Näytä liitetiedostona annetut lausunnot
Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Lapsiasiavaltuutettu 7.9.2018
Lapsiasiavaltuutettu.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö 20.8.2018
Opetus- ja kulttuuriministeriö.pdf
Ihmisoikeusliitto 12.9.2018
Ihmisoikeusliitto.pdf
  • Lausunnonantajia: 26
    Suomessa solmittavat alaikäisten avioliitot (poikkeuslupamenettely)
      • 1. Arviomuistion luvussa 4.1 on käsitelty nykyisen poikkeuslupamenettelyn etuja ja haittoja. Pitäisikö alle 18-vuotiaalla olla jatkossakin mahdollisuus saada poikkeuslupa avioliiton solmimiseen alaikäisenä?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Ei
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Plan International Suomi
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Väestöliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Ei
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Ei
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Ei
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Ei
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Ei
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kyllä
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Ei
      • Kommentit/perustelut:
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Suomi toimisi yhdenmukaisesti muiden maiden, kuten muut Pohjoismaat, kanssa. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin suositus lainsäädännön muuttamiseksi niin, että avioliiton vähimmäisikäraja olisi 18-vuotta riippumatta vanhempien antamasta suostumuksesta.
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Lapsiavioliittoja koskevan kansainvälisen keskustelun ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden tavoitteena on lapsiavioliittoihin liittyvien ongelmien estäminen. Näitä ongelmia ovat esimerkiksi hyväksikäytön riski, erilaiset fyysiset ja psyykkiset terveysriskit sekä koulutusmahdollisuuksista paitsi jääminen. Lisäksi joissakin maissa avioliiton solmimisella on myös muodollisia vaikutuksia henkilön itsemääräämisoikeuteen; avioliitossa oleva nainen ei esimerkiksi voi itse päättää koulutukseen osallistumisesta tai matkustaa ilman puolisonsa tai tämän suvun lupaa. Avioeron saaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Suomessa avioliittoon meneminen ei vaikuta koulutusmahdollisuuksiin eikä oikeuteen päättää omista asioista. Avioeron saa helposti. Tilastojen mukaan nuoret valitsevat useammin yhteistalouden muodoksi avoliiton kuin avioliiton. Väestöliiton tilaston mukaan vuonna 2014 avoliitossa elävien osuus kaikista parisuhteessa elävistä oli 94,2 % ikäryhmässä 15-19 vuotta. Tilastojen valossa on siten todennäköisempää, että alaikäiset solmivat enemmän avoliittoja kuin avioliittoja. Avoliittoon verrattuna avioliitto ei ole seksuaalisen itsemääräämisoikeuden taikka fyysisen tai psyykkisen turvallisuuden kannalta riskialttiimpi perhe-elämän muoto. Avioliitosta aiheutuvat taloudelliset vaikutukset ovat todennäköisesti nuorten kohdalla käytännössä vähäisiä. Lapsiavioliitot eivät näillä perusteilla vaikuta olevan avioliittolain muutosta edellyttävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa puolisoiden seksuaalinen yhteiselämä tai lapsen syntymien ei enää nykyään edellytä avioliittoa, vaan sekä puolisot että syntyvä lapsi ovat samassa asemassa sekä oikeudellisesti että sosiaalisten normien kannalta oli perhemuotona avioliitto tai avoliitto. Siten henkilön halu solmia avioliitto johtuu todennäköisesti henkilökohtaisista syistä eikä yhteiskunnan asettamasta paineesta. Parisuhteen solmiminen voi esimerkiksi uskonnollisista tai katsomuksellisista syistä edellyttää avioliiton solmimista. Päätös solmia avioliitto perustuu tällöin henkilön omaan vakaumukseen ja identiteettiin. Ei ole syytä lähtökohtaisesti olettaa, että kysymyksessä olisi perheen tai yhteisön painostus. Avioliittoon painostamista esiintyy kuitenkin myös Suomessa. Avioliiton solmimiseen liittyvä painostus ja naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat ilmiöitä, joiden ehkäiseminen ei ole tehokasta ”periaatteellisella lainsäädännöllä”, vaan se edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja toimivia palvelurakenteita. Poikkeuslupamahdollisuuden poistaminen ei todennäköisesti vaikuttaisi avioliittoon liittyvän painostamisen esiintymiseen. Ylipäänsä on vaikeaa ennustaa, mikä uudistuksen vaikutus olisi erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa. Poikkeuslupamahdollisuuden poistamisella voisi joissakin tapauksissa olla käänteisiä vaikutuksia. Jos avioitumismahdollisuus poikkeusluvalla poistetaan, rajoitetaan myös sellaisten alaikäisten henkilöiden mahdollisuuksia määrätä omasta elämästään, joille avioliitto on oma päätös ja ehkä vastoin perheen tai yhteisön toivomuksia. Avioliiton solmimisen sijaan raskaana olevaa nuorta naista (tai paria) saatetaan painostaa aborttiin sillä perusteella, että perhe tai yhteisö ei hyväksy raskautta avioliiton ulkopuolella. Poikkeuslupamahdollisuuden säilyttämistä puoltavat ainakin yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen liittyvät näkökulmat. Lainsäädäntö ei niin sanottuja suojaikärajoja lukuun ottamatta puutu alaikäisten parisuhteisiin tai avoliittoihin. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta poikkeuslupamahdollisuus mahdollistaa ainakin periaatteessa parisuhteessa elämisen niillekin nuorille, joiden vakaumuksen mukaan parisuhde tai raskaus edellyttää avioliittoa. Kun alaikäisen kuuleminen on toteutettu asianmukaisesti, poikkeuslupamahdollisuus tukee lapsen oikeutta osallisuuteen eli oikeutta kehitystasoaan vastaavasti osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Asianmukaisesti toteutetussa kuulemisessa nuoren elämäntilanne voisi tulla kuulluksi, mikä voisi mahdollistaa tarvittaessa nuoren ohjaamisen tuen ja palveluiden pariin. Tutkittua tietoa ei juurikaan ole siitä, kuinka tehokkaita ehdottomat ikärajaa koskevat säännökset ovat olleet lapsiavioliittojen vastaisessa työssä eri puolilla maailmaa. On todennäköistä, että tehokkaimmin lapsiavioliittoja ja niihin liittyviä ongelmia torjutaan muilla keinoin, kuten koulutuksen saavutettavuutta parantamalla, valitustyöllä, köyhyyden vastaisella työllä ja parantamalla naisten asemaa yhteiskunnassa yleisesti sekä perhelainsäädännössä erityisesti. Avioliiton 18 vuoden alaikärajaa koskevalla kansainvälisellä yhteisymmärryksellä on oma merkityksensä lapsiavioliittojen torjumisessa globaalilla tasolla. Tästä näkökulmasta olisi selkeämpää ja johdonmukaisempaa, että Suomi suhtautuisi alaikäisten avioliittoihin samalla tavalla kotimaassa ja kansainvälisesti. Toisaalta poikkeuslupamahdollisuus merkitsee vain rajallista joustoa avioliiton alaikärajaan yksilöllisten syiden perusteella. Arviomuistion mukaan poikkeuslupaa on viime vuosina haettu niin harvoin, että menettelyn merkitystä voidaan pitää käytännössä vähäisenä. Myöskään menettelystä luopumisella ei olisi suuria käytännön vaikutuksia. Kyse on enemmänkin tasapainoisen ratkaisun löytämisestä periaatteellisella tasolla. Poikkeuslupaan liittyvän kuulemisen kehittäminen antaisi myös mahdollisuuden seurata tilannetta vuosittain ja harkita menettelyn asianmukaisuutta myöhemmin uudelleen.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Poikkeuslupamenettelyn jatkamisella tai siitä luopumisella ei ole käytännön merkitystä maistraattien työssä avioliiton esteiden tutkinnan tai vihkimistoimitusten kannalta. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen tukisi maistraattien nykyistä käytäntöä olla rekisteröimättä ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista ulkomailla solmittuja avioliittoja, joissa osapuoli on vihittäessä ollut alle 18-vuotias.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomessa voimassa olevan avioliittolain mukaan oikeusministeriö voi erityisistä syistä antaa alle 18-vuotiaalle luvan avioitua. Laissa avioliiton solmimiselle poikkeusluvalla ei ole säädetty alaikärajaa. Arviomuistion mukaan vuosien 2010-2016 välisenä ajanjaksona on haettu 147 poikkeuslupaa ja myönnetty kaikkiaan 119 poikkeuslupaa avioliiton solmimiselle. Huolimatta alaikäisten poikkeuslupaisen avioitumisen sallivasta kansallisesta lainsäädännöstä Suomi noudattaa ulkopolitiikassaan lapsiavioliittojen vastaista linjaa. Tämä on paradoksaalista, sillä Suomi on myös kansallisella tasolla sitoutunut lopettamaan lapsi- ja pakkoavioliitot, mitä muun muassa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 edellyttää. Myös muut Pohjoismaat ovat kieltäneet/kieltämässä lapsiavioliitot: Ruotsi ja Tanska edellyttävät 18 vuoden alaikärajaa avioliiton solmimiselle ja Norjassa on tekeillä lainsäädäntöuudistus avioliiton alaikärajan nostamiseksi 18 vuoteen. Myös muun muassa YK:n lapsen oikeuksien komitea ja Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ovat suosittaneet avioliiton solmimisen alaikärajan nostamista 18 vuoteen ja YK:n ihmisoikeusneuvosto alaikäisten avioliittojen kieltämistä. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW) linjataan, että alaikäisen avioliiton ei tule olla lainvoimainen ja että avioliiton solmimiselle tulee säätää alaikäraja. Käytännössä CEDAW-komitea on linjannut alaikärajaksi 18, poikkeustapauksissa 16 vuotta. Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa lapsiavioliittoja. Lapsiavioliitto ole lapsen edun mukaista eikä alaikäisten avioitumisen ei tule siksi jatkossa olla mahdollista edes poikkeusluvalla. Valtaosa, noin 80 prosenttia, poikkeusluvan saaneista alaikäisistä on ollut tyttöjä. Suurin osa luvista on myönnetty Suomen kansalaisille uskonnolliseen vakaumukseen ja/tai raskauteen liittyvin perustein. Nykyisin esimerkiksi lapsen isyyden voi tunnustaa jo raskausaikana neuvolassa ja turvata siten isän oikeuden huoltajuuteen ja lapsen perimysoikeuden isäänsä ja isän kuollessa perhe-eläkkeeseen. Näin ollen avioliiton solmimisella ei ole sellaista oikeudellista merkitystä, että sen voitaisiin katsoa olevan välttämätön lapsen edun näkökulmasta. Vuosien 2010-2016 välillä vain kymmenessä myönnetyssä poikkeuslupapäätöksessä molemmat puolisot ovat olleet alaikäisiä ja kahdessatoista tapauksessa hakijoista ainoa alaikäinen on ollut poika. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että kysymys alaikäisten avioliitoista on vahvasti sukupuolittunut ja koskee erityisesti tyttöjen oikeuksia. Avioliiton solmimisen alaikärajan nostaminen 18 vuoteen ehkäisee myös pakkoavioliittojen solmimista.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä, että avioliiton solmimisen edellytyksenä on täysi-ikäisyys. Alaikäisavioliittoihin sisältyy merkittäviä riskitekijöitä lapsen oikeuksien kannalta. Erityisen ongelmallista on, ettei poikkeusluvan saamisen edellytyksenä edes ole lakiin kirjattua vähimmäisikää eikä alaikäistä hakijaa edes tarvitse kuulla henkilökohtaisesti. Nykyinen poikkeuslupamenettely ei riittävällä turvaa lapsen oikeuksia eikä ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden kanssa, muun muassa seuraavien sopimuksen periaatteiden ja määräysten kanssa: syrjimättömyys (2 artikla): uskonnolliset ja kulttuuriset syyt usein perusteena luvan myöntämiselle, jolloin näiden syiden perusteella lapsen suojeleminen väistyy, lapsen edun ensisijaisuus (3 artiklan 1 kappale): poikkeusluvan lupaharkinnassa ei tehdä riittävää lapsen edun arviointia, lapsen hyvinvoinnille välttämättömän suojelun ja huolenpidon takaaminen (3 artiklan 2 kappale): lapsiavioliitto on riski näiden toteutumiselle, lapsen oikeus kehittymiseen (6 artiklan 2 kappale): alaikäisavioliitto muodostaa riskin lapsen kehittymisen osa-alueille, lapsen oikeus tulla kuulluksi (12 artikla): lasta ei kuulla henkilökohtaisesti lupamenettelyssä, lapsen suojeleminen kaikenlaiselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä (19 artikla): lapsen suojeleminen pakkoavioliitolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja lapsen terveydelle vahingollisten tapojen poistaminen (24 artiklan 3 kappale): lapsiavioliitto muodostaa uhan lapsen terveydelle. YK:n lapsen oikeuksien komitean ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yhteisessä yleiskommentissa, joka koskee haitallisia käytäntöjä, todetaan, että sopimusvaltioiden tulisi varmistaa että - ”lakisääteiseksi avioliiton vähimmäisiäksi asetetaan 18 vuotta tytöille ja pojille, riippumatta vanhempien suostumuksesta. Jos poikkeustilanteissa avioliitto sallitaan tätä nuorempana, ehdoton alaikäraja ei saa olla alle 16 vuotta, luvan saamisperusteiden on oltava perusteltuja ja tiukasti laissa määriteltyjä ja ainoastaan tuomioistuin voi myöntää luvan avioliittoon lapsen tai molempien lasten, jotka ovat henkilökohtaisesti läsnä tuomioistuimessa, täydestä, vapaasta ja tietoisesta suostumuksesta.” MLL toteaa, että poikkeuslupamenettelyn jatkamiselle ei ole myöskään perusteita alaikäisen raskauden johdosta. Noin puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella eikä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen oikeudellinen asema ole aviolapsia huonompi. MLL toteaa myös, että muissa Pohjoismaissa on jo luovuttu tai ollaan luopumassa poikkeuslupamenettelystä.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Yhdenvertaisuusvaltuutettu lausuu asiassa sekä kansallisen ihmiskaupparaportoijan ominaisuudessa että perustuen yhdenvertaisuuden edistämis- ja yhdenvertaisuuslain valvontatehtäviinsä. Mahdollisen 18 vuoden ikärajan tavoite on turvata lapsen oikeuksia. Se, että avioliiton solmiminen ei olisi poikkeusluvallakaan mahdollista alaikäisenä, ei yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan aiheuta oikeusloukkauksia tai muutenkaan kohtuutonta tilannetta osapuolten kannalta. Avioliiton solmiminen voi eri syistä olla alaikäisen henkilön edun vastaista. Paine liiton jatkamiseen voi avioliitossa olla suurempi kuin ilman avioitumista silloinkin, kun alaikäinen puoliso haluaisi erota. Alaikäinen henkilö on lisäksi varallisuusoikeudellisissa oikeussuhteissa täysi-ikäistä aviopuolisoaan heikommassa asemassa. Poikkeusluvan hakijat ovat arviomuistion mukaan perustelleet hakemusta eri tapauksissa pääasiassa raskaudella tai uskonnollisilla tai kulttuurisilla syillä. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 9 § mukaan sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää. Uskonnollisten tai kulttuuristen syiden hyväksyminen poikkeusluvan perusteeksi ei kuitenkaan edistä yhdenvertaisuutta eikä poista syrjintää, eivätkä uskonnolliset tai kulttuuriset syyt ole peruste asettaa alaikäisiä henkilöitä keskenään eri asemaan avioliitto-oikeuden suhteen. Päinvastoin lainsäädännön tulee erityisesti suojata yksilön perus- ja ihmisoikeuksia sellaisessa tilanteessa, jossa yksilöllä on riski joutua taustayhteisönsä painostamaksi. Ajatus, että alaikäisen raskaana olevan henkilön tulisi avioitua sen vuoksi, ettei hänen uskonnollinen tai kulttuurinen yhteisönsä hyväksy avioliiton ulkopuolista raskautta, on ongelmallinen henkilön seksuaalioikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Varhainen avioituminen voi olla nuoren kannalta haitallisempaa kuin avioliiton lykkääminen 18 vuoden ikään asti tai sen yli esimerkiksi sen vuoksi, että avioeroon liitetään joissain yhteisöissä hyvin kielteinen leima. Mahdollisen syntyvän lapsen oikeudellinen asema voidaan turvata ilman avioliittoa isyyden tunnustamismenettelyllä, jota on uuden isyyslain myötä helpotettu.
