• Lausunnonantajia: 0
    Lausunnonantajan lausunto
  • Lausunnonantajia: 55
    Automaattisen päätöksenteon nykytila ja sääntelytarpeet
      • Miten arvioitte automaattiseen päätöksentekoon liittyvää tilannekuvaa ja yleisesti asiaan liittyviä sääntelytarpeita?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon sääntelylle on olemassa selkeä tarve. STM:n hallinnonalalla, esimerkiksi sosiaalivakuutuksessa, on asiaryhmiä, joissa automaattisen päätöksenteon hyödyntäminen olisi massaluonteisten etuuksien toimeenpanon ja päätöstuotannon jouduttamisen, tarpeettomien kustannusten välttämisen sekä järjestelmien kehittämisen näkökulmasta hyvin tärkeää. STM toivookin, että varsinainen lainvalmistelutyö käynnistetään pikaisesti ja työssä edetään mahdollisimman joutuisasti. STM:ssä, kuten muillakin hallinnonaloilla, on paraikaa vireillä hankkeita, jotka odottavat sääntelyä automaattisen päätöksenteon käytön reunaehdoista/edellytyksistä. Koska kysymys on hallintopäätöstoiminnasta, on hyvä, että automaattiseen päätöksentekoon liittyviä sääntelytarpeita on lähdetty arvioimaan hallintoasioiden käsittelyä koskevan yleislainsäädännön kautta. Hallintolaki hallintoasioiden käsittelyn yleislakina tarjoaa sääntelylle luontevan sijoituspaikan, mutta jatkovalmistelussa on hyvä pohtia, tarvitaanko hallintolain rinnalle muuta yleislaintasoista ja nimenomaisesti automaattista päätöksentekoa koskevaa sääntelyä. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin huolehtia, ettei automaattista päätöksentekoa koskevasta sääntelystä muodostu liian monimutkaista ja sääntelykokonaisuus sovitetaan yhteen järkevästi. STM pitää tärkeänä valmiutta tarkastella myös hallinnon yleislakien nykyisiä säännöksiä ottaen huomioon esimerkiksi tiedonhallintalaista seuraavat velvoitteet viranomaisille ja muille julkista hallintotehtävää hoitaville sekä mainittujen toimijoiden mahdollisuudet saada tietoa eri rekistereistä kuten tulorekisteristä. Sanotussa yhteydessä tarkasteltavaksi olisi syytä ottaa ennen muuta hallintolain asianosaisen kuulemista koskeva säännös sekä sääntely päätösten sähköistä tiedoksiantoa koskien. STM pitää tärkeänä, että automaattisen päätöksenteon edellytyksistä säädetään yleislailla ja siten, että sektorikohtaista erityissääntelyä tarvitaan mahdollisimman vähän. Sääntelyn tavoitteena tulee olla se, että eri hallinnonalojen toimijat yleissäännösten perusteella pystyvät arvioimaan missä asiaryhmissä yleiset edellytykset automaattiselle päätöksenteolle kulloinkin ovat käsillä. STM:n hallinnonalalle automaattista päätöksentekoa koskeva sääntely on tärkeä, minkä vuoksi STM tulisi olla mukana jatkovalmistelussa (työryhmätyö). Tämä mahdollistaisi STM:n hallinnon alan erityislainsäädännön mahdollisten sääntelytarpeiden tunnistamisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa prosessia.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos pitää hyvänä asiana sitä, että automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeet selvitetään ja automaattiseen päätöksentekoon liittyvät keskeiset periaatteet saatetaan lainsäädäntöön. Lailla säätäminen asiasta on tarpeen arviomuistiossa käsitellyistä hyvään hallintoon, oikeusturvaan ja perusoikeuksien toteutumiseen liittyvistä syistä.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Aluehallintovirastojen valtakunnallinen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue (HAKE), joka toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä, antaa tämän lausunnon. Automaattinen päätöksenteko on arviomuistion tietojen perusteella jo käytössä monissa viranomaisissa ja sen käyttö laajentuu jatkossa. Yleisen lainsäädännön tarve menettelyjen sääntelemiseksi on olemassa, koska automaattista päätöksentekoa käytetään eri viranomaisissa eri tyyppisissä tehtävissä ja erilasten edellytysten vallitessa. Aluehallintovirastot (6 kpl) ovat lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoja, joissa korostuvat kansalaisten oikeusturvaan liittyvät tehtävät. Tehtäviin liittyy julkisen vallan käyttämistä. Aluehallintovirastot ovat monialavirastoja, jotka hoitavat kahdeksan eri ministeriön hallinnon alaan kuuluvia tehtäviä kunkin ministeriön ohjauksessa. HAKE on aloittanut automaation käyttömahdollisuuksiin liittyvää selvitystyötä ja suunnittelua. Automaattiseen päätöksentekoon liittyvä yleislainsäädännön tarve on konkretisoitumassa myös aluehallintovirastoissa.
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vammaisfoorumi ry on 29 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen mukaisesti edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 228 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Vammaisfoorumi kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua asiasta. Vastauksena kysymyksiinne esitämme seuraavaa: Kuten arviomuistiossa ja sitä edeltävässä esiselvityksessä tuodaan ilmi, automaattinen päätöksenteko on jo hallinnon todellisuutta. Tietoteknisten järjestelmien käyttöönotto on tapahtunut asteittain vuosikymmenten aikana. Automaattista hallinnollista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö on yhä puutteellista. Arviomuistiossa mainituissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa sekä ylimpien laillisuusvalvojien kanteluratkaisuissa ilmaistut kriittiset näkökohdat korostavat kysymyksenasettelun merkitystä ja kiireellisyyttä. Samoin arviomuistiossa on tunnistettu automaattisen päätöksenteon merkittävyys perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Yhdymme näihin arviomuistion kriittisiin huomioihin. Perusoikeuksien toteutumista on pidettävä lähtökohtana sääntelystrategian kehittämisessä. Digitalisaation aiheuttamat paineet ja lainsäädännön puutteellisuus luovat ristiriidan, joka on syytä ratkaista yleislainsäädännön tasolla. Automaattisen päätöksenteon yleislain tasoisella sääntelyllä turvattaisiin tietokoneavusteisen hallintomenettelyn laillisuusvaatimuksen toteutuminen ja Tämän ohella erityislainsäädännölle saattaa olla tarvetta, jotta hallinnollisen päätöksenteon monimuotoisuus sekä erityisen haavoittuvien ryhmien, ml. vammaisten henkilöiden oikeusturvan ja kuulemisen tarve voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon, ja viittaame tältä osin jäsenjärjestömme SAMSin ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Riika Koulu ja Ida Koivisto, lausunnossaan esittämiin näkökohtiin ja kehittämisehdotuksiin.
      • Rahoitusvakausvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Rahoitusvakausvirasto (RVV) kiittää mahdollisuudesta lausua arviomuistiosta. Automaattinen päätöksenteko on RVV:n toiminnan kannalta erittäin tärkeää, sillä RVV:n on talletussuojakorvauksia maksaessa pystyttävä muutamassa päivässä tekemään kaikille tallettajille päätökset siitä, korvataanko heidän talletuksensa talletussuojarahaston varoista. Talletuspankin tallettajien määrä vaihtelee talletuspankin koosta riippuen. Pienimmissäkin talletuspankeissa tallettajia on kuitenkin niin paljon, että ilman automaattista päätöksentekoa RVV ei pystyisi tekemään päätöksiä riittävän nopeasti. Päätöksenteon on tapahduttava nopeasti, sillä RVV:n tulee talletussuojadirektiivin ja rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain mukaan asettaa talletussuojakorvaukset tallettajien saataville seitsemässä työpäivässä siitä, kun se on todennut talletussuojakorvausten maksuvelvollisuuden alkaneen.
      • Tietosuojavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Sääntelytarve on ilmeinen ja kiireellinen. Hallinnon digitalisaatiokehityksen hidastuminen ja olemassa olevien ratkaisujen epäselvä oikeudellinen tila vaatii pikaisia ratkaisua. Arviomuistio on hyvin valmisteltu ja antaa pääosin oikeat suuntaviivat jatkovalmistelulle. Tietosuojavaltuutetun toimisto lausuu ainoastaan henkilötietojen käsittelyä koskevin osin. Arviomuistio on tältäkin osin valmisteltu hyvin ja jäljempänä esitetään vain pari asiaan liittyvää huomioita rekisteröidyn vastustamisoikeuden korostamisen ja ennakkokuulemisen mahdollisen velvoittavuuden osalta. On syytä korostaa Euroopan komission GDPR raportin mukaisesti, että henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita ja erityisesti automatisoituja yksittäispäätöksiä koskevaa sääntelyä voidaan teknologia neutraalisti soveltaa myös hallinnon automaattiseen päätöksentekoon.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HUS kuntayhtymä pitää automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön säätämistä tarpeellisena. Lainsäädäntö tulisi saada voimaan ilman tarpeetonta viivytystä. Nykyinen tilanne, jossa viranomaiset itse määrittelevät automaattisen päätöksenteon käytön edellytykset ei ole hyvän hallinnon mukaista eikä riittävästi takaa hallinnon asiakkaiden oikeuksia ja oikeusturvaa. Säännösten valmistelussa on otettava huomioon hyvää hallintoa koskevat ja hallintolain hallinnon asiakkaiden oikeuksia ja oikeusturvaa koskevat säännökset samoin kuin virkavastuun toteutumiseen liittyvät näkökohdat. Yleislainsäädännön lisäksi voi olla tarpeen säätää automaattisen päätöksenteon tarkemmista edellytyksistä erityislainsäädännössä. Terveydenhuollossa on sinänsä vähän sellaisia päätöksiä, joihin arviointimuistiossa esitetty automaattinen päätöksenteko suoraan soveltuisi.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Pakolaisneuvonta ry keskittyy tässä lausunnossa automaattisen päätöksenteon rajaukseen ja säätelytarpeisiin ennen kaikkea Maahanmuuttoviraston hallinnonalan näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan viimeaikaisissa kannanotoissa esitetyllä tavalla automatisoidun päätöksenteon yhteydessä on otettava huomioon hyvää hallintoa koskevat ja hallintolain hallinnon asiakkaiden oikeuksia ja oikeusturvaa koskevat säännökset samoin kuin virkavastuun toteutumiseen liittyvät näkökohdat. Maahanmuuttoviraston asiakkaina on paljon asiakkaita, joiden kohdalla korostuu sekä viranomaisen neuvontavelvollisuus että selvittämisvelvollisuus, esimerkiksi kielitaidon puutteen ja suomalaisen järjestelmän vierauden vuoksi. Joukossa on myös erityisen paljon haavoittuvassa asemassa olevia asiakkaita, ei ainoastaan turvapaikanhakijoiden vaan myös muilla perusteilla, kuten esimerkiksi perhesiteen perusteella lupaa hakevien, jatkolupaa hakevien sekä kansalaisuutta hakevien joukossa. Automaattisen päätöksenteon riskit oikeusturvan ja yhden vertaisen kohtelun näkökulmasta korostuvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Maahanmuuttovirastossa ei tähän mennessä ole ollut käytössä automatisoitua päätöksentekoa. Asiat, joista virastossa päätöksiä tehdään vaativat tyypillisesti tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Tilanteet, joissa kokonaan automatisoitua päätöksentekoa voitaisiin asiakkaiden oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua vaarantamatta käyttää, ovat harvassa. Arviomuistiossa on esitetty esimerkkejä tilanteista, joissa Maahanmuuttoviraston mukaan voitaisiin automaattista päätöksentekoa tulevaisuudessa käyttää. Kun arviomuistion mukaan pääsääntö automaattista päätöksentekoa jo käyttävissä viranomaisissa on rajata automaattinen päätöksenteko asianosaisen kannalta myönteisiin tai hakemuspohjaisissa päätöksissä hakemuksen mukaisiin päätöksiin, toisesta Maahanmuuttoviraston antamasta esimerkistä (arviomuistio s. 21 – 22) voi päätellä, että virastossa haluttaisiin soveltaa automaatiota myös kielteisiin päätöksiin. Automaattinen päätöksenteko tulee rajata myönteisiin ja hakemuksen mukaisiin päätöksiin. Tämä korostuu Maahanmuuttovirastossa käsiteltävissä asioissa, joissa viranomaisen selvittämisvelvollisuudella, kuulemisella ja kokonaisharkinnalla on keskeinen ja asiakkaiden oikeusturvan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta ratkaiseva merkitys.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tarve automaattiseen päätöksentekoon liittyvälle sääntelylle on ilmeinen. Selkeä säädös-pohja mahdollistaa automaattisen päätöksenteon käyttöalan laajenemisen, mikä puolestaan vapauttaa viranomaisten henkilöresurssia manuaalisesti käsiteltävien ratkaisujen huolelliseen ja joutuisaan käsittelyyn. Automaattisen päätöksenteon ongelmina ovat olleet ennen muuta päätöksiin sisältyvät mahdolliset virheet silloin, kun käytetään kokonaan automatisoitua prosessia, jonka lopputuloksena on automaattisesti tehty päätös. Pääsääntöön liittyvät poikkeukset voivat olla vaikeita sisällyttää erilaisiin päätelmäketjuihin, joita järjestelmän tulisi tulkita virheettömästi. Sääntelyn tarpeen toivotaan kuitenkin vauhdittavan automaattisesta päätöksenteosta säätämistä. Puutteellisesti säädelty tämänhetkinen oikeustila voi johtaa lopputuloksena virheellisiin automaattisesti tehtyihin päätöksiin myös siitä syystä, että esimerkiksi resursointi, määrittely, testaus ja hyväksyntä ja niiden edellyttämä vastuiden määrittely on voimassa olevassa lainsäädännössä vajavaista tai olematonta. Tällaisilla virheellisillä automaattisilla päätöksillä olisi merkittäviäkin vaikutuksia yksilön oikeusturvaan sekä oikeusvarmuuteen yleisesti. Arvion mukaan automaattinen päätöksenteko tulisi yleislainsäädännössä rajata tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa. Automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön nojalla perustua vain viranomaisen ennalta määrittele-miin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. Tämä on oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta mielekäs lähestymistapa ainakin tällä hetkellä, jolloin automaattisen päätöksenteon kokemukset hallinnossa ovat vielä vähäisiä ja kun osa automaattista päätöksentekoa hyödyntävistä prosesseista on johtanut muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoihin. DVV haluaa kuitenkin korostaa, että se kannattaa oppivan tekoälyn hyödyntämistä niin pitkälle, kuin se yksilön oikeusturvan kannalta olisi mahdollista. Tällä hetkellä automatisoidun hallintomenettelyn ja automaattisen päätöksenteon sääntely ei vielä täytä lainalaisuuden, julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden vaatimuksia eikä varmista oikeusturvan ja virkamiesten virkavastuun toteutumista. Oikeudellisissa julkaisuissa esille nostetun algoritmin elinkaarimallin avulla pyritään helpot-tamaan mahdollisten ongelmakohtien ja oikeudellisen sääntelykehikon tarkempaa paikallistamista. Jos myös lainsäädännössä keskitetään huomiota siihen, miten merkittävässä roolissa esimerkiksi tietojärjestelmien hankintavaihe on oikeellisen automaattisen päätöksenteon toteuttamisessa, voisi automaattisesta päätöksenteosta säätäminen olla jo alusta saakka sidottu paremmin olennaisimpiin seikkoihin. Suunnittelu- ja testausvaiheista tulisi säätää mahdollisimman täsmällisesti myös yleislainsäädännön tasolla. Näin tulisivat esiin selkeämmin mahdolliset ongelmat ja oikeusturvan toteutumisen varmuus ja päästäisiin myös tietoturvallisempiin ratkaisuihin. Tällöin peruslaatuiset reunaehdot voisivat käytännössä määräytyä yhtäläisemmin eri viranomaisissa. Se, että säännöt päätöksen tekemiseksi on määritelty koodiin väärin tai puutteellisesti, voi olla merkittävä oikeusturvaa heikentävä tekijä. Päätöksentekosäännöstöjen valvonta tai niiden määrittelystä säätäminen yleislaissa sekä yksityiskohtaisemmin erityislaeissa olisi ennakollinen yksilön oikeusturvaan myönteisesti vaikuttava seikka. Olisi hyödyllistä käyttää myös organisaation ulkopuolisten asiantuntijoiden, kuten informaatioteknologian erityisosaajien, osaamista määrittelytyössä tai jälkikäteisessä katselmoinnissa. Teknisten ongelmien tehokkaan karsimisen velvollisuudesta säätäminen lainsäädännön tasolla edistäisi päätöksenteon oikeellisuutta. Kaiken kaikkiaan turvallisen sovelluskehityksen säännöstöjen noudattaminen, uhkien mallinnuksineen ja ennakollisine ja jälkikäteisine valvontakeinoineen, olisi otettava osaksi perusprosesseja jokaisessa automaattista päätöksentekoa hyödyntävissä viranomaisessa.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattiseen päätöksentekoon liittyy ilmeinen sääntelytarve. Erilaisia automaattisia toimintoja on jo otettu käyttöön melko laajasti myös viranomaistoiminnassa. Nykyinen sääntelemätön tilanne on omiaan aiheuttamaan oikeudellista epäselvyyttä ja vaikuttamaan digitalisaation etenemiseen epäsuotuisasti ainakin kahdella tavalla. Epäselvä tilanne saattaa aiheuttaa liiallista varovaisuutta ja näin hidastaa viranomaistoimintojen perusteltua kehittämistä. Toisaalta epäselvä tilanne voi johtaa siihen, että automatisointia toteutetaan tavoilla, joissa ei riittävästi huomioida hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimuksia.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Amnesty International on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu yksittäisten ihmisten tuelle. Tukijoita on yli 7 miljoonaa, 150 maassa eri puolilla maailmaa. Amnesty on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Amnestyn tehtävänä on tehdä ihmisoikeudet tunnetuiksi, tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia sekä kampanjoida niitä vastaan kaikkialla maailmassa. Amnesty seuraa aktiivisesti vireillä olevia lainsäädäntöhankkeita ottaen kantaa niihin, ihmisoikeusvelvoitteita esille tuoden ja niiden toteutumista vaatien. Amnesty International Suomen osasto lausuu kunnioittavasti seuraavaa: Hallinnollista päätöksentekoa säätelevät useat oikeusperiaatteet, kuten hallinnon lainalaisuusperiaate, hyvän hallinnon vaatimus, yhdenvertaisuusperiaate ja syrjintäkielto, luottamuksensuojan periaate, viranomaisen palveluperiaate sekä siihen liittyvä neuvontavelvollisuus ja virkavastuu tehdyistä toimista ja päätöksistä. Hallinnollisen päätöksenteon on oltava puolueetonta, lainmukaista, objektiivista ja riippumatonta. Viranomaisella on myös selvittämisvelvollisuus sekä kuulemisvelvollisuus päätöksiä tehdessään. Hyvästä hallinnosta säädetään muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa sekä perustuslain 21 §:n 2 momentissa sekä hallintolain 2 luvussa. Hallinnollista päätöksentekoa koskevia periaatteita on kirjattu perustuslain sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten säännöksiin. Esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaate löytyy Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikloista, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklasta, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklasta sekä perustuslain 6 §:stä. Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Hallinnolliset päätökset eivät saa vaarantaa yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista. Päätösten, ja viranomaistoiminnan muutenkin, tulee olla yhdenvertaista samanlaisissa tapauksissa ja ottaa eroavaisuudet huomioon tapauksissa, jotka ovat keskenään erilaisia. Päätöksenteko ei siis saa olla mielivaltaista, vaan sillä tulee tukea tosiasiallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaikenlaisiin ihmisille oikeuksia ja velvollisuuksia asettaviin päätöksiin liittyy erityisesti oikeussuojan tarve. EU:n perusoikeuskirjan 47 artikla, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklat sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 2 artikla takaavat tehokkaat oikeussuojakeinot. Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta eli muun muassa käsittelyn asianmukaisuudesta viranomaisessa sekä oikeudesta tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös. Automaattista päätöksentekoa koskevat kaikki edellä mainitut oikeusperiaatteet ja -säännöt samalla tavalla kuin muutakin hallinnollista päätöksentekoa. Automaattinen päätöksenteko toisaalta eroaa automatisaationsa takia muusta päätöksenteosta siinä, että näitä perus- ja ihmisoikeuksia ja hyvän hallinnon periaatteita voi jossain määrin olla hankalampi toteuttaa. Esimerkkinä tästä voi olla virkavastuun, selvittämisvelvollisuuden tai kuulemisen toteuttaminen. Myös yhdenvertaisuusperiaatteen noudattaminen voi osoittautua joissain tilanteissa hankalaksi, mikäli automatisaation takia ei havaita tilanteita, missä asiakkaita ei tulisi kohdella täysin samalla tavoin eli heidän eroavaisuuttaan ei kyetä ottamaan huomioon tai tosiasiallista tasa-arvoa edistämään tasapäistävän tekniikan vuoksi. Osassa hallinnollisia päätöksiä käytetään jo nykyään automaattista päätöksentekoa, kuten oikeusministeriön arviomuistiota varten annetuista viranomaisten vastauksista selviää. Automatisointi ei ole kaikkialla toiminut hyvän hallinnon periaatteiden ja oikeusturvan vaatimusten mukaisesti, kuten esimerkiksi Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu Verohallinnon automatisoidusta päätöksenteosta osoittaa (EOAK/3379/2018, 20.11.2019). Tämä esimerkki osoittaa myös sen, että automaattisesta päätöksenteosta on tarpeen säätää yleisellä tasolla, jotta eri viranomaiset eivät luo omia, mahdollisesti vääriä tulkintoja sisältäviä, suosituksia ja ratkaisuja automatisaatiolle omassa toiminnassaan, vaan että viranomaisten automatisoitu toiminta ja päätöksenteko säädellään tarkkaan harkituilla, lainsäätämismenettelyssä läpikäydyillä säännöksillä. Hallinnon automaatista päätöksentekoa harkittaessa ja siitä säädettäessä tuleekin olla erityisen tarkkana siitä, että perus- ja ihmisoikeudet, mukaan lukien hyvän hallinnon periaatteet sekä oikeusturvavaatimukset, otetaan riittävällä tavalla huomioon.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Teknologiateollisuuden jäsenyritykset tarjoavat automaattiseen päätöksentekoon liittyviä palveluita ja ratkaisuja. Teknologiateollisuus korostaa, että suomalaisilla viranomaisilla on runsaasti laadukasta, oikeaa tietoa rekistereissään, jota hallinnon palveluperiaatteen mukaisesti tulee voida tehokkaasti käyttää julkisen hallinnon päätösten ja toiminnan tehostamiseksi ja parantamiseksi. Teknologiateollisuus kiinnittää huomiota siihen, että oikeusministeriöllä on keskeinen rooli hallinnon digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton suhteen. Ministeriön tulisi aktiivisesti seurata teknologisten ratkaisujen mahdollisuuksia ja luoda edellytyksiä hallinnon toimintatapojen uudistamiselle ja henkilötietojen kestävälle käytölle hallinnon uudistamiseksi. Pääviestit • Yleislainsäädäntö automaattisesta päätöksenteosta on tarpeellinen ja se tarvitaan nopeasti. • Lainsäädännön tulee muodostaa päätösautomaatiota käyttöönottaville viranomaisille toimiva tuki- ja arviointikehikko, jonka avulla hallinto-oikeudelliset näkökohdat tulevat asianmukaisesti arvioiduiksi • Selvyyttä tarvitaan tekoälyn ja automaation käyttöön sekä henkilötietojen käsittelyyn tosiasiallisessa hallintotoiminnassa. • Tekoälyn ja henkilötietojen käyttöön liittyvien seikkojen selvittelyä tulee jatkaa tiiviissä yhteydessä palveluntarjoajien kanssa molemminpuolisen ymmärryksen lisäämiseksi.
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Vartio Elias
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • SAMS utlåtande om bedömningspromemoria om behovet av att reglera den allmänna lagstiftningen i anslutning till automatiserat beslutsfattande inom förvaltningen SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder (SAMS) välkomnar en utveckling av lagstiftning för automatiserat beslutsfattande. Det är nödvändigt eftersom digitala och automatiserade lösningar redan tagits i bruk på många håll inom förvaltningen. Utvecklingen är också känsligt med tanke på hur grundrättigheter och rättssäkerheten beaktas och förverkligas. Det är viktigt att regleringen utvecklas från ett rättighetsperspektiv. Tillgänglig och förståelig information behöver tryggas i enlighet med FN:s funktionshinderskonvention. Det är också viktigt att användare med olika behov och färdigheter beaktas. För att det här kan förverkligas på ett önskat sätt är det viktigt att göra användarna delaktiga i utvecklingen av tjänsterna och regelverk. Det är också viktigt att det finns en kontaktperson som individer kan vända sig till och som kan motivera beslutet och även korrigera det vid behov. Även specialreglering behöver utvecklas t.ex. gällande klientavgifter. Efterskänkande och nedsättning av klientavgifter inom social- och hälsovården borde vara en rutinprocedur. I dagsläget används tyvärr möjligheten att sänka klientavgifter väldigt sällan, antagligen på grund av resurs- och personalbrister. Inkomstregistret skulle möjliggöra ett automatiskt beslutsförslag på en sänkning av klientavgifter. Det här skulle spara resurser från förvaltningen, undvika onödig indrivning och underlätta den ekonomiska pressen för många i vår målgrupp som lever i fattigdom. På så vis kunde automatiserat beslutsfattande också bidra till förverkligande av mänskliga rättigheter samt ökad jämställdhet och välmående i samhället. För övrigt omfattar SAMS kritiken och utvecklingsförslagen i Riikka Koulus och Ida Koivistos gemensamma utlåtande. SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder är en samarbetsorganisation inom funktionshinderområdet i Svenskfinland. Våra medlemsorganisationer är: Förbundet Finlandssvenska Synskadade, FDUV, Psykosociala förbundet, Svenska hörselförbundet samt FMA - Funktionsrätt med ansvar. Enligt WHO beräknar man att omkring 15% av den totala befolkningen har någon grad av funktionsnedsättning. Om man dessutom beaktar personer med långvarig psykisk ohälsa finns de ca 45 000 personer som behöver någon form av service för personer med funktionsnedsättning på svenska i Finland.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon tulee perustua kaikilta osin lakiin. Tämä tarkoittaa kattaen automaattisen päätöksenteon käyttöönoton mahdollisuuden ylipäänsä aina sen valvontaan saakka. Automaattisen päätöksenteon käyttöönottamista perustellaan yleisesti ja lausunnon kohteena olevassa muistiossakin usein resurssien säästämisellä, päätöksenteon nopeutumisella ja teknisen kehityksen mahdollisuuksien hyödyntämisellä. Tältä osin lausumme, että automaattisen päätöksenteon käyttöönoton ensisijaisena käyttöönoton perusteena tulisi aina olla päätösten oikeusvarmuuden lisääminen ja kansalaisten oikeusturvan ylläpitäminen. Mikäli näitä oikeushyveitä saatetaan vaarantaa tietyissä asiaryhmissä automaattisella päätöksenteolla ei ko. menettelyä tulisi ottaa käyttöön tuolta osin.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallinnon automaattisen päätöksenteon sääntely on tarpeen, jotta yhtäältä edistetään automaattisen päätöksenteon mahdollisuuksia ja toisaalta varmistetaan hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon, oikeusturvan, julkisuusperiaatteen ja virkavastuun toteutuminen päätöksenteossa. Automaattiseen päätöksentekoon sisältyy paljon riskejä. Sääntelyä tarvitaan siitä, minkälaisia algoritmeja saa käyttää ja mitä ei, miten asioidaan kansalaisen suuntaan ja miten varmistetaan päätöksenteon lainmukaisuus. Tilannekuvasta nousee esille tarve selkiyttää sääntelytarpeita nimenomaan tilanteissa, joissa päätöksenteon kohteena on luonnollinen henkilö. Tilannekuvasta ei kuitenkaan tule selkeästi ilmi, koskevatko sääntelytarpeet myös tilanteita, joissa päätöksenteon kohteena on organisaatio. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet myönnetään kunnalle tai yksityiselle toimijalle, kuten yhteisölle tai säätiölle, opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä. Päätös perustuu laskentakaavoihin ja valtionosuuden saajan toimittamiin tietoihin sekä eräissä tilanteissa ministeriön harkintaan. Valtionosuuslaskennan eri vaiheissa tehdään päätöksiä, jotka voisi korvata automaattipäätöksillä, jos rahoituksen perusteet ovat selvillä, eikä päätösvaiheeseen sisälly harkintavallan käyttämistä. Tilannekuvasta käy ilmi eri viranomaisten yksilölliset ratkaisut. Sääntelytarve on perusteltu kansalaisten oikeusturvan näkökulmasta sekä tietojärjestelmien kehittämiseksi ja ylläpidon kustannusten hillitsemiseksi. Digitalisaation ja automaation lisääntyessä tulisi tarkastella kokonaisuuksia uudelleen, eikä vain pyrkiä vahvistamaan olemassa olevia prosesseja uusilla tietojärjestelmillä. Kustannushyötyyn tähtäävät paikalliset ratkaisut voivat merkitä kokonaiskustannusten nousua esimerkiksi tilanteissa, joissa automaattisessa päätöksenteossa haetaan tietoja toisen organisaation järjestelmästä, joka ei ole varautunut massapäätöksiin. Erilaisten päätösprosessien tietotarpeita tulisi tarkastella kokonaisuutena ja pyrkiä harmonisoimaan tarvittavat tiedot niin, että yhdellä ratkaisulla tuotetaan tarpeet mahdollisimman moneen päätösprosessiin. Eri järjestelmien välisissä tiedonsiirroissa tulisi tarkastella, tarvitaanko järjestelmästä kaikkia mahdollisia tietoja vai riittäisikö esimerkiksi kyllä/ei -tyyppinen vastaus päätöksen eteenpäin viemiseksi.
      • Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suomen Lakimiesliitto kiittää oikeusministeriötä lausuntopyynnöstä. Lausunto koskee arviomuistiossa esitettyjä asioita yleisellä tasolla, eikä Lakimiesliitto koe tarpeelliseksi ottaa kantaa yksityiskohtaisesti lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin. Lakimiesliitto kannattaa automaattisen päätöksenteon yleislainsäädännön jatkokehittämistä ja sen kiireellistä säätämistä. Yleislainsäädäntö on tarpeen sekä kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseksi ja julkisen hallinnon ohjaamiseksi. Lainsäädäntö edistäisi samalla myös automaattisten toimintamallien kehittämistä. Hallintoautomaation yleistyessä on tärkeää, että toiminnalle on selkeät, lainsäädännöllä vahvistetut perusteet. Automaattisessa päätöksenteossa nousevat esiin vastuukysymykset: kuka vastaa tehdystä hallintopäätöksestä, kun ratkaisun takana ei ole ihminen vaan kone. Automaattisessa päätöksentekoa koskevassa yleislainsäädännössä tulee kiinnittää erityistä huomiota hyvää hallintoa ja hallintotapaa koskeviin periaatteisiin, asiakkaan oikeuksiin ja oikeusturvaan sekä virkavastuukysymyksiin - erityisesti siihen, miten nämä kysymykset toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Jatkovalmistelussa tulisi ottaa selkeästi kantaa siihen, mihin julkisoikeudellisiin toimintoihin automaattinen päätöksenteko soveltuu ja mihin ei. Edellä kerrottu kannanotto määrittää myös sen, kuinka yksityiskohtainen lainsäädäntö ylipäätänsä on tarpeen.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valviran näkemyksen mukaan on hyvä, että selvitys on tehty ja jatkovalmistelu on tarpeellista.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikennevakuutuskeskus (LVK) pitää hyvänä sitä, että automaattista päätöksentekoa koskevaa lainsäädäntötyötä jatketaan ripeällä aikataululla. Automaattinen päätöksenteko on vakuutusalalla voimakkaan kehityksen kohteena ja jo laajalti käytössä. Tulevaisuudessa tekoälyn rooli automaattisessa päätöksenteossa tulee kasvamaan. Lainsäädännöllä ei tule heikentää tai hidastaa asiakkaan eduksi koituvaa välttämätöntä digitaalista kehitystä ja teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä. Sääntelyllä tulee sallia automaattinen päätöksenteko teknologianeutraalisti ja kehitysmyönteisesti. Liikennevakuutuksen toimeenpanon kaltaisessa massamenettelyssä automaattista päätöksentekoa hyödyntämällä voidaan mm. tehostaa korvauskäsittelyä nopeuttamalla käsittelyaikoja ja vapauttamalla resursseja monimutkaisempaan käsittelyyn, mikä johtaa entistä laadukkaampiin päätöksiin. Automaattisen päätöksenteon voidaan arvioida myös lisäävän asiakkaiden yhdenvertaisuutta inhimillisten tekijöiden ja virheiden vähentyessä. Automaattisen päätöksenteon salliminen ei asianmukaisesti säädettynä ja sovellettuna johda sen kohteena olevan henkilön oikeusturvan tai tietosuojan vaarantumiseen. Julkisen hallintotehtävän kohteena olevalla henkilöllä on aina oikeus luonnollisen henkilön tekemään käsittelyyn, itseoikaisuun, muutoksenhakuun ja kuultavaksi tulemiseen. Yleislainsäädännön suunniteltua soveltamisalaa on vielä täsmennettävä. Arviomuistio koskee lähtökohtaisesti vain hallintopäätösten automatisointia. Muistiossa jätetään avoimeksi se, mikä vaikutus laadittavalla yleissääntelyllä olisi muuhun hallintotoimintaan ja päätöksiin, jotka antaa yksityinen toimija kuten vakuutusyhtiö julkista hallintotehtävää hoitaessaan. Liikennevakuutuksen toimeenpano on perustuslain 124 §:n nojalla muulle kuin viranomaiselle annettu julkinen hallintotehtävä, joka sisältää myös julkisen vallan käyttöä. Yksittäinen korvausasia kuten korvauspäätös on yksityisoikeudellinen vahingonkorvausasia, johon haetaan muutosta yleisessä tuomioistuimessa. Näin ollen kyseessä ei ole hallintopäätös eikä se saa oikeusvoimaa hallintopäätöksen tavoin. Hallintopäätöksiä annetaan mm. vakuuttamisvelvollisuutta koskevissa asioissa, mutta suurempi sääntelytarve vakuutusalalla kohdistuu nimenomaan korvaustoimintaan. LVK katsoo, että yksityisen toimijan suorittamassa julkisen hallintotehtävän hoidossa on voitava harjoittaa automaattista päätöksentekoa vähintäänkin samoin perustein kuin muussakin viranomaistoiminnassa. Automaattista päätöksentekoa koskevan yleissääntelyn kohdalla tulisikin harkita, voisiko soveltamisalaa laajentaa koskemaan myös muita kuin hallintopäätöksiä. Sektorikohtaisissa erityislaeissa on mahdollista antaa tarkentavaa toimialakohtaista sääntelyä. Arviomuistiossa tuodaan hyvin esiin itsenäisen automaattisen päätöksenteon ja avusteisen päätöksenteon ero. Jälkimmäisellä tarkoitetaan prosessia, jossa tietojärjestelmä ainoastaan avustaa ihmistä hallintopäätöksen tekemisessä. Tällainen päätöksenteko on myös huomattavasti yleisempää kuin täysin automatisoitu päätöksenteko. Nyt tarkasteltava lainsäädäntötyö kohdistuu ainoastaan automaattiseen päätöksentekoon, jonka tietojärjestelmä itsenäisesti tekee. Arviomuistiossa todetusti oppivan tekoälyn käyttämiseen liittyy oikeudellisia kysymyksiä, jotka edellyttävät ratkaisuja tulevaisuudessa. Myös tekoälyn yleistymiseen ja sen hyödyntämiseen vaadittavan teknologisen kehityksen aikataulua on vaikea ennustaa. Edellä mainitusta huolimatta ja huomioiden erityisesti tekoälyn hyödyntämisessä jo havaittu potentiaali, ei sen käyttöä myöskään hallinnollisessa päätösprosessissa ole syytä kategorisesti ja etupainotteisesti kieltää. Oikeusturvan ja yleislainsäädännön kannalta riittävää on varmistaa, että kaiken automaattisen päätöksenteon (ml. oppiva tekoäly) tulee täyttää perustuslain, hallinnon lainalaisuuden ja oikeusperiaatteiden, tietosuojan ja yleisen oikeusturvan vaatimukset. Tarkempaa sääntelyä on mahdollista antaa sektorikohtaisissa laeissa. Automaattisiin päätöksentekojärjestelmiin liittyy epäilemättä myös virheellisen päättelyn riski. On kuitenkin huomattava, että inhimillisten virheiden riski on lähtökohtaisesti aina tätä suurempi. Automaattiseen päätöksentekoon liittyy samat oikeusturvakeinot kuin ihmisen tekemään päätöksentekoon, joten automaattisen päätöksenteon salliminen ei edellytä täydellistä virheettömyyttä. Päätöksen tehnyt taho vastaa päätöksen oikeellisuudesta myös silloin, kun päätös tehdään automatisoidussa menettelyssä.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää nykyistä oikeustilaa kestämättömänä. Toisaalta korostetaan julkisen hallinnon toiminnan tehostamista digitalisaation tuomien mahdollisuuksien avulla, mutta samalla automaattista päätöksentekoa koskevan lainsäädännön nyt tarkasteltavana oleva puuttuminen luo merkittävää epävarmuutta esimerkiksi sähköisten asiointimahdollisuuksien kehittämiselle. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että automaattista päätöksentekoa koskevaa yleislainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen valmistelu tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti. Ministeriö pitää tarkoituksenmukaisena, että tässä yhteydessä valmisteltaisiin myös alakohtaiseen erityislainsäädäntöön tarvittavat muutokset, jos näin voidaan toimia aiheuttamatta viiveitä yleislainsäädännön valmistelulle ja voimaantulolle. Lainsäädäntökokonaisuuden samanaikainen valmistelu turvaisi yleislainsäädännön ja erityislainsäädännön yhdenmukaisuutta ja todennäköisesti nopeuttaisi erityislainsäädännön valmistelua ja voimaantuloa. Käynnistyvässä lainvalmistelussa on tarpeen ottaa huomioon myös 1.1.2020 voimaan tulleen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) vaatimukset. Arviomuistiosta ei selkeästi ilmene, katsooko oikeusministeriö perustuslakivalokunnan edellyttämän selvityksen ja sen johtopäätökset huomioiden, että automaattista päätöksentekoa koskevista hallinnonalakohtaisista säännösehdotuksista tulee edelleen pidättäytyä ennen automaattista päätöksentekoa koskevia yleissäännöksiä. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan parhaillaan esimerkiksi kaupparekisterilakia, johon liittyen tarkastelussa on ollut rekisteröintiprosessin ainakin osittaisen automatisoinnin mahdollistaminen. Arviomuistiossa keskitytään, ymmärrettävistä syistä, muun muassa hyvän hallinnon, oikeusturvan ja virkavastuun toteutumiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö huomauttaa, että automaattisella päätöksenteolla ja sen täysimääräisellä hyödyntämisellä on myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Automaattinen päätöksenteko mahdollistaa myös kansalaisten tasapuolisen kohtelun, kun automaattinen säännönmukainen päätöksentekoprosessi luo päätöksiin tasalaatuisuutta sekä yhtenäistää käsittelyprosessia muun muassa käsittelyaikojen suhteen.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry kiittää lausuntomahdollisuudesta. Väliotsikointi noudat-taa lausuntopyynnössä esitettyjä kysymyksiä. Hallinnon automaattinen päätöksenteko on jo todellisuutta, kuten jo muistiossakin tode-taan ja tuodaan esiin Migrin, Kelan ja verottajan tekemiä päätöksiä. Lainsäädäntö tulee ajantasaistaa mahdollisimman pikaisesti vastaamaan todellisuutta. Kunnianhimon taso tulee kuitenkin asettaa korkealle. Suomen ja EU:n keskeiset tavoitteet liittyvä digitalisaation edistämiseen ja tekoälyn käytön kiihdyttämiseen. Hallinnon ja yksi-tyisen sektorin tulee molempien kirittää toisiaan parhaiden mahdollisten ratkaisujen käyt-töön. Sääntelyn tuleekin olla teknologianeutraalia, ajan kestävää eikä sitä ole syytä rajata vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Sääntelystrategiaa tulee kehittää yleislainsäädännön suuntaan, jotta automaatiosääntely mahdollistaa kaikkien hallinnonalojen valmiuksien kehittämisen ja päätöstyyppien käyttä-misen. Samanaikaisesti sen tulee kuitenkin olla niin joustavaa, että sitä voidaan tarvittaes-sa täydentää erityislainsäädännöllä. EU:n yleistä tietosuoja-asetuksen (22 Art) automaatti-sen päätöksenteon ja profiloinnin mahdollisuuksia ei tule kaventaa. Asiassa on syytä edetä pikaisella aikataululla. Koska lainsäädännöllä on myös hallinnon ul-kopuolisia, suoria vaikutuksia esimerkiksi finanssisektorille ja päätöksenteon kohteina ole-ville yrityksille, EK esittää, että tulevaan työryhmään valittaisiin edustusta myös elinkei-noelämän piiristä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Siviilioikeudellisessa toimintaympäristössä automaattinen päätöksenteko on ollut arkipäivää jo pitkään. Koska julkishallinnon alalta löytyy vastaavasti paljon päätöksiä, jotka voitaisiin tehdä automaattisesti, on automaattisen päätöksenteon sääntelylle julkishallinnossa selkeä ja kiireellinen tarve. Työttömyyskassojen antamiin päätöksiin sisältyy useita asiaryhmiä, jotka soveltuvat luonteensa puolesta hyvin automaattiseen päätöksentekoon, sillä päätöksiä annetaan suuria määriä, ja suurimpaan osaan päätöksistä sisältyy vain vähän tai ei lainkaan harkintavaltaa. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ei pidä mielekkäänä lainsäädäntöstrategiana sitä, että automaattisten päätösten antaminen sallittaisiin yksittäisten, esimerkiksi hallintolain tai työttömyysturvalain, pykälien osalta, vaan sääntelyn tulisi olla yleisempi. Sääntelyssä tulisi kiinnittää huomiota sähköisen hallinnon joustavaan kehittämiseen samalla huomioiden päätöksenteon kohteiden oikeusturvaedellytykset. Yleislailla tulisi säätää mahdollisuudesta pyytää päätöksen saajan niin halutessa asiansa luonnollisen henkilön käsittelyyn, etuuslaitokset tulisi velvoittaa säännölliseen jälkikäteiseen valvontaan satunnaisotoksin, automatisoidut prosessit tulee testata huolella ennen käyttöönottoa ja vastuut tulee määritellä selkeästi järjestelmän toiminnasta vastaavien henkilöiden osalta. Tarvittaessa yleislain säännöstä voitaisiin täydentää erityislaissa, esimerkiksi työttömyysturvalaissa, tarkemmilla säännöksillä. Koska työttömyyskassat ovat yksityisoikeudellisia, julkista tehtävää hoitavia yhteisöjä, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiinnittää vielä huomiota siihen, että yleislainsäädännössä on syytä määritellä yksiselitteisesti sen soveltamisala siten, että se ulottuu kaikkiin julkista tehtävää hoitaviin yhteisöihin.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistio on laadittu hyvin ja perusteellisesti. Muistiossa on kerrottu nykytilasta, hyödynnetty jo olemassa olevia käytäntöjä (esimerkkeinä) sekä selostettu automaattiseen päätöksentekoon liittyviä oikeudellisia ja hallinnollisia näkökohtia. LVM:n hallinnonalalta on toimitettu arviomuistion valmisteluun tietoja automaattisen päätöksenteon käytännöistä. Automaattista päätöksenteko käytetään eri hallinnonaloilla jo nyt. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että asiasta säädettäisiin, jotta julkinen hallinto voisi toimia yhdenmukaisilla säännöillä ja jotta kaikki oikeusturvan ja hyvän hallinnon periaatteet toteutuisivat. Ministeriö tukee ehdotusta, että asiasta laaditaan yleislaki. Ministeriö ehdottaa, että oikeusministeriö perustaisi virkamiestyöryhmän, jossa olisi edustus eri hallinnonaloilta, valmistelemaan hallituksen esitystä. Siten saataisiin parhaat käytännöt ja kokemus mukaan valmisteluun. Lisäksi työryhmä voisi toimia keskustelufoorumina, kun EU:n tekoälyä koskeva lainsäädäntöehdotus valmistuu (vuoden 2020 lopulla) ja lainsäädäntöehdotusta käsitellään neuvoston työryhmässä. EU-tason sääntely on syytä huomioida kansallisen lainsäädännön valmistelussa. Päätöksenteon automatisointia koskeva OM:n lainsäädäntöehdotus on nostettu esille liikenne- ja viestintäministeriön digitaalisia keinoja koronaviruskriisin jälkihoidossa selvittävässä työryhmässä keskeisenä keinona jouduttaa uuden teknologian käyttöönottoa hallinnon tehostamiseksi ja digitaalisen arjen mahdollistamiseksi. Työryhmän väliraportin lausunnoissa todettiin, että jatkotyössä edistettäisiin erityisesti lainsäädäntöön liittyviä muutostoimenpiteitä, jotta lainsäädäntö ei jarruttaisi digitalisaatiokehitystä. Lausunnoissa tuotiin esille myös, että digitalisaatiossa ei ole kyse vain teknologiasta, vaan yhtä lailla uusien toimintamallien ja käytäntöjen kehittämisestä ja vakiinnuttamisesta. Automatisoidun päätöksenteon mahdollistavien säädösmuutoksilla vahvistetaan näiden lausunnoissa painotettujen näkökulmien lisäksi myös kansalaisten yhdenvertaisuutta, johon tullaan kiinnittämään korostuneesti huomiota työryhmän jatkotyössä.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Finanssiala ry (FA) kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa otsikkoasiassa. Lausunnon väliotsikointi vastaa lausuntopalvelussa esitettyjä kysymyksiä. Digitaalisuuden kehittäminen sekä tekoälyn hyödyntäminen ovat olleet viime vuosina voimakkaasti esillä sekä EU:n komission että Suomen hallituksen agendalla. Komissio tähtää mm. siihen, että Euroopasta tulee tekoälyn johtava keskus. Digitaalisuus lisääntyy nopeasti myös finanssialalla ja yhtiöt panostavat automaattisen päätöksenteon kehittämiseen. Finanssialalla hoidetaan julkista hallintotehtävää ja käytetään julkista valtaa sekä eläkevakuutusyhtiöissä että vakuutusyhtiöissä lakisääteisten vakuutusten osalta, joten hallinnollisten automaattisten päätösten sääntelyllä on suuri merkitys myös finanssialalle. Sääntelyllä tulee olemaan mahdollisesti heijastusvaikutuksia myös yksityisen puolen automaattiseen päätöksentekoon. Tulevaisuudessa tekoälyn hyödyntäminen täydentää automaattista päätöksentekoa ja sen vuoksi sen hyödyntämisen mahdollistaminen on tässä yhteydessä tärkeää. Sääntelyn on kuitenkin varmistettava, että yksityisyyden suoja, turvallisuus ja syrjimättömyys toteutuvat. FA näkee tarpeellisena automaattista päätöksentekoa koskevan sääntelyn kehittämistä, jotta toimijoille olisi selvää, kuinka automaattista päätöksentekoa voidaan jatkossa hyödyntää ja kehittää tietosuoja-asetuksen 22 artiklan asettamat edellytykset täyttäen. Sääntelyn tulee olla kuitenkin tarpeeksi yleistä, teknologianeutraalia ja sellaista, että se ei muodostu esteeksi toiminnan kehittämiselle rajoittamalla automaattisen päätöksenteon vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Yleislainsäädännön olisi myös mahdollistettava sektorikohtaisten erojen huomioiminen, ja sääntelyä tulisi tarvittaessa täydentää erityislainsäädännössä. Asiaa koskeva lainsäädäntö tulee FA:n näkemyksen mukaan valmistella mahdollisimman pikaisesti työryhmässä, johon FA toivoo pääsevänsä edustamaan lakisääteistä vakuutustoimintaa harjoittavia vakuutusyhtiöitä. Hallinnon automaattista päätöksentekoa koskeva sääntely tulee koskemaan vahinkovakuutusyhtiöitä ja työeläkeyhtiöitä niiden toimeenpannessa lakisääteisiä vakuutuksia tai eläketurvaa tai hoitaessaan muutoin julkista tehtävää.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tilannekuva on oikea, ja muistiossa esitetyt sääntelytarpeet ovat olemassa. Vaikka Tulli vastasi oikeusministeriön/valtiovarainministerin tietopyyntöön, Tulli esittää taustatietona automaattisesta päätöksenteosta Tullissa seuraavaa: Tulli käsittelee kaikki tavanomaiset tulli-ilmoitukset lähtökohtaisesti automaatiossa, jollei ole jotakin syytä nostaa tapausta manuaaliseen käsittelyyn. Kun huomioidaan koko tulliselvitys, siitä yli 90 % tehdään automaattisesti. Automaation käyttäminen on perusteltua ja välttämätöntä ilmoitusten suuren määrän vuoksi. Automaattinen tulliselvitys käsittää tulli-ilmoitusten vastaanottamisen, käsittelyn ja hyväksymisen sekä tavaran luovuttamisen tullimenettelyyn. Vuonna 2019 tullimenettelyihin liittyviä hallinnollisia päätöksiä tehtiin yhteensä noin 2,3 miljoonaa. Näistä automaattisesti järjestelmään määriteltyjen sääntöjen avulla käsiteltiin lähes 2,1 miljoonaa tapausta eli noin 91,5 % tullimenettelyihin liittyvistä hallinnollisista päätöksistä. Hieman alle 200 000 tapaukseen liittyi manuaalista käsittelyä. Automaattinen päätöksenteko on rajattu tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti jo lainsäädännöstä sekä yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa taikka osinkaan koneoppimiseen liittyvää päätöksentekoa. Oman lisänsä Tullin tietojärjestelmissä käytettävien päätöksentekosääntöjen hyväksymisen ja tähän liittyvän virkavastuun problematiikkaan tuo se, että osa näistä säännöistä on peräisin EU:n tietojärjestelmistä ja EU:n tullilainsäädännöstä, jolloin Tulli on "vain" näiden sääntöjen täytäntöön panija. Toisaalta Tulli ja valtiovarainministeriö ovat myös itse valmistelemassa ja päättämässä näistä säännöistä EU:n toimielimissä. Automaattista päätöksentekoa on suunniteltu laajennettavan asteittain lähivuosina. Tullissa harkitaan automaation laajentamista asiakkaan oma-aloitteiseen ns. jälkitullaukseen samoin periaattein kuin mitä jo nyt sovelletaan tulli-ilmoituksissa eli ensitullauksessa.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattista päätöksentekoa koskevaa lainsäädäntöä tarvitaan ehdottomasti, jotta päätöksenteon kohteena olevien niin luonnollisten kuin juridisten oikeushenkilöiden oikeusturva voidaan varmistaa.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Akavan mielestä digitalisaation hyötyjä päätöksenteossa ja hallinnossa on voitava täysimääräisesti hyödyntää ja sen vuoksi digitalisaation ja julkisen vallan käyttämisen välisen suhteen määrittely on erittäin tärkeää. Nykyisessä yhteiskunnassa olemme varmasti jossain määrin kehityksen alkuvaiheessa. Asian merkitys huomioon ottaen yleislainsäädännön säätäminen on tarpeen.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Syyttäjälaitoksessa käsitellään pääosin rikosasioita ja Syyttäjälaitos on samaa mieltä arviomuistiossa (s. 19) esitetyn kanssa siitä, että automaattinen päätöksenteko ei sovellu rikosasioihin. Muilta osin Syyttäjälaitos toteaa, että nykytilan kuvaus on kattavaa ja sääntelytarve ilmeinen. Hallintolain mahdollisen täydentämisen ja viranomaisia koskevien erityislakien lisäksi tarvitaan automaattiselle päätöksenteolle oma yleislaki. Omassa laissa on mahdollista säännellä nimenomaan automaattiseen päätöksentekoon ja sen taustalla oleviin tietojärjestelmiin liittyvistä vastuista ja ne ovat omasta laistaan helpommin löydettävissä.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela pitää hyvänä, että asiasta on nähty tarpeelliseksi säädellä lainsäädännössä. Automaattiseen päätöksentekoon liittyy useita kysymyksiä, jotka eivät ratkea voimassaolevan lainsäädännön perusteella. Automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen yleislainsäädännöllä on osa yleistä digitalisoitumiskehitystä. Sen avulla voidaan viranomaistoiminnassa ja julkista hallintotehtävää hoitavien toiminnassa saavuttaa lisää tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Säännökset olisi tämän vuoksi hyvä saada mahdollisimman nopeasti voimaan. Viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien kannalta on selkeätä, että lainsäädännössä kerrotaan ne reunaehdot, joiden puitteissa automaattinen päätöksenteko on mahdollista. Yleislainsäädännössä sääntelyn tulisi olla mahdollisimman yleisluontoista ja teknologianeutraalia nopea teknologinen kehitys huomioon ottaen. Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:ssä säädettyjä tehtäviä. Maatalousyrittäjien eläkelaitos toimeenpanee maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työeläkejärjestelmää sekä työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmää. Lisäksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos toimeenpanee lakia sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille (nk. Mela-sairauspäivärahalaki). Maatalousyrittäjien eläkelaitos huolehtii myös maatalousyrittäjien, poronhoitajien ja turkistuottajien lomituksen toimeenpanosta. Edellä mainittujen järjestelmien toimeenpano on julkisen hallintotehtävän hoitamista virkavastuulla. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta ja sen tehtävistä sekä hallinnosta on säädetty lailla ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimintaa valvoo sosiaali- ja terveysministeriö sekä Finanssivalvonta. Automaattista päätöksentekoa koskevaa yleislakia tulisi soveltaa Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen vastaavasti kuin muitakin hallintoa koskevia yleislakeja sovelletaan julkista hallintotehtävää hoitaviin tahoihin. On tärkeätä, että sosiaaliturvan toimeenpanossa voidaan tehdä automaattisia hallintopäätöksiä vastaavasti kuin viranomaisissa. Etuuslaeissa on tarkat säännökset siitä, millä perusteella kukin etuus voidaan myöntää. Melan toimeenpanemissa etuusjärjestelmissä on asioita, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista asian ratkaisuun vaikuttavista tosiseikoista. Automaattinen päätöksenteko nopeuttaa menettelyn piiriin kuuluvien asioiden käsittelyä ja turvaa sitä, että asiakas saa asiaansa mahdollisimman nopeasti päätöksen. Kun automattinen päätöksenteko on suunniteltu ja järjestetty hyvin, päätöksenteko on luotettavaa, virheetöntä ja tasalaatuista.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa automaattisella päätöksenteolla viitataan prosessiin, jossa tietojärjestelmä tekee itsenäisesti lopullisen hallintopäätöksen saamiensa tietojen perusteella (itsenäinen automaattinen päätöksenteko). Arviomuistiossa esitetty tilannekuva vaikuttaa tältä osin kattavalta ja sääntelylle on nähtävissä selkeä tarve. Lainsäädäntöä valmisteltaessa olisi aiheellista selvästi todeta sääntelyn koskevan nimenomaan itsenäistä automaattista päätöksentekoa eikä avusteista päätöksentekoa, jossa automaatiota käytetään ihmisen tekemän päätöksenteon apuna siten, että tietojärjestelmä valmistelee päätösluonnoksen, jota virkamies täydentää ja tekee lopullisen päätöksen. Valtakunnanvoudinvirasto toteaa vielä ulosoton osalta, ettei hallintolakia sovelleta ulosottoon, minkä vuoksi hallintolakiin otettavat säännökset eivät sinänsä ilman erityistä sääntelyä koskisi ulosottoa. Valtakunnanvoudinvirasto lausuu kuitenkin asiassa siltä osin kuin katsoo sen tarpeelliseksi.
      • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yliopistoissa automaatiota käytetään päätösprosessien tai tosiasiallisen hallintotoiminnan prosessien osana esimerkiksi seuraavasti • oppimisanalytiikka (jossa tuotetaan esimerkiksi kynnysarvoja tosiasialliseen hallintotoimintaan, kuten opintojakson sisällä eteneminen tai ohjauksen tarjoaminen) • automaation käyttäminen opintojakson arvioinnissa (esimerkiksi monivalintatehtävät, joiden vastaukset tarkistetaan koneellisesti) • automaation käyttäminen opiskelijavalinnassa • asianosaislähtöiset toiminnot, joilla on merkitystä asianosaisen oikeusasemaan (esimerkiksi opiskelupaikan vastaanottaminen, lukuvuosi-ilmoittautuminen) Muistion mukaan sääntely on tarkoituksenmukaista rajata itsenäiseen automaattiseen päätöksentekoon, jossa päätöksentekosäännöt voidaan johtaa suoraan laista vailla harkintavallan käyttöä. Yliopistojen kannalta on olennaista, ettei harkintavallan käyttöä koskeva rajaus rajoita automaation käyttöä prosessien osana muuten kuin tällaisessa itsenäisessä automaattisessa päätöksenteossa. Muistiossa todetun mukaisesti tosiasiallisen hallintotoiminnan automatisointiin liittyy merkittäviä perusoikeuskysymyksiä, joita on syytä selvittää tarkemmin erikseen. Muistiossa automaattiseen päätöksentekoon esitetyillä oikeusturvatakeilla on merkitystä myös käytettäessä automaatiota osana päätösprosesseja tai tosiasiallisen hallintotoiminnan prosesseja. Automaatio on jo nyt käytössä niin laajasti, että olisi varsin ongelmallista siirtää pitkälle tulevaisuuteen sen käyttöalaa mahdollisesti supistavaa sääntelyä. Oikeusperiaatteiden rajoissa on myös otettava huomioon viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien resurssit ja automaation merkitys niiden kannalta. Tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukainen automatisoitu päätöksenteko ei ole sama käsite kuin muistion itsenäinen automaattinen päätöksenteko. Artiklassa tarkoitettu rekisteröityyn merkittävästi vaikuttava päätös voinee olla myös tosiasiallista hallintotoimintaa tai hallintopäätöksen kaltaisia, asianosaiselle oikeusvaikutuksia luovia toi¬mintoja. Tällainen päätöksenteko tulisi artiklan mukaisella kansallisella liikkumavaralla mahdollistaa kansallisella lainsäädännöllä ja samalla luonnollisesti säätää artiklan mukaisista suojamekanismeista.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on valvoa yhdenvertaisuuslain (1325/2014) noudattamista siten kuin sanotussa laissa säädetään sekä yleisesti edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää. Muistiossa on muutamissa paikon lyhyesti käsitelty aiheeseen liittyviä yhdenvertaisuuskysymyksiä. Asian jatkokäsittelyssä ja sääntelyn jatkovalmistelussa aiheeseen on kiinnitettävä lisähuomiota. Yhdenvertaisuuslaki asettaa tekoälyn käyttöä ja automaattista päätöksentekoa suunnitteleville, hankkiville ja käyttäville viranomaisille velvoitteita, jotka on huomioitava. Syrjinnän riskin ehkäisemistä koskevan velvoitteen lisäksi yhdenvertaisuuslaki asettaa viranomaisille lisäksi yleisemmän velvoitteen edistää yhdenvertaisuutta (YVL 5 §). Valtuutettu korostaa myös YVL 15 §:n velvollisuutta kohtuullisiin mukautuksiin. Automaattiseen päätöksentekoon ja algoritmien hyödyntämiseen viranomaisten kuten muidenkin toimijoiden toiminnassa liittyy keskeisesti yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvät kysymykset ja sääntely (esim. Equinetin raportti Regulating for an Equal AI: A New Role for Equality Bodies sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus CM/REC (2020)1). Arviomuistiossa tuodaan tarpeellisesti esille tarve päättää, tulisiko yleislainsäädäntö laatia nyt koskemaan vain hallintopäätösten tekemistä vai ulotettaisiinko sääntely koskevaan laajemmin hallintotoimintaa. Ottamatta kantaa tähän päätökseen, valtuutettu korostaa, että tekoälyn käytön yleistä hyväksyttävyyttä ja sääntelyä koskevan arvioinnin ei tule kohdistua vain automaattiseen päätöksentekoon. Tekoälyn käyttöön viranomaistatoiminnassa liittyvät yhdenvertaisuuskysymykset koskevat keskeisesti myös tosiasiallista hallintotoimintaa ja esimerkiksi erityisesti valvontatoimien kohdentamista. Suomessa onkin tarve laajemmalle arvioinnille ja yhteiskunnalliselle keskustelulle siitä, minkälaista sääntelyä tekoälyn käytöstä sekä julkista että yksityistä sektoria koskien tulee laatia ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi. Valtuutettu viittaa esimerkkinä muissa maissa käytäviin keskusteluihin ja oikeustapauksiinkin kasvojentunnistamisesta sekä koskien erilaisia riskiprofilointeja ulkomaalaislupien käsittelyssä, sosiaali- ja työllistämistoimenpiteiden kohdistamisessa sekä julkisten tukien väärienkäyttäjien tunnistamisessa. Lainsäädäntöä kehitettäessä on yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan arvioitava esimerkiksi nykyistä kattavampia ja täsmällisempiä velvoitteita vaikutustenarvioinnille ja läpinäkyvyydelle. Equinet (eurooppalainen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusviranomaisten yhteistyöverkosto) on esittänyt huomionarvioisia näkemyksiä Euroopan unionin sääntelyn kehityssuunnasta (Equinetin vastaus komissiolle tekoälyn valkoista kirjaa koskevaan konsultaatioon 2020, saatavilla yhdenvertaisuusvaltuutetulta). Suomessa on myös tarkasti käsiteltävä ja toimeenpantava kansainvälisten ihmisoikeuselinten suositukset, mukaan lukien yllä viitattu Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus CM/REC (2020)1.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus antaa lausuntonsa työeläketurvan toimeenpanon näkökulmasta. Työeläketurvaa hoitavat yksityisten alojen työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat. Merenkulkijoiden eläketurvaa hoitaa Merimieseläkekassa MEK. Maatalousyrittäjien eläketurvaa hoitaa Mela. Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläketurvan toimeenpanosta. Hajautetun hallinnon vuoksi eräitä toimintoja hoidetaan keskitetysti työeläkejärjestelmän yhteiselimessä, Eläketurvakeskuksessa. Työeläketurvan toimeenpano on perustuslain 124 §:n sekä työeläkealaa koskevan lainsäädännön nojalla annettu edellä mainittujen työeläkealan toimijoiden tehtäväksi. Työeläketurvan toimeenpano on julkisen hallintotehtävän hoitamista virkavastuulla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen sisältää myös julkisen vallan käyttöä. Työeläkelainsäädännössä sekä työeläketurvan hoitamiseen sovellettavissa yleislaeissa säädetään päätöksenteon edellytyksistä. Työeläkelaitosten toiminnan luvanvaraisuus ja vahvasti säännelty toimintaympäristö muodostavat rajat päätöksentekojärjestelmälle riippumatta siitä onko kyseessä manuaalinen vai automaattinen päätöksenteko taikka oppiva tekoäly. Eläketurvakeskuksen näkemyksen mukaan automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö täytyy saada mahdollisimman nopeasti voimaan, jotta työeläketurvan toimeenpanoa voidaan kehittää ottaen huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan asettamat edellytykset. Kun julkinen hallintotehtävä uskotaan muulle kuin viranomaiselle, edellytetään lainsäädäntöön perustuen oikeusturvan ja hallinnon vaatimusten noudattamista myös tässä toiminnassa. Jos yleislainsäädännössä säädetään oikeudesta automaattiseen päätöksentekoon, säännöksiä päätöksentekosääntöjen hyväksynnän, järjestelmän käyttämisen tai sen valvonnan osalta ei tule rajoittaa koskemaan vain viranomaisia kuten arviomuistiossa on tuotu esiin. Säännöksiä tulee soveltaa myös julkista hallintotehtävää hoitavaan. Lisäksi erityislainsäädännössä on mahdollistettava tarkentava sääntely. Automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen yleislainsäädännöllä edistäisi yleisesti digitaalisten toimintamallien kehittämistä. Automaattinen päätöksenteko tuo mukanaan merkittäviä hyötyjä ja säästöjä hallinnon tehostumisen myötä. Automaattinen päätöksenteko vapauttaa henkilöstöresursseja manuaaliprosesseihin, jotka vaativat lisäselvittelyä päätöksenteon tueksi, ja nopeuttaa siten muidenkin hakemusten käsittelyä. Automatisoitu päätöksenteko varmistaisi hallintopäätösten yhdenmukaisuutta, tasalaatuisuutta sekä ymmärrettävyyttä. Se myös vähentäisi inhimillisten virheiden määrää ja lyhentäisi käsittelyaikoja. Ehdotettavissa automatisoitua päätöksentekoa koskevissa uusissa yleissäännöksissä tulisi pitäytyä mahdollisimman yleisellä ja teknologianeutraalilla tasolla. Lainsäädäntö ei saisi muodostua esteeksi toiminnan kehittämiselle siten, että sillä rajoitetaan automaattinen päätöksenteko vain tiettyyn säänneltyyn käyttöalaan. Sääntelyssä tulee ottaa huomioon jo olemassa oleva hallinnon yleis- ja erityislainsäädäntö. Tietosuoja-asetuksen 23 artikla mahdollistaa 22 artiklan automatisoituja yksittäispäätöksiä koskevien oikeuksien ja velvollisuuksien rajoittamisen. Rajoituksilta edellytetään huomattavaa tarkkarajaisuutta, minkä vuoksi rajoitustoimenpiteiden tarkentava sääntely olisi tarkoituksenmukaisempaa tehdä erityislainsäädännössä. Näin toimialakohtaiset erityispiirteet voitaisiin paremmin ottaa huomioon. Kaiken kaikkiaan yleislainsäädäntö tulisi pitää mahdollisimman yleisenä ja sektorikohtaiset erot huomioivina.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaatiota koskeva sääntelytarve on kiireellinen. Kela tavoittelee sitä, että yleislainsäädäntö tasoinen sääntely riittäisi. Digitalisaation nopean kehityksen ja asian monimuotoisuuden vuoksi on kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa tarvitsemme myös erityislainsäädäntöä. Muistion nykytilan kuvauksessa on tunnistettu olemassa olevien sovellusten erilaisuus ja automaation asteet hyvin. Automaatiota koskevassa valiokuntakäsittelyssä ei ole riittävästi tunnistettu automaation tasoja ja sääntöpohjaisen automaation eroa tekoälypohjaisiin sovelluksiin. Niillä on kuitenkin olennainen merkitys lukuisiin riskeihin, joita automaation hyödyntämisessä on nähty. Valmistelussa oleva yleislaki määrittää toiminnan yleiset perusteet myös erityislainsäädäntöön ja avustavaan automaatioon, joten automaatioon liittyvät käsitteet tulisi määritellä riittävällä tarkkuudella. Olennaisia käsitteitä, jotka tulisi yleislaissa määritellä, ovat ainakin: • tekoäly • sääntöpohjainen automaattinen päätöksenteko tai päätösautomaatio • osa-automaatio • pohja-automaatio • avustava- tai tosiasiallinen automaatio
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattinen päätöksenteko hallintoasioissa, erityisesti sen tyyppisissä massahallintoasioissa, jotka voidaan ratkaista oikeusturvaa vaarantamatta koneellisesti ja joissa virkailijan suorittama asian tapauskohtainen tutkinta ja harkinta ei tosiasiallisesti tuota asian ratkaisemiseksi lisäarvoa, on yhteiskunnan ja hallinnon voimavarojen järkevän käytön ja digitalisaation edistämisen kannalta välttämätöntä. Automaatio on myös kansalaisten etu, koska se edistää esimerkiksi valtaosassa verotustapauksia hallintoasioiden yhdenmukaista, virheetöntä ja viivytyksetöntä käsittelyä. Verotuksen osalta on huomattava, että esimerkiksi Verohallinto tekee vuosittain yli 15 miljoonaa verotukseen liittyvää päätöstä. Kunkin päätöksen yksittäinen tekeminen virkailijan toimesta olisi käytännössä mahdotonta ja vaarantaisi verotuksen toimeenpanon. Automaattinen päätöksenteko hallintoasioissa on laajalti käytössä ja tarpeet sen käytön laajentamiseen tulevaisuudessa ovat ilmeiset. Verotuksessa automaattiset menettelyt ovat olleet lainsäädännössä vuosikymmenten kuluessa hyväksyttyjen menettelyuudistusten ydintä. Tästä ovat esimerkkejä Verohallinnon kiinteistötietokannan tietojen perusteella muodostettavat kiinteistöverotuspäätökset, ennakonpidätysprosentteja ja muuta ennakkoperintää koskevat päätökset sekä henkilöasiakkaille sivullisilta tiedonantovelvollisilta saatujen tulo- ja vähennystietojen perusteella lasketut tuloverotuspäätökset. Automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeiden selvittäminen on nyttemmin nostettu esiin mm. eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja laillisuusvalvojien toimesta. On välttämätöntä, että oikeustilan selkeyttämiseksi sääntelytarpeet selvitetään ja tarvittava sääntely tulee voimaan kiireellisesti, jotta oikeustila selkeytyy ja automaattisia menettelyjä voidaan ottaa käyttöön sellaisissa asioissa joihin ne soveltuvat ja joissa niitä ei tällä hetkellä ole. Ennen uutta lainsäädäntöä Verohallinto pidättäytyy automaattisen päätöksenteon käyttöön ottamisesta uusissa menettelyssä, kuten auto- ja valmisteverotuksen uudistuksessa (hallituksen esitys 54/2020 vp). Automaattisesta päätöksenteosta pidättäytyminen on haasteellista verotuksen tehokkaan toimeenpanon kannalta erityisesti tilanteen pitkittyessä.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK:n käsityksen mukaan automaattiseen päätöksentekoon hallinnossa olisi yleensä syytä suhtautua varovaisuudella ja rajata se vain sellaiseen päätöksentekoon, jota voidaan pitää kansalaisten oikeusturvan kannalta riskittömänä. Sääntelyn lisääntyminen yhteiskunnassa ja sen myötä myös hallintopäätösten määrän merkittävä lisääntyminen yhdistettynä tietotekniikan nopeaan kehitykseen on kuitenkin jo muuttanut perinteistä tilannekuvaa. Automaattisten päätösten määrä on kasvanut ja kasvaa varmasti edelleen. Jos ja kun hallinnon päätöksentekoa aiotaan tulevaisuudessa siirtää merkittävästi enemmän tavalla tai toisella automaattisesti tehtäväksi, niin asian sääntelytarve on ilmeinen. Loogista on aloittaa kokonaisuuden säätely kaikki hallinnonalat kattavasta yhteisestä yleislaista.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto katsoo, että automaattinen päätöksenteko on olennainen osa digitalisoituvaa ympäristöä. Työllisyysrahasto kannattaa ehdotusta siitä, että automaattisesta päätöksenteosta säädetään yleisesti. Arviomuistiossa esitetty tilannekuva vastaa pääpiirteittäin Työllisyysrahaston käsitystä automaattisen päätöksenteon juridisista edellytyksistä, siinä huomioon otettavista näkökulmista sekä eri toimijoiden tilanteesta automaattisen päätöksenteon suhteen. Työllisyysrahasto on lailla perustettu julkisoikeudellinen laitos. Työllisyysrahasto ei ole viranomainen. Työllisyysrahaston tehtävistä säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998, jatkossa rahoituslaki) 10 §:ssä. Työllisyysrahaston tehtäviin kuuluu mm. määrätä ja periä työttömyysvakuutusmaksut ja valvoa laissa säädettyjen työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien velvoitteiden täyttämistä, määrätä ja periä työttömyysturvan työnantajan omavastuumaksu, koulutuksen korvaamisesta annetun lain mukaisten koulutuskorvausten toimeenpano sekä aikuiskoulutusetuuksista annetun lain mukaisten aikuiskoulutustuen ja ammattitutkintostipendien myöntäminen. Työllisyysrahaston toiminnassa automaattisella päätöksenteolla on huomattava merkitys etenkin työttömyysvakuutusmaksujen määräämisessä, jossa käsiteltävien ilmoitusten ja annettavien päätösten määrän sekä päätöksenteon massaluonteisuuden vuoksi päätöksenteon automatisointi on käytännössä välttämätöntä. Vuodelta 2019 perityt työttömyysvakuutusmaksut olivat noin 2 633 000 000 euroa. Työllisyysrahasto sai tulorekisteristä noin 57 miljoonaa palkkatietoilmoitusta koskien vuoden 2019 palkkatietoja. Yhdessä palkkatietoilmoituksessa on keskimäärin useita rivejä palkkatietoja, jotka täytyy osata laskea yhteen tai vähentää toisistaan tiettyjen kaavamaisten laskusääntöjen perusteella. Työllisyysrahasto laskee yhden työnantajan kaikki palkkatietoilmoitukset tulorekisteriin tehtyine korjauksineen yhteen ja määrää ilmoitettujen tietojen perusteella työnantajalle työttömyysvakuutusmaksut maksettaviksi. Tietojen käsittely ilman automaatiota olisi käytännössä mahdotonta. Työllisyysrahasto antaa vuosittain noin 500 000 hallintopäätöstä työttömyysvakuutusmaksuista. Työllisyysrahasto itseoikaisee jo määrättyjä maksuja tulorekisteriin tehtyjen korjausten perusteella automaattisesti. Oikaisupäätösten lukumäärä sisältyy arvioituun vuosittaiseen 500 000 hallintopäätökseen. Päätöksistä noin 99 % tehdään automaatiossa. Mikä tahansa tapaus on ohjattavissa pois automaattisesta käsittelystä, ja kaikki tapaukset voidaan ratkaista myös käsittelijän tekemällä päätöksellä. Automaattinen päätöksenteko työttömyysvakuutusmaksuissa Automaattinen maksun määrääminen perustuu työnantajan tai tämän valtuuttaman tahon antamaan tulorekisterin palkkatietoilmoitukseen. Maksun määräämiseen ei sisälly tapauskohtaista harkintaa, ja laskentatapa on kaavamainen. Työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuudesta sekä työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevasta palkasta on säädetty rahoituslaissa. Työttömyysvakuutusmaksun alaiset palkkalajit on lueteltu Työllisyysrahaston nettisivuilla sekä Tulorekisteriyksikön ylläpitämissä ohjeissa ja nettisivuilla. Palkat lasketaan suoraan lakiin perustuvien säännösten ja kyllä/ei -tyyppisten sääntöjen nojalla. Kyse on siis sääntöpohjaisesta automaattisesta päätöksenteosta. Rahoituslaissa on säädetty erikseen, että työnantajaa ei tarvitse kuulla ennen maksun määräämistä, jos määrätty maksu perustuu työnantajan omaan ilmoitukseen. Jos työnantajan tekemässä ilmoituksessa tai muissa tiedoissa havaitaan automaattiprosessin estävä puute tai muu virhe, asia ei etene automaattiprosessissa. Jos tulorekisteriin ilmoitetuissa tiedoissa on virhe, asiakas saa uuden päätöksen ja laskun tai hyvityksen sen jälkeen, kun tiedot on korjattu tulorekisteriin. Jos tietojen korjaaminen tulorekisteriin ei ole mahdollista, voimme korjata tiedot käsin asiakkaan toimittaman selvityksen perusteella. Päätöksiä voidaan oikaista asiakkaan pyynnöstä vakuutusvuotta seuraavan viiden vuoden aikana. Rahasto itseoikaisee virheelliset päätökset oma-aloitteisesti ja automaattisesti vakuutusvuotta seuraavien kolmen vuoden aikana. Päätöksiä voidaan itseoikaista useita kertoja. Rahasto myös valvoo työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuteen liittyvän velvollisuuden täyttämistä. Käytännössä rahasto analysoi tulorekisteriin tehtyjä ilmoituksia ja määrättyjen maksujen oikeellisuutta. Työllisyysrahastolla on oikeus pyytää työnantajalta tarkempi selvitys tulorekisteriin ilmoitetuista palkkatiedoista. Rahastolla on tarvittaessa oikeus määrätä maksu arvioimalla asiakkaan kuulemisen jälkeen, jolloin maksu määrätään ja päätös annetaan manuaalisesti. Rahaston määräämään maksuun voi vaatia oikaisua viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta, jona päätös on tehty. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä on valitusoikeus sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, ja sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Automaattinen päätöksenteko aikuiskoulutusetuuksissa Työllisyysrahasto on ottamassa automaattisen päätöksenteon käyttöön aikuiskoulutustukea koskevien hakemusten käsittelyssä. Automaattisen päätöksenteon käyttöönotto liittyy 1.8.2020 voimaan tulleeseen aikuiskoulutustuen lakiuudistukseen. Uudistuksen myötä aikuiskoulutustuen saamisen edellytykset tutkitaan ensihakemuksen perusteella. Ensihakemuksen johdosta annettuja päätöksiä ei muodosteta automaattisesti. Ensihakemuksen saatuaan asiakas hakee aikuiskoulutustuen maksamista maksuhakemuksella. Aikuiskoulutustuen määrää koskeva maksupäätös voidaan muodostaa automaattisesti. Lähtökohtana on, että asiakkaalta pyydetään suostumus automaattiseen päätöksentekoon. Jos asiakas ei halua antaa suostumusta, hakemus käsitellään aina manuaalisesti. Asiakkaalle näytetään asiointipalvelussa häntä koskevat rekistereistä saatavat tiedot, ja asiakkaalla on mahdollisuus ottaa kantaa siihen, ovatko tiedät oikein. Jos asiakas ilmoittaa, etteivät tiedot ole oikein, hakemus päätyy aina manuaaliseen käsittelyyn. Hakemus ohjautuu manuaaliseen käsittelyyn myös silloin, kun asiakas toimittaa hakemuksen yhteydessä liitteitä. Pääsääntöisesti annetaan myönteisiä automaattisia päätöksiä, mutta rajatuissa tilanteissa on mahdollista antaa myös kielteinen päätös automaattisesti. Asiakkaan saamalla päätöksellä ilmoitetaan, jos päätös on muodostettu automaattisesti. Aikuiskoulutustukea koskevaan päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta, ja sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Jos Työllisyysrahasto hyväksyy kaikilta osin valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiassa oikaisupäätös. Oikaisupäätöstä ei muodosteta automaattisesti.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Arviomuistion valmistelun yhteydessä oikeusministeriö on esittänyt viranomaisille tietopyynnön, jolla selvitettiin, millaisissa asiaryhmissä ja millaisin edellytyksin automaattista päätöksentekoa tällä hetkellä käytetään ja minkälaisten säännösten perusteella. Lisäksi kartoitettiin näkemyksiä automaattisen päätöksenteon tulevaisuuden käyttökohteista eri hallinnonaloilla ja kerättiin tietoja virkavastuun ja hyvän hallinnon periaatteiden toteuttamistavoista sekä viranomaisten näkemyksiä siitä, miten valmisteltavaa yleislainsäädäntöä ja sen alaa tulisi rajata. Liikenne- ja viestintävirasto on vastannut tähän tietopyyntöön ja viraston vastaukset on huomioitu arviomuistiossa.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Viite: Lausuntopyyntö hallinnon automaattiseen päätöksentekoon liittyviä yleislainsäädännön sääntelytarpeita koskevasta arviomuistiosta (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:14) Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) on työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen lakisääteinen keskusyhteisö, joka toimii työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukaisen vakuutuksen toimeenpanon ja kehittämisen yhteiselimenä. TVK antaa lausuntonsa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpanon näkökulmasta ja toteaa toimialan yhteisenä lausuntona seuraavaa: Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpano on perustuslain 124 §:n sekä työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla annettu yksityisten vakuutusyhtiöiden, Valtiokonttorin sekä Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtäväksi ja kyse on julkisen hallintotehtävän hoitamisesta virkavastuulla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen sisältää myös julkisen vallan käyttöä. Lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpano perustuu erityislainsäädäntöön (TyTAL), joka asettaa rajat ja raamit niin ihmisen tekemille manuaalisille hallintopäätöksille kuin automaattiselle päätöksentekojärjestelmälle ja oppivalle tekoälylle. Ratkaisut ja hallintopäätökset perustuvat lain ja asetusten yksityiskohtaisiin säännöksiin etuuksien myöntämisperusteista, oikeuskäytännössä muodostettuihin tulkintasääntöihin ja lakisääteisen tapaturma-asiain korvauslautakunnan antamiin korvauskäytäntöä yhtenäistäviin lausuntoihin ja yleisohjeisiin. Automaattisen päätöksentekojärjestelmän päättelysäännöt ja oppivan tekoälyn päätösvaltuudet perustuisivat näihin ennalta määriteltyihin yksityiskohtaisiin lainsäännöksiin. Vakuutusyhtiöiden toiminnan luvanvaraisuus ja vahvasti säännelty toimintaympäristö muodostavat turvakehikon automaattisen päätöksentekojärjestelmän ympärille. Tilannekuvassa on kuvattu monipuolisesti nykyisiä automaattisen päätöksenteon tilanteita ja myös julkista hallintotehtävää hoitavat tahot on huomioitu. TVK kannattaa automaattisen päätöksenteon mahdollistavan yleissäännöksen aktiivista edistämistä. Etenkin koronaviruskriisi ja sen vaatima jälkihoito on osoittanut automaattisen päätöksenteon tarpeellisuuden ja kiireellisyyden. TVK pitää tärkeänä, että julkisen hallintotehtävän hoitamisessa ja sosiaaliturvan toimeenpanossa voidaan tehdä automaattisia hallintopäätöksiä samoin perustein kuin muussakin viranomaistoiminnassa. Yleislainsäädännössä viranomaiselle säädetyt oikeudet tulee yhtäläisesti ulottaa myös julkista hallintotehtävää hoitaviin tahoihin ja esim. automaattista päätöksentekoa koskevan järjestelmän toteutuksessa tulee voida käyttää apuna yksityistä yhteisöä ainakin teknisessä roolissa. Automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen yleislainsäädännöllä edistäisi yleisesti digitaalisten toimintamallien kehittämistä. Automaattinen päätöksenteko toisi mukanaan merkittäviä hyötyjä ja säästöjä hallinnon tehostumisen myötä. Se toisi hyötyjä myös hallintopäätösten kohteina oleville henkilöille nopeutuvan ja tehokkaamman käsittelyn kautta. Viivytyksetön käsittely on oikeusturvan keskeisiä elementtejä. Automatisoitu päätöksenteko varmistaisi hallintopäätösten yhdenmukaisuutta, tasalaatuisuutta sekä ymmärrettävyyttä. Se myös vähentäisi inhimillisten virheiden määrää. Asiaan liittyviä sääntelytarpeita arvioitaessa ehdotettavissa automatisoitua päätöksentekoa koskevissa uusissa yleissäännöksissä tulisi pitäytyä mahdollisimman yleisellä ja teknologianeutraalilla tasolla. Myös yliregulaatiota tulisi välttää ja ottaa huomioon jo olemassa oleva hallinnon yleis- ja erityislainsäädäntö. Automaattiseen päätöksentekojärjestelmään mahdollisesti liittyviä virheellisen päättelyn riskejä esille tuotaessa on hyvä muistaa, että myös ihmisen tekemiin manuaalisiin hallintopäätöksiin liittyy vastaavia riskejä. Ihminen voi ymmärtää oikeudellisen normin väärin eikä tunnista tapauksen erityispiirteitä muista vastaavista tapauksista. Myös päätöksen sisällöllinen laatu on riippuvainen henkilön osaamisesta.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Mielestämme on hyvä, että automaattista päätöksentekoa arvioidaan muistiossa etenkin perusoikeusnäkökulmasta. Digitalisaatiota ja automaatiota hyödyntämällä julkisen vallan päätöksentekoa on pystytty kehittämään siten, että säästetään julkisen vallan resursseja, samalla kun kansalaisten oikeudet ja yhdenvertainen kohtelu toteutuvat nykyistä paremmin ja käsittelyajat lyhenevät.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Katsomme, että selkeyden vuoksi asiasta on hyvä yleisellä tasolla säätää, jolloin reunaehdot automaattiselle päätöksenteolle hahmottuvat. Kaikilta osin ehdotettu sääntely ei kuitenkaan ole mielestämme välttämätöntä.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon tilannekuva Arviomuistiossa esitetty automaattisen päätöksenteon tämänhetkinen tilannekuva on varsin kattava. Se vahvistaa jo aikaisemmin vallinnutta yleistä käsitystä, että eri hallinnonaloilla on nykyisin melko laajasti käytössä hallintopäätöksiä koskevia automatisoituja päätöksentekojärjestelmiä. Monissa tapauksissa näitä järjestelmiä on kehitetty ja otettu käyttöön ilman, että automatisoiduista päätöksistä olisi etukäteen kysymyksessä olevalla hallinnonalalla säädetty. Tilannekuvan perusteella niillä hallinnonaloilla, joissa automatisointeja on toteutettu, näyttäisi lisäksi vallinneen automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien edellytyksistä ja käyttöalasta varsin samansuuntaisia käsityksiä. Riippumatta siitä, miten päätös tuotetaan, siihen on varsin kattavasti hallinnonalasta riippumatta nähty kohdistuvan vaatimus hallinnon lainalaisuudesta ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisesta. Tämä on puolestaan heijastunut automatisointien toteutustapaan ja käyttöalaan: teknologiana on käytetty sääntöpohjaista ohjelmistorobotiikkaa eli päätöksentekosääntöjen etukäteistä ohjelmointia tietojärjestelmätasolla ja käyttöalana on nähty sekä aineellisen sääntelyssä että menettelysäännöksissä yksinkertaiset rutiinitapaukset. Automaattisen päätöksenteon tilannekuvasta voitaneen poimia myös se lähtökohtainen käsitys, että nimenomaista etukäteistä säätämistä automaattisesta päätöksenteosta ei ole ennen nähty ehdottomana välttämättömyytenä. Automatisointien toteuttamista on pidetty mahdollisena, kunhan vain lainalaisuusvaatimuksesta ja hyvän hallinnon periaatteista huolehditaan sekä huomiota kiinnitetään myös virkavastuukysymyksiin. Tälle käsityksellehän on ollut löydettävissä tukea myös varhemmasta oikeuskirjallisuudesta. Yleisesti asiaan liittyvistä sääntelytarpeista Maanmittauslaitos pitää tarpeellisena, että automatisoitujen hallintopäätösten tekemisestä säädetään lailla. Perustuslaista juontuva hallinnon lainalaisuuden vaatimus, hyvän hallinnon periaatteet ja virkavastuujärjestelmä koskevat tosin hallintopäätösten tekemistä riippumatta siitä, tehdäänkö hallintopäätökset virkamiesten yksittäisinä ratkaisuina vai toteutetaanko ne automatisoidun päätöksentekojärjestelmän avulla. Tältä kannalta katsottuna jo olemassa oleva yleinen sääntelykehikko joka tapauksessa ohjaisi myös automatisointien toteuttamista. Hallintoautomaation yleistyessä on kuitenkin tärkeätä, että toiminnalle on olemassa selkeät lainsäädännössä vahvistetut puitteet. Automatisoituihin hallintopäätöksiin liittyy myös tekijöitä, jotka erottavat ne tavanomaisista, virkamiesten yksittäisesti tekemistä ratkaisuista. Tässäkin mielessä nimenomainen sääntely on perusteltua. Viimeaikaiset perustuslakivaliokunnan kannanotot ja laillisuusvalvojien ratkaisut osoittavat myös, että sääntelyä on pidettävä tarpeellisena. Lailla säätämisen on tehnyt tarpeelliseksi myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen, erityisesti asetuksen 22 artikla. Hallintomenettelyn näkökulmasta artiklassa edellytetään, että automatisoinneista on etukäteen säädetty joko unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Säännös on sanamuodoltaan muotoiltu niin, että se koskee kaikkea automatisoitua päätöksentekoa, ei pelkästään ns. profilointia sisältäviä järjestelmiä. Vaihtoehtoisesti asiakkaan antama suostumus mahdollistaisi artiklan perusteella hallinnon automatisoidut päätökset, mutta de facto suostumuksenvarainen hallintoautomaatio voisi muodostua tehottomaksi ja hankalaksi. Automatisointeja koskevan sääntelyn tulisi olla toisaalta selkeää mutta toisaalta myös riittävän väljää ja joustavaa. Sääntelyn toisaalta yksityiskohtaisuuden ja toisaalta yleiskatsauksellisuuden yhteen sovittaminen voi muodostua haastavaksi, sillä sääntelyä edellyttäviä osa-alueita saattaa olla useita. Hallinnon lainalaisuus päätösten sisällöllisen oikeellisuuden varmistamisen merkityksessä, hallintomenettelyn muodollisten vaatimusten ja oikeusturvatakeiden täyttyminen ja virkavastuun kohdentuminen eri tasoilla asettavat omat vaatimuksensa sääntelylle. Myös henkilötietojen käsittely ja suoja sekä päätöksenteon avoimuus ja julkisuuskysymykset erottuvat omiksi kysymyksikseen. Tästä huolimatta sääntelyä ei olisi vietävä liian yksityiskohtaiselle tasolle. Tässä vaiheessa kysymys on sääntelytarpeen arvioinnista yleislainsäädännön eli lähinnä hallintolain tasolla. Taustalla olevana ajatuksena on nähtävästi se, että tarkemmin automatisoinneista olisi säädettävä lisäksi kutakin hallinnonalaa koskevassa erityislainsäädännössä. Valmistelussa olisi kiinnitettävä jo nyt huomiota siihen, mitkä kysymykset jäisivät erityislainsäädännössä säädettäviksi. Sikäli kuin näiltä osin kysymys olisi erillisistä lainsäädäntöhankkeista, olisi huolehdittava, että sellaiset saataisiin toteutettua hyvin pitkälti samassa tahdissa yleislainsäädännön toteuttamisen kanssa. Pohdittavaksi tulee, olisiko mahdollista, että tapauksittain joko pelkkä yleislainsäädäntö voitaisiin katsoa riittäväksi eikä automatisoinnista tarvitsisi lainkaan säätää hallinnonalakohtaisesti tai olisiko yleislainsäädäntö mahdollista laatia niin, että erillislainsäädäntöä ei lähtökohtaisesti lainkaan tarvittaisi.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Työeläkevakuuttajat TELA ry edustaa kaikki Suomessa toimivia työeläkevakuuttajia. Työeläketurvaa hoitavat yksityisten alojen työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat. Maatalousyrittäjien eläketurvaa hoitaa Mela. Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläketurvan toimeenpanosta. Työeläketurvan toimeenpano on perustuslain 124 §:n sekä työeläkealaa koskevan lainsäädännön nojalla annettu edellä mainittujen työeläkealan toimijoiden tehtäväksi. Työeläketurvan toimeenpano on julkisen hallintotehtävän hoitamista virkavastuulla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen sisältää myös julkisen vallan käyttöä. Työeläkelainsäädännössä sekä työeläketurvan hoitamiseen sovellettavissa yleislaeissa säädetään päätöksenteon edellytyksistä. Työeläkelaitosten toiminnan luvanvaraisuus ja vahvasti säännelty toimintaympäristö muodostavat rajat päätöksentekojärjestelmälle riippumatta siitä, onko kyseessä manuaalinen vai automaattinen päätöksenteko taikka oppiva tekoäly. Toteamme arviomuistioon työeläkevakuuttajien yhteisenä lausuntona lausuntopalvelussa esitettyjen kysymysten mukaisesti seuraavaa: Julkisen hallintotehtävän hoitamisessa ja eläketurvan toimeenpanossa on voitava tehdä automaattisia hallintopäätöksiä vastaavasti ja samoin perustein kuin viranomaistoiminnassa. Asia on työeläkevakuuttajille tärkeä toiminnan kehittämisen eli modernien palvelujen, välineiden ja toimeenpanotapojen kannalta. Pidämme tärkeänä sitä, että automaattisesta päätöksenteosta on lain tasoiset säännökset. Automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö täytyy saada mahdollisimman nopeasti voimaan, jotta työeläketurvan toimeenpanoa voidaan kehittää ottaen huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan asettamat edellytykset. Automaattisen päätöksenteon mahdollistaminen yleislainsäädännöllä edistäisi digitaalisten toimintamallien kehittämistä. Automatisoitua päätöksentekoa koskevan yleissääntelyn tulisi kuitenkin pitäytyä mahdollisimman yleisellä ja teknologianeutraalilla tasolla. Lainsäädäntö ei saa muodostua esteeksi toiminnan kehittämiselle siten, että sillä rajoitetaan automaattinen päätöksenteko vain tiettyyn säänneltyyn käyttöalaan. Työeläkejärjestelmässä vakuutuksenottajien ja vakuutettujen palveluissa ja asioiden hoitamisessa prosessit ovat yhä enemmän automatisoituja. Tämä tuo hyötyjä asiakkaille, koska prosessit ja päätöksenteko nopeutuvat, oikeusvarmuus päätösten yhdenmukaistumisen myötä lisääntyy ja inhimillisten virheiden määrä vähenee. Automaatio edistää toimeentulon katkeamattomuutta. Lisäksi se tuo merkittäviä kustannussäästöjä koko eläkejärjestelmälle.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Käsitykseni tilannekuvasta ja sääntelytarpeista on pitkälti samansuuntainen kuin arviomuistiossa. Monet viranomaiset ovat ottaneet käyttöön automatisoituja päätöksentekojärjestelmiä tai ovat ainakin suunnittelemassa sellaisten käyttöönottoa (lakisääteisiä eläkkeitä hoitavia eläkelaitoksia ei tehtyyn kyselyyn ilmeisesti kuulunut), mutta automatisoitua päätöksentekoa ei ole säännelty eduskuntalaissa eikä oikein muussakaan normistossa. Samalla olemassa oleva lainsäädäntö perustuu sille oletukselle, että päätöksentekijänä toimii fyysinen ihminen, virkamies (Kuntalain [410/2015] 91 §:n 1 momentti perustuu kirjaimellisesti siihen, että päätöksentekijänä on ihminen). Kun päätöksenteko siirtyy virkamieheltä automatisoidulle päätöksentekojärjestelmälle, lakkaavat monet virkamiehiä koskevat säännöt pätemästä ja päätöksentekoon ei enää sovelleta useita niistä yleisistä hallinto-oikeudellisista säännöksistä, jotka koskisivat virkamiehen kautta tehtävää päätöksentekoa. Tällä kohden on myös syytä todeta, että perustuslain 17 §:n ja kielilain (423/2003) mukaisten kielellisten oikeuksien toteutuminen automatisoidun päätöksenteon kautta on syytä ottaa huomioon hallinnon automatisointia kehitettäessä, sillä niin ei aina ole tapahtunut. Automatisoitu päätöksenteko ei tosin aina johda negatiivisiin seurauksiin, vaan sillä on myös positiivisia seurauksia, kuten päätöksenteon nopeutuminen ja esimerkiksi esteellisyyssäännösten muuttuminen pääosin tarpeettomiksi silloin, kun automatisoitua päätöksentekoa käytetään.
      • Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, Asikainen Marianne
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • BUSINESS FINLANDIN HUOMIOT ARVIOMUISTIOON Business Finland kommentoi tässä vaiheessa arviomuistion kohtaa 3.1.4, jossa mainitaan lyhyesti automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle luettavat tapaukset. Muistossa on todettu, että automaattisen päätöksenteon käyttöönotto olisi epätarkoituksenmukaista Business Finlandin myöntäessä rahoitusta yrityksille. Muistiossa todetaan edelleen, että rahoituksen myöntämisen muuttaminen yksinkertaiseksi kyllä/ei –säännöksi arveltiin vähentävän rahoituksen vaikuttavuutta. Business Finland kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että Business Finlandin rahoituksessa on myös pienimuotoisempia rahoituspalveluita, joissa myöntämisen kriteerit ovat käytännössä on/off –kriteereitä. Tallaisia rahoituspalveluita on tällä hetkellä esim. innovaatioseteli (5000€) ja explorer-rahoituspalvelut. Näiden rahoituspalveluiden vaikuttavuuden arviointia voidaan tarkastella joko lyhyen aikavälin vaikutusten osalta (kuten saatujen tulosten osalta esim. aikaansaatu tuote tai palvelu) ja pitkän aikavälin vaikutusten osalta (kuten yritysten liikevaihdon ja uusien työpaikkojen synty sekä palvelun tarjonnan kehittymisen näkökulmasta rahoituspalveluiden lisätessä kysyntää markkinoilla). Näin ollen vaikuttavuuden vähentyminen automaattisen päätöksenteon johdosta on Business Finlandin näkemyksen mukaan epäselvä. Business Finlandin rahoitukseen liittyy myös muita hallintopäätöksiä kuin vain rahoituksen myöntämiseen liittyvä päätös. Valtionavustuslain mukaan eräitä rahoitukseen liittyvistä muutoksista ja maksatuksista pitää päättää hallintopäätöksillä. Muutospäätöksistä osa on yksinkertaisia päätöksiä, joihin ei esim. sellaisenaan sisälly harkintaa, vaan kyse on muodollisista tarkastuksista. Tällaisia ovat esim. merkitykseltään pienet aikataulumuutokset tai vähämerkityksiset kustannusarviomuutokset. Näitä muutoksia asiakkaiden olisi tarkoituksenmukaista hakea sähköisen asioinnin kautta ja saada päätös automaattisesti. Tälläkin hetkellä muutaman kuukauden jatkoaika myönnetään automaattisesti, jos määrärahan käyttöaika sen sallii. Tällaisiin päätöksiin automaattinen päätöksenteko soveltuisi todella hyvin. Automaattinen päätöksenteko jopa parantaisi päätösten laatua, sillä manuaalisessa tarkastuksessa esiintyvät inhimilliset virheet esim. määrärahan voimassaolosta jäisivät kokonaan pois. Muutoinkin etenkin rahoituspäätösten valmistelussa olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää robotiikan mahdollisuuksia, kuten esim. rekistereistä saatavat tiedot yritysten taloudellisesta tilanteesta. Business Finlandin mahdollisuutta automaattisen päätöksentekoon ja robotiikan hyödyntämiseen ei pitäisi arviomuistiossa todetuin tavoin jättää pois varsin yleisen vaikuttavuuteen viittaavan ja perustelemattoman väitteen perusteella. Jos Business Finlandissa päätöksentekoa haluttaisiin automatisoida, niin jäisikö ainoaksi mahdollisuudeksi esim. pyytää asiakkailta suostumus? Business Finland koostuu Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista ja valtion 100 %:sesti omistamasta Business Finland OY:stä. Business Finlandista säädetyn lain perusteella (1146/2017) Business Finland Oy:llä on toimivalta tehdä pieniä, enintään 100.000 euron arvoisia de-minimis –ehtoisia rahoituspäätöksiä. Business Finland Oy tekee ylivoimaisesti eniten rahoituspäätöksiä, sillä pienet rahoituspäätökset on keskitetty yhtiöön. Virkavastuu on ulotettu Business Finland Oy:n työntekijöihin heidän käyttäessään julkista valtaa. Valmisteltaessa automaattiseen päätöksentekoon liittyvää lainsäädäntöä tulisi myös Business Finlandissa (myös Business Finland Oy) pystyä hyödyntämään automaattisen päätöksenteon ja robotiikan mahdollisuuksia. Rahoituskeskuksessa on lainsäädännön mukaisesti velvollisuus valvoa Business Finland Oy:n rahoitustoimintaa, jolloin rahoituskeskuksen velvollisuutena olisi hyväksyä automaattiseen päätöksentekoon liittyvät päätöksentekosäännöt. Yhteenvetona Business Finland toteaa, että arviomuistiossa ilmaistu toteamus siitä, ettei automaattinen päätöksenteko soveltuisi Business Finlandin myöntämin rahoituspäätöksiin, on epäselvä ja tarvitsee jatkovalmistelua.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Veronmaksajain Keskusliitto keskittyy tässä lausunnossa ensisijaisesti Verohallinnon nykymuotoisen päätöksenteon arviointiin. Verohallinto tekee paljon verotuspäätöksiä automaattisessa menettelyssä. Pääasiassa kyse on silloin päätöksistä, jotka ovat käytännössä verovelvollisten itsensä tai kolmannen tahon antamien tietojen mekaanista käsittelyä, yleensä laskemista. Itse laskutoimituksiin ei verotusmenettelyssä sisälly minkäänlaista harkintaa. Laskennan pohjana oleviin tietoihin sen sijaan sisältyy aina vähintäänkin tulkinnanvaraisuutta, mutta usein myös harkintaa siitä, mikä kussakin tilanteessa tulisi olla laskennan pohjaksi otettavan luvun suuruus. Nimenomaista harkintaa edellyttää esimerkiksi veronmaksukyvyn alentumisvähennys (TVL 98 §) Tuloverotuksen perusteeksi hyväksytään yleensä sellaisenaan verovelvollisen itse ilmoittamat tiedot ja kolmansilta saadut tiedot. Ilmoitettujen tietojen oikeellisuutta on pyritty varmistamaan lähinnä sanktioimalla väärän tiedon antaminen. Veronkorotus määrätään myös tulkintatilanteessa (VML 32 a § 4 mom.). Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan automaattinen päätöksenteko on tuloverotuksen osalta Verohallinnossa rajattu tilanteisiin, joissa verovelvollisen ilmoitus hyväksytään sellaisenaan. Poikkeaminen veroilmoituksen tiedoista, esimerkiksi vähennysvaatimuksen hylkääminen, tehdään Veronmaksajain Keskusliiton tietojen mukaan aina jonkun henkilön päätöksellä. Varsinaisia itsenäisiä automaattisia päätöksiä säännönmukaiseen verotukseen liittyen tehdään Verohallinnossa seuraamusmaksujen osalta. Sanktioluontoinen veronkorotus tai myöhästymismaksu voidaan määrätä täysin koneellisesti, vaikka muodollisesti verovelvollista olisi kuultu ennen maksun määräämistä. Tällaisesta tilanteesta oli kyse ratkaisussa 29.6.2018 EOAK/3116/2017. Oma-aloitteisten verojen osalta varsinaisia verotuspäätöksiä tehdään vain poikkeustilanteissa. Osa päätöksistä tehdään kokonaan koneellisesti esimerkiksi puuttuvan tai myöhästyneen ilmoituksen perusteella. Tällöin päätökseen sisältyy myös sanktio. Kuten eduskunnan apulaisoikeusasiamies Sakslin on yllä mainitussa ratkaisussa tuonut esiin, erityisesti verotuksessa automatisoitu päätöksenteko on edennyt pitkälle ilman, että sen perustaa on riittävästi säädelty laissa. Automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö onkin kiistatta tarpeen kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja se tulisi saada voimaan ilman tarpeetonta viivytystä.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Tarve automaattista päätöksentekoa koskevalle yleislainsäädännölle on ilmeinen. Uudentyyppistä päätöksentekojärjestelmää koskeva lainsäädäntö on tärkeää valmistella huolellisesti, ottaen huomioon kaikki viranomaisten toimintaa sääntelevät lait. Erityisen tärkeää tasa-arvovaltuutetun näkökulmasta on varmistaa, ettei automaattinen päätöksenteko johda suoraan tai epäsuoraan syrjintään tasa-arvolaissa tai yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä perusteella. Automaattiseen päätöksentekoon liittyy riski syrjivistä päätöksistä. Esimerkiksi silloin, jos harkinnanvaraisen seikan arvioinnin perustana käytetään tilastotietoja, saatetaan tilastotietojen nojalla tehdä yksilöä koskevia olettamuksia sukupuolen tai muun kielletyn syrjintäperusteen nojalla ilman, että yksilöllisiä olosuhteita otetaan huomioon. Tilastopohjaiseen päätöksentekoon liittyy myös välillisen syrjinnän riski, jos näennäisesti neutraali kriteeri tosiasiassa erottelee yksilöitä esimerkiksi sukupuolen, iän tai alkuperän perusteella. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ratkaisusta 21.3.2018 ilmenee automaattiseen päätöksentekoon liittyvä syrjintäriski. Tapauksessa kuluttajaluottoa hakenut henkilö oli saanut kielteisen luottopäätöksen, joka oli perustunut luottotietopalveluiden tilastollisiin menetelmiin perustuviin luottoluokituksiin. Luottokelpoisuutta arvioivassa pisteytysjärjestelmässä oli pisteytetty muun muassa luotonhakijan asuinpaikka, sukupuoli, äidinkieli ja ikä. Tämän pisteytyksen seurauksena luotonhakijalle ei ollut myönnetty hänen hakemaansa luottoa, vaikka häntä koskevat yksilölliset tiedot olisivat puoltaneet luoton myöntämistä. Menettelyn katsottiin olevan yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa kiellettyä välitöntä moniperusteista syrjintää sukupuoleen, äidinkieleen, ikään ja asuinpaikkaan liittyvien syiden perusteella. Syrjivän päätöksen riski on sitä korkeampi, mitä enemmän harkintaa päätöksenteko edellyttää. Tämän vuoksi mahdollisuus automaattista päätöksentekoa tulisi hyödyntää vain tilanteissa, joissa laki ei jätä viranomaiselle harkintavaltaa päätöksen lopputuloksen suhteen. Näin onkin arviomuistiossa ehdotettu. Automaattista päätöksentekoa koskevassa lainsäädännössä tulisi lisäksi huolehtia siitä, että päätöksentekojärjestelmää laadittaessa otetaan huomioon syrjinnän riski ja pyritään minimoimaan se.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Perustuslakivaliokunnan viimeaikaisissa kannanotoissa esitetyllä tavalla automatisoidun päätöksenteon yhteydessä on otettava huomioon hyvää hallintoa koskevat ja hallintolain hallinnon asiakkaiden oikeuksia ja oikeusturvaa koskevat säännökset samoin kuin virkavastuun toteutumiseen liittyvät näkökohdat. Automatisoidussa päätöksenteossa ja päätöksentekomenettelyssä ei siten voida sivuuttaa hallintomenettelyä sääteleviä säännöksiä eikä hämärtää virkavastuun toteutumista esimerkiksi niin, ettei asian käsittelystä ja päätöksen valmistelusta ja teosta vastuullista tahoa ole mahdollista osoittaa. Otin valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omana aloitteenani syyskuussa 2019 (OKV/131/70/2020) tutkittavaksi sosiaaliturvaa koskevan päätöksenteon automatisoinnin Kansaneläkelaitoksessa. Pyysin Kelaa antamaan selvityksen, josta tuli ilmetä, mitä sosiaaliturvaan kuuluvia etuuspäätöksiä Kela tekee automatisoidusti tai automaattisilla menettelyillä tuettuna ja tekeekö Kela EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitettuja automatisoituja yksittäispäätöksiä (mukaan lukien profilointi). Pyysin Kelan näkemystä muun muassa siitä, kuinka hyvää hallintoa ja hallintomenettelyä koskevien ja erityisesti asianosaisen oikeusturvaan liittyvien säännösten soveltaminen (esimerkiksi asianosaisen kuuleminen, asian selvittäminen, päätöksen sisältö ja ymmärrettävyys) on varmistettu/varmistetaan edellä mainittuja päätöksiä tehtäessä. Edelleen pyysin selvityksessä ottamaan kantaa siihen, onko edellä tarkoitetun päätöksenteon osalta mahdollista käytännössä toteuttaa perustuslain 118 §:ään perustuvaa virkavastuuta ja kuinka se jakautuu johdon, automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien kehittämisestä ja käytöstä vastaavien tahojen sekä yksittäisten etuuskäsittelijöiden kesken. Osana edellä mainitun asian selvittämistä pyysin myös sosiaali- ja terveysministeriötä esittämään näkemyksensä siitä, kuinka perustuslaissa ja hallintolaissa säädellyt hyvän hallinnon ja asiakkaiden oikeusturvan toteuttamista koskevat vaatimukset on ajateltu käytännössä toteuttaa ja ottaa huomioon sosiaaliturva-asioiden automatisoidussa tai automaattisilla menettelyillä tuetussa päätöksenteossa. Lisäksi pyysin ministeriön näkemystä siitä, minkälaisella ohjauksella ja lainsäädännöllä voidaan varmistaa, että automatisoitu tai automaattisilla menettelyillä tuettu päätöksenteko täyttää perustuslain ja hallintolain hallintomenettelylle, päätöksenteolle ja päätöksille asettamat vaatimukset. Kelan ja sosiaali- ja terveysministeriön antamissa selvityksissä tuotiin esille se seikka, että mahdollisuus tehdä automaattisia päätöksiä myös silloin, kun kysymys on julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, on hyvin tärkeää digitalisoituvan yhteiskunnan kehityksen kannalta. Ministeriö piti tarpeellisena, että oikeusministeriö mitä pikimmin tekee hallinnon yleislainsäädännön alaan kuuluvasta sääntelytarpeesta selvityksen. Kela katsoi, että suurimpana ongelmana tällä hetkellä asiassa on puutteellinen lainsäädäntö ja siitä johtuva epätietoisuus, jotka estävät automaatioon liittyvien kehittämishankkeiden edistämisen. Huomioon ottaen Kelan ja STM:n selvityksissä esille tuodut näkökohdat, muiden hallinnonalojen (muun muassa Verohallinto ja maahanmuuttohallinto) vastaavanlaiset tarpeet ja huomioon ottaen sen, että perustuslakivaliokunta on katsonut välttämättömäksi pidättäytyä kaikista uusista hallinnonalakohtaisista automatisoitua päätöksentekoa koskevista sääntelyehdotuksista, pidän oikeusministeriön selvitystä asiasta ja jatkovalmistelua automatisoitua päätöksentekoa koskevasta yleislainsäädännöstä erittäin tarpeellisena. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan ja siihen kuuluvan ennakollisen säädösvalvonnan havaintojen perusteella hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön valmistelua voidaan pitää myös kiireellisenä tarpeena, koska nykyinen sääntelemätön tilanne yhtäältä jarruttaa muutoin perusteltua digitalisaation hyödyntämistä ja toisaalta säännösten puute aiheuttaa epäselvän oikeustilan kun eri viranomaisissa tosiasiallisesti on jo laajasti käytössä tai lähes otettu käyttöön automaattisia toimintoja ja menettelyitä. Jatkovalmistelussa olisi syytä kuitenkin kiinnittää huomiota myös sellaiseen tosiasialliseen hallintotoimintaan, joka ei suoraan liity automaattiseen päätöksentekoon. Olisi tarpeellista selvittää sitä, miltä osin tosiasialliseen hallintotoimintaan liittyvää automaatiota olisi syytä säännellä laintasoisesti, onko sitä ylipäänsä tarpeellista säännellä ja miten tämä sääntely tapahtuisi. Voiko jo nykyisin hallintotoiminnassa tapahtuva automaatio ja sen kehittäminen jatkua nykyisellä tavalla, ja miltä osin myös sitä ja siihen mahdollisesti liittyviä perusoikeuskysymyksiä olisi aiheellista säännellä esimerkiksi hallinnonalakohtaisissa erityislaeissa tai omassa yleislainsäädännössään? Nämä muutoin nyt sääntelemättä jäävät seikat voisi olla hyvä hallinnon tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta ainakin osittain arvioida jo tämän valmistelun yhteydessä. Jos tarpeellinen säätäminen automaatiosta hallinnon muussa toiminnassa jää myöhemmän yleis- tai erityislainsäädännön varaan, se saattaa vaikeuttaa väliaikana tosiasiallisessa hallintotoiminnassa tapahtuvan automaation hyödyntämistä ja kehittämistä. Taustalla on se, että hallinnon automaatio on automaattista päätöksentekoa laajempi asiakokonaisuus. Hallinnon automaatioon kuuluu muun muassa prosessien määrittely ja standardointi sekä rakenteistaminen tietojärjestelmiin ja tähän liittyvä asiakkaiden itsepalvelun lisääminen samoin kuin varsinaisen päätöksenteon taustalla tehtävän tietojen kokoamisen ja analysoinnin sekä jopa asiantuntijatuen automatisointi (tausta-automaatio). Osin tätä tausta-automaatiota sääntelevät myös muut hallinnossa yleisesti sovellettavat säännökset, kuten tietosuojalainsäädäntö henkilötietojen käsittelyn osalta ja tiedonhallintalaki viranomaisten tiedonhallinnan kannalta. Näiden yleisten säännösten ulkopuolella voinee olla sellaisia kysymyksiä, jotka eivät välttämättä sovellu yksistään sektorikohtaisissa erityislaeissa säädettäväksi.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Kuten arviomuistiossa ja sitä edeltävässä esiselvityksessä tuodaan ilmi, automaattinen päätöksenteko on jo osa hallinnon todellisuutta. Tietoteknisten järjestelmien käyttöönotto on tapahtunut asteittain vuosikymmenten aikana. Se on jäänyt pitkälti oikeuspoliittisen keskustelun ulkopuolelle, vaikka automaattisen tietojenkäsittelyn valtiosääntöoikeudelliset ulottuvuudet on tunnistettu jo varhaisessa oikeusinformatiikan tutkimuksessa. Automaattista hallinnollista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö on yhä puutteellista. Arviossa mainituissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa sekä ylimpien laillisuusvalvojien kanteluratkaisuissa ilmaistut kriittiset näkökohdat korostavat kysymyksenasettelun merkitystä ja kiireellisyyttä. Samoin arviomuistiossa on tunnistettu automaattisen päätöksenteon merkittävyys perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Yhdymme näihin arviomuistion kriittisiin huomioihin. Olemme samaa mieltä arviomuistion peruslähtökohdasta: perusoikeuksien toteutumista on pidettävä lähtökohtana sääntelystrategian kehittämisessä. Yhtäältä digitalisaation aiheuttamat paineet ja toisaalta lainsäädännön puutteellisuus luovat ristiriidan, joka on syytä ratkaista yleislakitasoisesti. Automaattisen päätöksenteon yleislain tasoisella sääntelyllä turvattaisiin yhtäältä tietokoneavusteisen hallintomenettelyn laillisuusvaatimuksen toteutuminen ja toisaalta luotaisiin edellytyksiä digitalisaation edistämiselle. Tämän ohella erityislainsäädännölle saattaa olla tarvetta, jotta hallinnollisen päätöksenteon sektorikohtainen monimuotoisuus voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Automaattisen hallinnollisen päätöksenteon määrittely on vaikeaa. Nykyisellään hallintolakiin tai hallinto-oikeuden ns. yleisiin oppeihin ei sisälly määritelmää automaattisesta päätöksenteosta. Niinpä automaattisen päätöksenteon määritelmä tosiasiallisesti luodaan nyt kaavaillulla uudistuksella (tosin vrt. EU:n yleinen tietosuoja-asetus 22 art, johon palaamme jäljempänä). Määritelmään on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kun uudistuksessa on kyse tietokoneavusteisen käsittelyprosessin oikeudellisesta hahmottamisesta, riskinä on, että sääntelystrategia perustuu virheellisille oletuksille tietojärjestelmien toimintaperiaatteista ja rajoista. Esimerkiksi arviomuistion erottelu avusteiseen ja itsenäiseen automaattiseen päätöksentekoon antaa kuvan, että tietojärjestelmällä olisi itsenäistä, ihmiseen rinnastuvaa toimijuutta ja itsemääräämiseen liittyvää aikomusta (”kone tekee päätöksen”). Tietojärjestelmälle – sääntö- tai tekoälypohjaiselle – ei kuitenkaan voida hahmottaa kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Sen sijaan myös tietokoneavusteisesti tai automaattisesti luotu päätös perustuu viranomaisorganisaation ja sen ihmistoimijoiden järjestelmäsuunnitteluun ja sen hyödyntämiseen. Kun arvioidaan tietojärjestelmän roolia hallinnollisessa päätöksentekomenettelyssä, joudutaan pohtimaan vastauksia useisiin hankaliin kysymyksiin. Missä määrin automaation perustuslakiulottuvuus voidaan saattaa sääntelyn piiriin kohdistamalla sääntelytoimet ihmisten työvälineisiin? Missä määrin sääntelyä pitäisi kohdistaa organisaatioon, sen ihmistoimijoihin, hyödynnettäviin tietovarantoihin sekä julkishallinnon ohjelmistokehitykseen? On huomattava, että nykyinen hallinto-oikeudellinen sääntely rakentuu vähintäänkin piilevästi ihmistoimijuudelle perustuville käytännöille. Tämä jää helposti huomaamatta lainsäädännön pintapuolisen teknologianeutraaliuden vuoksi. Automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeiden arviointi tuo myös esiin julkisorganisaatioiden sisäisen ohjeistuksen keskeisen merkityksen. Miten lainsäädäntöä käytännössä tulkitaan ja hallinnollista päätöksentekoa ohjataan?
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Kuten arviomuistiossa ja sitä edeltävässä esiselvityksessä tuodaan ilmi, automaattinen päätöksenteko on jo osa hallinnon todellisuutta. Tietoteknisten järjestelmien käyttöönotto on tapahtunut asteittain vuosikymmenten aikana. Se on jäänyt pitkälti oikeuspoliittisen keskustelun ulkopuolelle, vaikka automaattisen tietojenkäsittelyn valtiosääntöoikeudelliset ulottuvuudet on tunnistettu jo varhaisessa oikeusinformatiikan tutkimuksessa. Automaattista hallinnollista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö on yhä puutteellista. Arviossa mainituissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa sekä ylimpien laillisuusvalvojien kanteluratkaisuissa ilmaistut kriittiset näkökohdat korostavat kysymyksenasettelun merkitystä ja kiireellisyyttä. Samoin arviomuistiossa on tunnistettu automaattisen päätöksenteon merkittävyys perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Yhdymme näihin arviomuistion kriittisiin huomioihin. Olemme samaa mieltä arviomuistion peruslähtökohdasta: perusoikeuksien toteutumista on pidettävä lähtökohtana sääntelystrategian kehittämisessä. Yhtäältä digitalisaation aiheuttamat paineet ja toisaalta lainsäädännön puutteellisuus luovat ristiriidan, joka on syytä ratkaista yleislakitasoisesti. Automaattisen päätöksenteon yleislain tasoisella sääntelyllä turvattaisiin yhtäältä tietokoneavusteisen hallintomenettelyn laillisuusvaatimuksen toteutuminen ja toisaalta luotaisiin edellytyksiä digitalisaation edistämiselle. Tämän ohella erityislainsäädännölle saattaa olla tarvetta, jotta hallinnollisen päätöksenteon sektorikohtainen monimuotoisuus voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Automaattisen hallinnollisen päätöksenteon määrittely on vaikeaa. Nykyisellään hallintolakiin tai hallinto-oikeuden ns. yleisiin oppeihin ei sisälly määritelmää automaattisesta päätöksenteosta. Niinpä automaattisen päätöksenteon määritelmä tosiasiallisesti luodaan nyt kaavaillulla uudistuksella (tosin vrt. EU:n yleinen tietosuoja-asetus 22 art, johon palaamme jäljempänä). Määritelmään on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kun uudistuksessa on kyse tietokoneavusteisen käsittelyprosessin oikeudellisesta hahmottamisesta, riskinä on, että sääntelystrategia perustuu virheellisille oletuksille tietojärjestelmien toimintaperiaatteista ja rajoista. Esimerkiksi arviomuistion erottelu avusteiseen ja itsenäiseen automaattiseen päätöksentekoon antaa kuvan, että tietojärjestelmällä olisi itsenäistä, ihmiseen rinnastuvaa toimijuutta ja itsemääräämiseen liittyvää aikomusta (”kone tekee päätöksen”). Tietojärjestelmälle – sääntö- tai tekoälypohjaiselle – ei kuitenkaan voida hahmottaa kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Sen sijaan myös tietokoneavusteisesti tai automaattisesti luotu päätös perustuu viranomaisorganisaation ja sen ihmistoimijoiden järjestelmäsuunnitteluun ja sen hyödyntämiseen. Kun arvioidaan tietojärjestelmän roolia hallinnollisessa päätöksentekomenettelyssä, joudutaan pohtimaan vastauksia useisiin hankaliin kysymyksiin. Missä määrin automaation perustuslakiulottuvuus voidaan saattaa sääntelyn piiriin kohdistamalla sääntelytoimet ihmisten työvälineisiin? Missä määrin sääntelyä pitäisi kohdistaa organisaatioon, sen ihmistoimijoihin, hyödynnettäviin tietovarantoihin sekä julkishallinnon ohjelmistokehitykseen? On huomattava, että nykyinen hallinto-oikeudellinen sääntely rakentuu vähintäänkin piilevästi ihmistoimijuudelle perustuville käytännöille. Tämä jää helposti huomaamatta lainsäädännön pintapuolisen teknologianeutraaliuden vuoksi. Automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeiden arviointi tuo myös esiin julkisorganisaatioiden sisäisen ohjeistuksen keskeisen merkityksen. Miten lainsäädäntöä käytännössä tulkitaan ja hallinnollista päätöksentekoa ohjataan?
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Tällä hetkellä seurakuntien ja laajemmin kirkon hallinnossa ei esiinny automaattista päätöksentekoa. Poissuljettua ei ole, että jossain vaiheessa seurakunnissa tai laajemmin kirkossa otettaisiin käyttöön automaattinen päätöksenteko joidenkin asiaryhmien osalta. Kirkkohallitus pitää hyvänä näkemystä, jonka mukaan hallintolakiin sijoitettaisiin hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevia säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan yleisiä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Pormestari antoi oikeusministeriölle seuraavan lausunnon: Yleistä Helsingin kaupunki pitää hyvänä, että automaattisen päätöksenteon mahdollisuuksia edistetään ja toisaalta, että sen käytön harkinnassa punnitaan huolellisesti oikeusturvaa, virkavastuuta sekä lainsäädännön tarkkuutta. Kaupunki tukee pääosin arviomuistiossa esitettyä. Tarve automaattisen päätöksenteon yleiselle laintasoiselle sääntelylle on olemassa ja myös kiireellinen. Kunnilla on sellaista päätöksentekoa, jossa automatiikkaa voitaisiin hyödyntää. Nykyinen tilanne, jossa eri viranomaiset itse määrittelevät automaattisen päätöksenteon käytölle omia edellytyksiään ei ole hyvän hallinnon näkökulmasta tyydyttävä, vaan asiasta tulee säätää yleislaissa. Oppivan tekoälyn jättäminen sääntelyn ulkopuolelle tässä vaiheessa on turvallinen ratkaisu, mutta sen lainsäädännöllisten reunaehtojen selvittäminen samassa yhteydessä palvelisi mahdollisia tulevaisuuden tarpeita.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Automaattisen päätöksenteon sääntelylle on olemassa selkeä tarve ja perustelut. Aihealuetta koskeva yleislainsäädäntö tarvitaan kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja julkisen hallinnon ohjaamiseksi. Oikeusrekisterikeskus huomauttaa, että osa viranomaisista on saattanut jo ehtinyt ottaa käyttöön yksittäisiä ratkaisuja, jotka eivät ole linjassa arviomuistion rajausehdotusten kanssa. Esitettyihin rajauksiin liittyvät taloudelliset vaikutukset ovat siinä määrin merkittäviä, että niistä kannattaa laatia erillinen selvitys, ellei sellaista ole jo aikaisemmin tehty. Taustalla asiassa on se, että suuri osa tekoälyihin ja automaattiseen päätöksentekoon yleisesti liitetyistä tuottavuushyödyistä toteutuu käytännössä vain kehittyneemmillä itseoppivilla tekoälyalgoritmeilla, jotka perustuvat pitkälti tilastollisiin menetelmiin. Oikeusrekisterikeskuksen näkemyksen mukaan edellä kuvattu tuottavuuden ongelmatiikka voitaisiin ratkaista siten, että varmistettaisiin yleislain sallivan yksiselitteisesti myös muun tyyppiset ratkaisut nimenomaan valmistelevassa toiminnassa, jonka jälkeen esivalmistellut ratkaisut tekisi virkavastuun piirissä toimiva virkamies. Toinen selkeä ratkaisuvaihtoehto voisi olla poikkeamasäädöksen lisääminen sellaisia tilanteita varten, joissa viranomainen pystyy esittämään kehittyneemmän tekoälyn ylittävän muun tyyppisten ratkaisujen tarkkuuden päätöksenteossa. Tällöin kehittyneemmän menetelmän käyttö edistäisi kansalaisten perusoikeuksien turvaamista.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Kuluttajakaupassa ja muussa kaupallisessa toiminnassa automaattinen päätöksenteko on ollut käytössä jo pitkään. Elinkeinonharjoittajat ovat ulkoistaneet arkipäiväisiin oikeustoimiin liittyvän mekaanisen päätöksenteon monissa tapauksissa koneille. Tankatessaan autoaan automaatilla tai palauttaessaan tyhjiä pulloja automaattiin kuluttaja asioi koneen kanssa. Kone ”päättää” kauppiaan puolesta pullopantin määrän ja sen, mistä pulloista asiakas ylipäätänsä saa korvauksen. Menettelyyn ei liity suuria siviilioikeudellisia oikeusturvaongelmia, koska useimmiten myös elinkeinonharjoittajaa edustava ihminen on tavoitet-tavissa napinpainalluksella. Yleensä kyseinen ihminen voi myös oikaista koneen mahdollisesti tekemät virheet ja joka tapauksessa koneen toiminnasta on mahdollista reklamoida kauppiaalle. Rutiiniluonteisissa tehtävissä kuten pullojen tai polttoaineen määrän laskemisessa kone kykenee virheettömämpään suoritukseen kuin ihminen. Harvan mieleen enää tuleekaan ajatus siitä, että asiakkaan tulisi tällaisissa tilanteissa saada asioida ihmisen kanssa. Kun kysymys on esimerkiksi veron tai muun julkisoikeudellisen maksun määrän laskemisesta verovelvollisen itse ilmoittamien tietojen perusteella, tilanne ei olennaisesti poikkea siitä, miten siviilioikeudellisessa toimintaympäristössä on jo vuosia toimittu. Esimerkiksi vakuutusyhtiöissä rutiiniluonteisia korvauksia maksettaessa päätöksenteko on jo pitkään ollut automaattista. Korvaus maksetaan vakuutetun ilmoittamien tietojen perusteella eikä edes tositteita tarvitse esittää. Matkoja, hotellimajoituksia ja verkko-ostoksia koskevat sopimukset tehdään niin ikään verkossa. Kaksipuolisen oikeustoimen toisena osapuolena on automaatti. Osamaksukauppaan liittyvät luottopäätökset tekee niin ikään useimmiten kone. Viranomaiset tarjoavat uusia sähköisiä asiointitapoja osin jo siksi, että julkiselta sektoriltakin edellytetään nykyisin samoja palvelukanavia, joita yksityinen sektori tarjoaa. Kun kysymys on viranomaistoiminnassa uusiksi koetuista ilmiöistä, oikeudelliset kysymykset ja tarve reagoida oikeussuojatarpeisiin korostuvat usein enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Kuitenkin esimerkiksi verkkopankissa saatetaan päivittäin hoitaa yksilön kannalta olennaisesti merkittävämpiä asioita kuin julkisen sektorin kontakteissa. Mekaaniseen ”päätöksentekoon”, joka useimmiten perustuu tiettyjen annettujen tai automaattisesti havaittujen lukumäärien ja lukuarvojen pohjalta tehtyyn laskutoimitukseen, ei julkisoikeudellisessakaan toimintaympäristössä nähdäkseni yleensä liity merkittäviä oikeusturvaongelmia. Olennaista kuitenkin on, että ongelmatilanteissa tavoitettavissa on virkavastuulla toimiva ihminen, joka voi vaikeuksitta oikaista tai muuttaa koneen tekemää ratkaisua. Palveluperiaatteen edellyttämä asiantuntevan virkamiehen tavoittaminen ja asian nopea oikaiseminen tilanteessa, jossa kone on syystä tai toisesta päätynyt väärään tai kiistanalaiseen lopputulokseen, on ensiarvoisen tärkeää. Automaattisen päätöksenteon oikeusturvaongelmat liittyvät julkishallinnossa nähdäkseni ennen muuta viranomaisten operatiiviseen toimintaan ja sellaiseen automaattiseen tai ihmisen tekemään koneavusteiseen päätöksentekoon, jonka perusteella esimerkiksi viranomaisten suorittamaa valvontaa, tarkkailua ja tiedustelua suunnataan henkilöihin, joiden käytössä olevan tietomassan ja kokemussääntöjen perusteella voidaan olettaa olevan taipuvaisia esimerkiksi radikalisoitumiseen ja kenties siitä johtuen jopa terrorismiin. Terrorismin torjunnassa on ulkomailla tiettävästi hyödynnetty tietojärjestelmiä, jotka arvioivat radikalisoitumisriskiä esimerkiksi asuinalueen, koulun, uskonnon, perhesuhteiden, varallisuusaseman, iän, sukupuolen, ammatin, opintomenestyksen ja rikosrekisterin perusteella. Erityisen perusoikeusherkkä julkisoikeudellinen päätöksenteko kuten vaikkapa turvaamistoimiluonteisista pakkokeinoista päättäminen, lähestymiskiellon määrääminen tai elinkautisvangin vapauttaminen perustuu usein henkilön tulevaa toimintaa koskeviin ennusteisiin. Todennäköisyyksiin perustuva ennuste voi siis olla oikeudellinen ratkaisu, joka laukaisee mahdollisuuden esimerkiksi tiettyjen pakkokeinojen käyttöön. Ennusteet tehdään henkilön aikaisempaa toimintaa koskevien tietojen ja yleisten kokemussääntöjen pohjalta. Tutkinnanjohtajat, tuomarit ja muut päätöksentekijät perustavat ratkaisunsa seikkoihin, jotka myös kone voisi periaatteessa ”laskea yhteen” ja vetää niistä omat johtopäätöksensä. Kovin pitkälle menevään ”pro et contra” -punnintaan tai kohtuullisuusarviointiin konetta on kuitenkin vaikea ohjelmoida. Mikäli esimerkiksi tiedustelutoiminnan suuntaaminen tapahtuu automaattisesti tiettyjen suuresta tietomassasta havaittujen asiayhteyksien perusteella, ajaudutaan helposti yksityisyyden suojaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvän perusoikeuspunninnan alueelle. Vaativan perusoikeuspunninnan kirjoittaminen algoritmiksi ei liene käytännössä mahdollista. Etsiessään tietomassasta epäilyttäviä kontaktitietoja, tapoja tai tapahtumia, jotka mahdollisesti johtavat tiettyjen henkilöiden tarkempaan seurantaan, kone ei punnitse perusoikeuksia. Tiedustelutoimintaan liittyvän tietomassan määrä huomioon ottaen tarjolla olevan tiedon käsittely ihmisvoimin ei kuitenkaan ole mahdollista, joten automaation hyödyntäminen lienee tiedustelutoiminnassa välttämätöntä. Automaattisen tietojenkäsittelyn riskit liittyvätkin nähdäkseni selvimmin siihen, miten viranomaiset suuntaavat – tai tulevat koneavusteisesti suunnanneeksi – tiedustelua ja valvontaa eri ihmisryhmiin tietojärjestelmien ohjaamina. Kaiken kaikkiaan kysymyksen tulisi olla sen arvioinnista, mihin julkisoikeudellisiin toimintoihin liittyy sellaisia oikeusturvariskejä, jotka tekevät automaation välttämisestä tai ainakin sen käytön mahdollisimman tarkkarajaisesta sääntelystä perustelua. Mitä suurempi riski automaattisesta tietojen käsittelystä ja esimerkiksi siihen perustuvien virhepäätelmien tekemisestä aiheutuu henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpana voidaan yksityiskohtaista sääntelyä pitää. Riskien arvioinnin kannalta ei ole olennaista, onko kysymys hallintopäätösten tekemisestä vai muusta hallintotoiminnasta. Olennaisempaa on riskien paikantaminen. Tässä suhteessa arviomuistioon valittu suppea lähestymistapa jättää toivomisen varaa. Matemaattisten veropäätösten tai muiden vastaavien hallintopäätösten tekeminen on yleensä suhteellisen riskitöntä toimintaa, kun taas muunlaiseen viranomaistoimintaan voi edellä todetuin tavoin sisältyä merkittäviäkin oikeusturvariskejä. Riski saattaa kätkeytyä esimerkiksi siihen, että tulevaisuudessa koneen tekemä automaattinen tietomassan käsittely voi saada järjestelmässä aikaan esimerkiksi ”mahdolliseen kouluampujaan” liittyvän ”liputuksen”, joka käytännössä legitimoi päätöksentekijän ”syytä epäillä” -kynnyksen ylittymiseen perustuvan toiminnan. Tällöin ei välttämättä riittävästi ehditä ottaa huomioon sellaisia näkökohtia, joita koneen suorittamaan analyysitoimintoon ei ole voitu sisällyttää.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Asia on hyvä käydä läpi, mikä muistiossakin todetaan
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Ei voi yleistää ja priorisoitava lakiesitykset/ hankkeet. Mentävä tapaus kohtaisesti
  • Lausunnonantajia: 48
    Automaattisen päätöksenteon käyttöalan rajaus
      • Miten arvioitte arviomuistiossa ehdotettua käyttöalan rajaamista tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • STM pitää tätä lähtökohtaa arviomuistiossakin esitetyistä perustuslain reunaehdoista johtuen perusteltuna. Käyttöalan rajaaminen esitetyllä tavalla on todennäköisesti yksinkertaisin ja aikataulullisesti joutuisin tapa edetä niin, että perustuslakivaliokunnan automaattista päätöksentekoa koskevat reunaehdot tulee täytettyä. STM katsoo, että automaattista päätöksentekoa ei tule rajata enempää, kuin on välttämätöntä. Säännöksin ei tule esimerkiksi rajata automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle kategorisesti asiaryhmiä, joissa henkilöä on kuultava. Näin siksi, että on tilanteita, joissa henkilölle varataan tilaisuus tulla kuulluksi, mutta hän ei käytä tätä tilaisuutta hyväkseen. Tällöin asia ratkaistaisiin muutoinkin olemassa olevin tiedoin. Mikäli lisäselvitys toimitettaisiin, asia todennäköisesti ei enää olisi automaattiseen päätöksentekoon soveltuva sen edellyttämän harkinnan vuoksi. Vastuu varmistua siitä, että prosessit täyttävät hallinnon yleislakien ja erityislainsäädännön vaatimukset, on viranomaisella tai muulla julkista hallintotehtävää hoitavalla. Kuten arviomuistiossakin todetaan, säännöksen tarkempi muotoilu on syytä jatkovalmistelussa harkita tarkkaan. Säännöksen tulisi olla mahdollisimman yksiselitteinen ja tarkka, koska eri hallinnon alojen toimijoita on lukuisia. STM esittää harkittavaksi säädöstasolla automaattisen päätöksenteon käsitteiden avaamista sikäli, kuin ne kytkeytyvät sääntelyn käyttöalaan. Lisäksi tulisi harkita sen tarkentamista, mikä on tekoälyn hyödyntämisen raja näissä. Tämä on tärkeää, jottei toimijoille synny epäselvyyksiä siitä, mikä on yleislainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle jäävää avusteista päätöksenteko ja mikä puolestaan täysautomaatiota, josta yleislainsäädännössä säädetään. Esimerkiksi Kansaneläkelaitos hyödyntää jo nyt osittain automaatiota. Sääntelyn perusteluissa olisi toimeenpanon helpottamiseksi välttämätöntä antaa esimerkkejä eri hallinnon aloilta asioista, joissa automaattisen päätöksenteon edellytykset olisivat muutosten myötä käsillä ja toisaalta asioita, joissa edellytykset eivät olisi käsillä. Yleislain säännösten pakottavuus suhteessa erityissääntelyyn tulee niin ikään säätää selkeästi. STM pitää myös tärkeänä, että automaattisen päätöksenteon edellytyksiä koskeva sääntely muotoiltaisiin siten, että se kestäisi aikaa mahdollisimman pitkälle ottaen huomioon digitalisaation ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksien jatkuva kehittyminen.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos pitää ainakin toistaiseksi täysin perusteltuna si-tä, että automaattisen päätöksenteon käyttöalaa rajataan vain niihin tilanteisiin, joissa ratkaisu voidaan koneellisesti johtaa suoraan lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteissa, joissa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE pitää tätä yleislakiin ehdotettua käyttöalan rajausperustetta asianmukaisena. Arviomuistion perusteella sääntöpohjainen automaattinen päätöksenteko perustuu ihmisen määrittelemiin päätöksentekosääntöihin. Tämä edellyttää, että asiassa sovellettavat oikeudelliset normit muutetaan viime kädessä kyllä/ei-tyyppisiksi säännöiksi, jotta niihin perustuva päättely voidaan toteuttaa koneellisesti. HAKE katsoo, että aluehallintovirastojen tehtäväkentässä automaattisen päätöksenteon kohteena voisivat ensi vaiheessa olla sellaiset yksinkertaiset asiaryhmät, joissa on yksi asianosainen ja jotka päättyvät myönteiseen lopputulokseen.
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ratkaisua automaation rajaamisesta rutiininluontoisiin, yksinkertaisiin tapauksiin, jossa harkintaa ei ole, voidaan pitää hallinnon laillisuusperiaatteen (PL 2.3 ) näkökulmasta perusteltuna: harkintavaltaa käyttää ihminen, rutiiniluonteisen tapauksen voi ratkaista myös kone. Tähän jaotteluun liittyy merkittävä ongelma: miten ennakollisesti ja yleisesti määritellään harkinnanvaraiset ja ei-harkinnanvaraiset päätöslajit ilman, että yksittäinen hallintoasia otetaan tutkittavaksi? Yksi esimerkki rutiininomaisesta asiakasprosessista voisi olla asiakasmaksujen kohtuullistaminen/poistaminen, kuten SAMS lausunnossaan esittää. Även specialreglering behöver utvecklas t.ex. gällande klientavgifter. Efterskänkande och nedsättning av klientavgifter inom social- och hälsovården borde vara en rutinprocedur. I dagsläget används tyvärr möjligheten att sänka klientavgifter väldigt sällan, antagligen på grund av resurs- och personalbrister. Inkomstregistret skulle möjliggöra ett automatiskt beslutsförslag på en sänkning av klientavgifter. Det här skulle spara resurser från förvaltningen, undvika onödig indrivning och underlätta den ekonomiska pressen för många i vår målgrupp som lever i fattigdom. På så vis kunde automatiserat beslutsfattande också bidra till förverkligande av mänskliga rättigheter samt ökad jämställdhet och välmående i samhället.
      • Rahoitusvakausvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • RVV yhtyy pääasiassa arviomuistiossa esitettyyn käyttöalaan. RVV:n on mahdollista tehdä talletussuojakorvauspäätökset automaattisessa päätöksenteossa myös silloin, jos käyttöala rajataan tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa. Arviomuistiossa on nostettu esiin termit laskennalliset päätökset, yksiselitteiset ehdot sekä mekaaninen ja koneellinen päättely. On huomioitava, että näissä eri määritelmissä käyttöala rajautuu eri tavoin. Käyttöalan määrittely tuleekin tehdä huolellisesti.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa esitetty käyttöalan rajaus on tässä vaiheessa tarkoituksenmukainen. Lisäksi on syytä arvioida, onko perusteltua sisällyttää lainsäädäntöön avusteista automaattista päätöksentekoa koskevat säännökset niissä päätöksissä, jotka edellyttävät harkintavaltaa. Samoin on hyvä selvittää myös oppivan tekoälyn käytön oikeudellisia reunaehtoja.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotettu rajaus automaattisen päätöksenteon soveltamisesta tilanteissa, joissa päätöksentekosäännöt voidaan johtaa suoraan laista vailla harkintavallan käyttöä on yleisenä periaatteena tarkoituksenmukainen ja päätösten laillisuuden varmistamiseksi perusteltu. Täysin automatisoidut hallintopäätökset tulisi rajata tilanteisiin, joissa ne ratkaistaan asianosaisen kannalta myönteisesti tai hakemuksen mukaan. Tämä ja kokonaisharkinnan merkitys korostuu Maahanmuuttovirastossa käsiteltävissä asioissa.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Käyttöalan rajaaminen tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädän-nöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa, on varmasti yksilön oikeusturvan kannalta hyvin perusteltua. Automaattisen päätöksenteon käyttöala on kuitenkin ollut tähän asti verrattain suppea, jotta olisi käytössä kattavasti tietoa ja laaja-alaista osaamista sen suhteen, miten mahdollisimman aukottomasti saataisiin ehkäistyä virheelliset päätökset. Virheellisten päätösten riski lienee todennäköisempi niissä tilanteissa, jotka eivät perustu tiedossa olevin yksiselitteisiin faktoihin tai tilanteissa, joihin liittyy harkintavaltaa. Edellä mainituissa tilanteissa oikeusvarmuutta ja päätöksen kohteena olevan henkilön oikeusturvaa ei välttämättä voitaisi taata riittävällä tavalla. Jos käyttöala rajattaisiin laissa edellä mainitusti, toimisi rajaus myös tietosuoja-asetuksen 22 artiklan edellyttämänä oikeusperustana. Tästä huolimatta DVV kannattaa sen näkökulman huomioon ottamista, että esimerkiksi oppivan tekoälyn hyödyntämistä tehostettaisiin tulevaisuudessa automaattisen päätöksenteon yhteydessä.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa kaavaillaan automaattisen päätöksenteon käyttöalaan rajaamista tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista. Tällainen rajaus ei-harkinnanvaraisiin päätöstyyppeihin vaikuttaa sinänsä houkuttelevalta, mutta siihen sisältyy myös ongelmia. Teoriassa jaottelu harkinnanvaraisiin ja ei-harkinnanvaraisiin päätöstyyppeihin on yksiselitteinen. Käytännössä rajanveto on kuitenkin hankalampaa, koska sekä faktoihin että normeihin liittyy usein kielellistä tulkinnanvaraisuutta. Tällaisesta tulkinnanvaraisuudesta vapaita voisivat olla lähinnä sellaiset normit ja faktat, jotka jo lähtökohtaisesti ilmaistaan lukuina ja numeroina. Käytännössä kysymys voisi olla esimerkiksi määräaikoihin liittyvistä soveltamistilanteista. Rajaveto-ongelmien lisäksi automaattisen päätöksenteon käyttöalan tiukasta rajaamisesta seuraisi, että merkittävä osa automaattisten toimintojen todellisesta käytöstä jäisi sääntelyn ulkopuolelle. Toimintojen automatisoinnissa ei läheskään aina edes pyritä siihen, että lopullinen päätös syntyisi täysin automaattisesti. On varsin tavallista, että erilaisten järjestelmien automatisoiduilla toiminnoilla avustetaan tai ohjataan järjestelmää käyttävää henkilöä eri tavoin, mutta lopullisen päätöksen tai muun toimenpiteen tekee kuitenkin käyttäjä. Ohjaus voi tapahtua niin, että järjestelmä mahdollistaa ratkaisun tekemisen vain tietyissä rajoissa tai niin, että automatiikka tuottaa käyttäjälle tietyissä tilanteissa järjestelmään määriteltyjä muistutuksia tai huomautuksia. Lievimmässäkin muodossa tällainen automaatio vaikuttaa päätöksentekijän toimintaan ja saattaa varsin voimakkaasti ohjata sitä, mihin päätöksenteossa kiinnitetään huomiota ja millaiset ratkaisuvaihtoehdot tulevat harkittaviksi. Nyt harkittavana olevan sääntelyn tavoitteiden kannalta on epätyydyttävää, jos sääntely kohdistuu vain kokonaan automatisoituun päätöksentekoon ja kaikki inhimillistä päätöksentekoa ohjaava automaatio rajautuu sen ulkopuolelle.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa ehdotetaan automaattisen päätöksenteon rajaamista vain tilanteisiin, joissa ei käytetä lain mukaan harkintavaltaa, vaan ratkaisu olisi johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä tosiasioista. Arviomuistiossa teknologiset mallit jaetaan koneoppivaan järjestelmään eli tekoälyyn ja sääntöpohjaiseen järjestelmään, jossa automatisoitu päätöksenteko seuraa valmiiksi koodattuja sääntöjä. Amnesty toteaa, että teknologia kehittyy nopeaa vauhtia ja esimerkiksi tekoälyä käytetään jo nykyään monella tavoin ihmisiin vaikuttaen. Vaikka automaatiota ja teknologiaa onkin käytetty jo pitkään ulkoistamaan palveluita sekä korvaamaan tai täydentämään manuaalisia tehtäviä, päätöksentekovallan siirtäminen ohjelmistoille on uudempi kehityssuunta. Tekoälyn käyttäminen viranomaisten päätöksenteossa voi helposti johtaa syrjinnän ja epätasa-arvon vakiinnuttamiseen yhteiskunnassa, mikäli ohjelmistoa ja siihen koodattuja käskyjä ja koneoppimisen mallia ei ole tehty täysin läpinäkyväksi. Se, mitä ohjelmistoon on päätetty ohjelmoida, on aina riippuvainen sen tekijästä ja yhteiskunnasta sekä niiden arvoista ja asenteista. Mikäli arvot ja asenteet ovat syrjiviä (tiedostamattakin), oppii tekoälykin tekemään syrjiviä päätöksiä. Esimerkkinä voidaan mainita Yhdysvalloissa vuonna 2016 tehty ProPublica-tutkimus, jossa todettiin, että ehdonalaisista vankeustuomiosta päätettäessä käytettävä ohjelma suositteli säännönmukaisesti mustille vangeille pidempiä vankeusrangaistuksia kuin vakavampia rikoksia tehneille valkoisille vangeille (https://www.propublica.org/article/machine-bias-risk-assessments-in-criminal-sentencing). Amnesty katsoo, että tekoälyn käyttäminen päätöksenteossa olisikin oikeusturvan kannalta riskialtista ja kannattaa arviomuistiossa esitettyä linjaa rajata tekoäly automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Amnesty pitää hyvänä arviomuistion esitystä rajata viranomaisen harkintaa edellyttävät päätökset automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Automaattinen päätöksenteko tilanteissa, joihin voisi liittyä viranomaisen harkintaa, olisi hyvin riskialtista, sillä se edellyttäisi mahdollisesti ennakointia ja jonkinlaista profilointia päätöstilanteista ja hakijoista. Myös tällainen ennakointi ja profilointi muodostuu helposti jollain tapaa syrjiväksi. On olemassa todellinen riski, että automatisaation käyttö vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeuksiin, mikäli ohjelma esimerkiksi profiloi ihmisten ominaisuuksia päätöksentekoa varten. Onkin tärkeä ymmärtää mitä tietoa ohjelma kerää ihmisestä ja mihin kaikkiin päätöksiin tätä tietoa voitaisiin käyttää. Esimerkiksi sosiaaliturvapäätöksissä voisi tulla kyseeseen profiloinnin ongelmat, jos tietoa kerättäisiin vain tietyntyyppisistä aineistoista tai ominaisuuksista ja käytettäisiin sitten päätöksenteossa ilman laajempaa selvittämisvelvollisuutta. Toisaalta tiedonkeruu ennen päätöstä voi olla avainasemassa myös lain säännöksistä suoraan johdettavissa päätöksentekotilanteissa, joissa viranomaiselle ei periaatteessa ole annettu minkäänlaista harkintavaltaa. Näihinkin tilanteisiin saattaa liittyä tulkinnanvaraa. Amnesty katsookin, ettei kategorisesti voida ajatella automaation olevan täysin riskitöntä myöskään lain säännöksistä suoraan johdettavissa päätöksissä. Siksi onkin tarkoin harkittava, miten ihmisoikeuksien toteutuminen turvataan myös tällaisissa tilanteissa, mikäli päätöksenteko automatisoidaan.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa pitäydytään – tilanne huomioon ottaen ymmärrettävästi – päätösautomaation hallinto-oikeudellisten puitteiden arviointiin.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Koneellisen päätöksenteon käyttöalan rajauksen tulisi perustua yksinomaan viranomaisen etukäteen määrittelemiin lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. Näinkin vain tilanteissa, joissa kaikki asian tosiseikat ovat selvillä ja täysin kiistattomat. Vain tällä toimintatavalla pystytään varmistamaan Suomen lainsäädännön kantavan periaatteen eli lainalaisuusperiaatteen toteutuminen. Vapaan tai yleispiirteiltäänkin määritellyn konelähtöisen harkinnan tai ns. tekoälyn käytön mahdollistaminen lainsäädännön tulkinnassa irtautuu hallinnolle ominaisesta harkintavallan käytöstä ja tapauskohtaisten erityispiirteiden huomioon ottamisesta yksittäisissä ratkaisutilanteissa. Tämä on omiaan murentamaan hallinnolliseen päätöksentekoon vakiintuneesti kuuluvaa hallinnollisen harkintavallan käyttöä ja hallinnon lainalaisuuden periaatetta.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa esitetty automaattisen päätöksenteon rajaaminen päätöksentekoon, johon ei liity harkintavaltaa, on perusteltu. Kun sääntöihin kytketään algoritmi, on vaarana, että säännöt muuttuvat, mutta algoritmi unohdetaan muuttaa. Samoin algoritmin toteutuksessa ja suorituksessa voi tapahtua virheitä. Jos säännöstö on kovin monimutkainen looginen päätelmä, se voi olla vaikeasti hahmotettavissa. Kun päätös automatisoidaan sääntöjen pohjalta, päätösasiakirjaan tulisi liittää päätöksen muodostaneet säännöt ja muutoksenhakuohjeet. Laadun tarkkailu on tärkeää, jotta käytössä on riittävä testiaineisto ja riittävät testit, jotta voidaan aina varmistua, että sääntöpohjainen algoritmi toimii oikein ja on ajantasainen. Ajantasaisuuteen tulisi kytkeä jokin mekanismi, jotta voidaan varmistua siitä, että käytössä on aina oikea algoritmi. Lisäksi on huomioitava, että säännöt muuttuvat ajan myötä ja niitä tulee säännöllisesti päivittää. Säännöt voisivat olla myös yleisesti nähtävillä esim. GitHubissa tai muussa palvelussa. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmän valtionosuuslaskentaprosessi muodostuu useista eri vaiheista. Ministeriö tekee päätöksen eri vaiheiden lopussa ja sillä on mahdollisuus käyttää päätöksenteossaan harkintavaltaa. Jos päätöksentekoon ei sisälly harkintavallan käyttöä, koko prosessi voitaisiin toteuttaa automaattisesti. Tällöin eri vaiheiden tiedot ovat laskennan lopputuloksia edellisen vaiheen tiedoista.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Käyttöalan rajaaminen tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa kuulostaa perustellulta rajaukselta. Esimerkiksi Valvira voisi tehdä automaattisesti tiettyä ammattioikeutta koskevan päätöksen henkilölle, joka on suorittanut tietyn lainsäädännössä määritellyn tutkinnon tai koulutuksen Suomessa. Tiedot automaattista päätöksentekoa varten tulisi suoraan Virta- tai Koski-opintotietopalvelun kautta.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Erityisesti tilanteissa, joissa julkinen hallintotehtävä tai julkisen vallan käyttö on perustuslain 124 §:n mukaan annettu muun kuin viranomaisen tehtäväksi, säädetään toiminnasta tarkoin erityislainsäädännössä. Erityislaeissa säädellään toisinaan myös yleislaeista poikkeavasti. Hallintolaissa tai automaattista päätöksentekoa koskevassa yleislaissa ei ole mahdollista huomioida sektorikohtaisia ja erilaisia toimintoja koskevia eroavaisuuksia. Näin ollen yleislaissa tulee olla ainoastaan välttämättömät yleiskriteerit automaattiselle päätöksenteolle. Tällaisia ovat esimerkiksi laillisuusperiaatteen, hyvän hallinnon ja oikeusturvan sekä asianmukaisen tietosuojan varmistamiseen tähtäävät kriteerit. Kuten arviomuistiosta ilmenee, erityislainsäädännöllä tulisi olla mahdollisuus tarvittaessa myös poiketa yleislain lähtökohdista, jos samassa yhteydessä säädetään riittävistä menettelyistä, joilla muilla tavoin varmistetaan lainalaisuusperiaatteen ja muiden perustuslaista seuraavien edellytysten täyttyminen. Automaation ja teknologian jatkuva kehittyminen on myös seikka, joka tulisi huomioida aikaa kestäväksi tarkoitetussa yleislaissa. LVK katsoo, että ehdotus käyttöalan rajaamisesta noudattaa jossain määrin nykyistä käytäntöä automaattisen päätöksenteon osalta. Vakuutusliiketoiminnassa automaattista päätöksentekoa on pääasiallisesti hyödynnetty yksinkertaisissa korvauspäätöksissä, jotka annetaan hakemuksen mukaisesti ja joihin ei sisälly oikeudellista harkintaa tai kuulemismenettelyä. Ehdotettu käyttöalan rajaus on tarpeettoman suppea yleislakiin eikä se huomioi riittävästi käynnissä olevaa teknologista kehitystä. Rajauksen voidaan arvioida estävän digitalisaation kuten tekoälyn edistämistä ja hyödyntämistä tulevaisuudessa.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää harkintavaltaa sisältävien ratkaisujen rajaamista automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle hyväksyttävänä lähtökohtana. Vähäistä harkintavaltaa sisältäviin asioihin liittyvää substanssilainsäädäntöä tulee ministeriön näkemyksen mukaan pyrkiä kehittämään siten, että harkinta mahdollisuuksien mukaan poistuu ja päätöksenteko on automatisoitavissa. Ratkaisujen perustumista lainsäädännöstä johdettaviin yksiselitteisiin seikkoihin tulisi työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan tulkita laajasti siten, että automaattisen päätöksenteon käsittelysääntö voisi perustua myös riittävän vakiintuneeseen soveltamis- ja oikeuskäytäntöön. Myös hallinnollisia seuraamusmaksuja, jotka ovat massaluonteisia ja maksun peruste on yksiselitteinen, tulisi voida määrätä automaatiossa siitä huolimatta, että tällainen maksu voitaisiin yksittäisessä tapauksessa jättää määräämättä (force majeure). Lähinnä kyse olisi velvoitteista, joiden täyttämiseen on säädetty määräaika, joka on laiminlyöty. Menettely soveltuisi erityisesti vuotuisiin velvollisuuksiin, jollaisena työ- ja elinkeinoministeriö näkee esimerkiksi tiettyjen oikeushenkilöiden velvollisuuden ilmoittaa tilinpäätös aina rekisteröitäväksi kaupparekisteriin määräajassa. Mahdollista kuulemistarvetta ei työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan tulisi katsoa esteeksi sen enempää kuulemisen kuin päätöksenteon automatisoinnille. Velvollisuuden kohteella olisi mahdollisuus myös ottaa yhteyttä etukäteen viranomaiseen, jolloin asia voitaisiin käsitellä manuaalisesti. Samoin käytettävissä olisivat jälkikäteiset oikeussuojakeinot, johon olisi yhdistettävissä esimerkiksi matalalla kynnyksellä myönnettävä täytäntöönpanokielto. Lisäksi lainsäädännössä on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, että jos automaattinen päätös perustuu henkilön itsensä antamiin tietoihin, tulee kysyttävien tietojen olla selkeästi esitettyjä ja helposti ymmärrettäviä ja myös helposti vastattavia. Jos kysymys on muotoiltu huonosti, asiakas ei sitä välttämättä ymmärrä, ja voi antaa tahattomasti vääriä tai puutteellisia tietoja. Tämä voi johtaa tarpeettomasti esimerkiksi asian käsittelemiseen uudelleen, muutoksenhaun tarpeeseen tai muuhun prosessin pitkittymiseen.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lähtökohtaa on pidettävä suppeana jäljempänä tarkemmin esitetyin perustein.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ajatus automaation sallimisesta aluksi sääntötyyppisten normien osalta on kannatettava. Teknologian kehittyessä myös harkinnanvaraa sisältäviä päätöksiä (avoimen käsitteen sisältävä tai periaatetyyppinen normi) tulisi olla mahdollista automatisoida oikeusturvan vaarantumatta. Tässä yhteydessä olisi suotavaa arvioida myös mahdollisuutta sisällyttää lainsäädäntöön oikeus osittaisen automaation hyödyntämiseen päätöksissä, jotka edellyttävät harkintavaltaa. Harkinnanvaraiset päätökset sisältävät useita sääntötyyppisiä helposti automatisoitavia osakysymyksiä, jolloin päätöksentekojärjestelmä voidaan rakentaa siten, että ihminen ottaa kantaa päätöksenteon harkinnanvaraisiin kohtiin. Valtaosa työttömyyskassojen päätöksistä, jotka eivät sisällä harkintaa ja jotka olisivat helposti automatisoitavissa, ovat hakijalle myönteisiä päätöksiä. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiinnittää huomiota siihen, että myös hakijalle kielteisiä päätöksiä olisi automatisoitavissa, esimerkiksi silloin, kun on kyseessä enimmäismaksuajan täyttyminen. Lisäksi työttömyysturvaa koskevassa päätöksenteossa on sellainen erityispiirre, että toimivalta harkinnanvaraisen kielteisen päätöksen antamiseen on TE-toimistoilla. Varsinaisen päätöksen tekee työttömyyskassa sitä sitovan lausunnon perusteella. Koska työttömyyskassalla ei enää tässä vaiheessa ole asiassa harkintavaltaa, sitovan lausunnon mukaisen päätöksen antaminen olisi mahdollista automatisoida. Päätöksen yksityiskohtaisen perustelemisen tarve rajoittaa automatisoinnin yksiselitteisiin tilanteisiin. Haastetta järjestelmien toimintaan saattaisi tulla tilanteissa, joissa useampia etuusoikeuteen vaikuttavia seikkoja automatisoitaisiin. Tällaisissa tilanteissa selkeän ja ymmärrettävän päätöksen kirjoittaminen automaattisesti saattaa olla haasteellista.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa esitetään, että automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön no¬jalla perustua vain viranomaisen ennalta määrittelemiin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tätä periaatteessa hyvänä lähtökohtana, mutta haluaisi kuitenkin todeta, että myös koneoppivan tekoälyn pohjana käytetään päättelysääntöjä. Ministeriö korostaa sitä, että yleislain valmisteluvaiheessa tulisi pitää mahdollisuuksia avoimesti esillä ja tehdä lisäselvityksiä, mm. tarkempia vaikutusarviointeja ennen kuin rajataan sääntelyn käyttöalaa.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • FA pitää tätä lähestymistapaa liian suppeana. Perusteluja on esitelty seuraavassa kohdassa.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tämä käyttöalan rajaus on asianmukainen.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vantaan kaupunki katsoo, että käyttöala tulisi rajata kysymyksessä yksilöityihin tilanteisiin, joissa ratkaisu on loogisesti johdettavissa lainsäädännössä olevista säännöksistä sekä tiedossa olevista faktoista. Kaikki harkintavaltaa sisältävät päätökset on jätettävä automaattisen päätöksenteon käyttöalan ulkopuolelle. Harkintavaltaa sisältävissä tapauksissa voisi kuitenkin harkita sen sallimista, että asia tietyiltä osin valmisteltaisiin automaattisesti.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistion mukaan sääntely on tarkoituksenmukaista rajata itsenäiseen automaattiseen päätöksentekoon, jossa päätöksentekosäännöt voidaan johtaa suoraan laista vailla harkintavallan käyttöä. Yleisenä periaatteena esitetty rajaus on perusteltu. Automaattinen päätöksenteko on oltava mahdollista myös kaikissa sellaisissa rutiininomaisissa hallintopäätöksissä, jossa harkinnanvara liittyy lähinnä johonkin tekniseen seikkaan, kuten esimerkiksi siihen, onko jatkoaikahakemuksen osalta määrärahan käyttöaikaa jäljellä. Tällaisia päätöksiä tehdään esimerkiksi Business Finlandin toiminnassa. Tärkeää on myös, että automaattiseen päätöksentekoon suunniteltavat rajaukset eivät rajoita automaattisen valmistelun mahdollisuutta päätöksenteossa muissa asioissa kuin mistä yleislainsäädännössä säädettäisiin. Verotusmenettelyn osalta Akava viittaa Veronmaksajien keskusliiton lausuntoon.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Syyttäjälaitos kannattaa ehdotettua käyttöalan rajaamista. Automaattinen päätöksenteko on suhteellisen uusi ilmiö eikä siitä vielä ole riittävää käytännön kokemusta eikä oikeuskäytäntöä mahdollisista virhe- tai vastuutilanteista. Perustuslain ja hallinnon oikeusturvaperiaatteiden turvaamiseksi on aloitettava rajatummalla käyttöalalla. Myös oikaisuvaatimuksen ja hallintokantelun rajaaminen automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle on tässä vaiheessa perusteltua. Sen sijaan tulisi vielä pohtia käyttöalan mahdollista laajentamista hallintopäätösten lisäksi joihinkin tosiasiallisen hallintotoiminnan tilanteisiin.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela viittaa Työeläkevakuuttajat Tela Ry:n, Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen lausuntoihin automaattisen päätöksenteon käyttöalan rajauksen osalta. Yleislainsäädännössä käyttöala tulisi säännellä yleisin mahdollistavin kriteerein ja siten, että siitä käy yleisellä tasolla ilmi, millaiset tapaukset soveltuvat automaattiseen päätöksentekoon. Automaation piiriin kuuluvat asiat tulisi jättää kunkin hallintopäätöksiä tekevän tahon päätettäväksi.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Rajaus on perusteltu hallinnon lainalaisuusperiaatteen näkökulmasta sekä hyvän hallinnon periaatteiden toteuttamiseksi ja oikeusturvan varmistamiseksi.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valtuutettu pitää ehdotusta perusteltuna. Tekoälyn ja automaattisen päätöksenteon syrjivyys voi johtua monenlaisista seikoista, esimerkiksi opetusdatan virheistä tai puutteista, mallin huonosti valituista ominaisuuksista tai siitä, että päätöksentekosäännöt on suoraan rakennettu antamaan merkitystä syrjintäperusteelle. Vaikka sääntöpohjaiseenkin tekoälyyn ja automaattiseen päätöksentekoon voi siis liittyä syrjintää, on riskit ennaltaehkäistävissä ja tapahtunut syrjintä helpompaa havaita kuin ns. oppivan tekoälyn tilanteissa. Mitä läpinäkymättömämmäksi ja monitahoisemmaksi tekoälyn/algoritmin toiminta muodostuu, sitä vaikeampaa syrjintää on ehkäistä ja syrjiviä vaikutuksia havaita ja korjata. Tämä on huomioitava sääntelytarpeita ja sääntelyn sisältöä pohdittaessa. Valtuutettu kiinnittää automaattisen päätöksenteon käyttöalaa koskien yleisesti huomiota siihen, että yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaisesti tekoälyn käyttöä ja siten sen käyttöönoton vaikutuksia ja tarpeita on arvioitava kussakin tilanteessa aina yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulmasta. Yhdenvertaisuuslain 5 § sekä perustuslain 22 § ja 6 § huomioiden viranomaisen ei tule kehittää ja käyttää automaattista päätöksentekoa tavalla, joka olisi perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen tai yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen kanssa ristiriidassa. Yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaan viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja arvioida toimintansa yhdenvertaisuusvaikutuksia. Yhdenvertaisuuslain esitöissä (HE 19/2014 vp, s. 61) todetaan, että viranomainen on pyrittävä toiminnassaan poistamaan yhdenvertaisuuden toteutumisen esteet ja muutettava tällaisia olosuhteita. Viranomaisella on lisäksi velvollisuus vakiinnuttaa hallinto- ja toimintatavat yhdenvertaisuuden edistämisen varmistamiseksi.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus katsoo, että arviomuistiossa kuvattu automaattisen päätöksenteon käyttöala mahdollistaa työeläkealan nykyisenkaltaisen automaattisen päätöksenteon. Käyttöala sellaisena kuin se muistiossa on kuvattu, on kuitenkin melko rajaava. Lakisääteisen työeläketurvan toimeenpanossa päätökset perustuvat yksityiskohtaiseen erityislainsäädäntöön, jossa säädetään etuuksien myöntämisen edellytyksistä. Tämän lisäksi päätöksentekoa ohjaavat vakiintunut ratkaisukäytäntö ja Eläketurvakeskuksen soveltamissuositukset. Toimeenpanijoilla on myös lakiin perustuva velvollisuus huolehtia tarvittavien selvitysten hankkimisesta, mikä tukee sitä, että ratkaisun pohjalla olevat faktat ovat yleensä yksiselitteisiä. Näin ollen automaattisen päätöksenteon käyttöala työeläkealalla voisi olla laajempikin, mikä osaltaan lisäisi päätöksenteon luotettavuutta, virheettömyyttä ja sitä kautta oikeusvarmuutta.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistion lähtökohta on hyvä. Kela ei hyödynnä koneoppivaa teknologiaa päätöksenteossa eikä se sisälly kehityssuunnitelmiimme. Automaattisia päätöksiä annetaan sellaisissa tilanteissa, joissa on kyse olosuhteista, joiden olemassaolosta ei ole epäselvyyttä ja joiden vaikutukseen ei liity tapauskohtaista harkintaa. Automaation käyttöala ja viranomaistarpeet ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia. Tämän vuoksi käyttöalan liian tiukka rajaaminen ilman joustomahdollisuuksia voi tarpeettomasti vaikeuttaa viranomaisten toimintaa esimerkiksi tilanteissa, joissa automaatiosovellus on jo ollut käytössä eikä merkittäviä ongelmia ole ollut. Yleislainsäädäntöön olisi tarkoituksenmukaista rakentaa joustomekanismi ja määritellä erityislainsäädännön käyttöala. Joustomekanismin voisi toteuttaa esimerkiksi kuvaamalla tilanteita, joissa tiukasta sääntöpohjaisuudesta voidaan poiketa ja mitä menettelyjä tämä edellyttää. Lain perusteluissa olisi myös hyvä kuvata tilanteita, jolloin erityislainsäädäntöä kuitenkin tarvitaan.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tällainen rajaus on erityisesti verotuksen tapaisiin massahallintoasioihin liian kapea. Vain harvoissa asioissa säännökset ovat sellaiset tai ne edes voitaisiin muotoilla niin, että niiden soveltamiseen ei edes teoriassa liittyisi lainkaan harkintaa. Jos automaattinen päätöksenteko sallittaisiin vain yllä mainitut kriteerit täyttävissä asioissa Verohallinto joutuisi käytännössä luopumaan lähes kaikista automaattisista prosesseista, mikä ei olisi yhteiskunnan voimavarojen käytön ja hyvän ja tehokkaan hallinnon kannalta järkevää. Toisaalta on huomattava, että arviomuistion hallinnon lainalaisuudesta johdettavia vaatimuksia käsittelevässä luvussa (s. 29) todetaan, että erityislainsäädännössä voitaisiin mahdollisesti poiketa tästä lähtökohdasta, jos samassa yhteydessä säädetään riittävistä menettelyistä, joilla muilla tavoin varmistetaan lainalaisuusperiaatteen ja muiden perustuslaista seuraavien edellytysten täyttyminen. Verotuksen tapaisissa massahallintoasioissa tällaiset poikkeukset ovat Verohallinnon näkemyksen mukaan välttämättömiä. Jo aikaisemmin on useassa yhteydessä katsottu välttämättömäksi säätää verotuksen massamenettelyjä varten hallintolain säännöksistä poikkeavia erityissäännöksiä, joilla hallintolain säännösten asettamia vaatimuksia on lievennetty, yleisemmin hallituksen esitykseen 117/2003 vp sisältyneillä lakimuutoksilla. Huomattakoon, että hallituksen esitykseen 117/2003 vp perustuneiden lakimuutosten perusteluissa viitattiin nimenomaisesti myös verotuksen pitkälti automatisoituihin menettelyin (valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 27/2003 vp. s. 2). Verohallinnon näkemyksen mukaan automaattisen päätöksenteon tulisi arviomuistiossa ehdotetun yleissäännöksen käsittämien tilanteiden lisäksi olla lähtökohtaisesti mahdollista asiassa, joka ratkaistaan asianosaisen, kuten verovelvollisen, vaatimuksen tai ilmoittamien tietojen mukaisesti. Tämä turvaisi sen, että Verohallinto voisi jatkossakin valikoida riskiperusteisesti virkailijakäsittelyyn ne asiat, joissa se on perusteltua ilmoitettujen tietojen ja verotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi, ja käsitellä asiat muutoin automatisoidussa menettelyssä. Lisäksi automaattinen päätös tulisi voida tehdä laissa erikseen määritellyissä massaluontoisissa menettelyissä, joissa verovelvollinen ei anna vastinetta tai muuta selvitystä ja virkailijan suorittama asian käsittely ei tyypillisesti tuota asian ratkaisemiseksi merkityksellistä tietoa. Verotusmenettelyä koskevat poikkeukset lainsäädäntöön tulisi valmistella viivytyksettä rinnan yleislainsäädännön kanssa siten, että poikkeukset sisältävä erityislainsäädäntö voisi tulla voimaan samanaikaisesti yleislainsäädännön kanssa.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK pitää ehdotusta käyttöalan rajaamisesta oikeana ja jopa välttämättömänä. Ainakin laajemman harkintavallan käytön ja automaattisen päätöksenteon yhdistäminen onnistuneesti lienee joka tapauksessa hyvin vaikeaa. Käsityksemme mukaan automaattisen päätöksenteon käyttöalaa voidaan nykyisestä lisätä, vaikka se rajattaisiin vain tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa yksiselitteisistä faktoista.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto pitää esitettyä rajausta hyvänä ja perusteltuna. Esitetty rajaus vastaa niitä lähtökohtia, joiden perusteella automaattisen päätöksenteon käyttöalaa on rajattu Työllisyysrahastossa.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleislainsäädännössä käyttöala tulisi säännellä yleisin mahdollistavin kriteerein ja siten, että siitä käy yleisellä tasolla ilmi minkälaiset tapaukset voisivat luonteeltaan soveltua automaattiseen päätöksentekoon. Yleisluontoinen rajaus huomioisi paremmin erilaiset organisaatiot ja käyttöalat, eikä rajaisi käyttöalaa tarpeettoman tiukaksi. Automaation piiriin luettavat asiaryhmät ja -tyypit tulisi jättää kunkin viranomaisen päätettäviksi. Lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpanossa hallintopäätökset perustuvat yksityiskohtaiseen erityislainsäädäntöön, jossa säädetään korvausten myöntämisen edellytyksistä, ja sitä koskeviin tulkintakäytäntöihin ja ohjeistukseen. Toimeenpanijoilla on myös lakiin perustuva velvollisuus huolehtia tarvittavien selvitysten hankkimisesta, mikä tukee sitä, että ratkaisun pohjalla olevat faktat ovat yleensä yksiselitteisiä.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluja tai -etuuksia koskevaan päätöksentekoon usein liittyy päätöksenteon kohteena olevan ihmisen yksilöllisiin olosuhteisiin liittyvää monimutkaista harkintaa, jota ei voi ulkoistaa koneelle. Valtio on ihmisten muodostama yhdyskunta, ja valtiollisen vallankäytönkin tulee olla etusijassa inhimillistä toimintaa, jossa valtion apua tai tukea tarvitseva ihminen tulee halutessaan kohdatuksi toisen ihmisen toimesta. Siksi pidämme arviomuistiossa ehdotettua rajausta perusteltuna.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Kannatamme tätä rajausta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Perustuslaista ja muusta lainsäädännöstä johtuva hallinnon lainalaisuusvaatimus edellyttää, että automatisoidusti tehdyt hallintopäätökset ovat sisällöltään aivan yhtä oikeita ja lainmukaisia kuin perinteisellä tavalla tehdyt päätöksetkin. Niissä on otettava huomioon kaikki käsillä olevaan tapaukseen soveltuva aineellinen lainsäädäntö ja tuota lainsäädäntöä on sovellettava oikein ratkaistavana olevan tapauksen faktat huomioon ottaen. Kaikki hallintomenettelyn erilaiset variaatiot on tunnistettava ja menettelyn on oltava menettelysäännösten mukaista. Päätösten perusteluvaatimuksetkin on täytettävä asianmukaisella tavalla. Lisäksi on voitava osoittaa päätöksestä virkavastuussa olevat henkilöt. Näiden vaatimusten täyttäminen näyttäisi jo sellaisenaan edellyttävän juuri sellaista lähtökohtaista käyttöalan rajausta, joka arviomuistiossakin on tehty. Tämä tarkoittaa, että automatisoituun päätöksentekojärjestelmään tulee etukäteisen kartoituksen ja määrittelyn pohjalta huolellisesti ohjelmoida ne säännökset, joita järjestelmän käsiteltäviksi aiotuissa hakemuksissa tai muissa asioissa on sovellettava. Järjestelmään ohjattavissa tapauksissa soveltamistilanteiden on puolestaan oltava sellaisia, joissa säännösten edellyttämien faktojen olemassaolo on järjestelmässä sähköisesti todettavissa. Kysymys on tällöin käytännössä siitä, että sovellettavien säännösten edellyttämät faktat ovat ohjelmoitavissa järjestelmään on/off -tyyppisiksi tarkistuskomennoiksi. Tästä seuraa, että sovellettavien säännösten tulee sijoittua ns. sidotun oikeusharkinnan eikä tarkoituksenmukaisuusharkinnan alueelle ja lisäksi säännöksen edellyttämien tosiseikkojen ja tapauksen faktojen keskinäisen vastaavuuden on oltava yksiselitteisesti todettavissa sähköisestä aineistosta. Kysymys ei voi olla monimutkaista oikeudellista tulkintaa sen enempää kuin tarkoituksenmukaisuusharkintaakaan edellyttävistä tapauksista. Maanmittauslaitos pitää siis arviomuistiossa valittua lähtökohtaa oikeana. Yleislainsäädännön tasolla automatisoitu päätöksenteko tulee ilmeisesti rajata tällaiseen ns. sääntöpohjaiseen automaatioon. Sen sijaan niitä erilaisia asiaryhmiä, jotka tällaisen automatisoinnin kohteena voisivat olla, ei olisi yksityiskohtaisesti nimettävä ja lueteltava sen enempää yleislainsäädännössä kuin erityislainsäädännössäkään. Hallinnon yleinen lainalaisuusvaatimus ja käyttöalan tässä mainittu rajaus voidaan nähdä riittäviksi takeiksi oikeusturvan toteutumiselle tältä osin. Lisäksi on huomattava, että myös yksittäisiin asiaryhmiin, joita viranomaisen toimialueella käsitellään, yleensä liittyy sanotun asiaryhmän sisälläkin sellaisia tapauksia, jotka soveltuvat automatisoinnin piiriin ja sellaisia tapauksia, jotka siihen eivät sovellu.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ehdotettu käyttöalan rajaaminen mahdollistaa työeläkealan nykyisenkaltaisen automaattisen päätöksenteon. Yleislain tulisi kuitenkin olla mahdollistavaa ja mahdollisimman yleisellä tasolla, jotta sektorikohtaiset erot voidaan huomioida. Automaation piiriin luettavat asiaryhmät ja -tyypit tulee jättää kunkin viranomaisen päätettäväksi. Lakisääteisen työeläkevakuutuksen toimeenpanossa hallintopäätökset perustuvat työeläkkeitä ja työeläkevakuuttamista sääteleviin lakeihin ja asetuksiin sekä ohjeisiin. Yksityiskohtainen lainsäädäntö asettaa selkeät rajat niin manuaaliselle kuin automaattisellekin päätöksenteolle. Työeläkealalla ratkaisu on siten johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteistä faktoista. Automatiikkaa lisätään lakisääteiseen eläkepäätösprosessiin. Automatiikan käyttö lisää eläkepäätösprosessin oikeusvarmuutta, asiakkaiden oikeusturvaa ja nopeuttaa käsittelyä sekä vähentää inhimillisiä virheitä.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Rajaus on perusteltu. Lainsäädännöstä johtaminen tarkoittaisi tässä sitä, että päätös rakentuu lain kirjaimesta sekä esitöistä ja mahdollisista oikeustapauksista rakentuville määreille, jotka eivät ole sillä tavoin tulkinnanvaraisia, että automatisoidun päätöksentekojärjestelmän pitäisi tehdä esimerkiksi suhteellisuusarviointia. Lähtökohtana olisi siis sellaisten automaattisten päätöksentekojärjestelmien mahdollistaminen, joiden puitteissa päätöksenteko perustuu varsin tavanomaiselle oikeudelliselle päättelylle. Käsitykseni on se, että automaattisen päätöksenteon käytännön sovellutukset eivät vielä tällä hetkellä ole sillä teknisellä tai edes teoreettisella tasolla, että varsinainen harkinta tai harkintavallan käyttö olisi mahdollista. En kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että sovellukset jossain tulevaisuudessa kehittyisivät tähän suuntaan ja että arviomuistiossa esitettyä lähtökohtaa voisi siinä tapauksessa muuttaa. Sellaisessa ihmiskunnan teknologisessa kehitysvaiheessa ympäröivä yhteiskunta näyttäisi jo muutenkin melko erilaiselta.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Arviomuistiossa ehdotetaan automaatiossa syntyvät päätökset rajattavaksi tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista eikä päätöksentekoon sisälly harkintavaltaa. Veronmaksajain keskusliitto pitää rajausta sinällään perusteltuna. Verotuspäätöksen tekeminen edellyttää kuitenkin lähes aina harkintaa. Harkinta ja tulkinta kohdistuvat verolaskelman pohjana oleviin faktoihin. Varsinainen verojen laskenta on pitkälle mekaaninen toimenpide, jonka lopputulos on johdettavissa suoraan laista. Tulon veronalaisuus ja menon vähennyskelpoisuus on lainsäädännössä säädetty avoimin termein, joten niitä ei voida täysin yksiselitteisesti määritellä koneellisesti arvioitavaksi. Näin olleen on epäselvää, miten ehdotettu sääntely sopisi verotuksessa jo käytössä olevaan menettelyyn. Jotta mahdollinen yleinen automaattisen päätöksenteon sääntely mahdollistaisi nykyisen kaltaisen verotuksen, tulisi säännöksissä kuvata tarkasti, millaiset tiedot katsotaan sellaisiksi yksiselitteisiksi faktoiksi, jotka kelpaavat automaattisen päätöksenteon perusteiksi. Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan esimerkiksi verovelvollisen itsensä ilmoittamia ja sivullisilmoittajien antamia tietoja tulisi pitää riittävän yksiselitteisinä faktoina, vaikkei niiden tosiasiallisesta paikkansapitävyydestä olekaan varmuutta. Samoin asian jatkovalmistelussa tulisi uudelleenarvioida se, kenen vastuulla viranomaisille annettavien tietojen oikeellisuuden tulkinta on ja milloin annetun tiedon voidaan katsoa olevan siinä määrin väärä, että sen antaminen on perusteltua sanktioida. Nykymuotoinen seuraamusmaksujen määrääminen tulkinnanvaraisten tietojen ilmoittamisen perusteella on kohtuutonta.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Tämä käyttöalan rajaus on kannatettava ja välttämätön muun muassa automaattisesta päätöksenteosta aiheutuvan syrjinnän riskin minimoimiseksi.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Vastuun kohdentamisen ja automaattisen päätöksenteon ennakoitavuuden ja valvottavuuden sekä ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden turvaamisen vaatimukset näyttävät muodostuvan jossain määrin erilaisiksi sääntöperusteisessa automaatiossa ja tekoälypohjaisessa päätöksenteossa. Arviomuistion erottelu sääntöperusteisen ja aidosti oppivan tekoälyperusteisen päätöksenteon välillä on teoriassa perusteltu, mutta käytännössä tämä erottelu voi johtaa toki automaation alan aika vahvaan rajoittamiseen ja käytännön vaikeuksiin siinä, että osa ohjelmistotuotteista sisältää sekä sääntöperusteisia että oppivia elementtejä. Perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmenevät seikat huomioon ottaen automaattinen päätöksenteko voitaisiin kuitenkin tässä vaiheessa kohdentaa sellaisiin päätöstyyppeihin, joissa ei lainsäädännön perusteella tehdä kovin moniulotteista ja inhimilliseen punnintaan perustuvaa harkintaa. Arviomuistiossa tehty erottelu harkintavaltaa sisältäviin päätöksiin ja puhtaasti oikeudellisesti päätöksentekotilanteessa esillä olevista tosiseikoista määräytyvään sidottuun päätöksentekoon on kuitenkin varsin jyrkkä, eikä vastaa tosiasiassa monissa asioissa tilannetta, jossa harkintavalta on eri asteista. Yksinkertaisessakin asiassa voi ilmetä tilanteita, joissa kaavamainen päättely ei toimi. Huomioon tulee myös ottaa se, että myös tosiasialliseen hallintotoimintaan, johon ei liity hallintopäätösten tekoa, saattaa liittyä sellaisia perusoikeuskysymyksiä, joita voi olla aiheellista säännellä laissa.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Ratkaisua automaation rajaamisesta rutiininluontoisiin, yksinkertaisiin tapauksiin, jossa harkintaa ei ole, voidaan pitää hallinnon laillisuusperiaatteen (PL 2.3 §) näkökulmasta perusteltuna: harkintavaltaa käyttää ihminen, rutiiniluonteisen tapauksen voi ratkaista myös kone. Ajatus perustuu aiemmassa tutkimuksessa (erityisesti oikeusinformatiikassa) omaksuttuun jaotteluun rutiininluontoisten ratkaisujen ja harkintaa edellyttävien tapausten välillä. Samassa yhteydessä on kuitenkin usein nostettu esiin jaotteluun liittyvä ongelma: miten ennakollisesti ja yleisesti määritellään harkinnanvaraiset ja ei-harkinnanvaraiset päätöslajit ilman, että yksittäinen hallintoasia otetaan tutkittavaksi? Harkintavalta on kielellisistä ilmaisuista ilmenevää virkamiehelle tarkoituksella jätettyä liikkumavaraa päätyä erilaisiin tulkinta- ja ratkaisuvaihtoehtoihin. Harkintavalta on aineellisen oikeudenmukaisuuden ja resurssien tehokkaan kohdentamisen väline, joka suuntautuu tulevaisuuteen. Siinä päätetään tapauskohtaisesti ihmisten ja yhteisöjen oikeuksista, eduista ja velvollisuuksista. Tämän lisäksi harkintavaltaan liittyy eettisiä kysymyksenasetteluja, joita oikeustieteessä on otettu haltuun ns. hallinnon oikeusperiaatteiden (suhteellisuus, yhdenvertaisuus, objektiivisuus, tarkoitussidonnaisuus, luottamuksensuoja; hallintoL 6 §) muodossa. Näiden periaatteiden tulisi ohjata harkintavallan käyttöä. Niinpä voidaan ajatella, ettei sääntöpohjainen automaatio sovellu harkintaan, kun on otettu huomioon edellä mainitut tulkinnanvaraisuustekijät. Sääntöpohjaiset järjestelmät (toisin kuin oppivat) eivät liioin tuota todennäköisyyksiä, joilla voitaisiin luoda tulevaisuuteen suuntautuvia ennusteita. Täten harkintavaltaa sisältävän lainsäädännön sulkeminen pois sääntöpohjaisen automaation alasta on ainakin tällä hetkellä perusteltu lähtökohta. On kuitenkin huomattava, että oppivat järjestelmät ja erityisesti kieliteknologian sovellukset saattavat tulevaisuudessa mahdollistaa automaation laajentamisen myös niihin päätöslajeihin, jotka oikeudellisesti määritetään harkinnanvaraisuuden kautta. Vaikka jaottelu harkinnanvaraisiin ja ei-harkinnanvaraisiin päätöstyyppeihin on teoriassa yksiselitteinen, käytännössä voidaan törmätä vaikeuksiin. Harkintavallan paikantaminen voi olla hankalampaa kuin voisi kuvitella: usein se ilmenee vain avoimista kielellisistä muotoiluista (vrt. muistion s. 12 avoimet käsitteet ja periaatetyyppiset normimuotoilut). Onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten tulkitaan arviomuistiossa mainittuja ”yksiselitteisiä faktoja” ja lainsäädäntöä, joka soveltuisi ongelmitta koneellisesti luettavaksi. Vaikka päätösautomaation avulla voidaan päästä osasta rutiininomaista työtä, hallinnon päätöksenteon ei tule kaavamaistua digitalisaation vuoksi. Sääntelystrategian suunnittelussa tulisi huomata kategorisen ennakollisen erottelun hankaluudet. Kiinnitämme vielä huomiota tietojärjestelmäavusteisten päätöksentekoprosessien joustamattomuuteen ja ”konservatiivisuuteen”. Joustamattomuus seuraa ennakollisten päätössääntöjen jähmettämisestä tietojärjestelmäarkkitehtuuriin. Järjestelmäarkkitehtuuri ohjaa perustavanlaatuisella tasolla hallinnollisen päätöksentekijän toimintamahdollisuuksia. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, miten päätöksentekijä käytännössä pystyy käyttämään lailla määriteltyä harkintavaltaansa. Tietojärjestelmien arkkitehtuuriratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Arkkitehtuuriratkaisujen muuttaminen jälkikäteen voi olla jopa mahdotonta ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Tämä tulee ottaa huomioon suunniteltaessa, kehitettäessä ja hyödynnettäessä julkishallinnon tietojärjestelmiä. Kun arviomuistion tavoitteena on edistää oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavaa automaatiota, tulisi sääntelystrategiassa kiinnittää erityistä huomiota yleisesti hallinnollisen päätöksenteon ja sen automaation laatuun ja laatukriteerien valintaan. Miten määritetään ne laatustandardit, jotka julkishallinnon ohjelmistokehityksessä tulee täyttää, ja miten laadunvalvonnasta varmistutaan?
