Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia vuoteen 2025 on päivitys vuonna 2009 valmistuneesta vuoteen 2020 ulottuvasta strategiasta. Koska strategia ulottuu yli hallituskausien, se on virkamiesnäkemys kulttuuripolitiikan kehittämishaasteista ja -tavoitteista.

Hallitusten ohjelmat ja toiminta vaikuttavat strategian toteuttamiseen. Vuonna 2015 käynnistyneellä hallituskaudella erityisen tärkeitä ovat hallituksen kärkihankkeet, joihin sisältyy taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantaminen.

Keskeiset toiminnan alueet kulttuuripolitiikassa ovat taide- ja taiteilija-, kulttuuriperintö-, kirjasto-, tekijänoikeus- ja audiovisuaalinen politiikka. Tämä strategia koskee ensisijaisesti näitä toiminnan alueita, joista vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto. Taiteen perusopetuksesta sekä taide- ja kulttuurialan koulutusta koskevista asioista vastaavat saman ministeriön koulutus- ja tiedepolitiikkaa käsittelevät osastot. Lisäksi monien muiden ministeriöiden hoitamilla politiikka-alueilla on kulttuuripolitiikkaan vaikuttavia asioita.

Strategia luo suuntaviivat opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripoliittisille toimille ja toimialan ohjaukselle vuoteen 2025. Hallitusohjelmat ilmaisevat tarkemmat painotukset ja toimenpiteet.

Strategian valmistelussa on otettu huomioon toimialan näkemyksiä kulttuuripolitiikan kehittämistarpeista. Niitä on saatu erilaisissa työprosesseissa viime vuosien aikana. Strategialuonnoksesta järjestettiin kommentointimenettely.

Kulttuuripolitiikan tehtävät ja tavoitteet liittyvät luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseen yhteiskunnassa. Luovuuden edistämisen kannalta erityisasemassa ovat taiteilijat ja muut luovan työn tekijät. Kulttuurituotantojen moninaisuus pitää kulttuurielämän vireänä ja kartuttaa kulttuuriperintöä, jota voi hyödyntää eri tavoin yhteiskunnassa. Osallisuus lisää osallistumista yhteiskuntaan ja kulttuuriin, mikä vahvistaa demokratiaa.

Julkisen vallan kulttuuripolitiikkaa toteuttavat erityisesti valtio ja kunnat. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ja markkinatoimijat vaikuttavat myös osaltaan kulttuurielämän kehitykseen ja kulttuuripolitiikkaan.

Valtion tehtävät liittyvät erityisesti seuraaviin asioihin:

• taiteen tekemisen vapauden sekä taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytysten turvaaminen, ml. luovan työn tekijöiden tuottamien tuotteiden tekijänoikeudellinen suoja
• edellytysten luominen kansalaisten osallisuudelle ja osallistumiselle kulttuuriin, ml. kulttuuristen oikeuksien toteutuminen sekä mahdollisuus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuria
• kulttuurin perustasta ja jatkuvuudesta huolehtiminen, ml. kulttuuriperinnön vaaliminen, kulttuurin toimialan riittävä rahoitus ja hallinnolliset rakenteet

Kulttuuripolitiikka kehittyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Kansainvälisiä sopimuksia on erityisesti ihmisoikeuksien ja kulttuuristen oikeuksien, kulttuuriperinnön, kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisen ja edistämisen sekä tekijänoikeuksien alueilla. Vaikka EU:lla ei ole yleistä toimivaltaa kulttuuripolitiikan alaan liittyvissä asioissa, unionin lainsäädäntö vaikuttaa audiovisuaaliseen kulttuuriin, tekijänoikeuksiin ja kulttuuriesineiden maastavientiin. Lisäksi unionin erilaiset ohjelmat, kannanotot (tiedonannot ja päätelmät), strategiat (esim. Eurooppa 2020 -strategia) ja rakennerahastopolitiikka vaikuttavat moniin kansallisten kulttuuripolitiikkojen osa-alueisiin.