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tampere kunnioittaa YK:n lapsiasiainneuvoston, useiden ihmisoikeusjärjestöjen ja lapsiasiavaltuutettu Kurttilan näkemystä siitä, ettei alaikäisenä solmittu avioliitto ole lapsen edun mukaista.
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Maistraattien näkökulmasta poikkeuslupamenettelyn jatkamisella tai siitä luopumisella ei ole käytännön merkitystä avioliiton esteiden tutkinnan tai vihkimistoimituksen kannalta. Jos poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin, tukisi se kuitenkin maistraattien nykyistä käytäntöä olla rekisteröimättä ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista sellaisia ulkomailla solmittuja avioliittoja, joissa osapuoli on vihittäessä ollut alle 18-vuotias.
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Avioliittolaki (234/1929), joka mahdollistaa poikkeusluvan avioliiton solmimiseen alaikäisenä, ei vastaa YK.n lapsen oikeuksien sopimusta (LOS), eikä yhteiskunnan muutoksia. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus ei sisällä suoraan alaikäisen avioliittoa koskevia määräyksiä, LOS velvoittaa sopimusvaltioita "ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi" (Art 4). Yleissopimus sisältääkin useita lapsen suojelun takaavia artikloja, joiden toteutumisen alaikäisenä solmittu avioliitto vaarantaa (mm. suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä). Alaikäisenä solmittu avioliitto on myös kokonaisuudessaan lapsen oikeuksien sopimuksen hengen vastainen, sillä sopimus syntyi paitsi lapsen oikeudesta erityiseen suojeluun myös tarpeesta huomioida lapsen kehittyvät valmiudet. Lapsen kehittymisen varmistaminen on kirjattu sopimuksen useisiin eri artikloihin. Sopimus korostaa myös lapsen vanhempien tai huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia (mm. Art. 5). Suomessa kuitenkin tämä vanhempien vastuu lakkaa lapsen avioituessa, sillä laissa lapsen huollosta laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361, 3 §) todetaan, että "Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai sitä ennen menee avioliittoon." Poikkeuslupaa ei voida perustella tapauksien vähäisyydellä tai poikkeuslupaan oikeutetuilla syillä. Keskeistä on se, että nykyinen laki mahdollistaa lapsen hyväksikäytön laillisesti ja tarjoaa siihen jopa kanavan. Selkeä ongelma ja ristiriita suhteessa lapsen oikeuksien sopimukseen on lisäksi lapsen kuuleminen. Avioliittolaki ei edellytä avioliittoa hakevan kuulemista. Se, että ”käytännössä hakijat ovat kuitenkin yleensä aktiivisesti yhteydessä oikeusministeriöön” (Muistio, s. 26) ei vastaa LOS:n velvoitetta lapsen kuulemisesta: ”Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa.” (Art. 12)
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Väestörekisterikeskus ei ota kantaa poikkeuslupamenettelyyn sinänsä.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että poikkeuslupamahdollisuudesta luopuminen on perusteltua. Arviomuistiossa tuodaan esiin, että uusissa kansainvälisten ihmisoikeuselinten antamissa suosituksissa suhtaudutaan entistä kriittisemmin alaikäisinä solmittuihin avioliittoihin. Kansainvälisessä keskustelussa on selkeä pyrkimys estää lapsiavioliitot pitkällä tähtäimellä kokonaan. Poikkeusmenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Luopumisen etuna on, että lainsäädännöllä kohdeltaisiin kaikkia alaikäisiä samalla tavalla. Poikkeusmenettelystä luopuminen antaisi viestin siitä, ettei oikeusjärjestelmässämme pidetä alaikäisten solmimia liittoja suotavina, millä voisi olla heijastusvaikutuksia myös ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamiseen Suomessa.
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomi edustaa kansainvälisissä yhteyksissä lapsiavioliittojen vastaista linjaa. Alaikäisavioliittojen salliminen poikkeusluvalla ei ole linjassa tämän kannan kanssa. Olisi loogista pitäytyä kotimaassa YK:n määritelmässä, jonka mukaan lapsiavioliittoja ovat alle 18-vuotiaita koskevat avioliitot. Suomessa asuvien alaikäisten avioliittoihin, jotka on solmittu muissa maissa, puuttumisen tarpeet tulevat todennäköisesti lisääntymään lähivuosina. Tämä on ollut kehityskulku muissa Pohjoismaissa, joissa mm. siksi on edetty alaikäisavioliittojen kieltämisen suuntaan. Alaikäisten avioliitot ja pakkoavioliitot kytkeytyvät usein toisiinsa. Avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen asema on ollut yksi peruste poikkeuslupamenettelylle. Perhettä ja syntyperää koskeva sääntely on kuitenkin muuttunut viime vuosikymmeninä, joten avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen aseman turvaamiseksi avioliitolla ei enää ole samaa oikeudellista merkitystä kuin aikaisemmin. Poikkeuslupaa hakeneiden 16-17-vuotiaiden, joille lupia nykyään pääasiassa myönnetään, on joka tapauksessa mahdollista solmia 1-2 vuoden sisällä avioliitto. Poikkeusluvalla solmitut alaikäisten avioliitot on ilmiö, joka on ollut Suomessa käytössä pitkään, itse asiassa määrät ovat viime vuosina vähentyneet. Kyse ei siis ensisijaisesti ole maahanmuuttajiin liittyvästä kysymyksestä kuten toisinaan julkisuudessa esitetään. Suurin osa poikkeusluvalla solmituista avioliitoista on sellaisia, joissa naispuolinen osapuoli on alaikäinen ja miespuolinen täysi-ikäinen. Arviomuistiossa todetaan, että nykyään syyt ovat raskauden lisäksi pääasiassa uskonnollisia ja kulttuurisia, eli tavoitteena on häpeän välttäminen tietyissä yhteisöissä. Käytännössä kyse on siis pitkälti nuorten naisten seksuaalisuuteen liitetystä häpeästä ja sen välttämisestä. Tällainen lähestymistapa ei voi olla lainsäädäntömme perusta.
      • Plan International Suomi
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Plan katsoo, että lasten avioliiton solmimisen ikärajan tulisi olla 18 vuotta ilman mahdollisuutta saada poikkeuslupaa avioliiton solmimiseen alaikäisenä. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista määrittää, että lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Kysymys alaikäisten avioliitoista on myös vahvasti sukupuolittunut ja koskee erityisesti tyttöjen oikeuksia. Plan ei näe perustetta sille, miksi Suomessa avioliittolaki sallii poikkeukset avioliiton solmimiseen ennen 18 ikävuotta, vaan katsoo, että 18 vuoden ikäraja ilman poikkeusmenettelyitä turvaa parhaiten lasten ja tyttöjen oikeudet. Myös poikkeusluvan menettelyyn liittyy lapsen oikeudet kyseenalaistavia tekijöitä. Menettelyn ollessa käytännössä kirjallinen ei viranomaisilla ole mahdollisuutta arvioida esimerkiksi riskiä alaikäisten pakkoavioliitosta. Plan yhtyy arviomuistiossa esitettyyn näkemykseen siitä, että poikkeuslupamenettelystä luopumalla annettaisiin lisäksi kansainvälisesti suunnattu viesti, etteivät alaikäisten avioliitot ole hyväksyttävissä. Plan työskentelee ohjelmamaissaan systemaattisesti lapsiavioliittojen kitkemiseksi vaikuttaen lainsäädäntöön ja sosiaalisiin normeihin. Suomen nykyinen poikkeuslupamenettelykäytäntö on ristiriidassa sen työn kanssa, jota pyrimme uskottavasti ja tehokkaasti toteuttamaan ohjelmamaissamme. Myös kestävän kehityksen tavoitteissa ja niihin sitoutumisessa on korostettu nimenomaan tavoitteiden universaaliutta ja yhteismitallisuutta kaikille maailman maille. Siksikin lapsiavioliitot on kiellettävä kaikissa maailman maissa.
      • Väestöliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • YK:n ihmisoikeuskomissio suositteli jo vuonna 2014, että kaikki maat säätäisivät avioliiton ehdottomaksi alaikärajaksi 18- vuotta. Suomen avioliittolaista on poistettava mahdollisuus erityisistä syistä alle 18 vuotiaille avioliiton solmimiseen. Alaikäisten avioliitot mahdollistavasta poikkeuslupamenettelystä tulisi luopua ja avioliiton solmimisen ikäraja tulisi jatkossa olla 18 vuotta. Tämä sama koskee myös Suomessa asuvien henkilöiden ulkomailla solmittuja avioliittoja ja alaikäisen Suomen asukkaan ulkomailla solmitun avioliiton tunnustamista.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomen ortodoksinen kirkko toteaa, että avioitumisikäraja tulisi jossain määrin joustaa myös vastaisuudessa kotimaisten, Suomessa solmittujen avioliittojen kohdalla yksilöllisen harkinnan perusteella. Avioikärajasta joustaminen tulisi lähtökohtaisesti tehdä niissä tapauksissa, kun molempien aviopuolisoiden pysyvä asuinpaikka on Suomessa ja he haluavat yhdessä sitoutua ja kasvattaa syntymätön lapsi avioliitossa. Arviomuistiossa todetaan poikkeuslupamenettelystä luopumisesta vedoten siihen, että sitä ”puoltaisi ennen kaikkea se, että alaikäisten avioliittoja pidetään useilla tahoilla periaatteellisesti ongelmallisena ilmiönä. Kansainvälisesti suomalainen poikkeuslupajärjestelmä näyttäytyykin helposti lasten suojelun kannalta ongelmallisena, vaikkei epäkohtia käytännössä olekaan ilmennyt. Poikkeuslupamenettelystä luopumisen etuna olisi lainsäädännöllinen selkeys ja se, että lainsäädännöllä kohdeltaisiin kaikkia alaikäisiä samalla tavalla. Poikkeuslupamenettelystä luopumalla annettaisiin myös kansainvälisesti viesti siitä, että alaikäisten avioliitot eivät ole hyväksyttävissä”. Edelleen arviomuistiossa todetaan, että ”poikkeuslupamenettelystä luopumisen haittana olisi luopuminen sinänsä toimivasta menettelystä, joka ei ole aiheuttanut ongelmia. Enää ei olisi mahdollista joustaa niissä yksittäistapauksissa, joissa luvan myöntäminen olisi perusteltua. Käytännössä poikkeusmenettelystä luopuminen koskettaisi joitakin 17-vuotiaita, jotka haluavat avioitua uskonnollisista tai kulttuuriin liittyvistä syistä sekä niitä harvoja raskaana olevia 16–17- vuotiaita, jotka haluaisivat lapsensa syntyvän avioliitossa”. Alaikäisavioliittojen sääntelytarvetta arvioidessa Suomen ortodoksinen kirkko pitää hyvänä, että Suomessa valvotaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa. Kirkko kokee tarpeelliseksi todeta, että se kunnioittaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa toteuttamalla niitä sakramenttien, perheiden tukemisen sekä kirkon miesten ja naisten rooleista opettamien arvojen pohjalta. Koskien lasten ja nuorten oikeuksia, kirkko viittaa Lapsiasiainvaltuutetun vuosikirjaan annettuun lausuntoon vuodelta 2015. Koskien ihmisoikeuden suojelua, kirkko viittaa Ulkoministeriölle annettuun lausuntoon vuodelta 2015. Avioliittoinstituutiosta Suomen ortodoksinen kirkko haluaa todeta sen, että avioliitto yhteiselämän muotona koskee kirkon jäsenistön enemmistöä ja sitä pidetään useimmiten itsestään selvänä tosiasiana. Kirkollisesti solmittu avioliitto on ortodoksiselle kirkolle sakramentti, kerran toimitettava ja tarkoitettu ikuiseksi liitoksi kahden ihmisen välillä. Avioliiton perusperiaate on kunkin persoonan liittyminen vastakkaista sukupuolta olevaan persoonaan, jolloin heistä kirkon teologian mukaan tulee yhtä. Mies ja nainen solmivat ennen kaikkea pysyvän ja toiset poissulkevan julkisen liiton keskenään, jonka keskeisin päämäärä on puolisouskollisuus, hengellinen yhteys ja kumppanuus puolisoiden välillä. Opetus avioliiton purkamattomuudesta perustuu sen pyhyyteen. Avioliitto on näin ollen hengellinen käytäntö, Jumalan tahdon ilmaus. Kirkko painottaa opetuksessaan puolisoiden vapaata tahtoa solmia avioliitto sekä puolisoiden täydellistä tasa-arvoa avioelämässä. Kirkon pastoraalinen vastuu nuorista jatkuu avioliiton sakramentin jälkeen heidän perheittensä pyhissä liitoissa, joihin seksuaalielämä ja lapsen saaminen kuuluvat erottamattomana osana. Avioliitto on historian valossa ymmärretty liitoksi, jonka tehtävänä on suojella mahdollista liitosta syntyvää lasta. Samalla kirkko kuitenkin tiedostaa, että aviollinen yhteiselämän muoto on voimakkaasti maallistunut jo useamman vuosikymmenen ajan. Kirkollisen avioliiton vihkimisen vaihtoehdoksi noussut siviilivihkiminen kasvattaa suosiotaan. Avioeron saamisesta on tullut yhä helpompaa ja arviolta jo puolet ensiavioliitoista Suomessa päätyy eroon. Tehokkaiden ehkäisykeinojen saatavuus on muuttanut käsitystä myös sukupuolisuudesta. Uudet taloudelliset ja poliittiset rakenteet ovat muuttaneet sukupuolirooleja yhteiskunnassa. Suomen ortodoksinen kirkko haluaa kiinnittää huomiota alaikäisen tahdonmuodostuskykyyn avioitumispäätöstä tehtäessä. Kyseinen tahdonmuodostuskyky on hyvin yksilöllinen. Ihmisen harkintakyky karttuu iän myötä. Yksi tulee arvostelukykyiseksi varhemmin, toinen myöhemmin. Kaikki kuitenkin saavat oikeudellisen toimintavallan saman ikäisinä, mutta kaikki täysikäisetkään eivät sopimuksentekovaiheessa ole saavuttaneet tarvittavaa harkintakykyä tai ovat menettäneet sen. Näkemykset ihmisen siviilioikeudellisen toimintakyvyn saamisesta ovat historian aikana olleet aaltoliikkeessä. Varhaisen keskiajan ortodoksinen avioliittolaki asetti avioon astumisen rajan eri aikoina 14–15 ikävuoteen. Avioon astumisella oli myös yläikärajansa 60–70 ikävuoden välillä. Suomessakin raja on alentunut 21 vuodesta 18 vuoteen. Yleinen oikeustoimikelpoisuus ja eräiden oikeustoimien ikäraja eivät myöskään aina asetu yhteen. Nykyisin 15-vuotias voi tehdä työsopimuksen, huoltajan luvalla 13-vuotiaskin, kuten asianajaja Matti Norri toteaa (Matti Norri, Siviilioikeus: Perusteet, sisältö ja soveltaminen. Helsinki: Libris, 2017). Oikeusministeriössä on viime vuosina käsitelty vuosittain n. 10–30 poikkeuslupahakemusta (vuonna 1990 lähes 100, vuonna 2017 hakemuksia saapui 11. Lupia myönnettiin kuusi). Huomionarvoista on, että nykyisin valtaosa avioliiton poikkeuslupahakijoista on 17-vuotiaita ja että keskeisin peruste poikkeusluvan myöntämiselle on liittynyt uskonnolliseen vakaumukseen. Lupaa ei ole myönnetty alle 17-vuotiaalle pelkästään uskonnollisen vakaumuksen tai kulttuurillisten syiden perusteella. Tällöin perusteena on aina ollut alaikäisen osapuolen raskaus. Suomen ortodoksinen kirkko tähdentää, ettei alaikäisen solmimaa avioliittoa tulisi rinnastaa lähtökohtaisesti pakkoavioliittoon, sillä pakkoavioliitto toteutuu myös täysi-ikäisenä solmituissa avioliitoissa kun liitto on solmittu vastoin jommankumman puolison suostumusta. Alle 18-vuoden ikäisen solmima avioliitto on voitu solmia myös molempien osapuolten vapaasta tahdosta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 4 (2003) suosittanut, että sopimusvaltiot tarkistavat ja tarvittaessa muuttavat lainsäädäntöään ja käytäntöjään avioliiton vähimmäisikärajan nostamiseksi 18 vuoteen. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1468 (2005)8 suosittanut, että sen jäsen-valtiot asettavat avioliiton solmimisen ikärajan 18 vuoteen. YK:n ihmisoikeusneuvosto on suosittanut päätöslauselmassaan heinäkuussa 2015, että jäsenvaltiot ryhtyisivät toimenpiteisiin alaikäisten avioliittojen kieltämiseksi. Kansainvälisissä yhteyksissä Suomi edustaa lapsiavioliittojen vastaista linjaa. Suomi on myös sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka tähtäävät muun muassa lapsi- ja pakkoavioliittojen lopettamiseen. Alaikäisten avioliittojen salliminen Suomessa poikkeusluvalla on ristiriidassa tämän kanssa. Poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa muun muassa kaikissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta. Muissa maissa solmittujen, nyt Suomessa asuvien alaikäisten avioliitot, tulevat todennäköisesti lisääntymään lähivuosina. Näin on tapahtunut muissa Pohjoismaissa, joka on vauhdittanut lainsäädäntömuutoksia niissä. Alaikäisten avioliitot ja pakkoavioliitot saattavat kytkeytyä toisiinsa. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen selkeyttäisi lainsäädäntöä. Kaikkia alaikäisiä kohdeltaisiin samalla tavalla. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen merkitsisi normin-purkua. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen vahvistaisi myös kansainvälisesti viestiä siitä, että alaikäisten avioliitot eivät ole hyväksyttävissä.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kuntaliitolla ei ole tästä lausuttavaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) näkemyksen mukaan nykyisestä poikkeuslupamenettelystä tulisi luopua ja avioliiton solmimiselle Suomessa tulisi asettaa 18-vuoden ehdoton ikäraja. LSKL kuitenkin korostaa, että mikäli poikkeuslupamenettelystä päätetään luopua, tulee lainsäätäjän tehdä huolellinen arviointi siitä, millaisia vaikutuksia asialla on niiden nuorten elämään, joita menettelystä luopuminen käytännössä koskettaisi; Onko riskinä esimerkiksi sulkeminen yhteisön ulkopuolelle. Näiden tilanteiden varalta myös mahdollisten tukitoimien ja lastensuojelun tarve tulisi selvittää. Lisäksi vaikutukset syntymättömän lapsen elämään tulisi arvioida huolellisesti. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa lapsen oikeuksiin pohdittaessa poikkeuslupamenettelystä luopumista ja ehdottoman ikärajan asettamista avioliiton solmimiselle. Arvioitaessa poikkeuslupamenettelyn asianmukaisuutta ja mahdollisia kehittämistarpeita tulisi huomio siis kiinnittää siihen, minkälaisen lainsäädännöllisen ratkaisun avulla pystytään turvaamaan mahdollisimman täysmääräisesti kaikki lapselle turvatut oikeudet. Keskusliitto painottaa, että nykyinen poikkeuslupasääntely ja lupien myöntämismenettely näyttäytyy ongelmallisena lapsen suojaamisen ja syrjimättömyyden näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon. Tähän pyrkiessään sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin. Lapsen suojaamiseen liittyen yleissopimus edellyttää erikseen sopimusvaltioita mm. ryhtymään kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lapsen terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja (LOS 24.3 artikla ). Lapsiavioliitot lapsen oikeuksien komitea on maininnut yleiskommentissaan nro 18 (2014) yhtenä esimerkkinä haitallisista käytännöistä, joiden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi se edellyttää toimia. Tähän liittyen komitea on myös suosittanut vahvasti, että sopimusvaltiot tarkistavat ja tarvittaessa muuttavat lainsäädäntöään ja käytäntöjään avioliiton vähimmäisikärajan nostamiseksi 18 vuoteen sekä tyttöjen että poikien osalta riippumatta siitä, ovatko vanhemmat antaneet suostumuksensa avioliitolle (Yleiskommentti nro 4, 2003). Lapsen oikeuksien yleissopimus myös velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta vahingoittamiselta, hyväksikäytöltä ja muulta huonolta kohtelulta (LOS 19 artikla). Lapsen oikeuksien sopimuksen lapselle takaamaan erityiseen suojeluun viitaten Lastensuojelun Keskusliitto esittää vakavan huolensa siitä, pystytäänkö sallimalla poikkeuslupamenettely varmistamaan lapselle turvattujen oikeuksien tosiallinen toteutuminen. Tähän liittyen LSKL myös huomauttaa, ettei muistiossa ole nyt arvioitu lainkaan sitä, miten järjestelmä kykenee huomiomaan tapaukset, joissa on viitteitä painostuksesta tai hyväksikäytöstä. Se, ettei tiedossa ole tällä hetkellä mainitunlaisia ongelmia, ei tarkoita sitä, ettei poikkeuslupatilanteisiin olisi tosiasiassa liittynyt taikka tulevaisuudessa liittyisi tällaisia piirteitä. On myös huomioitava, että syrjimättömyysperiaate (LOS 2 artikla) edellyttää valtiota turvamaan kaikille sen lainkäytön piirissä oleville lapsille – myös uskonto- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluville lapsille – heille lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeutensa. Nykyinen käytäntö poikkeuslupien myöntämisen suhteen näyttäytyykin erityisen ongelmallisena tästä näkökulmasta. Kuten oikeusministeriön arviomuistiossakin on tuotu esille, kansainvälisessä keskustelussa on selkeä pyrkimys estää lapsiavioliitot pitkällä tähtäimellä kokonaan. LSKL pitää tätä ehdottoman tärkeänä tavoitteena ja korostaa, että kyseisen tavoitteen edistäminen vaatii valtioilta tehokkaita toimia. Lainsäädännön tulisi antaa selkeä signaali siitä, mitä pidetään hyväksyttävänä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tilanne, jossa kansallinen lainsäädäntömme mahdollistaa avioliiton solmimisen alle 18-vuotiaan alaikäisen kanssa, näyttäytyykin hyvin erikoiselta yleisen ihmisoikeuskehityksen ja Suomen kansainvälisten sitoumusten valossa. Kun otetaan lisäksi huomioon muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta viime vuosina tehdyt ja suunnitteilla olevat lainmuutokset (luopuminen poikkeuslupamenettelyistä), ei pelkän alaikärajan asettamisen voi katsoa olevan täysin yhtenevä nykyajan vaatimusten kanssa.
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Tasa-arvovaltuutettu pitää kannatettavana kansainvälistä pyrkimystä estää lapsiavioliitot pitkällä tähtäyksellä kokonaan. Alaikäisenä solmittu avioliitto ja erityisesti raskaus voi olla tyttöjen terveydelle haitallinen ja vaikuttaa negatiivisesti sekä nuoren tytön että pojan mahdollisuuksiin hankkia korkeampaa koulutusta. Alaikärajan nostaminen 18-vuoteen on perusteltua myös siksi, että avioliitto on paitsi perheoikeudellinen myös varallisuusoikeudellinen oikeustoimi, joiden osalta asianomainen tulee täysin oikeustoimikelpoiseksi vasta 18 -vuotiaana. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosittanut avioliiton vähimmäisikärajan nostamista 18 vuoteen sekä tyttöjen että poikien osalta riippumatta siitä, ovatko vanhemmat antaneet suostumuksen avioliitolle. Ruotsissa ja Tanskassa ehdoton alaikäraja on 18 vuotta. Myös Norjassa valmistellaan samansuuntaista lainsäädäntömuutosta. Lapsen oikeuksia koskevissa kansainvälisiin sopimuksissa ilmaistut periaatteet ja suositukset sekä pohjoismaisen lainsäädännön kehitys täysi-ikäisyysrajan vahvistamiseksi ehdottomaksi alaikärajaksi on syytä ottaa huomioon.
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • 18 vuoden ikävaatimus selkeyttäisi tilannetta maahanmuuton näkökulmasta. Alaikäisavioliitot ovat herättäneet Maahanmuuttovirastossa huolta jo pidemmän aikaa. Avioliitto, jossa toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 18-vuotiaita, voi olla kulissi pakkotyölle, ihmiskaupalle tai muulle hyväksikäytölle. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen edesauttaisi pakkoavioliittojen ehkäisemistä.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Poikkeuslupahakemusten määrä on viime vuosina jatkuvasti laskenut, ja jos vuosittain käsitellään 10–30 hakemusta, voidaan perustellusti kysyä, onko poikkeuslupajärjestelmän ylläpitäminen enää tarkoituksenmukaista. Perusteena poikkeusluvan myöntämiselle ovat AL:n 4.2 §:n mukaan erityiset syyt. Tällaisiksi syiksi on lupakäytännössä katsottu raskaus, uskonnollinen vakaumus tai kulttuuriset syyt. Raskaus ja lapsen syntyminen avioliiton ulkopuolella ei ole sellainen erityinen syy, jonka pitäisi oikeuttaa avioliiton solmimiseen alaikäisenä. Vuonna 2017 avioliiton ulkopuolella Suomessa syntyi 45 prosenttia kaikista elävänä syntyneistä lapsista. Lapsen syntyminen avioliiton ulkopuolella ei ole enää pitkään aikaan aiheuttanut sosiaalista paheksumista tai häpeää äidille eikä syntyneelle lapselle. Se ei myöskään ole seikka, joka ennakoisi yhteiskunnallista syrjäytymistä sen enempää äidille kuin lapsellekaan. Nykyisessä sekularisoituvassa yhteiskunnassa ei myöskään uskonnollista vakaumusta voitane pitää asiallisena perusteena muista poikkeavaan kohteluun. Myöskään kulttuuriset syyt eivät ole riittävä peruste poiketa yleisen yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta. Edelleen on syytä korostaa, että lastensuojelulain 6 §:n mukaan alle 18-vuotias on lapsi, samoin pääsääntöisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 1 artiklan mukaan. Suomen tulee myös ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassaan antama suositus vuodelta 2015, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin alaikäisten avioliittojen kieltämiseksi.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Käräjäoikeus pitää kannatettavana ehdotusta siitä, että alle 18 -vuotiaalla olisi jatkossakin mahdollisuus saada poikkeuslupa avioliiton solmimiseen alaikäisenä.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry (jäljempänä Tuomariliitto) esittää pyydettynä lausuntonaan seuraavaa: Nyt voimassa olevaa poikkeuslupasääntelyä on arvioitava suhteessa arviomuistiossa selostettuihin lapsen oikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja suosituksiin sekä erityisesti pohjoismaiseen kehitykseen. Niihin verrattuna Suomen nyt jo vanha säännös ja sen perusteella muodostunut oikeuskäytäntö ei näyttäisi antavan nykyaikaisten vaatimusten mukaista etusijaa lapsen suojaamiselle suhteessa esimerkiksi uskonnollisiin tai kulttuurisiin odotuksiin eikä siten ole ongelmaton.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kirkkohallituksen mielestä lapsen edun turvaamiseksi avioliiton solmimisen ikärajan tulisi olla 18 vuotta, ilman mahdollisuutta saada poikkeuslupaa avioliiton solmimiseen alaikäisenä. Kirkkohallitus katsoo, että lainsäädännön tehtävänä tulisi ensisijaisesti ennaltaehkäistä lapsiavioliittojen syntymistä. Avioliiton solmimisen ikärajan asettaminen 18 vuoteen olisi johdonmukainen ratkaisu, sillä Suomen oikeusjärjestelmässä katsotaan henkilön saavuttavan täyden itsemääräämisoikeuden ja oikeustoimikelpoisuuden 18-vuotiaana. Avioliiton solmimisen ikärajan asettaminen samaan ikään on keino suojella alaikäistä ja osaltaan varmistaa lapsen oikeutta lapsuuteensa. Avioliiton solmimisella on myös varallisuusoikeudellisia seuraamuksia. Alaikäinen aviopuoliso on varallisuusoikeudellisissa oikeussuhteissa täysi-ikäistä puolisoaan heikommassa asemassa. Myös tämä seikka puoltaa poikkeuslupamenettelystä luopumista. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen vastaisi samalla Pohjoismaista oikeuskehitystä.
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Lapsi-ikäisenä solmitut avioliitot ovat kansainvälisesti joutuneet kritiikin kohteeksi lähinnä sen vuoksi, että kovin nuorena solmitun avioliiton on katsottu heikentävän varsinkin tyttöjen koulutusmahdollisuuksia ja vähentävän vaihtoehtoja, joita heillä on elämässään. Koulutus saattaa avioliiton vuoksi jäädä kesken ja ammatti hankkimatta. Tällöin on vaarana, että vaimo jää palkattomaksi työvoimaksi kotiin ja miehensä sukuun. Vaihtoehtojen puuttuessa huonostakaan avioliitosta irtautuminen ei ehkä ole mahdollista, vaikka laki siihen oikeuttaisi. Suomalaisessa yhteiskunnassa nämä argumentit eivät sellaisinaan päde. Avioliiton solmiminen ei Suomessa estä koulunkäynnin jatkamista eikä ammattiin valmistumista. Kumpikin puoliso päättää lain mukaan itse osallistumisesta työelämään ja muihin tehtäviin kodin ulkopuolella. Perhetilanne voi luonnollisesti vaikuttaa näihin valintoihin, mutta avioliitto ei tässä suhteessa eroa muista parisuhteista. Suomessa ei enää vuosikymmeniin ole ollut sellaista sosiaalista normia, jonka mukaan vaimo avioliiton solmittuaan joutuu jäämään kotiin. Avioliitto ei myöskään nykyisin merkitse sitoutumista suhteeseen, josta on myöhemmin vaikea päästä irti, sillä avioeron saa niin halutessaan. Sosiaaliturvan ansiosta kenenkään ei ole pakko jäädä avioliittoon taloudellisista syistä. Avioliitto ei siten nuorellekaan ole sen ”vaarallisempi” kuin avoliitto, johon menemistä ei ole rajoitettu muulla tavoin kuin seksuaalista kanssakäymistä koskevien suojaikärajojen kautta. Syyt suhtautua torjuvasti nuorten avioliittoihin eivät siten Suomessa ole lisääntyneet, vaan pikemminkin vähentyneet. Tilanne voi kuitenkin olla toinen väestöryhmissä, jotka ovat saapuneet Suomeen toisenlaisesta kulttuurista maahanmuuttajina. Heidän keskuudessaan voi valtaväestöä voimakkaammin esiintyä perhemallia, jossa vaimon elämä pyritään rajoittamaan perhepiiriin. Kovin nuorena avioituminen voi tällaisiin kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluville tytöille olla riski ainakin, jos tilannetta arvioidaan sukupuolten yhdenvertaisuuden ja muiden meillä vallitsevien arvojen kannalta. Alaikäisavioliittojen ehdoton kieltäminen ei kuitenkaan ole tehokas eikä haitaton keino riskin pienentämiseen. Se, että laillista avioliittoa ei voida solmia, ei välttämättä tarkoita hankkeen raukeamista, vaan vaihtoehtona on uskonnollinen avioliitto. Tällainen esimerkiksi imaamin vahvistama liitto voi ”laittomuudestaan” huolimatta olla pätevä sen kulttuurin piirissä, johon puolisot kuuluvat, ja siinä maassa, josta osapuolet ovat lähtöisin. Houkutus tyytyä tällaiseen avioliittoon, jos lainsäädäntö ei anna muuta mahdollisuutta, voi olla suuri, sillä vihittäville voi olla kaikkein tärkeintä, että avioliitto on pätevä heidän omassa kulttuurisessa viiteryhmässään. Tällainen niin sanottu ontuva avioliitto on kuitenkin osapuolille turvaton tilanteissa, joissa avioliiton tarjoamaa suojaa tarvittaisiin. Kysymyksissä, joihin liittyy huomattavia kulttuurisia ja uskonnollisia näkemyseroja, lainsäätäjän tulisi olla maltillinen, jotta se ei toimenpiteillään työntäisi mitään väestöryhmiä yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle. Oikeusnormien ja kulttuuristen normien välisiä konflikteja tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää ja vähimmäistää. Tulisi myös ottaa huomioon lainsäätäjän jokseenkin rajallinen kyky syvään juurtuneiden kulttuuristen normien muuttamiseen. Edellä mainituista syistä katson, että avioitumisikärajan tulisi jossakin määrin joustaa yksilöllisen harkinnan perusteella. Sekä maahanmuuttajaryhmissä että valtaväestössä on ihmisiä, joiden mielestä seksuaalielämä kuuluu avioliittoon ja lapsen on parasta syntyä avioliitossa. Sääntely, jonka mukaan täysi-ikäisyyttä lähestyvä alaikäinen voi erivapausteitse avioitua, ottaa kohtuullisella tavalla huomioon näiden ihmisryhmien tarpeita aiheuttamatta kenellekään haittaa. Ikärajojen lähtökohtaista joustavuutta painotetaan myös lapsen oikeuksien sopimuksessa (SopS 60/1991), jonka 12 artiklan mukaan lapsen (alle 18-vuotiaan) tulee voida kehitystasoaan vastaavasti vaikuttaa omiin asioihinsa. Tällainen ”asia” on esimerkiksi kysymys siitä, haluaako raskaana oleva nuori nainen, että hänen lapsensa syntyy avioliitossa. Ikärajan joustavuus on erityisen perusteltua kun on kysymys sellaisista päätöksistä, jotka eivät ole joukkomittaisia ja joissa viranomaisen on sen vuoksi mahdollista käyttää yksilöllistä harkintaa. Avioliiton solmiminen on tyypillisesti tällainen päätös.