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Ratkaisua automaation rajaamisesta rutiininluontoisiin, yksinkertaisiin tapauksiin, jossa harkintaa ei ole, voidaan pitää hallinnon laillisuusperiaatteen (PL 2.3 §) näkökulmasta perusteltuna: harkintavaltaa käyttää ihminen, rutiiniluonteisen tapauksen voi ratkaista myös kone. Ajatus perustuu aiemmassa tutkimuksessa (erityisesti oikeusinformatiikassa) omaksuttuun jaotteluun rutiininluontoisten ratkaisujen ja harkintaa edellyttävien tapausten välillä. Samassa yhteydessä on kuitenkin usein nostettu esiin jaotteluun liittyvä ongelma: miten ennakollisesti ja yleisesti määritellään harkinnanvaraiset ja ei-harkinnanvaraiset päätöslajit ilman, että yksittäinen hallintoasia otetaan tutkittavaksi? Harkintavalta on kielellisistä ilmaisuista ilmenevää virkamiehelle tarkoituksella jätettyä liikkumavaraa päätyä erilaisiin tulkinta- ja ratkaisuvaihtoehtoihin. Harkintavalta on aineellisen oikeudenmukaisuuden ja resurssien tehokkaan kohdentamisen väline, joka suuntautuu tulevaisuuteen. Siinä päätetään tapauskohtaisesti ihmisten ja yhteisöjen oikeuksista, eduista ja velvollisuuksista. Tämän lisäksi harkintavaltaan liittyy eettisiä kysymyksenasetteluja, joita oikeustieteessä on otettu haltuun ns. hallinnon oikeusperiaatteiden (suhteellisuus, yhdenvertaisuus, objektiivisuus, tarkoitussidonnaisuus, luottamuksensuoja; hallintoL 6 §) muodossa. Näiden periaatteiden tulisi ohjata harkintavallan käyttöä. Niinpä voidaan ajatella, ettei sääntöpohjainen automaatio sovellu harkintaan, kun on otettu huomioon edellä mainitut tulkinnanvaraisuustekijät. Sääntöpohjaiset järjestelmät (toisin kuin oppivat) eivät liioin tuota todennäköisyyksiä, joilla voitaisiin luoda tulevaisuuteen suuntautuvia ennusteita. Täten harkintavaltaa sisältävän lainsäädännön sulkeminen pois sääntöpohjaisen automaation alasta on ainakin tällä hetkellä perusteltu lähtökohta. On kuitenkin huomattava, että oppivat järjestelmät ja erityisesti kieliteknologian sovellukset saattavat tulevaisuudessa mahdollistaa automaation laajentamisen myös niihin päätöslajeihin, jotka oikeudellisesti määritetään harkinnanvaraisuuden kautta. Vaikka jaottelu harkinnanvaraisiin ja ei-harkinnanvaraisiin päätöstyyppeihin on teoriassa yksiselitteinen, käytännössä voidaan törmätä vaikeuksiin. Harkintavallan paikantaminen voi olla hankalampaa kuin voisi kuvitella: usein se ilmenee vain avoimista kielellisistä muotoiluista (vrt. muistion s. 12 avoimet käsitteet ja periaatetyyppiset normimuotoilut). Onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten tulkitaan arviomuistiossa mainittuja ”yksiselitteisiä faktoja” ja lainsäädäntöä, joka soveltuisi ongelmitta koneellisesti luettavaksi. Vaikka päätösautomaation avulla voidaan päästä osasta rutiininomaista työtä, hallinnon päätöksenteon ei tule kaavamaistua digitalisaation vuoksi. Sääntelystrategian suunnittelussa tulisi huomata kategorisen ennakollisen erottelun hankaluudet. Kiinnitämme vielä huomiota tietojärjestelmäavusteisten päätöksentekoprosessien joustamattomuuteen ja ”konservatiivisuuteen”. Joustamattomuus seuraa ennakollisten päätössääntöjen jähmettämisestä tietojärjestelmäarkkitehtuuriin. Järjestelmäarkkitehtuuri ohjaa perustavanlaatuisella tasolla hallinnollisen päätöksentekijän toimintamahdollisuuksia. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, miten päätöksentekijä käytännössä pystyy käyttämään lailla määriteltyä harkintavaltaansa. Tietojärjestelmien arkkitehtuuriratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Arkkitehtuuriratkaisujen muuttaminen jälkikäteen voi olla jopa mahdotonta ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Tämä tulee ottaa huomioon suunniteltaessa, kehitettäessä ja hyödynnettäessä julkishallinnon tietojärjestelmiä. Kun arviomuistion tavoitteena on edistää oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavaa automaatiota, tulisi sääntelystrategiassa kiinnittää erityistä huomiota yleisesti hallinnollisen päätöksenteon ja sen automaation laatuun ja laatukriteerien valintaan. Miten määritetään ne laatustandardit, jotka julkishallinnon ohjelmistokehityksessä tulee täyttää, ja miten laadunvalvonnasta varmistutaan?
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Kirkkohallitus pitää esitettyä rajausta hyvänä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Arviomuistiossa esitetty käyttöalan rajaus on turvallinen ja perusteltu. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä arvioida myös mahdollisuutta sisällyttää lainsäädäntöön oikeus osittaisen automaation hyödyntämiseen myös niissä päätöksissä, jotka edellyttävät harkintavaltaa, sekä edellä kuvatulla tavalla ennakoida myös oppivan tekoälyn käytön oikeudellisia reunaehtoja.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Lainsäädännön näkökulmasta ehdotus on kannatettava ja hyvin perusteltu. Olisi hyvä selventää käyttöalan rajausta siten, että kun kyseessä ei ole päätöksenteko vaan valmisteleva toiminta, rajausta ei olisi tarve noudattaa. Tämä helpottaisi säädettävän yleislain tulkitsemista käytännössä.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Arviomuistion mukaan automaattisen päätöksenteon käyttöala rajattaisiin tilanteisiin, joissa automaattisen päätöksenteon sääntely on helpointa ja oikeusturvaa vaarantavat riskit käytännössä pienimpiä. Ratkaisu on sinänsä perusteltu, mutta jättää ison osan toimintakenttää vaille sääntelyä. Oikeudellisesti arvioiden suurimmat asiayhteyteen liittyvät riskit liittyvät nähdäkseni edellä todetuin tavoin koneavusteiseen toimintaan, jonka perusteella viranomaisten suorittamaa valvonta-, tarkkailu- ja tiedustelutoimintaa suunnataan. Erilaiset automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvat koneavusteiset profiloinnit saattavat helpottaa esimerkiksi rikosten selvittämistä, mutta rikosten ennakollisessa torjunnassa niiden käyttöön on syytä suhtautua varauksellisesti. Todennäköisiä tulevia rikoksentekijöitä ei tulisi pyrkiä listaamaan koneavusteisesti, vaikka se olisikin tiettyjen tiedossa olevien olosuhteiden ja ominaisuuksien varaan perustuvan ohjelmoinnin perusteella mahdollista. Usein käytetty esimerkki koneavusteisten ennusteiden ongelmallisuudesta on ns. COMPAS-järjestelmä, jota käytettiin rikoksentekijän uusimisriskin arviointiin tuomioistuimissa Yhdysvalloissa. Ainakin New Yorkin, Wisconsinin ja Floridan osavaltioiden tuomioistuimissa käytetty päätöksenteon tukijärjestelmä COMPAS laski käytännössä säännönmukaisesti matalamman uusimisriskin valkoisille tuomituille kuin muulle väestölle.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Huonosti jos aiheutuu huomattavia kärsimyksiä, jos koneellista lainsäädäntöä ei voi kumota ja mitätöidä. Joskus "analoginen/manuaalinen" lainsäädäntö olisi humaania ja eettistä.
      • Miten arvioitte ehdotettua lähtökohtaa, jonka mukaan automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön nojalla perustua vain viranomaisen ennalta määrittelemiin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin (ei esimerkiksi oppivaan tekoälyyn)?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Ks. edellä.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos katsoo, että ainakin tällä hetkellä perustuslaista ja hallintolaista tulevat hyvän hallinnon vaatimukset ja virkavastuun toteutuminen olisivat hyvin vaikeasti sovitettavissa yhteen esimerkiksi oppivan tekoälyn hyödyntämiseen automaattisessa päätöksenteossa, koska silloin oltaisiin Rikosseuraamuslaitoksen käsityksen mukaan hyvin lähellä automaattisen harkintavallan käyttöä hallinnollisessa päätöksenteossa.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE katsoo, että lähtökohta on oikea, kun kyseessä on automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö. Tiettyjen viranomaistehtävien osalta oikeutus oppivan tekoälyn käyttöön päätöksenteossa voitanee tarvittaessa antaa erityislainsäädännössä. Arviomuistion perusteella oppivan tekoälyn käyttäminen päätöksenteon perusteena tarkoittaa sitä, että tekoälyohjelmisto löytää sille annetusta suuresta aineistosta, esimerkiksi joukosta hakemuksia ja niistä tehtyjä hallintopäätöksiä, säännönmukaisuuksia hakemuksen ja päätöksen välillä. Löytämäänsä tilastollista säännönmukaisuutta ohjelmisto voi soveltaa sille annettuihin uusiin hakemuksiin. Oppivan järjestelmän ongelmaksi muodostuu lain soveltamisen näkökulmasta se, että kyseessä on vain todennäköisyyksiin perustuva ennuste eikä oikeudellinen arvio. HAKEn näkemyksen mukaan oppiva tekoäly soveltunee lähinnä ns. tosiasiallisen hallintotoiminnan luonteisten tehtävien yhteyteen.
      • Rahoitusvakausvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • RVV katsoo, että tulee tarkkaan harkita, onko tarkoituksenmukaista kytkeä automaattinen päätöksenteko tiettyyn teknologiaan tai kategorisesti sulkea tietty teknologia pois automaattisen päätöksenteon piiristä. Teknologinen kehitys on nopeaa ja on mahdollista, että tiettyyn teknologiaan kytketty käyttöala aiheuttaa lain nopean vanhentumisen. RVV:n näkemyksen mukaan tekoälyn hyödyntäminen voisi tulevaisuudessa olla hyödyllistä esimerkiksi todennäköisyyksien tai riskien laskemisessa. Aiemmin mainittujen talletussuojakorvauspäätösten lisäksi RVV tekee päätöksiä sellaisista maksuista, jotka perustuvat osittain maksuvel-vollisen toiminnasta aiheutuvaan riskiin. RVV:n mukaan automaattista päätöksentekoa koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä tuleekin riittävästi arvioida, ettei mahdollinen lainsäädäntö estä teknologisten innovaatioiden hyödyntämistä valtionhallinnossa.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Rajaaminen on tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tekoälyä voidaan ja tullaan jatkossa mahdollisesti hyödyntämään päätöksenteon valmistelussa, mutta oikeusturvan kannalta on perusteltua tässä vaiheessa rajata päätöksenteko tilanteisiin, joissa päätös perustuu laista johdettuihin yksiselitteisiin päättelysääntöihin.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa kuvatut mahdolliset tavat kuvata tilanteita, joissa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa, esimerkiksi laskennalliset päätökset, yksiselitteiset ehdot tai mekaaninen tai koneellinen päättely, voisivat kuvata hyvin tavoiteltavia päätöksenteon edellytyksiä. Vaikka se lähtökohta, että automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön nojalla perustua ainoastaan viranomaisen ennalta määrittelemiin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin on perusteltu, se voi hallinnon tehokkaan järjestämisen kannalta olla hyvin haastava. Hallinnon tehokas järjestäminen ja päätösten antaminen hallinnon asiakkaalle mielekkäässä ajassa voisi olla tällöin vaikeampaa. Oikeusturvan toteutumisen puolesta kannatettavaa olisi, että sääntelyssä harkittaisiin erityisen tarkasti niitä tilanteita, joissa sallittaisiin koneoppivan tekoälyn tuottamat päätökset ja otettaisiin huomioon se, että sääntely ei ainakaan DVV:n tämänhetkisen arvion mukaan soveltuisi oikaisuvaatimuksen tai hallintokantelun käsittelyyn. DVV haluaa kuitenkin korostaa, ettei se vastusta oppivan tekoälyn hyödyntämistä. Automaattisen päätöksenteon kohteena olevan yksilön oikeusturvanäkökulmasta voisi olla perusteltua, että tarkoin harkituissa tilanteissa ei olisi esteitä oppivan tekoälyn tekemille hallinnollisille päätöksille sellaisissa asioissa, joissa sisällöllisesti virheellisen päätöksen seurauksena yksilön oikeuksille ja vapauksille ei tapahtuisi peruuttamatonta, ja joissa päätös on helposti oikaistavissa.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon rajaaminen ennalta määriteltyjen päättelysääntöjen soveltamiseen olisi hallinnon laillisuusperiaatteen mukainen ratkaisu. Sääntelyn perustaminen erilaisten teknologioiden erottelulle tuskin kuitenkaan on onnistunut ratkaisu. Käytettävän teknologian sijasta lainsäädännössä olisi syytä kiinnittää huomiota sääntelyn tavoitteisiin, eli tässä päätöksenteon ennakoitavuuteen, ymmärrettävyyteen ja läpinäkyvyyteen. Tiettyihin teknisiin ratkaisuihin perustuva sääntely on vaarassa vanhentua nopeasti teknologian kehittyessä.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ks. edellinen vastaus
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään julkisen hallinnon digitalisaatiota, jonka toteuttamiseen tekoäly on yksi avainteknologia. Tämän vuoksi työtä tulee jatkaa nykykäytännön jatkumisen turvaavan päätösautomaation lainsäädännön valmistelun jälkeenkin. Tekoälyn käytölle julkishallinnossa muuta kuin päätöksentekoa varten tulee luoda selkeät puitteet esimerkiksi suosituksin ja parhain käytännöin. Arviotyötä tulee ehdottomasti jatkaa kiinteässä vuoropuhelussa palvelujen tarjoajien ja hallinnon toimijoiden kanssa. Arviomuistion perusteella viranomaisilla on käytännön tarpeita saada selvyys tekoälyn käyttämiseen myös päätösautomaatiota laajemmalti.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Koneellisen päätöksenteon käyttöalan rajauksen tulisi perustua yksinomaan viranomaisen etukäteen määrittelemiin lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. Näinkin vain tilanteissa, joissa kaikki asian tosiseikat ovat selvillä ja täysin kiistattomat. Vain tällä toimintatavalla pystytään varmistamaan Suomen lainsäädännön kantavan periaatteen eli lainalaisuusperiaatteen toteutuminen. Vapaan tai yleispiirteiltäänkin määritellyn konelähtöisen harkinnan tai ns. tekoälyn käytön mahdollistaminen lainsäädännön tulkinnassa irtautuu hallinnolle ominaisesta harkintavallan käytöstä ja tapauskohtaisten erityispiirteiden huomioon ottamisesta yksittäisissä ratkaisutilanteissa. Tämä on omiaan murentamaan hallinnolliseen päätöksentekoon vakiintuneesti kuuluvaa hallinnollisen harkintavallan käyttöä ja hallinnon lainalaisuuden periaatetta.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotettu lähtökohta, jonka mukaan automaattinen päätöksenteko perustuisi vain viranomaisen ennalta määrittelemiin lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin, on kannatettava. Oppiva tekoäly (esim. neuroverkko) on ns. blackbox-ratkaisu ja soveltuu vain päätöksenteon tueksi ja se voi avustaa päättelysääntöjen muodostumisessa, muttei sovellu automaattiseen päätöksentekoon. Päättelysääntöihin perustuva algoritmi on 100 % varma (teoriassa), jos se toteutetaan ja hallinnoidaan hyvin. Oppivan tekoälyn osalta kansalaiselle ei kuitenkaan voida tarjota mitään selkeitä sääntöjä päätöksenteon tueksi. Jos oppivan tekoälyn kautta tehtävien päätösten perusteet voidaan visualisoida käyttäjälle (esimerkiksi näyttämällä konkreettisesti, mihin koneen luokittelemaan klusteriin hakija kuuluu), hakija voisi saada käsityksen päätöksen oikeellisuudesta. Hakijalla on aina kuitenkin mahdollisuus hakea muutosta, ja muutoksenhakuprosessit toimivat myös koneoppimisalgoritmille takaisinsyötteenä, jolloin pitkällä aikavälillä myös päätösten oikeellisuus todennäköisesti paranisi. Muutoksenhakuprosessia ei tulisi kuitenkaan tässä tilanteessa automatisoida. Oppivan tekoälyn haasteena voi olla myös nopeasti muuttuva ympäristö, jolloin opittu malli ei välttämättä tuota oikeita ratkaisuja olosuhteisiin nähden. Toisaalta viranomaiselle voisi tarjoutua mahdollisuus varautua poikkeusoloihin kouluttamalla oppiva tekoäly poikkeustilanteissa ja näin myös mahdollisuuden reagoida nopeammin poikkeustilanteisiin ottamalla poikkeustilanteiden malli käyttöön automaattisessa päätöksenteossa.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotettu lähtökohta on hyvä ja perusteltu.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • LVK ei kannata ehdotettua rajausta. Yleissääntelyn tulisi olla salliva ja teknologianeutraali. Oppivaan tekoälyyn perustuvan päätöksenteon etukäteinen ja kategorinen kieltäminen ilman tarkempaa analyysiä sen vaikutuksista oikeusturvaan ei ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista. Lisäksi on huomioitava, että tekoälyä koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan laatimassa EU-tasolla (valkoinen kirja annettu 19.2.2020). Arviomuistiossa esitetään, että erityislainsäädännöllä tulisi olla mahdollisuus poiketa näistä lähtökohdista, jos samassa yhteydessä säädetään riittävistä menettelyistä, joilla muilla tavoin varmistetaan lainalaisuusperiaatteen ja muiden perustuslaista seuraavien edellytysten täyttyminen. LVK:n näkemyksen mukaan tämä on välttämätöntä etenkin, jos yleislakiin sisällytetään edellä mainitun kaltaisia rajoituksia. Selvyyden vuoksi LVK korostaa, että mikäli julkinen hallintotehtävä on annettu yksityiselle toimijalle, tulee tällä olla samat toimivaltuudet kuin viranomaisella laatia ja määritellä tehtävän ja automaattisen päätöksenteon edellyttämät päättelysäännöt.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi oppivaa tekoälyä tulisi ratkaista yleislainsäädäntöä valmisteltaessa ja ainoastaan mahdolliset alakohtaiset reunaehdot tulisi jättää erityislainsäädännössä ratkaistavaksi. Erityisesti sähköistä asiointia tukevissa toimissa (esimerkiksi ”verkkoapurit” ym.) oppivan tekoälyn mahdollisuuksia tulisi voida hyödyntää mahdollisimman laajasti silloinkin, kun kyse on automaattisen päätöksenteon valmistelemisesta (esimerkiksi henkilön kuuleminen ennen päätöksentekoa).
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • On selvää, että automaatio on omiaan vähentämään manuaalisten prosessien inhimillisiä virheitä ja tuomaan tehokkuushyötyjä, ja joutuisampaa päätöksentekoa asiakkaille. Harkintavallan puuttuminen automaation perusedellytyksenä rajaisi päätöksenteon kapealle alueelle. Hallinnon päätöksenteko on varmasti nyansoidumpaa, kuin pelkkä jako sääntöpohjaisiin ja harkintaa vaativiin päätöksiin antaa teoriassa ymmärtää. Muistiossa ehdotetun lähtökohdan sijaan sääntöperusteinen päätöksenteko on vain minimilähtökohta. Digitalisaation edistäminen hallinnossa vaatii kuitenkin laaja-alaisempaa lähestymistapaa. Oppivaa tekoälyä ei tule kategorisesti rajata pois hallinnon automaatiosta. Sääntelystrategiassa tulisikin ottaa huomioon kategorisen jaon tuomat ongelmat. Ensinnäkin tämä voisi johtaa keino-tekoisen kapeaan soveltamisalaan jo päätöksenteon pohjalle valikoituvissa säännöksissä, ja automaatiosta saatavien hyötyjen jäämiseksi vähäiseksi. Automatiikka voi avustaa tai jopa korvata osittain manuaalista päätöksentekoa, mikä tulee myös ottaa huomioon jatkotyössä. Mikäli edes päätöksentekosysteemin taustaprosesseissa tai väliportaissa ei sallittaisi oppivaa järjestelmää, voi soveltumisala kaventua huomattavasti. Lisäksi voi olla vaikea (ainakin tulevaisuudessa) löy-tää järjestelmiä, joissa ei yhdistyisi useita menetelmiä. Jatkotyössä tuleekin arvioida päätöksentekoa riskiperusteisesti. Jos päätöksentekosysteemi on läpinäkyvä, ennustettava ja vähäriskinen, ei sitä tule kategorisesti estää, oli käytetty ratkaisu mikä tahansa. Riskejä voidaan hallita systemaattisella valvonnalla, jatkuvalla testauksella ja seurannalla. Mikäli avustava, oppivaan tekoälyyn pohjautuva automaatio ei aiheuta ongelmia, tulisi sen voida korvata jopa kokonaan manuaalinen päätöksenteko. Vertailutasona voitaneen aina käyttää manuaalista prosessia, jota vasten voidaan arvioida riskit ja tasapainottaa haitat ja hyödyt. Arvioinnin lähtökohta tulisikin kääntää päälaelleen - mikäli tietojärjestelmä pystyy sa-maan ennakoitavuuteen ja laillisuusperiaatteiden toteuttamisen tasoon kuin vastaava manuaalinen systeemi, tulisi vaatia erityisiä vastasyitä sen käyttöönoton estämiselle. On myös tärkeää seurata EU:n kehitystä, jossa tekoälystrategian yhtenä osana on edistää tekoälyn käyttöä myös hallinnossa. Jatkotyössä tulisi keskittyä tämän tavoitteen kunnianhimoiseen edistämiseen, eikä pelkästään ristiriidan välttämiseen komission strategian kanssa. Liian rajaava lainsäädäntö voi jopa vaarantaa hallinnon digitalisaatiota, jos rajoituksilla poistetaan kimmoke kehittää lakitekstin tulkintaa automatisoivaa, oppivaa kieliteknologiaa Suomessa. Pienenä kielialueena Suomella ei ole varaa tällaiseen.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon sääntely tulisi olla mahdollisimman teknologianeutraalia, jotta lainsäädäntö kestää aikaa, eikä tarpeettomasti rajoita sähköisen hallinnon kehittämistä. Tekoälyn rajaaminen tässä vaiheessa sääntelyn ulkopuolelle on kannatettavaa, vaikkakin on suotavaa jatkaa sen hyödyntämisen tutkimista jatkovalmisteluissa. Lainsäädännön tulisi mahdollistaa päätöksenteon valmisteluvaiheen prosessissa oppivan tekoälyn käyttö osakysymyksissä ihmisen tehdessä lopullisen hallintopäätöksen. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiinnittää huomiota siihen, että ottaen huomioon, että tekninen kehitys on ollut hyvin nopeaa, ehdotetun kaltaisen sääntelyn vaarana on se, että sääntely on jo sen tullessa voimaan vanhentunutta.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistion johtopäätöksissä esitetty käyttöalan rajaus vain tilanteisiin, jonka mukaan automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön nojalla perustua vain viranomaisen ennalta määrittelemiin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin, on FA:n näkemyksen mukaan aivan liian suppea. Mikäli sääntely ei mahdollista tekoälyn käyttöä hallinnon automaattisessa päätöksenteossa edes avusteisessa roolissa, rajoitetaan huomattavasti tekoälyn kehittämistä ja hyödyntäminen tulevaisuutta ja sillä on vaikutuksia koko yhteiskuntaa koskevaan tekoälyn kehittämiseen erityisesti koneoppimista hyödyntävien järjestelmien ollessa kyseessä. Suomen kilpailukykyä ei saa tältä osin heikentää kansallisella rajoittavalla lainsäädännöllä, vaan lainsäädännön tulee seurata EU:n kehitystä asiassa. Automaattisen päätöksenteon hyödyt ovat kiistattomat: se vapauttaa henkilöstöresursseja rutiiniluontoisista usein päätöksenteon kohteelle myönteisistä päätöksistä manuaaliprosesseihin, jotka vaativat lisäselvittelyä päätöksenteon tueksi, ja nopeuttaa siten muidenkin hakemusten käsittelyä. Käsittelyn automatisoinnilla voidaan turvata myös käsittelyn jatkuvuus erilaisissa kriiseissä kuten esim. koronapandemiassa. Automaattinen päätöksenteko voi myös vähentää manuaalikäsittelyssä esiintyviä inhimillisiä virheitä, kuten esim. näppäilyvirheenä tai jonkin asian ratkaisuun vaikuttavan seikan huomioimatta jäämisenä, jolloin päätökset ovat luotettavampia ja yhdenmukaisempia, jolloin päätöksenteon kohteen oikeusturva lisääntyy. Päätökset ovat myös oikaisu- ja valituskelpoisia, jolloin mahdollisiin virheisiin voidaan puuttua. Lisäksi automaattisessa päätöksenteossa tehty päätös on finanssialan tietosuojaa koskevien käytännesääntöjen mukaisesti aina mahdollista saattaa jälkikäteen manuaaliseen käsittelyyn. Myös tekoälyn käytössä huomioidaan luonnollisesti vastuu-, tietoturva- ja yksityisyyden suojakysymykset. Tekoälyn käyttö lisää yhdenvertaista kohtelua. Tekoälyyn perustuva päätöksenteko tulisi kysymykseen nimenomaan harkintaa vaativissa asioissa, joissa manuaalikäsittelykin perustuu käsiteltävänä olevan tapauksen tosiseikkojen peilaamiseen aiempaan oikeuskäytäntöön. Myös manuaalisesti tehtävä vertaaminen aiempiin samankaltaisissa tilanteissa tehtyihin ratkaisuihin on tilastollisten todennäköisyyksien punnintaa. Tekoälyn tehdessä tämän tilastollisen analyysin voidaan kuitenkin olla varmempia siitä, että kaikki olennaiset tosiseikat tulevat ennalta määritellyllä painoarvolla huomioitua ja lopputulema on yhdenmukainen aiemman oikeuskäytännön kanssa. Tämä koskee sekä prosessiin liittyviä harkintaa vaativia kysymyksiä (esim. tarve kuulemiselle) kuin itse asiaratkaisua, johon liittyy avoimia normeja. Tekoälyn käyttö parantaa siten päätösten yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Arviomuistiossa todetaan, että automaattiseen päätöksentekoon sisältyy virheellisen päättelyn riski ja algoritmit saattavat johtaa vääristyneisiin lopputuloksiin. Muistiossa on todettu asia seuraavasti: ”Koska oppivan tekoälyn toiminta perustuu sille annetusta aineistosta johdettuihin ennusteisiin, aineistoon mahdollisesti sisältyvät vinoumat heijastuvat myös tekoälyn toimintaan. Joidenkin tekoälyalgoritmien on havaittu tuottavan sukupuolen ja etnisen alkuperän perusteella syrjiviä tuloksia käytetystä aineistosta johtuen. Lisäksi järjestelmän suorittaman päättelyn oikeellisuutta on vaikea kontrolloida etu- tai jälkikäteen, koska se ei pohjaudu lainsäädäntöön perustuvien sääntöjen seuraamiseen vaan erilaisiin tilastollisiin todennäköisyyksiin ”mustan laatikon” sisällä.” Esitetyt väitteet eivät ole kuitenkaan peruste kategorisesti estää tekoälyyn perustuvan automaattisen päätöksenteon käyttöä hallinnossa. Päätöksenteon kohteen oikeusturva tuskin mitenkään vaarantuu esim. tilanteessa, jossa hänelle annetaan hakemuksen mukainen myönteinen korvauspäätös. Perustuipa päätöksenteko yksiselitteisiin päättelysääntöihin tai tilastollisiin todennäköisyyksiin, viranomaisella on aina lakiin perustuva vastuu päätöksen oikeellisuudesta. Tämä vastuu voidaan kummassakin mallissa toteuttaa laadukkaalla järjestelmäsuunnittelulla ja säännöllisellä jälkikäteisseurannalla ja tarvittaessa korjata algoritmia tai vääristymiä tekoälyn käyttämässä aineistossa. Tekoälyratkaisut kehittyvät nopeasti yhä luotettavammiksi, mikä puoltaa myös sitä, että automaattista päätöksentekoa ei tulisi rajata vain sääntöpohjaisiin asioihin. Arviomuistiossa tekoälyn ongelmaksi esitetään, että se antaa vain todennäköisyyksiin perustuvan ennusteen, ei oikeudellista arviota. Hallintolaki nojautuu lähtökohtaan, jonka mukaan virkamies valmistelee ja tekee hallintopäätöksen. Sekä sääntöpohjaisessa että tekoälyyn perustuvassa järjestelmässä virkavastuulliset henkilöt määrittelevät automaattisen käsittelyn edellytykset ja päättelyketjut ja vastaavat sen toimivuudesta. Koska päätösprosessi toimii aina samalla lailla määrittelyjen mukaisesti, voidaan ajatella, että automaation määrittelyvaiheessa on jo valmisteltu kaikki tulevat hallintopäätökset, jotka automaation avulla tehdään, ja myös tehty niistä oikeudellinen arvio.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tämä on oikea lähtökohta.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vantaan kaupunki katsoo, että oppivan tekoälyn soveltaminen ei takaa hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista, koska tekoälyn käyttämät päätöksentekoperusteet eivät ole läpinäkyvästi selvitettävissä. Tekoäly ei myöskään osaa ottaa asiaan liittyviä erityispiirteitä riittävästi huomioon, jotta asiakkaan oikeusturva olisi taattu.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Akavan mukaan ehdotettu rajaus lainsäädännön päättelysääntöihin nojaamisesta on perusteltu, edellä mainitut poikkeukset huomioiden. Koneoppivan tekoälyn hyödyntäminen voidaan sinällään yrittää rajata pois päätöksenteosta, mutta sitä on hyvin hankala rajata pois päätöksenteon valmistelusta. Tekoälyä tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa niin monessa kohtaa julkista hallintoa, että voi olla vaikea sulkea sen hyödyntämistä pois mistään kohdasta julkisen hallinnon päätöksiä.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Syyttäjälaitos suhtautuu periaatteessa myönteisesti Oikeusrekisterikeskuksen (s. 24) esittämään mahdollisuuteen oppivan tekoälyn hyödynnettävyydestä hakijalle myönteisissä ja yksinomaan hakijaa koskevissa päätöksissä. Kunhan automaattisesta päätöksenteosta saadaan lisää kokemuksia ja tietoa, niin tulevaisuudessa tulisi pohtia myös oppivan tekoälyn ottamista mukaan yksittäisiin ja selkeästi rajattuihin asiaryhmiin.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela viittaa Työeläkevakuuttajat Tela Ry:n, Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen lausuntoihin. Myös sosiaaliturvaa koskevissa etuuspäätöksissä tulisi tulevaisuudessa pystyä hyödyntämään teknologista kehitystä automaattisessa päätöksenteossa, eikä tämän vuoksi ole tarkoituksenmukaista sulkea oppivan tekoälyn hyödyntämismahdollisuutta pois.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lähtökohta on perusteltu ennen kaikkea hallinnon lainalaisuusperiaatteen näkökulmasta. Arviomuistiossa todetulla tavalla tekoälyn poissulkevasta lähtökohdasta voisi olla mahdollista poiketa joissakin tapauksissa erityislainsäädännön perusteella, jos erityislainsäädännössä säädettäisiin riittävistä menettelyistä mm. lainalaisuusperiaatteen vaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi. Koneoppivaa tekoälyä voitaisiin kuitenkin hyödyntää ihmisen tekemän päätöksenteon apuna.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valtuutettu katsoo ehdotuksen perustelluksi. Ks. myös edellisiin kysymyksiin vastattu.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lainsäädännön tulisi kestää aikaa. Yleislainsäädännön tulisi olla pikemminkin mahdollistava kuin rajoittava. Koska tekoälyratkaisut kehittyvät nopeasti yhä luotettavimmiksi, ei automaattista päätöksentekoa tulisi rajata vain ennalta määriteltyihin lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. Teknologian kehittyminen ja tehokkuusvaatimukset johtavat väistämättä siihen, että sosiaaliturvassa ja harkintaa edellyttävässä päätöksenteossa olisi voitava entistä enemmän hyödyntää teknologisia mahdollisuuksia. Tekoäly pystyy manuaalikäsittelyä paremmin vertaamaan aiempia samankaltaisissa tilanteissa tehtyjä ratkaisuja ja tekemään johtopäätöksiä siitä, että käsillä oleva ratkaisu on yhdenmukainen aiemman oikeuskäytännön kanssa. Mikäli automaattisessa päätöksenteossa hyödynnettäisiin tekoälyratkaisua tai oppivaa tekoälyratkaisua, perustuisi käsittely edelleen niihin samoihin tietoihin (dataan), joita päätöksentekijä voi lainmukaisesti kerätä, säilyttää ja yhdistellä. Lisäksi tekoälyratkaisu noudattaisi hyvää hallintotapaa ja muuta voimassaolevaa sääntelyä kuin muullakin tavoin toteutettu päätöksenteko. Tietosuoja-asetus edellyttää vaikutustenarvioinnin tekemistä muun muassa erityisesti silloin, kun henkilötietojen käsittelyssä käytetään uutta teknologiaa. Lainsäädännön tulisikin mahdollistaa tekoälyavusteinen päätöksenteko. Tekoäly ei voi itse oppien luoda uusia etuuden myöntämisen edellytyksiä/sääntöjä, vaan myös tekoälyavusteisten päätösten pitää perustua sovellettavaan lainsäädäntöön.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lähtökohta on hyvä. On vaikea hahmottaa tilanteita, joissa automaattisia etuuspäätöksiä edes voitaisiin tehdä oppivan tekoälyn avulla. Päättelysäännöt tulevat kuitenkin aina lainsäädännöstä. Koneoppivan tekoälyn luontevat käyttökohteet ovat toisaalla. Viranomaiset tarjoavat asiakkailleen erilaisia asioimiseen liittyviä tunnistautumis, chatrobotti jne. palveluja. Tulkinnallisia kysymyksiä liittyy myös profilointiin/data-analytiikkaan ja niiden hyödyntämiseen palveluiden tarjoamisessa/neuvonnassa. Tosiasiallinen tai avustava automaatio eivät tuota varsinaisia hallintopäätöksiä eikä niillä ole välittömiä oikeusvaikutuksia. Ne ovat hallintoimintaa, jonka tarkoitus on yleensä tukea ja helpottaa asiakkaan asiointia. Tämän toiminnan sääntely on tällä hetkellä hallintolain varassa. Hallintolaki on varsin iäkäs eikä se vastaa nykytilan tarpeita. Yleislaissa tulisi säätää myös avustavasta ja tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, jotta mahdolliset epäselvyydet eivät vaikeuttaisi toiminnan kehittämistä. Yleislaissa tulisi vähintään käsitetasolla sallia asiakkaan asiointia tai päätöksentekoa tukeva tosiasiallinen automaatio silloin, kun sillä ei ole asiakkaalle välittömiä oikeusvaikutuksia.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Verotuksessa tähän asti sovellettu automaattinen päätöksenteko perustuu Verohallinnon käsityksen mukaan arviomuistiossa tarkoitettuihin viranomaisen ennalta määrittelemiin lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin (ns. sääntöperusteinen automaatio). Tulevaisuuden kehitystä ja tarpeita ajatellen tekoälyyn perustuvaa päätöksentekoa ei kuitenkaan tulisi sulkea kategorisesti pois automaattisen päätöksenteon käyttöalasta. Asianosaisen oikeusturva voitaisiin normaalitapauksessa turvata varaamalla hänelle tilaisuus tulla kuulluksi ratkaisuehdotuksesta, jos se poikkaisi asianosaisen itsensä ilmoittamista tiedoista tai esittämistä vaatimuksista. Joka tapauksessa tässä yhteydessä tulisi todeta, että viranomaistoiminnassa voidaan hyödyntää tekoälyä muussa menettelyssä kuin itse päätöksen tekemisessä, kuten tietojen analyysissä, virkailijakäsittelyyn otettavien tapausten valikoinnissa, tiedon tuottamiseen esim. riski-ilmiöistä automaattisen päätöksenteon käsittelysääntöjen laatimisen pohjaksi ja muussa tämän tapaisessa avustavassa menettelyssä.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK:n käsityksen mukaan automaattisen päätöksenteon perustaminen vain yleislainsäädäntöön sisältää merkittäviä riskejä hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutumiselle. Käsityksemme mukaan automaattisen päätöksenteon käyttöön ottamisesta ja sen tarkemmista menettelytavoista olisi aina säädettävä yleislain lisäksi kunkin hallinnonalan erityisnormeilla.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto ei ole viranomainen. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan sääntelyä ei tulisi rajata pelkästään viranomaisten tekemiin päätöksiin. Tämä rajoittaisi tarpeettomasti muita lailla perustettuja julkisoikeudellisia laitoksia hoitamasta lakisääteistä tehtäväänsä. Työllisyysrahasto pitää ehdotusta siitä, että automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön perusteella perustua vain ennalta määriteltyihin ja lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin, nykyhetken tilanteen osalta sopivana. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan on kuitenkin tärkeää, että säädettävä yleislainsäädäntö olisi muuttuvaan toimintaympäristöön sopeutuva ja digitalisaation mahdollistava. Tästä näkökulmasta olisi perusteltua selvittää tarkemmin, voitaisiinko oppivan tekoälyn hyödyntämisestä automaattisessa päätöksenteossa säätää tarkkarajaisemmin sen sijaan, että se rajattaisiin kokonaan soveltamisalan ulkopuolelle.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleislainsäädännön tulisi kestää aikaa ja olla teknologianeutraali, eikä automaattista päätöksentekoa tulisi rajata koskemaan vain tiettyä teknologista ratkaisua. Yleislainsäädännön tulisi olla pikemminkin mahdollistava kuin rajoittava. Teknologian kehittyminen ja tehokkuusvaatimukset johtavat väistämättä siihen, että myös sosiaaliturvassa ja etuuspäätöksissä tullaan entistä enemmän hyödyntämään teknologisia mahdollisuuksia. Huomioiden automaation jatkuva kehittyminen, liian tiukka ja rajaava sääntely voisi toimia esteenä tulevaisuudessa automaattisten prosessien optimaaliselle hyödyntämiselle. Lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen erityislainsäädäntöön (TyTAL) perustuva toimeenpano asettaa rajat ja raamit myös oppivalle tekoälylle. Vastaavalla tavalla kuin uusi korvausratkaisija perehdytetään lainsäännöksiin ja niistä johdettuihin tulkintasääntöihin, myös oppivan tekoälyn oppimisen raamit ja rajat asetetaan lainsäännösten kautta. Tekoäly ei voi itse oppien luoda uusia korvauksen myöntämisen edellytyksiä/sääntöjä, vaan ne asetetaan sovellettavassa erityislainsäädännössä.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Arviomuistion eri kohdissa esitetään sääntöpohjaisten järjestelmien ja oppivan tekoälyn dikotomia. Mutta muistiossa ei esitetä, mitä oppivalla tekoälyllä automaattisen päätöksenteon yhteydessä käytännössä tarkoitetaan. Oletettavasti oppiva tekoälykin perustuisi joihinkin siihen ohjelmoituihin sääntöihin. Olisiko sääntöpohjaisten järjestelmien ja oppivaan tekoälyyn perustuvien järjestelmien ero siis lähinnä siinä, miten monta sääntöä niihin voidaan päätöksentekoa varten ohjelmoida? Silloin kyseinen sääntöjen määrä tulisi ainakin tulevassa lainsäädännössä määritellä. Kuitenkin, jos koneoppivaan tekoälyyn perustuva automaattinen päätöksenteko saattaa todennäköisesti johtaa ennakoimattomiin tai lainvastaisiin päätöksiin, kuten arviomuistiosta on tulkittavissa, silloin sellaisen käyttämistä ei tietenkään tule lailla mahdollistaa.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tässä vaiheessa kannatamme tätä rajausta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Vastaus tähän kysymykseen on sama kuin edellä. Automatisoidun päätöksenteon rakentuminen tekoälyn varaan eli sen tukeutuminen ennen kaikkea itse oppivaan järjestelmään muodostaa haasteen nimenomaan lainalaisuusperiaatteen kannalta. Tekoälypohjaiseen päätöksentekojärjestelmään näyttäisi sisältyvän ajatus siitä, että myös oikeudellisesti virheellisiä ratkaisuja voi syntyä, mutta tämä hyväksytään, jos riski on riittävän pieni tai jos riski ainakin pienenee jatkuvasti järjestelmän oppimisen myötä. Lähtökohta ei ole kestävä lainalaisuusperiaatteen kannalta. Tekoälyn hyödyntämistä hallinnossa ja myös hallintopäätösten tukena on kuitenkin jatkuvasti tutkittava ja sen mahdollisuuksia edelleen kehitettävä. Arviomuistiossa viitataan Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan, jonka mukaan säädösympäristöä ja hallintoa olisi kehitettävä siten, että ne mahdollistavat digitalisaation etenemisen ja laajan kokeilukulttuurin. Hallitusohjelmassa on esimerkiksi viittaus tekoälyn hyödyntämiseen tulevaisuudessa sosiaaliturvaetuuksia koskevissa päätöksissä (arviomuistio s. 10). Arviomuistiossa todetaan niin ikään, että yleislainsäädännön tasolla ilmenevästä, tekoälyn poissulkevasta lähtökohdasta voitaisiin ehkä poiketa tietyissä tapauksissa erityislainsäädännön perusteella. Tällöin säädettäisiin juuri tuota tilannetta varten riittävistä menettelyistä, joilla lainalaisuusperiaatteen toteutuminen sekä muut perustuslaista seuraavat, viranomaistoimintaan ja hallintoon kohdistuvat vaatimukset täytettäisiin (arviomuistio s. 29). Maanmittauslaitos pitää tällaista lähestymistapaa kannatettavana.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ehdotettu lähtökohta vaikuttaa erittäin rajaavalta. Automaattisen päätöksenteon tulisi voida perustua yleislain perusteella myös oppivaan tekoälyyn, vähintään avusteisessa roolissa ja päätöksenteon tukena. Myös harkinnanvaraisissa eläkkeissä tulisi olla tulevaisuudessa mahdollista käyttää tekoälyyn pohjautuvia menetelmiä. Rajoittamalla päätöksentekoa vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin lainsäädäntö muodostunee esteeksi tai hidasteeksi toiminnan kehittämiselle ja uusille teknologioille. Lainsäädännön tulee myös kestää aikaa tekoälyratkaisujen kehittyessä nopeasti yhä luotettavammiksi. Arviomuistioissa kuvataan, että joidenkin tekoälyalgoritmien on havaittu tuottavan syrjiviä tuloksia käytetystä aineistosta johtuen. Tämä ei ole mielestämme kuitenkaan peruste kategorisesti estää oppivaan tekoälyyn perustuvan automaattisen päätöksenteon käyttöä hallintomenettelyssä. Viranomaisella on aina lakiin perustuva vastuu päätöksen oikeellisuudesta, perustuupa päätös ennalta määriteltyyn päättelysääntöön tai tilastolliseen säännönmukaisuuteen perustuvaan todennäköisyyteen. Tekoäly ei voi itse oppien luoda uusia etuuden myöntämisen edellytyksiä/sääntöjä, vaan myös tekoälyavusteisten päätösten pitää perustua sovellettavaan lainsäädäntöön.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Lähtökohta on aivan oikea. Tämä lähtökohta takaa sen, että automaattinen päätöksenteko on koko ajan kiinnittyneenä hallinnon lainalaisuusperiaatteeseen (PL 2 § 3 mom.) samalla tavoin, kuin mitä fyysisen virkamiehen päätöksenteolta edellytetään. Jos automatisoidussa päätöksenteossa käytettäisiin oppivaa tekoälyä, katkeaisi suora ja välitön yhteys hallinnon lainalaisuusperiaatteeseen, sillä oppivan tekoälysovelluksen päätökset perustuisivat siihen opetusmateriaaliin, jolla oppiva tekoäly on koulutettu, eli suureen määrään aikaisempia päätöksiä, ja sitä kautta vain epäsuorasti lain säännöksille, eikä suoraan lain säännöksille, niinkuin lainalaisuusperiaate edellyttää. Opetusmateriaalin kokoonpano puolestaan voisi jähmettyä, jolloin mahdollisesti lähestyttäisiin jonkinlaista stare decisis -tyyppistä järjestelmää, sillä opetusmateriaali toimisi sitovan ennakkoratkaisuaineiston tapaisesti. Oppivan tekoälyn poissulkeminen on tässä teknisen kehityksen vaiheessa oikeusvaltiollisuutta turvaava tekijä, mutta jos myöhemmin osoittautuu, että myös oppiva tekoäly voi toimia lainalaisuusperiaatteen nojalla, voisi lainsäädäntöä silloin muuttaa.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Tämä lähtökohta on kannatettava ja yhdessä edellä mainitun käyttöalan rajaamisen kanssa vähentää riskiä päätöksenteon syrjivyydestä. Lähtökohta ei kuitenkaan yksin riitä varmistamaan, että päätökset eivät ole syrjiviä. On tärkeää, että myös päättelysääntöjen määrittelyssä huomioidaan muun muassa syrjinnän kielto.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Kun on kyse varsinaisten hallintopäätösten tekemisestä, on perusteltua rajata automaattinen päätöksenteko ainakin tässä vaiheessa arviomuistiossa esitettyihin tilanteisiin, joissa ei käytetä ainakaan merkittävässä määrin harkintavaltaa. Rajaus perustuu myös eräiden muiden maiden vastaavansuuntaisiin ratkaisuihin. Pidemmällä tähtäimellä sääntöpohjaista automaatiota koskevien säännösten laatimisen jälkeen on perusteltua kuitenkin tarkastella myös oppivan tekoälyn käytön mahdollisuuksia ja rajoja. Esimerkiksi Ruotsin suhteellisen uudessa hallintolaissa ei ole tehty erottelua sääntöpohjaisen päätöksenteon ja oppivan tekoälyn välillä.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Arviomuistiossa lähdetään siitä, että sääntely kohdistetaan sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Oppivat järjestelmät suljetaan toistaiseksi sääntelyn ulkopuolelle: niiden hyödyntäminen hallinnollisen päätöksenteon automatisoinnissa ei ole mahdollista. Lähtökohta on ymmärrettävä, mikäli sääntöpohjaisen automaation uskotaan lisäävän päätöksenteon ennakoitavuutta ja turvaavan laillisuusperiaatteen toteutumista; sääntöpohjaisella päätöksenteolla on edellytykset ”noudattaa tarkoin lakia” (vrt. PL 2.3 §). Tausta-ajatuksena täten on, että tietojärjestelmän toiminta perustuu ennakollisesti ihmisen määrittelemille päätöspoluille, eikä samankaltaisuuksien ja todennäköisyyksien tunnistamiselle tilastollisin menetelmin. Käsityksemme on, että sääntelystrategiana erottelu sääntöpohjaisten ja oppivien järjestelmien välillä ei ole kestävä. Oikeudellisena, automaattista päätöksentekoa määrittävänä käsitteenä tämä erottelu on liian kategorinen ja teknologiasidonnainen. Se perustuu viime sijassa tietojenkäsittelytieteen ja ohjelmistokehityksen lähtökohdille. On myös huomattava tekoäly-termin historiallinen jatkuvuus – vielä 1980-luvulla sääntöpohjaiset päätöksentekojärjestelmät katsottiin vakiintuneesti tekoälyksi. Erottelu sääntöpohjaiseen ja oppivaan järjestelmään ei ole liioin käytännössä yksiselitteinen, sillä monimutkaisissa tietojärjestelmissä usein yhdistellään useita menetelmiä. On syytä kysyä, missä määrin lainsäädäntöä kannattaa rakentaa eri teknisten menetelmien erottelulle. Jos järjestelmän toteutustapa määrittää sen oikeusvaikutuksia, myös yhdenvertaisuusnäkökohtia voidaan joutua tarkastelemaan. Miksi sääntelystrategian tulisi keskittyä vain sääntöpohjaisille järjestelmille? Mikä on se oikeushyvä tai sääntelyn tavoite, jota jaottelun oikeudellistamisen katsotaan suojelevan tai edistävän? Onko kyse laillisuusperiaatteesta? Nykyisen sääntelyehdotuksen kriittinen arviointi mahdollistaa myös strategian taustaoletusten sanallistamisen. Jos sääntöpohjaisten ja oppivien järjestelmien jaottelulla tavoitellaan järjestelmän läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä, on huomioitava myös sääntöpohjaisten järjestelmien rajallisuus; nekään eivät välttämättä ole läpinäkyviä tai ymmärrettäviä (vrt. lausunnon kohta 10). Lisäksi näennäisesti yksinkertaiset sääntöpohjaiset osajärjestelmät voivat johtaa ns. yllättävään monimutkaisuuteen (emergent complexity) osana laajempaa tietojärjestelmäkokonaisuutta. Jaottelusta seuraa myös monimutkaisia käytännön tulkintakysymyksiä sallittujen ja kiellettyjen menetelmien yksilöinnistä. Onko esimerkiksi tiedonlouhinnan tai tilastollisten menetelmien käyttö sallittua osana sääntöjen määritysprosessia, kunhan ihminen viime sijassa vahvistaa säännön ennen järjestelmän käyttöönottoa? Lainsäädännössä olisi syytä määritellä riittävän tarkasti, missä laajuudessa automaattiselta päätöksenteolta edellytetään nimenomaan sääntöpohjaisuutta. On varmistuttava siitä, että mahdolliset tekoälypohjaisten järjestelmien ja sääntöpohjaisten järjestelmien muodostamat kokonaisuudet, eri menetelmistä saatavat synergiahyödyt sekä teknologisen kehityksen tarjoamat uudet ratkaisut eivät käy mahdottomiksi. Sääntelyn perustamista sääntöpohjaisen ja oppivan järjestelmän erolle voidaan kritisoida myös teknologianeutraalin lainsäädäntötekniikan näkökulmasta. Periaate on omaksuttu keskeiseksi lähtökohdaksi niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa lainsäädännössä. Teknologianeutraaliuden periaate tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös, kun säädetään automaattisesta päätöksenteosta. On tiedostettava, että teknologiaspesifi lainsäädäntö vanhenee nopeasti. Kategorinen erottelu rajaa kehitystä yksittäisiin menetelmiin ja saattaa siten heikentää julkishallinnon kokeilukulttuuria. Ehdottoman kielteinen kanta tekoälyn käyttöön hallinnon päätöksenteossa saattaa olla myös EU:n tekoälystrategiaa pohjustavan valkoisen kirjan vastainen. Vaikka valkoisessa kirjassa ei ehdoteta suoraan sääntelyä hallinnon digitalisoimiseksi, siinä korostetaan muun ohella kansallisen lainsäädännön ja innovoinnin merkitystä sekä kannustetaan tekoälyn käyttöönottoon myös julkishallinnossa (”It is essential that public administrations, hospitals, utility and transport services, financial supervisors, and other areas of public interest rapidly begin to deploy products and services that rely on AI in their activities.”, s. 8). Merkille pantavaa on, ettei myöskään valkoisessa kirjassa tehdä selvärajaista erottelua sääntöpohjaisten tietojärjestelmien ja oppivien tekoälyjärjestelmien välillä. On huomattava, että EU näkee julkishallinnon keskeisenä toimijana modernissa datataloudessa (ks. Data Strategy 2/2020). Tästä syystä olisi erityisen tärkeää, että suomalainen lainsäädäntö mahdollistaa julkisten hallinnon toimijuuden datataloudessa. Tällä hetkellä Suomen hallinnon digitalisaatioaste on EU:n korkein (DESI 2019). Käsityksemme mukaan kansallisessa lainsäädännössä tulee ennakoida EU:n sääntelystrategiaa sekä tulevaa teknologiakehitystä. Arviomuistiossa on onnistuneesti tuotu esiin ne epävarmuudet ja legitimiteettivaje, jotka liittyvät sääntöjen muodostamiseen eli lakikielen kääntämiseen konekielisiksi säännöiksi. Käännösvaiheeseen sisältyy jo itsessään normisisällön tulkintaa, joka skaalataan järjestelmätasolle. Normien tulkinnalla myös käännösvaiheessa on oltava demokraattinen legitimiteetti. Toisaalta on syytä kysyä, missä määrin lakikielen ja konekielen väliseen kääntämiseen liittyvä demokraattinen kontrolli tai sen puute eroaa nykytilasta. Jo nytkin julkisorganisaation sisäisillä ohjeilla ja standardeilla kavennetaan lainsäädännöstä ilmenevää harkintavaltaa. Sivuhuomautuksena on todettava, että oppivilla kieliteknologian sovelluksilla saatetaan tulevaisuudessa ylittää lakitekstin ja konekielen kääntämiseen liittyviä ongelmakohtia.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Arviomuistiossa lähdetään siitä, että sääntely kohdistetaan sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Oppivat järjestelmät suljetaan toistaiseksi sääntelyn ulkopuolelle: niiden hyödyntäminen hallinnollisen päätöksenteon automatisoinnissa ei ole mahdollista. Lähtökohta on ymmärrettävä, mikäli sääntöpohjaisen automaation uskotaan lisäävän päätöksenteon ennakoitavuutta ja turvaavan laillisuusperiaatteen toteutumista; sääntöpohjaisella päätöksenteolla on edellytykset ”noudattaa tarkoin lakia” (vrt. PL 2.3 §). Tausta-ajatuksena täten on, että tietojärjestelmän toiminta perustuu ennakollisesti ihmisen määrittelemille päätöspoluille, eikä samankaltaisuuksien ja todennäköisyyksien tunnistamiselle tilastollisin menetelmin. Käsityksemme on, että sääntelystrategiana erottelu sääntöpohjaisten ja oppivien järjestelmien välillä ei ole kestävä. Oikeudellisena, automaattista päätöksentekoa määrittävänä käsitteenä tämä erottelu on liian kategorinen ja teknologiasidonnainen. Se perustuu viime sijassa tietojenkäsittelytieteen ja ohjelmistokehityksen lähtökohdille. On myös huomattava tekoäly-termin historiallinen jatkuvuus – vielä 1980-luvulla sääntöpohjaiset päätöksentekojärjestelmät katsottiin vakiintuneesti tekoälyksi. Erottelu sääntöpohjaiseen ja oppivaan järjestelmään ei ole liioin käytännössä yksiselitteinen, sillä monimutkaisissa tietojärjestelmissä usein yhdistellään useita menetelmiä. On syytä kysyä, missä määrin lainsäädäntöä kannattaa rakentaa eri teknisten menetelmien erottelulle. Jos järjestelmän toteutustapa määrittää sen oikeusvaikutuksia, myös yhdenvertaisuusnäkökohtia voidaan joutua tarkastelemaan. Miksi sääntelystrategian tulisi keskittyä vain sääntöpohjaisille järjestelmille? Mikä on se oikeushyvä tai sääntelyn tavoite, jota jaottelun oikeudellistamisen katsotaan suojelevan tai edistävän? Onko kyse laillisuusperiaatteesta? Nykyisen sääntelyehdotuksen kriittinen arviointi mahdollistaa myös strategian taustaoletusten sanallistamisen. Jos sääntöpohjaisten ja oppivien järjestelmien jaottelulla tavoitellaan järjestelmän läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä, on huomioitava myös sääntöpohjaisten järjestelmien rajallisuus; nekään eivät välttämättä ole läpinäkyviä tai ymmärrettäviä (vrt. lausunnon kohta 10). Lisäksi näennäisesti yksinkertaiset sääntöpohjaiset osajärjestelmät voivat johtaa ns. yllättävään monimutkaisuuteen (emergent complexity) osana laajempaa tietojärjestelmäkokonaisuutta. Jaottelusta seuraa myös monimutkaisia käytännön tulkintakysymyksiä sallittujen ja kiellettyjen menetelmien yksilöinnistä. Onko esimerkiksi tiedonlouhinnan tai tilastollisten menetelmien käyttö sallittua osana sääntöjen määritysprosessia, kunhan ihminen viime sijassa vahvistaa säännön ennen järjestelmän käyttöönottoa? Lainsäädännössä olisi syytä määritellä riittävän tarkasti, missä laajuudessa automaattiselta päätöksenteolta edellytetään nimenomaan sääntöpohjaisuutta. On varmistuttava siitä, että mahdolliset tekoälypohjaisten järjestelmien ja sääntöpohjaisten järjestelmien muodostamat kokonaisuudet, eri menetelmistä saatavat synergiahyödyt sekä teknologisen kehityksen tarjoamat uudet ratkaisut eivät käy mahdottomiksi. Sääntelyn perustamista sääntöpohjaisen ja oppivan järjestelmän erolle voidaan kritisoida myös teknologianeutraalin lainsäädäntötekniikan näkökulmasta. Periaate on omaksuttu keskeiseksi lähtökohdaksi niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa lainsäädännössä. Teknologianeutraaliuden periaate tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös, kun säädetään automaattisesta päätöksenteosta. On tiedostettava, että teknologiaspesifi lainsäädäntö vanhenee nopeasti. Kategorinen erottelu rajaa kehitystä yksittäisiin menetelmiin ja saattaa siten heikentää julkishallinnon kokeilukulttuuria. Ehdottoman kielteinen kanta tekoälyn käyttöön hallinnon päätöksenteossa saattaa olla myös EU:n tekoälystrategiaa pohjustavan valkoisen kirjan vastainen. Vaikka valkoisessa kirjassa ei ehdoteta suoraan sääntelyä hallinnon digitalisoimiseksi, siinä korostetaan muun ohella kansallisen lainsäädännön ja innovoinnin merkitystä sekä kannustetaan tekoälyn käyttöönottoon myös julkishallinnossa (”It is essential that public administrations, hospitals, utility and transport services, financial supervisors, and other areas of public interest rapidly begin to deploy products and services that rely on AI in their activities.”, s. 8). Merkille pantavaa on, ettei myöskään valkoisessa kirjassa tehdä selvärajaista erottelua sääntöpohjaisten tietojärjestelmien ja oppivien tekoälyjärjestelmien välillä. On huomattava, että EU näkee julkishallinnon keskeisenä toimijana modernissa datataloudessa (ks. Data Strategy 2/2020). Tästä syystä olisi erityisen tärkeää, että suomalainen lainsäädäntö mahdollistaa julkisten hallinnon toimijuuden datataloudessa. Tällä hetkellä Suomen hallinnon digitalisaatioaste on EU:n korkein (DESI 2019). Käsityksemme mukaan kansallisessa lainsäädännössä tulee ennakoida EU:n sääntelystrategiaa sekä tulevaa teknologiakehitystä. Arviomuistiossa on onnistuneesti tuotu esiin ne epävarmuudet ja legitimiteettivaje, jotka liittyvät sääntöjen muodostamiseen eli lakikielen kääntämiseen konekielisiksi säännöiksi. Käännösvaiheeseen sisältyy jo itsessään normisisällön tulkintaa, joka skaalataan järjestelmätasolle. Normien tulkinnalla myös käännösvaiheessa on oltava demokraattinen legitimiteetti. Toisaalta on syytä kysyä, missä määrin lakikielen ja konekielen väliseen kääntämiseen liittyvä demokraattinen kontrolli tai sen puute eroaa nykytilasta. Jo nytkin julkisorganisaation sisäisillä ohjeilla ja standardeilla kavennetaan lainsäädännöstä ilmenevää harkintavaltaa. Sivuhuomautuksena on todettava, että oppivilla kieliteknologian sovelluksilla saatetaan tulevaisuudessa ylittää lakitekstin ja konekielen kääntämiseen liittyviä ongelmakohtia.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Kirkkohallitus pitää esitettyä lähtökohtaa hyvänä ja hyvän hallinnon mukaisena. Automaattisen päätöksenteon tulee olla avointa ja oikeudelliseen arvioon perustuvaa. Oppivan tekoälyn kohdalla näin ei välttämättä olisi ja tuolloin mahdollisia lisävarmistuksia lainalaisuusperiaatteen ja muiden perustuslaista tulevien vaatimusten täyttymiseksi olisi tarpeen tehdä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Rajaaminen on tässä vaiheessa oikea lähtökohta. Oppivan tekoälyn hyödyntämistä olisi kuitenkin jatkovalmistelussa tutkittava. Vaarana on muuten, että lainsäädäntö on vanhentunutta sen valmistuttua.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Lainsäädännön näkökulmasta ehdotus on kannatettava ja hyvin perusteltu. Olisi hyvä selventää käyttöalan rajausta siten, että kun kyseessä ei ole päätöksenteko vaan valmisteleva toiminta rajausta ei olisi tarve noudattaa. Tämä helpottaisi säädettävän yleislain tulkitsemista käytännössä. Joissakin tapauksissa oppiva tekoäly, joka perustuu tilastollisiin ilmiöihin, voi käytännössä ylittää yksittäisen virkamiehen mitatun tarkkuuden vastaavassa tehtävässä. Vaikka tilastollinen ilmiö aiheuttaa huomattavan ongelman lainsäädännön näkökulmasta, esitetty rajaus saattaa tulevaisuudessa rajata hallinnon mahdollisuuksia varmistaa tehtyjen päätösten laadun. Yleislainsäädännön yhteydessä kannattaisi harkita sitä, että sallittaisiin myös oppivan tekoälyn käyttö tilanteessa, jossa viranomainen pystyy osoittamaan sen tarkkuuden ylittävän nk. perinteiset menetelmät, koska tämä auttaisi osaltaan hyvän hallinnon periaatteiden ja kansalaisten perusoikeuksien varmistamisessa.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Käsittääkseni myös oppivan tekoälyn toiminta perustuu ennalta määriteltyihin päättelysääntöihin. Oppiminen tarkoittaa käsittääkseni tässä yhteydessä sitä, että ohjelmalla on käytössään täydentyvää materiaalia (palautetta, koulutusdataa), jota se voi hyödyntää toimintansa säätämisessä sille laaditun ohjelmoinnin mukaisesti. Myös oppiva tekoäly toimii vain siten kuin se on ohjelmoitu toimimaan, mutta se kykenee palautteen perusteella kehittämään toimintaansa (esim. puheentunnistus tai hakukone) tavalla, jota ei aina voida tarkasti ennustaa. Koska tekoälyn toimintaan vaikuttavat alati täydentyvä historiatietokanta ja sieltä ilmenevät kokemukset, on pelkän ohjelmoinnin perusteella ennakolta vaikea arvioida, millaiseksi oppivan tekoälyn toiminta loppujen lopuksi muodostuu. Oppivan ohjelman toiminta saattaa kehittyä esimerkiksi luottokelpoisuuden arvioinnissa syrjiväksi, jos sen käytössä olevien kokemusten perusteella syrjäseuduilla asuvilla eronneilla keski-ikäisillä suomenkielisillä miehillä on taipumus ajautua maksuhäiriöihin eikä luottoa sen vuoksi myönnetä. Koneoppimisalgoritmien laillisuusvalvontaa ei ymmärtääkseni ole mahdollista ylipäätään tehokkaasti suorittaa ilman algoritmin opettamisessa käytetyn koulutusdatan tarkastelemista, joten pelkkä lähdekoodin julkisuus ei välttämättä yksin ole riittävää. Kun kysymys on varsinaisista hallintopäätöksistä, on mielestäni perusteltua rajoittaa automaattinen päätöksenteko edelleen tilanteisiin, jossa kysymys on mekaanisesta laskutoimituksesta tai muusta siihen rinnastuvasta päätöksenteosta, jossa vallitsevissa olosuhteissa on olemassa kiistattomasti vain yksi oikea lopputulos (kvantitatiivinen päätöksenteko). Harkintavallan käyttöä edellyttävien kysymysten ratkaisemisen (kvalitatiivinen päätöksenteko) tulisi edelleen lähtökohtaisesti kuulua virkavastuulla toimivalle ihmiselle.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Kone äly ei voi Ehdottaa inhimillistä ja tasa-arvoista lainsäädäntöä. Eri arvoisuus kasvaisi ja talouserot lisääntyisi
  • Lausunnonantajia: 45
    Hyvän hallinnon ja oikeusturvan varmistaminen
      • Olisiko lakiin syytä ottaa säännös, jossa korostetaan viranomaisen velvollisuutta varmistua, että automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttö ei vaaranna hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumista? Tulisiko näiden periaatteiden toteutumista varmistaa jollain muunlaisella menettelyllä?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Tämä velvoite on jo nyt olemassa ja hallinnossa näistä asioista tulee huolehtia. Nykyinen sääntely koskisi jatkossa myös automaattista päätöksentekoa. Sääntely ei siten STM:n näkemyksen mukaan ole välttämätöntä. Kuten tälläkin hetkellä, hallinnon sisäisillä toimenpiteillä ja niiden toimivuudella on keskeinen merkitys.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos katsoo, että esitetynkaltainen säännös olisi syytä ottaa lainsäädäntöön ja lisäksi viranomaisille voisi asettaa velvollisuuden laatia kirjallinen kuvaus automaattisen päätöksenteon prosessista, siinä käytettävistä tiedoista, siitä miten prosessin toimivuutta ja lainmukaisuutta valvotaan ja ketkä sekä millä tavoin vastaavat prosessista ja miltä osin.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleislakiin olisi syytä ottaa tästä erillinen kokoava säännös. Eri viranomaisten tehtävät vaihtelevat ja myös vastuutahot määritetään kunkin viraston / viranomaisen toimesta. Näitä peruslähtökohtia on hyvä korostaa yleislaissa automaattisen päätöksentekojärjestelmän suunnittelun, käyttöönoton ja käytön yhteydessä
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen on jo hallintolain periaatteissa otettu huomioon. Ehdotettu säännös voi asian korostamiseksi olla siitä huolimatta hyödyllinen.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tällaisen säännöksen tulisi olla sinänsä tarpeeton, mutta Pakolaisneuvonta näkee käytännön työssä havaitsemiensa ongelmien takia perusteltuna painottaa oikeusturvan ja perusoikeuksien merkitystä lakiin kirjatulla säännöksellä.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Säännös olisi hyödyllinen muistutus asiasta, vaikkakin tämä velvollisuus voidaan johtaa jo nykyisistäkin säännöksistä, lähtien perustuslaista. Kuten arviomuistiossa on todettu, hyvää hallintoa ja oikeusturvaa koskeva sääntely ei ole esteenä automaattiselle päätöksenteolle, kunhan automaattinen päätöksentekomenettely järjestetään sisältäen vähintään seuraavat asiat toteutuvat asianmukaisesti: • asianosaisen kuuleminen, • päätöksen sisältö ja perustelut, • palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus, • neuvontavelvollisuus ja • hyvän kielenkäytön vaatimus. Sillä, että mm. suunnittelu- ja testausvaiheista säädettäisiin mahdollisimman täsmällisesti myös yleislainsäädännön tasolla, pystyttäisiin ehkä ennakoimaan selkeämmin mahdolliset ongelmat ja varmistamaan oikeusturvan toteutuminen samalla, kun päästäisiin myös tieto-turvallisempiin ratkaisuihin. Tällöin reunaehdot voisivat käytännössä määräytyä ja toteutua yhtäläisemmin eri viranomaisissa. Säännös, jossa korostettaisiin viranomaisen velvollisuutta varmistua, että automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttö ei vaaranna hyvän hallin-non ja oikeusturvan sekä perusoikeuksien toteutumista, olisi toteutuessaan ehkä niin yleis-luontoinen, että sen hyöty voisi jäädä ohueksi. Siitä, minkä tyyppisiä keinoja viranomaisen tulisi käyttää em. seikkojen toteutumisen varmistamisessa, voisi olla hyödyllisempää säätää erityislainsäädännössä, jolloin sääntelyn sisältö voisi olla tarkkarajaisempaa ja siten luulta-vasti hyödyllisempää.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hyvää hallintoa, perusoikeuksien toteutumista ja oikeusturvaa koskevat vaatimukset koskevat myös automaattista päätöksentekoa. Näitä korostavalla säännöksellä olisi lähinnä informatiivinen vaikutus. Säännöstä puoltaisi se, että automaattisen päätöksenteon prosessien ja järjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota näiden vaatimusten toteutumiseen. Käytännössä säännöksen merkitys jäisi kuitenkin varsin vähäiseksi, jos se jää pelkäksi vaatimusten luetteloksi. Toivotun ohjausvaikutuksen saavuttaminen vaatisikin luettelon sijasta huolellista pohdintaa siitä, mitä mainitut vaatimukset käytännössä tarkoittavat automaattisessa päätöksenteossa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vaikka kaiken viranomaistoiminnan ja päätöksenteon tulee noudattaa hyvän hallinnon periaatteita ja turvata oikeusturvan sekä muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, on vaara, että automatisaatio etäännyttää päätöksenteon viranhaltijoista eikä kyseisiin vaatimuksiin ja periaatteisiin kiinnitetä riittävästi huomiota automatisoidussa toiminnassa viranomaisessa. Mahdollisten automaattista päätöksentekoa koskevien lakien ja säännösten valmistelussa tuleekin kiinnittää riittävästi huomiota tähän riskiin ja sääntelyssä ulotetaan hyvän hallinnon ja oikeusturvan periaatteet selkeästi automatisaation kaikkiin vaiheisiin, ohjelmiston suunnittelusta lähtien. Ohjelmistojen tuottamisessa käytettäisiin todennäköisesti yksityisiä yrityksiä. Siitä huolimatta viranomaisten tulee varmistaa, että perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytykset otetaan huomioon kaikissa ohjelmiston kehittämisen vaiheissa, joissa siihen luodaan toiminta- ja päätöksentekosääntöjä. Niistä ei voida poiketa siirtämällä ohjelmiston kehittämistä yksityiselle toimijalle.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Teknologiateollisuus pitää tärkeänä, että päätösautomaation ja tekoälyn käytön yleiset puitteet asetetaan hallinnon eri sektorit läpäisevällä, yleisellä tasolla. Yleinen, kaikille hallinon aloille yhteinen ja yhtenäinen ohjaus luo pohjan yhtenäiselle markkinalle toimittajien näkökulmasta. Samoin hallinnonalalta saaduissa huomioissa on nostettu esille kyvykkyys hallita henkilöiden antamia suostumuksia. Tähän yksittäiseen kysymykseen olisi syytä luoda pikaisesti toimiva käytäntö, koska se toimisi avaimena myös esimerkiksi henkilöiden omien tietojen käyttämiseen. Jos suostumusta tarvitaan asian vireille saattamiseen tai tietojen antamiseen, on se pystyttävä antamaan kolmannen tahon, kuten OmaData-operaattorin kautta.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kyllä. Automaattisen päätöksenteon tulisi olla erityisessä seurannassa kaikilta osin (määrä, tekniset resurssit, ylläpito, henkilövalvonta, valitukset, muutoksenhaku ym.).