Kulttuuri kytkeytyy monin tavoin ihmisten elämään ja yhteiskuntaan, siksi myös kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt. Kulttuurin toimialan arvostus ei ole kaikin osin seurannut sen merkityksen kasvua.

Toimialan toimijakenttä on monipuolistunut. Taiteen tekemisessä on lisääntynyt monitaiteisuus, ja on syntynyt uusia ilmaisun muotoja.

Taiteilijoiden tulotaso on jäänyt jälkeen muun väestön tulotason kehityksestä useimmilla taiteenaloilla, ja työmarkkinoilla taiteilijoiden asema on epävakaa. Taiteilijoiden toimeentulo on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.

Taiteenalat ja niiden organisoitumistavat poikkeavat toisistaan. Tuki- ja rahoitusrakenteet eivät ole vastanneet riittävän hyvin eri taiteenaloilla tapahtuneeseen kehitykseen.

Taiteilijat ovat Suomessa hyvin koulutettuja, mutta heidän ja muiden luovan työn tekijöiden osaamista ei hyödynnetä riittävästi muilla toimialoilla. Kulttuurin ja luovan talouden kehitys ei ole ollut odotusten mukaista. Taiteelliseen toimintaan perustuvien kulttuurin ydinalojen osuus kulttuurin toimialan arvonlisäyksestä on kasvanut, mutta koko toimialan BKT-osuus (3 %) on hieman laskenut parhaista vuosista.

Kirjastopalveluja on saatavilla hyvin ja ne ovat edelleen maksuttomia. Valtionosuutta saavat teatterit, orkesterit ja museot toimivat vakiintuneen rakenteen puitteissa. Säästöjen myötä niiden toimintaedellytykset ovat vaikeutuneet, vaikka yleisömäärät ovat kasvaneet. Valmius tehdä yleisötyötä ja toimia myös omien tilojen ulkopuolella on lisääntynyt. Lastenkulttuurikeskukset kattavat Suomen nykyisistä kunnista noin puolet. Digitalisoitumiskehityksen myötä kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla myös tietoverkoissa.

Kuntien väliset erot kulttuuripalveluissa ovat kasvaneet. Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalveluiden tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee alueittain. Aluehallinto on muutoksen tilassa.

Kulttuurin rahoituskehitys oli suotuisa 2010-luvun taiteeseen saakka. Sen jälkeen toimialalle on kohdistunut säästöjä, ja on jouduttu turvautumaan henkilöstön ja toiminnan supistamisiin.

Toimialan rahoitusjärjestelmät ovat vakiintuneita. Rahoitusta on pyritty suuntaamaan uudelleen toimijakentän muutosten myötä, mutta esiintyy myös painetta uudistaa järjestelmiä voimakkaammin. Rakenteellisia uudistuksia on tehty virastokentässä.

EU:n rakennerahastorahoitus on antanut lisärahoitusmahdollisuuden kulttuurin toimialalle Suomen EU-jäsenyyden aikana. Suomen rahoitusosuus kuitenkin väheni kuluvalla rahoituskaudella.

Yleiset muutokset

Yhteiskunnalliseen kehitykseen Suomessa ja EU:ssa liittyy epävarmuustekijöitä.  Kansainvälistyminen ja globalisoituminen jatkuvat. Toisaalta nationalistiset virtaukset voivat ylikorostua myös Suomessa.

Taloustilanne säilyy ainakin lähivuodet hyvin vaikeana, mikä lisää painetta uudistaa rahoitusrakenteita ja -järjestelmiä eri toimialoilla. Uudenlaisen hallinnonalojen välisen yhteistyö tarve korostuu hallinnon eri tasoilla. Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävän kehityksen vaatimus voimistuvat entisestään.

Yhteiskunnan monimuotoistuminen jatkuu. Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä suosivat kehitystrendit toteutuvat samanaikaisesti. Erityisesti hyvinvoivien ryhmissä palveluodotukset yksilöllistyvät. Myös ikääntyneempien väestöryhmien kulutus-, palveluodotus- ja elämäntyylikäyttäytyminen muuttuu ja monipuolistuu. Elämäntyylien kirjo lisääntyy ja yhteisöllisyys toteutuu erityisesti pienyhteisöissä. Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy.