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa poikkeuslupamenettelyn kumoamista niin, että jatkossa avioliittoon voitaisiin vihkiä vain täysi-ikäisiä. Poikkeusmenettelyn kumoaminen parantaisi hieman Suomen uskottavuutta lapsiavioliittoja vastaan kansainvälisesti tehtävässä työssä. Monien uskontokuntien opin mukaan pari ei saa rakastella ennen avioliittoa. Tämä on uskontokuntien ongelma, ei valtion. Uskontokunta voi halutessaan järjestää vihkimistä vastaavan rituaalin ilman juridista merkitystä. Tällainen rituaali olisi parille merkki siitä, että heidän kuvittelemansa yliluonnollinen olento sallii seksin. Uskonnollisen vihkirituaalin erottaminen juridisesta vihkimisestä olisi muutenkin hyvä ajatus. Nykytilanne on yhdenvertaisuuden vastainenkin, koska vihkimisoikeuksia ei voida myöntää uskonnottomien katsomusjärjestöille. Kehitys on joka tapauksessa kulkemassa suuntaan, jossa vihkimiset siirtyvät maistraatteihin: jo vuonna 2014 yli 50 % vihittiin ei-kirkollisesti, ja osuus on sen jälkeenkin kasvanut nopeasti. Samassa yhteydessä olisi hyvä lisätä avioliittolakiin säädös, jonka perusteella pakkoavioliitto voidaan todeta mitättömäksi. Vaikka avioero johtaakin oikeudellisesti samaan tulokseen, olisi mitätöinti omiaan osoittamaan pakkoavioliittojen erityistä tuomittavuutta.
      • 2. Arviomuistion luvussa 4.1.2 on hahmoteltu vaihtoehtoja nykyisen poikkeuslupamenettelyn kehittämiseksi. Jos poikkeuslupamahdollisuus säilytettäisiin jatkossakin, tulisiko olemassa olevaa sääntelyä kehittää joillakin seuraavista tavoista:
      • a. Kirjaamalla lakiin ehdoton alaikäraja (esim. 16 vuotta)
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Kyllä
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Kyllä
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Kyllä
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kyllä
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kyllä
      • b. Kehittämällä kuulemismenettelyä siten, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat alaikäistä hakijaa aina
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Kyllä
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Kyllä
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kyllä
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kyllä
      • c. Muulla tavoin (miten?)
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Ei
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Ei
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Ei
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kyllä
      • Kommentit/perustelut:
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Jos poikkeuslupamenettely jätetään lakiin, tulisi kehittää kuulemismenettelyä siten, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat alaikäistä hakijaa aina. Perustelut löytyvät arviomuistion sivulta 26. ”…Kuulemisvelvollisuus olisi tarkoituksenmukaisinta säätää lapsen asuinkunnan lastensuojeluviranomaiselle, jolta oikeusministeriön olisi aina pyydettävä lausunto poikkeuslupahakemuksesta. tällöin hakijan olosuhteet ja tahdon muodostukseen vaikuttaneet seikat tulisi selvitettyä perusteellisesti myös silloin, kun hakija on 16-17 –vuotias.” Tämä antaisi tarvittaessa mahdollisuuden sosiaali- ja terveydenhuollolle tarttua tilanteisiin, joissa epäillään lapsikauppaa. Samalla on mahdollisuus arvioida mahdollista sosiaali- tai terveydenhuollon palvelutarvetta ja kertoa käytettävissä olevista palveluista, mikäli myöhemmin perhe-elämässä tulee eteen tilanteita, joissa hakija kokee tarvitsevansa tukea.
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Alaikärajan kirjaaminen on kannatettavaa, ja 16 vuotta (suojaikäraja) olisi luonteva alaikäraja. Kuulemismenettelyä tulisi kehittää niin, että nuorta henkilöä kuultaisiin henkilökohtaisesti, ilman muiden henkilöiden läsnäoloa. Sosiaaliviranomainen saattaisi olla hyvä vaihtoehto, mutta muitakin tahoja tulisi harkita. Voitaisiin myös harkita, voisiko kuulemisen suorittavia vaihtoehtoisia tahoja olla useita, jolloin henkilö voisi itse valita, missä ja kenen toimesta kuuleminen tapahtuu.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Naisjärjestöjen Keskusliitto ei katso, että poikkeuslupamenettelyn säilyttämiselle on perusteita. Avioliiton ehdoton alaraja on oltava 18 vuotta.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • MLL korostaa, että perusteita eikä tarvetta poikkeuslupamenettelylle ole. Poikkeuslupamenettelystä tulee luopua. Jos kuitenkin poikkeuslupamenettely jostain syystä päätettäisiin säilyttää, lakiin tulee kirjata ehdoton vähintään 16 vuoden ikäraja poikkeusluvan saamiselle. Lisäksi lakiin tulee kirjata, että alaikäistä kuullaan henkilökohtaisesti ilman muiden henkilöiden läsnäoloa ja että luvan myöntämisen edellytyksenä on lupamenettelyssä tehty lapsen edun arviointi.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • a: Mikäli poikkeuslupamenettelyä jatketaan, alaikäraja sen soveltamiselle on tarpeen lapsen suojelemiseksi. Ei ole nähtävissä, että avioituminen olisi missään tilanteessa alle 16-vuotiaan henkilön edun mukaista. b: Mikäli poikkeuslupamenettelyä jatketaan, lapsen kuuleminen henkilökohtaisesti on tärkeää. Avioituvan henkilön eli tässä tapauksessa lapsen oman toimijuuden ja itsemääräämisoikeuden tulee olla poikkeusluvan myöntämismenettelyn keskiössä. Kuuleminen on tärkeä myös, jotta varmistutaan, että tilanteeseen ei liity pakkoavioliiton piirteitä. Lasta tulee kuulla (myös) ilman huoltajaansa, jotta lapsella on mahdollisuus ilmaista kantansa riippumatta huoltajan kannasta. c: Alaikäisten henkilöiden avioliittojen poikkeuslupamenettelyyn liittyvien muutosten lisäksi on tarpeen kehittää yleisesti pakkoavioliittojen tunnistamista ja niiden saattamista oikeusprosessiin. Pakkoavioliittojen piirteet tulisi tunnistaa muun muassa ihmiskauppaepäilyissä nykyistä paremmin.
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • 2. a) 16 vuotta on suojaikäraja ja on mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa tätä nuoremman lapsen olisi avioiduttava mistään syystä. Esimerkiksi alle 16-vuotiaan lapsen raskaus ei myöskään voi olla asia, jonka sosiaaliset seuraukset ratkaistaisiin avioliiton keinoin. 2. b) Kuuleminen (erityisesti alaikäisen osapuolen, mutta myös täysi-ikäisen osapuolen) pitää kirjata lakiin, ja kuulemisen voisivat toteuttaa sosiaalihuollon viranomaiset. Kuulemisvelvollisuus olisi sosiaaliviranomaisella joko SHL:iin perustuvissa sosiaalipalveluissa tai lastensuojelussa. Tarvittaessa kuulemisen yhteydessä voisi tehdä palvelutarpeen arvioinnin tai lastensuojelutarpeen selvityksen ja järjestää tarvittavat palvelut.
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Mikäli poikkeuslupamahdollisuus säilytettäisiin, olisi lakiin kirjattava ehdoton alaikäraja, joka vastaa rikoslain suojaikärajaa, 16 vuotta (RL 20:6). Lakin pitäisi kirjata myös hakihan henkilökohtainen kuuleminen. Suomen UNICEF ei kuitenkaan katso poikkeuslupaa aiheelliseksi.
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Väestörekisterikeskus ei ota kantaa poikkeuslupamenettelyyn sinänsä.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ehdoton alaikäraja olisi vähimmäisvaatimus, jos poikkeuslupamanettely säilyisi. Lapsen edun huomioimen edellyttäisi myös sosiaaliviranomaisten osallistumista sekä alaikäisen kuulemista.
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Mikäli säilytettäisiin poikkeusmenettely, ehdottomasti on saatava alaikäraja. On kestämätöntä, ettei mitään alaikärajaa ole. Ennen vuotta 2010 jopa 14-vuotiaita tyttöjä on vihitty avioliittoon täysi-ikäisten miesten kanssa, vaikka tytöt ovat olleet alle rikoslaissa mainitun suojaikärajan. Nyt alaikäistä kuullaan vain silloin kun ministeriö poikkeustapauksessa pyytää lausunnon lastensuojeluviranomaiselta. On aina mahdollista, että kirjallisesti jätetty hakemus tehdään painostettuna.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomen ortodoksinen kirkko katsoo, että ehdoton alaikäraja avioliiton solmimiselle tulee olla vähintään 16 vuotta, joka on rikoslaissakin säädetty suojaikäraja. Kirkko pitää lapsen edun turvaamista tärkeänä ja suosittelee, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat aina alaikäistä hakijaa henkilökohtaisesti. Kuulemisesta tulisi antaa myös lausunto. Avioliittoa solmittaessa tulisi aina ensisijassa varmistetua, että valinta tehdään molempien osapuolten vapaasta tahdosta.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ei kannata poikkeuslupamenettelyn säilyttämistä. Jos poikkeuslupamenettely kuitenkin säilytetään, tulee lakiin kirjata ehdoton alaikäraja. Tällöin tosin lakiin kirjattavasta 16 vuoden ikärajasta tulisi käytännössä alaikäraja. Tämä tarkoittaisi, että alaikäisten avioliitot olisivat jatkossakin Suomessa sallittuja. Oikeusministeriössä on viime vuosina käsitelty vuosittain 10-30 poikkeuslupahakemusta. Suurin osa hakemuksista on johtanut myönteiseen päätökseen. Valtaosa luvan saaneista alaikäisistä on tyttöjä. Ilmiö onkin vahvasti sukupuolittunut. Suurin osa poikkeusluvista on annettu kantasuomalaisille. Nykykäytännössä alaikäisiä kuullaan vain silloin kun ministeriö poikkeustapauksessa pyytää lausunnon lastensuojeluviranomaiselta. Käytäntö on ristiriidassa YK:n lasten oikeuksien julistuksen kanssa, jonka mukaan lasta pitää aina kuulla hänen elämäänsä koskevissa asioissa. Kun lasta ei kuulla, kasvavat riskit siihen, että avioliittoon liittyy ihmiskauppaa, pakkoavioliitto tai että järjestely on lapsen toiveiden vastainen. Jos poikkeusmenettely säilytetään, tulee alaikäistä lasta kuulla suullisesti.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Jos poikkeuslupamahdollisuus säilytetään jatkossa, tulisi kuntaliiton näkemyksen mukaan alaikärajaksi säätää 16-vuotta. Tämä on perusteltua, kun verrataan rikoslaissa olevaan 16 vuoden nk. suojaikärajaan (RL20:6). Kuulemismenettelyä tulisi kehittää niin, että alaikäistä hakijaa kuultaisiin aina sosiaaliviranomaisen toimesta. Alaikäistä hakija tulisi kuulla suullisesti ilman muiden henkilöiden läsnäoloa. Kirjallista kuulemista ei voida pitää riittävänä tapana selvittää alaikäisen hakijan mielipide.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Muistiossa on esitetty riittävät perusteet sille, miksi lakiin tulisi ehdottomasti kirjata vähintään ehdoton 16 vuoden ikäraja, jota nuoremmat eivät voisi avioitua poikkeusluvallakaan. Mikäli poikkeuslupamenettely päädytään säilyttämään, tulee lakiin kirjata menettelysäännöt koskien alaikäisen luvanhakijan henkilökohtaista kuulemista. Alaikäistä luvanhakijaa tulisi kuulla aina ennen asian ratkaisemista. Nykyinen sääntely on ristiriidassa lapsen osallisuutta koskevan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan kanssa, jonka mukaan lasta on kuultava aina häntä koskevissa asioissa. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltioita myös ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta vahingoittamiselta, hyväksikäytöltä tai muulta huonolta kohtelulta (LOS 19 artikla). Mikäli poikkeuslupamenettely päätetään säilyttää, on syytä varmistaa kaikin mahdollisiin keinoin, ettei tilanteeseen liity painostusta, ihmiskauppaa tai pakkoavioliittoon viittaavia piirteitä. Lapsen kuuleminen tulisi tapahtua aina suullisesti ilman muiden henkilöiden läsnäoloa, jotta voidaan varmistua, että päätös on todella alaikäisen hakijan oma ja hän on ymmärtänyt tilanteen merkityksen. Haastattelun ja kuulemisen tulee suorittaa aina lasten/nuorten kuulemiseen koulutettu taho. Lapsen kuulemisen suorittava henkilö voisi tarvittaessa kuulla myös mahdollista puolisoa ja hakijan vanhempia/huoltajia.
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä ns. lapsiavioliittojen ehkäisemistä. Mikäli poikkeuslupamenettelyn mahdollisuus jätetään lakiin, ehdottomaksi alaikärajaksi tulisi asettaa 16 –vuotta (vrt. rikoslain suojaikäraja). Lasta tulisi kuulla suullisesti ja erikseen ilman muiden asiaan liittyvien henkilöiden (vanhemmat, tuleva aviopuoliso) läsnäoloa, jotta hän voisi mahdollisesta painostuksesta vapaana ilmaista oman tahtonsa.
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Jos poikkeuslupamenettely säilytettäisiin jatkossakin, tulisi lakiin kirjata poikkeusluvan myöntämiselle ehdoton alaikäraja, joka olisi vähintään 16 vuotta. Kuulemismenettelyä olisi kehitettävä siten, että kotikunnan sosiaaliviranomaiset kuulisivat alaikäistä hakijaa aina suullisesti huoltajan läsnä ollessa ja lopuksi lyhyesti ilman huoltajan läsnäoloa, jotta alaikäinen hakija saa tilaisuuden kertoa vapaasti oman mielipiteensä asiasta.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Kommentti kohtaan 2a): Viranomaisen poikkeusluvalla ei tulisi sallia sellaisten olosuhteiden syntymistä, joihin olennaisena osana kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen siten, että se täyttää rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkistön (RL:n 20:6). Kommentti kohtaan 2b): Lastensuojeluviranomaisten tulisi kuulla paitsi alaikäistä hakijaa, myös hänen kihlakumppaniaan sekä selvittää lapsen huoltajien mielipide. Lisäksi lastensuojeluviranomaisen tulisi antaa asiasta oma lausuntonsa, joka lupaviranomaisten olisi otettava huomioon asiaa ratkaistessaan.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Käräjäoikeus pitää kannatettavana ehdotusta siitä, että poikkeuslupamenettelyä kehitettäisiin poikkeusluvan hakijan sekä tämän vanhempien tai huoltajien ja tulevan aviokumppanin henkilökohtaisella kuulemisella. Lastensuojeluviranomaisilla on sopivimmat edellytykset toteuttaa tällainen kuuleminen. Kirjallista kuulemista ei ole pidettävä riittävänä. Henkilökohtaisella kuulemisella hakijan olosuhteet ja tahdonmuodostukseen vaikuttaneet seikat voidaan yleensä riittävän perusteellisesti selvittää.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Jos poikkeuslupasäännös säilytetään, Tuomariliitto pitää arviomuistiossa esitetyistä johdonmukaisuussyistä välttämättömänä, että poikkeusluvalle säädettäisiin alaikäraja. Tuomariliitto ei ota kantaa siihen, millä muulla tavoin sääntelyä olisi mainitussa tapauksessa mahdollisesti kehitettävä.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kirkkohallitus pitää ensisijaisesti ja parhaana ratkaisuna sitä, että avioliittoon vihittävän tulee olla 18 vuotta täyttänyt henkilö. Jos valmistelun yhteydessä kuitenkin päädyttäisiin säilyttämään poikkeuslupamahdollisuus, tulee laissa säätää luvan myöntämiselle ehdoton alaikäraja. Kirkkohallituksen mielestä alaikärajan tulee olla vähintään 16 vuotta, joka on jo voimassa olevassa rikoslaissa säädetty nk. suojaikärajaksi. Tämän on katsottava asettavan vähimmäisikävaatimuksen myös avioliiton solmimiselle. Ikärajavaatimuksen lisäksi kirkkohallitus pitää lapsen edun turvaamiseksi tärkeänä, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat aina alaikäistä hakijaa henkilökohtaisesti ja antaisivat hakemuksen johdosta lausunnon. Lapsen kuulemisen tulisi tapahtua suullisesti ja ilman muiden perheenjäsenten tai mahdollisen, tulevan aviopuolison läsnäoloa. Kirjallista kuulemista ei kaikissa tilanteissa voida pitää riittävänä keinona tämän tahtotilan selvittämiseksi.