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Esitetty säännös tulisi ehdottomasti lisätä lainsäädäntöön. On välttämätöntä varmistua siitä, että säännöt ja algoritmi vastaavat toisiaan joka tilanteessa. Algoritmin toimivuus tulee aina varmistaa ja sitä tulee testata riittävästi. Viimesijaisena vaihtoehtona on vielä muutoksenhakuprosessi, jota varten päätösasiakirjassa tulee aina näkyä, mihin sääntöihin kukin päätös perustuu. Automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttö edellyttää uudenlaista kyvykkyyttä ja osaamista. Ennen automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttöönottoa organisaation tulisi osoittaa olevansa riittävän kypsä siihen ja toimintaan tulisi osoittaa riittävät resurssit. Organisaatioilla tulisi olla kuvattuna toiminta-, johtamis- tai laatujärjestelmä tai muu vastaava järjestelmä, joka tulisi olla myös auditoitu. Automaattisen päätöksentekojärjestelmän teknistä kyvykkyyttä voisi rakentaa myös keskitettyyn organisaatioon, jolloin siihen liittyvän osaamisen saatavuus olisi helpompi varmistaa. Keskitetty organisaatio tarjoaisi automaattista päätöksentekojärjestelmää tietojärjestelmäpalveluna muille viranomaisille, joiden tehtävänä olisi määritellä säännöstöt sekä huolehtia manuaalisista prosesseista ja valvonnasta.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lakiin voisi olla perusteltua ottaa säännös, joka korostaa viranomaisen velvollisuutta varmistua, että automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttö ei vaaranna hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumista. Tällainen velvollisuus viranomaisella on toki ilman erillistä säännöstäkin. Ja jos automaattisen päätöksenteon käyttöala rajataan edellä kuvatusti vain tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa tietyistä ennalta määritellyistä faktoista (esim. sairaanhoitajan ammatinharjoittamisoikeus tietyn tutkintokoodin perusteella), ei näiden vaarantuminen ole kuitenkaan todennäköistä. Virhetilanteet tulee ohjata asianmukaisesti niin, että asia näissä tilanteista tulee mahdollisesti käsittelyksi manuaalisesti.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kyse olisi täsmentävästä ja mahdollisesti päällekkäisestä sääntelystä, sillä automaattiseen päätöksentekoon sovelletaan joka tapauksessa samoja säännöksiä ja periaatteita kuin muuhunkin (hallinnolliseen) päätöksentekoon. Arviomuistiossa esitetyllä tavalla hallinnon oikeusperiaatteet, hyvän hallinnon perusteet ja menettelysäännökset varmistavat pätevän oikeusturvan automaattisessa päätöksenteossa pääsääntöisesti jo nykyisellä sääntelyllä. Perustuslakivaliokunta on erityisesti korostanut, että uskottaessa hallintotehtäviä muulle kuin viranomaiselle tulee säännösperusteisesti taata oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen kyseisessä toiminnassa. Konkreettisemmin näiden periaatteiden toteutuminen voidaan varmistaa erityislainsäädännöllä, joka sisältää myös tehtävien yksilöinnin, käsittelyn oikeusperusteen ja automaattista päätöksentekoa koskevan mahdollisen tarkoituksenmukaisuusarvioinnin.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää mainitun kaltaista yleistä normia riittävänä.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Periaatteiden turvaaminen on jo nykyisellään sisäänrakennettu lainsäädäntöömme. Periaatteiden toteutuminen tulee rakentaa systemaattisesti päätöksentekojärjestelmään, tapahtuu tämä manuaalisesti tai automaattisesti. Nähdäksemme uusien työkalujen käyttöönotto ei muuta näitä periaatteita itsessään. Päätösten muotoilussa ja kielenkäytössä tulisi ylipäätään kiinnittää huomiota ymmärrettävyyteen ja selkokielisyyteen. Näitä voidaan kehittää erillään automaattista päätöksentekoa koskevasta lainsäädännöstä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattinen päätöksentekomenettely voidaan järjestää siten, että muun muassa asianosaisen kuulemista, päätöksen sisältöä ja perusteluja, palveluperiaatetta ja palvelun asianmukaisuutta, neuvontavelvollisuutta ja hyvän kielenkäytön vaatimusta koskevat vaatimukset tulevat asianmukaisesti toteutetuiksi. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön näkemyksen mukaan automaattisen päätöksenteon salliminen ei luo tarvetta erityiselle säännökselle. Viranomaisella on jo nykyisellään aina velvollisuus varmistaa, että sen toiminta ja järjestelmät täyttävät hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen vaatimukset. Olemassa oleva sääntely hallinnon oikeusturvan valvontakeinoista takaa hallinnon lainmukaisuuden. Lisäksi esimerkiksi Finanssivalvonta valvoo työttömyyskassojen toiminnan lainmukaisuutta.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ministeriö tukee ehdotusta siitä, että ne asiat, joissa edellytetään tai on tarve asianomaisen kuulemiselle tai viranomaisen harkintavallan käyttämiselle, pidätettäisiin virkavastuulla toimivan henkilön tehtävänä. Muutenkin sääntelyssä tulisi korostaa ja selventää virkavastuuta ja sen käyttämistä tai toteuttamista.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lakiin ei ole tarpeen ottaa erillistä nimenomaista säännöstä asiasta. Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen sisältyvät jo nykyiseen voimassa olevaan sääntelyyn. Lisäksi menettelytapoja valvovilla viranomaisilla, kuten esimerkiksi Finanssivalvonnalla, on jo nykyisin oikeus tarvittaessa puuttua asiaan.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tällainen säännös ei ole tarpeen, koska ennen kuin asiakkaalle tehdään mahdollisesti kielteinen päätös, häntä on kuultava, ja tehtyyn päätökseen on oikeus hakea muutosta.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tällaisen säännöksen ottaminen lakiin on perusteltua, vaikka automaattisen päätöksenteon ollessa osa hallintomenettelyä hyvä hallinto, oikeusturva ja perusoikeuden tulisi ilman erillistä säännöstäkin ottaa huomioon. Nimenomainen säännös ohjaa kuitenkin automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttöön oton valmistelua ottamaan nämä asiat huomioon.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Syyttäjälaitos kannattaa säännöstä, jossa korostetaan viranomaisen velvollisuutta varmistua, että hyvän hallinnon periaatteet toteutuvat automaattisessa päätöksenteossa. Selkeillä perusteluilla on yleensä merkittävä osa tällaisessa varmistamisessa. Säännöksessä tulisi kuvata, millä menettelyllä hyvän hallinnon periaatteiden ja erityisesti asianosaisten oikeusturvan toteutuminen varmistetaan.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallintolaki koskee hallintopäätöksiä tekeviä tahoja. Automaattinen päätöksenteko on yksi tapa tehdä hallintopäätöksiä ja Melan käsityksen mukaan ei ole tarpeen erikseen säädellä siitä, että näitäkin päätöksiä koskee hyvä hallinto. Automaattisessa päätöksentekomenettelyssä tehtyihin hallintopäätöksiin liittyy myös normaalit muutoksenhakukeinot, joilla voidaan tehokkaasti varmistaa se, että oikeusturva ja perusoikeudet toteutuvat.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Säännös korostaisi sanottujen velvoitteiden huomioon ottamista automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttöönottamisen suunnittelussa, järjestämisessä ja sitä koskevassa päätöksenteossa. Säännöstä voidaan siten pitää perusteltuna.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Jo ilman erillistä säännöstä on viranomaisilla tämä velvollisuus. Velvollisuutta korostava säännös ja mahdollisuus sen perusteluissa kiinnittää huomiota esimerkiksi myös yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteeseen (YVL 5 §) ja syrjinnän kieltoon saattaisi kuitenkin tukea tämän velvollisuuden toteutumista käytännössä. Automaattista päätöksentekoa suunniteltaessa on viranomaisen arvioitava kokonaisuutena päätöksentekorakenteitaan ja mahdollisten uusien toimintatapojen vaikutusta eri asiakas- ja kohderyhmiin yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Saavutettavuus kaikkien käyttäjäryhmien näkökulmasta on myös varmistettava. Säännöksen perusteluissa olisi tarpeen käsitellä myös yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaista velvollisuutta kohtuullisiin mukautuksiin. On myös huomioitava, ettei velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia edellytä nimenomaista pyyntöä tehdä mukautuksia, vaan riittävää on, että viranomaisen olisi olosuhteista pitänyt ymmärtää vammaisen henkilön tarvitsevan mukautuksia. Velvoite kohtuullisiin mukautuksiin on huomioitava laajemminkin asian jatkovalmistelussa. On mietittävä, miten tämä lakisääteinen velvoite pystytään käytännössä toteuttamaan ja miten sen toteutuminen turvataan automaattisessa päätöksenteossa.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lakiin ei ole tarpeen ottaa erillistä nimenomaista säännöstä asiasta. Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen on johdettavissa jo nykyisistä hallinnon yleissäännöksistä. Nykyiset lakisääteiset järjestelmät takaavat riittävästi sen, että automaatio toimii turvallisesti. Ylimmät laillisuusvalvojat valvovat nykyisten säännösten perusteella hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista ja tätä voidaan pitää riittävänä menettelynä. Automaattinen päätöksenteko on vain yksi tapa tehdä hallintopäätöksiä eikä sitä varten tulisi luoda erillisiä manuaalisesta päätöksenteosta poikkeavia menettelyjä.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien edellytyksistä ja sisällöstä on jo säädetty lailla. On selvää, että näiden periaatteiden tulee toteutua tietojärjestelmiä kehitettäessä ja kaikessa julkisen vallan käyttöön liittyvässä toiminnassa. Ei ole tarkoituksenmukaista säätää lailla siitä, että viranomaisten tulee noudattaa näitä säännöksiä.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Nimenomaista säännöstä ei voitane pitää tarpeellisena, koska hyvään hallintoon, oikeusturvaan ja perusoikeuksien toteutumiseen liittyvät vaatimukset koskevat viranomaistoimintaa ja päätöksentekoa perustuslain, hallintolain ja ko. hallinnonalaa koskevan mahdollisten erityislainsäädännön säännösten perusteella jo muutenkin. Tosiasia on, että automatisoidussa massamenettelyssä syntyy myös virheellisiä päätöksiä samoin kuin virkailijan ratkaisemissa asioissa. Verovelvollisen oikeusturvan kannalta olennaista onkin myös huolehtia, että asiakkaalla on tarvittaessa käytettävissään tehokkaat jälkikäteiset oikeussuojakeinot päätöksen perusteiden selvittämiseksi, selvityksen esittämiseksi ja virheellisten päätösten oikaisemiseksi. Verotusmenettelyssä on jo nykyisellään laajat mahdollisuudet korjata virheelliset päätökset verovelvollisen aloitteesta tai viranomaisaloitteisesti, joiden avulla virheelliset päätökset voidaan korjata.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Välttämätön sellainen säädös ei tietenkään oikeusjärjestelmälle ole, mutta sitä voinee kuitenkin pitää perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena, jotta uusia automaattisia päätöksentekojärjestelmiä käyttöön otettaessa esimerkiksi kansalaisten oikeusturvan toteutumiseen kiinnitetään jo ennakollisesti riittävästi huomiota. Luonnollisesti hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen on aina varmistettava käytettävissä olevin keinoin.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto ei näe ehdotettua säännöstä välttämättömänä, vaan katsoo, että viranomaisilla ja muilla julkista hallintotehtävää hoitavilla on tämä velvollisuus jo perustuslain, hallintolain ja muun lainsäädännön perusteella.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Lakiin ei ole tarpeen ottaa erillistä nimenomaista säännöstä asiasta. Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen on johdettavissa jo nykyisistä hallinnon yleissäännöksistä. Nykyiset lakisääteiset järjestelmät takaavat riittävästi sen, että automaatio toimii turvallisesti annetun kehikon sisällä. Ylimmät laillisuusvalvojat (ml. Finanssivalvonta) valvovat nykyisten säännösten perusteella hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista ja tätä voidaan pitää riittävänä menettelynä. Automaattinen päätöksenteko on vain yksi tapa tehdä hallintopäätöksiä eikä sitä varten tulisi luoda erillisiä manuaalisesta päätöksenteosta poikkeavia menettelyjä.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Julkisen vallan velvollisuus on varmistaa, etteivät hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen vaarannu. Tämä koskee kaikkea muutakin julkista hallintotoimintaa kuin automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttämistä. Sitä tuskin voi liikaa korostaa. Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumista tulisi varmistaa vahvistamalla niiden varmistamiseksi luotuja instituutioita. Lainsäädäntö tarvitsee tuekseen riittävät sanktiot sekä toimeenpano- ja valvontakoneiston. Arviomuistio itsessään osoittaa sen, että automaattista päätöksentekoa koskeva valvonta on ollut osin tehotonta, eivätkä viranomaiset aina ole muuttaneet automaattista päätöksentekoa koskevia menettelyjään senkään jälkeen, kun niiden oikeutus on valvontaviranomaisten toimesta kyseenalaistettu.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Emme pidä tällaista nimenomaista säännöstä mitenkään välttämättömänä. Katsomme, että viranomaisella on nykyisenkin lainsäädännön perusteella aina velvollisuus huolehtia siitä, että sen käyttämät menettelyt eivät vaaranna hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumista. Ei ole välttämätöntä automaattisen päätöksentekojärjestelmän käytön osalta säätää tästä erikseen tai kehittää muutakaan menettelyä. Velvollisuus on olemassa joka tapauksessa.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Perustuslaista johtuva hallinnon lainalaisuusvaatimus, hyvän hallinnon periaatteet ja oikeusturvavaatimukset koskevat viranomaistoimintaa jo sellaisenaan riippumatta siitä, toteuttaako viranomainen ratkaisutoimintaa perinteisen tavan lisäksi myös automatisoidusti. Automatisoitu ratkaisutoiminta poikkeaa kuitenkin siinä määrin perinteisellä tavalla tehdyistä ratkaisutoiminnasta, että tällainen yleisen tason vaatimus voisi olla erikseen ilmaistuna laissa. Automatisoidussa ratkaisutoiminnassa esimerkiksi pieni määrittelyvirhe järjestelmän suunnittelussa voi helposti skaalautua suureksi määräksi virheellisiä ratkaisuja nopeassa ajassa. Yhdessä automatisointien käyttöalan rajausta koskevan yleisen säännöksen kanssa (etukäteiseen ohjelmointiin perustuva sääntöpohjainen automaatio) tällainen yleisen tason periaatesäännös voisi ohjata riittävällä tavalla hallintoautomaation kehittämistä. Voidaan esittää kysymys, olisiko tämän lisäksi erikseen tarpeen lainsäädännön tasolla rajata automatisoinnin ulkopuolelle asioita sen mukaan, minkälaisia hallintomenettelyllisiä kysymyksiä tapauksen yhteydessä esiintyy. On esimerkiksi pohdittu, olisivatko tapaukset, joissa esiintyy useampia asianosaisia, joissa on toteutettava asianosaisen kuuleminen tai jotka on ratkaistava toisin kuin hakija tai joku muu asiaan osallinen vaatii, kategorisoidusti ohjattava automatisointimahdollisuuden ulkopuolelle. Maanmittauslaitoksessa nähdään, että sääntelyä ei olisi vietävä näin eksaktille tasolle. Sen sijaan näiltäkin osin riittäisi yleinen vaatimus, jonka sisältönä on, että automatisoidusti tapahtuvassa ratkaisutoiminnassakin pitää kussakin tilanteessa noudattaa hallintomenettelyä koskevia lainsäädännön vaatimuksia. Myös automatisoidussa menettelyssä voidaan tapauksittain ottaa huomioon kuulemistarve ja toteuttaa automatisoitu ratkaisu sitä loukkaamatta. Lisäksi on tapauksia, esimerkiksi kiinteistökirjaamismenettelyssä, joissa asiaan liittyy useampia asianosaisia mutta joissa kuulemisvaatimus on hallinnonalaa koskevalla erityislainsäädännöllä suljettu pois. Asianosaisten oikeusturva tulee otetuksi huomioon kokonaisprosessissa muulla tavalla. Sama koskee esimerkiksi kysymystä, tulisiko automatisointimahdollisuus sulkea kokonaan pois, jos hakija tai muu asianosainen on alaikäinen. Tällaista kategorista poissuljentaa ei Maanmittauslaitoksen näkemyksen mukaan tulisi tehdä, sillä oikeusturvavaatimukset voidaan ottaa huomioon näiltäkin osin riittävästi. Arviomuistiossa on käsitelty asiaa erityisesti tietosuojalainsäädännön näkökulmasta ja todettu, että se ei ole esteenä kohdentaa automatisoitua päätöksentekoa myös alaikäisiin (arviomuistio s. 59). Maanmittauslaitoksessa nähdään, että yleensäkään sääntöpohjaisessa automaatiossa ei merkitystä pitäisi olla sillä, onko automatisoidusti käsiteltävän asian asianosainen joko alaikäinen tai johonkin erityisryhmään muutoin kuuluva (kuten edunvalvonnassa oleva). Asian käsittelyssä tulee joka tapauksessa pystyä soveltamaan muun ohella edustamista koskevaa lainsäädäntöä asianmukaisesti, jotta automatisointi ylipäätään on sallittua.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Lakiin ei ole tarvetta ottaa erillistä säännöstä asiasta. Nykyiset hallinnon yleissäännökset turvaavat hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen. Automaattinen päätöksenteko on vain yksi tapa tehdä hallintopäätöksiä, eikä sitä varten tulisi luoda erillisiä menettelyjä. Automaatiolla saadaan myös lisättyä päätösten yhdenmukaisuutta, luotettavuutta ja virheettömyyttä ja sitä kautta oikeusvarmuutta.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Sellainen säännös on syytä ottaa lakiin. Ehdottaisin tällä kohden, että säännöstön hahmottelussa otettaisiin huomioon esimerkiksi kielilain (423/2003) 25 §, jonka toiseen ja kolmanteen virkkeeseen sisältyy varmistumisvelvollisuus (Huom! Säännös on perustuslakivaliokunnan kirjoittama, eli se, mitä kielilakia koskevaan hallituksen esitykseen sisältyy ei mitenkään kuvaa säännöksen sisältöä), ja muut lainsäädäntöön sisältyvät varmistumisvelvollisuuden ilmentymät. Varmistuminen hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisesta on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa ohjelmistot tilataan ulkopuoliselta toimittajalta, esim. ohjelmistoyritykseltä. Voisi olla myös mahdollista mieltää tai määritellä hallinnon ulkopuolinen ohjelmistotoimittaja sellaiseksi julkisen tehtävän suorittajaksi, johon ko. instituutioita pitäisi soveltaa silloin, kun yksityinen ohjelmistotoimittaja laatii julkishallinnossa käytettäväksi tulevaa automatisoitua päätöksentekojärjestelmää. Tällä kohden asiaa voisi pohtia lisäksi perustuslain 124 §:n kautta: tuleeko viranomaisten ulkopuolisesta ohjelmiston laatijasta sellainen viranomainen, jonka olisi saatava toimivaltansa PL 124 §:n nojalla?
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Verohallinnon nopea digitalisaatio on merkinnyt joidenkin henkilöryhmien saaman palvelun vähenemistä ja lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen vaikeutumista. Sähköinen ilmoittaminen on säädetty joiltain osin pakolliseksi, mutta järjestelmä ei kuitenkaan mahdollista sähköistä ilmoittamista kaikille tai se on erityisen hankalaa. Esimerkiksi kuolinpesän, konkurssipesän tai ulkomaalaisen on hyvin hankala toimia sähköisesti, koska sähköinen ilmoittaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Hyvää hallintoa olisi varmistaa ensin kaikkien mahdollisuus toimia sähköisesti ja vasta sitten rajoittaa paperi-ilmoitusten antamista. Hallintolain 7 §:n mukainen palveluperiaate edellyttää, että myös paperisen ilmoituksen antajia palvellaan ja opastetaan, jotta ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi mahdollisimman helppoa. Automaattista päätöksentekoa koskevan sääntelyn yhteydessä tulisikin lain tasolla taata kansalaisille tietoteknisistä taidoista riippumattomat mahdollisuudet viranomaisasiointiin automaation edelleen lisääntyessä. Luottamuksen suojalle on verotuksessa muodostunut muusta hallinnosta poikkeavat kriteerit. Verotuksessa luottamuksensuojan saaminen yksittäisen verotuspäätöksen osalta edellyttää, että viranomainen on nimenomaisesti käsitellyt ja tutkinut asian. Luottamuksensuoja ei siis koske automaatiossa tehtyjä päätöksiä. Asian tekee erityisen ongelmalliseksi se, että nykyisin verovelvollinen ei voi tietää, onko jotakin ratkaisua erikseen harkittu Verohallinnossa vai onko se syntynyt automaatiossa. Verovelvollisella ei ole myöskään mahdollisuutta vaatia Verohallintoa tutkimaan asiaa säännönmukaisessa verotuksessa. On kyseenalaista toteutuvatko hyvän hallinnon kriteerit verotuksessa tällä hetkellä, sillä verovelvollinen ei voi edes erikseen pyytämällä saada viranomaiselta päätöstä, joka antaisi verovelvollisen vilpittömän mielen suojan myöhempien tulkintamuutosten varalta. Maksullinen ennakkoratkaisu ei korvaa tätä puutetta. Esimerkiksi arvonlisäverotuksessa aikaisemmin oli mahdollista maksaa vero varmuuden vuoksi ja hakea myöhemmin veroa takaisin, jolloin viranomainen teki hakemuksen perusteella päätöksen, joka loi luottamuksensuojan vastaaviin tilanteisiin. Nykyisin verovelvollinen korjaa liikamaksun omalla korjausilmoituksella. Jos korjausilmoitusta ei hyväksytä, määrätään verovelvolliselle veronkorotus. Jos korjausilmoitus hyväksytään, verovelvollinen ei voi tietää, onko se käsitelty nimenomaisesti vai lipsahtanut tarkistamatta läpi, eikä hän voi siten saada luottamuksensuojaa vastaaviin tilanteisiin. Vaikka hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutumisen edellytykset sinällään on yleislaeissa säädelty, tulisi Veronmaksajain Keskusliiton näkemyksen mukaan lakiin tässä yhteydessä ottaa lisäksi erityinen säännös, jossa varmistetaan hyvän hallinnon ja verovelvollisten oikeusturvan toteutuminen niin sähköisessä asioinnissa kuin automaattisen päätöksentekojärjestelmän käytön yhteydessäkin. Automaattisen päätöksenteon sääntelyperustan rakentamisessa tulee korjata ne valuvirheet, joita verotusmenettelyyn on päässyt muodostumaan. Hyvän hallinnon periaatteiden ja verovelvollisten oikeusturvan toteutumisen turvaa parhaiten lainsäädäntö, jonka mukaan viranomaisen ratkaisu tulkinnallisessa tilanteessa luo aina verovelvolliselle luottamuksensuojan, ellei hänen todeta menetelleen tahallisesti väärin. Verovelvollisen oikeussuojan ei tulisi olla riippuvainen siitä, onko päätöksentekijä kone vai ihminen. Asian jatkovalmistelussa tulisikin selvittää luottamuksensuojasääntelyn suhde automaattisen päätöksentekoon laajemminkin ja sääntelyn muutostarpeet. Hyöty verotusmenettelyn sujuvoitumisesta on tähän asti koitunut pääasiassa julkisen vallan eduksi. Kun automaatiota päätöksenteossa lisätään, tulee samalla varmistaa, etteivät epävarmuudesta aiheutuvat kustannukset siirry yksin verovelvollisten maksettavaksi, vaan hallinnon on otettava ne kannettavakseen. Jollei luottamuksensuojasääntelyä voida ulottaa automaatiossa tehtyihin päätöksiin. tulee automaattisen päätöksenteon käytön edellytykseksi vähintäänkin säätää, että vero- ja muissa hallintopäätöksissä nimenomaisesti tiedotetaan, jos ne on tehty automaattisessa päätöksentekomenettelyssä. Tällöin verovelvollinen tietäisi, ettei viranomainen ole päätöksessään ottanut kantaa laskennan perusteena olevan tiedon oikeellisuuteen, verovelvollisella olisi mahdollisuus arvioida automaattisen päätöksenteon asianmukaisuutta eikä ristiriitaa luottamuksensuojaperiaatteen kanssa olisi niin räikeä. Verovelvollisella tulisi myös halutessaan olla mahdollisuus saada tulkinnanvarainen asiansa inhimillisen toimijan harkittavaksi ja ratkaistavaksi säännönmukaisessa verotuksessa tai jollain muulla maksullista ennakkoratkaisua kevyemmällä menettelyllä. Verovelvollisilta tulee myös paljon valituksia siitä, että päätöksessä tai selvityskehotuksessa mainittua henkilöä ei tavoita puhelimella tai päätöksessä mainittu henkilö ei tiedä itse asiasta mitään, vaan tosiasiallisen ratkaisun on tehnyt joku muu virkamies. Hallintopäätöksen tehneen ja siitä vastuussa olevan virkamiehen nimi ja yhteystiedot tulisi olla näkyvissä päätöksessä silloin, kun kyse ei ole täysin automaattisessa päätöksenteossa tehdystä päätöksestä tai selvästi massamenettelystä. Jos kyse on automaattisesta tai massamenettelyn luonteisesta päätöksenteosta, tulee päätöksestä löytyä riittävän yksilöidyt ja kohdennetut yhteystiedot. Yhteystietojen yhdessä päätöksestä ilmenevien muiden tietojen kanssa tulee turvata henkilön oikeus päätöstä koskevien lisätietojen saantiin viranomaiselta.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Tällainen viranomaisen vastuuta päätöksentekojärjestelmästä korostava säännös on kannatettava. On tärkeää lisäksi huolehtia viranomaisten ohjeistuksesta, jotta päätöksentekojärjestelmien käyttöönotossa otetaan asianmukaisesti huomioon myös muun muassa järjestelmän suhde syrjinnän kieltoon.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Kaikki hallintotoiminta, kuten myös automaattinen päätöksentekomenettely, tulee olla järjestetty siten, että muun muassa kuulemista ja päätöksen perusteluja koskevat vaatimukset ja hyvän kielenkäytön vaatimus tulevat asianmukaisesti toteutetuiksi. On olemassa vaara, että automaattista päätöksentekoa koskevan prosessin eri vaiheissa ei ymmärretä kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että hyvä hallinto, hallintolaki ja hallinnon yleislait koskevat myös automaattista päätöksentekoa. Ne asettavat vaatimuksia, jotka tulisi ottaa huomioon automaattisen päätöksenteon kaikissa vaiheissa prosessien ja järjestelmien suunnittelusta lähtien. Monesti viranomaisten niin sanotuissa massapäätöksissä on nähtävissä kankeaa ja kaavamaista kielenkäyttöä, ja joskus päätöksiin sisältyy yleisluonteisia kappaleita, jotka eivät mitenkään liity asianomaiseen yksilölliseen päätökseen. Ne ovat päätöksensaajan näkökulmasta harhaanjohtavia ja vaikeuttavat perustelujen ymmärtämistä. Sen vuoksi automaattista päätöksentekoa kehitettäessä ja säänneltäessä olisi erityistä huomiota kiinnitettävä hyvään hallintoon kuuluvaan hyvään kielenkäyttöön ja päätösten sekä niiden perustelujen ymmärrettävyyteen ja selkeyteen. Se on erityisen tärkeää myös oikeusturvan kannalta, koska asiakkaan on hankala arvioida päätöksen oikeellisuutta ja hakea siihen muutosta, jollei hän ymmärrä ratkaisua tai sen perusteluja. Erityisesti tämä liittyy niihin henkilöihin, joiden asiointivalmiudet ovat syystä tai toisesta heikentyneet. Hyvä kielenkäyttö koskee toki kaikenlaista päätöksentekoa, mutta erityinen riski siihen voi liittyä automaattisessa päätöksenteossa etenkin silloin, kun päätöksensaajalle lähtevää lopputulosta ei kukaan ole tarkastamassa. Lakiin voisi olla tämän vuoksi aiheellista harkita ainakin säännöstä, jossa erityisesti korostettaisiin vaatimusta selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä ja päätösten perusteluista.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Tällaisen säännöksen sisällyttäminen voisi olla omiaan lisäämään virkavastuun linjakkuutta. Samoin säännös olisi informatiivinen, koska se toisi esiin niitä perusoikeuksia, joiden toteutumisen on automaattisessakin päätöksenteossa toteuduttava. Toisaalta on kysyttävä, onko erillinen säännös tarpeen ja miten säännöksen toteutumisesta voidaan varmistua. Onko riskinä, että säännöksellä reagoidaan oletettuun pelkoon siitä, että automaattinen päätöksenteko vaarantaa hyvän hallinnon ja muiden perusoikeuksien toteutumisen? Jos säännöksellä pyritään hälventämään tämän suuntaisia epäilyksiä, on syytä huomata, että automaatio voi parantaa päätöksenteon ennakoitavuutta ja laatua mm. poistamalla ihmisvirheitä. Mikäli säännös katsotaan tarpeelliseksi, tulee lainvalmistelussa selventää, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Samoin tulee huolehtia siitä, ettei synny vaikutelmaa, ettei vastaavaa velvollisuutta olisi täysin ihmisvetoisessa päätöksenteossa. Vaikka automaation kohteena olisivatkin ennen kaikkea ns. massaluonteiset päätökset, hallinto-oikeudellinen doktriini ole ainakaan vielä onnistunut käsitteellistämään massapäätöstä muista hallintopäätöksistä oikeudellisesti erillisenä alalajina. Massaluonteista hallintopäätöstä koskevat lähtökohtaisesti samat vaatimukset kuin muitakin hallintopäätöksiä. Yksityiskohtana mainittakoon, että muotoilu olisi parempi muodossa ” …hyvän hallinnon, oikeusturvan ja muiden perusoikeuksien toteutumista”. Muuten saattaa syntyä vaikutelma, että oikeusturva ja hyvä hallinto eivät olisi perusoikeuksia vaan näistä erillisiä laatuvaatimuksia. Viranomaisten olisi hyvä varmistua hyvän hallinnon, oikeusturvan ja muiden perusoikeuksien toteutumisesta myös mm. koulutuksen avulla. Lisäksi olisi hyvä käydä keskustelua siitä, missä määrin ennen kaikkea oikeusturva ja hyvä hallinto ovat ymmärrettävissä myös laajempina oikeusjärjestyksen legitimiteettiä turvaavina ajattelutapoina, joiden täysi toteutuminen edellyttää osin puhtaan positiivisoikeudellisesta lähtökohdasta irtautumista.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Tällaisen säännöksen sisällyttäminen voisi olla omiaan lisäämään virkavastuun linjakkuutta. Samoin säännös olisi informatiivinen, koska se toisi esiin niitä perusoikeuksia, joiden toteutumisen on automaattisessakin päätöksenteossa toteuduttava. Toisaalta on kysyttävä, onko erillinen säännös tarpeen ja miten säännöksen toteutumisesta voidaan varmistua. Onko riskinä, että säännöksellä reagoidaan oletettuun pelkoon siitä, että automaattinen päätöksenteko vaarantaa hyvän hallinnon ja muiden perusoikeuksien toteutumisen? Jos säännöksellä pyritään hälventämään tämän suuntaisia epäilyksiä, on syytä huomata, että automaatio voi parantaa päätöksenteon ennakoitavuutta ja laatua mm. poistamalla ihmisvirheitä. Mikäli säännös katsotaan tarpeelliseksi, tulee lainvalmistelussa selventää, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Samoin tulee huolehtia siitä, ettei synny vaikutelmaa, ettei vastaavaa velvollisuutta olisi täysin ihmisvetoisessa päätöksenteossa. Vaikka automaation kohteena olisivatkin ennen kaikkea ns. massaluonteiset päätökset, hallinto-oikeudellinen doktriini ole ainakaan vielä onnistunut käsitteellistämään massapäätöstä muista hallintopäätöksistä oikeudellisesti erillisenä alalajina. Massaluonteista hallintopäätöstä koskevat lähtökohtaisesti samat vaatimukset kuin muitakin hallintopäätöksiä. Yksityiskohtana mainittakoon, että muotoilu olisi parempi muodossa ” …hyvän hallinnon, oikeusturvan ja muiden perusoikeuksien toteutumista”. Muuten saattaa syntyä vaikutelma, että oikeusturva ja hyvä hallinto eivät olisi perusoikeuksia vaan näistä erillisiä laatuvaatimuksia. Viranomaisten olisi hyvä varmistua hyvän hallinnon, oikeusturvan ja muiden perusoikeuksien toteutumisesta myös mm. koulutuksen avulla. Lisäksi olisi hyvä käydä keskustelua siitä, missä määrin ennen kaikkea oikeusturva ja hyvä hallinto ovat ymmärrettävissä myös laajempina oikeusjärjestyksen legitimiteettiä turvaavina ajattelutapoina, joiden täysi toteutuminen edellyttää osin puhtaan positiivisoikeudellisesta lähtökohdasta irtautumista.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Kirkkohallitus katsoo, että hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen tulee jo nyt hallintolain periaatteiden kautta otetuksi huomioon. Viranomaisen tulee kuitenkin luoda omat sisäiset prosessit varmistamaan näiden toteutuminen. Lisäksi edellä mainittujen periaatteiden noudattamisen valvonta kuuluu jo nyt laillisuusvalvojien toimenkuvaan. Näin ollen lakiin ei olisi tarpeen ottaa erityistä säännöstä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Ehdotettu julistuksenomainen säännös voi asian korostamiseksi olla hyödyllinen, joskin koko hallinnon lainsäädäntö lähtee tästä viranomaisen velvollisuudesta kaikessa sen toiminnassa. Periaatteiden toteumista varmistetaan näin ensisijaisesti itse säännösten antamisella sellaisella tarkkuudella, että periaatteiden vaarantaminen ei ole mahdollista.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Hallinnon lainalaisuusperiaate velvoittaa viranomaisia kaikessa julkisen vallan käytössä. Viranomaiselle voitaisiin kuitenkin säätää erikseen velvoite varmistua automaattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuudesta erillisellä mekanismilla ennen käyttöön ottoa. Tietosuojasäännösten mukainen vaikutusten arviointi on hyvä esimerkki varmistusmekanismista, ennen kuin aletaan käsittelemään henkilötietoja ja otetaan käyttöön uusia teknologioita. Myös muuhun kuin henkilötietojen käsittelyä sisältävään automaattiseen päätöksentekoon voisi pohtia varmistusmekanismia.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Viranomaisella on aina velvollisuus varmistua, että sen toiminta ja tietojärjestelmät täyttävät hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen vaatimukset. Nämä vaatimukset kohdistuvat luonnollisesti myös automaattiseen päätöksentekoon. Erityistä säännöstä tästä varsin selvästä asiasta ei nähdäkseni tarvita. Olennaisempaa on pohtia, mitä esimerkiksi hyvän hallinnon vaatimusten täyttäminen tässä yhteydessä käytännössä tarkoittaa.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Lainsäädäntö komitea tai tarkastajat ministerin lisäksi mutta on vastuussa lainsäädännön/ päätösvaltainen
  • Lausunnonantajia: 46
    Tietojärjestelmäsääntely ja virkavastuun kohdentaminen
      • Muistiossa ehdotetaan, että virkavastuun asianmukainen toteutuminen pyrittäisiin varmistamaan kohdentamalla virkavastuu tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin virkatehtäviin. Miten arvioitte ehdotuksen toimivuutta?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Vastuullisesta tahosta erikseen nimenomaisesti päättäminen tai ainakin tarkasti sopiminen kunkin automaattisen prosessin vaiheen osalta vaikuttaa välttämättömältä. Vastuullisesta tahosta sopimista ei tule jättää hämäräksi, vaan se tulisi olla osoitettavissa etu- ja jälkikäteen. Automaattinen päätöksenteko muuttaa hallintopäätösten tekoa, jolloin muun muassa virkavastuun toteuttaminen, hyvän hallinnon varmistaminen ja läpinäkyvyys painottuvat erityisesti etukäteiseen vaiheeseen. Virkavastuun kohdentaminen on tärkeää myös yksittäisen virkamiehen oikeusturvan (esimerkiksi rikosoikeudellinen vastuu) näkökulmasta.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Virkavastuun asianmukainen kohdentuminen ja toteutuminen on Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan yksi keskeisistä hyvän hallinnon ja oikeusturvan kannalta pohdittavista kysymyksistä automaattista päätöksenteon kannalta. Kuten perustuslakivaliokunta ja eduskunnan oikeusasiamies olivat jo pohtineet, ei ole riittävää virkavastuun asianmukaisen toteutumisen kannalta, että automaattisen päätöksenteon vastuuhenkilöksi nimettäisiin esimerkiksi yksittäinen virkamies, jolla ei välttämättä ole tosiasiallista tekemistä automaattisen päätöksenteon valvonnan tai prosessin tuntemuksen kanssa. Virkamiehen mahdollisen rikosvastuun ja vahingonkorvausvastuun kohdentamiseksi asianmukaisesti automaattisen päätöksenteon prosessi tulisi järjestää niin, että tosiasiallinen vastuu prosessin toiminnasta ja lainmukaisuudesta on selkeästi kohdennettavissa.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKEn näkemyksen mukaan virkavastuuta voi olla muuten hankala käytännössä osoittaa ja toteuttaa. PeVL on katsonut, että automaattisen päätöksentekomenettelyn tulee olla PL 118 §:stä johtuvista syistä tarkasti valvottua ja oikeudellisesti kontrolloitavissa. PeVL on asiayhteyteen liittyen todennut, että virkavastuun asettaminen yleisjohdolle olisi näennäistä ja keinotekoista. HAKE viittaa tässä yhteydessä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (tiedonhallintalaki) 4.2 §:än, jossa on erikseen säädetty tiedonhallintayksikön johdon huolehtimisvastuut. HAKE katsoo, että viraston ylimmän johdon, yleisjohdon, virkavastuuseen vetoaminen ei ole automaattisen päätöksenteon yhteydessä asianmukaista ja riittävää. Vastuun kohdistaminen operatiiviselle taholle on omiaan varmistamaan huolellista harkintaa jo automaattisen asian käsittelyn ja päätöksenteon suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Virkavastuu ei voi perustua pelkästään virka-asemaan, vaan tosiasialliseen virheeseen tai laiminlyöntiin virkatehtävien yhteydessä. HAKE yhtyy muistiossa esitettyyn kantaan, jonka mukaan yksi mahdollinen tapa kohdentaa vastuu on tarkastella automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttöönoton, käytön ja valvonnan eri vaiheita. Tällöin laissa tulisi säätää virkavastuuta kohdentavalla tavalla erityisesti päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä, järjestelmän testauksesta, hyväksynnästä, vaatimuksenmukaisuuden arvioinnista sekä valvonnasta. HAKEn mielestä vastuukysymysten yhteydessä tulisi huomioida myös hankintamenettelyn toteuttaminen ja virastojen tosiasiallinen riippuvuus ulkopuolisista järjestelmäntoimittajista ja näiden tekemistä ratkaisuista. Vastuuhenkilöistä tulisi myös läpinäkyvyyden osalta informoida asiakasta, jolle päätös annetaan. HAKE katsoo, että virkavastuun määräytymisen perusteista tulisi säätää automaattista päätöksentekoa koskevan yleislain tasolla täsmentävästi ja nimenomaisesti automaattisen asiankäsittelyn ja päätöksenteon toteuttamisen kannalta.
      • Rahoitusvakausvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • RVV:n näkemyksen mukaan on tärkeää, että virkavastuuseen liittyvät kysymykset selkiytetään lain tasolla. Sen määritteleminen, kenellä on virkavastuu automaattisessa prosessissa tehdyistä päätöksistä, parantaa tilannetta sekä asianosaisen että virkamiesten kannalta.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotuksen lähtökohta on oikea. HUS pitää tärkeänä, että virkavastuun kohdentuminen on selkeää. Yksityiskohtaisemmat määräykset vastuista voisi edellyttää annettavaksi esim. kuntien hallintosäännöissä.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • On hyvä määritellä selkeästi arviomuistion ehdotuksen virkavastuun jakautuminen eri tasoilla (mm. päätöksentekosääntöjen hyväksyminen, järjestelmän valvonta).
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • DVV kannattaa ehdotusta siitä, että laissa tulisi säätää virkavastuuta kohdentavalla tavalla erityisesti päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä, järjestelmän testauksesta, hyväksyn-nästä ja vaatimuksenmukaisuuden arvioinnista sekä valvonnasta. Muistion kohdassa 6.4 esitetty kolmijakoinen malli vaikuttaa selkeältä. Siinä huomioidaan myös EOA:n ja perustuslakivaliokunnan kannanotot virkavastuun kohdentamiseen. Niiden mukaan yleisjohtamiseen liittyvä tai muutoin yleisluonteisesti määritelty vastuu ei olisi riittävä. Virkavastuun toteutuminen ja vastuun kohdentuminen on varmistettava sellaisilla säännöksillä, jotka kohdentavat vastuun tiettyihin henkilöihin ja virkatehtäviin. Arviomuistion viittaus siihen, että sääntelyssä olisi täsmennettävä, missä menettelyn vaiheissa – mukaan luettuna asiaryhmien täsmentäminen ja algoritmien vahvistaminen – inhimilliset toimijat ovat mukana sekä minkälaisia ratkaisuja nämä tekevät ja minkälainen valvonta- ja seurantavel-vollisuus näillä on, on tärkeä. Tämä olisi hyvin kannatettava esitys myös yleislakiin kirjatta-vaksi ja erityislaeissa erikseen täsmennettäväksi roolien perusteella. DVV pitää hyvänä myös arviomuistiossa esitettyä näkemystä siitä, että automaattisen päätöksenteon piirissa tehtävät päätökset olisi osoitettava esimerkiksi asiaryhmittäin erikseen määrättyjen viraston virkamiesten virkavastuulle. Automaattiselle käsittelyjärjestelmälle tulee nimetä omistaja, joka kantaa vastuun järjestel-män itsenäisesti tekemistä päätöksistä. Automaattisen päätöksenteon on voitava olla myös organisaation sisälle niin avointa, että vastuun uskaltaa vastaanottaa. Ylipäätään automatii-kan käsittelysäännöt tulisi olla sääntömoottorissa, josta ne voidaan yhdellä näkymällä tarkistaa, eli ne eivät saa ”hautautua koodiin”. Jos sääntö on yksiselitteinen ja nojaa lainsäädän-töön, voidaan päätelmä automatisoida. Jos taas robotiikka esim. oppii, ja automatiikka sen myötä vahvistaa jotain päätelmää, tulisi automatiikan perustelema ratkaisu osoittaa virkamiehelle, joka normaalissa asian käsittelyssä huolehtisi siitä muutoinkin omalla virkavastuullaan.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuun kohdentaminen automaattisen päätöksenteon yhteydessä kaipaisi selkeyttämistä useammassa kohdassa. Selkeytettäviä kysymyksiä liittyy virkavastuuseen, joka liittyy yksittäisen virkamiehen toimintaan, kun hän tietojärjestelmäautomatiikan avustamana tekee päätöksiä tai muita virkatoimia. Automatisoinnilla tavoitellaan tyypillisesti tehokkuushyötyjä ja nämä hyödyt menetetään, jos virkamiehellä ei ole oikeutta luottaa automatiikan toimintaan ja hänellä on velvollisuus esimerkiksi manuaalisesti tarkistaa automatiikan suorittamat laskelmat. Tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon osallistuu useita eri toimijoita ja osapuolten rooleissa ja vastuissa voi helposti olla epäselvyyttä. Laissa voitaisiin säätää virkavastuun kohdentumisesta tietojärjestelmien päätöksentekosääntöjen hyväksymisessä, järjestelmien testauksessa ja järjestelmien toiminnan valvonnassa. Tässä sääntelyssä on syytä tarkoin harkita, millaista huolellisuutta tietojärjestelmien kehittämiseltä ja ylläpidolta voidaan kohtuudella vaatia. Viranomaistoiminnassa käytettävät järjestelmät ovat jo nyt toiminnoiltaan varsin laajoja. Järjestelmien toiminnot ovat yksittäin tarkasteltuna usein suhteellisen yksinkertaisia, mutta useiden toimintojen muodostamat kokonaisuudet jo kohtuullisen monimutkaisia. Järjestelmien kehittämisessä ja testauksessa pyritään tavallisesti huomioimaan kattavasti erilaisia tyypillisiä käyttötilanteita. Ei ole harvinaista, että järjestelmien käytössä törmätään kuitenkin myös epätyypillisiin käyttötilanteisiin ja toisinaan järjestelmät toimivat näissä tilanteissa ennakoimattomalla ja ei-toivotulla tavalla. Periaatteessa epätodennäköisimpienkin käyttötilanteiden ennakoiminen on mahdollista, mutta käytännössä tämä tekisi järjestelmien kehittämisestä erittäin raskasta, hidasta ja kallista. Käytännössä järjestelmien kehittämisessä ja ylläpidossa on jouduttu keskittymään siihen, että järjestelmät toimisivat tyypillisissä käyttötilanteissa virheettömästi. Epätyypillisiin käyttötilanteisiin liittyviä virheitä on korjattu sitä mukaa, kun niitä on järjestelmien käytön myötä havaittu. Jos pyrkimyksenä on kuvatun toimintatavan muuttaminen ja ennakollisen huolellisuusvelvoitteet korostaminen, on samalla syytä hahmottaa se, millaisiin muutoksiin tämä johtaa järjestelmien kehittämisessä ja ylläpidossa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkavastuusta eli rikosoikeudellisesta sekä vahingonkorvausvastuusta viranomaisen lainvastaisen toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena. Myös automaattinen päätöksenteko on virkatoimi ja siten siihen liittyy virkavastuu. Automatisoidun virkatoimen suorittaa kuitenkin ohjelmisto eikä viranhaltija. Sinänsä viranomaisella on isännänvastuu viranhaltijoidensa suorittamista virkatoimista, joten viranomainen on isännänvastuussa myös ohjelmiston suorittamista toimista. Virkavastuun on kuitenkin oltava kohdennettavissa myös viranomaisen sisällä päätöksen tehneeseen tahoon, mikä voi osoittautua vaikeaksi automaattisessa päätöksenteossa. Arviomuistiossa kuvaillaan eri viranomaisten tapoja automaattisen päätöksenteon virkavastuun toteuttamiseen. Esimerkiksi Maahanmuuttohallinnon henkilötietolakia valmisteltaessa (laki henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa) perustuslakivaliokunta piti välillistä virkavastuuta tehdyistä päätöksistä riittämättömänä. Lain valmistelussa oli perusteluissa viitattu siihen, että ”asiantuntijat, jotka päättävät automaattisen päätöksen käsittelyn säännöistä ja joilla on tosiasiallinen valta ja kompetenssi muuttaa tiettyyn päätökseen johtanutta sääntöä, toimivat viranomaisessa virkavastuulla”. Perustuslakivaliokunnan mukaan virkavastuun kohdentumista oli täsmennettävä (PeVL 62/2018 vp.). Yksittäisen viranhaltijan muodollinen asema ei siten riitä varmistamaan virkavastuun toteutumista, kuten arviomuistiossakin todetaan. Isännänvastuun lisäksi vastuu tulee siis kohdentaa tosiasiallisesti toimia valvoviin ja niiden asianmukaisuutta varmistaviin viranhaltijoihin ja tämä vastuu tulee todeta täsmällisesti lainsäädännössä. Vastuu ohjelmiston tekemistä ratkaisuista tulisi sisällyttää myös sen kehittäjälle sekä niille henkilöille, jotka pystyvät tekemään siihen muutoksia tarpeen mukaan. Tässä on tarkoituksena se, että ohjelmisto tulee kehittää ja muokata sellaiseksi, että se turvaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja siten muun muassa hyvän hallinnon periaatteet. Toisaalta ohjelmiston kehittäjän vastuu voi jäädä puutteelliseksi, mikäli kyse on yksityisestä yrityksestä, joka kehittää ohjelmaa viranomaisen pyynnöstä. Tällöin vastuu tulee kohdentaa niihin henkilöihin, jotka ovat päättäneet, millaisia periaatteita ohjelmistoon halutaan sisällyttää ja joiden olisi tullut varmistaa ohjelmiston asianmukaisuus eli esimerkiksi se, ettei siihen tahattomastikaan kehitetä syrjiviä toimintamalleja. Vastuuasemat on todettava riittävän selvästi sekä viranhaltijan että päätöksenteon kohteen oikeusturvan varmistamiseksi.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Perustuslaista seuraavien reunaehtojen käsittely Luvun palveluperiaatetta käsittelevään osioon Teknologiateollisuus huomauttaa, että päätösautomaatiota käyttämällä varsin monia julkisia palveluita voitaisiin palvelujen käyttäjän näkökulmasta parantaa ja kokonaan automatisoida viranomaisilla jo olevien tietojen käsittelyä tehostamalla. Palveluperiaatteelle tulisi antaa laajempi merkitys ja ottaa huomioon myös tiedonhallintalain tavoitteet ja viranomaisvelvoitteet tietoaineistojen kuvaamisesta. Viranomaistoiminnan julkisuutta käsittelevässä jaksossa nousee esiin tärkeä kysymys julkisuuslain asiakirjan käsitteestä. Kysymyksen ratkaiseminen julkisuuslain asiakirjan käsitteen avulla ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, vaan asiasta olisi parempi säätää erikseen, kuten muistiossa todetaan.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotuksen mukaan järjestelmän käyttöä koskevista virkatehtävistä vastaavat virkamiehet vastaisivat myös automaattisen päätöksenteon virkavastuusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että teknisesti järjestelmästä huolehtivat ja päättelysääntöjä määrittelevät virkamiehet vastaisivat myös päätösten sisällöllisestä oikeellisuudesta. Koneellisen päätöksenteon kohteena tulisi kuitenkin eri asiaryhmissä mahdollisesti olemaan tuhansia konkreettisia yksittäisiä päätöksiä, joita ko. henkilöt eivät ole koskaan edes nähneet yksityiskohtaisesti. Mahdolliselta virheeltä edellytettäisiin myös joko tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Yksittäisen kansalaisen osalta tämä tarkoittaisi myös sitä, että päätöksessä ei olisi fyysistä henkilöä päätöksentekijänä tai edes nimettyä henkilöä, joka on konkreettisesti tehnyt päätöksen tai on siitä virkavastuullinen fyysinen henkilö. Kansalaisten oikeusvarmuuden, lisätietojen saamisen sekä muiden muistiossa todettujen olennaisten periaatteiden varmistamiseksi olisi SAK:n mukaan olennaista, että virkavastuuta ei jätetä ainoastaan järjestelmän käytöstä vastaavien virkamiesten vastuulle. Päätösten oikeellisuudesta tulisi olla vastuussa substanssiosaamista hallitseva virkamies.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuun asianmukaista toteutumista ei voida varmistaa nojautumalla pelkästään yksittäisen virkamiehen muodolliseen asemaan, vaan vastuun kohdentuminen on varmistettava säännöksillä, jotka kohdentavat vastuun tiettyihin henkilöihin ja virkatehtäviin. Tämä voitaisiin toteuttaa esitetyllä tavalla esim. siten, että tarkasteltaisiin erikseen automaattisen päätöksentekojärjestelmän käyttöönoton, käytön ja valvonnan eri vaiheita, jotka vastuutettaisiin asianmukaisesti.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kuten arviomuistiossa on todettu, päätöksentekosääntöjen muodostaminen ja niiden hyväksyminen on perusteltua tehdä virkamiestyönä virkavastuulla, ohjelmakoodin toteutukseen tulee liittää asianmukainen ohjelmistotestaus ja poikkeuksellisiin virhetilanteisiin tulee varautua järjestelmän suunnittelussa
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • LVK ei kannata yleislakiin tarkkarajaista sääntelyä virkavastuun kohdentumisesta. Jos lisäsääntelyä tarvitaan, asiaa tulisi tarkastella erityislain tasolla. Kun julkinen hallintotehtävä annetaan hoidettavaksi muulle kuin viranomaiselle, tulee perustuslakivaliokunnan kannanottojen mukaan säädösperusteisesti huolehtia siitä, että tehtävää hoitavaan sovelletaan tässä tehtävässä samoja säännöksiä kuin viranomaisvastuulla vastaavaa tehtävää hoitavaan. Liikennevakuutuslain 95 §:n mukaan vakuutusyhtiön ja LVK:n palveluksessa olevaan henkilöön sekä hallituksen jäseneen sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Edellä mainittua tarkempaa sääntelyä ei ole pidetty liikennevakuutuksen toimeenpanossa tarpeellisena tai mahdollisena säätää. LVK:n näkemyksen mukaan automaattisen päätöksenteon osalta tulisi päteä samat yleisperiaatteet ja kokonaisharkinta kuin muutoinkin virkavastuun toteutumisen kohdalla.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että sen hallinnonalalla käytetään tietojärjestelmien suunnittelussa, toteuttamisessa ja ylläpidossa ulkopuolisia yksityisiä toimijoita. Tämä tullee olemaan lähtökohta myös jatkossa. Ministeriö ei pidä tätä ainakaan TE-toimistojen tietojärjestelmien osalta ongelmana, koska ulkopuolisilta toimijoilta hankitut tietojärjestelmät ja niiden osat hyväksytään TE-hallinnossa jo nykyisinkin. Myös järjestelmissä käytettävien päätöksentekosääntöjen valmistelu ja hyväksyminen on tehty lainsäädäntöön ja toimeenpanoon perehtyneiden, tehtävään osoitettujen virkamiesten toimesta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Periaatteiden turvaaminen on jo nykyisellään sisäänrakennettu lainsäädäntöömme. Periaatteiden toteutuminen tulee rakentaa systemaattisesti päätöksentekojärjestelmään, tapahtuu tämä manuaalisesti tai automaattisesti. Nähdäksemme uusien työkalujen käyttöönotto ei muuta näitä periaatteita itsessään. Päätösten muotoilussa ja kielenkäytössä tulisi ylipäätään kiinnittää huomiota ymmärrettävyyteen ja selkokielisyyteen. Näitä voidaan kehittää erillään automaattista päätöksentekoa koskevasta lainsäädännöstä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuu ei voi muodostua pelkän muodollisen aseman kautta ilman liityntää järjestelmän määrittelyyn tai käyttöön, vaan virkamiehen toiminnan ja päätöksenteon välillä tulee olla selkeä yhteys. Vastuullinen henkilön on voitava konkreettisesti vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kannattaa ehdotusta siitä, että virkavastuu kohdennetaan päätöksentekosääntöjen hyväksymiseen, järjestelmän testaukseen, sen hyväksymiseen, vaatimuksenmukaisuuden arviointiin sekä valvontaan. Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, että tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitotehtäviin osallistuu aina useita toimijoita, joista osa saatetaan hankkia ostettuina palveluina. Yhteisjärjestön näkemyksen mukaan virkavastuun kohdentaminen automaattisen päätöksenteon yhteydessä vaatiikin tästä syystä selkeyttämistä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ministeriö pitää tärkeänä, että yleislakiin sisällytettäisiin tarkemmin säännökset siitä, että viranomaisella on velvollisuus varmistua siitä, että automaattisen päätök¬sentekojärjestelmän käyttö ei vaaranna hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumista. Esimerkiksi jos asiakaspalvelu on robotisoitu tai neuvontaa annetaan robotin avustamana ennen päätöksentekoa, tulisi olla menetelmät varmistaa, että neuvonta on ollut asiakkaalle asianmukaista, oikeasuuntaista ja selkeää. Koska yleislakia tulisivat soveltamaan julkisen hallinnon virkamiehet, olisi yleisen oikeusturvankin kannalta merkityksellistä, että automaattista päätöksentekoa koskeva sääntely olisi kokonaisvaltaista ja kiinnittäisi huomiota viranomaisen velvollisuuksiin. Samalla olisi syytä kirjata yleislakiin sääntelyä, jolla varmistetaan virkavastuun asianmukainen toteutuminen, esimerkiksi kohdentamalla virkavastuu tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin virkatehtäviin. Myös päätöksentekojärjestelmän ja tehtyjen päätösten valvonnasta olisi hyvä laatia tarkemmat säännökset yleislakiin.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Jo voimassa oleva sääntely mahdollistaa sen, että virkavastuu kohdistuu tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin virkatehtäviin, eikä se vaadi uutta lainsäädäntöä asiassa. Järjestelmähankkeissa on nimetty aina vastuutaho kullekin osa-alueelle. Mikäli vastuukysymyksiä ei voitaisi selvittää nykyisen lainsäädännön puitteessa (esim. rikosoikeudellista vastuuta), tulee lainsäädäntöä siltä osin tarvittaessa muuttaa, jotta se ei muodostu automaattisen päätöksenteon esteeksi. Siltä osin, kun sääntely ulottuu yksityisiin toimijoihin, kuten lakisääteisiä vakuutuksia hoitaviin vakuutusyhtiöihin, tulee lainsäädännössä ottaa huomioon ne tilanteet, joissa virkamiehiä koskeva lainsäädäntö ei suoraan sovellu.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistion ehdotus on olennainen virkavastuun "todellisen" (mahdollisimman oikean) kohdentamisen kannalta. Koska asia on uusi, ehdotuksen toimivuutta on vaikea arvioida, mutta muistion 6.4 kohdan jako kolmeen "virkamiesryhmään" (eli 1) virkamiehiin, jotka hyväksyvät järjestelmässä käytettävät päätöksentekosäännöt, 2) virkamiehiin, jotka hyväksyvät järjestelmän ja siihen tehdyt muutokset sekä arvioivat vaatimustenmukaisuuden ja 3) virkamiehiin, jotka valvovat järjestelmää) on kuitenkin tarkoituksenmukainen ja vaikuttaa myös mahdolliselta toteuttaa käytännössä. Tästä Tulli pyrkii hankkimaan kokemusta jo Tullin ja/tai sen ulkomaankauppa- ja verotusosaston työjärjestykseen tehtävillä muutoksilla.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • On selvää, että yksittäinen viranhaltija ei voi olla virkavastuussa kaikista automaattisen päätöksenteon avulla tehtyjen päätösten oikeellisuudesta. Virkavastuu tulee kuitenkin ulottaa koskemaan päätöksentekosääntöjen laatimista, käytettävän järjestelmän riittävää testausta ja järjestelmän käytön valvontaa. Asiakkaalla oleva oikeus hakea muutosta päätöksestä turvaa hänen oikeusturvaansa, vaikka itse päätöksen osalta ei olisikaan nimettävissä virkavastuussa olevaa henkilöä.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuun toteuttamiseen liittyy käytännön ongelmia, joita muistiossa on kuvattu. Kuten perustuslakivaliokunta on todennut, päätöksenteon siirtäminen automaattiseen käsittelyyn ei saa johtaa siihen, että virkavastuuta koskevat perustuslain säännökset menettävät merkityksensä. Toisaalta on myös tarpeen tehdä selvät rajat sen suhteen mihin virkavastuu automaattisesta päätöksenteosta ulottuu suhteessa virkavastuulla toimivaan henkilöön. Kuten muistiossa on todettu, virkavastuun toteutumisessa ei voida nojautua sinällään yksittäisen henkilön muodolliseen asemaan, vaan vastuun kohdentuminen on varmistettava lain säännöksillä, jotka kohdentavat vastuun tiettyihin henkilöihin ja virkatehtäviin. Näiden henkilöiden virkavastuun kannalta olennaista on myös se, että onko heillä tosiasiallisia mahdollisuuksia valvoa esimerkiksi ns. massamenettelyssä tehtävien päätösten laillisuutta tai järjestelmän toiminnallisuuksia. Tämä on huomioitava säädösvalmistelussa. Muistiossa ehdotetaan ratkaisua, jossa virkavastuu jakaantuisi eri tasoille 1) päätöksentekosääntöjen hyväksyminen, 2) muutosten hyväksyminen ja vaatimustenmukaisuuden arviointi, 3) järjestelmän valvonta. Jako on sinällään perusteltu ja sitä olisi selvyyden vuoksi hyvä täydentää siten, että todetaan kuka vastaa virkavastuulla em. toimintojen toteutumisesta organisaatiossa.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Oikeusministeriön hallinnonalalla tietojärjestelmäsuunnittelun normaalimenettelyyn kuuluu yhteistyö substanssiorganisaatioiden sekä tietojärjestelmien teknisestä toteutuksesta ja ylläpidosta vastaavan Oikeusrekisterikeskuksen kesken. Esimerkkinä voi mainita parhaillaan meneillään olevan hallinnollisten asioiden Hilda-hankkeen. Koska kyse on koko hallinnonalaa koskevasta hankkeesta, kaikki sektorit ovat olleet edustettuina vaatimusten määrittelyssä ja kilpailutuksessa sekä kaikki ovat mukana myös toteutusvaiheessa. Ennen järjestelmän käyttöönottoa määritellään esim. erilaiset päätöksenteko- ja käsittelysäännöt sekä toteutetut säännöt testataan sisällöllisesti ja teknisesti. Hilda-hankeen aikana tehdään jatkuvaa vaikuttavuudenarviointia. Rikosasioissa vastaava on AIPA-hanke, jonka osia on jo tuotannossa. AIPA:n ylläpitomallissa muutosten hyväksyminen on toteutettu samalla mallilla kuin alkuperäisen hankkeen toteutus eli kaikista käyttäjäorganisaatioista olevien edustajien ja teknisessä vastuussa olevan Oikeusrekisterikeskuksen yhteistyönä. Ylläpito-organisaatiolla on toimivalta päättää virheiden korjaamisesta ja toiminnan keskeyttämisestä. Syyttäjälaitoksen mielestä yksittäiseen virkamieheen kohdennettavan virkavastuun sijaan laissa tulisi korostaa järjestelmää luotaessa ja sitä käytettäessä noudatettavia riittävän kattavia toimintatapoja. Kun päätökset tehdään automaattisesti sekä henkilöiden suorittaman että automaattisen valvonnan tulisi olla korostuneessa asemassa. On mahdotonta luoda virheetöntä järjestelmää, joten ratkaisevaa on riittävän tiheä seurantajärjestelmä ja kunnolla resursoitu korjausjärjestelmä. Yleislaissa tulisi olla vastaava sääntely kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa (s. 52) tai vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetussa laissa (s. 53).
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela viittaa Tela ry:n, Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen lausuntoihin, joissa virkavastuun kohdentamisesta ei ole nähty tarpeelliseksi sisällyttää lainsäädäntöön erillistä sääntelyä. Virkavastuu voidaan kohdentaa jo voimassaolevan sääntelyn nojalla tehtävien mukaiseen vastuuseen.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vastuuasemien määrittäminen riittävän tarkasti on tärkeää virkavastuun kohdentamiseksi. Arviomuistiossa on katsottu, että laissa tulisi säätää virkavastuuta kohdentavalla tavalla erityisesti päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä, järjestelmän testauksesta, hyväksynnästä ja vaatimuksenmukaisuuden arvioinnista sekä valvonnasta (s. 52). Edelleen muistiossa todetaan, että viranomaisen olisi osoitettava päätöksentekosääntöjen tekemiseen, järjestelmässä tehtyjen muutosten hyväksymiseen ja vaatimustenmukaisuuden arviointiin sekä järjestelmän valvontaan tarpeellinen määrä asiaan perehtyneitä virkamiehiä (s.64). Käytännössä virkavastuun kohdentumiseen liittyvät tulkintatilanteet voivat olla mutkikkaita. Automaattinen päätöksenteko voi johtaa virheelliseen lopputulokseen myös siitä syystä, että päätöksentekosäännöt on toteutettu ohjelmakoodiksi virheellisesti tai jokin ulkoinen seikka aiheuttaa poikkeuksellisen virhetilanteen. Tietojärjestelmiä kehitetään ja ylläpidetään yhteistyönä, jossa mukana on niin virkamiehiä kuin viraston ulkopuolisia palveluntarjoajiakin. Virkamiehen virkavastuun kannalta keskeistä on, että virkaan kuuluvat tehtävät ja vastuut on etukäteen selkeästi määritelty ja että virkamiehellä on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa virhetilanteiden syntymiseen.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mitä selkeämmin vastuista säädetään, sitä varmemmin sääntely myös ehkäisee syrjintäriskejä ja mahdollistaa tehokkaan valvonnan ja syrjintään puuttumisen. Syrjintävastuun osalta yhdenvertaisuusvaltuutettu tuo esille yleisesti seuraavaa: yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä viranomaiselta, joka on tämän lain vastaisesti syrjinyt häntä. Yhdenvertaisuuslain hyvitysvastuu ei edellytetä toimijan tahallisuutta. Vastuun kannalta ei ole olennaista, aiheutuuko yksilön eriarvoinen kohtelu algoritmin vai suoremmin työntekijän toiminnan seurauksena. Näin ollen vastuukysymykseen sisältyy käytännössä viranomaistoiminnassa viranomaisen ankara vastuu.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työeläkealan toimijat määrittelevät jo voimassaolevan sääntelyn nojalla selkeästi tehtävien edellyttämän virkavastuun siten, että tietojärjestelmillä ja prosesseilla on vastuuhenkilöt, jotka vastaavat toiminnan asianmukaisuudesta.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lähtökohtana virkavastuun sitominen tehtäviin on hyvä. Viranomaisten tosiasiallinen toiminta ei aina vastaa perinteistä esittelijä/päätöksentekijä mallia. Vastuusta lailla säädettäessä on hyvä tunnistaa vastuun jakautuminen, joka voi johtua esimerkiksi virheen laadusta, tuottamuksen tasosta tai työnantajan koulutusvelvollisuuden toteutumisesta. Vastuun jakautumisen tai kohdentumisen monimuotoisuus vaikeuttavat vastuun arviointia, mutta ne eivät poista virkavastuun olemassaoloa. Vahingonkorvausvastuu toteutuu asiakkaan näkökulmasta – kuten muistiossa on kuvattu, yleensä työnantajavastuun kautta. Yksittäisen virkamiehen vastuu voi aina aktualisoitua, jos tuottamuksen taso sitä edellyttää. Rikosoikeudellisen vastuun konkretisoituminen automaation tuottamiseen liittyvissä tehtävissä on epätodennäköistä ja hyvin harvinaista. Tällöinkin virkavastuun toteuttavat tekijät ovat kuitenkin olemassa, kun päätöksentekoprosessissa mukana olleet henkilöt ovat löydettävissä. Virkavastuu toteutuu, kun syy-yhteys vahingon ja sen aiheuttajan välillä voidaan osoittaa. Tämä edellyttää sitä, että toimivaltasäännökset ja prosessin dokumentointi ovat asianmukaisesti toteutettuja. Viranomaiset toimivat eri tavoin, mutta niiltä voidaan edellyttää prosessien ja vastuiden määrittelyä sillä tavoin, että vahingosta vastuussa olevat henkilöt ovat aina selvitettävissä. Laissa ei ole tarkoituksenmukaista säätää viranomaisten toiminnasta liian tarkalla tasolla.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus lienee käytännössä ainoa realistinen lähtökohta virkavastuun toteuttamiseksi massamenettelyn automaattisessa päätöksenteossa, jossa virkamies ei tosiasiallisesti voi vaikuttaa kunkin automaatiossa tehtävän yksittäisen päätöksen oikeellisuuteen ja vastata siitä. Ehdotuksessa todetaan voimassa olevaan sääntelyä vastaavasti, että virkavastuun realisoituminen automaattisessa päätöksenteossa edellyttäisi virkamiehen tuottamuksellista tai tahallista menettelyä. Verohallinnon käsityksen mukaan tämän tulisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että virkamiehen, jonka tehtävänä on seurata automaattisen päätöksentekojärjestelmän toimintaa, ei tulisi joutua henkilökohtaisesti virkamies- eikä rikosoikeudelliseen vastuuseen tilanteessa, jossa hän on seurannut järjestelmän toimintaa sen seurantaa varten laaditun suunnitelman mukaisesti ja ryhtynyt toimenpiteisiin järjestelmässä ilmenneiden virheiden korjaamiseksi niistä tiedon saatuaan. Yksittäisen asianosaisen kannalta tosiasiassa olennaisinta on muistiossa (s. 50) todettu: "Jos päätöksen¬teossa on tapahtunut virhe, jonka ei voida osoittaa johtuneen yksittäisen työntekijän vir¬heestä tai laiminlyönnistä, julkisyhteisö vastaa siitä huolimatta vahingosta." Muistiossa on myös aiheellisesti todettu, että "koska automaattisen päätöksenteon valvonta ei voi tehokkaasti toteutua ennakollisesti, on kiinnitettävä erityistä huomiota jälkikäteiseen valvontaan ja mahdollisuuksiin reagoida tapahtuneisiin virheisiin esimerkiksi itseoikaisun, oikaisumenettelyn tai muutoksenhaun kautta."