Väestö monimuotoistuu ja keskittyy suurimpiin kasvukeskuksiin – Suomi urbanisoituu. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kasvaa, Helsingissä se on ennusteiden mukaan 20 % v. 2025, alle 16-vuotiaissa vielä suurempi. Maan kaksikielisyys pysyy kulttuurisena rikkautena, vaikka ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä vähenisi. Lapsia ja nuoria tulee olemaan valtaosassa Suomen nykyisiä kuntia selvästi vähemmän kuin aiemmin. Maan eri alueilla taloudelliset voimavarat ja muut kehitysmahdollisuudet poikkeavat toisistaan.
 
Digitaalinen kehitys tuottaa innovaatioita, joista osa on jo nähtävissä, osa tulee eteen yllättäen. Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen tuotanto-, elinkeino- ja työrakenteita mutta myös kysyntää, kuluttamista ja elämäntapoja. Uudet kasvualat hyötyvät digitalisaatiosta. Luovuuteen ja aineettomaan arvoon perustuvien toimintojen merkitys elinkeinoelämässä ja taloudessa kasvaa. EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehitykseltä poistetaan esteitä.

Nuorimmat sukupolvet ovat uudenlaisen mediakulttuurin kasvatteja. Media- ja kulttuurisia sisältöjä tuotetaan itse ja jaetaan verkossa. Ns. vakava ja populaari kulttuuri sekoittuvat.

Pitemmällä aikavälillä on mahdollista, että elämme älytaidekodeissa, puemme päällemme älytaidevaatteita ja kuljemme kaupunkitaidetiloissa. Syntyy nykyistä moniaistisempia taide- ja kulttuurikokemuksia, ja taidetta sovelletaan aiempaa monipuolisemmin…[1]
 
Toimintaympäristömuutokset kulttuurin toimialalla

Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja nationalististen virtausten voimistuminen lisäävät kulttuurisen keskustelun ja vuoropuhelun tarvetta. Joudutaan muistuttamaan kulttuurin merkityksestä ja kulttuuripolitiikan tavoitteista sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä demokratian merkityksestä yhteiskunnallisen toiminnan arvoperustana. Kulttuurin moninaisuus on sen kehittymisen edellytys.

Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä. Samalla toimialan toimijoiden tulee kehittää omaa toimintaansa kestävän elämäntavan vaatimusten mukaisesti.

Yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille. Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien taide- ja kulttuuripalvelujen ja -tuotteiden kysyntä lisääntyy – suhteellisesti eniten ikääntyneemmissä väestöryhmissä. Kulttuurialan toimijoille avautuu uusia mahdollisuuksia saavuttaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin sekä yksilöinä että yhteisöinä.Toisaalta yleisörakenne monimuotoistuu ja osa yleisöistä tulee vaativammiksi.  24/7 -yhteiskunnassa syntyy mm. painetta monipuolistaa esitys- ja aukioloaikoja.

Lasten ja nuorten kulttuuriharrastukset tulevat entistä tärkeämmiksi, koska ne kehittävät luovuutta ja kulttuurista kompetenssia mutta tukevat myös hyvinvointia, oppimista ja osaamista. Kaikkien ikäryhmien kohdalla tarvitaan rakenteita, jotka varmistavat hallinnonalarajojen yli menevän panostuksen palvelujen tuottamiseen ja rahoittamiseen.

Eriarvoistumiskehityksen vuoksi kulttuurin julkisen tuen sosioekonomista kohdentumista kyseenalaistetaan. Kulttuuriin vähän osallistuvien osallistaminen sekä taide- ja kulttuuriharrastamisen ja -osallistumisen kustannusten kurissa pitäminen pysyvät tärkeinä tavoitteina.  

Syntyy painetta siihen, että monikulttuuristumisen tulee näkyä nykyistä vahvemmin taide- ja kulttuurilaitosten ja muiden toimialan toimijoiden toimintatavoissa sekä ohjelma- ja palvelutarjonnassa. Ruotsinkielisen kulttuurielämän tarpeet voivat vaatia uutta huomiota.
 
Väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja urbanisoituminen luovat pohjaa luovuuskeskittymille. Toisaalta on aiempaa vaikeampaa pitää kiinni tavoitteesta turvata tasa-arvoiset kulttuuripalvelut kaikkialla maassa, minkä vuoksi joudutaan etsimään uusia tapoja järjestää ja levittää palveluja. Alueellisten kulttuuripalvelujen turvaamisessa digitalisaation avulla voidaan monipuolistaa tarjontaa ja palveluja, mutta digitaaliset palvelut eivät voi korvata esitysten ja yleisöjen välistä elävää vuorovaikutusta.

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.

Digitalisaatiokehitys avaa uusia mahdollisuuksia kulttuurin toimialalle. Aineetonta arvoa syntyy kulttuuriin perustuvien tuotteiden tuotannosta ja levittämisestä sekä tekijänoikeuksista. Talouteen ja elinkeinoelämään saadaan enemmän dynaamisuutta, jos teollisen tavaratuotannon tukemiseen luodut järjestelmät monipuolistuvat ja ottavat paremmin huomioon luovuuteen ja kulttuuriin sisältyvät mahdollisuudet ja niitä edustavien toimialojen kehittämistarpeet.

Pelialan menestystarinat Suomessa innostavat, mutta elinkeinorakenteen muutostarpeen näkökulmasta tarvittaisiin vielä voimakkaampaa kehitystä luovilla aloilla. Matkailussa kulttuurikohteiden ja -kulutuksen merkitys lisääntyy entisestään. Syntyy keskustelua, tulisiko matkailun tuloista osa ohjata taiteen ja kulttuurin rahoitukseen.

Kun kulttuurisisällöt ja -palvelut ovat entistä kattavammin saatavilla tietoverkoissa., voi syntyä uusia tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa. Digitaalinen kehitys ja EU:n sisämarkkinakehitys heijastuvat erityisesti audiovisuaaliseen politiikkaan sekä tekijänoikeusjärjestelmään ja sen kehittämistarpeisiin.

Taidetta tehdään ja kulttuuria tuotetaan yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta, mutta taiteen tuotoksia tulkitaan edelleen myös kansallisessa kehyksessä.

Kulttuuriperintömme karttuu yhä moninaisemmassa ja monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa. Toimintatapojen ja arvostusten muuttuminen vaikuttavat myös kulttuuriperinnön sisältöihin. Aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön osuudet kasvavat.

Kulttuuri popularisoituu entistä enemmän. Vastapainona voi syntyä vahvempi tarve erottaa ammatillisesti tuotettu taide erimuotoisista mediasisällöistä ja viihteestä. Keskustelujännitteet ns. vakavan kulttuurin ja viihteen sekä taiteen itseisarvoisuuden ja sen välineellisen käytön välillä eivät katoa. Siihen vaikuttaa osaltaan kulttuurirahoituksen rajallisuus.

Pitemmän aikavälin tulevaisuuskuvien valossa kulttuuripoliittiset kysymyksenasettelut voivat muuttua, mutta lähitulevaisuudessa kulttuuripolitiikan perinteiset kysymykset pysyvät tärkeinä. Taiteilijoiden työn arvostuksen ja työmarkkina-aseman parantamiseen ei ole nopeita ratkaisuja, mutta työelämän muuttuminen itsensä työllistämistä edellyttävään suuntaan voi edesauttaa ongelmien ratkaisemista. Laajamittaisesti toteutuessaan esimerkiksi perustulo voisi osaltaan vahvistaa taiteilijoiden työmarkkina-asemaa.

Taide- ja kulttuurikasvatuksen, -opetuksen ja -koulutuksen merkitys korostuu – tarvitaan taiteellista ja kulttuurista osaamista mutta myös valistuneita palvelujen käyttäjiä ja kuluttajia. Eri alojen taiteilijoiden – samoin kuin taide- ja muiden alojen – välinen vuorovaikutus sekä taide- ja kulttuurialan koulutuksessa että käytännön taiteellisessa työssä voi tuottaa uusia taiteellisia innovaatioita. Tämä voi edesauttaa osaltaan myös uusien rahoitusmuotojen kehittymistä.