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kun nuori henkilö haluaa avioitua, on erityinen aihe varmistua siitä, että päätös on hänen omansa. Sen vuoksi pidän kannatettavana muistion ehdotusta, jonka mukaan erivapautta hakevaa olisi henkilökohtaisesti kuultava. Erikseen olisi harkittava, mikä taho suorittaa kuulemisen. Ei ole itsestään selvää, että sosiaaliviranomainen on tässä tapauksessa paras taho. Henkilökohtaiseen kuulemiseen velvoittava sääntely karsii jo pelkällä olemassaolollaan avioliittohankkeita, joissa nuori, jolle erivapautta haetaan, ei ole aidosti mukana. Jos lainsäädäntöä tämän vuoksi muutetaan, lakiin voitaisiin samalla ottaa aikaraja, jonka mukaan erivapautta voi hakea vain 16 vuotta täyttänyt. Tämä selkeyttäisi lainsäädäntöä, vaikka nykyisinkin voitaneen katsoa, ettei viranomainen voi myöntää erivapautta tapauksissa, joissa se johtaisi seksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajan rikkomiseen.
      • 3. Onko arviomuistion 4.1 luvussa arvioitu nykytilan sekä eri sääntelyvaihtoehtojen (ehdottoman alaikärajan kirjaaminen lakiin, kuulemiskäytännön täsmentäminen, poikkeuslupamenettelystä luopuminen) etuja ja haittoja riittävän kattavasti?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Väestöliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ei
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Ei
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Kyllä
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Kyllä
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kyllä
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kyllä
      • Kommentit/perustelut:
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Tunnustamisesta luopumisella voi olla merkittäviä psyykkisiä tai sosiaalisia seuraamuksia alaikäisen avioliitossa olevan henkilön elämään. Kyse voi olla esim. niin tiiviissä sosiaalisessa yhteisössä ja siten ikään kuin yhteiskuntamme ulkopuolella elävistä henkilöistä, jotka voivat kokea suurtakin henkistä ja sosiaalista väkivaltaa ilman avioliiton tuomaa (symbolista) suojaa. Neuvola tavoittaa kaikki lapsiperheet, mutta edelleen pitää kehittää tapoja, joilla voidaan tarttua lapsiavioliittoihin, ulkopuolisesta painostuksesta nouseviin tilanteisiin eri tahojen yhteistyönä entistä paremmin.
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Sitä, että alaikäisen ja täysi-ikäisen välisen seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on rikoslaissa 16 vuotta ei ole syytä pitää perusteena lapsiavioliittojen sallimiselle. Seksuaalista kanssakäymistä ja avioliittoa ei tule rinnastaa toisiinsa. Arviomuistion luvussa 4.1 asiaa ei ole tarkasteltu lainkaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, vaikka kyseessä on ilmiö, jolla on vahva tasa-arvoulottuvuus. Koska käytännössä valtaosa poikkeusluvan saaneista alaikäisistä on tyttöjä, tulisi asiaa tarkastella sukupuolen merkitystä arvioiden.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Muistiossa lähdetään siitä, että nykyisessä poikkeuslupamenettelyssä ei ole esiintynyt merkittäviä ongelmia. Lupamenettelyn merkittävänä ongelmana kuitenkin on, että menettely on käytännössä kirjallista eikä avioliitto-oikeutta hakevaa lasta haastatella eikä kuulla. Koska menettelystä ei ole saatavilla avioliittolupaa hakeneilta lapsilta kerättyä tietoa, poikkeuslupamenettelyn ongelmattomuudesta ei ole saatavilla riittävää tietoa. Poikkeusluvan hakemiseen voi olla eriasteista painostusta hakijan perheen, muiden sukulaisten tai uskonnollisen yhteisön, johon hakija kuuluu, taholta eikä tämä painostus ole lupaviranomaisen tiedossa.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Arviomuistiossa todetaan, että oikeusministeriön tiedossa ei ole poikkeuslupamenettelyyn liittyviä käytännön epäkohtia, kuten pakkoavioliittoon tai muunlaiseen hyväksikäyttöön viittaavia piirteitä. Muistiosta ei kuitenkaan käy ilmi, millä tavoin tätä on selvitetty. Arviomuistion mukaan ”voidaan myös katsoa, että ne uhkakuvat, joita kansainvälisillä sopimuksilla ja suosituksilla ymmärrettävästi pyritään ennalta ehkäisemään (mm. tyttöjen koulunkäynnin keskeytyminen, nuorena synnyttämisestä aiheutuvat terveysriskit, altistuminen hyväksikäytölle, omien elämänvalintojen tekemisen estyminen) eivät käytännössä ole erityisen vakava uhka suomalaisessa yhteiskunnassa”. Tätä toteamusta ei muistiossa perustella sen kummemmin. Esimerkiksi ei esitellä tutkimustietoa Suomessa alaikäisenä avioituneiden myöhemmästä elämästä. Yleistysten sijaan on tärkeää tunnistaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa on monenlaisia todellisuuksia, joita koskeva tieto ei aina välity viranomaistahoille.
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Arviointi ei ole riittävä eikä kattava. Siitä ei selviä, miten muussa lainsäädännössä asiaan suhtaudutaan.
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Muistio on tehty huolella ja selkeäsanaisesti. Vertailu muihin Pohjoismaihin on kiitettävää, ja myös yleisen keskustelun huomioiminen. Muistion perusteluissa vedotaan kuitenkin liiaksi siihen, että käytännön epäkohtia alaikäisten avioliitoissa ei ole ilmennyt. Lain ei pidä millään muotoa, edes teoriassa, tukea tai antaa kanavaa mahdolliseen lapsen hyväksikäyttöön, eikä vaarantaa lapsen oikeuksien sopimuksen takaamaa "lapsen valmiuksien kehittymistä". Muistiossa todettu seikka, että ”altistuminen hyväksikäytölle, omien elämänvalintojen tekemisen estyminen” eivät olisi ”käytännössä erityisen vakava uhka suomalaisessa yhteiskunnassa” kuvaa keskivertosuomalaista, eikä huomioi erityisen haavoittuvaisessa asemassa, ja haastavasta taustasta, esim. tiukan uskonnollisten yhteisöjen – jotka muistiokin nostaa esiin - lapsia.
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Väestötietohallinnon kannalta kyllä.
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Arviomuistiossa ei ole riittävästi tarkasteltu kysymystä alaikäisten avioliitoista sukupuolen mukaan: suurimmassa osassa hakemuksia juuri tyttö/ nainen on nuorempi ja miespuoliso on täysi-ikäinen. Lisäksi säätelyn mahdollinen vaikutus ulkomailla solmittuihin alaikäisten avioliittoihin on tunnustettu arviomuistiossa mutta pakkoavioliiton, lapsiavioliiton ja järjestetyn avioliiton välisiä suhteita ei ole riittävästi käsitelty muistiossa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Alaikäisten avioituminen on sukupuolittunut ilmiö, enemmistö alaikäisinä avioituneista on tyttöjä. Sekä ilmiötä että tilastoja tulee analysoida sukupuolen mukaan. Arviomuistiossa tulisi myös pohtia alaikäisten avioliittojen mahdollista yhteyttä järjestettyyn avioliittoon tai pakkoavioliittoon.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Muistiossa ei ole nyt arvioitu sitä, miten järjestelmä kykenee huomiomaan tapaukset, joissa on viitteitä hyväksikäytöstä taikka esim. pakkoavioliittoon/painostukseen viittaavia piirteitä. Se, ettei oikeusministeriön tiedossa ole tällä hetkellä mainitunlaisia ongelmia, ei tarkoita sitä, ettei poikkeuslupatilanteisiin olisi tosiasiassa liittynyt taikka tulevaisuudessa liittyisi tällaisia piirteitä. Arvioitaessa nykyisen poikkeuslupamenettelyn asianmukaisuutta, on keskeisessä asemassa mm. sen arviointi, missä määrin poikkeusluvan hakeminen johtuu ennemminkin läheispiirin odotuksista tai painostuksesta kuin alaikäisen hakijan omasta vapaasta tahdosta.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Käräjäoikeus katsoo, että poikkeuslupamenettelystä luopumista puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja on käsitelty kattavasti. Käräjäoikeus pitää tarkoituksenmukaisena ja tärkeänä, että poikkeusluvan mahdollinen alaikäraja ja kuuleminen ilmenisivät suoraan laista.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Arviomuistiossa esitetyn lisäksi olisi perusteellisemmin arvioitava, miten suuri vaara tällä hetkellä on, että poikkeusluvan hakeminen johtuu pikemminkin lapsen lähipiirin tai yhteisön odotuksista kuin lapsen omasta tahdosta, ja onko alle 18-vuotias yleensä kykenevä tämän kaltaiseen tahdonmuodostukseen. Toteamus, että ongelmia ei ole aiheutunut, on pintapuolinen siihen nähden, että lupia on vuosittain myönnetty kymmeniä.
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Arviomuistiossa on tarkasteltu kysymyksiä monipuolisesti. Niin sanottuihin ontuviin avioliittoihin liittyy tosin sellaisiakin haittoja, joita ei tuoda esiin. Asiassa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten lainsäätäjän olisi arvioitavassa kysymyksessä suhtauduttava kulttuurisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin. Tämä oikeuspoliittinen näkökulma lienee tarkoituksella jätetty sivuun. Lausuntopalautteen perusteella tehtävissä johtopäätöksissä sitä ei kuitenkaan tulisi unohtaa.
  • Lausunnonantajia: 25
    Ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustaminen
      • 4. Arviomuistion luvussa 4.2 on arvioitu ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamiseen liittyvän sääntelyn nykytilaa sekä mahdollista tarkistamistarvetta. Pidättekö nykyistä tunnustamissääntelyä asianmukaisena?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Kyllä
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • En
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Väestöliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kyllä
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • En
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • En
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • En
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • En
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Kyllä
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • En
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • En
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kyllä
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • En
      • Kommentit/perustelut:
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Lähtökohtaisesti on tärkeää, että ulkomailla laillisesti solmitut avioliitot tunnustetaan Suomessa. Jos osapuolilla ei avioliiton solmimisen hetkellä ole ollut liittymää Suomeen, ei ole mitään syytä eikä kohtuullista edellyttää, että he olisivat noudattaneet Suomen lakia avioliiton solmiessaan. Tällaisessa tilanteessa ulkomailla laillisesti alaikäisenä solmittu avioliitto tulisi torjua vain poikkeuksellisesti ja torjumisen tulisi perustua ehdottomuusperiaatteen (ordre public) soveltamiseen. Tämä puolestaan edellyttää erityisiä tapauskohtaisia syitä ja sitä, että avioliiton tunnustaminen käsillä olevassa tapauksessa johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Tältä osin nykyinen sääntely on onnistunut. Jotta suomalaista avioliittosääntelyä ei olisi mahdollista kiertää, on ymmärrettävää edellyttää, että täällä vakituisesti oleskeleva henkilö ottaa Suomen lain vaatimukset huomioon myös solmiessaan avioliiton ulkomailla. Alaikäisenä solmittujen avioliittojen osalta maistraatin käytäntö on tällä hetkellä, ettei avioliittoa tunnusteta ja merkitä väestötietojärjestelmään, vaan hakijaa kehotetaan toimittamaan uusi hakemus molempien tultua täysi-ikäiseksi. Uudesta hakemuksesta tulisi ilmetä sen puolison avioitumistahto, joka avioliiton solmimishetkellä oli alaikäinen. Käytäntö perustuu ehdottomuusperiaatteeseen, mutta siitä on muodostunut normi eikä kysymyksessä enää ole tapauskohtainen, lopputulokseen kantaa ottava harkinta. Alaikäisavioliittojen tunnustamisesta olisi tästä syystä hyvä säätää laissa erikseen, jolloin ehdottomuusperiaatetta sovellettaisiin silloin, kun alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamiseen olisi erityisiä syitä. Tällaisiakin tilanteita on. On tärkeää ottaa huomioon, että avioliiton tunnustamatta jättämisellä on usein alaikäisen puolison kannalta kielteisiä vaikutuksia. Jos avioliittoa ei tunnusteta, se ei esimerkiksi muodosta avioliiton estettä eikä siitä seuraa elatusvelvollisuutta. Myös lasten asema voi olla vaikea. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun Suomessa asuva mies solmii ulkomailla avioliiton alaikäisen naisen kanssa ja pyytää sen rekisteröimistä väestötietojärjestelmään. Koska avioliittoa ei tunnusteta, ulkomailla asuva vaimo jää asemaan, jossa hän on sidottu avioliittoon ja sen mukaisiin velvollisuuksiin, mutta Suomessa asuva mies on vapaa velvoitteista ja voi esimerkiksi solmia uuden avioliiton. Tilanteet ovat hyvin monenlaisia, ja naisten ja lasten oikeuksia voimakkaasti korostava lähtökohta voikin käytännössä merkitä oikeuksien menetystä. Ehdottomia lähtökohtia painottava ”periaatteellinen” sääntely voi lopulta tuottaa kohtuuttomia ja tarkoituksensa vastaisia lopputuloksia. Toisaalta nykyinen sääntely mahdollistaa sen, että nuori joutuu avioliittoa koskevan painostuksen alaisena solmimaan avioliiton ulkomailla ja avioliitto tunnustetaan Suomessa jälkikäteen päteväksi. Vaikka ongelmaa ei tunnustamista koskevalla lainsäädännöllä voida poistaa, voitaisiin sellaista avioliiton solmimishetkellä alaikäistä puolisoa, jolla on kotipaikka Suomessa, kuulla säännönmukaisesti ja henkilökohtaisesti ennen avioliiton merkitsemistä väestötietojärjestelmään.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Maistraatit ovat noudattaneet arviomuistiossa kuvattua tulkintalinjaa. Tulkintalinja on muotoutunut maistraateissa, koska laissa ei ole säädetty asiasta riittävän yksityiskohtaisesti. Väestötietojen rekisteröinnin kannalta olisi tarpeen säännellä ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustaminen nykyistä tarkkarajaisemmin.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Avioliiton ehdottoman alaikärajan nostaminen 18 vuoteen antaisi perusteen olla tunnustamatta myös alaikäisten ulkomailla solmimia avioliittoja Suomessa. Tämä suojelisi erityisesti tyttöjä pakkoavioliitoilta. Avioliittoon pakottamista ei ole kriminalisoitu Suomessa, vaikka Istanbulin sopimuksen artikla 37 velvoittaa siihen ja vaikka avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitu useissa muissa EU- ja Pohjoismaissa. Tällä hetkellä pakkoavioliitoista ei säädetä Suomen rikoslaissa. Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta on vuonna 2016 kehottanut Suomen hallitusta muuttamaan lainsäädäntöä siten, että avioliittoon pakottamisesta tulisi yleisen syytteen alainen rikos. Pakkoavioliitto tulisi valtuuskunnan mukaan myös voida mitätöidä. Järjestöistä mm. Monika-Naiset liitto on vaatinut pakkoavioliittojen kriminalisoimista. Pakkoavioliitto voidaan nykyisellään päättää ainoastaan avioeron kautta, vaikka Istanbulin sopimuksen 32 artikla edellyttää, että pakkoavioliitot tulee voida mitätöidä. Myös oikeusministeriön muistio vuodelta 2017 tunnustaa mitätöinnin tarpeen. Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii pakkoavioliittojen kriminalisoimista ja pakkoavioliittojen mitätöinnin mahdollistamista.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamismenettelyn tulisi perustua laintasoiseen sääntelyyn. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 16-vuotiaita ei tulisi tunnustaa lainkaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat olleet 16-17-vuotiaita, voitaisiin tunnustaa molempien osapuolten henkilökohtaisen kuulemisen jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisiä ja jossa voidaan varmistua molempien osapuolten vapaasta tahdosta avioliittoon. Jos tunnustamismenettely olisi mahdollista alaikäisenä, avioliiton solmimisesta ulkomailla, voisi tulla kiertotie lapsiavioliitoille.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ulkomailla alaikäisenä solmittujen avioliittojen tunnustamisen käytännöt vaihtelevat nykyisin maistraattikohtaisesti, koska asiasta ei ole säädetty yksiselitteisesti. Yhdenmukainen säätely parantaisi oikeusvarmuutta. Lisäksi nykyinen sääntely ei kaikissa tapauksissa ota riittävästi huomioon tapauskohtaisia tekijöitä, kuten liiton osapuol(t)en haavoittuvaa asemaa esimerkiksi turvapaikanhakijana tai mahdollisena ihmiskaupan uhrina, tai mahdollisia pakkoavioliiton piirteitä.
