lisätä säädöksen 6 § määritelmiin. 27 a § mukaisten vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien laitosten valvonnan siirtäminen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle prosessien ohjauksen tarvittavien tieto- ja automaatiojärjestelmisen vaatimustenmukaisuuden osalta saattaa olla valvontakohdetietojen ja viranomaisvalvonnan yhteensovittamisen osalta muodostua haasteelliseksi ja aiheuttaa tarpeen lisäresurssoinnille valvontatyöhön. 28 § tulisi lisätä viittaus toimenpiteiden kirjaamisesta pelastuslaissa (379/2011) säädettyyn pelastussuunnitelmaan vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien laitosten osalta. 98 § säädettävän toiminnanharjoittajan velvollisuuden onnettomuudesta tai turvauhan toteutumista ilmoittamiseen tulisi kattaa myös velvollisuus ilmoittaa asiata pelastusviranomaiselle. 118 § säädettävää viranomaisen tarkastusoikeutta tulisi pelastusviranomaisen osalta laajentaa kattamaan myös vaarallisten kemikaalien säilyttämistä säätelevän Vna 685/2015 47 § mukaisissa tapauksissa. Pelastusviranomainen on kemikaaliturvallisuuslain 115 § säädetty valvontaviranomaiseksi vaarallisten kemikaalien säilyttämisen osalta. Muilta osin Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ei ole lausuttavaa hallituksen esitykseen
      • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Johtaja Tarja Wiikinkoski ja pelastustarkastaja Arto Laine, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue, Laine Arto
        Päivitetty:
        1.6.2022
        • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on osaltaan perehtynyt lausuntopyyntöä koskeviin asiakirjoihin. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolla ei ole lausuttavaa asiassa. Sähköisesti hyväksytty ja allekirjoitettu lausunto toimitetaan lisäksi TEM:n kirjaamoon.