Yleisen taloustilanteen vuoksi myös kulttuurin toimialan rahoitustilanne kiristyy.  Toimialan rahoitusjärjestelmät uudistuvat. Yksityinen rahoitus ja rahoituksen uudet muodot (joukkorahoitus, vaihto- ja jakamistalous jne.) lisääntyvät. EU:n rakennerahoitusosuus Suomeen vähenee edelleen v:n 2020 jälkeen.

Hallinnonalojen yhteistyön  lisääntyessä taiteen ja kulttuurin myönteiset vaikutukset saadaan leviämään aiempaa laajemmin yhteiskuntaan. Taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävässä kärkihankkeessa syntyy hyviä yhteistyömalleja kulttuuri-, koulutus- ja sosiaali- ja terveyspolitiikan alueille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa ja toteuttaa valtion kulttuuripolitiikkaa. Myös muiden ministeriöiden vastuulla on kulttuuripolitiikkaan liittyviä asioita.

Ottaen huomioon oman roolinsa, kulttuuripolitiikan kehitystilan ja toimintaympäristömuutokset opetus- ja kulttuuriministeriön hahmottama näkymä, määrittämät kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja niihin liittyvät strategiset tavoitteet vuoteen 2025 ovat:

Opetus- ja kulttuuriministeriön keskeiset välineet toteuttaa kulttuuripolitiikan tavoitteitaan ovat resurssi-, säädös- ja informaatio-ohjaus sekä toimialan kehittäminen yhteistyössä sen kanssa.
 
Virastojen ja laitosten ohjaus tapahtuu niitä koskevien lakien ja rahoituksen puitteissa tulosohjauksena. Valtionosuustoimijoita ohjataan toimialan rahoituslainsäädännöllä ja valtionosuuden saamista ja käyttöä koskevilla ehdoilla. Valtionavustusta saavien toimijoiden ohjaus toteutuu valtionavustuslain perusteella sekä avustusten myöntöä ja käyttöä koskevilla kriteereillä. Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä taiteilijatuki perustuu vertaisarviointiin.
 
Informaatio-ohjaus sisältää mm. strategiat, kulttuuripolitiikan ja taiteen eri alojen ohjelmat sekä informaatio- ja keskustelutilaisuudet. Informaatio-ohjaus ja siinä tapahtuva vuoropuhelu toimialan kanssa on entistä merkittävämpää.

Kulttuurin ja kulttuuripolitiikan yhteiskunnallinen vaikuttavuus toteutuu kulttuurisina, sosiaalisina ja taloudellisina vaikutuksina. Sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ilmenevät usein välillisemmin kuin kulttuuriset vaikutukset.

Kulttuuriset vaikutukset liittyvät yhtäältä yksilöiden kokemuksiin ja elämyksiin ja toisaalta yhteisöjen ja koko yhteiskunnan elävyyteen, monimuotoisuuteen, henkiseen rikastumiseen ja sivistykseen. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät yksilöiden terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteisöllisen toiminnan vahvistumiseen ja koko yhteiskunnan tasolla hyvinvointipolitiikkaan. Taloudelliset vaikutukset liittyvät taiteen ja kulttuurin toimialan rooliin kansan-, alue- ja paikallistalouden vahvistajana.

Kulttuuripolitiikan yhteiskunnallinen vaikuttavuus on eri asia kuin kulttuurin vaikuttavuus. Kulttuuriset vaikutukset ilmenevät toimialan toimijoiden vaikutuksina ihmisten ja yhteisöjen elämään. Kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta voidaan arvioida sen piiriin kuuluvien toimijoiden ja toimintojen aikaansaamina vaikutuksina toimialan ja koko yhteiskunnan kehitykseen.

Kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja opetus- ja kulttuuriministeriön toiminnallisen tuloksellisuuden tavoitteet määritellään vuosittain valtion talousarviossa.