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK pitää tärkeänä sitä, että automaattinen päätöksenteko ei hämärrä virkavastuuta tehdyistä hallintopäätöksistä. Kannatamme muistion mukaista ehdotusta kohdentaa virkavastuu tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin virkatehtäviin. Jokaisesta automaattisesti tehdystä päätöksestä tulee aina löytyä sen oikeellisuudesta ja lainmukaisuudesta vastaavan virkamiehen nimi ja yhteystiedot.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Ehdotus olisi Työllisyysrahaston kannalta toimiva.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Virkavastuun kohdentamisesta ei ole tarpeen sisällyttää lainsäädäntöön erillistä sääntelyä. Virkavastuu voidaan kohdentaa jo voimassaolevan sääntelyn nojalla tehtävien mukaisiin vastuisiin. Tehtävänkuvauksissa määritellään henkilön tehtävät ja vastuut ml. järjestelmien käyttöä koskevat vastuut. Tietojärjestelmähankkeissa tavanomaisesti nimetään henkilöt tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin tehtäviin. Vakuutusyhtiölaki edellyttää, että vakuutusyhtiö määrittelee selkeästi vastuut ja raportointimenettelyt.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Automaattinen päätöksenteko ei saa johtaa tilanteeseen, jossa ketään ei voida asettaa päätöksestä vastuuseen. Tiettyjä isännänvastuutilanteista lukuun ottamatta suomalaisessa velvoiteoikeudessa lähtökohtana on ollut se, että ihminen voi olla vastuussa vain tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Tämän tulisi olla lähtökohta myös määritettäessä automaattisesta päätöksenteosta vastuussa olevia. Tärkeintä kuitenkin on, että automaattisen päätöksenteon johdosta vahinkoa kärsinyt voi tehokkaasti kohdistaa vahingonkorvausvaatimuksensa julkisyhteisöön, vaikkei virheen tai laiminlyönnin lähdettä pystyttäisi osoittamaan.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Maanmittauslaitoksen käsityksen mukaan arviomuistiossa on aivan oikein jäsennetty automatisoituihin päätöksentekojärjestelmiin, niiden toteuttamiseen ja automatisoituihin hallintopäätöksiin liittyvää monitasoisuutta. Myös virkavastuuta on perusteltua lähestyä tämän monitasoisuuden kautta. Tästä huolimatta virkavastuun kohdentamisessa eri tasoille ja eri vaiheisiin saattaa syntyä käytännössä vaikeitakin tulkintaongelmia. Niitä olisi syytä käsitellä eritellysti jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Päätöksentekojärjestelmän toteuttamiseen kokonaisuutena liittyy monessa vaiheessa tehtäviä ratkaisuja. Arviomuistiossa mainitaan näistä vaiheista mm. päätös järjestelmän tilaamisesta, määrittelyvaiheessa tehtävät ratkaisut, sovellettavia päätöksentekosääntöjä koskevat ratkaisut sekä valmiin järjestelmän käyttöönottoa koskevat päätökset. Lisäksi viitataan toteutukseen, testaukseen ja valvontaan (arviomuistio s. 52). Päätöksellä järjestelmän tilaamisesta on ehkä tarkoitettu järjestelmätoteutuksen hankintapäätöstä ulkopuoliselta sovelluskehityksen palveluja tarjoavalta yhtiöltä. Ehkä yhtenä tärkeänä osana kokonaisuutta olisi kuitenkin erikseen todettava vielä tätäkin edeltävä vaihe, nimittäin organisaation tai sen tietyn prosessin johdon tekemä päätös koko automatisointia koskevan kehitystyön käynnistämisestä tiettyine resursseineen, aikatauluineen ja tavoitteineen. Vasta tällaisen päätöksen jälkeen virkamiehet ja myös työsuhteiset työntekijät alkavat viedä projektia eteenpäin. Vaikka valmiin järjestelmän käyttöönotosta päätetään myöhemmin erikseen, myös tämä alustava organisaatiossa tehty päätös heijastuu myöhempiin päätöksiin ja ratkaisuihin ja osaltaan myös vastuisiin. Virkavastuu voi kohdistua myös tähän alustavaan vaiheeseen. Virkavastuun kohdentamisen kannalta keskeinen vaihe on kuitenkin järjestelmän määrittely. Aivan keskeisiä kysymyksiä ovat tällöin, minkälaiset asiat ylipäätään voidaan ottaa mukaan automatisoituun menettelyyn. Mukaan otettavien asioiden tulee olla sellaisia, joissa sähköinen järjestelmällä pystytään toteuttamaan hallintopäätös sekä oikeudellinen päätösharkinta, hallintomenettely ja muutenkin oikeusturvan näkökulma moitteettomasti. Tämän määrittelyn erottamattomaksi osaksi voidaan itse asiassa lukea järjestelmän päätöksentekosääntöjen laatiminen. Näin syntyvän määrittelydokumentaation hyväksymisen olisi tapahduttava virkavastuulla. Näin lausutaan myös arviomuistiossa (s. 64, kappaleen 6.4 alla olevan luettelon 1. kohta). Virkavastuun näin tapahtuvan kohdentamisen toimivuutta arvioitaessa voidaan ensinnäkin todeta, että määrittelystä ja sen yhteydessä laadittavista päätöksentekosäännöistä vastaavien virkamiesten on oltava sanottuihin, automatisoitaviin hallintopäätöksiin liittyvien substanssikysymysten kokeneita asiantuntijoita. Lisäksi heillä on oltava hallinnon lainalaisuusvaatimuksen ja hallintomenettelyn säännösten kannalta riittävä asiantuntemus arvioidakseen järjestelmän toiminnallista suhdetta tähän sääntelykehikkoon. Mutta jos he kuitenkin ovat tehneet virheen, se olisi havaittava viimeistään järjestelmän käyttöönottopäätöstä tehtäessä. Toteutus puolestaan, eli määrittelydokumentaation muuttaminen ohjelmointikielelle tarkoitusta varten suunniteltuun tietojärjestelmään, on tapahtunut oikein, kun toteutus vastaa määrittelyä myös siihen sisältyvine virheineen. Samoin kehittämistyön kuluessa suoritettu ns. yksikkötestaus on lähtökohtaisesti tehty virheettömästi, kun siinä on todettu, että toteutus eli ohjelmointi aina kutakin toteutettua kokonaisuutta koskien vastaa määrittelyä. Määrittelyn substanssivirheiden ei ole varsinaisesti tarkoitettukaan tulevan näissä vaiheissa esille. Sen sijaan virkavastuun kohdentumisen kannalta määrittelyn ja käyttöönottopäätöksen suhde on merkityksellinen. Järjestelmää ei saisi hyväksyä käyttöön otettavaksi, jos sen määrittelyssä ja siihen liittyen järjestelmän päätöksentekosääntöjen määrittämisessä on tapahtunut virhe, joka johtaa sisällöllisesti tai menettelyllisesti virheellisiin hallintopäätöksiin. Arviomuistiossa todetaan, että ”(j)ärjestelmän tai siihen tehtyjen muutosten hyväksyminen ja vaatimustenmukaisuuden arviointi” tulee niin ikään tehdä virkavastuulla (s. 64, luettelon 2. kohta). Tämä viitannee ennen kaikkea ns. hyväksymis- eli käyttöönottotestaukseen sekä käyttöönottopäätökseen. Lähtökohta lienee tällöin, että tästä vaiheesta vastaava tai vastaavat virkamiehet arvioivat ensinnäkin, että määrittely ja siinä vahvistetut päätöksentekosäännöt ovat virheettömiä ja lainmukaisia. Lisäksi hyväksymistestauksessa järjestelmä testataan kokonaisuutena niin, että kaikki osat on toteutettu virheettömäksi todetun määrittelydokumentaation mukaisesti. Tällöin sanottu vaihe sisältäisi ikään kuin kokonaisvastuun, myös virkavastuun näkökulmasta, koko järjestelmän siihenastisesta kehityksestä ja toteutuksesta. Samalla tietenkin nousee esiin kysymys määrittelystä vastanneiden virkamiesten ja käyttöönottopäätöksestä vastaavien virkamiesten keskinäisestä suhteesta sekä virkavastuun jakautumisesta, jos määrittelyssä tehty virhe tätä kautta pääsee esiintymään tuotantoon saakka edenneessä järjestelmässä aiheuttaen virheellisiä hallintopäätöksiä. Arviomuistion kysymyksessä olevassa kohdassa tosin lausutaan, että järjestelmän hyväksymisvaiheeseen kuuluu muun muassa sen varmistaminen, ”että järjestelmä on hyväksyttyjen päätöksentekosääntöjen mukainen...”. Tällöin hyväksymisvaiheessa ei välttämättä enää arvioitaisi itse määrittelyn oikeellisuutta. Tällainen vaihtoehto puolestaan jälleen vaikuttaisi virkavastuun jakautumiseen eri tasoilla. Hyväksymistestaukseen ja käyttöönottoa koskevaan hyväksymispäätökseen kuuluu kuitenkin joka tapauksessa tietyntyyppinen kokonaisarviointi sekä kokonaisvastuu järjestelmästä että sen käyttöönotosta. Vastuukysymykset toisaalta määrittelyvaiheen ja toisaalta hyväksymisvaiheen päätöksistä ja mahdollisista virheistä tulisi olla järjestelmäkehityksessä jo etukäteen tarkkaan rajatut muun muassa rikosoikeudellisen virkavastuun täsmällisyysvaatimuksen vuoksi. Virkavastuun kohdentamisen ja sen toimivuuden kannalta on tarpeen kiinnittää huomiota myös toteutuksesta ja testauksesta, varsinkin osatestauksesta, vastaavien henkilöiden asemaan. Arviomuistiossa ei tuoda esiin, että näitä tehtäviä suoritettaisiin virkavastuulla. Tämä on lähtökohtaisesti ymmärrettävää. Toteutuksesta eli määrittelydokumentaation muuntamisesta ohjelmointikoodiksi vastaavat usein viraston ulkopuolisen palveluntarjoajan työntekijät. Tosin he tekevät työtä viraston substanssiasiantuntijoiden ohjauksessa ja läheisessä yhteistyössä heidän kanssaan. Virastoilla saattaa olla myös informaatioteknologiasta ja ohjelmoinnista perillä olevia asiantuntijoita kehitystyössä mukana. On kuitenkin mahdollista, että virhe tapahtuu virheettömästi tehdyn määrittelyn muuntamisessa ohjelmakoodiksi nimenomaan viraston ulkopuolisen työnsuorittajan tai muun kuin virkasuhteisen henkilön virheestä. On mahdollista, että järjestelmä voi tuon virheen vuoksi tuottaa virheellisiä hallintopäätöksiä määrittelyn oikeellisuudesta huolimatta. Ohjelmistotalon työntekijään ei voida kohdistaa virkavastuuta, mutta olisiko virhe tullut ohjaavassa roolissa olevan virkamiehen havaita tai ainakin tuon komponentin osatestauksessa. On selvitettävä, onko mahdollista, että sanotussa ohjausta tai testausta koskevassa tehtävässä olisi ollut toimittava virkavastuulla. Asia kulminoituu viimeistään hyväksymistestausta ja hyväksymispäätöstä tehtäessä. Toisaalta on niin, että tällaisiin järjestelmiin voi liittyä satoja erillisiä toiminnallisuuksia, eikä niitä kaikkia voida välttämättä havaita hyväksymisvaiheessakaan. Kysymys sekä virkamiesoikeudellisen, vahingonkorvausoikeudellisen että rikosoikeudellisen virkavastuun kohdistamisesta johonkin tiettyyn henkilöön voi olla tällaisissa tilanteissa sekä vaikeaa että kohtuutontakin. Määrittelyn ja käyttöönottopäätöksen lisäksi kolmantena erityisenä osa-alueena, johon arviomuistion mukaan tulisi kohdentaa virkavastuu, olisi järjestelmän valvonta (s. 64, luettelon 3. kohta). Valvontaa varten olisi muistioon merkityn perusteella nimettävä riittävä määrä virkamiehiä. Virkavastuun kohdentamista ja sen toimivuutta tältä osin arvioitaessa on pidettävä mielessä, että tällaiset järjestelmät saattavat tehdä satoja tai tuhansia ratkaisuja viikossa. Tähän liittyen arviomuistiossa viitataan valvonnan vaikeuteen eräissä tapauksissa, mainiten esimerkkinä KELA, jossa tehdään 1,6 miljoonaa päätöstä kuukaudessa (muistio s. 51; tällä ei tosin viitattane mihinkään erityiseen päätöksentekojärjestelmään). Käytännössä tällaisten järjestelmien päätöksentekovolyymit ovat kuitenkin jo viikkotasolla sellaiset, ettei valvonta voi olla muuta kuin reaktiivista tai pistokokeiden luonteista. Näin todetaan arviomuistiossakin (s. 65). Virkavastuusta tältä osin säädettäessä tai virkamiesten velvollisuuksista näiltä osin virastossa päätettäessä tämä tulisi ottaa nimenomaisesti huomioon.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Virkavastuun kohdentamisesta ei ole tarpeen tehdä erillistä sääntelyä työeläkealalle. Virkavastuu voidaan työeläkevakuuttajissa kohdentaa jo voimassa olevan sääntelyn nojalla järjestelmän käyttöä koskeviin tehtäviin.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Käsittääkseni ehdotus on periaatteessa toimiva. Näyttäisi kuitenkin siltä, että viranhaltijan kelpoisuusvaatimuksiin tulisi kuulua sekä oikeustieteellistä että tietoteknistä sisältöä. Sen tyyppisiä tutkintoprofiileja varmaankaan ei vielä ole moni opiskellut tai opiskelemassa, eli sellaiset "algoritminlukijat", jotka hallitsevat sekä oikeustieteellisen ulottuvuuden että tietoteknisen ulottuvuuden, ovat vielä aika harvassa. Yliopistojen tulisi varmaankin muuttaa koulutusohjelmiaan tähän suuntaan, ja varmaan julkishallinnossa voisi myös sisäisen koulutuksen kautta luoda tällaisiin virkatehtäviin kuuluvaa kompetenssia.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Vaikka veroviranomaiset tekevät tuhansia virheellisiä päätöksiä vuosittain, rikosoikeudelliseen vastuuseen tai edes vahingonkorvauksiin ne eivät ole tiettävästi johtaneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Rikosoikeudellista vastuuta tärkeämpää veronmaksajan oikeusturvan kannalta on päätöksenteon läpinäkyvyys ja tehokas muutoksenhaku. Verotusmenettelyä säätelevien lakien mukaan Verohallinnon tulee oikaista havaitsemansa virheelliset päätökset. Jos hallinnon tietokoneohjelmissa on ollut virheitä, verohallinto onkin viime aikoina korjannut virheet oma-aloitteisesti. Jotta virkavastuun realisoitumisen mahdollisuus kuitenkin toimisi riittävänä kannustimena virheiden välttämiseen, olisi virkavastuuta käsityksemme mukaan perusteltua pyrkiä kohdentamaan tiettyihin automaattisen päätöksentekojärjestelmän hankinta- ja käyttöprosessiin liittyviin tehtäviin tai prosessin osiin, kuten arviomuistiossa on esitetty.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan PeVL 62/2018 vp valtioneuvoston huomiota siihen, että automatisoituun päätöksentekomenettelyyn liittyy useita sääntelemättömiä kysymyksiä. Sen käsiteltävänä olleen automaattista päätöksentekoa koskevan esityksen perusteluissa viitattiin siihen, että asiantuntijat, jotka päättävät automaattisen päätöksen käsittelyn säännöistä ja joilla on tosiasiallinen valta ja kompetenssi muuttaa tiettyyn päätökseen johtanutta sääntöä, toimivat viranomaisessa virkavastuulla. Valiokunta ei pitänyt tällaista välillistä virkavastuuta tehdystä päätöksestä riittävänä perustuslain 118 §:n kannalta. Tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitotehtäviin osallistuu useita eri toimijoita ja kunkin osapuolen rooli ja vastuu tulisi olla selkeästi määritelty. Pidän kannatettavana, että laissa säädettäisiin virkavastuusta erityisesti päätöksentekosääntöjen hyväksymisen, järjestelmän testauksen, hyväksynnän, vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin ja valvonnan osalta. Vastuuasemien määrittely on tärkeää myöslaillisuusvalvonnan kannalta.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Maahanmuuton henkilötietolain säännösehdotuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta arvioi virkavastuun kohdistamista, kun kyseessä olivat automaattiset yksittäispäätökset. Virkavastuun oli määrä kohdistua viraston ylijohtajaan. Ajatuksena oli, että ylijohtajan virkavastuu lähettäisi selkeän viestin siitä, että virkavastuun toteutumisesta huolehdittaisiin myös automaattisen päätöksenteon ollessa kyseessä. Valiokunta suhtautui kuitenkin kriittisesti ehdotukseen (PeVL 7/2019 vp). Sen mielestä virkavastuun kohdistaminen viranomaisen ylijohtajaan olisi perusteiltaan keinotekoinen ja syy-yhteydeltään liian löyhä ratkaisu. Yhdymme perustuslakivaliokunnan kantaan. Nähdäksemme virkavastuu olisi kohdennettava niin lähelle järjestelmän ihmiskäyttäjää/-valvojaa kuin mahdollista. Tämä korostaisi – joskin ehkä hieman kosmeettisesti – syy-yhteyttä virkamiehen toiminnan ja päätöksenteon välillä. Niinpä virkavastuun kohdentaminen ehdotuksen mukaan tiettyihin virkatehtäviin tai prosessin osiin (hankinta, testaus yms.) voisi olla järkevää. Tärkeää olisi sääntelyn riittävä täsmällisyys ja yksiselitteisyys. Kysymys on lopulta siitä, miten virheen tai vahingon syy-yhteyttä ja tuottamuksellisuutta yksittäisen virkamiehen toimintaan arvioidaan. Virkavastuun henkilöitymiseen liittyy nimittäin myös ehkäisevä vaikutus. Jos virkavastuu etääntyy ihmistoimijasta tai pulverisoituu, on vaarana, että virkamiesten ja muiden toimijoiden motivaatio välttää virheitä vähenee. On myös huolehdittava siitä, että virkavastuussa olevalla virkamiehellä on tosiasiallinen toimintamahdollisuus vaikuttaa automaattiseen päätöksentekoon. Vastuun synnyttävän ihmiskontrollin on oltava ”merkityksellistä” (vrt. EU:n yleinen tietosuoja-asetus sekä WP 29 -suositukset), eikä ihmiskäsittelijän rooliksi saa muodostua pelkästään koneellisesti luodun päätöksen näennäinen hyväksyminen. Tämän ns. ”kumileimasinongelman” ratkaisemisessa on otettava huomioon myös käyttöliittymäsuunnittelun ja inhimillisten piirteiden (kuten ns. automation bias) yhteisvaikutukset. Näyttää siltä, että päätöksenteon tosiasiallinen automaattisuus sekä virkavastuun tuottamuksellisuutta ja syy-yhteyttä edellyttävä doktriini ovat vähintäänkin jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Tulisikin arvioida sitä, onko tämä jännite lainsäädäntöteitse ratkaistavissa vai tulisiko asiaa tarkastella perustavanlaajuisemmin perustuslain ja hallinto-oikeuden yleisten oppien tasolla. On arvioitava huolellisesti PL 118 §:n sanamuotoa, joka painottaa virkavastuun henkilöllistä ulottuvuutta. Edellyttääkö virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa myös sitä, että perustuslain muutostarpeita arvioidaan?
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Maahanmuuton henkilötietolain säännösehdotuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta arvioi virkavastuun kohdistamista, kun kyseessä olivat automaattiset yksittäispäätökset. Virkavastuun oli määrä kohdistua viraston ylijohtajaan. Ajatuksena oli, että ylijohtajan virkavastuu lähettäisi selkeän viestin siitä, että virkavastuun toteutumisesta huolehdittaisiin myös automaattisen päätöksenteon ollessa kyseessä. Valiokunta suhtautui kuitenkin kriittisesti ehdotukseen (PeVL 7/2019 vp). Sen mielestä virkavastuun kohdistaminen viranomaisen ylijohtajaan olisi perusteiltaan keinotekoinen ja syy-yhteydeltään liian löyhä ratkaisu. Yhdymme perustuslakivaliokunnan kantaan. Nähdäksemme virkavastuu olisi kohdennettava niin lähelle järjestelmän ihmiskäyttäjää/-valvojaa kuin mahdollista. Tämä korostaisi – joskin ehkä hieman kosmeettisesti – syy-yhteyttä virkamiehen toiminnan ja päätöksenteon välillä. Niinpä virkavastuun kohdentaminen ehdotuksen mukaan tiettyihin virkatehtäviin tai prosessin osiin (hankinta, testaus yms.) voisi olla järkevää. Tärkeää olisi sääntelyn riittävä täsmällisyys ja yksiselitteisyys. Kysymys on lopulta siitä, miten virheen tai vahingon syy-yhteyttä ja tuottamuksellisuutta yksittäisen virkamiehen toimintaan arvioidaan. Virkavastuun henkilöitymiseen liittyy nimittäin myös ehkäisevä vaikutus. Jos virkavastuu etääntyy ihmistoimijasta tai pulverisoituu, on vaarana, että virkamiesten ja muiden toimijoiden motivaatio välttää virheitä vähenee. On myös huolehdittava siitä, että virkavastuussa olevalla virkamiehellä on tosiasiallinen toimintamahdollisuus vaikuttaa automaattiseen päätöksentekoon. Vastuun synnyttävän ihmiskontrollin on oltava ”merkityksellistä” (vrt. EU:n yleinen tietosuoja-asetus sekä WP 29 -suositukset), eikä ihmiskäsittelijän rooliksi saa muodostua pelkästään koneellisesti luodun päätöksen näennäinen hyväksyminen. Tämän ns. ”kumileimasinongelman” ratkaisemisessa on otettava huomioon myös käyttöliittymäsuunnittelun ja inhimillisten piirteiden (kuten ns. automation bias) yhteisvaikutukset. Näyttää siltä, että päätöksenteon tosiasiallinen automaattisuus sekä virkavastuun tuottamuksellisuutta ja syy-yhteyttä edellyttävä doktriini ovat vähintäänkin jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Tulisikin arvioida sitä, onko tämä jännite lainsäädäntöteitse ratkaistavissa vai tulisiko asiaa tarkastella perustavanlaajuisemmin perustuslain ja hallinto-oikeuden yleisten oppien tasolla. On arvioitava huolellisesti PL 118 §:n sanamuotoa, joka painottaa virkavastuun henkilöllistä ulottuvuutta. Edellyttääkö virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa myös sitä, että perustuslain muutostarpeita arvioidaan?
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Kirkkohallitus pitää tärkeänä, että virkavastuun kohdentuminen on selkeää. Tämä on tärkeää sekä kansalaisen että tehtäviä hoitavan virkamiehen oikeusturvan kannalta.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Lähtökohta on oikea. Pelkkä muodollinen asema ilman liityntää järjestelmän määrittelyyn tai käyttöön ei voi tulla kyseeseen virkavastuuta määriteltäessä, vaan virkavastuulla tulee olla selkeä yhtymäkohta käsiteltävään asiakokonaisuuteen siten, että vastuullinen henkilö voi konkreettisesti vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Koska virkavastuuseen joutuminen on yksittäisen viranhaltijan kannalta merkittävä seuraamus, ei sääntelyyn saa jäädä epäselvyyttä virkavastuun sisällöstä. Järjestelmän käyttöä koskevista virkatehtävistä tulee säätää tai määrätä yksiselitteisesti. Mahdollista voisi olla, että virkavastuusta eri tehtäväkokonaisuuksien osalta ei säädettäisi yksityiskohtaisesti laissa, vaan sen sijaan säädettäisiin, että viranomaisessa johdon olisi huolehdittava siitä, että vastuut määritellään esimerkiksi hallintosäännössä tai muussa päätöksessä, kuten on laissa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta. Virkavastuun kohdentuminen yksittäisten automatisoitujen päätösten laillisuuden osalta edellyttää vielä selvitystyötä. Arviomuistiosta ei käy ilmi, onko esimerkiksi järjestelmän valvonnasta, kehittämisestä tai testaamisesta vastaava viranhaltija vastuussa myös yksittäisen automatisoidun päätöksen laillisuudesta, vai onko tältä osin vastuu viranhaltijalla, joka on päättänyt automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskuksen näkemyksen mukaan virkavastuun kohdentaminen automaattisen päätöksenteon yhteydessä vaatii selkeyttämistä. Tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitotehtäviin osallistuu useita eri toimijoita ja kunkin osapuolen rooli ja vastuu tulisi olla selkeästi määritelty. Oikeusrekisterikeskus pitää kannatettavana, että laissa säädettäisiin virkavastuuta kohdentavalla tavalla erityisesti päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä, järjestelmän testauksesta, hyväksynnästä ja vaatimuksenmukaisuuden arvioinnista sekä valvonnasta.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Vastuuasemien tarkka määrittely on tärkeää laillisuusvalvonnan ja virkavastuun toteuttamisen kannalta. Eräät viimeaikaiset virkarikosprosessit ovat osoittaneet, ettei ketään voida hallinnon eri tasoilla välttämättä saattaa vastuuseen, vaikka lakia ei olisikaan noudatettu, jos tehtäviä, vastuulinjoja ja vastuuasemia ei ole säännöksissä ja määräyksissä määritelty riittävän selvästi. Jos rikosprosessiin joudutaan, vastuuasemien tulee laillisuusperiaatteen vaatimuksista johtuen olla yksiselitteisen selkeästi määriteltyjä. Käytäntö on osoittanut, ettei vastuunjaosta sopimisella tai muulla soft law -tyyppisellä sääntelyllä ole virkarikosvastuun kannalta merkitystä. Matriisityyppiset organisaatiorakenteet ja nykyisin julkishallinnon työjärjestyksissä esiintyvät muodikkaat ilmaisut kuten ”prosessinomistaja” ovat käytännössä omiaan hämärtämään virkavastuun kohdentumista. Ilmeistä onkin, ettei julkishallinnossa enää välttämättä työjärjestysten ja muiden alempien säännösten tasolla kyetä riittävällä tarkkuudella määrittelemään virkavelvollisuuksien sisältöä ja vastuuasemia. Sen vuoksi lakiin tulisi arviomuistiossa esitetyin tavoin sisällyttää sääntelyä, jolla varmistetaan virkavastuun asianmukainen toteutuminen kohdentamalla virkavastuu nimenomaisesti tiettyihin järjestelmän käyttöä koskeviin virkatehtäviin.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Huonosti; byrokratian, rakenteellisuutta vähennettävä, isommat asiat käsiteltävä kerralla istuntosalissa
      • Miten arvioitte ehdotusta, jonka mukaan järjestelmässä käytettävät päätöksentekosäännöt tulisi hyväksyä nimenomaisella päätöksellä? Millaisessa menettelyssä tai kokoonpanossa säännöt tulisi hyväksyä?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Tietojärjestelmien sääntelyssä on STM:n mukaan tärkeää edellyttää etukäteisdokumentaatiota ja esimerkiksi juuri nimenomaista päätöksentekoa päätöksentekosäännöistä. Käytännön tasolla vaatimus tietystä laissa määritellystä organisaatiotasosta lisäisi hallinnollista taakkaa viranomaisissa ja muissa julkista hallintotehtävää hoitavissa tahoissa. Hallinnollisen taakan kasvua voidaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hallita sillä, että hyväksyminen yhdistetään sopiviin jo olemassa oleviin hallinnollisiin prosesseihin.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Kuten edellä on jo todettu, Rikosseuraamuslaitos katsoo, että lain tasolla voisi olla syytä säätää siitä, että viranomaisen tulee laatia automaattisesta päätöksentekoprosessista kirjallinen kuvaus, jossa on otettu kantaa prosessin toimintaan ja siitä vastuussa oleviin virkamiehiin. Se, minkälaisessa menettelyssä tai kokoonpanossa tällainen kuvaus, jossa muun muassa prosessin säännöt olisivat kirjattuna käsitellään, voitaisiin Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan jättää viranomaisen itsensä harkittavaksi.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE katsoo, että päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä ja hyväksymismenettelystä pitäisi lähtökohtaisesti säätää yleislain tasolla. Koska päätöksentekosäännöt vaikuttavat suoranaisesti asiakkaan oikeusturvan toteutumiseen, ne pitää HAKEn käsityksen mukaan hyväksyä nimenomaisella päätöksellä. Säännöt tulevat näin virallisesti vahvistetuiksi ja käyttöön otettaviksi. Yleislaissa tulisi ottaa kanta sääntöjen hyväksymispäätöksen valituskelpoisuuteen. Aluehallintovirastojen osalta tilanne ei ole yksiselitteinen. Itsenäiset aluehallintovirastot muodostavat tiedonhallintalain perusteella kukin oman tiedonhallintayksikkönsä, vaikka niillä on aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen perusteella yhteinen hallinto (mm. asiakirjahallinto, tietohallinto), jolla on valtakunnallinen toimivalta. Aluehallintovirastoissa toimii useiden eri hallinnonalojen viranomaisia omina vastuualueinaan. Viraston ylimmän johdon vaikutusvalta niiden organisointiin vaihtelee suoraan lainsäädännön perusteella. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisella on laajasti autonominen asema viraston sisällä substanssitehtäviensä hoidossa. HAKEn näkemyksen mukaan erilaiset virastojen organisoitumismallit on merkityksellistä huomioida, kun harkitaan, tulisiko päätöksentekosäännöt hyväksyä viraston vai viranomaisen ylimmän johdon toimesta. Jos päätöksentekosäännöt hyväksytään viranomaiskohtaisesti, haasteeksi muodostunee, miten taataan niiden yhteismitallisuus yhden aluehallintoviraston ja toisaalta kaikkien kuuden itsenäisen aluehallintoviraston automaattisessa päätöksenteossa asiakkaiden oikeusturvan toteutumisen kannalta. HAKE katsoo, että lain tasolla olisi tarpeen säätää tarkentavasti, miten monijäseninen toimielin perustetaan hyväksymistehtäviä varten. HAKEn näkemyksen mukaan tulisi myös selvittää ministeriön mahdollista roolia hyväksyjänä yhteismitallisten hyväksymislinjausten saavuttamiseksi. HAKE esittää jatkovalmistelussa myös harkittavaksi, olisiko nyt kyseessä olevia hyväksymistehtäviä varten tarpeen perustaa valtakunnallinen keskitetty toimielin. Se vastaisi hyväksymistehtävän suorittamisesta tai ainakin hyväksymisten laadun ja yhteismitallisuuden arvioinnista koko valtakunnan alueella. HAKE viittaa tässä yhteydessä soveltuvin osin tiedonhallintalain 10 §:n mukaiseen tiedonhallintalautakuntaan.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä on perusteltua.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistion kohdan 6.4 / 1 lopussa esitetään, että jos "viranomainen tekee automaattisia päätöksiä laajasti eri asiaryhmissä, voi olla perusteltua, että säännöt hyväksyy monijäseni-nen toimielin." Virastot ovat yleensä päällikkövirastoja, joissa ei ole "monijäsenisiä toimieli-miä". Monijäsenisyys saattaa pikemminkin hämärtää vastuuta kuin selkeyttää sitä. Käytännössä tämä johtaisi uusien toimielimien perustamiseen tai päätösvallan antamiseen esimerkiksi johtoryhmille tai vastaaville, joilla nykyisin ei varsinaista hallinnollista päätösvaltaa ole. Hyväksymismenettelyn tulisi olla sujuvaa, mutta kuitenkin vähintään hyväksymispäätöksen valmistelussa mahdollisimman monet ammattiryhmät kattavaa, jotta saataisiin käyttöön mahdollisimman laaja asiantuntijuus. Tämä aiheuttaa sujuvuuden kannalta ajateltuna mahdollisesti hankaluuksia. Päätösten valmisteluun pitäisi ottaa mukaan myös teknisiä asiantuntijoita, jotka pystyisivät mallintamaan erilaisia virhetilanteita ja testaamaan ennakolta ongelmakohtia.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tietojärjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä olisi eduksi ainakin valvonnan kannalta. Sen voisi ajatella turvaavan myös päätöksenteon huolellisuutta ja avoimuutta. Toisaalta nimenomaisten hallintopäätösten tekeminen järjestelmän päätöksentekosäännöistä istuu varsin huonosti niihin toimintamalleihin, joilla järjestelmiä todellisuudessa määritellään ja toteutetaan. Järjestelmäkehitystä on myös viranomaistoiminnassa pyritty viemään niin sanotun ketterän kehityksen suuntaan. Keskeisenä tavoitteena on ollut kehitystyön nopeuttaminen ja kustannusten hallinta. Tässä toimintamallissa järjestelmän toiminnot määritellään yksityiskohtaisella tasolla vasta vähän ennen toimintojen toteuttamista. Hallintopäätösten tekeminen monijäsenisissä päätöksentekomenettelyssä on erittäin huonosti sovitettavissa ketterän kehityksen toimintamalleihin. Nimenomaiset hallintopäätökset olisivat ilmeisesti muiden hallintopäätösten tapaan valituskelpoisia. Ripeästi etenevän tieto-järjestelmäkehityksen ja siihen liittyvien mahdollisten valitusprosessien yhdistelmä vaikuttaa mahdottomalta yhdistelmältä. Kuvattu päätöksenteon hitauteen ja kankeuteen liittyvä ongelma on vähäisempi, jos automatisoitavista säännöistä päätetään hallinnollisesti vain yleisellä, mutta ei yksityiskohtaisella tasolla. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että hallinnollisen päätöksenteon ja järjestelmien toiminnan yhteys jää ohueksi. Tietojärjestelmien ja niiden sisältämän automatiikan toiminnan määrittää käytännössä se, miten toiminnot on aivan yksityiskohtaisella tasolla määritelty ja toteutettu. Pelkästään ylätasolla tehtävät hallinnolliset päätökset eivät kuvaa järjestelmien todellista toimintaa ja epäselväksi jää, palveleeko tällainen ylätasolla tapahtuva päätöksenteko lopulta mitään järkevää tarkoitusta.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä kyseisessä viranomaisessa vaikuttaa perustellulta. Keskitettyä järjestelyä ei kuitenkaan tule rakentaa.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleisten päätöksentekosääntöjen hyväksymisessä on kyse lukuisten yksittäisten tapausten hyväksymisen säännöistä, joilla on suuri merkitys kansalaisten oikeusturvan kannalta. Päätöksentekosääntöjä tulee päivittää esim. muuttuneen oikeuskäytännön myötä vastaamaan valituselinten tarkentuneita linjauksia. Ehdotuksen mukaan säännöt hyväksyisi monijäseninen toimielin. Kyseinen toimielin käyttää käytännössä laintulkintavaltaa, joten elimen tulisi olla riippumaton, oikeuskäytännön kehitystä tunteva, kyseisen lainsäädännön tulkintaan osallistuva viranomaisvastuulla toimiva taho.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Järjestelmässä käytettävät päätöksentekosäännöt tulisi hyväksyä nimenomaisella päätöksellä. Mikäli laissa ei suoraan säädettäisi päätöksentekijästä, säännöt hyväksyisi päätöksentekijäorganisaation hallintosäännössä, työjärjestyksessä tai muussa vastaavassa toimintaa ohjaavassa asiakirjassa määritelty toimielin tai viranhaltija. Päätöksen lisäksi tulisi olla teknisiin ominaisuuksiin ja testaukseen liittyvä dokumentointi saatavilla, jotta algoritmin toimivuus olisi arvioitavissa. Esimerkiksi Opetushallituksen opiskelijavalintajärjestelmä avustaa päätöksenteossa, ja valinnat suoritetaan ennalta määriteltyjen sääntöjen perusteella. Lopullisen päätöksen opiskelijavalinnoista tekee koulutuksen järjestäjä. Säännöt määritellään sähköisellä työkalulla ja säännöstöllä, joka on räätälöity kyseisen palvelun tarpeisiin. Säännöt muodostuvat sekä asetuksessa säädetyistä perusteista että korkeakoulujen päättämistä opiskelijavalintaperusteista. Valtionosuuslaskennassa päätöksentekosäännöt perustuvat opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin, josta ne tulkitaan koneellisiksi laskentakaavoiksi virkatyönä. Viranomaiset itse varmistavat, että koneelliset laskentakaavat ovat oikein.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä on hyvä. Päätöksentekosäännöt tulisi hyväksyä vastaavalla menettelyllä, kuin saman asian ratkaisussa manuaalisesti tehdään.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikennevakuutuksen toimeenpanoa koskeva sääntely edellyttää, että kaikki toiminta ja päätökset perustuvat lakiin. Toimintaa tehdään myös virkavastuulla, kuten edellä on esitetty. Edelleen kaikkia päätöksenteon kohteena olevia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja päätökset on perusteltava kattavasti. Edellä mainitun johdosta myös automaattista päätöksentekoa koskevat säännöt olisi jo nykyisen sääntelyn perusteella oltava kuvattuna ja tarvittaessa esimerkiksi valvontaviranomaiselle esitettävissä. Automaattista päätöksentekoa koskevat päätöksentekosäännöt valmistellaan ja toimeenpannaan itsenäisesti virkavastuulla toimivan toimivaltaisen viranomaisen tai yksityisen hallintotehtävää toteuttavan toimijan toimesta, eikä tätä koskevasta menettelystä ole tarpeellista säätää tarkemmin yleislain tasolla.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää päätöksentekomenettelyä tarpeettomana. Ministeriön käsityksen mukaan tietojärjestelmien valmistelu on luonteeltaan pikkutarkkojen käsittelysääntöjen luomista ja näiden käsittelysääntöjen teknistä toteuttamista. Edellä mainittuun valmisteluun sopii huonosti menettely, jossa esimerkiksi valmisteluun osallistumaton esimies, johtoryhmä tms. tekisi päätöksen mahdollisesti hyvin monimutkaisten käsittelykaavioiden tai muun vastaavan kuvauksen perusteella. Tosiasiallisesti kyse olisi vain muodollisesta päätöksenteosta eikä päätöksentekijällä olisi todellista mahdollisuutta vaikuttaa päätöksen sisältöön kuin yleisellä tasolla. Valmisteluun tosiasiallisesti osallistuvan virkamiehen vastuu voidaan toteuttaa myös ilman nimenomaista päätöksentekoa.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kannattaa ehdotusta järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen nimenomaisesta hyväksymisestä päätöksellä, sillä se edistää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja valvontaa. Päätöksestä tulisi ilmetä automaattisen päätöksenteon alaiset asiat ja päätöksenteossa sovellettavat sääntörakenteet. Julkistamista koskevassa sääntelyssä tulisi ottaa huomioon liikesalaisuuksien suoja, koska automaattisen päätöksentekojärjestelmän ohjelmakoodin julkisuutta voivat rajoittaa muun muassa liikesalaisuutta koskevat salassapitoperusteet. Koska sääntöjen kehittäminen ja tarkistaminen edellyttävät kohdealueen syvällistä ymmärtämistä, erillisen moniammatillisen toimielin luominen päätöksentekosääntöjen hyväksyntään ei ole tarkoituksenmukaista. Tästä syystä päätöksentekosäännöistä tulisi päättää sen viranomaisen, jonka toimivaltaan päätösten tekeminenkin kuuluu. Lisäksi päätöksenteon taso, menettely ja kokoonpano tulisi jättää kunkin viranomaisen harkintaan.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • FA kannattaa yleisellä tasolla päätöksentekosääntöjen hyväksymistä. Yleislainsäädännössä ei ole sen sijaan tarpeen määritellä sitä päätöksentekotasoa tai kokoonpanoa, joka hyväksyisi järjestelmässä käytettävät päätöksentekosäännöt tai niiden muutokset. Organisaatiot ovat erilaisia ja niille tulisi jättää harkintavaltaa sen suhteen, mikä taso luontevimmin vastaa sääntöjen hyväksymisestä. Lisäksi tietosuoja-asetus edellyttää jo nyt vaikutusarviointien (DPIA) laatimista järjestelmistä, joissa henkilötietojen käsittely on suuressa roolissa. Finanssivalvonnan alaisilla yrityksillä on jo nykyisin määritelty selkeät vastuut ja prosessit sekä toimivat menettelyt tietojärjestelmähankkeiden osalta.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen. Kysymys siitä, millaisessa menettelyssä tai kokoonpanossa säännöt tulisi hyväksyä, on hankala. Koska tietojärjestelmissä on usein valtavat määrät käsittely- ja laskentasääntöjä, on virkavastuun asian- ja oikeudenmukaiseksi kohdentamiseksi perusteltua, että viranomainen määrittelee ko. hyväksymistehtävää varten samallakin vastuualueella useita – jopa kymmeniä – virkamiehiä. Tähän myös muistion mukaiseen lähtökohtaan on hankala sovittaa muuta hyväksymismenettelyä. Toisaalta vastuu esim. päätöksentekosääntöjen lainmukaisuudesta voidaan ja todennäköisesti pitääkin "ulkoistaa" IT-asiantuntijoiden piirin ulkopuolelle, vaikka "IT-substanssin" ja laillisuusarvioinnin erottelu henkilötasolla ei liene sekään ongelmatonta. Muistion 6.4 kohdassa todetaan, että ”jos viranomainen tekee automaattisia päätöksiä laajasti eri asiaryhmissä, voi olla perusteltua, että säännöt hyväksyy monijäseninen toimielin”. Kollegiaalinen päätöksenteko ei ole tätä päivää ja on oikeastaan ristiriidassa muistion edellä viitatun lähtökohdan kanssa (viranomaisen olisi osoitettava muun muassa päätöksentekosääntöjen hyväksymistä varten tarpeellinen määrä asiaan perehtyneitä virkamiehiä). Kuten lausunnon alussa jo todetaan, oman lisänsä Tullin tietojärjestelmissä käytettävien päätöksentekosääntöjen hyväksymisen ja tähän liittyvän virkavastuun problematiikkaan tuo se, että osa näistä säännöistä on peräisin EU:n tietojärjestelmistä ja EU:n tullilainsäädännöstä, jolloin Tulli on "vain" näiden sääntöjen täytäntöön panija. Toisaalta Tulli ja valtiovarainministeriö ovat myös itse valmistelemassa ja päättämässä näistä säännöistä EU:n toimielimissä.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vantaan kaupunki katsoo, että kunnissa tulisi hallintosääntöön sisällyttää määräykset siitä, kenellä on oikeus tehdä päätös käytettävistä päätöksentekosäännöistä. Sääntöjen hyväksyjänä voisi olla yksittäinen viranhaltija.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on perusteltu.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Oikeusministeriön hallinnonalalla voitaisiin toimia niin, että kunkin organisaation johto päättäisi nimenomaisella päätöksellä siitä, mitä asioita automaattinen päätöksenteko siinä organisaatiossa koskee ja millaisissa tilanteissa asia siirretään ihmisen käsiteltäväksi, samoin kuin muista vastaavista toiminnalliseen sisältöön kuuluvista asioista. Sen sijaan se, kuinka päätöksen sisältämät säännöt muutetaan konekielisiksi säännöksi, on Oikeusrekisterikeskuksen vastuulle kuuluvaa asiaa.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela viittaa Työeläkevakuuttajat Tela ry:n, Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen lausuntoihin. Yleislainsäädännössä ei ole tarkoituksenmukaista yksityiskohtaisesti säädellä päätöksentekomenettelyä viranomaisessa tai julkista hallintotehtävää hoitavassa tahossa organisaatioiden ja toimialojen erilaisuus huomioon ottaen.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus nimenomaisesta päätöksestä on kannatettava.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yhdenvertaisuuslain 5 § edistämisvelvollisuuskin huomioiden olisi perusteltua, että viranomainen hyväksyy päätöksentekosäännöt nimenomaisella päätöksellä. Ehdotus myös tukisi toiminnan ja järjestelmän läpinäkyvyyttä. Ennen päätöksentekosääntöjen hyväksymistä viranomaisen on varmistettava tehneensä riittävän yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnin. Yhdenvertaisuuslain 5 §:n esitöissä todetun mukaisesti viranomaisen tulisi toimialallaan arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista esimerkiksi asioiden valmistelussa, päätöksenteossa, hallintotoiminnassa ja -tavoissa. Laajoissa tai muutoin merkitykseltään tärkeissä hankkeissa olisi arvioitava, vaikuttaako hanke syrjinnän vaarassa olevien ryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai asemaan.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleislainsäädäntö tulisi jättää mahdollisimman yleiselle tasolle. Työeläkealan tietojärjestelmähankkeissa määritellään etukäteen hyväksymisvaltuudet. Virkavastuulliset henkilöt määrittelevät automaattisen käsittelyn edellytykset ja päättelyketjut ja vastaavat sen toimivuudesta. Koska päätösprosessi toimii aina määrittelyjen mukaisesti, voidaan ajatella, että automaation määrittelyvaiheessa on jo valmisteltu tulevat hallintopäätökset, jotka automaation avulla tehdään.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksen edellyttäminen on hyvä asia. Hyvää hallintoa on, että merkityksellisistä hallintotoimista (työvaiheista) tehdään asianmukainen päätös, jonka tekee toimivaltainen ja osaava henkilö tai ryhmä Sitä, miten päätöksenantomenettely toteutetaan, ei pidä säätää lailla, koska tapoja voi olla monia. Ratkaisu voi olla monijäseninen toimielin, mutta myös toisenlaisten mallien tulisi olla mahdollisia. Tärkeää on, että laissa edellytetään jonkintasoista organisaation itsearviointia. Automaatioita hyödyntävien viranomaisten tulee itse varmistaa, että niillä on olemassa toimivaltainen taho ja menettelyt, joilla automaation olennaiset vaatimukset määritellään. Menettelyihin kuuluu myös toiminnan jälkikäteisvalvonta. Viranomaisten tulee toteuttaa hyväksyminen tarkoituksenmukaisella tavalla niin, että läpinäkyvyyden, riittävän asiantuntemuksen ja dokumentoinnin vaatimukset toteutuvat. Viranomaisten työtavoista tai tämän tasoisesta organisaatiosta ei pidä säätää lailla.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksentekosääntöjen hyväksymistä nimenomaisella päätöksellä voidaan pitää perusteltuna. Tämä vastaa asiallisesti Verohallinnossa jo sovellettua menettelyä, jossa asianomainen ns. prosessinomistaja hyväksyy automaattisen päätöksenteon käsittelysäännöt ja työmenettelyohjeet. Lain mukaan tulisi olla mahdollista, että päätöksentekosäännöt hyväksyy yksittäinen virkamies tai useampijäseninen elin. Viranomaisen työjärjestyksessä voitaisiin asian laadun ja laajuuden mukaan määrätä millaisessa kokoonpanossa päätöksentekosäännöt tulisi hyväksyä.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK kannattaa ehdotusta päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä nimenomaisella päätöksellä. Järjestelmässä käytettävät päätöksentekosäännöt tulisi vahvistaa menettelyssä, josta asiakkailla on valitusmahdollisuus. Päätöksentekijän tai kokoonpanon määrittely on tehtävä viranomaiskohtaisesti.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto katsoo, että ehdotus selkeyttäisi vaatimuksia, joita automaattisen päätöksenteon käyttöönotto ja ylläpito edellyttävät. Työllisyysrahasto pitää perusteltuna sitä, että lailla säädettäisiin viranomaisen ja muun julkista hallintotehtävää hoitavan tahon velvollisuudesta vastata siitä, että organisaatiossa on tarkoituksenmukainen kokoonpano, jossa päätöksentekosäännöt hyväksytään. Työllisyysrahasto katsoo kuitenkin, että kokoonpanosta ja menettelystä ei tulisi säätää liian tarkkarajaisesti, vaan sääntelyssä tulisi ottaa huomioon eroavaisuudet julkista hallintotehtävää hoitavien organisaatioiden välillä. Työllisyysrahastossa päätös järjestelmässä käytettävistä päätöksentekosäännöistä hyväksyttäisiin todennäköisesti vastaavan johtajan tai johtoryhmän toimesta. On huomioitava lisäksi se, että päätöksentekosäännöt olisivat dokumentaationa pitkät ja vaikeasti ymmärrettävät muulle kuin asianomaiseen tehtävään erikoistuneelle henkilölle.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleislainsäädäntö tulisi jättää mahdollisimman yleiselle tasolle ja sektorikohtaiset erot huomioivaksi. Lakiin ei tulisi kirjata yksityiskohtaista sääntelyä tämän tyyppisistä asioista. Ottaen huomioon voimassa oleva sääntely ja vakiintuneet menettelytavat, ei ole tarvetta erityissääntelylle automaattisen päätöksentekojärjestelmän takia. Vakuutusyhtiölaki edellyttää, että vakuutusyhtiö on kirjallisissa toimintaperiaatteissa määritellyt selkeästi mm. vastuut, prosessit ja raportointimenettelyt. Tietojärjestelmähankkeet viedään läpi yhtiökohtaisissa hankeorganisaatioissa, joissa etukäteen määritellään hyväksymisvaltuudet. Järjestelmien omistajat vastaavat järjestelmähankkeiden läpiviennistä. Prosessikuvauksissa kuvataan tarkkaan mm. päätöksentekovaltuudet.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Vastuun kohdistamisen ja päätösten virhelähteiden jäljittämiseksi erillisten päätösten tekeminen päätöksentekosäännöistä vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Päätöksentekosääntöjä koskevien päätösten tekemisen menettely ja kokoonpano riippuisi oletettavasti täysin siitä, millaisista päätöksistä olisi kyse. Mahdollisuuksien mukaan päätöksistä virkavastuussa olevien virkamiesten tulisi osallistua päätöksentekoon. Mutta jos kyse olisi esimerkiksi jonkin etuuslainsäädännön soveltamiseen luodusta valtakunnallisesta automaattisesta päätöksentekojärjestelmästä olisi päätöksentekosääntöjen hyväksyminen luontevaa tehdä lain soveltamisesta vastuussa olevan viranomaisen ylimmän johdon toimesta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen etukäteen tapahtuva hyväksyminen on keskeinen osa automatisoituun päätöksentekoon liittyvää julkisen vallan käyttöä. Tämä on myös keskeinen vaihe virkavastuun kohdentamista ajatellen. Päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä on näin ollen perusteltua edellyttää nimenomaista päätöstä. Päätöksentekosäännöt laaditaan tietojärjestelmäkehityksen ns. määrittelyvaiheessa eli ennen toteutusta. Viime kädessä päätöksentekosäännöt vahvistetaan käyttöönottopäätöksen yhteydessä. On kuitenkin mahdollista, että sama taho, joka vastaa viime vaiheessa koko järjestelmän käyttöönottopäätöksestä, jo määrittelyvaiheessa ennen toteutusta tekee ratkaisun järjestelmän päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että hyväksymistestauksessa ja käyttöönottopäätöksen tekemisvaiheessa päätöksentekosäännötkin on vielä ainakin jollain tasolla hyväksyttävä. Päätöksentekosäännöt on käsitteenä vielä varsin laaja ja jossain määrin epämääräinen. Tällä kuitenkin tarkoitettaneen koko sitä oikeudellisesti merkityksellistä kokonaisuutta, joka ratkaisun tekemiseen järjestelmässä liittyy. Tähän kuulunevat ainakin siten sen määrittäminen, minkälaiset asiat ohjataan automatisoituun käsittelyyn, mitkä tekijät ohjaavat asian ehkä vielä myöhemmin manuaaliseen käsittelyyn, minkälaiset oikeudelliset tarkastukset kussakin asiassa on tehtävä ja miten (sovellettavan säädösaineiston määrittäminen) sekä miten hallintomenettelyä, tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat säännökset tulevat otetuiksi huomioon. Kysymys on siis siitä kokonaisuudesta, joka tekee ratkaisusta laillisen ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisen. Kun säädetään päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä, tulisikin säädöstasolla tarkentaa, mitä päätöksentekosäännöillä tarkoitetaan. Järjestelmäkehitykseen nimittäin kuuluu monenlaisista toiminnallisuuksista päättäminen eivätkä kaikki toiminnallisuudet kuulu tähän kyseiseen kategoriaan. Tärkeä kysymys on myös se, millä tasolla päätöksentekosäännöt on kuvattava niitä koskevan hyväksymispäätöksen yhteydessä. On selvitettävä, onko kysymys järjestelmän ohjelmakoodin eli algoritmin hyväksymisestä vai yleiskielellä ilmaistun päättely- ja päätösmekanismin hyväksymisestä vai molemmista. Sen sijaan siitä, millaisessa menettelyssä tai millaisella kokoonpanolla asiasta on päätettävä, ei liene tarpeen säätää laissa. Kun joka tapauksessa edellytetään viranomaispäätöstä, tästä seuraa, että asiasta on päätettävä siten, kuinka kysymyksessä olevassa viranomaisessa asiat viranomaisen organisaatiorakenteen, virkamiesten lakisääteisen toimivallan ja muun sääntelyn nojalla on ratkaistava. Huomionarvoista tosin on, että ne asiat, joita automatisoidussa päätöksentekojärjestelmässä on tarkoitus käsitellä ja ratkaista, voivat olla sellaisia, jotka erityislainsäädännössä on osoitettu tietyssä muodollisessa asemassa olevan virkamiehen ratkaistavaksi. Tällöin tässä asemassa olevan henkilön tulee olla päätöksentekosääntöjen hyväksyjä.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Eri hallinnonalueiden toimintalogiikka on niin erilaista, että yleislaissa päätöksentekosääntöjen hyväksymisestä säätäminen voi olla hankalaa, joten lakiin ei tulisi kirjoittaa yksityiskohtaista sääntelyä tämän tyyppisistä asioista.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Automatisoidun päätöksentekojärjestelmän käyttöönotosta tulisi tehdä nimenomainen päätös jokaisen käyttöönoton kohdalla (ja aineellisen lainsäädännön tulisi sisältää tätä koskeva lakiperusta). Viranomaisten sisällä tehdään työnjakoa koskevat päätökset usein työjärjestyksen kautta, ja kunnissa hallintosäännössä. Automatisoidun päätöksenteon käyttöönottoa voisi siten hahmottaa työjärjestyspäätöksen/hallintosääntöpäätöksen kautta ja ajatella, että viranomaisen sisällä tapahtuva tehtävien jako olisi sellaiseen päätökseen johtava toimenpide. Silloin myös fyysiset virkamiehet tietäisivät, mitä päätöksiä heidän ei kuulu tehdä ja hallinnon "asiakkaat" voisivat saada yleisluonteisen tiedon siitä, milloin päätöksiä tehdään automatisoidusti. Aineelliseen lainsäädäntöön ja todennäköisesti myös kuntalakiin (410/2015) tulisi tehdä asianmukaiset lisäykset automatisoidun päätöksenteon käyttömahdollisuudesta. Kuntalain 91 § 1 momenttia tulisi ilmeisesti täydentää siten, että nykyistä mahdollisuutta toimivallan siirtoon valtuustolta kunnan toimielimelle tai viranhaltijalle laajennettaisiin sen lisäksi mahdollistamalla toimivallan siirto myös automatisoidulle päätöksentekojärjestelmälle. Kunnan hallintosääntöä koskevasta valtuuston päätöksestä on valitusoikeus, mutta sellaista ei yleensä ole valtion viranomaisen tekemästä työjärjestyspäätöksestä. Mielestäni valtion viranomaisten tekemistä automatisoidun päätöksentekojärjestelmän käyttöönottoa koskeviin päätöksiin tulisi liittää valitusmahdollisuus, esim. kansalaisia edustavan järjestön valitusoikeus ja myös valvovan viranomaisen valitusoikeus.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä edesauttaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Tämä puolestaan edesauttaa päätöksenteon syrjimättömyyden arviointia sekä päätöksentekosääntöjä laadittaessa että jälkikäteisvalvonnassa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen hyväksyminen nimenomaisella päätöksellä on kannatettavaa ja myös valvonnan kannalta tarpeellista. Hyväksyntäpäätöksen tulisi koskea sitä, mitä ja miten asioita valikoituu automaatiossa käsiteltäväksi ja miten päätöksen perustana olevat säännökset muutetaan koneellisiksi säännöksi sekä sitä, millaisissa tilanteissa päätös siirretään pois automaatiosta. Säännöt tulisi hyväksyä viranomaisen organisaation mukaisessa monijäsenisessä päätöksentekomenettelyssä, mutta tämän sääntelyn tulee olla sen verran yleisluonteista, että se soveltuu viranomaisten eri organisaatiomuotoihin.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Nähdäksemme kysymys siitä, pitäisikö päätöspolut hyväksyä erillisellä hallintopäätöksellä, on monitahoinen. Siihen on vaikea ottaa yksiselitteisen myönteistä tai kielteistä kantaa. Nimenomaisella päätöksellä käyttöönotosta olisi hyviä puolia. Erityisen päätöksen tekemisellä olisi todennäköisesti informatiivisia vaikutuksia. Päätös olisi omiaan tekemään selväksi niin virkamiehille kuin hallinnon asiakkaille, millä perusteilla järjestelmä tekee päätöksiä juuri kyseisessä asiaryhmässä. Näin sillä voisi olla myös oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa takaava vaikutus. Siihen olisi helppo liittää viranomaisen proaktiivinen tiedotusvelvollisuus. Tosin tiedotusvelvollisuus seuraa asianosaisia kohtaan jo EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta ja kansallisesta julkisuusperiaatteesta. Samoin se selkiyttäisi virkavastuun ajallista ulottuvuutta. Samalla nimenomaiseen päätökseen voidaan liittää muita suojamekanismeja, kuten tietosuojalainsäädännön edellyttämä vaikuttavuusarviointi (YTA 35 artikla) sekä ohjelmistokehityksen laatustandardien valvonta. Päätös saattaisi kuitenkin johtaa myös ongelmallisiin tulkintatilanteisiin. Ensinnäkin tietojärjestelmät ovat luonteeltaan dynaamisia ja edellyttävät jatkuvasti ohjelmistopäivityksiä. Säännöksessä tai sen nojalla tehtävässä päätöksessä tulisi ottaa kanta siihen, milloin järjestelmä muuttuu päivitysten yhteydessä siinä määrin, että muutos edellyttää uutta päätöstä. Toiseksi on epäselvää, miten arvioitaisiin nimenomaisesta hyväksymispäätöksestä seuraavia kuulemis- ym. velvoitteita: ketkä ovat päätöksen asianosaisia, ketkä osallisia, keillä on oikeus tulla kuulluksi? Kolmanneksi syytä määritellä, missä määrin tällaiset mahdolliset päätöksentekosääntöjä koskevat päätökset olisivat muutoksenhakukelpoisia ja kenellä olisi oikeus hakea muutosta. Tarkoittaisiko em. päätöksen yleinen muutoksenhakukelpoisuus sitä, että kuka tahansa automaattisen päätöksenteon kohde voisi valittaa päätöksentekosääntöpäätöksestä? Tämä olisi toki lähtökohta PL 21 §:n valossa. Jos päätös todettaisiin (oikaisun tai) valituksen perusteella lainvastaiseksi, mitä tapahtuisi kaikille muille – ehkä tuhansille – päätöksille, jotka on tehty saman päätöksentekosääntöjä koskevan päätöksen nojalla? Tarkoittaisiko tämä valtavaa itseoikaisutulvaa viranomaiselle? Mitä tästä seuraisi? Arviomuistiossa ehdotetaan, että oikaisu-, kantelu- tai valitusasiaa ei saisi ratkaista automaattisesti. Kysymystä on pohdittava huolella. Onkin kysyttävä, mikä lisähyöty nimenomaisella hyväksymispäätöksellä olisi verrattuna tilanteeseen, jossa hallintopäätöstä ei tehtäisi. Jos erillistä päätöstä ei tehtäisi, olisi kuitenkin varmistuttava siitä, että sovellettava päätöksentekojärjestelmä noudattaa tarkoin lakia. Se, miten tästä varmistuttaisiin ilman erillistä päätöstä, ei kuitenkaan ole selvää. Painotamme, että viranomaisen joka tapauksessa on huolehdittava kansalaisten oikeusturvasta. Jos muutoksenhaussa tai muutoin tulee ilmi tietojärjestelmävirhe, joka on skaalautunut lukuisiin ratkaisuihin, nämä päätökset on itseoikaistava. Mitä mahdolliseen menettelyyn tai kokoonpanoon tulee, päätöksen voisi nähdäksemme tehdä joko virkavastuullinen (ks. em. erilliseen virkatehtävään määrätty) virkamies, ylijohtaja tai jos päätöksen seuraukset olisivat erityisen mittavat tai kauaskantoiset, ehkäpä monijäseninen toimielin.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Nähdäksemme kysymys siitä, pitäisikö päätöspolut hyväksyä erillisellä hallintopäätöksellä, on monitahoinen. Siihen on vaikea ottaa yksiselitteisen myönteistä tai kielteistä kantaa. Nimenomaisella päätöksellä käyttöönotosta olisi hyviä puolia. Erityisen päätöksen tekemisellä olisi todennäköisesti informatiivisia vaikutuksia. Päätös olisi omiaan tekemään selväksi niin virkamiehille kuin hallinnon asiakkaille, millä perusteilla järjestelmä tekee päätöksiä juuri kyseisessä asiaryhmässä. Näin sillä voisi olla myös oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa takaava vaikutus. Siihen olisi helppo liittää viranomaisen proaktiivinen tiedotusvelvollisuus. Tosin tiedotusvelvollisuus seuraa asianosaisia kohtaan jo EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta ja kansallisesta julkisuusperiaatteesta. Samoin se selkiyttäisi virkavastuun ajallista ulottuvuutta. Samalla nimenomaiseen päätökseen voidaan liittää muita suojamekanismeja, kuten tietosuojalainsäädännön edellyttämä vaikuttavuusarviointi (YTA 35 artikla) sekä ohjelmistokehityksen laatustandardien valvonta. Päätös saattaisi kuitenkin johtaa myös ongelmallisiin tulkintatilanteisiin. Ensinnäkin tietojärjestelmät ovat luonteeltaan dynaamisia ja edellyttävät jatkuvasti ohjelmistopäivityksiä. Säännöksessä tai sen nojalla tehtävässä päätöksessä tulisi ottaa kanta siihen, milloin järjestelmä muuttuu päivitysten yhteydessä siinä määrin, että muutos edellyttää uutta päätöstä. Toiseksi on epäselvää, miten arvioitaisiin nimenomaisesta hyväksymispäätöksestä seuraavia kuulemis- ym. velvoitteita: ketkä ovat päätöksen asianosaisia, ketkä osallisia, keillä on oikeus tulla kuulluksi? Kolmanneksi syytä määritellä, missä määrin tällaiset mahdolliset päätöksentekosääntöjä koskevat päätökset olisivat muutoksenhakukelpoisia ja kenellä olisi oikeus hakea muutosta. Tarkoittaisiko em. päätöksen yleinen muutoksenhakukelpoisuus sitä, että kuka tahansa automaattisen päätöksenteon kohde voisi valittaa päätöksentekosääntöpäätöksestä? Tämä olisi toki lähtökohta PL 21 §:n valossa. Jos päätös todettaisiin (oikaisun tai) valituksen perusteella lainvastaiseksi, mitä tapahtuisi kaikille muille – ehkä tuhansille – päätöksille, jotka on tehty saman päätöksentekosääntöjä koskevan päätöksen nojalla? Tarkoittaisiko tämä valtavaa itseoikaisutulvaa viranomaiselle? Mitä tästä seuraisi? Arviomuistiossa ehdotetaan, että oikaisu-, kantelu- tai valitusasiaa ei saisi ratkaista automaattisesti. Kysymystä on pohdittava huolella. Onkin kysyttävä, mikä lisähyöty nimenomaisella hyväksymispäätöksellä olisi verrattuna tilanteeseen, jossa hallintopäätöstä ei tehtäisi. Jos erillistä päätöstä ei tehtäisi, olisi kuitenkin varmistuttava siitä, että sovellettava päätöksentekojärjestelmä noudattaa tarkoin lakia. Se, miten tästä varmistuttaisiin ilman erillistä päätöstä, ei kuitenkaan ole selvää. Painotamme, että viranomaisen joka tapauksessa on huolehdittava kansalaisten oikeusturvasta. Jos muutoksenhaussa tai muutoin tulee ilmi tietojärjestelmävirhe, joka on skaalautunut lukuisiin ratkaisuihin, nämä päätökset on itseoikaistava. Mitä mahdolliseen menettelyyn tai kokoonpanoon tulee, päätöksen voisi nähdäksemme tehdä joko virkavastuullinen (ks. em. erilliseen virkatehtävään määrätty) virkamies, ylijohtaja tai jos päätöksen seuraukset olisivat erityisen mittavat tai kauaskantoiset, ehkäpä monijäseninen toimielin.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Päätöksentekosäännöillä on tärkeä merkitys annettavien päätösten kannalta. Päätöksentekosääntöjen perusteet tulisi hyväksyä nimenomaisella päätöksellä. Sääntöjen hyväksyminen tulisi varmistaa osana normaalia päätöksentekoprosessia eriytettynä siten, että sama henkilö ei hyväksy sääntöjä ja tee ns. teknistä koodaamistyötä. Vaarallisten hyväksymisketjujen välttäminen olisi tärkeää.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Nimenomaisen hyväksyntäpäätöksen tekeminen järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen osalta on toimintatapana kannatettava. Kyseisenlainen päätös tarkentaisi ja täsmentäisi ne automaattisen päätöksenteon alaiset asiat sekä niitä koskevat sääntörakenteet. Päätös myös osoittaisi ne tilanteet, joissa automaattinen päätöksenteko tulisi keskeyttää ja siirtää ihmisen käsiteltäväksi. Päätöksenteon taso, menettely ja kokoonpano tulisi jättää kunkin viranomaisen harkintaan. Päätöksentekosäännöistä tulisi päättää sen viranomaisen, jonka toimivaltaan päätösten tekeminenkin kuuluu. Olisi keinotekoista muodostaa sääntöjen hyväksymiselle moniammatillisia ja monijäsenisiä toimielimiä taikka edellyttää, että kunnassa päätöksenteko keskitettäisiin toimielimiin, koska pontentiaalisen automaattisen päätöksenteon kohteena olevat asiat eivät kuulune toimielinten toimivaltaan. Selvää on, että päätöksentekosäännöistä päättävä tarvitsee päätöksen valmistelussa eri tahojen asiantuntemusta.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Hallinnollisena toimenpiteenä ehdotus on toimiva, koska se tukisi osaltaan yleislainsäädännössä annettujen rajausten noudattamisen valvontaa. Ehdotus todennäköisesti varmistaisi sen, että säännöille suoritettaisiin ennen niiden käyttöönottoa jonkinlainen tarkistus. On kuitenkin huomautettava, että sääntöjen kehittämisessä tarvitaan syvällinen kohdealueen ymmärtämys, joka tarvitaan myös sääntöjä tarkistettaessa. Käytännössä todennäköisesti samat henkilöt tarkistaisivat itse laatimiaan sääntöjä, koska ulkopuolisen suorittamat arvioinnit eivät olisi kovinkaan realistisia järjestää. On siten hieman epäselvää mitä lisäarvoa laajempi kokoonpano tuottaisi.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Järjestelmässä käytettävien päätöksentekosääntöjen selostaminen ja nimenomainen hyväksyminen esimerkiksi viraston johdon tekemällä julkisella hallintopäätöksellä on nähdäkseni toiminnan läpinäkyvyyden ja valvonnan kannalta välttämätöntä. Tällaisesta päätöksestä tulisi arviomuistiossa esitetyin tavoin ilmetä, miten automaattisesti tehtävän päätöksen perustana olevat säännökset on muutettu koneellisiksi säännöiksi sekä esittää muutkin järjestelmän toimintaa kuvaavat tiedot. Päätös voitaisiin tehdä vastaavassa menettelyssä ja kokoonpanossa, jossa päätetään esimerkiksi viraston työjärjestyksen hyväksymisestä tai muista tärkeistä asioista. Uutta toimielintä tai erillistä menettelyä ei välttämättä nähdäkseni tarvita.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Täysistunnossa ja tarkistusvaliokunta tarkastaa ministeriön ehdotuksen
      • Miten arvioitte järjestelmän tai siihen tehtyjen muutosten hyväksymistä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevaa ehdotusta?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • Lienee perusteltua. Näin ainakin osittain toimitaan jo nytkin käytössä olevien järjestelmien osalta.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Ehdotus arvioinnista sen osalta, täyttääkö järjestelmä hyvän hallinnon, oikeusturvan ja perusoikeuksien edellyttämät vaatimukset voisi olla laissa määritelty osa automaattisen päätöksenteon kirjallista kuvausta tai päätöstä, jollainen viranomaisen tulisi laatia tai tehdä ennen kuin automaattinen päätöksentekoprosessi otettaisiin käyttöön ja aina ennen kuin mahdolliset uudet muutokset järjestelmään otettaisiin käyttöön.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE pitää ehdotusta hyvänä ja katsoo, että tarpeelliset järjestelmän testaukset ja käyttöön hyväksyminen edellyttävät tarpeellisen määrän asiaan perehtyneitä virkamiehiä. Ehdotuksella on HAKEn näkemyksen mukaan liittymäpinta tiedonhallintalain 5.3 §:n ja 8 §:n mukaiseen sääntelyyn, joka tulisi huomioida jatkovalmistelussa.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa ehdotettu tarpeellinen testaus ja muut keinot sille, että järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset, on edellytys toimivalle ja tietoturvalliselle järjestelmälle. Tietoturvallisilla järjestelmillä osaltaan voidaan taata oikeusturva henkilöille, jotka ovat automaattisen päätöksenteon kohteina. Vaatimus järjestelmän hyväksyttyjen päätöksentekosääntöjen lainmukaisuudesta ja vaatimus siitä, että järjestelmä toteuttaa muut lailla tarkemmin säädettävät edellytykset automaattisen päätöksentekojärjestelmän toiminnasta (esim. tietoturvaedellytykset), takaavat osaltaan oikeusturvaa, kun myös henkilötietojen käsittely voidaan järjestää luotettavasti. Ennalta määritellyt vaatimustasot ja hyväksytyt ratkaisut järjestelmässä olisivat oletettavasti oikeusvarmuuttakin luovia ratkaisuja.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tietojärjestelmiin tehdään jatkuvasti erilaisia muutoksia. On selvää, että viranomaisen on varmistettava, että järjestelmät täyttävät myös muutosten jälkeen toiminnoiltaan olennaiset vaatimukset samoin kuin tietosuoja- ja tietoturvavaatimukset. Ennen uuden tietojärjestelmäversion käyttöönottoa tapahtuva testaaminen on jo nykyisin osa järjestelmien normaalia kehitysprosessia. Muun muassa Tuomioistuinviraston AIPA-hankkeessa on arvioitu, että järjestelmän testaamiseen (automaattinen ja manuaalinen) käytetään resursseja enemmän kuin varsinaiseen toteutustyöhön. Testauksen osalta olennainen kysymys liittyy testauksen kattavuuteen ja erityisesti siihen, miten epätodennäköisiin käyttötilanteisiin testauksella pyritään varatumaan. Arviomuistion perusteella jää epäselväksi olisiko tavoitteena olennainen muutos nykyisiin toimintatapoihin.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus vaikuttaa asianmukaiselta. Tarkennusta vaatinee se, mitä pidetään asiallisesti muutoksena ja mitä kehittämisenä taikka toiminnan parantamisena.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Järjestelmän tai siihen tehtyjen muutosten hyväksyminen ja vaatimustenmukaisuuden arviointi on normaalia tietojärjestelmien kehittämisessä, mutta tässä yhteydessä haasteena voi olla yhteensovittaa säännöstöt ja päättelyjärjestelmän varsinainen ydin eli koodi, joka suorittaa päättelyn sääntöjen pohjalta. Toteutuksessa on ainakin vaihtoehtoina kovakoodata säännöt osaksi järjestelmän koodia tai määritellä säännöstöt datana, jonka koodi lukee sisään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jokainen sääntömuutos edellyttäisi koodimuutoksia ja näin ollen järjestelmä vaatisi kattavan testauksen aina jokaisen muutoksen yhteydessä. Jos koodin testikattavuus haluttaisiin korkealle, niin periaatteessa pitäisi läpikäydä päättelyn eri vaihtoehtoiset polut. Toisessa vaihtoehdossa varsinainen koodi, ydin, pysyisi muuttumattomana, vaikka säännöt muuttuisivat. Tällöin testaus kohdistuisi sääntöjen oikeellisuuteen koodin toimivuuden sijaan. Päättelyjärjestelmän ydin voisi olla jossain määrin standardoitu ja kieli, jolla päättelysäännöt kuvataan, samoin. Tällöin varsinainen ydin voisi olla kaupallinen tuote, jonka toimivuus sääntökielen mukaisesti olisi varmistettu esimerkiksi sertifioinnilla.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vaikuttaa perustellulta eikä siihen ole huomauttamista.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikennevakuutuksen toimeenpanon osalta nämä vaatimukset ovat johdettavissa jo nykyisestä sääntelystä. Mahdollinen lisäsääntelyn tarve tulisi harkita erityislainsäädännön tasolla.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan ehdotettu menettely vastaa jo nykyisin käytössä olevaa toimintatapaa. Varauduttaessa tilanteisiin, joissa päätöksentekoon aiheutuu virheitä itse tietojärjestelmässä olevasta automattisesta päätöksenteko -toiminnasta johtuen, tulee järjestelmän kehityksestä ja muutoksista olla käytettävissä lokitiedot, jotta virhetilanteiden selvittelyssä tiedetään paremmin, mitä taustalla on tapahtunut. Ministeriö ei näe mitään estettä sille, että asia olisi kirjattu myös esimerkiksi automaattista päätöksentekoa koskevaan yleislainsäädäntöön.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valvontavastuu on tärkeää määritellä periaatteellisella tasolla, mutta sitä tai sen järjestämistä ei tule määritellä yksityiskohtaisesti yleislainsäädännössä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kannattaa sitä, että viranomaisen on ennen järjestelmän käyttöönottoa sekä määräajoin käyttöönoton jälkeen varmistettava tarpeellisella testauksella ja muilla keinoilla, että järjestelmä täyttää tietoturvaa ja automaattisen päätöksenteon toiminnallisuutta koskevat vaatimukset. Työttömyyskassojen osalta Finanssivalvonta antaa ohjeita mm. tietojärjestelmien prosessikuvauksista ja tietoturvallisuudesta, joiden avulla voidaan osaltaan varmistua vaatimuksenmukaisuudesta myös automaattisen päätöksenteon osalta.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Viittaamme tältä osin edelliseen vastaukseen.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muutokset tulisi hyväksyä vastaavasti kuin alkuperäiset päätöksentekosäännökset. Tietojärjestelmistä tehdään jo tietosuojaa ja kohta tiedonhallintoa koskevien lakien nojalla vaatimustenmukaisuuden arvioinnit. Tärkeämpää kuin vaatimustenmukaisuuden arviointi on tietojärjestelmien riittävä testaus ennen käyttöönottoa, jotta voidaan varmistua, että järjestelmä antaa vahvistettujen päätöksentekosääntöjen mukaiset tulokset.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on perusteltu.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muutosten hyväksymisen tulisi olla vakiomuotoista järjestelmän ylläpidon ja pienkehittämisen toimintamallia.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotuksen mukaan viranomaisen olisi varmistettava tarpeellisella testauksella ja muilla keinoilla, että järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat vaatimukset. Vaatimuksiin kuuluisi muun muassa, että järjestelmä on hyväksyttyjen päätöksentekosääntöjen mukainen ja että se toteuttaa muut lailla tarkemmin säädettävät edellytykset automaattisen päätöksentekojärjestelmän toiminnasta. Järjestelmä tai tehdyt muutokset olisi tämän jälkeen hyväksyttävä käyttöön. Mela viittaa myös tältä osin Työeläkevakuuttajat Tela ry:n, Eläketurvakeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen lausuntoihin. Hallintopäätöksiä antavat hyvin erilaiset tahot ja organisaatiot, eikä yleislainsäädännöllä tulisi säätää yksityiskohtaisesti testauksesta ja tietoturvasta ja järjestelmien hyväksymismenettelystä.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa on perustellusti esitetty, että viranomaisen on varmistettava tarpeellisella testauksella ja muilla keinoilla, että järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset, jonka jälkeen järjestelmä hyväksytään käyttöön.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muutosten hyväksymistä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat vaatimukset tukisivat yhdenvertaisuuslain edistämisvelvoitteen (5 §) ja siitä juontuvan yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia koskevan velvoitteen toteutumista. Mahdollisissa säännöksissä tulisi perustelutasolla viitata ko. velvoitteeseen. Yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaisesti viranomainen on velvollinen arvioimaan tekoälyä hyödyntävää toimintaansa sekä sitä kehittäessään, käyttöönottaessaan että käyttäessään sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu syrjintää sekä sen arvioimiseksi, edistääkö toiminta yhdenvertaisuutta laissa edellytetyllä tavalla. Lainkohdan esitöissä korostetun mukaisesti viranomaisen on erityisesti muutettava niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus katsoo, että asiasta ei tulisi edellä esitetyin perustein ottaa yleislainsäädäntöön yksityiskohtaista sääntelyä.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on hyvä ja vastaa Kelan nykyistä käytäntöä. Hallintotehtävät on toteutettava hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti. Hyvää hallintoa on myös se, että merkityksellisistä hallintoimista (työvaiheista) tehdään asianmukainen arviointi ja/tai päätös, jonka tekee toimivaltainen henkilö/ryhmä. Päätöksen tekijällä tulee olla on riittävä asiantuntemus. Viranomaisten työtavoista ei pidä säätää lailla.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotusta, jonka mukaan ao. vastuullisten virkamiesten tulisi varmistaa tarpeellisella testauksella ja muilla keinoilla se, että järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset ennen järjestelmän tai sen muutosten käyttöön ottoa, voidaan pitää perusteltuna. Tämä vastaisi käytännössä asiallisesti Verohallinnossa jo sovellettua menettelyä.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Ehdotus olisi Työllisyysrahaston kannalta toimiva.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tästäkään ei tulisi ottaa yleislainsäädäntöön yksityiskohtaista sääntelyä (ks. yllä).
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Etenkin kun kyse on eri tavoin kansalaisten perusoikeuksiin kytkeytyvästä päätöksenteosta. On selvää, että viranomaisen tulee varmistaa, että automaattiseen päätöksentekoon käytetty järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolain asiakastietojärjestelmiä koskeva sääntely toimii tässä hyvänä mallina.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tähän liittyen viitataan edellä oleviin vastauksiin.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Myöskään tästä ei tulisi ottaa yleislainsäädäntöön yksityiskohtaista sääntelyä. Vaatimustenmukaisuuden arviointi tulee liittää nimenomaan tarkasteltavaan asiaan ja yleislailla voidaan säätää mahdollisesti liian rajoittavia säännöksiä.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ehdotus on kehittämiskelpoinen, mutta sitä jalostettaessa olisi otettava huomioon, että lainsäädäntö (sekä aineellinen lainsäädäntö että yleinen hallinto-oikeudellinen lainsäädäntö) ja laintulkinta on prosessi, jonka kautta jonkin tietyn automatisoidun päätöksentekojärjestelmän sisältöön vaikuttavat oikeudelliset säännöt, periaatteet ja tulkinnat muuttuvat verraten usein. Näiden muutosten seuranta ja vieminen automatisoidun päätöksentekojärjestelmän osaksi olisi varmaankin järjestelmästä vastaavan virkamiehistön tehtävä ja heidän virkavastuullaan tapahtuva toimenpide. Koska tämä toiminta on jatkuvaa, olisi muutosten hyväksymistä ja erityisesti vaatimustenmukaisuuden arviointia koskeva toiminta kutakuinkin jatkuvaa työtä, jolle varmaankin pitää osoittaa vastuutaho.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Ehdotus on lähtökohtaisesti kannatettava. Tietoturvan ja toiminnallisuuden lisäksi keskeisiä arvioinnin kohteita tulisi olla myös järjestelmän arviointi suhteessa syrjinnän kieltoon.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Ehdotukseen ei ole huomauttamista.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Arviomuistio on jossain määrin epämääräinen asian suhteen. Lienee joka tapauksessa tarpeen, että päätöksentekosäännöt testataan ja pilotoidaan huolellisesti sekä ennen käyttöönottoa että myös määräajoin käyttöönoton jälkeen. Menettelyä voi perustella myös riskiperusteisen lähestymistavan sovelluksena.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Arviomuistio on jossain määrin epämääräinen asian suhteen. Lienee joka tapauksessa tarpeen, että päätöksentekosäännöt testataan ja pilotoidaan huolellisesti sekä ennen käyttöönottoa että myös määräajoin käyttöönoton jälkeen. Menettelyä voi perustella myös riskiperusteisen lähestymistavan sovelluksena.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Arviomuistiossa on esitetty oikea lähtökohta. Laissa on syytä säätää viranomaisen velvollisuudesta varmistua toiminnallisuudesta ja tietoturvasta sekä päätöksentekosääntöjen oikeasta toiminnasta.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskuksen näkökulmasta ehdotus ei muuttaisi nykytilannetta. Järjestelmiä kehitettäessä kohdealueen asiantuntijat määrittelevät aina toiminnallisuudet ja hyväksyvät toteutukset, ml. niiden hyväksyttävyyden voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Pidän itsestään selvänä, että viranomaisen on varmistettava tarpeellisella testauksella ja muilla keinoilla, että automaattiseen päätöksentekoon käytetty järjestelmä täyttää tietoturvaa ja toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset. Järjestelmä tai siihen tehdyt muutokset olisi vasta riittävän testauksen jälkeen hyväksyttävä käyttöön.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Rakenteellinen järjestelmä kuormittaa parlamentaarista työtä turhaan.