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Maistraatit ovat noudattaneet arviomuistiossa kuvattua tulkintalinjaa. Tulkintalinja on pitänyt luoda itse, koska laissa ei ole säädetty asiasta riittävän yksityiskohtaisesti.
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tunnustamissääntely ei voi olla ohjeistuksen varassa, vaan arviointiperusteet tulisi ilmetä laista.
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tunnustamissääntelyn tarkistamista tulisi harkita. Väestötietojen rekisteröinnin kannalta olisi tarpeen säännellä ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustaminen nykyistä tarkkarajaisemmin.
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kriminologian ja oikeuspolitiikan tuore selvitys osoittaa, että viranomaisten osaamisessa ja ohjeistuksessa on puutteita, jotka estävät pakkoavioliittoihin puuttumista eivätkä nykyiset rangaistussäännökset toimi tarkoituksenmukaisesti (Virve Toivonen: Pakkoaviolittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2017). Selvitys osoittaa että CEDAW-sopimuksen ja Istanbulin sopimuksen edellytykset eivät täyty. Pakkoavioliitot ja alaikäisavioliitot kytkeytyvät usein toisiinsa.
      • Väestöliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tällä hetkellä poikkeusmenettely on käytännössä kirjallista, eikä näin ollen avioliitto-oikeutta hakevaa lasta käytännössä välttämättä haastatella eikä kuulla. Kirjallinen menettely mahdollistaa alaikäisen painostamisen avioliittoon vastoin hänen omaa tahtoaan. Esitämme, että alaikäisten avioliitot kielletään kategorisesti eikä myöskään alaikäisenä ulkomailla solmittuja avioliittoja voida tunnustaa ennen kuin henkilö on täysi-ikäinen ja itse hakee avioliittonsa tunnustamista. Poikkeusmenettelyillä on kuitenkin turvattava lapsen oikeudet sellaisissa harvinaisissa tilanteissa, joissa Suomessa asuva alaikäinen on ennen maahan muuttamista avioitunut lähtömaan lakien mukaisesti alle 18-vuotiaana ja jossa tilanteessa avioliiton tunnustamatta jättämisellä olisi alaikäisen puolison tai hänen lapsensa etua vakavasti haittaavia seurauksia.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Jos ulkomailla solmitun avioliiton alaikäinen osapuoli on Suomen kansalainen, tai hänen asuinpaikkansa on Suomessa, tulee sääntelyn estää Suomen lainsäädännön kiertäminen. Ulkomailla alaikäisenä solmittua avioliittoa ei tulisi tunnustaa, jos jompikumpi puoli-soista on alaikäinen tunnustamisen tullessa Suomessa arviotavaksi. Jos Suomessa solmittavien avioliittojen osalta päädytään ehdottomaan alaikärajaan tai kielletään alaikäisten avioituminen kokonaan, rajoittaisi ratkaisu todennäköisesti myös ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamista Suomessa.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kuntaliitolla ei ole tästä lausuttavaa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Lastensuojelun Keskusliitto haluaa nostaa seuraavat seikat huomioitavaksi asian jatkovalmistelussa: Oikeusministeriön arviomuistiosta ilmenee, että yksittäisellä lainsoveltajalla on tällä hetkellä tarjolla vain hyvin rajallisesti tulkinta-/soveltamisapua laissa ja lain esitöissä, ja että ulkomailla solmittuja avioliittoja koskeva tunnustamismenettely on pitkälti viranomaisen sisäisen ohjeistuksen varassa. Ottaen huomioon asiaa koskevan päätöksen merkitys niin yksilötasolla kuin yleisellä tasolla tulisi tunnustamista koskevan päätöksen arviointiperusteet ilmetä laista. Avioliitolakia olisi syytä täsmentää yleisesti ottaen siten, että ulkomailla solmitun avioliiton tunnustamista koskevat säännökset ilmentäisivät tulevaisuudessa selkeämmin sitä arvoperustaa, jonka lainsäätäjä on vahvistanut Suomessa solmittavien avioliittojen osalta. Ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamista koskeva sääntely tulisi siten olla johdonmukaista Suomessa solmittavia aviolittoja koskevan sääntelyn kanssa. Keskusliitto kannattaa lähtökohtaisesti sitä, että avioliitto on solmittu 18-vuotiaana. Jos lainsäädännössä säilytetään joissain tilanteissa mahdollisuus tunnustaa alle 18-vuotiaan henkilön ulkomailla solmima avioliitto, LSKL pitää tärkeänä, että tunnustamiselle asetetaan lainsäädännön tasolla jokin ehdoton alaikäraja. LSKL korostaa, että pohdittaessa ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamista koskevan sääntelyn asianmukaisuutta lapsen oikeuksien näkökulmasta tulisi huomio kiinnittää siihen, minkälaisen lainsäädännöllisen ratkaisun avulla pystytään turvaamaan mahdollisimman täysmäärisesti kaikki lapsen oikeuksien sopimuksessa ja muissa ihmisoikeussopimuksissa lapselle turvatut oikeudet. LSKL huomauttaa tässä yhteydessä, että varhaisessa iässä solmittu avioliitto voi heikentää yksittäisen lapsen mahdollisuuksia nauttia hänelle lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatuista oikeuksista, kuten oikeudesta elämään ja kehittymiseen, oikeudesta koulutukseen sekä oikeudesta suojeluun väkivallalta ja muulta epäasialliselta kohtelulta. Oikeusministeriön muistiossa on eroteltu toisistaan tapaukset, joissa ainakin toisella osapuolella on ollut vihkimisen aikana asuinpaikka- tai kansalaisuusliittymä Suomeen ja tapaukset, joissa tällaista liittymää ei ole ollut. On tunnustettava, että ontuvan avioliiton uhka liittyy tosiasiallisesti tilanteisiin, joissa kummallakaan avioliiton osapuolista ei ole liityntää Suomeen avioliiton solmimishetkellä. Samaan aikaan asetelma, jossa lapset asetetaan erilaiseen asemaan taustansa perusteella, näyttäytyy erittäin ongelmallisena lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatun syrjimättömyyden näkökulmasta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Harkittaessa tunnustamista koskevan sääntelyn tarkistamista olisikin syytä pohtia vakavasti, miten/minkälaisella järjestelyllä voidaan turvata myös niiden lasten, joilla ei ole aiempaa liityntää Suomeen, oikeuksien toteutuminen mahdollisimman täysmääräisesti.
      • Tasa-arvovaltuutettu
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • Alle 18-vuotias ei avioliittolain mukaan lähtökohtaisesti saa mennä avioliittoon muuta kuin poikkeusluvalla. Laissa oleva pääsääntö ilmaisee tässä tapauksessa sen oikeustilan, jota perheoikeudessa pidetään tavoitteena. Avioliitolla on merkittäviä ja haasteellisia oikeusvaikutuksia, joihin alaikäisen ei voida katsoa olevan riittävän kypsä vastaamaan. Sen vuoksi avioliiton solmimisen pitäisi olla ainoastaan kahden aikuisen välinen sopimus. Tasa-arvovaltuutettu pitää Ruotsin ja Tanskan omaksumaa linjaa perusteltuna. Lapsiavioliitto, jossa ainakin toinen osapuoli on alaikäinen Suomeen tullessaan, tulisi näin ollen tunnustaa vain, mikäli sen tunnustamatta jättäminen johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin. Arviomuistiossa ei käsitellä Ruotsissa harkittavana olevaa vaihtoehtoa, jonka mukaan lapsiavioliittoja ei tunnusteta enää missään tapauksessa. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että myös Suomessa tätä mahdollisuutta tulisi selvittää ja harkita. Tällöin kaikki lapset Suomessa, kansalaisuudesta ja kotipaikasta riippumatta, olisivat oikeutettuja samantasoiseen suojaan.
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamisesta ei ole olemassa yhtenäistä sääntelyä. Epäselvä tilanne aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta ja luo mahdollisuuden epätasapuoliselle kohtelulle. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei Suomen tulisi tunnustaa ulkomailla solmittuja avioliittoja, jos toinen tai molemmat osapuolet ovat alle 18-vuotiaita. Periaatteen, ettei alaikäisenä solmittua avioliittoa tunnusteta Suomessa ennen kuin asianosaiset ovat täysi-ikäisiä, tulisi olla kirjattu yksityiskohtaisesti lakiin. Tunnustamismenettelyn lopettamisella edistettäisiin lastensuojelua ja se olisi linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Alaikäisavioliittojen tunnustamisen lopettaminen selkeyttäisi myös Maahanmuuttoviraston tehtäviä. Maahanmuuttovirastossa ulkomailla alaikäisenä avioliiton solmineen henkilön asema tulee harkittavaksi muun muassa vastaanottokeskuksen majoitusjärjestelyiden, turvapaikkamenettelyn, perheenyhdistämiseen perustuvan oleskelulupaharkinnan sekä kansalaisuuden hakemisen yhteydessä.
      • Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala
        Päivitetty:
        4.9.2018
        • Sääntelyn tulisi estää poikkeuksetta avioliittojen tunnustaminen tilanteissa, joissa alaikäinen on lähetetty esimerkiksi aikaisempaan kotimaahansa vanhempien järjestämään tai näiden ja kolmannen osapuolen lasta kuulematta keskenään sopimaan avioliittoon. Ulkomailla alaikäisenä solmittu avioliitto, kun kummallakaan ei avioliittoa solmittaessa ole liittymää Suomeen, tulisi pääsääntöisesti tunnustaa vasta kun molemmat ovat täysi-ikäisiä. Poikkeuksellisesti tunnustamisen pitäisi olla mahdollista tilanteissa, joissa tunnustamatta jättäminen johtaisi pariskunnan ja/tai lapsen kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen tai loukkaisi perhe-elämän suojaa. Lisäedellytyksenä olisi, että molemmat puolisot haluavat jatkaa yhteiselämää avioliitossa tunnustamisasian tullessa vireille.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Poikkeuslupamenettelyn ja ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamisen osalta lainsäädännöstä ilmenevien periaatteiden olisi hyvä olla yhtenevät. Käräjäoikeus esittää harkittavaksi, että tunnustamismenettelyä arvioitaessa ei tehdä eroa sen osalta onko osapuolena oleva alaikäinen Suomen kansalainen tai onko hänen asuinpaikkansa Suomessa tai onko hänellä mahdollisesti muita liittymiä Suomeen. Ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamissääntelyä olisi hyvä tarkastella lainsäätäjän taholta asiantilan selventämiseksi.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Ulkomailla alaikäisenä solmittujen avioliittojen tunnustaminen Suomessa on ollut viranomaisessa harvoin eteen tullut tilanne, eikä oikeuskäytäntöä juurikaan ole. Arviomuistion perusteella maistraattien ratkaisukäytäntö vaikuttaa asianmukaiselta, joskin ratkaisut ovat perustuneet lähinnä sisäisiin ohjeisiin. Tätä ei voi pitää asianmukaisena tapausten vähäisestä lukumäärästä huolimatta, kun otetaan huomioon, että avioliittostatuksella tai sen puuttumisella saattaa olla huomattava merkitys yksilötasolla.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Kirkkohallituksen mielestä kirjaamisviranomaisena toimivat maistraatit joutuvat tällä hetkellä toimimaan monitulkinnallisten ja osittain keskenään ristiriitaisten avioliittolain säännösten pohjalta. Ei voida pitää hyväksyttävää, että päätökset pohjautuvat enneminkin ohjeistukseen kuin lainsäädäntöön. Myös rekisteröimismenettely tulisi yhdenmukaistaa.
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Kuten arviomuistiossa on tehty, sääntelytarvetta arvioitaessa on syytä erottaa toisistaan tapaukset, joissa ainakin toisella osapuolella oli vihkimisen ajankohtana asuinpaikka- tai kansalaisuusliittymä Suomeen, ja tapaukset, joissa tällaista liittymää ei ollut. Jos mainittua liittymää Suomeen ei ollut, osapuolilla ei ole ollut aihetta ottaa Suomen lakia huomioon avioliittoon mennessään. Sen vuoksi sitä ei tule heiltä edellyttää. Jos lapsiavioliittojen vastustamisen nimissä tiukasti rajoitetaan tällaisten avioliittojen pätevyyttä, luodaan lainsäädäntöä, jolla ei ole vähäisintäkään käyttäytymistä ohjaavaa merkitystä mutta jolla aiheutetaan suuria vaikeuksia tällaisen avioliiton osapuolille, heidän lapsilleen ja usein kolmansillekin henkilöille. (Ontuvista avioliitoista aiheutuvia ongelmia on hyvin, mutta ei suinkaan tyhjentävästi kuvattu arviomuistiossa.) Mainittujen ongelmien välttämiseksi lainsäädännössä tulisi mielestäni säilyttää nykyisen lainsäädäntömme perusajatus, myönteinen suhtautuminen siihen, mitä ulkomailla on laillisesti tapahtunut, jollei se ole perusarvojemme vastaista (nk. ordre public). Perheoikeus on käytännöllinen oikeuden ala. Oikeushistoria tuntee monia esimerkkejä manifestoivasta lainsäädännöstä, jolla on hyvinä pidettyjen asioiden nimissä aiheutettu ihmisille vaikeuksia. Paluuta sellaiseen tulisi karttaa. Jos vihittävällä osapuolella oli vihkimisen ajankohtana asuinpaikka- tai kansalaisuusliittymä Suomeen, voidaan pitää kohtuullisena, että osapuolet ottavat Suomen lainsäädännön huomioon. Tällä seikalla voidaan perustella sitä, että suhtautuminen suomalaisia avioesteitä rikkoen solmittuun avioliittoon olisi näissä tapauksissa edellä sanottua tiukempaa. Toisaalta on muistettava, että tällöinkin avioliiton jääminen ontuvaksi aiheuttaa ongelmia. Tällaisessa vihkimisessä ei myöskään aina ole kyse Suomen lainsäädännön tarkoituksellisesta kiertämisestä, vaan tilanteet voivat olla monenkirjavia ja Suomen lainsäädännön kanta avioliiton pätevyyteen voi tulla arvioitavaksi mahdollisesti vasta silloin, kun avioliitto on kestänyt jo vuosia tai kenties vasta puolison kuoleman jälkeen. Mikään kaavamainen sääntely ei tuota onnistuneita tuloksia. Oman käsitykseni mukaan myös viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat tilanteet voidaan parhaiten hallita ordre public –periaatetta soveltamalla, toisin sanoen luopumalla suvaitsevasta lähtökohtaisasenteesta, jos avioliiton pitämistä pätevänä voidaan kyseisessä tapauksessa pitää perusarvojemme vastaisena. Ordre public –periaatteeseen kuuluu vakiintuneesti ajatus, että oikeusjärjestyksessä voidaan sitä voimakkaammin vaatia sen omien arvojen kunnioittamista, mitä läheisempi yhteys arvioitavalla tapauksella on kyseiseen oikeusjärjestykseen (nk. Inlandsbeziehung). Sen vuoksi jo nykyisin, ilman että lakia muutetaan, voidaan suhtautua tiukemmin niihin tapauksiin, joissa näyttää olevan kyse Suomen lakien kiertämisestä, kuin ”puhtaisiin” ulkomaalaisavioliittoihin.
      • 5. Jos ette pidä nykyistä tunnustamissääntelyä asianmukaisena, millä perusteella ja miten sitä tulisi mielestänne kehittää?