      • Miten arvioitte järjestelmän valvontaa koskevaa ehdotusta?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • STM:n hallinnonalalla etenkin Kansaneläkelaitoksen päätösmäärät ovat merkittävän suuria (ns. massahallinnonala). Arviomuistiossa todetusti voidaan olettaa, ettei tehokasta etukäteisvalvontaa voida massahallinnonalalla toteuttaa. Tällöin merkittävä valvonta toteutetaan jälkikäteisellä valvonnalla. Järjestelmän valvonnasta säädettäessä tulee huomioida se, että valvonta on massahallinnonalallakin toteutettavissa järkevillä henkilöstöresursseilla ja, että riittävää valvonnan määrää täsmennetään. Todettakoon, että henkilöresurssien ja osaamisen lisäksi valvonta edellyttää käytännössä myös uutta välineistöä.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Arviomuistiossa oli esitetty hyvää pohdintaa automaattisen päätöksenteon valvonnan järjestämisestä. Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan automaattisen prosessin valvonta olisi yksi osa-alue, johon edellä jo mainitussa automaattisen päätöksenteon kirjallisessa kuvauksessa, selosteessa tai päätöksessä tulisi nimenomaisesti ottaa kantaa. Valvonta tulisi järjestää sillä tasolla, että arviomuistiossa esitetty hyvä hallinto ja oikeusturvan vaatimukset toteutuvat. Valvontavastuiden riittävän täsmällisellä määrittelyllä edistetään myös virkavastuun asianmukaista kohdentumista.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE näkee mahdolliseksi haasteeksi sen, että järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla valvovalla olisi todennäköisesti tarpeen olla myös hyvä substanssiasian tuntemus, jotta mahdolliset virhetilanteet kyettäisiin tunnistamaan.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valvonta olisi ehdottomasti tarpeellista. Ns. takaisinmallinnusta tarvitaan kuitenkin myös muulloin kuin teknisesti, eli niissä tapauksissa, joissa päätöksen sisällöllistä oikeellisuutta halutaan tarkastella takautuvasti. Arviomuistion ehdotuksen mukaan virkamiesten tehtävänä olisi seurata järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla ja heillä tulisi olla tarvittava toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin toiminnan keskeyttämiseksi tai virheiden korjaamiseksi, jos järjestelmän toiminnassa ilmenee ongelmia. Valvonnan käytännön toteutus riippuisi muun muassa tehdyn automaattisen päätöksenteon laajuudesta ja monimutkaisuudesta. Tilan-teesta riippuen valvonta voisi tarkoittaa esimerkiksi tilastollisia menetelmiä tai pistokokeita. Valvontaan tulisi osoittaa päätösmääriin nähden riittävä määrä virkamiehiä, jotta virkavas-tuuta koskevat rikosoikeudelliset edellytykset voivat täyttyä. Pisteittäinen tarkistaminen, eli satunnaisotanta voi olla mahdollinen käytännössä vain harvoin, todennäköisesti niin harvoin, ettei siitä saataisi merkittävää hyötyä. Resursseja tarkastukseen tulisi järjestää sen verran, että se ei vähentäisi resursseja muulta päätöksenteolta, jolloin puolestaan automaattisen päätöksenteon hyöty voisi jäädä melko ohueksi. Toisaalta satunnaisotantainen tarkistusmenettely on käytössä monessa eri viranomaisinstanssissa (esim. sosiaalitoimen tekemät pää-tökset, joilla merkittävä vaikutus henkilön yksityiselämässä), jolloin menettelyn kehittäminen verrattain vaivattomasti voisi olla mahdollista.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Viranomaisten tietojärjestelmien toimintojen valvonnassa on kehitettävää ja nimenomainen säännös suunnitelmallisen valvontatoiminnan järjestämisestä olisi perusteltu. Tällä hetkellä valvonta on järjestetty vaihtelevasti ja usein se toteutuu lähinnä vain erilaisten virheilmoitusten perusteella ilman aktiivista valvontaa.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotukset ovat kannatettavia.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Järjestelmää tulisi valvoa jatkuvasti ja hyödyntää myös koneoppimismenetelmiä valvonnassa. Erityistä huomiota valvontaan tulisi kiinnittää tilanteissa, joissa tehdään päätöksiä suuremmalle joukolle kerrallaan. Virhetilanteissa viranomaisella tulisi myös olla mahdollisuus tehdä kaikkia virheen kohteena olevia päätöksiä koskeva oikaisu.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vaikuttaa perustellulta eikä siihen ole huomauttamista.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikennevakuutuksen toimeenpanon osalta vaatimus on johdettavissa jo nykyisestä sääntelystä. Mahdollinen lisäsääntelyn tarve tulisi harkita erityislainsäädännön tasolla.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pitää selvänä, että käytössä olevien tietojärjestelmien toimivuutta ja muita ehdotuksessa mainittuja seikkoja valvotaan ja mahdollisten epäkohtien jälkeen ryhdytään toimiin niiden korjaamiseksi. Näin toimitaan jo nykyisin, ja ministeriön näkemyksen mukaan mahdollisiin laiminlyönteihin syyllistynyt virkamies olisi saatettavissa vastuuseen voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Koska tilanteet vaihtelevat, olisi ehkä riittävää, että yleislainsäädännössä säädettäisiin tietojärjestelmän ylläpitäjän velvollisuudesta laatia ennakolta suunnitelma virhetilanteisiin ym. puuttumisesta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Sekä ennakollisia että jälkikäteistä valvontaa tulee kehittää organisaatiokohtaisesti. Jo tietosuo-ja-asetus asettaa velvollisuuksia riskienarvioinnin osalta, ja näitä on syytä kehittää edelleen jat-kotyössä myös koskemaan yritysten ja ei-henkilötietojen käsittelyn osalta. Organisaatioiden omaa riskienhallintaa tulee korostaa. Jälkikäteisessä valvonnassa korostuu organisaation oma seuranta järjestelmätasolla, minkä täy-tyy olla järkevässä suhteessa tuottavuuteen. Ehdotettuja keinoja, kuten pistokokeita yms. on syy-tä pohtia jatkotyössä. Oikeusturvan osalta muutoksenhakukeinojen tulee olla asiakaslähtöisiä ja perusoikeuksien toteutuminen tulee varmistaa systeemistasolla.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Koska automaattisessa päätöksenteossa on kyse massaluonteisista päätöksistä, niiden etukäteinen valvonta toteutuu pääsääntöisesti varmistamalla järjestelmän ja päätöksentekosääntöjen lainmukaisuus ja toimivuus. Tästä syystä jälkikäteisen valvonnan merkitys asiassa korostuu. Arviomuistion mukaan valvovien virkamiesten tulisi seurata järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla ja heillä tulisi olla tarvittava toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin toiminnan keskeyttämiseksi tai virheiden korjaamiseksi, jos järjestelmän toiminnassa ilmenee ongelmia. Ehdotus kuulostaa hyvältä, kunhan varmistetaan, että valvovia virkamiehiä on tarpeeksi ja heille on riittävästi aikaa sekä heiltä löytyy asiantuntemus tehdä edellä mainittua valvontaa. Valvova viranomainen (Finanssivalvonta työttömyyskassojen osalta) voi ohjeistaa tarkemmin valvonnan sisällöstä ja kohdentamisesta. Valvonnasta ei ole tarpeen säätää yksityiskohtaisesti automaattista päätöksentekoa koskevassa lainsäädännössä. Valvonta tapahtuu tulevaisuudessa entistä enemmän automaattisesti. Viranomaisen toiminnassa tulee korostumaan riskienhallinta suunnittelussa, koodauksessa, testauksessa ja valvonnassa. Lisäksi vaatimus yksityiskohtaisesta järjestelmädokumentaatiosta korostuu entisestään.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valvonta on olennainen osa vastuunottoa, mutta se tulisi hoitaa osana nykyistä toimivaa compliance-toimintoa ja sisäistä tarkastusta ilman erityisiä yksityiskohtaisia vaatimuksia yleislainsäädännössä.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Järjestelmän toimivuutta tulee jatkuvasti valvoa esim. yksittäisten päätösten oikeellisuutta tarkastamalla. Näin voidaan vakuuttua siitä, että järjestelmä toimii päätöksentekosääntöjen ja niiden taustalla olevien lainsäännösten mukaisesti.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on perusteltu.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Toiminnan oikeellisuuden seuranta yleisellä tasolla, tilastoseuranta ja pistokokeet ovat hyviä lisiä, mutta koska kyse on automaattisesta päätöksenteosta, toiminnan teknisen perusvalvonnan tulee olla päivittäistä ja sen pitää sisältää erilaisia hälytyskynnyksiä eri asioille. Yleensä käyttäjät ilmoittavat järjestelmän virheistä, mutta kun ihmiskäyttäjiä ei ole, vastaava seuranta tulee järjestää toisin. Hälytyksen saatuaan monijäseninen ylläpito-organisaatio päättäisi tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyydestä ja priorisoinnista. Seurantakokouksia tulisi olla riittävän tiheästi, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua heti ja siihen olisi aikaa ja rahaa.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Jo automaattista päätöksentekojärjestelmää suunniteltaessa on otettava huomioon myös EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimukset kuten tietosuoja-asetuksen edellyttämä vaikutusten arviointi. Myös laki julkisesta tiedonhallinnasta asettaa vaatimuksia koskien tietojärjestelmän ja tietoaineistojen turvallisuutta. Valvontaa koskevassa ehdotuksessa tulisi ottaa huomioon automaattisia päätöksiä antavien tahojen eroavaisuudet. Maatalousyrittäjän eläkelain 119 §:n 1 momentin mukaan Melan hallitus huolehtii eläkelaitoksen hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä eläkelaitoksen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävästä sisäisestä valvonnasta. Finanssivalvonta on antanut Melalle tarkemmat ohjeet sisäisen valvonnan järjestämisestä. Kaikkien Melan antamien hallintopäätösten osalta toteutetaan sisäistä valvontaa ja valvotaan tehtyjen päätösten oikeellisuutta muun muassa otostarkastuksilla. Melan sisäisen valvonnan tulee kattaa kaikki eläkelaitoksen toiminnot. Sisäisen valvonnan toimivuuden vuoksi Melalle on vahvistettava organisaatio, jossa tehtävät, päätösvalta ja vastuu on asianmukaisesti jaettu ja raportointisuhteet selkeästi määritelty. Yleislainsäädännöllä säädeltävä hallinnon automaattinen päätöksenteko on toiminto, johon kohdistuu Finanssivalvonnan määräämä sisäinen valvonta ilman nimenomaisia yleislain säännöksiäkin. Etuuspäätöksiin liittyy aina myös muutoksenhakuoikeus riippumatta siitä, miten onko päätös tehty manuaalisesti vai automattisella päätöksenteolla.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus valvonnan järjestämisestä on kannatettava.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valvonnasta on tarpeellista sisällyttää nimenomainen säännös lakiin. Valvonnan on syrjinnän havaitsemiseksi ja päätöksenteon yhdenvertaisuuden varmistamiseksi oltava tehokasta ja riittävästi resursoitua. Valvonnassa on oltava riittävää syrjintäriskejä ja yhdenvertaisuutta koskevaa asiantuntemusta. Valvontaa koskevan sääntelyn perusteluissa on syytä viitata yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia koskevaan velvoitteeseen pohjautuen yhdenvertaisuuslain 5 §:ään. On tärkeää, että valvonta (mukaan lukien sen johtopäätökset ja valvonnan pohjalta tehdyt muutokset järjestelmään) edellytetään tehtäväksi dokumentoidusti ja läpinäkyvästi. Tämä tukisi myös riippumattoman ulkopuolisen valvonnan toteuttamista, mukaan lukien ylimpien laillisuusvalvojien sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun suorittamaa valvontaa. Tekoälyä ja sääntelytarpeita koskevassa laajemmassa keskustelussa on tarpeen arvioida, onko jatkossa syytä vahvistaa tekoälyjärjestelmiin ja automaattiseen päätöksentekoon kohdistuvaa ulkopuolista riippumatonta valvontaa.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Valvontaa koskevassa ehdotuksessa tulisi ottaa huomioon toimialakohtaiset erot. Työeläketurvan toimeenpanossa päätöksentekomäärät ovat usein hyvin suuria, joten automattisen päätöksentekojärjestelmän tuottamien päätösten valvonta on teknistä ja yksittäisten automatisoitujen päätösten laillisuutta voidaan varmistaa tarvittaessa pistokokeilla. Yleisesti eläkelaitoksissa valvotaan ratkaisujen ja hallintopäätösten oikeellisuutta (lainmukaisuutta) ja laatua mm. sisäisen tarkastuksen sekä erilaisten laatu- ja oikeellisuustarkastusten keinoin. Päätökset ovat muutoksenhakukelpoisia ja niihin liittyy itseoikaisumahdollisuus. Automaattista päätöksentekojärjestelmää valvotaan etukäteen järjestelmän suunnitteluvaiheessa mm. tietosuoja-asetuksen edellyttämän vaikutustenarvioinnin kautta. Myös laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta asettaa vaatimuksia tietoaineistojen ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiselle. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa säädetään muun muassa yleisistä hallintovaatimuksista. Säännösten mukaan työeläkevakuutusyhtiöllä on oltava yhtiön toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä ja toimiva hallintojärjestelmä, jossa vastuualueet on määritelty ja joka tekee mahdolliseksi terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen toiminnassa. Työeläkevakuutusyhtiön on asianmukaisin toimin varmistettava toimintansa jatkuvuus ja säännöllisyys kaikissa tilanteissa ja tätä varten yhtiöllä on oltava hallituksen hyväksymä jatkuvuussuunnitelma. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiöllä on oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet yhtiön sisäisestä valvonnasta, riskienhallintajärjestelmästä, sisäisen tarkastuksen järjestämisestä, pal-kitsemisesta ja toimintojen ulkoistamisen järjestämisestä. Yhtiön hallituksen on säännöllisesti arvioitava hallintojärjestelmää, kirjallisia toimintaperiaatteita ja jatkuvuussuunnitelmaa. Vastaavaa sääntelyä on myös Keva-laissa.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on hyvä ja vastaa Kelan nykyistä käytäntöä. Hyvää hallintoa on valvoa sekä automaatiolla että manuaalisesti tuotettuja päätöksiä. Valvonta kohdistuu sekä riskiperusteisesti valittuihin kohteisiin että ns. normaalituotantoon. Toiminnan seuraaminen perustuu etukäteisiin suunnitelmiin ja riskianalyyseihin. Valvonnassa tehtyjen havaintojen perusteella toimintaa kehitetään edelleen paremmaksi. Viranomaisten työtavoista ei pidä säätää lailla.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotusta, jonka mukaan ao. vastuullisten virkamiesten tulisi seurata järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla esimerkiksi pistokokein ja tilastollisin menetelmin (kuten seurantaraportit) ja heillä tulisi olla tarvittava toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin toiminnan keskeyttämiseksi tai virheiden korjaamiseksi, jos järjestelmän toiminnassa ilmenee ongelmia, voidaan pitää perusteltuna. Tämä vastaisi käytännössä asiallisesti Verohallinnossa jo sovellettua menettelyä.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Ehdotus olisi Työllisyysrahaston kannalta toimiva.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Valvontaa koskevassa ehdotuksessa tulisi ottaa huomioon toimialakohtaiset erot. Etuuksien toimeenpanossa päätöksentekomäärät ovat usein hyvin suuria, joten automattisen päätöksentekojärjestelmän tuottamien päätösten valvonta voi olla korkeintaan teknistä eikä yksittäisten automatisoitujen päätösten laillisuutta voida varmistaa kuin mahdollisilla satunnaisilla pistokokeilla. Yleisesti vakuutuslaitoksissa valvotaan ratkaisujen ja hallintopäätösten oikeellisuutta (lainmukaisuutta) ja laatua mm. sisäisen tarkastuksen sekä erilaisten laatu- ja oikeellisuustarkastusten keinoin. Päätökset ovat muutoksenhakukelpoisia ja niihin liittyy itseoikaisumahdollisuus. Automaattista päätöksentekojärjestelmää valvotaan etukäteen järjestelmän suunnitteluvaiheessa mm. tietosuoja-asetuksen edellyttämän vaikutustenarvioinnin kautta. Myös laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta asettaa vaatimuksia tietojärjestelmille. Vakuutusyhtiölaki edellyttää, että vakuutusyhtiön toimintaperiaatteissa on selkeästi määritelty vastuut, prosessit ja raportointimenettelyt. Vakuutusyhtiöllä on oltava riskienhallintastrategia, -toiminto ja -järjestelmä, joka kattaa yksittäisten riskien ja riskien yhteisvaikutusten jatkuvan tunnistamisen, mittaamisen, seurannan, hallinnan ja raportoinnin. Riskienhallintakuvauksissa kuvataan mm. sisäisiin prosesseihin ja järjestelmiin liittyvien riskien hallinta. Yhtiön on myös tehtävä riskiarvio säännöllisesti ja raportoitava sen tuloksista Finanssivalvonnalle.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Arviomuistioon on valvonnasta kirjattu lähinnä se, että virkamiesten tehtävänä olisi seurata järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla ja heillä tulisi olla tarvittava toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin toiminnan keskeyttämiseksi tai virheiden korjaamiseksi, jos järjestelmän toiminnassa ilmenee ongelmia. Päätöksentekojärjestelmien käyttö ja luotettavuus vaativat myös niihin kohdistuvaa valvontaa. Ehdotus on siis kannatettava.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tähän liittyen viitataan edellä oleviin vastauksiin.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Valvontaa koskevassa ehdotuksessa tulisi ottaa huomioon sektorikohtaiset erot. Työeläkevakuuttajat valvovat hallintopäätösten oikeellisuutta. Lainsäädännön mukaan työeläkevakuuttajilla pitää olla sisäinen valvonta ja sisäinen tarkastus. Sisäiseen valvontaan kuuluu asianmukaisen raportoinnin varmistaminen kaikilla organisaatiotasoilla. Finanssivalvonnalla on oikeus antaa työeläkevakuuttajille velvoittavia määräyksiä sisäisestä valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. Työeläketurvan toimeenpanossa päätöksentekomäärät ovat usein hyvin suuria, joten automattisen päätöksentekojärjestelmän tuottamien päätösten valvonta on teknistä ja yksittäisten automatisoitujen päätösten laillisuutta voidaan varmistaa tarvittaessa pistokokeilla. Työeläkejärjestelmässä annettuihin päätöksiin on aina muutoksenhaku- ja itseoikaisumahdollisuus riippumatta siitä, miten päätös on syntynyt. Selvät oikaisut voidaan tehdä joustavasti asiakkaan yhteydenoton perusteella. Automaattista päätöksentekojärjestelmää valvotaan etukäteen järjestelmän suunnitteluvaiheessa mm. tietosuoja-asetuksen vaikutustenarvioinnin kautta. Myös laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta asettaa vaatimuksia työeläkevakuuttajien tietojärjestelmille.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Se on hyvä, erityisesti, jos automatisoidun päätöksenteon käyttöönottoa koskevaan päätökseen liitetään valitusoikeus.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Lähtökohtaisesti ehdotusta voi pitää toimivana. On tärkeää varmistaa, että automaattisessa päätöksenteossa ilmeneviin epäkohtiin voidaan puuttua nopeasti, ja tähän tarkoitukseen viranomaisen suorittama omavalvonta on hyvä keino. Jälkikäteisvalvonnassa olisi syytä huolehtia siitä, että myös viranomaisen ulkopuolelta tuleva päätöksentekojärjestelmää koskeva palaute voidaan käsitellä tehokkaasti ja reagoida sen aiheuttamiin korjaustarpeisiin. Olisi lisäksi hyvä selvittää, onko automaattiselle päätöksenteolle tarpeen luoda oma erillinen valvontajärjestelmänsä esitetyn viranomaisten omavalvonnan sekä tavanomaisten oikeussuojakeinojen lisäksi.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Ehdotukseen ei ole huomauttamista.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Kuten arviomuistiossa ilmaistaan, massapäätösluonteisten automaattisten päätösten ennakkovalvonta on parhaimmillaankin näennäistä. Niinpä jälkikäteisillä oikeusturvatakeilla on korostunut merkitys. EU:n yleinen tietosuoja-asetus – samoin kuin komission valkoinen kirja tekoälystä – kuitenkin korostavat ennakollisia oikeusturvatakeita (kuten vaikuttavuusarviointia) keskeisinä valvontamekanismeina. Tätä näkökulmaa ei juurikaan tuoda esiin arviomuistiossa. Kotimainen perusoikeusjärjestelmä (myös Euroopan ihmisoikeussopimus) puolestaan painottaa ennakollisen oikeusturvan lisäksi jälkikäteistä oikeusturvaa; kummastakin säädetään PL 21 §:ssä. Valvontakysymys kietoutuu siihen, missä määrin valvontaa sääntelee yleinen tietosuoja-asetus ja missä määrin kotimainen lainsäädäntö. Yleisesti on huomattava, että sekä etu- että jälkikäteistä valvontaa ja -oikeusturvamekanismeja tarvitaan. Yleislakina tietosuoja-asetus sääntelee kaikkea henkilötietojen käsittelyä. Niinpä on kysyttävä, missä määrin hallinnollisessa päätöksenteossa on tilanteita, jotka jäävät kokonaan tietosuoja-asetuksen sääntelyalan ulkopuolelle. Onko olemassa hallintomenettelyä, jossa ei olisi samalla kyse henkilötietojen käsittelystä? Näin voinee ainakin teoriassa olla, jos asianosaiset ovat oikeushenkilöitä. Henkilötiedon määritelmä on kuitenkin laaja. Hallintomenettelyssä on usein kyse asianosaisen hakemuksesta. Hallintoasian vireillepano edellyttää lisäksi useimmiten yksilöinti- ja tunnistetietoja. Niinpä voidaan olettaa suurimman osan hallinnollisista menettelyistä kuuluvan tietosuoja-asetuksen piiriin. Kun tarkastellaan lähemmin yleisen tietosuoja-asetuksen automaattista päätöksentekoa koskevaa 22 artiklaa ja sen hallinnollista päätöksentekoa koskevaa osaa (YTA 22 artiklan 2-kohdan b-alakohta: ”Edellä olevaa 1 kohtaa [jossa luodaan oikeus olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi] ei sovelleta, jos päätös - - on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi; ”), tulee esille se liikkumatila, jonka puitteissa kansallisista suojatakeista voidaan säätää. Säännös on epämääräinen: siinä ei yksilöidä, mitä ovat nuo asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi ovat. Nähdäksemme nuo ”asianmukaiset toimenpiteet” voidaan tulkita viittaaviksi kansalliseen perusoikeusjärjestelmään ja etenkin sen sisältämiin vakiintuneisiin oikeusturvatakeisiin (PL 21 §), Näin ollen uusista toimenpiteistä ei tarvitsi säätää. Hyvän hallinnon toteutumisesta varmistuminen on omiaan toimimaan kotimaisena riskiperusteisen ja ennakollisen oikeusturvan muotona. Erilaiset muutoksenhakukeinot puolestaan takaavat jälkikäteistä oikeusturvaa. Lisäksi on taattava kaikkien muidenkin perusoikeuksien asianmukainen toteutuminen. Käyttöön otetun järjestelmän valvonta on ratkaisevaa, jotta tuottamusajattelulle perustuvalla virkavastuulla voi olla käytännön merkitystä. Ei kuitenkaan ole selvää, millaista tehokas valvonta olisi. Arviomuistiossa ehdotetut laskennalliset menetelmät ja pistokokeet voivat olla hyviä lähtökohtia. Viranomaisten sisäinen, virkavastuullinen valvonta on tärkeää ja se edellyttää riittävää koulutusta ja perehdytystä. Laillisuusvalvonnan rooli hallinnon digitalisaatiossa on niin ikään keskeinen.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Kuten arviomuistiossa ilmaistaan, massapäätösluonteisten automaattisten päätösten ennakkovalvonta on parhaimmillaankin näennäistä. Niinpä jälkikäteisillä oikeusturvatakeilla on korostunut merkitys. EU:n yleinen tietosuoja-asetus – samoin kuin komission valkoinen kirja tekoälystä – kuitenkin korostavat ennakollisia oikeusturvatakeita (kuten vaikuttavuusarviointia) keskeisinä valvontamekanismeina. Tätä näkökulmaa ei juurikaan tuoda esiin arviomuistiossa. Kotimainen perusoikeusjärjestelmä (myös Euroopan ihmisoikeussopimus) puolestaan painottaa ennakollisen oikeusturvan lisäksi jälkikäteistä oikeusturvaa; kummastakin säädetään PL 21 §:ssä. Valvontakysymys kietoutuu siihen, missä määrin valvontaa sääntelee yleinen tietosuoja-asetus ja missä määrin kotimainen lainsäädäntö. Yleisesti on huomattava, että sekä etu- että jälkikäteistä valvontaa ja -oikeusturvamekanismeja tarvitaan. Yleislakina tietosuoja-asetus sääntelee kaikkea henkilötietojen käsittelyä. Niinpä on kysyttävä, missä määrin hallinnollisessa päätöksenteossa on tilanteita, jotka jäävät kokonaan tietosuoja-asetuksen sääntelyalan ulkopuolelle. Onko olemassa hallintomenettelyä, jossa ei olisi samalla kyse henkilötietojen käsittelystä? Näin voinee ainakin teoriassa olla, jos asianosaiset ovat oikeushenkilöitä. Henkilötiedon määritelmä on kuitenkin laaja. Hallintomenettelyssä on usein kyse asianosaisen hakemuksesta. Hallintoasian vireillepano edellyttää lisäksi useimmiten yksilöinti- ja tunnistetietoja. Niinpä voidaan olettaa suurimman osan hallinnollisista menettelyistä kuuluvan tietosuoja-asetuksen piiriin. Kun tarkastellaan lähemmin yleisen tietosuoja-asetuksen automaattista päätöksentekoa koskevaa 22 artiklaa ja sen hallinnollista päätöksentekoa koskevaa osaa (YTA 22 artiklan 2-kohdan b-alakohta: ”Edellä olevaa 1 kohtaa [jossa luodaan oikeus olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi] ei sovelleta, jos päätös - - on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi; ”), tulee esille se liikkumatila, jonka puitteissa kansallisista suojatakeista voidaan säätää. Säännös on epämääräinen: siinä ei yksilöidä, mitä ovat nuo asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi ovat. Nähdäksemme nuo ”asianmukaiset toimenpiteet” voidaan tulkita viittaaviksi kansalliseen perusoikeusjärjestelmään ja etenkin sen sisältämiin vakiintuneisiin oikeusturvatakeisiin (PL 21 §), Näin ollen uusista toimenpiteistä ei tarvitsi säätää. Hyvän hallinnon toteutumisesta varmistuminen on omiaan toimimaan kotimaisena riskiperusteisen ja ennakollisen oikeusturvan muotona. Erilaiset muutoksenhakukeinot puolestaan takaavat jälkikäteistä oikeusturvaa. Lisäksi on taattava kaikkien muidenkin perusoikeuksien asianmukainen toteutuminen. Käyttöön otetun järjestelmän valvonta on ratkaisevaa, jotta tuottamusajattelulle perustuvalla virkavastuulla voi olla käytännön merkitystä. Ei kuitenkaan ole selvää, millaista tehokas valvonta olisi. Arviomuistiossa ehdotetut laskennalliset menetelmät ja pistokokeet voivat olla hyviä lähtökohtia. Viranomaisten sisäinen, virkavastuullinen valvonta on tärkeää ja se edellyttää riittävää koulutusta ja perehdytystä. Laillisuusvalvonnan rooli hallinnon digitalisaatiossa on niin ikään keskeinen.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Arviomuistiossa on esitetty oikea lähtökohta. Laissa on syytä säätää viranomaisen velvollisuudesta varmistua valvonnasta eri tilanteissa. Valvonnan tulee olla oikeassa suhteessa automaattisesti tehtävien päätösten merkitykseen; liian raskas valvonta vesittää automaattisen päätöksenteon tausta-ajatuksena olevan resurssien vapauttamisen muuhun käyttöön.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskus pitää ehdotusta kannatettava ja hyvin perusteltuna. Valvontatoimenpiteet tulisi johtaa, kuten arviomuistiossa on todettukin, kohteena olevan automaattisen päätöksenteon laajuudesta ja laadusta. Kyseessä olisi siten velvoite suunnitelmallisen valvontatoiminnan järjestämiseen.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Arviomuistion mukaan tehtävään nimettyjen valvovien virkamiesten tulisi seurata järjestelmän toiminnan oikeellisuutta yleisellä tasolla ja heillä tulisi olla tarvittava toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin toiminnan keskeyttämiseksi tai virheiden korjaamiseksi, jos järjestelmän toiminnassa ilmenee ongelmia. Ehdotus kuulostaa hyvältä. Kuten edellä on todettu, palveluperiaatteen kannalta on olennaista, että tällaisia virkamiehiä on tarpeeksi ja että he ovat vaikeuksitta tavoitettavissa myös yksittäisissä ongelmatapauksissa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että käytössä olisi aina toimiva mekanismi valvonnan toteuttamiseksi tilanteissa, joissa käytettävä tietojärjestelmä on tosiasiallisesti esimerkiksi palveluntuottajan (Valtori tms.) hallinnassa.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Valvonta pitäisi kaikkiin sisällyttää ja varsinkin sote uudistus saattaa loppuun tällä hallituskaudella
      • Tulisiko virkavastuun kohdentamiseksi ottaa käyttöön muita velvollisuuksia tai menettelyitä?
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos katsoo, että jos viranomaisessa laadittaisiin asianmukainen kuvaus automaattisen päätöksenteon prosessista ja vastuuvirkamiehistä, ei muita velvollisuuksia tai menettelyitä välttämättä tarvittaisi. Kun vastuuvirkamiehet ovat kohdennettavissa, voidaan virkavelvollisuuden täyttämistä arvioida ja mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä käyttää olemassa olevan virkamieslainsäädännön pohjalta.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • _____
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Maahanmuuttoviraston osalta virheellisiä päätöksiä koskevan virkavastuun tulisi korostua nykytilannetta enemmän. Vaarana päätöksenteon automatisoinnissa on vastuun hämärtyminen entisestään. Tilanteessa, jossa automaattinen päätöksenteko kohdistuu ainoastaan asiakkaille myönteisiin päätöksiin, ei virkavastuun korostaminen ole kuitenkaan asiakkaan oikeusturvanäkökulmasta niin keskeinen.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kokonaan automaattisen päätöksenteon käyttöä asioissa, jotka ratkaistaan esittelystä, olisi pohdittava tarkemmin. Sen sijaan automaattiavusteinen päätöksenteko voisi tulla kysymyk-seen myös esittelystä ratkaistavissa tapauksissa.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuun kohdentamisessa olisi syytä selkeyttää erityisesti yksittäisen hallintopäätöksiä tekevän virkamiehen vastuuta tilanteissa, joissa päätöksiä tehdään suurina massoina ja päätökset muodostetaan automaattisesti. Yksittäinen virkamies ei tällaisessa tilanteessa voi tosiasiallisesti juurikaan vaikuttaa järjestelmän toimintaa ja siksi muodollisen vastuun kohdentaminen tällaiseen henkilöön vaikuttaa keinotekoiselta. Vastuun tulisi kohdentua henkilöihin, joilla on tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus järjestelmän toimintoihin.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen. On tärkeää, että sääntely muodostaa toimivan ja skaalautuvan kehikon virkavastuun kohdentumiselle.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Poikkeustilanteisiin varautumisesta tulisi huolehtia riittävän monien sijaisten määräämisellä etukäteen, jotta aina olisi osoitettavissa vastuullinen taho.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ei Valviran käsityksen mukaan.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • LVK ei pidä tätä tarpeellisena.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Erityistä huomiota tulee kiinnittää sääntöihin, joilla julkisia hallintotehtäviä on delegoitu (tai mahdollisesti delegoidaan) yksityisten tahojen hoidettaviksi. Selvyyden vuoksi todettakoon, että erikseen tulee varmistaa, ettei prosessin vastuukysymyksissä ole epäselvyyksiä virkavastuun tai sen kaltaisten seuraamuksien ulottumisesta kolmansille tahoille. Näitä voivat esimerkiksi olla järjestelmätoimitta tai muu taho, jolle tehtävän hoito on annettu (esim. eläkeyhtiöt). Virkavastuun tulee olla lähtökohtaisesti automaattisesti viranomaisella.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön käsityksen mukaan virkavastuu voidaan toteuttaa nykyisellä sääntelyllä, eikä ole tarpeen luoda automaattista päätöksentekoa varten erillisiä menettelyitä, edellyttäen, että lainsäädännössä on selkeästi ilmaistu, mihin asemaan virkavastuu voi kohdentua automaattisen päätöksenteon eri vaiheissa. Virkavastuun tarkempi määrittely on tarkoituksenmukaista tehdä yleislainsäädännön sijaan erityislainsäädännössä.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • FA ei näe tarpeellisena sitä, että muita velvollisuuksia tai menettelyjä otettaisiin käyttöön.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tämä ei liene tarpeen.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Nämä menettelyt, joita on muistiossa esitetty ovat riittävät.
      • Akava ry, Vuorenkoski Vesa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa ehdotetaan ratkaisua, jossa virkavastuu jakaantuisi eri tasoille 1) päätöksentekosääntöjen hyväksyminen, 2) muutosten hyväksyminen ja vaatimustenmukaisuuden arviointi, 3) järjestelmän valvonta. Jako on sinällään perusteltu ja sitä olisi selvyyden vuoksi hyvä täydentää siten, että todetaan kuka vastaa virkavastuulla em. toimintojen toteutumisesta organisaatiossa.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Virkavastuun tulisi ensisijaisesti kohdentua organisaation niihin päätöksentekoelimiin, jotka päättävät automaattisessa päätöksenteossa käsiteltävistä asioista ja substanssirajauksista. Muistiossa on edellytetty (s. 51), että automaattisen päätöksenteon piirissä tehtävät päätökset osoitettaisiin asiaryhmittäin erikseen määrättyjen virkamiesten virkavastuulle. Tällaisten virkamiesten erityistehtävänä olisi valvoa automatisoiden päätöksenteon asianmukaista toimintaa. Syyttäjälaitos pitää vastuuta asianmukaisena siltä osin kuin se rajoittuu organisaation johdon tekemän nimenomaisen päätöksen mukaisen toiminnan valvontaan. Sen sijaan virkavastuun ulottaminen siihen, että yksittäinen virkamies viime kädessä varmistaa myös yksittäisen automatisoidun päätöksen laillisuuden, on aika pitkälle menevä vaatimus. Valvovalla virkamiehellä tulisi tällöin olla mahdollisuus ohjata kaikki automaattisesti tehtävät päätökset joksikin aikaan ihmisen tekemään päätöksentekoon kattavan vertailuaineiston hankkimiseksi. Jos virkamiehen virkavastuu ulottuu yksittäiseen päätökseen, laissa on oltava säännökset niistä riittävistä toimenpiteistä, joilla virkamiehen virkavastuun mukaisten velvollisuuksien voidaan katsoa täyttyvän.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mela ei pidä edellä mainittuja tarpeellisina.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ei
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistion ehdotuksia voidaan pitää riittävinä virkavastuun kohdentamiseksi.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahastolla ei ole kommentoitavaa asiaan.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Virkavastuun kohdentamiseksi ei ole tarpeen ottaa käyttöön muita velvollisuuksia tai menettelyitä.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ei kommentoitavaa tähän.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Virkavastuun kohdentamiseksi ei ole tarpeen ottaa käyttöön muita velvollisuuksia tai menettelyitä. Virkavastuuajattelu on vakiintuneesti käytössä, joten erillistä sääntelyä siitä ei tarvita.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Vaikea sanoa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että myös automaattisessa päätöksenteossa julkisia hallintotehtäviä hoitavat pääsääntöisesti viranomaiset, ellei tehtäviä perustuslain mukaisesti anneta yksityisten tahojen hoidettaviksi. Laissa voisi olla tarpeen määritellä, mitkä kaikki tehtävät automaattisessa päätöksentekoprosessissa ovat sellaisia julkisia hallintotehtäviä, joita ei voi siirtää yksityisille. Tällä varmistettaisiin se, ettei niitä prosessin eri vaiheissa huomaamatta siirry/siirretä yksityisille. Tämä osaltaan varmistaisi myös hallinnon yleislakien ja muun muassa virkavastuun soveltamista automaattista päätöksentekoa koskevan prosessin eri vaiheissa.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Ks. edellä: yksi harkinnanarvoinen vaihtoehto on perustuslain virkavastuusäännöksen uudelleen arvioiminen: tulisiko sitä muuttaa? Pitäisikö perustuslain tasolla säätää siitä, miten virkavastuu toteutuu, jos päätöksen tekee automaattinen järjestelmä? Tämän ohella on kuitenkin syytä tarkastella täsmällisemmin virkavastuun kohdentumisesta, laadusta ja ajallisesta ulottuvuudesta. Virkavastuun toteutuminen on arvioitava huolellisesti joka vaiheessa. Tätä edellyttää myös PL 124 §.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Ks. edellä: yksi harkinnanarvoinen vaihtoehto on perustuslain virkavastuusäännöksen uudelleen arvioiminen: tulisiko sitä muuttaa? Pitäisikö perustuslain tasolla säätää siitä, miten virkavastuu toteutuu, jos päätöksen tekee automaattinen järjestelmä? Tämän ohella on kuitenkin syytä tarkastella täsmällisemmin virkavastuun kohdentumisesta, laadusta ja ajallisesta ulottuvuudesta. Virkavastuun toteutuminen on arvioitava huolellisesti joka vaiheessa. Tätä edellyttää myös PL 124 §.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Automaattiseen päätöksentekoon kohdistuvan virkavastuun laajuuden on oltava oikeassa suhteessa verrattuna ihmisen tekemän päätöksenteon vastaaviin vastuisiin. Laissa tulisi säätää myös algoritmien toteuttavien ohjelmistokehittäjien vastuu.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Jos kysymys on aidosti automaattisesta päätöksenteosta, ei nähdäkseni tulisi pyrkiä keinotekoisiin järjestelyihin, joissa virkamies joutuisi virkavastuun muodolliseen kohdentamiseen liittyvien pyrkimysten vuoksi ottamaan nimiinsä koneen tekemiä ratkaisuja. Olennaisempaa on määrittää selvästi ne vastuuasemat, jotka liittyvät automaattiseen päätöksentekoon pystyvän järjestelmän rakenteiden ja toiminnan asianmukaisuuteen sekä sitä täydentävään ihmisten tarjoamaan asiakaspalveluun. Ylipäätään automatisoiduissa järjestelmissä virkavastuu voi kohdistua aikaisemmassa vaiheessa kuin esimerkiksi hallintopäätöstä tehtäessä eli jo järjestelmän suunnitteluvaiheessa.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Valvontakomitea: oikeusministeriön alaisuuteen
  • Lausunnonantajia: 45
    Viranomaisten toiminnan julkisuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys
      • Miten arvioitte ehdotusta, jonka mukaan viranomaiselle tulisi asettaa velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi? Millainen kuvauksen tulisi olla?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • STM pitää velvollisuutta automaattisten prosessien kuvaamisesta perusteltuna toiminnan julkisuus ja läpinäkyvyys huomioiden. Prosessien kuvaaminen on omiaan edistämään hallinnon asiakkaiden oikeusturvaa automaattisen päätöksenteon yhtenä osa-alueena. Kuvaukset tulisi avata ymmärrettävässä muodossa. Etenkin STM hallinnonalan asiakaskunta huomioiden kuvauksen ymmärrettävyys on keskiössä. Automaattiset prosessit tulisi kuvata siten, että henkilöillä olisi mahdollisuus tosiasiallisesti ymmärtää kuvaus riippumatta hänen teknisistä valmiuksistaan tai teknologian tuntemuksestaan. Kuvauksin ei saada asettaa eriarvoiseen asemaan sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tietotaitoa ymmärtää teknisiä prosesseja vaan heidän tiedonsaantinsa tulee taata selkeällä kuvauksella. Itse prosessien taustalla olevien lähdekoodien avaamista/julkisuutta STM ei lähtökohtaisesti pidä tarpeellisena, koska lähdekoodien lukeminen saatikka ymmärtäminen todennäköisesti tuottaa vaikeuksia muille kuin asiantuntijoille. Tällöin kuvaamisella ei laajemmin ole mahdollista tosiasiallisesti toteuttaa tai edistää edellä mainittuja tavoitteita. Kuten todettua, prosessien kuvaamista STM pitää perusteltuna. STM kuitenkin toteaa, että jatkossakin hallinnon asiakkaan oikeusturvan toteutumisen kannalta keskiössä ovat itse päätöksen aineellinen sisältö ja sen ymmärrettävät perustelut. Olemassa olevat oikeussuojakeinot varmistavat oikeusturvan toteutumista tältä osin.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Kuten Rikosseuraamuslaitos on jo edellä todennut, automaattisen päätöksenteon kuvauksessa olisi hyvä avata automaattisen päätöksenteon prosessi, mitä tietoja prosessissa käytetään, millä säännöillä päätös siirtyy automaattisesti käsiteltäväksi, miten päätös syntyy ja kuka tai ketkä vastaavat siitä, että prosessi toimii oikein ja lainmukaisesti.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HAKE katsoo, että tämä ehdotus toteuttaa viranomaistoiminnan ja päätöksenteon läpinäkyvyyden periaatetta. Lisäksi tulisi säätää siitä, onko asiakkaalla oikeus saada ao. kuvaus automaattisessa päätöksenteossa tehdyn päätöksen mukana, kun asiakkaalle ehdotuksen mukaisesti ilmoitetaan, että asia on ratkaistu automaattisesti. Kuvauksen tulisi olla mahdollisimman selkeä ja kansantajuinen. Lain tasolla tulisi myös säätää nyt kyseessä olevan kuvauksen suhteesta tiedonhallintalain mukaisiin kuvausvelvoitteisiin ja tiedonhallintamalliin.
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Sen, millä perusteella asiat valikoituvat automaattisessa päätöksenteossa ratkaistaviksi, olisi hyvä olla riittävästi kuvattu. Kuvauksen tulisi sisältää viittaus niihin lainkohtiin, joiden on katsottu voivan soveltua automaattisesti ratkaistaviksi (vrt. millaiset seikat tulkitaan ”yksiselitteisiksi faktoiksi”). Tämän lisäksi olisi hyvä selittää yleis- tai jopa selkokielisesti ja teknistä erityisterminologiaa välttäen, millaisessa menettelyssä automaattinen päätöksenteko tapahtuu. Kuten arviomuistiossa todetaan, kuvaus toteuttaisi myös oikeutta saada perusteltu päätös. Voi kuitenkin olla, etteivät pelkkien päätöksentekosääntöjen kuvaukset riitä toteuttamaan tätä velvoitetta; eihän perusteluvelvollisuuskaan täyty sovellettujen lainkohtien luettelolla.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • HUSin käsityksen mukaan, ehdotettu velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattiseen päätöksentekoon on perusteltu ja on hallinnon avoimuuden periaatteiden mukainen.
      • Pakolaisneuvonta ry, Lindfors Pia
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kuvauksen tulisi olla selkokielinen ja jokaisen ymmärrettävissä.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Velvollisuus kuvauksen esittämiseen olisi kannatettava oikeusvarmuuden ja avoimuuden näkökulmasta. Velvollisuus lisäisi myös yleisesti luottamuksen säilyttämistä viranomaisen päätöksentekoon erityisesti, kun tehdään merkittäviä muutoksia päätöksentekoprosesseihin. Hallinnon tehostamisen kannalta voisi olla hyödyllistä harkita, voisiko kuvauksessa hyödyn-tää jo tiedonhallintalaissa edellytettyjä kuvauksia. Kuvausten esittämisessä on kuitenkin otet-tava huomioon myös tietoturva-aspekti. Koska päätöksentekojärjestelmien lähdekoodin julkisuuteen on otettu kantaa muutamissa tuomioistuinratkaisuissa eri Euroopan valtioissa, on mahdollista, että yleinen linja lähdekoo-din julkisuudesta tuodaan asetuksen tai direktiivin tasolle EU:ssa. Tällöin EU-oikeuden avoimuuden periaatteiden takia voisi katsoa todennäköiseksi, että lähdekoodin julkisuuden suhteen tullaan päätymään siihen, että lähdekoodista tulisi ajallaan julkinen. Koska automaa-tiota hyödynnetään hallintoprosesseissa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, on paine oikeusturvan läpinäkyvyydelle olemassa. Vaikka vielä ei ole vastausta lähdekoodin julkisuuden suhteen olemassa, ne näkemykset, joiden mukaan olemassa olevan lainsäädännön (julkisuuslaki ja julkisuusperiaate) perusteella lähdekoodi ja algoritmi katsottaisiin julkisiksi asiakirjoiksi, on ymmärrettävä. Näin ainakin niin pitkälle, kuin niiden paljastamisella ei vaa-ranneta tietoturvaa ja sitä kautta henkilötietojen suojaa. Jos avoimuutta ja julkisuutta katsotaan EU:n tuomioistuimen omaksumien kaikkien jäsen-valtioiden oikeusjärjestelmille yhteisiä yleisperiaatteita vasten, avoimuus ja julkisuus olisivat sopusoinnussa EU:n tavoitteiden kanssa. Tällaisia yleisperiaatteita ovat esimerkiksi oikeus-varmuus ja luottamuksensuoja, jotka suojelevat yksilöä ennalta arvaamattomilta lainsää-dännön muutoksilta. EU:n perus- ja ihmisoikeudet ovat myös osa EU-oikeuden yleisiä oi-keusperiaatteita. Tätä vasten lähdekoodin ja algoritmin julkisuus olisivat ainoastaan sopusoinnussa EU:n ja sen jäsenvaltioiden oikeusperiaatteiden kanssa. Erityisesti algoritmin julkaisu on perusteltua nimenomaan sääntöpohjaisessa automatiikkas-sa, mutta lähdekoodin julkaisemista vastaan voivat kääntyä liiketaloudelliset seikat, kuten lähdekoodien huomattava arvo ne kehittäneille yrityksille. Edes algoritmin julkaisemista ei ainakaan vielä tässä oikeustilassa voisi nähdä pitävästi välttämättömäksi. Kuitenkin on hyvä ottaa huomioon, että algoritmin saaminen alihankkijalta viranomaiselle olisi välttämätöntä, jotta viranomainen pystyisi tarvittaessa arvioimaan sääntöpohjaisen päätöksen sisällöllistä oikeellisuutta. Kuvaus päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattiseen päätöksentekoon on kuitenkin eri asia kuin lähdekoodi tai algoritmi. Edellisen valossa voidaan kuitenkin todeta, että myös kysymyksessä tarkoitetun kuvauksen tulisi olla riittävän yksityiskohtainen, mutta tavallisen kansalaisen ymmärrettävissä.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ajatus automaattisessa päätöksenteossa noudatettavien päätöksentekosääntöjen kuvaamisesta ja julkaisemisesta on kannatettava. Kuvauksen sisältö on kuitenkin ongelmallinen, koska käytännössä järjestelmien noudattamat päätöksentekosäännöt määritellään varsin teknisellä ja yksityiskohtaisella tavalla. Tällaisen pseudokoodin luettavuus on huonoa ja vain harva lukija pystyisi sen perusteella hahmottamaan järjestelmän toiminnassa noudatettavat säännöt. Vaihtoehtoisesti säännöt voidaan kuvata luettavammassa ja yleiskielisemmässä muodossa, mutta silloin ne eivät enää kuvaa tarkasti järjestelmän toimintaa ja siinä noudatettavia sääntöjä. Täsmällisen ja samalla ymmärrettävän kuvauksen laatiminen on vaativa tehtävä. Tietojärjestelmien määrittelystä ja toteuttamisesta syntyy jo nykyisin huomattava määrä dokumentaatiota ja tämän dokumentaation käyttökelpoisuutta tässä tarkoituksessa on syytä pohtia jatkovalmistelussa tarkemmin.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisessa päätöksenteossa viranomaistoiminnan julkisuus ja läpinäkyvyys ovat avainasemassa päätöksenteon oikeudenmukaisuuden ja syrjimättömyyden varmistamisessa. Ohjelmiston luomisessa, päätöksentekosääntöjen sisällyttämisessä ja asioiden valikoitumisessa sekä mahdollisissa niihin tehtävissä muutoksissa on sovellettava ihmisoikeuksia täysimääräisesti. Sen lisäksi, ettei perus- ja ihmisoikeuksia loukata, on varmistettava myös niiden edistäminen. Jotta tämä toteutuu, tulee ohjelmiston ja sen toiminnan ja sääntöjen kuvaus tehdä julkiseksi ja sen tulee olla yksityiskohtainen Tästä julkisesta kuvauksesta tulisi myös ilmetä esimerkiksi, mitä historiatietoja henkilöistä ohjelma etsii ja käyttää päätöksenteossaan, jotta päätöksenteon kohteena olevat henkilöt kykenevät valvomaan oikeuksiaan ja havaitsemaan mahdollisia väärinkäytöksiä, kuten selvittämisvelvollisuuden laiminlyöntiä tai tosiseikkojen epäsuhtaista huomioonottamista. On myös tärkeää, että päätöksenteon kohde saa tietää, että hänelle annettu päätös on perustunut automaattiseen päätöksentekoon, jotta hän pystyy ottamaan selvää automaattisessa päätöksenteossa käytetyistä säännöistä.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Erityisen kannatettavaa on vaatimus läpinäkyvyydestä automaattista päätöksentekoa käytettäessä. Järjestelmien toiminnan selkeä kuvaus ja automaattisesta päätöksenteosta ilmoittaminen ovat omiaan lisäämään luottamusta automaattiseen päätöksentekoon. On ensiarvoisen tärkeää, että tieto on kansalaisen kannalta ymmärrettävää ja helppotajuista.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on kannatettava velvollisuuden osalta. Sisällön osalta tulisi kuvauksessa esittää ja jatkuvasti päivittää päätöksenteon automatisoinnin edellytykset ja vaihtoehtoiset toimintatavat, hyödyt-haitat, kustannukset-säästöt, merkitykset kansalaisten-yritysten oikeusturvan kannalta vaikutusarviointeineen sekä käsiteltyjen asioiden vuosittainen/lyhyempi seurantatieto kehitystrendeineen.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Viranomaisella tulisi olla ehdotettu velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja niiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi. Kuvauksen tulisi olla selkeä ja se tulisi laatia ymmärrettävään muotoon. Kuvauksessa säännöt ja prosessi esitettäisiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Olisi hyvä, että kaikki viranomaiset käyttäisivät saamaa mallia kuvauksia laadittaessa. Jos kuvaus olisi kirjautumisen takana, kansalainen voisi myös nähdä omat tietonsa sääntöjen lisäksi. Lisäksi sääntöjen standardoitu koneellinen muoto on ehdottoman tärkeä, jotta ei jouduta tilanteeseen, jossa vain yksi toimittaja kykenee tuottamaan automaattisen järjestelmän. Määritellyt säännöt tulisi olla sellaisessa muodossa, että ne voitaisiin sellaisenaan siirtää toisen toimittajan järjestelmään. Sääntöjen yhtenäinen esitystapa hallinnonalasta riippumatta lisäisi niiden ymmärrettävyyttä. Koneluettavat säännöt tulisi julkaista, jolloin yksiselitteisyys ja päätöksenteon avoimuus varmistuisi. Koneluettavuuden etuna on myös niiden käytön mahdollisuus erilaisissa palveluissa, jotka eivät suoraan ole viranomaisen päätöksentekoa. Esimerkiksi valtionosuuslaskennassa laskentakaavat voisi esittää koneellisesti luettavassa muodossa, jolloin valtionosuuden saajat voisivat hyödyntää kaavoja omissa järjestelmissään suoraan ilman lainsäädännön ja ohjeistuksen uudelleen tulkintaa. Teknologisena ratkaisuna tietojen, päättelysääntöjen ja laskentakaavojen esittämiseksi koneellisesti luettavassa muodossa on olemassa XBRL-standardi, jota hyödynnetään laajasti taloustietojen käsittelyssä ja muun muassa kuntien taloustietojen keruussa. Standardia voidaan hyödyntää myös muissakin konteksteissa.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Perusteltua. Lyhyt kuvaus päätöksentekosäännöistä siten, että kuvaus on selkeä ja ymmärrettävä.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Euroopan unionin yleiseen tietosuoja-asetukseen sisältyy sääntelyä, joka velvoittaa rekisterinpitäjän toimittamaan rekisteröidylle merkitykselliset tiedot automaattisen päätöksenteon yhteydessä henkilötietojen käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle. Rekisteröidylle on myös annettava tieto automaattisen päätöksenteon olemassaolosta. Henkilölle on siis jo nykysääntelyn perusteella ilmoitettava siitä, että häneen kohdistuu automaattista päätöksentekoa. Yhdenvertaista kohtelua koskeva periaate edellyttää myös ilmoittamaan periaatteista, joiden mukaan asiat valikoituvat automaattiseen päätöksentekoon. Muun muassa tietosuoja-asetuksessa säädettyjen oikeusturvakeinojen tehokkuus perustuu päätöksentekoa koskevaan lähtökohtaiseen avoimuuteen. Arviomuistiossa esitetään, että päätöksentekosääntöjä koskevan kuvauksen julkaisemisen velvoitetta täsmennetään jatkovalmistelussa. LVK ei kannata automaattiseen päätöksentekoon liittyvien algoritmien tai ohjelma-/ lähdekoodin julkaisemisen velvoittamista lainsäädännöllä edellä kuvattua yleistä tasoa tarkemmin. Nämä ovat liikesalaisuuden perusteella salassa pidettäviä eivätkä edistäisi julkisuusperiaatteen toteutumista. Asianosaisjulkisuuden ja oikeusturvan kannalta olennaisempaa ovat päätökseen sisältyvät asianmukaiset perustelut, tieto automaattisesta päätöksenteosta sekä muutoksenhakumahdollisuudesta.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan päätöksentekosääntöjen julkistaminen voisi olla lähtökohtana yleislainsäädännössä, mutta tästä tulisi voida perustellusta syystä poiketa alakohtaisessa lainsäädännössä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi väärinkäytösten ehkäiseminen sosiaaliturvaa koskevassa ratkaisutoiminnassa. Ministeriö ei pidä oikeusturvan kannalta kovinkaan olennaisena kuvausta siitä, että esimerkiksi tietyllä tavalla vastaaminen johtaa tietynlaiseen lopputulokseen. Ihmisenkään tekemässä ratkaisussa esimerkiksi kansalaiselle ei yleensä kerrota etukäteen vastauksen vaikutuksesta lopputulokseen. Tämä on eri asia kuin viranomaisen tarjoama neuvonta.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lähtökohtaisesti viranomaisen tulee tiedottaa automaattisen päätöksenteon käyttämisestä sekä etukäteen että jälkikäteen, tietosuojalainsäädäntöön samaistettavalla tasolla. Jatkotyössä tulee arvioida, miten viranomainen voi toteuttaa tietosuoja-asetuksen osoittamisvelvollisuuden mu-kaisen dokumentaatiovelvollisuuden. Päätöksentekoprosessin tulee olla julkinen ja selitettävissä yleisellä tasolla. Viranomaisen tulee pystyä selittämään päätöksen taustalla olevan säädöksen ja päätöksen suhde yleisöä palveleval-la tavalla. Yksityiskohtaisella tasolla ei tule velvoittaa avaamaan koodia tai päätösparametrejä. Pääasia on varmistaa, että viranomaisen päätöksestä valittavalla on tiedossaan keskeiset, vali-tuksen tekemiseen tarvittavat tiedot tasolla, joka samaistuu manuaaliseen päätöksenteon ta-soon. Virkamiesvastuun tai systeemin arviointiin tarvittavat selosteet ja tiedot tulee erotella esimerkiksi oikeussuojakeinojen käyttämiseen (päätöksestä valittamiseen) tarkoitetuista, yksit-täistapauksessa merkityksellisistä tiedoista. Viranomaisen päätöksenteossa on kuitenkin edelleen syytä korostaa päätöksen perusteita. Näi-den selkeys ja ymmärrettävyys ovat omiaan luomaan luottamusta myös päätösten syntytapaan, oli se sitten automaattinen tai manuaalinen.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kannattaa velvollisuuden asettamista, koska se edistäisi päätöksenteon läpinäkyvyyden edellytystä. Kuvauksen tulisi olla täsmällinen ja helposti ymmärrettävä. Automaattisen päätöksenteon kohteen tulee pystyä kuvauksen kautta arviomaan, onko päätöksentekoprosessi sekä lopullinen päätös ollut lain mukainen. Joka tapauksessa siirryttäessä vahvemmin automaattiseen päätöksentekoon, työttömyyskassojen tulee entistä enemmän panostaa jäsentensä ohjeistukseen ja palveluun. Lähdekoodi kuuluu pääsääntöisesti liikesalaisuuden piiriin ja tästä syystä sen julkaisemisen edellyttäminen vähintäänkin hidastuttaisi automaattisen päätöksenteon käyttöönottoa, koska viranomaisilla ei mahdollisesti ole oikeutta julkaista jo käytössä olevien järjestelmien lähdekoodia, vaikka ne soveltuisivatkin automaattisten päätösten tekoon. Lisäksi Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ei näe lähdekoodin julkaisemisen tuovan asiassa lisäarvoa, koska päätöksentekosääntöjen tulisi olla päätöksen saaneen asiakkaan näkökulmasta ymmärrettävässä muodossa. Yleislainsäädännöllä tulisi edellyttää, että automaattipäätöksissä olisi mainittu, että päätös on tehty automaattisesti ja edellyttää päätöksessä maininta automaattisen päätöksenannon säännöistä ja päättelysäännöistä.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksentekoprosessit samoin kuin tieto automaattisen päätöksenteon käyttämisestä voidaan kuvata hyvin yleisellä tasolla, samaan tapaan kuin mitä tietosuoja-asetuksessa määritelty tiedonantovelvollisuus automaattisesta päätöksenteosta edellyttää, mutta yksityiskohtaista kuvausta päätöksentekosäännöistä (kuten parametri- tai lähdekooditasolla) tai asioiden valikoitumisesta automaattisen päätöksenteon kohteeksi ei tule edellyttää. Myös WP29 on todennut seuraavasti: ”Yleisessä tietosuoja-asetuksessa edellytetään rekisterinpitäjän toimittavan merkityksellisiä tietoja käsittelyyn liittyvästä logiikasta, mutta monimutkaista selitystä siinä käytettävistä algoritmeista tai koko algoritmin paljastamista ei välttämättä edellytetä.” (WP251rev.01, 17/FI, s. 27). Yksityiskohtaiset päätöksentekosäännöt ovat jokaisen yrityksen liikesalaisuutta. Lisäksi kilpailusääntöjen soveltuminen tulee huomioida esim. lakisääteisiä vakuutuksia tarjoavien toimijoiden osalta, jolloin liian yksityiskohtaiset kuvaukset voivat johtaa kilpailulain tarkoittamaan kiellettyyn yhdenmukaiseen toimintatapaan markkinoilla.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen. Kuvauksen ei tulisi olla liian yksityiskohtainen, koska tällöin on vaarana, että kuvauksen informaatioarvo kärsii.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Toiminnan avoimuuden vuoksi on välttämätöntä, että sovellettavista päätöksentekosäännöistä tehdään päätös, jotta säännöt ovat julkisesti kaikkien nähtävillä ja tiedetään, kenen vastuulle kuuluu päätöksentekosäännöistä päättäminen. Kuvauksen tulisi sisältää ne säännöt, joiden nojalla automaattinen päätöksenteko tehdään. Ohjelman lähdekoodin ei tarvitse sisältyä kuvaukseen.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Syyttäjälaitos noudattaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Julkisuuslakia säädettäessä oli ensisijaisesti ajateltu paperimaailmaa. Yhä useammin tulee vastaan tilanteita, joissa julkisuuslain säännökset ovat huonosti sovitettavissa kokonaan sähköiseen toimintaympäristöön. Syyttäjälaitos kannattaa velvollisuutta julkistaa organisaation johdon tekemä nimenomainen päätös kyseisessä organisaatiossa noudatettavista päätöksentekosäännöistä, asioista tai asiaryhmistä, joita automaattisessa päätöksenteossa voidaan käsitellä ja toimintaan kohdistuvasta valvonnasta.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kannatamme ehdotusta siitä, että automaattinen päätöksenteko tulee olla läpinäkyvää. Päätöksestä on hyvä käydä ilmi, että se on tehty automaattisessa päätöksentekomenettelyssä. Kuvauksen päätöksentekosäännöistä tulisi olla selkeä ja yleisluontoinen, jotta se olisi päätöksenteon kohteena olevien kannalta ymmärrettävä.
      • Ulosottolaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistion mukaan ohjelmakoodia ei tarvitsisi julkaista, mutta sen sijaan viranomaisen tulisi julkaista kuvaus päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi. Valtakunnanvoudinvirastolla ei ole esitykseen huomautettavaa.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Läpinäkyvyys tekoälyn käytössä ja automaattisessa päätöksenteossa sovellettavissa päätöksentekosäännöissä on olennaista syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi, siihen puuttumiseksi ja valvonnan tehokkaaksi toteuttamiseksi. Ehdotus tukisi läpinäkyvyyttä ja on siten kannatettava.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus kannattaa kuvausta automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä, joiden avulla asianosainen voi saada tietoa automaattisen päätöksenteon toimintaperiaatteista ja päätöksenteossa painotetuista tekijöistä. Kuvauksen yksityiskohdista tulisi voida päättää sektorikohtaisesti.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Velvollisuus kertoa henkilötietojen käsittelystä ja siten myös automaattisesta päätöksenteosta tulee suoraan tietosuoja-asetuksesta. Automaattiseen päätöksentekoon sovelletaan tietosuojaperiaatteita, joihin läpinäkyvyys kuuluu. Kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä voisi olla esimerkiksi viranomaisen verkkosivuilla ja siinä voisi kertoa, minkä tyyppisissä asioissa automaattipäätös on mahdollista tehdä ja mitkä ovat päättelysäännöt (sanalliset kuvaukset järjestelmän toimintaperiaatteista eli kerrotaan asiat ymmärrettävällä tavalla). Täysin automaattisesti tehdyn päätöksen perusteluissa on hyvä nimenomaisesti kertoa, että päätös on tuotettu automaatiolla ja mistä lisätietoja voi saada. Arviomuistiossa käsitellään ohjelmakoodin julkisuutta. Käsityksemme mukaan tietosuoja-asetus ei edellytä suoranaisesti sen informoimista rekisteröidylle, vaikka automaattisesta käsittelystä tulee muuten kertoa. Suuntaviivoissa käsitellään monessa kohtaa tekoälyyn ja profilointiin liittyviä haasteita. Mikäli automaattinen päätöksenteko rajataan arviomuistiossa kuvatulla tavalla sääntöpohjaiseen automaatioon, ei päätöksentekomenettelyn läpinäkyvyys ole samanlainen ongelma kuin tekoälyn käyttämisessä eikä siihen voi muodostua ajan kuluessa esim. vinoumia. Suoraa ohjelmistokoodin julkistamisvelvoitetta ei tulisi jatkossa käyttää, sillä ohjelmakoodin julkistaminen paljastaa laajemmissa tapauksissa käytettyjä teknologioita, toteutustapoja ja mahdollisia väärinkäytöskontrolleja. Näiden teknologisten taustatietojen paljastaminen lisää erilaisten tietoturvariskien toteutumista, sillä jos potentiaalinen haitantekijä tuntee käytettävät teknologiat, on niiden haavoittuvuudet helppo löytää. Ohjelmakoodin julkistamisen sijaan olisi järkevää rajoittaa julkaistava osuus esimerkiksi ohjelmiston toiminnan loogiseen malliin tai prosessikuvaukseen tai johonkin muuhun ylemmän tason kuvaukseen. Nämä ovat helpommin ymmärrettäviä kansalaiselle, eivätkä sisällä mahdollisesti salassa pidettävän tiedon paljastumista. Riippumatta siitä, miten pitkälle päätöksentekosäännöt teknisestä näkökulmasta kuvattaisiin julkisesti, asiakkaan oikeusturvan kannalta oleellista on edelleen päätöksen perusteleminen. Päätöksen oikeellisuus arvioidaan sen pohjalta, mitkä ovat asiassa huomioonotettavat tiedot ja niihin sovellettavat oikeussäännökset. Nämä tulee riittävässä määrin ilmetä päätöksen perusteluista. Koska läpinäkyvyydestä säädetään jo tietosuoja-asetuksessa, tulee arvioida, missä määrin sitä täydentävää kansallista lainsäädäntöä tarvitaan.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Miten arvioitte ehdotusta, jonka mukaan viranomaiselle tulisi asettaa velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi? Millainen kuvauksen tulisi olla? Riittävänä tulisi pitää viranomaisen julkaisemaa selkeää ja kansalaiselle ymmärrettävää yleistä kuvausta asiaryhmistä, joissa viranomainen käyttää automaattista päätöksentekoa ja niissä noudatettavista käsittelysäännöistä. Tällainen voisi olla esimerkiksi verotuksen osalta seuraava kuvaus: "Verohallinto tutkii veroilmoituksesi tiedot koneellisesti. Virkailija tutkii ne veroilmoituksen tiedot, jotka valikoituvat virkailijakäsittelyyn Verohallinnon ennalta määrittelemien valikointiehtojen mukaisesti. Virkailijakäsittelyyn otetaan esimerkiksi tietyn eurorajan ylittävät vähennysvaatimukset. Virkailija selvittää ja ratkaisee nämä asiat. Siltä osin kuin veroilmoitus ei valikoidu virkailijan käsittelyyn, verotuspäätös tehdään automaattisesti." Automaattista päätöksentekoa koskevan erityislainsäädännön valmistelun yhteydessä tulisi arvioida ne seikat, jotka voidaan kullakin sektorilla julkistaa. Esimerkiksi verotuksessa virkailijan tutkittavaksi otettavien asioiden tarkemmat valikointiehdot, esimerkiksi tarkat eurorajat, tulee verovilpin ehkäisemiseksi ja verovalvonnan turvaamiseksi pitää salassa (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 §:n 1 momentin 15. kohta).
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y., Malila Vesa
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • MTK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan viranomaiselle asetettaisiin velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi. Kuvaukselta tulee luonnollisesti edellyttää sellaista muotoa, joka on ymmärrettävä niiden keskuudessa, joita ko. päätökset koskettavat.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto pitää ehdotusta perusteltuna ja kannatettavana. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan yleislainsäädäntöä valmisteltaessa pitäisi huolellisesti määritellä, millainen kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä tulisi esittää. Esitettävän kuvauksen tulisi olla sisällöltään asiakkaan näkökulmasta selkeä ja ymmärrettävä. Ohjelmakoodin julkaiseminen sellaisenaan ei olisi Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaista eikä perusteltua, vaan päätöksentekosäännöt tulisi esittää muussa muodossa. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan päätöksentekosääntöjen esittämistä koskevasta velvollisuudesta säädettäessä tulisi huomioida se, että eri organisaatioilla on käytettävissään erilaiset järjestelmät, jotka mahdollistavat erilaisia teknisiä ratkaisuja. Velvoittava säännös ei saisi olla sellainen, että sen noudattaminen voisi olla teknisesti mahdotonta. Toisaalta säännöksen ei pitäisi olla myöskään liian yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan säännöksen tulisi olla sellainen, että jokainen viranomainen ja muu velvoitettu taho pystyvät sitä käytännössä noudattamaan ja että sen sanamuodon perusteella on selkeää, millainen kuvaus automaattisesta päätöksenteosta on esitettävä. Työttömyysvakuutusmaksujen määräämistä koskeva kuvaus päätöksentekosäännöistä olisi melko yleinen. Tulorekisterin ohjeissa ja taulukoissa on esitetty työttömyysvakuutusmaksujen määräämisen kannalta laskentaa koskevat määrittelyt. Asiakas voi jo tällä hetkellä tarkistaa tulorekisterin ohjeista ja dokumenteista Työllisyysrahaston laskeman työttömyysvakuutusmaksun alaisen palkkasumman oikeellisuuden.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tällaisia uusia velvollisuuksia ei tulisi asettaa. Mahdollinen kuvaus olisi todennäköisesti hyvin yleisluontoinen ja sisältäisi lähinnä päätöksentekosääntöjen perusteena olevia lainsäännöksiä. Lisäksi on otettava huomioon jo olemassa oleva sääntely kuten laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta, joka edellyttää kuvausta viranomaisen hallinnoimista tietovarannoista. Yleislainsäädäntöön ei tulisi myöskään sisällyttää lähdekoodin julkaisemista koskevia säännöksiä. Siltä osin kuin automaattisen päätöksentekojärjestelmän järjestäminen liittyy kilpailulainsäädännön alaiseen toimialaan (kuten työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpano osin) järjestelmään liittyvien mm. tarjouspyyntö- ja hankinta-asiakirjojen, hyväksyntäpäätösten, ohjelmistojen, ohjelmistokoodien, päätöksentekosääntökuvausten, algoritmien taikka suunnittelu- tai testausdokumenttien julkisuutta tulisi arvioida julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan liikesalaisuuden perusteella. TVK kannattaa ehdotusta siitä, että asianosaiselle tulisi ilmoittaa päätöksen yhteydessä, että asia on ratkaistu automaattisesti.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Muistiossa todetaan: Koska automaattisen päätöksentekojärjestelmän ohjelmakoodin julkisuutta voivat rajoittaa muun muassa liikesalaisuutta koskevat salassapitoperusteet, toiminnan julkisuuden varmistamiseksi viranomaiselle tulisi asettaa velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi. On täysin lainsäätäjän harkittavissa, voivatko liikesalaisuudet rajoittaa päätöksenteko-ohjelmistojen lähdekoodien julkisuutta. Vaikka ohjelmistot hankittaisiin yksityisiltä ohjelmistoyrityksiltä, lähdekoodeilta voidaan edellyttää julkisuutta. Lähtökohtana tulee kaikkien automaattiseen päätöksentekoonkin liittyvien asiakirjojen ja aineistojen kohdalla olla, että ne ovat julkisia. Sen lisäksi, että päätöksentekosääntöjen tulee olla julkisia, ne tulee pystyä ilmaisemaan ymmärrettävällä tavalla ihmisille, joita koskevaan päätöksentekoon ne ovat vaikuttaneet. Päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta tulisi olla lyhyt kuvaus päätöksissä. Sen lisäksi päätöksissä tulisi olla linkki tai yhteystieto, josta päätöksenteon kohde saisi halutessaan kattavat tiedot päätöksentekoon käytetystä menettelystä.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Käsittääksemme kuvaus järjestelmän soveltamista päätöksentekosäännöistä seuraa jo tietosuoja-asetuksesta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Arviomuistiossa on esitetty näkemys (s. 65), että ohjelmakoodia ei tarvitsisi julkistaa. Sen sijaan viranomaisen tulisi muulla tavalla esittää kuvaus järjestelmän päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattiseen päätöksentekoon. Ehdotus on kannatettava. Kysymykseen tulisi yleiskielellä selkeästi ilmaistu kuvaus, jonka tavallinen kansalainen ymmärtäisi. Kuvaukseen sisältyisi mm. ne säännökset, joita asian ratkaisemisessa sovelletaan sekä lyhyesti ne tarkistukset, joita järjestelmä ennen ratkaisua tekee.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • On tärkeää, että automaattinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja että asianosaisella on mahdollisuus arvioida päätöksentekosääntöjä, kun ne ovat arviomuistiossa ehdotetulla tavalla kuvattu. Yleislaissa ei tulisi kuitenkaan olla liian yksityiskohtaisia määräyksiä ottaen huomioon sektorikohtaiset erot. Asianosaiselle tulee ilmoittaa päätöksen yhteydessä, että asia on ratkaistu automaattisesti.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Minusta ehdotus on hyvä. Kuvaus voisi olla valitusosoitukseen verrannollinen pakollinen osa automatisoidulla päätöksellä tehdyssä päätöksessä. Lähdekoodin tulisi kuitenkin olla julkinen (ks. Kammarrätten i Göteborg, Avd. 2, Dom av den 21 februari 2020, Mål nr 6973-19, jossa katsottiin, että kunnan omistama, ulkopuolisen ohjelmistotalon laatima lähdekoodi automatisoidulle päätöksentekojärjestelmälle oli julkinen asiakirja, jonka luovuttamista ulkopuoliselle ei estänyt Ruotsin Offentlighets- och sekretesslag -salaussäännöstö). Siksi lähdekoodin voisi jo lainsäädännössä määritellä julkiseksi, niin myös käytetyn algoritmin. Jos julkisuutta ei määritellä lain säännöksessä, jää sen julkisuustaso oikeuskäytännön varaan.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Veronmaksajain Keskusliiton käsityksen mukaan, ehdotettu velvollisuus esittää kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattiseen päätöksentekoon on perusteltu. Verotusmenettelyn osalta käytännössä julkisuuslain säännökset pitkälti estäisivät tarkemman päätöksentekosääntöjen ja valikoitumisen edellytysten avaamisen.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Ehdotettu sääntely on kannatettava. Päätöksentekojärjestelmän läpinäkyvyys on keskeistä muun muassa järjestelmän syrjimättömyyden valvonnassa ja mahdollisen syrjinnän jälkikäteisessä todentamisessa. Kuvauksesta tulisi käydä selkeästi ja kattavasti ilmi ne seikat, joihin päätös perustuu. Tämän lisäksi on tarvittaessa voitava avata päätöksentekojärjestelmän muuta logiikkaa sikäli kuin se on keskeinen päätöksen lainmukaisuuden ja esimerkiksi syrjimättömyyden arvioinnissa.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Arviomuistiossa on kohdassa 4.2.9 käsitelty päätöksen perusteluja ja tuotu esille ehdotus, jonka mukaan päätöksen yhteydessä tulisi kuvata, miten käytetty päätöksentekojärjestelmä on päätynyt ratkaisuun, mikä siis tarkoittaisi koneen seuraaman päättelypolun enemmän tai vähemmän yksityiskohtaista kuvausta. Muistion kohdassa 4.4.3 on todettu, että automaattista päätöksentekoa koskevassa yleislainsäädännössä tulisi edellyttää viranomaista esittämään kuvaus automaattisessa päätöksenteossa sovellettavista päätöksentekosäännöistä ja asioiden valikoitumisesta automaattisesti ratkaistavaksi. Kyseiset tiedot olisivat tavallaan osa päätöksen perusteluja. Ottaen huomioon, että tämän kaltaiset kuvaukset voivat olla varsin teknisiä ja asiakkaalle vaikeasti avautuvia, tulisi niiden selkeyteen ja niissä käytettyyn kieleen kiinnittää paljon huomiota. Automaattisissa päätöksissä tulisi joka tapauksessa painottaa ratkaisun varsinaisia perusteluja, joiden tulisi vakuuttaa päätöksensaaja ratkaisun oikeellisuudesta. Toisaalta automaattisen päätöksenteon yleisen luotettavuuden vuoksi mahdollisimman suuri avoimuus yhdistettynä ymmärrettävästi selostettuihin päätöksentekosääntöihin olisi suotavaa. Jatkovalmistelussa tulisikin selvittää, voisivatko päätöksentekosäännöt ainakin joissain tapauksissa olla kuvattuna esimerkiksi päätöksen liiteasiakirjassa erotettuina päätöksen varsinaisista perusteluista, taikka voisiko päätöksessä olla lyhyt kuvaus käytetyistä päätöksentekosäännöistä, jolloin teknisemmät päätöksentekosäännöt toimitettaisiin asiakkaalle erillisestä pyynnöstä. Jatkovalmistelussa voitaneen myös arvioida automaattisen päätöksentekosääntöjen yksityiskohtaisen kuvauksen suhdetta muun lainsäädännön perusteella laadittaviin selvityksiin, kuten tietosuojalainsäädännön mukaista osoittamisvelvollisuutta toteuttavat selvitykset ja selostukset sekä tiedonhallintalain edellyttämä tiedonhallintamalli. Automaattisen päätöksenteon perustelujen ja automaattisen päätöksenteon päätöksentekosääntöjen kuvausten tulisi muodostaa selkeä kokonaisuus, joka antaa perustan myös hallinnon valvonnalle sekä yksilöiden ja näiden muodostamien yhteisöjen oikeudelle saada luotettava kuva hallinnon toiminnasta yleensä ja omassa asiassaan. Tähän liittyy myös muu viranomaisen osoittamisvelvollisuus lainmukaisesta ja suunnitelmallisesta, hyvää hallintoa ja perusoikeuksia toteuttavasta toiminnasta sekä tätä koskevat suunnitelmat ja selvitykset.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Kysymys liittyy kiinteästi algoritmisesta läpinäkyvyydestä käytävään (kansainväliseenkin) keskusteluun. Kyse on sekä julkisuuslain mukaisesta tiedonsaannista että EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen (YTA) liittyvistä läpinäkyvyysvelvoitteista. Vaatimukset koskevat myös automaattista päätöksentekoa (YTA 22 artikla). Läpinäkyvyyden tai transparenssin vaatimusta voidaankin lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: sekä tiedon saatavuutena että sen ymmärrettävyytenä. Julkisuuslaissa on omaksuttu ennen kaikkea tiedon saatavuuden näkökulma, kun taas tietosuoja-asetuksessa kyse on keskeisesti myös tiedon ymmärrettävyydestä. Rekisterinpitäjän on kerrottava rekisteröidylle siitä, että asia on ratkaistu automaattisesti samoin kuin menettelyn logiikasta. Kansainvälisessä akateemisessa keskustelussa on epäselvyyttä siitä, sisältääkö yleinen tietosuoja-asetus systemaattisesti tulkittuna ’oikeuden selitykseen’. Tällaisen oikeuden olemassaolo ei käy yksiselitteisesti ilmi itse asetuksen sanamuodosta, mutta luettuna yhdessä artikloista 13-15 ilmenevien tiedonantovelvollisuuksien sekä johdanto-osan kohtien 70-71 kanssa toisinkin voi väittää. Joka tapauksessa asetuksessa puhutaan paljon läpinäkyvyydestä myös tiedon julkisuudesta poikkeavalla tavalla: käsittelyn läpinäkyvyydestä, kielen ymmärrettävyydestä ja yksityiselle annettavan tiedon merkityksellisyydestä. Niinpä kotimaisessakin kontekstissa selityksen tai kuvauksen antamista käytetyistä päätöksentekosäännöistä voisi harkita. Tämä voi parhaillaan lisätä päätöksenteon ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä ja täten mahdollisesti vähentäisi muutoksenhakupaineita. Samoin se olisi linjassa hallintolain 9 §:ään sisältyvän hyvän kielenkäytön vaatimuksen kanssa. Toisaalta vaarana on, että tekninen asiantuntijatieto etääntyy sen perusteella annetuista kuvauksista. Kuvausten avulla voidaan myös peittää tai häivyttää päätöksentekosääntöjen mahdollista ongelmallisuutta, puutteellisuutta tai virheellisyyttä. Näin ollen suosittelemme, että mahdollisen kuvauksen ohella itse päätöksentekosäännötkin olisivat julkisia – kuten tietenkin julkisuuslain perusteella asia olisi lähtökohtaisesti muutenkin (salassapitosäännökset huomioon ottaen) – ja selitys tai kuvaus täydentäisi vaan ei korvaisi itse päätöksentekosääntöjen julkisuutta. Muutoin kansalaisten demokraattisesta valvonnasta on vaarassa tulla näennäistä. Tietojärjestelmän lähdekoodiin kohdistuvat yrityssalaisuudet ovat oma läpinäkymättömyysongelmansa (ns. proprietary code). Tällä viitataan tilanteeseen, jossa oikeudet viranomaisen omistamaan tietojärjestelmään kuuluvat yksityiselle ohjelmistokehittäjälle. Tässä periaateratkaisuna voisi olla, että julkisorganisaation on lähtökohtaisesti omistettava järjestelmiensä lähdekoodi eikä siihen tulisi kohdistua yrityssalaisuuksia. Mitä lähdekoodin julkisuutta koskeviin mahdollisiin säännöksiin tulee, nähdäksemme asia olisi paras ratkaista julkisuuslaissa, esim. määrittelemällä ohjelmistokoodit informatiivisuuden nimissä julkisuuslain alaan. Mitä mahdolliseen oppivan järjestelmän käyttöön tulee, läpinäkyvyys- ja selityskysymys mutkistuu entisestään. Näin on, koska joihinkin oppiviin tekoälyjärjestelmiin liittyy ns. mustan laatikon ongelma, jossa – toisin kuin ns. valkoisen laatikon sovelluksissa - järjestelmän sisäistä toimintaa voidaan arvioida ainoastaan ulkopuolelta käsin vertaamalla järjestelmän tuottamaa lopputulosta sille annettuun syötteeseen. Läpinäkymättömän järjestelmän toimintalogiikka ei välttämättä valkene asiantuntijallekaan. Tosin on huomattava, että kaikki algoritmiset järjestelmät evät ole ns. mustia laatikoita. Oppivien järjestelmien sekä julkisuus että ymmärrettävyys ovat ongelmia, joihin ei toistaiseksi ole yksiselitteistä oikeudellista tai teknologista ratkaisua. On kuitenkin kysyttävä, mihin läpinäkyvyys- ja selitettävyysvaatimukset kohdistuvat, päätöksentekoprosessiin itseensä vai lopputuloksen perustelemiseen (vrt. virkamiehen päänsisäinen harkinta vai ilmaistut perustelut päätökselle). Onko olemassa riski, että koneavusteiselle päätöksenteolle asetetaan ihmisvetoista korkeammat vaatimukset? Sen, millä perusteella asiat valikoituvat automaattisessa päätöksenteossa ratkaistaviksi, olisi hyvä olla riittävästi kuvattu. Kuvauksen tulisi sisältää viittaus niihin lainkohtiin, joiden on katsottu voivan soveltua automaattisesti ratkaistaviksi (vrt. millaiset seikat tulkitaan ”yksiselitteisiksi faktoiksi”). Tämän lisäksi olisi hyvä selittää yleis- tai jopa selkokielisesti ja teknistä erityisterminologiaa välttäen, millaisessa menettelyssä automaattinen päätöksenteko tapahtuu (vrt. kuitenkin näkökohdat edellä). Kuten arviomuistiossa todetaan, kuvaus toteuttaisi myös oikeutta saada perusteltu päätös. Voi kuitenkin olla, etteivät pelkkien päätöksentekosääntöjen kuvaukset riitä toteuttamaan tätä velvoitetta; vastaavastihan sovelletut lainkohdatkaan eivät riitä täyttämään perusteluvelvollisuutta. Kuvausta voi pitää eräänlaisena päätöksenteon normipremissin esiin tuomisena, joka jättää ulkopuolelleen oikeudelliseen päättelyyn keskeisesti kuuluvat faktapremissin, itse päättelyn ja lopputuloksen. Tässä on kuitenkin abstraktisti vaikeaa hahmottaa, millaiseksi kuvauksen ja muun annetun informaation perusteella perusteluvelvollisuus tulisi täytetyksi.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Kysymys liittyy kiinteästi algoritmisesta läpinäkyvyydestä käytävään (kansainväliseenkin) keskusteluun. Kyse on sekä julkisuuslain mukaisesta tiedonsaannista että EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen (YTA) liittyvistä läpinäkyvyysvelvoitteista. Vaatimukset koskevat myös automaattista päätöksentekoa (YTA 22 artikla). Läpinäkyvyyden tai transparenssin vaatimusta voidaankin lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: sekä tiedon saatavuutena että sen ymmärrettävyytenä. Julkisuuslaissa on omaksuttu ennen kaikkea tiedon saatavuuden näkökulma, kun taas tietosuoja-asetuksessa kyse on keskeisesti myös tiedon ymmärrettävyydestä. Rekisterinpitäjän on kerrottava rekisteröidylle siitä, että asia on ratkaistu automaattisesti samoin kuin menettelyn logiikasta. Kansainvälisessä akateemisessa keskustelussa on epäselvyyttä siitä, sisältääkö yleinen tietosuoja-asetus systemaattisesti tulkittuna ’oikeuden selitykseen’. Tällaisen oikeuden olemassaolo ei käy yksiselitteisesti ilmi itse asetuksen sanamuodosta, mutta luettuna yhdessä artikloista 13-15 ilmenevien tiedonantovelvollisuuksien sekä johdanto-osan kohtien 70-71 kanssa toisinkin voi väittää. Joka tapauksessa asetuksessa puhutaan paljon läpinäkyvyydestä myös tiedon julkisuudesta poikkeavalla tavalla: käsittelyn läpinäkyvyydestä, kielen ymmärrettävyydestä ja yksityiselle annettavan tiedon merkityksellisyydestä. Niinpä kotimaisessakin kontekstissa selityksen tai kuvauksen antamista käytetyistä päätöksentekosäännöistä voisi harkita. Tämä voi parhaillaan lisätä päätöksenteon ymmärrettyyttä ja hyväksyttävyyttä ja täten mahdollisesti vähentäisi muutoksenhakupaineita. Samoin se olisi linjassa hallintolain 9 §:ään sisältyvän hyvän kielenkäytön vaatimuksen kanssa. Toisaalta vaarana on, että tekninen asiantuntijatieto etääntyy sen perusteella annetuista kuvauksista. Kuvausten avulla voidaan myös peittää tai häivyttää päätöksentekosääntöjen mahdollista ongelmallisuutta, puutteellisuutta tai virheellisyyttä. Näin ollen suosittelemme, että mahdollisen kuvauksen ohella itse päätöksentekosäännötkin olisivat julkisia – kuten tietenkin julkisuuslain perusteella asia olisi lähtökohtaisesti muutenkin (salassapitosäännökset huomioon ottaen) – ja selitys tai kuvaus täydentäisi vaan ei korvaisi itse päätöksentekosääntöjen julkisuutta. Muutoin kansalaisten demokraattisesta valvonnasta on vaarassa tulla näennäistä. Tietojärjestelmän lähdekoodiin kohdistuvat yrityssalaisuudet ovat oma läpinäkymättömyysongelmansa (ns. proprietary code). Tällä viitataan tilanteeseen, jossa oikeudet viranomaisen omistamaan tietojärjestelmään kuuluvat yksityiselle ohjelmistokehittäjälle. Tässä periaateratkaisuna voisi olla, että julkisorganisaation on lähtökohtaisesti omistettava järjestelmiensä lähdekoodi eikä siihen tulisi kohdistua yrityssalaisuuksia. Mitä lähdekoodin julkisuutta koskeviin mahdollisiin säännöksiin tulee, nähdäksemme asia olisi paras ratkaista julkisuuslaissa, esim. määrittelemällä ohjelmistokoodit informatiivisuuden nimissä julkisuuslain alaan. Mitä mahdolliseen oppivan järjestelmän käyttöön tulee, läpinäkyvyys- ja selityskysymys mutkistuu entisestään. Näin on, koska joihinkin oppiviin tekoälyjärjestelmiin liittyy ns. mustan laatikon ongelma, jossa – toisin kuin ns. valkoisen laatikon sovelluksissa - järjestelmän sisäistä toimintaa voidaan arvioida ainoastaan ulkopuolelta käsin vertaamalla järjestelmän tuottamaa lopputulosta sille annettuun syötteeseen. Läpinäkymättömän järjestelmän toimintalogiikka ei välttämättä valkene asiantuntijallekaan. Tosin on huomattava, että kaikki algoritmiset järjestelmät evät ole ns. mustia laatikoita. Oppivien järjestelmien sekä julkisuus että ymmärrettävyys ovat ongelmia, joihin ei toistaiseksi ole yksiselitteistä oikeudellista tai teknologista ratkaisua. On kuitenkin kysyttävä, mihin läpinäkyvyys- ja selitettävyysvaatimukset kohdistuvat, päätöksentekoprosessiin itseensä vai lopputuloksen perustelemiseen (vrt. virkamiehen päänsisäinen harkinta vai ilmaistut perustelut päätökselle). Onko olemassa riski, että koneavusteiselle päätöksenteolle asetetaan ihmisvetoista korkeammat vaatimukset? Sen, millä perusteella asiat valikoituvat automaattisessa päätöksenteossa ratkaistaviksi, olisi hyvä olla riittävästi kuvattu. Kuvauksen tulisi sisältää viittaus niihin lainkohtiin, joiden on katsottu voivan soveltua automaattisesti ratkaistaviksi (vrt. millaiset seikat tulkitaan ”yksiselitteisiksi faktoiksi”). Tämän lisäksi olisi hyvä selittää yleis- tai jopa selkokielisesti ja teknistä erityisterminologiaa välttäen, millaisessa menettelyssä automaattinen päätöksenteko tapahtuu (vrt. kuitenkin näkökohdat edellä). Kuten arviomuistiossa todetaan, kuvaus toteuttaisi myös oikeutta saada perusteltu päätös. Voi kuitenkin olla, etteivät pelkkien päätöksentekosääntöjen kuvaukset riitä toteuttamaan tätä velvoitetta; vastaavastihan sovelletut lainkohdatkaan eivät riitä täyttämään perusteluvelvollisuutta. Kuvausta voi pitää eräänlaisena päätöksenteon normipremissin esiin tuomisena, joka jättää ulkopuolelleen oikeudelliseen päättelyyn keskeisesti kuuluvat faktapremissin, itse päättelyn ja lopputuloksen. Tässä on kuitenkin abstraktisti vaikeaa hahmottaa, millaiseksi kuvauksen ja muun annetun informaation perusteella perusteluvelvollisuus tulisi täytetyksi.
      • Kirkkohallitus, Kirkkohallituksen virastokollegio 27.8.2020
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Viranomaiselta voitaisiin edellyttää automaattisessa päätöksenteossa sovellettavien päätöksentekosääntöjen kuvausta sekä kuvausta siitä, miten asiat valikoituvat automaattisesti ratkaistaviksi. Lisäksi käytettäessä automaattista päätöksentekomenettelyä tulisi siitä mainita erikseen.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Viranomaiselle tulee säätää velvollisuus julkaista päätöksentekosäännöt. Julkisuus on julkisen vallan käytön valvonnan suhteen automaattisesti ratkaistavissa asioissa erityisen tärkeää. Kuvauksen tulee olla selkeä, täsmällinen ja yksinkertainen, mutta kuitenkin riittävä niin, että sitä voidaan myös tosiasiassa käyttää päätöksen oikeellisuuden arvioimiseen. Lähdekoodin julkaisemisesta ei ole saatavissa lisäarvoa, se on usein liikesalaisuuksien piirissä, ja tavallisen kansalaisen on vaikea saada tarvitsemaansa tietoa koodista. Kuvauksessa pitäisi erityisesti perustella miten menetelmässä ja käytetyssä datassa on varmistettu etteivät ne johda syrjiviin päätöksiin.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskus kannattaa velvollisuuden asettamista, koska se edistäisi hallinnon avoimuuden periaatetta. Hallinnon kuormittavuuden vuoksi kyseessä kannattaisi olla lähtökohtaisesti päätöksen yhteydessä annettu ilmoitus siitä, että automaattista päätöksentekoa ja sääntöjä on sovellettu ja tarvittavat julkaistavat kuvaukset tuotettaisiin ja toimitettaisiin kansalaisen pyynnöstä.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet edellyttävät, että yksittäisen päätöksen legitimiteetin lisäksi koko järjestelmän oikeellisuus tulee voida todentaa riittävän selkokielisestä järjestelmän toiminnan kuvauksesta. Sellaisia päätöksentekojärjestelmiä, joiden toimintaperiaatteet eivät ole vaikeuksitta selitettävissä tai joiden tuottamiin ratkaisuihin johtaneet päättelyketjut eivät ole ymmärrettäviä, ei tulisi ottaa julkishallinnossa lainkaan käyttöön. Eri asia on, että varsinaisen lähdekoodin lukeminen saattaa olla mahdollista vain asiantuntijoille. Järjestelmän toimintaa koskevan läpinäkyvyyden vaatimus on sidoksissa hallinto-oikeudelliseen julkisuusperiaatteeseen. Kenen tahansa tulisi voida julkisista lähteistä varmistua viranomaisen harjoittaman tietojenkäsittelyn asianmukaisuudesta ja lainmukaisuudesta. Myös siihen tulisi sopimusteknisesti pyrkiä, ettei varsinainen lähdekoodikaan kuuluisi julkishallinnon palveluntuottajana toimivan tahon liikesalaisuuksien piiriin vaan että lähdekoodikin voitaisiin julkaista. Avoimuutta voidaan toteuttaa monella tavalla eli julkaisemalla joko järjestelmän lähdekoodi, yksittäisessä päätöksessä käytetty algoritmi tai antamalla sanallinen selvitys järjestelmän keskeisistä toimintaperiaatteista. Panostaminen kuvauksen tekniseen tarkkuuteen ja yksiselitteisyyteen voi kuitenkin olla ristiriidassa kuvauksen ymmärrettävyyden ja selitettävyyden kanssa (ks. Hakkarainen, Jenni – Koulu, Riikka – Markkanen, Kalle: Läpinäkyvät algoritmit? Lähdekoodin julkisuus ja laillisuuskontrolli hallinnon digitalisaatiossa. Edilex 2020/18, www.edilex.fi/artikkelit/21042, s. 4, 8–9, 18–19, 23–25 ja 43).
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Asioita ei voi ja on kohtuutonta ratkaista automaation ja strukturoidun menettelyn takia. Tehtävä alueita pitäisi tarkentaa ja selkeyttää
      • Miten arvioitte asiakirjan varmentamista koskevaa ehdotusta?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • STM:n hallinnon alalla päätökset sisältävät usein salassapidettäviä tietoja ja näiltä osin päätösasiakirjat eivät tule yleisöjulkisiksi. Päätöksen tiedoksiannosta asianosaisille säädetään erikseen. Näin päätösasiakirjan julkiseksi tulemisen problematiikkaa varmentamisineen ei lähtökohtaisesti näihin asiakirjoihin liity. Salassapidettävien tietojen vuoksi, hallintopäätösten allekirjoittamisen funktio sosiaalivakuutuksessa liittyykin enemmän hyvään hallintotapaan ja sillä on haluttu ilmentää päätöksen oikeellisuutta ja oikeusvarmuutta.
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos yhtyy arviomuistiossa esitettyyn pohdintaan asiakirjan varmentamisesta sen julkiseksi tulemisen edellytyksenä.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Allekirjoitusta vastaava varmentaminen olisi selvyyden vuoksi tarpeellista, jotta päätösasiakirja voitaisiin todeta valmiiksi ja asia lopullisesti ratkaistuksi, vaikka hallintolaki ei allekirjoitusta edellytäkään. Tällä voitanee ehkäistä epätietoisten asiakkaiden yhteydenottoja päätöksen tekemisen jälkeen. Voimassa olevan julkisuuslain perusteella mainitulla toimenpiteellä on merkitystä myös asiakirjan julkiseksi tulemisen kannalta.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleislainsäädännössä voi olla hyvä säätää päätösten varmentamisesta esim. viittaussäännöksin.
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallintolaki ei edellytä asiakirjan allekirjoittamista. Asiakirjan julkiseksi tuleminen sen sijaan on sidottu asiakirjan allekirjoittamiseen tai muuhun varmentamiseen. Ehdotus siitä, että automaattisesti tuotetun päätösasiakirjan julkiseksi tuleminen sidotaan päätöksen varmentamiseen allekirjoitusta vastaavalla tavalla, lienee riittävä. Säännöksen sisällyttäminen yleislainsäädäntöön olisi perusteltua. Ehdotuksen mukaan varmentaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakirjan valmistumisen osoittavaa merkintää tietojärjestelmässä. Sen tarkentaminen, että mitä tässä asiayhteydessä tarkoitetaan käytännössä varmentamisella olisi perusteltua ja selventävää. Sähköinen al-lekirjoitus, ja erityisesti eIDAS-asetuksen 910/2014 mukainen, käsintehtyyn allekirjoitukseen rinnastettava hyväksytty sähköinen allekirjoitus (25 artikla), joka perustuu hyväksyttyyn varmenteeseen (ja jonka toteutus pohjautuu PKI-teknologiaan (Public Key Infrastructure)) tarkoittaa aivan erilaista ja eritasoista varmentamista kuin esimerkiksi em. tietojärjestelmäkirjaus asiakirjan valmistumisesta.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotukseen ei ole huomautettavaa.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus on asianmukainen. Digitaalisen asioinnin ollessa jo arkipäivää tulee myös viranomaisten asiakirjojen varmentamiselle kehittää yksinkertainen, ymmärrettävä ja helppokäyttöinen varmentamistapa, joka täyttää laissa asetetut vaatimukset.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Päätöksen tai asian tekemisestä/valmistumisesta tulisi sen kohteena olevalle henkilölle todisteellinen päätösilmoitus perusteluineen. Ainoastaan ilmoitus jossakin tietojärjestelmässä, että päätös on luettavista jostakin tietokannasta voi johtaa oikeudenmenetyksiin mm. mahdollisten valitusaikojen osalta. Samassa yhteydessä pitää olla kaikki informaatio lisätietojen saamisesta, valitusmahdollisuuksista sekä viranomaistahosta, johon voi konkreettisesti ottaa yhteyttä asian lisäselvittämiseksi.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotus asiakirjan valmistumisen osoittavasta merkinnästä mahdollistaa tehokkaan prosessin läpiviemisen ilman manuaalisia välivaiheita. Tästä olisi hyötyä erityisesti tapauksissa, joissa prosessi etenee automaattisesti eri vaiheissa ja päätös perustuu ennalta määriteltyihin sääntöihin.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tähän ehdotukseen ei varsinaisesti huomauttamista. Päätöksentekohetki eli varmennushetki on helposti osoitettavissa järjestelmässä.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kuten arviomuistiossakin todetaan, hallintolaki ei edellytä päätösten fyysistä tai koneellista allekirjoittamista. Liikennevakuutuksen toimeenpanon kaltaisessa massamenettelyssä tämä onkin tarkoituksenmukaista eikä vaaranna asiakkaan oikeusturvaa, sillä päätöksestä ilmenee aina sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta lisätietoja voi pyytää. Automaattinen päätöksenteko ei nähdäksemme edellytä erityistä lainsäädäntöä asiakirjajulkisuuden ja varmentamisen osalta.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallintolain (434/2003) nykyisestä säännöksestä poiketen työ- ja elinkeinoministeriö pitää riittävänä sitä, että päätöksen saaneelle ilmoitetaan esimerkiksi organisaation yhteystiedot. Edellytyksenä tulisi kuitenkin olla, että esimerkiksi annettuun puhelinnumeroon vastaavalla on pääsy yksilökohtaisiin asiakas- ja muihin tietoihin sekä riittävä osaaminen lisätietojen antamista varten.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Varmentaminen on syytä jättää kunkin organisaation oman harkinnan varaan. Manuaalisen al-lekirjoittamisen välttämättömyys on kyseenalaista, eikä sitä tule ottaa lainsäädännön lähtökoh-daksi.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ei pidä varmentamisen tarkempaa sääntelyä tarpeellisena, sillä asia on riittävällä tarkkuudella säädetty julkisuuslain 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa. Asiakirjan varmentamista koskeva sääntelyssä voidaan viitata ko. säännökseen
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleislainsäädännössä ei tule edellyttää automaattisesti tuotetun päätöksen manuaalista allekirjoittamista ja toimijoille tulisi jättää itselleen harkittavaksi se, millaisia menetelmiä päätöksen varmentamisessa olisi tarpeen käyttää.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistion 4.4.2 kohdassa todetaan, että hallintolaki ei edellytä, että viranomaisen päätös on allekirjoitettu. Oikeustieteessä on kuitenkin esitetty näkemys, että päätös ja päätösasiakirja syntyvät vasta, kun päätöksentekijä allekirjoittaa päätöksen. Automaattisella päätöksentekojärjestelmällä tuotettua massamuotoisesti annettavaa hallintopäätöstä ei voi allekirjoittaa sähköisesti (ja vaikka voisikin, se antaisi virkavastuusta virheellisen kuvan, koska allekirjoituksen tehnyt henkilö ei tosiasiallisesti ole ollut tekemässä päätöstä; vrt. muistion alaviite nro 28). Tulli ehdottaa, että automaattisella päätöksentekojärjestelmällä tuotettu hallintopäätös varustettaisiin sähköisellä leimalla. Sähköistä leimaa koskeva säännös voitaisiin sisällyttää sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 16 §:ään (534/2016), jossa säädetään sähköisestä allekirjoituksesta. Sähköisestä leimasta huolimatta virkavastuu luonnollisesti kohdennettaisiin virkavastuun kohdentamista koskevien sääntöjen mukaisesti.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa esitetty asiakirjan varmentaminen tietojärjestelmän tekemällä merkinnällä olisi käytännöllinen ja toteutuskelpoinen ratkaisu.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ihmisen tekemä päätöksen allekirjoittaminen todentaa mm. päätöksen lopullisuuden, täytäntöönpanokelpoisuuden ja useimmissa tilanteissa myös julkisuuden. Sähköisessä toimintaympäristössä esiintyy nykyisin lukuisia luonnostasoisia ehdotuksia ja muistioita erityisesti monijäsenisissä päätöksentekoelimissä, jolloin lopullisuuden voi todeta vain allekirjoituksesta. Syyttäjälaitos katsoo, että automaattista päätöksentekoa koskevaan yleislainsäädäntöön on välttämätöntä ottaa erillinen säännös siitä, miten ja milloin automaattisesti tehty päätös on siten varmennettu, että se on allekirjoitukseen rinnastettavalla tavalla lopullinen ja julkinen.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Melan toimeenpanemissa sosiaaliturvajärjestelmissä tehdyt päätökset eivät tule julkisuuslain tarkoittamalla tavalla yleisöjulkisiksi. Jos varmentamisesta halutaan säätää, niin siitä ei tulisi tehdä yleisesti velvoittavaa säännöstä.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työeläkejärjestelmässä tehdyt päätökset eivät tule julkisuuslain tarkoittamalla tavalla yleisöjulkisiksi. Jos varmentamisesta halutaan säätää, niin siitä ei tulisi tehdä yleisesti velvoittavaa säännöstä.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kelan kannalta kysymyksellä on merkitystä asianosaisjulkisuuteen, koska etuuspäätökset ovat salassa pidettäviä. Muistion sivulla 45 todetaan, että :”Varmentaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakirjan valmistumisen osoittavaa merkintää tietojärjestelmässä.” Varmentaminen on osa päätöksenteon prosessia. Asiakirja varmentuu, kun päätös järjestelmässä syntyy. Se on merkintä, jonka automaatio synnyttää järjestelmään ja josta asiakas voi saada tiedon joko kysymällä Kelasta tai sähköisestä asiointipalvelusta. Suurin osa Kelankin päätöksistä varmennetaan allekirjoittamista vastaavalla tavalla, joten yleislainsäädännössä voi olla hyvä nimenomaisesti säätää päätösten varmentamisesta. Erillisiä menettelyjä tälle ei kuitenkaan lainsäädännössä tulisi asettaa.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotusta, jonka mukaan var¬mentaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakirjan valmistumisen osoittavaa merkintää tietojärjestelmässä, voidaan pitää perusteltuna. Verohallinnossa verotustiedot ja -asiakirjat ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä, päätösasiakirjan (yleisö)julkiseksi tulolla ei pääasiallisesti ole merkitystä. Verotuksen tietojärjestelmä tuottaa jo nykyisellään tiedon siitä, milloin päätös on muodostettu.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahasto pitää asiakirjan varmentamista koskevaa ehdotusta perusteltuna.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleislainsäädännössä ei tulisi säätää erillisestä menettelystä automaattisella päätöksentekojärjestelmällä tuotetun hallintopäätöksen varmentamisesta. Hallintolaki ei edellytä manuaalisten päätösten allekirjoittamista. Mahdollinen varmentamisen tarve tulisi jättää viranomaisen omaan harkintaan.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ehdotuksen mukaan, ellei asiaan sovellettava erityislainsäädäntö edellytä päätöksen koneellista tai sähköistä allekirjoitusta, päätöksen julkiseksi tulemisen osalta on riittävää, että päätös varmennetaan allekirjoitusta vastaavalla tavalla. Meillä ei ole huomautettavaa tähän ehdotukseen.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Se, ettei allekirjoitusta tarvita, vaan varmentaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakirjan valmistumisen osoittavaa merkintää tietojärjestelmässä, on kannatettava ajatus.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Arviomuistiossa on käsitelty asiakirjan varmentamista lähinnä siitänäkökulmasta, miten päätösasiakirjasta tulee julkinen. Tässä mielessä varmentaminen on tarpeen ja arviomuistion ehdotukset kannatettavia. Se, mitä varmentamisella käytännössä tarkoitettaisiin, olisi ilmeisesti jollain tasolla määriteltävä yleislainsäädännön tasolla. Arviomuistiossa ei ole pohdittu asiakirjan varmentamista asiakirjan aitouden ja eheyden osoittamisen kannalta. Pohdintaa ei ole käyty esimerkiksi siltä osin, pitäisikö sähköisesti tehty ja pelkästään sähköisessä muodossa tiedoksi annettu päätösasiakirja olla järjestelmän sähköisellä allekirjoituksella varmennettu nimenomaan päätöksen aitouden ja eheyden vahvistamiseksi. Tällä voi olla merkitystä erityisesti silloin, kun päätöksellä on vaikutuksia myös suhteessa kolmansiin eikä päätöksen sisältö ilmene jostakin julkisesta rekisteristä.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Työeläkejärjestelmässä tehdyt päätökset eivät tule julkisuuslain tarkoittamalla tavalla yleisöjulkisiksi. Jos varmentamisesta halutaan säätää, siitä ei tulisi tehdä yleisesti velvoittavaa säännöstä.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Se on hyvä.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Ehdotukseen ei ole huomauttamista.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Nähdäksemme koneelliseen allekirjoitukseen tai muuhun varmentamiseen vertautuva menettely voisi olla riittävä. Jos jatkovalmistelussa päädytään siihen, että varmentamisesta tarvitaan erillinen säännös, olisi hyvä pohtia, riittäisikö viittaussäännös.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Nähdäksemme koneelliseen allekirjoitukseen tai muuhun varmentamiseen vertautuva menettely voisi olla riittävä. Jos jatkovalmistelussa päädytään siihen, että varmentamisesta tarvitaan erillinen säännös, olisi hyvä pohtia, riittäisikö viittaussäännös.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Automaattista päätöksentekoa koskevassa yleislainsäädännössä on selvyyden vuoksi tarpeen säätää erikseen automaattisesti tehdyn päätöksen varmentamisesta.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskus ei pidä varmentamisen tarkempaa sääntelyä tarpeellisena, koska siihen liittyvä tunnusmerkistö täyttyy pääosin jo tällä hetkellä. Mikäli varmentamista tullaan sääntelemään tarkemmin, kannattaa huomioida ainakin että nk. yhteisöallekirjoituksen toteuttaminen on erityisesti kehittyneenä sähköisenä allekirjoituksena kustannustehokkaampaa verrattuna yksittäisten virkamiesten suorittamaan allekirjoittamiseen.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Julkisuuslain 6 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan päätös tulee julkiseksi, kun kyseinen asiakirja on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu. Minulle ei ole huomautettavaa siihen, että varmentaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi asiakirjan valmistumisen osoittavaa merkintää tietojärjestelmässä.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Asiakirjat pitäisi varmentaa/ olla tunnistettavia oikeuden ja tasa-arvon toteutumiseksi
  • Lausunnonantajia: 42
    Tietosuoja
      • Tulisiko automaattiseen päätöksentekoon liittää muunlaisia suojatoimia kuin mitä arviomuistiossa ehdotetaan?
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        10.9.2020
        • STM.llä ei ole huomauttamista arvioimuistiossa esitettyihin linjauksiin. Jatkovalmistelussa asiakohdat tarkentuvat (erityisten henkilötietoryhmien osalta vaatinee lisäpohdintaa).
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos katsoo, että arviomuistiossa oli varsin kattavasti käsitelty tarvittavia suojatoimia ja Rikosseuraamuslaitos yhtyy arviomuistiossa esitettyyn näkemykseen siitä, että EU:n tietosuoja-asetuksen 22 artiklan vaatimuksista hyvin monet esitetään jo nykyisin voimassa olevassa lainsäädännössä koskien muun muassa hyvää hallintoa, oikeusturvaa ja perusoikeuksien toteutumista.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • ____
      • Tietosuojavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa olisi hyvä tuoda vielä selkeämmin esille rekisteröidyn oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklan mukaisesti. Tietosuojaa koskevan vaikutusten arviointi on arviomuistiossa esitetty hyvin. Jatkovalmistelussa olisi hyvä arvioida vielä mahdollisuutta asettaa ennakkokuuleminen pakolliseksi ainakin osassa hallinnon automaattista päätöksentekoa yleisen tietosuoja-asetuksen 36 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämä toki edellyttäisi myös tietosuojavaltuutetun toimiston resurssien uudelleen arviointia. Vaihtoehtoisesti jatkovalmistelussa voitaisiin arvioida tietosuojavaikutuksia laajempien arviointien tekemisen edellyttämistä entistä selkeämmin ja avoimemmin eri kohderyhmät mukaan ottaen kuten esimerkiksi Euroopan neuvoston suosituksissa on tuotu esille (Recommendation CM/Rec(2020)1 of the Committee of Ministers to member States on the human rights impacts of algorithmic systems, 8.4.2020)
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • DVV:llä ei ole tällä hetkellä ehdottaa erityisiä suojatoimia arviomuistiossa ehdotetun lisäksi. Voisi olla riittävää tuoda esille olemassa olevat lainsäädännön vaatimukset henkilötietojen käsittelylle viranomaisen tietojärjestelmissä. Järjestelmiin tulisi sisällyttää automaattisia tar-kistuksia ja erityistä tarkkuutta sen suhteen, mitä niissä mahdollistetaan ja minkälaisilla tek-nisillä ratkaisuilla saadaan rajattua pois mahdollisia väärinkäytön tilanteita. Nämä kuitenkin ovat jo nykyisellään turvallisen tietojärjestelmäkehityksen periaatteita, joiden perusta on lainsäädännössä. Esimerkiksi tiedonhallintalaissa edellytetty tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinta sekä lokitietojen keräämisen vaatimus sisältävät käyttäjien ja käyttöoikeuksien rajaamisen vaatimuksen ja tietojen käytön ja luovutuksen seurannan sekä teknisten virheiden selvittämisen mahdollistamisen. Muuan muassa näiden esimerkkien valossa voisi nähdä, että ei välttämättä olisi tarpeen säätää erityisistä suojatoimista nimenomaisesti automaattista päätöksentekoa koskien, sillä jo nykyisellään viranomaista velvoittaa runsas määrä hallinnon yleislakeihin sisältyviä velvoitteita. Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa edellytetään, että jos tietyntyyppinen käsittely etenkin uutta teknologiaa käytettäessä todennäköisesti aiheuttaa – käsittelyn luonne, laa-juus, asiayhteys ja tarkoitukset huomioon ottaen – luonnollisen henkilön oikeuksien ja va-pauksien kannalta korkean riskin, rekisterinpitäjän on ennen käsittelyä toteutettava arviointi suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle. Koska vaikutustenarvi-oinnin tekemisen velvollisuudesta on jo säädetty, ei liene välttämätöntä säätää siitä erikseen automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Yhtä vaikutustenarvioinnin perusteella muodos-tettua arviota voidaan käyttää samankaltaisiin vastaavia korkeita riskejä aiheuttaviin käsitte-lytoimiin. Tällainen tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi vaaditaan erityisesti muun muassa silloin, kun kyse on luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien jär-jestelmällisestä ja kattavasta arvioinnista, joka perustuu automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja johtaa päätöksiin, joilla on luonnollista henkilöä koskevia oikeusvaikutuksia tai jotka vaikuttavat luonnolliseen henkilöön vastaavalla tavalla merkittävästi. Näin ollen viran-omaisen olisi yleensä tehtävä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi ennen kuin tällainen käsittely aloitetaan. Arviointi ei siis olisi välttämätön automaattisen päätöksenteon yhteydessä, jos päätöksenteko olisi ainoastaan määrämuotoista aina pelkästään todennettujen fakto-jen pohjalta tehtävää, eikä se sisältäisi varsinkaan oppivaa tekoälyä tai muita vastaavia mahdollisia epävarmuuksia sisältäviä seikkoja. Jos verrataan yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämään tietosuojan vaikutustenarviointiin, automaattisen päätöksenteon yhteydessä edellytettävän vaikutustenarvioinnin voisi katsoa olevan tarpeellinen vain ensimmäisen kerran, kun prosessia aloitetaan, mutta ei välttämätön muihin samanlaisiin lukeutuviin prosesseihin. Toisaalta voidaan ajatella, että olisi oikeustur-van kannalta hyödyllistä, että vaikutustenarviointeja tehtäisiin automaattisen päätöksenteon yhteydessä herkemmin kuin muun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä, koska kyseessä ovat uudet, yksityisyyden ytimeen menevät ja perusoikeuksia koskevat menettelyt. Erityisesti tavallista herkemmin tehtävää vaikutustenarviointia puoltaisi epäsuhta viranomaisen ja yksittäisen henkilön välillä. Arviomuistiossa todetaan, että rekisterinpitäjän on yleisen tietosuoja-asetuksen 36 artiklan mukaan ennen käsittelyä kuultava kansallista tietosuojaviranomaista tapauksissa, joissa tie-tosuojaa koskeva vaikutustenarviointi osoittaa, että käsittely aiheuttaisi korkean riskin, jos rekisterinpitäjä ei ole toteuttanut toimenpiteitä riskin pienentämiseksi. Jos automaattisen päätöksenteon yhteydessä säädettäisiin erityisestä tai jo nyt käytössä olevasta käytännöstä tarkempirajaisempi tai yksityiskohtaisempi edellytys kuulla kansallista tietosuojaviranomaista, tulisi käytännön toimivuuden kannalta arvioida sitä, miten kansallisen tietosuojaviranomaisen kuuleminen järjestettäisiin automaattisen päätöksenteon tapauksissa mahdollisimman sujuvasti siten, että päätöksiä pystyttäisiin toimittamaan mahdollisimman ripeästi, ilman että ko. instanssi merkittävästi kuormittuisi. Valvovan viranomaisen merkittävä kuormittuminen ja riittämättömät resurssit puolestaan saattaisivat jopa nostaa esille toisen tyyppisiä tietosuojauhkia. Yksi tapa arvioida vaikutuksia nimenomaan ennakollisesti ja järjestää valvontaa on niin kutsuttu Algorithmic Impact Assessment (AIA). Sitä käytettäessä järjestelmiä hankkivien toimi-joiden tulisi laatia etukäteinen, riskiperusteinen arviointi organisaation ja sen käyttämien järjestelmien toiminnasta. Jälkikäteisessä valvonnassa puolestaan korostuisi auditoinnin merkitys. Nämä mainitut esimerkit vahvistaisivat osaltaan myös tietosuojariskien kartoittamista. Lähdekoodin ja algoritmin julkaiseminen ainakin osittain voidaan nähdä tavaksi varmistaa järjestelmän turvallisuutta. Lisäksi suunnittelu, valvonta ja auditointi ovat käytettävissä tilan-teissa, joissa järjestelmän toimintaperiaatteista tai sen virheellisyyksistä halutaan tarkempaa tietoa. Auditoinnin suorittajan asiantuntijuuteen tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota. Auditointiasiantuntijuuden saatavuus voi muodostua myös tietosuojaan liittyväksi ongelmaksi hy-vin erityislaatuisten tai vain harvoissa viranomaisissa käytössä olevien järjestelmien kohdalla. Näiden järjestelmien toiminta saattaa vaikuttaa syvällä tietoyhteiskunnan rakenteissa, mutta niille on vaikea saada riittävän osaavaa auditointia niiden erityislaatuisuuden vuoksi. Sellaisten tietojärjestelmien auditointien, joissa ylläpidetään, joista luovutetaan, ja jotka hyödyntävät yhteiskunnan perusrekistereiden tietoja, tulisi olla erityisen kriittisen tarkastelun kohteena, jotta niiden tietoturvallisesta toimintakyvystä voidaan varmistua.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattiseen päätöksentekoon ei ole syytä liittää pistemäistä lisäsääntelyä tietosuojasta, ellei sitä arvioida aivan välttämättömäksi. Arviomuistion perusteella tähän ei nyt olisi pakottavaa syytä. Tiedonsuojasääntelyn hajautuminen on omiaan vaikeuttamaan tietosuojakysymysten johdonmukaista huomioimista tietojärjestelmien kehittämisessä ja ylläpidossa.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Amnesty toteaa, että arkaluontoisten henkilötietojen käsittelyn kanssa tulee harkita tarkkaan, soveltuuko automaattinen päätöksenteko niihin. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi henkilön poliittista mielipidettä, seksuaalista suuntautumista, uskontoa tai terveyttä koskevat tiedot. Näiden käsittelyssä riskinä voi olla niiden joutuminen ulkopuolisten tietoon tai mahdollinen profilointi niiden perusteella ja profiloinnin käyttö perusteettomasti.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Teknologiateollisuus yhtyy muistiossa ilmaistuun arvioon tarpeesta kansalliselle lainsäädännölle tietosuoja-asetuksen 22 ja 23 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muutoksenhakumahdollisuus hallintopäätöksestä on usein yksittäisten päätösten osalta riittävä suojatoimi, mutta se voi olla haasteellinen tilanteissa, joissa päätös on edellytys toiseen päätökseen, esimerkkinä lukion arvosanat ja niiden perusteella myönnettävä opiskeluoikeus. Jos ensimmäinen vaihe on virheellinen, tämä vaikuttaa kokonaisratkaisuun, joka näin ollen voi olla myös virheellinen, koska se perustuu aikaisempaan virheelliseen päätökseen. Yksilön näkökulmasta kokonaisratkaisun oikaisu voi viedä kohtuuttomasti aikaa ja esimerkiksi opiskelupaikan menettämisellä voi olla merkittäviä muita vaikutuksia. Suojatoimena tulisi kartoittaa hallinnollisen päätöksen vaikutus muihin prosesseihin ja varmistaa, että kokonaisratkaisu on oikaistavissa kohtuullisessa ajassa. Erittäin kriittisissä järjestelmissä toteutus voi pohjautua useaan rinnakkaiseen eri tavalla toteutettuun järjestelmään. Järjestelmät tuottavat päätöksen ja eniten ääniä saanut ratkaisu on lopullinen päätös. Suojatoimena voidaan siis harkita usean rinnakkaisen järjestelmän käyttämistä saman päätöksen tekemiseen. Jos järjestelmien tuottamat päätökset poikkeavat toisistaan, voidaan käynnistää manuaalinen käsittely. Jos päätöksenteossa käytettävät säännöt ja tarvittavat tiedot olisivat selvillä, hakija voisi nähdä koneellisesti tuotetun lopputuloksen ennen hakemuksen lähettämistä. Tällöin hakija voisi vaatia myös manuaalista käsittelyä. Joissakin tilanteissa hakemuksessa voisi olla myös mahdollisuus esittää hakijan arvio lopputuloksesta ja, jos automaattisessa päätöksenteossa päädyttäisiin erilaiseen lopputulokseen kuin mitä hakija on esittänyt, voitaisiin käynnistää manuaalinen käsittely ennen lopullista päätöstä.
      • Valvira
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ei Valviran käsityksen mukaan.
      • Liikennevakuutuskeskus, Kronbäck Visa
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kuten arviomuistiossakin todetaan, sisältyy jo nykyiseen sääntelyyn kattavasti suojatoimenpiteitä. Mahdollinen lisäsääntelyn tarve on syytä harkita erityislainsäädännön tasolla.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Viranomaisten tulee noudattaa niihin soveltuvaa tietosuojalainsäädäntöä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön näkemyksen mukaan ehdotetut suojatoimet ovat riittäviä emmekä näe tarvetta säätää suojatoimista, jotka olisivat tietosuoja-asetuksesta ja -lainsäädännöstä tai muusta hallinnon yleislainsäädännöstä erillisiä. Jatkovalmistelussa voidaan kartoittaa ja varmistaa, että tietosuoja-asetuksen ja muun tietosuojaan liittyvän lainsäädännön vaatimukset toteutuvat.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon osalta ei tarvita muunlaisia suojatoimia kuin mitä arviomuistiossa ehdotetaan.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tämä ei liene tarpeen.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa esitetyt suojatoimet ovat riittäviä.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa kerrotaan (s. 57) Euroopan tietosuojaneuvoston edellytyksistä koskien automatisoituja yksittäispäätöksiä. Syyttäjälaitos kannattaa siinä esitettyä näkemystä siitä, että toimenpiteitä olisi käytettävä säännöllisesti eikä vain järjestelmän suunnitteluvaiheessa tai järjestelmää muutettaessa.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Melan käsityksen mukaan muistiossa ehdotetut suojatoimet ovat riittäviä.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yhdenvertaisuusvaltuutettu korostaa ennakollisen vaikutustenarviointien olennaisuutta sekä jatkuvaa valvontaa. Arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota järjestelmän mahdollisiin välittömiin tai välillisesti syrjiviin vaikutuksiin. Samalla on varmistettava, että järjestelmiä käyttöönottavien viranomaisten saatavilla on riittävästi tietoa, ohjausta ja osaamista yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnin tekemiseksi. Nyt valtuutetun käsityksen mukaan tällaista ei ole juurikaan saatavilla. Valtuutetulla ei nykyisillä resursseillaan ole mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus ei näe tarvetta erillisille suojatoimille.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suojatoimet on arvioitu riittävästi suhteessa automaattisen päätöksenteon riskeihin. Asetuksen johdanto-osan 71 kappaleessa yhtenä suojatoimena mainitaan oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen. Tämä voinee käytännössä tarkoittaa mahdollisuutta vain jälkikäteen tehdä tällainen vaatimus. Etukäteinen kieltäminen laajasti tai yksittäistapauksessa olisi vaikea ellei lähes mahdoton toteuttaa sen kaltaisessa automaattisessa päätöksenteossa, jota tässä yhteydessä arvioidaan. Erityislainsäädännössä (etuuslaeissa) on oikeusperuste henkilötietojen käsittelyyn. On tarkastettava, onko näissä laeissa tarvetta täsmennyksille.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotettuja suojatoimia, kuten päätöksentekoa edeltävää kuulemista, automaattisesta päätöksenteosta informoimista ja päätöksen oikaisumahdollisuuksia, voidaan pitää riittävinä. Mahdollisen erityislainsäädännön yhteydessä tulee arvioida suojatoimien tarve erilaisten automaattisessa päätöksentekomenettelyssä ratkaistavien asiaryhmien yhteydessä.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahastolla ei ole kommentoitavaa asiaan.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleislainsäädännössä voisi nimenomaisesti säätää asianosaisen oikeudesta vaatia hakemuksen uudelleenkäsittelyä manuaalisessa prosessissa.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Järjestelmät tulee rakentaa sellaisiksi, että ihmisten perusoikeudet, tietosuoja ja hyvä hallinto toteutuvat. Niihin pitää kohdistua riittävä ennakkoarviointi, valvonta ja oikeussuojamekanismit. Päätöksenteon tulee olla perusteiltaan julkista ja asianosaista kohtaan avointa. Muita suojatoimia emme tässä vaiheessa osaa ehdottaa.
      • Ruokavirasto
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ei tulisi.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Arviomuistion suojatoimet vaikuttavat riittäviltä.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Emme näe tarvetta erillisille suojatoimille.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Automatisoidun päätöksentekomekanismin käyttöönottoa koskevan päätöksen tulisi olla valituskelpoinen myös silloin, kun sellaisen päätöksen tekisi valtion viranomainen. Jos esim. asianomaisella kansalaisjärjestöllä olisi valitusoikeus käyttöönottopäätöksistä, olisi järjestelyllä varmaankin suojaava vaikutus. Tällöin olisi mahdollista arvioida ehdotetun käyttöönoton yhdenmukaisuutta lainalaisuusvaatimuksen ja muiden perustuslaista juontuvien vaatimusten kanssa ja valvoa, että päätöksentekojärjestelmä on toimintaperiaatteiltaan sääntöperusteinen ja sellainen, jossa harkintavaltaa ei käytetä. Yleislainsäädäntöön tulisi ottaa säännös siitä, että automatisoidun järjestelmän avulla tehdystä päätöksestä pitäisi ilmetä kaikki ne rekisterit, joita päätöksentekojärjestelmä on käyttänyt päätöksen perustana olevien tietojen kokoamiseen. Näin olisi mahdollista yrittää määritellä mahdollisten virheiden lähdettä. Rekistereiden luettelointi päätöksessä olisi myös tärkeää henkilötietojen suojan kannalta, sillä ainakin Kansaneläkelaitoksen hallinnoimia etuuksia koskevaan aineelliseen lainsäädäntöön näyttää säännönmukaisesti sisältyvän "salauksen vapautuslauseke", jonka mukaan KELA saa julkisuuslain säännösten estämättä ottaa sähköisten järjestelmien kautta yhteyttä toisten viranomaisten rekistereihin ja käyttää niistä löytyviä tietoja. Tällainen horisontaalinen tietojen kaivelu olisi tehtävä läpinäkyväksi sille henkilölle, jota tietojen kaivelu koskee.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Veronmaksajain Keskusliitto ei ole havainnut ongelmia Verohallinnon tietosuojassa.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Nähdäksemme Suomen perustuslain edellyttävät seikat voidaan hyvin tulkita EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran näkökulmista asianmukaisiksi suojatoimiksi, kuten arviomuistiossakin tuodaan ilmi. Yksinkertaisuuden vuoksi emme näe tarvetta säätää sellaisista oikeudellisesti määritellyistä suojatoimista, jotka olisivat tietosuoja-asetuksesta ja -lainsäädännöstä tai muusta hallinnon yleislainsäädännöstä erillisiä. Nähdäksemme ehdotetut suojatoimet ovat riittäviä. Haluamme kuitenkin vielä painottaa kuulemisperiaatteen merkitystä automaattisen päätöksenteon sääntelyssä, joka on yhteydessä myös tietosuoja-asetuksessa mainittuihin suojatoimiin. Kuten arviomuistiossa tuodaan esiin, automaatiota helpottaa, mikäli viranomaisella on käytettävissään rakenteistettua tietoa, joka on suoraan käytettävissä tietojärjestelmässä. Rakenteistetun tiedon hyödyntämisessä on kuitenkin riski. Jos hallinnollisen päätöksenteon tietopohjana ryhdytään suosimaan suoraan tietojärjestelmästä saatavaa tietoa, saatetaan tulla vähentäneeksi samalla hankalampaa tiedonkeruuta vaativia toimenpiteitä kuten haastatteluita, katselmuksia, jne. Miten turvataan kuulemisperiaatteen toteutuminen ja riittävä päätöksenteon tietopohja? Voidaanko luottaa siihen, että viranomaisen selvitysvelvollisuus riittää turvaamaan kuulemisperiaatteen toteutumisen? Rakenteistetun datan hyödyntämisessä piilee myös riski de facto muotomääräysten tuomisesta hallinnolliseen asiointiin. Jos kuulemisperiaate toteutetaan avoimien tekstikenttien sijaan vetovalikoilla tai muuten rakenteistettua muotoa tukevilla muotoiluratkaisuilla, rajaa tämä kansalaisen oikeuksia saattaa asiansa vapaamuotoisesti vireille. Yksinkertaisilla käyttöliittymäratkaisuilla – kuten avoimien kenttien suosimisella tai poissulkemisella – on keskeinen merkitys kuulemisperiaatteen tosiasialliselle toteutumiselle. Avoimeksi myös jää, missä määrin kansalaisella voidaan katsoa olevan oikeus ihmiskäsittelyyn, kun kyse on julkishallinnossa tapahtuvasta automaattisesta päätöksenteosta. Oikeusperustan oikeudelle ihmiskäsittelyyn muodostaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artikla, jossa edellä mainitusti säädetään lähtökohtaisesta automaattisen päätöksenteon kiellosta ja kieltoon soveltuvista laajoista poikkeusperusteista (mm. kansallinen lainsäädäntö, jossa varmistettu riittävät suojatoimet). On huomattava, että se, miten tuota artiklaa tulisi tulkita, on epäselvää. Mikä esim. on suojatakeiden ajallinen ulottuvuus? Tarvittaisiin oikeuskäytäntöä EU-tuomioistuimesta. Onkin kysyttävä, mihin hallinnollisen päätöksenteon vaiheeseen oikeus ihmiskäsittelyyn kohdistuu, vai onko tällainen käsittely kokonaan hallinnollisen päätöksenteon (ks. edellä) ulkopuolella. Jos oikeuden ihmiskäsittelyyn katsotaan ulottuvan myös hallinnolliseen, jäsenvaltion lainsäädännössä sallittuun automaattiseen päätöksentekoon, on hahmotettavissa ainakin kolme vaihtoehtoa: 1) ihmiskäsittelyn sitominen velvollisuuteen tiedottaa kansalaista automaattisesta yksittäispäätöksestä vireillepanovaiheessa ja valintamahdollisuuden varaaminen (opt-in/opt-out automaattiseen päätöksentekoon), 2) ihmiskäsittely oikaisumenettelyssä tai 3) ihmiskäsittely muutoksenhakuvaiheessa. On selvää, että viimeistään muutoksenhakuvaiheessa päätöksenteon on perustuttava ihmiskäsittelylle tietosuoja-asetuksen nojalla. Tästä lähdetään myös arviomuistiossa. Mikäli oikeus ihmiskäsittelyyn toteutetaan vireillepanovaiheessa, saattavat digitalisaatiotavoitteet vesittyä. Lisäksi on huomattava, että kansalaisten muutoksenhakuedellytykset eivät voi poiketa toisistaan vireillepanovaiheen valinnasta riippuen.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Nähdäksemme Suomen perustuslain edellyttävät seikat voidaan hyvin tulkita EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran näkökulmista asianmukaisiksi suojatoimiksi, kuten arviomuistiossakin tuodaan ilmi. Yksinkertaisuuden vuoksi emme näe tarvetta säätää sellaisista oikeudellisesti määritellyistä suojatoimista, jotka olisivat tietosuoja-asetuksesta ja -lainsäädännöstä tai muusta hallinnon yleislainsäädännöstä erillisiä. Nähdäksemme ehdotetut suojatoimet ovat riittäviä. Haluamme kuitenkin vielä painottaa kuulemisperiaatteen merkitystä automaattisen päätöksenteon sääntelyssä, joka on yhteydessä myös tietosuoja-asetuksessa mainittuihin suojatoimiin. Kuten arviomuistiossa tuodaan esiin, automaatiota helpottaa, mikäli viranomaisella on käytettävissään rakenteistettua tietoa, joka on suoraan käytettävissä tietojärjestelmässä. Rakenteistetun tiedon hyödyntämisessä on kuitenkin riski. Jos hallinnollisen päätöksenteon tietopohjana ryhdytään suosimaan suoraan tietojärjestelmästä saatavaa tietoa, saatetaan tulla vähentäneeksi samalla hankalampaa tiedonkeruuta vaativia toimenpiteitä kuten haastatteluita, katselmuksia, jne. Miten turvataan kuulemisperiaatteen toteutuminen ja riittävä päätöksenteon tietopohja? Voidaanko luottaa siihen, että viranomaisen selvitysvelvollisuus riittää turvaamaan kuulemisperiaatteen toteutumisen? Rakenteistetun datan hyödyntämisessä piilee myös riski de facto muotomääräysten tuomisesta hallinnolliseen asiointiin. Jos kuulemisperiaate toteutetaan avoimien tekstikenttien sijaan vetovalikoilla tai muuten rakenteistettua muotoa tukevilla muotoiluratkaisuilla, rajaa tämä kansalaisen oikeuksia saattaa asiansa vapaamuotoisesti vireille. Yksinkertaisilla käyttöliittymäratkaisuilla – kuten avoimien kenttien suosimisella tai poissulkemisella – on keskeinen merkitys kuulemisperiaatteen tosiasialliselle toteutumiselle. Avoimeksi myös jää, missä määrin kansalaisella voidaan katsoa olevan oikeus ihmiskäsittelyyn, kun kyse on julkishallinnossa tapahtuvasta automaattisesta päätöksenteosta. Oikeusperustan oikeudelle ihmiskäsittelyyn muodostaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artikla, jossa edellä mainitusti säädetään lähtökohtaisesta automaattisen päätöksenteon kiellosta ja kieltoon soveltuvista laajoista poikkeusperusteista (mm. kansallinen lainsäädäntö, jossa varmistettu riittävät suojatoimet). On huomattava, että se, miten tuota artiklaa tulisi tulkita, on epäselvää. Mikä esim. on suojatakeiden ajallinen ulottuvuus? Tarvittaisiin oikeuskäytäntöä EU-tuomioistuimesta. Onkin kysyttävä, mihin hallinnollisen päätöksenteon vaiheeseen oikeus ihmiskäsittelyyn kohdistuu, vai onko tällainen käsittely kokonaan hallinnollisen päätöksenteon (ks. edellä) ulkopuolella. Jos oikeuden ihmiskäsittelyyn katsotaan ulottuvan myös hallinnolliseen, jäsenvaltion lainsäädännössä sallittuun automaattiseen päätöksentekoon, on hahmotettavissa ainakin kolme vaihtoehtoa: 1) ihmiskäsittelyn sitominen velvollisuuteen tiedottaa kansalaista automaattisesta yksittäispäätöksestä vireillepanovaiheessa ja valintamahdollisuuden varaaminen (opt-in/opt-out automaattiseen päätöksentekoon), 2) ihmiskäsittely oikaisumenettelyssä tai 3) ihmiskäsittely muutoksenhakuvaiheessa. On selvää, että viimeistään muutoksenhakuvaiheessa päätöksenteon on perustuttava ihmiskäsittelylle tietosuoja-asetuksen nojalla. Tästä lähdetään myös arviomuistiossa. Mikäli oikeus ihmiskäsittelyyn toteutetaan vireillepanovaiheessa, saattavat digitalisaatiotavoitteet vesittyä. Lisäksi on huomattava, että kansalaisten muutoksenhakuedellytykset eivät voi poiketa toisistaan vireillepanovaiheen valinnasta riippuen.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Arviomuistiossa esitettyjä suojatoimia voidaan pääosin pitää riittävinä. Oleellista on, että automaattisesta päätöksenteossa otetaan huomioon hyvän hallinnon vaatimukset, joiden ei tule heikentyä ihmisen tekemään päätöksentekoon verrattuna. Erityisen tärkeää on rekisteröidyn informoiminen sekä oikeus ilmoittaa kantansa. Järjestelmän rakentamisessa on otettava huomioon menetelmät virheiden ehkäisemiseksi, riippumattomat tarkastukset, tietoturvallisuuden varmistaminen sekä henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteen ja tietojen säilytysaikojen määritteleminen ja rekisteröidyn oikeus saada tietonsa tarkastettua ja poistettua. Tietosuoja-asetuksen mukaisen vaikutustenarvioinnin tekemisellä voidaan omalta osaltaan välttää tietosuojaan liittyviä riskejä.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskus pitää kannatettavana sellaista yleislakia (esim. automaattisen päätöksenteon laki, s. 62), jossa suojatoimista säädettäisiin viittaamalla sellaisiin suojatoimiin, joista on jo säädetty valmiiksi hallinnon yleislainsäädännössä. Jo nykyisellään lainsäädännössä olevien suojatoimien riittävyys suhteessa yleiseen tietosuoja-asetukseen ja sen johdanto-osaan tulee vielä tarkistaa jatkovalmistelussa.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • Suojatoimiin liittyvät parhaat käytänteet olisi asian jatkovalmistelussa aiheellista selvittää kansainvälisellä vertailulla ainakin naapurimaihimme Viroon ja Ruotsiin, joissa automaattinen päätöksenteko on julkishallinnossa laajasti käytössä.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Protokollan mukainen tarkistus ennen täyteenpanoa tietyn ajanjakson kuluessa
      • Miten lasten erityinen suojan tarve tulisi huomioida automaattisessa päätöksenteossa?
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Lasten erityisen suojan tarpeen osalta Rikosseuraamuslaitos yhtyy arviomuistiossa esitettyyn. Kuten arviomuistiossa on esitetty, lapsia koskevalle automaattiselle päätöksenteolle ei liene olemassa mitään ehdotonta estettä, kunhan automaattiselle päätöksenteolle yleisesti asetetuista vaatimuksista pidetään tiukasti kiinni.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • ____
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Jatkovalmistelussa on syytä lisäksi ottaa huomioon PL 6 ja 19 §:istä juontuvat vaatimukset lasten vaikutusmahdollisuuksien ja yksilöllisen kasvun huomioimiseen. Käyttöliittymä- ja käyttökokemusratkaisuilla eli järjestelmä- ja palvelumuotoilulla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi pääsy oikeuksiin sekä kuulemisperiaatteen toteutuminen tosiasiassa muodostuvat. Varsinkin yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien (lapset, vanhukset, päihdeongelmaiset, ulkomaalaiset), kuten toki myös muutoin heterogeenisten käyttäjäryhmien, tarpeet ja toimintakyvyt poikkeavat toisistaan merkittävästi. On kysyttävä, missä määrin tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää eri käyttäjäryhmien tarpeiden arviointia ja käyttöliittymien räätälöintiä erilainen toimintakyky huomioiden. Huomautamme tältä osin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen määräyksistä, etenkin esteettömyyden turvaamisesta 9. artiklan mukaisesti. Räätälöinnillä on mahdollista parantaa tosiasiallista yhdenvertaisuutta, mutta myös profiloida ja siiloittaa eri käyttäjäryhmiä. Haavoittuvat ryhmät eivät myöskään ole sisäisesti homogeenisiä (esim.vammaispalvelulain 2 §:n tarkoittamat vammaiset henkilöt). Tärkeää on, että eri käyttäjäryhmät otetaan kattavasti mukaan järjestelmien suunnitteluun, kehitykseen ja testaukseen, jotta käyttöön otettavat järjestelmät eivät perustu virheellisille oletuksille loppukäyttäjien tarpeista.
      • Tietosuojavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa on hyvin tuotu esille yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan ja johdantolauseiden tulkintavaikeus sekä Euroopan tietosuojaneuvoston asiaan liittyvät suuntaviivat. Erityisesti lapsiin kohdistuvien hallinnon automaattisten päätöksentekojärjestelmien valmistelussa tulisi jatkovalmistelussa huolellisesti arvioida tarvetta asettaa valvontaviranomaisen ennakkokuuleminen pakolliseksi.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lasten erityisestä suojan tarve palautuu yleensä aina vanhempainvastuunkantajan vastuisiin ja oikeuksiin ja tämän lapsen puolesta tekemiin ratkaisuihin. Lapsen etu yleislainsäädännön tasolla on jää hyvin yleiselle tasolle. Yleisesti lapsen etu on jokin tietty erityislainsäädännössä tarkoitettu, lapsen eduksi arvioitu asia. Lapsen suojan tarvetta on vaikea etukäteisesti arvioida. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 8 artikla koskee nimenomaisesti tietoyhteiskunnan palve-luihin liittyvään lapsen suostumukseen sovellettavia ehtoja. Erityisesti viranomaistoimintoihin liittyvää lapsen suojaa henkilötietojen käsittelyn yhteydessä ei ole kirjattu tietosuoja-asetukseen. Käsittelyn oikeuttavana perusteena viranomaisen automaattisessa päätöksenteossa kuitenkin olisi muu peruste kuin suostumus, lähinnä lakisääteinen velvollisuus tehdä päätös asiassa tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttäminen. Arviomuistiossa todetaan, että ”henkilötietojen suojan toteuttaminen yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla tulee ensisijaisesti taata yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansalli-sen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulee välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi”. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa. Tämä luonnollisesti koskee myös lapsia. Myös lasten kohdalla julkisen vallan käyttö automaattisia päätöksiä tehtäessä perustuisi lakiin, minkä vuoksi myös lasten erityistä suojaa määritettäessä vaatimus lakien täsmällisyydestä ja tarkkuudesta korostuu. Automaattisia päätöksiä tehtäessä viranomainen puuttuu lapsen yksityisyyden ytimessä oleviin asioihin, joilla saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia. Vaikka toimivalta perustuisi lakiin ja vanhempainvastuunkantaja olisi vastuullinen haetuista oikeuksista tai etuuksista tai lapseen liittyvien velvollisuuksien hoitamisesta, olisi viranomaistaholla hyvä olla erityinen velvollisuus tarkkuuteen ja täsmällisyyteen lasten oikeuksista päätettäessä. Toisaalta voimassa oleva hallinnon yleislainsäädäntö, viranomaisiin sovellettava erityislainsäädäntö sekä hahmotellut automatisoitua päätöksentekoa koskevat yleissäännökset muodostavat jo nykyisellään melko kattavan kokonaisuuden suojatoimia. On kuitenkin mahdollista, että johonkin käsittely- tai päätöksentekokontekstiin liittyy esimerkiksi tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin perusteella sellaisia erityisiä riskejä, että joissakin tilanteissa saattaisi olla tarpeen säätää erityislainsäädännössä automatisoituun päätöksentekoon sovellettavista tarkentavista suojatoimista.
      • Tuomioistuinvirasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • EU:n tietosuoja-asetuksessa ei ole erillisiä säännöksiä lasta koskevasta päätöksenteon automatisoinnista. Asetuksen johdanto-osassa kuitenkin mainitaan, ettei lapseen saisi kohdistaa pelkästään automaattiseen päätöksentekoon perustuvia merkittäviä päätöksiä. Tämä sääntely toimii riittävänä ohjauksena tietojärjestelmien kehittämiselle, eikä tarvetta tarkemmalle kansalliselle sääntelylle ole.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Suomalaisista automatisoituvista käytännöistä hyvän ja rekisteröidyn kannalta vähäriskisen soveltamiskohteen voivat tarjota esimerkiksi lasten päivähoidon, esiopetuksen ja peruskoulun aloituspaikkojen myöntämismenettelyjen automatisointi. Lasten erityisen suojan tarve on arvioitava tapauskohtaisesti ja sääntelyn olisi hyvä tarjota tälle arvioinnille yhdenmukainen kehikko. Riippumatta siitä, sijoitetaanko säännökset yleis- vai erityislakiin, olisi säädösvalmistelutarpeet kartoitettava ja itse valmistelu aloitettava nopeasti.
      • SAK ry, Työehdot-osasto päälakimies Timo Koskinen
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lasten oikeuksien ja erityisesti itsemääräämisoikeuden toteutuminen tulee turvata automaattisessa päätöksenteossa siten, että sillä ei vaaranneta lapsen huoltajien mahdollisuutta vastata lapsen turvallisuudesta, hyvinvoinnista, kasvusta ja kehityksestä.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattinen päätöksenteko tulisi ulottaa koskemaan myös lapsia, esimerkiksi laadittaessa oppilaaksi- ja opiskelijaksi ottamista koskevia päätöksiä. Jos tietyssä lapsia koskevassa päätöksenteossa arvioitaisiin olevan erityisiä riskejä, olisi lisäksi arvioitava esitetyllä tavalla mahdollisten erityisten suojatoimien säätämisen tarvetta.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lasten erityisen suoja tarve on jo huomioitu voimassa olevassa sääntelyssä. Finanssialalla alaikäistä edustaa pääsääntöisesti täysivaltainen henkilö.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tullilla ei ole tätä koskevia ehdotuksia. Automaattiseen päätöksentekoon Tullissa ei liity seikkoja, joiden vuoksi lapsia tulisi erityisesti suojata.
      • Vantaan kaupunki, Kaupunginjohtaja , Pennanen Sari-Anna
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallinnollisessa päätöksen teossa lapset eivät yleensä edusta itseään, vaan heidän puolestaan asiaa hoitavat heidän huoltajansa. Tämän vuoksi ei ole erityistä tarvetta ottaa lasten erityistä suojan tarvetta huomioon. Lasten erityinen suojan tarve tulee huomioida lähinnä silloin, kun he itse käyttävät tietojärjestelmiä.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lapsiin kohdistuvan automatisoidun päätöksenteon tulisi olla vähäistä, välttämätöntä ja rajattua. Syyttäjälaitos kannattaa lapsiin kohdistuvien erityisten suojatoimien tarpeen arviointia sekä sen pohtimista, pitäisikö lapsiin kohdistuvasta automatisoidusta päätöksenteosta säätää heitä koskevassa erityislainsäädännössä.
      • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Sosiaaliturva-asioissa lapsen asioita hoitaa hänen puolestaan edunvalvoja. Hallinnon yleislainsäädännöllä on riittävästi turvattu lasten erityisen suojan tarve.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Sosiaaliturvaan liittyvissä tilanteissa lasten erityisasema tulee riittävässä määrin huomioon otetuksi edunvalvontaan liittyvillä järjestelyillä. Myös automaattisesti tuotettavista päätöksistä lähetetään kopio huoltajille. Automaatiota kehitetään, jotta asiakkaat hyötyvät ja saavat päätöksen nopeammin ja oikeammin – lapsiin liittyvät rajaukset automaatiossa johtaisivat päinvastaiseen lopputulokseen. Automaattisen päätöksenteon sallittua käyttöalaa ei tulisi rajoittaa sillä perusteella, että kyseessä on lapsi.
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • EU:n tietosuoja-asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä lasta koskevasta automaattisesta päätöksenteosta. Asetuksen johdanto-osan mukaan lapseen ei saisi kohdistaa pelkästään automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvaa päätöstä, jolla on oikeusvaikutuksia tai vastaavia merkittäviä vaikutuksia. Verotuksen tapaisissa taloudellisissa asioissa lapsi ei yleensä itse käytä puhevaltaa suhteessa viranomaiseen. Huoltaja on alaikäisen lapsen edunvalvoja ja hänen velvollisuutenaan on hoitaa lapsen asioita ja huolehtia hänen edustaan. Verohallinnon näkemyksen mukaan lasten erityisasema tulee verotusasioissa riittävässä määrin huomioon otetuksi edunvalvontaan liittyvillä järjestelyillä. Automaattisen päätöksenteon sallittua käyttöalaa ei tulisi rajoittaa sillä perusteella, että kyseessä on alaikäinen lapsi. Esimerkiksi lapsen ennakonpidätysprosentin määräämistä koskeva päätös, tuloverotusta koskeva verotuspäätös tai kiinteistöverotuspäätös tulisi voida tehdä automaatiossa samoilla edellytyksillä kuin muutenkin.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahastolla ei ole kommentoitavaa asiaan.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Lasten erityinen suojan tarve on huomioitu riittävällä tavalla voimassa olevassa hallinnon yleislainsäädännössä (hallintolaki).
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Muistion mukaan: Mikäli automatisoitu päätöksenteko ulotetaan koskemaan myös lapsia, tulisi heidän tietojensa käsittelyä lähtökohtaisesti koskea vähintään samat suojatoimet kuin muitakin henkilöitä. Tämä on luonteva lähtökohta. Vaikkei GDPR aseta kieltoa lapsiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, voidaan sen johdanto-osaa tulkita siten, että siihen tulisi suhtautua pidättyvämmin kuin muuhun automaattiseen päätöksentekoon. Tämä tulisi lainsäädännössä huomioida esim. niin, että lapsiin kohdistuva automaattinen päätöksenteko olisi mahdollista vain erityisin perustein ja silloin, kun se on lapsen edun mukaista.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tältä osin viitataan aiempiin vastauksiin.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Työeläkeasioissa lapsi on käytännössä aina mukana vanhempansa tai edunvalvojansa kautta, joten tarvetta erilliselle sääntelylle automaattisessa päätöksenteossa ei ole.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Yleisesti ottaen olisi hyvä, jos lapsia (alle 18 v.) koskevan automaattisen päätöksenteon voisi kokonaan kieltää (siihen suuntaan johtaa myös yleisen tietosuoja-asetuksen johdannon kohta 71, mutta sellaisen kiellon asettaminen on jäsenmaan toimivaltaan kuuluva asia). Ajattelen tällöin erityisesti koululaitosta, jonka puitteissa käytetään "eniten" lapsiin kohdistuvaa julkista valtaa, erityisesti oppilasarvioinnissa ja todistusten laatimisessa. Tämäntyyppiset arviointitilanteet edellyttävät tietenkin harkintaa (kuten myös lastensuojelulain nojalla tehtävät päätökset), joten automaattisen päätöksenteon rajoittaminen tilanteisiin, joissa harkintaa ei tarvitse käyttää, voisi olla sinällään riittävä rajaus esim. koululaitoksen ja lastensuojelun kohdalla, mutta varmuuden vuoksi olisi hyvä tehdä myös toisentyyppisiä rajauksia, kuten ikään perustuva automaattisen päätöksenteon kielto. Toisaalta, eräät verotuspäätökset saattavat olla sellaisia, joiden kohdalla lapset ulosrajaava kielto voisi olla hankalampi perustella. Lisäksi tulisi myös pohtia sitä, tulisiko yli 18-vuotiaiden kohdalla kieltää (ainakin joidenkin) sellaisten tietojen käyttö, jotka on rekisteröity ennen täysi-ikäisyyttä. International Baccalaureat (IB) -järjestelmän korona -pandemiasta johtunut, algoritmin pohjalta tekemä oppilaiden loppuarviointi (aikaisempien suoritusten pohjalta tehty ennuste loppuarvosanojen määräytymiseksi) antaa negatiivisen esimerkin algoritmin käytöstä oppilasarvioinnissa ja jo sen perusteella voi antaa kehoituksen välttää automatisoitua päätöksentekoa oppilasarvioinnissa, mutta lisäksi on otettava huomioon, että oppilaiden suoritukset olivat nähtävästi sellaisia, jotka olivat tulleet valmiiksi ja rekisteröity jo ennen heidän täysi-ikäisyyttään.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) pitää puutteena sitä, että arviomuistioon ei ole sisällytetty lapsivaikutusten arviointia. Lapsivaikutusten arvioinnilla varmistetaan, että lapsiin kohdistuva päätöksenteko ja muut toimet parhaalla mahdollisella tavalla vastaavat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää laadukasta ja monipuolista vaikutusten arviointia. Lasten erityistä asemaa on tuotu esille arviomuistion luvussa, joka koskee henkilötietojen suojaa automaattisessa päätöksenteossa (kohta 5.2.2). Puutteena voidaan pitää sitä, että lasten erityistä asemaa ja oikeuksia on käsitelty erittäin niukasti arviomuistion muissa luvuissa, vaikka asian kokonaisvaltaisen ja monipuolisen arvioinnin kannalta käsittelyn läpileikkaavuus olisi ollut olennaista. Euroopan tietosuojaneuvosto on antanut ohjeistuksen automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista (Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi), jossa se on täsmentänyt asiaa lasten kannalta. Arviomuistiossa on referoitu tietosuojaneuvoston suuntaviivoja tältä osin (5.2.2). Lapsen oikeuksien ja erityisen aseman tarkastelu pelkästään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen näkökulmasta ei ole riittävää, vaan asiaa olisi tullut arvioida myös lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. Lapsen oikeuksien sopimus on lapsen ihmisoikeuksien perusnormisto ja tärkein lapsen oikeuksia turvaava sopimus. Sopimukseen on normitettu lapsen aseman kannalta merkitykselliset osa-alueet. Sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan kaikilla lapsilla on oikeus hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Sopimuksen neljä sopimuskohtaa (LOS 3.1 art. (lapsen edun ensisijaisuus), 2 art. (oikeus syrjimättömyyteen), 6 art. (oikeus kehitykseen), 12 art. (lapsen näkemysten kunnioittaminen)) on asetettu yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. Tietosuojakysymyksissä korostuu myös LOS 16 artiklan mukainen lapsen oikeus yksityisyyden suojaan. Sopimus edellyttää, että kaikissa lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (3.1 art.). YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta. Sopimuksen 3 artiklassa ei ole tarkoituskaan määritellä lapsen etua sisällöllisesti, vaan se velvoittaa siihen, ettei lapsen edun mukaista harkintaa voida sivuuttaa lapsia koskevissa toimenpiteissä. Lapsen etu korostuu nimenomaan punnintaperiaatteena, jolloin lasta koskevissa ratkaisuissa on selvitettävä, miten lapsen etua on arvioitu, mihin kriteereihin perustuen ja miten periaatetta on arvioitu suhteessa muihin periaatteisiin. Tällöin korostuu päätöksen perustelujen merkitys, joiden avulla voidaan todentaa lapsen edun arvioinnin elementit sekä argumentoida niiden kestävyyttä. Em. näkökulmasta täysin automaattinen päätöksenteko hallinnossa näyttäytyy lasten osalta erityisen haastavalta ja vaikeasti toteutettavalta. Tätä asiakokonaisuutta olisi tullut arviomuistiossa pohtia selkeästi enemmän. Nyt asia jää tältä osin hyvin epäselväksi ja arvailujen varaan. Lasten kannalta perustellusta osittaisen automaation tilanteesta voidaan mainita esimerkkinä Kelan lapsilisäpäätös, joka tuodaan arviomuistiossa esille kohdassa 3.1.3 (Pohja-automaatio ja automatisoidut prosessit). Päätös muodostuu automaattisesti pohjatietojen perusteella, jonka jälkeen käsittelijä varmentaa tiedot oikeiksi manuaalisesti (s. 19). Arviomuistiossa on tuotu hyvin esille hyvän hallinnon periaatteita ja oikeusturvaa (kohta 4.2). Hallintolain mukainen palveluperiaate ja neuvontaperiaate nousevat keskeisiksi velvoitteiksi lasten sekä kaikkien niiden henkilöiden osalta, joiden äidinkieli ei ole suomi tai joilla on esim. kognitiivisia haasteita. Vaikka arviomuistiossa katsotaankin, ettei näistä aiheudu sääntelytarpeita, on välttämätöntä, että niiden noudattaminen varmistetaan hallintotoiminnassa. Jos kieli ja hallintokulttuuri on vierasta, ei asiakas välttämättä saa niitä etuja tai palveluja, jotka hänelle kuuluvat. Näin saattaa tapahtua siitäkin huolimatta, että asia ei ole erityisen vaikeaselkoinen tai sovellettava säännöstö epäselvästi muotoiltu. Tällaisia asioita ovat esim. automatisoidussa päätöksenteossa yksiselitteiset etuuksien lakkauspäätökset (Kela), mikäli hakemusta ei saada. On saattanut käydä niin, että asiakkaalta on pyydetty hakemusta, mutta asiakas ei esim. puutteellisen kielitaidon vuoksi ole tosiasiallisesti ymmärtänyt, mitä häneltä vaaditaan. Lasten oikeuksien toteutumisen osalta keskeinen kysymys automaattisessa päätöksenteossa on se, miten on varmistettu, että automaattisessa päätöksenteossa otetaan huomioon vanhemmalle annettavan päätöksen ja hänen kuulemisensa ohella myös lapsen mielipide. LOS 12 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (LOS 12.1 art.). Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti (LOS 12.2 art.). Arviomuistiossa tuodaan esille myös oppivaan tekoälyyn liittyviä pohdintoja ja kokeiluja (esim. s. 13). Kuten arviomuistiossa todetaan siihen liittyvät kysymykset ovat oma erityinen kokonaisuutensa, joita täytyy huolellisesti ja monipuolisesti tarkastella erikseen. Asia on lasten oikeuksien osalta merkittävä ja siinä on korostuneesti läsnä kysymykset lasten yksityisyyden suojasta ja sitä uhkaavista riskeistä. Asian mahdollisessa jatkotyöstämisessä olisi hyvä kartoittaa/tarkastella myös kansainvälisiä esimerkkejä automaattisesta päätöksenteosta lasten oikeuksien näkökulmasta.