      • Itä-Suomen yliopisto, Mustasaari Sanna
        Päivitetty:
        10.9.2018
        • Maistraattien käytännön tulisi perustua selkeään sääntelyyn. Mikäli ulkomailla solmittua avioliittoa ei säännönmukaisesti tunnusteta niin kauan kuin osapuolet ovat alaikäisiä, tämä tulisi kirjata lakiin. Samoin olisi syytä säätää poikkeuksellisista syistä, joiden perusteella avioliitto tunnustetaan. Olisi syytä harkita kuulemismenettelyn ulottamista tietyissä tilanteissa myös ulkomailla solmittuihin avioliittoihin. Jos se osapuoli, joka avioliiton solmimishetkellä oli alaikäinen, asuu Suomessa vakituisesti tai on Suomen kansalainen, avioliiton tunnustaminen voisi esimerkiksi edellyttää, että häntä olisi kuultu henkilökohtaisesti.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Jos laissa asetettaisiin ulkomailla solmittujen avioliittojen osalta ehdoton alaikäraja (18 v) avioliiton solmimiselle tai sen rekisteröimiselle väestötietojärjestelmään, maistraattien nykyinen tulkintalinja vahvistuisi ja epävarmuus tulkinnan oikeellisuudesta poistuisi. Nykyisin alaikäisen avioliiton rekisteröinti väestötietojärjestelmään perustuu käytännössä maistraattien sopimaan sisäiseen laintulkintaohjeeseen. Nykyinen lainsäädäntö jättää liikaa tilaa tulkinnalle, mutta avioliittotiedon rekisteröintimenettelyssä väestötietojärjestelmään ei ole mahdollista selvittää tarkoin yksittäistapauksen erityispiirteitä. Jos tunnustamisesta olisi yksiselitteisesti säännelty laissa, ei hallinnossa olisi tarpeen käyttää resursseja tulkintaan ja rekisteröintimenettely olisi yhdenmukaista kaikkialla.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemys on, että alle 18 vuotiaana solmittuja avioliittoja ei tule tunnustaa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Lapsena solmittu avioliitto on riskitekijä lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle eikä lainsäätäjän pitäisi myötävaikuttaa tämän riskin toteutumiseen. Lähtökohtaisesti ulkomailla solmittua avioliittoa, joka on solmittu niin, että toinen tai molemmat puolisot ovat alle 18-vuotiaita, ei pitäisi tunnustaa. Jos avioliiton tunnustamiselle kuitenkin olisi erittäin painavat perusteet, tunnistaminen voisi olla lakiin kirjatuin rajatuin perustein mahdollista. On välttämätöntä, että ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamisen edellytykset kirjataan lakiin. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 16-vuotiaita ei pidä tunnustaa lainkaan. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat olleet 16-17-vuotiaita, voitaisiin laissa säädetyin rajatuin edellytyksin tunnustaa molempien osapuolten henkilökohtaisen kuulemisen jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisiä ja jossa voidaan varmistua molempien osapuolten vapaasta tahdosta avioliittoon.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Säätely tulee toteuttaa niin, että se tukee mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti lapsen oikeuksien eli toisaalta alaikäisen avioliiton tunnustamista hakevan henkilön ja toisaalta hänen mahdollisen lapsensa/lastensa oikeuksien toteutumista. Arviomuistiosta ei käy ilmi, millä tavoin liiton osapuolia kuullaan tunnustamismenettelyn yhteydessä. Osapuolten tahdon ja tilanteen sekä avioliiton tunnustamisen tai tunnustamatta jättämisen seurausten arvioimiseksi saattaisi olla perusteltua kuulla puolisoita henkilökohtaisesti, kun ulkomailla solmitun avioliiton tunnustamista harkitaan. Toisaalta menettely ei saa muodostua liian hankalaksi avioliiton tunnustamista hakevien henkilöiden kannalta.
      • Tampereen kaupunki, Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, hyvinvoinnin palvelualue
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Joissakin tilanteissa tai olosuhteissa voisi olla paikallaan myös alaikäisenä ulkomailla solmitun avioliiton tunnustaminen, jota edeltäisi molempien osapuolten kuuleminen ja mahdollisesti tapahtuneen rikoksen selvittäminen Suomen lakien perusteella. Asian tarkka selvittäminen on myös lastensuojelullisesta näkökulmasta erittäin tärkeää.
      • Uudenmaan maistraatti, Lausunto on Hämeen, Länsi-Suomen ja Uudenmaan maistraattien yhteinen
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Jos laissa asetettaisiin ulkomailla solmittujen avioliittojen osalta ehdoton alaikäraja (18 v) avioliiton solmimiselle tai sen rekisteröimiselle väestötietojärjestelmään, maistraattien nykyinen tulkintalinja vahvistuisi ja epävarmuus tulkinnan oikeellisuudesta poistuisi. Nykyinen lainsäädäntö jättää tulkinnalle liikaa tilaa. Avioliittotiedon rekisteröintimenettelyssä väestötietojärjestelmään ei ole mahdollista selvittää tarkoin yksittäistapauksen erityispiirteitä. Jos tunnustamisesta olisi yksiselitteisesti säännelty laissa, ei hallinnossa olisi tarpeen käyttää resursseja tulkintaan ja rekisteröintimenettely olisi yhdenmukaista kaikkialla.
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Tunnustamissääntely ei voi olla ohjeistuksen varassa, vaan arviointiperusteet tulisi ilmetä laista. Lapsen kohtelu, synnyin- ja asuinmaasta riippumatta, tulisi olla johdonmukaisen yhdenvertaista, ja lain tulisi ilmentää tätä pyrkimystä yhdenvertaiseen kohteluun jokaisen lapsen kohdalla, selkeäsanaisesti. Periaatteeksi tulisi kirjata Suomen suhtautuminen avioliittoihin kahden täysi-ikäisen välisenä asiana. Ulkomailla solmitun alaikäisen avioliiton tunnustamisen pitäisi olla mahdollista vain, jos sen tunnustamatta jättäminen johtaa vakaviin seurauksiin alaikäisen puolison tai tämän lasten osalta. Nämä poikkeussyyt, jotka mahdollistavat avioliiton tunnustamisen, tulisi kirjata lakiin tai vähintään sen esitöihin. Tällöin lapsen suojelun tulee olla ensisijalla. Näissä tunnustetuissakin lapsiavioliitoissa tulisi olla alaikärajana 16 vuotta, lapsen kuuleminen tulee järjestää ja asianomaisen viranomaisen tulee selvittää olosuhteet, joissa avioliitto on solmittu. Jos jommallakummalla puolisolla on ollut kotipaikkansa tai kansalaisuutensa perusteella liittymä Suomeen avioliiton solmimishetkellä, kannatamme Ruotsin ja Norjan ratkaisua, jossa ulkomailla alle 18-vuotiaana solmittua avioliittoa ei lähtökohtaisesti tunnusteta. Koemme, että tällaisella henkilöllä on suurempi vastuu tuntea Suomen kansallinen lainsäädäntö. Tämä on kuitenkin ongelmallinen henkilöiden kohdalla, jolla ei ole mitään sidettä Suomeen, ja tämä asettaa haasteensa velvollisuudelle kohdella lapsia yhdenvertaisesti. Tämän vuoksi on tärkeätä selventää tunnustamisedellytyksiä näiden hakijoiden kohdalla, edellä kuvatusti. Myös Norjan lapsi- ja yhdenvertaisuusministeriön meneillä olevaa valmistelua kannattaa hyödyntää tässä asiassa.
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Nykyisin alaikäisen avioliiton rekisteröinti väestötietojärjestelmään perustuu käytännössä maistraattien sopimaan sisäiseen laintulkintaohjeeseen. Nykyinen lainsäädäntö jättää liikaa tilaa tulkinnalle, mutta avioliittotiedon rekisteröintimenettelyssä väestötietojärjestelmään ei ole mahdollista selvittää tarkoin yksittäistapauksen erityispiirteitä. Jos tunnustamisesta olisi yksiselitteisesti säännelty laissa, ei hallinnossa olisi tarpeen käyttää resursseja tulkintaan ja rekisteröintimenettely olisi yhdenmukaista kaikkialla.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että muistiossa esitetysti tulisi arvioida tarve säätää sellaisten avioliittojen tunnustamisesta, joissa osapuolena oleva alaikäinen on Suomen kansalainen tai hänen asuinpaikkansa on Suomessa. Näissä tilanteissa voitaisiin esimerkiksi säätää, että tällaiset avioliitot tunnustetaan Suomessa päteviksi vain erityisestä syystä. Tilanteissa, joissa puolisoilla ei avioliiton solmimishetkellä ole ollut liittymiä Suomeen, voitaisiin muistiossa esitetysti säätää esimerkiksi, että alaikäisenä ulkomailla avioituneen avioliittoa ei tunnusteta puolison ollessa alaikäinen tunnustamisen tullessa Suomessa arvioitavaksi. Tästäkin pääsäännöstä voitaisiin poiketa, jos avioliiton tunnustamatta jät-täminen johtaisi kohtuuttomuuteen alaikäisen tai hänen lapsensa kannalta.
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Nykyiset maistraattien toimintakäytännöt perustuvat ei-sitovien ohjeiden soveltamiseen, eivät selkeään säätelyyn. Puollamme selvityksessä pohdittua ratkaisua, että ulkomailla alaikäisenä solmittua avioliittoa ei tunnusteta mikäli jompikumpi puolisoista on alaikäinen tunnustamisen tullessa Suomessa arvioitavaksi.
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomen ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti ulkomailla solmittuihin taikka ulkomaille avioon lähetettyjen niiden alle 18-vuotiaiden nuorten liittoihin, joiden pysyvä asuinpaikka on Suomessa. Ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamisten kohdalla on aina varmistuttava, että liitto on lähtömaassa solmittu laillisesti. Lainsäädännössä tulisi säilyttää nykyinen perusajatus, eli myönteinen suhtautuminen niihin ulkomailla solmittuihin avioliittoihin jotka eivät ole oikeusjärjestyksemme perusteiden vastaisia. Kuten arviomuistiossa todetaan, tämä on länsimaissa yleisesti noudatettu kansainvälisen yksityisoikeuden peruslähtökohta. Kirkko pitää kuitenkin mahdollisena, että mikäli tunnustamissäätelyä kehitetään, tulisi ulkomailla solmituille avioliitoille asettaa ehdoton alaikäraja 16 ikävuoteen.
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Jos ulkomailla solmitut alaikäisavioliitot päätetään tunnustaa myös jatkossa, tulisi lakiin kirjata maininta siitä, että avioliittoa rekisteröitäessä väestökirjanpitäjä olisi velvollinen selvittämään niitä olosuhteita, joissa avioliitto on solmittu. Näillä olosuhteilla tarkoitettaisiin ainakin puolisoiden vapaaehtoisuutta avioliiton solmimiseen ja puolisoiden läsnäoloa avioliittoa solmittaessa.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Sääntely tulisi siirtää lain tasolle.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen täysistunto
        Päivitetty:
        22.8.2018
        • Lähtökohtaisesti lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi avioliittojen tunnustamisen edellytyksenä tulisi olla se, että avioliitto on solmittu 18-vuotiaana. Kuten arviomuistiossa tuodaan esille, avioliiton solmimisikäraja kuitenkin vaihtelee valtioittain, mistä syystä voidaan pitää perusteltuna tunnustaa sellaiset avioliitot, jotka eivät ole Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Avioliittojen tunnustamisessa tulee käyttää tapauskohtaista harkintaa ja varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevan (usein vaimon ja lasten) asema ja etu voidaan turvata. Kirkkohallitus pitää tärkeänä, että alaikäisten ulkomailla solmimien avioliittojen tunnustamiselle asetetaan ehdoton alaikäraja, jonka tulisi olla Suomen oikeusjärjestelmässä jo hyväksytty lapsen suojaikäraja eli 16-vuotta (RL 20:6) ja tätä nuorempana solmittu avioliittoa pidettäisiin mitättömänä. Tällöinkin on tärkeää selvittää alaikäisenä avioliiton solmineen oma tahtotila. Siten ennen alaikäisavioliiton tunnustamista tulisi esimerkiksi sosiaaliviranomaisten toimesta kuulla alaikäisenä avioliiton solminutta henkilökohtaisesti suullisessa menettelyssä, ilman aviopuolison läsnäoloa.
      • Helin Markku, oikeustieteen tohtori, professori (emeritus)
        Päivitetty:
        19.8.2018
        • Mielestäni nykyinen sääntely on asianmukainen. Jos sitä kuitenkin "kehitetään", on tärkeää välttää umpiperiä, joissa ulkomainen, siellä laillisesti solmittu avioliitto aina jouduttaisiin katsomaan pätemättömäksi siitä riippumatta, miten haitallisiin seurauksiin osapuolille tämä johtaa. Mielestäni olisi kovin ongelmallista, jos avioliiton tunnustaminen Ruotsissa ehdotetuin tavoin riippuisi siitä satunnaisesta seikasta, minkä ikäisenä osapuolet ovat tulleet forumvaltioon.
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Olisi hyvä lisätä avioliittolakiin säädös, jonka perusteella pakkoavioliitto voidaan todeta mitättömäksi. Vaikka avioero johtaakin oikeudellisesti samaan tulokseen, olisi mitätöinti omiaan osoittamaan pakkoavioliittojen erityistä tuomittavuutta.
  • Lausunnonantajia: 19
    Muut huomiot
      • 6. Onko teillä muuta lausuttavaa arviomuistiosta?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2018
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Maistraattien ohjaus-ja kehittämisyksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Muutos ikärajaan tuottaisi pieniä järjestelmämuutoksia väestötietohallinnon järjestelmissä (jos esim. halutaan järjestelmän jatkossa ehdottomasti estävän jotain ikää nuorempien avioliittotiedon merkitseminen järjestelmään sekä avioliiton esteiden tutkintatodistuksen saamisen). Mikäli lisäksi tulisi tarpeelliseksi tallentaa lisätietoja (esim. ulkomaisten avioliittojen tunnustamisen tai lausuntojen/kuulemismenettelyn osalta), tämä aiheuttaisi muutoksia todennäköisesti vain maistraattien asiankäsittelyjärjestelmään. Näistä aiheutuisi kuitenkin alustavan arvion mukaan vain vähäisiä kustannuksia.
      • Ulkoministeriö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Ulkoministeriö viittaa arviomuistiossa erityisesti kansainvälisten sopimusten ja suositusten osalta todettuun (kohta 3.1) ja toteaa, että lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59 ja 60/1991) ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 67 ja 68/1986) ohella asiassa merkityksellinen on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (Istanbulin sopimus; SopS 52 ja 53/2015). Lisäksi ulkoministeriö toteaa, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen osalta merkityksellisiä ovat yleissopimuksen 1 artiklan ohella erityisesti yleissopimuksen 19 ja 24 artiklat (erityisesti 24 artiklan 3 kohta). Kaikki naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen osalta merkityksellinen on muun ohella 16 artiklan 1 kohta, jonka mukaan sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän kaikissa avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja muun muassa erityisesti turvata miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta sama oikeus solmia avioliitto (a kohta) ja sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan (b kohta). Istanbulin sopimuksen 32 artikla (pakkoavioliittojen siviilioikeudelliset seuraukset), 37 artikla (pakkoavioliitto) ja 59 artikla (kotipaikka-asema) sisältävät pakkoavioliittoa koskevia määräyksiä. Kuten arviomuistiosta ilmenee, lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova, yleissopimuksella perustettu lapsen oikeuksien komitea ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova, niin ikään yleissopimuksella perustettu naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea antavat kullekin sopimusvaltiolle nimenomaisesti kohdistamiensa suositusten lisäksi sopimusvaltioille yleistä ohjausta yleissopimusten täytäntöönpanossa hyväksymiensä yleiskommenttien ja yleissuositusten muodossa. Arviomuistiossa mainitun ohella voidaan mainita erimerkiksi lapsen oikeuksien komitean yleissopimuksen 19 artiklaa (lasten suojeleminen kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta) koskeva yleiskommentti (The right of the child to freedom from all forms of violence CRC/C/GC/13), jonka mukaan 19 artiklassa tarkoitettuna haitallisena käytäntönä pidetään muun muassa pakkoavioliittoja ja varhaisia avioliittoja. Lisäksi voidaan todeta, että arviomuistiossa mainitussa haitallisia käytäntöjä koskevassa komiteoiden yhteisessä yleiskommentissa (Joint general recommendation No. 31 of the Committee on the Elimination of Discrimination against Women/general comment No. 18 of the Committee on the Rights of the Child on harmful practices, CEDAW/C/GC/31-CRC/C/GC/18) komiteat määrittelevät niitä haitallisia käytäntöjä, joista sopimusvaltioiden tulisi sopimusvelvoitteidensa nojalla luopua. Lapsi- ja/tai pakkoavioliittoja käsitellään yleiskommentissa eräänä haitallisten käytäntöjen ilmentymänä. Yleiskommentissa avioliittoa, jossa toinen osapuolista on alle 18 vuotta, pidetään lapsiavioliittona (child marriage, käytetään myös termiä early marriage). Komiteat toteavat lapsiavioliiton olevan pakkoavioliiton muoto tapauksissa, joissa toinen tai molemmat osapuolet ovat solmineet avioliiton antamatta siihen täyttä, vapaata ja tietoista suostumustaan. Arviomuistiossa todetun lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että yleiskommentin mukaan päätös alle 18-vuotiaan mahdollisuudesta solmia poikkeuksellisesti avioliitto tulee tehdä laissa määrätyin ja poikkeuksellisin perustein ja sen tulee perustua näyttöön kypsyydestä. Päätöksessä merkitystä ei saa antaa kulttuurille tai traditiolle. Komiteat ovat antaneet myös muita asiassa merkityksellisiä yleiskommentteja. Edellä selostetulla on ulkoministeriön näkemyksen mukaan merkitystä erityisesti poikkeuslupamenettelystä luopumisen sekä myös mahdollisen alaikärajan määrittämisen arvioinnin kannalta. Ulkoministeriö kiinnittää myös huomiota ulkomaisia avioliittoja koskevaan tunnustamismenettelyyn ja katsoo, että edellä mainitut kansainväliset sopimukset ja suositukset tulee ottaa huomioon myös erityisesti näiden eri tilanteiden sääntelytarpeen arvioinnissa.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Avioliiton solmiminen on oikeustoimi, joka tulisi rajata vain täysi-ikäisille. Lapsena solmittu avioliitto on riskitekijä lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle, Lainsäätäjän ei pidä myötävaikuttaa tämän riskin toteutumiseen. Tavoitteena tulee olla, että lapset eivät solmi avioliittoja ja että lapsiavioliitoista luovutaan kokonaan. Lainsäädäntö asettaa avioitumisiälle oikeudellisen normin lisäksi myös sosiaalisen normin. Lainsäädännöllä vaikutetaan ihmisten toimintaan, käyttäytymiseen ja ajatteluun. Poikkeuslupahakemuksissa mainittuja yleisimpiä syitä poikkeusluvan hakemiselle ovat olleet raskaus, uskonnollinen vakaumus sekä kulttuuriset syyt. Aiempina vuosikymmeninä avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin suhtauduttiin moraalisesti paheksuen. Tämä johti avioliiton ulkopuolella synnyttäneiden äitien ja heidän lastensa syrjintään. Se, että joissakin uskonnollisissa tai kulttuurissa yhteisöissä mahdollisesti edelleen suhtaudutaan moraalisesti paheksuen avioliiton ulkopuolella synnyttäneisiin äiteihin ja heidän lapsiinsa, on ihmisten yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien kannalta erittäin ongelmallista. Lainsäätäjän ei pidä tätä syrjintää tukea eikä edistää millään tavoin. Poikkeuslupamenettely on omiaan pitämään yllä vanhentuneita ja ihmisten yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien kannalta ongelmallisia käytäntöjä ja asenteita. MLL toteaa lopuksi, että lapsena solmittuihin avioliittoihin sisältyy pakkoavioliiton riski. OTT Virve Toivonen on vuonna 2017 laatinut selvityksen: Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa (Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti). Toivosen selvityksen mukaan pakkoavioliitot ovat ilmiönä olemassa Suomessa. Vaikka ilmiön määristä ei olekaan tarkkoja tietoja, todennäköistä on kuitenkin se, että kyseessä on lähitulevaisuudessa kasvava ilmiö. Selvitys antoi viitteitä siitä, että pakkoavioliitot koskettavat Suomessakin myös lapsia. Erityisesti tyttöjen asemalla on vahva yhteys vanhempien yhtäläisiin oikeuksiin huoltajina. Jos äidin oikeudet eivät toteudu, eivät todennäköisesti tyttärenkään. Toivosen mukaan siksi on tärkeää panostaa siihen, että maahanmuuttajanaiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja siitä, kuinka niitä käytetään järjestelmässä. Toivonen korostaa myös, että lastensuojelustandardien tulee päteä myös maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalapsiin.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutettu
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kuten totesimme ulkoministeriölle vuonna 2013 (vähemmistövaltuutetun nimikkeellä) lausunnossamme (vähemmistövaltuutetun diaarinumero VVTDno/2013/105) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi tehdystä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, voimassa oleva lainsäädäntö ja vallitsevat käytännöt eivät kykene riittävällä tavalla ehkäisemään ja torjumaan avioliittoon pakottamista. Lainsäädännön tulisi mahdollistaa avioliiton mitätöinti, mikäli pakkoavioliiton piirteitä käy ilmi avioliiton solmimisen tai tunnustamisen jälkeen. Mahdollisuutta pakkoavioliiton mitätöintiin on esittänyt myös OTT, VT Virve Toivonen selvityksessään ”Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa” (oikeusministeriö 2017). Mahdollisuus avioliiton jälkikäteiseen mitätöintiin tulee säätää koskien sekä Suomessa solmittuja liittoja että ulkomailla solmittuja, Suomessa tunnustettuja liittoja. Kuten totesimme jo edellä mainitussa lausunnossamme vuonna 2013, rikoslain säännökset ihmiskaupasta eivät sovellu kaikkiin pakkoavioliittotilanteisiin. Tilanne on edelleen sama. Pakkoavioliitot tulee siten kriminalisoida nimenomaisesti. Pakkoavioliiton piirteet eivät aina tule ilmi avioliiton solmimis- tai tunnustamisvaiheessa, vaan asia voi tulla ilmi jälkikäteen esimerkiksi ihmiskauppaepäilyn tutkinnassa tai vastaavassa yhteydessä, tai henkilön itse esille tuomana. Avioliiton mitätöinnillä on joissain tapauksissa ratkaiseva merkitys erityisesti naisen oikeuksien kannalta, koska joissain kulttuureissa suhtautuminen eronneeseen naiseen on erittäin kielteinen.
      • Jehovan todistajat
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto asiasta. Raamattuun perustuva näkemyksemme on, että avioliitto edellyttää sitoutumista, ja näin suuri päätös vaatii kypsyyttä molemmilta puolisoilta. Siksi suhtaudumme kielteisesti lapsiavioliittoihin. Kannustamme aktiivisesti jäseniämme noudattamaan lakia. Pidämme avioliittoa perheinstituution peruspilarina. Jw.org-verkkosivuston osiossa Avioliitto ja perhe (https://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/perhe/) käsitellään asioita, joita avioliittoa harkitsevan on tärkeää miettiä ennen avioliiton solmimista. Osiossa esitellään käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten avioparit ja perheet voivat viettää onnellista elämää.
      • Suomen UNICEF ry, Hetemäki Inka
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Kiitos, että tähän ongelmaan vihdoin puututaan. Vuodelta 1929 peräisin oleva avioliittolakimme puhuu eri kieltä kuin yhteiskuntamme ja lapsen oikeuksien sopimus.
      • Väestörekisterikeskus, Palvelut - yksikkö
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Muutos ikärajaan tuottaisi pieniä järjestelmämuutoksia väestötietohallinnon järjestelmissä (jos esim. halutaan järjestelmän jatkossa ehdottomasti estävän jotain ikää nuorempien avioliittotiedon merkitseminen järjestelmään sekä avioliiton esteiden tutkintatodistuksen saamisen). Mikäli lisäksi tulisi tarpeelliseksi tallentaa lisätietoja (esim. ulkomaisten avioliittojen tunnustamisen tai lausuntojen/kuulemismenettelyn osalta), tämä aiheuttaisi muutoksia todennäköisesti vain maistraattien asiankäsittelyjärjestelmään. Näistä aiheutuisi kuitenkin alustavan arvion mukaan vain vähäisiä kustannuksia.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö, Osastopäällikkö Antti Neimala, Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, Bruun Anna
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Alaikaisavioliittojen-saantelytarve-lausunto-TEM.pdf
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • -
      • Suomen ortodoksinen kirkko, TT Jelisei Heikkilä, arkkipiispan teologinen sihteeri
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomen ortodoksinen kirkko toteaa edellä sanotun valossa, että avioitumisikäraja tulisi jossain määrin joustaa myös vastaisuudessa kotimaisten, Suomessa solmittujen avioliittojen kohdalla yksilöllisen harkinnan perusteella. Avioikärajasta joustaminen tulisi lähtökohtaisesti tehdä niissä tapauksissa, kun molempien aviopuolisoiden pysyvä asuinpaikka on Suomessa ja he haluavat alaikäisen osapuolen raskaudesta johtuen sitoutua ja kasvattaa lapsi avioliitossa. Näkemyksensä tueksi Suomen ortodoksinen kirkko toteaa, että laaja tutkimusaineisto viittaisi siihen, että avioliitossa elävän biologisen isän ja äidin eheä ydinperhe on sopivin lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen näkökulmasta. Lasta ja lapsen elämää koskevat ratkaisut tulisi arvioida lapsen edun näkökulmasta eikä siirtää sivuosaan avioliiton merkitystä koskevassa keskustelussa. Ortodoksinen kirkko haluaa edistää varsinkin nuorten ihmisten keskuudessa käsitystä, että avioliitto on ensisijainen ja suositeltava parisuhteen muoto. Suomen ortodoksinen kirkko katsoo, että ehdoton alaikäraja avioliiton solmimiselle tulee olla vähintään 16 vuotta, joka on rikoslaissakin säädetty suojaikäraja. Kirkko pitää lapsen edun turvaamista tärkeänä ja suosittelee, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat aina alaikäistä hakijaa henkilökohtaisesti. Kuulemisesta tulisi antaa myös lausunto. Avioliittoa solmittaessa tulisi aina ensisijassa varmistua, että valinta tehdään molempien osapuolten vapaasta tahdosta. Suomen ortodoksinen kirkko lisäksi yhtyy oikeustieteen emeritus professori Markku Helinin näkökulmaan, jonka mukaan ”kysymyksissä, joihin liittyy huomattavia kulttuurisia ja uskonnollisia näkemyseroja, lainsäätäjän tulisi olla maltillinen, jotta se ei toimenpiteillään työntäisi mitään väestöryhmiä yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle. Oikeusnormien ja kulttuuristen normien välisiä konflikteja tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää ja minimoida […] Sääntely, jonka mukaan täysi-ikäisyyttä lähestyvä alaikäinen voi erivapausteitse avioitua, ottaa kohtuullisella tavalla huomioon näiden ihmisryhmien tarpeita aiheuttamatta kenellekään haittaa”. Edellä mainittu tulisi ottaa huomioon päätöstä tehtäessä siitäkin syystä, että tulevaisuudessa Suomeen muodostuu ja juurtuu todennäköisesti uusia ortodoksisen identiteetin ja perinteisen perherakenteen omaavia vähemmistöjä, jotka pitävät kieltään, kulttuuriaan ja identiteettiään yllä vielä useiden sukupolvienkin päästä. Tämä tosin riippuu vahvasti yksilöiden, perheiden, sukujen ja laajempien yhteisöjen omasta tahdosta ja toiminnasta, mutta jota ortodoksinen kirkko pyrkii toimintamahdollisuuksiensa puitteissa tukemaan. Uskonnon varaan tulee todennäköisesti niin ikään rakentumaan uutta ajallisesti kestävää yhteisöllisyyttä.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
        Päivitetty:
        7.9.2018
        • Suomessa avioliitot voidaan nykyisin purkaa vain avioeron kautta. Tämä käytäntö ja sen mukana rekisteriin jäävä merkintä avioliitosta ja –erosta ei huomioi sitä, jos liitto on alun perinkin pätemätön pakkoavioliitto. Pakkoavioliitto voidaan Istanbulin sopimuksen mukaan mitätöidä, kumota tai purkaa. Avioero on eri asia kuin avioliiton mitätöiminen. Ihmisoikeusloukkauksena pakkoavioliittoihin liittyvä suojeluvelvoite on yksiselitteisesti valtiolla. Tasa-arvoasiain neuvottelu-kunta katsoo, että Suomen lainsäädäntöä on jatkossa täsmennettävä pakkoavioliittojen osalta. Joissakin kulttuureissa voimassa ollut avioliitto on leimaava. Koska Suomessa voimassa olevan sääntelyn mukaan väestörekisteriin tulee merkintä avioerosta, lainsäädännön uudistus olisi tärkeä erityisesti niille naisille, jotka tulevat yhteisöistä, joissa eronneita naisia syrjitään. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta katsookin, että Suomessa tulee jatkossa säätää laki pakkoavioliiton mitätöimisestä.
      • Suomen Kuntaliitto ry
        Päivitetty:
        7.9.2018
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        6.9.2018
        • LSKL korostaa vielä erikseen alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin potentiaalisesti liittyvää riskiä siitä, että avioliitto on tosiasiassa solmittu vastoin jommankumman tai molempien osapuolten tahtoa. Vaikka lapsiavioliitoksi kutsuttu instituutio on joissakin kulttuureissa/maissa yleinen ja hyväksytty käytäntö, saattaa suvun ja perheen taholta tuleva paine olla niin kova, ettei nuorilla ole tosiasiassa ollut mahdollisuutta ilmaista vapaata tahtoaan asiassa. Jatkovalmistelussa olisi alaikäisavioliittoja koskevan sääntelyn – erityisesti ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamiseen liittyvän sääntelyn – kehittämistä tarpeen arvioida perusteellisemmin tätä taustaa vasten. Alaikäisten pakkoavioliittoihin on syytä suhtautua vakavasti myös Suomessa. Oikeusministeriön Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutilta pyytämästä selvityksestä (Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa, syyskuu 2017) ilmenee, että esim. pääkaupunkiseudun lastensuojelussa on ollut tapauksia, joissa tyttö on itse hakeutunut lastensuojelun asiakkaaksi peläten pakkoavioliittoa. Tästä huolimatta on saattanut käydä niin, että tyttö päästään kuitenkin naittamaan perheen lomamatkan aikana. Lisäksi lastensuojelun tiedossa on tapauksia, joissa alaikäisen avioliitto on solmittu ainakin jossain määrin alaikäisen tytön suostumuksella. Tilanne on kuitenkin ollut sellainen, että suostumuksen aitous ja pätevyys on jäänyt mietityttämään lastensuojelun työntekijöitä.
      • Maahanmuuttovirasto
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Laki tulisi kirjoittaa niin täsmälliseen ja yksityiskohtaiseen muotoon, ettei se jättäisi varaa moninaisille tulkinnoille, ja että se auttaisi ja tukisi viranomaisia mahdollisimman tehokkaasti toimimaan alaikäisavioliittojen ehkäisemiseksi.
      • Sisäministeriö
        Päivitetty:
        5.9.2018
        • Sisäministeriöllä ei ole lausuttavaa arviomuistiosta.
      • Helsingin käräjäoikeus
        Päivitetty:
        30.8.2018
        • Käräjäoikeudella ei ole muuta lausuttavaa.
      • Kimmo Vanne
        Päivitetty:
        28.8.2018
        • Tuomariliitto katsoo, että kansainvälinen keskustelu ja lainsäädännön kehitys muissa maissa perustelevat lainsäädännön tarkistamista poikkeuslupien osalta myös Suomessa. Lisäksi tulevaisuudessa mahdollisesti lisääntyvä maahanmuutto saattaa tuoda mukanaan tarvetta arvioida ulkomailla alle 18-vuotiaana solmittujen avioliittojen hyväksyttävyyttä ja tunnustamista enenevässä määrin. Maistraatit ovat arviomuistion mukaan kokeneet harkintatilanteet haastavina jo nykyisellään. Arviot on tehty lähinnä maistraattien käytössä olevan lakia alemman tasoisen ohjeistuksen perusteella. Tuomariliiton käsityksen mukaan arviointiperusteet olisi hyvä saada lakiin sekä viranomaisten työskentelyn helpottamiseksi että hakijoiden oikeusturvan takaamiseksi. LAUSUNNON VALMISTELU Lausunnon valmistelusta ovat vastanneet määräaikainen hovioikeudenneuvos Sari Nevalainen, määräaikainen vakuutusoikeustuomari Liisa Hämeen-Anttila, hovioikeudenneuvos Wilhelm Norrman ja hallinto-oikeustuomari Jaana Hemminki. Lausuntoasiaa on käsitelty Käräjäoikeustuomarit ry:n hallituksessa 17.8.2018 sekä Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 20.8.2018.
      • Vapaa-ajattelijain liitto ry
        Päivitetty:
        20.7.2018
        • Uskonnollisen vihkirituaalin erottaminen juridisesta vihkimisestä olisi muutenkin hyvä ajatus. Nykytilanne on yhdenvertaisuuden vastainenkin, koska vihkimisoikeuksia ei voida myöntää uskonnottomien katsomusjärjestöille. Kehitys on joka tapauksessa kulkemassa suuntaan, jossa vihkimiset siirtyvät maistraatteihin: jo vuonna 2014 yli 50 % vihittiin ei-kirkollisesti, ja osuus on sen jälkeenkin kasvanut nopeasti. Muutoin olemme sitä mieltä, että oikeus liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman huoltajien lupaa tulisi sallia alle 18-vuotialle, esimerkiksi 16 vuotta täyttäneille. Nyt kirkollisveron verovaikutukset jatkuvat 19-vuotiaina kirkosta eronneilla sen vuoden loppuun jolloin hän täyttää 19 vuotta.