      • Lapsiasiavaltuutetun toimisto
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • LAPSIVAIKUTUSTEN ARVIOINTI YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (3.1 artikla). Lapsen edun käsite on yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteista. Kun lapsen oikeudet toteutuvat täysimääräisesti, toteutuu myös lapsen etu. Lapsen etu muodostuu eri oikeuksien tasapainosta, eivätkä oikeudet ole hierarkiassa keskenään. Lapsen etua on harkittava tilanne- ja tapauskohtaisesti. Lapsen etu tulee huomioida sekä tehtäessä yksittäistä lasta että lapsiryhmiä koskevia päätöksiä. Lapsen edun arvioiminen edellyttää lapsivaikutusten arviointia. [YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3artikla, 1 kohta)] Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, ettei arviomuistiossa ole tarkasteltu automaattiseen päätöksentekoon liittyvä kysymyksiä läpileikkaavasti lapsen oikeuksien sopimuksen tai kansallisen lainsäädännön näkökulmasta, eikä tehty lainkaan lapsivaikutusten arviointia. Alaikäisten osalta on tarkasteltu ainoastaan EU:n tietosuoja-asetuksen asettamia vaatimuksia lapsia koskevalle automaattiselle päätöksenteolle (kappale 5.2.2.). On tärkeää, että lainsäädännön jatkovalmistelussa käytetään lapsen oikeuksien ja lapsioikeudellista asiantuntemusta. Jatkovalmistelussa tulee arvioida alaikäisiin kohdistuvat riskit, samoin kuin mahdolliset hyödyt. Sinänsä on tärkeää, että asiassa ryhdytään lainvalmisteluun, jotta voidaan välttää mahdollisia oikeudenloukkauksia. EU:N TIETOSUOJA-ASETUKSEN ASETTAMAT VAATIMUKSET Lapsella on oikeus yksityisyyteen, ja sitä on kunnioitettava (lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artikla). Arviomuistiossa on omassa kappaleessaan käsitelty EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimuksia alaikäisiä koskevalle automaattiselle päätöksenteolle. Kuten muistiossa on todettu, tietosuoja-asetuksen 22 artikla ei erota lapsia omaksi ryhmäkseen. Asetuksen johdanto-osan kappaleessa 71 todetaan, ettei automaattista päätöksentekoa ja profilointia tulisi kohdistaa lapseen. Euroopan tietosuojaneuvoston asianomaisissa ”suuntaviivoissa” on katsottu, ettei kielto ole ehdoton, koska se ei ole artiklatasolla. Tietosuojaneuvosto kuitenkin suosittaa, ettei lasten osalta käytettäisi artiklan 22 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia lasten osalta. Esimerkkinä automaattisen päätöksenteon välttämättömyydestä neuvosto mainitsee tilanteet, ”joilla on oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia, esimerkiksi lasten hyvinvoinnin suojelemiseksi.” ”Lasten hyvinvoinnin suojeleminen” on hyvin laaja ja abstrakti käsite, joka voidaan helposti sekoittaa esimerkiksi lapsen edun määrittelyyn. Jatkovalmistelussa on syytä eritellä ja esittää tarkentavat edellytykset, missä tilanteissa ja konteksteissa rekisterinpitäjä voisi soveltaa 22 artiklan 2 kohdan poikkeuksia. Vaikutustenarvioinnissa tulisi huomioida lapset omana ryhmänään, jos he ovat automaattisen päätöksenteon kohteena. Muualla tietosuoja-asetuksessa on tunnustettu lasten haavoittuva asema tietoyhteiskunnan palvelujen käyttäjänä. On huolehdittava, että suojatoimet ja henkilön informointi tapahtuvat lapsille ymmärrettävällä ja heidät tavoittavalla tavalla. Arviomuistiossa todetaan, että oppivan tekoälyn kysymykset osana hallinnon operatiivista toimintaa eivät sisälly tähän tarkasteluun. Lapsen yksityisyyden suojalle oppiva tekoäly on luonut riskejä lähinnä yksityisellä sektorilla. Lapsella on aikuista heikommat edellytykset arvioida sitä, mihin hänen luovuttamiaan tietoja esimerkiksi sovellusten kautta käytetään. Julkisissa palveluissa lapsen suojelun kannalta riskiksi saattaa muodostua esimerkiksi se, että koneälyn avulla profiloidaan ”riskilapsia” tai ”riskiperheitä”, jolloin ammattilaisten arvio lapsen yksilöllisen suojelun ja tuen tarpeesta sivuutetaan. LAPSEN OIKEUS TULLA KUULLUKSI Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee taata lapselle oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa, jos hän kykenee ilmaisemaan näkemyksensä. Ne tulee myös huomioida lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa. Jo lähtökohtaisesti lapsi on aikuista haavoittuvammassa asemassa asioidessaan hallinnossa. Yleensä hallinnon asioissa 15 vuotta täyttäneellä lapsella on rinnakkainen puhevalta, joissakin hallinnon asioissa jo 12 vuotta täyttäneellä. Lapsen puhevalta ja asianosaisasema tulee huomioida esimerkiksi kuulemiseen liittyvissä kysymyksissä. Lapsen haavoittuva aseman vuoksi on tärkeää, että hän palveluperiaatteen mukaisesti saa neuvoja ja tukea asiointiaan varten, ja hänelle ymmärrettävällä tavalla. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota myös ryhmiin, jotka ikänsä lisäksi ovat erityisen haavoittuvassa asemassa esimerkiksi kielellisten erityistarpeiden vuoksi. Lapsen huoltajalla saattaa myös olla erilaisia haasteita, joiden vuoksi hän tarvitsee tietoa ja palvelua muutenkin kuin sähköisesti. Myös nämä ryhmät tulee huomioida jatkovalmistelussa. LAPSEN ETU Arviomuistiossakin mainitussa hallituksen esityksessä 224/2018 vp esitettiin, että Maahanmuuttoviraston ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä tekemä päätös voitaisiin tehdä menettelyssä, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Poikkeuksena olisi muun muassa tilanne, että lapsen etu vaatisi muuta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että asiasta tulee säätää täsmällisemmin. Myös lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että lapsen edun määrittelyä on vaikea sovittaa automaattiseen päätöksentekomenettelyyn hallinnossa. Lapsen edun huomioiminen tehtäessä yksittäistä lasta koskevaa päätöstä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että punnitaan lapsen etuun vaikuttavia tekijöitä keskenään. Arvioinnin tulee ilmetä päätöksen perusteluista. Esimerkiksi ulkomaalaislain (301/2004) 6.1 § mukaan lain soveltamisalaan kuuluvissa päätöksissä on aina kiinnitettävä huomiota lapsen etuun. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että automaattinen päätöksenteko on syytä rajata tilanteisiin, joissa on kyse mekaanisesta päättelystä. Lapsen asema vaatii kuitenkin vielä tarkempaa selvitystä, arviointia ja sääntelyä.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Arviomuistiossa on hyvin tuotu esiin yleisen tietosuoja-asetuksen jossain määrin ristiriitaista lähestymistapaa. Nähdäksemme kansallisella tasolla riittävää on, että jatkovalmistelussa otetaan lisäksi huomioon PL 6 ja 19 §:istä juontuvat vaatimukset lasten vaikutusmahdollisuuksien ja yksilöllisen kasvun huomioimiseen. Painotamme, että käyttöliittymä- ja käyttökokemusratkaisuilla eli järjestelmä- ja palvelumuotoilulla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi pääsy oikeuksiin sekä kuulemisperiaatteen toteutuminen tosiasiassa muodostuvat. Varsinkin yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien (lapset, vanhukset, päihdeongelmaiset, ulkomaalaiset), kuten toki myös muutoin heterogeenisten käyttäjäryhmien, tarpeet ja toimintakyvyt poikkeavat toisistaan merkittävästi. On kysyttävä, missä määrin tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää eri käyttäjäryhmien tarpeiden arviointia ja käyttöliittymien räätälöintiä (esim. selvää, että lasten kuuleminen sähköisesti edellyttää erilaista käyttöliittymäsuunnittelua kuin aikuisten). Entä missä määrin kustomoinnista tulee itsessään välillistä syrjintää? Räätälöinnillä on mahdollista parantaa tosiasiallista yhdenvertaisuutta, mutta myös profiloida ja siiloittaa eri käyttäjäryhmiä. Haavoittuvat ryhmät eivät myöskään ole sisäisesti homogeenisiä (esim. vammaispalvelulain 2 §:n tarkoittamat vammaiset henkilöt). Tärkeää on, että eri käyttäjäryhmät otetaan kattavasti mukaan järjestelmien suunnitteluun, kehitykseen ja testaukseen, jotta kehitys ei perustu virheellisille oletuksille loppukäyttäjien tarpeista.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Arviomuistiossa on hyvin tuotu esiin yleisen tietosuoja-asetuksen jossain määrin ristiriitaista lähestymistapaa. Nähdäksemme kansallisella tasolla riittävää on, että jatkovalmistelussa otetaan lisäksi huomioon PL 6 ja 19 §:istä juontuvat vaatimukset lasten vaikutusmahdollisuuksien ja yksilöllisen kasvun huomioimiseen. Painotamme, että käyttöliittymä- ja käyttökokemusratkaisuilla eli järjestelmä- ja palvelumuotoilulla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi pääsy oikeuksiin sekä kuulemisperiaatteen toteutuminen tosiasiassa muodostuvat. Varsinkin yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien (lapset, vanhukset, päihdeongelmaiset, ulkomaalaiset), kuten toki myös muutoin heterogeenisten käyttäjäryhmien, tarpeet ja toimintakyvyt poikkeavat toisistaan merkittävästi. On kysyttävä, missä määrin tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää eri käyttäjäryhmien tarpeiden arviointia ja käyttöliittymien räätälöintiä (esim. selvää, että lasten kuuleminen sähköisesti edellyttää erilaista käyttöliittymäsuunnittelua kuin aikuisten). Entä missä määrin kustomoinnista tulee itsessään välillistä syrjintää? Räätälöinnillä on mahdollista parantaa tosiasiallista yhdenvertaisuutta, mutta myös profiloida ja siiloittaa eri käyttäjäryhmiä. Haavoittuvat ryhmät eivät myöskään ole sisäisesti homogeenisiä (esim. vammaispalvelulain 2 §:n tarkoittamat vammaiset henkilöt). Tärkeää on, että eri käyttäjäryhmät otetaan kattavasti mukaan järjestelmien suunnitteluun, kehitykseen ja testaukseen, jotta kehitys ei perustu virheellisille oletuksille loppukäyttäjien tarpeista.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Tietosuoja-asetuksen johdanto-osassa oleva toteamus, että pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa, jolla on oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia, ei tulisi kohdistaa lapsiin, tulee ottaa huomioon. Ainoastaan erityisissä tilanteissa, joissa kyse olisi lasten hyvinvoinnin suojelemisesta, voisi automaattista käsittelyä kohdistaa lapsiin. On otettava huomioon, että lapsen mahdollisuudet vaikuttaa automaattisen päätöksenteon alaiseen asiaansa ja myös sitä koskevaan päätöksentekoon ovat heikommat aikuiseen verrattuna.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artikla ei tee eroa lasten ja aikuisten välillä, vaan lapsiin kohdistuva suojelu perustuu johdanto-osan 71 kappaleeseen. Tämän vuoksi Oikeusrekisterikeskus pitää perusteltuna, että harkinta lapsiin kohdistuviin päätöksiin jää rekisterinpitäjille. Rekisterinpitäjät ovat eräissä tapauksissa velvoitettuja toteuttamaan tietosuojan vaikutustenarvioinnin. Tietosuojan vaikutustenarviointia tehdessä tulee arvioida, aiheutuuko automatisoidusta päätöksenteosta merkittäviä riskejä, jos päätöksenteon kohteena on lapsi. Oikeusrekisterikeskus katsoo, ettei yleislainsäädännössä tulisi säätää kielto-olettamaa lapsiin kohdistuville päätöksille, jotka tehdään automatisoidusti.
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen (esittelijä EsN Jarmo Hirvonen)
        Päivitetty:
        6.8.2020
        • EU:n tietosuoja-asetuksessa ei ole säädetty erikseen lasta koskevasta automaattisesta päätöksenteosta tai profiloinnista. Asetuksen johdanto-osassa kuitenkin mainitaan, ettei lapseen saisi kohdistaa pelkästään automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvaa päätöstä, jolla on oikeusvaikutuksia tai vastaavia merkittäviä vaikutuksia. Automaattisen päätöksenteon ja profiloinnin kohdistaminen lapseen voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla viranomaistoiminnassa perusteltua esimerkiksi lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Taloudellisissa asioissa lapsi ei yleensä itse käytä puhevaltaa suhteessa viranomaiseen, joten tältä osin lasten erityisasema tulee huomioon otetuksi edunvalvontaan liittyvillä järjestelyillä.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Lähtökohtaisesti alle 15-vuotiaiden lasten päätöksiä ei tule tehdä automaattisesti, ellei selkeä pääomavero.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Oma menettely/komitea lasten ja nuorten asioiden edistämiseksi. sekä perustuslaissa tarkentaa lasten ja nuorten lainsäädäntöä
  • Lausunnonantajia: 26
    Muut sääntelytarpeet
      • Millä muilla tavoin hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon, oikeusturvan ja virkavastuun toteutuminen tulisi yleislainsäädännössä varmistaa?
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • Rikosseuraamuslaitos pitää arviomuistiossa esitettyjä toimenpiteitä automaattiselle päätöksentekoprosessille varsin riittävinä. Mikäli mentäisiin liian raskaisiin ja yksityiskohtaisiin hallinnollisiin vaatimuksiin ja varmistuksiin prosessin laadun ja lainmukaisuuden takaamiseksi, saatetaan menettää osin niitä automaattisen päätöksenteon kautta saatavia, hallinnon tehostamiseen liittyviä hyötyjä ilman, että hallinnon asiakkaiden oikeusturvaa enää merkittävällä tavalla parannettaisiin.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • ____
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Teknologiateollisuus pitää tärkeänä, että lainsäädännöstä muodostuu automaattisen päätöksenteon käyttöönottoa tukeva yleissääntely, jonka perusteella viranomaiset voivat tehdä arvion ja ratkaisut päätösautomaation käyttöönotosta itsenäisesti. Keskitettyihin ennakkotarkastuksiin ei ole syytä lähteä, koska se muodostaisi tarpeettoman hidasteen järjestelmien käyttöönotolle.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lainsäädännössä tulee selkeyttää suunniteltua soveltamisalaa. Tältä osin viittaamme Finans-sialan lausuntoon esimerkiksi työeläkeyhtiöitä koskien.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Itse automaattista päätöksentekoa koskevassa yleislainsäädännössä tulisi olla yleiset perusperiaatteet, mutta esim. yksityistä vakuutusalaa koskevat erityiset säädökset tulisi harkita sijoitettavaksi erityislainsäädäntöön, kuten esim. liikennevakuutuslakiin tai tapaturma- ja ammattitautilakiin jne. Sektorikohtaiseen sääntelyyn voidaan tällöin tarvittaessa sisällyttää tarkennuksia tai lisäsuojatoimenpiteitä, jos asianosaisten edun katsotaan sitä vaativan.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Tähän ei ole tarvetta.
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automatisoituun yksittäispäätökseen kohdistuva muutoksenhaku tai oikaisumenettely tulisi järjestää mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi. Sen tulisi myös olla muutoksenhakijalle ilmaista, vaikka hallintotoiminta muuten olisi maksullista. Julkisuuslaki olisi uudistettava.
      • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa ei oteta lainkaan kantaa hallintolain virheenkorjaussäännösten soveltamiseen automaattisessa päätöksenteossa. Jos esimerkiksi algoritmin virhe aiheuttaa virheellisiä päätöksiä, mitä virheenkorjaussäännöstä sovelletaan ja millä perusteella? Onko merkitystä sillä, mistä algoritmin virhe on aiheutunut (mekaaninen koodausvirhe vs. virheellinen päättely), vai arvioidaanko asiaa siltä pohjalta, minkä tyyppisen virheen algoritmi on aiheuttanut päätökseen? Mikäli automaattisen päätöksenteon edellytyksistä säädetään muistiossa esitetyllä tavalla, on otettava huomioon myös virheenkorjaussäännösten mahdollinen muutostarve.
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallinnon lainalaisuuden toteutuminen on tällä hetkellä lainsäädännössä varmistettu ja samat säännöt koskevat päätöksentekoa riippumatta siitä, millä järjestelmällä päätökset tehdään. Eläketurvakeskus ei näe tarvetta muilla keinoin asiaa varmistaa.
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Ehdotettua sääntelyä ja voimassa olevaa hallinto-oikeudellista sääntelyä on pidettävä riittävänä.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Työllisyysrahastolla ei ole kommentoitavaa yleislainsäädännön osalta. Työllisyysrahasto pitää kuitenkin tärkeänä huomioida erityislainsäädännön merkityksen yleislainsäädännön rinnalla. Erityislainsäädännöllä voitaisiin tarkentaa ja täydentää yleislainsäädäntöä automaattisen päätöksenteon osalta sektorikohtaiset tarpeet huomioon ottaen.
      • Tapaturmavakuutuskeskus, Lakimies Elina Holmas
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Ei kommentoitavaa.
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Metsätähti Patrik
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Viranomaisten vakiintuneet käytännöt automaattisen päätöksenteon järjestämisessä osoittavat sen, ettei hallinnon lainalaisuutta, hyvää hallintoa, oikeusturvaa tai virkavastuun toteutumista voida varmistaa yksinomaan lainsäädännön avulla. Viranomaistoiminta tarvitsee myös tehokasta valvontaa ja ohjauskeinoja sen tilanteen varalle, etteivät sen käytännöt vastaa lain vaatimuksia. Perus- ja ihmisoikeusosaamisen vahvistamista ja lainsäädännön kunnioittamista tulisi vahvistaa myös lisäämällä näitä koskevaa täydennyskoulutusta lainsoveltajille.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Vahingonkorvaussääntelyn laajemman selvityksen tarve Arviomuistiossa käsitellään automatisoituihin ratkaisuihin liittyvää vahingonkorvausvastuuta virkavastuuta koskevien kysymysten yhteydessä. Arviomuistiossa olevan pohdinnan lähtökohdaksi on otettu se, että automatisoidusti tehdyssä ratkaisussa kysymys on julkisen vallan käytöstä ja vastuukysymykset määrittyvät sen mukaisesti. Kysymykseen tulee sekä virkamiehen henkilökohtainen vastuu että julkisyhteisön oma, ns. isännänvastuu. Edelleen ns. kanavointisäännöksen vuoksi julkisyhteisö on ensisijaisessa vastuussa suhteessa vahingon kärsijään. Julkisyhteisö eli työnantaja voi kohdistaa myöhemmin tietyin edellytyksin regressi- eli takautumisvaatimuksen asianomaiseen, vahingon tosiasiassa aiheuttaneeseen virkamieheen. Korvausvastuu on perinteistä tuottamusvastuuta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla vastuu edellyttää, että vahinko on aiheutunut julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin seurauksena. Pykälän 2 momentin perusteella vastuu syntyy lisäksi vain, jos toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Korvauksen vaatijan asiana on ensisijaisesti esittää näyttöä korvausvastuun edellytyksistä. Automatisoidussa päätöksentekojärjestelmässä syntyneen päätöksen faktinen virheellisyys ja virheestä aiheutunut vahinko ovat osa tätä näyttöä, mutta se ei yksin riitä. Lisäksi tulisi esittää näyttöä siitä, että järjestelmän tekemä virheellinen ratkaisu tai ainakin siitä syntynyt vahinko johtuu ”virheestä tai laiminlyönnistä”. Säännöksen tausta ja se, että kysymys on nimenomaan tuottamusvastuusta, merkitsevät, että korvausvastuu edellyttää johonkin tai joihinkin henkilöihin kohdistettavissa olevan huolimattomuuden osoittamista. Tämä huolimattomuus on siis tapahtunut toimissa, joita kyseinen henkilö tai henkilöt ovat suorittaneet jossakin päätöksentekojärjestelmän valmistelun tai toiminnan sellaisessa vaiheessa, joka on katsottava julkisen vallan käyttämiseksi ja josta kyseinen järjestelmän virhe tai ainakin vahinko on aiheutunut. Lisäksi on vielä osoitettava, että kysymys on sellaisesta huolimattomuudesta, joka ylittää 3 luvun 2 §:n 2 momentin ns. standardisäännön mukaisen kynnyksen. Tältä osin on huomattava, että kysymys on usein monimutkaisista järjestelmistä ja toiminnoista. Voi tuottaa huomattavia vaikeuksia osoittaa, missä järjestelmän tai järjestelmäkehityksen vaiheessa mahdollinen virhe tai laiminlyönti on tapahtunut puhumattakaan, kenen vastuulla olevasta asiasta on ollut kysymys. Kun kysymys on tällaisten automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien käytössä syntyneistä vahingoista, voidaan kysyä, soveltuuko korvausvastuun perusteeksi enää tällainen perinteinen lähestymistapa eli nykyisen vahingonkorvauslain mukainen, tuottamukseen ja tiettyyn henkilöön palautettavissa oleva vastuu. Tulisiko vastuujärjestelmää automatisoitujen päätöksentekojärjestelmienosalta kehittää enemmän viranomaisen ankaran korvausvastuun suuntaan? Tämä osaltaan lisäisi hallinnon asiakkaan oikeusturvaa tällaisen ratkaisutoiminnan piirissä. Nykyisen korvausvastuuta koskevan sääntelyn hallinnon asiakkaalle mahdollisesti aiheuttamia oikeusturvaongelmia voidaan kylläkin lieventää tosiasiassa omaksutulla, kohtuullisella korvauskäytännöllä. Tapauksittain vahinkoa kärsineen pääsy oikeuksiinsa voi kuitenkin estyä sen vuoksi, että korvausvastuun edellytysten näyttäminen monimutkaisten järjestelmien yhteydessä osoittautuu mahdottomaksi. Ankara vastuu merkitsisi, että asianomaisen tulisi lähinnä osoittaa järjestelmän tekemän päätöksen faktinen virheellisyys ja siihen syy-seuraussuhteessa oleva, adekvaattinen vahinko. Tämän kaltaista sääntelyä on omaksuttu jo aikaisemmin maakaaren (540/1995) 9 a luvussa (laissa 96/2011) tarkoitetuissa sähköisissä asiointijärjestelmissä liittyen ja niin ikään edellä mainituilla syillä (ks. MK 9a:3 ja sen taustoista HE 146/2010 vp s. 32 ss.). Ankaran vastuun käyttöönottoa tukee myös se, että tällaisten järjestelmien yhteydessä voi sattua myös kiistatta vahinkoja aiheuttavia teknisiä toimintahäiriöitä, joita ei voida lukea kenenkään huolimattomuuden syyksi. Silti on perusteltua, että vastuuta kantaa järjestelmän ylläpitäjä eli sitä käyttävä virasto eivätkä hallinnon asiakkaat. Tällaisten järjestelmien käyttöönotosta hyötyvät viranomaiset mm. siten, että vuositasolla ne voivat tuottaa kymmenien henkilötyövuosien mukaiset säästöt. Järjestelmissä tapahtuvia virheitä ei kuitenkaan voida kokonaan sulkea pois ja yksittäinen virhe voi nopeasti skaalautua huomattavan suurta asiakasmäärää koskevaksi. Tältäkin kannalta tuntuisi perustellulta selvittää, voitaisiinko lähtökohtainen vastuu järjestelmän virheistä kohdentaa järjestelmän käytöstä taloudellisesti eniten hyötyvän tahon kannettavaksi ns. ankaran korvausvastuun pohjalta. Tällöin vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin siis erikseen eikä tukeuduttaisi vahingonkorvauslain säännöksiin. Ankaran vastuun järjestelmä toisi vastuun viranomaiselle, suhteessa hallinnon asiakkaisiin, myös silloin, kun virhe ja siitä aiheutunut vahinko olisi yksinomaisesti luettavissa järjestelmätoteutuksesta vastanneiden yksityisten yritysten viaksi. Ilman tällaista vastuurakennetta nämä tilanteet voisivat olla hallinnon asiakkaan kannalta erittäin ongelmallisia. Järjestelmäkehityksestä vastanneiden yritysten ja viranomaisen välinen vastuu tulee puolestaan järjestää sopimusperusteisesti jo järjestelmää tai sen kehitystyötä, toteutusta ja ylläpitoa tilattaessa.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Hallinnon lainalaisuuden toteutuminen on tällä hetkellä lainsäädännössä varmistettu ja samat säännöt koskevat päätöksentekoa riippumatta siitä, millä järjestelmällä päätökset tehdään. Emme näe tarvetta varmistaa asiaa muilla keinoin.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Tilanteissa, joissa viranomainen käyttää hankintalainsäädännön menettelyjä ohjelmistojen ostamiseen ulkopuoliselta toimittajalta, tulisi yleislainsäädäntöön tai hankintalainsäädäntöön taikka molempiin sisältyvän säännön tai säännöstön turvata ko. periaatteet myös ohjelmistojen laadinnassa.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Luottamuksensuoja verotuksessa kaipaisi laajemman tarkastelun kuin vain automaattiseen päätöksentekoon liittyen, kuten edellä on selostettu.
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Erityistä huolellisuutta asian jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää hallintolain esteellisyyttä koskevien säännösten ja rikos- sekä vahingonkorvauslain virkavastuuta koskevien säännösten käytännön soveltumiseen myös automaattisessa päätöksenteossa. Esteellisyyden osalta erilaiset mahdollisesti syntyvät tilanteet tulisi käydä perusteellisesti läpi, ettei pääsisi syntymään eräänlaista ”piiloesteellisyyttä”. Voi toki olla, että käytännössä esteellisyyden syntyminen esimerkiksi päätöksentekosääntöjä luotaessa on lähinnä teoreettista. Toisaalta kysymys on muuttuvasta ja vaikeasti hahmotettavasta alueesta, minkä vuoksi erilaisten esteellisyystilanteiden syntymistä olisi tarpeellista kartoittaa perusteellisesti. Rikosoikeudellisen virkavastuun osalta voi hyvin yhtyä perustuslakivaliokunnan näkemyksiin siitä, että vastuun täytyy olla tarpeeksi selkeä, eikä se voi olla liian etäällä itse prosessista ja siten vain muodollinen. Toisaalta esimerkiksi vahingonkorvausvastuun osalta ei tarvitse aina olla osoitettavissa välttämättä ketään yksittäistä vastuullista henkilöä, koska ainakin valtio vastaa vahingosta joissakin tilanteissa ilman yksilöityä vahingonaiheuttajaakin.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Koulutus, tiedotus ja teknisen osaamisen vahvistaminen ovat keskeisessä asemassa. Olisi tärkeää varmistua, että yhteiskunnan edellä mainitut haavoittuvat ryhmät – joilla on mahdollisesti puutteelliset tietotekniset valmiudet – tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Neuvontapalveluista on pidettävä huoli (HL 8 §). Samoin varmistuttava huolellisesti, että kuulemisvelvollisuutta edellyttävät asiat jäävät automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Yhtenä ongelmakohtana nostettava esiin oikeuskäytännön merkitys hyvän hallinnon tulkinnassa ja oikeusturvatakeiden riittävyyden arvioinnissa: jos tietokoneavusteisesti ratkaistaan vain hakijalle myönteiset ratkaisut ja kielteiset jätetään ihmisille, ei automaattisesta päätöksenteosta synny oikeuskäytäntöä.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Koulutus, tiedotus ja teknisen osaamisen vahvistaminen ovat keskeisessä asemassa. Olisi tärkeää varmistua, että yhteiskunnan edellä mainitut haavoittuvat ryhmät – joilla on mahdollisesti puutteelliset tietotekniset valmiudet – tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Neuvontapalveluista on pidettävä huoli (HL 8 §). Samoin varmistuttava huolellisesti, että kuulemisvelvollisuutta edellyttävät asiat jäävät automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Yhtenä ongelmakohtana nostettava esiin oikeuskäytännön merkitys hyvän hallinnon tulkinnassa ja oikeusturvatakeiden riittävyyden arvioinnissa: jos tietokoneavusteisesti ratkaistaan vain hakijalle myönteiset ratkaisut ja kielteiset jätetään ihmisille, ei automaattisesta päätöksenteosta synny oikeuskäytäntöä.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Hallinnon lainalaisuutta, hyvää hallintoa, oikeusturvaa sekä virkavastuun toteuttamista koskevan yleislainsäädännön osalta on tarpeellista arvioida niiden muodostama kokonaisuus ja lainsäädäntökehikko. Kokonaisuuden tulee olla ymmärrettävä ja yhtenäinen. Jatkovalmistelussa on syytä tarkasti pohtia, säädetäänkö laissa, mitä asioita voidaan ratkaista automaattisessa päätöksenteossa, vai jääkö tämän arviointi viranomaisen vastuulle. Mikäli jälkimmäinen ratkaisu omaksutaan, on erityisesti säädettävä siitä, että viranomainen varmistaa järjestelmän tuottavan vain lakiin perustuvia päätöksiä ja muutoin huolehtii hallinnon lainalaisuusperiaatteen toteutumisesta.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Joko lailla tai asetuksella olisi hyvä säätää päätöksisitä, joita tehdään, ei yksilöiden mutta esim. verotuspäätökset, asumistuki ym.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Eduskuntaan raportointi listat ja pöytäkirjat talon toiminnasta
  • Lausunnonantajia: 35
    Muut huomiot
      • Onko teillä muita huomioita arviomuistiossa käsitellyistä aiheista?
      • Rikosseuraamuslaitos
        Päivitetty:
        7.9.2020
        • -
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattinen päätöksenteko ei voi olla ainoa vaihtoehto asian ratkaisemiseksi. Asiakkaalle tulee varata mahdollisuus kieltäytyä automaattisesta päätöksenteosta ja toteuttaa päätöksentekoprosessi tällöin manuaalisen virkamieskäsittelyn perusteella. Yleislaissa tulisi säätää, miten asiakkaan suostumus / kieltäytyminen selvitetään, jos kyseinen asia on ratkaistavissa automaattisen päätöksentekojärjestelmän toimesta. Lauri Latva-Äijö Vt. hallintojohtaja Anne Bäckman Yleishallintolakimies
      • Vammaisfoorumi ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 26/2016) keskeisenä periaatteena on turvata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Pääsyn estäminen palveluihin ja järjestelmiin, jotka ovat muiden saatavilla, on yksi vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän muoto. Lainsäädännön jatkovalmistelussa tulee huomioida myös sopimuksen velvoitteet, mitä tulee vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen osallistamiseen täysimääräisesti 4. artiklan 3. kohdan mukaisesti.
      • HUS-Yhtymä
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Digi- ja väestötietovirasto, Prosessit / Lakiasiat, Tokoi Petra
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yleislainsäädäntöön olisi aiheellista ottaa säännös myös siitä, miten määritellään automaattisessa päätöksenteossa se, missä päätös on tehty. Päätöksen tekemisen paikka on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 10 §:n mukaan eräissä tilanteissa valitusforumin määräytymisen kannalta ratkaiseva tekijä. Määrittelyn tarve korostuu virastoissa, jotka toimivat hajautetusti ja joissa ei ole määritelty päätoimipaikkaa. Automaattisten päätöksiä tuottavien järjestelmien hankintavaatimuksista voisi olla aiheellista olla erikseen säännös. Lähdekoodin ja algoritmin julkisuudesta Arviomuistiossa todetaan seuraavaa: "Automaattisen päätöksentekomenettelyn järjestämiseen voi liittyä muun muassa tarjouspyyntö- ja hankinta-asiakirjoja, viranomaisen pöytäkirjoja, hyväksyntäpäätöksiä, ohjelmisto-ja, lähdekoodeja, päätöksentekosääntöjen kuvauksia taikka suunnittelu- tai testausdokumentteja. Lisäksi järjestelmän toiminta tuottaa muun muassa kirjallisia päätöksiä sekä järjestelmän toiminnan seurantaan liittyviä asiakirjoja kuten lokimerkintöjä. Kysymys mainittujen asiakirjojen julkisuudesta on merkityksellinen yhtäältä päätöksen kohteena olevan henkilön ja toi-saalta yleisön kannalta. Automaattiseen päätöksentekojärjestelmään liittyviä hallinnollisia asiakirjoja voinee yleensä pitää laissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina." Edelleen arviomuistiossa on pohdintaa tietokoneohjelmia tai niiden lähdekoodien pitämisestä viranomaisen asiakirjoina. Vaikka tähän ei ilmene suoraa vastausta julkisuuslaista, voisi julkisuusperiaatteen valossa nähdä, ettei tälle olisi vastaperustetta. Kuten arviomuistiossa todetaan, julkisuutta koskeva sääntely on välineneutraalia. Lokitietojen katsominen viranomaisen asiakirjaksi osaltaan puoltaa lähdekoodin ja algoritmin julkisuutta. Vaikka viranomaisen virkatoiminnassa käyttämä automaattista päätöksentekoa tuottavan järjestelmän käyttämä lähdekoodi ja algoritmi nähtäisiinkin viranomaisen asiakirjana, DVV pitää tärkeänä, että myös liiketoiminnalliset näkökohdat otetaan huomioon automaattisesta päätöksenteosta säädettäessä. Kehitysinvestoinnit ovat suuret ja on ymmärrettävää, ettei kehitysinvestointeihin panostaneiden yritysten kannattaisi avata lähdekoodia, joka on niille huomattavan arvokasta omaisuutta. Tämä osaltaan saattaisi johtaa siihen hyvin epätoivottuun tilanteeseen, että julkishallinnon toimijat voisivat jäädä tarjousten ulkopuolelle lähdekoodin avaamisen vaatimuksen ehdottomuuden takia. Lähdekoodin julkisuudelle julkisuusperiaatteen valossa sekä tietoteknisiä ratkaisuja tarjoavien yksityissektorin toimijoiden etujen ja velvollisuuksien välille olisikin huomattavan tärkeä löytää molempia osapuolia palveleva lopputulema.
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Kun hallinnollista päätöksentekoa automatisoidaan, on varmistettava sen perus- ja ihmisoikeuksien mukaisuus sekä oikeuksien edistämisen toteutuminen. Automaattisesta päätöksenteosta tulee tehdä mahdollisimman läpinäkyvää. Päätöksenteon automatisoituminen ei saa johtaa siihen, että yhä useammasta päätöksestä ei olisi valitusoikeutta, vaan oikeussuojakeinojen olemassaolo ja toimivuus on varmistettava. Tähän liittyy myös se, että valitukset ja oikaisupyynnöt automaattisista päätöksistä on käsiteltävä manuaalisesti, jotta varmistetaan oikeussuojakeinojen tosiasiallinen tehokkuus. Viranomaisten toimintaa ja päätöksentekoa on myös oltava mahdollista valvoa ja automaattisen päätöksenteon valvontaan olisikin suunnattava riittävät resurssit. Automaattista päätöksentekoa ei myöskään koskaan tule antaa yksityisten toimijoiden hoidettavaksi, sillä on tärkeä säilyttää virkavastuu kaikissa hallinnollisissa päätöksissä. Oikeusturvaan sisältyy jälkikäteen toteuttavien oikeussuojakeinojen lisäksi myös ennakollinen oikeusturva, mihin liittyvät hyvän hallinnon takeet kuten menettelyvaatimukset. Asianosaisia tulee esimerkiksi kuulla, jotta he pystyvät vaikuttamaan asiansa käsittelyyn. Asiaa käsittelevien viranhaltijoiden on oltava esteettömiä, mikä turvaa käsittelyn puolueettomuutta. Asia on käsiteltävä huolellisesti ja viranomaisella on selvittämisvelvollisuus. Lisäksi viranomaisen tulee antaa neuvontaa hallintoasian hoitamiseksi ja käyttää ymmärrettävää ja selkää kieltä sekä perustella päätöksensä. Myös näiden kaikkien hyvän hallinnon periaatteiden tulee toteutua automaattisessa päätöksenteossa. Olisi kuitenkin vaikea kuvitella tilannetta, missä automaattista päätöksentekoa käytettäisiin tilanteissa, joissa asianosaista tulee kuulla ja asioita selvittää, sillä ne edellyttäisivät aina kuitenkin jonkinlaista viranomaisen harkintaa ennen päätöksentekoa. Automaattista päätöksentekoa säädettäessä tulisi varmistaa, että viranomaisen selvittämisvelvollisuus toteutuu tosiasiallisesti myös näissä tilanteissa, ja mikäli selvittämisvelvollisuus vaatii yhtään enempää kuin pelkän automaattisen listauksen historiatiedoista, päätös tulisi siirtää manuaalisesti tehtäväksi. Automaattinen päätöksenteko jää näissä raameissa ylipäänsä kapealle käytölle eli ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa henkilöitä ei edes tarvitse kuulla. Lopuksi Amnesty toteaa sen, että arviomuistiossa ei käsitellä lapseen kohdistuvaa päätöksentekoa. Lapseen kohdistuvissa päätöksissä on aina otettava huomioon lapsen etu. Tämä taas vaatii aina harkintaa. Näin ollen lapseen kohdistuvia päätöksiä ei tulisi saattaa automaattisen päätöksenteon piiriin.
      • Teknologiateollisuus ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Aikataulusta Automaattista päätöksentekoa koskevalla lainsäädännöllä on kiire. Euroopan komissio on julkaissut verotusta koskevan toimintasuunnitelman vuosille 2020-2023. Toimintasuunnitelma sisältää 25 konkreettista toimenpide-ehdotusta verotusmenettelyn helpottamiseksi ja yksinkertaistamiseksi, jotka pitkälti perustuvat digitaalisten työkalujen käytön lisäämiseen, verodatan hyödyntämiseen ja verotusmenettelyn ja tietojenvaihdon automatisointiin. Myös OECD:ssä selvitetään digitaalisten keinojen ja ohjelmistorobottien käyttämistä verotuksessa. Muiden maiden edistysaskeleet saattavat olla taka-askelia Suomelle, joten emme voi jäädä odottelemaan mitä EU:ssa asiasta säädetään, vaan Suomen tulee jatkaa edelläkävijänä ja avoimesti jakaa käytäntöjä ja osaamistaan muiden valtioiden ja komission kanssa. Automaattisen päätöksenteon lainsäädäntö ja ymmärrys tekoälyn käyttämisestä julkishallinnossa ovat välttämättömiä edellytyksiä hallinnon uudistamiselle ja toimintojen tehostamiselle. Kansalaiselle automaatio merkitsee parempia palveluita. Suomelle sujuva julkinen hallinto on kilpailuvaltti kilpailtaessa toimintojen sijoituspaikoista ja osaajista. Teknologiateollisuus haluaa olla jatkovalmistelussa mukana ja tuoda tekoäly-ja automaatioratkaisujen kehittäjien panoksen valmistelijoiden käyttöön.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Automaattisen päätöksenteon laajetessa tarve manuaaliseen tekemiseen vähenee. Kuitenkin poikkeaviin tilanteisiin, joissa syystä tai toisesta olisi tarve palata manuaaliseen tekemiseen ja organisaatiossa ei kuitenkaan olisi enää tehostamisen myötä resursseja käytettävissä, tulisi varautua. Automaattinen päätöksenteko mahdollistaa tuhansien päätösten tekemisen lyhyessä ajassa. Tämä on hyvä asia siinä mielessä, että päätökset tulevat nopeasti. Ongelma se voi olla siinä tilanteessa, että järjestelmä tuottaa ja lähettää tuhansia vääriä päätöksiä. Tämän voi mahdollistaa ohjelmiston huono laatu, mutta myös tietomurrot. Mitä jos hakkeri pystyy murtautumaan järjestelmään ja saa aikaan tuhansia vääriä päätöksiä ja jos tähän vielä liittyy rahaliikennettä. Automaattiseen päätöksentekoon liittyvissä järjestelmissä erityistä huomiota tulee kiinnittää tietoturvan riskiarviointiin ja siihen varautumiseen.
      • Työ- ja elinkeinoministeriö
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa mainitaan useassa kohdassa, että automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle tulisi mahdollisesti rajata tilanteet, joissa päätöksenteko edellyttää kuulemista. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että päätöksentekoa valmistelevat toimet, ml. esimerkiksi juuri kuuleminen, tulee voida automatisoida. Lisäksi tulisi olla mahdollista, että ratkaisu päätöksen tekemisestä automaattisesti tai muussa menettelyssä tehtäisiin vasta esimerkiksi kuulemisen jälkeen. Kuuleminen ei työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan välttämättä tarkoita sitä, että päätöksentekoon sisältyisi harkintaa. Koskien automaattiselta päätöksenteolta mahdollisesti edellytettävää kohteen suostumusta siinä tapauksessa, että päätöksenteko kohdistuu toiseen asianosaiseen, merkittävä osa kaupparekisteriin tehtävistä ilmoituksista koskee yrityksen edustajatietoja. Ilmoituksen tekee yritys ja ilmoituksen allekirjoittaa yrityksen edustaja, jolloin rekisteriin merkittävä henkilö ei ole välttämättä sama kuin ilmoituksen allekirjoittaja. Tämän ei kuitenkaan tulisi olla este tällaisten ilmoitusten käsittelylle automaattisesti. Mikäli katsottaisiin, että rekisteriin merkittävältä tulisi erikseen saada suostumus automaattiselle käsittelylle, olisi se mahdollisesti hoidettavissa niin, että rekisteri-ilmoituksella ilmoituksenantaja ilmoittaisi tällaisen suostumuksen olemassaolosta ilman, että rekisteriin merkittävän tulisi erikseen ilmoittaa sellaisesta rekisteriviranomaiselle. Vaihtoehtoisesti kysymys olisi ratkaistavissa siten, että ellei henkilö ole nimenomaisesti kieltänyt häntä koskevaa automaattista päätöksentekoa, päätös olisi muiden edellytysten täyttyessä mahdollista tehdä automaattisesti.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Yrityslainsäädäntö, Bertell Sanna-Maria
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arkaluonteisten tietojen käyttämisen osalta tulee automaattista päätöksentekoa soveltaa lähtö-kohtaisesti tietosuoja-asetuksessa annetulla tavalla riskiperusteisesti. Arkaluonteisten tietojen käyttöä ei ole kategorisesti syytä rajoittaa vaan käsittely tulee tehdä riskiarvioinnin perusteella. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että hallinnon automatisaatiota ja digitalisaatiota pystytään edistämään myös valmistelun ja muun hallinnon osalta. Automaattinen päätöksenteko on vain yksi osa digitalisaatiota ja automaatiota. Elinkeinoelämä painottaa, että kaikkea uutta lainsäädäntöä tulisi arvioida siltä kannalta, miten se edistää ja mahdollistaa digitalisaatiota ja sen tuomia hyötyjä.
      • Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, Jussila Niina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Lainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että se olisi mahdollista pitää mahdollisimman pitkään samalaisena, koska järjestelmien kehittäminen vie aikaa ja tuo huomattavia kustannuksia. On erittäin hyvä, että tässä vaiheessa luodaan ne yleislainsäädännön periaatteet, joiden mukaan realistisesti mahdollistetaan automatisointia maltillisessa tahdissa. Olisi tärkeää, että etuuslaitokset voivat luottaa siihen, että nämä suuntaviivat pysyvät pidempään ja tiedetään, mihin suuntaan järjestelmiä kannattaa tällä hetkellä kehittää.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tärkeänä lainsäädännön saattamista vastaamaan tarpeita ja toimintaympäristön muutosta. Ministeriö haluaa olla mukana tukemassa tämän lainsäädännön valmistelua ja toivoo, että säädösvalmistelu käynnistettäisiin mahdollisimman pian.
      • Finanssiala ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Muistiossa on esitetty, että arkaluonteisten tietojen käsittely rajataan säännöksillä vain välttämättömään. Arkaluontoisen tiedon käyttöön automaattisessa päätöksenteossa ei tule suhtauduta kategorisesti, vaan sen sijaan tehdä aina riskiperusteinen arvio sen suhteen, onko arkaluontoisen tiedon käyttö mahdollista automaattisessa päätöksenteossa. Arkaluonteisten tietojen käyttö korvauksia koskevissa automaattisissa päätöksissä pitäisi olla mahdollista sektorikohtaisen erityislainsäädännön nojalla.
      • Tulli, Esikunta, Lillman Arto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallintolain 44 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Muistion 4.2.8 kohdassa (sivulla 40) todetaan seuraavaa: "Hallintolain 8 § ja 44 §:n 1 momentin 4 kohta eivät ole esteenä hallintoasioiden ratkaisemiselle automaattisessa menettelyssä edellyttäen, että viranomainen järjestää neuvonnan ja lisätietojen annon siten, että yhteydenotto ohjautuu henkilölle, jolla on kyseiseen automatisoituun käsittelyyn liittyvä riittävä asiantuntemus. Asiaan ei siten liity sääntelytarpeita." Tullissa yhteydenotto ohjautuu henkilölle, jolla on kyseiseen automatisoituun käsittelyyn liittyvä riittävä asiantuntemus. Hallintolaissa kuitenkin edellytetään ko. henkilön yksilöintiä, ja tämä vaatimus on aiheuttanut Tullissa epäilyä siitä, että Tulli ei noudata lakia, kun automaattisesti tehdystä tullauspäätöksestä ilmenee, että sen on tehnyt Sähköinen palvelukeskus, jonka puhelinnumero ilmoitetaan. Tämän vuoksi Tulli esittää harkittavaksi, olisiko hallintolain 44 §:n 1 momentin 4 kohtaa sittenkin aiheellista selvyyden vuoksi muuttaa. (Muistion sivun 39 viimeisessä kappaleessa ja sivun 40 ensimmäisessä kappaleessa on virhe: pitää olla hallintolain 44 §:n 1 momentin 4 kohta eikä 43 §:n 1 momentin 4 kohta.)
      • Valtakunnansyyttäjänvirasto, Valtakunnansyyttäjän toimisto, Jalkanen Virpi
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Hallinon lainalaisuuden periaate ja muut perustuslaista seuraavat reunaehdot eivät tällä hetkellä mahdollista oppivan tekoälyn käyttöä. Syyttäjälaitos toivoo kuitenkin myöhemmin harkittavaksi sen sallivaa erityislainsäädäntöä.
      • Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Mahdollista yleissääntelyä suunniteltaessa on otettava huomioon olemassaoleva, automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö ja sen mahdolliset muutostarpeet. Yksilön oikeusaseman kannalta yliopistojen tekemät opiskelijavalintapäätökset ovat hyvin merkittäviä. Nykyään yhteishaussa opiskelijavalintapäätös muotoutuu lopullisesti Opintopolku-hakujärjestelmässä korkeakoulujen yhteishausta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 5 §:ien mukaisesti: ”Hakija saa hakea kussakin yhteishaussa enintään kuuteen hakukohteeseen. Kevään toisessa yhteishaussa ja syksyn yhteishaussa hakukohteet otetaan huomioon hakijan esittämässä hakutoivejärjestyksessä. - - - Kun kevään toisessa yhteishaussa tai syksyn yhteishaussa kaikkien hakukohteiden valintaehdotukset ovat valmiit tai kun valinnan tulos on hakijan osalta lopullinen, hakija valitaan ylimpään hakukohteeseen, johon hänen valintamenestyksensä riittää.” Kukin yliopisto tekee kunkin hakukohteen osalta valintapäätöksen, joka kuitenkin on yhteishaun kannalta valintaehdotus, sillä Opintopolku-järjestelmä tuottaa automaattisesti lopullisen päätöksen hakijan hakutoivejärjestyksen ja valintaehdotusten mukaisesti. Esimerkiksi virkavastuun kohdentuminen ei ole tällaisessa päätöksenteossa täysin selvää. Mikäli algoritmin seurauksena hakija valitaan alempaan hakukohteeseen kuin se hakutoivejärjestyksessä ylin kohde, johon hänen valintamenestyksensä riittää, on myös epäselvä, mihin päätökseen muutoksenhaku tulisi kohdistaa. Sääntelyä harkittaessa on syytä arvioida ehdotettujen yleissäännösten suhdetta olemassaolevaan erityislainsäädäntöön.
      • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Valonen Tiina
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden näkökulmasta tekoälyn kehittäminen ja hyödyntäminen on yksi keskeisistä tulevaisuutta ja osin jo tätä päivää koskevista kysymyksistä. Tässä lausunnossa aiemmin esille tuodulla tavalla aiheesta on tarve käydä laajempaa keskustelua sekä arvioida sääntelyn ja myös valvonnan lisätarpeita. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta olennainen kysymys ei ole pelkästään se, onko jokin tietty tekoälyn hyödyntämisen tapa ja käyttökonteksti juridisesti syrjivä. Tekoälyn käytön tulee hyödyntää yhdenvertaisesti kaikkia. Tekoälyn käyttö saattaa voimistaa yhteiskunnassa jo olemassa olevia valtarakenteita ja epäyhdenvertaisuutta. Sen vaikutuksia eri käyttökonteksteissaan onkin tarkasteltava myös laajemmasta yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden kuin vain kapeasta juridisen syrjinnän näkökulmasta. Tekoälyn kehittämisessä on varmistettava asiantuntijoiden monimuotoisuus. Equinetin tuoreessa raportissa esitetään suosituksia sääntelyn kehittämiseksi sekä korostetaan yhdenvertaisuuselinten keskeistä roolia ja riittävän resursoinnin tarvetta tekoälyn käytön syrjimättömyyden varmistamisessa (https://equineteurope.org/2020/equinet-report-regulating-for-an-equal-ai-a-new-role-for-equality-bodies/). Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu Tiina Valonen, ylitarkastaja (tiina.valonen@oikeus.fi)
      • Eläketurvakeskus
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Eläketurvakeskus pitää tärkeänä, että hanke etenee ja sääntely saadaan voimaan mahdollisimman nopeasti ja että sääntely koskee vain täysin automatisoitua päätöksentekoa. Työeläkeala toivoisi saavansa olla mukana asian jatkovalmistelussa. Eläketurvakeskus
      • Kansaneläkelaitos
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • -
      • Verohallinto
        Päivitetty:
        4.9.2020
        • Arviomuistiossa (s. 41, 46 ja 65) esitetään, että päätöksen yhteydessä asianosaiselle on ilmoitettava, että asia on ratkaistu automaattisesti. Verotuksessa on yhtäältä päätöksiä, jotka tehdään kokonaisuudessaan automaatiossa, ja toisaalta päätöksiä, jotka voidaan tehdä osin automaatiossa ja osin virkailijan toimesta. Viimeksi mainittuja päätöksiä ovat esimerkiksi tuloverotusta koskevat päätökset. Verohallinto soveltaa tuloveroilmoituksen tietoihin valikointiehtoja, joiden perusteella osa ilmoituksen tiedoista, kuten määritellyn valikointirajan ylittävät vähennysvaatimukset, otetaan virkailijan tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Siltä osin kuin veroilmoituksen tiedot eivät valikoidu virkailijakäsittelyyn, verotuspäätös syntyy automaatiossa. Näissä tapauksissa riittävän täsmällisen tiedon tuottaminen systemaattisesti massapäätösten päätöstuloisteille siitä, mitkä veroilmoituksen asiat (osakysymykset) - esim. tulo- ja vähennyserät - on ratkaistu automaatiossa ja mitkä virkailijakäsittelyssä, ei ole käytännössä mahdollista ilman suhteettoman suuria muutoksia verotuksen tietojärjestelmiin. Käytännössä verovelvollinen voi saada tiedon siitä, että virkailija on käsittelyt jonkin veroilmoituksen osakysymyksen sitä kautta, että Verohallinto pyytää asiassa lisäselvitystä tai ilmoittaa veroilmoituksesta poikkeamisesta. Jos taas tietty asia on valikoitunut virkailijakäsittelyyn, mutta ilmoitettu tieto hyväksytään ilman lisäselvityksiä, verovelvollista ei kuulla. Näissä tapauksissa tietojärjestelmästä voidaan tarvittaessa jälkikäteen selvittää, mitkä asiat ovat valikoituneet virkailijakäsittelyyn. Verohallinnon näkemyksen mukaan tulisi olla riittävää, että verovelvolliselle yleisesti informoidaan esim. sähköisissä ilmoituskanavissa ja veroilmoituslomakkeen yhteydessä, että verotuspäätös voidaan tehdä automaattisessa menettelyssä ja tarvittaessa on erikseen selvitettävissä, mitkä asiat virkailija on käsitellyt. Arviomuistion (s. 41) mukaan automaattista pää¬töksentekoa ei saisi käyttää oikaisuvaatimuksen tai hallintokantelun ratkaisemiseksi. Hallintokantelun osalta näkemystä voidaan pitää perusteltuna. Sen sijaan oikaisuvaatimuksen osalta automaattisen päätöksenteon tulisi mahdollista säädettyjen edellytysten täyttyessä. Verovelvolliset tekevät vuosittain tuloverotuksessa säännönmukaisen verotuksen päättymisen jälkeen kymmeniä tuhansia oikaisuvaatimuksia, joissa he esittävät vähennysvaatimuksia, joita he eivät ole huomanneet esittää jo veroilmoituksessa, ja jotka ovat luonteeltaan siten riidattomia ja selviä, että ne voidaan ratkaista automaatiossa täydentävällä verotuspäätöksellä samalla tapaa kuin verotusta toimitettaessakin. Päätös oikaisuvaatimukseen tulisi voida tehdä automaatiossa ainakin siltä osin kuin verovelvollisen vaatimus hyväksytään. On myös mahdollista, että verotuksessa oikaisuvaatimus koskee asiaa, jossa "ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa." Tällaisesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun oikaisuvaatimus tulee vireille laissa säädetyn määräajan jälkeen tai on ylitetty laissa säädetty muu täsmällinen määräaika esimerkiksi tietyn vähennysvaatimuksen esittämiselle.
      • Työllisyysrahasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Muistiossa esitetään, että automaattisen päätöksentekojärjestelmän päätöksentekosääntöjen hyväksynnän, järjestelmän käyttämisen ja sen valvonnan voidaan katsoa olevan sellaisia julkisia hallintotehtäviä, joita ei voida siirtää muulle kuin viranomaiselle. Työllisyysrahasto ei ole viranomainen vaan lailla perustettu julkisoikeudellinen laitos, jolle on lailla annettu julkisia hallintotehtäviä. Työllisyysrahastoa velvoittavat hallintolaki ja muut hallinnon yleislait silloin, kun Työllisyysrahasto käyttää julkista valtaa ja hoitaa sille annettua julkista hallintotehtävää. Laissa työttömyysetuuksien rahoituksesta on annettu Työllisyysrahastolle julkinen hallintotehtävä työttömyysvakuutusmaksujen määräämiseksi ja perimiseksi. Kyse ei ole merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Kuten lausunnossa on aikaisemmin esitetty, automaattinen päätöksenteko on käytännössä välttämätöntä, jotta Työllisyysrahasto voi hoitaa lakisääteisen tehtävänsä ja määrätä työttömyysvakuutusmaksut maksettaviksi. Työllisyysrahasto katsoo, että myös muun kuin viranomaisena toimivan julkisoikeudellisen yhteisön tulisi voida tehdä automaattisia hallintopäätöksiä silloin, kun kyse on julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, ja automaattinen päätöksenteko täyttää sille lailla asetettavat vaatimukset. Työllisyysrahaston näkemyksen mukaan automaattista päätöksentekoa koskevassa yleislainsäädännössä voitaisiin säätää lain soveltamisalasta esimerkiksi siten, että lakia sovelletaan muihin kuin viranomaisena toimiviin julkisoikeudellisiin yhteisöihin siltä osin kuin ne hoitavat julkista hallintotehtävää.
      • Liikenne- ja viestintävirasto
        Päivitetty:
        3.9.2020
        • Liikenne- ja viestintävirasto kannattaa arviomuistion johtopäätöksiä sääntelytarpeista. Arviomuistion pohjalta jää kuitenkin hieman epäselväksi, mitä yleislainsäädäntöön (erillinen yleislaki tai hallintolain täydennys) automaattisen päätöksenteon osalta sisällytettäisiin. Arviomuistiossa todetaan, että erityislainsäädäntöä joka tapauksessa tarvitaan. Virasto pitää tärkeänä, että lainsäätäjälle ja toimeenpanolle on selkeät ja tarkat ohjeet, mitä erityissääntelyltä ja käytännön päätöksenteolta vaaditaan (mitä elementtejä erityislainsäädännössä pitää olla ja millä tarkkuudella), jotta kaikki arviomuistiossa esiin tuodut riskitekijät saadaan minimoitua. Siltä osin kuin yleislainsäädäntöä pidetään tarpeellisena, tulisi sen kattaa mahdollisimman hyvin erilaiset tilanteet. Virasto pitää tärkeänä, että sääntely mahdollistaa asiakkaan näkökulmasta sekä myönteisten että kielteisten päätösten tekemisen automaattisena edellyttäen, että ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa. Virasto katsoo, että tällaisiin yksiselitteisiin faktoihin voi kuulua viranomaisella jo hallussaan olevaa tietoa, muilta viranomaisilta saatua tietoa kuin myös asiakkaalta saatua tietoa. Edellä todetun lisäksi pidämme tärkeänä, että sääntelyn viitekehys pidetään selkeänä. On riski, että automaattiseen päätöksentekoon liittyvä säädöskehys paisuu ja eri säädösten väliset soveltamissuhteet monimutkaistuvat tilanteissa, joissa kansallisten yleislakien lisäksi automaattiseen päätöksentekoon on sovellettava yhtä tai useampaa EU-säädöstä ja substanssialan omaa kansallista erityislainsäädäntöä. Tämä taas käytännössä lisää hallinnollisia kustannuksia lakien toimeenpanossa sekä mahdollisesti hankaloittaa hallinnon asiakkaiden kykyä ymmärtää, mihin eri julkisen hallinnon toimijoiden menettelytavat pohjautuvat. Yhdenmukaisuus muun kansallisen ja EU-lainsäädännön kanssa on huomioitava myös siitä näkökulmasta, ettei automaattisen päätöksenteon soveltamisalaa supisteta EU-sääntelyn - esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (679/2016) - mukaisista automaattisen päätöksenteon soveltamisalasta, ellei tämä ole täysin välttämätöntä. On oltava ehdottoman selkeää, mitä yleissääntelyssä tarkoitetaan automaattisella päätöksenteolla ja mihin sitä sovelletaan. Automaattisessa päätöksenteossa käsitellään useimmiten luonnollisten henkilöiden tietoja. Koska automaattisen päätöksenteon käytölle ja laajentamiselle on hallinnon resurssien mahdollisimman tehokkaan käyttämisen vuoksi yhteiskunnassa suuri tarve, olisi sitä koskeville säännöksille ja niiden soveltamiskäytännölle hyvä olla vahva tuki lainsäädännön valmisteluprosessissa. Viranomaisten työkuormaa voitaisiin vähentää ja rekisteröityjen oikeusturvasta tehokkaammin huolehtia, jos lainsäädäntövaiheessa tehtäisiin myös henkilötietojen käsittelyn osalta kattava ja tarkka vaikutustenarviointi, jossa huomioidaan tiedon käsittelyn koko elinkaari. Asia olisi hyvä huomioida oikeusministeriön tuottamassa lainvalmisteluohjeistuksessa. Asia on merkitykseltään myös sellainen, että siihen voisi kiinnittää vaikutusten arviointineuvoston huomion. Vaikka arviointineuvosto keskittyy erityisesti hallituksen esitysluonnosten taloudellisten vaikutusten arviointeihin, se arvioi myös muita vaikutusalueita. Arviointineuvosto voi tehdä aloitteita lainvalmistelun laadun kehittämiseksi sekä säädösten tultua voimaan arvioida, ovatko lainsäädännön vaikutukset toteutuneet arvioidusti. Automaattiseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset voivat olla myös perustuslakivaliokunnan huomion kohteena. Yhteenvetona, Liikenne- ja viestintävirasto kannattaa automaattisen päätöksenteon edellytysten kirkastamista ja sen myötä automaattisen päätöksenteon lisäämistä tilanteissa, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa. Sääntelyn viitekehys on pidettävänä selkeänä, ja lainvalmistelua ja säännösten soveltamista voidaan tukea tarkemmilla ohjeilla, joissa kuvataan huomioon otettavat seikat sekä ohjeistetaan tarkemmin vaikutusten arvioinneista erityisesti henkilötietojen käsittelyn osalta.
      • Maanmittauslaitos, Pääjohtaja Arvo Kokkonen ja ylijohtaja Petri Korpinen
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa koskeva kysymys EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 22 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Tietosuoja- asetuksen johdanto-osan kohdassa 71 on todettu säännöksen sisällöstä seuraavaa: (71) Rekisteröidyllä olisi oltava oikeus olla joutumatta hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan arvioivan, mahdollisesti toimenpiteen sisältävän päätöksen kohteeksi, joka on tehty yksinomaan automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella, josta hänelle aiheutuu oikeudellisia vaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla merkittävällä tavalla, kuten online-luottohakemuksen automaattinen epääminen tai sähköisen rekrytoinnin käytännöt ilman ihmisen osallistumista. Kyseinen tietojenkäsittely sisältää ”profiloinnin”, joka tarkoittaa mitä tahansa henkilötietojen automaattista käsittelyä luonnollisen henkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioimiseksi, erityisesti rekisteröidyn työsuorituksen, taloudellisen tilanteen, terveyden, henkilökohtaisten mieltymysten tai kiinnostuksen kohteiden, luotettavuuden tai käyttäytymisen, sijainnin tai liikkumisen analysoimiseksi tai ennakoimiseksi, siltä osin kuin sillä on rekisteröityyn kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia tai se vaikuttaa häneen vastaavasti merkittävällä tavalla. Kyseisen säännöksen perusteella jää tulkinnanvaraiseksi se, sovelletaanko säännöstä myös sellaiseen automatisoituun päätöksentekoon, johon ei sisälly henkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointia, kuten esimerkiksi profilointia, eli esimerkiksi myös sellaiseen automatisoituun päätöksentekoon, jossa arvioidaan laissa säädettyjen muiden kuin henkilöön liittyen seikkojen täyttymistä. Huomionarvoista on esimerkiksi se, että sittemmin kumotun henkilötietolain (523/1999) 31 §:ssä ja henkilötietodirektiivin 95/46/EY 15 artiklan 1 kohdassa edellytettiin kyseisten säännösten sovellettavuudelle, että päätös on tarkoitettu rekisteröidyn tiettyjen ominaisuuksien arviointiin. Maanmittauslaitoksessa noudatetun tulkinnan mukaan kyseistä tietosuoja- asetuksen 22 artiklan 1 kohdan säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi vain sellaiseen automatisoituun päätöksentekoon, johon sisältyy rekisteröidyn henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointia. Tämä tulkinta perustuu siihen, että asetuksen johdanto-osassa näytettäisiin kytkevän kyseisen artiklan sovellettavuutta nimenomaan henkilökohtaisia ominaisuuksia arvioivaan päätökseen. Tällainen tulkinta tarkoittaisi myös, että tietosuoja-asetus, henkilötietolaki ja henkilötietodirektiivi olisivat tältä osin samansuuntaiset. Tulkinta olisi myös perusteltavissa sitä taustaa vasten, että tietosuoja-asetuksen johdanto-osassa tai muussakaan kohdassa tietosuoja-asetusta ei ole tuotu esille, miksi tietosuoja-asetuksen kyseisen säännöksen sisältö tai suojaintressi eroaisi esimerkiksi henkilötietodirektiivin vastaavan säännöksen sisällöstä tai suojaintressistä. Lisäksi on syytä huomata, että tietosuoja-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan asetuksella suojellaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan. Tämä suojaintressi huomioon ottaen, olisi ehkä asetuksen ration vastaista, että asetuksella olisi ollut tarkoitus estää kaikenlaisten automatisoitujen ratkaisujen tekeminen yksinomaan sillä edellytyksellä, että ratkaisusta aiheutuu päätöksen kohteena olevalle luonnolliselle henkilölle oikeudellisia vaikutuksia tai se vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Maanmittauslaitos toivoo, että automaattista päätöksentekoa koskevassa kansallisessa jatkovalmistelussa voitaisiin ottaa kantaa myös edellä selostettuun tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa koskevaan kysymykseen, jota ei ole käsitelty lausunnon kohteena olevassa arviomuistiossa. Yhtenäisen kansallisen kannan muodostaminen on olennaista ennen kuin voidaan ryhtyä mahdollisiin automaattista päätöksentekoa koskeviin kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin. Yleiset kommentit jatkotyöhön Automatisoitu hallintomenettely ja automatisoidut ratkaisut tuovat mukanaan monenlaisia mahdollisuuksia ja etuja sekä viranomaisille että hallinnon asiakkaille. Viranomaisilla on jo nyt ollut käytössään rajatuissa tapauksissa automatisoituja päätöksentekojärjestelmiä. On kuitenkin luonnollista, että tällä hetkellä uusia järjestelmiä ei kehitetä, vaan odotetaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Samalla on huomattava, että viranomaiset joutuvat jo nyt mahdollisissa järjestelmäkehityshankkeissa arvioimaan, minkälaisia mahdollisesti uusia asiaryhmiä voitaisiin lainalaisuusperiaate sinänsä huomioiden ottaa myöhemmin automatisointien piiriin. Järjestelmäkehityksessä on varauduttava automatisaation mahdollisuuksiin, vaikka tätä kehitystyötä ei tältä osin voidakaan nyt toteuttaa täydellisesti. Olosuhteet eivät tältä osin ole nyt optimaaliset ja onkin toivottavaa, että lainsäädännöllinen tilanne selkeytyisi mahdollisimman nopeasti. Hallintoautomaation konkreettinen kehittäminen on nyt keskeytyksissä. Koska tosiasia on se, että hallintopäätöksiä tehdään jo nykyisin eräissä massaluonteisissa asioissa kymmeniätuhansia vuosittain samassakin viranomaisessa, tämä tulisi nimenomaisesti ottaa huomioon tulevassa lainsäädännössä. Reunaehtoja ei tulisi asettaa sellaisiksi, että jotkin jo nyt automatisoinnin piirissä olevat ja siihen soveltuvat asiaryhmät jouduttaisiin kokonaan sulkemaan automatisointien ulkopuolelle. Liioin sääntelyn ei tule lähteä siitä, että jo tehtyjen lainvoimaisten päätösten oikeudellinen pysyvyys ja oikeusvaikutukset jotenkin kyseenalaistettaisiin. Viranomaisille tulisi lisäksi antaa riittävän pitkä siirtymäaika saattaa olemassa olevat automatisoidut päätöksentekojärjestelmät uusien muodollisten ja sisällöllisten vaatimusten mukaisiksi tarvitsematta varsinaisesti keskeyttää järjestelmien toimintaa. Tältä osin tausta-ajatuksena ja lähtökohtana on tosin se, että viranomaiset ovat jo nykyisten järjestelmien kehitystyössä kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että järjestelmät tuottavat menettelyllisesti ja sisällöllisesti oikeita ratkaisuja. Lopuksi voidaan todeta, että jatkohankkeissa tulisi kiinnittää huomiota myös kunkin hallinnonalan substanssisääntelyyn eikä pelkästään automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien reunaehtoihin. Substanssisääntelyä kehittämällä saatetaan päästä tilanteeseen, jossa yhä useampi asialaji on otettavissa automatisoidun ratkaisumenettelyn piiriin. Tällä ei välttämättä tarkoiteta tiettyjen viranomaisratkaisujen oikeudellisten edellytysten karsimista ja siten ratkaisuedellytyksiä lieventämällä asioiden saattamista helpommin automatisoitaviksi. Tällaisella toimenpiteillä on aina vaikutuksensa myös ratkaisuille annettaville oikeusvaikutuksille, joita ei välttämättä ole perusteltua muuttaa. Mutta hyvän esimerkin substanssilainsäädännön kehittämisestä tarjoaa maakaaren muutos, jolla luovuttiin kokonaan kirjallisten panttikirjojen käytöstä kiinteistövakuuksien perustamisessa. Sähköisten panttikirjojen käyttö luo perusteita automaatioratkaisuille ilman, että ratkaisujen oikeusvaikutuksiin puututaan. Tällaisia esimerkkejä ja mahdollisuuksia on osoitettavissa useilla hallinnonaloilla.
      • Työeläkevakuuttajat TELA ry
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • On tärkeää varmistaa, että hanke etenee ja sääntely saadaan voimaan, ettei tämä jää hitaaksi ja pitkäksi projektiksi. Lisäksi on hyvä varmistaa, ettei sääntelystä tule liian suppeaa ja että se mahdollistaa myös teknisen kehityksen huomioimisen jatkossa.
      • Suksi Markku, Julkisoikeuden professori, Åbo Akademi
        Päivitetty:
        2.9.2020
        • Hankintalainsäädännön ja hankintaprosessien käsittelyä tulisi tässä yhteydessä syventää, sillä monet ohjelmistoista tilataan ulkopuoliselta toimittajalta. Tulli on viranomaisena suomalainen, mutta se soveltaa pääasiassa EU:n lainsäädäntöä. EU:n tullikoodeksiin (Parlamentin ja neuvoston asetus 952/2013, 6 artikla) sisältyy tullausasioiden elektronista käsittelyä ja päätöksentekoa määrittävä aineellinen säädöspohja, joten sitä kautta on jo olemassa automatisoitua päätöksentekoa koskevaa säännöstöä. EU:n toimivaltaan ei kuitenkaan kuulu kansallisen lainsäädännön nojalla toteutettu automaattisen päätöksenteon sääntely, paitsi niiltä osin, kuin kyse on henkilötietojen suojasta. Tosiasiallinen hallintotoiminta pitäisi ottaa tarkasteluun voimakkaammin, kuin mitä arviomuistiossa on tehty. Voi olla, että tosiasiallisessa hallintotoiminnassa esiintyy tilanteita, joissa automatisoitu päätöksenteko on ongelmatonta, mutta sieltä löytyy varmaan myös tilanteita, joissa automatisoitu päätöksenteko näyttäytyy hyvinkin ongelmallisena. Automatisoitua päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö voisi olla kokonaisuus, jossa yhdistyisi elementtejä sekä haliintolaista että valtion virkamieslaista ja kunnallisesta virkamieslainsäädännöstä ja johon tulisi myös sellaisia kokonaan uusia elementtejä, joita uusi päätöksentekotapa edellyttää. Näyttää siltä, että arviomuistiossa on erityisesti käsitelty asioita, jotka sisältyvät hallintolakiin ja jotka juontuvat perustuslain 21 §:stä sekä myös sellaisia asioita, jotka juontuvat perustuslain 118 §:stä ja liittyvät lähinnä virkavastuun toteutumiseen rikosoikeudellisessa ja vahingonkorvausoikeudellisessa mielessä. Valtion virkamieslakiin ja kunnalliseen virkamieslainsäädäntöön sisältyy kuitenkin useita "laadullisia" vaatimuksia viranhaltijan kelposuudesta, viran avoimeksi julistamisesta, virkamiehen valinnasta ja virkamiehen velvollisuuksista, joiden muokkaamista sopivalla tavalla automatisoitua päätöksentekoa varten voisi eritellä jatkovalmistelussa. Viranomaisen toimesta tapahtuvan, automatisoidussa menettelyssä tehdyn päätöksen oikaisu viranomaisen uudella päätöksellä (joka lienisi fyysisen virkamiehen tekemä) saattaa olla asia, johon pitäisi perehtyä laajemminkin, sillä tiedossani on yksi Kansaneläkelaitoksen päätös, jossa korjattiin opintolainan verovähennysoikeuteen vaikuttavaa opiskeluvuosien määrää virkamiespäätöksellä ilman, että ko. virkamiespäätöksestä ilmenee, että se olisi tehty hallintolain 50 §:n nojalla tai minkään muun säännöksen nojalla. Ko. päätöksestä ei myöskään ilmene, miten virhe on alun perin syntynyt Kansaneläkelaitoksen tiedostoissa. Asianosaiselle ei näin ollen syntynyt mitään käsitystä siitä täsmällisemmästä asiayhteydestä, jossa asiavirhe oli korjattu esimerkiksi sitä kautta, että olisi kohdennettu korjaus johonkin säännöksen 1 momentin 1-4 kohdista ja selostettu virheen syntymistapaa. Jää siis epäselväksi, onko virhe syntynyt tietojärjestelmän koodauksessa vai tietojen syöttämisvaiheessa taikka jossain muussa vaiheessa, eikä siis voida tietää, miksi virhe on syntynyt. Tällaisen asiavirheen korjaamisen yhteydessä tarve automatisoidun päätöksentekojärjestelmän toimintatavan, logiikan, algoritmin ja lähdekoodin avaamiseen on erityisen suuri, sillä jos virheitä korjataan ilman että korjausten sisältöä selostetaan, vaarantuu automatisoitua viranomaistoimintaa kohtaan tarvittava luottamus. Arviomuistioon sisällytettyjen ehdotusten tarkoituksena ei ole estää automatisoitua päätöksentekoa eikä kieltää sitä, vaan luoda automatisoitua päätöksentekoa koskeva säännöstö siten, että se on inhimillistä päätöksentekoa koskevan säännöstön kaltainen ja täyttää perustuslain eri säännösten vaatimukset (mm. hallinnon lainalaisuus, hyvä hallinto, oikeussuoja, virkavastuu). Tämä on aivan oikea näkökulma, sillä ei ole ajateltavissa, että automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien käyttöönoton seurauksena ko. päätöksenteko luiskahtaisi esimerkiksi tässä mainittujen perustuslainsäännösten vaikutusalan ulkopuolelle viranomaisten sisäisten päätösten nojalla siitä, että inhimillinen päätöksenteko korvataan automatisoidulla päätöksenteolla.
      • Veronmaksajain Keskusliitto ry, Malinen Kati
        Päivitetty:
        1.9.2020
        • Veronmaksajain Keskusliitto näkee Verohallinnon tietojenkäsittelyn sähköistymisen ja automatisoitumisen ensisijaisesti positiivisena, oikeusvarmuutta ja yhdenmukaista käytäntöä edistävänä kehityksenä. Yksittäisen veronmaksajan kannalta on samantekevää, tehdäänkö verotuspäätös automaattisesti vai manuaalisesti. Tärkeintä on, että päätös on oikea ja jos se on virheellinen, virheellinen päätös korjataan mahdollisimman helposti sekä nopeasti ja ettei virheellisestä päätöksestä aiheudu verovelvolliselle taloudellista vahinkoa. Automaation lisääminen verotusmenettelyssä on lisännyt ja ankaroittanut sanktioiden käyttöä ja vähentänyt merkittävästi verovelvollisten mahdollisuutta vedota luottamuksensuojaan.
      • Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Jokinen Jasmiina
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Syrjimättömyyden varmistaminen ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä valmisteltaessa automaattista päätöksentekoa koskevaa lainsäädäntöä. Tämä näkökulma tulisi ottaa sääntelyn valmistelussa yhtä kattavasti huomioon kuin esimerkiksi tietosuoja.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Oikeusministeriö on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausuntoa oikeusministeriössä valmistellusta arviomuistiosta (OM:n julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2020:14), joka koskee hallinnon automaattiseen päätöksentekoon liittyviä yleislainsäädännön säätelytarpeita. Korkein hallinto-oikeus esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa: 1 Yleistä Automatisoitu päätöksenteko on jo laajasti käytössä useilla hallinnonaloilla. Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että automatisoituun päätöksentekoon vaikuttaa sisältyvän useita sellaisia kysymyksiä, joita ei ole säännelty hallinnon yleislaeissa. Valiokunnan kannanottojen mukaisesti oikeusministeriön on tullut tehdä selvitys siitä, millä tavoin automatisoidun hallintomenettelyn ja päätöksenteon sääntely täyttää hallinnon lainalaisuuden, julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon vaatimukset sekä varmistaa oikeusturvan ja virkamiesten virkavastuun asianmukaisen toteutumisen. Kysymyksessä on näistä syistä tärkeä hanke, jonka huolellinen valmistelu on välttämätöntä. Arviomuistiossa hallinnon yleislainsäädäntönä tarkastellaan erityisesti hallintolakia, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia ja tietosuojalainsäädäntöä. Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnossa tarkastellaan pääosin hallintolakiin liittyviä kysymyksiä. 2 Sääntelytarpeista Arviomuistiossa todetaan, että automaattista päätöksentekoa ei saisi käyttää oikaisuvaatimuksen eikä hallintokantelun ratkaisemisessa. Muutoin muistiossa on pääosin todettu, että automaattisesta päätöksenteosta ei seuraa sääntelytarpeita hallintolain muuttamiseksi. Esimerkiksi kuulemisen osalta todetaan lähtökohtana, että automaattisessa päätöksenteossa tulee huolehtia kuulemisesta tai ratkaista vain asioita, joihin ei liity kuulemistarvetta. Vastaavasti viranomaisen selvittämisvelvollisuuden osalta on todettu, että automaattinen päätöksenteko soveltuu huonosti sellaisten hallintoasioiden käsittelyyn, jotka edellyttävät asioiden ”monimutkaista selvittämistä”. Viranomaisen olisi siten järjestettävä automaattinen päätöksenteko joko siten, että selvittämisvelvollisuus voidaan asianmukaisesti toteuttaa, tai sitten vain sellaiset asiat voivat tulla ratkaistaviksi automaattisessa päätöksenteossa, joihin ei liity selvittämistarvetta. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että hallintolain soveltamisala ei kata kaikkea viranomaistoimintaa. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan lakia ei sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon. Julkisuuslain soveltamisala on puolestaan hallintolakia laajempi ja kattaa kaikkien hallinnonalojen viranomaiset. Arviomuistiossa ei ole otettu tarkemmin kantaa siihen, miten tämä soveltamisalan erilaisuus vaikuttaisi mahdolliseen lainvalmisteluun. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää tässä yhteydessä huomiota arviomuistiossa esitettyihin näkökohtiin viranomaisen toiminnan julkisuuden mahdollisista sääntelytarpeista. Nämä sääntelytarpeet liittyvät elimellisesti automaattisen päätöksenteon kokonaisuuteen eivätkä voi edetä erikseen. On vaikeasti ajateltavissa, että automaattisen päätöksenteon tietoteknisen ratkaisun mahdolliset yksityisoikeudelliset suojatarpeet johtaisivat siihen, että viranomaisen päätöksenteon perusteita suojattaisiin liikesalaisuuksina. Myös julkisuuslain avaamiselle ja selventämiselle vaikuttaisi siten olevan tarvetta. Julkisuuslaki soveltuisi myös hallintolakia paremmin niille viranomaisvelvoitteille, joissa viranomainen selvittäisi automaattisen päätöksenteon perusteitaan. Hallintolain soveltamisala asettaa rajoituksia sille, että nimenomaan tuota lakia käytettäisiin pääasiallisena automaattisen päätöksenteon yleislakina. Hallintolaissa ei ole mahdollista määritellä kulloisenkin asiaryhmän automaattisen käsittelyn edellytyksiä, vaan nämä kysymykset vaativat sääntelyn tarkkuuden ja täsmällisyyden vaatimusten vuoksi erityislainsäädännössä tehtäviä ratkaisuja. Hallintolaki ei myöskään sovellu viranomaisen vastuukysymysten sääntelypaikaksi. Korkein hallinto-oikeus pitää selvänä, että automaattisella päätöksenteolla on vaikutuksia useisiin yleislaeiksi luonnehdittaviin lakeihin, mutta myös erityislainsäädäntöön. Arviomuistiossa on esitetty (yhteen kirjallisuusviitteeseen suppeasti viitaten) hallinnollisen päätöksenteon oikeus- ja tarkoituksenmukaisuusharkinnasta kuvaus, joka ei vastaa ratkaisukäytäntöä eikä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Hallintoviranomaisten ratkaisutoiminnassa on hyvin vähän tilanteita, joita voidaan luonnehtia tarkoituksenmukaisuusharkintaan perustuviksi. Toisaalta oikeusharkintaisissa ratkaisutilanteissa on harvoin kysymys sellaisesta asiasta, jossa ratkaisun lopputulos olisi ennalta täydellisesti tiedossa. Hallinnon asiakkaan kannalta olennaista on, että automaattisessa päätöksenteossa hänen tiedossaan on, mitä tietoja hän on velvollinen toimittamaan ja toisaalta mitä tietoja viranomainen sen lisäksi käyttää asiaa ratkaistaessa. Automaattisessa päätöksenteossa voi herätä kysymyksiä siitä, millä tarkkuudella ja missä säädetään asiakkaalta pyydettävistä tiedoista ja millä tavoin asiakas saa tietää ja kenties tarkistaa itsestään kerätyn muun tietoaineiston oikeellisuuden. Hallintolain 34 §:n mukaan viranomaisen on pääsääntöisesti kuultava asiakasta, jos asian ratkaisemissa käytetään muualta hankittuja tietoja. Automaattisessa menettelyssä olevat puutteet voivat johtaa laajoihin virheisiin, joiden taustalla voi olla järjestelmävirhe, tietojen antamisessa tapahtunut asiakkaiden virhe tai väärinymmärrys taikka virheet muiden tarvittavien tietojen toimittamisessa. Arviomuistiossa ei ole pohdittu, onko hallintolain virheen korjaamista koskeva sääntely ylipäätään riittävä tällaisten virheiden korjaamiseen. Korkein hallinto-oikeus korostaa, että tämäntyyppiset virheet tulisi korjata mahdollisimman nopeasti ja aiheuttamatta virheen kohteiksi joutuneille lisätyötä sekä kuormittamatta tuomioistuinlaitosta. Ei ole poissuljettua, että myös virheiden korjaaminen edellyttää lainsäädäntötarpeiden selvittämistä. 3 Loppuarvio Korkein hallinto-oikeus katsoo, että suppeahkossa arviomuistiossa esitetyt näkökohdat eivät tässä vaiheessa vielä riitä automaattista päätöksentekoa koskevan lainsäädäntöhankkeen pohjaksi. Lausunnon ovat valmistelleet oikeusneuvos Eija Siitari sekä kansliapäällikkö Emil Waris. Lausunto on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden kansliaistunnossa 25.8.2020. Presidentti Kari Kuusiniemi Kansliapäällikkö Emil Waris
      • Oikeuskanslerinvirasto, Oikeuskansleri
        Päivitetty:
        31.8.2020
        • Automaattiset menettelyt sisältävät parhaimmillaan hyviä mahdollisuuksia turvata asioiden joutuisa, virheetön ja hallinto-oikeudessa yleisenä periaatteena noudatettavan palveluperiaatteen mukainen asioiden käsittely sekä asiakkaiden tarpeiden huomioon ottaminen.
      • Koulu Riikka, (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA)
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO YHTEINEN APULAISPROFESSORI IDA KOIVISTON, HY, KANSSA) Automaatio tuo esiin uudella tavalla kriittisen oikeustutkimuksen aikanaan esittämän väitteen oikeuden epämääräisyydestä. Oikeuden sisäisen piirteen asemesta se näyttäytyy nyt ratkaisua vaativana ongelmana. Sääntelystrategian suunnittelussa on pidettävä huoli, että systeeminen kokonaiskuva säilyy ehyenä, eikä tarkastelu mene pisteittäiseksi. On tarkasteltava sitä, onko digitalisaatio osa hallinto-oikeutta viime vuosikymmeninä leimannutta menettelyllistä paradigmaa, jota digitalisaatio saattaa uusintaa. On myös huomattava, että kansainvälinen tekoälyn etiikkaa koskeva keskustelu on rakentunut huomattavassa määrin hallinto-oikeudellisiksi ymmärrettävien periaatteiden ympärille. Keskustelu osoittaa, että hallinto-oikeudellisilla periaatteilla on normatiivista vetovoimaa myös hallinto-oikeudellisen kontekstin ulkopuolella.
      • Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Koivisto Ida
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • (LAUSUNTO ANNETAAN YHDESSÄ APULAISPROFESSORI RIIKKA KOULUN KANSSA) Automaatio tuo esiin uudella tavalla kriittisen oikeustutkimuksen aikanaan esittämän väitteen oikeuden epämääräisyydestä. Oikeuden sisäisen piirteen asemesta se näyttäytyy nyt ratkaisua vaativana ongelmana. Sääntelystrategian suunnittelussa on pidettävä huoli, että systeeminen kokonaiskuva säilyy ehyenä, eikä tarkastelu mene pisteittäiseksi. On tarkasteltava sitä, onko digitalisaatio osa hallinto-oikeutta viime vuosikymmeninä leimannutta menettelyllistä paradigmaa, jota digitalisaatio saattaa uusintaa. On myös huomattava, että kansainvälinen tekoälyn etiikkaa koskeva keskustelu on rakentunut huomattavassa määrin hallinto-oikeudellisiksi ymmärrettävien periaatteiden ympärille. Keskustelu osoittaa, että hallinto-oikeudellisilla periaatteilla on normatiivista vetovoimaa myös hallinto-oikeudellisen kontekstin ulkopuolella.
      • Helsingin kaupunki
        Päivitetty:
        27.8.2020
        • Jatkovalmistelussa on pohdittava, miten automaattinen päätöksenteko soveltuu moninaisiin päätöksenteon muotoihin, esimerkiksi onko mahdollista ratkaista automaattisesti useaa asianosaista koskeva asia. Kuntien toiminnassa korostuu moniviranomaisuus ja suuri erityislainsäädännön määrä. Samalla kun yleislainsäädäntöön tehdään muutoksia, on varmistettava, tarvittaessa lakimuutoksin, että ne eivät tarpeettomasti ole ristiriidassa eri erityislakien kanssa, mikä ehkäisisi tehokkaan automaation soveltamisen. Erityislaissa voi olla määriteltynä esimerkiksi, kuka viranhaltija on oikeutettu tekemään päätöksen. Mikäli tällainen päätös on mahdollista tehdä automaattisessa päätöksenteossa, ei päätöksentekijä enää ole erityislaissa säädetty viranhaltija.
      • Oikeusrekisterikeskus
        Päivitetty:
        21.8.2020
        • Oikeusrekisterikeskus yhtyy muistiossa esitettyyn näkemykseen siitä, että yleislain tasolla ei voida säätää käsittelyperustetta henkilötietojen käsittelylle automatisoidun päätöksenteon yhteydessä (s. 56), vaan käsittelyperusteesta tulee säätää erityislainsäädännössä.
      • Dahlström Jorma
        Päivitetty:
        20.7.2020
        • Jokaisessa automaattisessa päätöksessä pitää olla maininta, että kyse on automaattisesti tehdystä päätöksestä. Valitukset/oikaisu käsitellään manuaalisesti.
      • Saulio Otto, Otto Saulio
        Päivitetty:
        7.7.2020
        • Ihmis työ ja merkitys suomen demokratiassa unohtuu